TK 2012 - Mikkelin Judo ry

TOIMINTAKERTOMUS
2012
Mikkelin Judo ry
ESIPUHE ..................................................................................................................................... 3
HALLINTO................................................................................................................................... 4
JÄSENISTÖ ................................................................................................................................. 5
KOULUTUS- JA VALMENNUSTOIMINTA ....................................................................................... 5
TUOMARITOIMINTA ................................................................................................................... 6
GRADUOINNIT ........................................................................................................................... 6
KILPAILUTOIMINTA .................................................................................................................... 7
JUHLAVUODEN 2012 PÄÄSIHTEERIN TERVEISET .......................................................................... 7
TALOUS ...................................................................................................................................... 8
TULEVAISUUS ............................................................................................................................. 9
LIITE: 50v. juhlapuhe 8.3.2013
Esipuhe
Vuosi 2012 oli merkkivuosi, seuramme täytti 50-vuotta. Keväällä juhlimme seuraa Mikkelin
kaupungintalolla ja Rantakeitaassa nuorten SM-kilpailujen merkeissä. SM-kisamenestyksen myötä
saavutimme asettamamme tavoitteet.
Kilpailujärjestelyt onnistuivat hyvin. Järjestelyiden onnistumisesta iso kiitos toimitsijoille ja muulle
talkooväelle.
Juhlavuosi kaikkinensa vaati seuralta paljon, joka osittain näkyi seuratoimijoiden väsymyksenä.
Muutoin vuosi oli mielenkiintoinen ja opettavainen.
Vuoteen 2013 lähdetään positiivisin mielin!
Jari Hämäläinen
puheenjohtaja
Hallinto
Sääntömääräisiä vuosikokouksia pidettiin kaksi. Kevätkokous 6.6.2012 ja syyskokous 23.11.2012.
Hallitus kokoontui 10 kertaa.
Hallituksen jäsenet vuonna 2012:
Jari Hämäläinen,
puheenjohtaja
Heikki Saikkonen
jäsen, varapuheenjohtaja
Olli Bergman
jäsen, sihteeri
Antti Partanen
jäsen
Tiina Kantanen
jäsen
Timo Kokkonen
jäsen
Allan Hagert
jäsen
Mikko Toivonen
jäsen
Heikki Reinikainen
rahastonhoitaja
Toimihenkilöt 2012:
Ari Hänninen päävalmentaja, päägraduoitsija
Petri Vaittinen seuragraduoitsija
Jussi Kokkola seuragraduoitsija
Heikki Voutilainen kurssigraduoitsija
Heikki Saikkonen aluekouluttaja, kurssigrauoitsija
Jari Hämäläinen aluekouluttaja, kurssigraduoitsija
Heikki Reinikainen rahastonhoitaja
Raimo Reinikainen koulutusvastaava
Mirja Hämäläinen, passisihteeri
Ilkka Rahikainen, jäsenrekisterinpitäjä kevät ja Ari Pylkkänen, jäsenrekisterinpitäjä syksy
Tiina Kantanen, Nuori Suomi- vastaava
Arto Puumalainen, tiedottaja
Jyrki Koivikko pääsihteeri (Mikkelin judo 2012 projekti)
KIM ry:n johtokunnassa Mikkelin Judoa edusti Pasi Saarikoski.
Mikkelin Judo on jäsenenä Etelä-Savon Liikunta ry:ssä. Tilaisuuksiin on osallistuttu tarpeen
mukaan.
Jäsenistö
Seuran jäsenistön määrä on muutaman vuoden aikana vakiintunut noin 130 henkilön suuruiseksi.
Koulutus- ja valmennustoiminta
Vuoden aikana järjestettiin seuraavat ryhmät / kurssit:

Muksu vastuuohjaajana Tiina Kantanen

Perus vastuuohjaajana Antti Partanen

Jatko vastuuohjaajana Jari Hämäläinen

Harraste vastuuohjaajana Jari Hämäläinen

Kilpa vastuuvalmentajina Ari Hänninen, Heikki Saikkonen

Sovellettu vastuuvalmentajina Jari Hämäläinen, Heikki Saikkonen

Aikuisten kunto ohjaajina Jyrki Koivikko, Raimo Reinikainen
Kurssit jatkuivat kevät- ja syyskauden. Ainoastaan kilpailijat harjoittelivat kesäkaudella ohjatusti.
Vuoden aikana ohjattuja harjoituksia järjestettiin viikoittain seuraavasti:

maanantaina
kaksi harjoitusta

tiistaina
kolme harjoitusta

keskiviikkona
kolme harjoitusta

torstaina
neljä harjoitusta

perjantaina
kaksi harjoitusta

lauantai/sunnuntaina
kaksi harjoitusta
eli kuusitoista ohjattua harjoitusta viikossa.
Kertomusvuonna judoliiton kouluttajakoulutuksen kävivät Heikki Saikkonen, Jari Hämäläinen ja
Samuli Kipronen.
Peruskurssiohjaajakoulutuksen kävivät Antti Partanen, Jari Hämäläinen, Samuli Kipronen, Ari
Pylkkänen, Eetu Hämäläinen ja Harri Ihalainen.
Lisäksi osa seuramme jäsenistä kävi judon perusteet koulutuksen.
Tuomaritoiminta
Mikkelin Judossa tuomareita oli kertomusvuoden lopussa 8 kpl. 2 A Samuli Kipronen ja Kimmo
Töttölä, 1 B Jouni Kariniemi, 2 C Ari Hänninen ja Jari Hämäläinen ja 3 D Martti Puumalainen, Juho
Puumalainen ja Ari Pylkkänen lisenssillä. Tuomareiden määrässä vain Maskun Tempo oli vuoden
vaihteessa Mikkelin edellä ja Tampereen Judossa on saman verran tuomareita. Uusia ja uudelleen
lisenssin voimaan saattaneita tuomareita 5 kpl. Lisenssikorotuksia 2 kpl, Kipronen ja Töttölä
suorittivat ensimmäisinä Mikkelin Judon historiassa A lisenssit, seuran järjestämissä nuorten SM
kisoissa.
Tuomittuja kisapäiviä tuli MJ:n tuomareille yhteensä 47, joista ulkoimailla käytyjä tuomaroiteja oli
5 päivän edestä.
Graduoinnit
Graduointien määrä kasvoi verrattuna edellisvuoteen varsinkin ylempien vöiden osalta.
Graduoinnit ottivat vastaan seuran omat graduoitsijat Ari Hänninen (päägraduoitsija) ja Petri
Vaittinen, Jussi Kokkola,Heikki Saikkonen ja Jari Hämäläinen (seuragraduoinnit), Heikki Voutilainen,
(kurssigraduoinnit).





Oranssin vyön suoritti 10 judokaa.
Vihreän vyön suoritti 9 judokaa.
Sinisen vyön 3 judokaa
Ruskean vyön 4 judokaa
Mustan vyön 2 judokaa
Kilpailutoiminta
Mikkelin Judon 50-vuotisjuhlavuosi oli asetettu kilpailutavoitteiltaan kunnianhimoiseksi.
Tavoitteena oli saada 6 mitalia seuran isännöimistä nuorten Suomenmestaruuskilpailuista ja olla
kilpailuiden mitalitilastossa ensimmäisellä sijalla. Mitalitavoite saavutettiin ja mitalitilastossa oltiin
kolmannella sijalla pääkaupunkiseudun suurten seurojen, Helsingin Meido-Kanin ja Espoon JudoKanin jälkeen. Lisäksi menestystä tuli kansainvälisillä tatameilla ja Anni Bergmann ja Martti
Puumalainen valittiin Suomen edustajiksi nuorten Euroopanmestaruuskilpailuihin. Kilpailullisesti
kulunut vuosi oli kirkkaasti Mikkelin Judon seurahistorian paras.
Nuorten Suomenmestaruuden saavuttivat Anni Bergmann ja Sami Seppälä. Lisäksi Bergmann toi Anuorista hopeaa. Toiset hopeamitalit toivat Martti ja Juho Puumalainen. Niilo Haapala sai pronssia.
Sovelletun Judon SM-kisoista oli niinikään tuomisina 6 mitalia. Mestaruudet Piia ja Pirjo Kompalle,
hopeaa Kirsi Kompalle ja Jenni Pokkiselle ja pronssimitalit Anna Nykäselle ja Tuomas Venäläiselle.
Mitalitilastossa Mikkelin Judo oli hienosti ensimmäisellä sijalla.
Kansainvälisillä tatameilla parhaat saavutukset olivat Anni Bergmannin kaksi mitalia EJU:n
kilpailuista, kultaa Romaniasta ja pronssia Saksan kilpailusta. Martti Puumalainen oli Romanian
kisassa pistesijalla sijoittuen seitsemänneksi. Sovelletun Judon ottelijat toivat mitaleita Pajulahti
Gamesista: Pirjo Komppa voitti mestaruuden, Kirsi Komppa oli hopealla, samoin Tuomas
Venäläinen.
Yllä mainittujen lisäksi mitaleita toivat pohjoismaisista ja Baltian kisoista Anni Bergmann ja
Puumalaisen veljekset. Nuorten Finnish Openista ja kansainvälisestä Kymijoki Shiaista Bergmann,
Juho Puumalainen ja Leevi Muhonen. Roope Hagertille viides sija.
Kansallisiakin kilpailuita kierrettiin ja mitaleita Mikkelin Judolle tuli mukavasti.
Kilparyhmän puolesta kiitokset MJ 50-V juhlatoimikunnalle, päävalmentajana toimineelle Ari
Hänniselle, kaikille valmentajille ja talkooväelle, sekä tunnollisesti harjoitelleille judokoille.
Juhlavuoden 2012 pääsihteerin terveiset
Mikkelin Judon hallitus pyysi Jyrki Koivikkoa syksyllä 2010 toimimaan vuosina 2011-2012 Mikkelin
Judo 50 v juhlavuoden pääsihteerinä ja NSM 2012 kilpailupäällikkönä.
Jyrki Koivikko sitoutui hoitamaan ilman korvausta seuraavat tehtävät.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
Sponsoreiden hankkimisen 50 v juhlavuodelle ja NSM- projektiin
Kaupungin juhlavastaanoton järjestämisen 50 v seuralle
Toimia kilpailupäällikkönä NSM 2012 tapahtumassa
Hankkia ja organisoida talkoolaiset NSM 2012 tapahtumaan
Organisoida ja suunnitella NSM 2012 avajaisohjelma
Selvittää Mikkelin Judon syntyhistoria
Kirjoittaa seuran historiasta artikkelit Viikkoset- lehteen ja NSM kisaohjelmaan
Mikkelin Judon syntyhistorian selvittämisessä kävi yllättäen ilmi, että seuran oli käytännössä
perustanut mikkeliläinen ministeri Tauno Jalanti Pariisista käsin syksyllä 1962. Koivikon puoliso Sari
Koivikko tutki Tampereen yliopiston historian cumlaude seminaarissa ministeri Jalantia erityisesti
hänen elämäänsä 1940-1950 luvuille painottuen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ministeri Jalanti oli
poikansa judoharrastuksesta Pariisin yliopistossa innostuneena tehnyt syksyllä 1962
synnyinkaupungilleen Mikkelille nykyrahassa noin 20 000 euron lahjoituksen mahdollistaakseen
judoseuran perustamisen Mikkeliin. Käytännön työhön hän valjasti sota-aikaisen ystävänsä
Mikkelin poliisimestari Bruno Arjangon. Mikkelin judosta tuli näin järjestyksessä 2. Suomen
judoseura heti Turun judoseuran jälkeen ja vanhin edelleen samalla nimellä toimiva seura
maassamme.
Sponsoreiden hankkimisessa kävi heti varhaisessa vaiheessa ilmi, että rahoittajia kiinnosti NSM
2012 kilpailujen sijaan enemmän seuran 50 v juhlallisuudet ja mikkeliläinen merkkihenkilö ja
sodanaikainen isänmaan ystävä Tauno Jalanti seuran takana.
Jyrki Koivikko neuvotteli seuraavat rahoittajat: Osuus-Kauppa Suur-Savo (tekstiilit, tarvikkeet ja
hotelli) yhteensä n. 8000 euroa, Osuus-Pankki 4000 euroa, ESE 2000 euroa, Mikkelin
Ammattikorkeakoulu 3500 euroa, ravintola Pruuvi 2000 euroa, Ascomp oy 1500 euroa, Länsi-Savo
2000 euroa, Mikkelin kaupunki 3000 euroa, Mikkelin kaupungin juhlavastaanotto: kustannukset 75
X40 € = 3000 euroa, Fressi 2000 euroa. Yhteensä 31 000 euroa.
Lisäksi Jyrki Koivikko neuvotteli Mamk oy:n hallituksen pj:nä seuralle Kulttuuripuolen
koulutusohjelman kautta kuvausryhmän ja laitteiston kisajoukkueen filmatisointiin sekä NSM 2012
suoraan NettiTV lähetyksen järjestämistä varten. Tämä vaati oppilaitokselta laitteistoineen 4
palkatulta työntekijältä noin viikon työaikaa sekä 15 hengen opiskelijoiden ohjauksen. Yhteistyön
arvo seuralle, varovasti arvioituna, oli noin 8000 euroa.
Mikkelin kaupungin juhlavastaanotto kutsuvieraille järjestettiin 9.3. 2012 Mikkelin
kaupungintalolla kaupunginjohtaja Kimmo Mikanderin toimiessa isäntänä. Juhlapuheen saapui
pitämään fysiikan tohtori Tauno Jalanti jr Sveitsin Lausanesta yhdessä vaimonsa lääkäri
RoseMarie Jalannin kanssa. Jalanti jr puhui isästään ja Suomen lähihistoriasta juhlassa
mieleenpainuvalla tavalla (puhe liitteenä). Juhlassa jaettiin myös ansiomerkit ja standardit
ansioituneille seuran toimijoille vuosikymmenten varrella. Jalannin pariskunta vieraili myös
pääsihteerin kotona ja yhteiseksi keskustelukieleksi löytyi ranska.
NSM 2012 avajaisohjelmasta vastasi tenori Kari Kanto, teatteriohjaaja Tarja Pyhähuhta ja Savon
sotilassoittokunta. Avajaisissa esitettiin draamallisesti arkkienkeli Mikaelin ja lohikäärmeen
kaksintaistelu; kiinnekohtana Mikkelin kaupungin nimen tausta, sotilashistoria ja kamppailuurheilu.
Pääsihteerin arvio juhlavuodesta on myönteinen. Pienenä lajina Suomessa ja suhteellisen pienenä
urheiluseurana Mikkelissä seura sai paljon myönteistä julkisuutta ja tunnustusta sekä myös
toivottavaa nostetta tulevaisuudelleen. Myös NSM kilpailut onnistuivat erinomaisesti lukuisine SM
mitalleineen ja pistesijoineen. Pääsihteeri kiittää kasvattiseuraansa Mikkelin Judoa ja toivoo sille
yhteisöllistä ja urheilullista menestystä myös jatkossa.
11.3. 2013 Jyrki Koivikko
Talous
Tilinpäätös osoittaa alijäämää -10 145, 13 euroa ja taseen loppusumma on 8 935, 54 euroa.
Toiminnantarkastajana on Arto Puumalainen.
Tulevaisuus
Vuosi 2013 keskitytään perustoiminnan kehittämiseen. Taloudenhallintaan kiinnitetään erityistä
huomiota. Osaltaan toiminnan kehittämiseen vaikuttaa myös heti alkuvuodesta tehtävä
sinettiseura-auditointi. Salikisoja pyritään järjestämään noin kerran kuussa, joka kasvattaa
seuraamme uusia kilpailijoita.
Mikkelin Judon ry
Hallitus
LIITE
Puhe Isästäni, Ministeri Tauno Jalannista Mikkelin Judon 50v Juhla 08.03.2012
Annan luvan julkaista tämän puheen joko "in extenso" taikka lainauksina
varoen kuitenkin että ne pysyvät asiayhteydessä.
Arvoisa Mikkelin kaupunginjohtaja, arvoisat Suomen Judoliiton edustajat,
arvoisa 50 vuotta täyttävän Mikkelin Judon edustajat ja ystävät.
Ensiksi, suurkiitos Mikkelin Judolle siitä, että saan teidän edessänne muistella
isääni ja selventää erinäisiä historiallisia seikkoja. Tässä puheessa olevat
kertomukset, sitaatit, mielipiteet vastaavat sitä, mitä minä uskon
totuudenmukaisaksi ja julkaisen ne täysin omalla vastuullani.
Kun muistelen isääni, Mikkelin poikaa, Tauno Ilmari Jalantia, kaksi sanaa ovat
mielessäni, kuin kiveen hakatut :
Uskollisuus ja rehellisyys.
Uskollisuus rakastetulle vaimolleen, äidilleni, Airi Tuulikki Jalannille.
Uskollisuus Isänmaalleen, Suomellemme, ja syynyinkaupungilleen Mikkelille.
Sitähän me tavallaan tänään juhlimme. Diplomaattiuransa aikana uskollisuus
myös tehtävälleen, siihen liittyville salaisuuksille.
Rehellisyys… Hän aina sanoi mitä ajatteli, silläkin uhalla että se aiheuttaisi
paheksuntaa ja jopa välirikkoja. Hän inhosi hännystelemistä, lahjuksien ottajia,
sanojensa syöjiä… Siis valtavaa määrää aikansa politiikkoja ja liikemiehiä.
Ovatkohan asiat paljoakaan muuttuneet ?
Isäni ei hakenut itselleen mainetta eikä kunniaa, teki vaan sen minkä katsoi
velvollisuudekseen. Kasa kunniamerkkejä, jotka ovat nyt jossain laatikosa,
olivat hänelle vaan "esineitä". Joukossa Ranskan Kunnialegioona sekä Italian
Maurizio e Lazaron komentajan risti, jonka kanssa käytetään vihreää frakkia !
Hänhän suostui käyttämään vaan suomalaisia ja virolaisia. Häntä häritsi
enemmän kuin kunnioitti kaikki "Ministeri", "Exellenz", "Commendatore", ym.
nimitykset. Kun hovimestari puhutteli häntä näin, niin isä sanoi että "taitaapa
tulla suurempi lasku"…
Tauno Jämsen syntyi jarrumies Abel Jämsenin ja hänen vaimonsa Elin'in
vaatimattomaan perheeseen täällä Mikkelissä 9 tammikuuta 1903. Hän
suomensi hautakiveen heidän nimensä Aapeliksi ja Elliksi. Aapeli kuoli
työtapaturmassa - siis kohtasi proletaarin kuoleman - jääden junan puskurien
väliin kytkiessään vaunuja. Suremaan jäivät Elli, isäni ja nuorin veli Veikko.
Elämä ei ollut helppoa köyhässä perheessä. Elli elätti poikiaan ompelemalla ja
kutomalla.
Vapaussota syttyi ja päättyi valkoisten voittoon. Nuori Tauno oli siinä mukana,
15-16 vuotiaana tosin ei ase kädessä, mutta soppakuskina mm. Mäntyharjun
taistelussa. Tehtävä ei ollut vaaraton, mutta siihen oli pantu nuorin ja vanhin.
Oli talvipakkanen ja isän kuskikaveri - 80 vuotias - kaivoi turkistaan
taskumatin ja tarjosi isälle "otapa poika tuosta lämmikettä" hänen ensimmäisen
huikkansa. Se olikin tuhtia korpirojua, varmasti yli 60%. Nuorukaisen
suukalvot paloivat !
Isä oli siis ensin Jämsen. 20-luvun alussa tuli laki, jonka perusteella sai
suomentaa nimensä. Hän sattui lukemaan päivän lehdestä että kaksi
rakastavaista olivat hukkuneet Jalanti järveen. Siitäpä sitten romanttinen nimi !
Veikko veli lähti vuolemaan kultaa Amerikkaan ja harjoitti siellä erinäisiä
ammatteja ahtajasta alkaen viimein saunottajaan ja hierojaan. Hänen
urheilullinen pohjansa - oli ollut vapaan painin Suomen nuorten mestari - oli
antanut tuntuvat näppivoimat. Hän hieroi jopa kuumies Edwin Aldrinia.
Muutoma vuosi ennen kuolemaansa, yli 80 vuotiaana, hänen lääkärinsä sanoi
että saat toki jatkaa sitä lenkkisi juoksua joka aamu, muttet enään ylämäkeä.
Veikko-setä lopetti siihen juoksun "eihän siinä ole mitään itua jos ei saa edes
ylämäkeä juosta".
Tauno päätti opiskella. Hyvät tulokset Mikkelin lyseossa eväinään, Tertin
kartanossa heinätöissä ja tukkijoella ansaitut rahat taskussa hän aloitti
Suomenkielen opinnot Helsingin yliopistossa. Mainittakoon että isä reputti
ylioppilaskirjoituksissa ensimmäisen kerran, koska jätti matikan kokeessa
valkoisen sivun, väittäen että sitä aihetta ei ollut opetettu. Kirjoitti siihen vaan,
lainaten vapaasti Martti Lutheria : "Tässä istun, muuta en voi".
Sitten alkoivat opinnot Helsingin ylipoistossa, Suomen ja Suomensukuisten
kielten linjalla. Haaveena Suomen kielen opettajan ura. Miten sitten kävi, hän
siirtyi valtiotieteelliseen, valmistautui kandidaatiksi mutta sopivan seppeleen
sitojattaren puuteessa ei vihitty maisteriksi. Hän oli hyvin aktiivi ns.
Ylioppilaselämässä, johon mahtui kuten tiedetään AKS, siis Akateeminen
Karjala Seura, Ylioppilaslehti, ja tietysti aina ansiotyö kesällä kassatilanteen
parantamiseksi. En siitä ajasta paljoakaan tiedä, paitsi hänen ystävystymisensä
Kekkoseen, molemmat AKSsälaisia. Mutta puhukaamme Urkista
myöhemmin.
Vuonna 1928 isä aviotui valtioneuvos Väinö Kiven tyttären Airi Tuulikin
kanssa. Ensimmäinen lapsi, Laina, kuoli 2 vuotiaana tuberkuloottiseen
aivokalvotulehdukseen. Tätä isäni suri koko elämänsä. Sitten 1933 syntyi
veljeni Heikki, ja viimein minä, 1942.
Nuoren ulkoministeriön virkamiehen, nousevan ja sitten kokeneen
diplomaattin, elämästä löytyy paljon mielenkiintoista ja jopa huvittavaa.
Suonette anteeksi jos en mainitse tarkkoja vuosilukuja, enkä aina nimiä, olkoon
menneeksi historialliselle täsmällisyydelle (onko muuten historiallista
täsmällisyyttä ? Onko historiallista totuutta olemassa ? Kun totuutta ei ole edes
opinalassani fysiikassa, jota pidetään niin täsmällisenä, niin saatika sitten
täysin ihmisen mielipiteisiin sidotussa tieteessä ?).
Isä, diplomaattinakin, oli hyvin suorasanainen ja aina taipumattomasti
periaatteitensa mies. Häntä ei johdattanut ainoastaan niin sanottu "ryssän viha",
mutta ehkä vielä kiihkeämpi agressivisuus ruotsalaisia kohtaan. Hän, joka
arvosti koulussa saatuja tuloksia, onnitteli koululaisia jotka saivat nelosen tai
jopa ehdot ruotsikielessä. Niin sitä pitää, sanoi hän ! Hänen usein jyrkkä
asenteensa ja taipumattomuus ei aina ollut hyväksi diplomaattista notkeutta
vaativissa neuvotteluissa, etenkin kaupallisissa, johtaen jopa välien
kylmenemiseen.
Johtolankanaan hänellä oli usko demokratiaan. Niinkuin Churchillille, se oli
hänelle huonoin hallistusmuoto, kaikkia muita lukuunottamatta.
Hän halveksi natseja ja fasisteja, varoittaen heistä.
Ollessan opiskelemassa 30 luvun alussa englantia Reading'issä, kun pubi-iltana
saksalainen opintotoveri oli kehuskellut Hitleriä ja kansallis-sosialismiä, isä
naurahti että nyt te "Braune Bataljonen - ruskaet SA pataljoonat - tervehditte
näin", nostaen kätensä natsitervehdykseen. "Mutta kun englantilaiset tulevat, te
tervehditte näin", nostaen molemmat kätensä… Matkustaen perheensä kanssa
Roomaan Saksan halki, makkuuvaununun käytävällä, SS upseeri taputti
sinisilmäisen veljeni Heikin liinanvaaleaa tukkaa sanoen "Du bist ein echt
German" - olet aito germaani - Isä tokaisi "Nein, Mongol !". Natsi
rotuteoreetikothan olivat leimanneet Suomalaiset Mongooleiksi, mutta
hyödylliseksi roduksi kuten Japanilaisetkin. Hän myös haukkui Saksan
ulkoministeriä Joachim von Ribbentropp'ia "Suomen syöjäksi", kuten
Vjatsheslav Molotov'ia. Olihan nämä miekkoset allekirjoittaneet sen
sopimuksen jonka seurauksena Talvisotamme syttyi.
Suurmiehiä hän kohtasi. Jos oli vain hetken nähnyt Adolf Hitlerin, hän oli
aterionut Benito Mussolinin pöydässä. Il Duce oli hänen sanojensa mukaan
ylimielinen, itsetietoinen mies jolla ei ollut mitään käytöstä, etenkään naisia
kohtaan. Pyydän, ettette tekisi mitään äkkinäistä vertausta kehenkään
nykyiseen italialaiseen valtiomieheen.
Kerrottakoon että vielä tänä päivänäkin Suomen Rooman suurlähetystössä ovat
käytössä äitini sinne valitsemat pöytähopeat !
Hän taivalsi myöskin kuriirina, neuvottelijana, täysivaltaisena ministerinä,
Espanjassa, Balkaneille, Unkarissa, Turkissa. Turkissa oli lähettiläänä
itsenäisyyssenaattori Onni Talas, isän ystävä (harva tuntee hänet myös satu
setänä : Isä Onni kertoo ja Isä Onnin uudet sadut). Siellä isä kutsuttiin itsensä
Mustafa Kemal Atatürk Pashan, nykyajan Turkin perustajan ja presidentin
pöytään. Tarvittiin sanasaattajaa vihatulle Kreikan kuninkaalle Yrjölle.
Suomalainen - puolueeton - diplomaatti oli paikalaan. Isä kuljetti kirjeen ja
lounasti kunikaan pöydässä, ja kuljetti vastauksen takaisin Ankaraan. Tekijänä
siinä oli myös hiukan salaperäinen Suomen Kreikan kunniakonsuli Eugen
Eugenides, upporikas laivanvarustaja ja suuri Suomen ystävä. Mitään isä ei ole
kertonut sen enempää, vaitilolupaukselleen uskollisena.
Matkustaessaan ministeri Talaan kanssa makuuvaunulla Budapestiin,
lähtiessään Istanbulin asemalta hän osti en tarkkaan tiedä mitä, mutta kun
myyjällä ei ollut antaa suuresta setelistä takaisin, isä suostui elävään
kilipukkiin pikkurahaksi. Siispä otus matkusti ensiloukan hytissä herrojen
kanssa. Rajoilla - Bulgaria - Romania - Unkari - passi- ja lipputarkastuksien
aikana isä vuoteensa alla puristi elukan kuonoa kädellään jottei se herättäisi
huomiota määkimällä ! Saavuttua Unkariin, ostettiin asemalla hiukan evästä ja
pukinpoika annettin maksuksi.
Välirauhan aikana isä kävi kaupallisia neuvotteluja Moskovassa.
Valtuuskunnan johtajan, Paasikiven, kanssa hän saattoi puhua vapaasti vaan
kävellen mikrofoneista kaukana Punaisella torilla. Paasikivi pohti aina "kuinka
voimme hyväksyä niitten vaatimukset ?". Isä vastasi siihen "kuinka voimme olla
hyväksymättä heidän vaatimuksiaan, on oikea kysymys !". Sitten olivat
neuvottelut. Vastapäätä kansankomissaari Anastas Mikoyan jota isä arvosti
rehellisenä miehenä, ehkä siitäkin syystä että tämä oli armeenialainen eikä
ryssä. Kesken neuvottelujen ovi aukesi ja sisään tuli itse Josif Stalin… Istuutui
pöydän päähän, latasi piipuunsa, sytytti, poltteli. Neuvostoliittolaiset eivät
saaneet enään sanaa suustaan… änkytys… hiljaisuus. Sanaakaan sanomatta
Stalin pisti piippunsa taskuunsa ja poistui. Neuvottelut alkoivat taas
normaalisti. Isä kertoi ettei hän koskaan ole kohdannut niin ilkeää katsetta kuin
Stalinin, eikä koskaan miestä, joka valaa sellaisen halvauttavan pelon jopa
korkeatasoisiin alaisiinsa.
Jatkosota tuli ja meni. Isä, vaikka olikin suojelluskunta upseeri ei joutunut
rintamalle, koska katsottiin hänet maalle tärkeämmäksi ministeriössä.
Rauhan tultua uhkasi selvä vaara kommunistisesta vallankaapauksesta
Suomessa. Valtiollinen poliisi - Valpo - oli jo kommunistien käsissä, samoin
sisäministeriö. Isä, joka oli ensimmäisien pidätettäviksi määrättyjen joukossa niinkuin on myöhemmin todistettu - lähti perheineen Ranskaan.
Isä sanoi aina että Suomi saa kiittää kolmea miestä itsenäisyydestään :
Presidentti Pehr Edvin Svinhuvudia, tietysti Marsalkka Mannerheimia ja…
Sosialidemokratien johtajaa Väinö Tanneria, joka ei suostunut puolueensa
liitton kommunistien kanssa. Niissä maissa joissa niin tapahtui, seurasi
vallankaappaus joka johti Neuvostoliiton alaisuuteen.
Pariisissa isä perusti Fennia nimisen yrityksen (ei mitään tekemistä
vakuutusyhtiön kanssa !), jonka toimena oli kaupankäynti Ranskan ja Suomen
välillä. Mutta se oli ainakin osittain peite pakolaishallitukselle, vallankaappauksen
ja Suomen miehityksen varalta. Presidentti Rytin neuvomana, isä
kutsui sinne Marskin entisen operatiivisen toimiston päällikön, asekätkennästä
istuneen, ranskankieltä taitavan Eversti Valo Nihtilän. Tämän salainen tehtävä
olisi ollut toimia NATOn kanssa yhdysupseerina, pakolaishallituksen
puolustusministerinä ja mahdollisen vapautusarmeijan kokoonpanijana.
Herroja kyllä virtasi Fenniassa ja etenkin sen alapuolella sijaitsevassa café Le
Select'issä. Politiikkoja, liikemiehiä, taiteilijoita, kirjailijoita.
Ja tietysti - Urho Kekkonen.
Urho-setä, niinkuin hän minulle oli, asui kirjastohuoneessamme, vietti lomaa
maalaispaikassamme Pariisin lähellä, saunoi, käveli isän kanssa pitkiä lenkkejä
puhellen vakavista asioista, yleensä rauhallisesti, joskus pysähtyen ja,
kasvotusten, kiihkeämmin. Hän poimi äidille köynösruusuja seisten henkensä
uhalla yläkerran ikkunalaudalle. Näytti jopa minulle, pikkupojalle, vatsassaan
olevaa pikää leikkaus arpeansa, leikitellen että Urho-sedälle laitetaan siihen
vetoketju, kun pitää niin usein avata ! Pariisissa Tauno ja Urho tietysti myös
juhlivat remseästi, ja saivat palatessaan pikkutunneilla äidiltä toruja.
Isän ja Kekkosen välit katkesivat sitten niin sanottuun "Kämpin tappeluun".
Siitä on paljon kirjoitettu, kaikenlaista, kuviteltua, huhuihin uskoen, mihikään
todellisuuteen perustuvaa. Tässä nyt lyhyesti äitini, ainoan läsnäolevan, versio.
Ensiksikin Kekkonen EI lähennellyt äitiäni. Se on häpeällinen huhu sekä
Kekkosen että vanhempieni muistolle. Ei mitään kabinetti kahakoita, muita
silminnäkijöitä. Isäni oli jo yöpuulla, kun Kekkonen pyysi sisään kulmasviitti
numeroon 462 jossa isä ja äiti aina asustelivat Helsingissä ollessaan.
Yöporttieri oli hiukan empinyt, mutta ei sentään katsonut voivansa estää itse
pääministeriä menemästä ministeri Jalannin puheille, myöhäisestä ajasta
huolimatta.
Herrat korkkasivat pullot, ja keskustelu vilkastui. Aiheena Kekkosen viimeinen
yritys saada isä puolelleen tulevissa presidentinvaaleissa, pois Tannerin
kannatajista. Isä oli kuitenkin vakuuttunut että Kekkonen menisi
Neuvostoliitolle liian positiiviselle linjalle, niinkuin sitten tapahtuikin, ihan
"suomettumiseen" asti. Vilkkaassa keskustelussa Kekkonen oli laukaissut että
kyllä hänestä tulee hyvä hallitsija, Suomelle uusi Aleksanteri ensimmäinen !
Isä tulkitsi sen siten, että Kekkonen tahtoo liittää Suomen Venäjään, kuten teki
Aleksateri vuonna 1809 Haminan rauhassa. Kekkonen oli sensijaan tarkoittanut
että hän liittää Karjalan takaisin Suomeen, ja antaa maallemme uudestaan ne
rajat jotka Haminassa piirrettiin, ja joita moni meistä toivoo vieläkin takaisin.
Isä löi. Kekkonen vastasi. Vertakin tuli, mutta kenen, nenästä ? Äiti sen
putsasi. Siis vihan juurena on täydellinen herrojen väärinkäsitys.
Myöhemmin äitini yllätti isän polttamassa Pariisin lämmitysuunissamme
papereita. Ne olivat kirjeenvaihto Kekkosen kanssa ! Kun äiti hämmästyi, jopa
hätääntyi, isä tokaisi että - anteeksi raakaa sanaa - "sehän on vaan p…kaa !".
Siinä meni nyt varmasti historiaa valaiseva aarre ! Ja miten olisi historia
muuttunut jos isä olisi ollut joustavampi ja kuitenkin suostunut yhteistyöhön
vanhan ystävänsä kanssa ?
Sen jälkeen Kekkosen oltua presidenttinä jo vuosia, hän yritti sovintoa.
Adjutantti soitti isälle että häntä odotetaan Tamminiemessä. Isä suostui.
Adjutantti soitti hetken kuluttua uudelleen ja välitti presidentin viestin "ota
omat viinat mukaasi". Isä vastasi, että jos talon puolesta ei tarjoilla, niin en
sitten tule. Sen pituinen se. Ei mitään väitöskirjan aihetta.
Isä oli ehdoton Euroopan kannattaja. Hänen mieltään ylensi Jean Monnet'n,
Robert Schumann'in, Konrad Adenauer'in ja kenraali de Gaulle'n asenteet.
Minulle hän usein sanoi "Sinä tulet näkemään Euroopan Yhdysvallat". Hän oli
- siitä hän usein keskusteli Nihtilän kanssa - Euroopan yhteisten Amerikan
Yhdysvalloista riippumattomien puolustusvoimien kannalla. Jenkkejä hän kyllä
tavallaan ihaili, mutta heihin hän ei luottanut. Lienee USA'n asenne Suomea
kohtaan sodan aikana ja sodan jälkeen siinä syynä.
Älkäämme unohtako että olemme tänään täällä juhlimassa urheilua ! Isä
kannusti aina urjeilun harrastusta, tuki sitä vaikutusvallallaan, ja kuten
tiedämme, myös rahallisesti. Mutta kummallista on että hän itse ei ollut
koskaan harrastanut mitään urheilua, paitsi sitä mikä oli koulussa pakollista ja
jokapäiväistä kahta kolmenvartin kävelyä ! Judoon hän kiinostui kun minä 17
vuotiaana aloitin harastuksen, joka katkesi liian nopeasti polvi vammaan
vihreän vyön kokeissa. Rupesin pelkäämään tatamia. Ehkä silloinen
valmentajani, Sveitsin entinen raskaan sarjan mestari, Samuel Blanc, korosti
enemmän judon fyysistä kun henkistä puolta, joka olisi ollut minulle tärkeää.
Sittemmin isä seurasi murtomaa hiihtosuorituksiani, kun osallistuin jopa
maratooneihin. Erään niiten maalissa hän odotti minua, liukastui ja nyrjäytti
pahoin nilkkansa. Siitä päätteli ettei hänestä ole enään edes katsojaksi
urheilussa !
Hiljalleen isä kuin erakoitui vanhetessaan, melkein kaikki ystävänsä olivat jo
poissa. Aika oli jättänyt Poliisimestari Bruno Arjangosta, Toiminnajohtaja
Aake Haakista, mainitakseni kaksi Mikkeliläistä. Hänellä oli enään vaan
perheensä, jota hän rakasti ja tuki, niinkuin minua omaa yritystäni perustaessa.
Helmikuun lopulla 1992 saatoin hänet Helsinkiin, jossa oli ensimmäiset - ja
luullakseni viimeiset - uudelleen sallitun AKSsän juhlat. Palattuamme
Sveitsiin, isä tahtoi saunaan alppimajaamme, hän kieritteli pitkään puhtaassa
pakkaslumessa tarviten kuitenkin auttavaa kättäni kömpiäkseen sieltä ylös.
Viikko sen jälkeen, hänet kuljetettiin sairaalaan, jossa muutomassa päivässä
keuhkofibroosi sai yliotteen vanhasta taistelijasta.
Kun olin 14 vuotias, isä antoi minulle elämän evääksi lauseen : "Rikas elämä
on tuskaa ja juhlaa". Mihin muuhun kun hänen elämäänsä tämä motto sopisi
paremmin !
Eläköön Urheilu, Isänmaa ja Mikkeli, taistelijoitten kaupunki !
Tauno Jalanti