Miljoonabisnestä jänkhältä, Kantri

Comments

Transcription

Miljoonabisnestä jänkhältä, Kantri
Luonnosta purkkiin
Miljoonabisne stä jänkhältä
Lapin luonnon antimista kehitetyissä
terveys- ja kauneustuotteissa yhdistyvät perinteet ja huipputeknologia.
Eija Mansikkamäki
Pekka Fali
TEKSTI:
KUVAT:
Kolarissa ja Torniossa
J
äkälää, varpuja, vaivaiskoivuja.
Tuulta ja tuntureita.
Punaposkisia puolukoita, keltakylkisiä hilloja.
Suota, avaruutta – melkein ei
­mitään.
Täällä jänkhällä syntyy bisnestä,
joka alkaa luonnosta ja päätyy tyylikkääseen purnukkaan. Matkalla luonnon kilohinta kasvaa yhdestä eurosta viiteentuhanteen, jos idea on oikea.
Kenellä on tällaiset keksijän aivot?
Monellakin. Suomen Lapissa toimii useita yrityksiä, joissa on oivallettu, että pieni voi olla suurta ja
vanhasta kannattaa ammentaa.
Parhaimmille keksinnöille on tyypillistä se, että
huipputuote on syntynyt käytännön pulmasta ja todelliseen tarpeeseen, ei kehittämällä. Niin näillekin.
Kaikille on kuitenkin yhteistä myös vankka tutkimusnäyttö tuotteiden takana.
Raakapihka näyttää
yleensä möhkäleeltä
puun harmaata kuorta,
mutta joskus se kimaltaa kuin kulta.
Pihka ropistellaan kirveellä reppuun
Mennään siis lappilaiseen metsään. Risto Juopperi
näkee jo kaukaa, minkä kuusen kyljessä kohoaa pihkaesiintymä.
Juopperi painaa keruureppunsa puuta vasten ja
alkaa rapsia kirveellä puunkuorta. Reppuun ropisee
muruja ja möhkäleitä, jotka näyttävät pikemminkin
sorakiviltä kuin kuusenkullalta.
Joissakin murenissa näkyy aurinkoa vasten
4
Risto Juopperi kerää pihkaa enintään kävelykorkeudelta. ”Jos ei tämä pituus riitä, methä pitäköön
omansa.”
LOKAKUU
Lokakuu 2012
LOKAKUU
Lokakuu
2012
2012
5
Luonnosta purkkiin
Pihkasalvaa
­ atsottuna keltaista kivettymää. Käsissä
k
keltainen pihka pehmenee. Ennen vanhaan sitä käytettiinkin purukumina.
Tunnissa voi kerätä kolme ja hyvässä
paikassa jopa seitsemän kiloa kuusenrunkopihkaa. Palkoille pääsee, sillä Repolarin
tuotantopäällikkö Kyösti Vanha maksaa kerääjämiehille hyvästä tavarasta kaksikymppiä
­kilolta.
”Minä olen sijoittanut tienestit lentobensiiniin”, Juopperi nauraa.
Pihka on ikivanha lappilainen luonnonlääke,
sillä se ehkäisee bakteerien kasvua. Niin puu hoitaa itseäänkin: se paikkaa katkennutta oksankohtaa, lumivauriota tai kolhua pihkapurseella, joka
on syntynyt ehkä jo useita vuosia sitten.
Nykyisin tarkasta metsäkonetyöstä ei enää synny runkovaurioita, minkä vuoksi pihkaakin on
tarjolla aiempaa vähemmän. Miesten mielestä
Metlan kannattaisikin tutkia erityisten pihkakenttien perustamista eli tutkimuspuiden tahallista kolhimista.
”Puu ei haavasta suutu, vaan sen kun paranthaa
kasvuaan tässä kuivhalla kankhaalla”, Juopperi
sanoo ja näyttää vakuudeksi kuusta, jonka runkoa
hän runteli kirveellä viisi vuotta sitten.
Pihkaa on norunut vuolaasti, mutta puun kasvu
ei ole pysähtynyt.
”Pihkatuotanto soveltuisi hyvin jänkien ja soiden reunapuustolle, ja toisi kuitupuulle lisää arvoa”, Kyösti Vanha visioi. Miehet laskevat, että jos
hehtaarilla kasvaa 700–800 puuta, pihkasta saisi
2 000 euron tuoton ennen päätehakkuuta.
Kuusen kultaa makuuhaavoihin
Nämä Lapin miehet keräävät pihkaa Repolar
Oy:lle.
Kerrotaan, että Kolarin terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmeteltiin, kun makuuhaavat eivät
Tyrniöljykapseleita
parantuneet. Kokeneet hoitajat sanoivat, että ”on
meillä täällä parempiakin kuin nuo tohtorien hoidot”.
”Lääkäripoikani kokeili, hoito toimi, ja
kun pihkaa alettiin tutkia, se huomattiin
hyvin aktiiviseksi ja antimikrobiseksi aineeksi. Vaikka olen tyypillinen lääkäriskeptikko, olen aidosti hämmästynyt pihkan tehosta”,
Pentti Sipponen kertoo.
Pihkaa kokeillut terveyskeskuslääkäri oli Arno
Sipponen, joka perusti Helsingin yliopistossa ja
Metlassa tehtyjen tutkimusten jälkeen lääkäriisänsä Pentin ja muutaman muun kanssa pihkavoidetta valmistavan yrityksen vuonna 2006.
Syntyi bisnes, jota oli edeltänyt Lapissa iät ajat
kotikutoinen pihkan keittely voihin, ihraan tai
hunajaan.
”Pihkasalva mainittiin jo Benedictus Olain lääkärikäsikirjassa vuonna 1578. Mutta siellä ei ollut
yhtään Orionin lääkettä!” Pentti Sipponen nauraa.
Repolar Oy valmistaa haavasalvaa ja kynsisienen torjuntaan tarkoitettua pihkalakkaa ja pyörittää nyt näillä kahdella valmisteella puolen miljoonan euron liikevaihtoa. Pääkonttori on Espoon
Olarissa, tuotanto Kolarissa.
Pihkabisnestä tarjottiin aikanaan myös kotimaiselle Orionille, mutta tehtaanjohtaja tyrmäsi
idean sanomalla, että ”minähän en pannujani pihkaan sotke”.
Puun uutteissa hyödyntämätön bisnes
Suunnilleen puolet kuusen rungosta kerätystä aineksesta on puhdasta pihkaa. Repolar ostaa pihkaa
tuhatkunta kiloa vuodessa, uuttaa siitä Kolarintehtaalla siirapin näköistä nestettä ja lähettää tumman liemen Loviisan Liljendaliin, missä alihankkija Teampac Oy valmistaa siitä salvaa ja lakkaa.
Valmiissa salvassa on 10 prosenttia pihkaa ja
hinta apteekissa parikymppiä tuubilta.
Pihka on luonnon
oma lääke bakteerien torjuntaan.
”Mikään ihotautilääke se ei ole, mutta helpot”Kun näitä yrttihoitoja selvittelin, totesin,
taa esimerkiksi huuliherpeksen ja peräpukami- että tässähän on selvä bisneksen paikka. Ei
en oireita”, entinen sairaanhoitaja Kyösti Vanha muuta kuin prosessi pystyyn, ja tässä ollaan.”
sanoo.
Syntyi Detria Oy, jonka ensimmäiset tuotteet,
Lääkäri Pentti Sipponen uskoo Vanhan ja lihasrelaksantit eli lihasten rentouttajavoiteet
Juopperin tapaan, että pihkassa ja puun uute- kehiteltiin vuonna 1994 urheilijoiden palautuaineissa piilee hyödyntämätön bisnes. Hän on mista varten. Pitkäsen apuna oli armeijan urleikitellyt ajatuksella, että jos saisi hehtaarin heilukoulu, neljä tohtoria ja oululainen yrityskuusikkoa, hän veistäisi joka puun kyljet pysty- haudonnan tulos CRS-Biotech.
suunnassa auki kaikissa ilmansuunnissa ja keSiankärsämöä ja turvetta sisältäviä jalkavoiräisi pihkat vuosittain.
teita suositellaan niin urheilijoiden puujalkoi”Uskon, että saisin runkoa kohden kaksinker- hin ja penikkatautiin kuin tavallisten ihmisten
taisesti sen hinnan, mitä pelkästä kuitupuusta. suonikohjuihin ja jalkasilsaankin.
”Nyt voi sanoa, että elämme mummoener­
Bonuksena saisin vielä hirvittävän kovaa pihkapuuta, josta entisaikaan tehtiin ikkunan- ja oven- gialla, sillä he ostavat eniten lihasvoiteita ja
­sivelevät niillä jalkansa ennen nukkarmit”, Sipponen sanoo.
kumaanmenoa”, toimitusjohtaja PitSipponen ei kuitenkaan omista ”Ei tämä ole
känen kertoo.
metsää, vaikka uskoo siihen.
mitään hokTuotteita on testattu myös kilpa”Puu on arvokas tuote tälle maalle,
kuspokkustanssijoilla ja salibandyn pelaajilla, ja
ja ennustan, että muutaman vuositiedettä.”
uusinta uutta on tulehduksilta suokymmenen kuluttua joka ainoa neujaava tatuointivoide.
lanen ja lehtikin kerätään.”
Vaikuttavina aineina toimivat siankärsämösHän on kehittelemässä nyt Taiga Polymers
-yhtiössä pihkapohjaista antimikrobista suoja- tä, turpeesta, katajasta, väinönputkesta ja mesiangervosta erotetut uutteet, muun muassa ihoainetta puulle ja muoville.
vaivoja hoitava arbutiini ja tulehduksen
taltuttaja salisylaatti.
Kilpatanssijoiden,
”Ideamme lähtee kansanparannusperinteesmummojen ja tatuoitujen hipiään
tä.
Tiedetään, että kansanparantaja on käyttäMenestystarinoita on lisää. Rovaniemellä toimistoaan pitävä Detria syntyi, kun entistä nyt tiettyjä yrttejä tiettyyn ongelmaan. Sen jälmarkkinointimiestä Tenho Pitkästä vaivasi keen tutkitaan, mitä yrtit sisältävät, ja sieltähän
kutiseva psoriasis. Taudille on ominaista, että paljastuu lääketieteen tuntemia aineita. Me sitten kehitämme menetelmän, jolla saamme halkun ihoa raapii, se rikkoutuu ja tulehtuu.
”Koululääketieteen keinot olivat hampaatto- tuumme vaikuttavan aineen”, Pitkänen valaisee
mia, eivätkä luontaistuotteetkaan minun tapa- yksinkertaista bisnesideaa.
uksessani parantaneet, mutta rauhoittivat kuti”Ei tämä ole mitään hokkuspokkus-tiedettä,
naa”, Pitkänen kertoo.
vaan vanhoja, kansanparantajien ympäri
Hän päätti perehtyä luonnonaineisiin pa- ­maailmaa tuntemia ja lääketieteen käyttämiä
aineita.”
remmin.
Siemenöljyjen
värit lumoavat.
Vasemmalla
vaaleaa mustaherukkaa, oikealla verenpunaista
tyrniä.
Toiminta perustuu
­verkostoitumiseen
Detrian tuotantoon tarvitaan
yrttejä vuodessa 10 000 kiloa, ja ne kerää Lapin
4H-piirin sata koulutettua kerääjää. Keruu alkaa juhannuksena koivun pikkulehdistä ja jatkuu syksyyn katajanversojen poimintaan.
Useaan kertaan palkittu Detria on siitä erikoinen yritys, että sillä on patentit ja tuotemerkit omassa hallussa, mutta ei omaa valmistusta
lainkaan.
”Koko toimintamme perustuu verkostoitumiseen”, Pitkänen kertoo.
”Olisi ollut hirmuinen riski rakentaa lainalla
tällainen organisaatio. Siksi loimme verkoston
kerääjistä alkaen, ja me vaan pyöritämme tätä
mallia täältä konttuurilta.”
CRS-Biotech tutkii yhä vaikuttavat aineet,
rovaniemeläinen alihankkija erottelee ne ja sitten ne lähetetään Loviisaan Teampacin tehtaalle voiteiden valmistusta varten – samaan
pajaan, joka tekee Repolarin pihkatuotteet.
Verkostoitumista ovat auttaneet myös TEkeskus, Kera ja MTT. MTT tutkii parhaillaankin, voisivatko paikalliset viljelijät kasvattaa
siankärsämöä pelloillaan.
Rovaniemellä on vain neljän henkilön pääkonttori ja ympärillä tietenkin ne Lapin yrtit,
jotka tuottavat tätä nykyä kolmen miehen yritykselle 1,5 miljoonan euron liikevaihdon.
Kannattaako yrityksen vielä pitää majaa
pohjoisessa?
”Lappihan on puoli Suomea! Ja vaikka parannusperinne on katoavaa kansanperinnettä, täällä se vielä elää jollakin tavalla, ja lisää käydään
etsimässä naapurimaasta”, Pitkänen toteaa.
Uusia ideoita riittää, sillä Pitkänen palasi
juuri seitsemänneltä tiedonkeruumatkaltaan
Vienan-Karjalaan.
Kuivattu puolukka lennähtää
Aromtechin Tiina
Ulvisen käsistä
öljynä ympäri
maailmaa.
Tuotantopäällikkö
Kyösti Vanha sekoittaa Repolarilla pihkalientä, joka lähtee
Kolarista Loviisaan
voidetehtaalle.
6
LOKAKUU 2012
LOKAKUU 2012
7
Luonnosta purkkiin
Tunnistatko?
Lakan, vadelman
ja mustaherukan
siemeniä.
Lisää lenkkejä ­jalostusketjuun
LOKAKUU 2012
Marjojen vuosisadoksi on arvioitu jopa
miljoona kiloa, mutta vain runsas kolmannes siitä on järkevien poimintamatkojen päässä. Pelkän raaka-aineen
potentiaali on satoja miljoonia euroja.
Jos se jalostetaan hilloksi, marjan
arvo kymmenkertaistuu.
”Eikä hillon pyöräyttäminen marjoista ole todellakaan mitään avaruustekniikkaa.”
Mustikkajauheesta maksetaan sata
euroa kilolta ja uutteesta yli neljätuhatta. Männynkuoriuute maksaa kaupassa luontaistuotteena jopa yli 6 600
euroa kilolta. Toki se on myös tiivistettyä tavaraa.
Vaikka puristeiden, pillerien ja ravintolisien arvo on korkeampi, kapeampi on markkinakin ja myynti työläämpää, Peltola huomauttaa.
MTT on selvittänyt niin Repolarille,
Detrialle kuin Aromtechillekin eri kasvinosien vaikuttavien aineiden luonnetta ja määriä.
”Esimerkiksi pihkavoiteesta voidaan
kysyä, onko kyse innovatiivisuudesta vai vain ennakkoluulottomuudesta?
Sehän on vanha keksintö, mutta että
siitä jalostui kaupallinen ja hyväksytty
voide, on sen ansiota, että Kolarin terveyskeskuksessa oli ennakkoluulottomia hoitajia ja lääkäreitä.”
Kolarilainen hoitohenkilökunta joka
tapauksessa oli valveutunutta. Ja Lapissa luonnonkäyttöperinne on aina
leimannut arkea enemmän kuin muualla Suomessa.
Alan yritysten on vaikeaa pärjätä ilman verkostoitumista.
”Ilman sitä ei tulisi mitään. Vaikka esimerkiksi puhutaan luonnontuotealasta, se on hyvin vaihteleva joukko
ravitsemusta, kosmetiikkaa, lääketiedettä ja muita hyvinvointialoja. Siinä tarvitaan sekä mikrobiologian, kasviekologian ja kasvikemian oppeja. Ei
kenenkään päässä ole noin laajoja tietoja, että olisi koko alan kattava asiantuntija.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
J
ätin koulun rauhaan vuodeksi, mutta koulu ei jättänyt
minua. Koulu tulee uniini. Osansa vaikuttaa sekin, että
olen syksyn mittaan ollut sijaisena huostaan otettujen
lasten ja nuorten kotikoulussa.
Oppilaiden tilanteet ovat yhä raskaampia. Eivät toki
kaikkien: On suuri joukko oppilaita, jotka pärjäävät, jopa siinä
suuressa joukossa. Heillä on lähellään ihmiset, jotka pitävät heistä huolta. He kukoistavat.
Mutta osa oppilaista tarvitsee yhä enemmän aikuisen aikaa ja
huomiota. Tilanne on sama koulussa ja päivähoidossa. Syy ei ole
vanhempien. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ja
ongelmat jatkuvat yli sukupolvien.
Elinympäristömmekin on muovautunut sellaiseksi, että se miellyttää lyhyellä, mutta ahdistaa pitkällä aikavälillä. Olemme kiireisiä, lapset jäävät jalkoihin. Kyky rauhoittua on huonontunut, koska
emme saa varhaislapsuudessa riittävästi tarvitsemaamme lohtua.
8-vuotiaan pikkutytön kohtalo järkyttää. Tapahtuneen yhtey-
dessä on puhuttu yhteisöllisyyden häviämisestä. Perheestä on
tullut väärällä tavalla pyhä. Jos uskaltaisimme tarjota apuamme
jo ensimmäisten merkkien kohdalla, lastensuojeluilmoitusten
tarve vähenisi.
Itä-Suomen yliopistossa kesäkuussa lasten surmista väitellyt
Anne Kauppi tietää, että taustalla on usein paitsi mielenterveysongelmia myös vanhempien omat lapsuuden vaikeat kokemukset,
avuttomuus lapsesta huolehtimisessa, vaikea elämäntilanne ja
yksinäisyys.
Presidentti Sauli Niinistön luotsaama kampanja neuvoo, kuinka
voimme arjen teoillamme estää syrjäytymistä. Neuvoista on
noussut myrsky, jossa vastapuoli sanoo, etteivät löysät vinkit auta
ratkaisemaan rakenteellisia epäkohtia kuten köyhyyttä ja työttömyyttä. Hyvää keskustelussa on joka tapauksessa se, että se
yleensä nousi pintaan, vihdoinkin.
Itse ajattelen, että koulussa tai päivähoidossa tapahtuvat vaikei-
den kasvatuspulmien ratkaisuyritykset ovat jo myöhässä. Ratkaisuja on haettava aikaisemmin.
Ongelmat tulevat usein ilmi jo vauva-aikana, synnytyksen yhteydessä ja raskausaikana. Kätilöitä ja terveydenhoitajia on koulutettava rinnalla kulkijoiksi. Raha on
kohdennettava niin, että vaikeuksissa olevia perheitä pystytään auttamaan ennaltaehkäisevästi ja pitkäjänteisesti.
Pikkulapsiperheet hyötyvät tukiperheistä, joiden
kanssa vanhemmuutta voi jakaa ja jonne lapset voivat
mennä viikonlopuksi säännöllisesti. Systeemi on jo
olemassa, tukiperheitä vain on harvassa.
On myös ehdotettu seulontaa kouluterveydenhoidon tarkastuksiin mielenterveysongelmien tunnistamiseksi. Tämä edellyttää, että myös apua on tarjolla
tehokkaasti.
Ylipäänsä valmiita toimintamalleja löytyy, jos ohjaamme tähän rahaa. Kysymys on tahdosta. Ei syrjäytetä. Kohdennetaan resursseja perheiden tukitoimiin ja lastensuojeluun. Ennaltaehkäisevä työ
on myös taloudellisesti kannattavaa, sen avulla
rahaa säästetään siitä toisesta, kalliista päästä.
Tämä on sitä viisasta hölmöläisten maton
jatkamista, tässä se todella jatkuu.
ius
LOKAKUU 2012
Tuhansia euroja kilolta
Kierteelle stoppi
nel
Laatupäällikkö Pia Sorsa
vastaa Aromtechin laadunvalvonnasta.
Samanlainen kehityskulku pitäisi nyt saada muihin luonnonraaka-aineisiin, kuten metsämarjoihin. Se
tarkoittaa lisää lenkkejä jalostusketjuun ja sitä
kautta lisää liksaa.
”Arvon nousu jalostusketjussa ei tarkoita juuri muuta kuin sitä,
että arvoketjun ympärillä
on paljon taloudellista toimeliaisuutta. Ja se tarkoittaa lisää hyvinvointia ja työpaikkoja”, Peltola yksinkertaistaa.
Hänestä on suorastaan itsestäänselvää, että pohjoiset metsät ovat täynnä
ulkomaisia marjanpoimijoita. Marjanpoiminnan kannattavuus on suomalaiseen elintasoon tottuneelle alhainen.
”Ulkomaiselle maksetaan marjakilosta aivan saman verran kuin suomalaiselle, mutta erona on, että jos suomalainen ja thaimaalainen poimii
raivokkaasti pari kuukautta, thaimaalainen saa parhaassa tapauksessa parin vuoden palkkarahat. Ei ole mikään
ihme, että he ovat niin ahkeria.”
Suurin osa Suomen kauppamarjoista
poimitaan Lapista ja Kainuusta, sienet
itäisestä Suomesta.
e Ma
8
Lapin luonnontuotteiden
hyödyntämisessa ollaan
vasta alussa.
K
HEIDI JAATINEN
ann
a: H
Kuv
tyrni- ja mustaherukansiemen­öljystä.
Aromtech lähettää öljyt Italiaan kapseloitaviksi, ja valmiit tuotteet myy
Suomessa Valioravinto.
Marjat ovat kotimaista alkuperää,
paitsi tyrni, josta valtaosa tuodaan HiSiemenöljyä ihon kauneudeksi
Aikamoisia propellipäitä nuo lappi­ malajan alueelta. Vadelmat ja mansikat
ostetaan Keski-Euroopan viljelyksiltä.
laiset.
Sitten etelämmäksi, Tornioon. Siellä
”Kotimainen viljelty mustaherukka
entisten veturitallien paikalla, tehdas- antaa erittäin hyvälaatuista siemenölalueen reunalla seisoo vihreä raken- jyä”, toimitusjohtaja Vesa-Pekka Judin
nus, joka kätkee sisäänsä toimiston, sanoo.
laboratorion ja hiilidioksidiuuttoon
Suurin osa tuotannosta menee vienperustuvan tuotantolinjan.
tiin, eniten Eurooppaan, mutta myös
Aromtech erottelee siellä Lapin yr- Australiaan asti.
teistä ja marjojen siemenistä öljyä,
”Yhtenä päivänä saimme näytepakjota käytetään ravintolisien ja kosme- kauksen Caymansaarilta saakka, olivat
tiikan raaka-aineiden valmistukseen.
käyttäneet tyrniöljyämme ihovoiteesTämä on miljoonabisnestä: Arom- sa”, markkinointi­päällikkö Tiina Ultechin liikevaihto on neljä miljoonaa vinen kertoo.
euroa ja työntekijöitä on 17, kaikki TorLappilaisen luonnon kauneus ja kaniossa, paitsi toimitusjohruus on iso osa tuotteiden
taja Porissa.
”Nyt on hirveä imagoa, Judin kertoo. Sitä
varten yritys on tehnyt
Yhden euron kilohinta nivaska yrtoman alatuoteryhmänsä,
muuntuu tuhansiksi eutejä erilaisiin
True Arctic, jonka nimellä
roiksi, kun luonnonmarjovaivoihin!”
valmistetut tuotteet ovat
jen siemenöljy pakataan
taatusti napapiirin pohkapseleiksi tai myydään
kosmetiikkavalmistajille, kuten Lume- joispuolelta.
nelle, BodyShopille ja Oriflamelle.
”Pohjoisuus on merkittävä osa
Aromtech käyttää uutteidensa raa- markkinointiviestintää ja Tornio sopika-aineena kuivattua turvetta, rata- va sijaintipaikka, koska elämme pohmoa, tyrniä ja lukuisien eri marjojen joisen luonnonantimien hyödyntämisiemeniä. Pussitetuista siemenistä sellä”, Judin sanoo.
erottuu selvästi keltainen lakka, mus”Toisaalta on muistettava, että vaiktikan siemenet puolestaan ovat tum- ka Lappi on suomalaisille eksoottinen,
manpunaisia, lähes jauhoa.
muualla maailmassa myös sveitsiläiset
Siemenestä erotetaan öljy, jota irto- vuoristoseutumaisemat mielletään
aa marjasta 1–10 prosenttia. Se sisältää puhtaan luonnon alueiksi.”
hyviä omega-rasvahappoja, joita ihmiAromtech syntyi 1980-luvulla kesen elimistö ei tuota itse ja jotka eivät minmaalaisen Veli-Markku Kortenormaalissa ruoansulatuksessa vapau- niemen ajatuksesta pohjoisen marjodu siemenistä.
jen käyttämisestä.
Öljyt ovat putkiloissa kauniita: tyr”Hän oli vakuuttunut, että lyhyen
nin verenpunaista, mustikan ja musta- kesän ja pitkän talven eläneillä kasherukan vaaleankeltaista.
veilla voisi olla jalostettuina vaikutusÖljyjä käytetään kosmetiikassa ul- ta ihmisen terveyden hyväksi. Se on
koisesti ja ravintolisissä sisäisesti. Esi- yhä periaatteemme”, Judin kertoo.
merkiksi atoopikot ovat saaneet apua
”Nyt on hirveä nivaska erilaisia ­yrttejä
erilaisiin vaivoihin! Meillä on sellainen
ongelma, että emme kerkiä tekemään
kaikkea, mikä olisi mahdollista.”
Marjasta saa
uutteena jopa
tuhatkertaisen
tuoton
aikkihan sen tietävät,
että luonnonantimia
voi syödä, mutta että
niillä voi peittää maksaläiskiä, lääkitä jalkasientä ja rauhoittaa peräpukamiakin.
Ollaanko Lapissa poikkeuksellisen
innovatiivisia?
”Ollaan, ollaan, ilman muuta!”, Rainer Peltola vastaa puhelimeen Rovaniemeltä.
Hän on maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskuksen MTT:n vanhempi
tutkija ja saa palkkansa siitä, että koettaa luoda lappilaisille luonnontuotteille lisäarvoa. Se tarkoittaa toimitusvarmuutta saatavuuteen ja vauhtia
yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Alussa ollaan, Peltola myöntää.
Luonnonmarjojen hyödyntäminen on hänestä jo aika hyvällä mallilla. Mutta nyt tarvittaisiin
enemmän jalostusta, jotta raaka-aineen hinta nousisi.
”On ihan turha ruikuttaa,
että raaka-aineesta maksetaan niin huonosti. Luonnontuotteeet eivät raaka-aineena poikkea millään tavalla mistään
muusta maa- tai metsätalouden raakaaineesta”, Peltola tykittää.
”Eihän puunkaan reaalihinta ole
noussut 1970-luvun jälkeen oikeastaan
yhtään. Ja jokainen maataloustuottaja tietää, minkälainen raaka-aineiden
hintakehitys on ollut viime aikoina.”
Miksi meillä sitten on kannattavaa
metsätaloutta?
”Tai miksei meillä ole metsät täynnä thaimaalaisia metsureita? Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että raaka-aineen tuotannon tehokkuus on
nyt jotakin aivan muuta kuin 30–40
vuotta sitten. Yksi moto tekee nyt saman työn kuin kämpällinen lentojätkiä
1960-­luvulla.”
Kolumni
Opettaja, kirjailija ja emäntä
Heidi Jaatinen asuu K
­ iuruvedellä.
9

Similar documents