Riistalehden testi

Kaindl diamanT –laiKKa
Terät kuntoon
T
helposti
Aktiivisella metsästäjällä riittää teroitettavaa ja
erilaisia teroitusvälineitä on puuhaan tarjolla
paljon erilaisia. Niille yhteistä on kuitenkin
vaivalloisuus. Nyt esittelemme laiskan miehen
ratkaisun, jolla sutii hetkessä terään vaikka koko
metsästysporukan teräaseet.
TeksTi: Tero KuiTunen
42
RIISTA
örmäsin Jyväskylän erämessuilla osastolle, jossa leppoisa esittelijä teroitteli
veistä porakoneeseen kiinnitetyllä laikalla. Pysähdyin ja juttutuokion jälkeen olimme sopineet teroitusjärjestelmän
koekäytöstä.
Nyt moni ajattelee, että eihän laikalla teroittamisessa ole mitään uutta: ”Rälläkällä ne
on morat ennenkin hiottu”. Tämä on täysin
totta, mutta moni varomaton teroittaja on
myös pilannut terän, koska tavanomainen
hiomalaikka kuumentaa terästä niin paljon,
että valmistajan metalliin tarkoittaman ominaisuudet muuttuvat.
Juuri tähän kiinnitin messuilla ensimmäisenä huomioni. Kaindl Diamant –lakka on
tehty nimenomaan teroittamiseen ja siksi siinä on pari teroittamisessa oleellista ominai-
suutta. Ensimmäinen on se, että timanttilaikka syö terästä ilman kovia kierroksiakin, joten
teroitus muistuttaa tapahtumana enemmän
tahkoamista kuin kulmahiomakoneen kanssa urheilua. Toinen ero on laikan rakenteessa. Laikka on täynnä reikiä, joiden ansiosta se
paitsi jäähtyy, myös sallii nähdä sen alapuolelle. Niinpä teroitus tehdäänkin laikan alapinnalla, jolloin teroittaja voi jatkuvasti tarkkailla
työn etenemistä reikien läpi. He, jotka ovat
joskus teroittaneet voimatyökalulla ”sokkona”
osaavat taatusti arvostaa ominaisuutta.
EnSIn lApIo TAI kIRvES,
SITTEn ”hARjoITuSpuukkojA”
Messuesittelijä opasti minua ajamaan laikan
ensin sisään esimerkiksi lapiolla tai kirveellä.
Tääsä on syytä muistaa, että jos terästä painetaan laikkaa vasten liiallisella voimalla, on
riskinä timanttipinnoituksen vaurioituminen. Lisäksi hän neuvoi harjoittelemaan jollain vähemmän arvokkaalla veitsellä, kuten jo
ohimennen mainitulla moralla. Neuvot olivat
erittäin hyviä, koska laikka on aluksi erittäin
krouvi. Sen pinta on karkea ja niinpä teräkseen tulee alkuvaiheessa syviäkin naarmuja.
Kirveessä nämä naarmut eivät suuremmin
haittaa, mutta puukossa tai veitsessä kylläkin.
Kokemuksien perusteella hommaan kannattaa varata useampia työkaluja ja teroittaa ne
kaikessa rauhassa. Samalla kun laikka tasoittuu, käyttäjä oppii sen käytöksen ja saa jo käsityksen vaadittavasta ”käsialasta”.
Sisään ajon jälkeen esimerkiksi Fiskarsin
retkikirves oli terässä. Tosin se oli hieman
naarmuinen ja ensimmäisenä teroittamaltani
puolelta hieman surullisenkin näköinen. Toisen puolen onnistumisen perusteella rohkaistuin kuitenkin jo kokeilemaan erittäin kovasta
pulveriteräksestä valmistetun taittoveitsen teroittamista. Vedin mustalla tussilla väriä terän
siihen osaan, jonka halusin hioa ja ryhdyin
työhön. Seurasin laikan läpi kuinka musta väri
lähti pois ja liikutin terää eteenpäin.
Teräksen kovuus osoittautui nyt varsin suhteelliseksi, Kaind-laikka puri siihen niin vauhdilla, että hommassa sai olla hyvin varovainen.
Tämä onkin harjoittelun suurin syy: käyttäjän
tulee oppia syöttämään terää laikalle harkitun
varovaisesti, ja antaa kierrosnopeuden tehdä
työ. Terää ei tarvitse juurikaan painaa, ja hieman harjoittelemalla terän puolen saa kuntoon
yhdellä rauhallisella liikkeellä. Suorituksen onnistumisen edellytys on, että teroittaja tukee
kätensä porakoneen jalustaan. Tuen saaminen
kannattaa huomioida voimanlähdettä valitessa, koska kulmahiomakone tarjoaa siihen huomattavasti heikommat mahdollisuudet.
Porakone asennetaan telineeseen ja laikka
porakoneeseen. Käyttöönotto on helppoa.
Porakoneessa on hyvä olla kierrosnopeuden säätö,
jolla laikan saa pyörimään sopivalta vauhdilla.
Sisään ajetun timantin jäljiltä pinta on siisti, mutta
viimeinen silaus saadaan lisätarvikkeena myytävillä
välineillä. Koneeseen on vaihdettu huopakiekko, johon
on lisätty annos kiillotusainetta.
Aloittelijan onnistuminen. Jenkkiläinen
retkeilyveitsi on nyt yhtä terävä kuin
uutena, eikä ulkonäkökään ole hassumpi.
Teroitukseen meni, viimeistelyhuovan
vaihtoineen kaikkineen, noin 4 minuuttia.
Ensimmäisen teroituksen tulos oli yllätyksekseni varsin kohtuullinen, joskaan ei
vielä kovin kaunis. Kun olin poistanut purseet terästä, oli minulla jo tässä vaiheessa
tunne että laikalla on hyvinkin mahdollista
oppia teroittamaan. Tunne osoittautui oikeaksi ja teroitettuani puolenkymmentä muutakin työkalua jälki alkoi olla kelvollista. Yhä
kuitenkin joudun miettimään tekemisiäni,
jotta laikka osuu vain ja ainoastaan haluttuun kohtaa terää. Laikka on tässä suhteessa
varsin armoton. Mainittakoon kuitenkin, että
ainakaan matalahkoilla käyttökierroksilla
ajettuna laikka ei ole kovinkaan turmiollinen
sormille. Ensin tökkäsin sormeni laikkaan
vahingossa ja sitten epäuskoisena tahallisesti. Sormi vain kimmahtaa pois, eikä edes iho
mennyt rikki. Timanttilaikka on siten myös
varsin turvallinen käyttää.
MIhIn käy TTöön?
Mielestäni kovien terien kanssa laikasta on
eniten iloa, onhan niiden hinkuttaminen käsipelillä melkoinen urakka. Erityisesti silloin
Kaindl Diamant
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Diamant-laikka:
62 euroa (saatavana sekä poraXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
että kulmahiomakoneeseen sopiva)
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Suositeltava
kierrosluku: >1500 rpm
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Teline
porakoneelle: 35 euroa
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Kiillotuspaketti:
25 euroa (sis. huopalaikka,
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
kara ja vaha)
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Lisätietoja:
Smart Import, www.smartimport.fi
kun pahoin tylsynyt työkalu kaipaa hieman
voimakkaampaa teroitusta laitetaan laikkaan
kierroksia ja ajetaan siihen ”uusi kulma”.
Toisaalta, kun teroittajalla alkaa olla taitoa,
saa hän teroitettua hyvinkin hienostuneesti ja tulos muistuttaa lähinnä tehtailta ulos
tulevia teroituksia, varsinkin jos lopuksi kiillotetaan huopakiekolla. Kokemusten perusteella voi Kaindl-laikkapakettia suositella
kaikille niille, jotka teroittavat paljon. Näkisin, että sille voisi löytyä koti esimerkiksi
hirviseurueen vajalta.
RIISTA
43