Ihmiskuntakriittisyys ja tilastollinen fakta

Ihmiskuntakriittisyys ja tilastollinen fakta

Ihmiskuntakriittisyys ja tilastollinen fakta
JORI ESKOLIN
Aloin pohtimaan tilastojen kautta erilaista rikollisuutta ja sitä, miten tilastoja tulkitsemalla voidaan arvioida
rikosten taustalla olevia tekijöitä.
Tämä on tärkeää, sillä vain kiihkottomalla tutkimuksella voidaan tehdä oikeat, tarkat ja ongelmia
ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Erityiseksi kohteeksi otin henkirikokset ja niihin liittyvät tilastot.
Henkirikoskuolleisuus Suomessa on eurooppalaisittain korkea, on se silti maailman mittakaavassa alhainen.
Euroopan unioni on henkirikoskuolleisuudella mitaten yksi maailman väkivallattomimmista alueista. Ainoastaan
eräissä Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Itä-Aasian maissa henkirikollisuus on yhtä harvinaista. Venäjän ohella
maailman väkivaltaisimmat valtiot löytyvät tällä hetkellä pääosin Afrikasta ja latinalaisesta Amerikasta (Lähde:
van Dijk 2006; WHO).
Mielenkiintoista on havaita, että tahallisen väkivallan seurauksena kuolleiden vuotuinen määrä väestön 100 000
henkeä kohden vaihtelee voimakkaasti eri maiden kesken.
Viimeisten viiden vuoden keskiarvo. Laskettu WHO:n luvuista:
Tämä tilasto on murheellista luettavaa – venäläiset sekä entisen Neuvostoliiton alueella asuvat ihmiset ovat
selvästi tappajia. Tyypilliseen tapaansa suomalainen media ei ole tuonut tätä asiaa esiin lainkaan, vaan on
keskittynyt monisukupuolisuutta ihannoivaan uutisointiin.
Venälaisten yliedustaman tilaston innoittamana aloin huolissani pohtimaan, että mites meillä Suomessa? Onko
meillä rikollisuutta? Erityisesti henkirikollisuutta? Ja jos on, niin minkälaista ja kenen tekemää? Mitkä asiat
vaikuttavat taustalla? Löytyykö lainalaisuuksia – ja jos löytyy, niin minkälaisia?
Kun aloitin tilastojen tulkinnan, en ollut valmis kohtaamaan löydöksiäni: en osannut edes aavistaa, kuinka karut
ovat tilastoista havaittavat lainalaisuudet. Keskityin erityisesti henkirikoksiin ja niitä selittäviin tekijöihin.
Kun tutkii tilastoja, huomaa tiettyjä lainalaisuuksia, joista hys-hys- suvakit ovat halunneet vaieta. Näen tämän
hieman outona toimintana, sillä faktat ovat niin selvät! Miksi näistä asioista halutaan vaieta? Mutta minä en
vaikene – vaikka valtamedia ei halua näistä asioista puhua, niin minä puhun. Minä haluan olla esimerkkinä muille,
minä haluan tuoda esille nykyisen tiedonvälityksen tarkoituksellinen totuutta karttavan ajojahdin, joka
todennäköisesti tulee vaatimaan vereni vuotavan. Mutta minä olen valmis, oletko sinä?
Nyt varoituksen sana: jos haluat pitää kiinni nykyisestä Suomi- kuvasta, älä jatka eteenpäin. Sinulle tulee paha
mieli.
Jos taas haluat tietää totuuden, jatka eteenpäin – ja hämmästy.
Suomalainen henkirikollisuus paljastaa karuja totuuksia suomalaisesta maahanmuutto- , koulutus- ja
syntyvyyspolitiikasta. Faktat ovat kiistämättömät ja selkeät. Itse en olisi halunnut nähdä näiden lukemien
karuutta, mutta todellisuus on nähtävänä sellaisena kuin se on – vaikka se ei sitten tukisi uskoani siitä, että
elämme hyvinvoivassa lintukodossa nimeltä Suomi. Mutta minun on pakko katsoa todellisuutta juuri sellaisena kuin
se ilmenee – olen todellisuuskriittinen perusluonteeltani ja perustan kaiken sanomiseni faktoihin. Koviin faktoihin.
Faktat ovat totta. Ja totuus vapauttaa.
Ja tämä tilasto hätkähdyttää:
Mies-sukupuolella on silmiinpistävä yliedustus Vankeinhoitolaitoksen tilastoissa. Miksei kukaan ole reagoinut tähän?
Miten me voimme jatkaa nykyisenlaista lisääntymispolitiikkaa tietäen, että ’mies’ tekee jopa 90% KAIKISTA
henkirikoksista. Se, että tätä tietoa pimitetään Kansalta, on vastuutonta politiikkaa ja antaa voimakkaan viestin
siitä, että päättävissä elimissä halveksitaan Kansaa, sillä miten muuten tämä pimitys olisi selitettävissä?
Mies-sukupuoli ei selkeästi osaa sopeutua yhteiskuntaan ja sen sääntöihin ja heillä on ollut jo useita sukupolvia
aikaa sopeutua. Tilastoista näkee selvästi, että miesten suhteellinen osuus henkirikoksista on pysynyt miltei
samana jo satoja vuosia! Tämä on melko hurjaa. On kohtuullisen selkeää, että ’mies’ ei kuulu suomalaiseen
yhteiskuntaan ja tästä tulisi saada puhua avoimesti.
Tätä huomiota tukee seuraava kaavio:
Miesten yliedustus on hirvittävä, mutta tästä vaietaan juutalaisvetoisessa viherpunikkimediassa systemaattisesti ja
väkisinkin tarkoituksella. Ja tämä siitä huolimatta, että fakta on faktaa. Minä kirjoitan aina vain verifioitavin
faktoin.
Tämä ’sukupuolineutraali lisääntymispolitiikka’ ei vaan toimi. Meidän on pohdittava:
1.Miten saamme miesten määrän pienenemään syntyvyyspolitiikan avulla. ’Yhden tytön’- politiikka voisi olla
tässä se keihäänkärki.
2.Maahan tulevien miesten määrä on pudotettava nollaan. Nykyinen, liian avoin ’monisukupuolisuuspolitiikka' on
turmioksi Suomen kulttuurille.
3.Miten jo maassa olevat miehet saadaan karkotettua – ja jos kukaan ei huoli heitä, on oltava oikeus pitää
säilössä niin kauan kuin on tarpeen. Tästä olisi hyvä tehdä lakiehdotus. Ihan vinkkinä eduskuntapuolueille.
Suomen sisällä henkirikosalttius myös poikkeaa alueittain:
Näyttäisi siltä, että pohjoisen asukkaat ovat erityisen alttiita henkirikoksiin. Onkohan tässä kyseessä jopa
geneettinen erityispiirre? Ehkä jopa vammaksi luokiteltava ominaisuus? Pohjoisen asukkailla lienee erityinen
’tappajageeni’, johon Suomen tulisi politiikan keinoin reagoida esimerkiksi pohjoisen asukkaiden lisääntymistä
voimakkaasti rajoittamalla sekä rajoittamalla muuttoliikettä etelään kohtupommin realisoitumisen ehkäisemiseksi.
Pohjoisessahan syntyvyys on korkeampaa, joten etelään saapuessaan hiljalleen aiheuttaisivat ns. ’white flag’ilmiön, jossa paremmat ihmiset joutuvat muuttamaan Kirkkonummelle ja Kauniaisiin, ehkä jopa Turkuun sekä
Espoon paremmille alueille.
Holtiton ’eteläänmuuttopolitiikka’ ei vaan toimi!
Olen myös huolissani tästä tilastosta:
Näyttäisi siltä, että kouluttamattomuus (lue: tyhmyys) altistaa rikollisuudelle - ja erityisesti siis
väkivaltarikoksiin. Tämä on tärkeä huomio, kun pohditaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.
Myös alkoholi on merkittävä selittävä tekijä henkirikoksissa:
Hirvittäviä faktoja, joista valtamedia ei puhu mitään. Minulle alhaisin mahdollinen olio on suomalainen
sosiaalidemokraattinen journalisti, jonka ajojahdin kohteena on totuus ja tavoitteena länsimaisen kulttuurin
upottaminen sukupuolineutraalin lisääntymispolitiikan sekä holtittoman eteläänmuuttopolitiikan turmiollisilla
vaikutuksilla.
Minä en enää suostu olemaan hiljaa. Sillä sananvapaus!
YHTEENVETO:
Mielestäni on kohtuullisen selvää yllä oleviin faktoihin nojautuen, mihin asioihin Suomen tulisi politiikassaan
kiinnittää huomiota:
1. Venäläisiä ei tulisi päästää Suomeen lainkaan. Heidän kulttuurinsa tappamisvimmoineen ei sovi suomalaiseen
rauhalliseen mielenlaatuun. Lisäksi venäläiset naiset pukeutuvat hirvittävän provosoivasti ja tämä on omiaan
rikkomaan suomalaista yhteenkuuluvuuden tunnetta.
2. Alkoholin käyttö olisi kiellettävä. Kokonaan. Tai ainakin sosiaalisissa tilanteissa käyttö tulisi lailla kieltää ja
sallittava vain yksinään neljän seinän sisällä käytettävä alkoholi.
3. Miehistä tulee päästä eroon – ’sukupuolineutraali lisääntymispolitiikka’ ei vaan toimi. ’Yhden tytön’- politiikka
otettava lisääntymispolitiikan ohjenuoraksi.
4. Pohjoisen asukkaat eristettävä – tämä ihan siksi, että holtiton eteläänmuuttopolitiikka ei vaan toimi.
Pohjoisessa ollaan myös alttiimpia henkirikoksiin, joten tällaisia kulttuurinrikastajia ei etelä kaipaa. Vai
haluatteko te henkirikosaltista rikastamista naapuriinne?
5. Monisukupuolisuuspolitiikkaan on suhtauduttava sukupuolikriittisesti ilman, että miesnuivaa puhetta pidetään
rasismina. Mies ei vain sopeudu suomalaiseen kulttuuriin.
6. Vain lukion käyneet saisivat lisääntyä sekä lukion käyneet saisivat liikkua kaduilla vapaasti. Myös eilukiolaisten kastraatiota tulisi pohtia. Lisäksi olisi pohdittava, josko 'amikset' merkittäisiin esimerkiksi
hihamerkeillä, jotta riskiryhmien tunnistaminen onnistuu helpommin.
Jatkossa aion tutkia sitä tilastollista faktaa, että vankiloissa on 100%:n ihmisedustus. Tämä on aika raju fakta
erityisesti siksi, että maapallon asukkaista vain murto-osa on ihmisiä.
Tätä ilmiötä on tutkittava tarkemmin ja alettava pohtimaan, pitäisikö ihmiskunta kieltää.
En ole ihmisfoobikko - olen ihmisrealisti, olen ihmiskuntakriitikko.