II - Kurssitehtävän kirjoittaminen

Kurssitehtävän kirjoittäminen
Tässä ohjeessa kuvaillaan millä keinoilla kurssitehtävästä muodostuu onnistunut tulos - ja
erityisesti millä tavalla opiskelijan ei olisi hyödyllistä käsitellä tehtävää.
Eräällä kurssilla tarkastellaan ihmisen taloudellisen käyttäytymisen keskeisiä muotoja. Eräs
näistä muodoista käsittelee itseään toteuttavia ennusteita, jotka osoittavat kuinka ihminen tuottaa juuri sen kaltaisia lopputuloksia, kuin mihin hän uskoo - ja vaikkei uskoisikaan, hän tuottaa
ne joka tapauksessa, sillä lopputulos on muiden ihmisten toiminnan takia vääjäämätön ja sitä
vastaan toimiminen on kenelle tahansa vahingollista (kuten Vangin dilemma -malli osoittaa).
Opiskelijan tehtävänä on analysoida valitsemaansa käyttäytymismallia haluamassaan ympäristössä. Asetelma tarjoaa opiskelijalle laajan vapauden: valitse mikä tahansa esitelty malli ja
sovella sitä missä tahansa kontekstissa. Kuulostaa mukavan vapaalta, mutta moni opiskelija
ahdistuu tästä vapaudesta. Miksei opettaja kerro miten tämä tehtävä tulisi kirjoittaa? Muut
opettajat yleensä rajaavat tehtävät hyvin huolella eikä niiden yhteydessä ole vaikeuksia tietää
mitä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä.
Opiskelija saa siis itse valita mieleisensä mallin. Jotta voi ylipäätään tietää, mikä esitellyistä
malleista on mieleinen, ne pitää tietenkin jollakin tasolla ensin ymmärtää, ja jotta voisi ymmärtää, niitä tulisi tarkastella, niitä tulisi ajatella. Mallien ajattelu jo itsessään synnyttää monenlaisia uusia ajatuksia, etenkin kun esitellyt mallit eivät ole aivan arkipäiväisiä siinä merkityksessä,
että niiden parissa tulisi askarreltua rutiininomaisesti. Jokin malleista saattaa herättää muita
enemmän mielenkiintoa, jos mistäkin syystä. Tällöin on luontevaa, että opiskelija kohdistaa
kyseiseen kohteeseen syvempää tarkastelua.
Olkoon kiinnostuksen kohteena vaikkapa tämä itseään toteuttava ennustekäyttäytyminen.
Sitä pitäisi siis soveltaa opiskelijan vapaasti valitsemassa ympäristössä. Mistä sellaisen ympäristön löytäisi? Opiskelija on kiireinen eikä kykene vartissa löytämään (oivaltamaan) mitään soveltamiskohdetta. Hän googlaa, josko internetistä löytyisi jotain - ja katso, asiasta on paljon materiaalia ja kuten taloustieteen malleista yleensä, tästäkin löytyy lukuisia soveltamisen esimerkkejä. Opiskelija valitsee löytämistään esimerkeistä yhden ja kirjoittaa samansisältöisen käsittelyn
sitten kurssitehtävään. Case closed.
Vaikka yllä oleva kuvaus viittaa aivan yleiseen toimintatapaan, sen julkinen käsittely synnyttää myös siinä opiskelijassa jonkinlaisen epämukavan olotilan. Myös hän on jollakin tasolla
tietoinen tapahtumasarjan merkityksestä oppimiselle - joka on luonteeltaan ilmeisen etäistä.
Mutta miten sitten pitäisi toimia, mistä pitäisi tietoa etsiä, jotta tehtävä tulisi suoritettua toivotulla tavalla?
Vastaus tähän kysymykseen saattaa hätkähdyttää sekä opiskelijaa että kenties joitakin opettajia: ratkaisu valitun mallin soveltamiseen pitäisi tulla opiskelijalta itseltään, hänen oman johtopäättelyn ja pohdinnan tuloksena, johon voi liittyä kokemuksellista tietoa tai usein mielikuvitusta. Opiskelijan tulisi kyetä siis kuvittelemaan mielessään kuinka maailma toimii valitun mallin puitteissa. Hän käyttää apunaan välinettä, jonka nimi on analogia, jonka avulla opiskelija
osoittaa kuinka malli toimii myös jossain, ei valmiina hänelle tarjotussa ympäristössä, eli sellaisessa, jonka hän itse päättelee ja johon hän siirtää analogian avulla mallin keskeiset ominaisuudet. Kun opiskelija on tämän ajatteluprosessin vienyt päätökseen, hän voi todeta, ”tämän tiedän
ja voin halutessani siirtää mallin myös mihin tahansa valitsemaani muuhun ympäristöön, sillä
hallitsen sen käytön”. Opiskelija on saavuttanut tavoitteensa.
2012
Jukka Kaisla