vuosi 2010 - Auta Lasta ry

Transcription

vuosi 2010 - Auta Lasta ry
Joulukuu 2010
Auta Lasta
Sisällys
Marja-Leena Kemppainen:
Mutta suurin niistä on rakkaus .............................................. 3
Lähialueyhteistyötä Venäjän Karjalaan
Elisa Roimaa:
Lähialueyhteistyönä toteutettava lastenkotihanke .... 4
Pertti Kukkonen:
Auta Lasta ry mukana lähialueyhteistyöseminaareissa 5
Kari Miettunen:
Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä
Karjalan Tasavallassa .................................................................. 7
Hanna-Kaarina Sarvela:
Järjestöt ja kaupunki matkalla kumppanuuteen ........... 8
Pertti Kukkonen:
FC Kotijoukkue – jalkapallo yhdistää ................................. 10
Kai Laitinen:
Lastensuojelusta ja lasten suojelusta ................................ 12
Auta Lasta ry:
Heinäsalmi infosivu.................................................................... 13
Eeva Rahko
Ilmoituksia ..................................................................................... 14
Pertti Kukkonen:
Heinäsalmikotia kohti ............................................................... 16
Kari Miettunen
Lyhyesti ........................................................................................... 18
Kari Miettunen:
Pätkä elävää elämää .................................................................. 21
Salla ja Pia:
Lost in Syöte ................................................................................... 22
Kari Miettunen:
Seimen lapsi .................................................................................. 24
Eväsrepun lapset:
Sikke, Tuhiseva siili ..................................................................... 26
Auta Lasta -joulukortteja 2000-luvulta ............................. 27
Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2010
Toimittajat:
Kari Miettunen
Eeva Rahko
Pertti Kukkonen
Kannen ja
takakannen kuva: Kari Miettunen
AUTA LASTA RY
osoite:
puh.
fax.
email:
kotisivu:
Mustasaarentie 7, 90510 OULU
08-5629800, 044-5629800
08-5629850
[email protected]
www.autalasta.fi
Taitto ja paino:
Kalevaprint Oy
Mutta suurin niistä
on rakkaus
S
elailin yhdistyksemme toiminnasta kertovia lehtiä ja kirjoituksia menneiltä vuosilta. Vuodet ja
vuosikymmenet ovat vierineet todella nopeasti. Tuntuu kuin olisin
tullut toimintaan mukaan aivan äsken, kuitenkin siitä on jo 26 vuotta.
Kirjoitukset ulottuvat ajallisesti sitäkin kauemmaksi, aina yhdistyksen
perustamisvuosiin saakka. Yhdessä
kuvien kanssa ne muistuttavat ihmisistä ja heidän töistään. Osa heistä
on jo siirtynyt taivaan kotiin, mutta
moni perustajajäsen on vielä elossa
ja osa heistä työssäkin mukana. Toiminnan alkuvaiheessa oli luonnollista, että vapaaehtoistyöntekijät auttoivat kodin töissä ja monet heistä
olivat lapsille hyvinkin tuttuja. Jotkut tuolloin syntyneet ystävyyssuhteet jatkuvat edelleen. Henkilökunta
järjestää vuosittain kutsutilaisuuden
kodista pois muuttaneille. Tilaisuudet
ovat toivottuja ja niillä on merkitystä kaikille osapuolille. Aika ja ihmiset ovat vaihtuneet, mutta keskeisiltä osin perustehtävä on edelleen sama: ”jatkaa, tukea ja kehittää Annikki Raatikaisen aloittamaa kristillistä
lastenkotityötä”, kuten yhdistyksen
säännöissä todetaan. Lastenkotityön
lisäksi on yhdistyksen toimintaan sisältynyt myös kristillinen päiväkotitoiminta. Lastensuojelutyö on tästä
luontevasti laajentunut perheiden
kanssa tehtävään työhön. Vuoteen
1992 saakka lapset asuivat lastenkodilla useimmiten aikuisikään asti ja
useille lapsista ainoa koti oli Heinäsalmikoti. Nykyisin jaksot ovat keskimäärin huomattavasti lyhyempiä,
joskus vain muutamia kuukausia, ja
perheet ovat mukana lasten arjessa
niin paljon kuin mahdollista.
Kotiemme henkilökunta on verkostoitunut laajasti sekä valtakunnallisesti
että kansainvälisesti. Jotta pystymme
vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin, on
työn oltava laadukasta ja tuloksellista.
Henkilökunnan kouluttautuminen ja
heidän osaamisensa tukeminen on
välttämätöntä. Enää ei tule kyseeseen,
että vapaaehtoistyöntekijät ja luottamushenkilöt osallistuisivat arjen työhön. Hallituksen tehtävänä on turvata
henkilökunnan resurssit ja osaaminen
sekä työssä jaksaminen. Henkilökunnan jaksamista tuetaan työnohjauksella sekä muilla tukitoimilla. Henkilökunnan sitoutumista ja tuloksellista työtä
on myös palkittu eri tavoin. Ilman osaavaa, hyvinvoivaa ja sitoutunutta henkilöstöä ei yhdistyksen toiminta voisi onnistua.
Vaikka ihmiset, työympäristö ja toiminnot ovat laajentuneet, niin jokin
myös yhdistää. Punaisena lankana läpi
kaikkien vuosikymmenien on ollut ihmisten halu auttaa lapsia ja nuoria. Annikki Raatikaisen sydämessä oli rakkaus
heikompiosaisia lapsia ja nuoria kohtaan, mikä oli nähtävissä ensin täällä
Suomessa ja myöhemmin Bangladeshissa. Sama rakkaus välittyi ihmisiin,
jotka halusivat jatkaa hänen työtään
Oulussa. Tämä viesti korostui myös
alussa mainitsemissani eri vuosikymmenille sijoittuvissa kirjoituksissa, joita
olivat osittain laatineet myös kodissa
asuneet lapset ja nuoret. Teksteissä kuvataan monia merkittäviksi koettuja
asioita, jotka ovat mahdollistuneet kodissa asumisen myötä. Monille juuri
joulun vietto kodissa on jäänyt lämpimänä mieleen, samoin erilaiset retket ja
tapahtumat. Myös usean työntekijän
nimi mainitaan kirjoituksissa ja muistelmissa. Rivien välistä voi lukea, että hen-
kilökunnasta on välittynyt rakkaus lasten kokemusmaailmaan. Työtä on tehty
ja tehdään edelleen täydellä sydämellä.
Aikuiset ovat tuoneet ja tuovat turvaa
ja lämpöä, sekä antavat eväitä elämän
tielle. Lapsi tarvitsee lähelleen aikuisia,
joiden kanssa hän voi kokea olonsa turvalliseksi erilaisissa tilanteissa.
Turvaa ja hoivaa tarvitsevia lapsia ja
nuoria on yhä enemmän, ja myös lastensuojeluasiakkaiden määrä kasvaa
huolestuttavasti. Yhteiskunnassa tehdyt arvovalinnat usein vain lisäävät ihmisten pahoinvointia ja sijaiskärsijöinä
ovat valitettavan usein lapset ja nuoret.
Tukipalvelujen tarpeen kasvaessa kunnat eivät yksin pysty tarjoamaan niitä
riittävästi. Kolmannen sektorin toimijoilla on tärkeä rooli kuntien tukemisessa omalla osaamisellaan. Tässä työssä
yhdistyksemme tahtoo olla mukana,
suurella ja lämpimällä sydämellä.
Yhteistyöterveisin
Marja-Leena Kemppainen
Hallituksen puheenjohtaja
3
Lähialueyhteistyötä
Elisa Roimaa, tarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualue
Lähialueyhteistyönä
toteutettava
lastenkotihanke
P
ohjois-Suomen aluehallintovirasto
(ent. Oulun lääninhallitus) on tehnyt
pitkään lähialueyhteistyötä Karjalan tasavallan kanssa. Noin neljä vuotta siten lähialueyhteistyön kehittämiskohteeksi haluttiin nostaa lastensuojelun kehittäminen rajan molemmin puolin. Karjalan tasavallan taholta oli toiveita esitetty jo pitkään lastenkotien kehittämishankkeesta. Lastenkotihanke
on osa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston
lähialueyhteistyötä: Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa.
Lastenkotien kehittämishankkeeseen
ovat sitoutuneet Karjalan tasavallan ministeriöistä opetusministeriö sekä sosiaalikehityksen ja terveydenhuollon ministeriö
ja niiden virkamiehet. Karjalan tasavallan
opetusministeriö valitsi Karjalan tasavallan pohjoisista piireistä pilottilastenkodeiksi viisi lastenkotia: Kostamus, Belomorski,
Segezha, Pudoshki ja Pääjärvi. Vastinpariksi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueelta ovat sitoutuneet Metsolan lastenkoti
Oulun kaupungista ja Limingan koulutuskeskus Valtion koulukoti sekä hieman myöhemmin Auta Lasta Ry:n Heinäsalmikoti.
Tavoitteena on, että hankkeen tuloksena
lastenkodit molemmin puolin rajaa kehittävät työtään lasten ja nuorten kanssa siten,
että lasten asema, osallisuus ja perheiden
4
kanssa työskentely monipuolistuu ja kehittyy. Lastensuojeluyksiköille annetaan
mahdollisuus vaihtaa kokemuksia, hyviä
työmenetelmiä ja kehittää keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyössä toteutettavien seminaarien, työkokousten, tutustumiskäyntien
ja ammatillinen vaihdon toivotaan luovan
sellaisen luottamuksellinen pohjan, minkä
pohjalta yhteistyö on mahdollisuus jatkaa.
Lastenkotihankkeen puitteissa on toteutettu kolme seminaaria otsikolla ”Lapsen hyvä elämä – lastenkotityön arki ja
työkäytännöt”. Yhteistyöseminaarissa sekä pilottilastenkodit ja niiden henkilöstö
että muut asiantuntijat yhdessä pohtivat
keskeisiä kehittämiskohteita lastenkotityön kehittämisessä ja saattoivat vaihtaa
asiantuntijuutta.
Ensimmäinen seminaari toteutettiin Oulussa kesäkuussa 2009. Seminaariin keskeinen teema oli lapsen osallisuus ja lapsen
asema. Näillä suomalaisen lainsäädännön
keskeisillä teemoilla haluttiin lapset ja heidän asemansa nostaa kehittämistyön keskiöön. Teemalla voitiin hyvin tarkastella
molempien maiden lasten tilannetta, lastensuojelun taustaa ja lainsäädäntöä sekä
työkäytäntöjä.
Hankkeen toinen seminaari toteutettiin marraskuussa 2009 Karjalan tasavallan
puolella Segezhassa. Seminaarin keskeisenä aiheena olivat mm. työskentely haastavien lasten kanssa sekä jälkihuollon toteuttaminen.
Kolmas seminaari toteutettiin toukokuussa 2010 Petroskoissa. Seminaarin aiheena olivat Karjalan tasavallan puolen
toiveiden mukaisesti lasten oikeudet ja
oikeusturva sekä lainsäädäntöön liittyvät teemat.
Lastenkotihankkeen odotetuin ja luultavammin antoisin vaihe Suomen puolella
ajoittui ajalle 8.11.–27.11.2010. Ajanjaksolla Kostamuksen, Pääjärven ja Segezhan lastenkodeista kustakin kaksi henkilöä vietti
viikon Oulussa tutustuen suomalaiseen lastensuojeluun ja lastenkotien arkeen. Viikot
onnistuivat hyvin ja olivat antoisia kaikille.
Viikkojen onnistumisesta kuuluu iso kiitos Metsolan lastenkodin ja Heinäsalmikodin henkilökunnalle ja lapsille. Viikkojen
aikana korvaamattomana apuna olivat lisäksi asioimistulkkauskoulutuksessa olevat opiskelijat, joille ammatillinen vaihto
tarjosi työharjoittelupaikan.
Karjalan tasavallan puolella valmistaudutaan ottamaan vieraita vastaan tammikuussa 2011. Talvipakkasten keskellä ammatilliseen vaihtoon lähteviä odottaa lämmin ja
vieraan varhainen vastaanotto.
Venäjän Karjalaan
Pertti Kukkonen
Auta Lasta ry mukana
lähialueyhteistyöseminaareissa
Petroskoin kevät
Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti sai PohjoisSuomen aluehallintovirastolta kutsun osallistua suomalaiseen valtuuskuntaan yhteistyöja seminaarimatkalle Petroskoihin Venäjän
Karjalaan 2.–5.5.2010. Suomalaisen delegaation edustajia osallistui myös lähialueyhteis-
työn jatkoista sopimiseen Karjalan tasavallan opetusministeriön, sekä terveys- ja sosiaalikehityksen ministeriön edustajien kanssa.
Suomalaiseen valtuuskuntaan kuuluivat
Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta ylijohtaja Terttu Savolainen, johtaja MarjaLeena Kärkkäinen, neuvotteleva virkamies
Tapio Saavalainen, erikoissuunnittelija Tytti
Tuulos, tarkastaja Elisa Roimaa sekä koulutoimentarkastaja Arja-Sisko Holappa. Oulun kaupungin edustajina mukana olivat
lakimies Tuomas Möttönen sekä Metsolan
lastenkodin johtaja Kristiina Peltola ja ohjaaja Sanna Snellman. Auta Lasta ry Heinäsalmikotia edustivat johtaja Pertti Kukkonen ja varajohtaja Taisto Vähäaho.
Kuva: Pentti Åman
Petroskoin seminaarissa suomalaiset vieraat yhteiskuvassa venäläisten kanssa.
5
Kuva: Taisto Vähäaho
Kuvassa vasemmalta Karjalan tasavallan opetusministeri Seljanin Aleksandr sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta ylijohtaja Terttu
Savolainen ja neuvotteleva virkamies Tapio Saavalainen.
Matkan ohjelmaan kuului tutustumispäivä Karjalan tasavallan alueen lastenkotityöhön sekä varsinainen seminaaripäivä. Tutustumiskäynnillä Petroskoin lastenkotiin
nro 1 meidät suomalaiset otettiin suurella
vieraanvaraisuudella vastaan lasten tanssija lauluesityksin. Seminaaripäivän aiheena
oli lasten oikeuksiin, oikeusturvaan ja lainsäädäntöön liittyvät teemat. Seminaarin
avannut ylijohtaja Terttu Savolainen totesi seminaarin avauspuheessaan, ettei lapsen oikeuksia voida turvata yksin lastensuojelun keinoin, vaan se on laajemmin
koko yhteiskuntaa koskeva tehtävä. Julkisen vallan tehtävänä on turvata erityisesti
kaikista vaikeimmissa oloissa elävien lasten selviytymistä. Paikallisen lastensuojelutyön tueksi tulee löytää uusia voimavaroja kansalaisyhteiskunnasta ja hallinnonalojen välisestä yhteistyöstä. Seminaarissa
kuulimme esittelyjä venäläisten lastenkotien edustajilta. Suomalaisissa puheenvuoroissa esiteltiin mm. suomalaista lastensuojelulakia, lastensuojelun rajoituskäytäntöjä
sekä uhkatilanteiden ennakoimista. Allekir-
6
joittanut kertoi seminaarissa Heinäsalmikodissa käytössä olevasta lastensuojelun perheintervention työmallista.
Paluumatkalla seurueemme vieraili vielä
tutustumassa Kinnermäen karjalaiskylään.
Kylän tsasouna ja alkuperäisinä säilyneet
17 asuinrakennusta ovat Karjalan tasavallan kulttuurihistoriallisia suojelukohteita. Kinnermäki on myös tulkkimme Olga
Gokkoevan syntymäkylä, ja hänen siskonsa
toimii kylän kulttuurihistoriallisen keskuksen johtajana. Kotimatkalla pysähdyimme
myös Impilahden Koirinojalla suomalaisten
ja venäläisten veteraanijärjestöjen vuosituhannen vaihteessa yhteistyönä pystyttämällä Surun risti -muistomerkillä.
Syksyllä suuntana Kostamus
Lastenkodin varajohtaja Taisto Vähäaho oli
mukana 11.–13.10. Kostamuksessa järjestetyssä seminaarissa, jonka teemana oli jakaa
suunnitelmia ja menetelmiä hyvinvoinnin,
terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi.
Tämänkin seminaaridelegaation johtajana
toimi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston
ylijohtaja Terttu Savolainen. Pohjois-Suomen
aluehallintoviraston lähes kymmenhenkisen
valtuuskunnan lisäksi mukana oli myös laaja eri toimialojen suomalainen hallintotason edustus mm. poliisista, pelastustoimesta, sovittelutoiminnasta, sivistystoimesta ja
yhdistysmuotoisesta palvelutuotannosta ja
vapaaehtoistoiminnasta. Venäjältä mukana
olivat Karjalan tasavallan edustajat ministeri Elmira Zilberin johdolla. Paikalla oli myös
hankkeeseen osallistuneiden lastenkotien
työntekijöitä sekä Kostamuksen paikallishallinnon edustajia. Seminaariin kuuluvia tutustumiskohteita olivat Kostamuksen lastenkoti,
nuorisokeskus, nyrkkeilykeskus ja kuntoutuskeskus. Toinen seminaaripäivä oli jaettu työpajoihin, joiden teemoina olivat Väkivallaton elämä, Päihteettömien elintapojen edistäminen sekä Kohti turvallista ja terveellistä
koulua. Suomalaisista työmalleista seminaarissa esiteltiin mm. sovittelutoimintaa, poliisin ja lastensuojelun yhteistyötä sekä lapset
puheeksi -työmenetelmää.
Teksti ja kuva: Kari Miettunen
Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä
Karjalan Tasavallassa
P
Vladislav Rustamov, Alla Moreva, Jelena Tettijeva ja Raisa Kataja.
ohjois-Suomen aluehallintovirasto ja
Karjalan Tasavalta ovat tehneet yhteistyötä lastensuojelun parissa. Keskusteluissa lähialueyhteistyöstä painopisteeksi nousi
lastensuojelu ja lastenkotien kehittäminen
silloisen Oulun lääninhallituksen ja Karjalan
Tasavallan välisessä yhteistyössä. Tuolloin
päätettiin käynnistää: Turvallinen lapsuus,
terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa lastenkotien kehittämishanke, joka jatkuu vielä vuonna 2011. Työssä on kiinnitetty erityistä huomiota lastenkotipalveluiden sisältöön
nykyisten lastensuojelun periaatteiden mukaisesti. Tärkeää on myös ollut lastensuojelun ammattilaisten kouluttaminen uusien
työmenetelmien käyttöön. Ajatustenvaihto
molemmin puolin on koettu mielenkiintoiseksi ja uusia ideoita antavaksi lastensuojelutyössä jaksamiseen.
Tavoitteeseen pääsemiseksi on järjestetty seminaareja, työkokouksia ja tutustumiskäyntejä. Näissä tapaamisissa on perehdytty maiden lainsäädäntöihin, työkäytäntöihin ja toimintatapoihin. Tämän
pilottihankkeen päätyttyä lastenkodeilla
on mahdollisuus jatkaa ja kehittää keskinäistä yhteistyötä koulutusten tai ammatillisten vaihtojen kautta.
Lastenkotien kehittämishankkeeseen
ovat sitoutuneet Karjalan tasavallan ministeriöistä opetusministeriö sekä terveys- ja
sosiaalikehityksen ministeriö. Silloinen Oulun lääninhallitus, nykyinen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.
Lastenkotien edustajat ovat voineet aktiivisesti osallistua seminaareihin ja tapaamisiin molemmin puolin rajaa. Pilottilastenkodeiksi nimetyt ovat Kostamuksen,
Belomorskin, Segezhan, Pudoshin ja Soshnovin piireistä.
Heinäsalmessa vieraita Venäjältä
Marraskuisena päivänä Heinäsalmen Lastenkodissa vieraili kaksi lastenkotityön ammattilaista Pääjärveltä. He olivat hyvin yllättyneitä
päästessään mukaan projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää lastenkotityötä Karjalan
tasavallassa. Kokemukset Suomessa tehtävästä työstä ovat hyvin rohkaisevia ja ammatillista kehitystä tukevia. Keskustellessamme
lastenkotityön totetuttamisesta lastenhoitaja
Alla Moreva totesi työnsä olevan kutsumustyötä, jonka tekemiseen päämotiivina ei voi
olla pelkästään raha. Tämä on vaativaa työtä,
lapset tarvitsevat huolenpitoa ja välittämistä kuten myös Suomessa, Alla jatkoi kuvail-
lessaan työpäiväänsä lastenkodissa. Työkokemusta Alla Morevalla on jo yli kymmenen
vuotta Pääjärven lastenkodissa. Hän nauttii
työstänsä ja tekee mielellään lasten kanssa
retkiä mm. kansallispuistoon.
Toinen vieraista oli Jelena Tettijeva, joka
on koulutukseltaan opettaja ja pitää Pääjärven lastenkodissa kirjaston asianmukaisessa kunnossa sekä osallistuu lastenhoitotyöhön. Hänen työkokemuksensa lastenkodissa on kolmen kuukauden mittainen
ja jokainen päivä on uuden oppimista. Jelena kertoo, että hänen työssään tapaa lapsia, joilla on heikot taidot selviytyä, he tarvitsisivat enemmän ohjausta. Työtään Jelena tekee sydämellä ja kokee olevansa
oikealla alalla ohjatessaan lapsia selviytymään päivärutiineista.
Lasten kanssa työskenteleminen on jatkuvaa vuorotyötä. Lastenkotityölle on aivan erityinen tilaus Karjalassa koska vanhemmat eroavat, alkoholiongelmat ja perheiden taloudelliset ongelmat jättävät
usein lapsen yksin. Sekä Alla Moreva että
Jelena Tettijeva ovat kiitollisia saadessaan
olla mukana lähialueyhteistyössä kehittämässä lastenhoitotyötä Karjalan tasavallassa Pääjärvellä.
7
Hannakaarina Sarvela, projektipäällikkö, Voimaperhe/ESKO • Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry.
Järjestöt ja kaupunki matkalla
kumppanuuteen
O
ulun kaupunki ja alueen järjestöt ovat
tarttuneet ehkäisevän työn kehittämisen haasteisiin yhteisellä ESKO-hankkeella. Hankkeen tavoitteena on edistää kuntalaisten hyvinvointia sekä vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä. Hankkeessa pohditaan järjestölähtöisen auttamistyön ja kunnille kuuluvien vastuiden rajapintaa ehkäisevän työn
alueella. Samalla tutkitaan mahdollisia yhteistyön esteitä ja etsitään niille ratkaisuja.
ESKO, ”Ehkäisevän työn kärkihanke Oulussa” kokoaa nelisenkymmentä sosiaali- ja
terveysalan järjestöä, kaupungin tilaaja- ja
tuottajapuolen toimijoita, liikuntajärjestöjä, seurakunnan sekä alueen oppilaitoksien edustajia yhteiseen kehittämistyö-
8
hön. ESKO:n kokonaiskoordinaatiosta vastaa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.
Koordinaatiohankkeen rinnalla työskentelee kolme osahanketta: Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri
ry:n hallinnoiman Voimaperhe -hankkeen
kohderyhmänä ovat lapset, nuoret ja lapsiperheet. Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiiri
ry:n hallinnoima Työikäiset-ESKO suuntaa
kehittämistyönsä työikäisiin kansalaisiin
ja Oulun Setlementti ry:n Ikä-ESKO keskittyy toiminnassaan ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen.
Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti on ollut
aktiivisesti mukana ESKO:n lapsiin, nuoriin
ja lapsiperheisiin kohdistuvassa Voimaperhehankkeessa.
Voimaperhe lasten ja perheiden asialla
Voimaperhe-hankkeessa yhteisen työn perimmäisenä tarkoituksena on alueen lasten,
nuorten ja heidän vanhempiensa hyvän arjen
vahvistaminen. Perheiden tarpeisiin vastaavat monet eri toimijatahot. Perheen, lapsen
tai nuoren näkökulmasta ei ehkä ole suurta
merkitystä, kuka tilanteeseen vastaa, kunhan
toiminta on oikeanaikaista, helposti löydettävää ja saavutettavaa. Parhaimmillaan järjestölähtöinen auttamistyö ja kunnan peruspalvelut täydentävät toisiaan ja kuntalainen
voi valita itselleen sopivimman toiminnan.
Ehkäisevän työn kehittämisen tarpeet
ovat moninaisia. Kehittämistyössä joudutaan pohtimaan, minkälaiseen tietoon ke-
Kuva: Pertti Kukkonen
työllä on pitkät perinteet, verkostojen koordinointi ei kuulu varsinaisesti minkään organisaation tai tahon perustehtävään. Sektorijakoinen toimintakulttuuri itsessään ei tuota
verkostomaisia ja monialaisia rakenteita. Yhteistyö ja ehkäisevän työn kehittäminen tarvitsee tunnistettavia rakenteita ja työmenetelmiä ja koordinointia. Tähän työhön Voimaperhe ja ESKO-hankekokonaisuus ovat tuoneet lisäresurssia Oulussa.
Pitkässä kehittämishankkeessa mukana
oleminen vaatii osallistujilta sitoutumista,
ja on välillä haasteellista. Yhteisen työn tulokset näkyvät viiveellä, joten luottamusta
prosessien etenemiseen ja tulosten syntymiseen tarvitaan. Parhaimmillaan kehittämistyö vahvistaa toimijoiden perustyötä
rakentamalla foorumeita yhteiselle työskentelylle, innovaatioille ja toistensa osaamisen tunnistamiselle. ESKO-hankekokonaisuudessa näitä foorumeita kutsutaan
klustereiksi. Osahankkeissa toiminta suunnitellaan ja toteutetaan Oulun kaupungin
ja järjestöjen työntekijöiden muodostamissa yhteistyöklustereissa. Osahankkeet
ovat koonneet kehittämistyön tueksi myös
yli klusterirajojen toimivia työryhmiä, jotka valmistelevat ja vievät eteenpäin yksittäisiä läpi elämänkaaren ulottuvia kehittämisprosesseja. Koordinaatiohankkeen tehtävänä on toteuttaa neljä kertaa vuodessa
ESKO-päivät, jotka kokoavat yhteen hankekokonaisuuden toimijat. ESKO-päivät avataan myös muille yhteistyökumppaneille.
Esko hankkeen voimaperheklusteri
kokoontui Auta Lasta ry:n Heinäsalmessa
14.1.2010. Kuvassa oikealla artikkelin
kirjoittaja.
hittäminen perustuu. Erilaiset tutkimukset,
selvitykset ja raportit sekä työntekijöiden
kuvaukset asiakkaiden tilanteista suuntaavat osaltaan Voimaperhe-hankkeen kehittämistyötä. Oulun kaupungissa menossa
oleva lasten ja nuorten prosessien mallinnus on yhteistyötä suuntaava työkalu, jota
hankkeessa on hyödynnetty. Asiakkaiden
näkemyksiä on hankkeessa kysytty myös
suoraan heiltä itseltään esimerkiksi ”Porinaa Voimaperheessä” haastattelujen ja koululaiskyselyn kautta.
Yhteisen työkulttuurin synnyttäminen ei
tapahdu hetkessä
Vaikka järjestöjen ja kunnan välisellä yhteis-
Voimaperhe klusteri kokoaa perhetoimijoita yhteen
Voimaperheen klusteri koostuu lasten ja perheiden kanssa toimivista järjestöistä ja kaupungin toimijoista sekä oppilaitoksen edustajista. Klusteri on foorumi, jossa opitaan tuntemaan muita alan toimijoita ja jossa yhdessä
jäsennetään ehkäisevää työtä sekä tehdään
sitä näkyväksi. Klusterissa tarkastellaan toimijoiden rooleja ja vahvuuksia ehkäisevän työn
edistäjinä Oulussa. Lisäksi klusterityöskentelyn avulla voidaan käynnistää ja toteuttaa
suunnitellusti osaamisrajoja ylittäviä hankkeita ja kehittää toimintamalleja.
Ensimmäisen toimintakauden aikana Voimaperhe-hankkeen klusterityöskentely on
jäsentynyt kaksiulotteiseksi kehittämistyön
malliksi. Mallin avulla jäsennetään Voimaperheen klusterissa mukana olevien järjestöjen keskinäistä yhteistyötä sekä kaupungin ja järjestöjen toimijoiden keskinäistä
yhteistyötä seuraavasti: Yhtäältä työskentely on välitöntä kehittämistoimintaa, joka
konkretisoituu klusterityökokousten koordinointina, verkostojen kokoamisena, erilaisten foorumien ja seminaarien toteuttamisena sekä tiedontuotantona. Tämä kehittämistyö kohdentuu suoraan klusterin
toimijoihin.
Toisena kehittämistyön tasona on välillinen kehittäminen, jonka tavoitteena on
synnyttää uusia toimintamalleja ja kokeiluja sekä tukea niiden suunnittelua, valmiste-
lua ja toteuttamista. Näissä kokeiluissa ja
toimintamalleissa varsinainen kehittämistyö tapahtuu klusterin toimijoiden organisaatioissa ja eri tahojen yhteistyönä. Esimerkiksi näin on toteutettu vanhempien ja
lasten yhteinen ”Onni alkaa arjesta”- kurssi, johon alkusysäys tuli kaupungin aluetyöntekijältä. Asiaa esiteltiin klusterissa ja
toimintaa lähtivät yhdessä toteuttamaan
aluetyöntekijän ja MLL:n perhetyön vastaava yhdessä muiden järjestötoimijoiden
ja kaupungin työntekijöiden kanssa. Muut
toteutetut toimintamallit ovat kohdentuneet mm. vertaistoimintaan ja vanhemmuuden tukemiseen.
Painopistettä ehkäisevään työhön
ESKO:lle yhteisenä teemana pohditaan parhaillaan asuinalueilla, lähellä kuntalaisia olevien ehkäisevien palvelujen toteuttamista.
Tällöin pyritään vastaamaan kaupunginosan
erityispiirteisiin esimerkiksi väestön hyvinvoinnin tai ikärakenteen osalta. Verkostomaisen toiminnan juurtuminen alueellisesti vahvistaa alueen toimijoiden keskinäistä
tiedonkulkua sekä työntekijöiden ja asiakkaiden tietoisuutta alueella järjestettävistä
palveluista ja toiminnoista. Hankkeen kuntatoimijat ovat todenneet tarvitsevansa tietoa
muun muassa järjestöjen tarjoamista ehkäisevän työn tukipalveluista asiakkaiden ohjauksen ja neuvonnan parantamiseksi. Koska yhteisiä tietokantoja ei tällä hetkellä ole,
selvitetään virtuaalisten alustojen mahdollisuuksia edistää järjestöjen ja kaupungin välistä tiedonvaihtoa ja sopivimman toiminnan
löytymistä asiakkaille.
Ehkäisevän työn merkityksellisyys tunnistetaan, mutta sen määritteleminen on
haastavaa. Esimerkiksi ESKO-hankkeen
puitteissa toteutetussa alkukartoituksessa todetaan, että järjestöjen toiminta nähdään usein kokonaisuudessaan ehkäisevänä toimintana, kun taas Oulun kaupungin
ehkäisevä työ kohdistuu suurelta osin jo
palveluiden piirissä oleviin käyttäjiin ja se
nähdään usein työtapana tai -otteena. ESKO-hankkeen työskentelyssä tehdään koko
ajan jäsennystä siitä, mitä ehkäisevällä työllä tarkoitetaan ja mitä se käytännössä tarkoittaa kunnan ja järjestöjen toiminnassa.
Mitä varhemmin lapsen tai perheen riskitekijät tunnistetaan ja niihin puututaan,
sitä suuremmat ovat saadut hyödyt. Todennäköisesti välittömät kustannukset kasvavat, mutta pitkällä tähtäimellä säästöt ovat
merkittäviä. Kustannussäästöjen merkitys
vain korostuu, kun tarkastellaan syrjäytymistä elinkaaren tai ylisukupolvisuuden
näkökulmasta.
Kumppanuuden keinoin ESKO:ssa pyritään viime kädessä kehittämään toimintamalleja, jotka näkyvät tulevaisuudessa
oululaisten lisääntyvänä hyvinvointina ja
osallistumismahdollisuuksina sekä taloudellisina säästöinä kuntien ja järjestöjen
tahoilla. Tämä asettaa selkeän tavoitteen
yhteiselle matkallemme ESKO-hankkeessa.
9
Teksti: Pertti Kukkonen • Kuvat: Tuomo Mulari
FC KOTIJOUKKUE – Jalkapallo yhdistää
K
esä 2010 muistetaan Etelä-Afrikan
jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, mutta jalkapallo on ollut vahvasti läsnä myös Auta Lasta ry:n toiminnassa.
Heinäsalmikoti aloitti kesän aikana yhteistyössä Oulun kaupungin maahanmuuttajapalvelujen, Suomen Palloliiton Pohjois-Suomen piirin ja Haukiputaan Pallon kanssa ohjatun jalkapallotoiminnan järjestämisen alle
18-vuotiaille maahanmuuttajalapsille. Heinäsalmikodin varajohtaja Taisto Vähäaho alkoi
syksyllä 2009 valmistelemaan joukkuepelaamiseen liittyvää kehittämishanketta ennaltaehkäisevän lastensuojelun työmuodoksi. Kartoitusvaiheessa yhteyttä otettiin myös Oulun
vastaanottokeskukseen, josta viestinä oli, että lapsilla on kova kiinnostus jalkapallon pelaamiseen mutta joukkuepaikkojen löytäminen heille on vaikeaa.
Helmikuussa 2010 Auta Lasta ry:n hankeaihio löysi kumppanin, kun ohjaaja Pia Kortessalo Oulun kaupungin maahanmuuttajapalveluista alkoi kartoittaa oululaista
jalkapallo-osaamista ja lähestyi Heinäsalmikodissa ohjaajana työskentelevää Jani
Paanasta. Kasvattajan tehtävien ohella Jani on kunnostautunut myös jalkapallon pelaaja- ja valmennustehtävissä.
Kun Oulun kaupunki mahdollisti rahoituksellaan ja Heinäpään palloiluhallin jalkapallovuorolla hankkeen käynnistämisen,
pidettiin jalkapallotoiminnasta 25.5. infotilaisuus kansainvälisessä toimintakeskuksessa Villa Victoriassa. Ensimmäiset yhteiset harjoitukset joukkue piti 28.5. ja niihin
osallistui 32 kuutta eri kansallisuutta edustanutta 7–17-vuotiasta maahanmuuttajapoikaa. Nimi Fc Kotijoukkue toiminnalle tuli 11.6. ja kyseistä päivää pidetäänkin
joukkueen perustamispäivänä. Joukkueen
vahvaan vetäjätiimiin kuuluvat managerin tehtäviä hoitavan Jani Paanasen ohella valmennusnelikko Jukka Huttula, Charles Figho, Chijioke Festus ja Carlos Dominques sekä huoltaja Lassi Siren.
Joukkue harjoitteli kesäkuukausina kahdesti viikossa Heinäpään nurmikentällä ja
syyskuusta alkaen harjoitukset jatkuvat
kerran viikossa palloiluhallissa.
FC Kotijoukkueeseen osallistuneet pojat
ovat kesästä alkaen pelanneet harjoitusotteluita keskenään kahdesti viikossa, mutta haaveena on tulevaisuudessa osallistua
myös juniori- ja harrastejalkapallosarjoihin.
Elokuun 24:nä päivänä joukkueen kesäharjoittelun tehokkuus pääsi mittariin, kun se
10
sai ensimmäisessä varsinaisessa ystävyysottelussa vieraakseen Haukiputaan pallon
B-juniorijoukkueen Castrenin Oulu-lehti areenalla. HauPalaiset voittivat ottelun
numeroin 2–0, mutta FC Kotijoukkue antoi
vierailijoille tiukan vastuksen luoden monia
tiukkoja maalipaikkoja. Syyskuussa joukkue
osallistui Oulun Heikinharjun vastaanottokeskuksessa futsal- säännöillä pelattuun
suvaitsevaisuusturnaukseen. Harjoitusotteluvastustajana syksyn aikana kävi myös
OTP 95 -joukkue. Joukkuetoiminta auttaa
vaikeista oloista Suomeen muuttaneita ja
eri kansallisuuksista ja uskonnollisista taustoista tulleita lapsia sopeutumaan toisiinsa,
mutta myös sopeutumaan Suomalaiseen
yhteiskuntaan. Tulevaisuuden haasteita
toiminnan jatkamiselle ovat rahoituksen
jatkuminen ja riittävien tilojen löytyminen
nopeasti kasvavan pelaajamäärän tarpeisiin. Jatkossa edessä onkin mahdollinen
ikäjakauman perusteella tehtävä joukkueen jako nuorempien ja vanhempien joukkueisiin. Joukkueen lahjakkaimpia pelaajia
ohjataan alueen seuroihin, jotta he saavat
mahdollisuuden kehittyä kykyjänsä vastaavassa valmennuksessa. Myös yli 18-vuotiaissa on ollut suurta kiinnostusta jalkapallotoimintaa kohtaan ja heille on suunnitteilla oma joukkue. Alustavia suunnitelmia
on ollut myös tyttöjen joukkueen perustamisesta. FC Kotijoukkueen toimintaa voit
seurata joukkueen kotisivuilta osoitteessa
www.autalasta.fi/fckotijoukkue.
11
Kai Laitinen, toiminnanjohtaja, sosiaalipsykologi • Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry
Lastensuojelusta ja lasten
suojelusta
O
len viime aikoina joutunut pohtimaan monilla eri foorumeilla suomalaisen lastensuojelun tilaa. Joidenkin mielestä lähes kaikki lastensuojelun mittarit näyttävät punaista ja samanaikaisesti kuntien
heikko taloustilanne on muuttumassa krooniseksi. Poliitikot, virkamiehet ja media esittävät julkisuudessa laskelmia huoltosuhteen
muuttumisesta seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana sekä kuvaavat tähän ilmiöön perustuvaa taloudellisten resurssien
vähenemistä. Kaikki tämä ei voi olla vaikuttamatta myös lastensuojeluun.
Saattaa olla, että meillä ei ole tulevaisuudessa riittävää yhteistä tahtotilaa ja resursseja lisätä ammatillista lastensuojelutyötä
maassamme, vaikka tarvetta sille olisikin.
Kysymys on arvoista ja valinnoista. Lähtökohtaisesti ajattelen, että lastensuojelu
tulee hoitaa niin hyvin kuin mahdollista
täysin riippumatta yhteiskunnan taloustilanteesta. Voiko haastava taloustilanne
ja lastensuojelun lisääntyvä tarve tuoda
mukanaan sitten mitään myönteistä, uutta ja luovaa?
Näkemykseni mukaan lastensuojelun
haasteita ei pystytä ratkaisemaan lastensuojelun keinoin tai ainakaan ammatillisella lastensuojelutyöllä. Yhteiskunnallinen
muutos ja jatkuvasti kasvava lastensuojelun tarve haastavat meitä vanhempina ja
yhteiskunnan jäseninä pohtimaan laajemminkin arvojamme ja koko elämäntapaamme. Tämä haaste on jokaisen hyvä kohdistaa ensisijaisesti itseensä. Mikä on minun
vastuuni isänä suhteessa omiin lapsiini,
kummilapsiini, sukulaisten lapsiin, ystävien
tai naapureiden lapsiin?
Minun on vaikea löytää lastensuojelun
haasteisiin muuta kokonaisvaltaista ratkaisua kuin keskittyminen lastensuojelun sijasta lasten suojeluun. Turun kaupungin
sosiaalitoimen kehityspäällikkö Markku
Lehtinen on painottanut useissa yhteyksissä lasten suojelun merkitystä ja tärkeyttä.
Lasten suojelu erikseen kirjoitettuna muistuttaa meitä mm. siitä kollektiivisesta vastuusta, jota kannamme niistä lapsista, joiden kanssa olemme eri yhteyksissä teke-
12
misissä. Samoin se kannustaa meitä
rakentamaan lapsiystävällistä yhteiskuntaa. Silloin keskeistä on esimerkiksi erilaisten päätösten lapsivaikutusten arviointi. Se
voi globaalisti tarkoittaa myös pääomien
sijoittamista eettisesti ja vastuullisesti huomioiden mahdollisen lapsityövoiman käytön. Meillä Suomessa on olemassa yhteisöjä, joiden toiminnassa edellä mainitut näkökohdat on otettu huomioon. Tästä
hyvänä esimerkkinä on evankelis-luterilainen kirkkohallitus.
Lastensuojelun uuden paradigman mukainen ajattelu korottaa uuteen arvoon tai
paremminkin palauttaa arvoonsa kansalaisyhteiskunnan merkityksen. Se tarkoittaa
katseen suuntaamista kohti sitä arvokasta
vapaaehtoistyötä, jota tehdään urheiluseuroissa, taide- ja kulttuuriorganisaatioissa, partiossa, seurakunnissa sekä monissa muissa yhteisöissä. Ilmiön voi nähdä
vielä laajemmin yksittäisten yksilöiden tai
yhteisöjen valintana suostua näkemään ja
tunnistaa epäkohtia sekä rohkeutena puuttua asioihin ja kantaa vastuunsa kollektiivisesti lasten ja nuorten kasvatuksesta. Ihminen kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa
toisiin ihmisiin ja sillä on merkitystä kenen
kanssa olemme vuorovaikutuksessa ja millaista tämä vuorovaikutus on.
Me tarvitsemme kipeästi resursseja myös
ammatilliseen lastensuojeluun. Meidän
tulee kuitenkin sen rinnalla olla vahvistamassa jo olemassa olevia vapaaehtoistoiminnan kulttuureja, joihin edellä viittasin.
Meidän on myös priorisoitava lakisääteisen
lastensuojelun painotuksia ja vaihtoehtoja.
Monilla kunnilla ei ole varaa maksaa muutamaa kymmentä euroa lastensuojelun tukihenkilöiden tai -perheiden koulutus- ja
virkistyspäivään osallistumisesta, mutta
samanaikaisesti tehdään päätöksiä kymmenten tai satojen tuhansien eurojen käytöstä yhden nuoren laitossijoitukseen. Osa
näistä sijoituksista todennäköisesti pystyttäisiin estämään käyttämällä aktiivisesti lakisääteistä lastensuojelun tukihenkilö- tai
perhetoimintaa ennen kuin tilanne pääsee siihen pisteeseen, jossa sijoitus on ainoa vaihtoehto.
Olemme uuden ajan ja kulttuurin äärellä suomalaisessa lastensuojelussa. On vielä
ennenaikaista arvioida kovin tarkkaan, mihin suuntaan olemme menossa. Se on kuitenkin varmaa, että jatkossakin lapsemme
ja nuoremme tarvitsevat luotettavia ja kannustavia aikuisia ympärilleen voidakseen
kehittyä tasapainoisiksi ja elämäänsä tyytyväisiksi itsenäisiksi persooniksi.
Marraskuussa osallistuin entisen työyhteisöni nuorisokodin ”vanhojen nuorten”
päivään kuten joka vuosi teen. Kahvikupin
äärellä keskustelin kahden entisen nuoreni kanssa ja kerroin heille kokevani suurta ylpeyttä heistä. Toinen nuorista oli syksyllä aloittanut kasvatustieteen opinnot
yliopistossa ja toinen otti ensiaskeleitaan
poliisin virkapuvussa. Sillä työllä mitä lastensuojelussa ja lasten suojelussa teemme
on merkitystä.
Auta Lasta ry
KUVAT: Päivi Sulonen
HEINÄSALMI
Työtä lapsen ja nuoren parhaaksi sekä perheen tukemiseksi
Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu
kristillinen lastenkotiyhdistys,
jonka palvelukeskus Heinäsalmi sijaitsee Oulun Hietasaaressa.
Heinäsalmen palvelukeskus sisältää 19-paikkaisen erityislastenkodin, 21-paikkaisen
kristillisen päiväkodin sekä monipuolisia lastensuojelun kokeilu- ja kehittämishankkeita.
Heinäsalmikoti sijaitsee luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä.
Kaikki suurehkon kaupungin tarjoamat palvelut ovat käden ulottuvilla. Heinäsalmen palvelut
perustuvat monipuoliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön lasten läheisten, lastensuojelun sosiaalityön
sekä muiden asiantuntijaverkostojen kanssa.
13
Kotimainen vartiointi
– Hälytinlaitteet ja kameravalvontajärjestelmät
– Paloilmoitinjärjestelmät
– Asennus ja huolto saman katon alta
– Kaikki vartiointialan palvelut
yrityksille ja yksityisille
Oulunseudun Huoltopalvelu
www.oshp.fi
Oulunseudun
Huoltopalvelu
www.oshp.fi
Päivystys 24H
www.oshp.fi
Oulunseudun
Huoltopalvelu
Päivystys
24H
0440-500980
www.oshp.fi
0440-500980
Päivystys
24H
Oulunseudun Huoltopalvelu
Oulunseudun
Huoltopalvelu
-KIINTEISTÖNHOITO0440-500980
www.oshp.fi
-KIINTEISTÖNHOITOPäivystys
24H
-REMONTIT-
Oulunseudun Huoltopalvelu
www.oshp.fi
Oulunseudun Huoltopalvelu
Päivystys 24H
www.oshp.fi
0440-500980
14
Päivystys
24H
-KIINTEISTÖNHOITO-REMONTIT0440-500980
0440-500980
-REMONTIT-KONETYÖT-KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H
-KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO0440-500980
-KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO-KONETYÖT-REMONTIT-KONETYÖT-
iliike palveluksessasi!
Pyydä ammattilainen käymään luonasi,
se ei maksa mitään
eikä velvoita mihinkään!
Puh: 020 7363 542 / Myynti
r
Valokuvia, Mielikuvia ja Kielikuvia
Teksti ja kuva: Kari Miettunen
Filosofisesta näkökulmasta katsottuna
voidaan hyvällä syyllä todeta, että
elämämme on verrattavissa valokuvaan.
Se on myös ainutkertainen, täynnä erilaisia
sävyjä. Elämämme kuva ei aina asetu
kultaisen leikkauksen oikeaoppisiin lokeroihin,
vaan se on täynnä poikkeuksien poikkeuksia.
Kuva on parhaimmillaan usein kun valoa
on niukasti, mutta sen suunta oikea .
Ei silloin kysellä yksityiskohdista, vaan
kokonaisuus on ratkaiseva.
Tärkeä näkökulma elämämme kuvassa on myös
valon laatu, että se on aitoa luonnonvaloa.
Kameran etsimestä katsottuna luonnonvalo on
vaikea hallittava, mutta juuri sen vuoksi se on
tavattoman mielenkiintoinen ja haastava.
15
Teksti: Pertti Kukkonen, johtaja, Heinäsalmikoti
Heinäsalmikotia kohti
Olikohan se 15 sekuntia vai minuuttia kuuluisuutta, josta Andy Warhol aikoinaan lanseerasi kuuluisan käsitteensä. Vuonna 2004
sain oman julkisuushetkeni, kun Yleisradion
TV-uutiset tulivat tekemään Heinäsalmikotiin aihekuvauksia EU:n palveludirektiiviä
koskevaan uutiseensa. Kuvausten yhteydessä
toimittaja pyysi myös laitosjohtajan asiantuntijakommenttini aiheeseen liittyen. Sunnuntaina esitetyssä pääuutislähetyksessä sitten loistin
vastaamalla toimittajan kysymykseen siitä,
miltä palveludirektiivi tuntuu yhdistysnäkökulmasta. Viisas vastaukseni yli miljoonalle
tv-katsojalle oli tuolloin että ”eihän se palveludirektiivi niin mukavalta tunnu”. Nyt reilut
kuusi vuotta myöhemmin asia on jo paremmin selkeytynyt itsellenikin.
16
K
ilpailutukset ovat Heinäsalmikodissa
arkipäivää. Kuluvana vuonna olemme valmistelleet tarjouksiamme kolmelle
seutukunnalle sijaishuollon palvelujen tuottamisesta. Alamme toimijoina on vuosi vuodelta enemmän suuria kansallisia ja jatkossa
myös ylikansallisia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia. Yksityisiä pieniä toimijoita ja
yrityksiä on yrityskaupoissa siirtynyt isoihin
valtakunnallisiin ketjuihin, ja sama suuntaus
jatkunee tulevaisuudessakin.
Kilpailutus on alun paljosta kritiikistä
huolimatta tuonut lastensuojelun palvelutuotantoon paljon hyvääkin. On perusteltua, että julkisilla varoilla rahoitettavalta sijaishuollolta edellytetään kustannustehokkuutta ja laatuun satsaamista. Se, missä
kilpailutuksia järjestäviltä kuntayhtymiltä toivoisi uudistumista, on valtakunnallisesti yhtenäisten kilpailutusasiakirjojen
ja kriteerien kehittäminen. Heinäsalmikodissakin tarjouspyyntöihin vastaaminen on
enimmillään edellyttänyt yli kolmen kilon
asiapaperinipun kokoamista ja postittamista, kun samat asiat on voinut toimittaa
toiselle tarjouksen pyytäjälle kolmella A4 –
lomakkeella. Käytänteiden ollessa näin kirjavia kuluu sijaishuollon yksiköissä joissain
tilanteissa paljon tehokasta työaikaa byrokratiaan. Helpompien kansallisten käytänteiden kehittäminen vapauttaisi resurssia
myös julkisen puolen toiminnassa, jossa
sielläkin kilpailutusten tavoitteena on kustannustehokkuuden lisääminen.
Lastensuojelun tulevaisuuden näkymät
nousivat vahvasti esille Turussa lokakuussa järjestetyillä valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä. Useissa puheenvuoroissa toistui, että vuonna 1991 alkanut kasvu kodin
ulkopuolisten lastensuojelusijoitusten lukumäärässä on saatava taittumaan. Nyt
marraskuussa julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusin tilasto kertoo,
että vuonna 2009 kodin ulkopuolelle on ollut sijoitettuna edelleenkin yli 16000 lasta,
mutta määrä kuitenkin laskenut vuodesta
2008 puolitoista prosenttia. Lastensuojelun piirissä olevia asiakkaita oli maassamme vuonna 2009 yli 70 700 lapsen, missä
on noin viiden prosentin kasvu edellisvuoteen. Eli valtakunnallisestikin painopiste on
lapsen kotiin järjestettävässä avohuollon
tuessa. Arvioin, että vuoden kuluttua tämä suuntaus on nähtävillä tilastoista entistä selvemmin.
Lastensuojelutarpeen taustalla löytyy
useita eri tekijöitä, joista yksi nostettiin
esille Helsingissä marraskuussa järjestetyssä kansallisessa erofoorumissa. Lastensuojelun keskusliiton ja eduskunnan lapsen
puolesta ryhmän järjestämässä tilaisuudessa julkistettiin tutkimustulokset siitä, mitkä ovat avioeron ja erityisesti huoltajuus-
riitaan etenevän avioeron yhteiskunnalliset
kustannukset. Euroissa mitattavia kustannuksia huomattavasti suurempi huoli on
erotilanteiden lapsille aiheuttamat inhimilliset seuraukset. Vuosittain yli 30000
lasta kokee vanhempiensa avioeron. Valtaosassa avioeroista vanhemmat saavat
sovittua lastensa huoltajuudesta. Huoltajuusriitaan erotilanteissa päädytään vuosittain kuitenkin yli 2000:ssa tapauksessa,
ja joka kolmannessa riitatilanteessa esiin
tulee lastensuojelun tarve. Onko lastensuojelullinen tarve aiheuttanut eroamisen vai huoltajuusriita lastensuojelun tarpeen, ei tutkimuksessa vielä pystytty vastaamaan. Aikuisten ihmisten tulisi repivien
parisuhdeongelmien keskelläkin suunnata
voimavaroja siihen, että he pystyisivät sopimaan lastaan koskevista asioista riitelemättä. Lapset joutuvat nykyisin aivan liian
usein osaksi vanhempiensa riitaa.
Lapsen auttaminen perhettä tukemalla on ollut Heinäsalmikodissa koko kuluneen vuosikymmenen keskeinen teema.
Olemme huomanneet vuosi vuodelta selkeämmin sen, että halutessamme auttaa
lastenkotiin tulevaa lasta vaikeuksien keskellä, on meidän saatava lapselle tärkeät aikuiset mukaan tähän työhön. Yleisimmin
läheisimmät ihmiset ovat omat vanhemmat, mutta joskus vanhemmuutta voivat
edustaa entinen sijaisperhe tai muut läheiset aikuiset. Se, miten läheiset ovat mukana lapsen elämässä, vaihtelee. Toisen perheen kohdalla mukana olo voi olla sitä, että vanhempi antaa lapselle luvan asettua
lastenkotiin silloin, kun omien vaikeuksien
keskellä selviäminen vie voimia. Tuen suunta voi olla myös kotona, jos lapsi asuu vain
ajoittain lastenkodissa. Avohuollossa laitosasumista ei tarvita välttämättä ollenkaan.
Heinäsalmikodissa olemme hakeneet valmiuksia vastata perheissä nouseviin haasteisiin kouluttautumalla ja hakemalla uusia
kumppanuuksia niin Oulun seudulta kuin
valtakunnallisestikin.
Heinäsalmikodissa vuosi 2010 jää historiaan juhlavuotta seuranneena ”arkivuotena”. Vuoden alussa olimme sikäli uudessa tilanteessa, että lastenkodin asiakaspaikoista
oli tilapäisesti kolmannes samanaikaisesti
vapaina. Vuoden lopulla tilanne on kuitenkin muuttunut täysin päinvastaiseksi, ja vapautuvia paikkoja on varattu jopa ennakkoon. Vuoden aikana moni lastensuojeluyksikkö on lopettanut kokonaan toimintansa
niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella. Syitä tähän kehitykseen ovat olleet
mm. jo aiemmin mainitsemani isojen palveluntuottajien tulo alalle, mutta toisaalta myös kuntien perhehoitoon suuntaamat resurssit. Perhehoito on inhimillisesti
ja kustannustehokkaasti hyvä vaihtoehto
lastensuojelun sijaishuoltoa mietittäessä.
Yhä edelleen on kuitenkin tilanteita, joissa laitoshoidolla pystytään parhaiten vastaamaan haastaviin ja monimutkaisiin tilanteisiin, ja joissa lapsen elämä uhkaa luisua vaarallisille teille kotona, koulussa tai
kaveriporukoissa.
Jälleen saan tyytyväisyydellä kiittää Teitä kaikkia asiakkaitamme, kumppaneitamme ja tukijoitamme niin kotisuomessa kuin
maailmallakin kuluneesta toimintavuodesta. Vielä on paljon työtä tekemättä, mutta tästä on hyvä jatkaa luottavaisin mielin eteenpäin.
17
Lyhyesti
Arktista alamäkeä
H
Kuva: Heidi Terentjeff
elmikuun 20:na päivänä suuntasi
Heinäsalmesta rohkea joukkio liki
30:en asteen pakkasta uhmaten Isolle Syötteelle. Päivän ohjelmassa oli perehtyä alamäkihiihdon saloihin hiihtokoulussa. Isolla
Syötteellä hiihdonopettajana toimiva sosionomiopiskelija Heidi Terentjeff oli keväällä
opiskeluharjoittelussa Heinäsalmikodissa ja
hän toteutti yhden harjoittelupäivistään pitämällä hiihtokoulua Heinäsalmikodin lapsille.
Sählyturnaus 10.4. Utajärvellä
H
Kuva: Satu Kylmänen
einäsalmikodin joukkue osallistui
perhekotien väliseen sählyturnaukseen keväisenä lauantaina Utajärvellä. Heinäsalmikodin lisäksi mukana olivat Oulujoen perhekoti Muhokselta, Metsäpirtin perhekoti Utajärveltä ja Toivonkartanon perhekoti Ylikiimingistä. Heinäsalmikodin joukkue pelasi neljän joukkueen turnauksessa
hienosti päästen pistesijalle ja pronssikin jäi
vain muutaman maalin päähän. Ensikerrallakin aiotaan mukaan lähteä ja suunniteltiinpa
vastoin tätä kertaa turnaukseen valmistautua
muutamilla joukkueen yhteisharjoituksilla.
Uusia perheinterventiokliinikkoja
H
Kuva: Tuomo Mulari
einäsalmikoti sai kolme uutta perheinterventiokliinikkoa kun ohjaajat Heidi Kotkaranta, Virve Liuska ja Satu Pöykiö saivat todistuksensa koulutusryhmänsä
viimeisillä koulutuspäivillä huhtikuussa Pellossa SOS-lapsikylä ry:n leirikeskus Oravanpesällä. Lisäksi kaksi Heinäsalmikodin ohjaaja on vielä kouluttautumassa kliinikoiksi. Perheinterventiotyömalli kuuluu THL:n Toimiva
Lapsi & Perhe hankkeen menetelmiin. Tässä
ryhmäkuvassa samaan aikaan valmistuneet
Arjen Avain Oy:n ja SOS-lapsikylä ry:n uudet
kliinikot sekä kouluttaja, THL:n projektipäällikkö Mika Niemelä.
18
Nordic forum Helsingissä
K
Kuva: Mikko Karppinen
olme Heinäsalmen perheinterventiokliinikkoa osallistui toukokuussa Pohjoismaiseen Nordic Forum -kongressiin Helsingissä. Kongressi kokoaa vuosittain yhteen Beardsleen perheinterventiota
ja sen sovelluksia työmenetelmänään käyttäviä ammattihenkilöitä yhteen jakamaan kokemuksiaan vuorovuosina eri Pohjoismaihin.
Virve Liuska, Anne Seppälä ja Mikko Karppinen esittelivät Heinäsalmikodissa tehtävää
lastensuojelutyöhön suunnattua interventiotyöskentelyä. Intervention lastensuojelusovellus herätti kiinnostusta niin suomalaisessa kuin ulkomaisessakin kongressiväessä. Kuvassa Virve ja Anne kongressin tauolla. Kuvassa taustalla luentopöydän takana
myös työmenetelmän kehittäjä professori
William Beardslee .
EHJÄ ry:n jälkihuoltopäivä 13.–14.4.2010
H
Kuva: Ehjä ry
einäsalmikodin väkeä lähti Helsinkiin tutustumaan uusiin lastensuojelun laitoshuollon kumppaneihin Ehjä ry:n
jäsenjärjestöjensä väelle järjestämään jälkihuoltoseminaariin. Pelastakaa Lapset ry:n
Tiukulaan Helsingissä oli kokoontunut yhteensä 51 osallistujaa Auta Lasta ry:stä, Ehjä ry:stä, Pelastakaa Lapset ry:stä, Nuorten
Ystävät ry:stä, Perhekuntoutuskeskus Lauste ry:stä, Nuorten tukikodit ry:stä ja Barnavårdsföreningen i Finland rf :stä. Tarkkasilmäiset löytävät kuvasta muiden joukosta
myös Heinäsalmikodin Ailan, Jutan, MarjaLiisan, Mikon, Taiston ja Pertin.
Kesäreissu Helsinkiin
H
Kuva: Jutta Jaakkola
einäsalmikodin kesäreissu suuntautui pääkaupunkiimme Helsinkiin.
Matkaan lähdettiin kahdella minibussilla ja
yhdellä henkilöautolla. Tukikohtana Helsingissä oli Vuosaaren Ramsinniemessä sijaitseva leirikeskus. Reissulla tutustuttiin Helsingin luonnontieteen museon näyttelyyn,
mutta suurimmalle osaa mukana olleista
reissun pääkohde oli Linnanmäen huvipuisto. Tuliaisia itselle ja muille löytyi shoppailupäivänä Itäkeskuksesta.
19
Auta Lasta Autoaikaan
H
Kuva: Mikko Karppinen
einäsalmikodin historiassa on viimeiset parikymmentä vuotta eletty ilman lastenkodin käytössä ollutta omaa
autoa. Tämä on mahdollistunut, kun ajot on
toteutettu henkilökunnan omilla autoilla.
Syksyn aikana vakavammanlaista autokuumetta alkoi nousta työntekijöiden keskuudessa, koska nykyisellään henkilökunnassa
on paljon myös ajokortin omaavia autottomia työntekijöitä. Marraskuun 24:nä päivänä
kaksi vuotta liikenteessä ollut Toyota Corolla
Verso, joka on ensikilometrinsä matkannut
Nokian seudulla, siirtyi pitämään kotipaikkaa Oulun Hietasaaressa. Auton kyyditsee
tarvittaessa seitsemää henkilöä kerrallaan.
Tässäkö tulevaisuuden Räikkönen?
T
Kuva: Titta Räisänen
ulevaisuuden formulalupaus Otto
Raitio vieraili toukokuussa lahjoittamassa Heinäsalmikodin nuorille sponsoriensa eteenpäin lahjoitettavaksi antamia lahjaja alennuskortteja. Kaudella 2010 Otto on kilpaillut KF2 –sarjassa Suomessa ja maailmalla.
Otto on aloittanut kartingharrastuksensa jo
seitsemänvuotiaana ja nuorella miehellä ainakin tavoitteet ovat selvillä tulevaisuuden
suhteen. Heinäsalmen väki toivottaa Otolle
onnea matkaan matkalle kohti unelmaansa.
Turvallisuutta Heinäsalmeen
A
uta Lasta ry aloitti syyskuussa yhteistyön turvallisuuspalveluja tarjoavan Entersec Oy:n
kanssa. Heinäsalmikodissa on jo vuodesta 2001 alkaen ollut käytössä hälytyspainike vartiointiliikkeeseen uhkatilanteiden varalta. Myös Heinäsalmen
kiinteistöjen sarjoitettu palovaroitusjärjestelmä on
ollut yhteydessä vartiointiliikkeeseen. Vuoden 2010
aikana Heinäsalmen turvallisuutta parannettiin lisäämällä alueelle liiketunnistimia murtosuojausta varten. Lisäksi Heinäsalmen alueella toteutettiin kameravalvontajärjestelmä. Uusi kamerajärjestelmä lisää
niin lasten kuin henkilökunnankin turvallisuutta ja
oikeusturvaa, kun mahdolliset ilkivaltateot ja uhkatilanteet tallentuvat valvontajärjestelmään. Lisäksi jo pelkkä tietoisuus järjestelmän olemassaolosta
on omiaan rauhoittamaan levottomuutta ja ehkäisemään ilkivaltaa. Kameravalvonta suojaa aluetta myös
luvattomilta kulkijoilta ja häiriköiltä. Kameravalvonta on toteutettu yksityisyyden suojaa kunnioittaen
ja siitä on annettu selvitys tietosuojavaltuutetulle.
20
Auta Lasta ry mukaan SOS-lapsikylä ry:n
tutkimushankkeeseen
K
ansainvälinen SOS-lapsikyläorganisaatio on saanut EU:lta rahoituksen tutkimushankkeelle lapsen oikeuksien toteutumisesta ja itsenäistymisen tukemisesta sijaishuollossa.
Tutkimuksessa haetaan sijaishuollossa olleiden
omakohtaisten kokemusten kautta lisätietoa siihen, millainen tuki nuorten itsensä mielestä olisi
itsenäistymisvaiheessa tärkeää ja millaisia puutteita he omalla itsenäistymispolullaan ovat kohdanneet. Tutkimus toteutetaan Suomen lisäksi Albaniassa, Puolassa ja Tsekissä. Nuorten haastattelut toteutetaan vertaisryhmätutkimuksena, jossa
ensin koulutetaan kymmenen suomalaisnuorta
haastattelijoiksi ja jotka tämän jälkeen haastattelevat sataa sijaishuollon asiakkaana ollutta nuorta. Suomen SOS-lapsikylä ry on kutsunut hankkeen kumppaneiksi kotimaisista lastensuojelujärjestöistä Auta Lasta ry:n lisäksi Ehjä ry:n, Lauste ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n ja Mannerheimin
lastensuojeluliiton.
PÄTKÄ ELÄVÄÄ ELÄMÄÄ
Ruokasalissa istuimme samaa pöytää,
puheenaihetta ei ollut vaikea löytää.
Mitäpäs muuta kuin ihmettelemään säätä,
istui Heikki minua vastapäätä.
Hän katsoi minua suoraan silmiin, tallentui ilme
sieluni ”kaitafilmiin”. Rakkautta kun ei voi rahalla
ostaa, mieleni teki hänet syliin nostaa, rutistaa
hellästi välittämällä, tukea kanssaelämällä.
Muiden kuvaillessa koulumatkaa, siitä
oli helppo juttua jatkaa. Jotkut tulivat vain
aidan yli, kertoivat miten tärkeä heille on
äidin syli.
Mieleeni jäi tuo pieni hetki tehdä pojan sieluun
pieni retki, kuunnella tuota vakavaa juttua, siinä
on aikamme hengestä jotakin niin tuttua.
Oli Heikki myös aikoinaan kullanmuru,
mutta mieleni täytti suuri suru hänen
kertoessaan minulle pöydässä tässä, mikä
tärkeää on elämässä.
Syytä meillä on suureenkin huoleen, liian monet
jäävät tiepuoleen kun eivät yksin jaksa enää, tuntevat
muiden näyttävän heille vain ”pitkää nenää”.
Kari Miettunen
Heikin elämässä oli ikävä lisä kun hänet
jättivät äiti ja isä. He eivät voineet riittävää turvaa
antaa, siksi perhekoti hänestä tänään huolta kantaa.
21
LOST IN SYÖTE
Lions Club Oulu -Raatti tarjosi avustuksellaan jo neljäntenä
vuotena peräkkäin Heinäsalmikodin nuorisolle eräretkimahdollisuuden. Vuoden 2010 leirin toteuttajia olivat lastenkodin
tytöt kolmen ohjaajan kanssa. Leiri toteutettiin Ison Syötteen
maisemissa mökkeillen, kuntoillen ja tunturiluontoon tutustuen. Reissuilla, kuten myös tällä kertaa, sattuu ja tapahtuu
monenlaista. Seuraava reissukuvaus on lähtenyt Pian ja Sallan kynästä. Kuvat on ottanut Salla.
R
eissua edeltävänä iltana ohjaajat
huolestuttivat nuoret uskottelemalla, että lähtisimme vaeltamaan jo varhain
aamulla kello viiden aikaan otsalamppujen kanssa.
Perjantaina pakkasimme loput tavarat peräkärryyn ja autoihin ja lähdimme
ajamaan Syötettä päin. Kävimme matkalla kahvilla ja saavuimme mökille. Osa jäi
odottamaan mökille ja osa kävi hakemassa avaimen. Jotkut alkoivat jo hermostua
kun avainta ei kuulunut. Oli kylmää ja väsytti, jouduttiin odottamaan ainakin puoli
tuntia! Kun porukka saapui avaimen kanssa, aloimme purkaa lastia. Mökki oli mukavan tilava, saimme kaikille hetken sovittelun jälkeen mieleiset nukkumapaikat. Osa
kävi lenkillä lähiympäristössä. Katsoimme
telkkaria ja söimme iltapalaa.
Aamulla saimme nukkua kuitenkin pitempään ja söimme rauhassa aamupalan.
Sitten pakkasimme reput ja lähdimme ajamaan vaellusreittiä päin. Meillä oli kartat ja
navigaattori mukana, mutta silti lähdimme
22
pariin otteeseen väärään suuntaan. Tulimme siihen tulokseen, että navigaattoreihin
ei ole aina luottamista. Perässä tulevassa
autossa hoksasimme, että ajoimme päinvastaiseen suuntaan, mihin oli tarkoitus.
Sitten me soitimme edellä ajaville, että pysähtyisivät. Siinä hetken selitettyämme he
uskoivat, että suunta ei ollut oikea ja loppujen lopuksi pääsimme perille.
Lähdimme vaeltamaan. Vastaan tuli ulkomaalaisia marjanpoimijoita ja hylättyjä
metallisia marjapoimureita. Maa oli vähän
kosteaa ja välillä hieman mutaista. Maisemat olivat hienot. Ensin pysähdyimme
pienelle mökille. Söimme jotain pientä, ja
vaihdoimme trangian kantajaa. Osa otti kuvia ja kävi vessassa. Sitten jatkoimme matkaa ja saavuimme Latolammelle. Siellä oli
todella upea suomaisema: Kirkkaita värejä.
Ja karpaloita. Sieltä tuli hyviä kuvia.
Pysähdyimme eräälle nuotiopaikalle tekemään ruokaa. Odotimme hetken, että
edelliset retkeilijät lähtivät, jotta saimme
nuotiopaikan. Kaksi ihmistä valmisti yh-
dellä trangialla itselleen ruoan. Mukana
oli nuudeleita, tonnikalaa ja valmiskeittoja. Osa ei ollut ennen käyttänyt trangiaa, mutta jokainen pari sai sen kasattua ja
sytytettyä. Ripsi hieman vettä, mutta onneksi jokaiselle oli sadetakki, niin se ei paljoa haitannut. Tonnikalasta ja nuudeleista
meinasi vaan tulla kalakeittoa! Vahinko, että kahvit unohtuivat mökille. Onneksi ohi
kulkevat ihmiset olivat ystävällisiä, ja saimme sumpit. Lopuksi kasasimme tavarat ja
lähdimme jatkamaan matkaa.
Tulimme purolle, pesimme siinä ruokaastiat ja täytimme vesipullot sekä vaihdoimme trangian kantajaa. Sitten lähdimme kävelemään eteenpäin. Yritimme jossain välissä katsoa kartasta, missä olemme
ja missä olisi seuraava mahdollinen levähdyspaikka. Jouduimme siinä kohtaa vähän
arpomaan, koska opasteet reitillä eivät olleet kovin tarkkoja. Reitti kävi melko hankalakulkuiseksi. Lopuksi löysimme hyvän
paikan, johon istuuduimme nauttimaan
kahvia. Puuhastelimme luontoaiheisia tietotehtäviä, joita ohjaajat olivat meille suunnitelleet. Ne saatiin äkkiä tehdyksi, ja vain
muutamaan kohtaan ei tiedetty vastausta.
Ennen kuin lähdimme kävelemään loput reitistä autoja kohti, yritimme arvioida
kuinka pitkä matka meillä on vielä jäljellä.
Se oli hankalaa.
Kuljimme siinä tovin ja väsymys alkoi itse
kullakin painamaan päälle. Vihdoin näimme tien: olimme perillä. Tai ei sittenkään.
Saavuimme neljän-tienristeykseen eikä
opastuksia tai tienviittoja ollut missään.
No osa meni toiseen suuntaan ja osa toiseen selvittääkseen, missä olimme. Mutta
ei näkynyt taloja tai tienviittoja. Ei mitään.
Ohjaaja soitteli Syötteen kansallispuistoon.
Se soitti taksiin, että tulisi hakemaan meitä,
tai neuvoisi, missä mahdollisesti olimme.
Taksista annettiin paikallisten ihmisten numeroita, jotka tuntevat alueen ja josta voisimme kysyä neuvoa. Sitten ohjaaja soitteli paikallisille ihmisille. Hekään eivät vissiin
osanneet tarkalleen sanoa, missä olimme.
Sillä aikaa kun ohjaaja viimein soitti hätäkeskukseen, yksi nuori oli löytänyt hyvän
matkan päästä pariskunnan autoilemassa.
He osasivat kertoa olinpaikkamme. Ja vihdoin osasimme kertoa, mistä taksi tulee
meidät hakemaan.”Oli alkanut jo hämärtää.
Meillä oli huono tuuri. Taksikuski oli viemässä meitä ensin väärään paikkaan, vaikka sanoikin tietävänsä tien meidän autoille. No hän sitten soitti neuvoa. Olimme ajaneet varmaan jotain 80 km kun vihdoin ja
viimein saavuimme mökille. Kello oli jo paljon. Sovimme, että ensin viedään mökille
porukka, ja sitten jotkut käy noutamassa
autot. Kaksi ohjaajaa sitten lähti hakemaan
autoja ja yksi nuori halusi mukaan. Loppumatka sujuikin yllättäen hyvin.
Kaikki olivat uupuneita päivän rehkimisen jälkeen. Joillakin oli ymmärrettävästi
pinna vähän kireällä. – Ei ikinä enää tyttöjen kesken vaeltamaan!” Sauna lämmitettiin ja osa kävi suihkussa. Iltapala maistui
hyvin. Osa meni melko pian nukkumaan ja
yö sujui rauhallisesti.
Aamulla nukuttiin pitkään. Aamutoimien
jälkeen rupesimme pakkaamaan tavaroita
autoihin ja siivoilemaan mökkiä. Kun kaikki
oli mallillaan, aloimme tehdä lähtöä. Hieman oli ongelmia mökin lukkojen kanssa. Ovet kuitenkin saatiin lukkoon, ja lähdimme palauttamaan avainta. Sitten kohti Heinistä.
Saimme luvan käydä matkalla vielä Hesessä syömässä, vaikka ensin mieleen juolahti, että se ei välttämättä onnistu, sillä
varat olivat vähissä, johtuen edellispäivän
taksikyydin hintavuudesta. Täytyy sanoa,
että oli mukava nähdä viimein Heiniksen
portti.
Matka oli onnistunut, vaikka sattuikin
muutamia vastoinkäymisiä. Oli mukavaa,
eikä kenellekään sattunut mitään suurempia. Opimme reissussa monta asiaa. Ja kaikki pääsivät ehjin nahoin takaisin Heinäsalmeen, yhtä kokemusta rikkaampana!
23
Seimen lapsi
Aamuun herään ajatuksiani kokoon kerään, selailen lehtiä mieltä painaa,
pitäisi työhönkin ehtiä. Otsikot kertovat kolkkoa kieltä kaupungissa on
ryöstetty vanhus, maalla auto suistunut tieltä. Masentavaa heti aamulla lukea
miten tunteen voisikaan sanoiksi pukea. Käännän sivua, sinne häipyi sen
sivun paha, huomaan miten joulurauhaa värittää raha. Silmilleni hyppäävät
tuotteet, värit ja hinnat miten joulua tulvillaan ovat ihmisten rinnat ostamaan
lapsille jouluonnea tuhlaamaan tavaraan monia tonneja. Pysähtyvät pyörät,
loppuu koulu, nythän on koittanut vihdoin joulu, lahjojen aika mieli ehkä
hieman haikea, kiireiselle ihmiselle aika on vaikea. Pitäisi siivota, ostaa lahjat
ja laittaa ruokaa, mistä apua moni äiti huokaa kun lapset hereillä iltamyöhään
kukkuu ja isäntä sohvalla rauhassa nukkuu. Vielä jouluun muutama päivä
jospa se sitten haihtuisi huolten häivä, kun vaiennut on tämä markkinahuuma,
joulusauna odottaa kuuma. Luen lehteä, luon päivästä itselleni päivän
maailmankuvaa miten kansoille julistetaan joulurauhaa, aseet ympäri
maailmaa pauhaa. Ei rahalla rauhaa ostaa voi, näin monet sisällänsä
ennakoi, kun pitäisi hiljakseen itseensä tehdä matkaa, tunne valtaa tästä on
mahdotonta eteenpäin jatkaa. Tuntuu kuin juhlasta puuttuisi sankari
kokonaan, ei seimenlapsesta tietoakaan.
24
Istun autossa lähellä Oulua, kuuntelen radiosta joululauluja ja tositarinaa
pikku-Emmistä, joka omalla tavallaan on pudonnut remmistä. Siinä päiväkodin
lattialla polvillaan Emmi seimen hahmoja siirtelee, mielikuvaa
joulunsankarista mieleensä piirtelee. Kello käy on koittanut lapsien kotiin
nouto, Emmillä sydämessään tunne outo. Tännekö yksin jouluksi jään kuvia
seimenlapsesta piirtelemään. Lähtevät lapset vanhempiensa kanssa
käsityksin, pian Emmi huomaa olevansa aivan yksin. Siinä kontallaan seimen
luona hän hiljaa reppuaan availee, kaivaa esiin oman nallen, tuumii itsekseen
suosiolla, siinä Jeesuksen vierellä on nalleni hyvä olla. Sitten hoitaja Emmiä
kohti katseensa kääntää itsekseen hiljaa itkua vääntää, ei Emmiä tänään
nouda kukaan, rutistan syliin ja otan hänet mukaan. Oli matkan päämäärä
ensikoti, Emmi matkasi takapenkillä mistä hän hoitajalle sanoi: Ei
Jeesuksella ollut mitään hätää kun Isä piti hänestä huolta. Syvälle hoitajan
sydämeen painuivat pikku-Emmin ajatukset, joulunlapsi parhaasta päästä,
ensikodissa miltei yksin, Joulunherran kanssa käsityksin.
Kuulen uutisia joulupadoista, viestejä perheistä monista sadoista joiden
joulua sävyttää arki karu, ai hallinnassa ole jokainen naru. Ovat vanhemmat
vuosia vailla työtä, se vaivaa heitä pitkin päivää ja yötä. Ei heitä saavuta
muoti ja raha päällänsä vain paitariepu paha. Heiltäkin on hetkeksi loppunut
koulu koittanut juhla, saapunut joulu. Kävelen katua katsellen suurta
ihmismassaa mieltäni suuresti näkymä rassaa. Mennään vauhdilla sinne
tänne millekähän uhrasitte elämänne. Kaupoissa kaikuvat jouluiset sävelet
miltei minne tahansa kävelet. Jouluvaloja, kirkkaita tähtiä, voi kun pitäisi vielä
tuonnekin ehtiä hankkimaan lahjaksi pöytäliina niin lakkaisi hetkeksi sekin
piina. En ajattele ihmistä millään pahalla, mutta säälittää kun joulua ostetaan
rahalla koetetaan hyvittää lahjoilla kokonainen vuosi, ei sellaista koskaan
todellinen joulurauha suosi. Autoja täynnä kaupungin kadut mielikuvissa
sekaisin faktat ja sadut. Odottavat autot vihreää valoa, ihailee kuljettaja
jouluista taloa miettien ajanko oikeaa kaistaa ja milloin voisi kotona rauhassa
kinkkua paistaa. Juhlan hahmo on joulupukki joka postilaitoksen lähes
kokonaan tukki, ajelee porolla istuen pulkassa mikä on vialla joulun juhlassa.
Lisäksi vielä tonttuhahmoja ikkunoiden takana, tulee mieleen väistämättä
pensaikon pakana, joka noitien avulla taudistansa parantuvan luulee riippuen
paljolti siitä mistäpäin tuulee. Käännyn vielä ja heti huomaan miten vanhus
yksin kassejaan kantaa, oman osuutensa markkinahuumaan antaa. Syvällä
sisälläni on ajatus hyvä, ehkä sittenkin pieni tiedon jyvä. Miten kotiinsa
selviää yksin tuo harmaahapsi, mutta missä on meiltä seimenlapsi.
Teksti ja kuva: Kari Miettunen
25
SIKKE, TUHISEVA SIILI
Olipa kerran pieni siilinpoika nimeltä Sikke. Sikke
asui metsässä, pesässä lehtien alla. Siken perheeseen
kuului Siken lisäksi isä, äiti, isosiskosiili, isovelisiili ja
vauvasiili.
Kesä oli jo mennyt ja syksykin oli pitkällä. Sikke leikki
siilikavereittensa kanssa. Välillä ne kävivät etsimässä syötävää. Madot, koppakuoriaiset ja pehmeät
hedelmät olivat siilikaverusten herkkua. Mutta
Sikke piti kaikkein eniten viinirypäleistä – se oli oikea
viinirypäleahmatti.
26
sitä jännitti mennä sinne. Rohkeasti Sikke kuitenkin
taapersi kauppaan ja kyllä se olikin ihmeissään kaikesta näkemästään. Osa ihmisistä säikähti kaupan
käytävillä lyllertävää siiliä ja ne yrittivät potkaista
sitä. Onneksi kaupassa oli myös kilttejä ihmisiä, jotka
ostivat Sikelle ruokaa ja paijasivat sitä nenästä ja
mahasta. Ja siitähän Sikke tykkäsi eikä pistänyt
piikeillään ketään.
Kerran Sikelle tuli valtava viinirypälenälkä ja kun se ei
löytänyt yhden yhtäkään viinirypälettä lähitienoolta,
se päätti lähteä hakemaan niitä KAUPASTA.
Aikansa kaupassa oltuaan Sikke kipitteli ihmisten
mukana ulos. Kotipesään tultuaan Sikellä oli paljon
kerrottavaa seikkailustaan ihmisten maailmassa.
Siken sisarukset olisivat myös halunneet lähteä
katselemaan maailmaa. Alkoi kuitenkin sataa lunta
ja kaikkien siilien oli aika käydä talvilevolle.
Onneksi Siken kotipesän lähellä oli myös kauppa.
Sikke ei ollut koskaan ennen käynyt kaupan sisällä ja
Tarinoivat Eväsrepun 4–5-vuotiaat
Auta Lasta -joulukortteja 2000-luvulta
Painettuja lasten taiteilemia Auta Lasta -JOULUKORTTEJA
voi tilata Auta Lasta ry:n toimistosta hintaan 0,80€/kortti.
Hinta sisältää toimituskulut.
27
Auta Lasta ry
kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita
kuluneesta vuodesta sekä toivottaa
menestystä vuodelle 2011
28