Syksy 2013

PÄÄKIRJOITUS
NORDIC WIND BAND CONFERENCE
14.3 – 16.3.2014 JÄRVENPÄÄ
WIND BAND CONDUCTORS COMPETITION
10. - 14.3.2014 HELSINKI ja JÄRVENPÄÄ
PUHALLINORKESTERIDEN SM-kilpailut
10. - 14.3.2014 PIETARSAARI
NYT ALKAA SÄHINÄT!
Onnistuneiden kesäleirien jälkeen edessä on suurten
mahdollisuuksien vuosi!
VALTAKUNNALLISET PUHALLINPÄIVÄT
järjestetään jo 23:nen kerran. Järvenpäähän on kutsuttu
mukaan kollegoita myös muista pohjoismaista ja Baltiasta.
NORDIC WINB BAND CONFERENCE (NWBC) odottaa edelleen
viime silauksia ohjelmaansa, mutta päälinjat alkavat jo olla
paikallaan. Tulossa on erittäin kiehtova ja monikulttuurinen
tapahtuma vailla vertaa.
Tilaisuudessa konsertoivat mm. KAARTIN SOITTOKUNTA
POLIISISOITTOKUNAT solistinaan ANSSI KELA, SINFONINEN
PUHALLINORKESTERI SISU, ITÄ-HELSINGIN MUSIIKIOPISTON
nuoriso-orkesterit. Neuvotteluja on käyty myös mm. Viron
kapellimestarien ja opettajien orkesterin kanssa.
Tapahtumaan liittyy myös kapellimestarikilpailu, jonka
ohjelmisto keskittyy originaaliiin puhallinorkesterimusiikkiiin.
Kilpailu käydään useassa erässä. WIND BAND CONDUCTORS
COMPETITION Finaali on perjantai-iltana 14.3.2014
Järvenpää-talossa.
Tarkemmat tiedot monipuolisesta ohjelmasta löydät
osoitteesta WWW.SPOLLI.COM
Myös SPOL FB:stä löytyy tuoretta infoa.
VARAA MAJOITUS HYVISSÄ AJOIN!
Kevään toinen merkkitapaus on FSSMF:n järjestämä
PUHALLINORKESTERIEN SM-KILPAILUT Pietarsaaressa.
Pakolliset teokset ovat jotakuinkin valmiit.
SPOL:n kustantama C-sarjan pakollinen teos Jukka Viitasaaren
“A Handy Suite for Band” löytyy jo FinnBand nuottimyynnistä
WWW.FINNBANDSHOP.COM
B-sarjan pakollisen teoksen säveltää Saku Järvinen ja
A-sarjan Johan de Mej, jonka teos on valmis, mutta vaati vielä
hieman editointia. Kaartin Soittokunta kantaesittää tämän
”Suomen kesä”-nimisen n. 11-minuutttisen fantasian
perinnepäivän konsertissaan marraskuussa.
Lämmin kesä on jatkunut upeana syksynä. Aktiviteeteistakaan
ei ole puutetta. Syyskauden aikana järjestetään useita
tapahtumia, kuten Ruskatrööttä, Rocking Winds ja
Pirkanmaan Pinnan kapellimestarikoulutukset, joissa
opettajina ovat mm. Peter Ettrup Larsen ja Robert J. Ambrose.
Tapahtumia on paljon ja tietoa niistä löydät tästäkin lehdestä.
Sähisevää syksyä!
Suomen Puhallinorkesteriliiton
Puheenjohtaja Raine Ampuja
SPOL HALLITUS
Puheenjohtaja, jäsenasiat, kansainväliset asiat, ansiomerkit
Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ [email protected] puh. 040 50 77799
Varapuheenjohtaja
Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE [email protected] 050 3135588
Sihteeri, internet
Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ [email protected], puh. 040 9637701
Taloudenhoito,
Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ [email protected] 040 5139059
Jäsenlehti
Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE [email protected] 050 3233698
Tiedotus,
Minna Kajander Simo Hurtan katu 4, 81700 LIEKSA [email protected]
Koulutus:
Juuso Wallin Sturenkatu 26 A 9 00510 HELSINKI [email protected] 040 5255865
Muut hallituksen jäsenet
Jaakko Kosunen Telakkakuja 5 B 10 70100 KUOPIO [email protected] 044 7181390
Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU [email protected] 040 7374717
kansikuvassa Lieksan tuubakilpailun palkintojen jako.
Keskellä voittaja Miika Jämsä, vasemmalla pj. Jukka Myllys ja oikealla siht. Kauko Karjalainen
kuvaaja Kimmo Varjoranta 2013
MYÖNNETYT ANSIOMERKIT
Suomen puhallinorkesteriliitto
Johtokunnan kokous17.5.2013
Espoon Puhallinorkesteri
Hopeinen ansiomerkki
Laila Aho
Kauhajoen soittokunta
Erikoisansiomerkki 60v.
Risto Ala-Ikkelä
Eino Ketola
Jorma Ristimäki
Vesa Viitasaari
Kaikille puhallinsoittajille ja kaikille musiikin
tyylilajeille suunnattu kisailu, jossa kisailijoita
kannustetaan hiottujen soittotaitojen lisäksi
heittäytymään halutessaan myös oman
musiikin luomisen maailmaan. Tuomariston
puheenjohtajana toimii Jukka Perko.
www.huittinen.fi/hullupuhallus
RUSKATRÖÖTTÄ
RANTASALMI 4. -6.10.2013
Erikoisansiomerkki 40v.
Ari Kielinen
Karvian Soittokunta
Kuparinen ansiomerkki
Hanna Vaani
Tapahtuman kantavana ajatuksena on, että
puhallinmusiikin harrastajat saavat soittaa
täysimittaisessa, oman tason mukaisessa
puhallinorkesterissa taidokkaan kapellimestarin
johdolla.
Samalla tarjotaan puhallinmusiikin ystäville upeita
konserttielämyksiä. RUSKAtröötän
avajaiskonsertissa 4.10. esiintyy
Rakuunasoittokunta yhdessä Savon
Sotilassoittokunnan kanssa, ja päätöskonsertissa
6.10. esiintyvät kaikki tapahtuman orkesterit.
Teemasäveltäjänä on Matti Laiho.
www.tornis.net/32
Rocking Winds VIII:
25. - 26.10.2013
tapahtuma jo kahdeksannen kerran.
Kapellimestareina toimivat Antti Nissilä,
Saku Järvinen ja Jorma Rajala.
Luvassa on jälleen vanhojen klassikoiden
tuhtia versiointia ja tulevien hittien
kantaesityksiä.
Leiripäivien päätteeksi Rocking Winds orkesteri soittaa totutusti näyttävän
konsertin Omalla Tuvalla.
www.ino.fi
UUTUUS CD
Rauhan ajan marssit
Jukka Perko ja Kaartin Seitsikko
johtaja Sami Ruusuvuori
band leader Lassi Ikäheimo
Levyn kappaleissa on käytetty oivaltavia sovittajia:
Vellu Halkosalmi, Mikko Hassinen, Pessi Levanto ja
Marzi Nyman. He ovat muokanneet perinteisistä eri joukkoosastojen kunniamarsseista mietiskeleviä, vivahteikkaita teoksia.
Vanhin sävelmistä on Heikki Klemetin koostama Sankarimarssi,
jonka teema on peräisin jo 1500-luvulta. Hyvänä kakkosena tulee
Porilaisten marssi, jonka juuret juontuvat 1700-luvulle.Suomessa
tunnettuun muotoonsa sen on saattanut Cristian Fredrik Kress.
1800-luvulta ovat Hurttiukko (1857) ja ja Sotamarssi (1889).
Viime vuosisadalle sijoittuvat Sibeliuksen kaksi teosta Elon
taistohon käy (1904) ja Jääkärien marssi (1917) sekä Kuulan
Nuijamiesten marssi (1912) ja Maasalon Juhlamarssi (1918).
Levyn kappaleet antavat uudenlaisen näkökulman pyrkimättä
millään muotoa syrjäyttämään perinteisiä juhlavan jykeviä
sovituksia vaan antavat tilaisuuden nauttia hitaista, viipyilevistä
tempoista ja värikkäillä pensseleillä maalatuista sävelkuluista.
Levyllä esitellään marssimusiikkia uudella ja
mielenkiintoisella lähestymistavalla.
Jukka Perko esittää jälleen hämmästyttävää, kaunisäänistä
saksofonisointia, johon Suomen paras seitsikko vastaa mitä
hienoimmalla tavalla.
Jouko Kangas
nordic wind band conference 14. – 16.3.2014
WIND BAND CONDUCTORS COMPETITION 10.3 – 14.3.2014
NWBC14
VUONNA 2014 VALTAKUNNALLISET PUHALLINPÄIVÄT VIETETÄÄN JÄRVENPÄÄSSÄ
Mukana on tällä kertaa kollegoita ja esittelijöitä myös Pohjois- ja Baltianmaista
Tapahtumaan liittyvä kapellimestarikilpailu on suunnattu
31.12.1979 jälkeen syntyneille Pohjois-/Baltianmaiden kansalaisille
Rekisteröintipassi 6o € (14.2 jälkeen - 75@)
Majoitus hotelli SCANDIC ennen 14.2 1hlö 93 €, 2hlö 103 €
info: www.spolli.com
Raine Ampuja 040 5077799, email: [email protected]
NÄYTTEILLEASETTAJIA ERI MAISTA:
nuotit, soittimet, tarvikkeet..
ESITTELYKONSERTTEJA, LUENTOJA, TAPAAMISIA, HAUSKANPITOA, HYVÄÄ MUSIIKKIA,
KAARTIN SOITTOKUNTA, POLIISISOITTOKUNTA, ANSSI KELA,
VIRON KAPELLIMESTAREIDEN ORKESTERI ITÄ-HELSINGIN MUSIIKKI-OPISTO…
WWW.SPOLLI.COM
JUUTILAISEN
JUHLAA
Tunnelmia Petri Juutilaisen 60-vuotiskonsertista
Tampereen Sampolassa 20.5.2013
Kun mies on ollut uransa aikana monessa mukana on aiheellista
pitää myös monta juhlakonserttia. Tampereen konsertti oli kolmas
tässä sarjassa ja ainakin yksi oli vielä pitämättä. Tämä konsertti oli
hyvä läpileikkaus Juutilaisen opetustyöstä ja siihen liittyvistä
sävellyksistä, joista saatiin mainioita esimerkkejä. Juutilainen toimi
myös konsertin asiantuntevana juontajana kertoen ytimekkäästi
teoksiensa sisällöstä, taustoista ja niiden syntymisestä.
Konsertin ensimmäinen osa sisälsi eritasoista puhallin-musiiikia Anu
Pihlin ja Lotte Nybergin johtamina. ja Pirkamaan musiikkiopiston
(PMO) Windus II:n 50:n soittajan esittäminä. Yhteissoittoa ja sooloja eri
soittimilla on sopivasti kappaleessa Palanen Karjalaa ja bändi esitteli
myös laulutaitoaan. Pienen pieni veturi on hyvin tehty sovitus, jossa on
mielekästä soitettavaa kaikille soittajille. Trumpettisolisteina loistivat
Okko Berg 5v. ja Lucas Colliander 6v. Intiaanien laulussa on unisonoa,
joka opettaa täsmälliseen soittamiseen ja kuuntelemaan muita, rumpalit
pysyivät kiittettävästi aisoissa eivätkä sortuneet rymistelemään. Windus
II esitti lopuksi beat-boogien Karhukoira Rok, jonka voinee luonnehtia
nykymusaksi bluesmaisella lopulla.
Seuraavana esiintyi pidemmälle ehtineiden Windus III Anu Pihlin
johdolla esittäen täsmällisesti ja innostuneesti ilvestä kuvaavan teoksen
Tuure Tupsukorva, jonka viidessä osassa kuulimme vaihtelevasti
bluesia, paso doblea ja valssia äkkipysäyksin ja tempon vaihteluineen.
Hevonen ja metsäpaarma perustuu erääseen Juutilaisen nuoruudenmuistoon. Hän itse alias Metsä Paarma toimi tämän humoristisen
melodiadraaman lausujana. Kyseessä oli siis autenttinen esitys, voiko
parempaa enää odottaa?
PMO:n edustusorkesteri Pirkamaan Puhaltajat esiintyi vielä ennen
väliaikaa. Sitä johtivat vuorotellen varmoin ottein Päivi Pöyhönen, Petri
Juutilainen ja Jouni Auramo, joka tuli suoraan Riikasta juostuaan siellä
edellisenä päivänä maratoonin alle neljän tunnin.
Ensimmäinen kappale, Sinisen järven rannalla, on Karjalan
sotilassoittokunnan tilaustyö syksyltä 2012. Sävellys heijastelee
osuvasti nimensä mukaisia tunnelmia. Alttosaxofonisolistina kuulimme
Veera Mikolaa, joka selviytyi tehtävästä alun pienestä hermoilusta
huolimatta hyvin. Pieni lisäys ”pyöreyttä” Veeran fonin ääneen ei olisi
pahasta. Päivänsankari oli seuraavan kappaleen johtaja ja solisti.
Kappale nimeltään Song of Birds syntyi tekijän mukaan 1990-luvun
alussa 20 minuutissa kahden kohtalokkaan tapahtuman vaikutuksesta:
tuhansia lintuja kuoli öljytuhon seurauksena ja Dizzy Gillespie menehtyi
samoihin aikoihin. Kappaleen syke on kuubalaisvaikutteinen son ja
Juutilaisen pasuunasoolon lisäksi nautimme Päivi Pöyhösen
taituroimasta ad lib. huilusoolosta.
harjoitusleirillä, joka sattui olemaan tuomiosunnuntai. Juutilainen sai
johtaa itse onnittelukappaleensa O´Franckin Koraalin.
Tauon jälkeen keskityttiin Juutilaiselle rakkaaseen big band musiikkiin.
Hänen johdollaan esiintyi ensin Junior Big Band. Voisipa melkein sanoa,
että itsestään selvästi bändin peruselementit ja dynamiikka olivat ok.
Juutilainen ilmoittikin erään kurssinsa alussa vaatimattomaan tapaansa,
että big band musiikin edistäminen ja oikeaoppisuuden vaaliminen tässä
maassa on langennut hänen tehtäväkseen.
Ensimmäinen kappale Shuffle, Do Not Schuffle, on svengaava boogie,
jossa kuulimme hienon kitarasoolon, nimen mukaisesti coolia menoa.
Tämä kappale ja seuraavat Boogie Juniors sekä Beaver Goes To Island
St.Urho ovat hyviä esimerkkejä Juutilaisen pedagogisesta taidosta.
Niissä on paljon erilaisia jakoja ja fraseerauksia ja soittamaan
houkuttelevia aineksia. Näistä kappaleista kuului kuinka upeasti
Juutilainen on saanut siirretyksi oppilailleen big band-tietämystään ja
kokemustaan.
Tämän jälkeen esiintyi hyvin valmennettu PMO Big Band, jota johti
Juutilainen minimaalisin liikkein (ks. kuva).
Too Many From Davis City on Miles Davis tyylin mukaaan rakennettu ja
soinnutettu cool jazz-kappale, kun taas Stan Getziä muistellen syntyi
Samba Nro Uuno, jossa on pitkä orkesteriosuus ja soolo tenorisaxille.
Sen kehitteli Maiju Virtanen svengaavan komppiryhmän myötäilemänä.
African Dances on polyrytminen ja paikoin melko äänekästä menoakin
esiin tuova kappale. Kuulijan korviin kantautui kappaleesta afrikkalaisten
bändien käyttämiä melodia kulkuja ja sointuvärejä...
Unchain My Heart on laulettavaksi tehty big band kappale. Sen esitti
Lauri Puhakka ammattitaitoisesti. Don’t Turn Around on piikki Thad
Jones Big Bandin kappaleelle Once Around. Vaikutuksen tekivät
erityisesti Arttu Sipilän liiditrumpetti ja Maiju Virtasen ten.sax. soolo.
Konsertin lopuksi lava oli vielä tungokseen asti täynnä soittajia, kun
sinne saapuivat Windus III, Pirkanmaan Puhaltajat, Junior Big Band ja
PMO Big Band. Päätösnumerona kuultiin Juutilaisen johdolla Majavasarjan 1.osa Beaver’s Revenge (Majavan kosto).
Kappale heijastelee tekijänsä välitöntä elämänasennetta. Hänen
lisäkseen sooloja esittivät bändin edessä nuori huilisti, oboen soittaja,
vähän varttuneempi huilisti sekä bändin kitaristi. Soitto synkkasi hyvin
ja showmeiningistä näki, että kaikki nauttivat siitä, ja katsomo eli myös
mukana. Tällainen eritasoisten soittajien yhteisesitys on hyvää oppia
kaikille ja lisää porukan me-henkeä.
Kapellimestari-maratoonari Jouni Auramon johdolla bändi esitti
Tapahtuipa kerran Karjalassa (muistan kantiksen 1998 Mikkelin
puhallinpäivillä; lat.huom.) Siinä on taitavasti käytetty puhallinorkesterin
eri soitinryhmiä sekä uudempia rytmejä ja sointurakennelmia, mutta
Karjalaan liittyviä aiheita on selvästi tunnistettavissa.
Olisikin ollut hyvä, jos paikalla olisi ollut kouluasioista ja määrärahoista
päättäviä toteamassa käytännössä mitä musiikkioppilaitoksissa
puuhataan ja miten hienoja tuloksia niissä saadaan aikaan.
Väliajalla esiintyi yllätysonnittelija Tuomiopäivän Pasuunat 20 pasunistin
porukalla. Sen perusti aikanaan Heikki Vihanto eräällä pasunistien
Teksti: Matti Prepula
Kuva: Anu Pihl
Onnittelut, kiitokset ja hyvää jatkoa Petri Juutilaiselle!
Puhallinpersoona Petri Juutilainen 60 vee
Yllättävää kyllä, pasunisti
Petri Juutilaisen ensimmäinen
soitin oli klassinen kitara.
– Kaikki alkoi kitaranrämpytyksestä
Pietarsaaressa, jossa isäni oli
viinakaupan johtaja, tiivistää Juutilainen
soittoharrastuksensa alun. Alkossa
työskennelleen isän ura vei perheen
Juutilaisen syntymäkaupungista
Tammisaaresta ensin Vaasaan ja
Pietarsaaren ja lopulta Varkauteen.
Varkauden vuosista tuli kohtalokkaita
tulevan ammatin kannalta. Juutilaisen
luokalla oli kaksi trumpetistipoikaa, jotka
houkuttelivat hänet kokeilemaan Varkauden
soittokunnassa vapaana olevaa pasuunaa.
Samoihin aikoihin naapuriin muutti
jazzharrastaja, jonka valtavaan
levykokoelmaan teinipojat pääsivät
tutustumaan. Ja eipä aikaakaan, kun
Juutilainen soitti pasuunaa ja oli
perustamassa jazzbändia.
Varkauden vuosilta Juutilainen nostaa esiin
kaksi tärkeää opettajaansa.
– Ensimmäinen pasuunansoitonopettajani
Mikko Parviainen oli Varkauden musiikin
henki ja elämä. Hän johti paikkakunnan
kuorot ja orkesterit ja opetti kaikki soittimet vaskipuhaltimet ja
viulut, kertoo Juutilainen. Toinen tärkeä musiikillinen vaikuttaja oli
oppikoulun musiikinopettaja Pirkko Jalkanen.
– Hän tutustutti meidät klassiseen musiikin läpikotaisin. Käytiin
lävitse oopperat ja sinfoniat.
Musiikki vei mennessään, ja heti lukion jälkeen Juutilainen haki ja
pääsi Sibelius-Akatemiaan. Siellä hän päätyi ”ankkalampeen” eli
legendaarisen pasunistin Olavi ”Ankka” Lampisen oppilaaksi.
Akatemiassa toinen pääaine oli musiikin teoria, josta on ollut
paljon hyötyä myöhemmin sävellys- ja sovitustyössä.
Pasuunadiplomin Juutilainen suoritti 1981 ja piti ensikonserttinsa
1983.
Sibelius-Akatemiassa opiskelu painottui klassiseen musiikkiin,
mutta siinä sivussa Juutilainen soitti koko ajan jazzia. Heti
Helsinkiin saavuttuuan vuonna 1972 hän meni mukaan Tapiola
Big Bandiin. Vuodesta 1974 hän liittyi Finnish Jazz Workshopiin,
josta 1975 lähtien muodostui UMO. Vuosina 1983–1992
Juutilainen toimi freelancerina elättäen perheensä moninaisissa
musiikkitöissä, muun muassa nuotinkirjoituksella. Kesiin kuuluivat
vuosikausia myös Oriveden orkesterileirit, ensiksi leiriläisenä ja
kymmenen kesän ajan leirinjohtajana. Orivedellä Juutilainen sai
myös ensimmäiset opit orkesterinjohdosta Pertti Pekkasen
ohjauksessa.
Puhallinorkesterimusikki tuli vahvasti Juutilaisen työsaraksi
vuonna 1992, jolloin hänelle tarjoutui pesti Helsingin
Poliisisoittokunnan kapellimestarina.
– Se oli suuri haaste. Orkesteri teki lähes 200 esiintymistä
vuodessa, muistelee Juutilainen. Tärkeimmäksi ansiokseen
Juutilainen näkee sen, että hänen aikanaan orkesterin ohjelmisto
kehittyi perinteisestä soittokuntamusiikista yleisöystävällisempään ja modernimpaan suuntaan. Tehtiin myös
paljon koululaiskonsertteja, ja big band toimi aktiivisesti.
Vuonna 2002 Juutilainen sai uuden tarjouksen, josta hän ei
voinut kieltäytyä. Pirkanmaan musiikkiopiston silloinen rehtori
Markku Kojo pyysi Juutilaista opiston
pop/jazz-linjan johtajaksi.
– Tuli tunne, että viisikymppisenä on
vielä kerran kokeiltava jotain uutta,
Juutilainen kertoo siirtymisestään
Pirkanmaalle. PMO:lla Juutilainen
onkin saanut käyttää koko
osaamistaan, koska työsarkaan on
kuulunut toiminnan suunnittelun ja
organisoinnin lisäksi soitonopetusta ja
kokoonpanojen vetämistä sekä myös
sävellys- ja sovitustyötä. PMO:n pop/
jazz-linjan nykyisestä korkeasta
tasosta antoi oivan näytteen
tämäntalvinen James Bond -produktio,
jonka kapellimestarina ja sovittajana
Juutilainen myös toimi.
Työnsä PMO:lla ja nuorten parissa
Juutilainen on kokenut antoisaksi:
– Hienointa on, jos saan joka päivä
jonkun hoksaamaan uuden jutun.
Mielestäni tärkein tehtäväni opettajana
on rohkaista ja kannustaa.
Juutilaisen asiantunteva ja letkeä
opetusote onkin tehnyt hänestä myös
suositun kouluttajan. Hän on
perehdyttänyt kevyen musiikin
fraseeraukseen niin big bandeja kuin
puhallinorkestereitakin. Viimeksi
Juutilaisen ”jazzjakoavain” kiristi
tampulaisten jazzruuveja viikonloppu-kurssilla helmikuussa 2012.
Aamukampaa ei Juutilainen ole vielä ole hankkinut, mutta
arvelee, että kun eläkepäivät koittavat, säveltäminen ja
sovittamien saavat yhä enemmän sijaa.
– Musiikin on oltava melodista, kaunista ja rytmistä. Eikä liian
vaikeaa! luonnehtii Juutilainen tavoitteitaan musiikin kirjoittajana.
Edeltäjäänsä Poliisisoittokunnassa, Arthur Fuhrmannia,
Juutilainen kiittelee siitä, että oppi häneltä joustavaa sovitustapaa
kirjoittaa niin, että sovitukset toimivat monenlaisilla
kokoonpanoilla. Orkesterimusiikin lisäksi Juutilainen on viime
aikoina säveltänyt muun muassa pasunaetydejä, jotka olisi
joskus saatettava kirjan muotoon. Ehkäpä Juutilaisen verstaassa
syntyisi myös suomenkielinen opas kevyenmusiikin
fraseeraukseen? Tarvetta olisi.
Jos musiikki onkin ollut Juutilaisen intohimo numero yksi,
perässä tulee monta muutakin harrastusta. Varkauden
kouluajoista lähtien tärkeä on ollut luontoharrastus, erityisesti
lintujen tarkkailu. Valokuvauksesta meinasi tulla jopa ammatti.
– Äidiltäni, joka on hyvä piirtäjä, olen perinyt vähän
kuvataiteellista silmää. Jos minusta ei olisi tullut muusikkoa, olisin
varmasti päätynyt valokuvaajaksi, toteaa Juutilainen.
Myös liikuntaharrastus on jatkunut läpi elämän.
– Tennistä olen pelannut 50 vuottaja, ja toinen lempilaji on hiihto.
Muuten ei jaksa!
Ja jokainen Juutilaisen tunteva tietää, että lopullisesti miehen
intohimot leiskahtavat liekkiin keittiössä...
Merkkipäiväänsä mies vietti konsertoiden Tampereella (lat.huom.)
Haastattelu: Anu Pihl
Kuva: Petri Juutilaisen (s. 28.4.1953) perhealbumi
Pohjoisen
soittokunnat
Albertvillessä!
Lapin, Kainuun ja Pohjan Sotilassoittokunnan soittajista koottu
kuviomarssikokoonpano osallistui 38. kansainväliseen
sotilasmusiikkitapahtumaan Ranskan Albertvillessä 5.-7.7.2013.
Suomalaisten lisäksi mukana oli (hyvin vapaasti suomennettuna,
koska festivaalin ohjelmalehtinen oli ainoastaan ranskankielinen)
puujalkasoittokunta(!) Belgiasta, armeijan soittokunta ValkoVenäjältä, poliisisoittokunta Singaporesta, Le Bersaglieri de
Orzunovi Italiasta, Jakutian (Sahan) tasavallan orkesteri Venäjältä,
Fanfare Mether de Bursa Turkista ja alppijääkäreiden ja
laskuvarjojoukkojen soittokunnat Ranskasta.
Kolmipäiväiseen festivaaliin oli mahdutettu paljon toimintaa.
Perjantaina omien harjoitusten jälkeen oli ensimmäinen
esiintyminen, paraati läpi kylän. Paraati kesti yli tunnin, vaikka
matkaa ei ollut paljon. Olimme lähtövuorossa turkkilaisten jälkeen,
ja heidän etenemisensä oli kovin hidasta... Jouduimme
pysähtymään vähän väliä odottamaan, jotta vältyttäisiin
törmäyksiltä ja kilpasoitannalta. Paraati päättyi lopulta Olympiaaukiolle, jossa kaikki bändit esittivät vielä yhden oman kappaleen.
30 asteen helteessä tarkeni! Yleisöä oli kertynyt runsaasti koko
reitin varrelle ihmettelemään ja hurraamaan.
Perjantai-iltana meillä oli vielä Jaakko Nurilan johdolla konsertti
Dome-teatterissa venäläisten ja singaporelaisten kanssa.
Ohjelmistomme koostui täysin suomalaisesta musiikkista.
Muutama marssi oli tietenkin mukana, mutta myös
konserttimusiikkia: Harald Hedmanin Sven Dufva, Timo Forströmin
Life in the capital city ja Markku Johanssonin Trumpet party, jonka
tulkitsimme koko 6-henkisen trumpettisektion voimin! Yleisö oli
haltioissaan! Hieman jaksaa vieläkin ihmetyttää se, ettei festivaalin
järjestävä taho saanut hommattua paikalle pyytämiämme
lyömäsoittimia. Kiitettävästi meidän lyöjät ”koputteli” timpanit ja
malletit sun muut marssisoittimillaan. Rumpusetti taisi sentään olla
lainassa venäläisiltä... Loppukonsertista en osaa kertoa enempää,
kun en vaan kertakaikkiaan jaksanut jäädä kuuntelemaan.
Konsertti alkoi vasta klo 21 ja meidän oma osuus loppui
lähempänä kymmentä. Huhujen mukaan singaporelaisten osuus
oli ollut erinomainen.
Lauantaiaamupäivänä oli pääsimme tutustumaan pikaisesti
keskiaikaiseen Conflansin kylään. Koko festivaaliväelle oli
järjestetty sinne tervetulotilaisuus, jossa pakollisten puheitten
jälkeen Valko-Venäjän orkesteri piti pienen viihteellisen
puistokonsertin. Iltapäivällä oli tattoo-finaalin yhteisharjoitukset ja
jälleen paraati samalla kaavalla kuin perjantainakin. Nyt vaan
mukana oli pari bändiä enemmän mm. Belgian puujalat ja
juoksevat italialaiset. Aikamoista järjestelyä mahtoi vaatia, jotta
niin kovin eri vauhtia etenevät kokoonpanot pääsivät kukin
vuorollaan perille. Ja edelleen tarkeni! Tuo meidän maavoimien
edustusasu, jääkäripuku, ei nimittäin ole mikään hellevaate.
Valko-Venäjä
Pitkän päivän päätteeksi oli sitten vielä tattoo Olympiahallissa.
Orkesterit esittivät kukin vuorollaan 20 minuutin mittaisen
shown. Lauantain finaalinumero oli pienen eri maista kootun
vaskiryhmän esittämä ulosheittomarssi, ja ilta huipentui joskus
puolenyön jälkeen olympiatulen sytytykseen ja ilotulitukseen.
Meidän kuviomarssiosuuden oli suunnitellut Ari Tamminen, ja
hän myös johti esityksen. Solistina oli saamelaisyhtye Angelit
ja saksofonisolistina Jaakko Nurila. Juha Tiensuu johti nämä
soolonumerot. Vaikea sanoa yksittäisen soittajan näkökulmasta
miten esitys meni. Yleisö taputti, joten ei se varmaan ihan
huonokaan ollut, ja omat jalat ainakin meni oikeisiin suuntiin
oikeilla hetkillä. :)
Sunnuntai alkoi paraatilla, kuinkas muutenkaan. Festivaalin
pääpäivän paraati oli luonnollisesti pidempi kuin aikaisemmat ja
nyt mukana oli ihan kaikki festivaalin orkesterit. Ranskalainen
soittokunta piti pienen konsertin Albertvillen rautatieasemalla, ja
siitä sitten paraati lähti etenemään kohti kaupungintaloa.
Kaupungintalolla jokainen orkesteri esitti vielä yhden
kappaleen. Meidän esitysnumero oli Suomalaisen ratsuväen
marssi matkanjohtajamme ja ylikapellimestarimme Elias
Seppälän johdolla. Sunnuntai-iltapäivänä oli sitten vielä yli
nelituntinen tattooshow, jossa nyt oli mukana myös kaikkien
orkestereiden yhteisfinaali. En tiedä; vaikka kuinka tykkää
tattoosta ja puhallinmusiikista, on 4,5 tuntia aika pitkä aika. Ja
mielenkiintoisimpaankin esitykseen alkaa kyllästyä 10 minuutin
jälkeen. Mutta täysi hallillinen yleisöä sai kyllä nauttia ihan koko
rahan edestä. Itselle erikoisin tuttavuus oli Belgian
puujalkasoittokunta. Hurjaa katsoa, kuinka aamusta iltaan
kaljaa kiskoneet toverit nousee miltei nelimetrisille puujaloille.
Ja vieläpä ilman suurempia vahinkoja.
Jälkikäteen tuntuu siltä, että paraatit olivat festivaalin
kohokohta. Ihmisiä oli valtavasti liikenteessä joka päivä. Oli
ennenkokematon elämys marssia, kun bravo-huutoja sateli
ympärillä koko ajan. Ilmassa oli suuren kyläjuhlan tuntua!
Sensijaan perjantain konserttiin ja lauantain tattooseen olisi
mahtunut paljon enemmän väkeä. Sunnuntaina sentään halli oli
täynnä. Ranskalaiset isäntämme pitivät meistä hyvää huolta
koko vierailun ajan kielimuurista huolimatta. Festivaali oli hieno
kokemus kaikenkaikkiaan, mutta niinkuin aina työmatkalla,
vapaa-aikaa ei kauheasti jäänyt. Juuri ja juuri kerkesi postikortit
ostamaan ja lähettämään töiden lomassa...
Matka oli Pohjois-Suomen soittokuntien viimeinen suuri
yhteisponnistus ennen tulevaa puolustusvoimauudistusta, ja
osalle meistä tämä oli myöskin viimeinen ulkomaanmatka
kaikenkaikkiaan sotilasmusiikin parissa. Pienestä haikeudesta
huolimatta työt hoidettiin kunnialla loppuun asti. C'est la vie et
au revoir!
Teksti ja kuvat: Sari Pietikäinen
trumpetin äänenjohtaja, Pohjan Sotilassoittokunta
www.puolustusvoimat.fi
www.angelit.net
Belgia
Jakutia
Turkki
Puhallinorkesteri Bofori Tanskassa
Tampereen konservatorion puhallinorkesteri Boforin
syyskausi alkoi iloisella tiedolla siitä, että keväällä olisi
tiedossa konsertti-matka Marjo Riihimäen johdolla Kööpenhaminaan. Odotimme koko vuoden innolla kevään
huipentumaa. Konserttikappaleita harjoiteltiin tietysti ahkerasti
myös kotona!
harjoiteltavaksi. Lounaan jälkeen työstimme Champagne
Galopia sekä muita yhteisiä kappaleita Tivolin soittajapoikien
kanssa. Loppupäivän vietimme Tivolin hurjissa laitteissa
kieppuen. Näimme myös Tivoli Boys Guard Bandin näyttävän
paraatin, jossa pojat marssivat komeissa univormuissaan
ympäri Tivolia. Illallisen jälkeen yöunet maistuivat.
Lähtöaamuna perjantaina 10.5. soittajat virtasivat
matkatavaroineen konservatoriolle viimeisiin harjoituksiin
ennen matkaa. Puoli kahdelta lähdimme kohti HelsinkiVantaan lentokenttää, kun kilpailu bussin takapenkkipaikoista
oli ratkennut. Lähtöselvityksestä ja omista lipuista
huolehtiminen oli monelle jännittävää, mutta kaikki sujui
hyvin. Konekivääreitä muistuttavat nuottitelineetkin pääsivät
turvatarkastuksesta läpi.
Konserttipäivä alkoi aurinkoisena, mutta sitä ei jatkunut
pitkään. Lava oli katettu, joten sade ei meitä haitannut, mutta
pyykkipoikia käytettiin runsaasti tuulen takia. Huterat
nuottitelineet eivät meinanneet pysyä pystyssä, ja niitä
jouduttiin vaihtamaan tukevampiin. Konsertissa viritys oli
suorastaan huikea. Pienistä vaikeuksista huolimatta yleisö
nautti soitosta ja taputti mukana.
Bussi odotti ryhmäämme Kööpenhaminan lentokentällä ja
pääsimme lähtemään kohti hostellia kuskin esitellessä
kaupunkia. Kotiuduttuamme hostelliin saimme lähteä vielä
pienelle kävelyretkelle, mutta kymmeneltä olimme jo kiltisti
huoneissamme.
Lauantaina oli täynnä rankkaa harjoittelua ja vielä rankempaa
huvittelua Tivolissa. Tapasimme Tivoli Boys Guard Bandin,
jolta saimme vauhdikkaan Champagne Galop -kappaleen
Hyvästelimme Tivolin väen ja lähdimme kohti seuraavaa
konserttipaikkaa, Christianin kirkkoa. Yleisöä saapui paikalle
kolme, joista suurin osa kesti loppuun saakka. Saimme
konserttia videoitua jopa kymmenen minuuttia, jonka jälkeen
kameran muistikortti täyttyi. Onneksi kirkko oli kaunis ja
soitimme hyvin, joten kaikille jäi positiivinen mieli konserttien
jälkeen. Illallisen jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja vietimme
rennon illan kuka missäkin. Yöllä kaikki sentään nukkuivat –
ainakin vartin.
Viimeisenä päivänä ihailimme Kööpenhaminan nähtävyyksiä.
Pientä merenneitoa kuvattiin ahkerasti, ja seurasimme myös
vahdinvaihtoa Amalienborgin linnan pihalla. Illalla lähdettiin
takaisin lentokentälle, suuntana Suomi. Kaikki soittajat ja
soittimet päätyivät oikeaan paikkaan, ja hyvin varhain tiistaina
aamuyöllä tulimme takaisin Tampereelle. Kaikki olivat
väsyneitä, mutta tyytyväisiä matkaan.
Teksti: Minttu Nieminen ja Riina Hietikko (klarasektio), kuva: Janne Tuomi
Pirkanmaan musiikkiopiston Praha-puhallinorkesterin matkakertomus
Maanantai 5.8.2013
Musiikkiopiston piha on täynnä innostuneita soittajia.
Matkafiilikset ovat jo korkealla ja me olemme valmiita
Prahaan lähtöön. Matkan aikana Helsinkiin meille jaettiin
festaripaidat jotka valitettavasti osoittautuivat mustiksi. Pian
olimmekin jo pilvien yläpuolella. Kukapa olisi arvannut, että
seuraavaksi olemme vieraiden ihmisten sylissä bussissa?
Bussi oli todella kuuma ja turvaäänet piippasivat sillä ovet
eivät meinanneet mennä kiinni.
Lämmin ulkoilma tuntui bussin jälkeen ihanan viileältä.
Ennen hostelliin menoa meistä oli kiva tutkailla hostellin
ympäristöä yöaikaan. Ja siinä se on, hostellimme. Ei ollut
ihan sellainen kuin luulimme, mutta kyllä se yösijaksi
kelpaa!
Tiistai 6.8.2013
Väsymys on päässyt valloilleen hostellissa, jossa me
PMO:laiset raahaudumme aamupalalle. Festarit aukesivat
vasta kello 12, joten meillä oli hyvää aikaa kierrellä Prahan
vanhassa kaupungissa ja Kaarlen sillalla. Ratikkamatkan
jälkeen päädyimme festareille, jossa meille esiteltiin Tower
Stage, jossa pian esiinnyimme. Keikkahan oli hyvä ja yleisö
tanssi iloisesti mukana! Ilta oli omaa tutustumista
festareiden tarjoamiin esityksiin tai Prahan kaupunkiin.
Illalla pimeni nopeasti ja alkoi kova ukkosmyrsky. Toisia
pelotti ja toiset juoksivat ulkona kokeilemasa miltä tuntuu
olla Prahan myrskyssä. Loppuilta sujui jyrinää kuunnellessa
ja sateenropinaan nukahtaminen
kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.
Keskiviikko 7.8.2013
Todellinen Prahan turistipäivä. Porukkamme erkani
museoihin ja ostoskeskuksiin. Kokoontumispaikkanamme
oli Pyhän Vituksen katedraali. Jouni Auramon (juontaa
kuvassa) ohjaaman kierroksen aikana näimme kirkkoja,
torneja, vanhoja suuria haarniskoja, maisema aurinkoisilta
parvekkeilta sekä Prahan sokkeloisen metroaseman. Ilta
sujui nopeasti hostellilla kuunnellen ilotulitusten pauketta.
Torstai 8.8.2013
Aamun vaihtoehdot olivat shoppailu, musiikkikauppa tai
festarit. Oman ajan jälkeen oli aika siirtyä konserttilavan
taakse valmistautumaan. Konsertti sujui hyvin omien
solistiemme siivittämänä. Näkymätön hevonen kopsotteli
Sofia Punkan woodblockein tahdittamana ja Aksel
Kiviniemen baritonitähdittämänä Anu Pihlin lieassa. Päivi
Pöyhönen (kap.mest./lat.huom.) sai aikaan linnunlaulua
kappaleessa Just a gigolo.
Annika Junno kruunasi kappaleen What a wonderful world
heleällä laulullansa jossa Annika Lampinen soitti hienon
trumpettisoolon. Lopuksi saimme yleisön liikkeelle
kappaleella Y.M.C.A. ja Letkajenkka.
Esiintymisemme Prahan YMCA Europe -festivaaleilla
päättyivät tähän.
Perjantai 9.8.2013
Nyt se on ohi. Pirkanmaan musiikkiopiston Prahan matka
päättyi iloisin tunnelmin PMO:n pihaan kello 03.15.
Päivämme Prahassa oli hieman erilainen kuin aiemmin sillä
kylmä ilma yllätti meidät. Kukaan ei varmasti pysynyt täysin
kuivana matkallamme Prahan lentokentälle.
Lento sujui hyvin ja saavuimme Helsinki-Vantaan
lentokentälle aplodien saattelemana. Väsyneestä
tunnelmasta huolimatta takapenkkiläisillä riitti musiikillista
energiaa viimeiseen hetkeen asti. Kiitämme kaikkia
onnistuneesta Prahan matkasta!
Teksti: Annika Junno ja Juliana Hulkkonen
Kuva: Marja-Riitta Typpi
Ameriikan
raitilla
-Mistä sinä oikein löydät nuo puhallinsävellyskilpailusi? Tätä saan
kuulla harva se vuosi alalle hairahtuneilta kollegoiltani. No tietty
SPOL:n nettisivujen www.spolli.com, kohdasta "ulkomaiset
keskustelut"! Sinne ne päätyvät liiton hallitukselle tulleista
tiedotteista ja itse teen säännöllisesti googlehaun "(international)
band compostion contest". Ei siis mitään rakettitiedettä…
Penfield Music Commissioning Project (Rochester, USA) on
pyörinyt joka toinen vuosi jo vuodesta 2000. -Taas meni uusiksi,
tuumasin katsellessani instrumentaatiolistaa. Ähelsin Epifyyttien
tanssin ja Sweet Suiten uuteen uskoon koskapa ne olivat ainoat
gradeluokitukseltaan (3,5-4) sopivat teokset joista minulla oli oikein
hyvän orkesterin tekemä äänite, kiitos Kaartin/Lahden Sinfonisen
Puhallinorkesterin. Midipiipityksellä ei maailmalla pitkälle pötkitä.
Seuraavaksi olikin vuorossa Jaakobin paini: kumman teoksen
lähetän, vain yksi suvaittiin. Kokemukseni mukaan vaikeampi
voittaa, muistettakoon vain 2004 SPOL:n sävellyskilpailun
voittanut, yhä kantaesittämätön Portrait of a Searcher. Niinpä KH
Pentti -palkittu (2007) Dance of the Epiphytes lähti rapakon taa. Ja
ennekuin ärähdätte: teos sai olla jo kantiksensa nauttinut, jopa
"self-published".
Tämä siis marraskuussa 2012. Heti perään eli tammikuussa 2013
tuli eemeli finalisteista: kuuden kärkeen oli päätynyt kaksi
suomalaista (!): yours truly ja Ilari Hylkilä Sankareineen. Ke 13.3.
talvimasennus päättyi osaltani: Epifyytit oli voittanut kilpailun,
toisen sijan valloitti itävaltalainen ja kolmannen jenkki. Vasta silloin
tajusin, että kilpailun palkintoon kuului myös matka palkinnonjakoon Penfield High Schooliin tyyliin "artisti ei maksa". Peruin jo
varaamani A-luokan matkan entisen Itä-Preussin Rastenburgin
Wolfschanze-bunkkerikompleksiin ja huomasin riemukseni, että
uusi Star Trek into Darkness tulisi ensi-iltaan jenkkireissuni aikana!
Kolme tuntia Tampereen kokoisen Rochesterin lentokentälle
saavuttuani su 19.5. olinkin jo upeassa juuri rempatussa
multiplexissä avaruusajan istuimilla nauttimassa hienosta leffasta
jenkkideittini Shana Stewartin ja spousensa kera, trekkereitä
molemmat!
Pääsin seuraamaan ja partituurin kera kommentoimaan DotE:a
kaksiin treeneihin, which was great. Teokseni instrumentaatio
voitiin jopa ylittää vibrafonilla ja kontrabassolla, vähänkös oli
hieno kuulla puhallinprogeani ylitäydellä kokoonpanolla.
Kapellimestari ja Penfield High Schoolin musiikkiosaston pomo
James Doser on kuulun paikallisen Eastmanin kasvatteja,
herrasmieheltä taittuu myös jatsi, jota sain todistaa tehdessäni
kitaraiskun häkellyttävän hyvän jazz ensemblensa treeneihin.
Doserin monipuolisuudesta johtuikin, että eipä ollut paljon nokan
koputtamista nuorison soittoon. Jazztaustallaan Epifyyttien
harmoniat kukkivat ja tempot epämarssahtivat. Kahdeksasosat
fraseerattiin luontevasti. Muutamaan balanssihakuun toki puutuin.
Jim Doser päästi minut myös avaamaan sanaisen ruumisarkkuni
oppilaitoksensa musiikkiteoria- ja musiikkibisnestunneilla.
Jälkimmäinen oli muotoa Q/A eli nuoriso kyseli vaikeita ja Jukka
vastasi ameriikaksi. Ei se ollut vaikeata, olihan kyse
lempiaiheestani eli itsestäni. Teoriatunti lipsahtikin sitten lopultaan
FinnBand(Shop)-tietouden levittämiseen, onneksi oli kasa
promolevyjä ja prosyyrejä messissä.
Dance of the Epihytesin esitys ti 21.5. 2013 meni Penfield High
School Wind Ensembleltä liehuvin tähtilipuin. Toivotinkin nuorille
kiitospuheessani puhallinmusiikista elinkautista tuomiota. Muistettakoon, että college-tasolla oleva high school band soitti
suomalaiselle sotilassoittokunnalle eli ammattilaisille tarkoitettua
materiaalia.
Penfieldin music program eli musiikinopetusohojelma onkin
alueella aivan omaa luokkaansa, tiesi kertoa esiliinani ja
kuskinani toiminut Bryan Bricco, Doserin entinen oppilas, fonisti
ja junnupuhallinorkesterin johtaja itsekin. BB:n kanssa ehdin
käydä upeat keskustelut mm. Frank Zappasta ja ylipäänsä
elämän suurista asioista, kuten klassisesta rockista ja progesta,
pillisektioista, opetusmäärärahoista ja elämän tarkoituksesta.
Seuraava urotekoni onkin sitten löytää teokselleni mieluiten
jenkkikustantaja, se on FinnBandShopissa myynyt jo sen yhden
kappaleensa, senkin Itävaltaan. Rauman puhallinpäivillä meni
kaupaksi kaksi ilmaiskappaletta...
Viitasaurus
Kuvat: Bryan Bricco, Shana Stewart ja Michael Sidoti
James Doser
Bryan Bricco
Suom.huom.lyh:
Penfield Music Commission Project 2012:
170 teosta 35 osavaltiosta ja 27 maasta, opiskelijat suorittavat valintaprosessin, perustanaan neljä eri kriteeriä
(sävellyksellisyys, muoto, tunne ja kilpailun sääntöjen noudattaminen). Suurta painolastia kilpailu asettaa orkesterin
ja säveltäjän vuorovaikutukselle. Kilpailu rahoitetaan yksityisesti, lahjoituksin jne. Koulumäärärahoja siihen ei käytetä.
Pietari Tattoo
24.-26.5.2013
Pietari Tattoo 24.-26.5.2013
Itä-Suomen sotilasläänin sotilassoittokunnista koottu
kuviomarssikokoonpano matkasi toukokuun lopulla
Pietari Tattoo -sotilasmusiikkitapahtumaan. Savonja Karjalan Sotilassoittokunnat vahvistettuna
kahdella Rakuunasoittokunnan soittajalla osallistui
samalla Pietarin 310 –vuotispäivän juhlallisuuksiin.
Kapellimestarina ja kuviomarssin suunnittelijana
toimi KarSk:n päällikkö musiikkimajuri Petri Junna.
suomalaisten soittokuntiemme pitkäaikainen yhteistoiminta ja
vuosien takaiset ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosuhteet.
Nopeasta aikataulusta ja muista vallitsevista olosuhteista
huolimatta spiritti oli korkealla.
Virallinen kutsu saapui Suomen pääesikuntaan vain vähän yli
kuukautta ennen tapahtumaa, joten valmistautumisaika oli lyhyt
mutta pikainen. Erinäisten vaihtoehtojen pyörittelyn jälkeen
ohjelma päätettiin valmistaa yhdistämällä edellä mainitut
soittokunnat ja sisällöltään kuviomarssi koostui hyvin pitkälti
KarSk:in ja RakSk:in vuonna 2010 esittämästä kuviosta.
Harjoituksia oli yhteensä seitsemän, mikä oli aivan riittävä määrä
ennakkoepäilyksistä huolimatta.
Oma varustukseni oli tällä kertaa toimialamme tulivoimaisin ja
järein ase: Kumu –merkkinen 26 –tuumainen bassorumpu.
Suomalaisesta koivusta käsityönä valmistettu bassorumpujen
Rolls Royce on väärissä käsissä vaarallinen taisteluväline. Sillä
voi samanaikaisesti tuhota ympäröivän musiikin ja saattaa koko
marssivan soittokunnan kaaoksen valtaan. Olan yli tulevien
nahkahihnojen lisäksi hartioita painoi siis myös vastuu. Onneksi
sain aseveljiltä Karjalasta nylonvartiset bassorummun nuijat
jotka minimoivat käsiin kohdistuvat heijasteet - bassorumpua kun
pitää ajaa kenttäolosuhteissa lujaa - tai täysillä. Kumu –
valmisteiset sotilasrumpumme herättivät itäisissä
virkaveljissämme ihailua ja yleisesti ottaen suomalaisten
soittimet ja varusteiden taso oli korkeampaa luokkaa kuin muilla
soittokunnilla.
Oman kuviomarssiesityksemme lisäksi osallistuimme
luonnollisesti tapahtuman alku- ja loppuesityksiin yhdessä
muiden soittokuntien kanssa. Tapahtumaan osallistui tänä
vuonna soittokunnat Italiasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä sekä
Pietarin laivastoakatemiasta. Lähtöpäivänä osallistuimme myös
paraatiin Nevsky Prospektilla ja loppuesitykseen Palatsiaukiolla.
Sujuvaa valmistautumista joudutti varmasti myös Itä-
Edellisiltä reissuilta muistiin jääneet kertomukset majoituksen ja
ruokailujen tasosta herättivät suuria epäilyksiä tälläkin kertaa,
mutta yllätys olikin positiivinen! Rajan ylitykset sujuivat melko
sutjakkaasti – ehkä asiaa vauhditti korkean tason kutsu ja
venäläinen bussi. Perillä odotti kohtuullisen hyvätasoinen hotelli
Moskova, ruokailut olivat asialliset ja kyyditys toimi myös paikan
päällä.
Pietari Tattoo 24.-26.5.2013
Sen sijaan yhteisnumerojen harjoitusaikataulut (eli niiden
venyminen) oli sitä mitä ennakkoon oli odotettavissa.
Suomalaiset istuksivat puolisentoista tuntia aukion
reunalla ja itäiset kolleegamme saapuivat paikalle sitten
kun saapuivat. Myös yhteisnumeroiden eteneminen ja
joukkojen liikuttelu oli harjoitusvaiheessa melkoista
säätöä. Tulipa siinä joku pohtineeksi ääneen sitäkin että
”ei ihme jos ei naapuri päässyt sodissa aikanaan
pidemmälle rajan yli kun ovat aina myöhässä ja joukkoja
liikutellaan miten sattuu…”. Kaikesta huolimatta yli 200
soittajan massat saatiin esityksessä järjestyksessä
liikkeelle ja soittamaan samaa kappaletta.
Yhteisesityksien kapellimestarina toimi ansiokkaasti
Läntisen
sotilaspiirin ylikapellimestari.
Oma esityksemme meni erittäin hyvin. Kuten aselajin
luonteeseen kuuluu, mukaan mahtui myös erinäisiä
spontaaneja käänteitä jotka kuitenkin kääntyivät lopulta
voitoksi. Harjoitusvaiheessa olimme havainneet miten
univormu tuo suoritukseen kummasti ryhtiä. Esityksessä
lataus oli vielä huomattavasti voimakkaampi ja soitossa,
liikkeissä ja ilmeissä näkyi ylpeys ja näyttämisen halu.
Oman lisänsä toi vielä loppuvaiheessa saatu tieto siitä,
että koko tapahtuma televisioitiin suorana Moskovaan.
Mikäli tieto piti paikkansa, tarkoitti se sitä että meillä oli
miljoonayleisö! Pietarin SKA:n Jubilee –halli ei ollut aivan
täynnä, mutta läsnäolijat osoittivat auliisti suosiotaan.
Yleisöä sykähdytti trumpettisektion virtuoosinäyte Green
Hornet, joka sisälsi myös pätkän Venäläisestä oopperaalkusoitosta joka tunnetaan paremmin nimellä
Kimalaisen lento. Etenkin poistumismarssimme Vapaa
Venäjä räjäytti yleisön suosionosoitukset korvia
huumaaviksi. Yllätyin hieman siitä, miten ynseinä
pitämäni Venäläiset olivat kovasti tunteella mukana
esityksissä.
Esityksen jälkeen saimme nauttia loppukaronkasta,
jonka musiikista vastasi Pietarin laivastoakatemian
soittokunnan big band. Tilaisuuden suojelijana toiminut
kenraali oli illan aikana ihmetellyt kuinka suomalaiset
osasivat soittaa niin hyvin yhteen Karjalan kunnailla
vaikka seisoimme sillä hetkellä kaikki ympyrässä kasvot
ulospäin, eli selkä toisiimme ja kapellimestariin päin.
Paikallinen ylikapellimestari oli todennut spontaanisti että
asialla olivatkin suomalaisen sotilasmusiikin eliittijoukot!
Lähtöpäivänä oli aikaa tiedustella lähimaastoa, joten oli
luontevaa suunnata läheiseen luupuistoon joka
tunnetaan myös hautausmaana. Bongasimme sieltä
lukuisien säveltäjien hautoja (mm. Tsaikovski, Borodin)
sekä kirjailija Dostojevskin viimeisen leposijan. Ulkoilun
jälkeen oli taas kiva pukea ns. Jääkäriasu ylle ja
valmistautua odottelemaan paraatin alkua. Päivälle oli
lupailtu sadetta, joka antoi odottaa itseään paraatimme
loppumetreille ja Palatsiaukion yhteisesitykset
soitimmekin sitten virkistävässä kevätkuurossa. Onneksi
lopuksi oli aikaa rentoutua, peseytyä, syödä hyvin ja
pakata. Kotimatka sujui leppoisasti, kenellä mitenkin.
Harjoituksineen koko rupeama kesti (meidän Savolaisten
osalta) viikon. Tuli siinä joku tuumineeksi ääneen
sotilassoittajan työn monipuolisuutta: jotkut
soittokunnastamme teki töitä 15 päivää putkeen, mihin
sisältyi tavanomaisten varuskunnallisten soittojen lisäksi
kaksi viihdekonserttia, äitienpäiväkonsertti, big band
-konsertti hurmioituneelle yleisölle ja lopuksi kyseinen
Pietarin reissu. Paljon kun tekee niin monenlaista kokee.
Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia matkaan
osallistuneita kollegoita. Vaikka asialla olikin kaksi
lakkautettavaa soittokuntaa oli henki ja tahtotaso
tosipaikan tullen korkealla. Esitys niin hyvä että sitä olisi
voinut esittää missä vaan.
Kirjoittaja, kersantti Janne Ikonen toimii lyömäsoitinten
varaäänenjohtajana Savon Sotilassoittokunnassa.
Teksti: Janne Ikonen
Kuvat: Janne Ikonen ja Tommi Tuovinen
Trumpettisektio herätti ihastusta monessakin mielessä.
KarSkin vääpelit (oik) Välimaa ja Vänskä, keskellä SavSkin ylik Herrala ja
kersantit Huttu ja Nuorgam
Tukholmassa
Hämeenkyrön nuorisopuhallinorkesteri Puhallica kävi Ruotsin pääkaupungissa esiintymässä kesäkuun ensimmäisellä
viikolla. Lähdimme todella aikaisin tiistaiaamuna Hämeenkyrön seurakuntatalolta, mutta vaikka yöunet olivat jääneet vähiin,
ei linja-autossa juuri nukuttu. Tiistaipäivä kului päivälaivalla Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan.
Nukkua ei voinut pitkään seuraavanakaan aamuna, sillä Puhallica suuntasi Stortorgetille. Aukiolla oli jo siinä vaiheessa
paljon ihmisiä, kun soittajat alkoivat purkaa laukkujaan ja kokoamaan nuottitelineitään. Kun soitto viimein alkoi, aurinko
paistoi niin kirkkaasti, että nuotteja oli jo vaikea nähdä. Kapellimestarit Marita Rantamäki ja Denise Ward johtivat konsertin
puoliksi. Yleisöä alkoi kerääntyä kappale kappaleelta (Yesterday, Go down Moses, Jorpakon legenda, We will rock you,
Night on the bald Mountain, Palladio, You raise me up, Hot Sand, Hammer to fall, 80's Flashback ja Nacho Man) enemmän
ja valokuviakin otettiin runsaasti. Orkesterin eteen kerääntyi myös useita koululaisia, joista osa innostui heittämään
kärrynpyöriä soittomme aikana. Esiintyminen onnistui siis erinomaisesti. Loppupäivä vietettiin vanhassa kaupungissa.
Torstaina oli jo aika jättää Ruotsi taakse, mutta ensin käytiin Vasa-museossa ja Tom Tits –tiedepuistossa. Yölaivalla palattiin
takaisin Turkuun ja aamulla alkoi vielä matka takaisin Hämeenkyrön Seurakuntatalolle, jolloin bussi oli jo paljon hiljaisempi
kuin menomatkalla.
Teksti: Aino Koivisto ja Kaisa Rantamäki,
kuvat Hannele Haavisto ja bussikuski...
PIRTEÄ VANHUS: TURUN VPK:N PUHALLINORKESTERI 140 VUOTIAS!
Turun VPK:n puhallinorkesteri kotisalissaan Turun VPK:n talon juhlasalissa.
Maamme vanhin edelleen toimiva amatöörisoittokunta
Turun VPK:n puhallinorkesteri juhlii perustamisensa 140vuotisjuhlavuotta. Tänä vuonna juhlitaan myös Turun
vapaaehtoisen palokunnan perustamisen ja samalla koko
Suomen järjestäytyneen palokuntatoiminnan 175vuotisjuhlia.
Suomen ensimmäinen palokunta Turun VPK perustettiin
apteekkari ja liikemies Erik Julinin toimesta vuonna 1838.
Perustamista oli ”vauhdittanut” vuonna 1827 tapahtunut
Turun palo. Tämä vuosi on siis Turun VPK:lle
kolminkertainen juhlavuosi.
Turun VPK kuten muutkin palokunnat järjestivät
toimintansa tukemiseen iltamia ja tanssiaisia joissa
tarvittiin musiikkia. Myös paraateissa ja palokuntajuhlissa
soittokunnalla oli tärkeä rooli. Alkuun Turun VPK:n
tilaisuuksissa soittivat musiikkia erilaiset kokoonpanot mm.
armeijan soittokunta. Myös VPK:n laulukuoro esiintyi
tilaisuuksissa. Tarvetta oli siis oman soittokunnan
perustamiselle.
Turun VPK:n puhallinorkesteri sai alkunsa vuonna 1873
jolloin VPK:lle hankittin yhdeksän torvea. Soittokunta toimi
aluksi vaskiseitsikkokokoonpanossa.1950-luvun
alkupuolella mukaan alkoi tulla myös puupuhaltimia ja
soittokunta alkoi muodostumaan puhallinorkesteriksi.
Nykyisessä puhallinorkesterissa soittaa n. 40 aktiivista
puhaltajaa. Mukana on kokeneita jo pitkään orkesterissa
soittaneita (jotkut jopa yli 50v) mutta myös nuorempaa
ikäpolvea. Nuoria soittajia otettaisiin mielellään mukaan
lisääkin. Mukana on myös joitain aktiiviuransa lopettaneita
ammattisoittajia.
Orkesterin kapellimestarina toimii nyt kolmatta vuottaan
nuori musiikkiammattilainen Hannes Merisaari. Hän on
tuonut mukanaan orkesteriin uutta nuorekasta energiaa
perinteitä kuitenkaan unohtamatta.
Orkesteri toimii Turun VPK:n talolla eli Brakulla. Talo on
vuonna 1892 valmistunut renesanssipalatsi.
Harjoitussalina toimii talon toisessa kerroksessa sijaitseva
peilisali jossa myös on tehty historiaa. Sali toimi nimittäin
1930-luvulla Sointu levy-yhtiön äänitysstudiona. Orkesteri
esiintyy usein VPK:n talon juhlasalissa. Samalla lavalla
ovat esiintyneet aikanaan mm. Jean Sibelius ja Aino Acktè.
Orkesteri viettää juhlavuottaan työn merkeissä.
Maaliskuussa järjestettiin perinteinen kahvikonsertti tällä
kertaa 140-v juhlakonserttina. Ojelmistossa oli mm. kahden
muun tämän vuoden syntymäpäiväsankarin Wagnerin ja
Verdin sävellyksiä.
Juhlavuoden ohjelmassa on myös esiintymismatka
Unkariin. Kohteina Budapest ja Szegedi joka on Turun
ystävyyskaupunki.
Juhlavuosi huipentuu elokuun lopulla Turussa pidettävään
valtakunnalliseen palotoimen perustamisen 175vuotisjuhlaan. Juhlan yhteydessä järjestettävään paraatiin
tulee osallistumaan Turun VPK:n puhallinorkesterin lisäksi
useita palokuntasoittokuntia kotimaasta ja ulkomailta mm.
Tallinan VPK:n soittokunta jonka kanssa orkesterillamme
on pitkäaikaiset yhteistyöperinteet.
Teksti: Juhani Ihander,
kuva: Timo Laurikko
MilJazz 2013
Hämeenlinnassa
Panssarisoittokunnan ystävänä oli pakko päästä
kuulemaan 18. (!) MilJazzin vyörymistä
Hämeelinnan Linnan puistoon sunnuntaina 9.6.
Panssarisoittokunnan eli tuttavallisemmin PSSK:n Big
Band ei pettänytkään odotuksiani: saksofonivirtuooosi
Jukka Perkon solisteeraama 55-minuuttinen oli
ehkäpä parasta kuulemaani "militäärijaskaa". Vellu
Halkosalmen oivaltavat sovitukset Suomi-tangon
klassikoista Satumaa (Unto Mononen) ja Hiljainen
kylätie (Toivo Kärki) laittoivat asiat aivan uusiin kuosiin,
Satumaa tarjoili sattumalta jopa yhden iskun lisää
meneilemällä 5/4 tahtilajissa. "Pöhköjatsia"
parhaimmillaan, Perkon hauskaa spiikkiä
siteeratakseni.
Jukka Perko oli loistavassa iskussa, etenkin
sopraanofoninsa taitamus on jotain aivan
tahtitieteellistä. Kylmät väreet soolojensa aikana
enteilivätkin melko hyvin suosineessa säässä pikku
ilmastonmuunnosta. Muutkin solistit, kuten PSSK:n
oma pasuunataituri Pekka Laurikka saivat soolotilaa
ansaituin aplodein.
Minä annan kirjalliset suosionosoitukset esityksen
dynamiikalle, siitä saa tietty myös kiittää sovittajaa.
Upean keikan päätteeksi kapellimestari Pasi-Heikki
Mikkola totesi vedon olleen PSSK:n Big Bandin
viimeinen. Voi keles sanon ma!
Pitkähkön puistokonsertin aloitti kovaa mutta korkealta
Esko Heikkisen liidaama Savon Sotilassoittokunnan
niinikään big band. EH:n yliäänitrumpetti oli korkeassa
veisussa ja nautin suunnattomasti vallattomasta
Brassahdus-funkistaan. MacArthur Parkin pääteeman
fraseeraus oli toivoakseni tzoukki, tyyliin varuskuntasoittokunta pelaa jatsia? Upean sooloplatformin siitä
kummiskin sai.
Laulusolisti Heini Ikonen oli minulle uusi tuttavuus,
mutta mikä mimmi! Taitavan taipuisa äänensä sopivalla
rosollilla vei vallan jalat alta vannotetulta ukkomieheltä.
Etenkin Respect oli silkkaa Arethaa!
Varusmiessoittokunnan Show Band vm. 2013 päätti
muutaman sadepisaran myötä rytmimusiikillisen
iltapäivän väkivallattomalla energiallaan. Lähinnä
suomisoulahtava ohjelmisto lukuisien solistien voimin
mentiin läpi valtavalla touhulla, ihan YYA-Suomessa
mieheksi varttunutta huimasi.
Kiitosta jaan äärimmäisen sounditietoisille kitaristi- ja
koskettajapareille, eikä basso/rumpuakselillakaan
kuntsareilta vältytä. Puhallinsektio puhkui aluksi
hieman yli, mutta asettui miksauksen kirkastuttua
osaltaan. Olisi muuten mukava kuulla spiikeissä biisien
alkuperäiset esittäjät/säveltäjät.
Sovitukset olivat äänivahtia pitäneen musmaj Janne
Sinikedon mukaan porukan omia.
Varusmiessoittokunta tulleekin sitten osaltaan
täyttämään Kanta-Hämeen sotilasmusiikillista tyhjiötä
kun se muuttaa Lahdesta Hattulaan 2014.
Teksti: Kauko Radila
Kuva: Markus Virtala
Raumalaiset muusikot Kreetan lumoissa
Kesäkuun 30. päivä illalla lähti Raumalta iloinen joukko
muusikkoja linja-autolla kohti Helsinkiä. Määränpäänä
heillä oli Vantaan lentokenttä, josta sunnuntaiaamuna
klo 4.30 nousi lentokone viedäkseen soittajat viikon
mittaiselle konsertti- ja lomamatkalle Kreetalle. Pääosa
soittajista oli Raumalta, mutta mukana oli myös neljä
laitilalaista, yksi turkulainen ja helsinkiläinen musikantti.
Isomman orkesterin lisäksi esiintyi Ganal Quartet
(kasvoi kvintetiksi), joka soitti jazz-musiikkia.
Orkesterissa soittivat Reijo ” Takku” Ylinen
(puhaltimet), Iiro Salmi (piano), Juha Ellmén (basso),
Juuso Wallin (käyrätorvi) ja Timo Koskinen (rummut ).
Jokainen bändin jäsen esitti huikeita sooloja vuorollaan
saaden raikuvat taputukset. Iiro Salmi toimi bändin
laulusolistina.
Innostuksen matkaan joukko sai Anne LehtomäkiKoskiselta ja Timo Koskiselta, jotka ovat jo
useamman vuoden mökkeilleet Agios Nikolaoksen
kupeessa olevassa Houmeriakon kylässä. Anne ja Timo
ovat tutustuneet paikallisen orkesterin kapellimestariin
Manolikseen, jonka kanssa yhteistyössä he olivat
järjestäneet kaksi yhteisharjoitusta ja kaksi konserttia.
Kreetalaiset isännät pitivät hyvää huolta raumalaisista
tarjoten illalliset molempien konserttien jälkeen.
Toisessa tilaisuudessa saimme kuulla trioa, joka soitti
kreetalaista kansanmusiikkia. Halukkaat saivat myöskin
opetusta kreikkalaisen tanssin saloihin.
Toinen konsertti pidettiin Houmeriakon kylässä
oliivilehtojen keskellä koulun ja kappelin edessä
olevalla aukiolla
ja toinen Agios Nikolaoksen
kaupungissa Pohjattoman järven laidalla. Molemmissa
paikoissa konsertit olivat hyvin mainostettuja ja
kuulijoita oli runsaasti.
Elämys, joka jäi mieleen
Matka jäi kaikkien mieleen varmasti mahtavana
elämyksenä. Sää suosi meitä koko viikon ajan, päivällä
oli yli 30 astetta lämmintä ja illallakin tarkeni kevyellä
vaatetuksella. Ruoka oli erinomaista ja sitä tuli syötyä
ehkä liikaakin välillä.
Viimeinen päivä oli piste iin päälle, sillä vietimme koko
päivän yhdessä merellä. Timo ja Anne olivat varanneet
ison veneen, jolla kävimme Spinalongan
linnakesaarella ja upeissa lahdenpoukamissa uimassa.
Merivesi oli lämmintä ja kristallinkirkasta. Suolapitoisuus
oli sen verran suurempi kuin kotivesillä, että kelluminen
oli monen suosikkilaji. Juhlistimme tuolla venematkalla
Timon 50-vuotispäiviä.
Kiitos vielä Timolle ja myöskin Annelle tuosta
mahtavasta päivästä.
Konsertti Houmeriakon kylässä keskiviikkoiltana 3.7.2013
Nuottiarkit Pohjattomaan järveen
Pohjattoman järven ylle oli rakennettu esiintymislava ja
sinne mekin ryhmityimme konserttia varten. Tuuli oli
kuitenkin niin kova, että yksi isorumpu lensi järveen ja
sen perässä useita nuottiarkkeja. Kaiken kukkuraksi
tuuli ehti kaataa nuottitelineitä ja mukana kaatui mm.
Salmisen Tepan tuoli ja trumpetti. Muutamia lommoja
torveen tuli, mutta onneksi se säilyi soittokuntoisena.
Kommellusten jälkeen katsottiin viisaammaksi siirtää
esiintymispaikkaa alemmaksi ja tuulelta suojaisampaan
paikkaan.
Raumalaiset saivat mahtavat aplodit yleisöltä, varsinkin
soitettuaan kreikkalaisia sävelmiä oman ohjelmistonsa
lisäksi. Kari ” Kunu” Lehtomäki tutustutti kreetalaiset
suomalaiseen nykymusiikkiin laulamalla Tuure
Kilpeläisen Ystävänpäivän. Yleisö näytti nauttivan
Kunun esityksestä, jota koko orkesteri säesti.
Veneretkellä Spinalongassa lauantaina 6.7.2013
Kuvat ja teksti Reijo Jortikka
THE LE!R!
PARTAHARJU
29.7. – 5.8.2013
Maan vanhin ja jo 59. kerran
järjestetty puhallinorkesterileri
täyttyi jälleen ääriään myöten
nuorista muuskoista.
Salvosjärven päähän rakennettu
upea leirikylä antoi upeat puitteet
musiikille ja vapaa-ajan vietolle.
Ohjelmassa oli yksityiopetuksen
lisäksi tarjolla musisointia
eritasoisissa orkestereissa ja
pienyhtyeissä. Leirillä järjestettiin
myös kapellimestari ja luovien
muusikontaitojen improkurssi.
Leirin johtajana toimi Marrku
Ollila ja orkestereita johtivat
Raine Ampuja, Anne Lehtomakikkoskinen ja Antti Nissilä
Tämä vuoden
erikoisuutena
opiskelijat valmistivat
FLASH MOByllätysesityksen
Pieksämäen torille.
Uudelleen sovitettu
Gangnam-/ Do the
Partaharju style sai
riemukkaan
vastaanoton.
Paikalle ”eksyneet”
lehtimiehet ja YLE
TV:n kuvausryhmäkin
uutisoi aiheesta
laajasti.
kts. jiipeenetti.fi tai Youtube.com
JIIPEENETTI.FI
POIMITTUA:
Matkasimme Partaharjulle
Porista, jossa me kaikki kolme
asumme. Käymme Palmgrenmusiikkiopistoa, jossa Ida
soittaa fagottia, Ella trumpettia
ja Reetta klarinettia.
Meidän lisäksi Partaharjun
Tobias-mökissämme oli
samanikäisiä ja vähän
nuorempia tyttöjä, joista
kaikista tuli kavereitamme.
Musisoimme paljon yhdessä, mikä
oli hauskaa, yhtä kivaa oli saada
uusia kavereita.
Toivottavasti näemme vuoden
kuluttua uudestaan!
Meillä oli yhden kerran päivässä yksityisharkat ja kolme kertaa päivässä C-orkesteriharkat. Luomuksessa teimme visan,
jossa piti arvailla, mikä eläin oli kyseessä. B- ja A-orkesterit taasen tekivät Partaharju Style -flash mobin, jonka he esittivät
maanantaina Pieksämäen torilla ja uudestaan Poleenissa.
Loppukonserti keräsi salin
täyteen. Viikon aherrus
palkittiin raivokaiila aplodeilla.
Ensi kesänä vietetään leirin
60-vuotisjuhlia. Ideoita sen
toteuttamiseksi kerärätään jo
hyvää vauhtia. Ole yhtydessä
leirin järejstäjiin, jotka löydät
www.ptk.fi ja www.spol.com
sivuilta.
Kuvat:
Salla Ampuja,
Tommi Heinäjärvi ja
Anu Haapaniemi
lujkallio.fi/tilat/leirikeskukset/partaharju
KIULUVOITTAJAT 2013
Saksofonisti Kalle Kulju kävi pokkaamassa
fanfaaritrumpetin Juniori Kiulu –
kilpailusta. Huilisti Milja Sutelainen sai
taas yli 13-vuotiaiden sarjasta hopeisen
kiulun.
Eka start -palkinto luovutettiin
Ronja Teräväiselle.
Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin
Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin
The Secret of Monkey Island, Leisure Suit Larry, Giana Sisters, Super Mario Bros ja Angry Birds - tunnistatko
pelejä? Moni varmasti tietää ainakin Marion ja nuo ihastuttavat vihaiset linnut, ja pelien tunnussävelmiäkin pystyy
hyräilemään mielessään. Mutta tuleeko mieleen järjestää pelkästään videopelien sävelmistä koostuvaa konserttia?
Maailmalla
Puhallinkikkailusta tulikin pelimusiikkitapaus
Sarjan ensimmäinen konsertti keräsi Los Angelesin
Hollywood Bowliin 11 000 kuulijaa, ja sen jälkeen VGLsarjaa on esitetty useita kymmeniä kertoja vuodessa.
Kiireiden vuoksi konserttia siirrettiin lopulta huhtikuuhun
2013. Tammikuussa teimme konserttia varten nettisivut sekä
julkaisimme ensimmäisen lehdistötiedotteen. Tavoitteena oli
lähinnä saada pieni maininta paikallisiin ilmaisjakelulehtiin,
mutta jo muutaman tunnin päästä suomalaiset pelisivustot
julkaisivat uutisen, ja Helsingin Sanomat verkkosivuillaan
seuraavana aamuna. Kun uutista vielä jaettiin tehokkaasti
Facebookissa ja Twitterissä, oli Quinsonituksen sivulla
tuhatkertainen määrä kävijöitä normaaliin yhden-kahden
päivätahtiin verrattuna.
videopelimusiikin konsertteja on
järjestetty jo useita vuosia, joista amerikkalainen Video
Games Live -niminen ympäri maailmaa kiertänyt
konserttisarja lienee tunnetuin.
Muita tunnettuja pelimusiikkikonsertteja ovat mm.
australialainen Video Games Unplugged, sekä vastikään
Lontoossa esitetty Final Symphony (jossa sovittajana on
toiminut mm. suomalainen Jonne Valtonen).
Suomessa videopelimusiikkia ei konserttisaleissa
kuitenkaan ole pahemmin esitetty. Oma projektimme alkoi
vuoden 2012 keväällä, kun puolivuotiaalle Quinsonitus
-nimiselle vaskikvintetistä ja lyömäsoittimista koostuvalle
kokoonpanollemme haettiin kulttuuriavustusta Raision
kaupungilta.
Ulkomailla suosiota keränneet konserttikiertueet eivät
tuolloin olleet lainkaan tiedossamme, vaan tarkoituksena oli
lähinnä soittaa hauskoja sävelmiä vaskisoittimin.
Päämääränä oli myös osoittaa vaskisoitinten
monipuolisuutta seudun harrastajille. Yhteistyöhön pyydettiin
mukaan vielä Turun oopperakuoro - koska muutamissa
ohjelmistoon valituissa kappaleissa oli kuoro alun perinkin sekä pianisti Saana Iljin tuomaan vaskivoittoiseen
kokonaissoundiin vaihtelua.
Pienestä vaskimusiikin monipuolisuutta esittelevästä
projektista olikin tullut tapaus, jota suomalaiset
pelimusiikkifanit olivat vesi kielellä odottaneet. Ja yhtäkään
soitinnusta ei ollut valmiina. Tai edes aloitettu.
Innostunut vastaanotto antoi kuitenkin vauhtia myös
soitinnusten tekemiseen, ja bittisävelet siirtyivät vaskille,
lyömäsoittimille, pianolle ja kuorolle yllättävän
mutkattomasti. Ongelmia tuli ehkä eniten legendaarisessa
International Karate -pelissä, harjoitteluvaiheessa
puolestaan Monkey Islandin ja The Witcher 2:n sävelet
osoittautuivat haastavaksi.
Kaksi loppuunmyytyä konserttia ja kutsu Assemblyyn
16. huhtikuuta pidetty konsertti myytiin loppuun ennakkoon
jo helmikuussa. Päätimme kuitenkin esittää produktion ensin
ennen lisäkonsertin järjestämistä, sillä oli mahdotonta sanoa
miten yleisö ottaisi konserttimme vastaan.
Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin
Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin
Konsertti sujui kuitenkin mainiosti, ja viimeisenä soineen
Elder Scrolls: Morrowind -teeman jälkeen koko yleisö
ponkaisi seisaalleen taputtamaan. Silloin tuntui siltä, että
kaikki salissa olevat ihmiset olivatkin oikeastaan yhteisellä
asialla, kokemassa jotain sellaista minkä tuntevat itselleen
tärkeäksi.
Toinen konsertti siis järjestettiin, joka sekin myytiin loppuun jo
ennakkoon. Toukokuun lopulla kutsu kävikin Assembly
Summer 2013 -tapahtuman pääesiintyjäksi Hartwallareenalle, jossa mukaan saimme vielä Stefan Stanciun
soittamaan Witcher 2:n ja Monkey Islandin soolot panhuilulla,
sekä tietysti jammailemaan mukaan Angry Birds -tunnariin.
Lisämausteena oli vielä Jonne Valtosen tekemä sovitus 20vuotisjuhliaan viettävän 2nd Reality -tietokonedemon
musiikista, joka oli alun perinkin Jonnen itsensä käsialaa.
Taitaapa olla ainoa kerta maailmassa, kun parikymmentä
vuotta vanhan tietokonedemon musiikkia on
vaskipainotteisella kokoonpanolla soitettu livenä 5000
tietokonenikkarin edessä.
The Super Sound of Video Games
Michael Hoenig: Baldur’s Gate II Theme
Richard Joseph: Cadaver Theme
Krzysztof Wierzynkiewicz: The Witcher 2: Nearly a
Peaceful Place
Koji Kondo: The Super Mario Bros
Underground theme
Ground theme
Tadashi Kimijima: Bubble Bobble
Chris Hülsbeck: Turrican 2 Main Theme (Amiga)
Rob Hubbard: International Karate
Peter Liepa: Boulder Dash
Chris Hülsbeck: The Great Giana Sisters
Al Lowe: Leisure Suit Larry Theme
Michael Land: The Secret of Monkey Island
Glenn Stafford: Warcraft II Intro Theme
Martin O’Donnell: Halo Orchestral Theme
Martin O’Donnell: Halo 2: Unforgotten
Jeremy Soule: The Elder Scrolls: Morrowind
Encore - Ari Pulkkinen: Angry Birds
Entäs pelimusiikin jälkeen?
Assemblyn Encore - Jonne Valtonen: 2nd Reality Medley
The Super Sound of Video Games esitettäneen pienin
variaatioin vielä ensi toukokuussa toisen tapahtuman
yhteydessä Turun Logomossa, mutta seuraavat projektitkin
ovat jo käynnissä. Tammikuussa olisi tarkoitus päästä
soittamaan Sigyn-salissa mm. Robocopin, Terminatorin ja
Inceptionin teemoja tieteiselokuvamusiikin konsertissa, joka
suunnitellaan yhteistyössä Turun Science-fiction -seuran
kanssa. Ja sitä ennen marraskuussa Quinsonitus musisoi
arvostetussa Wäinö Aaltosen Museon konserttisarjassa.
Juontaja: Aki Nuutinen
Quinsonitus:
Toni Isokivi, trumpetti
Mikael Topi, trumpetti
Mikko Perälä, käyrätorvi
Torsti Pirkkanen, pasuuna
Janne Roine, tuuba
Teksti: Toni Isokivi, kuvat: Tuula YliKorpi, ”Emmi N.”
Kirjoittaja on Laivaston soittokunnan trumpetin äänenjohtaja, sekä
Quinsonituksen ja pelimusiikkikonsertin tuottaneen Taideosuuskunta
Mekkalan perustaja ja tiedottaja.
Yhteistyökumppanit
Raisio: Jimm’s PC Store ja Raision kaupunki
Assembly: Supercell
Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin
ELOKUVISSA
SOITTOKUNNAN
KANSSA
Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan konsertti Cinema:
Elokuvien suuret säveltäjät Tampereen Sampolan salissa 22.5.2013
Puhallinmusiikin harrastajat ehtivät tuskin toipua Petri
Juutilaisen 60vuotisjuhlakonsertista, kun tarjolla oli taas
makeaa mahan täydeltä. Näiden kahden konsertin välillä
oli vain vuorokausi, ja esityspaikkakin oli sama sali.
Tampereen, Lahden ja Kuopion kautta Helsinkiin kiertue kulki n. 90
osallistujan voimin kahdella bussilla, kahdella rekalla ja kahdella
henkilöautolla. Melkoinen sirkus! Sampolan sali on remontoitu
viihtyisämmäksi mm uusimalla valaistusta ja äänentoistoa, mutta
täysin valkoisia seiniä en ole nähnyt missään elokuvateatterissa.
Lavan taustan peitti valkokangas, jolla näytettiin esitettyyn musiikkiin
liittyvää filmiä. Näin palattiin takaisin mykän filmin aikoihin, jolloin
teattereissa, ainakin suuremmissa, soitti orkesteri. Tuskin niissä
kuitenkaan oli näin isoa bändiä. Lava olikin tungokseen asti täynnä
soittajia ja soittimia, lisänä vielä 10 laulajan taustakuoro.
Kaikilla oli mikit, joten miksaamalla saatiin hyvä balanssi ja myös 10
jousisoittajaa kuulumaan. Hieman kaikua lisäämällä olisi soundi
mielestäni parantunut entisestään, sali itsessään kun on melko secco.
Katsomoon sijoitettujen stereokaiuttimien kautta tuli tehosteita, jotka
lisäsivät aitoa elokuvateatterissa olemisen tuntua.
Konsertin molempien puoliskojen kesto oli n. 40 min, joka tuntui aivan
sopivalta. Esitys sujuikin juohevasti sopivien välirepliikkien ansioista,
musiikki ja elokuvat seurasivat toisiaan melkein katkotta.
Yleisö olikin ensin vähän ihmeissään ja lämpeni hitaasti, mutta oivalsi
sitten pelin juonen. Alkuosassa kuulimme musiikkiyliluutnantti Tero
Haikalan johtaessa musiikkia filmeistä Liisa Ihmemaassa, Robin
Hood, Gladiaattori ja Titanic, jota ennen kuului lokkien ja laivojen
ääniä satamasta. Sovitus on Takashi Hoshiden käsialaa, tyypillinen
japanilainen sovitus, joka poikkesi muista. Sitten vielä musiikkia
filmistä Crimson Tide, jonka musiikkikieli on jotenkin keinotekoisen
tuntuista, ja lopuksi John Williamsin E.T. Theme Song.
Musiikkiyliluutnantti (nyk. kapteeni; lat. huom.) Jarkko Aaltosen
johdolla kuulimme ensin musiikkia filmistä The Piano Suite. Sen esitti
pianolla alik. Esa Nuurtamo, esitys näkyi hienosti valkokankaalla, niin
että osa yleisöstä taisi luulla sen olevan ko. filmistä.
Seurasi tuttuja säveliä filmistä Exodus ja kooste La Dolce Musica Nino
Rotan filmimusiikista. Sovituksen tehnyt trumpetisti Esko Heikkinen
oli mukana soittamassa La Stradaa ja tempaisi yleisön mukaan Rotan
vauhdikkaaseen sirkushumppaan. Heikkinen oli myös solistina ja
sovittanut seuraavan sävelketjun Great Western Trumpet Solos, sekä
myöhemmin James Lastin maalailevassa kertomuksessa Lonely
Shepherd.
Molemmissa kuultiin heikkismäistä sointu- ja soitinilottelua, Heikkisen
värikäs lavaesiintyminen saa yleisön aina syttymään. No, sehän on
todellista ammattitaitoa.
Stefan Stanciu, joka vieraili jo Heikkisen ensimmäisessä numerossa,
soitti herkistellen panhuilulla Cavantinan. Konsertin viimeinen numero
oli Leijonakuninkaan musiikkia. Sen aikana esitetty filmiosuus
kruunasi ainakin nuorempien kuulijoitten illan. Musiikki oli myös
synkronoitu hyvin filmin kanssa. Elokuvissaolon tuntua lisäsi
suunnittelijoiden hieno oivallus: lopuksi näytettiin valkokankaalla
ilmeisesti kaikkien konsertin tekemiseen osallistuneiden nimet
tehtävineen, kuten on nykyään tapana "oikeissakin" elokuvissa.
Musiikin loputtua yleisö istui paikallaan odottaen ylimääräistä, mutta
sellaista ei tullut. Kesti vähän aikaa kunnes yleisö tajusi, että se oli
siinä: olimme olleet elokuvissa soittokunnan kanssa. Eihän
elokuvateattereissakaan näytetä lopuksi ylimääräisiä pätkiä. Tämä oli
uudenlainen, hyvin suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, joka on
viime talven ja kevään aikana esitettyjen useiden
elokuvamusiikkikonserttien kärkipäässä ja hyvä ideaesimerkki
sellaista suunnitteleville.
Elokuvamusiikkia on sävelletty paljon ja se on kiitollista esitettävää
puhallinorkestereille, kun vaan löytää sopivat sovitukset. Tämän
konsertin 13 numeron sovituksista oli Samppa Leino tehnyt 8, Esko
Heikkinen kolme, Tommi Suutarinen Robin Hoodin ja Takashi
Hoshide Titanicin.
Kuulijoita oli Sampolassa runsaat 200, joukossa myös ilahduttavasti
nuorisoakin, mutta hieno esitys olisi ansainnut enemmänkin. Oliko
syynä arki-ilta ja huono sää? Ehkä olisi kannattanut käyttää vanhaa
keinoa ja painaa ohjelma lehti-ilmoitukseen, niin epäröivätkin olisivat
innostuneet tulemaan. Paikalla olleet saivat joka tapauksessa nauttia
täysipainoisesta esityksestä elokuvilla höystettynä.
Teksti: Matti Prepula, kuvat: Antti Kurkinen
Torvet täynnä tyttöenergiaa!
Siitä, miten, miksi ja milloin PowerBrassGirls perustettiin, on yhtyeen jäsenillä useita eri muistikuvia. Omani
on keväältä 2012, jolloin trumpetistimme Laura Vaittinen heitti ilmoille ajatuksen. Oli koulumme Tampereen Musiikkiakatemian vaskiorkesterin Ultra
Brassin harjoitukset, joissa minä istuin käyrätorvisektiossa Auri Lampelan kanssa, ja trumpettisektiossa
meidän vieressämme Laura. ”Hei, meitähän on paljon vaskisoittajatyttöjä tässä koulussa. Mehän voitais
perustaa bändi, jonka nimi vois olla vaikka PowerBrassGirls!” Ja kyllähän maailmaan tarvittiin tyttöjen
vaskibändi tällä kovin miesvaltaisella alalla!
Ajatus kypsyi kesällä 2012 Lieksan Vaskiviikolla ja
yhtye perustettiin seuraavana syksynä. Soittajat löytyivät Tampereen Musiikkiakatemiasta. Mukaan tulivat
edellisten lisäksi Mari Pakarinen ja Miia Perkola
(trumpetit), Roosa Lampela (pasuuna) sekä Tiia
Luoma, Annika Granlund ja
(tuubat).
Kokoonpanomme täydentyi vielä viime kesänä, kun
mukaan tulivat lahtelainen tuubisti Sanna Sadeharju
rumpaliksi sekä Mimosa Laine Helsingistä soittamaan
pasuunaa.
Soitamme kevyttä musiikkia, ja teemme itse lähes
kaikki sovitukset. Riveistämme on onneksi löytynyt
useita innokkaita sovittajia. Hittikappaleiksemme on
muodostunut mm. Kissanainen, Heilutaan, Daa-da
daa-da ja Sir Duke.
Ensimmäiset konserttimme pidimme Tampereen
Musiikkiakatemian tilaisuuksissa, kuten opiskelijajärjestömme MusTa ry:n saunailloissa. Talvella
päätimme hakea keikalle Suomen suurimpaan vaskitapahtumaan Lieksan Vaskiviikolle ja lähetimme postia
tapahtuman taiteelliselle johtajalle Jouko Harjanteelle.
Teimme myös äänitteen muutamasta biisistämme promomielessä. Äänite ei kuitenkaan ehtinyt valmistua
ennen kuin Annika sai puhelun Lieksasta - me
pääsemme Vaskiviikolle konsertoimaan!
Kuva: Elena Vasilaki
Meillä oli kolme konserttia: kaksi pihasoittoa ja yksi
terassikeikka. Pihasoittoihin tuli paljon enemmän
yleisöä kuin olisimme ikinä osanneet odottaa! Konsertti paikallisen anniskeluravintolan Icellan terassilla
oli myös yleisömenestys. Olimme mainostaneet sitä
lähes joka ilta ajamalla pakettiautolla terassin ohi
auton tavaratilasta soittaen, poliisien iloisesti vilkuttaen meille.
Oli todella hienoa päästä jo vuoden yhteissoiton
jälkeen Vaskiviikon kokoiseen suureen tapahtumaan keikalle. Puolet bändistä muutti Helsinkiin tänä
syksynä, mutta aiomme jatkaa yhdessä soittamista.
Toivottavasti yhtyeemme kestää kaukosuhteen ja
pääsemme taas ensi kesänä isoihin tapahtumiin näyttämään, että olemme vähän parempia kuin viimeksi!
Teksti: Ilona Keltti
estys!
ka oli men nta
ik
e
ik
s
s
ra
Icellan te
mo Varjora
Kuva: Kim
Lieksaan matkustimme punaisella pakettiautolla ja
henkilöautolla. Pakettiauton tavaratila oli täynnä tuubia,
pienempiä soittimia sekä kymmenen tytön vaatteita (ja
kenkiä). Vaskiviikon ajan vietimme kommuunielämää
- asuimme kaikki samassa omakotitalossa hieman
ahtaasti.
PowerBrassGirls konsertoi tänä kesänä myös Laikunlavalla Tampereella. Kuva: Anne Auramo
Ä
Ä
Ä
Ä
Vaskimusiikille omistetut kymmenen kesäistä päivää olivat taas tähtiä ja tähtihetkiä täynnä. Lieksan 34. Vaskiviikon teemasoitin
oli tuuba ja se todentui niin konserttiohjelmassa ohjelmistovalinnoin kuin vaski-soitinkilpailussa, jossa vuorossa oli Lieksan 3.
Kansainvälinen tuubakilpailu.
Taiteellinen johtajamme Jouko Harjanne halusi festivaalin toisena teemana korostaa yhdessä soittamisen riemua, olipa yhtye
minkä kokoinen tahansa. Viikon aikana kuultiin ja nähtiin toinen toistaan hienompia ja loistavasti yhteen soittavia kokoonpanoja.
Espanjalaisen Spanish Brassin (yllä) esiintymisessä kuului, että soittajat ovat jakaneet saman lavan yli 20 vuotta,
alkuperäisestä kokoonpanosta vain tuubisti on vaihtunut.
Vastapainona nautimme virkaiältään huomattavasti nuoremman norjalaisen tenThing –yhtyeen (alla) kymmenen lahjakkaan
naisen osaamisesta. Itävaltalaisen Sonus Brassille eri projekteista myönnetyt palkinnot todistettiin myös ansioista saaduiksi.
Kertaluonteisena yhtyeenä joukko suomalaisia ja ulkomaisia vieraitamme yhdisti voimansa ja muodosti oktetin Arttu Sipilän
Rhapsody for Brass Octet –teoksen kantaesitystä varten.
Huikeista konserttikokemuksista huolimatta minun
mielestäni (ja ihan varmasti monen muunkin) viikon yksi
suurimpia Tähtihetkiä isolla T:llä oli Miika Jämsän (yllä)
kruunaaminen Lieksan 3. Kansainvälisen tuubakilpailun
voittajaksi! Oli mahtavaa saada pitkästä aikaa
suomalainen voittaja.
Kaikki kolme finalistia soittivat Yuri Nittan johtajaman
Joensuun kaupunginorkesterin solisteina ja sekä toisen
palkinnon saanut espanjalainen Alfonso Viñas Ramos
että kolmanneksi tullut itävaltalainen Thomas Kerstner
antoivat Miikalle hyvän vastuksen.
Miika Jämsä on valmistunut musiikin maisteriksi
Sibellius-Akatemiasta. Hän Kaartin soittokunnan
tuuban äänenjohtaja ja hänet valittiin vuonna 2006
Vuoden sotilasmuusikoksi. Jämsä sai toisen palkinnon
Lieksan 2. Kansainvälisessä tuubakilpailussa vuonna
2006.
Finaali soitettiin Lieksan kirkossa. Jokainen finalisti
soitti Joensuun kaupunginorkesterin kanssa Markus
Fageruddin Rambling Elephant Ragin ja Alexander
Arutiunianin tuubakonserton. Kapellimestarina oli
Yuri Nitta (Japani).
Kilpailun tuomaristossa olivat tuomariston
puheenjohtaja Walter Hilgers (Saksa) ja jäseninä
Sergio Finca Quiros (Espanja), Harri Lidsle
(Suomi), Harri Miettunen (Suomi), Jukka Myllys
(Suomi) ja Benjamin Pierce (USA).
Kilpailun esikarsintaan äänitteensä lähetti 45 tuubistia 16 eri
maasta, ja heistä tuomaristo valitsi 29 ensimmäiselle
kierrokselle Lieksaan. Kutsutuista paikalle saapui 23.
Kaikilla kursseilla (perusopetus, mestariluokat ja seitsikkoopetus) oli opiskelijoita ilahduttavan runsaasti ja kevään
mittaan perustettiin suosituimmille opettajille jonotuslistojakin.
Tammikuussa alkaa ilmoittautuminen seuraavan kesän
opetukseen, joten kannattaa siinäkin olla nopeana, että
pääsee varmasti haluamalleen opettajalle.
Ensi kesänä vuorossa on Lieksan 2. kansainvälinen
vaskikvintettikilpailu. Säännöt kilpailuohjelmineen ovat jo
nettisivuillamme. Muuta ohjelmaa ja esiintyjiä en vielä pysty
paljastamaan, mutta tarkkaile nettisivujamme ja seuraa
tiedotusta Facebookissa ja Twitterissä, niin tiedät mitä
tapahtuu.
Viimeisen rivin varaan itsekkäästi omille terveisilleni: kiitos
kaikille kukin omassa roolissaan Lieksassa vierailleille
vaskiviikkolaisille! Lokakuun alusta Vaskiviikkoa luotsaa Kirsi
M u s t a l a h t i , j o k a a l o i t t a a L i e k s a n Va s k i v i i k o n
toiminnanjohtajana lokakuun alussa.
Musiikista iloa syksyyn ja talveen, sieltä se kesä aikanaan
taas saapuu tapahtumineen!
Nina Lackman
Toiminnanjohtaja, Lieksan Vaskiviikko
Kuvat: Kimmo ”Kippari” Varjoranta
(Uuden toiminnanjohtajan haastattelu joulunumerossa!)
Tylli pullisteli unkarilaisesta Puhalluksesta
Intiaanikesää lisälämmitti Csömörin nuorisopuhallinorkesterin
vierailu ke 27.8. Tampereelle Tyllin saliin ja PMO:n vieraaksi.
Budapestin kupeesta 9000 asukkaan "kylästä" saapunut
orkesteri on toiminut vuodesta 1997 kuusi vuotta aiemmin
perustetun Krammer Terez -musiikkikoulun yhteydessä.
En ole aikaisemmin kuullutkaan (luultavasti)
sukulaiskansamme puhallinmusiikkia. Eikä sitä nytkään
pahemmin tullut: samat piraatit Karibbialla ja titanikit
zdeimsbondmarssifraseerauksella.
Mutta kuulemani konsertti oli mainio, erittäin jämptiä toimintaa!
Erityisesti rytmipuoli oli madjaareilla hanskassa, välillä jopa
hieman korostuneesti kun rumpusetin bassari tuplattiin gran
cassalla. Voimakkaat mf ja f raikuivat ja tätä valitettavasti Tyllin
kaikukammio korosti, suvannoissa huomasi vielä Tonavaan
pulahtamisen tarpeen.
Standardipuhallinorkesterista csömöriläiset erotti runsas
laulusolistien käyttö. Parhaimmillaan lavaa kaunisti kolme
vokalistineitokaista, ihan tässä tuli mieleen interrailajat 1980luvulla! (tästä on poistettu pitkä "romanttinen" osio/lat.huom.)
Kapellimestari György Gucz puhalsi trumpetillaan taiten
suomalaisille kovin tutun Kaksi ruusua, lirauttipa mukaan
kekseliään kadenssinkin.
Muuten komeinta antia olivat jo mainittu Pirates…ja vikkelä
slovakialainen Prva Polka. Päätösnumero Beaver´s Revenge
toi mukaan talkoisiin säveltäjänsä Petri Juutilaisen
pasuunoineen ja rehtori Jouni Auramon tahtipuikkoineen sekä
tietysti vinon pinon Pirkanmaan puhaltajien kollegoita. Meininki
oli vähintäänkin huima. Konsertista poistui hyvillä mielin
loppukesän viimeiselle uintireissulle.
Teksti ja kuvat: Kauko Radila
Suomen ainoa pelimannisoittokunta
Euran Soittokunta vieraili Kaustisella
Suomen ainoa pelimannisoittokunta
Euran Soittokunta vieraili Kaustisen
46. kansanmusiikkifestivaaleilla 2013
Ohjelmisto käsitti euralaisten ja lähikuntien pelimannien
aikanaan soittelemista kappaleista tehtyjä sovituksia
mm. mestaripelimanni Kustaa Järvisen soittamia.
Sovitukset ja soittokunnan johto dir.mus. Ahti Laine.
Euran Soittokunta ja Pelimannit julkaisi 1980 lp-levyn
Euralaist Soitto, johon näitä sovituksia soiteltiin. Joku
kappale jopa yhdessä. Levyn tuottaja oli hiljattain
edesmennyt kansanmusiikin kävelevä tietopankki Simo
Westerholm.
Pelimannithan aikanaan omivat kappaleensa suurelta
osin soittokunnilta, joten ympyrä sulkeutui kun otimme
niitä takaisin soittokunnalle. Kaustisilla oli erinomainen
vastaanotto meidän musiikillemme, koska ei oltu
milloinkaan kuultu että soittokunta soittaa samoja
kappaleita kun viulupelimannitkin.
Eurassa vuosittain järjestettävä Kustaan Soitto -juhlassa
esitetään paikkakuntalaista pelimannimusiikkia erilaisilla
kokoonpanoilla.Juhla sai alkunsa mestaripelimanni
Kustaa Järvisen 80-vuotissyntymäpäivästä.Tätä hienoa
perintöä vaalimme edelleen.
Teksti: Ahti Laine, kuvat: Pasi Toivonen
Soitimme Kaustisilla Euralaisten mestaripelimannien
ohjelmistosta:
-Kustaan polkka (Kustaa Järvisen soittama), Pihlavan
Jussin tyyskä, Masurkka (Kustaa Järvisen soittamia),
Karipaltii (Garibaldin marssi), Jungmannin määränpää,
(säv: Oiva Järvinen, Kustaan poika, mestaripelimanni
hänkin)
Marssi Frans Järvisen nuottikirjasta (Kustaan isä),
Tyttö tummatukka-valssi, Koko mailman valssi, (Kustaa
Järvisen soittama).
Kaikki sovitukset: Ahti Laine
Syksyllä 1945 muutama entinen torvensoittaja tapasi Tikkurilassa tansseissa ja päätti perustaa seitsikon. Sota oli loppunut vuotta aikaisemmin ja
tanssikielto oli ohi. Soittajille oli töitä. Seitsikko saatiin kasaan lehti-ilmoituksella ja ensimmäiset tanssit soitettiin helmikuussa. Soittimet olivat Tikkurilan
entisen soittokunnan perua mutta soittajat enimmäkseen Kellokoskelta pääkaupunkiseudulle muuttaneita.
Vuonna 1950 soitettiin seitsikon 5-vuotisjuhlakonsertti. Taiteellinen johtaja oli Ville Liljander, Radio-orkesterin käyrätorvensoittaja. Ohjelma oli alussa
hyvin juhlava ja klassinen mutta lopuksi pantiin tanssiksi.
Vuonna 1995 Tikkurilan Soittokunta antoi 50-vuotiskonsertin, jossa ohjelma oli samasta muotista kuin 45 vuotta aikaisemmin. Myönnytys kevyeen
suuntaan oli Rauno Lehtinen ja uudempaan puhallinmusiikkiin Timo Forsström. Ohjelma ei ollut kapellimestarin tai taiteellisen johtajan sanelema
vaan toimikunnan, siis jokaiselle jotakin.
Tuon konsertin jälkeen alkoi Tikkurilassa yritys uudistua. Seuraavat kapellimestarit, Elias Seppälä ja Timo Forsström, halusivat ohjelmistoon
selkeämpää linjaa ja uuttaa suuntaa. Soittajat jakautuivat kahtia: osa kannatti uutta modernimpaa ja taiteellisempaa suuntaa, osa vaati paluuta
vanhaan tanssimusiikkiin. Lopulta oltiin taas vanhassa linjattomuudessa.
Oikea linja löytyi 2000-luvulla kun uusi johtaja Kimmo Nurmi toi oman konseptinsa: iskelmäpainotteista viihdettä omina sovituksina ja laulusolistit.
Tällä konseptilla on vuodesta toiseen saatu kevätkonsertissa 400-paikkainen sali ääriään myöten täyteen, kymmenen kertaa enemmän kuulijoita kuin
pahimmassa aallonpohjassa.
Mikään linja ei tietysti pelkästään hyvä. Yleisön suosiossa on mukava paistatella, mutta ei säestysten harjoittelu ole kaikkein antoisinta. Soittajat ovat
erilaisia: osa haluaa kivaa yhdessäoloa, osa haluaa pinnistellä osaamisensa rajoilla ja kehittyä. Kun tämä asia tiedostetaan ja otetaan mukaan vähän
vaativampaakin mutta tyylin mukaisesti, niin sekä soittajat että yleisö tykkäävät.
Kohta Tikkurilan Soittokunta täyttää 70 vuotta. Suurin muutos orkesterissa on tapahtunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Aikaisemmin
painopiste oli keikkailussa ja käyttömusiikin soittamisessa mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa vakio-ohjelmistosta. Kappaleet päätettiin joskus vasta
paikan päällä. Konsertteja pidettiin harvoin, yleensä juhlan vuoksi. Nykyään tärkeintä on harjoitella joka vuosi uusi ohjelmisto joulu- ja kevätkonsertteihin. Sen lisäksi hoidetaan muutama perinteinen keikka. Puhallinmusiikin kysyntä on muuttunut ja samoin on soittamisen luonne harrastuksena.
Teksti: Heikki Kuisma, kuvat: Tikkurilan soittokunnan arkisto
Karjalasta lakeuksille ja Lapuan Speleihin 1977. Liisa Viitasaari etualalla ja Mario Sgobba bassokalikassa
rivin päädyssä ovat helppo pala, mutta kuka onkaan laneetisti toinen oikealta?
Vihjeenä mm. ooperafanius ja päätoimittajuus…
Oikeat arvaukset pe 15.11.2013 mennessä viitasaurus(at)gmail.com. Palkintona Janne Sinikedon
äänittämä SM-kisa 2009-CD. Uutta vintagea!
Kilpailussahan kysyttiin vasemmaisen pikkurumpalin hlöllisyyttä. Oikean vastauksen (Riku Huhtasalo) tiesi Marita
Raitio Kauhajoelta. Palkinto (SM-kisa 2009-CD) lähtee matkaan lähes huomaamattomana postilähetyksenä...
Anu Koskinen lähetti kuvan ja kysyy: Kuka mahtaa olla kuvassa oleva vasemmanpuoleinen rumpali?
Kuva on ollut Ilta-Sanomissa 1.10.1990, kuvaajan nimi näkyy olevan Raimo Poutanen. Kuvassa oleva
rumpuryhmä kannusti tiettyä jääkiekkojoukkuetta kaudella 1990-91, useimmat heistä sotilasmuusikoita.
Jokin ympyrä on hänen kohdallaan sulkeutunut, ja muuttuneet työkuviot mahdollistavat ko. "rumpalin"
paluun taas samaisen lätkäjoukkueen kannustajaksi...
Also sprach Riku Huhtasalo, Rakuunasoittokunnan päällikkö:
Vastaukset pe 17.05. 2013 mennessä: [email protected]
Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle...
-Kaikilla on luurankonsa. Tässä ollaan SaiPan fanaattisia kannattajia edellisellä Lappeenrannan komennuksellani.
Rakuunasoittokunnalla oli rumpuryhmä, joka kävi kannustamassa kyseistä joukkuetta. Saimme myös ilmaiset
kausikortit peleihin. Joskus, kun emme kerenneet peliin ja SaiPa hävisi kirjoitettiin Etelä-Saimaan yleisönosastossa,
että missä rumpuryhmä oli, kun sitä olisi tarvittu. Kuva on SaiPa-HIFK -pelistä, minkä SaiPa voitti ja kuvan pelaaja teki
ensimmäisen liigamaalinsa. Muut ryhmäläiset ovat Matti Koskinen, Ari Loponen, Petteri Saarnia ja Reijo Kurvinen.
Viiksekäs mies ei ollut soittokunnasta ja nimeä en muista. (Roudari? -lat.huom.)
Lieksan lehti 30.7.2013
AL harrastusliitteen
suositus 13.8.2013
Lisää juttuja
skannattuina tai
digikuvina voi lähettää
[email protected]
Lieksassa soi koko talo ja
LNPO! (Lieksan lehti)
Metsänkävijät kävivät
Ameriikassa,
juttu toisaalla
lehdessämme!
Timo Hytösen luotsaama Äänekosken Laitakaupungin Orkesteri (Älko) nousi taas
Keskisuomalaisen otsikoihin…
PDF-kauppa!
Puhallinmusiikin
juhulaa
SUOMALAISEN MUSIIKIN
Etelä-Pohojammaalla
NUOTTIMYYNNIN
PDFVerkkokaupasta löydät seuraavat kustantajat: 7ikkokustannus, A-Minor Production, Edition Elvis, Musact
Oy, Suomen Puhallinorkesteriliitto SPOL ja Suomen
Työväen Musiikkiliitto STM.
KAUPPA!
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Verkkokaupasta löydät seuraavat kustantajat: 7ikkokustannus, A-Minor Production, Edition Elvis, Musact Oy,
Suomen Puhallinorkesteriliitto SPOL ja Suomen Työväen
Musiikkiliitto STM.
Mv. Jung St. Marien ja INO yhteisesityksessään Sata-Häme
Sata
Soi
-festivaalin
festivaalin päätösjuhlassa. Orkesteria johtaa Walter Hinterhölzl.
Käytössä ovat PayPalin maksutavat: PayPal ja Visa/MasterCard/
American Express luottokortit sekä useimpien pankkien Visa Electron
kortit. Maksusuorituksen ajaksi asiakas siirtyy PayPalin sivuille jonka
jälkeen asiakas voi heti ladata ostamansa tuotteet verkkokaupan
"Oma tilini" -kohdasta. Nuotit (n. kolmanneksen paperinuotteja
halvemmat) toimitetaan zip-paketteina josta stemmat ja partituuri
löytyvät PDF-muodossa.
http://www.finnbandshop.com
Teoksista löytyy nuotti- ja ääninäytteitä!
PUHALLINMUSIIKKIA
UUTUUDET:
Jukka Viitasaari
A Handy Suite for Band gr.2
SM-kilpailun C-Sarjan
pakollinen teos
Raine Ampuja
Big Horn gr2
Esko Heikkinen
iLoitus gr 3,5
Uudet editoinnit:
Arttu Takala (gr5)
The Wastelands,
Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa
Ghosts,
Tuomas Kantelinen (gr5)
Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on
pelottava
KONSERTTIIN:
Timo Katila (gr4) UUTUUS
Konsertto käyrätorvelle ja puhallinorkesterille
Raine Ampuja (gr4) UUTUUS
Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
Sopraanosaksofonisoolo, joka voidaan soittaa muillakin
Bb-vireisillä instrumenteilla
While your lips are still red,
Tuomas "Nightwish" Holopainen,
sov. Petri Junna. (grade 3)
Narrien paraati, Markku Johansson (gr3)
FinnBand SHOP
PUHALLINMUSIIKKIA
KÄTEVÄSTI SUORAAN
KOTIKONEELLESI PDF-tiedostoina
7ikko-kustannus, A-Minor Production,
Edition ELVIS, Musact ja SPOL
Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3)
Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3)
Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4)
orkesterille, ja kuorolle
Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3)
sävellyskilpailun yleisövoittaja
Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2)
Hinnat:
www.finnbandshop.com
GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €)
GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €)
GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €)
GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €)
GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €)
SÄVELTÄJÄT, SOVITTAJAT HUOM.
SPOL ETSII UUTTA PUHALLINMUSIIKKIA
Ota rohkeasti yhtyettä!
WWW.SPOLLI.COM
YTR-850
125-vuotisen historiansa aikana on Yamaha
ansainnut maineensa valmistamalla huippuluokan
soittimia. Custom sarjan instrumentit ovat juuri
näitä korkealuokkaisia ja merkittäviä soittimia,
joita Yamaha tarjoaa ammattitason soittajille.
Erinomainen esimerkki tästä on juhlavuoden
erikoismalli YTR-850 –trumpetti. Siinä on
yhdistetty
nikkelihopeisen viritysputken ja
kultamessinkisen suuputken hyödyt. Kevyen
mallin monipuolinen äänimaailma, helppo
soitettavuus ja erinomainen intonaatio ovat
omainaisuuksia, joita voit odottaa
Yamaha
YTR-850 trumpetista.
Tervetuloa koesoittamaan.
Hinnat alkaen 1945€
F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, 010-3207 430
Ma-Pe 10-18, La 10-16, Su suljettu.