docLuottamuspaikkaneuvottelijan opas VALMIS
download 
Report Transcription
Luottamuspaikkaneuvottelijan opas VALMIS
Vihreä luottamuspaikkaneuvottelijan opas Lasse Miettinen (toim.) 1 Sisällys Saatteeksi Muistilista: päätettäviä asioita Luottamuspaikkaneuvottelut Kuka tai ketkä neuvottelevat vihreiden puolesta? Neuvottelijan tai neuvotteluryhmän nimeäminen Neuvottelijan nyrkkisäännöt Liittoutuminen Paikkajaon matematiikka Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen Sisäinen luottamuspaikkojen jako Luottamuspaikkajaon kriteerit Paikkajaosta päättäminen Kokemuksia paikkaneuvotteluista ”Kuinka kammeta vihreät vallan kahvaan” ”Kaksi epäonnistumista luottamuspaikkaneuvotteluissa” ”Neuvottelukokemuksia pienkaupungista” ”Hyvällä liittoutumisella hyvään lopputulokseen” ”Ensikertalaisen kokemuksia pienestä kunnasta” ”Ansoja ja mahdollisuuksia neuvotteluissa” ”Paikkaneuvotteluihin valmistautuneena” Liite: laskentaesimerkkejä Laskuesimerkki paikkajaosta kahden ryhmän välillä Mikä on paras koko liittoumalle? Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin ja toimielimiin 2 3 5 6 6 6 7 8 10 12 15 15 17 20 20 21 22 23 24 24 25 27 27 29 30 30 Saatteeksi Kunnallisvaalien jälkeen jokaisen vihreän yhdistyksen ja uuden vihreän valtuustoryhmän haaste on vaalituloksen muuttaminen paikoiksi kunnan luottamustoimielimissä: kunnanhallituksessa, lautakunnissa ja niin edelleen. Tämä prosessi kattaa sekä luottamuspaikkaneuvottelut, jotka käydään puolueiden välillä, että sisäisen luottamuspaikkajaon, joka tarkoittaa neuvotteluissa saatujen paikkojen jakamista oman puolueen sisällä. Tämä opas on tarkoitettu vihreiden yhdistysten, valtuustoryhmien ja neuvottelijoiden tueksi paikkaneuvottelujen ja paikkajaon prosessissa. Oppaan tekstejä ja oheistaulukoita ovat olleet laatimassa Ari Heikkinen, Sirpa Hertell, Risto Kankaanpää ja Jouni Vauhkonen sekä kahdeksan kokenutta neuvottelukonkaria, jotka jakavat kokemuksiaan paikkaneuvottelujen käänteistä jäljempänä tässä oppaassa. Suuri kiitos kaikille kirjoittajille! Kenelle tämä opas on tarkoitettu? Opas on tarkoitettu periaatteessa kaikille luottamuspaikkaneuvottelujen ja sisäisen paikkajaon kanssa tekemisissä oleville vihreille toimijoille: neuvottelijoille, kunnallisjärjestöjen hallituksille ja valtuutetuille. Varoitus! Muista kuitenkin, että kaikki täällä sanottu ei päde kaikissa kunnissa ja kaikenkokoisissa valtuustoryhmissä: Isoimmissa kaupungeissa ja isoimmissa vihreissä valtuustoryhmissä vihreillä on oma, vakiintunut neuvottelu- ja paikkajakokäytäntönsä, eikä opas ole siksi ensisijaisesti heille tarkoitettu – paitsi referenssiksi, jota vasten peilata ja kehittää omia käytäntöjä. Pienissä kunnissa, joissa vihreillä on vain yksi valtuutettu eikä mahdollisesti lainkaan toimivaa yhdistystä, monet oppaassa kuvatut prosessit voivat olla tarpeettoman muodollisia ja/tai raskaita – tällöin saa reilusti keventää ja karsia. Ylipäänsä muista opasta lukiessasi: tämä ei ole lopullinen totuus eikä kuvattu menettelytapa ole ainoa mahdollinen. Sovella, karsi ja muokkaa tarpeen mukaan, oman kuntasi/ yhdistyksesi/valtuustoryhmäsi olosuhteisiin sopivammaksi! Paikkajakoneuvottelut ja paikkajakoneuvottelu Tässä oppaassa käsitellään kahta asiaa, jotka liittyvät toisiinsa, mutta on silti tärkeää osata pitää erillään: Aina kun puhutaan neuvotteluista (paikkaneuvotteluista, neuvotteluryhmästä, mneuvottelijoista...), kyse on muiden puoluedien kanssa käytävistä neuvotteluista, joissa ratkaistaan, montako lautakunt-, kunnanhallitus- jne. paikkaa kukin ryhmittymä saa. Sisäinen paikkajako puolestaan tarkoittaa prosessia jolla neuvotteluiden tuloksena vihreille saadut paikat jaetaan oman väen kesken. Paikkaneuvottelujen tarkoitus Luottamuspaikkaneuvottelujen tavoitteena on saada mahdollisimman monta paikkaa Vihreille. Tälläkin tavalla toteutetaan vaalien tuloksen mukaista äänestäjien tahtoa, laskemisessa ja neuvottelemisessa ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Siinä vain toimeenpannaan kuntalaissa määrättyä periaatetta: paikat on jaettava vaalien tuloksen mukaisesti. Tämä periaate koskee myös valtuuston, kunnanhallituksen, lautakuntien ynnä muiden toi- 3 mielinten puheenjohtajuuksia ja varapuheenjohtajuuksia. Puheenjohtajuudet menevät toki käytännössä suurimmille puolueille. Tarvitaan aika monta valtuutettua, että Vihreät saavat esim. jonkin lautakunnan puheenjohtajuuden. Tavoitetta ei kuitenkaan kannata haudata: valtuutettujen määrän kasvaessa yhä useammassa kunnassa tulee mahdolliseksi tavoitella keskeisiä pj-paikkoja. Menestystä neuvotteluihin! Tiina Elo ja Lasse Miettinen 4 Muistilista: päätettäviä asioita Paikkaneuvottelut ja -jako edellyttävät lukuisia päätöksiä vihreältä paikallisyhdistykseltä ja/tai valtuustoryhmältä. Osa näistä päätöksistä on tehtävä jo ennen vaaleja. Luottamuspaikkoihin liittyvät vihreiden sisäiset päätökset ja toimet voidaan tiivistää seuraavasti. Nämä vaiheet käydään jäljempänä oppaassa läpi tarkemmin. Ennen vaaleja Paikallisen vihreän kunnallisjärjestön yleiskokouksessa: • päätetään, miten neuvottelija(t) valitaan • päätetään, millä kriteereillä neuvotteluissa saadut luottamuspaikat jaetaan ja miten niiden jaosta päätetään • valitaan mahdollinen sisäistä luottamuspaikkajakoa valmisteleva työryhmä. Ennen vaaleja tai heti vaalien jälkeen • Kartoitetaan ehdokkaiden ja muiden kiinnostuneiden luottamuspaikkatoiveet. Tämän voi tehdä ennen vaaleja varsinkin paikkakunnilla, joilla vihreiden voi odottaa saavat edustajan (lähes) jokaiseen toimielimeen, muualla on ehkä hyvä odottaa vaalien tulosta. • Nimetään neuvottelija(t) siten kuin ennen vaaleja päätettiin (jos myös itse nimeämistä ei tehty jo ennen vaaleja). Neuvottelujen jälkeen • Tehdään esitys neuvotteluissa saatujen luottamuspaikkojen jakamisesta (siten kuin ennen vaaleja sovittiin – yleensä tämän esityksen tekee kunnallisjärjestön yleiskokous) • Vihreä valtuustoryhmä vahvistaa paikkajakoesityksen • Paikkajako sinetöidään valtuustossa Neuvotteluprosessi Ari Heikkisen mukaan: 1) Ensin todetaan vaalien tulos 2) Selvitetään oman väen kiinnostus: mihin luottamuspaikkoihin valtuutetut ja muut ehdokkaana olleet toivoisivat pääsevänsä 3) Määritetään muiden puolueiden kanssa neuvotellen, mitä paikkoja voisi olla tulossa 4) Otetaan huomioon tasa-arvolain vaatimukset sekä oman porukan kesken sovitut periaatteet päätettäessä, ketä mihinkin tehtävään tarjotaan (usein otetaan huomioon henkilökohtaiset äänimäärät, pätevyys, sopivuus, tasapuolisuus) 5) Käydään muiden puolueiden kanssa neuvottelut loppuun: tarvittaessa liittoudutaan jonkin toisen puolueen kanssa 6) Vahvistetaan neuvottelujen tulos valtuustossa Vaalien jälkeen • Asetetaan neuvottelutavoitteet (vaalituloksen ja muun tilannearvion pohjalta). • Käydään neuvottelut muiden puolueiden kanssa. 5 Luottamuspaikkaneuvottelut Kuka tai ketkä neuvottelevat vihreiden puolesta? Muiden puolueiden kanssa käytäviä luottamuspaikkaneuvotteluja varten on välttämätöntä nimetä neuvottelija tai neuvotteluryhmä. Jos vihreä valtuustoryhmä koostuu yhdestä valtuutetusta, on pääsääntöisesti selvää, että tämä valtuutettu toimii neuvottelijana joko yksin tai yhdessä esimerkiksi paikallisen vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtajan kanssa – ellei sitten läpipäässyt valtuutettu ole uusi toimija ja paikkakunnalta löytyy monissa neuvotteluliemissä keitetty vihreä konkari, jolle valtuutettu on valmis antamaan neuvotteluvaltuudet. Isommassa kunnassa / valtuustoryhmässä on hyvä valita muutama ihminen vastaamaan neuvotteluista. Mielekkäintä lienee asettaa yksi tai kaksi neuvottelijaa ja mahdollisesti näiden tueksi 1–3 kokenutta ihmistä, jotka yhdessä muodostavat neuvotteluryhmän. On yleensä järkevää huolehtia, että neuvotteluryhmässä on • kokemusta puolueiden välisistä neuvotteluista • valittu(ja) valtuutettu(ja) • ehdokkaat asettaneen paikallisen vihreän yhdistyksen (kunnallisjärjestön) puheenjohtaja Taitavat neuvottelijat voivat vielä vaalien jälkeen hieman parantaa tulosta, kun taas huonolla liittoutumisella tai liittoutumattomuudella voi menettää paljonkin! Neuvottelijan tai neuvotteluryhmän nimeäminen Muodollisesti neuvottelut käydään valtuustoryhmien välillä (siis nimenomaan uusien valtuustoryhmien – paikkaneuvottelujen tuloshan vahvistetaan uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa). Siksi ainakaan koko neuvotteluryhmää ei voida yleensä nimetä ennen vaaleja, kun ei vielä tiedetä, keitä uudessa valtuustoryhmässä on. Hyvissä ajoin ennen vaaleja tulee silti vähintään päättää, miten neuvottelijat valitaan. Nimeääkö neuvottelijat: uusi valtuustoryhmä järjestäytymiskokouksessaan? Jos näin tehdään, kokous on syytä pitää mahdollisimman pian vaalien jälkeen. kunnallisjärjestön hallitus kokouksessaan tai yhteiskokouksessa uuden valtuustoryhmän kanssa? Tämäkin on mahdollista, koska neuvottelijoiden nimeäminen on toimeenpanoon liittyvä asia, ja siten siitä voi päättää toimeenpanovaltaa käyttävä toimielin, eli hallitus. Päätös tästä on järkevintä tehdä vihreän paikallisyhdistyksen (kunnallisjärjestön) yleiskokouksessa ennen vaaleja, jotta tämäkin asia on sovittu hyvissä ajoin. Ainakin isoimmissa kaupungeissa saattaa olla tarve varautua neuvotteluihin erityisen hyvissä ajoin etukäteen. Tällöin voi olla järkevää suorittaa myös itse neuvottelijoiden valinta yleiskokouksessa ennen vaaleja, ei siis vain päättää siitä, miten vaalien jälkeen asia hoidetaan. Alla on lueteltu asiat, jotka on syytä käydä läpi ja ratkaista. Vaikka nämä voivat tuntua detaljeilta, on kuitenkin tärkeää, että asiat on sovittu etukäteen. Vaalien jälkeen kenelläkään 6 ei yleensä ole aikaa eikä energiaa miettiä tällaisia. A) Kuka/ketkä neuvottelevat? • vaihtoehto 1: tietyt henkilöt (1–2 hlöä) ovat viran puolesta neuvottelijoita (esim. uuden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja) • vaihtoehto 2: tietyt henkilöt (1-2 hlöä) ovat viran puolesta neuvottelijoita (kuten edellä), lisäksi neuvotteluryhmän nimeävä kokous valitsee muutaman muun henkilön ryhmään • vaihtoehto 3: neuvotteluryhmän nimeävä kokous valitsee, ketkä parhaaksi näkee, kukaan ei ole automaattisesti viran puolesta ryhmässä B) Yksi neuvottelija vai useamman hengen neuvotteluryhmä? • jos kyse on pienestä kunnasta / yhdistyksestä / valtuustoryhmästä, yksi neuvottelija voi riittää • kaksi neuvottelijaa (esim. uuden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja yhdistyksen puheenjohtaja) voi olla myös hyvä ratkaisu • 4–5 henkeä alkaa olla maksimi neuvotteluista vastaavalle ryhmälle Neuvottelijan nyrkkisäännöt 1 Ole valmis – heti Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat monessa kunnassa heti, nopeimmassa tapauksessa jo vaalien jälkeisenä maanantaina tai tiistaina. Siksi vihreiden tulee olla heti vaalien jälkeen valmiina ja kaikkien omien päätösten tehtynä! 2 Tunne neuvotteluasetelma Jos neuvottelijat on nimetty jo ennen vaaleja, näiden kannattaa aloittaa valmistautuminen hyvissä ajoin. Vaikka neuvottelijat nimettäisiinkin vasta heti vaalien jälkeen, kannattaa silti jo ennen vaaleja tehdä laskelmia / laskuharjoituksia esim. pohjautuen edellisten eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien tulokseen. Paikkamäärät muuttuvat harvoin radikaalisti, joskin varsinkin kuntaliitosten myötä tilanne on hankalampi ja voi tulla yllätyksiä. 3 Tunne paikallinen neuvottelukulttuuri Jokaisella paikkakunnalla on oma kulttuurinsa ja vakiintuneet käytännöt, kuinka luottamushenkilöpaikkaneuvottelut hoidetaan. Jollei ole aikaisemmin ollut neuvotteluissa mukana, täytyy ensin selvittää prosessin kulku. Siksi on tärkeää, että neuvotteluissa olisi tukena aikaisempaa neuvottelukokemusta omaava vihreä. Jos kuitenkin joutuu aloittamaan aivan puhtaalta pöydältä, on hiukan sokkona otettava yhteyttä eri puolueiden paikallisiin johtohenkilöihin varmistaakseen pääsynsä mukaan neuvotteluihin. Tällöin on ehdottomasti syytä olla yhteydessä oman piirin toiminnanjohtajaan ja tarvittaessa puoluetoimistoon, jottei joudu hyppäämään neuvottelujen ohjaksiin ilman taustatukea! Apua neuvotteluihin? Oman piirin toiminnanjohtaja voi usein auttaa. Piirijärjestöjen työntekijöiden yhteystiedot löydät osoitteesta: www.vihreat.fi/ piirijarjestot Puoluetoimistolla erityisesti kunnallisasioista vastaava kunta-asioiden sihteeri Tiina Elo ([email protected]) on käytettävissä tueksi neuvotteluja ja sisäistä paikkajakoa koskevissa kysymyksissä. 4 Varmista lautakuntien koko Lautakuntien koko määrittää varsinkin pienten ryhmien paikkamäärää. Pienet lautakunnat tarkoittavat yleensä suurten puolueiden etua: mitä pienempi lautakunta, sitä enemmän valtuustopaikkoja tarvitaan yhdenkin edustajan saamiseen. Pieniä luottamuselimiä 7 perustellaan usein kustannussäästöillä, mutta ne ovat myös raakaa valtapolitiikkaa. Kannattaakin pyrkiä perustelemaan laajan poliittisen edustavuuden tärkeyttä, jos lautakunnista uhkaa tulla niin pieniä, että kaikki paitsi suurimmat ryhmät jäävät niiden ulkopuolelle. 5 Muista neuvotella kaikki paikat – siis kaikki! Neuvotteluissa on muistettava vaatia kaikki valtuustokauden mittaan tulevat paikat jakoon. Joskus ne ”unohtuvat” ja tällöin valtuuskauden mittaan aukeavat paikat menevät ”itsestään selvästi” isoille ryhmille. Poliittisesti jaettavia toimielimiä ovat kunnanhallituksen ja valtuuston sekä lautakuntapaikkojen lisäksi myös jaostot, kunnallisten liikelaitosten johtokunnat, osakeyhtiöiden ja säätiöiden hallitukset jne. Erikseen on vielä organisoitava ylikunnallisten toimielimien – kuntayhtymien ja maakuntaliittojen – paikkajako, jossa pelivara on kuntalain asettaman suhteellisuusvaatimuksen (ks. luku Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen) takia pienempi. Yhden vihreän valtuutetun kunnissa vihreille saatetaan tarjota ainoastaan paikkoja keskusvaalilautakunnassa ja/tai tarkastuslautakunnassa. Näitä väheksymättä kannattaa kuitenkin pyrkiä saamaan paikkoja ”tärkeämpiin” lautakuntiin. Joissakin kunnissa on käytäntö, että jokainen valtuustoryhmä – myös yhden hengen – saa edustuksen keskusvaalilautakuntaan, mutta siihen ei pidä pelkästään tyytyä. Vaikkei kukaan vihreä tulisi valituksi valtuustoon, on silti mahdollista saada jokin luottamuspaikka – erityisesti, jos ehdokkaalla on ollut korkea henkilökohtainen äänimäärä. Esimerkiksi vuoden 2008 vaaleissa Taivassalon ainoa vihreä ehdokas sai kunnan neljänneksi suurimman äänimäärän, mutta se ei aivan riittänyt valtuustopaikkaan. Ehdokas sai silti lautakuntapaikan vaalien jälkeisissä neuvotteluissa. 8 6 Päätä tavoitteista Neuvotteluryhmän tai kunnallisjärjestön kokouksen on syytä sopia ennen muiden puolueiden kanssa neuvotteluihin menemistä omista tavoitteista: minkä luottamuselinten paikat asetetaan ensisijaisiksi ja minkä toissijaisiksi tavoitteiksi, jos jokaiseen toimielimeen ei saada paikkaa. Neuvotteluissa pyritään sitten ensisijaisesti toimimaan näiden tavoitteiden mukaisesti. Liittoutuminen Miten, miksi ja kenen kanssa? Paikkaneuvotteluihin on syytä suhtautua hyvin käytännöllisesti, ei omien mahdollisten mieluisten poliittisten kumppaneiden mukaan. On kylmästi laskettava, millaisten kumppaneiden kanssa oman paikkamäärän ja mahdolliset puheenjohtajuudet voi maksimoida. Varsinkin 1-3 valtuutetulla voi jäädä kokonaan ilman luottamuspaikkoja. Vain rasististen ryhmien kanssa liittoumia ei tehdä. Liittoutuminen on pienelle ryhmälle usein välttämätöntä, eikä sitä pidä aristella. Paikkajaon jälkeen tällaisen puhtaasti teknisen liiton muodostaneet ryhmät jatkavat taas omillaan ja riippumattomina. Koalitioita muodostettaessa kannattaa pyrkiä, jos mahdollista, tietyn kokoisiin liittoumiin, jotka tuovat matemaattisesti parhaat neuvotteluasemat: esimerkiksi 27-paikkaisessa valtuustossa hyödyllisimpiä ovat 4:n, 7:n, 11:n, 14:n ja 17:n valtuutetun koalitiot, jos täytettävänä on 7-paikkaisia toimielimiä. Tästä lisää luvussa Paikkajaon matematiikka. Paikkajako liittouman sisällä Usean ryhmän koalition on myös erityisen tärkeää sopia siitä, miten liittouman saamat paikat jaetaan liittouman sisällä. Tämä voidaan laskea samalla kaavalla kuin paikkojen jako liittoumien välillä tai sitten jollain muulla tavalla, esimerkiksi eri lautakuntia eri tavalla painottaen. Varsinkin jos koalitio saa vain yhden paikan kuhunkin lautakuntaan, joudutaan usein jakamaan varajäsenyyksiä: ryhmä A saa yhteen lautakuntaan varsinaisen jäsenen paikan, ryhmä B varajäsenen – ja toiseen lautakuntaan taas päinvastoin. Tämäkin sopimus on syytä tehdä kirjallisesti. Vaikka edes nimet paperissa eivät aina takaa, että kaikki kunnioittaisivat tehtyä sopimusta, se kuitenkin antaa ratkaisevasti paremmin selkänojaa kuin pelkkä suullinen sopimus. Valtuustosopimukset ja muu yhteistyö vaalien jälkeen Joskus liittoumiin liittyy yhteisiä valtuustoryhmien tai lautakuntaryhmien kokouksia sekä poliittisia sopimuksia esimerkiksi kunnan talouden kuntoon saattamisesta tai joidenkin asioiden edistämisestä (tätä kutsutaan usein valtuustosopimukseksi). Tällaisten sopimusten muotoilu on hyvin merkittävää vallankäyttöä ja näihin neuvotteluihin on valmistauduttava huolella, jotta omia tavoitteita tai muotoiluja saa mukaan. 9 Paikkajaon matematiikka Miten lasketaan puolueelle kuuluvat paikat? Periaatteessa kunnallisten luottamuspaikkojen jako on silkkaa matematiikkaa. Puolueelle kuuluu yhtä suuri osa kunkin lautakunnan tai vaikkapa kunnanhallituksen paikoista kuin sen osuus on valtuustopaikoista. Jos valtuustoryhmällä on vaikkapa kuudesosa valtuuston paikoista, sen tulisi saada kuudesosa paikoista myös jokaiseen lautakuntaan ja kunnanhallitukseen. Espoon pisteytysmalli Sirpa Hertell Espoossa on jo pitkään ollut käytäntönä, että paikkajako puolueiden kesken tehdään pistetyttämällä. Tässä lyhyt kuvaus mallista: Kaikki luottamuspaikat pisteytetään puolueiden välisessä paikkajakotoimikunnassa jo ennen vaaleja. Vaalituloksen selvittyä jaetaan puolueille äänimäärän perusteella kuuluvat pisteet ja tällä pistemäärällä saa sitten juuri oikean määrän luottamuspaikkoja. Kärjistäen voisi sanoa: vähemmän ”kalliita” puheenjohtajuuksia tai useampia edullisia varapaikkoja. Esimerkiksi vuoden 2004 vaaleissa pisteytys meni näin: Suhteellinen osuus vihreiden 9:llä valtuutetulla oli 13,433 % 67:sta valtuustopaikasta. Tämä osuus antoi kokonaispistepotista (yhteensä 2151 pistettä) vihreille 288 pistettä. Kokonaispistemäärä syntyy kaikkien luottamuspaikkojen yhteenlasketusta pistemäärästä. Esimerkkejä pisteistä: 10 Käytännössä asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Ainakin kolme ei-matemaattista tekijää vaikuttaa luottamuspaikkojen jakoon: 1) Paikoista ei äänestetä sokkona, vaan niistä neuvotellaan etukäteen puolueiden kesken. 2) Lautakuntien puheenjohtajuudet ja varapuheenjohtajuudet jaetaan erikseen. Kuudesosa valtuustopaikoista oikeuttaa matemaattisesti vain kuudesosaan lautakuntapaikoista, ei kuudesosaan puheenjohtajuuksista. 3) Valtuustoryhmät voivat liittoutua keskenään paikkaneuvotteluissa ja hakea näin parempia neuvotteluasemia. • Valtuuston pj 17, 1. vpj 13 ja 2.vpj 11 pistettä • Kaupunginhallitus pj 16 1. vpj 12 ja 2. vpj 10 • Kaupunkisuunnittelulautakunta pj 8, vpj 6, jäsen 5 ja varajäsen 2 pistettä Lähes kaikkia puheenjohtajuuksia ja kaupunginhallituksen paikkoja tavoittelee toki useampi puolue kuin paikkoja on. Jo ensimmäisellä jakokierroksella on neuvottelijoilla kuitenkin kohtuullisen realistinen käsitys puolueensa mahdollisesta paikkamäärästä erikokoisissa lautakunnissa edellisen kauden paikkojen ja uuden vaalituloksen pohjalta. Toiveet konkretisoituvat entisestään, kun lasketaan mihin omat pisteet oikeasti riittävät. Neuvottelujen jossain vaiheessa tunteet tietysti kuumenevat eivätkä pisteet ratkaise kaikkia ongelmia. Pisteytyksellä lopputulos on kuitenkin mahdollisimman oikeudenmukainen, eivätkä pienetkään puolueet jää ilman paikkoja. Myöskään puolueiden välinen liittoutuminen tai keskinäinen sopiminen ei toimi, koska jokaisella on oikeus saada pisteitään eli vaalitulosta vastaava määrä paikkoja. Luottamushenkilöpaikat täytetään valtuustossa suhteellisena henkilövaalina, jollei sopuun päästä etukäteen. Yleensä kuitenkin päästään, koska harva haluaa käydä pitkää äänestysrulettia valinnoista. Lisäksi neuvottelemalla on mahdollista vaikuttaa siihen, että puolueet saavat jaossa painotettua itselleen tärkeimpiä paikkoja. Tätä paikkajaosta sopimista kutsutaan luottamuspaikkaneuvotteluiksi. Näissä neuvotteluissa sovitaan, mikä puolue saa kuinka paljon paikkoja mihinkin kunnalliseen toimielimeen. Huolimatta siitä, että paikkajako käytännössä ratkaistaan neuvottelemalla, on välttämätöntä tietää, mitä meille laskennallisesti kuuluu, jotta osaa neuvotteluissa vaatia oikeita asioita! Yhteen paikkaan vaadittava valtuutettujen määrä Ensimmäinen asia, joka on hyvä hahmottaa, on minimimäärä valtuustopaikkoja, jolla voi vaatia, että lautakunta, kunnanhallitus tai muu puheena oleva toimielin ylipäänsä valitaan suhteellisella vaalilla. Tämä minimimäärä on sama kuin se laskennallinen luku valtuutettuja, jolla saa varmasti yhden paikan lautakuntaan. Ideana siis on, että vaatimus suhteellisen vaalin toimeenpanemisesta edellyttää taakseen vähintään sen kokoisen joukon valtuutettuja, että tällä joukolla on mahdollisuus menestyä ko. vaalissa – ts. että se saisi ainakin yhden paikan valittavaan toimielimeen. Laskukaava on tämä: yhteen lautakuntapaikkaan vaadittu valtuutettujen määrä = koko valtuuston paikkamäärä jaettuna toimielimen paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin. Jos siis valtuustossa on 35 valtuutettua ja täytettävänä on 7-paikkainen lautakunta, tarvitaan vähintään 5 valtuutettua (35 / (7 + 1) = 35 / 8 = 4,375 = ylöspäin pyöristettynä 5), jotta saadaan varmuudella yksi paikka lautakuntaan. Jos nämä 5 valtuutettua jätetään paikkaneuvotteluissa ilman paikkaa, joka heille laskennallisesti kuuluisi, he voivat vaatia asian valtuustossa suhteelliseen vaaliin, jossa he 5 äänensä voimalla väistämättä saavat yhden paikan. Vastaavasti 9-jäsenisen toimielimen kohdalla (olettaen edelleen, että valtuusto on 35-henkinen) yhteen paikkaan vaadittu vähimmäismäärä valtuutettuja on 35 / (9+1) = 3,5 eli ylöspäin pyöristettynä 4. Nämä luvut löydät valmiiksi laskettuina erikokoisille valtuustoille ja lautakunnille tämän oppaan liitteestä Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen. Kolikon kääntöpuolena on, että valtuustoryhmä, jolla on vähemmän paikkoja kuin tämä yhteen paikkaan oikeuttava minimimäärä, joutuu aina liittoutumaan toisten ryhmien kanssa (tai muuten onnistumaan neuvotteluissa, esim. pääsemällä vaa’ankieliasemaan isojen ryhmien välillä) päästäkseen kiinni lautakuntapaikkoihin. Tätä on käsitelty tarkemmin edellä luvussa Liittoutuminen. Jos siis vihreällä valtuustoryhmällä on vain yksi tai kaksi valtuustopaikkaa, eivätkä ne riitä yllä kuvattuun minimimäärään, joka takaisi paikan lautakuntiin, tilanne ei suinkaan ole toivoton. Mutta koska matemaattista varmuutta paikkojen saamisesta ei tällöin ole, pienen valtuustoryhmän menestys paikkaneuvotteluissa riippuu todellakin neuvottelutaidosta, onnesta ja hyvästä liittoutumisesta! Enemmän kuin yksi paikka? Jos valtuustoryhmällä (tai usean valtuustoryhmän liittoutumalla) on hallussaan enemmän valtuustopaikkoja kuin mitä yhden lautakuntapaikan saaminen edellyttää, on syytä tarkastella, riittävätkö voimat useampaan paikkaan. Tämä voidaan laskea suoraan edellä mainitusta kynnysluvusta, eli minimimäärästä valtuutettuja, joka tarvitaan yhteen lautakuntapaikkaan. Maaginen sääntö kuului: 11 Yhteen paikkaan tarvittava valtuutettujen määrä = valtuuston paikkaluku jaettuna täytettävien paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin. Tästä kaavasta saadaan laskettua suoraan myös useampaan paikkaan vaadittu valtuutettujen määrä: n paikkaan tarvittava valtuutettujen määrä = n kertaa valtuuston paikkaluku jaettuna täytettävien paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin. Eli jos yhteen paikkaan tarvitaan n valtuutettua, kolmeen paikkaan tarvitaan kolme kertaa n valtuutettua, aina ylöspäin pyöristäen. Esimerkki 35-jäsenisestä valtuustosta ja 7-paikkaisesta lautakunnasta: Yhteen paikkaan tarvitaan 35 / (7 + 1) = 4,375, eli (ylöspäin pyöristettynä) 5 valtuutettua. Tällöin vastaavasti kolmeen paikkaan tarvitaan 3 x 4,375 = 13,125, eli 14 valtuutettua, jälleen ylöspäin pyöristettynä. Tämä kaikki perustuu suhteellisen vaalitavan pääjujuun: vertauslukuihin. Vertausluvut lasketaan kunnallis- ja eduskuntavaaleistakin tutulla d’Hondtin järjestelmällä. Toisin sanoen valtuustoryhmän (tai usean valtuustoryhmän liittoutuman) ensimmäinen vertausluku = yhtä kuin sen valtuustopaikkojen määrä. Toinen vertausluku on paikkamäärä jaettuna kahdella, kolmas vertausluku on paikkamäärä jaettuna kolmella, neljäs paikkamäärä jaettuna neljällä jne. Lautakunnan paikat täytetään sitten vertauslukujen mukaisessa järjestyksessä. Se valtuustoryhmä (tai liittoutuma), jolla on suurin vertausluku, saa ensimmäisen paikan, toiseksi suurimmalla vertausluvulla heltiää toinen paikka jne. Näin jatketaan, kunnes kaikki paikat on täytetty. Jos valtuustoryhmä (tai liittoutuma) on tarpeeksi suuri, sen toinen tai kolmas tai neljäskin (jne.) vertausluku ovat vielä niin suuria, että sille liikenee useita paikkoja lautakunnasta. Kuulostaako vaikealta? Katso esimerkkejä oppaan lopusta. 12 Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen Tunne kuntalain suhteellisuusperiaate Kuntayhtymien ja maakuntaliittojen luottamuspaikkajakoa säätelee kuntalain 81 § ja sen neljäs momentti, jonka mukaan kuntayhtymän toimielimien kokoonpano on sovitettava vastaamaan jäsenkuntien poliittisia voimasuhteita. Toisin sanoen: jos vihreät ovat saaneet kunnallisvaaleissa kuntayhtymän alueen kunnista 1 000 ääntä, ja koko alueella on annettu kaikille puolueille yhteensä 10 000 ääntä, vihreille kuuluu n. 1/10 paikoista kuntayhtymien toimielimissä. Nämä jaetaan suhteellisista vaaleista tutuilla ns. vertausluvuilla, tarkemmin ottaen näin: 1) Lasketaan yhteen puolueen kunnallisvaaleissa saamat äänet kuntayhtymän kunnista. 2) Lasketaan tästä vertausluvut. Ensimmäinen vertausluku = puolueen saamat äänet, toinen vertausluku = äänimäärä jaettuna kahdella, kolmas vertausluku = äänet jaettuna kolmella jne. 3) Asetetaan eri puolueiden vertausluvut suuruusjärjestykseen. Kukin puolue saa esim. 19-jäseniseen toimielimeen niin monta paikkaa kuin sen vertauslukuja on 19 suurimman vertausluvun joukossa. Koska maakuntaliittokin on kuntayhtymä, tämä koskee myös maakuntavaltuustoa ja -hallitusta. Maakuntavaltuuston ja -hallituksen kokoonpanon on siis vastattava puolueiden äänimäärien mukaisia voimasuhteita maakunnassa. Poikkeus tähän sääntöön on kuntayhtymän ylin päättävä elin (paitsi maakuntaliitossa, josta on erikseen säädetty, että suhteellisuusperiaate koskee myös maakuntavaltuustoa). Tämä ylin päättävä elin voi olla: • Kuntayhtymän edustajakokous (yhtymäkokous), jossa valtaa käyttävät kuntien valitsemat edustajat, yleensä muutama edustaja per kunta. Yhtymäkokouksen kokoonpanon ei tarvitse vastata kuntien poliittisia voimasuhteita. • Yhtymäkokouksen sijasta ylintä päätösvaltaa kuntayhtymässä käyttävä yhtymävaltuusto (jonka jäsenkunnat valitsevat suoraan), jos sellaisesta on säädetty kuntayhtymän perussopimuksessa. On kuitenkin muistettava, että vaikka yhtymäkokouksen tai -valtuuston kokoonpanon ei tarvitse noudattaa jäsenkuntien poliittisia voimasuhteita, sillä ei silti ole vapaat kädet valita millaisia yhtymähallituksia tai muita toimielimiä se haluaa. Kaikkiin yhtymäkokouksen/-valtuuston valitsemiin toimielimiin noudatetaan kuntalain 81 § vaatimusta poliittisen suhteellisuuden toteutumisesta. Huomaa, että toisin kuin kunnallisten luottamuspaikkojen täytössä, kuntalaki ei tee mahdolliseksi teknisiä vaaliliittoja maakuntaliiton tai kuntayhtymän paikkoja täytettäessä! Kaksi puoluetta ei siis voi liittoutua saadakseen matemaattista etua esim. maakuntahallitusta valittaessa. Kuntalaki on tältä osin selvä: toimielinten kokoonpanon on vastattava kuntayhtymän/maakunnan alueen poliittisia voimasuhteita. Lisäksi kuntayhtymän toimielinten on – kuten kaikkien muidenkin toimielinten – luonnollisesti noudatettava tasa-arvolain vaatimusta, jonka mukaan toimielimessä tulee olla vähintään 40 %:n edustus naisia/miehiä. Maakunnallisten toimielimien kokoaminen Maakuntavaltuuston kokoonpanosta on erikseen huomattava kaksi kuntalaista (86a §) nousevaa lisärajoitusta: maakuntavaltuutettujen on oltava jäsenkuntien valtuutettuja jokaisesta kunnasta on oltava vähintään yksi maakuntavaltuutettu Näiden kaikkien tekijöiden johdosta varsinkin maakunnallisen toimielimen kokoaminen voi olla melkoinen palapeli ja siitä on käytännössä välttämätöntä pystyä sopimaan puolueiden kesken. Jos esimerkiksi maakuntavaltuuston kokoonpanoa ei pystyttäisi neuvottelemaan, siitä jouduttaisiin äänestämään niin monta kertaa suhteellisena vaalina, että tulos vastaisi lainsäädännön vaatimuksia: edustaja jokaisesta kunnasta, edustus poliittisten voimasuhteiden mukaan ja sukupuolten edustus tasa-arvolain mukaisesti. Tämän vuoksi huolellinen valmistelu puolueiden kesken on tarpeen. Esimerkiksi Uudellamaalla neuvottelut on järjestetty siten, että Uudenmaan liitto on koonnut puolueiden edustajista (=piirijärjestöjen toiminnanjohtajat) vaalien valmistelutoimikunnan, joka käy neuvottelut maakuntavaltuuston ja -hallituksen paikkojen lisäksi kaikista ylikunnallisista paikoista. Vihreän neuvottelijan kannattaa muistaa: Selvitä jo ennen vaaleja, miten neuvottelut omalla alueella on organisoitu Selvitä, mitä kaikkia ylikunnallisia toimielimiä piirin alueella on. Apuna voi käyttää maakuntaliiton ja kuntayhtymien nettisivuja, nykyisiä ylikunnallisia vihreitä luottamushenkilöitä sekä piirihallituksen neljän vuoden takaisia pöytäkirjoja, joista tehdyt valinnat ilmenevät. Jotkut toimielimet saattavat edellyttää asiantuntijuutta ja/tai kielitaitoa (esimerkiksi sairaanhoitopiirin alueellisen liikelaitoksen vähemmistökielinen jaos) ja näihin on ajoissa etsittävä sopivia ehdokkaita. Selvitä montako paikkaa vihreille vaalituloksen mukaisesti kuuluu maakuntavaltuustoon ja muihin ylikunnallisiin elimiin Maakuntavaltuustoa koottaessa kartoita, mistä kunnista on mahdollista yrittää vihreää valtuutettua maakuntavaltuustoon. 13 Kartoita, mistä kunnista vihreillä on ehdokkaita ylikunnallisiin toimiin, neuvotteluissa kannattaa olla jo nimiä tarjolla. Suurilla puolueilla on todennäköisesti ehdokkaita useammista kunnista kuin vihreillä. Kannattaa tarjota ponnekkaasti omia vahvoja nimiä, jottei käteen jää kuntia, joista ei ole vihreitä ehdokkaita tarjolla. On myös syytä vahtia, ettei hyvä oma ehdokas putoa pelistä väärän sukupuolen takia. Kun omat tarjokkaat luottamustoimiin on ajoissa selvillä, hyvälle ehdokkaalle on helpompi saada neuvoteltua halutusta kunnasta paikka ”oikeaa” sukupuolta – oli se sitten mies- tai naispaikka. 14 Sisäinen luottamuspaikkojen jako Luottamuspaikkajaon kriteerit On reilua – suorastaan välttämätöntä – että kaikilla ehdokkailla on jo ennen vaaleja yhteisesti tiedossa kriteerit, joiden perusteella luottamuspaikat vaalien jälkeen jaetaan. Näistä kriteereistä päätetään luontevimmin ehdokkaat asettavan yhdistyksen, eli paikallisen vihreän kunnallisjärjestön yleiskokouksessa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä valintoja, mutta on tärkeää, että periaatteet on sovittu yhteisesti etukäteen, mieluiten viimeistään ehdokasasetteluvaiheessa. On olemassa hyviä koeteltuja periaatteita, joita esitellään seuraavassa, mutta jokaisella paikkakunnalla on viime kädessä itse päätettävä, miten menetellään. Luontevia paikkajaon perusteita ovat ainakin: • • • • • • ehdokkuus vaaleissa vaaleissa saatu äänimäärä poliittinen kokemus perehtyneisyys toimielimen tehtäväkenttään motivaatio tehtävän hoitamiseen aktiivisuus ja yhteistyökyky aiempien luottamustehtävien hoitamisessa, paitsi itse tehtävässä, myös sisäisen viestinnän osalta (=tiedonkulku valtuustoryhmän ja muiden toimielimien välillä sekä jäsenistön ja kunnallisjärjestön suuntaan) • luottamushenkilömaksun (ns. puolueveron) tunnollinen suorittaminen. Useilla paikkakunnilla noudatetaan myös rotaatiosääntöä eli että tietyssä luottamustoimessa voi toimia vain määrätyn ajan (esim. kaksi peräkkäistä vaalikautta). Esimerkin näistä kaikista tekijöistä auki kirjoitettuna löydät Turun vihreiden luottamuspaikkakriteeristöstä. Voiko jäsenyys olla kriteeri? Jäsenyyttä voinee käyttää yhtenä kriteerinä muiden joukossa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että sitoutumattomana ehdolla olleet karsiutuisivat luottamuspaikkojen jaosta. Myös sitoutumattomilla ehdokkailla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus vaalien jälkeen saada luottamuspaikkoja. Jäsenyys ei siis koskaan voi olla yhtä tärkeä tekijä kuin esim. ehdokkaana olo tai vaaleissa saatu äänimäärä. Mahdolliset rajoitukset Ennen vaaleja on sovittava myös mahdollisista rajoituksista luottamuspaikkojen suhteen: esimerkiksi että kunnanhallituksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan nimetä vain valtuutettu (kuten joissakin kunnissa vihreiden kesken on päätetty) tai että luottamuspaikat jaetaan vain ehdokkaana olleille ja muille vain mikäli sopivaa luottamushenkilöä ei ehdokkaista löydy. Nämä rajoitukset on syytä päättää ja kirjata mahdollisimman yksiselitteisesti etukäteen, jotta paikkajaossa ei vaalien jälkeen tule epäselvyyttä. Vältä jääviydet etukäteen Rajoitukset voivat perustua paitsi omiin periaatteisiimme, myös jääviystilanteiden välttämiseen ennalta. Esimerkiksi osuuskaupan edustajiston jäsentä ei kannata valita kaavoituselimeen, koska kysymys jääviydestä tulee helposti eteen. Laki (kuntalain 36 §) luettelee, keitä ylipäänsä ei voida valita lautakuntaan esteellisyyden vuoksi. 15 Turun vihreiden luottamuspaikkajakokriteerit Jääviys. Jääviyden suhteen vihreät ovat aina noudattaneet tiukkaa moraalia (ja vaatineet sitä muiltakin), joten tarkista asia omalta kohdaltasi. Mieti myös tulevaisuuttasi: jos olet aikeissa hakeutua seuraavan neljän vuoden aikana kaupungin kulttuuritoimen palvelukseen, ei Sinun kannata pyrkiä kulttuurilautakuntaan, vaikka ala kiinnostaisikin. Sukupuoli. Paikat ovat useimmiten joko mies- tai naispaikkoja, eikä siinä narinat auta. Äidinkieli. Suurin osa paikoista on suomenkielisille, ja näihin käy myös suomella pärjäävä ruotsinkielinen. Osa paikoista on kuitenkin äidinkieleltään ruotsinkielisille, eikä tämä kriteeri ole kielitaitotesti. Kaupunginvaltuuston jäsenyys. Muiden kannalta joskus hiukan harmillinen tosiasia on, että valtuutetuilla on tietty etulyöntiasema. Heidän luottamuksensa on kuitenkin kansa punninnut ja hyväksi havainnut. Kaupunginhallituksen jäseniksi valitsemme vain valtuutettuja. Me vihreät emme yleensä ole panneet paljoa painoa äänimäärien osoittamiin ”tärkeysjärjestyksiin”, mutta jossain määrin kansan osoittama luottamus saattaa päteä lievempänä versiona varavaltuutettuihin ja muihin hyvin ääniä saaneisiin. Asiantuntemus. Onko ehdokkaalla koulutusta, muuta asiantuntemusta, harrastuneisuutta tai kykyä luottamustoimessa käsiteltävien asioiden ymmärtämiseen ja kriittiseen harkintaan? Ahkeruus. Ymmärryksen lisäksi pitää löytyä myös ahkeruutta, sillä listat saattavat olla pitkiä, lisämateriaalit runsaita ja kokouksiakin voi olla usein. Kokoukset ovat yleensä iltaisin, joten lastenhoitokin pitää järjestyä ja muiden harrastusten tarpeen tullen väistyä. Aikaa pitää varata kokouksen lisäksi myös keskusteluun käsiteltävistä asioista varajäsenen tai toisen jäsenen kanssa sekä tärkeistä ajankohtaisista asioista ja budjettiasioista tiedottamiseen valtuustoryhmälle sekä jäsenistölle. 16 Oma innostus ja kiinnostus. Kiinnostus on tärkeä ja tarpeellinen kriteeri, mutta yksin se ei kuitenkaan riitä, sillä suuri innokkuus yhdistettynä suureen tietämättömyyteen on tuhoisa yhdistelmä. Yhteistyökyky. Asiantuntemus ja innostus eivät tuota tulosta, jos henkilöllä ei ole yhteistyökykyä. Hyvä luottamushenkilö osaa myydä ajatuksiaan ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Oma ehdokkuus kunnallisvaaleissa on tärkeä kriteeri. Arvostamme ihmisiä, jotka ovat panneet itsensä, aikansa ja rahansa peliin vihreän aatteen eteen. Toiminta vihreissä luottamustehtävissä. Arvostamme myös niitä, jotka ovat pätevöityneet vihreän politiikanteon kentillä. Hyvät tulokset aiemmissa luottamustehtävissä ovat iso plussa. Arvostamme myös niitä ahkeria ihmisiä, jotka ovat puurtaneet vuosikausia vihreiden sisäisissä luottamustehtävissä – me kun emme tunnetusti maksa edes kokouspalkkioita. Rotaatio. Edellisestä huolimatta yksi tärkeä periaate vihreässä liikkeessä on aina ollut rotaatioperiaate. Kenenkään ei pitäisi istua samassa tehtävässä niin kauaa, että sammal alkaa kasvaa päälaella. Käytännössä tämä on yleensä merkinnyt kahta kautta. Rotaatioperiaatteesta voidaan poiketa, mutta syyn pitää olla erityisen hyvin perusteltu. Ei montaa luottamustehtävää samalle ihmiselle. Emme valitse ketään varsinaiseksi jäseneksi kahteen lautakuntaan. Myöskin varapaikkojen ja kauden aikana kertyvien luottamustehtävien suhteen on syytä harjoittaa itsekritiikkiä. Haluamme, että henkilö hoitaa mieluummin yhden tehtävän kunnolla kuin monta tehtävää huonosti. Jos keräät itsellesi runsaasti luottamustoimia, olet velvoitettu selkeästi tavallista suurempaan työpanokseen. Vihreän aatteen tuntemus. Jos vihreät periaatteet eivät ole sinulle kovin tuttuja, olet mielestämme edustajanamme velvoitettu perehtymään niihin jossain määrin. Vihreille paikoille valitut ihmiset eivät istu luottamuselimissään ajamassa yksin omia etujaan ja käsityksiään, vaan vihreitä äänestäneiden turkulaisten ja vihreän liikkeen ajatuksia sekä Turun kaupungin etua. ”Vaalikelpoinen lautakuntaan on henkilö, joka on vaalikelpoinen valtuustoon, ei kuitenkaan: Paikkajaon perusteet on sovittava ETUKÄTEEN 1) asianomaisen lautakunnan alainen kunnan palveluksessa oleva henkilö; 2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan tehtäväalueella toimivan, kunnan määräämisvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa; eikä 3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle asianomaisessa toimielimessä tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa.” Luottamushenkilövalinnat ovat liian monella paikkakunnalla jääneet vuosikausiksi, jopa vuosikymmeneksi hiertämään vihreiden toimijoiden välejä. Yleensä syynä on ollut jollakin tavalla epämääräinen tai jonkun mielestä epäreilu tapa jakaa luottamushenkilöpaikat. Siis se, kuka valitaan, millä periaatteella ja millä valitsijajoukolla mihinkin lautakuntaan tai kunnanhallitukseen jne. vihreiden edustajaksi. Pettymyksiä ei koskaan voi täysin välttää, mutta avoimet ja etukäteen päätetyt pelisäännöt ovat paras ja toimivin vastalääke tähän tautiin! Meneekö vaaleissa saatu äänimäärä kaiken muun ohi? Joillakin paikkakunnilla vihreillä on käytäntö, että eniten ääniä saanut saa valita ensimmäiseksi, minkä paikan haluaa ryhmien kesken neuvotellusta saaliista. Seuraavaksi eniten ääniä saanut saa valita seuraavaksi jne. Tätä ei voi pitää täysin ongelmattomana. On toki oikein, että äänimäärä vaikuttaa siihen, mitä luottamustehtäviä henkilö saa – kysehän on kuntalaisten antamasta mandaatista. Toisaalta on niin, että luottamustehtävät ovat tulleet kaikkien ehdokkaiden äänisaaliin myötä, ei vain kärkinimen. On myös tärkeää, että keskeisissä luottamustehtävissä, esim. kunnanhallituksessa, ryhmää edustaa henkilö, jolla on ryhmän luottamus takanaan. Aina ei ääniharavalla ole, syystä tai toisesta. Kollektiivina päätöksiä tehtäessä on kuitenkin pidettävä tarkka huoli siitä, että kateus ei pääse pudottamaan eniten ääniä saanutta, vaan porukka päättää antaa luottamuksensa pätevyyden perusteella. Siksi vielä kerran: valintamenettelystä on sovittava ennen vaaleja! Tärkeää on myös tähdentää, että vaikka kaikki eivät saa aina mieleistään paikkaa heti vaalikauden alussa, vaalikauden kuluessa avautuu usein tärkeitäkin paikkoja. Niiden jako täytyy delegoida valtuustoryhmälle ja jonkun olisi hyvä pitää kirjaa täyttämättä jääneistä toiveista, jotta hampaankoloon jääneet valinnat voitaisiin edes osittain paikata. Kunnallispolitiikkaa voi ajatella myös oppimisprosessina: vähemmän haluttu paikka voi avartaa tietämystä valtavasti jostain aivan uudesta aihepiiristä. On hyvä suhtautua saamaansa luottamuspaikkaan uteliaasti. Paikkajaosta päättäminen Toiveiden kartoittaminen Paikkakunnilla, joissa vihreät saavat luottamushenkilön kaikkiin tai lähes kaikkiin toimielimiin, on syytä tehdä joko jo ennen vaaleja tai heti vaalien jälkeen kysely, jossa ehdokkaita ja muita kunnallisjärjestön jäseniä pyydetään kirjallisesti ilmaisemaan luottamuspaikkatoiveensa (tärkeysjärjestys ja perustelut). 17 Muilla paikkakunnilla on järkevää käydä ensin neuvottelut vihreille tulevista paikoista ja tämän jälkeen tehdä vastaava kysely. Paikkajaon valmistelu Ennen kuin voidaan muodostaa esitys paikkajaosta, jonkun pitää tehdä pohjatyö: käsitellä hakemukset ja valmistella pohjaesitys yhdistyksen kokouksen (tai muun asiasta päättävän kokouksen) käsittelyä varten. Jos luottamuspaikkoja on tulossa vihreille enemmän kuin kourallinen, on yleensä järkevää, että paikkajakoa valmistelee siihen valittu työryhmä. Tämä työryhmä kannattaa valita kunnallisjärjestön yleiskokouksessa ennen vaaleja. Paikkajakotyöryhmän tehtäväksi tulee valmistella luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeen yleiskokoukselle (tai muulle asiasta päättävälle kokoukselle) esitys paikkajaosta. Jos luottamuspaikkoja on tulossa vain muutamia (tai se nähdään muutoin järkeväksi), tämä valmisteluryhmä voi olla sama porukka kuin neuvotteluryhmä, joka vastaa neuvotteluista muiden puolueiden kanssa. On käytännössä välttämätöntä taata, että valtuustoryhmän edustus on mukana paikkajaon valmistelussa (monella paikkakunnalla valtuustoryhmä ON tämä valmisteleva toimielin). Valtuustoryhmähän asiasta lopullisesti päättää. Kuka tekee lopullisen päätöksen? Puoluedemokratia lähtee jäsenistöstä, jolla tulee olla sananvaltaa asioihin. Lähtökohtaisesti paikallinen vihreä kunnallisjärjestö, joka on asettanut ehdokkaat, tekee yleiskokouksessaan kaikki tärkeimmät päätökset paikkajaosta: • Ennen vaaleja päättää paikkajaon kriteerit. • Ennen vaaleja valitsee edellä kuvatun mahdollisen valmistelevan työryhmän, jonka tehtäväksi tulee (vaalien ja neuvottelujen jälkeen) laatia pohjaesitys paikkajaosta. 18 • Vaalien jälkeen hyväksyy (em. työryhmän valmistelun pohjalta) esityksen valtuustoryhmälle paikkojen jaosta. Juridisesti lopullisen päätöksen paikoista tekee valtuustoryhmä. Valtuustoryhmällä on toki mahdollisuus tässä vaiheessa tehdä vielä tarkistuksia yhdistyksen kokouksen hyväksymään jakoon. Jäsenistön päätöksestä poikkeamiseen tulisi kuitenkin olla aina hyvät perusteet. Useimmiten kyseeseen tulee sukupuolijakaumasta tai muusta vastaavasta tasapainosta huolehtiminen. Entä jos paikallinen yhdistys on hyvin pieni tai sitä ei ole? Jos paikkakunnalla ei ole toimivaa kunnallisjärjestöä tai yhdistys on hyvin pieni, esityksen valtuustoryhmälle voi tehdä myös jokin muu porukka. Tämä voi olla esim. paikallisten ehdokkaiden joukko (jos minkäänlaista yhdistystä ei ole) tai yhdistyksen jäsenet plus ehdolla olleet ei-jäsenet. Pienissä kunnissa ei välttämättä ole omaa kunnallisjärjestöä, vaan ehdokkaat asettava yhdistys on joko piirijärjestö, naapurikaupungin kunnallisjärjestö tai monessa kunnassa toimiva yhdistys. Tällöin on luontevaa, että päätös delegoidaan jollekin paikkakuntaa lähempänä olevalle kokoonpanolle, esimerkiksi kaikille ehdokkaana olleille (jos paikkakunnalla ei ole lainkaan yhdistystä) tai paikkakunnalla asuville jäsenille plus ehdokkaana olleille ei-jäsenille (jos ehdokkaat asettaa monessa kunnassa toimiva yhdistys). Tästä huolimatta ehdokkaat asettavan yhdistyksen – oli se sitten piirijärjestö, naapurikunnan kunnallisjärjestö tai mikä muu hyvänsä – pitää tehdä ennen vaaleja päätös asiasta: mille kokoonpanolle luottamushenkilöpaikkajaon käsitteleminen ko. kunnassa delegoidaan. Mikään spontaani joukko ei voi valtuuttaa itse itseään tekemään paikkajakoa koskevia päätöksiä! Neuvottelujen tuloksena saatujen luottamuspaikkojen jakaminen on haastava prosessi, jossa tavoitteena on toisaalta ehdokkaiden toiveiden täyttäminen ja toisaalta vihreiden kokonaisedun tavoittelu: millä kokonaisuudella saamme seuraavaksi vaalikaudeksi parhaat henkilöt jokaiseen tehtävään vihreitä tavoitteita ajamaan. Jotta prosessista selvitään mahdollisimman vähin sisäisin ristiriidoin, kannattaa varmistaa, että pelisäännöistä sovitaan avoimesti yhdessä ja että tarvittavat päätökset tehdään hyvissä ajoin ennen vaaleja. 19 Kokemuksia paikkaneuvotteluista ”Kuinka kammeta vihreät vallan-kahvaan” Tapio Kekki, Rovaniemi Rovaniemellä keskusta on suurin puolue, mutta sillä ei ole yksinkertaista enemmistöä. Muut ryhmät – eli kokoomus, sdp ja vasemmistoliitto – ovat keskenään lähes yhtä suuria. Vihreillä oli Rovaniemellä 90-luvulla kaksi valtuutettua, ja sitä myöten paikkajaossa suurimmat puolueet olivat antaneet meille ”armopaloina” pari paikkaa lautakuntiin. kun hyväntahtoisuuttamme nämä paikat teille annoimme. Arggh! Mitä opin: Älä ole sinisilmäinen ja luota paikkajaoissa toisten ”hyvyyteen”. Tee teknisiä liittoja, jos siitä on vähänkään hyötyä omalle ryhmälle. Ja tee niitä kenen kanssa tahansa – liitto on täysin tekninen. Tutustu etukäteen paikkakunnan tapoihin, neuvotteluiden vetäjään ja muihin ryhmiin. Ja sovi ennen vaaleja omassa ryhmässä se, ketkä neuvottelevat, ketkä hyväksyvät tuloksen ja etenkin sen, miten paikkajako omassa ryhmässä tehdään. Syksy 2000 (jonka haluaisin unohtaa) Kunnallisvaalimaraton 2004 ja 2005 Vuoden 2000 vaaleissa olin itse ensimmäistä kertaa ehdokkaana – 51-jäseniseen valtuustoon saimme kolme paikkaa. Ensimmäiset neuvottelut olivat varsinainen soppa. Neuvottelijoina toimimme me juuri valitut valtuutetut. Yksi meistä oli tosin jo toista kautta mukana. Seuraavissa vaaleissa syksyllä 2004 saimme neljä paikkaa. Se takasi suoraan vertausluvuilla laskettuna paikat kaupunginhallitukseen ja suurimpiin lautakuntiin ja muutamiin yhtiöihin. Neuvottelut menivät jo rutiinilla, mutta muiden ilmeistä välillä näki, että paikkojen jakaminen viidelle ryhmälle entisen neljän sijaan teki vähän kipeää. Kävimme aluksi kahdenkeskisiä neuvotteluita Kokoomuksen kanssa, koska tekninen vaaliliitto olisi auttanut kumpaakin. Vaaliliitto olisi tuonut meille paikan jokaiseen lautakuntaan, mutta ei kaupunginhallitukseen. Kokoomus olisi sitä vastoin saanut lisäpaikan hallitukseen. Muut isot puolueet pitivät teknistä vaaliliittoa epäpyhänä: Sellainen ”vääristäisi vaalien tuloksen” eikä ”sellaisia ole täällä aiemminkaan tehty”. Ja minä uskoin poliitikkoja – etenkin kun lupasivat antaa meille lautakuntapaikkoja ilman vaaliliittoa. Mutta sitten kun kokoonnuttiin sopimaan paikkajaosta, niin lupaukset unohtuivat. Me hermostuimme ja kiistelimme keskenämme, marssimme välillä ulos ja välillä sisään. Sen jälkeen muille ryhmille piti puhua kuin ruuneperi, että emme jäisi kaiken ulkopuolelle. Lopputuloksena taisi olla kolme paikkaa lautakuntiin – niihin pienimpiin. Ja jälkikäteen muut ryhmät muistivat muistuttaa, että olkaa nyt tyytyväisiä, 20 Rovaniemellä pidettiin kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisen vuoksi poikkeukselliset kunnallisvaalit v. 2005. Vuosi edellisistä. En suosittele sellaista kenellekään yhdistyvälle kunnalle. Työlästä, raskasta ja uuvuttavaa. Mutta saimme kuitenkin viisi paikkaa – tosin poikkeuksellisen suureen valtuustoon (75 jäsentä). Tulos tarkoitti jo vertausluvuilla paikkoja hallitukseen ja kaikkiin lautakuntiin sekä osuutta erilaisten yhtiöiden hallituspaikoista. Isommat ryhmät pyrkivät kuitenkin siihen, että paikat jaetaan ”pienissä erissä”. Esimerkiksi 7-jäseniset johtokunnat kukin erikseen. Yhteensä kolmessa johtokunnassa oli 21 paikkaa mutta ei yhtään vihreää, vaikka meidän sijaluku vertailuluvuissa olisi 12. Kun sama toistui monissa muissakin valinnoissa, niin lopputuloksena vihreiden päätösvalta kaupungissa jäi pienemmäksi kuin mikä sille kuuluisi vaalituloksen mukaan. Muut puolueet olivat nyt jo ennen vaaleja Rovaniemellä sopineet sen, että teknisiä vaaliliittoja ei paikkajaossa käytetä. Oikeudenmukaisemman jakotavan puolesta olemme tehneet ehdotuksia usein vaalien välissä. Olemme yrittäneet selostaa muille mm. Espoon toimintatapaa (kannattaa tutustua). Mutta emme ole onnistuneet muuttamaan käytäntöjä – vielä. Aiemmin puheenjohtajuudet eri toimielimiin oli jaettu neljän puolueen kesken. Vaalituloksen perusteella laskimme, että yhden lautakunnan puheenjohtajuus voisi kuulua meille. Neuvotteluissa pidimme itsestään selvänä, että vihreille tulee yksi puheenjohtajuus. Toimme esille minkä lautakunnan haluaisimme ja annoimme ymmärtää, että meillä on siihen hyvä ehdokas. Halutessaan muut ryhmät olisivat tietenkin voineet torpedoida koko ehdotuksen, mutta ehkä tietty varmuutemme vaatimuksen oikeellisuudesta meni läpi. Mitä opin: Kunnallisvaalit vuoden välein on liian raskasta. Paikkajaon perinteitä – etenkin pienempiä ryhmiä syrjiviä – on vaikea muuttaa. Hyvien neuvottelusuhteiden ylläpito eri ryhmien kanssa helpottaa asioiden hoitamista. Jos jotain haluaa saavuttaa, niin sen eteen kannattaa tehdä ryhmänä töitä. ”Kaksi epäonnistumista luottamuspaikkaneuvotteluissa” Aki Korpela, Hyvinkää Olen ollut edustamassa Hyvinkään vihreitä kunnallisvaalien jälkeisissä neuvotteluissa useaan kertaan. Kaksi kertaa olemme epäonnistuneet. Yh-teinen oppi molemmista on, että neuvottelijoiden selusta kannattaa varmentaa hyvissä ajoin ennen vaaleja. Ensimmäisellä kerralla olimme päässeet Kristillisten kanssa sopimukseen, joka meidän neuvottelijoiden mielestä hyödytti tasapuo- lisesti kumpaakin osapuolta. Kristillisten kahdella ja vihreiden neljällä valtuutetulla pääsimme juuri maagiseen suhdelukuun kuusi, joka Hyvinkään oloissa tarkoittaisi yhtä paikkaa kaikkiin lautakuntiin ja kaupunginhallitukseen. Sitten olisimme vain jakaneet paikat keskenämme sopimallamme tavalla 3 + 5 = 8. Olimme laittaneet sopimuksen jopa paperillekin ja varmentaneet sen meidän neuvottelijoiden allekirjoituksilla. Vihoviimeisiin puolueiden väliseen neuvotteluun, jossa oli tarkoituksena paljastaa jo nimetkin, porhalsi paikalle Kristillisten uusi äänikuningatar, joka ilmoitti, että heidän neuvottelijansa (ent. valtuustoryhmän puheenjohtaja ja yhdistyksen puheenjohtaja) on vaihdettu ja mitkään aiemmat sopimukset eivät päde. Seurasi yleinen hämmennys. Lopputulos oli se, että äänikuningatar sai puhuttua itselleen paikan kaupunginhallitukseen, mutta me vihreät jouduimme tyytymään kahteen lautakuntapaikkaan ja lohdutuksena muilta saatuun valtuuston varapuheenjohtajuuteen, joka päästi meidät kuitenkin kaupunginhallituksen pöydän ääreen. Molemmat – sekä Kristilliset että me vihreät – hävisimme. Vain itse hämmennyksen aiheuttaja hyötyi. Seuraavissa vaaleissa omat joukkomme pettivät. Heti ensimmäisestä neuvottelusta alkaen paikalle änkesi meidän virallisten neuvottelijoiden (yhdistyksen ja valtuustoryhmän puheenjohtajat) lisäksi oma vihreä äänikuningattaremme korostaen omaa henkilökohtaista vaalisaavutustaan. Käytännössä meitä vihreitä oli paikalla aina kolme. Ehkä omaa kiltteyttämme emme kyenneet tekemään ”ylimääräiselle viralliselle valvojalle” (ja muiden puolueiden neuvottelijoille!) heti aluksi selväksi, että hänen läsnäoloaan ei kaivattu. Kaiken kukkuraksi äänikuningatar vielä kävi neuvottelujen ulkopuolella muiden ryhmien neuvottelijoiden kanssa sellaista puhelinrumbaa, että jossain vaiheessa näytti kyllä kovin epäselvältä, ketkä vihreitä oikeasti edustavat. Summa summarum: Jo hyvissä ajoin ennen vaaleja on selkeästi kaikkien ehdokkaiden kanssa sovittava, ketkä paikkaneuvotteluja käyvät, ja periaatteet, kuinka saadut paikat 21 pyritään ehdokkaiden kesken jakamaan. Selusta täytyy olla varmistettuna niin omalla kuin vastapuolellakin. On olemassa valtuutettuja, jotka iso henkilökohtainen äänimäärä saa käyttäytymään lievästikin sanoen omituisesti. P.S. Kumpikin kuvaamani äänikuningatar on valtuustokauden aikana loikannut toiseen ryhmään. Oman edun tavoittelu jatkuu yhä... ”Neuvottelukokemuksia pienkaupungista” Erkki Nykänen, Kaskinen Kaskisten 17-paikkaisessa valtuustossa oli pitkään vakiintunut jakauma: Sdp 7, Rkp 5, Kok 2, Vas 2 ja Vihr 1. Hallituksessa ja lautakunnissa taasen Sdp 3, Rkp 2, Kok 1 ja Vas 1. Paikkajaossa käytettävät vertailuluvut olivat meille huonoja. Kokoomus ja vasurit pelasivat yhteen ja näin lisäsivtä omaa painoarvoaan. Suhteellinen vaalitapa sorsii pieniä ryhmiä. Tuloksena oli, että meille annettiin paikat vain kouluosastojen ja esiopetusjaostojen molempiin kieliryhmiin. Näiden lisäksi tarkastuslautakunnan ja vaalilautakuntien paikat. Meillä oli ehdokkaita molemmista kieliryhmistä ja muutenkin olemme suhteellisen kielitaitoisia. Vuoden 2004 vaaleissa Sdp sai 8 paikkaa ja Kokoomus menetti toisen paikkansa muiden pysyessä ennallaan. Siitä alkoikin kova vääntö kuinka paikat jaettaisiin. Kokoomus otti yhteyttä meihin heti vaalien jälkeen ehdottaen, että jaetaan heidän silloiset paikkansa, jotta saataisiin edes jotain. Niin päätimmekin tehdä. Vasemmistoliitostakin käytiin puhumassa miten tästä eteenpäin. Sanoin mitä olimme sopineet Kokoomuksen kanssa ja että pyritään pitämään muut paikat ennallaan. Johon edustaja sanoi, etteivät demarit siihen suostu. Johon minä sanoin, että siinä tapauksessa ei auta muu kuin liittoutua kaikki demareita vastaan, muodostaa ns. suuri koalitio. Sdp:ssä olivat päättäneet ajaa itselleen enemmistöä joka paikkaan! He kutsuivat ensiksi meidät keskustelemaan ja tarjosivat 22 valtuuston varapj:n paikkaa (oikeus osallistua hallituksen kokouksiin) saadakseen meidät kannattamaan heille enemmistöä hallitukseen. Muista paikoista ei alussa ollut puhetta. Yritimme selittää, ettemme voi antaa heille yksinvaltaa, jolloin muut ryhmät joutuisivat vähemmistöön ja ilman minkäänlaista mahdollisuutta ajaa äänestäjiensä asiaa. Mikään ei näyttänyt auttavan. Sovimme kuitenkin uudesta tapaamisesta muutaman päivän päähän, kunhan olemme keskustelleet ryhmämme kanssa. Tiesimme, että Kokoomus oli kutsuttu ennen uutta tapaamista Sdp:n luo. Yhteistoiminta sujui hyvin Kok:n kanssa. Ilmoitimme (heidän tapaamisensa jälkeen) demareille, että ryhmämme ei antanut enää valtuuksia neuvotella ehdotetulta pohjalta. Lopulta pari kuukautta myöhemmin syntyi sopimus paikkajaosta lähes meidän kaavailemamme mallin mukaan. Hallitus: Sdp 3, Rkp 2 Vas 1 ja Kok 1, vihr varalla. Kok/Vihr lautakunnissa, Sivistyslautakunta vihr, tekninen lautakunta Vihr/Kok varalla. Sosiaalilautakunnan Kok luovutti Sdp:lle sovun saamiseksi. Kouluosastoissa ja jaostoissa on Vihreillä edustus molemmissa kieliryhmissä. Kokoomuksella vain suomenkielisessä. Kokoomuksen kanssa suunniteltu yhteistyö ei ole oikein toiminut. Se johtuu lähinnä siitä, että Kokoomus on mm. Paras-hankkeessa ja muutamassa muussakin asiassa liittoutunut demareiden kanssa. Joten en suosittele jakamaan varsinaisen ja varajäsenen paikkoja eri ryhmille. Olisi hyvä ottaa selvää ennen vaaleja valtuuston voimasuhteista ja mahdollisista muutosten vaikutuksista vaalien jälkeiseen paikkajakoon. Pienen ryhmän on tehtävä yhteistyötä toisten, mahdollisesti pienten ryhmien kanssa. Vaalien jälkeen on kiire valita yhteistyökumppaneita, kun toisetkin haluavat vahvistaa asemiaan yhteistyöllä. Kun on valmis strategia ennen vaalia, tuloksen selvittyä tarvitsee vain valita vaihtoehto ja pyrkiä toteuttamaan se. ”Hyvällä liittoutumisella hyvään lopputulokseen” Sikke Leinikki, Vihti Vuoden 2004 saimme kolme valtuutettua läpi vaaleissa. Minä ja Nippe Nikander neuvottelimme Vihdin Vihreiden puolesta muiden kanssa lautakuntapaikat. Seuraavissa sähköisesti kunnassamme toteutetuissa vaaleissa ja vielä niiden uusintavaaleissakin saimme saman määrän valtuutettuja valtuustoon. Vuonna 2004 olimme hyvin aloitteellisia solmimaan muiden ryhmien kanssa valtuustosopimuksen, jossa linjataan kauden tärkeimmät tavoitteet. Pienen ryhmän aloitteellisuus kannatti ja saimme joitain ajatuksiamme sopimukseen. Sopimuksen tärkein tehtävä oli kuitenkin turvata valtuustotyöskentely, joka edellisellä kaudella oli ollut lähinnä toisten piikittelyä ja päätösten horjumista puolelta toiselle. Vuoden 2004 vaalien jälkeisen neuvottelukierroksen ohella jaoimme lautakuntapaikat. Liittouduimme neuvotteluissa vasemmistoliiton ja demareiden kanssa. Liittoumassa sovimme, että vihreät ja vasurit samankokoisina ryhminä jakavat lautakuntapaikat aina siten, että kun toisesta tulee varsinainen jäsen, niin toisesta tulee varajäsen. Samalla sovimme, mitkä ovat kullekin ryhmälle ensisijaiset lautakunnat, joihin ne haluavat varsinaisen jäsenen (meillä ympäristö- ja kasvatus- ja koululautakunnat, vasemmistoliitolla perusturvalautakunta). Kunnanhallituksen paikan puolitimme siten, että ensimmäiset kaksi vuotta vihreiltä oli varsinainen jäsen ja vasemmistoliitolta varajäsen ja jälkimmäiset kaksi vuotta toisinpäin. Tuolloin käytimme neuvottelujen pohjana tietääkseni kunnan virkamiesten ja demarien alun pitäen laatimaa laskentataulukkoa, jota käyttivät myös oikeiston ryhmät jakaessaan paikkoja. Taulukossa huomioitiin lautakuntapaikkojen arvostukset ja erilaiset puheenjohtajuudet pisteytys- systeemillä. Sovittiin myös, että meitä isommat ryhmät (kesk, kok ja sdp) hoitavat sukupuolisen tasa-arvon ja me saamme laittaa kullekin paikalle parhaan edustajamme sukupuolesta riippumatta. Vihreiden sisällä jaoimme paikat melko sopuisasti ja perusteena oli myös vaaleissa saatu äänimäärä. Tosin pelkällä suurella äänimäärällä ei päässyt kunnanhallitukseen, koska kokemus sekä kunnallispolitiikasta että vihreistä puuttuivat. Vuonna 2008 asetelma ja neuvottelukulttuuri muuttuivat. Kokoomus ja keskusta saivat vaalien tuloksena enemmistön kunnanvaltuustoon ja perussuomalaisen saivat ensimmäiset edustajansa. Muutoinkin valtuustoon valittiin varsin suuri määrä ensikertalaisia. Lisäksi sähköisistä vaaleista tehtiin valituksia ja osa puolueista alkoi odottaa vaalien uusimista saman tien. Tämä asetelma näkyi vaalien jälkeisissä neuvotteluissa. Valtuustosopimusta ei tehty ja kokoomus ja keskusta jakoivat luottamusmiespaikat keskenään ja kertoivat meille pienille ryhmille, mitä meille jäi. Yhteistyö vasemmistoliiton kanssa kuitenkin sujui ja jatkoimme tärkeimpien paikkojen jakamista edellisissä neuvotteluissa sovitulla tavalla. Vuonna 2004 neuvottelut olivat kaiken kaikkiaan aika kivuttomat ja sujuvat, mutta toki työläät. Aikaa kului sekä kokouksissa, puhelimessa että sähköpostin ääressä, useita tunteja viikoittain koko syksyn ajan. Saimme muilta ryhmiltä kiitosta erittäin hyvästä yhteistyöstä. Tosin oikeistolaiset hiukan pettyivät, kun edellinen vihreä ääniharava oli liittynyt oikeiston leiriin ja nyt liittouduimme vasemmiston kanssa. Vuoden 2008 olemattomien neuvottelujen jälkeen olimme pettyneitä ja jopa vihaisia. Olemme kuitenkin jatkaneet yhteistyötä vasemmistoliiton ja demarien kanssa, neuvotteluyhteys keskustaan toimii joskus, mutta kokoomukseen emme ole saaneet sitä syntymään. Olemme pahoitelleet tilannetta, mutta todenneet, että nykyinen paikallinen kokoomusjohto ei halua olla yhteydessä muihin emmekä me voi sille juuri nyt mitään. 23 Olen Lopella ensimmäinen ja ainut vihreä valtuutettu. Luottamuspaikkaneuvotteluihin lähdin avoimin mielin mistään mitään tietämättä. Mukanani oli kaksi muuta ehdokkaana ollutta vihreää, joista toinen oli kuitenkin jo konkari, koska oli ollut toisen puolueen valtuutettu jo kauan. ”Ensikertalaisen kokemuksia pienestä kunnasta” Marika Tudeer, Loppi Olen Lopella ensimmäinen ja ainut vihreät valtuutettu. Vuoden 2008 vaalien jälkeen lähdin luottamuspaikkaneuvotteluihin avoimin mielin mistään mitään tietämättä. Mukanani oli kaksi muuta ehdokkaana ollutta vihreää, joista toinen oli kuitenkin jo konkari oltuaan toisen puolueen valtuutettu jo kauan. Mieleeni ei edes juolahtanut mikään liittoutuminen tai muu pelaaminen. Paikallisyhdistyksessämme asiasta puhuimme ja tuo kokeneempi puoluetoveri esitti vaaliliittoa toisen puolueen kanssa. Me muut kummastelimme sellaista, vaalien jälkeen liittoutuminen tuntui epäreilulta ja myös huonolta alulta valtuustotyölle. Halusin pitää yhteistyöväylät avoimina kaikkiin suuntiin. Samoissa vaaleissa myös Perussuomalaiset saivat yhden, ensimmäisen valtuutettunsa eli he olivat samassa tilanteessa kuin me. Kunnan suurimmat valtuustopuolueet Kokoomus ja Keskusta tarjoutuivat kumpikin luopumaan yhdestä omasta paikastaan jotta PS ja Vihreät saisivat edes yhdet paikat. Kunnassa nimittäin oli paikkajaossa käytössä pistetytyssysteemi, jonka mukaan me olisimme jääneet täysin ilman paikkoja. Vain keskusvaalilautakuntaan ja tarkastuslautakuntaan haluttiin lähtökohtaisesti kaikki puolueet, joten ne paikat olivat jo valmiiksi selvät. Viimeisessä neuvottelussa, kun kaiken jo piti olla valmista, demarit yhtäkkiä ilmoittivat tehneensä ”vaaliliiton” vasemmiston kanssa. 24 Sillä tavalla Kokoomus ja Keskusta menettivät yhdet paikat, ja he ilmoittivat niiden olleen juuri ne, jotka meidän ja perussuomalaisten piti saada. Siitä sitten jälkikäteen syytettiin meitä itseämme: Vihreät itse olivat kuulemma ensimmäisenä ryhtyneet pelaamaan neuvottelemalla Vasemmiston kanssa. Minä kuitenkin olin tästä täysin tietämätön, ja olin nimenomaan sanonut, etten sellaista hyväksy. Lopella käytetty, suhteelliseksi vaalitavaksi kutsuttu pisteytystaulukko on voinut toimia hyvin silloin, kun puolueita on ollut vain kolme tai neljä. Nyt meitä oli enemmän, ja systeemissä, jossa kukin ryhmä vuorollaan saa paikan lautakunnasta ja jokaisen uuden lautakunnan kohdalla pistelasku aloitetaan taas alusta, ei pienten ryhmien vuoro tule koskaan. Demokraattista se ei ole. Paikkojen täyttöä seuratessa tuli vaikutelma, että luottamuspaikkoja pidetään Lopella jonkinlaisina palkintoina vaalityöstä sen sijaan, että pyrittäisiin kullekin paikalle saamaan mahdollisimman päteviä, asioihin perehtyviä ja vastuullisia ihmisiä. Neuvotteluissa jopa avoimesti sanottiin, että lautakuntien kokouksia on vaikea saada päätösvaltaisiksi, kun ihmiset eivät saavu paikalle. Miten mahtaa olla etukäteispaneutumisen laita, jos ei edes paikalle tulemista pidetä tärkeänä? Ilman varsinaisia lautakuntapaikkoja olemme olleet hyvin ulkopuolisia päätöksenteosta, vaikka valtuustoryhmän puheenjohtajana olenkin kokenut tulleeni kohdelluksi tasaveroisena muiden puheenjohtajien kanssa. Sekin on itselle tullut yllätyksenä, miten paljon asiat päätetään nimenomaan lautakunnissa. Valtuuston kokouksissa ei juurikaan edes keskustella, vaan asiat lyödään pöytään sellaisina kuin ne on sinne tuotu. ”Ansoja ja mahdollisuuksia neuvotteluissa” Riikka Kyläheiko, Turku/Varsinais-Suomi Olen ollut mukana paikkaneuvotteluissa kunnallisella tasolla Turussa ja maakunnallisella tasolla Varsinais-Suomessa. Vihreät on Turussa keskisuuri ja Varsinais-Suomessa pieni puolue. Hyvä valmistautuminen on todella tärkeää. On etukäteen laskettava tarkkaan, mitä meille kuuluu. On priorisoitava omat tavoitteet ja ennakoitava myös muiden puolueiden tavoitteita. Kaikkea ei voi kuitenkaan suunnitella valmiiksi. Siksi neuvottelijaa auttavat sekä selkeät evästykset että ennalta sovitut valtuudet. Joskus nimittäin tarjoutuu tilaisuus saada parempi tai ylimääräinen paikka, jos pystyy heti tarjoamaan sopivan ehdokkaan tai vaihtokaupan. Siksi myös nimiä kannattaa miettiä jo ennen neuvottelujen alkua, ja varmuuden vuoksi kannattaa valita varalle aina sekä naisettä miesehdokas. Ehdotettavien henkilöiden persoonillakin on joskus vaikutusta, vaikkei pitäisi olla. Sukupuolikiintiöt ovat monesti avanneet paikkoja, koska meillä on usein enemmän naisehdokkaita kuin muilla puolueilla. Toisaalta meidän saattaa samasta syystä olla vaikeaa saada miespaikkoja. Alueillani on tehty teknistä yhteistyötä muiden pienehköjen puolueiden kanssa. Erityistä hyötyä ryhmittymistä on erityispaikkoja, kuten puheenjohtajuuksia, tavoiteltaessa. Ryhmittymän kanssa kannattaa kuitenkin etukäteen neuvotella alustavasta paikkajaosta, sillä suurimmat väännöt käydään usein ryhmittymän sisällä. Neuvottelutilanteesta tekee hankalan se, että periaatteessa esimerkiksi lautakuntapaikat ovat samanarvoisia mutta käytännössä eivät. Isot puolueet saattavat pyrkiä valitsemaan haluamansa paikat päältä. Ongelmaa voi tehdä näkyväksi esimerkiksi ehdottamalla paikkojen jakamista eri arvokkuusluokkiin tai ehdottamalla paikkojen valintaa vertailulukujen järjestyksessä. On myös hyvä muistaa, että kauppatavarana ovat paikkojen lisäksi esimerkiksi puheenjohtajuudet sekä tietyn sukupuolen tai alueen paikat. Erinäisiä isojen puolueiden kepulikonsteja on tullut vastaan. Voidaan esimerkiksi tuoda pöytään isojen puolueiden tekemä pohjaesitys, joka onkin käytännössä jo lyöty lukkoon. Toinen varsin yleinen tapa on toimielimen koon rajaaminen siten, että pienemmät puolueet jäävät juuri ulkopuolelle. Koska toimielimien koot ovat useimmiten poliittisesti päätettävissä, voi kokoon yrittää vaikuttaa. Erityisesti tietyissä tärkeitä tai vaikeita päätöksiä tekevissä toimielimissä vetoaminen laajan poliittisen edustuksen merkitykseen voi toimia. Neuvottelujen pohja on se, mitä saisi äänestämällä. Koska äänestäminen on iso rumba, niin pyritään yleensä sopuratkaisuun. Äänestysvaihtoehto on sitä epämieluisampi, mitä isompi puolue. Paitsi että isot puolueet joutuvat laskemaan paljon, niin lisäksi on todennäköistä, että joku äänestää jossain kohtaa vahingossa väärin. Siksi varsinkin isot puolueet ovat joskus valmiita jopa hieman maksamaan siitä, että päästään sopuratkaisuun. Neuvottelut ovat yleensä luottamuksellisia. Siksi sopimukset kannattaa tehdä kirjallisesti ja huolella – muisti saattaa myöhemmin pettää suullisten sopimusten ja sanamuotojen merkitysten kohdalla… Kuitenkin joskus neuvottelut ajautuvat niin törkeisiin tilanteisiin, että saattaa olla paikallaan vihjata julkisuudesta. Luottamuspaikkaneuvottelut ovat politiikkaa raadollisimmillaan, mutta ne luovat pohjan itse politiikan tekemiselle. Vihreiden tulee näyttää esimerkkiä reilusta politiikasta myös neuvotteluissa. Voimia neuvotteluihin! ”Paikkaneuvotteluihin valmistautuneena” Sirpa Pajunen ja Hanna Valtanen, Vantaa Paikkaneuvottelut lävähtävät eteen joka neljäs vuosi ja siinä vaiheessa ne tuntuvat olevan kunnallispolitiikan merkittävin asia. Kaikki puolueet käyvät ns. kuumana paikkaneuvottelujen suhteen. Tämän vuoksi on ensi arvoisen tärkeää, että on hyvin valmistautunut tuleviin neuvotteluihin. Kannattaa perustaa oma paikkaneuvotteluryhmä, jossa luodaan kriteerit ja 25 ohjeet neuvotteluihin varsinaiselle neuvottelijalle. Tällöin neuvottelija ei jää yksin, vaan voi ventiloida asioihin perehtyneen taustajoukon kanssa eteen tulevista solmukohdista. Etukäteen varmistettavia asioita ovat haluttavien paikkojen, puheen- ja varapuheenjohtajuuksien määrä. Vantaalla paikkojen jako tapahtuu melko orjallisesti d’Hondtin menetelmän mukaan ja olemme olleet sen kaltaisessa asemassa, että olemme saaneet pääsääntöisesti kaksi paikkaa lautakuntaa / johtokuntaa kohden; nais- ja miespaikan varoineen. Puheenjohtajuudet jäävät yleensä neuvottelutaitojen varaan, samoin yhtiöiden hallituspaikat. Jos vaalitulos on sellainen, että lautakunta- ja hallituspaikkojen määrän oikea määrä olisi vaikkapa 2,5 paikkaa, seuraa tästä vantaalaisella mallilla helposti aliedustus. Kaksi suurinta puoluetta (kokoomus ja sdp) kun mielellään kahmivat itselleen ”murto-osapaikat”. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista joko päästä neuvottelemalla yhteisymmärrykseen, että paikkoja tulee tiettyihin lautakuntiin 3, tai muodostaa paikanjakoon vaaliliitto. Kummallakin vaihtoehdolla on ongelmansa. Yhteisymmärryksessä jakaminen vaatii, että valtuustoryhmien välit eivät ole kovin kitkaiset. Vaaliliitossa taas joutuu käymään paikkaneuvottelut kahteen kertaan, ensin kaikkien ryhmien välillä ja sitten vielä vaaliliiton sisällä. Neuvotteluihin kannattaa varautua rauhallisella asenteella. Yleensä sovittelemalla, mutta napakan asiallisella otteella ja puhetaidoilla saa tahtoaan lävitse. On myös järkevää etukäteen taustaryhmänsä kanssa linjata se, mikä jaossa olevista pakoista on omassa ryhmässä tavoitelluin ja miettiä, mistä sen saamiseksi on ehkä valmis luopumaan. Ajoittain paikoista neuvotellessa tulevat esille paikkojen jakoperusteina yksittäisten ihmisten halu/tarve saada joku tietty paikka tai jonkun persoonalla koetetaan saada estetyksi jonkun paikan jako tietylle puolueelle, tyyliin: ”ette sitten ainakaan laita tähän paikkaa sitä ja sitä henkilöä” tai ”kenelle tämä paikka tulee”. Näihin aprikointeihin voi tyynen rauhallisesti 26 todeta, että jokainen puolue valitsee itse edustajansa neuvoteltuihin paikkoihin, eikä niitä jaeta paikkaneuvotteluiden yhteydessä, eikä ainakaan mikään muu puolue toisen puolueen puolesta. Omalle ryhmälle kannattaa teroittaa, että on olemassa valitut neuvottelijat ja nimenomaan he käyvät näitä neuvottelukeskusteluja ja heidän puoleensa voi ohjata muiden puolueiden kyselijät. Käytäväneuvottelut saattavat saada aikaan tuhoisaa jälkeä – tai ei ainakaan toivottua tulosta. Neuvottelujen edetessä on tärkeää pitää oma ryhmä ajan tasalla, mutta painottaa myös sitä, että jos neuvottelutilanne on kesken, muutoksia saattaa tulla. Liite: laskentaesimerkkejä Laskuesimerkki paikkajaosta kahden ryhmän välillä Kyseessä on kunta, jonka valtuuston koko on 27 valtuutettua ja hallitus 7-jäseninen. Vaaleissa mukana oli kaksi puoluetta, keltaiset ja vihreät. Keltaiset saivat 7 valtuutettua ja vihreät 20. Miten kunnanhallituksen paikat jakautuvat? Esimerkki 1 Keltaiset Vihreät 7 valtuutettua 20 valtuutettua 7 20 3,5 (7/2) 10 (20/2) 2,33 (7/3) 6,67 (20/3) 5 (20/4) 4 (20/5) toteutunut ja paikat jaettu oikean suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Ainakin kaikissa ns. vanhoissa puolueissa on aina joku, joka hallitsee tämän taulukkoleikin vaivattoman nopeasti päässälaskuna, ja pystyy suoralta kädeltä kertomaan mikä kenellekin kuuluu suhteellisen vaalin tuloksena. Siitä ei kannata hermostua: sen kuin vain paperia ja kynä esiin ja laskemaan hiki hatussa. Yllä oleva esimerkki on sikäli yleispätevä, että se soveltuu käyttöön kaikenkokoisten valtuustojen kaikenkokoisten elinten valinnoille, riippumatta puolueiden määrästä. Yksinkertaistuksen vuoksi esimerkissä on vain kaksi puoluetta. Edellä olevaa esimerkkiä voi ajatella myös tilanteena, jossa vihreät koostuvatkin kahden puolueen liittoumasta, punaisista ja sinisistä, joista on punaisilla 8 ja sinisillä 12 valtuutettua. Viiden hallituspaikan saalinsa nämä joutuvat jakamaan seuraavasti: 3,33 (20/6) 2 paikkaa 5 paikkaa Taulukon numerot ovat yllä mainittuja vertauslukuja, jotka saadaan, jos äänestetään näillä voimasuhteilla 7-jäsenisen elimen täytöstä. Siis: suurin vertausluku määräytyy ryhmän pääluvun perusteella ja on täten vihreillä 20 ja keltaisilla 7. Toisen paikan vertausluku saadaan jakamalla ryhmän pääluku kahdella, kolmannen kolmella jne. Sen jälkeen taulukosta poimitaan seitsemän suurinta vertauslukua (tummennetut). Suurin on vihreiden 20. Vihreiden toinen vertausluku on 20/2=10, eli sekin on suurempi kuin keltaisten. Keltaiset saavat omalla seiskallaan vasta kolmannen jaossa olevan paikan. Seuraavat kolme paikkaa menevätkin sitten vihreille. Vasta seitsemäs paikka kuuluu taas keltaisille. Näin kuntalain vaatimus on Esimerkki 2 Siniset Punaiset 12 valtuutettua 8 valtuutettua 12 8 6 (12/2) 4 (8/2) 4 (12/3) 2,33 (8/3) 3 (12/4) 3 paikkaa 2 paikkaa Ensimmäinen paikka menee sinisille vertausluvulla 12, toinen punaisille vertausluvulla 8, kolmas sinisille vertausluvulla 6 ja viimeiset paikat kummallekin vertausluvulla 4. Sinisille siis kolme paikkaa ja punaisille kaksi. 27 Tosiasiassa tietenkin paikkoja jakamassa on useimmiten enemmän kuin kaksi koalitiota. Tyypillinen asetelma voi olla esimerkiksi kaksi valtapuoluetta + pienten ryhmien koalitio, kuten seuraavassa esimerkissä: Esimerkki 3 Koalitio A Koalitio B 17 valtuutettua 34 valtuutettua 17 34 8,5 17 5,67 11,33 Keltaiset Vihreät Kirahvit 4,25 8,5 4 valtuutettua 11 valtuutettua 12 valtuutettua 3,4 6,8 4 11 12 2 (2/2) 5,5 (11/2) 6 (12/2) 3,67 (11/3) 4 (12/3) 2,75 (11/4) 3 (12/4) 3 paikkaa 3 paikkaa 1 paikkaa Tässä 27-paikkaisen valtuuston valtapuolueet (”Vihreät” ja ”Kirahvit”) saavat kumpikin kolme paikkaa 7-jäseniseen kunnanhallitukseen, ja seitsemäs paikka tulee pienten ryhmien koalitiolle (”Keltaiset”), jonka luonnollisesti täytyy vielä ratkaista, miten saatu varsinainen + varapaikka jaetaan koalition muodostavien pienryhmien kesken. Joskus voi käydä myös niin, että viimeinen paikka jää arvan varaan. Näin käy, jos kahdella ryhmällä on tasan sama vertausluku, eikä neuvotteluissa löydy asiaan ratkaisua. Seuraavassa esimerkissä on kyse 51-paikkaisesta valtuustosta ja 11-paikkaisesta kunnanhallituksesta: 28 Esimerkki 4 5,67 4,86 4,25 3 paikkaa + yksi arvontaan 7 paikkaa + yksi arvontaan Esimerkissä koalition A neljäs vertausluku ja koalition B kahdeksas vertausluku ovat täsmälleen samat: 4,25. Jos liittoumat eivät saa neuvotteluratkaisua tämän paikan kohtalosta, vaan joudutaan suorittamaan vaali, ko. paikka ratkeaa arvalla. Todennäköisintä on tietenkin, että asiasta löydetään neuvotteluratkaisu: varsinainen ja varapaikka jaetaan liittoumien kesken, varsinaisen paikan luovuttava koalitio saa vastineeksi puheenjohtajuuksia toisista toimielimistä tms. Mikä on paras koko liittoumalle? Kuten aiemmin todettiin, tietyn kokoiset koalitiot tuovat matemaattisesti edullisimmat neuvotteluasemat. Ihanteellinen liittouman koko riippuu kahdesta asiasta: valtuuston koosta ja lautakuntien koosta. Matemaattisesti paras koko koalitioille on sellainen, että liittoumassa on juuri tarvittava määrä valtuutettuja halutun paikkamäärän saavuttamiseen, ei enempää eikä vähempää. Esimerkki: 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkainen kunnanhallitus Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 27/8=3,375 valtuutetun äänimäärä. Kolme paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä • 7:llä valtuutetulla saa varmasti 2 hallituspaikkaa • 11:llä valtuutetulla saa varmasti 3 hallituspaikkaa • 14:llä valtuutetulla saa varmasti 4 hallituspaikkaa • 17:lla valtuutetulla saa varmasti 5 hallituspaikkaa => 27-paikkaisissa valtuustoissa kannattaakin pyrkiä 7-, 11-, 14- tai 17-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman. Esim. 11 valtuutetulla saa 7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 13 valtuutetulla: Esimerkki: 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkainen kunnanhallitus Tapaus 1 Koalitio A Tapaus 2 Koalitio B Koalitio A Koalitio B 11 valtuu- 16 valtuu- 13 valtuu- 14 valtuutettua tettua tettua tettua 11 16 13 14 5,5 8 6,5 7 3,67 5,33 4,33 4,67 2,75 4 3,25 3,5 3,2 3 paikkaa 4 paikkaa 2,8 3 paikkaa 4 paikkaa Tapauksessa 1 koalitio A saa 11 valtuutetulla 3 paikkaa kunnanhallitukseen, kun taas tapauksessa 2 se joutuu 13 valtuutetulla tyytymään samaan 3:een paikkaan. Koalitiossa A on siis tapauksessa 2 ikään kuin kaksi ”turhaa” valtuutettua: koalitio saisi saman tuloksen, vaikka sillä olisi kaksi valtuutettua vähemmän! Näitä kynnyspaikkamääriä on laskettu valmiiksi seuraavien sivujen taulukoihin Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin ja toimielimiin. Neuvottelijalla tulee olla nämä luvut – tai paremminkin logiikka niiden takana – hallussa, jotta neuvotteluissa pystyy hahmottamaan suotuisat asetelmat. 29 Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen Toimielimen jäsenten määrä Asukasluku Valtuuston koko 5-jäseninen 7-jäseninen 9-jäseninen 11-jäseninen Enintään 2 000 17 2,833 2,125 1,700 1,417 2 001 – 4 000 21 3,500 2,625 2,100 1,750 4 001 – 8 000 27 4,500 3,375 2,700 2,250 8 001 – 15 000 35 5,833 4,375 3,500 2,917 15 001 – 30 000 43 7,167 5,375 4,300 3,583 30 001 – 60 000 51 8,500 6,375 5,100 4,250 60 001 – 120 000 59 9,833 7,375 5,900 4,917 120 001 – 250 000 67 11,167 8,375 6,700 5,583 250 001 – 400 000 75 12,500 9,375 7,500 6,250 Yli 400 000 85 14,167 10,625 8,500 7,083 Lukuohje: valitse vaakariviltä oikea valtuuston koko ja pystysarakkeista täytettävän toimielimen koko. Saatu luku kertoo, kuinka monta valtuutettua tarvitaan yhteen paikkaan ko. toimielimessä. Useampaan paikkaan vaadittu valtuutettujen määrä saadaan kertomalla tämä luku tavoiteltujen paikkojen määrällä. HUOM! Luku pyöristetään aina ylöspäin. Esimerkki 1: jos valtuusto on 35-paikkainen, yhteen paikkaan 7-jäsenisessä toimielimessä vaaditaan 5 valtuutettua (4,375 pyöristettynä ylöspäin) Esimerkki 2: jos valtuusto on 43-paikkainen, neljään paikkaan 9-jäsenisessä toimielimessä vaaditaan 18 valtuutettua (4 x 4,30 = 17,20 – jälleen pyöristettynä ylöspäin) Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin ja toimielimiin Seuraavien esimerkkien tarkoitus on osoittaa, miksi tietyn kokoiset liittoumat ovat kannattavampia sen osapuolille kuin toiset. Tärkeintä tietysti on pyrkiä ylipäänsä varmistamaan omat paikat hyvällä liittoutumisella; sopivia liitoskumppaneita tutkaillessa kannattaa kuitenkin pitää esimerkeissä esitelty matematiikka mielessä! A) 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkaiset toimielimet 27-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 7-, 11-, 14- tai 17-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimielimet ovat 7-jäsenisiä. Esim. 11 valtuutetulla saa 30 7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 13 valtuutetulla. B) 35-paikkainen valtuusto, 7-paikkaiset toimielimet Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 27/8=3,375 valtuutetun äänimäärä. Kolme paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä 35-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 9-, 14- ,18- tai 22-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimielimet ovat 7-jäsenisiä. Esim. 14 valtuutetulla saa 7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 17 valtuutetulla. • 4:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan 7-jäseniseen hallitukseen • 7:llä valtuutetulla saa varmasti 2 paikkaa • 11:llä valtuutetulla saa varmasti 3 paikkaa • 14:llä valtuutetulla saa varmasti 4 paikkaa • 17:lla valtuutetulla saa varmasti 5 paikkaa. Esimerkki 1 Esimerkki 2 Koalitio A Koalitio B Koalitio A 7 valtuutettua 20 valtuutettua 11 valtuu- 16 valtuutettua tettua 7 20 11 16 3,5 10 5,5 8 2,333 6,667 3,667 5,333 5 2,75 4 4 Koalitio B Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 35/8=4,375 valtuutetun äänimäärä. Neljä paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä • 5:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan 7-jäseniseen hallitukseen • 9:llä valtuutetulla saa varmasti 2 hallituspaikkaa • 14:llä valtuutetulla saa varmasti 3 hallituspaikkaa • 18:llä valtuutetulla saa varmasti 4 hallituspaikkaa • 22:lla valtuutetulla saa varmasti 5 hallituspaikkaa. Esimerkki 1 3,2 Esimerkki 2 Koalitio A Koalitio B Koalitio A 9 valtuutettua 26 valtuutettua 14 valtuu21 valtettua tuutettua Koalitio B 9 26 14 21 4,5 13 7 10,5 14 valtuu- 13 valtuu- 17 valtuu- 10 valtuutettua tettua tettua tettua 3 8,667 4,667 7 2,25 6,5 3,5 5,25 2,8 4,2 3 paikkaa 4 paikkaa 3,333 2 paikkaa 5 paikkaa Esimerkki 3 Koalitio A Koalitio B 3 paikkaa 4 paikkaa Esimerkki 4 Koalitio A 14 13 17 10 5,2 7 6,5 8,5 5 4,333 4,667 4,333 5,667 3,333 3,5 3,25 4,25 2,8 2 paikkaa 5 paikkaa Koalitio B 3,4 2,833 4 paikkaa 3 paikkaa 5 paikkaa 2 paikkaa 31 Esimerkki 3 Koalitio A Koalitio B Esimerkki 4 Esimerkki 1 Koalitio A Koalitio B Koalitio A 18 valtuu- 17 valtuu22 valtettua tettua tuutettua 13 valtuutettua 13 valtuu30 valtettua tuutettua Koalitio A Koalitio B 18 valtuu25 valtettua tuutettua 18 17 22 13 13 30 18 25 9 8,5 11 6,5 6,5 15 9 12,5 6 5,667 7,333 4,333 4,333 10 6 8,333 4,5 4,25 5,5 3,25 7,5 4,5 6,25 3,6 3,4 4,4 6 3,6 5 3,667 5 4 paikkaa 3 paikkaa 5 paikkaa 2 paikkaa C) 43-paikkainen valtuusto, 9-paikkaiset toimielimet 43-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 13-, 18-, 22- tai 26-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimielimet ovat 9-jäsenisiä. Esim. 18 valtuutetulla saa 9-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 21 valtuutetulla. Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 43/10=4,3 valtuutetun äänimäärä. Neljä valtuutettua ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä • 5:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan 9-jäseniseen hallitukseen • 9:llä valtuutetulla saa varmasti 2 paikkaa • 13:lla valtuutetulla saa varmasti 3 paikkaa • 18:lla valtuutetulla saa varmasti 4 paikkaa • 22:lla valtuutetulla saa varmasti 5 paikkaa • 26:lla valtuutetulla saa varmasti 6 paikkaa 4,167 4,286 3 paikkaa 32 Koalitio B Esimerkki 2 6 paikkaa Esimerkki 3 4 paikkaa 5 paikkaa Esimerkki 4 Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B 22 valtuutettua 21 valtuutettua 26 valtuutettua 17 valtuutettua 22 21 26 17 11 10,5 13 8,5 7,333 7 8,667 5,667 5,5 5,25 6,5 4,25 4,4 4,2 5,2 3,667 4,333 3,714 5 paikkaa 4 paikkaa 6 paikkaa 3 paikkaa D) 51-paikkainen valtuusto, 11-, 9- ja 7-paikkaiset toimielimet 51-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 17-, 22-, 26-, 30- tai 34-koalitioihin, jos täytettävät toimielimet ovat 11-jäsenisiä, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman. Yhtä 11-jäsenisen kunnanhallituksen paikkaa kohti tarvitaan 4,25 ääntä valtuustossa. Neljä paikkaa ei siis yksin riitä. • 5 äänellä saa varmasti 1 paikan 11-jäseniseen hallitukseen • 9 äänellä saa varmasti 2 paikkaa • 13 äänellä saa varmasti 3 paikkaa • 17 äänellä koalitio saa varmasti 3 paikkaa, 4. paikka menee tiukassa tilanteessa arvontaan. • 22 äänellä koalitio saa varmasti 5 paikkaa. • 26 äänellä koalitio saa varmasti 6 paikkaa. • 30 äänellä koalitio saa varmasti 7 paikkaa. • 34 äänellä koalitio saa varmasti 7 paikkaa, 8. paikka menee tiukassa tilanteessa arvontaan. Mikäli täytettävät toimielimet ovat erikokoisia, tilanne luonnollisesti muuttuu. Seuraavien esimerkkien tarkoitus on osoittaa, miten 51-jäsenisessä valtuustossa samalla koalitioilla valtuutettuja saa erisuuruiset edustukset erikokoisiin toimielimiin. Esimerkki: 11-jäsenisen kunnanhallituksen valinta 51-paikkaisessa valtuustossa Esimerkki 1 Esimerkki 2 Esimerkki 3 Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B 17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua 17 34 22 29 26 25 8,5 17 11 14,5 13 12,5 5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333 4,25 8,5 5,5 7,25 6,5 6,25 3,4 6,8 4,4 5,8 5,2 5 5,667 3,667 4,833 4,333 4,167 4,143 3,714 3,571 6 paikkaa 6 paikkaa 5 paikkaa 4,857 4,25 3 paikkaa + yksi arvontaan 7 paikkaa + yksi arvontaan 5 paikkaa 33 Esimerkki: 9-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa Esimerkki 4 Esimerkki 5 Esimerkki 6 Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B 17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua 17 34 22 29 26 25 8,5 17 11 14,5 13 12,5 5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333 4,25 8,5 5,5 7,25 6,5 6,25 6,8 4,4 5,8 5,2 5 4,833 4,333 4,167 5 paikkaa 5 paikkaa 4 paikkaa 5,667 4,857 3 paikkaa 6 paikkaa 4 paikkaa Esimerkki: 7-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa Esimerkki 7 Koalitio A Esimerkki 8 Koalitio B Koalitio A Esimerkki 9 Koalitio B Koalitio A Koalitio B 17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua 17 34 22 29 26 25 8,5 17 11 14,5 13 12,5 5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333 8,5 5,5 7,25 6,5 6,25 5,8 5,2 4 paikkaa 4 paikkaa 6,8 5,667 2 paikkaa 34 5 paikkaa 3 paikkaa 3 paikkaa Esimerkki: 5-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa Esimerkki 10 Koalitio A Esimerkki 11 Koalitio B Koalitio A Esimerkki 12 Koalitio B Koalitio A Koalitio B 17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua 17 34 22 29 26 25 8,5 17 11 14,5 13 12,5 5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333 7,25 6,5 3 paikkaa 3 paikkaa 8,5 6,8 1 paikka + yksi 3 paikkaa + arvontaan yksi arvontaan 2 paikkaa 2 paikkaa 35 Tämä opas kuuluu vihreään opassarjaan, jonka tarkoituksena on opastaa ja tarjota ideoita vihreille yhdistyksille, luottamushenkilöille ja aktiiveille toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Näin menestyt paikkajaossa – Vihreä luottamuspaikkaneuvottelijan opas 2014 Vihreä Sivistysliitto ry www.visili.fi Pinko-oppimateriaalit Kannen kuvitus: Kaisa Leka Taitto: Olli Välke
