BAUSCEANNUS - Temppeliherrain ritarikunta

BAUSCEANNUS
TEMPPELIHERRAIN RITARIKUNNAN SUOMEN SUURPRIORIKUNNAN TIEDOTUSLEHTI
TEMPPELIHERRAIN RITARIKUNNAN SUOMEN SUURPRIORIKUNNAN TIEDOTUSLEHTI KNIGHTS TEMPLAR,THE FINNISH GRAND PRIORY NEWSLETTER
THE FINNISH GRAND PRIORY NEWSMAGAZINE
KNIGHTS TEMPLAR, ORDO SUPREMUS MILITARIS TEMPLI HIEROSOLYMITANI – MAGNUS PRIORATUS FENNIAE
Suurpriori Juha Viljamaa lähikuvassa s. 4
Syyskokous ja admissio Turussa s. 6
Tampereen templarit Maltalla s. 8
1  20
Bausceannus
132 2014
1  20
Bausceannus
2 2014
113 ier
–
osolymitani
–
do Supremu
Or
s
aris Temp
ilit
li
H
M
Sw
iss
Reg
29
istry CH-660.1.97
99
4
TEMPPELIHERRAIN VI
AATESEMINAARI
KARITATIIVINEN TYÖ
lauantaina
8.2. 2013
Raision
Seurakuntatalossa
11.00 Seminaarin avaus, Suurpriori Juha Viljamaa
11.10 Katsaus muihin hyväntekeväisyysjärjestöihin
– Varasuurpriori Risto Penttinen
SPR (Alustajan nimi ilm. myöhemmin)
Kirkon ulkomaanapu ja kotimainen toiminta
Kirkkoherra Kalle Elonheimo
12.30 Tauko
12.40 Rotary, TkT Jarmo Söderman
Lions International, Tommi Virtanen
Odd Fellows, Varasuursire Kai Johansson
Sisarusritarikunnat, prof. Luigi de Anna
ja tri Robert Paul
14.00 LOUNAS
14.30 Temppeliherra-aatteen synty
– Emeritus-suurpriori Ilkka Välimäki
14.50 Ritarikunnan karitatiivinen toiminta nykyään
– Suurkansleri Pertti Ruotsalo
15.30 YLEISKESKUSTELU
– Suurpriori Juha Viljamaa ja
kansleri Matti Arpiainen
16.30 Seminaarin päättäminen
• Ilmoittautuminen seminaariin tapahtuu maksamalla
osanottomaksu á 40 € viimeistään 24.1. mennessä
Temppeliherrain Ritarikunnan Turun komentaja-
kunnan tilille 205720-279459.
13 2014
2 Bausceannus 21  20
Temppeliherrain Ritarikunnan
Suurmestari
Jacques de Molayn
muistoseminaari
tiistaina 18.3.2014 klo 18.00
Katajanokan Kasinon
Karimo-salissa
(Laivastokatu 1, Helsinki, Katajanokka)
Ohjelma
18.00 Seminaarin avaus
– HelKkKom Kai Masalin
18.15 Temppeliherrain viimeiset vuodet 1291-1314
– Pronuntius Reima T.A. Luoto
18.40 Temppeliherrat tämän päivän maailmassa
– Suurpriori Juha Viljamaa
19.00 Keskustelua suurpriorin alustuksen pohjalta
ritarikunnan roolista tämän päivän kansain
välisessä yhteistyössä.
Juhlapäivällinen
Bouillabasse Kasinon tapaan
Mureaksi haudutetua karitsaa
oliivi- ja kapriskastikkeessa
Mustikka-parfait
Kaffir-limevaahdon kera
Mocca/tee
• Ilmoittautuminen seminaariin tapahtuu maksamalla
päivällismaksu á 60 € Temppeliherrain Ritarikunnan
Helsingin Komentajakunnan tilille nro FI61 1470 3500
7242 01 viimeistään 14.3. 2014 mennessä. Pukukoodi: arkipuku. Veljet seuralaisineen kaikista
komentajakunnista Tervetuloa!
Järjestäjä: HELSINGIN KOMENTAJAKUNTA
BAUSCEANNUS
Temppeliherrain Ritarikunnan
Suomen Suurpriorikunnan lehti
Päätoimittaja
REIMA T.A. LUOTO
Helsingin komentajakunta
Toimitussihteeri
MIKKO LYYTIKÄINEN
Toimituskunta
PASI PÖLLÄNEN
Kotkan komentajakunta
MATTI HUVILA
Turun komentajakunta
KIMMO KATAJISTO
Saaristomeren komentajakunta
KALEVI MOKSÉN
Tampereen komentajakunta
MATTI PIIRAINEN
Kajaanin komentajakunta
PEKKA TOIVANEN
Lahden komentajakunta
JUHANI VIRKKUNEN
Oulun komentajakunta
ARNE ALLASTE
Eestin komentajakunta
PERTTI VON HERTZEN
Hämeenlinnan komentajakunta
Toimituksen osoite
BAUSCEANNUS-LEHTI
PL 14 • 02201 Espoo
Puh. 0500-448 146
Fax 09-45 24 015
E-mail
[email protected]
Ritarikunnan nettisivut
www.temppeliherrat.fi
Kansikuva:
Suurpriori Juha Viljamaa
Painopaikka
Newprint Raisio, 2014
Jacques de Molayn pitkä varjo
T
uskin kukaan niistä pelokkaista
katsojista, jotka olivat 700 vuotta sitten
maaliskuun 18. päivänä vuonna 1314
uskaltautuneet Pariisin pienelle Citén
saarelle seuraamaan Temppeliherrain
ritarikunnan viimeisen suurmestarin
Jacques de Molayn ja hänen lähimmän
työtoverinsa teloitusta polttoroviolla,
osasi aavistaa, kuinka pitkään syyttöminä tuomittujen temppeliherrain varjo
tulisi leijumaan Pietarinkirkon yllä.
Filip IV, täysin moraaliton hallitsija
kaikissa suhteissa, toimi tietysti siten
kuin hänen kaltaiseltaan despootilta
avustajakaarteineen saattoi odottaakin; sen sijaan hänen vasalliltaan paavi
Klemens V:ltä olisi voinut kohtuudella toivoa miehekkäämpääkin käytöstä.
Olihan moni hänen edeltäjistään – vaaroja uhmaten – asettunut vastustamaan
maallisen vallan kohtuuttomuuksia.
Näin ei nyt tapahtunut. Näytösoikeusprosessin loppuvaiheissa paavi oli vielä
jyrkentänyt kantaansa, julistanut ritarikunnan kirkonkiroukseen, tuominnut
sen syylliseksi rikoksiin sekä määrännyt
sen lakkautettavaksi.
Pannaan julistusta ei ole koskaan
kumottu, mikä tosiasia on aiheuttanut
hengellisiä ongelmia oman aikamme
temppeliherroille katolisessa maailmassa. Toiset eivät halua katsoa ritarikuntaa
muinaisten templareiden jatkumoksi,
koska eivät voisi kuulua kirkonkiroukseen tuomittuun järjestöön. Toiset taas
vierastavat samasta syystä siirtymistä
rinnakkaisista ritariyhteisöistä meidän
riveihimme. Ekumenia ei oikein toimi.
Vuonna 2007 Vatikaani julkisti näyttävästi ns. Chinonin pöytäkirjat, jotka
tosin olivat jo olleet tutkijoiden käytössä. (Mm. tämän kirjoittaja oli ´hak-
keroinut´ ne suoraan Vatikaanin ns.
salaisesta arkistosta sekä latinan- että
englanninkielisinä versioina.) Jos Rooman ele oli tarkoitettu jonkinlaiseksi
anteeksipyynnöksi, siitä ei sellaiseksi
ollut.
Eräiden vatikaanilähteiden mukaan
paavi Johannes Paavali II olisi ollut halukas ottamaan pidemmänkin askeleen,
esittämään anteeksipyynnön tapahtuneesta sekä kumoamaan pannaanjulistuksen, vapauttaakseen näin kirkkokuntansa kanssarikollisuudesta kuningas
Filipin rinnalla. Tiettävästi häntä kuitenkin varoitettiin tästä aikeesta vetoamalla kirkon auktoriteettiin ja paavin
erehtymättömyyteen ex cathedra.
Tänään Rooman piispan valtaistuimella istuu tuore paavi Fransiskus I,
jonka tausta poikkeaa huomattavasti
edeltäjistään. Hän on tottunut työskentelemään latinalaisen Amerikan köyhien
ja sorrettujen parissa. Ottamalla Pyhän
Fransiskuksen nimen hän on antanut
vahvan signaalin toimintalinjastaan,
jota hän noudattaa myös henkilökohtaisessa elämässään. Rooman kirkko on
lyhyessä ajassa saanut hänestä johtajan,
jota sen ulkopuolellakin katsotaan ylöspäin. Odotetaan, että kristillinen ekumeeninen liikekin ottaisi vihdoinkin
reippaampia edistysaskeleita kuin mitä
viime vuosikymmeninä on nähty.
Temppeliherrain ritarikunnan seuraajat meidän ajassamme toivovat varmasti, että seitsemän vuosisadan hengellinen rasite poistettaisiin katolisten
veljiemme harteilta.
Maaliskuun 18. päivänä AD 2014
siihen olisi oivallinen tilaisuus.
Reima T.A. Luoto
1  20
Bausceannus 2 13 2014
3
Suurpriori Juha Viljamaa (vas.) on ottanut paikkansa kansainvälisen järjestömme johtotehtävissä; kuvassa myös uusi suurkomentaja Marcel
Picciotto (kesk.) ja Norjan suurpriori Stein Tenneby Ateenassa viime syksynä.
Lähikuvassa
Suurpriori Juha Viljamaa
Vuodenvaihteessa vaihtui myös suurprio-
rikuntamme johtaja, kun syyskokouksessa valittu uusi suurpriori Juha Viljamaa otti vetovastuun Ilkka Välimäen
viitan perijänä.
Juha Viljamaa, 59, on syntyisin Lahdesta, reservin yliluutnantti ja siviilissä
yli-insinööri. Perheeseen kuuluvat puoliso Sari sekä poika Juuso. Elämäntyönsä Juha on tehnyt isänsä perustamassa
rakennusliikkeessä, jota hän johti toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1988 ja on toiminut
sittemmin perustamansa kiinteistöyhtiön hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2009.
Temppeliherrain ritarikuntaan Juha
liittyi vuonna 1994 ja yleni ritarisuurupseeriksi 2006. V. 2010 hänet lyötiin Toronton konventiossa suurristin
13 2014
4 Bausceannus 21  20
ritariksi. Hän on toiminut ritarikunnassa mm. Lahden komentajakunnan
komentajana, Sisä-Suomen priorina,
suurpriorikunnan kanslerina 200609, varasuurpriorina 2010-12 ja va.
suurpriorina 2013 Ilkka Välimäen luovuttua yllättäen tehtävänsä hoitamisesta
kansainvälisten velvoitteidensa vuoksi.
Juha tunnetaan aktiivisena järjestömiehenä urheiluelämässä ja lukuisissa
muissa yhdistyksissä. Hän on toiminut
mm. Lahden Hiihtoseuran johtokunnassa 2000-04 ja seuran puheenjohtaja
vuodesta 2010 alkaen. Lahden Hiihtoseuraa ei lukijoille tarvitse laajemmin
esitellä; sen legendaariseen historiaanhan kuuluvat mm. 24 olympia- ja 101
MM-mitalia. Juhalla on ollut useita
kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäviä tehtäviä suurten kisatapahtumien
järjestelyorganisaatiossa niin hiihdon
kuin golfin ja muidenkin urheilulajien
piirissä. Harrastuksiin kuuluvat myös
maastohiihto ja kalastus.
Ritarius elämäntavaksi
Suurpriorin tehtävässään Juha edustaa
suurpriorikuntaamme myös kansainvälisen järjestömme OSMTH:n kokouksissa ja hallintoelimissä. Hän toteaa,
että meillä on tällä hetkellä varsin vahva edustus kansainvälisissä tehtävissä ja
katsoo, että tätäkin toimintaa tulee kehittää ja tuoda se lähemmäs jäsenkuntaamme, kuten suurpriorikuntamme on
toimintasuunnitelmissaankin painottanut. Suuriin kansainvälisiin haasteisiin
kuuluu toiminta Palestiinassa, missä
Jordaniaan nouseva kappeli pyhiinvaelluskeskuksineen edustaa eräänlaista
päänavausta kyseiseen maahan. Kyseessähän on Luterilaisen maailmanliiton
projekti, Jordan River Project, jonka järjestelytoimikunnassa Juha on jäsenenä.
Linjatessaan suurpriorikuntamme
tulevaa toimintaa Juha on ottanut tunnuksekseen ”ritarius elämäntavaksi”.
Sen puitteissa tulee kehittää järjestön
yhteisöllisyyttä, keskinäistä veljeyttä
sekä perinteisten ritariarvojen noudattamista käytännön elämässä.
Nelinkertainen olympiavoittaja Jason Lamy Chappuils, Sari ja Juha Viljamaan kanssa Val di
Fiemmessä elokuussa 2012.
Juha Salpausselän maisemissa.
Praktiikan miehenä Juha vieroksuu
tarpeetonta järjestöbyrokratiaa ja painottaa konkreettisiin tavoitteisiin pyrkimistä ja niihin tähtäävää toiminnan
suunnittelua mahdollisimman laajalla
osallistumispohjalla. Se tarkoittaa myös
vastuun jakamista nuoremmille veljille
järjestömme piirissä. Muista suurpri-
orin linjanvedoista saanemme lukea
enemmän seuraavissa numeroissamme.
Toivottakaamme yhteisesti Juhalle menestystä vaativassa tehtävässään kolmen
musketöörin tunnuslauseella ”yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta”.
–rtal–
Hyvin menee, herrat
hymyilee – eikä syyttä.
Hiihdon MM-kisat on
juuri päätetty pitää
Lahdessa vuonna 2017.
Koreassa toukokuulla
2012 otetussa kuvassa
vasemmalta Juha Viljamaa, Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja
vuorineuvos Matti
Sundberg ja Lahden
kaupunginjohtaja Jyrki
Myllyvirta.
1  20
Bausceannus 2 13 2014
5
Turun admissiossa jäseniksi otetut veljet kääntyneinä vastaanottamaan yleisön aplodeja Maarian tunnelmallisessa
kirkossa.
Syyskokous ja admissio Turussa
Ritaripäivät pidettiin Turussa syyskuun
28. päivänä. Ohjelmaan kuului suurpriorikunnan syyskokous kokoushotelli
Linnasmäessä ja admissio Maarian kirkossa. Tilaisuuden tehokkaista ja tyylikkäistä järjestelyistä vastasi Saaristomeren
komentajakunta.
Syyskokouksen avasi kansleri Matti
Arpiainen. Hän muistutti, että ritarius –
ei byrokratia – on tärkeintä toiminnassamme. Ritariutemme tulisi olla myös
hauskaa.
Varsinaisten kokousasioiden lisäksi
esityslistalla oli kaksi ritarikunnallemme merkittävää asiaa: suurpriorikunnan sääntömuutosehdotus sekä uuden
suurpriorin vaali. Sääntötoimikunnan
valmistelema
sääntömuutosehdotus
oli herättänyt poikkeuksellisen vilkasta
keskustelua jo ennen kokousta. Tämä
jatkui Linnasmäen auditoriossa. Koeäänestyksen jälkeen ehdotus kuitenkin
palautettiin sääntötoimikunnalle uudelleen valmisteltavaksi.
Syyskokous valitsi suurristin ritari
Juha Viljamaan uudeksi suurprioriksi
toimikaudelle 2014-2017. Valinta tapahtui äänestyksen jälkeen. Toisena ehdokkaana oli ritarisuurupseeri Kalervo
Sipi. Varasuurprioriksi valittiin priori
Risto Penttinen.
Muita varsinaisia kokousasioita olivat vuoden 2014 toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä liittymis- ja
13 2014
6 Bausceannus 21  20
jäsenmaksuehdotuksen hyväksyminen.
Toiminnantarkastajiksi valittiin Jorma
Lehtimäki ja Pekka Kerkola sekä varatoiminnantarkastajaksi Risto Karimaa.
Kokouksen päätteeksi pastori Heikki
Aarikka esitelmöi omakohtaisten kokemustensa pohjalta aiheesta ”Sotilaspap-
pina Pyhällä maalla”. Syyskokoukseen
osallistui 75 ritaria ja veljeä sekä 12 postulanttia, jotka antoivat ritarilupauksensa admissiossa.
Seuralaisille oli järjestetty kokouksen aikana tutustuminen Maarian kirkkoon.
Juhlapäivälliset päättivät perinteiseen tapaan syksyn ritaripäivän Turussa. Kuvassa keskellä
SaarKkKom Antero Blomberg, kansleri Matti Arpiainen ja rouva Leila Ruotsalo.
Syyskokousta puhuttivat suurpriorin vaalin
ohella myös sääntöuudistusesitys, joka palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.
Investituura Tartossa; kuvassa vasemmalta suurmenojenohjaaja Hannu Ravea, suurpriori Juha
Viljamaa ja kansleri Matti Arpiainen pöydän ääressä sekä pääsihteeri Pentti Rantala, pastori Tarmo Kulmar ja Länsi-Suomen priori Risto Penttinen.
Tallinna sai oman
komentajakunnan
Admissio Maarian kirkossa
Syyskokouksen jälkeen järjestettiin jäseneksiottotilaisuus, admissio, Maarian keskiaikaisessa harmaakivikirkossa,
johon tilaisuuteen toi lisätunnelmansa
Kaisa ja Samuli Takkulan kaunis lauluesitys. Myös tamperelaistemplarien
puhallinyhtye Tubi Lustrium säesti admissiota.
Tilaisuudessa otettiin suurpriorikunnan jäseniksi seuraavat veljet: Eero
Akaan-Penttilä, Henri Kivijärvi ja Peter Schild HelKk, Valdemar Kallunki
ja Teemu Laasanen KotKk, Pentti Kero
TurKk, Petteri Pietarinen SaarKk, Timo
Tulosmaa TamKk, Pekka Lahtinen, Pasi
Rankila ja Kari Salminen HämKk sekä
Toivo Riimaa EeKk.
Ilta päättyi perinteiseen ritarimaljaan, juhlapäivälliseen sekä tanssiinkutsuun Linnasmäen Kristillisen opiston
ruokasalissa. Musiikkiannista vastasi
trubaduuri Rami Tapper.
Kontrapunktikuvaelma juhla-asuisisten ritarien ja veljien sekä iltapukuisten seuralaisten jonottaessa lautasineen illallistarjoilua lämpöhauteista nosti elävästi
mieleen ritariaatteemme ylevät ihanteet
yhdistettynä niin arkeen kuin juhlaankin olennaisesti kuuluvaan hengen nöyryyteen.
Mikko Lyytikäinen
(teksti & kuvat)
Tartossa järjestettiin lokakuun 26. päivänä 2013 tavallista juhlavampi ritarikokoontuminen, jonka yhteydessä Viroon perustettiin uusi komentajakunta
sekä lyötiin samalla ritareiksi 12 veljeä
molemmin puolin Suomenlahden.
Upeat puitteet investituuralle tarjosi
Johanneksen kirkko, joka kuuluu Viron
Suurpriori Juha Viljamaa lyömässä veli Eero
Akaan-Penttilää ritariksi; vierellä pääsihteeri
Pentti Rantala.
merkittävimpiin keskiaikaisiin rakennuksiin. Se on peräisin 1300-luvulta,
mutta jo sitä ennen paikalla oli sijainnut puukirkko. Johanneksen kirkko
tunnetaan lukuisista koristeellisista terrakottapatsaistaan. Niitä on parhaimmillaan ollut jopa toista tuhatta, mutta
nykyisin sotien ja tulipalojen seurauksena enää muutamia kymmeniä.
Investituurassa ritareiksi tai ritariupseereiksi lyötiin Eero Akaan-Penttilä
(HelKk), Kalle Jagula (EeKk), Teemu
Lasanen (KotKk), Erkki-Pekka Lahtinen (HämKk), Aleksander Löhmus
(EeKk), Petteri Pietarinen (SaarKk),
Oliver Press (EeKk), Toivo Riimaa
(EeKk), Peter Schild (HelKk), Timo
Tulosmaa (TamKk), Dein-Tom Tönsing
(EeKk) ja Piit Vahar (EeKk). Näistä
Lahtinen ja Vahar lyötiin ritairupseereiksi.
Samassa yhteydessä perustettiin Tallinnan komentajakunta, jonka komentajaksi va. suurpriori Juha Viljamaa löi
ritariupseeri Risto Pearu Koovitin, jonka
hän oli päiväkäskyllään määrännyt tehtäväänsä. Näin Virossa toimii nyt kaksi
Länsi-Suomen priorikuntaan kuuluvaa
komentajakuntaa.
Ilta päättyi perinteiseen tapaan Ülikooli Kohvikissa, yliopiston ravintolassa, nautittuun juhlapäivälliseen.
-rtal1  20
Bausceannus 2 13 2014
7
Valettan satama on
jylhyydessään ehdoton ykkösnähtävyys.
Etualalla näkymää
ihastelee kirjoittaja.
Miten käy kristikunnan
– tamperelaiset Maltalla
Tampereen komentajakunta lähti lokakuun lopulla etsimään temppeliritarien
henkistä perintöä Maltalta. Välimeren
huikaisevassa auringonvalossa kylpevä
karu saari ja sen pitkä ja rikas historia
tekivät lähtemättömän vaikutuksen
kaikkiin matkalaisiin ja antoivat paljon
pohtimisen aihetta. Matkailijana tässä
rauhallisessa saarivaltiossa oli vaikea
kuvitella, että neljäsataa viisikymmentä
vuotta sitten vain kourallinen ritareita
torjui Maltalla ylivoimaisen turkkilaisarmeijan vimmaisessa taistelussa ja pelasti meille Euroopan ja eurooppalaiset
arvomme, kuten me ne tänä päivänä
tunnemme ja niitä arvostamme.
Malta sijaitsee sadan kilometrin etäisyydellä Sisiliasta ja Afrikan Tunisiaan
on vain runsaan puolen tunnin lentomatka. Foinikialaiset saapuivat Maltalle nv. 850 ennen ajanlaskun alkua,
jolloin saari jo oli tärkeä kauppakeskus.
Edullisen strategisen asemansa vuoksi
se on joutunut lukuisten valloitusten
kohteeksi. Vuonna 218 eKr. Malta joutui roomalaisten käsiin. Muun muassa
13 2014
8 Bausceannus 21  20
Malta on vahvasti roomalaiskatolinen maa, mikä heijastuu kirkkojen määrässä ja koristeellisuudessa.
Cicero kirjoitti sen vauraudesta ja korkeasta sivistystasosta. Maltasta onkin
löydetty jäänteitä roomalaisten taloista ja muista rakennuksista, kuten kylpylöistä. Apostolien teoissa kerrotaan
apostoli Paavalin haaksirikkoutuneen
Melite-nimiselle saarelle, joka nykyisen
käsityksen mukaan on juuri Malta.
Arabit toivat monia uudistuksia rakennustyyliin, kieleen ja maanviljelyyn
valloitettuaan Maltan vuonna 870. Maltan kieli onkin miltei kokonaan arabiaa,
mutta sen sanastosta viidesosa on italian
ja muiden Välimeren kielten lainasanoja. Se kirjoitetaan kuitenkin latinalaisin
kirjaimin. Ristiretkien käynnistymisen
aikoihin, vuonna 1090 Sisilian valloittaja, normannikreivi Roger otti saaren
haltuunsa ja palautti sinne kristinuskon. Malta oli tästä lähtien kristinuskon valta-aseman symboli ja tukikohta
läntisellä Välimerellä. Tästä saakka se on
kuulunut länsimaihin ja seuraavat 500
vuotta sen vaiheet seurasivat Sisilian
kohtaloita.
Johanniittain aika
Islamin usko, joka oli syntynyt 600-luvulla, oli alkanut muuttua radikaalimmaksi ensimmäiselle 1000-luvulle tultaessa. Alkuun kristityt olivat vapaasti
voineen harjoittaa uskontoaan ja tehdä
pyhiinvaellusmatkoja Palestiinaan, jossa varsinkin Jerusalemin Pyhä hauta oli
suosittu kohde. Kun aikaa myöten kristittyjen asema tuli tukalammaksi alkoi
kirkkoa, eurooppalaisia monarkkeja ja
seikkailijoita elähdyttää ajatus armeijan
varustamisesta ja Pyhän Maan vapauttamisesta. Ristiretket käynnistyivät ja Jerusalem vallattiin 1099. Temppeliritarit
nousivat nopeasti keskeiseen asemaan
karaistuneina sotilaina sekä pyhiinvaeltajien matkan suojelijoina. Alun perin
sairaista ja haavoittuneista huolehtinut
Pyhän Johanneksen Hospitaalin sääntökunta joutui sekin pian tarttumaan
aseisiin ja tuli kohta tunnetuksi urheana
Johanniittain ritarikuntana.
Paine turkkilaisten taholta kasvoi
jatkuvasti. Joukkojen pitäminen vuosikausia taisteluvalmiudessa vaati runsaasti varoja, mielenkiinto ristiretkiä
kohtaan alkoi europpalaisten rahoittajien keskuudessa hiipua, sotaväsymys
oli laajalle levinnyttä ja pitkät toimettomat kaudet rasittivat ritarien ja muiden
joukkojen taistelumoraalia. Hattinin
taistelu 1187 osoitti kouriintuntuvasti, että ote oli kirpoamassa. Kristittyjen
huolto petti tai sitä ei oltu ainakaan riittävästi suunniteltu. Saladin sai pitkäksi
venyneet huoltoreitit katkaistua, ja pian
Malta oli ritarien saari ja heidän tunnuksensa näkyvät myös vanhoissa kirkoissa.
sekä hevoset että miehet horjuivat tulisessa aavikon pätsissä täysissä varusteissa
ilman veden pisaraa.
Lopullinen isku tuli kuitenkin vasta
noin sata vuotta myöhemmin. Vuonna
1291 Akkon satamakaupungissa temppeliritarit ja johanniitat taistelivat rinta
rinnan Pyhän Maan viimeisistä neliömetreistä, mutta kukistuivat lopulta ja
ajettiin Kyprokselle. Sieltä Johanniitat
siirtyivät edelleen Rhodokselle vuonna
1309.
Silloin temppeliritarien viimeinen
suurmestari virui jo tyrmässä tärkeimpien upseeriensa kanssa. Suurmestari Jacques de Molay oli kiertänyt ristiin rastiin
Eurooppaa koettaen kerätä rahoitusta
vielä yhdelle, ratkaisevalle ristiretkelle.
Häntä oli aluksi varovasti kannattanut
paavi Bonifacius VIII, joka muun muassa ehdotti Temppeliritarien ja Johanniittain ritarikuntien yhdistämistä. Aloite
oli tullut Ranskan kuninkaalta Filip IV
Kauniilta. de Molay kuitenkin tyrmäsi
Valettassa riitti nähtävää, katsoi mihin suuntaan tahansa...
1  20
Bausceannus 2 13 2014
9
ajatuksen, joka lienee ollut ratkaiseva
virhe siinä tilanteessa. Filipin tavoite oli
rakentaa voimakas ja yhtenäinen Ranska eikä siihen sopinut valtio valtiossa,
vaikutusvaltainen, varakas ja kaikkialle
maahan pureutunut Temppelíherrojen
ritarikunta.
Kun Bonifacius 1303 kuoli ja uudeksi paaviksi nousi Filipin myötäilijä
Klemens V, alkoi de Molayn ja hänen
ritarikuntansa lähtölaskenta. Tarkoin
suunnitellussa operaatiossa 1307 ritariston jäseniä pidätettiin, heiltä puristettiin tunnustuksia suurta yleisöä
puistattavista rikoksista, kymmenet paloivat roviolla ja ritarikunta lopulta lakkautettiin vuonna 1312 paavin bullalla
Vox in excelso, ääni korkeudesta. Vaikka
Klemens oli Ranskan kuninkaan painostuksen alainen ja oli jopa pakotettu
muuttamaan Avignoniin, Filipin vaikutuspiiriin, hänellä säilyi kuitenkin vahva
tunne ritarien syyttömyydestä rikoksiin,
joista heitä syytettiin. Tämä käy selkeästi esille niin lakkautusbullan tekstistä
kuin myös kahdesta tätä seuranneesta
sinetillä vahvistetusta temppeliritareita
koskevasta käskykirjeestä, joista ensimmäinen, Ad providam siirsi temppeliritarien jäljellä olevan omaisuuden
Johanniitoille. Toinen oli meidän kannaltamme tätäkin merkityksellisempi
Considerantes dudum, ”vilpittömästi
katuvista”, joka antoi tunnustaneille ja
katuville ritareille oikeuden saada eläkettä temppeliritarien jäljellä olevasta
omaisuudesta ja soi heille jopa mahdollisuuden jäädä viettämään eläkepäiviään ritariston tiloille, joita säilyneiden
dokumenttien mukaan oli yli viisisataa.
Temppeliritarien henkinen perintö
elää siis edelleen vahvasti Johanniittain
ritarikunnassa. Nykytermein tätä kutsuttaisiin organisaatiomuistiksi.
Elisabet I huokaa helpotuksesta
Mutta Turkkilaiset eivät hellittäneet. Johanniitat olivat siirtyneet turkkilaisten
painamina vuonna 1530 lännemmäksi
Maltalle jossa heitä alettiin kutsua Maltan ritareiksi. Ritarit saivat elää rauhassa ja harjoittaa kaupankäyntiä runsaat
kolmekymmentä vuotta. Mutta 1565
kokosi Ottomaanien hallitsija Suleiman
I Suuri laivaston ja purjehti antamaan
lopullisen kuoliniskun Maltan kristityille. Maltan Ritarien suurmestari Jean
Parisot de Valette oli saanut vakoojaltaan
vihjeen hyökkäyksestä jo alkuvuonna.
Tieto osoittautui valitettavan oikeaksi
ennen kuin de Vallette ehti haalia avukseen muuta kuin vähäisiä apujoukkoja. Mahtavin laivasto sitten antiikin, lähes
Bausceannus 21  20
13 2014
10
Ajat ja aseet ovat muuttuneet
Noin vajaa tunti ennen investituuraamme Tartossa ritariveljemme Jarmo
tiedusteli, voisinko minä pitää lyhyen
hartauden investituurassa. Mieleeni
tuli heti raamatunjae Efesoslaiskirjasta (EF.6:10-18), jota tulemme tänään
kuulemaan.
Apostoli kertoo meille sotilaan tai
voisin sanoa jopa ritarin taisteluvarustuksesta: miekasta, kilvestä, haarniskasta ja kypärästä verrattaessa niitä jokapäiväiseen uskonelämään. Puhutellessani teitä, rakkaat veljet,
jotka olette tänään antamassa ritarivalan, en halua suhtautua tähän raamatunsäkeeseen niin kirjaimellisesti kuin
yleensä tehdään. On totta, kuten monet sanovat meille, että ritarien taisteluiden aika on ohi. Emme enää juokse
kaupungin läpi viitta yllä ja miekka
kädessä. Ja totta on, että emme ole
tällä hetkellä avoimessa sodassa, mut-
200 alusta, joukossa 130 taistelukaleeria ja yli 40 000 miestä alkoi piirittää
Maltaa toukokuussa. Saarta puolusti
runsaat 6000 miestä, joista vain 2000
ritaria tai sotilasta, lisäksi kaleeriorjia ja
saaren väestöä. Kun tieto piirityksestä
kiiri kautta Euroopan, kirjoitti Englannin kuningatar Elisabet I masentuneena: – Jos turkkilaiset voittavat, millainen
onnettomuus onkaan kohtaava koko kristikuntaa!
Ratkaiseva taistelu käytiin syyskuussa, jolloin raivoisat puolustajat onnistuivat kuin ihmeen kaupalla suurmestari
de Valletten johdolla lyömään musertavan ylivoimaiset hyökkääjät. Kymmenen tuhatta miestä menettäneinä ottomaanit joutuivat vetäytymään Maltalta
ja samalla lopullisesti luopumaan koko
Euroopan valtaamisesta. Elisabet sai
huokaista helpotuksesta!
Suurmestari Valletten kunniaksi runsaan 400 000 asukkaan Maltan tasavallan pääkaupunki on nykyään Valletta.
ta taistelu ei kuitenkaan ole päättynyt.
Käymme sotaa lujemmin kuin sukupolvia sitten.
Ajat ovat nimittäin muuttuneet ja
sen myötä myös aseet. Nykypäivänä
meidän aseemme ovat puhekykymme,
se mitä me tulemme sanomaan ja se
mitä me jätämme sanomatta, puhelut,
sähköviestit ja asiat, joita me teemme
päivittäin työpaikoillamme ja paikoissa, joissa meillä on vaikutusvaltaa ritarikuntamme aatteiden ja tehtävien mukaan. Eli toisin sanoen me taistelemme
käyttäen kommunikaatiokykyämme ja
vaikutusvaltaamme, minkä Herra on
meille suonut.
Niinpä meidän täytyy osata käyttää
niitä nykyaikaisia taisteluvälineitä yhtä
hyvin kuin vanhanaikaisten ritarien piti
osata käyttää miekkaa ja kilpeä, toivoen,
että voisimme joskus sanoa apostolin sanoin: Olen käynyt hyvää uskon kilpailua. Toivon siihen teille kaikille Herran
siunausta. Aamen.
Tarmo Kulmar
Hartauspuhe Tarton
Investituurassa 26.10. 2013
Joka askeleella kunniakasta historiaa
huokuva maa on Euroopan tiheimmin
asuttu, mutta jälleen kerran kovan paineen alla.
Laittomat siirtolaiset lähinnä Pohjois-Afrikasta ajautuvat jatkuvasti Maltalle pyrkiessään huonosti varustetuilla
aluksillaan Sisiliaan. Maahan tulvii vuosittain tuhansia islamilaisia siirtolaisia.
Ankaran taloudellisen rasitteen lisäksi
siirtolaisuus on alkanut muuttaa myös
tätä ennen täysin katolisen Maltan henkistä kulttuuria.
Sää suosi Tampereen ristiretkeläisiä,
merivesikin oli vielä 26-asteista, hotellit
hyvätasoisia, ruoka ja viini ravintolassa
edullisia, paikallinen hyvä viini jopa halpaa. Lentoyhteydet Frankfurtin kautta
toimivat joustavasti. Ja erityiskiitokset
komentaja Seppo Koivistolle hienosti järjestetystä matkasta!
Mauri Grönroos
TamKk
Marski sen kuin ratsastaa...
Viime syksyn tietokirjarunsauden yksi
yllättävä piirre oli jälleen kerran Mannerheimin johtava rooli valtiomiesten
ja sotureiden sarjassa. Kun marskista on
jo suomeksikin tehty yli puolituhatta
teosta, luulisi, ettei mitään uutta enää
löydy – eivätkä kaikki kynänpyörittäjät
ole löytäneetkään. Yhtä kaikki monet
asiat ovat edelleen selvittämättä. Vaikka
joka rykmentillä alkaa jo olla oma historiankirjansa, tärkein ´joukko-osasto´
Mikkelin päämaja on vielä tutkimatta.
Marskin rooli poliittisena vaikuttajana
olisi sekin väitöskirjan arvoinen, joskin
sellaisena vaikeasti toteutettava.
Marski-kirjat voidaan jakaa karkeasti
kahteen ryhmään: totuudenetsijöihin ja
myytinmurtajiin.
Tosin näiden välinen raja on häilyvä.
Moni myytinkaataja on tullut vahvistaneeksi niitä, ja vastaavasti totuudenetsijän tieltä ovat monet myytit kaatuneet.
Muutamat kirjoittavat seisovat yhä
edelleen tiukassa asennossa kuvattavansa edessä eivätkä kykene näkemään
hänessä tavallista ihmistä. Näin ovat
syntyneet pyhimyslegendat niin meillä
kuin muuallakin.
Rytin ja Mannerheimin vaikeat
valinnat
Eversti evp, VTT Pekka Visuri on teoksessaan1 tarkastellut presidentti Risto
Rytin ja ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin vaikeita valintoja talvella ja keväällä
1944, jolloin yleistilanteen heikkeneminen Suomen kannalta pakotti etsimään
nopeaa tietä rauhaan poikkeuksellisen
vaikeassa tilanteessa.
Perusteellisena tutkijana Visuri aloittaa tutkimuksensa jo Münchenin kokouksesta 1938, jossa Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler sai tahtonsa
läpi, ja Britannan pääministeri Neville
Chamberlain sai aiheen julistaa ´rauhan
meidän päiviksemme´. Ne, jotka olivat
Mein Kampfinsa lukeneet, aavistelivat
muuta.
Mannerheim oli tuolloin jo pitkään
toiminut Puolustusneuvoston puheenjohtajana ja kantanut vastuuta asevoimiemme varustelusta, johon myöhemmin palaan. Seuraavana vuonna Suomi
oli talvisodassa, joka päättyi ns. välirauhaan. Se taas ei ollut mitään muuta kuin
´sodan jatkamista kiristyspolitiikan keinoin´, jos käännämme päälaelleen Clausewitzin sotateoriat. Neuvostoliitto ajoi
Suomen Saksan liittolaiseksi, mistä seurasi, ettei Englannilta ja USA:lta voitu
odottaa minkäänlaista sympatiaa. Tätä ei
moni suomalainen ymmärrä vieläkään.
Liittoutuneille Saksan lyöminen oli kuitenkin tärkein tavoite, joka alisti kaiken
muun. Teheranin konferenssi loppuvuodesta 1943 oli ainoa liittoutuneiden
palaveri, jossa Suomen asiaa käsiteltiin.
Tuolloin Stalin, Roosevelt ja Churchill
olivat täysin yksimielisiä siitä, kuinka
Saksan liittolaisia tultaisiin kohtelemaan
– riippumatta liittolaisuuden asteesta.
Tämän mukaisesti länsiliittoutuneet
toimivat sekä sodassa että sen jälkeen
aina siihen asti kun lopullinen rauha oli
solmittu. Sekä britit että jenkit ihmettelivät useammankin kerran, miksi Stalin
oli niin ”pehmeä” suomalaisten suhteen.
Tässä tilanteessa sen enempää Ryti
kuin Mannerheimkaan anglosympatioineen eivät ymmärtäneet, missä mennään. Tämän huomioon ottaen meillä
kävi uskomaton tuuri.
Kolmannen valtakunnan vieraat
VTT Markku Jokisipilän ja FM Janne
Könösen tutkimus2 sopii hyvin tähän yhteyteen heidän selvittäessään perusteellisesti ja mielestäni varsin tasapuolisesti
suomalais-saksalaisia suhteita 1930-luvulta sotavuosiin asti. He eivät syyllisty
perusteettomaan loan heittelyyn, kun
arvioivat niin Sibeliuksen kuin muidenkin kulttuuri- ja tiedeihmisten Saksankontakteja. Luterilainen Saksa oli aina
ollut suomalaisten keskeinen tukikohta
Eurooppaan monilla elämänalueilla niin
kuin se on tänäänkin.
Hitlerin päästyä valtaan tilanne mutkistui. Monet Saksa-fanit alkoivat ot-
taa etäisyyttä ainakin politiikan osalta.
Natsismi ei istunut hyvin suomalaiseen
sielunmaisemaan. Niiden suomalaisten
lista, joka enemmän tai vähemmän antautuivat natsi-ideologian lumoihin, jäi
tässäkin teoksessa melko lyhyeksi. Siksi tuntuukin tympeältä se, että Maila
Talviosta ja Yrjö Kilpisestä jaksetaan
jankuttaa sivukaupalla. Viimeistään jatkosodan loppuvaiheissa saksalaisetkin
ymmärsivät, ettei heidän ideologialleen
löytynyt pohjaa, jolla Suomeen olisi luotu oma quislingiläistyyppinen hallitus.
Myös Mannerheimia kirjoittajat kohtelevat asiallisesti. Toisin kuin venäläiset
marskilla rahastajat Barysnikov ja Vlasov suomalaiset näkivät metsän puilta.
Oli arvokasta, että jo 1934 marsalkalla
oli sellainen hyödyllinen kontakti kuin
Göring. Hänen avullaan voitiin tutustua nykyajan aseteollisuuden uusimpiin
saavutuksiin sekä saada sisäpiirin tietoa
Saksan politiikasta.
Toisin kuin aiemmat tutkijat, Jokisipilä on selvittänyt myös asekauppias
Veltjensin taustat ja tapaamiset marskin
kanssa jo 1930-luvulla. Uutta, ainakin
tämän kirjoittajalle, oli myös se laajuus,
jolla Saksa talvisodan aikana aseisti Suomea mm. italialaisin ja unkarilaisin asein
Ruotsin kautta sen ”varastovajetta” täydentäen, kun aseita oli viety Suomeen.
Tukholma oli kovan paikan edessä, kun
Berliini pakotti Ruotsin hallituksen
allekirjoittamaan salaisen sopimuksen
aseviennistä Ruotsin kautta Suomeen.
Missä määrin Stalin oli tästä perillä, siitä
ei ole selkeää näyttöä.
Myyttiä ´malli Cajanderista´ hautovien suomalaisten mieleen tuskin juo1  20
Bausceannus 2 13 2014
11
lahtaa, että koko 1930-luvun Suomi oli
Saksan jälkeen Euroopan vahvimmin
varustautunut maa väkiluvun suhteessa.
Lisäksi oli otettava huomioon se, että
meillä oli satatuhatta suojeluskuntalaista, joilla oli kunnon varustus, koulutus
ja aseistus. Kokonaan toinen asia oli se,
että ulkomailta ostettiin vääränlaista
asekalustoa; pommikoneita hävittäjien
sijaan ja panssarivaunuja pst-tykkien
sijaan...
Teos kuuluu vuoden merkittäviin tietokirjoihin ja puolustaa paikkansa TietoFnlandian kandidaattina. Tosin tyylin
suhteen otetaan joskus vähän turhia
vapauksia. Niinpä kuvaus Hitlerin Suomen-vierailusta ”radanvarsipippaloineen”
ja ”nahkahousuineen” on kuin suoraan iltapäivälehden pakinapalstoilta.
Paha mies Mannerheim
viimeisenä valttikorttina
Professori Juhani Suomi ehti hänkin
päättyneen vuoden marskimarkkinoille tuhatsivuisen järkäleensä3 kanssa.
Mitään olennaisesti uutta tietoa hän
ei juurikaan tuo, joskin sitä enemmän
pikkuseikkoja, joita hän jaksaa toistella sivukaupalla. Näihin kuuluvat mm.
marsalkan sairaudet, joilla kirjoittaja
hekumoi lukijansa väsyksiin asti. Kaikki ne ovat aiemmasta kirjallisuudesta
tuttuja; ei siis mitään uutta. Paljon vähäisemmälle huomiolle jää, ettei vanha marsalkka ollut ainoa, jolla terveys
horjui. Heinrichs sai burn outin, joka
pisti hänet viikoiksi hoitoon. Airolla
oli omat kipupisteensä ja Paasikiven
sairaspäivät tuskin jäivät vähemmiksi
kuin marsalkan. Totta kai etenkin viime
Bausceannus 21  20
13 2014
12
TAPAHTUMAKALENTERI 2014
08.02. VI Aatehistoriallinen seminaari Turussa
– Teemana karitatiivinen toiminta (ks. sivua 2)
18.03. Suurpriori Jacques de Molayn 700-vuotismuistoseminaari
Helsingissä Katajanokan kasinolla (ks. sivua 2)
29.03. Ritaripäivät ja investituura Hämeenlinnassa
12.00 Kevätkokous hotelli Vaakunassa
16.00 Investituura Vanajan kirkossa
14.00 Ritarimalja Raatihuoneella
19.00 Juhlapäivälliset Upseerikerholla (Ks. sivua 14)
28.05.–
01.06. Länsi-Suomen priorikunnan matka Transsilvaniaan (Ks. s.15)
01.08. Saaristomeren ja Turun komentajakuntien yhteinen retki Hamina
Tattooseen
27.09.–
04.10. Bausceannuksen lukijamatka Portugaliin (Ks. s.16)
11.10. Ritarikunnan syyskokous, admissio ja Eestin priorikunnan
perustaminen Tallinnassa
mainituilla oli sairauksia ja ”sairauksia”
kulloisenkin tilanteen mukaisesti, mutta
kunnioitettavinta on se, että täydellisen
epävarmassa tilanteessa, sisäpoliittisten
vehkeilyjen keskipisteessä ja kommunistien parjauskampanjan kiihtyessä
vanha marsalkka pystyi tarvittaessa kokoamaan itsensä niin, että päätehtävä,
jonka hän oli vastentahtoisesti ottanut,
maan johtaminen sodasta rauhaan itsekunnioituksensa säilyttäen, toteutettiin
loppuun hänen johdollaan.
Lukija saa sen vaikutelman, ettei
teoksen kirjoittaja ollenkaan tajunnut
sitä arvokkuuden ja tyylinsä säilyttämisen linjaa, jolla Mannerheim ylläpiti
valtion päämiehen – ja samalla koko
kansakunnan – yhteiskunnallista moraalia yllä. Sitä ei voi selittää vain oman
jälkimaineen vaalimiseksi. Oli olemassa
vain yksi Suomen Marsalkka.
Juhani Suomella sen sijaan näyttää olevan vain yksi sankari – Kekkonen. Siksi hän sortuu sekä Koivistosta
että marskista kirjoittaessaan vähättelemään näiden elämäntyötä ikään kuin
korostaakseen tällä Kekkosensa ylivertaisuutta. Pahiten kirjoittaja lyö kirveensä kiveen, kun hän viimeisiä presidenttivuosia kuvatessaan julistaa, että
”Kekkonen pelasti Mannerheimin”. Ei
pelastanut. Sen teki Stalin!
Avoimia kysymyksiä
Yhteinen nimittäjä syksyn marskikirjoille ja parille puolivillaiselle tv-tekeleelle näyttää olevan edelleen kysymys
siitä, miksi Päämaja yllätettiin ´housut
kintuissa´ kesäkuun 1944 suurhyökkäyksen yhteydessä. Teos toisensa jälkeen
jauhaa siitä, kuinka runsaasti tiedustelutietoa oli liikkeellä, mutta se ei löytänyt
tietään perille – vai löysikö sittenkin.
Uusia teorioita ei ole esitelty eikä niitä
ehkä kannata esitelläkään, ennen kuin
Stalinin stavkan (päämajan) dokumentit
ovat käytettävissä.
Mikkelin päämajassa vallitsi ehkä
turhaa hyväuskoisuutta siitä, että sota
ratkaistaan päärintamalla Keski-Euroopassa eikä pohjoisessa. Silti oli oltava
varuillaan ja sitä oltiin. Karhumäki oli
lujasti linnoitettu, mutta Kannaksella
olivat hommat kesken. Tässä on tietysti perusteltua kritiikin sijaa, mutta silti
yksi kysymys vielä askarruttaa, ainakin
näiden rivien kirjoittajaa: oliko Stalinin alkuperäinen suunnitelma sittenkin
tehdä päähyökkäys Syväriltä ja motittaa
sen edetessä koko Kannaksen armeija?
Onko suomalaisilla vieläkään oikea tieto
sitä, kuinka paljon joukkoja venäläisillä oli Syvärillä parhaimmillaan? Mihin
pohjautuu Jukka Seppisen väite4, että
Paasikivi hölisemällä sivu suunsa Moskovassa kevättalvella 1944 sai Stalinin
vaihtamaan suurhyökkäyksen lähtösuunnan Syväriltä Kannakselle?
1) Pekka Visuri: Rytin ja Mannerheimin
vaikeat valinnat 1944”, Saarijärvi 2013.
2) Markku Jokisipilä & Janne Könönen:
”Kolmannen valtakunnan vieraat” Keuruu 2013.
3) Juhani Suomi: Mannerheim, viimeinen kortti? Tallinna 2013.
4) Jukka Seppinen: Hitler, Stalin ja Suomi, Porvoo 2009
Reima T.A. Luoto
ier
osolymitani
–
–
do Supremu
Or
s
aris Temp
ilit
li
H
M
Sw
iss
Reg
29
istry CH-660.1.97
99
4
TOIMINTAA JA UUTISIA
TALLINNAAN OMA
KOMENTAJAKUNTA
Tallinna on saanut oman komentajakuntansa, joka perustettiin suurpriori
Juha Viljamaan 26.10. 2013 antamalla
päiväkäskyllä. Samassa yhteydessä hän
määräsi ritariupseeri Risto Pearu Koovitin uuden komentajakunnan komentajaksi.
Viron molemmat komentajakunnat
kuuluvat toistaiseksi Länsi-Suomen prio-
rikuntaan.
CONCILIUM
KOKOONTUI
HELSINGISSÄ
Concilium piti vuoden viimeisen kokouksensa Helsingissä 10.12. 2013. Rutiiniasioiden lisäksi todettiin mm. että
pysyväisohjeistoamme (POK) käsitellyt
toimikunta on saanut työnsä päätökseen. Esitys hyväksyttiin pääosin ja päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin ohjeiston
jakamiseksi kentälle. Jäsentyöryhmänkin esitys on valmistunut ja se käsitellään seuraavassa kokuksessa,
- karitatiivisen työryhmän toimenpide-esitys valmistuu ja käsitellään
seuraavassa kokouksessa. Samalla
pohditaan mahdollista osallistumista
Lastensairaala 2017-projektiin,
- kotisivutoimikunnalla sisällönmuokkaus on loppusuoralla ja päätettiin
jatkaa työtä nykyisiä kotisivuja kehittämällä.
Sääntöuudistuksen osalta päätettiin lähettää sääntötoimikunnan esitys,
johon ei ole tullut muutoksia syyskokouksen jälkeen, kenttäkäsittelyyn komentajakuntiin niin, että niiden lausunnot ovat käytettävissä 26.1. 2014
mennessä. Lisäksi perustettiin työryhmä
”laatimaan ehdotuksen asioiden käsittelyjärjestykseksi voidaksemme selkeyttää
ja nopeuttaa asioiden käsittelyä.”
Ritarikunnan jäsenluettelon uudistus
etenee ja se on tarkoitus painattaa ja jakaa kaikille heti, kun uudet virkamiehet
ovat tiedossa.
Hämeenlinnan komentajakunnan
latinankielinen nimi Commendaria Arcis Tavastiae vahvistettiin samoin kuin
lyhenne HämKK.
Temppeliherrasäätiön hallituksen
kokoonpano 22.11.2012 – 31.12.2014
merkittiin tiedoksi: Pentti Jänkälä (pj),
Sakari Alhopuro, Matti Arpiainen, Erkki Kauppinen (uusi), Keijo Ketonen
(vpj), Matti Koivurinta, Pekka Pohja
(uusi), Juha Viljamaa ja Ilkka Välimäki.
BAUSCEANNUS
ILMESTYY NELJÄSTI
VUODESSA
Bausceannus-lehti ilmestyy tämän vuoden alusta neljänä numerona vuodessa
eli kaksi numeroa kevätkaudella ja kaksi
syksyllä; tarvittaessa voidaan tehdä lisäja erikoisnumeroita.
Netti-Bausceannus muuttuu myös
yksinkertaisemmaksi templaritiedotteeksi, joka ilmestyy tarvittaessa ja keskittyy lähinnä tulevasta toiminnasta
tiedottamiseen. Se lähetetään edelleen
jäsenille sähköisesti ja tallennetaan myös
kotisivujen jäsensivuille.
Kotisivut uudistuvat asteittain. Ne
säilyvät vanhalla pohjalla, jota muokataan tarpeen mukaan. Ensimmäiset
muutokset näkyvät jo tammikuun alkupuoliskolla.
BAUSCEANNUS
ILMOITUSVÄLINEENÄ
Bausceannus on myös tehokas ilmoitusväline silloin, kun on asiaa ostoky-
kyiselle jäsenkunnallemme. Vuosi-ilmoituksella tavoitat lukijat neljä kertaa
vuodessa. Concilium on vahvistanut
ilmoitushinnat jäsenten hankkimiin ilmoituksiin:
1 ruutu (90x 25 mm) 100 €
2 ruutua (90 x 50 mm) 200 € ja
3 ruutua (90 x 75 mm) 300 €
sekä pitää yleisten kertailmoitusten hinnat ennallaan eli 1/1 sivu 300 €, ½ sivu
200 €, ¼ sivu 150 € sekä 1/8 sivu 100
€, joista voidaan myöntää toistuvuusalennusta á 20 %.
Ilmoitusasioissa yhteys päätoimittajaan [email protected] tai puh.
0500-448 146. Vuosi-ilmoitukset ovat
voimassa neljä numeroa alkaen ensimmäisen ilmoituksen julkaisemisesta.
CONCILIUM 2014
Conciliumin kokoukset vuonna 2014
pidetään seuraavasti:
Perjantaina 31.01. Helsingissä
Keskiviikkona 26.02. Hämeenlinnassa
Keskiviikkona 14.05. Hämeenlinnassa
Keskiviikkona 26.11. Turussa
Keskiviikkona 10.12. Lahdessa
Kokoukset alkavat klo 12.00 kutsussa
ilmoitettavassa paikassa
NON NOBIS DOMINE NON NOBIS SED NOMINI TUO DA GLORIAM
Temppeliherrain
Ritarikunnan
Suomen Suurpriorikunta
•SuurprioriJuhaViljamaa
• Suurpriori Ilkka Välimäki
•VarasuurprioriRistoPenttinen
• Varasuurpriori JuhaViljamaa
•KansleriMattiArpiainen
• Kansleri MattiArpiainen
•PääsihteeriPenttiRantala
• Legaatti Pertti Ruotsalo
Osoite:c/oPenttiRantala
Osoite: Pl 10 • 21201 Raisio
Myllytie3B14,00140Helsinki
Kotisivut
www.temppeliherrat.fi
www.osmth.org
Bausceannuksen ilmoitushinnat
1/1 sivu 300 €
1/2 sivua 200 €
1/4 sivu 100 €
1/8 sivu 50 €
1  20
Bausceannus 2 13 2014
13
Suurpriorikunnan kevätkokous ja investituura
Hämeenlinnassa 29.3.2014
Temppeliherrain ritarikunnan Suomen suurpriorikunnan kevätkokous ja investituura pidetään lauantaina 29.3.2014 Hämeenlinnassa. Ohjelma on seuraava:
12.00 Kokoontuminen hotelli Vaakunaan ja omakustanteinen keittolounas
13.00 Kevätkokous hotelli Vaakunassa (Vaakunasali 2. krs.)
– Seuralaisten ohjelma (Tutustuminen Hämeen linnaan) 14.30 Vaatteiden vaihto
15.30 Siirtyminen Vanajan kirkkoon 16.00 Investituura Vanajan kirkossa 17.45 Ritarimalja Hämeenlinnan Raatihuoneella
18.30 Ritari-illallinen Hämeenlinnan Upseerikerholla
23.00 Hyvää yötä!
Hotelli Vaakunan osoite: Possentie 7, 13200 Hämeenlinna, vaakuna.hameenlinna@
sokoshotels.fi tai puhelimitse 020 1234 636 (jos haluat hotellin vastaanottoon,
paina 4). Sijainti rautatieaseman vieressä. Huonevaraukset 28.2.2014 mennessä
(Mainitkaa tilausta tehdessänne sana ”Ritarit”.)
Ilmoittautumiset viimeistään maanantain 17.3.2014 kuluessa sähköpostilla [email protected] tai 0400-524 619 sekä maksamalla 80 euroa/henkilö
Hämeenlinnan Komentajakunnan tilille FI96 5680 0020 310153 (Hämeenlinnan
Seudun Osuuspankki). Laitathan viestiisi osallistujien nimet ja komentajakunnan
sekä mahdolliset erikoisruokapyynnöt. Kaikki illallisruoat ovat hyla-valmistetta.
– Vanajan kirkko, osoite: Hautausmaantie, 13110 Hämeenlinna
– Hämeenlinnan Varuskunnan Upseerikerho, osoite: Vuorikatu 22, Hämeenlinna
– Hämeenlinnan Raatihuone, osoite: Raatihuoneenkatu 15, 13100 Hämeenlinna
• Tiedustelut: Erkki Kauppinen, s-posti yllä tai 0400-524 619.
Tervetuloa Hämeenlinnaan!
BAUSCEANNUS 2014
Toimitusaikataulut
Nro 2/14
3/14
4/14
1/15
Ilm.vko. 14/14
32/14
41/14
01/15
Deadline
10.03. 2014
15.07.2014
15.09.2014
10.12. 2014
Deadline päivämäärät koskevat sekä
Ilmoitusaineistoja että muita testejä ja kuvia.
Bausceannus 21  20
13 2014
14
TÄSMENNETTYÄ TIETOA
Havaitsin viime Bausceannuksesta pari ’epätarkkuutta’, jotka
tässä korjaan.
• Saksalainen (P. Marian) ritarikunta (Ordo Sanctae Mariae
teutonicorum) ei ole sama kuin Kalpaveljet. Kalpaveljet (Fratres militiae Christi) oli oma Liiviläinen ritarikuntansa, sääntö
oli sama kuin Temppeliherroilla, mutta menestys huono, ja se
liitettiinkin Saksalaiseen ritarikuntaan. Kalpaveljet-nimitys tuli
valkoisen viitan miekka-risti-kuviosta. Saksalainen ritarikunta
on edelleen olemassa Vatikaanin v. 1929 vahvistamana (Itävallassa muistaakseni).
• Tomarin linnamuseon keskiaikainen osa on Temppeliherrain
rakentama, nykyisin rauniolinna, ei avoinna turisteille. Pyöreä
torni Rotunda ei ole ritarien rakentama vaan edustaa kuningas
Manuelin arkkitehtuuria, vaikka se sopisi olemaan templarien
pyöreän temppelinmallinen, ehkä onkin.
Ilkka Välimäki
Temppeliherrojen hovihankkijat
www.menetori.fi
FENIX-KUSTANNUS
PITÄÄ SINUT HYVISSÄ KIRJOISSA
Reima T.A.Luoto
TEMPPELIHERRAT
– todellisuus ja myytit
(Ilm. 15.2.2014)
Myynnin kehittäminen
Johtamisen ja esimiestyön kehittäminen
Tytäryhtiön johtaminen
*
Pekka Visuri
IDÄN JA LÄNNEN VÄLISSÄ
– Kekkosen ajan puolustuspolitiikka
*
R. Luoto - H. Talvitie - P. Visuri
SUOMEN SOTA 1808-09
HOTELLI EMILIA
– taustat ja tapahtumat
(myös ruotsiksi ja venäjäksi)
Raatihuoneenkatu 23
13100 Hämeenlinna
Puh. 03 612 2106
[email protected]
www.hotelliemilia.fi
• Ritarihintaan á 20 € kotiin kannettuina!
Tilaukset: [email protected]
RAVINTOLA
PIPARKAKKUTALO
Kirkkorinne 2
13100 Hämeenlinna
Puh. 03 648 040
[email protected]
www.ravintolapiparkakkutalo
DRACULAN
JÄLJILLE TRANSSILVANIAAN
28.5. –1.6. 2014
Turkulaiset templarit järjestävät historian dos. Eero Kuparisen johdolla kiintoisan matkan Romanian Transsilvaniaan otsikon ajankohtana.
Retken kohteina ovat mm. ”Draculan linna” Branissa, Pelesin linna (kuninkaallinen kesäresidenssi Sinaiassa), ”Draculan”
esikuvan (ruhtinas Vlad Tepesin) syntymäkaupunki Sigishoara, Sibiun vanha keskusta
ja kiertoajelu Bukarestissa sekä lukuisia
kiintoisia kohteita matkan varrella.
Matkan hinta 1190 e/hlö. Matkalle vielä
muutama paikka vapaana.
Ilmoittatumiset ja lisätiedot:
Eero Kuparinen, [email protected]
puh. 040-542 0054.
MERKKIPÄIVÄT 1.1.–31.3.2014
09.01. Aatsalo Reino
Kotka
70 v.
24.01. Suonpää Jouko
Turku
70 v.
29.01. Siikanen Urho
Lahti
75 v.
01.02. Lehmuskoski Timo
Turku
75 v.
15.02. Pitkänen Pekka
Tampere
60 v.
26.02. Heinonen Markku
Saaristomeri 60 v.
28.02. Gröönroos Mauri
Tampere
60 v.
20.02. Jänkälä Pentti
Helsinki
75 v.
21.03. Välimäki Ilkka
Saaristomeri 75 v.
22.03. Soini Juha
Turku
50 v.
27.03. Viljamaa Juha
Lahti
60 v.
•
Veljiä, jotka eivät halua merkkipäiväänsä julkais-
tavan lehdessämme, pyydetään ilmoittamaan siitä päätoimittajalle kirjallisesti tai sähköpostitse hyvissä ajoin.
1  20
Bausceannus 2 13 2014
15
BAUSCEANNUS
PL 14 • 02201 Espoo
Bausceannuksen matkassa Portugaliin 27.9.–4.10.2014
– kohteina mm. Lissabon, Sintra, Estoril ja Tomar
Portugali on näytellyt ristiretkiajoista meidän päiviimme asti merkittävää roolia Temppeliherrain historiassa. Tutustumme matkan aikana mm. Lissabonin merelliseen menneisyyteen, ihastelemme Sintran ja Penan
linnojen mielikuvituksellista arkkitehtuuria, astelemme Estorilissa Mannerheimin jalanjäljillä, nautimme
paikallisten viinikellarien tuotteita ja kalastakylän perinteistä bouillabassea sekä juhlimme yhdessä paikallisten temppeliherrain kanssa Tomarin linnan tuhatvuotisissa holvistoissa.
Ritariveljet seuralaisineen ovat tervetulleita matkalle; ilmoittautua kannattaa heti.
• Matkustusaika 27.9. – 4.10. 2014. Suora lento Helsingistä Lissaboniin lähtee lauantaina klo 16.15 ja paluulento vastaavasti Lissabonista seuraavana lauantaina
klo 22.00.
• Matkan hinta tullee olemaan noin 1.450 €/henkilö
(2-hh). Yhden hengen huoneessa n. 1.760 €. Hintaan
sisältyvät edestakaiset suorat lennot Helsinki–Lissabon
turistiluokassa, lentokenttä- ym. turistiverot ja -maksut, majoitus korkeatasoisissa hotelleissa Lissabonissa
& Tomarissa, aamiainen ja puolihoito (päivälliset) sekä
tiistain ja torstain retkilounas, viinitarjoilu viinitilan
retkellä, illanvietto paikallisten templareiden kanssa
Tomarissa, lentokenttä-, sight-seeing- ym. bussikuljetukset, paikallisten oppaiden ja suomalaisen matkanvetäjän palvelukset sekä sisäänpääsymaksut ohjelmanmukaisiin kohteisiin.
Matkan hintaan eivät sisälly henkilö- tai matkatavaravakuutukset, vaan ne on hoidettava itse; suosittelen
myös tarkistamaan, että niihin sisältyy peruutusturva.
• Sitova ilmoittautuminen matkalle tapahtuu maksamalla varausmaksu 200 €/henkilö Bausceannus-lehden pankkitilille FI06 1112 3000 3911 25 viimeistään
28.2. 2014 mennessä. Paikat varataan maksujärjestyksessä. Ennakkoilmoittautuneiden varaukset ovat voimassa em. eräpäivään asti.
• Lauantai-torstaina tutustumme Lissabonin nähtävyyksiin, vierailemme Sintran ja Penan linnoissa,
seuraamme Marskin jälkiä Estorilissa, vierailemme
viinitilalla ja lounastamme vanhassa kalastajakylässä.
Maanantai on ostos-, golf- tms. vapaa päivä.
• Perjantai-lauantain vietämme Tomarissa kaupunkiin ja linnaan tutustumalla sekä vietämme yhteistä
iltaa paikallisten templarien kanssa.
• Yksityiskohtainen matkakirje lähetetään ennakkomaksun maksaneille 10.1. alkaen ja pyynnöstä muillekin kiinnostuneille.
• Lisätiedot: [email protected] tai
puh. 0500-448 146.