docE 57/2014 vp
download 
Report Transcription
E 57/2014 vp
Sosiaali- ja terveysministeriö E-KIRJE HSO 06.05.2014 JULKINEN Seppelin Markus STM2014-00138 VASTAANOTTAJA: Suuri valiokunta Asia Suomen kansallinen sosiaaliraportti 2014 U/E/UTP-tunnus EUTORI-tunnus Ohessa lähetetään perustuslain 97§:n mukaisesti tiedoksi eduskunnalle Suomen vuoden 2014 kansallinen sosiaaliraportti. Apulaisosastopäällikkö Carin Lindqvist-Virtanen Ylitarkastaja Markus Seppelin LIITTEET Suomen kansallinen sosiaaliraportti 2014; Strategic Social Report - Finland 2014 Viite 2(2) Asiasanat jaosto sosiaaliasiat (EU 25) Hoitaa STM Tiedoksi ALR, EUE, OKM, TEM, VM, VNK, YM Suomenkansallinensosiaaliraportti2014 2.1 Johdanto ................................................................................................................................ 2 2.2. Köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta .................................................................................... 3 2.3 Osallisuuden edistämisen viimeaikaiset toimenpiteet ............................................................. 3 Lasten asemaa parantavat toimenpiteet: ................................................................................... 6 Asunnottomuuden vähentäminen ja ehkäisy ............................................................................ 7 2.4 Eläkepoliittiset toimenpiteet ................................................................................................. 7 2.5 Terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito ...................................................................................... 8 Terveydenhuoltojärjestelmän ohjaus........................................................................................ 8 Terveyspalveluiden tarjonta ..................................................................................................... 8 Terveydenhuollon henkilöstöön tehdyt panostukset ................................................................. 8 Palveluihin pääsyn ja potilaiden valinnanvapauden parantaminen ............................................ 9 3. Nuorten työttömien pääsy sosiaaliturvan ja sosiaalipalveluiden piiriin ................................... 10 Liite 1. Taustatietoa................................................................................................................... 11 1 2.1Johdanto Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikan linjaukset ja toimenpiteet perustuvat Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiaan ”Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020” ja pääministerin Jyrki Kataisen 22.6.2011 päivättyyn hallitusohjelmaan. Hallitusohjelman mukaisesti varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirtyivät 1.1.2013 alkaen sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Siirron jälkeen päivähoito ei ole enää sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu vaan osa kasvatus- ja koulutuspalveluja. Suomen talouskehityksen jatkuminen heikkona on lisännyt sosiaaliturvan lyhyen ja pitkän aikavälin haasteita. Väestön ikääntymisen myötä suuret ikäluokat ovat jo poistumassa työmarkkinoilta, eläkemenot kasvavat ja hoivan ja hoidon tarpeen kasvuun on varauduttava. Työllisyys on heikentynyt ja työttömyys kasvaa edelleen hieman. Pitkäaikaistyöttömien määrä on noussut selvästi ja nuorisotyöttömyys pysynyt aiemmalla tasolla. Vuonna 2013 yli vuoden työttömänä olleita henkilöitä oli noin 73 700, mikä on viidenneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Sosiaalimenot olivat vuonna 2013 arviolta 63 miljardia euroa, mikä on inflaatio huomioon ottaen vajaat neljä prosenttia edellisvuotta korkeampi summa. Menot nousivat myös suhteessa bruttokansantuotteeseen, eli noin 33 prosenttiin BKT:stä. Sosiaalimenojen bruttokansantuoteosuuden nousu selittyy osin vuosien 2012 ja 2013 huonolla talouskehityksellä, jonka myötä bruttokansantuote on reaalisesti pienentynyt. Suurin kasvu sosiaalimenoihin tuli edelleen työeläkkeistä, joiden kustannukset nousivat arviolta 1,3 miljardia euroa vuonna 2013. Työeläkkeissä vakuutusmaksutulot ovat kuitenkin vielä vuosittaisia menoja suuremmat. Työeläkevakuuttajien yhteenlaskettu sijoituskanta oli vuoden 2013 lopussa 162,2 miljardia euroa. Kanta on kasvanut vuodessa 12,6 miljardia euroa. Myös työttömyysturvan menot jatkoivat nopeaa kasvua, kun etuudensaajien määrä nousi yli kymmenen prosenttia. Tämän seurauksena menot kasvoivat arviolta 400 miljoonaa euroa. Lisäksi kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset selittävät huomattavan osan sosiaalimenojen kasvusta. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen finanssi- ja talouspolitiikan tavoitteena on taloudellisen kasvun edellytysten ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan vahvistaminen siten, että julkinen talous on kestävällä pohjalla. Maaliskuussa hallitus päätti uusista välittömistä sopeutustoimenpiteistä sopiessaan valtiontalouden kehyksistä sekä julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015 - 2018. Sovitut toimenpiteet sisältävät myös sosiaalimenojen sopeutuksia kuten etuuksien indeksikorotusten leikkauksia sekä lapsilisiin kohdistuvia säästöjä. Samanaikaisesti verotukseen tehtävillä muutoksilla turvataan pienituloisten asema sekä tavoitellaan tuloerojen kaventamista. Sosiaalista tilannetta sekä väestön terveys- ja elinoloja kuvaavat mittarit on esitetty tämän raportin liitteessä 1. Hallitus määritteli ohjelmassaan yhdeksi kolmesta strategisesta painopistealueestaan poikkihallinnollisen toimenpideohjelman syrjäytymisen, köyhyyden ja terveysongelmien vähentämiseksi. Ohjelmalla luodaan pysyvä toimintamalli, jolla hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen otetaan osaksi kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa. Ohjelma muodostaa sateenvarjon sen tavoitetta tukeville yli 30 kärkihankkeelle. Ohjelman toimeenpano on edennyt hyvin. Osa kärkihankkeista on jo valmistunut ja myös muut etenevät suunnitellusti. Ohjelman puitteissa on lisätty poikkihallinnollista yhteistyötä useiden hallinnonalojen kesken. Toimenpiteiden tavoitteiden toteuttamisen seurantaa varten ohjelmalle on määritelty tavoiteindikaattorit. 2 Syksyllä 2013 valmisteltiin hallituksen rakennepoliittinen ohjelma kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Hallitus päätti toimeenpanosta marraskuussa. Ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat työurien pidentäminen ja palvelutuotannon tuottavuuden kohottaminen. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on 66 toimenpidettä, joiden toimeenpano etenee suunnitelman mukaisesti. Tämän raportin valmistelusta ovat vastanneet asiakokonaisuuksista vastaavien ministeriöiden asiantuntijat. Raportti on käsitelty Euroopan unionia koskevien sosiaaliasioiden valmistelujaostossa, jossa on kuultu kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten, tutkimuslaitosten ja kirkon edustajia. Raportti on annettu tiedoksi Suomen eduskunnalle. 2.2.Köyhyydenjasyrjäytymisentorjunta Kun otetaan huomioon kaikki Eurooppa-neuvostossa päätetyt indikaattorit, köyhyys- tai syrjäytymisriski kosketti Suomessa vuonna 2012 kaikkiaan noin 854 000 henkilöä. Pienituloisissa talouksissa oli noin 635 000 henkilöä, vajaatyöllisissä talouksissa noin 351 000 jäsentä ja aineellista puutetta kärsivissä talouksissa noin 132 000 jäsentä. EU 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien yhteisluvun pitäisi olla vuonna 2020 enintään 760 000, sillä Suomen tavoite on vähentää 150 000 vuoden 2008 lähtöluvusta, joka oli 910 000. (Ks. Liite 1, Kuvio 8.) Vuonna 2012 pienituloisia henkilöitä oli 635 000. Pienituloisten lukumäärä on pysytellyt 700 000 tuntumassa viime vuodet, mutta vuonna 2012 määrä väheni peräti 70 000 henkilöllä. Pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 11,9 prosenttia, kun se edellisenä vuonna oli 13,2 prosenttia. Pienituloisten henkilöiden määrä väheni kaikissa ikäryhmissä vuonna 2012. Suhteellisesti eniten väheni pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten lukumäärä. (Ks. Liite 1, Taulukko 2, kuviot 2 ja 3.) Pienituloisuusrajan putoaminen selittää pienituloisten lukumäärän vähenemistä vain osin. Vuoden 2012 aikana tuli voimaan useita verotukseen ja sosiaaliturvaan tehtyjä muutoksia, jotka vaikuttavat erityisesti pienituloisten toimeentuloon, pienituloisuusrajaan ja tulojakaumaan. Työttömyyteen liittyviin perus- ja ansioturvaetuuksiin tehtiin korotuksia, toimeentulotuen perusosaa ja asumistukea korotettiin ja asumistukeen oikeuttavia tulorajoja nostettiin. Lisäksi verotuksessa korotettiin työtulo- ja perusvähennystä. Tehtyjen lainmuutosten johdosta arvioitiin, että köyhyysaste alenee hieman. Alimman tulokymmenyksen tulo-osuus kasvaa hivenen ja ylimmän pienenee. Tuloeroja synteettisesti kuvaavan Gini-kerroin arvioitiin alenevan muutosten ansiosta 0,4 prosenttiyksikköä. 1990-luvun puolivälistä jatkunut pitkän ajan nousutrendi pienituloisuudessa on siis ainakin pysähtynyt, mutta yhden vuoden tulosten perusteella on liian aikaista sanoa, merkitseekö väheneminen pysyvää muutosta. 2.3Osallisuudenedistämisenviimeaikaisettoimenpiteet Ihmisten työllistymisen tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäisy Osana rakennepoliittista ohjelmaa Suomen hallitus on tehnyt useita toimia, joilla tuetaan työllistymistä ja ehkäistään syrjäytymistä. Lyhytaikaisiin työsuhteisiin hakeutumista on helpotettu muutta3 malla työttömyysturvalain soveltamisohjeistusta vuoden 2014 alusta siten, että työttömyysetuutta maksetaan hakemuksesta ennakkomaksuna. Lisäksi työttömyysturvassa on kannustinloukkujen purkamiseksi otettu vuoden 2014 alusta käyttöön työtulojen suojaosuus, mikä kannustaa työmarkkinatuen saajia ottamaan vastaan lyhytaikaisia töitä. Suojaosuus on lisätty myös asumistuen tuloharkintaan. Osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä tuetaan lainsäädäntöjen ja etuuksien selkeyttämisen ja niiden yhteen sovittamisen keinoin. Kuntien tehtävien vähentäminen ja kuntakokeilut Osana julkisen talouden tasapainottamista hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyy kuntien lakisääteisten tehtävien ja velvoitteiden arviointi ja karsiminen. Kuntien tehtävien vähentämisessä on pyritty arvioimaan eri toimijoiden vastuita sekä lisäämään toiminnallisia hyötyjä. Kuntien tehtävien vähentämisen tueksi on käynnistetty kuntakokeiluja, joissa pääpaino on eri toimijoiden välisen yhteistyön esteiden poistamisessa ja toimintatapojen kehittämisessä. Kokeiluissa kehitetään hyvinvointipalvelujen integrointia, koulutuspalveluja, vanhusten ja vammaisten asumispalveluita, valvonnan toimintatapoja, kuntien ja Kansaneläkelaitosten yhteistyötä sekä Nuorisotakuun toteuttamisen eri malleja. Kokeiluihin on alustavasti hyväksytty 18 kuntaa tai aluetta. Kuntakokeilujen edellyttämät lakimuutokset tehdään vuoden 2014 aikana, ja itse kokeilut toteutetaan vuosina 2015 -2016. Romanien aseman parantaminen Suomen romanipoliittinen ohjelma hyväksyttiin vuonna 2009. Ohjelman toimeenpanoa seuraava työryhmä on hyväksynyt seurantaraportin, joka luovutetaan peruspalveluministerille kevään 2014 aikana. Romaniväestölle ja kunnille on vuonna 2013 järjestetty kuulemistilaisuuksia ja seminaareja, joissa on tiedotettu romanipoliittisesta ohjelmasta ja rahoitusmahdollisuuksista. Kuntia rohkaistaan hakemaan hankeavustusta kansallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmasta ja Euroopan sosiaalirahastosta. Kuntia on myös kannustettu perustamaan paikallisia romanityöryhmiä romanien paikallisen osallistumisen lisäämiseksi. Romanipoliittinen ohjelma jatkuu vuoteen 2017. Romanipoliittinen ohjelma on kattava ja konkreettinen toimenpideohjelma, joka sisältää 147 toimenpidettä eri hallinnonaloilta. Ohjelma sisältää romanien koulutuksen, työllisyyden, asumisen, sosiaali- ja terveyspalvelut, yhdenvertaisen kohtelun ja palveluihin pääsyn, romanikielen ja – kulttuurin, romanien osallistumisen sekä kansainvälisen romanipolitiikan . Maahanmuuttajien aseman parantamien Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaan on kirjattu selvät tavoitteet. Maahanmuuttostrategian ja valtion kotouttamisohjelman toimeenpano-ohjelma hyväksytään kevään 2014 aikana. Tavoitteiden toteuttamisen varmistamiseksi laadittuun poikkihallinnolliseen toimenpideohjelmaan on koottu konkreettisia ja seurattavissa olevia toimenpiteitä. Ohjelma sisältää sekä uusia että käynnissä olevia toimenpiteitä. Strategia on laadittu vuosille 2013–2020 ja toimenpideohjelmaa tullaan päivittämään tarpeen mukaan. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyteen perustetaan kotouttamisen osaamiskeskus kevään 2014 aikana. Keskuksen tehtävänä on kotouttamisen valtakunnallinen ohjaus ja seuranta, alueellisten ja paikallisten toimijoiden tukeminen, tiedon levittäminen sekä yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisää- 4 minen eri toimijoiden välillä. Kotouttaminen.fi -sivusto, joka muun muassa sisältää kotoutumislain ja pakolaisten vastaanottoon liittyviä sähköisiä työvälineitä, avataan maaliskuussa 2014. Nuorisotakuun toteutus Nuorisotakuu tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Sen avulla pyritään varmistamaan, että nuoret löytävät polun koulutukseen ja työhön. Nuorisotakuun mukaisesti jokaiselle alle 25 -vuotiaalle ja alle 30 -vuotiaalle vastavalmistuneelle nuorelle tarjotaan koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorten työllistymisen tukemisessa käytettävien palvelujen saatavuus ja toimivuus on parantunut nuorisotakuun ensimmäisen vuoden alusta kevääseen 2014 mennessä. Koulutustakuu koskee vuoden 2013 alun jälkeen perusasteen päättäviä nuoria. Oppivelvollisuus on äskettäin päätetty nostaa 17 ikävuoteen. Uudistuksen avulla on tarkoitus tavoittaa erityisesti sellaiset nuoret, jotka eivät pääse ammatilliseen koulutukseen perusopetuksen jälkeen. Työn ja koulutuksen lisäksi nuorisotakuuseen sisältyy lupaus nuorten kuntoutuspalvelujen saatavuudesta sisältäen nuorten terveydenhuollon, sosiaalityön sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut. Tässä osuudessa on tutkimusten mukaan eniten parannettavaa, sillä sosiaali- ja terveyspalveluihin ei ole nuorisotakuussa suunnattu erillistä määrärahaa toisin kuin työ- ja elinkeino- sekä opetushallinnon palveluihin. Nuorisotakuu on käynnistynyt joissakin kunnissa hitaasti, mutta suunta on oikea. Budjettivaroin rahoitettujen kohdennettujen toimenpiteiden lisäksi nuorisotakuun onnistuminen edellyttää nuorten peruspalvelujen toimivuutta; mm. kuntien, valtion, kolmannen sektorin ja yritysten välisen yhteistyön tiivistämistä sekä uusien toimintatapojen ja työmenetelmien omaksumista. Yhtenä keinona yhteistyön tiivistämiseksi valmistellaan nuorisotakuun kuntakokeilua, jonka on tarkoitus alkaa vuoden 2015 alusta. Kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen Aktivointisuunnitelman ja kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen kuuluvat hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan. Hallituksen asettamana tavoitteena on säästää kuntien menoja 3 miljoonaa euroa. Kuntouttavaan työtoimintaan ohjautumista on tarkoitus uudistaa siten, että palvelu kohdentuu nykyistä paremmin sitä erityisesti tarvitseville henkilöille. Uudistus tukee pidemmän aikavälin lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamista, jossa sosiaalihuollon roolia heikossa työmarkkinaasemassa olevien henkilöiden tukemisessa tarkennetaan. Asiaa pohtii työryhmä, jonka toimikausi päättyy 30.6.2014. Tuolloin annetaan hallituksen esitys tarvittaviksi lainsäädännön muutoksiksi. Osatyökykyisten työmarkkina-aseman parantaminen Syksyllä 2013 työnsä päättänyt työryhmä selvitti osatyökykyisten työssä jatkamisen ja työllistymisen edistämiseksi mahdollisesti tarvittavia muutoksia lainsäädäntöön. Lisäksi on kehitetty toimintakonsepti, jonka tarkoituksena on varmistaa, että osatyökykyisellä on työllistymisen tukena tarkoituksenmukainen sosiaalietuuksien, palvelujen ja muiden keinojen kokonaisuus. Kokonaisuuden suunnittelevat työpaikalla toimiva työkykykoordinaattori ja osatyökykyinen yhdessä. Konseptin käyttöä kokeillaan parhaillaan 12 eri organisaatiossa. 5 Toimintakonseptin käytön helpottamiseksi ja osatyökykyratkaisuihin liittyvän ajantasaisen tiedon levittämiseksi toteutetaan kaikille avoin ja ajantasainen verkkopalvelu, jonka esiselvitystyö on tehty ja suunnittelu alkamassa. Hoitovapaan jako vanhempien kesken Uudistuksen tavoitteena on tukea molempien vanhempien osallistumista lasten hoitoon ja tukea naisten työelämään osallistumista. Hoitovapaasäädäntöä muutetaan niin, että 1.8.2015 lukien hoitovapaa jaetaan isälle ja äidille. Vanhemmilla on oikeus saada työstä palkatonta hoitovapaata, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Vapaan voi ottaa joko isä tai äiti, mutta molemmat vanhemmat eivät voi olla samanaikaisesti hoitovapaalla. Hoitovapaan ajalta maksetaan kotihoidon tukea. Vanhemmalla on lisäksi oikeus osittaiseen hoitovapaaseen koululaisen toisen lukuvuoden loppuun asti. Nykyään alle 3 -vuotiaan lapsen hoitoon osallistuvalle ja lyhyempää työaikaa tekevälle vanhemmalle maksetaan joustavaa hoitorahaa. 1. ja 2. luokalla käyvien lasten vanhemmat voivat saada osittaista hoitorahaa. Sitä koskevaa lainsäädäntöä on muutettu. Etuuden määrä porrastetaan kahteen tasoon sen saajan keskimääräisen viikoittaisen työssäoloajan mukaan. Hoitovapaalainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa niin, että hoitovapaa jaetaan isälle ja äidille 1.8.2015 lukien. Nykyään hoitovapaata käyttävät lähes yksinomaan äidit ja sen katsotaan heikentävän naisten työllistymistä. Vammaispoliittisen ohjelman toimeenpano Suomen vammaispoliittisen ohjelman 2010 - 2015 toimeenpano on käynnissä. Toimeenpanoa arvioivat Valtakunnallinen vammaisneuvosto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka julkaisi 1. seurantaraportin 2013. Raportin mukaan suurin osa ohjelman 122 toimenpiteestä on käynnistetty. Toimenpiteiden suorittamisen laatu ja vaikuttavuus vaihtelevat kuitenkin suuresti. Toimenpiteistä 27 oli sellaisia, ettei niitä ollut käynnistetty vielä keväällä 2013 tai ministeriöt eivät olleet antaneet tietoja toimenpiteen suorittamisesta. Konkreettisia lainsäädäntötoimia oli tehty 12 toimenpiteen kohdalla. Kahdeksan toimenpiteen kohdalla mainittiin lainsäädäntöhankkeen olevan vireillä tai lainsäädäntötyöhön liittyvät selvityshankkeen valmistelu oli selvästi aloitettu. Merkittävä osa vammaispoliittisen ohjelman toimenpiteistä on jatkuvaa vammaispolitiikan edistämis- ja kehittämistyötä. Lastenasemaaparantavattoimenpiteet: Lastensuojelulain uudistukset Lastensuojelulakia on muutettu 1.1.2014 alkaen siten, että jatkossa on kirjattava lapsen asiakassuunnitelmaan, kuinka usein lapsen olosuhteita hyvin tunteva lastensuojelun työntekijä ja lapsi tapaavat henkilökohtaisesti. Muutoksella vahvistetaan lapsen oikeutta tulla kuulluksi omassa asiassaan sekä edistetään sitä, että lapsi saa hänen ikätasoonsa nähden ymmärrettävää tietoa lastensuojelusta. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon uudistus Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti ajalle 7.2.2012-28.2.2014 työryhmän uudistamaan päivähoitoa koskevia säädöksiä. Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän asettamisen taustalla olivat hallitusohjelma ja valtioneuvoston 15.12.2011 päättämä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, joiden mukaan säädetään laki varhaiskasvatuksesta. Työryhmä luovutti esi6 tyksensä opetusministeri Krista Kiurulle 21.3.2014, jonka jälkeen esitys lähtee lausuntokierrokselle keväällä 2014. Hallitus on 29.8.2013 rakennepoliittisessa ohjelmassaan sopinut, että lasten tasa-arvoisten oppimisvalmiuksien parantamiseksi peruskouluun siirryttäessä muutetaan esiopetus velvoittavaksi. Esiopetuksen muuttaminen velvoittavaksi varmistaa hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti koko ikäluokan osallistumisen esiopetukseen. Lainsäädäntö tulee voimaan 1.1.2015. Oppilashuoltolaki Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tulee voimaan 1.8.2014. Laki tehostaa ehkäisevää yhteisöllistä ja yksilökohtaista opiskeluhuoltoa ja korostaa opiskelijoiden ja huoltajien asemaa. Laki tuo uutena asiana psykologi- ja kuraattoripalvelut myös toiselle asteelle. Opiskeluhuoltoa toteutetaan suunnitelmallisena, monialaisena toiminnallisena kokonaisuutena. Asunnottomuudenvähentäminenjaehkäisy Vuonna 2008 aloitetun pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman mukainen toiminta jatkuu nyt jo toista kautta. Ensimmäisellä kaudella vuosina 2008- 2011 pitkäaikaisasunnottomuus puolitettiin ja toisella kaudella 2012- 2015 tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus kokonaan. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamistavoite ei ole realistinen ellei vähentämisohjelman tavoitteita tueta sekä olemassa olevan vuokra-asuntokannan tehostuneella käytöllä että sellaisilla yleisen asuntopolitiikan keinoilla, joilla turvataan riittävä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta. Asunnottomuusohjelmassa on mukana 10 kuntaa, joissa asunnottomuus on suurinta. Ohjelma perustuu asunto ensin - periaatteeseen, jonka mukaan asuntoa etsivälle osoitetaan ensin asunto ja sen jälkeen selvitetään, mitä muita tukitoimenpiteitä asukas tarvitsee. Ohjelman toisen kauden aikana kehittämistyön painopistettä on siirretty yhä enemmän liikkuvien tukimallien kehittämiseen hajautettuun asumiseen. Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö nykyistä tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. Ennalta ehkäisyyn panostaminen tarkoittaa mm. asunnottomuuteen liittyvien riskitekijöiden tunnistamista ja niihin varhaista puuttumista sekä asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamista. Myös asumisneuvonnan ja muiden ennaltaehkäisevien työmuotojen levittämistä ja kehittämistä vahvistetaan. Häätöjen estäminen ja niihin puuttuminen ajoissa vähentää asunnottomuusriskiä. Asumistukijärjestelmään tehtävät uudistukset Asumistukijärjestelmässä ei ole tehty eikä siihen ole tulossa lainsäädännöllisiä muutoksia kuluvana vuonna. Uutta lakia yleisestä asumistuesta ollaan vasta antamassa HE:nä eduskunnalle. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2015. Lakiesityksen sisältyy ansiotulojen 300 euron suojaosa, joka tulisi voimaan 1.9.2015 2.4Eläkepoliittisettoimenpiteet Viittaamme Suomen kansalliseen uudistusohjelman raporttiin, joka on laadittu kevään 2014 Eurooppa-neuvoston ohjauksen mukaisesti. Tarkastelukaudella ei ole annettu uutta lainsäädäntöä. Työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelevat eläkeuudistuksesta syksyyn 2014 mennessä. Hallitus antaa lakiesitykset eduskunnalle heti eduskuntavaalien jälkeen 2015. Uudistus tulisi voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta. Uudistuksessa otetaan kattavasti huomioon sosiaaliset näkökohdat sekä sukupuoli- ja sukupolvivaikutukset. 7 Työeläkevakuutuksen piirissä (yksityinen ja julkinen sektori yhdessä) oli 2,4 miljoonaa henkilö 2012. Eläkemeno oli yhteensä 25,7 miljardia euroa. Arvio vuodelle 2013 on 26,6 miljardia euroa. Eläkkeitä maksettiin 1,54 miljoonalle henkilölle. Keskimääräinen eläke oli 1 549 euroa kuukaudessa vuonna 2013. Työeläkkeiden indeksikorotus oli 1,37 % tammikuussa 2014. Kansaneläkkeen indeksikorotus oli 1,3 %. 2.5Terveydenhuoltojapitkäaikaishoito Terveydenhuoltojärjestelmänohjaus Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus Sosiaali- ja terveydenhuollon uuden palvelurakenteen valmistelu - tilanne on raportoitu kansallisten suositusten toimeenpanon yhteydessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste-ohjelma) 2012–2015 on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen strateginen ohjausväline. Kaste -ohjelman useassa osiossa, mutta erityisesti osaohjelmassa 4 (palvelut ja rakenteet) on vahvistettu peruspalveluita. Kasteohjelmasta rahoitetuilla hankkeilla muun muassa parannetaan vastaanottopalvelujen saatavuutta sekä pitkäaikaissairauksien hoitoa ja omahoitoa. Kahden laajan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota edistävän hankkeen rahoitus on aloitettu. Vuonna 2013 valtionavustuksia myönnettiin kuntien ja kuntayhtymien kehittämishankkeisiin kertomusvuonna yhteensä runsaat 14 miljoonaa euroa. Terveyspalveluidentarjonta Potilaiden oikeuksia koskevan direktiivin toimeenpano Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta tuli Suomessa voimaan 1.1.2014 alkaen, ja sillä toimeenpantiin Euroopan unionin potilasdirektiivi. Potilasdirektiiviä sovelletaan kaikkiin terveydenhuoltopalveluihin riippumatta siitä, miten ne on järjestetty, tarjottu tai rahoitettu. Henkilöllä, jonka sairaanhoitokustannuksista Suomi vastaa, on oikeus saada Kelasta korvauksia ulkomailla saamansa sairaanhoidon kustannuksista. Hoitoon liittyvien matkakustannusten korvauksiin sovelletaan samoja periaatteita kuin kotimaassa tehtyihin matkoihin. Terveydenhuollonhenkilöstööntehdytpanostukset Laajennettu lääkkeiden määräämisoikeus Rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden piiriin kuuluvia lääkkeitä säännellään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella lääkkeen määräämisestä. Lääkkeen määräämisen edellyttämästä lisäkoulutusta on annettu Valtioneuvoston asetus. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on edellyttänyt, että sosiaali- ja terveysministeriön on laadittava seurantaraportti rajatun lääkkeenmääräämisen toteutumisesta kahden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Vuonna 2013 on asetettu rajatun lääkkeenmääräämisen työryhmä, jonka tehtävänä on arvioida nykyistä käytäntöä ja laatia suunnitelma toiminnan kehittämisestä vuoden 2015 syksyyn mennessä. Parhaillaan on työn alla selvityksen laatimista varten tehtävät webropol –kyselyt terveydenhuollon toimintayksiköille, sairaanhoitajille ja lääkäreille sekä ammattikorkeakouluille ja yliopistoille. Kyselyn tuloksia käytetään lisäkoulutuksen suunnittelussa. 8 Palveluihinpääsynjapotilaidenvalinnanvapaudenparantaminen Vanhuspalvelulaki Uuteen vanhuspalvelulakiin kytköksissä olevat toimet on raportoitu kansallisten suositusten toimeenpanon yhteydessä. Kehitysvammaisten asuminen ja siihen liittyvät palvelut Kehitysvammaisten asumisen ohjelman (KEHAS) tavoitteena on yksilöllisen asumisen mahdollistaminen sekä laitoksista että lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille. Ohjelmaan on osoitettu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoitusta, jonka avulla ohjelmakaudella (2010–2015) on tarkoitus tuottaa 3600 asuntoa pitkäaikaisesta laitoshoidosta ja lapsuudenkodeistaan muuttaville kehitysvammaisille henkilölle, keskimäärin 600 asuntoa vuosittain. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 29.4.2013 Kehitysvammaisten asumisen ohjelman valtakunnallisen toimeenpanon seurantaryhmän tukeakseen KEHAS -ohjelman toimeenpanoa. Seurantaryhmä mm. järjestää työpajoja ja toteuttaa toukokuun 2014 ja kesäkuun 2015 välisenä aikana kaikkien erityishuoltopiirien/ kuntayhtymien alueet kattavan kierroksen, joka koostuu tutustumiskäynneistä, viranhaltijoiden ja asiakkaiden ryhmähaastatteluista sekä keskustelutilaisuuksista. Seurantaryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2015 loppuun asti. Vammaislainsäädännön uudistaminen Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmä on asetettu ajalle 3.5.2013 -31.12.2014. Työryhmän tehtävänä on hallitusohjelman mukaisesti sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi eri vammaryhmien yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi sekä selvittää muut vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet. Tehtävänä on myös selvittää vammaisia henkilöjä koskevan erityislainsäädännön muut uudistamistarpeet ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, YK:n vammaissopimuksen kansalliselle lainsäädännölle asettamat velvoitteet, kehitys-vammaisten asumista ja palveluja koskeva periaatepäätös sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistamiseen liittyvä työ. Työryhmä tekee hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen uudeksi vammaisten henkilöiden erityispalveluja koskevaksi laiksi ja arvioi uudistuksen kustannusvaikutukset vuoden 2014 loppuun mennessä. Jatkotyö siirtyy seuraavalle hallitukselle. Julkisten terveyspalveluiden kansallisen valinnanvapauden laajentuminen Terveydenhuoltolain mukainen valinnanvapaus julkisessa terveydenhuollossa laajeni vuoden 2014 alusta siten, että perusterveydenhuollosta vastaavan terveysaseman voi valita kaikista Suomen kunnallisista terveysasemista ja erikoissairaanhoitoa tarvitessaan sairaalan kaikista kunnallisista erikoissairaanhoidon yksiköistä, joissa lähettävän lääkärin arvion mukaan tarvittava palvelu on saatavilla. 9 3.Nuortentyöttömienpääsysosiaaliturvanjasosiaalipalveluidenpiiriin Suomessa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole sidottuja työmarkkina-asemaan. Työttömyysturvalain mukainen työssäoloehto täyttyy, jos henkilö on ollut työssä kuusi kuukautta viimeisten 28 kuukauden aikana vähintään 18 tuntia viikossa. Työssäoloehto lieveni vuoden 2014 alussa kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Työttömät työnhakijat, joilla työssäoloehto ei täyty, saavat työmarkkinatukea. Työmarkkinatuki tai työttömyysturvalain (TTL) mukainen peruspäiväraha ei kuitenkaan kartuta työeläkettä. 10 Liite1.Taustatietoa Tuloerojen muutokset ja pienituloisuus 2000-luvulla Tuloerot Suhteelliset tuloerot eivät sanottavasti kasvaneet 2000-luvun ensimmäisellä kymmenellä. Suomen tuloerot kasvoivat hyvin nopeasti 1990-luvun jälkimmäisellä viisivuotisjaksolla, mutta tämän jälkeen vaihtelut ovat olleet pieniä ja lähinnä suhdanteista johtuvia. Vuodesta 2007, jolloin tuloerot olivat suurimmillaan, on tapahtunut pientä tasoittumista. Taulukko 1. Suhteelliset tuloerot 2000–2012 Table 1. Income distribution in general 2000–2012 S80/S20 Gini 2000 4,01 0,284 2001 3,81 0,269 2002 3,81 0,268 2003 3,88 0,272 2004 4,07 0,282 2005 4,08 0,281 2006 4,19 0,287 2007 4,36 0,295 2008 4,17 0,284 2009 4,06 0,276 2010 4,16 0,282 2011 4,21 0,285 2012 3,97 0,272 S80/S20: Relationship of equivalent disposable household income shares between the lowest and highest income quintiles. Source: Statistics Finland, Total statistics on income distribution Havainnollisemman kuvan tuloerojen kehityksestä saa kuviosta 1, jossa kuvataan absoluuttisten tuloerojen kehitystä. Se, että tässä kuviossa tuloalue laajenee ja tulokymmenysten väliset erot kasvavat samanaikaisesti kun Gini-kerroin ei sanottavammin kasva, selittyy sillä, että Gini kuvaa suhteellisten tuloerojen muutoksia, tulokymmenysten tulokeskiarvot absoluuttisten erojen kasvua. 11 Kuvio 1. Asuntokunnan kulutusyksikköä kohti lasketut keskimääräiset käytettävissä olevat tulot tulokymmenyksittäin 1995–2012, vuoden 2012 rahan arvossa, keskimäärin € vuodessa Figure 1. Equivalent disposable income in household-dwelling units by decile 1995–2012, in real terms, mean € per year Source: Statistics Finland, Total statistics on income distribution Pienituloisuusaste Suhteelliset pienituloisuusasteet ovat 2000-luvulla nousseet. Yleinen tulokehitys on ollut nopeampaa kuin tuloasteikon pienituloisemmassa päässä olevien tulot. Vuoden 2007 jälkeen nousu kuitenkin pysähtyi, ja vuonna 2012 pienituloisten osuus väestöstä väheni. Pienituloisimman väestön sisäisessä tulokehityksessä on havaittavissa 2000-luvulla hidas köyhtymistendenssi, joka näyttää kuitenkin hidastuneen viimeisinä vuosina. Kansallisen tulonjakotilaston perusteella lasketut pienituloisuusasteet (at risk of poverty rates) osoittavat, että 40 % ja 50 % pienituloisuusrajan alapuolelle jäävän väestön osuus on jonkin verran noussut vuodesta 2000. Vuoden 2007 jälkeen nousu tasaantui ja vuonna 2012 pienituloisiksi määrittyvien osuus väestöstä hieman väheni kaikilla pienituloisuusmääritelmillä. Kiinteillä, vuonna 2005 vallinneilla 60 % ja 50 % rajoilla lasketut pienituloisuusasteet ovat laskeneet koko 2000-luvun, mutta laskutrendi hidastui hieman vuosien 2005–2009 välillä. Vuonna 2012 myös näillä pienituloisuusrajoilla mitattu pienituloisuus väheni. Pienituloisten köyhyyden hidasta syventymistä 2000-luvulla osoittaa myös köyhyysvajelukujen kasvu (kuvio 2). 12 Taulukko 2. Pienituloisuusaste mitattuna eri pienituloisuusrajoilla, 2000–2012 Table 3. At risk of poverty rates, different thresholds, 2000–2010 At risk of poverty anchored at 2005 thresholds At risk of poverty, by threshold 60 % 50 % 40 % 60 % 50 % 2000 10,5 4,6 1,8 21,0 9,7 2001 11,6 5,2 2,1 18,8 9,2 2002 11,3 5,2 2,1 17,0 8,1 2003 11,1 4,9 2,0 15,5 6,7 2004 11,9 5,1 2,1 13,9 6,0 2005 12,7 5,3 2,1 12,7 5,3 2006 13,1 5,6 2,3 12,8 5,3 2007 13,8 6,6 2,5 11,7 5,5 2008 13,9 6,4 2,5 11,4 5,0 2009 13,2 5,5 2,4 9,8 4,2 2010 13,7 6,0 2,4 9,2 4,1 2011 13,2 6,1 2,6 9,4 4,1 2012 11,9 5,4 2,1 8,4 3,9 Source: Statistics Finland, Income distribution statistics Köyhyysvaje Kuvio 2. Pienituloisuusraja (60 % mediaanista) sekä mediaanitulot ja köyhyysvaje köyhyysriskin vakavuuden mukaan 2000–2012 Figure 2. Median income and poverty gaps in different groups at risk of poverty, 2000–2012 Source: Statistics Finland, Income distribution statistics 13 Pienituloisuus ja yleinen tulokehitys sosioekonomisen aseman mukaan Pienituloisen väestön sosioekonominen rakenne poikkeaa koko väestön vastaavasta rakenteesta selvästi: pienituloisia palkansaajia on väestöosuuteen verrattuna sangen vähän; työttömien ja opiskelijoiden yliedustus väestöosuuteen nähden on huomattava. Pienituloisen väestön sosioekonominen koostumus on pitkällä aikavälillä muuttunut varsinkin eläkeläisten osuuden supistuessa, mutta 2000-luvulla rakenteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Lasten osuus on hieman laskenut, eläkeläisten kasvanut. Kuvio 3. Pienituloinen väestö sosioekonomisen aseman mukaan 1990-2012 sekä koko väestö sosioekonomisen aseman mukaan 2012 Figure 3. Distribution of population in socio-economic groups in 1990–2012, population at risk of poverty and total population 2012 Source: Statistics Finland, Income distribution statistics Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut keskimääräiset käytettävissä olevat tulot ovat pääsääntöisesti kasvaneet pitkällä aikavälillä melkein kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Poikkeuksena ovat kotitaloudet, joiden viitehenkilö on työtön: näissä talouksissa tulot ovat kehittyneet heikoimmin. 14 Kuvio 4. Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot sosioekonomisen aseman mukaan 1987-2012 Figure 4. Household's mean equivalent money income by socio-economic status, 1987–2012, €/cu/year Source: Statistics Finland, Income distribution statistics Pienituloisuus ikäryhmittäin Suurimmat pienituloisuusriskit ovat 18–29-vuotiailla (19 %) ja 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä (24 %). Erityisesti yksin asuvien ja opiskelevien nuorten tulotaso jää pienituloisuusrajan alapuolelle. Haastattelutietoon perustuen vanhemmilta saatu tulonsiirto otetaan huomioon. Opintolainoja ei katsota tuloiksi eikä opiskelevien nuorten saamien yhteiskunnallisten palvelujen arvoa oteta täysimääräisesti huomioon. Aikasarja kuvaa, miten 75 vuotta täyttäneiden köyhyysriski aleni ensin korkealta tasolta 1990-luvun alussa, mutta sen jälkeen riski on taas noussut. Päinvastainen kehitys havaitaan lapsiköyhyydessä, joka oli kaksi vuosikymmentä sitten matala, mutta kohosi väestön keskimääräiselle tasolle 2000-luvun alussa ja on sittemmin pysynyt sellaisena (kuvio 5). Pienituloisuusasteen yleinen lasku vuonna 2012 heijastuu kaikkiin ikäryhmiin. 15 Kuvio 5. Pienituloisuusaste ikäryhmittäin 1990–2012 Figure 5. At risk of poverty rate in age groups, 1990–2012 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics Pienituloisen väestön ikärakenne on muuttunut huomattavasti vuodesta 1990, jolloin pienituloisia oli melko tasaisesti kaikissa ikäryhmissä. Siitä lähtien pienituloisen väestön ikärakenne on muuttunut ikäryhmittäisen pienituloisuusriskin erilaistuessa. Pienituloisen väestön ikärakenne poikkeaa nykyisin melkoisesti muun väestön ikärakenteesta. Korkeasta pienituloisuusriskistä huolimatta 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä tulot ovat hyvin lähellä 60 prosentin tuloköyhyysrajaa. Tämä selittää myös suuria vuosittaisia heilahteluja 60 % mediaanitulosta laskettua pienituloisuusrajaa käytettäessä. Kuviossa 6 vertaillaan ikärakennetta pienituloisessa ja ei-pienituloisessa väestössä vuonna 2012. 16 Kuvio 6. Pienituloisten ikärakenne 1990–2012 ja ei-pienituloisten ikärakenne 2012 Figure 6. Age distribution of persons at risk of poverty in 1990-2012 and of persons not at risk of poverty in 2012 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics Pitkittynyt pienituloisuus Pitkittynyt pienituloisuus (tilastovuonna ja kolmena neljästä edeltävästä vuodesta pienituloisuusrajan alle jääneiden kotitalouksien jäsenet) on kaksinkertaistunut vuoden 1998 4.5 prosentista 9.0 prosenttiin vuonna 2012. Se korostuu kahdessa elinvaiheessa: yhtäältä eläkeiän saavuttamisen (suurten ikäluokkien edeltäjät) ja toisaalta nuoren aikuisuuden (15–29-vuotiaana) vaiheessa. Pitkittyneen pienituloisuuden taso on vuoteen 2005 verrattuna noussut sekä miehillä että naisilla. Iän mukaan tarkastellen poikkeus ovat kuitenkin 64–83-vuotiaat naiset sekä 68–79-vuotiaat miehet, joilla pitkittynyt pienituloisuus on vähäisempää kuin vuonna 2005. Ikääntyvien naisten pitkittynyt pienituloisuus on kuitenkin selvästi yleisempää kuin ikääntyvien miesten. 17 Kuvio 7. Pitkittynyt pienituloisuus iän ja sukupuolen mukaan 2005 ja 2012 Figure 7. Persistent at risk of poverty 2005 and 2012 by age and gender Source: Statistics Finland, Total statistics on income distribution Rekisteriperusteisia tietoja tulonjaosta on koottu aikasarjaksi alkaen vuodesta 1995. Vuoden 2012 aineistossa voidaan tarkastella jo 17 vuotta taaksepäin pienituloisuuden kestoa. Niille, jotka olivat pienituloisia vuonna 2012, pienituloisuusvuosia oli kertynyt keskimäärin viisi vuotta vuosien 1995–2012 aikana. 18 Strategia 2020-indikaattorit Köyhyys- tai syrjäytymisriski koskettaa Suomessa kaikkiaan noin 854 000 henkilöä. Pienituloisissa talouksissa on noin 632 000 henkilöä, vajaatyöllisissä talouksissa noin 351 000 jäsentä ja aineellista puutetta kärsivissä talouksissa noin 132 000 jäsentä. Kuvio 8. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevat 2012 Figure 8. People at risk of poverty or social exclusion 2012 At risk of poverty after social transfers: 632 000 persons (60 % of median income) Living in households with very low work intensity: 351 000 persons, of which aged 20–59: 278 000 persons Severely materially deprived: 132 000 persons People living in households under 50 % of the median income by activity Children (289 000 15 % Unemplo persons) Home 4 % yed 18 % Employed 15 % Studying 24 % Pension 24 % 19 Home Employed 1% 20-59 year old Other 6 % people living 7% in households with very low work intensity by activity Studying (278 000 14 % persons) Pension 32 % Unemploye d 40 % Kuvio 9. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavat indikaattorit 2005-2013** Figure 9. At risk of poverty or exclusion indicators 2005-2013** Persons 1 000 000 900 000 800 000 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 At risk of poverty or social exclusion (total) Living in households with very low work intensity 2012 2013** 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 At risk of poverty after social transfers Severely materially deprived Source: Eurostat and Statistics Finland (preliminary information on 2013) Työllisyys ja työttömyys Työllisyys heikkeni ja työttömyys lisääntyi vuonna 2013. Työllisyysaste oli 68,5 prosenttia, mikä oli 0,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisenä vuonna. Miesten työllisyysaste oli 69,2 prosenttia ja naisten 67,8 prosenttia. Työllisyysasteeseen vaikuttavat myös väestön muutokset. 15–64-vuotias väestö on viime vuosina vähentynyt sotien jälkeisten suurien ikäluokkien siirtyessä 65–74-vuotiaiden ikäryhmään. Työttömyysaste oli vuonna 2013 keskimäärin 8,2 prosenttia, kun se vuonna 2012 oli 7,7 prosenttia. Työttömänä oli vuonna 2013 keskimäärin 219 000 henkeä, mikä oli 12 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2013 oli työttömien lisäksi 124 000 työvoiman ulkopuolella olevaa piilotyöttömäksi kutsuttua henkilöä, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet sitä aktiivisesti etsineet. Piilotyöttömien määrä kasvoi 11 000 hengellä vuoteen 2012 verrattuna. Eniten piilotyöttömiä oli 15–24vuotiaiden (38 000) ja 55–64-vuotiaiden (32 000) ikäryhmissä. Nuorten eli 15–24-vuotiaiden työttömyysaste on viime vuosina pysynyt noin 20 prosentissa. Se on silti selvästi suurempi kuin 2000-luvun parhaina vuosina 2007 ja 2008, jolloin se oli alle 17 prosenttia. Ikääntyvien eli 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 1990-luvun lopulta lähtien lukuun ottamatta taantuman aiheuttamaa notkahdusta ikääntyvien miesten työllisyysasteessa vuonna 2009. Ikääntyvien työllisyysaste on silti edelleen kymmenkunta prosenttiyksikköä pienempi kuin työikäisten. 20 Figure 10. Unemployment rate and employment rate by age group in 2000 - 2013 Kuvio 10. Työttömyys- ja työllisyysasteet ikäryhmittäin 2000 - 2013 Unemployment rate (in columns) 40 Employment rate (in lines) 80 35 70 30 60 25 50 20 40 15 30 10 20 5 10 0 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 15-74, unemployment rate 15-24, unemployment rate 15-64, employment rate 15-24, employment rate 2009 2010 2011 2012 55-64, unemployment rate 2013 55-64, employment rate Source: Statistics Finland Pitkäaikaistyöttömyys Yli vuoden työttömänä olleiden määrä nousi selvästi vuonna 2013. Vuonna 2013 yli vuoden työttömänä olleita henkilöitä oli noin 73 700, mikä on viidenneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Pitkäaikaistyöttömien määrä on jatkuvasti noussut 2010–2013. Vaikeasti työllistyvien määrä on noussut 160 000-170 000:een. Table 3. Long-term unemployed in 2006 – 2013 Taulukko 3. Pitkäaikaistyöttömät 2006 - 2013 2006 2007 Persons unemployed more than a year Total 64 400 51 700 Men 35 400 28 100 Women 28 900 23 600 Source: Ministry of Employment and the Economy 21 2008 43 100 23 500 19 600 2010 2011 2012 2013 41 300 54 000 23 800 32 900 17 500 21 100 57 200 34 100 23 100 61 200 36 000 25 100 73 700 43 300 30 400 2009 Figure 11. Those difficult to employ (structural unemployment) in 2006 – 2013 Kuvio 11. Vaikeasti työllistyvät 2006 - 2013 Persons 200 000 180 000 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 2006 January 2006 July 2007 January Long-term unemployed 2007 July 2008 January Repeatedly unemployed 2008 July 2009 January 2009 July 2010 January 2010 July 2011 January From labour market measure to unemployed 2011 July 2012 January 2012 July 2013 January 2013 July 2014 January From labour market measure to labour market measure Source: Ministry of Employment and the Economy Työurien kehitys Vuonna 2013 eläkkeellesiirtymisiän odote 25-vuotiaille oli 60,9 vuotta eli sama kuin vuonna 2012. Eläkkeelle siirtymisiän odote on noussut työeläkelakien vuoden 2005 uudistusta edeltävästä tasosta lähes kahdella vuodella. Miesten ja naisten välinen ero eläkkeellesiirtymisiässä on viime vuosina kaventunut selvästi. Eroa ei enää juuri ole, vaan miehet ja naiset jäävät eläkkeelle samassa iässä. Vuoden 2013 lukujen perusteella suomalaisten odotettavissa olevan työuran pituus on vajaat 34 vuotta. Heikosti kehittynyt työllisyys pienensi työllisen ajan odotetta muutamalla kuukaudella edellisvuoteen verrattuna. Vuodesta 2000 se on noussut noin kahdella vuodella. Tuleva kehitys on riippuvainen ihmisten käyttäytymismuutoksista sekä talouden ja työelämän kehityksestä. Viime vuosina ikääntyneiden työllisyysaste on kehittynyt suotuisasti. Työurien pidentämisen kannalta positiivista on se, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä on viime vuosina saatu vähennettyä ja osatyökyvyttömyyseläkkeen ja osasairauspäivärahan käyttö ovat lisääntyneet. Niillä saadaan vähennettyä työuran ennenaikaisia katkeamisia. 22 Figure 12. Expected effective retirement age for 25-year-olds in 2000 - 2013 (in the earnings-related pension scheme) Kuvio 12. 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odote (työeläkkeet) 2000 - 2013 Years 61,5 61,0 60,5 60,0 Men 59,5 Women 59,0 Total 58,5 58,0 57,5 57,0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Source: Finnish Centre for Pensions Työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on viime vuosina ollut laskussa, mutta vuonna 2013 työkyvyttömyyseläkkeiden ikävakioitu alkavuus pysyi edellisen vuoden tasolla. Kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä noin kolmasosalla syynä oli jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus, mutta suunnilleen yhtä moni siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön takia. Alle 45-vuotiaista kahdella kolmasosalla syynä oli mielenterveyden häiriö, kun taas 55 vuotta täyttäneistä lähes puolet siirtyi eläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauden takia. Table 4. Number of persons having retired on a disability pension and age-standardised beginning of disability pensions in 2000 and 2007—2013 Taulukko 4. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä ja työkyvyttömyyseläkkeiden ikävakioitu alkavuus 2000 ja 2007 - 2013 2000 2007 2008 2009 2010 2011 Number of persons having retired on a disability pension (in the earnings-related pension scheme) Total 22 839 25 422 25 574 23 870 22 898 22 983 Men 12 144 12 948 13 019 12 246 11 576 11 465 Women 10 695 12 474 12 555 11 624 11 322 11 518 Age-standardised prevalence of disability pensions in the earnings-related pension scheme (‰)1) Total 8.7 8.4 8.4 7.6 7.2 7.2 Men 9.1 8.5 8.4 7.7 7.2 7.1 Women 8.3 8.4 8.3 7.5 7.2 7.4 1) The standardization year is 2000. 23 2012 2013 20 457 10 213 10 244 20 383 9 900 10 483 6,3 6,2 6,5 6,3 6,0 6,6 Source: Finnish Centre for Pensions Neljäsosa vuonna 2013 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä siirtyi osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Osuus on noussut viime vuosina selvästi. Vuonna 2013 osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyi noin 5 200 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa oli naisia. Kaikkiaan osatyökyvyttömyyseläkettä sai vuonna 2013 noin 23 000 henkilöä, mikä on kolmanneksen enemmän kuin vuonna 2005. Table 5. Number of persons having retired on a partial disability pension in 2005 - 2013 Taulukko 5. Osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet 2005 - 2013 Total - % all persons having retired on a disability pension Men - % all men having retired on a disability pension Women - % all women having retired on a disability pension 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 3 372 3 475 3 615 4 117 4 240 4 480 4 715 4 149 5 157 13 % 14 % 14 % 16 % 18 % 20 % 21 % 20 % 25 % 1 138 1 170 1 227 1 316 1 431 1 407 1 438 1 422 1 607 9% 9% 9% 10 % 12 % 12 % 13 % 14 % 16 % 2 234 2 305 2 388 2 801 2 809 3 073 3 277 2 727 3 550 19 % 19 % 19 % 22 % 24 % 27 % 28 % 27 % 34 % Source: Finnish Centre for Pensions Kaksi kolmasosaa osatyökyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2013 siirtyneistä oli 55 vuotta täyttäneitä. Viime vuosien kasvu osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrässä on tapahtunut juuri 55 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. 24 Figure 13. Number of persons having retired on a partial disability pension by age group in 2005 2013 Kuvio 13. Osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet ikäryhmittäin 2005 - 2013 Persons 6 000 5 000 60 and over 4 000 55-59 years 50-54 years 3 000 45-49 years 2 000 40-44 years 1 000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Source: Finnish Centre for Pensions Terveyserot ja elintavat Terveys 2000 - ja Terveys 2011 -tutkimusten mukaan yli 30-vuotiaiden suomalaisten terveys, toimintakyky ja hyvinvointi ovat parantuneet 2000-luvulla. Keski-ikäiset ja etenkin eläkeläiset voivat aiempaa paremmin, kun taas 30–44-vuotiaiden terveys ja hyvinvointi eivät ole kohentuneet juuri lainkaan. Alueelliset sekä sukupuolten ja koulutusryhmien väliset erot ovat edelleen suuria. Tärkeimmät syyt terveyseroille ovat elinoloissa ja elintavoissa, kuten alkoholin käytössä, tupakoinnissa, ravitsemuksessa ja liikunnassa. Sosioekonomiset terveyserot näkyvät jo lasten ja nuorten kohdalla. Positiivista on, että erityisesti nuorten, mutta myös aikuisten elintavoissa on viime vuosina ollut myönteistä kehitystä. Muun muassa alkoholin kokonaiskulutus on laskenut viime vuosina, mikä heijastuu myös päihdeongelmien esiintymisessä. Erityisesti nuorten päihteiden käytössä on tapahtunut myönteistä kehitystä. Kehitys on ollut myönteinen myös tupakoinnin vähenemisessä ja liikunnan harrastamisen kasvussa. 25 Figure 14. Average life-expectancy at 25 years of age by level of education in 2000, 2007 and 2010 Kuvio 14. 25-vuotiaan elinajanodote koulutuksen mukaan 2000, 2007 ja 2010 Years left at the age of 25 70 60 50 2000 40 2007 30 2010 20 10 0 Total Primary Secondary Men High Total Primary Secondary High Women Source: National Institute for Health and Welfare (2000 and 2007) and Eurostat (2010) Nuorten syrjäytyminen Koulutuksen ulkopuolella on lähes joka kymmenes 18–24-vuotias. Mukaan on tällöin laskettu ne nuoret, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta eivätkä ole koulutuksessa. Kun heistä vähennetään ne koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka ovat työssä, hoitovapaalla, armeijassa tai eläkkeellä, on syrjäytymisuhan alla noin viisi prosenttia 18–24-vuotiaista (kuusi prosenttia pojista ja neljä prosenttia tytöistä). 26 Figure 15. Early leavers from education: percentage of the population aged 18-24 with at most lower secondary education and not in further education or training in 2000 - 2013 Kuvio 15. Koulupudokkaat 2000 - 2013 % of 18-24year-olds 14 12 10 8 Men Women 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Source: Eurostat Asunnottomuus Yksinäisten asunnottomien määrä on ollut 7 500 - 8 000 vuodesta 2003 lähtien. Vuonna 2013 heitä oli 7 500. Pitkäaikaisesti asunnottomia oli noin 2 500, mikä on 30 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Suurin osa asunnottomista on edelleen miehiä, mutta naisten, nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuus on lisääntynyt viime vuosina. Figure 16. Homelessness in 2000 - 2013 Kuvio 16. Asunnottomat 2000 - 2013 Number 12 000 10 000 8 000 Single persons 6 000 Families 4 000 2 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Source: The Housing Finance and Development Centre of Finland 27 2009 2010 2011 2012 2013 Ikääntyneiden palvelut Ikääntyneiden palvelujen rakenne on viime vuosina muuttunut tavoitteiden suuntaisesti. Vuonna 2012 laitoshoito väheni selvästi edellisestä vuodesta. Tehostettu palveluasuminen ja omaishoidon tuki lisääntyivät edelleen tavoitteiden suuntaisesti, mutta kotihoidon kattavuus kääntyi tavoitteiden vastaisesti laskuun. Figure 17. Service structure and coverage in care and services for older people in 2000 - 2012 Kuvio 17. Ikääntyneiden palvelujen rakenne ja peittävyys 2000 - 2012 % of all aged 75 and over 14 12 10 8 6 4 2 0 Informal care Regular home care 2000 2005 Sheltered housing with 24-hour assistance 2010 2011 Source: National Institute for Health and Welfare and Statistics Finland 28 2012 Residential homes and long-term inpatient care in health centres Eläkkeet Taulukko 6. Eläkkeensaajat 2007 - 2012 Table 6. Number of pension recipients in 2007—2012 2007 Old-age pension Part-time pension Disability pension Unemployment pension Surviving spouse’s pension 2008 2009 2010 2011 2012 2013 978 300 1 005 300 30 000 29 100 271 600 272 900 50 300 50 800 1 048 400 27 900 272 300 46 600 1 093 300 28 800 267 200 33 900 1 134 900 27 500 260 500 23 000 1 174 500 23 500 250 700 11 000 1 209 400 20 400 243 300 5 900 263 800 263 500 262 700 261 100 259 900 2009 2010 2011 2012 2013 15 302 221 3 160 696 1 615 16 311 224 3 147 527 1 625 17 542 235 3 072 312 1 642 19 168 218 3 066 134 1 695 20 711 192 3 026 20 1 736 2011 2012 2013 586 688 609 714 630 739 1 728 1 133 1 809 1 195 1 879 1 252 1 121 934 1 149 962 1 167 983 1 947 1 370 2 025 1 441 .. .. 1 174 907 1 192 943 .. .. 263 400 263 500 Table 7. Pension expenditure in 2007—2012, million euro Taulukko 7. Eläkemenot 2007 - 2012, milj. euroa Old-age pensions Part-time pensions Disability pensions Unemployment pensions Survivors’ pensions 2007 13 050 214 3 122 679 1 493 2008 13 827 216 3 061 723 1 536 Table 8. Average pensions in 2007—2012, euro/month Taulukko 8. Keskimääräiset eläkkeet 2007 - 2012, euroa/kk 2007 2008 2009 2010 National pension, single person 525 558 584 584 Guarantee pension Average pension in one’s own right (incl. national pension and earnings-related pension) Recipients of old-age pensions Men 1 507 1 557 1 659 1 687 Women 971 1 000 1 071 1 097 Recipients of disability pensions Men 1 117 1 077 1 117 1 119 Women 934 891 927 929 Persons having retired on an old-age pension Men 1 814 1 793 1 922 1 974 Women 1 250 1 199 1 326 1 365 Persons having retired on a disability pension Men 1 044 1 018 1 090 1 126 Women 841 809 842 884 Source: Finnish Centre for Pensions 29 Strategic Social Report Finland 2014 Contents 2.1 Introduction........................................................................................................................... 2 2.2. Progress in achieving the poverty target................................................................................ 3 2.3 Recent reforms in social inclusion policies ............................................................................ 4 2.4 Recent reforms in pension policies ........................................................................................ 8 2.5 Recent reforms in health care policy ...................................................................................... 8 3. Access to social security rights of young unemployed persons............................................... 10 Annex 1. Background information............................................................................................. 11 1 2.1 Introduction Measures and policyapproaches under the Finnish social and health policy are based on the strategy 'Socially Sustainable Finland 2020', and the Government Programme dated 22 June 2011 of Prime Minister Jyrki Katainen. According to the current Government Programme, the drafting of legislation on early childhood education and care and day care services, and its administration and supervision were transferred from the responsibility of the Ministry of Social Affairs and Health to the responsibilityof the Ministry of Education and Culture as from 1 January 2013.Since the switch, day care has no longer been a social service under the Social Welfare Act but one of the educational services. The continuing poor trend in the Finnish economy has increased the short- and long-term challenges forsocial security. With an ageing population, the baby boom generationis leaving the labour market,pension expenditure is rising, and the need for more nursing and care is imminent.Employment has fallen and unemployment is increasing slightly. The number of long-term unemployedhas risen substantially.Youth unemployment has remained at former levels.In 2013, there were approximately 73,700 persons who had been unemployed for over a year, which is one fifth more than in the previous year. In 2013,social expenditure was approximatelyEUR 63 billion, which, if inflation is taken into account, is just under 4%more than for the previous year. Social expenditure also increased in relation to GDP, to around 33% of GDP. The rise in social expenditure as a share of GDP is partly explained by poor economic performance in 2012 and 2013, resulting in a fall in GDP in real terms.The biggest increase in social expenditure still came from earnings-related pensions, the costs of which rose by around EUR 1.3 billion in 2013. However, earnings from insurance premiums associated with these pensions are still greater than the annual outlay. The combined investment portfolio for pension insurers was worth EUR 162.2 billion at the end of 2013.The portfolio had grown by EUR 12.6 billion in a year. Furthermore,unemployment security expenditure continued to grow rapidly, with thenumber of beneficiaries rising to over 10%.As a result, expenditure was up by around EUR 400 million. In addition, the costs of the social and health services accounted for a major part of the growth in social expenditure. The aim of the financial and economic policy of Prime Minister Jyrki Katainen's Government is to strengthen the prerequisites for economic growth and the funding base for the welfare society to make public finances sustainable.In March, the Government decided on new, immediate adjustment measuresin the country's economy and agreed on a plan for public finances for the period 20152018.The agreed measures also include adjustments to social services expenditure, such as cuts in the index increments in benefits and savings to be made in child benefits.At the same time, changes to taxation safeguard the position of the people at risk of poverty and aim to narrowincome differences. Indicators describing the social situation and the population's health and living conditions are given in Annex 1 of this report. In its programme, the Government decided that one of its three strategic priority areas should be across-administrative action programme to reduce exclusion, poverty and health problems.Under the programme, a permanent operating model will be established for the promotion of well-being 2 and health and for a reduction in inequality to play a part in all policy-making.The programme is an umbrella for more than 30 key projects supporting its objectives.The programme's implementation has made good progress. Some of the key projects are already completedand the others are also progressing as planned. The programme has given rise to an increase in cross-administrative cooperation among administrative sectors.Target indicators have been specified for the programme in order to monitor the achievement of the aims of measures. In autumn 2013,a Government Structural Policy programme to close the sustainability gap was drafted.The Government decided on its implementation in November. The key objectives of the programme are prolonging working careers and boosting service productivity. The Government's Equality Programme has 66 measures, the implementation of which is proceeding according to plan. Ministry experts responsible for the thematic areas covered have been in charge of drafting this report.The report was debated by the EU sub-committee for social affairs, which consulted representatives of NGOs, labour market organisations, research institutes and the Church.The report was made available to the Finnish Parliament. 2.2. Progress in achieving the poverty target When all the poverty related indicators decided by the European Council are taken into account, the risk of poverty and exclusion affected around 854,000 persons altogether in Finland in 2012.There were approximately 635,000 individuals in low-income households, around 351,000 members of under-employed households, and about 132,000 members of households suffering material deprivation.Under the target set in the Europe 2020 strategy, the combined figure for those at risk of poverty or exclusion in 2020 should be no more than 760,000, because Finland's purpose is to reduce the base figure for 2008 (which was 910,000) by 150,000.(See Annex 1, Figure 8.) In 2012, the number of people at risk of poverty was 635,000. The number of those at risk of poverty has remained close to 700,000 in recent years, but in 2012 that figure went down by 70,000. The share of the population at risk of poverty was 11.9%, while for the previous year it was 13.2%. The number of individuals at risk of poverty was down in all age groups in 2012. In relative terms, it was the number of children living in low-income households that was down the most. (See Annex 1, Table 2, Figures 2 and 3.) Lowering the threshold accounts only partly for the fall in the number of those at risk of poverty. In 2012, several changes to taxation and social security took effect, and these are having a particular impact on the livelihoods of those at risk of poverty, on the of poverty threshold and on income distribution.There were increases to basic and earnings-related unemployment benefits, tobasic income support andthe housing allowance as well as to the income limits entitling people to a housing allowance.In addition, the income tax allowance and basic allowance in taxation were raised.As a result of these changes to the law, it was predicted that poverty levels would fall slightly.The share of income earned by the lowest tenth of the population is growing slightly and that earned by the top tenth is falling.The Gini coefficient, which synthetically describes income inequalities, was predicted to go down by 0.4 percentage points as a result of the changes. 3 The long-term upward trend that continued in the at risk of poverty category from the mid-1990s has thus come to a halt, although it is still too early to say if the fall indicates a permanent change, merely on the basis of the results for one year. 2.3 Recent reforms in social inclusion policies Support for people's employment and the prevention of their exclusion As part of the Structural Policy programme, the Finnish Government has accomplished several measures to support employment and prevent exclusion.Applying for jobs with short-term employment contracts has been made easier with changes to the guidelines on the application of the Unemployment Security Act as from the start of 2014, with unemployment benefit being paid on application in advance.Furthermore, to improve work incentives, the start of 2014 saw the introduction of a protected share of earned income, to encourage recipients of the Labour Market Subsidy to accept short-term employment.The protected share is also added to the discretionary housing allowance.There is also support for the employment of the partially disabled through legislation, the clarification of the benefits system, and through the reconciliation of the available benefits. Fewer local authority responsibilities and the municipal experiments As part of the effort to balance public finances, the Government's Structural Policy programme includes an evaluation and the pruning of the statutory responsibilities and obligations of the local authorities.In the move to cut the responsibilities of local authorities, an attempt has been made to evaluate the responsibilities of various actors and increase the functional benefits involved. To help reduce the number of tasks that local authorities are responsible for, municipal experiments have begun aiming at breaking down the barriers to cooperation between different actors and improve ways of working. The experiments are concerned with developing the integration of wellbeing services, educational services, housing services for the elderly and disabled, approaches to improve monitoring, cooperationbetween the local authorities and the Social Insurance Institution and to advance the various approaches to the implementation of the Youth Guarantee. A total of 18 local authorities or areas have been initially approved for the experiments. The amendments to the law that the municipal experiments have called for will be made in 2014, and the experiments themselves will go ahead in the period 2015-2016. Improving the status of the Roma Finland's National Policy on Roma was adopted in 2009. The work group overseeing the programme has approved a monitoring report, to be handed to theMinister of Health and Social Services during spring 2014. In 2013, there were consultations and seminars organised for the Roma population and local authorities, and these provided information on the National Policy on Roma and opportunities for funding. Local authorities are being encouraged to apply for project grants out of the National Development Programme for Social Welfare and Health Care and the European Social Fund. They have also been prompted to set up local Roma work groups to increase the local involvement of Roma. The National Policy on Roma will continue until 2017.It is a comprehensive and realistic programme of action consisting of 147 separate measures on the part of different administrative sectors. The programme covers the education, training and employment of Roma, their social and 4 health care services, equal treatment and access to services, the Roma language and culture, their involvement insociety and the community, and international policy on Roma issues. Improving the status ofimmigrants The Future of Immigration 2020strategy has clear targets. The implementation plan for the Immigration Strategy and the State Integration programme are to be adopted in spring 2014.The crossadministrative action plan produced to ensure that the aims are achieved includes concrete measures that are capable of being monitored.The programme includes both new and existing measures. The strategy has been drawn up for the period 2013-2020, and the action plan will be updated as and when necessary. A Centre of Excellence for Integration under the Ministry of Employment and the Economy is to be established in spring 2014. The centre's role will be the nationwide supervision and monitoring of integration, providing support for regional and local actors, the dissemination of information, and increased cooperation and interaction among the various parties.The Integration.fi website, which includes electronic tools relating to the Act on the Integration of Immigrants and Reception of Asylum Seekers and to the reception of refugees, will open in March 2014. Implementation of the Youth Guarantee The Youth Guarantee came into force at the start of 2013. It aims to ensure that young people can find a path to education and employment. Under the Youth Guarantee, each person under the age of 25 and recent graduate under the age of 30 will be offered training, a work trial, a workshop place or a job within three months after registering as unemployed.The availability and viability of the services used to support youth employment have improved from the start of its first year up till spring 2014.The education and training guarantee applies to young people ending lower secondary education after the beginning of 2013. It was recently decided to raise the age at which compulsory education ends to 17. The aim of the reform is to reach in particular those young people who cannot join vocational training courses after basic education. Besides providing work, education and training, the Youth Guarantee includes a promise of the availability of rehabilitation services covering youth health care, social work and substance abuse and mental health services.Studies suggest that it is here that there is the greatest need for improvements, because the Youth Guarantee does not allocate a separate appropriation for social or health care services, which is the case for the services provided by the employment and educational administration. Some local authorities have been slow to adopt the Youth Guarantee, although they are on the right course. In addition to measures in receipt of budget funds, the success of the Youth Guarantee depends on the viability of basic services for young people: for example, closer cooperation between the local authorities, the state, the third sector and businesses and the adoption of new working practices and methods. One way to establish closer cooperation is the planned Youth Guarantee municipal experiment, which is to start from the beginning of 2015. Development of rehabilitative work activities 5 The development of the activation plan and that of rehabilitative work activities are elements in the Government's Structural Policy programme.The Government's aim is to save EUR 3 million in local authority expenditure.The intention is to reform the way rehabilitative work is directed, so that the service is targeted more satisfactorily and at those who need it in particular. The reform supports longer-term development of legislation and the service system, where the role of the social welfare services in providing support for groups in a disadvantaged labour market position is defined more closely. The matter is being considered by a work group whose term of office ends on 30 June 2014. Then a Government proposal on necessary changes to the legislation will be issued. Improving the labour market position of the partially disabled A work group which finished its work in autumn 2013 looked into the possible changes in the law that were necessary to promote the employment of the partially disabled and make it possible for them to continue at work. In addition, an operating concept was developed to ensure that the partially disabled have access to a proper package of social benefits, services and other remedies to allow them to be employed. A work ability coordinator at the workplace designs the package together with the partially disabled employee.The use of the concept is being piloted at present in 12 different organisations. To make it easier to employ the operating concept, and to disseminate the latest information on solutions for the partially disabled, an open access and up-to-date web-serviceis to be established, and the preliminary investigations are completed and its design is under way. Parents to share childcare leave The aim of the reform is to support the participation of both parents in childcare andpromote the employment of women. The change will be realised, with an amendment to the law on childcare leave, so that as from 1 August 2015, childcare leave will be shared between the father and mother.Parents will have the right to receive unpaid childcare leave from work until the child is three years old. Leave can be taken by either the father or mother, but both parents cannot be on childcare leave at the same time. A home care allowance will be paid for the duration of childcare leave. A parent will also have the right to partial childcare leave up until the end of a child's second year at school.At present, a parent caring for a child of under the age of three and doing shorter working hours is paid a flexible care allowance.The parents of children in grade 1 and 2 may receive a partial care allowance. The legislation on this has been amended. The size of the benefit comes at two levels, depending on the weekly working hours on average of the recipient. It is intended to amend the legislation on childcare leave so that it is shared between the father and mother as from 1 August 2015.Now it is almost exclusively women who take childcare leave, and that is seen to cause problems for the employment and career of women. Implementation of the Disability Policy programme The implementation of Finland's Disability Policy programme 2010-2015 is in progress.Its implementation is being evaluated by the National Council on Disability VANE and the National Institute for Health and Welfare (THL), which published the first monitoring report in 2013. The report suggests that most of the 122 measures under the programme are under way. However, the quality and 6 impact of the measures carried out vary enormously.A total of 27 of the measures were ones that had not yet got under way in spring 2013, or where the ministries had provided no information on how to carry out the measure.Concrete legislative measures have been introduced with respect to 12 of them. With regard to eight of the measures, it was stated that a legislative project was pending or the preparation of an investigatory project relating to legislative work had obviously begun. A significant number of the measures under the Disability Policy programme are ongoing activities to promote and develop disability policy. Measures to improve the position of children: Reform of the Child Welfare Act The Child Welfare Act was amended as from 1 January 2014 so that in future a child client plan will have to state how oftena social worker who is familiar with the child's circumstances and the child are to meet personally.The change will strengthen a child's right to be consulted on his/her own affairs and will help ensure that children will receive information on child welfare that is comprehensible for someone of their age. Reform of early childhood education and care and day care services The Ministry of Education and Culture set up a work group for the period 7 February 2012-28 February 2014 to reform the legal provisions on day care.The move to establish a work group to reform legislation on early childhood education and care was based on the Government Programme and the Education and Research Development Plan decided by the Government on 15 December 2011, which is to enact a law on early childhood education and care.The work group submitted its proposal to Education Minister on 21 March 2014, and it will be circulated for comments in spring 2014. In its Structural Policy programme of 29 August 2013, the Government agreed thatpre-primary education should be made compulsory to improve equal learning opportunities for children when they go to comprehensive school.Making pre-primary education compulsory ensures that all those in the age group participate in pre-primary education, in line with the aim of the Government programme.The legislation will enter into force on 1 January 2015. Pupil Welfare Act The new Pupil and Student Welfare Act will enter into force on 1 August 2014. The Act will improve preventive community and individualstudent welfare and give weight to the position of students and parents/guardians.For the first time, the Act will include the services of a psychologist and welfare officer in secondary level education. Student welfare will be implementedas a systematic, multi-professional, functional whole. Reduction in homelessness and its prevention Action under the National Programme to reduce long-term homelessness,begun in 2008, is continuing now and for a second term. During the first term - 2008-2011 - long-term homeless was halved, and the aim in the second term 2012-2015 is to eliminate it entirely.This cannot be a realistic goal unless there is support for the reduction programme through the more efficient use of the stock of 7 rented accommodation and the remedies under the general housing policy to safeguard the supply of affordable rented accommodation. A total of 10 local authorities where homelessness is greatest are involved in the homelessness programme.The programme is based on the 'housing first' principle, according to which someone searching for accommodation is first allocated somewhere to live, and afterwards the other support measures the client needs are looked into.During the programme's second phase, the priority for development has switchedto the development of more mobile support models for decentralised housing. The aim in future is to make work on homelessness a more integrated part of the prevention of exclusion and policy on social empowerment.Investing in prevention means, for example, identifying the risk factors associated with homelessness and their early intervention, and strengthening the factors that prevent people from being homeless.Furthermore, the spread and development of approaches to advice and guidance on housing and other preventive remedies are being strengthened.The prevention of eviction and timely intervention in it reduces the risk of homelessness. Reforms to the system of housing allowances The system of housing allowances has not had any legislative amendments made to it this year and none are due.A new Act on general housing allowances is just being forwarded to Parliament in the form of a Government proposal.It is intended that the Act will enter into force on 1 January 2015. The legislative proposal contains a protected share of EUR 300 in earned income, which should take effect on 1 September 2015. 2.4 Recent reforms in pension policies We refer to the National Reform Program (NRP) Report. There has not been any new legislation during the reporting period. The central labour market organisations will be negotiating the pensions reform up until autumn 2014. The Government will forward legislative proposals to Parliament immediately after the parliamentary elections in 2015.The reform should take effect no later than from the start of 2017. The reform takes comprehensive account of social factors and genderand generation-related effects. Persons covered for employment pension insurance (private and public sector together) were 2.4 million in 2012.Total pension expenditure was 25.7 billion euros. The estimate for the year 2013 is 26.6 billion euros. Pensions were paid to 1.54 million persons.The average pension was 1,549 euro/month in 2013. The employment pensions were increased with index 1.37% in January 2014. National pension index increased with 1.3%. 2.5 Recent reforms in health care policy Supervision of the health care system Reform of the social welfare and health care service structure The situation with respect to the drafting of the new service structure for social welfare and health care has been reported on in connection with the implementation of the national recommendations. The National Development Programme for Social Welfare and Health Care (Kaste) 2012-2015 is a strategic guidance tool for the reform of social welfare and health care services. Several parts of the programme, but especially sub-programme 4 (services and structures), lay the emphasis on basic 8 services. The projects funded out of the Kaste programme help, for example, to improve the availability of consultation services and the treatment of long-term illness and self-care.Funding has begun for two extensive projects promoting the integration of social welfare and health care. In 2013, a total of EUR 14 million was granted in government grants for development projects for local authorities and joint municipal authorities in the year under review. Supply of health care services Implementation of the Directive on Patient's Rights The Act on Cross-Border Healthcare entered into force in Finland on 1 January 2014 and implemented the EU's Patient Directive.The Patient Directive applies to all health care services, regardless of how they are organised, provided or funded.Someone for whom Finland is liable to pay the costs of health care has the right to receive compensation from the Social Insurance Institution of Finland for costs incurred in health care received abroad. The same principles apply to compensation for travel costs linked to treatment as for journeys made in Finland. Investment in health care staff Extended right to prescribe medicines The drugs covered by the restricted right to prescribe medicines are regulated by decree of the Ministry of Social Affairs and Health, and a Government decree provides for the prescription of a drug and the further training required for prescribing a drug.The parliamentary Social Affairs and Health Committee has called on the Ministry of Social Affairs and Health to draw up a monitoring report on the restricted prescription of medicines within two years of the time the system starts. In 2013, a work group on the restricted prescription of medicines was set up. Its task is to assess current practices and produce a plan for improvements by autumn 2015. Currently under way are the webropol surveys for drafting a report. The surveys are meant for health care units, nurses and doctors, universities of applied sciences and state universities.The results of the survey will be used for planning further training. Improving access to services and the freedom of choice of patients Act on Care Services for Older Persons The measures associated with the new Act on Care Services for Older Persons have been reported in connection with the implementation of national recommendations. Housing for people with intellectual disabilities and related services The aim of KEHAS, a programme for the housing of the mentally disabled, is to permit the existence ofindependent accommodation arrangements for mentally disabled persons leaving institutions and home.The programme has been allocated funding from the Housing Finance and Development Centre of Finland ARA and the Finnish Slot Machine Association RAY, and will help to realise the target in the programming period for 2010-2015, which is to deliver 3,600 residential units for mentally disabled persons leaving institutional care or home, which is an average of 600 units a year. 9 On 29 April 2013, the Ministry of Social Affairs and Health set up a national implementation monitoring group for KEHAS to aid its implementation. Among other tasks, the monitoring group will hold workshops and make a tour covering all the special welfare districts/joint municipal authorities between May 2014 and June 2015, consisting of familiarisation visits, group interviews with officials and clients and discussions.The monitoring group's term of office will continue until the end of 2015. Reform of legislation on disability A work group with the task of reforming legislation on disability was set up for the period 3 May 2013-31 December 2014.The work group's task is to coordinate the current Disability Services Actand the Act on Special Care for People with Intellectual Disabilities to produce a new special law on disability services to safeguard the principle of equal services for disabled groups. Its role is also to examine any other needs for the reform of legislation on disability services.Another of its tasks is to explore other needs to reform special legislation on disabled people, taking into account the changes that have taken place in the operating environment, the obligations imposed on national legislation resulting from the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities, the Resolution on Housing and Services for the Mentally Handicapped, and work relating to the reform of social welfare and health care legislation. The work group will make a suggestion in the form of a Government proposal for a new act on special services for disabled people and assess the impact on costs of the reform by the end of 2014. The next Government will take the work over. Extending national freedom of choice in public health services Freedom of choice in public health care under the Health Care Act was extended from the start of 2014, with the option to choose a health centre unit responsible for primary health care from among all the local authority health care units in Finland, and, in the case of specialised medical care, from among all local authority units responsible for specialised medical care, where the service required is available according to the doctor making the referral. 3. Access to social security rights of young unemployed persons Public social welfare and health services in Finland are not linked to labour market status. The time at work condition under the Unemployment Security Act is met if a person has been working for six months for at least 18 hours a week in the past 28 months.The time at work condition was reduced from eight to six months at the beginning of 2014. Unemployed job seekers who fail to meet the time at work condition receive a labour market subsidy.However, labour market subsidiesand basic unemployment allowances under the Unemployment Security Act do not add to an earnings-related pension. 10 Annex 1. Background information Changes in income inequalities and at risk of poverty levels in the 2000s Income inequalities Relative income inequalities have not risen to any appreciable extent during the first decade of the 21st century. Income inequalities rose very rapidly during the latter five-year-period of the 1990s but, later on, variations were smaller and mainly due to cyclical reasons. Since the peak year of 2007, income inequalities have stabilised a little. Table 1. Income distribution in general 2000–2012 S80/S20 Gini 2000 4.01 0.284 2001 3.81 0.269 2002 3.81 0.268 2003 3.88 0.272 2004 4.07 0.282 2005 4.08 0.281 2006 4.19 0.287 2007 4.36 0.295 2008 4.17 0.284 2009 4.06 0.276 2010 4.16 0.282 2011 4.21 0.285 2012 3.97 0.272 S80/S20: Relationship of equivalent disposable household income shares between the lowest and highest income quintiles. Source: Statistics Finland, total statistics on income distribution Figure 1 describing absolute income inequalities illustrates better the development of income inequalities. In this diagram, the concurrent expansion of the range of the real income and the growing differences between the deciles, while the Gini coefficient shows no clear increase, is explained by the fact that the Gini coefficient describes the changes in relative income inequalities, while the changes of decile mean income describes the growth of absolute income inequalities. 11 Figure 1. Equivalent disposable income in household-dwelling units by decile 1995–2012, in real terms, mean € per year Source: Statistics Finland, total statistics on income distribution At risk of poverty rates Relative at risk of poverty rates have risen in the 2000s. The general income development has been faster than the income development of the population with the lowest income. After 2007, however, the rise halted, and in 2012 the share of the population at risk of poverty fell. The trend in income among the population most at risk of poverty shows a gradual tendency towards impoverishment, which nevertheless seems to have slowed down in recent years.The at risk of poverty rates based on the national statistics on income distribution show that the share of the population living below the 40% and 50% risk-of-poverty threshold has increased somewhat since 2000. After 2007 the figures levelled off, and in 2012 the share of the population defined as being at risk of poverty declined slightly for all definitions of what being at risk of poverty means.The at risk of poverty rates reduced by the fixed 60% and 50% thresholds in 2005 have fallen throughout the current century, although the downward trend slowed down slightly between 2005 and 2009.In 2012 the risk of poverty measured by these thresholds also fell.Furthermore, the growing poverty gap indicates that poverty among those at risk is increasing (Figure 2). 12 Table 2. At risk of poverty rates, different thresholds, 2000–2010 At risk of poverty anchored at 2005 thresholds At risk of poverty, by threshold 60% 50% 40% 60% 50% 2000 10.5 4.6 1.8 21.0 9.7 2001 11.6 5.2 2.1 18.8 9.2 2002 11.3 5.2 2.1 17.0 8.1 2003 11.1 4.9 2.0 15.5 6.7 2004 11.9 5.1 2.1 13.9 6.0 2005 12.7 5.3 2.1 12.7 5.3 2006 13.1 5.6 2.3 12.8 5.3 2007 13.8 6.6 2.5 11.7 5.5 2008 13.9 6.4 2.5 11.4 5.0 2009 13.2 5.5 2.4 9.8 4.2 2010 13.7 6.0 2.4 9.2 4.1 2011 13.2 6.1 2.6 9.4 4.1 2012 11.9 5.4 2.1 8.4 3.9 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics Poverty gap Figure 2. Median income and poverty gaps in different groups at risk of poverty, 2000–2012 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics 13 At risk of poverty and general income development by socio-economic status The socio-economic structure of the population at risk of poverty differs clearly from the rest of the population: compared to the population overall, the share of low-income wage-earners is very low, while the overrepresentation of unemployed persons and students is noteworthy. The socio-economic make-up of the population at risk of poverty has altered over the long term, especially with the fall in the number of pensioners, but there have not been major changes in the structure this century. The share of children has decreased a little, while the share of pensioners has increased. Figure 3. Distribution of population in socio-economic groups in 1990–2012, population at risk of poverty and total population 2012 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics The average disposable income of households per consumption unit has, as a rule, increased in the long term in nearly all socio-economic groups. An exception is households where the reference person is unemployed: these households show the poorest trend in income development. 14 Figure 4. Household's mean equivalent money income by socio-economic status, 1987–2012, €/cu/year Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics At risk of poverty by age group The age groups at greatest risk of poverty are 18-29 year olds (19%) and those over 75 (24%). The income levels of one-person households and students especially are below the at risk of poverty threshold. Based on interview data, income transfers from parents have also been considered. Study loans are not considered income, and the full value of services (such as subsidized housing and meals, etc.) received by young students is not taken into account. The time series describes how the at risk of poverty rate for the age group 75 and over first decreased from a high level in the early 1990s but has since then increased again. The opposite development is observed in child poverty, which for two decades was at a low level, but rose to the level of the average population in the early 2000s and has since remained at that level (Figure 5). The general fall in the at risk of poverty rate in 2012 is reflected in all age groups. 15 Figure 5. At risk of poverty rate in age groups, 1990–2012 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics The age distribution of the population at risk of poverty has gone through a significant change since 1990, when low income groups were fairly evenly distributed among all age groups. Since then, the age distribution has changed as the at risk of poverty threshold has differentiated for different age groups. At present, the age distribution of the population at risk of poverty is considerably different from that of the rest of the population. Despite their high at risk of poverty threshold, income for the age group over 65 is very close to the 60% income poverty threshold.Figure 6 compares the age distribution of the population at risk of poverty and the rest of the population in 2012. 16 Figure 6. Age distribution of persons at risk of poverty in 1990-2012 and of persons not at risk of poverty in 2012 Source: Statistics Finland, Income Distribution Statistics Persistent risk of poverty Persistent risk of poverty (household members whose income is below the at-the-risk-of-poverty threshold in the reference year and in three out of the four preceding years) has doubled from 4.5% in 1998 to 9.0% in 2012. The risk is accentuated in two stages of life: on the one hand, in reaching retirement age (predecessors of the baby boomers) and, on the other, in young adulthood (at the ages of 15–29). Compared to 2005, persistent risk of poverty levels have risen among both men and women. If examined by age, however, an exception is women between 64 and 83 and men between 68 and 79, among whom persistent risk of poverty is lower than in 2005.Persistent risk of poverty among older women, however, is clearly more common than among older men. 17 Figure 7. Persistent at risk of poverty 2005 and 2012 by age and gender Source: Statistics Finland, total statistics on income distribution Register-based data on income distribution has been collected as a time series since 1995. The 2012 data enables already a 17-year retrospective examination of the duration of at risk of poverty. Those who were at risk of poverty in 2012 had on average five at risk of poverty years between 1995 and 2012. 18 Strategy 2020 indicators The risk of poverty and exclusion affects some 854,000 individuals in Finland.There are approximately 632,000 individuals in low-income households, around 351,000 members living inhouseholds with very low work intensity, and about 132,000 members of households suffering severe material deprivation. Figure 8. People at risk of poverty or social exclusion 2012 At risk of poverty after social transfers: 632 000 persons (60 % of median income) Living in households with very low work intensity: 351 000 persons, of which aged 20–59: 278 000 persons Severely materially deprived: 132 000 persons People living in households under 50 % of the median income by activity Children (289 000 15 % Unemplo persons) Home 4 % yed 18 % Employed 15 % Studying 24 % Pension 24 % 19 Home Employed 1% 20-59 year old Other 6 % people living 7% in households with very low work intensity by activity Studying (278 000 14 % persons) Pension 32 % Unemploye d 40 % Figure 9. At risk of poverty or exclusion indicators 2005-2013** Persons 1 000 000 900 000 800 000 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 At risk of poverty or social exclusion (total) Living in households with very low work intensity 2012 2013** 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 At risk of poverty after social transfers Severely materially deprived Source: Eurostat and Statistics Finland (preliminary information on 2013) Employment and unemployment Employment fell and unemployment increased in 2013. The employment rate was 68.5%, which was 0.5 percentage points lower than in the previous year. The employment rate among men was 69.2% and among women 67.8%. Population changes also affect the employment rate. In recent years there has been a decline in the population aged 15-64, the post-war baby boomers having moved into the 65-74 age group. In 2013, the unemployment rate averaged 8.2%, while in 2012 it was 7.7%. In 2013, an average of 219,000 people were unemployed, which was 12,000 more than the year before.In 2013, in addition, there were 124,000outside the work force and known as the hidden unemployed, who might have liked to and could have accepted employment, but did not actively look for it.The number of the hidden unemployed grew by 11,000 compared to 2012. The hidden unemployed were mainly in the age groups 15-24 (38,000) and 55-64 (32,000). The unemployment rate among the young (15-24 year olds) has remained at the 20% level more or less in recent years.It is, however, still higher than during the top years 2007 and 2008 of the 2000s when the youth unemployment rate was below 17%. The employment rate for older people (age group 55–64) has risen since the late 1990s with the exception of a brief decline in the employment rate for older men in 2009 due to the financial crisis. The employment rate for older people is still, however, around ten percentage units lower than for people in working age. 20 Figure 10. Unemployment rate and employment rate by age group in 2000 - 2013 Unemployment rate (in columns) 40 Employment rate (in lines) 80 35 70 30 60 25 50 20 40 15 30 10 20 5 10 0 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 15-74, unemployment rate 15-24, unemployment rate 15-64, employment rate 2009 2010 2011 2012 55-64, unemployment rate 15-24, employment rate 2013 55-64, employment rate Source: Statistics Finland Long-term unemployment The number of persons unemployed more than a year increased significantly in 2013. In 2013, there were approximately 73,700 persons who had been unemployed for over a year, which is one fifth more than in the previous year. The number of long-term unemployed rose continuously between 2010 and 2013.The number of difficult-to-employ job seekers has gone up to 160,000-170,000. Table 3. Long-term unemployed in 2006 – 2013 2008 2006 2007 Persons unemployed more than a year Total 64,400 51,700 43,100 Men 35,400 28,100 23,500 Women 28,900 23,600 19,600 Source: Ministry of Employment and the Economy 21 2010 2011 2012 2013 41,300 54,000 23,800 32,900 17,500 21,100 57,200 34,100 23,100 61,200 36,000 25,100 73,700 43,300 30,400 2009 Figure 11. Those difficult to employ (structural unemployment) in 2006 – 2013 Persons 200 000 180 000 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 2006 January 2006 July 2007 January Long-term unemployed 2007 July 2008 January Repeatedly unemployed 2008 July 2009 January 2009 July 2010 January 2010 July 2011 January From labour market measure to unemployed 2011 July 2012 January 2012 July 2013 January 2013 July 2014 January From labour market measure to labour market measure Source: Ministry of Employment and the Economy Developments in the length of working careers In 2013, the expected effective retirement age for 25 year olds was 60.9, i.e. the same as in 2012. The expected effective retirement age has risen by nearly 2 years compared to the level before the 2005 pension reform. In recent years the difference between men and women as regards the expected effective retirement age has narrowed substantially. There is now hardly any difference, and men and women tend to retire at the same age.The figures for 2013 suggest that the working life expectancy of Finns is just under 34 years.Employment, which has showed a discouraging trend, reduced working life expectancy by a few months compared to the previous year.It is now around 2 years higher than in 2000. Future trends depend on changes in people's behaviour and developments in the economy and employment.In recent years, the unemployment rate among older people has shown a favourable trend. A positive sign for longer working careers is the fact that there has been a reduction in recent years in those retiring on a disability pension, and there has been greater use made of partial disability pensions and partial sickness allowances.These reduce the incidence of working careers being cut short prematurely. 22 Figure 12. Expected effective retirement age for 25-year-olds in 2000 - 2013 (in the earnings-related pension scheme) Years 61,5 61,0 60,5 60,0 Men 59,5 Women 59,0 Total 58,5 58,0 57,5 57,0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Source: Finnish Centre for Pensions Retiring on a disability pension The incidence of retirement on a disability pension has declined in recent years, but in 2013the agestandardised commencement of disability pensions remained at the level for the previous year.Around onethird of all persons retiring on a disability pension had a disease of the category of mental and behavioural disorders, while nearly as many retired on disability pension due to musculoskeletal disorders. Two-thirds of those below the age of 45 had a mental disorder, while almost a half of those aged 55 years or more had a musculoskeletal disorder. Table 4. Number of persons having retired on a disability pension and age-standardised beginning of disability pensions in 2000 and 2007—2013 2000 2007 2008 2009 2010 2011 Number of persons having retired on a disability pension (in the earnings-related pension scheme) Total 22,839 25,422 25,574 23,870 22,898 22,983 Men 12,144 12,948 13,019 12,246 11,576 11,465 Women 10,695 12,474 12,555 11,624 11,322 11,518 Age-standardised prevalence of disability pensions in the earnings-related pension scheme (‰)1) Total 8/7 8/4 8/4 7/6 7/2 7/2 Men 9/1 8/5 8/4 7/7 7/2 7/1 Women 8/3 8/4 8/3 7/5 7/2 7/4 1) The standardisation year is 2000. Source: Finnish Centre for Pensions 23 2012 2013 20,457 10,213 10,244 20,383 9,900 10,483 6.3 6.2 6.5 6.3 6.0 6.6 In 2013, around a quarter of those retiring on a disability pension actually retired on a partial disability pension. The share of partial disability pensions has increased significantly in recent years. In 2013, approximately 5,200 people retired on a partial disability pension, two-thirds of whom were women. In all, some 23,000 individuals received a partial disability pension in 2013, which is a third more than in 2005. Table 5. Number of persons having retired on a partial disability pension in 2005 - 2013 Total - % all persons having retired on a disability pension Men - % all men having retired on a disability pension Women - % all women having retired on a disability pension 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 3,372 3,475 3,615 4,117 4,240 4,480 4,715 4,149 5,157 13% 14% 14% 16% 18% 20% 21% 20% 25% 1,138 1,170 1,227 1,316 1,431 1,407 1,438 1,422 1,607 9% 9% 9% 10% 12% 12% 13% 14% 16% 2,234 2,305 2,388 2,801 2,809 3,073 3,277 2,727 3,550 19% 19% 19% 22% 24% 27% 28% 27% 34% Source: Finnish Centre for Pensions In 2013, two-thirds of the persons retiring on a partial disability pension were aged 55 years or more. In recent years, the rise in the number of persons retiring on a partial disability pension has been in the age group 55 and over. 24 Figure 13. Number of persons having retired on a partial disability pension by age group in 2005 2013 Persons 6 000 5 000 60 and over 4 000 55-59 years 50-54 years 3 000 45-49 years 2 000 40-44 years 1 000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Source: Finnish Centre for Pensions Health differences and lifestyles According to the Health 2000 and Health 2011 surveys, the health, functional capacity and well-being of Finns over the age of 30 have improved this century.Middle-aged people and pensioners in particular are healthier, while the health and well-being of those between 30 and 44 have barely improved at all. There are still big differences regionally and between the genders and education groups. The most important factors behind differences in health are living conditions and lifestyles, such as alcohol use, smoking, nutrition and physical exercise. Socio-economic differences in health are already visible among children and young people. One positive side to this is the fact that lifestyles in recent years, especially among the young, but also among adults, have shown a favourable trend. For example, total alcohol consumption has decreased, and this is also reflected in the incidence of substance abuse. The use of drugs and alcohol, particularly among the young, has shown a favourable trend.The same is true of smoking, which is in decline, and in the increase in fitness and exercise. 25 Figure 14. Average life-expectancy at 25 years of age by level of education in 2000, 2007 and 2010 Years left at the age of 25 70 60 50 2000 40 2007 30 2010 20 10 0 Total Primary Secondary Men High Total Primary Secondary High Women Source: National Institute for Health and Welfare (2000 and 2007) and Eurostat (2010) Social exclusion of young people Almost one-tenth of the 18–24 age group are early leavers from education. Thus, included in the figure are those young people who have no post-lower-secondary education and are not in education or training.When we exclude from that figure young people who are outside education but who are working, on childcare leave, doing military service or on a pension, approximately 5% of 18-24 year olds are at risk of exclusion (6% of boys and 4% of girls). 26 Figure 15. Early leavers from education: percentage of the population aged 18-24 with at most lower secondary education and not in further education or training in 2000 - 2013 % of 18-24year-olds 14 12 10 8 Men Women 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Source: Eurostat Homelessness The number of single homeless people has been between 7,500 and 8,000 since 2003. In 2013, there were 7,500. There were some 2,500 long-term homeless people, which is 30% less than in 2008. Most homeless people still tend to be men, but homelessness among women, the young and immigrants has increased in the last few years. Figure 16. Homelessness in 2000 - 2013 Number 12 000 10 000 8 000 Single persons 6 000 Families 4 000 2 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Source: The Housing Finance and Development Centre of Finland 27 2009 2010 2011 2012 2013 Services for the elderly The structure of services for the elderly has altered in recent years, and is in line with targets.Institutional care in 2012 was substantially less than in the previous year.Sheltered housing with 24-hour assistance and support for informal care continued to grow in line with targets, but home care coverage fell and therefore did not meet targets. Figure 17. Service structure and coverage in care and services for older people in 2000 - 2012 % of all aged 75 and over 14 12 10 8 6 4 2 0 Informal care Regular home care 2000 2005 Sheltered housing with 24-hour assistance 2010 2011 Source: National Institute for Health and Welfare and Statistics Finland 28 2012 Residential homes and long-term inpatient care in health centres Pensions Table 6. Number of pension recipients in 2007—2012 2007 Old-age pension Part-time pension Disability pension Unemployment pension Surviving spouse’s pension 2008 2009 2010 2011 2012 2013 978,300 1,005,300 30,000 29,100 271,600 272,900 50,300 50,800 1,048,400 27,900 272,300 46,600 1,093,300 28,800 267,200 33,900 1,134/900 27,500 260,500 23,000 1,174/500 23,500 250,700 11,000 1,209/400 20,400 243,300 5,900 263,800 263,500 262,700 261,100 259,900 2009 2010 2011 2012 2013 15,302 221 3,160 696 1,615 16,311 224 3,147 527 1,625 17,542 235 3,072 312 1,642 19,168 218 3,066 134 1,695 20,711 192 3,026 20 1,736 2011 2012 2013 586 688 609 714 630 739 1,728 1,133 1,809 1,195 1,879 1,252 1,121 934 1,149 962 1,167 983 1,947 1,370 2,025 1,441 .. .. 1,174 907 1,192 943 .. .. 263,400 263,500 Table 7. Pension expenditure in 2007—2012, million euro Old-age pensions Part-time pensions Disability pensions Unemployment pensions Survivors’ pensions 2007 13,050 214 3,122 679 1,493 2008 13,827 216 3,061 723 1,536 Table 8. Average pensions in 2007—2012, euro/month 2007 2008 2009 2010 National pension, single person 525 558 584 584 Guarantee pension Average pension in one’s own right (incl. national pension and earnings-related pension) Recipients of old-age pensions Men 1,507 1,557 1,659 1,687 Women 971 1,000 1,071 1,097 Recipients of disability pensions Men 1,117 1,077 1,117 1,119 Women 934 891 927 929 Persons having retired on an old-age pension Men 1,814 1,793 1,922 1,974 Women 1,250 1,199 1,326 1,365 Persons having retired on a disability pension Men 1,044 1,018 1,090 1,126 Women 841 809 842 884 Source: Finnish Centre for Pensions 29
