Amphion Ion L ja OR E1 - OR
Transcription
Amphion Ion L ja OR E1 - OR
Amphion Ion L ja OR E1 ailu Parivert Paras kaiutin suomalaiseen olohuoneeseen on pieni, hallitusti suuntaava kaksitiekaiutin. Varmaankin siksi niitä osataan Suomessa tehdä sen verran hyvin, että ne kelpaavat vaikkapa amerikkalaisille. Näin soljuu savolainen tarina. HENRIK WECKSTRÖM TOMI HEINVUO, HARRI SLIP, kuuntelu HANNU HÄYHÄ, kuvat Savolainen tarina L aatukaiuttimien mallistot päivittyvät varsin verkkaisesti, koska turhia facelift-uudistuksia ei ole tapana tehdä. Kun sellaiset valmistajat kuin Amphion ja OR julkistavat uusia kaiutinmalleja, ne on syytä kuunnella tarkasti. Uutukaiset ovat erittäin mielenkiintoisia myös siksi, että molemmat ovat juuri sitä kokoluokkaa, joka parhaiten sopii suomalaisiin kerrostaloasuntoihin, tai muuten vain turhan pieniin olohuoneisiin. Molemmat valmistajat ovat kotimaisen kaiutintuotannon kärkipäätä. OR, mikkeliläinen Olavi Räsänen Oy, on valmistanut laatukaiuttimia ja sukupolvien ajan. Kuopiolainen Amphion on valmistajana nuorem- pi, mutta sekin silti jo monen vuoden takaa tunnettu huippukaiuttimien valmistajana. Amphion menestyy maailmallakin aina vain paremmin, ja vientimaita on jo kolmattakymmentä. Aika paljon kertoo sekin, että yhdysvaltalainen, maailmanlaajuisesti leviävä aikakauslehtimuotoinen hifistiraamattu The Absolute Sound valitsi Amphion Ion L:n viime kuussa yhdeksi vuoden parhaista kaiuttimista! Vaikka Amphion Ion L ja OR E1 ovat jonkin verran erinäköisiä ja erikokoisia, niitä yhdistävät lukuisat seikat. Molemmat ovat refleksiviritteisiä kaksitiekaiuttimia. Vaikka koteloiden kokoerosta johtuen bas- soelementtienkin halkaisijoissa on tuuman kokoero, molemmissa on samanlainen 25 mm:n alumiinikalottidiskantti, joka on asennettu kotelon sisäpuolelta etulevyyn muotoiltuun suuntaimeen. Molemmissa on tavanomaisista kaiuttimista erottumaan pyrkiviä muotoilu- ja viimeistelytavoitteita. Esimerkiksi ennen pakollisena pidetty etulevyn suojakangaskehikko on kylmästi jätetty pois. Diskanttielementin edessä oleva teräksinen suojaverkko riittää torjumaan lasten sormia, ja bassokartiokin kestää lievää hipelöintiä. Hifikuuntelussa kangaskehikko on joka tapauksessa poistettava, koska ohutkin kangas vaikuttaa korkeimpaan dis- 70 ● Tekniikan Maailma 21/2007 Tulostetta ei saa käyttää mainos- ja myynninedistämistarkoituksiin. kanttiin, ja kehikon runko aiheuttaa haitallisia heijastuksia. Pari sanaa suuntaimesta Korkeaäänielementin eteen muotoillulla suuntaimella on tärkeä tehtävä. Kun kaksitiekaiuttimessa taajuuden noustessa basso/keskiäänielementti lähestyy jakotaajuutta, josta diskanttielementti jatkaa, bassoelementin kartio on aallonpituuteen nähden jo niin suuri, että ääni ei enää leviäkään kaikkiin suuntiin, vaan basso on muuttunut suuntaavaksi. Sen sijaan 25 mm:n kalottielementti, joka jatkaa siitä ylöspäin, on jakotaajuudella aallonpituuteen nähden niin pieni, ettei se ole lain- kaan suuntaava. Siitä seuraa, että kaiuttimen suuntaavuudessa tapahtuu jakotaajuudella suuri muutos. Lisäksi diskantti levittää ääntä kaikkiin suuntiin, ja kotelon etulevyn reunoista muodostuu heijastuksia, niin sanottuja reunadiffraktioita, jotka sotkeutuvat suoraan ääneen. Tämä on haitallista, koska kaksitiekaiuttimen jakotaajuus sijaitsee yleensä alueella 1–3 kHz, joka on äänikuvan kannalta keskeinen. Diskanttielementin eteen muotoillulla suuntaimella tämän ongelman voi kääntää eduksi. Oikealla tavalla toteutettuna suuntain ikään kuin akustisesti kytkeytyy pieneen elementtiin, jolloin kaiuttimen suuntakuvion voi jakotaajuudella säilyttää ehjänä. Kun diskanttielementistä lähtevä aaltorintama ei hajoakaan kaikkiin suuntiin vaan suuntaimen avustuksella ohjautuu ehjänä eteenpäin, se kantaa myös kauemmas puhtaana, ennen kuin huoneen kaiut pääsevät sumentamaan toistoa. Suuntaimen koolla ja muotoilulla diskantin ominaisuuksia voi säätää erikokoisille bassoelementeille ja jakotaajuuksille sopiviksi. Ja kun taajuuden noustessa elementin oma suuntaavuus kasvaa, niin suuntain putoaa hallitusti pois pelistä. Kolmitiekaiuttimessa on erillinen keskiäänikaiutin, jolloin diskanttielementin jakotaajuus voi olla korkeampi, joten se saattaa hyvinkin pärjätä ilman suuntainta. Kaksitiekaiutin ilman suuntainta sen sijaan voi soida hyvin, mutta ei pääse nousemaan siihen terävimpään hifikärkeen. Ilman suuntainta äänikuvan tilavaikutelma alkaa vääjämättä rapistua jo puolentoista metrin kuunteluetäisyydellä, ja viimeistään kolmen metrin päässä tilavaikutelma on jo lähes kokonaan liuennut huonekaikuihin. Näin, nyt se on sanottu. Kun kuulette kaksitiekaiuttimen ilman suuntainta, tiedätte että se ei periaatteessakaan kykene tuottamaan yhtä hyvää tilavaikutelmaa kuin suuntaimella varustettu kehittyneempi kollegansa. Se, että jotkut ilman suuntainta olevat kaiuttimet silti soivat paremmin kuin jotkut toiset suuntaimella, johtuu siitä, että suuntain ei sentään automaattisesti takaa paremmuutta, vaan se täytyy osata mitoittaa ja sitä täytyy osata käyttää oikealla tavalla. Väärin tehty suuntain on akustinen kauhistus. Kuunteluarviot Amphion Ion L soi kurinalaisesti. Diskantti on hallittu ja pyöristynyt, ja basso on niukka ja tiukka. Tila välit- tyy sinänsä hyvin, mutta korkeimpien äänien verhoutuneisuus verottaa hieman syvyyttä. TM:n kuunteluhuoneessa, sijoitettuina jalustoille kaukana seinistä ja lattiasta, Amphionin bassotoistoa pidettiin liiankin niukkana. Jopa siinä määrin, että basson erottelu hieman kärsi. Eräskin kuuntelija lausahti ” Kuin hyvät kotiteatterikaiuttimet, joista subbari on kytketty pois päältä”. Asian selvittämiseksi Amphionia kokeiltiin erään toimittajan kotona, jossa olohuone on pienehkö ja kokonaan betonirakenteinen. Huoneessa on vuosien saatossa kuunneltu monia kaiuttimia. Aina on pitänyt bassoa vähentää, eikä sointi sittenkään välttämättä ole ollut hyvä. Ensimmäistä kertaa Ion L:n bassotaso oli oikein sopiva ilman mitään korjauksia. Basso oli napakka ja erotteleva, eikä sitä ollut ainakaan liian vähän. Vaikutelmaksi jäi, että Ion L - kaiuttimet ovat miellyttävimmät, joita siinä tilassa on kokeiltu. Kun analyyttisesti kuuntelee, rekisteröi kyllä, että korkeimmat taajuudet toistuvat hieman verhoutuneesti. Se on kuitenkin paljon parempi, kuin että se olisi rikkinäinen tai hyökkäävä. Ennen kaikkea siinä ei ole mitään liikaa, joka löisi korville. OR E1 soi jopa yllättävän mehukkaasti ja mukaansatempaavasti. Kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla kaiutin kuulostaa isommalta kuin on. Alimmilla taajuuksilla on mukavalla tavalla ulottuvuutta ilman, että basso muuttuu löysäksi. Kotelon aiheuttamaa värittymää ei myöskään ole havaittavissa. Sointi on tärkeimmällä alueella eli puhealueella kiitettävän luonnollinen ja värittymätön. Diskantin laatu on sekin hyvä, ja stereokuvan tilavaikutelma välittyy mainiosti pienehkön huoneen normaaleilla kuunteluetäisyyksillä. Suuria äänenpaineita ei kannata tavoitella. Kun voimakkuutta nosti, ääni muuttuu ahdistuneeksi, ja toisesta testikaiuttimesta alkoi kuulua selvää säröä. Tämä on aivan luonnollista, eikä isolta kuulostava pieni kaiutin voikaan kestää suuria äänenpaineita. Kokoluokka huomioiden bassoviritys ja sen tuoma potku on erittäin onnistunut. Ulkonäkö on tietenkin makuasia, mutta ei käy kiistäminen, että viimeistely on erittäin korkealuokkaista. Kotelon nahkapäällysteessä on LAATUKAIUTTIMISSA käytetään laatuosia. Amphionin jakosuodin on korkealaatuinen, ja kotelo on ahdettu täyteen polyesterivanua koteloheijastusten hillitsemiseksi. MOLEMMAT valmistajat toimittavat mukana vaahtomuovitulppia, joilla bassotoistoa voi hieman vaimentaa, jos kaiuttimia joutuu sijoittamaan liian lähelle seinää. lisäksi se etu, että se kestää erittäin hyvin käsittelyä. Erilainen filosofia Amphionin ja OR:n suunnittelussa on sovellettu hiukan eri periaatteita. Amphion on tehty tiukasti hifikriteerejä noudattaen, niin ettei toistossa ole mitään ylimääräistä tai liioittelevaa, vaan kaikki mitä kaiutin tuottaa on täyttä totta. OR taas maalaa sointia hieman leveämmällä siveltimellä. Bassossa on ripaus muhkeutta, ja korkeat äänet soivat mehevästi. Hienovaraisilla säädöillä on saatu pieni kaiutin kuulostamaan itseään isommalta. Lopputulos on mielestämme käytännössä erittäin onnistunut, vaikka sointi ei ehkä ole yhtä ”oikea” kuin Amphionissa. On hyvä huomioida, että kuunteluarviomme ovat eräänlaista hifistien saivartelua, jossa pienet virheet ja erot tuppaavat suhteettomasti korostumaan, kun haetaan ilmaisuja, joilla yritetään kuvailla soinnillisia eroja. Todellisuudessa soinnilliset erot ovat sitä luokkaa, että ilman mah- dollisuutta suoraan kuunteluvertailuun niitä ei välttämättä edes huomaa. Tärkein lenkki Vaikka monet kuinka korostavat vahvistimien ja jopa kytkentäjohtojen merkitystä, äänentoistossa on vain kaksi todella vaikeaa kohtaa, joissa eri laitteilla ja menetelmillä syntyvät ne suurimmat äänenlaadulliset erot. Nämä kaksi ovat äänitys ja toisto. Todelliset erot syntyvät, kun levyä äänitettäessä muutetaan ääniaallot sähköiseksi tallenteeksi, ja kun kotona kaiutin muuttaa sähkön takaisin ääneksi. Ensimmäiseen ei kotioloissa pääse vaikuttamaan, mutta toiseen voi. Ja parhaiten siihen vaikuttaa hankkimalla hyvät kaiuttimet ja sijoittamalla ne huoneeseen äänentoiston kannalta edullisesti. Useat lienevät huomanneet, että alati muuttuvassa viihde-elektroniikassa kaikki muut laitteet paitsi kaiuttimet menevät yhä nopeammin vanhoiksi. Kannattaa todellakin miettiä, haluaako sijoittaa esimerkiksi 600 euroa johonkin monipuolisesti tallentavaan digiboksiin tietäen, että se muutamassa vuodessa lähetysstandardien kehittyessä vanhenee käsiin ja muuttuu avaruusromuksi. ■ HYVÄT kaiuttimet ovat elämänlaatua yleisesti kohentava sijoitus, josta on iloa parhaassa tapauksessa kymmeniksi vuosiksi. Kaiuttimet kun eivät mene vanhaksi kuten elektroniikka, joten niihin kannattaa satsata eniten. AMPHION ION L Valmistaja: Amphion loudspeakers Ltd Mitat: 326 x 162 x 265 mm Paino: 6 kg Parihinta: 900 euroa OR E1 Valmistaja: Olavi Räsänen Oy Mitat: 251 x 136 x 227 mm Paino: 3,4 kg Parihinta: 800 euroa Tekniikan Maailma 21/2007 ● 71 Tulostetta ei saa käyttää mainos- ja myynninedistämistarkoituksiin.