Aurinkotyttö vuodelta 1975 Lue lisää

TORSTAINA 8. HEINÄKUUTA 2010
Toimitus
ilmoitukset
tilaukset
Puh. (015) 3373 560, fax (015) 3373 559
[email protected]
[email protected]
Metsälinna juhli komeasti pyöreitä vuosiaan
Ristiinan tanssilava on pyörinyt menestyksekkäästi
jo 60 vuotta
reilut 20 vuotta. Hän muutti
Ristiinaan vuonna 1970. Kettunen on aina ollut aktiivinen
urheilu- ja lavatoiminnassa.
– Tässä hommassa minua
viehättää se, että kaikki tehdään talkoovoimin. Meitä on
reilut 100 henkeä tekemässä,
ja palkkaahan maksetaan vain
esiintyjille ja valomiehille.
Arvoituksellinen
yllätysnumero toi tanssiin
lisätaikaa
Risto Puhakka tuli tansseihin ja lähti paikalta rehvakkaasti
vuoden 1956 Zetorilla, joka on Tillinmäen ryhti -nimisen rekisteröimättömän urheiluseuran virallinen kuljetusväline.
T
anssilavan
60-vuot i s j u h l at a n s s e i s s a
sunnuntaina
väkeä
pursusi niin parketilla kuin sen
ulkopuolellakin. Porukka oli
selvästi innostunut viikonlopun helteestä ja päättänyt pistää vapaa-ajan vaihteen päälle.
Heti portilla toimittaja törmäsi
Seuran vuoden 1975 aurinkotyttöön.
– Minulla on tämä ilmaislippu vuodelta 1975, eikä se
enää portilla kelvannut, nauraa
Jaana Modig.
Modig voitti 35 vuotta sitten Metsälinnassa järjestetyn
aurinkotyttökisan aivan sattumalta. Hänen oli tarkoitus
tulla vain katsomaan, kuka
voittaa.
– Heti ovella Pirjo Laitinen hyökkäsi kimppuun ja ky-
syi, tulenko mukaan kilpaan.
Sitten Anne Pohtamo vielä
pyysi autoonsa ja kertoi kaikista hienoista palkinnoista.
Metsälinnan ilmaislippu
ja kalliit kosmetiikkatuotteet
riittivät vakuuttamaan pikkupaikkakunnan tytön siitä, että
osallistuminen kannattaa. Ja
kyllähän se kannatti.
– Lopullinen, valtakunnallinen voittaja taisi olla sinä
vuonna Riitta Väisänen.
Lavaisäntä Juhani Kettunen oli entistä aurinkotyttöä ja hänen Paula-tätiään vastassa.
– Olisit soittanut minulle
etukäteen, niin eiköhän asia
olisi järjestynyt, vastaa Kettunen Modigille leikkisästi.
Juhani Kettunen itse on ollut Metsälinnan lavaisäntänä
Metsälinna tarjosi tuhannelle
ensimmäiselle kakkukahvit
ja Jaffaa, joka on tanssilavan
kanssa ikätovereita.
Illan orkestereina soittivat
Taikakuu ja Solistiyhtye Avalon. Näyttelijä, laulaja Pertti
Koivula veti yllätysnumerona
muutaman kappaleen Avalonin keikalla. Koivula näyttelee
tällä hetkellä Mikkelin teatterin kesäteatterinumerossa
Lampaansyöjät.
– Esiintymisehtoni oli juuri
se, ettei minua mitenkään etukäteen mainosteta. Avalonin
rumpalin tyttö näytteli viime
vuonna Mikkelin kesäteatterissa, joten sitä kautta minua
keksittiin pyytää tänne.
Koivula on käynyt kerran
aiemmin Metsälinnassa tanssimassa ja kehuu paikan tunnelmaa. Sunnuntaina keikan
jälkeen hän sanoi menevänsä
suoraan mökilleen.
– Tai ehkä tanssin ensin
pari tanssia, sanoo Koivula
arvoituksellisesti ja katoaa vähän myöhemmin lavakansan
sekaan punamekkoisen leidin
käsipuolessa.
Heini Särkkä
Paula-täti ja Jaana Modig tulivat juhlimaan ensisijaisesti
Metsälinnan 60-vuotisjuhlia
ja toissijaisesti Modigin 35
vuoden takaista Seuran aurinkotyttötitteliä. Modigilla
oli kaulassaan aurinkotytön
palkintokoru.
Tanssilavojen kultainen 60-luku
– Vielä ­50-luvulla tanssilavoja
oli joka nurkalla, kun ihmiset
kävivät tansseissa seurojentaloilla. Kuitenkin 60-luvulta
alkaen autot alkoivat lisääntyä,
joten ihmiset saattoivat liikkua
ympäri maakuntaa, analysoi
Harri Pettinen Metsälinnan
kultakauden perusteita.
Metsälinnaan alkoi pikkuhiljaa virrata väkeä ympäri
maakuntaa, ja linja-autoillakin
lavalle pääsi neljästä suunnasta: Mikkelistä, Mäntyharjulta,
Salmenniemestä ja Suurlahdelta.
Pettisen isä Toivo Pettinen
vastasi Metsälinnan ohjelmasta kymmenien vuosien ajan
50–60-luvuilla. Sunnuntain
juhlatansseissa isänsä aikaa
muistelivat Harri Pettisen li-
säksi Jouko, Osmo ja Hillevi
Pettinen.
– Isä ymmärsi panostaa
huippuartisteihin ja erittäin
näkyvään mainontaan. Lavan
tuotto oli tuolloin valtava, ja
näin saatiin kerättyä merkittäviä varoja urheilutoimintaan.
Lavan toisella vuosikymmenellä Metsälinnan suosio
kasvoi niin, että sitä piti laajentaa, ja paikallisesta tanssikeskuksesta kasvoi maakunnallisesti merkittävä huvikeskus.
Tuohon aikaan Metsälinnan
tanssikausi oli pitkä: lava oli
auki vapusta lähes lokakuun
puoliväliin. Avajaisissa ja lopettajaisissa kävijämäärät kulkivat tuhannen paikkeilla.
– Keskimäärin kävijöitä oli
vähän alle 800 joka sunnuntai.
Tanssiväki oli myös nykyistä
nuorempaa, joten parempi verenkierto mahdollisti tanssin
myöhäänkin syksyllä, Pettinen
pohtii.
Tangohittien, kuten Satumaa-tangon synnyllä oli oma
osansa tanssilavabuumissa.
– Kun pisti polkkaa, lavalla
oli vain pari tanssijaa. Kun laittoi valssia, väkeä oli jo vähän
enemmän. Kun soitti sambaa,
porukkaa oli jo ihan mukavasti. Mutta, kun lähti tango soimaan, niin oli kuin maanvyöry
olisi käynyt yli tanssilavan.
Ihmiset seisoivat lavan reunalla ja huusivat, että ”soittakaa
tangoa!”, Pettiset muistelevat
nauraen.