Hevosurheilulehti 18.6.2010

12
Pe 18.6.2010 Hevosurheilu
Hoitoekstra
Hankosidevaivoja
estetään huolellisella
lämmittämisellä ja
jäähdyttämisellä
Hankoside on vuohisen
kannatinmekanismi
Hankosidevamma. Urheiluhevosen uran loppu? Ei
välttämättä enää.
Hankosidevamma voi syntyä mihin tahansa hankositeen alueelle:
yläkiinnityskohtaan, hankositeen
runko-osaan tai haaroihin.
Forssalaisen eläinlääkäri Erkki
Luikon potilasmateriaalissa useimmiten tapaa vasemman etujalan sisäpuoleisen sivuhaaran vaurioita.
”Siksi varmaankin, että täällä
ajetaan vasemmalle, ja tämä kohta joutuu suurimman rasituksen
alaiseksi.”
Ontuma ja kivuliaisuus vaihtelee.
Hankosidevammaa ei näe jännevamman tavoin pullahtamisena, vaan jänteiden alla tapahtuvana
pullottamisena.
”Sormilla kokeilemalla hankkarivamman toteaa myös lämmöstä
alueella. Usein alue on myös kivulias”, Erkki Luikko toteaa.
Ӏkilliseen hankkarivammaan
tulevat kaikki akuutin tulehduksen
oireet: kipu, lämpö ja turvotus.”
”Ja ultraääni ei valehtele. Se kertoo kyllä totuuden.”
Hankoside voi revähtää, revetä
tai venyä.
Jos hankosidevamma on totaali,
vuohinen repsahtaa maahan. Kirjaimellisesti.
Hankositeen voi ymmärtää osana kokonaisuutta, jota useissa kielissä kutsutaan nimellä vuohisen
kannatin. Itse hankoside tiukasti
otettuna kulkee nuljuluiden välissä säären takapinnalla, molempien
koukistajajänteiden alla. Yläosastaan hankoside on paksuin. Alaosassaan, vuohisnuljuluiden kohdalla hankoside haarautuu kahtia
ja kulkee läpimitaltaan alle sentin
paksuisina ”nyöreinä” vuohisluun
molemmin puolin jalan etuosaan,
jossa se liittyy ojentajajänteeseen.
Hankoside on hangon muotoinen,
josta nimi.
”Koko tästä jännesysteemistä
käytetään saksankielellä kuvaavaa
nimitystä ”vuohisenkannatusapparaatti”, eli puhutaan suorastaan koneistosta. Hankositeet ovat kaikkein
vaurioherkimmät”, Luikko toteaa.
Nuljuluihin kiinnittyvän rengassiteen kautta ”koneisto” liittyy jännelevyyn, ruunuluun aliseen, monimutkaiseen nivelsidepakettiin,
joista kukin pitää paikallaan jotakin
osaa varvasalueen luista.
Vanhan kilpahevosen vuohiset
ovat painuneet, sillä hankoside
on vuosien saatossa kroonisesti
venynyt.
Puikkoluiden välissä
Luikko toteaa puikkoluilla edelleen
Hankositeen 60 miljoonaa vuotta
Eoseenikauden Hyracotherium (noin 60 miljoonaa vuotta sitten)
Oligoseenikauden Mesohippus
olevan tehtävä, niin surkastuneita
entisiä varpaita kuin ovatkin.
”Ne antavat hankositeelle tukevan kanavan, jotta se ei nuljahtele
vapaana. Siksi nuljuluiden poistaminen on yleensä huono asia.”
Miksi hankoside sitten menee?
Onko se kilometrikysymys?
”Syitä on monia. Huonoasentoinen jalka esimerkiksi, ja etujaloissa
pahimpana vasikkapolvisuus, joka
suuresti rasittaa hankosidettä. Vääränlainen kaviokulma tai kaviotasapaino on myös yleinen syy. Etujalassa yleinen normaalikulma on 50-52
astetta, takana voi mennä 55:kin.
Nämä ovat hevoskohtaisia asioita, mutta on huono, jos kavioiden
kulma jätetään loivemmaksi mitä
vuohisnivelen kulma on. Erityisesti
pitkät takakaviot ovat riski.”
”Ja ainahan hevonen voi lyödä
vastakkaisella jalalla hankositeen
sivusiteisiin.”
”Ja vääränlaiset, yleensä liian raskaat kengät, jotka ovat kuin linko
siellä jalassa!”
Luikko on suuri raskaiden kenkien ja kärkipainojen vastustaja: ”Ei
hevosta sillä lailla voi ravaamaan
opettaa. Jos ravihevoselta puuttuu
tanssiaskeleet, sen täytyy saada ajan
kanssa ne opetella. Ja vasta sitten
pyydetään vauhtia. Jos hevosella
pellin alla sitä vauhtia on, kyllä se
sieltä aikanaan tulee ja vähän myöhemminkin löytyy.”
Jos kaikki yllämainitut riskitekijät on hoidettu pois, jää jäljelle
vielä suuri riski: urheiluhevosen
toimenkuva ja urheilijan managementti. Se pitää luonnollisesti sisällään kunnollisen ruokinnan ja
matohäädöt.
Yksikin huolimaton valmennuskerta voi olla kohtalokas.
”Jos urheiluhevoset lämmitettäisiin huolella, väitän, että hankosidevammoista ainakin 70-80 % voitaisiin välttää. Mikäli tämä puoli
hoidetaankunnolla, hankosidevamman riski käytännössä melkeinpä
häviää. Sama periaate koskee myös
lainakuskeja raveissa. Heilläkin tulee olla aikaa verrytellä hevonen
niinkuin se vaatii, vaikka se veisikin aikaa.”
Tässä yhteydessä Luikko heittää
ajattelemisen aiheen myös ravien aikataulutusta suunnitteleville: ”Aika
vaikea sitä lämmitystä on varsinkin
ravien loppupään lähdöissä juokseville joskus tehdä, kun ei kerta
kaikkiaan ole siihen aikaa.”
Jonkinlainen virhe
”Hankositeen meneminen on yleensä seurausta jonkinlaisesta virheestä”, Luikko väittää.
Hankoside kestää kovaa käyttöä,
tietyin ehdoin. Sitä ei voi muutamassa kymmenessä minuutissa ottaa nollasta-sataan -käyttöön.
”Hevosen lihaksisto ja tukielimistö täytyy lämmittää ajan kanssa ja
tarpeeksi hyvin, samoin jäähdyttää. Ja täytyy muistaa, että kävelyttäminen ei ole lämmittämistä, eikä
myöskään jäähdyttämistä.”
”Kun lähdetään lämmittämään,
on ajettava mielellään kahteen otteeseen, puolen tunnin paussilla,
neljä-viisi kierrosta.”
”Ei korkealla pulssilla, mutta kuitenkin siten, että kuona-aineet lähtevät liikkeelle.”
Vaikka hevonen tulisi suoraan
tarhasta?
”Kyllä vain. Ja tarhatessa muuten
syntyykin paljon akuutteja vammoja. Hevonen pitäisi periaatteessa ajaa ja pistää kävelykoneeseen
ennen tarhausta, jottei se revi siellä itseään.”
Sama periaate koskee jäähdytystä: ”Puolen tunnin jäähdytys. Eikä
sekään saisi olla pelkkää kävelyä,
vaan sellaista aerobista liikutusta,
joka polttaa maitohapot pois lihaksista.”
Ja kun on lämmitelty, treenattu
ja jäähdytelty - yhteen laskettuna
helposti puolitoista tuntia, on vielä
oltava aikaa kylmäykseen.
”Puolisen tuntia tehokasta kylmäystä kylmällä vedellä tai tarkoituksen valmistetulla jääpussilla. Kuitenkaan kylmäpolttamatta
hevosen raajaa, sillä ei sekään ole
hyvä.”
Kylmäpolttamisen riski on lähellä, jos käytetään esimerkiksi hiilihappojääsuihkeita.
Ennen pidettiin hevosia kylmissä
lähteissä tuntikaupalla.
”Se olikin varmasti tehokasta.
Kylmä vesi ei saa kuitenkaan vahinkoa aikaan.”
Jalan käärimiseen Luikko ei usko. ”Onhan ne pintelit värikkään
näköisiä.”
”Ei se ulkoa tuleva puristus voi
mitenkään auttaa. päinvastoin, siinäkin on riski, jos pinteli puristaakin jostakin kohdasta enemmän
kuin toisesta. Ja sama riski pätee
luonnollisesti myös huonosti istuviin suojiin ja suojiin, joiden väliin
pääsee hiekkaa tai kuraa.”
Vuohinen voi väsyä hetkellisesti tai monien vaurioitumisten seurauksena.
Tutkimusten mukaan hankoside
ei ole pelkkää sidekudosta. Siinä on
myös 10 % lihassoluja jotka ovat hidasta lihassolutyyppiä.
”Vuohinen voi laskeutua, jos se
on liian usein venyneessä asennossa. Levossa se saattaa nousta takaisin, mikäli vakavampia kudosvauri-
Hankoside on kehittynyt 60 miljoonan vuoden aikana nelivarpaisen Hyracotheriumin luuvälilihaksesta yksivarpaisen nykyhevosen hankositeeksi.
Mioseenikauden Merychippus
Mioseenikauden Pliohippus
Nykyhevonen Equus
13
Hevosurheilu 18.6.2010 Pe
oita ei ole tapahtunut. Muistankin
sellaisia hevosia. Yksikin, Diagrammi nimeltään, vaurioitui ravilähdössä joskus kauan sitten niin pahasti, että sen molemmat takavuohiset valahtivat ihan maan tasalle.
Se hevonen seisoi kaksi viikkoa eikä halunnut liikkua. Se oli silloin
muistaakseni jo astutettu, ja vuoden päästä ne vuohiset rupesivat
olemaan taas normaaliasennossa.
Tosin siinä saattoi vaikuttaa tiineys
ja sen mukanaan tuomat, elimistön
omat anaboliset vaikutukset.”
Hoidot
Siinä missä hankosidevamma ennen merkitsi käytännössä uran loppua, tänä päivänä on edistytty huimasti.
Etenkin uudet hoitomuodot prpja kantasoluhoito ovat antaneet hyviä tuloksia.
Paraneminen lasketaan silti edelleen kuukausissa.
”Alle kolmen kuukauden en usko, että millään konstilla hankoside paranee. Ja ne kolmen kuukaudenkin tapaukset ovat olleet lieviä,
ja niissä on käytetty joko prp- tai
kantasoluhoitoa.”
Uusimmat hoitomuodot prp-hoito ja kantasoluhoito eivät ole vielä
syrjäyttäneet perinteisiä keinoja.
Mitä ne ovat?
”Polttaminen. Stiletointi. Erilaiset
bliistraukset eli kemialliset poltot.
Erilaiset piikitykset. Schockwavehoito. Ultra ja laser vähän myöhemmässä vaiheessa. Ja sitten se, ettei
tehdä oikeastaan mitään”, Luikko
luettelee.
Kolvilla polttaminen?
”Kyllä. Se on edelleen varteenotettava vaihtoehto etenkin vanhoissa kroonisissa tilanteissa, jossa mikään muu ei niin sanotusti
ole auttanut tai ei enää auta. Polttamisella saadaan akuutti tulehdus
ja julmettu verentungos alueelle.
Mutta melkein silloin pitää polttaa molemmat jalat. Tietysti sinne sitten tulee arpikudosta, mitä
nykytiedon mukaan pikemminkin
halutaan välttää, mutta sanotaan,
että joissakin tapauksissa se ei ole
pelkästään paha asia.”
Luikko toteaa, että polttaminen
ei nykypäivänä enää ole juurikaan
huudossa.
Stiletointi tarkoittaa vanhaa menetelmää, jossa alueelle tehdään
pieniä vaurioita toivein, että ne
vetävät paikalle kasvutekijöitä ja
verihiutaleita: ”Eräänlaista kantasoluhoitoa sekin itse asiassa”, Luikko naurahtaa.
Kemiallisista polttamisista, kovista bliistrauksista liquid fire-tyyppisillä aineilla Luikko ei suuresti
perusta.
”Elohopeahan on näiden aineiden pääkomponentti, mutta sehän
on tänä päivänä jo ympäristömyrkky. Vaikka eiköhän sinne hevosen
jalkaan ole aikojen kuluessa työnnetty kaikki mahdolliset myrkyt
mitä maailmasta löytyy...”
”Yhteen aikaan piikitettiin hyaluronihappoa vammakohtaan...
Mutta ei se oikein antanut vakuuttavia tuloksia.”
Schockwave-hoitoa annetaan
Luikon havaintojen mukaan nykyään jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa, jopa heti tulehdusvaiheen
päätyttyä.
”Siinä on ideana siis se, että mekaanisesti täristämällä ärsytetään
kudosta ja saadaan parantavia tekijöitä näin paikalle. Lisäksi se turruttaa jonkin verran kipua.”
Ultraäänellä hoitaminen ja laserointi kuuluvat Luikon mielestä sel-
Cornellin yliopiston tutkijaryhmä tutki vuonna
2006 hevosen hankosidettä ”lihasnäkökulmasta”.
Hankoside, ”luuväliside”, on ollut aikanaan luuvälilihas (Interosseus muscle), kuten viereisessä piirroksessa voi havaita. Lihas
on muuttunut miljoonien vuosien kuluessa sidekudokseksi, ja 15
miljoonaa vuotta sitten eläneen
kolmivarpaisen Merychippuksen
Interosseus oli jo enemmän side
kuin lihas, vaikka tällä hevosen
esi-isällä vielä olikin pienet näkyvät sivuvarpaat.
Hevonen muuttui yksivarpaiseksi, sillä ympäristön muututtua
aromaiseksi se tarvitsi nopeamman liikkumisen mahdollistavan
systeemin, jonkalainen nykyhevo-
keästi seuraavan vaiheen hoitoihin:
”Etenkin ultraäänellä saa hyviä tuloksia, kunhan varaa paljon aikaa.
Nämä hoidot tehdään pitkähköinä
sarjoina.”
”Ultraääni eli syvälämpöhoito perustuu siihen, että se nostaa
kudoslämpötilaa ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa.”
Luikko varottaa ”hulluttelemasta”: ”Ultraäänihoidoissa voi hoidettavan alueen vahingossa ”paistaa”, siitä ei tietenkään ole kuin
haittaa.”
Laser-hoidoilla on Luikon havaintojen mukaan erityisen selvä
kipua poistava vaikutus.
”Näiden hoitojen vaarana on aina se, että poistetaan oire, mutta ei
paranneta vauriota.”
Entä sitten se, ettei tee mitään?
Jättää hevosen laidunlepoon?
”Se on yleinen tapa, mutta ei anna yleensä erityisen hyvää tulosta.
Alueelle tahtoo kasvaa turhan paljon kiinnikkeitä eikä tule kestävä
lopputulos.”
Prp-hoito...
Luikko on erikoistunut prp- eli platelet rich plasma-hoitoihin, joissa
hevosen omasta verestä eristetään
verihiutaleosio joka ruiskutetaan
vamma-alueelle. Verihiutaleet korjaavat vammaa tehokkasti.
Tämän hoidon voi aloittaa heti
kohta vaurion tapahduttua ja sen
etuna on myös, että yksi klinikkakäynti riittää hoidon aloittamiseen, sillä hiutaleet eristetään verestä muutamissa minuuteissa.
”Prp:n voi laittaa kunhan turvotus on laskenut”, Luikko toteaa. Eli
kolme-neljä päivää menee, tapauksesta riippuen. Tänä aikana alue
pidetään levossa ja sitä kylmätään
mahdollisimman tehokkaasti.
Hän kehottaa ottamaan kuitenkin yhteyden eläinlääkäriin heti
vaurion tapahduttua.
”Vaikka prp-hoitoon ei voikaan
aivan heti ryhtyä, on syytä katkaista
tulehdus alueelta mahdollisimman
kattavasti”, Luikko sanoo.
Tässä hän saattaa käyttää jopa
systeemistä kortisonihoitoa, joka
rauhoittaa alueen.
”Siihen lisään vielä tarvittaessa
antibiootin, kipulääkkeen ja ehkä
tulehduslääkkeenkin.”
Prp:stä tavaramerkkinsä tehnyt
Luikko ei ole tutustunut kantasoluhoitoon, joka on toinen tämän päivän uraa uurtava menetelmä pehmytkudosvaurioissa: ”Kantasoluhoitoa haluavan potilaan neuvon
ottaman yhteyttä johonkin kollegaani, joka käyttää tätä menetelmää.”
... ja kantasoluhoito
Eläinlääkäri Minna Leppänen kertoo edustamastaan TendoStem-kantasoluhoidosta: ”Potilaista arvioisin
olevan hankosidepotilaita kaksi
kolmasosaa tai hieman alle.”
”Pääosin hoidetut vammat ovat
olleet hankositeen rungon ja/tai
haarojen vaurioita, lisäksi on hoidettu joitakin hankositeen yläosan
(ns. proksimaali desmiitti) vaurioita, mutta näitä on ollut vähemmän.
Vaurion vakavuudessa on ollut paljon vaihtelua, joillakin on hoidettu
melko pieniäkin, mutta enemmän
kuitenkin hieman suurempia. Meillä ei ole laboratoriossa tarkkaa tietoa vaurion vakavuudesta, koska
se ei sinänsä vaikuta itse solukasvatukseen ja soluhoitoon.”
Hoito alkaa siitä, että hevoselta
otetaan rauhoituksessa pala rasvaa
yleensä hännän juuresta, joka lä-
sen yksivarpaisuus ja siihen liittyvä jänne-hankoside-kokonaisuus on.
Tutkimuksessa todettiin se tosiasia, että hankoside joutuu äärimmäisen kovaan rasitukseen.
Sen koko mekanismia ei täysin
ymmärretä, vaikka sen tiedetäänkin toimivan elastisena energiavarastona ja tukena vuohiselle ja
koko jalalle.
Tutkijaryhmä havaitsi histologisissa tutkimuksissa, että hankoside ei ole puhdas ligamentti, sillä se
sisältää edelleenkin lihassoluja.
Lihassoluja on 10 % ja ne ovat
lähes kaikki ykköstyypin hitaita soluja.
Ryhmä pohti sitä tosiasiaa, että rasittavan suorituksen jälkeen
hevosen vuohinen saattaa hetkellisesti väsyä, tipahtaa normaalia asentoaan alemmaksi ja palata
sitten. Syytä tähän ei ymmärre-
hetetään klinikalta laboratorioon.
Laboratoriossa rasvasta erotetaan
ja kasvatetaan kantasolut, jotka sitten lähetetään takaisin klinikalle
viikon, kahden kuluttua. Kantasolut ovat monikykyisiä; esimerkiksi rasvasta eristetyt solut voivat
erilaistua ainakin jänne-, rusto- ja
luusoluiksi.
Klinikalla solut ruiskutetaan vaurioalueelle ultraääniohjauksessa joko seisovalle hevoselle tai nukutuksessa riippuen mm. vamman
sijainnista.
Ultraääniohjauksella varmistetaan, että solut menevät juuri vaurioalueelle. Hoidon jälkeen seuraa
toipilas- ja kuntoutusvaihe, jonka
aikana vaurion paranemista seurataan ultraäänitutkimuksilla.
Leppänen kertoo, että laboratorio
säilyttää kaikista hevosista annoksen soluja pakkasessa. Niitä voidaan käyttää tarvittaessa mahdollisten uusien vammojen hoitoon
ilman, että tarvitsee ottaa uutta rasvanäytettä.
Piirros: Hankoside hevosen
oikeassa eturaajassa.
Hankoside saa alkunsa puikkoluiden välistä etupolven alta,
säären takaosalta.
Hankoside kulkee säären takapintaa koukistajajänteiden alla
piilossa.
Vuohisnuljuluiden kohdalla se
haarautuu kahdeksi sivuhaaraksi,
jotka yhtyvät jalan etupuolella
olevaan ojentajajänteeseen.
Lähde: Journal of Morphology .
Ulompi puikkoluu (surkastunut
”nimetön”).
Palaaminen urheiluun
Erkki Luikko kuuluu tänä päivänä
vallalla olevaan koulukuntaan, joka
pitää karsinalevon minimissään.
”Periaatteessa urheiluhevosta on
pakko liikuttaa koko ajan. Eihän sitä
voi jo korvienvälin takia seisottaa
kahta viikkoa karsinassa. Lihaksisto kärsii myös kovia vammoja
jos seisotetaan. Eli otan heti käyttöön, mutta kontrolloidusti. Prphoidoissa käydään kolmen viikon
välein kontrollissa ja annetaan aina
uudet liikutusohjeet päivän tilanteen mukaan.”
Paluu tapahtuu käyttöä vaiheittain lisäämällä, progressiivisesti.
”Yleistettynä voisi sanoa, että
puoli vuotta on melko yleinen aika joka menee, ennenkuin hevonen
on takaisin sillä tasolla millä se ennen vammautumistaan oli.”
”Tämän jälkeen se on kliinisesti
terve. Herkkyys vammaan kuitenkin jää, sillä se on aikanaan kerran
jo tullut. Uudelleen vaurioitumista
estetään ottamalla tarkempi managementti hevosen valmennukseen:
katsotaan, että lämmitykset tulee
tehtyä asianmukaisesti ja hoidetaan
myös jalka-asennot, kengitys- ynnä
muut asiat kuntoon.”
Meren- tai järvenrantalaidun on
tämän tyyppisistä vaivoista kärsineelle hevoselle Luikon mukaan
hyväksi: ”Hevonen voi siellä tepastella ja seistä vedessä: tekee hyvää
keholle ja psyykelle. Samoin on hyvä liikkua ja oleilla vapaasti talvella
ulkona lumessa, sieltähän sitä kylmähoitoa jalkoihin saa.”
Hän kehottaa ajattelemaan asian hevosen kannalta, sillä hevosen
mahdollisimman hyvä, hevoselle
luonnonmukainen hoito on tehoruiske myös erilaisten vammojen
paranemiselle.
”Annetaan luonnolle mahdollisuus parantaa. Ja aina täytyy ajatella myös kokokonaisvaltaisesti,
ettei jouduta ojasta allikkoon. Esimerkiksi sitä, mitä haittaa sisällä
seisottamisesta on muulle elimistölle, lihaksistolle ja esimerkiksi
keuhkoille.”
Luikko pohtii ulkomailla paljon
käytettävää kilpahevosten ympärivuorokautista tarhaamista eräänlaisissa hevoskohtaisissa pihatto-olosuhteissa: ”Antaa hevosen itse valita
seisooko se karsinassa vai meneekö
ulos. Aika usein näyttävät seisovan
mieluummin ulkona.”
LEENA ALERINI
tä, mutta ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä, että hankositeessä
olevat lihassolut ja niiden mahdollinen väsyminen olisivat syynä tähän.
Mutta minkälainen rooli ja tarkoitus hankositeelle jäi, on edelleen epäselvää.
Miksi lihassoluja edelleen on
ja mitä ne tekevät, on edelleen
arvoitus.
Tutkijaryhmä puhuu hieman
provokatiivisesti Interosseus-lihaksesta, joka muun lajisilla eläimillä, esimerkiksi ihmisellä aktiivisesti liikuttaa sormia ja varpaita.
Näin se on tehnyt miljoonia vuosia sitten myös hevosen esi-isällä,
kun sillä oli vielä useampia varpaita kuin yksi. LA
Lähde: Journal of Morphology
DOI 10.1002/jmor
Piirros: Fossil Horse, McFadden.
Hankositeen
runko-osa
Eläinlääkäri Erkki Luikko neuvoo
hoitamaan kilpahevosen lämmityksen hyvin ja ajan kanssa.
Siten saattaa välttyä hankositeen
vaurioitumiselta.
Hankositeen
ulompi sivuhaara
Ojentajajänne
Kavioluu (alunperin
keskimmäisen varpaan/
sormen viimeinen luu).
Cobira
hoidettiin
PRP:llä
Janne Heinosen Cobira
(Coktail Jet) vaurioitti
hankositeensä viime
kesänä.
“Tamma oli hyvällä mallilla
viime vuoden heinäkuun alussa Vermossa ja voitti. Ja kaksi
viikkoa myöhemmin Vermon
startissa se romahti lopussa täysin. Tuli maaliin asti, mutta oli
kymmenes. Paikan päällä ei huomannut mitään, mutta seuraavana aamuna kyllä huomasi, että
hankoside oli mennyt. “
“Vasemman takajalan ulom-
Golda
Historyn
kantasoluhoito
Anssi Nurmisella on
kokemus kantasoluhoidetusta hankosidepotilaasta Golda Historysta,
jonka hankoside reagoi
puolitoista viikkoa
viime kesän Suur-Hollolan jälkeen.
”Se meni treenissä, kolmannessa hiitissä startin jälkeen. Vammautumisaste oli 20 prosentin
pi alahaara oli vaurioitunut 30
%:sti.”
Cosmopolitan silloin viisivuotias tytär hoidettiin prp-hoidolla
yhden kerran.
Heinonen vei tamman klinikalle noin kymmenen päivää
vaurion jälkeen, sillä raaja oli
hyvin turvonnut. ”Sitä kylmättiin ne kymmenen päivää, mutta
karsinalepoa ei ollut oikeastaan
lainkaan. Ihan alusta pitäen se
oli kevyessä liikutuksessa: laitumella ja kävelykoneessa.”
”Neljän viikon kuluttua vammasta alettiin pikkuhiljaa ajaa
hölkkää, jota ajettiin aika pitkään, siinä meni helposti kuukausi. Ennen kuin ruvettiin
hiittaamaan, eli ajamaan alle
40-vauhteja, käytiin kontrollissa
eläinlääkärillä. Hevonen todettiin sillä käynnillä terveeksi.”
Cobira on ollut kisatauolla ko-
ko talven marraskuista Forssan
starttia lukuunottamatta. Siinä
tamma ei esittänyt parastaan.
”En kuitenkaan lähde väittämään, että syy oli hankkarissa,
vaan se saattoi johtua myös sen
elämän ensimmäisestä -ja todennäköisesti myös viimeisestähokkikenkästartista. Se ei vaan
jostain syystä tykännyt. Ja kun
tämä talvi oli sellainen, että ilman hokkeja ei pystynyt starttaamaan missään, jätimme suosiolla kilpailemisen pois.”
Heinonen sanoo, että tamma
on ollut siitä pitäen terve. Toukokuussa ajetun ensimmäisen
starttinsa se voitti, ja senkin jälkeen on ollut rahoilla.
”Hankkari ei ole reagoinut
millään lailla. Juuri nyt hevonen on taas vähän nihkeämpi,
mutta meillä on ollut hevosissa
jotakin virusta.”LA
paikkeilla”, Nurminen kertoo.
Hän kertoo pitäneensä vaurion tapahduttua tammaa kevyessä kävelyliikutuksessa ja kylmäyksessä noin viikon ennen kantasoluhoitopäätöksen tekemistä.
”Sitten hevosesta otettiin lautasen päältä sen omaa rasvakudosta josta ruvettiin kasvattamaan
kantasoluja Tampereen laboratoriossa. Siinä meni 14 vuorokautta. Kantasolut ruiskutettiin
narkoosissa suoraan vauriokohtaan. Sen jälkeen oli pari viikkoa
täyttä lepoa, mitä nyt pikkasen
narusta käveltiin.”
”Kuntouttaminen meni niin,
että paranemista seurattiin ultralla kuukauden välein. Olli
Kauko käy meidän tallilla muutenkin, joten hän katsoi tamman
aina siinä samalla. Kaiken aikaa
se eteni oikein hyvin ja puolen
vuoden kuluttua ei näkynyt ult-
rassa enää merkkiäkään vauriokohdasta. Se oli parantunut täydellisesti.”
Golda History (Smooth
Blend) on eilen viimeksi ultrattu ja todettu terveeksi.
Ensimmäinen hiitti ajettiin
vasta helmikuussa. ”Olisi voinut ajaa aiemminkin, mutta en
itse halunnut kiirehtiä. Ajelin
alkuun ihan neljääkymmentä35:ttä, mutta toisaalta en yleensä
aja muutenkaan ns. kovia hiittejä. Ennen ensimmäistä starttia sillä ajettiin kolmesti vähän
reippaampaa.”
Toukokuussa tamma palasi
voittokantaan Turussa. Kesäkuun alussa se oli Lahdessa toinen 1,14 -ajalla. Mikkelin torstaisesta startista tamma vedettiin
pois viruksen takia. LA