vedenkierrätys - Öljy- ja biopolttoaineala ry

SISÄLLYSLUETTELO
SISÄLLYSLUETTELO
sivu
JOHDANTO
4
1.
YHTEENVETO
6
2.
AJONEUVOJEN PESUMENETELMÄT
9
2.1 Henkilö- ja pakettiauton koneellinen pesu
3.
4.
5.
9
2.2 Henkilö- ja pakettiauton käsinpesu
13
2.3 Moottoritilojen pesu
13
2.4 Raskaan kaluston pesu
13
AJONEUVOJEN PESUPAIKOILLA KÄYTETTÄVÄT PESUAINEET
17
3.1 Pesuaineyhdistelmät
17
3.2 Työturvallisuus
17
3.3 Pesuaineiden luokittelua ja rajoituksia
18
3.4 Öljyhiilivetyliuotinpohjaiset pesuaineet
20
3.5 Mikroemulsiopesuaineet
20
3.6 Kasviöljyliuottimet
22
3.7 Alkaaliset esipesuaineet
22
3.8 Shampoot
22
3.9 Huuhteluaineet ja vahat
22
3.10 Pesupaikan puhdistusaineet
23
PESUAINEIDEN TESTAUS JA HYVÄKSYMISMENETTELY
24
4.1 Pesuaineiden hyväksymismenettely
24
4.2 Pesuaineyhdistelmien hyväksymiskriteerit
25
4.3 Pesuaineyhdistelmien testaus
27
JÄTEVESIEN VIEMÄRÖINTI JA KÄSITTELY
28
5.1 Viemärijärjestelyt
28
5.2 Hiekan- ja lietteenerottimet
29
5.3 Öljynerottimet
29
5.4 Esimerkki erottimien mitoituksen laskennasta
32
6.
AJONEUVOJEN PESUPAIKAN TOIMINTAOHJEET
34
7.
JÄTEVESIEN TARKKAILU
41
8.
7.1 Yleisiä ohjeita
41
7.2 Näytteenotto
41
7.3 Hiilivetypitoisuuden määritysmenetelmä
41
VEDENKIERRÄTYS
42
9.
USEIN KYSYTTYJÄ KYSYMYKSIÄ
43
Lähdeluettelo
45
LIITTEET
Liite 1
Liite 2
Liite 3
Öljyhiilivetyliuotinta sisältävien pesuaineyhdistelmien testausmenetelmä
Erotuskaivojen tarkkailu
Vedenkierrätys
Öljyalan Keskusliitto
www.oil.fi
Julkaistu pdf -muodossa 09.2011
4
JOHDANTO
Suomelle tyypillisissä talvikeleissä autot likaantuvat nopeasti. Hiekasta, loskasta, maantiesuolasta ja erityisesti nastarenkaiden irrottamasta bitumista muodostuvan likakerroksen puhdistamiseen tarvitaan tehokkaita pesuaineita. Kesäkeleillä puolestaan ongelmana ovat hyönteiset
ja puun eritteet, kuten koivun mahla. Näiden lisäksi jarrulevyistä irronnut metallipöly tarttuu
vanteisiin näkyen keltaisena värjäytymänä.
Säännöllisellä pesulla voidaan auton korin korroosiota huomattavasti vähentää ja auton käyttöikää pidentää. Likakerros auton pinnalla edistää kosteuden tunkeutumista maalikerroksen
huokosiin ja toisaalta hidastaa pinnan kuivumista. Lisäksi mm. kivien iskeytymien aiheuttamia
vaurioita on vaikea ajoissa havaita likaisessa maalipinnassa. Myös näkyvyys ikkunoista on huono.
Koneellinen autonpesu on yksi jakeluasemien palvelumuoto. Autonpesutoiminnan jätevedet
muodostavat usein merkittävän osan jakeluasemien jätevesistä. Kiinteistössä syntyy lisäksi tavanomaisia saniteettijätevesiä sekä kiinteistön piha-alueelta öljyisiä pintavesiä. Autonpesussa
käytettävät kemikaalit voivat olla luontoon joutuessaan haitaksi ympäristölle. Lisäksi korkeina
pitoisuuksina ne voivat aiheuttaa haittaa myös yleisessä viemäriverkostossa sekä jätevesien
puhdistusprosessissa.
Öljyalan Keskusliitto on ylläpitänyt huoltoasemien jätevesiohjelmaa tämän ohjeiston muodossa
1970-luvulta alkaen. Jätevesiohjelman päätarkoituksena on varmistaa, etteivät huoltoasemien
autonpesusta lähtevät jätevedet aiheuta häiriöitä vesilaitosten biologisilla jätevedenpuhdistamoilla. Jätevesiohjelman olennainen osa on käytettävien pesuaineyhdistelmien testaus- ja hyväksymisjärjestelmä. Järjestelmällä on vaikusta myös jäteveden johtamista koskeviin liittymissopimuksiin. Lisäksi hyväksyttyjen pesuaineiden käyttö parantaa huoltoasemien henkilökunnan
työturvallisuutta. Standardissa SFS 3352 "Palavien nesteiden jakeluasema" viitataan jätevesiohjelmaan ja edellytetään ajoneuvojen pesutoiminnassa käytettävien pesuaineyhdistelmien testaamista ja hyväksymistä. Järjestelmä varmistaa riskienhallinnan yhtenä osana vastuullista huoltoasematoimintaa Suomessa.
Pesuaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä on lisäksi säädetty pesuaineasetuksessa
(648/2004/EY), REACH-asetuksessa (1907/2006/EY) ja CLP-asetuksessa (1272/2008/EY). Toiminnassa on otettava huomioon lainsäädännössä tapahtuvat muutokset.
Haitallisten öljypitoisten vesien joutuminen yleiseen jätevesiverkostoon ajoneuvojen pesutoiminnasta (sisältäen koneelliset ja tee-se-itse-pesulat) estetään öljynerottimien avulla sekä käyttämällä ainoastaan pesutoimintaa varten testattuja ja hyväksyttyjä pesuaineyhdistelmiä (testi
edellytetään ainoastaan öljyhiilivetyliuottimia sisältäviltä pesuaineilta ja pesuaineyhdistelmiltä).
Öljynerottuvuustestissä tutkitaan käytettävän pesuaineyhdistelmän sisältämien öljyhiilivetyjen
sekä auton pinnalta huuhtoutuneiden öljyjäämien erottumisnopeutta öljynerottimessa.
Auton pesuun käytetään tee-se-itse-pesussa vastaavia kemikaaleja kuin koneellisilla pesupaikoilla. Pesupaikoilla liuottimet otetaan kuitenkin talteen ja lähetetään asianmukaisesti käsiteltäväksi, kotipihassa tai vastaavissa olosuhteissa tee-se-itse-pesusta syntyvät öljyiset jätevedet
päätyvät yleensä sen sijaan suoraan maaperään tai yleiseen viemäriverkostoon.
Tähän ohjekirjaan on koottu ajoneuvojen pesutoiminnassa syntyvien jätevesien hallintaan tarvittavaa tietoa mm. käytettävistä pesulaitteista, pesukemikaaleista ja niiden hyväksymismenettelystä sekä jätevesien käsittelystä pesupaikoilla. Ohjeet sisältävät samalla Öljyalan Keskusliiton
ja sen jäsenyhtiöiden asettamat vaatimukset pesupaikkojen pesukemikaaleille.
5
Ohjeisiin perustuva öljynerotinrakenteiden erikoismitoitus on vahvistettu Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D1, "Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet".
Ohjekirja on tarkoitettu:
 ajoneuvojen pesutoiminnan harjoittajille (öljy-yhtiöt, huoltoasemakauppiaat, muut
pesutoimintaa harjoittavat yrittäjät)
 suunnittelijoille
 pesuaineiden valmistajille, maahantuojille ja markkinoijille
 kuntien ympäristöviranomaisille
 aluepelastuslaitoksille
 rakennusvalvontaviranomaisille
 vesilaitosten jätevesiasioista ja teollisuusjätevesistä vastaaville
Ne kunnalliset viranomaiset, joiden tehtäviin kuuluu pesupaikkojen viemäröintisuunnitelmien
tarkastaminen ja hyväksyminen, pesutoiminnan terveydellinen ja ympäristövalvonta tai viemärilaitoksen valvonta, voivat käyttää ohjekirjaa apuna valvontatyössään.
Tässä ohjekirjan 8. painoksessa on merkittäviä muutoksia suhteessa edelliseen painokseen. Ohjekirjassa on otettu huomioon lainsäädännössä ja rakentamisohjeissa tapahtuneet muutokset ja
lisäksi kemikaalien hyväksymiskriteerejä on päivitetty. Ohjekirjaan on lisätty liite 3, jossa on esitelty vedenkierrätykseen kehitettyjä laitteita.
Uusitut ohjeet olivat laajalla lausuntokierroksella. Lausunnot on otettu huomioon ohjeistoa
viimeisteltäessä. Öljyalan Keskusliitto on vahvistanut ohjeet syyskuussa 2011. Ohjeita noudatetaan jakeluasemilla ja pesuaineiden hyväksynnässä 1.1.2012 alkaen. Aikaisempien ohjeiden
mukaiset pesuainehyväksynnät ovat voimassa 31.12.2012 asti.
6
1. YHTEENVETO
Ajoneuvojen pesutoiminnasta syntyy merkittäviä määriä jätevesiä. Pesutoiminnan
järjestelyihin, käytettäviin pesukemikaaleihin sekä pesutoiminnasta syntyvien jätevesien käsittelyyn tulee sen vuoksi kiinnittää erityistä huomiota.
Valtaosa ajoneuvojen pesutoiminnasta tapahtuu automaattisena konepesuna. Ohjelmoitu pesuautomaatti suorittaa pesuvaiheet ilman henkilökunnan välitöntä ohjausta.
Osa pesutoiminnasta tapahtuu edelleen käsinpesuna. Käsinpesussa käytetään usein
samoja pesukemikaaleja kuin konepesussakin. Auton ulkopuolisen pesun lisäksi käsipesua käytetään moottorin pesussa, jolloin pesu tapahtuu yleensä vahvemmilla
pesukemikaaleilla.
Ajoneuvojen pesutoimintaan on käytettävissä runsaasti erityyppisiä pesukemikaaleja. Piintyneen lian irrottamiseen käytetään liuottimia. Liuottimia voidaan käyttää
sellaisenaan tai niitä voi sisältyä shampooseen. Esipesuaineiden ja pesushampoiden
avulla irronnut lika poistetaan auton pinnalta ja vahoilla pintaa suojataan likaantumista vastaan. Shampoiden, huuhteluaineiden ja vahojen vaikuttavana aineena
ovat yleensä pinta-aktiiviset aineet eli tensidit.
Ajoneuvojen pesuvedestä syntyvä öljypitoinen jätevesi tulee esikäsitellä ennen sen
johtamista kunnalliseen viemäriverkkoon. Pesuvesi ohjataan pesupaikalta hiekanerottimen kautta erilliseen öljynerottimeen. Öljynerottimen vesifaasin öljypitoisuus ja näin ollen yleiseen viemäriverkostoon menevän öljyn määrä riippuu mm.
viipymästä öljynerottimessa. Emulsion hajoamiseen puolestaan vaikuttavat liuottimen, emulgaattorin ja pesuaineyhdistelmän ominaisuudet. Pesuveden puhdistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska pesuaineet sisältävät yleisesti emulgoitumista aiheuttavia aineita. Öljynerottimeen kertyvä jäteöljy-liuotinseos tulee
poistaa riittävän usein ja toimittaa käsiteltäväksi vaarallisena jätteenä. Pesuvesien
puhdistamiseen käytettävään öljynerottimeen ei tule johtaa muita vesiä, jotka häiritsevät erottimen toimintaa. Pesupaikalla on oltava näytteenotto- ja sulkukaivo öljynerottimen jälkeen. Kaivosta mitataan öljynerottimen toiminta käytännön olosuhteissa.
Vesihuoltolain (119/2001) mukaan jäteveden johtaminen yleiseen viemäriin edellyttää liittyjän (toiminnanharjoittaja) ja viemärilaitoksen välistä sopimusta, jossa
määrätään yksityiskohtaisista liittymisehdoista. Ellei kunnallista viemäriverkostoa
ole käytettävissä, on jätevesien käsittelyssä ja johtamisessa noudatettava nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ympäristövaatimuksista annetussa asetuksessa (444/2010) säädettyjä vaatimuksia ja kunnan ympäristövalvontaviranomaisen
antamia ohjeita.
Pesutoiminnassa on lisäksi otettava huomioon ympäristönsuojelulain (86/2000
muutoksineen) pohjaveden pilaamiskielto. Haitallisia aineita ei saa päästää ympäristöön siten, että esimerkiksi tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla
pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin
olennaisesti huonontua.
7
Valtioneuvoston asetuksessa nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksista (444/2010) vaaditaan käsittelemään jätevedet standardin
SFS-EN 858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa (poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l), mikäli öljynerottimesta poistuvat vedet johdetaan jätevesiviemäriin tai umpisäiliöön. Mikäli jätevesiä ei johdeta jätevesiviemäriin, ne on käsiteltävä standardin SFS-EN 858-1 mukaisessa I luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 5 mg/l.
Ajoneuvojen pesutoiminnassa saa jakeluasemastandardin SFS 3352 perusteella
käyttää vain sellaisia pesuaineyhdistelmiä, jotka ovat tähän tarkoitukseen hyväksyttyjä. Pesuaineyhdistelmällä tarkoitetaan pesuvalmisteiden yhdistelmää, jota käytetään pesun eri vaiheissa kuten esim. liuotinta, shampoota, huuhteluainetta ja vahoja.
Pesuaineyhdistelmän hyväksymismenettelyssä koostumus tarkastetaan ja yhdistelmä testataan, mikäli yhdistelmä sisältää öljyhiilivetyliuottimia. Tarkoitusta varten
kehitetyssä testissä tarkastetaan pesuaineyhdistelmän sisältämien öljyhiilivetyjen ja
sen autosta irrottamien öljyjen erottuminen vesifaasista. Pesuaineyhdistelmä ei saa
sisältää ympäristölle vaarallisia kemikaaleja, kuten kloorattuja hiilivetyjä. Hyväksytyt pesuaineyhdistelmät merkitään hakemuksen perusteella hyväksyttyjen pesuaineyhdistelmien rekisteriin ja niille myönnetään hyväksymistunnus. Ajoneuvojen
pesutoimintaan hyväksyttyjen pesuaineyhdistelmien rekisteriä ylläpitää Öljyalan
Keskusliitto.
Pesuaineyhdistelmien hyväksymismenettelyn tarkoituksena on vähentää pesupaikkojen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta jätevedenpuhdistamoilla. Käyttämällä
hyväksyttyjä pesukemikaaleja ja mitoittamalla jätevesien öljynerottimet oikein
varmistutaan siitä, että pesutoiminnan jätevedet kuormittavat mahdollisimman vähän jätevedenpuhdistamoja. Toisaalta järjestelyllä pyritään toimivaan ja helposti
hoidettavaan pesupaikan jätevesien käsittelyjärjestelmään.
Kuva 1. Huoltoasemien jätevesiohjelma
8
Ajoneuvojen pesutoiminnan jätevesiohjelma öljyisten pesuvesien käsittelyä varten
sisältää käytännössä seuraavat toimenpiteet:
1) Ajoneuvojen pesutoimintaan käytetään ainoastaan Öljyalan Keskusliiton
tähän tarkoitukseen hyväksymiä pesuaineyhdistelmiä. Täten estetään sellaisten pesuaineyhdistelmien ja -emulgaattorien käyttö, jotka muodostavat hajoamattomia tai hitaasti hajoavia emulsioita tai sisältävät muita
ympäristölle vaarallisiksi luokiteltuja aineita.
2) Öljynerottimet mitoitetaan niin, että pesutoiminnasta tulevien jätevesien
viipymä määritellään emulsion hajoamisaikaan nähden riittävän pitkäksi.
3) Hiekan- ja öljynerottimien tarkkailu sekä huolto suoritetaan järjestelmällisesti ja toimenpiteistä pidetään erityistä tarkkailupäiväkirjaa. Öljynerottimista poistetaan kertyvä jäteöljy ja liuotinaineseos riittävän usein.
Toiminnanharjoittaja vastaa jätevesiohjelman toteuttamisesta pesupaikalla.
Jakeluasematoiminnassa syntyy myös muita nestemäisiä jätteitä. Näistä tärkeimmät ovat käytetyt moottoriöljyt, jäähdytinnesteet ja akkuvedet. Edellä mainitut aineet on kaikki luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi ja ne tulee toimittaa asianmukaisesti
käsiteltäväksi.
Jakeluasemien jätehuollosta on annettu ohjeet Öljyalan Keskusliiton julkaisussa
"Huoltoasemien jätehuolto".
Ajoneuvojen pesutoiminnassa syntyvien jätevesien kierrätykseen on kehitetty erilaisia pienessä mittakaavassa toimivia vedenpuhdistustekniikoita. Autonpesupaikoilla tai muissa vastaavissa laitoskohteissa tapahtuva vedenkierrätys ei ole yleistynyt Suomessa. Tähän on monia syitä. Tässäkin ohjekirjassa esitetyt laitoskohtaiset
vedenkierrätystekniikat ovat investointikustannuksiltaan korkeita, laitteiden käyttö
edellyttää henkilökunnan riittävää koulutusta ja useissa tapauksissa runsasta kemikaalien lisäystä kierrätettävään jäteveteen. Toisaalta Suomessa ei raakaveden saatavuus ole samalla tavalla ongelma kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Huomioitavaa on, että vedenkierrätys ei sinänsä vähennä oleellisesti jätevesikuormitusta kunnan puhdistamolla. Tiukentuneet ympäristösuojeluvaatimukset eri maissa ovatkin
kannustaneet yrityksiä kehittämään kierrätysvesijärjestelmien lisäksi myös jäteveden puhdistusmenetelmiä.
9
2. AJONEUVOJEN PESUMENETELMÄT
2.1 Henkilö- ja pakettiauton koneellinen pesu
Valtaosa autojen pesutoiminnasta jakeluasemilla tai muilla vastaavilla pesupaikoilla
tapahtuu automaattisena konepesuna. Pesukoneet suorittavat pesun kaikki vaiheet
automaattisesti koneessa olevan ohjelman mukaisesti ilman henkilökunnan ohjausta.
Autonpesukoneita on kahta päätyyppiä. Roll-over -tyypissä pestävä ajoneuvo on
paikallaan ja pesukone liikkuu ajoneuvon yli yhden tai useampia kertoja. Pesulinjassa (pesukatu) pesukone on paikallaan ja kuljetin vetää ajoneuvon pesulinjan läpi.
Raskaalla kalustolla voidaan ajoneuvo myös ajaa pesulinjan läpi.
Autonpesuhallit (roll-over) voivat olla joko peruutettavia tai läpiajettavia. Peruutettavan pesuhallin maksimikapasiteetti on 6-12 autoa tunnissa. Läpiajettavan pesuhallin kapasiteetti on yleensä jonkin verran suurempi, koska autoa ei tarvitse peruuttaa pois pesuhallista, vaan se voidaan ajaa suoraan ulos. Läpiajettavuus kasvattaa kapasiteettia noin 2-4 autolla tunnissa. Kapasiteettiin vaikuttaa lisäksi valittu
pesuohjelma. Pesukaduilla on huomattavasti suurempi kapasiteetti kuin roll-over
-koneilla. Pesukaduilla voidaan pestä n. 60 autoa tunnissa ja kapasiteetti ei riipu valitusta pesuohjelmasta.
Autonpesukoneiden vedenkulutus ja tarvittava pesuaika vaihtelee suuresti valitun
pesuohjelman mukaan ja erityisesti korkeapainehuuhtelut nostavat veden kulutusta. Eri pesulaitteiden tyypillinen kapasiteetti ja vedenkulutus on esitetty taulukossa
1.
Taulukko 1. Eri pesulaitteiden tyypillinen kapasiteetti ja vedenkulutus
Pesumenetelmä
Kapasiteetti
(autoa/h)
Vedenkulutus
(l/auto)
Veden virtaama
(keskiarvo/huippu)
(l/s)
Käsinpesupaikka
4
200
0,3 / 0,4
Pesuautomaatti
(roll-over)
Pesulinja
(pesukatu)
6-12
400
0,7 / 5,0
60
400
3,5 / 7,5
Yleisesti käytössä olevat pesuohjelmat sisältävät seuraavia vaiheita:
1)
Esipesu
Esipesussa poistetaan suurin osa auton pinnalle kertyneestä liasta. Pesuvaiheessa auton pinnat ruiskutetaan kauttaaltaan esipesuaineella, joka kykenee
liuottamaan piintynyttä likaa. Esipesuaineena käytetään alkalisia shampoita,
mikroemulsioita, vaahtopesuaineita tai öljyhiilivetyliuotinta. Ennen ruiskutusta auton pintaan esipesuaine esilaimennetaan automaattisesti vedellä lukuun
ottamatta öljyhiilivetypohjaista liuotinta, joka ruiskutetaan laimentamatto-
10
mana. Vaahto muodostetaan koneessa sekoittamalla ilmaa pesuliuoksen
joukkoon ruiskutuksen yhteydessä. Esipesuaineen annetaan vaikuttaa auton
pinnalla riittävän kauan. Missään olosuhteissa se ei kuitenkaan saa kuivua auton pintaan.
Pesuaineen vaikutusajan pidentämisellä ja pitoisuuden lisäämisellä on yleensä puhdistustehoa parantava vaikutus. Pesuaineen ominaisuuksista riippuen
voi kuitenkin vaikutusajan ja pitoisuuden lisäämisellä olla vain vähän tai ei ollenkaan puhdistustehoa parantavaa vaikutusta. On myös huomioitava, että
pestävien autojen välillä saattaa olla suuria vaihteluja sen osalta, miten lika
on kiinnittynyt auton pinnalle. Esimerkiksi lämpimässä tilassa säilytettävissä
autoissa lian kiinnitarttuminen on erittäin voimakasta verrattuna autoihin,
joita on säilytetty kylmässä. Tällaisissa suurissa autojen välisissä likaeroissa
oikean pesuainepitoisuuden ja vaikutusajan löytäminen voi olla hankalaa, jos
likaeroista huolimatta pyritään saavuttamaan sama pesutulos.
2)
Korkeapainepesu (harjaton pesu)
Auton pintaan suihkutetaan vettä korkealla paineella, mikä poistaa esipesuaineella liuotetun lian auton pinnalta.
3)
Alustanpesu
Auton alusta pestään suihkuttamalla vettä korkealla paineella auton pohjaan.
Alustan pesuun käytetään vain vettä.
4)
Vannepesu
Vannepesua voidaan tehostaa erillisellä pesuaineella, harja- ja/tai korkeapaineyksiköllä.
5)
Harjapesu
Harjausvaiheessa auto pestään päältä ja sivuilta mekaanisesti harjoilla. Harjauksen aikana auton päälle suihkutetaan vettä ja shampoota. Shampoo
huuhdellaan pois pesuvaihetta seuraavan harjahuuhtelun aikana, jolloin harjausta jatketaan ja autoa huuhdellaan samanaikaisesti vedellä. Harjapesua
voidaan tehostaa samanaikaisella korkeapainepesulla.
6)
Kiillotusvahaus
Kiillotusvahauksessa auton päälle ruiskutetaan kiillotusvahaa. Vaha kiillotetaan auton pintaan pesuharjoilla ilman vettä. Näin auton pintaan saadaan
kiiltävä ja tasainen vahakerros. Kiillotusvahausta ei ole useimmin käytetyissä
pesuohjelmissa, koska se vie runsaasti aikaa.
7)
Kuumavahaus
Kuumavahauksessa auton pintaan suihkutetaan kuumaan veteen sekoitettua
vahaa. Vahan tarkoituksena on suojata auton pintaa ja helpottaa lian irrottamista seuraavalla pesukerralla.
8)
Huuhteluvahaus (kuivausvahaus)
Huuhteluvaha levitetään auton pinnalle suihkuttamalla kylmää vettä ja huuhteluvahaa.
11
9)
Kuivaus
Auto kuivataan puhaltamalla voimakkaasti ilmaa auton pintaan, jolloin pisaroitunut vesi vierii pois auton pinnalta.
Eri pesuohjelmissa vaiheita on jätetty pois tai lisätty tarpeen mukaan (esimerkiksi
kesäisin hyönteisten irrotusohjelma). Kesäaikana esipesuna voidaan käyttää pelkästään vaahtoa, kun taas talvella ohjelman alkuun voidaan lisätä esimerkiksi lumen ja
jään poisto korkeapainevesihuuhtelun avulla.
Pesukoneiden veden ja pesuaineen kulutus samoin kuin pesuohjelmat ovat useimmiten vapaasti toiminnanharjoittajan ohjelmoitavissa. Taulukkoon 2 on koottuna
suuntaa-antavia arvoja edellä esitetyn pesuohjelman eri pesuvaiheiden veden ja
pesuaineen kulutuksesta yhtä autoa kohti. Kulutukset riippuvat pesulaitteiston kokoonpanosta. Veden kulutukseen vaikuttaa merkittävästi mm. korkeapainepumppuaseman teho.
Taulukko 2. Veden ja pesuaineen kulutus autoa kohti pesuautomaatissa
vesi
shampoo
(l)
esipesuaine
(ml)
(ml)
kiillotusvaha
(ml)
kuumavaha
(ml)
huuhteluvaha
(ml)
Esipesu
4
300*
-
-
-
-
Vaahto
4
40
-
-
-
-
Korkeapainehuuhtelu
170
-
-
-
-
-
Alustan pesu
50
-
-
-
-
-
Harjapesu
150
-
40
-
-
-
Kiillotusvahaus
4
-
-
60
-
-
Kuumavahaus
9
-
-
-
20
-
Huuhteluvahaus
9
-
-
-
-
20
Kuivaus
-
-
-
-
-
20
Yhteensä
400
340
40
60
20
20
*Käytettäessä öljyhiilivetypohjaista liuotinta kulutus on 3 litraa.
Taulukossa 2 esitetyn esimerkkiohjelman kesto autonvaihtoineen on n. 7-8 minuuttia (ilman kiillotusvahausta), joten pesuautomaatin maksimikapasiteetti on
noin 8 autoa tunnissa. Lyhyemmillä ohjelmilla pesukapasiteetti nousee ja samalla
kemikaalien sekä veden kulutus pesua kohden laskee.
Haluttaessa lisää pesukapasiteettia voidaan pesu jakaa kahden perättäisissä halleissa olevien pesukoneiden kesken. Jälkimmäinen pesukone suorittaa esim. vahauksen ja kuivauksen, mikä vähentää varsinaisen pesukoneen pesuaikaa. Veden ja pe-
12
suaineen kulutukset tällaisessa kaksivaiheisessa pesujärjestelmässä autoa kohti pysyvät muuttumattomina.
Taulukossa esitettyjä veden ja pesuaineiden kulutuksen arvoja voidaan käyttää
esimerkiksi öljynerottimien mitoituksessa. Roll-over -pesukoneen tuottama jätevesimäärä maksimikapasiteetilla on siis n. 2500 l/h (0,7 l/s ). Vedenkulutus vaihtelee
laitteistosta, pesuohjelmasta ja säädöistä riippuen, joten edellä esitetyt arvot ovat
vain suuntaa-antavia.
Kuva 2. Henkilöauton pesu koneellisesti
13
2.2 Henkilö- ja pakettiauton käsinpesu
Autonpesutoimintaa voidaan harjoittaa myös käsinpesuna. Käsinpesussa käytetään
usein samoja pesukemikaaleja kuin konepesussakin. Itsepalvelupesupaikoilla automaattiset laitteet toimivat poleteilla tai kolikoilla, jotka määräävät käytetyn pesuajan ja annostelevat pesuaineen. Käyttäjä voi vapaasti valita pesutoiminnan. Alustan pesua ja kuivausta ei yleensä käsinpesupaikoilla voi tehdä.
2.3 Moottoritilojen pesu
Huoltotöihin liittyvää moottorin pesu tulee tehdä erillään muusta pesutoiminnasta.
Ajoneuvojen moottoripesua voidaan harjoittaa vain tähän tarkoitukseen varustetuissa pesupaikoissa. Moottorin pesuun käytetään siihen soveltuvia pesuaineita.
Nykyaikaisissa ajoneuvoissa on kuitenkin paljon elektronisia laitteita moottoritilassa, jotka eivät välttämättä kestä korkeapainepesua.
Moottorin pinnasta voi pesussa liueta öljyä. Pesupaikan öljynerottimien pitää pystyä hajottamaan käytetyt pesuemulsiot. Moottoritilojen pesupaikoilla kuten korjaamoissa on käytettävä tähän tarkoitukseen suunniteltuja ratkaisuja, koska käytettävät pesuaineet voivat olla laimentamattomia.
2.4 Raskaan kaluston pesu
Raskaaseen kalustoon luetaan linja-autot, kuorma-autot ja raideliikenteen kalusto.
Tässä oppaassa ei käsitellä kiskokaluston pesupaikkoja niiden vähäisen lukumäärän
ja erilaisuuden vuoksi.
Raskaan kaluston pesukoneet jaetaan kahteen päätyyppiin: roll-over -koneisiin ja
läpiajettaviin. Läpiajettavissa ajoneuvo ajetaan pesulinjan läpi ajoneuvon omalla
moottorilla eikä mitään kuljettimia käytetä. Läpiajettavien mallien kapasiteetti on
huomattavasti suurempi kuin roll-over -koneilla ja siksi niitä käytetään etenkin linjaautovarikoilla jokapäiväiseen pesuun.
Pesupaikan sisään- ja ulosajon reititys korostuu erityisesti raskaalla kalustolla. Pesuhallin sisäänajossa ja ulosajossa pitää olla vähintään pestävän ajoneuvon mittainen suora ajolinja pesuhallin ulkopuolella.
Raskaan kaluston pesuohjelmat sisältävät tavallisesti seuraavat vaiheet:
1)
Alustanpesu
Auton alusta pestään suihkuttamalla vettä korkealla paineella auton
pohjaan. Pesu tapahtuu yleensä sisäänajo-ovella ajoneuvon ajaessa korkeapainevesiputkien yli pesuhalliin. Kemikaaleja alustan pesuun ei käytetä.
2)
Esipesu
Esipesussa poistetaan suurin osa auton pinnalle kertyneestä liasta. Pesuvaiheen aikana auton pinnalle ruiskutetaan kauttaaltaan esipesuainetta.
Esipesuaineena käytetään alkalisia shampoita, mikroemulsiota, vaahto-
14
pesuainetta tai liuotinta. Esipesuaine esilaimennetaan vedellä automaattisesti ennen ruiskuttamista auton pintaan lukuun ottamatta öljyhiilivetypohjaista liuotinta, joka ruiskutetaan laimentamattomana. Vaahto
muodostetaan koneessa sekoittamalla ilmaa pesuliuoksen joukkoon
ruiskutuksen yhteydessä. Esipesuaineen annetaan vaikuttaa auton pinnalla riittävän kauan. Missään olosuhteissa se ei kuitenkaan saa kuivua
auton pintaan.
3)
Korkeapainepesu (harjaton pesu)
Auton pintaan suihkutetaan vettä korkealla paineella, mikä poistaa esipesuaineella liuotetun lian auton pinnalta.
4)
Harjapesu
Harjapesussa auto pestään päältä ja sivuilta mekaanisesti harjoilla. Harjauksen aikana auton päälle suihkutetaan vettä ja shampoota. Shampoo
huuhdellaan pois pesuvaihetta seuraavan harjahuuhtelun aikana, jolloin
harjausta jatketaan ja autoa huuhdellaan samanaikaisesti vedellä. Harjapesua voidaan tehostaa samanaikaisella korkeapainepesulla. Osassa konemalleja pestään vain pystysuorat pinnat, jolloin kattoharjaa ei ole
lainkaan.
5)
Huuhteluvahaus (kuivausvahaus)
Huuhteluvahaus tehdään levittämällä auton pinnalle huuhteluvahaa ja
suihkuttamalla kylmää vettä.
6)
Muut vaiheet
Pesua voidaan täydentää suorittamalla käsin osittaista esipesua tai korkeapainepesua ajoneuvon vaikeasti puhdistettaville tai erityisen likaisille
pinnoille. Vaahtoa, kiillotusvahausta, kuumavahausta tai kuivausta ei
käytetä raskaan kaluston pesussa.
Eri pesuohjelmissa vaiheita on jätetty pois tai lisätty tarpeen mukaan. Talvella ohjelman alkuun voidaan lisätä esimerkiksi lumen ja jään poisto korkeapainehuuhtelun avulla.
Pesukoneiden veden ja pesuaineiden kulutus ovat, samoin kuin pesuohjelmatkin,
useimmiten vapaasti ohjelmoitavissa. Taulukkoon 3 on koottu suuntaa-antavia arvoja edellä esitetyn pesuohjelman eri pesuvaiheiden veden ja pesuaineiden kulutuksesta yksivaiheisessa pesuautomaatissa. Kulutukset riippuvat pesulaitteiston kokoonpanosta; mm. korkeapainepumppuaseman teho vaikuttaa merkittävästi veden
kulutukseen.
15
Taulukko 3. Veden ja pesuaineiden kulutus 12 m bussilla roll-over -koneessa
vesi
esipesuaine
shampoo
huuhteluvaha
(l)
(l)
(ml)
(ml)
Esipesu
15
1,5**
-
-
Harjaton pesu
650
-
-
-
Alustan pesu
250
-
-
-
Harjapesu
350
-
100
80
Täydellinen pesu
yhteensä
1265
1,5
100
80
Peruspesu yht.
(esi- ja harjapesu)
365
-
100
80
**Käytettäessä öljyhiilivetypohjaista liuotinta kulutus on 15 litraa.
Taulukossa 3 esitetyn esimerkkiohjelman kesto autonvaihtoineen on n. 9 minuuttia
ja pesuautomaatin maksimikapasiteetti on noin 6,5 autoa tunnissa. Peruspesun ja
täydellisen pesun veden kulutuksissa on havaittavissa erittäin suuri ero. Vastaavasti
virtaamat ovat seuraavat: peruspesulla 0,7 l/s ja täydellisellä pesulla 2,4 l/s.
Taulukossa esitettyjä veden ja kemikaalien kulutuksen arvoja voidaan käyttää esimerkiksi öljynerottimien mitoituksessa. Vedenkulutus vaihtelee kuitenkin laitteistosta, pesuohjelmasta ja pestävästä kalustosta riippuen, joten edellä esitetyt arvot
pitää määrittää tapauskohtaisesti.
16
Kuva 3. Raskaan kaluston pesutoimintaa
17
3. AJONEUVOJEN PESUPAIKOILLA KÄYTETTÄVÄT PESUAINEET
3.1 Pesuaineyhdistelmät
Pohjoismaille tyypillisissä keliolosuhteissa autot likaantuvat nopeasti. Eri vuodenaikoina ja sääolosuhteissa autojen likaantumisalttius vaihtelee. Kesäaikana autojen likaantumista aiheuttavat pöly, kura, noki ja hyönteiset, jotka kiinnittyvät auton pintaa elektrostaattisesti. Talviaikana mm. maantiesuolaus ja nastarenkaiden irrottama bitumi muodostavat auton pinnalle bitumista, öljystä, vahasta, suolasta ja hiekasta koostuvan likakerroksen. Rasvaisen likakerroksen poistamiseen on käytettävä
riittävän tehokkaita pesuaineita.
Autojen pesutoimintaan on käytössä runsaasti erityyppisiä pesukemikaaleja. Rasvaisen lian irrottamiseen käytetään liuottimia. Liuottimet voivat olla öljyhiilivetyliuottimia, mikroemulsiotyyppisiä liuotinshampoita, kasviöljypohjaisia liuottimia tai
alkalisia pesuliuottimia. Viime vuosina öljyhiilivetyliuottimien käyttö on merkittävästi vähentynyt pesutoiminnassa ja erityisesti alkalisten sekä kasviöljypohjaisten
liuottimien käyttö on yleistynyt. Öljyhiilivetyliuottimia käytettäessä tarvittavat pesuainemäärät ovat huomattavasti suuremmat kuin muilla liuottimilla. Suurempi
kemikaalimäärä lisää käyttökustannuksia ja aiheuttaa enemmän ympäristöhaittoja,
minkä vuoksi öljyhiilivetypohjaisten liuottimien käyttöä esipesuaineena ei suositella.
Lähes kaikissa autonpesukemikaaleissa käytetään tensidejä, joita voidaan valmistaa
sekä kasvi- että öljyhiilivetyjakeista. Pinta-aktiivisilla aineilla eli tensideillä on sekä
pesutehoa parantavia että emulgoivia ominaisuuksia. Keskeinen tensidien ominaisuus on kuitenkin, että ne liukenevat sekä veteen että öljyihin. Tensidit jaetaan
ominaisuuksiensa perusteella anionisiin, kationisiin, amfoteerisiin sekä ionittomiin
tensideihin.
Euroopan yhteisössä on tensidien käyttöä rajoitettu. Pesuaineasetuksen
(648/2004/EY) mukaan pesuaineen sisältämien pinta-aktiivisten aineiden (tensidien) tulee olla aerobisesti lopullisesti biologisesti hajoavia, mikä tarkoittaa, että hajoamistuotteina ovat hiilidioksidi, vesi ja mineraalisuolat.
Käytettyjen pesuaineiden muodostama yhdistelmä on merkittävä jätevesien käsittelyn ja ominaisuuksien kannalta. Käytetyt kemikaalit sekoittuvat jätevesissä ja
muodostavat yhdessä seoksen, joka tulee erotettua jätevedestä. Siksi pesukemikaaleja tarkastellaan aina yhdistelmänä eikä yksittäisinä aineina.
Jätevesien viemäröinnistä ja käsittelystä kerrotaan tarkemmin luvussa 5 ja pesuaineiden hyväksymismenettelystä luvussa 4.
3.2 Työturvallisuus
Työturvallisuutta edistetään seuraavin toimenpitein:
 Henkilökunta saa perusteellisen perehdyttämiskoulutuksen laitteisiin ja
käytettäviin pesukemikaaleihin.
18
 Laitteet pidetään toimintakunnossa.
 Henkilökunta velvoitetaan tutustumaan pesuaineiden käyttöturvallisuustiedotteisiin, jotka tulee olla helposti saatavilla. Työnantajan velvollisuutena on työntekijöiden perehdyttäminen sekä valvoa, että annettuja ohjeita noudatetaan.
 Käsikirjoissa ja ohjeissa kuvataan turvalliset menettelytavat.
 Laitteiden ja pesuaineiden käyttöön liittyvää koulutusta järjestetään
säännöllisesti.
 Henkilökunnalla on pesuaineiden käytössä tarvittavat suoja- ja apuvälineet: hansikkaat, suojalasit, hengityssuojain, suojavaatteet tai suojaesiliina sekä lisäksi tynnyrikärry tai muu vastaava pesuaineastioiden siirtelyssä.
Työnantaja vastaa työntekijöidensä työturvallisuudesta.
3.3 Pesuaineiden luokittelua ja rajoituksia
Pesuaineet on luokiteltu niiden terveys- ja ympäristövaikutusten sekä palo- ja räjähdysvaarallisten ominaisuuksien perusteella. Kemikaalien luokitusperusteista,
merkintöjen tekemisestä sekä pakkaamisesta on säädetty EU:ssa aine- ja seosdirektiiveillä (väistyvä lainsäädäntö), jotka Suomessa on pantu voimaan STM:n asetuksella kemikaalien luokitusperusteista, merkintöjen tekemisestä ja pakkaamisesta
(807/2001 muutoksineen). EU:ssa on annettu kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja
pakkaamista koskeva EU:n parlamentin ja neuvoston asetus (CLP-asetus)
(1272/2008/EY muutoksineen), joka tulee siirtymäaikojen puitteissa korvaamaan
edellä mainitun STM:n asetuksen.
Alla olevassa kuvassa on esitetty vaarallisten kemikaalien varoitusmerkit ja niiden
tunnukset. Vasemmalla on väistyvän lainsäädännön (STM:n asetus 807/2001) mukaiset varoitusmerkit, joita saa CLP-asetuksessa mainitun siirtymäajan mukaisesti
käyttää 1.6.2015 asti (seokset). Viimeistään tämän jälkeen tulee käyttää kuvassa
nuolen oikealla puolella olevia varoitusmerkkejä. Seokset voi jo siirtymäaikana luokitella, merkitä ja pakata CLP-asetuksen mukaisesti, mutta tällöin tulee käyttöturvallisuustiedotteessa mainita myös väistyvän lainsäädännön luokitukset. Aineet on
pitänyt luokitella, merkitä ja pakata CLP-asetuksen mukaisesti 1.12.2010 alkaen.
19
Vanha varoitusmerkki/
Vanhat varoitusmerkit
Ärsyttävä Xi
Haitallinen Xn
Uusi varoitusmerkki
Terveyshaitta
Syövyttävä C Ärsyttävä Xi
Syövyttävä
Erittäin helposti syttyvä F+
Helposti syttyvä F
Syttyvä
Ympäristölle vaarallinen N
Myrkyllinen T Haitallinen Xn
Erittäin
Haitallinen Xn
myrkyllinen T+
Hapettava O
Räjähtävä E
Ympäristövaarat
Krooninen terveyshaitta
Välitön myrkyllisyys
Hapettava
Räjähde
Ei vanhaa merkkiä
Paineen alaiset kaasut
Kuva 4. Väistyvän lainsäädännön ja CLP-asetuksen mukaiset kemikaalien varoitusmerkit.
20
REACH & CLP-neuvontapalvelulla, jonka kautta saa lisätietoja REACH- ja CLPasetuksesta, on kaksi www-osoitetta: www.reachneuvonta.fi ja
www.clpneuvonta.fi.
Työpaikan ilman puhtautta ja työntekijöiden altistumista arvioitaessa tulee noudattaa kulloinkin voimassa olevaa STM:n asetusta haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista. Haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista on kerrottu enemmän sosiaali- ja terveysministeriön muutaman vuoden välein päivitettävässä HTP-arvot -julkaisussa.
3.4 Öljyhiilivetyliuotinpohjaiset pesuaineet
Öljyhiilivetyliuottimia käytetään auton pintaan kertyvän bitumin, öljyn, maantiesuolan ja pölyn muodostaman rasvaisen lian irrottamiseen. Liuotinta käytetään esipesuvaiheessa, jolloin liuotin ruiskutetaan laimentamattomana auton pintaan. Liuottimen annetaan vaikuttaa jonkin aikaa auton pinnalla, minkä jälkeen se huuhdellaan pois vedellä.
Autonpesutoiminnassa käytettävät öljyhiilivetyliuottimet koostuvat liuottimesta
sekä vähäisestä määrästä tensidejä. Liuotinta on yleensä n. 97 %. Tensidit toimivat
emulgaattoreina muodostaen hiilivedyistä ja vedestä emulsion. Liuotin on sen ansiosta mahdollista huuhdella auton pinnalta kylmällä vedellä. Liuottimen ja veden
muodostaman emulsion pysyvyyttä voidaan heikentää öljyliukoisilla anionisilla tai
kationisilla tensideillä. Näin käsiteltyjen liuottimien vesiemulsiot murtuvat öljynerottimessa ja mahdollistavat öljyn erottumisen.
Liuottimet koostuvat erilaisista alifaattisista, nafteenisista ja aromaattisista hiilivedyistä. Öljyhiilivetyjen ominaisuudet vaihtelevat riippuen hiilivetyketjun pituudesta
ja aromaattipitoisuudesta. Pitkäketjuiset alifaattiset hiilivedyt, joilla on korkea kiehumispiste, ovat työhygieenisesti suositeltavia. Aromaattiset hiilivedyt ovat tehokkaita liuottimia, mutta aiheuttavat korkeina pitoisuuksina terveysvaaroja.
Öljyhiilivetyliuottimia käytettäessä tarvittavan pesuaineen nestemäärä on moninkertainen muihin esipesuaineisiin verrattuna (käytännössä kymmenkertainen). Käytetty öljyhiilivetyliuotin kerääntyy pesupaikan öljynerottimeen, josta se pitää toimittaa asianmukaisesti käsiteltäväksi. Nykyisin muut esipesuaineet, jotka ovat
huomattavasti taloudellisempi vaihtoehto, ovat yhä enenevässä määrin korvanneet
öljyhiilivetyliuottimet.
3.5 Mikroemulsiopesuaineet
Mikroemulsiolla tarkoitetaan veden, tensidien ja öljyfaasin muodostamaa homogeenistä emulsiota. Mikroemulsioliuottimia käytetään esipesuaineina esipesuvaiheessa. Pesuliuottimien hiilivetypitoisuutta ja pesussa tarvittavaa kemikaalimäärää
voidaan merkittävästi alentaa käyttämällä mikroemulsiopesuaineita. Näille on ominaista öljyn jakautuminen hyvin pieniksi pisaroiksi, joita ympäröi tensidien muodostama verho (ks. kuva 5). Mikroemulsiopesuaineiden pesuteho on hyvä huolimatta
niiden matalammasta liuotinpitoisuudesta. Öljyn ja veden välinen kontaktipinta on
huomattavasti suurempi kuin perinteisillä öljyhiilivetyliuottimilla. Mikroemulsiot
21
ovat usein muista emulsioista poiketen kirkkaita ja niiden läpinäkyvyyttä voidaan lisätä erilaisilla alkoholeilla.
A. Öljyn ja veden muodostama erottuva seos
B. Stabiili emulsio
Kuva 5. Öljy-vesiemulsion hajoaminen
Perinteisessä vesi-öljyseoksessa öljypisarat nousevat vettä kevyempinä pintaan.
Nostevoima on sitä suurempi, mitä suurempia pisarat ovat. Pysyvissä emulsioissa
tensidit muodostavat öljypisaroiden ympärille verhon, joka sitoo öljyn vesifaasiin.
Mikroemulsioissa öljypisarat ovat hyvin pieniä ja niiden aikaansaama noste on vastaavasti pieni.
Mikroemulsioiden ongelmana on niiden muodostamien vesi-öljyemulsioiden pysyvyys. Pahimmassa tapauksessa emulsio ei murru öljynerottimessa ja liuotinpitoinen
emulsio pääsee sellaisenaan jätevesiin. Mikroemulsioiden hajoavuutta voidaan lisätä sopivalla tensidien ja muiden lisäaineiden valinnalla.
Mikroemulsiot ovat vesipohjaisia ja ne laimennetaan vedellä ennen käyttöä. Nykyisten mikroemulsioliuotinpesuaineiden tyypillinen koostumus on seuraavan kaltainen:





öljyhiilivetyliuotinta
10 - 20 %
tensidejä
20 - 30 %
vettä
50 - 70 %
kompleksinmuodostajia
alkoholia
Mikroemulsiot ovat yleensä herkkiä lämpötilavaihteluille. Emulsio murtuu, mikäli
lämpötila jossain säilytys- tai käyttövaiheessa alittaa tai ylittää emulsion lämpötilaalueen. Mikroemulsiopesuaineita käytettäessä tuleekin sen vuoksi tarkoin noudattaa annettuja varastointiohjeita.
22
3.6 Kasviöljyliuottimet
Kasviöljyliuottimia käytetään tavallisimmin mikroemulsiotyyppisenä vesipohjaisena
liuotinpesuaineena. Liuottavana aineena kasviöljyliuottimissa ovat kasviöljyesterit.
Muina pääkomponentteina ovat tensidit, kompleksinmuodostajat ja vesi.
3.7 Alkaaliset esipesuaineet
Alkaaliset pesuaineet koostuvat yleensä tensideistä, kompleksinmuodostajasta,
hydrotroopista, pH:n säätelijästä ja vedestä. Lisäksi käytetään myös muita liuotinaineita kuten lipofiilisia alkoholijohdannaisia, glykolieettereitä sekä estereitä.
Glykolieettereillä on alhainen pintajännitys, joten ne tehostavat pinta-aktiivisten
aineiden (tensidien) toimintaa. Vesiliukoisina glykolieetterit eivät erotu öljynerottimessa.
Alkaaliset pesuaineet ovat tyypillisesti voimakkaan emäksisiä, koska tensidit saavuttavat parhaan pesutehonsa emäksisissä liuoksissa. Pesuaineisiin lisätään kom‾
ponentteja, jotka tuottavat vesiliuoksessa OH -ioneja. Yleisesti käytettyjä pH:n nostajia ovat hydroksidit ja silikaatit. Alkaalisten pesuaineiden pH on yleensä 10–12.
Liian emäksiset pesuliuokset voivat aiheuttaa terveysriskejä ja vahingoittaa auton,
pesukoneen sekä hallitilojen pintoja.
3.8 Shampoot
Shampoolla tarkoitetaan autojen pesuun käytettävää pinta-aktiivista pesuainetta.
Tavallisimmin shampoot sisältävät tensidejä, silikaatteja, kompleksinmuodostajia
sekä mahdollisesti joitain liuottavia aineita, kuten glykolieetteriä. Silikaatit ovat
emäksisiä ja parantavat pesutehoa. Silikaateilla on myös viskositeettia nostava vaikutus, jonka ansiosta pesuaine pysyy paremmin auton pinnalla. Kompleksinmuodostajilla on osittain sama tehtävä kuin liuottimissakin eli pehmentää vettä ja parantaa pesutehoa.
Pesukoneissa shampoota käytetään harjapesuvaiheessa tai esipesuaineena. Shampoolla lika vaahdotetaan auton pinnalta pesuveteen.
Vaahtopesuaineet vastaavat koostumukseltaan lähinnä shampoita. Vaahto saadaan
aikaan puhaltamalla ilmaa pesuveteen juuri ennen ruiskutusta auton pintaan.
3.9 Huuhteluaineet ja vahat
Huuhteluaineet (kuivausvahat) ovat pinta-aktiivisia valuma-aineita, jotka lisäävät
veden pintajännitystä, parantavat huuhteluveden kerääntymistä ja kuivausvaiheessa veden valumista. Tavallisimmin huuhteluaineet ja kuumavahat koostuvat tensideistä, vahoista ja erilaisista alkoholeista.
Kiillotusvahat sisältävät yleensä luonnon carnauba-vahaa ja valuma-aineita. Seokseen on lisäksi jouduttu lisäämään shampoopohjaisia tensidejä kiillotusharjojen pitämiseksi puhtaina.
23
Huuhteluaineet sumutetaan viimeisen huuhtelun yhteydessä auton pinnalle. Huuhteluaineena voidaan käyttää myös ns. kuumavahaa, joka toimii huuhteluaineena
sekä jättää auton pinnalle maalipintaa suojaavan vahakalvon.
3.10 Pesupaikan puhdistusaineet
Pääsääntöisesti pesuhallin ja pesukoneen puhdistuksessa käytetään samoja kemikaaleja kuin itse pesutapahtumassa. Käytettyjen liuosten väkevyys on usein moninkertainen verrattuna autonpesukoneen käyttämiin seossuhteisiin.
Käyttämällä samoja kemikaaleja hallin pesuun voidaan varmistua siitä, että pesukone ja halli kestävät näitä kemikaaleja ja lisäksi niitä on aina saatavilla. Näin taataan
myös öljynerottimen paras toimivuus. Parhaaseen lopputulokseen pesupaikan
puhdistuksessa päästään käyttämällä esipesukemikaaleja.
Pesupaikan puhdistuksessa pesuaine ruiskutetaan pestävään pintaan matalalla paineella, annetaan vaikuttaa ja huudellaan pois korkeapaineruiskutuksella. Happamia
pesuaineseoksia käytettäessä on huolehdittava pesuaineen nopeasta ja hyvästä
huuhtelusta pois pestäviltä pinnoilta, koska hallin pintamateriaalit ja pesukone eivät kestä happoja.
24
4. PESUAINEIDEN TESTAUS JA HYVÄKSYMISMENETTELY
4.1 Pesuaineiden hyväksymismenettely
Ajoneuvojen pesutoiminnassa käytettävien pesuaineyhdistelmien tulee olla SFSstandardin 3352 perusteella tähän tarkoitukseen hyväksyttyjä. Öljyalan Keskusliitto
hyväksyy ajoneuvojen pesutoiminnassa käytettävät pesuaineyhdistelmät valmistajan tai maahantuojan tekemän hakemuksen perusteella ja ylläpitää rekisteriä hyväksytyistä pesuaineyhdistelmistä.
Tässä oppaassa pesuaineella tarkoitetaan ajoneuvon pesuohjelmassa käytettävää
valmistetta kuten esipesuainetta, liuotinta, shampoota, vaahtopesuainetta, huuhteluainetta, vahaa yms. kemikaalia. Pesuaineyhdistelmällä taas tarkoitetaan samassa
pesuohjelmassa käyttävien em. pesuaineiden yhdistelmää. Pesutoiminnan pesukemikaaleihin luetaan myös mahdolliset kierrätyskemikaalit ja hallinpesuaineet. Hyväksymismenettelyssä pesuaineiden ominaisuuksia arvioidaan siinä koostumuksessa, jossa ne kuljetetaan ja toimitetaan pesupaikalle.
Mikäli jo hyväksytystä pesuaineyhdistelmästä halutaan poistaa yksi tai useampi pesuaine, tulee siitä tehdä muutosilmoitus Öljyalan Keskusliittoon. Mikäli jo hyväksyttyyn pesuaineyhdistelmään halutaan lisätä yksi tai useampi pesuaine, tulee siitä
tehdä uusi hakemus Öljyalan Keskusliittoon. Mikäli muutettava pesuaineyhdistelmä
sisältää öljyhiilivetyliuotinta, tulee myös öljynerottuvuustesti tehdä uudestaan.
Hakemuksesta on oltava todettavissa, että pesuaineyhdistelmä ja sen kaikki komponentit täyttävät kappaleessa 4.2 esitetyt hyväksymiskriteerit. Pesuaineyhdistelmän hyväksyntää haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, jonka liitteenä tulee
toimittaa:
1) Käyttöturvallisuustiedote kaikista pesuaineyhdistelmään kuuluvista valmisteista. Huom. käyttöturvallisuustiedotteesta annetun asetuksen mukaan käyttöturvallisuustiedote tulee olla suomeksi ja/tai ruotsiksi vastaanottajan toivomuksen mukaisesti. Käyttöturvallisuustiedotteeseen läheisesti liittyvästä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kemikaalituoterekisteriin tehtävästä kemikaali-ilmoituksesta on säädetty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella 553/2008 (muutos 965/2011).
2) Tuoteselostus (resepti). Tuoteselosteissa tulee olla asianmukaisesti lueteltuna kaikki pesuaineeseen sisältyvät ainekomponentit sekä niiden likimääräiset pitoisuudet (prosentteina). Tuoteselostukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti eikä tietoja anneta eteenpäin.
3) Käyttöohje kaikista pesuaineyhdistelmään kuuluvista valmisteista. Huom.
Suomessa käyttöön tarkoitettujen pesuaineiden käyttöohjeiden tulee olla
suomeksi ja ruotsiksi.
25
4) Testaustodistus liitteen 1 mukaisesta öljynerottuvuustestistä pesuaineyhdistelmälle. Testaustodistusta ei tarvita, mikäli mikään pesuaineyhdistelmään kuuluva pesuaine ei sisällä öljyhiilivetyliuotinta.
Liitteen 1 mukainen öljynerottuvuustesti on teetettävä puolueettomassa ja akkreditoidussa tutkimuslaitoksessa.
Hyväksytyille pesuaineyhdistelmille annetaan hyväksymistunnus ja ne liitetään Öljyalan Keskusliitossa ylläpidettävään rekisteriin ajoneuvojen pesutoiminnassa käytettäväksi hyväksytyistä pesuaineyhdistelmistä. Öljyhiilivetyliuotinta sisältäville pesuaineyhdistelmille annettava hyväksymistunnus on "ÖKL xxx". Mikäli pesuaineyhdistelmä ei sisällä öljyhiilivetyliuotinta, on hyväksymistunnus "ÖKL xxx EL".
Hyväksymistunnus edellytetään merkittäväksi hyväksyttyä pesuainetta sisältävään
pakkaukseen. Merkintä tulee tehdä kaikkiin samaan yhdistelmään kuuluvien pesuaineiden pakkauksiin.
Öljyalan Keskusliitosta on saatavissa luettelo ajoneuvojen pesutoimintaan hyväksytyistä pesuaineyhdistelmistä. Hyväksynnät ovat voimassa 5 vuotta. Tämän jälkeen
hyväksyntää on haettava uudestaan. Päivitetty luettelo hyväksytyistä pesuaineyhdistelmistä on myös nähtävissä Öljyalan Keskusliiton verkkosivuilla osoitteessa
www.oil.fi. Mikäli tuote poistuu markkinoilta, hyväksymisnumeron hakija on velvollinen ilmoittamaan siitä keskusliitolle.
4.2 Pesuaineyhdistelmien hyväksymiskriteerit
Pesuaineyhdistelmän soveltuvuus ajoneuvojen pesutoimintaan tarkastetaan tehtyjen hakemusten perusteella. Hakemuksesta tulee ilmetä kaikki pesuaineen ominaisuuksien, työturvallisuuden ja ympäristösuojelun kannalta oleelliset tiedot. Hakija
(tuotteiden valmistaja, maahantuoja tai muu markkinoija) vastaa hakemuksessa
annettujen tietojen oikeellisuudesta ja tuotteiden turvallisuudesta.
Pesuaineyhdistelmien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:
1) Kokonaishiilivetypitoisuus (C5-C40) vesifaasissa saa liitteen 1 mukaisessa
testauksessa olla 45 minuutin seisoma-ajan jälkeen korkeintaan 100 mg/l.
2) Mikään yhdistelmän pesuaineista ei saa olla luokiteltu (STM:n asetus
807/2001)
 erittäin myrkylliseksi T+
 myrkylliseksi T
 erittäin helposti syttyväksi F+
 helposti syttyväksi F
 ympäristölle vaaralliseksi N1
 hapettavaksi O tai
 räjähtäväksi E
Vaatimus koskee myös tiivistettyä pesuainetta.
1
Esipesuaineena käytettävä, luettelon 4 kohdan vaatimukset täyttävä öljyhiilivetyliuotin kuitenkin hyväksytään, vaikka se olisi luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi.
26
3) Pesuaineyhdistelmä ei saa sisältää kloorattuja hiilivetyjä. Yhdistelmä ei saa
sisältää myöskään valtioneuvoston asetuksella 1022/2006 (muutoksineen) kiellettyjä aineita.
4) Öljyhiilivetyliuottimen tulee koostua pääasiallisesti parafiinisistä ja nafteenisista hiilivedyistä. Aromaattisten hiilivetyjen osuus saa olla enintään
20 %. Öljyhiilivetyliuottimen leimahduspisteen tulee olla vähintään 23 C
ja tiheys enintään 850 kg/m3.
5) Mikään pesuaineyhdistelmän pesukemikaaleista ei saa olla vahingollinen
ajoneuvojen ja pesuhallien pintamateriaaleille, kuten maalipinnoille, kumille tai muoveille. Aineiden annostelusta tulee antaa yksiselitteiset ohjeet. Käyttöohjeen mukaisesti laimennettuna pesuliuoksen pH tulee olla 5
– 13.
6) Pesuaineen sisältämien pinta-aktiivisten aineiden (tensidien) tulee olla aerobisesti lopullisesti biologisesti hajoavia (pesuaineasetus 648/2004/EY).
Pesuaine ei saa sisältää nonyylifenolietoksylaatteja.
7) Pesuaineyhdistelmä ei saa sisältää sekä mikroemulsiotyyppistä liuotinshampoota että erillistä öljyhiilivetyliuotinta.
8) Pesuaine ei saa sisältää CMR-aineita (syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet).
Syöpäsairauden vaaraa aiheuttavat aineet ilmoitetaan seuraavilla varoitusmerkeillä ja R-lausekkeilla:
T - R45 Aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa
T - R49 Aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa hengitettynä
Perimää vaurioittavat aineet ilmoitetaan seuraavalla varoitusmerkillä ja
R-lausekkeella:
T - R46 Saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita
Lisääntymiselle vaaralliset aineet ilmoitetaan seuraavilla varoitusmerkeillä
ja R-lausekkeilla:
T - R60 Voi heikentää hedelmällisyyttä
T - R61 Vaarallista sikiölle
9) Pesuaine ei saa sisältää raaka-aineena NTA:ta (nitrilotrietikkahappo).
27
Edellisen hyväksymiskriteeriluettelon kohdat 2 ja 8 muuttuvat 1.6.2015 lähtien
CLP- asetuksen myötä seuraavasti. Mikäli pesuaine on luokiteltu uusien luokitusperusteiden mukaisesti ennen 1.6.2015, näitä kriteerejä käytetään ennen tätä
määräaikaa:
2)
Mikään yhdistelmän pesuaineista ei saa olla CLP-asetuksen perusteella luokiteltu













syttyväksi - kategoria 1 ja 2
välittömästi myrkylliseksi - kategoria 1, 2 tai 3
räjähtäväksi
metalleja syövyttäväksi - kategoria 1
ihosyövyttäväksi - kategoria 1A/1B
hengitysteitä herkistäväksi - kategoria 1
ympäristövaaralliseksi
– välitön - kategoria 1
– krooninen - kategoria 1 ja 2
elinkohtaisesti myrkylliseksi
– kerta-altistuminen - kategoria 1 ja 2
– toistuva altistuminen - kategoria 1 ja 2
itsereaktiiviseksi aineeksi tai seokseksi
pyroforiseksi nesteeksi
itsestään kuumenevaksi aineeksi tai seokseksi
hapettavaksi nesteeksi
orgaaniseksi peroksidiksi
Vaatimukset koskevat myös tiivistettyä pesuainetta.
8)
Pesuaine ei saa sisältää CMR-aineita (syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet)
 sukusolujen perimää vaurioittavat, kategoria 1 A tai 1 B
 syöpää aiheuttavat, kategoria 1 A tai 1 B
 lisääntymiselle vaaralliset, kategoria 1 A tai 1 B
4.3 Pesuaineyhdistelmien testaus
Autonpesutoiminnassa käytettäväksi tarkoitettu pesuaineyhdistelmä, joka sisältää
öljyhiilivetyliuotinta, tulee testauttaa puolueettomassa ja akkreditoidussa laboratoriossa. Testaus tehdään liitteen 1 mukaisesti ja siinä määritetään pesuaineyhdistelmän öljynerottuvuus.
28
5. JÄTEVESIEN VIEMÄRÖINTI JA KÄSITTELY
5.1 Viemärijärjestelyt
Ajoneuvojen pesutoiminnasta syntyy jätevettä, joka sisältää mm. seuraavia epäpuhtauksia:





hiekkaa
lietettä
tiebitumia ja suolaa
moottoriöljyä, rasvoja ja polttonesteitä
pesukemikaaleja
Pesutoiminnasta syntyvät jätevedet on esikäsiteltävä ennen johtamista yleiseen
viemäriin, jotta jätevesiviemäreille ja jätevedenpuhdistamolle syntyvät haitat voidaan minimoida. Jätevesien johtamisesta ja tarvittavista puhdistustoimenpiteistä
on tehtävä sijoituspaikan olosuhteisiin sovellettu ja paikallisten viranomaisten hyväksymä suunnitelma.
Jätevesien käsittelyssä ja viemäröinnissä tulee noudattaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D1 annettuja määräyksiä. Lisäksi on noudatettava paikallisen
vesihuoltolaitoksen antamia määräyksiä. Huoltoasemastandardissa SFS 3352 on ohjeet pesuhallin lattian alla olevasta kalvotuksesta ja sen viemäröinnistä öljynerottimeen.
Vesijohtoverkostoon liitettyjen laitteiden ja niiden kytkentöjen tulee täyttää rakentamismääräyskokoelman D1 liitteen 1 mukaiset vesilaitteistojen takaisinimusuojausohjeet.
Kiinteät epäpuhtaudet kuten hiekka ja liete erotetaan hiekanerottimessa, minkä
jälkeen pesuvedet johdetaan öljynerottimeen ja edelleen näytteenotto/sulkuventtiilikaivon kautta yleiseen viemäriin. Erottimet on sijoitettava siten, että ne ovat helposti huollettavissa ja tyhjennettävissä ja niin, ettei niistä aiheudu
terveydellistä haittaa. Erottimeen johdetaan vain erotusta edellyttävää jätevettä.
Saniteettijätevesiä ei saa johtaa erottimiin.
Valtaosa hiekasta ja lietteestä voidaan erottaa, kun hiekanerotin mitoitetaan riittävän suureksi pesutoimintaan ja siitä syntyneeseen hiekkamäärään nähden. Öljynerotin mitoitetaan jätevesien virtaaman perusteella oikean kokoiseksi, jolloin jätevedestä saadaan erotettua veteen liukenemattomat pesuliuottimet ja vapaat öljyt. Öljyisten jätevesien öljynerottimeen ei saa johtaa hulevesiä. Erottimen toiminta
mm. pesuemulsioiden hajottamisen suhteen häiriintyy, jos siihen äkillisesti johdetaan suuria sadevesimääriä.
Pesuaine tulee allastaa, mikäli se säilytetään tilassa, jossa on lattiakaivo tai viemäriyhteys jätevesiviemäriin.
29
Pesuliuottimien varastointimäärästä on säädetty kauppa- ja teollisuusministeriön
päätöksessä vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla
(415/1998).
5.2 Hiekan- ja lietteenerottimet
Hiekan ja lietteen erottamiseksi jätevedestä on viemärijärjestelmään asennettava
hiekan- ja lietteenerotin, jossa viemärin lähtökorkeuden alapuolella on riittävä tila
vettä raskaammille aineille. Hiekanerotin asennetaan yleensä pesu- tai huoltohallin
lattian alle tai piha-alueelle maan sisään ennen öljynerotinta.
Hiekan- ja lietteenerottimen koko riippuu öljynerottimen nimellisvirtaamasta. Hiekan- ja lietteenerottimen tulee täyttää Suomen rakentamismääräyskokoelman
osassa D1 annetut minimimitoitukset. Vähimmäistilavuudet on esitetty taulukossa
4.
Taulukko 4. Hiekan- ja lietteenerottimien vähimmäistilavuus
Oletettu hiekka- ja
lietemäärä
Esimerkkikohteita
Vähimmäistilavuus
l
Erittäin pieni
autosuojat
20 l/autopaikka,
2)
vähintään 40 l
- öljysäiliöalueet (sadevedet, vähän
kiintoainetta)
- huoltoaseman piha-alue (katettu)
- prosessijätevedet, vähän kiintoainetta
100 NS / fd
Pieni
-
Keskimääräinen
- työkoneiden ja maansiirtokoneiden
pesupaikat
- rekkapesupaikka
- automaattipesukone, harjapesu tms.
Suuri
1)
2)
huoltoaseman piha-alue (kattamaton)
autonpesupaikka
linja-autonpesupaikka
korjaamon ja pysäköintialueiden jätevedet
voimalaitos, koneteollisuus
1)
200 NS / fd
vähintään 600 l
300 NS / fd
vähintään 600 l, 5000 l automaattipesukoneissa
Pienintä lietetilavuutta ei käytetä NS 10 tai suuremmissa erottimissa.
Yli 15 autopaikan suojat mitoitetaan tapauskohtaisesti.
5.3 Öljynerottimet
Jäteveden sisältämät öljyt ja liuotinaineet voidaan pääosin puhdistaa jätevedestä
öljynerottimen avulla. Öljynerottimet luokitellaan öljynerotinstandardin SFS-EN
858-1 mukaisesti erottimen nimellisvirtaamalla suoritetussa testauksessa ulostulevan veden öljyhiilivetypitoisuuden mukaan (syötetyn veden öljypitoisuus 4250
mg/l):
 I luokkaan, hiilivetypitoisuus enintään 5 mg/l ja
 II luokkaan, hiilivetypitoisuus enintään 100 mg/l
30
Luokan II öljynerottimien toiminta perustuu pelkästään öljyn ja veden väliseen tiheyseroon. Seisottamalla öljyistä jätevettä öljynerottimessa riittävän kauan ja estämällä jäteveden sekoittuminen ja suora läpivirtaus saadaan vettä kevyempi öljy
erottumaan jätevedestä ja öljyfaasi kerääntymään erottimen pinnalle. Jäteveden
virtausta hidastetaan niin, että öljyhiukkaset ehtivät nousta suurimmalle virtaukselle lasketun viipymäajan puitteissa erottimessa olevan nesteen pintaan, josta öljy
voidaan kuoria pois.
Luokan I öljynerottimien puhdistustehoa on parannettu öljyn erottumista tehostavalla koalisaattoriyksiköllä, joka on asennettu öljynerottimen sisälle ja jonka läpi
puhdistettava jätevesi johdetaan. Pienet öljypisarat tarttuvat koalisaattoriyksikön
pintaan ja erottuvat näin jäteveden virtaamasta.
Koska kevyet öljytuotteet kuten bensiinit erottuvat nopeammin kuin raskaammat
öljyt, tarvittava viipymäaika pidentyy öljytuotteen tiheyden kasvaessa. Kokeellisesti
on voitu osoittaa, että luokan II öljynerottimissa pääosa öljyn erottumisesta tapahtuu 45 minuutin viipymäajan kuluessa, jonka jälkeen vesifaasin öljypitoisuus laskee
enää hyvin hitaasti (kuva 6). Öljytuotteet liukenevat veteen vain vähäisessä määrässä, mm. veden lämpötilasta ja öljyn laadusta riippuen korkeintaan 20...50 mg vesilitraa kohden. Pysyvien tai huonosti hajoavien öljy-vesi-emulsioiden muodostuminen vaikeuttaa öljyn erottumista.
Kuva 6. Emulgoivaa pesuliuotinta sisältävän koeseoksen erottumista kuvaava käyrä. Laboratorioissa eri seisonta-aikojen jälkeen tutkitut vesifaasin hiilivetypitoisuuksien analyysiarvot on merkitty ympyrällä. Hiilivetyjen alkuperäinen kokonaispitoisuus koeseoksessa on n. 5500 mg/l.
Öljynerottimien pinnalle kertynyt öljy tulee poistaa erottimesta hyvissä ajoin ennen
öljynerottimen varastotilan täyttymistä. Lisäksi öljynerotin varustetaan täyttymishälyttimellä, jolloin öljyn varastotilan täyttymisestä tulee hälytys valvontakeskukseen (24 h).
31
Kuva 7. Periaatekuva öljynerottimesta
Öljynerotin valitaan käyttökohteen vaatimukset huomioiden Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D1 liitteen 6 mukaisesti (taulukko 5).
Taulukko 5. Öljynerottimen valintaperusteet
Jätevesi
1. Sadevesi huoltoasemalla
2. Sadevesi öljyn varasto ja liikennöintialueet tms.
3.4. Sadevesi pysäköintialue, (erityisalueet)
5. Lattioiden pesuvesi: teollisuus, korjaamot,
huoltamot
6. Autonpesukoneet
7. Moottoripesut, osienpesu
8. Uusien autojen vahan poisto
9. Romuttamot
10. Käsittelyalueet
11. Erottimien jätteen käsittelyalueet
Öljynerottimen luokka
Jätevesi
Jätevesi
*
puhdistamoon
muualle
II
I
II / IIb
I
II / /IIb
I
II
II
I
II EBS
II
II
I
-
* Jäteveden purkupaikka valitaan paikallisen viranomaisen ohjeiden mukaan.
I = luokan I erotin
II = luokan II erotin
IIb = luokan II erotin varustettuna bypass ohituksella
II EBS = luokan II erotin varustettuna emulsioiden hajotusjärjestelmällä
Autojen pesupaikan öljynerotin mitoitetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman
osan D1 mukaisesti. Tarvittava öljyerottimen nimellisvirtaama NS (dm3/s) lasketaan
kaavalla
32
NS = Qs * fd * fx
Qs = jäteveden mitoitusvirtaama (dm3/s)
fd = öljyn tiheyskerroin, joka saadaan taulukosta 6, öljytuotteille yleensä fd = 1,5
fx = haittakerroin, jätevesille fx = 2 ja sadevesille fx = 1
Jäteveden mitoitusvirtaama (Qs) on vesipisteiden ja laitteiden antama maksimivirtaama, joka voidaan määrittää laskemalla tai mittaamalla.
Taulukko 6. Tiheyskerroin fd
Erottimen
luokka
II
1)
2)
1)
3
Tiheyskerroin fd öljyn eri tiheyksillä ρ (g/cm )
ρ ≤ 0,85
0,85 < ρ ≤ 0,90
1
2
0,90 < ρ ≤ 0,95
3
I
1
1,5
2
II ja I 2)
1
1
1
Annettujen tiheyskertoimien käyttö edellyttää hiekan- ja lietteenerotinta sekä näytteenottokaivoa.
II ja I luokan erottimet peräkkäin.
5.4 Esimerkki erottimien mitoituksen laskennasta
Erottimet koneelliselle henkilöautopesupaikalle mitoitetaan seuraavalla tavalla:
D1 ja EN-858 standardin vaatimukset koneelliselle pesupaikalle ovat:
 hiekanerotin, luokan I öljynerotin ja näytteenottokaivo
 hiekan- ja lietteenerotin min. 5000 l
 jätevesivirtaama 2 l/s (pienin mahdollinen EN 858 mukaisesti automaattipesukoneelle)
 öljytuotteiden tiheydet 0,85–0,9 g/cm3, jolloin fd=1,5
Öljynerottimen nimelliskoko jätevesille lasketaan aiemmin esitetysti:
NS=2*Qs*fd
Kun jätevesivirtaamalle Qs käytetään minimiarvo 2 l/s ja tiheyskertoimelle fd arvoa
1,5 saadaan nimelliskooksi:
NS=2*2*1,5=6
joten öljynerottimen nimelliskooksi valitaan vähintään NS6.
Lietteenerottimen koko lasketaan aiemmin esitetyn mukaisesti:
V = 300*NS-koko/ fd = 300* 6/1,5 = 1200 l
Koska minimikoko EN 858 ja D1 mukaisesti on 5000 l, valitaan lietteenerotin 5000 l.
Lisäksi standardin SFS 3352 mukaan öljynerottimen jälkeinen viemäri varustetaan
näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivolla. Öljynerottimen ja sulkuventtiilin kaivon kan-
33
sien tunnusväri on keltainen, ja niiden sijainnit osoitetaan kaaviokuvalla. Sulkuventtiilien asennosta on oltava selkeät merkinnät.
Öljynerottimen sisätila määritetään räjähdysvaarallisuusluokkaan 0 ATEX-säädösten
mukaisesti. Öljynerottimen tuuletusputki ja sen ympäristö 3 metrin säteellä on
luokkaa 0.
34
6. AJONEUVOJEN PESUPAIKAN TOIMINTAOHJEET
Toiminnanharjoittaja vastaa päivittäisestä toiminnasta ajoneuvojen pesupaikalla ja on
vastuussa pesupaikan jätevesistä ja niiden mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava, ettei jätevesien haitallisten aineiden pitoisuuksista
annettuja normeja ylitetä. Tärkeimmät pesupaikan jätevesien kohdalla huomioon otettavat ohjeet ovat paikallisen vesihuoltolaitoksen määräykset sekä jakeluasema-asetus
(444/2010). Pesutoiminta on osa rekisteröitävää tai ympäristöluvanvaraista huoltoasematoimintaa – se ei edellytä erikseen ympäristölupaa. Käytettävät pesuaineet saattavat kuitenkin edellyttää raja-arvojen asettamista vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettaville teollisuusjätevesille (ympäristönsuojeluasetuksen 36 a §:n mukaisesti). Mikäli
ajoneuvon pesupaikka sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella, voidaan ympäristöluvassa
asettaa kemikaalien varastoinnille, pesuhallin lattiarakenteille tai jätevesien käsittelylle
ja viemäröinnille yleisvaatimuksia tiukempia vaatimuksia. Kaikkien lupaehtojen on kuitenkin perustuttava ympäristönsuojelulakiin (86/2000 muutoksineen).
Tähän lukuun on koottu käytännön toimintaohjeita toiminnanharjoittajalle. Ajoneuvojen
pesupaikan jätevesien asiallisesta hoitamisesta voidaan varmistua noudattamalla seuraavia tässä ohjekirjassa esitettyjä toimintaperiaatteita eli:
1) tarkistamalla hiekan- ja öljynerottimien mitoituksen riittävyys;
2) käyttämällä ainoastaan hyväksyttyjä pesuaineyhdistelmiä;
3) välttämällä olosuhteisiin nähden tarpeettoman vahvojen pesuaineiden
käyttöä ja liiallista annostelua;
4) järjestämällä hiekan- ja öljynerottimien säännöllinen tarkkailu, kirjanpito
ja tyhjentäminen; sekä
5) käsittelemällä muita nestemäisiä jätteitä asiaan kuuluvalla tavalla.
1) Hiekan- ja öljynerottimien mitoitus
Ajoneuvojen pesutoiminnassa syntyvät jätevedet johdetaan hiekan- ja öljynerottimen kautta jätevesiviemäriin. Olemassa olevien hiekan- ja öljynerottimien mitoituksen tulee vastata pesutoiminnan laajuutta. Pesukapasiteetin noustessa tulee
erottimien mitoitus aina tarkistaa.
Tarkemmat hiekan- ja öljynerottimien mitoitusohjeet ovat edellä luvussa 5.
2) Pesutoimintaan hyväksytyt pesuaineyhdistelmät
Ajoneuvojen pesutoiminnassa käytettävien pesuaineyhdistelmien tulee standardin
SFS 3352 perusteella olla tähän tarkoitukseen hyväksyttyjä. Pesuaineyhdistelmällä
tarkoitetaan liuotinpesuaineen, shampoon, vaahtopesuaineen, huuhteluaineen,
35
vahan ja muiden pesuaineiden yhdistelmää. Käytettävän pesuaineyhdistelmän
kaikkien komponenttien tulee olla yhdessä testattuja ja hyväksyttyjä.
Öljyalan Keskusliitto ylläpitää rekisteriä hyväksytyistä pesuaineyhdistelmistä. Hyväksytyille öljyhiilivetyliuotinta sisältäville pesuaineyhdistelmille on myönnetty hyväksymistunnus "ÖKL xxx", joka tulee olla merkittynä pesuainepakkaukseen. Samalla pesuaineella voi olla useita hyväksymistunnuksia. Kaikilla samassa pesussa käytettävillä aineilla tulee olla sama tunnus. Eri yhdistelmissä hyväksyttyjä, siten eri
numeroisia kemikaaleja ei saa käyttää yhdessä. Tietoja luetteloon merkityistä hyväksytyistä pesuaineyhdistelmistä saa Öljyalan Keskusliitosta.
Pesuaineyhdistelmät, jotka eivät sisällä öljyhiilivetyliuotinta, on merkitty luettelossa
tunnuksella "ÖKL xxx EL". Näissäkin tapauksissa pesuaineen valmistajan, maahantuojan tai muun markkinoijan on tullut toimittaa Öljyalan Keskusliitolle riittävä selvitys pesuaineyhdistelmän sisältämien tuotteiden terveydelle ja ympäristölle haitallisista ominaisuuksista sekä siitä, ettei yhdistelmä aiheuta haittaa auton maali-,
muovi- tai kumipinnoille. Yhdistelmän öljynerottumisnopeutta ei tarvitse testata,
jos yhdistelmä ei sisällä öljyhiilivetyliuotinta.
Öljyalan Keskusliiton jäsenyhtiöt huolehtivat siitä, että ohjeet hyväksyttyjen pesuaineiden käyttämisestä ovat jakeluasemien tiedossa. Toiminnanharjoittaja puolestaan vastaa pesuaineiden käytöstä pesupaikalla ja on pyydettäessä velvollinen esittämään valvovalle viranomaiselle sekä ao. markkinointiyhtiön edustajalle pesutoiminnassa käyttämiensä aineiden kauppanimet ja valmistajat.
Myös itsepalvelupesupaikoilta kertyvät jätevedet on käsiteltävä luvussa 5 annettujen ohjeiden mukaan. Asiakkaiden tulee käyttää ainoastaan hyväksyttyjä pesukemikaaleja. Palvelua tarjoavan toiminnanharjoittajan tulee mahdollisuuksiensa mukaan
valvoa asiakkaiden pesuaineiden käyttöä itsepalvelupesupaikoilla.
3) Pesuaineiden käyttö
Ajoneuvojen pesupaikkojen jätevesien aiheuttamaa ympäristökuormitusta voidaan
pienentää ja samalla pesutoiminnan taloudellisuutta lisätä välttämällä olosuhteisiin
nähden liiallista ja tarpeettoman voimakkaiden pesuaineiden käyttöä.
Pesuaineiden käyttöä voidaan vähentää myös muilla keinoilla. Talviolosuhteissa
esipesuaineen suihkuttaminen jäisen ja lumisen auton pinnalle ei vastaa tarkoitustaan, koska esipesuaine ei ehdi vaikuttaa ennen poishuuhtelua. Pesutulos paranee
oleellisesti käyttämällä pesuohjelmaa, jossa jää ja lumi poistetaan ennen esipesuaineen käyttöä tai ennen pesua.
Liuottimen tulee antaa vaikuttaa esipesussa riittävän pitkän aikaa. Esipesuaine ei
saa kuitenkaan missään olosuhteissa kuivua auton pintaan.
Kemikaalikulutusta voidaan vähentää myös käyttämällä korkeapainehuuhtelua.
Menetelmässä auto esipestään enimmästä liasta, joko ensimmäisenä pesuvaiheena
tai esipesuaineen huuhteluvaiheessa korkealla paineella suihkutettavalla vesihuuhtelulla (harjaton pesu).
36
Pesupaikalla tulee seurata pesuaineiden kulutusta. Pitämällä kirjaa pesuaineiden
kulutuksesta ja pesukerroista voidaan mahdolliset annostelulaitteiston viat havaita
nopeasti. Pesuaineiden annostelulaitteiden tulee olla helposti säädettäviä, jotta pesuaineiden käyttö voidaan säätää vastaamaan olosuhteita.
4) Öljyn- ja hiekanerottimien tarkkailu ja tyhjentäminen
Öljyn- ja hiekanerottimien oikealla mitoituksella, tarkkailulla ja oikea-aikaisella tyhjentämisellä on ratkaiseva merkitys, kun halutaan estää liuottimien ja öljyisten jätevesien pääsy pesupaikalta kunnalliseen viemäriverkostoon. Öljyä pääsee jäteveden
mukana poistoputkeen, jos öljynerottimen öljytila täyttyy ja öljypinta laskeutuu
poistoputken tasoon. Siksi erotin on ehdottomasti tyhjennettävä öljystä ennen
erottimen öljytilan täyttymistä.
Tarkkailupäiväkirjaan liittyy luettelo ja sijaintipiirros huoltoaseman hiekan- ja öljynerottimista sekä tarkastuskaivoista (liite 2). Sijaintipiirroksessa tulee esittää
myös näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivon sijainnit. Luettelossa selvitetään kunkin
erottimen tai kaivon tarkastusväli. Tarkkailusta vastaavan henkilön on tarkastuksen
yhteydessä tehtävä jokaisen tarkastettavan kohteen osalta seuraavat merkinnät
päiväkirjaan:
 päivämäärä
 tarkastuksen suorittaja
 tarkastettavan kohteen kunto, kertyneen liete- tai öljykerroksen vahvuus
verrattuna suurimpaan sallittuun määrään
 mahdollisesti tarvittavat huoltotoimenpiteet
 jos erotin tai kalvo tarkastuksen perusteella tyhjennetään, merkitään tyhjennyspäivämäärä ja tyhjennyksen suorittaja. Vaarallisten jätteiden kuljettaja on velvollinen antamaan siirtoasiakirjan, joka tulee säilyttää 5 vuotta.
 öljynerottimen hälyttimen testaus (esim. 2 krt/v)
Ajoneuvojen pesupaikoilla on huolehdittava öljyn- ja hiekanerottimien säännöllisestä tarkkailusta. Tarkastuksista ja huoltotoimenpiteistä tehdään merkintä tarkkailupäiväkirjaan (liite 2). Asetuksen 444/2010 mukaan huoltoasemilta vaaditaan kirjanpidosta yhteenveto, joka on pyydettäessä esitettävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.
37
Kertyneen lietteen määrä ja öljykerroksen vahvuus on mahdollista arvioida asteikoidun mittakepin ja vesi-indikaattoripastan avulla (ks. kuva 9).
Kuva 9. Periaate öljyn ja lietteen määrän arvioimiseksi öljynerotuskaivossa
Vesi-indikaattoripastan väri muuttuu sen ollessa kosketuksessa veden kanssa. Kepin pinta voidellaan pastalla ennen mittausta. Öljykerroksen paksuutta voidaan lukea suoraan mittakepiltä
pastan värimuutoksen perusteella. Lietekerroksen paksuus voidaan likimääräisesti arvioida
työnnettäessä keppiä alaspäin. Mittauksessa on huomattava, että emulgoitunut öljyinen jätevesi voi sekoittaa mittauksen.
Edellä esitettyä, pesupaikoilla käytössä olevaa tarkkailujärjestelmää täydentävät öljynerottimiin
asennetut automaattiset hälytyslaitteet. Kiinteästi öljynerottimiin asennetut automaattiset hälytyslaitteet mittaavat öljykerroksen paksuutta. Kun hälytysrajaksi asennettu taso saavutetaan,
suorittaa laite hälytyksen. Hälytysautomatiikan toiminta tulee kuitenkin aika-ajoin varmentaa.
Automaattisten hälytyslaitteiden toimintavarmuutta heikentävät mm. lämpötilavaihtelut sekä
hajoamattomat vesi-öljyemulsiot.
Toiminnanharjoittaja on vastuussa öljynerottimen tyhjentämisestä. Tyhjennysvälit määrätään
asemakohtaisesti tarkkailun ja kokemuksen perusteella. Huolto- ja pesutilojen erottimen tyhjennysvälit riippuvat paitsi öljyn varastointitilavuudesta myös mm. öljyhiilivetyliuottimen käyttömäärästä.
Hiekanerotin on tyhjennettävä kiinteistä jätteistä hyvissä ajoin ennen sen täyttymistä. Ellei hiekanerotinta tyhjennetä ajoissa, hiekka kulkeutuu öljynerottimeen ja haittaa sen toimintaa sekä
lisää jätehuollon kustannuksia. Ympäristöministeriö on kannanotollaan (YM13/42/2005) täsmentänyt autonpesuhallien hiekanerotuksessa syntyvän kiinteän jätteen jäteluokitusta. Hiekanerotusjäte luokitellaan ympäristöministeriön asetuksen 1129/2001 mukaan jäteluokkaan
38
muut yhdyskuntajätteet ja sakokaivolietteet (luokka 20 03 04), ei öljynerottimien jätteeksi
(luokka 13 05). Täsmennys perustuu selvitykseen, jonka perusteella hiekanerotuskaivoista tulevan hiekan luokittelemiseen kategorisesti vaaralliseksi jätteeksi ei ole ollut aihetta. Hiekka kelpaa sijoitettavaksi tavanomaiselle kaatopaikalle sisältämänsä öljy- ja liuotinpitoisuuden sekä
raskasmetallipitoisuuksien puolesta.
5) Muiden nestemäisten jätteiden käsittely
Ajoneuvojen pesutoimintaan liittyy usein huoltotoimintaa, jossa syntyy erilaisia nestemäisiä jätteitä. Tärkeimmät tähän ryhmään kuuluvat jätteet ovat jäteöljyt, jäähdytin-, jarru- ja kytkinnesteet, romuakkujen sisältämä akkuvesi, autojen moottoreiden pesussa käytetyt tavallista autonpesutoimintaa voimakkaammat liuottimet sekä osien pesukoneiden vedet.
Kaikki edellä mainitut nestemäiset jätteet ovat vaarallisia jätteitä, jotka on toimitettava asianmukaisesti käsiteltäväksi. Näiden jätteiden käsittelyssä on noudatettava jätelain ja sen nojalla
annettuja vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevia säännöksiä. Vaarallisia jätteitä ei missään
olosuhteissa tule päästää viemäriin ja jätevesiin.
Muiden nestemäisten jätteiden käsittely on esitetty tarkemmin mm. Öljyalan Keskusliiton julkaisemassa ohjekirjassa "Huoltoasemien jätehuolto".
39
7. JÄTEVESIEN TARKKAILU
Tässä luvussa annetut ohjeet koskevat erityisesti pesupaikkoja, joissa käytetään öljyhiilivetyliuottimia tai mikroemulsiopesuaineita. Muille pesupaikoille näitä ohjeita käytetään soveltuvin
osin.
7.1 Yleisiä ohjeita
Öljynerotuslaitteiden toiminnan seuraamiseksi suositellaan edellä luvussa 6 esitettyjen toimenpiteiden lisäksi pesupaikalta lähtevien jätevesien säännöllistä, esimerkiksi kuukausittaista, tarkkailua. Tarkkailu tulee suorittaa öljynerottimesta lähtevästä jätevedestä. Usein jo silmämääräisellä tarkastelulla voidaan todeta jätevesien likimääräinen öljypitoisuus. Mikäli jätevedessä
erottuu selvä öljyfaasi tai vesi on maitomaisen emulgoitunutta, on jäteveden öljypitoisuus syytä
määrittää alla olevien ohjeiden mukaisesti. Aika ajoin jätevesien öljypitoisuus tulee tarkastaa,
kun esimerkiksi on vaihdettu käytettäviä pesukemikaaleja tai on tehty merkittäviä rakenteellisia
muutoksia pesulaitteisiin.
Jäteveden öljypitoisuus määritetään vesinäytteen avulla. Vesinäytteen luotettavuuden varmistamiseksi näyte tulee ottaa tarkoin jäljempänä annettujen ohjeiden mukaisesti. Erityisesti on
kiinnitettävä huomiota oikeaan näytteenottohetkeen: näyte on otettava tilanteessa, joka vastaa pesutoiminnan normaalia laajuutta pesupaikalla.
Näytteiden avulla voidaan tarkistaa, ettei huoltoasemien jätevesien hiilivetypitoisuudesta annettuja ohjearvoja ylitetä. Otetun näytteen käsittelyssä ja analysoinnissa tulee vertailukelpoisuuden varmistamiseksi tarkoin noudattaa tässä luvussa annettuja ohjeita.
7.2 Näytteenotto
Näyte otetaan öljynerottimen jälkeisestä tarkastuskaivosta. Näytettä otettaessa viemärissä tulee olla selvä virtaus. Viemärissä pitkään seisseeseen jäteveteen saattaa kertyä öljykerros, jolloin näyte ei vastaa pesupaikalta lähtevän jäteveden todellista öljypitoisuutta.
Näytteenottopaikka on öljynerottimen jälkeen oleva tarkkailukaivo tai erottimessa oleva näytteenottokaivo. Luotettavimmat näytteet saadaan tarkoitusta varten rakennetun näytteenottokaivon avulla.
Näytteen analysoiva laboratorio antaa näytteenotto-ohjeet. Yleensä näyte otetaan puhtaaseen,
kirkkaaseen yhden litran lasipulloon (ei elintarvikepulloon). Näyte on viivytyksittä toimitettava
analysoitavaksi laboratorioon, jolla on riittävä laitteisto ja valmius määritysten suorittamiseen
(ks. liite 1).
7.3 Hiilivetypitoisuuden määritysmenetelmä
Hiilivetypitoisuus määritetään liitteessä 1 esitetyllä tavalla.
40
8. VEDENKIERRÄTYS
Ajoneuvojen pesutoimintaan käytetystä pesuvedestä voidaan osa kierrättää, kun halutaan vähentää pesutoiminnan vedenkulutusta ja syntyvien jätevesien määrää. Suomessa ajoneuvojen
pesutoiminnassa ei edellytetä vedenkierrätystä eikä sitä ole laajasti käytössä. Tämän oppaan
liitteeseen 3 on kuitenkin sisällytetty tietoa olemassa olevista vedenkierrätystekniikoista.
41
9. USEIN KYSYTTYJÄ KYSYMYKSIÄ
Onko Öljyalan Keskusliiton hyväksyntä pakollinen kaikille autonpesuaineille?
ÖKL-hyväksyntä ei ole pakollinen. Hyväksymismenettelyllä on pitkä perinne ja sen keskeinen
tarkoitus on varmistaa, etteivät autonpesupaikoilta lähtevät jätevedet aiheuta haittoja viemäriverkostossa eivätkä jätevedenpuhdistamoilla. Hyväksymistä edellytetään myös standardissa SFS
3352 Palavien nesteiden jakeluasema liittyen jätevesien johtamista koskeviin ohjeisiin.
Vaatiiko pesuaineyhdistelmä, joka ei sisällä öljyhiilivetyliuotinta Öljyalan Keskusliiton hyväksynnän?
ÖKL-hyväksyntää edellytetään kaikilta, myös öljyhiilivetyvapailta pesukemikaaleilta. Hyväksymismenettelyssä pesuaineyhdistelmiltä, jotka eivät sisällä öljyhiilivetyliuotinta, ei vaadita öljynerottuvuustestiä. Näiden osalta menettelyssä tarkistetaan, että valmistajan/maahantuojan
ilmoittamat tiedot tuotteista vastaavat pesuaineyhdistelmille näissä ohjeissa annettuja kriteereitä.
Maksaako pesuaineiden hyväksyntä?
Myönnettävistä hyväksynnöistä peritään kertamaksu. Hylätyistä hakemuksista ei peritä maksua
eikä hyväksytyillä pesukemikaaleilla ole vuosimaksua.
Voiko hyväksytyn pesuaineyhdistelmän tuotenimiä muuttaa?
Hyväksyttyjen pesuaineiden tuotenimiä voi vaihtaa ilman uutta hakemusta. Mikäli valmisteen
koostumus muuttuu, vaaditaan uusi hakemus hyväksyntää varten.
Voiko hyväksyntää hakea yksittäiselle pesuaineelle?
Hyväksyntä tulee hakea kemikaaliyhdistelmälle eli valmisteille, joita käytetään samassa pesuohjelmassa, ja jotka sekoittuvat toisiinsa viemärissä. Hyväksynnän voi hakea myös yksittäiselle
kemikaalille, mutta tällöin pesuohjelmassa ei tule käyttää muita kemikaaleja.
Mistä saan tiedon hyväksytyistä pesukemikaaleista?
Luettelo on vapaasti saatavissa Öljyalan Keskusliitosta tai verkkosivuilta www.oil.fi, jonne listaa
päivitetään hakemusten mukaan.
Onko hyväksyttyjen pesuaineiden pesutehoa tutkittu?
Ei ole, koska hyväksyntä perustuu aineen käyttöturvallisuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Toiminnanharjoittajan tulee valita sopivat pesuaineet olosuhteiden mukaan, jotta pesutulos on
hyvä.
42
Miten kuluttajan tulee toimia, kun auto ei puhdistu pesussa, jossa käytetään Keskusliiton hyväksymiä
pesuaineita?
Asian selvittämiseksi kuluttajan tulee välittömästi pesun jälkeen ottaa yhteyttä toiminnanharjoittajaan, joka vastaa pesupalvelusta ja sen laadusta.
Onko pesuaineiden ympäristövaikutuksissa eroja?
Valmisteissa on eroja. Siksi käytettävät valmisteet tulee valita tarkoituksen mukaan ja välttää
tarpeetonta kemikaalien käyttöä. Ajoneuvojen pesutoiminnan ympäristökuormitusta vähennetään merkittävästi pesemällä ajoneuvot asianmukaisin erottimin varustetuilla pesupaikoilla.
Vahingoittaako usein toistuva pesu auton pintoja?
Tarkoituksen mukaiset pesuaineet oikein annosteltuina eivät usein toistuvissa pesuissa vahingoita auton pintoja. Suositeltavaa on pestä auto riittävän usein, jottei lika ehdi piintyä pinnoille.
Mihin jätevedet johdetaan öljynerottimelta?
Jätevedet johdetaan joko kunnalliseen jätevesiviemäriin paikallisen vesihuoltoyhtiön sopimuksessa antamien ohjeiden mukaan tai jätevesiverkon ulkopuolella kunnan ympäristöviranomaisen ohjeiden mukaisesti.
Kuinka usein öljyn-/hiekanerotin on tyhjennettävä?
Tyhjennysväli riippuu erottimen koosta ja pesujen määrästä pesupaikalla. Säännöllisellä tarkkailulla saadaan selville pesupaikan erottimille kustannustehokas, sopiva tyhjennysväli.
Miten paksu öljy-/liuotinkerros voi olla erottimessa?
Öljy-/liuotinkerroksen suurin paksuus on erotinkohtainen ja tiedon siitä saa erottimen valmistajalta.
43
LÄHDELUETTELO
Tässä ohjekirjassa käsitellyistä aiheista on saatavissa lisätietoja mm. seuraavista lähteistä:
Lainsäädäntö ja viranomaismääräykset:
Jätelaki (646/2011)
Kemikaalilaki (744/1989 muutoksineen)
Vesihuoltolaki (119/2001 muutoksineen)
Vesilaki (587/2011)
Ympäristönsuojelulaki (86/2000 muutoksineen)
Kemikaaliasetus (675/1993 muutoksineen)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus CLP-asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista kemikaaleista (5/2010)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (557/2009)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta (553/2008, muutos
965/2011)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä (807/2001 muutoksineen)
Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001)
Ympäristönsuojeluasetus (169/2000 muutoksineen)
Valtioneuvoston asetus eräiden kemikaaleja koskevista kielloista ja rajoituksista annettujen valtioneuvoston päätösten ja asetusten kumoamisesta (415/2009)
Valtioneuvoston asetus kemiallista tekijöistä työssä (715/2001)
Valtioneuvoston asetus nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksista (444/2010)
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006 muutoksineen)
Valtioneuvoston päätös öljyjätehuollosta (101/1997 muutoksineen)
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla
(415/1998)
Suomen rakentamismääräyskokoelma osa D 1: Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Määräykset ja ohjeet, Ympäristöministeriö, 2007
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (648/2004/EY) pesuaineista
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (1272/2008/EY) aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja
pakkaamisesta (nk. CLP-asetus)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (1907/2006/EY) kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (nk. REACH-asetus)
44
REACH-asetuksen (1907/2006/EY) liite II, opas käyttöturvallisuustiedotteen laatimiseen
REACH-asetuksen (1907/2006/EY) liite XVII, tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen,
markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset (Komission asetus (552/2009/EY) ja sen jälkeiset muutokset)
Komission asetus (453/2010/EY) REACH-asetuksen (1907/2006/EY) liitteen II muuttamisesta
Standardit:
SFS 3352 Palavien nesteiden jakeluasema
SFS-EN 858-1 Kevyiden nesteiden (esim. öljy ja bensiini) erotinjärjestelmät. Osa 1: Tuotesuunnittelun perusteet,
suoritus ja testaus, merkintä ja laadunvalvonta
SFS-EN 858-2 Kevyiden nesteiden (esim. öljy ja bensiini) erotinjärjestelmät. Osa 2: Nimelliskoon valinta, asennus,
toiminta ja kunnossapito
SFS-EN ISO 9377-2 Veden laatu. Öljyn hiilivetyindeksin määritys. Osa 2: Liuotinuuttoon ja kaasukromatografiaan
perustuva menetelmä
SFS-EN ISO 11423-1 Water quality -- Determination of benzene and some derivatives -- Part 2: Method using extraction and gas chromatography
Muu kirjallisuus:
Ajoneuvonpesulat - Pohjoismainen ympäristömerkintä, versio 2.1, Motiva Services Oy
Auton- ja veneenhoitotuotteet - Pohjoismainen ympäristömerkintä, versio 4.3, Motiva Services Oy
Huoltoasemien jätehuolto -opas, Öljyalan Keskusliitto ry, 2003
Teollisuusjätevesiopas, Asumajätevesistä poikkeavien jätevesien johtaminen viemäriin, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, 2011
LIITE 1
HIILIVETYLIUOTINTA SISÄLTÄVIEN PESUAINEYHDISTELMIEN TESTAUSMENETELMÄ
Periaate
Määritys koskee aina pesukemikaaliyhdistelmää, joten tulos kuvaa näiden yhteisvaikutusta lopputulokseen.
Seokseen lisätään voiteluöljyä, jotta testiseos vastaisi paremmin ajoneuvojen pesupaikan jätevesien
mahdollista koostumusta. Testausseoksen ainemäärät ja niiden suhteet perustuvat tavanomaisissa
pesuautomaateissa käytettäviin pesukemikaalien sekoitussuhteisiin.
Testausseos
Testausseoksen kokonaistilavuus on 1000 ml. Testaus tapahtuu alla kuvatuilla määrillä kemikaaleja:
Hiilivetyliuotin
7,00 ml
Parafiiniperusteinen moottoriöljyn
perusöljy, viskositeetti 100...120 cSt/40o C
1,50 ml
Muiden yhdistelmän pesukemikaalien tasasuhteinen
seos
1,00 ml
Tislattu vesi
Emulsion valmistus
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
huuhdellaan 1000 ml:n erotussuppilo kahdesti pentaanilla ja annetaan kuivua
otetaan 1000 ml:n erotussuppiloon tislattua vettä n. 700 ml
lisätään pipetillä erotussuppiloon 7,00 ml hiilivetyliuotinta
lisätään pipetillä erotussuppiloon 1,50 ml perusöljyä
sekoitetaan erotussuppilon sisältöä kääntämällä se viisi kertaa ylösalaisin
lisätään erotussuppiloon muiden pesukemikaalien seosta pipetillä 1,00 ml
erotussuppiloon lisätään tislattua vettä, kunnes koko määrä on 1000 ml
erotussuppilo siirretään välittömästi ravistelukoneeseen, jossa sekoitus tapahtuu edestakaisin
liikkein suppilon pituussuunnassa; iskun pituus n. 5 cm, nopeus 135 edestakaista iskua/min.,
sekoitusaika 60 s (sekuntikellolla).
Erotus ja näytteenotto
- välittömästi sekoituksen jälkeen erotussuppilo siirretään statiiviin välttäen lisäsekoitusta
- 45 minuutin (sekuntikellolla) kuluttua valutetaan erotussuppilon pohjahanan kautta vesikerroksesta
ensimmäiset 15 ml pois. Tämän jälkeen otetaan 50 ml:n vesinäyte mittalasiin analyysiä varten.
Näytteestä määritetään standardin SFS-EN ISO 9377-2 mukaisella menetelmällä hiilivetypitoisuus (C10 - C40)
ja standardin SFS-ISO 11423-1 mukaisella menetelmällä BTEX-hiilivetyjen (C5 – C10) (bentseeni, tolueeni,
etyylibentseeni ja ksyleeni) pitoisuudet. Näytteen kokonaishiilivetypitoisuus saadaan laskemalla yhteen
nämä pitoisuudet.
Testaustodistus
Testin tehnyt laboratorio antaa jokaisesta tämän ohjeen mukaan testaamastaan pesuaineyhdistelmästä
testaustodistuksen, josta ilmenee ainakin testauksen tulos, testattavaan yhdistelmään kuuluvat
pesukemikaalit ja niiden kauppanimet sekä testin tilaaja.
Yhdistelmä hyväksytään, mikäli testausseoksen vesifaasin hiilivetypitoisuus (C5 - C40) 45 minuutin seisontaajan jälkeen ei ylitä 100 mg/l.
LIITE 2
EROTUSKAIVOJEN TARKKAILU
Huoltoasema:
_______________________________________________
Kaivon tyyppi (PEK, HEK, REK, NOK) / Malli:
_________________________
ASEMALLA OLEVAT EROTUSKAIVOT JA NIIDEN TARKASTUSAIKAVÄLIT
Kaivo nro
Kaivon sijainti
Laatu
Tarkastusaikaväli
(korkeintaan)
LIITE 2
LIITE 2
TARKKAILUPÄIVÄKIRJA
Kaivo:
_____________________________________________
Tarkastusväli:
_____________________________________________
Huoltoasema:
_____________________________________________
Vastuunalainen hoitaja:
_____________________________________________
Tarkastuspäivämäärä
Suorittaja
Kaivon tila
Pohjalietteen
paksuus
Pintalietteen
paksuus
Toimenpide
Jätehuolto / Tyhjentäjä
Hälytysjärjestelmän
testaus, pvm
LIITE 3
VEDENKIERRÄTYS
Yleistä
Ajoneuvojen pesutoiminnassa syntyvien jätevesien kierrätykseen on kehitetty erilaisia pienessä
mittakaavassa toimivia vedenpuhdistustekniikoita. Autonpesupaikoilla tai muissa vastaavissa
laitoskohteissa tapahtuva vedenpuhdistus ei ole yleistynyt Suomessa vaan maassamme käytettävä
jätevesien puhdistusjärjestelmä perustuu keskitettyihin puhdistuslaitoksiin. Tähän on monia syitä. Tässäkin
ohjekirjassa esitetyt laitoskohtaiset vedenpuhdistustekniikat ovat investointikustannuksiltaan korkeat,
laitteiden käyttö edellyttää henkilökunnan riittävää koulutusta ja useissa tapauksissa runsasta kemikaalien
lisäystä puhdistettavaan jäteveteen. Toisaalta Suomessa ei raakaveden saatavuus ole samalla tavalla
ongelma kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.
Suunniteltaessa vedenkierrätysjärjestelmän rakentamista pesupaikalle on huomioitava, ettei järjestelmän
vaatiman laitteiston sijoittaminen pesupaikalle ole yleensä ongelmatonta. Lisäksi järjestelmä vaatii
merkittäviä laiteinvestointeja sekä sen käyttö säännöllistä ylläpito- ja huoltotoimintaa.
Kaikkien vedenkierrätysjärjestelmien tavoite on erottaa haitalliset partikkelit tai muuttaa ne haitattomaan
muotoon ennen veden uudelleen käyttöä. Erotetusta aineksesta syntyy erotuslietettä, joka vaatii
jatkokäsittelyä.
Laitteistojen toiminta voidaan jakaa erotustekniikan perusteella mekaaniseen, kemialliseen ja biologiseen
käsittelyyn. Kaupalliset laitteet koostuvat yleensä useamman tekniikan yhdistelmistä.
Biologinen käsittely vedenkierrätyksessä on yleistynyt sen pienien käyttökustannusten vuoksi. Biologinen
prosessi vaatii käytettäväksi biologisesti hajoavia pesukemikaaleja.
Kemiallisessa käsittelyssä on vedenkierrätyskemikaalien oikea annostelu tärkeää. Ongelmana on usein
pesukoneen sekä hallin alttius korroosiolle.
Vedenkierrätyslaitteistolle asetetut vaatimukset kasvavat, mitä suurempi osa pesuvedestä kierrätetään.
Järjestelmän toimivuuden kannalta suositellaan alle 50 % kierrätysastetta. Tämä tarkoittaa käytännössä
vain korkeapainevesien kierrättämistä.
Rakentamisen yhteydessä voidaan maanalaiset säiliöt (hiekan- ja öljynerotin) mitoittaa ja asentaa
kierrätyksen mukaisesti. Näillä järjestelyillä pesuvesien kierrätys voidaan helposti lisätä myöhemmin.
Asennetut erottimet ovat käyttökelpoiset myös ilman vedenkierrätystä.
Yleisimpiä vedenkierrätystekniikoita.
Flotaatio on kemiallis-mekaaninen menetelmä öljyn ja kiintoaineksen erotukseen. Gravitaatioon
perustuvassa menetelmässä erotettava kiintoaine nousee pintaan veteen tuotujen kaasukuplien (yleensä
ilma) mukana. Partikkelit tarttuvat kupliin niiden välisten koheesiovoimien vaikutuksesta ja yleensä ilmiötä
tehostetaan saostuskemikaaleilla. Saostuskemikaaleja käytettäessä joudutaan käyttämään myös pH:n
säätökemikaaleja.
Hydrosykloni on mekaaninen menetelmä kiintoaineen poistoon, missä partikkelien erottuminen perustuu
pyörivän virtauksen aiheuttamaan keskipakovoimaan. Se on erotukseltaan perinteistä gravitaatioerotinta
tehokkaampi eikä siitä aiheudu vaahtoamisongelmaa kuten flotaation yhteydessä. Erotuskyky on
verrannollinen partikkelin massaan.
LIITE 3
Suodatus on perinteinen mekaaninen menetelmä kiintoaineen erotukseen. Suodatusta käytetään usein
myös biologisen tai kemiallisen puhdistuksen yhteydessä poistamaan joko kemiallisesti tai biologisesti
muodostunut flokkautunut aines.
Suodatinmateriaalina voidaan käyttää hiekkaa, antrasiittia tai aktiivihiiltä. Suodattimen materiaaliksi
valitaan usein luonnon hiekasta seulottu hiekka, koska se on inerttiä, kulutusta kestävää, halpaa ja helposti
saatavaa.
Suodatinmateriaalin partikkelien raekoko tulee olla riittävän pieni estääkseen jätevedestä poistettavien
komponenttien läpipääsyn mutta toisaalta riittävän suuri, jotta virtausvastus ei kasva liian suureksi eikä
suodatin tukkeudu.
Kemiallinen saostus (flokkaus) on kemiallinen menetelmä kiintoaineen poistoon. Saostuskemikaalien avulla
voidaan käsiteltävästä vedestä poistaa liuenneessa muodossa olevia hiukkasia muuttamalla ne erottuvaan
muotoon. Yleisimmin käytettyjä saostuskemikaaleja ovat alumiini- ja rautasuolat sekä kalkki. Lisäksi
joudutaan aina käyttämään pH:n säätöön kalkkia tai natriumhydroksidia (lipeä).
Saostunut aines laskeutuu kiintoaine-erottimen pohjalle, mistä se on säännöllisesti poistettava ja
toimitettava jatkokäsittelyyn. Syntynyt liete ja sen käsittelykustannukset ovat merkittäviä, arvioitaessa
kierrätyksen kokonaiskannattavuutta.
Kemiallisen saostuksen ongelmana on myös saostus- ja pH säätökemikaalien aiheuttama korroosio.
Ajoneuvojen pesuvesien yhteydessä korroosiolle alttiina ovat pesukone, halli ja siellä olevat muut laitteet
sekä pesuveden kierrätyksessä käytetyt säiliöt.
Ultraviolettikäsittelyä
käytetään
veden
desinfiointiin,
mikä
ehkäisee
hajuhaittoja
vedenkierrätysjärjestelmässä. UV-käsittelyä pidetään turvallisena desinfiointivaihtoehtona, koska siinä ei
käytetä terveydelle haitallisia kemikaaleja.
UV-laitteissa vesi johdetaan joko kvartsilasi- tai teflonputken läpi UV-lamppujen ympäröimänä tai UVlampun ympärillä. UV:n tehokkuuteen vaikuttaa säteilyn intensiteetti, valotusaika ja veden sameus. UVvalon on todettu olevan tehotonta jätevesille, joissa on korkea kiintoainepitoisuus.
Kemiallinen hapetus on jäteveden käsittelyssä lähinnä vaikeasti hajoavien aineiden poistomenetelmä,
jonka jälkeen vesi on käsiteltävissä biologisesti. Kemialliseen hapetukseen käytetään erilaisia hapettimia
kuten klooria, otsonia, UV-säteilytystä ja vetyperoksidia. Kemiallisella hapetuksella orgaaninen aines
saattaa hapettua kokonaan tai muuttua biologisesti helpommin hajoavaan muotoon.
Kalvosuodatusmenetelmä on mekaaninen menetelmä pienimmän kiintoaineksen poistoon.
Kalvosuodattimia käytetään autonpesuvesien kierrätyksessä yleensä vain, jos huuhteluvettä kierrätetään.
Kalvoerotusmenetelmissä puhdistettava vesi johdetaan puoliläpäisevän kalvon läpi, jolloin
suurempimolekyyliset aineet pidättyvät kalvon pintaan. Kalvoerotusmenetelmiin kuuluvat mikro-, ultra,
nanosuodatus ja käänteisosmoosi (RO).
Kalvotekniikat edellyttävät suhteellisen puhdasta jätevettä, koska ne tukkeutuvat muuten nopeasti ja
vaativat paljon huoltotoimenpiteitä.
Ultrasuodatus on tehokas öljyn ja rasvan poistaja. Käänteisosmoosia (RO) on pääasiassa käytetty
huuhteluveden puhdistamiseen. Sillä on mahdollista poistaa suola pesuvedestä. Käänteisosmoosilla
voidaan poistaa fosforia, öljyjä ja pesuvedessä olevia hiilivetyjä. Kloori voi vahingoittaa RO-suodatinta.
Kloori, jodi- ja bromi-ionit ja rautakompleksit saattavat aiheuttaa suolan läpimenon RO-suodattimesta ja
näin ollen huonontavan pesutulosta. Tätä ongelmaa voidaan ehkäistä käyttämällä hiilisuodatinta
esisuodattimena.
LIITE 3
Biologinen käsittely perustuu veden jatkuvaan virtaukseen ja aerobiseen hajoamiseen. Kierrätettävää vettä
kierrätetään bioreaktorissa, missä mikrobit sopeutuvat paikallisiin olosuhteisiin ja hajottavat likapartikkelit
sekä pesukemikaalit. Bioreaktoriin täytyy syöttää runsaasti ilmaa, jotta prosessi pysyy aerobisena. Lisäksi
mikrobien kasvusta syntynyttä biomassaa pitää säännöllisesti osittain poistaa.
Bioreaktorin etu muihin järjestelmiin on, ettei siinä käytetä mitään kemikaaleja. Haittana pidetään
laitteiston vaatimia suuria säiliöitä. Bioreaktori voidaan sijoittaa joko maan alle tai pesuhallin tekniseen
tilaan. Maanalaisten säiliöiden koko vaihtelee valmistajasta riippuen, mutta yksittäiselle roll-over
pesukoneelle sen tulee olla vähintään 15 m³. Samoja maanalaisia säiliöitä voidaan käyttää myös hiekan- ja
öljynerottimina.