docKaksin eläminen
download 
Report Transcription
Kaksin eläminen
LAP S E T TOM IE N Y HD ISTYS SIM P U K K A RY:N JÄ S EN LEHTI Lapsettomana yhteiskunnassa Uusi kolumni: Mitä mies ALKIOTUTKIMUS apuna hedelmöityshoidoissa Kaksi kokemusta kohduttomuudesta Anitta Stuart: Kaksin eläminen voi olla myönteinen vaihtoehto 3 201 4 Fertinova on osa Terveystalo-konsernia. Sisällys 3 | 2014 Teema: Lapsettomana yhteiskunnassa 4 | Terveisiä toimistolta 5 | Pääkirjoitus 6 | Lapsettomana yhteiskunnassa Missä on lapsettoman paikka? Voiko lapsettomuudesta löytää voimavaroja? 10 | Näytelmä lapsettomuudesta Liisu Aurasmaa tiivisti yhteen tuntiin lapsettoman koko maailman. Syntyi näytelmä Varpunen. 12 | Anitta Stuart: rakastan elämää Tukea uuden elämän syntyyn 15 | Mitä mies 16 | Lyhytaikainen sijaisvanhemmuus 18 | Lapsettomuus ja parisuhde 12 Voimme itse vaikuttaa siihen, miten voimme parisuhteessa. Minna Tuomisen mukaan lapsettomuus on parisuhteelle uhka tai mahdollisuus. Lapsettomuus on mahdollistanut Anitta Stuartille vapauden. Kotiin sitovat vain weimarinseisojat Nina ja Olivia, joten ystäviin, matkusteluun ja harrastuksiin voi käyttää paljon aikaa. 22 | Alkiotutkimus Alkioiden geneettisiä ominaisuuksia tutkimalla voidaan auttaa koeputkihedelmöityshoidoissa olevia. Haaveena oma lapsi? 25 | Anniina on uusi vertaistukikoordinaattori Jos oma lapsi syystä tai toisesta antaa odottaa itseään, lapsettomuuden hoitoon erikoistuneet asiantuntijamme voivat auttaa. Anniina Voutilainen aloitti elokuussa innolla työnsä Simpukassa. Hänelle tärkeää on vertaistukiryhmien toiminnan tukeminen. Lapsettomuushoidolla voidaan auttaa jopa 80 % lapsettomista pareista saamaan oma lapsi. Olemme auttaneet jo tuhansia pariskuntia ja itsellisiä naisia. 15 Kuuntelemme sinun toiveitasi Jokainen tapaus on ainutkertainen, ymmärrämme ihmisten yksilölliset huolet ja tarpeet. Teemme jokaiselle asiakkaallemme henkilökohtaisen hoitosuunnitelman. 26 | Elämä ilman kohtua Heli Huurtomaa ja Pinja Pulkamo kertovat, miltä tuntuu olla synnynnäisesti kohduton. Esa Kynäslahti kirjoittaa kolumnissaan miehen tiestä. Mitä miehelle tapahtuu, kun hän ei pysty täyttämään yhteiskunnan asettamia odotuksia? Jo ensimmäisen henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä voimme suunnitella aikataulua. Uusi nimi, tunnustettu osaaminen Fertinovassa yhdistyvät Helsingin Fertinovan, Turun ja Tampereen AVA-klinikoiden sekä Jyväskylän In-Tiimin palvelut ja kokemus. Sinua palvellaan luotettavasti ja luottamuksella. Noudatamme toiminnassamme hedelmöityshoitolakia. 28 | Kirja-arvio: Pitkä tie äidiksi 30 | Tutkimuskatsaus 32 | Vertaistuki 34 | Äidiksi pitkän lapsettomuuden jälkeen 35 | Löysin itseni Afrikassa Hanna Jylhä IVF-bioteknologi Annamari Lähteenmäki lapsettomuuslääkäri OTA YHT E Y T TÄ : [email protected], puhelin 030 6333 850 • [email protected], puhelin 030 6333 780 35 36 | Lukijoilta Maria Kuosa matkusti lapsettomuuslomalle Afrikkaan. Hän lähti kauas pystyäkseen näkemään lähelle. 37 | Seuraavassa Simpukassa 38 | Yhdistys tiedottaa • [email protected], puhelin 030 6333 750 • [email protected], puhelin 030 6333 880 • www.fertinova.fi EL Ä M Ä NT E H TÄVÄNÄ U U S I ELÄMÄ Simpukka 3 | 2014 3 l TERVEISIÄ TOIMISTOLTA PÄÄKIRJOITUS l Simpukka on Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n jäsenlehti. Se lähetetään yhdistyksen jäsenille jäsenetuna. ILMOITUSHINNAT 1/8 sivu 100 euroa, 1/4 sivu 160 euroa, 1/2 sivu 234 euroa, 1/1 sivu 390 euroa Kaikki ilmoitukset ovat värillisiä. LEHDEN HINTA MUILLE KUIN JÄSENILLE Vuosikerta 28 euroa Irtonumero 7,50 euroa (+ postituskulut) SIMPUKAN TOIMITUS Anne Lindfors, päätoimittaja [email protected] Satu Rautakallio-Hokkanen, toimitussihteeri [email protected] Anna-Kaisa Hakkarainen, Esa Kynäslahti, Miia Mikkonen, Natalia Ollus, Sini Persson ja Laura Roininen SIMPUKAN TILAUKSET, OSOITTEET JA JÄSENASIAT [email protected] SIMPUKAN AIKATAULU Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava Simpukka ilmestyy joulukuussa. Aineisto lehteen tulee olla toimituksessa viimeistään 27.10.2014. Kannen kuva: Raisa Kyllikki Ranta Ulkoasu ja taitto: Reija Jokinen Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2014 ISSN 1797-8564 LAPSETTOMIEN YHDISTYS SIMPUKKA RY Toiminnanjohtaja Anne Lindfors [email protected], 040 181 7911 Työntekijöiden yhteystiedot sivulla 37. Uutta kokeilemaan Useimmat ihmiset tarvitsevat jonkinlaisia arkirutiineja tuomaan elämään turvallisuutta ja järjestystä. Aina silloin tällöin kannattaa kuitenkin ravistella vanhoja uria ja kokeilla jotain uutta. Pienetkin muutokset piristävät paljon. Keväällä toimiston virkistyspäivänä teimme ratsastusretken, enkä ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Siinähän sitten hytkyin ratsuni Vekkulin selässä ja yritin näyttää vanhalta tekijältä. Ei tainnut kukaan uskoa, mutta hauskaa oli! Syksy merkitsee muutosten aikaa. Luonto valmistautuu talveen räiskäyttämällä värien ilotulituksen, joka näkyy hetken ja hiipuu sitten kylmeneviin ilmoihin. Ihmisetkin tempaisevat ennen talven pimeyttä: moni aloittaa uuden harrastuksen, osallistuu jollekin kurssille tai aloittaa opinnot. Uuden kokeilemisesta voi ammentaa voimia tulevaa pimeää vuodenaikaa varten. Kun keväällä aloitin työskentelyn täällä Simpukassa, likipitäen kaikki oli minulle uutta. Yhdistykseen, sen toimintaan ja etenkin sen ihmisiin tutustuminen on ollut antoisaa puuhaa. Ja aina löytyy uutta opittavaa. Tähän mennessä minullekin on syntynyt joitain rutiineja, mikä toivottavasti vain sujuvoittaa työntekoa. Tylsää ei ainakaan voi tulla, Simpukan syksy ja talvi ovat mielenkiintoisia tapahtumia täynnä! Mitäpä jos osallistuisit vaikka yleisöluentoon, parisuhdepäivään tai vertaistapaamiseen? Takuulla kannattaa. Kuten sanotaan, mikään ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Simpukassa tämä näkyy siinä, kun uusi vertaistukikoordinaattori Anniina hyppäsi remmiin elokuun alussa. Tervetuloa mukaan, toivottaa toinen melko tuore simpukkalainen! Toivottavasti meille jokaiselle löytyy sopiva tasapaino tutun ja turvallisen sekä uuden ja innostavan välillä. Leena Tuutijärvi Toimisto Verstaankatu 5 A LH 3, 33100 Tampere 0400 844 823 Puheenjohtaja Miia Rajamäki [email protected] 040 721 4858 www.facebook.com/simpukka.info Tulin itse Simpukan toimintaan samalla tavalla kuin niin moni muukin – vertaistukiryhmän kautta. Hieman epätavallista saattoi olla se, että aloitin heti ryhmän vetäjänä. Pääkaupunkiseudulla ei ollut ryhmää silloin, kun itselleni sellainen olisi ollut tarpeen, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Simpukka-lehdestä huomasin ilmoituksen ryhmänvetäjien koulutuksesta ja lähdin mukaan. Ehdin olla ryhmänvetäjänä lopulta noin vuoden verran. Sitten tulin raskaaksi, ja ryhmämme omat säännöt edellyttivät minulta pois jättäytymistä. Olin jo ehtinyt ajatella, että aikani Simpukassa olikin sitten siinä. Nimeni oli kyllä edelleen toimistolla tiedossa mahdollisia haastattelupyyntöjä varten. Pari–kolme vuotta ryhmästä pois jäämisen jälkeen sain yllättäen puhelun Simpukasta. Minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut toimimaan Simpukan hallituksessa. Hetken aikaa toiminnanjohtajan kanssa juteltuani lupasin, että olen käytettävissä hallituksen jäseneksi. Minulla oli aiempaa kokemusta monenlaisesta yhdistystoiminnasta, ja ajattelin, että osaamisestani voisi olla hyötyä Simpukalle. Ajattelin, että voisin antaa jotain takaisin – olinhan saanut vertaistoiminnasta paljon tukea, kun olin kaikkein pahimmassa tilanteessa. Simpukka on yhdistyksenä hyvässä asemassa. Olemme päässeet RAY:n toiminta-avustuksen piiriin, ja se mahdollistaa meille palkatun henkilökunnan. Hallitus osallistuu toiminnan suunnitteluun ja jossain määrin valvoo toimiston työtä. Käytännön toteutuksesta vastaavat ammattitaitoinen ja työstään innostunut henkilökunta ja meidän mahtavat va- paaehtoistoimijamme, kuten vertaisryhmien vetäjät. Ilman vapaaehtoisten suurta panostahan ei Simpukan toimintaa kuitenkaan olisi. Eri tutkimuksissa on todettu vapaaehtoistyön olevan hyvin palkitsevaa. Hyvän mielen lisäksi saa esimerkiksi uusia ystäviä ja voi kehittää erilaisia elämässä tarvittavia taitoja. Voipa vapaaehtoistyö joskus olla se jokin, jolla saadaan se viimeinen piste plakkariin työhaastattelussa. Yhdistystoimintaan kuuluu sekin, että toimijat vaihtuvat. Hitaasti ehkä, mutta vaihtuvat kuitenkin. Elämäntilanteet muuttuvat, aika ei enää riitäkään, tai sitten tuntuu siltä, ettei ole enää mitään annettavaa. Joskus oma kiinnostus vain loppuu, suuntautuu muualle. Syitä lopettaa on yhtä paljon kuin syitä aloittaa. Uusia, aloittavia, aktiivisia toimijoita toivomme tietenkin tapaavamme. Uusia vertaistukiryhmiä toivotaan perustettavaksi, mutta vetäjiä puuttuu. Syyskokouksessa valitaan hallituksen jäsenet ensi vuodeksi. Olisitko sinä kiinnostunut toimimaan Simpukassa tai tunnetko jonkun, joka voisi olla? Kerron mielelläni lisää, jos kiinnostuit, samoin Simpukan työntekijät vastaavat kysymyksiin. Simpukka tarjoaa kaikille vapaaehtoistoimijoilleen tukea ja koulutusta. Emme jätä ketään yksin – siksi mukaan uskaltaa tulla, vaikka ei olisi koskaan aiemmin ollut mukana yhdistys- tai vapaaehtoistoiminnassa. Oma kiinnostus ja innostus riittävät. Miia Rajamäki Simpukan helmi STUDIO KARLING JÄSENMAKSUT 26 euroa/henkilö 6 euroa/perhejäsen 260 euroa/ainaisjäsen 320 euroa/ainaisjäsen, pariskunta 35 euroa/ammattilaisjäsen 10 euroa/kannatusjäsenmaksu 75 euroa/kannatusyhdistysmaksu Tilinumero FI07 4726 0010 0110 26 www.simpukka.info Järjestöelämästä Anna Rotkirch Tutkimusprofessori ja Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch on tutkinut erilaisia lapsettomuuteen liittyviä teemoja ja nostanut niitä yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvästi esiin. Aiheista, kuten vahvasta kaipuusta saada lapsi sekä syntyvyydestä ja lasten saamisesta Suomessa on tärkeää saada tutkimukseen perustuvaa tietoa. Simpukka kiittää Annaa arvokkaasta työstään, uutteruudesta, intohimoisesta asenteesta ja tiedon tuomisesta ihmisten ulottuville. Simpukka-yhdistys myöntää Simpukan helmen henkilölle tai taholle, joka on edistänyt lapsettomien hyvinvointia yhteiskunnassamme. 4 Simpukka 3 | 2014 Simpukka 3 | 2014 5 l SYKE SYKE l ”Joskus tuntuu, etteivät ne, joilla on lapsia, ymmärrä sitä, että on meillä silti perhe.” TEKSTI: ANNIINA VOUTILAINEN Lapsettomana yhteiskunnassa Kysyimme Simpukan Facebook-sivuilla ja foorumilla, millä tavalla yksin ja kaksin elävät lapsettomat kokevat asemansa suhteessa lapsiperheiden asemaan yhteiskunnassa. Miten he määrittelevät oman perheensä? Mitä voimavaroja lapsettomuus on tuonut mukanaan? Voiko lapsettomuudesta olla erityistä etua tai haittaa? Asenteet työelämässä Kyselyyn vastanneiden kokemuksissa nousi etenkin lapsettomuuden vaikutus työelämään. Työpaikoilla oletetaan usein, että lapseton joustaa esimerkiksi työvuoroissa ja lomia suunniteltaessa. ”Vastavihittynä vaimona työhaastattelussa kysyttiin lapsientekosuunnitelmista, enkä sillä kertaa saanut työpaikkaa. Muutaman vuoden päästä sama työnantaja palkkasi minut vakituiseen työsuhteeseen. Luulen, että lapsettomuudella saattoi olla vaikutusta siihen, että sain nykyisen työpaikkani. Toisella haastatteluun valitulla oli neljä pientä lasta ” ”Lapsettomuus on tuonut etua, mikäli on tarvetta esimerkiksi tehdä ylityötä ja näin hankkia ylimääräistä rahaa. Olen käyttänyt lapsettomuutta myös valttikorttina töitä hakiessa, koska katson pystyväni joustamaan työvuorossa, en tule jäämään äitiyslomalle, eikä minun tarvitse olla pois töistä lapsen sairauden vuoksi.” ”Joskus työssä ärsyttää oletus, että lapseton voi joustaa eri tavalla kuin lapsiperheellinen, esimerkiksi olla kolmivuorotyöläisenä juhlapyhinä töissä, kun ei kerran ole lapsia. Joskus tuntuu, etteivät ne, joilla on lapsia, ymmärrä sitä, että on meillä silti perhe.” ”Vuorotyössä usein ajatellaan, että lapsiperheelliset tarvitsevat muun muassa joulut vapaaksi, mutta yhtä lailla lapsetonkin haluaa viettää joulua ennemmin kotona kuin töissä.” ”Lapseton on töissä, kun lapselliset ovat poissa. Lapseton maksaa äitiyslomia ja hoitovapaita saamatta itse pitää vastaavaa.” 6 Simpukka 3 | 2014 Huomataanko meidät? Kyselyn vastauksissa kävi ilmi, että lapseton voi kokea olevansa sivustakatsoja, koska lapsettoman asemaa ei aina huomioida päätöksenteossa. Jos lapsettomuudesta ei puhuta yhteiskunnassa, kokemus hiljaisesta vähemmistöstä vahvistuu, ja lapseton kantaa taakkaansa yksin. ”Lapsettomana saa tehdä ehjän työuran, mutta toisaalta maksetaan aika paljon veroja. Lapsettoman on aika vaikea saada yhteiskunnalta tukea ja apua esimerkiksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Asenteet ovat vieläkin sellaisia, että perhe on vain se, jossa on lapsia. Kesälomilla ärsyttää, että harvoin on tarjouksia kahdelle aikuiselle tai että otettaisiin erityisesti huomioon, ettei lomalla välttämättä halua syödessään istua huutavien lapsilaumojen ympäröimänä.” ”Asuminen on yksinäiselle kalliimpaa kuin perheelliselle. Lapsettomia ei tueta ollenkaan, mutta perheellisiä kyllä.” ”Monesti ei ymmärretä, että kaikilla ei oikeasti ole lapsia. Ei tarvita isoa asuntoa, lapsiperheautoa ja hotelleissa perhehuonetta.” Parisuhde on tärkeä Yhteiskunnan peruselementti on perhe. Perinteisen perhekäsityksen taustalla on rakenteellisesti hyvin yksipuolinen määritelmä. Perhekäsitys peilaa kuitenkin yhteiskunnan muutosta, ja yhteiskunnallinen keskustelu monimuotoisemmasta määrittelystä on tarpeen. Kokemus perheestä on rakenteellista määrittelyä laajempi. Kyselyssä nousi esille, että perheitä ei ole vain yhdenlaisia. Perhe muodostuu tun- nesiteestä, joka yhdistää sisarukset, sukulaiset, ystävät ja lemmikit. Kaksikin on perhe. ”Kun ei ole omaa lasta ja perhe on virallisesti minä ja oma aviomies, täytyy panostaa parisuhteeseen, jotta se pysyisi mahdollisimman hyvänä ja ehjänä. Oma mies on sitten vielä tärkeämpi!” ”Lapsettomuus on tehnyt minusta henkisesti vahvemman. Se on vahvistanut parisuhdetta, ja osaan arvostaa pieniä, hyviä asioita elämässä. Lähdin myös opiskelemaan uutta alaa lapsettomuuden myötä. Koen vapauden tunnetta, kun saamme miehen kanssa olla ja mennä, miten haluamme.” ”Lapsettomuus on asettanut kovan koetinkiven suhteelle heti alusta lähtien. Hoidot läpikäyneenä tietää, että suhde on varmasti vahvalla pohjalla.” ”Olen iloinen siitä, että puolisollani ja minulla on hyvä, pitkä avioliitto. Se on kestänyt sekä pitkän lapsettomuushoidon että tyhjiön, joka tuli hoitojen loputtua. Meillä huumori on pelastanut monelta synkältä hetkeltä.” Karvaiset perheenjäsenet Kyselyn vastauksissa perheen määrittämisessä erityisen tärkeään asemaan nousivat lemmikit. Niitä kuvattiin täysivaltaisiksi perheenjäseniksi. Koiralapset, karvaiset pojat, iloiset kissat ja muut tuovat elämään iloa ja sisältöä. Lemmikkien kanssa harrastaessa ei kysellä lasten perään. ”Puolisoni pahasta eläinallergiasta huolimatta saimme kuin vahingossa pienen koiran, joka ei allergisoi. Koira on tehnyt meistä perheen.” Kuka käy katsomassa? Perheen rooli mietitytti myös pohdittaessa tulevaisuutta ja vanhuutta. Yksin ja kaksin elävien lähiomaiset saattavat olla samanikäisiä kuin he itse ovat, joten huolta herätti, kuka hoitaa asioita ja käy katsomassa vanhainkodissa. ”Joskus mietin vanhuutta, kun ei ole perillisiä, hoitajia tai vanhainkotiin katsojia.” ”Pelko yksinäisestä vanhuudesta, vaikka toki tiedän, etteivät lapsetkaan mikään vakuutus sitä vastaan ole. Ihan silkka yksin jäämisen pelko, jos puoliso menehtyy.” Oma aika ja vapaus Kyselyssä selvitettiin myös, mitä hyviä asioita on koettu lapsettomuudessa ja mitä hyvää se on tuonut elämään. Tärkeäksi teemaksi nousi vapaus ja aika, jota voi antaa itselle ja läheisille. Lisäksi vertaistuki koettiin voimavaraksi. > Simpukka 3 | 2014 7 l SYKE Olen saanut vapauden kokea elämää ja tarkastella itseäni. ”Lapsettomuus on tuonut avarakatseisuutta ja hienotunteisuutta erilaisia tilanteita kohtaan. Olen myös saanut Simpukan kautta uusia ystäviä. Vaikeiden tunteiden käsittelystä ja läpikäymisestä on saanut myös valtavasti voimavaroja ja itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan. Vaikka sillä hetkellä ne tuntuvat ikäviltä, myöhemmin niistäkin osaan olla kiitollinen.” ”Näemme ystäviämme varmasti useammin, kuin mitä ehtisimme, jos meillä olisi lapsia. Ystäväpiirimme on myös aika laaja, ja meillä on jo yhteensä kahdeksan kummilasta. Välillä olen miettinyt, johtuuko tämä kummilasten määrä juuri siitä, että olemme ehtineet viettää niin paljon aikaa ystävien kanssa, ja tulleet läheisimmiksi. Kummius on itselle kunnia-asia!” ”Saan iloa, kun olemme lapsettomuuden kanssa sillä tavalla sinut, että voin puhua siitä avoimesti ja herättää keskustelua aiheesta.” ”Läheiset ystävät, perhe ja erityisesti siskon lapset tuovat iloa elämään. Myös harrastuksista ja matkustelusta saa iloa! Lohduttavaa on myös tieto siitä, että emme ole ainoita lapsettomia.” ”Aamu-unisena saan nukkua aamulla. Reissuun on helppo lähteä, kun ei tarvitse miettiä asioita lasten kannalta. Lisäksi töiden jälkeen on vielä omaa aikaa.” ”Lapsettomuudesta on ollut taloudellista hyötyä, kun lapsen kuluja ei ole. Työelämässä ei tule äitiys- ja hoitovapaajaksoja töistä, ja on mahdollisuuksia edetä uralla.” ”Voin matkustaa ja käydä helpommin ulkona syömässä. Emme tarvitse isoa asuntoa ja autoa, ja on enemmän rahaa käytettävissä. Saan levätä, kun väsyttää, ja on vähemmän stressiä ja hoidettavia asioita.” Edunvalvoja kannattaa hankkia ajoissa Olemme yli kuusikymppinen lapseton pariskunta ja huolestuin siitä, kuka auttaa meitä kun vanhenemme. Eräs lapseton ystäväni suositteli edunvalvojan hankkimista ”silloin kun vielä seisotte kahdella jalalla”. Erityisesti pohdin sitä mahdollisuutta, että jään leskeksi ja sairastun tai dementoidun, enkä pysty hoitamaan asioitani itse. Aloin miettiä, ketä voin pyytää tähän luottamustehtävään. Ainoat lähiomaiseni ovat sisaren lapset, jotka asuvat kaukana ja siksi eivät tule kysymykseen. Tiedän, että edunvalvojan pitäisi olla meitä paljon nuorempi, mutta en tunne ketään tehtävään sopivaa. Aloin miettiä läpi ystäväpiiriä. Tulostin netistä tiedot edunvalvojan tehtävistä ja kerroin niistä ystävälleni, joka suostui. Laadin mallin mukaan valmiiksi asiakirjan, jossa valtuutan ystäväni edustamaan minua sekä taloudellisissa, terveyden- ja sairaanhoitoa koskevissa asioissa että muissakin asioissa, joiden merkitystä en kykene ymmärtämään sillä hetkellä. Allekirjoitin paperin kahden todistajan läsnä ollessa, jotka todistivat sen päteväksi. Edunvalvontavaltakirjan teko huojensi mieltäni. Nyt ainoa ongelma on, että edunvalvojani on saman ikäinen kuin minä ja vanhenemme samaan tahtiin. Kumpi meistä sairastuu tai kuolee ensin? Silloin täytyy saada uusi edunvalvoja, jos hän ei pysty enää hoitamaan tehtävää. Pitää löytää nuorempi henkilö. Viranomainen voi myös hoitaa edunvalvontaa, mutta olen kuullut, että yhdellä edunvalvojalla saattaa olla jopa kymmeniä valvottavia, joten se ei olisi hyvä ratkaisu. Olen tehnyt myös hoitotahdon tulevasta hoidostani ja testamentin omaisuudestani, koska lapsia ei ole pitämässä puoliani tai perimässä omaisuuttani. Seksiä ja Stand Uppia La 8.11. klo 17 O’Connell’s Irish Bar, Rautatienkatu 24, Tampere Stand up -koomikko Antti Syrjä kertoo enemmän ja vähemmän omaan elämäänsä liittyvistä tapahtumista ja havainnoista. Asioita yhdistää monesti Antin taipumus joutua hämmentäviin tilanteisiin. Mieltä askarruttaa myös tuore avioliitto – miten tähän on tultu ja mitä tästä on opittu. Parisuhde on monimutkainen yhtälö miehen näkökulmasta. Lapsettomuuttakin esityksessä käsitellään. Työkaluja vällyjen väliin – Mirka Paavilainen, psykologi, psykoterapeutti, seksuaalineuvoja lapsettomuusklinikka Ovumiasta purkaa puheenvuorossaan seksuaalisuuteen liittyviä myyttejä, liennyttää pelkoja ja tarjoaa lapsettomille työkaluja vällyjen väliin ja myös niiden ulkopuolelle. Illan yhteistyökumppanina Ovumia. Tarjoilun vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista [email protected] tai numeroon 0400-844 823 pe 31.10.2014 mennessä. Ilmoitathan myös mahdollisista erityisruokavalioista. Tilaisuuden alussa Simpukan syyskokous (lisätietoa sivulla 38). Naurettavan hauska irkkupubi-ilta luvassa nääs! Tule sinäkin ja ota kaveri mukaan! Pirjo Lääperi Lukuisten yritysten jälkeen he olivat jo luopumassa toivosta. Kunnes eräänä päivänä yrittäminen muuttui odottamiseksi. KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS: TEIDÄN PERHE PÄÄNÄYTTELIJÄ: PALJASTUU MYÖHEMMIN TEKNINEN ALKUTOTEUTUS: OVUMIA HEDELMÖITYSHOITOKLINIKKA Ajanvaraus ja tiedustelut ma-pe 8.15-11.30 ja 12.00-15.30 p. 020 747 9310 • www.ovumia.fi • Biokatu 12, Tampere 8 Simpukka 3 | 2014 Simpukka 3 | 2014 9 Saksittua TEKSTI: LIISU AURASMAA KUVAT: RIIKKA AURASMAA JA 123RF kesken esityksen sekä prosessoida jo kuultuja, nähtyjä tapahtumia. Peli, jossa ei ole sääntöjä Esityksessäni pohdin yhä uudelleen esiin nousevaa kysymystä: ”Miksi?” Kierrän kaukaa sukujuhlan, jossa pyöreitä vatsoja ja pieniä lapsia ihastellaan – kun oma vatsa ei koskaan pyöristy, se musertaa mielen. Lapsien puutetta kummastellaan, ja se on kahvipöytäkeskustelun aiheena: ”Milloinkas ja koska ja joko sitä ollaan, vai oletko niin itsekäs, että ette lapsia halua elämäänne, että ura ja oma etu vaan?” Miten näihin kysymyksiin voisi vastata? Koskaan en sano, että yritetty on. On eletty toiveesta pettymyksen ja itkun kautta taas uuteen toiveeseen ja pettymykseen. Kaikkea on tullut kokeiltua, ja samalla rahalla, joka tähän lapsentekoon on laitettu, olisi saanut jo uuden auton. Että kaikilta se ei onnistu niin helposti ja että tässä sitä ruoditaan itsekkyyttäni ja urakeskeisyyttäni samalla, kun sydämeni, sisimpäni ja kohtuni vuotavat verta ja ovat hiljaa. Kun kerron, että en voi koskaan saada biologista lasta, laskeutuu raskas hiljaisuus. Siihen sekoittuu sääliä, halveksuntaa, paheksuntaa ja myös surua puolestani. Onko minun jaksettava kantaa oman suruni lisäksi myös muiden suru ja pettymys? Varpunen nousee siivilleen Katso näytelmän esitysajat sivulta 36. On niin paljon kysymyksiä, joihin on vaikea vastata. Yksi kysymys toistuu yhä uudelleen: miksi toiset, miksen minä? Vaikka ei tarvita kuin kaksi pikkuruista, toisensa kohtaavaa solua, sekin osoittautuu joskus mahdottomaksi. Liisu Aurasmaa tarttui vakavaan aiheeseen ja kirjoitti näytelmän, jota ihmiset tarvitsevat. Mutta miten yhteen tuntiin saa mahtumaan lapsettoman koko maailman? Miksi juuri lapsettomuus? Viime keväänä näin Seinäjoella esityksen nimeltä Paleltunut taivas, joka oli esitys uskosta, toivosta ja hengellisestä väkivallasta. Paleltunut taivas -esitys käsitteli uskonnollisten yhteisöjen sisällä ilmenevää positiivista voimaa ja samalla vallan väärinkäyttöä. Esityksessä pohdittiin, mitä tapahtuu, kun ihmisestä tulee jonkin uskonnon, järjestelmän tai aatteen uhri. Jotain samankaltaisuutta tunnen myös suhteessa lapsettomuuteen, siihen, mihin se ihmisen ajaa: uskomaan, toivomaan ja uhraamaan melkeinpä kaikkensa lapsitoiveen alttarille. Melko pian Paleltuneen taivaan nähtyäni minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä oma 10 Simpukka 3 | 2014 On eletty toiveesta pettymyksen ja itkun kautta taas uuteen toiveeseen ja pettymykseen. esitys Seinäjoen kaupunginteatteriin. Aiheen suhteen sain vapaat kädet – kunhan se olisi henkilökohtainen. Näkemäni esitys vaietusta ja tekijöilleen hyvin henkilökohtaisesta aiheesta vaikutti minuun niin, että tunsin sisälläni paineen ottaa esille perheellistymisyrityksieni monimutkaisen maailman. Yhteiskuntakelpoisuuteni on epäselvä – minulla ei ole oikeaa perhettä. En ole oikea nainen ilman lasta, en ole täyttänyt velvollisuuttani. Olen kysynyt lukuisia kertoja: Miksi en minä, miksi? Toisinaan tunnen suunnatonta raivoa ystäviäni kohtaan, jotka ovat raskaana. Mutta miksi? Eihän se ole minun elämästäni pois, että he perheellistyvät. Tässä elämän pelissä ei ole sääntöjä, joita noudattaa; se on niin hirvittävän sattumanvaraista, kiinni uskomattoman pienten solujen kohtaamisesta oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten toimesta. Siis mitä? Kyllä minä tätäkin olen yrittänyt, mutta missä meni vikaan: ajassa, paikassa vai ihmisissä? Varpunen on kertomus meistä, jotka emme lasta voi biologisesti saada. Se kertoo lähes uskonnollisista riiteistä, rituaaleista, joita hoidoissa kävijät pääsevät seuraamaan. Matkasta, jollaista ei ole toista. Matkasta elämän alkulähteille. Hauskasti, koskettavasti ja lopulta vapauttaen energiaa kaikkeen hyvään. Aloin valmistella esitystäni nimeltä Varpunen. Se saa ensi-iltansa joulukuussa Seinäjoen kaupunginteatterissa. Tunnin mittainen matka alkaa toiveestani tulla vanhemmaksi. Se kertoo kymmenen vuoden tuloksettomista yrityksistä tulla äidiksi ja tragikoomisista tilanteista, joihin olen matkallani joutunut – päättyen vaihdevuosiin 35 vuoden iässä. Aiheen henkilökohtaisuus ei minua pelota, sillä tunnen tärkeäksi puhua ja tehdä näkyväksi taiteen kautta tunteita, ajatuksia, mielikuvia ja tapahtumia suhteessa biologiseen lapsettomuuteeni. Esityksen punaisena lankana on musiikki, Edith Piafin laulut. Musiikki on auttanut minua näinä vuosina, ja se antaa niin katsojalle kuin minullekin mahdollisuuden hengähtää Varpunen on Liisu Aurasmaan omakohtainen, rohkea puheenvuoro kipeästä aiheesta, joka herättää hämmennystä, vaikkei asiasta omaa kokemusta olisikaan. Tuntui loukkaavalta lukea lehdestä Karitan odottavan toista lasta, kun aihe oli minulle kipeä. Moni hoki, että ensimmäisen lapsen jälkeen toinen tulee ihan itsestään. Kun näin ei käynytkään, olin pettynyt vartalooni. Mietin, mitä vikaa minussa on, kun en pystynyt tulemaan uudelleen raskaaksi. Karita Tykkä, Anna-lehti 21/2014. Riittämättömyys, huoli, murhe ja ero ovat totta kai olleet mielessämme ja niistä on puhuttu. Tunne siitä, että tietää olevansa tämän kaiken keskellä juuri oikean ihmisen kanssa, on upea. 25-vuotias Pauliina on käynyt läpi raskaan hoitorumban aviomiehensä kanssa. Asennetta-päihdekasvatuskampanjan julkaisu 2/2014. Kuvittelin, että lapsettomuusasia olisi nyt loppuun käsitelty. Toisin kävi. Kun ystävät saivat lapsenlapsia, alkoi uusi vauvakierros, josta jäin syrjään. Oivalsin: minusta ei tule mummoakaan. Pirjo Lääperi, ET-lehti 9/2014. Sitä on vaikea sanoa ääneen: kuka minusta pitää huolta, kun olen vanha ja höppänä? Urho Sveholm, ET-lehti 9/2014. No eroatteko te nyt sitten? tivasi tuttu kuultuaan, ettei meidän ole mahdollista saada lasta. Kai te edes adoptoitte? toinen uteli. Lapsettomista tulee itsekkäitä! kolmas varoitti ja kehotti vielä yrittämään. Ja satuttivathan sellaiset sanat. Mutta ehkä vielä enemmän mietityttivät. Eivätkö lapsettomat muka tiedä elämästä mitään? Onko vain lapsiperhe oikea perhe? Eikö kaksi rakastavaa ihmistä voi riittää toisilleen? Pirre ja Arto Saario, ET-lehti 9/2014. Olin aina ajatellut, että kunhan vain puurtaa tarpeeksi, kaikki onnistuu. Yrittäjä, luovuusvalmentaja Krista Launonen ymmärsi lapsettomuuden myötä, että kaikkea ei voi täysin hallita eikä elämää voi elää suorittamalla, Anna-lehti 21/2014. fakta LIISU AURASMAA • Ikä: 40 • Opinnot: Turun Taideakatemiassa musiikkiteatterilinjalla ja Turun konservatoriossa • Perhe: puoliso ja tytär • Harrastukset: klassinen musiikki ja lenkkeily Adoptioon on kaksi näkökulmaa: se on sekä hylkäämis- että rakkaustarina. Tulin hylätyksi, mutta adoptiovanhempani rakastavat minua. Intiasta adoptoitu Anju Lahtinen (29), Yhteishyvä 9/2014. Simpukka 3 | 2014 11 l SYKE Aidon läsnäolon taito on tärkeä. Kun oikein pysähdymme kuuntelemaan, mitä läheisillämme on sanottavaa, on sillä suuri merkitys niin kertojalle kuin meille itsellemmekin, sanoo Anitta. Rakastan elämää Yli 25 vuotta sitten Anitta Stuart luki naistenlehdestä, miten joku kertoi hedelmöityshoitojen vieneen kymmenen vuotta elämästä. ”Tuohon en ainakaan ryhdy”, hän ajatteli. Toisin kuitenkin kävi: seitsemän vuoden aikana hänelle tehtiin viisi koeputkihedelmöitystä. L TEKSTI: ANNE LINDFORS KUVAT: RAISA KYLLIKKI RANTA asta ei hoidoista huolimatta tullut. Sen sijaan vähitellen kävi selväksi, että parilla ei ole yhteistä tulevaisuutta, ja he päätyivät eroon. Vuodet veivät Anittan Italiaan ja Englantiin, jossa hän tapasi nykyisen puolisonsa, jolla oli vanhempia lapsia edellisestä liitosta. Pari toivoi yhteisiä lapsia ja kokeili IVF-hoitoa kerran, tuloksetta. Muiden lapset osana elämää Päätös kaksin elämisestä syntyi vähitellen. Anitta huomasi alkaneensa keskittyä muihin asioihin ja oppineensa nauttimaan vapaudesta. – Ystäviäni seuraamalla olen huomannut, että lapset sitovat todella paljon. Vastuu ja huoli lapsesta ei lopu koskaan, ei, vaikka lapset olisivat jo aikuisia. Isovanhemmuus on varmasti todella palkitsevaa, mutta myös se on sitovaa. Rahoitusalalla työskentelevä 50-vuotias Anitta on puhunut lapsettomuudesta avoimesti. Hän on myös aina kaivannut lapsia elämäänsä ja hoitanut mielellään ystävien ja sukulaisten lapsia. Suloisia vauvoja hoitaessaan hän on joskus ollut surullinen, muttei koskaan katkera. – Elämä on silloin tällöin tuntunut epäreilulta, Anitta myöntää. 12 Simpukka 3 | 2014 Sitten koitti aika, jolloin lähipiirin lapset olivat kasvaneet aikuisiksi. – Kaipasin elämääni vauvoja, lapsia ja nuoria. Niinpä googlasin ja löysin mielekästä vapaaehtoistyötä. Nyt hoidan ensi- ja turvakodissa vauvoja muutaman tunnin kerrallaan. Anitta on mukana myös Walkersin toiminnassa ja partioi silloin tällöin iltaisin ja öisin kaduilla nuoria auttamassa. Lisäksi hän tukee taloudellisesti nuorisoteatterin toimintaa. – Aikuisia tarvitaan monenlaisissa paikoissa, hän summaa. Positiivinen asenne Anitta ei jää suruihin vellomaan, vaan on luonteeltaan peruspositiivinen. – Muiden ihmisten toimintaa en voi muuttaa, mutta siihen voin vaikuttaa, miten itse reagoin ja suhtaudun elämään. Päivät täyttyvät työn ja vapaaehtoistehtävien lisäksi monenlaisista harrastuksista. Anitta matkustelee paljon ja suhtautuu elämään uteliaasti. – Rakastan elämää ja olen kiinnostunut kokemaan ja oppimaan uutta. Etsin koko ajan omaa juttuani. Saan elämässäni olla monesta asiasta kiitollinen. Positiivisuuden ylläpitämien ei toki ole aina helppoa. Muiden ihmisten toimintaa en voi muuttaa, mutta siihen voin vaikuttaa, miten itse reagoin ja suhtaudun elämään. > Simpukka 3 | 2014 13 KOLUMNI: MITÄ MIES l l SYKE Juha Mäkelä haluaa osaltaan levittää tietoutta lapsettomuudesta ja sukusolujen luovuttamisesta. Tarinan jakaminen on vertaistukea. Eräs Ylen toimittaja kehui Juhaa Euroopan rohkeimmaksi mieheksi. Yhteiskunnaton, yhteinen mies Mies on aina mies. Kun olin lapsi, sanottiin: ”isot miehet eivät itke” tai ”käyttäydy kuin mies”. Kun olin nuori, sanottiin: ”teehän nyt miehen työ” tai ”miehen kuuluu olla jämerä”. Kun olin aikuinen, sanottiin: ”mies on perheen pää” tai ”tuhkamuna”. Miehelle elämä tehdään helpoksi. Edessämme on tie, jota on niin moni mies kulkenut ennen meitä – eli miehen tie. Tämä tie on helppo, koska se on etukäteen suunniteltu, ja näin ollen meidän miesten ei kauheasti tarvitse pohtia elämän suuria kysymyksiä, kunhan pysymme tiellämme. Mitä kuuluu miehen tiehen? Siihen kuuluvat lapsuuden inkkari-länkkärileikit, nuoruuden ekat pusuttelut, nuoren aikuisen autolla kaahailut ja aikuisen perheen perustamiset ja isäksi tulemiset. Sen lisäksi miehen tiehen kuuluu tunnettu tunteettomuus ja tuntematon tunteellisuus. Työssämme meidän kuuluu olla ahkeria, esimerkillisiä ja tehokkaita. Kotona meidän pitää olla siivoavia, jalkahieronnan antajia ja herkullisten herkkujen taidokkaita tekijöitä sekä urheilullisia atleetteja. Naapureiden kanssa meidän tulee tulla toimeen ja heitä aina muistaa porakoneen lainalla tai muuten vain olemalla auttavana kätenä. Mutta meidän tulee olla myös esimerkillisiä lastenkasvattajia ja kärsivällisiä luonteenlujuuden näyttäjiä. Mitä tapahtuu, kun tämä kaikki ei tapahdukaan? Mitä tapahtuu, kun ekat pusut odottavat ja odottavat? Mitä tapahtuu, kun työtä ei ole tai kun sairaus runtelee ruumiimme? Mitä tapahtuu, kun miehestä ei tule isää? Kuoleeko mies, kun ei ole se mies, mitä meistä on koko ikämme leivottu? Kuoleeko mies, kun miehen tie onkin jotain muuta? Voit itse päättää, miten suhtaudut elämään. Voit joko kilpailla, kenellä on surkein tilanne, tai etsiä elämästä hyviä asioita, vaikka ihan pieniäkin, sanoo elämäntaidonvalmentajaksi kouluttautunut Anitta. – Äitimme nukkui pois viime jouluna, ja sen johdosta tämän vuoden äitienpäivä oli ehkä kaikkein vaikein ikinä. Äitiys on nyt poistunut kaikissa muodoissaan elämästäni: en ole äiti, eikä minulla ole äitiä. – En vello lapsettomuudessa tai itsesäälissä. Ei se auta mitään, että tekee itsestään marttyyrin. Minun kohdallani asiat vain menivät näin. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Elämässä ei aina kaikki mene, niin kuin toivoisi. – Minulla on tämä lapsettomuusjuttu, jollain toisella joku muu. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat työttömiä tai naisia, joilla ei toiveistaan huolimatta ole puolisoa. Lapsettomuus ei ole sen isompi juttu kuin mikään muukaan. Paikka yhteiskunnassa Usein unohtuu, että perhe ei ole vain isä, äiti ja kaksi biologista lasta. – Minun perheeseeni kuuluvat mieheni, hänen aikuiset lapsensa, sisareni miehensä kanssa sekä koiramme. Joskus olen miettinyt myös lyhytaikaiseksi sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Pidempään sitoutumiseen en ole valmis. Yhteiskuntamme on kovin lapsiperhekeskeinen. Anitta on huomannut, että tarpeet eivät aina kohtaa. – On paljon yksinhuoltajia, joilta puuttuu tukiverkosto ja jotka mielel14 Simpukka 3 | 2014 lään jakaisivat vastuuta lapsistaan. Toisaalta moni toivoo lapsia elämäänsä. Lapsettomilla on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Se, ettei ole lapsia, ei tarkoita sitä, ettei voisi ymmärtää esimerkiksi kasvatusasioista. – Lapsettomat kokevat jäävänsä yhteiskunnassa ulkopuolelle, tarpeettomiksi. Meillä on paljon annettavaa vaikkapa asuinympäristöllemme. Koen myös olevani parempi ystävä, kun lapset eivät sido minua. Mitä Anitta haluaisi sanoa muille lapsettomille? – Hoitoja ei kannata jatkaa määräänsä enempää. Ehkä olisi hyvä miettiä, haluaako lapsia todella ja onko lapsitoive molemmilla puolisoilla yhtä vahva. Kaksin elämistä kannattaa ajatella myönteisenä vaihtoehtona. – On hyvä taito yrittää elää tässä hetkessä. John Lennonin sanoin: ”Life is what happens when you are busy making other plans”. 22.7.2014, Mies kuolee Esa Kynäslahti Mies kuolee siittiö kerrallaan, kun oikein asiaa kohdistaa. Asian kerronnan hienosti suomentaa, kunhan muistaa hengittää. Muisti palaa usein pienempään, jos rakkaus yhdistää. Rakkaus antaa tilaa elämään aina musiikin soidessa. Musiikki soi ajatuksissa, kunhan huomaa antaa elämän olla elämää. Oleminen on ihanaa, vaikka kuolee – siittiö kerrallaan. Kirjoittaja on 40-vuotias lapsellinen lapseton mies. Lapsettomuuden kurimuksen katkaisivat kaksi ihanaa lasta, jotka päättivät tulla tähän valmistamattomaan valmiiseen maailmaan. Simpukka 3 | 2014 15 l LAPSELLISET LAPSETTOMAT TEKSTI JA KUVA: KIRSI-MARJA NURMINEN Syli täynnä lapsia Lyhytaikainenkin sijaisvanhemmuus palkitsee E lina ja Heimo Nuoran tie sijaisvanhemmuuteen kulki lapsettomuushoitojen ja adoptiojonon kautta. Vuonna 1998 Pelastakaa Lapset ry sijoitti heille 4- ja 5-vuotiaat veljekset Janin ja Tonin, joista vanhempi täyttää siis tänä vuonna jo 21. – Poikien tulo teki meistä kertaheitolla perheen. Olimme jo nelikymppisiä, ja oli hienoa päästä elämään ihan erilaiseen maailmaan, muistelee Elina Nuora. Poikien kanssa arki sujui kuin missä tahansa lapsiperheessä. Siksi Nuorat halusivat auttaa myös muita lapsia. – Mummoni sanoi aina, että minulla on äidin syli. Se on ollutkin täynnä lapsia, naurahtaa Elina. Nuorat ryhtyivät PeLan lyhytaikaiseksi sijaisperheeksi vauvoille. Elinan työskennellessä perhepäivähoitajana hän tutustui 2,5-vuotiaaseen Ninniin. – Ninni oli meillä ensin ihan hoitolapsena. Kun Ninnille etsittiin sijaisperhettä, oli luontevaa, että hän tuli meille. Ninni oli perheellemme varsinainen taivaan lahja. Janin, Tonin ja Ninnin kohdalla Nuorat ovat aina tienneet, että heidän sijoituksensa tulee olemaan pysyvä. Perheeseen sijoitetut vauvat sen sijaan viipyvät vain viikkoja, parhaimmillaan muutaman kuukauden. – Ensimmäisen vauvan kohdalla luopuminen oli vaikeaa. Sen jälkeen siitä on selvinnyt paremmin. Yleensä siivoan vauvan lelut ja tavarat heti luovutuksen jälkeen pois. Tämä auttaa käsittelemään asiaa. Lisäksi pidämme säännöllisesti yhteyttä adoptioperheisiin ja saamme kuulla lasten kuulumisia. 16 Simpukka 3 | 2014 Perhe on tiimi Elina Nuora muistuttaa, että lyhytaikaiseksi sijaisperheeksi ei kannata ryhtyä, jos oman lapsen tarve on suuri. – Silloin luopuminen on todella vaikeaa ja tuskallista – niin sijaisvanhemmille kuin lapsellekin. Meidän tilanteemme on juuri sopiva lyhytaikaiseen sijaisvanhemmuuteen. Jäämme kuitenkin pysyväksi osaksi lapsen elämää tavalla tai toisella. Palkitsevaa on myös se, että lyhytaikaisessa sijoituksessa ”työ” tulee valmiiksi, kun vauva lähtee adoptioperheeseen. Sijaisvanhempien tulisi miettiä omaa perhettään tiiminä ja harkita mahdolliset uudet sijoitukset kaikkien tilanteen mukaan. – Kun Ninni tuli meille, pojat kävivät mielessään läpi omaa lapsuuttaan ja sijoitustaan. Samoin vauvojen tullessa Ninni on käsitellyt omaa menneisyyttään. Tämä on mielestäni ollut pelkästään hyvä asia. Yhteydenpito lasten biologiseen sukuun on myös tärkeää, jotta lapset oppivat tuntemaan vanhempansa ja tietävät, millaisista olosuhteista he ovat lähtöisin. Näin heille ei jää mitään harhakuvia. Pojat ovat olleet hyviä vauvojen apuhoitajia, samoin Ninni. Joskus lapset kiintyvät voimakkaasti perheessä lyhyen aikaa hoidossa oleviin lapsiin. – Tällaisessa tapauksessa Pelastakaa Lapset ry teki paljon työtä, jotta lapsen pysyvä perhe löytyi läheltä. Ennen lapsen siirtymistä uuteen perheeseen vierailimme siellä ja uudet vanhemmat meillä. Lapset tapaavat vieläkin toisiaan säännöllisesti. Ketään ei saa tuomita Nuorat ovat tulleet pääosin hyvin toimeen lasten biologisten sukujen kanssa. – Ketään ei saa tuomita, vaan erilaisia ihmisiä pitää oppia ymmärtämään. Olemme korostaneet lapsillekin, että omia vanhempia pitää kunnioittaa. Lapset ovat läpi vuosien tavanneet säännöllisesti sukuaan. Välillä kyläillään puolin ja toisin. – Ninninkin isomummi pitää kaikkia lapsiamme yhtä tärkeinä ja tuo jokaiselle tuliaisia. Ninni on ylpeä isosta suvustaan. Hän on kavereilleenkin kehunut, miten hänellä on 2 äitiä ja 2 isää. Tapaamisten järjestely onkin joskus ollut haastavaa. Lyhytaikaisesti sijoitetuilla tapaamisia on useammin kuin pitkäaikaisesti sijoitetuilla lapsilla. – Joskus vanhemmat, isovanhemmat ja muu lähisuku haluaisivat tavata lapsia useammin. Sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän on kuitenkin pyrittävä katsomaan lapsen etua. Hänen pitää saada elää normaalia perhe-elämää. Joskus tapaamisia voidaan sen johdosta joutua rajoittamaan. Lasten nimet on muutettu. Julkaistu aiemmin Perhehoito-lehdessä. Ketään ei saa tuomita, vaan erilaisia ihmisiä pitää oppia ymmärtämään. Lyhytaikaisessa perhehoidossa voi käydä niinkin, että lapsi jää perheeseen pysyvästi. Siihenkin on varauduttava, pohtii Elina Nuora. Lyhytaikainen sijaisperhe kannattelee lasta muutoksessa Lyhytaikaista perhehoitoa tarvitaan pääasiassa kiireellisissä sijoituksissa sekä avohuollon sijoituksissa. Sosiaalityöntekijä Raija Maula Pelastakaa Lapset ry:n KeskiSuomen aluetoimistosta oli kehittämässä vuosina 2007–2009 lyhytaikaista perhehoitoa Raha-automaattiyhdistyksen tukemassa hankkeessa. - Lyhytaikaista perhehoitoa on käytetty koko ajan, mutta siihen ei ole ollut erillistä valmennusta tai toimintamallia. Monet pysyvää sijaisperhettä odottavat lapset sijoitetaan Suomessa ensin laitokseen muun muassa siksi, että laitokset ovat valmiita ottamaan vastaan kiireellisiäkin sijoituksia ja koska laitoksissa on taitoa arvioida lapsen tilannetta. Kaikki nämä ovat aikuisten tarpeista lähteviä syitä. Hankkeessa etsimme ratkaisuja siihen, että voisimme parantaa perheiden mahdollisuuksia ottaa vastaan lyhytaikaista sijaishuoltopaikkaa tarvitsevia lapsia. Lyhytaikainen perhehoito poikkeaa pitkäaikaisesta esimerkiksi siten, että toistuvat muutokset kuormittavat perhettä eri tavalla ja vaativat perheeltä joustavuutta vaihtelevissa tilanteissa. - Tehtävään liittyy paljon kriisien kohtaamista niin sijoitetun lapsen kuin tämän biologisten vanhempiensakin. Sijoitukset ovat usein äkillisiä, jolloin lapsen ja hänen perheensä tilannetta ehditään selvittää vasta sijoituksen jo tapahduttua. Esitietoja ei välttämättä ehditä paljon tuottaa. Perheeltä vaaditaan myös taitoa saattaa lapsi turvallisesti pysyvään sijaisperheeseen tai takaisin kotiin. Erotyöskentely on tärkeässä roolissa, miten toisaalta kannatella lasta ja toisaalta tukea biologista perhettä muutoksessa. Myös omat tunteet, joita eroaminen lapsesta aiheuttaa, on kohdattava ja käsiteltävä, selventää Maula. Lyhytaikaiseen sijoitukseen liittyy aina arviointia, jonka tarkoitus on turvata lapsen tilanne. - Lyhytaikaisen sijoituksen aikana sosiaalityöntekijät ja vanhemmat työskentelevät aktiivisesti. Selvitetään, voiko lapsi palata vanhemmilleen vai onko ryhdyttävä valmistelemaan pysyvää sijoitusta ja mikä on lapsen edun mukainen sijoituspaikka. Hankkeessa pyrimme lisäämään mahdollisuuksia arvioida lapsen tilannetta kehittämällä sijaisvanhempien käyttöön havainnointilomakkeen, jota sosiaalityöntekijät voivat arviointityöskentelyssä hyödyntää. Lisäksi hankkeessa luotiin lyhytaikaisen perhehoidon koulutusmalli osaksi PRIDEvalmennusta. Simpukka 3 | 2014 17 l SIMPUKKAPARIT TEKSTI: JOHANNA REPO Parisuhdepäivä tarjosi uusia oivalluksia Ensimmäinen SimpukkaParit-parisuhdepäivä järjestettiin toukokuussa Tampereella. Osallistujat olivat päivään hyvin tyytyväisiä. Suuri oivallus taisikin olla, että päivään todella kannatti osallistua! Pariskunnat pääsivät pohtimaan talonrakennusta, kun päivän teemana olivat Parisuhteen palikat. Mallissa parisuhde ajatellaan talona, joka muodostuu erilaisista palikoista, kuten sitoutumisesta, rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja luottamuksesta. Välillä on hyvä miettiä oman suhteen palikkatalon rakennetta mikä toimii hyvin ja missä on remontoitavaa. L Lapsettomuus on parisuhteelle uhka tai mahdollisuus – Tarvitaan tahtoa, sitoutumista ja työtä Voimme itse vaikuttaa siihen, miten voimme parisuhteessa. Miten? Pohdimme kysymystä yhdessä paripsykoterapeutin ja kirkkohallituksen perhe- ja parisuhdetyön asiantuntijan Minna Tuomisen kanssa, joka toimii myös Rikasta minua -parikurssien vertaisohjaajana. apsettomuus on parisuhteessa ”kolmas osapuoli”, joka tulee kutsumatta ja kietoo ainakin hetkellisesti pariskunnan täydellisesti ympärilleen. Lapsettomuus voi joko erottaa kumppaneita toisistaan, tai se voi lujittaa parisuhdetta yhä tiiviimmäksi. Lapsettomuuden yhdistävä vaikutus ei ole automaattinen, vaan se vaatii sitoutumista, tahtoa olla yhdessä vaikeuksista huolimatta ja halua tehdä töitä parisuhteen ja lapsettomuuden käsittelyn eteen. – Ne, jotka kertovat selviytyneensä kriisistä, ovat keskustelleet keskenään ja sitoutuneet toisiinsa. Prosessi on valtava, mutta he ovat olleet samalla puolella eivätkä ole syytelleet toisiaan tai eristäytyneet. On tärkeää, että parisuhteessa voidaan puhua kaikista tunteista, myös niistä vaikeimmista. Se ei ole kaikille helppoa. Käsittelemme asioita eri tahtiin ja eri tavoin. Lapsettomuus on hyvä esimerkki tästä: puolisot saattavat olla hyvin eri vaiheissa lapsettomuuskriisin ja sen aiheuttamien tunteiden käsittelyssä. Kun toinen on jo käynyt mielessään läpi kaikki mahdolliset tulevaisuuden skenaariot, on toinen vasta alkanut tajuta, että lapsen tulo perheeseen ei olekaan aivan itsestään selvää. – Tarvitaan halua ymmärtää toista ja kykyä kertoa, miltä asiat itsestä tuntuvat. Vain näin kumppanilla on edes mahdollisuus tietää ja ymmärtää, mitä mielessä liikkuu. Tarvitaan paljon puhetta, kuuntelua ja joustavaa mieltä. Parikurssi vahvistaa keskinäistä iloa Parikurssi on tehokas ja turvallinen tapa löytää uutta yhteyttä ja vahvistaa jo olemassa olevia voimavaroja parisuhteessa. Kriisinkin keskellä pitäisi aina muistaa hyvät, hellät sanat ja kosketus. Aina ne eivät tule luonnostaan, vaan se vaatii jonkinlaisen heräämisen. Parikurssi voi olla hyvä keino herätellä näitä läheisyyttä lisääviä tapoja. Parisuhteen hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävä toiminta on ollut Simpukassa hyvin toivottua. Simpukkalaiset tietävät, kuinka merkityksellinen hyvä parisuhde on myös lapsettomuudesta selviytymisessä. Silti monelle kynnys osallistua parikurssille on korkea. Monet eivät tiedä, mitä parikurssi oikeastaan onkaan. – Kurssit vahvistavat keskinäistä iloa. Lapsettoman parin pitäisi vahvistaa säännöllisesti niitä asioita, joista saavat voimavaroja. Täytyy siis löytää ja ylläpitää niitä asioita, jotka tuottavat iloa. Esimerkiksi Rikasta minua -kurssi on hyvin yksinkertainen tapa päästä puolison lähelle uudelleen. Siellä etsitään niitä hyviä asioita. Mihin olemme toisissamme alun perin ihastuneet? Mikä meillä on ollut hyvin? Näiden asioiden ääneen sanominen on tärkeää. Minna itse on toiminut vuosia Rikasta minua -parisuhdekurssien vertaisohjaajana yhdessä puolisonsa kanssa. Vertaisohjaajat ohjaavat parikursseja ja osallistuvat itse harjoituksiin ja keskusteluihin. Vertaisohjaaja on vertainen: oikea ihminen aitoine kokemuksineen. Vertaisohjaajana toimiminen on Minnan mukaan yhdistänyt paljon Ne, jotka kertovat selviytyneensä kriisistä, ovat keskustelleet keskenään ja sitoutuneet toisiinsa. 18 Simpukka 3 | 2014 Oppimiskokemuksia ja yhteenkuuluvuutta Minna Tuomisen mukaan lapsettomuus on parisuhteelle uhka tai mahdollisuus. Hän on tutkinut tahattomasti lapsettomien kertomuksia paripsykoterapiaopintojensa lopputyössä. Minnalla on myös oma lapsettomuustausta. Saadun palautteen perusteella päivä toi uusia näkökulmia parisuhteeseen ja oman kumppanin kanssa oli antoisaa keskustella syvällisemmin kuin arjen keskellä. Päivän aikana ei tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi, kun kaikilla osallistujilla oli taustalla lapsettomuuskokemus. ”Ajoittain lapsettomuus tai hoidot valtaavat alaa arjessa. Parisuhdekurssit ovat mukavaa vaihtelua ja meidän on tullut enemmän keskusteltua kursseilla aiheesta ja paljon muustakin. Puhuminen on auttanut meitä ymmärtämään toisiamme enemmän.” Näin kommentoi päivään osallistunut pariskunta, jolla on kokemusta myös muista parisuhdekursseista. Tule mukaan! > Koska toiminta on nyt kehitysvaiheessa, on hienoa, että osallistujat antoivat meille ahkerasti palautetta. Lupaamme kuunnella toiveitanne ja toteuttaa niitä parhaamme mukaan tulevissa parisuhdetapahtumissa. Ensimmäinen parisuhdepäivä oli vasta lähtölaukaus, edessä on antoisa yhteinen matka parisuhdeaiheiden parissa. Ajankohtaiset parisuhdetapahtumat löydät muun muassa Simpukan internetsivuilta ja Simpukka-lehden Yhdistys tiedottaa -osiosta. Tervetuloa mukaan! Simpukka 3 | 2014 19 Saksittua AJANVARAUS Sanotaan, että maailman nopein liike on se, kun isovanhemmat kaivavat lastenlastensa kuvat ihailtaviksi. Mutta entä jos omia lapsia ei ole eikä syli täyty vanhempanakaan? Toinen vauvakuume, joka alkaa silloin kun kavereista tulee mummoja ja vaareja, voi olla yhtä raastava vierestä seuraavalle kuin se ensimmäinen. 010 380 2600 Päätoimittaja Riitta Korhonen ET-lehden 9/2014 pääkirjoituksessa. Kun puhun adoptiosta tuleville adoptiovanhemmille, korostan sitä, että adoptiolapsen mukana tulevat lapsen tausta ja menneisyys. Hylkäämiskokemus näkyy aina. Itselläni se on vaikuttanut siihen, että olen herkkä ja lojaali enkä halua riidellä. Olen halunnut ehkä miellyttää adoptiovanhempiani. On tuntunut siltä, että minun täytyy olla heille luottamuksen arvoinen ja riittävän hyvä, koska he ovat ottaneet minut. Kotimaasta adoptoitu Laura Peltonen (31), Yhteishyvä 9/2014. Minulta kysytään edelleen, tuleeko teille perheenlisäystä. Olen 43-vuotias, eikä tämän ikäisenä välttämättä enää saa lapsia. Luotan, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluukin. Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt vihdoin oikean kumppanin rinnalleni. Meillä on hyvä olla kahden kesken. Juontaja Annika Metsäketo, Annalehti 31/2014. Uskon, että Iholla-sarjan myötä ihmiset saavat pientä vinkkeliä siihen, miten kipeitä ja vaikeita asioita ne voivat olla etenkin miehelle puolisona. Kehitysvammaistenhoitajana työskentelevä Yrjänä halusi tuoda esille Iholla-sarjan kautta, miltä lapsettomuus tuntuu miehen näkökulmasta. MTV.fi 1.9.2014. Tajusimme, että riitamme johtuivat siitä, että emme ymmärtäneet toistemme tunteita: Ville minun tarvettani lapseen ja minä Villen ahdistusta siitä, ettei hän voisi saada biologisia lapsia. Tajusimme, että toisen tunteista ei voi loukkaantua. Jenni Valtasen ja hänen puolisonsa Villen parisuhteen pelasti psykologilla käynnit yhdessä ja erikseen. Helsingin Sanomat 4.9.2014. C häntä ja hänen puolisoaan. Myös ohjaajina heillä on mahdollisuus tehdä töitä oman parisuhteensa eteen. – Olen saanut tosi paljon vertaisohjaamisesta. Liikutun aina siitä, kun näen niin paljon parien keskinäistä rakkautta ja hyvyyttä. On hienoa saada todistaa, kun ihmisissä tapahtuu lähentymistä. Hoida parisuhdettasi kotikonstein Parisuhdetta voi hoitaa itsekin helposti pienin muutoksin ja vähällä vaivalla. Esimerkiksi erilaiset parisuhdekartoitukset ovat yksinkertainen tapa alkaa tutkia sitä, miten meillä menee. Kannattaa myös tarkkailla sitä, miten puhuu kumppanilleen ja itselleen. Kannattaa välttää syyttelevää ja kielteistä puhetta ja keskittyä positiivisiin sanoihin. – Puolisot voivat olla tunnetaidoiltaan hyvin erilaisia. Kumppaneiden erilaiset taustat, lapsuudenkodin kulttuuri ja kokemukset voivat kuitenkin kääntyä vahvuudeksi: voi tulla herääminen siihen, ettei halua siirtää joitakin tapoja enää eteenpäin elämässään. Itse koen kehittyneeni mieheni kanssa sen jälkeen, kun olemme alkaneet ”harrastaa”parisuhdetoimintaa. Parisuhdetta kannattaa alkaa hoitaa jo ennen kuin ongelmia syntyy. Parisuh- teesta huolehtiminen ei ole salatiedettä, vaan liikkeelle voi lähteä yksinkertaisista asioista: Ottakaa aikaa toisillenne! Sopikaa omiin aikatauluihinne esimerkiksi treffit kerran viikossa tai keskustelulle aikaa joka ilta. Aitoon läsnäoloon vaaditaan, että keskitymme toisiimme. Laittakaa siis puhelimet äänettömälle ja pois käsien ulottuvilta, telkkari kiinni ja tietokoneista virrat pois. Kertokaa toisillenne, mitä teille kuuluu. Kysy joka päivä kumppaniltasi, kuinka hänen päivänsä sujui. Ole valmiina kuuntelemaan keskeyttämättä ja neuvomatta. Kerro hänelle omasta päivästäsi ja kuulumisistasi. Sano joka ilta kumppanillesi jotain mukavaa hänestä. Kun keskittyy positiivisiin asioihin kumppanissa, niitä alkaa nähdä lisää. Etenkin pitkässä parisuhteessa arki saattaa joskus jyrätä hellimmät ajatuksemme kumppanistamme, joten niitä kannattaa etsiä ja sanoa ääneen. Hellä kosketus lisää läheisyyttä. Fyysinen läheisyys lisää herkästi myös henkistä läheisyyttä, joka taas lisää positiivisen kehän lailla fyysistä läheisyyttä. Kosketuksen ei tarvitse johtaa seksiin, mutta se voi myös edistää seksuaalisen läheisyyden löytämistä. M Y CM MY CY CMY K Olemme täällä sinua varten. Graviditas Lapsettomuusklinikka on osa Lääkärikeskus Aavaa. lapsettomuustutkimukset: ovulaation tutkiminen ja hormonikokeet, munanjohtimien aukiolotutkimus, sperma-analyysi • lapsettomuushoidot: ovulaatioinduktio, inseminaatio, koeputkihedelmöitys, hoidot pakastetuilla alkioilla • alkion geneettinen tutkimus • hoidot luovutetuilla sukusoluilla ja alkioilla munasolujen ja siittiöiden pakastus • kivesbiopsia, mikrodissektio 20 Simpukka 3 | 2014 puh. 010 380 2600 www.graviditas.fi HEDELMÖITYSHOIDOT l Alkion kromosomiseulalla (PGS = pre implantation screening) voidaan puolestaan tutkia kaikki 46 kromosomia alkiosta ja näin siirtää kromosomistoltaan normaali alkio. On olemassa paljon erilaisia kromosomipoikkeamia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia kehityshäiriöitä. Useimmiten raskauden keskeytyminen alkuvaiheessa johtuu siitä, ettei alkio pystyisi kehittymään eläväksi ihmiseksi. Kromosomitason muutokset johtuvat usein siittiön tai munasolun jakautumishäiriöstä, ja näin ollen jokaisessa raskaudessa on pieni riski kromosomihäiriöön. Nämä muutokset ovat harvoin perinnöllisiä. Tämän vuoksi koeputkihedelmöityksen tulosten parantamiseksi kromosomistoltaan normaalien alkioiden löytäminen on tärkeää. TEKSTI: MARI KORHONEN Alkiotutkimus apuna lapsettomille Pettymys toisensa perään, kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta silti hakataan päätä seinään. Koeputkihedelmöitys on ollut jo pitkään apu lapsettomuushoidoissa, mutta joidenkin kohdalla hoidot eivät vain tuota tulosta. Tiede on mennyt eteenpäin tälläkin saralla, ja on saatu paljon lisää ymmärrystä siitä, miten alkioiden geneettisiä ominaisuuksia tutkimalla voidaan auttaa koeputkihedelmöityksessä olevia ihmisiä. L apsettomuuden taustalla voi myös olla riski saada perinnöllisesti sairas lapsi. Voi olla, että raskaus saa alkunsa helposti, mutta raskauden keskeytykseen päädytään sikiötutkimusten jälkeen, koska sikiö on vakavasti sairas. Tämänkaltaisissa tapauk22 Simpukka 3 | 2014 sissa alkiodiagnostiikalla voidaan auttaa paria saamaan kyseisen sairauden suhteen terve lapsi. Sairas vai terve alkio? Alkiodiagnostiikka jaetaan kahteen erilaiseen osa-alueeseen, jotka on tärkeää erottaa toisistaan. Perinnöllisten sairauksien tutkimi- sesta alkiosta käytetään nimitystä PGD (=pre implantation diagnosis), jossa koeputkihedelmöitetyistä alkioista otetusta solunäytteestä tutkitaan geneettisin menetelmin, onko alkio sairas vai terve. Jotta PGD:tä voidaan tehdä, tulee tietää, minkä perinnöllisen sairauden riski perheessä on. Kenelle PGS soveltuu? Alkion kromosomiseulalla pyritään löytämään hyviä alkioita ja vähentämään tuloksettomia koeputkihedelmöityksiä. PGS:ää voidaan käyttää usean epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen tai toistuvien keskenmenojen jälkeen. Alkiodiagnostiikasta näyttäisivät hyötyvän eniten nuoret, hyvän ennusteen potilaat. Heidän kohdallaan alkiodiagnostiikan avulla saadaan nopeasti aikaan toivottu tulos. Toisaalta taas koeputkihedelmöitystä tehtäessä yli 38-vuotiaille olisi hyvä löytää siirrettäväksi mahdollisimman normaali alkio. Ikävä kyllä alkiodiagnostiikkakaan ei voi kumota sitä biologian tosiasiaa, että naisen vanhetessa sukusolujen laatu heikkenee. Voi olla, että alkiodiagnostiikka tuntuu kalliilta, mutta suhteutettuna turhien koeputkihedelmöitysten tekoon, toistuvien keskenmenojen hoitoon tai sairaiden sikiöiden takia tehtyihin raskauden keskeytyksiin, voi lopputulos tulla jopa halvemmaksi. Tällä hetkellä yksityisellä tehtynä koeputkihedelmöityshoito kromosomiseulonnan (PGS) kanssa maksaa noin 6000 euroa, geenitutkimus (PGD) noin 2000 euroa. Kuka tutkisi alkiomme? Alkiodiagnostiikka ei sinänsä ole uusi asia Suomessakaan. Tampereen AVA-klinikka, HUS sekä Väestöliitto ovat tehneet PGD:tä eli alkion diagnosointia tietyn vaikean sairauden suhteen jo yli kymmenen vuotta sitten. Nykyisin myös Ovumia-klinikalla tehdään PGD:tä. Aiemmat tekniikat ovat sallineet vain tietynlaisten vakavien perinnöllisten sairauksien testaamisen, mutta uusi teknologia tuo paljon lisää mahdollisuuksia ja nopeutta diagnoosin tekoon. Uudempi alkioiden koko kromosomiston tutkimus eli PGS on vasta rantautunut Suomeen. Tällä hetkellä PGS:ää tekevät vain yksityisklinikat. Ainakin Dextra- sekä Graviditas- lapsettomuusklinikat tarjoavat PGS- sekä PGD-palveluja lapsettomuushoidoissa oleville. Tulevaisuudessa PGS:n käyttö todennäköisesti yleistyy lapsettomuusklinikoilla. Solunäytteet syynissä Alkiodiagnostiikassa yhdistyvät hedelmöityshoidot sekä geneettinen tutkimus. Jotta alkion perimä pystyttäisiin tutkimaan, tarvitaan koeputkihedelmöityshoito. Hedelmöityksen jälkeen alkiosta otetaan näyte (solubiopsia) joko 3 tai 5 päivää kasvatuksesta. Jos alkiosta otetaan solunäyte kasvatuksen kolmantena päivänä, saadaan kromosomitutkimukset tehtyä siten, että päästään mahdollisesti tuoresiirtoon. Viidentenä kasvatuspäivänä otetun solunäytteen tutkiminen puolestaan vie nykyisin vielä sen verran aikaa, että tuoresiirtoihin ei päästä. Tällä hetkellä parhaat tulokset saadaan pidemmällä kasvatusajalla. Kuitenkin uudet tekniset menetelmät genetiikan parissa nopeuttavat hurjasti määritysten tekoa ja tulevaisuudessa voidaan päästä 5. päivän biopsiastakin alkion tuoresiirtoihin. Onko alkiodiagnostiikka eettisesti sopivaa? Eettisyys on asia, joka nousee usein esiin puhuttaessa alkiodiagnostiikasta. Ensinnäkin alkiodiagnostiikka on Suomessa luvanvaraista toimintaa, joten sen käyttö on aina tapauskohtaisesti hyvin perusteltua ja aina tavoitteena on terveen lapsen syntyminen. Alkiotutkimuksella ei vaikuteta lapsen ominaisuuksiin, ja tutkimuksia on luvallista tehdä vain terveydellisistä syistä. Toisin sanoen kaikki kauhuskenaariot siitä, että alkiodiagnostiikan tullessa vanhemmat saisivat toivoa tiettyjä ominaisuuksia lapsilleen, ovat täysin turhia. Esimerkiksi sukupuolta ei saa määrittää kuin tilanteissa, jossa periytyvä sairaus on sidoksissa jompaankumpaan sukupuoleen. Lapsettomuushoidot ovat henkisesti ja fyysisesti rankkoja, ja tutkimuksen mukaan joka kolmas jättää hoidot kesken, vaikka heillä saattaisi olla mahdollisuus saada toivottu lapsi. Alkiodiagnostiikan käyttöä on syytä miettiä, jos koeputkihedelmöitys ei onnistu yrityksistä huolimatta, alkanut raskaus keskeytyy kerta toisensa jälkeen tai joudutaan keskeyttämään raskaus perinnöllisen sairauden takia. Näitä raskaita asioita läpikäyneille olisi varmasti suuri helpotus saada tieto siitä, että siirretty alkio on mahdollisimman normaali ja että raskauden todennäköisyys lisääntyy. Artikkelia varten on haastateltu lapsettomuusklinikka Dextran lääketieteellistä johtajaa Eero Varilaa sekä HUS:n genetiikan ylilääkäriä Kristiina Aittomäkeä. Perintöaines: Ihmisen jokaisessa solussa on tumaan pakkautuneena perintöaines eli DNA. Normaalissa solussa on 46 kromosomia. Jokaista kromosomia on kaksi, toinen äidiltä ja toinen isältä. Kromosomit on nimetty numeroin 1-22, ja sukupuolen määräävät X ja Y (naisella 2 X-kromosomia, miehellä XY). Kromosomit puolestaan sisältävät geenejä, joissa on ohjeet solujen toiminnalle tarpeellisten proteiinien valmistukseen. Geenit, kuten koko perintöaines, muodostuvat neljän DNA:n emäksen yhdistelmistä. Tuo emäsparien järjestys on oleellinen geenien toiminnalle, ja yhden emäksen muuttuminen geenin toiminnan kannalta kriittisessä kohdassa johtaa kyseisen geenin toimimattomuuteen ja geenistä riippuen vakaviinkin sairauksiin. Mutaatiot perimässä: Kromosomitasolla • Aneuploidia= kromosomien poikkeava lukumäärä • Translokaatio= joidenkin kromosomien osat ovat siirtyneet tai vaihtaneet paikkaansa. Jotkut translokaatiot lisäävät riskiä alkioiden kromosomipoikkeamille ja voivat olla näin peruste PGD:n käytölle. Geenitasolla DNA:n emäs muuttuu toiseksi, häviää kokonaan tai tuplaantuu. Jos perimässä syntyvät muutokset sijaitsevat geenin toiminnan kannalta oleellisessa kohdassa, aiheuttaa mutaatio geenin toimintahäiriön ja geenistä riippuen sairauden. Yleensä vakavat perinnölliset sairaudet periytyvät peittyvästi, jolloin geenimutaation on tultava sekä isältä että äidiltä. Tällöin vanhemmat ovat ns. mutaation kantajia, mutta eivät itse sairaita. Simpukka 3 | 2014 23 l TERAPEUTIT LAPSETTOMUUTEEN PEREHTYNEET TEKSTI: LEENA TUUTIJÄRVI JA ANNIINA VOUTILAINEN KUVA: STUDIO KARLING TERAPEUTIT ESPOO Kirsi Juutilainen psykoterapeutti (varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia ET, paripsykoterapiakoulutus 2011-2014) Yhteystiedot: p. 044 5544 210, Soukanahde 7, [email protected] www.vauvaperhetyo.fi Mirja Sarkkinen Vauvaperhepsykologi, varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia (vet) ja aikuisten yksilöpsykoterapia (yet) Yhteystiedot: 040 8423 456; [email protected] Fallåker 10 talo 5, Espoo Hinta sopimuksen mukaan HELSINKI Aila Kallio YTM, psykoterapeutti (Valvira), paripsykoterapeutti (ET), Kela-pätevyys: paripsykoterapia/ vanhempainohjaus Vastaanotto: Pohjoisranta 8 B 47, 00170 Helsinki Ajanvaraus: p. 050 3612 975, [email protected] Hinta: Yksilökäynti 70 € / 60 min, parikäynti 100 € / 90 min. Kirsi Juutilainen psykoterapeutti (varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia ET, paripsykoterapiakoulutus 2011-2014) Yhteystiedot: p. (09) 7510 1000, Lääkäriasema Femeda, Kalevankatu 9 www.femeda.fi Leena Nissinen Psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja Yhteystiedot: 040 7271 914, Mannerheimintie 40 D 85a, Helsinki [email protected], www.acoma.fi Auli Rihkanen-Suihko YTM, laillistettu psykologi ja psykoterapeutti (KELA, Valvira) Yhteystiedot: Eiran lääkäriasema, ajanvaraus internetissä (www.eiransairaala.fi) tai (09) 162 0570, tai [email protected], 050 5364 858 Museokatu 20-22 A 10, 00100 Helsinki Psykoterapiapalvelu Ajatus Marja-Liisa Tirronen YET, psykoterapeutti Valvira, Kela Yhteystiedot: p. 045 1548 006, [email protected] www.terapeuttipalvelu.fi Psykoterapiapalvelu Tunnetila Riikka Toivanen Psykologi, psykoterapeutti (Valvira, Kela), p. 040 5090 797 Maiju Tokola Psykologi, psykoterapeutti (Valvira, Kela), p. 050 5671 846 Terhi Vihko Psykologi, psykoterapeutti (Valvira, Kela), p. 045 1397 861 Yhteystiedot: [email protected], www.tunnetila.net Annankatu 29 A 14, 00100 HELSINKI Yksilökäynti 85€/45 min, parikäynti 160€/90 min Maija Tulppala Psykoterapeutti (yksilö-, pari- ja perheterapeutti) VET synnytysten- ja naistentautien erikoislääkäri Yhteystiedot: 09 7510 1000, Femeda Psykoterapia, Kalevankatu 9 A, III krs Käynneistä normaali sairausvakuutuskorvaus. Minna Tuominen TM, sosiaalikasvattaja, ET paripsykoterapeutti (Valvira, KELA) Vastaanotot: Helsinki ja Porvoo, myös kotikäynnit mahdollisia Ajanvaraus: 050 3465 111, [email protected] Palvelut ja hinnat: Yksilökäynti 70 € 60 min, parikäynti 100 €/ 90 min Nina Tapio Kriisi- ja traumapsykoterapeutti, perheneuvoja, työnohjaaja (Valvira,Kela,Story) Yhteystiedot: Psykoterapiakeskus Vastaamo, Malmin kauppatie 8 B Ajanvaraus: 044 4141 101 tai www.vastaamo.fi/ psykoterapia Outi Ansamaa Kätilö-terveydenhoitaja, seksologi, psykoterapeutti (ET paripsykoterapiakoulutus) Ajanvaraus: Mehiläinen Felicitas-klinikka p. (09) 6122 75, Femeda Kalevankatu 9A, p. (09) 7510 1000, Väestöliitto p. (09) 2280 5267 JYVÄSKYLÄ Kaija-Leena Kaijaluoto Psykologi, työnohjaaja Yhteystiedot: 040 5082 656, [email protected], Vapaudenkatu 79 B 14, Jyväskylä, www.natale.fi KERAVA Sanna Välimäki Sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti (Valvira), perheterapeutti (ET, kriisi- ja traumapainotteinen), Kela-pätevyys: perheterapia Vastaanotto: Keravalla, ilta- ja viikonloppuaikoja Tiedustelut ja ajanvaraukset: p. 050 3256 966, [email protected] www.mindcatching.fi KUOPIO Pirkko Hänninen Psykologi ja psykoterapeutti Yhteystiedot: p. 050 3204 766, [email protected] Tietotaito Group Suomi Oy, Sepänkatu 1 rak. 2, 70100 Kuopio OULU Tiina Pouta Perhe- ja psykoterapeutti (TEO), työnohjaaja Vastaanotto: Väestöliiton klinikat Oy, Medipolis, Kiviharjuntie 11, 90220 Oulu Ajanvaraus: (08) 5359 600 Terapeuttilista löytyy myös osoitteesta simpukka.info 24 Simpukka 3 | 2014 Hinnat: Yksilökäynti 80 €, parikäynti 120 € www.vaestoliitto.fi Kati Väisänen Psykoterapeutti, toimintaterapeutti Yhteystiedot: 050 5511 448, [email protected] Vastaanotot: Oulu ja Muhos, myös kotikäynnit ROVANIEMI Paula Yliniemi Psykoterapeutti, pari- ja seksuaaliterapeutti Yhteystiedot: 040 7248 061, Lapin perheklinikka, Kansankatu 9, Rovaniemi TAMPERE Aila Ikonen Psykoterapeutti (Valvira), Theraplay-terapeutti, työnohjaaja STOry Kela-pätevyys: pari- ja perheterapia/ vanhempien ohjaus Vastaanotto: Suvantokatu 1 E, (ilta-aikaan) Yhteystiedot: p. 050 3073 105 [email protected], www.psykoterapiaailaikonen.fi Mirka Paavilainen Laillistettu psykologi, psykoterapeutti, seksuaalineuvoja Vastaanotto: Ovumia perheklinikka, Biokatu 12, Finn-Medi 5, 33520 Tampere. Ajanvaraus: 0400 3832 08, muut tiedustelut [email protected] Sari Tuomaala-Keskinen Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti YET (Valvira) Vastaanotto: Fertinova Tampere, Keskustori 1 A 9, 33100 Tampere Ajanvaraus: (03) 3392 6500 [email protected], www.fertinova.fi TURKU Solmukohta Sanna Lindroos psykologi, pari- ja perheterapeutti (ET) (Valvira, Kela) p. 040 9315 225 Riikka Koskela sosiaalityöntekijä, pari- ja perheterapeutti (ET) (Valvira, Kela) p. 040 8204 296 Yhteystiedot: [email protected], www.solmukohta.fi Psykiatrian Erikoislääkärit, Yliopistonkatu 33 C, Turku Ajanvaraus (02) 2313 333 Hinnat: parikäynti 150€/90min, yksilökäynti 95€/60min VANTAA Esa Kynäslahden terapiapalvelut Sairaanhoitaja (AMK), ET Perheterapeutti (Valvira, KELA) Tiedustelut ja ajanvaraukset: 050 5123 270, vastaanotto lauantaisin Yhteystiedot: esa.kynaslahti(at)wippies.com www.perheterapeutti.eu Simpukan vertaistukikoordinaattori Anniina Voutilainen Anniina Voutilainen aloitti työnsä innolla Simpukassa elokuun alussa. Mitä työtä teet Simpukassa? Toimin Simpukassa vertaistukikoordinaattorina. Työtehtäviini kuuluu muun muassa erilaisten vertaisryhmien toiminnan tukeminen sekä vertaistuen kehittäminen. Otan mielelläni ideoita vastaan ja autan uusien ryhmien ja verkostojen perustamisessa. Miksi halusit töihin juuri Simpukkaan? Simpukka tekee tärkeää työtä tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin edistämiseksi. Yhdistyksessä työskentely tarjoaa hyvin mielenkiintoisen ja monipuolisen työympäristön. Minua motivoi työssäni etenkin yhteistyön voima. Yhdessä toimiminen ja vastavuoroisuus lisäävät yhteisöllisyyttä ja vahvistavat yhteishenkeä. Yhdessä tekeminen kantaa ja saa aikaan muutosta. Simpukalla on tärkeä rooli myös yhteiskunnallisena vaikuttajana ja lapsettomuuskokemuksen asiantuntijana. Millainen on taustasi? Olen alun perin kotoisin Ylöjärveltä. Vuosien varrella olen asustellut eripituisia aikoja ulkomailla ja kymmenisen vuotta opiskelin ja työskentelin Helsingissä. Valmistuin Diakista sairaanhoitaja-diakonissaksi, minkä jälkeen jatkoin opintoja Helsingin yliopistossa. Opintojen loppuvaiheessa muutin Tampereelle, jossa olen asustellut noin puolitoista vuotta. Teologian maisteriksi valmistuin tänä keväänä. Pro gradussa olen tutkinut vapaaehtoistoimintaa ja vapaaehtoisten osallisuutta järjestötoiminnassa. Mitä kaikkea olet tehnyt ennen tätä työtä? Olen työskennellyt monenlaisissa tehtävissä sosiaali- ja terveysalalla eri ikäryhmien parissa. Olen toiminut muun muassa sijaishuollon intensiiviyksikössä perhekasvattajana sekä Itä-Helsingissä monikulttuurisen työn diakoniatyöntekijänä. Toimenkuvaani kuului maahanmuuttajien parissa tehtävä nais- ja perhetyö. Millaisia tavoitteita ja odotuksia sinulla on työllesi? Tavoitteena on, että Simpukka tarjoaa jatkossakin laadukasta vertaistukea tahattomasti lapsettomille. Työssäni pyrin vahvistamaan rakenteita, jotka tukevat yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksia. Sen lisäksi on tärkeää kehittää simpukkalaisten tiedonkulkua, yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta. Mitä terveisiä haluat lähettää lehden lukijoille? Haluan toivottaa iloa ja valoa alkavaan syksyyn! fakta ANNIINA VOUTILAINEN • Ikä: 32 vuotta • Koulutus: teologian maisteri, sairaanhoitaja(AMK)-diakonissa • Perhe: avopuoliso ja kissa • Vapaa-ajalla nauttii tanssi- ja kuntosalilla liikkumisesta, matkustelusta, ystävien seurasta ja kaikenlaisesta näpertelystä. ”Parempi rakentaa siltoja, kuin pystyttää seiniä.” – Afrikkalainen sanonta Simpukka 3 | 2014 25 TEKSTI: LEENA TUUTIJÄRVI KUVAT: HAASTATELTAVAT Elämä ilman kohtua Miltä tuntuu, kun saa teini-iässä tietää olevansa synnynnäisesti kohduton? Heli Huurtomaalle ja Pinja Pulkamolle kokemus on tuonut haasteita, paljon pohdittavaa sekä tukea ja kannustusta. S uomessa syntyy vuosittain noin 10–15 tyttöä ilman kohtua. MRKH-oireyhtymä tarkoittaa synnynnäistä kehityshäiriötä, jossa tytölle ei ole muodostunut kohtua tai emätintä. Yleensä MRKH havaitaan teini-iässä, kun puuttuvien kuukautisten syytä aletaan selvittää. Kohduttomuus osaksi identiteettiä Heli Huurtomaa, 23, sai kuulla 17-vuotiaana hormonipillereiden ja magneettikuvausten jälkeen, että hänellä ei ole kohtua. Silloinen lääkäri ei maininnut lainkaan MRKH-syndroomaa. Vuonna 2012 Heli sai tietää oikean diagnoosinsa Helsingin Naistenklinikalla. Kohduttomuus oli järkytys mutta herätti Helissä myös uteliaisuutta. – Olin hyvin kiinnostunut omasta tilastani, ja haluaisin edelleen kovasti tietää, miten se on aiheutunut. Välillä tuntuu melkein kuin katsoisin tilannetta ulkopuolisen silmin. Jossain vaiheessa muistan taas, että niin, minä olen tällainen, Heli kertoo. Tukea ja tietoa MRKH:sta Heli on saanut erityisesti kohduttomien yhdistyksen Kohtuuttomat ry:n kautta. Kohtuuttomat on tarjonnut mahdollisuuden jakaa vertaisten kanssa tuntemuksia aiheesta. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Heli alkoi todella miettiä, mitä kohduttomuus hänelle merkitsee. – Minusta puhutaan kohduttomana, lapsettomuudesta kärsivänä, traumatisoivan asian kohdanneena naisena. Olen huomannut, että minun pitäisi yleensä uhriutua aiheesta puhuttaessa, mikä on itselleni vieras tapa suhtautua. Pyrin aktiivisesti käymään läpi pahaa oloa aiheuttaneet asiat ja jatkamaan elämääni niiden kanssa. Kun Heli kertoo MRKH-syndroomastaan, ihmisten reaktiot vaihtelevat. – Useimmiten ihmiset hiljenevät täysin. Jotkut kysyvät aiheesta lisäkysymyksiä ja miltä se minusta tuntuu, mikä onkin ehkä paras tapa suhtautua omalta kannaltani, mutta valitettavasti harvinaisin todellisuudessa. Ja 26 Simpukka 3 | 2014 totta kai löytyy myös niitä, jotka eivät osaa pullauttaa ulos kuin ”Höh”. Heli ei ole koskaan kokenut kohduttomuuden määrittelevän häntä ihmisenä, vaan hän on asian käsiteltyään ottanut sen osaksi identiteettiään. – Olen monia asioita: olen humanisti, korkeakoulutettu, avopuoliso, työssäkäyvä, nainen, ruskeahiuksinen, kohduton. Kohduttomuus ei enää mielessäni nouse muita erikoisempana ominaisuutena esiin. Tulevaisuuden punnintaa Nuorempana Heli oli ajatellut, että tietysti adoptoisi lapsen. Viimeisen vuoden aikana hän on ymmärtänyt, ettei asia ole niin yksinkertainen. – Niin monesta surullisesta tapauksesta huolimatta lapsen paikka Suomessa vaikuttaa olevan aina biologisen vanhempansa luona, oli vanhempi sitten väkivaltainen alkoholisti tai hyväksikäyttäjä. Muut maat eivät ole juuri avoimempia asian suhteen. Adoptio on usein viimeinen ratkaisu lapsen saamiseksi mihin tahansa perheeseen, Heli sanoo. Ennen vuotta 2007 Suomessa tehtiin sijaissynnytysjärjestelyjä, joissa sijaissynnyttäjä saatettiin koeputkihedelmöityksellä raskaaksi lasta haluavan parin sukusoluilla ja syntynyt lapsi luovutettiin parin kasvatettavaksi. Vuoden 2007 hedelmöityslaki kuitenkin kielsi sijaissynnytyksen. – Tällä hetkellä kohduttomille pidetään itsestään selvänä vaihtoehtona adoptiota, minkä vuoksi sijaissynnytystä ei oteta vakavana vaihtoehtona. Helille tulevaisuuden pohtiminen herättää paljon kysymyksiä, kuten kannattaako jäädä odottamaan sijaissynnytyksen sallivaa Heli Huurtomaa pitää välivuotta maisterivaiheen opinnoista Helsingin yliopistosta. Hän on juuri muuttanut avomiehensä kanssa yhteiseen kotiin. ”Olen monia asioita: olen korkeakoulutettu, avopuoliso, työssäkäyvä, nainen, ruskeahiuksinen, kohduton.” Kohtuuttomat ry • Kohduttomille, tahattomasta lakimuutosta, vai aloittaako adoptioprosessi mahdollisimman pian. – En ole itsekään varma, miltä tulevaisuuteni näyttää jälkikasvun suhteen. Olen tällä hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja ihmisiin ympärilläni. Tuntuu kuitenkin myös siltä, että olisi ihana saada kumppanini kanssa oma lapsi, jota rakastaa, Heli toteaa. Avoimuus ja vertaistuki voimavaroina Pinja Pulkamolle, 19, MRKH-diagnoosin saaminen puolitoista vuotta sitten oli paitsi suuri järkytys myös helpotus. – Olin käynyt pitkään erilaisissa tutkimuksissa kuukautisten puuttumisen takia, joten tunsin helpotusta, että vihdoin sain tietää mistä tämä kaikki johtui. Toisaalta emättimen ja kohdun puutos tuli täysin yllätyksenä ja järkytyksenä, Pinja muistelee. Kesti useita kuukausia ennen kuin Pinja pystyi käsittelemään diagnoosia mielessään. fakta MRKH-SYNDROOMA • Mayer-Rokitansky-KüsterHauserin oireyhtymä • Harvinainen kehityshäiriö, jos- sa tyttö syntyy ilman kohtua ja usein myös ilman emätintä • Munasarjat ovat toimivat ja ulkosynnyttimet normaalit • Munuaisissa ja selkärangassa saattaa esiintyä poikkeamia • Aiheuttaa tahatonta lapsettomuutta • Emättimen vajaakehittyneisyyttä voidaan hoitaa potilaan toiveen mukaisesti esimerkiksi venytyshoidolla • Lapsettomuuden hoitona oli aiemmin mahdollista sijaissynnytys, vuoden 2007 hedelmöityslaki kuitenkin kieltää sen Suomessa Pinja Pulkamo on abiturientti ja haluaisi tulevaisuudessa opiskella joko psykologiaa tai oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Hänen mielestään MRKH-syndroomasta ja kohduttomuudesta yleensäkin tiedetään aivan liian vähän. – En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta syndroomasta. Yritin etsiä tietoa internetistä, mutta suomeksi en löytänyt mitään. Englanniksi tietoa löytyi ja tuntui helpottavalta huomata, etten ole yksin tämän syndrooman kanssa. Pinjan läheisimmät ystävät, poikaystävä, perhe ja sukulaiset tietävät asiasta. Ensiksi Pinja ajatteli, ettei koskaan kerro syndroomastaan kenellekään. Onneksi hänen mielensä kuitenkin muuttui. – Avoimuus syndrooman suhteen on auttanut minua paljon. Tuntuu hyvältä, että voin puhua tilanteestani ystävieni kanssa ja käsitellä asiaa kaikessa rauhassa. Aluksi ihmisille kertominen oli hyvin hankalaa, mutta mitä useammalle olen tästä puhunut, sitä helpommalta asiasta puhuminen tuntuu. Vertaistuki ja muiden ihmisten positiivinen suhtautuminen MRKH-syndroomaan on auttanut Pinjaa eteenpäin vaikeissa paikoissa. – Olen saanut valtavasti tukea ja kannustusta. Kaikki, joille olen kertonut tästä, ovat suhtautuneet asiaan todella hyvin. Myös vertaistuki on ollut äärimmäisen arvokasta, Kohtuuttomat ry on auttanut minua todella paljon. Tuntuu lohdulliselta tietää, etten ole yksin. lapsettomuudesta kärsiville naisille tarkoitettu yhdistys • Tarjoaa verkostoitumista ja vertaistukea • Perustettu v. 2012 Helsingissä, toimii vapaaehtoisvoimin • Puheenjohtaja Tanja Tulonen, varapj. Sanna Mäkelä • Pyrkii ajamaan kohduttomien, tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien etuja muun muassa lisäämällä tietoisuutta kohduttomuudesta, ottamalla kantaa, jakamalla tietoa ja vaikuttamalla lakimuutoksiin • Yhdistykseen kuuluvat ovat kohduttomia moninaisista syistä johtuen • Jäsenillä on oma sähköpostilista, suljettu fb-keskusteluryhmä ja kuukausittaiset vertaistukitapaamiset • Yhteystiedot: kohduton.fi, [email protected] Päivä kerrallaan MRKH-syndrooma on tuonut Pinjan elämään haasteita ja uudenlaista elämänkokemusta. – Olen joutunut pohtimaan identiteettiäni ja tulevaisuudensuunnitelmiani eri tavalla kuin monet ikäiseni. Keväällä 2013 emättimen venytyshoito oli henkisesti todella raskas prosessi, mutta sain sen tehtyä neljässä kuukaudessa. Olen iloinen, että prosessi on nyt ohi. Pinjan mielestä kohduttoman paikka yhteiskunnassamme on haastava, esimerkiksi sijaissynnytyksen kiellon takia. – Jos haluan lapsia tulevaisuudessa, adoptointi ja sijaissynnytys ovat vaihtoehtoni. Suomessa sijaissynnytys on laitonta ja se on mielestäni todella väärin, Pinja sanoo. Pinja valmistuu syksyllä lukiosta, ja hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat vielä avoinna. – 19-vuotiaana en vielä osaa sanoa, haluanko tulevaisuudessa lapsia vai en. Elän päivä kerrallaan, ja nyt haluan keskittyä opiskeluun ja elämästä nauttimiseen. Simpukka 3 | 2014 27 l ARVIOT KOLUMNI: LAHJAKSI SAATU LAPSI l Tietoa ja tunnetta adoptiosta Lilly Korpiolasta tuli kahden kouluikäisen pojan äiti 48-vuotiaana. Pitkä tie äidiksi kertoo Korpiolan perheen tarinan ja avaa kansainvälisen adoption nykytilaa. Korpiolan perheen adoptiotarina ei ole tavanomainen (jos tavanomaisia adoptiopolkuja ylipäätään on olemassa). Perheeseen adoptoitiin kaksi veljestä, joista Rahul oli Suomeen tullessaan 13-vuotias ja pikkuveli Vickykin jo kahdeksan ikäinen. Vauvan tai taaperoikäisen tulo perheeseen lienee väistämättä erilaista kuin kahden reippaan ja voimakastahtoisen koululaisen – joilla oli myös Intian lakien mukaan oikeus päättää, hyväksyvätkö uudet vanhempansa. Korpiola kuvaa adoptio-odotusta ja adoption toteutumisen tunneskaaloja värikkäästi. Tulevat vanhemmat valmistautuivat uuteen elämäntilanteeseensa huolellisesti. Intialainen ruoka, poikien lähtömaan kulttuurin kunnioittaminen ja perheen monikulttuurisuus heijastuvat tekstiin vahvasti, erityisesti kuvauksissa siitä, millaiseksi arki Suomessa on muotoutunut. Tämän perheen kohdalla sopeutuminen ja kiintyminen vaikuttaa sujuneen hyvin ja varsin ongelmattomasti. Uudenlaisessa arjessa lienee ollut etua vanhempien omista kansainvälisistä kokemuksista ja siitä, että perhe asuu Helsingissä, missä on varmasti monella tapaa muuta maata mutkattomampaa pitää kiinni intialaisesta kulttuurista. Pääkaupunkiseudulla perheiden erilaisuus herättää myös ehkä vähemmän huomiota kuin pikkupaikkakunnilla, vaikka Korpiolan pojatkin ovat valitettavasti joutuneet kohtaamaan rasismia. Kirjan sivuilla perheen yhteisistä hetkistä välittyy lämmin ja rakastava tunnelma. Korpiolan perheen tarinan seuraaminen vaatii välillä pitkäjänteisyyttä, sillä kirjan teksti on jaettu erilaisten alaotsikoiden alle ja adoptiota kuvaava kertomus on osittain sirpaleinen. Korpiola myös peilaa vaikkapa omaa lapsuuttaan ja parisuhdettaan yhtäältä hyvin yksityiskohtaisesti ja toisaalta melko mutkikkaan asiantuntijatermistön avulla. Adoptioprosessin termistö mietityttää muutenkin. On luonnollisesti tärkeää, että adoptioprosesseja tutkitaan tarkoin. Tutkimusten käsitteistö voi kuitenkin vaikeuttaa adoptioon lähestymistä. Korpiolan tekstissä toistuvat taajaan esimerkiksi termit “terapeuttinen vanhemmuus”, “trauma” ja “kiintymyssuhdehäiriö”. Tulevan adoptiovanhemman on tietysti ymmärrettävä, ettei adoptioon voi ryhtyä kevein perustein ja että edessä on koko elämän mittainen matka valtavia menetyksiä ja mullistuksia kokeneen lapsen kanssa. Adoptiota harkitsevalle tai prosessia käynnistelevälle hankalat käsitteet voivat kuitenkin antaa hämmentävän kuvan adoptiosta. Onko vanhemman siis oltava jonkinlainen traumatisoituneen lapsensa terapeutti tai mitä Aidan toisella puolella jos kiintyminen ei onnistukaan? Vanhemman ensisijainen tehtävä lienee kuitenkin yhä hyvä vanhemmuus – kyky tarjota lapselle rakkautta ja mahdollisuus hyvään ja turvalliseen elämään. Kuten Korpiolakin toteaa, tukea on tarvittaessa osattava hakea ammattilaisilta. Korpiola kuvaa kirjassa lyhyesti myös lapsettomuutta. Useissa kulttuureissa elänyt Korpiola kuvaa kiinnostavasti, kuinka pitkän lapsettomuuden voi kokea aina eri tavoin eri elämäntilanteissa: “Joskus lapsettomuus oli ihanaa huolettomuutta ja rajatonta vapautta tehdä suuria valintoja […]. Toisena hetkenä se oli julmaa ulkopuolisuutta ystävien elämästä, jotka tuntuivat aina olevan raskaana ja iloitsevan häpeämättömän ilkeästi omasta onnestaan välittämättä siitä, mitä lapsettomat ympärillä tunsivat.” Korpiola myös huomioi hienosti, että lapsettomuus on ollut merkittävä osa adoptiovanhemmaksi tulemista. Hän toteaa, että lapsen sijaan vanhemmuus on lapsettomuuden vastakohta. Adoptiota vasta harkitsevan kannattaa ehkä aloittaa tämän kirjan lukeminen lopusta. Korpiolan vahva asiantuntemus näkyy selvästi kirjan viimeiseen lukuun kootussa aineistossa, joka antaa hyvin konkreettisen (ja varsin realistisen) kuvan siitä, miltä adoptiot kansainvälisenä ilmiönä tätä nykyä näyttävät. Teksti antaa myös käsityksen siitä, miten ja miksi vanhemman lapsen adoptio on yksi tämän ajan mahdollisuuksista. Sain endometrioosidiagnoosin samana vuonna, kun tapasin tulevan puolisoni. Olimme molemmat opiskelijoita, ja lääkärin rummuttama pikainen lapsensaanti ei tuntunut todellakaan ajankohtaiselta. Toisaalta en lotkauttanut korvianikaan kavereilleni, joista moni hieman päälle parikymppisenä mietti, haluaako tulevaisuudessa lapsia laisinkaan. Arvelin, että minua ainakin kaduttaisi, jos en edes yrittäisi. Mutta ei vielä, ei vielä! Joskus sitten tulevaisuudessa. Tulevaisuus koitti, ja hoitorumba alkoi. Nykyään Procrenin säilytykseen tarkoitetussa minikylmälaukussa säilytetään ruokalappua, pientä haarukkaa, käsidesiä ja Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja. Tärppäsi! Mutta vasta vuosien hoitokierrosten jälkeen, lopulta lahjamunasoluhoitojen myötä. Hoitovuosien ajan sosiaalinen verkostoni koostui lähinnä jatkuvasti lapsia putkauttelevista pariskunnista, joiden kanssa oli vaikea löytää yhteistä säveltä – joten päädyin kertomaan tutuntuttujen lasten kuulumisia. Nyt viime vuosina, itse pikkulapsiperheen tiivistä elämää elävänä, olen tutustunut useisiin ikätovereihini, jotka eivät laisinkaan suunnittele lapsia omaan elämäänsä. Huomaan, että itselleni se ei teinivuosia lukuun ottamatta ollut koskaan vaihtoehto – silloinkin ajattelin, että minä varmaan sitten isona adoptoin lapsia, olinhan melkoinen maailmanparantaja. Joten lapset ovat aina tavalla tai toisella kuuluneet kuvioon. Kuitenkin vapaaehtoisesti lapsettomien ystävieni kanssa keskustellessa mietin, mikä minut ajoi niin väsymättä haluamaan lasta. Vauvakuumetta ei koskaan ollut, mutta veikö lapsettomuuden kokemus hallinnan tunteen jotenkin niin voimakkaasti, että sitä yritti väkisin palauttaa – vai mitä oikein tapahtui? Miksen voinut tyytyä tilanteeseen ja todeta, että minun perheeseeni ei kuulu lapsia, elämä on hyvää silti – valitsevathan monet sen vaihtoehdon omasta vapaasta halustaankin. Miksi minulle ei hoitovuosina tullut mieleenkään, ettei lapsensaanti ole välttämätöntä? Ehkä ruoho vain on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Anna-Kaisa Hakkarainen Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014. 28 Simpukka 3 | 2014 Helmi Nauhanen Kirjoittaja on psykologi ja kolmivuotiaan lahjamunasoluhoidoilla alkunsa saaneen lapsen äiti Simpukka 3 | 2014 29 l TUTKIMUSKATSAUS HUOM! Löydät tästä lähtien suorat linkit alkuperäisiin tutkimusartikkeleihin kotisivuiltamme polusta simpukka.info ->Tietoa ->Tutkimuskatsaukset Ftalaatit ovat erityisen vaarallisia miehille Ympäristömyrkkyjen vaikutus lapsettomuuden lisääntymiseen on ollut tiedossa. Nyt tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti ftalaatit aiheuttavat pahempaa tuhoa miehen hedelmällisyydelle kuin naisen, vaikka naiset altistuvat niille yleensä enemmän. Ihminen saa ftalaatteja enimmäkseen ravinnosta, mutta niitä käytetään laajasti myös muovi- ja kosmetiikkateollisuudessa pehmentäjinä. Ftalaatit hajoavat nopeasti eivätkä kerry elimistöön tai ympäristöön, mutta suurina määrinä ne ovat myrkyllisiä. Tutkimus osoittaa, että ftalaatit vaikuttavat muun muassa testosteronin toimintaan. Tämä mekanismi puolestaan viittaisi siihen, että ftalaateille altistuminen johtaa kaikenlaisiin muutoksiin aina kivesten muodostumisesta sperman laatuun. Alkiot vaihtuivat klinikalla Roomalaisella lapsettomuusklinikalla Italiassa on viime joulukuussa siirretty potilaalle väärä alkio. Virhe huomattiin neljän kuukauden päästä siirrosta, kun todettiin, että vanhemmilla ja kohdussa olevilla kaksosilla on eri DNA. Raskaana oleva nainen on kuitenkin päättänyt pitää lapset, sillä Italian lain mukaan biologinen äiti ei voi vaatia lapsia itselleen. Myös kaksosten biologiselle äidille siirrettiin väärä alkio, mutta se ei johtanut raskauteen. Sadat hoidoissa käyneet pariskunnat ovat nyt vaatineet testejä varmistaakseen, että heidän jo syntyneet lapsensa ovat varmasti biologisesti heidän. Virheen tehnyt sairaala on sulkenut hedelmöityshoitoja tekevän osaston. Yhdeksän naista sai kohdun elinsiirrolla Ruotsissa Göteborgin yliopistossa tutkijaryhmä teki yhdeksän kohdunsiirtoa vuosien 2012 ja 2013 aikana. Näistä yhdeksästä naisesta neljällä luovuttajana oli oma äiti ja viidellä joku muu läheinen sukulainen. Kaksi siirrettyä kohtua jouduttiin poistamaan komplikaatioiden vuoksi. Siirretyt kohdut alkoivat menstruoida keskimäärin parin kuukauden jälkeen siirrosta. Osalle naisista tuli lieviä hylkimisoireita, mutta tällä hetkellä kaikki naiset voivat hyvin ja ovat palanneet töihin. Ensimmäisistä siirroista alkaneen seurannan jälkeen voidaan todeta, että kohdunsiirrossa ei ole merkittäviä riskitekijöitä. Seuraava vaihe on koeputkihedelmöityshoidot. Koska siirretyt kohdut eivät ole yhteydessä munasarjoihin, naisilta oli kerätty ennen siirron tekemistä munasoluja, jotka on hedelmöitetty alkioiksi. Heille tehdään alkioilla hoitoja tämän vuoden aikana. Kohdunsiirto voi tulla kysymykseen naisilla, joiden kohtu on vaikeasti vaurioitunut tai jotka ovat syntyneet ilman kohtua. Onnistuneita siirtoja ja niiden jälkeisiä koeputkihoitoja on tehty muutama tätä ennenkin esimerkiksi Turkissa, mutta yksikään niistä ei ole vielä johtanut lapsen syntymään asti. 30 Simpukka 3 | 2014 TUTKIMUSKATSAUS l koonnut Satu Rautakallio-Hokkanen Munasarjat herätettiin uudelleen – nainen sai lapsen Kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa on kehitetty kokeellinen tekniikka, jolla ennenaikaisista vaihdevuosista kärsivän naisen munasarjat voidaan herättää uudelleen toimimaan. Tekniikka on vielä varhaisessa vaiheessa, mutta sitä testattiin Japanissa Kawasakin lääketieteellisessä yliopistossa 27 naisen ryhmällä. Kaikilta naisilta poistettiin molemmat munasarjat. Näistä naisista kolmentoista munasarjoissa todettiin olevan vielä jäljellä follikkeleita, jotka sisälsivät kypsymättömiä munasoluja. Munasarjat leikeltiin palasiksi ja hoidettiin lääkkeillä, jotka estivät follikkeleiden uinumisen. Hoidossa follikkelit saatiin herätettyä niin, että ne vapauttivat kypsymättömät munasolut. Pieniä munasarjojen osia siirrettiin sen jälkeen naisten munatorvien lähelle. Kahdeksan naisen follikkelit alkoivat kehittyä, ja he saivat hormonihoitoa ovulaation stimuloimiseen. Viisi naisista kehitti kypsiä munasoluja ja yhdellä heistä raskaus johti onnistuneeseen synnytykseen. Tuntematon spermanluovuttaja on merkittävä riski Yhdysvalloissa sperman luovuttaminen ei edellytä rekisteröitymistä ja siitä on tullut yksi teollisuuden muoto. Missään ei myöskään valvota, kuinka monta vastaanottajaa luovutetuilla soluilla on, joten yhdellä miehellä voi olla jopa satoja jälkeläisiä. Vaarallisimpia esimerkkejä on tapaus, jossa terve 23-vuotias luovuttaja kantoikin geneettistä sydänsairautta ja välitti sairauden ainakin kahdeksalle hänen spermastaan alkunsa saaneelle lapselle. Amerikkalainen lisääntymislääketieteen seura suosittaa luovu- tettujen sukusolujen geneettistä tutkimista. Monet spermapankit noudattavat suositusta, mutta tutkiminen ei ole pakollista. Aiemmin ongelma ei koskenut niinkään anonyymisti luovutettuja munasoluja, sillä niiden määrä luovuttajaa kohden on rajallinen. Nyt, kun tiede on keksinyt miten munasolujakin voidaan pakastaa, on perustettu myös munasolupankkeja, jotka voivat kohdata samoja haasteita kuin spermapankit. Aiheesta kirjoitti Yalen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Rene Almeling. Ensimmäinen sperman kotitesti käsikauppamarkkinoille Britanniassa PCO ja endometrioosi jäävät lääkäreiltä usein huomaamatta Tee se itse -testillä voi kymmenessä minuutissa testata, onko siittiöiden määrä normaali vai alentunut. Testillä ei kuitenkaan voi tutkia sperman laatua tai muita geneettisiä tekijöitä. Testi muistuttaa ulkonäöltään raskaustestiä ja kertoo 98 %:n tarkkuudella siittiöiden määrän. Oikean diagnoosin saaminen ei ole aina yksinkertaista. On monia sairauksia, joihin voi liittyä hyvin samanlaisia oireita, mutta jotka vaihtelevat eri ihmisten välillä. Kaikki testitkään eivät anna täysin varmaa diagnoosia. Lisäksi monet testit ovat hyvin kalliita, jolloin niitä ei tehdä rutiininomaisesti. Lääkärit eivät siten aina pysty sanomaan mistä taudista on kyse. Health.com-sivusto listasi 15 sairautta, joiden diagnosointi useimmiten menee väärin. Näiden joukossa ovat mm. lapsettomuutta aiheuttavat endometrioosi ja polykystiset munasarjat. Molempia sairastaa noin 5–10 % naisista, joten kyse ei ole kovin harvinaisista taudeista. Miesten hedelmättömyys jätetään usein huomioimatta Irlantilaisen lapsettomuusklinikan johtaja Declan Keane on huolissaan miesten hedelmättömyyden lisääntymisestä ja sen huomiotta jättämisestä. – Monet klinikallemme tulevista miehistä ovat kertoneet epäonnistumisen tunteesta, koska eivät voi saada vaimoaan raskaaksi luonnollisesti. Tämän kaltainen maskuliinisuuden menetys voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta parisuhteessa ja johtaa jopa masennukseen, jos sitä ei huomioida. Keane toteaa myös, että vaikka useat julkisuuden henkilöt ovat puhuneet huonolaatuisesta spermastaan johtuvasta lapsettomuudesta, lapsettomuuden aiheuttama stigma estää miehiä puhumasta asiasta. Ihosoluista spermasoluja? Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa tutkijat ovat siirtäneet hedelmättömien miesten ihosoluja hiiriin ja saaneet niistä näin esiasteella olevia spermasoluja. Tulos yllätti tutkijat täydellisesti, sillä kyseisten miesten ei odotettu pystyvän tuottamaan spermaa. Tutkimuksessa otettiin kolmelta azoospermiasta kärsivältä mieheltä ihosoluja, jotka muutettiin kantasoluiksi. Kantasolujen tiedetään kehittyvän lähes miksi tahansa ruumiin solukoksi. Kun nämä solut siirrettiin hiirien kiveksiin, niistä kehittyi esiasteella olevia spermasoluja. Tutkijat arvioivatkin nyt, että azoospermian syy ei välttämättä olekaan siinä, etteikö mies pystyisi tuottamaan terveitä sukusoluja. Syynä voikin olla, ettei miehen kiveksissä ole tarpeeksi kantasoluja, jotka tuottaisivat spermasoluja. Tutkimus on vasta alkuvaiheessa, mutta tutkijat uskovat, että samanlainen toimenpide voisi onnistua myös miehen kiveksissä. Stressaava elämä heikentää siittiöiden laatua Yhdysvalloissa Columbian yliopistossa testattiin 39–49-vuotiaiden miesten siittiöiden laatua kahdessa eri stressitilanteessa. Ensimmäinen testi mittasi itse koetun stressin merkitystä. Toinen testi perustui psykologista stressiä aiheuttavien tilanteiden kartoittamiseen, eli työstressiin. Itse koettu stressi vaikutti siittiöihin vähemmän, joskin työstressiä kokeneilla miehillä oli myös alhaisempi testosteronitaso. Siittiöiden uimatekniikan tutkiminen auttaa hoitojen kehittämisessä Brittiläis-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten siittiöt osaavat navigoida perille munasolun luo tuhat kertaa itsensä pituisen matkan. Aikaisemmin on jo selvitetty, että munasolun läheisyyteen päässeet siittiöt löytävät munasolun siitä erittyvien kemiallisten aineiden ansiosta. Nyt tutkijat kuitenkin huomasivat, että siittiöt eivät etene suoraan eteenpäin, vaan kuin kierteistä rataa kanavan seinämiä myöten – kuin lohet vastavirtaan. Siittiöt käyttävät hyväkseen virtauseroja kanavan reunamien ja vapaasti virtaavan keskustan välillä. Jos tämä käsitys vahvistuu jatkotutkimuksissa, siitä voidaan saada tärkeää tietoa hedelmöityshoitojen kehittämisessä. Kännykät ovat riskitekijä miehen hedelmällisyydelle Miesten tapa pitää matkapuhelinta housujen taskussa saattaa vaarantaa suvun jatkamisen. Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että matkapuhelimista tulevalla elektromagneettisella säteilyllä voi olla vahingoittava vaikutus sperman laatuun. Exeterin yliopistossa Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan normaalin sperman liikkuvuus heikentyi 8 %, kun se altistettiin säteilylle. Samoin tapahtui siittiöiden elinkelpoisuudelle. Sperman väkevyydelle eli siittiöiden määrälle sillä ei kuitenkaan havaittu olevan merkitystä. Tutkimusryhmän mukaan asiaa on tutkittava lisää, sillä matkapuhelinten määrä lisääntyy huimaa vauhtia. 8% normaalin sperman liikkuvuus heikentyi 8 %, kun se altistettiin säteilylle. Simpukka 3 | 2014 31 l VERTAISTUKI VERTAISTUKI l koonnut Anniina Voutilainen Vertaistukija esittäytyy Vertaistuki verkossa Simpukan keskustelufoorumi kaikille tahatonta lapsettomuutta kokeville osoitteessa www.simpukka.info. Keskusteluryhmät Facebookissa: Suljettu Simpukka on vertaistukiryhmä kaikille tahatonta lapsettomuutta kokeneille. Keskusteluryhmä on suljettu. SYKE-verkosto on suljettu keskusteluryhmä niille tahattomasti lapsettomille, joiden elämä jatkuu yksin tai kaksin. Lapselliset lapsettomat -keskusteluryhmä on suljettu keskusteluryhmä niille tahatonta lapsettomuutta kokeneille, jotka tavalla tai toisella ovat saaneet lapsen tai ovat raskaana. Helminauha on suljettu keskusteluryhmä lahjasukusoluhoitoja pohtiville, -hoidoissa käyville ja niiden avulla lapsen jo saaneille. Ajankohtaista vertaistukitoiminnassa Vertaistukijoiden koulutuspäivä järjestetään lauantaina 4.10. klo 12–17 Tampereella. Koulutus on avoin kaikille Simpukassa vertaistukijana toimiville sekä toimimisesta kiinnostuneille, eikä osallistuminen sido toimimaan vertaisryhmän vetäjänä tai tukihenkilönä. Koulutus on maksuton ja sisältää lounaan ja kahvit. Matkakustannuksista korvataan puolet julkisten kulkuvälineiden taksojen mukaan. Lisätietoa ja ilmoittautumiset vertaistukikoordinaattori Anniina Voutilaiselle. Lämpimästi tervetuloa mukaan! Olen Eszter, 34-vuotias opettaja Espoosta ja Helsingin lapsettomien ryhmän toinen vetäjä. Olen sinkku – se on tahattoman lapsettomuuteni päällimmäinen syy. SimpukkaParit -toiminnassa tapahtuu Järjestämme syksyllä parisuhdepäiviä kolmella paikkakunnalla ja viikonlopun mittaisen Rikasta minua -kurssin Espoossa. Simpukan parisuhdetoiminta on tarkoitettu kaikille tahatonta lapsettomuutta kokeneille, jotka haluavat tukea parisuhteensa hyvinvointiin. Parisuhdepäivä antaa mahdollisuuden kartoittaa oman parisuhteen voimavaroja, saada työkaluja parisuhteesta huolehtimiseen ja tavata muita tahattomasti lapsettomia pariskuntia. Syksyn parisuhdepäivissä perehdytään muun muassa vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin parisuhteessa, parisuhteen vahvuuksien löytämiseen ja arjen läheisyyden lisäämiseen. Syksyn parisuhdepäiviä ohjaavat Simpukan ja Kataja ry:n työntekijät. Ks. lisää sivulta 38. Saan voimaa luonnossa kävelemisestä, urheilemisesta, musiikin kuuntelemisesta, ystävistä, omasta kodista, matkustelusta ja onnistumisesta arjen pienissä asioissa. Hyvä, että voin mahdollistaa, että me lapsettomat voimme tavata ja purkaa ajatuksiamme. Voin edistää oman lisäksi myös muiden hyvänvointia! On koskettava hetki, kun joku ensimmäistä kertaa kyselee ryhmästä ja sitten tulee ryhmään ja näen, että hän tuntee olonsa tervetulleeksi. Ryhmänvetäjiä kaivataan! Vaasan lapsettomien ryhmä kaipaa vetäjää. Turun yksin ja kaksin elävien ryhmä sekä Helminauharyhmä etsivät myös vastuuhenkilöä. Oletko sinä kiinnostunut ryhmän vetämisestä? Lisää tietoa saat vertaistukikoordinaattori Anniinalta. ovat kiinnostuneita siitä, mitä toisille kuuluu. Ryhmässä saa sanoa miltä tuntuu ja muut ottavat ajatuksesta kopin. Eikä kannata unohtaa lukemattomia nauruja, joita ehkä joku ulkopuolinen ei edes tajua... Vertaistuki voi antaa lapsettomalle yhteenkuuluvuuden tunnetta: paikan, jossa ymmärretään, ja saa jopa myös ystäviä, joiden kanssa voi tavata myös ryhmän ulkopuolella. Vertaistukea myös facebookissa Lisäksi haluaisin sanoa, että tämä vapaaehtoistyö antaa paljon "Suljettu Simpukka" on Simpukka-yhdistyksen suljettu vertaisryhmä. Mukaan ovat tervetulleita kaikki tahatonta lapsettomuutta kokeneet. 32 Simpukka 3 | 2014 Ryhmien toiminnasta voit tiedustella sähköpostitse suoraan ryhmien vetäjiltä. Lisätietoa saat myös yhdistyksestä. Ryhmien tapaamisajat löydät Simpukan myös kotisivujen keskustelufoorumin Vertaistukiryhmät -otsikon alta. Simpukka-yhdistyksellä toimii tällä hetkellä kolmenlaisia vertaistukiryhmiä. Lapsettomien vertaistukiryhmään ovat tervetulleita kaikki lapsettomat, yksin tai yhdessä puolison kanssa. Helminauharyhmä on tarkoitettu lahjasoluilla tehtäviä lapsettomuushoitoja harkitseville, hoitoja läpi käyville tai jo lapsen saaneille Lapselliset lapsettomat -vertaistukiryhmä on tarkoitettu niille, joiden perheeseen on saatu kaivattu lapsi vaikkapa lapsettomuushoitojen tai adoption kautta. Lapsettomuuden kokemus ei aina häviä, vaikka perhe kasvaisikin se kulkee usein mukana läpi elämän. HELSINKI 1) Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] 2) Helminauharyhmä: [email protected] 3) Lapselliset lapsettomat: [email protected] 4) Kaksin elävien ryhmä: [email protected] 5) Eronneiden lapsettomien ryhmä: [email protected] Lisäksi Helsingissä kokoontuu kohduttomien ryhmä Kohtuuttomat. Lisätietoa: [email protected] JOENSUU 1) Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] 2) Lapselliset lapsettomat: [email protected] JYVÄSKYLÄ Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] KEMI-TORNIO Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] KUOPIO Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] LAHTI Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] Ryhmässämme on toisista välittävä, kannustava meininki. Ihmiset ja siitä olen kiitollinen. Vertaistukiryhmät MIKKELI Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] Lapsellisten lapsettomien ryhmä: [email protected] MÄNTSÄLÄ Lapsellisten lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] OULU Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] PORI Lapsellisten lapsettomien ryhmä käynnistyy: [email protected] VAASA Lapsettomien vertaistukiryhmä on toistaiseksi tauolla. Oletko kiinnostunut vertaistukiryhmän ohjaamisesta? Voisitko toimia tukihenkilönä? Puuttuuko sinun paikkakunnaltasi ryhmä? Simpukka-yhdistys tukee ja opastaa uusia vertaistukiryhmänvetäjiä toiminnan käynnistämisessä. Ota yhteyttä vertaistukikoordinaattoriin. Lämpimästi tervetuloa mukaan ryhmätoimintaan! SEINÄJOKI Lapsellisten lapsettomien ryhmä: [email protected] TAMPERE 1) Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] 2) Helminauharyhmä: [email protected] 3) Lapsellisten lapsettomien ryhmä: [email protected] TURKU 1) Lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected] 2) Helminauharyhmä on toistaiseksi tauolla 3) Ryhmä yksin ja kaksin eläville: [email protected] Vertaistukikoordinaattori Anniina Voutilainen [email protected] 040 5325390 www.simpukka.info Simpukka 3 | 2014 33 l LUKIJOILTA LUKIJOILTA l Äidiksi pitkän lapsettomuuden jälkeen Arvokkaita löytöjä Afrikasta – matka omaksi itseksi Tuntuu vaikealta kirjoittaa lapsen saamisesta satuttamatta niitä, joiden syli on tyhjä. Kauan kaivatun vauvan saaminen on niin käsittämätöntä, järisyttävää ja paljon ihanampaa, kuin koskaan osasinkaan kuvitella. En kaikkien pitkien lapsettomuusvuosien aikana oikeastaan osannut tai uskaltanut ajatella, millaista lapsen saaminen olisi. Lapsettomana en onneksi myöskään tiennyt, mistä kaikesta sitä jää paitsi. Lapsettomuus tuntuu nyt siksi entistäkin julmemmalta ja epäoikeudenmukaisemmalta. Ennen viimeistä hoitokierrosta olin jo ajatellut, etten välttämättä enää edes taida haluta lapsia. En enää jaksanut yrittää ja halusin siirtyä eteenpäin. Päätimme kuitenkin mennä vielä kerran hoitoihin, ennen kuin ikä tulisi vastaan, ettei sitten vanhana kaduttaisi, ettei yritetty tarpeeksi. Silloin ihme tapahtui. Raskaaksi tulo oli hämmentävää ja kutkuttavaa, mutta myös pelottavaa. Takaraivossa kummitteli aiempi keskenmeno ja pelko kaikesta, mikä saattaisi mennä pieleen. Minua auttoi viisas neuvolatätimme, joka sanoi, että meni raskaus niin tai näin, niin kyseessä on tämän lapsen ainoa ja ainutlaatuinen raskausaika, ja siksi siitä tulee nauttia ja tehdä siitä lapselle niin hyvä kuin mahdollista. Neuvolaan meneminen ensimmäistä kertaa oli outoa: enhän minä voinut mitenkään kuulua ÄITIYSneuvolan piiriin! Minustako äiti? Ultraäänikuvissa raskaus kuitenkin konkretisoitui; siellä tosiaan oli sykkivä sydän ja pieni ihmisenalku. Ajattelin lapsettomuusvuosina, että jos joskus tulen raskaaksi, en valita mistään ja olen kaikesta vain ja ainoastaan kiitollinen. Olen ihminen, joka toteuttaa kaiken, mihin pystyy. Lapsi on ainoa asia, mihin en ole pystynyt. Siksi halusin vapaaehtoistyöhön Afrikkaan. Se on yksi toteutuneista unelmistani. Päivä Istanbulissa ennen matkan alkua Tansanian Dar es Salaamiin oli äärettömän hyvä juttu. Hotellihuoneessa tein ”viimeiset” jumpat, olinhan tuohon aikaan ihan hyvässä kunnossakin, ja nollasin päätäni kohti tulevaa kahta ja puolta kuukautta. Päiväkirjaani kirjoitin ensimmäiselle sivulle: Matka kohti itseeni ja takaisin. Sellainen siitä todellakin tuli. Äidit pitävät äitiyslomia, ja minä olin lähdössä lapsettomuuslomalle. Aikomukseni ei ollut mennä orpokoteihin tai mihinkään lasten pariin töihin. Ajatukseni olivat jossain muussa työssä, missä en joutuisi kohtaamaan mörköjäni. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kuuma, kostea ja hikinen Afrikka. Paljon melua. Ihmiset poukkoilevat autoineen, polkupyörineen ja jalkoineen. Saastetta, roskaa joka paikka pullollaan. Ihanat ihmiset, kaunis erilainen luonto, lämmin Intian valtameri, kiireettömyys ja iloisuus. Ensimmäisen viikon mietin, mitä ihmettä teen täällä, missä mikään ei toimi. Toisella viikolla aloin päästä jyvälle siitä, missä mennään – ja lopulta rakastuin siihen kaikkeen. Aikani meni pienten lasten koulussa, kasvimaalla, Reilun kaupan parissa, paljon reissaten ja meren äärellä viipyillen. Sain paikallisten keskellä hyvän kosketuksen heidän arkeensa, ja tuntui käsittämättömälle, että joku päivä on palattava takaisin Suomeen omaan elämäänsä. Oman pääni sisällä tapahtui paljon. Huomasin, että osaan taas olla iloinen ja nauttia elämästä! Yksin reissatessa tuntui, kuin olisi ollut sisällä elokuvassa, jonka sivustakatselija olen – niin utopistiselta kaikki välillä tuntui. Oli sanottava itselleen ääneen: Hei, sinä olet ihan OIKEASTI nyt täällä, nauti kaikesta ja ”talleta kovalevylle”. Lapsettomuuden tuskan kanssa olen kamppaillut yli 10 vuotta ja viimeisen vuoden aikana olen päässyt asiassa eteenpäin. Afrikassa koin, että minä olen riittävä ja hyvä, vahva oma itseni juuri näin. Minä pystyn vaikka mihin, ja minulla on valta toteuttaa Onnekseni raskaus sujui fyysisesti erinomaisesti, joten valittamisen aihetta ei juurikaan ollut, mutta loppuraskaus oli henkisesti yllättävän rankkaa. Unettomuus vaivasi, en saanut öisin nukuttua ja vääntäydyin aamuisin töihin uupuneena. Öisin vatvoin tulevaa ja silitin lakanoita. Tuleva elämänmuutos pelotti, vaikka lapsi oli niin kovin toivottu. Pelkäsin myös synnytystä ja kontrollin menettämistä. Pelkäsin jopa vauvaa: mitä jos arki vauvan kanssa on kamalaa, mitä jos en selviä? Olin niin pitkälle prosessoinut lapsettomuutta ja melkein hyväksynyt sen, että elämme loppuelämämme kaksin. Lapsettoman identiteetti oli tuttu ja tietyllä tapaa turvallinen, ja uusi äiti-identiteetti ja vanhemmuus tuntuivat vierailta. Synnytys oli lopulta todella voimaannuttava, järisyttävä ja kaunis kokemus, joka vahvisti uskoani oman kehoni vahvuuteen ja viisauteen. Vauva oli täydellinen ja kaikin puolin ihana, mutta minä olin sekaisin. Alkuviikkojen intensiivisyys vauvan kanssa oli sokki. Tuntui, että istun vain ja ainoastaan imettämässä, etten koskaan enää pääse ulos tai elämään omaa elämää... Podin näistä tunteista tunnontuskia, etenkin, kun lapsi oli niin toivottu ja kun kaikki toistivat, että ainutlaatuisesta vauva-ajasta pitää nauttia. Välillä tuntui, että olisin halunnut vain mennä takaisin töihin, todellisuuteen, jonka hallitsen ja osaan! Hormonimyrskyn laantuessa arki vauvan kanssa rupesi sujumaan, ja ahdistus vaihtui suunnattomaan iloon ja kiitollisuuteen pienestä, kasvavasta ihmeestä. Nyt kun lapsi on kohta vuoden vanha, on äitiys itsestään selvä osa identiteettiäni. Nautin lapsen kanssa kotona olemisesta ja lapsen kasvun seuraamisesta. Välillä tuntuu edelleen käsittämättömältä, että me olemme nyt lapsiperhe! Olin hyvää vauhtia hyväksymässä lapsettomuuden ja oppimassa elämään kaksin. Lapsen saaminen muutti kaiken kertaheitolla, ja elämästä tuli täysin erilaista. Tiedän, että olisin ollut tyytyväinen elämääni myös ilman lasta, mutta sisimmissäni olisin luultavasti jollain tasolla ollut katkera ja surullinen. Lapsen myötä pääsin katkeruudesta ja surusta. En usko, että lapsettomuuskärsimys jalosti minusta yhtään sen parempaa äitiä, mutta se opetti minulle sen, ettei lapsi ole itsestäänselvyys. Lapsemme on lahja, jota emme koskaan uskoneet saavamme. Maria Kuvia raskaustesteistä lapsettomuudesta kertovaan valokuvaprojektiin Kuuluvatko raskaustestit tällä hetkellä elämääsi? Lapsettomuudesta kertova valokuvaprojekti tarvitsee kuvia käytetyistä raskaustesteistä. Toiveena on, että niitä tulisi paljon. Testin tuloksella ei ole väliä projektin kannalta, vaikka tiedän, että sinun kannaltasi sillä on valtava merkitys. Millä vaan digikameralla tai kännykkäkameralla otetut kuvat käyvät. Toivon ainoastaan, että otat testistä vaakakuvan vaalealla taustalla, pöydällä tms. (katso kaavakuva). Lähetä kuva/kuvat sähköpostilla osoitteeseen: [email protected] Kuvia voi lähettää syksyllä 2014 ja keväällä 2015. 34 Simpukka 3 | 2014 Äidit pitävät äitiyslomia, ja minä olin lähdössä lapsettomuuslomalle. oman elämäni asioita juuri niin kuin haluan. Muutenkin tuli sellainen tunne, että juuri me suomalaiset voimme tehdä mitä vain, matkustaa minne vain. Afrikkalainen ei välttämättä lukuisista viisumianomuksista huolimatta pääse pois maasta, vaikka kuinka haluaisi. Jokaisen ei ole välttämätöntä lähteä pois maasta löytääkseen itsensä, mutta minulle oli välttämätöntä lähteä kauemmas, että pystyin näkemään lähelle. Tällä hetkellä olen eronnut, elämässäni viihtyvä ihminen, joka uskoo kuitenkin vielä rakkauteen ja siihen, että kaikella minulle tapahtuvalla on merkitys. Afrikka teki minut taas minuksi, ja ehkäpä vielä joku päivä löydän itseni sieltä uusien haasteiden ääreltä. Teksti: Maria Kuosa Kuvat: Marian matka-albumi Afrikassa koin, että minä olen riittävä ja hyvä, vahva oma itseni juuri näin. Simpukka 3 | 2014 35 l LUKIJOILTA Ja peloistani teen tuhkaa tuulen vietäväksi Kahden ihon välissä elämänmittainen kaipaus yhä odotamme sielua rukoilemme tänne laskeutumaan lihaksi muuttumaan puhallan kämmeneltäni keveästi On aika olla rohkea aika uskaltaa toivoa Ihmisen muodon ottamaan. Hänen pehmeä ihonsa hiustensa nukka suljettujen silmien takana uusien maailmojen avaruudet tuoksussaan lupaus tulevaisuudesta Kun painan hänet vasten sydäntäni ei kiitollisuudellani määrää sillä olen viimein perillä hänen kanssaan häntä varten Kuinka voimme auttaa? Voit ottaa yhteyttä kehen tahansa meistä, olemme Simpukassa sinua varten! Jos et tiedä kenelle viestisi kohdentaisit, voit myös aina käyttää osoitetta [email protected] tai puhelinnumeroa 0400 844 823. Runot: Sini Persson Anne Lindfors Toiminnanjohtaja - Simpukka-lehden päätoimittaja - Edunvalvonta ja vaikuttaminen - Mediayhteistyö - Asiantuntijaluennot 040 1817 911, [email protected] Varpunen Satu Rautakallio-Hokkanen Järjestösihteeri - Jäsenasiat - Verkkokauppa ja materiaalitilaukset - Kotisivut ja keskustelufoorumi, erityisesti tekniset asiat - Kansainvälinen yhteistyö 0400 844 823 [email protected] Näyttelijä, rooli, kaipaus, laulu. Lapsi joka ei tule, vaikka kuinka toivoo. Nämä ovat perheyrityksiä. Seinäjoen kaupunginteatterin Verstas-näyttämöllä 11.12.2014 Leena Tuutijärvi Projektityöntekijä - Parisuhdetoiminta - Tapahtumajärjestelyt 040 532 3010, [email protected] Kirjoittamalla sinuiksi lapsettomuuden kanssa Haikaran ohilento – kokemuksia lapsettomuudesta selviytymisestä Lapsettomuus näytelmän aiheena Anniina Voutilainen Vertaistukikoordinaattori - Vertaistukijoiden yhteyshenkilö - Vertaistuen välittäminen - Keskustelufoorumi ja Facebook-keskusteluryhmät 040 532 5390, [email protected] Tekijät: Liisu Aurasmaa, puhe ja laulu Mika Siekkinen, piano ja Piafin laulujen sovitus Sami Silén, äänisuunnittelu Riikka Aurasmaa, pukusuunnittelija Hanna Korhonen, koreografia SI M PUKKA Esityksessä on taiteilija Miia Kallion keraamisia veistoksia näyttelystä Kaikki siemenet eivät idä – kokemuksia hedelmättömyydestä. Näytöksen päätteeksi keskustelutilaisuus 36 Simpukka 3 | 2014 Seuraavassa Simpukassa 4/14 Taide ja kulttuuri klo 19.15 muut esitykset: 12.12.2014 klo 19.15 13.12.2015 klo 14.15 ja 19.15 Liput 15 € Johanna Repo Projektipäällikkö - Parisuhdetoiminta - Asiantuntijaluennot (lapsettomuus ja parisuhde) 040 480 8676 [email protected] puh. (06) 416 2600 | www.seinajoenkaupuginteatteri.fi Lapsettomien yhdistys Lapsettomien yhdistys Simpukka ry Verstaankatu 5 A LH 3, 33100 Tampere 0400 844 823, [email protected] www.simpukka.info www. facebook.com/simpukka.info Twitter: @SimpukkaRy Syntyvyys vähenee ja lapsettomuus lisääntyy – mitä tilastot kertovat? Ilmestyy joulukuussa. Kirjoita Simpukkaan, arvomme kirjapalkinnon. Aineisto viimeistään 27.10. kotisivujen lomakkeella tai [email protected] www.simpukka.info Simpukka 3 | 2014 37 l YHDISTYS TIEDOTTAA Tervetuloa yhdistyksen Syyskokoukseen lauantaina 8.11.2014 alkaen klo 17 O’Connell’s Irish Bar, Rautatienkatu 24, Tampere Kokouksessa käsiteltävät asiat: 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijaa. 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Valitaan puheenjohtaja ja hallituksen muut jäsenet ja varajäsenet vuodelle 2015 5. Hyväksytään toimintasuunnitelma vuodelle 2015 6. Hyväksytään talousarvio vuodelle 2015 7. Määrätään yhdistyksen jäsenmaksujen suuruus vuodelle 2015 8. Valitaan tilintarkastaja ja varahenkilö 10.Kokouksen päättäminen Kokouksen jälkeen Seksiä ja Stand Uppia! Illan esiintyjinä stand up -koomikko Antti Syrjä ja psykologi Mirka Paavilainen. Lisätietoa sivulta 9. Tarjoilun vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista Simpukan nettisivuilla, sähköpostilla [email protected] tai numeroon 0400-844 823 pe 31.10.2014 mennessä. Ilmoitathan myös mahdollisista erityisruokavalioista. Tahaton lapsettomuus yleisötilaisuus Tampereella SimpukkaParit-toiminnassa tapahtuu Parisuhdepäivä Oulussa (Hyvän mielen talo) 25.10. klo 9.30–17.00 Parisuhdepäivä Helsingissä (Kataja ry:n tilat) 22.11. klo 9.30–17.00 Lisätietoa parisuhdepäivistä ja SimpukkaParit-toiminnasta ja ilmoittautumiset: Johanna Repo: [email protected] Leena Tuutijärvi: [email protected] Vertaistukijoiden koulutuspäivä Lauantaina 4.10. klo 12–17 Tampereella Simpukan tiloissa Verstaankatu 5 A. Lisätietoa sivulla 32. 27.11. klo 17 Vanhan kirjastotalon Musiikkisalissa, Keskustori 4. Mitä on tahaton lapsettomuus? Kuinka selviytyä lapsettomuuskriisin keskellä? Kuinka lapsettomuutta voi hoitaa? Miten parisuhteesta voi pitää huolta? Millaista tukea lapsettomille on tarjolla? Tilaisuus on tarkoitettu kaikille näihin kysymyksiin vastauksia pohtiville. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Fertinova-klinikan kanssa. HUOMENNA SE VOI OLLA TOTTA. Tyhjän sylin messuja ja hartauksia 8.11. klo 18 Miesten viikolla Tampereen Viinikan kirkossa Muista ilmoittaa osoitteenmuutoksesta! Tilaa Simpukan uutiskirje Uutiskirjeen voi tilata Simpukan nettisivuilta tai lähettämällä oman sähköpostiosoitteen [email protected]. Verkkokaupan ale Lapsettoman paikka -runokirjasta ja Simpukka-koruista saa nyt 20 % alennusta Simpukan verkkokaupasta! Lapsettomuutta voidaan hoitaa. Yksilölliset hoitomenetelmämme ja kokeneet asiantuntijamme ovat täyttäneet jo tuhansien toiveet omasta lapsesta. Jos oma tilanteesi askarruttaa, käänny epäröimättä puoleemme. Aloita joko soittamalla Seuraa Simpukkaa Twitterissä: @SimpukkaRy 09 612 2750 tai käymällä osoitteessa mehilainen.fi/felicitas. Sydämellisesti tervetuloa. Tykkää Simpukasta Facebookissa – saat tietoa ajankohtaisista asioista. www.facebook.com/simpukka.info Felicitas, Urho Kekkosen katu 4-6 A, Helsinki 38 Simpukka 3 | 2014 OLEN MIRVA, 3 v. koeputkilapsi Suomessa on paljon pariskuntia, jotka eivät saa lapsia – toiveistaan huolimatta. Väestöliiton klinikat Oy on arvostettu ja Suomen suurin lapsettomuushoitoihin erikoistunut yritys. Yksilölliset palvelut ovat kohtuuhintaisia ja kaikille avoimia. Varaa aika ensikäynnille. Uskomme, että voimme auttaa. Helsinki (09) 616 221 Oulu (08) 535 9600 Turku (02) 212 0800
