docLataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike
download 
Report Transcription
Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike
Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä Elintarvike 2/07 Kehittyvä 2/07 Elintarvike 0 6 o r e um n a l h - ju Uusi FoodTec -palkinto elintarvikealalle Lisää huippuosaamisen vientiyrityksiä Suomeen! Elintarvikeklusteri tähyää Itämeren alueelle ja Kaukoitään Sienten terveysvaikutuksia tutkitaan Pohjois-Karjalassa Suomalainen terveysruoka esillä Lontoossa 157 Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot Elintarviketieteiden Seuran (ETS) hallitus ETM Markus Luhtala Puheenjohtaja Stockmann Oyj Abp PL 147, 00381 HELSINKI p. (09) 121 5602, 050 388 9647 f. (09) 121 5671 [email protected] FT, ETL Jarmo E. A. Heinonen varapuheenjohtaja Laurea ammattikorkeakoulu Vanha maantie 9, 02650 ESPOO p. 040 536 1437 f. 020 5787 401 [email protected] MMM Salme Haapala Foodwest Oy Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI p. (06) 421 0036, 040 585 1772 [email protected] KTaO Pirjo Huhtala Tuote- ja ravitsemuspalvelut Valio Oy Markkinointi PL 10 (Meijeritie 6), 00039 VALIO p. 045 120 9045 [email protected] FM Kaisu Keskitalo Elintarviketeknologian laitos PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 58206, 040 726 4651 f. (09) 191 58460 [email protected] ELL Annukka Markkula Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57146, 040 737 0179 f. (09) 191 57170 [email protected] FT Jukka-Pekka Suomela Biokemian ja elintarvikekemian laitos 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6871, 044 517 1076 f. (02) 333 6860 [email protected] Elintarviketieteiden Seuran toimihenkilöt FM Tiina Ritvanen Sihteeri PL 115 (Pasilankatu 2), 00241 HELSINKI p. 0400 805 193 f. (09) 547 4700 [email protected] FM Soili Lampolahti taloudenhoitaja Valio T&K, Aistittava laatu PL 30, 00039 VALIO p. 010 381 2058, 050 384 2587 f. 010 381 3049 [email protected] Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston (ATJ) johtoryhmä Ins. Hans Helminen puheenjohtaja Danisco A/S Riitankuja 1–3 C, 00840 HELSINKI p. (09) 622 9060, 050 572 3357 f. (09) 622 90620 [email protected] FM Kaisu Keskitalo Elintarviketeknologian laitos PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 58206, 040 726 4651 f. (09) 191 58460 [email protected] DI Hannele Sweins VTT PL 1000, 02044 VTT p. 020 722 5112 f. 020 722 7071 hannele.sweins at vtt.fi Restonomi amk Suvi Urvikko Foodwest Oy Hallilantie 24, 33820 TAMPERE p. (03) 3399 2552, 050 500 4480 f. (03) 3399 2510 [email protected] ETM Asko Mäyry Foodwest Oy Vaasantie 1C, 60100 SEINÄJOKI p. (06) 4210023, 0400 791748 f. (06) 4210020 [email protected] DI Essi Hanhinen Pöyry Engineering Oy PL 16 (Jaakonkatu 2), 01621 VANTAA p. 010 33 23421 f. 010 33 23400 [email protected] etyo Paula Koivisto Helsingin yliopisto Elintarviketeknologia Talonpojantie 15 as 111 00790 HELSINKI p. 040 5650009 [email protected] ELL Liisa Palmu Ympäristöterveydenhuolto Eerikinkatu 34, 20100 TURKU p. (02) 269 1360 f. (02) 269 1066 [email protected] TkT Markku Hurme PL 6100, 02015 TKK p. (09) 451 2632, 050 305 6172 f. (09) 451 2694 [email protected] Ins. Seija Sulanto Vaasan & Vaasan Oy Nuijalantie 11, 02630 ESPOO p. 020 446 2339 f. 020 446 2340 [email protected] FM Terhi Pohjanheimo Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus 20014 TURUN YLIOPISTO p. 040 7045223 f. (02) 333 6862 [email protected] Elintarvikeanalytiikan jaoston (EAJ) johtoryhmä FT Susanna Eerola puheenjohtaja Mittatekniikan keskus PL 9 (Tekniikantie 1) 02151 ESPOO p. 010 6054 508 [email protected] ETT Terhi Koivu-Tikkanen Sihteeri Orion Corporation ORION PHARMA Farmakokinetiikan ja bioanalytiikan osasto PL 65, 02101 ESPOO p. 050 966 2364 [email protected] MMM Irma Isotalo Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia PL 58 (Nilsiänkatu 3) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 54076, 040 825 6751 f. (09) 191 54084 [email protected] MMM Ina Tammersalo-Karsten Oriola Oy Orionintie 5, 02200 ESPOO p. 010 429 2354, 050 429 2354 f. 010 429 3737 [email protected] MMM Tiina Piilo Viikki Food Centre PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. 09) 191 58454, 050 592 4794 f. 09) 191 58600 [email protected] ELL Elina Vihavainen Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57118 f. (09) 191 57101 [email protected] Itä- ja Pohjois-Suomen jaoston (IPSJ) johtoryhmä ETM Tuomo Tupasela MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Myllytie 1, 31600 JOKIOINEN p. (03) 4188 3291, 040 513 3586 f. (03) 4188 3244 [email protected] FT Anja Lapveteläinen puheenjohtaja ETTK, Mediteknia Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 KUOPIO p. (017) 163 614, 040 521 2639 f. (017) 162792 [email protected] DI Virpi Varjonen Invenire Market Intelligence Oy PharmaCity, Itäinen Pitkäkatu 4 B 20520 TURKU p. (02) 4788 620, 044 5820 088 f. (02) 4788 120 [email protected] Fil.yo, Tt.yo Piia Pajarinen sihteeri Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 KUOPIO [email protected] Turun Elintarviketutkijain Seuran (TETS) hallitus FT Eila Järvenpää Biokemian ja elintarvikekemian laitos 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6875 [email protected] FM Jani Koponen ETTK, Mediteknia Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 KUOPIO p. (017) 163 566 f. (017) 162 792 [email protected] ETM Teija Nurmela Ordior Oy Konalantie 47 A 00390 HELSINKI p. (09) 530 80015 [email protected] MMM, TtL Anja-Riitta Keinänen Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business Sammakkolammentie 2, 70200 KUOPIO p. 044 785 6050 f. (017) 255 6060 [email protected] ETT Velimatti Ollilainen Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos Elintarvikekemia PL 27, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 58227 [email protected] MMM, eMBA Simo Moisio Arktiset Aromit ry Kauppakatu 20, 89600 SUOMUSSALMI p. (08) 6155 5590, (08) 6155 5591 f. (08) 6155 5592 [email protected] FM Pirjo Tikkanen Helsingin kaupungin ympäristökeskus Ympäristölaboratorio PL 500, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI p. (09) 7312 2666 [email protected] ETM Sonja Mäkkeli Koulutus- ja kehittämiskeskus, Tietoteknia Kuopion yliopisto PL 1627 (Savilahdentie 6 B), 70211 KUOPIO p. (017) 163 724, 050 492 2100 f. (017) 163 903 [email protected] FT Mika Tuomola Raisio Diagnostics Oy Joukahaisenkatu 1, 20520 TURKU p. (02) 241 0275, 040 732 6700 [email protected] Elintarvikehygienian jaoston (EHJ) johtoryhmä Elintarviketeknikko Timo Helenius Felix Abba Oy Ab PL 683, 20361 TURKU p. (02) 4104 209, 040 5207695 f. (02) 4104 110 [email protected] TkT Gun Wirtanen VTT PL 1000 (Tietotie 2), 02044 VTT p. 020 722 5222, 040 525 7427 f. 020 722 7071 [email protected] ETM Tommi Leander Nordic Jam Oy Mansikkaraitti 24, 77600 SUONENJOKI p. 050 384 0681 f. 010 381 5499 [email protected] Prosessiteknisen jaoston (PTJ) johtoryhmä MMM Heikki Manner Ehon Leipomo Oy Mekaanikonkatu 4, 00880 HELSINKI p. (09) 7551 2236, 050 338 2930 [email protected] ETT Kirsi Jouppila Elintarviketeknologian laitos PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 1915 8244, 040 514 2124 f. (09) 191 58460 [email protected] FM Teemu Halttunen puheenjohtaja Biokemian ja elintarvikekemian laitos 20014 TURUN YLIOPISTO p. 050 3019750 f. (02) 333 6862 [email protected] FM Juha-Matti Pihlava varapuheenjohtaja MTT Laboratoriot 31600 JOKIOINEN p. 040 742 6661 f. (03) 4188 3266 [email protected] FM Pauliina Penttinen Sihteeri-taloudenhoitaja Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus 20014 TURUN YLIOPISTO p. 044 5546321, (02) 333 6818 f. (02) 333 6862 [email protected] ETT Tommi Laaksonen Turun ammattikorkeakoulu Bioalat ja liiketalous Lemminkäisenkatu 30, 20520 TURKU p. 010 5535739 f. 010 5536323 [email protected] FM Jouni Niemelä Ravintoraisio Oy PL 101, 21201 RAISIO p. (02) 443 2354 f. (02) 443 2067 [email protected] Insinööri AMK Riitta Sorvoja Net-Foodlab Oy Voimakatu 19, 20520 TURKU p. (02) 2730 894 f. (02) 2730 880 [email protected] Kehittyvä Elintarvike 2•07 79 Kehittyvä Elintarvike Aikakauslehtienliiton jäsenlehti n Julkaisija n Toimitus n n n n n n n n Kansikuva Irma Ryynänen n Lehdentilauksetja Elintarviketieteiden Seura Faksi (09) 547 4700 [email protected] ETS on sen jäsenet – ja enemmänkin n Hyvä lukija, pidät kädessäsi Elintar- viketieteiden Seuran 60-vuotisen taipaleen kunniaksi tehtyä lehtemme juhlanumeroa. Kyseisen numeron sisältöä voisi luonnehtia läpileikkaukseksi siitä laajasta aihealueiden kirjosta, jota seuramme jäsenet, heidän työnantajansa, yhteisönsä ja yhteistyökumppaninsa edustavat. Aikaperspektiiviä ETS:n toiminnalle tässä ja muissakin kuluvan juhlavuoden numeroissa antavat mm. eri aikakausien seura-aktiivien haastattelut. Seuran jaostot pohtivat kirjoituksissaan kukin oman tieteenalansa nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Omistan tämän pääkirjoituksen heille, jotka tekevät ETS:stä ammatillisesti merkittävän elintarvikealan vaikuttajan: jäsenkunnallemme ja etenkin seuramme jaostoille. Jos sallitaan kielikuvat, seuramme yksilöt ovat se veri, joka pitää ETS:n elinvoimaisena ja jaostot lihakset, jotka saavat asiat konkreettisesti tapahtumaan. Ilman laajaa jäsenpohjaa ja aktiivisia jaostoja yhdistyksemme olisi vain kuollut kirjainyhdistelmä. Mutta yksikään ammatillisesti kehittyvä yhteisö ei voi olla itseriittoinen. ETS:n ja Kehittyvä Elintarvike -lehden olennaisimpia vahvuuksia ovat laajat kontaktiverkostot oman jäsenistönsä ulkopuolelle. Ei pidä unohtaa niitä lukemattomia, yhdistykseen kuulumattomia henkilöitä, jotka vuosien varrella ovat antaneet oman panoksensa esimerkiksi luennoitsijoina jaostojemme järjestämissä ammatillisissa tapahtumissa tai yrityksiä ja yhteisöjä, jotka luennointitilojen muodossa tai tutustumiskäyntejä järjestäen ovat mahdollistaneet nämä tapahtumat. Lisäksi on huikea niiden ”kirjallisten näytteiden” määrä, jonka olemme vuosien saatossa vastaanottaneet Kehittyvä Elintarvike -lehdessä julkaistavaksi. Lehtemme on huomattavan onnellisessa asemassa, sillä uutuusarvoa omaavista tasokkaista artikkeleista on toimituksella runsaudenpulaakin. Lehdellä ei ole vakituista toimituskuntaa, vaan kutakin teemanumeroa ideoivat erikseen kutsutut asiantuntijat. Oma johtopäätökseni on, että toimituskuntien kokouksiin kutsuminen koetaan lähes poikkeuksetta luottamuksen osoitukseksi kyseisen henkilön ammatillisesta pätevyydestä ja niihin osallistumista pidetään kunniaasiana. Tätä tukee myös huomioni siitä, kuinka suuri osa kutsutuista saapuu kokouksiin työkiireistä huolimatta. Kääntäen se on osoitus arvostuksesta seuraa ja lehteä kohtaan. Uskon ja toivon, että tilanne on näin myös jatkossa. Olen optimistinen siitä huolimatta, että työyhteisöjen paine pakottaa meidät harkitsemaan hyvin tarkkaan, mihin itse kukin meistä aikaansa käyttää. Meidän on pidettävä huoli siitä, että ETS koetaan myös tulevaisuudessa foorumiksi, johon kannattaa uhrata ainakin se pieni siivu työn ja vapaa-ajan ristiaallokossa. Ajankäytöstä tulikin mieleeni, että varaapa jo nyt almanakastasi lauantai-ilta 6.10.2007: tuolloin pidämme seuran 60-vuotisjuhlan Kalastajatorpalla Helsingissä! Markus Luhtala Puheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura ry osoitteenmuutokset sihteeri Tiina Ritvanen sekäETSr.y:n PL 115, 00241 HELSINKI jäsenasiat Puhelin 0400 805 193 Kuva Tiina Kujala n Elintarviketieteiden Seura r.y. PL 115, 00241 Helsinki Puhelin/faksi (09) 547 4700 [email protected] www.ets.fi Päätoimittaja Raija Ahvenainen-Rantala [email protected] Puh. 040 840 8480 Toimituspäällikkö Pirjo Huhtakangas [email protected] Puh. 040 822 1370 Avustajat Marianne Boström-Kouri Anne Haikonen Mari Sandell Anneli Koskenkorva Kaisu Meronen Irma Ryynänen Ari Virtanen/Peru Toimituskunta2/2007 Susanna Eerola Pirkko Gröhn Salme Haapala Anna Hillgren Pirjo Huhtala Irma Isotalo Kaisu Keskitalo Anja Lapveteläinen Markus Luhtala Teija Nurmela Päivikki Savola Jukka-Pekka Suomela Gun Wirtanen Raija Ahvenainen-Rantala Pirjo Huhtakangas Neuvottelukunta Juha Ahvenainen Ari Grönroos Sampsa Haarasilta Seppo Heiskanen Juhani Hvitfelt Matti Kalervo Anneli Koskenkorva Simo Laakso Markus Luhtala Riitta Maijala Hannu Mykkänen Eero Puolanne Marjatta Rahkio Liisa Rosi Ilmoitusmyynti Infoteam Oy Tarja Nikki, Kaija Palokas, Jukka Peussa, Anna-Liisa Virkki Puhelin (09) 441 133 Faksi (09) 447 427 [email protected] Ulkoasu Jonna Hautamäki Vammalan Kirjapaino Oy Puhelin (09) 621 6115, Faksi (09) 622 004 55, [email protected] Eerikinkatu 2 (2. krs) 00100 Helsinki Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy Tilaushinta 2007 48 €/vsk, oppilaitokset 41 €/vsk 6 numeroa vuodessa Irtonumero 8,50 €/kpl + postituskulut Kehittyvä Elintarvike 2•07 Pääkirjoitus 18.vuosikerta ISSN0787-8273 Sisältö 2•07 23.4.2007 Helsinkiläislapsia makukoulussa 22 Kuva Anna Nordman HelsinginViikinnormaalikoulun8–11-vuotiaatkoululaisetolivatmukanaHelsinginyliopistonelintarviketeknologianlaitoksenMakukoulu-tutkimuksessa.Koulutustarkensilastenelintarvikehavaintojajainnostikokeilemaanuusiamakuja. Marjateollisuuden sivuvirrat hyötykäyttöön 38 47 Kuva Raija Ahvenainen-Rantala Kuva Pirjo Huhtakangas ElintarviketieteidenSeuran kunniajäsen,FMAnttiAhlbäck katsoo,ettäseuranvahvuutenaovatpoikkitieteellisyysja kattavuus.Seurassaviihtyvät niinteollisuudenkuintutkimuksenkinosaajat.Tänäpäivänäjäsenistökattaakoko elintarvikeketjun. Pääkirjoitus: ETSonsenjäsenet–jaenemmänkin.........................3 Kolumni: Elämmesuurtenratkaisujenaikaa............................5 Puheenvuoro:Ruokailuontärkeäsosiaalinentapahtuma............... 6 Vastuullinenhenkilöstöpolitiikkaluotyöhyvinvointia... 6 Potkuakehitykseen!..................................................8 Suuretikäluokatjakolmikymppiset..........................8 Kaupallistamisenunelma.......................................... 9 Metsästäkaikkialkoi–eikäsuotta......................... 10 Pakina: Ilmestymispäivät ja teemat vuonna 2007 Nro Ilmestyy 1. 2. 3. 4. 5. 6. 16.2. 23.4. 30.5. 28.9. 2.11. 11.12. Teema Ravitsemus&ruokakulttuuri ETS:n60-vuotisjuhlanumero Riskinhallinta&valvonta FoodTec-messunumero Tutkimus,tuotekehitys&kaupallistaminen Pakkaukset&logistiikka Kehittyvä Elintarvike 2•07 VuodenSuomalainenElintarvike–innovaatiokyvynvai kuluttajaosaamisenmittaaja?.........................................................12 VuodenTähtituote2007-finalistitovatherkullisia japalvelevatkuluttajia....................................................................13 Suomalaisenruuankansainvälinentiedotuskäynnistyy................14 Nuorissakyteekapina.....................................................................15 SuomalainenterveysruokanäyttävästiesilläLontoossa................16 MessusäätiöltäFoodTec-palkintoelintarvikealalle........................17 ElintarvikeklusteritähyääItämerenalueellejaKaukoitään...........18 Neljäosaamiskeskustapuurtaaelintarvikeklusterissa..................19 Venäläisetelintarviketuottajatpanostavatlaatuun....................... 20 Arjestaeroavaaopiskelua.............................................................. 22 Terveellisenravitsemuksenkaupallistaminenhaastavaa............. 23 Makukoulutarkensikoululaistenelintarvikehavaintoja................ 24 Lyhyttoimitusketjumahdollinenuudenhankintalainmyötä......... 25 n Teema: Mehujenvalmistuksessa syntyypuristemassa,joka sisältääkivennäisaineita, vitamiineja,flavonoidejaja väriaineita.Puristemassan hyödyntämismahdollisuudetovatlähesyhtälaajat kuinkokonaistenmarjojen. ”ETS:ssä tuntee olevansa kotonaan” n Ajankohtaista ETS 60 vuotta Lisäähuippuosaamisenvientiyrityksiä!......................................... 26 RuotsijyrääSuomenelintarvikeviennissä..................................... 28 Suomalainenruokakulttuurionainaliikkeessä............................. 30 Verkostojenydinosaaminenyhteistyökyvykkyydessä................... 32 Mikäihmeenosaamisenjohtaminen?............................................ 34 Valmisruokienravintoarvotannostakohti selkeästipakkauksiin..................................................................... 36 Marjoissavieläpaljonhyödynnettävää......................................... 38 SiententerveysvaikutuksiatutkitaanPohjois-Karjalassa.............. 40 Lihankulutusonkolminkertaistunut60vuodessa............................. 42 Hyvä,pahasuola............................................................................ 44 ElintarviketieteidenSeurantoinenvuosikymmen......................... 46 ”ETS:ssätunteeolevansakotonaan”............................................. 47 Hajanaisiahavaintojajamuisteluksiaseuranretkiltä................... 49 Pimenevätköturkulaisenelintarviketeollisuudenikkunat?.......... 50 ElintarvikekemianprofessorinvirkaTurunyliopistoon 25vuottasitten............................................................................... 52 Kuinkamakkararastatulisalonkikelpoinen................................... 53 A.I.Virtasenlaboratorionkauttalihantutkimuksenhuipulle......... 54 Seurantulevaisuusjäsentenvarassa............................................. 55 Aistinvarainentutkimusonyhätärkeämpää.................................. 56 Elintarvikkeitaanalysoidaantulevaisuudessakin.......................... 57 Pintahygieniamenetelmienkehittämiseentuleepanostaa........... 58 Hyväravitsemusvaatiiyhteisvastuullistatoimintaa...................... 59 Tehokkaitaprosessejatarvitaan.................................................... 60 n Tapahtumia Suomenelintarvikeviennistäkymmenesosaluomua.................... 62 n Tiede & Tutkimus Kalankäsittelyäkehittämälläparempituotelaatu......................... 64 Exopolysaccharidesinsourdoughtechnology............................... 66 n Palstat Todettua............................................................................................ 5 Tunnustuksia&voittoja.................................................................. 67 Haarukassa.....................................................................................68 Hankintaopas................................................................................. 69 Nimityksiä....................................................................................... 73 Tapahtumia..................................................................................... 74 n ETS-sivut Kannattajajäsen:OySinebrychoffAb............................................ 75 Jäsenesittely:SuviUrvikko,FoodwestOy...................................... 76 TETSinhallitukseenkolmeuuttajäsentä.......................................77 ETS-palsta......................................................................................77 Mitenalkuunaistinvaraisessaarvioinnissa?................................. 78 n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Seuraavaan lehteen tulevien kirjoitusten pitää olla toimituksessa 24.4.2007 mennessä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija. n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet. Elämme suurten ratkaisujen aikaa n ”Suomea ei tunneta ruoastaan, ruoan ima- Kolumni go on lähinnä negatiivinen. Ruoka ei merkitse päättäjille juuri mitään, eikä se näyttele merkittävää osaa yhteiskunnassamme. Liian monelle suomalaiselle ruoka on pelkästään energiatankkausta.” Kuka tuollaisia kirjoittaa? Suomihan on puhtaan, turvallisen ja terveellisen ruoan mallimaa! Nyt 2000-luvun Suomessa asutus on keskittynyt eteläisille alueille, ja pohjoisempi Suomi on saatu elämysmatkailukäyttöön. Muutamia sinnikkäitä luomutuottajia ja käsityöläisiä asuu pohjoisempana, mutta mukavuuksiin tottunut nuorempi polvi on jo siirtynyt etelään palvelujen läheisyyteen. Ruoan tärkeimmät ominaisuudet, edullisuus ja vaivattomuus, ovat lähes toteutuneet. Valikoimat ovat monipuoliset, miltei rajattomat. Elintarvikkeita, valmiita tai lähes valmiita ruokia kauniissa, houkuttelevissa pakkauksissa on edullisesti tarjolla kaikille kuluttajaryhmille. Tarjonnasta on helppo tunnistaa omat suosikit, sillä sama valikoima on kaikkialla, myös naapurimaiden ja lomakohteiden ostosparatiiseissa. Niissä jokainen voi viettää vapaa-aikaansa yksilöllisten mieltymystensä mukaisesti, eikä energian tankkaus juurikaan häiritse rentoa tunnelmaa. Ennen oli toisin Aiempina vuosina, kauan ennen EU-aikaa, suomalaiset elintarvikkeet ja niistä valmistettu ruoka olivat kovin arkinen ja itsestään selvä osa suomalaisten elämää. Raaka-aineet kasvoivat miten kasvoivat suomalaisilla perheviljelmillä ja karjatiloilla. Jokainen tiesi, että maito lypsettiin lehmästä ja porkkanat ja perunat kasvoivat mullassa. Kaupunkilaisetkin tunnistivat lehmän ja kanan ja joitain viljalajeja, sillä monet olivat lapsena asuneet maaseudulla, jopa maatiloilla. Suomalaisista raaka-aineista suurin osa jalostettiin kotimaisen elintarviketeollisuu- den voimin. Teollisuus kasvoi ja kehittyi, ja sen valmistamia tuotteita ostettiin läheisistä myymälöistä ympäri Suomen maata. Ulkomaiden ihmeitä, hedelmiä ja vihanneksia, sai talviaikaan ostaa kaupoista, mutta ruokaa valmistettiin sesonkien mukaan, eikä kaikkea tietenkään ollut jatkuvasti saatavilla. Suomalainen perheviljelmä oli se tuotantomalli, jossa lehmillä oli nimet ja jonka tuottamilla elintarvikkeilla nälkäiset vatsat täytettiin. Ei jäänyt teuraseläimestä juurikaan ”turhia” osia, osattiin valmistaa ja syödä ruokaa muustakin kuin paistista ja kinkusta. Tinkimaitoa ja joskus ternimaitoakin on meistä moni noutanut suoraan karjakeittiöltä. EU muutti kaiken EU-aikaan – aivan salaa, meiltä kysymättä – ruoan raaka-aineidenkin tuottaminen muuttui teollisuudeksi myös Suomessa, viljelyalat ja karjakoot mahtaviksi, perheviljelmät suuryrityksiksi ja riskit valtaviksi. Silti suomalaiset raaka-aineet ovat liian kalliita teollisuudelle ja suomalaiselle kuluttajalle, sillä ruoanhan piti olla halpaa. Meille luvattiin, että EU:ssa ruoka on halpaa. Mutta kun Suomessa ei kunnollista ruokaa voi halvalla tuottaa, ei halvalla jalostaa, eikä näin ollen myöskään halvalla myydä. Ei muillakaan toimialoilla halpa hinta ja hyvä laatu ole yleinen yhdistelmä! Kaikkiko turhaa? Vähän pitemmän aikaa elintarvikealalla työskennelleet muistavat, kuinka 2000-luvun alkupuolella suomalaisen ruoan puolustajat olivat vihdoin saaneet yhteistyönsä toimimaan. Kaikki elintarvikealan ammattilaiset, maanviljelijät ja karjankasvattajat, elintarvikkeiden jalostajat ja keittiöiden ammattilaiset, ammattilaisten kouluttajat ja alan tutkijat ja kehittäjät, olivat koonneet rivinsä ja alkaneet viimeinkin toimia yhdessä suomalaisen ruoan puolustamiseksi. Kukin tahollaan oli tehnyt parhaansa jo kauan, mutta yhteinen huoli yhdisti. Yhteisen ketjun pellolta pöytään piti vakuuttaa sekä päättäjät että kuluttajat, nuo kaksi ratkaisijaa, joiden valinnat olivat ja ovat suomalaisen ruoan nousu tai tuho. Mutta tästä kaikesta uurastuksesta huolimatta sen todennäköisin tulevaisuuden kuva oli jutun alussa. Lainaukset (eli uhkakuvan taustat) olivat puolestaan Suomen Keittiömestarit ry:n puheenjohtajan Jaakko Nuutilan ”kynästä”. NYT on käsillä suurten ratkaisujen aika: saammeko suunnan oikeasti kääntymään ja kuluttajat havahtumaan, päättäjät päättämään ja toimijat toimimaan erilaisen tulevaisuuden puolesta, jossa suomalaisella ruoalla kaikesta huolimatta on oma arvostettu paikkansa? Torjutaan edelleen tuota uhkakuvaa, etsitään mahdollisuuksia päättäväisesti, yhdessä! Pirkko Gröhn elintarvikealan tutkimusjohtaja YTI-tutkimuskeskus [email protected] Kirjoittaja oli Elintarviketieteiden Seuran hallituksen jäsen vuosina 2003–2006 Todettua •Ontullutaikaantaasynninpäästö junttisuomaisuudellejalöytäävilpittömyydenjaaitoudenarvo.Meilläsaunotaan,sisuunnutaanjaselviydytään.Vainmevoimmeaidosti välittä sen tunnelman taiteemme, muotoilumme ja tuotteidemme kautta. Paola Suhonen vaatesuunnittelija, designer Oy Sinebrychoff Ab:n asiakaslehti Niki 1/2007 • Menestyksen edellytys on, että ryhdymmeyhteistyöhöntositarkoitukselle.Tarvitsemmekaikkienosapuolten vahvan sitoutumisen siihen,ettäosaaminenjaoppiminen edistävätratkaisevastihyvinvointia. Ottakaamme kaikki tämä haaste vastaan. Kristiina Kumpulainen professori Helsingin yliopisto CICERO Learning -verkoston johtaja •Yhteiskunnanrakenneonmuuttunutyhäenemmänmalttamattomaksi ja lyhytjännitteiseksi, mutta olemmeko muuttuneet samassa tahdissa?Ihminenilmentääaikaansa, joten tämän ”kiire-yhteiskunnan”pitääsaadanähdämyöshitauttajaverkkaisuutta. Laura Jaakkola sosionomiopiskelija Vanhustyö 2/2007 • Kansantalouksien kasvu ei ole nollasummapeliä.JosKiinataimikä tahansamuumaakasvaa,seeiole meiltä pois. Kiinan kasvu tarjoaa meidän tuotteillamme kysyntää sekä suhteellisen työnjaon kautta parempiaja/taihalvempiatuotteita kulutettavaksi. Risto Murto johtaja Varma 1/2007 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Ruokailu on tärkeä sosiaalinen tapahtuma kitys, mutta ruokailun sosiaalista merkitystä ei ole huomattu suomalaisessa perheessä. Kiinalainen päivällinen voi kestää tunteja Shanghailaisen tiedepuiston johtaja herra Huang sanoi kerran osuvasti kadehtivansa suomalaisia, jotka ovat panostaneet tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kiinalaiset ovat hänen mukaansa käyttäneet saman ajan keksiäkseen, mitä kaikkea voi syödä ja miten sen voisi valmistaa. Kiinalaiset käyttävät edelleen paljon aikaa päivällisen valmistamiseen ja nauttimiseen. Ruokailu kestää helposti kaksi tuntia, mutta yli viiden tunnin ruokailusessiokaan ei ole mahdottomuus. Ruokailulla on muitakin tarkoituksia kuin syöminen. Viikolla iltaisin syödään liikekumppanien kanssa ja jos vain mahdollista, kiinalaiset kokoontuvat viikonloppuisin suvun voimin syömään. Ruokailun sosiaalinen luonne on kiinalaisessa kulttuurissa selkeästi tärkeää. Suomessa syödään harvoin sukulaisten kesken Suomessa suvun kesken päivällistä syödään vain jouluna ja joskus äitienpäivänä, kaikissa perheissä ei silloinkaan. Kansainvälisen Unicefin kokoaman tutkimuksen mukaan Suo- Vastuullinen henkilöstöpolitiikka luo työhyvinvointia Puheenvuoro n Uusimman työolobarometrin mukaan eri- tyisesti psyykkinen jaksaminen on tällä hetkellä koetuksella, sillä peräti 60 % palkansaajista kokee olevansa työssään melko tai erittäin rasittuneita psyykkisesti. Mielekkyys kytkeytyy vaikuttamisen mahdollisuuksiin: työntekijöiltä on kadonnut usko siihen, että kehittämällä omaa työyhteisöä myös oma työpaikka säilyisi. Mielenterveysongelmat ovat nousseet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen keskeisimmäksi syyksi ohi tuki- ja liikuntaelinsairauksien. Mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä? Hyvä ja vastuullinen henkilöstöpolitiikkaa hyödyttää niin yritystä kuin sen työntekijääkin, koska tyytyväinen henkilöstö tekee hyvän tuloksen. Tästä on olemassa jo tutkimustietoa. Haasteeksi on vain muodostunut, miten saamme siirrettyä työhyvinvoinnin merkitystä koskevan tutkimustiedon käytännön arjeksi. Hyvin usein työhyvinvoinnin ylläpito mielletään tyky-toiminnaksi, jossa henkilöstölle järjestetään mahdollisuus liikuntaan tai yh- Kehittyvä Elintarvike 2•07 Kuva Pia Virtanen ta kuin ruoan tuomasta energiasta, vitamiineista ja hivenaineista. Tilanne, henkilöt, ajankohta, nälkäisyys, ympäristö ja monet muutkin tekijät vaikuttavat ruokailuun tapahtumana. Ruoka voi itsessään olla psykologinen mielihyvän tuottaja, johon maun ja hajun lisäksi vaikuttavat rakenne, värit, tottumus, estetiikka ja joukko muita muuttujia. Joskus nakkikioskin makkaraperunat voivat olla herkullinen makunautinto siinä kuin pariisilaisen huippuruokalan pieni mutta kaunis hanhenmaksa-annos. Pieni yksityiskohta, vaikkapa väri, voi lähettää viestin ja tehdä tutusta elintarvikkeesta pahaa. Sinisistä perunoista tehdyt ranskalaiset tai vihreä hanhenmaksa voivat näyttää syömäkelvottomalta, vaikka yhtä hyvin ne saattavat olla kokin loihtimia makuhermoja kutkuttavia erikoisuuksia. Tämän lehden sivuilla kerrotaan useimmiten elintarvikkeiden kehityksestä, kun talouslehdissä pohditaan elintarvikeyritysten menestymistä ja kaupunkilehdet antavat tähtiä ravintoloiden ruoka-annoksille. Itse ruokailuun liittyy suuria sosiaalisia, jopa yhteiskunnan kannalta tärkeitä asioita. Ruokailusta ja ruoasta keskustellaan. Mediassa on huomattu ruoan ja ruokailun mer- teiseen hengennostatustilaisuuteen kerran vuodessa. Työhyvinvointi vaatii kuitenkin huomattavasti laaja-alaisempaa tarkastelua. Liikuntamahdollisuudet ovat toki tärkeitä, mutta huomattavasti merkityksellisempiä ovat työn tavoitteiden selkeys ja organisointi, vaikuttamismahdollisuudet työnteon pelisääntöihin sekä oppimismahdollisuudet. Jaetulla johtajuudella voidaan lisätä arvostusta ja palautteellisuutta. Toki jokainen työntekijä voi itsekin vaikuttaa jaksamiseensa. Toimintaympäristön laatu joko edistää tai estää inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kehittymistä. Sen laatuun vaikuttavat johtaminen, ilmapiirin avoimuus ja tiedonkulku, työprosessit ja yhteiset työtavat, oppimismahdollisuudet, luottamus ja työntekijä itse. Näistä aineksista syntyy vastuullinen henkilöstöpolitiikka, mikä varmistaa työvoiman saannin myös tulevaisuudessa. Työssä oppiminen keskeisin tapa oppia Koulutuksella on vain vähäinen merkitys organisaation strategisen osaamisen kehitty- messa ei kokoonnuta aina edes perheen kesken päivällispöydän ympärille. Suomi pitää perää kaikista OECD-maista. Parhaiten ruokailu kokoaa perheen Italiassa, Islannissa ja Ranskassa. Ehkä suomalainen ruokailukulttuuri on ainakin sosiaalisena tapahtumana muuttunut pikaruokakulttuuriksi, jonka kasvatuksellista merkitystä perheen lapsille ei arvosteta. Arkiruoka antaa ener- Kuva Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu, tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos n Ruokailu koostuu muustakin tarpeellises- misessä. Tärkeämpiä ovat erilaiset työjärjestelyt, jotka mahdollistavat sisäisen liikkuvuuden, asiantuntijuuden kehittymisen ja tiedon kulun. Keskeisin tapa oppia onkin työssä oppiminen. Organisaation ja yksilön osaamistarpeet täytyy sovittaa yhteen. Pelkkä osaamisaukkojen täyttäminen ei riitä, vaan osaamisen gian, mutta ei välttämättä suurta nautintoa. Aamupalallakin ollaan eri aikaan, eikä päivällinen sovi varsinkaan arkipäivisin kaikkien perheenjäsenten aikatauluun. Toisen tutkimuksen (Nordplus) mukaan Suomessa syödään vähemmän aterioita perheen kesken kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa ajatellaan selkeästi, ettei yhteinen ateria ole täysin välttämätön. Suomalaiset perheet syövät arkipäivinä vähemmän yhteisiä aterioita kuin viikonloppuisin. Mitä suuremmassa kaupungissa perheet asuvat, sitä todennäköisemmin yhteinen ateria jää syömättä. Suurissa (yli 100 000 ihmistä) kaupungeissa vain 44 % perheistä syö ateriat niin, että kaikki perheenjäsenet ovat paikalla samaan aikaan. Maaseudun väestö pitää tavoista kiinni paremmin (60 %). Muissa Pohjoismaissa selkeää vaikutusta kaupungistumisella ei ole havaittu. Perheen yhteisistä aterioista on luovuttu työn hyväksi Finfood raportoi 5.3.2007 tutkimuksesta, jossa haastateltiin yli 5000 Helsingin kaupungin työntekijää. Työhön paneutuminen ja sen nostaminen tärkeimmäksi johti siihen, että liikuntaan ja terveellisen ruoan valintaan käytetään selkeästi vähemmän aikaa. Tilastojen valossa näyttääkin siltä, että yhteiset ateriat on uhrattu työn hyväksi. Vanhemmat ruokailevat vähemmän lasten kanssa, joka saattaa vähentää aikuisten ja lasten keskustelujen määrää. Vanhemmat voivat esimerkillään opettaa lapsille terveellisiä elämäntapoja ja avoimuutta uusien ruo- kehittämisen pitää kytkeytyä tulevaisuuteen, jotta se olisi tuloksellista. Oppiminen vaatii aikaa ja kiireettömyyttä, mutta myös kohtaamisen mahdollisuuksia asiakkaiden, työkavereiden ja esimiesten kanssa. Työntekijöiden velvollisuus on huolehtia työpaikan viihtyvyydestä ja resurssien järkevästä käytöstä, tehdä yhteistyötä työkavereiden ja esimiesten kanssa, ilmaista mielipiteitä asioiden eteenpäin viemiseksi sekä osallistua aktiivisesti työpaikan kehittämistyöhön. Alaisen kaksi velvollisuutta ovat johdettavana oleminen ja perustyön tekeminen. Työrauhan julistus Julistin työrauhan Valkeakoskella työhyvinvointivalmentajien kehittämisohjelman yhteydessä 8.1.2007. Tässä siitä muutamia otteita: • Vuodeksi 2007 julistettakoon täten yleinen työrauha työpaikoille ja kaikkia kehotettakoon tätä rauhaa asiaankuuluvalla hartaudella kunnioittaman. • Keskusteltakoon jokaisella työpaikalla, mikä lisäisi työhyvinvointia sen sijaan, että keskityttäisiin miettimään, mikä meillä mättää? Ja kyseltäköön mieluummin, miten epäkohdat saadaan korjatuiksi kuin kuka niihin on syyllinen tai miksi näin on tapahtunut? kien valintaan. Ruokailu on perinteisesti ollut harvoja hetkiä, jolloin perhe kokoontuu yhteen ja keskustelee päivän tapahtumista. Suomalaisten koululaisten hyvinvointi on toisaalta hyvää tasoa, ja Suomi sijoittuikin kaiken kaikkiaan Unicefin vertailussa koululaisten hyvinvointivertailussa neljänneksi. Lasten materiaalinen hyvinvointi on turvattu, mutta epäkohtia on. Tutkimuksessa suomalaislapset käyttävät alkoholia muita nuorempina ja aloittavat myös tupakoinnin muita useammin. Koulutustarjonta on Suomessa hyvällä tasolla, mutta suomalaislapset eivät pidä koulusta yhtä paljoa kuin ”kollegansa” muissa OECD-maissa. Norjalaisista lapsista 40 % sanoi menevänsä erittäin mielellään kouluun, suomalaisista vain 8 %. Luku oli pienin kaikista OECD-maista. Ruokailun sosiaalisen merkityksen ymmärtäminen vaatii enemmän monialaista tutkimusta. Sosiologien ja elintarviketutkijoiden lisäksi elintarviketeollisuuttakin kiinnostaa ruokailutilanteiden muuttuminen. Kehityksen suunta on ollut kohti nopeampaa, maukkaampaa, turvallisempaa ja terveellisempää ruokailua. Tulevaisuudessa suomalainen ruokailu voisi olla myös monimuotoisempi, eksoottisempi, viihdyttävämpi ja värikkäämpi. Ruokailun sosiaalinen merkitys on hiukan unohdettu, minkä parantamisen elintarviketeollisuuskin voisi ottaa pohdittavakseen. Ari Virtanen, ETM Peru, Lima [email protected] Kirjoittaja on lehden kirjeenvaihtaja Perussa • Lisättäköön avoimuutta ja mieluummin kerrottakoon ikävätkin uutiset, koska huhut kuitenkin leviävät ja tekevät totuuttakin pahempaa jälkeä. • Arvostettakoon jokaista työntekijää ja osoitettakoon se myös hänelle soveltuvin keinoin kuten palautteella. Tuettakoon myös esimiestä ja annettakoon hänelle onnistumisen mahdollisuus, eikä vain arvioitako erilaisin palauttein ja syytettäkö huonosta johtamisesta. • Miettiköön kukin myös omassa päässään, mitä itse voisi tehdä hyvinvointinsa eteen? Voisiko jättää seläntakapuheet ja opetella myös kyselemään, jos kokee jääneensä tiedon suhteen paitsioon? Voisiko luopua täydellisyyden tavoittelusta ja liiasta kiltteydestä opettelemalla sanomaan EI. • Ja kuka työnantaja tämän työrauhan rikkoo, niin raskauttavien asianhaarain vallitessa älköön hänelle annettako hyviä ja tunnollisia työntekijöitä tulevaisuudessa, vaan työvoimapula. Kuka työntekijä omalta osaltaan tämän rikkoo, kärsiköön omissa nahoissaan. Vahvassa huomisessa on aina mukana myös heijastuksia eilisestä. Marja-Liisa Manka professori Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos ALGOL • ALGOL CHEMICALS ALGOL TECHNICS • ALGOL PHARMA www.algol.fi V U O D E S T A 1 8 9 4 Potkua kehitykseen! n Ruoka-ala on rakennemuutosten kourissa. Muutetaan tekijöitä yritysrakenteissa, valikoimissa, brändeissa jne. Niitä voi luonnehtia perinteisiksi rakennemuutoksiksi. Usein on kyse siitä, että korjataan tekijöitä, joissa on jääty jälkeen yleisessä bisneksen kehityksessä. Näin uusien konseptien tekijän näkökulmasta ruoka-ala näyttäisi kuitenkin olevan jonkinlaisen pysähtyneisyyden kaudessa. Kymmenkunta vuotta sitten alalla oli dynaaminen vaihe, jossa syntyi radikaaleja tuotteita. Sen jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa. Kun tässä on saanut seurata erilaisia kehitysprojekteja, käsitys on vain vahvistunut. Mutta miksi näin on? Onko alasta tullut liian sisäänpäin lämpiävä? Miksei alalla ole vastaavia rakenteita kuin Älykkään liikenteen verkosto, jossa samasta asiasta kiinnostuneet kerääntyvät yhden pöydän ääreen? Siinä on koolla edustajia yrityksistä niin pienistä kuin suuristakin, ohjelmistotaloista, liikennöitsijöihin ja pieniin konsultteihin. Eikö vieläkään oikein ymmärretä sitä, kuinka tietämyskylläisiä uusien ruokatuotteiden tai oikeammin ratkaisujen on oltava? Eihän kyse ole uudesta asiasta. Jos saisit perinteisen sushiannoksen eteesi ilman mitään viitteitä tai informaatiota sen alkuperästä, todennäköisesti jäisi syömättä. Kun uusissa tuotteissa ei enää ole selvää viitettä historiaan, ollaan vaikeuksissa. Konsepti huitaistaan kokoon ”onhan se terveellistä” -väitteellä ja ihmetellään, kun ei mene kaupaksi. Kehittämismielessä pelkkä virtuaalisuus ei riitä. Hyvä esimerkki on se, kuinka Forum Viriumin puitteissa on konseptoitu tosielämän testiolosuhteita (Living Lab). Mukaan on tulossa kansainvälisyys, totta kai. Shangaista tuodaan jopa teknologiaosaamista suomalaiseen ympäristöön, jotta voidaan kehittää parempia palveluja. Suomi ei ole enää vain teknologian tuottaja. Entäpä uudet, asumiseen liittyvät kehitysprojektit, kuten Living 24. Yrityksien kansainvälistymistä tuetaan niin, että suomalaisen yliopiston ohella yritykset voivat projektissa luoda kontakteja suoraan MIT:iin ja hyödyntää sen osaamista. On Suomessakin joukko uuteen tähtääviä ruoka-alan yrityksiä, muitakin kuin ingredienssien tekijöitä. Ne ovat kuitenkin aika paitsiossa, kun uusi avoimen innovaation edellyttämä ajattelu on vierasta. Niiden alaa uudistava potentiaali jää organisaatiorajojen taakse. Jos Suomi ei tarjoa hyviä kehittämisympäristöjä, yritysten on harkittava muita vaihtoehtoja. Mitäpä jos esimerkiksi tuonne Skå- nen ja Tanskan kulmille perustettaisiin pohjoismainen Living Food Lab – rento ruoan kehittämisen tosipaikka. Keskittymä, jonne suomalaisetkin Pohjoismaita kotimarkkinoinaan pitävät yritykset siirtäisivät kehitystoimintojaan. Maistelkaapa sitä! Jarmo Markula yrittäjä InnoLiito -konseptitoimisto [email protected] Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen P uheenvuoro Suuret ikäluokat ja kolmikymppiset n Pamflettikirjassa Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö itseni ikäinen kirjailija sai osakseen enimmäkseen ylimielisiä arvosteluja maamme poliittisilta toimittajilta ja toimijoilta. Pamfletin synnyttämässä debatintyngässä ihmetytti eniten meidän nuorempien hiljaisuus, haluttomuutemme edes osallistua itseämme käsittelevään keskusteluun. Ainakin minulle monet kirjoittajan valituksista olivat kovin tuttuja: kun valtion omaisuus on myyty, niin äijien menestyvä kvar- Kehittyvä Elintarvike 2•07 taalitalous ei tarkoita meille kuin pätkätöitä, pätkähaaveita, pätkäsuhteita ja pätkälapsia. Aina valitamme sitä, ja syystäkin, että naisen palkkaeuro on vain 80 senttiä. Mutta eikö toisaalta ole mielenkiintoista huomata, että 1940-luvulla syntyneiden tulo on 2 euroa verrattuna nuorten yhteen euroon? Haluan kuitenkin uskoa, että suuren sukupolven toinen palkkaeuro tulee kokemuksesta ja että heidän viisaudestaan kannattaa maksaa hiukan ekstraa. Tämä viisaus olisi kuitenkin syytä panna nuoremmille jakoon, ennen kuin kokeneet sukupolvet poistuvat hyvin ansaitulle eläkkeelle. Läksiäisten piikki on enää muutaman vuoden päässä, joten hyviä käytäntöjä voisi olla hyvä harjoitella työyhteisön nuorempien kollegojen kanssa jo nyt! Kahdessakymmenessäviidessä vuodessa työikäisten määrä laskee 400 000 henkilöllä samalla, kun 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa runsaalla puolella miljoonalla. Näihin lukuihin verrattuna paljon parjattu valtion tuottavuusohjelma, jossa hallintoa pyritään täyttökielloilla keventämään kolmanneksella seuraavan viiden vuoden aikana, on pelkkää kosmetiikkaa. Jos vaihtoehtoisesti päätettäisiin, että kaikki eläköitymisen myötä vapautuvat paikat täytettäisiinkin, niin pätevät työntekijät loppuisivat varsin nopeasti. Ja vaikka olenkin hyvinvointivaltion kannalla, en ole kuitenkaan paisutetun hallinnon puolestapuhuja. Tuottavuusohjelma on ihan paikallaan, mutta toki sen yhteydessä on käytävä läpi niitä töitä, joita teemme ja mietittävä, mikä on tarpeellista, mikä ei. Todellisille kehitystarpeille sokean juustohöylän voisi mielestäni haudata lopullisesti. Ainakin ministeriöissä tehtäviä ei olisi analyysini jälkeen enää paljonkaan: lainvalmistelu ja alaisen hallinnon ohjaus. Sebastian Hielm ylitarkastaja sosiaali- ja terveysministeriö [email protected] Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen n Suomessa on viime aikoina kirjoiteltu ja puhuttu runsaasti kaupallistamisosaamisesta ja etenkin sen puutteellisuudesta tai riittämättömästä tasosta. Helsingin Kauppakorkeakoulu ja muutamat sen sidosryhmät ovat pitäneet asiaa niin tärkeänä, että ovat käynnistäneet monivuotisen StratMark- hankkeen erityisesti strategisen markkinointiosaamisen kehittämiseksi. Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelmassa asia on ollut esillä alusta lähtien. Jo ohjelman avaustilaisuudessa vuonna 2005 HK Ruokatalo Group Oyj:n toimitusjohtaja Kai Seikku ravisteli kuulijoita toteamalla, että ruotsalaiset ovat olleet meitä selvästi parempia kaupallistamisen kansainvälisellä tasolla. Heillä on monta menestystarinaa: Ikea, Volvo, Hennes & Mauritz, Ericsson – jopa Absolut vodka. ERA -ohjelman strategiaraportissa keväällä 2006 todettiin kaupallistamisosaamisen kehittäminen yhdeksi tärkeimmistä toimenpide-ehdotuksista. Tämän vuoden alusta ERA -ohjelman kaupallistamistiimi onkin aloittanut työnsä, puheenjohtajanaan Paulig Oy:n hallituksen puheenjohtaja Bertel Paulig. Kotimarkkinalähtöisyyden juuret historiassa Miksi me olemme olleet ruotsalaisia huonompia tässä asiassa? Syitä lienee monia, mutta yhtenä selittävänä tekijänä saattaisi olla suomalaisten kotimarkkinalähtöisyys. Tälle asenteelle on löydettävissä syvät historialliset juuret. Jo vuosisatoja sitten naapurimaamme viikingit tekivät laajoja valloitusretkiä PohjoisAmerikkaa myöten. Suomalaiset sitä vastoin tyytyivät tunkeutumaan vain lähialueille; pirkkalaiset tekivät ryöstöretkiään Lappiin. Viime vuosisadalla me koimme kolme raskasta sotaa. Elintarvikesäännöstely jatkui maassamme pitkään toisen maailmansodan jälkeen, aina 1950-luvun puoliväliin asti. Vanhimmat meistä muistavat ostokortit, joita tarvittiin ruokakaupassa asioidessa. Hintasäännöstely jatkui paljon pitempään, joidenkin tuotteiden osalta peräti 1980-luvun lopulle asti. Keskeisten elintarvikkeiden hinnat määräsi viranomainen; kilpailulla ei ollut niihin suoraa vaikutusta. Elintarvikkeiden, erityisesti maatalouspohjaisten, tuonti oli säännösteltyä aina EUjäsenyyteen asti. Tässä tilanteessa on varsin ymmärrettävää, että Suomen elintarvikeyritysten toiminta oli täysin kotimarkkinalähtöistä. Vienti oli lähinnä maatalousylijäämien vientiä – usein pakkotilanteessa. Merkittävä Kuva Sitra Kaupallistamisen unelma rooli oli myös Neuvostoliiton kaupalla, jolla oli aivan omat pelisääntönsä. Eipä ihme, että elintarviketeollisuuden huomio oli vahvasti kotimaassa. Markkinoinnissa tämä merkitsi sitä, että keskityttiin vahvojen merkkien luomiseen kotimarkkinalle. Tässä myös onnistuttiin! Yritykset menestyvät kotimaassa Taloustutkimuksen Markkinointi & Mainonta-lehden kanssa yhteistyössä tekemä tutkimus selvittää, miten suomalaiset arvostavat erilaisia brändejä, tuotemerkkejä ja yrityksiä. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomen arvostetuin merkki on elintarvikemerkki: Fazerin Sininen! Vahvin ulkomainen elintarvikemerkki sijoittuu vasta sijalle 30. Sitä vahvempia ovat mm. Juhla Mokka, Valio, Vaasan Ruispalat, Elovena ja seitsemän muuta suomalaista merkkiä. Kotimaassa siis menestytään, mutta miksi ei ulkomailla, kuten ruotsalaiset? Mistä muusta on puutetta kuin panostuksesta? Unelmien yhteiskunta tarvitsee hyviä tarinoita Erään selityksen tarjoaa tanskalainen futuristi Rolf Jensen. Hän väittää kirjassaan Dream Society, että tietoyhteiskuntaa seuraa unelmien yhteiskunta. Hänen ajatuksensa ovat sukua hyvin tunnetulle Maslowin teorialle. Materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyessä kuluttajat hakevat entistä enemmän tyydytystä tunnetasolla. Erityisen hanakasti etsitään elämyksiä ja elämyksellisyyttä. Jensen kehottaa markkinoijia ymmärtämään markkinat emotionaalisina ja kehittä- mään tuotemerkille oman tarinansa, usein tunteisiin ja arvoihin vetoavan tarinan. Luonnollisesti tarinan tulee olla erottuva, kiehtova ja tuotemerkille relevantti. Jos merkki aikoo menestyä kansainvälisesti, sen tulee kertoa kansainvälinen tarina globaalisti ymmärrettävällä tavalla. Kun Suomen elintarviketeollisuus on tehnyt merkkejään kotimarkkinaa varten, tarinoita on kehitelty tietysti suomalaisille, suomalaisista lähtökohdista ja kulttuuriimme nojautuen. Merkkejä luotaessa kansainvälistä näkökulmaa ei ole huomioitu – ainakaan riittävästi. Tyypillinen tapaus on Turun Sinappi. Se on luonut vahvan tarinan maamme vanhasta ruokaperinteestä, jota ilmentää pakkauksessa oleva Turun linnan kuva. Suomalaiset ymmärtävät tämän tuotemerkin isänmaallisen tarinan, pitävät siitä, ja tuote on jo kauan ollut markkinajohtaja. Merkki ja tarina ovat niin vahvat, että se säilytti johtavan asemansa, vaikka sen tuotanto kaikesta hälystä huolimatta siirrettiin Ruotsiin. Mutta Suomen ulkopuolella Turun Sinapin tarinaa ei ymmärretä; ei edes Ruotsissa, saati sitten Berlusconin Italiassa! Valoa näkyvissä Vaikka meillä kieltämättä on paljon parantamisen varaa markkinointimme kehittämisessä, myös valopilkkuja on onneksi näkyvissä. Aivan viime vuosina virvoitusjuomateollisuus on näyttänyt, että se osaa suunnitella uuden merkin kansainväliseksi ensi metreistä läh tien. Sinebrychoff on luonut Batterynsa kansainväliseksi niin taitavasti, että sitä ei hevin Suomessa tehdyksi uskoisi. Liha- ja valmisruokateollisuus on todistanut, että Maslowit ja Jensenit on luettu: markkinointiin on tullut tuhti annos tunteita ja elämyksiä mukaan. Atrian mainonnassa liikutaan Maslowin yläkerrostumissa, HK Ruokatalon uutuus Potku tarjoaa vahvoja elämyksiä, Saarioinen palauttaa mieliimme oman äitimme ruoan maun ja lämmön. Tie parempaan kaupallistamisosaamiseen on pitkä ja kivinenkin. Tärkeää on kuitenkin se, että tälle pitkälle marssille on päätetty lähteä ottamalla ensimmäiset askeleet. Heikki Kauppinen Senior advisor Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA Kehittyvä Elintarvike 2•07 Pakina n Elintarviketieteiden Seura ETS perustettiin kuusi vuosikymmentä sitten sodan jälkeisissä tunnelmissa. Ryysyrannan Jooseppi söi vuosisadan alkupuolella mäntykuitua luomuna, ja sodasta selvinnyt Suomi sai lehmiä myöten päivittäisen kuituannoksen selluloosasta, puusta – ja juopuivatkin siitä, mistäs muusta. Elintarpeiden valmistusta ohjasivat lähinnä sellunkeittäjien opit. Ruuan valmistusta koskeva lainsäädäntö piti 1940-luvun lopulla ajan tasalle saattaman. Veden laatukin toki murheentippa oli, mutta kun sekin säilöttiin puuspriillä, kelpasi se hyvinkin juotavaksi, tavaksi asti. Maidosta saattoi lavan ja navan alle taudin saada, eikä juusto välttämättä vahvistanut luustoa, kun lehmät olivat happohyökkäyksen kohteena: niin epäiltiin. Alussa oli siis kemia, vesi ja kolme viisasta miestä hotellissa läntisellä maalla. AIV:kin pokkasi Nobelin ja sai hepulin, kun oppilaat perustivat ETS:n hänen perustamansa BBS:n lisäksi. Että ihan kunniallinen alku näin auktoriteettien kumartamista ajatellen. Eikä suotta, varsinkaan näin direktiivisenä aikana. Laki saatiin siis maahan uus, ja muutaman vuoden päästä seurasi kissoille autuus, vaikkeivät ainakaan elintarviketutkijat niiden rasvan terveellisyydestä tutkimusnäyttöä esittäneet. Noilta rasvaisilta ajoilta lienee viimeistään peräisin elintarvikevalvonnan kissanhännänveto eläinlääkärien, kemistien, teknologien ja mikrobiologien kesken. Yritin viimeisimmille kissoille antaa nimiksi Omega-3 ja Omega-6, mutta huonolla menestyksellä: lapset eivät suostuneet. Metsässä on oltu Mutta eipä aikaakaan, niin voi ylituotanto! Tosin sen sai enämpi ja vähempi aikaan tämä keminomikunta, elintarviketieteiden agraarisuuntautunut koulutusohjelma kaikenlaisi- Valmisruokien pakkausmerkinnät pitävät paikkansa Suomen Kuluttajaliitto tutkitutti eniten myytyjen valmisruokien sisällöt. Tuotteista analysoitiin kokonaisrasva, tyydyttyneet rasvat, kokonaisenergia ja suolapitoisuus. Tulosten perusteella pakkausmerkinnät pitävät hyvin paikkansa. Suolan kohdalla ilmoitetut tiedot poikkesivat useimmin ilmoitetusta. Yksikään tuotteista ei ollut vähäsuolainen. Lisätietoja: elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi, [email protected] 10 Kehittyvä Elintarvike 2•07 ne tekokakkoineen. Hevosvoimat eivät olisi siihen pystyneet. Ja taisipa tulla raivatuksi muutama hehtaari liikaa tuotantoalaakin, suojussien kuokissa kun ei ollut seis-painiketta. Suotta siis suota liikaa kuokkivat, olisi pitänyt suojella suot jo silloin kuokkijoilta. Ylituotanto puhkesi kukkaan harmillisesti väärään aikaan, nyt se tarpeen olisi. Biokiisseliä siitä tehtäisiin, mikä olisi erityisen luomutapa harjoittaa korkean ammuu-luvun maatalouspolitiikkaa. 1970-luvulla oltiin taas metsässä, tällä kertaa koivujen kimpussa. Eikä ihan suotta, sillä löytyi polyoli, ksylitoli, tuo toiminnallisten syötävien luomujatkumo sitten petun, sellusta kun ei oikein luomuksi ole. Olosuhteet huomioon ottaen juntimpi epäilijä voisi olettaa, että olisi löydetty laktitoli, mutta niin ei vain käynyt. Sittemmin ksylitoli meinasi jäädä pysyvästi FDA:n hampaankoloon. Kuluttajalle ensisijaisesti näkyvin ja tuntuvin ksylitolin toiminnallisuus ilmenee laksatiivisuutena ja toissijaisesti hammaspeikkojen päänsärkynä. Mutta mistä raaka-aine löytyikään? Onneksi ei sentään yritetty hakea hyväksyntää koivuntuohitervalle, oululainen pastillitehdas oli maustanut sillä makeisia jo aikoja. Metsäsuomalaisten elintarvikeinnovaatiot saivat 1990-luvulla oivan lisän, kun mustalipeästä, sellunkeiton ehtymättömästä aarreaitasta, löytyi kolesterolia alentavia kasvisteroleita. Ihme olisi ollut, ellei niitäkin olisi löytynyt, sen verran maximal on processing! Ja näistä oleista syntyi Benecol, konepeli, joka osakekurssin ensin nosti ja sitten laski. Keksiä me osaamme, mutta sterolit ja stanolit eivät ainakaan tämän kliinisen kokeen mukaan edistä kaupallista ajattelua. Metsään taas mennään Jos suomalaisten ruokavalio, puhumattakaan juomavaliosta, on ollut ylen puisevaa, se on ollut pakon sanelemaa, mutta luontaista: niin vähän aikaa on siitä, kun tulimme metsästä. Tai emme sieltä oikeastaan pois ole päässeetkään, kun olemme jo hyvää vauhtia matkalla takaisin, sillä siellä ne marjat ovat, toiminnallisuutta uhkuen. Funktionalisuutta siihen, tähän ja tuohon puutokseen ja vaivaan. Vaikka hyödyntäminen on vasta raakileasteella, suurin vaikutus on jo tähän mennessä ollut kustannuspainotteinen: mustikankin hinta on noussut jo semmoisiin lukemiin, että tätä menoa metsän marjatuoton arvo ylittää puun tuoton. Mustikkapiirakka on tätä menoa syytä suojella lailla, ennen kuin se häviää sukupuuttoon kaikenlaisten tippojen, troppien ja eliksiirien puristuksessa. Elintarviketieteen ja -tieteilijöiden on siis viimein syytä virallisestikin mennä metsään. Suollekin suon heidän suksivan: ei ole se suotta, sillä suon ovat marjat, lakka ja karpalo. Heikki Manner, MMM Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen Terveystrendeinä painonhallinta ja kohtuullistaminen Erityisesti elämäntapojen kohtuullistaminen ja painonhallinta kiinnostavat tällä hetkellä suomalaisia terveyden hoidossaan, viestintätutkija ElinaRautavaara kertoi Euro RSCG Lifen järjestämässä tilaisuudessa helmikuussa. Myös itsehoidon kasvu ja jaksaminen pohdituttavat. Ulkonäkö motivoi parhaiten nuorten terveyskäyttäytymistä, kun taas iän myötä korostuvat terveellisten elintapojen vaikutukset toimintakykyyn. Tilaisuudessa puhunut kansanedustaja SirpaAsko-Seljavaaraehdotti, että nuorten tupakkavalistuksessa tulisi vedota tupakan ulkonäköä rumentaviin vaikutuksiin, kuten ihon harmaantumiseen ja rypistymiseen. Asko-Seljavaara oli myös huolestunut suomalaisten runsaasta viinanjuonnista. Hän haastoikin viestinnän ammattilaiset kertomaan suomalaisille, että Keski- ja EteläEuroopassa alkoholin juominen ei ole muotia! Kuva Pirjo Huhtakangas Metsästä kaikki alkoi – eikä suotta Vuoden Suomalainen Elintarvike – innovaatiokyvyn vai kuluttajaosaamisen mittaaja? n Kyse on siis tavallaan subjek- tiivisesta, mutta kuitenkin vahvaan asiantuntemukseen perustuvasta näkemyksestä. Olkoonkin pienemmän ryhmän subjektiivinen näkemys valintaprosessin pääroolissa. Kilpailuun lähetettyjen näytteiden runsas määrä kertoo kuitenkin sen, että siihen osallistuminen koetaan tärkeäksi. Kilpailuun osallistuminen itseisarvo? Tuotekehitystyö on vuosien saatossa kehittynyt yhä systemaattisempaa suuntaan ja tarkemmin ja pidemmällä jänteellä aikataulutetuksi johtuen mm. kaupan tietojärjestelmien ja kuluttajatutkimusten aikatauluvaateista. Tämä toimintamalli tuskin enää mahdollistaa sen, että tietoisesti ja erityisesti pyrittäisiin tähtäämään kilpailuun. Kymmenkunta vuotta sitten saattoi kuitenkin kuulla, että jossakin yrityksessä kilpailussa menestyminen nähtiin niinkin tärkeänä, että oli annettu määräys kehittää tuote vain kilpailua varten ilman, että sille välttämättä olisi odotettu kaupallista menestystä. Pääasiassa kilpailuun on varmasti kuitenkin lähetetty tuotekehitystoiminnan ne hedelmät, joihin yrityksissä on itse eniten uskottu. Siitä kertoo sekin, että jotkut varsin pitkän aikaa sitten kilpailussa menestyneet tuotteet ovat yhä pitäneet paikkansa markkinoilla. Atrian tapauksessa tällainen tuote on esimerkiksi Marinetti. Nykyään tuotekehityksen tavoitteet ovat sekoitus mm. taloudellisia, markkinaosuuteen sekä tuotemerkin rakentamiseen liittyviä. Kilpailuun lähetetään vain tuotteita, joiden uutuusarvon uskotaan olevan näiden tavoitteiden mukaisia. Uutuuksien menestymistä seurataan useimmissa yrityksissä nykyään varsin tarkkaan johtuen tuotekehitystoiminnan investointiluonteisuudesta. Menestyminen kilpailussa ei välttämättä ennakoi tuotteen menestymistä markkinoilla. Mutta hyvä kilpailumenestys on toki mahdollista hyödyntää ja varsin näyttävästi hyödynnetäänkin tuotteen markkinoinnissa. Yritykset seuraavat yhä tarkemmin kuluttajakäyttäytymiseen liittyviä ns. heikkoja signaaleja. Segmentointi käy myös yhä hienosyisemmäksi, mikä onkin johtanut yhä kiihtyvään uutuustuotetulvaan. Tällaisessa ympäristössä erottumista ja menestymistä voisi jo kutsua innovaatioksi. mutta toisaalta ehkä myös kokonaisvaltaisemmin tuotteen eri ominaisuudet huomioivaksi ja megatrendejä mukailevaksi. Tärkeää kuitenkin olisi, että kulloisetkin valintaperusteet heijastelisivat kuluttajan sen hetkisiä arvoja ja tarpeita, koska vain kuluttajan arvostamien lisäarvojen aikaansaaminen kehitystyössä tuo menestymismahdollisuuksia uutuustuotteelle. Ja tällöin on toki huomioitava, että yritykset oman tuoteryhmänsä kärkiohjaajina itse nostavat esiin ne argumentit, joita raadin tulisi ottaa huomioon valintaa tehdessään. Luultavasti terveyteen ja ravitsemukseen liittyvät argumentit tuodaankin voimakkaasti esiin helppouden ja nopeuden rinnalla sellaisissakin tuoteryhmissä, joissa ne eivät ole kuluttajan primäärivalintakriteerien kärjessä. Hyvä, menestynyt uutuus voi jäädä heikolle huomiolle kilpailussa ilman ravitsemuksellista argumentointia. Joka tapauksessa olipa argumentointi mikä tahansa, on nähty, että hyväkään idea ei toimi, jos sen ajoitus on väärää. Tämän ennakointi on myös raadille varmasti haastavaa. Tarvitaanko kilpailua? Joskus miettii, tarvitaanko kilpailua, kun kuitenkin kuluttaja ratkaisee tuotteen menestymisen markkinoilla. Vain tuotteen täyttäessä markkinoilla sille asetetut tavoitteet tuotekehitysprosessissa mukana olleet saavat työlleen henkisen palkkion. Tällöin voidaan todeta tuotekehitysprosessin toimineen, ajoitus mukaan lukien. On kuitenkin oma arvonsa saada asiantuntijaraadin myönteinen arvio, mikä ehkä mielletään vahvasti alan sisäisenä tunnustuksena sekä arvokkaana kannanottona koko alan tuotepalettiin peilaten. Kilpailu on mielestäni tärkeimmillään innovatiivisuuden merkityksen korostajana sekä tuotekehitystyön profiilin nostajana muistuttamassa tuotekehitystyön ja innovaatioiden merkityksestä yritysten menestymisessä. Heimo Hattula tuotekehityspäällikkö Atria Suomi Oy [email protected] Kuva Atria Vuoden Suomalainen Elintarvike -kilpailu, tänä vuonna jo 17:s, on toiminut eräänlaisena alan innovatiivisuuden mittaajana vaihtuvan asiantuntijaraadin ryydittämänä. Megatrendit ohjurina valinnoissa? Itse raadin valintatyöskentelystä on muodostunut sellainen vaikutelma, että sen valintakriteerit ovat muuttuneet entistä enemmän ravitsemus- ja terveysasioita painottavaksi. Joidenkin mielestä tämä on tapahtunut innovatiivisuusarvojen tai kuluttajan tarpeiden kustannuksella, Vuoden 1995 voittaja Marinetti loi aikanaan uuden segmentin, jonka kärkituotteisiin se edelleen kuuluu. A jankohtaista Terveystieto on medialisoitunut n Euro RSCG Lifen tutkimustulos- ten mukaan terveysasioista puhutaan tiedotusvälineissä laajasti, terveystieto on ns. medialisoitunut. Ajankohtaiset terveysaiheet ja -viestit tuntuivat saavuttaneen kaikki haastateltavat. Tietoa haetaan paljon internetistä, mutta lähteinä käytetään 12 Kehittyvä Elintarvike 2•07 myös televisiota ja aikakauslehtiä. Internet on auttanut monia löytämään vertaisryhmiä esimerkiksi keskustelupalstoilta. Tietomäärän lisääntyessä ja lähteiden monipuolistuessa vaatimukset medialukutaidolle kasvavat. Ylilääkäri Matti Rautalahti Suomen Syöpäyhdistyksestä täy- densi, että medialisoituminen on nuorille vielä läpitunkevampi kuin aikuisille. Tosin netti on nuorille enemmänkin olohuoneen jatke kuin tietolähde. Tutkimukseen osallistuneet pitävät terveysasioista kertomisen tapaa usein liian täydellisyyshakuisena. Terveellisen elä- män tavoitteita halutaan helpommin saavutettaviksi eli kohtuullisemmiksi. Elintaparemonttiin on vaikea ryhtyä, jos ero oman ja ideaalin välillä on kohtuuttoman suuri. Lisätietoja: Euro RSCG Life, viestintätutkija Elina Rautavaara, puh. 050 329 1515 Vuoden Tähtituote 2007 -finalistit ovat herkullisia ja palvelevat kuluttajia n Asiantuntijaraati valitsi Vuo- den Tähtituote 2007 -kilpailun finaaliin 13 tuotekokonaisuutta. Finalistituotteet ovat elintarviketeollisuuden tuotekehityksen kärkeä ja heijastavat tämän päivän trendejä. Niissä yhdistyy herkullisuus, laadukkuus ja mahdollisuus vaivattomaan ruoanlaittoon. Myös finalistien pakkausinnovaatioilla kuluttajille tarjotaan täysin uudenlaista palvelua. Kaikki finalistituotteet ovat elintarviketeollisuuden uutuuksia viime tai tältä vuodelta. Raadin valintojen lähtökohtana oli tuotteen uutuus- ja innovaatioarvo. Lisäksi raati tutustui tuotteisiin aistinvaraisesti eli arvioi tuotteiden herkullisuutta, tuoksua, koostumusta ja muuta aistittavaa laatua. Myös pakkaus, hinta sekä markkinointi ja kaupallismahdollisuudet painoivat valinnassa. Seuraavassa vaiheessa raati valitsee kustakin sarjasta yhden tuotteen Vuoden Tähtituotteeksi 2007. Lisäksi yksi Vuoden Tähtituote kohotetaan Vuoden Suomalaiseksi Elintarvikkeeksi. Raadin puheenjohtajana on ohjelmajohtaja Anu Harkki, Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA. Lisäksi raadissa ovat toimittaja Katja Bäcksbacka (Helsingin Sanomat), johtaja Seppo Heiskanen (Elintarviketeolli- suusliitto), johtaja Minna Kurunsaari (Ruokakesko Oy, K-supermarket), elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi (Suomen Kuluttajaliitto), hallitusammattilainen Leena Paananen (Ovia), ravitsemusterapeutti Anette Palssa (Suomen Terveystalo), puheenjohtaja Anne Santavuori (Lipidi) ja keittiömestari Pekka Terävä (Ravintola Olo). Elintarviketeollisuusliitto järjestää Vuoden Tähtituote -kilpailun nyt 17. kerran. Tavoitteena on tehdä tunnetuksi laajan kaupallistamismahdollisuuden omaavia kotimaisia tuoteuutuuksia ja innovaatioita. Koska suurtalouksille suunnatut tuotteet kilpailevat joka toinen vuosi, tänä vuonna kilpailussa on ainoastaan vähittäiskauppatuotteita. Kilpailun tämänvuotiset voittajat julkistetaan 3.5. Elintarvikepäivä 2007:n yhteydessä. Lisätietoja: Sirpa Rinne viestintäpäällikkö Elintarviketeollisuusliitto p. (09) 1488 7238 Vuoden Tähtituote 2007 -finalistit sarjoittain Viljatuotteiden sarja Kaura 100 -kauraleipä, Ehon Leipomo Oy Kymppi Kevyt Piirakkataikina ja Ruis Lehtitaikina, Kymppi-Maukkaat Oy Pirkka-karjalanpiirakka, Pielispakari Oy (valmistuttaja Ruokakesko Oy) Leivänpäällisten sarja Leikkeletarjotin-sarja, Saarioinen Oy Valio Oltermanni + rypsi, Valio Oy Alku- ja pääruokien sarja HK Potku -pikaruokasarja, HK Ruokatalo Oy Portti Sauce Demi Glace -valmiskastikkeet, Kaslink Foods Oy (valmistuttaja Järvi-Suomen Portti Oy) Gallerian röstisarja, Kasvis Galleria Oy Jälkiruokien sarja Malaco Pikkuhyvä -pussisarja, Leaf Suomi Oy Lieksan perinteinen riisipuuro, Lieksan Laatuherkut Oy Valio ProFeel cottifrutti -sarja, Valio Oy Juomasarja Thunder Energy, Finnspring Oy Valio HeVi Shot -sarja, Valio Oy Kehittyvä Elintarvike 2•07 1 Suomalaisen ruuan kansainvälinen tiedotus käynnistyy Kuva Finfood Finfood ja yhteistyökumppanit avaavat kuluvana keväänä FoodfromFinland (3F) -verkkopalvelun suomalaisen elintarvikealan kansainvälistä viestintää varten. Elintarvikeyrityksille ja alan organisaatioille avautuu mahdollisuus markkinoida osaamistaan Internetin kautta ulkomaisille asiakkaille. Hyvinvointia edistävä ruoka valttina A jankohtaista n Elintarviketiedotusta tarvitaan suomalaisen ruuan imagon rakentamiseen, kaupan avaajaksi ja tulevaa myyntiä pohjustamaan. Finfood – Suomen Ruokatieto ry, alan yritykset, vienninedistäjäorganisaatiot ja julkiset rahoittajat ovat käynnistäneet toimet suomalaisen ruuan tiedotuksen tehostamiseksi. FoodfromFinland -verkkopalvelusta avautuu keväästä 2007 alkaen työkalu elintarviketiedotukseen ja -markkinointiin. Yritykset voivat ostaa maksullisia mainospaikkoja verkkopalvelusta ja välittää pientä korvausta vastaan tiedotteitaan 3F:n uutisvälityksen kautta maailmalle. Palvelu hyödyntää tiedotuksessa nykyaikaisen monikanavamarkkinoinnin periaatteita. Tiedotus perustuu online -palveluun Internetissä, ja sitä tukevat 3F -newsletter ja sähköinen tiedotejakelu. Lisäksi tehdään suomalaisen ruuan markkinointia jalkautumalla ulkomaisten asiakkaiden pariin erilaisissa kansainvälisissä seminaareissa ja tapahtumissa, jos rahoitus antaa tähän myöten. Toimenpiteissään 3F tukee palvelua rahoittavien yritysten ja yhteistyötahojen kansainvälisen markkinoinnin tarpeita. Tarkasti valitut viestinnän kohderyhmät Yritykset ovat valinneet 3F -tiedotuksen kohderyhmäksi b to b 1 Kehittyvä Elintarvike 2•07 antaa pohjan myös 3F -palvelulle. Siinä määritelty tavoite terveellisen ravitsemuksen edelläkävijyydestä näkyy vahvana myös 3F -sivuilla. Projektipäällikkö Eeva-Liisa Lilja (istumassa) ja markkinoinnin koordinaattori Carita Vastinesluoma ovat työskennelleet tiiviisti FoodfromFinland -konseptin parissa. -asiakkaat ja median. Viestinnän ensisijaiseksi kohdealueeksi on määritetty Itämeren markkina-alue. Alan imagotyön odotetaan edistyvän näille kohdealueille ja -ryhmille suunnatulla viestinnällä ripeimpään tahtiin. Tiedotuksen toivotaan lisäävän nopeasti Suomi-ruokatietoutta valittujen kohderyhmien parissa. Pitkällä tähtäimellä 3F:n odotetaan rakentavan suomalaisen elintarvikealan kansainvälistä imagoa ja edistävän yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. vuus. Yhteen hiileen puhaltavat toimijat antavat myös mahdollisuuden viestinnän tehokkaaseen toteutukseen: viestinnän tehokkuus syntyy ennen muuta viestien yhdenmukaisuudesta. Markkinoinnissa nostetaan esille suomalaisen ruuan hyvää makua, hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia ja korkealaatuista alan osaamista. 3F -yhteistyöyritykset voivat esittäytyä tulevaisuudessa Smart Food -teemalla Tallinnassa tai Eat well – Feel Good -viestillä Berliinissä ja mahdollisesti Organic Food -nimen alla Moskovassa. Nämä viestit ovat linjassa keskenään ja Pieni toimijakenttä, tukevat toisiaan. tehokas viestintä Sitran Elintarvike- ja ravitseSuomen pieni ja tiivis toimijaver- musohjelman (ERA) puitteissa kosto on ainutlaatuinen vah- luotu elintarvikealan strategia Hyvinvointia ja hyvää oloa tuova ruoka, terveyttä edistävät elintarvikkeet ja erilaiset lisäarvotuotteet ovat keskeinen suomalainen valttikortti tulevaisuuden tiukentuvassa kilpailutilanteessa. Meidän on tärkeää aloittaa suomalaisen elintarvikealan imagonrakennus haluamaamme suuntaan jo nyt. Tiedotuksen konseptiin toivotaan mukaan mahdollisimman kattava edustus suomalaisia elintarvikeyrityksiä. Mitä laajempi yritysedustus on, sitä paremmin 3F palvelee ulkomaisia käyttäjiään. Finfood on tuotteistanut yrityksille näkyvyyspaketteja, joita ostamalla yritykset voivat osallistua tiedotusyhteistyöhön ja pääsevät hyödyntämään yhteismarkkinoinnin etuja. Erikokoisille yrityksille on tarjolla erityyppisiä viestinnän palveluita. Eeva-Liisa Lilja projektipäällikkö Finfood – Suomen Ruokatieto ry puh. 040 833 7727 [email protected] Carita Vastinesluoma markkinoinnin koordinaattori puh. 0400 359 569 [email protected] Nuorissa kytee kapina n Vuoden 2007 kansallisen nuo- risotutkimuksen mukaan nuorten keskuudessa kytee hiljainen kapina nyky-yhteiskunnan arvoja vastaan. Kiire, stressi, pinnallisuus, yksilöön kohdistuvat tuottavuusvaatimukset, epävarmuus ja yleinen välinpitämättömyys herättävät voimakasta arvostelua. Helmikuussa 2007 julkistettuun tutkimukseen vastasi 1855 iältään 15–25-vuotiasta nuorta. Keskimäärin joka toinen nuorista kokee oman elämänsä stressaavaksi. Yleisimmät stressin syyt liittyvät kiireeseen, liian suureksi koettuihin työmääriin, menestymis- ja suorituspaineisiin, epävarmuuteen sekä taloudelliseen tilanteeseen. Stressin kokeminen ei liity pelkästään opiskelunsa aloittaneisiin tai jo työelämään siirtyneisiin nuoriin, vaan 44 % jo 15–17vuotiaistakin kokee oman elämän stressaavaksi, 24–25-vuotiaista 55 %. Stressi ja kiireen kulttuuri siirtyvät erityisesti nuo- rimpiin ikäryhmiin todennäköisesti vanhempien ja elinympäristön kautta. Hiljainen kapina näkyy valintoina Nuorten kapinallisuus on ns. hiljaista kapinallisuutta, jota on vielä vaikea havaita. Kyse on kasvavasta tyytymättömyydestä ajankuvaa ja yhteiskunnassa vallitsevia arvoja kohtaan. On epätodennäköistä, että tyytymättömyys purkautuisi kerralla radikaaleina, julkisuuskynnyksen ylittävinä tempauksina, vaan se ilmenee yksilöiden henkilökohtaisina työhön, kuluttamisen ja elämäntyyleihin liittyvinä valintoina. Suomalaisnuoret eivät vaikuta kovin halukkailta lunastamaan kaikkia heidän päälleen kasattuja odotuksia. Nuorten arvomaailmassa on alkanut näkyä selkeitä merkkejä siitä, että arvostusten keskiöön ovat nousemassa tehokkuuden kanssa ristiriitaiset asiat. Nykynuoret tullevat aikuisina arvostamaan mm. kiireettömyyttä ja stressittömyyttä enemmän kuin esimerkiksi rahaa. Elämäntyylien mukaan nuoret jaetaan trenditietoisiin (24 %), itsevarmoihin (19 %), perinteisiin (15 %), älykköihin (12 %), maailmanparantajiin (11 %), kapinallisiin (9 %) ja syrjäänvetäytyjiin (9 %). He ovat aktiivisia Internetin ”tuottajia”, sillä 83 % nuorista on tuottanut sisältöä nettiin. He haluavat tuoda mielipiteensä sitä kautta julki. Nuoret suosivat elintarvikebrändejä seurasivat Hartwall Jaffa, Pirkka, Saarioinen, Coca-Cola, Chiquita, Hesburger, Rainbow, Paulig ja HK. Myös Pepsi ja Kotipizza mahtuvat 20 suosituimman brändin joukkoon. Lisätietoja: Markus Keränen tutkimusjohtaja 15/30 Research GSM 040 5189032 Kansallinen nuorisotutkimus tutkii laajasti 15–25-vuotiaiden nuorten arvoja, asenteita, elämäntyylejä, kiinnostuksen kohteita, kulutuskäyttäytymistä ja alakulttuureja. Nuorten (15–25-vuotiaiden) suosikkibrändien joukossa elintarvikebrändit jyräävät: 20 suosituimman joukossa on 15 elintarviketuotemerkkiä. Fazer (ykkönen) ja Valio (kakkonen) hakkaavat kolmanneksi tulleen Nokian, Jenkki oli neljänneksi suosituin. Sony (viides) kiilasi Jenkin ja Tuplan väliin, jota Kehittyvä Elintarvike 2•07 1 Suomalainen terveysruoka Suomen Lontoon suurlähetystö järjesti helmikuussa suurlähettilään residenssissä suomalaisia terveysvaikutteisia elintarvikkeita promovoivan iltapäivän. Eat Well, Be Active and Feel Good: Fresh Ideas from Finland -tapahtumaan oli kutsuttu kansainvälistä mediaa, ruoka-alan asiantuntijoita ja liike-elämän edustajia. Kuvat Tiina Lampisjärvi näyttävästi esillä Lontoossa n Kutsuvieraita kiinnostivat suo- malaisten terveelliset ruoka- ja liikuntatottumukset, sillä liikalihavuus on päivänpolttava ongelma Britanniassa. Erityisesti yhä useammat lapset kärsivät liikalihavuudesta jo varhaisessa iässä. Epäterveellinen ravinto ja vähäinen liikunta kasvattavat brittien vyötärönympärystä. Tilaisuuden järjestäjät – Lontoon Suomen suurlähetystön virkailija Pirjo Peltinen (vas.), suurlähettiläs Jaakko Laajava ja tilaisuuden juontanut Helen Conn – olivat tyytyväisiä: kiinnostus suomalaista ruokaa kohtaan yllätti. A jankohtaista Suomalainen kouluruoka sai kiitosta Tilaisuuden pääpuhuja Paul Sacher, ravitsemusasiantuntija ja brittilasten lihavuutta ehkäisevän MEND -ohjelman tutkimusjohtaja kertoi tutustumiskäynnistään Suomessa. Sacher ylisti erityisesti suomalaista kouluruokailua, joka opettaa lapset syömään terveellisesti pienestä pitäen. Kuulijoita hämmästytti, että suomalaiset lapset eivät syöneet pizzaa tai hampurilaisia, vaan monipuolista ja ravitsevaa arkiruokaa. Yleisöä kohahdutti vielä enemmän se, kun Sacher kertoi, että ruokajuomana oli yleisesti maito tai piimä sekä kouluissa että työpaikoilla – ei suinkaan brittien suosimat limonadit. Toisaalta Sacherilla oli myös kriittistä huomautettavaa Suomesta. Hän paheksui koulujen limsa-automaatteja ja evästi suomalaisia pikaisiin vastatoimiin, jotta Suomessa ei ajauduttaisi samaan tilanteeseen kuin Britanniassa. Suomalaisten kasvava ylipaino oli myös hälyttävä merkki, johon valtio ei ole puuttunut riittävän tarmokkaasti. Suomalaisten ruokakauppojen valikoimaa Sacher piti moni- 1 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Suomalaiset terveelliset ja näyttävät herkut maistuivat vieraille. puolisena. Erityisen eksoottisia olivat pakastemarjat ja marjakeitot. Tumman leivän suosio ja laajat leipävalikoimat ilahduttivat häntä. Sacher ylisti suomalaisten liikuntatilojen huokeutta ja tarjontaa. Huippukokit loihtivat suomalaisherkkuja Lounaalla kutsuvieraat saivat maistella Lontoossa mainetta niittäneen suomalaisen huippukokin Helena Puolakan ja suurlähettilään keittiömestarin Marko Mälkiän suomalaisista tuotteista valmistamia näyttäviä ja maukkaita herkkuja. Tarjolla oli mm. ohuita hapankorppuja kylmäsavustetun poron kera, graavilohiruisleipää sekä luomupuolukoista ja -mus- tikoista tehtyjä jälkiruokia. Vie Vieraat saivat kokea, että terveellisen vaihtoehdon valitseminen ei välttämättä tarkoita mausta tinkimistä. Lounaan jälkeen suomalaisille yrityksille oli annettu puheenvuoro esitellä omia tuotteitaan. Finfoodin toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi kertoi suomalaisesta ruuasta ja ruokakulttuurista. Vaasan & Vaasan, Organic Food Finland, Finnsoy, Xylitol ja Fruisana esittelivät suomalaisia menestystuotteita. Päivän aikana vieraat saivat rautaisannoksen terveellisistä suomalaisista vaihtoehdoista ruokapöytään. Britanniassa funktionaalisten ja luonnonmukaisesti valmistettujen tuotteiden kysyntä on selkeässä kas- vussa. Keväällä aukeava Food from Finland -portaali täydentää sopivasti brittienkin tiedonnälkää suomalaisesta ruuasta ja elintarvikkeista kertovilla sivuillaan. Tilaisuus päättyi urheilullisesti sauvakävelyyn residenssin puutarhassa, missä vieraat saivat kokeilla sauvoilla liikkumista. Carita Vastinesluoma markkinointikoordinaattori Food from Finland Finfood [email protected] www.finfood.fi Messusäätiöltä FoodTec -palkinto elintarvikealalle n Uusi, elintarvikealalle suunnattu FoodTec -palkinto jaetaan PacTec & FoodTec -messujen yhteydessä 16.–18.10.2007 Helsingin Messukeskuksessa. Palkinto voidaan antaa Suomessa kehitetylle tai suunnitellulle, käytössä olevalle ja uutuusarvoa antavalle elintarvikealan prosessille tai valmistusmenetelmälle tai sen osalle. Palkintosumma on 5000 euroa, ja varat palkintoon luovuttaa Suomen Messusäätiö. FoodTec -palkinnossa ei ole kyseessä varsinainen kilpailu, joten siihen ei voi suoraan ilmoittautua. Voittajan valitsee järjestäjien nimeämä, asiantuntijoista koostuva palkintoraati. Ulkopuoliset voivat myös tehdä raadille tai järjestäjille ehdotuksia palkittavista. Vuoden 2007 palkintoraatiin kuuluvat johtaja Seppo Heiskanen (Elintarviketeollisuusliitto), päätoimittaja Raija AhvenainenRantala (Kehittyvä Elintarvike -lehti), laatupäällikkö Markus Luhtala (Elintarviketieteiden Seura), tutkimus- ja laatupäällikkö Heikki Manner (ETS:n Prosessitekninen jaosto), yliopistonlehtori Kirsi Jouppila (ETS:n Prosessitekninen jaosto), projektipäällikkö Essi Hanhinen (ETS:n Prosessitekninen jaosto), professori Markku Hurme (ETS:n Prosessitekninen jaosto), tutkija Tuomo Tupasela (ETS:n Prosessitekninen jaosto), tuotekehittäjä Timo Helenius (ETS:n Elintarvikehygienian jaosto), toimialajohtaja Ari Grönroos (Tekes) ja teknologiajohtaja, professori Juha Ahvenainen (VTT). ja, mm. Elintarviketieteiden Seuran järjestämät iltapäiväseminaarit On line/on site -tekniikat omavalvonnan apuna 16.10., Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle 17.10. sekä Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta 18.10. PacTec -messujen yhteydessä jaetaan Messusäätiön PacTec -pakkauspalkinto sekä pohjoismainen ScanStar -palkinto. Kevyempää ohjelmaa messuvieraille tarjoavat mm. PacTec & FoodTec -bileet jazz-musiikin siivittäminä sekä messualueen ravintoloiden Oktoberfest-teema. Messuilta alan viimeisimmät innovaatiot Sähköinen kävijärekisteröinti käytössä PacTec&FoodTec -tapahtumasta on tähän mennessä varattu näyttelytilaa noin 7000 neliömetriä, ja reilut 160 näytteilleasettajaa on ilmoittautunut mukaan. Messujen yhteydessä järjestetään ajankohtaisia tietoiskuja sekä elintarvikealan seminaare- Ammattitapahtumiin voi rekisteröityä joko ennakkoon tapahtumien omilla verkkosivuilla tai Messukeskukseen sisäänkäynneillä. Verkkosivulta tulostetaan mukaan rintamerkki, joka toimii ilmaisena pääsylippuna messuille. Rekisteröitymistä käytetään mm. virallisen kävijämäärän laskemiseen. Pakkaus- ja materiaalinkäsittelyalan sekä elintarviketeollisuuden PacTec & FoodTec -messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 16.–18.10.2007. Tapahtuman järjestää Suomen Messut joka kolmas vuosi yhteistyössä Suomen Pakkausyhdistyksen, Teknisen Kaupan Liiton ja Elintarviketieteiden Seura r.y:n kanssa. Vuonna 2007 PacTec & FoodTec on alan suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Edelliset PacTecja ELKO -messut vuonna 2004 keräsivät 270 näytteilleasettajaa ja 12 738 kävijää. Lisätietoja: www.foodtechelsinki.fi ja www.pactec.fi Kehittyvä Elintarvike 2•07 17 Elintarvikeklusteri tähyää Itämeren alueelle ja Kaukoitään A jankohtaista n Elintarvikeklusterin koordi- naattori, johtaja Jukka Lähteenkorva Foodwest Oy:stä sanoo, että Itämeren alueesta on järkevää aloittaa, koska se on suomalaisten elintarvikeyritysten kotikenttää. – Vastaavia hankkeita pitää kuitenkin saada aikaan ohjelmakaudella minimissään yksi vuodessa, Lähteenkorva arvioi. Hänen mukaansa suomalaisilla on Baltiassa mentorin rooli, mutta myös mahdollisuus rakentaa toimivia yhteistyöverkostoja. Tarkoituksena on alkuvaiheessa päästä mukaan EU:n seitsemänteen puiteohjelmaan. Jos hakemus läpäisee Brysselin seulan, käytännön töihin päästään vuoden 2008 alussa. Hanke kestää kolme vuotta ja maksaa noin miljoona euroa. Suomen ja Baltian yhteistyöhankkeissa halutaan selvittää kuluttajan valintoja ja niihin liittyviä taustatekijöitä sekä ravitsemusviestinnän ”läpimenoa” eri kulttuureissa, eli miten paikalliset ja kansainväliset brändit toimivat kussakin maassa. Baltian projektiin tulevat mukaan Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus ja Foodwest Oy sekä Vaasan ja Turun yliopistot sekä Etelä-Pohjanmaan liitto. Kaikista Baltian maista tulee mukaan näitä vastaavat toimijat. – Meillä on jo tutkimuslaitoskumppani jokaisessa Baltian maassa, yrityskumppanit alkavat olla kasassa, ja alueelliset organisaatiot ovat hahmollaan, Lähteenkorva kertoo. 1 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Toteuttajilla monipuolista osaamista Koko klusteriohjelman toteuttajia ovat Foodwest Oy Seinäjoelta, Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (Turku Scinence Park Oy) Turusta, Teknia Oy Kuopiosta ja Viikki Food Centre (Helsinki Business and Science Park Oy) Helsingistä. Ohjelmaa koordinoi Foodwest Oy. Agropolis Oy on klusterin liitännäisjäsen aluerahoitusjärjestelmän kautta. Klusterihankkeet toteutetaan kolmella tasolla: maakunnissa, maakohtaisesti ja kansainvälisesti. – Saimme kasaan hyvän porukan: neljä osaamiskeskusta, neljä yliopistoa – Helsingin, Turun, Kuopion ja Vaasan yliopistot – sekä VTT ja MTT, Lähteenkorva sanoo. Klusterityön lähtökohtana on yritysvaikuttavuus ja pääsy mukaan kansainväliseen toimintaan. Kaukoidän markkinoilla mahdollisuuksia Kaukoitä kiehtoo, koska se on terveysvaikutteisten ruokien ja raaka-aineiden vientikohde. Foodwestillä on ollut yhteyksiä Japaniin jo vuosia, ja Teknialla on toimisto Shanghaissa. Koivunmahla on yksi eksoottinen tuote, jota on viety Japaniin. Toinen esimerkki ovat mustikat, joita japanilaiset ostavat niin paljon kuin Suomella on niitä myydä. – Kolmas esimerkki voisi olla eräs koivun käävistä. Japanilaiset uskovat, että sillä on vaikutusta joidenkin syöpätyyppien ehkäisyssä. Olen juonut kääpäteetä Japanissa. Se oli kallista kuin mikä ja pahanmakuista, ja siten varmaan tosi terveellistä, Jukka Lähteenkorva toteaa. Hän tähdentää, että verkostoja ja toimintalinjoja pitää rakentaa ennakkoluulottomasti. – Pitää uskaltaa katsoa asioita uudella tavalla. Raaka-aineet voivat olla peräisin yhtä hyvin metsästä kuin pellolta. Marjat, Kuva Pirjo Huhtakangas Elintarvikekehityksen vuosien 2007–2013 osaamiskeskusohjelma, elintarvikeklusteri, tähyää aluksi Baltian maihin ja Kaukoitään, lähinnä Japaniin ja Kiinaan. Suomen ja Baltian maiden yhteistyökuvion käynnistäminen on hyvässä vauhdissa ja Kaukoidän hankkeet versomassa. Hyvinvointisairauksien ennaltaehkäisy tulee olemaan isossa roolissa elintarvikeklusterin työssä, osaamiskeskusohjelman koordinaattori Jukka Lähteenkorva uskoo. Hän saa työparikseen huhtikuussa viestintäosaajan. Klusterin kotisivut pyritään avaamaan 3.5. mennessä osoitteessa www.elintarvikekehitys.fi. sienet ja puusta saatavat raakaaineet tarjoavat vielä paljon uusia mahdollisia: ksylitoleja löytyy tulevaisuudessakin. Uusia ituja voi löytyä mm. yhteistyössä metsäklusterin kanssa. Lisäksi hellävaraiset prosessointimenetelmät säästävät raaka-aineita ja säilyttävät niiden hyvät ominaisuudet. Teollisuutta klusteri tukee mm. Itämeren alueella elintarvikeriskien hallinnassa ja turvallisuuden tason takaamisessa. Patogeeniriskien hallintaa kehitetään yhteistyössä mm. Eviran kanssa. Pirjo Huhtakangas Elintarvikeklusterin visio ja keihäänkärjet • Klusterin visio on kehittää suomalaista elintarviketeollisuutta panostaen terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden kehittämiseen niin, että tunnistetaan kuluttajien odotukset ja hyödynnetään kansainvälisiä mahdollisuuksia. • Tarkoituksena on lisätä elintarviketeollisuuden ja sitä lähellä olevien toimialojen (mm. koneenrakennus, matkailu ja hyvinvointi) kilpailukykyä Suomessa ja ulkomailla sekä edistää kuluttajan hyvinvointia elintarvikkeiden turvallisuuden ja terveellisen koostumuksen kautta. • Nämä strategiset tavoitteet toteutetaan kolmen keihäänkärjen avulla: kehittämällä ja tuotteistamalla terveyttä ylläpitäviä ja edistäviä elintarvikkeita, edistämällä kuluttajan hyvinvointia elintarvikealan palveluiden kautta sekä kehittämällä koko elintarvikeketjun riskienhallintaa ja turvallisuutta. • Terveyttä ylläpitäviä ja edistäviä elintarvikkeita kehitetään ja tuotteistetaan hyödyntämällä kotimaisia raaka-aineita yhteistyössä mm. Sitran ERA-hankkeen marjaklusterin sekä osaamiskeskusohjelman metsäklusterin (Forest Industry Futuren) kanssa sekä kehittämällä prosesseja, pakkauksia ja teknologioita. • Kuluttajan hyvinvointia on tarkoitus edistää elintarvikealan palveluiden kautta tunnistamalla kuluttajien odotukset, kehittämällä ravitsemis- ja ruokapalveluja sekä luomalla palveluja ja mittareita, jotka helpottavat alan markkinaponnisteluja. n Elintarvikekehityksen osaamiskeskusohjelmassa 2007– 2013 on mukana neljä osaamiskeskusta ympäri maata. Ne kaikki ovat alan konkareita, jotka hakevat yhdessä uutta puhtia auttaa kotimaista elintarviketuotantoa Suomessa ja ulkomailla. Millaista apua on luvassa? n – Kuopion Teknologiakeskus Teknia Oy tuo osaamiskeskukseen Kuopion tiedepuistoalueen, Pohjois-Savon ja ItäSuomen kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustetun huippuosaamisen, ohjelmajohtaja Anneli Tuomainen muotoilee. Teknia Oy on ollut mukana toteuttamassa osaamiskeskusohjelmaa jo vuodesta 1994 lähtien. Elintarvikeklusterissa Teknian keihäänkärjet ovat terveyttä ylläpitävien ja edistävien elintarvikkeiden tutkimus, kehitys ja tuotteistaminen, elintarvikkeiden turvallisuus sekä ravitsemus ja nutrigenomiikka. Näihin aihealueisiin liittyvät hankkeet ovat sekä alueellisia, kansallisia että kansainvälisiä. Hankkeet voivat olla tutkimuslaitos/yritysyhteistyöhankkeita tai yritysten tarpeista lähteviä kehittämishankkeita. – Kansainvälisissä hankkeissa verkotumme vahvasti muiden toimijoiden kanssa. Hankkeissa teemme yhteistyötä Kuopion seudun osaamiskeskuksen muiden osaamisalojen (Hyvinvointi, HealthBio ja Ympäristöteknologia) kanssa, Tuomainen sanoo. Menossa olevia tai tänä keväänä käynnistyviä hankkeita ovat IKÄRAVI (Ikääntyneille suunnattujen ruokapalvelujen, aistinvaraisten arviointimittaristojen ja ravitsemusviestinnän kehittäminen, toteuttajana Kuopion yliopisto), Marjat ja muisti (MAMU, toteuttajana ETTK ja Kuopion yliopiston aivotutkimusyksikkö) sekä testipatteri elintarvikekon- taktimateriaaleille (Kuopion yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto). Foodwestillä vahva rooli Etelä-Pohjanmaalla Foodwest Oy:n johtaja Jukka Lähteenkorva on koko osaamiskeskusohjelman koordinaattori, mutta Foodwest Oy:llä on valtakunnallisen roolin lisäksi vahva rooli Etelä-Pohjanmaan kehitysympäristössä. – Roolimme on kuvattavissa käytännön ja tutkimuksen välissä toimijaksi, joka ymmärtää molempia puolia, kehittämispäällikkö Salme Haapala tiivistää. Foodwest Oy on mukana hyvin monenlaisten hankkeiden toteuttamisessa. – Pöydällä on parhaillaan EU:n 7. puiteohjelman hakuun menevä hankekokonaisuus, jossa olisivat mukana myös Baltian maat. Edellisen ohjelmakauden peruja on hankeidea, joka muodostuu painonhallinnan ja kansansairauksien ympärille. Pohjoismaista yhteistyötä haetaan hankeajatuksella, jonka puitteissa selvitetään kulttuurisesti omaleimaisten elintarvikkeiden ja nykykuluttajan kohtaamista. Tässä ovat mukana kaikki Pohjoismaat yhteisellä hakemuksella. Ja monta muuta ideaa on kypsymässä, Haapala listaa. Pohjoismainen hanke käynnistyy ennen kesää, jos se hyväksytään rahoitettavaksi. Puiteohjelmahanke käynnistyy vasta vuoden 2008 alusta, jos se menestyy. Ja useitakin Tekeshankkeita saattaa olla käynnissä jo loppukeväästä. Functional Food Forum ravitsemuksen asiantuntija Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (Functional Foods Forum) tuo klusteriin Turun yliopiston elintarvikkeisiin ja terveyteen liittyvän tutkimuksen. – Klusterissa keskus toimii elintarvikkeiden ja ravitsemuk- sen asiantuntijana, jonka tutkimusryhmät tuottavat uutta tietoa koskien mm. maitohappobakteereita, ravinnon ja allergian sekä ravinnon ja syövän yhteyksiä, kehityspäällikkö Marjo Mäkinen-Aakula kertoo. Keskuksen toiminta laajeni Seinäjoelle vuonna 2005, mistä johtuen uusien yhteistyöhankkeiden suunnittelu on tällä hetkellä pisimmillään Foodwest Oy:n kanssa. Osaamiskeskus rohkaisee yrityksiä kehittämään uusia, innovatiivisia tuotteita sekä kotimaan markkinoille että vientiin hyödyntämällä EU:n puiteohjelmia ja muuta kansainvälistä rahoitusta. Keskus tarjoaa yrityksille tutkimusosaamisen lisäksi apua kansainvälisten hankkeiden valmistelussa ja hallinnoinnissa. Kehittämiskeskus järjestää 8.– 9.11.2007 kansainvälisen kongressin elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteiden lainsäädännön soveltamisesta käytäntöön. Tapahtuman odotetaan kokoavan yhteen väitteistä kiinnostuneita yrityksiä ja alan asiantuntijoita Suomen lisäksi etenkin Pohjois- ja Keski-Euroopasta. Keskuksessa toimii myös aistinvaraisen tutkimuksen ryhmä, joka avustaa muita tutkimusryhmiä sekä myy palveluitaan yrityksille. – Osaamiskeskustoiminnalla tuetaan myös keskuksen Maku ja geenit -tutkimusyksikön perustamista ja siihen liittyvän, yrityksille tarjottavan palvelukonseptin rakentamista. Aistinvarainen palvelu saa lisäresursseja maaliskuun lopulla, ja Maku ja geenit -ryhmän toiminta käynnistyy kesällä. Viikki Food Centre huipputiedon äärellä työssä Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden ja VTT:n kanssa. – Huippuosaamisen ja tutkimustiedon siirto perustuu yrityskohtaisten sovellusten toteuttamiseen, joihin usein kytkeytyy oma, erillisesti rahoitettu kehittämisprojekti, kuten kauran käyttöön perustuvan keliakialeivontamenetelmän hyödyntäminen erityisruokavaliotuotteiden kehittämisessä, toimialajohtaja Tiina Piilo selvittää. Elintarvikeklusterissa keskuksella tulee olemaan monia, vielä suunnitteluvaiheessa olevia hankkeita: mm. entsyymien hyödyntäminen tuotteiden laadun parantamisessa, marjanjalostuksen sivuvirtojen tuotteistaminen, vähäsuolaisten ja -rasvaisten tuotteiden kehittäminen, vanhusten ruokahuollon laadun kehittäminen sekä pk-elintarviketeollisuuden tuoteturvallisuuden ja teknologian kehittäminen. – Toimintamme käynnistyy varsinaisesti lähikuukausina; saimme tiedon alueellisen rahoituksen varmistumisesta vasta helmikuun lopussa. Tarkoituksena on järjestää alueellisia informaatiotilaisuuksia yrityksille, ensimmäinen jo ennen kesää. Hankeideoita ja yrityskohtaisia kehittämisprojekteja lähdetään työstämään sitä mukaa, kun niitä tulee. Viikki Food Centre vastaa osaamiskeskusohjelman turvallisuus ja riskienhallinta -keihäänkärjen toiminnasta. Koko osaamiskeskusohjelman tavoitteena on suunnitella ja käynnistää vähintään yksi suuri elintarvikeketjun kehittämiseen tähtäävä kehittämishanke vuodessa sekä 8–10 yrityskohtaista kehittämishanketta. Pirjo Huhtakangas Viikki Food Centre sijaitsee Viikin kampuksella mittavan huippuosaamiskeskittymän äärellä. Keskus toimii kiinteässä yhteis- Kehittyvä Elintarvike 2•07 1 Kuvat Tiina Tolonen Neljä osaamiskeskusta puurtaa elintarvikeklusterissa Venäläiset elintarviketuottajat panostavat laatuun Viipurin alueella sijaitseva Primorskaja-kanala on esimerkki venäläisestä yrityksestä, jossa tuotannon laatuun vaikuttavia uudistuksia on toteutettu nopeassa tahdissa. Suunnitelmien läpivientiin on tarvittu taloudellisia resursseja, rautaista ammattitaitoa ja aimo annos päättäväisyyttä. A jankohtaista n Krasnaja Dolina -nimisessä taajamassa sijaitseva kanala on ollut toiminnassa 1960-luvulta lähtien. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suurin osa Leningradin alueen maatalousyrityksistä ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Myös Primorskajan toimintoja ajettiin alas ja kanojen pääluku putosi puoleen entisestä. Vuoden 2003 lopulla kanalassa aloitettiin mittavat uudistukset. Johtajaksi palkattiin Julia Falalejeva, joka muutti Viipuriin Kazakstanista saakka kuultuaan Primorskajan mahdollisuuksista. – Kaikki tuotantotilat remontoitiin ja neuvostoaikainen teknologia korvattiin uudella. Investointien arvo oli noin 12 miljoonaa euroa, Falalejeva kertoo. Falalejeva toimi aikoinaan mm. johtajana verohallinnossa, mutta yritystoiminnan vapautuminen sai hänet siirtymään liikemaailman puolelle. Primorskaja ei olekaan ensimmäinen tuotantolaitos, joka on modernisoitu Falalejevan johdolla. – Ammattini on Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien ollut kriisijohtaja. Tutut sijoittajat ottavat minuun aika ajoin yhteyttä, että nyt olisi mielenkiintoinen tehdas, tulisitko laittamaan kuntoon, Falalejeva nauraa. Yritys kannatti tälläkin kertaa, sillä jo vuonna 2004 Primorskaja palkittiin Leningradin alueen menestyksekkäimpänä elintarviketuottajana. Tehokasta ja laadukasta tuotantoa Häkkiteknologia on mahdollistanut kanojen pääluvun nostamisen kolminkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Primorskajassa on tätä nykyä lähes 750 000 tuotantoeläintä. Ruokinta, ilmastoinnin ja lämpötilan säätely 20 Kehittyvä Elintarvike 2•07 sekä lannan ja munien keruu hoituvat automaattisesti. Venäjän elintarvikelainsäädäntö on osittain vanhentunutta, sillä se vaatii esimerkiksi munien pesemistä useaan kertaan, mikä heikentää olennaisesti niiden säilyvyyttä. Modernin teknologian ansiosta munat ovat pakkaamoon tullessaan kuitenkin täysin puhtaita. Kanalassa toimii oma teurastamo. Venäjällä kananliha on edelleen arvossaan esimerkiksi keiton raaka-aineena ja sillä riittää kysyntää. Erilaiset lihatuotteet pakastetaan ja pakataan paikan päällä. Primorskaja on ollut alallaan uranuurtaja myös laatukysymyksissä. Yritys on palkittu viimeisen kolmen vuoden aikana lukuisilla palkinnoilla, joista tuorein on marraskuussa 2006 myönnetty Leningradin alueen parhaan yrityksen laatupalkinto. Sekä Primorskaja että sen rehuntuottaja soveltavat toiminnassaan HACCP-periaatteita. Yritys osallistuu parasta aikaa myös Mikkelin ammattikorkeakoulun toteuttamaan elintarviketurvallisuushankkeeseen. Tuotekehitys avaa uusia mahdollisuuksia Viimeisin uudistus Primorskajassa on nestemäisen munamassan valmistusyksikkö, jonka avajaisia vietettiin viime joulukuussa. Leningradin alueen maa- ja kalatalouskomitean puheenjohtaja Nikolai Sizyh sai kunnian avata tehtaan. Virallisen nauhanleikkuun jälkeen Primorskajan tekninen johtaja Maksim Smirnov esitteli tuotantoyksikön toimintaa. Myös laitteistot toimittaneen ranskalaisen Actinin edustajat olivat paikalla vastaamassa kysymyksiin. Tekninen johtaja Maksim Smirnov (kesk.) esittelee rikonta- ja erottelukoneen toimintaa. Maksim Smirnov ja Julia Falalejeva esittelevät ensimmäistä pakattua munamassaerää. Tuotantoyksikön kapasiteetti on noin puoli miljoonaa munaa 12-tuntisen työvuoron aikana. Myyntiin on tulossa tässä vaiheessa kokomuna-, keltuais- ja valkuaismassaa aseptisesti pakattuna. – Pastörointiteknologiamme ansiosta munamassan säilyvyys on jopa kahdeksan viikkoa, Maksim Smirnov kertoo. Käytettävät pakkauskoot vaihtelevat tilaajan toiveiden mukaan kolmesta aina tuhanteen litraan. Nestemäisellä munalla Suomen markkinoille? Pääinsinööri Svetlana Rakitjanskajan mukaan yritys käy jo neu- votteluja useiden kansainvälisten elintarvikevalmistajien kanssa munamassan toimituksista. Myös Suomen markkinat kiinnostavat. Korkea laatu nähdään merkittävänä kilpailuvalttina. – Kansainväliset suuryritykset edellyttävät tuotannolta länsimaisten laatustandardien täyttämistä. Neuvotteluissa on jo sovittu yritysten auditoijien tulosta paikan päälle. Olemme valmiita sertifioimaan tuotannon myös suomalaisten asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Laatujärjestelmäkysymyksiä ratkotaan tiiviissä yhteistyössä myös Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-tutkimuskeskuksen kanssa. – Primorskajassa ollaan määrätietoisesti liikkeellä laadun kehittämisessä. Asiat lähtivät rullaamaan ensi tapaamisesta lähtien, projektipäällikkö Emma Marjamäki iloitsee. Ympäristöasiat kuntoon Seuraava projekti Primorskajassa on ympäristökysymysten ratkaiseminen. Neuvostoaikana jätteenkäsittely oli tunnetusti suurpiirteistä. Kananlannasta aiheutuvaa jäteongelmaa on pahentanut kasvintuotannon romahtaminen ja siitä johtuva lannoitetehtaiden sulkeminen Leningradin alueella. – Haluamme saada tuotantoketjun kuntoon alusta loppuun, sillä se on osa hyvää laatua. Nykyään syntyvän lannan jatkokäsittelyn lisäksi olemme valmiita investoimaan neuvostoaikana syntyneiden ongelmien ratkaisemiseen, Julia Falalejeva kertoo. Primorskajassa paneudutaankin nyt lannankäsittelyn eri vaihtoehtoihin. Mikkelin ammattikorkeakoulun projektin puitteissa on perehdytty suomalaisiin ratkaisuihin ja vierailtu mm. biokaasulaitoksessa. Johanna Logrén Venäjä-asiantuntija Mikkelin ammattikorkeakoulu/ YTI-tutkimuskeskus [email protected] Elintarviketurvallisuuden parantaminen ruokaketjussa -hanke • Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-tutkimuskeskus toteuttaa elintarviketurvallisuutta kehittävän, EU-rahoitteisen Naapuruusohjelma -hankkeen Suomen sekä Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen välillä. Hankkeessa tuetaan yhteistyötä ja informaation kulkua elintarviketurvallisuudesta vastaavien viranomaisten välillä ja edistetään suomalaisten ja venäläisten yritysten välistä yhteistyötä. Hankkeen perustana on syksyllä 2005 julkaistu ISO 22 000 -standardi. • Hankkeeseen osallistuu suomalaisia ja venäläisiä yrityksiä koko ruokaketjusta: elintarvikkeiden tuottajia, jalostusyrityksiä ja ammattikeittiöitä. Lisäksi mukana on elintarviketurvallisuuden asiantuntijoita niin valvontaelimistä kuin yliopistoista ja muista asiantuntijaorganisaatioista. • Hankkeen puitteissa on järjestetty mm. HACCP järjestelmää sekä ISO 9001 - ja ISO 22 000 -standardeja käsitellyt seminaari, mikrobiologisia menetelmiä esitellyt seminaari sekä ammattikeittiöseminaari. Huhtikuun lopulla julkaistaan elintarvikealan yrittäjille suunnattu opas Venäjän elintarvikelainsäädännöstä. • Suomalaisyrityksille tarjotaan hankkeen puitteissa mm. vienninedistämispalveluja sekä kartoitetaan potentiaalisia yhteistyökumppaneita ja alihankkijoita. Venäläisyrityksille tarjotaan esim. räätälöityjä koulutuksia ja konsultointiapua hygieniasta ja laatujärjestelmistä. Myös yritysvierailuja järjestetään puolin ja toisin. • Hankkeen yhteistyökumppaneina Suomessa ovat Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutti, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos sekä maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan agroteknologian laitos ja elintarviketeknologian laitos. Lisäksi hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Evira, Suomen Tulli sekä Mikkelin kaupungin ympäristöpalvelujen edustaja. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu. • Venäjällä yhteistyökumppaneina ovat Leningradin alueen maa- ja kalatalouskomitea, Test-Sankt-Peterburg, Leningradin alueen eläinlääketieteellinen laboratorio, Elintarviketeknologian yliopisto, Metshnikovin valtiollinen lääketieteellinen akatemia sekä Ammattikeittiöyhdistys. Lisätietoja: Emma Marjamäki, projektipäällikkö, Mikkelin ammattikorkeakoulu/YTI-tutkimuskeskus, emma.marjamaki@ mikkeliamk.fi n Kehittyvä Elintarvike 2•07 21 Yritykset ovat jo vuosia voineet hyötyä ammattikorkeakouluopiskelijoiden osaamisesta opinnäytetöiden ja ohjattujen harjoitteluiden kautta. Nyt Seinäjoen ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmassa on otettu opiskelijoiden osaaminen tehostettuun käyttöön myös ohjelman sisäisissä tehtävissä. n Opiskelijoille tämä luo mah- dollisuuksia suorittaa opintopisteitä uusilla ja erilaisilla tavoilla sekä tarjoaa vaihtelevuutta perinteiseen koulupäivään. Opiskelijoilta ja yhteistyökumppaneilta saatu hyvä palaute innostaa henkilökuntaa tarjoamaan uusia työelämälähtöisiä ja käytännönläheisiä oppimistapoja opiskelijoillemme. Työ- ja opiskelupäivien vaihtelevuus parantaa motivaatiota ja jaksamista. A jankohtaista Kuva Sanna Kataja Opintopisteitä ”syömällä” Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille tarjottiin syyslukukauden 2006 alussa mahdollisuutta kouluttautua projektiopinnoissa kuvailevan aistinvaraisen arvioinnin osaajiksi. Opiskelijat tarttuivat innokkaasti mahdollisuuteen, ja koulutus raadin jäseniksi saattoi alkaa. Raadin kokoaminen ja koulutus tehtiin yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) Tekniikan yksikön bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman, elintarvi- kealan osaamiskeskus Foodwest Oy:n ja Turun yliopiston kanssa. Opiskelijoiden koulutus alkoi haastattelulla, jota seurasivat haju- ja makutestit, aistinvaraisia menetelmiä esittelevät luennot sekä runsas käytännön harjoittelu- ja arviointityö. Koulutuksen ensimmäisenä tuloksena saatiin rakennettua neljän keittokinkun kuvaileva profiili. – Kinkkuleikkeiden tutkiminen oli aika haasteellista. Aikaisemmin kinkkuleikkeitä syödessä ei ole huomannut juuri mitään eroja leikkeiden välillä, kertoo raadin jäseneksi kouluttautunut ensimmäisen vuosikurssin opiskelija. – Eri leikkeitä vertaillessa ilmenikin yllättävän paljon eroja, joita ei ennen edes tullut ajatelleeksi. Kaiken kaikkiaan arviointiraadissa oli mukava olla mukana. Olen tämän kokemuksen jälkeen innokas osallistumaan samantyyppisiin projekteihin tulevaisuudessakin, opiskelija jatkaa. Tarkoitus on hyödyntää raatia myös jatkossa. Alueen elintarvikeyritykset ovat osoittaneet kiinnostustaan raadin tarjoamia palveluja kohtaan. Raatiin koulutetaan uusia jäseniä aina tarpeen mukaan. – Raatilaiset olivat todella motivoituneita ja innolla mukana arvioinneissa. Samassa talossa kun toimitaan, niin sujuva yhteistyömme jatkuu varmasti uusien tuotearviointien myötä, toteaa projektipäällikkö Kristiina Niemi Foodwest Oy:stä Bioman ja kollegansa Barbara opiskelijoiden tuottamalta koulutusohjelman esittely-dvd:ltä. 22 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Kuva Merja Kyntäjä Arjesta eroavaa opiskelua Opiskelija tienaamassa opintopisteitä keittokinkkuja arvioiden. Bioman seikkailee ruokamyrkytysten maailmassa Toisen vuosikurssimme opiskelijat ovat puolestaan kunnostautuneet viestinnän opettaja Helena Mikkilän johdolla ja valmistaneet koulutusohjelmamme markkinointi-dvd:n. Alusta loppuun asti itse toteutetulla dvd:llä Bioman seikkailee apulaisensa Barbaran kanssa. He ratkaisevat syntymäpäivien jälkeisten ruokamyrkytysoireiden mysteerin sekä opastavat hygieenisten ruoanvalmistustapojen saloihin. Dvd:n toteutukseen saatiin apua Seinäjoen ammattioppilaitoksen leipuri-kondiittorilinjalta, jossa käytiin kuvaamassa hygieenisiä täytekakunvalmistustapoja. Teknisissä ongelmissa apuun tulivat Seppo Salo ja Viljar Varik, yksikön ATK-väki. Koulutusohjelman markkinointimateriaalin perinteisempi power point -pohjainen esittelymateriaali on myös läpikäynyt nuorennusleikkauksen opiskelijoiden käsittelyssä. Tätä esittelymateriaalia, yhdessä edellä mainitun dvd:n kanssa, samaiset toisen vuosikurssin opiskelijat ovat käyttäneet esitellessään SeAMK:n Tekniikan yksikköä ja erityisesti omaa bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmaansa omissa lukioissaan tai toisen asteen oppilaitoksissaan. – Markkinointiin täytyy näinä aikoina panostaa, kun opiskelijoiden mielenkiinnosta taistellaan. Mielestäni markkinointimateriaalin valmisteluun kannattaa käyttää opiskelijoiden mielipiteitä ja ideoita, sillä he tuntevat koh- deryhmän hyvin. Markkinointiprojekti toi vaihtelua normaaliin tuntityöskentelyyn, ja opiskelijat olivat innokkaita tarttumaan toimeen. Opiskelijoilta tuli hyviä ideoita, ja minulle jäi oikeastaan vain kokoavan ohjaajan rooli, Helena Mikkilä toteaa. – Huipentuma oli tietenkin se, kun markkinointi-dvd ja power point -materiaali nähtiin valmiina tuotoksena. Siinä onnistumisen kokemuksia tunsivat varmasti sekä opettaja että opiskelijat. Opiskelijat ovat saaneet myös hyvää palautetta käydessään entisissä opinahjoissaan. Kiitosta on saanut varsinkin menevä ja nuoriin iskevä dvd. Samalla opiskelijat saavat hyvää esiintymis-, ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen harjoitusta, Mikkilä summaa. Koulupäivä konsulenttina Jotta koulunkäynti saisi lisäväriä ja opiskelijat kuulisivat alan uusista tuulista, koulutusohjelmassa järjestettiin syksyllä 2006 elintarvikehygieniaan keskittyvä seminaari Puhdasta uudella lailla. Myös tätä tapahtumaa varten opiskelijatyövoima valjastettiin hyötykäyttöön. Opiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta toimia päivän ajan konsulentteina. Tehtäväksi annettiin hygienia-alan yritysten esittely seminaarin kahvi- ja ruokataukojen aikana. – Itse seminaaripäivä meni hyvin. Totta kai sitä vähän jännittää, että miten on ja mitä sanoo, kun ei aiemmin ole ollut esittelemässä mitään, kertoo seminaa- rin toteuttamiseen osallistunut toisen vuosikurssin opiskelija. – Olihan se esittäminen vähän epävarmaa, kun näin jälkikäteen ajattelee. Mutta ensikertalaisittain meni ihan kohtuullisen hyvin. Oli erittäin kiinnostavaa, että sai itse ottaa kontaktia ennestään tuntemattomaan ihmiseen ja harjoitella tulevaa varten. Oli myös innostavaa, kun saimme positiivista palautetta mukaan lähteneeltä yritykseltä, opiskelija kertoo. Myös monissa muissa seminaariin liittyvissä käytännön järjestelyissä opiskelijat osoittivat aktiivisuuttaan. Yksi viimeisen vuosikurssin opiskelija toimi seminaarissa puhujana kertoen ohjatun harjoittelunsa aikana leipomoalan yritykselle laatimistaan varautumissuunnitelmasta mahdollisen lintuinfluenssan uhatessa. Seinäjoen ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmasta valmistuu vuosittain noin 20–25 insinööriä bio- ja elintarvikealan vaativiin ja monipuolisiin asiantuntijatehtäviin. Niina Kälviäinen pt. tuntiopettaja, ETT SeAMK, Tekniikan yksikkö, bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma [email protected] puh. 040 830 4184 Lisätietoja: Foodwest Oy, Projektipäällikkö Kristiina Niemi, puh. (06) 421 0000 Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen Terveellisen ravitsemuksen kaupallistaminen haastavaa n Nordisk Innovations Center (NICe) käynnisti viime vuonna funktionaalisiin elintarvikkeisiin keskittyvän ohjelman. Sen tavoitteena on tukea pohjoismaisen elintarviketeollisuuden innovatiivisuutta ja kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Ohjelmasta rahoitetaan kuutta eri projektia, joista neljää johdetaan Suomesta. Yksi niistä on Invenire Market Intelligencen vetämä SMEs commercializing healthy nutrition. Projekti keskittyy terveellisen ravitsemuksen parissa toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Terveellisellä ravitsemuksella tarkoitetaan sekä funktionaalisia elintarvikkeita että tavallisia tuotteita, joita markkinoidaan terveellisinä tai terveyttä edistävinä. Tällaisia yrityksiä löytyy mm. elintarvike- sekä luontaistuotealalta. Lisäksi projektin kohderyhmänä ovat raaka-ainevalmistajat, alan palveluyritykset sekä teknologiaa kehittävät yritykset. Pk-yrityksistä olemassa niukasti tietoa Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tärkeitä toimijoita terveyttä edistävien elintarvikkeiden markkinoilla. Ne työllistävät suuren määrän ihmisiä, ja monet menestyneistä elintarvikkeista ja tuotekonsepteista ovat pk-yritysten kehittämiä ja kaupallistamia. Yksi mahdollinen selitys menestykseen löytyy pienten yritysten ominaispiirteistä, joita ovat päättäväisyys, joustavuus ja sitkeys. Pk-yrityksistä, jotka toimivat funktionaalisten elintarvikkeiden tai terveyttä edistävien raaka-aineiden parissa, tiedetään kuitenkin melko vähän. Esimerkiksi pohjoismaalaisista yrityksistä ei ole paljoakaan tietoa saatavilla. Lisää tietoa tarvitaan ennen kaikkea siksi, että pk-yrityksille voitaisiin luoda heidän tarvitsemiaan tukipalveluja. Pienten ja keskisuurten yritysten haasteet erilaisia Funktionaalisten ja terveyttä edistävien elintarvikkeiden kaupallistaminen on aina haasteellista, mutta pienten ja keskisuurten yritysten kohtaamat haasteet eroavat isojen yritysten haasteista. Pk-yrityksissä on tavallisesti liian vähän resursseja – aikaa, ihmisiä ja rahaa. Yrityksistä puuttuu usein myös laajaalaista kaupallista osaamista, jota tarvitaan teknologisen ja tieteellisen osaamisen rinnalla uudenlaisten tuotteiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Menestyksen tiellä ovat niin markkinointi- ja liiketoimintaosaamisen puute kuin liian vähäinen ymmärrys markkinoista ja kuluttajista. Menestyvässä yrityksessä tulisikin olla kokeneita johtajia, joilla on kyky hankkia riittävät resurssit koko kaupallistamisprosessiin. Pohjoismaat ovat erittäin hyviä hyödyntämään tiedettä ja teknologiaa, mutta kaupalliset näkökulmat jäävät usein liian vähälle huomiolle. Tämän vuoksi monet lupaavatkin ideat ja keksinnöt eivät ole menestyneet markkinoilla. Resurssien niukkuudesta huolimatta pk-yrityksillä on useita etuja. Ne pystyvät mm. olemaan joustavampia ja nopeampia sekä sopeutumaan isoja yrityksiä paremmin muuttuviin tilanteisiin. Projekti kattaa kaikki Pohjoismaat NICen rahoittaman projekti SMEs commercializing healthy nutrition kattaa kaikki Pohjoismaat. Projektin kohderyhmänä ovat terveellisen ravitsemuksen yritykset, joihin projektissa luetaan mm. elintarvike-, raaka-aine- ja luontaistuoteyritykset sekä alan teknologiaa kehittävät yritykset ja palveluyritykset. Yritykset osallistuvat projektiin vastaamalla elektroniseen kyselyyn, jossa selvitetään tuotteiden kehittämiseen, kaupallistamiseen ja markkinointiin liittyviä asioita. Kyselyn lisäksi 20–30 yritystä haastatellaan tarkemmin tämän kevään aikana. Lisäksi projektissa tehdään mm. kansainvälinen benchmark tutkimus, jonka avulla haetaan hyviä käytäntöjä pk-yritysten kaupallistamiseen ja sen tukemiseen. Projekti päättyy syyskuussa 2007. Virpi Varjonen Executive Consultant, DI Invenire Market Intelligence Oy [email protected] www.invenire.fi/nice Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen Kehittyvä Elintarvike 2•07 2 Makukoulu tarkensi koululaisten elintarvikehavaintoja n Perusteellisessa Makukouluohjelmassa käytiin läpi aisteja, makuja, tuoksuja: kymmenellä oppitunnilla lapset pääsivät kokeilemaan omia aistejaan eli maistelemaan, haistelemaan, kuvailemaan tai arvioimaan erilaisia ruokia. Elintarviketeknologian laitoksen 2-vuotinen tutkimushanke toteutettiin hyvässä yhteistyössä Helsingin Viikin normaalikoulun kanssa. Tutkittavina koehenkilöinä oli 8–11-vuotiaita koululaisia. Lisäksi tutkittiin samanikäisiä vertailuoppilaita Puistolan ala-asteelta. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 240 lasta. Kokemuksellista ja tutkivaa oppimista Lasten tekemät havainnot elintarvikkeista tarkentuivat koulutuksen myötä selvästi. Aistimuksia ei koulutuksen loputtua kuvailla sanoilla ”hyi” tai ”nam”, vaan esimerkiksi käsitteellä ”umamimainen”, joka tarkoittaa lihan makua. Tavallistakin vaaleaa ja tummaa leipää makukoululainen arvioi helposti liki kymmenellä adjektiivilla. Kuva Anna Nordman Helsingin yliopiston elintarviketeknologian laitoksen tutkimuksessa selvitettiin, miten eri-ikäisten koululaisten ruokamieltymyksiin, -valintoihin ja -asenteisiin voidaan vaikuttaa aistikoulutuksella. Koulutuksen myötä koululaisten havainnot elintarvikkeista tarkentuivat ja innokkuus kokeilla uusia makuja kasvoi. Makukoulu innosti koululaisia. – Aistikoulutus paransi koululaisten kykyä tunnistaa makuja ja nimetä hajuja. Makukouluun osallistuneet oppilaat myös kiinnittivät enemmän huomiota ruoan ulkonäköön ja hajuun kuin vertailuoppilaat, jotka eivät saaneet koulutusta, tutkija Sari Mustonen kertoo. Koulutuksen tavoitteena olikin tarjota tulevaisuuden kuluttajille eväitä elintarvikkeiden laadun tarkkailuun. Myös ennakkoluulottomuus uusiin makukokemuksiin kasvoi koulutuksen myötä. Makukoulu koulun opetusohjelmaan? Ranskalaiseen Classes du Gout runkoon pohjautuvaa koulutusta täydennettiin Viikissä kotimai- sella ja ulkomaisella ruokaperinteellä. Lisäksi koululaiset tutustuivat perusteellisemmin puuroihin, ruisleipään, jogurtteihin, aromeihin, juustoihin sekä lihatuotteisiin. Tämä osuus toteutettiin yhteistyössä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa. Opettajien palautteiden mukaan oppilaat ovat olleet hyvin innokkaita osallistumaan koulutukseen, ja tunteja on odotettu. Myös oppilaiden vanhemmat suhtautuivat koulutukseen myönteisesti. – Aistikoulutuksessa olisikin paljon poimittavaa vaikka joka ala-asteen opetusohjelmaan, hanketta vetänyt professori Hely Tuorila toteaa. Tutkimushankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö osana Kuluttajat, elintarvikkeet ja luottamus -tutkimusohjelmaa. Elintarviketeollisuuden yhteistyökumppaneita olivat Raisio, Fazer Leipomot, Valio sekä aromiyritys Biofincon. Lisätietoja: Hely Tuorila professori Elintarviketeknologian laitos Helsingin yliopisto [email protected] Sari Mustonen tutkija, ETT [email protected] Tuorila ja Mustonen ovat Elintarviketieteiden Seuran jäseniä A jankohtaista Laboratorioiden yhteistyötä tiivistetään n Maa- ja metsätalousministe- riön asettama työryhmä esittää, että Suomeen perustetaan virtuaalinen osaamiskeskus koordinoimaan laboratoriotoiminnan kehittämistä ministeriön hallinnonalalla. Työryhmän esitykset koskevat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraa, Maa- ja elintarvi- 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 ketalouden tutkimuskeskusta, Metsäntutkimuslaitosta sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta. Työryhmä esittää, että laboratoriotoiminta otetaan mukaan hallinnonalan laitosten johdon väliseen tutkimusstrategiseen yhteistyöhön. Tätä varten tulee perustaa virtuaalinen osaamiskeskus, joka ohjaa laboratoriotoimintaa ja parantaa yhteistä tiedon hallintaa. Laitosten toiminnallista ydinosaamista ja mahdollisia päällekkäisyyksiä tulee pohtia hallinnonalan sektoritutkimustyöryhmässä. Pidemmälle menevät eh- dotukset laboratoriotoiminnan uudistuksista tehdään vasta näiden selvitysten jälkeen. Lisätietoja: Maa- ja metsätalousministeriö, osastopäällikkö Matti Aho, p. (09) 1605 3380 tai 040 516 9857 Lyhyt toimitusketju mahdollinen uuden hankintalain myötä n Julkisen alan uusi hankintalaki astuu voimaan kesäkuun alussa. Se antaa mahdollisuuden lisätä tuoreen ja lyhyen toimitusketjun käyttöä elintarvikehankinnoissa. Lähikeittiöhanke tiedottaa ja neuvoo julkisen sektorin ruokapalveluhenkilöstöä sekä ruokaketjun kehittäjiä lain mahdollisuuksista järjestämällä kevään ja syksyn aikana valtakunnallisen miniseminaarien sarjan Tuore on mahdollista! -teemalla. Miniseminaarien järjestelyistä vastaa valtakunnallinen, maaja metsätalousministeriön rahoittama Lähikeittiöhanke yhdessä MTK-liittojen sekä muiden alueellisten ruokaketjun kehittäjien kanssa. Pääluennoitsijoina vuorottelevat Jyväskylän kaupungin hankintajohtaja Vesa Haapamäki sekä kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen Kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksikön asiantuntija Ilona Lundström. Ensimmäinen seminaari koettiin antoisaksi Ensimmäinen seminaari järjestettiin maaliskuun puolivälissä Kajaanissa, jossa oli mukana yli 60 Kainuun alueen ruokapalveluhenkilöä sekä ruokaketjun kehittäjää. Seminaarissa pohdittiin alueellisesta näkökulmasta tuoreiden ja lyhyen toimitusketjun elintarvikkeiden käyttömahdollisuuksia julkisen sektorin ruokapalveluissa. Miniseminaarien tarkoituksena on synnyttää maakunnallista keskustelua elintarvikehankintojen merkityksestä alueelle. Kajaanin seminaarissa oli läsnä juuri niitä ruokapalveluihmisiä, joita hankintalakikoulutuksissa tai muissa kehittämistilaisuuksissa ei muutoin näe. Semi- nat voidaan tehdä ostajan omien hankintaohjeiden mukaisesti, kunhan ne täyttävät EY:n perustamissopimuksen avoimuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset. Ostaminen on siis joustavampaa kuin hankintalaissa. Kevään ja syksyn aikana järjestettävien Tuore on mahdollista! -seminaarien aikatauluista antavat lisätietoa Lähikeittiöhankkeen hankepäällikkö TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Eija Muukka (Itä-Suomi) sekä alueelliset Lähikeittiöneuvojat Leena Kuosmanen (Länsi-Suomi), Ulla Blomqvist (Etelä-Suomi) ja Meeri Ylinampa (PohjoisSuomi). Tiedot löytyvät osoitteesta www.luomukeskus.net. naarissa pohdittiin hankintalakia maakunnan lähtökohdista käsin. Tyytyväinen seminaariväki sai eväikseen runsaasti käytännön ohjeita ja ideoita tulevien julkisen sektorin hankintojen kehittämiseksi. Tuotteiden laatu tilaajan kontolla Vesa Haapamäki korosti, että kilpailuttamisessa noudatettavat perusperiaatteet ja menettelytavat säilyvät suurelta osin ennallaan. Näin ollen hankintayksikkö päättää ostettavasta tavarasta, palvelusta tai urakasta. Hankintalaki jättää kuitenkin tilaajan vastuulle ostamiensa tuotteiden laadun ja sisällön määrittelyn. Ostajien käyttöön saadaan myös uusia, entistä joustavampia menettelytapoja. Kotimaisten kynnysarvojen eli 15 000 euron alle jäävät hankin- Irma Kärkkäinen tiedottaja Lähikeittiöhanke [email protected] Edelläkävijä “We don´t immitate ...we innovate” – for a better world Edustamillamme laite- ja konevalmistajilla on voimassa oleva ympäristöjärjestelmä. Frankfurt am Main Tavataan IFFA-messuilla Frankfurtissa 5.-10.5.2007 p. 0(9) 439 3070 www.provitek.fi Kehittyvä Elintarvike 2•07 2 Finpron Maarit Ahola: Hongkongista kotimaahan palannut johtava konsultti Maarit Ahola Finprosta toivoo Suomeen lisää elintarvikealan start up -yrityksiä ja palveluyrityksiä. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden edelläkävijämaassa alan huippututkimuksen tulisi synnyttää yritysversoja, jotka ponnistaisivat suoraan kansainvälisille markkinoille. n – Osaaminen voi olla analyysi- Meillä on Suomessa paljon korkean tason osaamista ja olemme luovia ihmisiä: edelläkävijöitä monella sektorilla. Lisäksi eri sektorit pelaavat Suomessa hyvin yhteen, Maarit Ahola tähdentää. Suomalaiset taitavat ruokaturvallisuuden Maarit Aholan nykyinen työ Finpron Life Science -yksikön johtavana konsulttina alkaa suomalaisyrityksen kansainvälistymisstrategian suunnittelusta ja päätyy valitulla markkina-alueella tapahtuviin operaatioihin. Vientikeskukset eri puolilla maailmaa hoitavat suomalaisyrityksen markkinoille tuloon liittyvät operatiiviset toimet, olivatpa ne perustamassa tuotantoa, myyntitoimistoa tai hakemassa yhteistyökumppania. T eema kuva Maarit Ahola menetelmiä, uutta teknologiaa tai mitä tahansa muuta huippuosaamista. Isot yritykset eivät voi imaista kaikkia ideoita sisäänsä, Maarit Ahola tähdentää. Hän toivoo, että Suomeen syntyy korkeaan elintarvikeosaamiseemme perustavaa liiketoimintaa, joka katsoo vahvasti myös itään, koska suurimmat kasvumarkkinat ovat itämarkkinoilla Itä-Euroopasta Aasiaan saakka. Sopivia markkinoita löytyy toki kaikkialta maailmasta teollisuudenalasta ja yrityksestä riippuen. – Siellä missä on menossa radikaali muutos, ovat parhaimmat markkinat. Maailma on hy- vin avoin ja pieni. Jokaiselle löytyy kyllä markkinat, mutta on liiketoimintataidoista kiinni, miten markkinoille menossa onnistuu, Ahola vakuuttaa. Suomessa oli 1990-luvun vaihteessa pienten elintarvikeyritysten buumi. Samalla syntyi alan palvelutoimintaa, kuten Foodwest Oy ja FoodFiles Ltd. Aholan mielestä huippuosaamista hyödyntäviä palveluyrityksiä pitäisi syntyä enemmän. Palveluyritys voi kansainvälistyä ja toimia Suomesta käsin. – Nämä yritykset voisivat tehdä projekteja ulkomailla tai myydä palvelujaan ulkomaisille asiakkaille. FoodFiles on tästä hyvä esimerkki. Toinen esimerkki on globaali luomuosaaja Erkki Pöytäniemi, jonka luomuvientirenkaalla ei ole maantieteellisiä rajoja lainkaan, Ahola kertoo. Hän toivoo, etteivät kansainvälistyvät suomalaisyritykset jättäydy yhden ulkomaisen kontaktin varaan, vaan selvittävät partnerivaihtoehtoja ja valitsevat niistä parhaan ennalta asetettujen tarkkojen partnerikriteerien avulla. – Yritys ei kansainvälisty eikä vientiä synny ilman rahaa ja omaa osaamista. Kansainvälinen kauppa ei ole sattumankauppaa, Ahola tähdentää. Kuva Pirjo Huhtakangas Lisää huippuosaamisen vientiyrityksiä! Saastesumu on yleistä Hongkongissa myös aurinkoisina päivinä. 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 – Teemme paljon konseptointityötä. Haemme heikkoja signaaleja maailmalta ja mietimme, miten ne voidaan muuntaa suomalaisille yrityksille sopivaan liiketoiminnalliseen muotoon ja haemme ideasta kiinnostuneet suomalaisyritykset. Yksi on ruokaturvallisuuden vientikonsepti. Se lähti liikkeelle siitä, kun uusien EU-maiden, kuten Puolan, Tšekin ja Unkarin, elintarvikeketju piti saada ns. EU-kuntoon. Ruokaturvallisuusosaamisella on kysyntää kaikkialla maailmassa, varsinkin Aasiassa. – Suomessa on paljon ruokaturvallisuuden tietotaitoa yrityksissä ja viranomaiset ovat omaa luokkaansa. Lisäksi EU:n julkisissa projekteissa on aika paljon elintarviketurvallisuuteen liittyviä hankkeita kilpailutettavana, Ahola sanoo. Liiketoimintamallin hakeminen on kuitenkin haastavaa, koska usein yksi yritys ei pysty täyttämään kilpailutettavan hankkeen kokonaisuutta omalla palvelullaan tai teknologialla. – Tarvitaan yrityskonsorttio, systeemi-integraattori, jota pystytään tarjoamaan avoimiin hankkeisiin. Suomi ei ole määrällisesti iso elintarvikemaa, mutta meillä on paljon korkean tason osaa- mista ja olemme luovia ihmisiä: edelläkävijöitä monella sektorilla. Suomessa eri sektorit pelaavat hyvin yhteen, Maarit Ahola listaa Suomen etuja. Pohjoismailla hyvä maine Hongkongissa Vuodenvaihteessa Hongkongista kotiutunut Ahola huomasi, että hongkongilaiset hakevat monessa asiassa mallia Pohjoismaista. Muun muassa paikallinen siipikarjan teurastusjärjestelmä on parhaillaan uudistuksen kohteena. Myös vanhustenhuollon malleja sekä ICT- ja bioteknologiateollisuuden ja yritystoiminnan ratkaisumalleja etsitään Pohjoismaista. Tuorein kiinnostuksen kohde on teollinen suunnittelu. – Olemme siellä aika tunnettuja, ja meillä on hyvä maine etenkin ICT-sektorilla. Suomi näkyy Hongkongissa monipuolisesti ja mallia on helppo hakea, koska Hongkong ja Suomi ovat suunnilleen samankokoisia. Hongkongissa on vajaa seitsemän miljoonaa asukasta, Suomessa reilu viisi miljoonaa. Suomi voisi puolestaan ottaa Hongkongista oppia kaupankäyntiin. – Hongkongilaiset ovat superhyviä myyjiä, ja heillä on laajat verkot kautta maailman. Hyvä ja valtava verkosto on kiinalaisten etu. Hongkongilaiset ovat lisäksi kasvaneet kaksikielisiksi ja opiskelleet ennen Englannissa, nykyisin moni USA:ssa ja Kanadassa, Ahola kertoo. Hongkongilaiset ohjailevat bisnesvirtoja, mutta tuotanto on manner-Kiinassa. He hallitsevat ulkomaankauppaa, pankkimaailmaa ja logistiikkaa. Alue on henkisesti ja poliittisesti Kiinaa, mutta sillä on oma poliittinen järjestelmä, talous ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä ulkomaankauppa. Ulkomaiset yritykset perustavat Kiinaan tehtaita tai joint venture -yrityksiä, ostavat tuotteita tai teettävät niitä Kiinassa tai tuovat tavaraa Kiinasta. Mitä kiinalaiset sitten tarvitsevat muualta? – Teknologiaa: 50–60 % Kiinan viennistä on peräisin tehtaista, jotka ovat syntyneet ulkomaisilla investoinneilla. Mukana ovat Hongkong, Japani, Korea, Taiwan, USA, EU-maat jne. Suomalaisilla on iso osuus dentaalipuolen markkinoilla, Ahola kertoo. Hongkongiin tuodaan muualta myös ruoka: Kiinasta, Australiasta, Thaimaasta, Filippiineiltä, USA:sta, Kanadasta jne. Leipomoteollisuus kasvaa vahvasti, samoin maitotuotteiden kulutus. – Heillä on vahvoja, omia ruokatottumuksia, mutta sinne mahtuu myös alasegmenttejä. Esimerkiksi kahvilaketjut ovat saaneet jalansijaa. Hongkongilaiset viettävät paljon aikaa ruuan parissa. Pirjo Huhtakangas Maarit Ahola on Elintarviketieteiden Seuran jäsen Kuva Maarit Ahola kuva-arkistosta kuva Maarit Ahola Perinteisen kiinalaisen lääketieteen tuotteita myyvässä kaupassa reseptin mukaiset raaka-aineet punnitaan käsivaraisesti. Lounaalla hongkongilaiseen tapaan ovat varakonsuli Anne Backman ja konsuli Ulpu Koskinen Suomen Hong Kongin konsulaatista, Norjan edustaja Hong Kongissa Sidney Wong sekä Maarit Ahola. Elintarvikeura alkuun vuonna 1985 n Maarit Ahola on työskennellyt elintarvikealalla yli 20 vuotta. Elintarvikeura alkoi vuonna 1985, kun MMT Esko H. Koskinen pyysi hänet maa- ja metsätalousministeriön elintarviketutkimushankkeen tuoteprojektin päälliköksi nykyisin Turun yliopistossa professorina työskentelevän Seppo Salmisen jälkeen. – Olin suunnitellut akateemista uraa. Väitöskirja jäi tekemättä, mutta olen oppinut työelämässä todella paljon: tuntemaan koko verkoston maataloudesta tuotantoon ja tutkimukseen, Ahola kertoo. Hän kiittää elintarviketutkimusprojektia unelmatiimiksi. Esko H. Koskinen johti koko hanketta, jossa oli markkina-, tuoteja teknologiaprojektit päällikköineen. UKK-instituutin nykyinen johtaja Mikael Fogelholm oli projektin pääsihteerinä. – Hanke oli hyvin ”poikkitieteellinen”. Omassa projektissanikin oli mukana jopa 200 asiantuntijaa eri rooleissa. Itse olen opiskellut ravitsemustiedettä, kemiaa ja sosiaaliantropologiaa sekä kansainvälistä markkinointia, Ahola sanoo. Projekti kesti vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen hän siirtyi Elintarvikevientikeskukseen. Sen toimintaa rahoitti ensin maa- ja metsätalousministeriö, mutta keskus siirtyi pian kauppa- ja teollisuusministeriöön alaisuuteen. Vientikeskuksen jälkeen toiminta jatkui Suomen ulkomaankauppaliitossa. – Finpron palveluksessa tulee tänä vuonna täyteen 15 vuotta. Hongkongiin menin vuoden 2004 alussa vetämään Finpro Kiinan Life Science -tiimiä ja palasin vuodenvaihteessa takaisin, Ahola toteaa. Alun perin elintarvikeketjuun ja terveydenhuoltoon keskittyvä työ Hongkongissa laajeni mm. vaatetusalalle ja ICT-yrityksiin. Kun Finpron Etelä-Kiinan vientikeskuksen johtaja Hanna Marttinen-Deakins lähti äitiyslomalle, Maarit Ahola tarttui hänen tehtäviinsä. Kehittyvä Elintarvike 2•07 27 Ruotsi jyrää Suomen elintarvikeviennissä n Suomen elintarvikevienti on EU-jäsenyyden aikana kasvanut kolmanneksella, Ruotsin kolminkertaistunut. Miksi Ruotsi jyrää Suomen näin selvästi? Markkinoinnin dosentti Petri Ollilan mukaan ruotsalaiset analysoivat kohdemarkkinan ja korostavat alkuperää, suomalaiset painottavat tuotteiden teknis-biologisia ominaisuuksia ja jopa peittelevät alkuperää. Petri Ollila työskentelee Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksella. Hän muistuttaa, että Suomen elintarvikevientimarkkinoinnin historia avautuneiden rajojen markkinoilla on Ruotsiin ja moniin muihinkin kilpailijamaihin verrattuna varsin lyhyt. Ennen Suomen EU-jäsenyyttä elintarvikkeiden vienti oli lähinnä keino päästä eroon ylituotannosta pääasiassa bulkkituotteita viemällä. Ruotsalaisen vientielintarvikkeen keskihinta on selvästi korkeampi kuin suomalaisten, vaikka ero on supistunut. Ruotsin peruselintarviketeollisuus elää lähes samanlaisissa olosuhteissa, mutta heillä on perinteisesti ollut enemmän merkkituotteita suljetun tuotannon ulkopuolella. – Tällaisia tuotteita ovat mm. pussikeitot (Knorr), tomaattisose (Felix), alkoholi (Absolut -Vodka), näkkileipä (Wasa) ja kala- jalosteet (Abba). Nämä tuotteet sekä järjestelmällinen ruotsalaisen imagon luonti mm. smörgåsbordin ja IKEAn lihapullien avulla ovat tuottaneet ruotsalaisuudelle alkuperänä selvän lisäarvon, Ollila arvioi. Häntä harmittaa, että suomalaiset ovat olleet usein ennemminkin aktiivisesti peittämässä tuotteidensa alkuperää, mitä ovat edesauttaneet suomalaiset viranomaiset ilmeisillä ylitulkinnoilla EU:n alkuperäsäädöksistä. Ruotsin elintarvikevienti on suuntautunut länteen, kun Suomen painopiste on enemmän idässä ja Baltian maissa. Molemmat maat ovat laajentaneet elinpiiriään yritysostoin. Eroja on myös markkinanäyttäytymisessä. – Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat, suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvon, Ollila kärjistää naapurimaiden eroja. Satsaus puhtausväitteisiin ei tehoa Ollilan mukaan suurilla suomalaisilla elintarvikeyrityksillä lienee jo vientiosaamista, jolla pär- jätään ainakin itämarkkinoilla. Sen sijaan yhteiskunnan tukemista vienninedistäjistä riippuvaisilla pienillä ja keskisuurilla elintarvikealan yrityksillä tilanne on toinen. – Tuntuu joskus, että suomalaiset elintarvikeviennin edistäjät tekevät mitä vain sen sijasta, että välttyisivät kiinnostumasta vientimarkkinoiden kohdeasiakkaiden elämästä ja elinpiiristä, kulttuurista ja käyttäytymisestä elintarvikkeiden kuluttajina. Tämän sijasta mietitään kotioloissa biologisperäisiä kikkoja myynnin aikaansaamiseksi. Suomalaisten elintarvikkeiden puhtauden todistamiseksi uhrattiin 15 vuotta sitten suuria summia. Väitteelle löydettiin jonkin verran pohjaakin. Paikkansapitävyydestä huolimatta väittämä Suomen kaltaisen kaukomaan puhtaudesta, vaikkapa saksalaisille, tulkitaan helposti väitteeksi omassa tutussa ympäristössä tuotetun ruuan epäpuhtaudesta. – Tulee uskottavuusongelma, joka kääntyykin negatiiviseksi myyntiväittämäksi. Puhtausprojektin jälkeen on yritetty panostaa mm. keveyteen, lisäaineettomuuteen ja funktionaalisuuteen. Viime aikoina on puhuttu ”järkiruuasta”, aivan kuin ihmiset nauttisivat ruokaa vain järkisyistä, Ollila sanoo. T eema Muilta aloilta apua vientiponnistuksiin? Tältä näyttää lounasruoka-annos Münchenin keskustan kävelykadulla. Saksalainen ravintoympyrä poikkeaa aika tavalla suomalaisista suosituksista. 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Petrin Ollilan mukaan myös yhteiskunnan tukemissa vientiponnisteluissa on korjaamisen varaa. Hän kuulee usein kommentteja, että suomalaisen elintarviketeollisuuden esiintyminen esimerkiksi Keski-Euroopan elintarvikemessuilla on vähäistä ja amatöörimäistä. – Eräiden muiden alojen vientiponnistuksista voisi saada uusia ideoita. Esimerkiksi suomalaisen musiikin vienninedistäminen olisi tutustumisen arvoinen. Musiikin vienninedistäminen on pystynyt parempaan tulokseen vuodessa kuin elintarviketeollisuuden vastaava yli kymmenessä vuodessa, Ollila tähdentää. Muun muassa yllä mainituista syistä suomalaisen elintarvikeviennin tulokset ovat jääneet aika vaatimattomiksi. – On kuvaavaa, että kun vientiään aloittavalta teollisuuden edustajalta kysyy heidän tuotteistaan, saa pitkän esitelmän tuotteen puhtaudesta, laadusta ja funktionaalisista vaikutuksista. Sen sijaan en ole yhdeltäkään tällaiselta viejältä kuullut selvää vastausta siihen, keitä ovat heidän tuotteidensa asiakkaat, miksi he ovat valinneet heidän tuotteensa ja mitkä tuotteet ja miksi heidän tuotteensa ovat kohdemarkkinoilla syrjäyttäneet. ”Paikallinen agentti hoitaa asian. Miten se tapahtuu, ei edes oikein täällä kiinnosta”. Kohdemarkkinan ihmiset etusijalle Petri Ollilan mielestä suomalaiset voisivat oppia ruotsalaisilta ainakin sen, että yritysten sisäisen teknisen tuotekehityksen ohella pitää kiinnostua kohdemarkkinoidensa ihmisistä ja heidän tavoistaan ja tehdä tuotteet heidän tarpeidensa mukaan. Ja tämän tulee tapahtua terveellä itsetunnolla ja tuntien aiheellista ylpeyttä suomalaisesta elintarvikkeiden tuotannosta. – Tähän ylpeyteen meillä on täysi syy. Ongelmamme ei ole tuotteiden biologis-tekninen taso, vaan markkinointiosaamisen kustannuksella liikaa tuotantotekniikkaan painottunut yrityskulttuuri. Samaa asiaa pönkittävät elintarvikevientiä tukemaan tarkoitetut vientiprojektit. Tällaisissa projekteissa vaikuttavien biologien ja byrokraattien joukkoon olisi saatava myös markkinointialan osaamista. Ulkomailla työskentelevillä suomalaisilla kokeilla lienee myös paljon käyttökelpoista tietoa tiettyjen alueiden markkinoista, Ollila ehdottaa. Samanlainen asennemuutos, kiinnostus kansainvälisyyteen, vieraisiin kulttuureihin ja viennin kohdeasiakkaisiin on välttämätöntä myös vientiä suunnittelevassa teollisuudessa. Ei riitä, että vain agentti tai vientihenki- n Viime aikojen lehtitietojen mu- Torin herkkutarjontaa Bolzanossa Pohjois-Italiassa. löstö on ulkomaisista kohdeasiakkaista kiinnostunut. Asenne koskee käytännöllisesti katsoen koko yritystä. Kyky kommunikoida kohdeasiakkaiden kielellä on tärkeä edellytys. Ollilan mukaan tuotteiden suunnittelussa on lähdettävä siitä, miten Suomen loistavista raaka-aineista valmistetaan kohdeasiakkaiden makuun ja käyttötottumuksiin parhaalla mahdollisella tavalla soveltuvia tuotteita. Tuotteen lopullisen valinnan ratkaisee kohdeasiakkaalle tuotettu lisäarvo, ei tuotteen kemiallinen sisältö. – Tuotteen markkinointikanaviin pitää nykyisellä ECR -aikakaudella kiinnittää erityistä huomiota. Tällöin joudutaan myös kiinnittämään huomiota tuotteen rooliin tuoteryhmähallinnan kannalta. Tuote, joka ei tuo tuoteryhmään lisäarvoa, ei edes pääse kaupan hyllylle kokeilemaan, onko tuote itsessään hyvä, Ollila muistuttaa. Useiden yritysten vientiryppäät tarpeen Suomen pienyritysvaltaisen elintarviketeollisuuden saaminen vientimarkkinoille on niin pitkäjänteinen ja uusia valmiuksia vaativa tehtävä, että se ei onnistu yrityksiltä yksinään. Mutta verkostoitumalla saattaa olla mahdollista yhdistää voimavaroja ja hankkia erityisosaamista. – Oleellista myös olisi, että useat yritykset yhdessä ja koordinoidusti suunnittelisivat valituille kohdemarkkinoille sopivia tuoteperheitä. Suomen elintarviketeollisuus käyttää vielä puutteellisesti Internetin suomia mahdollisuuksia tiedottaessaan tuotteiden ominaisuuksista ulkomaisille kohdeasiakkailleen. Useille yrityksille on tosin jo englanninkielisiä kotisivuja, harvoin saksan-, ranskan- tai venäjänkielisiä. Petri Ollilan mielestä suomalaisilla on kaikki edellytykset pa- kaan ulkoministeriö on päättänyt lopettaa suomalaisten kokkien työsopimukset ulkomaisissa lähetystöissä. Nämä muutamat kymmenet kyvykkäät ja asiantuntevat osaajat ovat vieneet suomalaista ruokakulttuuria ulkomaille usein jopa tehokkaammin kuin monet miljoonien vientiprojektit. Kokkien pito ilmeisesti tuntuu suurlähetystöjen omissa budjeteissa suurelta summalta kohdistuen lähetystön päivittäisrutiinien kannalta toisarvoiseen kohteeseen. Heidän arvonsa suomalaisen ruokakulttuurin lähettiläinä on kuitenkin erittäin suuri. Ei toivoisi, että tällaisen kaavamaisen ja tässä tapauksessa kokonaisuuden kannalta lyhytnäköisen säästämispolitiikan tuloksena suomalainen elintarvikevienti menettää tärkeän vienninedistämis- ja markkinainformaatiokanavan. Jos tässä asiassa vielä on jotakin tehtävissä, voitaisiin harkita seuraavaa: • Nämä suomalaisen ruokakulttuurin ehdottomat asiantuntijat pidetään toimipaikoissaan ja jatkamassa tärkeää tehtäväänsä. rantaa asemiaan vientimarkkinoilla: alkuperä, tuotteet ja tuotannon osaaminen tarjoavat tähän mahdollisuuden. – Nyt pitää vihdoinkin alkaa miettiä sitä, kenelle näitä tuotteita tehdään, miten nämä tuotteet sinne saadaan ja kuinka sii- • Kokeille annetaan lisätehtävä tiedon välittämisestä asemapaikkansa omasta ruokakulttuurista, kulutustottumuksista, raaka-ainetarjonnasta, elintarvikkeiden markkinointikanavista sekä kontakteista suomalaisen elintarviketeollisuuden käyttöön. • He voivat toimia apuna, ovenavaajina ja vaikkapa kampanjoiden neuvonantajina näille kohdemarkkinoille pyrkiville yrittäjille. Tässä työssä he ovat alan ammattilaisina aivan eri asemassa kuin esimerkiksi usein alan substanssia tuntemattomat vientivirkamiehet (joita heitäkin kyllä oman osaamisen kautta työssä mukana tarvitaan). • Toimintaa rahoitetaan lähetystöjen toimintavarojen lisäksi normaaleista vienninedistämisvaroista. Olen varma, että nämä ammattilaiset tällä tavalla tienaisivat palkkansa. Paitsi, että jatkossakin Suomen lähetystöissä tarjottaisiin hyvää, meidän kulttuuristamme peräisin olevaa ruokaa, avattaisiin ammattilaiskanava asemamaan paikallisista tarpeista suomalaisten yritysten käyttöön. Petri Ollila tä tiedotetaan. Yhteiskunnan tukema elintarvikkeiden vienninedistäminen pitää myös pistää remonttiin, Ollilla perää. Suomen ja Ruotsin elintarvikevienti ja -tuonti 1995–2006 n Suomen elintarvikevienti on kasvanut vuoden 1995 vajaasta 700 miljoonasta eurosta noin miljardiin euroon. Esimerkiksi lihan vienti on lähes nelinkertaistunut ja maitovalmisteiden 1,75kertaistunut. Mehujen vienti taas on vähentynyt 14 prosenttiin 12 vuoden takaisesta määrästä. Elintarvikkeiden tuonti Suomeen on vuodesta 1995 kasvanut 860 miljoonasta eurosta 1,7 miljardiin euroon. Viinien ja mui- den alkoholijuomien tuonti on kasvanut 2,5-kertaiseksi, lastenruokien viisinkertaiseksi ja lihajalosteiden yli kolminkertaiseksi. Kokonaistuonnin kasvun ohella on nähtävissä, että kotimaista tuotantoa on korvattu tuonnilla. Näin on käynyt mm. lihavalmisteissa, kalajalosteissa ja oluissa. Ruotsissa elintarvikkeiden ulkomaankaupan kehitys on ollut samansuuntaista, mutta selvästi rajumpaa. Kun Ruotsin elintarvikkeiden vienti oli vuonna 1995 noin 1,3 miljardia euroa, niin nyt se on jo yli 3 miljardia euroa. Samaan aikaan elintarvikkeiden tuonti Ruotsiin kaksinkertaistui, 2,8 miljardista eurosta 5,5 miljardiin euroon. Kun kalatuotteiden vienti Suomessa laski 14 miljoonasta kahdeksaan miljoonaan, niiden vienti kasvoi Ruotsissa 220 miljoonasta 720 miljoonaan euroon kohoten Ruotsin tärkeimmäksi elintarviketeollisuuden vientialaksi. Merkittävä osa tästä kalasta on sellaista, jonka Ruotsi ostaa muista maista, jalostaa ja myy edelleen. Tällainen tuontiraaka-aineiden arvonlisän kohottaminen on Suomen elintarviketeollisuudessa harvinaista. Lähteenä on käytetty Ruotsin tilastokeskuksen aineistoja, tarkemmat tiedot osoitteesta [email protected] Kehittyvä Elintarvike 2•07 2 Kommentti Lähetystöjen kokkien tietämys hyötykäyttöön Suomalainen ruokakulttuuri on T eema Modernisoituminen alkoi 1950-luvulla Suomessa elintarvikkeiden säännöstely jatkui vielä sodan päättymisen jälkeen, joten suomalaisen syömisen modernisoituminen alkoi kunnolla vasta 1950luvulla. Aikaisempaan nähden perunan ja viljan kulutus väheni ja lihan kulutus lisääntyi. Pulaajasta toipuvat suomalaiset nauttivat voista ja sokerista. Vähitellen siirryttiin omavarais- ja varastointitaloudesta kaupan aikakauteen. Hedelmien ja vihannesten kulutus lisääntyi 1960- ja 1970-lu- 0 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Aikaisemmin valintoihin vaikuttivat keskeisesti saatavuus ja varallisuus. Toki nykyisinkin ruoan hinta ja käytettävissä olevat rahavarat ovat lähtökohta ostoskoria täytettäessä ja päivän aterioita suunniteltaessa. Silti monet muut tekijät vaikuttavat siihen, mitä lopulta suomalaisten ruokalautasilla on. Viime aikoina on korostunut pyrkimys ruoanvalmistuksen vaivattomuuteen ja helppouteen. Etenkin kiireisen arjen keskellä puolivalmisteet ja valmisruoat helpottavat aterioiden valmistusta. Ruokaa ei enää tarvitse valmistaa alusta pitäen itse, sillä tarjolla on paljon erilaisia vaihtoehtoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suomalaiset eivät enää olisi kiinnostuneita ruoanvalmistuksesta. Nopeatahtisen työviikon jälkeen viikonloppuisin nautitaan ruoan tekemisestä itse. Toisen maailmansodan jälkeen tutkimus on osoittanut ravitsemuksen merkityksen terveydelle. Ensiksi terveys- ja ravitsemusvalistus keskittyi erityisesti rasvaan ja suolaan. Sodanjälkeisen sukupolven herkut, rasva ja sokeri, muuttuivat vähitellen vihollisiksi 1960-luvulla. Väestön ikääntyessä terveellisestä syömisestä on tullut entistä tärkeämpi osa ruokavalintojamme. vuilla. Suomalaiset tutustuivat 1960-luvulla myös jogurttiin, paahtoleipään ja tuoremehuun, jotka 1970-luvulta alkaen yleistyivät ja arkipäiväistyivät. Samaan aikaan hedelmien syönnin lisääntymisen kanssa yleistyivät jauheliha- ja makkararuoat. Valmisruoat olivat vielä harvinaisia, mutta tarjolla oli jo mm. kaalikääryleitä ja kalapullia. Valikoima laajeni 1970-luvulla mm. lihamakaroni- ja perunasoselaatikoilla. Vuosi 1969 toi ruokakauppoihin sekä keskioluen että kevytmaidon. Kehityskulut ovat vahvistuneet 1970-luvun jälkeen. Hedelmien ja vihannesten kulutuksen kasvu jatkui edelleen 1980-luvulla. Ruukkusalaatit takasivat tasaisen saatavuuden. Perunan kulutus laski edelleen, mutta tuoreen perunan tilalle kuluttajat löysivät pakastetut kasvis- ja perunatuotteet. Kauppojen tuotevalikoimassa oli 1990-luvulla runsaasti erilaisia puolivalmisteita, kuten vokkivihannessekoituksia ja marinoituja lihasuikaleita, joista kotona sai vaivattomasti aterian. Erilaiset premium-tuotteet alkoivat houkutella kuluttajia 2000luvulla. Kodinkoneet muuttivat kotien ruoan hankinta-, valmistus- ja säilytystapoja. Jääkaappi harvensi kauppakäyntejä, koska pilaantuvia elintarvikkeita voitiin nyt säilyttää kotonakin. Pakastimet synnyttivät uudenlaisen varastointitalouden, sillä kalastuksen, metsästyksen ja marjastuksen saaliit voitiin pakastaa. Mikroaaltouunilla oli kätevä lämmittää valmiita annoksia tai tähteitä kunkin syöjän toiveiden mukaan. Mahdollisuus valita ja vaikuttaa Suurin osa suomalaisista elääkin 2000-luvulla tilanteessa, jossa heillä on ennennäkemättömät mahdollisuudet tehdä erilaisia ruokavalintoja. Toisaalta syömisen on samalla monimutkaistunut perinteisten tapojen ja valikoimien muuttuessa. Kuva Leipätiedotus ry n Suomalainen ruokakulttuuri on jatkuvassa liikkeessä. Sekä koti- että ammattilaiskokit tekevät uusia tulkintoja siitä, mitä on moderni suomalainen ruokakulttuuri. Sadassa vuodessa Suomessa on kuljettu ruoan kulutuksessa niukkuudesta yltäkylläisyyteen. Talouskasvu ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet sekä ruokakorien sisältöön että syömisen tapakulttuuriin, siihen, mitä ja miten raakaaineista valmistetaan ruokaa ja missä se nautitaan. Koti ei enää ole ainoa aterioiden nauttimisen paikka, ruokaa ei ole välttämätöntä valmistaa itse alusta pitäen, ruokakauppojen hyllyillä on tuotteita ympäri maailmaa ja ammattikeittiöt tarjoavat päivittäin suurelle joukolle suomalaisia lämpimän lounaan. Vuosisatojen aikana olemme saaneet runsaasti vaikutteita. Naurista syötiin jo rautakaudella, keskiaika toi tullessaan lantun, peruna yleistyi koko maassa 1800-luvulla ja pasta tuli tutuksi 1990-luvulla. Maapalloistumisen myötä uudet raaka-aineet, maut ja valmistustavat tulevat vain nopeammassa tahdissa suomalaisten ruokapöytiin. Silti kuvaillessamme ulkomaalaisille suomalaista ruokakulttuuria, tuomme usein esille mielestämme Suomelle tyypilliset metsien ja järvien antimet, marjat, sienet ja kalat. Ruispinaattihampurilainen Viimeisin uutuus ovat terveysvaikutteiset elintarvikkeet. Ruokavalintojen tekeminen tarjoaa myös mahdollisuuden vaikuttaa. Entistä useampi suomalainen pohtii omien kulutusvalintojensa seurauksia. Ruoka on jokapäiväinen tilaisuus ottaa kantaa. Luonnonmukaista viljelyä suosiva haluaa vaalia ympäristöä. Eläinkunnan tuotteista kieltäytyvä vegaani puolustaa eläinten oikeuksia. Reilun kaupan tuotteiden ostaja yrittää varmistaa, että elintarvikkeiden tuottajia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Lähiruoan ostaja tukee suomalaisen maaseudun elinvoimaisuutta. Valinnan mahdollisuuksien lisääntyminen tarkoittaa, että ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja ja hyödyntävät erilaisia vaihtoehtoja. Erilaiset tavat valmistaa ja syödä ruokaa elävät rinnakkain ja syntyy uusia tulkintoja suomalaisesta ruokakulttuurista. Perinteisille ruoille uusia mahdollisuuksia Uutuuksien ohella monet kuluttajat kuitenkin arvostavat perinteistä, monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Tutkimus tuottaakin tietoa vanhojen, tuttujen raaka-aineiden, kuten rukiin, terveellisyydestä. aina liikkeessä Ruisleipä maistuu yhä suomalaisille, mutta sekin mahdollisimman helposti käytettävässä muodossa viipaleina tai sitten erilaisia jyviä sisältävänä erikoisleipänä. Enää ruisleipä ei ole vain pohjoisilla leveyspiireillä kasvavasta viljasta leivottu leipä, vaan se on myös erityisen terveellinen elintarvike. Ruisleipä onkin yhtä aikaa sekä vahva suomalaisuuden symboli että monien suomalaisten arkileipä. Ruisleipä kiinnittää meidät perinteeseemme. Kaikkien maailman ihmisten lailla suomalaiset arvostavat oman maan ruokaa. Sitä pidetään puhtaana ja turvallisena. Luottamus kotimaisuuteen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme olisi kiinnostuneita myös ulkomaisista ruoista ja uusista mauista. Valinnat koti- ja ulkomaisen ruoan välillä tietenkin vaihtelevat elintarvikeryhmittäin. Kotimaista kahvia ei ole saatavilla, mutta suomalaista lihaa on. Tunnetko tuotteesi? Oletko kehittämässä uutta? Onko laatusi kilpailukykyistä? Tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä Vuoropuhelu perinteen ja uutuuksien välillä on osa suomalaisen ruokakulttuurin uudistumista ja jatkuvuutta. Ilman elävää suhdetta menneen ajan ruokalajeihin ja -perinteeseen ei ole luovaa otetta tulevaisuuteen. Suomalaista ruokaperinnettä ei kuitenkaan 2000-luvulla toteuteta vain pyrkimällä toistamaan perinneruokia mahdollisimman oikeaoppisesti, vaan sekä koti- että ammattilaiskokit tekevät uusia tulkintoja siitä, mitä on moderni suomalainen ruokakulttuuri. FOODWEST OY – TIE MAUKKAAMPAAN MENESTYKSEEN KULUTTAJATUTKIMUKSET Selvitämme tuotteesi kuluttajahyväksynnän ja menestymismahdollisuudet markkinoilla KEHITYSTÄ JA UUSIA IDEOITA Teemme tuotteen ideoinnin ja kehitystyön yhteistyössä yrityksesi kanssa JÄRJESTELMÄLLISTÄ LAATUA Kehitämme toimintasi kilpailukykyiseksi ja dokumentaatiosi vaatimustenmukaiseksi Johanna Mäkelä tutkimuspäällikkö Kuluttajatutkimuskeskus johanna.makela@ kuluttajatutkimuskeskus.fi Foodwest Oy Seinäjoki ja Tampere, puh. 06 421 0000 [email protected] www.foodwest.fi Kuntien yhteistyö ympäristö terveydenhuollossa tiivistyy L I S T E N Kuntien ympäristöterveydenhuolto kootaan 50–85 yhteistoimintaalueeseen. Kuntien tulee osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta antaa valtioneuvostolle 31.8.2007 mennessä selvitys mm. siitä, miten ympäristöterveydenhuolto aiotaan järjestää. Valtioneuvostolla on 1.6.2009 jälkeen oikeus tarvittaessa päättää yksittäisen kunnan kuulumisesta yhteistoiminta-alueeseen, jos kunta ei itse tällaista päätöstä ole tehnyt. Päätösoikeus edellyttää lainmuutosta. Uusien ympäristöterveydenhuollon yksiköiden tulee olla toiminnassa viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä. Elintarvikevalvonnan kehittämisestä syksyllä 2003 annetun periaatepäätöksen mukaan maahan luodaan kuntien vapaaehtoisin toimin 50–85 seudullista valvontayksikköä. Vuoden 2007 alkuun mennessä valvontayksiköiden määrä on vähentynyt 270:stä 205:een. Uusia ympäristöterveydenhuollon yksiköitä muodostettaessa otetaan ensisijassa huomioon perusterveydenhuollon yhteistoimintaalueet. Kansanterveyslain mukaisesti ympäristöterveydenhuolto voidaan myös järjestää erillään muusta terveydenhuollosta. Ympäristöterveydenhuollon yksikön vähimmäiskoko määritellään käytettävän henkilöresurssin mukaan, jonka tulisi olla vähintään 10–15 henkilötyövuotta. Ympäristöterveydenhuolto kattaa elintarvikevalvonnan lisäksi eläinlääkintähuoltolain, kemikaalilain, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain, terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaista valvontaa. Lisätietoja: maa- ja metsätalousministeriö, osastopäällikkö Matti Aho, p. (09) 160 53380 ja eläinlääkintötarkastaja Joanna Kurki, p. (09) 160 52435 D E S I G N E N G I N E E R D E L I V E R Me kuuntelemme. Me suunnittelemme. Me rakennamme. Me toimitamme. APV:llä on jo satakunta vuotta pystytty tarkasti vastaamaan insinööritaidoilla asiakkaittemme vaatimuksiin, jotta he vastaavasti pystyvät täyttämään omien asiakkaittensa tarpeet. Uskomme asiakkaittemme kuulemiseen, olemme joustavia ja toimitusvarmoja. www.apv. APV Finland Vapaalantie 2 A 10 FIN-01650 Vantaa sähköposti: apv.[email protected] Puh: +358 (0) 20 741 38 30 - Fax: +358 (0) 20 741 38 31 APV_Finland_Ad.indd 1 27-02-07 16:07:30 Kehittyvä Elintarvike 2•07 1 Verkostojen ydinosaaminen yhteistyökyvykkyydessä Yhteistyökyvykkyyden osatekijät, eli luottamus, kommunikaatio ja sitoutuminen, ovat kriittisiä tekijöitä verkostoyhteistyön onnistumiseksi. Valtaosa verkostoyhteistyösuhteista kuitenkin edelleen epäonnistuu. Onkin syytä kysyä, jätämmekö huomioimatta nämä verkostoyhteistyön kriittiset ja ns. piilevät tekijät. neiden kanssa yritys voi pyrkiä rakentamaan aina asiakkaan asiakkaalle lisäarvoa tuottavia uudenlaisia palvelukonsepteja ja soveltaa uusia liiketoimintamalleja. Yrityksen uusiutumiskyvyn ja pitkän tähtäimen kilpailuedun näkökulmasta keskeisiä ovat yhteistyösuhteet, minkä avulla yritys erilaistaa toimintaansa ja ainutlaatuisia liiketoimintamahdollisuuksia. n Lähtökohtaisesti verkostoissa Yhteistyö sisältää aina myös kustannuksia ja riskejä. Yritys voi menettää strategista osaamistaan tai tietoa, sen oma toiminta hidastuu ja toiminnan fokus katoaa yhteistyöhön sitoutuneiden resurssien ja huomion myötä. voidaan luoda arvoa solmimalla yhteistyösuhteita, jotka joko säästävätkustannuksiataitarjoavat lisää hyötyjä. Kuitenkin tutkimusten mukaan 50–80 % yrityksistä ei saavuta yhteistyösuhteissa tavoitteitaan. Miksi on näin? Kuinka moni yritysjohtaja tietoisesti investoi luottamuksen rakentamiseen verkostoyhteistyötä käynnistettäessä? T eema Monia syitä verkostoyhteistyöhön Verkostoyhteistyön motiivina on useimmiten halu keskittyä omaan ydinosaamiseen ja hankkia yhteistyön kautta täydentävää osaamista. Dynaamisessa toimintaympäristössä verkostoyhteistyöllä pyritään myös lisäämään oman toiminnan joustavuutta ja hajauttamaan riskejä. Uskottavuuden lisääminen, pääsy jakelukanaviin ja asiakaskontaktit ovat merkittäviä motiiveja pienille ja kasvuhakuisille yrityksille, joiden omat resurssit eivät riitä markkinakanavien etsintään ja markkinointiponnisteluihin. Suuryritykset ulkoistavat ydinosaamisen ulkopuolisia toimintoja systeemitoimittajille ja alihankkijoille, etsivät innovatiivisia lisäarvopalveluita sekä seuraavat verkostoyhteistyön avulla aktiivisesti pk-yrityksissä syntyvää uutta osaamista. Verkostoyhteistyössä asiakkaan ja täydentävien kumppa- 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Yhteistyön riskit on tunnettava niistä on molemmille osapuolille lisäarvoa. Tällainen ”toistaiseksi voimassa” oleva yhteistyösuhde vaatii osapuolilta jatkuvaa näkemysten tarkistamista yhteistyösuhteen merkityksestä, tavoitteista ja arvon luomisesta. Yhä enemmän on myös kyse koko verkoston kilpailukyvystä ja kyvystä kehittää toimintaansa kokonaisuus huomioiden. Verkostot kilpailevat myös keskenään. Yksittäisen yrityksen kilpailukyky riippuukin sekä sen omasta että myös sen verkoston kilpailukyvystä. Verkostotalouden piilevät ja pehmeät menestystekijät kuten luottamus, kommunikaatio ja sitoutuminen nousevat erityisen kriittisiksi tekijöiksi luotaessa yhdessä uutta tietämystä, esimerkiksi innovaatiotoiminnassa. Organisaation kilpailukyky on tietämyksen lisäksi yhä enemmän kiinni sen yhteistyökyvykkyydestä: kyvystä rakentaa luottamuksellisia, avoimeen kommunikaatioon ja sitoutumiseen perustuvia verkostosuhteita. Kumppani voi myös pyrkiä ostamaan avainhenkilöt mahdollisesti hankalaksi koetun yritysyhteistyön sijaan. Yrityksen oma henkilöstö voi vastustaa verkostoyhteistyötä pelätessään asiantuntemuksensa merkityksen vähenemistä ja työpaikkojen menetystä. Mikäli yhteistyö osoittautuu virhearvioinniksi, syntyy myös maineriski. Yhteistyö on avointa kumppanuutta Yritysten yhteistyösuhteita ei enää voida verrata elämänpituisiin avioliittoihin. Ennemminkin ne ovat avoimia kumppanuuksia. Ne ovat voimassa niin kauan kuin Organisaation kilpailukyky onkin tietämyksen lisäksi yhä enemmän kiinni sen yhteistyökyvykkyydestä: kyvystä rakentaa luottamuksellisia, avoimeen kommunikaatioon ja sitoutumiseen perustuvia verkostosuhteita. Luottamus on avaintekijä Tähänastisen luottamusta käsitelleen monitieteisen tutkimuksen mukaan luottamus on eräs tärkeimpiä tehokasta kommunikaatiota ja yhteistyön onnistumista selittäviä tekijöitä. Luottamuksen puutteen aiheuttamat kustannukset ja kitka niin organisaatioiden sisällä kuin verkostoissa rapauttavat tavoiteltavia synergiahyötyjä. Taloustieteilijät näkevät luottamuksen merkityksen liiketoiminnan kustannuksia vähentävänä ja yhteistyön mahdollisia hyötyjä lisäävänä voimavarana. Vaihdanta eli ns. transaktiokustannukset ovat liiketoimintaan ja yhteistyöhön kuuluvia etsintä-, neuvottelu-, sopimus- ja valvontakuluja. Luottamuksen rooli nähdään transaktiokustannuksia laskevana ja yhteistyön hyödyt mahdollistajana. Luottamus toimii siis ikään kuin öljy, vähentäen kitkaa eri toimijoiden välillä ja nostaen yhteistyön potentiaalisia hyötyjä. Menestyäkseen ja voidakseen hyvin verkostotalouden organisaatiot tarvitsevat luottamusta niin työntekijöiden, esimiesten, asiakkaiden, kumppaneiden kuin muidenkin sidosryhmien taholta. Verkostotaloudessa luottamuksesta voi tulla pitkäaikaisen ja vaikeasti jäljiteltävän kilpailuedun lähde. Luottamus on äärimmäisen tehokas, mutta samalla herkkä verkostoyhteistyön voimavara. Tarvitaan kykyä ja halua kehittyä Tulevaisuuteen suuntaavassa verkostoyhteistyössä toimijan kyky ja halu kehittyä on suhteellisesti vielä tärkeämpää kuin tämänhetkistä osaamista kuvaavaa kyvykkyys. Kyky yhdistää nopeasti toimittajien ja kumppaneiden tietämystä ja hyödyntää asiakassuhteita tuotekehityksessä mahdollistavat joustavan tarttumisen mahdollisuuksiin. Epävarmassa ja kompleksisessa maailmassa kyvykkäimpiä ovat ne, jotka pystyvät hyödyntämään muita nopeammin ja taitavammin tietoa ja osaamista yrityksen sisäisissä ja ulkoisissa verkostoissa. Kirsimarja Blomqvist tietojohtamisen ma. professori Lappeenrannan teknillinen yliopisto Kauppatieteiden tiedekunta [email protected] Cargill Texturizing Solutions. THOUGHTS FOR FOOD. Cargill Texturizing Solutions offers specific solutions for providing texture in multiple food and beverage applications, based on a wide palette of ingredients, including hydrocolloids, lecithins, cultures, starches, soy flour and functional systems. Europe - Africa - Middle East Tel: +32 (0)15 401 657 Americas Toll free: +1-877-650-7080 Asia Pacific Tel: +65-6295 1112 Contact Finland Tel: +358 (0)20 755 8370 www.cargill.com www.cargilltexturizing.com Kehittyvä Elintarvike 2•07 Mikä ihmeen osaamisen johtaminen? sesta vastaavat ihmiset arvioivat, mitä osaamista heillä pitää olla tehtävän hoitamiseen tavoitteiden mukaisesti. Aivan viimeisimpänä jokainen yksittäinen henkilö pohtii omaa osaamistarvettaan suhteessa tehtävän vaatimuksiin. Monesti näissä erittelyissä käytetään apuna osaamisluetteloita, osaamispuita, osaamisympyröitä tai muita välineitä. Osaamisen kehittämistarpeiden paikantaminen on ongelmalähtöistä puuhaa. Tarvittavien osaamisten tasoa on ensin arvioitava kautta linjan, jotta löydetään ne osaamisen alueet, joissa on kiireisintä parannettavaa. Joskus vertailua tehdään ennalta laadittuihin tehtäväkohtaisiin osaamisen tavoiteprofiileihin ja joskus se on aiempien suoritusten perusteella tapahtuvaa tilannekohtaista arviointia. Joskus molempia. Monissa yrityksissä osaamiskartoitukset tehdään sitä tukevan tietokone- tai muun järjestelmän avulla. Systemaattinen osaamistasojen arviointi tapahtuu esimerkiksi asteikolla 1–5 tai tasoilla A, B ja C. Osaamisten arviointitiedot voidaan siten koota keskitetysti yhteen ja saada näin pohjaa koko yrityksen osaamisen kehittämistoimenpiteiden suunnittelulle. Tärkeäksi kilpailukeinoksi markkinoilla on noussut osaamisen kehittäminen. Osaaminen on muuttunut samanlaiseksi työvälineeksi kuin kaikki muukin: se voi vanheta, sen voi joutua vaihtamaan, se tarvitsee huoltoa ja sen toimivuutta on seurattava jatkuvasti. T eema Lähtökohtana osaamiskartoitus Yhä useammassa yrityksessä selvitetäänkin nykyään jo systemaattisten osaamis- tai kompetenssikartoitusten avulla sitä, millaista osaamista yksiköissä ja niissä toimivilla ihmisillä on, ja mitä pitäisi kehittää tavoitteiden saavuttamiseksi. Osaaminen on yhä useammin luonnollinen osa yrityksen normaalia johtamista. Esimerkiksi samalla, kun yrityksen eri tasoilla ja yksiköissä määritellään seuraavien vuosien tavoitteita, määritellään myös se, minkälaista osaamista näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää. Ensiksi tarkastellaan yrityksen strategioiden edellyttämää osaamista koko yrityksen tasolla. Sen pohjalta jokaisen yrityksen tehtäväkentän ja prosessin hoitami- Kehittyvä Elintarvike 2•07 Mitä hyötyä tuosta ruljanssista sitten voisi olla? Ensinnäkin hyötyjä on aina arvioija itse. Nykyisessä työelämän runsaudensarvessa ei osaamiseen tule helposti kiinnittäneeksi huomiota. Kun työ ei suju, haetaan syntipukkeja helposti monesta muusta asiasta ennemmin kuin oman osaamisen työkalupakin riittävyydestä. Monesti omaa työmotivaatiota ja jaksamista auttaisi tehokkaimmin se, että huolehtii oman osaamisensa ajan tasalle. Tiedosta hyötyvät myös yksiköiden vetäjät ja henkilöstön kehittäjät. Tärkeää on, että esimiehet yhdessä alaistensa kanssa tutkivat yksikkönsä tehtävän ja tavoitteiden vaatimaa osaamista ja tekevät kehittämissuunnitelmia. Niissä on mahdollista sopia ja päättää siitä, mihin kehittämisessä on tärkeää keskittyä. Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa, ei edes osaamisen kehittämisessä. Rajaaminen, keskittyminen ja priorisointi tuottavat parhaimmillaan selkeyttä kaaokseen ja huojennusta riittämättömyyden tunteisiin. Sopivia paikkoja näille pohdinnoille ovat erilaiset ryhmä-, viikko- tai kuukausipalaverit, ja ennen kaikkea ryhmä- ja yksilötason kehityskeskustelut. Kuva Kari Laaksonen/BioTRIM n Tämän päivän maailmassa suuri haaste on, että kokonaisten yritysten pitäisi oppia uutta yhä nopeammin ja tehokkaammin. Sen ohella, että kilpaillaan tuotteiden paremmuudesta ja markkinaosuuksista, on kilpailtava myös osaamisen laadulla ja tuotteitten ja palvelujen kehitysja uudistusnopeudella. Ihmiset kuitenkin viime kädessä aina ratkaisevat sen, miten mikään yritys oppii. Haaste tuleekin siitä, että ihmisten kyky oppia ei nopeudu samassa tahdissa kuin vaikkapa teknologian kehitys tai tiedon puoliintumisaika maailmassa. Osaamista on kuitenkin pakko kehittää, jos aikoo selviytyä tai olla hyvä jossakin. Mutta ennen kuin voi kehittää mitään, on tunnettava perin juurin se, mitä on tarkoitus kehittää. Kartoituksesta on monta hyötyä Ihmiset viime kädessä ratkaisevat sen, miten yritys oppii. Tärkeimmät kysymykset ovat hyvin maalaisjärkisiä: Mitä tämän tehtävän onnistumiseksi on pakko osata hyvin? Mitä osaamista on tärkeintä kehittää seuraavaksi? Mikä vahva osaaminen voitaisiin saada tehokkaampaan hyötykäyttöön? Millä alueilla riittäisi keskinkertainen tai jopa vähäinen osaaminen? Useita tapoja kehittää osaamista Osaamisen kehittäminen yrityksissä on aina investointi, ja turbulenteilla markkinoilla monesti vuosi vuodelta suurempi investointi. Se voidaan hoitaa monella tavalla: työtehtävien kierrolla, työnopastuksella, perehdytysohjelmilla, koulutuksella, tiedottamisella, itseopiskelulla, työparityöskentelyllä, tutorien avulla, harjoituspisteillä, lukupiireillä jne. Monessa yrityksessä on jo päätetty, että enää vain 10–20 % kaikesta uudesta osaamisesta voidaan hankkia perinteisen koulutuksen keinoin. Muutos on siihen jo aivan liian nopeaa ja laajaa. Osaamisen kehittäminen kannattaa aina Yritykset tarvitsevat näitä investointeja voidakseen palvella asiakkaitaan luotettavasti, laadukkaasti ja asiakkaita tyydyttävällä tavalla. Mutta tarvitseeko henkilöstö näitä jatkuvia opinsaunoja? Eikö mikään riitä ja eikö joskus vain saisi tehdä tutulla ja totutulla tavalla, joka kerran on toiminut? Miksi kannattaa yrittää kehittää osaamista, kun se ei kuitenkaan näytä takaavan työpaikkaa tulevaisuudessa? Tähän on onneksi helppo vastata yhden suomalaisen yrityksen henkilöstöjohtajan sanoin: ” Emme voi taata kaikille ikuista työpaikkaa. Voimme kuitenkin tehdä kaikkemme, että meidän henkilöstömme on niin ammattitaitoista väkeä, että jos meidän yrityksellemme käy huonosti, he saavat työtä mistä vain”. Osaaminen on jokaisen paras vakuutus työmarkkinoilla. Toki tarvitaan ripaus oikeaa asennet- ta ja riittävää terveyttäkin, mutta niillä ei osaamista voi korvata. Usein osaamisen rinnalla on vielä tärkeämmäksi noussut valmius ja kyky oppia jatkuvasti uutta. Tämä on onneksi myös yksi vahvan itsetunnon ja kiinnostavan (työ)elämän rakennuspuu. On väitetty, että jos ihmiseltä vietäisiin mahdollisuus oppia uutta, häneltä vietäisiin samalla elämisen mielekkyys. Osaamiseen ja sen muokkailuun olisi tärkeää oppia suhtautumaan rennosti. Kenenkään työkalupakki ei säily ikuisesti priimakunnossa. Osaamisesta pitäisi oppia puhumaan ja kantamaan vähän samaan tapaan lempeää huolta kuin muistakin ihmisessä roikkuvista asioista kuten verenpaine tai hiukset. Ei niitäkään aivan kesannolle jätetä. Suurena apuna tässä ovat salliva ja auttava työyhteisö sekä kannustava esimies. Jos osaamisen puutteita ei tarvitse piilotella, on kehittämiselle olemassa jo hyvä ”buusteri”. Rehellinen pohdinta siitä, mitä voisi tehdä, mistä saada apua ja miten edistyminen sujuu, on parasta osaamisen hallintaa. Monesti olisi syytä nostaa esille myös se osaamisen alueet, joissa ollaan aidosti hyviä. Niitäkin pitäisi joskus juhlia ja tuulettaa. Tässä vaatimusten maailmassa ei ole pahitteeksi, vaikka aina kehittämiskohteen rinnalla listataan sekin, mitä hyvää aiotaan säilyttää ja vaalia! Riitta Viitala professori (ma), KTT Vaasan Yliopisto Johtamisen laitos [email protected] Osaamisen johtaminen on noussut avaintekijäksi n Yritysten menestymisen avai- mia on haettu sukupolvien ajan. Ajan myötä käsitykset niistä ovat myös jonkin verran vaihdelleet. Pari vuosikymmentä sitten yritysten menestymistä koskevassa ajattelussa tapahtui selvä painopisteen muutos. Huomattiin, että markkinoiden nopeissa muutoksissa eivät vanhat menestyjät välttämättä enää pärjänneetkään. Syiksi tähän saattoi löytyä liiallinen hitaus oppia uutta ja luopua vanhasta osaamisesta. Myös yritysten kohdalla alettiin puhua hyvästä oppimiskyvystä. Nykyään ajatellaankin yhä useammassa yrityksessä, että sen tärkein menestystekijä on osaaminen. Tietysti yritystoiminnassa tarvitaan myös pääomaa, teknologiaa ja muita tuotannontekijöitä, mutta osaaminen ratkaisee myös näiden saantia ja hyödyntämistä. Korkeatasoinen osaaminen tarjoaa yritykselle myös strategista liikkumavaraa. Ainutlaatuinen osaaminen syntyy kuitenkin vain intensiivisellä kehittämistyöllä ja keskittymisellä. Mitä osaamisen johtaminen on Osaamisen johtamisella tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa yri- tyksessä, jolla edistetään osaamisen kehittymistä ja hyödyntämistä. Kun puhutaan organisaation osaamisesta, sillä tarkoitetaan sekä siellä olevien ihmisten hallussa olevaa osaamista että yrityksen rakenteisiin, järjestelmiin, dokumentteihin, toimintamalleihin ja kulttuuriin siirtynyttä osaamista. Aivan kaikki tieto ja osaaminen eivät siis onneksi ole vain kunakin hetkenä yrityksessä olevien ihmisten ”päissä”. Yrityksen erityislaatuisen kilpailukyvyn ”salaisuus” on sen ydinosaamista. Kaikille alan yrityksille yhteinen perusosaaminen on puolestaan sellaista osaamista, joka on kyseisellä toimialalla välttämätön toimintaedellytys. Sitä ovat sekä tukiosaaminen, kuten taloushallinto, henkilöstötoiminnot ja johtaminen, että toimialan perusosaaminen, kuten atk-osaaminen tietotekniikka-alalla, kouluttamiseen ja sisältöihin liittyvä osaaminen koulutusorganisaatiossa ja lihankäsittelyosaaminen lihatuotteita valmistavassa yrityksessä. Riitta Viitala Kehittyvä Elintarvike 2•07 Suomen Kuluttajaliitto haastaa: Valmisruokien ravintoarvot annosta kohti selkeästi pakkauksiin T eema loppujen lopuksi vastuussa omista valinnoistaan ja terveydestään, oleellista on valintatilanteen helpottaminen. Modernit pakkaukset ja erottuvat värit houkuttelevat ostamaan, mutta eivät anna kuluttajan terveyden kannalta mitään lisäarvoa. Kuluttajat pitävät pakkauksissa annettavaa tuotetietoa vaikeasti luettavana, eikä ravintosisältötietoja ymmärretä. Ketä varten merkinnät pakkauksissa ovat, jos suurin osa kuluttajista vain sivuuttaa ne? Jokainen kuluttaja tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta parempien vaihtoehtojen löytämiseksi kaupan hyllyiltä. Koska koulutettuja ravitsemusalan HK Ruokatalon Hedelmäkanaaterialla on Sydänmerkki. Kehittyvä Elintarvike 2•07 Perinteistä pikaruokaa Valmisruokien suosion takana on niiden pikaruokamaisuus: helppous ja nopeus edullisin hinnoin. Pikaruokaan ei suurinta osaa valmisruokaa voida silti rinnastaa, sillä ravintosisältöarvoja Suomen valmisruokamarkkinoiden markkinajohtaja Saarioisilla on kehitetty menetelmä, jolla voidaan tuoteryhmittäin selvittää valmisruokien ravitsemuksellista laatua rasva-, suola- ja kuitupitoisuuksien osalta. tarkasteltaessa tuotteet ovat hampurilais- ja pizzaravintoloiden tarjontaan verrattuna lähes terveysruokaa. Lisäksi valikoima on huima. Myydyimmät valmisruoat ovat tuttuja ruokia: maksa- ja lihamakaronilaatikkoa sekä perinteisiä kiusauksia ja keittoja. Valmisruuilla onkin selkeästi tärkeä rooli perinneruokien säilyttäjänä. Moniko osaisi tai viitsisi tehdä maksalaatikkoa alusta lähtien itse? Kuinka helppoa onkaan vain lämmittää vaivalloisesti valmistuvat kaalikääryleet? Jouluna valmisruokien kulttuurinen rooli korostuu entisestään, sillä valmiina ostettavat perinnelaatikot ovat jo monelle itsestäänselvyys. Käyttäjiä kaikista kuluttajaryhmistä Valmisruoat ovat pienten työpaikkojen, yleisemmin naisten kuin miesten, sekä alemman koulutustason työntekijöiden eväsja kotiruokaa. Valmisruokien käyttönopeus ja -mukavuus sekä ravintolaruokaan nähden halvemmat hinnat houkuttelevat. Miehillä valmisruokien käyttö on yleistä fyysisesti raskaissa ammateissa. Rakennustyömailla ruokailuolosuhteet ovat haastavat: lounaspaikkoja ei ole lähellä, tai niissä karsastetaan haalaripukuista miesporukkaa. Valmisruoat ovat usein helpoin vaihtoehto. Yksinasuvat nuoret ja kouluikäisten lasten vanhemmat ostavat myös huomattavan paljon valmiita aterioita. Kiire antaa sysäyksen valmisruokien käyttöön. Vanhuksilla valmiit ateriat voivat olla tukena riittävän ravinnon saannissa. Ravitsemusvalistajien piirissä valmisruoilla ei ole kovinkaan hohdokasta mainetta. Mutta täytyy olla realisti; valmisruokia syödään todella paljon! Vain yhdellä valmisruoalla on Sydänmerkki Suomalaiset saavat suurimman osan ruokavalionsa rasvasta ja suolasta erilaisten elintarvikkeiden mukana lähes huomaamatta. Piilorasvan ja piilosuolan karsiminen vaatii lähteiden tiedostamista, eikä tämä ole nykyisessä elintarvikeviidakossa aivan helppoa. Avut tuotevertailuun ja parempien tuotteiden valintaan ovat tarpeen. Sydänmerkin avulla kuluttaja voi helposti löytää vaihtoehdon, joka tuoteryhmässään on rasvan laadun ja määrän sekä suolan suhteen parempi valinta. Hämmästyttävää on, että yli 250 Sydänmerkki -tuotteesta ainoastaan yksi on valmisruoka: HK Ruokatalon Hedelmäkana -ateria. Monen muun tuoteryhmän kohdalla yksi tärkeä meriitti uudelle tuotteelle on Sydänmerkki pakkauksen kyljessä. Jos yrityksillä on valmisruokien osalta tällainen tavoite olemassa, Kuva Saarioinen n Koska jokainen kuluttaja on neuvontatyötä tekeviä henkilöitä on Suomessa kuluttajien tarpeeseen nähden aivan liian vähän, lankeaa avustava rooli elintarviketeollisuudelle. Hyvä kehitys suomalaisten kolesterolitasoissa on pysähtynyt, ja lihavuus yleistyy etenkin miehillä ja nuorimmissa ikäryhmissä. Selvästi alle puolella aikuisväestöstä on tavoitteen mukainen verenpainetaso. Samaan aikaan erityisiä myyntimenestyjiä päivittäistavarakaupassa ovat mm. valmisruoat 5–10 % vuotuisella kasvullaan. Valmiina annoksina myytävien aterioiden suosio on vielä suurempi vuosittaisen kulutuksen kasvun ollessa yli 10 %. Koska valmisruokia syödään todella paljon, herää kysymys, onko näillä trendeillä jonkinlainen yhteys? Voisiko teollisten valmisruokien ravitsemuksellista laatua parantamalla vaikuttaa myös lihomis- ja elintapasairaustrendeihin? Miten kuluttajia voisi valmisruokaviidakossa ohjata parempiin valintoihin? Kuva HK Ruokatalo Suomen Kuluttajaliitto haastaa kaikki valmisruokavalmistajat merkitsemään pakkauksen näkyvimpään osaan huomiota herättävällä tavalla oleelliset ravintoarvot valmisruoka-annosta kohden. Haasteella on kansanterveydellistä ja euromääräistä painoarvoa 5,2 miljoonan kuluttajan maassa. Saarioinen selvittää ravitsemuksellista laatua Suomen valmisruokamarkkinoiden markkinajohtaja Saarioisilla on kehitetty menetelmä, jolla voidaan tuoteryhmittäin selvittää valmisruokien ravitsemuksellista laatua rasva-, suola- ja kuitupitoisuuksien osalta. Tutkittavia tuoteryhmiä verrataan laskennallisiin vertailuarvoihin, jotka on laskettu ravitsemussuosituksia ja Finnravinto 2002 -tutkimuksen saanti- ja kulutustietoja hyödyntäen. Tuoteryhmien ravintoainekeskiarvot suhteutetaan myynnin suuruuteen, jolloin kansanterveydellisesti merkittävimpien volyymituotteiden merkitys tulee huomioiduksi. Saarioisten mukaan mallia on tulevaisuudessa tarkoitus käyttää tuotekehityksen ja markkinoinnin apuna terveellisempien tuotteiden kehittämisessä. Vaikka menetelmä on vielä esiastekäytössä, Saarioinen tekee avointa edelläkävijätyötä valmisruo- kien ravitsemuksellisen laadun parantamiseksi. Toivottavasti tätä työtä todella hyödynnetään tuotekehityksessä ja toivottavasti menetelmä toimii mallina ja haastaa myös muita alan tekijöitä. Suurten kuluttajaryhmien nykyiset arjen ajankäyttö- ja ruokailutrendit tuskin oleellisesti muuttuvat lähivuosina. Siksi ei ole realistista ajatella, että valmisruokien myynti vähenisi. Päinvastoin. Kysyntä kasvaa ja kaikkiin osapuoliin kohdistuu paine kantaa kortensa kekoon taistelussa lihomis- ja elintapasairaustrendejä vastaan. Tämä asettaa kovan haasteen vastuunsa tiedostavalle elintarvikeyritykselle. Kuluttajille tulee kehittää entistä terveellisempiä ja hyvänmakuisia valmisruokavaihtoehtoja selkeillä ravintoarvomerkinnöillä. Annikka Marniemi elintarvikeasiantuntija Suomen Kuluttajaliitto ry annikka.marniemi@ kuluttajaliitto.fi Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � sen savuttamisessa ei ole pitkälle päästy. ��������������������������������������� ��������������������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������������� � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � ���������������� Kehittyvä Elintarvike 2•07 7 Marjojen terveysvaikutukset ovat tutkitusti kiistattomat, mistä on saatavilla vähitellen myös kliinistä näyttöä. Näitä terveysvaikutuksia tulisi entistä enemmän hyödyntää myös uusien ja/ tai pidemmälle jalostettujen marjatuotteiden kaupallistamisessa. n Vuonna 2006 käynnistyneen Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman marjaklusterin tavoitteena on löytää malleja marjaalan osaamisen tuotteistamiseksi korkean jalostusarvon tuotteiksi kansainvälisille markkinoille. VTT selvitti Marjaklusterin toimeksiannosta marjojen ja marjasivuvirtojen hyödyntämispotentiaalia Suomessa. Katsaukseen koottiin tietoa Suomen ja Euroopan markkinoilla liikkuvista marjavirroista, marjatuotteista sekä marjojen uusista jatkojalostusmahdollisuuksista. Monet selvitykset osoittavat, että esimerkiksi antioksidatiivisuus on hyvin vahva trendi USA:n terveyttä edistävien elintarvikkeiden markkinoilla ja markkinoinnissa. Marjat luontaisina antioksidanttipakkauksina sopivat hyvin tämän trendiaallon harjalle. mainen uutetuotanto mahdollistaisi myös harvinaisempien marjojen jalostamisen korkean jalostusasteen tuotteiksi. Myös kuivattuja marjatuotteita, kuten kuivattuja kokonaisia marjoja, marjajauheita ja marjakuituvalmisteita, olisi mahdollista valmistaa Suomessa suurempiakin määriä sellaisenaan käytettäväksi tai erilaisten elintarvikkeiden raaka-aineiksi. Sitralle tehdyssä katsauksessa kuvataan esimerkkien avulla mustikan, puolukan ja mustaherukan fraktioinnin potentiaalia. Kuva Raija Ahvenainen-Rantala Marjoissa vielä paljon hyödynnettävää Marjateollisuuden sivuvirrat hyötykäyttöön Mehujen valmistuksessa syntyy 20–30 % alkuperäisten marjojen määrästä puristemassaa, joka sisältää marjan kuoriosat, siemenet ja muut kiintoaineet. Se on käyttökelpoinen raaka-aine edelleen jalostettavaksi ja sisältää paljon kasvin sisältämiä kivennäisaineita, vitamiineja, flavonoideja ja väriaineita. Puristemassan hyödyntämismahdollisuudet ovat lähes yhtä laajat kuin kokonaisen marjan. Siitä voidaan mm. uuttaa arvok- Teollisuuden marjavirrat • Suomessa poimituista luonnonmarjoista teollisuuteen arvioidaan päätyvän 12–15 milj. kg. Tästä määrästä lähes 9 milj. kg menee vientiin ja vain 3–6 milj. kg jalostetaan kotimaassa. • Erityisesti pakastetun mustikan vienti on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja muodosti vuonna 2005 yli puolet luonnonmarjojen viennistä. • Mustikasta suurin osa viedään Kiinaan ja Italiaan antosyaaniuutteiden raaka-aineeksi. • Uutteita käyttävät luontaistuote-, elintarvike- ja kosmetiikkateollisuus. • Pääosa Suomen teollisuuden käyttämistä puutarhamarjoista tuodaan pakastettuna ulkomailta. Suomen oma puutarhamarjatuotanto päätyy suurimmaksi osaksi tuorekauppaan. • Vuonna 2005 Suomeen tuotiin pakastettuja marjoja 13 milj. kg. Kiinnostavia uusia mahdollisuuksia T Marjojen teollinen jalostus on Suomessa perinteistä. Marjoista valmistetaan pääasiassa mehuja, hilloja, marmeladeja ja alkoholituotteita. Uusina tuotteina markkinoille on tullut mm. siemenöljyjä, erilaisia kuivattuja marjatuotteita sekä pakastettuja marjapyreitä. Marjauutteiden tuotanto on vähäistä lukuun ottamatta marjaöljyjen valmistusta. Samaan aikaan pakastettua mustikkaa viedään ulkomaille uutteiden raaka-aineeksi kasvavalla tahdilla. Tärkeää olisikin selvittää, onko marjojen fraktioinnista mahdollista saada kannattavaa liiketoimintaa kotimaassa. Koti- Kehittyvä Elintarvike 2•07 Mustikasta saatavia erilaisia fraktioita koko marja hyödyntäen. kaita bioaktiivisia fenolisia yhdisteitä tai erottaa siemenet ja uuttaa niistä edelleen öljyä. Lisäksi kuorista ja siemenistä voidaan erottaa kuitufraktio, jolla on laajat käyttömahdollisuudet erilaisten terveellisten elintarvikkeiden raaka-aineena. Puristemassaa on myös mahdollista käyttää lähes sellaisenaan leivonnassa, soseiden ja hyytelöiden sekä erilaisten käymistuotteiden valmistuksessa. Uusi kotimainen, marjoja jalostava liiketoiminta? Suomen metsissä kypsyy vuosittain 500–1000 miljoonaa marjakiloa, josta arvioidaan olevan poimittavissa noin 100 miljoonaa kiloa. Nyt vain 40–45 miljoonaa kiloa kerätään talteen. Poimijapula on ollut yksi suurimpia marja-alan kasvua rajoittavia tekijöitä. Ulkomaisten poimijoitten käyttö on kuitenkin vuosi vuodelta ollut kasvussa ja tuo uusia näköaloja marja-alalle. Marjaliiketoiminnassa mukana olevien yritysten kannalta kyse on tietenkin aina rahoituksesta ja liiketoiminnan kannattavuudesta. Kotimaista jalostusta rajoittavana tekijänä on saattanut myös olla se, että marjojen kysynnän kasvaessa ulkomailla pakastetun marjan vientihinnat ovat nousseet ja riskit ovat olleet pieniä verrattuna siihen, että olisi perustettu kokonaan uutta liiketoimintaa Suomeen. Sitra on marjaklusterinsa kautta nyt tukemassa suomalaisten marja-osaajien yhteenliittymistä, verkottumista ja yhteistyötä ja tarjoamassa hienoa tilaisuutta suomalaisen marjaraaka-aineen tuotteistamiseksi korkean jalostusarvon tuotteiksi kansainvälisille markkinoille. Mirja Mokkila asiakaspäällikkö VTT [email protected] Katariina Roininen erikoistutkija VTT [email protected] Kirjoittajat ovat Elintarviketieteiden Seuran jäseniä 1JEÊKPIUPQBJLLBLFIJUUZWJMMÊNBSLLJOPJMMBo MJTÊÊBSWPBZIUFJTUZÚMMÊ :MJWVPEFOBKBOPO$IS)BOTFOPMMVUMVPUFUUBWBLVNQQBOJFMJOUBSWJLFUFPMMJTVVEFTTBLBJLLJBMMB NBBJMNBTTB,FIJUUÊNÊMMÊVVTJBUVPUFTPWFMMVLTJBBVUBNNFBTJBLLBJUBNNFTBBWVUUBNBBOUBWPJUUFFU 5ZÚNNFBVUUBBNJMKPPOJFOJINJTUFOBSLJQÊJWÊÊKPLBQVPMFMMBNBBJMNBB t1VIEBTWJMKFMNÊU t&OUTZZNJU t-VPOOPMMJTFUWÊSJU t-VPOOPMMJTFUBSPNJU t&SJLPJTSBBLBBJOFFU $IS)BOTFO"4#HF"MMÏ%,)STIPMN1IPOFXXXDISIBOTFODPN Kehittyvä Elintarvike 2•07 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Food Scient -hankkeessa on alkanut tänä keväänä kaksi kliinistä koetta, joissa tutkitaan ravintokäyttösienten vaikutuksia erityisesti ihmisen energia-aineenvaihduntaan. Alustavien tietojen mukaan luvassa on mielenkiintoisia tutkimustuloksia, joista osa valmistuu jo toukokuun loppuun mennessä. n Tutkimukset tehdään yhteis- Sienten kypsentäminen suositeltavaa Todennäköisesti kaikkien sienilajien kypsentäminen normaalin ruuanvalmistuksen yhteydessä on suositeltavaa, sillä osa ihmisistä saa mm. raaoista herkkutateista, siitakkeista ja herkkusienistä iho-oireita. Oireiden tausta ja yleisyys eivät ole tarkalleen selvillä, mutta tiedetään, että aiemmin raaoista sienistä oireita saaneet henkilöt voivat täysin turvallisesti nauttia kypsennettyjä sieniä. Herkkyyden tausta lienee osin geneettinen, eikä toistaiseksi ole olemassa keinoa tietää en- Kotimainen siitake tuotetaan puhtaissa oloissa keinotekoisella puupurualustalla. nakkoon omaa herkkyystasoaan. Siksi olisi suotavaa, ettei sienten markkinoinnissa voimakkaasti korostettaisi niiden käyttökelpoisuutta raakasalaatteihin ja vastaaviin. Lisäksi kypsennetyt sienet ovat ruuanvalmistuksen kannalta kypsentämättömiä kiitollisempi raaka-aine, koska sienten oma ns. umami-maku täydentää ja vahvistaa esim. monien liharuokien aromikkuutta. Sienissä vähän energiaa ja paljon kuitua Ravitsemuksellisesti sieniä on totuttu pitämään varsin tasalaatuisena raaka-aineena, ”sieninä”. Karkealla tasolla sienet ovatkin Kuva Arsi Ikonen työssä Joensuun, Kuopion ja Helsingin yliopistojen sekä PohjoisKarjala-projektin tutkimussäätiön ja Kansanterveyslaitoksen kanssa. Vuoden 2003 alussa PohjoisKarjalaan perustettiin Euroopan aluekehitysrahaston, Maakuntaliiton, kuntien ja oppilaitosten tuella Sienikeskus. Se tuotti projektiluonteisesti ja usean tutkijan voimin sieniviljelyn erikoiskysymyksiin liittyvää, kokeelliseen toimintaan perustuvaa tietoa. Kolmivuotisen Sienikeskushankkeen toimintakauden loppupuolella tutkimus keskittyi erityisesti sienten laatuun ja terveydelliseen merkitykseen. Hankkeen työtä jatkaa paikallisten elintarvikeraaka-aineiden asiantuntijatahona Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Food Scient -hanke. Tutkimusten sieniin kohdistuvassa osiossa on keskitytty nimenomaan käytetyimpiin ruokasieniin, joita ovat viljellyistä sienistä markkinakoon mukaisessa järjestyksessä herkkusieni, siitake ja osterivinokas sekä luonnonsienistä mm. herkkutatti, kantarelli ja suppilovahvero. Koetoiminnan johdonmukaisena tavoitteena on alusta saakka ollut tuottaa uutta, luotettavaa ja hyödynnettävissä olevaa tietoa sienten ravitsemuksellisesta laadusta ja terveysvaikutuksista kuluttajaa hyödyttävässä muodossa. Kuva Hannu Mäkelä Sienten terveysvaikutuksia tutkitaan Pohjois-Karjalassa Projektipäällikkö Hannu Mäkelä (vas.) ja tutkija, FT Arsi Ikonen analysoivat sienikuitujen hajoavuutta suoliston ravinneyhdisteiksi. 0 Kehittyvä Elintarvike 2•07 varsin samankaltaisia. Useimmissa lajeissa pääosa tuorepainosta on vettä (85–95 %), energiapitoisuus on matala (95–140 kJ/ 100 g), proteiineja on keskimäärin 1,6 % ja erilaisia kuituja runsaasti. Tarkemmin tutkittaessa on havaittu, että eri lajit poikkeavat mm. kuitupitoisuuksissa voimakkaasti toisistaan. Sienten terveysedut osana kokonaisvaltaisesti terveellistä ravitsemusta johtuvat pääosin matalasta energiapitoisuudesta ja korkeasta kuitupitoisuudesta. Tutkituista sienistä kuitua on eniten (noin 50 % kuivapainosta) siitakkeessa, lampaankäävässä ja kantarellin sukuisissa lajeissa. Osterivinokkaassa kokonaiskuidunmäärä on noin 40 % ja herkkusienissä ja -tatissa noin 30 %. Sienikuidut ovat tyypillisesti proteiinien, glukaanien ja kitiinin muodostamia monimutkaisia rakenteita, joiden sulavuus ruuansulatuskanavan yläosassa on heikko. Liukoisen kuidun määrä on kaikissa hankkeen tutkimissa sienissä ollut keskimäärin vain 2 % kokonaiskuivapainosta. Tämä yhdistyneenä sienille tyypilliseen korkeaan mannitolija trehaloosipitoisuuteen tekee niistä nopeasti täyttävää ravintoa, joka saattaa aiheuttaa osalle ihmisistä oireiltaan laktoosi- intoleranssia muistuttavia ruuansulatusvaivoja. Heikkoon sulavuuteen liittyy kuitenkin mahdollinen merkittävä terveysetu. Ohutsuolessa sulamattomat ja imeytymättömät rakenteet ovat paksusuolen luonnollisen bakteeriflooran ravintoa, josta se tuottaa monivaiheisesti mm. paksusuolen pintasolukon tarvitsemia ravintoyhdisteitä. Runsaskuituinen sienimateriaali myös pidättää mekaanisesti osan ruokasulan sisältämästä rasvasta ja mahdollisista toksiineista. Sienet sopivat erityisesti länsimaiseen ruokavalioon, jossa korkeaenergiset ruuat aiheuttavat jatkuvasti yleistyviä metabolisen oireyhtymän seuraustiloja, kuten sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja paksusuolensyöpää. Liiallinen kovien rasvojen käyttö paistamisessa tietenkin kumoaa osan sienten terveyshyödyistä, mutta asia voidaan nähdä toisinkin: sienillä voi pyyhkiä pois osan rasvan haitoista. Beetaglukaania vähintään yhtä paljon kuin kaurassa Sienten beetaglukaaneja on tutkittu erityisesti Kaukoidässä. Siellä on havaittu kemiallisesti puhdistetuilla glukaaneilla tehdyissä kokeissa merkittäviä puolustusjärjestelmän aktivaatioon kohdistuvia vaikutuksia, kun glukaaneja on ruiskutettu elimistöön. Maljoilla tapahtuvissa soluviljelmissä on edelleen todettu erilaisten sieniglukaanien hidastavan joidenkin syöpäsolujen kasvua ja jakaantumista. Puhtaita sieniglukaaneja käytetään myös länsimaissa elimistön oman puolustusjärjestelmän aktivointiin joissakin vaikeissa tautitiloissa, kuten pitkälle edenneissä syövissä ja AIDS:ssa muun hoidon tukena. Harvakseltaan ravintona käytetyillä sienillä ei ole kuitenkaan havaittu merkittävää vaikutusta elimistön puolustusjärjestelmään, joskin todistusvoimaisia tutkimuksia aiheesta on toistaiseksi vähän. Sen sijaan merkittävänä osana kuitufraktiota glukaaneilla on omat kuiduille tyypilliset hyötynsä. Kaikkien tutkittujen sienilajien beetaglukaanipitoisuus kokonaiskuivapainosta oli vähintään 7 % (herkkusienet, herkkutatti) eli samaa tasoa kuin kauralla. Kantarellin sukuisissa lajeissa beetaglukaaneja oli noin 11 %, osterivinokkaassa noin 14 % ja siitakkeessa peräti yli 17 %. Sienten glukaanit ovat rakenteellisesti samankaltaisia kuin viljaglukaanit, joskin vaikutuksiltaan monivaikutteisempina pidettyjä. Hannu Mäkelä projektipäällikkö Food Scient -hanke Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu [email protected] Pohjois-Karjalassa on käytetty luonnonsieniä pitkään • Pohjois-Karjalalla on pitkät perinteet luonnonsienien käytössä. Viime vuosikymmenelle saakka sienten käyttö on pohjannut lähinnä kotitarvepoimintaan ja kohdistunut erityisesti rouskuihin. Sienten käyttö osana ravitsemusta on Itä-Suomessa selvästi yleisempää kuin länsi- tai eteläosissa maata. • 1980-luvun puolivälissä alueella alettiin tuottaa kaupallisesti siitaketta VTT:n kehittämällä tuotantomenetelmällä keinotekoisissa oloissa sahanpurukasvualustoissa. • Samanaikaisesti Suomessa siitakkeen tuotannon aloitti suurehko joukko yrityksiä, joista jäljellä on enää kourallinen, näistä suurimpana Rääkkylässä toimiva Polar Shiitake Oy. Samassa kunnassa toimii myös Suomen suurin osterivinokastuottaja Selänteen Sieni Oy. Onnea 60 -vuotiaalle Elintarviketieteiden Seuralle Uusimmat ideat, maukkaimmat tuotteet Oy Biofincon Ab PL 22,15141 LAHTI Puhelin 03 864 364 www.biofincon.fi MAK-Tekniikka Oy on palveleva yhteistyökumppani materiaalinkäsittelyä tarvitsevalle teollisuudelle. MAK-Tekniikka Oy on saavuttanut toiminnallaan vankan jalansijan elintarvike- ja panimoteollisuuden kuljetin- ja kappaletavaran käsittelyyn liittyvien kokonaisjärjestelmien toimittajana. MAK-Tekniikka Oy takaa asiakkailleen tuotelinjojen jatkuvan toiminnan ja kehityksen sekä helpon päivittäisen ylläpidon myös toimituksen jälkeen. MAK-Tekniikka Oy Kirikalliontie 5 27320 IHODE puh 020 7569 444 fax 02 8236 382 www.maktekniikka.fi • 1990-luvun puolella Pohjois-Karjalasta alettiin viedä herkkutatteja pakasteina erityisesti Italiaan. Dalla Valle Oy:n toiminta on sittemmin levinnyt myös muualle Suomeen. • Maakunta on kansallisella tasolla tunnustettu sienialan osaamisestaan ja kaupallisesta toiminnastaan, joten myös alaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa on virinnyt Pohjois-Karjalassa. n Kehittyvä Elintarvike 2•07 1 Tänä päivänä liha on enemmänkin mielihyvän lähde ja osa hyvää ruokavaliota kuin pelkästään nälän poistaja. Myös Finfood Lihatiedotuksen viime vuoden lopulla teettämä tutkimus vahvistaa asian. n Positiivinen suhtautuminen li- haan on hyvässä myötätuulessa. Tämä näkyi konkreettisesti esimerkiksi kulutuksen kasvuna viime vuonna. Hyvä imago ennakoi kulutuksen kasvun jatkumista yhä jalostetumpina tuotteina ja arvopohjaisempina valintoina. Lähes jokainen suomalainen syö lihaa – vain 3 % ei syö sitä lainkaan ja 2 % hyvin harvoin. Lihaa syövien kuluttajien määrä on hieman kasvanut, ja samalla kasvisten ja kalan syöntiä on pyritty lisäämään. Merkittävä osa kuluttajista pitää lihaa ihan hyvänä ruokana ja kertoo syövänsä sitä säännöllisesti. Osa kokee lihan herkullisuuden ja nautinnon lähteeksi ja pitää sitä tärkeänä osana hyvää ruokailua. Nautiskelijoita on enemmän miehissä kuin naisissa ja, ehkä yllättäenkin, yleisemmin 15–34-vuotiaiden kuin vanhempien keskuudesta. Vain viidennes suhtautuu lihaan välinpitämättömästi. Lihan kulutus yli 20 kg alle EU-keskiarvon Elintason noustessa lihan kulutus on kasvanut. Lihaa syödään nyt kolminkertaisesti verrattuna aikaan kuusi vuosikymmentä sitten. Kasvusta huolimatta lihan kulutus on edelleen runsaat 20 kiloa alempi kuin EU-alueella keskimäärin. Ero johtuu lähinnä sianlihan ja siipikarjanlihan vähäisemmästä käytöstä. Lihaa syödään arkena ja viikonloppuina. Liha on useimmiten pääruoka ja samalla useimpien lempiruoka. Lihalla on ”arvotuotteen status” ja vakaat käyttötavat, mutta tuskin kulutus olisi kasvanut ilman monipuolista tarjontaa. Tarjonnan monipuolisuus on ollut valttia myös huonoina aikoina – kulutus ei ole laskenut, on vain suosittu edullisia vaihtoehtoja. Liha jalostetaan entistä enemmän puolivalmisteiksi, lihavalmisteiksi, valmisruuaksi ja ateriakokonaisuuksien osaksi. Nykykuluttajille on erityisen tärkeää, että ruuanvalmistus sujuu vaivattomasti ja tuottaa onnistumisen iloa. Suomessa lihan kulutuksen kasvu on painottunut siipikarjanlihaan viime vuosikymmeninä. Koko kulutuksesta vajaa neljännes on siipikarjanlihaa, puolet sianlihaa, runsas neljännes naudanlihaa ja hieman lampaanlihaa. Siipikarjanlihan lisääntynyt käyttö mukailee asenteita. Valkoinen liha päihittää edelleen terveellisyysimagossa sian- ja naudanlihan, ja sen käyttöä pyritään lisäämään samasta syystä. Toisaalta myös makkaran ja punaisen lihan käyttö on kasvanut, vaikka käyttöä pyritäänkin Lihan kulutus Suomessa 1947-2006 kg/hlö/vuosi 70 Liha yhteensä 69,2 Siipikarjanliha 15,7 Naudanliha 60 Sianliha 50 18,5 40 30 34,3 25,3 20 10,4 10 13,5 T eema 0 1950-54 1960-64 1970-74 1980-84 1990-94 2001-05 1947-49 1955-59 1965-69 1975-79 1985-89 1995-2000 2006 vuodet Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Kuva Lihatiedotus Lihan kulutus kolminkertaistunut 60 vuodessa kysyttäessä yleisemmin rajoittamaan kuin lisäämään. Lihavalmisteiden runsas käyttö suomalainen piirre Lihavalmisteiden runsas käyttö on suomalainen erityispiirre, samoin tuorevalmisruokien perinne. Pelkästään makkaroihin ja leikkeleisiin kuluu yli puolet lihan kokonaiskulutuksesta. Lihavalmisteissa suositaan runsaasti lihaa sisältäviä vaihtoehtoja, täyslihaleikkeleitä ja A-luokan grillimakkaroita. Lihaa ostettaessa tärkeimmät valintaperusteet ovat hinta, kotimaisuus/alkuperä sekä tuoreus ja muut laatutekijät (esim. lihatai rasvapitoisuus). Vuoteen 2004 verrattuna lihan alkuperän merkitys on kasvanut. Makkaran kohdalla maun merkitys on suurempi kuin lihalla, lähes hinnan veroinen, ja se on vielä korostunut viime vuosina. Suhtautuminen pakattuun lihaan on selvästi myönteisempää kuin 1990-luvun lopulla. Osa kuluttajista ostaisi lihan mieluummin irtomyynnistä, mutta toisaalta ani harva kertoo vähentäneensä lihan kulutustaan siksi, että joutuu ostamaan pakattua lihaa. Tiedotuksella on vielä töitä, sillä edelleen osalla kuluttajista on ennakkoluuloja pakatun lihan laatua kohtaan. Kuluttajat luottavat kotimaisen lihan laatuun Kuluttajilla on hyvä kuva suomalaisen lihan laadusta, ja kuva on viime vuosina parantunut. Lähes yhdeksän kymmenestä pitää suomalaisen lihan laatua moitteettomana. Suomalainen liha päihittää laatumielikuvassa tuontilihan, mutta senkin imago on parantunut, eniten ruotsalaisen ja tanskalaisen lihan. Eläintautitilanteen katsotaan olevan hyvällä tolalla Suomessa. Käsitys eläinten kasvatusolosuhteista on pääosin myönteinen. Siipikarjanlihaa pitää turvallisena peräti 97 % kuluttajista, joka toinen erittäin turvallise- Lihan kulutuksen historiaa 1947–2007 n Maatalousvaltainen yhteiskunta ja omavaraistalous loivat pohjan lihan kulutukselle. Energiapitoisuus ja nälän poistaminen oli myös lihan ja yleensäkin ravinnon arvostuksen perusta. Sianlihaa syötiin hieman enemmän kuin naudanlihaa. Makkaraa tuotettiin jo teollisesti, mutta vain ”käsityönä”. Siipikarjanliha oli munintansa lopettaneita kanoja ja lampaanliha nykyistä yleisempi lihalaji. Säännöstelytalous hidasti kulutuksen kasvua. Kulutus palautui sotaa edeltäneelle tasolle vasta 1950-luvun lopulla. Sotaaikana kulutus väheni tilastoissa, kun osa lihasta myytiin ”mustan pörssin kaupassa”. Ripeää kasvua 1960-luvulta lähtien Lihan kulutus kasvoi voimakkaasti 1960-luvulta lähtien, kun na. Niin ikään luotetaan Suomen salmonellavalvonnan tehokkuuteen. Useimmille ei tule mieleenkään tinkiä lihan käytöstä. Lihan veroisia vaihtoehtoja ei ole helppo löytää, kun mietitään, mitä laittaa ruuaksi. Hyvän maun lisäksi vaa’assa painaa se, että liha koetaan niin oleelliseksi osaksi ruokavaliota ja terveelli- tarjonta monipuolistui ja lihateollisuus kehittyi. Kokonaisia pakastebroilereita näkyi jo kaupoissa. Ruokavaliossa oli myös nakkeja, leikkelemakkaroita, grillimakkaroita, valmisruokalaatikoita ja -säilykkeitä. Sianlihan käyttö makkaran raaka-aineena lisääntyi, ja sen kokonaiskäyttö ohittikin naudanlihan 1970-luvun alussa. Myös naudanlihan kulutus kasvoi ja oli korkeimmillaan 1970luvun lopussa. Broilerin tuoretarjonta ja kulutuksen rakettimainen nousu käynnistyi 1980-luvulla. Tehokas tuotekehitys raivasi tietä muullekin pakatulle lihalle. Vuosikymmenen lopun ”kulutusjuhla” kohotti lihan ja valmisruokien käyttöä. Sittemmin lama leikkasi kokolihan syöntiä, mutta nosti edullisempien vaihtoehtojen kysyntää. EU-aika kansainvälistänyt ruoka-alaa Siirryttäessä Euroopan unioniin halvenneet hinnat piristivät kulutusta, joka kasvoi suuren ”hintajulkisuuden” säestämänä. Asenteet valmisruokia kohtaan tulivat myönteisemmiksi, ja kulutus alkoi kasvaa. Syitä kasvuun olivat myös viikonloppu- ja arkiruokailun eriytyminen ja kansainvälistyminen. Lisäksi koulutustason nousu nopeutti uusien tapojen omaksumista. Kuluttajia on ohjattu vähentämään rasvan ja suolan käyttöä. Lihasta on riisuttu näkyvä rasva, lihavalmisteiden ja valmisruokien rasvapitoisuutta on alennettu ja suolan määrää vähennetty. Lihantuotantoa ovat koetelleet myös eläintaudit 2000-luvulla. Kuluttajien luottamus on kuitenkin palautunut nopeasti viranomaisten ja liha-alan tehokkaan toiminnan tuloksena. Vaikutukset kulutukseen ovat olleet Suomessa vähäisempiä kuin muualla. Tautiuhka on leikannut lähinnä tuontia niin BSE:n kuin lintuinfluenssan kohdalla. Lähteet: • Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 1997–2006, Finfood Lihatiedotus. • Lihan kulutustrendit 1947– 2006, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy sen ruokavalion koostaminen tuntuisi vaivalloiselta ilman lihaa. Anne Kallinen toimitusjohtaja Suomen Gallup Elintarviketieto Oy [email protected] Riitta Stirkkinen tiedotuspäällikkö Finfood Lihatiedotus [email protected] Lihan proteiineilla laatua laihtumiseen Proteiineilla on hyvä kylläisyysarvo. Runsaasti proteiineja sisältävä ruoka pienentää lähes huomaamatta energiansaantia, selvitti ravitsemustutkija MarikaLaaksonen Helsingin yliopistosta Finfoodin tiedotustilaisuudessa helmikuussa. Laaksonen korosti, että laihduttajan kannattaa kiinnittää huomiota ruokavalionsa riittävään proteiinin määrään myös siksi, että proteiini laihduttaa erityisesti rasvakudosta, jolloin laihtumisen laatu on hyvä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittaa proteiinien määräksi 10–20 % kokonaisenergiasta. Runsaasti proteiineja sisältävässä ruokavaliossa proteiinien määrä on 25 % energiasta, noin 1,6 grammaa painokiloa kohti. Tällaisella ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia erityisesti keskivartalolihavuuden (ns. omenalihavuuden) hoidossa. Keskivartalon ja sisäelinten ympärillä olevan rasvakudoksen määrä vähenee ja laihtumistulokset ovat pitkäaikaisia. Myös metabolista oireyhtymää sairastavien on todettu saavan lisähyötyä laihdutukseen ja painonhallintaan proteiinipitoisesta ruuasta. Laihduttajan kannattaa valita ruokavalioonsa erityisesti vähärasvaista lihaa ja lihavalmisteita, sillä lihan proteiinin biologinen arvo on hyvä. Tosin kotikeittiöissä kannattaa olla tarkkana, ettei vähärasvaisesta lihasta tehdä raskasta ja rasvaista ruokaa. Lisätietoja: Finfood Lihatiedotus, Riitta Stirkkinen, riitta.stirkkinen@finfood Öljyt hyvään ruokaan Kasviöljyt teollisuuden ja ammattikeittiöiden tarpeisiin. Mildola oy Puh. 010 402 2300, fax 010 402 2344 www.mildola.fi Kehittyvä_Elintarvike.indd 1 30.1.2007 11:43:15 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Hyvä, paha suola Suolalla on tehtävä. Suola eli natriumkloridi parantaa elintarvikkeiden säilyvyyttä esimerkiksi levitettävissä rasvaseoksissa ja kalatuotteissa. Se vaikuttaa vedensidontakykyyn, käymiseen ja muokkaa suotuisasti elintarvikkeen rakennetta esimerkiksi lihatuotteissa. Lisäksi suola vaikuttaa elintarvikkeen makuun. n Ajanjakso, jona suolaa on lisät- ty ruokaan, on hyvin lyhyt, jos ajatellaan ihmisen kehityshistoriaa ja geeniemme sopeutumista uusiin tilanteisiin. Elimistömme on geneettisesti ohjelmoitu ravinnolle, jossa on vähän natriumia eikä lainkaan lisättyä suolaa sekä paljon kasviksista, marjoista ja hedelmistä saatavaa kaliumia. Elimistö tarvitsee natriumia Natriumia tarvitaan elimistön nestetilavuuden säätelyssä. Hyvinvoinnin kannalta riittävä määrä vastaa kuitenkin keskimäärin vain 1,5 grammaa suolaa eli natriumkloridia päivässä, mille tasolle elimistömme on geneettisesti sopeutunut. Runsas suolan saanti janottaa. Jano on tärkeä elimistön suolatasapainon ylläpitämiseksi. Normaalitilanteessa fysiologisen tarpeen ylittävä suolamäärä ei kerry elimistöön, vaan se erittyy pois elimistöstä munuaisten kautta. Verenpaineen kohottaminen on tehokkain keino poistaa ylimääräinen suola ja siihen sitoutunut vesi elimistöstä. Mekanismi ylläpitää elimistön neste- ja suolatasapainoa. Elimistömme reagoi suolan saannin vähenemiseen vastakkaisesti liikasaantiin verrattuna. Janontunne ja vedenkulutus ovat vähäisempiä. Myös verenpaine asettuu matalammalle tasolle, jotta suolan saanti ja suolan eritys ovat yhtä suuret. T eema Suolan vähentäminen vaikuttaa terveyteen Suolan saantia vähentämällä saavutetaan helposti suuria terveydellisiä vaikutuksia. Kansalliset ja kansainväliset hoito- ja ra- Kehittyvä Elintarvike 2•07 vintosuositukset korostavatkin suolan käytön vähentämisen merkitystä. Suomessa suolan päivittäinen saanti on vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana tasaisesti noin 14–15 grammasta 10 grammaan miehillä. Pienemmästä energiankulutuksesta johtuen naisten saantitasot ovat hieman vähäisempiä (7–8 g). Suolan saannin väheneminen Suomessa tapahtuu kuitenkin liian hitaasti. Nykyisellä muutosvauhdilla tulee kestämään kauan, ennen kuin saavutetaan nykyisten ravitsemussuositusten mukaiset määrät (miehet 7 g ja naiset 6 g NaCl/vrk) puhumattakaan kansallisesta hoitosuosituksesta (Kohonneen verenpaineen Käypä Hoito-suositus) ja WHO:n asettamasta tavoitetasosta (5 g NaCl/vrk). Onko meillä aikaa odottaa? Runsas suolankäyttö aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja, joista kohonnut verenpaine on suurin. Kohonnut verenpaine puolestaan on erittäin merkittävä aivohalvausten ja sydänkuolemien riskitekijä. Verenpaineen kohoamisen ohella suolan runsaaseen käyttöön liittyy myös muita haittoja. Runsas käyttö aiheuttaa sydämessä sairaalloista paksuuntumista, joka lisää äkkikuolemien, rytmihäiriöiden ja sydäninfarktin riskiä. Suola lisää janontunnetta ja juoman kulutusta. Koska paljon energiaa sisältävät juomat edustavat merkittävää osaa juomakulutuksessa, runsas suolan käyttö epäsuorasti myötävaikuttamassa lihavuuden kehittymiseen. Liiallinen suolan käyttö heikentää myös verenpainelääkkeiden tehoa. Lisäksi on huomioitava, että suomalainen väestö vanhenee tulevien 20 vuoden aikana voimakkaasti. Ikään liittyvät ongelmat kuten sydän- ja verisuonisairaudet tulevat jatkossakin olemaan keskeinen kansanterveydellinen ongelma Suomessa. Mieltymys suolaan opittua Vastasyntynyt ei aisti lainkaan suolaisuutta. Selityksenä tälle saattaa olla se, että lapsivesi on fysiologista suolaliuosta ja jatkuva aistimus olisi liian suuri stressi lapsen makuaistille. Suolan aistimisen kyky kehittyy vasta noin neljän kuukauden iässä. Suolaisuuden aistimisessa on yksilöllisiä eroja. Syljen korkea alfa-amylaasipitoisuus edesauttaa suolaisen maun aistimista. Väestöstä on keskimäärin 20 % supermaistajia, jotka aistivat karvaanmakuisen 6-n-propyylitiourasiilin (PROP). NaCl-suolaisuuden aistimisen oletetaan vaihtelevan samoin kuin PROPkarvauden aistimisen Suolattomampaan ruokavalioon siirtyminen vaatii vain lyhyen totuttelun. Esimerkiksi 0,7 % tai sitä vähemmän suolaa sisältävä leipä voidaan jo keskimäärin 2–3 viikon kuluttua kokea normaalisuolaiseksi. Elintarviketeollisuus on vähentänyt tuotteittensa suolapitoisuutta viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta viime aikoina suolarintamalla on ollut hiljaista. Suola korostaa elintarvikkeen makua Elintarvikkeen koostumus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten sen sisältämä suola aistitaan. Elintarvikkeen suolapitoisuuden alentaminen vaatii usein reseptimuutoksen, jotta uusi makutasapaino saavutettaisiin. Mitä enemmän komponentteja elintarvikkeessa on, sitä helpompi sen suolapitoisuutta on alentaa. Näin runsaasti ainesosia sisältävistä tuotteista, esimerkiksi eineksistä, suolan määrää on helpompi alentaa kuin esimerkiksi vaaleasta leivästä ilman, että tuotteen aistittava profiili merkittävästi muuttuisi. Monikomponenttisysteemeissä suolan määrää voidaan laskea jopa 30 % ilman, että tuotteen suolaisuudessa havaitaan merkittävää muutosta. Myös tuotteen sisältämän rasvan määrä vaikuttaa suolaisuuden aistimiseen. Flavorin aistiminen on voimakkaampaa rasvaisesta kuin rasvattomasta elintarvikkeesta. Elintarvikkeen suolaista makua voimistavat umami sekä mausteet ja yrtit, joita käyttämällä elintarvikkeen suolapitoisuutta voidaan alentaa. Suolan määrää voidaan myös vähentää tietyissä elintarvikkeissa happamuutta lisäämällä. Tästä esimerkkinä on taikinan raskitus. Mineraalisuoloilla kaksoisvaikutus Mineraalisuoloilla on terveyteen kaksoisvaikutus. Matalammasta natriumkloridipitoisuudesta johtuen mineraalisuolan haittavaikutukset ovat vähäisemmät ruokasuolaan verrattuna. Lisäksi haitallista natriumkloridia on mineraalisuoloissa korvattu elimistöä suojaavilla kaliumin ja magnesiumin suoloilla. Runsaan kaliumin saannin on todettu alentavan verenpainetta ja suojaavan aivohalvausten kehittymiseltä. Kaliumin suojavaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa munuaisten kykyä erittää natriumia elimistöstä. Tämän takia kaliumin suojavaikutukset ovat suurimmillaan niillä henkilöillä, joilla suolan saanti on runsasta. Myös magnesiumilla on lievä verenpainetta alentava vaikutus. Magnesiumin pääasiallinen tehtävä elimistössä on toimia useiden entsyymien aktivaattorina, mutta sillä on myös verisuonia laajentavaa vaikutusta. Piilosuola esiin Kuluttajien käsitykset omasta suolankäytöstään ovat usein hyvin erilaiset todellisuuden kanssa, koska kuluttajat eivät voi vaikuttaa suureen osaan päivittäin saamastaan suolasta. Tutkimusten perusteella kotikäytön osuus WASH – World Action on Salt and Health • WASH – World Action on Salt and Health on vuonna 2005 perustettu maailmanlaajuinen asiantuntijaorganisaatio. Sen tavoitteena on parantaa väestön terveyttä suolan saannin vähittäisellä alentamisella. • Tällä hetkellä järjestöön kuuluu yli 200 jäsentä 50 eri maasta. Suomesta asiantuntijajäseninä ovat professori Pekka Puska (KTL), professori Heikki Karppanen (Helsingin yliopisto), professori Jaakko Tuomilehto (KTL) ja neuvotteleva virkamies Olli Simonen (sosiaali- ja terveysministeriö). • Maailman terveysjärjestö WHO tukee WASHin toimintaa. • Lisätietoja www.worldactiononsalt.com n suolan kokonaissaannista on koko ajan pienentynyt. Se on tällä hetkellä vain noin 20 %. Suomalaisessa ravinnossa tärkeimpiä suolan lähteitä ovat liha- ja kalatuotteet sekä leipä. Vähäsuolaisia tuotteita tarvitaan enemmän kuluttajien käyttöön. Kuluttajille olisi myös viestitettävä selkeästi vähemmän suolaa sisältävien tuotteiden terveellisyydestä. Kokemukset Suomesta osoittavat, että pakkausmerkinnöillä ja siihen liittyvällä viranomaisten ohjeistuksilla on ollut keskeinen suolansaantia vähentävä vaikutus. Pakkausmerkinnät auttavat kuluttajaa tekemään ter- veyden kannalta suotuisia valintoja. Ina Tammersalo-Karsten laatupäällikkö Apteekki- ja vähittäiskauppamarkkinointi Oriola Oy Artikkeli perustuu seuraaviin haastatteluihin: • Eero Mervaala, LT, farmakologian professori Kuopion yliopisto • Raija-Liisa Heiniö, FT, Erikoistutkija VTT • Tytti Itkonen, ylitarkastaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira • Kuopiossa 23.3.2006 pidetyn Vanha suola janottaa -seminaarin luentomateriaali Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen Suolan merkitsemismääräykset muuttuvat • Tammikuussa 2007 voimaan astuneen EU:n ravitsemusja terveysväiteasetuksen (1924/2006) myötä suolan merkitsemismääräykset elintarvikkeissa tulevat muuttumaan. • Asetusta tullaan soveltamaan kuluvan vuoden heinäkuun alusta lukien. Siirtymäaika on heinäkuun loppuun 2009. • Suolan osalta suurin asetuksen aiheuttama muutos on, että nykyinen kansallinen vähäsuolaisuus-merkintä tulee poistumaan. Asetuksen perusteella elintarvikkeeseen voidaan tehdä merkintä ”vähennetty suolaa”, jos elintarvikkeen suolapitoisuus on vähintään neljänneksen alhaisempi kuin vastaavan tavanomaisen tuotteen. • Voimakassuolainen-merkintä tulee todennäköisesti säilymään, mutta rajoihin ja tuoteryhmiin saattaa tulla muutoksia. n Täsmäratkaisu Puulava on aina puulava, mutta muovilava on tiettyyn tarpeeseen varta vasten suunniteltu. Ne ovat täsmäratkaisuja, joissa otetaan huomioon käyttöympäristön erityispiirteet ja vaatimukset. Jokaisesta lavatyypistä on runsaasti kokoja ja malleja, joista valita. Hygienialavat on tarkoitettu elintarviketeollisuuden käyttöön. Ota yhteyttä Esillepanoon soveltuvat lavat toimivat myös kuljetuslavoina. Tilaa esite Kevytlavat säästävät pinottaessa tilaa 60 %. Lavat keskiraskaaseen käyttöön ovat keveitä ja kestäviä. Lavat raskaaseen käyttöön kestävät jopa 7500 kg:n staattista kuormaa. PL 1, Hevossaari, 18101 Heinola Puh. (03) 848 211, fax (03) 848 2350 www.schoellerarcasystems.com Kehittyvä Elintarvike 2•07 Murrosikä toi uutta tullessaan Elintarviketieteiden Seura juhlii 60-vuotista taivaltaan tänä vuonna. Sen kunniaksi esittelemme vuoden 2007 Kehittyvä Elintarvike -lehden kussakin numerossa yhden vuosikymmenen. Nyt ovat vuorossa vuodet 1957– 1966, jolloin seura kävi läpi murrosiän myrskyjä. n Seuran toisella vuosikymme- nellä Turkuun perustettiin Turun Elintarviketutkijain Seura ry, ja se rekisteröitiin toukokuussa 1960. ”Pysyvä” vesijaosto perustettiin vuonna 1958. Lehtiasia tuli ensimmäisen kerran esiin vuonna 1960, kun Livsmedelsteknik tiedusteli seuralta mielipidettä yhteispohjoismaisen elintarvikealan aikakauslehden perustamisesta. Hallitus kannatti hanketta, mutta asia hautautui toistaiseksi. Samana vuonna seura osallistui ensimmäistä kertaa Kemian Päivien järjestelyihin, ja vuonna 1963 seura ryhtyi yhteistyössä Kemian Päivien järjestäjien kanssa järjestämään vuotuista elintarvikesymposiumia. Vuonna 1966 seura julkaisi Elintarvikkeiden mikrobiologian laboratoriooppaan. Päätoimittajana oli FM Antti Ahlbäck ja toimittajina MMT Jorma Laine, Helge Gyllenberg ja Seppo Niemelä. T eema Vesijaosto laajensi toimenkuvaa Erityisen vesijaoston perustaminen oli ilmeisen onnea tuovaa. Se antoi tilaa muille sekä jäseniä että teollisuutta kiinnostaville ajankohtaisille kysymyksille. Seuran pohdittavaksi tulivat elintarvikevalvontaan, lisäaineisiin ynnä muihin elintarvikelain sovelluksiin liittyvät ongelmat. Hiljalleen alettiin keskustella myös ravitsemuksellisistakin näkökohdista. Seura antoikin useita asiantuntijalausuntoja lainsäädäntöön ja elintarvikevalvontaan liit- Kehittyvä Elintarvike 2•07 tyvissä asioissa 50-luvun lopussa. Lisäksi ETS kirjelmöi eri säätiöille ja rahastoille elintarviketutkimuksen ottamisesta tasapuolisesti huomioon tutkimusapurahoja jaettaessa. Kemian Päivien Elintarvikepäivän perustamisessa FM Antti Ahlbäckillä oli keskeinen rooli. ”Silloin oli kuppikuntia, ja helsinkiläiset alan vaikuttajat olivat eri leireissä. Elintarvikekentässä oli tuolloin barrikadeja korkeakoulutaustasta riippuen. Minun oli hyvä liikkua siinä kentässä pelaamattomalla kortilla, koska olin Åbo Academiin kasvatti ja pidin aina kiinni kemian tärkeydestä”. Tätä taustaa vasten Antti Ahlbäckillä oli kanava viedä Elintarviketutkijain asiaa ja Kemistiliiton edustajana myötävaikuttaa Elintarvikepäivän syntyyn. Seuran varsinaisten jäsenten lukumäärä lisääntyi tällä vuosikymmenellä voimakkaasti, keskimäärin 16 henkilöllä vuosittain, päinvastoin kuin kannattajajäsenten, joiden lukumäärä oli vähimmillään viisi vuonna 1966. Ristivetoa jäsenkysymyksissä Jäsenmäärän kasvuun vaikutti ehkä toiminnan monipuolistuminen, mutta myös jäsenkysymys. Polttava aihe tuolloin oli, ketkä saavat liittyä seuran jäseniksi ja toimia johtokunnassa. Seuranhan olivat perustaneet kemistit, ja ainakin vaikutusvaltainen osa heistä halusi pitää Elintarviketutkijain seuran kemistien seurana. Vuosikokoukset vetivät tuolloin väkeä, sillä eri intressipiirit halusivat saada edustajiaan hallitukseen. Myös Kemistiliitto sekaantui vahvasti asiaan. VTT:n tuolloinen johtaja, professori Olavi Nikkilä koettiin keulahahmona kapea-alaisessa katsonnassa. Muutos alkoi tapahtua FM Tapio Salon puheenjohtajuuskaudella vuonna 1964. ”Minä ymmärsin sen niin, että maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta tuli maitotalous- Ruoanlaittotaidot monet vanhojakin on meille. Ne siirtyivät äidiltä tyttärelle, jopa isiltä pojille. Vanhat ovat perusruoat, mutta kehittyneet tehdasvalmisteisiksi. Mainostaen saadaan monet niiden käyttäjiksi. Ennen kulki tieto taito suvusta toiselle. Tänään ovat keittokirjat, kurssit monenlaiset. Possukin kasvatettiin kotona, joskus teurastaja kulki nolona. Kun possu karkuun loikki, verissä päin juosten pihan poikki. Ruiskin itse kivikkoisilla pelloilla viljeltiin, jyvät jauhettiin ja leivät arinauunissa paistettiin. Marjat, sienet ja tatit metsästä poimittiin. Riistalle ansoja kuusikossa asetettiin. Nyt on valinnan varaa kinkuissa, leivässä ja juustoissa, otanko ruoan irtomyynnistä vaiko pakkauksissa. Kun menemme markettiin, niin ostettavaa riittää. Tulee hyvä mieli, ruoan runsaudesta Luojaa kiittää. Koulua käydään tohtoriksi saakka. Tieto kuitenkaan ei ole mikään taakka. Viisautta voidaan hyödyntää älypakkauksiksi asti, niin että ruoka pitkän ajan säilyisi varmasti. Onnittelut 60-vuotiaalle Seuralle! Tauno. W. Rantala puolen ihmisiä ja viljateknikoita, jotka olivat selviä elintarvikeihmisiä. Koin, ettei voi jatkua niin, että vain yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun kemistit olisivat se elintarvikekemia. Ja sitten aikoinaan, lähinnä Pekka Koivistoisen kanssa, viritettiin keskus- telua keskenämme ja laajennettiin se käsittämään koko elintarviketaloutta. Pekka Koivistoinenhan vei sitten paljon myöhemmin asiat niin, että Viikkiin tuli Aatto Prihti elintarvike-ekonomiaan. Näissä jäsenasioiden merkeissä seurassa oli aina sem- Paljon ovat ajat muuttuneet n Näin vuosikymmenien takaa kun ”kurkistaa” Elintarviketieteiden Seuran historiaan, ei voi muuta sanoa kuin paljon ovat ajat muuttuneet! Valtataistelu ja hyödyntavoittelu eivät kuvaa tämän päivän toimintaa seurassa, vaan paremminkin yhteistyö, avoimuus ja laaja-alaisuus. Toiminnan sisältö on aivan eri sfääreissä viiden jaoston ja seuran jäsenlehden ansiosta. Seura on tänä päivänä läpi koko Suomen, ei siis pelkästään pääkaupunkiseudun oppineitten, alaa kokoava ja verkostoiva elintarvikealan ammattilaisten yhdysside, jonka tarpeellisuuden jäsenistö tunnustaa. Mutta kaikkien työelämän paineiden, ajanpuutteen ja kasvaneitten vaatimusten ristitulessa ei ole aina helppo saada mm. uusia jäseniä hallitukseen. Lisäksi lehti, josta vasta alkuvuosikymmeninä unelmoitiin, on noussut nuoren aikuisen ikään. Lehden teko on ammattimaista, tulosvastuullista toimintaa, johon tarvitaan sekä jäsenistön että yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien panosta lukijoiden tarpeiden täyttämiseksi. Istun yhdettätoista vuotta seuran hallituksessa, ensimmäiset neljä vuotta hallituksen jäsenenä ja sen jälkeiset vuodet päätoimittajan ominaisuudessa. Tämä on ollut hyvä näköalapaikka. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana on siirrytty ammattimaiseen työskentelyyn, jossa ei ole varaa mihinkään kuppikuntaisuuteen. Raija Ahvenainen-Rantala Kommentti Seuran toinen vuosikymmen Seura sai uudet säännöt Saloa seuran puheenjohtajana seurannut professori Fritz P. Niinivaara toimi seuran puheenjohtajana kaksi kautta. Myös hän koki kielteisenä tendenssin, jossa seura valitsi jäsenet ja pyrki hillitsemään laajentumistaan. Ongelman poistamiseksi perustettiin sääntökomitea. Jäsenkysymys ratkesi, kun vuonna 1966 seuralle hyväksyttiin uudet säännöt, jotka rekisteröitiin 1967. Yhtenä vaikuttimena ristiriitoihin Niinivaara piti sitä seikkaa, että tuossa vaiheessa Suomesta puuttui elintarviketeknologian professuuri. Eri tahot pyrkivät vaikuttamaan siihen, että virka perustettaisiin itseä lähellä olevaan laitokseen, jolloin myös olisi ollut mahdollisuus tulla valituksi virkaan. Valtataistelua ja hyödyntavoittelua Todellisuudessa ETS:ää käytettiin 1960-luvulla eri tutkimuslaitosten valtataistelun ja jopa henkilökohtaisen hyödyntavoittelun välineenä. ETS:llä oli ja on edustus Elintarviketeollisuusliittoa lähellä olevan Elintarvikkeiden Tutkimussäätiön johtokunnassa. Samoin liitolla oli Tutkimusja koulutustoimikunta. Sekä Tutkimussäätiön että Tutkimus- ja koulutustoimikunnan jäsenyydet olivat haluttuja, sillä kummankin kautta pääsi vaikuttamaan, miten teollisuuden tutkimusmäärärahoja kanavoitiin eri korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille. Tapio Salo ja Antti Ahlbäck muistelevat pystyneensä vaikuttamaan Tutkimussäätiön jakamien tutkimusapurahojen suuntaan, ja myös monipuolistamaan sitä. Lähdekirjallisuus: • Suvi Ryynänen: Historiikki 1947–2000. Jäsenmatrikkeli 2001. Elintarviketutkijain Seura r.y. • Päivikki Savola: Elintarviketieteiden Seuran viisi vuosikymmentä – onko vesi muuttunut viiniksi? Kehittyvä Elintarvike 4/1997. ”ETS:ssä tuntee olevansa kotonaan” Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen, FM Antti Ahlbäck oli pitkään seuran aktiivivaikuttaja. Nykyisin hän seuraa ETS:n toimintaa Kehittyvä Elintarvike -lehden kautta. – ETS on aivan mahtava seura. Elintarviketeollisuuden työntekijöille ja tutkijoille ETS on ainoa poikkitieteellinen seura, jossa tuntee olevansa kotonaan, hän kiittää. Kuva Pirjo Huhtakangas moista pientä suukopua, jota ei voi sanoa riidaksi”. Fil.tri Taina Kuusen elämään jäänyt sanonta eräässä sääntökeskustelussa oli: ”Ei tänne kaikkia torikauppiaita voida ottaa!” n Vaasalaissyntyinen Antti Ahl- bäck on Åbo Akademin kasvatti. – Tein siellä sattumalta kymmenen suurta erikoistyötä, joista yhdessä olivat elintarvikkeet mukana, hän kertoo ja nimeää järjestöllisiksi oppi-isikseen FT, alkoholiylitarkastaja (KTM) Väinö Taipaleen ja Alkon Rajamäen tehtaan silloisen johtajan, professori Heikki Suomalaisen. Elintarviketieteiden Seuraan Ahlbäck liittyi 1950-luvun puolivälissä ja oli seuran puheenjohtaja vuonna 1963. Hän oli mukana monessa muussakin elintarvikealan järjestössä Suomessa ja ulkomailla: mm. vuonna 1965 perustetussa Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja koulutustoimikunnassa. Elintarvikkeiden Tutkimussäätiön perustamisessa oli liiton silloisella puheenjohtajalla, vuorineuvos Gunnar Hernbergillä vahva hallinnollis-taloudellinen merkitys. Suomen ensimmäinen kauppa- ja teollisuusministeriön alainen elintarvikeylitarkasta, FM Vilho Aalto aloitti työssään samoihin aikoihin vuonna 1960. Ahlbäck oli mukana myös Codex Alimentariusin työssä Suomen edustajana muokkaamassa kaakao- ja suklaalainsäädäntöä ja maailmanlaajuista analytiikkaa. Hän kävi myös Institut für Lebensmittelforschung und Verpackungen kokouksissa, jossa oli mukana kymmeniä eurooppalaisia elintarviketehtaiden Antti Ahlbäckin mielestä EU on tehnyt hyvää Suomelle: olemme oppineet kilpailemaan kansainvälisesti. päätutkijoita. Instituutin päätehtävä oli tuottaa perustietoa sovellettavaksi elintarviketeollisuudessa, mm. kaakao- ja suklaatehtaissa. Monipuolisuus ETS:n kantava voima Kun Antti Ahlbäck liittyi ETS:ään, seuran ydin oli hyvin kemistivaltainen ja seura näkyi ulospäin vahvimmin vesianalytiikan kautta. Alkuaikoina jäseniä oli parhaimmillaan noin 200. – Voimakas kasvu alkoi, kun Viikki sai opintoalansa kunnolla pyörimään professori Pekka Koivistoinen suurimpana moottorinaan. Nykyisin seuran jäsenten koulutustausta ja työtehtävät ovat hyvin monipuoliset. Mukana ovat niin insinöörit, teknologit, eläinlääkärit, kemistit, ravitsemusosaajat kuin ekonomistitkin. Uusimpana jäsenryhmänä ovat ammattikorkeakouluista valmistuneet insinöörit ja restonomit. Tänä päivänä seura yhdistää elintarvikeosaajat, työskentelivätpä he millä tahansa elintarvikealan sektorilla. Ahlbäck sanoo, että tieteellisellä seuralla on vaarana pelottaa jäseniä liiallisella tieteelli- syydellään. ETS:ssä näin ei ole, sillä seuran päätehtävä on tutkimustiedon monipuolinen soveltaminen käytäntöön. – Pidän ETS:ää henkilökohtaisesti täysin neutraalina järjestönä, hän toteaa. Lehti yhdistää elintarvikeosaajat Lehden tekemistä oli mietitty seurassa pitkään. Yksi ehdotus oli perustaa yhteispohjoismainen elintarvikealan ammattilehti 1960–1970-luvuilla. – Onneksi sitä ei syntynyt. Luulen, että lukijakunta ei olisi ottanut sitä omakseen. Nyt omasta lehdestä löytyy vuoden aikana jokaiselle jotakin. Teemanumerot ovat hyviä, Ahlbäck kiittää. Hän pitää hyvänä myös jaostojen leviämistä sisarseuroiksi maakuntiin, sillä ”ei kuopiolainen kostu siitä, jos käy kerran vuodessa kokouksessa Helsingissä”. Ahlbäckin mielestä ETS kattaa aika hyvin elintarviketeollisuuden eri sektorit ja koko alan. – Lähinaapurissa asuu lihamies, joka ei ole ETS:n jäsen. Annan hänelle usein lehden luettavaksi, jotta hänkin saisi saman Kehittyvä Elintarvike 2•07 7 jatkuu Kuva Antti Ahlbäckin kotialbumista kunnioittavan tunteen elintarviketieteiden aseman vahvistumisesta Suomessa. Ilman lehteä yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olisi. Neljä vuosikymmentä Fazerilla Antti Ahlbäck teki peräti 40 vuoden työuran Fazerilla. – Vuonna 1951 aloitin Fazerilla laboratoriopäällikkönä. Sen jälkeen olin tuotantopäällikkönä eri osastoilla, tuotannon teknillisenä johtajana, tuotantojohtajana ja viimeksi tutkimusjohtajana. Eläkkeelle jäin vuonna 1991. Ahlbäck teki hartiavoimin töitä oman alansa tuntemuksen – viljaan, sokeriin, rasvoihin ja kaakaoon perustuvan kemian – eteen monissa järjestöissä. – Siihen aikaan ei ollut rasvaproffaa, joten menin rasvatehtaisiin kysymään tietoa raaka-aineista, koska minun piti tietää samat asiat raaka-aineista kuin heidänkin. Minulle ei ole koskaan kelvannut miten, vaan halusin aina tietää miksi, mutta se vaati paljon lukemista. T eema Ammattitietoutta etsimässä 1950–1960-luvuilla Elintarvikealan ammattitiedosta oli kova pula 1950–1960-luvuilla. Kuvaavaa oli, että kun Ahlbäck meni lakritsijauhopussi kädessä VTT:lle, siellä oli vain yksi henkilö, joka osasi määritellä jauhojen tärkkelyksen ominaisuuksia. Ei tunnettu jauhoja, eikä rasvatietoakaan saanut kuin Paasivaaralta (nykyisin Unilever). Tippaleivät maistuivat saippualle, koska niiden keitossa käytettiin kookosrasvaa, jonka happojen koostumus synnytti saippuan makua. Kun asia selvisi, keittorasvaksi vaihdettiin maapähkinäöljy. – Tuohon aikaan tietoa ei ollut kovinkaan paljon, mutta koulun kulkeneet elintarviketeollisuuden työntekijät tekivät paljon yhteistyötä, Ahlbäck toteaa. Myös muiden alojen ihmiset kaipasivat kipeästi tietoja työssään. Kerran auton renkaiden nastoja valmistavan tehtaan insinööri kysyi Ahlbäckiltä neuvoa, Kehittyvä Elintarvike 2•07 Ahlbäckin työuraa Fazerilla sävytti kansainvälisyys. Vuonna 1978 hän tutustui Papua Uudessa-Guineassa Keravat Research Centeriin johtaja John O’Donahuen (vas.) opastuksella. Perusteellinen raaka-aineiden tunteminen oli tärkeää. miten nastoja voisi hioa. Ahlbäck opasti, miten rakeet ”hiotaan” ruokatehtaassa. Ahlbäck kertoo, että esimerkiksi suklaavalukoneet olivat kalliitta ja pitkiä. Niissä oli paljon erilaisia osia, ja täytettä syöttävän koneen tela ruostui herkästi. Hän meni Teknillisen korkeakouluun korroosio-osaston professorin luokse hakemaan neuvoa ruostumisongelmaan. Neuvojen mukaan suklaavalukoneesta johdettiin sähköjohto vesialtaaseen, jossa oli tinalevy. Näin tela säästyi ruosteelta, mutta tinalevy kului. Ahlbäck on matkustanut työnsä vuoksi paljon koneitten perässä USA:ssa ja Euroopassa. – Kun ostimme keksitehtaalle uutta uunia, se piti katkaista keskeltä poikki, että saatiin marmeladi alukeksin päälle. Englantilainen päämyyjä kutsui suunnittelijat sisään ja esitteli: Tässä on se hullu suomalainen, joka haluaa katkaista uunin, mutta he tekevät parempaa jaffa-cakea kuin me, Ahlbäck kertoo. Hänen mukaansa suomalaiset ruokatehtaat tekivät yhteistyötä enemmän konepuolella kuin raaka-ainepuolella ja kilpailivat keskenään mm. siitä, kenen makaronit kypsyvät nopeimmin. Lopputuloksena oli, että nopea keitto liimasi suomalaisesta vehnästä valmistetut makaronit yhteen. – Olin valmis kirjoittamaan reseptit auki jo kymmeniä vuosia sitten, koska salaisuudet ovat tehtaassa, eivät reseptissä, Ahlbäck vakuuttaa. Kansainvälisyys hyväksi suomalaisille Nykypäivän tuotantojohtajalle ovat päällimmäisenä tuotantotaloudelliset näkökohdat. – Tuotetuntemus ei enää kuulu nykyjohtajalle, mutta hänellä pitää olla henkistä varaa palkata itseään fiksumpia asiantuntijoita. Mutta suoraan yliopistosta ei ole hyvä mennä päällikkötehtäviin. Entä mitä opittavaa 1950– 1960-luvusta on nykypäivän elintarvikeosaajille? – Työpaikkauskollisuus ja työn ja ihmisen kunnioitus, Antti Ahlbäck sanoo hetken mietittyään ja jatkaa. – Minulla on se tunne ja tieto, että tuloksenteko on sammuttanut muutaman hienon tieteellisen asiantuntemuksen teollisuudessa: bisnes on raakaa. Vanhaa suljetun talouden kautta Ahlbäck ei kuitenkaan kaipaa. – Ennen EU-aikaa Suomen elintarvikekenttä oli hyvin nurk- kakuntainen. Olin elintarvikkeiden neuvottelukunnassa ainoa, puhdas elintarviketeollisuuden edustaja. Kansainvälisyys on tehnyt hyvää tälle kansakunnalle: olemme oppineet kilpailemaan kansainvälisesti. Ahlbäckin mukaan pienessä maassa suurten yritysten kotimarkkinat loppuvat hyvin nopeasti, kuten Nokialle ja sen alihankkijoille on käynyt. – Kun kasvaa liian suuriksi tähän maahan, on mentävä ulos kasvamaan. Kun menee, on vietävä työtä mukanaan, Ahlbäck sanoo. Hän kuitenkin uskoo, että suomalaiset syövät mieluimmin suomalaista ruokaa. Ongelmana on kylmä ilmasto, vahvuutena valoisat kesät voimakkaine aromeineen. – Espanjalaisten porkkanoiden tai tomaattien maku ei ole lähellekään yhtä hyvä kuin suomalaisten, hän vakuuttaa. Myös suomalainen osaaminen on vahvistunut huimasti. – Minun työaikanani valtiovalta halusi lopun mallasohran tuonnille. VTT:llä työryhmä kehitti suomalaisen mallasohran, joka kelpaa nykyisin vientiin. Pirjo Huhtakangas Elintarviketieteiden Seuran toiminnassa oleellinen osa on ollut ja on tänäkin päivänä tutustumisretket ja opintomatkat eri kohteisiin. n Osallistuin seuran retkille aluksi nuorena rivijäsenenä ja myöhemmin parin retkeilyn käytännön järjestelijänä 1970-luvun puolivälin tienoilla. Tänä aikana seura eli ”laajenemisen aikaa”, ja aktiivijäsenet jakautuivat sekä yliopistojen, valtiollisten ja kunnallisten tutkimuslaitosten että enenevässä määrin elintarviketeollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen kesken. Oli mielestäni luonnollista, että tätä etupäässä nuorehkoa jäsenistöä kiinnostivat seuran tarjoamat mahdollisuudet tutustua ympäröivään maailmaan niin ammatillisessa kuin ehkä ennen kaikkea myös sosiaalisessa mielessä. Tukholmassa ja Tallinnassa Tästä ajasta mieleen ovat jääneet ulkomaille suuntautuneet ”kevätretket” Tukholmaan ja Tallinaan. Kummankin retken suunnittelu tapahtui käsittääkseni silloisten puheenjohtajien, Matti Varesmaan ja Carl-Gustav Spåre, johdolla, ja käytännön avustajina toimivat hallituksen jäsenet. Tukholmassa tutustumiskohteina olivat KF-osuuskunnan pari toimipistettä sekä kaupungin ulkopuolella olleet AlfaLavalin tuotantolaitokset sekä saman yhtiön koenavetta. Tutuksi tulivat siis ainakin separaattorit ja lehmien automaattiruokinta! Tallinnan retken osalta muistan retkikohteiden järjestelyn osalta olleen epätietoisuutta aivan loppuun saakka. Spåre joutui käymään tiivistä kirjeenvaihtoa eri tahojen kanssa, ennen kuin edes alustavat kohteet olivat tiedossa. Nämä vaikeudet johtuivat luonnollisesti kohde- valtion silloisesta poliittisesta järjestelmästä, jota oli vaikea lähestyä yleensä mitään kautta. Seuraa sinänsä pidettiin tuskin kuitenkaan epäilyttävänä. Voitaneen sanoa, että tämä retki toteutui vain puheenjohtajan sitkeyden ansiosta. Tallinnan matkan eksotiikkaa lisäsi myös silloin käytössä ollut Georg Ots -alus, joka oli selvästi pienempi kuin esimerkiksi silloiset ruotsinlaivat. Tallinaan päästyä osallistujien päiviä kirkasti erittäin keväinen lämmin sää, joka mahdollisti tutustumisen naapurimaan keskiaikaisen keskustan omaavan Hansa-kaupungin ytimeen. Kaupunkia oltiin myös selvästi ehostamassa ainakin ulkoisesti parin vuoden kuluttua odottavia Moskovan olympialaisten purjehduskilpailuja varten. Tutustumiskohteiksi järjestyi loppujen lopuksi Tallinnan meijeri sekä leipomo nro 2. Makeistehdas Kalev jäi kaikesta huolimatta näkemättä. Meijerikäynnin, joka ei kuulunut alkuperäiseen ohjelmaan lainkaan, järjestämisessä keskeisinä vaikuttajina olivat loppujen lopuksi Helsingin yliopiston meijeritieteen laitoksen ja paikallisten keskeisten virkamiehien läheiset suhteet. Eli vähän siihen tyyliin, että mikään ei toimi, mutta kaikki on kuitenkin mahdollista järjestää! Kotimaisia kokemuksia Tämän ajan kevätretkistä voidaan vielä lyhyesti mainita ns. Kustavin retki. Tämä VarsinaisSuomeen suuntautunut retki toteutettiin muistaakseni TETSin kanssa. Turkulaisten tuotantolaitosten ohella tutustuttiin uudehkoon kalanjalostustehtaaseen Rymättylässä. Retkeen kuulunut yöpyminen tapahtui kustavilaisessa lomahotellissa, joka ei normaalisti ollut vielä auki käynnin aikaan. Seuran ryhmä katsottiin kuitenkin sen verran kannattavaksi hotellin pitäjien kannalta, että se voitiin aukaista vain tätä tapaus- Kuva Raija Ahvenainen-Rantalan kuva-arkisto Hajanaisia havaintoja ja muisteluksia seuran retkiltä ETS teki syyskuussa 1990 opintomatkan Englantiin, jossa käytiin viikon aikana useassa elintarvike- ja pakkausalan yrityksessä ja tutkimuslaitoksessa. Matkan johtajana toimi FT Seppo Lindroth (edesmennyt). Kuvassa mm. TkT Raija Ahvenainen, Juhani Hvitfelt (edessä), MML Paula Jounela-Eriksson ja TkT Kaisa Poutanen (takana). ta varten. Tällä retkellä halukkailla oli myös mahdollista heittää talviturkkinsa rantasaunan löylyjen jälkeen Itämereen. Saattoipa joku käydä vielä aamuuinnillakin virkistäytymässä. Monenlaista antia Päällimmäisiksi muistoiksi retkistä ei ole jäänyt varsinainen ammatillinen anti, vaikka sitäkin oli retkiltä saatavissa. Tuohon aikaan on omaan mieleeni jäänyt mahdollisuus nähdä käytännössä joitakin sellaisia valmistusprosesseja, joihin ei muuten varmaankaan olisi tutustunut. Retkillä käytiin myös joskus keskusteluja yleisistä ajankohtaisista aiheista kuten esim. pakkausmerkinnöistä ja veden fluorauksesta. Paras anti saattoi kuitenkin itselle olla, jos oli mahdollisuus keskustella yksityisesti jostakin itseä sillä hetkellä askarruttavasta aiheesta (siitä huolimatta, että tämä saattaa kuulostaa kliseemäiseltä!). Näillä retkillä oli aina hyvä tunnelma. ”Liiallinen” juhliminen ei koskaan haitannut ilmapiiriä kuten ainakin vielä siihen aikaan saattoi olla tilanne joissa- kin piireissä. Samalla uskoisin näiden retkien omalta osaltaan lähentäneen tieteentekijöiden ja viranomaistehtävissä olleiden sekä teollisuuden T&K henkilöiden välejä. Toisin sanoen tämä toiminta on tuloksekkaasti toteuttanut ETS:n sääntöjen 2§:ssä mainittuja tavoitteita! Reijo Vihma FM [email protected] Tässä esitetyt kirjoittajan kokemukset ja muistikuvat seuran retkistä eivät perustu mihinkään lähdeaineistoon ja ovat sen takia parhaimmillaankin ääriviivoiltaan ajan hämärtämiä ja mitä suurimmassa määrin subjektiivisia. Kehittyvä Elintarvike 2•07 Pimenevätkö turkulaisen elintarviketeollisuuden ikkunat? Viimeisen 10 vuoden aikana Turusta on tullut tiuhaan uutisia elintarviketeollisuuden myynneistä ja lopettamisista, mutta jatkajiakin on, kuten Lundenin perheyritys. T eema Kuva Anna Hillgren. n Turun Sanomien taloussivut otsikoi 16.1.1998 ”Yrityskauppa ei vähentänyt epävarmuutta Jalostajalla”, 27.4.1999 ”Huhtamäki myy makeiset ja keskittyy pakkauksiin”, 15.1.2000 ”Marli myy mehutuotantonsa saksalaiselle Eckes-Graninille” ja 27.9.2003 ”Turkulaisella maitopurkilla viimeinen täyttöpäivä”. Vuonna 2002 syntyi kansanliike Turun Sinapin pelastamiseksi, mutta siitä huolimatta Unilever siirsi sen tuotannon Uppsalaan. Vuoden 2006 lopussa Leaf sulki Turun tehtaansa siirrettyään tuotantoa mm. uuteen tehtaaseensa Slovakiaan. Vaikka Auraan jäi vielä tuotantoa, makeistehdas sai karvaan lopun. Mitä tapahtui Turun aiemmin poikkeuksellisen vahvalle elintarviketeollisuudelle? Säännöstelyn aikaa 1950-luvulla 1950-luvulla elintarviketeollisuus alkoi toipua sota-ajasta, ja tuotekehitykseen pystyttiin taas panostamaan. Turkulainen elintarviketeollisuus oli poikkeuksellisen vahvaa, runsasta ja monipuolista. – Turun alueella toimi suurena paikallisena, mutta myös valtakunnallisena, yrityksenä Raisio Yhtymä, johon kuului mylly-, rasva- ja mallasteollisuutta sekä Kalayhtymä jossain vaiheessa. Yhtymällä oli myös perunahiutale- ja aamiaismurotehtaat, yhtymän kehitysjohtajana 1998 eläkkeelle jäänyt Jarmo Laaksonheimo kertoo. – Lisäksi Turussa toimi valtakunnallisestikin suuri Huhtamäki-yhtymä, johon kuuluivat mm. Ipnoksen keksit, Hellaksen makeiset, Marlin mehutuotanto ja Jalostajan säilykkeet. Myös perusteollisuus oli vahva: lihapuolella oli LSO, maitoalalla MaitoAura ja oluen valmistajana Auran Panimo. Turussa oli runsaasti leipomoita, Laaksonheimo listaa. – Turun alueella toimi tuolloin yhteensä 50 leipomoyrittäjää, vahvoina esimerkkeinä Leipomo Konditoria J&H Rosten ja Leipomo Salonen sekä muiden muassa Schmantin, Silvennoisen, Aschanin, Sirkiän, AXO:n, J. R. Lehtisen ja Veraisen leipomot, Turun leipuriyrittäjät ry:n puheenjohtaja ja Leipomo Rostenin toimitusjohtaja Kari Meltovaara täydentää. Myös Tukkukauppojen Oy:llä oli Turussa elintarviketeollisuutta; se omisti Suomen Säilykkeen. Vuonna 1959 Turkuun perustettiin Lundenin Liha. Toisen maailmansodan jälkeen alkanut säännöstely ja tuontikiintiöt leimasivat 1950-luvun elintarviketeollisuutta. Hintasäännöstelyn aikana valtio valvoi hintojen asettamista tarkasti, joten yritysten välille ei syntynyt hintakilpailua. Tuontikilpailua taas vähensi tuonnin säännöstely tuontiluvin ja tuontikiintiöin. – Leipomoiden hinnoista ja hinnankorotuksista ohjeisti ja suositti leipuriyhdistys, Turun leipuriyrittäjät ry:n vanhoihin pöytäkirjoihin tutustunut Meltovaara kertoo. Leipomoiden välillä kilpailu oli silti kovaa, koska ratkaisevat tekijät olivat maku ja laatu. Kaupan ja tuonnin vapautuminen toi muutoksia Hintasäännöstelyn lievennyttyä ja ulkomaankaupan säännöstelyn loputtua kauppa ja tuonti alkoivat vähitellen vapautua 1960luvulla. Suomi koki Euroopan nopeimman rakenneuudistuksen ihmisten muuttaessa kaupunkeihin ja rajojen avautuessa. Monialaistuminen ja uusien tukijalkojen hankkiminen olivat puolestaan muotia teollisuusyrityksissä 1970-luvulla. Näin tekivät esimerkiksi Huhtamäki ja Raisio Yhtymä. Hintasäännöstely purettiin lopullisesti 1980-luvulla, ja yritykset aloittivat kansainvälistymisen ja laajenemisen ulkomaille. Samaan aikaan osa entisistä tukijaloista karsittiin rönsyinä pois, mikä vauhditti keskittymistä tietylle alalle monialaisuuden sijaan. Omistajuuskin alkoi kansainvälistyä 1990-luvulla, ja useita yrityksiä myytiin ulkomaalaisille ostajille. – Säännöstelyn ja tuontikiintiöiden poistuttua elintarvike- teollisuus ja suomalainen yhteiskunta muuttuivat. Myös yrityskulttuuri muuttui: ennen oltiin tyytyväisiä olemassa olevan teollisuuden ylläpitoon kohtuullisella voitolla, mutta nyt haluttiin jotain uutta suurella voitolla ja nopeasti, Laaksonheimo sanoo. Turussa oli vielä 1980-luvun puolessa välissä 47 leipomoyrittäjää. Seuraavan vuosikymmenen aikana osa myytiin, osa lopetti ja osa meni konkurssiin kovan kilpailun seurauksena. Myös Suomen liittyminen Euroopan Unioniin aiheutti muutoksia leipomoalalla. – Yrityksen piti hengissä säilyäkseen investoida tulevaisuuteen kehittämällä tuotteita ja niihin liittyvää teknologiaa, Meltovaara kertoo. Keskittäminen 2000-luvun trendi Omistajuuden kansainvälistyminen kiihdytti tahtia siirryttäessä 2000-luvun puolelle. Kustannuksista säästettiin yhdistämällä monia pieniä yrityksiä saman yrityksen alle. Siten monesta alueellisesta ja paikallisesta toimijasta tuli osa valtakunnallista toimijaa. Kustannusajattelua toteutettiin myös keskittämällä yrityksen toimintoja. Teollisuuden lisäksi myös kauppa ketjuuntui, ja itsenäiset kaupat katosivat katukuvasta. – Kaupan ketjuunnuttua keskusliikkeet tekevät osto- ja valikoimapäätökset. Tällöin alueellisten toimijoiden, kuten leipomoiden, on entistä vaikeampi saada tuotteitaan lähikaupan hyllylle, Meltovaara kertoo. Eräs ratkaisu tähän on erikoistuminen tietynlaisiin tuotteisiin. Esimerkiksi Leipomo Rosten on keskittynyt viime vuosina lisäarvotuotteisiin, joilla tuodaan vaihtelua valtakunnallisiin leipävalikoimiin. Lunden jatkaa Jalostajan perinteitä vuonna 1998 ostamissaan Jalostajan vanhoissa tiloissa. 0 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Uudempien yritysten lisäksi 1950-luvun vahvoista, edelleen kotimaisessa omistuksessa olevista yrityksistä Turun alueella toimii tällä hetkellä laajempi ja kansainvälisempi Raisio Yhtymä sekä 18 leipomoa, joiden joukossa ovat Rosten, Salonen, Aschan, Sirkiä ja Verainen. LSO toimii HK Ruokatalon osana, ja Schmantin leipomo päätyi Rostenin alle. Lunden jatkaa Jalostajan perinteitä vuonna 1998 ostamissaan Jalostajan vanhoissa tiloissa. Jalostajan hernekeiton lisäksi Lunden alkoi valmistaa aitoa turkulaista Auran Sinappia. Muiden vanhojen yritysten myydessä ja lopettaessa tuotantoaan Lundenin perheyritys investoi tulevaisuuteen. Turussa näkyy sittenkin valoa. Anna Hillgren Lähteitä: • Jarkko Heino: Jyvä, joka iti. Raision Yhtymän tarina 1939– 1989. 1989, Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-10478-0 • Pekka Hämäläinen: Historian vaiheita. lintarviketeollisuusliitto 60 vuotta. 2003, Elintarviketeollisuusliitto ry • Jyrki Vesikansa: Leipurinpojan perintö. Huhtamäki Oy 1920– 1995. 1995, Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-13996-7 Jalostaja – laajasta valikoimasta kahteen tunnettuun tuotteeseen n Vuonna 1940 Huhtamäki-konserniin liitetty Jalostaja perustettiin alun perin jalostamaan puutarhatuotteita tehdasmaisesti ja kauppaamaan niitä. Silloin Jalostajan tuotteisiin kuuluivat mm. maissisiirappi, marmeladit ja mehut sekä sota-aikana puolustusvoimille toimitetut kuivatuotteet. Säilykkeiden tuotanto alkoi 1940-luvun lopulla vihreiden herneiden, kukkakaalin ja kalasäilykkeiden valmistuksella. Samoihin aikoihin syntyi Turun Sinappi. Jalostajan valikoimiin tuli 1950-luvulla suurkulutuslinja, joka laajeni nopeasti. Suurkulutuslinjan tuotteisiin kuuluivat mm. einekset, keitot, kastikkeet, lihajalosteet ja juomat. Jalostaja alkoi myös valmistaa pakasteita ja harjoittaa sillin pyyntiä. Suuren suosion saaneet Pilttilastenruuat tulivat myyntiin 1960-luvulla. Huhtamäki osti kilpailevat säilykeyritykset Suomen Säilykkeen, säilyketehdas Marken ja Oy Noster Ab:n, joka valmisti kalasäilykkeitä. Myös makkaraa, eineksiä, säilykkeitä ja eläintenruokaa valmistava Mensa tuli Huhtamäen omistuk- seen ja liitettiin Jalostajan yksiköksi. Huhtamäen historiikki kuvaa, kuinka yritys kansainvälistyi ja laajeni pakkausalalla 1980-luvulla ja keskittyessään tälle alalle se halusi irtautua rönsyistä, kuten Jalostajan elintarviketuotannosta. Lännen Tehtaat ja Saarioinen perivät suuren osan Jalostajan tuotantoa. Vuonna 1991, kun Unilever tuli Jalostajan osakkaaksi, Jalostaja valmisti lähinnä eineksiä ja ruokasäilykkeitä – suurimpina valtteinaan Jalostajan hernekeitto ja Turun Sinappi. Seuraavana vuonna Huhtamäki luovutti koko Jalostajan Unileverin omistukseen. Vuonna 1997 Unilever myi Jalostajan edelleen Nestlèlle, joka myi kiinteistöt sekä eines- ja säilyketuotteet vaiheittain Lundenille, mutta piti itse lastenruokatuotannon. Jalostaja-tuotemerkki siirtyi Unileveriltä Lundenille vuonna 2002 – paitsi Turun Sinappi, joka muutti Ruotsiin. Anna Hillgren Lähteet: • Jyrki Vesikansa: Leipurinpojan perintö. Huhtamäki Oy 1920– 1995. 1995, Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-13996-7 • Tiina Antinluoma: Miljoonan leivän matka maailmalle alkaa Turusta. Turun Sanomien verkkolehti /talousliite 30.3.2004. • www.lunden.fi Tilaa koko elintarvikealan kattava AMMATTILEHTI VUODEKSI 2007! Kehittyvä Elintarvike -teemat vuonna 2007: Nro 1. 2. 3. 4. 5. 6. Ilmestyy Teema 16.2. Ravitsemus&ruokakulttuuri 23.4. ETS:n60-vuotisjuhlanumero 30.5. Riskinhallinta&valvonta 28.9. FoodTec-messunumero 2.11. Tutkimus,tuotekehitys& kaupallistaminen 11.12. Pakkaukset&logistiikka Kuusi numeroa ammattiasiaa 48 €/vuosikerta /vuosikerta oppilaitokset 41€/vuosikerta • Laita tilaus sähköpostitse ETS:n sihteerille Tiina Ritvaselle osoitteeseen [email protected] • Laita tilaukseen mukaan tilaajan nimi, katuosoite, postinumero ja postitoimipaikka sekä puhelinnumero ja sähköpostiosoite. • Jos maksaja on eri kuin tilaaja, laita vastaavat tiedot maksajasta. -messut 16.–18.10.2007 Helsingin Messukeskuksessa Kehittyvä Elintarvike osastolla 6h25 • Aistinvaraisentutkimuksenjaoston(ATJ)aistiradallavoi testatamaku/hajuaistiaan,osallistuakilpailuunjahankkia tietojamakuaististajaaistinvaraisestaarvioinnista. • KehittyväElintarvike-lehdenFoodTec-messunumeron lisäksiosastollaonjaossamoniamuitakinmessukävijöitä kiinnostavianumeroita. • ETS:njajaostojentoiminnastajasyksyntapahtumista viimekädentietoa. Kolme iltapäiväseminaaria klo 13–16 ti 16.10. On line/on site -tekniikat omavalvonnan apuna • järjestäjäETS:nElintarvikeanalytiikanjaosto ke 17.10. Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle • järjestäjäETS:nItä-jaPohjois-Suomenjaosto to 18.10. Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta • järjestäjäETS:nProsessitekninenjaosto Ensimmäinen FoodTec -palkinto • Elintarvikealallesuunnattu,uusiFoodTec-palkintojaetaanPacTec &FoodTec-messujenyhteydessä. Kehittyvä Elintarvike 2•07 1 Elintarvikekemian professorin virka Turun yliopistoon 25 vuotta sitten n Väitöskirjansa Reino Linko oli aiemmin tehnyt puoliksi teollisuudessa, Tukkukauppojen Oy:n alaisessa Suomen Säilykkeessä, jossa hän silloin työskenteli. Hän oli myös mukana perustamassa Turun Elintarviketutkijain Seuraa. Eläkkeelle Reino Linko jäi elintarvikekemian professorin virasta vuonna 1989. – Elintarviketutkimus on sellainen ala, mitä kannattaa ylläpitää. Toivon, että elintarvikekemian tutkimusedellytykset jatkossakin saisivat arvostusta ja tukea, toteaa elintarvikekemian emeritusprofessori Reino Linko. Elintarvikekemia Turun yliopistoon T eema Kuva laitoksen kuva-arkistosta Turun yliopistolla ei ollut vielä 1950-luvulla omaa elintarvikkeiden tutkimusta, mutta biokemian laitoksella oltiin alasta kiinnostuneita. Reino Linko oli kiinnostunut elintarvikkeista – väi- töskirjatyössään hän tutki silakan lipidejä. Yliopistoon muotoutui vähitellen elintarvikekemian suuntautumisvaihtoehto, ja Reino Linko valittiin apulaisprofessoriksi. – Biokemian professori Veikko Nurmikko ja orgaanisen kemian professori Reino Leimu esittivät tiedekunnassa, että perustettaisiin elintarvikekemian apulaisprofessorin virka. Yksityisessä yliopistossa, joka Turun yliopisto silloin oli, perustamispäätös oli helppo tehdä. Virka saatiinkin vuonna 1970 biokemian yhteyteen, Reino Linko kertoo suuntautumisvaihtoehdon perustamisesta. Elintarvikekemian opetus yliopistolla monipuolisti alan tutkimusta selvästi. Alettiin olla kiinnostuneita myös käytännön sovelluksista. Elintarvikekemian Nykyisin elintarvikekemian tutkimuksen laitteet ja tilat on paremmat tutkimus keskittyi alussa kalaan, kuin neljännesvuosisata sitten, mutta muuten tutkimus ja sen painorasvatutkimuksiin ja aromiin. pisteet ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina, Reino Linko arvioi. – Välillä oli myös erikoisempia projekteja, kuten variksenmarja. Kovin laajalle levinneitä asioita ei voitu ottaa, koska laitteisto ja välineistö olivat silloin aika puutettä kannattaa, koska Turun tan Turkulainen elintarviketutkiteellisia. Laitteisto-ongelmiin mus alkoi teollisuuden tarpeislousalue on riittävän laaja, prosaatiin apua yliopiston muilta ta, ja se keskittyi aluksi elintarfessori Linko kuvaa. laitoksilta, erityisesti lääkekemiviketeollisuudelle tärkeään tuoTurun seudulla oli tuolloin alta, jossa oli paljon erilaisia laiterilaisia elintarviketeollisuusyritekehitykseen. Elintarviketeolliteita. Suurin ero nykyaikaan vertyksiä ja laajalle levinnyt teollisuus oli 1950-luvulla Turussa rattuna ovatkin juuri laitteet ja tisuus. Oli suuria yrityksiä, kuten laaja-alaista ja runsasta. TeolliRaision Tehtaat ja Tukkukaupsuudessa työskentelevien kepojen Oy:n Turun tuotantolaimistien yhteisenä hankkeena tokset sekä Jalostaja, Marli ja päätettiin perustaa Turun ElinHellas. tarviketutkijain Seura eli TETS. – Ei yhden putiikin takia olisi – Turussa vaikutti alan piirissä kannattanut yhdistystä peruspieni porukka, jossa oli viisi heltaa, Linko toteaa. sinkiläistä ja kymmenen turkulaista. Ensimmäinen kontaktinSeuran perustamispäätös tehotto oli toukokuussa 1959. Sittiin 11.6.1959: päätettiin, että ten piti perustella, kannattaako TETS toimii ETS:n alaosastona. Turkuun perustaa tällainen yhYhdistyksen tarkoituksena oli distys. Siihen tulokseen tultiin, edistää ja kehittää elintarvikkeiKuva Anna Hillgren FT Reino Lingosta tuli ensimmäinen elintarvikekemian professori Turun yliopistoon vuonna 1982, kun ko. virka perustettiin. Sitä ennen hän hoiti vuonna 1970 perustettua apulaisprofessuuria. Tuotekehityksestä tutkimukseen ja TETSin perustamiseen Turun yliopiston kemian ja biokemian laitoksen elintarvikekemian laboratorio ja TETS järjestivät 8.1.1987 täydennyskoulutustilaisuuden, jonka aiheena oli elintarvikkeen rakenteen mittaus uusimmilla instrumentaalimenetelmillä. Kuvassa oikealta silloiset opiskelijat Juha Lappalainen, Ahti Nikkanen, Eero Strandman ja Iina Koski. 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Anna Hillgren den tutkimustyötä ja tarkastustoimintaa sekä olla yhdyssiteenä näillä aloilla toimivien henkilöiden välillä. Seurasta tuli rekisteröity yhdistys 18.6.1960. TETS on tällä hetkellä yli 200 jäsenen seura Turun seudulla. TETS tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden tutustua ja luoda yhteyksiä elintarvikeyrityksiin, korkeakouluihin, oppilaitoksiin, tutkimuslaitoksiin ja muihin jäsenistöä kiinnostaviin kohteisiin. Seura järjestää retkiä, tutustumiskäyntejä ja seminaareja sekä tukee Turun seudun elintarvikealan opiskelijoita. Fritz P. Niinivaara, Kuinka makkarasta tuli salonkikelpoinen. Makkaratohtorin elämäntyö. Karisto, Hämeenlinna, 2006. 416 s. n Kirjamarkkinoille on viime vuoden lopulla ilmestynyt harvinainen uutuus. Lihateknologian professori, Elintarviketieteiden seuran kunniapuheenjohtaja, jo pitkään eläkkeellä ollut Fritz P. Niinivaara on kirjoittanut avustajien myötävaikutuksella elämänkertansa. Kirjasta löytyy vastaus moniin kysymyksiin, myös kirjan otsikossa olevaan eli kuinka makkarasta tuli salonkikelpoinen. Niinivaara ehti pitkän elämäntyönsä aikana olla monessa mukana, ja ei vain mukana, vaan alkupanijana ja pioneerina. Elämänkerta ei ole ainoastaan Niinivaaran oman elämän kuvaus, vaan se selvittää, miten mm. Lihateollisuuden tutkimuslaitos, Maustepalvelu, Helsingin yliopiston Lihateknologian laitos, Elintarvikeylioppilaiden yhdistys Lipidi ry, Lihateknologit ry, Liha-alan tiedotus ry (nyk. Finfood Lihatiedotus), Kansainvälinen Lihatieteen ja Teknologian Kongressi ja Lihapäivät aikanaan syntyivät. Oppia tutkijoille Tänä päivänä paljon arvostellaan sitä, ettei ole tutkijan vapautta, tutkijat joutuvat puurtamaan rahoitushakemusten kanssa ja yritysmaailman täytyy olla mukana hankkeissa. Mutta ei se ole vain nykyaikaa. Niinivaara kuvaa avoimesti, miten mm. Lihateollisuuden Tutkimuslaitoksen, vaikka olikin yritysten perustama, oli vaikeaa saada rahoitusta alkuvuosina. Yritysten kanssa piti osata olla diplomaattinen ja tutkijoitten itsensä keksiä rahoituskeinoja, jopa aloittaa yritystoimintaa säännöllisen rahoituksen varmistamiseksi! Fritz P. Niinivaara Rahoituskuviot muuttuivat helpommiksi Niinivaaran väiteltyä maa- ja metsätieteiden tohtoriksi vuonna 1955. Hänen väitöskirjansa ja julkaisunsa bakteeripuhdasviljelmien vaikutuksesta kestomakkaran kypsymiseen ja värin muodostukseen synnyttivät maailmanlaajuista kiinnostusta sekä rahoitussäätiöissä että ulkomaisissa yrityksissä. Niinivaara sai pari kertaa huomattavan stipendin, nykyistenkin mittapuitten mukaan, yhteensä 26,8 miljoonaa markkaa USA:n maatalousministeriöltä vuosina 1959–1969. Näillä stipendeillä rahoitettiin monen henkilön tutkimuspanos ja tehtiin väitöskirjoja. Suomalainen liha-alan tutkimus ja osaaminen nousivat maailmankartalle. Kun katselemme tämän päivän kotimaista elintarviketeollisuutta, niin väkisinkin huomio kiinnittyy siihen, että liha-alan teollisuus on pysynyt suomalaisten omistuksessa ja on jalkautunut reippaasti lähinaapurimaihimme. Niinivaaran panos kollegoineen on todella luonut vakaan pohjan nykyiselle osaamiselle ja kilpailukyvylle lihateollisuudessa! Oppia elämästä Mutta kirja ei ole myöskään yksistään liha-alan kehittymisen esittelyä. Liha-ala on ikään kuin paketoitu kahden ”kääreen” väliin. Kirja alkaa koskettavalla ja jopa kyyneliin herkistävällä kuvauksella Niinivaaran köyhästä lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirja puolestaan loppuu Niinivaaran perhe-elämän ja traagistenkin ihmissuhteiden kuvaukseen. Harvapa meistä tietänee, että Niinivaara on lihamiehiä neljännessä polvessa! Täytyy sanoa, että kirjassa on kaikki hyvän kirjan ainekset: pienen, köyhän ihmisen taistelua tunnustetuksi professoriksi kansainvälisiin piireihin, elämän suruja ja iloja, sotaa ja rakkautta, ihmisten välisiä ristiriitoja, huumoria, rehellisen tuntuista avoimuutta, ja elämän työn unohtamisen kipeyttä. Lukiessani ajattelin, että useimmat lehtemme lukijoista ja seuramme jäsenistä ovat syntyneet Niinivaaran väittelyvuoden jälkeen tai siinä paikkeilla. Tässäkö syy, ettemme aina muista, kuinka keskuudessamme ja seuran kunnianpuheenjohtajana on todella monella tavalla merkittävä henkilö? Henkilö, joka antoi työnsä ohella aikaansa niin alaisilleen, opiskelijoille kuin kansainvälisille yhteistyökumppaneilleen. Oli aina vieraanvarainen ja avasi perheensä kanssa monet kerrat kotinsa ja kesäpaikkansa majoitus- ja rentoutumispaikaksi! Kirja on todellinen lukunautinto huolimatta muutamista pienistä, lähinnä editointiin liittyvistä puutteellisuuksista. Suosittelen sydämestäni kirjan lukemista. Raija Ahvenainen-Rantala Kehittyvä Elintarvike 2•07 Kirja-arvostelu Yhteistyössä on voimaa! Turkulainen elintarviketeollisuus ja yliopisto tekivät vuosien varrella yhteistyötä. TETS toimi teollisuutta ja yliopistoa yhdistävänä tekijänä erityisesti esitelmäpainotteisten seminaarien kautta. Seminaarit muotoutuivat 1980luvulla täydennyskoulutus- tai teemapäiviksi, ja nykyään ne kulkevat syysseminaarin nimellä. Teollisuuden ja TETSin lisäksi yliopistolla tehtiin yhteistyötä myös muiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. – Kotimaisista yliopistoista yhteistyössä oltiin lähinnä Helsingin yliopiston kanssa. Myös ulkomaisten yliopistojen kanssa tehtiin yhteistyötä – oli ihmisiä, jotka tekivät tutkimustyötä ulkomaisissa laboratorioissa. Yhteistyö VTT:n kanssa oli erityisen arvokasta. Sieltä saatiin apua ja vinkkejä, mihin kannattaa satsata, professori Linko kiittelee. Kuinka makkararasta tuli salonkikelpoinen Kuva Kuinka makkarasta tuli salonkikelpoinen -kirjan kannesta lat, joiden suhteen asia on nyt paljon paremmin. Muuten tutkimus ja sen painopisteet ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina, Linko vertailee. A.I. Virtasen laboratorion kautta lihantutkimuksen huipulle n Maaliskuussa 1919 syntynyt Fritz P. Niinivaara suoritti farmaseutin tutkinnon vuonna 1943 ja filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1946. Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1953 ja väitteli tohtoriksi 1955 kestomakkaran hyötybakteereista. Hänestä tuli uransa aikana kautta maailman tunnettu ”makkaratohtori”. Ravintokemian dosentin virkaa hän hoiti Hämeenlinnasta käsin vuosina 1957–1960. – Oli vähällä, ettei minusta tullut apteekkaria, Niinivaara huomauttaa. A.I. Virtasen biokemian peruskurssi lumosi kuitenkin nuoren miehen, ja hän päätyi Virtasen laboratorioon töihin. Sitten Tuottajain Lihakeskuskunnasta kysyttiin professori Virtaselta, olisiko hänellä nuorta biokemistiä, joka sopisi Osuusteurastamojen Tutkimuslaitoksen johtajaksi. Virtanen totesi Niinivaaralle: ”Mielestäni liha on maidon ohella arvokkaimpia ruoka-aineitamme, ja siihen kohdistuva tieteellinen tutkimustyö olisi mahdollisimman pian saatava alulle. Miun mielestä työ sopisitte tähän tehtävään”. Niinivaara mietti yön yli ja suostui tehtävään. – Tämä päätös muutti koko elämäni: ura lihantutkijana alkoi. Tänä vuonna vietän siis 60vuotistieteilijäjuhlaa! T eema Lihantutkimus ja ETS alkuun vuonna 1947 Niinivaara aloitti lihatieteen tutkimukset vuonna 1947. Samana vuonna perustettiin myös Elintarviketutkijain seura, nykyinen Elintarviketieteiden Seura. Tuona Kehittyvä Elintarvike 2•07 vuonna syntyi myös Pikin seuraaja, Helsingin yliopiston nykyinen lihateknologian professori Eero Puolanne. Hän on ETS:n jäsen ja Kehittyvä Elintarvike -lehden neuvottelukunnan jäsen. – Elintarviketutkijain seuran toiminta oli alkuun hyvin pientä. Seuran jäsenistöön kuului lähinnä mikrobiologeja ja kemistejä. Mukana toiminnassa ei ollut eläinlääkäreitä eikä juuri insinöörejäkään, muistelee Niinivaara, seuran vuosien 1965– 1966 puheenjohtaja. Kansainvälinen yhteistyö elintärkeää Niinivaara ymmärsi jo varhaisessa vaiheessa kansainvälisen tutkimusyhteistyön merkityksen, olihan hänellä jo entuudestaan yhteyksiä ulkomaille. Kansainvälinen yhteistyö lihantutkimuslaitosten kanssa alkoi vuonna 1955 Hämeenlinnassa, jossa Niinivaaran aloitteesta pidettiin Euroopan lihantutkijain kongressin perustava kokous. – Vuonna 1955 Eurooppa oli jo toipunut sodasta ja oli aika ryhtyä rakentamaan kansainvälistä yhteistyötä lihantutkijoiden kesken. Osanottajia oli 22, heistä seitsemän ulkolaista kuudesta Euroopan maasta, Niinivaara kertoo. Vuodesta 1955 lähtien alan tutkijat ovat kokoontuneet vuosittain. Euroopan lihantutkijain kongressi laajeni vähitellen maailmanlaajuiseksi. – On tärkeää, että olen tuntenut liha-alan tutkijoita henkilökohtaisesti. Näin olen saanut opiskelijoita ulkomaisiin tutkimuslaitoksiin ja tehtaisiin harjoittelijoiksi. Kuva Pirjo Huhtakangas Elintarviketieteiden Seuralla on ollut 60 vuoden aikana kolmisenkymmentä puheenjohtajaa, mutta vain yksi kunniapuheenjohtaja: emeritusprofessori Fritz P. Niinivaara alias Piki. Hän haaveili alun perin lääkärin ammatista, mutta päätyi Suomen lihatieteen perustajaksi. Elämänsuuntaan vaikutti nobelisti A.I. Virtanen, jonka laboratoriossa hän työskenteli vuosina 1945–1946. Professori Fritz Niinivaara aloitti lihatieteen tutkimukset vuonna 1947. Hän viettää tänä vuonna 60-vuotistieteilijäjuhlaa yhtä jalkaa Elintarviketieteiden Seuran 60-vuotisjuhlan kanssa. Kun lihantutkijoiden 50-vuotisjuhlakongressi pidettiin Suomessa, Helsingin yliopiston juhlasalissa, osanottajia oli 45 maasta 478. – Kansainvälistä toimintaa kannattaa ylläpitää: kongresseissa on tilaisuus tutustua toisiin alan tutkijoihin ja luoda uusia ystävyyssuhteita ja kuulla uusimpia tutkimustuloksia, lihantutkijain kongressin perustaja vakuuttaa. Kongressiin alkoi osallistua yhä enemmän tutkijoita Euroopan ulkopuolelta. Tästä syystä kongressin nimi haluttiin muuttaa. Uudeksi nimeksi hyväksyttiin Helsingissä vuonna 1987 pidetyssä kongressissa International Congress of Meat Science and Technology, ICoMST. Lihateknologian luennot alkoivat 1961 Lihantutkimus sai uutta syvyyttä, kun Tuottajain Lihakeskuskunta lahjoitti varat Helsingin yliopistolle lihateknologian professorin viran perustamista varten. Kaikki professorit eivät olleet tästä ihastuneita, sillä kon- sistorin kokouksessa eräs henkitieteitä edustava professori lausui: ”Lihateknologia yliopistoon, sehän on kulttuuriskandaali”. Lihateknologian laitoksella ei ollut alkuun omia tiloja. Lihateknologian luennot aloitettiin kuitenkin tammikuussa 1961 Maanviljelyskemian luentosalissa. Toimisto oli Niinivaaran kodissa Kulosaaressa. Vuonna 1962 laitokselle valmistuivat omat tilat Hallituskatu 3:een, laboratorio, luentosali ja muut toimitilat. Ne rakennettiin farmakologian laitoksen tiloihin tämän laitoksen siirryttyä muualle. Nyt voitiin aloittaa harjoitustyöt ja tutkimustoiminta. Myöhemmin luentosalin paikalle rakennettiin koetehdas, ja lihateknologian luennot pidettiin maitotaloustieteen laitoksen luentosalissa, joka sijaitsi lihalaitoksen vieressä. Muutto Viikkiin oli edessä vuonna 1964. Opiskelijat kuin omia lapsia Piki on ollut alan opiskelijoille opettaja ja isähahmo, joka on seurannut kasvattiensa elämää tavanomaista lähemmin. Elintar- Seuran oltava aktiivinen ulospäin Niinivaaran mielestä elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota, kun valmisruokien ja puolivalmisteiden osuus elintarviketuotannosta kasvaa. Tätä työtä tekee myös Elintarviketieteiden Seura. – Eivät tavalliset ihmiset tiedä, mitä seura tekee ja mitä elintarviketieteet ovat, mutta seuran jäsenet voisivat vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen kertomalla, miten tärkeätä työtä he tekevät ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden hyväksi, Niinivaara teroittaa. Hän uskoo, että seuraa tarvitaan edelleen. – Onhan seura jo 60-vuotias. Kyllä sitä tarvitaan vastaisuudessakin: elämä jatkuu, Piki evästää nykyisiä seuran aktiiveja. Pirjo Huhtakangas Seuran tulevaisuus jäsenten varassa n Sanaa ”kiire” hoetaan nykyi- sin mantran lailla lähes kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Työn ja ajankäytön tehostaminen ovat tyypillisiä työyhteisöjen edellyttämiä tavoitteita. Usein nämä vaateet tuntuvat tunkeutuvan tavalla tai toisella jopa vapaa-aikaamme. Lisäksi monet työnantajat ovat entistä ”mustasukkaisempia” työntekijöidensä ajankäytöstä. Eli hiemankin varsinaisesta toimenkuvasta poikkeaviin menoihin saatetaan suhtautua hyvin kielteisesti, vaikka henkilön oman näkemyksen mukaan ne tukisivat ammattitaidon kehittämistä. Samanaikaisesti on monissa yhteyksissä tuotu esille se havainto, että ihmisten kiinnostus esim. yhdistystoimintaa kohtaan olisi voimakkaasti hiipunut. Edellä kuvaamistani syistä, ainakin itselläni on monesti herännyt kysymys, onko yhdistystoiminnalla tulevaisuutta – tai tässä tapauksessa, millainen on ETS:n tulevaisuus? Asenteet ovat muuttuneet Aikalaiskertomukset menneinä vuosikymmeninä käydyistä kovista väännöistä seuran hallituspaikoille, puheenjohtajuuteen tai eräisiin (rahahanoja sääteleviin) luottamustehtäviin tuntuvat tämän päivän näkökulmasta katsottuna hämmentäviltä. ETS:n olemassaolon vuosikymmenten aikana on tapahtunut suuria muutoksia asenteissa niin yksityisellä kuin yleisellä sektorilla. Asenteiden muutos on huomattavissa erityisesti siinä, millaisena välineenä seuramme nykyiset jäsenet näkevät ja kokevat ETS:n. Yhdistyksen toimintaa vuosikymmeniä läheltä seuranneet ovat todenneet seuran toiminnan muuttuneen entistä ammattimaisemmaksi ja puolueettomammaksi. Samaan hengenvetoon on noteerattu, kuinka merkillepantavan suoraan ja avoimesti jaostojen, seuran ja lehden tilaisuuksissa voidaan elintarvikesektorin ajankohtaisia haasteita pohtia. Kyseisen toi- minnallisen kehityksen on ainakin osin selitetty johtuvan nykyisen jäsenkunnan koulutuksellisesta ja ammatillisesta laajaalaisuudesta. vasti nykyistä enemmän kotisivujen kehittämiseen sekä seuran ja jaostojen että lehden tarpeiden mukaisesti, niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. IT-teknologiasta apu ajanhallintaan On oltava liikkeellä ETS:n on oltava ammatillisesti riittävän houkutteleva kokonaisuus, ei vain vanhoille jäsenille, vaan myös uusille. Tarvitsemme yhdistykseemme mukaan yhä uusia rivijäseniä, joista sitten löytyvät ne yksilöt, jotka ovat valmiita aktiivisesti toimimaan seuran ja sen jaostojen hyväksi. Tämä on seuran toiminnan jatkuvuuden kriittinen piste. Hyvänä tukena tässä on Kehittyvä Elintarvike -lehtemme, jonka vuosia jatkunut pitkäjänteinen ammatillisen ja visuaalisen tason kehittäminen on saanut paljon tunnustusta – ja monenmuotoista kiinnostusta – lehden toimintaa kohtaan. Mutta millään saralla pysähtyneisyyteen ei ole varaa, vaan seuraavia askeleita on jo mietittävä! Seura on laajentunut myös maantieteellisesti. Tällöin kuitenkin korostuvat alussa esille tuomani ajankäytön asettamat haasteet. Onneksemme nopeasti kehittyvä informaatioteknologia antaa yhä paremmat mahdollisuudet mm. jäsenten yhteydenpitoon. Vaikka henkilökohtaiset tapaamiset kokousten yhteydessä ovat hyvin oleellinen osa toimintaa, niin tulevaisuudessa ”sähköiset palaverit” ovat ainakin jossain muodossa välttämättömiä. Internetin käyttö seuran, jaostojen ja erityisesti lehden tiedotuskanavana tulee kasvamaan merkittävästi, ja nettisivumme ovat tulevaisuudessa kenties olennaisin ETS:n ”käyntikortti” ja esittäytymisympäristö. Meidän onkin jatkossa ehdottomasti panostettava huomatta- Markus Luhtala, ETM puheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura ry Kuva Tiina Kujala vikeylioppilaiden yhdistys Lipidin kuraattorina hän toimi peräti 22 vuotta. – Minun yliopistoaikanani valmistui satakunta opiskelijaa. He ovat sijoittuneet hyvin ja monenlaisiin tehtäviin, monille elintarviketeollisuuden aloille. Tuntui kuin oma lapsi olisi päässyt töihin, kun oma oppilas pääsi työelämään, Piki toteaa. Nykyopiskelijoidenkin on hyvä muistaa, että lihantutkimuksen taso on ollut Suomessa korkea jo pitkään ja Niinivaara alan uranuurtaja. – Liha-alalla tärkeä keksintö on hyötybakteereiden käyttö lihatuotteissa niiden turvallisuuden, nopean valmistuksen ja tuotteen paremman säilyvyyden vuoksi. Maitotalous oli edelläkävijä. Hyötybakteerit ovat olleet maidonjalostuksessa pitkään käytössä, mutta hyötybakteerien käyttö lihateollisuudessa oli uusi oivallus. Lihateknologia vaatii toisenlaiset bakteerit, laitteet ja tietämyksen. Se osoitettiin väitöskirjassani vuonna 1955. Kehittyvä Elintarvike 2•07 Aistinvarainen tutkimus Aistinvarainen tutkimus on yksi elintarviketieteiden voimakkaimmin kasvaneita osa-alueita. Kuluttajaryhmien segmentoituessa sen merkitys kasvaa entisestään. Kuva Foodwest Oy on yhä tärkeämpää n Alan merkityksen kasvua ku- T eema vastaa esimerkiksi Pangborn symposiumin suosion lisääntyminen. Tämän maailmanlaajuisen kongressin ensimmäinen tilaisuus, joka järjestettiin Suomessa vuonna 1992, keräsi runsaat 200 osallistujaa. Vuonna 2005 Englannissa järjestetyssä kuudennessa Pangborn -symposiumissa oli jo 800 osallistujaa. Ensi kesänä, kun kongressi toteutetaan seitsemättä kertaa, Minnesotaan odotetaan lähemmäs tuhatta kävijää. Ala on suurien haasteiden edessä. Nykykuluttajien segmentoituneisuus elämäntapojen ja asenteiden mukaan on melkoinen haaste tuotekehitykselle. Lisäksi markkinoiden globalisoituminen edellyttää, että tuotteiden hyväksyttävyyttä voitaisiin mitata pätevästi eri kulttuureissa. Aistittavan laadun ja kuluttajien hyväksynnän yhteyksien tutkimiselle onkin jo kehitetty välineitä, mutta lisää tarvitaan. Pullonkauloja löytyy Vaikka alan tutkijat ovat jo pitkään ymmärtäneet tieteellisen aistinvaraisen tutkimuksen arvon mm. tuotekehityksessä ja maassamme tehtävä alan tutkimus on kansainvälisesti tunnustettua, suomalainen teollisuus ei hyödynnä tuotekehityksessään riittävästi aistinvaraisia menetelmiä. Nähtävästi johto ei tiukan kustannusrakenteen ja markkinatilanteen vuoksi uskalla tehdä pitkiä tuotekehitysinvestointeja tai Kehittyvä Elintarvike 2•07 -suunnitelmia, vaan tyytyy nopeisiin ja joskus hätäisiin ratkaisuihin. Tuotteiden elinkaari on lyhentynyt, ja tuotteita on lanseerattava markkinoille entistä nopeammalla tempolla. Koulutetulla raadilla saadaan kuitenkin faktatietoa omasta tuotteesta ja voidaan analysoida markkinoilla olevat tuotteet. Hyödyntämällä tätä tietoa lanseerattava tuote voitaisiin sijoittaa siihen kohtaan markkinoita, mihin se halutaan. Tosiasia on, että yritysten johdon ja markkinoinnin olisi uskallettava tehdä pitemmälle tähtääviä suunnitelmia, esimerkiksi nimeämällä vastuuhenkilö aistinvaraiseen tutkimukseen ja kouluttamalla aistinvarainen raati tuotekehityksen avuksi. Täysimittainen hyödyntäminen edellyttäisi myös systemaattista lähestymistapaa. Ei siis ”maistelua silloin tällöin”, vaan pitkäjänteinen suunnitelma ja dokumentointi aistinvaraisille mittauksille ovat tarpeen. Suuret kansainväliset yritykset edelläkävijöitä Kenelläkään ei ole varaa lanseerata tuotteita, jotka floppaavat markkinoilla. Aistinvaraisen tutkimuksen tärkeys tulee siten kiihtymään. Se ei lisää kustannuksia tuotekehityksessä, vaan sillä säästetään. Uusia tutkimusmenetelmiä on julkaistu viime vuosinakin usei- ta, enimmäkseen mieltymysten arviointiin ja kuluttajatutkimukseen, mutta myös koulutetun raadin laboratoriokäyttöön. Tilastollisen käsittelyn menetelmät kehittyvät. Aistien geneettistä taustaa tutkitaan. Missä määrin uusi tieto siilautuu teollisuuteen tietona tai jopa toimintatapojen muutoksena, riippuu varmaan paljolti teollisuuden- alasta ja valveutuneisuuden tasosta. Isot kansainvälistyneet yritykset ovat tässä vahvimmilla. Hans Helminen puheenjohtaja, ins. Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston johtoryhmä [email protected] Aistinvaraisen tutkimuksen jaosto edesauttaa elintarvikekehitystä n Oikeaoppinen aistinvarainen tutkimus on A ja O uusien elintarvikkeiden kehittämisessä. ATJ ja muut aistinvaraisessa tutkimuksessa työskentelevät eivät ole onnistuneet viestittämään tämän alan tärkeyttä oikeille ihmisille, koska niin paljon on vielä tekemättä. Mutta olemme saaneet asioita eteenpäin, kiinnostus aistinvaraiseen työhön on lisääntynyt ja me ATJ:laiset nautimme mahdollisuudesta olla osana kehittämässä Suomen elintarvikkeita entistä maukkaammiksi ja turvallisemmiksi. Vapaa-aika, perhe ja entistä enemmän aikaa vievä työelämä täyttävät ihmisten kalenterit niin, että vapaaehtoistyö, kuten ATJ:n johtoryhmä, vaatii ihmisil- tä todella suuria uhrauksia. Jäsenistön kiinnostus toimintaan on kuitenkin avain siihen, että toiminnalla on jatkuvuutta. Koska jaostossa on tulossa paljon aktiviteetteja, tarkoitus on lisätä johtoryhmäpaikkoja, jotta tehtäviä voidaan jakaa useammalle. Kuluvan vuoden toukokuun lopussa järjestetään panimovierailu Suomenlinnaan ja syyskuun lopulla ekskursio Pietariin. FoodTec -messuilla lokakuussa jaosto toteuttaa aistiradan seuran ja lehden yhteisosastolla. Tammikuun 2008 lopulla pidetään koko päivän seminaari Tieteiden talolla, mutta aihe on vielä avoin. Hans Helminen Elintarvikkeita analysoidaan tulevaisuudessakin Tulevaisuudessa elintarvikeanalytiikan merkitys korostuu uusien analyysitekniikoiden myötä, kun elintarvikkeiden turvallisuutta arvioidaan. n Elintarvikeanalytiikan tämän- hetkiset keihäänkärjet ovat kehittyneet analyysitekniikat, jotka mahdollistavat pienien pitoisuuksien, eri analyyttien samanaikaisen ja aivan uusien, aiemmin tunnistamattomien yhdisteiden havaitsemisen. Näytteenkäsittelyssä automaation käyttöönotto on tehostanut ja tehos- taa monimutkaisten elintarvikematriisien analysointia. Myös on line -analytiikka prosessin valvonnassa on lisääntynyt. Se parantaa tuotteen laatua, kun hallitaan paremmin tuotekuvauksen mukainen tuotanto. Laadun parantumisen lisäksi saadaan raaka-aineiden kustannussäästöjä. Tehostunut oma- Elintarvikeanalytiikan jaosto keskittyy tiedottamiseen n Elintarvikeanalytiikan jaosto (EAJ) perustettiin vuonna 2000 edistämään ja kehittämään elintarvikeanalytiikan tutkimusta, tiedonvälitystä ja koulutusta. Nykyisin jaosto korostaa toiminnassaan erityisesti aktiivista tiedottamista. Tavoitteena on pitää jäsenet ajan tasalla viestittämällä uusista ja ajankohtaisista elintarvikeanalytiikkaan liittyvistä asioista, erityisesti tutkimuksen, lainsäädännön ja koulutuksen osalta. Perustamisesta lähtien jaoston toiminnan näkyvin osa on ollut osallistuminen Kemian Päivien Elintarvikekemia -session ohjelman koostamiseen. Tämä tehtävä jaostolla tulee säilymään jatkossakin. Jaosto osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös alan muihin kotimaisiin tapahtumiin, joihin liittyy elintarvikeanalytiikan tiedottamista ja koulutusta. Vuonna 2007 jaosto järjestää On line / on site -tekniikat omavalvonnan apuna -seminaarin FoodTec -messujen yhteydessä 16.10. Helsingin Messukeskuksessa. Varsinaista omaa koulutusta jaosto ei tule järjestämään, vaan pääpaino on tiedottamisessa tarjolla olevasta koulutuksesta. Jaosto kuitenkin kuuntelee jäsentensä toiveita, ja tarvittaessa voidaan järjestää tietoiskutyyppinen seminaari joltakin erityisalueelta. Elintarvikeanalytiikan merkitys korostuu uusien analyysitekniikoiden myötä, kun elintarvikkeiden turvallisuutta arvioidaan. Näin ollen Elintarvikeanalytiikan jaostolla on tulevaisuudessa tärkeä tehtävä sekä jäsentensä informaatiokanavana että äänitorvena toiseen suuntaan: jaoston tavoitteena on nostaa esille elintarvikeanalytiikkaan liittyviä asioita myös koko ETS:n tasolla. Terhi Koivu-Tikkanen sihteeri, ETT Elintarvikeanalytiikan jaoston johtoryhmä terhi.koivu-tikkanen@ orionpharma.com valvonta vähentää myös elintarvikeriskejä. Yhteistyön lisääminen on avainkysymys Elintarvikeanalytiikan kehittämiseen on vaikea saada rahoitusta. Alan odotetaan kehittyvän sekä yliopistojen että sektoritutkimuslaitosten sisäisellä panostuksella, ilman kilpailtua rahoitusta – elintarvikeanalytiikkaa pidetään perustehtävänä. On-line -analytiikka on tässä kuitenkin eri asemassa, kun siihen tarvitaan myös soveltavaa tutkimusta, ja tuloksia voidaan suoraan hyödyntää teollisuudessa. Ongelmana on myös palveluanalytiikan työnjako. Maa- ja metsätalousministeriön laboratorioselvityksenkin perusteella kansalliset toimijat on kartoitettava ja analytiikan kansalliset resurssit selvitettävä. Asiassa on myös hyvät puolensa; yhteistyössä voidaan sopia palveluanalytiikan keskittämisestä ja työnjaosta. Ongelmat poistuvat tai ainakin vähenevät, kun yhteistyötä lisätään niin tutkimuksen kuin palveluanalytiikan alueella. Tavoitteena on päällekkäisyyksien karsiminen ja kansallisesti merkittäviin tutkimusalueisiin panostaminen. Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät ta siirrytään enemmän bioteknisiin ja optisiin mittauksiin, jotka toki lähes aina tarvitsevat kehittyäkseen kemiallisten menetelmien tuottaman taustatiedon. Analytiikan laatu myös paranee, kun otetaan käyttöön entistä luotettavampia ja vertailukelpoisempia keinoja analytiikan laadunvarmistuksessa. Analytiikan tekemistä keskitetään ja osaamiskeskukset hallitsevat entistä tehokkaammin analyysipalveluja. Elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta ohjaava lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti. Siten myös lainsäädännön raja-arvot ja ohjeistukset muuttuvat ja tarkentuvat, myös siltä osin, miten ja millä analyysimenetelmillä laatua valvotaan. Kaikkien toimijoiden, tutkimuksen, palvelulaboratorioiden, teollisuuden ja valvonnan, tulee olla tietoisia uusista kehittyneistä analyysitekniikoista, jotta elintarvikkeita tutkittaisiin yhteisesti sovitusti aina tehokkaimmalla ja luotettavimmalla menetelmällä. On line -mittausten laadunvarmistuksen tulee perustua mahdollisimman jäljitettäviin menetelmiin. Susanna Eerola puheenjohtaja, FT Elintarvikeanalytiikan jaoston johtoryhmä [email protected] Elintarvikkeita analysoidaan tulevaisuudessakin. Tekniikat kehittyvät ja kemiallisesta analytiikas- Kehittyvä Elintarvike 2•07 7 Kuva VTT Pintahygieniamenetelmien kehittämiseen tulee panostaa Tulevaisuudessa hygienian ylläpitämiseen tarvittavat menot on otettava mukaan kustannuslaskelmiin. Toisaalta hygieniainvestoinneista koituva hyöty on pystyttävä yhä paremmin arvioimaan rahallisesti. n Kaikki tiedämme, että satsatut T eema rahat hygieniaan eivät suoraan näy tuloina, sillä hygieniatutkimus ei tuo uusia tuotteita. Laiminlyöty hygienia maksaa kuitenkin yritykselle takaisinvetona, brändin huononemisena ja mahdollisesti jopa markkinoiden menetyksenä. Pahimmillaan yritys voi joutua maksamaan suuria korvauksia, jos huonolaatuiset tuotteet ovat aiheuttaneet kuoleman tai pitkäaikaissairauden. ”Puhtaus on puoli ruokaa”. Niinpä elintarvikeprosesseissa hyvä hygienia tulee aina olemaan välttämätön, varsinkin kun nykyään tuotetaan isoja tuote-eriä keskitetysti, jolloin tuotteen pitkä säilyvyysaika mahdollistaa jakelun laajalle alueelle ja pitkän myyntiajan. Kun tuotteita valmistetaan isoissa erissä ja jakeluverkko on laaja, vahingot laiminlyödystä hygieniasta ovat tosi isot. Lisäksi isojen tuote-erien takaisinveto mikrobiologisten ongelmien esiintyessä on suorien taloudellisten tappioiden lisäksi haitallista tuotteen maineelle. Paljon on jo tehty Hygieniatutkimuksissa on viime aikoina panostettu riskinhallintaan. Riskinarvioinneilla voidaan havaita epäkohtia elintarviketeollisuusprosesseissa ja puuttua systemaattisemmin kriittisimpien prosessikohtien hygieniatasojen parantamiseen. Eräs lähestymistapa ongelmakohtien kartoittamiseen on tietokoneavusteisten mallinnusoh- Kehittyvä Elintarvike 2•07 jelmien käyttö. Tuotantoa tai pesuprosessia voidaan simuloida virtuaalisesti, jolloin esimerkiksi puutteet laitteen hygieenisessä suunnittelussa paljastuvat. Laitesuunnittelua voidaan parantaa vähemmällä mikrobiologisella testauksella ja myös säästää aikaa, sillä mikrobiologiset analyysit ovat aikaa vieviä. Tästä aiheesta ilmestyy tarkempi kirjoitus seuraavassa Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa. Antimikrobisten pintojen ja materiaalien sovellukset elintarviketuotannossa ovat myös ajankohtaisia riskinhallinnan osaalueita. Validoituja pikamenetelmiä kaivataan Jo pitkään on tiedetty pinnoilta tehtävän mikrobiologisen näytteenoton olevan haasteellista. Mikrobeilla on taipumus kiinnittyä pinnoille. Niiden irrottaminen viljelymenetelmiin perustuviin määrityksiin pitää tehdä hellävaraisesti pintoja ja eläviä mikrobeja vahingoittamatta. Mikroskoopilla on havaittu perinteisellä puuvillavanutupolla tehtävän näytteenoton irrottavan vain osan pinnalla olevista mikrobeista. Patogeenien määrittäminen näytteestä perinteisillä viljelymenetelmillä on hidasta ja työlästä. Uudet molekyylibiologiset tunnistusmenetelmät ovat nopeampia, mutta niitä ei ole vielä validoitu virallisiksi määritysmenetelmiksi. Mikrobiologisten määritysmenetelmien kehittäminen suoraan pinnoilta tehtäviksi pikamäärityksiksi antaisi käyttökelpoista tietoa pintahygieniasta ennen tuotannon aloittamista. Molekyylibiologisia määritysmenetelmiä on olemassa useille eri mikrobiryhmille, mutta niiden käyttö rutiinivalvonnassa varsinkin pienissä ja keskisuurissa elintarviketeollisuuslaitoksissa on turhan kallista ja hankalaa. Toivottavasti lähivuosina saa- daan markkinoille käytännönläheisiä ja kohtuuhintaisia sovelluksia mikrobien nopeaan määritykseen. Samalla näiden menetelmien validointi on tärkeässä roolissa, mutta taitaa mennä vielä tovi, ennen kuin validoinnit on tehty. Viime vuonna on otettu käyttöön Euroopan yhteisön ja kansallinen uusi elintarvikehygienialaki. Käyttöönotto saattaa vielä olla joiltakin osin ns. vaiheessa, ainakin jos katsomme Eurooppaa kokonaisvaltaisesti. Verkottuminen uusien EUmaiden kanssa on tällä hetkellä aktiivista ja yhteistyölla pyritään yhtenäistämään hygieniakäytäntöjä ja lisäämään hygieniatietoutta. Uusien ISO 22000 -sarjan standardien käyttöönotto on tietääksemme myös vaiheessa, sillä se on hyvin raskas ja vaativa prosessi. Hankkeita suunnitteilla Mikrobimääritykset ovat kalliita, ja hygienian parantamiseen täh- tääviä toimenpiteitä ei elintarviketeollisuuden päättävissä elimissä useinkaan nähdä kannattavina investointeina. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on mm. suunniteltu VTT:n ja Eviran yhteistyönä projektia, jossa hygienia saataisiin mukaan kustannuslaskelmiin ja hygieniainvestoinneista koituva hyöty pystyttäisiin arvioimaan rahallisesti. Hygienian parantamiseen tähtääviä investointeja voidaan verrata vakuutusmaksuihin: jos hygieniaan ei panosteta, mikrobiologisten ongelmien esiintymisen riski kasvaa. Gun Wirtanen, TkT Elintarvikehygienian jaoston johtoryhmä [email protected] Satu Salo tutkija, PhD VTT [email protected] Elintarvikehygienian jaosto kokoaa alan hygieniaosaajat n Elintarviketieteiden Seurassa hygienian hallinnan merkitys on jo pitkään tiedostettu. Niinpä EHJ:lla on menossa jo 21. toimintavuosi. Jaosto onkin seuran toiseksi vanhin, aistinvaraisen tutkimuksen jaoston ollessa vanhin (24. toimintavuosi menossa). Jaostossa elintarvikehygienialla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla voidaan taata elintarvikkeen turvallisuus, terveellisyys ja puhtaus sen kaikissa tuotantovaiheissa kulutukseen asti. Jaosto edistää ja kehittää elintarvikehygienian tutkimusta, tiedonvälitystä ja koulutusta sekä toimii yhdyssiteenä alalla toimivien Elintarviketieteiden Seuran jäsenten välillä. Tehtäväänsä jaosto on toteuttanut kehittämällä ja ylläpitämällä yhteistyötä elintarvikealan korkeakouluopetuksen, tutkimuksen ja yritysten kanssa, järjestämällä teemapäiviä, ekskursioita yms. ja pitämällä jäsenistöä ajan tasalla alaan liittyvistä koti- ja ulkomaisista kursseista, kongresseista ja kirjallisuudesta. Samaa työtä jatketaan tulevaisuudessakin. Seuraamalla Kehittyvä Elintarvike -lehteä pysyy parhaiten ajan tasalla jaoston toiminnasta. Kaikki Seuran jäsenet ovat tervetulleita toimintaan ja yhteisiin talkoisiin mukaan! Gun Wirtanen Yhteiskunnalla on aina vain vähemmän resursseja hoitaa terveydenhuollon kasvavia menoja. Ravitsemushoito on halvempi ja esimerkiksi diabeteksen ehkäisyssä tehokkaampi keino vähentää sairauksia kuin kalliit lääkehoidot. Hyvän ravitsemuksen merkitys on todella kasvamassa. n Ravitsemustutkimus on po- rautunut viime vuosina entistä syvemmälle ja hyödyntää molekyylibiologian menetelmiä, joiden avulla pyritään ymmärtämään ravitsemuksen ja geenien välisiä vuorovaikutuksia. Myös ”aivot ja ravitsemus” ovat nousemassa yhä enenevässä määrin huomion kohteeksi. Pyrkimyksenä on mm. oppia ymmärtämään ruoanvalintaa sääteleviä psykologisia tekijöitä tai muita keskeisiä syömisen säätelymekanismeja sekä selvittää ravitsemuksen yhteyksiä mielialaan, masennukseen ja Alzheimerin taudin sekä dementian kehittymiseen. Rahoituksesta pulaa Suurimpia pullonkauloja ravitsemustutkimuksen etenemiseksi on rahoituksen pitkäjänteisyyden puute ja niukkuus, erityisesti teollisuuden rahoitus on niukkaa. Suurin osa tutkimusajasta kuluukin rahoituksen hakemiseen ja rahoituksen käytön raportoimiseen. Radiossa oli vähän aikaa sitten juttua tieteen rahoituksesta. Ohjelmassa esitettiin, että Suomessa tulisi olla tieteen ”managereita”, henkilöitä, jotka hankkivat ja hoitavat tieteellisen tutkimuksen rahoitusta ja hallintoa. Toinen ohjelmassa esitetty ajatus oli se, että perusrahoitusta tutkimukseen tulisi myöntää hyville yksiköille ilman erillisiä hakemuksia, ts. rahoittajan tulisi etsiä uusia potentiaalisia ryhmiä eikä ryhmien rahoittajaa. Näistä varmasti olisi apua koko elintarviketutkimukseen, ei pelkästään ravitsemustutkimukseen! Oikean ravitsemuksen merkitys kasvaa Ravitsemuksen merkitys on ehdottomasti kasvamassa, koska yhteiskunnalla on entistä vähemmän resursseja hoitaa terveydenhuollon kasvavia menoja. Ravitsemushoito on aina halvempi (ja mm. diabeteksen ehkäisyssä tehokkaampi) keino vähentää sairauksia kuin kalliit lääkehoidot. Monenlaista alaa edistävää uutta on tulossa. Metabolomiikan menetelmät ja bioinformatiikka tulosaineiston käsittelyssä ovat jo tutkimuskäytössä. Niiden avulla pyritään ymmärtämään useita aineenvaihdunnassa samanaikaisesti tapahtuvia muutoksia ja niiden yhteyksiä eri tekijöihin. Kuluttajien avuksi on kehitetty jo nyt yhä tehokkaampia tietotekniikan mahdollisuuksia järkevän ruokavalion ja liikunnan tasapainotteluun. Teollisuutta ja yksittäisiä kuluttajia suoraan koskettava asia on parhaillaan toteutettava EU:n lainsäädännön uudistuminen ravitsemusväitteiden osalta. Tähän tulee oleellisesti liittymään myös ravintosisältöprofiilin määrittely, joten jatkossa väitteitä voi esittää vain tuotteille, jotka täyttävät ravintosisältöprofiilin kriteeristön. Ravintosisältöprofiilin yksityiskohtia ollaan EU:n asiantuntijavoimin juuri valmistelemassa. Muutos tulee käytäntöön noin 1–2 vuoden sisällä. Alan kehityksessä tarvitaan yhteisvastuullisuutta. Hyvien ravitsemusratkaisujen ja niitä tukevien työkalujen kehittäminen ja käyttöönotto tulisi nähdä kokonaisuutena, johon osallistuvat ravitsemuksen ja terveyden- huollon asiantuntijoiden, elintarviketeollisuuden ja ruokapalvelujen tuottajien – ja tietenkin itse kuluttajien - lisäksi mm. kaupan ja viestinnän ammattilaiset. Hannu Mykkänen professori [email protected] Kuva Raija Ahvenainen-Rantala Hyvä ravitsemus vaatii yhteisvastuullista toimintaa Anja Lapveteläinen puheenjohtaja, FT Itä- ja Pohjois-Suomen jaoston johtoryhmä [email protected] Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto tänään ja huomenna n Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto (IPSJ) on ETS:n 60-vuotisjuhlavuotena toiminut noin kahden vuoden ajan. Alusta lähtien tehtäväkenttä on ollut kahtalainen: haluamme ETS:n sisällä pitää aktiivisesti esillä ravitsemukseen liittyviä asioita ja toisaalta liputamme alueellisen vaikuttavuuden puolesta, eli pidämme ETS:n toimintaa vireänä myös ns. ”kehäkolmosen pohjoispuolella”. Katsomme onnistuneemme tehtävissämme ihan kohtuullisesti: toimintakautemme aikana on viritelty yhteistyökuvioita muiden ravitsemusvaikuttajien kanssa (SRY, RTY, Suomen Lihavuustutkijat). Parhaillaankin on suunnitteilla yhteisen seminaarin toteuttaminen kevään 2008 aikana. Alueellinen vaikuttavuus on näkynyt yhteisten retkien ja mm. niistä poikineiden pienimuotoisten yritysesittelyiden muodossa Kehittyvä Elintarvike -lehdessä. Vuonna 2007 jaosto järjestää Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle -seminaarin FoodTec -messujen yhteydessä 17.10. Helsingin Messukeskuksessa. Ravitsemus ja sen merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjänä näyttää säilyttävän trendikkään ase- mansa myös tulevaisuudessa. Suurimmat suomalaiset yritykset ovat tässä imussa olleet mukana, monet jopa suunnannäyttäjinä, jo pitkän aikaa. Voikin hyvällä syyllä kysyä, miten pienet yritykset pärjäävät tässä kilpailussa ja monimuotoisen osaamisen ruletissa? Miten saadaan kaupan ja HoReCan sektorit aidosti innostumaan myös hyvinvointiin tähtääviin ratkaisuihin? Osaisimmeko avata teitä uudenlaisille palveluille? Pienen aluejaoston on turha yrittää vastata liian suuriin haasteisiin. Meille riittää, että tarjoamme seuran sisällä luotettavaa ravitsemukseen liittyvää tietoa ja asiantuntemusta sitä tarvitseville ja avaamme toiminnallamme tiedotuskanavia uusille alan virtauksille. Tärkeää on myös toimia hyvässä yhteistyössä sekä muiden alan asiantuntijoiden että alueemme yritysten ja muiden alan toimijoiden kanssa. Hauskanpitoa, jäsenten rekrytointia ja keskinäistä yhteydenpitoa sekä alueellista vaikuttavuutta unohtamatta! Anja Lapveteläinen Kehittyvä Elintarvike 2•07 Tehokkaita prosesseja tarvitaan Elintarvikeraaka-aineiden jalostamiseen terveellisiksi ja turvallisiksi tuotteiksi tarvitaan jatkossakin oikeanlaisia, tehokkaita ja hellävaraisia prosesseja. Usko prosessitutkimuksen kannattavuuteen kaipaa uutta potkua niin yrityksiltä kuin rahoittajiltakin. Kuva BioTRIM n Elintarvikeprosessien tutkimus oli Suomessa vilkasta erityisesti 1980–1990-luvuilla, sekä yliopistoissa että VTT:llä ja MTT:ssä. Paljon saatiin aikaiseksi. Prosesseja optimoitiin ja erilaisia minimal processing -menetelmiä kehitettiin ajan ja kustannusten säästämiseksi sekä sivuvirtojen minimoimiseen, fraktiointitekniikoita funktionaalisten yhdisteiden erottamiseen, mukaan lukien kuivaerotustekniikat. Opittiin myös tuntemaan uudempien prosessitekniikoiden, kuten korkeapainetekniikan mahdollisuuksia ja puutteita. Nykyinen elintarvikealan prosessitutkimus keskittyy pitkälti entsyymien hyväksikäyttöön ja kapselointitekniikan kehittämiseen. Myös sivuvirtojen hyödyntämiseen ja sitä kautta niiden arvon nostamiseen on panostettu. Prosessilaitetutkimus on kalvo- tekniikoiden läpimurron jälkeen ollut vähäisempää. Asennemuutosta kaivataan Ilman prosesseja raaka-aineet eivät muutu tuotteiksi. Prosessikehityksen rahoitus on ollut viime vuosina varsin niukkaa. Korkeakoulut tarvitsevat lisäystä perusrahoitukseen. Valitettavaa on myös, että elintarviketeollisuus ei ole kovin tutkimus- ja tuotekehitysorientoitunutta. Lienevätkö syinä konservatiivisuus ja hidasliikkeisyys? Minimal prosessingin sijaan on havaittavissa minimal investing. Asennemuutos teollisuudessa on todella tarpeen; uusiin asioihin pitää tarttua räväkämmin iänikuisen saman sopan sotkemisen sijaan. Aloitetaan vaikkapa sähläyskustannusten suuntaamisesta uuden kehittämiseen! Toisaalta tutkimustakin on syytä ravistella, tuottavuus lienee siinäkin oleellista. Perustutkimus on toki tarpeellista, mutta atomi on keksitty jo aikoja sitten, mutta kaikkia sen käyttömahdollisuuksia ei. Prosessien tehokkuus, kustannustehokkuus ja kilpailukyky on huomioitava jo tutkimusvaiheessa. Jos yritykset saavat riittävän tuoton tutkimukseen investoimilleen rahoille, niin sitä kautta rahoitustilannekin helpottunee. EU-tutkimusrahoitusta tulisi niin teollisuuden kuin yliopistojenkin hyödyntää entistä paremmin! T eema Tulevaisuuden näkymät hyvät Prosessien tarve pysyy tulevaisuudessa vähintäänkin samana, mitä se tänä päivänä on. Kuluttajat kaipaavat puolivalmiita ja valmiita tuotteita helpottaakseen ruoanlaittoa kotona. Varsinkin arkiruokailu perustuu pitkälti valmisruokaan. 0 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Suomalaisuus on edelleen arvossaan. Kuluttajat haluavat elintarvikkeittensa raaka-aineiden olevan suomalaisia, ja ne kannattaa prosessoidakin Suomessa, kunhan vain pidämme huolen prosessoimisen taloudellisesta kilpailukyvystä. Prosesseja kehitettäessä on otettava huomioon entistä paremmin terveysvaikutteisten yhdisteiden säilyminen prosessissa, tuotteiden oikea energiasisältö, erikoisruokavaliota (mm. keliakia, diabetes, painonhallinta) noudattavat kuluttajat, mielihyvätuotteet jne. Uusia prosessimenetelmiä ja teknologioita on tulossa. Entsyymejä, kapselointitekniikkaa, nanotekniikkaa ja yhdistelmätekniikoita hyödynnetään. Prosessilaitteiden hygieniastandardointi etenee. Lisäksi entistä enemmän kiinnitetään huomiota prosessien ympäristövaikutuksiin; tuotteiden ekologinen jalanjälki on huomispäivän, ellei jo nykyajan vaatimuksia! Heikki Manner, MMM Prosessiteknisen jaoston johtoryhmä [email protected] Prosessitekniikan jaosto kutsuu toimintaansa mukaan n PTJ on järjestänyt toimintansa aikana erilaisia seminaareja ja ekskursioita yksin tai yhteistyössä EHJ:n kanssa. Seminaarien aiheina ovat olleet mm. erotustekniikat, kromatografiatekniikat elintarviketeollisuudessa ja prosessien hygienia. Vuonna 2007 pidetään seminaari mm. FoodTec -messujen yhteydessä 18.10. Helsingin Messukeskuksessa. Seminaarin teema on Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta. Opintokäyntejä on tehty sekä kotimaassa että ulkomailla. Kotimaan ekskursioita on suuntautunut mm. Lahteen ja Turkuun. Viimeisin ulkomaanekskursio tehtiin Viroon vuonna 2005 yhdessä elintarvikehygienian jaoston kanssa. Tule mukaan PTJ:n toimintaan osallistumalla seminaareihimme ja retkiimme. Voit myös tehdä ehdotuksia PTJ:n johtoryhmän jäsenille sopivista seminaariaiheista, retkikohteista ja muusta toiminnasta. Mietimme esimerkiksi sopivaa keinoa ajankohtaisen prosessitiedon vaihtamiseksi jäsenten kesken. Tällä hetkellä pohdimme mm. entsyymien käyttöä sekä kapselointi- ja nanotekniikoita. Askarruttaako sinua jokin prosesseihin liittyvä asia, josta haluaisit tietää lisää, tai haluaisitko ratkaista jonkin ongelman? PTJ:n toiminta ja jäsenet voivat auttaa. Jos olet kiinnostunut tilaisuuksien, retkien ja muun elintarvikkeiden valmistusprosesseihin liittyvän toiminnan ideoinnista ja järjestämisestä, osallistumisesi PTJ:n toimintaan tai PTJ:n johtoryhmän toimintaan antaa sinulle siihen hyvät mahdollisuudet. Kerro toiveistasi ja kiinnostuksestasi johtoryhmän jäsenille esim. sähköpostitse. Asuinpaikkakaan ei liene esteenä johtoryhmän toimintaan osallistumiselle. Pyrimme pitämään suurimman osan PTJ:n johtoryhmän kokouksista siten, että niihin voi osallistua etänä puhelin-taivideoneuvottelusiltayhteydellä. Kirsi Jouppila, ETT Prosessiteknisen jaoston johtoryhmä [email protected] Heikki Manner, MMM Prosessiteknisen jaoston johtoryhmä [email protected] Onnittelemme juhlivaa Elintarviketieteiden Seuraa! Ammattitaitomme on aina käytössäsi www.givaudan.com www.euracon.com www.gjema.fi An ITW Company www.helsinginmylly.fi Onnittelut 60-vuotiaalle seuralle www.norfoods.fi Tamro MedLab Oy on nyt OneMed Oy PAKKAUSTEKNOLOGIA - PTR ETS:n kannattajajäsen www.tplus.fi VTT onnittelee ja kiittää yhteistyöstä 60 vuotta täyttävää Elintarviketieteiden Seuraa. www.vaasan.com Kehittyvä Elintarvike 2•07 Kehittyva_Elintarvike_VTTonnitte1 1 1 26.3.2007 14:21:50 Luomustrategian tavoite: Suomen elintarvikeviennistä kymmenesosa luomua Suomalaisten luomutuotteiden strategia puhutti Luomupäivillä Mikkelissä, johon oli kokoontunut yli 200 osanottajaa ympäri maata. Tavoitteena on, että vähittäiskaupan luomumyynti yltää kuuteen prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja kymmenesosa elintarvikeviennistä on luomua. n Luomumarkkinoiden kehittä- Kuvat Irma Ryynänen misen strategiaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Heidi Hautalan mukaan tavoitteena on nostaa luomu uudelle tasolle Suomessa. – Luomutuotteiden asemaa vahvistetaan niin kotimaisilla vähittäis- ja ammattikeittiömarkkinoilla kuin viennissä. Kulmakivenä on toiminnan kehittäminen asiakaslähtöiseksi unohtamatta kuitenkaan, että luomu on kestävän kehityksen työkalu koko elintarvikeketjussa. Hautala esitteli maa- ja metsätalousministeriön luomuyhteistyötyöryhmän strategiset linjaukset, joita ovat asiakaslähtöisyys, tehokas yhteistyö, oppiminen ja innovatiivisuus sekä kirkas profiili. Suomalaisen luomumarkkinoiden kehittämisen visiona on, että Suomi on vuonna 2015 Eu- roopan kärkimaita luomutuotannossa ja -kulutuksessa. Strategisiksi tavoitteiksi on asetettu, että kotimaan vähittäiskaupan myynnissä luomuruuan osuus on 6 %, kaikissa julkisen sektorin ammattikeittiöissä käytetään luomutuotteita, yksityisellä sektorilla luomua käyttävien keittiöiden määrä kasvaa 15 % ja Suomen elintarvikeviennistä 10 % on luomua. – Edellytykset käänteelle ja kasvulle ovat olemassa, kunhan alan toimijat tiivistävät yhteistyötään koko ketjussa pellolta ruokapöytään, Heidi Hautala totesi. Luomulla hyvät vientinäkymät Finpron Organic Food Finland vientirenkaan vientipäällikkö Erkki Pöytäniemi arvioi strategiassa asetetut tavoitteet koviksi. – Onnistuminen edellyttää, että toimijat koko arvoketjussa sitoutuvat yhteisen luomuvientistrategian toteuttamiseen. Suomalaisilla luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja vienti kasvaa tasaista tahtia. Monen syötävän vientituotteen kasvun esteeksi nousee kuitenkin raaka-aineen saatavuus, esimerkiksi luomukaurasta on huutava pula, Pöytäniemi kertoi. Merkittävä osa suomalaisista luomuvähittäistuotteista viedään yhteisen suomalaisen brändin (Napapiiri Organics) alla. Nimellä Napapiiri Organics -tuotteet muodostavat yhteisen vientibrändin, jonka alla mm. Petsmon Marjojen marjatuotteet ovat valloittaneet maailmaa. halutaan tuoda esille suomalaisuutta, luontoa ja puhtautta. – Brändin alle on jo valmistunut ensimmäiset vähittäismyyntiin kehitetyt tuotteet eli Maustaja Oy:n sokerittomat marjahillot. Helsingin Myllyltä on tulossa kaurapohjaisia Napapiiri Organics -merkillä varustettuja vähittäistuotteita. Ensimmäiset kaupat ovat syntymässä juuri Kaukoitään, Pöytäniemi valaisi vientinäkymiä. Finpron vientirenkaaseen kuuluvat Helsingin Mylly Oy Järvenpäästä, Finnamyl Oy Kokemäeltä, Norrgård Oy Närpiöstä, Maustaja Oy Pyhännältä, Kankaisten Öljykasvit Oy Hämeenlinnasta, Laihian Mallas Oy Laihialta, Kiantama Oy Suomussalmelta ja Koivulan Leipomo Oy Anjalankoskelta. – Esimerkiksi luomukauraa viedään nyt paljon pelkkänä raaka-aineena, vaikka kaikki luomukaura voitaisiin jalostaa hiutaleeksi jo kotimaassa, Pöytäniemi harmitteli. T apahtumia Luomu tutuksi ammattikeittiöiden asiakkaille Savon ammatti- ja aikuisopiston lehtori ja ekokouluttaja Irma Kärkkäinen oli vahvasti sitä mieltä, että luomutuotteiden kehittämisen strategiset tavoitteet ovat saavutettavissa, jos niin haluamme. – Aina löytyy vastustusta, mutta kaikki on voitettavissa. Strategian onnistumista vauhdittamaan on aloitettu Lähikeittiöhanke 2006–2008. Sen tavoitteena on aktivoida julkisen sektorin ammattikeittiöitä kehittämään lapsille ja nuorille tarjotun ruuan laatua. Hanke järjestää hankintalakiin liittyviä neuvontaseminaareja ruokapalveluhenkilöstölle alueellisten yhteistyökumppaneiden kanssa sekä kartoittaa tietoja ja käytännön kokemuksia julkisen sektorin ympäristövastuullisiin elintarvikehankintoihin liittyvistä kehittämishankkeista EU-maissa. Ensimmäiset valtakunnalliset lähiruokaviikot on tarkoitus toteuttaa tämän vuoden syyskuussa. Koordinaattorina toimivat MTK ja Lähikeittiöhanke. – Tavoitteena on tehdä luomu tutuksi ammattikeittiön asiakkaille, Kärkkäinen kertoi. Tämä on pikku hiljaa toteutumassa. Luomupäivien illallisenkin oli toteuttanut Mikkelin ammattikorkeakouluun kuuluva ravintola Talli, jonka restonomiopiskelijat olivat valmistaneet pääasiassa luomuraaka-aineista koostuvan tarjoilun. Suurin osa raaka-aineista oli hankittu lähialueelta. Ravintola Tallin luomuinnostus on ollut niin suurta, että se Luomupäivien yleisö sai nauttia savustettua luomulammasta, jota tarjosivat ravintola Tallin kokki Jussi Liimatainen (vas.), esimiesharjoittelija Jani Marjo ja restonomiassistentti Henna Liukkonen. 2 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Projektipäällikkö Minna Kantén Finfood Luomusta kertoi kulutta- Irma Ryynänen, MMM [email protected] Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen ja Kehittyvä Elintarvike -lehden avustaja Pirkka Luomuporkkanasose Vuoden Luomutuote 2007 n Luomupäivillä julkistettiin Vuo- den Luomutuote 2007, Pirkka Luomuporkkanasose. Tuotteen valmistaja on Lieksan Laatuherkut Oy ja valmistuttaja Ruokakesko Oy. Tuote on tullut markkinoille marraskuussa 2006, ja se on K-ruokakauppojen valikoimissa valtakunnallisesti. Luomuliitto ry:n vuosittain järjestämän kilpailun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi kotimaisia luomutuoteuutuuksia, joiden pääraaka-aineet ovat suomalaisia ja jotka on tuotettu luomuvalvontaan kuuluvalla tilalla. Kilpailun finaaliin pääsi kuusi tuotetta: Lieksan Laatuherkkujen Pirkka luomuporkkanasose, Petsmon Marjojen saskatoonjuoma ja porkkana&marja -smoothie, Sysmän Luomuherkkujen omenakarpalo luomumysli, Kymppi-Maukkaiden sokeriton luomumämmi sekä Polar Shiitakkeen luomusiitakesienipakkaus. Valintaraadissa olivat tarkastaja Jaana Elo Evirasta, yksikönjohtaja Risto Pitkänen Finfood Luomusta, koordinaattori Eija Muukka Luomukeittiökeskuksesta, luomuneuvoja Sari Hiltunen Pirkanmaan Maa- ja kotitalousnaisista sekä raadin puheenjohtajana ja järjestäjän edustajana päätoimittaja Tiina Ketola. Raadin mielestä Pirkka Luomuporkkanasose on kotona valmistetun makuinen. Tuote on raikas ja porkkanaisen oranssi sekä rakenteeltaan hyvä. Se soveltuu kaikenikäisille ja -kuntoisille ruokailijoille. Pakkauskoko (500 g) sopii useimmille kotitalouksille, ja tarvittaessa valmistaja voi suurentaa pakkausta ammattikeittiökäyttöön sopivaksi. Erotuksena muihin vastaaviin markkinoilla oleviin tuotteisiin Pirkka Luomuporkkanasose on täysin kypsä tuote. Tämä helpottaa ja monipuolistaa tuotteen käyttöä. Sitä voi käyttää sinällään lämpimänä tai kylmänä välipalana yhtä hyvin kuin erilaisten ruokien, esimerkiksi keittojen ja laatikoiden tai leivonnan, raakaaineena. Idätys ja hapatus vähentävät gluteenin määrää ETMJussi LoponenonväitellytHelsinginyliopistossaviljanproteiineissa tapahtuvista muutoksista viljan hapattamisprosesseissa.VäitöskirjatutkimusProlamin degradation in sourdoughsvahvistikäsityksensiitä, että viljaproteiineja hajottavat hapattamisen aikana nimenomaan viljanomatentsyymit,eiväthapattamisessa käytetyt mikrobit. Viljan proteiinejahajottavatentsyymittoimivatkinparhaitenhappamissaolosuhteissa. Tutkimusosoittimyös,ettäperinteisissä vehnä- ja ruishapantaikinoissa tapahtuu käytännössä aina viljaproteiinienhajoamista.Sensijaankauralesevellinhapattamisessa kauranproteiiniteiväthajoa. Viljaproteiinien hajoamisen voimakkuusriippuukinkäytettyjenvilja- raaka-aineiden entsyymiaktiivisuudesta.Vehnängluteeni-proteiinithajosivat tehokkaasti, kun vehnähapantaikina valmistettiin idätetystä vehnästä, jossa on erittäin paljon proteiinejahajottaviaentsyymejä. Tällaisenkorkeaanentsyymiaktiivisuuteen perustuvan teknologian käyttöleivonnassaonteknologisesti haastavaa,muttasevoisitulevaisuudessa avata ovia uudentyyppisille, keliaakikoillesoveltuvilletäysjyväviljaasisältävilletuotteille. Huomioitavaaon,ettätässätutkimuksessaeikuitenkaanvieläselvitetty,olikogluteeni-proteiinienhajoaminenedennytniinpitkälle,että niidenkeliakia-haittavaikutuksetolisivatpoistuneet. Lisätietoja:http://ethesis.helsinki. fi/julkaisut Rintamamiesten muonitus sotavuosina 1939–1945 MML Anneli Pranttila on väitellyt HelsinginyliopistossarintamamiestenmuonituksestaSuomessasotavuosina1939–1945.TutkimusperustuupääosinSota-arkistonjapuutossairauksienosaltaLääkintöarkiston asiakirjoihin. Suomieiollutvalmistautunutsotaan.Talvisodanalkaessamaassaoli elintarvikkeita ja rintamamiesten muona-annoksetolivatrunsaita.Ankarattaistelut,kovapakkanen,kalustonpuutejahenkilökunnantottumattomuus aiheuttivat käytännön ongelmia.Vakaviaravitsemusongelmiaeilyhyensodanaikanaehtinyt kuitenkaantullaesille. Jatkosodanaikanamaanelintarviketuotanto pienentyi työvoima-, polttoaine-jarehupulanvuoksi.Ulkomaankauppa tyrehtyi. Lähinnä Saksastajasenvaikutuspiiriinkuuluneistamaistasaatiinkuitenkinostaaviljaa,perunoita,lihaa,suolaa, vitamiinejaym.Tuontija50000suomalaisen sotilaan saksalaismuonitus Pohjois-Suomessa pelastivat suomalaisetnälältä. Pitkätkuljetusmatkat,huonotkulkuväylätsekävanhentunutjakulunut kalusto vaikeuttivat rintamamuonitusta.Ruokamuuttuiyksitoikkoiseksi jamuona-annoksiajouduttiinsupistamaan. Tilanne oli vaikein talvella 1941–1942,jonkajälkeenuseimmat sairaalahoitoavaatineetpuutossairaustapaukset tulivat esille. Kokonaisuudessatapauksiaesiintyivainrunsaat300kokojatkosodanajalla.Väitöskirjakuvaa,milläkeinoillaselvittiin jakuinkahankittiinlisäruokaa. Lapinsodassamuonituksenongelmatolivatentistäsuuremmat,eikä mm.kenttäkeittiöitävoitukuljettaa tuhotuilla,miinoitetuillateillä.Puutostautipotilaitaeikuitenkaantullut pohjoisensairaaloihin. Puutteistaanhuolimattamuonitus näyttäätäyttäneentehtävänsäjaonnistuneenpitämäänrintamamiehet taistelukelpoisina ja -tahtoisina, eikä puutossairauksia tai epidemioitaesiintynytlaajasti. Lisätietoja:http://ethesis.helsinki. fi/julkaisut Tehostettu elintapaohjaus pienentää diabetesriskiä ETM Jaana Lindström on väitellyt HelsinginyliopistossaaiheestaPrevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention – emphasis on dietary composition and identification of high-risk individual.Työssä Työssätutkittiin tutkittiin mahdollisuuttaehkäistäelintapaohjauksenavullatyypin2diabeteksen puhkeamistasuurensairastumisriskinomaavillahenkilöilläsekäkehitettiin seulontamenetelmä suuririskistenhenkilöidentunnistamiseksi. Väitöskirjatyöosoitti,ettätehostetulla elintapaohjauksella on mahdollistasaadaaikaanpitkäaikaisia, edullisiamuutoksiakorkeandiabe- tesriskinomaavienhenkilöidenruokavaliossajaliikuntatottumuksissa sekäpainossajasydän-javerisuonitautienriskitekijöissä. Terveelliset elintavat puolestaan pienentävätriskiäsairastuadiabetekseen,javaikutussäilyymyöstehostetunohjauksenlopettamisenjälkeen. Tehostettuaohjaustatulisitarjota erityisesti riskiryhmille. Tällaiset suuririskisethenkilötonmahdollista tunnistaa nopeasti, pienin kustannuksinjasiltivarsinluotettavastiyksinkertaiselladiabetesriskitestillä. Lisätietoja:http://ethesis.helsinki. fi/julkaisut Vuoden Luomutuote 2007 on Pirkka Luomuporkkanasose, 500 g. Kehittyvä Elintarvike 2•07 V äitöksiä Luomumyönteiset kuluttajat harkitsevia jatutkimuksista. Niiden mukaan luomumyönteiset harkitsevat tarkkaan, mitä syövät, jotta pysyisivät fyysisesti hyväkuntoisina. Terveellistä perusruokaa pidetään hyvinvoinnin tärkeänä lähteenä. Tällaiset ihmiset etsivät ahkerasti tietoa ja pitävät luomutuotteita eettisesti hyvänä valintana. – Kysyttäessä kuluttajilta, miten uskotte oman luomutuotteiden käytön kehittyvän tulevaisuudessa, 8 % vastaajista sanoo lisäävänsä selvästi, 32 prosentilla käyttö lisääntyy vähän ja 31 prosentilla ei tapahdu muutosta, Kantén valaisi tutkimustuloksia. jatkuu s. 65 saavutti valtakunnallisen Portaat luomuun -valmennusohjelmassa toisen portaan. Ravintola käyttää päivittäin neljää luomuraaka-ainetta, ja lisäksi käytössä on viikoittain neljä muuta luomuraaka-ainetta tai luomutuotetta. Muut Portaat Luomuun -diplomin saajat luomupäivillä olivat kylpylähotelli Peurunka Laukaasta, Peräniemen Kasino Kuopiosta sekä Ramin konditorioiden molemmat toimipaikat Mikkelistä. Kaikki pääsivät ensimmäiselle luomuportaalle. Toiselle portaalle pääsivät Mikkelin Seurakuntayhtymän Susiniemen leirikeskus ja Montessori-leikkikoulu Mikkelistä. Kalan käsittelyä kehittämällä parempi tuotelaatu T iede & Tutkimus n Suomessa ruokakalatuotanto viljelemällä on vielä melko uutta, koska ensimmäiset kirjolohen makean veden kasvattamot perustettiin vasta 1960-luvulla. Meriviljelykokeilut pääsivät alkuun kymmenen vuotta myöhemmin. Tuotanto lisääntyi aina 1990-luvun alkuun asti, jonka jälkeen kasvatusmäärät alkoivat laskea. Suurin osa Suomen ruokakalan tuotannosta on kirjolohen (Oncorhynchus mykiss W.) kasvatusta. Vaikka kirjolohen kehitys villistä viljeltyyn kalaan on lyhyt, kirjolohen oletetaan valikoituneen jalostuksessa kestämään kasvatusolosuhteita ja käsittelystressiä mm. lohta (Salmo salar L.) paremmin. Viljellyn kirjolohen teurastamista edeltävien toimenpiteiden ja itse teurastamisen on kuitenkin havaittu aiheuttavan lyhytkestoista stressiä. Monissa ulkomaisissa tieteellisissä julkaisuissa onkin tutkittu ja tehty havaintoja lohella tavattavista laatuvirheistä. Lohifileet esimerkiksi pehmenevät ja lihasjaokkeet irtoavat toisistaan eli halkeilevat (eng. gaping), mikä hankaloittaa erityisesti fileointia. Halkeilun mekanismia ei tarkasti tunneta, mutta on havaittu, että pitkittynyt kalankäsittely ennen teurastusta sekä huonot Kehittyvä Elintarvike 2•07 10 9 8 Voima (N) 7 AQ.CO2 6 AQ.kolk. 5 Norm.CO2 4 Norm.kolk. 3 2 1 0 0 12 24 36 48 60 72 84 96 Aika (h h) Kuva 1. Peratun kalan rigor-tilan kehittyminen ja purkautuminen rakennetestauslaitteistolla (TA. XTPlus) mitattuna. Kuvaajan huippu kuvaa kalan suurinta saavutettua kankeutta eli rigor- huippua. Käsittelyt ovat AQ.CO2 = rauhoitettu, hiilidioksidilla tainnutettu kala; AQ.kolk. = rauhoitettu, kolkattu kala; Norm.CO2 = rauhoittamaton, hiilidioksidilla tainnutettu kala; Norm.kolk. = rauhoittamaton, kolkattu kala). 6,9 AQ.co2 AQ.kolk 6,8 Norm.co2 6,7 pH Kalaa ostavan kuluttajan valintaan kaupassa vaikuttavat muun muassa kalafileen väri sekä lihaksen kiinteys ja vetisyys. Toisaalta kalan jatkojalostus asettaa raaka-aineelle omat vaatimuksensa. Laadun yhteys valittuihin teurastuskäytäntöihin on havaittu sekä käytännössä että tieteellisissä tutkimuksissa. Teurastusmenetelmiä onkin tarkasteltu kriittisesti ja etsitty uusia toimintatapoja kalan käsittelyn kehittämiseksi. Norm.kolk 6,6 6,5 6,4 6,3 0 12 24 36 48 60 72 84 96 Aika (h) Kuva 2. Tainnutusmenetelmittäin mitattu kalan lihaksen pH. Käsittelyt ovat AQ.CO2 = rauhoitettu, hiilidioksidilla tainnutettu kala; AQ.kolk. = rauhoitettu, kolkattu kala; Norm.CO2 = rauhoittamaton, hiilidioksidilla tainnutettu kala; Norm.kolk. = rauhoittamaton, kolkattu tainnutusmenetelmät lisäävät halkeilua. Epäonnistuneen teurastuksen myötä kala saattaa myös verestyä huonosti, tai fileessä voi esiintyä verenpurkaumia. Erityisesti hiilidioksiditainnutus aiheuttaa kaloilla pakoreaktioita, joiden seurauksena kehittyy nopeasti syntyvä, voimakas kuolonkankeus eli rigor-tila. Voimakkaan rigor-tilan lauettua loppu- tuloksena on normaalia pehmeämpi lihasrakenne. Samansuuntaisia tuloksia on saatu kalan stressaantuessa ennen teurastusta ja/tai teurastuksen aikana. Alhainen stressitaso parantaa lihan laatua Tainnutusmenetelmän ja kalan kokeman stressin vaikutuksia tuotelaatuun tutkittiin kasvate- tulla kirjolohella. Kalat tainnutettiin joko nopeasti kolkkaamalla tai hitaammin hiilidioksidilla. Kokeessa seurattiin lyhytkestoisen stressin, kuten ennen tainnutusta tapahtuvan haavimisen ja käsittelyn vaikutusta teuraslaatuun rauhoittamalla osa kaloista veteen sekoitetulla rauhoitusaineella. Tainnutus- ja rauhoitusmenetelmien välisiä eroja arvioitiin seuraamalla ri- jatkoa sivulta 63 la onkin perusteltua pyrkiä mahdollisimman vähäiseen ja tehokkaaseen kalan käsittelyyn teurastuksen yhteydessä sekä nopeaan tainnuttamiseen. Kirjolohen pääasiallinen perkuu ajoittuu kylmään vuodenaikaan. Tällöin tainnutusmenetelmien välinen ero todennäköisesti korostuu entisestään, koska veden lämpötilan laskiessa hiilidioksidin tainnutusteho heikkenee ja kalojen taintuminen hidastuu. Johanna Laakso, Etyo Helsingin yliopisto (HY) Elintarviketeknologian laitos [email protected] Susanna Airaksinen FT, tutkija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos [email protected] Aineisto sisältyy Johanna Laakson pro gradu -tutkielmaan, josta hän sai Elintarviketieteiden Seuran opinnäytestipendin vuonna 2006. Tutkielma toteutettiin yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja Helsingin yliopiston elintarviketeknologian laitoksen kanssa. Ohjaajina toimivat professori Eero Puolanne (HY), tutkimusprofessori Kari Ruohonen (RKTL) ja tutkija Susanna Airaksinen (RKTL). Kananmunasta koottua tutkimustietoa Laillistettu ravitsemusterapeuttiPiaNikander kertoi kananmunaan liittyvistä kansainvälisistä tutkimustuloksista Finfoodin tiedotustilaisuudessa helmikuussa. Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti koliini-nimistä yhdistettä. Tutkimuksissa on todettu, että se on erityisen tärkeä sikiön hermoston ja aivojen kehittymiselle ja vastasyntyneille vauvoille. Äidinmaito sisältääkin runsaasti koliinia. Koliinin roolia tutkitaan myös aikuis- ja vanhuusiän aivo- ja muistitoimintojen yhteydessä. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä saattaa olla merkitystä esimerkiksi Alzheimerin taudin ehkäisyssä. Vaikka koliinitutkimus on vielä alkuvaiheessa, koliini on Yhdysvalloissa määritelty välttämättömäksi ravintoaineeksi ja sille on annettu saantisuositukset. Suomessa koliinin saannille ei ole annettu tällaisia suosituksia. Kananmunan lisäksi sisäelimet, leseet ja täysjyvävilja sisältävät koliinia. Kananmunan keltuaisessa on myös muita terveydelle edullisia yhdisteitä, esimerkiksi luteiinia ja zeaksantiinia. Näiden on todettu kerääntyvän erityisesti silmiin ja suojaavan todennäköisesti iän mukana ilmeneviltä silmäsairauksilta, kuten kaihilta. Näitä antioksidantteja on myös vihreissä kasviksissa, kuten pinaatissa, lehtikaalissa ja herneissä. Lisätietoja: Finfood Kananmunatiedotus, tiedottaja Johanna Peltola, johanna. [email protected] Lisätietoa hapettuneiden rasvojen ja flavonolien terveysvaikutuksista Suomelantutkimuksessaosoitettiin ensimmäistäkertaatyrnilleominaistenflavonolirakenteidenimeytyminen verenkiertoon.Lisäksisaatiinviitteitä siitä,ettäaterianrasvapitoisuudenlisääntyessäimeytyminentehostuu. Flavonolivalmisteellaeikäytetyllä annostasolla kuitenkaan havaittu vaikutustavaltimonkovettumataudin riskitekijöihin,kutenkohonneeseen LDL:n hapettumisen, C-reaktiivisen proteiinintaihomokysteiinintasoon. Tutkimuksessakäytetystäflavonolivalmisteestaoliuuttoprosessinaikana poistettu flavonoleissa luontaisestiesiintyvätsokeriosat. Tutkimus antaa tärkeää lisätietoa ravinnonhapettuneidenrasvojenterveysvaikutuksista ja antaa aihetta ruoanprosessoinninvaikutuksiakäsitteleviinjatkotutkimuksiin. Lisätietoja:www.utu.fi ETS:nhallituksenjäsenFM JukkaPekka SuomelaonväitellytTurun yliopistossa aiheesta Effects of dietary fat oxidation products and flavonols on lipoprotein oxidation. Suomela tutki ravintoon lisätyn, hapetetun auringonkukkaöljyn vaikutusta sian veren lipoproteiinienhapettumiseenjatyrnimarjan (Hippophaë rhamnoidesL.)flavonolien vaikutusta terveiden koehenkilöiden verestä mitattaviin valtimonkovettumataudin riskitekijöihin. Suomelanväitöskirjatyössäravinnonhapetetunrasvanhavaittiinlisäävänlipoproteiinienrasvojenhapettumistuotteidenmäärää.Kasviperäisissäelintarvikkeissaesiintyvilläflavonoleillaoletetaanolevan sydämen ja verisuonten terveyttä edistäviäominaisuuksia. Tiede- ja ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ETS:n hallituksen jäsen ETL Jarmo HeinonenonväitellytTampereenyliopistossajoulukuussa.Väitöskirjan aiheolisuomalaistentiede-jaammattikorkeakoulujenopinnäytetyöt ohjaajiensilmin. Akateeminen vetovoima (tai imu, noste)onnähtävissäammattikorkeakoulujentoiminnassasuhteessayliopistoihin.Suomessamarkkinoiden vetovoimaontoisaaltapakottanutyliopistotomaksumaanjaseuraamaan markkinayhteyksiltäänkiinteämpien ammattikorkeakoulujen käytäntöjä sekä jäljittelemään ammattikorkeakoulujentyöelämästrategioita. Viimekädessäopinnäytetyötovat lähentyneettyöelämäntarpeitasekä tiede-ettäammattikorkeakouluissa. Akateeminenimutainostesaattaisi toimiamyösmarkkinavetoisestiammattikorkeakoulunosteena. Tutkimusosoitti,ettäakateeminen vapausjaopinnäytetöidenhidasvalmistuminen on luontaisempaa yliopistojen opinnäytetöille kuin ammattikorkeakoulujenopinnäytetöille. Ammattikorkeakoulujen3,5–4,5vuoden valmistumisaika leimaa enemmän ammattikorkeakouluihin liittyvää opinnäytetyötä kuin yliopiston progradua. Ammattikorkeakoulujenopinnäytetöihinliitettiinmyössellaisiaominaisuuksia,kutenammattialaankeskittyvä,työelämälähtöinen,ammattilähtöinenjasuppea.Yliopistojenopinnäytetöihinliitettiinominaisuuksina tieteenalaakehittävä,analyyttisyys, syvällisyys,tutkivajalaaja.Yhteisinä ominaisuuksinaajankohtaisuus,monialaisuus,uuttatuottava,soveltavuus jahyödynnettävissäolevuus. Lisätietoja:www.uta.fi Listeria kalatuotantoketjussa DIHanna Miettinen onväitellytHelsingin yliopistossa listeria-bakteerista kalatuotantoketjussa. Tutkimuksessa Listeria monocytogenes in fish farming and processing selvitettiinL. monocytogenes-bakteerin esiintymistäjalähteitäkalatuotantoketjunerivaiheissasekäkirjolohenmädinpastöroinninvaikutuksia bakteerinaiheuttamanvaaranhallitsemiseksi. Eri kalankasvattamoista peräisin olevissakirjolohissatodettiinolevan keskimäärin9%:ssaL.monocytogenes-bakteeria.Bakteerinesiintyminenvaihtelihuomattavasti(0–75%). L. monocytogenes -bakteereja löydettiinlähesyksinomaankalojenkiduksista(96%)javainsatunnaisesti nahastataisisälmyksistä. Tarkemmintutkitussakalankasvattamossatodettiinpääasialliseksilisteria-lähteeksikasvattamonläheiset joki-japurovedetsekämuutympäristönvalumavedet. Kolmanneksestatutkituista23kalanjalostamostatodettiinpuhdistetuiltapinnoilta L. monocytogenesbakteeria,ainakinsatunnaisesti.Eri kalavalmistuotteistatodettiinL. monocytogenes-bakteeria0–20%:ssa. Suomalaistenkalalajienmädeistä todettiinvähittäiskauppatasolla2–8 %:ssaL. monocytogenes-bakteeria. Bakteeria löytyi huomattavasti enemmän tuoreena ostetuista mädeistä(18%)kuinpakasteenataipakasteestasulatettuna(1%)ostetuistamädeistä.Kirjolohenmädinpastörointi62tai65°C:ssa10minuuttia tuhosimätiinlisätyt8logaritmista yksikköä L. monocytogenes -bakteereja.Pastöroidunvakuumiinpakatunkirjolohenmädinmikrobiologinenjaaistinvarainenlaatusäilyiväthyvinäkuudenkuukaudenajan säilytettäessä3°C:ssa. Lisätietoja:http://ethesis.helsinki. fi/julkaisut, Kehittyvä Elintarvike 1/2005,s.24–25 Kehittyvä Elintarvike 2•07 V äitöksiä gor-tilan kehittymistä (kuva 1) ja mittaamalla mm. lihaksen kiinteyttä, väriä ja pH:ta (kuva 2). Lyhytkestoisen stressin vaikutus oli selkeä. Kalan käsittelyn aiheuttama stressi heikensi lihan laatua merkittävästi. Rauhoittamattomilla, käsittelystressiä aistivilla kaloilla (Norm., kuva 1) rigor-tila syntyi nopeammin, rigor oli selkeästi voimakkaampi ja lihaksen pH (Norm., kuva 2) laski nopeammin kuin rauhoitetuilla kaloilla (AQ., kuva 1 ja kuva 2). Vastaavansuuntaiset muutokset havaittiin verrattaessa hiilidioksiditainnutusta (CO2) kolkkaukseen (kolk.). Stressitason laskiessa joko rauhoituksen ja/tai nopean tainnuttamisen myötä kalojen rigor oli lievempi ja niiden lihaksen kiinteys ja vedensidontakyky säilyivät stressattuja kaloja paremmin. Rigor-tilan seurantaa voidaankin käyttää apuna ennustamaan lihaksen laadullisia ominaisuuksia helposti ja yksinkertaisesti. Sen sijaan kirjolohifileiden väri- ja halkeilumittauksissa ei havaittu stressistä tai tainnutusmenetelmistä johtuvia merkittäviä vaikutuksia. Kiintein ja laadullisesti parhain lihas havaittiin kolkatuilla, rauhoitetuilla kaloilla. Kirjolohel- Exopolysaccharides in sourdough technology The enhancement of the rheological properties and shelf life of sourdough wheat bread has been partly attributed to the production of exopolysaccharides (EPS) by lactic acid bacteria. T iede & Tutkimus Picture by Riika Juvonen VTT n New technologies producing healthier foods and utilizing minimal or no additives are constantly been sought for by the food industry. In the bread-making industry, solutions have been found by simply going back to traditional bread making (sourdough). In the past, bread making involved long fermentation process that resulted in pleasant aroma in bread. Automation of bread-making processes however, was not compatible with the long fermentation processes. This led to the development of alternative methods for bread production such as pre-fermented frozen dough, ready-to-bake unfermented frozen technology, parbaked bread technology and long shelf-life technology. Additionally, the introduction of bakers’ yeast and the use of food additives such as plant polysaccharides and enzymes became a common alternative for improving the technological properties of bread produced on a large scale. Though these shortcuts provided manufacturers with production efficiency, aroma and flavor attributes of traditional artisan style bread were compromised. Back to traditional bread making In-order to utilize traditional sourdough technology at industrial level, research is currently being done to characterize the biochemical processes taking place, and also device methods that can optimize the beneficial factors. This is especially important for ensuring consistency in day to day sourdough bread production. The research is focusing on several aspects of sourdough such as identification of the sourdough microflora, development of aroma and flavor components during the fermentation process, production and identification of antimicrobial components, and the impact of sourdough technology on the rheological properties and shelf life of wheat bread. Role of exopolysaccharides in sourdough wheat bread The enhancement of the rheological properties and shelf life of sourdough wheat bread has been partly attributed to the production of exopolysaccharides (EPS) by lactic acid bacteria. EPS, also known as extracellular polysaccharides, are usually located on the outer surface of the microbial cell wall. Their anticipated biological role is to provide the cell with protection against desiccation, phagocyto- sis, preditation by protozoa, phage attack, antibiotics, toxic compounds and osmotic stress. EPS can be composed of one monosaccharide building block (homopolysaccharides) or a mixture of them (heteropolysaccharides). In general, homopolysaccharides are usually bigger in size and are produced in larger quantities than heteropolysaccharides. EPS have been suggested to have beneficial effects on one or more of the technological properties of dough and bread, including water binding capacity, dough rheology and machinability, dough stability during frozen storage, loaf volume and bread staling. Essentially, EPS act as hydrocolloids in bread and because they are produced in-situ during sourdough fermentation, they are not considered as additional food additives. The production of EPS during soughdough fermentation is therefore an alternative method for replacing hydrocolloid additives in food. More information about EPS is needed More research is required to identify the structures of EPS produced, and furthermore, structural knowledge should be used to determine structurefunction relations. This type of research has been extensively done for fermented dairy products. Some general features of the relationship between the chemical structure of polysaccharides and their physical properties are known. For example, polysaccharides connected via β-(1→4) bonds form stiffer chains than polysaccharides consisting of α(1→4) or α-(1→3) linked monosaccharides. In addition, the length, molecular weight, and branching strongly affect the rheological properties of polysaccharides by determining their compactness. Linear high molecular-weight polysaccharides tend to form rigid helical structures that are triple or double-stranded. The significant reduction in flexibility and sometimes formation of these rigid structures is responsible for the high viscosity of such polysaccharides in solution. Research has also shown that neutral EPS contribute to viscosity but not to elasticity, while negatively-charged EPS contribute to elasticity but not to viscosity. This signifies that production of one type of EPS may not completely lead to an improvement of all rheological properties of a product. Ndegwa H. Maina ETM Department of Applied Chemistry and Microbiology University of Helsinki Further reading 1. Decock, P. & Cappelle, S. 2005. Bread technology and sourdough technology. Trends in Food Science & Technology, 16 (1-3): 113-120 2. Jolly L., Vincent J. F.S., Duboc P. & Neeser J. 2002. Exploiting exopolysaccharide from lactic acid bacteria. Antonie van Leeuwenhoek 82: 367-374 3. Katina, K. 2005, Sourdough: a tool for the improved flavour and texture and shelf-life of wheat bread, pp. 13-38, VTT Publication, Otamedia Oy, Espoo, Finland 4. Ruas-Madiedo, P., Hugenholtz, J. & Zoon, P. 2002. An overview of the functionality of exopolysaccharides produced by lactic acid bacteria. International Dairy Journal, 12 (2-3): 163-171. 5. Tieking, M. & Gänzle, M. G. 2005. Exopolysaccharides from cereal-associated lactobacilli. Trends in Food Science & Technology, 16 (1-3): 79-84. 6. Sutherland, I. W. 1994. Structure-function relationships in microbial exopolysaccharides Biotechnology Advances, 12 (2): 1994, 393-448. Figure 1. Ropy cell mass due to exopolysaccharide production by a lactic acid bacterial strain growing on a nutrient medium. Kehittyvä Elintarvike 2•07 The master thesis on structural analysis of EPS n The aim of the master thesis research was to isolate and determine the structure of exopolysaccharides (EPS) produced by two sourdough related microbes with potential use in sourdough production. This research was part of the project Tailored sourdough technology for enhancement of nutritional value and texture of cereal products, which is coordinated by VTT and funded by Tekes. The supervisors of the thesis were Docent Liisa Virkki and Professor Maija Tenkanen The strains were grown on a sourdough mimic agar in order to simulate the nutritional environment in sourdough. The extracted EPS were analyzed for protein content and monosaccharide composition. Size exclusion chromatography with a multiple detection system (HPSECMD) was used to estimate the size, viscosity and homogeneity of the extracted EPS. Samples that were sufficiently pure were analyzed by nuclear magnetic resonance spectroscopy (NMR). The main consideration in structure determination studies is to ensure the component extracted for analysis is recovered in sufficiently pure amounts and in its native state. In this work, this was achieved by isolating the EPS from cells grown on solid media. This ensured a reduction in contaminating proteins and media components. Different EPS from two microbe strains Polysaccharide recovery as determined by monosaccharide composition analysis of the crude extract was between 8084 % for one strain (strain A) and 57–59 % for the second strain (strain B). EPS extracted from strain A were composed of only glucose and had low soluble protein content. HPSEC-MD analysis showed that the sample was homogeneous, viscous and had a high molecular weight. NMR spectroscopy data indicated that the main chain of the EPS was composed of α-(1→6) linked glucose residues and also had α(1→2) branches. This structure represents an α-(1→2) branched dextran. The monosaccharides in the EPS extracted from strain B included arabinose (1.0%), glucuronic acid (3.2%), xylose (7.8%), mannose (11.1%), and glucose (33.6%). The extract had low soluble protein content and was heterogeneous in polysaccharide composition. Fractionation of this sample by anion exchange chromatography resulted in two fractions, one composed of mainly glucose and the other composed of glucuronic acid, xylose and mannose. Further analysis of this sample is currently in progress. Further research needs The potential of EPS from these strains in sourdough wheat bread technology still requires further research. Optimization of EPS biosynthesis, the structurefunction relationship of the EPS produced by these strains and determination of the amount of EPS required to produce a significant improvement in the rheological properties of sourdough, still needs to be studied. In addition, rheological properties of EPS in simple solution and consequently in sourdough systems should be determined in order to understand the mechanisms through which EPS enhance the rheological properties of sourdough. Since current emphasis is on in-situ production of EPS as a tool for replacing additives in wheat bread-making, the symbiotic or antagonistic behavior of sourdough microflora should also be considered. Ndegwa H. Maina Kirjoittaja on saanut Elintarviketieteiden Seuran stipendin syksyllä 2006. Tunnustuksia & voittoja •SuomenKemianSeuranpalkinto 2007onmyönnettyKansanterveyslaitoksenympäristöterveydenosaston johtajalle, Kuopion yliopiston professoriTerttu Vartiaiselle.Hän onkansainvälisestitunnettuympäristötutkimuksen,ympäristönepäpuhtauksien analysoinnin, biokertymänjaepidemiologiansekäympäristöterveyden riskinarvioinnin asiantuntija. • Kokkolalainen Beofood Oy on Suomen ensimmäinen ISO 22000 elintarviketurvallisuuden hallinta- ja laatusertifikaatin saanut lihajalostukseen erikoistunut tuotantolaitos. •Lassila&Tikanojanelintarvikehygieniayksikönpuhdistuspalveluille on myönnetty ensimmäisenä suomalaisena palvelualan yrityksenä elintarviketurvallisuussertifikaatti ISO22000. • Roclan Humanic -trukkimallisto onpalkittuFennia Prize Grand Prix -muotoilupalkinnolla. •Anu Antilaonvuoden2007Nuori Kokki.HäntyöskenteleeRavintola NäsinneulassaTampereella. •RavintolaSavoynkeittiöpäällikkö Kai Kallio voitti kansainvälisen Food & Fun-ruokakilpailunyhdessä avustajansa, vuoromestari Mikko Martikaisenkanssa.Kallio KalliopalkittipalkittiinlisäksiFood andFun Chef of the Year-tittelillä. •Vuohenmaitojuustojaja-jogurttejavalmistavaKolatunVuohijuustolajasenisäntäpariJanne Tolvija Outi Kolattu-TolvionpalkittuRuoan Gloria-palkinnolla. •Vuoden2007LeipäkauppaonKsupermarketRuokapori.Tittelimeni jo toisen kerran peräkkäin Poriin; viimevuonnasensaiPorinPrisma. •KasvihuonevihannesviljelynVuodenlaatutuottajaksionvalittuTervossatoimivaIlkkajaJorma Tarvaisenkasvihuoneviljelystila. •KotimaisetKasviksetryonnimennytRiittajaVeli RahikaisenMikkelistäavomaanvihannesviljelynVuodenlaatutuottajiksi. • Hedelmän- ja marjantuotannon Vuodenlaatutuottajaksionvalittu Haminassa sijaitseva Lahden tila. SenomistavatHelenajaJuha Poikela. •Vuoden2007mehiläistarhaajiksi onvalittuKathy KeisterjaKari ValonenHollolasta. • Scandic Simonkenttä ja Scandic MarskiovatsaaneetJuotsenmerkitythotellitHelsinginkeskustassa. Merkkionmyönnettytunnustuksenahyvästäympäristöasioidenhoidosta. •SuomenTerveystuotekauppiaiden Liitonvuoden2007rohdoskasviksi onvalittumustaherukkajavuoden 2007luontaiselintarvikkeeksiA.VogelinMolkosanVitaly-herajuomajauhe. • Suomen Leipuriliiton Rinkeli Grand Prix -kilpailun on voittanut Seinäjoen ammattioppilaitoksen joukkue: Sini Kirkkomäki ja Jenni Koivulampi.Joukkueenjohtajanaoli opettajaJarmo Paukku. •Kuopionyliopistondiabeteksenja sydänsairauksientutkimusyksikkö onsaanutInspectaSertifiointiOy:n myöntämänlaatusertifikaatintutkimuslaboratoriolleen. •Pyhätunturillasijaitsevalleravintola Huttu-Uulalle on luovutettu paistinkääntäjienkilvet. •SuomenGastronominenSeurary onvalinnuthelsinkiläisenravintola SavoynVuodenRavintolaksi2007. •Suurkeittiö-jaravintola-alanansioituneitaammattilaisiaonpalkittu PRO 2007 -patsailla. PRO 2007 vaikuttaja on Kirsti Piponius (SodexhoSuomiOy).PRO2007suurtaloudenasiakaspalvelijaonSinikka Kytökorpi (Lahden Ateria/Harjun ala-asteenkeittiö),ravintolanasiapalvelija Rina Peltonen (ravintola Mecca,hovimestari),suurtalouden keittiöpäällikköTarja Kalliola(Säkylänmuonituskeskus,ravitsemuspäällikkö),ravintolankeittiöpäällikkö Heikki Härmä (m/s Silja Serenade), suurtalouden kokki Mika Sundström (Toimihenkilöunionin keittiömestari), ravintolan kokki Kari Haverinen (ravintola Sipuli), baarimestari Harri Törmänen (Bar Zanzibar),ravintolapäällikkö/hovimestariPia Sakki(Eduskunta),ravitsemis/ruokapalvelupäällikkö Sanna Hovi(Turunkaupunki),opettaja Anu Elomaa (Turun ammattiinstituutti)sekäyrittäjäAnne jaSakari Tainio. Kehittyvä Elintarvike 2•07 7 Haarukassa Uutuustuotteita ja laitteita Salmiakkisuklaata Fazertuotoukokuussamarkkinoille suklaanjasalmiakinyhdistävänuutuuden:FazerSalmiakkisuklaatäytelevyn.Suklaantäyteonpehmeää salmiakkia. Lisätietoja: JyrkiVaittinen,CloettaFazerMakeisetOy,[email protected] Purkkaa purkissa WrigleynAirwaves-purukumipurkki on helppo avata ja sulkea. Napsautettavakansipysyytiukastikiinni kovassakinkäytössä.Purkissaon70 purukumipalaa.Makuinaovattutut MentholEucalyptusjaLemonIce. Tuoksuton FUMISPORE Farmos Oy on tuonut elintarvikemarkkinoille uuden sukupolven FUMISPORE-savudesinfiointituotteen.Sedesinfioitehokkaastisekä ilman että kaikki pinnat, joiden kanssasavupääseekosketukseen. Kuivadesinfioinnissavaikuttavasta aineestaeijääjäämiä,savuonmyrkytöntäjasavujäämätvoidaanpoistaatuulettamallanoin4tuntiakäsittelynjälkeen.Lisäksisenkäyttö ei vaadi henkilökunnan läsnäoloa eikälaiteinvestointeja. Lisätietoja: tuotepäällikköJukkaRantalalta, [email protected] Reilun kaupan jäätelöä Ben&Jerry’s-jäätelöbaarissajaValintataloissamyytäväBen&Jerry’s Vanilla on reilun kaupan vaniljajäätelö. Se sopii tarjottavaksi esimerkiksi Reilun kaupanhedelmienjakahvinkera. Kehittyvä Elintarvike 2•07 Innovatiivisia IT-ratkaisuja Saksalaisen CSB-Systemin integroidun M-Business-työkalun (MERP)avullajokainenelintarvikeyrityksentyöntekijävoisuorittaatehtävänsäjuostavasti.Tiedonkeruuseenja-käsittelyynsoveltuvanmobiiliteknologianansiostatyöntekijöillä on jokaisessa työvaiheessa käytössääntarvittavattiedotyrityksentoimintaaohjaavastajärjestelmästä. SamoinkaikkiprosesseissasyntyvädatakerätäänjatallennetaanreaaliajassatailähesreaaliajassasuoraanERP-järjestelmään. Yritystietojenhallintajavälittäminenkeskusjärjestelmääntapahtuusiellä, missätiedotsyntyvät,olipakyseessätyöskentelytienpäällä,asiakaskäynti, työskentelytavaranvastaanotossa,varastossa,tuotannossatailähettämössä.Tarjollaonuseitaerilaitevaihtoehtoja:mm.kannettavattietokoneet,pienoistietokoneet,TabletPC:t,kämmentietokoneet,PDA-laitteetsekäälypuhelimetjamatkapuhelimet. Lisätiedot: OliverMarz,+492451625315,[email protected],SannaKaukosalo,+35892516 6317,[email protected] Ehtaa & Potkua HKRuokatalonEhta-lihatuotteetsisältävätlaatulihaa,mausteita,yrttejäjakastiketta.Lisä-jasäilöntäaineettomatkastikkeetonpakattu2dl:nkierrätettäviintetrapakkauksiin. Ehta-tuotteet sisältävät suolaaenintään1,2%.Kermainenkastikeonvähälaktoosinen,muuttuotteet täysin laktoosittomia. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia. Suikalevaihtoehtojaonkaksijapaistejakolme. NeljäHKPotku-tuotettatuopuolestaan vaihteluavälipaloihin.Niidenpakkauksetovatmikronkestäviä,janiitävoipitääkädessälämmitettyinäkin.Annoksetlämpiävätmikrossaminuutissa,muttanemaistuvatmyössellaisenaan. Lisätietoja: Ehta/markkinointipäällikkö Anne Puisto, [email protected] ja Potku/markkinointipäällikköKimLindholm,[email protected] Juotava välipala vaippaikäisille SuomenNestlén Drikki on juotava, yli 6kuukautisille lapsilletarkoitettu riisipohjainenvalmisvälipala,jokamaistuu omenalta ja porkkanalta. Sen voi juoda maun mukaan kylmänä tai lämmitettynä.Välipalaanonlisätty rautaa, jodia, kalsiumia ja 13 tärkeäävitamiinia. Lisätietoja: PäiviPätsipuh.0405485871 Ruista ranteeseen AntellinSataRuissisältääkaikkiperinteisen täysruisleivän parhaat ominaisuudet: 100 % ruisjauhoa kaikistaleivontajauhoistajaruista rouhittuna (valmistuote sisältää ruista 68 %) sekä paljon kuitua (10%).Lisäksileipäonlaktoositon, eikä se sisällä maidon ainesosia, kananmunaaeikälisättyäsokeria. AitoRuis100%sisältääpuolestaan kuitua9,9%. Lisätietoja: markkinointikoordinaattori Nina Keinänen,[email protected] Meiran makupussit ÁlaMeiraMakupussissaonmausteseos,ruoanlaitto-ohjejaostoslistaruokaantarvittavistaraaka-aineistasamassapakkauksessa.Makuvaihtoehtoja ovatshaghettibolognese,meksikolainenburrito,intialainencurry,kiinalainenwok,talonkastikesekäperunankuorrutteetvalkosipulijachili-paprika. Lisätietoja: tuoteryhmäpäällikköMarikaLammi,[email protected] Julkaisuja Juhlapitojen historiaa SitruunaKustannuksenKaarle Suuren pöytäliina-kirjakertoojuhlapitojen historiasta.Juhlapidotjapäivällisetovatrasvanneetdiplomatianrattaita, avanneeturiaparempaanelämäänjalisänneetperhejuhlienriemua.TeoksenonsuomentanutAuri Paajanen. Luonnontuotteiden laatu- ja hygieniaopas ArktisetAromitryjulkaisiLaatualuonnosta-hankkeenpäätteeksiLuonnontuotteiden laatu- ja hygieniaoppaan,jossapääpainoonlaatuketjunalkupäässä.Opasonilmainen,muttapostituskulutperitään.Opastavoitilata numerosta(08)61555590tainettikaupastawww.arktisetaromit.fi. Riisipastaa keliaakikoille Moilasontuonutmarkkinoilleuudengluteenittomantuoteperheen: Moilas Gluten-Free -pastat. Niistä löytyyvaihtoehdoterilaisillepastakastikkeille: tarjolla on kahta erilaistapitkääpastaajaneljäkuviopastaa.Pastatsisältävätvainriisijauhojajavettä. Lisätietoja: tuotekehitysjohtajaEriikkaKoivisto puh.0407667047 AAKKOSOSA ADWATEC OY Polunmäenkatu 39 H9 33720 TAMPERE Puh. (03) 389 0860 Fax (03) 389 0861 email: [email protected] www.adwatec.com OY BIOCID LTD PL 35 (Teknobulevardi 3–5) 01531 VANTAA Puh. (09) 2517 8240 Fax (09) 2517 8101 email: [email protected] www.biocid.com CORTEx OY Kutojantie 5 02630 ESPOO Puh. (09) 7590 770 Fax (09) 7590 7799 [email protected] www.cortex.fi OY BIOFINCON AB Oy AGA Ab Karapellontie 2 02610 ESPOO Puh. 010 2421 Fax 010 242 0514 www.aga.fi ALGOL CHEMICALS OY PL 13 (Karapellontie 6) 02611 ESPOO Puh. (09) 50 991 Fax (09) 5099 250 email: [email protected] www.algol.fi ANTTI LINDFORS OY Keskustie 23 61850 KAUHAJOKI Puh 020 7520 200 Fax 020 7520 250 email: [email protected] www.anttilindfors.fi OY ATLAS COPCO KOMPRESSORIT AB Tuupakankuja 1 01740 VANTAA Puh. (09) 296 441 Fax (09) 296 4251 PL 22 15141 LAHTI Puh. (03) 864 364 Fax (03) 781 8918 www.biofincon.fi BIOHIT OYJ Laippatie 1 00880 HELSINKI Puh. (09) 773 861 Fax (09) 7738 6204 email: [email protected] www.biohit.com BRENNTAG NORDIC OY Malmarintie 20 01380 VANTAA Puh. (09) 5495 640 Fax (09) 5495 6411 email: [email protected] www.brenntag-nordic.com BUSCH VAKUUMTEKNIK OY Sinikellontie 4 01300 VANTAA Puh. (09) 774 6060 Fax (09) 774 60 666 email: [email protected] www.busch.fi CCL LABEL OY AURAPRINT OY PL 131 20101 TURKU Puh. 0207 917 700 Fax 0207 917 650 email: [email protected] www.auraprint.fi BANG & BONSOMER OY PL 93 (Itälahdenkatu 18 A) 00210 HELSINKI Puh. (09) 681 081 Fax (09) 692 4174 www.bangbonsomer.com BEMIS VALKEAKOSKI OY PL 70 37601 VALKEAKOSKI Puh. (03) 571 21 Fax (03) 571 3309 email: [email protected] www.bemis-europe.com BERNER OY Elintarvikeraaka- ja lisäaineet PL 15 (Eteläranta 4 B) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 332 Fax 0207 914 380 Kirjolantie 7 21200 RAISIO Puh. (02) 435 8720 Fax (02) 435 8721 GSM +358 40 581 8683 email: [email protected] OY CELEGO AB Juvan teollisuuskatu 11 02920 ESPOO Puh. (09) 348 6900 Fax (09) 853 2100 email: [email protected] www.celego.fi CHRISTIAN BERNER OY PL 12 (Ylästöntie 121) 01741 VANTAA Puh. (09) 276 6830 Fax (09) 890 920 email: [email protected] www.cboy.com DANISCO SWEETENERS OY Sokeritehtaantie 20 02460 KANTVIK Puh. 010 431 030 Fax 010 431 4422 www.danisco.com/sweeteners DOSETEC ExACT OY Vaakatie 37 15560 NASTOLA Puh. (03) 871 540 Fax (03) 871 5410 email: [email protected] www.dosetec.fi DSM NUTRITIONAL PRODUCTS A/S email: [email protected] GIVAUDAN SUISSE SA sivuliike Suomessa Kauppakartanonkatu 7 A 44 00930 HELSINKI Puh. (09) 3434 860 Fax (09) 3434 8650 www.givaudan.com HAGSON-PROVITEK OY Kirkebjerg Allé 88, 1 DK-2605 Brøndby Puh. +45 43 20 89 89 Fax +45 43 20 89 90 OY ECOLAB AB OY M. HALOILA AB PL 80 (Piispanportti 10) 02201 ESPOO Puh. 020 7561 400 Fax 020 7561 498 Myyntipalvelu 0800-1-39655 Tilaukset: [email protected] www.ecolab.fi EURACON OY PL 2 02651 ESPOO email: [email protected] www.euracon.com FAERCH PLAST A/S Rannikkolaivurintie 8 D 00850 HELSINKI Puh. 050-413 8058 Fax (09) 677 183 email: [email protected] www.faerchplast.com FARMOS OY PL 157 20101 TURKU Puh. 0204 87 7110 Fax 0204 87 7770 www.farmos.com OY FOODFILES LTD Neulaniementie 2 L 6 70210 KUOPIO Puh. (017) 288 1270 Fax (017) 288 1269 email: [email protected] www.foodfiles.com MAUSTETALO CONDITE OY PL 51 (Lisenssikatu 5) 21101 Naantali Puh. (02) 436 5900 Fax (02) 435 6950 Puoshaka 3 18100 HEINOLA Puh. (09) 454 2766 Fax (03) 7141 302 email: [email protected] www.gerpak.fi PL 74 02631 ESPOO Puh. (09) 439 3070 Fax (09) 439 30720 email: [email protected] www.provitek.fi BERNER OY Terveys ja Tutkimus PL 15 (Sahaajankatu 24) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 672 Fax 0207 914 241 [email protected] www.berner.fi/tt Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI Puh. (06) 421 0000 Fax (06) 421 0020 www.foodwest.fi [email protected] OY GERPAK INTERNATIONAL LTD CFS NORDIC Kumitehtaankatu 5 04250 KERAVA Puh. (09) 4764 9200 Fax (09) 4764 9250 email: [email protected] FOODWEST OY RUOKA & LAATU Jouttisalontie 11 60510 HYLLYKALLIO Puh. (06) 412 8620 Fax (06) 412 8620 GSM 0400 564 461 email: anneli.koskenkorva@ ruokalaatu.fi www.ruokalaatu.fi 21250 MASKU Puh. (02) 437 6111 Fax (02) 437 6211 email: [email protected] www.itwmima.eu www.haloila.com www.octopuscompact.com HUHTAMÄKI OYJ Polarpakintie 13300 HÄMEENLINNA Puh. 010 686 7000 Fax 010 686 7552 www.huhtamaki.com HUNAJAINEN SAM OY Massbyntie 101 01150 SÖDERKULLA Puh. (09) 877 0330 Fax (09) 8770 3311 email: [email protected] www.hunajainensam.fi HUNAJAYHTYMÄ OY Kojonperäntie 13 32250 KOJONKULMA Puh. 0207 76 9680 Fax (02) 767 6225 email: [email protected] www.hunaja.fi INNOLIITO PL 101 01301 VANTAA Puh. (050) 572 4871 Fax (09) 851 2034 email: [email protected] www.innoliito.fi JAUHETEKNIIKKA OY Alasuutarintie 22 48400 KOTKA Puh. (05) 2184 270 Fax (05) 2184 290 email: [email protected] www.jauhetekniikka.fi JohnsonDiversey PL 11 (Kaurakatu 48 B) 20101 TURKU Puh. 020 7474200 Fax 020 7474202 email: [email protected] www.johnsondiversey.fi Kehittyvä Elintarvike 2•07 Hankintaopas Hankintaopas Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista. Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä, puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected], Nervanderinkatu 5 D 41, 00100 Helsinki. JONIKO OY Kehänreuna 2 02430 MASALA Puh. (09) 295 9260 Fax (09) 295 92626 email: [email protected] www.joniko.com KAUKO-TELKO OY PL 40 (Kutojantie 4) 02631 ESPOO Puh. (09) 521 710 Fax (09) 521 2121 www.telkogroup.com LABNET OY Hermannin rantatie 12 B 00580 HELSINKI Puh. (09) 476 44300 Fax (09) 476 44310 email: [email protected] LAIHIAN MALLAS OY Länsitie 372 66400 LAIHIA Puh. (06) 475 2111 Fax (06) 476 2555 email: [email protected] www.laihianmallas.fi LAITOSJALKINE OY 35320 HIRSILÄ Puh. (03) 336 3111 Fax (03) 336 3300 email: [email protected] ORAT OY Pikkupurontie 4–6 00880 HELSINKI Puh. (09) 755 6577 Fax (09) 788 800 email: [email protected] www.orat.fi ORFER OY OSAKEYHTIÖ SIx ORIOLA OY S.O.STRÖMBERG OY PL 8 02101 ESPOO Puh. 010 429 99 Fax 010 429 2080 email: [email protected] [email protected] www.oriolanet.com www.oriola.fi ORION DIAGNOSTICA OY PL 83 02101 ESPOO Puh. 010 426 4040 Fax 010 426 2794 email: [email protected] LIIMALAITE OY PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY Hakamäentie 7 48400 KOTKA Puh. (05) 225 1800 Fax (05) 225 1899 email: [email protected] www.ppt-filter.com Länsisalmentie 13 01100 ITÄSALMI Puh. 0400-797 202 Fax (09) 877 7773 email: [email protected] www.liimalaite.fi RENTCOMAN EESTI OU Motuse 31 10620 Tallinn Eesti Puh. +3 7253 4052 89 Gsm +358 400 428 275 email: [email protected] MILDOLA OY PL 21 02401 KIRKKONUMMI Puh. 010 402 2300 Fax 010 402 2344 email: [email protected] www.mildola.fi PL 227 (Tulppatie 20) 00811 HELSINKI Puh. 020 792 4330 Fax (09) 755 5545 email: [email protected] SATAFOOD KEHITTÄMISYHDISTYS RY Viialankatu 25 32700 HUITTINEN Puh. (02) 620 6319 Fax (02) 620 6339 email: [email protected] www.satafood.net MULTIPROJECT OY Hankintaopas Moreenitie 15 B 04250 KERAVA Puh. (09) 2709 0400 Fax (09) 2741 022 www.multiproject.fi NORFOODS OY Paciuksenkatu 19 00270 HELSINKI Puh. (09) 4159 2255 Fax (09) 4159 2256 email: [email protected] www.norfoods.fi NUTRINET OY Ketolanmäenkatu 4 A 27 37120 NOKIA Puh. 040-7525 025 email: [email protected] www.nutrinet.fi 70 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Luoteisrinne 4 02270 ESPOO Puh. (09) 819 0560 Fax (09) 8190 5642 email: [email protected] www.teopal.fi THERMO FISHER SCIENTIFIC PL 100 (Ratastie 2) 01621 VANTAA Puh. (09) 3291 0200 Fax (09) 3291 0301 email: etunimi.sukunimi@ thermofisher.com www.thermofisher.com TPLUS OY SOFTWARE POINT OY TT-TÄRYLAITE OY Valkjärventie 1 02130 ESPOO Puh. (09) 4391 320 fax (09) 4391 3211 email: [email protected] www.softwarepoint.com Mäkelänkatu 54 A 00510 HELSINKI Puh. (09) 7599 720 Fax (09) 7599 7210 www.tplus.fi Linnanpajantie 7 00950 HELSINKI Puh. (09) 755 2730 Fax (09) 755 4505 email: [email protected] www.tarylaite.fi UNIFERM OY SOLOTOP OY Laippatie 14 A 00880 HELSINKI Puh. (09) 5491 660 Fax. (09) 5491 6570 www.solotop.fi [email protected] SUOMEN COBRA SYSTEMS OY Asesepänkuja 3 00620 HELSINKI Puh. (09) 7288 340 Fax (09) 7288 3434 email: [email protected] www.cobrasys.fi SUUNNITTELUTOIMISTO TIMO RAHTOLA Välitie 3 15540 Villähde Puh. 0208 355753 Fax 0446 1093 850 email: [email protected] SYSOPEN DIGIA OYJ Valimopolku 4 A 00380 HELSINKI Puh. 040 3073 000 Fax (09) 0207 540 100 email: [email protected] www.sysopendigia.fi MP-MAUSTEPALVELU OY PL 56 (Luukkaankatu 6) 13101 HÄMEENLINNA Tilaukset: Puh. 020 7290 333 Fax (03) 570 5209 www.maustepalvelu.com OY TEO-PAL AB Vernissakatu 8 B 01300 VANTAA Puh. (09) 838 6020 Fax (09) 838 60222 email: [email protected] www.sostromberg.fi PA-HU OY LIHEL OY Mänkimiehentie 8 02780 ESPOO Puh. (09) 819 0110 Fax (09) 8190 1199 email: [email protected] www.lihel.fi Pasilanraitio 5 00240 HELSINKI Puh. (09) 350 9250 Fax (09) 3509 2555 email: [email protected] www.sigma-aldrich.com Vaakatie 9 16300 ORIMATTILA Puh. (03) 88411 Fax (03) 8841 401 email: [email protected] www.orfer.fi Teollisuustie 2 02880 VEIKKOLA puh. 0207 89 1000 fax 0207 89 1099 email: [email protected] www.pa-hu.fi www.laja.com SIGMA-ALDRICH FINLAND OY/ YA-KEMIA Pirkkalaistie 1 37100 NOKIA Puh. (03) 3122 3400 Fax (03) 3122 3411 email: [email protected] www.uniferm.fi VALIO OY PL 10 00039 VALIO Puh. 010 381 2457 Fax 010 381 2630 email: [email protected] VESANTTI OY Tulppatie 26 00880 HELSINKI Puh. (09) 5491 6000 Fax (09) 5491 6050 email: [email protected] www.vesantti.fi VILLCIP OY Välitie 3 15540 Villähde Puh. 0208 355753 Fax 0446 1093 850 email: [email protected] OY WOIKOSKI AB Pääkonttori PL 1 47901 VUOHIJÄRVI Puh. (015) 7700 700 [email protected] www.woikoski.fi TANKKI OY OY SCANDIC TRANS AB VAASA – TURKU – HELSINKI Puh. 020 1202 500 Fax 020 1202 515 www.scandictrans.fi SEALED AIR OY Työpajankatu 6 A 00580 HELSINKI Puh. (09) 7257 4411 Fax (09) 7257 4430 www.sealedair-emea.com SEFO-KONSULTOINTI Toinen linja 13 00530 HELSINKI Puh. (09) 726 0270 Fax (09) 726 0272 email: [email protected] www.kolumbus.fi/sefo-konsultointi Oikotie 2 63700 ÄHTÄRI Puh. (06) 510 1111 Fax (06) 510 1200 www.tankki.fi TARRATUOTE OY PL 6 (Vesimyllynkatu 4) 33331 TAMPERE Puh. (03) 2547800 Fax (03) 2547811 www.tarratuote.fi TEKNO-FOOD KY KB Riitankuja 1–3 C 00840 HELSINKI Puh. (09) 622 9060 Fax (09) 622 90620 email: [email protected] R. ÖSTERLUND KY KB PL 69 (Vanha talvitie 19 A) 00581 HELSINKI Puh. (09) 586 8170 Fax (09) 736 452 email: [email protected] www.osterlund.com TUOTERYHMÄOSA ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT JA VAA’AT KONEET, LAITTEET, MUU VARUSTUS Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen) – kuutiointi-, suikalointi- ja siivutuskoneet Adwatec Oy – massankäsittelyyn pumput, annostelijat – prosessiastiat ja kutterit – vaa’at ja vaakahinnoittelulaitteet – jäähdytystunnelit – pakkauskoneet – kostutuslaitteet uuneihin, – paistolinjat nostatuskaappeihin ja jäähdytykseen – pesukoneet ja -linjat – pesujärjestelmät – tärykuljettimet – röntgenlaitteet – huolto ja ylläpitopalvelut punnitus- ja annostelujärjestelmät säiliövaa´at lattiavaa´at pöytävaa´at SoloTop Oy – vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät – huolto ja ylläpitopalvelut ATK-LAITTEET JA -JÄRJESTELMÄT Oy AGA Ab – pakastus- ja jäähdytysjärjestelmät Antti Lindfors Oy – LimsBOSS ja LabVantage Sapphire LIMS laboratorion tiedonhallintaan – TasteBOSS aistinvaraiseen arviointiin – omavalvontajärjestelmät – – – – – – Suomen Cobra Systems Oy Oy Atlas Copco Kompressorit Ab Software Point Oy – ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus – elintarviketeollisuuden ja -tukkujen logistiset kokonaisratkaisut lihanleikkaamolaitteet ruokatehdas- ja pakkaamolaitteet laatikonkäsittelyjärjestelmät ruostumattomat kuljettimet allasvaununostimet UDA-pakkauskoneet, rasian syöttö- ja täyttölaitteet – paineilmakompressorit ja jälkikäsittelylaitteet Busch Vakuumteknik Oy – tyhjiöpumput SysOpen Digia Oyj – elintarviketeollisuuden tietojärjestelmäratkaisut ja asiantuntijapalvelut – mm. integraatio-, langattomat käsipääte ja web-ratkaisut sekä tuotannonohjaus, LIMS-, hankinta-, tiedonkeruu- ja tilitystietojärjestelmät, ERP, omavalvonta Christian Berner Oy – – – – – – pakkauskoneita merkkauslaitteita pumppuja prosessilaitteita tyhjiötekniikka (imukuppeja) tekniset muovit CFS Nordic HENKILÖSTÖPALVELUT Rentcoman Eesti Ou – henkilöstövuokraus KEMIKAALIT, KEMIALLISET TUOTTEET JA HYGIENIARATKAISUT – elintarviketeollisuuden koneet ja laitteet – pakkauskoneet ja lisälaitteet Cortex Oy – leipomo-, pakkauskoneet ja materiaalit – prosessilaitteet Oy AGA Ab – elintarviketeollisuuden koneet ja laitteet – paistolinjat OY BIOCID LTD An ITW Company Oy M. Haloila Ab – hygieniaratkaisut Oy Ecolab Ab – elintarviketeollisuuden pesu- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakonsultointi ja -koulutus sekä neuvonta – lavankäärintäkoneet – elintarviketeollisuuden pesu- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniavalmennukset ja -kartoitukset Jauhetekniikka Oy – – – – jauheiden annostelulaitteet nesteiden annostelulaitteet suursäkkien tyhjennyslaitteistot raaka-aineiden annostelujärjestelmät – – – – – vanne/vyötekoneet pakkaus- ja tuotantokoneiden terät staattisen sähkön poisto rainanpuhdistuslaitteita pumppuja ja jarruja Orat Oy – lihateollisuuden koneet ja laitteet – elintarviketeoll. pakkauskoneet JohnsonDiversey – pesu- ja desinfektioaineet kaikkiin elintarviketeollisuuden tarpeisiin – pesukemikaalien annostelulaitteet – prosessien hygieniakartoitukset Oy Woikoski Ab – elintarvikekaasut – teolliset kaasut – erikoiskaasut – kuivajää – kaasun sekoitus- ja jakelujärjestelmät TT-Tärylaite Oy – kaikki tärykomponentit – annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet – tärytekniset erikoislaitteet – lihavalmisteteollisuuden koneet Villcip Oy – automaattiset puhdistusjärjestelmät – tuotevaihto-, putkipossujärjestelmät – juomateollisuuden prosessilaitteita KULJETUS- JA LOGISTIIKKAPALVELUT Oy Scandic Trans Ab – lämpösäädellyt kuljetukset Skandinaviassa ja Manner-Euroopassa, vienti ja tuonti – logistiikkapalvelut ja varastointi – pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv. Berner Oy Terveys ja tutkimus – OXOID mikrobiologiset elatusaineet, diag.testit – IDEXX Colilert ja Enterolert vesitutkimuksiin – ARAGO-refraktometrit – BIOTOOL-elatusainekeittimet ja maljanvalulaitteet – KSG autoklaavit – HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat – LAUDA-vesihauteet – INFORS-ravistelijat – laboratoriopipetit ja kertakäyttötuotteet – EIA-lukulaitteet ja -pesurit Oriola Oy – mikrobiologiset elatusaineet ja reagenssit – elintarvikkeiden testikitit – laboratoriolaitteet ja -tarvikkeet Orion Diagnostica Oy – Hygicult-testijärjestelmä mikrobiologisen puhtauden seurantaan Sigma-Aldrich Finland Oy/ YA-Kemia – laboratoriokemikaalit ja -tarvikkeet sekä pienlaitteet Oy Teo-Pal Ab – kosteusanalysaattorit – laboratoriovaa’at – robottiautomaatiojärjestelmät – lämpö- ja viljelykaapit – pakkaus- ja lavausjärjestelmät – Kawasaki- ja Toshiba-teollisuusrobotteja – pH/johtokyky/lämpömittarit ja -elektrodit – sentrifugit – ultraäänipesulaitteet – ravistelijat ja sekoittajat – polarimetrit ja refraktometrit – vesi- ja kuivahauteet Orfer Oy LIIMALAITTEET Oy Gerpak International LTD – ITW DYNATEC kuuma- ja kylmäliimalaitteet – edullinen ITW CHALLENGERmonimerkki varaosa- ja huoltopalvelu Liimalaite Oy MELTON ja NORDSON – liimalaitteet, varaosat ja huollot MAUSTEET, AROMIT, MUUT LISÄAINEET Vesantti Oy Biohit Oyj Joniko Oy Farmos Oy – säiliöt, sekoittimet, hoitotasot LABORATORIO-TUOTTEET Hagson-Provitek Oy – elintarvikekaasut Tankki Oy – mikrobiologiset menetelmät (3M Petrifilm) – Finnpipetit ja Finntip -kärjet – laboratoriolaitteet Algol Chemicals Oy – – – – – – – – – – – – – – – – aromit ja entsyymit asetaatit erikoissuolat etikkahappo hapettumisen esto- ja ph:n säätöaineet hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet juustonsulatesuolat kaakaot ja suklaat kuidut makeuttamisaineet mononatriumglutamaatti sitruunahappo ja sitraatit suodatuksen apuaineet suolat vaahdonestoaineet vanilja ja vanilliini Bang & Bonsomer Oy – elintarvikelisäaineita – elintarvikeraaka-aineita – sokeria Berner Oy – elintarvikeraaka-aineet ja -lisäaineet – aromit ja aromivahventeet – luontaiset elintarvikevärit, kasviuutteet – meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat – vehnätärkkelys, vehnägluteeni Oy Biofincon Ab – – – – – – – – – – – aromiaineet emulgointi- ja stabilointiaineet entsyymit laktaasit funktionaaliset raaka-aineet mm. proteiinit ja lipidit hiiva-autolysaatit ja -uutteet antioksidantit analyyttiset kitit ja reagenssit suodatuksen apuaineet muut lisä- ja apuaineet hedelmäpalat ja -pastat Brenntag Nordic Oy – – – – – – – – – – – fosfaatit kapseloidut tuotteet kuidut, maissi- ja riisituotteet sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet kuivatut sipulit, sinappijauheet aktiivihiili, värit, hiivat muut elintarvikeraaka- ja lisäaineet pakastemarjat, marjasoseet mehukonsentraatit sukroosiesteri pintakäsittelyaineet Oy Celego Ab – aromit – värjäävät elintarvikkeet, luonnon väriaineet ja synteettiset värit – muut lisäaineet DSM Nutritional Products A/S – – – – – – vitamiinit ja vitamiiniseokset karotenoidit PUFA sitruunahappo ja sitraatit nutraceuticals-valmisteet probiootit Kehittyvä Elintarvike 2•07 71 Hankintaopas – – – – Thermo Fisher Scientific SoloTop Oy Orat Oy Givaudan Suisse SA sivuliike Suomessa – aromit Hagson-Provitek Oy – maustesuolet – savusuolet Hunajainen SAM Oy – hunajaa elintarviketeollisuudelle Uniferm Oy – – – – – – – – – – – säilöntäaineet antioksidantit sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet makeutusaineet aromit ja värit kuidut, ravinteet ja vitamiinit emulgointiaineet maito- ja heraproteiinit fosfaatit leivonnan apuaineet terveystuotteet – kotimaista ja ulkolaista hunajaa elintarviketeollisuudelle Kauko-Telko Oy – – – – – – – – sakeutus- ja hyytelöimisaineet mauste- ja sidontaseokset luonnonsuolet kinkkuverkot kuidut lesitiinit hedelmäsoseet kuivatut tuotteet Labnet Oy – – – – – – – – – – – – aromit elintarvikevärit happamuudensäätöaineet kuidut makeutusaineet maunvahventeet sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet säilöntäaineet tärkkelykset vitamiinit ja vitamiiniseokset karotenoidit PUFA – Wiberg-mausteseokset – – – – – – – – – aromit ja konsentraatit elintarvikevärit emulgointi- ja sakeuttamisaineet kaakaotuotteet hedelmäjauheet ja -palat vihannestuotteet juomapohjat lakritsiuutteet makeutusaineet PAKKAAMINEN Auraprint Oy – – – – tarrat, tuote-etiketit RFID-tarrat painetut pienkartonkikotelot tuote-esitteet ja muut painotuotteet Norfoods Oy – – – – – – – hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet stabilointiaineet emulgointiaineet riisitärkkelys, -jauhot, -proteiinit lesitiini sokerikulööri maito- ja heraproteiinit ja hydrolysaatit – pintakiillokkeet – säilöntäaineet – muut elintarvikelisäaineet Orat Oy – RAPS-mausteet – lihaproteiinit Tekno-Food Ky Kb Danisco – emulgointiaineet – sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet – aromit ja entsyymit – hapatteet Sealed Air Oy S.O.Strömberg Oy – – – – – – toffeepalat ja -pastat pakastekuivatut marjat karamellisoidut tuotteet jogurttijauheet premixit entsyymit – Cryovac -kutistepussit – Cryovac -pakkauskalvot – Cryovac -vakuumipakkauslaitteet SoloTop Oy Tarratuote Oy – vaakatarrat – tuotetarrat – lavatarrat ym. RAAKA-AINEET Maustetalo Condite Oy Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet – jauhot ja leipäseokset – mausteet ja aromit – mantelit ja pähkinät – siemenet ja hiutaleet – kuivatut hedelmät – suklaa- ja rasvakuorrutteet – hedelmä- ja marjatäytteet – margariinit – säilykkeet – sokerit ja siirapit – suolat – hiiva ym. ym. Valio Oy Teollisuusmyynti – – – – – maidot, kermat ja muut maitotuotteet juustot maito- ja herajauheet marmeladit ja hillot voi ja voiöljy SUUNNITTELU, KEHITYS, KONSULTOINTI Oy Foodfiles Ltd – kliininen tutkimus – elintarvikkeiden rekisteröinti – ravitsemusalan konsultointi Ruoka & Laatu – tuotekehitys ja laatujärjestelmät – elintarvikealan ammattikoulutus BEMIS VALKEAKOSKI OY MP-Maustepalvelu Oy mausteet ja mausteuutteet aromit ja arominvahventeet fosfaatit sakeuttamisaineet muut elintarvikelisäaineet ja seokset – myynti- ja kuljetuspakkaukset kartongista ja aaltopahvista – pakkaustarvikkeet – myyntipistemateriaalit – Pakkauskoneet elintarviketeollisuudelle – huolto ja ylläpitopalvelut – vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle – – – – – Pa-Hu Oy Vesantti Oy R. Österlund Ky Kb Hunajayhtymä Oy – makkarankuoret – juusto- ja lihapussit CCL LABEL OY – monikerrosetiketit – promootioetiketit – kutiste-etiketit (sleeverit) CFS Nordic – pakkauskoneet ja lisälaitteet – pakkausmateriaalit Danisco Sweeteners Oy Erikoismakeuttajat ja rakenneraakaaineet elintarvike- ja lääketeollisuudelle – fruktoosi – ksylitoli – laktitoli – Litesse-polydekstroosi (ravintokuitu) Laihian Mallas Oy Ammattitaitomme on aina käytössäsi liittyen EURACON OY – Ateriapakkauksiin – Ateriankuljetusjärjestelmään – Omavalvontajärjestelmään – Hygieniatuotteisiin – Elintarvikepakkauksiin Faerch Plast A/S – CPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat ja kannet – Top Seal kuumasaumattavat kalvot – tuotekehitys – markkinatutkimus – laadunhallinta ,QQR/LLWR InnoLiito – kaupallistamiskonseptoinnit – erikoismaltaat – tummat ja vaaleat mallasuutteet – pakkauspalvelu Multiproject Oy – prosessi- ja laitossuunnittelu – projektinhoito LIHEL Oy Nutrinet Oy – ravitsemus- ja elintarvikealan asiantuntijapalvelut – ravitsemusklinikkatoiminta Míldola Oy Satafood Kehittämisyhdistys ry Cortex Oy – pakkauskoneet ja -materiaalit – merkintälaitteet Foodwest Oy – mausteet ja mausteseokset – valmistus- ja lisäaineet – kasviöljyt: teollisuus, suurkeittiöt MP-Maustepalvelu Oy – valmistus- ja lisäaineet liha- ja ruokateollisuudelle – asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset – elintarvikealan kehityspalvelut – laaja-alaiset ympäristöteknologian palvelut SEFO-konsultointi – hygieniakoulutus ja osaamistestaus sekä oppimateriaalit useilla kielillä – hygieniapassit tutkinnon perusteella – HACCP- ja laatujärjestelmäkonsultointi Hankintaopas Suunnittelutoimisto Timo Rahtola Hagson-Provitek Oy Tplus Oy – – – – – – – – – – tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset perunakuitu sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet aromiaineet happamuudensäätöaineet funktionaaliset maitoproteiinit mauste- ja marinaadiseokset mineraali- ja vitamiiniseokset hera-, kerma- ja jogurttijauheet tärkkelyssiirapit 72 Kehittyvä Elintarvike 2•07 – keinosuolet (myös mauste- ja savusuolet – luonnonsuolet – vakuumi- ja kutistepussit – kinkkuverkot Huhtamäki Oyj – – – – – PP, APET, PS rasiat ja kannet PET pääll kartonkivuoat ja kannet EPS-alustat, kalvot ja pussit kuitupakkaukset kartonkivaippapakkaukset Osakeyhtiö SIx – – – – – – – suolaiset ja makeat maustamisseokset aromit marinadit valmisruokaseokset rakenne- ja sidontaseokset funktionaaliset komponentit puolivalmisteita jäätelöihin, leivonnaisiin ja makeisiin – prosessilaitteiden suunnittelu ja tekninen kehitys – konsultointi hygienisyyden parantamiseksi TYÖHYGIENIA JA TURVALLISUUS Laitosjalkine Oy – työ-, suoja- ja turvajalkineet elintarviketeollisuuteen ja laboratorioihin PPT Pölynpoistotekniikka Oy – pölynpoistolaitteita – keskussiivousjärjestelmiä Nimityksiä • Professori Hannu J. Korhonen MTT:stäonvalittuasiantuntijaksiEFSAn(EuropeanFoodSafetyAuthority)tiedelautakuntaan,jossakäsitelläänravitsemusta,erityisvalmisteita jaruoka-allergioita(NDA). •ValioOy:ntoimitusjohtajaksionnimitettyKTMPekka Laaksonen15.8. alkaen.LaaksonensiirtyyValionjohtoonStoraEnsoOyj:stä,jossahänon viimeksitoiminuthienopaperidivisioonanjohtajanajakonserninjohtoryhmänjäsenenä. •ProAgriaMaaseutukeskustenLiiton hallintojohtajaksionnimitettyMMM, agronomiJuha Seppälä,liitonosakkuusyhtiönAracConsultingOy:ntoimitusjohtajaksiMMMPirjo Jokipiija Arac Consulting Oy:n konsultiksi MMM,agronomiSara Raijas.ProAgriaMaaseutukeskustenLiitonmarkkinointisihteeriksionnimitettymmyo Suvi Rinta-Kiikka. •ETMKati RandellonnimitettyCloettaFazerMakeisetOy:npakkauskehityspäälliköksijaSami TawastmyyntijohtajaksivastuualueenaanSuomen myyntiorganisaationtoimintajatulos. •ETM,elintarvikeinsinööri Marja Joutsen on nimitetty Ruoka-Saarioinen Oy:nsiipikarjatuotteidentuoteryhmäpäälliköksi1.3.alkaenjaelintarvikeinsinööri Anu Lempinentuotantopäälliköksi 1.2. alkaen. Prosessi-insinööri Matti TähtinenonnimitettySaarioistenSäilykeOy:nuudeksitoimitusjohtajaksi1.2.alkaen.Agrologi,datanomi Ari PenttinenonaloittanuttyötSaarioistenLihanjalostusOy:nhankintaosastollaJyväskylässä7.2.Häntoimii eläinvälityksessävastaavanahankintaneuvojana.SaarioinenOy:n Pirkanmaan alueen HoReCa-avainasiakaspäälliköksionnimitettyravitsemus-ja kauppateknikko Kati Määttänen.MBA Sari Sirénonnimitettymarkkinointipäälliköksi HoReCa-myyntiin 1.3. alkaen. •ETMTimo HietanenonnimitettyHK Ruokatalo Oy:n lihaliiketoiminnasta vastaavaksijohtajaksi. •Maaseutuvirastonjohtajanvirkaan on nimitetty 1.5. alkaen MMM OlliPekka Peltomäki,markkinatukiosastonjohtajaksiMMMPäivi Wallin,valvontaosastonjohtajaksiMMMTommi Kämpejavarainhoito-osastonjohtajaksi KTM Marketta Norrgård. MetsänhoitajaLeena Tenholaonnimitetty Maaseutuviraston ylijohtajan virkaan.Ylijohtajaaloittaa1.toukokuuta,kunMaaseutuvirastontoimintaalkaa Helsingissä. Virasto siirtyy vaiheittain Seinäjoelle vuoden 2008 alustalähtien. •FTKarin AutioonaloittanutTäysjyvä-GourmetOy:ntoimitusjohtajana. •InsinööriTapio Warisonnimitetty Vaasan&VaasanOy:ntuotantojohtajaksi. •MMM,MJDJarmo AavikkoonnimitettySnellmaninKokkikartanontoimitusjohtajaksi. •DIHeikki KotalaonnimitettyLoparex-ryhmänkehitysjohtajaksi,DIKari KallialaLoparexOy:ntoimitusjohtajaksi ja DI Ilkka Alanen tekniseksi johtajaksi. •HKRuokataloOy:ntoimitusjohtajaksionnimitettyMMMEsa Mäkija KTM Kari Siivonen HK Ruokatalo Groupinjohtajaksivastaamaanliiketoiminnanjayhtiörakenteenstrategisestakehittämisestä. •Pirkanmaantyövoima-jaelinkeinokeskuksenjohtajaRiitta Varperyhtyy vetämäänTekesin Brysselin-toimistoasyksyllä2007.Tehtäväonvuoden määräaikaisuus. •MMMHeimo Hanhilahtionnimitetty maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston osastopäällikön virkaan1.7.alkaenjaETLMatti Aho elintarvike-jaterveysosastonosastopäällikönvirkaan1.3.alkaen. • KTT Mikko Kosonen on nimitetty Sitran asiamieheksi ja strategisen johtoryhmän jäseneksi 1.8. lähtien. HänenvastuualueenaanonInnovaatiotoiminnot-yksikönjohtaminen. •TKLHarri JokinenonnimitettyTeknologiateollisuudenInnovaatioympäristö-yksikössäasiantuntijaksitehtävänäänpkt-yritystenkansainvälistymisenedistäminenyhteistyössäFinpronkanssa.DIPirjo Kaivosonnimitetty Ympäristöasioiden-ryhmän päälliköksi. •MTT:nhevostaloudentutkimuspäällikköMarkku SaastamoinenonkutsuttujäseneksiEuroopan kotieläinjärjestöEAAP:nstrategiatyöryhmään. Sentehtävänäonsuunnitellajärjestönstrategiaavuosille2008–2012. • KTM Riitta Tolvanen on nimitetty VTT:nhenkilöstöjohtajaksi. •AtriaSuomiOy:nmyynnistävastaavaksijohtajaksijajohtoryhmänjäseneksion10.4.alkaennimitettyPentti Jukola.HänsiirtyiAtrialleUnileverFinlandOy:nmyyntijohtajantehtävästä. Tapio PalolahtionnimitettyAtriaSuomiOy:nhenkilöstöjohtajaksi15.6. •AtriaOy:nmarkkinointipäälliköksi onnimitettyKari Piispanen,siipikarjatuotteiden tuoteryhmäpäälliköksi BBAElina Yli-Karjanmaa,kuluttajapakatunlihantuotekehityspäälliköksiETMHeimo Hattulajaleivänpäällisten tuotekehityspäälliköksi ETM Mikko Pajari. • KTM Matti Niemi on nimitetty HOK-Elannontoimitusjohtajaksi1.8. alkaen. •Terhi SinkkoonnimitettyValioOy:n Teollisuustuotteiden markkinointipäälliköksiPäiviSaarentolanvuorotteluvapaan ajaksi vuoden loppuun saakka. •Jarmo TolvanenonnimitettyElosen KonditoriaOy:ssäjaElonenOyLeipomossamyynti-jamarkkinointijohtajaksi,Tuulikki ManninentalouspäälliköksijaMerja Kyntäjälaatupäälliköksi. •Järvi-SuomenPortinTikkalanruokatehtaantehdaspäälliköksionnimitettyTapio Eeva,ketjumyyntipäälliköksi Mikko Rajaviita, hallintopäälliköksi Markku Hämäläinen,myyntiedustajaksiTimo Mäkinen,SK-myyntipäälliköksi Markku Michelsson ja ostopäälliköksiTomi Laakso. •ETLHeli ArkkilaonnimitettyRuokakeskoOy:ssäK-supermarket-ketjun kehityspäälliköksi konseptikehitysyksikköön,tradenomiTommi Nuutinen asiakaspalvelupäälliköksi, insinööriJouni JaakolalogistiikkapäälliköksijaPetri KittiläHevi-varaston tuotantopäälliköksi. •InsinööriJuha JylkäsonnimitettyKylmänenFoodOy:nkehitysjohtajaksi. •Kati KaarlejärvionnimitettyPouttu-konsernissatuotekehitys-jalaatuosastonesimieheksi.Mia Tuomikoski onnimitettypakatunlihantoiseksi työnjohtajaksi ja Harri Mäkinen Jaloste-PouttuOy:lletyönjohtajaksi. • KTM Anu Huuska on nimitetty SOK:nLiettuaanperustettavantytäryhtiöntoimitusjohtajaksi. • Elintarviketekniikan insinööri (AMK)Hannu Pekkalaonnimitetty LapinLihaOy:ntuotantopäälliköksi. •LT-TukunKiinanSourcingManageriksionnimitettyZhenling Jin. •ETMSatu Henrikssononnimitetty Länsi-Uudenmaanvesijaympäristö ry:nlaboratoriopäälliköksi. •MMM,laillistetturavitsemusterapeuttiHillevi Eromäkionnimitetty Seinäjoenammattikorkeakoulunravitsemisalan yksikköön päätoimiseksituntiopettajaksi. • Kokkolan seudun terveyskeskuskuntayhtymänravitsemussuunnittelijaksionnimitettyTtMSatu Matintupa. •ETMAnne Martovaaraonnimitetty GlacoSmithKline Oy:ssä myynti- ja markkinointipäälliköksi. •ETMMiia Laaksonenonnimitetty K-citymarketHyvinkääntavaratalojohtajaksi. •EkonomiPetri Kujalaonnimitetty FazerLeipomotOy:nSuomenmaajohtajaksi. •FinnairCateringOy:ntoimitusjohtajaksionnimitettyKristiina Inkiläinen. •ETMNina Heikkinenonnimitetty Valio Oy:n Food Service -projektipäälliköksi, KTM Annamari Lammi tuotepäälliköksimarkkinoinninjuustoryhmäänjaETMKirsti NybergTurengintehtaantehtaanpäälliköksi. • Antell-Catering Oy:n tuotekehitysjohtajaksionnimitettyKirsi Asposalo. •Maria Malilaonnimitettysiiderien jaRTD-juomientuotepäälliköksiServaaliOy:ssä. • Panda Oy Ab: varatoimitusjohtajaksionnimitettyAmi Wardi. • Raisio Oyj:n elintarvikeyksikön kaupallisessa ryhmässä ekonomi Sanni Laineonnimitettymyyntijohtajaksileipomo-jateollisuusmyyntiin, KTM Johanna Siltala markkinointijohtajaksijaKTMAnnika Kempas tuoteryhmäpäälliköksi. KTM Sanna Niemeläonnimitettytuotepäälliköksiaamiais-javälipalatuoteryhmään,KTMJaana Rantanen tuoteryhmäpäälliköksi,KTMSanna Hartonen HoReCa-sektorin business manageriksi,KTMHanna Korhonen asiakasmarkkinointipäälliköksi,KTM Titta Kytöhonka avainasiakaspäälliköksi,merkonomiJari Autiovähittäiskaupan kenttämyyntipäälliköksi ja merkantti Mika Saastamoinen myyntiedustajaksipääkaupunkiseudulle. •KTMMikko Laavainenonnimitetty RaisioOyj:nmyynti-jamarkkinointijohtajaksi. •SuomenTuontilihaOy:nmyyntijohtajaksionnimitettyeMBAJarmo Hautakoski ja yhteyspäälliköksi Marko Ojala. • KM Anu Henttonen on nimitetty Alko Oy:n henkilöstön kehittämispäälliköksi. •MMMMarika Lammionnimitetty Meira Oy:ssä maustamistuotteiden Pekka Laaksonen Marja Joutsen Anu Lempinen Matti Tähtinen Ari Penttinen Kati Määttänen Sari Sirén Tapio Palolahti Matti Niemi tuoteryhmäpäälliköksijaLasse Palonenavainasiakaspäälliköksi. •HuhtahyvätOy:nmyyntijohtajaksi onnimitettyPertti Malmberg. • Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n tutkijaksi on nimitetty mmyo Petri Pethman. •PouttuOy:ntoimitusjohtajaksion kutsuttuSeppo Ohvo. •ETMElisa Piesala onnimitettyElintarviketeollisuusliiton elintarvikeasiantuntijaksi16.4.alkaen.Piesala työskenteleeliitontutkimusjalainsäädäntö -yksikössä. Tehtävä on määräaikainen. Tätä aiemmin hän ontyöskennellytuseissaelintarviketeollisuudenyrityksissä,viimeksiFazerLeipomotOy:ssäkehityspäällikkönä. • Rami Veranen on nimitetty A.C. NielsenFinlandOy:ntoimitusjohtajaksi. • Tommy Gustafsson on nimitetty RiitanHerkkuOy:ntoimitusjohtajaksijaMarina Sabel kaupalliseksijohtajaksi. Jan-Eric Gustafsson jatkaa hallituksenpuheenjohtajana. • Maija Erkonlahti onnimitettySaarioinenOy:ssätuoteryhmäasiantuntijaksivk-markkinointiin. •KTM Olli-Pekka OksanenonnimitettyasiantuntijaksiElinkeinoelämän keskusliitonpk-asiat-yksikköön. •Fazer-konsernintalousjohtajaHarri-Pekka Kaukonen onnimitetty1.4. alkaenFazerVenäjä-toimialantoimitusjohtajaksi. • ETM Anna Savisalo on nimitetty 2.4.2007 Päivittäistavarakauppa ry:nelintarvikeasiantuntijaksi. Kehittyvä Elintarvike 2•07 7 Tapahtumia Suomessa Elintarvikehankintojen miniseminaari25.4.Oulussa, [email protected] Opas Venäjän elintarvikelainsäädännöstä suomalaiselle yrittäjälle julkistetaanHelsinginViikinkampuksella26.4.klo9–13., [email protected]. Elintarvikekuljetukset ja varastonhallinnan kehittäminen pk-yrityksissä 27.4.Hämeenlinnassa,PetriSulantolap.0102491814 Elintarvikepäivä 2007 3.5.Helsingissä,www.etl.fi/etp Tiedonjulkistamisen etiikka3.5.Helsingissä,[email protected] REACH – tietovaatimukset ja kemikaaliturvallisuusarviointi3.–4.5. Järvenpäässä,www.ael.fi Eurooppalainen t&k ja pk-yritykset, EU:n 7. tutkimuksen puiteohjelman infotilaisuus pk-yrityksille4.5.Turussaja7.5.Tampereella, www.tekes.fi/eu/fin/tapahtumat/pkroadshow.html Tehokas projektinhallinta7.–14.5.Lahdessa,www.helsinki.fi/palmenia/ koulutus,[email protected] Elintarvikepakkauksen kehittäminen8.–9.5.Vantaalla,www.ael.fi Ajankohtaista tarttuvista taudeista10.5.Helsingissä, [email protected] Toimiva työaikayhteistyö -seminaari Vantaalla10.5.,www.mt-palvelut.fi Tiedon uudet kantajat – uusimedia ja verkko tiedonvälittäjänä11.5. Jyväskylässä,[email protected] Ruokapalveluesimiesten koulutuspäivät10.–11.5.Hämeenlinnassa, www.efeko.fi Patentit elintarviketeollisuuden strategisena kilpailuaseena15.5. Helsingissä,[email protected] Terveystarkastajien valtakunnalliset koulutuspäivät 15.–16.5.Kokkolassa, [email protected] Tarkastuseläinlääkäreiden koulutuspäivät15.–16.5.Forssassa, [email protected] Tomaattiviikko 21.–27.5. Pakkausalan peruskurssi 69,IIjakso21.–25.5.Forssassa, www.pakkaus.com Uusi ympäristöystävällinen energia ja sen tutkimushaasteet 23.5. Helsingissä,[email protected] Eviran ja lääninhallitusten neuvottelupäivät 23.–24.5.Hämeenlinnassa, [email protected] PulPaper 20075.–7.6.Helsingissä,www.pulpaper2007.com Nordic Obesity Meeting NOM2007 14.–15.6.Helsingissä, [email protected],www.stellariamedia.fi/nom07 2nd International Symposium on Trace Elements and Health -kongressi 18.–20.6.Helsingissä,www.tracel2007.org Varhaisperuna- ja vihannesviikko18.–24.6. Mansikkaviikko 2.–8.7. Paprikaviikko23.–29.7. Farmari 26.–29.7.Kuopiossa Puutarhamarjat -viikko6.–12.8. Sadonkorjuuviikot13.–19.8. Maaseutututkijatapaaminen 16.–17.8.Vantaalla,www.mua.fi Omenaviikko3.–9.9. Lähiruokaviikotviikot36–39,[email protected] Bioenergia 20076.–8.9.Jyväskylässä,www.jyvaskylanmessut.fi Kauhajoen ruokamessut7.–9.9.http://www.ruokamessut.fi Turun ruokamessut 5.–7.10.,www.turunruokamessut.fi XV Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät 8.–9.10.Helsingissä,[email protected] Kaaliviikko8.–14.10. Kansainvälinen leipäpäivä16.10. PacTec & FoodTec 2007 16.–18.10.Helsingissä,www.pactec.fi; www.foodtechelsinki.fi Salaattiviikko 22.–28.10. Työterveyspäivät 23.–24.10.Helsingissä,www.finnexpo.fi Communication Management 200723.–24.10.Helsingissä, www.wanhasatama.com Kehittyvä Elintarvike Markkinoinnin ja viestinnän viikko 200723.–24.10.Helsingissä, www.wanhasatama.com Marketing Management 24.10.Helsingissä,www.wanhasatama.com Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtuma 25.–28.10.Helsingissä, www.finnecxpo.fi Tehdaspalvelu 200731.10.–1.11.Tampereella,www.expomark.fi Eläinlääkäripäivät 200731.10.–2.11.Helsingissä,www.fennovet.fi Terveys + Hyvä olo 9.–11.11.Helsingissä,www.finnexpo.fi ELMA -messut 23.–25.11.Helsingissä,www.finnexpo.fi Joulujuurekset -viikko 26.11.–2.12. Lääkäripäivät 2008 6.–10.1.Helsingissä,www.laakaripaivat.fi Ulkomailla AB Tech Expo 5.–9.5.Milanossa,www.abtechexpo.com Siab5.–9.5.Veronassa,www.siabweb.com IFFA, IFFA DELICAT 20075.–10.5.Frankfurtissa,[email protected],www. entre.fi,www.iffa.com European Sensory Networkin seminaari: A systematic approach to planning and performing sensory tests Portugalissa8–9.5., http://www.esn-network.com/esnseminar2007.html ECR Europe Forum & Marketplace8.–10.5.Milanossa,www.ecrnet.org 7th International symposium on the epidemiology and control of foodborne pathogens in pork9.–11.5.Veronassa, www.safepork2007.sistemacongressi.com/generalinformation.htm International Symposium on Functional Foods in Europe 9.–11.5.Maltalla, http://europe.ilsi.org 11th European PLACE Conference 14.–16.5.Ateenassa, www.tappi.org/07/EUROPLC Total Processing and Packaging 15.–18.5.Birminghamissa, www.totalexhibition.com Bakery China 2007 17.–19.5.Shanghaissa,www.messe-muenchen.com THAIFEX – World of Food ASIA23.–27.5.Bangkokissa, www.worldoffoodASIA.com Introduction to HACCP 7.6.,http://www.rssl.com/OurServices/Training/food/ Advanced HACCP11.–14.6.,http://www.rssl.com/OurServices/Training/food/ Transport Logistic12.–15.6.Münchenissä,www.transportlogistic.de Assessing HACCP Systems 19.6.,http://www.rssl.com/OurServices/ Training/food/ Introduction to Auditing20.6.,http://www.rssl.com/OurServices/ Training/food/ P-Packaging, Manufacturing Process20.–22.6.Stuttgartissa,www.p-messe.de ProPak China 2007 10.–12.6.Shanghaissa,www.propakchina.com Transport Logistic 200712.–15.6.Münchenissä, www.messe-muenchen.com 7th Pangborn Sensory Science Symposium12.–16.8.Minneapolisissa,www. pangborn2007.com Upplevelsemässan Smaklust24.–26.8.Tukholmassa,[email protected] World of Foof China & Sweet China 4.–7.9.Shanghaissa, www.worldoffoodchina.com Interfood4.–6.9.Göteborgissa,www.interfood.fi Riga Food 20075.–8.9.Riikassa,www,rigafood.com 16th International Exhibition for Food and Drink Products in Moscow 18.–21.9.,[email protected] Livsmedelsdagarna 2007 19.–21.9.Tylösundissa,www.livsamedelsforeningen.nu Eu’Vend 2007 20.–22.9.Kölnissä,www.euvend.com Labelexpo Europe 2007 26.–29.9.Brysselissä,www.labelexpo-europe.com World Dairy Summit 200729.9.–4.10.Dublinissa,www.wds2007.com AGROPROMASH 200715.–19.10.Moskovassa,[email protected] ANUGA 200713.–17.10.Kölnissä,www.anuga.de RadTech Europe 200713.–15.11.Wienissä,www.radtec-europe.com IFE Hungary 2007 20.–22.11..Budapestissa,www.montex.co.uk Riskinhallinta & valvonta ilmestyy 30.5.2007 Varaa ilmoitustilasi 24.4. mennessä: Infoteam Oy, puh. (09) 44 1133, [email protected] 7 Kehittyvä Elintarvike 2•07 Oy Sinebrychoff Ab Oy Sinebrychoff Ab on ainoa juomateollisuutta edustava Elintarviketieteiden Seuran kannattajajäsen. Noin 1 100 ammattilaista työllistävän yhtiön esittelee tuotantojohtaja Kimmo Jääskeläinen. Hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri pääaineenaan elintarviketeknologia. Kannattajajäsen 1) Millainen yritys Sinebrychoff on? Sinebrychoff on Suomen johtava oluiden ja siidereiden sekä virvoitus- ja energiajuomien valmistaja. Tuotantolaitokset sijaitsevat Keravalla ja Porissa. Henkilöstön määrä on noin 1 100. Vuonna 2005 liikevaihto oli 312 miljoonaa euroa. Sinebrychoff on osa kansainvälistä Carlsberg Breweries A/S -panimokonsernia, jolla on tuotantoa 60 maassa ja myyntiä 140 maassa. 2) Mitä tuotteita yritys valmistaa, paljonko ja keille asiakkaille? Sinebrychoffin vuosituotanto on noin 400 miljoonaa litraa. Juomavalikoima monipuolistuu kuluttajien tarpeiden ja uusien makusuuntausten mukaan. Oluiden rinnalle ovat tulleet siiderit ja long drink -juomasekoitukset, energia- ja hyvinvointijuomat sekä laatikkoviinit. Yhtiö valmistaa myös Coca-Cola-tuotteet, maailman suosituimmat virvoitusjuomat, kivennäisvedet ja urheilujuomat. Kansainvälisesti tunnetut Schweppes-mikserit sekä Evian-kivennäisvesi täydentävät valikoimaa. Sinebrychoffin House of Beer -valikoimaan kuuluu edustava joukko kansainvälisiä oluita ja erikoisuuksia. 4) Millaiset tulevaisuuden näkymät yrityksellä on? Olemme proaktiivisesti investoineet tulevaisuuteen, esimerkkeinä korkeavaraston käyttöönotto joulukuussa 2006 sekä investoinnit kertakäyttöisten pantillisten muovipullojen tuotan- ETS:n kannattajajäsenet • Atria Suomi Oy • Oy BIOCID Ltd • Oy Biofincon Ab • Elintarviketeollisuusliitto ry • Fazer Leipomot Oy • Felix Abba Oy Ab • Givaudan Finland • HK Ruokatalo Oy • If Vahinkovakuutus Oy • Kauppamyllyjen yhdistys • Lännen Tehtaat Oyj Apetit • Maustaja Oy • Norfoods Oy • Ordior Oy • Polttimo Yhtiöt Oy • Raisio Oyj • Roquette Nordica Oy • Ruokakesko Oy • Ky R. Österlund Kb • Oy Sinebrychoff Ab • Osakeyhtiö Six • Tplus Oy • Vaasan & Vaasan Oy • Valio Oy TETSin toon. Tämän vuoksi pidämme lähitulevaisuutta uusia mahdollisuuksia antavana. Jatkamme kannattavaa liiketoimintaamme Suomen kilpailluilla juomamarkkinoilla ja pyrimme vahvistamaan asemaamme monipuolisena juomatalona tuomalla markkinoille asiakkaidemme ja kuluttajien toivomia tuotteita. Pidämme yllä perinteitämme olemalla suunnannäyttäjä suomalaisella juoma-alalla. Uudet juomatrendit, kuten keveys ja terveellisyys ja enenevä kiinnostus erikoisoluihin sekä olut- ja ruokakulttuurin yhdistämiseen, antavat meille lisäinnostusta. 5) Miksi Sinebrychoff on Elintarviketieteiden Seuran kannattajajäsen? Olemme elintarvikealalla toimiva yhtiö, ja meille on tärkeää voida verkostoitua esimerkiksi juuri Elintarviketieteiden Seuran puitteissa. Jäsenyys on myös mielekästä siksi, että tekninen henkilökuntamme on elintarvikealan ammattilaisia. 6) Elintarviketieteiden Seura viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan. Mikä rooli elintarvikealan osaajia yhdistävällä seuralla on mielestänne nykyisin? Suomalaisen elintarvikealan tietotaidon ylläpitäminen sekä ihmisten välinen verkostoituminen, mitä kautta Sinebrychoffkin voi saada mielenkiintoisia uusia näkemyksiä liiketoimintaansa. 7) Miten seura voisi hyödyttää henkilö- ja kannattajajäseniään nykyistä paremmin? Seuran toiminta on tällä hetkellä mielestäni hyvää mukaan lukien kannattajajäsen • Suomen Rehu Oy Kehittyvä Elintarvike -lehti, jonka kautta henkilöjäsenien ja kannattajajäsenien ääni pääsee kuulumaan. Kun uusia määräyksiä tulee elintarvikealalla yhä kiihtyvään tahtiin, lehti on hyvä kanava kiinnittämään alan huomio uusiin määräyksiin ja tuoteturvallisuuteen. ATJ kevätretkelle Suomenlinnaan 31.5. Aistivaraisen tutkimuksen jaoston kevätretki suuntautuu Suomenlinnaan torstaina 31.5. Kokoonnutaan Suomenlinnan panimon ravintolassa rantakasarmilla klo 15.00 kuulemaan puheenvuoro ajankohtaisesta aiheesta ja nauttimaan panimon olutzakuskaa (24 €). Lisäksi tutustumme oluen valmistukseen panimossa. ATJ sähköpostijakelussa kerrotaan retkestä tarkemmin Kehittyvä Elintarvike 2•07 7 Foodwest Oy:ssä projektipäällikkönä työskentelevä Suvi Urvikko on Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston aktiiveja. Koulutukseltaan Suvi on restonomi (amk). Elintarviketieteiden Seuraan hän liittyi opiskelijajäsenenä vuonna 2000. J äsenesittely 1) Miten päädyit elintarvikealalle? Pidin lukion jälkeen välivuotta opiskeluista ja työskentelin Linkosuon Leipomo Oy:ssä. Kiinnostuin elintarvikealasta ja hain välivuoden jälkeen opiskelemaan alalle. 2) Mitä nykyinen työsi sisältää? Toimin projektipäällikkönä tuotekehitykseen ja laatuun liittyvissä kehittämis- ja koulutushankkeissa. Asiakkaitani ovat elintarviketeollisuuden yritykset sekä ammattikeittiöt. 3) Mitä muuta olet tehnyt työurasi aikana? Olin laadunohjaajana Linkosuon Leipomo Oy:ssä ennen Foodwestiin siirtymistäni. 4) Milloin ja miksi liityit Elintarviketieteiden Seuraan, ja miten olet mukana seuran toiminnassa? Liityin seuraan vuonna 2000 opiskelijajäsenenä. Tarkoituksenani oli luoda verkostoa muihin alalla työskenteleviin sekä pysyä alan kehittymisessä mukana myös opiskelun jälkeen. Seuran toimintaan osallistun tällä hetkellä ATJ:n johtoryhmän kautta. Johtoryhmässä olen ollut vuoden verran, ja mukavaa on ollut. 8) Oletko mukana muiden järjestöjen toiminnassa? Olen tällä hetkellä aktiivisesti mukana nuorkauppakamaritoiminnassa. Toimin Tammerkosken nuorkauppakamari ry:n varapuheenjohtajana tehtävänäni huolehtia kamarin jäsenten henkilökohtaisesta kouluttautumisesta. 6) Seura täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Mitkä ovat mielestäsi seuran tärkeimmät tehtävät, ja miten ne nykyisin toteutuvat? Näen henkilökohtaisesti tärkeäksi verkostojen luomisen alan ammattilaisten välillä. Seura on oivallinen kohtaamis- ja tiedonvaihtopaikka tutkimusta- 9) Millainen elintarvikekuluttaja olet, ja miten vietät vapaa-aikaasi? Pakko kai myöntää, että olen varsinainen herkutteleva kulinaristi. Kaikki uudet elintarvikkeet on aina pakko testata. Vapaa-aikaani vietän kesällä golfaillen, ja tällä hetkellä matkustellen mieheni luona Tukholmassa. Ohjelmassa mm. yritysvierailuja, tutustuminen elintarvikealan koulutukseen, market-kierros Arvioitu hinta: 350–400 € (sis. junamatkan, hotellimajoituksen, ohjelman) Paikkoja on rajoitetusti, joten toimi nopeasti! Alustavat ilmoittautumiset 30.5 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: [email protected] Sitovat ilmoittautumiset 31.6. mennessä. Kehittyvä Elintarvike 2•07 7) Miten seura voisi palvella jäseniään nykyistä paremmin? Kehittämällä internet-sivuja! 5) Miten seuran toiminta hyödyttää sinua? Seura on tarjonnut laadukkaita seminaareja ja tutustumisvierailuita erilaisiin yrityksiin ja muihin kohteisiin. Olen myös saanut hyviä kontakteja alan ammattilaisiin ja tutustunut uusiin ihmisiin. ATJ GOES TO PIETARI 20.–22.9.2007 7 hoille, kehitysyhtiöille sekä teollisuudelle. Tämä varmasti ainakin aktiivisempien osalta toteutuukin. Myös Kehittyvällä Elintarvike -lehdellä on tässä tärkeä rooli tuoda tieto myös niille jäsenille, joilla ei ole mahdollisuutta olla aktiivisesti toiminnassa mukana. Kuva Meri Vihanto Suvi Urvikko, Foodwest Oy Lehtiä alennuksella opetukseen ja koulutukseen! • Tarvitsetko Kehittyvä Elintarvike -lehtiä opetustai koulutuskäyttöön isomman nipun kerralla? • Nyt lehtiä saa alehintaan nippuina, kun tilaat vähintään 10 kappaletta: 1 euro/kpl + postituskulut. • Vanhempiakin numeroita on vielä saatavana jonkin verran. Tilauksen voi laittaa toimitukseen sähköpostiosoitteella toimitus@ ke-lehti.ets.fi. Kerro, kuinka monta lehteä ja mitä numeroa tarvitset, kenelle ja mihin osoitteeseen lehdet postitetaan, ja mikä on laskutusosoite. Laita mukaan myös tilaajan yhteystiedot. TETSin hallitukseen kolme uutta jäsentä n Turun Elintarviketutkijain Seu- ran (TETS) vuosikokous järjestettiin 13.2. Raisio Oyj:n tutkimuskeskuksen tiloissa. Paikalla oli vajaat 20 henkilöä. Kokouksessa käsiteltiin mm. TETSin sääntöjen nykyaikaistamista, mm. seuraan liittymisen ja vuosikokousten ilmoitusmenettelyjen osalta sekä valittiin hallituksen erovuoroisten jäsenten, Jukka-Pekka Suomelan ja Anu Johanssonin, sekä edesmenneen Timo Nurmen tilalle uudet jäsenet: ETT Tommi Laaksonen Turun ammattikorkeakoulusta, FM Pauliina Penttinen Turun yliopistosta ja insinööri (AMK) Riitta Sorvoja NetFoodlabista. TETSin hallituksessa jatkavat FM Teemu Halttunen Turun yliopistosta, FM Jouni Niemelä Ravintoraisio Oy:stä ja FM Juha-Matti Pihlava MTT:ltä. TETSin opiskelijastipendit jaettiin Turun yliopistosta valmistuneille FM Janne Pintalle ja FM Johanna Reinikaiselle. Janne Pinta piti esitelmän triasyyliglyserolien analysoinnista perustuen uudenlaiseen LC-MS-menetelmään ja Johanna Reinikainen probioottien elävyyden ja aktiivisuuden merkityksestä probiootteja sisältävissä tuotteissa. laadunvarmistustoimintaan liittyvät laboratoriotoiminnot. Benecolin laadunvarmistuksen toiminta painottuu sisään tulevien raaka-aineiden, prosessiohjausnäytteiden ja lopputuotteiden eli Benecol-ainesosien kemialliseen analysointiin ja aistittavan laadun arviointiin. Tutkimuslaboratorio puolestaan tuottaa palveluja kaikille Raision yksiköille (ainesosat-, elintarvike-, rehu- ja mallas-yksiköt) sekä ulkopuolisille asiakkaille. Tutkimuslaboratorion vahvuusalueita ovat steroli- ja stanolianalytiikan lisäksi rasva-analytiikka yleisesti, erityisesti cistrans -rasvahapot, rasvapitoisuus sekä rasvojen ja öljyjen säilyvyyteen liittyvät määritykset. Juha-Matti Pihlava Janne Pinta Kokousväki tutustui Raisio Oyj:n tutkimuskeskukseen Kokouksen jälkeen oli järjestetty vierailu Raisio Oyj:n tutkimuskeskuksen pilot-tuotantohalleihin sekä tutkimuslaboratorioon, jossa sijaitsevat myös Benecolin Johanna Reinikainen Elintarviketieteiden Seuran 60-vuotisjuhla lauantai-iltana 6.10.2007 Kalastajatorpalla Helsingissä Varaathan ajan jo nyt kalenteriisi! Tiina Ritvanen -palsta 2/2007 Ei sille voi mitään. Syksy on ihan kiva, vaikka varpaat ovat jäässä sienimetsässä. Talvi menettelee, vaikka nenä on jäässä aamuisin. Mutta kevät! Auringon paiste, valo ja lämpö, kukkapenkistä nousevat tulppaanit, kuivat jalkakäytävät, sitruunaperhonen! Elämä hymyilee jälleen. Ei haittaa yhtään, että korvat ovat jäässä ilman pipoa… Seuran juhlavuosi näkyy monella tavalla Seuran 60-vuotista taivalta juhlitaan lauantai-iltana 6.10.2007 Kalastajatorpalla Helsingissä. Juhlien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Seuran uuden logon on suunnitellut ETT Kaisa Immonen Asiaset Oy:stä. Hän suunnittelee seuralle myös uudet kotisivut, jotka avataan syksyllä. Vuosikokousten antia Seuran vuosikokous pidettiin Helsingin Messukeskuksessa 29.3. Osallistujia oli 23. Kokouksessa vahvistetut seuran tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2006 sekä toimintasuunnitelma vuodelle 2007 lähetetään jäsenkirjeessä kaikille. Seuran hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2007 valittiin ETM Markus Luhtala ja varapuheenjohtajaksi FT Jarmo Heinonen. Sihteerinä jatkaa FM Tiina Ritvanen, taloudenhoitajana FM Soili Lampolahti, Kehittyvä Elintarvike -lehden päätoimittajana TkT Raija Ahvenainen-Rantala ja toimituspäällikkönä Pirjo Huhtakangas. Erovuoroisia hallituksen jäseniä olivat ETM Tessa Alanko ja MMM Pirkko Gröhn. Uudeksi jäseneksi valittiin FM Kaisu Keskitalo. Kokous keskeytettiin kohtien Vastuuvapauden myöntäminen ja Uusien hallituksen jäsenten valinta osalta puuttuvan tilintarkastuskertomuksen ja toisen ehdokkaan takia. Kokousta jatketaan näiden kohtien osalta 2.5.2007, kutsu tulee myöhemmin. ETS:n hallituksen tämänhetkinen kokoonpano löytyy tästä lehdestä kohdasta yhteystiedot. Vuosikokouksen lopuksi jaettiin 25-vuotisjuhlarahaston palkinto. Sen sai ELT Mari Nevas väitöskirjatyöstään Clostridium botulinum in honey production with respect to infant botulism, Elintarvikehygienia, Helsingin yliopisto. Työ esitellään Kehittyvä Elintarvike -lehdessä. Ennen seuran vuosikokousta Aistinvaraisen tutkimuksen jaosto, Elintarvikeanalytiikan jaosto, Elintarvikehygienian jaosto ja Prosessitekninen jaosto pitivät vuosikokouksensa Helsingin Messukeskuksessa. Näissä valittiin johtoryhmän jäsenet vuodelle 2007. Johtoryhmien jäsenten nimet löydät tästä lehdestä kohdasta yhteystiedot. Messuja ja retkiä Helsingin Messukeskuksessa järjestetään Elintarvikepäivä 3.5. Lisätietoja osoitteessa www.etl. fi/etp. Syksyllä tärkeä messutapahtuma on 16.–18.10.2007 PacTec&FoodTec -messut. Tänne ETS:n jaostot järjestävät jokaiselle päivälle klo 13–16 seminaarin omalla teemallaan. Teemat ovat: • ti 16.10: On line/on site -tekniikat omavalvonnan apuna (Elintarvikeanalytiikan jaosto), • ke 17.10: Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle (Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto) • to 18.10: Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta (Prosessitekninen jaosto) Suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa! Messuilla jaetaan ensimmäisen kerran elintarvikealalle suunnattu, ETS:n vauhdittama FoodTec-palkinto. Palkintosumma on 5000 euroa, ja varat palkintoon luovuttaa Suomen Messusäätiö. FoodTec -messuilla ATJ:llä on seuran ja lehden yhteisellä osastolla aistirata, jossa voi testata maku/hajuaistiaan, osallistua kilpailuun ja tutustua aistinvaraisen tutkimukseen. jatkuu Kehittyvä Elintarvike 2•07 77 Miten alkuun aistinvaraisessa arvioinnissa? n Tiiminvetäjä Katariina Roininen VTT:ltä kertoi raadin valintaan ja koulutukseen liittyvistä perusteista. Raadin rekrytoinnin yhteydessä on hyvä tehdä esivalintatestit sekä selvittää ruokaan liittyvät vastenmielisyydet. Esivalintatesteihin liittyy mm. hajujen, makujen ja värien tunnistaminen. Raadin valinnassa on onnistuttu, jos raatilaisilla on luontainen kiinnostus osallistua aistinvaraisiin arviointeihin. Raadin vetäjän haasteena onkin raadin motivaation ylläpitäminen esimerkiksi palkitsemalla ja palautetta antamalla. Raadin koulutuksen tavoitteena on, että kaikki tekevät arvioinnin samalla tavalla. Asteikon käytön ymmärtäminen on erityisen tärkeää, jotta arviointitulosten hajonta olisi pieni. Arviointitilaisuuden järjestäminen lähtee liikkeelle tutkimusongelmasta: siitä, mitä aistinvaraisella tutkimuksella halutaan selvittää. – Tämän jälkeen valitaan menetelmä, jonka avulla tutkimusongelmaan saadaan vastaus, kertoi tutkija Katja Tiitinen Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta (Turun yliopisto). Tiitinen muistutti myös, että arvioija vertaa näytettä aina edellisiin näytteisiin. Tästä syys- jatkoa Jaostoilla on tärkeä rooli juhlavuoden tapahtumissa, mutta jaostoilla on muutakin aktiviteettia. Kevätretkeä ovat suunnitelleet ainakin ATJ Suomenlinnaan 31.5. tutustumaan pienpanimotoimintaan ja TETS yhdessä 7 Kehittyvä Elintarvike 2•07 tä näytteiden esitysjärjestys on satunnaistettava. Raadin vetäjän tulee miettiä, maistetaanko näytteet sellaisenaan vai ”kyytipojan” kanssa ja pitäisikö arvioijalla olla mahdollisuus neutralisoida suu esim. voileipäkeksillä tai kurkkuviipaleella. Kokemuksia raadin kouluttamisesta Aistinvarainen asiantuntija Reija Kaira Ravintoraisio Oy:stä kertoi kokemuksia Raision raadin kouluttamisesta. Raisiolle koulutettiin kaksi eri raatia, joihin kuului yhteensä 10 henkilöä. Raadin tehtävänä oli arvioida eri viljalajeja, leseitä, rouheita ja suurimoita. Raadin koulutus aloitettiin tuotteiden ominaisuuksien kuvailulla ja sanastojen luomisella. Ominaisuudet käytiin koulutustilaisuuksissa keskustellen läpi ja valittiin tuotteille tyypillisimmät ominaisuudet arvioitavaksi. Kaira kertoi arvioijien löytäneen viljoista erikoisiakin makuja, kuten mustikan ja puolukan maut. Sanastojen keräämisessä hyödynnettiin Fizz-ohjelmaa. – Aistinvaraisen raadin ei aina tarvitse koostua oman yrityksen henkilöstöstä, kertoi projektipäällikkö Kristiina Niemi Foodwest Oy:stä. Foodwest Oy on kehittänyt yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston Funktionaalisen kehittämiskeskuksen kanssa ammattikorkeakouluopiskelijoista kootun ja koulutetun raadin. Raati muodostaa kuvailevan menetelmän avulla tuotteista ominaisuusprofiilin, josta nähdään tuotteita määrittelevät ominaisuudet ja niiden suhteellinen voimakkuus. Raatia voidaan käyttää mm. oman ja kilpailijan tuotteiden profiilien määrittelyssä (kilpailijavertailu), tuotekehityksessä brief-vaiheesta kuluttajatestei- IPSJ:n kanssa. ATJ retkeilee myös Pietariin 20.–22.9. Jäsenasiaa Hallitus kokoontui 8.2. Tällöin hyväksyttiin seuraan kolme uutta varsinaista jäsentä: Tuula hin saakka sekä selvitettäessä, mitkä tuotteen ominaisuudet vaikuttavat sen kuluttajahyväksyntään tai miten raaka-aine-, prosessi- tai pakkausmuutos vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin. Raadin tuottamat profiilit voidaan myös yhdistää kuluttajatestin tulokseen Preference mapping -analyysin avulla. Sillä nähdään, mitkä ominaisuudet vaikuttavat vahvimmin kuluttajamiellyttävyyden määräytymiseen tuotteittain. Tiiminvetäjä Nina Urala VTT:ltä toi terveiset USA:sta. Hän oli tutkimassa paikallisessa yliopistossa, UC Davisissa, miten tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet ja tuotteesta annettu informaatio ovat suhteessa keskenään. Tutkittavana näytteenä käytettiin mansikkahilloa. Raati koostui kahdeksasta henkilöstä yliopiston kampukselta. Jokainen osallistuja sai 6– 7 tuntia koulutusta kuvailevasta menetelmästä. Tämän jälkeen tehtiin kuluttajatesti paikallisessa supermarketissa, jonka omistaja laittoi innostuneena lehteen ilmoituksen ”mansikkahillomaistiaisista”. Ilmoitus houkutti ihmisiä sankoin joukoin maistamaan näytteitä, jolloin saatiin nopeasti laaja tutkimuspohja työstettäväksi. Tuloksena oli, että aistinvarainen tutkimus toi syvyyttä ja kosketuspintaa sellaisiin tuoteominaisuuksiin, joita voi hallita tuotekehityksessä. Tietojärjestelmistä apua tulosten käsittelyyn Tietojärjestelmien käyttö elintarviketeollisuuden aistinvaraisessa arvioinnissa yleistyy koko ajan. Järjestelmien käyttö nopeuttaa käsiteltävän tiedon analysointia sekä tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia tilastointien ja yhteenvetoraporttien tekemiseen. Seminaarissa esiteltiin Logic8-, TasteBoss-, Fizz- ja Camon -tietojärjestelmät. Suvi Urvikko ATJ:n johtoryhmän jäsen projektipäällikkö Foodwest Oy Lisätietoja tietojärjestelmätoimittajista saa osoitteista www.logic8. com, www.softwarepoint.fi, www.fizz.fi ja www.camo.com Kuva Suvi Urvikko Aistinvaraisen tutkimuksen jaosto järjesti 1.2. Tieteiden talolla kevätseminaarin, jossa ammattilaiset kertoivat aistinvaraisen arvioinnin arviointiraadin kouluttamisesta. Seminaarissa oli myös mahdollisuus tutustua tietojärjestelmätarjoajien ohjelmistoihin. Tilaisuuteen osallistui yli 60 henkilöä. Seminaaripäivän päätti viini- ja juustotarjoilu. Mukana olivat mm. ATJ-aktiivit Terhi Pohjanheimo (vas.), Saara Lunden, Hans Helminen ja Katja Tiitinen. Laukkanen, Mervi Louhivaara ja Riitta Sorvoja. Seurasta erosi neljä jäsentä. Seuraavassa kokouksessa 12.3. hyväksyttiin kolme uutta varsinaista jäsentä: Johanna Kangasoja, Tommi Laaksonen ja Sirpa Miettinen sekä yksi nuori jäsen, Oskar Laaksonen. Seurasta erosi kaksi jäsentä. Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot Elintarviketieteiden Seuran (ETS) hallitus ETM Markus Luhtala Puheenjohtaja Stockmann Oyj Abp PL 147, 00381 HELSINKI p. (09) 121 5602, 050 388 9647 f. (09) 121 5671 [email protected] FT, ETL Jarmo E. A. Heinonen varapuheenjohtaja Laurea ammattikorkeakoulu Vanha maantie 9, 02650 ESPOO p. 040 536 1437 f. 020 5787 401 [email protected] MMM Salme Haapala Foodwest Oy Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI p. (06) 421 0036, 040 585 1772 [email protected] KTaO Pirjo Huhtala Tuote- ja ravitsemuspalvelut Valio Oy Markkinointi PL 10 (Meijeritie 6), 00039 VALIO p. 045 120 9045 [email protected] FM Kaisu Keskitalo Elintarviketeknologian laitos PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 58206, 040 726 4651 f. (09) 191 58460 [email protected] ELL Annukka Markkula Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57146, 040 737 0179 f. (09) 191 57170 [email protected] FT Jukka-Pekka Suomela Biokemian ja elintarvikekemian laitos 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6871, 044 517 1076 f. (02) 333 6860 [email protected] Elintarviketieteiden Seuran toimihenkilöt FM Tiina Ritvanen Sihteeri PL 115 (Pasilankatu 2), 00241 HELSINKI p. 0400 805 193 f. (09) 547 4700 [email protected] FM Soili Lampolahti taloudenhoitaja Valio T&K, Aistittava laatu PL 30, 00039 VALIO p. 010 381 2058, 050 384 2587 f. 010 381 3049 [email protected] Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston (ATJ) johtoryhmä Ins. Hans Helminen puheenjohtaja Danisco A/S Riitankuja 1–3 C, 00840 HELSINKI p. (09) 622 9060, 050 572 3357 f. (09) 622 90620 [email protected] FM Kaisu Keskitalo Elintarviketeknologian laitos PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 58206, 040 726 4651 f. (09) 191 58460 [email protected] DI Hannele Sweins VTT PL 1000, 02044 VTT p. 020 722 5112 f. 020 722 7071 hannele.sweins at vtt.fi Restonomi amk Suvi Urvikko Foodwest Oy Hallilantie 24, 33820 TAMPERE p. (03) 3399 2552, 050 500 4480 f. (03) 3399 2510 [email protected] ETM Asko Mäyry Foodwest Oy Vaasantie 1C, 60100 SEINÄJOKI p. (06) 4210023, 0400 791748 f. (06) 4210020 [email protected] DI Essi Hanhinen Pöyry Engineering Oy PL 16 (Jaakonkatu 2), 01621 VANTAA p. 010 33 23421 f. 010 33 23400 [email protected] etyo Paula Koivisto Helsingin yliopisto Elintarviketeknologia Talonpojantie 15 as 111 00790 HELSINKI p. 040 5650009 [email protected] ELL Liisa Palmu Ympäristöterveydenhuolto Eerikinkatu 34, 20100 TURKU p. (02) 269 1360 f. (02) 269 1066 [email protected] TkT Markku Hurme PL 6100, 02015 TKK p. (09) 451 2632, 050 305 6172 f. (09) 451 2694 [email protected] Ins. Seija Sulanto Vaasan & Vaasan Oy Nuijalantie 11, 02630 ESPOO p. 020 446 2339 f. 020 446 2340 [email protected] FM Terhi Pohjanheimo Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus 20014 TURUN YLIOPISTO p. 040 7045223 f. (02) 333 6862 [email protected] Elintarvikeanalytiikan jaoston (EAJ) johtoryhmä FT Susanna Eerola puheenjohtaja Mittatekniikan keskus PL 9 (Tekniikantie 1) 02151 ESPOO p. 010 6054 508 [email protected] ETT Terhi Koivu-Tikkanen Sihteeri Orion Corporation ORION PHARMA Farmakokinetiikan ja bioanalytiikan osasto PL 65, 02101 ESPOO p. 050 966 2364 [email protected] MMM Irma Isotalo Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia PL 58 (Nilsiänkatu 3) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 54076, 040 825 6751 f. (09) 191 54084 [email protected] MMM Ina Tammersalo-Karsten Oriola Oy Orionintie 5, 02200 ESPOO p. 010 429 2354, 050 429 2354 f. 010 429 3737 [email protected] MMM Tiina Piilo Viikki Food Centre PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. 09) 191 58454, 050 592 4794 f. 09) 191 58600 [email protected] ELL Elina Vihavainen Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57118 f. (09) 191 57101 [email protected] Itä- ja Pohjois-Suomen jaoston (IPSJ) johtoryhmä ETM Tuomo Tupasela MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Myllytie 1, 31600 JOKIOINEN p. (03) 4188 3291, 040 513 3586 f. (03) 4188 3244 [email protected] FT Anja Lapveteläinen puheenjohtaja ETTK, Mediteknia Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 KUOPIO p. (017) 163 614, 040 521 2639 f. (017) 162792 [email protected] DI Virpi Varjonen Invenire Market Intelligence Oy PharmaCity, Itäinen Pitkäkatu 4 B 20520 TURKU p. (02) 4788 620, 044 5820 088 f. (02) 4788 120 [email protected] Fil.yo, Tt.yo Piia Pajarinen sihteeri Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 KUOPIO [email protected] Turun Elintarviketutkijain Seuran (TETS) hallitus FT Eila Järvenpää Biokemian ja elintarvikekemian laitos 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6875 [email protected] FM Jani Koponen ETTK, Mediteknia Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 KUOPIO p. (017) 163 566 f. (017) 162 792 [email protected] ETM Teija Nurmela Ordior Oy Konalantie 47 A 00390 HELSINKI p. (09) 530 80015 [email protected] MMM, TtL Anja-Riitta Keinänen Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business Sammakkolammentie 2, 70200 KUOPIO p. 044 785 6050 f. (017) 255 6060 [email protected] ETT Velimatti Ollilainen Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos Elintarvikekemia PL 27, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 58227 [email protected] MMM, eMBA Simo Moisio Arktiset Aromit ry Kauppakatu 20, 89600 SUOMUSSALMI p. (08) 6155 5590, (08) 6155 5591 f. (08) 6155 5592 [email protected] FM Pirjo Tikkanen Helsingin kaupungin ympäristökeskus Ympäristölaboratorio PL 500, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI p. (09) 7312 2666 [email protected] ETM Sonja Mäkkeli Koulutus- ja kehittämiskeskus, Tietoteknia Kuopion yliopisto PL 1627 (Savilahdentie 6 B), 70211 KUOPIO p. (017) 163 724, 050 492 2100 f. (017) 163 903 [email protected] FT Mika Tuomola Raisio Diagnostics Oy Joukahaisenkatu 1, 20520 TURKU p. (02) 241 0275, 040 732 6700 [email protected] Elintarvikehygienian jaoston (EHJ) johtoryhmä Elintarviketeknikko Timo Helenius Felix Abba Oy Ab PL 683, 20361 TURKU p. (02) 4104 209, 040 5207695 f. (02) 4104 110 [email protected] TkT Gun Wirtanen VTT PL 1000 (Tietotie 2), 02044 VTT p. 020 722 5222, 040 525 7427 f. 020 722 7071 [email protected] ETM Tommi Leander Nordic Jam Oy Mansikkaraitti 24, 77600 SUONENJOKI p. 050 384 0681 f. 010 381 5499 [email protected] Prosessiteknisen jaoston (PTJ) johtoryhmä MMM Heikki Manner Ehon Leipomo Oy Mekaanikonkatu 4, 00880 HELSINKI p. (09) 7551 2236, 050 338 2930 [email protected] ETT Kirsi Jouppila Elintarviketeknologian laitos PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 1915 8244, 040 514 2124 f. (09) 191 58460 [email protected] FM Teemu Halttunen puheenjohtaja Biokemian ja elintarvikekemian laitos 20014 TURUN YLIOPISTO p. 050 3019750 f. (02) 333 6862 [email protected] FM Juha-Matti Pihlava varapuheenjohtaja MTT Laboratoriot 31600 JOKIOINEN p. 040 742 6661 f. (03) 4188 3266 [email protected] FM Pauliina Penttinen Sihteeri-taloudenhoitaja Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus 20014 TURUN YLIOPISTO p. 044 5546321, (02) 333 6818 f. (02) 333 6862 [email protected] ETT Tommi Laaksonen Turun ammattikorkeakoulu Bioalat ja liiketalous Lemminkäisenkatu 30, 20520 TURKU p. 010 5535739 f. 010 5536323 [email protected] FM Jouni Niemelä Ravintoraisio Oy PL 101, 21201 RAISIO p. (02) 443 2354 f. (02) 443 2067 [email protected] Insinööri AMK Riitta Sorvoja Net-Foodlab Oy Voimakatu 19, 20520 TURKU p. (02) 2730 894 f. (02) 2730 880 [email protected] Kehittyvä Elintarvike 2•07 79 Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä Elintarvike 2/07 Kehittyvä 2/07 Elintarvike 0 6 o r e um n a l h - ju Uusi FoodTec -palkinto elintarvikealalle Lisää huippuosaamisen vientiyrityksiä Suomeen! Elintarvikeklusteri tähyää Itämeren alueelle ja Kaukoitään Sienten terveysvaikutuksia tutkitaan Pohjois-Karjalassa Suomalainen terveysruoka esillä Lontoossa 157
