Artikkeli esteettömästä asumisesta, Salon Seudun Sanomat 24.2.2013

Kuvat: SSS/Minna Määttänen
Esteetön ja turvallinen
asuminen on
pienestä kiinni
Hannele Kareranta suunnitteli
itselleen sopivan saunan.
SSS | LiiSa Käiväräinen
[email protected]
– Halusin päästä istumaan saunassa ylimmälle lauteelle. Ammattikoulun opiskelijat toteuttivat suunnitelmani. Saunassa on
nyt kaide ja matalat askelmat, joita pitkin pääsen nousemaan
sivuttain ylös, Hannele Kareranta kertoo kymmenen vuotta sitten remontoidussa saunassa.
– Nivelvaivat rajoittavat tarttumisasentoja. Laitoimme kylpyhuoneen ovelle pystykaiteen. Kaiteen alaosasta saa helposti
kiinni ja pääsee nostamaan itsensä ylös, jos sattuu kaatumaan,
Hannele ja Yrjö Kareranta kertovat.
Salolainen Hannele Kareranta on liikuntarajoitteinen. Verenvuototauti heikentää niveliä ja hankaloittaa
liikkumista. Ennen isoa remonttia kolmikerroksisen,
vuonna 1959 rakennetun
talon suurin haaste olivat
rappuset, joita isossa talossa
riitti niin sisällä kuin ulkona.
– Teimme kymmenen vuotta sitten taloomme sauna- ja
kylpyhuoneremontin sekä
laajennuksen. Samalla asennutimme hissin talon päädyssä olleeseen autotalliin.
Siihen asti minulta jäi yläkerta kokonaan käyttämättä, mutta nyt voin hyödyntää koko taloa, Kareranta
kertoo tyytyväisenä.
Vanhempien oli siirrettävä makuuhuone alakertaan
jo 25 vuotta sitten perheen
lasten, Liisan ja Heikin,
ollessa pieniä. Lasten kantaminen rappusissa ei onnistunut.
– Olen tottunut siihen, että
jokainen liike tapahtuu pienen vaivan ja työn kautta.
Pelkkä liikkuminen ei ole
ongelma, vaan sen aiheuttama kipu lisää haastetta.
Samalla, kun kerran lähtee
liikkeelle, on tehtävä monta muutakin asiaa. Onneksi
paikat ovat kotona kunnossa
ja pystyn kulkemaan joka
puolella.
Yläkerrassa on perheessä
asuneiden vaihto-oppilaiden
käsityöhuoneeksi nimeämä
tila, jossa kangaspuut, ompelukone ja isot materiaalikasat odottavat luovuuden
puuskaa.
– Tavallinen ihminen ei voi
ymmärtää, että yksi ainoa,
matalakin porras on liikuntarajoitteiselle lapselle tai
aikuiselle ihan oikeasti este,
Hannele Kareranta toteaa.
Yksilölliset
lauteet saunassa
– Sisääntulon askelmiin ja kaiteeseen pitää kiinnittää erityistä
huomiota, Timo Tammi toteaa.
Neljän hengen invahissin
asentaminen kaikkine muutos- ja sähkötöineen maksoi
Yrjö Karerannan mukaan
aikanaan nelisenkymmentä
tuhatta euroa.
– Omakotitaloon asennettavasta hissistä ei saa tukea
kaupungilta eikä valtiolta.
Pakollinen huolto on tilattava kaksi kertaa vuodessa,
eikä sitäkään saa kotitalousvähennykseen. Haluamme
asua täällä, ja kotona täytyy
pystyä liikkumaan, joten
hissi oli pakko laittaa, hän
toteaa.
Hannele Karerannan yhdeksänkymppinen, huonosti
liikkuva isä asui elämänsä
viimeiset vuodet tyttärensä
luona. Ilman hissiremonttia hänkään ei olisi päässyt
kulkemaan talon eri kerroksissa. Edes saunaan ei
olisi ollut asiaa, elleivät ammattikoulun opiskelijat olisi
toteuttaneet Hannele Karerannan ideoimaa saunaremonttia.
– Saunassa on nyt kaide ja
matalat askelmat, joita pitkin nousen sivuttain ylös.
Tarvittaessa alalauteen toisen puolen saa nostettua
pois, jolloin pääsen istumaan
ylälauteelle ja nauttimaan
kunnolla löylyistä. Tiedän,
mitä tarvitsen, kunhan joku
vain toteuttaa ideani, hän
kertoo hymyillen tukevan
porrasrakennelman ääressä.
Kaatumisten
ennaltaehkäisyä
Kylpyhuoneen lattialaatat
ovat kohokuvioisia ja karheapintaisia. Seinille kiinnitetyt puolimetriset kaiteet
on asennettu käyttäjän tarpeen mukaan.
– Vaaka-, vino- tai pystykaide on valittava tarkkaan,
sillä nivelvaivat rajoittavat
tarttumisasentoja. Laitoimme kylpyhuoneen ovelle pystykaiteen. Kaatuessa kaiteen alaosasta saa helposti
kiinni ja pääsee nostamaan
itsensä ylös, Yrjö Kareranta
kertoo.
Hänen mukaansa liikuntarajoitteisen kotona on muistettava nimenomaan ennaltaehkäistä kaatumisia.
– Tavoitteena on turvata
liikkuminen niin, että kaatuminen on epätodennäköistä.
Salon kaupungin tarkastusinsinööri Timo Tammi
nyökyttelee vieressä. Hän
lupautui kotikäynnille Karerantojen luokse arvioimaan
asumisen esteettömyyttä.
– Kaiteet on tosiaan laitettava asukkaan tarpeen mu-
Neljän hengen invahissi kulkee kolmen kerroksen väliä. Hannele Kareranta pääsee makuuhuoneesta hissillä suoraan yläkerran
käsityöhuoneeseen ja alakerran harrastetilaan.
kaan. Niiden sijoittelussa ja
etäisyyksissä ei ole mitään
säädöksiä. Matka kaiteelta
kaiteelle on käyttäjän kurkotuksen mittainen, Tammi
toteaa.
Hänen mukaansa turvallinen ja esteetön asuminen
alkaa jo ulko-ovelta.
– Sisääntulon askelmat ja
kaiteet, kynnykset, vessa- ja
pesutiloihin pääsy ja niissä
toimiminen. Siinä tärkeimmät ja huomionarvoisimmat
kohdat, jotka on helppo käy-
dä läpi jokaisessa kodissa.
Arki synnyttää
keksintöjä
Karerantojen kotona on huomattu, että turvallinen ja esteetön liikkuminen on kiinni
pienistä asioista. Riittää, että vessassa pytyt ovat kuusi
senttiä tavallista korkeammalla, hana toimii automaattisesti, kaikista ovilistoista
saa hyvän otteen ja kamppaavat matot ovat minimissä.
– Joka paikassa on oltava
kunnon valaistus, jotta tietää, miten liikkuu. Pidämme
valoa päällä öisin, jottei tarvitse hapuilla ja kompastella,
jos tarvitsee käydä vaikka
vessassa, Hannele Kareranta
kertoo.
Upottavat sohvat ovat
vieraiden käytössä, mutta
emäntä istuu styroksipalalla
korotetulla tuolilla. Haasteellinen arki on hionut kekseliäisyyttä.
– Pitkästä kenkälusikasta
on muuten apua paitsi vaatteiden noukkimisessa lattialta myös pukeutumisessa
ja esimerkiksi auton oven
avaamisessa ja sulkemisessa,
Hannele Kareranta vinkkaa.
Pariskunnan koira Ramona tekee emännälle pieniä
palveluksia makupaloja vastaan. Koira nappaa sukasta
kiinni ja kiskoo sen pois jalasta, pyörittää jumppapallon emännälle ja kipaisee
nostamaan lattialle kilahtaneen sukkapuikon.