1 1. Luku I-IV-V Tässä kurssissa tehtävät laaditaan käyttämällä

1 1. Luku I-IV-V Tässä kurssissa tehtävät laaditaan käyttämällä

1. Luku
I-IV-V
Tässä kurssissa tehtävät laaditaan käyttämällä pääasiassa 4-äänistä sekakuorosatsia. Sekakuoron
äänet sopraano, altto, tenori ja basso ovat äänialaltaan seuraavat:
Esimerkki 1
Äänialat ovat ohjeellisia. Satsia voidaan kirjoittaa myös vaikkapa jousikvartetille, jolloin
soitinten omat äänialat ovat voimassa.
Äänet eivät saa mennä ristiin. Toisin sanoen: tenori ei saa mennä alton yläpuolelle, sopraano
alton alapuolelle jne. (esimerkki 2a). Sen sijaan äänet saavat sivuta toisiaan priimissä (esimerkki
2b). Mitä kontrapunktisempaa satsi on sitä useammin äänet kuitenkin menevät ristiin.
Esimerkki 2
Satsi kirjoitetaan ns. seka-asettelussa: sopraano ja altto kirjoitetaan ylemmälle viivastolle, tenori
ja basso alemmalle; sopraanon ja tenorin varret ylöspäin, alton ja basson alaspäin. Bassoa
kutsutaan alaääneksi, kolmea muuta ääntä ylä-ääniksi. Sopraano ja basso ovat ääriääniä, altto ja
tenori väliääniä.
Asettelua kutsutaan ahtaaksi, kun ylä-äänet ovat enintään oktaavin sisällä. Asettelu on
hajallinen, kun ylä-äänet ovat vähintään oktaavin sisällä. Seka-asettelussa asettelu voi vapaasti
vaihdella ahtaan ja hajallisen välillä. Silloin, kun se on muuten mahdollista, etusija annettakoon
haja-asettelulle, sillä se on soinniltaan täyteläisempi. Siihen verrattuna ahdas asettelu soi
kireämmin.
Tasapainoista sointia ajatellen ei ole hyväksi, jos
a) kahden vierekkäisen ylä-äänen väli on suurempi kuin oktaavi.
b) tenori ja bassoa ovat alarekisterissä lähellä toisiaan.
1
Esimerkki 3
Pohjamuotoisissa kolmisoinnuissa kaksinnetaan pääsääntöisesti soinnun pohjasävel.
Sointuja yhdistettäessä käytetään kahta äänenkuljetusperiaatetta: sitominen ja vastaliike.
Sitomisella tarkoitetaan sitä, että sointujen yhteiset sävelet pidetään samassa äänessä, ja muut
äänet liikkuvat lähimpiin uuden soinnun säveliin. Vastaliikettä käytetään, kun yhteisiä säveliä ei
ole. Vastaliikkeessä ylä-ääniä kuljetetaan päinvastaiseen suuntaan kuin basso.
Esimerkki 4
Joskus sopraanon liikkeen vuoksi on luovuttava sitomisesta.
Esimerkki 5
Sitomista ja vastaliikettä käytetään, jotta vältyttäisiin kielletyiltä rinnakkaispriimeiltä, kvinteiltä ja –oktaaveilta. Ne kuulostavat tyylin vastaisilta. Nämä kielletyt liikkeet syntyvät,
jos kaksi ääntä liikkuvat samansuuntaisesti priimeissä, kvinteissä tai oktaaveissa. Myös
vastapriimit, -kvintit ja –oktaavit ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kiellettyjä.
2
Esimerkki 6
Sointujen päätehot: toonika, dominantti ja subdominantti
Toonika (I aste) edustaa perustehoa. Kappale päättyy ja alkaa luontevimmin toonikateholla.
Dominantti (V aste) edustaa jännitettä, joka purkautuu luontevimmin toonikatehoon.
Subdominanttiteho (IV) aste sijoittuu näiden kahden tehon välille. Harmoniselle kululle on mitä
tavallisinta kiertoliike S-D-T.
Sointukulkua dominanttitehosta
poikkeuksia lukuun ottamatta.
subdominanttitehoon
on
syytä
välttää
harvoja
2. Luku
Kääntämättömät kolmisoinnut
Pelkkiä perustehoisia kolmisointuja käyttämällä sointukulusta tulee yksitoikkoista. Muiden
asteiden avulla saadaan aikaan harmonista vaihtelua.
II on subdominanttitehoinen. Erityisesti sekstisointuna, jolloin bassoon tulee harmonista tehoa
korostava subdominanttisävel, sitä käytetään useammin subdominantin edustajana kadensseissa
kuin IV. Sitä seuraa useimmiten V harvemmin VI.
III asteen sointu on funktioltaan epämääräinen. Sen tähden sen käytössä on oltava varovainen.
Tyypillisin kolmannen asteen soinnun käytössä on tilanne, jossa asteikon seitsemäs sävel
laskeutuu sopraanossa askeleen alas. Johtosävelen tulee ääriäänessä kulkea tendenssinsä
mukaisesti, eli nousta toonikaan. Asteikon 7. sävel on johtosävel ainoastaan esiintyessään
dominanttitehoisissa soinnuissa, joten vain III aste on mahdollinen sen laskeutuessa alas.
Tällaisissa melodisissa kuluissa tavallisin sointukulku on III-IV. Harmonisessa mollissa III aste
on harvinainen. Sointu on selkeästi dominanttitehoinen tällöin. Melodisen mollin laskevassa
asteikossa on luontevin sointukulku I-III-IV.
VI asteen sointu on toonikan sijaisedustaja. Tämä luonne tulee selkeimmin esiin dominantin
harhapurkauksessa V-VI. Sointu esiintyy myös erilaisissa basson laskevissa terssikuluissa, esim.
I-VI-IV-II. Myös sointukulku VI-II on luonteva. V-VI-kuluissa on syytä ottaa huomioon edellä
mainittu johtosävelen liikepakko sopraanossa toonikaan. Tällöin johtosävel nousee askeleen
ylös, ja muut äänet noudattavat vastaliikettä. Ylinousevat intervallit ovat kiellettyjä
melodisina intervalleina. Johtosävel ei pääse kulkemaan alas harmonisessa mollissa kielletyn
ylinousevan sekunnin takia. Väliäänissäkin johtosävelen on siis noustava toonikaan V-VIkuluissa.
Esimerkki 7
3
VII asteen sointu on dominantin sijaisedustaja. Pohjamuotoisena sointu on kuitenkin erittäin
harvinainen. Useimmiten se esiintyy pohjamuotoisena sekvenssikuluissa.
3. Luku
Sekstisoinnut
Kolmisoinnun terssikäännökset eli sekstisoinnut edustavat lähinnä samoja tehoja kuin vastaavat
kääntämättömät kolmisoinnut. I, IV ja V asteen sointujen sekstisoinnut edustavat näitä tehoja
lievempinä, kun taas II6 ja III6 tulevat tehoiltaan selkeämmiksi.
Sekstisoinnut soivat yleensä paremmin, mikäli bassossa olevaa terssiä ei kahdenneta. Mikäli
basson kahdentamiseen ei ole syytä, parempi olla tekemättä sitä. Erityisesti kvinttiasemainen
sekstisointu, jossa basso on kahdennettu soi suttuisesti.
Esimerkki 8
On kuitenkin olemassa lukuisia tilanteita, joissa on hyväksi kahdentaa basson terssi. Ohessa
lista tavallisimmista syistä:
1. Kun useampi sekstisointu seuraa peräkkäin, on äänenkuljetuksellisesti luontevampaa
kahdentaa joka toisessa basson sävel (vältetään väliäänten levoton hyppely)
2. Bassossa on harmonisesti tärkeä sävel (subdominantti tai dominantti), harmoninen teho
vahvistuu
3. Dissonoivat sekstisoinnut soivat paremmin kun basson sävel kahdennetaan
4. Kahdentamalla basson sävel pystytään välttämään virheitä tai saadaan luontevampi
ääntenkuljetus
Esimerkki 9
4
I6
Ensimmäisen asteen sekstisointu edustaa pohjamuotoaan lievempää toonikatehoa. Se on erittäin
käyttökelpoinen dominantin purkaussointuna, kun halutaan välttää kadensaalisia tehoja. Myös
pohjamuotoisen V:n asteen sijasta esiintyvällä V6:lla vältetään voimakkaan kadensaalinen
vaikutus. Kaikilla asteilla kulut pohjamuotoisesta sekstisointuun edettäessä heikolta vahvalle
iskulle ovat käyttökelpoisia. Tällaisissa kuluissa sekstisoinnussa voidaan kahdentaa mikä
tahansa soinnun sävel, joka on äänenkuljetuksellisesti luontevin.
II6
Toisen asteen sekstisointu on pohjamuotoista vahvempi subdominanttitehon edustaja.
Täyskadensseissa S_D_T se on ehkä yleisin subdominanttisointu. Bassossa olevaa terssiä
kahdennetaan mieluusti subdominanttitehon vahvistamiseksi. Kuitenkin silloin, kun sitä seuraa
viidennen asteen kolmisointu, on äänenkuljetuksellisesti helpompaa olla kahdentamatta terssiä.
III6
Kun pohjamuotoinen III on funktioltaan hieman epämääräinen – modaalinen, bassoon tuleva
dominantti antaa sen sekstisoinnulle selkeän dominanttisen tehon. Se on kuitenkin melko
harvinainen, ja käytössä sen korvaa useimmiten joko kadenssikvarttisekstisointu tai
dominanttiseptimisekstisointu. Basson terssi kahdennetaan muuten se menettää lähes tyystin
dominanttitehonsa.
.
IV6
Sointu on hyvin käyttökelpoinen subdominanttitehon edustaja. Lähinnä basson melodiakulut
säätelevät, mitä subdominanttisointua milloinkin käytetään.
V6
Viidennen asteen sekstisointu on pohjamuotoista lievempi dominanttitehon edustaja. On
huomattava, ettei bassossa olevaa johtosäveltä saa kahdentaa. Peräkkäisiä sekstisointuja
käytettäessä tämä on otettava huomioon jo edeltävien sointujen kahdennuksia suunniteltaessa.
Esimerkki 10
5
Johtosävel antaa bassolle melodista jännitettä. Koska ääriäänessä oleva tendenssisävel edellyttää
purkausta, ei V6:a voi seurata juuri mikään muu kuin pohjamuotoinen I.
VI6
Kuudennen asteen sekstisointu on itsenäisenä sointuna hyvin harvoin esiintyvä. Sen
harkitsematonta käyttöä on syytä välttää. Se esiintyy usein hajasävelmuodostelmana
toonikasoinnun yhteydessä.
VII6
Sointu on dominanttitehoinen. Se esiintyy usein seuraavissa tilanteissa:
1. Basson asteittain noustessa I asteen soinnun ja sen terssikäännöksen välissä.
2. La-Si-Do –kadensseissa sointukulussa IV-VII6-I.
Soinnun harhapurkaukset VI:een ovat myös käyttökelpoisia.
Esimerkki 11
4.Luku
Kvarttisekstisoinnut
Kvarttisekstisoinnut ovat kolmisoinnun kvinttikäännöksiä. Puhdas kvartti intervallisuhteessa
bassoon on dissonanssi. Sen takia kvarttisekstisoinnut ovat dissonoivia kolmisointuja. Kaikki
dissonanssit vaativat sekä valmistamisen että purkauksen. Kvarttisekstisoinnut jaetaan
kahteen ryhmään: iskullisiin ja iskuttomiin. Iskulliset kvarttisekstisoinnut esiintyvät
pääsääntöisesti vahvalla tahtiosalla, iskuttomat heikolla. Kvarttisekstisoinnuissa kaksinnetaan
lähes poikkeuksetta basson kvintti.
Iskulliset kvarttisekstisoinnut
Käytännöllisesti katsoen ainoa iskullinen kvarttisekstisointu on kadenssikvarttisekstisointu –
joskus dominanttikvarttisekstisoinnuksi kutsuttu Is. Se on teholtaan ns. valmistava
dominanttitehoinen sointu – ei siis toonikatehoinen -, joka vaatii purkaussoinnukseen
varsinaisen dominantin. Kvartilla on voimakas tendenssi laskea sekunti alas terssiin. Sointu on
keskeinen kadensaalisen vaikutelman luojana. Sitä edeltää kaikkein mieluiten
subdominanttisointu. Myös joku muu ensimmäisen asteen kolmisointu voi edeltää sitä, koska
kadenssikvarttisekstisointu luokitellaan dominanttisointujen ryhmään. Sävellajin oma
dominanttisointu ei kuitenkaan tule kysymykseen sointusynkoopin vuoksi. Kolmijakoisessa
tahtilajissa sointu voi esiintyä hyvin myös toisella iskulla ja purkautua kolmannella iskulla.
Esimerkki 12
6
Iskuttomat kvarttisekstisoinnut
Iskuttomien kvarttisekstisointujen oikea käyttö onnistuu helpoiten tutkimalla basson
käyttäytymistä.
Iskuttomia
kvarttisekstisointuja
on
kahdenlaisia:
lomaja
sivukvarttisekstisointuja. Lomakvarttisekstisointua käytettäessä basson on tultava
kvarttisekstisoinnulle asteittaisella sekuntikululla ja poistuttava samansuuntaisella asteittaisella
sekuntikululla. Sivukvarttisekstisoinnussa soinnulle on tultava niin, että basso pysyy paikallaan,
ja poistuttava basson edelleen pysyessä paikallaan.
Esimerkki 13
5. Luku
Dominanttiseptimisointu
V7 eli dominanttiseptimisoinnun rakenne on niin duurissa kuin mollissakin duurikolmisointu ja
pieni septimi. Dominanttiseptimisointu on dominanttitehon merkittävin edustaja. 1700-luvusta
asti se on ollut pääasiallinen dominanttitehon edustaja kadensseissa. Se on kehittynyt
lomaseptimikulusta ja vakiintunut siitä itsenäiseksi soinnuksi. Pohjamuotoinen septimisointu
voi esiintyä täyssävelisenä tai kvintittömänä, jolloin soinnun pohjasävel kaksinnetaan.
Esimerkki 14
7
Septimidissonanssi pääsääntöisesti laskee sekunnin alas. Sen sijaan septimi ei saa purkautua
oktaaviin eikä sen käännös sekunti priimiin. Kaikki dissonanssi vaativat sekä valmistuksen että
purkauksen. Dominanttiseptimisointu ei edellytä erityisempää valmistusta. Siihen tullaan
normaalein äänenkuljetussäännöin. Septimisointu voi purkaantua kolmella tavalla:
1. Septimi laskeutuu sekunnin
2. Septimi purkautuu pidätyksenomaisen kvarttisekstisoinnun kautta sekunnin alaspäin. Tämä
purkaus on dominanttiseptimisoinnulla hyvin harvinainen.
3. Niin sanotussa ”Basson ryöstössä” septimin purkaussävel tulee bassoon. Tällöin
septimisävelestä voi liikkua vapaasti. Tässäkään tilanteessa septimi-intervalli ei saa
purkautua oktaaviin tai sen käännös sekunti priimiin. Septimin ollessa sopraanossa basson
ryöstöön on aiheellista suhtautua varovaisuudella.
Esimerkki 15
Dominanttiseptimisointu purkautuu tonaalisesti I tai VI asteen sointuihin. Jos on mahdollista
valita, niin V-I purkauksissa on parempi käyttää kvintitöntä septimisointua (1) ja V-VI
purkauksissa täyssävelistä (2). Näissä tapauksissa septimin purkaukset ovat ongelmattomia. Kun
täyssävelinen V7 purkautuu I:een, jää sääntötarkassa äänenkuljetuksessa I kvintittömäksi (3).
Erityisesti kadensseissa on suotavaa luopua septimin säännönmukaisesta purkauksesta ja
kuljettaa se seuraavan soinnun kvinttiin paremman päätössoinnun aikaansaamiseksi (4).
Lomaseptimit on kuitenkin aina purettava korrektisti alaspäin (5) Päätössoinnussa täytyy
kolmintaa pohjasävel. Terssin kahdennus päätössoinnussa soi huonosti. Jos kvintitön V7 tekee
harhapurkauksen VI:een, on juuren kahdennus vaikeuksissa: Se ei voi laskeutua terssiä, koska
septimi purkautuisi oktaaviin tai sekunti priimiin. (6). Se ei voi myöskään nousta sekuntia
rinnakkaisoktaavien takia (7). Juuren kahdennuksen on siis tehtävä kvarttihyppy ylöspäin (8).
Esimerkki 16
8
Dominanttiseptimisointujen käännökset ovat luonteeltaan hyvin paljon vastaavien kolmisointujen
käännösten kaltaisia . Käännökset esiintyvät aina täyssävelisinä.
Pohjamuotoinen V7 sopii erinomaisesti kadensseihin.
Vk vastaa kolmisoinnun terssikäännöstä. Johtosävel ääriäänessä – bassossa edellyttää sen
purkautumista toonikaan. Soinnun on siksi purkauduttava pohjamuotoiseen I.een.
Vl vastaa kolmisoinnun kvinttikäännöstä. Ylimääräisenä dissonanssina tulee kuitenkin puhdas
kvartti suhteessa bassoon, joten sen käyttö on hyvin samankaltainen kuin Vs
lomakvarttisekstisointuna.
V2 on erittäin voimakasjännitteinen sointu johtuen siitä, että bassossa on tendenssisävel septimi, ja
se on dominanttisoinnulle subdominanttina kaikkein vierain sointusävelistä. Se soveltuu
erinomaisesti sekä jännitteen kulminoijaksi että melodisiin bassolinjoihin. Ääriäänessä septimin on
pakko laskeutua askel alaspäin, joten ”kakkosta seuraa kuutonen”. V2 – I6 on nykyisellä
sointuvalikoimalla välttämätöntä.
Dominanttiseptimisointu voi jatkaa purkautumatta siirtymällä soinnun eri käännösmuotoihin.
Tällöin pyritään mahdollisimman paljon sitomaan. Erityisesti on huomattava, ettei septimi nouse
tällöin sekuntia ylöspäin. Se tekisi saman kaltaisen vaikutelman kuin septimin purkautuminen
oktaaviin.
Esimerkki 16a
6. Luku
Välidominantit
9
Välidominantit ovat muunnesointuja, jotka ovat dominanttisuhteessa jollekin muulle kuin
toonikasoinnulle. Välidominantin rakenne on sama kuin varsinaisten dominanttien. Koska
dominanttisilta asteilta löytyy paljon rakenteeltaan erilaisia sointuja, on välidominanttejakin monen
muotoisia. Tavallisimmat välidominanttimuodot ovat kuitenkin viidennen asteen muotoiset
duurikolmisointu ja dominanttiseptimisointu sekä seitsemännen asteen muotoinen vähennetty
septimisointu. Välidominantin täytyy täyttää kaksi ehtoa: 1. Sen pitää olla rakenteeltaan
dominanttinen ja 2. sen pitää purkautua niin kuin dominanttisointu purkautuu. Viidennen asteen
dominantit purkautuvat kvarttisuhteessa ylöspäin ja harhapurkauksessa sekunnin ylöspäin oleviin
kolmisointuihin.Seitsemännen asteen dominantit purkautuvat piensekuntisuhteessa ylöspäin.
Välidominantit voivat purkautua myös uusiin ylöspäisessä kvarttisuhteessa oleviin
dominanttisointuihin. Hyvin tyypillisiä ovat seuraavanlaiset välidominanttiketjut.
Esimerkki 17
Huomatkaa tässä tilanteessa kaksi asiaa: Septimisoinnut ovat vuorotellen täyssävelisiä ja
kvintittömiä, ja sointujen terssit ja septimit liikkuvat paralleelitritonusliikkeessä. Myös ääriäänessä
olevat johtosävelet (sointujen terssit) laskeutuvat kromaattisesti alaspäin seuraavien sointujen
septimeille.
Välidominantit muodostavat ikään kuin ohimeneviä modulaatioita, joita ei kuitenkaan vakiinnuteta.
Purkaussointuja voi kutsua niiden varsinaisesta funktiosta välittämättä välitoonikoiksi.
Välidominantit sijaitsevat mielellään heikolla tahtiosalla ja välitoonikat vahvalla – niin kuin
kadensseissakin tapahtuu, mutta eivät mielellään esiinny pohjamuotoisina V-I –yhdistelminä.
Kuitenkaan ne eivät mielellään esiinny pohjamuotoisina V-I –yhdistelminä. Koska purkaussoinnun
(toonikan) täytyy olla konsonoiva duuri- tai mollikolmisointu, välidominantteja esiintyy harvoin
dissonoiville asteille purkautuvina –duurin VII tai mollin II, III tai VII asteille. Näissä tapauksissa
purkaussointu täytyy muuttaa kromaattisesti konsonoivaksi duuri- tai mollikolmisoinnuksi Näitä
välidominantteja esiintyy lähinnä sekvenssikuluissa.
7. Luku
Pidätykset
Pidätysten pitkän vuosisatoja kestäneen historian johdosta niiden käyttötapoihin on kehkeytynyt
paljon sääntöjä, joihin on muotoutunut myöhempinä tyylikausina uusia käyttömahdollisuuksia
laajentavia sääntöjä. Pidätykset luovat sointusatsiin harmonisia jännitteitä, jotka usein ovat sitä
parempia mitä dissonoivampia ne ovat.
Niin kuin kaikki dissonanssit myös pidätys esiintyy kolmivaiheisena:1. valmistus 2. varsinainen
pidätysilmiö ja 3. purkaus. Valmistamattomat pidätykset eli appoggiaturat käyttäytyvät 2. ja 3.
kohdan sääntöjen mukaan.
10
Pidätys valmistetaan niin, että se sidotaan tai repetoidaan edellisestä soinnusta.
Varsinainen pidätys esiintyy aina vahvalla tahtiosalla.
Pidätys purkautuu laskemalla sekunnin alas sointusäveleen.
Esimerkki 18
Koska pidätykset purkautuvat laskevalla sekuntikululla sointusäveleen, yleisimmät pidätykset
ovat terssiin purkautuva kvarttipidätys (4-3), oktaaviin purkautuva noonipidätys (9-8) sekä
kvinttiin purkautuva sekstipidätys (6-5). Näistä viimeksi mainittu kärsii jossain määrin siitä, että
pidätys ei muodosta dissonanssia.
Esimerkki 19
Pidätyksiin liittyviä yleisiä sääntöjä:
1. Pidätyksen purkaussäveltä ei saa kahdentaa paitsi bassossa. Näin tapahtuu erityisesti
noonipidätysten yhteydessä. Poikkeuksena tästä säännöstä on se, että sekstisoinnussa
noonipidätyksen purkaussävel voi esiintyä tenorissakin. Näin menetellään usein, kun
halutaan välttää basson terssin kahdentamista.
Esimerkki 20
11
2. Pidätysääni ei ole rytmisesti valmistusääntä pidempi..
3. Voi esiintyä myös kaksois- tai kolmoispidätyksiä. Tällöin purkausliikkeet tapahtuvat
rinnakkaisissa tersseissä tai seksteissä. Hajasäveliset kvarttiparit soivat huonosti.
Esimerkki 21
4. Ylöspäin purkautuva pidätys on johtosävelpidätys (7-8) Se esiintyy kaksois- tai
kolmoispidätysten yhteydessä – ei yksinään klassisella tai sitä edeltävällä kaudella.
Myöhäisromantiikan kaudella se jo esiintyy yksinäänkin. Tällöin septimi hahmottuu
johtosäveleksi eikä septimin laskeva tendenssi sitä koske.
Esimerkki 22
5. Pidätyksiä ei luonnollisestikaan purkaukseen sidottuina tendenssisävelinä voi kahdentaa.
6. Purkauksen yhteydessä sointu voi vaihtua edellyttäen, että purkausääni on uuden soinnun
sointusävel.
Esimerkki 23
12
8. Luku
VII asteen septimisoinnut
VII asteen septimisoinnut ovat käytössä toiseksi yleisimpiä septimisointuja.
Dominanttitehoisina ne ovat hyvin yleisiä välidominanttikäytössä. Mollissa sointu on
rakenteeltaan vähennetty septimisointu, duurissa vähennetty pienseptimisointu. Mollissa
soinnun luonne on traagisen dramaattinen, duurissa puolestaan hyvin lyyrinen. Vähennetty
septimisointu voi purkautua puolta askelta ylempään sekä duuri- että mollikolmisointuun.
Vähennetty pienseptimisointu voi purkautua ainoastaan duurikolmisointuun.
Vähennetyn septimisoinnun kaikki sävelet ovat dissonanssisuhteisia tendenssisäveliä. Juuri ja
kvintti sekä terssi ja septimi muodostavat vähennetyn kvintin, joka purkaantuu sisäänpäin
terssiin. Myös juuren ja septimin vähennetty septimi on dissonanssi.
Esimerkki 24
Kuten esimerkistä näkyy, tulee purkaussoinnun terssi aina kahdennetuksi.
Duurissa soinnun terssi ei ole dissonanssisuhteinen, mutta joutuu rinnakkaiskvinttien
välttämiseksi noudattamaan samaa purkausta kuin mollissakin. Silloin, kun terssi on septimin
yläpuolella, se voi purkautua alaspäin, ja mieluummin näin tehdäänkin, koska tällöin soinnun
juuri tulee normaalilla tavoin kahdennettua.
Esimerkki 25
VII7 on hyvin yleinen myös välidominanttikäytössä. Koska sointu on symmetrinen – se koostuu
pelkistä pienistä tersseistä, ja septimin ja oktaavin välinen ylinouseva sekunti on enharmonisesti
pieni terssi – soinnun käännökset eivät olennaisesti eroa toisistaan. Sointua käytetään yleisesti
myös enharmonisissa modulaatioissa, sillä se voi purkautua mihin tahansa duuri- tai
13
mollisointuun, jonka juuri on puoli askelta ylempänä mistä tahansa vähennetyn septimisoinnun
sävelestä.
Esimerkki 26
Vähennetty septimisointu voi esiintyä myös kromaattisena rinnakkaisliikkeenä
tritonuspariparalleelein, hieman samaan tapaan kuin välidominanttiseptimisointuketjussakin.
Sointukulku hahmottuu kuitenkin mieluummin pelkäksi paralleeliliikkeeksi kuin
välidominanttiketjuksi.
Esimerkki 27
Vähennetty muunneseptimisointu
Vähennetyn septimisoinnun käyttömahdollisuuksia lisää se, että sillä on toisenkinlainen
käyttömahdollisuus kuin dominanttinen. Se voi esiintyä eräänlaisena sivusointuyhdistelmänä
duurikolmisoinnulle – tavallisimmin duurin I:lle ja V:lle ja mollin V:lle. Äänenkuljetuksellisesti
septimi sidotaan. Erittäin usein sointu esiintyy septimiasemassa, ja tällöin septimi mielellään
kahdennetaan. Funktioltaan sointu on plagaalissävyinen
Esimerkki 28
.
Soinnun analyysimerkintätapa ei ole vakiintunut. Esimerkissä ehdotukseni.
14
Enharmonisia tulkintoja apuna käyttäen sointu voidaan purkaa näillä kahdella käyttötavalla neljään
molli- ja kahdeksaan duurikolmisointuun!!
9. Luku
Muut septimisoinnut
Muita kuin dominanttisia V:n ja VII:n septimisointuja kutsutaan nondominanttisiksi
septimisoinnuiksi. Päinvastoin kuin dominanttiset septimisoinnut nämä soinnut edellyttävät tarkkaa
valmistamista. Sointujen purkaminen tapahtuu samojen periaatteiden mukaisesti kuin
dominanttisillakin.
Sointu
voidaan
valmistaa
kahdella
tavalla:
1.
lomatai
vaihtosävelseptimisointuun tullaan samanasteisesta kolmisoinnusta joko juuren kahdennuksen
laskeutuessa sekuntikululla septimiin tai kvintin hypätessä terssin ylöspäin septimiin. 2. septimi
sidotaan edellisestä soinnusta.
Esimerkki 29
Septimisoinnut purkautuvat V-I tai V-VI mallin mukaisesti puhdasta kvarttia ylempänä olevaan
kolmisointuun tai sekuntia ylempänä olevaan kolmisointuun. Koska kaikki nondominanttiset
septimisoinnut ovat soinniltaan samankaltaisia, ne purkautuvat hyvin myös muihin
septimisointuihin edellyttäen, että septimin valmistus ja purkaus tapahtuvat oikein.
10. Luku
Dominanttinoonisointu
Dominanttinoonisointu (V9) on ainoa viisisointu duurimollitonaalisessa musiikissa. Neliäänisessä asettelussa
siitä jätetään aina kvintti pois.
Esimerkki 30
15
Kuten VII asteen septimisoinnut mollimuotoinen dominanttinoonisointu on luonteeltaan hyvin traaginen ja
dramaattinen, duurimuotoinen puolestaan valoisan lyyrinen. Noonisointu esiintyy lähes poikkeuksetta
pohjamuotoisena, joskus harvoin se voi olla terssikäännöksenä. Dominanttiseptimisoinnusta poiketen
dominanttinoonisoinnun noonilla on suurempi taipumus esiintyä valmistettuna paitsi välidominanttikäytössä.
Samoin kuin seitsemännen asteen septimisoinnuissakin mollimuotoinen noonisointu voi purkautua sekä
duuri- että mollikolmisointuun, duurimuotoinen sen sijaan vain duurikolmisointuun. Dominanttinoonisoinnut
purkautuvat usein noonin ja septimin laskevissa paralleeliterssi- tai -sekstikuluissa.
Esimerkki 31
Noonilla on niin voimakas laskeva tendenssi, ettei sitä harhapurkauksessa VI:een voi sitoa, vaan sen on
laskeuduttava kvarttihypyllä alaspäin lähimpään sointusäveleen.
Esimerkki 32
16
11. Luku
Septimisekstisointu
Duurin ja mollin viidennellä asteella esiintyy kvintitön dominanttiseptimisointu, jossa on pidätyksen
luonteinen lisäseksti. Se esiintyy aina kvintittömänä, koska kvintti estäisi sekstin laskevan purkauksen.
Sointu esiintyy käytännöllisesti katsoen aina pohjamuotoisena ja sekstiasemassa. Se on sävyltään erittäin
voimakasjännitteinen ja varsinkin mollimuotoisena dramaattinen.
Esimerkki 33
Kuten kaikki dominanttitehoiset soinnut, myös V7+6 voi esiintyä välidominanttikäytössä.
12. Luku
Modaaliset muunnesoinnut
Modaaliset muunnesoinnut ovat muunnossävellajista lainattuja muunnesointuja. Muunnossävellajeilla
tarkoitetaan sävellajeja, joilla on sama toonika. C-duuri ja c-molli ovat siis muunnossävellajeja keskenään.
Duuri ja harmoninen molli eroavat toisistaan kolmannen ja kuudennen asteen kohdalla. Ne ovat mollissa
alennettuja. Periaatteessa mikä tahansa sointu, jossa esiintyy asteikon 3. tai 6. sävel, voi esiintyä modaalisena
muunnesointuna muunnossävellajissa. Sointujen funktio (T,S,D) ei muutu, ne vain luovat vaikutelman
muunnossävellajista. Mollissa esiintyy vain yksi duurista lainattu sointu: duurimuotoinen
päätöstoonikasointu, ns. Picardin terssi. Modaaliset muunnesoinnut esiintyvät usein niin, että ensin esiintyy
duurimuotoinen sointu ja sitten mollimuotoinen. Hyvin tavallisesti kromaattinen kulku jatkuu vielä siitä
puoliaskelen alaspäin.
Esimerkki 34
Melodiset muunnesoinnut
17
Melodisia muunnesointuja syntyy, kun joku ääni – tavallisimmin sopraano tai basso – liikkuu melodista
molliasteikkoa ylös- tai alaspäin. Molliasteikkoa ylöspäin mentäessä 6. aste on korotettava, jotta vältyttäisiin
harmonisen mollin ylinousevasta sekunnista. Alaspäin kuljettaessa korottamaton 7. aste liikkuu
luontevammin laskevaa asteikkoa. Sointujen tehot saattavat jossain määrin muuttua, koska muunnesävelillä
on enemmän melodinen kuin harmoninen merkitys. Erityisesti dominanttiset soinnut muuttavat luonnettaan:
Esimerkki 35
13. Luku
Napolilainen sekstisointu (N6)
Napolilainen sekstisointu on duurin ja mollin alennetulla toisella asteella olevan duurikolmisoinnun
terssikäännös. C-duurissa ja c-mollissa napolilainen sekstisointu on siis Des-duurikolmisoinnun
terssikäännös. Sointu esiintyy jo 1600-luvulla. Sen affekti on hyvin traagisen tuskallinen. Teholtaan se on
subdominanttitehoinen. Se ei kuitenkaan juuri esiinny plagaaleissa yhdistelmissä, vaan purkaantuu
useimmiten dominantilla. Suoraan dominantille purkautuessaan syntyy hyvin jännitteinen melodinen liike –
vähennetty terssi – alennetulta toiselta asteelta johtosävelelle mentäessä. Koska sointu on konsonoiva
kolmisointu, sille voidaan rakentaa myös välidominantti. Konsonoivuudesta johtuen muunnesävel alennettu
toinen aste voidaan myös kahdentaa. Tällöin ylemmän sävelen täytyy laskeutua alaspäin tendenssinsä
mukaisesti ja ylemmän sävelen noustava.
Esimerkki 36
Romantiikan aikana napolilaista sävellajia vahvistettiin välidominantin lisäksi käyttämällä sointua myös
pohjamuotoisena ja jopa kvarttisekstisointuna.
18
19