Kaksin eläminen

Transcription

Kaksin eläminen
LAP S E T TOM IE N Y HD ISTYS SIM P U K K A RY:N JÄ S EN LEHTI
Lapsettomana
yhteiskunnassa
Uusi kolumni:
Mitä mies
ALKIOTUTKIMUS
apuna hedelmöityshoidoissa
Kaksi kokemusta
kohduttomuudesta
Anitta Stuart:
Kaksin eläminen
voi olla myönteinen vaihtoehto
3
201 4
Fertinova on osa Terveystalo-konsernia.
Sisällys 3 | 2014
Teema: Lapsettomana yhteiskunnassa
4 | Terveisiä toimistolta
5 | Pääkirjoitus
6 | Lapsettomana yhteiskunnassa
Missä on lapsettoman paikka? Voiko lapsettomuudesta löytää voimavaroja?
10 | Näytelmä lapsettomuudesta
Liisu Aurasmaa tiivisti yhteen tuntiin lapsettoman koko maailman. Syntyi näytelmä
Varpunen.
12 | Anitta Stuart: rakastan elämää
Tukea uuden
elämän syntyyn
15 | Mitä mies
16 | Lyhytaikainen sijaisvanhemmuus
18 | Lapsettomuus ja parisuhde
12
Voimme itse vaikuttaa siihen, miten voimme
parisuhteessa. Minna Tuomisen mukaan
lapsettomuus on parisuhteelle uhka tai
mahdollisuus.
Lapsettomuus on mahdollistanut Anitta
Stuartille vapauden. Kotiin sitovat vain
weimarinseisojat Nina ja Olivia, joten ystäviin, matkusteluun ja harrastuksiin voi
käyttää paljon aikaa.
22 | Alkiotutkimus
Alkioiden geneettisiä ominaisuuksia tutkimalla voidaan auttaa koeputkihedelmöityshoidoissa olevia.
Haaveena oma lapsi?
25 | Anniina on uusi
vertaistukikoordinaattori
Jos oma lapsi syystä tai toisesta antaa odottaa itseään, lapsettomuuden
hoitoon erikoistuneet asiantuntijamme voivat auttaa.
Anniina Voutilainen aloitti elokuussa innolla
työnsä Simpukassa. Hänelle tärkeää on vertaistukiryhmien toiminnan tukeminen.
Lapsettomuushoidolla voidaan auttaa jopa 80 % lapsettomista pareista
saamaan oma lapsi. Olemme auttaneet jo tuhansia pariskuntia ja
itsellisiä naisia.
15
Kuuntelemme sinun toiveitasi
Jokainen tapaus on ainutkertainen, ymmärrämme ihmisten yksilölliset
huolet ja tarpeet. Teemme jokaiselle asiakkaallemme henkilökohtaisen
hoitosuunnitelman.
26 | Elämä ilman kohtua
Heli Huurtomaa ja Pinja Pulkamo kertovat,
miltä tuntuu olla synnynnäisesti kohduton.
Esa Kynäslahti kirjoittaa kolumnissaan
miehen tiestä. Mitä
miehelle tapahtuu,
kun hän ei pysty täyttämään yhteiskunnan
asettamia odotuksia?
Jo ensimmäisen henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä voimme
suunnitella aikataulua.
Uusi nimi, tunnustettu osaaminen
Fertinovassa yhdistyvät Helsingin Fertinovan, Turun ja Tampereen
AVA-klinikoiden sekä Jyväskylän In-Tiimin palvelut ja kokemus.
Sinua palvellaan luotettavasti ja luottamuksella. Noudatamme
toiminnassamme hedelmöityshoitolakia.
28 | Kirja-arvio: Pitkä tie äidiksi
30 | Tutkimuskatsaus
32 | Vertaistuki
34 | Äidiksi pitkän lapsettomuuden
jälkeen
35 | Löysin itseni Afrikassa
Hanna Jylhä
IVF-bioteknologi
Annamari Lähteenmäki
lapsettomuuslääkäri
OTA YHT E Y T TÄ :
[email protected], puhelin 030 6333 850 • [email protected], puhelin 030 6333 780
35
36 | Lukijoilta
Maria Kuosa matkusti
lapsettomuuslomalle
Afrikkaan. Hän lähti
kauas pystyäkseen
näkemään lähelle.
37 | Seuraavassa Simpukassa
38 | Yhdistys tiedottaa
• [email protected], puhelin 030 6333 750 • [email protected], puhelin 030 6333 880
• www.fertinova.fi
EL Ä M Ä NT E H TÄVÄNÄ U U S I ELÄMÄ
Simpukka 3 | 2014 3
l TERVEISIÄ TOIMISTOLTA
PÄÄKIRJOITUS l
Simpukka on Lapsettomien yhdistys Simpukka
ry:n jäsenlehti. Se lähetetään yhdistyksen jäsenille
jäsenetuna.
ILMOITUSHINNAT
1/8 sivu 100 euroa, 1/4 sivu 160 euroa,
1/2 sivu 234 euroa, 1/1 sivu 390 euroa
Kaikki ilmoitukset ovat värillisiä.
LEHDEN HINTA MUILLE KUIN JÄSENILLE
Vuosikerta 28 euroa
Irtonumero 7,50 euroa (+ postituskulut)
SIMPUKAN TOIMITUS
Anne Lindfors, päätoimittaja
[email protected]
Satu Rautakallio-Hokkanen, toimitussihteeri
[email protected]
Anna-Kaisa Hakkarainen, Esa Kynäslahti,
Miia Mikkonen, Natalia Ollus, Sini Persson ja
Laura Roininen
SIMPUKAN TILAUKSET,
OSOITTEET JA JÄSENASIAT
[email protected]
SIMPUKAN AIKATAULU
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Seuraava Simpukka ilmestyy joulukuussa.
Aineisto lehteen tulee olla toimituksessa
viimeistään 27.10.2014.
Kannen kuva: Raisa Kyllikki Ranta
Ulkoasu ja taitto: Reija Jokinen
Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa,
Porvoo 2014
ISSN 1797-8564
LAPSETTOMIEN YHDISTYS SIMPUKKA RY
Toiminnanjohtaja Anne Lindfors
[email protected],
040 181 7911
Työntekijöiden yhteystiedot sivulla 37.
Uutta kokeilemaan
Useimmat ihmiset tarvitsevat jonkinlaisia arkirutiineja tuomaan elämään
turvallisuutta ja järjestystä. Aina silloin tällöin kannattaa kuitenkin ravistella vanhoja uria ja kokeilla jotain uutta. Pienetkin muutokset piristävät
paljon. Keväällä toimiston virkistyspäivänä teimme ratsastusretken, enkä
ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Siinähän sitten hytkyin ratsuni Vekkulin selässä ja yritin näyttää vanhalta tekijältä. Ei tainnut kukaan uskoa,
mutta hauskaa oli!
Syksy merkitsee muutosten aikaa. Luonto valmistautuu talveen räiskäyttämällä värien ilotulituksen, joka näkyy hetken ja hiipuu sitten kylmeneviin ilmoihin. Ihmisetkin tempaisevat ennen talven pimeyttä: moni aloittaa uuden harrastuksen, osallistuu jollekin kurssille tai aloittaa
opinnot. Uuden kokeilemisesta voi ammentaa voimia tulevaa pimeää
vuodenaikaa varten.
Kun keväällä aloitin työskentelyn täällä Simpukassa, likipitäen kaikki oli minulle uutta. Yhdistykseen,
sen toimintaan ja etenkin sen ihmisiin tutustuminen on ollut antoisaa puuhaa. Ja aina löytyy
uutta opittavaa. Tähän mennessä minullekin
on syntynyt joitain rutiineja, mikä toivottavasti vain sujuvoittaa työntekoa. Tylsää ei
ainakaan voi tulla, Simpukan syksy ja talvi
ovat mielenkiintoisia tapahtumia täynnä!
Mitäpä jos osallistuisit vaikka yleisöluentoon, parisuhdepäivään tai vertaistapaamiseen? Takuulla kannattaa.
Kuten sanotaan, mikään ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Simpukassa
tämä näkyy siinä, kun uusi vertaistukikoordinaattori Anniina hyppäsi
remmiin elokuun alussa. Tervetuloa
mukaan, toivottaa toinen melko tuore
simpukkalainen! Toivottavasti meille
jokaiselle löytyy sopiva tasapaino
tutun ja turvallisen sekä uuden ja
innostavan välillä.
Leena Tuutijärvi
Toimisto
Verstaankatu 5 A LH 3, 33100 Tampere
0400 844 823
Puheenjohtaja
Miia Rajamäki
[email protected]
040 721 4858
www.facebook.com/simpukka.info
Tulin itse Simpukan toimintaan samalla tavalla kuin niin
moni muukin – vertaistukiryhmän kautta. Hieman epätavallista saattoi olla se, että aloitin heti ryhmän vetäjänä.
Pääkaupunkiseudulla ei ollut ryhmää silloin, kun itselleni
sellainen olisi ollut tarpeen, ja ryhdyin tuumasta toimeen.
Simpukka-lehdestä huomasin ilmoituksen ryhmänvetäjien
koulutuksesta ja lähdin mukaan. Ehdin olla ryhmänvetäjänä lopulta noin vuoden verran. Sitten tulin raskaaksi, ja
ryhmämme omat säännöt edellyttivät minulta pois jättäytymistä. Olin jo ehtinyt ajatella, että aikani Simpukassa
olikin sitten siinä. Nimeni oli kyllä edelleen toimistolla
tiedossa mahdollisia haastattelupyyntöjä varten.
Pari–kolme vuotta ryhmästä pois jäämisen jälkeen sain
yllättäen puhelun Simpukasta. Minulta kysyttiin, olisinko
kiinnostunut toimimaan Simpukan hallituksessa. Hetken
aikaa toiminnanjohtajan kanssa juteltuani lupasin, että olen
käytettävissä hallituksen jäseneksi. Minulla oli aiempaa kokemusta monenlaisesta yhdistystoiminnasta, ja ajattelin, että
osaamisestani voisi olla hyötyä Simpukalle. Ajattelin, että
voisin antaa jotain takaisin – olinhan saanut vertaistoiminnasta paljon tukea, kun olin kaikkein pahimmassa tilanteessa.
Simpukka on yhdistyksenä hyvässä asemassa. Olemme
päässeet RAY:n toiminta-avustuksen piiriin, ja se mahdollistaa meille palkatun henkilökunnan. Hallitus osallistuu
toiminnan suunnitteluun ja jossain määrin valvoo toimiston
työtä. Käytännön toteutuksesta vastaavat ammattitaitoinen
ja työstään innostunut henkilökunta ja meidän mahtavat va-
paaehtoistoimijamme, kuten vertaisryhmien vetäjät. Ilman
vapaaehtoisten suurta panostahan ei Simpukan toimintaa
kuitenkaan olisi.
Eri tutkimuksissa on todettu vapaaehtoistyön olevan
hyvin palkitsevaa. Hyvän mielen lisäksi saa esimerkiksi
uusia ystäviä ja voi kehittää erilaisia elämässä tarvittavia
taitoja. Voipa vapaaehtoistyö joskus olla se jokin, jolla
saadaan se viimeinen piste plakkariin työhaastattelussa.
Yhdistystoimintaan kuuluu sekin, että toimijat vaihtuvat. Hitaasti ehkä, mutta vaihtuvat kuitenkin. Elämäntilanteet muuttuvat, aika ei enää riitäkään, tai sitten tuntuu siltä,
ettei ole enää mitään annettavaa. Joskus oma kiinnostus
vain loppuu, suuntautuu muualle. Syitä lopettaa on yhtä
paljon kuin syitä aloittaa.
Uusia, aloittavia, aktiivisia toimijoita toivomme tietenkin tapaavamme. Uusia vertaistukiryhmiä toivotaan perustettavaksi, mutta vetäjiä puuttuu. Syyskokouksessa valitaan
hallituksen jäsenet ensi vuodeksi. Olisitko sinä kiinnostunut
toimimaan Simpukassa tai tunnetko jonkun, joka voisi olla?
Kerron mielelläni lisää, jos kiinnostuit, samoin Simpukan
työntekijät vastaavat kysymyksiin. Simpukka tarjoaa kaikille vapaaehtoistoimijoilleen tukea ja koulutusta. Emme
jätä ketään yksin – siksi mukaan uskaltaa tulla, vaikka ei
olisi koskaan aiemmin ollut mukana yhdistys- tai vapaaehtoistoiminnassa. Oma kiinnostus ja innostus riittävät.
Miia Rajamäki
Simpukan helmi
STUDIO KARLING
JÄSENMAKSUT
26 euroa/henkilö
6 euroa/perhejäsen
260 euroa/ainaisjäsen
320 euroa/ainaisjäsen, pariskunta
35 euroa/ammattilaisjäsen
10 euroa/kannatusjäsenmaksu
75 euroa/kannatusyhdistysmaksu
Tilinumero FI07 4726 0010 0110 26
www.simpukka.info
Järjestöelämästä
Anna Rotkirch Tutkimusprofessori ja Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch on tutkinut erilaisia lapsettomuuteen
liittyviä teemoja ja nostanut niitä yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvästi esiin. Aiheista, kuten vahvasta kaipuusta saada lapsi sekä
syntyvyydestä ja lasten saamisesta Suomessa on tärkeää saada tutkimukseen perustuvaa tietoa. Simpukka kiittää Annaa arvokkaasta
työstään, uutteruudesta, intohimoisesta asenteesta ja tiedon tuomisesta ihmisten ulottuville.
Simpukka-yhdistys myöntää Simpukan helmen henkilölle tai taholle, joka on edistänyt lapsettomien hyvinvointia yhteiskunnassamme.
4 Simpukka 3 | 2014
Simpukka 3 | 2014 5
l SYKE
SYKE l
”Joskus tuntuu, etteivät ne, joilla on lapsia,
ymmärrä sitä, että on meillä silti perhe.”
TEKSTI: ANNIINA VOUTILAINEN
Lapsettomana
yhteiskunnassa
Kysyimme Simpukan Facebook-sivuilla ja foorumilla, millä tavalla
yksin ja kaksin elävät lapsettomat kokevat asemansa suhteessa
lapsiperheiden asemaan yhteiskunnassa. Miten he määrittelevät
oman perheensä? Mitä voimavaroja lapsettomuus on tuonut
mukanaan? Voiko lapsettomuudesta olla erityistä etua tai haittaa?
Asenteet työelämässä
Kyselyyn vastanneiden kokemuksissa nousi etenkin lapsettomuuden vaikutus työelämään. Työpaikoilla oletetaan
usein, että lapseton joustaa esimerkiksi työvuoroissa ja
lomia suunniteltaessa.
”Vastavihittynä vaimona työhaastattelussa kysyttiin lapsientekosuunnitelmista, enkä sillä kertaa saanut työpaikkaa.
Muutaman vuoden päästä sama työnantaja palkkasi minut
vakituiseen työsuhteeseen. Luulen, että lapsettomuudella
saattoi olla vaikutusta siihen, että sain nykyisen työpaikkani. Toisella haastatteluun valitulla oli neljä pientä lasta…”
”Lapsettomuus on tuonut etua, mikäli on tarvetta esimerkiksi tehdä ylityötä ja näin hankkia ylimääräistä rahaa.
Olen käyttänyt lapsettomuutta myös valttikorttina töitä
hakiessa, koska katson pystyväni joustamaan työvuorossa,
en tule jäämään äitiyslomalle, eikä minun tarvitse olla pois
töistä lapsen sairauden vuoksi.”
”Joskus työssä ärsyttää oletus, että lapseton voi joustaa
eri tavalla kuin lapsiperheellinen, esimerkiksi olla kolmivuorotyöläisenä juhlapyhinä töissä, kun ei kerran ole lapsia.
Joskus tuntuu, etteivät ne, joilla on lapsia, ymmärrä sitä,
että on meillä silti perhe.”
”Vuorotyössä usein ajatellaan, että lapsiperheelliset
tarvitsevat muun muassa joulut vapaaksi, mutta yhtä lailla
lapsetonkin haluaa viettää joulua ennemmin kotona kuin
töissä.”
”Lapseton on töissä, kun lapselliset ovat poissa. Lapseton maksaa äitiyslomia ja hoitovapaita saamatta itse
pitää vastaavaa.”
6 Simpukka 3 | 2014
Huomataanko meidät?
Kyselyn vastauksissa kävi ilmi, että lapseton voi kokea
olevansa sivustakatsoja, koska lapsettoman asemaa ei aina
huomioida päätöksenteossa. Jos lapsettomuudesta ei puhuta yhteiskunnassa, kokemus hiljaisesta vähemmistöstä
vahvistuu, ja lapseton kantaa taakkaansa yksin.
”Lapsettomana saa tehdä ehjän työuran, mutta toisaalta maksetaan aika paljon veroja. Lapsettoman on
aika vaikea saada yhteiskunnalta tukea ja apua esimerkiksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Asenteet ovat
vieläkin sellaisia, että perhe on vain se, jossa on lapsia.
Kesälomilla ärsyttää, että harvoin on tarjouksia kahdelle
aikuiselle tai että otettaisiin erityisesti huomioon, ettei
lomalla välttämättä halua syödessään istua huutavien
lapsilaumojen ympäröimänä.”
”Asuminen on yksinäiselle kalliimpaa kuin perheelliselle. Lapsettomia ei tueta ollenkaan, mutta perheellisiä kyllä.”
”Monesti ei ymmärretä, että kaikilla ei oikeasti ole lapsia. Ei tarvita isoa asuntoa, lapsiperheautoa ja hotelleissa
perhehuonetta.”
Parisuhde on tärkeä
Yhteiskunnan peruselementti on perhe. Perinteisen perhekäsityksen taustalla on rakenteellisesti hyvin yksipuolinen
määritelmä. Perhekäsitys peilaa kuitenkin yhteiskunnan
muutosta, ja yhteiskunnallinen keskustelu monimuotoisemmasta määrittelystä on tarpeen. Kokemus perheestä on
rakenteellista määrittelyä laajempi. Kyselyssä nousi esille,
että perheitä ei ole vain yhdenlaisia. Perhe muodostuu tun-
nesiteestä, joka yhdistää sisarukset, sukulaiset, ystävät ja
lemmikit. Kaksikin on perhe.
”Kun ei ole omaa lasta ja perhe on virallisesti minä
ja oma aviomies, täytyy panostaa parisuhteeseen, jotta se
pysyisi mahdollisimman hyvänä ja ehjänä. Oma mies on
sitten vielä tärkeämpi!”
”Lapsettomuus on tehnyt minusta henkisesti vahvemman. Se on vahvistanut parisuhdetta, ja osaan arvostaa
pieniä, hyviä asioita elämässä. Lähdin myös opiskelemaan uutta alaa lapsettomuuden myötä. Koen vapauden
tunnetta, kun saamme miehen kanssa olla ja mennä, miten
haluamme.”
”Lapsettomuus on asettanut kovan koetinkiven suhteelle
heti alusta lähtien. Hoidot läpikäyneenä tietää, että suhde
on varmasti vahvalla pohjalla.”
”Olen iloinen siitä, että puolisollani ja minulla on hyvä,
pitkä avioliitto. Se on kestänyt sekä pitkän lapsettomuushoidon että tyhjiön, joka tuli hoitojen loputtua. Meillä huumori
on pelastanut monelta synkältä hetkeltä.”
Karvaiset perheenjäsenet
Kyselyn vastauksissa perheen määrittämisessä erityisen
tärkeään asemaan nousivat lemmikit. Niitä kuvattiin täysivaltaisiksi perheenjäseniksi. Koiralapset, karvaiset pojat, iloiset kissat ja muut tuovat elämään iloa ja sisältöä.
Lemmikkien kanssa harrastaessa ei kysellä lasten perään.
”Puolisoni pahasta eläinallergiasta huolimatta saimme
kuin vahingossa pienen koiran, joka ei allergisoi. Koira on
tehnyt meistä perheen.”
Kuka käy katsomassa?
Perheen rooli mietitytti myös pohdittaessa tulevaisuutta ja
vanhuutta. Yksin ja kaksin elävien lähiomaiset saattavat olla
samanikäisiä kuin he itse ovat, joten huolta herätti, kuka
hoitaa asioita ja käy katsomassa vanhainkodissa.
”Joskus mietin vanhuutta, kun ei ole perillisiä, hoitajia
tai vanhainkotiin katsojia.”
”Pelko yksinäisestä vanhuudesta, vaikka toki tiedän,
etteivät lapsetkaan mikään vakuutus sitä vastaan ole. Ihan
silkka yksin jäämisen pelko, jos puoliso menehtyy.”
Oma aika ja vapaus
Kyselyssä selvitettiin myös, mitä hyviä asioita on koettu
lapsettomuudessa ja mitä hyvää se on tuonut elämään. Tärkeäksi teemaksi nousi vapaus ja aika, jota voi antaa itselle
ja läheisille. Lisäksi vertaistuki koettiin voimavaraksi.
>
Simpukka 3 | 2014 7
l SYKE
Olen saanut vapauden
kokea elämää ja
tarkastella itseäni.
”Lapsettomuus on tuonut avarakatseisuutta ja hienotunteisuutta erilaisia tilanteita kohtaan. Olen myös saanut Simpukan kautta uusia ystäviä. Vaikeiden tunteiden käsittelystä
ja läpikäymisestä on saanut myös valtavasti voimavaroja ja
itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan. Vaikka
sillä hetkellä ne tuntuvat ikäviltä, myöhemmin niistäkin
osaan olla kiitollinen.”
”Näemme ystäviämme varmasti useammin, kuin mitä
ehtisimme, jos meillä olisi lapsia. Ystäväpiirimme on myös
aika laaja, ja meillä on jo yhteensä kahdeksan kummilasta.
Välillä olen miettinyt, johtuuko tämä kummilasten määrä
juuri siitä, että olemme ehtineet viettää niin paljon aikaa
ystävien kanssa, ja tulleet läheisimmiksi. Kummius on
itselle kunnia-asia!”
”Saan iloa, kun olemme lapsettomuuden kanssa sillä
tavalla sinut, että voin puhua siitä avoimesti ja herättää
keskustelua aiheesta.”
”Läheiset ystävät, perhe ja erityisesti siskon lapset
tuovat iloa elämään. Myös harrastuksista ja matkustelusta
saa iloa! Lohduttavaa on myös tieto siitä, että emme ole
ainoita lapsettomia.”
”Aamu-unisena saan nukkua aamulla. Reissuun on
helppo lähteä, kun ei tarvitse miettiä asioita lasten kannalta.
Lisäksi töiden jälkeen on vielä omaa aikaa.”
”Lapsettomuudesta on ollut taloudellista hyötyä, kun
lapsen kuluja ei ole. Työelämässä ei tule äitiys- ja hoitovapaajaksoja töistä, ja on mahdollisuuksia edetä uralla.”
”Voin matkustaa ja käydä helpommin ulkona syömässä.
Emme tarvitse isoa asuntoa ja autoa, ja on enemmän rahaa
käytettävissä. Saan levätä, kun väsyttää, ja on vähemmän
stressiä ja hoidettavia asioita.”
Edunvalvoja kannattaa
hankkia ajoissa
Olemme yli kuusikymppinen lapseton pariskunta ja huolestuin siitä,
kuka auttaa meitä kun vanhenemme. Eräs lapseton ystäväni suositteli
edunvalvojan hankkimista ”silloin kun vielä seisotte kahdella jalalla”.
Erityisesti pohdin sitä mahdollisuutta, että jään leskeksi ja sairastun
tai dementoidun, enkä pysty hoitamaan asioitani itse.
Aloin miettiä, ketä voin pyytää tähän luottamustehtävään. Ainoat
lähiomaiseni ovat sisaren lapset, jotka asuvat kaukana ja siksi eivät
tule kysymykseen. Tiedän, että edunvalvojan pitäisi olla meitä paljon
nuorempi, mutta en tunne ketään tehtävään sopivaa. Aloin miettiä läpi
ystäväpiiriä. Tulostin netistä tiedot edunvalvojan tehtävistä ja kerroin
niistä ystävälleni, joka suostui.
Laadin mallin mukaan valmiiksi asiakirjan, jossa valtuutan ystäväni
edustamaan minua sekä taloudellisissa, terveyden- ja sairaanhoitoa
koskevissa asioissa että muissakin asioissa, joiden merkitystä en kykene ymmärtämään sillä hetkellä. Allekirjoitin paperin kahden todistajan
läsnä ollessa, jotka todistivat sen päteväksi.
Edunvalvontavaltakirjan teko huojensi mieltäni. Nyt ainoa ongelma
on, että edunvalvojani on saman ikäinen kuin minä ja vanhenemme
samaan tahtiin. Kumpi meistä sairastuu tai kuolee ensin? Silloin täytyy
saada uusi edunvalvoja, jos hän ei pysty enää hoitamaan tehtävää.
Pitää löytää nuorempi henkilö. Viranomainen voi myös hoitaa edunvalvontaa, mutta olen kuullut, että yhdellä edunvalvojalla saattaa olla
jopa kymmeniä valvottavia, joten se ei olisi hyvä ratkaisu.
Olen tehnyt myös hoitotahdon tulevasta hoidostani ja testamentin
omaisuudestani, koska lapsia ei ole pitämässä puoliani tai perimässä
omaisuuttani.
Seksiä ja Stand Uppia
La 8.11. klo 17 O’Connell’s Irish Bar, Rautatienkatu 24, Tampere
Stand up -koomikko Antti Syrjä kertoo enemmän ja vähemmän omaan elämäänsä liittyvistä tapahtumista ja havainnoista. Asioita yhdistää monesti Antin taipumus joutua hämmentäviin tilanteisiin. Mieltä askarruttaa myös tuore avioliitto –– miten tähän on tultu ja mitä tästä
on opittu. Parisuhde on monimutkainen yhtälö miehen näkökulmasta. Lapsettomuuttakin
esityksessä käsitellään.
Työkaluja vällyjen väliin – Mirka Paavilainen, psykologi, psykoterapeutti, seksuaalineuvoja lapsettomuusklinikka Ovumiasta purkaa puheenvuorossaan seksuaalisuuteen liittyviä
myyttejä, liennyttää pelkoja ja tarjoaa lapsettomille työkaluja vällyjen väliin ja myös niiden
ulkopuolelle.
Illan yhteistyökumppanina Ovumia.
Tarjoilun vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista [email protected] tai numeroon 0400-844 823 pe 31.10.2014 mennessä. Ilmoitathan myös mahdollisista erityisruokavalioista.
Tilaisuuden alussa Simpukan syyskokous (lisätietoa sivulla 38).
Naurettavan hauska irkkupubi-ilta luvassa nääs!
Tule sinäkin ja ota kaveri mukaan!
Pirjo Lääperi
Lukuisten yritysten jälkeen he
olivat jo luopumassa toivosta.
Kunnes eräänä päivänä yrittäminen
muuttui odottamiseksi.
KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS:
TEIDÄN PERHE
PÄÄNÄYTTELIJÄ:
PALJASTUU MYÖHEMMIN
TEKNINEN ALKUTOTEUTUS:
OVUMIA HEDELMÖITYSHOITOKLINIKKA
Ajanvaraus ja tiedustelut ma-pe 8.15-11.30 ja 12.00-15.30
p. 020 747 9310 • www.ovumia.fi • Biokatu 12, Tampere
8 Simpukka 3 | 2014
Simpukka 3 | 2014 9
Saksittua
TEKSTI: LIISU AURASMAA KUVAT: RIIKKA AURASMAA JA 123RF
kesken esityksen sekä prosessoida jo kuultuja,
nähtyjä tapahtumia.
Peli, jossa ei ole sääntöjä
Esityksessäni pohdin yhä uudelleen esiin nousevaa kysymystä: ”Miksi?” Kierrän kaukaa
sukujuhlan, jossa pyöreitä vatsoja ja pieniä
lapsia ihastellaan – kun oma vatsa ei koskaan
pyöristy, se musertaa mielen. Lapsien puutetta
kummastellaan, ja se on kahvipöytäkeskustelun aiheena: ”Milloinkas ja koska ja joko sitä
ollaan, vai oletko niin itsekäs, että ette lapsia
halua elämäänne, että ura ja oma etu vaan?”
Miten näihin kysymyksiin voisi vastata?
Koskaan en sano, että yritetty on. On eletty toiveesta pettymyksen ja itkun kautta taas
uuteen toiveeseen ja pettymykseen. Kaikkea
on tullut kokeiltua, ja samalla rahalla, joka
tähän lapsentekoon on laitettu, olisi saanut
jo uuden auton. Että kaikilta se ei onnistu niin helposti ja että tässä sitä ruoditaan
itsekkyyttäni ja urakeskeisyyttäni samalla,
kun sydämeni, sisimpäni ja kohtuni vuotavat
verta ja ovat hiljaa.
Kun kerron, että en voi koskaan saada
biologista lasta, laskeutuu raskas hiljaisuus.
Siihen sekoittuu sääliä, halveksuntaa, paheksuntaa ja myös surua puolestani. Onko minun
jaksettava kantaa oman suruni lisäksi myös
muiden suru ja pettymys?
Varpunen
nousee siivilleen
Katso näytelmän esitysajat sivulta 36.
On niin paljon kysymyksiä, joihin on vaikea vastata. Yksi kysymys toistuu yhä
uudelleen: miksi toiset, miksen minä? Vaikka ei tarvita kuin kaksi pikkuruista,
toisensa kohtaavaa solua, sekin osoittautuu joskus mahdottomaksi.
Liisu Aurasmaa tarttui vakavaan aiheeseen ja kirjoitti näytelmän, jota
ihmiset tarvitsevat. Mutta miten yhteen tuntiin saa mahtumaan
lapsettoman koko maailman?
Miksi juuri lapsettomuus?
Viime keväänä näin Seinäjoella esityksen
nimeltä Paleltunut taivas, joka oli esitys uskosta, toivosta ja hengellisestä väkivallasta.
Paleltunut taivas -esitys käsitteli uskonnollisten yhteisöjen sisällä ilmenevää positiivista voimaa ja samalla vallan väärinkäyttöä.
Esityksessä pohdittiin, mitä tapahtuu, kun
ihmisestä tulee jonkin uskonnon, järjestelmän
tai aatteen uhri.
Jotain samankaltaisuutta tunnen myös
suhteessa lapsettomuuteen, siihen, mihin se
ihmisen ajaa: uskomaan, toivomaan ja uhraamaan melkeinpä kaikkensa lapsitoiveen
alttarille.
Melko pian Paleltuneen taivaan nähtyäni
minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä oma
10 Simpukka 3 | 2014
On eletty toiveesta
pettymyksen ja itkun
kautta taas uuteen
toiveeseen ja
pettymykseen.
esitys Seinäjoen kaupunginteatteriin. Aiheen
suhteen sain vapaat kädet – kunhan se olisi
henkilökohtainen. Näkemäni esitys vaietusta ja tekijöilleen hyvin henkilökohtaisesta
aiheesta vaikutti minuun niin, että tunsin
sisälläni paineen ottaa esille perheellistymisyrityksieni monimutkaisen maailman.
Yhteiskuntakelpoisuuteni on epäselvä –
minulla ei ole oikeaa perhettä. En ole oikea
nainen ilman lasta, en ole täyttänyt velvollisuuttani.
Olen kysynyt lukuisia kertoja: Miksi en
minä, miksi? Toisinaan tunnen suunnatonta
raivoa ystäviäni kohtaan, jotka ovat raskaana.
Mutta miksi? Eihän se ole minun elämästäni
pois, että he perheellistyvät. Tässä elämän
pelissä ei ole sääntöjä, joita noudattaa; se
on niin hirvittävän sattumanvaraista, kiinni
uskomattoman pienten solujen kohtaamisesta
oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, oikeiden
ihmisten toimesta. Siis mitä? Kyllä minä tätäkin olen yrittänyt, mutta missä meni vikaan:
ajassa, paikassa vai ihmisissä?
Varpunen on kertomus meistä, jotka emme lasta voi biologisesti saada. Se kertoo
lähes uskonnollisista riiteistä, rituaaleista,
joita hoidoissa kävijät pääsevät seuraamaan.
Matkasta, jollaista ei ole toista. Matkasta elämän alkulähteille. Hauskasti, koskettavasti ja
lopulta vapauttaen energiaa kaikkeen hyvään.
Aloin valmistella esitystäni nimeltä Varpunen. Se saa ensi-iltansa joulukuussa Seinäjoen kaupunginteatterissa.
Tunnin mittainen matka alkaa toiveestani
tulla vanhemmaksi. Se kertoo kymmenen
vuoden tuloksettomista yrityksistä tulla äidiksi ja tragikoomisista tilanteista, joihin olen
matkallani joutunut – päättyen vaihdevuosiin
35 vuoden iässä. Aiheen henkilökohtaisuus
ei minua pelota, sillä tunnen tärkeäksi puhua
ja tehdä näkyväksi taiteen kautta tunteita,
ajatuksia, mielikuvia ja tapahtumia suhteessa
biologiseen lapsettomuuteeni.
Esityksen punaisena lankana on musiikki,
Edith Piafin laulut. Musiikki on auttanut minua näinä vuosina, ja se antaa niin katsojalle
kuin minullekin mahdollisuuden hengähtää
Varpunen on Liisu
Aurasmaan omakohtainen, rohkea
puheenvuoro
kipeästä aiheesta,
joka herättää hämmennystä, vaikkei
asiasta omaa kokemusta olisikaan.
Tuntui loukkaavalta lukea lehdestä Karitan
odottavan toista lasta, kun aihe oli minulle
kipeä. Moni hoki, että ensimmäisen lapsen
jälkeen toinen tulee ihan itsestään. Kun
näin ei käynytkään, olin pettynyt vartalooni. Mietin, mitä vikaa minussa on, kun en
pystynyt tulemaan uudelleen raskaaksi.
Karita Tykkä, Anna-lehti 21/2014.
Riittämättömyys, huoli, murhe ja ero ovat
totta kai olleet mielessämme ja niistä on
puhuttu. Tunne siitä, että tietää olevansa
tämän kaiken keskellä juuri oikean ihmisen
kanssa, on upea.
25-vuotias Pauliina on käynyt läpi
raskaan hoitorumban aviomiehensä
kanssa. Asennetta-päihdekasvatuskampanjan julkaisu 2/2014.
Kuvittelin, että lapsettomuusasia olisi nyt
loppuun käsitelty. Toisin kävi. Kun ystävät
saivat lapsenlapsia, alkoi uusi vauvakierros,
josta jäin syrjään. Oivalsin: minusta ei tule
mummoakaan.
Pirjo Lääperi, ET-lehti 9/2014.
Sitä on vaikea sanoa ääneen: kuka minusta
pitää huolta, kun olen vanha ja höppänä?
Urho Sveholm, ET-lehti 9/2014.
No eroatteko te nyt sitten? tivasi tuttu
kuultuaan, ettei meidän ole mahdollista
saada lasta. Kai te edes adoptoitte? toinen
uteli. Lapsettomista tulee itsekkäitä! kolmas varoitti ja kehotti vielä yrittämään. Ja
satuttivathan sellaiset sanat. Mutta ehkä
vielä enemmän mietityttivät. Eivätkö lapsettomat muka tiedä elämästä mitään? Onko vain lapsiperhe oikea perhe? Eikö kaksi
rakastavaa ihmistä voi riittää toisilleen?
Pirre ja Arto Saario, ET-lehti 9/2014.
Olin aina ajatellut, että kunhan vain puurtaa
tarpeeksi, kaikki onnistuu.
Yrittäjä, luovuusvalmentaja Krista
Launonen ymmärsi lapsettomuuden
myötä, että kaikkea ei voi täysin hallita eikä elämää voi elää suorittamalla,
Anna-lehti 21/2014.
fakta
LIISU AURASMAA
• Ikä: 40
• Opinnot: Turun Taideakatemiassa musiikkiteatterilinjalla ja Turun konservatoriossa
• Perhe: puoliso ja tytär
• Harrastukset: klassinen musiikki ja lenkkeily
Adoptioon on kaksi näkökulmaa: se on
sekä hylkäämis- että rakkaustarina. Tulin
hylätyksi, mutta adoptiovanhempani rakastavat minua.
Intiasta adoptoitu Anju Lahtinen (29),
Yhteishyvä 9/2014.
Simpukka 3 | 2014 11
l SYKE
Aidon läsnäolon taito
on tärkeä. Kun oikein
pysähdymme
kuuntelemaan, mitä
läheisillämme on
sanottavaa, on sillä
suuri merkitys niin
kertojalle kuin meille
itsellemmekin, sanoo
Anitta.
Rakastan
elämää
Yli 25 vuotta sitten Anitta Stuart luki naistenlehdestä,
miten joku kertoi hedelmöityshoitojen vieneen kymmenen
vuotta elämästä. ”Tuohon en ainakaan ryhdy”, hän
ajatteli. Toisin kuitenkin kävi: seitsemän vuoden aikana
hänelle tehtiin viisi koeputkihedelmöitystä.
L
TEKSTI: ANNE LINDFORS KUVAT: RAISA KYLLIKKI RANTA
asta ei hoidoista huolimatta tullut. Sen sijaan
vähitellen kävi selväksi, että parilla ei ole
yhteistä tulevaisuutta, ja he päätyivät eroon.
Vuodet veivät Anittan Italiaan ja Englantiin,
jossa hän tapasi nykyisen puolisonsa, jolla oli
vanhempia lapsia edellisestä liitosta. Pari toivoi yhteisiä
lapsia ja kokeili IVF-hoitoa kerran, tuloksetta.
Muiden lapset osana elämää
Päätös kaksin elämisestä syntyi vähitellen. Anitta huomasi
alkaneensa keskittyä muihin asioihin ja oppineensa nauttimaan vapaudesta.
– Ystäviäni seuraamalla olen huomannut, että lapset
sitovat todella paljon. Vastuu ja huoli lapsesta ei lopu koskaan, ei, vaikka lapset olisivat jo aikuisia. Isovanhemmuus
on varmasti todella palkitsevaa, mutta myös se on sitovaa.
Rahoitusalalla työskentelevä 50-vuotias Anitta on puhunut lapsettomuudesta avoimesti. Hän on myös aina kaivannut lapsia elämäänsä ja hoitanut mielellään ystävien
ja sukulaisten lapsia. Suloisia vauvoja hoitaessaan hän on
joskus ollut surullinen, muttei koskaan katkera.
– Elämä on silloin tällöin tuntunut epäreilulta, Anitta
myöntää.
12 Simpukka 3 | 2014
Sitten koitti aika, jolloin lähipiirin lapset olivat kasvaneet aikuisiksi.
– Kaipasin elämääni vauvoja, lapsia ja nuoria. Niinpä
googlasin ja löysin mielekästä vapaaehtoistyötä. Nyt hoidan
ensi- ja turvakodissa vauvoja muutaman tunnin kerrallaan.
Anitta on mukana myös Walkersin toiminnassa ja partioi
silloin tällöin iltaisin ja öisin kaduilla nuoria auttamassa.
Lisäksi hän tukee taloudellisesti nuorisoteatterin toimintaa.
– Aikuisia tarvitaan monenlaisissa paikoissa, hän summaa.
Positiivinen asenne
Anitta ei jää suruihin vellomaan, vaan on luonteeltaan
peruspositiivinen.
– Muiden ihmisten toimintaa en voi muuttaa, mutta siihen voin vaikuttaa, miten itse reagoin ja suhtaudun elämään.
Päivät täyttyvät työn ja vapaaehtoistehtävien lisäksi
monenlaisista harrastuksista. Anitta matkustelee paljon ja
suhtautuu elämään uteliaasti.
– Rakastan elämää ja olen kiinnostunut kokemaan ja
oppimaan uutta. Etsin koko ajan omaa juttuani. Saan elämässäni olla monesta asiasta kiitollinen.
Positiivisuuden ylläpitämien ei toki ole aina helppoa.
Muiden ihmisten toimintaa en voi
muuttaa, mutta siihen voin vaikuttaa,
miten itse reagoin ja suhtaudun
elämään.
>
Simpukka 3 | 2014 13
KOLUMNI: MITÄ MIES l
l SYKE
Juha Mäkelä haluaa
osaltaan levittää tietoutta lapsettomuudesta ja
sukusolujen luovuttamisesta. Tarinan jakaminen
on vertaistukea. Eräs Ylen
toimittaja kehui Juhaa
Euroopan rohkeimmaksi
mieheksi.
Yhteiskunnaton, yhteinen mies
Mies on aina mies.
Kun olin lapsi, sanottiin: ”isot miehet eivät itke” tai ”käyttäydy kuin mies”.
Kun olin nuori, sanottiin: ”teehän nyt miehen työ” tai ”miehen kuuluu olla jämerä”.
Kun olin aikuinen, sanottiin: ”mies on perheen pää” tai ”tuhkamuna”.
Miehelle elämä tehdään helpoksi. Edessämme on tie, jota
on niin moni mies kulkenut ennen meitä – eli miehen tie.
Tämä tie on helppo, koska se on etukäteen suunniteltu,
ja näin ollen meidän miesten ei kauheasti tarvitse pohtia
elämän suuria kysymyksiä, kunhan pysymme tiellämme.
Mitä kuuluu miehen tiehen? Siihen kuuluvat lapsuuden
inkkari-länkkärileikit, nuoruuden ekat pusuttelut, nuoren
aikuisen autolla kaahailut ja aikuisen perheen perustamiset
ja isäksi tulemiset. Sen lisäksi miehen tiehen kuuluu tunnettu tunteettomuus ja tuntematon tunteellisuus. Työssämme
meidän kuuluu olla ahkeria, esimerkillisiä ja tehokkaita.
Kotona meidän pitää olla siivoavia, jalkahieronnan antajia ja herkullisten herkkujen taidokkaita tekijöitä sekä
urheilullisia atleetteja. Naapureiden kanssa meidän tulee
tulla toimeen ja heitä aina muistaa porakoneen lainalla tai
muuten vain olemalla auttavana kätenä. Mutta meidän tulee
olla myös esimerkillisiä lastenkasvattajia ja kärsivällisiä
luonteenlujuuden näyttäjiä.
Mitä tapahtuu, kun tämä kaikki ei tapahdukaan? Mitä
tapahtuu, kun ekat pusut odottavat ja odottavat? Mitä tapahtuu, kun työtä ei ole tai kun sairaus runtelee ruumiimme?
Mitä tapahtuu, kun miehestä ei tule isää? Kuoleeko mies,
kun ei ole se mies, mitä meistä on koko ikämme leivottu?
Kuoleeko mies, kun miehen tie onkin jotain muuta?
Voit itse päättää, miten suhtaudut elämään. Voit joko
kilpailla, kenellä on surkein tilanne, tai etsiä elämästä
hyviä asioita, vaikka ihan pieniäkin, sanoo
elämäntaidonvalmentajaksi kouluttautunut Anitta.
– Äitimme nukkui pois viime jouluna, ja sen johdosta
tämän vuoden äitienpäivä oli ehkä kaikkein vaikein ikinä.
Äitiys on nyt poistunut kaikissa muodoissaan elämästäni:
en ole äiti, eikä minulla ole äitiä.
– En vello lapsettomuudessa tai itsesäälissä. Ei se auta
mitään, että tekee itsestään marttyyrin. Minun kohdallani
asiat vain menivät näin. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa.
Elämässä ei aina kaikki mene, niin kuin toivoisi.
– Minulla on tämä lapsettomuusjuttu, jollain toisella
joku muu. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat työttömiä tai
naisia, joilla ei toiveistaan huolimatta ole puolisoa. Lapsettomuus ei ole sen isompi juttu kuin mikään muukaan.
Paikka yhteiskunnassa
Usein unohtuu, että perhe ei ole vain isä, äiti ja kaksi biologista lasta.
– Minun perheeseeni kuuluvat mieheni, hänen aikuiset
lapsensa, sisareni miehensä kanssa sekä koiramme. Joskus
olen miettinyt myös lyhytaikaiseksi sijaisvanhemmaksi
ryhtymistä. Pidempään sitoutumiseen en ole valmis.
Yhteiskuntamme on kovin lapsiperhekeskeinen. Anitta
on huomannut, että tarpeet eivät aina kohtaa. – On paljon
yksinhuoltajia, joilta puuttuu tukiverkosto ja jotka mielel14 Simpukka 3 | 2014
lään jakaisivat vastuuta lapsistaan. Toisaalta moni toivoo
lapsia elämäänsä.
Lapsettomilla on paljon käyttämätöntä potentiaalia.
Se, ettei ole lapsia, ei tarkoita sitä, ettei voisi ymmärtää
esimerkiksi kasvatusasioista.
– Lapsettomat kokevat jäävänsä yhteiskunnassa ulkopuolelle, tarpeettomiksi. Meillä on paljon annettavaa vaikkapa asuinympäristöllemme. Koen myös olevani parempi
ystävä, kun lapset eivät sido minua.
Mitä Anitta haluaisi sanoa muille lapsettomille?
– Hoitoja ei kannata jatkaa määräänsä enempää. Ehkä
olisi hyvä miettiä, haluaako lapsia todella ja onko lapsitoive molemmilla puolisoilla yhtä vahva. Kaksin elämistä
kannattaa ajatella myönteisenä vaihtoehtona.
– On hyvä taito yrittää elää tässä hetkessä. John Lennonin sanoin: ”Life is what happens when you are busy
making other plans”.
22.7.2014, Mies kuolee
Esa Kynäslahti
Mies kuolee siittiö kerrallaan, kun oikein asiaa kohdistaa.
Asian kerronnan hienosti suomentaa, kunhan muistaa hengittää.
Muisti palaa usein pienempään, jos rakkaus yhdistää.
Rakkaus antaa tilaa elämään aina musiikin soidessa.
Musiikki soi ajatuksissa, kunhan huomaa antaa elämän olla elämää.
Oleminen on ihanaa, vaikka kuolee – siittiö kerrallaan.
Kirjoittaja on 40-vuotias lapsellinen
lapseton mies. Lapsettomuuden
kurimuksen katkaisivat kaksi ihanaa
lasta, jotka päättivät tulla tähän valmistamattomaan valmiiseen
maailmaan.
Simpukka 3 | 2014 15
l LAPSELLISET LAPSETTOMAT
TEKSTI JA KUVA: KIRSI-MARJA NURMINEN
Syli täynnä lapsia
Lyhytaikainenkin sijaisvanhemmuus palkitsee
E
lina ja Heimo Nuoran tie sijaisvanhemmuuteen kulki lapsettomuushoitojen ja adoptiojonon
kautta. Vuonna 1998 Pelastakaa
Lapset ry sijoitti heille 4- ja
5-vuotiaat veljekset Janin ja Tonin, joista
vanhempi täyttää siis tänä vuonna jo 21.
– Poikien tulo teki meistä kertaheitolla
perheen. Olimme jo nelikymppisiä, ja oli
hienoa päästä elämään ihan erilaiseen maailmaan, muistelee Elina Nuora.
Poikien kanssa arki sujui kuin missä tahansa lapsiperheessä. Siksi Nuorat halusivat
auttaa myös muita lapsia.
– Mummoni sanoi aina, että minulla on
äidin syli. Se on ollutkin täynnä lapsia, naurahtaa Elina.
Nuorat ryhtyivät PeLan lyhytaikaiseksi
sijaisperheeksi vauvoille. Elinan työskennellessä perhepäivähoitajana hän tutustui
2,5-vuotiaaseen Ninniin.
– Ninni oli meillä ensin ihan hoitolapsena. Kun Ninnille etsittiin sijaisperhettä,
oli luontevaa, että hän tuli meille. Ninni oli
perheellemme varsinainen taivaan lahja.
Janin, Tonin ja Ninnin kohdalla Nuorat
ovat aina tienneet, että heidän sijoituksensa
tulee olemaan pysyvä. Perheeseen sijoitetut
vauvat sen sijaan viipyvät vain viikkoja, parhaimmillaan muutaman kuukauden.
– Ensimmäisen vauvan kohdalla luopuminen oli vaikeaa. Sen jälkeen siitä on selvinnyt
paremmin. Yleensä siivoan vauvan lelut ja
tavarat heti luovutuksen jälkeen pois. Tämä
auttaa käsittelemään asiaa. Lisäksi pidämme
säännöllisesti yhteyttä adoptioperheisiin ja
saamme kuulla lasten kuulumisia.
16 Simpukka 3 | 2014
Perhe on tiimi
Elina Nuora muistuttaa, että lyhytaikaiseksi
sijaisperheeksi ei kannata ryhtyä, jos oman
lapsen tarve on suuri.
– Silloin luopuminen on todella vaikeaa ja
tuskallista – niin sijaisvanhemmille kuin lapsellekin. Meidän tilanteemme on juuri sopiva
lyhytaikaiseen sijaisvanhemmuuteen. Jäämme
kuitenkin pysyväksi osaksi lapsen elämää tavalla tai toisella. Palkitsevaa on myös se, että
lyhytaikaisessa sijoituksessa ”työ” tulee valmiiksi, kun vauva lähtee adoptioperheeseen.
Sijaisvanhempien tulisi miettiä omaa perhettään tiiminä ja harkita mahdolliset uudet
sijoitukset kaikkien tilanteen mukaan.
– Kun Ninni tuli meille, pojat kävivät mielessään läpi omaa lapsuuttaan ja sijoitustaan.
Samoin vauvojen tullessa Ninni on käsitellyt
omaa menneisyyttään. Tämä on mielestäni ollut pelkästään hyvä asia. Yhteydenpito
lasten biologiseen sukuun on myös tärkeää,
jotta lapset oppivat tuntemaan vanhempansa
ja tietävät, millaisista olosuhteista he ovat
lähtöisin. Näin heille ei jää mitään harhakuvia.
Pojat ovat olleet hyviä vauvojen apuhoitajia, samoin Ninni. Joskus lapset kiintyvät
voimakkaasti perheessä lyhyen aikaa hoidossa oleviin lapsiin.
– Tällaisessa tapauksessa Pelastakaa Lapset ry teki paljon työtä, jotta lapsen pysyvä
perhe löytyi läheltä. Ennen lapsen siirtymistä
uuteen perheeseen vierailimme siellä ja uudet
vanhemmat meillä. Lapset tapaavat vieläkin
toisiaan säännöllisesti.
Ketään ei saa tuomita
Nuorat ovat tulleet pääosin hyvin toimeen
lasten biologisten sukujen kanssa.
– Ketään ei saa tuomita, vaan erilaisia
ihmisiä pitää oppia ymmärtämään. Olemme
korostaneet lapsillekin, että omia vanhempia
pitää kunnioittaa.
Lapset ovat läpi vuosien tavanneet säännöllisesti sukuaan. Välillä kyläillään puolin
ja toisin.
– Ninninkin isomummi pitää kaikkia lapsiamme yhtä tärkeinä ja tuo jokaiselle tuliaisia. Ninni on ylpeä isosta suvustaan. Hän on
kavereilleenkin kehunut, miten hänellä on 2
äitiä ja 2 isää.
Tapaamisten järjestely onkin joskus ollut haastavaa. Lyhytaikaisesti sijoitetuilla
tapaamisia on useammin kuin pitkäaikaisesti
sijoitetuilla lapsilla.
– Joskus vanhemmat, isovanhemmat ja
muu lähisuku haluaisivat tavata lapsia useammin. Sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän
on kuitenkin pyrittävä katsomaan lapsen etua.
Hänen pitää saada elää normaalia perhe-elämää. Joskus tapaamisia voidaan sen johdosta
joutua rajoittamaan.
Lasten nimet on muutettu.
Julkaistu aiemmin Perhehoito-lehdessä.
Ketään ei saa tuomita, vaan erilaisia
ihmisiä pitää oppia ymmärtämään.
Lyhytaikaisessa perhehoidossa voi käydä niinkin,
että lapsi jää perheeseen pysyvästi. Siihenkin on
varauduttava, pohtii Elina Nuora.
Lyhytaikainen sijaisperhe
kannattelee lasta muutoksessa
Lyhytaikaista perhehoitoa tarvitaan pääasiassa kiireellisissä sijoituksissa sekä
avohuollon sijoituksissa. Sosiaalityöntekijä
Raija Maula Pelastakaa Lapset ry:n KeskiSuomen aluetoimistosta oli kehittämässä
vuosina 2007––2009 lyhytaikaista perhehoitoa Raha-automaattiyhdistyksen tukemassa hankkeessa.
- Lyhytaikaista perhehoitoa on käytetty
koko ajan, mutta siihen ei ole ollut erillistä
valmennusta tai toimintamallia. Monet pysyvää sijaisperhettä odottavat lapset sijoitetaan Suomessa ensin laitokseen muun
muassa siksi, että laitokset ovat valmiita
ottamaan vastaan kiireellisiäkin sijoituksia ja
koska laitoksissa on taitoa arvioida lapsen
tilannetta. Kaikki nämä ovat aikuisten tarpeista lähteviä syitä. Hankkeessa etsimme
ratkaisuja siihen, että voisimme parantaa
perheiden mahdollisuuksia ottaa vastaan
lyhytaikaista sijaishuoltopaikkaa tarvitsevia
lapsia.
Lyhytaikainen perhehoito poikkeaa pitkäaikaisesta esimerkiksi siten, että toistuvat
muutokset kuormittavat perhettä eri tavalla
ja vaativat perheeltä joustavuutta vaihtelevissa tilanteissa.
- Tehtävään liittyy paljon kriisien kohtaamista – niin sijoitetun lapsen kuin tämän
biologisten vanhempiensakin. Sijoitukset
ovat usein äkillisiä, jolloin lapsen ja hänen
perheensä tilannetta ehditään selvittää
vasta sijoituksen jo tapahduttua. Esitietoja
ei välttämättä ehditä paljon tuottaa. Perheeltä vaaditaan myös taitoa saattaa lapsi
turvallisesti pysyvään sijaisperheeseen tai
takaisin kotiin. Erotyöskentely on tärkeässä
roolissa, miten toisaalta kannatella lasta ja
toisaalta tukea biologista perhettä muutoksessa. Myös omat tunteet, joita eroaminen
lapsesta aiheuttaa, on kohdattava ja käsiteltävä, selventää Maula.
Lyhytaikaiseen sijoitukseen liittyy aina
arviointia, jonka tarkoitus on turvata lapsen
tilanne.
- Lyhytaikaisen sijoituksen aikana sosiaalityöntekijät ja vanhemmat työskentelevät aktiivisesti. Selvitetään, voiko lapsi
palata vanhemmilleen vai onko ryhdyttävä
valmistelemaan pysyvää sijoitusta ja mikä
on lapsen edun mukainen sijoituspaikka.
Hankkeessa pyrimme lisäämään mahdollisuuksia arvioida lapsen tilannetta kehittämällä sijaisvanhempien käyttöön havainnointilomakkeen, jota sosiaalityöntekijät
voivat arviointityöskentelyssä hyödyntää.
Lisäksi hankkeessa luotiin lyhytaikaisen
perhehoidon koulutusmalli osaksi PRIDEvalmennusta.
Simpukka 3 | 2014 17
l SIMPUKKAPARIT
TEKSTI: JOHANNA REPO
Parisuhdepäivä tarjosi
uusia oivalluksia
Ensimmäinen SimpukkaParit-parisuhdepäivä järjestettiin toukokuussa
Tampereella. Osallistujat olivat päivään hyvin tyytyväisiä. Suuri oivallus
taisikin olla, että päivään todella kannatti osallistua!
Pariskunnat pääsivät pohtimaan
talonrakennusta, kun päivän teemana olivat Parisuhteen palikat. Mallissa parisuhde ajatellaan talona, joka
muodostuu erilaisista palikoista, kuten sitoutumisesta, rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja luottamuksesta.
Välillä on hyvä miettiä oman suhteen
palikkatalon rakennetta – mikä toimii
hyvin ja missä on remontoitavaa.
L
Lapsettomuus on parisuhteelle
uhka tai mahdollisuus
– Tarvitaan tahtoa, sitoutumista ja työtä
Voimme itse vaikuttaa siihen, miten voimme
parisuhteessa. Miten? Pohdimme kysymystä
yhdessä paripsykoterapeutin ja kirkkohallituksen perhe- ja parisuhdetyön asiantuntijan Minna Tuomisen kanssa, joka toimii
myös Rikasta minua -parikurssien
vertaisohjaajana.
apsettomuus on parisuhteessa
”kolmas osapuoli”, joka tulee
kutsumatta ja kietoo ainakin
hetkellisesti pariskunnan täydellisesti ympärilleen. Lapsettomuus voi joko erottaa kumppaneita toisistaan, tai se voi lujittaa parisuhdetta yhä
tiiviimmäksi. Lapsettomuuden yhdistävä
vaikutus ei ole automaattinen, vaan se vaatii
sitoutumista, tahtoa olla yhdessä vaikeuksista
huolimatta ja halua tehdä töitä parisuhteen ja
lapsettomuuden käsittelyn eteen.
– Ne, jotka kertovat selviytyneensä kriisistä, ovat keskustelleet keskenään ja sitoutuneet toisiinsa. Prosessi on valtava, mutta
he ovat olleet samalla puolella eivätkä ole
syytelleet toisiaan tai eristäytyneet.
On tärkeää, että parisuhteessa voidaan
puhua kaikista tunteista, myös niistä vaikeimmista. Se ei ole kaikille helppoa. Käsittelemme asioita eri tahtiin ja eri tavoin.
Lapsettomuus on hyvä esimerkki tästä: puolisot saattavat olla hyvin eri vaiheissa lapsettomuuskriisin ja sen aiheuttamien tunteiden
käsittelyssä. Kun toinen on jo käynyt mielessään läpi kaikki mahdolliset tulevaisuuden
skenaariot, on toinen vasta alkanut tajuta,
että lapsen tulo perheeseen ei olekaan aivan
itsestään selvää.
– Tarvitaan halua ymmärtää toista ja kykyä kertoa, miltä asiat itsestä tuntuvat. Vain
näin kumppanilla on edes mahdollisuus tietää
ja ymmärtää, mitä mielessä liikkuu. Tarvitaan
paljon puhetta, kuuntelua ja joustavaa mieltä.
Parikurssi vahvistaa keskinäistä iloa
Parikurssi on tehokas ja turvallinen tapa löytää uutta yhteyttä ja vahvistaa jo olemassa
olevia voimavaroja parisuhteessa. Kriisinkin
keskellä pitäisi aina muistaa hyvät, hellät
sanat ja kosketus. Aina ne eivät tule luonnostaan, vaan se vaatii jonkinlaisen heräämisen.
Parikurssi voi olla hyvä keino herätellä näitä
läheisyyttä lisääviä tapoja. Parisuhteen hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävä toiminta on
ollut Simpukassa hyvin toivottua. Simpukkalaiset tietävät, kuinka merkityksellinen
hyvä parisuhde on myös lapsettomuudesta
selviytymisessä. Silti monelle kynnys osallistua parikurssille on korkea. Monet eivät
tiedä, mitä parikurssi oikeastaan onkaan.
– Kurssit vahvistavat keskinäistä iloa.
Lapsettoman parin pitäisi vahvistaa säännöllisesti niitä asioita, joista saavat voimavaroja. Täytyy siis löytää ja ylläpitää niitä
asioita, jotka tuottavat iloa. Esimerkiksi
Rikasta minua -kurssi on hyvin yksinkertainen tapa päästä puolison lähelle uudelleen.
Siellä etsitään niitä hyviä asioita. Mihin
olemme toisissamme alun perin ihastuneet?
Mikä meillä on ollut hyvin? Näiden asioiden
ääneen sanominen on tärkeää.
Minna itse on toiminut vuosia Rikasta
minua -parisuhdekurssien vertaisohjaajana
yhdessä puolisonsa kanssa. Vertaisohjaajat
ohjaavat parikursseja ja osallistuvat itse
harjoituksiin ja keskusteluihin. Vertaisohjaaja on vertainen: oikea ihminen aitoine
kokemuksineen. Vertaisohjaajana toimiminen on Minnan mukaan yhdistänyt paljon
Ne, jotka kertovat selviytyneensä
kriisistä, ovat keskustelleet keskenään
ja sitoutuneet toisiinsa.
18 Simpukka 3 | 2014
Oppimiskokemuksia ja
yhteenkuuluvuutta
Minna Tuomisen mukaan lapsettomuus
on parisuhteelle uhka tai mahdollisuus.
Hän on tutkinut tahattomasti lapsettomien kertomuksia paripsykoterapiaopintojensa lopputyössä. Minnalla on myös
oma lapsettomuustausta.
Saadun palautteen perusteella päivä
toi uusia näkökulmia parisuhteeseen
ja oman kumppanin kanssa oli antoisaa keskustella syvällisemmin kuin
arjen keskellä. Päivän aikana ei tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi,
kun kaikilla osallistujilla oli taustalla
lapsettomuuskokemus.
”Ajoittain lapsettomuus tai hoidot valtaavat alaa arjessa. Parisuhdekurssit ovat mukavaa vaihtelua
ja meidän on tullut enemmän keskusteltua kursseilla aiheesta ja paljon muustakin. Puhuminen on auttanut meitä ymmärtämään toisiamme
enemmän.””
Näin kommentoi päivään osallistunut pariskunta, jolla on kokemusta
myös muista parisuhdekursseista.
Tule mukaan!
>
Koska toiminta on nyt kehitysvaiheessa, on hienoa, että osallistujat antoivat
meille ahkerasti palautetta. Lupaamme kuunnella toiveitanne ja toteuttaa
niitä parhaamme mukaan tulevissa
parisuhdetapahtumissa. Ensimmäinen parisuhdepäivä oli vasta lähtölaukaus, edessä on antoisa yhteinen
matka parisuhdeaiheiden parissa.
Ajankohtaiset parisuhdetapahtumat löydät muun muassa Simpukan
internetsivuilta ja Simpukka-lehden
Yhdistys tiedottaa -osiosta.
Tervetuloa mukaan!
Simpukka 3 | 2014 19
Saksittua
AJANVARAUS
Sanotaan, että maailman nopein liike on se,
kun isovanhemmat kaivavat lastenlastensa
kuvat ihailtaviksi. Mutta entä jos omia lapsia ei ole eikä syli täyty vanhempanakaan?
Toinen vauvakuume, joka alkaa silloin kun
kavereista tulee mummoja ja vaareja, voi
olla yhtä raastava vierestä seuraavalle kuin
se ensimmäinen.
010 380 2600
Päätoimittaja Riitta Korhonen ET-lehden 9/2014 pääkirjoituksessa.
Kun puhun adoptiosta tuleville adoptiovanhemmille, korostan sitä, että adoptiolapsen mukana tulevat lapsen tausta ja
menneisyys. Hylkäämiskokemus näkyy aina.
Itselläni se on vaikuttanut siihen, että olen
herkkä ja lojaali enkä halua riidellä. Olen halunnut ehkä miellyttää adoptiovanhempiani. On tuntunut siltä, että minun täytyy olla
heille luottamuksen arvoinen ja riittävän
hyvä, koska he ovat ottaneet minut.
Kotimaasta adoptoitu Laura Peltonen
(31), Yhteishyvä 9/2014.
Minulta kysytään edelleen, tuleeko teille
perheenlisäystä. Olen 43-vuotias, eikä tämän ikäisenä välttämättä enää saa lapsia.
Luotan, että asiat menevät niin kuin niiden
kuuluukin. Olen onnellinen siitä, että olen
löytänyt vihdoin oikean kumppanin rinnalleni. Meillä on hyvä olla kahden kesken.
Juontaja Annika Metsäketo, Annalehti 31/2014.
Uskon, että Iholla-sarjan myötä ihmiset
saavat pientä vinkkeliä siihen, miten kipeitä
ja vaikeita asioita ne voivat olla etenkin miehelle puolisona.
Kehitysvammaistenhoitajana työskentelevä Yrjänä halusi tuoda esille
Iholla-sarjan kautta, miltä lapsettomuus tuntuu miehen näkökulmasta.
MTV.fi 1.9.2014.
Tajusimme, että riitamme johtuivat siitä,
että emme ymmärtäneet toistemme tunteita: Ville minun tarvettani lapseen ja minä
Villen ahdistusta siitä, ettei hän voisi saada
biologisia lapsia. Tajusimme, että toisen
tunteista ei voi loukkaantua.
Jenni Valtasen ja hänen puolisonsa
Villen parisuhteen pelasti psykologilla käynnit yhdessä ja erikseen. Helsingin Sanomat 4.9.2014.
C
häntä ja hänen puolisoaan. Myös ohjaajina
heillä on mahdollisuus tehdä töitä oman
parisuhteensa eteen.
– Olen saanut tosi paljon vertaisohjaamisesta. Liikutun aina siitä, kun näen
niin paljon parien keskinäistä rakkautta ja
hyvyyttä. On hienoa saada todistaa, kun
ihmisissä tapahtuu lähentymistä.
Hoida parisuhdettasi kotikonstein
Parisuhdetta voi hoitaa itsekin helposti
pienin muutoksin ja vähällä vaivalla. Esimerkiksi erilaiset parisuhdekartoitukset
ovat yksinkertainen tapa alkaa tutkia sitä,
miten meillä menee. Kannattaa myös tarkkailla sitä, miten puhuu kumppanilleen ja
itselleen. Kannattaa välttää syyttelevää ja
kielteistä puhetta ja keskittyä positiivisiin
sanoihin.
– Puolisot voivat olla tunnetaidoiltaan
hyvin erilaisia. Kumppaneiden erilaiset
taustat, lapsuudenkodin kulttuuri ja kokemukset voivat kuitenkin kääntyä vahvuudeksi: voi tulla herääminen siihen, ettei
halua siirtää joitakin tapoja enää eteenpäin
elämässään. Itse koen kehittyneeni mieheni
kanssa sen jälkeen, kun olemme alkaneet
”harrastaa”parisuhdetoimintaa.
Parisuhdetta kannattaa alkaa hoitaa
jo ennen kuin ongelmia syntyy. Parisuh-
teesta huolehtiminen ei ole salatiedettä, vaan
liikkeelle voi lähteä yksinkertaisista asioista:
Ottakaa aikaa toisillenne!
Sopikaa omiin aikatauluihinne esimerkiksi treffit kerran viikossa tai keskustelulle aikaa
joka ilta. Aitoon läsnäoloon vaaditaan, että
keskitymme toisiimme. Laittakaa siis puhelimet äänettömälle ja pois käsien ulottuvilta,
telkkari kiinni ja tietokoneista virrat pois.
Kertokaa toisillenne, mitä teille kuuluu.
Kysy joka päivä kumppaniltasi, kuinka
hänen päivänsä sujui. Ole valmiina kuuntelemaan keskeyttämättä ja neuvomatta. Kerro
hänelle omasta päivästäsi ja kuulumisistasi.
Sano joka ilta kumppanillesi jotain mukavaa hänestä.
Kun keskittyy positiivisiin asioihin kumppanissa, niitä alkaa nähdä lisää. Etenkin pitkässä parisuhteessa arki saattaa joskus jyrätä
hellimmät ajatuksemme kumppanistamme,
joten niitä kannattaa etsiä ja sanoa ääneen.
Hellä kosketus lisää läheisyyttä.
Fyysinen läheisyys lisää herkästi myös
henkistä läheisyyttä, joka taas lisää positiivisen kehän lailla fyysistä läheisyyttä. Kosketuksen ei tarvitse johtaa seksiin, mutta se
voi myös edistää seksuaalisen läheisyyden
löytämistä.
M
Y
CM
MY
CY
CMY
K
Olemme täällä sinua varten.
Graviditas Lapsettomuusklinikka on osa Lääkärikeskus Aavaa.
lapsettomuustutkimukset: ovulaation tutkiminen ja hormonikokeet, munanjohtimien aukiolotutkimus,
sperma-analyysi • lapsettomuushoidot: ovulaatioinduktio, inseminaatio, koeputkihedelmöitys, hoidot
pakastetuilla alkioilla • alkion geneettinen tutkimus • hoidot luovutetuilla sukusoluilla ja alkioilla
munasolujen ja siittiöiden pakastus • kivesbiopsia, mikrodissektio
20 Simpukka 3 | 2014
puh. 010 380 2600 www.graviditas.fi
HEDELMÖITYSHOIDOT l
Alkion kromosomiseulalla (PGS = pre
implantation screening) voidaan puolestaan
tutkia kaikki 46 kromosomia alkiosta ja näin
siirtää kromosomistoltaan normaali alkio.
On olemassa paljon erilaisia kromosomipoikkeamia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia
kehityshäiriöitä. Useimmiten raskauden keskeytyminen alkuvaiheessa johtuu siitä, ettei
alkio pystyisi kehittymään eläväksi ihmiseksi.
Kromosomitason muutokset johtuvat usein
siittiön tai munasolun jakautumishäiriöstä,
ja näin ollen jokaisessa raskaudessa on pieni
riski kromosomihäiriöön. Nämä muutokset
ovat harvoin perinnöllisiä. Tämän vuoksi
koeputkihedelmöityksen tulosten parantamiseksi kromosomistoltaan normaalien alkioiden löytäminen on tärkeää.
TEKSTI: MARI KORHONEN
Alkiotutkimus apuna
lapsettomille
Pettymys toisensa perään, kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta silti hakataan päätä
seinään. Koeputkihedelmöitys on ollut jo pitkään apu lapsettomuushoidoissa,
mutta joidenkin kohdalla hoidot eivät vain tuota tulosta. Tiede on mennyt eteenpäin
tälläkin saralla, ja on saatu paljon lisää ymmärrystä siitä, miten alkioiden geneettisiä
ominaisuuksia tutkimalla voidaan auttaa koeputkihedelmöityksessä olevia ihmisiä.
L
apsettomuuden taustalla voi
myös olla riski saada perinnöllisesti sairas lapsi. Voi olla, että raskaus saa alkunsa helposti,
mutta raskauden keskeytykseen
päädytään sikiötutkimusten jälkeen, koska sikiö
on vakavasti sairas. Tämänkaltaisissa tapauk22 Simpukka 3 | 2014
sissa alkiodiagnostiikalla voidaan auttaa paria
saamaan kyseisen sairauden suhteen terve lapsi.
Sairas vai terve alkio?
Alkiodiagnostiikka jaetaan kahteen erilaiseen osa-alueeseen, jotka on tärkeää erottaa
toisistaan. Perinnöllisten sairauksien tutkimi-
sesta alkiosta käytetään nimitystä PGD (=pre
implantation diagnosis), jossa koeputkihedelmöitetyistä alkioista otetusta solunäytteestä
tutkitaan geneettisin menetelmin, onko alkio
sairas vai terve. Jotta PGD:tä voidaan tehdä,
tulee tietää, minkä perinnöllisen sairauden
riski perheessä on.
Kenelle PGS soveltuu?
Alkion kromosomiseulalla pyritään löytämään hyviä alkioita ja vähentämään tuloksettomia koeputkihedelmöityksiä. PGS:ää
voidaan käyttää usean epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen tai toistuvien keskenmenojen jälkeen. Alkiodiagnostiikasta näyttäisivät hyötyvän eniten nuoret, hyvän ennusteen
potilaat. Heidän kohdallaan alkiodiagnostiikan avulla saadaan nopeasti aikaan toivottu
tulos. Toisaalta taas koeputkihedelmöitystä
tehtäessä yli 38-vuotiaille olisi hyvä löytää
siirrettäväksi mahdollisimman normaali alkio. Ikävä kyllä alkiodiagnostiikkakaan ei voi
kumota sitä biologian tosiasiaa, että naisen
vanhetessa sukusolujen laatu heikkenee.
Voi olla, että alkiodiagnostiikka tuntuu
kalliilta, mutta suhteutettuna turhien koeputkihedelmöitysten tekoon, toistuvien keskenmenojen hoitoon tai sairaiden sikiöiden
takia tehtyihin raskauden keskeytyksiin, voi
lopputulos tulla jopa halvemmaksi. Tällä hetkellä yksityisellä tehtynä koeputkihedelmöityshoito kromosomiseulonnan (PGS) kanssa maksaa noin 6000 euroa, geenitutkimus
(PGD) noin 2000 euroa.
Kuka tutkisi alkiomme?
Alkiodiagnostiikka ei sinänsä ole uusi asia
Suomessakaan. Tampereen AVA-klinikka,
HUS sekä Väestöliitto ovat tehneet PGD:tä
eli alkion diagnosointia tietyn vaikean sairauden suhteen jo yli kymmenen vuotta sitten.
Nykyisin myös Ovumia-klinikalla tehdään
PGD:tä. Aiemmat tekniikat ovat sallineet
vain tietynlaisten vakavien perinnöllisten sairauksien testaamisen, mutta uusi teknologia
tuo paljon lisää mahdollisuuksia ja nopeutta
diagnoosin tekoon.
Uudempi alkioiden koko kromosomiston tutkimus eli PGS on vasta rantautunut
Suomeen. Tällä hetkellä PGS:ää tekevät
vain yksityisklinikat. Ainakin Dextra- sekä
Graviditas- lapsettomuusklinikat tarjoavat
PGS- sekä PGD-palveluja lapsettomuushoidoissa oleville. Tulevaisuudessa PGS:n
käyttö todennäköisesti yleistyy lapsettomuusklinikoilla.
Solunäytteet syynissä
Alkiodiagnostiikassa yhdistyvät hedelmöityshoidot sekä geneettinen tutkimus. Jotta
alkion perimä pystyttäisiin tutkimaan, tarvitaan koeputkihedelmöityshoito. Hedelmöityksen jälkeen alkiosta otetaan näyte (solubiopsia) joko 3 tai 5 päivää kasvatuksesta.
Jos alkiosta otetaan solunäyte kasvatuksen
kolmantena päivänä, saadaan kromosomitutkimukset tehtyä siten, että päästään mahdollisesti tuoresiirtoon. Viidentenä kasvatuspäivänä otetun solunäytteen tutkiminen
puolestaan vie nykyisin vielä sen verran
aikaa, että tuoresiirtoihin ei päästä. Tällä
hetkellä parhaat tulokset saadaan pidemmällä kasvatusajalla. Kuitenkin uudet tekniset
menetelmät genetiikan parissa nopeuttavat
hurjasti määritysten tekoa ja tulevaisuudessa voidaan päästä 5. päivän biopsiastakin
alkion tuoresiirtoihin.
Onko alkiodiagnostiikka
eettisesti sopivaa?
Eettisyys on asia, joka nousee usein esiin
puhuttaessa alkiodiagnostiikasta. Ensinnäkin alkiodiagnostiikka on Suomessa luvanvaraista toimintaa, joten sen käyttö on aina
tapauskohtaisesti hyvin perusteltua ja aina
tavoitteena on terveen lapsen syntyminen.
Alkiotutkimuksella ei vaikuteta lapsen ominaisuuksiin, ja tutkimuksia on luvallista
tehdä vain terveydellisistä syistä. Toisin
sanoen kaikki kauhuskenaariot siitä, että alkiodiagnostiikan tullessa vanhemmat saisivat toivoa tiettyjä ominaisuuksia lapsilleen,
ovat täysin turhia. Esimerkiksi sukupuolta ei
saa määrittää kuin tilanteissa, jossa periytyvä sairaus on sidoksissa jompaankumpaan
sukupuoleen.
Lapsettomuushoidot ovat henkisesti ja
fyysisesti rankkoja, ja tutkimuksen mukaan
joka kolmas jättää hoidot kesken, vaikka
heillä saattaisi olla mahdollisuus saada
toivottu lapsi. Alkiodiagnostiikan käyttöä
on syytä miettiä, jos koeputkihedelmöitys
ei onnistu yrityksistä huolimatta, alkanut
raskaus keskeytyy kerta toisensa jälkeen
tai joudutaan keskeyttämään raskaus perinnöllisen sairauden takia. Näitä raskaita
asioita läpikäyneille olisi varmasti suuri helpotus saada tieto siitä, että siirretty alkio on
mahdollisimman normaali ja että raskauden
todennäköisyys lisääntyy.
Artikkelia varten on haastateltu lapsettomuusklinikka Dextran lääketieteellistä johtajaa Eero Varilaa sekä HUS:n genetiikan
ylilääkäriä Kristiina Aittomäkeä.
Perintöaines: Ihmisen jokaisessa
solussa on tumaan pakkautuneena
perintöaines eli DNA. Normaalissa
solussa on 46 kromosomia. Jokaista
kromosomia on kaksi, toinen äidiltä
ja toinen isältä. Kromosomit on nimetty numeroin 1-22, ja sukupuolen
määräävät X ja Y (naisella 2 X-kromosomia, miehellä XY). Kromosomit
puolestaan sisältävät geenejä, joissa
on ohjeet solujen toiminnalle tarpeellisten proteiinien valmistukseen.
Geenit, kuten koko perintöaines,
muodostuvat neljän DNA:n emäksen
yhdistelmistä. Tuo emäsparien järjestys on oleellinen geenien toiminnalle, ja yhden emäksen muuttuminen
geenin toiminnan kannalta kriittisessä
kohdassa johtaa kyseisen geenin toimimattomuuteen ja geenistä riippuen
vakaviinkin sairauksiin.
Mutaatiot perimässä:
Kromosomitasolla
• Aneuploidia= kromosomien poikkeava lukumäärä
• Translokaatio= joidenkin kromosomien osat ovat siirtyneet tai vaihtaneet paikkaansa. Jotkut translokaatiot lisäävät riskiä alkioiden kromosomipoikkeamille ja voivat olla näin
peruste PGD:n käytölle.
Geenitasolla
DNA:n emäs muuttuu toiseksi, häviää
kokonaan tai tuplaantuu.
Jos perimässä syntyvät muutokset sijaitsevat geenin toiminnan kannalta oleellisessa kohdassa, aiheuttaa
mutaatio geenin toimintahäiriön ja
geenistä riippuen sairauden. Yleensä
vakavat perinnölliset sairaudet periytyvät peittyvästi, jolloin geenimutaation on tultava sekä isältä että äidiltä.
Tällöin vanhemmat ovat ns. mutaation kantajia, mutta eivät itse sairaita.
Simpukka 3 | 2014 23
l TERAPEUTIT
LAPSETTOMUUTEEN PEREHTYNEET
TEKSTI: LEENA TUUTIJÄRVI JA ANNIINA VOUTILAINEN KUVA: STUDIO KARLING
TERAPEUTIT
ESPOO
Kirsi Juutilainen
psykoterapeutti (varhaislapsuuden
vuorovaikutuspsykoterapia ET, paripsykoterapiakoulutus 2011-2014)
Yhteystiedot: p. 044 5544 210, Soukanahde 7,
[email protected]
www.vauvaperhetyo.fi
Mirja Sarkkinen
Vauvaperhepsykologi, varhaislapsuuden
vuorovaikutuspsykoterapia (vet) ja aikuisten
yksilöpsykoterapia (yet)
Yhteystiedot: 040 8423 456;
[email protected]
Fallåker 10 talo 5, Espoo
Hinta sopimuksen mukaan
HELSINKI
Aila Kallio
YTM, psykoterapeutti (Valvira),
paripsykoterapeutti (ET),
Kela-pätevyys: paripsykoterapia/
vanhempainohjaus
Vastaanotto: Pohjoisranta 8 B 47,
00170 Helsinki
Ajanvaraus: p. 050 3612 975,
[email protected]
Hinta: Yksilökäynti 70 € / 60 min,
parikäynti 100 € / 90 min.
Kirsi Juutilainen
psykoterapeutti (varhaislapsuuden
vuorovaikutuspsykoterapia ET, paripsykoterapiakoulutus 2011-2014)
Yhteystiedot: p. (09) 7510 1000,
Lääkäriasema Femeda, Kalevankatu 9
www.femeda.fi
Leena Nissinen
Psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja
Yhteystiedot: 040 7271 914,
Mannerheimintie 40 D 85a, Helsinki
[email protected], www.acoma.fi
Auli Rihkanen-Suihko
YTM, laillistettu psykologi ja psykoterapeutti
(KELA, Valvira)
Yhteystiedot: Eiran lääkäriasema, ajanvaraus
internetissä (www.eiransairaala.fi) tai
(09) 162 0570, tai [email protected],
050 5364 858
Museokatu 20-22 A 10, 00100 Helsinki
Psykoterapiapalvelu Ajatus
Marja-Liisa Tirronen
YET, psykoterapeutti Valvira, Kela
Yhteystiedot: p. 045 1548 006,
[email protected]
www.terapeuttipalvelu.fi
Psykoterapiapalvelu Tunnetila
Riikka Toivanen
Psykologi, psykoterapeutti (Valvira, Kela),
p. 040 5090 797
Maiju Tokola
Psykologi, psykoterapeutti (Valvira, Kela),
p. 050 5671 846
Terhi Vihko
Psykologi, psykoterapeutti (Valvira, Kela),
p. 045 1397 861
Yhteystiedot: [email protected],
www.tunnetila.net
Annankatu 29 A 14, 00100 HELSINKI
Yksilökäynti 85€/45 min,
parikäynti 160€/90 min
Maija Tulppala
Psykoterapeutti (yksilö-, pari- ja
perheterapeutti) VET
synnytysten- ja naistentautien erikoislääkäri
Yhteystiedot: 09 7510 1000, Femeda
Psykoterapia, Kalevankatu 9 A, III krs
Käynneistä normaali sairausvakuutuskorvaus.
Minna Tuominen
TM, sosiaalikasvattaja, ET paripsykoterapeutti
(Valvira, KELA)
Vastaanotot: Helsinki ja Porvoo,
myös kotikäynnit mahdollisia
Ajanvaraus: 050 3465 111, [email protected]
Palvelut ja hinnat: Yksilökäynti 70 € 60 min,
parikäynti 100 €/ 90 min
Nina Tapio
Kriisi- ja traumapsykoterapeutti, perheneuvoja,
työnohjaaja (Valvira,Kela,Story)
Yhteystiedot: Psykoterapiakeskus Vastaamo,
Malmin kauppatie 8 B
Ajanvaraus: 044 4141 101 tai www.vastaamo.fi/
psykoterapia
Outi Ansamaa
Kätilö-terveydenhoitaja, seksologi, psykoterapeutti (ET paripsykoterapiakoulutus)
Ajanvaraus: Mehiläinen Felicitas-klinikka
p. (09) 6122 75,
Femeda Kalevankatu 9A, p. (09) 7510 1000,
Väestöliitto p. (09) 2280 5267
JYVÄSKYLÄ
Kaija-Leena Kaijaluoto
Psykologi, työnohjaaja
Yhteystiedot: 040 5082 656, [email protected],
Vapaudenkatu 79 B 14, Jyväskylä,
www.natale.fi
KERAVA
Sanna Välimäki
Sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti (Valvira),
perheterapeutti (ET, kriisi- ja traumapainotteinen), Kela-pätevyys: perheterapia
Vastaanotto: Keravalla, ilta- ja viikonloppuaikoja
Tiedustelut ja ajanvaraukset: p. 050 3256 966,
[email protected]
www.mindcatching.fi
KUOPIO
Pirkko Hänninen
Psykologi ja psykoterapeutti
Yhteystiedot: p. 050 3204 766,
[email protected]
Tietotaito Group Suomi Oy, Sepänkatu 1 rak. 2,
70100 Kuopio
OULU
Tiina Pouta
Perhe- ja psykoterapeutti (TEO), työnohjaaja
Vastaanotto: Väestöliiton klinikat Oy,
Medipolis, Kiviharjuntie 11, 90220 Oulu
Ajanvaraus: (08) 5359 600
Terapeuttilista löytyy myös osoitteesta simpukka.info
24 Simpukka 3 | 2014
Hinnat: Yksilökäynti 80 €, parikäynti 120 €
www.vaestoliitto.fi
Kati Väisänen
Psykoterapeutti, toimintaterapeutti
Yhteystiedot: 050 5511 448,
[email protected]
Vastaanotot: Oulu ja Muhos, myös kotikäynnit
ROVANIEMI
Paula Yliniemi
Psykoterapeutti, pari- ja seksuaaliterapeutti
Yhteystiedot: 040 7248 061, Lapin
perheklinikka, Kansankatu 9, Rovaniemi
TAMPERE
Aila Ikonen
Psykoterapeutti (Valvira),
Theraplay-terapeutti, työnohjaaja STOry
Kela-pätevyys: pari- ja perheterapia/
vanhempien ohjaus
Vastaanotto: Suvantokatu 1 E, (ilta-aikaan)
Yhteystiedot: p. 050 3073 105
[email protected],
www.psykoterapiaailaikonen.fi
Mirka Paavilainen
Laillistettu psykologi, psykoterapeutti,
seksuaalineuvoja
Vastaanotto: Ovumia perheklinikka,
Biokatu 12, Finn-Medi 5, 33520 Tampere.
Ajanvaraus: 0400 3832 08, muut tiedustelut
[email protected]
Sari Tuomaala-Keskinen
Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti YET
(Valvira)
Vastaanotto: Fertinova Tampere,
Keskustori 1 A 9, 33100 Tampere
Ajanvaraus: (03) 3392 6500
[email protected], www.fertinova.fi
TURKU
Solmukohta
Sanna Lindroos
psykologi, pari- ja perheterapeutti (ET)
(Valvira, Kela)
p. 040 9315 225
Riikka Koskela
sosiaalityöntekijä, pari- ja perheterapeutti
(ET) (Valvira, Kela)
p. 040 8204 296
Yhteystiedot:
[email protected],
www.solmukohta.fi
Psykiatrian Erikoislääkärit,
Yliopistonkatu 33 C, Turku
Ajanvaraus (02) 2313 333
Hinnat: parikäynti 150€/90min,
yksilökäynti 95€/60min
VANTAA
Esa Kynäslahden terapiapalvelut
Sairaanhoitaja (AMK), ET Perheterapeutti
(Valvira, KELA)
Tiedustelut ja ajanvaraukset: 050 5123 270,
vastaanotto lauantaisin
Yhteystiedot: esa.kynaslahti(at)wippies.com
www.perheterapeutti.eu
Simpukan vertaistukikoordinaattori
Anniina Voutilainen
Anniina Voutilainen aloitti työnsä innolla
Simpukassa elokuun alussa.
Mitä työtä teet Simpukassa?
Toimin Simpukassa vertaistukikoordinaattorina. Työtehtäviini kuuluu muun muassa erilaisten vertaisryhmien toiminnan tukeminen
sekä vertaistuen kehittäminen. Otan mielelläni ideoita vastaan ja autan uusien ryhmien
ja verkostojen perustamisessa.
Miksi halusit töihin juuri
Simpukkaan?
Simpukka tekee tärkeää työtä tahattomasti
lapsettomien hyvinvoinnin edistämiseksi. Yhdistyksessä työskentely tarjoaa hyvin mielenkiintoisen ja monipuolisen työympäristön.
Minua motivoi työssäni etenkin yhteistyön
voima. Yhdessä toimiminen ja vastavuoroisuus lisäävät yhteisöllisyyttä ja vahvistavat
yhteishenkeä. Yhdessä tekeminen kantaa ja
saa aikaan muutosta. Simpukalla on tärkeä
rooli myös yhteiskunnallisena vaikuttajana
ja lapsettomuuskokemuksen asiantuntijana.
Millainen on taustasi?
Olen alun perin kotoisin Ylöjärveltä. Vuosien
varrella olen asustellut eripituisia aikoja ulkomailla ja kymmenisen vuotta opiskelin ja
työskentelin Helsingissä. Valmistuin Diakista
sairaanhoitaja-diakonissaksi, minkä jälkeen
jatkoin opintoja Helsingin yliopistossa. Opintojen loppuvaiheessa muutin Tampereelle,
jossa olen asustellut noin puolitoista vuotta.
Teologian maisteriksi valmistuin tänä keväänä. Pro gradussa olen tutkinut vapaaehtoistoimintaa ja vapaaehtoisten osallisuutta
järjestötoiminnassa.
Mitä kaikkea olet tehnyt ennen tätä
työtä?
Olen työskennellyt monenlaisissa tehtävissä
sosiaali- ja terveysalalla eri ikäryhmien parissa. Olen toiminut muun muassa sijaishuollon
intensiiviyksikössä perhekasvattajana sekä
Itä-Helsingissä monikulttuurisen työn diakoniatyöntekijänä. Toimenkuvaani kuului
maahanmuuttajien parissa tehtävä nais- ja
perhetyö.
Millaisia tavoitteita ja odotuksia
sinulla on työllesi?
Tavoitteena on, että Simpukka tarjoaa jatkossakin laadukasta vertaistukea tahattomasti
lapsettomille. Työssäni pyrin vahvistamaan
rakenteita, jotka tukevat yhteisöllisyyden ja
osallisuuden kokemuksia. Sen lisäksi on tärkeää kehittää simpukkalaisten tiedonkulkua,
yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta.
Mitä terveisiä haluat
lähettää lehden lukijoille?
Haluan toivottaa iloa ja valoa alkavaan syksyyn!
fakta
ANNIINA VOUTILAINEN
• Ikä: 32 vuotta
• Koulutus: teologian maisteri,
sairaanhoitaja(AMK)-diakonissa
• Perhe: avopuoliso ja kissa
• Vapaa-ajalla nauttii tanssi- ja
kuntosalilla liikkumisesta, matkustelusta, ystävien seurasta ja
kaikenlaisesta näpertelystä.
”Parempi rakentaa
siltoja, kuin pystyttää
seiniä.”
– Afrikkalainen sanonta
Simpukka 3 | 2014 25
TEKSTI: LEENA TUUTIJÄRVI KUVAT: HAASTATELTAVAT
Elämä ilman kohtua
Miltä tuntuu, kun saa teini-iässä tietää olevansa synnynnäisesti kohduton?
Heli Huurtomaalle ja Pinja Pulkamolle kokemus on tuonut haasteita, paljon
pohdittavaa sekä tukea ja kannustusta.
S
uomessa syntyy vuosittain noin
10–15 tyttöä ilman kohtua.
MRKH-oireyhtymä tarkoittaa
synnynnäistä kehityshäiriötä,
jossa tytölle ei ole muodostunut
kohtua tai emätintä. Yleensä MRKH havaitaan teini-iässä, kun puuttuvien kuukautisten
syytä aletaan selvittää.
Kohduttomuus osaksi identiteettiä
Heli Huurtomaa, 23, sai kuulla 17-vuotiaana
hormonipillereiden ja magneettikuvausten
jälkeen, että hänellä ei ole kohtua. Silloinen
lääkäri ei maininnut lainkaan MRKH-syndroomaa. Vuonna 2012 Heli sai tietää oikean
diagnoosinsa Helsingin Naistenklinikalla.
Kohduttomuus oli järkytys mutta herätti Helissä myös uteliaisuutta.
– Olin hyvin kiinnostunut omasta tilastani, ja haluaisin edelleen kovasti tietää, miten
se on aiheutunut. Välillä tuntuu melkein kuin
katsoisin tilannetta ulkopuolisen silmin. Jossain vaiheessa muistan taas, että niin, minä
olen tällainen, Heli kertoo.
Tukea ja tietoa MRKH:sta Heli on saanut erityisesti kohduttomien yhdistyksen
Kohtuuttomat ry:n kautta. Kohtuuttomat on
tarjonnut mahdollisuuden jakaa vertaisten
kanssa tuntemuksia aiheesta. Ensimmäisen
tapaamisen jälkeen Heli alkoi todella miettiä,
mitä kohduttomuus hänelle merkitsee.
– Minusta puhutaan kohduttomana, lapsettomuudesta kärsivänä, traumatisoivan asian kohdanneena naisena. Olen huomannut,
että minun pitäisi yleensä uhriutua aiheesta
puhuttaessa, mikä on itselleni vieras tapa
suhtautua. Pyrin aktiivisesti käymään läpi
pahaa oloa aiheuttaneet asiat ja jatkamaan
elämääni niiden kanssa.
Kun Heli kertoo MRKH-syndroomastaan,
ihmisten reaktiot vaihtelevat.
– Useimmiten ihmiset hiljenevät täysin.
Jotkut kysyvät aiheesta lisäkysymyksiä ja
miltä se minusta tuntuu, mikä onkin ehkä
paras tapa suhtautua omalta kannaltani, mutta
valitettavasti harvinaisin todellisuudessa. Ja
26 Simpukka 3 | 2014
totta kai löytyy myös niitä, jotka eivät osaa
pullauttaa ulos kuin ”Höh”.
Heli ei ole koskaan kokenut kohduttomuuden määrittelevän häntä ihmisenä, vaan
hän on asian käsiteltyään ottanut sen osaksi
identiteettiään.
– Olen monia asioita: olen humanisti,
korkeakoulutettu, avopuoliso, työssäkäyvä,
nainen, ruskeahiuksinen, kohduton. Kohduttomuus ei enää mielessäni nouse muita
erikoisempana ominaisuutena esiin.
Tulevaisuuden punnintaa
Nuorempana Heli oli ajatellut, että tietysti
adoptoisi lapsen. Viimeisen vuoden aikana
hän on ymmärtänyt, ettei asia ole niin yksinkertainen.
– Niin monesta surullisesta tapauksesta
huolimatta lapsen paikka Suomessa vaikuttaa
olevan aina biologisen vanhempansa luona,
oli vanhempi sitten väkivaltainen alkoholisti
tai hyväksikäyttäjä. Muut maat eivät ole juuri
avoimempia asian suhteen. Adoptio on usein
viimeinen ratkaisu lapsen saamiseksi mihin
tahansa perheeseen, Heli sanoo.
Ennen vuotta 2007 Suomessa tehtiin
sijaissynnytysjärjestelyjä, joissa sijaissynnyttäjä saatettiin koeputkihedelmöityksellä
raskaaksi lasta haluavan parin sukusoluilla
ja syntynyt lapsi luovutettiin parin kasvatettavaksi. Vuoden 2007 hedelmöityslaki kuitenkin kielsi sijaissynnytyksen.
– Tällä hetkellä kohduttomille pidetään
itsestään selvänä vaihtoehtona adoptiota, minkä vuoksi sijaissynnytystä ei oteta vakavana
vaihtoehtona.
Helille tulevaisuuden pohtiminen herättää paljon kysymyksiä, kuten kannattaako
jäädä odottamaan sijaissynnytyksen sallivaa
Heli Huurtomaa pitää välivuotta
maisterivaiheen opinnoista
Helsingin yliopistosta. Hän on juuri
muuttanut avomiehensä kanssa
yhteiseen kotiin.
”Olen monia asioita:
olen korkeakoulutettu,
avopuoliso, työssäkäyvä,
nainen, ruskeahiuksinen,
kohduton.”
Kohtuuttomat ry
• Kohduttomille, tahattomasta
lakimuutosta, vai aloittaako adoptioprosessi
mahdollisimman pian.
– En ole itsekään varma, miltä tulevaisuuteni näyttää jälkikasvun suhteen. Olen tällä
hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni
ja ihmisiin ympärilläni. Tuntuu kuitenkin
myös siltä, että olisi ihana saada kumppanini
kanssa oma lapsi, jota rakastaa, Heli toteaa.
Avoimuus ja vertaistuki
voimavaroina
Pinja Pulkamolle, 19, MRKH-diagnoosin
saaminen puolitoista vuotta sitten oli paitsi
suuri järkytys myös helpotus.
– Olin käynyt pitkään erilaisissa tutkimuksissa kuukautisten puuttumisen takia,
joten tunsin helpotusta, että vihdoin sain tietää
mistä tämä kaikki johtui. Toisaalta emättimen
ja kohdun puutos tuli täysin yllätyksenä ja
järkytyksenä, Pinja muistelee.
Kesti useita kuukausia ennen kuin Pinja
pystyi käsittelemään diagnoosia mielessään.
fakta
MRKH-SYNDROOMA
• Mayer-–Rokitansky-–Küster–Hauserin oireyhtymä
• Harvinainen kehityshäiriö, jos-
sa tyttö syntyy ilman kohtua ja
usein myös ilman emätintä
• Munasarjat ovat toimivat ja ulkosynnyttimet normaalit
• Munuaisissa ja selkärangassa
saattaa esiintyä poikkeamia
• Aiheuttaa tahatonta lapsettomuutta
• Emättimen vajaakehittyneisyyttä
voidaan hoitaa potilaan toiveen
mukaisesti esimerkiksi venytyshoidolla
• Lapsettomuuden hoitona oli
aiemmin mahdollista sijaissynnytys, vuoden 2007 hedelmöityslaki kuitenkin kieltää sen Suomessa
Pinja Pulkamo on abiturientti ja
haluaisi tulevaisuudessa opiskella
joko psykologiaa tai oikeustiedettä
Helsingin yliopistossa.
Hänen mielestään MRKH-syndroomasta ja
kohduttomuudesta yleensäkin tiedetään aivan
liian vähän.
– En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta
syndroomasta. Yritin etsiä tietoa internetistä,
mutta suomeksi en löytänyt mitään. Englanniksi tietoa löytyi ja tuntui helpottavalta
huomata, etten ole yksin tämän syndrooman
kanssa.
Pinjan läheisimmät ystävät, poikaystävä,
perhe ja sukulaiset tietävät asiasta. Ensiksi
Pinja ajatteli, ettei koskaan kerro syndroomastaan kenellekään. Onneksi hänen mielensä
kuitenkin muuttui.
– Avoimuus syndrooman suhteen on auttanut minua paljon. Tuntuu hyvältä, että voin
puhua tilanteestani ystävieni kanssa ja käsitellä asiaa kaikessa rauhassa. Aluksi ihmisille
kertominen oli hyvin hankalaa, mutta mitä
useammalle olen tästä puhunut, sitä helpommalta asiasta puhuminen tuntuu.
Vertaistuki ja muiden ihmisten positiivinen suhtautuminen MRKH-syndroomaan on
auttanut Pinjaa eteenpäin vaikeissa paikoissa.
– Olen saanut valtavasti tukea ja kannustusta. Kaikki, joille olen kertonut tästä,
ovat suhtautuneet asiaan todella hyvin. Myös
vertaistuki on ollut äärimmäisen arvokasta,
Kohtuuttomat ry on auttanut minua todella
paljon. Tuntuu lohdulliselta tietää, etten ole
yksin.
lapsettomuudesta kärsiville
naisille tarkoitettu yhdistys
• Tarjoaa verkostoitumista ja
vertaistukea
• Perustettu v. 2012 Helsingissä,
toimii vapaaehtoisvoimin
• Puheenjohtaja Tanja Tulonen,
varapj. Sanna Mäkelä
• Pyrkii ajamaan kohduttomien,
tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien etuja muun muassa
lisäämällä tietoisuutta kohduttomuudesta, ottamalla kantaa,
jakamalla tietoa ja vaikuttamalla
lakimuutoksiin
• Yhdistykseen kuuluvat ovat
kohduttomia moninaisista syistä
johtuen
• Jäsenillä on oma sähköpostilista,
suljettu fb-keskusteluryhmä ja
kuukausittaiset vertaistukitapaamiset
• Yhteystiedot: kohduton.fi,
[email protected]
Päivä kerrallaan
MRKH-syndrooma on tuonut Pinjan elämään
haasteita ja uudenlaista elämänkokemusta.
– Olen joutunut pohtimaan identiteettiäni
ja tulevaisuudensuunnitelmiani eri tavalla
kuin monet ikäiseni. Keväällä 2013 emättimen venytyshoito oli henkisesti todella raskas prosessi, mutta sain sen tehtyä neljässä
kuukaudessa. Olen iloinen, että prosessi on
nyt ohi.
Pinjan mielestä kohduttoman paikka yhteiskunnassamme on haastava, esimerkiksi
sijaissynnytyksen kiellon takia.
– Jos haluan lapsia tulevaisuudessa, adoptointi ja sijaissynnytys ovat vaihtoehtoni.
Suomessa sijaissynnytys on laitonta ja se on
mielestäni todella väärin, Pinja sanoo.
Pinja valmistuu syksyllä lukiosta, ja hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat vielä
avoinna.
– 19-vuotiaana en vielä osaa sanoa, haluanko tulevaisuudessa lapsia vai en. Elän päivä
kerrallaan, ja nyt haluan keskittyä opiskeluun
ja elämästä nauttimiseen.
Simpukka 3 | 2014 27
l ARVIOT
KOLUMNI: LAHJAKSI SAATU LAPSI l
Tietoa ja tunnetta adoptiosta
Lilly Korpiolasta tuli kahden kouluikäisen pojan äiti 48-vuotiaana. Pitkä tie äidiksi
kertoo Korpiolan perheen tarinan ja avaa
kansainvälisen adoption nykytilaa. Korpiolan perheen adoptiotarina ei ole tavanomainen (jos tavanomaisia adoptiopolkuja
ylipäätään on olemassa). Perheeseen adoptoitiin kaksi veljestä, joista Rahul oli Suomeen
tullessaan 13-vuotias ja pikkuveli Vickykin jo
kahdeksan ikäinen. Vauvan tai taaperoikäisen
tulo perheeseen lienee väistämättä erilaista
kuin kahden reippaan ja voimakastahtoisen
koululaisen – joilla oli myös Intian lakien
mukaan oikeus päättää, hyväksyvätkö uudet
vanhempansa. Korpiola kuvaa adoptio-odotusta ja adoption toteutumisen tunneskaaloja värikkäästi.
Tulevat vanhemmat valmistautuivat uuteen
elämäntilanteeseensa huolellisesti. Intialainen
ruoka, poikien lähtömaan kulttuurin kunnioittaminen ja perheen monikulttuurisuus
heijastuvat tekstiin vahvasti, erityisesti kuvauksissa siitä, millaiseksi arki Suomessa
on muotoutunut.
Tämän perheen kohdalla sopeutuminen
ja kiintyminen vaikuttaa sujuneen hyvin ja
varsin ongelmattomasti. Uudenlaisessa arjessa lienee ollut etua vanhempien omista kansainvälisistä kokemuksista ja siitä, että perhe
asuu Helsingissä, missä on varmasti monella
tapaa muuta maata mutkattomampaa pitää
kiinni intialaisesta kulttuurista. Pääkaupunkiseudulla perheiden erilaisuus herättää myös
ehkä vähemmän huomiota kuin pikkupaikkakunnilla, vaikka Korpiolan pojatkin ovat
valitettavasti joutuneet kohtaamaan rasismia.
Kirjan sivuilla perheen yhteisistä hetkistä
välittyy lämmin ja rakastava tunnelma. Korpiolan perheen tarinan seuraaminen
vaatii välillä pitkäjänteisyyttä, sillä kirjan
teksti on jaettu erilaisten alaotsikoiden alle
ja adoptiota kuvaava kertomus on osittain
sirpaleinen. Korpiola myös peilaa vaikkapa
omaa lapsuuttaan ja parisuhdettaan yhtäältä
hyvin yksityiskohtaisesti ja toisaalta melko
mutkikkaan asiantuntijatermistön avulla. Adoptioprosessin termistö mietityttää
muutenkin. On luonnollisesti tärkeää, että
adoptioprosesseja tutkitaan tarkoin. Tutkimusten käsitteistö voi kuitenkin vaikeuttaa
adoptioon lähestymistä. Korpiolan tekstissä
toistuvat taajaan esimerkiksi termit “terapeuttinen vanhemmuus”, “trauma” ja “kiintymyssuhdehäiriö”. Tulevan adoptiovanhemman
on tietysti ymmärrettävä, ettei adoptioon
voi ryhtyä kevein perustein ja että edessä
on koko elämän mittainen matka valtavia
menetyksiä ja mullistuksia kokeneen lapsen
kanssa. Adoptiota harkitsevalle tai prosessia
käynnistelevälle hankalat käsitteet voivat kuitenkin antaa hämmentävän kuvan adoptiosta.
Onko vanhemman siis oltava jonkinlainen
traumatisoituneen lapsensa terapeutti tai mitä
Aidan toisella puolella
jos kiintyminen ei onnistukaan? Vanhemman
ensisijainen tehtävä lienee kuitenkin yhä hyvä
vanhemmuus – kyky tarjota lapselle rakkautta
ja mahdollisuus hyvään ja turvalliseen elämään. Kuten Korpiolakin toteaa, tukea on
tarvittaessa osattava hakea ammattilaisilta.
Korpiola kuvaa kirjassa lyhyesti myös
lapsettomuutta. Useissa kulttuureissa elänyt
Korpiola kuvaa kiinnostavasti, kuinka pitkän
lapsettomuuden voi kokea aina eri tavoin eri
elämäntilanteissa: “Joskus lapsettomuus oli
ihanaa huolettomuutta ja rajatonta vapautta
tehdä suuria valintoja […]. Toisena hetkenä
se oli julmaa ulkopuolisuutta ystävien elämästä, jotka tuntuivat aina olevan raskaana
ja iloitsevan häpeämättömän ilkeästi omasta
onnestaan välittämättä siitä, mitä lapsettomat
ympärillä tunsivat.” Korpiola myös huomioi
hienosti, että lapsettomuus on ollut merkittävä osa adoptiovanhemmaksi tulemista. Hän
toteaa, että lapsen sijaan vanhemmuus on
lapsettomuuden vastakohta.
Adoptiota vasta harkitsevan kannattaa
ehkä aloittaa tämän kirjan lukeminen lopusta. Korpiolan vahva asiantuntemus näkyy
selvästi kirjan viimeiseen lukuun kootussa
aineistossa, joka antaa hyvin konkreettisen (ja
varsin realistisen) kuvan siitä, miltä adoptiot
kansainvälisenä ilmiönä tätä nykyä näyttävät.
Teksti antaa myös käsityksen siitä, miten ja
miksi vanhemman lapsen adoptio on yksi
tämän ajan mahdollisuuksista. Sain endometrioosidiagnoosin samana vuonna, kun tapasin tulevan puolisoni. Olimme molemmat opiskelijoita, ja lääkärin
rummuttama pikainen lapsensaanti ei tuntunut todellakaan ajankohtaiselta.
Toisaalta en lotkauttanut korvianikaan kavereilleni, joista moni hieman päälle parikymppisenä mietti, haluaako tulevaisuudessa
lapsia laisinkaan. Arvelin, että minua ainakin kaduttaisi, jos en
edes yrittäisi. Mutta ei vielä, ei vielä! Joskus sitten tulevaisuudessa.
Tulevaisuus koitti, ja hoitorumba alkoi. Nykyään Procrenin säilytykseen tarkoitetussa minikylmälaukussa säilytetään
ruokalappua, pientä haarukkaa, käsidesiä ja Herra Hakkaraisen
ksylitolipastilleja. Tärppäsi! Mutta vasta vuosien hoitokierrosten
jälkeen, lopulta lahjamunasoluhoitojen myötä.
Hoitovuosien ajan sosiaalinen verkostoni koostui lähinnä
jatkuvasti lapsia putkauttelevista pariskunnista, joiden kanssa
oli vaikea löytää yhteistä säveltä – joten päädyin kertomaan tutuntuttujen lasten kuulumisia.
Nyt viime vuosina, itse pikkulapsiperheen tiivistä elämää elävänä, olen tutustunut useisiin ikätovereihini, jotka eivät laisinkaan
suunnittele lapsia omaan elämäänsä. Huomaan, että itselleni se ei
teinivuosia lukuun ottamatta ollut koskaan vaihtoehto – silloinkin
ajattelin, että minä varmaan sitten isona adoptoin lapsia, olinhan
melkoinen maailmanparantaja. Joten lapset ovat aina tavalla tai
toisella kuuluneet kuvioon.
Kuitenkin vapaaehtoisesti lapsettomien ystävieni kanssa
keskustellessa mietin, mikä minut ajoi niin väsymättä haluamaan
lasta. Vauvakuumetta ei koskaan ollut, mutta veikö lapsettomuuden kokemus hallinnan tunteen jotenkin niin voimakkaasti, että
sitä yritti väkisin palauttaa – vai mitä oikein tapahtui?
Miksen voinut tyytyä tilanteeseen ja todeta, että minun perheeseeni ei kuulu lapsia, elämä on hyvää silti – valitsevathan
monet sen vaihtoehdon omasta vapaasta halustaankin. Miksi
minulle ei hoitovuosina tullut mieleenkään, ettei lapsensaanti
ole välttämätöntä? Ehkä ruoho vain on aina vihreämpää aidan
toisella puolella.
Anna-Kaisa Hakkarainen
Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi.
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014.
28 Simpukka 3 | 2014
Helmi Nauhanen
Kirjoittaja on psykologi ja kolmivuotiaan
lahjamunasoluhoidoilla alkunsa saaneen lapsen äiti
Simpukka 3 | 2014 29
l TUTKIMUSKATSAUS
HUOM! Löydät tästä lähtien suorat linkit alkuperäisiin tutkimusartikkeleihin
kotisivuiltamme polusta simpukka.info
->Tietoa ->Tutkimuskatsaukset
Ftalaatit ovat erityisen
vaarallisia miehille
Ympäristömyrkkyjen vaikutus lapsettomuuden lisääntymiseen on ollut tiedossa. Nyt
tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti ftalaatit aiheuttavat pahempaa tuhoa
miehen hedelmällisyydelle kuin naisen, vaikka naiset altistuvat niille yleensä enemmän.
Ihminen saa ftalaatteja enimmäkseen ravinnosta, mutta niitä käytetään laajasti myös
muovi- ja kosmetiikkateollisuudessa pehmentäjinä. Ftalaatit hajoavat nopeasti eivätkä kerry elimistöön tai ympäristöön, mutta
suurina määrinä ne ovat myrkyllisiä.
Tutkimus osoittaa, että ftalaatit vaikuttavat muun muassa testosteronin toimintaan.
Tämä mekanismi puolestaan viittaisi siihen,
että ftalaateille altistuminen johtaa kaikenlaisiin muutoksiin aina kivesten muodostumisesta sperman laatuun.
Alkiot vaihtuivat klinikalla
Roomalaisella lapsettomuusklinikalla Italiassa on viime joulukuussa siirretty potilaalle väärä alkio. Virhe huomattiin neljän
kuukauden päästä siirrosta, kun todettiin,
että vanhemmilla ja kohdussa olevilla kaksosilla on eri DNA. Raskaana oleva nainen
on kuitenkin päättänyt pitää lapset, sillä
Italian lain mukaan biologinen äiti ei voi
vaatia lapsia itselleen. Myös kaksosten biologiselle äidille siirrettiin väärä alkio, mutta
se ei johtanut raskauteen. Sadat hoidoissa
käyneet pariskunnat ovat nyt vaatineet testejä varmistaakseen, että heidän jo syntyneet lapsensa ovat varmasti biologisesti
heidän. Virheen tehnyt sairaala on sulkenut
hedelmöityshoitoja tekevän osaston.
Yhdeksän naista sai
kohdun elinsiirrolla
Ruotsissa
Göteborgin yliopistossa tutkijaryhmä teki
yhdeksän kohdunsiirtoa vuosien 2012 ja
2013 aikana. Näistä yhdeksästä naisesta
neljällä luovuttajana oli oma äiti ja viidellä joku muu läheinen sukulainen. Kaksi siirrettyä kohtua jouduttiin poistamaan
komplikaatioiden vuoksi. Siirretyt kohdut
alkoivat menstruoida keskimäärin parin
kuukauden jälkeen siirrosta. Osalle naisista tuli lieviä hylkimisoireita, mutta tällä
hetkellä kaikki naiset voivat hyvin ja ovat
palanneet töihin. Ensimmäisistä siirroista
alkaneen seurannan jälkeen voidaan todeta, että kohdunsiirrossa ei ole merkittäviä
riskitekijöitä.
Seuraava vaihe on koeputkihedelmöityshoidot. Koska siirretyt kohdut eivät ole
yhteydessä munasarjoihin, naisilta oli kerätty ennen siirron tekemistä munasoluja, jotka
on hedelmöitetty alkioiksi. Heille tehdään
alkioilla hoitoja tämän vuoden aikana.
Kohdunsiirto voi tulla kysymykseen
naisilla, joiden kohtu on vaikeasti vaurioitunut tai jotka ovat syntyneet ilman
kohtua. Onnistuneita siirtoja ja niiden jälkeisiä koeputkihoitoja on tehty muutama
tätä ennenkin esimerkiksi Turkissa, mutta
yksikään niistä ei ole vielä johtanut lapsen
syntymään asti.
30 Simpukka 3 | 2014
TUTKIMUSKATSAUS l
koonnut Satu Rautakallio-Hokkanen
Munasarjat herätettiin uudelleen
– nainen sai lapsen
Kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa
on kehitetty kokeellinen tekniikka, jolla ennenaikaisista vaihdevuosista kärsivän naisen munasarjat voidaan herättää uudelleen
toimimaan. Tekniikka on vielä varhaisessa
vaiheessa, mutta sitä testattiin Japanissa
Kawasakin lääketieteellisessä yliopistossa
27 naisen ryhmällä. Kaikilta naisilta poistettiin molemmat munasarjat. Näistä naisista
kolmentoista munasarjoissa todettiin olevan
vielä jäljellä follikkeleita, jotka sisälsivät
kypsymättömiä munasoluja.
Munasarjat leikeltiin palasiksi ja hoidettiin lääkkeillä, jotka estivät follikkeleiden
uinumisen. Hoidossa follikkelit saatiin herätettyä niin, että ne vapauttivat kypsymättömät munasolut. Pieniä munasarjojen osia
siirrettiin sen jälkeen naisten munatorvien
lähelle. Kahdeksan naisen follikkelit alkoivat
kehittyä, ja he saivat hormonihoitoa ovulaation stimuloimiseen.
Viisi naisista kehitti kypsiä munasoluja ja
yhdellä heistä raskaus johti onnistuneeseen
synnytykseen.
Tuntematon spermanluovuttaja
on merkittävä riski
Yhdysvalloissa sperman luovuttaminen ei
edellytä rekisteröitymistä ja siitä on tullut
yksi teollisuuden muoto. Missään ei myöskään valvota, kuinka monta vastaanottajaa
luovutetuilla soluilla on, joten yhdellä miehellä voi olla jopa satoja jälkeläisiä. Vaarallisimpia esimerkkejä on tapaus, jossa terve
23-vuotias luovuttaja kantoikin geneettistä
sydänsairautta ja välitti sairauden ainakin
kahdeksalle hänen spermastaan alkunsa
saaneelle lapselle. Amerikkalainen lisääntymislääketieteen seura suosittaa luovu-
tettujen sukusolujen geneettistä tutkimista.
Monet spermapankit noudattavat suositusta,
mutta tutkiminen ei ole pakollista.
Aiemmin ongelma ei koskenut niinkään
anonyymisti luovutettuja munasoluja, sillä
niiden määrä luovuttajaa kohden on rajallinen. Nyt, kun tiede on keksinyt miten munasolujakin voidaan pakastaa, on perustettu
myös munasolupankkeja, jotka voivat kohdata samoja haasteita kuin spermapankit.
Aiheesta kirjoitti Yalen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Rene Almeling.
Ensimmäinen sperman
kotitesti käsikauppamarkkinoille Britanniassa
PCO ja endometrioosi
jäävät lääkäreiltä usein
huomaamatta
Tee se itse -testillä voi kymmenessä minuutissa testata, onko siittiöiden määrä normaali vai alentunut. Testillä ei kuitenkaan voi
tutkia sperman laatua tai muita geneettisiä
tekijöitä. Testi muistuttaa ulkonäöltään raskaustestiä ja kertoo 98 %:n tarkkuudella
siittiöiden määrän.
Oikean diagnoosin saaminen ei ole aina
yksinkertaista. On monia sairauksia, joihin voi liittyä hyvin samanlaisia oireita,
mutta jotka vaihtelevat eri ihmisten välillä.
Kaikki testitkään eivät anna täysin varmaa
diagnoosia. Lisäksi monet testit ovat hyvin
kalliita, jolloin niitä ei tehdä rutiininomaisesti. Lääkärit eivät siten aina pysty sanomaan mistä taudista on kyse.
Health.com-sivusto listasi 15 sairautta, joiden diagnosointi useimmiten menee
väärin. Näiden joukossa ovat mm. lapsettomuutta aiheuttavat endometrioosi ja polykystiset munasarjat. Molempia sairastaa
noin 5–10 % naisista, joten kyse ei ole kovin
harvinaisista taudeista.
Miesten hedelmättömyys
jätetään usein huomioimatta
Irlantilaisen lapsettomuusklinikan johtaja Declan Keane on huolissaan miesten
hedelmättömyyden lisääntymisestä ja sen
huomiotta jättämisestä.
– Monet klinikallemme tulevista miehistä ovat kertoneet epäonnistumisen tunteesta, koska eivät voi saada vaimoaan
raskaaksi luonnollisesti. Tämän kaltainen
maskuliinisuuden menetys voi aiheuttaa
stressiä ja ahdistusta parisuhteessa ja johtaa
jopa masennukseen, jos sitä ei huomioida.
Keane toteaa myös, että vaikka useat
julkisuuden henkilöt ovat puhuneet huonolaatuisesta spermastaan johtuvasta lapsettomuudesta, lapsettomuuden aiheuttama
stigma estää miehiä puhumasta asiasta.
Ihosoluista spermasoluja?
Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa tutkijat ovat siirtäneet hedelmättömien miesten ihosoluja hiiriin ja saaneet niistä näin
esiasteella olevia spermasoluja. Tulos yllätti
tutkijat täydellisesti, sillä kyseisten miesten
ei odotettu pystyvän tuottamaan spermaa.
Tutkimuksessa otettiin kolmelta azoospermiasta kärsivältä mieheltä ihosoluja,
jotka muutettiin kantasoluiksi. Kantasolujen tiedetään kehittyvän lähes miksi tahansa ruumiin solukoksi. Kun nämä solut
siirrettiin hiirien kiveksiin, niistä kehittyi
esiasteella olevia spermasoluja. Tutkijat
arvioivatkin nyt, että azoospermian syy
ei välttämättä olekaan siinä, etteikö mies
pystyisi tuottamaan terveitä sukusoluja.
Syynä voikin olla, ettei miehen kiveksissä
ole tarpeeksi kantasoluja, jotka tuottaisivat spermasoluja. Tutkimus on vasta alkuvaiheessa, mutta tutkijat uskovat, että samanlainen toimenpide voisi onnistua myös
miehen kiveksissä.
Stressaava elämä
heikentää siittiöiden laatua
Yhdysvalloissa Columbian yliopistossa testattiin 39–49-vuotiaiden miesten
siittiöiden laatua kahdessa eri stressitilanteessa. Ensimmäinen testi mittasi
itse koetun stressin merkitystä. Toinen
testi perustui psykologista stressiä aiheuttavien tilanteiden kartoittamiseen, eli
työstressiin. Itse koettu stressi vaikutti
siittiöihin vähemmän, joskin työstressiä
kokeneilla miehillä oli myös alhaisempi
testosteronitaso.
Siittiöiden uimatekniikan
tutkiminen auttaa hoitojen
kehittämisessä
Brittiläis-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten siittiöt osaavat navigoida perille munasolun luo tuhat kertaa
itsensä pituisen matkan. Aikaisemmin on
jo selvitetty, että munasolun läheisyyteen
päässeet siittiöt löytävät munasolun siitä
erittyvien kemiallisten aineiden ansiosta.
Nyt tutkijat kuitenkin huomasivat, että
siittiöt eivät etene suoraan eteenpäin, vaan
kuin kierteistä rataa kanavan seinämiä
myöten – kuin lohet vastavirtaan. Siittiöt
käyttävät hyväkseen virtauseroja kanavan
reunamien ja vapaasti virtaavan keskustan
välillä. Jos tämä käsitys vahvistuu jatkotutkimuksissa, siitä voidaan saada tärkeää
tietoa hedelmöityshoitojen kehittämisessä.
Kännykät ovat riskitekijä
miehen hedelmällisyydelle
Miesten tapa pitää matkapuhelinta housujen
taskussa saattaa vaarantaa suvun jatkamisen. Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on
todettu, että matkapuhelimista tulevalla
elektromagneettisella säteilyllä voi olla
vahingoittava vaikutus sperman laatuun.
Exeterin yliopistossa Englannissa tehdyn
tutkimuksen mukaan normaalin sperman
liikkuvuus heikentyi 8 %, kun se altistettiin säteilylle. Samoin tapahtui siittiöiden
elinkelpoisuudelle. Sperman väkevyydelle
eli siittiöiden määrälle sillä ei kuitenkaan
havaittu olevan merkitystä.
Tutkimusryhmän mukaan asiaa on tutkittava lisää, sillä matkapuhelinten määrä
lisääntyy huimaa vauhtia.
8%
normaalin sperman
liikkuvuus heikentyi
8 %, kun se
altistettiin
säteilylle.
Simpukka 3 | 2014 31
l VERTAISTUKI
VERTAISTUKI l
koonnut Anniina Voutilainen
Vertaistukija esittäytyy
Vertaistuki verkossa
Simpukan keskustelufoorumi kaikille tahatonta lapsettomuutta
kokeville osoitteessa www.simpukka.info.
Keskusteluryhmät Facebookissa:
Suljettu Simpukka on vertaistukiryhmä kaikille tahatonta
lapsettomuutta kokeneille. Keskusteluryhmä on suljettu.
SYKE-verkosto on suljettu keskusteluryhmä niille tahattomasti
lapsettomille, joiden elämä jatkuu yksin tai kaksin.
Lapselliset lapsettomat -keskusteluryhmä on suljettu keskusteluryhmä niille tahatonta lapsettomuutta kokeneille, jotka tavalla
tai toisella ovat saaneet lapsen tai ovat raskaana.
Helminauha on suljettu keskusteluryhmä lahjasukusoluhoitoja
pohtiville, -hoidoissa käyville ja niiden avulla lapsen jo saaneille.
Ajankohtaista vertaistukitoiminnassa
Vertaistukijoiden koulutuspäivä järjestetään lauantaina 4.10. klo
12–17 Tampereella. Koulutus on avoin kaikille Simpukassa vertaistukijana toimiville sekä toimimisesta kiinnostuneille, eikä osallistuminen sido toimimaan vertaisryhmän vetäjänä tai tukihenkilönä.
Koulutus on maksuton ja sisältää lounaan ja kahvit. Matkakustannuksista korvataan puolet julkisten kulkuvälineiden taksojen mukaan.
Lisätietoa ja ilmoittautumiset vertaistukikoordinaattori Anniina
Voutilaiselle. Lämpimästi tervetuloa mukaan!
Olen Eszter, 34-vuotias opettaja Espoosta ja Helsingin lapsettomien
ryhmän toinen vetäjä. Olen sinkku – se on tahattoman lapsettomuuteni päällimmäinen syy.
SimpukkaParit -toiminnassa tapahtuu
Järjestämme syksyllä parisuhdepäiviä kolmella paikkakunnalla ja
viikonlopun mittaisen Rikasta minua -kurssin Espoossa. Simpukan
parisuhdetoiminta on tarkoitettu kaikille tahatonta lapsettomuutta
kokeneille, jotka haluavat tukea parisuhteensa hyvinvointiin. Parisuhdepäivä antaa mahdollisuuden kartoittaa oman parisuhteen
voimavaroja, saada työkaluja parisuhteesta huolehtimiseen ja
tavata muita tahattomasti lapsettomia pariskuntia.
Syksyn parisuhdepäivissä perehdytään muun muassa vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin parisuhteessa, parisuhteen vahvuuksien löytämiseen ja arjen läheisyyden lisäämiseen. Syksyn parisuhdepäiviä
ohjaavat Simpukan ja Kataja ry:n työntekijät. Ks. lisää sivulta 38.
Saan voimaa luonnossa kävelemisestä, urheilemisesta, musiikin
kuuntelemisesta, ystävistä, omasta kodista, matkustelusta ja onnistumisesta arjen pienissä asioissa.
Hyvä, että voin mahdollistaa, että me lapsettomat voimme tavata
ja purkaa ajatuksiamme. Voin edistää oman lisäksi myös muiden
hyvänvointia! On koskettava hetki, kun joku ensimmäistä kertaa
kyselee ryhmästä ja sitten tulee ryhmään ja näen, että hän tuntee
olonsa tervetulleeksi.
Ryhmänvetäjiä kaivataan! Vaasan lapsettomien ryhmä kaipaa vetäjää. Turun yksin ja
kaksin elävien ryhmä sekä Helminauharyhmä
etsivät myös vastuuhenkilöä. Oletko sinä kiinnostunut ryhmän vetämisestä? Lisää tietoa
saat vertaistukikoordinaattori Anniinalta.
ovat kiinnostuneita siitä, mitä toisille kuuluu. Ryhmässä saa sanoa
miltä tuntuu ja muut ottavat ajatuksesta kopin. Eikä kannata unohtaa
lukemattomia nauruja, joita ehkä joku ulkopuolinen ei edes tajua...
Vertaistuki voi antaa lapsettomalle yhteenkuuluvuuden tunnetta:
paikan, jossa ymmärretään, ja saa jopa myös ystäviä, joiden kanssa
voi tavata myös ryhmän ulkopuolella.
Vertaistukea myös facebookissa
Lisäksi haluaisin sanoa, että tämä vapaaehtoistyö antaa paljon
"Suljettu Simpukka" on Simpukka-yhdistyksen suljettu vertaisryhmä.
Mukaan ovat tervetulleita kaikki tahatonta lapsettomuutta kokeneet.
32 Simpukka 3 | 2014
Ryhmien toiminnasta voit tiedustella sähköpostitse suoraan ryhmien vetäjiltä. Lisätietoa saat myös
yhdistyksestä. Ryhmien tapaamisajat löydät Simpukan myös kotisivujen keskustelufoorumin
”Vertaistukiryhmät” -otsikon alta.
Simpukka-yhdistyksellä toimii tällä hetkellä kolmenlaisia vertaistukiryhmiä.
Lapsettomien vertaistukiryhmään ovat tervetulleita kaikki lapsettomat, yksin tai yhdessä puolison
kanssa.
Helminauharyhmä on tarkoitettu lahjasoluilla tehtäviä lapsettomuushoitoja harkitseville, hoitoja läpi
käyville tai jo lapsen saaneille
Lapselliset lapsettomat -vertaistukiryhmä on tarkoitettu niille, joiden perheeseen on saatu kaivattu lapsi vaikkapa lapsettomuushoitojen tai adoption kautta. Lapsettomuuden kokemus ei aina häviä,
vaikka perhe kasvaisikin – se kulkee usein mukana läpi elämän.
HELSINKI
1) Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
2) Helminauharyhmä:
[email protected]
3) Lapselliset lapsettomat:
[email protected]
4) Kaksin elävien ryhmä:
[email protected]
5) Eronneiden lapsettomien ryhmä:
[email protected]
Lisäksi Helsingissä kokoontuu kohduttomien ryhmä Kohtuuttomat. Lisätietoa:
[email protected]
JOENSUU
1) Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
2) Lapselliset lapsettomat:
[email protected]
JYVÄSKYLÄ
Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
KEMI-TORNIO
Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
KUOPIO
Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
LAHTI
Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
Ryhmässämme on toisista välittävä, kannustava meininki. Ihmiset
ja siitä olen kiitollinen.
Vertaistukiryhmät
MIKKELI
Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
Lapsellisten lapsettomien ryhmä:
[email protected]
MÄNTSÄLÄ
Lapsellisten lapsettomien vertaistukiryhmä: [email protected]
OULU
Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
PORI
Lapsellisten lapsettomien ryhmä käynnistyy: [email protected]
VAASA
Lapsettomien vertaistukiryhmä on
toistaiseksi tauolla.
Oletko kiinnostunut vertaistukiryhmän
ohjaamisesta? Voisitko toimia tukihenkilönä? Puuttuuko sinun paikkakunnaltasi ryhmä? Simpukka-yhdistys tukee ja
opastaa uusia vertaistukiryhmänvetäjiä
toiminnan käynnistämisessä. Ota yhteyttä
vertaistukikoordinaattoriin.
Lämpimästi tervetuloa mukaan ryhmätoimintaan!
SEINÄJOKI
Lapsellisten lapsettomien ryhmä:
[email protected]
TAMPERE
1) Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
2) Helminauharyhmä:
[email protected]
3) Lapsellisten lapsettomien ryhmä:
[email protected]
TURKU
1) Lapsettomien vertaistukiryhmä:
[email protected]
2) Helminauharyhmä on toistaiseksi
tauolla
3) Ryhmä yksin ja kaksin eläville:
[email protected]
Vertaistukikoordinaattori
Anniina Voutilainen
[email protected]
040 5325390
www.simpukka.info
Simpukka 3 | 2014 33
l LUKIJOILTA
LUKIJOILTA l
Äidiksi pitkän lapsettomuuden jälkeen
Arvokkaita löytöjä Afrikasta – matka omaksi itseksi
Tuntuu vaikealta kirjoittaa lapsen saamisesta
satuttamatta niitä, joiden syli on tyhjä. Kauan
kaivatun vauvan saaminen on niin käsittämätöntä, järisyttävää ja paljon ihanampaa, kuin
koskaan osasinkaan kuvitella. En kaikkien
pitkien lapsettomuusvuosien aikana oikeastaan osannut tai uskaltanut ajatella, millaista lapsen saaminen olisi. Lapsettomana en
onneksi myöskään tiennyt, mistä kaikesta
sitä jää paitsi. Lapsettomuus tuntuu nyt siksi
entistäkin julmemmalta ja epäoikeudenmukaisemmalta.
Ennen viimeistä hoitokierrosta olin jo
ajatellut, etten välttämättä enää edes taida
haluta lapsia. En enää jaksanut yrittää ja halusin siirtyä eteenpäin. Päätimme kuitenkin
mennä vielä kerran hoitoihin, ennen kuin ikä
tulisi vastaan, ettei sitten vanhana kaduttaisi,
ettei yritetty tarpeeksi. Silloin ihme tapahtui.
Raskaaksi tulo oli hämmentävää ja kutkuttavaa, mutta myös pelottavaa. Takaraivossa kummitteli aiempi keskenmeno ja pelko
kaikesta, mikä saattaisi mennä pieleen. Minua
auttoi viisas neuvolatätimme, joka sanoi, että
meni raskaus niin tai näin, niin kyseessä on
tämän lapsen ainoa ja ainutlaatuinen raskausaika, ja siksi siitä tulee nauttia ja tehdä siitä
lapselle niin hyvä kuin mahdollista.
Neuvolaan meneminen ensimmäistä kertaa oli outoa: enhän minä voinut mitenkään
kuulua ÄITIYSneuvolan piiriin! Minustako äiti? Ultraäänikuvissa raskaus kuitenkin
konkretisoitui; siellä tosiaan oli sykkivä sydän
ja pieni ihmisenalku.
Ajattelin lapsettomuusvuosina, että jos
joskus tulen raskaaksi, en valita mistään ja
olen kaikesta vain ja ainoastaan kiitollinen.
Olen ihminen, joka toteuttaa kaiken, mihin
pystyy. Lapsi on ainoa asia, mihin en ole
pystynyt. Siksi halusin vapaaehtoistyöhön Afrikkaan. Se on yksi toteutuneista unelmistani.
Päivä Istanbulissa ennen matkan alkua
Tansanian Dar es Salaamiin oli äärettömän
hyvä juttu. Hotellihuoneessa tein ”viimeiset”
jumpat, olinhan tuohon aikaan ihan hyvässä
kunnossakin, ja nollasin päätäni kohti tulevaa kahta ja puolta kuukautta. Päiväkirjaani
kirjoitin ensimmäiselle sivulle: Matka kohti
itseeni ja takaisin. Sellainen siitä todellakin
tuli.
Äidit pitävät äitiyslomia, ja minä olin
lähdössä lapsettomuuslomalle. Aikomukseni
ei ollut mennä orpokoteihin tai mihinkään
lasten pariin töihin. Ajatukseni olivat jossain
muussa työssä, missä en joutuisi kohtaamaan
mörköjäni. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Kuuma, kostea ja hikinen Afrikka. Paljon
melua. Ihmiset poukkoilevat autoineen, polkupyörineen ja jalkoineen. Saastetta, roskaa
joka paikka pullollaan. Ihanat ihmiset, kaunis
erilainen luonto, lämmin Intian valtameri,
kiireettömyys ja iloisuus.
Ensimmäisen viikon mietin, mitä ihmettä
teen täällä, missä mikään ei toimi. Toisella
viikolla aloin päästä jyvälle siitä, missä mennään – ja lopulta rakastuin siihen kaikkeen.
Aikani meni pienten lasten koulussa,
kasvimaalla, Reilun kaupan parissa, paljon
reissaten ja meren äärellä viipyillen. Sain
paikallisten keskellä hyvän kosketuksen heidän arkeensa, ja tuntui käsittämättömälle, että
joku päivä on palattava takaisin Suomeen
omaan elämäänsä.
Oman pääni sisällä tapahtui paljon. Huomasin, että osaan taas olla iloinen ja nauttia
elämästä! Yksin reissatessa tuntui, kuin olisi
ollut sisällä elokuvassa, jonka sivustakatselija
olen – niin utopistiselta kaikki välillä tuntui.
Oli sanottava itselleen ääneen: Hei, sinä olet
ihan OIKEASTI nyt täällä, nauti kaikesta ja
”talleta kovalevylle”.
Lapsettomuuden tuskan kanssa olen
kamppaillut yli 10 vuotta ja viimeisen vuoden aikana olen päässyt asiassa eteenpäin.
Afrikassa koin, että minä olen riittävä ja hyvä, vahva oma itseni juuri näin. Minä pystyn
vaikka mihin, ja minulla on valta toteuttaa
Onnekseni raskaus sujui fyysisesti erinomaisesti, joten valittamisen aihetta ei juurikaan
ollut, mutta loppuraskaus oli henkisesti yllättävän rankkaa. Unettomuus vaivasi, en
saanut öisin nukuttua ja vääntäydyin aamuisin
töihin uupuneena. Öisin vatvoin tulevaa ja silitin lakanoita. Tuleva elämänmuutos pelotti,
vaikka lapsi oli niin kovin toivottu. Pelkäsin
myös synnytystä ja kontrollin menettämistä.
Pelkäsin jopa vauvaa: mitä jos arki vauvan
kanssa on kamalaa, mitä jos en selviä? Olin
niin pitkälle prosessoinut lapsettomuutta ja
melkein hyväksynyt sen, että elämme loppuelämämme kaksin. Lapsettoman identiteetti
oli tuttu ja tietyllä tapaa turvallinen, ja uusi äiti-identiteetti ja vanhemmuus tuntuivat
vierailta.
Synnytys oli lopulta todella voimaannuttava, järisyttävä ja kaunis kokemus, joka
vahvisti uskoani oman kehoni vahvuuteen
ja viisauteen. Vauva oli täydellinen ja kaikin puolin ihana, mutta minä olin sekaisin.
Alkuviikkojen intensiivisyys vauvan kanssa
oli sokki. Tuntui, että istun vain ja ainoastaan imettämässä, etten koskaan enää pääse ulos tai elämään omaa elämää... Podin
näistä tunteista tunnontuskia, etenkin, kun
lapsi oli niin toivottu ja kun kaikki toistivat,
että ainutlaatuisesta vauva-ajasta pitää nauttia. Välillä tuntui, että olisin halunnut vain
mennä takaisin töihin, todellisuuteen, jonka
hallitsen ja osaan!
Hormonimyrskyn laantuessa arki vauvan
kanssa rupesi sujumaan, ja ahdistus vaihtui
suunnattomaan iloon ja kiitollisuuteen pienestä, kasvavasta ihmeestä. Nyt kun lapsi on
kohta vuoden vanha, on äitiys itsestään selvä
osa identiteettiäni. Nautin lapsen kanssa kotona olemisesta ja lapsen kasvun seuraamisesta.
Välillä tuntuu edelleen käsittämättömältä, että
me olemme nyt lapsiperhe!
Olin hyvää vauhtia hyväksymässä lapsettomuuden ja oppimassa elämään kaksin.
Lapsen saaminen muutti kaiken kertaheitolla,
ja elämästä tuli täysin erilaista. Tiedän, että
olisin ollut tyytyväinen elämääni myös ilman
lasta, mutta sisimmissäni olisin luultavasti
jollain tasolla ollut katkera ja surullinen. Lapsen myötä pääsin katkeruudesta ja surusta.
En usko, että lapsettomuuskärsimys jalosti minusta yhtään sen parempaa äitiä, mutta
se opetti minulle sen, ettei lapsi ole itsestäänselvyys. Lapsemme on lahja, jota emme
koskaan uskoneet saavamme.
Maria
Kuvia raskaustesteistä
lapsettomuudesta kertovaan valokuvaprojektiin
Kuuluvatko raskaustestit tällä hetkellä elämääsi?
Lapsettomuudesta kertova valokuvaprojekti tarvitsee kuvia käytetyistä raskaustesteistä. Toiveena on, että niitä tulisi paljon. Testin tuloksella ei ole väliä
projektin kannalta, vaikka tiedän, että sinun kannaltasi sillä on valtava merkitys.
Millä vaan digikameralla tai kännykkäkameralla otetut kuvat käyvät. Toivon ainoastaan, että otat testistä vaakakuvan vaalealla taustalla, pöydällä tms.
(katso kaavakuva).
Lähetä kuva/kuvat sähköpostilla osoitteeseen:
[email protected] Kuvia voi lähettää syksyllä 2014 ja keväällä 2015.
34 Simpukka 3 | 2014
Äidit pitävät
äitiyslomia,
ja minä olin
lähdössä
lapsettomuuslomalle.
oman elämäni asioita juuri niin kuin haluan.
Muutenkin tuli sellainen tunne, että juuri
me suomalaiset voimme tehdä mitä vain, matkustaa minne vain. Afrikkalainen ei välttämättä lukuisista viisumianomuksista huolimatta
pääse pois maasta, vaikka kuinka haluaisi.
Jokaisen ei ole välttämätöntä lähteä pois
maasta löytääkseen itsensä, mutta minulle oli
välttämätöntä lähteä kauemmas, että pystyin
näkemään lähelle.
Tällä hetkellä olen eronnut, elämässäni
viihtyvä ihminen, joka uskoo kuitenkin vielä
rakkauteen ja siihen, että kaikella minulle
tapahtuvalla on merkitys. Afrikka teki minut taas minuksi, ja ehkäpä vielä joku päivä
löydän itseni sieltä uusien haasteiden ääreltä.
Teksti: Maria Kuosa
Kuvat: Marian matka-albumi
Afrikassa koin, että minä olen riittävä
ja hyvä, vahva oma itseni juuri näin.
Simpukka 3 | 2014 35
l LUKIJOILTA
Ja peloistani teen tuhkaa
tuulen vietäväksi
Kahden ihon välissä
elämänmittainen kaipaus
yhä odotamme
sielua rukoilemme
tänne laskeutumaan
lihaksi muuttumaan
puhallan kämmeneltäni
keveästi
On aika olla rohkea
aika uskaltaa toivoa
Ihmisen muodon ottamaan.
Hänen pehmeä ihonsa
hiustensa nukka
suljettujen silmien takana
uusien maailmojen avaruudet
tuoksussaan lupaus tulevaisuudesta
Kun painan hänet vasten sydäntäni
ei kiitollisuudellani määrää
sillä olen viimein perillä
hänen kanssaan
häntä varten
Kuinka voimme auttaa?
Voit ottaa yhteyttä kehen tahansa meistä, olemme Simpukassa
sinua varten! Jos et tiedä kenelle viestisi kohdentaisit, voit
myös aina käyttää osoitetta [email protected] tai
puhelinnumeroa 0400 844 823.
Runot: Sini Persson
Anne Lindfors
Toiminnanjohtaja
- Simpukka-lehden päätoimittaja
- Edunvalvonta ja vaikuttaminen
- Mediayhteistyö
- Asiantuntijaluennot
040 1817 911, [email protected]
Varpunen
Satu Rautakallio-Hokkanen
Järjestösihteeri
- Jäsenasiat
- Verkkokauppa ja materiaalitilaukset
- Kotisivut ja keskustelufoorumi,
erityisesti tekniset asiat
- Kansainvälinen yhteistyö
0400 844 823
[email protected]
Näyttelijä, rooli, kaipaus, laulu.
Lapsi joka ei tule, vaikka kuinka toivoo.
Nämä ovat perheyrityksiä.
Seinäjoen kaupunginteatterin
Verstas-näyttämöllä 11.12.2014
Leena Tuutijärvi
Projektityöntekijä
- Parisuhdetoiminta
- Tapahtumajärjestelyt
040 532 3010, [email protected]
Kirjoittamalla sinuiksi
lapsettomuuden kanssa
Haikaran ohilento
– kokemuksia
lapsettomuudesta
selviytymisestä
Lapsettomuus
näytelmän aiheena
Anniina Voutilainen
Vertaistukikoordinaattori
- Vertaistukijoiden yhteyshenkilö
- Vertaistuen välittäminen
- Keskustelufoorumi ja
Facebook-keskusteluryhmät
040 532 5390, [email protected]
Tekijät:
Liisu Aurasmaa, puhe ja laulu
Mika Siekkinen, piano ja Piafin laulujen sovitus
Sami Silén, äänisuunnittelu
Riikka Aurasmaa, pukusuunnittelija
Hanna Korhonen, koreografia
SI M PUKKA
Esityksessä on taiteilija Miia Kallion keraamisia veistoksia näyttelystä Kaikki siemenet eivät
idä – kokemuksia hedelmättömyydestä.
Näytöksen päätteeksi keskustelutilaisuus
36 Simpukka 3 | 2014
Seuraavassa
Simpukassa
4/14
Taide ja kulttuuri
klo 19.15
muut esitykset:
12.12.2014 klo 19.15
13.12.2015 klo 14.15 ja 19.15
Liput 15 € Johanna Repo
Projektipäällikkö
- Parisuhdetoiminta
- Asiantuntijaluennot (lapsettomuus
ja parisuhde)
040 480 8676
[email protected]
puh. (06) 416 2600 | www.seinajoenkaupuginteatteri.fi
Lapsettomien yhdistys
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
Verstaankatu 5 A LH 3, 33100 Tampere
0400 844 823, [email protected]
www.simpukka.info
www. facebook.com/simpukka.info
Twitter: @SimpukkaRy
Syntyvyys vähenee ja
lapsettomuus lisääntyy
– mitä tilastot kertovat?
Ilmestyy joulukuussa.
Kirjoita Simpukkaan, arvomme
kirjapalkinnon. Aineisto viimeistään
27.10. kotisivujen lomakkeella tai
[email protected]
www.simpukka.info
Simpukka 3 | 2014 37
l YHDISTYS TIEDOTTAA
Tervetuloa yhdistyksen
Syyskokoukseen
lauantaina 8.11.2014 alkaen klo 17
O’Connell’s Irish Bar, Rautatienkatu 24,
Tampere
Kokouksessa käsiteltävät asiat:
1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja,
sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja
ääntenlaskijaa.
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja
päätösvaltaisuus
4. Valitaan puheenjohtaja ja hallituksen
muut jäsenet ja varajäsenet vuodelle
2015
5. Hyväksytään toimintasuunnitelma
vuodelle 2015
6. Hyväksytään talousarvio vuodelle 2015
7. Määrätään yhdistyksen jäsenmaksujen
suuruus vuodelle 2015
8. Valitaan tilintarkastaja ja varahenkilö
10.Kokouksen päättäminen
Kokouksen jälkeen Seksiä ja Stand
Uppia! Illan esiintyjinä stand up -koomikko Antti Syrjä ja psykologi Mirka Paavilainen. Lisätietoa sivulta 9.
Tarjoilun vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista Simpukan nettisivuilla,
sähköpostilla [email protected]
tai numeroon 0400-844 823 pe 31.10.2014
mennessä. Ilmoitathan myös mahdollisista erityisruokavalioista.
Tahaton lapsettomuus yleisötilaisuus Tampereella
SimpukkaParit-toiminnassa
tapahtuu
Parisuhdepäivä Oulussa (Hyvän mielen
talo) 25.10. klo 9.30–17.00
Parisuhdepäivä Helsingissä
(Kataja ry:n tilat) 22.11. klo 9.30–17.00
Lisätietoa parisuhdepäivistä ja SimpukkaParit-toiminnasta ja ilmoittautumiset:
Johanna Repo: [email protected]
Leena Tuutijärvi: [email protected]
Vertaistukijoiden
koulutuspäivä
Lauantaina 4.10. klo 12–17 Tampereella
Simpukan tiloissa Verstaankatu 5 A.
Lisätietoa sivulla 32.
27.11. klo 17 Vanhan kirjastotalon
Musiikkisalissa, Keskustori 4.
Mitä on tahaton lapsettomuus? Kuinka
selviytyä lapsettomuuskriisin keskellä?
Kuinka lapsettomuutta voi hoitaa? Miten
parisuhteesta voi pitää huolta? Millaista
tukea lapsettomille on tarjolla? Tilaisuus
on tarkoitettu kaikille näihin kysymyksiin
vastauksia pohtiville. Tilaisuus järjestetään
yhteistyössä Fertinova-klinikan kanssa.
HUOMENNA SE VOI OLLA TOTTA.
Tyhjän sylin messuja
ja hartauksia
8.11. klo 18 Miesten viikolla Tampereen
Viinikan kirkossa
Muista ilmoittaa
osoitteenmuutoksesta!
Tilaa Simpukan uutiskirje
Uutiskirjeen voi tilata Simpukan nettisivuilta tai lähettämällä oman sähköpostiosoitteen [email protected].
Verkkokaupan ale
Lapsettoman paikka -runokirjasta ja
Simpukka-koruista saa nyt 20 % alennusta
Simpukan verkkokaupasta!
Lapsettomuutta voidaan hoitaa. Yksilölliset hoitomenetelmämme ja kokeneet
asiantuntijamme ovat täyttäneet jo tuhansien toiveet omasta lapsesta. Jos oma
tilanteesi askarruttaa, käänny epäröimättä puoleemme. Aloita joko soittamalla
Seuraa Simpukkaa
Twitterissä: @SimpukkaRy
09 612 2750 tai käymällä osoitteessa mehilainen.fi/felicitas. Sydämellisesti
tervetuloa.
Tykkää Simpukasta Facebookissa
– saat tietoa ajankohtaisista asioista.
www.facebook.com/simpukka.info
Felicitas, Urho Kekkosen katu 4-6 A, Helsinki
38 Simpukka 3 | 2014
OLEN MIRVA, 3 v.
koeputkilapsi
Suomessa on paljon pariskuntia,
jotka eivät saa lapsia
– toiveistaan huolimatta.
Väestöliiton klinikat Oy on
arvostettu ja Suomen suurin
lapsettomuushoitoihin
erikoistunut yritys.
Yksilölliset palvelut ovat
kohtuuhintaisia ja
kaikille avoimia.
Varaa aika
ensikäynnille.
Uskomme,
että voimme
auttaa.
Helsinki
(09) 616 221
Oulu
(08) 535 9600
Turku
(02) 212 0800