Rakennustaito 5/2014

julkisivu
Teksti Vesa Tompuri
Kuvitus Matti Vuohelainen
Aleksanterinkatu
50:n yläkerrassa on
asuttu alusta alkaen
eli vuodesta 1846 –
lähes vuosisata ennen kuin viereinen
Keskuskatu avattiin.
Terastirappaus
ehostuu ennalleen
Terastirappauksen osaajia tarvitaan, sillä Helsingin
keskustan lukuisat terastirapatut julkisivut kestävät
kauan, mutta eivät ikuisesti.
V
iime keväänä alkoi Aleksanterinkatu 50:n julkisivuremontti Stockmannin tavaratalon naapurissa. Työ valmistui kesällä. Korjattava rakennus on Helsingin vanhimpia. Vuonna 1846 valmistuneen talon mieltää
herkästi viereisen rakennuksen, sata vuotta
nuoremman ja kerrostolkulla korkeamman
Rautatalon osaksi, mikä todennäköisesti on
ollutkin Rautatalon suunnitelleen arkkitehti
Alvar Aallon tarkoitus.
”Ajan saatossa julkisivua on toki jonkin
verran muutettu. Esimerkiksi Rautatalon
viereinen kapea ikkuna-aukko on tehty vasta 1950-luvulla Rautatalon rakentamisen yhteydessä”, kertoo työpäällikkö Olli Palonen
Wareco Oy:stä.
Palosella on yli 30 vuoden kokemus korjausrakentamis- ja entisöintitöistä, joihin
hän kouliintui hiljattain toimintansa lopettaneessa Entisöinti Pulla Oy:ssä. Viime vuodet
hän on vetänyt vastaavia hankkeita Warecossa ja vakiinnuttanut yhtiön maineen vaativien entisöintien toteuttajana.
Palonen pitää terastirappausta arvossa,
koska ammattitaitoisesti toteutettuna se pysyy kunnossa pitkään ilman mitään ylläpitotoimia. Hän myös tuntee tämän lajin kaikki
variaatiot paremmin kuin lähes kukaan näillä leveysasteilla.
”Tässä on kyseessä kampahakattu terasti.
Sen tunnistaa meisselin avulla hakatusta kuviosta, joka muistuttaa kamman jälkeä. Pesuterasti on toinen suhteellisen yleinen menetelmä Suomessa. Kolmas täällä suosittu rat-
34 Rakennustaito
kaisu on niin sanottu köyhän miehen terasti, jossa tuoreeseen laastiin upotetaan kiviä
tai lasinsiruja.”
Kovuutta valkosementillä
Terasti- eli mineraalirappaus on vähentynyt
uudisrakentamisessa kuriositeetiksi sen jälkeen, kun työn hinta on karannut pilviin. Käsityövaltainen menetelmä maksaa halvimmillaankin – köyhän miehen terastirappauksena – vähintään kolme kertaa niin paljon kuin tavanomainen rappaus. Taloudellista vaakakuppia kuitenkin tasapainottaa pitkä
käyttöikä ja huoltovapaus.
Korkeahko neliöhinta muodostuu paitsi­
asennuksen hitaudesta myös materiaalikustannuksista. Sementtiä tarvitaan paljon
enemmän kuin normaalirappauksessa. Tavallinen sementti ei sävysyistä käy, vaan tarvitaan valkosementtiä.
Terastirapattuja taloja on eri puolilla KantaHelsinkiä yhteensä sadoittain. Aleksanterinkatu 50:n julkisivukorjauksen suunnitellut, talon
ylimmässä kerroksessa asuva arkkitehti Pär
Silén pitää selvänä, että vaativan menetelmän
osaajia tarvitaan jatkossakin, vaikka uudiskohteissa terastirappaus onkin harvinainen.
”Tämä on tietääkseni Domus Litonin eli
Aleksi 50:n terastirapattujen julkisivuosien
ensimmäinen varsinainen peruskorjaus. Yli
80 vuoden korjausväli osoittaa, että terastirappaus oikein käytettynä kestää. Menetelmä­
oli yleinen 1920- ja 30-luvuilla muun muassa Töölöä rakennettaessa. Tietääkseni terastipintoja ei ole jouduttu sielläkään laajalti
­uusimaan”, Silén kertoo. n
Olli Palonen
(vas.) hallitsee
terastirappauksen
lajit köyhän
miehen teras­
tista kampahakattuun.
Halvimmillaan­
kin terasti­
rappaus mak­
saa vähintään
kolme kertaa
niin paljon kuin
tavanomainen
rappaus.
Harry Hilli (alh.)
tietää, että
terastirappaus
vaatii tarkkuutta.
Aleksanterin­katu
50:ssä on kampa­
hakattu terasti
(alinna kesk.).
Rakennustaito 35