KKA 302 - Korkeakoulujen arviointineuvosto

1
R. Raivola,T. Himberg, A. Lappalainen,
K. Mustonen & T. Varmola
Monta tietä
maisteriksi
Yliopistojen maisteriohjelmien
arviointi
KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA 3:2002
2
© Korkeakoulujen arviointineuvosto
Pikseri Julkaisupalvelut
Helsinki 2002
3
Esipuhe
Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on viimeisen kymmenen vuoden aikana
saanut uudenlaisen hahmon. Ammattikorkeakoulutoiminta on vakiintunut osaksi korkeakoulutuksen kenttää. 1990-luvulla uudistettiin yliopistojen ja korkeakoulujen tutkintojärjestelmää palauttamalla alemmat korkeakoulututkinnot.
Tämä mahdollisti erillishauilla täytettävien maisteriohjelmien perustamisen.
Ohjelmien määrä onkin kasvanut nopeasti. Lukuvuonna 2000–2001 yliopistoissa oli yhteensä 167 maisteriohjelmaa, joista 68 oli teknillis-luonnontieteellisillä, 30 kauppatieteellisillä ja 37 taiteen koulutusaloilla.
Yliopistojen tutkintorakenteen kehittämiseen kohdistuu erilaisia kansallisia
ja kansainvälisiä paineita. Maisteriohjelmien perustamiseen on vaikuttanut halu
vastata työelämän ja aluekehityksen tarpeisiin, monitieteisyyden ja kansainvälisyyden edistäminen, EU:n rakennerahastojen avaamat mahdollisuudet lisärahoituksineen sekä yhdenmukaisen eurooppalaisen tutkintojärjestelmän kehittäminen. Ns. Sorbonnen–Bolognan prosessin myötä on käyty keskustelua suomalaisten korkeakoulututkintojen asemasta ja kilpailukyvystä kansainvälisillä
ja erityisesti eurooppalaisilla koulutusmarkkinoilla.
Nyt käsillä olevan arvioinnin tavoitteena on luoda kokonaiskuva Suomen
yliopistoissa järjestettävien maisteriohjelmien sisällöstä, laadusta ja järjestämisperiaatteista kiinnittämällä erityisesti huomiota niihin haasteisiin, joita Bolognan prosessi asettaa tutkintorakenteen kehittämiselle. Arviointiraportti sisältää
valtakunnallisen kokonaiskatsauksen␣ lukuvuonna 2000–2001 meneillään olleisiin maisteriohjelmiin, kohdennetut yliopisto- ja ohjelmakohtaiset arvioinnit,
maisteriohjelmien toteutukseen liittyviä hyviä käytänteitä sekä valtakunnallisia
suosituksia.
Arviointi on parhaimmillaan interventio, joka kannustaa korkeakouluja
opetuksen laadun kehittämiseen. Korkeakoulujen arviointineuvoston puolesta
kiitän kaikkia tämän raportin syntyyn sekä sen taustalla tehtävään laatutyöhön
osallistuneita.
Tampereella 31.1.2002
Anna Raija Nummenmaa
Johtoryhmän puheenjohtaja
4
Sisällys
Johtoryhmä _____________________________________________________ 6
Ulkoinen arviointiryhmä ___________________________________________ 6
1
Johdanto __________________________________________________ 7
2 Arviointiprosessi __________________________________________ 10
2.1 Projektin tavoite ja projektiorganisaatio __________________________ 10
2.2 Arvioinnin toteuttaminen _____________________________________ 11
3
Maisteriohjelmien toimintaympäristö ja siihen
kohdentuvat haasteet _____________________________________
3.1 Suomalainen korkeakoulututkintojen järjestelmä ja
sen kehittämistarpeet ________________________________________
3.1.1 Tutkintojärjestelmän synty ja voimassa olevat yliopistotutkinnot ______
3.1.2 Voimassa olevat ammattikorkeakoulututkinnot __________________
3.2 Kansainvälisestä toimintaympäristöstä nousevat haasteet ____________
3.2.1 Koulutuspolitiikan eurooppalaiset toimijat ______________________
3.2.2 Kohti eurooppalaista korkeakoulualuetta _______________________
3.3 Yhteiskunnan haasteet korkeakoulutukselle _______________________
3.3.1 Elinikäinen oppiminen ____________________________________
3.3.2 Kansainvälistyvä työ ja sen kolme ulottuvuutta __________________
3.3.3 Koulutus alueen kehitystekijänä _____________________________
3.3.4 Yliopistojen toimintatapa muuttumassa ________________________
3.3.5 Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelma osavastauksena
haasteisiin _____________________________________________
4 Arviointitulokset ja tilastoaineisto __________________________
4.1 Yhteenveto valtakunnallisesta maisteriohjelmien kartoituksesta _______
4.2 Maisteriohjelmien tarkastelu yliopistoittain ja ohjelmatyypeittäin ______
4.2.1 Helsingin kauppakorkeakoulu _______________________________
4.2.2 Jyväskylän yliopisto _______________________________________
4.2.3 Lapin yliopisto __________________________________________
4.2.4 Taideteollinen korkeakoulu _________________________________
4.2.5 Tampereen teknillinen korkeakoulu ___________________________
4.2.6 Åbo Akademi ___________________________________________
4.2.7 Monialaiset maisteriohjelmat _______________________________
4.2.8 Kansainväliset maisteriohjelmat _____________________________
5
14
14
14
16
18
19
23
27
27
29
30
32
35
39
39
56
57
63
72
77
80
84
86
96
Hyviä käytänteitä ________________________________________ 109
5
6 Johtopäätökset ja suositukset _____________________________
6.1 Maisteriohjelmien synty, jatkuvuus ja merkitys yliopistoille __________
6.2 Maisteriohjelmien Bologna-yhteensopivuus ______________________
6.3 Koulutuksen organisoiminen _________________________________
6.4 Maisteriohjelmien työelämäyhteydet ___________________________
6.5 Tietoteollisuuden muuntokoulutus ____________________________
6.6 Maisteriohjelmien ja täydennyskoulutuksen roolit _________________
6.7 Monialaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat ____________________
6.8 Opinto-oikeudet ja opintojen ohjaus ___________________________
6.9 Maisteriohjelmien rahoitus ja ohjaus ___________________________
6.10 Maisteriohjelmien kehittäminen ja laadunkehittämisjärjestelmät ______
6.11 Opintotuki kaksiportaisessa tutkintojärjestelmässä ________________
114
114
116
121
121
122
124
125
126
127
129
130
Lähteet ____________________________________________________ 133
Liitteet
1: Maisteriohjelmien arvioinnin toteutusaikataulu ___________________
2: Yliopistoille kohdennettu maisteriohjelmien
valtakunnallinen kysely ______________________________________
3: Kartoitusaineiston muuttujaluettelo____________________________
4: Maisteriohjelmat yliopistoittain _______________________________
5: Arviointivierailujen ohjelma __________________________________
6: Arvioidut maisteriohjelmat ___________________________________
7: Alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot ______________________
8: Kartoitusaineistosta laadittuja taulukoita ________________________
9: Itsearviointiohjeet ja -kysymykset _____________________________
134
135
141
145
149
150
152
155
158
6
Johtoryhmä
Puheenjohtaja
Professori Anna Raija Nummenmaa, Tampereen yliopisto, Korkeakoulujen
arviointineuvoston jäsen
Jäsenet
Rehtori Veijo Hintsanen, Hämeen ammattikorkeakoulu
Professori Pekka Neittaanmäki, Jyväskylän yliopisto
Professori Raimo Nikkanen, Taideteollinen korkeakoulu
Opiskelija Aleksis Nokso-Koivisto, Suomen ylioppilaskuntien Liitto – SYL
Opintoasiain päällikkö Anneli Lappalainen, Teknillinen korkeakoulu
Ulkoinen arviointiryhmä
Puheenjohtaja
Professori Reijo Raivola, Tampereen yliopisto
Jäsenet
Varapuheenjohtaja, opintoasiain päällikkö Anneli Lappalainen, Teknillinen
korkeakoulu
Opiskelija Tommi Himberg, Jyväskylän yliopisto
Rehtori Tapio Varmola, Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Johtoryhmän ja ulkoisen arviointiryhmän sihteeri
Projektisuunnittelija Kirsi Mustonen, Korkeakoulujen arviointineuvosto
7
1
Johdanto
Maisteriohjelmien suosio on kasvanut nopeasti suomalaisessa korkeakoulumaailmassa. Tutkintoon johtavien maisteri- ja muuntokoulutusohjelmien järjestämistä ovat vauhdittaneet mm. seuraavat tekijät:
–
–
–
–
–
–
–
EU:n rakennerahastojen avaamat mahdollisuudet lisärahoituksineen,
monitieteisyyden ja kansainvälisyyden edistäminen,
aluekehitykseen liittyvä osaamisen kysyntä,
työelämän uusiin tarpeisiin vastaaminen,
työelämästä opintoihin palaavien uudet koulutustarpeet,
ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokeskustelu sekä
yliopistollisen tutkintorakenteen kaksiportaiseksi muuttaminen.
Käsite maisteriohjelma on koulutusjärjestelmässämme ongelmallinen ja selkiintymätön. Sen käyttöyhteydet vaihtelevat yliopistoittain ja jopa niiden sisällä.
Maisteriohjelma-käsitettä käytetään tällä hetkellä mm. ylempään korkeakoulututkintoon johtavan yliopistokoulutuksen yhteydessä sekä tutkintojärjestelmää
täydentävien erikoistumisopintojen yhteydessä (esim. MBA). Lisäksi ammattikorkeakoulut ja ulkomaiset yliopistot järjestävät Suomessa erilaisia maisteriohjelmiksi luonnehdittavia ohjelmia. Nimike Master’s Programme on vakiintunut
myös täysin kaupallisille koulutusmarkkinoille. Selkeyttä ja pelisääntöjä siis kaivataan ohjelmien toteuttamiseen. Myös ohjelmiin liittyvät laatukysymykset on
nostettu esille monissa eri yhteyksissä.
Yliopistojen tutkintorakenteeseen kohdistuu tällä hetkellä monia kehittämistarpeita. Nopeasti muuttuvan työelämän tarpeet sekä korkeakoulututkintojen eurooppalaiset kehityslinjaukset ovat suuria ulkoisia haasteita yliopistojen
tutkintojärjestelmälle. Bolognan julistuksen ja siihen liittyvän prosessin myötä
keskustelua käydään suomalaisten korkeakoulututkintojen asemasta ja kilpailukyvystä kansainvälisillä ja erityisesti eurooppalaisilla koulutusmarkkinoilla.
Valtioneuvosto on 29.12.1999 hyväksynyt koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 1999–2004. Suunnitelmassa tutkintorakenteen
selkiyttämiselle on asetettu seuraava tavoite: ”Alemman korkeakoulututkinnon
asemaa vahvistetaan osana yliopistojen tutkintojärjestelmää. Opiskeluoikeus
opiskelijavalinnassa myönnetään ylempään korkeakoulututkintoon. Maisteriohjelmia käytetään nykyistä enemmän hyödyksi monitieteisyyden edistämiseksi.”
Kehittämissuunnitelman pohjalta on opetusministeriössä valmisteltu
korkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämistä koskeva keskustelumuistio
(6.11.2000). Muistiossa korostetaan mm. ”tarvetta arvioida viime vuosina varsin säätelemättömästi kehittyneiden erillisten maisteriohjelmien laatua. Nämä
ohjelmat muodostavat sekavan vyyhdin, johon kietoutuvat myös yliopistojen
8
täydennyskoulutusohjelmat ja muuntokoulutus. Arvioinnin tulisi kohdistua ohjelmien sisältöön ja yleisiin järjestämisperiaatteisiin.”
Korkeakoulujen arviointineuvosto hyväksyi 4.12.2000 valtakunnallisen
maisteriohjelmien arvioinnin osaksi toimintasuunnitelmaansa. Saadakseen mahdollisimman kattavan kokonaiskäsityksen eri yliopistoissa meneillään olevista
maisteriohjelmista projektin johtoryhmä päätti käynnistää arviointiprojektin toteuttamalla keväällä 2001 valtakunnallisen maisteriohjelmien kartoituksen.
Maisteriohjelma määriteltiin seuraavasti:
”Maisteriohjelmat ovat ylempään korkeakoulututkintoon johtavia, 1–4-vuotisia yksi- tai monialaisia ohjelmia, joihin voivat hakea alemman korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinnon tai muita aikaisempia yliopisto-opintoja kotimaassa tai ulkomailla suorittaneet ja joihin on erillishaku.
Ylempään korkeakoulututkintoon johtavat muuntokoulutusohjelmat1 sisältyvät
maisteriohjelmiin.”
Määritelmässä korostuu se, että kysymyksessä on yliopistojen päävalintojen rinnalla toteutettava erillisvalintatyyppi. Määritelmä toimi arvioinnin aikana maisteriohjelmailmiöön orientoivana työkaluna.2 Se ei kuitenkaan ole projektin johtoryhmän tai arviointiryhmän käsitys siitä, minkälaisia maisteriohjelmien tulisi
olla keston, kohderyhmän tai sisällön osalta.
Projektin käynnistysvaiheessa todettiin, että päätyttyään arviointi antaisi
omalta osaltaan opetusministeriölle aineksia perustutkintorakenteen kehittämiselle ja maisteriohjelmien valtakunnallisten linjausten laatimiselle. Opetusministeriössä onkin 11.1.2002 perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on mm. laatia esitys niiksi toimenpiteiksi, joita tarvitaan alakohtaisesti yliopistollisen tutkintorakenteen muuttamiseksi kaksiportaiseksi 3+2-mallin mukaisesti sekä laatia tavoitteet alemmille ja ylemmille korkeakoulututkinnoille ja yleiset suuntaviivat maisteriohjelmien kehittämiselle. Tehtäväksiannossa todetaan, että työryhmän tulee työssään ottaa huomioon yliopistojen omat perusopintojen ja
-tutkintojen kehittämisstrategiat sekä maisteriohjelmista tehtävän arvioinnin tulokset. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi 31.10.2002 mennessä.
1
Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelman yhteydessä opetusministeriö on määritellyt
muunto- ja siirtokoulutuksen seuraavasti: ”Muuntokoulutuksella tarkoitetaan maisterin tutkintoon johtavaa koulutusta, jolla lähialan tai alemman yliopistotutkinnon suorittaneet muuntavat osaamisensa tietoteollisuuden aloille. Opiskelijoille laaditaan pääsääntöisesti henkilökohtaiset opintosuunnitelmat siten, että he 2–3 vuoden lisäkoulutuksella suorittavat tutkinnon tietoteollisuuden tarvitsemilla aloilla. Siirtokoulutus tarkoittaa tietoteollisuuden alalta
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden kouluttautumista saman tai läheisen alan maisteritasoisiin tutkintoihin.” Arviointiryhmän mielestä jo vakiintuneen muuntokoulutus-käsitteen rinnalla käytettävä siirtokoulutus on käsitteenä tarpeeton ja jopa sekaannusta aiheuttava.
2
Käsitteellistä kirjavuutta osoittaa, että maisteriohjelma-nimikkeen lisäksi yliopistot käyttävät
mm. seuraavia ilmaisuja: muuntokoulutus(ohjelma), kaksivuotinen koulutusohjelma, ohjelma,
maisteritason valinta ja Master’s Programme.
9
Ulkoinen arviointiryhmä vastaa tässä raportissa esiteltävistä tuloksista, johtopäätöksistä ja suosituksista. Raportti rakentuu seuraavista luvuista:
1. Johdannossa esitellään arviointiprojektin taustaa, toteutusta ja käsillä olevan raportin rakennetta.
2. Arviointiprosessia koskevassa luvussa kuvataan projektin tavoitteet, arviointimenetelmä, projektiorganisaatio, arvioinnin toteuttaminen ja raportointi. Tarkoituksena on saada arviointiprojekti eri vaiheineen läpinäkyväksi
lukijalle.
3. Maisteriohjelmien toimintaympäristö ja siihen kohdentuvat haasteet
-luvussa kuvataan suomalaisen korkeakoulututkintojen järjestelmän kehitystä sekä nykyisiä yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja. Maisteriohjelmat kytketään eurooppalaiseen viitekehykseen kuvaamalla mm. Sorbonnen–Bolognan–Prahan prosessin3 tavoitteita ja kansallisilta koulutusjärjestelmiltä odotettavia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Lopuksi esitellään
muita ajankohtaisia korkeakoulutukseen kohdentuvia haasteita.
4. Arviointitulokset ja tilastoaineisto -luvussa luodaan ensin katsaus yliopistojen maisteriohjelmien valtakunnalliseen kenttään tilastoaineiston valossa. Tämän jälkeen kuvataan ja arvioidaan erikseen kutakin vierailukohdetta ja sen maisteriohjelmia. Monialaisten ja kansainvälisten maisteriohjelmien osuudet esitellään omina lukuinaan.
5. Viidennessä luvussa esitellään maisteriohjelmien toteuttamiseen liittyviä hyviä käytänteitä, jotka on koottu arviointivierailujen ja kuulemistilaisuuksien aikana kertyneestä materiaalista. Hyvät käytänteet on ryhmitelty itsearviointiraportin rakenteen sekä arviointivierailun aikana käsiteltyjen keskusteluteemojen mukaan. Luettelomaisesti esiteltyjen hyvien käytänteiden pääasiallisena lähteenä toimiva yliopisto on ilmoitettu suluissa ao. kohdassa.
Tässä yhteydessä ei enää toisteta niitä luvussa 4 kuvattuja asiayhteyksiä,
joista hyvät käytänteet on johdettu.
6. Viimeisessä luvussa esitellään johtopäätöksiä ja suosituksia maisteriohjelmien edelleen kehittämiseksi. Aineistona on yleisten lähteiden lisäksi
koko projektin aikana kertynyt materiaali eli valtakunnallinen kartoitusaineisto, yliopistojen itsearviointiraportit sekä arviointivierailujen ja kuulemistilaisuuksien aikana kertynyt materiaali. Johtopäätökset ja suositukset
kytketään meneillään olevaan tutkintojärjestelmän uudistusprosessiin.
Liitteisiin on koottu mm. yliopistoille lähetetty maisteriohjelmien kartoitukseen
liittyvä kyselylomake, itsearviointiohjeet ja -kysymykset, arviointivierailujen
ohjelma sekä luettelo arvioiduista maisteriohjelmista. Liiteosasta löytyy myös
luettelo kaikista lukuvuonna 2000–2001 meneillään olleista maisteriohjelmista yliopistoittain.
3
Sorbonne–Bologna–Praha-prosessista käytetään myöhemmin tässä raportissa ilmaisua Bolognan prosessi tai Bologna-prosessi.
10
2
Arviointiprosessi
2.1 Projektin tavoite ja projektiorganisaatio
Korkeakoulujen arviointineuvosto nimesi 4.12.2000 maisteriohjelmien arvioinnin johtoryhmän puheenjohtajaksi professori Anna Raija Nummenmaan Tampereen yliopistosta. Edelleen arviointineuvosto asetti projektille johtoryhmän,
jonka tehtävänä oli hyväksyä projektin sisällölliset ja ajalliset tavoitteet sekä
ohjata ja valvoa projektin etenemistä. Puheenjohtajan lisäksi johtoryhmässä oli
viisi jäsentä, joista kolme oli niistä yliopistoista, joissa maisteriohjelmia laajaalaisesti toteutetaan. Lisäksi oli jäsen ammattikorkeakoulusta ja opiskelijajäsen
Suomen ylioppilaskuntien liitosta (SYL). Arviointineuvosto hyväksyi maisteriohjelmien arvioinnin projektisuunnitelman 26.4.2001 todeten, että kyseessä
on valtakunnallisesti tärkeä ja koulutuspoliittisesti ajankohtainen hanke.
Projektin tavoitteena oli saada kokonaisnäkemys yliopistojen järjestämien,
ylempään korkeakoulututkintoon johtavien maisteriohjelmien menneisyydestä,
nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Koska maisteriohjelmien toteuttaminen on
laajentunut viime vuosina lähes kaikkiin maamme yliopistoihin, erityisenä mielenkiinnon kohteena oli selvittää syitä ja perusteluja tälle kehitystrendille.
Tavoitteena oli myös arvioida maisteriohjelmissa annettavan koulutuksen
sisältöä, laatua ja ohjelmien yleisiä järjestämisperiaatteita ottaen huomioon Bolognan prosessin haasteet tutkintorakenteen kehittämiselle. Lisäksi tavoitteena
oli kannustaa yliopistoja ylläpitämään ja kehittämään maisteriohjelmien laadunarviointia mm. kokoamalla ohjelmien toteutusta tukevia hyviä käytänteitä sekä
maisteriohjelmien laatukriteereitä.
Vaikka projektin nimenä on maisteriohjelmien arviointi, sisältyivät myös
muihin kuin maisteri-nimikkeisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin johtavat
koulutusohjelmat arvioinnin piiriin. Projektista rajattiin pois yliopistollisena täydennyskoulutuksena toteutettavat, ylempään korkeakoulututkintoon johtamattomat Master’s-ohjelmat.
Edelleen arviointineuvoston nimesi projektille nelihenkisen ulkoisen arviointiryhmän, jonka tehtävänä oli arvioinnin toteuttaminen ja raportointi. Johtoryhmän ja arviointiryhmän kokoonpanot on esitetty sivulla 6. Johtoryhmä piti
toimikautensa aikana kuusi ja arviointiryhmä seitsemän kokousta. Yksi kokous
oli ryhmille yhteinen.
11
2.2 Arvioinnin toteuttaminen
Maisteriohjelmien arviointi toteutettiin 1.3.2001–28.2.2002. Toteutusaikataulu on liitteenä 1. Projektin alkuvaiheessa arviointiteemasta käytiin keskusteluja
mm. opetushallituksen, opetusministeriön ja yliopistojen asiantuntijoiden kanssa. Projektin perusaineisto eli alustava tieto yliopistoissa lukuvuonna 2000–
2001 meneillään olleista maisteriohjelmista ja niiden opiskelijamääristä koottiin opetushallituksen ylläpitämästä yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteristä (HAREK). Saatu tieto ei kuitenkaan kaikilta osin ollut luotettavaa.4
Yliopistoja ja niiden opintoasiaintoimistoja informoitiin maaliskuussa 2001
maisteriohjelmien arvioinnin käynnistymisestä. Samassa yhteydessä jokaista yliopistoa pyydettiin nimeämään projektia varten ns. maisteriohjelmakoordinaattori, joka vastaisi projektin eri vaiheiden hallinnoimisesta yliopistotasolla.
Projektin johtoryhmä päätti projektin arviointimenetelmästä, jonka vaiheita
olivat 1) valtakunnallinen maisteriohjelmien kartoitus (kyselylomake), 2) arviointiin valittujen yliopistojen johdon, maisteriohjelmien vastuuhenkilöiden ja
opiskelijoiden suorittama maisteriohjelmien itsearviointi, 3) ulkoisen arviointiryhmän vierailut kuudessa maisteriohjelmia toteuttavassa yliopistossa sekä kuulemistilaisuuksien järjestäminen monialaisten ja kansainvälisten maisteriohjelmien vastuuhenkilöille sekä 4) julkisen arviointiraportin laatiminen.
Johtoryhmä laati maisteriohjelmien valtakunnalliseen kartoitukseen liittyvän kyselylomakkeen, jonka tavoitteena oli saada tietoa yliopistojen maisteriohjelmien kokonaiskentästä (ks. liite 2). Yliopistoja pyydettiin täyttämään erillinen lomake jokaisesta lukuvuonna 2000–2001 käynnistyneestä tai meneillään olleesta maisteriohjelmasta. Lisäksi yliopistot antoivat määrällistä tietoa jo
päättyneistä maisteriohjelmistaan (vuoteen 1995 asti). Kyselyn yhteydessä koottiin myös tietoa yliopistojen suunnitelmista liittyen lukuvuonna 2001–2002
tai myöhemmin käynnistyviin ohjelmiin.
Kartoitusvaihe tuotti kaikkiaan 805 sivua maisteriohjelmia kuvaavaa aineistoa. Vastaukset koodattiin taulukkomuotoon aineistosta muodostetun 27
muuttujan mukaisesti. Muuttujaluettelo sekä taulukkomuotoon koodattu, yliopistojen tarkistama aineisto ovat liitteinä 3 ja 4. Kartoituksen tuloksia esitellään tämän raportin luvussa 4.
Projektin johtoryhmä valitsi valtakunnallisen kartoituksen perusteella arviointikohteet seuraavin kriteerein:
– eri tieteenaloja edustavat yliopistot
– alueellisuusnäkökulma
– maisteriohjelmien erilaiset toteutus- ja hallinnointitavat
Erikoissuunnittelija Laila Purasen/OPH mukaan (9.3.2001) HAREK-rekisterin tieto ei maisteriohjelmien osalta ole täysin luotettavaa johtuen mm. tietojen koodaamiseen liittyvistä tulkinnallisuuksista, vuosina 1999–2001 tehdyistä maisteri- ja muuntokoulutusohjelmien käsitteenmäärittelyyn kohdistuneista muutoksista ja joidenkin yliopistojen erillisvalintoja koskevien tilastotietojen puutteellisuuksista. Vertailtavuutta vaikeutti lisäksi se, että osa yliopistoista
oli ilmoittanut rekisteriin maisteriohjelman nimen, osa maisteriohjelman pääaineen/-aineet.
4
12
–
–
maisteriohjelmien opetuskieli
ohjelmien monialaisuus ja kansainvälisyys.
Arviointi kohdennettiin seuraavien kuuden yliopiston maisteriohjelmiin (2 ohjelmaa/yliopisto):
– Helsingin kauppakorkeakoulu (HKKK)
– Jyväskylän yliopisto (JY)
– Lapin yliopisto (LY)
– Taideteollinen korkeakoulu (TaiK)
– Tampereen teknillinen korkeakoulu (TTKK)
– Åbo Akademi (ÅA).
Lisäksi arviointikohteiksi valittiin yliopistojen monialaisia ja kansainvälisiä maisteriohjelmia. Monialaisia maisteriohjelmia edustivat seuraavien yliopistojen ohjelmat:
– Helsingin yliopisto ja 12 muuta yliopistoa (verkostomalli)
– Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu (LTKK)
– Oulun yliopisto (OY)
– Tampereen yliopisto (TaY)
– Turun yliopisto (TY).
Kansainvälisistä maisteriohjelmista arvioitiin seuraavien yliopistojen ohjelmia:
– Joensuun yliopisto (JoY)
– Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu (LTKK)
– Sibelius-Akatemia (SibA)
– Svenska handelshögskolan (SHH)
– Tampereen yliopisto (TaY)
– Teknillinen korkeakoulu (TKK).
Ulkoinen arviointiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran syyskuussa 2001 ja
laati arviointivaiheeseen ja kuulemistilaisuuksiin valituille maisteriohjelmille
kohdennettavat itsearviointikysymykset (liite 9). Kysymykset eriytettiin siten,
että yliopiston johdolle oli omat kysymyksensä sekä maisteriohjelmien vastuuhenkilöille ja opiskelijoille omansa. Kysymykset esitestattiin ennen itsearviointiaineiston postittamista yliopistoille. Yliopistot saivat itse päättää, miten ne organisoivat itsearviointiraporttien kokoamisen siten, että yliopiston johdon, maisteriohjelmatason ja opiskelijoiden näkemykset välittyvät ulkoisen arviointiryhmän
käyttöön tarkoitettuihin 10-sivuisiin raportteihin. Arviointiryhmä vastaanotti kaikkiaan 25 itsearviointiraporttia 16 yliopistosta. Raporttien yhteissivumäärä oli 460.
Arviointiryhmä vieraili 5.11.–20.11.2001 maisteriohjelmien toteuttajaorganisaatiossa. Kustakin yliopistosta arvioitiin kaksi ohjelmaa. Toinen ohjelma
oli sellainen, jota yliopisto piti edustavana ja hyviä käytänteitä sisältävänä, toinen oli toteutukseltaan edellistä tavanomaisempi maisteriohjelma. Vierailun aikana syvennettiin kartoitusaineiston ja itsearviointiraportin antia maisteriohjelman eri toimijaosapuolia erikseen haastatellen. Ulkoinen arviointi kesti yhden
työpäivän, jonka aikana haastateltiin yliopiston johtoa, maisteriohjelman opetus- sekä muuta henkilökuntaa, maisteriohjelman opiskelijoita sekä työelämän
13
edustajia. Arviointiryhmän jäsenet toimivat eri osuuksien puheenjohtajina ja
keskustelun johdattelijoina. Jokaisen arviointitilaisuuden päätteeksi arviointiryhmä antoi arviointiin osallistuneille alustavan suullisen palautteen tekemistään
havainnoista sekä esille nousseista kehittämissuosituksista.
Lisäksi arviointiryhmä järjesti Tampereella kaksi kuulemistilaisuutta
(11.12.2001 ja 18.12.2001), joihin kutsuttiin yliopistojen monialaisten ja kansainvälisten maisteriohjelmien vastuuhenkilöitä. Monialaisten maisteriohjelmien kuulemistilaisuuteen osallistui kuuden maisteriohjelman vastuuhenkilöitä ja
englannin kielellä toteutettuun kansainvälisten maisteriohjelmien kuulemistilaisuuteen yhteensä seitsemän eri maisteriohjelman vastuuhenkilöitä, yksi henkilö kustakin ohjelmasta.
Arviointitilaisuuksiin osallistui yliopistojen johdon, maisteriohjelmien, opiskelijoiden ja työelämän edustajaa seuraavasti: HKKK (21), JY (18), LY (13), TaiK
(22), TTKK (7), ÅA (15), monialaiset maisteriohjelmat (6; vain vastuuhenkilöitä) ja kansainväliset maisteriohjelmat (7; vain vastuuhenkilöitä). Osallistujien
yhteismäärä oli 109.
Vierailupäivien ohjelmarunko sekä kaikki arviointivierailujen ja kuulemistilaisuuksien kohteina olleet maisteriohjelmat (yhteensä 25 kpl) on lueteltu liitteissä 5
ja 6. Seuraavassa taulukossa on esitetty arviointivierailuihin osallistuneet.
Taulukko 1. Arviointivierailut ja niille osallistuneet arviointiryhmän jäsenet
Arviointivierailukohteet
05.11. Taideteollinen korkeakoulu
07.11. Lapin yliopisto
09.11. Tampereen teknillinen korkeakoulu
12.11. Jyväskylän yliopisto
19.11. Helsingin kauppakorkeakoulu
20.11. Åbo Akademi
11.12. Monialaiset maisteriohjelmat
18.12. Kansainväliset maisteriohjelmat
Raivola
x
x
x
x
x
x
x
x
Himberg Lappalainen Varmola Mustonen
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x (osa)
x
x
x
x
x
x
x
x
Loppuraportin laadinta ajoittui marraskuuhun 2001– tammikuuhun 2002. Kirjoitusprosessi eteni siten, että kukin arviointiryhmän jäsen kirjoitti henkilökohtaisen välittömän palautteen arvioiduista maisteriohjelmista heti arviointipäivän päätteeksi. Tätä vaihetta täydennettiin keskusteluin ennen yliopiston edustajille annettavaa suullista loppupalautetta. Muutaman päivän sisällä arviointivierailusta sihteeri laati arviointiryhmän jäsenten palautteista koosteen ja toimitti sen sähköisessä muodossa koko ryhmälle. Raportin kirjoitusvastuu jaettiin
arviointiryhmän jäsenille ja sihteerille. Kaikilla kirjoittajilla oli käytössään yliopistojen tuottaman kartoitus- ja itsearviointiaineiston lisäksi arviointikohteista
tuotetut ryhmän jäsenten tekstit. Arviointiryhmä kokoontui neljä kertaa raportoinnin merkeissä. Lisäksi tekstejä kommentoitiin sähköpostitse. Yhteen tapaamiseen oli kutsuttu myös johtoryhmän jäsenet.
14
3
Maisteriohjelmien toimintaympäristö
ja siihen kohdentuvat haasteet
3.1 Suomalainen korkeakoulututkintojen
järjestelmä ja sen kehittämistarpeet
3.1.1 Tutkintojärjestelmän synty ja
voimassa olevat yliopistotutkinnot
Jo ensimmäisen korkeakoulujen kehittämislain ja siihen liittyvän asetuksen valmistelussa (1965–1966) valtioneuvosto piti tärkeänä, että tutkintojen vaatima
opiskeluaika lyhenee ja keskeyttäneiden määrä vähenee. Samoin se katsoi, että
tutkintorakennetta voitaisiin kehittää omaksumalla käyttöön muualla jo voimassa oleva suorituspistejärjestelmä. Maisterin tutkinto oli ”alkuperäinen” keskiaikaisen yliopiston loppututkinto, eikä tutkintorakenteen muuttamiselle ollut tarvetta Suomessa ennen 1950-lukua. Tosin kauppakorkeakoulun synnyttyä sen
ammatilliseksi tutkinnoksi muodostuneet ekonomin ja kirjeenvaihtajan tutkinnot pitenivät alkuperäisestä kahdesta vuodesta kolmivuotiseksi jo 1940-luvulla, ja tälle alemmalle tutkinnolle rakentui kauppatieteen kandidaatin tutkinto.
Mielenkiintoista on, että 1950-luvulla filosofiseen tiedekuntaan synnytettyä opettajakandidaatin välitutkintoa perusteltiin samoin kuin nyt muuntokoulutusta ja uusien alojen maisteriohjelmia, työelämän tarpeilla. Tämä tarve oli
lähinnä paisuneen keskikoulun synnyttämä opettajatarve. Uusi tutkinto (hum.
kand.) antoi kelpoisuuden nuoremman lehtorin virkoihin. Uudistus vauhditti
myös kehitystä, jossa laudatur-opetus kuului professoreille ja alempien arvosanojen opetus nuoremmalle opettajakunnalle. Teknillisten korkeakoulujen DItutkintojen pidennyttyä (1943) neljästä vuodesta neljään ja puoleen vuoteen
asetettiin opintojen pituudelle myös yläraja, kahdeksan vuotta, joka myöhemmin lyheni seitsemäksi vuodeksi. Opintojen rajoittaminen on ”unohtunut” säädöksistä puolen vuosisadan kuluessa, mutta on taas nousemassa asialistalla
ylemmäksi.
1960-luvun tutkintojärjestelmää vastaan esitetty kritiikki tuntuu kovin tutulta tänäänkin: turhan laajat tutkinnot, koulutuksen ja työelämän vastaamattomuus, pitkät opiskeluajat, keskeyttäminen, hitaus reagoida yhteiskunnan muutoksiin jne. (Kivinen ym.1993). Useat komiteat esittivätkin järjestelmään muutoksia. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla oli eri komiteoissa esillä kolmivuotinen
perustutkinto ja sille rakentuva asiantuntijakoulutus. Vauhtia uudistus sai kuitenkin vasta filosofisten ja yhteiskunnallisten tutkintojen uudistamistoimikunnan (FYTT) työstä 1970-luvun alussa. Toimikunta johti korkeakoulutuksen tavoitteet yleisistä yhteiskuntapoliittisista ja koulutuspoliittisista tavoitteista. Ammatillisten tavoitteiden määrittelyssä se pyrki välttämään ahdasta sektori- ja
15
tehtäväkohtaista ajattelua ja korosti opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä. (KM
1972: A 17.)
Opetusministeriö työsti sisäisenä työnä mietinnön ideat ohjeistukseksi tutkintojen uudistamiselle. Tutkinnot oli määrä muuttaa arvosana- ja tieteenalakeskeisistä opinnoista työelämäsuuntautuneiksi koulutusohjelmiksi, joiden laajuus yleisesti vaatisi neljä vuotta (160 opintoviikon) intensiivistä opiskelua. Opinnot jakautuivat yleisopintoihin, aineopintoihin ja syventäviin opintoihin. Eri
koulutusalojen opintojen taso yhtenäistettiin ja välitutkinnoista (alemmista tutkinnoista) luovuttiin lukuun ottamatta oikeustieteellisen alan varanotaarin tutkintoa ja useita yhteiskuntatieteellisen alan tutkintoja.
Lastentarhanopettajakoulutusta ja ammatillista opettajankoulutusta lukuun
ottamatta opettajankoulutus liitettiin mukaan järjestelmään samoin kuin taidekorkeakoulujen tutkinnot. Koulutusalakohtaiset tutkintoasetukset annettiin
1980-luvun alkuun mennessä. Korkeakoulun perustutkinnoksi vakiinnutettiin
ylempi kandidaatin tutkinto (tai vastaava), jonka suorittaneelle voitiin anomuksesta myöntää maisterin arvo. Tieteellisinä jatkotutkintoina järjestelmään kuuluivat edelleen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.
Tutkintojärjestelmää uudistettiin kuitenkin taas 1990-luvulla, ja uusi asetus
korkeakoulujen tutkintojärjestelmästä annettiin 1998 vastaamaan syntynyttä
tilannetta ja määrittelemään eri tutkintoasetusten muodostama kokonaisuus
koko korkeakoululaitoksessa. Keskeisenä ”uudistuksena” oli alempien yliopistotutkintojen palauttaminen välitutkintoina järjestelmän osaksi. Uutta rakennetta perusteltiin kansainvälisen vertailtavuuden parantamisella ja joustavien koulutusjärjestelyjen mahdollisuudella, jotka särkisivät koulutusohjelmien putkimaisuuden ja vapauttaisivat koulutusala- ja oppilaitossidonnaisuudesta. Edellisessä
uudistuksessa perusteluna käytetty tutkintojen laaja-alaisuus kelpasi myös
1990-luvun uudistuksen perusteluksi.
Tällä hetkellä opetusministeriön alaisuudessa on 20 yliopistoa. Kahdenkymmenen koulutusalan ylempiä korkeakoulutukintoja ovat mm. 17 maisterinimikettä, hammaslääketieteellisen, eläinlääketieteellisen ja lääketieteellisen
alan lisensiaatin tutkinnot, farmasian alan proviisorin tutkinto sekä teknillistieteellisen alan diplomi-insinöörin, arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin tutkinnot.
Oikeustieteilijät halusivat säilyttää oikeustieteen kandidaatin nimen viittaamaan
ylempään tutkintoon. Alemman tutkinnon nimitys vaihtui varanotaarista oikeusnotaariksi. Sotilasalan upseerin tutkinto vastaa ylempää korkeakoulututkintoa.
Alempien tutkintojen nimikkeeksi siirtyi kandidaatti lukuun ottamatta farmaseutin tutkintoa. Lääketieteellisellä, teknillistieteellisellä ja sotilasalalla ei ole
alempia tutkintoja. Jatkotutkintoja ovat edelleenkin lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot lukuun ottamatta lääketieteellisiä koulutusaloja, joilla lisensiaatin tutkinnon korvaa erikoistumistutkinto. Kuvataiteen ja taideteollisuuden koulutusaloilla sekä sotilasalalla ei ole lisensiaatin tutkintoa. Liitteessä 7 on lueteltu alemmat
ja ylemmät korkeakoulututkinnot (Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä 1998).
16
Työelämässä on siis työntekijöitä, joilla on 20 vuoden aikana voimassa olleen kolmen eri tutkintojärjestelmän määrittelemiä tutkintonimikkeitä. Kirjosta
löytyy 58 ylemmän korkeakoulututkinnon ja 56 alemman korkeakoulututkinnon nimikettä. Joillakin kandidaatti kuvaa alempaa tutkintoa, toisilla ylempää,
joillakin maisteri on tutkinnon, toisilla arvon nimitys. Työnantajan pitäisi tietää,
mikä ero on kasvatustieteen ja kasvatustieteiden maisterin välillä tai onko tutkinto suoritettu ennen vuotta 1994 vai sen jälkeen. Tai hänen pitäisi tietää,
miten Sibelius-Akatemian diplomitutkinto suhtautuu musiikin maisterin tai oopperalaulajan tutkintoon. Mikä ero on eri aikoina suoritetulla ekonomin tutkinnolla verrattuna kauppatieteiden kandidaatin tai kauppatieteiden maisterin tutkintoon? Onko ammatillinen lisensiaatin tutkinto ”oikea” lisensiaatin tutkinto?
Jos nykyinen järjestelmä onkin kohtuullisen selvä, työmarkkinoilla esiintyvä kirjavuus on toivottoman epäjohdonmukainen ja saattaa nimikkeisiin perehtyneenkin ymmälleen.
3.1.2 Voimassa olevat ammattikorkeakoulututkinnot
Ammattikorkeakoulu-uudistuksen toimeenpano suoritettiin prosessinomaisesti.
Kokeiluvaihe toteutettiin vuosina 1992–1996, ja vuonna 1996 käynnistyi vakinaistamisvaihe.
Ammattikorkeakouluopintoja järjestetään opetusministeriön alaisissa ammattikorkeakouluissa, jotka muodostavat korkeakoulujärjestelmässä yliopistolaitoksen rinnalla toimivan ei-yliopistollisen osan. Suomessa on 29 opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvaa ammattikorkeakoulua. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii Ålands yrkeshögskola ja sisäasiainministeriön alaisuudessa Poliisiammattikorkeakoulu.
Ammattikorkeakoulututkinnot on kehitetty aiemman opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen tutkintojen pohjalta. Näiden tutkintojen kesto oli 1990luvun alussa 3–4 vuotta, poikkeuksena oli kaupallinen ala. Nykyisin ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa 140-180 ov:n laajuisia AMK-tutkintoja seuraavilla koulutusaloilla:
–
–
–
–
–
–
–
luonnonvara-ala
tekniikka ja liikenne
hallinto ja kauppa
matkailu-, ravitsemis- ja talousala
sosiaali- ja terveysala
kulttuuriala
humanistinen ja opetusala.
Tutkintonimikkeiden kokonaismäärä on 40. Eri koulutusaloilla on yhteensä 85
AMK-tutkintoon johtavaa koulutusohjelmaa. Suurimmat koulutusalat ovat tekniikan ja liikenteen ala, hallinnon ja kaupan ala sekä sosiaali- ja terveysala.
Ruotsinkielisiä koulutusohjelmanimikkeitä on yhteensä 41. Näiden lisäksi toteutetaan vieraskielisiä koulutusohjelmia, joita on yhteensä 24.
17
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokonaisopiskelijamäärä on noin
100 000.
AMK-tutkinnon suorittaa vuosittain yli 10 000 opiskelijaa, vuonna 2000
jo yli 14 000. Työelämässä toimii tällä hetkellä noin 30 000 AMK-tutkinnon
suorittanutta. On arvioitu, että 10–20 % AMK-tutkinnon suorittaneista hakeutuu työuransa aikana tutkintoon johtaviin jatko-opintoihin.
Valtioneuvoston vuosille 1999–2004 vahvistamassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on todettu, että ammattikorkeakouluissa
käynnistetään asteittain muutamilla aloilla ammatilliset jatkotutkinnot. Jatkotutkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on antaa riittävä tieto- ja taitoperusta
sekä valmiudet erityistä asiantuntemusta vaativissa työelämän kehittämis- ja
muissa tehtävissä toimimista varten. Tutkintoa suorittamaan voi hakeutua kolme vuotta AMK-tutkinnon suorittamisen jälkeen. Jatkotutkintoja koskeva kokeilulaki on annettu vuoden 2001 kesällä. Sen pohjalta käynnistyy syksyllä
2002 kokeilu kolmella koulutusalalla ja kuudessa koulutusohjelmassa seuraavasti:
Tekniikan ja liikenteen koulutusala:
– korjaus- ja täydennysrakentamisen koulutusohjelma
– hyvinvointiteknologian koulutusohjelma (yhdessä sosiaali- ja terveysalan
kanssa)
Hallinnon ja kaupan koulutusala:
– pk-sektorin yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma
Sosiaali- ja terveysala:
– terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn koulutusohjelma
– ikääntyvien ja pitkäaikaispotilaiden hoidon koulutusohjelma
– sosiaalialan koulutusohjelma.
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen laajuus on tekniikan alalla 40 ov ja
muilla aloilla 60 ov. Koulutuksen voi aloittaa vuosittain 300 opiskelijaa. Korkeakoulujen arviointineuvosto on joulukuussa 2001 arvioinut kokeiluhankkeet
ja todennut 36 koulutusohjelman täyttävän kokeilulain edellyttämät kriteerit.
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittäminen tukee kahdesta pilarista muodostuvaa suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoa ei ole rinnastettu ylempään korkeakoulututkintoon (yliopistojen maisteritutkintoihin), eivätkä ne anna pätevyyttä sellaisiin virkoihin,
joissa edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Jatkotutkinnon asema kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla on epäselvä.
AMK-tutkinnon suorittaneilla on myös muita jatkokoulutusväyliä. Yliopistojen ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen on hyväksytty
AMK-tutkinnon suorittaneita, jolloin aiemmasta tutkinnosta on annettu korvaavuuksia. AMK-tutkintojen korvaavuuskäytänteet vaihtelevat koulutusaloittain
ja yliopistoittain. Esimerkiksi tekniikan alalla hyvitys on 60–80 ov, taideteollisella alalla 120 ov. Toisena jatkokoulutusvaihtoehtona on hakeutuminen jatko-
18
opintoihin ulkomaille. Suomalainen bachelor-tason tutkinto arvostetaan ulkomailla yleensä täydessä laajuudessaan.
Maamme koulutusjärjestelmää voidaan havainnollistaa seuraavan kuvion
avulla.
Kuvio 1. Suomen koulutusjärjestelmä
3.2 Kansainvälisestä toimintaympäristöstä
nousevat haasteet
Yhdentyvässä maailmassa kansalliset koulutusjärjestelmät eivät voi olla reagoimatta toimintaympäristönsä taloudellisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Tästä syystä koulutusjärjestelmätkin pyrkivät konvergoitumaan. Yhtä hyvin kansallisten
kuin kansainvälistenkin järjestöjen koulutuspolitiikan asialistalla on tällä hetkellä kaksi asiaa ylitse muiden, elinikäinen oppiminen ja koulutuksen kaupallistuminen sekä sen mukanaan tuomat korkeakoulutuksen laatuongelmat. Bolognan prosessi ja suomalaiset maisteriohjelmat on nähtävä tätä taustaa vasten.
Siksi tässä luvussa esitetään lyhyt katsaus siihen, mistä näissä prosesseissa on
kysymys.
Koulutuksen kansainvälistyminen ja koulutushyödykkeillä käytävä kauppa
on karkaamassa suunnittelun ja ennakoinnin käsistä. UNESCO ja Euroopan
neuvosto ovat suositelleet luokittelua, jolla asian käsitteellistämiseen ja hallintaan saataisiin järjestystä.
19
1. Kansainvälinen koulutus voi perustua eri maissa sijaitsevien yksikköjen koulutussopimukseen (franchising).
2. Yliopisto voi perustaa toiseen maahan sivukampuksen.
3. Tutkinnot tuotetaan yhteistoiminnallisesti (Joint Degrees).
4. Kansainvälinen laitos tuottaa opetusta, joka ei ole minkään kansallisen järjestelmän alaista (esimerkiksi EU- tai YK-yliopisto).
5. Muutamat yritysyliopistot tuottavat partneriyliopistojen akkreditoimia tutkintoja.
6. Ulkoistettu (off-shore) laitos tarjoaa tutkintoja, jotka eivät ole minkään kansallisen tutkintojärjestelmän osa.
7. Etä- ja avoimet yliopistot tarjoavat poliittiset ja valtakunnan rajat ylittävää
opetusta.
Näiden lisäksi tulee laaja puhtaasti kaupallinen, erityisesti uuden informaatioteknologian mahdollistama opetus, jota sitten opiskelijat esittävät osaksi tutkintojaan. Monissa EU-maissa tapahtuva läpinäkyvien akkreditointi- ja laatujärjestelmien pystytys voidaan ymmärtää pyrkimyksenä ottaa haltuun ja säädellä
kansainvälistä koulutuskauppaa.
3.2.1 Koulutuspolitiikan eurooppalaiset toimijat
Euroopan unionin (EU) rooli korkeakoulutuksessa
Euroopan unionin roolia koulutuspolitiikassa alettiin toden teolla pohtia
Maastrichtin sopimusta valmisteltaessa 1990-luvun alkupuolella. Koulutus kirjattiin lopulta osaksi EU:n yleisiä tavoitteita vuonna 2000 Lissabonin huippukokouksessa. Tuolloin asetettiin strategiseksi tavoitteeksi, että EU:sta kehittyy
maailman kilpailukykyisin ja elinvoimaisin tietotalous. Koulutus on tämän jälkeen ollut esillä Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Keskustelun kohteina ovat
olleet elinikäinen oppiminen, opiskelijoiden ja opettajien sekä tutkijoiden liikkuvuus ja e-oppiminen. EU:n opetusneuvosto kokosi Tukholman Eurooppa-neuvostolle Lissabonin tehtävänannon mukaisesti selvityksen eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteista. Keväällä 2002 Barcelonan Eurooppa-neuvostossa on käsittelyssä näiden tavoitteiden seurantaa koskeva työohjelma. Koulutuksesta on näin EU:ssa tullut osa laajempaa strategista keskustelua, johon liittyvät monet muut alat työllisyydestä tietoyhteiskunta-asioihin ja
talousasioista sosiaaliasioihin.
Koulutusasiat kuuluvat EU:ssa kuitenkin kansalliseen kompetenssiin. EU:n
rooli rajoittuukin Maastrichtin sopimuksessa määriteltyyn korkealaatuisen
koulutuksen kehittämisen edistämiseen ja Amsterdamin sopimuksessa lisättyihin tavoitteisiin edistää koulutukseen pääsyä ja elinikäistä oppimista. Käytännössä EU:n työkaluja korkeakoulutuksen eurooppalaisen tason toteuttamisessa
ovat liikkuvuusohjelmat, tutkimuksen puiteohjelmat sekä toiminta tutkintojen
ja pätevyyksien tunnistamisen sekä koulutuksen laadun parantamisen saralla.
EU:n toimintatapana koulutuksen alueella on ns. avoin koordinaatiomenetel-
20
mä. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että direktiivien ja säädösten sijaan sovitaan
yhteisistä suuntaviivoista ja indikaattoreista, joita jäsenmaat voivat harkintansa
mukaan soveltaa. Jäsenvaltioiden keskinäinen benchmarking ja hyvien käytänteiden vaihto ovat tässä keskeisiä työtapoja.
EU:n koulutusohjelmat
EU:n koulutusohjelmista Sokrates II -ohjelman sisältämä Erasmus on suunnattu korkeakouluopiskelijoiden ja -opettajien liikkuvuuden tukemiseen sekä korkeakoulujen opetuksellisen yhteistyön ja koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden tukemiseen. Erasmus-ohjelmalla on ollut merkittävä rooli suomalaisen
korkeakoulutuksen kansainvälistämisessä. Vuosi 2002 on Erasmus-ohjelman
juhlavuosi: suomalaisilla korkeakouluilla on ollut mahdollisuus osallistua Erasmus-ohjelmaan jo kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana Suomesta on lähtenyt
Erasmus-vaihtoon 18 524 opiskelijaa ja vastaavasti Suomeen on tullut 15 414
opiskelijaa (CIMO 2001). Ohjelma on merkittävä koko Euroopan kannalta: jo
miljoonas Erasmus-opiskelija lähtee vaihto-opiskelijaksi vuoden 2002 syksyllä.
Erasmus-ohjelma sisältää henkilövaihdon lisäksi rahoitusmahdollisuuksia
yhteisten opintokokonaisuuksien suunnitteluun, temaattisten verkostojen ylläpitoon sekä kansainvälisten intensiivikurssien järjestämiseen. Erasmus-ohjelman
tärkeänä tavoitteena on kehittää opiskelijavaihtoa myös laadullisesti. Bolognan
julistuksessakin mainitun European Credit Transfer System -opintoviikkojärjestelmän (ECTS) kehittäminen kuuluu ohjelman toimialaan. Ulkomailla suoritettujen opintojen korvaavuutta pyritään edistämään myös solmimalla ns. learning agreement vaihtoon lähtevän opiskelijan sekä lähettävän ja vastaanottavan korkeakoulun välillä. Näin pyritään jo etukäteen sopimaan vaihtoaikana
opiskeltavista kursseista ja niiden hyväksilukemisesta opiskelijan tutkintoon.
Lukuvuonna 2000-2001 Suomeen tulevien Erasmus-opiskelijoiden määrä
ylitti ensimmäisen kerran lähtijöiden määrän (3286/3554 opiskelijaa). Samalla Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä kääntyi ensimmäisen
kerran ohjelman toimintahistoriassa lievään laskuun. 1990-luvulla lupaavasti
kasvanut opettaja- ja tutkijavaihto on niin ikään pysähtynyt tasolleen tai kääntynyt jopa laskuun. (CIMO 2001, OPM/KOTA-tietokanta)
TEMPUS-ohjelma on Kaakkois-Aasian ja entisen Neuvostoliiton alueilla
tapahtuvan korkeakoulutuksen kehittämistä tukeva ohjelma. Nykyisen Tempus
III -ohjelman piiriin kuuluu 18 maata. Alun perin mukana olleista Itä-Euroopan
maista suurin osa on kuitenkin siirtynyt jo EU:n muiden koulutusohjelmien
piiriin. EU:lla on lisäksi koulutuksen alueella kumppanuusohjelmia muiden
maanosien ja maiden kanssa.
EU:n tutkimuksen VI puiteohjelma on parhaillaan valmisteilla. Puiteohjelmista rahoitetaan laajoja tutkimushankkeita, joille olennaista on toimiminen
verkostoina ja yhteistyö yliopistojen, yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden välillä kansainvälisessä kehyksessä.
21
Opetusministeriön EU-strategia
Opetusministeriön strategia koulutuspoliittisessa EU-yhteistyössä asettaa Suomen lähtökohdat EU-politiikassa seuraavasti:
–
–
–
–
–
Suomen koulutusjärjestelmän kehittäminen
koulutuksen sivistystehtävä
aktiivinen osallistuminen
horisontaalisuuden huomioon ottaminen
läheisyysperiaate.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että EU-yhteistyön avulla pyritään kehittämään suomalaista koulutusta sekä sivistyksen että työllisyyden näkökulmasta. Aktiivisella osallistumisella on mahdollista edistää hyvän hallinnon ja Suomen koulutusjärjestelmän kannalta merkittävien asioiden etenemistä Unionissa. Opetusministeriö suhtautuu tällä hetkellä kielteisesti EU:n toimivallan laajentamiseen
koulutuksen alueella, mutta peräänkuuluttaa horisontaalisten hankkeiden, kuten elinikäisen oppimisen, tietoyhteiskunta-asioiden ja liikkuvuuden merkitystä.
UNESCO – United Nation’s Educational,
Scientific and Cultural Organisation
UNESCO on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö. Sen näkökulma koulutukseen on globaali. UNESCO tarkastelee koulutusta yleisestä kehitysnäkökulmasta, jossa tärkeinä aspekteina ovat ihmisoikeudet ja koulutuksellinen tasaarvo. Järjestö linkittyykin suomalaisiin korkeakouluihin lähinnä näiden kehitysyhteistyöhanketoiminnan kautta. UNESCOn keskeisenä prioriteettina on Education for All -prosessi, joka on vuonna 1990 käynnistynyt UNESCOn, Maailmanpankin, OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development) ja UNDP:n (United Nation’s Development Programme) yhteinen hanke.
UNESCO-CEPES (European Centre for Higher Education/Centre Européen pour l’Enseignement Supérieur) perustettiin vuonna 1972 edistämään
alueen korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Monet tämän Bukarestista käsin toimivan järjestön tehtävistä toteutetaan nykyisin EU:n viitekehyksessä. Järjestöllä
oli kuitenkin merkittävä rooli tutkintojen tunnustamiskehityksessä vuonna 1997
pidetyssä Lissabonin konventissa, jossa UNESCOn ja Euroopan Neuvoston yhteistyössä allekirjoitettiin julistus Euroopan korkeakoulututkintojen ja pätevyyksien tunnustamisesta. Vuonna 1998 järjestettiin UNESCOn korkeakoulutuksen maailmankonferenssi Pariisissa. Konferenssin lopputuloksena julkaistiin korkeakoulutusta käsittelevä julistus.
Euroopan neuvosto
Euroopan neuvosto on hallitustenvälinen järjestö, jonka päätehtävinä ovat ihmisoikeuksien puolustaminen ja Euroopan kulttuurisen diversiteetin vaaliminen sekä yhteiskunnallisten ongelmien, kuten rasismin ja väkivallan torjumi-
22
nen. Euroopan neuvostossa on 43 jäsenmaata. Neuvosto käsittelee myös korkeakoulutusta. Sen tärkeimpiä projekteja ovat tällä hetkellä Bolognan prosessin
seuranta, elinikäinen oppiminen, Euroopan yliopistojen kulttuuriperintö, European studies -koulutuskokonaisuuden kehittäminen ja levittäminen, KaakkoisEuroopan korkeakoulutuksen tukeminen sekä pätevyyksien ja tutkintojen läpinäkyvyys ja tunnustaminen. Viimeksi mainitusta on vastuussa neuvoston ENICverkosto (European Network of National Information Centres on academic recognition and mobility). Verkosto on tiiviissä yhteistyössä Euroopan Unionin
NARIC-verkoston (National Academic Recognition Information Centres) kanssa.
OECD – Organisation for Economic
Co-operation and Development
Kolmenkymmenen teollistuneen maan organisaatio OECD tarkastelee koulutusta lähinnä taloudellisen kehityksen näkökulmasta. OECD on hallitustenvälinen organisaatio, joka julkaisee vuosittain lukuisia selvityksiä, vertailuja sekä
arviointeja koulutuksen vaikuttavuudesta, koulutusjärjestelmästä sekä koulutuksen hallinnosta. OECD:n maakohtaiset arvioinnit sekä laajat vertailut ovat
toiminnoista merkittävimpiä. Vuosittain OECD julkaisee kehittämiinsä indikaattoreihin perustuvan koulutusjärjestelmien vertailututkimuksen Education at a
Glance sekä Education Policy Analysis -raportin. Myös jäsenmaiden opetusministereiden säännöllisesti järjestettävissä kokouksissa käsitellään kansainväliseen
koulutuspolitiikkaan liittyviä ajankohtaiskysymyksiä.
ENQA – European Network for
Quality Assurance in Higher Education
ENQA (European Network for Quality Assurance in Higher Education) on
vuonna 2000 perustettu verkosto, joka toimii Euroopan korkea-asteen
koulutuksen arviointiorganisaatioiden yhteistyöelimenä. ENQA:n tehtävänä on
edistää eurooppalaisen korkeakoulutuksen laatua. Tavoitteeseen pyritään levittämällä tietoa ja kokemuksia korkeakoulutuksen arvioinnin hyvistä käytänteistä sekä järjestämällä asiantuntijatapaamisia. Verkoston jäseninä on useita eurooppalaisia akkreditointiorganisaatioita, joilla on kansallisten tai alueellisten
viranomaisten mandaatti toiminnalleen. Verkoston sihteeristö toimii Suomessa
Korkeakoulujen arviointineuvoston yhteydessä.
Tutkintojen tunnustamista ohjaavat tahot
Tutkintojen läpinäkyvyyden edistäminen on jo pitkään käynnissä ollut prosessi.
Jo 1950-luvulta alkaen on Euroopan neuvoston puitteissa solmittu tutkintojen
läpinäkyvyyteen tähtääviä sopimuksia. Näiden sopimusten pohjalta solmittiin
vuonna 1997 UNESCO-CEPES:n ja Euroopan Neuvoston yhteiskokouksessa
Lissabonissa sopimus ”Convention on the Recognition of Qualifications Concerning Higher Education in the European Region” eli sopimus pätevyyksien
tunnustamisesta korkeakoulutuksen alalla Euroopan alueella. Sopimuksen toimeenpano annettiin vuonna 1994 perustetun ENIC:n (European Network of
23
National Information Centres on academic recognition and mobility) haltuun.
Tutkintojen tunnustamisen parissa työskentelee myös komission alainen NARIC-verkosto (National Academic Recognition Information Centres). Nämä kaksi
verkostoa toimivat yhdessä tavoitteenaan edistää tutkintojen tunnustamista,
välittää tietoa ja kehittää tunnustamista edistäviä työvälineitä. Näistä työvälineistä käytetyimpiä ovat tutkinnon sisällön ja sen tuottaman pätevyyden yksityiskohtaisesti kuvaileva tutkintotodistuksen lisäliite Diploma Supplement sekä
opintosuoritusten siirtoon Euroopan maiden välillä kehitetty European Credit
Transfer System (ECTS).
3.2.2 Kohti eurooppalaista korkeakoulualuetta
Sorbonnen–Bolognan–Prahan prosessi
Euroopan 29 opetusministerin (tai vastaavan) 19.6.1999 allekirjoittama Bolognan asiakirja on nimetty julistukseksi. Se ei kuitenkaan ole pelkästään poliittinen julkilausuma, vaan myös sitoutuminen toimintaohjelmaan, jonka tarkoituksena on konvergoida eurooppalaiset korkeakoulujärjestelmät vuoteen 2010
mennessä niin, että voidaan puhua Euroopan korkeakoulualueesta. Tarkoituksena ei ole järjestelmien harmonisointi tai standardointi, puhumattakaan kansallisten opetuskielten tai -kulttuurien yhdenmukaistamisesta. Ohjelman tavoitteenasettelu on johdettavissa Euroopan unionin peruskirjoista. Jotta työvoiman
vapaa liikkuvuus voisi faktisesti toteutua, on luotava järjestelmä, joka yhtenäistää tarpeellisessa määrin sen kvalifikaatiokehyksen, jonka läpi työnhakijan osaamista voidaan tarkastella. On luotava yhteisvaluutta, jolla koulutussuoritukset
vaihdetaan työmarkkinoilla työpositioiksi.
Toisena keskeisenä ohjaavana periaatteena on Euroopan korkeakoulujen
vetovoiman lisääminen tekemällä eurooppalaisia koulutusjärjestelmiä tunnetuksi ja houkuttelemalla lahjakkaita opettajia ja opiskelijoita Euroopan ulkopuolelta tänne opiskelemaan – ja sijoittumaan sen jälkeen eurooppalaiseen työelämään. Eurooppalaiselle aivovuodolle on pantava tulppa ja käännettävä koulutustase positiiviseksi. Ohjelman tavoitteet on asetettu näin eurooppalaisella tasolla, mutta päätöstenteon ja toiminnan on määrä tapahtua kansallisena. Sorbonnen-Bolognan prosessi alkoi hallitusten välisenä, mutta sen täysivaltaisiksi
toteuttajiksi ovat liittyneet myöhemmin (Göteborg 2001, Salamanca 2001, Praha 2001) korkeakoulut ja niiden opiskelijat.
Korkeakoulut ovat yhteiskunnallinen instituutio, joka on syntynyt ratkaisemaan tutkimuksen ja korkeimman opetuksen avulla yhteiskunnan uusintamiseen ja kehittämiseen liittyviä ongelmia. Tämä instituutio on 900-vuotisen historiansa aikana osoittanut tarpeellisuutensa, mutta samalla myös hitaasti uudistuvana kohdannut monenlaisia ongelmia, jotka ovat pitkälti samanlaisia kaikissa (jälki)teollistuneissa maissa. Samalla, kun järjestelmän nopea kasvu on johtanut universaaliin korkeakoulutukseen ja massoittumiseen, järjestelmä on myös
pirstaloitunut ja eriytynyt. Koulutuksen yksityinen kaupallinen tarjonta pyrkii
tekemään julkisesta hyödykkeestä markkinoilla vaihdettavan yksityisen hyödyk-
24
keen. Korkeakoulutetuilla on usein kohdattavanaan pitkäkin työttömyyskausi
ennen työelämään sijoittumista. Työnantajat valittavat rekryyttien osaamispuutteista. Ylikansallinen, varsinkin modernin informaatioteknologian avulla toteutettu opetus kohtaa laatu- ja joskus myös laillisuusongelmia. Opetuksen tasosta
yleensäkin on ulkopuolisten vaikea tehdä laatupäätelmiä. Kansalliset järjestelmät tuottavat lisääntyvässä määrin tutkintotodistuksia, joita ei osata tai haluta
tulkita kelpoisuustodistuksiksi myöntäjämaan ulkopuolella.
Bolognan julistuksen tavoitteet ja
odotukset kansallisille järjestelmille
Useissa maissa ongelmiin on reagoitu koulutusreformeilla. Voidaan siis sanoa,
että Bolognassa ajankohtainen ajattelu ja kansalliset toimintapolitiikat formalisoitiin ja johdettiin yhtenäiseksi ohjelmaksi. Bolognan julistus asettaa tavoitteet
ja määrittelee keinot tavoitteisiin pääsemiseksi. Tavoitteet ovat seuraavat:
1. Korkeakoulujen kilpailukykyä on parannettava, erityisesti suhteessa yhdysvaltalaisiin yliopistoihin.
2. Korkeakoulututkinnon on parannettava opiskelijan työllistyvyyttä Euroopan yhteisillä työmarkkinoilla riippumatta siitä, missä alueen korkeakoulussa hän tutkintonsa on suorittanut.
3. Koulutus- ja tutkintorakenteiden on oltava sellaisia, että ne tukevat opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta alueen korkeakoulujen välillä.
4. Tutkintojen pitää olla järjestelmien välillä yhteensopivia, läpinäkyviä ja
”luettavia”.
5. Yhteistyötä koulutuksen laadunvarmistuksessa on edistettävä ja luotava
vertailukelpoisia laadun kriteereitä ja laadun arvioinnin metodeja.
Salamancan konventiosta (29.–30.3.2001) korkeakoulujen edustajat lähettivät viestinään vaatimuksen yliopistojen autonomian kunnioittamisesta ja vastuullisesta vapaudesta.
Kansallisilta järjestelmiltä odotetaan seuraavanlaisia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi:
1. Tutkintojen ja opintojaksojen kuormittavuuden ja laajuuden mittana otetaan käyttöön vertailukelpoinen suorituspiste- eli credit-järjestelmä, jona voidaan käyttää olemassa olevaa European Credit Transfer System (ECTS) –
järjestelmää tai vastaavaa. Tärkeätä on, että kansalliset mitoitusjärjestelmät
ovat helposti ja yksiselitteisesti keskenään verrattavissa. Kysymys on oikeusturvasta. Samanlaiset opintojen ja tutkintojen tunnustamistapaukset tulisi
käsitellä suunnilleen samalla tavalla koko korkeakoulualueella. Tehtävä ei
ole tekninen ja helppo, koska yhä useammin joudutaan kohtaamaan opiskelijoita, joiden näytöt poikkeavat traditionaalisesti hankitusta osaamisesta
(työssä oppiminen, ylikansalliset laitokset, kaupallinen koulutus, itsenäinen
opiskelu, tieteen harjoitus jne.). Perusasiakirjan ulkomaisten opintosuoritusten arviointikriteereiksi muodostaa UNESCOn ja Euroopan neuvoston suositukset liiteasiakirjoineen (Lissabonin ja Riikan kokoukset). Syytä on ko-
25
2.
3.
4.
5.
rostaa, että opintosuoritusten siirrettävyyden rinnalle yhtä tärkeänä on
noussut suoritusten kertymisen tukeminen ja tunnustaminen: periaatteet,
joiden mukaan eri aikoina ja eri oppimisfoorumeilla hankitut kvalifikaatiot
voidaan yhdistää tutkinnoksi.
Vaikka tarkoituksena ei ole kehittää yhtä standardoitua koulutuksen laadunkehittämisjärjestelmää, on kuitenkin luotava kehys, joka yhtenäistää tarpeellisessa määrin kansalliset järjestelmät.
Olennainen osa laatuajattelua on koulutuslaitosten ja niiden ohjelmien professionaalinen ja akateeminen akkreditointi. Tarjotun koulutuksen tulee olla
tieteellisesti korkeatasoista, mutta myös yhteiskunnallisesti, erityisesti työelämän kannalta, relevanttia. Euroopan yliopistojen yhdistys (European
University Association) katsoo akkreditointiperiaatteiden sisältävän mm.
sen, että tarkoituksena on keskittyä sisäisten laadunvalvontajärjestelmien
kehittämiseen, niiden käytön varmistamiseen sekä julkisen tulosvastuun
osoittamiseen. Siksi arviointiprosessiin on kutsuttava mukaan asianosaiset,
tulokset on julkistettava ja järjestelmän on oltava riippumaton viranomaisista, korkeakouluista ja intressiryhmistä. Arviointi koostuu aina formatiivisesta itsearvioinnista ja ulkoisesta arvioinnista suosituksineen laadun kehittämiseksi.
Prosessin etenemisen varmistamiseksi luodaan korkeatasoinen seurantajärjestelmä, jonka keskeinen osa on korkeakoulutuksesta vastaavien ministereiden tapaaminen ja keskusteluiden perusteella julkistettu kommunikea.
Prosessia tukevat korkeakoulujen edustajien ja opiskelijoiden kokoukset.
Tärkeänä työkaluna ovat olemassa olevat (esimerkiksi OECD:n Education
at a Glance) tai kehitettävät indikaattorit, jotka kuvaavat panoksia, prosesseja, tuotoksia, tuloksia ja rakenteita.
Prahan ministerikokous muistutti EU:n koulutuspolitiikassa keskeisellä sijalla esiintyneestä Eurooppa-dimensiosta. Opetussuunnitelmien tulee sisältää eurooppalaista ainesta ja niiden tulee suuntautua eurooppalaisittain.
Tämä parantaa työmarkkinakelpoisuutta yhteisillä työmarkkinoilla. Erityisen tärkeä se on silloin, kun eri maissa sijaitsevat korkeakoulut tuottavat
yhdessä tutkintoja (Joint Degree).
Kaksiportainen tutkintojärjestelmä
Helsingin kokouksessa alkuvuodesta 2001 paneuduttiin kaksiportaisen tutkintojärjestelmän piirteisiin. Alemman tutkinnon aseman vahvistamiselle tai synnyttämiselle nähtiin monia perusteita. Ehdotettu rakenne lisää koulutusjärjestelmän joustavuutta. Se sallii erilaisilla tavoitetasoilla opiskelemaan lähteneille
oman tavoitteen saavuttamisen. Samalla se vähentää pitkän ja yhtenäisen, viisi
vuotta tai pitempään kestävän tutkinto-opiskelun keskeyttämistä. Rakenne vastaa myös elinikäisen oppimisen ja koulutuksen periaatetta, koska se mahdollistaa entistä helpommin paluun työelämästä tai lastenhoidosta yliopistoon tutkintotasoa nostamaan. Alemman ja ylemmän tutkinnon rajapinta tarjoaa luonnollisen kohdan kansainväliseen vaihtoon ja liikkuvuuteen. Opiskelija voi esimer-
26
kiksi suorittaa maisterin tutkintonsa jossakin muussa alueen yliopistossa kuin
siinä, jossa hän suoritti kandidaattiopintonsa.
Kaksiportaisuuden katsotaan lisäävän järjestelmän monipuolisuutta ja vaihtoehtojen sekä valinnanmahdollisuuksien määrää, koska sen avulla voidaan rikkoa vanhoja tiede- ja koulutusohjelmarajoja samankin korkeakoulun sisällä sekä
vertikaalisesti (kandidaatti- ja maisteritutkinnon niveltämisessä) että horisontaalisesti (eri oppiaineiden ja sisältöjen yhdistämisessä). Vaihtoehtojen määrä lisääntyy eri korkeakoulujen välisessä opintojen horisontaalisessa ja vertikaalisessa integroinnissa.
Opintosuoritusten läpinäkyvyyden oletetaan lisääntyvän, laadun varmistamisen yhtenäistyvän ja tutkintotodistusten luettavuuden parantuvan – varsinkin jos niitä täydennetään lisäinformaatiolla (Diploma Supplement) – kun yhden tutkinnon suoritusaika lyhenee. Sama tutkintorakenne yhdentää ja standardoi eurooppalaisen työvoiman kvalifikaatiotason luettavuuden.
Elinkeinoelämän edustajat ovat yleensä suhtautuneet positiivisesti kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen. Koulutuksen taloudellisen funktion kannalta olisi
löydettävä optimaalinen työvoimaan investoinnin taso. Yli- ja liikakoulutus on
tulkittava kulutukseksi. Moni työtehtävä, jossa tarvitaan keskiasteen jälkeistä
koulutusta, ei kuitenkaan vaadi pitkän tutkinnon suorittamista. Jopa yhden tai
kahden vuoden diplomi-koulutus riittää. Nämä on myöhemmin helppo laajentaa kandidaattitasoisiksi ohjelmiksi. Korkeakouluista sijoitutaan entistä nopeammin ja nuorempina työelämään. Yhteistyössä korkeakoulujen kanssa voidaan
tuottaa monipuolista, jopa yrityksille räätälöityä koulutusta. Professionaalinen
akkreditointi lisää yritysten sananvaltaa opetussisältöjen suunnittelussa ja valinnassa.
Todennäköistä on, että aidon, itsenäisen ja päättötutkinnoksi käsitetyn kandidaatin tutkinnon kohtalo erotuksena nykyisestä välitutkinnostamme riippuu
lähinnä kolmesta seikasta: työelämän antamasta legitimiteetistä, tutkinnon kilpailuasemasta ammattikorkeakoulututkintoihin verrattuna ja korkeakoulujen
valmiudesta astua ulos reviireistään. Rakenteilla olevalla Euroopan korkeakoulualueella eri maiden valmiudet vastata näihin kysymyksiin samalla tavalla vaihtelevat suuresti. Keskeiseksi muodostunee kysymys yliopistosektorin ja ei-yliopistollisen korkeakoulutuksen tutkintojen rinnastettavuudesta ja vastaavuudesta eli siitä muodostavatko järjestelmän molemmat osat itsenäisen ja täydellisen tutkintorakenteen ja näin vakiinnuttavat pysyväksi korkeakoulutuksen duaali- tai
binaarirakenteen.
Syytä on mainita, että Prahan kommunikea korostaa paljolti opiskelijoiden
vaatimuksesta, että myös korkeakoulutus on julkinen hyödyke ja sen tarjonta ja
säätely on ennen kaikkea julkisen vallan asia. Bolognan julistusta selvemmin se
nostaa esiin myös elinikäisen oppimisen periaatteen sekä ne haasteet ja mahdollisuudet, jotka tämän ajatuksen sisäistäminen korkeakouluille tuottavat.
Tässä arvioinnissa maisteriohjelmia tarkastellaan Bolognan prosessia vasten, toteuttavathan ohjelmat jo kaksiportaisuutta tutkintokoulutuksessaan.
27
3.3 Yhteiskunnan haasteet korkeakoulutukselle
3.3.1 Elinikäinen oppiminen
Kansainväliset järjestöt, erityisesti OECD ja Unesco, samoin kuin EU ja kansalliset hallitukset ovat omaksuneet elinikäisen oppimisen keskeiseksi koulutukselliseksi ja poliittiseksi tavoitteeksi. Lähtökohtana on ollut mm. syrjäytymisen estäminen, demokraattisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen ja toisen
mahdollisuuden antaminen koulutuksesta syrjäytyneille. Useimmiten perustelut ovat olleet kuitenkin taloudellisia. Tiedon puoliintumisnopeuden kasvaessa
ja taloudellisen ja tuotannollisen muutosvauhdin lisääntyessä peruskoulutuksessa hankittu osaaminen ei riitä kauankaan. Taitoja on jatkuvasti huollettava,
jotta yksilö pystyisi osallistumaan tietoyhteiskunnan toimintaan. Painopiste on
myös viime vuosina siirtynyt yksilön oppimisen painottamisesta kollektiivisen
ja sosiaalisen oppimisen suuntaan. On alettu puhua oppivasta organisaatiosta ja
jopa oppivasta yhteiskunnasta. Yksilön on validoitava osaamisensa sosiaalisesti,
oppivassa yhteisössä tai toimijayhteisössä (community of practice).
Elinikäisen oppimisen käsitteelle on annettu monenlaisia sisältöjä, mutta
keskeisinä sitä luonnehtivina piirteinä voidaan luetella esimerkiksi seuraavat:
1. Yleinen ja avoin oppimismahdollisuuksien käyttö sekä formaalisissa että
nonformaalisissa oppimisympäristöissä. Myös arkipäivän satunnaisoppimisen (informaalinen oppiminen) merkitys tunnustetaan. Oppimista tapahtuu
kaikkialla, se on elämänlevyistä (life-wide).
2. Oppiminen jatkuu koko eliniän. Ihminen oppii aina kokemuksesta jotakin,
ellei hän ole kehittänyt aktiivista koulutus- ja oppimisvihamielistä strategiaa olla oppimatta. Positiivinen strategia taas kehittää oppimiseen oppimista.
3. Epämuodollinenkin oppiminen vaatii muodollisen tunnistamisen ja tunnustamisen. Tunnustamatonkin osaaminen tosin hyödyttää osaajaa, mutta se
ei ole siirrettävissä, muille viestittävissä ja virallisesti kumuloitavissa.
4. Formaalisissa järjestelmissä painopiste siirtyy opettamisesta oppimiseen ja
todistuksista osaamiseen, mikä näkyy siinä, että aineksen ja sisällön sijasta
opitaan prosesseja (learning that – learning how).
5. Tärkein tavoite on oppia oppimaan, jolla tarkoitetaan kognitiivisten metataitojen oppimista (ongelmanratkaisu, tiedon soveltaminen, informaation
prosessointi jne.), positiivisen oppimisasenteen omaksumista, sopeutumiskyvyn ja ”hengissä säilymisen” (life skills) taitojen hankkimista sekä laajaalaista ammatillista perusosaamista, jota voi joustavasti muuntaa ja kehittää
kohtaamaan uusia vaatimuksia (Brandsma 2000).
6. Koulutuslaitokset siirtävät painopisteen tarjontakeskeisestä koulutuksesta
kysyntäkeskeiseen.
7. Neuvonta- ja ohjauspalvelut saavat uuden sisällön ja kohdistuvat entistä
laajempaan oppijakuntaan.
28
Elinikäiselle oppimiselle voidaan kootusti johtaa seuraava määritelmä:
”Elinikäinen oppiminen on sopeutumista ja vaikuttamista elinpiirissämme ja
yhteiskunnassa laajemminkin tapahtuvaan jatkuvaan muutokseen kaikissa olosuhteissa, kaikkina aikoina ja kaikissa elämänvaiheissa tapahtuvan yksilöllisen ja yhteisöllisen oppimisen avulla. Oppimisen tulee kuitenkin olla tarkoituksellista, tavoitteista ja tietoista niin, että oppijat tunnistavat, mitä ovat oppineet
ja osaavat myös paikantaa oppinsa puutteet. Yhteiskunnan näkökulmasta kysymyksessä on jo olemassa olevien ja kehittyvien oppimismahdollisuuksien
koonta ja jäsentäminen oppimisen tukijärjestelmäksi sekä uuden arviointi- ja
osaamisen tunnistamisjärjestelmän kehittäminen. Elinikäinen oppiminen on
ennen kaikkea julkinen ja yksityinen positiivinen asenne jatkuvan oppimisen
tarpeellisuutta kohtaan.” (Raivola 1996).
Elinikäisen oppimisen järjestelmä kattaa sekä formaalin koulutuksen esikoulusta korkeakoulutukseen ja systemaattiseen aikuiskoulutukseen että nonformaalin oppimisen muissa kuin ensisijaisesti oppimiseen tarkoitetuissa järjestelmissä.
On selvää, että molemmat oppimisen muodot ovat vuorovaikutuksessa keskenään, eivät toisensa poissulkevassa suhteessa. Ongelmaksi vain muodostuu,
miten nonformaalin oppimisen tuottama osaaminen määritellään, miten se mitataan ja miten mittaus legitimoidaan. Ammatillisella keskiasteella ovat yleistyneet näyttötutkinnot ja osaamisen näytöt. Ammattien vaatimaa osaamista on
pyritty Euroopan tasolla myös normittamaan (esim. direktiivit säädeltyjen ammattien koulutuksesta ja European norm 45013 (European Accreditation of
Certification). Mutta millainen olisi akateeminen näyttötutkinto?
Mitä elinikäisen oppimisen periaatteen muuttaminen retoriikasta toiminnaksi ja toimintaorientaatioksi merkitsee yliopistoille? Se merkitsee opiskelijakunnan koostumuksen muuttumista homogeenisesta yleissivistävän toisen asteen suorittaneista, samanikäisistä opiskelijoista joukoksi, jonka iän vaihteluväli
on suuri ja jonka oppimishistoria vaihtelee suuresti. Tämä pakottaa miettimään,
mistä tutkinnon opetussuunnitelma muodostuu, miten se toteutetaan ja jopa,
miten itse tutkinto ymmärretään.
Tiedon nykyinen organisointi oppituoleiksi ja tieteenaloiksi sekä kollegiaaliseksi vallaksi suuntautuu kohti sisältökeskeistä monitieteisyyttä, dynaamista ja
muuttuvaa uuden tiedon synnyttämisen ja jakamisen tapaa. Tieto joudutaan
määrittelemään toimintana, ja jyrkkä jako akateemisen tietämisen (teoria) ja
tiedon soveltamisen (käytäntö) välillä murtuu (Kem 2001). Opiskelijan näkökulmasta elinikäisen oppimisen järjestelmä merkitsee sitä, että hänen on voitava opiskella missä elämänsä vaiheessa hyvänsä, missä tahansa (Euroopassa),
millä vauhdilla tahansa (kokopäiväisesti, osa-aikaisesti, läsnä-/poissaolevana),
etäopiskelijana tai kontaktiopiskelijana. Hänellä on oikeus kerryttää opintosuorituksiaan ja oikeus saada nonformaali oppimisensa arvioitua aina, kun se on
hänelle tarpeen.
Suomalainen elinikäisen oppimisen komitea (Kom. 1997:14) suositti, että
ammattikorkeakoulujen opinnäytetöistä entistä suurempi osa tehdään työelä-
29
män tilauksina ja suunnataan ajankohtaisiin työelämän ongelmiin. Yliopistojen
on rakennettava avoimesta yliopistosta tasavertainen väylä yliopistotutkintoihin, ja myös avoimen yliopiston opetuksen on perustuttava tutkimukseen. Yliopiston opetusta on kehitettävä moduulirakenteiseksi, jolloin sitä voivat hyödyntää yhtä hyvin tutkinto-, täydennys- kuin avoimen yliopistonkin opiskelijat.
Tutkinnot on voitava rakentaa joustavammin kuin nyt. Komitea kehottaa myös
hyödyntämään yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä koulutuksessa niin, että
yrityksen ja opiskelijan tarpeet tulevat huomioitua. Se esittää myös, että oppilaitosverkosta muodostetaan järjestelmä, jossa kansalaiset voivat saada yleisesti
hyväksyttyjä todistuksia tutkintojärjestelmään kuuluvasta osaamisestaan. Tutkinnot tulee määritellä niin, että tutkintovaatimukset kuvaavat tutkintotodistuksen saamisen edellytyksenä olevan osaamisen. On siis kehitettävä osaamisen
arviointia. Jotta oppiva yhteiskunta tulisi todeksi, on siirryttävä sektoripolitiikasta oppimisen edistämispolitiikkaan, jota eri ministeriöistä ja korporaatioista
muodostettu yhteiselin ohjaa.
Näyttää siltä, että korkeakouluilla on edessään todellinen haaste, jos ne
omalta osaltaan ja vain osittainkin lähtevät muuttamaan rakenteitaan ja toimintojaan edellä kuvattuun suuntaan.
Maisteriohjelmat ovat selkeästi keino elinikäisen oppimisen ideologian todentamiseksi. Kaksivaiheinen tutkinto antaa mahdollisuuden palata työelämästä tutkintotavoitteiseen opiskeluun ja vastaavasti siirtyä alemmasta tutkinnosta
työelämään ilman, että työelämän veto pakottaa keskeyttämään opiskelun ilman tutkintoa.
3.3.2 Kansainvälistyvä työ ja sen kolme ulottuvuutta
Työelämärelevanssi on korkeakoulutuksessa nähtävä yleisten, työelämässä tarvittavien taitojen hallintana. Osaaminen määritellään kykynä soveltaa opittuja
taitoja sosiaalisessa kontekstissa: tämä konteksti on yhä useammin kansainvälinen. Tätä kehitystä vauhdittavat mm. globalisaatio eri muodoissaan, Euroopan
integraatiokehitys, muuttovirrat Euroopan sisällä sekä maailmanlaajuisesti sekä
informaatioteknologian kehitys. Aiemmin vain ulkomaantehtäviin erityisesti
suuntautuvien tarvitsemista taidoista onkin tullut osa jokaiselta vaadittavia perustaitoja: kielitaidon, kulttuurienvälisen kompetenssin sekä kulttuurisensitiivisyyden pohja on tarpeen lähes tehtävään katsomatta.
Työelämän kansainvälistymisessä on erotettavissa kolme toisiaan sivuavaa,
yliopistokoulutuksen näkökulmasta tärkeää dimensiota. Ensiksikin, työelämä
kotimaassa kansainvälistyy vierastyöläisten, maahanmuuttajien ja yritysten ja
yhteisöjen lisääntyvien kansainvälisten suhteiden kautta. Toiseksi, Suomessa
toimivat yritykset ovat yhä useammin monikansallisia konserneja suomalaisten
yritysten laajentuessa ulkomaille ja ulkomaisten yritysten laajentuessa Suomeen.
Kolmanneksi, yhä useampi suomalainen työskentelee ulkomailla ainakin osan
työurastaan.
30
Monikulttuurinen ja kansainvälinen, suomalainen työyhteisö
Suomessa oli vuoden 2000 lopussa 91 000 ulkomaan kansalaista, kun vain
reilut kymmenen vuotta aiemmin heitä oli vain 21 000 (Tilastokeskus, Trux
2000). Suomen samoin kuin muunkin Euroopan huomattavimpana tulevien
vuosikymmenten väestöpoliittinen kysymys on väestön ikääntyminen ja sen
kautta yhteiskunnan huoltosuhteen voimakas heikkeneminen. Suurten ikäluokkien eläköitymisen seurauksena uhkaavaan työvoimapulaan (sekä jo aiemmin
eräiden sektoreiden osaamistarpeisiin) on yhtenä ratkaisuna esitetty ns. aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Niin sanotun korvaavan maahanmuuton tulisi
maassamme eri laskelmien perusteella olla kymmenistä satoihin tuhansiin henkilöihin vuodessa, kun tällä hetkellä Suomen nettomuuttovoitto on vain muutamia tuhansia henkilöitä vuodessa (Forsander 2000).
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminen
Kymmenen suurimman suomalaisen yrityksen henkilöstöstä ulkomailla toimi
vuonna 1999 jo 56 %, kun vuonna 1983 luku oli 16,3 %. Suomalaisyrityksillä
on tytäryhtiöitä jo yli 90 maassa (Ali-Yrkkö et al. 2000). Suuryritykset toimivat
globaalissa ympäristössä, niiden omistuspohja, toimintakenttä sekä henkilöstö
ovat monikansallisia. Arvioinnin kuluessa useat työnantajien edustajat korostivat kansainvälisen kokemuksen merkitystä työpaikalla, perustuen juuri yrityksen toimintaan useissa maissa. Merkittäviksi tekijöiksi muodostuvat kulttuurienvälisen kommunikaation osaaminen, hiljaisen kulttuurisen tiedon hyödyntäminen sekä johtamistaidot (Trux 2000).
Työllistyminen ulkomaille
Talouden globalisaation ja pääomien vapaan liikkuvuuden myötä myös työvoiman liikkuvuuden odotetaan tulevaisuudessa lisääntyvän. Toistaiseksi liikkuvuus on kuitenkin esim. EU:n piirissä ollut varsin pientä. Toisaalta huippuasiantuntijoiden toimialueena on koko maailma. Esimerkiksi järjestökentässä on kasvava tarve suomalaisille asiantuntijoille kansainvälisiin tehtäviin (EU, OECD,
YK ja sen alajärjestöt). Korkeakoulutuksen haasteena on vastata näihin koulutushaasteisiin sekä perus- että täydennyskoulutustarjonnan avulla.
3.3.3 Koulutus alueen kehitystekijänä
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueellinen vaikuttavuus koostuu monista tekijöistä:
–
–
–
korkeakoulut antavat opetusta ja tuottavat tutkintoja,
korkeakoulut harjoittavat tieteellistä tutkimusta ja siihen liittyvää kehitystyötä sekä
korkeakouluilla on aikuiskoulutustehtävä ja muita palvelutehtäviä (ns. kolmas tehtävä).
31
Korkeakoulujen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta voidaan kuvata seuraavalla kuviolla.
Kuvio 2. Yhteiskunnan ja korkeakoulun suhteesta. Lähde: OECD 1999
Osaamisen kehittämisestä on muodostunut alueiden keskeinen menestystekijä.
Alueiden osaamisperustan vahvistamiseen on kiinnitetty paljon huomiota EU:n
aluepolitiikassa. Innovaatioympäristön vahvistaminen, alueiden erilaistuminen
ja työnjako ovat niin sanotun uuden aluepolitiikan peruskäsitteitä. Alueiden
osaamisperustan vahvistaminen vuorovaikutuksessa korkeakoulujen kanssa on
tämän politiikan ydinkysymyksiä.
Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille kohdistuu tässä tilanteessa paljon
vaatimuksia. Niiden tulisi toimia yhteistyössä
–
–
–
–
–
muiden korkeakoulujen,
elinkeino- ja työelämän,
välittävien organisaatioiden (teknologiakeskukset, osaamiskeskukset),
julkisen hallinnon sekä
kansainvälisten organisaatioiden kanssa.
Korkeakoulujen yhteyttä vaikutusalueensa osaamisperustaan on tutkittu paljon. Tällöin on todettu, että menestyvillä alueilla korkeakouluilla on monia siteitä ja vuorovaikutusmuotoja lähialueensa kanssa. Niiden tulee olla luomassa
ja arvioimassa alueiden kehitysstrategioita.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aluevaikutus on jossain määrin erilainen eri toimintaympäristöissä. Useat suomalaiset yliopistot korostavat toimi-
32
vansa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Niiden alueellinen toimintaympäristö on erilainen esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Yliopistojen keskeinen merkitys eri alojen asiantuntijoiden tuottamisen
ohella on laajassa ja monipuolisessa tutkimustyössä. Tieteellinen yhteisö, jossa
tutkimuksen tasoa arvioidaan, on kansainvälinen. Yliopistojenkin tutkimuksella
voi olla kiinnekohtia niiden vaikutusalueen huippuosaamiseen ja sosiaalisen
koheesion ylläpitämiseen.
Ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa asetettu työelämän tarpeisiin pohjautuva alueellinen kehittämistyö. Erityisinä kohteina ovat pk-yrityssektori, teknologian siirto ja hyvinvointipalvelut.
EU:n rakennerahastot ovat avanneet uuden väylän vahvistaa alueiden osaamisperustaa. Ne ovat muodostaneet uuden rahoituslähteen, jolla eräissä osissa
maata on toteutettu maisteriohjelmia. Ohjelmia on suunnattu mm. informaatioteknologian alalle, mutta myös muita, aluekehityksen kannalta uusia ohjelmia
on toteutettu.
Suomessa on tutkittu 1970-luvulta lähtien korkeakouluopiskelijoiden rekrytoitumis- ja työllistymisvirtoja. 1990-luvun aikana työllistymisvirrat ovat
muuttuneet niin, että vuosikymmenen loppupuolella korkeakoulutuksen nettohyötyjiä ovat olleet vain muutamat kasvukeskukset – erityisesti pääkaupunkiseutu sekä Oulun, Tampereen ja Jyväskylän alueet.
3.3.4 Yliopistojen toimintatapa muuttumassa
Yliopistojen muutos tapahtuu tietoisina strategisina ratkaisuina ympäristöstä tai
sisältä kohdistuviin paineisiin tai pyrkimyksenä aktiivisesti muuttaa toimintaympäristöään. Muutos voi olla myös vastentahtoista sopeutumista silloin, kun
muutosvastarinta ei enää kanna. Yliopistoissa työskentelevät voivat myös käyttää instituution infrastruktuuria ja statusta omien tai edustamiensa ryhmien tavoitteiden ajamiseen. Usein kuitenkin yliopisto muuttuu samassa tahdissa kuin
muutkin yhteiskunnalliset instituutiot. Tulkitaan tätä muutosta sitten parallelismina ja yleisenä konvergoitumisena tai diffuusiona, oleellista on, täyttääkö yliopisto ne funktiot, joita varten se on olemassa. Arthur Levine (2000) on analysoinut yliopistojen muutosta näkökulmasta, jossa mahdollisuudet muuttuvat
uhkiksi. Levinen analyysilla on useita kosketuskohtia Bolognan prosessiin, korkeakoulujen tutkintorakenteisiin ja maisteriohjelmiin. Siksi sitä on syytä lyhyesti kommentoida.
Korkeakouluopetuksen tarjonta on laajentunut ja monipuolistunut. Markkinoille on tullut voittoa tavoittelevia yrittäjiä, globaaleja toimijoita ja ylikansallista informaatioteknologian mahdollistamaa virtuaalitarjontaa (”click-universities”). Muutamat vanhat yliopistot (”brick-universities”) yhdistävät onnistuneesti
perinteisen roolinsa uuden teknologian mahdollisuuksiin (”brick-and-click-universities”), kehittävät ohjelmistaan tai instituutionsa nimestä tuotemerkin ja nousevat hallitsemaan korkeakoulumarkkinoita. Euroopan opetusministerit halua-
33
vat nostaa yliopistonsa mukaan tähän kilpailuun taistelemaan koulutuksen
markkinaosuuksista. Mutta miten koulutuksen laatua valvotaan? Tarvitsevatko
markkinat tukea, jotta kysyntä ja tarjonta optimaalisesti kohtaisivat? Tarvitaan
professionaalisen ja akateemisen akkreditoinnin pelisäännöt ja foorumi, jolla
nämä säännöt määritellään. Markkinat ovat kuitenkin puhtaasti koulutusmarkkinoita, koska välitön kate ja voitto on saatavissa opiskelijamaksuista. Yliopistollinen perustutkimus on epävarma investointi, ja soveltavaa tutkimusta tekevät
yritykset ja erilliset tutkimuslaitokset muodostavat jo tehokkaat markkinat.
Koulutuksen kysyjiä on monin verroin enemmän kuin tutkimuspalvelujen kysyjiä. Mielenkiintoista on, että Bolognan prosessissa ei juuri puhuta tutkimuksesta. Se puuttuu agendalta siinä määrin, että jää vaikutelma sen ulkopuolisuudesta koko prosessissa.
Tutkintotodistuksen saanti on perustunut suoritettujen opintoyksiköiden
(opintoviikko, credit) määrään, siihen kuinka kauan opiskelija on opiskellut tai
ollut kirjoilla (”seat time”). Yksittäiset tunnit kumuloituvat opintojaksoiksi, nämä
opintokokonaisuuksiksi ja nämä tutkinnoksi. Todistus ei kerro mitään siitä, mitä
tietoja ja taitoja koulutetulla on. Kun korkeakouluopetuksessakin painopiste on
siirtymässä opetuksesta oppimiseen ja kun koulutuksen sisällöt ohjautuvat opiskelijoiden ja elinkeinoelämän edustajien asettamien tavoitteiden mukaan, tuloksellisuuden mitaksi muodostuu koulutuksen tuottama osaamisen lisäarvo.
Opiskeluajasta tulee muuttuja ja oppimisesta vakio, toisin kuin nyt. Muutoksella
on suuri merkitys koulutuksen organisoimiselle. Laitokset, jotka ovat saavuttaneet maineensa valikoidun opiskelija-aineksen perusteella ja voineet määritellä
laatunsa eksellenssinä, joutuvat asemansa säilyttääkseen osoittamaan tuottamansa oppimisen (lisä)arvon. Toiseksi keskustelu tutkintojen normatiivista suoritusajoista, jopa koko tutkinnoista käy epärelevantiksi. Työelämään siirrytään
silloin, kun opiskelija ja työnantaja kokevat osaamisen riittävän. Juuri näin on
käynyt tietoteollisuuden muuntokoulutuksen kohdalla. Osaamispassi tai portfolio antaa täsmällisempää informaatiota kuin tutkintotodistus työnantajalle. Eurooppalaisella korkeakoulualueella halutaan siirtymävaiheessa ottaa käyttöön
tutkintotodistuksen liiteosa (Diploma Supplement) laajentamaan todistuksen
niukkaa sanontaa.
Raha on asiakkaan pussissa. Kun koulutus kaupallistuu, rahoittajat tukevat
suoraan koulutuksen kuluttajaa eivätkä korkeakouluja, ”koulutuselinkeinoa”.
Lukukausimaksut ja ostokupongit (voucherit) tekevät opiskelijoista lopullisesti
asiakkaita. Jos tavoitteena ei ole tutkinto vaan työllistyminen, ei ole mieltä pysyä samassa korkeakoulussa tai samalla laitoksella koko opiskeluaikaa, vaan
oppia haetaan sieltä, missä laadultaan ja maineeltaan parasta sellaista on saatavilla. Kun Eurooppa ennen pitkää muodostaa yhtenäisen markkina- ja työvoima-alueen, on mielekästä tukea tulevan työvoiman liikkuvuutta jo sen opiskeluaikana. Kansainvälisyys on osa ammattitaitoa.
Myös parhaat opettajat ja tutkijat irtautuvat riippuvuudesta yliopistoon.
Heistä tulee tiedemaailman rock-tähtiä, jotka liikkuvat laitoksesta toiseen ja joiden palkkaamisesta kilpaillaan. He vetävät mukanaan lahjakkaita ja maksuky-
34
kyisiä opiskelijoita ja henkilökuntaa. Maailmantähden maineesta tulee painavampi attraktori kuin yliopistosta, jossa hän työskentelee. Yliopiston edustajien
kokous Salamancassa keväällä 2001 nosti asialistalla ensimmäiseksi autonomiakysymyksen. Yliopiston sisäisen itsemääräämisoikeuden ja itsesäätelyn katsottiin olevan välttämätön ehto Bolognan tavoitteiden saavuttamiselle. Levine
(2000) kysyy oikeutetusti, miten yliopistot pystyvät säilyttämään autonomian
edellytyksenä olevan toimintavapautensa, jos ne joutuvat toimimaan puhtaasti
markkinavetoisesti ja asiakasohjautuneesti suoraan koulutuskaupasta kertyvillä
asiakkaiden maksusuorituksilla kuin mikä tahansa muu kulutustavaroita tai palveluita myyvä kaupallinen yritys.
Koulutuksen kaupallistuminen
Myös suomalainen korkeakoulutus on koulutuksen kansainvälistymisen ja kaupallistumisen haasteiden edessä. Sekä tutkinto- että täydennyskoulutus on entistä enemmän tuotteistettua ja koulutuksen tarjoaminen maailmanlaajuista liiketoimintaa. Koulutuksen tarjontakanavat ovat niin ikään kehittyneet. Etä- ja
verkko-opetus mahdollistaa periaatteessa ohjelmien maailmanlaajuisen levityksen. Sataprosenttinen verkko-opetus on kuitenkin vielä varsin harvinaista, yleisempää on, että yliopistot perustavat toimipisteitä ja kampuksia kohdemaihin
(vrt. Preston University Kittilässä) tai tuottavat koulutuksen yhteistyössä toisten
yliopistojen kanssa (franchised education).
Korkeakoulutuksen tarjoajien kentässä kasvavina toimijoina ovat suuryritysten ns. yritysyliopistot (corporate university), jotka tarjoavat yritysten henkilöstölle täydennys- ja jatkokoulutusta. Yhteistä koulutuksen uusille tarjoajille
on, että Suomessa yliopistojen tehtävässä voimakkaasti korostettua tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä ei niissä vastaavalla tavalla ole.
Korkeakoulutusmarkkinoiden suurvaltoja ovat USA, Iso-Britannia ja Australia. Maksullisuudestaan huolimatta näiden maiden englanninkieliset koulutusjärjestelmät ovat vallanneet suurimman osan kansainvälisistä koulutusmarkkinoista (OPM 23:2001). OECD-maissa koulutuksen vientitulot yltivät (2000)
30 miljardiin dollariin. Australiassa opiskeli 150 000 maksavaa ulkomaista
korkeakouluopiskelijaa. Merryl Lynch -yhtiö arvioi, että vuonna 2003 Yhdysvaltain e-oppimisen liikevaihto yltää 11,4 miljardiin dollariin. Nämä tulot kertyvät opiskelijoiden kukkaroista, mikä suoraan tai välillisesti vaikuttaa koulutuksen
julkiseen tarjontaan. Koulutuspalvelujen kauppa ja maksuton koulutus eivät
helposti kohtaa toisiaan. Asiaa on tarkoin pohdittava, kun määritellään, mikä
osa korkeakoulutuksesta on maksutonta tai mistä osapalveluista voidaan periä
maksuja.
Koulutuksen luonteesta palveluna käydään parhaillaan tiivistä keskustelua.
Koulutus voidaan nähdä niin perusoikeutena kuin kauppatavaranakin. Keskustelu on tiivistynyt Maailman kauppajärjestön WTO:n ja GATS-prosessin ympärille. GATS (General Agreement on Trades in Services) on maailmanlaajuisen
palveluiden kaupan liberalisointia käsittelevä yleissopimus. Neuvottelukierros
35
sopimuksen aikaansaamiseksi käynnistyi Qatarin Dohassa pidetystä kokouksesta. Korkeakoulutus on yksi palveluista, joita sopimuksen on tarkoitus koskea.
Sen ottamista listalle on kuitenkin vastustettu. USA:n, Kanadan ja Euroopan
yliopistojärjestöt ovat allekirjoittaneet yhteisen julkilausuman, jossa vaaditaan
korkeakoulutuksen jättämistä sopimuksen ulkopuolelle vedoten koulutuksen
yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan ja sen luonteeseen julkisena palveluna.
EU-maat ovat vasta muodostamassa virallista kantaansa asiaan, mutta Bolognan prosessin perusteella kannasta odotetaan kielteistä. Prahan kommunikeaan on kirjattu, että korkeakoulutus on julkinen palvelu (public good), jonka
ylläpidon tulee olla ensisijaisesti valtioiden vastuulla. Vaikka yksityisiä yliopistoja eikä toisaalta koulutuksen myymistä kansainvälisestikään haluta kieltää, on
tämän eron tekeminen kuitenkin yliopistopoliittisesti varsin merkittävä. Bolognan tarkoittama koulutuksen kilpailukyky ei siis tarkoita pelkästään markkinaarvoa vaan sisällöllistä kilpailua, kaiken pohjana olevaa laatua, kuten Prahan
kommunikeassa todetaan.
3.3.5 Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelma
osavastauksena haasteisiin
Suomessa tietoteollisuuden alan yritysten asiantuntijatarve kasvoi voimakkaasti erityisesti 1990-luvulla. Osana valtioneuvoston hyväksymää tietoteollisuusohjelmaa opetusministeriö teki vuonna 1997 päätöksen vastata tietoteollisuusalojen voimakkaasti kasvaneeseen ja akuuttiin työvoimapulaan rahoittamalla
yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa erityistä muunto- ja siirtokoulutusohjelmaa. Päätöksen mukaan tietoteollisuusalan muunto- ja siirtokoulutukseen
otetaan yliopistoissa vuosina 1998-2002 neljänä vuosiottona yhteensä 5 150
uutta opiskelijaa ja ammattikorkeakouluissa 2 400 opiskelijaa. Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa 2 esitetään muuntokoulutuksen opiskelijamäärätavoitteet yliopistoittain vuosina 1999–2002.
Tietoteollisuusalan muuntokoulutusohjelma käynnistettiin laajassa mitassa
vuonna 1999. Opetushallituksen hakijarekisterin mukaan yliopistojen muuntokoulutusohjelmia oli lukuvuonna 2000–2001 käynnistynyt yhteensä 37 kpl.
Opetusministeriö on vastannut ohjelman kansallisesta rahoituksesta, osa ESRhankkeina toteutetuista ohjelmista on saanut kansallisen rahoitusosuutensa opetusministeriöstä tai työministeriöstä. Yliopistot ovat saaneet opetusministeriöltä
rahoitusta 45 000 markkaa opiskelijapaikkaa kohti vuodessa kahden vuoden
ajan. Monet yliopistot pitävät tätä rahoitusta riittävänä. Alakohtaiset kustannuserot ovat kuitenkin suuret ja esimerkiksi diplomi-insinööriksi kouluttamiseen
rahoitus on alimittainen.
36
Taulukko 2. Muuntokoulutusohjelmien opiskelijapaikkatavoitteet vuosina
1999–2002
1999
2000
2001
2002
HY
JY
OY
JoY
KuY
TY
TaY
ÅA
LY
VY
TKK/VY
TKK
TTKK
LTKK
HKKK
SHH
TKKK
TaiK
40
85
100
25
25
65
35
40
15
0
75
140
90
70
0
15
15
15
50
90
135
30
30
65
35
50
15
0
85
180
120
90
20
20
20
0
90
130
150
45
45
90
65
75
30
40
60
200
110
100
50
30
40
20
90
140
160
50
60
120
120
80
30
40
60
200
100
100
70
45
50
20
Yhteensä
850
1035
1370
1535
Lähde: Korkeakoulutuksen muunto- ja lisäkoulutuksen kehittäminen. OPM 19:2001
Yliopistojen muuntokoulutuksiin on hakeutunut, ilmeisestikin työelämärelevanssinsa parantamiseksi, myös maistereita tai jopa tohtoreita, joiden kohdalla aiempien opintojen korvaavuuskysymykset ovat ennakkotapausten puuttuessa
aiheuttaneet hämmennystä. Jotkut yliopistot ovat ratkaisseet asian siten, että
koulutusohjelmaan valitulle maisterille annetaan koulutuksen päätyttyä toisen
tutkintotodistuksen asemasta erillinen todistus muuntokoulutusopintojen loppuun suorittamisesta. Joissakin yliopistoissa opiskelija saa sen sijaan toisen tutkintotodistuksen.
Marraskuussa 2001 opetusministeriö julkisti teettämänsä selvityksen Muunnolla menestykseen? Tutkimus tietoteollisuuden muuntokoulutuksen toteutumisesta
vuosina 1997–2001 (Leppimäki, Sami & al., 2001). Muuntokoulutukseen liittyvät ongelmat ja uhat ja samalla niihin liittyvät kehittämisehdotukset kiteytyivät tutkimuksessa seuraavasti:
–
–
–
–
–
potentiaalisten opiskelijoiden vähyys,
opiskelijoiden laaja ikäjakauma ja erilaiset koulutustaustat,
aiempien opintojen hyvittäminen,
työn ja opiskelun yhteensovittaminen,
koulutuksen vastaavuus työnantajan vaatimuksiin, yritysten ja oppilaitosten väliset yhteydet,
37
–
–
–
opettajien määrä, pätevyys ja motivointikyky,
oppilaitosten maantieteellinen sijainti sekä
opintojen ohjaus ja työllistymistä tukevat toimet.
Työnantajien, oppilaitosten ja opiskelijoiden yhteisessä muuntokoulutusvisiossa
korostuivat seuraavat tekijät:
–
–
–
–
sitoutumisen parantaminen,
opettajapulan lieventäminen,
koulutuksen työelämäpainotteisuuden lisääminen sekä
etä-/ verkko-opetuksen kehittäminen.
Opetusministeriön 28.11.2000 asettama työryhmä on selvittänyt mahdollisuuksia kehittää muunto- ja lisäkoulutuksesta nopeavaikutteinen toimintamalli niille
aloille, jotka kärsivät työvoiman puutteesta. Työryhmän tehtävänä oli arvioida
muunto- ja lisäkoulutuksen tarvetta jatkossa, selvittää aloja, joilla muunto- ja
lisäkoulutustoimenpiteet tulisi pikaisesti ottaa käyttöön sekä tehdä ehdotuksia
koulutuksen ja sen rahoituksen järjestämisestä. Johtopäätöksinään kesäkuussa
2001 valmistuneessa muistiossaan Korkeakoulutuksen muunto- ja lisäkoulutuksen kehittäminen (OPM 19:2001) työryhmä arvioi muuntokoulutustarpeen vähenevän koulutusjärjestelmän joustavuuden lisääntyessä. Muuntokoulutusta
tarkoituksenmukaisempaa saattaisi olla täydennyskoulutuksen nykyistä laajempi hyödyntäminen. Sen sisältöjä ja tarjontamuotoja voidaan kehittää niin, että
täydennyskoulutuksella vastataan joustavasti nopeasti muuttuviin koulutustarpeisiin. Muuntokoulutukset eivät saa rajoittua pelkästään kapeisiin osaamisalueisiin, vaan niiden on oltava riittävän laajoja tuottamaan tutkinnon edellyttämät
laajat perusvalmiudet. Muuntokoulutuksen tulee tukeutua yliopiston osaamisprofiiliin. Työryhmä kiinnitti lisäksi huomiota muuntokoulutuksen ohjausjärjestelmään, opiskelijavalinnan tasa-arvon vaatimukseen, opetusjärjestelyiden joustavoittamiseen sekä koulutuksen suuntaamiseen erityisryhmille, kuten maahanmuuttajat, joilla on jo omassa maassaan suoritettu korkeakoulututkinto.
Teknillisen alan suhde maisteriohjelmiin
Bolognan julistus puhuu kaksiportaisesta tai -vaiheisesta (undergraduate- ja graduate-tasot) tutkintojärjestelmästä, jossa toisen vaiheen opintojen edellytyksenä
on ensimmäisen vaiheen tutkinnon suorittaminen. Ensimmäisen vaiheen tutkintoon (kandidaatti) johtavan koulutuksen tulee olla kolmivuotinen ja antaa
myös työmarkkinoiden tunnustama pätevyys. Toisen vaiheen opinnot johtavat
maisterin tutkintoon ja sen jälkeiset opinnot edelleen tohtorin tutkintoon.
Suomen nykyinen yliopistotasoisten tekniikan alan tutkintojen järjestelmä
poikkeaa Bolognan julistuksen tavoitteista erityisesti siinä, että alalla ei ole lainkaan alempaa eli kandidaattitason tutkintoa. Siten tekniikan perusopiskelijat
ovat kansainvälisessä käytännössä undergraduate-opiskelijoita aina diplomi-insinööri-tutkinnon suorittamiseen saakka. Tämä voi joissakin tapauksissa vaikeuttaa opiskelijaliikkuvuutta. Suomalaisten opiskelijoiden ulkomailla tapahtuvaa
opiskelua tai harjoittelua tuetaan antamalla tarvittaessa vähintään 120 opinto-
38
viikkoa erikseen määriteltyjä opintoja suorittaneelle opiskelijalle todiste bachelor-tasoisten opintojen suorittamisesta. Tämä on useimmiten myös riittänyt todisteeksi opintojen tasosta.
Tekniikan alalla on paljon epäilyjä kandidaatin tutkinnon työelämärelevanssista. Suhtautumiseen vaikuttaa myös tekniikan alalla 4-vuotisten ammattikorkeakoulututkintojen voimakas asema ja suuri määrä. Elinkeinoelämä on tottunut työllistämään tehokkaasti muutaman vuoden opiskelleita teekkareita. Opiskelussa hankittu osaaminen on usein riittänyt näytöksi ilman tutkintonimikettäkin.
Kuten opetusministeriön keskustelumuistiossa (OPM:n keskustelumuistio,
2001) todetaan, tutkintoon johtavia maisteriohjelmia on kehitetty yliopistoihin
erityisesti vastaamaan työelämän nopeasti muuttuneisiin tarpeisiin, toisaalta
muuntokoulutuksena ja toisaalta verkostomallisena yhteistyönä, johon osallistuu eri yliopistojen opiskelijoita, usein eri tieteenaloilta ja jossa opetusta antaa
useampi yksikkö. Teknillisissä korkeakouluissa on pitkät perinteet insinööristä
diplomi-insinööriksi kouluttamiselle. Ministeriön ohjelman myötä nämä ohjelmat luokiteltiin muuntokoulutukseen kuuluvaksi, ja niitä samalla laajennettiin.
Teknillisten korkeakoulujen ja tiedekuntien omaan kielenkäyttöön termit muuntokoulutus ja etenkin maisteriohjelma ovat juurtuneet hitaasti; siellä puhutaan
edelleen vanhasta tottumuksesta vaikkapa Disko-ohjelmista tarkoitettaessa insinööristä DI:ksi -koulutusta.
39
4
Arviointitulokset ja tilastoaineisto
4.1 Yhteenveto valtakunnallisesta
maisteriohjelmien kartoituksesta
Valtakunnallisella maisteriohjelmien kartoituksella haluttiin selvittää,
–
–
–
–
mitä maisteriohjelmia yliopistot olivat lukuvuosina 1995–2000 (tai aiemminkin, mikäli tietoa on saatavana) toteuttaneet,
mitä maisteriohjelmia yliopistoissa oli lukuvuonna 2000–2001 käynnistynyt/meneillään,
mitä maisteriohjelmia yliopistoissa on suunniteltu alkaviksi lukuvuonna
2001–2002 tai sen jälkeen sekä
syitä ja perusteluja yliopistojen järjestämille maisteriohjelmille.
Erityisenä mielenkiinnon kohteena olivat lukuvuonna 2000–2001 meneillään
olleet maisteriohjelmat.
Kartoitus sekä sitä täydentävät arviointi- ja kuulemistilaisuudet vahvistivat
sen ennakko-oletuksen, että yliopistojen maisteriohjelmat poikkeavat toteutusprofiililtaan toisistaan mm. seuraavien tekijöiden osalta:
–
–
–
–
–
–
–
–
–
kohderyhmä, opiskelijoilta edellytettävät aiemmat opinnot,
laajuus ja kesto,
erikoistumismahdollisuudet,
suorittamista seuraava kompetenssi (eriytynyt vs. laaja-alainen),
ammatillinen vs. tieteellinen orientaatio,
soveltuvuus kansainväliseen tarjontaan,
rahoitusrakenne,
ennakoitu alueellinen vaikuttavuus sekä
perustamisen syyt.
Tässä luvussa maisteriohjelmia tarkastellaan valtakunnallisen kartoitusaineiston pohjalta. Tämän jälkeen ohjelmia kuvataan ja arvioidaan yliopistoittain.
Yliopistojen maisteriohjelmien synty
Valtakunnallisen kartoituksen mukaan yliopistojen maisteriohjelmien (ml.
muuntokoulutusohjelmat) käynnistyminen ajoittuu vuosille 1979–1999. 5 Ensimmäiset maisteriohjelmat järjestettiin 1970- ja 1980-luvuilla Joensuun yliopistossa, Oulun yliopistossa, Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (Pori) ja
Teknillisessä korkeakoulussa. Osa yliopistoista käynnisti ensimmäiset ohjelmansa 1990-luvun lopussa tietoteollisuuden muuntokoulutusprojektin myötä.
5
Alkuvaiheessa tässä yhteydessä ei käytetty käsitettä maisteriohjelma.
40
1979: Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa (Joensuu ja Savonlinna) on vuodesta 1979 lähtien toteutettu maisterin tutkintoon tähtääviä ohjelmia henkilöille, jotka ovat valmistuneet kasvatustieteelliseltä
alalta. Koulutuksen tavoitteena on opiskelijan tutkintotason nostaminen. Opintojen laajuudeksi muodostuu pääsääntöisesti 40-60 ov opiskelijan edeltävien opintojen määrästä riippuen. Opinnot on integroitu
perusopetukseen. Joensuun yliopiston ensimmäinen muuntokoulutusohjelma käynnistyi vuonna 1999 matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tietojenkäsittelytieteen laitoksella.
1985: Oulun yliopiston ensimmäinen maisteriohjelma käynnistyi vuonna
1985 teknillisessä tiedekunnassa järjestettynä muuntokoulutustyyppisenä Disko-ohjelmana. DI-tutkintoon johtavia ohjelmia toteutettiin
muutaman vuoden välein yhteensä viisi kertaa liike-elämän rahoituksella. Opisto- tai AMK-tutkinnon suorittaneille tarkoitettuja tekniikan
alan muuntokoulutuksia on toteutettu myös 1990-luvulla osin kertaluonteisina, osin jatkuvaluonteisina muuntokoulutusohjelmina. Toteutuksellisena pääperiaatteena oli se, että räätälöity opetus annettiin opintojen alkuvaiheessa, opintojen loppuosa (n. 100 ov) integroitiin normaaliin perusopetukseen. Ohjelmien rahoituslähteinä olivat ESR ja
OPM. Oulun yliopiston ja OPM:n tulossopimuksessa vuosille 20012003 mainitaan erilliset, yhteiskunnallisena palvelutoimintana toteutettavat maisteri-/DI-ohjelmat, joilla vastataan alueen koulutus- ja osaamistarpeisiin.
1987: Tampereen teknillisen korkeakoulun ensimmäiset muuntokoulutusohjelmat käynnistyivät vuonna 1987 Porin korkeakouluyksikössä. Kysymyksessä oli tietotekniikan koulutusohjelma, jossa insinöörejä koulutettiin
diplomi-insinööreiksi. Ohjelmia on toteutettu myös Kuopiossa ja Tampereella.
1988: Teknillisen korkeakoulun muuntokoulutusohjelmat käynnistettiin vuonna 1988 ns. Disko-ohjelmina (Insinööristä diplomi-insinööriksi). Ohjelma oli alun perin Nokia Oy:n henkilökunnan tarpeisiin kehitetty ohjelma. Kahdeksas ja viimeinen Disko-ohjelma käynnistyi vuonna 2000.
1991: Tampereen yliopiston ISSS-yksikössä (International School of Social Sciences) on toteutettu vuosina 1991–2000 kahdeksan maisteriohjelmaa
(40–60 ov). Muita 1990-luvun ohjelmia olivat vuonna 1997 järjestetty Tietoverkkojen maisteriohjelma (40 ov) ja vuosina 1997–1999 toteutettu Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelma.
1994: Taideteollinen korkeakoulu siirtyi vuoden 1994 tutkinnonuudistuksen
myötä kolmiportaiseen kansainväliseen tutkintojärjestelmään. Koulutuksen määrällinen ja sisällöllinen painopiste on maisterikoulutuksessa.
41
1995: Teatterikorkeakoulun ensimmäisten maisteriohjelmien käynnistyminen
ajoittuu vuoteen 1995. Ohjelmat on tarkoitettu soveltuvan korkeakoulututkinnon tai AMK-tutkinnon suorittaneille. Taustalla on asetus teatteri- ja tanssialan yliopistollisista tutkinnoista (A216/95).
1995: Jyväskylän yliopiston ensimmäiset maisteriohjelmat käynnistyivät vuonna 1995 EU-rahoituksella. Vuosina 1995–2000 EU-rahoituksella toteutettiin laaja kokonaisuus ”Yritystoimintaa ja yritysten kansainvälistä
markkinointia tukevan koulutuksen kehittäminen”. Viiden tiedekunnan
toteuttama, useita erillisiä 60–80 ov:n laajuisia maisteriohjelmia sisältänyt hanke päättyi 31.7.2001. Perusopetukseen integroitua tietoteollisuuden muuntokoulutusta on syksystä 1999 lähtien järjestetty informaatioteknologian tiedekunnassa, matemaattis-luonnontieteellisessä
tiedekunnassa ja humanistisessa tiedekunnassa. Syksyllä 2000 käynnistyi seitsemän uutta EU-rahoitteista informaatioteknologian alan
muunto-/maisteriohjelmaa.
1995: Turun yliopistossa ensimmäiset maisteriohjelmat käynnistyivät vuonna
1995. Kysymyksessä olivat opetusministeriön ja yliopiston budjettirahoituksella toteutetut, matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan
TEMMRO-ohjelmat, joiden laajuus oli 40–60 ov. Ensimmäiset muuntokoulutusohjelmat käynnistyivät vuonna 1999.
1996: Kuopion yliopiston ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa päättynyt maisteriohjelma on vuosina 1996–1998 toteutettu, kahden tiedekunnan yhteinen ohjelma ”Yrittäjyyden ja johtamisen maisteriohjelma ympäristötieteessä ja soveltavassa eläintieteessä” (80 ov). Ohjelma oli kertaluonteinen. Tietojenkäsittelytieteen muuntokoulutus aloitettiin vuonna
1998 osana opetusministeriön valtakunnallista tietoteollisuusohjelmaa.
Informaatioteknologia on myös yksi yliopiston keskeinen strateginen
painopistealue.
1997: Lapin yliopiston ensimmäinen maisteriohjelma, kertaluonteinen
”Russian Competence” (30 ov) toteutettiin yliopiston maisterikoulussa
vuosina 1997–1999. Maisterikoulu on vuonna 1998 perustettu tiedekuntien ja erillislaitosten yhteinen organisaatio, jonka toiminta-ajatuksena on ”identifioida yhteiskunnassa esiin nousevia asiantuntijatarpeita
ja vastata niihin nopeasti ja joustavasti korkeatasoisilla maisteriohjelmilla”. Maisteriohjelmat ovat laudaturtasoisia ja monitieteisiä erityisohjelmia.
1997: Sibelius-Akatemiassa käynnistyi vuonna 1997 ensimmäinen taidehallinnon alan tutkintoon johtava maisteriohjelma. Tätä vaihetta edelsi taidekorkeakoulujen täydennyskoulutuskeskusten yhteistyönä toteuttama
Arts Management -PD-ohjelma.
42
1998: Helsingin kauppakorkeakoulussa ei toistaiseksi järjestetä sisällöllisesti itsenäisiä maisteriohjelmia. Poikkeuksena ovat vuonna 2000 käynnistyneet tietojärjestelmätieteen muuntokoulutusohjelmat. Helsingin kauppakorkeakoulussa otettiin vuonna 1998 käyttöön ylempään korkeakoulututkintoon johtava kandidaattitutkinnon jälkeinen saman eli kauppatieteellisen alan (vuodesta 2000 lähtien myös lähialan) jatkotutkintokoulutus, johon on erillishaku. Tällä menettelyllä haluttiin tarjota mm.
HKKK:n kansainvälisessä keskuksessa Bachelor of Business Administration -ohjelman suorittaneille mahdollisuus päästä jatkamaan opintojaan
kauppatieteiden maisterin tutkintoon sekä vastata ulkomaisten opiskelijoiden kysyntään päästä opiskelemaan HKKK:n graduate-tasolle.
1998: Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun englanninkielinen IMPIT-ohjelma (International Master’s Programme in Technology) on perustettu
vuonna 1998 kotimaisen muuntokoulutuksen täydentäjäksi. Ohjelma
saa rahoitusta muuntokoulutukseen osoitetuista kansallisista varoista.
Lukuvuonna 2000–2001 oli meneillään viisi joko DI- tai KTM-tutkintoon johtavaa ohjelmaa. Vuosina 2001–2003 LTKK on suunnitellut
toteuttavansa yhteensä viisi tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmaa,
lisäksi vuonna 2002 sähkömarkkinoiden maisteriohjelman.
1999: Helsingin yliopiston ensimmäinen muuntokoulutusohjelma käynnistyi
matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1999. Ensimmäinen tutkintoon johtava maisteriohjelma, monialainen ”Kulttuurienvälisen viestinnän maisteriohjelma” (40–80 ov) käynnistyi syyslukukaudella 2001. Opetusministeriö osallistuu ohjelman rahoittamiseen
osana humanistisen tiedekunnan työllistämis- ja tietoteollisuushanketta. Lisäksi Aleksanteri-instituutti on koordinoinut vuodesta 1998 lähtien maisterikoulussaan 13 yliopiston yhteisiä Venäjän ja Itä-Euroopan
tutkimuksen maisteriohjelmia. Erillislaitosroolistaan johtuen Aleksanteri-instituutissa ei voi suorittaa tutkintoa. Opiskelijat suorittavat tutkintonsa omassa kotiyliopistossaan. Helsingin yliopistossa nimitystä maisteriohjelma sekä sen vieraskielisiä termejä käytetään, kun on kysymys
syventävien opintojen tasoisesta, ylempään korkeakoulututkintoon johtavasta ohjelmasta, johon haetaan erillisvalinnalla.
1999: Svenska handelshögskolanin ensimmäinen maisteriohjelma (40 ov) toteutettiin lukuvuonna 1999–2000 osana tietoteollisuusohjelmaa. Yliopiston
vuosien 2001–2003 toiminta- ja taloussuunnitelmassa todetaan, että tutkintotavoitteista toimintaa suunnataan englanninkielisten, yksivuotisten
maisteriohjelmien toteuttamiseen yliopiston profiiliin kuuluvilla aloilla.
1999: Turun kauppakorkeakoulussa ensimmäinen muuntokoulutusohjelma
käynnistyi vuonna 1999. Lukuvuonna 2000–2001 oli meneillään kaksi tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmaa, joiden pääaineena on tietojärjestelmätiede. Vuosina 1999–2002 muuntokoulutukseen valitaan
uusia opiskelijoita noin 125 (yhteensä neljä hakukertaa).
43
1999: Vaasan yliopiston ensimmäiset maisteriohjelmat käynnistyivät vuonna
1999 kaupallis-teknisen tiedekunnan toteuttamina tietoteollisuuden
muuntokoulutusohjelmina.
1999: Åbo Akademin ensimmäiset maisteriohjelmat käynnistyivät vuonna
1999 OPM:n rahoittamina muuntokoulutusohjelmina. Lukuvuosina
2001–2003 Åbo Akademi on suunnitellut käynnistävänsä yhteensä
seitsemän ruotsin- tai englanninkielistä maisteriohjelmaa.
Kuvataideakatemiassa voidaan voimassa olevan tutkintosäännön mukaan valmistua kuvataiteen kandidaatiksi ja kuvataiteen maisteriksi. Kuvataideakatemialla ei arviointiajankohtana ollut meneillään erillisiä maisteriohjelmia. Kuvataiteen maisterin tutkintoa suorittamaan voidaan tutkintoasetuksen mukaisesti ns.
erillisvalintana ottaa hakija, jonka Kuvataideakatemia voi hyväksyä tietojen ja
valmiuksien perusteella.
Lukuvuoden 1999–2000 loppuun mennessä yhteensä noin 1500 henkilöä oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistojen maisteriohjelmissa.
Maisteriohjelmien kokonaismäärä lukuvuonna 2000–2001
Ylempään korkeakoulututkintoon johtavien maisteriohjelmien toteuttaminen
maassamme on edelleen varsin laajaa6. Valtakunnallinen kartoitus osoitti, että
lukuvuonna 2000–2001 maisteriohjelmia (ml. muuntokoulutusohjelmat) oli
meneillään 19 yliopistossa. Maisteriohjelmien kokonaismäärä oli 167 ohjelmaa7,
erilaisia ohjelmanimikkeitä oli yhteensä 124 kpl. Kaikki ohjelmat olivat jatkoopintokelpoisuuden tuottavia, tosin joidenkin ohjelmien osalta ainoastaan riittävän korkein arvosanoin suoritettuna. Liitteeseen 4 on taulukoitu maisteriohjelmat yliopistoittain. Muuttujaluettelo on liitteenä 3.
Suurin osa (88 %, n=147) maisteriohjelmista oli yhden yliopiston yksin
toteuttamia. Toteutuksessa saattoi kuitenkin olla mukana useita tiedekuntia,
osastoja tai laitoksia. Kahden tai kolmen korkeakoulun yhteistyössä toteuttamia
ohjelmia oli 10,2 % (n=17) kaikista ohjelmista. Useamman kuin kolmen korkeakoulun toteuttamien ohjelmien osuus oli 1,8 % (n=3). Noin 95 % kaikista
Lukuvuonna 1999–2000 yliopistojen HAREK-rekisterissä määriteltiin maisteriohjelmat
seuraavasti (OPH 19.2.1999): ”Maisteriohjelma on erityinen koulutusohjelma, jossa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat täydentää opintonsa maisterin tutkintoon.”
Lukuvuotta 2000–2001 koskevassa HAREK-määrittelyssä (OPH 17.2.2000) kohderyhmä
laajeni: ”Maisteriohjelma on erityinen koulutusohjelma, jossa hakija, joka on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon tai muuten suorittanut aiempia opintoja, voi täydentää opintonsa
maisterin tutkintoon. Tällaisia koulutusohjelmia ovat mm. rakennerahastojen 2–3-vuotiset
maisteriohjelmat.” Rekisterin mukaan maisteriohjelmia käynnistyi lukuvuonna 2000–2001
yhteensä 17 yliopistossa. Opiskelupaikan vastaanottaneita oli 1 369.
6
Näiden 167 maisteriohjelman joukossa on kaksi Jyväskylän yliopiston laajaa EU-rahoitteista
maisteriohjelmakokonaisuutta (”Yritysten ja yritysten kansainvälistä toimintaa ja markkinointia tukevan koulutuksen kehittäminen” sekä EU-rahoitteinen muuntokoulutus”), jotka sisältävät useita erillisiä maisteriohjelmia.
7
44
maisteriohjelmista järjestettiin emoyliopistossa tai sen filiaalissa, ainoastaan
4 % muualla. Seuraavassa taulukossa esitellään maisteriohjelmien volyymi yliopistoittain.
Taulukko 3. Maisteriohjelmat lukuvuonna 2000-2001
lkm (erillisten
ohjelmanimikkeiden lkm)
HKKK
HY
JoY
JY
KuvA
KuY
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Useamman korkeakoulun
yhteiset ohjelmat
Yhteensä
%
14 (14)
3 (1)
9 (8)
13 (11)
0 (0)
4 (2)
5 (5)
8 (5)
7 (7)
1 (1)
6 (3)
30 (16)
5 (2)
10 (8)
6 (6)
13 (12)
2 (1)
6 (4)
2 (1)
5 (3)
8,4
1,8
5,3
7,8
2,4
3,0
4,8
4,2
0,6
3,6
18,0
3,0
6,0
3,6
7,8
1,2
3,6
1,2
3,0
18 (14)
10,7
167(124)
100
Opiskelijamäärä ja valmistuneet
Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös on ollut voimassa lukuvuodesta 1999–2000 lähtien. Myös tämän arvioinnin kohteena olevat maisteri- ja muuntokoulutusohjelmat kuuluvat tämän säännöksen piiriin.
Säännöksen mukaan opiskelija voi ottaa samana lukuvuonna (1.8.–31.7.) vastaan vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan. Menettelyllä
pyritään siihen, että mahdollisimman moni hakija pääsisi opiskelemaan korkeakouluun.
Yliopistojen maisteriohjelmissa opiskeli lukuvuonna 2000–2001 yhteensä
3 305 henkilöä. Yhdessä ohjelmassa opiskeli keskimäärin 20 erillisvalinnan
kautta valittua opiskelijaa ohjelmakohtaisen vaihteluvälin ollessa 1–105 opiskelijaa. Suurimmat opiskelijamäärät olivat tietoteollisuuden muuntokoulutus-
45
ohjelmissa (vuotuinen opiskelijamäärätavoite yht. 850–1530), pienimmät taidealan (TaiK, TeaK) ja kaupallisen alan maisteriohjelmissa (HKKK). Määrällisesti eniten opiskelijoita oli kahden tai useamman korkeakoulun yhteisissä maisteriohjelmissa (359 opiskelijaa), Oulun yliopiston (358 opiskelijaa), Teknillisen
korkeakoulun (349 opiskelijaa) ja Jyväskylän yliopiston (340 opiskelijaa) maisteriohjelmissa. Suhteutettuna yliopistojen vuotuisiin tutkintotavoitteisiin maisteriohjelmien osuudet olivat suurimmat Taideteollisessa korkeakoulussa, Teatterikorkeakoulussa ja Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa ja vastaavasti pienimmät Helsingin yliopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Turun kauppakorkeakoulussa.
Seuraavassa taulukossa kuvataan maisteriohjelmien volyymia suhteessa yliopistojen ja opetusministeriön kauden 2001–2003 tulossopimuksissa sovittuihin perustutkintotavoitteisiin ja vuonna 1998–2000 valmistuneiden määriin.
Taulukko 4. Perustutkintotavoitteet ja maisteriohjelmien opiskelijamäärä
A = Perustutkintotavoite 2001–2003 (ylempi korkeakoulututkinto)
B = Vuosina 1998–2000 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, ka. vuodessa
C = Maisteriohjelmien opiskelijat lukuvuonna 2000–2001, ka. ohjelmaa kohti
D = Maisteriohjelmien opiskelijat suhteessa tutkintotavoitteeseen (kahdelta vuodelta), %
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
KuvA
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Useamman yliopiston
yhteiset
Yhteensä
A
B
C
380
2380
700
1110
385
25
345
395
1330
125
215
140
760
980
45
1130
220
1140
355
540
365
2265
580
1073
385
23
292
356
1119
119
200
139
678
942
52
987
211
1048
296
441
49 (3,5)
200 (67)
107 (12)
340 (26)
130 (32,5)
0 (0)
104 (21)
196 (24,5)
358 (51)
10 (10)
45 (7,5)
282 (56)
142 (14)
245 (8)
29 (5)
349 (27)
20 (20)
195 (32,5)
44 (22)
101 (20)
D
6
4
8
15
17
0
15
25
13
4
10
101
9
13
32
15
5
9
6
9
359 (20)
12700
Lähde: KOTA-tietokanta ja kartoitusaineisto
11571
3305 (20)
13
46
Seuraavassa kuviossa havainnollistetaan taulukon 4 neljännen sarakkeen informaatiota eli maisteriohjelmissa opiskelevien %-suhdetta yliopiston tutkintotavoitteisiin.
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
KuvA
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
0
20
40
60
80
100 %
Kuvio 3. Maisteriohjelmissa lukuvuonna 2000–2001 opiskelleiden osuus yliopiston tutkintotavoitteesta
Tulossopimuksessa on sovittu, että yliopistot mitoittavat täysimittaisen koulutustarjontansa vuosittain 18 000–19 000 uudelle opiskelijalle. Yliopistoissa
suoritetaan vuosittain keskimäärin 1 300 tohtorin tutkintoa ja 12 700 ylempää korkeakoulututkintoa. Vuonna 2000 valmistui 1 156 tohtoria ja 11 864
maisteria. Tutkintotavoitteissa ei eritellä tämän projektin piiriin kuuluvien maisteriohjelmien tutkintotavoitteita. Maisteriohjelmista valmistuvat kartuttavat kuitenkin omalta osaltaan tutkintokiintiötä ja vaikuttavat täten välillisesti opetusministeriön yliopistolle myöntämiin määrärahoihin. Lukuvuonna 2000–2001
meneillään olleista ohjelmista oli kartoituksen mukaan valmistunut 31.5.2001
mennessä 136 maisteria8.
Valmistuneet olivat seuraavista yliopistoista (suluissa valmistuneiden kokonaismäärä): HY
(26), KuY (6), LY (3), LTKK (18), SibA (5), SHH (2), TaiK (7), TaY (19), TeaK (12), TY (6), VY
(7) ja usean korkeakoulun yhteiset ohjelmat (25). Joensuun yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun ilmoittamat valmistuneiden määrät (120 + 66) eivät tässä yhteydessä ole vertailukelpoisia muihin yliopistoihin johtuen siitä, että valmistuneiden kokonaismäärä on ilmoitettu
pyydettyä pidemmältä ajanjaksolta.
8
47
Sisällöt
Lukuvuonna 2000–2001 meneillään olleet maisteriohjelmat jakautuivat sisällöllisesti kuuteen pääryhmään. Kolme suurinta sisältöryhmää ohjelmamäärien
mukaan laskettuna olivat teknillis-luonnontieteellinen ala (40,7 %), taideala
(22,1 %) ja kauppatieteellinen ala (18 %). Kolme muuta sisältöryhmää (yhteensä noin 20 %) olivat yhteiskuntatieteellinen ala, kasvatustieteellinen ala sekä
tässä arvioinnissa käyttöön otettu luokka monialainen. Merkille pantavaa tosin
on, etteivät kaikki yliopistot käytä ohjelmistaan maisteriohjelma-käsitettä. Tämä
osoittaa alan terminologian vakiintumattomuutta. Teknillis-tieteelliset ohjelmat
ovat pääasiassa muuntokoulutusohjelmia, taidealan koulutukset kaksivuotisia koulutusohjelmia ja kauppatieteellisen alan ohjelmat maisteritason valintaan kuuluvia ohjelmia.
Taulukko 5. Maisteriohjelmien sisällöt ja lukumäärät yliopistoittain lukuvuonna
2000–2001
A = teknillistiet., luonnontiet.
B = kauppatiet.
C = yhteiskuntatiet.
D = kasvatustiet.
E = taide
F = monialaiset
A
B
C
D
E
F
Yht.
3
2
10
4
4
6
5
13
5
2
14
1
3
6
2
2
2
1
2
2
6
-
6
2
-
1
30
6
-
2
1
1
1
2
1
1
14
3
9
13
4
5
8
7
1
6
30
5
10
6
13
2
6
2
5
Useamman
korkeakoulun yht. 14
-
-
-
-
4
18
8
(4,8 %)
37
(22,1 %)
13
(7,8 %)
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Yhteensä
68
(40,7 %)
30
(18 %)
11
(6,6 %)
167
(100 %)
48
Seuraavilla opetushallinnon koulutusalakoodiston mukaisilla aloilla ei arviointiajankohtana ollut meneillään lainkaan maisteriohjelmia: teologia, humanistiset tieteet, liikuntatieteet, psykologia, terveystieteet, oikeustiede, maatalous-metsätieteet, lääketiede, hammaslääketiede, eläinlääketiede, farmasia ja kuvataideala. Osa em. sisältöaloista oli kuitenkin edustettuna monialaisten maisteriohjelmien opetussuunnitelmissa.
Opetuskieli ja kansainvälisyys
Kartoituksessa selvitettiin myös maisteriohjelmien pääasiallista opetuskieltä.
Suurin osa (65,8 %, n=110) ohjelmista toteutettiin suomenkielisinä. Toiseksi
yleisin opetuskieli on englanti (16,8 %, n=28). Osin suomen kielellä, osin englannin kielellä toteutettavia ohjelmia oli 13,8 % (n=23). Toisella kotimaisella
kielellä toteutettavia ohjelmia oli 6 kpl (3,6 %).
Kansainvälisiksi maisteriohjelmiksi määriteltiin sellaiset ohjelmat, jotka toteutettiin pääasiassa muilla kuin kotimaisilla kielillä, joiden toteutukseen liittyi
kansainvälistä yhteistyötä ja joissa oli ulkomaalaisia opiskelijoita. Yli kolmasosa
(35,9 %) ohjelmista oli sellaisia, joiden toteutukseen ei liittynyt kansainvälistä
yhteistyötä. Yli 60 % ohjelmista sen sijaan sisälsi kansainvälisiä aineksia (esim.
ulkomaiset luennoitsijat, kansainväliset yhteistyöyliopistot tai -organisaatiot, kansainväliset vaihto-ohjelmat). Seuraavasta taulukosta selviää maisteriohjelmien
toteutukseen liittyvä kansainvälisen yhteistyön muoto.
Taulukko 6. Maisteriohjelmien toteutukseen liittyvä kansainvälinen yhteistyö
lukuvuonna 2000–2001
1. ei kansainvälistä yhteistyötä
2. ulkomaisia luennoitsijoita
3. kansainvälisiä yhteistyöyliopistoja tai -organisaatioita
4. kansainvälisiä vaihto-ohjelmia
5. kohdat 2, 3, 4
6. kohdat 2, 4
7. ei tietoa
Yhteensä
ohjelmien
lukumäärä
%
60
38
17
0
45
4
3
35,9
22,8
10,2
0
26,9
2,4
1,8
167
100
Maisteriohjelmien kartoituksessa selvitettiin myös ulkomaalaisten opiskelijoiden
osuuksia ohjelmissa. Kahdeksantoista maisteriohjelman osalta tähän kysymykseen ei saatu vastausta. Sellaisia ohjelmia, joissa kaikki erillisvalinnan kautta
maisteriopiskelijoiksi valitut olivat ulkomaalaisia, oli n. 10 % (n=16) kaikista
ohjelmista9. Lähes puolet (n=81) kaikista ohjelmista oli sellaisia, joissa ei ollut
yhtään tämän erillisvalinnan kautta valittua ulkomaalaista opiskelijaa.
9
Tällaisia ohjelmia toteuttivat HKKK, LTKK, TaiK, TeaK, TKK, TY, JoY/LTKK/KuY yhdessä
(IMPIT-ohjelma) sekä TY/ÅA/TuKKK yhdessä (TEMMPRO-ohjelma).
49
Laajuus
Yliopistoja pyydettiin ilmoittamaan maisteriohjelmiensa laajuus opintoviikkoina. Ennen
kartoituksen tekemistä ennakko-oletuksena oli se, että ohjelmat olisivat pääsääntöisesti
40–90 ov:n laajuisia ja kestoltaan kaksi-, korkeintaan kolmevuotisia.
Kuten taulukosta 7 voidaan havaita, ohjelmien laajuuksien vaihteluväli oli 10–
120 ov. Vajaa kolmannes maisteriohjelmista oli laajuudeltaan 55–60 ov, neljännes 30–40 ov. Osa yliopistoista on ilmoittanut yksittäisten maisteriohjelmiensa
laajuuden vaihteluväleinä (esim. 80–100 ov /TuKKK, 70–90 ov/ÅA, 70–100
ov/TaiK, 10–125 ov /JoY). Perusteluna oli mm. se, että ohjelman tarkkaa opintoviikkomäärää oli joissakin tapauksissa vaikea ilmoittaa, koska opiskelu samassakin
maisteriohjelmassa tuottaa opiskelijatasolla aiemmista tutkinnoista ja opintosuorituksista sekä näistä tehdyistä hyvityksistä ja korvaavuuksista johtuen erilaajuisia
”henkilökohtaisia maisteriohjelmia”.
Osa yliopistoista (esim. LTKK) on ilmoittanut maisteriohjelmiensa laajuuden
tavoitetutkinnon kokonaisopintoviikkomääränä (160 ov/180 ov) erittelemättä yksittäisten maisteriohjelmien laajuutta. Opintoviikkomäärältään lyhimmät maisteriohjelmat (10 ov) on toteutettu Joensuun yliopistossa. Seuraavassa taulukossa esitetään ohjelmien laajuuksia yliopistoittain.
Taulukko 7. Maisteriohjelmien laajuudet opintoviikkoina lukuvuonna 2000–2001
Ohjelmien lkm/minimi-ov-määrä
55-60 ov
70-80 ov 90-100 ov
120 ov
10 ov
30-40 ov
160-180 ov
tavoitteena
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Yhteiset
1
-
13
6
1
6
8
2
1
6
5
1
1
28
2
4
4
1
1
2
1
3
2
2
1
2
4
2
4
-
5
8
2
5
6
8
4
3
8
2
2
Yhteensä
1
(0,6 %)
43
(25,7 %)
49
(29,3 %)
21
(12,6 %)
15
(9 %)
11
(6,6 %)
27
(16,2 %)
50
Opiskelijavalinta
Yliopistoissa on kahdenlaisia opiskelijavalintoja: päävalintoja ja erillisvalintoja.
Pysyväisluonteiset päävalinnat ajoittuvat kevääseen ja kesään, ja niissä opiskelijat valitaan syksyllä alkavaan koulutukseen. Tämän arvioinnin maisteri- ja
muuntokoulutusohjelmat kuuluvat erillisvalintoihin10, jotka HAREK-vastuukäyttäjän ohjeiden mukaan ovat pienimuotoisempia, joko tiettyyn erityisryhmään
kohdistuvia tai luonteeltaan kertaluonteisia valintoja, joita voi tapahtua ympäri
vuoden.
Lähes kaikkiin (95 %) maisteriohjelmiin oli järjestetty päävalinnasta irrallaan toteutettu erillisvalinta. Joidenkin maisteriohjelmien opiskelijavalinta suoritettiin ainoastaan todistusten perusteella. Useissa tapauksissa asiakirjahakua
täydennettiin mm. kirjallisella valintakokeella, haastattelulla, kielikokeilla ja/tai
portfoliolla. Vähäisessä määrin käytössä oli myös perusopetuksen valintoihin
integroidut valinnat lisätehtävin (1,2 %), jatkuva haku (1,2 %) sekä osin valintakoe, osin jatkuva haku -tyyppinen yhdistelmä (1,2 %).
Maisteriohjelmat avaavat useita mahdollisuuksia aiemmin suoritettujen
opintojen ja tutkintojen täydentämiseen. Ne mahdollistavat työelämän ja opintojen vuorottelun sekä tutkintotavoitteisen jatko-opiskelun aiempien opintojen
loppuunsaattamisen jälkeenkin. Yliopistot ovat laajentaneet maisteriohjelmiensa kohderyhmää ja sen myötä ohjelmiensa markkinointia aiempaa voimakkaammin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Maisteriohjelmista 101
(60,5 %) oli sellaisia, joihin hyväksyttiin soveltuvan AMK-tutkinnon suorittaneita. Yhtenä selityksenä on tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelma erillisrahoituksineen.
Suurin osa (74 %) maisteriohjelmista oli sellaisia, joihin saattoi tulla valituksi vaihtoehtoisin yliopisto- tai AMK-tutkinnoin ja opintoviikkokertymin. Sen sijaan 63 ohjelmaa oli sellaisia, joihin ei lainkaan hyväksytty AMK-tutkinnon
suorittaneita. Ainoastaan 6 % ohjelmista oli sellaisia, joihin valittavilta edellytettiin joko kotimaassa tai ulkomailla suoritettu alempi korkeakoulututkinto.
Seuraavassa taulukossa esitellään maisteriohjelmiin valituilta edellytetty
pohjakoulutus.
10
Erillisvalinnat on jaoteltu erillisvalintakoodiston mukaan seuraavasti:
1. Todistusten perusteella
2. Maisteriohjelmat
3. Siirto-opiskelijat
4. Avoimen yliopiston väylä
5. Ulkomaalaisvalinta
6. SAT-testi
7. Muu erillisvalinta
8. Muuntokoulutusohjelmat
Lähde: Yliopistojen HAREK-vastuukäyttäjän ohje
51
Taulukko 8. Maisteriohjelmiin valituilta edellytetty pohjakoulutus lukuvuonna
2000–2001
lkm
%
opistotasoinen tutkinto / AMK-tutkinto
alempi korkeakoulututkinto (kotimainen tai ulkomainen)
opintoviikkokertymä
vaihtoehtoisia tutkintoja, opintosuorituksia
ei tietoa
12
10
19
124
2
7,2
6,0
11,4
74,2
1,2
Yhteensä
167
100
Toteutusmuodot
Yliopistoja pyydettiin kuvaamaan maisteriohjelmiensa toteutusmuotoa. Maisteriohjelmat voidaan jakaa toteutustapansa mukaan kahteen pääryhmään: erillisiin maisteriohjelmiin ja perusopetukseen joko kokonaan tai osittain integroituihin11 maisteriohjelmiin.
Vastauksista kävi ilmi, että 41 % (n=69) maisteriohjelmista on täysin yliopistojen perusopetukseen integroituja, ts. sekä pää- että erillisvalinnan kautta tutkinnonsuoritusoikeuden saaneet opiskelijat opiskelivat erilaisista taustoistaan riippumatta samoissa opetusryhmissä. Osittain perusopetukseen integroituja ohjelmia
oli 33,5 % (n=56). Tähän ryhmään kuuluvissa ohjelmissa maisteriohjelmaopiskelijoille oli järjestetty esim. joitakin omia ilta-, viikonloppu- tai kesäaikaan ajoittuvia
opintojaksoja tai omia opetusryhmiä pääosan opetuksesta ollessa kuitenkin yhteistä päävalintojen kautta opiskelemaan tulleiden kanssa. Neljännes (n=24) kaikista
maisteriohjelmista oli erillisvalinnan kautta maisteriopiskelijoiksi hyväksytyille erikseen suunniteltuja yksi- tai monialaisia kokonaisuuksia.
Toteutusmuotonsa mukaisesti maisteriohjelmat (167 kpl) voidaan luokitella myös seuraaviin neljään ryhmään (tosin ryhmät eivät ole täysin toisiaan
poissulkevia).
Taulukko 9. Maisteriohjelmien toteutusmuodot
kandidaattitasolta jatkuva saman alan/lähialan maisteriohjelma
kandidaattitasolta jatkuva muun alan maisteriohjelma
muuntokoulutusohjelma
muu maisteriohjelma (esim. monialaiset tai täydennyskoulutustyyppiset, tutkintoon johtavat ohjelmat)
ei tietoa
Yhteensä
11
lkm
%
55
5
74
31
33
3
44
19
2
1
167
100
Koulutusohjelmassa opiskelee päävalintojen kautta hyväksyttyjen opiskelijoiden lisäksi
omassa erillisvalintakiintiössään (esim. maisteriohjelmat) hyväksytyksi tulleita opiskelijoita
52
Opiskelijanäkökulmasta maisteriohjelmia voidaan ryhmitellä myös seuraavasti:
–
–
–
–
–
–
–
–
kahden syklin opinnot (alempi kk-tutkinto → ylempi kk-tutkinto)
laaja-alainen vs. spesifi ohjelma
alan vaihtoon liittyvä, uusia työelämämahdollisuuksia avaava jatkotutkinto
koulutusjärjestelmän sektorilta toiselle siirtyminen (AMK-sektori/yliopistot)
saman tieteenalan sisällä suoritettava maisteriohjelma
maisterista maisteriksi -ohjelma
pätevöitymisohjelma
ei-tutkintoon johtavalla opiskelijastatuksella käynnistyvä maisteriohjelma.
Arviointivierailujen valmistelujen yhteydessä yliopistoja pyydettiin luokittelemaan maisteriohjelmia erilaisia järjestämisperiaatteita kuvaaviin ryhmiin. Tältä
pohjalta ohjelmia voidaan tarkastella seuraavan ryhmittelyn mukaisesti:
–
–
–
–
–
–
–
–
–
useamman yliopiston yhteiset maisteriohjelmat (esim. verkostomaiset ja
kansainväliset maisteriohjelmat)
yhden yliopiston toteuttamat maisteriohjelmat
emoyliopistosta irrallaan toteutettavat maisteriohjelmat
maisterikoulussa toteutettavat ohjelmat
muuntokoulutusohjelmat
pätevöittävät maisteriohjelmat
perusopetukseen kokonaan tai osin integroidut maisteriohjelmat
perusopetuksesta täysin erilliset maisteriohjelmat
maisteritason valintoina toteutettavat ohjelmat.
Rahoitusrakenne
Maisteriohjelmien rahoituspohja vaihtelee yliopistoittain ja ohjelmatyypeittäin.
Silloin, kun yliopistojen järjestämät maisteriohjelmat ovat tutkintoon johtavaa
koulutusta, tulee opetuksen olla opiskelijalle maksutonta eli ohjelman järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia ei voi siirtää opiskelijan maksettaviksi. Lukuvuonna 2000-2001 yhteensä 37,7 % maisteriohjelmista toteutettiin yliopistojen normaalilla budjettirahoituksella; 26,9 % opetusministeriön tietoteollisuusrahoituksella, lähes viidesosa sekarahoituksella (mm. EU-/ESR-rahoitus yhdistettynä maakunta-, kunta- ym. rahoitukseen), 9 % opetusministeriön erillisrahoituksella, 1,2 % maksullisen toiminnan rahoituksella ja 1,2 % sisäasiainministeriön rahoituksella.
Tutkintoon johtavien maisteriohjelmien maksuttomuutta opiskelijoille väistetään sekarahoitusmalleilla (esim. JoY, OY). Opiskelija voi aloittaa opintonsa
avoimessa yliopistossa tai maksullisena täydennyskoulutuksena ja hyväksyttää
opintosuorituksiaan myöhemmin pääainelaitoksella tutkinto-oikeuden saatuaan.
Seuraavassa taulukossa kuvataan maisteriohjelmien rahoitusrakennetta.
Liitteenä 8 on yliopistoittain koottu taulukko ohjelmien rahoitusrakenteesta.
53
Taulukko 10. Maisteriohjelmien rahoitusrakenne lukuvuonna 2000–2001
yliopiston budjetti- tai hankerahoitus
OPM, tietoteollisuusrahoitus ja muu
OPM, erillisrahoitus
sekarahoitus (mm. EU-, ESR-rahoitus)
maksullinen palvelutoiminta
sisäasiainministeriö
Yhteensä
lkm
%
30
45
15
40
2
2
37,7
26,9
9,0
24,0
1,2
1,2
167
100
Maisteriohjelmien ennakoitu alueellinen vaikuttavuus
Yliopistot ovat vuosien 2002–2005 toimintasuunnitelmissaan esittäneet ulkoisen toimintansa kehittämisstrategioita. Niissä on nähtävissä selkeitä ehdotuksia
koskien myös alueellista kehittämistä. Selkeimmät linkitykset alueellisiin kehittämisohjelmiin ovat Helsingin, Oulun, Kuopion, Joensuun, Vaasan ja Turun yliopistoilla sekä Lappeenrannan teknillisellä korkeakoululla ja Turun kauppakorkeakoululla. Monilla muillakin yliopistoilla on mainintoja alueellisista kehittämishankkeista, mutta selkeää strategista suunnitelmaa toiminnalle ei ole esitetty. (OPM 28:2001). Tässä arvioinnissa kävi ilmi, että myös Lapin yliopiston
maisteriohjelmilla oli vahva yhteys sekä yliopiston että maakunnan strategiaan.
Yliopistoja pyydettiin valtakunnallisessa kartoituksessa kuvaamaan maisteriohjelmakohtaisesti koulutuksella tavoiteltavaa alueellista vaikuttavuutta.
Vastauksista muodostettiin kahdeksan luokkaa, joista yksi oli yhdistelmäluokka. Ohjelmilla on käynnistetty alueellisista koulutus- ja kehittämistarpeista. Yli
neljäsosa ohjelmista oli sellaisia, joilla katsottiin olevan alueellista vaikuttavuutta mm. uusien osaajien kouluttamisena alueelle sekä korkeatasoisen tietotaidon
siirtymisenä yrityksiin. Maisteriohjelmien alueellista roolia kuvaa lisäksi se, että
neljäsosa ohjelmista on käynnistynyt EU-/ESR-rahoituksella (ns. sekarahoitusmalli). Yhteensä 16 % ohjelmista oli kuitenkin sellaisia, joiden osalta tavoiteltavaa alueellista vaikuttavuutta ei ollut lainkaan eritelty. Osassa vastauksista (esim.
TeaK) ilmeni, että ohjelman alueellisen näkökulman analysointi koettiin yliopiston toimintaprofiilin kannalta liian suppeaksi: yliopiston sisällöllisestä monopoliasemasta johtuen osaajia koulutettiin, ei yksin alueen, vaan koko valtakunnan
tarpeisiin. Yliopistoittain koottu tilanne esitellään liitteessä 8.
Seuraavassa esitellään alueellisen vaikuttavuuden sisältöluokat:
1 Aluekehitys: 4,2 % (n=7 maisteriohjelmaa)
Hanke luo alalle uusia yrityksiä / työpaikkoja tai edellytyksiä uusien yritysten,
työpaikkojen tai tuotteiden kehittymiselle. Työ- ja elinkeinoelämän kehittäminen.
54
2 Valtakunnallisen / kansainvälisen kilpailukyvyn lisääntyminen: 0 % (n=0);
ks. luokka 8
Yritysten / työ- ja elinkeinoelämän kilpailukyky paranee henkilöstön osaamistason lisääntyessä koulutuksen ja uusien tutkimus- ja yrityskontaktien myötä.
3 Uudet osaajat: 38,9 % (n=65)
Uusien monipuolisten osaajien kouluttaminen alueelle. Yksilön urakehitys. Koulutustason nouseminen.
4 Hanketoiminnan lisääntyminen: 0,6 % (n=1)
Koulutus- ja tutkimusverkosto luo hyvän pohjan tutkimusryhmien tieteelliselle
läpimurrolle ja lisää yhteistyökontakteja alueen työelämäkenttään / kulttuurielämän sektorille.
5 Tiedonsiirto: 7,8 % (n=13)
Korkeatasoisen perustutkimuksen tietotaito siirtyy opiskelijoiden harjoitus- ja
lopputöiden kautta alueen yrityksiin. Seminaarit ja muut keskustelutilaisuudet
lisäävät alan uusimman huipputietämyksen sovellusmahdollisuuksia alueella.
6 Tieteelliset tulokset: 0 % (n=0)
Hanke tuottaa alueelle lisääntyvässä määrin tieteellisiä julkaisuja, patentteja ja
opinnäytetöitä.
7
Maisteriohjelman alueellista vaikuttavuutta ei eritelty: 16,2 % (n=27)
8
Ryhmien 1–6 yhdistelmiä: 32,3 % (n=54)
Alueellisesti maisteriohjelmien järjestäminen painottui pääkaupunkiseudulle.
Lähes puolet (44 %) maamme kaikista maisteriohjelmista toteutettiin lukuvuonna 2000–2001 pääkaupunkiseudun korkeakouluissa (HKKK, HY, SibA, SHH,
TaiK, TeaK, TKK). Opiskelijoita pääkaupunkiseudun maisteriohjelmissa oli yhteensä 927 eli 28 % koko maan maisteriopiskelijoista. Lisäksi useamman korkeakoulun yhdessä järjestämissä ohjelmissa oli mukana pääkaupunkiseudun
yliopistojen opiskelijoita.
Maisteriohjelmien käynnistämisen syitä
Yliopistoja pyydettiin maisteriohjelmakohtaisesti perustelemaan, miksi maisteriohjelmia oli ryhdytty toteuttamaan. Vastauksista muodostettiin seitsemän luokkaa, joista yksi oli useamman kohdan yhdistelmäluokka.
Kuten ennakoitua olikin, yksi merkittävä syy maisteriohjelmien toteuttamiseen oli opetusministeriön rahoittaman tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelman käynnistyminen. Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmia oli meneillään
18 yliopistossa. Kaikista maisteriohjelmista neljäsosa (n=43) oli perustettu ministeriöiden asettamiin koulutusvelvoitteisiin vedoten. Toisena mittavana syynä
55
olivat tutkintojärjestelmän kehittämispyrkimykset. Lähes kolmasosa (n=52)
maisteriohjelmista oli käynnistetty joko kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen
siirtymisen myötä tai opiskelijoiden pätevyys-, koulutus- ja tutkintotason nostamiseksi. Ohjelmien käynnistämisen syistä sen sijaan koulutuksen kansainvälistäminen tai uusien sisällönasiantuntijoiden tuottaminen työ- ja elinkeinoelämän
tarpeisiin saivat edellisiä syitä vähemmän painoarvoa.
Seuraavassa esitellään seitsemän luokkaa maisteriohjelmien käynnistämisen syistä. Yliopistoittain koottu tilanne on liitteessä 8.
1
–
–
Ministeriöiden asettamat koulutusvelvoitteet; ns. top down -ajattelu
(n=43 maisteriohjelmaa)
OPM:n tietoteollisuushanke tutkintotavoitteineen
sisäasiainministeriö → poliisialan maisteriohjelma
2
–
–
Alan työvoimatarve (n=19)
yliopistollisen perusopetuksen puuttuminen alalta, jolla työvoimatarvetta
rahoitusmahdollisuuksia
3 Tutkintojärjestelmän kehittämispyrkimykset (n=52)
– uuden valintamenettelyn kehittäminen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen
– koulutus- / tutkintotason nostaminen (kolmiportainen tutkintojärjestelmä)
– pätevöityminen
4
–
–
Uudet ja innovatiiviset koulutussisällöt (n=9)
uusien sisällönasiantuntijoiden tuottaminen työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin
yliopisto(je)n osaamisen uudenlainen tuotteistaminen
5
–
Koulutuksen kansainvälistäminen (n=12)
yliopiston toimintaprofiiliin sisältyvän koulutuksen kansainvälistäminen
6
Ei eritelty (n=3)
7
Kohtien 1–5 yhdistelmiä (n=29)
Maisteriohjelmat lukuvuonna 2001–2002
HAREK-rekisterin mukaan12 yliopistoissa oli lukuvuonna 2001–2002 järjestetty yhteensä 110 maisteri- ja muuntokoulutusvalintaa. Hyväksytyistä joko läsnä- tai poissaolevaksi oli kirjoittautunut yhteensä 1 729 opiskelijaa. Seuraavassa taulukossa tilanne esitetään yliopistoittain.
12
Lähde: Hakija- ja opinto-oikeusrekisteri, OPH 11.10.2001.
56
Taulukko 11.Yliopistojen maisteriohjelmat ja opiskelijat lukuvuonna 2001–2002
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Yhteensä
Valintojen/
hakukohteiden lkm
Opiskelijat
lkm
9
1
4
20
6
2
5
5
1
4
14
7
11
6
1
6
4
4
77
56
46
315
192
16
78
59
11
48
106
183
79
174
43
113
96
37
110
1729
4.2 Maisteriohjelmien tarkastelu
yliopistoittain ja ohjelmatyypeittäin
Tässä luvussa kuvataan ja arvioidaan arviointivierailujen ja kuulemistilaisuuksien kohteina olleita maisteriohjelmia yliopistokohtaisessa kontekstissaan seuraavien, arvioinnin kannalta keskeisten pääteemojen osalta:
–
–
–
–
–
–
–
–
–
maisteriohjelmien tausta ja yhteys yliopiston strategiaan,
Bolognan prosessi ja tutkintorakennekysymykset,
maisteriohjelmien resurssit (taloudelliset ja oppimista tukevat),
maisteriohjelmien toteutus ja hallinnointi,
ohjaus- ja oppimisympäristö,
maisteriohjelmien kansainvälinen ulottuvuus,
maisteriohjelmien työelämäyhteydet,
työ- ja elinkeinoelämän koulutustarpeiden huomioon ottaminen sekä
maisteriohjelmien kehittäminen, laadunvarmistus.
Toiston välttämiseksi yliopistokohtaisten osioiden jälkeen ei ole koottu erillisiä
maisterikohtaisia suosituksia tai kehittämisehdotuksia. Sen sijaan lukuihin 5 ja
6 on koottu koko aineistosta kumpuavia hyviä käytänteitä, johtopäätöksiä, suosituksia ja kehittämisehdotuksia.
57
4.2.1 Helsingin kauppakorkeakoulu
Maisteriohjelmien strateginen linjaus
Helsingin kauppakorkeakoulussa maisteriohjelma tarkoittaa kauppatieteiden
maisterin tutkintoon johtavaa kandidaattitutkinnon jälkeistä saman alan (kauppatieteellisen) tai vuodesta 2000 lähtien myös lähialan jatkotutkintokoulutusta,
johon on erillishaku eli maisteritason valinta. Tämä koulutus on integroitu yliopiston perustutkinto-opetukseen. Opiskelija hakee suoraan ns. sivurekrytointina pääaineeseen. Nykyinen malli ei siis muodosta sisällöllisesti itsenäisiä maisteriohjelmia.
Vuodesta 1998 alkaen käytössä ollut, nykyisestä perusopetuksesta johdettu valintamenettely onkin varsinaisten maisteriohjelmien perustamisen myötä
väistyvä malli. Syksyllä 2002 suunnitellaan aloitettavaksi pilottina ensimmäinen varsinainen maisteriohjelma. Englanninkielisen ja poikkitieteellisen Tietoja palvelutalouden maisteriohjelman keskeisenä piirteenä tulee olemaan eri aineiden välinen yhteistyö.
Kauppakorkeakoululla on lisäksi käynnissä valtakunnallista tietoteollisuusohjelmaa toteuttava Tietojärjestelmätieteen muuntokoulutus, jonka yliopiston johto totesi olevan valtakunnallisena toteutettu, erityisrahoitettu ylimenokauden
ratkaisu. Kauppakorkeakoulun toinen arviointikohde oli Kansainvälisen liiketoiminnan ohjelma (maisteritason valinta).
Maisteritason opintoihin hakevalla tulee olla vähintään yliopistossa suoritettu alempi korkeakoulututkinto. Ohjelmiin hakeneilla ulkopuolisilla opiskelijoilla on tyypillisesti ollut taustalla useammassa yliopistossa suoritettuja kursseja tai jopa tutkintoja. Viime vuosina maisteritason opintoihin ovat olleet hakukelpoisia tietyin edellytyksin myös muun kuin kauppatieteellisen alan tutkinnon suorittaneet. Vuotuinen sisäänottokiintiö on enintään 30 opiskelijaa.
Kauppakorkeakoulussa selvitetään hakukelpoisuuden laajentamista yliopistokoulutuksen ulkopuolelle, lähinnä AMK-tutkinnon suorittaneisiin. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa erilaiset koti- ja ulkomaiset bachelor-tason tutkinnot
rinnastetaan toisiinsa tasavertaisina. Maisteriohjelmien lähtötaso määriteltäneen
hyväksyttävinä tutkintoina (tradenomi, ekonomi (alempi), muun alan maisteri,
BBA, ulkomainen BSc, jne.), joista annetaan kokonaishyvitys ilman aiempien
opintojen yksityiskohtaista tarkastelua. Opiskelijat suorittavat maisteriohjelmaan
hyväksymisen jälkeen 80 ov:n opinnot ja saavat maisterin tutkintotodistuksen
(160 ov). Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi kauppakorkeakoululla on vielä paljon tehtävää, sillä tällä hetkellä aiemmista opinnoista annettavat korvaavuudet
tai hyvitykset ovat erittäin alhaiset ja eri tutkintojen osalta hyvin erilaiset.
OPM:n kehittämissuunnitelmassa todetaan, että siirryttäessä korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen korkeakoulusektorilta toiselle tavoitteeksi asetetaan, että samalla alalla suoritetusta tutkinnosta luetaan hyväksi noin puolet
suoritetun tutkinnon laajuudesta.
58
Tutkintorakenteen kehittäminen kaksiportaiseksi
Helsingin kauppakorkeakoulu tähtää koulutusstrategiassaan kandidaatin tutkinnon roolin vähentämiseen ja painopisteen siirtämiseen maisteri- ja tohtorikoulutukseen ja kansainväliseen johtamiskoulutukseen. Tällä halutaan vastata ennen kaikkea työelämän kysyntään ja sen ennustettuun painottumiseen korkeammin koulutettuihin.
Nykyinen kauppatieteiden maisterin tutkinto ei jakaudu luontevalla tavalla
3+2-mallin mukaan. Lähivuosien tavoitteena on luoda itsenäiset kandidaattiohjelmat (80–100 ov) todelliset maisteriohjelmat (60–80 ov). Tämä mahdollistaisi nykyistä paremman opiskelijaliikkuvuuden eri yliopistojen, tieteenalojen
ja maiden välillä. Maisteriohjelmilla ja niiden joustavalla kehittämisellä pyritään
vastaamaan nopeasti muuttuvaan koulutuskysyntään. Kansainvälisyyttä korostetaan rekrytoimalla koulutukseen ulkomaalaisia opiskelijoita sekä tarjoamalla
englanninkielisiä ohjelmia.
Tutkintonimikkeiden kirjo
Kauppatieteiden maisterin tutkinto on arvostettu ja erittäin kilpailukykyinen
tutkinto niin koti- kuin ulkomaisillakin työmarkkinoilla. Muista kauppatieteellisen alan tutkinto- ja ohjelmanimikkeistä (KTM/uusi ekonomi, KTK/vanha ekonomi, BBA, MBA) on sen sijaan työelämässä epäselvyyttä. Tämä saattaa johtua
siitä, että tutkintonimikkeet sekä niiden sisältö ja merkitys ovat kokeneet isoja
muutoksia viime vuosikymmeninä; ekonomin nimikkeellä suoritettu tutkinto
on ollut välillä ylempi, välillä alempi korkeakoulututkinto (ks. luku 3.1.1). Kauppatieteiden kandidaateille ei vaikuta olevan työmarkkinoilla todellista tarvetta,
eikä monikaan päätä opintojaan tälle tasolle. Työmarkkinoiden vakuutellaan
haluavan ensisijaisesti maistereita ja tohtoreita.
Viralliseen tutkintorakenteeseen kuulumaton, täydennyskoulutuksena ja
maksullisena ohjelmana toteutettava MBA-ohjelma (Master of Business Administration) on osoittautunut hyvin suosituksi ja onnistuneeksi koulutusmalliksi.
Sillä nähdäänkin olevan oma tehtävänsä myös tulevaisuudessa, vaikkakin ohjelman kansainvälinen vertailtavuus on epäselvä. Samoin ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon asema ja suhde yliopistotutkintoihin on erittäin suuri kysymys. On selvää, että ovatpa tutkintorakenteet minkälaisia hyvänsä, ne on markkinoitava hyvin elinkeinoelämän ja työnantajien tietoisuuteen valmistuneiden
työelämään sijoittumisen takaamiseksi.
Alempi korkeakoulututkinto itsenäisenä toteutuksena –
Mikkelin koulutuskokeilu
Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikössä aloitettu kauppatieteiden
kandidaatin tutkintoon johtava englanninkielinen, luonteeltaan pysyväksi tarkoitettu koulutusohjelma toimii laboratoriona uusien tutkintorakenteiden luomisessa ja kehittelyssä. Koska koulutus sisältää ainoastaan kandidaattivaiheen,
on valmistuvien hakeuduttava muualle maisterivaiheen opintoihin. Opetusmi-
59
nisteriön KTK-ohjelmaan kohdentama erillisrahoitus päättyy vuonna 2003.
Ohjelma saa myös EU-rahoitusta.
Koulutuksesta välittyi vaikutelma, että ohjelma on tiivis ja tehokas, mutta
toteutukseltaan erittäin kallis kokonaisuus. Nyt käynnissä olevasta kokeilusta
saadaan kokemuksia erityistarkoituksiin sovellettavaksi. Pitkälti ulkomaisten
luennoitsijoiden varaan rakentuva teho-ohjelma on korkean kustannustasonsa
ja muiden toteutuksellisten ratkaisujensa vuoksi kyseenalainen malli laajennettavaksi laveasti muihin yliopistoihin ja kaikille aloille.
Muuntokoulutusohjelma maisteriohjelmien koekenttänä
Helsingin kauppakorkeakoulu osallistuu 18 muun yliopiston tavoin opetusministeriön tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelman toteuttamiseen. Kauppakorkeakoulun strategiassa yhdeksi painoalaksi on määritelty liiketoimintaosaaminen tietoyhteiskunnassa. Vuonna 2000 alkanut tietojärjestelmätieteen
muuntokoulutus toteuttaa hyvin korkeakoulun strategisia tavoitteita ja vastaa
samalla alan osaajapulaan erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Ohjelma on suunnattu lähialojen tutkintoja suorittaneille, jotka noin kahden vuoden lisäkoulutuksella suorittavat tutkinnon tietoteollisuuden aloilla.
Ohjelmassa voi suuntautua joko elektroniseen kaupankäyntiin tai yrityksen tietojärjestelmiin. Muuntokoulutettavat suorittavat tietojärjestelmien ohella opintoja mm. logistiikassa, verkkomarkkinoinnissa ja kansainvälisessä liiketoiminnassa. Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun kanssa on kehitetty poikkitieteellistä ohjelmistoyrittämisen suuntautumisvaihtoehtoa, joka antaa opiskelijoille valmiudet toimia pienten ja keskisuurten tietoteollisuuden yritysten johtotehtävissä. Helsingin kauppakorkeakoulu pitää muuntokoulutusohjelmaansa
kansallisestikin tärkeänä hankkeena sillä perusteella, että kansainvälistyvässä
ohjelmistoliiketoiminnassa korostuu markkinoinnin ja liiketoiminnan osaaminen myös korkean teknologian yrityksissä.
Koska muuntokoulutuksen tarkoituksena on kouluttaa opiskelijoita nopealla aikataululla työelämän tarpeisiin, on pohjakoulutuksena pääsääntöisesti edellytetty kauppatieteellistä tutkintoa tai tuotantotalouden diplomi-insinöörin tutkintoa. Myös kokopäiväisinä toteutetut yliopistotasoiset MBA- tai BBA-opinnot
on luettu riittäviksi pohjatiedoiksi.
Ohjelman laajuus on vähintään 80 ov, johon sisältyvän 64 ov:n pääainekokonaisuuden lisäksi opiskelijat suorittavat muita kieli- ja sivuaineopintoja siten,
että kauppatieteiden maisterin tutkinnon vaatimukset täyttyvät. Kauppakorkeakoulussakin on muuntokoulutuksen toteuttaminen täydennyskoulutuksen sijasta tutkintoon johtavana koulutuksena joutunut ristiriitaan nopean toteutuksen
ja osaamisen päivittämisen tavoitteiden kanssa. Tutkintotavoitteisessa muuntokoulutuksessa korostetaan laatua ja opintojen tiukkaa vastaavuutta perustutkintoihin. Tämä mutkistaa alkuperäisen tavoitteen saavuttamista, sillä esimerkiksi kielten opintosuoritusten vaatimukset vaikuttavat aikatauluun nähden kohtuuttomilta.
60
Tutkimus ja tieteellisyys ohentuvat
Maisteriohjelman opetuksen tulee perustua tieteelliseen tutkimukseen. Tutkintotavoitteisen muuntokoulutuksen tulisi valmentaa opiskelijoita tieteelliseen
koulutukseen ja jatko-opintoihin. Kartoitusaineistosta ja arviointivierailuilta välittyi kuva siitä, että maisteriohjelmien opetushenkilökunnan tekemä oma tutkimus on vähäistä. Maisteriohjelmien opetuksesta vastaa pääosin määräaikainen
tai sivutoiminen henkilökunta, jonka toimenkuva on opetuspainotteinen. Opiskelijat osallistuvat tutkimuksen tekoon maisteriopintojen aikana vaihtelevasti.
Toisissa ohjelmissa siihen on hyviä mahdollisuuksia tutkimusprojekteissa, joissa
työskentelee eri alojen tohtoreita, jatko-opiskelijoita ja pro gradu -töiden tekijöitä, mutta joiltakin aloilta projektit puuttuvat lähes kokonaan.
Keskusteluissa nousi kysymykseksi syvällisen tietämyksen ja tieteellisyyden
osuus opinnoissa. Opiskelijat kokivat koulutuksen paikoin liian käytännönläheisiksi ja tieteellisessä mielessä pinnallisiksi. Lähtötutkinnosta riippuen maisteriksi saattaa valmistua ilman käsitystä tieteestä ja riittävän omakohtaista kokemusta tutkimuksen tekemisestä. Maisteriohjelmien opiskelijoiden lähtötutkintojen
monipuolistuessa tämä uhka tulee korostumaan.
Kaikki opiskelijat eivät olleet huolissaan tutkimuksen ohuudesta: tutkimuksellinen ote opintoihin ei ole opiskelijoiden arvomaailmassa keskeisellä sijalla.
Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistuneet Katja Leppälä ja Hanna Päiviö
tutkivat keväällä 2001 valmistuneessa pro gradu -työssään kauppatieteiden
opiskelijoiden käsityksiä yhteisönsä arvomaailmasta. Sen mukaan kauppatieteiden opiskelijoiden moraalijärjestyksessä tavoiteltavimmat asiat liittyvät työelämään ja yritysmaailmaan, tutkinnon suorittamiseen ja hyötyjen tavoitteluun.
Vastaavasti vältettävimmät asiat ovat tutkimus ja tiedemaailma sekä julkinen
sektori. Varsin korkeilla sijoilla ovat myös sellaiset arvot kuin klassinen sivistys
ja teoreettisuus. (Maanavilja, 2001).
Yliopiston johto puolestaan korosti, että kaikki kauppakorkeakoulun pro
gradu -työt tehdään systemaattisessa tieteellisessä ohjauksessa. Opinnäytetyön
tehneelle opiskelijalle on johdon mielestä kertynyt omakohtaista kokemusta tieteellisestä työskentelystä ja varsin kattavien tieteellisten aineistojen läpikäymisestä.
Muuntokoulutus tietoteollisuuden täydennyskoulutusohjelmana
Muuntokoulutettavilla on hyvin erilaisia opiskelumotiiveja. Osa hankkii itselleen ainoastaan uusinta osaamista työelämän ja työllistymisen kannalta keskeisistä aiheista. Koulutuksen aikana omaksutut uudet tiedot ja taidot ovat jo kurssitasolla saattaneet auttaa vaihtamaan suuntaa työelämässä. Tutkinnon suorittaminen jätetään herkästi kesken, kun tarvittava tietous on omaksuttu ja tavoite
työelämässä saavutettu. Tässä suhteessa muuntokoulutus toimii korkeatasoisena täydennyskoulutusohjelmana pääkaupunkiseudun työmarkkinoille. Opiskelijat haluavat panostaa ennen kaikkea oman osaamisensa ja oman työmarkkina-arvonsa pysyvään nostamiseen. Osa muuntokoulutettavista opiskelee puo-
61
lestaan erittäin tutkintotavoitteisesti, ja heille tutkinnon suorittaminen ja oppiarvon saavuttaminen on tärkeää.
Hallinnointi teettää töitä, mutta opettaa
samalla uusiin menettelyihin
Maisteriohjelmien järjestäminen vaatii aina omat erityisresurssinsa sekä opetukseen että opintohallinnon tehtäviin. Opetuksen ja ohjauksen järjestäminen
pääsääntöisesti työssäkäyville opiskelijoille edellyttää normaalien opetusjärjestelyjen lisäksi runsaasti erityisjärjestelyjä, ylimääräistä työtä ja lisäresursseja.
Opiskelijat tarvitsevat ohjausta eniten maisteriopintojen alkuvaiheessa ja toisaalta pro gradu -työn teossa. Maisterivaiheeseen tulevien opiskelijoiden nykyistä vahvempi integrointi laitoksen projekteihin jo opintojen alkuvaiheessa
auttaisi heitä pääsemään sisälle talon tapoihin. Erityisesti työelämästä opiskelemaan tuleville syntyy opiskelukulttuuriin ja -rytmiin kiinnipääsemisessä haastetta työn ja opiskelun yhteensovittamisen rinnalla. Muuntokoulutusohjelmassa
on panostettu monipuoliseen ja joustavaan, hyvin saavutettavaan ohjaukseen,
josta opiskelijat antoivat kiitosta. He kokivat, että järjestelyjen joustavuudessa
on ”ylletty jopa akrobatiaan”. Jos opiskelijat valmistuvat noin 2,5–3 vuodessa,
on toiminta taloudellisesti ja toiminnallisesti kohtuullisella lisäresursoinnilla
järjestettävissä. Mikäli valmistuminen kestää kauemmin, opiskelijat tarvitsevat
lisäohjausta ja erikseen järjestettyä opetusta. Heidän osaltaan voi myös opinnäytetöiden ohjaaminen muodostua järjestelyjen kannalta ongelmaksi ja lisäresursseja edellyttäväksi.
Opiskelijavalintojen suunnittelu ja toteutus teettävät heterogeenisessä hakijajoukossa enemmän hallintotyötä kuin tavanomainen kandidaattitason valinta.
Valintakriteerien selkeä määrittely on välttämätöntä hakijan näkökulmasta –
oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi – mutta se helpottaa myös valinnoista
aiheutuvaa hallinnollista työtä ja säästää resursseja. Samat näkökohdat puoltavat myös selkeiden sääntöjen luomista aiempien opintojen korvaavuuskäytäntöihin. Maisteritason koulutukseen valituille opiskelijoille tehtävät henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS) ja ohjaaminen työllistävät huomattavasti opintohallintohenkilöstöä. Maisteritason sisäänoton kasvaessa sekä maisteriohjelmien toteuttamisen myötä tällaisen henkilöstön niukkuus saattaa muodostua ongelmaksi.
Muuntokoulutusohjelmasta on saatu paljon myönteisiäkin kokemuksia ja
luotu uusia toimintatapoja. Erillisresursoidussa ohjelmassa on esimerkiksi voitu
kokeilla joitakin innovatiivisia opetusmenetelmiä. Opetusta on toteutettu ja opetusmateriaalia jaettu verkon välityksellä. Joitakin kursseja on ollut mahdollista
suorittaa kokonaan etäopiskeluna. Suurin osa opiskelijoiden ohjauksesta tapahtuu sähköpostin välityksellä. Sähköisten yhteyksien käyttöä pitäisi kuitenkin lisätä ja levittää käytäntöä myös muille laitoksille. Korkeakoulun muilla opettajilla vaikuttaa olevan vielä paljon kynnystä verkko-opetuksen ja -ohjauksen omaksumisessa. Sähköisten opetusmuotojen käyttöönotossa on silti pidettävä mielessä tarkoituksenmukaisuusnäkökulma. Etenkin keskeisimpien oppiaineiden opis-
62
kelijat pitivät luentojen seuraamista ja todellista ryhmätyötä verkko-opetusta
tärkeämpinä opetusmuotoina. Joustavien opetusmuotojen käyttö tarkoittaa
myös kontaktiopetuksen tarjonnan painottumista nykyistä enemmän ilta- ja viikonloppuajankohtiin. Etäopetus toimii tehokkaasti vasta, kun henkilökunta on
saanut opetusmenetelmän käyttöön orientoivan verkkopedagogisen koulutuksen.
Huomio laatuun ja sen jatkuvaan kehittämiseen
Helsingin kauppakorkeakoulun erityispiirteenä ja vahvuutena on alan hyvä ja
toimiva kansainvälinen verkosto. Korkeakoulu kokee olevansa Suomen metropolialueen korkeakoulu, joka suuntautuu Euroopan markkinoille. Kansainvälinen tutkimusyhteistyö on laajaa, ja opiskelijavaihto on vilkasta. Helsingin kauppakorkeakoulu on mukana eurooppalaisessa yliopistojen laadunparannustyössä sekä arvioitavana että arvioinnin kehittäjänä ja arvioijana. Helsingin kauppakorkeakoulu on kaupallisen alan akkreditoinnissa edellä muita. Se on saanut
peruskoulutukselleen ja tutkimukselleen eurooppalaisen EQUIS-laatuakkreditoinnin (EQUIS = European Quality Improvement System). MBA-ohjelma puolestaan on AMBA-akkreditoitu (AMBA = Association of MBA). Akkreditointien avulla kauppakorkeakoulu uskoo edelleen vahvistavansa asemiaan erittäin
houkuttelevana opiskelupaikkana kauppatieteiden kandidaateille, tradenomeille sekä kansainvälisen bachelor-tutkinnon suorittaneille. Tutkintorakenteen kehittämisprosessin edetessä on kuitenkin varmistettava, ettei saavutettua laatutasoa menetettäisi.
Koulutuksen ja tutkinnon laadussa ja sen sisäistämisessä ilmeni suuri tasoja käsitysero korkeakoulun johdon, opettajien ja opiskelijoiden käsitysten välillä. Maisteriohjelmien opiskelijat eivät hahmottaneet, mistä on kysymys, kun
keskusteltiin koulutuksen tai tutkinnon laadusta ja sen varmistuksesta tai kehittämisestä. Heille riittää, että tutkinto on ”vahvaa valuuttaa työmarkkinoilla”.
Opiskelijoiden lisäksi opettajilla ja hallintohenkilöstöllä oli epäselvä käsitys siitä,
kenellä on vastuu opintojen laadusta ja sen kehittämisestä. Vastauksissa viitattiin epämääräisesti ”korkeampiin portaisiin”. Jotkut vastaajista mielsivät laatuasiat opetuksesta vastaavien tehtäväksi. Opintojaksojen laadun kehittämisessä
kurssipalaute oli keskeinen. Sen vaikuttavuus on opiskelijoille kuitenkin epäselvä, ja jopa sen perillemenoa opettajille epäiltiin vahvasti. Tästä johtuen opiskelijat eivät suhtautuneet palautteen antamiseen kovin vakavasti.
Koulutuksen laadunvarmistus toteutuu sekä jatkuvana opetuksen arviointina että koko yliopiston akkreditointina. Opiskelijalla on oikeus odottaa, että
maisteriohjelmat (kurssit, niiden tavoitteet, kirjallisuus, suorittaminen, jne.) on
suunniteltu huolellisesti etukäteen. Opettajien taso on keskeinen opetuksen laatuun vaikuttava tekijä. Tällä hetkellä opettajien pedagoginen osaaminen ja kielitaito vaihtelevat. Opetuksen laadun kehittämisen ja kansainvälistymisen vaateiden edessä opettajia tulisi kannustaa kehittämään niin pedagogisia valmiuksiaan kuin kielitaitoaankin.
63
Helsingin kauppakorkeakoulun johto korostaa useita tekijöitä osana opetuksen laatujärjestelmää. Muuntokoulutusta varten on nimetty ohjelmanjohtaja
ja heitä tukevat moniaineiset tukiryhmät, joiden vastuulla on ohjelman kokonaissuunnittelu. Lisäksi Opetus- ja tutkimusneuvosto käy osana akateemista laadunvarmistusta säännöllisesti läpi maisteriohjelmiin liittyviä asioita. Opetuksesta vastaavan vararehtorin johtamassa moniaineisessa maisteri- ja kandidaattikoulutusryhmässä tarkastellaan opintokokonaisuuksia ja niiden koordinointia.
Koulutuksen laadussa pyritään siihen, että muuntokoulutuksen tai sivurekrytoinnin kautta maisteriksi valmistuneilla on samat tiedot, taidot ja valmiudet
kuin perusopetuksesta valmistuneilla kauppatieteiden maistereilla. Tähän tiukkaan laatuvaatimukseen vedoten alemman kaupallisen alan yliopistotutkinnon
suorittaneet joutuvat opiskelemaan yleensä enemmän kuin 40␣ ov tullessaan
valituiksi maisteritason opintoihin tai muuntokoulutukseen. Vastaavasti muilla
kuin kauppatieteellisellä alalla alemman tutkinnon suorittaneilta vaaditaan vähintään 80 ov, usein jopa lähes 100 ov maisteritason opintoja.
Läheiset yhteydet työelämään
Valmistuneiden työllistyminen on ollut erittäin hyvä. Helsingin kauppakorkeakoulu seuraa sekä tutkinnon suorittaneiden sijoittumista että työ- ja elinkeinoelämän tarpeita ja niiden kehittymistä. Keinoina ovat mm. Suomen Ekonomiliiton kyselyt ja tiedotustilaisuudet, Tilastokeskuksen kyselyt, alumniyhteistyö,
valmistuneiden palautekyselyt sekä yhteistyöyritysten antama palaute. Työelämäyhteydet ovat usein informaalit, mutta hyvin toimivat. Pro gradu -töiden tekeminen elinkeinoelämän puolella, aidossa ympäristössä ja työtehtäviin niveltäen on hyvä käytäntö.
Maisteritasolle valitut, joilla ei ole kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa,
sisällyttävät maisteriopintoihinsa myös kandidaatin tutkielman, jota yleensä jatketaan maisterin tutkinnon pro gradu -tutkielmaksi. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi valmentaa opiskelijoita pro gradu -työn tekemiseen. Opinnäytetyön materiaalin kartuttaminen tapahtuu opintojen ohessa, kynnys sen tekemiseen pysyy alhaisempana ja tutkielmista tulee korkeatasoisia ja käyttökelpoisia.
Lisäksi läheinen yhteistyö työelämän kanssa tukee ja motivoi hyvien opinnäytteiden tuottamiseen. Tutkielmista onkin tulossa yhä enemmän myös kaupallisiin julkaisusarjoihin kelpoisia.
4.2.2 Jyväskylän yliopisto
EU-rahoitus maisteriohjelmien piristysruiskeena
Teknillistieteellisen alan insinööristä diplomi-insinööriksi koulutuksen ohella
Jyväskylän yliopistoa voidaan pitää tienraivaajana maisteriohjelmien rakentamisessa. Esihistoriaa on vuosina 1990–1992 toteutettu NOVA-projekti audiovisuaalisen journalismin koulutuskokeiluna, joka pyrki sovittamaan yhteen tieteen, taiteen ja viestinnän oppisisältöjä. Varsinaisen laajan rintaman liikkeellelähdön synnytti EU:n tavoite 2␣ -ohjelma. Sosiaalirahaston ja aluekehitysrahas-
64
ton kautta saatu 79 mmk:n rahoitus ohjelmakaudelle 1995–1999 yhdistyneenä opetusministeriön budjetin ulkopuoliseen noin 20 mmk:n yritys- ja kuntarahoitukseen on merkinnyt kehitysruisketta ja kilpailuetua useimpiin muihin yliopistoihin verrattuna. Informaatioteknologian infrastruktuurin vahvistamiselle
ohjelman investointituki on ollut erityisen tärkeä. Ohjelma sitoi eri maisteriohjelmat yhdeksi hankekokonaisuudeksi nimeltä ”Yritysten ja yritysten kansainvälistä toimintaa ja markkinointia tukevan koulutuksen kehittäminen”. Hankkeen ensimmäinen vaihe päättyi 31.7.1997. Samannimiset jatkohankkeet hyväksyttiin kaudelle 1.8.1997–31.12.1999. Yliopisto sai ohjelmille jatkoaikaa ilman lisärahoitusta 31.7.2001 saakka. Koulutus on toteutettu kolmessa tiedekunnassa: matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, informaatioteknologian (joka paljolti syntyi hankkeen vaikutuksesta) tiedekunnassa, taloustieteiden tiedekunnassa sekä alkuvaiheessa yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Yhteistyötä on tehty myös humanistisen tiedekunnan ja täydennyskoulutuskeskuksen kanssa. Yliopiston viestintätieteiden laitos toteutti vuosina 1997–2000
erillisen englanninkielisen ohjelman Intercultural Communication and Intercultural Relations.
Yliopiston ja yritysten yhteistyö
Tavoite 2 -ohjelman aluekehityksen tavoitteena on ollut työpaikkojen lisääminen ja elinkeinoelämän rakennemuutokseen vastaaminen sekä alueiden tuotantorakenteen monipuolistaminen. Yliopiston tavoitteena on ollut osaamisen
entistä nopeampi siirtyminen koulutuksesta ja tutkimuksesta elinkeinoelämän
käyttöön sekä joustavan ja nopeasti reagoivan uuden koulutusmallin vakiinnuttaminen jatkuvaan käyttöön. Toteutetut ohjelmat ovat vastanneet yliopiston
osaamisprofiilia. Yrittäjät odottavat työntekijöiden rekrytointipohjan vahvistamista ja heidän osaamisensa nopeampaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä. Tunnusomaisena piirteenä on yliopiston ja yritysten (myös muun julkisen sektorin)
kiinteä yhteistyö tavoitteiden saavuttamiseksi.
Taulukko 12 esittelee toteutetut neljä (teknistaloudellista) maisteriohjelmaa
suuntautumisvaihtoehtoineen. Biotekniikan ja tilastotoimen ohjelmat päättyivät 1997 sen vuoksi, että niiden ei katsottu sopivan EU-ohjelmiksi. Tilastotoimen ohjelmaa on jatkettu yliopiston oman ja Tilastokeskuksen rahoituksen turvin. Näissä kahdessa ohjelmassa hakijamäärä ja hyväksyttyjen opiskelijoiden
määrä ovat pysyneet pieninä, mutta lähes kaikki ohjelmaan valitut ovat valmistuneet.
Kun muissa maisteriohjelmissa aloitti noin 500 opiskelijaa, voidaan 70 prosentin valmistumisasetta pitää tyydyttävänä verrattuna ylempien tutkintojen
yleiseen tavoitetasoon (75 %). Heinosen ja Storhammarin (emt.) selvityksen
mukaan opiskelijat odottivat koulutukselta korkeatasoista ja ajantasaista sisältöä, kansainvälisyyttä ja hyviä yhteyksiä yrityksiin. Opetusjärjestelyiltä odotettiin tehokkuutta, millä tarkoitettiin nopeaa valmistumista. 70 % vastaajista katsoi tämän tavoitteen toteutuneen. Useat opiskelijat korostivat käytännöllisyyttä
ja poikkitieteellisyyttä. Vastaajista 89 % arvioi odotusten täyttyneen hyvin. Informaatioteknologiaa opiskelleet korostivat erityisesti mahdollisuutta opiskella
65
Taulukko 12. EU-hankkeen maisteriohjelmat ja valmistuneet maisterin tutkinnot
Maisteriohjelmat ja
suuntautumisvaihtoehdot
Informaatioteknologia
– tietoliikenne
– digitaalinen media
– ryhmätyöteknologia
– elektroniikka
– tilastotoimi
Kauppatiede ja yrittäjyys
– yrittäjyys
– ympäristöjohtaminen
– teollisuuslaskenta
– teollisuusmarkkinointi
Paperinvalmistus- ja kemianteknologia
– soveltava fysiikka
– soveltava kemia
– biotekniikka
Ympäristötiede ja -teknologia
Toteutus
1995–2001
1995–2001
1995–2001
1995–2001
1995–1997
1995–2001
1995–2001
1995–2001
1995–2001
1995–2001
1995–2001
1995–1997
1995–2001
Maisterin tutkintoja 5.4.2001 mennessä
Tutkintoja
120
58
24
19
7
12
113
45
28
yht. 40
81
28
40
13
40
354
Lähde: Heinonen & Storhammar 2001
työn ohessa. Koulutuksen liian nopea käynnistyminen ja siitä johtuva alkuvaiheen takeltelu oli heidän kritiikkinsä kohteena. Kauppatiedettä ja yrittäjyyttä
opiskelleista jotkut katsoivat, että koulutus ei juurikaan poikennut muusta yliopistollisesta koulutuksesta ja että nopeaan valmistumiseen pyrittiin sisältöjen
kustannuksella. Ympäristötieteen ja teknologian opiskelijat kritisoivat opetusta
teoreettisuudesta käytännön kustannuksella ja pinnallisia yritysyhteyksiä. Mielenkiintoista on, että maisteriohjelmat tarjosivat joillekin selkeän uuden vaihtoehdon kouluttautua, sillä 16 % vastasi, että ei olisi suorittanut tutkintoa samalta
opintoalalta ilman ohjelmia. Erityisesti ympäristötieteen ja -teknologian opiskelijat olivat tätä mieltä (38 %).
Tutkintojen hinnat
Kun ohjelmille on kaikkiaan jaettu 79 294 000 markkaa, 5.4.2001 tutkintotilanteen mukaan keskimääräiseksi tutkinnon hinnaksi on muodostunut 224 000
mk. Kallein tutkinto on ollut seitsemän maisteria tuottanut elektroniikan ohjelma (457 000 mk), edullisin teollisuuslaskennan ja markkinoinnin ohjelma
(66 000 mk). Keskimäärin maisterin hinnaksi muodostui informaatioteknologian ohjelmassa 301 000 mk, kauppatieteen ja yrittäjyyden ohjelmassa 119 000
mk, ympäristötieteen ja -teknologian ohjelmassa 199 000 mk sekä paperinvalmistuksen ja kemianteknologian ohjelmassa 165␣ 000 mk. Lisätutkinnot luonnollisesti laskevat näitä keskihintoja.
66
Työelämäkoordinaatiota vahvennettava
EU-maisteriohjelmissa opiskelevilla on ollut 221 harjoittelu-, opinnäyte- tai työsuhdetta yhteensä 58 eri yrityksessä. Keskitetty työelämäkoordinaatio yliopistolta tuntuu kuitenkin puuttuvan. Yritykset odottivat yhteistyöltä nykyistä suurempaa pitkäjänteisyyttä ja sen parempaa koordinointia. Yhteyden ottaa useimmiten ohjelman henkilöstö tai opiskelija itse. Hankkeet päättyvät usein silloin,
kun opinnäyte tulee valmiiksi, ja yritys jää yksin yhdessä aloitetun hankkeen
jatkotyöstämisessä. Työelämäkoordinaatioita on pyritty parantamaan perustamalla yliopistoon vuonna 1997 keskitetty tutkimus- ja työelämäpalvelu.
Ohjelmien alueellinen vaikuttavuus on kuitenkin hyvä, sillä valmistuneista
työskenteli 38␣ % kesällä 2001 Keski-Suomessa, useimmat näistä Jyväskylässä
tai sen välittömässä läheisyydessä. Kun ohjelmissa opiskelleista vain 21 prosentilla oli syntymämaakuntana ja 31 prosentilla edeltävien opintojen suorituspaikkana Keski-Suomi, maakunta on selvä koulutuksesta nettohyötyjä. Vakituisessa
tai määräaikaisessa palkkatyössä oli 90 % vastaajista; yrittäjinä toimi vain 4 %
ja kauppatieteen ja yrittäjyyden ohjelmista valmistuneistakin vain 6 %. Työn ja
koulutuksen katsoi vastaavan hyvin toisiaan 95 % tutkituista. (Heinonen & Storhammar 2001.)
ICIR-maisteriohjelma kaksiportaisen
tutkintorakenteen laboratoriona
Intercultural Communication and Intercultural Relations -maisteriohjelman (ICIR)
tavoitteena oli tuottaa opiskelijalle perusvalmiudet kansainvälisiin tehtäviin ja
monikulttuuriseen työhön. Ohjelma sopii erinomaisesti yliopiston profiiliin, jossa keskeisenä elementtinä ovat viestintätieteet ja niiden kehittäminen. Ohjelma
on tyypillinen uuden mahdollisen tutkintorakenteen kannalta siinä suhteessa,
että perus- ja aineopintojen jälkeen on mahdollista tulla hyvinkin erilaisin opinnoin maisterikoulutukseen. Hyväksyttyjen opiskelijoiden pääaineina olivat mm.
puheviestintä, yhteisöviestintä, journalistiikka, yrittäjyys, yritysstrategiat, markkinointi, kehityspsykologia, sosiologia, soveltava kielitiede ja filologiat. Ohjelman läpivirtaus jäi alhaiseksi: 67 valitusta opiskelijasta vain 25 valmistui ohjeajassa. Ohjelman keskeytti kahdeksan opiskelijaa ja kymmenellä ne olivat ESR:n
loppuraportointivaiheessa pahasti kesken. Keskimääräiseksi tutkinnon hinnaksi
raportointivaiheessa oli muodostunut 232 000 mk.
Maisteriohjelmien kirjo laajenee
EU-rahoitteisena muuntokoulutuksena on jatkanut tai aloittanut kaudella
2000–2001 kuusi uutta ohjelmaa: ryhmätyöteknologia, käyttäjäystävällinen
tietojenkäsittely, ohjelmistoliiketoiminta, tietoliikenne, digitaalinen media ja liikkuva tietojenkäsittely, jonka opiskelijat ovat lähes kaikki (93 %) ulkomaalaisia,
lähinnä yhdestä ja samasta yliopistosta. Näihin informaatioteknologian tiedekunnan järjestämiin EU-ohjelmiin valittiin vuonna 2000 yhteensä 128 opiskelijaa ja tietoteollisuuden muuntokoulutukseen 48.
67
Myös ICR-ohjelma jatkaa ainakin kahdella uudella sisäänotolla (25 + 25)
lukuvuosina 2001–2003. Samoin jatkaa paperinvalmistus- ja kemianteknologian ohjelma. Uutena avauksena on syksyllä 2001 alkanut liikuntatieteen maisterin tutkintoon johtava hyvinvointiteknologian ohjelma. Tarkoituksena on myös
aloittaa keväällä 2002 uusi nanoelektroniikan maisteriohjelma. Rakennerahastojen ohella merkittävänä rahoittajana toimii alueen viiden kunnan muodostama Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö JYKES Oy, jonka rahoitusosuus ensimmäisen vaiheen EU-muunto-ohjelmissa oli 11 %. Rahoituksessa on mukana ollut myös suoraan Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän teknologiakeskus.
Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmana toteutetaan jokavuotisella sisäänotolla opetusministeriön rahoituksella 2-vuotiset journalismin maisteriohjelmat, joista ensimmäinen alkoi 1999. Kahteen ensimmäiseen ohjelmaan valittiin yhteensä 22 opiskelijaa, joka on noin kolmannes hakijamäärästä. Viestintätieteiden laitos toteuttaa muuntokoulutuksena puheviestinnän ja yhteisöviestinnän ohjelmat 2001–2003. Informaatioteknologian muuntokoulutusta on
toteutettu tietojenkäsittelytieteiden ja tietotekniikan laitoksissa syksystä 1999
alkaen ja tarkoituksena on jatkaa vuotuista sisäänottoa tietoteollisuusohjelman
voimassaoloaika, jolloin viimeiset uudet opiskelijat otettaisiin sisään 2002.
Opinnäyteportfolio sekä opintojen horisontaalinen ja
vertikaalinen integrointi hyvinä käytänteinä
Mielenkiintoinen on taide- ja kulttuuriaineiden muuntokoulutuksena toteutettava Tiede, teknologia, taide -ohjelma, jossa pääaineena voi olla etnologia, kirjallisuus, musiikkitiede, taidehistoria tai taidekasvatus. Tavoitteena on valmistumisen ja työllistymisen tukeminen, perinteisen taideaineiden maisteritutkinnon
muuntaminen vastaamaan työelämän tarpeita. Siksi ohjelman painotukset poikkeavat perustutkintoa suorittavien ohjelmasta. Opetusta on mm. tietotekniikassa, markkinoinnissa, organisaatiojohtamisessa, kulttuuripolitiikassa ja projektihallinnassa. Syksyllä 2001 alkaneeseen koulutukseen valittiin 54 hakijasta 20
opiskelijaa. Ohjelma toteuttaa opinnäytteen (pro gradu) tavalla, joka soveltuu
erittäin hyvin lyhytkestoiseen maisteriohjelmaan ja on siitä syystä sovellettavissa myös muihin vastaaviin ohjelmiin (good practice). Maisteriohjelmathan toistavat yliopisto-opiskelun yleistä dilemmaa: opinnot venyvät tai keskeytyvät,
koska gradut jäävät ajallaan valmistumatta. Kun opiskelija jää yksin pro gradunsa kanssa seminaarien päätyttyä, kynnys opintojen keskeyttämiseen nousee
entisestään. Tämä ohjelma työskentelee projektimuotoisesti, jolloin opinnäytekin muodostuu kontribuutiosta tutkimusprojekteihin, artikkeleista, (multi)mediatuotteista, työnäytteistä ja kokoavasta loppuraportista, siis eräänlaisesta opinnäyteportfoliosta.
Toinen hyvän käytännön esimerkki on opintojen horisontaalisesta ja vertikaalisesta integroinnista. Syksyllä 2001 aloitettiin yliopistossa neljän tiedekunnan ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen yhteistyönä monitieteinen varhaiskasvatuksen ”maisteri- ja tohtorikoulu”, johon valintakriteerinä oli kiinnostus jatkoopintoihin. Omaksutulla mallilla rikotaan perinteinen pää- ja sivuainemalli.
68
Opiskelu tapahtuu tutkimusryhmissä, jotka on viritetty ottamaan vastaan muitakin perusopiskelijoita kuin gradun tekijöitä. Tutkijoille annetaan pedagogista
valmennusta kohdata heidät. Opiskelu on kiinteää ja tehokasta omassa ryhmässä. Suuri osa opetuksesta on virtuaalista. Suoritukset perustuvat paljolti portfolionäyttöihin. Malli joustaa kaksiportaiseksi perustutkinnoksi, joissa kandidaattitason koulutusohjelman suorittaneet hakevat uuteen ohjelmaan monesta soveltuvasta ohjelmasta.
Maisteriohjelmien talous, kansainvälisyys ja laatu
EU:n tuella ja sen mukanaan tuomalla kansallisella rahoituksella on ollut suuri
merkitys yliopistolle. Informaatioteknologian tiedekunnan tutkinnoista puolet
tuotetaan ulkopuolisella rahoituksella. Yliopisto on perustanut viime aikoina
kuusi professuuria ja kaksi muuta virkaa, joiden tehtävät on aloitettu ulkopuolisella rahoituksella. Jo yksin tämä merkitsee perusvoimavarojen 3,5 mmk:n uudelleen kohdentamista siinä vaiheessa, kun EU-rahoitus päättyy. On ennakoitavissa, että pelisäännöt muuttuvat perusteellisesti 2006 uusien jäsenmaiden tukitarpeen myötä. Yliopistossa on vasta alkamassa strateginen keskustelu siitä,
millainen siirtymävaihe on edessä nopeastikin. Koska alkuperäisenä strategiana
on ollut siirtää osa muuntokoulutusohjelmista perusrahoituksen piiriin, merkitsee tämä olemassa olevien prioriteettien määrittämistä uudelleen. Yliopisto on
käyttänyt taktisesti erinomaisesti hyödykseen tavoite 2 -ohjelman ja tietoteollisuusohjelman tarjoamat mahdollisuudet. Myös sekä yliopiston tavoitteet että
tavoiteohjelman tavoitteet on saavutettu kohtuullisesti, vaikka tavoitteet ovatkin jossakin määrin jopa vastakkaiset; yliopiston etu on tuottaa nopeasti ja taloudellisesti tutkintoja, ohjelman tavoite on työllistää. Varsinkin informaatioteknologian ohjelmissa opiskelleiden ei ole alan korkeasuhdanteen aikana tarvinnut valmistua.
Jonkinlainen ristiriita vallitsee myös yliopiston kansainvälistymispyrkimysten ja rakennerahastojen alueellisen praktisuuden välillä. Maisteriohjelmat näyttävät olevan opiskelijoiden liikkuvuudella mitattuna yliopiston vähiten kansainvälistä toimintaa. Kansainvälisyys näkyy vierailevien luennoitsijoiden käyttönä.
Muunto-ohjelmien rahoitus on ollut myös runsasta, varsinkin verrattuna yliopistojen perusrahoitukseen. Tutkintojen hinnat ovat korkeat, ovathan useat
opiskelijat suorittaneet opinnoistaan jo puolet ennen maisteriohjelmaan valintaansa. Rahoituksella on paikattu osittain perusrahoituksen puutteita. Kenties
määrän strategia on ollut yliopistossa etusijalla laatustrategian asemasta, koska
suuri ja monialainen yliopisto ei ole tuottanut yhtään opetuksen laatuyksikköä.
Yliopisto onkin työstänyt opetuksen laadun kehittämishankkeen vuosille 2000–
2003, jossa kehitetyistä opetussuunnitelmista johdetaan henkilökohtaiset opetussuunnitelmat, varmistetaan opetuksen akateeminen ja professionaalinen laatu, sitoutetaan opiskelijat tavoitteelliseen opiskeluun ja pyritään kehittämään
tieteellistä ajattelua. Yhtenä keinona on tehostunut korkeakoulupedagoginen
koulutus.
69
Maisteriohjelmien koordinoinnin ja pelisääntöjen kirjavuus
Maisteriohjelmien suunnittelu ja toteutus on tiedekuntien ja laitosten vastuulla.
Koordinoinnin ja yhteisten pelisääntöjen puuttuessa aikaisempien opintojen
hyväksi lukemisessa ja korvaavuudessa on suuria eroja: ohjelmat ovat hyvittäneet vaihtelevasti 35–80 ov. Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkintoa ei milloinkaan ole rinnastettu alempaan yliopistotutkintoon (120 ov). Joissakin tapauksissa on laadittu etukäteen selvät ja eksplisiittiset säännöt, joissakin korvaavuus jää ohjelmasta vastaavan professorin tapauskohtaisesti päätettäväksi. Useat opiskelijat valittivat vaikeudesta saada kieliopintonsa korvattua. Suuret vaihtelut voidaan nähdä oikeudenmukaisuus- ja oikeusturvakysymyksinä. Bolognan prosessin edetessä ja kaksivaiheisen tutkintorakenteen hahmottuessa korvaavuuskysymyksestä muodostuu keskeinen. Toinen kysymys on maisteriohjelmien kesto. Nykyisissä se on joko 40 ov tai 60 ov. Varsinkin jälkimmäistä pidetään vaikeana suorittaa kahdessa vuodessa, mahdottomana, jos aikaisempia
opintoja hyvitetään niukasti. 3+2-mallin toteuttaminen edellyttää, että maisteriohjelmaan valitulla on vähintään 100 ov suorittuna.
Joissakin ohjelmissa vastuuhenkilöt ovat vaihtuneet useastikin. Jatkuvuus
on kuitenkin turvattu sillä, että peruslaitokset ovat mukana aktiivisesti ohjelmissa, ja opetus on useimmiten integroitu perusopetukseen. Näin ne, joiden valmistuminen on pitkittynyt, voidaan siirtää joustavasti perusopiskelijoiden joukkoon. Muuntokoulutukseen on (aikaisemmin) rekrytoitu myös maistereita. Tätä
voidaan pitää asiallisesti ristiriitaisena ns. yhden opiskelupaikan säännöksen
kanssa, joka on ollut voimassa lukuvuodesta 1999–2000 lähtien. Toisaalta
muuntokoulutuksen perusajatuksena on tuottaa työvoimaa aloille, joiden kysyntää normaali peruskoulutus ei kykene tyydyttämään, ja antaa opiskelijalle
mahdollisuus täydentää tai muuntaa huonosti työllistävä tutkinto tarkoituksenmukaisemmaksi työhön sijoittumisen kannalta. Tämän ristiriidan ratkaisemiseksi on luotava selkeät säännöt.
Paperinvalmistus- ja kemianteknologia –
yliopiston maisteriohjelmien kärkihanke
Arviointiryhmä tutustui erityisesti Paperinvalmistus- ja kemianteknologian ohjelmaan. Se on löytänyt selkeän markkinaraon diplomi-insinöörien koulutuksen
kentältä. Ohjelma perustuu vahvaan luonnontieteiden osaamiseen, erityisesti
fysiikan ja kemian, mutta niiden sisältöjä ja lähestymistapaa on muokattu teollisuuden koulutustarvetta vastaavaksi. Alueen vahvimmalla perinteisellä teollisuudenalalla työvoiman rakenne on muuttunut niin, että kysyntä kohdistuu yhä
enemmän korkeakoulutettuihin. Teollisuuden ja työnantajien koulutusbarometri
tukee tätä havaintoa: teollisuus katsoo, että uudesta palkattavasta työvoimasta
50 %:lla tulisi olla korkeakoulututkinto. Ohjelman avulla on voitu tiivistää yhteistyötä teollisuuden ja yliopiston välillä. Opettajina on käytetty teollisuuden
parhaita asiantuntijoita. Opiskelijoiden kesätyöt on nivottu osaksi opintoja. Pro
gradu -tutkielmia ohjaa sekä laitoksen professori että työpaikan asiantuntija.
Elinkeinoelämällä on ollut mahdollisuus vaikuttaa opetussuunnitelman sisäl-
70
töön. Useat suorittavat tutkinnon työn ohella, vaikka se on hankalaa. Koska
opiskelu on laboratoriokeskeistä, korvaavuuksia ja erilaisia opintojen suoritustapoja on ollut vaikea järjestää. Etä- ja monimuoto-opetus onkin kehittämisen
kohteena.
Ohjelman vastuuhenkilöt totesivat, että ohjelma on puhtaasti kansallinen.
Kansainvälistymiseen panostetaan jatko-opinnoissa. Koska opiskelijat ovat varttuneempia kuin perusopiskelijat, he totesivat, että heillä ei ole varaa lähteä opintoihin ulkomaille. Perheen toimeentulo vaikeutuu, ja kahden asunnon ylläpitäminen tulee kalliiksi. Hillitseväksi esteeksi katsottiin myös ulkomaisten opintosuoritusten korvaavuusvaikeudet. Haastateltavat uskoivat, että kansainvälistyminen tapahtuu yrityksissä niiden palkatessa työntekijänsä ulkomaiseen projektityöhön. Teollisuuden tarjoamat työpaikat ja syntynyt verkosto motivoivat
nopeaan valmistumiseen ja hyvin suoritettuihin opintoihin. Insinööritutkinnon
suorittaneiden määrä on lisääntynyt hyväksytyillä opiskelijoilla, mikä on tehnyt
opiskelijajoukosta heterogeenisen ja näin korostanut henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatimisen tärkeyttä.
Digitaalisen median maisteriohjelma
Myös Digitaalisen median ohjelmassa toimivat haastateltavat totesivat opiskelijoiden erilaisen taustan tuovan vaikeuksia opintojen järjestelyssä. Suuri osa opiskelijoista tulee humanistisesta tiedekunnasta ja opettajankoulutuksesta. Opiskelijoiden joukossa on myös tradenomeja. Tässäkin ohjelmassa yrityskontaktit ovat
keskeisellä sijalla. Lopputyöt tehdään yrityksiin, niistä saadaan myös sisällönohjausta, kursseilla käytetään vierailevia luennoitsijoita, tarjotaan yrityksille seminaareja ja toteutetaan yhteisiä tutkimushankkeita. Ohjelman opettajat ovat
poikkeuksellisen tutkimusorientoituneita, mutta katsovat, että juuri tästä syystä
ohjelmien kustannuksia tulisi siirtää laitosten perusrahoitukseen. Opiskelijat pitivät opiskeluympäristöä ja opetusmenetelmiä perinteisinä, mutta toisaalta he
pitivät strukturoitua ohjelmaa oman ajankäytön suunnittelun kannalta järkevänä ratkaisuna. Informaatioteknologian ohjelmien hakijamäärät ovat pienentyneet, mistä syystä niihin on helpompi päästä kuin perusopintoihin. Hakijoiden
laskeneet valmiudet voivat jatkossa lisätä valmistumisongelmia.
Ohjelman pääaineena voi olla tietojenkäsittelytiede (FM-tutkinto) tai tietojärjestelmätiede (KTM-tutkinto). Jaksolla 1995–1999 pääaineena saattoi olla
myös humanistisen tiedekunnan pääaine, kuten viestintätiede tai yhteisöviestintä (FM), matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tietotekniikka (FM) tai
opiskelija saattoi tulla yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta (YTM). Vuonna
2000 alkaneissa ohjelmissa on oman tarjonnan laajuutta supistettu ja sivuainevaatimuksia yhdenmukaistettu. Opetusta integroidaan perusopetukseen. Uutena suuntautumisena korostetaan dokumentin hallintaa, missä kouluttajien tutkimusosaaminenkin on vahvaa. Ongelmaksi on nähty tuntiopettajien osaamisen varmistaminen. Vaikka työnantajan edustaja piti ohjelman laaja-alaisuutta
sen vahvuutena, hän korosti myös sitä, että jollakin osa-alueella – esimerkiksi
jossakin ohjelmointikielessä – on myös saavutettava syvä asiantuntijuus, koska
71
yritys rakentaa osaamisensa juuri yksilöiden erilaisista osaamisprofiileista. Opiskelijat korostivat ohjauksen ja opintoneuvonnan tärkeyttä. Yllättävä maininta
oli, että opiskelijoiden opinnäytteen aloittaminen viivästyi sen vuoksi, että heillä ei ollut selvyyttä pääaineestaan. Opiskelijat kaipasivat opintojen aloittamisvaiheessa myös tehokasta teknistä neuvontaa, onhan yliopisto monelle uusi
opiskeluympäristö. Toinen tehostetun tuen paikka on opinnäytteen aloittamisvaihe. Molempien ohjelmien opiskelijapalautteesta ja haastatteluista kävi ilmi,
että opiskelijat eivät tunteneet yliopiston laatujärjestelmiä tai nähneet yhteyttä
heiltä kerätyn palautteen ja opetuksen laadun kehittämisen välillä.
Yhteenveto
Jyväskylän yliopiston maisteriohjelmat toimivat hyvin, jos kriteerinä pidetään
kaksivaiheisen tutkintorakenteen tavoitteita opiskelijoiden alueellisesta liikkuvuudesta ja koulutusohjelman putkimaisuuden katkaisusta. Yliopiston monialaisuus näkyy ohjelmissa.
Yhteensattuman vuoksi yliopiston korkeinta johtoa ei voitu vierailun yhteydessä haastatella, mistä syystä maisteriohjelmien eksplisiittinen yhteys yliopiston strategiaan jäi jossain määrin epäselväksi. Yliopiston johto täsmensi asiaa
kuitenkin jälkikäteen13. Maisteriohjelmien taustalla on 1990-luvulla suunniteltu ja käyttöönotettu uusi tutkintorakenne, johon sisältyi alempi korkeakoulututkinto. Voimavarojen vähetessä laman myötä selvitettiin uuden tutkintorakenteen käyttökelpoisuutta osana rakenteellista kehittämistä. Tämä työ yhdessä alueellisen kehittämistarpeen kanssa loi pohjan hyödyntää uutta resursointimahdollisuutta, mm. EU-rahoitusta. Kuuden vuoden aikana onkin saatu kokemuksia, joita voidaan hyödyntää koulutuksen suunnittelussa. Parhaiten onnistuneet
ohjelmat on tarkoitus siirtää tiedekuntien normaaliksi toiminnaksi. Ohjelmien
toteutusvastuu on ollut tiedekuntien vastuulla.
Yliopiston yleisen strategian ja ohjelmien toteutuksesta vastaavan tahon
välillä vaikutti olevan jonkinlainen organisatorinen katkos, vaikka yliopiston johto 14 korostaakin, että ohjelmien seuranta ja ohjaus ovat olleet yliopiston johdon
erityisen kiinnostuksen kohteena. Teemaa on käsitelty mm. rehtorin ja tiedekuntien välisissä tulosneuvotteluissa. Voimavaroja on lähes vuosikymmenen
ajan kohdennettu suhteellisesti enemmän alemman tutkinnon jälkeiseen vaiheeseen eli ns. maisterikoulutukseen. Arviointivierailun aikana vaikutelmaksi
kuitenkin jäi, että EU-ohjelmia lukuun ottamatta keskushallinnon tutkintorakenteita koordinoiva ote on etäinen ja ohut.
Erityisen positiivista on alueen työelämän ja yliopiston yhteistyön tiivistyminen. Yliopiston ja yritysmaailman intressit ja aikakäsitys ovat lähentyneet
toisiaan. Yliopiston ”kaupallis-teknologinen” profiili on vahvistunut. Ongelmaksi näyttää muodostuvan se, miten pk-yritykset voivat hyötyä uusista avauksista
ja miten maisteriohjelmista syrjässä olleet laitokset voivat hyödyntää yliopiston
13
Hallintojohtaja Erkki Tuunanen 10.1.2002.
14
Kuten edellä.
72
kokemukset kaksivaiheiseen tutkintorakenteeseen siirryttäessä. Yritysten edustajat totesivat, että kiinteä yhteistyö yliopiston kanssa parantaa opiskelijoiden
työelämäkompetensseja. Sen sijaan työtehtävien vaatiman osaamisen, tekniset
kvalifikaatiot sekä miten ja miksi -tiedon yritykset joka tapauksessa joutuvat
tuottamaan itse. Arvokasta on uudenlaisen verkoston syntyminen, jossa solmukohtina ovat paitsi yliopiston laitokset ja yritykset myös opiskelijat, joiden työmarkkinakvalifikaatiot paranevat huomattavasti.
Kaikkien osapuolten kokemukset maisteriohjelmista tutkintorakenteen osana olivat voimakkaan myönteiset.
4.2.3 Lapin yliopisto
Arviointikohteet
Lapin yliopisto on kahdella tavalla erityinen maisteriohjelmien suhteen. Yliopiston maisteriohjelmat on rahoitettu EU:n rakennerahastorahalla, ja ne on
suunniteltu vastaamaan ensi sijassa alueellisiin koulutustarpeisiin.
Arvioinnissa erityisesti tarkasteltavina olivat vuonna 2000 käynnistynyt
Informaatioteknologian maisteriohjelma (ITMO) sekä yhteistyössä Kuusamon
kaupungin kanssa kehitetty Alueellisen kehittämisen maisteriohjelma, joka on
käynnistynyt syksyllä 1999.
Elämysteollisuus – maakunnan ja yliopiston
selviytymisstrategia
Lapin yliopisto on keskeinen tekijä koko maakunnan kehittämisessä. Yliopiston
ja maakunnan strategiat nivoutuvatkin yhteen monella tavoin. Yliopiston ylevänä tavoitteena on kouluttaa jokaista lappilaista jossakin vaiheessa hänen elämäänsä.
Lapin yliopiston strategiset tavoitteet ja rooli konkretisoituvat yliopiston alueellisessa koulutusstrategiassa. Tämän strategian konkreettisena ilmentymänä
ja linkkinä koko maakunnan tulevaisuudennäkymiin on valtakunnallisen statuksen omaava elämysteollisuuden osaamiskeskus, jonka operaattorina toimii
Lapin Elämystuotanto Oy. Yhtiön muodostavat Lapin yliopisto, Rovaniemen
ammattikoulutuksen kuntayhtymä, Kemi–Tornion ammattikorkeakoulu, Matkailun kehitys Lappi Oy sekä Lapin matkailumarkkinointi Oy. Yhteistyö eri koulutustarjoajien kesken onkin yksi yliopiston alueellisen koulutusstrategian lähtökohdista.
Alueellinen koulutusstrategia tähtää Lapin yliopiston läsnäoloon kaikissa
Lapin seutukunnissa. Kunkin seutukunnan tarpeita vastaamaan on tarkoitus
kehittää alueellisen kehityksen maisteriohjelma. Lisäksi koulutusta tarjotaan
avoimen yliopiston kautta. Tavoitteena on tarjota alempaan korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta avoimen yliopiston kautta aikuiskoulutustyyppisenä koulutuksena.
Strategian ytimen muodostavat elämysteollisuutta tukevat maisteriohjelmat.
Niiden päämääränä on huippuosaamisen rakentaminen, kasvukykyisen yritys-
73
toiminnan kehittyminen sekä alueen omaehtoisen elinkeinotoiminnan synnyttäminen. Ohjelmat yhdistävät matkailun, median, muotoilun, informaatioteknologian ja yrittäjyyden osaamista. Kunnianhimoisena tavoitteena on kouluttaa
maisteriohjelmissa 250 maisteria ja saada heistä 2/3 jäämään Lappiin valmistumisensa jälkeen.
Lapin yliopisto on mukana ESR-rahoituksella perustetussa Pohjois-Suomen
ennakointi- ja arviointikeskuksessa. Koulutuksen mitoituksessa kysynnän ja tarjonnan ongelmatiikka on Lapissa omanlaisensa. Koulutuksen tarkoituksena on
synnyttää uutta yritystoimintaa. Kysynnän määrittäminen ei perustu työmarkkinoilla oleviin vapaisiin työpaikkoihin, vaan tavoitteena on löytää mahdollisuuksia ja markkinarakoja. Kouluttamalla näille aloille yrittäjiä ja osaajia pyritään lisäämään alueen elinvoimaisuutta ja patoamaan etelään suuntautuvaa
muuttovirtaa.
EU-rahoitus
Koko maakunnan haasteena on vuosi 2006 ja EU:n rakennerahastokauden
päättyminen. Lapin yliopisto on suuri EAKR/ESR-rahoituksen hyödyntäjä, sillä
lähes koko maisteriohjelmapaletti on rahoitettu ESR-rahalla. EAKR-rahalla on
puolestaan rakennettu infrastruktuuria. Nyt käynnissä olevien elämysteollisuuden maisteriohjelmien rahoitus on noin 28 mmk. Voidaan perustellusti sanoa,
että yliopisto on kehittynyt nykyiselleen pitkälti EU-rahoituksen avulla. Maisteriohjelmien rahoituksella on pystytty rakentamaan myös muun yliopiston käytössä olevaa infrastruktuuria, erityisesti tietotekniikan fasiliteetteja.
Yksi tärkeimmistä näiden ohjelmien tavoitteista on taata maakunnan elinkelpoisuus myös rahastokauden päättymisen 2006 jälkeen. EU:n laajennuttua
aluetuki virtaa uusiin jäsenmaihin. Ohjelmissa opiskelevien valmistuminen kestää käytännössä pidempään kuin arvioitu 2–3 vuoden ihanneaika. Näin yliopiston on valmistauduttava saattamaan opiskelijoita valmiiksi vielä ohjelmarahoituksen jälkeenkin, vaikka sisäänotoissa ohjelmakauden loppuminen olisikin
huomioitu.
Maisteriohjelmien rahoituspohjan laajentaminen on välttämätöntä ohjelmien jatkuvuuden turvaamiseksi. Kyseeseen tulee silloin lähinnä opetusministeriö
ja yliopistojen perus- tai hankerahoitus. Yliopisto onkin esittänyt maisteriohjelmia otettavaksi rahoitusjärjestelmään yhtenä yliopiston alueellisten tehtävien
osa-alueena.
Maisterikoulu
Lapin yliopistossa on kehitelty maisteriohjelmien organisointia varten valtakunnallisestikin katsoen varsin omintakeinen ja ainutlaatuinen ratkaisu. Maisteriohjelmien hallinnointi on alueellisten ja monitieteisten maisteriohjelmien osalta
keskitetty Yhteisen opetuksen yksikössä toimivaan, vuonna 1998 perustettuun,
tiedekuntien ja erillislaitosten yhteiseen Maisterikouluun. Koko yliopistoa palvelevaan Yhteisen opetuksen yksikköön on keskitetty myös Tutkijakoulu sekä
Menetelmätieteiden laitos.
74
Maisterikoulun toiminta-ajatuksena on ”identifioida yhteiskunnassa esiin
nousevia asiantuntijatarpeita ja vastata niihin nopeasti ja joustavasti korkeatasoisilla maisteriohjelmilla. Yliopiston maisteriohjelmat ovat laudaturtasoisia ja
monitieteisiä erityisohjelmia ja ne toteutetaan tiiviissä yhteistyössä tiedekuntien, erillisyksiköiden ja yliopiston sidosryhmien kanssa.” Maisterikoulu päätettiin perustaa yliopiston ensimmäisestä maisteriohjelmasta ”Russian Competence” (30 ov, 1997–1998) saatujen kokemusten perusteella. Maisterikoulujärjestely mahdollistaa kahden pääaineen mallin: maisteriohjelmissa opiskelevat suorittavat tutkintonsa omasta aiemmasta pääaineestaan, jonka rinnalle maisteriohjelmassa muodostetaan laaja-alainen kokonaisuus tai jopa toinen, uusi pääaine. Opiskelija saa ohjausta sekä maisteriohjelman että oman pääaineensa henkilökunnalta.
Maisterikoulumalli tuntuu aluksi hämmentävältä, sillä esimerkiksi vastuu
ohjelmien laadusta hajaantuu: vastuu tutkintosisällöistä ja valmistuvien tutkintojen laadusta on tiedekunnilla, kun taas vastuu ohjelman yleisestä laadusta on
Maisterikoululla. Myös ohjelmien perustamisesta päätettäessä ja opiskelijavalintoja tehtäessä sekä tiedekunnat että Maisterikoulu toimivat yhteistyössä. Järjestely vaikuttaa byrokraattiselta, mutta kokemukset järjestelystä ovat olleet pääasiassa positiivisia. Tiedekuntien välisen yhteistyön on todettu lisääntyneen
maisteriohjelmien käynnistymisen ja keskitetyn Maisterikoulun perustamisen
myötä.
Kansainvälisyyden haasteet ja tutkintojärjestelmä
Keskustelu Bologna-prosessista oli vasta käynnistymässä Lapin yliopistossa arviointiajankohtana. Kansainvälistymisen mahdollisuuksia ja haasteita ei ollut vielä selvitetty. Myös Suomen sitoutuminen Bolognan prosessin tutkintorakennetta koskeviin tavoitteisiin oli toistaiseksi ohitettu olankohautuksella. Suunnittelussa johtavana näkökulmana on alueellisuus, toimintaa ei juurikaan sidota kansainväliseen viitekehykseen.
Tutkintojärjestelmää on Lapin yliopistossakin kehitetty maisteritason ohjelmia kehittämällä. Kandidaattitutkinnon ei yliopiston näkemyksen mukaan uskota tuottavan riittävää yliopistotason osaamista ja työmarkkinakelpoisuutta.
Siirtymistä kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään pidetään lähinnä koulutustason laskemisena ja alueen tarpeisiin huonosti sopivana ratkaisuna. Maisteritaso
puolustaa siis yliopiston näkemyksen mukaan paikkaansa perustutkintona jatkossakin. Kandidaattitaso ei kuitenkaan ole merkityksetön; alueellisessa koulutusstrategiassa on asetettu tavoite aloittaa aikuiskoulutustyyppinen alempaan
korkeakoulututkintoon johtava koulutus seutukunnittain avoimen yliopiston
välityksellä.
Arvioiduissa maisteriohjelmissa ei ollut juuri lainkaan kansainvälistä opiskelijavaihtoa, kansainvälisten kontaktien virittely oli vasta käynnistymässä. Huolestuttavaa on, että kummankaan ohjelman opiskelijat tai järjestäjät eivät juuri
nähneet kansainvälisyydellä olevan merkitystä. Sen sijaan haastateltu työelämän edustaja korosti, että kansainvälinen kokemus ja osaaminen ovat työelä-
75
mässä erittäin tärkeitä. Kansainvälisyyden merkitystä ei siis ollut pohdittu ohjelmia suunniteltaessa. Alueellisen kehittämisen maisteriohjelmaa pidettiin alueellisena. Informaatioteknologian ohjelman opiskelijoiden keskuudessa vallitsi
käsitys, jonka mukaan alan huippuosaaminen on Suomessa, eikä alaa siksi kannata opiskella ulkomailla.
Herää kuitenkin kysymys, eikö ”Alueiden Euroopasta” löytyisi vastaavien
ongelmien kanssa painivia alueita, joiden kanssa verkostoitumisesta olisi saatavissa hyötyä ja kenties uusia ideoita ja ratkaisumalleja sovellettavaksi omiin
alueellisiin tarpeisiin? Informaatioteknologian osaamista löytyy myös maamme
rajojen ulkopuolelta, ja eikö toisaalta tärkeää ole kansainvälisten verkostojen
luominen. Opiskelijavaihdon tavoitteet ovat toisaalta laajemmat kuin yksittäisen ohjelman tavoitteet; vieraan kulttuurin omaksuminen ja siinä toimeen tuleminen ovat tärkeitä henkilökohtaisen tason tavoitteita. Lisäksi vaihto usein auttaa näkemään ja ymmärtämään opiskeltavaa ainesta laajemmissa yhteyksissään.
Suhtautuminen AMK-tutkintoihin oli yliopistossa kahtalainen. Eri tieteenaloilla tilanne esimerkiksi tutkinnosta saatavien korvaavuuksien suhteen oli varsin erilainen. Taiteiden tiedekuntahan on aikoinaan perustettu alan opistotasoisen koulutuksen päälle, joten näillä aloilla AMK-tutkinto on parhaiten hyväksytty. Maisteriohjelmiin oli sen sijaan tähän mennessä hyväksytty opiskelijoita
lähes yksinomaan15 yliopistotaustalta vedoten korvaavuuskäytäntöjen luomiseen liittyviin ongelmiin. Tässä piileekin Maisterikoulu-järjestelyn heikkous: eri
tiedekunnat antaisivat AMK-tutkinnoista erisuuruisia korvaavuuksia, ja kun näin
ollen opiskelijoiden tasavertaista kohtelua ei voitaisi varmistaa, on AMK-tutkinnon suorittaneet jätetty toistaiseksi opiskelijavalintojen ulkopuolelle. Tämä on
valitettavaa, sillä esimerkiksi alueellisen kehittämisen maisteriohjelma herätti
ennakkotiedusteluissa runsaasti kiinnostusta nimenomaan AMK-tutkinnon suorittaneiden keskuudessa.
Yliopiston suhtautuminen tutkintorakenteeseen oli joustava. ESR-rahoitteisten ohjelmien päätavoitteena eivät ole tutkinnot, vaan alueella relevanttien taitojen hankkiminen. Yliopistolla luonnehditaankin tutkintojärjestelmää lähinnä
”stretch-asuksi” eikä haarniskaksi. Alueelliset tarpeet ja vaikuttavuus ovat tärkeämpiä kuin rakenteet ja säännösten kirjaimellinen seuraaminen.
Informaatioteknologian maisteriohjelma
Informaatioteknologian maisteriohjelman erityispiirteenä on, että vuoden 2000
opiskelijavalintaa on täydennetty kahteenkin otteeseen. Näin ohjelmassa on eri
aikaan aloittaneita opiskelijoita, joilla on erilaisesta taustastaan riippuen vaihteleva määrä informaatioteknologian opintoja suoritettavanaan. Tekemistä voi olla
varsin paljon lyhyessä ajassa. Tämä yhdistettynä ohjelman tavoittelemaan laajaja monialaisuuteen tekeekin ohjelmasta erittäin työlään. Lisäksi suurin osa opiskelijoista opiskelee työn ohessa.
15
AMK- ja opistotutkinnon suorittaneilla on ITMO-ohjelmassa oma kiintiönsä. Jokaisessa erillisvalinnassa maisteriohjelmaan on valittu vähintään yksi AMK-kiintiöön kuuluva.
76
Suurimman työmäärän kantavat kuitenkin maisteriohjelmien vastuuhenkilöt ja opettajat, joita opiskelijat kuvasivat väsymättömiksi ”Duracell-pupuiksi”.
Opiskelijoista pidetään Lapin yliopistossa esimerkillisen hyvää huolta. Opiskelijat olivat tyytyväisiä ohjelman opetusjärjestelyihin sekä saamaansa ohjaukseen.
Ohjelmalla on runsaat resurssit. Ohjelman kokonaishinta on noin 8 mmk, josta
suuri osa on käytetty infrastruktuurin rakentamiseen. Ohjelman opetushenkilöstön määrä on 17, joista kahdeksan päätoimisia. Opettajista osa käy Rovaniemellä opettamassa päätoimen ollessa muualla. Opiskelijat olivat erittäin huolissaan henkilökunnan jaksamisesta.
Maisteriohjelman vaikeutena on löytää tasapaino tiettyyn vahvaan osaamisalueeseen erikoistumisen ja laaja-alaisuuden välillä. Yliopiston strategian
mukaan maisteriohjelmissa koulutetaan laaja-alaisia osaajia. Tämä tavoite yhdistettynä opiskelijoiden kirjavaan pääainetaustaan sekä suuresti vaihtelevaan
aiempaan informaatioteknologian osaamiseen aiheuttaa sen, että tällä hetkellä
ohjelman opinnot ovat sirpaloituneet. Opiskelijat eivät koe saavuttavansa syvällistä osaamista millään erityisalueella. Koulutuksen sirpaleisuutta selittää osaltaan myös se, että Lapin yliopistossa ei vielä ole alan tutkimusta, vaan koulutuksen edellyttämä asiantuntemus on tuotettu muualta. Ohjelman keskeiset
henkilöt on kiinnitetty yliopistoon ns. sitoutuneiksi dosenteiksi. Yliopiston oman
tutkimusprofiilin luominen edellyttäisi kuitenkin täysipäiväisten tutkijoiden kiinnittämistä yliopistoon. Yliopisto tavoittelee informaatioteknologian tutkinnonanto-oikeutta, jolloin alan koulutusta voitaisiin antaa myös normaalimuotoisena ”pitkänä” koulutuksena. Tämä on edellytyksenä koulutuksen kehittämiselle.
Työelämä tuntuu kaipaavan lähinnä tietyille informaatioteknologian aloille syventyneitä osaajia.
Alueellisen kehittämisen maisteriohjelma
Monitieteinen alueellisen kehittämisen maisteriohjelma on yliopiston alueellisessa koulutusstrategiassa mainittu alueellisiin tarpeisiin räätälöity maisteriohjelma. Ohjelma on kehitetty ja suunniteltu vastaamaan Koillismaan koulutustarpeisiin yhteistyössä Kuusamon kaupungin kanssa. Ohjelman tarkoituksena on
saattaa yhteen yliopiston tutkimusosaaminen ja opiskelijoiden työelämään liittyvä osaaminen. Opiskelijat ovatkin kaikki alueella julkishallinnon palveluksessa työskenteleviä.
Ohjelma on ESR-rahoitteinen ja kolmivuotinen. Ohjelman keskuspaikkana
on Kuusamo, jossa kontaktiopetus annetaan. Suurten etäisyyksien Lapissa tietoverkkojen ja etätyöskentelyn tuomista mahdollisuuksista on keskusteltu tämänkin ohjelman yhteydessä. Alueellisen kehittämisen maisteriohjelmassa pääpaino on kuitenkin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Etäopetustakin on
kokeiltu, mutta opiskelijat saapuvat mieluummin lähes 200 kilometrin etäisyydeltä lähiopetusjaksoille, joiden aikana käydyillä keskusteluilla on suuri arvo
opintojen mielekkyyden ja vaikuttavuuden kannalta. Tietoverkoilla ja etenkin
sähköpostilla on kuitenkin suuri merkitys. Ohjelman sähköpostilista on ensiarvoisen tärkeä ja paljon käytetty yhteydenpitokanava koulutusjaksojen välillä.
77
Hyvänä käytänteenä eri koulutusasteiden välisestä yhteistyöstä on se, että
maisteriohjelman atk- ja kirjastopalveluiden ja työtilojen järjestämisessä on hyödynnetty Kuusamon kaupunginkirjaston, Kuusamon ammatti-instituutin sekä
Kuusamon lukion työtiloja, laitteita, kirjoja sekä muita palveluita.
Työelämäyhteydet
Yliopisto kytkeytyy aktiivisena toimijana alueen kehittämiseen. Julkishallinnon
organisaatioiden ja koulutusorganisaatioiden kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön
ansioista koulutus on alueellisesti erittäin relevanttia. Vaikka yrittäjyysteema
integroituu useisiin ohjelmiin, yhteydet yritysmaailmaan ovat yksittäisten henkilökontaktien varassa, eikä työelämäpalautejärjestelmää ole systematisoitu. Informaatioteknologian ohjelman suunnittelussa on ollut tiiviisti mukana yksi yritys. Alueellisen kehittämisen maisteriohjelma taas nojaa työelämäkontakteissaan opiskelijoihin, jotka kaikki ovat työssä opintojen ohella.
4.2.4 Taideteollinen korkeakoulu
Yleistä
Taideteollisessa korkeakoulussa on toteutettu maisteriohjelmia hyvin laajasti,
korkeakoulun kokoon nähden laajemmin kuin missään muussa suomalaisessa
yliopistossa. Korkeakoulussa on lukuvuoden 2000–2001 aikana meneillään
30 maisteriohjelmaa (16 eri ohjelmanimikettä). Maisteriohjelmien opiskelijoiden kokonaismäärä on 245, mikä on noin 8 % Suomen yliopistojen maisteriohjelmien opiskelijamäärästä lukuvuonna 2000–2001. Opiskelijamäärät/ohjelma ovat kuitenkin varsin pieniä, useissa tapauksissa sisäänotto on alle 10
opiskelijaa. Ohjelmien laajuus vaihtelee 60 opintoviikosta 120 opintoviikkoon.
Pääosa ohjelmista oli kuitenkin 60 ov:n laajuisia.
Maisteriohjelmien taustalla on Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna
1994 toteutettu tutkinnonuudistus, jolloin korkeakoulu siirtyi kolmiportaiseen
tutkintorakenteeseen (BA, MA, DA). Tutkintorakennetta toteutetaan siten, että
viisivuotiseen maisterin tutkintoon hyväksytyt uudet opiskelijat voivat jatkaa
maisteriohjelmissa vasta suoritettuaan kandidaatin tutkinnon. Maisteriohjelmiin
voidaan hakeutua myös korkeakoulun ulkopuolelta suomalaisten yliopistotutkintojen, eräiden ammattikorkeakoulujen kulttuuri-/muotoilualan tutkintojen ja
kansainvälisten taideteollisen alan BA-tutkintojen pohjalta. Kandidaattitutkinnon jälkeinen vaihe tarjoaakin sekä korkeakoulun omille opiskelijoille että muidenkin korkeakoulujen opiskelijoille mahdollisuuden liikkuvuuteen ja uuteen
suuntautumiseen.
Muista korkeakouluista maisteriohjelmiin hakeutuvat opiskelijat valitaan
ohjelmiin yleensä kaksivaiheisen valintamenettelyn kautta, johon sisältyy työnäyte tai portfolio sekä valintakoe tai haastattelu. Opiskelijalta voidaan edellyttää myös täydentäviä opintoja.
78
Monipuolisia kokemuksia
Taideteollinen korkeakoulu on toteuttanut maisteriohjelmia laajasti jo vuodesta
1994 lähtien. Ohjelmia on toteutettu tavallisesti pienillä opiskelijamäärillä ja
tulokset ensimmäisten ryhmien valmistumistehokkuudesta ovat suhteellisen
hyvät. Ohjelmat on toteutettu pääosin yliopiston budjettirahoituksella, jota on
1990-luvun lopulla täydentänyt muutaman tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelman toteuttaminen.
Korkeakoulussa toteutetaan myös opettajien pätevöitymisohjelmia maamme
koululaitosta varten. Juuret ovat 1980-luvulla, jolloin korkeakoulu käynnisti
kuvataideopettajien kaksivuotiset poikkeuskoulutuskurssit. Vuosina 1982–
1993 toteutetuissa poikkeuskoulutuksessa noin 100 opettajaa sai pätevyyden
peruskoulun ja lukion kuvataiteen (ent. kuvaamataidon) opetusvirkoihin. Vuodesta 1993 lähtien taidekasvatusosasto on järjestänyt peruskoulutuksen rinnalla maisterintutkintoon johtavia opintoja ns. aikuiskoulutuslinjana sekä erillisinä
40 ov:n ja 70 ov:n laajuisina kuvataiteen opetettavan aineen kokonaisuuksina.
Yhtenä tämän projektin arviointikohteena oli Kuvataideopetuksen koulutusohjelman aikuiskoulutuslinja. Myös ammattikorkeakouluopettajien pätevöitymiskoulutusta järjestetään maisteriohjelmina. Korkeakoulu on osallistunut myös muutamiin yliopistojen yhteistyönä toteutettuihin maisteriohjelmiin (esim. Elektronisen kuvajournalismin ohjelma/ TaiK, TaY ja JY).
Korkeakoulu on toteuttanut eräitä ohjelmia Helsingin ulkopuolella, mutta
on nyt keskittymässä pääkaupunkiseudulla toimivaksi kansainväliseksi korkeakouluksi. Maisteriohjelmien kansainvälinen imu on suhteellisen hyvä eli ulkomaisia opiskelijoita tulee hakijoiksi hyvin.
Kaksiportainen tutkintorakenne käytössä
Taideteollisen korkeakoulun johto pyrkii rohkeasti kehittämään korkeakoulua
kansainvälisillä koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla toimivaksi (yliopistotason)
korkeakouluksi. Yliopiston johto näkee Bolognan prosessin vahvistuvan. Tässä
rakenteessa yliopiston keskeinen tehtävä on maisteritason ja tohtoritason
koulutuksen vahvistaminen. Yliopiston johto on sitä mieltä, että tätä trendiä
tulisi tukea eurooppalaista laatujärjestelmää vahvistamalla ja että yliopistoilla
itsellään tulisi olla suhteellisen laaja autonomia koulutuksen suuntaamisessa.
Kandidaattitutkinnon asema ja ennen kaikkea sen työmarkkinarelevanssi
on epäselvä. Arviointiin osallistuneet esittivät kandidaattivaiheen merkityksestä erisuuntaisia näkemyksiä. Kaksiportaisen tutkintorakenteen vahvistuessa on
ilmeisesti tarvetta arvioida uudelleen nykyisen kandidaattivaiheen opetussuunnitelmakokonaisuutta.
Korkeakoulun tapa rekrytoida opiskelijoita maisteriohjelmiin muista suomalaisista yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ulkomailta on strategisesti
merkittävä ratkaisu. Korkeakoulun omien opiskelijoiden piirissä tätä ajattelutapaa ei ole täysin sisäistetty, vaan opiskelijat katsovat, että muualta rekrytoitavien opiskelijoiden taso ei aina vastaa korkeakoulun omien opiskelijoiden tasoa.
79
Ohjelmien toteutuksesta korkeakoululla on paljon kokemusta. Niissä ohjelmissa, joihin arviointiryhmä tutustui, on koulutuksen vastuuhenkilöiden sitoutuminen merkittävää. Kun koulutusta järjestetään pienissä ryhmissä, on se kallista ja hyvin yksilöllistä. Korkeakoulun opiskelijat ovat sisäistäneet kovat laatuvaatimukset. Tämä saattaa olla eräs osasyy tehottomuuteen eli epäsuhtaan korkeakoulun opetuskustannusten ja valmistumismäärien välillä. Toinen syy viime
vuosien mataliin valmistumislukuihin on myös opiskelu työn ohella: se viivästyttää opintoja maisteriohjelmien tiiviin alkuvaiheen (ensimmäisen vuoden) jälkeen.
Arviointiryhmä ei saanut selvää kuvaa maisteriohjelmien kustannuksista.
Teollisen muotoilun ohjelmassa maisteritutkinnon hinnaksi arvioitiin 300 000
markkaa/opiskelija, mikä tarkoittaa vuositasolla kustannuksina noin 100 000
markkaa/opiskelija. Korkeakoulun sisäinen kustannusseuranta oli arviointiryhmän havaintojen mukaan hyvin yleisluonteista.
Kokemuksia opintojen kehittämisestä
Opintojen yksilöllisyys ja yksilöllinen ohjaus olivat arviointivierailun aikana vahvasti esillä. Koulutuksen johto kuvaa yksilöllisyyden teettävän paljon työtä ja
vaativan paljon resursseja. Opiskelijoiden arvioissa ohjauksen yksilöllisyys ei
aina ollut yhtä selvä; mm. opettajatuutori-järjestelmä – johon itsearvioinnissa
viitattiin – oli monille opiskelijoille tuntematon.
Arviointiryhmän näkemyksen mukaan pyrkimys ja osin jo toteutunutkin
pohjakoulutuksen monipuolistaminen ja useiden rekrytointiväylien mahdollistaminen on oikea ja koulutusta rikastuttava ratkaisu. Siihen liittyy myös mahdollisuus saada ulkomaisia opiskelijoita maisterivaiheen opintoihin. Tämä malli
soveltunee käytettäväksi useilla muillakin taideteollisen koulutuksen osaalueilla.
Arviointiryhmä kiinnitti huomiota siihen, että kaksiportaisessa tutkintorakenteessa suomalaisten opiskelijoiden kansainvälistyminen saattaa vaarantua.
Taideteollisella korkeakoululla on monilla aloilla hyvät fasiliteetit ja sen maine
maan johtavana alan korkeakouluna on hyvä. Opiskelijat saattavat kokea kansainväliset vaihtojaksot turhina. Näin on varsinkin silloin, jos maisterivaihe on
ajallisesti tehokas ja tiukasti rajattu opiskelujakso.
Taideteollisessa korkeakoulussa korkeatasoisella opinnäytetyöllä on keskeinen osa työmarkkinakelpoisuuden saavuttamisessa ja takaamisessa. Opinnäytetyö on portfolio, näyttö, joka kuvaa työelämän asiantuntijalle korkeakoulusta
valmistuneen osaamistason.
Kuvataideopetuksen koulutusohjelmassa arviointiryhmä kiinnitti huomiota
siihen, miten maisteriohjelman toteutuksen yhteydessä voitaisiin luoda riittävästi tilaa opiskelijan oman taiteellisen osaamisen kehittämiseen ja vahvistamiseen opettajaksi pätevöitymisen rinnalla.
Korkeakoulu on vetäytynyt Helsingin alueelle ja suuntautunut kansainvälisille markkinoille. Arviointiryhmä pitää näissä oloissa hyvin tärkeänä, että kehitetään verkko-opetusratkaisuja, jotka mahdollistavat maisteriohjelmien joiden-
80
kin osien toteuttamisen virtuaalisesti myös maan muissa osissa. VIRT@-projekti, jota esiteltiin kuvataideopetuksen koulutusohjelman yhteydessä, oli kiinnostava ja tärkeä esimerkki, josta kertyvillä kokemuksilla on merkitystä korkeakoulun sisällä laajemminkin.
Yhteydet työelämään kehittyvät
Maisteriohjelmat ovat vahvistaneet korkeakoulun yhteyksiä työ- ja elinkeinoelämään. Merkittävä osa opinnäytetöistä tehdään yhteistyötyössä työelämän
kanssa. Tämä yhteistyö suuntautuu lähinnä suurten teollisuusyritysten ja/tai
kasvavien IT-alan yritysten tarpeisiin, eikä tavoita riittävästi pk-yrityskenttää
maan kaikissa osissa.
Maisteriohjelmilla on merkitystä syvennettäessä työssäoppimisen periaatetta korkeakoulussa. Aiemman tutkinnon hyväksilukeminen ja opiskelijoiden valinta maisteriohjelmaa ovat yksi osa tämän periaatteen soveltamista. Toinen sovellusalue on maisteriohjelmien toteuttaminen läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa, mikä erityisesti teollisen muotoilun ohjelmassa on toteutunut hyvin.
Arviointiryhmä pani merkille myös vierailuun osallistuneen ulkomaisen
opiskelijan arvion, jossa hän – kiitettyään opetuksen hyvää tasoa – kummasteli
sitä, että opintosuorituksista ja niiden tasosta ei saa välitöntä henkilökohtaista
palautetta. Kaikki opintosuoritukset ovat suomalaisessa käytännössä ”suhteellisen hyviä”. Jatkuva kriittinen palaute on kuitenkin oppimisen ja oman taiteellisen kehittymisen kannalta välttämätöntä.
4.2.5 Tampereen teknillinen korkeakoulu
Koulutustason nostaminen – Insinööristä
diplomi-insinööriksi -koulutuksen traditiot
Tampereen teknillinen korkeakoulu (TTKK) toteuttaa maisteriohjelmina neljää
insinööristä diplomi-insinööriksi -muuntokoulutuskokonaisuutta. Porin korkeakouluyksikössä opiskelijoita koulutetaan tietotekniikan, tuotantotalouden ja
elektroniikkatuotannon koulutusohjelmissa. Tampereella on käynnissä AUDInimellä määräaikainen koulutus Automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi insinööripohjalta. Tampereella toteutetaan lisäksi normaaliin perusopetukseen
integroituna rakennusinsinööristä diplomi-insinööriksi -koulutusta sekä yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa toteutettava ympäristöalan diplomi-insinööriohjelma.
Valtakunnallisen ohjelman myötä Insinööristä diplomi-insinööriksi -koulutus
on siirretty toteutettavaksi tietoteollisuuden muuntokoulutuksen sateenvarjon
alla. Porin kaupungin aloitteesta Tampereen teknillinen korkeakoulu käynnisti
Porissa vuodesta 1983 toimineessa täydennyskoulutusyksikössään insinööristä
diplomi-insinööriksi -koulutuksen jo syksyllä 1987. Tällöin aloitettiin tietotekniikan koulutusohjelma. Ajatuksena oli, että tämän koulutuksen myötä pystytään paremmin vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteisiin. Vuonna 1990 käynnistettiin rakennustekniikan koulutusohjelma, joka sittemmin 1990-luvun puolivälissä rakennusalan rakennemuutoksessa siirrettiin Tampereelle.
81
Alueellinen levittäytyminen länsirannikolle –
Porin korkeakouluyksikkö
Helmikuussa 1993 käynnistettiin Porissa tuotantotalouden koulutusohjelma.
Poriin oli jo kauan haluttu myös kauppatieteiden maisterikoulutusta, mutta koska tämä ei toteutunut, haluttiin liike-elämän kasvaviin tarpeisiin kuitenkin vastata. Tampereen teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden DI-koulutus sopi
tuossa vaiheessa erinomaisesti kuvioihin. Syksyllä 1996 käynnistettiin kokeiluluonteisesti materiaalitekniikan DI-koulutus. Tämän koulutuksen synergia muuhun DI-koulutukseen oli kuitenkin niin vähäistä, että ohjelma toteutettiin vain
yhdellä sisäänotolla. Tilalle käynnistettiin sähkötekniikan koulutusohjelma ja
elektroniikan tuotantotekniikan opintosuunta. Uusi ohjelma käynnistettiin syksyllä 1998. Nyt tästä ohjelmasta on muodostunut kolmas pysyvä opintosuunta
Poriin.
Tampereen teknillisen korkeakoulun Porissa kasvattama koulutus on tuonut Poriin yliopistotasoista koulutusta. Turun kauppakorkeakoulu aloitti vuonna 1997 kauppatieteiden maisterikoulutuksen Porin korkeakouluyksikössä,
aluksi yo-merkonomin tai vastaavan tutkinnon suorittaneille. Tänä päivänä Porin korkeakouluyksikkö (PKK) on Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Turun kauppakorkeakoulun yhteinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, jossa on
toteutettu vuodesta 2001 alkaen maisteriohjelmien ohella tekniikan ja kauppatieteiden ylioppilaspohjaista koulutusta.
TTKK:n ja TaY:n yhteistyönä toteutettavaan ympäristöalan ohjelmaan sisällytetään 40 ov erityisesti tätä tarkoitusta varten suunniteltuja opintoja, joista
puolet toteutetaan TaY:n ja TTKK:n yhteistyönä ja puolet kummankin itsenäisesti tarjoamina. Muutoin opiskelijat osallistuvat perusopiskelijoiden kanssa samaan opetukseen ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelmassa.
Porille ja sen lähiympäristölle yksiköstä on ollut paljon hyötyä, ja sijoitus on
ollut siten kannattava. Yksikkö toimii pitkälti ”corporate universitynä”, tiiviissä
yhteistyössä maakunnan elinkeinoelämän kanssa. Erityisesti suurilla teollisuusyrityksillä on paljon sananvaltaa koulutuksen toteutuksessa ja osuutensa jopa
koulutusvastuun kantamisessa.
TTKK:n näkökulmasta Porin koulutukseen saattaa liittyä tulevaisuudessa
rasitteita. Ohjelmien vastuuhenkilöt eivät osanneet vastata, viekö vai tuoko Porin koulutus TTKK:n resursseja. Maisteriohjelmien rekrytointipohja seudulla
näyttää vähitellen myös ehtyvän eikä päteviä hakijoita lähiseudulta ole enää
kovin helposti saatavissa. Vakiintuneen toiminnan hiipuessa kehitellään paikkakunnalle uusia koulutusmalleja. Eräänä vastauksena tähän lienee juuri ylioppilaspohjaisen koulutuksen käynnistäminen. Vaikuttaa siltä, että alun perin kysyntälähtöisestä koulutuksesta onkin tullut kovin tarjontakeskeistä.
Tietoteollisuuden koulutusta Tampereella
AUDI-koulutusta (Automaatiotekniikan insinööristä diplomi-insinööriksi koulutus) on toteutettu Kuopiossa ja Tampereella. Kuopiossa toteutetaan lähialueen elinkeinoelämältä ja teollisuudelta saadun aloitteen pohjalta kertaluon-
82
toinen koulutus vuosina 1998–2002. Tampereella vuodesta 2000 lähtien toteutettuun koulutukseen otetaan opiskelijoita vuosina 2000–2002.
Tampereella toteuttavan rakennusinsinööristä diplomi-insinööriksi koulutuksen taustalla on 1990-luvun alun rakennusalaa koetellut lama. Huonon työllisyystilanteen vuoksi erityisesti rakennusalan opistotasoisen tutkinnon
suorittaneet insinöörit tarvitsivat jatkokoulutusmahdollisuuden. Koulutus integroitiin osaksi normaalia DI-koulutusta, jolloin tämän maisteriohjelman avulla
voitiin pitää laman vaikutuksesta pienentyneet opiskelijamäärät normaalilla tasolla koko 1990-luvun. Vuonna 1998 ohjelman yhteydessä käynnistyi erityisteemaan keskittyvä Venäjän rakentamisen asiantuntijakoulutus. Elokuussa
2000 aloitettiin opistossa tai ammattikorkeakoulussa talonrakennuslinjan tutkinnon suorittaneille insinööreille oma 120 ov:n koulutuksensa, johon oli erillishaku. Tässä koulutuksessa opiskelijat suorittavat samoja kursseja kuin perusopiskelijat. Aikatavoitetta tutkinnon suorittamiselle ei ole ja opiskelijat valmistuvat omaan tahtiinsa.
Unelmat ja arkitodellisuus
Aiemman tutkinnon korvaavuuskäytännöt ovat tekniikankin alalla vaihtelevia.
Opiskelijat kokevat nykyisen tilanteen epätasa-arvoistavana ja opintojen aikatauluttamista vaikeuttavana. Kotimaisesta opistotason tutkinnosta hyvitetään
korkeintaan 60 ov ja ammattikorkeakoulututkinnosta samalla alalla opintoja
jatkettaessa korkeintaan 80 ov. Ulkomaisessa yliopistossa suoritetusta saman
alan bachelor-tutkinnosta hyvitystä saa jopa 120 ov. Nykyiset hyväksilukemiskäytännöt osoittavat myös sen, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä
opistotason tutkintojen tavoitteet ja sisällöt ovat keskenään erilaisia. Tätä profiilieroa tulee edelleen selkeyttää. Maisteriohjelmia tulee kehittää yliopistoissa
omaleimaisiksi kandidaatin tutkinnon jälkeisiksi, toisen syklin tieteellisiksi tutkinnoiksi, jossa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen noteerataan valtakunnallisesti yhtenäisellä periaatteella.
Porissa toteutettu muuntokoulutus on sinällään koettu hyvin tehokkaaksi
koulutusmuodoksi. Insinöörit siirtyvät työelämään kahden vuoden ns. luokkaopintojen jälkeen ensin diplomityötä tekemään ja sitten työskentelemään valmiina diplomi-insinöörinä. Keskimääräinen valmistumisaika PKK:ssa on 3,4
vuotta. Tähän mennessä Porista on valmistunut jo noin 500 diplomi-insinööriä.
Heidän sijoittumisensa työelämään on ollut erinomaista eli työllistymisprosentti on koko ajan ollut lähes sata. Työllistymiseen vaikuttaa varmasti myös se, että
kyseisillä opiskelijoilla on aiempaa työkokemusta sekä toisaalta jo taustanaan
ammatillinen insinöörin tutkinto.
Tehokkuus ja lyhyt läpimenoaika tuovat tullessaan nopean reagointimahdollisuuden. Teollisuuden ja muun elinkeinoelämän tarpeet pystytään siirtämään kohtuullisen nopeasti opetussuunnitelmiin. Tämä lisää elinkeinoelämän
kiinnostusta diplomi-insinööriksi muuntokoulutettua kohtaan. Työantajan tuki
koulutettaville on erityisen tärkeä. Jotkut työnantajat tulevat tässä suhteessa
erinomaisesti opiskelijaa vastaan – nostaahan koulutus samalla myös yrityksen
osaamistasoa.
83
Opiskelijoille lyhyt opiskeluaika on merkittävä kilpailutekijä koulutuspaikkaa valittaessa. Heillä on yleensä jo perhettä ja tietty toimeentulotaso. Opiskelemaan lähtö koetaan investoinniksi, jonka tulee tuottaa tulosta valmistumisen
jälkeen. Siksi opiskelemaan lähtöä punnitaan hyvin tarkasti. Totuus saattaa kuitenkin karistaa unelmat ja motivaatiot. Porin koulutus päätoimisena saattaa
osoittautua taloudellisesti sittenkin mahdottomaksi. Maisteriohjelmien teoreettisuus puuduttaa. Työn ohessa toteutettu koulutus, AUDI-ohjelmassa vielä tyypillisesti matkojen päästä suoritettuna, on koettu erittäin raskaaksi. Opiskelijat
nimesivät erityisesti pari selkeätä kompastuskiveä: matematiikka 1 ja matematiikka 2. Normiajat venyvät ja keskeyttäneiden joukko on suuri.
Opiskelijoiden opiskelumotivaatio on yleensä hyvin korkea. He odottavat
kuitenkin, että opinnot on mahdollista rytmittää tehokkaaksi ja ajallisesti kompaktiksi kokonaisuudeksi. Tämä taas lisää paineita opettajien suuntaan. Aikuiskoulutus vaatii opettajalta paljon, koska opiskelijoilla saattaa olla erinomaiset
tiedot tietyn alan käytännöistä. Toisaalta juuri opiskelijoiden aikaisempi osaaminen lisää opettajien motivaatiota opettaa, koska opetustilanteissa syntyy usein
vilkastakin keskustelua.
Laadun hallinta maisteriohjelmissa
Koulutuksen laatujärjestelmä perustuu joukkoon vakiintuneita, hyviä toimintatapoja: akateeminen kontrolli (opinnäytetyöt, niiden ohjaus ja tarkastaminen),
keskeisten asioiden käsittely opetus- ja tutkimusneuvostossa, valmistuneiden
työllistymisen määrällinen ja laadullinen seuraaminen sekä opettajien jatkuva
pedagoginen koulutus.
Osittain maisteriohjelmiin liittyvät ongelmat johtuvat siitä, että ohjelmien
rahoitus, ohjaus ja hallinto poikkeavat tavanomaisista järjestelyistä. Samaan
maisteriohjelmaan on hyväksytty eri alojen yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoita tai jo tutkinnon suorittaneita, mikä on osaltaan vaikeuttanut ohjelman sisällön suunnittelua.
Opiskelijoiden lähtötason moninaisuuden vuoksi valintojen suorittaminen
sekä aiempien opintojen hyväksi lukeminen ja kirjaaminen on henkilöresursseja sitovaa. Työtä ja erikoisjärjestelyjä teettää myös muuntokoulutettavia varten
räätälöidyn opetuksen järjestäminen – osin työajan ulkopuolella – sekä opetuksen toteuttaminen yhteistyössä muiden koulutusyksiköiden kanssa, mikä merkitsee opetuksen järjestämistä usealla paikkakunnalla, myös resursseja sitovin
etäopetusjärjestelyin. Koulutusvolyymeistä johtuen kovin yksilöllisiä ratkaisuja
ei käytännössä voida toteuttaa, vaan opetusta on pakko integroida ja toteuttaa
myös massaopetusmenetelmin.
Vaikeimpina ongelmina nykymuotoisen, volyymiltään suuren muuntokoulutusohjelman toteuttamisessa on rekrytointipohjan kapeus eli riittävät perusvalmiudet omaavien ja motivoituneiden opiskelijoiden saatavuus sekä rahoituksen riittävyys ja pätevien opettajien saatavuus.
84
4.2.6 Åbo Akademi
Allmänt
Åbo Akademi har ett avsevärt ansvar för den utbildning och forskning genom
vilken utbildningen av sakkunniga inom olika områden tryggas för den svenskspråkiga befolkningens behov. Akademin finns i Åbo och Vasa.
Erfarenheterna av magisterprogram är i Åbo Akademi från en relativt kort
tid, nämligen från 1999 framåt. Merparten av programmen gäller området informationsindustri där man genomfört program i samarbete med de övriga
universiteten i Åbo (Åbo universitet, Åbo handelshögskola). Programmen för
informationsindustri genomförs som examensinriktade fortbildningsprogram,
till vilka inträdeskravet är lägre högskoleexamen.
Akademin genomför utöver detta ett mångvetenskapligt magisterprogram i
TV-journalistik i Vasa. Målet för programmet är att ta fram experter på hög
nivå för det finlandssvenska mediefältet. Huvudämnet är statskunskap, masskommunikation. I genomförandet av programmet deltar nordiska samarbetspartner.
Läsåret 2000–2001 pågick fem magisterprogram vid Åbo Akademi. Av
dem fanns två inom det tekniskvetenskapliga/naturvetenskapliga området och
två inom det ekonomiska området. Dessutom fanns ett mångsektoriellt magisterprogram. Programmens omfattning varierar mellan 60–90 studieveckor;
största delen är på 70 sv. Inom magisterprogrammen studerade sammanlagt
101 studerande, vilket är cirka 3 % av landets alla studerande i magisterprogram. I genomsnitt var antalet studerande per program omkring 20.
Största delen av finansieringen för programmen kommer via undervisningsministeriets finansiering för informationsindustriprogrammet. TV-branschens
magisterprogram i Vasa får finansiering också från finlandssvenska kulturstiftelser.
Förskjutningar i strategin
Akademins ledning har berett sig på att införa tvåstegsmodellen i examenssystemet, men någon klar strategi för genomförandet finns tillsvidare inte. Ledningens bedömning var att magisterprogrammen i fortsättningen genomförs i större skala, inom flera olika områden, och meningen är att få utländska studerande till dem. Detta innebär i så fall att undervisningen i större utsträckningen än
nu ges på engelska. Förändringarna i Akademins nuvarande verksamhetskultur blir drastiska. Målet är också att skapa en Joint Degree.
Akademin strävar inte bara efter att utsträcka sitt rekryteringsunderlag utomlands, utan även till de inhemska yrkeshögskolorna. Universitetet har planer
på en starkare alliering med de finlandssvenska yrkeshögskolorna (Sydväst,
Svenska Yrkeshögskolan/Vasa). Tillsammans med Sydväst planeras ett magisterprogram för kulturämnesområdet.
85
Utmaningar i det tvådelade examenssystemet i två nivåer
Ledningens syn på kandidatnivåns arbetsmarknadsrelevans var i någon mån
oklar. Man litar inte på att kandidatexamen är relevant för arbetslivet: nivån
efter kandidatexamen är närmast en möjlighet att ge studierna en ny inriktning. Om det inbördes förhållandet mellan studieveckorna på kandidat- och på
magisternivå framfördes olika uppfattningar (100/120 sv– 40/60 sv).
Under utvärderingsbesöket framfördes flera olika uppfattningar om när den
internationella studieperioden skall infalla tidsmässigt: en del vill placera den
internationella perioden mot slutet av kandidatutbildningen (slutet av andra
året eller tredje året), en del i magisterprogrammet före gradun (fjärde året).
Om den internationella perioden placeras på magisternivå, ansågs det viktigt
att universiteten ingår bilaterala avtal så att nyttan av studierna maximeras.
Åbo Akademi har många förbindelser till de nordiska, i synnerhet de svenska, universiteten. Universitetsutbildningsmarknaden i Sverige utgör en alternativ väg till högskoleexamen för finlandssvenska studerande. Akademins ledning uttalade inte sina mål och sin strategi på denna punkt. Genom utvidgade
magisterprogram eftersträvas dock ett bredare rekryteringsunderlag än vad som
varit tradition i Akademin.
Akademin vill även utveckla nya, mångvetenskapliga magisterprogram. Att
ta fram dem är en väldigt stor utmaning.
Beträffande de program som utvärderades konstaterade gruppen att resursförsörjning för magisterprogrammen var väl omskött. Finansieringen av informationsindustriprogrammet, dvs. 45 000 mk/år/studerande ansågs rimlig
av den som deltog i utvärderingen. För informationsindustriprogrammen har
befattningar som undervisningsassistent inrättats, delvis också med Akademins
egna medel. Detta har garanterat en god nivå på handledningen i magisterprogrammen. På informationsindustriområdet har programmen stärkt samarbetet
mellan Åbouniversiteten inom ramen för TUCS (Turku Center for Computer
Science).
Examen eller kompetens
På området informationsindustri var frågan om värderingen av examen versus
kompetens ett intressant och angeläget diskussionstema. Studerandena i magisterprogrammen verkade värdesätta kompetensutvecklingen högre än själva examen. I det finlandssvenska näringslivet har man dock traditionellt satt värde på
färdiga examina. Magisterprogrammen har betydelse med tanke på arbetslivet:
pro gradu -avhandlingarna som skall ingå i examen står för en viktig ny del av
samarbetet mellan företagen och Akademin.
Självutvärderingsrapporten för Magisterprogrammet i TV-journalistik i Vasa
var av hög klass. Det är frågan om ett specialiseringsprogram vars rekryteringsunderlag inte är särskilt brett. Utvärderingsgruppen blev inte helt övertygad
om att programmet bör vara just ett magisterprogram; det kunde däremot vara
ett utmärkt fortbildningsprogram. Finansieringsbasen för ett fortbildningsprogram som inte leder till en examen och som genomförs enligt principerna för
86
avgiftsbelagd service är dock en helt annan. Med tanke på kontinuiteten i utbildningen måste man överväga att genomföra programmet till exempel så att
nya studerande antas vartannat år.
Finansieringen för programmet kommer från olika håll, och vad gäller kostnaderna hör magisterprogrammet till de dyraste i landet. Kostnaderna för programmet på 60 studieveckor uppgår till cirka 160 000 mark/studerande.
Programmet i TV-journalistik har genomförts med hjälp från nordiska journalisthögskolor, vilket har garanterat en hög kvalitet. Man försöker utvidga programmet från TV-journalistik till att omfatta en större del av mediafältet; ändå
kan programmets permanenta resursförsörjning vara osäker.
De studerande gav magisterprogrammen ett relativt gott vitsord. De efterlyste dock bättre möjligheter till nätstudier och större hänsyn till vuxenstuderandenas behov.
Universitetets kvalitetssäkringssystem var högst traditionellt. De studerande visste inte mycket om systemen för bedömning av utbildningskvaliteten eller deras betydelse för utvecklingen av utbildningen.
Utvärderingströtthet
Utvärderingsgruppen noterade att en klar utvärderingströtthet kunde märkas i
Akademin. Den kommer från att Åbo Akademi i allmänhet alltid får representera det finlandssvenska universitetsfältet i utvärderingarna av universitetssektorn. Med tanke på utvärderingen av magisterprogrammen gjordes inte så många betydelsefulla iakttagelser. Utvärderingsrådet borde närmare överväga när
det är nödvändigt att anstränga det finlandssvenska högskolefältet.
4.2.7 Monialaiset maisteriohjelmat
Monialaiset maisteriohjelmat on tässä arvioinnissa määritelty seuraavasti:
Useamman kuin yhden yliopiston yhteiset maisteriohjelmat, joiden opetussuunnitelmiin on integroitu eri tieteenalojen sisältöjä; tai saman yliopiston useamman tiedekunnan / osaston / laitoksen maisteriohjelmat, joiden opetussuunnitelmissa on eri sisältöalojen aineksia.
Tällaiset ohjelmat on yleensä HAREK- ja KOTA-tietokannoissa koodattu ryhmään erittelemättömät, tosin tässä arvioinnissa maisteriohjelmien toteuttajille
annettiin mahdollisuus valita myös ryhmä monialaiset. Kartoitusaineiston pohjalta monialaisiksi maisteriohjelmiksi määriteltiin 13 ohjelmaa kaikkiaan 167
maisteriohjelmasta.
Arvioidut monialaiset ohjelmat:
Helsingin yliopisto ja 12 muuta yliopistoa: Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen
koulutusohjelmat
Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu: Digitaalisen viestintätekniikan ja tietojohtamisen muuntokoulutus
87
Oulun yliopisto: HYVÄ – hyvinvointitekniikan muuntokoulutus
Tampereen yliopisto: Tietoverkkojen maisteriohjelma (TIVEMA) ja Elektronisen
kuvajournalismin 2-v. koulutusohjelma (EKJ)
Turun yliopisto: Master Degree in Baltic Sea Region
Arvioidut ohjelmat voidaan jakaa kolmeen luokkaan: tiettyyn geopoliittiseen
alueeseen ankkuroituvat ohjelmat (HY, TY), muuntokoulutusohjelmat (OY,
LTKK, TaY/TIVEMA) sekä muut (TaY/EKJ).
Monialaisiin maisteriohjelmiin voidaan ulottaa monet maisteriohjelmia yleisesti koskevista huomioista, mm. kansainvälisen opiskelijavaihdon ongelmallisuus, henkilökohtaisten opintosuunnitelmien ja ohjauksen suuri merkitys sekä
koordinoivan henkilökunnan suuri kuormittuneisuus. Ohjelmien monialaisuus
ja verkostomainen toimintatapa auttavat toisaalta ylikäymään joitakin ongelmia, toisaalta ne entisestään korostavat eräitä heikkouksia. Osaltaan monialaisilla maisteriohjelmilla on kuitenkin omat, uniikit erityispiirteensä.
Opiskelijalle ryhmäytyminen on erittäin tärkeää sekä opiskelumotivaation
että itse opiskelunkin kannalta. Kurssin tai ohjelman opiskelijoiden muodostaman ryhmän kautta onnistuu sekä pienten ongelmien selvittäminen että opiskeluinnostuksen ylläpito. Monialaisissa ohjelmissa opiskelijoiden eri taustat ja
usein hajaantuminen eri pääainelaitoksille opiskelemaan saattavat estää ryhmäytymistä ja sitä kautta luoda ongelmia. Toisaalta hyvin onnistuessaan juuri
monien alojen taitajista koostuva heterogeeninen ryhmä on oppimisen kannalta kaikkein antoisin.
Monialaisissa ohjelmissa korostuu opiskelijan ohjauksen koordinoinnin
merkitys. Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamassa korkeakoulujen
opintojen ohjauksen arvioinnissa16 todettiin, että opintojen ohjauksen ongelmana on usein, että ohjaus on koordinoimatonta eikä opiskelija tiedä, mistä kulloinkin tarvitsemaansa ohjausta saisi (Moitus et al. 2001). Tämä korostuu monialaisissa ohjelmissa, joissa ohjelman toteuttamisesta vastuullisia laitoksia on
lukuisia, jopa eri yliopistoissa. Järjestelyjen ja hallinnollisten rutiinien osalta
koordinointi on järjestetty erillisen koordinaattorin avulla, mutta erityisesti opiskelijoiden akateemisesta ohjauksesta näyttää muodostuvan ”sokea piste”, jossa
sen enempää opiskelija kuin ohjelman toteuttajakaan ei tiedä, kenen tulisi ohjausta antaa.
Monialaiset maisteriohjelmat eivät vaikuta kärsivän yhtä voimakkaasti muille ohjelmille tyypillisestä resurssipulasta. Arvioiduista ohjelmista yksikään ei
pitänyt resurssitilannettaan riittämättömänä. Uusien avausten tekeminen on
kuitenkin erityisesti monitieteisesti hankalaa, sillä investointivaraa ei yliopistoilla ole. Resursseihin liittyy myös eräs monialaisille ohjelmille omintakeinen ongelma: tulospisteiden ja suoritteiden jakaminen verkoston eri toimijoiden välillä
16
Moitus S. et al., Opintojen ohjaus korkeakouluissa, Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13:2001
88
on usein hankalaa. Kokonainen tutkinto on käytettävänä yksikkönä liian suuri
ja epätarkka. Tarkempi, esimerkiksi opintoviikkojakautumaan perustuva resurssienjakomalli saattaisi edistää yliopistojen välisten ohjelmien syntyä. Nykyisellään maisteriohjelmista vain 12 % (n=20) on kahden tai useamman korkeakoulun yhdessä järjestämiä, näistä kymmenessä ohjelmassa on mukana vain
kaksi korkeakoulua.
Tutkimuksen ja opetuksen yhteys
Monialaisilla maisteriohjelmilla ei luonnollisestikaan ole perustanaan vain yhtä
tieteenalaa, johon opetus perustuisi. Monitieteisyyden haaste onkin integroida
eri alojen opetus yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ohjelmissa akateeminen vastuu, ja siten vastuu alan tutkimuksesta, on hajautettu mukana oleville ainelaitoksille kokonaisuuden ollessa koordinaattorin tai johtoryhmän käsissä. Useissa
tapauksissa monitieteisen ohjelman kautta on syntynyt paineita alan
koulutuksen ja tutkimuksen laajentamiseen. Olemassa olevan tutkimuspohjan
ohuus on osoittautunut ongelmaksi toisaalta opiskeltavan materiaalin saatavuuden ja toisaalta ohjelmaa yhdistävän kokonaisnäkemyksen ohuuden vuoksi.
Maisteriohjelmista on näin muodostunut jälleen yksi ongelmakeskeisen ja monitieteisen tutkimustyön kehittämisen vauhdittaja. Käytännössä painetta on uusien pääaineiden muodostamiselle. Samalla hallinnolliset rakenteet ovat yhä
suuremman haasteen edessä.
Kohti eurooppalaisia, monialaisia tutkintoja
Monialaiset ja etenkin verkostomaisesti yliopistojen yhteistyönä toteutettavat
ohjelmat ovat kansallisessa mittakaavassa sitä, mitä Bolognan julistuksessa peräänkuulutetulla koulutuksen eurooppalaisella ulottuvuudella haetaan. Monialaisia ohjelmia voidaankin pitää askeleena tämän tavoitteen toteuttamiseen
kahdestakin syystä. Ensiksikin, tässä arvioinnissa tehty jako monialaisiin ja kansainvälisiin ohjelmiin osoittautui häilyväksi: useat ohjelmat voitiin luokitella
molempiin luokkiin. Toiseksi, ohjelmien vastuuhenkilöt olivat pohtineet Bologna-prosessia ja sen mahdollisuuksia ja velvoitteita varsin paljon. Monialaiset
ohjelmat koettiin suurelta osin askeleiksi siirtymisessä kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Turun yliopiston Baltic Sea Region Studies -ohjelmasta (BSRS)
on tulossa pilottihanke yliopiston valmistellessa siirtymistään kaksiportaiseen
tutkintojärjestelmään. Monialaisten maisteriohjelmien kokemusten perusteella
tämä siirtyminen tulee kuitenkin vaatimaan aikaa ja työtä. Asenneilmapiirin
muokkauksessa laitoksilla on erityisesti tehtävää; school-ajattelu vaatii totuttelua. Kysymys portaan sijoittamisesta nousi niinikään esiin. Jakoa 100 ov/60 ov
pidettiin yleisesti 120 ov/40 ov-jakoa käyttökelpoisempana ja paremmin todellisuutta kuvaavana vaihtoehtona.
89
Helsingin yliopisto ja 12 muuta yliopistoa: Venäjän ja
Itä-Euroopan tutkimuksen koulutusohjelma
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti ja sen puitteissa toteutettava 13 yliopiston yhteinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen koulutusohjelma on perustettu opetusministeriön aloitteesta. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen kehittäminen on Lipposen I hallituksen ohjelmassa luvattu Venäjä-kompetenssin
kehittämisen konkreettinen tulos. Venäjä-tutkimuksen ja -koulutuksen vahvistaminen palvelee myös Suomen tavoitteita EU:n Pohjoisen ulottuvuuden vahvistamisesta. Tarve ohjelmalle on siis poikkeuksellisen korkeilla tasoilla todettu.
Tämä poliittinen tavoitteenasettelu ei kuitenkaan juurikaan vaikuta ohjelman
käytännön toteutuksen tasolla esimerkiksi työelämälähtöisenä kysyntänä tai
ohjelman sisällön suunnittelussa.
Ohjelman rahoitus tulee opetusministeriöltä ohjelmaa koordinoivalle Helsingin yliopistolle. Ohjelmaan liittyvää työharjoitteluhanketta on lisäksi rahoitettu EU:n Interreg-ohjelmasta.
Laajana verkostohankkeena toteutettava ohjelma ei voi sitoutua liiaksi yhden yksittäisen – ei edes koordinoivan – yliopiston strategiaan. Periaatteessa
on mahdollista, että ohjelman intressit ovat joissakin asioissa erilaiset kuin yliopiston intressit. Etenkin tutkintojärjestelmän ollessa kehitystyön kohteena ongelmia saattaa tulla eri yliopistojen toimiessa eri tahdissa ja päätyen erilaisiin
ratkaisuihin.
Vaikka ohjelma on verkostomainen, suuri osa kurssitarjonnasta ja esimerkiksi alan kirjastopalvelut ovat keskittyneet Helsinkiin. Etäopetusmahdollisuuksien ollessa vielä varsin rajalliset opiskelijan on käytännössä matkustettava Helsinkiin ohjelmassa edistyäkseen. Eri yliopistojen opetustarjonnan hyödyntämiseksi ohjelmalla on matka-avustusjärjestelmä, jolla voidaan kattaa osa opiskelijoiden matkakustannuksista.
Ohjelman aloittaville opiskelijoille järjestetään opintojen aluksi viikon mittainen kesäkoulu, jonka aikana he voivat tutustua eri yliopistojen kurssitarjontaan ja rakentavat henkilökohtaiset opintosuunnitelmansa. Verkostohankkeessa mukana olevien yliopistojen ohjelman kannalta relevantti opetustarjonta on
koottu yhteen, ja ohjelmassa opiskelevat opiskelijat kokoavat vähintään 10 ov
syventäviä opintoja tästä valikosta. Opintoja tarjotaan eri aloilta ja tutkintoon
onkin mahdollisuus yhdistää varsin laaja-alaisesti kursseja. Käytännössä 10 ov:n
raja tulee vastaan varsin nopeasti, ja opiskelijat opiskelevatkin ylimääräisiä kursseja. Ohjelmassa tutkinnot hyväksyy kunkin yliopiston asianomainen tiedekunta. Loput syventävät opinnot sekä tutkielma tehdään oman laitoksen ohjauksessa. Ohjelma järjestää kuitenkin myös omia, opinnäytteen tekemistä edistäviä
seminaareja, joista opiskelijan on osallistuttava vähintään yhteen. Verkoston
kautta pyritään myös tarjoamaan asiantuntijatukea opinnäytetöiden tekemiseen.
Ohjelman yhteydet Venäjälle ja Itä-Eurooppaan ovat tiiviit. Ohjelmasta valmistuneista 28 opiskelijasta 10 on työllistynyt Venäjään, Baltiaan tai Itä-Eurooppaan liittyviin tehtäviin. Opintoihin integroitu työharjoittelu on todettu tärkeäksi työvälineeksi työllistymisen edistämisessä ja työelämävalmiuksien kehittämisessä.
90
Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu:
Digitaalisen viestintätekniikan ja tietojohtamisen
muuntokoulutus
Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun (LTKK) maisteriohjelmien lähtökohtana on yliopistossa edustettuina olevien alojen osaamisen yhdistäminen. Maisteriohjelmia koskevat periaatteet on jaettu kolmeen kokonaisuuteen: maisteriohjelmat ovat alueellisen vaikuttavuuden työkaluja sekä perinteisiä koulutusohjelmia joustavampi ja nopeampi malli reagoida muutoksiin. Tavoitteena on
lisäksi kansainvälisten maisteriohjelmien hyödyntäminen.
Digitaalisen viestintätekniikan ja tietojohtamisen muuntokoulutuksen tavoitteena oli alan ammattilaisten kouluttamisen lisäksi käynnistää kolme uutta opintosuuntaa sekä edesauttaa digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottoa. Nämä
opintosuunnat syntyivät LTKK:n koulutusalojen, tekniikan ja talouden rajapinnoille. Digitaalisen oppimisympäristön merkitys ohjelman toteuttamisessa on
ollut suuri.
Ohjelman kokonaisrahoitus on noin 11,6 mmk. Koulutukseen on saatu rahoitusta sekä OPM:n muuntokoulutusrahoista sekä Euroopan sosiaalirahastolta. Henkilöresurssien saatavuus on sen sijaan osoittautunut ongelmaksi. Kokonaan uusia opetusaloja avannut ohjelma vaatii varsin paljon henkilöresursseja
ja uusien asiantuntijoiden rekrytointia. Alan yleisen työmarkkinatilanteen vuoksi pula pätevästä henkilöstöstä on ollut kova, eikä vakansseja ole pystytty täyttämään halutussa tahdissa. Tämä on näkynyt joidenkin kurssien viivästymisenä
ja huolena olemassa olevan henkilöstön jaksamisesta. Ohjelman tiukka aikataulu ja toisaalta tinkimätön asenne ohjausta ja opiskelijoiden kysymyksiin vastaamista kohtaan ovat niin ikään jaksamisen kannalta riskitekijöitä.
Oppimisympäristöön panostettu
Verkko-oppimisympäristö on opiskelijoiden kannalta tärkeä väline. LTKK on
panostanut verkko-opetuksen kehittämiseen palkkaamalla erityisen verkkopedagogin vastaamaan oppimisen kannalta mielekkäiden verkkokokonaisuuksien
luomisesta. Tätä voidaan pitää esimerkillisenä käytäntönä, sillä varsin usein
verkko-opetusmateriaali on edelleen vain luentomateriaalin ja ilmoitustaulun
siirtämistä verkkoon. Opiskelijoilta tuli vahvaa tukea ohjelman suunnitelmille
hyödyntää verkkoa nykyistä tehokkaammin tulevaisuudessa. Tavoitteeksi on
asetettu, että myös luentojen seuraaminen ja harjoitusten suorittaminen onnistuisi jatkossa virtuaalisesti. Etenkin työssäkäynnin ja opiskelun yhteensovittamisessa tämä olisi merkittävä apu.
Ohjelman oppimisympäristö rakentuu neljän peruskäsitteen varaan: tuutorointi, ryhmäytyminen, verkostojen rakentaminen sekä viestintä. Tuutorointiin
on yhdistetty mentorointia ja pyritty näin tuomaan työelämänäkökulmaa mukaan opintojen suunnittelemiseen. Tuutorointiin ja ohjelman järjestäjien ja opiskelijoiden väliseen viestintään paneudutaan niin, että ohjelman taholta on ehdotettu termin korvaamista käsitteellä caring, välittäminen. Opiskelijat ovat
omassa itsearviointiraportissaan todenneet, että ohjausta ja tukea on riittävästi,
ja että valmistuminen suunnitelmallisesti rakennetussa ohjelmassa on varma.
91
Ohjelmassa pyritään muodostamaan poikkitieteisiä opiskeluryhmiä. Tämä
on koettu varsin hyödylliseksi toteutustavaksi. Kuitenkin opiskelijoiden aiemman osaamisen ja erilaisten vahvuuksien hyödyntäminen on vielä ohjelman
kehittämiskohteiden joukossa. Suunta vaikuttaa kuitenkin oikealta, sillä muissa
maisteriohjelmissa ovat opiskelijat kertoneet juuri eri taustoja omaavien opiskelijoiden yhteistyön olevan onnistuessaan varsin hedelmällistä.
Ohjelman monitieteisyyden vuoksi verkostomainen toiminta LTKK:n eri
osastojen välillä on tärkeää. Ohjelman ajantasaisuuden varmistaminen sekä kansainvälisen näkökulman mukaan tuominen ovat myös erityisiä verkostoitumishaasteita. Jossain määrin tämä jo toimiikin. Kansainvälistyminen ohjelmassa jää
ulkomaisten luennoitsijoiden ja opiskelijoiden vastuulle, sillä nopeatahtinen
opiskelu sekä opiskelijoiden elämäntilanne eivät tässäkään tapauksessa mahdollista vaihto-opiskelua ohjelman puitteissa. Vaihtoehdoksi jää siis ns. kotikansainvälistyminen.
Kehittämishaasteita
Ohjelman laatujärjestelmä perustuu kurssipalautteeseen ja epäviralliseen palautteeseen. Ohjelman hallintohenkilöstö seuraa lisäksi säännöllisesti kurssin
opetusta ja tarvittaessa ehdottaa muutoksia. Opetuksen työelämävastaavuudesta pitävät huolen työelämässä olevat opiskelijat. Myös ohjelman suunnittelussa
on ollut mukana eräitä yrityksiä. Ohjelman tiimoilla tapahtuva verkostoituminen eri osastojen välillä sekä yritysmaailmaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti tulee jatkossa kytkeä yhä tiiviimmin ohjelman laatujärjestelmään.
Ohjelmassa on panostettu paljon opiskelijoiden kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen, ja nopea valmistuminen pyritään varmistamaan tiiviillä yhteydenpidolla sekä ohjelman ennakkosuunnittelulla. Tehdyt toimenpiteet eivät ole vielä
heijastuneet valmistumismääriin, sillä lukuvuonna 2000–2001 käynnissä olleista kahdeksasta ohjelmasta vain yhdestä, tietotekniikan kansainvälisestä maisteriohjelmasta oli valmistunut opiskelijoita. Opiskelijapalautteen valossa voidaan
kuitenkin todeta, että toimenpiteet ovat olleet oikeansuuntaisia. Työssäkäyvien
opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksien kehittäminen verkko-opetusta edelleen
lisäämällä sekä opiskelijoiden aiemman osaamisen hyödyntäminen ovat kehittämiskohteina kärjessä. Myös ohjelman kansainvälisen relevanssin varmistaminen hyödyntämällä kotikansainvälistymisen tuomat mahdollisuudet sekä kansainvälisten opinto- ja/tai työharjoittelujaksojen mukaan ottaminen HOPS-vaiheeseen ovat tulevaisuuden kehittämisen kannalta tärkeitä haasteita.
Oulun yliopisto: HYVÄ – hyvinvointitekniikan muuntokoulutus
Oulun yliopiston määritelmän mukaan maisteriohjelmat ovat tutkinnon loppuosan suorittamista 100–120 ov:n perusopintojen jälkeen. Oulussa ei ole kysymys varsinaisesta kaksiportaisuudesta, sillä kandidaatin tutkinnolla ei ole erillistä merkitystä yliopiston sisällä. Muuntokoulutusohjelmia ei Oulun yliopistossa
useimmiten pidetä varsinaisina maisteriohjelmina opiskelijoiden sisäänottomenettelyn vuoksi.
92
Hyvinvointialan koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen on yksi osa alan
osaamiskeskusajattelua Oulun seudulla. HYVÄ – hyvinvointitekniikan muuntokoulutus käynnistyi syksyllä 2001 luonnontieteellisen ja lääketieteellisen tiedekunnan sekä Koulutus- ja tutkimuspalvelut -yksikön yhteistyönä. Koulutuksella
pyrittiin vastaamaan osaamiskeskusohjelman puitteissa tehtyyn koulutustarvearvioon hyvinvointialan akateemisesta asiantuntijatarpeesta. Ohjelmassa yhdistetään luonnontieteiden, tekniikan ja biolääketieteen osaamista.
Itsearviointivaiheessa ohjelma ei ollut vielä päässyt kunnolla käyntiin, sillä
ohjelma oli aloitettu vasta syksyllä 2001. 17 Opetuksellisten ja sisällöllisten ratkaisujen toimivuutta oli siis hankala arvioida. Ohjelman kannalta keskeiseksi
välineeksi suunniteltu TELSI-oppimisympäristö ei esimerkiksi vielä toiminut
kuin ilmoitustauluna. Myöskään HOPS-prosessissa ei ollut vielä edetty.
TELSI-järjestelmän varaan on laskettu paljon. Sen kautta on tarkoitus organisoida ohjelman tiedotus, oppimateriaalin jako sekä tuutorointi. Järjestelmän
kautta on aikomus toteuttaa myös työryhmäistuntoja ja verkko-opetusta. Verkko-opiskelumahdollisuuksia odotellessaan opiskelijat toivoivat enemmän opetusta ilta-aikaan. Työssä käynnin ja opiskelun yhteensovittaminen koettiin muutenkin hankalaksi. Työnantajan suhtautumista työpaikan vaihtoon johtavaan
koulutukseen arveltiin nihkeäksi.
Arvioidun maisteriohjelman suurimpana ongelmana arviointiryhmä näki
Oulun yliopiston eräiden yksiköiden käytänteen ottaa muuntokoulutettavat
aluksi yliopistoon erillisopintoja suorittaviksi opiskelijoiksi. Opiskelijat saavat
tutkinto-opiskelijan statuksen vasta suoritettuaan tietyn määrän opintoviikkoja.
Erillisopiskelijan status on opiskelijan kannalta erittäin heikko. He eivät kuulu
ylioppilaskuntaan, eivätkä näin ollen ole oikeutettuja opiskelija-asuntoihin, tuettuun ruokailuun, opiskelija-alennuksiin eivätkä muihin ylioppilaskunnan palveluihin. He eivät myöskään voi saada opintotukea.
Arvioidussa maisteriohjelmassa edellä kuvattua järjestelyä käytettiin porsaanreikänä opiskelijoiden lukukausimaksujen perimiseen, mikä ei olisi mahdollista perustutkinto-opiskelijoiden ollessa kyseessä. Järjestely on kyseenalainen, sillä vaikka määriteltäisiinkin, että näin toteutettu koulutus ”ei tällöin ole
lainkaan virallinen maisteriohjelma”, on se kuitenkin selkeästi tutkintotavoitteista koulutusta ja poikkeaa siten täydennyskoulutuksena annettavasta erillisopetuksesta.
Koulutuksen rahoittajina toimivat EU (ESR), alueen yritykset sekä julkisyhteisöt. Opiskelijat maksavat lisäksi lukukausimaksuja. Järjestely ei ole perusteltavissa sillä, että kyseessä olisi yrityksille suunnattu täydennyskoulutus, jossa
lukukausimaksut maksaisi työnantaja. Päinvastoin, arvioinnissa kävi ilmi, että
opiskelijoiden työnantajat suhtautuivat eräissä tapauksissa koulutukseen jopa
kielteisesti, sillä opiskelija valmistuttuaan tulisi todennäköisesti vaihtamaan työpaikkaa. Opiskelijan motiivina muuntokoulutuksessa on usein työmarkkina-ase17
HYVÄ – hyvinvointitekniikan muuntokoulutusohjelma valittiin arviointivaiheeseen, koska
valtakunnallisen maisteriohjelmien kartoituksen mukaan (Oulun yliopisto, 20.6.2001) ohjelma oli käynnistynyt 4.6.2001.
93
man merkittävä parantaminen, jolloin työnantajan ja työntekijän intressit saattavat ajautua ristiin, mikäli työnantajalla ei ole tarjota kohonnutta pätevyyttä
vastaavaa työpaikkaa.
Koulutukselle tuntuisi olevan suuri kysyntä, kiinnostuneita ja hakijoita oli
runsaasti (260 hakenutta, 60 hyväksytty), mutta ohjelmassa aloitti kuitenkin
vain 33 opiskelijaa. Ohjelman järjestäjät arvioivat syyksi ennakkoinformaation
puutteellisuuden. Yliopiston olisi kuitenkin syytä korjata kyseenalaiset valintakäytäntönsä, sillä nykytilanteessa vaarantuu opiskelijoiden oikeusturvan lisäksi
myös yliopiston kyky vastata tunnustettuun työvoimatarpeeseen ja koulutuksen
kysyntään.
Tampereen yliopisto: Tietoverkkojen maisteriohjelma ja
Elektroninen kuvajournalismi
Tietoverkkojen maisteriohjelma
Tietoverkkojen maisteriohjelma (TIVEMA) käynnistettiin Tampereen yliopistossa vuonna 1997. Ohjelman taustalla oli tietoverkkopalveluiden opintokokonaisuus ja vuonna 1995 perustettu tietoyhteiskunnan tutkimuskeskus, jonka tavoitteita palvelemaan opintokokonaisuudesta kehitettiin lopulta maisteriohjelma. Vuodesta 1999 lähtien koulutukseen on saatu OPM:n tietoteollisuuden
muuntokoulutusrahoitusta. Ohjelman oppiaineina ovat informaatiotutkimus, tiedotusoppi, tietojenkäsittelyoppi sekä uusin tulokas hypermedia, jolla ei vielä ole
pääainestatusta.
Ohjelma on rakennettu siten, että läsnäoloa vaativa opiskelu on mahdollista keskittää ensimmäiseen vuoteen toisen vuoden ollessa vapaampaa etäopiskelua ja opinnäytteen itsenäistä tekemistä. Opiskelu ensimmäisenä vuonna on
varsin tiivistä, eikä työssäkäynti opintojen ohessa ole juuri mahdollista. Myöskään kansainväliseen opiskelijavaihtoon ei ohjelman aikataulun vuoksi ole
mahdollista osallistua.
Monitieteinen projektityö on tärkeä keino pyrittäessä integroimaan eri oppialojen opetusta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Tieto- ja viestintätekniikka on
luonnollisesti keskeisessä osassa ohjelmaa, ja myös varsinaista etä- ja verkkoopetusta on käytetty. Tietoverkkojen maisteriohjelmaa toteuttavat laitokset näkevätkin tärkeänä ohjelman jatkamisen ja edelleen kehittämisen varsinaisen
muuntokoulutusprojektin päätyttyä.
Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelma
Suomen lehtikuvaajat ry:n aloitteesta käynnistetty 60 ov:n laajuinen Elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelma (EKJ) on kolmen yliopiston yhteistyössä
toteuttama hanke. Tampereen yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Taideteollinen
korkeakoulu ovat toteuttaneet ohjelmaa vuodesta 1997 alkaen.
Ohjelma on perustettu alalle, jolla ennen tätä ei ole ollut yliopistotasoista
koulutusta. Ohjelmaa koordinoi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos, Jyväskylän yliopistosta vastuullisena tahona on kuvakoulutus sekä viestintätietei-
94
den laitos. Taideteollisen korkeakoulun osuudesta ohjelmassa vastaavat valokuvataiteen ja graafisen suunnittelun osastot.
Ohjelman erikoisuutena voidaan pitää sitä, että kaikki ohjelmassa tarjottavat 60 opintoviikkoa ovat maisteriohjelmaa varten erikseen suunniteltuja ja
toteutettuja opintoja. Opintoviikkomäärästä 40 ov on erikoistumisopintoja ja
20 ov tutkielmatyöskentelyä. Ohjelma on toisaalta vastannut alan työelämästä
tulleeseen koulutustarpeeseen, mutta myös luonut tarvetta alan peruskoulutuksen laajentamiselle. Kuvajournalismin koulutus onkin päätetty aloittaa Tampereen yliopistossa vuoden 2002 syksyllä.
Maisteriohjelma siirtyy vuonna 2002 viestintätieteiden valtakunnallisen
verkoston hoidettavaksi. Ohjelman järjestäjät pitivät verkostomaista järjestämismallia parhaana vaihtoehtona tämänkaltaisen, usean yliopiston yhteisen ohjelman toteuttamiseksi.
Ohjelman kontaktit työelämään ja myös alan kansainväliseen kenttään ovat
tiiviit. Opiskelijoista monet toimivat alan työtehtävissä. Ohjelman vahvuutena
on työelämän arkipäivää vastaava työskentely monialaisissa tiimeissä, joissa
kukin oppii tekemään myös ”toistensa töitä”. Työpajatyöskentely sekä erilaiset
projektit ovat tärkeä osa ohjelmaa. Tämä on myös pedagogisesti haastavin osa.
Opiskelijat kokivat tällaisen työskentelytavan aikaa vieväksi, mutta myös antoisaksi. Opiskelijoiden rooli koulutuksessa on varsin aktiivinen, ja myös keskustelevuutta kiiteltiin yleisesti. Työelämän näkökulmaa koulutukseen tuovat myös
vierailevat luennoitsijat.
Ohjelman puitteissa on toteutettu kaksi vierailua Barcelonaan. Lisäksi ohjelmasta on osallistuttu useisiin Euroreporter-projekteihin. Varsinaista opiskelijavaihtoa ohjelman tiivis aikataulu ei mahdollista. Ensimmäinen vuosi kuluu
ohjelmaan kuuluvien kurssien opiskelussa ja toisena vuonna keskitytään projektityöskentelyyn ja opinnäytteen tekemiseen, jonka tueksi järjestetään seminaareja.
Turun yliopisto: Master Degree in Baltic Sea Region
Baltic Sea Region Studies (BSRS) -maisteriohjelma (40 ov) on syntynyt yliopiston
opetusministeriöltä saamasta erityistehtävästä kehittää Itämeren alueen koulutusyhteistyötä. Ohjelman toteuttamiselle on siten valtakunnalliset perusteet.
Monitieteinen ohjelma on humanistisen tiedekunnan koordinoima. Ohjelman
myötä myös humanistiseen tiedekuntaan on auennut mahdollisuus englanninkieliseen master-tutkintoon bachelor-tasolta.
Ohjelmaan pääsemisen edellytyksenä on alempi korkeakoulututkinto ja riittävät opinnot pääaineessa. Pääaineista kotimainen kirjallisuus ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus edellyttävät myös suomen kielen taitoa. Ohjelmasta valmistuu pääaineesta riippuen joko Master of Arts- tai Master of Sciences -tutkinnolla.
Ohjelman rahoitus on pääasiassa yliopiston omalla vastuulla, joskin myös
ulkopuolista rahoitusta EU:n rakennerahastoista on saatu. Ohjelman vaatimaa
lisäresurssitarvetta on pyritty minimoimaan hyödyntämällä mahdollisimman
95
laajasti laitosten olemassa olevaa kurssitarjontaa. Ohjelman opiskelijoista yhtä
lukuun ottamatta kaikki ovat ulkomaalaisia. Tällä hetkellä ohjelmassa aktiivisesti opiskelevista 17 opiskelijasta suurin osa on Baltian maista. Heitä varten
ohjelmassa on stipendijärjestelmä, jonka kautta on mahdollisuus kattaa asumisja elinkustannuksia.
Ohjelman opetusta on kehitetty yhteistyössä Baltian maiden yliopistojen
kanssa. Opinnot on mitoitettu kahdessa vuodessa päätoimisesti opiskellen suoritettaviksi. Ohjelmaan sisältyy sekä maisteriohjelman tuottamia opintojaksoja
että kunkin opiskelijan pääaineen opetusta. Opetustarjonta on varsin luentopainotteinen. Luennot ovat avoimia myös muille opiskelijoille. Ohjelman monitieteisyyden ja Itämeren alueen tutkimuksen lyhyen perinteen vuoksi relevanttia
kirjallisuutta ja opetusmateriaalia on varsin niukasti. Alueen tutkimustyön vahvistaminen onkin jatkossa välttämätöntä. Opiskelijoiden opinnäytetyöt vievät
osaltaan tutkimusta eteenpäin ja helpottavat ohjelman oppimateriaalipulaa.
Ohjelmassa on pyritty hyödyntämään laitosten perusopetusta, tätä varten
kursseja on luennoitu englanniksi. Näin ohjelman voidaan katsoa edistäneen
laitosten kansainvälistymistä yleisemminkin. Englanninkielisten luentokurssien
saatavuus on ohjelmassa riittävä, mutta seminaarit saavat osakseen myös kritiikkiä. Seminaarit on tarkoitettu keskusteleviksi, luentoja täydentäviksi ja tukeviksi kursseiksi. Kuitenkin monet seminaarit jäävät suomenkielisinä opiskelijoiden ulottumattomiin toisten pelkistyessä luennonomaisiksi yksinpuheluiksi. Vaarana on tällöin, että hukataan monialaisuuden mukanaan tuomista eduista ehkä
suurin, eri alojen ihmisten keskustelujen hedelmällisyys ja heterogeenisen opiskelijajoukon vuorovaikutuksen rikkaus.
Ohjelman ohjausjärjestelyissä on eriytetty yleinen ja akateeminen ohjaus,
edellisen ollessa ohjelman vastuulla ja jälkimmäisen hajautettuna opiskelijoiden pääainelaitoksille. Laitosten eritasoinen sitoutuminen ohjelmaan sekä ylipäänsä erilaiset näkemykset opinnäytteen ohjauksesta asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Joillakin laitoksilla opinnäytetyön ohjauksen saatavuus on
osoittautunut ongelmaksi. Tämä on myös käytännössä jäänyt opiskelijan ongelmaksi vastuun ollessa ohjelman sijasta laitoksilla.
BSRS-ohjelma toteuttaa kansainvälistymistä monella tasolla esimerkillisesti. Sen toteuttamisessa ja suunnittelussa on hyödynnetty yhteistyökontakteja
ulkomaisiin yliopistoihin. Ohjelman opiskelijajoukko on hyvin kansainvälinen.
Käytännössä yliopiston stipendijärjestelmä on mahdollistanut Baltian maiden
opiskelijoiden osallistumisen ohjelmaan. Ohjelma on myös edistänyt ns. kotikansainvälistymistä niin luomalla kansainvälisen opiskelijaympäristön kuin edesauttamalla englanninkielisen opetuksen käyttöönottoa laitoksilla laajemminkin.
Tämä on ollut eduksi sekä yliopiston omille että laitosten vaihto-opiskelijoillekin. Kansainvälisen paletin täydentävät lukuisat ulkomaiset luennoitsijat sekä
yliopiston puitteissa järjestettävät konferenssit, joihin osallistumiseen kannustetaan.
96
4.2.8 Kansainväliset maisteriohjelmat
Joensuun yliopisto: Master’s Degree Programme
in Human Geography ja IMPIT
Joensuun yliopistossa oli arviointiajankohtana meneillään kaksi kansainvälistä
maisteriohjelmaa: englanninkielisinä toteutettavat An International Master’s
Degree Programme in Human Geography – Northern and Eastern Europe in a
Global Context sekä kolmen yliopiston – Joensuun yliopiston, Lappeenrannan
teknillisen korkeakoulun ja Kuopion yliopiston – yhteinen ohjelma International Master’s Programme in Technology (IMPIT).
Master’s Degree Programme in Human Geography -ohjelma perustuu
1990-luvulla Nordplus-vaihdon puitteissa toteutettuihin kursseihin. Ohjelman
tavoitteena on kansainvälistyttää alan opetusta ja opiskeluilmapiiriä sekä vilkastuttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan kansainvälistä vaihtoa. Ohjelma keskittyy Pohjois- ja Itä-Euroopan spatiaaliseen ja sosio-ekonomiseen kehitykseen. Se
tukee yliopiston strategiaa raja- ja reuna-alueiden tutkimuksessa ja koulutuksessa. Ohjelman teemakurssit keskittyvät mm. Pohjoismaihin, Luoteis-Venäjän ja
Itä-Euroopan maihin sekä Euroopan Unionin kehitykseen ja rajatematiikkaan.
Ohjelmassa oli syksyllä 2001 yhteensä 54 opiskelijaa, joista 15 oli ensimmäisen vuoden tutkinto-opiskelijoita (näistä 8 oli läsnä), 23 vaihto-opiskelijoita ja
16 aiemmin ohjelmaan valittuja tutkinto-opiskelijoita.
Human Geography -ohjelma on osa laitoksen tavanomaista opetusta, ja
opintojaksot ovat tarjolla myös suomenkielisen opetuksen syventäviin opintoihin. Ohjelmaan voidaan valita myös yliopiston omia alemman tutkinnon suorittaneita opiskelijoita. Heillä on opiskeluoikeus ylempään tutkintoon, mutta karsiutuessaan valinnoissa he opiskelevat laitoksessaan ohjelman ulkopuolella.
Ohjelmassa ei ole erikseen järjestettyä mahdollisuutta etäopiskeluun tai työn
ohessa tapahtuvaan opiskeluun. Opiskelijoille ei myöskään laadita henkilökohtaisia opintosuunnitelmia. Rahoitus kytkeytyy pääosin yliopiston normaaliin
perusrahoitukseen. Joidenkin kurssien toteutukseen on saatu rahoitusta Nordplus-ohjelmasta ja EU:n TMR-ohjelmasta. Erillistä henkilökuntaa ohjelman toteutukseen ei ole palkattu. Ohjelmassa vierailee ulkomaisia luennoitsijoita, ja
vastaavasti omat opettajat osallistuvat vaihtoon. Yhteistyötä ulkomaille lähennetään opetusohjelmaan kuuluvilla ekskursioilla.
IMPIT-ohjelma (International Master’s Programme in Technology) perustettiin Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1998. Joensuun yliopisto liittyi yhteistyöhön vuonna 2000. Kuopion yliopisto aloitti oman IMPITohjelmansa syksyllä 2001. Mukana olevat yliopistot rahoittavat ohjelmaa sekä
tukevat sitä hallinnollisella tasolla. Käytännön vastuu ohjelman sisällöistä, opiskelijavalinnoista, opetuksesta ja laadunvalvonnasta on laitostasolla. Ohjelmat
toteuttavat hyvin yliopistojensa strategioita Venäjä-osaamisen ja –yhteistyön
vahvuusalueella, tosin ohjelmien sisällöt ovat erilaiset yliopistojen erilaisista profiileista johtuen. IMPIT-yhteistyössä on mukana seitsemän Pietarin alueen yliopistoa, Petroskoin valtionyliopisto Venäjältä sekä kaksi yliopistoa Tsekin tasavallasta.
97
Opiskelijavalinta toteutetaan kolmen yliopiston yhteisenä. Haku on suunnattu ulkomaisille yhteistyöyliopistoille. Hakuehdot on tarkoituksellisesti pidetty tiukkoina; opiskelijoiksi valituilta on edellytetty bachelor-tason opintojen suorittamisen lisäksi yleistä opintomenestystä ja alan erityisosaamista. Opiskelijoiden valinnassa ohjelmaan luotetaan pitkälti lähettävän yliopiston suositukseen.
Yliopistotasolla yhteistyö on järjestetty Suomessa verkostoksi, mutta Venäjälle
on verkostotoiminnan kulttuurin puuttumisen vuoksi toimittu pääosin kahdenvälisin kontaktein. Joensuun yliopistossa toteutettavan kokonaisuuden on aloittanut lukuvuonna 2001–2002 yhteensä 11 opiskelijaa, Kuopiossa kolme.
IMPIT-ohjelma on perustettu kotimaisen muuntokoulutuksen täydentäjäksi, vastaamaan tietoteollisuuden alan työvoimatarpeeseen. Se saa rahoitusta
muuntokoulutukseen osoitetuista kansallisista varoista. Tämän rahoituksen päätyttyä tarkoituksena on turvata ohjelman jatkuvuus hankkimalla koulutukselle
muuta ulkopuolista rahoitusta. Tähän on tähdätty mm. yritysyhteistyöllä, mutta
tässä vaiheessa yritykset eivät ole vielä rahoitukselliseen yhteistyöhön sitoutuneet.
Molemmissa Joensuun yliopiston ohjelmissa suomalaisten ja ulkomaisten
opiskelijoiden välitön ja monipuolinen vuorovaikutus koetaan rikkautena. Human Geography -ohjelman edustaja totesi, että opiskelijat on ”jätetty tietoisesti
akateemiseen vapauteen”. Opiskelijoita ei aktiivisesti ohjata, mutta heille tarjotaan halutessaan mahdollisuus saada ohjausta. Henkilökunta toimii avoimien
ovien periaatteella ja on tarvittaessa käytettävissä.
Kansainvälisten maisteriohjelmien kehittämiskohteina (JoY ja LTKK) ovat
tutkintojen molemminpuoliseen tunnustamiseen liittyvät kysymykset, yhteisen
tutkinnon (Joint Degree) kehittäminen, yhteistyöyliopistojen kanssa tehtävän
yhteistyön virallistaminen sopimuksin, yhteistyön tiivistäminen ja laajentaminen yritysmaailman ja muun elinkeinoelämän kanssa, uusien yhteistyöverkostojen luominen sekä ulkopuolisen rahoituspohjan vahvistaminen.
IMPIT-ohjelma on merkittävä esimerkki eri yliopistopaikkakunnilla järjestettävästä kansainvälisestä maisteriohjelmasta, jota toteutetaan ja kehitetään
kolmen yliopiston yhteistyönä.
Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu: International
Master’s Programme in Technology 18
IMPIT-ohjelma (International Master’s Programme in Technology) on perustettu
vuonna 1998 Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa kotimaisen muuntokoulutuksen täydentäjäksi, vastaamaan tietoteollisuuden alan työvoimatarpeeseen. Ohjelma saa rahoitusta muuntokoulutukseen osoitetuista kansallisista varoista.
Ohjelma toteuttaa hyvin Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun strategiaa Venäjä-osaamisen ja -yhteistyön vahvuusalueella.
18
LTKK:n IMPIT-ohjelman yhteydessä ei enää toisteta niitä asioita, jotka sisältyvät JoY:n osuuteen (s. 96–97).
98
Venäjältä pyritään saamaan lahjakkaimpia opiskelijoita, ja opiskelun edellytyksiä turvataan erillisrahoituksella. Jotkut yritykset ovat halukkaita sijoittamaan
alan koulutukseen tukemalla opetusta, järjestämällä ja antamalla jopa opiskelijoille stipendejä. Toteutus alkaa näiltä toteuttaa jo yritysyliopiston tunnusmerkkejä.
Lappeenrannassa opiskelijoista pidetään erityistä huolta. Opiskelijoista välittäminen, caring, on enemmän kuin vain ohjausta ja neuvontaa. Osittain siitä
huolehtivat saman ryhmän kotimaiset opiskelijat. Vuonna 2001 Lappeenrannassa aloitti täysin venäläisopiskelijoista koottu ryhmä, mikä on osoittautunut
opiskelijayhteisöön integroitumisensa kannalta huonoksi ratkaisuksi. Arviointiryhmälle jäi niin keskusteluista kuin itsearviointiraporteistakin käsitys, että kansainvälisissä ohjelmissa opiskelevilla on vähemmän henkilökohtaista ohjausta
ja neuvontaa kuin omilla opiskelijoilla.
Professori valvoo henkilökohtaisesti koulutuksen hyvää mainetta. Ohjelman
päätavoitteena on valmistuneiden työllistyminen, ei itseisarvoinen tutkinto. Ensimmäisestä ohjelmasta valmistuneet ovat kaikki saaneet työpaikan Suomesta
jo opiskeluaikanaan ja he kaikki jatkavat edelleen työsuhteissaan. Työllistyminen näyttää toistaiseksi tapahtuvan pikemminkin pääkaupunkiseudulle kuin
kotimaakuntaan.
Lappeenrannalla on kansainvälisen opetuksen tarjonnassa tulevaisuudessa
tiukkeneva kilpailuasema Pietarin alueen kanssa. Toistaiseksi tilanne on vielä
molemminpuolisen tiedonvaihdon tasolla eikä aivovuodosta voida puhua.
Sibelius-Akatemia: Arts Management -maisteriohjelma
Kaksiportaisuus haasteena
Sibelius-Akatemian ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maisteriohjelma, Master’s
Programme of Arts Management (60 ov) käynnistyi vuonna 1997. Syksyllä 2001
oli jo ohjelman kolmas sisäänotto. Alkuvaiheessa opiskelijoita valittiin 10 joka
toinen vuosi, nyt 15.
Peruskoulutuksen kaksiportaisen tutkintorakenteen käyttöönottoon suhtaudutaan Sibelius-Akatemiassa toiveikkaan myönteisesti. Myös Bolognan julistuksen mukaisiin tutkintorakenteen yhtenäistämispyrkimyksiin suhtaudutaan positiivisesti. Yliopiston kehittämistavoitteeksi onkin asetettu maisteriohjelmatarjonnan lisääminen. Matkalla on tosin vielä paljon selvitettäviä kysymyksiä. Maisteriohjelmat nähdään kuitenkin tulevaisuudessa myös ammattikorkeakoulujen
jatkokoulutusväylänä. Arts Management -ohjelmaan hyväksyttiinkin vuoden
2001 haussa ensimmäinen AMK-tutkinnon suorittanut.
Sibelius-Akatemiassa nähdään maisteriohjelmien kehityksen tiellä myös
hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä. Sibelius-Akatemia onkin esittänyt opetusministeriölle, että sillä olisi mahdollisuus päättää itse 2 1/2-vuotisista ohjelmistaan. Opetusministeriöön on vuonna 2000 toimitettu esitys tutkintoasetuksen (148/1995) muutoksesta. Arts Management -koulutusohjelmasta valmistuneiden tutkintonimikeasiaa tulisi pohtia, sillä musiikin maisterin tutkintonimike
99
ei ole luonteva taidehallinnon tutkintonimikkeenä. Lisäksi yliopiston johdon mukaan nykyinen koulutus- ja rahoitusmalli ei anna mahdollisuuksia riittävän laaja-alaiselle koulutukselle, jota kuitenkin yliopiston näkemyksen mukaan työmarkkinoilla kaivattaisiin. Yliopiston näkemyksen mukaan laaja-alainen
koulutus mahdollistuisi nykyisen rahoitusmallin ja käytettävissä olevien resurssien puitteissa parhaiten maisteriohjelmissa. Kandidaatintutkinnolle rakentuvat
maisteriohjelmat antaisivat mahdollisuuden mm. kahden erillisen maisteritutkinnon suorittamiselle. Laaja-alaiset opinnot voitaisiin suorittaa maisteriohjelmissa, jolloin opinnot sidottaisiin suoritettuihin tutkintoihin.
Monen muun maisteriohjelman tavoin Arts Management -koulutuksen kehittämisen lähtökohtana oli täydennyskoulutuksen PD-ohjelma, jota vieläkin
tarjotaan maisteriohjelman rinnalla. Arts management -koulutus aloitettiin
1990-luvun alussa Sibelius-Akatemian Koulutuskeskuksessa. Täydennyskoulutuksen maksullisuus kuitenkin rajoitti siihen osallistumista ja alan työelämätarpeen täyttämiseksi koulutuksesta muodostettiin maisteriohjelma.
Ohjelman järjestelyt
Ohjelman menot ovat 1,1 mmk vuodessa19. Henkilöstöä ohjelmassa on kuitenkin vain ohjelman johtaja (lehtori) sekä puolipäiväinen koulutussuunnittelija.
Muut opettajat ovat sivutoimisia. Ohjelman henkilöresurssina on siis käytännössä vain yksi henkilö, joka vastaa sekä ohjelman johdosta että opiskelijoiden
ohjauksesta. Vaikka opetuksesta vastaavatkin pitkälti vierailuluennoitsijat kotija ulkomaisen kulttuuriteollisuuden piiristä, on yhden henkilön harteilla oleva
ohjelma liian haavoittuvainen. Myös opiskelijoiden raporteissa tuotiin esiin huoli
ohjelman vähäisistä henkilöresursseista.
Arts Management -ohjelma pyrkii yhdistämään käytännönläheisen taidehallinnon osaamisen vahvaan taiteelliseen pohjakoulutukseen. Tavoite on hyvä,
joskin taideyliopiston kontekstissa ohjelman monialaisuus on ollut jossain määrin hankala toteuttaa. Heterogeeninen opiskelija-aines on yksi ohjelman vahvuuksista, toisaalta se edellyttää opinnäytetöiden ohjaukseen asiantuntemusta
myös Sibelius-Akatemian ulkopuolelta. Tätä ei ole toistaiseksi ollut mahdollista
toteuttaa. Opiskelijat kiittelivät kuitenkin ohjelman ohjausympäristöä; henkilökohtaista ohjausta sai opintojen ja opinnäytteen lisäksi myös urasuunnitteluun.
Ohjelman tavoitteena on kahdeksan tutkintoa joka toinen vuosi ja vuodesta 2004 alkaen joka vuosi. Työelämän suuri kysyntä alan osaamiselle on kuitenkin nähtävissä. Monet opiskelijoista rekrytoidaan merkittäviin tehtäviin jo
kesken koulutuksen. Alan koulutustarjonnan lisääminen kiihdyttää kuitenkin
kilpailua ja parantaa siten tutkinnon asemaa.
Kansainvälisyys ja työelämäyhteydet
Koulutus on englanninkielistä ja rakentuu periodimaisesti lyhyistä ja tiiviistä
opetusjaksoista. Järjestelyllä on pyritty varmistamaan työelämässä toimivien
19
Summa sisältää koulutusohjelman osuuden Sibelius-Akatemian kiinteistä kuluista.
100
mahdollisuudet toimia ohjelman opettajina. Lisäksi järjestely edesauttaa vaihtoopiskelijoiden mahdollisuuksia hyödyntää ohjelman opetusta vierailunsa pituudesta ja ajankohdasta riippumatta. Koulutukseen voi sisällyttää harjoittelun taideorganisaatiossa.
Ohjelman opiskelijoista kolmannes tulee Suomen ulkopuolelta. Merkittävä
osa opettajista on niin ikään ulkomaisia. Malli koulutukselle on haettu Englannista ja kontaktit alan ulkomaisiin koulutusyksiköihin ovat tiiviit kansainvälisten järjestöjen (ENCATC – European Network of Cultural Administration Training Centers ja AAAE – Association of Arts Administration Educators) kautta.
Kiinteää yhteistyötä sekä tiedonvaihtoa näiden verkostojen kautta on noin 10
yliopistoon. Yhteistyö sisältää maisteriohjelman kehittämisen lisäksi myös opiskelija- ja opettajavaihtoa.
Tulevaisuuden haasteet
Kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirtyminen on musiikin alalla haastava
tavoite. Kaksiportaisuus voi toisaalta lisätä musiikin alan tutkintojen suorittajien
määrää ja myös tutkinnon arvostusta. Nykyään etenkin solistisen koulutuksen
tutkinnolla ei ole juurikaan arvoa, vain soittotaito ratkaisee.
Lähitulevaisuudessa on ratkaistava kysymykset Arts Management -tutkimuksen asemasta Sibelius-Akatemiassa sekä ohjelman opiskelijoiden jatkokoulutusväylästä. Ensimmäinen Arts Management jatko-opiskelija on juuri aloittanut opintonsa Sibelius-Akatemiassa. Tiiviimpi yhteistyö eri yliopistojen taideaineiden laitosten kanssa avaisi mahdollisuuksia vahvistaa alan tutkimuksellista
pohjaa Suomessa sekä laajentaa niin ohjelman resurssipohjaa kuin opiskelijarekrytointiakin. Keskeisenä kehittämishaasteena Arts Management -ohjelmalle
on tämän lisäksi yhteistyön tiivistäminen sekä muiden taideyliopistojen että
kauppakorkeakoulujen kanssa.
Svenska handelshögskolan: Master’s Programme
in Computational Finance
Svenska handelshögskolanissa (Hanken) on käynnissä neljä englanninkielistä
maisteriohjelmaa, joiden kaikkien laajuus on 40 ov. Ohjelmista kolme, Marketing in Cyberspace, Computational Finance sekä syksyllä 2001 käynnistynyt Advanced Financial Information Systems ovat muuntokoulutusta. Pääosa ohjelmista – Marketing in Cyberspace, Real Estate Finance ja Advanced Financial Information Systems – järjestetään Helsingissä, arviointiryhmän yksityiskohtaisemman tarkastelun kohteena ollut Computational Finance Vaasassa. Ohjelman toteutuksesta vastaavat Hankenin Vaasan sivutoimipiste ja Vaasan yliopisto.
Taulukko 13. Computational Finance -ohjelman opiskelijat
Vuosi
Opiskelijat
1999
2000
2001
6 maisteri- ja 4 PD-opiskelijaa
7 maisteri- ja 3 PD-opiskelijaa
11 maisteri- ja 2 PD-opiskelijaa
101
Computational Finance -ohjelma käynnistettiin Vaasassa vuonna 1999.
Ohjelmalla pyritään vastaamaan alan osaamistarpeeseen. Rahoitusmarkkinoiden siirtyessä operoimaan tietoverkoissa rahoituksen ja tietotekniikan osaamisen yhdistelmälle on enenevässä määrin tarvetta. Kaikki ohjelmasta valmistuneet ovatkin työllistyneet koulutusta vastaaviin työpaikkoihin. Työllistyminen
Hankenin ohjelmista on muutenkin erittäin hyvä.
Yliopiston strategiana kansainvälistyminen
Hankenin strategiassa keskeisiä tavoitteita ovat vahva profiloituminen, kansainvälistyminen ja rekrytointipohjan laajentaminen. Tavoitteeksi on asetettu englanninkielisen opetuksen lisääminen nimenomaan yliopiston vahvuusalueilla.
Myös Bolognan mallin mukainen kaksiportainen tutkintorakenne kuuluu yliopiston kansainvälistymisstrategiaan. Maisteriohjelmilla onkin erittäin keskeinen rooli näiden tavoitteiden toteuttamisessa. Yliopisto on tietoisesti perustanut
vain muutamia maisteriohjelmia. Nämä Hankenin vahvuusalueille kohdistetut
ohjelmat ovat englanninkielisiä ja niiden opiskelijat ovat suurelta osin Suomen
ulkopuolelta.
Alemman kauppatieteen tutkinnon asema työmarkkinoilla vaihtelee maittain. Ohjelman edustajien mukaan alemmalla tutkinnolla ei Euroopassa tai etenkään Pohjoismaissa ole juurikaan asemaa, sen sijaan Pohjois-Amerikassa se on
hyvin tyypillinen tutkinto, jolla tullaan työelämään. Parin vuoden työelämäkokemuksen jälkeen koulutusta usein täydennetään MBA-ohjelmalla. Kaksiportaisuuden motiivina onkin liikkuvuuden lisääminen nimenomaan tutkintoportaiden välillä. Tärkeää on myös konvergenssi muiden Euroopan maiden ja myös
USA:n tutkintojärjestelmän kanssa. Hankenin kansainvälistymisstrategia pohjaa kansainvälisten konsortioiden muodostamiseen. USA:ssa ja Euroopassa toimivien yhteistyöyliopistojen kanssa pyritään luomaan Joint Degree -yhteistyötä. Maisteriohjelmien sisällä ei opiskelijavaihtoa ole. Tämä on tietoinen valinta
ja johtuu pitkälti ohjelmien tiiviistä tahdista: ohjelmat on mitoitettu suoritettavaksi päätoimisesti opiskellen yhdessä vuodessa.
Ohjelman järjestelyt
Ohjelmien mitoitus yksivuotisiksi on Hankenin erikoisuus. Britanniassa ja
USA:ssa yksivuotisia maisteriohjelmia on paljonkin, mutta Suomessa maisteriohjelmat on yleensä mitoitettu kaksivuotisiksi tai jopa pidemmiksi. Hankenillakin on toki mahdollisuus työssäkäynnin ohessa opiskellen suorittaa ohjelmat
normiaikaa pidemmässä ajassa, tyypillisesti noin 1,5 vuodessa.
Ohjelmat ovat varsin nuoria, ja osa on vielä käynnistysvaiheessa. Niihin
osoitetut henkilöresurssit ovat tyypillisesti varsin niukat. Ohjelman tiivis tahti
tuo mukanaan haasteita: työn ohessa tai normiaikaa hitaammin opiskelevat
odottavat yliopistolta joustavia opetusjärjestelyjä. Ohjelmien käynnistäminen
paljolti olemassa olevaan kurssitarjontaan pohjautuen on mahdollistanut liikkeellelähdön varsin vähin resurssein. Kilpailukykyisten ohjelmien rakentaminen ja koulutustarjonnan laajentaminen vaativat kuitenkin myös henkilöresurs-
102
sien lisäämistä. Yliopiston johto onkin tunnustanut tämän tarpeen rajoittamalla
maisteriohjelmien käynnistämisen vain jo mainittuihin neljään ohjelmaan. Tulpaksi lukuisten erikoistavien ohjelmien käynnistämiselle voisi yliopiston johdon
mukaan tulla osaavan opetus- ja tutkimushenkilökunnan rekrytointi.
Ulkomailta tulevien opiskelijoiden ohjaus vaatii niin ikään Hankenin kokemusten mukaan huomattavan lisäpanostuksen verrattuna suomalaisten opiskelijoiden ohjaukseen. Maisteriohjelmien opiskelijoista jopa 90 % (Computational
Finance -ohjelma) tulee Suomen ulkopuolelta. Tavoite opiskelijarekrytointipohjan laajentamisessa on siis saavutettu hyvin.
Ulkopuolisen rahoituksen monet lähteet
Hankenin työelämäyhteyksissä on niin ikään pyritty tiivistämään yhteydenpitoa tiettyihin yrityksiin. Esimerkiksi Computational Finance -ohjelmassa tehdään yhteistyötä pankkiiriliike Estlander & Rönnlundin kanssa. Yritykset osallistuvat koulutuksen rahoittamiseen sekä mm. vierailukohteina ja harjoittelupaikkoina toimimiseen.
Ohjelmien erityisluonne nimenomaan maisteritason koulutuksena on kuitenkin epäselvä: Hankenin maisteriohjelmat voivat olla samalla myös yliopistollista PD-koulutusta (Professional Development). Opiskelijat, joiden aiempi koulutustausta ei anna mahdollisuutta kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittamiseen, voivat suorittaa ohjelman maksullisena täydennyskoulutuksena, PDkoulutuksena. Computational Finance-ohjelmassa muutama opiskelija vuodessa on käyttänyt tämän mahdollisuuden hyväkseen.
Lopuksi
Opiskelijapalautteessa ohjelmien sisältöä kiitellään tuoreudesta ja työmarkkinasuuntautuneisuudesta. Hanken on kansainvälisesti akkreditoitu (EQUIS). Yliopisto on myös selvästi pohtinut kansainvälistymisen sisältöä ja luonut määrätietoisen strategian tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kauppatieteet ovat jo vanhastaan tottuneet operoimaan kansainvälisillä forumeilla, ja Hanken onkin keskittynyt laadullisiin seikkoihin, kuten yhteistyön tiivistämiseen muutamien valittujen partneriyliopistojen kanssa sekä laadukkaiden, yliopiston vahvuusalueita tukevien kansainvälisten maisteriohjelmien rakentamiseen. Ohjelmien kansainvälisyys toteutuu monella tasolla: opiskelijoiden, luennoitsijoiden sekä käytettävän kielen kautta. Maisteriohjelmat ovat yliopistolle keskeinen strategioiden toteuttamisen ja käytäntöön soveltamisen väline.
Tampereen yliopisto: ISSS:n ohjelmat
Tampereen yliopistossa kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettua tutkintotavoitteista koulutusta on organisoinut ennen kaikkea yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan perustettu erillinen yksikkö The International School of Social Sciences
(ISSS). Vuosina 1991–2000 se on toteuttanut yhdessä peruslaitosten kanssa
kahdeksan maisteriohjelmaa, joihin hakijoita on ollut 464, aloituspaikkoja 160
ja opiskelupaikan vastaanottaneita 147. Ohjelmissa on suoritettu 80 tutkintoa.
103
Alkuvaiheessa ohjelmat olivat 60 ov:n laajuisia, viimeiset ovat lyhentyneet 40
ov:oon.
Opetuksesta, ohjauksesta ja tutkinnoista ovat vastanneet politiikan tutkimuksen laitos sekä sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, joiden opettajien
opetus- ja työvelvollisuuteen on sisällytetty ISSS:n ohjelmissa opettaminen. Tätä
ovat tukeneet tuntiopettajien ja kansainvälistenvierailijoiden luennot ja seminaarit. Suunnittelua on koordinoinut ISSS laitosten vastatessa pääosin sisältösuunnittelusta. Rahoituksesta 30–50 % on tullut laitosten perusrahoituksesta,
osa ISSS:n projektirahoituksesta ja osa erillisestä opetusministeriön ja yliopiston omasta hankerahoituksesta. Opiskelijoista noin 60 % on tullut ulkomailta.
Ohjelmat ovat olleet perinteisiä yhteiskuntatieteellisiä ja akateemisia koulutusohjelmia, joiden sisällöllinen asiantuntemusta rakentava kohde on ollut Eurooppa ja Venäjä.
Arviointiryhmä tutustui seuraaviin käynnissä oleviin tai juuri päättyneisiin
ohjelmiin:
–
–
–
–
International Relations and European Studies (IRES)
Civil Society and Changing Northern European Politics and Societies (CIVSOC)
European Policies, Regional Cooperation and Transformation in North-West
Russia (Gateway 2) ja
Master of Social Sciences with European Studies (SOCES).
Näihin neljään ohjelmaan jätettiin yhteensä 232 hakemusta, joista hyväksyttiin
62 aloituspaikoille, mutta koulutuksen aloitti vain 34 opiskelijaa. Heistä 60 %
oli ulkomaalaisia. Kaikki ohjelmat tuottavat perinteisen suomalaisen yhteiskuntatieteiden tutkinnon, eivät sisällä harjoittelua opintojen osana, ovat ajallisesti
rajatut kahteen vuoteen ja hyödyntävät synergiaetua eri ohjelmien ja pääaineiden yhteisillä opinnoilla, esimerkiksi metodiopinnoilla (Joint Studies). Ohjelmia
voivat hyödyntää myös yliopistossa opiskelevat vaihto-opiskelijat. Ulkomaalaisille opiskelijoille järjestetään alkuinformaatiotilaisuus. Sen lisäksi ISSS ja vastuuopettajat pitävät oman tiedotustilaisuutensa. Henkilökohtaista opinto- ja tutkielmaohjausta antavat pääaineiden vastuuopettajat. Opetus on pääasiassa intensiivistä kontaktiopetusta. Muutama WebCT-pohjainen verkko-opetuskurssi
on ollut tarjolla.
IRES-ohjelma (1999–2001) on päättynyt keväällä 2001, mutta niille, joilla
opinnot olivat kesken (viivästynyt pro gradu), on annettu yhden lukukauden
lisäaika. Tutkinnosta vastaava laitos on politiikan tutkimuksen laitos. Ohjelmaan
hyväksyttiin 11 opiskelijaa, joista 10 on valmistunut tai valmistuu maisteriksi
helmikuussa 2002. Ohjelman laskennalliset kustannukset olivat 240 000
markkaa. Opiskelu on niin tiivistä, että se tekee mahdottomaksi palkkatyön
opiskelun ohella. Keskeinen osa ohjelmaa on opinnäyte, jonka tekemiseen menee noin 50 % opintoviikoista.
Ohjelman itsearviointivastauksessa herätti huomiota siitä huokuva negatiivinen asenne evaluaatiota kohtaan, mikä saattaa viestiä joko vastaajan turhautumisesta kyselyihin tai vaihtoehdottomuudesta. Ohjelmaa toteutettiin tällä het-
104
kellä ainoalla mahdollisella (oikealla) tavalla. Vastaajan mielestä ohjelmassa ei
ole mahdollista muu kansainvälistäminen kuin se, että osa opiskelijoista on kansainvälisiä. Toinen aggressiota nostanut kysymys koski opiskelijoiden osuutta
ohjelman suunnittelussa ja kehittämisessä. Vastaajan mukaan ohjelma on niin
kiinteäksi paketiksi rakennettu, ettei opiskelijoilla ole siihen mitään sanomista.
Olennaista vastauksessa kuitenkin on, että opinnäytetyö jättää hyvin vähän
mahdollisuuksia vaihtoehtoihin ja asiantuntemusta rakentavaan opetustarjontaan. Ohjelman pakottaminen 40 opintoviikkoon ei tunnu oikealta ratkaisulta,
varsinkin jos sen lisäksi on ollut suoritettavana tutkintoasetuksen mukaisia kieliopintoja ja yleisopintoja. Vastaajan kritiikki saattoi kohdistua myös tapaan, jolla
arviointiprojekti kerää tietoa. Sama formaatti ei sovi kaikkien yliopistojen maisteriohjelmakontekstiin.
CIVSOC-ohjelmassa pääaineina voivat olla sosiologia tai valtio-oppi, joissa
molemmissa on oma vastuuopettajansa. Vastuuopettaja katsoo tärkeäksi, mutta
samalla vaikeaksi tehtäväksi integroida ulkomaiset opiskelijat yliopistoon ja
muiden opiskelijoiden joukkoon. Monien aikaisemmissa opinnoissa ja englannin kielen taidossa on puutteita. Myös opiskelijat valittivat joidenkin opettajiensa kielitaitoa ja opettajajohtoista metodia. Opiskelijat toivoivat yksittäisten opettajien paremmin koordinoivan opetuksensa sisältöjä muiden kanssa. Graduaiheiden katsottiin usein olevan irrallaan ohjelman teemasta, mikä estää syvällisemmän tiedon muodostamisen maisteriohjelman sisällöistä. Yleensä opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston kirjaston palveluihin ja atk-varustukseen, mutta
valittivat englanninkielisen oman alan kirjallisuuden ja ennen kaikkea tieteellisten aikakauslehtien niukkuutta. Moni kaipasi myös parempaa alkuinformaatiota jokapäiväisistä asioista tai tietoa, mistä apua on saatavissa. Näin heiltä on
jäänyt löytämättä vieraskielisten opiskelijoiden oma ”klubi”, joka on juuri perustettu erilaista yhteydenpitoa varten. Opiskelijat valittivat myös CIMOn käytäntöä myöntää stipendi vain vuodeksi kerrallaan.
Gateway 2 -ohjelmalla on yhteistyöyliopistoja Venäjällä (Petroskoi, Moskova, Pietari) Virossa, Saksassa ja Englannissa. Ohjelmassa käytetään myös runsaasti kansainvälisiä vierailevia luennoitsijoita. Opiskelijat pitävät tätä arvokkaana, koska heidän kauttaan avautuu uusia kansainvälisiä kontakteja. He arvostavat myös yhteiskuntatieteiden opiskeluun perinteisesti kuulunutta itseohjautuvuutta ja sitä, että tukea on tarvittaessa saatavissa. Opiskeluympäristöä
pidettiin stimuloivana: monikulttuurinen ja -kielinen, eri-ikäinen opiskelijakunta ja opiskelufasiliteeteiltaan kunnossa oleva rakenne. Ohjelman alueellista fokusointia pidettiin vahvuutena. Vastuuopettaja otti kantaa yliopistossa keskusteltuun ulkomaisten opiskelijoiden opintojen maksullisuuteen. Hän piti sitä huonona ajatuksena: maksuttomuus muodostaa keskeisen vetovoimatekijän. Suurin osa opiskelijoista tulee Itä-Euroopasta ja itäisestä Keski-Euroopasta. Nämä
opiskelijat jäisivät tulematta, jos koulutus olisi maksullista. Ulkomailla opiskelu
on muutenkin kallista. Lisäksi opiskelukulttuuri muuttuisi maksujen myötä: opiskelijoista tulisi koulutuspalvelujen asiakkaita. Opiskelijoita ei myöskään voi kohdella eri tavoin sen perusteella, mistä he ovat kotoisin.
105
SOCES-ohjelmaan hyväksyttiin kuusi opiskelijaa, mutta vain kaksi otti vastaan paikan. Ohjelmalla ei ilmeisesti ole yhtä vahvaa profiilia kuin ISSS:n muilla ohjelmilla. Juuri eri ohjelmien yhteiset opinnot ja se, että kysymyksessä ovat
normaalit tutkinto-ohjelmat, joissa osa opetusta annetaan englannin kielellä,
tekee mahdolliseksi, mutta ei välttämättä järkeväksi, tämän kokoisen ”ohjelman” toteuttamisen.
Tampereella ohjelmien laadunvarmistus toimii yliopiston normaalin OPLAA-projektin osana. Opiskelijat pitävät laadun takeena sitä, että kaikki yliopistot Suomessa ovat valtiollisia ja julkisen vallan valvomia. Tärkeä on myös toteamus, että laadun kehittäminen alkaa jo opiskelijavalinnassa. Pelkkä ”paperivalinta” voi aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, mutta valintakoe tai haastattelu on vaikea
toteuttaa kansainvälisille opiskelijoille. Ohjelmissa saattaa olla myös opiskelijoita, jotka jäätyään ilman opiskelupaikkaa suomalaisessa korkeakoulussa ovat
suorittaneet perusopintonsa ulkomailla. Tällaisen liikkuvuuden lisääminen on
yksi Bolognan prosessin tavoitteista. Yhteiskuntatieteellisissä tutkinnoissa on
vaikea osoittaa suoraa työelämärelevanssia, mutta haastateltavan mielestä alemmilla tutkinnoilla ei sellaista olisi.
Teknillinen korkeakoulu: Master’s Programme
in Telecommunications ja
Master’s Programme in Electrical Engineering
Teknillisessä korkeakoulussa maisteriohjelma-nimitystä ei käytetä suomenkielisistä maisteritason ohjelmista, joita ovat tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmat ja insinööristä diplomi-insinööriksi kouluttavat Disko-ohjelmat. Varsinaisina maisteriohjelmina pidetään kansainvälisiä, englanninkielisiä tietoteollisuusalan ohjelmia. Master’s Programme in Telecommunications (Radio Communications, Telecommunications Software, Digital Signal Processing) ja Master’s
Programme in Electrical Engineering toteuttavat kahta TKK:n strategista tavoitetta: yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin vastaamista sekä kansainvälistymistä. Valtakunnallinen tietoteollisuuden muuntokoulutus toteutetaan erityisen laajana nimenomaan tekniikan alalla, mikä tyhjentää tehokkaasti kotimaisen opiskelijapotentiaalin. Rekrytointipohjaa on laajennettu järjestämällä näille aloille
englanninkielisiä Master-ohjelmia. Samalla ohjelmat tukevat korkeakoulun kansainvälistymistä tuottamalla laadukasta ja ajankohtaista opetusta kansainväliseen kysyntään, sillä Suomi opiskelumaana ja erityisesti tietoliikennetekniikan
osaajana kiinnostaa ulkomaalaisia opiskelijoita yhä enemmän. Järjestely mahdollistaa myös kansainvälisen yhteistyökoulutuksen suunnittelun.
TKK:n puunjalostustekniikan osaston päätös siirtyä maisteritason osalta täysin englanninkieliseen koulutukseen muutaman vuoden kuluessa on ilmaus
pyrkimyksestä luoda merkittävää kansainvälistä maisterikoulutusta. Sama tavoite on asetettu tietoteollisuuden muuntokoulutuksen mahdolliselle jatkamiselle Lahdessa. Molemmat ohjelmat pyrkivät myös tieto- ja viestintätekniikan
hyödyntämiseen ja muodostavat siten osan TKK:n tulevasta tarjonnasta virtu-
106
aaliyliopistoympäristössä. Tutkintorakenteeseen integroidut maisteriohjelmat
muodostavat myös luontevan väylän AMK-insinöörin jatkokoulutukselle.
Tekniikan alan tutkintorakenteessa ei Suomessa ole alempaa tutkintoa.
Master-ohjelmat on suunniteltu siten, että siihen opiskelijaksi tulevalla on suoritettuna ulkomainen alan bachelor-tutkinto tai sitä vastaavat opinnot koti- tai
ulkomaisesta yliopistosta. Varsinaiset ohjelman opiskelijat ovat ulkomaalaisia,
mutta myös suomalaiset opiskelijat voivat osallistua ohjelman opintojaksoille ja
suorittaa esimerkiksi pääaineen englanninkielisenä.
Ohjelmat on aloitettu vuosina 1999 ja 2000. Ohjelman jatkamisesta ja
opiskelijasisäänotosta päätetään vuosittain. Ohjelmien toteuttaminen on järkevää niin kauan kuin on tarvetta ja kysyntää sekä mahdollisuuksia (resursseja,
yms.) opetuksen järjestämiseen. Ohjelmiin oli vuonna 2000 kaikkiaan 129+19
hakijaa, joista valittiin 53+10. Paikan vastaanotti lopulta 34+9 opiskelijaa.
Opiskelijoiden lähtötaso pyritään pääaineopintojen mahdollistumiseksi saamaan valinnan avulla mahdollisimman samalle tasolle siten, että heillä kaikilla
tietyt perusasiat ovat hallinnassa. Jo valintavaiheessa pyritään löytämään opiskelijat, joille voidaan lukea aiemmat opinnot täysimääräisesti (120 ov) hyväksi.
Tähän tavoitteeseen ei vielä ole päästy. Opiskelijavalinta tapahtuu hakemusten
perusteella ja se on kaksivaiheinen. Tausta huomioon ottaen, erityisesti opintojen sisältöä ja opintomenestystä painottaen, valitaan opiskelijat, jotka otetaan
ensin vierailijaopiskelijoiksi (guest student). Noin vuoden kestävällä opiskelulla
he osoittavat osaamis- ja opiskelutaitotasonsa, koska heille ei järjestetä valintakokeita. Suoritettuaan 20 ov vähintään keskiarvolla 3/5 he voivat saada perusopiskelijaoikeuden. Vaihtoehtona tälle sisääntuloväylälle on hankkia perusopiskelijaoikeus normaalin valintakokeen kautta. Opiskelijat eivät ole ensimmäisen
vuoden vierasopiskelijastatuksesta valittaneet, vaikka se vaikuttaakin epäoikeudenmukaiselta. Sen sijaan työssäkäyvät ulkomaalaisopiskelijat valittavat Suomen epäoikeudenmukaista verotuskäytäntöä: he joutuvat maksamaan täydet
verot, mutta eivät saa täysimääräisesti sosiaalisia etuuksia, kuten sairaanhoitoa
tai lastenhoitopalveluja.
Ohjelmat rahoitetaan normaalin toimintamenomäärärahan puitteissa. Opiskelijakohtainen kustannus on noin 65 000–70 000 mk/lukuvuosi. Lisäkustannuksia normaaliin opetukseen verrattuna aiheuttaa uuden opetuksen aloittaminen ja kurssien opetus englanniksi. Normaali rahoitus ei riitä TKK:n tarpeisiin,
vaan ohjelmien aloitusvaiheessa käynnistämiseen tarvitaan lisärahoitusta. Sitä
hankitaan eri lähteistä, kuten esimerkiksi TKK:n sisäisen kansainvälisen opetuksen kehittämisen hankerahoituksena.
Ohjelmien toteuttamisen pääperiaatteena on tarjota opiskelijoille alan syvällinen erikoisosaaminen. Opiskelija voi myös laajentaa osaamistaan suorittamalla osan opinnoistaan muilla aloilla, kuten esim. tuotantotaloudesta. Useimmat kuitenkin haluavat nimenomaan erikoistua ja syventyä. Laadun takeeksi ei
ole hankittu kansainvälistä akkreditointia, vaan on luotettu siihen, että teknillisten yliopistojen perinteisesti hyvät ja avoimet ulkopuoliset suhteet (esim. teollisuus, elinkeinoelämä, ulkomaiset yhteistyötahot) takaavat laatutason ja sen tun-
107
nettuuden. Osaston ja ohjelmien opetukseen osallistuvat professorit ylläpitävät
kontakteja alan teollisuuteen ja muuhun työelämään. Lisäksi johdon/OPM:n
yhteistyö, korkeakoulun neuvottelukunnan antama kytkentä sekä korkeakoulun
hallituksen ja osastoneuvostojen elinkeinoelämää edustavat ulkopuoliset jäsenet
muodostavat kontaktipinnan työelämän tarpeisiin. Ulkomaalaisille opiskelijalle
laadun perusvarmistukseksi yleensä riittääkin, että yliopisto on suomalainen,
sillä he tietävät, että Suomessa yliopistot ovat avoimessa ja julkisessa arvioinnissa, eikä villejä yliopistoja ole.
Lopuksi
Kansainvälisyyden monet tulkinnat
Kansainvälisyys oli arvioiduissa maisteriohjelmissa ymmärretty monella tavalla. Joko ohjelman opiskelijat tai luennoitsijat olivat ulkomailta tai ohjelma toteutettiin vieraskielisenä. Ohjelmista osa on rakennettu kansainvälisen mallin mukaan (kuten Sibelius-Akatemian Arts Management -ohjelma) ja osassa hyödynnetään yliopistojen kansainvälisiä verkostoja (esimerkiksi Itä-Suomen yliopistojen IMPIT-ohjelma).
Maksullisuus
Ohjelmien järjestäjät totesivat, että maksujen periminen ohjelmien opiskelijoilta
voi pitkällä aikavälillä olla perusteltu tavoite. Perusteluna oli kuitenkin pikemminkin yleisempi koulutuksen rahoituspohjan laajentaminen kuin vain ulkomaalaisille opiskelijoille kohdennettava maksu. Itä-Suomen yliopistojen IMPITohjelmassa – päinvastoin – opiskelijoille maksettiin stipendi opiskelujen ensimmäiseltä vuodelta. Etenkin Venäjän ja Baltian alueen parhaiden opiskelijoiden
houkuttelemiseksi tarvittaisiinkin nykyistä parempia stipendijärjestelmiä.
Ohjelmien edustajat olivat yksimielisiä siitä, että maksuttoman koulutuksen
ulottaminen myös ulkomaalaisiin opiskelijoihin on kannattavaa ja perusteltua,
vaikka monet heistä lähtisivätkin ulkomaille valmistuttuaan. Suomessa opiskelevat ulkomaalaiset edistävät yliopistojen tärkeänä pidettyä kansainvälistymistä, lisäksi heistä joka tapauksessa muodostuu Suomen kulttuuria tuntevien ja
ymmärtävien ihmisten verkosto. Ohjelmien edustajat perustelivat ulkomaalaisten opiskelijoiden rekrytoimista myös työelämän tarpeilla sekä sillä, että alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden houkuttelu Suomeen maisterintutkintoa suorittamaan on loppujen lopuksi kansantaloudellisesti varsin kannattavaa, vaikka vain osa heistä jäisi maahan.
Ulkomaalaiset opiskelijat yliopistoyhteisössä
Itsearviointiraporttien valossa kansainvälisissä maisteriohjelmissa opiskelevat
vaikuttivat kaiken kaikkiaan jäävän muita arvioituja maisteriohjelmia helpommin yksin ja eristäytyneeksi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden integroiminen yliopistoyhteisöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan on vaikeaa. Nyt arvioiduissa
ohjelmissa integroitumista oli pyritty helpottamaan mm. yhteisillä kielikursseil-
108
la (Sibelius-Akatemia), sosiaalisella ohjelmalla (Joensuun yliopisto: Human
Geography) tai ulkomaalaisten opiskelijoiden omalla opiskelijajärjestötoiminnalla (Teknillinen korkeakoulu, Tampereen yliopisto: ISSS). Kotiutuminen on myös
opintojen etenemisen sekä valmistumisen jälkeisen työllistymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Panostaminen kurssijärjestelyihin (yhteiset kurssit, ryhmät
ja tiimit) sekä vapaa-ajan ohjelman (tapahtumat, järjestötoiminta) onkin erittäin
tärkeä kehittämiskohde.
Kansainvälistymisen vaikuttavuus
Erityistä huomiota on syytä kiinnittää siihen, millä tavoin kansainvälisissä maisteriohjelmissa muodostetut kansainväliset kontaktit ja osaaminen saadaan koko
yliopistoyhteisön käyttöön. Kansainväliset maisteriohjelmat ovat usein yliopistojensa kansainvälistymisen keihäänkärkiä. On tärkeää, että niissä saavutetut
kontaktit ja kokemukset eivät jää vain ohjelman piiriin, vaan siirtyvät koko yliopiston hyödyksi. Arvioinnin perusteella voidaan sanoa näin varsin hyvin tapahtuneenkin. Ohjelmien kautta on saatu lisättyä vieraskielistä opetustarjontaa
ja kansainvälisiä vierailuluentoja sekä hyödynnetty luotuja yhteyksiä opiskelijaja opettajavaihtoon. Opetushenkilökunnan kielitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen on erityisesti kansainvälisten maisteriohjelmien jatkuvana haasteena.
109
5
Hyviä käytänteitä
Tässä luvussa esitellään luettelonomaisesti esimerkkejä maisteriohjelmien toteuttamiseen liittyvistä hyvistä käytänteistä.20 Esimerkit on koottu niistä 25
maisteriohjelmasta, joihin arviointiryhmä tutustui vierailukäyntien aikana tai
joiden edustajat osallistuivat arviointiryhmän järjestämiin kuulemistilaisuuksiin.
Hyvän käytänteen jäljessä mainitaan sen yliopiston nimilyhenne (esim. HKKK),
johon esimerkki vahvimmin ankkuroituu. Ilmaus monialaiset maisteriohjelmat
tai kansainväliset maisteriohjelmat hyvän käytänteen jäljessä viittaa niiden yliopistojen ohjelmiin, joihin arviointiryhmä tutustui kuulemistilaisuuksissa. Tässä
yhteydessä hyvät käytänteet on ryhmitelty samojen otsikoiden alle, joita käytettiin niin itsearviointiraporteissa kuin arviointivierailun aikana käytetyssä kysymysrungossakin.
Yhteys yliopiston strategiaan
•
Kaikkien osapuolten – yliopiston, maisteriohjelmatason ja maakunnan –
eteneminen kohti yhteistä päämäärää tehostuu, kun toimijoiden strategiat
kytketään tiiviiksi kolmikantamalliksi. (LY/ elämysteollisuuden maisteriohjelmat)
Tutkintorakenne
•
•
Yliopiston selkeästi porrastettu tutkintojärjestelmä muodostaa pyramidimallin alemmasta korkeakoulututkinnosta aina tohtoriohjelmiin asti. Tässä yhteydessä BBA-tutkintoa toteuttava Mikkelin yksikkö toimii hyvänä laboratoriona. (HKKK Helsinki ja Mikkeli)
Kansainvälinen ja monialainen maisteriohjelma on valittu koko yliopiston
kaksivaiheiseen tutkintojärjestelmään siirtymisen pilottiohjelmaksi. (TY)
Toteutus ja hallinnointi
•
•
•
20
Maisteriohjelmien kansainvälinen opiskelijavaihto toteutetaan yliopiston
kansainvälisen verkoston välityksellä. Kansainväliset opiskelijavaihtokohteet
ovat kokemuksen kautta laadukkaiksi ja käyttökelpoisiksi todettuja. (HKKK)
Maisteriohjelman suunnittelu ja kehittely yhdessä ulkomaisten yliopistojen
kanssa. (ÅA)
Hyvin organisoitu verkosto on tehokas tapa hallinnoida useamman yliopiston yhteisiä maisteriohjelmia ja sisällyttää ohjelmaan eri yliopistojen vahvuuksia. (HY, TaY)
Hyvät käytänteet esitetään omassa yliopistokohtaisessa kontekstissaan luvussa 4.2.
110
•
•
•
Tiedekuntien välistä yhteistyötä ja maisteriohjelmien välistä synergiaa lisäävät useamman eri maisteriohjelman yhteiset ohjausryhmät, joihin kuuluu myös yliopiston ulkopuolisia jäseniä. Myös monialaiset ja kansainväliset
maisteriohjelmat edellyttävät tiedekunta- ja yliopistorajojen ylittämistä ja
lisäävät luontevaa yhteistyötä eri toimijoiden välille. (LY; monialaisia ja kansainvälisiä maisteriohjelmia toteuttavat yliopistot)
Oppimiskeskuksen rakentaminen maakuntaan, jossa emoyliopisto sijaitsee
etäällä toiminnasta, helpottaa koulutuksen toteuttamista ja hallinnointia.
Esimerkiksi LY:n maisteriohjelman atk- ja kirjastopalveluiden ja työtilojen
organisoimisessa sekä muissa järjestelyissä on hyödynnetty Kuusamon kaupunginkirjaston, Kuusamon ammatti-instituutin sekä Kuusamon lukion työtiloja, laitteita, kirjoja sekä muita palveluita. (LY)
Yliopistojen välinen joustavan opinto-oikeuden JOO-sopimus on lisännyt
opiskelijoiden mahdollisuuksia valita maisteriohjelmaansa opintojaksoja eri
yliopistoista ja rikastuttaa siten tutkintonsa sisältöä. (TaiK)
Ohjaus- ja oppimisympäristö
Verkostot ja verkot
• Verkostomaisesti toteutettavaan maisteriohjelmaan osallistuvien yliopistojen ohjelman kannalta relevantti opetustarjonta on koottu yhteen. Ohjelman opiskelijat kokoavat vähintään 10 ov syventäviä opintoja tästä valikosta. (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen ko. / 13 yliopiston verkosto)
• Verkkopedagogiikan ja verkkopohjaisten informaationjakelukanavien kehittäminen lisää opintojen saavutettavuutta ja joustoa. (useat yliopistot)
• Verkko-opetuksen kehittämiseen tähtäävä VIRT@-projekti mahdollistaa
alueellisesti kattavan opetuksen. (TaiK)
• Yhtenä verkko-opetuksen kehittämistä edistävänä tekijänä on erillisen koordinaattorin, suunnittelupedagogin, palkkaaminen. (LTKK)
Opetusjärjestelyt
• Viikon intensiivinen kesäkoulu maisteriohjelman alkuvaiheessa teemoin
”orientaatio, eri yliopistojen kurssitarjontaan tutustuminen, HOPS-ohjaus,
tutkimusaiheen valinta” selkiyttää maisteriohjelman tavoitteita, sisältöä ja
toteutusta sekä edesauttaa opiskelijoiden ryhmäytymistä. Maisteriohjelman
kansainvälisyyttä lisää vapaaehtoisen palkallisen työharjoittelujakson (3–6
kk) liittäminen ohjelmaan. Vahvuutena on myös monitieteinen ja poikkitieteellinen opinnäytetöiden ohjaus. (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen
ko./ 13 yliopiston verkosto)
• Profiililtaan perusopiskelijoista poikkeavista muuntokoulutusopiskelijoista
on muodostettu erillisiä opetusryhmiä, vaikka suurin osa maisteriohjelmiin
sisältyvästä opetuksesta integroituukin normaaliin perusopetukseen. Tämä
järjestely lisää opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollistaa
tälle ryhmälle tyypillisten erityisteemojen yhteisen käsittelyn. (HKKK)
• Vaikka maisteriohjelmien opetusmuodot ovatkin yleisesti ottaen varsin perinteisiä, opetusjärjestelyjen joustavuus on maisteriohjelmille tyypillistä.
111
•
•
Tämä mahdollistaa opintojen, työ- ja perhe-elämän yhdistämisen. (Useita
mainintoja, mm. HKKK, TTKK)
Oppiminen on sosiaalinen prosessi, jota voidaan tukea mm. lisäämällä maisteriohjelmien toteutukseen tiimi- ja projektityötä. Esimerkkinä on opinnäytetyön laatiminen projektityönä. Tämä integroi opiskelijoiden työelämäosaamisen luontevasti opiskeluun ja opettaa samalla elämässä tarvittavia tiimityötaitoja. (Monialaiset maisteriohjelmat)
Portfolio eli salkku maisteriohjelman aikana kertyneistä opinnäytteistä tai
muista näytöistä on paras osoitus opiskelijan osaamisesta. (TaiK, JY)
Opintojen ja opinnäytetyön ohjaus
• Maisteriohjelmalle on palkattu päätoiminen koordinaattori, jonka puoleen
opiskelijat voivat kääntyä kaikissa opintoihin liittyvissä kysymyksissään.
Erityisesti opintojen alkuvaiheessa koordinaattorin merkitys on suuri. (TKK,
ÅA)
• Yliopiston opetushenkilökunnan jatkuva tavoitettavuus ja joustavat opetusjärjestelyt lisäävät opiskelumotivaatiota. (LTKK, LY)
• Akateemisen ja ei-akateemisen ohjausvastuun suunnitelmallinen kohdentaminen erityisesti kansainvälisten maisteriohjelmien eri vaiheisiin on tärkeää. Ohjaajina toimivat aluksi virkamiehet, myöhemmin opiskelija- ja opettajatuutorit, kilta jne. (TKK)
• Kun opiskelija jää yksin pro gradunsa kanssa seminaarien päätyttyä, kynnys opintojen keskeyttämiseen nousee. JY:ssa toteutettavassa maisteriohjelmassa työskennellään projektimuotoisesti, jolloin opinnäytekin muodostuu
kontribuutiosta tutkimusprojekteihin, artikkeleista, (multi)mediatuotteista,
työnäytteistä ja kokoavasta loppuraportista, siis eräänlaisesta opinnäyteportfoliosta. (JY)
• Opinnoissaan viivästyneistä opiskelijoista kootuilla sähköpostilistoilla on tiedonvälittämisen rinnalla myös opintojen edistämistä motivoiva funktio.
(LTKK; monialaiset maisteriohjelmat)
• Pro gradu -tutkielmien kiinteä yhdistäminen työelämään ja opinnäytetöiden julkaiseminen kaupallisissa julkaisusarjoissa lisäävät vastavuoroisuutta
tieteen ja työelämän välillä. (HKKK, TaiK, JY)
Perusopetuksen ja maisteriohjelmien vuorovaikutus
• Maisteriohjelmissa tehdyt innovaatiot rikastuttavat yliopiston perusopetusta ja päinvastoin. Esimerkkeinä ovat alan uusimman tutkimustiedon integroiminen esiopetuksen monitieteiseen maisteri- ja tohtoriohjelmaan sekä
paperinvalmistus- ja kemianteknologian maisteriohjelmissa luodut ja toteutetut 15 ov:n ja 10 ov:n uudet koulutussisällöt, jotka rikastuttavat myös
perusopetusta. (JY)
• Kahden pääaineen toteutusmalli (pääaine opiskelijan emotiedekunnasta,
toinen maisteriohjelmasta) lisää maisteriohjelmien sisällöllistä laaja-alaisuutta ja parantaa opiskelijan työllistymismahdollisuuksia ”kahden pilarin”
asiantuntijuutta kehittämällä. (LY)
112
Kansainvälisyys
• Suomalaisen ja kansainvälisen opiskelija-aineksen sekoittuminen ja sen
myötä erilaisen kulttuuriaineksen välittyminen opetukseen on lisäarvo maisteriohjelmille. (JoY, SibA, TaiK, TaY)
• Kansainvälisistä maisteriohjelmista löytyi runsaasti hyviä käytänteitä: opintoviikotetut ekskursiot kansainvälisiin kohteisiin, ohjelman vaihto-opiskelijat, vierailevat opettajat, www:n monipuolinen hyödyntäminen. (HY, JoY,
LTKK, SibA, SHH, TKK, TY; monialaiset maisteriohjelmat)
Valmistuminen
• Tutkintotodistuksen sisältöä laajentava Diploma Supplement antaa työnantajalle lisätietoa valmistuneen suorittamista opinnoista. (TKK)
Työelämäyhteydet
•
•
•
•
•
•
•
Maisteriohjelmat vahvistavat yliopiston työelämäyhteyksiä ja työelämäyhteydet maisteriohjelmia. (HKKK, JY, LY, TaiK)
Työelämälähtöinen koulutustarpeen kartoitus ja analysointi sekä työelämästä tulevat impulssit on otettu maisteriohjelmien suunnittelun lähtökohdiksi.
(TaY/EKJ, ÅA)
Yliopiston ja työelämän välisten yhteyksien solmiminen ja vahvistaminen
edellyttää vastuutettua koordinointia ja professoreilta henkilökohtaisia
käyntejä yrityksissä. (JY)
Opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) liittäminen hänen henkilökohtaiseen työssäoppimisen suunnitelmaansa (TOP S) lisää
koulutuksen vaikuttavuutta, edistää elinikäistä oppimista sekä sitouttaa työelämää yksilön oppimisen tukemiseen. (JY)
Yliopiston ja työelämän välisen yhteistyön määrätietoinen rakentaminen
lisää koulutuksen alueellista vaikuttavuutta ja tuottaa yliopistolle alueellisesti kattavan yritysyhteistyöverkoston. Verkoston etuina ovat mm. opiskelijoiden työhön sijoittuminen, yliopisto-opettajien yrityskontaktien laajeneminen sekä entistä monipuolisempien opiskelu- ja harjoittelumahdollisuuksien tarjoutuminen opiskelijoille. Myös yritykset hyötyvät yhteistyöstä pääsemällä vaikuttamaan maisteriohjelmien opetussuunnitelmiin. (JY)
Yliopiston ja alan yhteistyökumppaneiden tiivis yhteys mahdollistaa opinnäytetöiden kytkemisen elinkeinoelämän tarpeisiin ja vaikuttaa myös opiskelijoiden työllistymiseen. (TaiK)
Maisteriohjelmien selkeä kysyntälähtöisyys, tiiviit työelämäkytkennät ja
monitasoinen työelämäpalaute mahdollistavat ohjelmien suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen. Esimerkkejä yliopiston ja työelämän yhteyksistä:
teollisuuden edustajat hallituksessa, opinnäyte- ja harjoitustöiden tekeminen yrityksiin sekä neuvottelukunnat, joissa on myös yliopiston ulkopuolisia jäseniä. (TTKK)
113
Maisteriohjelmien laadunvarmistus
•
•
•
Kaupallisen alan koulutuksen laatu on arvioitu eurooppalaisissa akkreditointijärjestelmissä (AMBA, EQUIS). (HKKK, SHH)
Maisteriohjelmista valmistuneiden opiskelijoiden tiivis työelämäseuranta
toimii opetussuunnitelmien kehittämisen välineenä. (HY, JY)
Yliopiston hajautettu laatuajattelu selkeästi todennettuna ja toiminnan eri
tasoille kohdennettuna on hyvä laadun kehittämisen yleiskonsepti. (TTKK)
114
6
Johtopäätökset ja suositukset
Bolognan prosessin edetessä toimintorakenteita tulisi yhdenmukaistaa ns. kahden syklin mallin eli kaksiportaisen bachelor-master-tutkintorakenteen mukaisiksi. Etuna olisi mm. se, että opiskelijalle voitaisiin tarjota modularisoituja, yksilöllisiä ja joustavia koulutusohjelmia, jotka edistäisivät niin kansallista kuin
kansainvälistäkin liikkuvuutta. Malli edistäisi myös elinikäisen oppimisen periaatteen toteutumista mahdollistaen entistä paremmin työn ja opiskelun vuorovaikutuksen.
Tutkintorakenteen uudistamispyrkimyksissä kiteytyvät opintoviikkojärjestelmän, opetussuunnitelmauudistuksen ja opintojen joustavuuden vaatimukset
sekä uusien ohjelmien laadun varmistaminen (akkreditointi). Tällä hetkellä esim.
Hollannissa ja Latviassa ohjelmien akkreditointi on jo käytössä. Useissa maissa
järjestelmää on täydennetty muilla elementeillä, kuten kehittämällä uusia siltoja yliopisto- ja AMK-sektorin välille sekä esittämällä vaatimuksia sille, että uusia
tutkintoja kehitetään yhteistyössä yliopiston ulkopuolisten yhteistyötahojen
kanssa ja täydennetään tutkintotodistusta Diploma Supplement -liitteellä.
Tässä luvussa esitetään arvioinnin johtopäätökset ja suositukset 11 aihekokonaisuuteen ryhmiteltyinä.
6.1 Maisteriohjelmien synty, jatkuvuus
ja merkitys yliopistoille
Lukuvuonna 2000–2001 maisteriohjelmia oli meneillään 19 yliopistossa. Ohjelmien kokonaismäärä oli 167 kpl. Erillisiä maisteriohjelmanimikkeitä oli yhteensä 124 kpl. Maisteriohjelmien merkitys yliopistoissa on varsin suuri, ja niiden käynnistämiselle on olemassa monenlaisia syitä. Asiaa voidaan tarkastella
mm. seuraavista näkökulmista:
Maisteriohjelmat toimivat
– saatavilla olevan rahoituksen yliopistoon kanavoimisen väylinä,
– uusien innovaatioiden kokeilukenttänä,
– nopeina työelämämuutoksiin reagoinnin välineinä,
– tutkintojärjestelmän kehittämishankkeiden pilotteina,
– yliopistokoulutuksen kansainvälistämisen keihäänkärkinä sekä
– perusopetuksen voimavarojen niukkuuden paikkaajina.
Yksi merkittävä maisteriohjelmien toteutukseen ja ohjelmamäärien kasvuun
vaikuttanut tekijä on ollut saatavilla EU-rahoitus sekä opetusministeriön tietoteollisuuden muuntokoulutusrahoitus. Osa ohjelmista on selvästi tarjontalähtö-
115
isiä, osa taas on perustettu vastaamaan työelämän kysyntää. Suurin osa asettuu
näiden ääripäiden väliin.
Maisteriohjelmat ovat toimineet kokeilukenttänä ja kehittämisen välineinä
muuten varsin jäykässä ja hidasliikkeisessä järjestelmässä: maisteriohjelmamuodossa on voitu kokeilla sekä sisällöltään että toteutustavaltaan perusopetuksesta poikkeavia ratkaisuja sekä kehitellä uusia innovaatioita. Maisteriohjelmat
vaihtelevat toteutustyyliltään täysin perusopetukseen integroiduista ohjelmista
kokonaan erillisiksi suunniteltuihin ohjelmiin. Positiivisimmallaan maisteriohjelmien piirissä on tuotettu täysin uusia sisältökokonaisuuksia ja pääaineita.
Maisteriohjelmien toteuttamisen myötä yliopistoihin on syntynyt jopa uusia tiedekuntia ja laitosrakenteita.
Maisteriohjelmilla on pyritty vastaamaan nopeasti jatkuvasti muutoksessa
oleviin työelämän odotuksiin. Monissa ohjelmissa tässä onkin onnistuttu. Yliopiston yhteydet työelämään ovat vahvistumassa, mikä edesauttaa opiskelijoiden työelämään sijoittumista.
Maisteriohjelmat voivat toimia yliopistojen kansainvälistymisen keihäänkärkinä sekä joustavina pilottiohjelmina tutkintojärjestelmän kehittämisessä. Ohjelmilla on toisaalta paikattu perusopetuksen voimavarojen niukkuutta, toisaalta myös perusrahoituksella ja olemassa olevilla hallinto- ja ohjausrakenteilla on
tuettu maisteriohjelmien toteutusta.
Erillisrahoitus on johtanut myös opiskelijan oikeusturvan kannalta arveluttaviin kertaluonteisesti toteutettaviin maisteriohjelmiin. Mikäli opiskelijan opinnot viivästyvät yliopiston ohjeellisesta aikataulusta, syntyy helposti tilanne, jossa opintojen loppuunsaattaminen vaarantuu. Kun erillisrahoitus päättyy, mikä
on maisteriohjelmien jatkuvuus ja tulevaisuus? Sisällytetäänkö maisteriohjelmien rahoitus tulevaisuudessa yliopistojen perusrahoitukseen, onko OPM:stä haettavissa erillistä hankerahoitusta, toteutetaanko ohjelmia ulkopuolisella rahoituksella vai loppuvatko erillisrahoituksella toteutetut maisteriohjelmat kokonaan?
Suosituksia:
• Maisteriohjelmien tarjonnan on muututtava nykyistä kysyntälähtöisemmäksi.
• Maisteriohjelmilla tulee olla yhteys yliopiston strategiaan.
• Opiskelijan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että maisteriohjelmilla on
selkeä jatkuvuus.
• Yliopistojen ei pitäisi lainkaan toteuttaa kertaluonteisia maisteriohjelmia.
Maisteriohjelmat on jo alun perin suunniteltava tavoitteellisiksi, pysyviksi
ratkaisuiksi. Voimavarat on varmistettava ja niiden akateemisesta ja yhteiskunnallisesta relevanssista on pidettävä huolta.
• Akuutteihin ja määräaikaisiin koulutustarpeisiin vastataan täydennyskoulutuksella.
116
6.2 Maisteriohjelmien Bologna-yhteensopivuus
Nykyisten ylempien korkeakoulututkintojen laajuudet ovat pääsääntöisesti joko
160 ov tai 180 ov. Näitä ohjelmia suoritetaan päävalintojen kautta organisoiduissa koulutusohjelmissa. Valtakunnallinen kartoitus osoitti, että erillisvalintaisten maisteriohjelmien opintoviikkomäärät vaihtelevat 10 ov:sta aina ”tavoitetutkinnon laajuus on 180 opintoviikkoa” -ilmaisuun asti. Vajaa kolmannes
kaikista maisteriohjelmista oli laajuudeltaan 55–60 ov, neljännes 30–40 ov.
Nykyisissä maisteriohjelmissa ulkomailla suoritettavien opintojen tai kansainvälisen vaihdon osuus oli vähäinen.
Tyypillisen maisteriohjelman rakenne oli sellainen, jossa 120 ov:n laajuisen
alemman korkeakoulututkinnon (tai vastaavien opintojen) jälkeen suoritetaan
40–60 ov:n laajuinen maisteriohjelma. Tällöin opiskelija rakentaa vanhan pääaineensa jatkeeksi uuden pääaineen. Lopputuloksena on ylempi korkeakoulututkinto, joka muodostuu kahdesta vahvasta pilarista.
Osa arviointiin osallistuneista oli sitä mieltä, että tutkintorakenteen uudistuessa sekä koulutusohjelmien että maisteriohjelmien opintoviikotuksia olisi
ajankohtaista tarkistaa. Arviointivierailujen aikana yliopistojen johdon, maisteriohjelmien, opiskelijoiden ja työelämän edustajilta kysyttiin, mikä heidän näkökulmastaan olisi sopivin opintoviikotusmalli. Bolognan 3+2-malli opintoviikotettuna 120 ov+40 ov -rakenteeksi ei saanut juuri kannatusta. Maisteriohjelmaa, jonka laajuus olisi 40 ov, pidettiin tavoitteisiin nähden liian suppeana.
Kun syventävien opintojen tutkielman/pro gradun laajuus on useimmiten 20
ov, ei pääaineen opinnoille – puhumattakaan kansainvälisistä opinnoista – jäisi
haastateltujen mielestä riittävästi tilaa. Edellistä parempina vaihtoehtoina pidettiin 100 ov+60 ov- tai 120 ov+60 ov -rakenteita, joista jälkimmäinen on joissakin maisteriohjelmia toteuttavissa yliopistoissa käytössä. 120 ov+60 ov -mallin
ei kuitenkaan tarvitse merkitä opintojen pidentymistä viittä vuotta pidemmälle
aikajänteelle.
Kun tarkastellaan nykyisten koulutusohjelmien ja maisteriohjelmien opintoviikkomääriä suhteessa niiden edellyttämään työmäärään, voidaan todeta, että
alku- ja loppuvaiheen opintoviikot ovat rasittavuudeltaan erilaisia. Tämä on otettava huomioon tutkintorakenteen ja siihen sisältyvän opintoviikkomitoituksen
uudistamisprosessissa.
Nykyiset maisteriohjelmat pääaineineen ovat muovautuneet pitkälti tiettyjen koulutusohjelmien mukaisiksi tutkinnoiksi. Uusien pääaineiden tuottaminen saattaa ajankohtaistua lähiaikoina. Uusien pääaineiden on kuitenkin sovittava nykyiseen tiedekarttaan, jotta jatkotutkintojen suorittaminen on mahdollista.
117
Suosituksia:
• Aitoon kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirtyminen sekä sitä seuraavan kansallisen ja kansainvälisen liikkuvuuden mahdollistuminen edellyttää koko opintoviikkojärjestelmän tarkistamista ja uudistamista. Tämä edellyttää mm. kandidaatti- ja maisteritutkintoon sisältyvän ydinaineksen ja sen
opintoviikkomitoituksen uudelleenarviointia.
• Maisteriohjelmamallissa korkeakoulututkintojen rakenne muodostuu 120
ov:n kandidaattitutkinnosta ja 60 ov:n maisteriopinnoista, joita ei ole tarkoitus suorittaa välittömästi peräkkäin. Laajuudeltaan 60 ov:n maisteriohjelma antaa opiskelijalle mahdollisuuden rakentaa itselleen tutkinto, joka
rakentuu kahdesta vahvasta pilarista: kandidaattitutkinnon pääaineesta ja
maisteritutkinnon pääaineesta. Tämä malli antaa mahdollisuuden lyhentää
tohtoritutkinnon laajuuden 140 opintoviikkoon. Tohtoritutkinto olisi mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa.
• Opiskelijat voivat suorittaa tutkintoon sisällytettäviä kansainvälisiä opintoja
joko kandidaattitutkinnon loppuvaiheessa tai kandidaatti- ja maisteritutkinnon väliin ajoittuvassa nivelvaiheessa.
• Kandidaattitutkintoa on kehitettävä vastaamaan kunkin tieteenalan tavoitteita ja työelämän tarpeita siten, että tutkinto antaa todellisia valmiuksia
työelämään siirtymiselle.
• Maisteriohjelmaan valitulla opiskelijalla tulee tarvittaessa olla mahdollisuus
täydentää vanhaa pääainettaan ns. erillisillä siltaopinnoilla.
• Uusia maisteriohjelmia suunniteltaessa on huolehdittava siitä, että maisteriohjelman suorittaneille löytyy vallitsevilta koulutusaloilta mahdollisuus pääaineidensa mukaisiin jatko-opintoihin.
Ammattikorkeakoulujen ja maisteritutkintojen yhteys
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokeskustelu on viime vuosina aktivoitunut.
Valtioneuvosto on vuosien 1999–2003 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman hyväksyessään päättänyt, että ammattikorkeakouluissa käynnistetään muutamilla aloilla ammatilliset jatkotutkinnot. Jatkotutkintokokeilu
käynnistyy vuonna 2002.
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot eivät ole AMK-tutkinnon suorittaneen ainoa jatkokoulutusväylä. Yliopistojen maisteriohjelmista on muotoutumassa yksi jatkokouluttautumisen väylä. Valtakunnallisessa maisteriohjelmien
kartoituksessa kävi ilmi, että lukuvuonna 2000–2001 meneillään olleista maisteriohjelmista 60,5 % (n=101) oli sellaisia, joihin valintakelpoisia olivat myös
erikseen määritellyn AMK-tutkinnon suorittaneet.
Ylempää korkeakoulututkintoa suorittamaan valituille AMK-tutkinnon suorittaneille myönnetyt korvaavuudet aiemmista opinnoista vaihtelevat huomattavasti yliopistoittain ja koulutusaloittain. Joustavinta ja määrällisesti laajinta
118
AMK-tutkintojen tai niiden osien hyväksilukeminen on taideteollisen alan, teknillis-tieteellisen ja luonnontieteellisen alan maisteriohjelmissa. Joissakin tapauksissa AMK-tutkinto hyväksiluettiin vastaamaan täysimääräisesti alempaa korkeakoulututkintoa (120 ov).
Nykyiset hyväksilukemiskäytännöt osoittavat osaltaan sen, että yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen tutkintojen tavoitteet ja sisällöt ovat keskenään erilaisia. Tätä profiilieroa tulee edelleen selkiyttää. Maisteriohjelmia tulee kehittää
yliopistoissa omaleimaisiksi kandidaatin tutkinnon jälkeisiksi, toisen syklin tieteellisiksi tutkinnoiksi, jossa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen noteerataan valtakunnallisesti yhtenäisellä periaatteella.
AMK-tutkintojen ja yliopistotutkintojen rinnastamista voidaan tarkastella
seuraavien ratkaisuvaihtoehtojen avulla:
Ratkaisu A. Duaalimalli
Molempien korkeakoulusektoreiden – ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen
– tutkintorakenne säilytetään erillisenä nykyisine tutkintonimikkeineen. Duaalimallissa liikkuminen sektorilta toiselle on vähäistä. Korvaavuudet ja hyvitykset määritellään tapauskohtaisesti erikseen.
Tässä mallissa ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla ei ole selkeää asemaa suhteessa maisteriohjelmiin.
Ratkaisu B. Integroitu malli
Molemmat korkeakoulusektorit tuottavat rinnasteisia alempia tutkintoja (AMKtutkinto ja yliopistojen alempi korkeakoulututkinto), jotka antavat kelpoisuuden saman alan maisteriohjelmiin. Tämä malli johtaa yhtenäiskorkeakouluun.
Tässä mallissa ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla ei ole selkeää
asemaa.
Ratkaisu C. Sekamalli
AMK-tutkinto käy soveltuvin osin ja erikseen määriteltäviltä osin täydennettynä (siltaopinnot) maisteriopintojen pohjakoulutukseksi.
Tähän malliin ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto soveltuisi.
AMK-jatkotutkintojen kansainvälinen rinnastaminen jää kaikissa edellä esitetyissä ratkaisuvaihtoehdoissa avoimeksi kysymykseksi.
Suosituksia:
• AMK-tutkintojen ja yliopistotutkintojen rinnastamisessa tultaneen etenemään kohti sekamallia (ratkaisu c), jossa AMK-tutkinto käy soveltuvin ja
erikseen määriteltävin osin täydennettynä maisteriopintojen pohjakoulutukseksi. AMK-jatkotutkintojen kansainvälinen rinnastaminen jää avoimeksi kysymykseksi.
Seuraavaan kuvioon on kiteytetty arviointiryhmän näkemys yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen välisestä yhteydestä korkeakoulujärjestelmää kehitettäessä.
119
Kuvio 4. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnot ja niiden väliset keskeiset
yhteydet
Maisteriohjelmia edeltävien yliopisto-opintojen hyväksi
lukeminen ja korvaavuudet
Aiempien opintojen hyväksi lukeminen maisterin tutkintoon kaipaa selkiyttämistä ja
yhteisiä linjauksia koko valtakunnan tasolla. Kartoitus ja arviointivierailut osoittivat, että
tällä hetkellä korvaavuudet vaihtelevat huomattavasti tieteenaloittain sekä myös yliopistoittain.
Selkein tilanne on silloin, kun maisteriohjelmiin pääsyn edellytyksenä on
samalla alalla suoritettu kandidaattitutkinto. Sen sijaan yhteiset pelisäännöt
puuttuvat tilanteista, joissa saman koulutusalan sisällä vaihdetaan opintojen
suuntaa tai tilanteista, joissa maisteriohjelmiin sisällytettävistä edeltävistä opinnoista (esim. peräkkäiset, rinnakkaiset korkeakouluopinnot, aiempaan korkeakoulututkintoon sisältyneet opinnot tai muut opinnot) hyväksiluetaan osioita
maisterin tutkintoon. Jyväskylän yliopistossa kehitelty ns. siltaopinnot-malli on
yksi mahdollisuus opintojen täydentämiseen.
Kaksiportainen tutkintorakenne antaa mahdollisuuden nopeuttaa kandidaattiopintoihin hakeutumista. Ns. odotushuonemalli antaa opiskelijalle mahdollisuuden käyttää hyväkseen opintojen alkuvuodet tilanteessa, jossa oma opin-
120
toala ei ole vielä selvillä tai paikka halutulle alalle ei ole auennut. Ns. siltaopinnot ovat yksi mahdollisuus nivelkohdan opintojen täydentämiseen.
Suosituksia:
• Jokainen yliopistoon tutkinto-opinto-oikeuden saanut suorittaa yliopistossa
vähintään kandidaatin tutkinnon, ellei ole tullut aiempien opintojensa perusteella suoraan maisteriohjelmaan valituksi.
• On määriteltävä koulutusaloittain, mihin maisteriohjelmiin kandidaatin tutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden.
• Tutkintorakenteen nivelkohdissa opiskelija voi suorittaa täydentäviä siltaopintoja.
• Eri koulutusaloille yhtenäiset siltaopinnot määritellään valtakunnallisesti.
Opiskelijavalinta – suora maisterivalinta
vai erillinen kandidaattivalinta
Opiskelijat valitaan nykyisin maisteri- ja muuntokoulutusohjelmiin päävalintojen rinnalla toteutettavan erillisvalinnan kautta. Arvioinnissa kävi ilmi, että lähes kaikkiin maisteriohjelmiin oli järjestetty tutkinnonsuoritusoikeuden tuottama erillisvalinta. Maisteriohjelmissa opiskelevien opiskelijastatus sen sijaan
vaihteli.
Bolognan prosessissa lähdetään liikkeelle kaksiportaisesta opiskelijavalinnasta. Opinto-oikeus myönnetään ensin kandidaattivaiheen opintoihin ja sitten
maisteriopintoihin. Lisäksi opiskelijalla tulee olla mahdollisuus suuntautumisen
vaihtamisen kandidaatti- ja maisteritutkinnon nivelkohdassa.
Opiskelijalle voisi syntyä ongelmia tilanteessa, jossa hän ensimmäisen valinnan selvitettyään ja kandidaatin tutkinnon suoritettuaan ei selviytyisikään
maisterikoulutukseen tähtäävästä toisen vaiheen valinnasta. Koulutusjärjestelmän tulisikin mahdollistaa opintojen jatkuminen kandidaattitasolta maisterin
tutkintoon myös alkuperäisessä koulutusohjelmassa ilman erillisvalintaa.
Bolognan malli edellyttää nykyisen opiskelijavalintajärjestelmän tarkistamista ja uudistamista. Varsinkin laajojen kandidaattikoulutusten osalta yliopistojen
yhteisvalinnat saattaisivat toimia, mutta erikoistuneiden maisteriohjelmien osalta eivät. Opiskelijavalintoja kehitettäessä yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen on taattava, myös opiskelijan siirtyessä yliopistosta toiseen. Opiskelijavalintakriteerien tulisi olla yhdenmukaiset siten, etteivät erilaisten ratkaisujen perustelut ole keskenään ristiriidassa.
Suosituksia:
• Opiskelijavalinnan kehittämiseksi esitetään seuraavia näkökulmia:
A. Ylempään korkeakoulututkintoon johtava valinta on kaksivaiheinen.
Kandidaatin tutkinnon jälkeen osa opiskelijoista valitaan erikoistavaan
maisteriohjelmaan, osa jatkaa normaalisti alkuperäisessä koulutusohjelmassa ylempään korkeakoulututkintoon asti ilman eri valintaa.
B. Menestyminen kandidaattitutkintoon johtavissa opinnoissa on valintakriteeri maisteriohjelmiin.
121
C . Opinto-oikeus maisteriohjelmiin säilyy tietyn määräajan kandidaattitut-
kinnon suorittamisen jälkeen. Esimerkiksi kahta vuotta pidemmän tauon jälkeen opiskeluoikeus olisi hankittava erillisvalinnan kautta.
6.3 Koulutuksen organisoiminen
Tutkintorakenteiden uudistaminen asettaa haasteita koulutuksen hallintorakenteille. Suurin osa maisteriohjelmista toteutetaan tällä hetkellä yhden yliopiston
hallinnoimina.
Perinteisten tiedekunta- tai laitosratkaisujen rinnalle on perustettu useamman yliopiston yhteisiä verkostomalleja sekä yhden yliopiston sisälle rakennettuja erillisiä maisterikouluja.
Maisterikoulu on kahden tason hallinnollinen ratkaisu, joka aiheuttaa yliopistolle osin kaksinkertaisen rakenteen hallinto- ja opetushenkilöstön osalta.
Vastuun jakautuminen erillisen maisterikoulun ja tiedekuntien toimintojen välillä voi jäädä epäselväksi. Sitä todennäköisempää tämä on, mitä suurempia
yliopistot ja niiden laitokset ovat. Maisteriohjelmiin kohdennetun määräaikaisrahoituksen päätyttyä maisterikoulun henkilökunnan työsuhdeturva voi olla
vaarassa.
Tulevaisuudessa koulutustarjontaa voidaan virtuaalitoimintaa kehittäen
ulottaa alueellisesti hyvinkin laajalle. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia myös
tutkintokoulutuksen tarjonnan laajentamiselle. Virtuaalitoiminnan lisääntyminen edellyttää uudenlaisia hallinnollisia ratkaisuja erityisesti tilanteissa, joissa
opiskelijat valitsevat tutkintoonsa eri yliopistojen virtuaaliopintokokonaisuuksia.
Suosituksia:
• Yliopiston hallintorakenteiden on tuettava ja edistettävä uuden kaksivaiheisen tutkintorakenteen käyttöönottoa.
• Suuria maisteriohjelmamääriä toteuttaviin yliopistoihin ja niiden suurille
laitoksille voidaan perustaa erillisiä undergraduate- ja graduate-laitoksia.
• Laajojen maisteriohjelmakokonaisuuksien hallinnointia varten voidaan perustaa oma hallinnollinen yksikkö, joka voi olla myös yliopistojen yhteinen.
• Tutkintojärjestelmän kehittäminen antaa mahdollisuuksia myös nykyisen
laitoskoon kasvattamiseen.
• Voimavarojen kohdentamisella yliopistoja voidaan ohjata nykyistä kiinteämpään yhteistyöhön ja uusien toteutusmallien kehittämiseen (esim. yhteismaistereista palkitseminen).
6.4 Maisteriohjelmien työelämäyhteydet
Maisteri- ja muuntokoulutukseen valikoituu runsaasti työelämässä olevia, iältään päävalintojen kautta tulleita opiskelijoita vanhempia opiskelijoita. Arvioinnissa kävi ilmi, että vaikka opetusmuodot olivat varsin perinteisiä (luennot, ryhmätyö, harjoitukset, yksilötyö), maisteriohjelmat sisälsivät runsaasti joustavia
122
toteutusjärjestelyjä, jotka mahdollistivat työn ja opiskelun yhdistämisen. Esimerkkejä joustavista järjestelyistä ovat ilta- ja viikonloppuopetus päiväopetuksen rinnalla, omat ryhmät maisteriohjelmissa opiskeleville, etäopiskelumahdollisuudet sekä monipuoliset tenttimiskäytänteet. Virtuaaliopetuksen sovellukset
olivat toistaiseksi vähäisiä: asia on koko valtakunnan tasolla kehittämisvaiheessa.
Maisterikoulutuksen tuomaa lisäarvoa suhteessa kandidaatin tutkintoon ei
ole toistaiseksi työmarkkinoilla juurikaan pohdittu. Toisaalta työelämän edustajat eivät nähneet tässä vaiheessa kandidaattitutkinnoilla suurtakaan työelämärelevanssia ylempään korkeakoulututkintoon verrattuna. Maisteriohjelmien tuoman lisäarvon analysoiminen ja ohjelmien kehittäminen nykyistä vahvemmassa yhteistyössä työelämän kanssa parantaisi ohjelmien työelämärelevanssia.
Osaamisen kehittäminen nähdään nykyään yhtenä keskeisenä keinona vaikuttaa alueiden kehitykseen. Tutkimustoiminnan ja uusille kasvualoille syntyvien innovaatioiden tuotteistaminen esimerkiksi maisteriohjelmiksi edellyttävät
osaamisverkostojen synnyttämistä. Korkeakoulujen onkin nykyistä voimakkaammin verkostoiduttava alueen elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Kansallisesta näkökulmasta tärkeää on myös eri alueiden riittävä profiloituminen ja työnjako niiden omista vahvuuksista käsin.
Suosituksia:
• Maisteriohjelmat on suunniteltava siten, että työelämän ja opintojen yhteensovittaminen ja vuorottelu mahdollistuvat. Perinteisten toteutusratkaisujen rinnalla tulee kehittää mm. intensiivikoulutusta sekä monimuoto- ja
verkko-opetusratkaisuja. Työn ja koulutuksen vuorottelu edellyttävät myös
työnantajan sitoutumista osaamisen tuottamiseen.
• Kolmen lukukauden mallin kehittely antaisi mahdollisuuksia nykyistä joustavammalle opiskelun ja työnteon vuorottelulle.
• Kaksivaiheiseen tutkintorakenteeseen siirryttäessä on työelämän edustajille suunnattavaan tiedotustoimintaan panostettava vahvasti.
6.5 Tietoteollisuuden muuntokoulutus
Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmia toteutetaan 18 yliopistossa. Maisteriohjelmien kartoitus ja arviointivierailut osoittivat, että suurin osa tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmista on integroitu yliopistojen normaaliin perusopetukseen. Muuntokoulutettaville on järjestetty kuitenkin jonkin verran enemmän ilta- ja viikonloppuaikoihin ajoittuvia opintojaksoja kuin perusopiskelijoille. Opetusministeriön myöntämä rahoitus (45 000 mk/ opiskelija/ vuosi) on
ollut pääosin riittävä.
Osana tätäkin arviointia on tullut esille tuloksia, jotka ovat samansuuntaisia
kuin luvussa 3.3.5 kuvatut tietoteollisuusprojektin valtakunnalliset tulokset. Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmista valmistuminen on ollut tavoiteltua
vähäisempää. Muuntokoulutuksen vuonna 1998 aloittaneista tutkintonsa oli
vuoden 2000 loppuun mennessä saanut valmiiksi vain n. 15 % ja vuonna 1999
123
aloittaneista vain 10 %. Tätä selittänee mm. se, että kaikille opiskelijoille tutkinnon suorittaminen ei ollut alun perinkään koulutuksen päätavoite. Arvioinnissa
kävi ilmi, että yrityksen näkökulmasta muuntokoulutus lisää henkilöstön osaamispääomaa ja täydentää tai päivittää yrityksen mahdollisia kompetenssipuutteita. Yksilön kannalta kysymyksessä on edelleenkoulutus ja siten oman osaamisen ja työmarkkina-arvon parantaminen. Oleellisinta koulutuksessa ei ole
välttämättä tutkinnon suorittaminen, vaan oman osaamisen kartuttaminen ja
uuden tietotaidon nopea siirtäminen työelämään. Tietoteollisuusprojektin toteuttaminen tutkintotavoitteisen koulutuksen sijasta osin täydennyskoulutuksena olisi voinut olla vaihtoehtoinen ratkaisu.
Tietotekniset valmiudet omaavia tekniikan alan ammattilaisia tarvitaan kaikilla tekniikan aloilla. Tekniikan alan muuntokoulutus ei kuitenkaan kaikilta
osin ole aitoa muuntokoulutusta tietoteollisuuden tarpeisiin. Nyt toteutettava
muuntokoulutus ei yhteiskunnan kannalta katsottuna tuota läheskään koko laajuudeltaan lisää alan osaajia, sillä koulutukseen valituista suurin osa on tekniseltä alalta valmistuneita. Häiriöitä työmarkkinoilla saattaa aiheuttaa se, että
saman alan henkilöstö siirtyy samanaikaisesti koulutukseen kautta koko maan.
Massiivinen yhden alan muuntokoulutus voi aiheuttaa työvoimaongelmia myös
muilla aloilla.
Tietoteollisuuden muuntokoulutusprojekti on aikaansaanut tutkintojen ketjuttamisilmiötä saman koulutussektorin sisällä. Koulutusohjelmiin on hyväksytty maisterista maisteriksi – tai jopa tohtorista maisteriksi -tyyppisiä opiskelijoita, joiden aiempien opintojen korvaavuuskysymykset ovat ennakkotapausten
puuttuessa aiheuttaneet hämmennystä koulutuksen järjestäjien keskuudessa.21
Useamman peräkkäisen tutkinnon suorittamista ruokkivat valtakunnalliset mallit ovat yhteiskunnan kannalta kyseenalaisia; saman henkilön tutkintoketjuja
tuetaan yhteisillä varoilla useampaan kertaan. Kaksivaiheinen tutkintorakenne
antaisi sen sijaan kandidaattitason suorittaneille mahdollisuuksia tutkintotavoitteisten opintojen jatkamiseen maisteriohjelmissa.
Suosituksia:
• Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelmaa ei ole syytä jatkaa vuoden
2002 jälkeen nykymuotoisena tutkintotavoitteisena mallina.
• Tekniikan alan maisteriohjelmia kehitetään omaleimaisiksi ja varsinaisia
muuntokoulutusohjelmia laaja-alaisemmiksi ohjelmiksi kytkien ohjelmat insinöörien ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden jatko-opiskeluun.
• Muunto- ja siirtokoulutus -käsitteistä luovutaan tässä yhteydessä kokonaan
ja luodaan insinöörien tai vastaavan tutkinnon suorittaneiden kouluttamiselle diplomi-insinööreiksi oma nimikkeensä. Nimenmuutoksella korostetaan sitä tosiasiaa, että kysymyksessä on pikemminkin edelleenkouluttau21
Esim. Helsingin yliopisto on ratkaissut asian siten, että muuntokoulutusohjelmaan valitulle,
ylemmän korkeakoulututkinnon jo suorittaneelle annetaan koulutuksen päätyttyä toisen tutkintotodistuksen asemasta erillinen todistus tietojenkäsittelytieteen laudatur-oppimäärän suorittamisesta. Joissakin yliopistoissa opiskelija saa toisen tutkintotodistuksen.
124
•
•
tuminen samalla alalla kuin varsinainen alan vaihtoon viittaava muuntokoulutus.
Nopeaa reagointia edellyttävät täydennyskoulutustarpeet organisoidaan
maksullisena palvelutoimintana, jota tarvittaessa subventoidaan valtion erillistuella.
Valtakunnan tasolla luodaan yhteiset periaatteet korvaavuus- ja hyvityskäytänteiden osalta tilanteisiin, joissa maisteriohjelmiin valitaan ylemmän
korkeakoulututkinnon suorittaneita.
6.6 Maisteriohjelmien ja
täydennyskoulutuksen roolit
Yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä
tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Korkeakoulututkintoon johtava koulutus on opiskelijalle maksutonta. Yliopistojen kolmanneksi tehtäväksi on vakiintumassa tutkintoon johtamaton aikuiskoulutus, jota toteutetaan täydennyskoulutuksena ja avoimena yliopistoopetuksena.
Arviointi vahvisti sitä ennakkokäsitystä, että maisteriohjelmien ja täydennyskoulutuksen erilaisia rooleja tulisi nykyisestään terävöittää. Ohjelmilla on
osin samoja tavoitteita, niitä toteutetaan samantyyppisin järjestelyin ja niillä on
profiililtaan samantyyppisiä asiakkaita. Molemmat koulutukset voivat olla yksilön ammatillista osaamista täydentävää ja syventävää koulutusta. Opintojen
edetessä työ ja opinnot vuorottelevat joustavasti. Kohderyhmänä ovat jonkun
tutkinnon jo suorittaneet tai yliopistotasoista tietoa muuten tarvitsevat. Maksuttomuusperiaatteen mukaisesti ylempään korkeakoulututkintoon johtavat maisteriohjelmat ovat kuitenkin opiskelijalle maksuttomia, täydennyskoulutus (esim.
PD-ohjelmat) sen sijaan toteutetaan maksullisena palvelutoimintana.
Arvioinnin aikana kävi ilmi, että osa maisteriohjelmista on suunniteltu tutkintotavoitteiseksi koulutukseksi ammatillisen täydennyskoulutuksen (mm. PDohjelmat) pohjalta. Syynä on ollut mm. se, että täydennyskoulutuksen maksullisuus rajoitti siihen osallistumista ja alan työelämätarpeen täyttämiseksi koulutuksesta muodostettiin maisteriohjelma. Arvioinnissa kävi myös ilmi, että joissakin yliopistoissa maisteriohjelmia toteuttavat tiedekunnat ja täydennyskoulutusyksiköt yhdessä.
Muutamissa arvioinnin aikana esille tulleissa tapauksissa (esim. JoY/kasv.
tdk) maisteriohjelmien ja aikuiskoulutuksen välinen yhteistyö on maksimoitu.
Maisteriohjelmiin valitaan henkilöitä, jotka ovat suorittaneet lähes kaikki ylempään korkeakoulututkintoon edellytettävät opinnot avoimessa yliopistossa. Tutkinnon suoritusoikeuden saadakseen he hakeutuvat maisteriohjelmaan, jossa
he esimerkiksi kielten yleisopinnot ja syventävien opintojen tutkielmaan täydennettyään (noin 10 ov) saavat ylemmän korkeakoulututkinnon valmiiksi.
Osa arvioiduista maisteriohjelmista olisikin soveltunut tutkintotavoitteisen
koulutuksen asemasta täydennyskoulutuksena toteutettavaksi.
125
Suosituksia:
• Maisteriohjelmien ja yliopistollisen täydennyskoulutuksen tavoitteita ja sisältöjä on terävöitettävä niin, ettei koulutuksen toteutukseen liittyviä kilpailutilanteita synny ohjelmatyyppien välillä. Molempiin ohjelmatyyppeihin on
löydyttävä profiililtaan ja opiskeluorientaatioltaan erilaisia opiskelijoita.
• Tutkintojärjestelmää täydentäviä erikoistumisopintoja (esim. yliopistolliset
PD- ja MBA-ohjelmat) kehitetään selkeästi vaihtoehtoisena toteutusmallina
tutkintotavoitteisille maisteriohjelmille.
• Maisteriohjelmien alkuinformaatiota on täsmennettävä ja selkiytettävä niin,
ettei opiskelija ilmoittaudu koulutukseen vääränlaisin opinnollisin odotuksin.
• Maisteriohjelmia ei suositella toteutettavaksi kertaluonteisina. On harkittava, voidaanko kertaluonteisuutta edellyttävä koulutus toteuttaa täydennyskoulutuksena.
• Selvitetään, voivatko yliopistot ja työelämä tuottaa yhdessä maisteriohjelmia niin, että työnantaja maksaa osan koulutuskustannuksista.
6.7 Monialaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat
Arviointiprojektissa monialaiseksi maisteriohjelmaksi määriteltiin useamman
yliopiston/tiedekunnan/osaston/laitoksen yhteistyössä järjestämä maisteriohjelma, jonka opetussuunnitelmassa oli useamman kuin yhden koulutusalan sisältöaineksia. Lukuvuonna 2000–2001 monialaisia maisteriohjelmia oli meneillään 13 kpl.
Lukuvuonna 2000–2001 meneillään olleista maisteriohjelmista n. 17 %
toteutettiin englannin kielellä. Kansainvälisten maisteriohjelmien22 opiskelijat
olivat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Oletettavaa on, että eurooppalaisen koulutusalueen vahvistuessa opiskelijoita virtaa nykyistä enemmän Suomeen. Vieraskielisten maisteriohjelmien kysyntä kasvaa lähivuosina, mikä asettaa odotuksia
niiden lisäämiselle.
Monialaisissa ja kansainvälisissä maisteriohjelmissa korostui opiskelijan ohjauksen koordinoinnin merkitys. Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamassa korkeakoulujen opintojen ohjauksen arvioinnissa23 todettiin, että ohjauksen ongelmana on usein se, että ohjaus on koordinoimatonta eikä opiskelija
tiedä, mistä kulloinkin tarvitsemaansa ohjausta saisi. Sama asia korostuu monialaisissa ja kansainvälisissä ohjelmissa, joissa ohjelman toteuttamisesta vastuullisia laitoksia saattaa olla useita, jopa eri yliopistoissa. Ohjelman hallinnointi
on usein järjestetty erillisen koordinaattorin avulla, mutta erityisesti opiskelijoiden akateemisesta ohjauksesta näyttää muodostuvan ”sokea piste”, jossa sen
22
23
Kansainvälinen maisteriohjelma on määritelty luvussa 4.1.
Moitus S. et al., Opintojen ohjaus korkeakouluissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13:2001
126
enempää opiskelija kuin ohjelman toteuttajakaan ei aina tiedä, kenen vastuulle
ohjaus kuuluu.
Yliopistot koodaavat opetushallituksen ylläpitämään HAREK-rekisteriin
opiskelijavalintoja koskevia tietojaan. Ongelmia on aiheutunut monialaisten ja
kansainvälisten maisteriohjelmien koodaamisessa. Nykyisen käytännön mukaan
yliopistot koodaavat monialaiset maisteriohjelmansa joko yhden sisältöalan piiriin tai luokkaan erittelemätön. Eri vuosien tietojen vertailtavuutta vaikeuttavat
myös erillisvalintaryhmien maisteriohjelmat ja muuntokoulutusohjelmat määritelmämuutokset.
Suosituksia:
• Yliopistojen tulisi nykyistä vahvemmin kehittää innovatiivisia monialaisia
maisteriohjelmia sekä kansainvälisiä maisteriohjelmia.
• Monialaisten ja kansainvälisten maisteriohjelmien ohjausjärjestelmän vastuunjakoa on terävöitettävä.
• Opetushallituksen ylläpitämää HAREK-rekisteriä kehitetään maisteriohjelmien tarpeiden mukaan mm. lisäämällä koulutuksen uudeksi sisältöluokaksi monialainen. Yliopistojen vastuukäyttäjien ohjeita selkiytetään erityisesti
erillisvalintojen ja niitä koskevien määritelmien osalta.
6.8 Opinto-oikeudet ja opintojen ohjaus
Yliopistossa opiskelevat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja ei-tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskeleviin. 24
Arvioinnin eri vaiheissa havaittiin tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia maisteriohjelmissa opiskelevien opinto-oikeuksissa. Lähes kaikilla opiskelijoilla oli tutkinnonsuoritusoikeus, poikkeuksia kuitenkin oli (esim. OY, TKK:n 1. vuosi).
Opiskelijastatukseen liittyvää alan kirjavaa terminologiaa tulisi muuttaa nykyistä yhtenäisemmäksi.
Maisteriohjelmien opiskelija-arvioinnissa havaittiin, että opintojen ohjauksen tarve oli suurimmillaan toisaalta opintojen alkuvaiheessa, toisaalta pro gradu -tutkielman käynnistymisvaiheessa. Erityisesti AMK-tutkinnon suorittaneet
kokivat, että siirtyminen opiskelijaksi yliopistosektorille aiheutti akuuttia ohjauksen ja neuvonnan tarvetta varsinkin opintojen alkuvaiheessa.
Tässä arviointiprojektissa henkilökohtainen opinto- tai opiskelusuunnitelma (HOPS) mainittiin lähes kaikkien maisteriohjelmien yhteydessä. Määritelmän sisältö vaihteli kuitenkin maisteriohjelmittain. Yleinen käytäntö oli se, että
opintojen alkuvaiheessa tietty vastuuhenkilö kävi opiskelijan aiemmat suoritukset läpi ja laati yhdessä opiskelijan kanssa suunnitelman suoritettavista opinto-
24
Tämän arvioinnin aikana tuli esille mm. seuraavia maisteri- ja muuntokoulutusohjelmien
opiskelijatyyppejä: päätoimiset ja sivutoimiset opiskelijat, pää- tai erillisvalinnan kautta opinto-oikeuksia saaneet, tutkinnon täydentäjät, pätevöityjät, erillisen arvosanan suorittajat, toisen
pääaineen suorittajat, maisteritason valinnan kautta opinto-oikeuden saaneet, stipendiaatit,
guest student -statuksen omaavat ja avoimen yliopiston opiskelijat.
127
jaksoista. Suunnitelmaa täydennettiin opintojen edetessä. HOPS-käsitteen sisältö vaihteli kertaluonteisesti täytettävästä, esitäytetystä lomakkeesta – lähinnä
suoritettavien opintojen listauksesta – aina vuosittain täsmennettävään opintosuunnitelmaan.
Ohjauksen tarvetta tulee lähivuosina lisäämään siirtyminen kaksivaiheiseen
tutkintojärjestelmään. Tutkintorakenneuudistus lisännee myös kansainvälisten
opiskelijoiden virtaa Suomeen. Suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden
aiempien tutkintojen hyvitys- ja korvaavuustapaukset sekä työelämässä hankitun osaamisen mahdollinen opintoviikottaminen ja osaksi tutkintoa integroiminen lisäävät ohjauksen tarvetta.
Suosituksia:
• Kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirryttäessä erilaisten opiskelijastatusten kokonaisuutta tulee selkiyttää ja siihen liittyvää terminologiaa yhtenäistää.
• Kaikilla maisteriohjelmiin hyväksytyillä tulee olla selkeä opiskelijastatus ja
oikeus suorittaa jatko-opinto-oikeuden tuottava ylempi korkeakoulututkinto.
• Maisteriohjelmaan valituille laaditaan välittömästi opintojen käynnistyttyä
henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), jota täsmennetään opintojen edetessä. HOPS:iin sisällytetään mahdollisuus työssäoppimisen opinnollistamiseen (TOPS).
• Opinto-ohjausta – osin erilaisista opinnollisista taustoista tuleville opiskelijoille eriytettynä – kohdennetaan erityisesti maisteriopintojen alkuvaiheeseen ja opinnäytetyön käynnistysvaiheeseen. Tarjolla olevan ohjausjärjestelmän nykyistä selkeämpi läpinäkyväksi tekeminen helpottaa opiskelijoiden ohjautumista oikean henkilön luokse.
• Opintojen ohjausjärjestelmän tulee varautua kaksiportaisen tutkintojärjestelmän aiheuttamaan ohjauskysynnän lisääntymiseen. Ohjaustarvetta lisäävät myös kandidaattivaiheen ja maisteriopintojen väliin sijoittuvat potentiaaliset kansainväliset opinnot sekä työelämässä hankitun osaamisen mahdollinen opinollistaminen ja opintoviikottaminen.
• Henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin kirjatuilla opintoviikoilla ja niiden
suorittamisella on yhteys tutkintojen rahoitusmalliin.
6.9 Maisteriohjelmien rahoitus ja ohjaus
Suuri osa maisteriohjelmista on rahoitettu määräaikaisella rahoituksella (kotimainen rahoitus tai EU-rahoitus). EU-rahoitus on toiminut merkittävänä yliopistojen toimintojen – myös maisteriohjelmien – lisärahoittajana ja innovaatioiden tukijana. Rahoituksella on luotu uusia verkostoja sekä edistetty yliopistojen roolia alueellisen kehityksen toteuttamisessa. Määräaikainen rahoitus muodostaa kuitenkin suuren riskin maisteriohjelmien jatkuvuudelle. Toisaalta voidaan kyseenalaistaa sellaisen tutkintotavoitteisen koulutustarpeen olemassaolo,
johon pystytään vastaamaan muutaman vuoden koulutushankkeella.
128
Yliopistojen perusrahoitusjärjestelmä on suunniteltu yksiportaista perustutkintoa ajatellen. Aidosti kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirryttäessä myös
rahoitusjärjestelmää tulee kehittää. Alempien korkeakoulututkintojen huomioon ottaminen yliopistojen rahoitusmallissa on keskeistä. Siinä yhteydessä korkeakoulutuksen rahoitusta tulee tarkastella myös kokonaisuutena. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli perustuu suurelta osin input-rahoitukseen ja yliopistojen vastaavasti output-rahoitukseen. Nykytilanteessa yhteiskunta rahoittaa
AMK-tutkinnon jälkeen yliopistoon siirtyvän opiskelijan tutkinnon toiseen kertaan.
Kaksiportaisen tutkintojärjestelmän rahoittamisessa on otettava kantaa siihen, saavatko yliopistot perusrahoitusta tutkintotavoitteiden ja niiden saavuttamisen perusteella vai erikseen kandidaattitutkinnosta ja maisteriopintojen tai
siihen kuuluvien opintojaksojen tarjoamisesta. Jälkimmäisen vaihtoehdon etuna on se, että yliopistojen tai useamman tiedekunnan yhteisten maisteriohjelmien suoritukset voidaan oikeudenmukaisesti kohdentaa niiden todellisiin suorituspaikkoihin.
Tässä arvioinnissa oli tarkoitus verrata perustutkintojen maisterivaiheen
osuuksien ja maisteriohjelmien hintoja. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi tehtäväksi. Opetusministeriöstä saadun tiedon mukaan yliopistojen perustutkintojen opiskelijakohtaisia hintoja ei voida yksiselitteisesti laskea, sillä
yliopistojen kustannuslaskenta ei tuota samoilla periaatteilla kirjattuja, näin yksityiskohtaisesti kohdennettuja tietoja. Opetukseen ja tutkimukseen käytetyt resurssit eivät ole selkeästi toisistaan erotettavissa. Yliopistoittain on myös suuria
eroja siinä, minkä verran kustannuksia kohdennetaan tietylle alalle ja minkä
verran yliopiston yhteiskustannuksiin.
Maisteriohjelmien opiskelijakohtaiset hinnat vaihtelivat huomattavasti. Kaikki yliopistot eivät olleet kysymykseen edes vastanneet. Vastanneiden osalta vertailua vaikeutti se, että maisteriohjelmien rahoitusrakenne vaihteli yliopistoittain. Toisaalla maisteriohjelmia rahoitettiin (myös) normaalilla perusrahoituksella, toisaalla maisteriohjelma sai ulkopuolista rahoitusta niin paljon, että sillä
voitiin tukea myös perusopetusta. Perusopetukseen osin tai kokonaan integroitujen maisteriohjelmien osalta ei saatu myöskään selvyyttä siitä, mikä osa kustannuksista kohdentui nimenomaan maisteriohjelmiin.
Suosituksia:
• Rahoitusjärjestelmää kehitetään kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirryttäessä siten, että sekä kandidaatin tutkinto että maisterin tutkinto vaikuttavat yliopistojen rahoitukseen. Yliopistot sopivat OPM:n kanssa tutkintojen tavoitemääristä kunkin yliopistojen erilaiset profiilit ja toimintaympäristöt huomioon ottaen.
• Maisteriohjelmien rahoitus voidaan sitoa opiskelijoiden henkilökohtaisiin
opiskelusuunnitelmiin (HOPS) siten, että vain suunnitelmaan liitetyt opintoviikot integroituvat rahoitusmalliin. Useamman yliopiston yhteisissä maisteriohjelmissa rahoitus ohjautuu siihen yliopistoon, jossa opiskelusuunnitelmaan kirjattu opintojakso suoritetaan.
129
•
•
Yliopistojen toimintamenobudjetointia ja kustannuslaskentaa tulisi nykyisestään kehittää erityisesti maisteriohjelmien osalta.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusjärjestelmien vertailukelpoisuutta ja keskinäistä läpinäkyvyyttä tulee lisätä.
6.10 Maisteriohjelmien kehittäminen ja
laadunkehittämisjärjestelmät
Arvioinnissa havaittiin, että yliopistot eivät juurikaan ole kehittäneet maisteriohjelmia varten erillisiä laadunarviointimalleja tai -käytänteitä. Ohjelmien
arviointi on kytketty yleensä löyhästi yliopiston yleisiin, jo olemassa oleviin laadunkehittämisjärjestelmiin. Lähes kaikissa arvioiduissa maisteriohjelmissa havaittiin katkos opiskelijoiden ja maisteriohjelman vastuuhenkilöiden laatuajattelun välillä. Opiskelijat eivät nähneet esimerkiksi kurssipalautelomakkeiden
täyttämisellä ja koulutuksen laadun kehittämisellä juuri mitään keskinäistä yhteyttä.
Maisteriohjelmien laatukriteerien kehittäminen oli yksi tämän arvioinnin
tavoite. Luvun 5 ja 6 sisältöjä seuraamalla lukija saa käsityksen siitä, minkälaisista elementeistä laadukas maisteriohjelma arviointiryhmän mielestä syntyy.
Tutkintorakennetta kehittämään perustettu työryhmä tulee tehtäväksiantonsa
mukaisesti 31.10.2002 mennessä laatimaan sekä tavoitteet alemmille ja ylemmille korkeakoulututkinnoille että yleiset suuntaviivat maisteriohjelmien kehittämiselle ja ottamaan siten välillisesti kantaa myös maisteriohjelmien laadun
kehittämiseen.
Koulutuksen akkreditointi on saamassa lisää kannatusta Euroopassa. Esimerkiksi Saksa, Itävalta ja Alankomaat ovat voimakkaasti lisäämässä akkreditointikäytäntöjään todeten niiden lisäävän avoimuutta koulutuksen laadun suhteen. Pohjoismaista Norja on myös muuttamassa laatujärjestelmäänsä akkreditoinnin suuntaan. Euroopan komissio on myös tahollaan käynnistämässä projektia, jonka tarkoituksena on kehittää korkeakoulujen laadunarvioinnin minimikriteereitä.
Suosituksia:
• Maisteriopintojen kehittämisen kannalta on tärkeä saada läpinäkyväksi ketju, joka käynnistyy esimerkiksi opiskelijapalautteen kokoamisesta ja etenee
vastuuopettajien kautta konkreettisiin kehittämistoimenpiteisiin.
• Maisterikoulutuksen akateeminen ja professionaalinen akkreditointi tulisi
formalisoida Bolognan prosessin suuntaviivojen mukaan. ENQA voi tarvittaessa toimia tiedonvälityskanavana akkreditoinnin eurooppalaiseen tilanteeseen liittyvissä asioissa.
130
6.11 Opintotuki kaksiportaisessa
tutkintojärjestelmässä
Kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtymisen tulisi johtaa myös opintotukijärjestelmän tarkistamiseen. Nykyinen järjestelmä on optimoitu yksiportaista
mallia varten, eikä se ota huomioon kaksiportaisen järjestelmän erityispiirteitä.
Kun nyt tukikuukausien määrä on 55, tai useamman perustutkinnon suorittajille yhteensä 70, tulee jatkossa pohtia tukikuukausien määrän mitoittamista erikseen kumpaankin portaaseen. Lisäksi tulee pohtia opintotuen eri elementtien
(opintoraha, asumislisä, opintolainan takaus) keskinäistä suhdetta ja määrää eri
portailla. Toimiva, kattava ja kannustava opintotuki voisi kandidaattitasolla
muodostua erilaiseksi kuin maisteritasolla.
Alemman ja ylemmän tutkinnon opintoviikkomitoitus vaikuttaa niin ikään
opintotuen myöntämisperusteisiin. Tällä hetkellä maisteriportaan opintoviikko
on työläämpi kuin kandidaattiportaan. Lisäksi edellisestä suuren osan muodostaa opinnäytetyö, jonka tekemiseen useissa tässä arvioinnissa tarkastelluissa
ohjelmissa oli varattu lähes koko toinen vuosi. Tämäkin erityispiirre tulisi ottaa
huomioon, mikäli tukijärjestelmä viritetään kaksiportaisen mallin mukaiseksi.
Nykyisen järjestelmän ongelmana on tuen ajallinen riittämättömyys ja toisaalta kustannustason kehityksestä jälkeenjäänyt rahallinen taso. Nämä ongelmat heijastuvat myös maisteriohjelmien opiskelijoihin, joista suurelle osalle on
välttämättömyys työskennellä opintojen ohessa. Työnteon ja opiskelun yhteensovittaminen osoittautui ongelmalliseksi ja opintoja pitkittäväksi tekijäksi useissa arvioiduissa ohjelmissa. Erityiseksi ongelmaksi opintojen pitkittyminen on
muodostunut määräaikaisissa, erillisrahoitetuissa ohjelmissa.
Opetusministeriö on vastikään asettanut kaksi työryhmää, toisen pohtimaan
opintotuen kannustavuutta (määräaika toukokuun 2002 lopussa) ja toisen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirtymistä ja opintoviikkomitoituksen tarkistamista (määräaika lokakuun 2002 lopussa).
Suositukset:
• Opetusministeriön työryhmien tulisi pohtia opintotukijärjestelmän uudistamista kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtyminen huomioon ottaen.
• Opintotukijärjestelmän tulisi mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu ja sen
tulisi kannustaa maisterintutkinnon suorittamiseen myös kaksiportaisessa
mallissa.
*
*
*
131
Bolognan prosessi ja maisteriohjelmista saadut kokemukset antavat suuren
mahdollisuuden korkeakoulutuksen rakenteiden, sisältöjen, hallinnon ja toimintaperiaatteiden kehittämiseen. Äkillisiä ja syvällisiä toiminnan ja toimintamallien muutoksia on vaikea saada aikaan – sen kokemus osoittaa – eikä niihin ole
syytä pyrkiäkään. Opetusministeriön hallinnon alalla on viime aikoina tuotettu
runsaasti korkeakoulutuksen ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen ehdotuksia
tuottaneita työryhmien raportteja, ja parhaillaan työskentelee useita muita työryhmiä lyhyellä määräajalla. Näiden ehdotuksia on tarkasteltava kokoavasti.
Aineistosta on syytä laatia perusteellinen yhteenveto ja siitä on laajasti keskusteltava ennen kuin opetusministeriö ohjeistaa korkeakoululaitoksen kehittämistä.
Useissa OECD-maissa (esimerkiksi Japanissa ja Yhdysvalloissa) kandidaattitason koulutus muodostaa volyymiltaan selvästi keskeisen osan korkeakoululaitosta. Tieteellinen jatkokoulutus (maisteri- ja tohtorikoulutus) on erikoistunutta ja määrältään vähäisempää. Suomalainen koulutusjärjestelmä on erittäin etupainotteinen, mikä viivästyttää opiskelijoiden täysivaltaiseen kansalais- ja työelämään siirtymistä. Lyhyeksi jäävä työura (30 vuotta) on ongelma paitsi kansantaloudelle ja kansalliselle kilpailukyvylle, myös yksilölle, estäen usein täyden eläkkeen kertymisen. Tutkintotavoitteisen koulutuksen voi jakaa ihmisen
elinkaarelle toisinkin kuin nyt, jolloin siitä muodostuu yksilön ja yhteiskunnan
tarpeiden kannalta nykyistä relevantimpaa.
Suomen korkeakoulujärjestelmä on nähtävä osana eurooppalaista ja sen
kautta maailmanlaajuista koulutuksen kenttää. Kansainvälisen kehityksen huomioiminen ei kuitenkaan saa olla vain passiivista reagointia, vaan Suomen tulee olla myös aloitteellinen ja vaikuttaa aktiivisesti eurooppalaisen korkeakoulualueen rakentamiseen. Näin turvataan parhaiten koulutuksemme kilpailukyky
ja koulutusjärjestelmämme ominaisluonne jatkossakin.
132
Lähteet
Ali-Hyrkkö, J.& Koivisto, J. & Lampinen, M. & Ylä-Anttila, P. 2000. Suomalaisyritysten
kansainvälistyminen. Teoksessa Trux, M.-L. (toim.). Aukeavat ovet.
Bielefeld, S. WTO-GATS The World Trade Organisation (WTO) and the General Agreement on Trades in Services (GATS) – An Introduction, ESIB – The National Unions
of Students in Europe 2001. [http://www.esib.org/commodification/documents/
WTO_GATS_intro.pdf]
Brandsma, J. 2000. Pro’s and Con’s of Lifelong Learning Strategies. Lline 4/2000.
EU:n koulutuspolitiikka – OPM:n strategia koulutuspoliittisessa EU-yhteistyössä. Opetusministeriön työryhmän muistioita 26:2001.
Forsander, A. 2000. Tilastot maahanmuuttajan kuvaajana. Teoksessa Trux, M.-L. (toim.).
Aukeavat ovet.
Haug, G. & Tauch, C. 2001. Trends in learning Structures in Higher Education II.
Heinonen, J. & Storhammar, E. 2001. Jyväskylän yliopiston maisteriohjelmien alueellisista
vaikutuksista. Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnan tutkimuskeskuksen
julkaisuja 152:2001.
Kem, B. 2001. The Challenge of Lifelong Learning for Higher Education. International
Higher Education, Number 22.
Kinnunen, J. 2001. Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Korkeakoulujen
arviointineuvoston julkaisuja 5:2001.
Kivinen, O., Rinne R. & Ketonen, K. 1993. Yliopiston huomen. Helsinki: Hanki ja jää.
Korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 28:2001.
Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia. Opetusministeriön työryhmien
muistioita 23:2001.
Korkeakoulutuksen muunto- ja lisäkoulutuksen kehittäminen. Opetusministeriön työryhmän
muistioita 19:2001.
Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille
1995–2000. Valtioneuvosto 21.12.1995. Helsinki: Opetusministeriö.
Koulutus ja tutkimus vuosina 1999–2004. Kehittämissuunnitelma 29.12.1999. Valtioneuvosto. Helsinki: Opetusministeriö.
Leppimäki, S. & Tammi, M. & Meristö, T. 2001. Muunnolla menestykseen? Tutkimus tietoteollisuuden muuntokoulutuksen toteutumisesta vuosina 1997–2001. Åbo Akademi.
Institute for Advanced Management Systems Research Corporate Foresight Group,
CoFi Report No 2:2001.
Levine, A. 2000.The Future of Colleges: 9 Inevitable Changes. The Chronicle of Higher
Education, October 27, 2000.
Maanavilja, L. Ekonomiopiskelija tähtää korkealle. Artikkeli Helsingin kauppakorkeakoulun Avista-lehdessä 2/2001, ss. 20–22.
Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. &
Vuorinen, R. 2001. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa. Korkeakoulujen
arviointineuvoston julkaisuja 13:2001.
OPM:n keskustelumuistio (julkaisematon). 2000. Korkeakoulututkintojen järjestelmän kehittäminen. [http://www.minedu.fi/julkaisut/muut_julkaisut_ aiheittain.html #koulutusjatiede]
Raivola, R. 1996. Elinikäinen oppiminen [http://www.hut.freenet/eok/julkituotu/raivola].
Ruohotie, P. 2001. Vuorovaikutteinen oppiminen. Teoksessa Ammattikasvatuksen haasteet 2000. Toim. Honka, J.& Ruohotie, P.& Suvanto, A. Mustonen, L. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisu D:125.
Suomi Euroopan suosituimpia vaihto-opiskelumaita. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus – CIMO, tiedote 14.12.2001. [http://www.cimo.fi/tiedotteet/t141201.html]
133
The new protean career: Psychological success and the path with a heart. In D.T. Halls ass.,
The Career is Dead – Long Live the Career. San Francisco: Jossey-Bass Publishers.
The Response of Higher Education Institutions to Regional Needs. 1999. Paris: OECD.
Trends in Learning Structure in Higher Education (II). Follow-up Report prepared for the
Salamanca and Prague Conferences of March/ May 2001.
Trux, M-L. (toim.). 2000. Aukeavat ovet – kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä. Sitran julkaisuja 238:2000.
Valtioneuvoston periaatepäätös muotoilupolitiikasta 15.6.2000.
Yliopistojen HAREK-vastuukäyttäjän ohje. Opetushallitus 15.3.2001.
Lait, asetukset ja komiteamietinnöt
L 255/1995; Laki ammattikorkeakouluopinnoista.
L 1060/1998; Laki ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 ja 29 §:n muuttamisesta.
L 1085/1998; Laki opiskelijavalintarekisteristä.
L 764/1990; Laki työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta.
L 645/1997; Yliopistolaki.
A 812/1998; Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta.
A256/1995; Asetus ammattikorkeakouluopinnoista.
A 464/1998; Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä.
Asetukset yliopistojen tutkinnoista.
Komiteamietintö 1972:A 17. Filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen toimikuntien mietintö.
Komiteamietintö 1997:14. Oppimisen ilo. Kansallisen elinikäisen oppimisen strategia.
Elinikäisen oppimisen komitean mietintö. Opetusministeriö.
WWW-lähteitä
Euroopan Neuvosto [http://www.coe.int]
Euroopan komissio, koulutuksen ja kulttuurin pääosasto, korkeakoulutus [http://
europa.eu.int/comm/education/higher.html]
Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO [http://www.cimo.fi]
Korkeakoulujen arviointineuvosto [http://www.kka.fi]
Opetusministeriö [http://www.minedu.fi]
UNESCO-CEPES [http://www.cepes.ru]
134
LIITE 1:
Maisteriohjelmien arvioinnin toteutusaikataulu
Ajankohta
04.12.2000
31.01.2001
14.03.2001
26.03.2001
06.04.2001
18.04.2001
26.04.2001
26.04.2001
01.06.2001
21.08.2001
03.09.2001
07.09.2001
14.09.–31.10.2001
19.10.–01.11.2001
05.11.–18.12.2001
17.12.2001–25.01.2002
04.01.–11.01.2002
16.01.2002
28.01.–25.02.2002
25.02.2002
27.02.2001
28.02.2002
Toimenpide
KKA päätti projektin käynnistämisestä ja nimesi projektin johtoryhmälle
puheenjohtajan
KKA hyväksyi johtoryhmän kokoonpanon
Johtoryhmän kokoonpanon täydentäminen
Yliopistojen ja niiden opintoasiaintoimistojen informoiminen
projektin käynnistymisestä
Johtoryhmän ensimmäinen kokous, projektin rajaus ja tavoitteet
Valtakunnallista maisteriohjelmien kartoitusta koskeva kirje ohjeineen yliopistojen
opintoasiaintoimistoille
Johtoryhmän kokoonpanon täydentäminen
KKA hyväksyi projektisuunnitelman
Kartoitusaineiston palautus
KKA nimitti ulkoisen arviointiryhmän
Johtoryhmä valitsi arvioitavat maisteriohjelmat
Arviointiryhmä kokoontui 1. kerran; arviointiproseduurista päättäminen
Itsearviointiohjeet yliopistoille, itsearvioinnin toteuttaminen
Maisteriohjelmien taulukoitu kartoitusaineisto yliopistoille tarkastettavaksi
Arviointivierailut ja kuulemistilaisuudet
Loppuraportin kirjoittaminen
Yliopistoilla mahdollisuus tarkistaa raporttiteksti omalta osaltaan
Projektin johto- ja arviointiryhmä käsittelivät raporttiluonnosta
Raportin taitto ja painatus
Raportti painosta
Raportin luovutus opetusministeri Maija Raskille
Päätösseminaari
135
LIITE 2:
Yliopistoille kohdennettu maisteriohjelmien
valtakunnallinen kysely
Korkeakoulujen arviointineuvosto
PL 20 (Vilhonvuorenkatu 20)
00501 HELSINKI
18.4.2001
Viite: Maisteriohjelmien arviointiprojektin kirje yliopistoille 26.3.2001
Arvoisa yliopiston opintoasiaintoimiston päällikkö
VALTAKUNNALLINEN MAISTERIOHJELMIEN ARVIOINTI
Korkeakoulujen arviointineuvosto suorittaa 1.3.2001–28.2.2002 valtakunnallisen yliopistojen maisteriohjelmien (ml. muuntokoulutukset) arvioinnin.
Projektin tavoitteena on saada kokonaisnäkemys maisteriohjelmien historiasta,
nykytilasta ja yliopistojen tulevaisuuden suunnitelmista ohjelmien toteuttajina. Koska
ohjelmien toteuttaminen on laajentunut viime vuosina lähes kaikkiin maamme yliopistoihin, erityisenä mielenkiinnon kohteena on selvittää syitä ja perusteluja ohjelmien
määrällisen kasvun trendille. Projektissa arvioidaan maisteriohjelmien sisältöjä ja järjestämisperiaatteita. Tavoitteena on kannustaa yliopistoja ylläpitämään maisteriohjelmien laadunarviointia mm. kehittämällä ohjelmien toteutusta tukevia best practices -malleja ja ohjelmien laatukriteereitä.
Projektin ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan perustiedot
a) yliopistoissa lv. 2000–2001 käynnistyneistä/meneillään olevista maisteriohjelmista,
b) yliopistojen lv. 1995–2000 (tai aiemminkin, mikäli tietoa saatavana) toteuttamista
maisteriohjelmista sekä
c) yliopistojen lv. 2001–2002 tai myöhemmin toteutettaviksi suunnittelemista maisteriohjelmista.
Tässä yhteydessä projektin johtoryhmä (pj. prof. Anna Raija Nummenmaa) rajaa maisteriohjelmat seuraavasti:
˝Maisteriohjelmat ovat ylempään korkeakoulututkintoon johtavia, 1-4 -vuotisia yksi- tai
monitieteisiä ohjelmia, joihin voivat hakea alemman korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinnon tai muita aikaisempia yliopisto-opintoja kotimaassa tai ulkomailla suorittaneet ja joihin on erillishaku. Ylempään korkeakoulututkintoon johtavat
muuntokoulutusohjelmat sisältyvät maisteriohjelmiin.˝
Kartoituksen piiriin kuuluvat myös sellaiset maisteriohjelmat, jotka johtavat muuhunkin kuin maisteri-nimikkeiseen ylempään korkeakoulututkintoon. Sen sijaan yliopistojen ja niiden täydennyskoulutusyksiköiden järjestämät tutkintoon johtamattomat koulutukset (esim. erikoistumisopinnot) eivät kuulu projektin piiriin.
Liitteenä on opetushallituksen HAREK-rekisteristä tulostettu ote (22.3.2001), johon on koottu perustietoja lukuvuonna 2000–2001 käynnistyneistä maisteri- ja muuntokoulutusohjelmista yliopistoittain. Yliopistot voivat käyttää rekisteriotetta vastaustensa perustana. Todettakoon kuitenkin, ettei ote ole kaikilta osin ajan tasalla.
136
Lähetämme ohessa ohjeet kartoitustietojen kokoamiseksi. Sama aineisto lähetetään yliopistojen opintoasiantoimistojen päälliköille myös sähköpostitse ([email protected]).
Toivomme yliopistojen palauttavan kartoitusaineiston Korkeakoulujen arviointineuvostoon 1.6.2001 mennessä oheisten ohjeiden mukaan seitsemänä (7) paperitulosteena ja lisäksi sähköpostin liitetiedostona.
Projektin johtoryhmä valitsee kartoitusaineistosta elokuussa ne maisteriohjelmat,
joihin kohdennetaan itsearviointi ja ulkoinen arviointi syyslukukaudella 2001. Saaduista
tuloksista toimitetaan raportti Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisusarjaan alkuvuodesta 2002.
Lisätietoja antaa projektisuunnittelija Kirsi Mustonen Korkeakoulujen arviointineuvostosta, puh. (09) 7748 8413 tai sposti [email protected]
Kiitämme etukäteen panoksestanne projektin kartoitusvaiheessa!
Anna Raija Nummenmaa, prof.
Johtoryhmän puheenjohtaja
Kauko Hämäläinen
Pääsihteeri
Kirsi Mustonen
Projektisuunnittelija
LIITTEET: Kartoitusohjeet
Ote HAREK-rekisteristä (22.3.2001)
LIITE
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Maisteriohjelmien arviointiprojekti
Johtoryhmä
17.4.2001
VALTAKUNNALLINEN MAISTERIOHJELMIEN KARTOITUS
Yleisohje yliopistoille
Yhteystiedot
Projektisuunnittelija Kirsi Mustonen
osoite: Korkeakoulujen arviointineuvosto
PL 20 (Vilhonvuorenkatu 6)
00501 HELSINKI
puh: (09) 7748 8413
faksi: (09) 7748 8414
sposti: [email protected]
Kuvauksen laadinta
Yliopistokohtainen kartoitus koostuu kolmesta maisteriohjelmien (ml. muuntokoulutusohjelmat) toteutusta kuvaavasta osasta:
a) yliopistossa lv. 2000–2001 käynnistyneet / meneillään olleet maisteriohjelmat
137
b) yliopistossa lv. 1995-2000 (tai aiemminkin, mikäli tietoa saatavana) toteutetut maisteriohjelmat sekä
c) yliopistossa lv. 2001–2002 toteutettavat tai myöhemmin toteutettaviksi suunnitellut maisteriohjelmat.
Maisteriohjelman kuvausta laadittaessa tukena voi käyttää oheisen raportointiohjeen
jaottelua.
OSA A
Maisteriohjelmakohtainen kuvaus muodostuu maksimissaan 7-sivuisesta kirjallisesta
selvityksestä. Kuvaukseen liitetään koulutusohjelman opetusohjelma / opetussuunnitelma sekä harkinnan mukaan muita ohjelmaa olennaisesti täydentäviä liitteitä (esim.
organisaatiokaavio).
OSAT B JA C
Lisäksi yliopiston toivotaan laativan yliopistokohtaisena osiona luettelot niistä maisteriohjelmista, joita on toteutettu lukuvuosina 1995–2000 (ja aiemminkin, mikäli tietoa
on saatavana) ja joita on suunniteltu toteuttaviksi lukuvuonna 2001–2002 tai sen jälkeen.
Palautus
Yliopiston toivotaan palauttavan em. kartoitusaineistonsa yliopistokohtaisena kokonaisuutena viimeistään 1.6.2001 projektisuunnittelija Kirsi Mustoselle sekä seitsemänä (7) paperitulosteena että sähköpostin liitetiedostona.
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Maisteriohjelmien arviointiprojekti
Johtoryhmä
17.4.2001
KARTOITUS YLIOPISTOJEN MAISTERIOHJELMISTA
Ohje yliopistoille
Etusivu
Etusivulle kirjataan seuraavat tiedot:
Yliopiston nimi
Toteuttavan yksikön nimi
Maisteriohjelman nimi
Maisteriohjelman yhdyshenkilö ja hänen yhteystietonsa
(osoite, puhelin, faksi ja sähköposti)
OSA A:YLIOPISTOSSA LV. 2000–2001 KÄYNNISTYNEET / MENEILLÄÄN
OLLEET MAISTERIOHJELMAT
1.1 Perustiedot maisteriohjelmasta
Maisteriohjelman nimi, maisteriohjelman pääainevaihtoehdot, maisteriohjelmassa suoritettavat tutkinnot?
1.2 Yliopiston organisaatio
138
Selvitetään lyhyesti yliopiston organisaatio siltä osin, kun se liittyy maisteriohjelman
toteuttamiseen. Missä yliopiston yksikössä ja millä paikkakunnalla maisteriohjelma toteutetaan?
Raporttiin voi halutessaan liittää organisaatiokaavion selventämään sanallista esitystä.
1.3 Maisteriohjelman tausta
Perustellaan lyhyesti, miksi yliopisto on ryhtynyt toteuttamaan maisteriohjelmia.
Kuvataan maisteriohjelman yhteys yliopiston yleiseen toimintapolitiikkaan, yliopiston
strategiaan tai talous- ja toimintasuunnitelmaan.
Onko ohjelma kertaluonteisesti vai toistuvasti toteutettava?
1.4 Maisteriohjelman toteutustapa
Kuvataan lyhyesti maisteriohjelman toteutustapa. Onko kysymyksessä ylempään korkeakoulututkintoon johtava
a) kandidaattitutkinnon jälkeinen saman alan jatkotutkintokoulutus, johon on erillishaku
b) useamman yliopiston yhteisesti toteuttama maisteriohjelma
c) kansainvälinen maisteriohjelma
d) muuntokoulutusohjelma
e) yliopiston perustutkinto-opetukseen integroitu maisteriohjelma
f) muu erillinen kotimainen yksi- tai monitieteinen maisteriohjelma vai
g) joku muu maisteriohjelma, mikä?
Muodostaako maisteriohjelma oman erillisen, nimenomaan tälle kohderyhmälle järjestetyn opintokokonaisuuden, johon on erillishaku vai onko maisteriohjelma kokonaan tai joiltakin osin integroitu yliopiston muuhun opetukseen (esim. perusopiskelijoille toteutettavat koulutusohjelmat, avoin yliopisto-opetus)?
Miten tämä maisteriohjelma poikkeaa toteutukseltaan yliopiston saman alan perusopetuksena toteutettavasta koulutusohjelmasta (ns. rinnakkaiskoulutus)?
1.5 Maisteriohjelman laajuus ja kesto
Mikä on maisteriohjelman laajuus opintoviikkoina? Alkamis- ja päättymisajankohta?
1.6 Maisteriohjelman toiminta-ajatus ja päätavoitteet
Selvitetään lyhyesti maisteriohjelman toiminta-ajatus sekä päätavoitteet.
1.7 Maisteriohjelman rakenne ja sisältö
Selvitetään maisteriohjelman rakenne ja sisältö. Miten ohjelmalle asetetut tavoitteet
näkyvät ohjelman sisällöissä?
Minkälaisiin koko ryhmälle yhteisiin osioihin ja henkilökohtaisesti suoritettaviin erillisiin opintoihin ohjelma jakautuu?
Miten ohjelmaan mahdollisesti sisältyvä työharjoittelu ohjauksineen on organisoitu?
1.8 Opetusjärjestelyt
Mikä on lähi-, etä- ja verkko-opetuksen osuus (esim. ov) maisteriohjelman toteutuksessa?
Minkälaiset ovat ohjelman ajalliset järjestelyt (esim. päivä-, ilta-, viikonloppu-, kesäopetus)?
139
1.9 Opiskelijavalinta
Kuvataan lyhyesti maisteriohjelman opiskelijavalintaprosessi.
Mitkä ovat osallistujilta edellytetyt pohjakoulutusvaatimukset ja muut opiskelijavalinnan reunaehdot (esim. suoritettu perustutkinto ja sen aineyhdistelmä, opintoviikkokertymä, työkokemus tietyltä alalta jne.). Edellytetäänkö mahdollinen perustutkinto tietyltä sisältöalalta?
Taulukko 1. Lv. 2000–2001 käynnistyneen/meneillään olleen maisteriohjelman opiskelijavalinta.
1.10 Aiempien opintojen hyväksilukeminen maisteriohjelmaan
Kuvataan yliopiston toimintaperiaatteet maisteriohjelmiin sisällytettävien aiempien
opintojen hyväksilukemisessa (esim. alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon tai jonkun muun aiemmin suoritetun tutkinnon hyväksilukeminen, tutkintoon kuulumattomien irrallisten opintoviikkojen hyväksilukeminen)?
Kuvataan hyväksilukemisperiaatteet tässä maisteriohjelmassa.
1.11 Maisteriohjelman vastuuhenkilö ja opetushenkilöstö
Kuka on nimetty maisteriohjelman vastuuhenkilöksi?
Onko maisteriohjelman toteutusta varten erillinen opetus- ja hallintohenkilökunta?
Annetaan selvitys maisteriohjelman opetuksesta ja ohjauksesta vastaavan henkilöstön
rakenteesta (esim. henkilöstön määrä, koulutustausta ja organisaatio / toimipaikka).
1.12 Opintojen ohjaus
Kuvataan, miten opiskelijoiden ohjaus on järjestetty (esim. henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadinta, opintojen eteneminen, tutkielmatyön ohjaus).
1.13 Toiminnalliset ja taloudelliset resurssit
Kuvataan maisteriohjelman rahoitusrakenne ja rahoituslähteet (esim. ESR-rahoitus, työministeriön rahoitus, OPM:n tietoteollisuuden muuntokoulutusrahoitus, normaali budjettirahoitus, opiskelijoilta perittävät opinto- tai rekisteröintimaksut, mahdollinen muu
rahoitus, mikä? ).
1.14 Maisteriohjelman yhteistyö kotimaisten korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa
Kuvataan maisteriohjelman toteutuksen yhteydessä tehtävä yhteistyö maamme muiden korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa.
1.15 Kansainvälinen yhteistyö
Kuvataan maisteriohjelman toteutuksen kansainvälisiä yhteistyömuotoja.
1.16 Maisteriohjelman alueellinen vaikuttavuus ja työelämäyhteydet
Kuvataan koulutuksella tavoiteltavaa alueellista vaikuttavuutta, maisteriohjelman työelämäyhteyksiä ja arviota opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksista maisteriohjelman
edustamilla aloilla.
1.17 Maisteriohjelman kehittäminen
Kuvataan, miten maisteriohjelman onnistumista seurataan ja sen kehittämistä edistetään.
1.18 Jatko-opintokelpoisuus
Tuottaako maisteriohjelman hyväksytty suorittaminen jatko-opintokelpoisuuden alan
tieteellisiin tai taiteellisiin jatko-opintoihin (lisensiaatin tutkinto, tohtorin tutkinto)?
140
OSA B:YLIOPISTOSSA VUOSINA 1995–2000 TOTEUTETUT MAISTERIOHJELMAT
2.Yliopiston toteuttamat maisteriohjelmat (ml. muuntokoulutusohjelmat)
Kuvataan taulukkomuodossa yliopistossa vuosina 1995–2000 (tai aiemminkin, mikäli
tietoa saatavana) toteutettuja, jo päättyneitä maisteriohjelmia.Viimeisessä sarakkeessa
kuvataan myös maisteriohjelman toteutustapa/ohjelmatyyppi, ks. ohjeiden kohta 1.4.
Mikäli valmistuneiden työllistymisestä on koottu tietoa, toivotaan asiasta lyhyttä kuvausta.
Taulukko 2.Vuosina 1995-2000 toteutetut maisteriohjelmat.
OSA C: YLIOPISTON SUUNNITELMAT LV. 2001–2002 TAI MYÖHEMMIN
KÄYNNISTYVIKSI MAISTERIOHJELMIKSI
3.Yliopiston jatkosuunnitelmat maisteriohjelmien (ml. muuntokoulutukset) toteuttamiseksi
Kuvataan taulukkomuodossa yliopiston suunnitelmat maisteriohjelmien toteuttamiseksi
lukuvuonna 2001–2002 tai myöhemmin.Viimeisessä sarakkeessa kuvataan myös maisteriohjelman toteutustapa/ohjelmatyyppi (ks. ohjeiden kohta 1.4).
Taulukko 3. Lukuvuonna 2001–2002 tai myöhemmin käynnistyvät maisteriohjelmat.
141
LIITE 3:
Kartoitusaineiston muuttujaluettelo
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Maisteriohjelmien arviointi
Johtoryhmä
19.10.2001
Kartoitusaineiston A-osan1 koodaus
1.YLIOPISTO/KORKEAKOULU
1 Helsingin kauppakorkeakoulu
2 Joensuun yliopisto
4 Jyväskylän yliopisto
5 Kuopion yliopisto
6 Kuvataideakatemia
7 Lapin yliopisto
8 Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu
9 Oulun yliopisto
10 Sibelius-Akatemia
11 Svenska handelshögskolan
12 Taideteollinen korkeakoulu
13 Tampereen teknillinen korkeakoulu
14 Tampereen yliopisto
15 Teatterikorkeakoulu
16 Teknillinen korkeakoulu
17 Turun kauppakorkeakoulu
18 Turun yliopisto
19 Vaasan yliopisto
20 Åbo Akademi
21 Useita korkeakouluja järjestäjinä
2. OHJELMAA JÄRJESTÄVIEN KOTIMAISTEN KORKEAKOULUJEN LKM
1 yksi korkeakoulu
2 kaksi korkeakoulu
3 kolme korkeakoulua
4 useampi kuin kolme korkeakoulua
3. MAISTERIOHJELMAN SISÄLTÖLUOKITUS, KOTA/HAREK
1 Taideteollinen, Konstindustriella (77)
2 Musiikkiala, Utbildningsområdet för musik (78)
3 Teatteri- ja tanssiala, Utbildningsområdet för teater (79)
4 Kasvatustieteellinen, Pedagogiska (80)
5 Yhteiskuntatieteellinen, Samhällsvetenskapliga (82)
6 Kauppatieteellinen, Ekonomiska (86)
7 Luonnontieteellinen, Naturvetenskapliga (87)
8 Teknillistieteellinen, Teknisk-vetenskapliga (89)
9 Monialainen (x)
10 Humanistinen, Humanistiska (76)
11 Terveystieteet, Hälsovetenskapliga (84)
1
Lv. 2000-2001 käynnistyneet / meneillään olleet maisteriohjelmat.
142
Selitys:
Monialaiset maisteriohjelmat (koodi 9) ovat useamman tieteenalan tai yliopiston järjestämiä
ohjelmia.Tilastokeskuksen luokitus ei sisällä termiä "monialainen". Tässä projektissa termi on
kuitenkin otettu käyttöön.
4. MAISTERIOHJELMAN SISÄLTÖLUOKITUS, JORY
1 Teknis-/luonnontieteellinen
2 Kauppatieteellinen
3 Yhteiskuntatieteellinen
4 Kasvatustieteellinen
5 Humanistinen
6 Taide
7 Monialainen
5. MAISTERIOHJELMAN KANSAINVÄLISYYS PÄÄASIALLISEN OPETUSKIELEN MUKAAN
1 suomenkielinen
2 ruotsinkielinen
3 englanninkielinen
4 muu kieli
6. MAISTERIOHJELMAN LAAJUUS (OV)
alimman/ainoan (tavoitteena olevan tutkinnon) ov:n mukaan
7. MAISTERIOHJELMAN LAAJUUS (OV)
ylimmän ov:n mukaan
8. JÄRJESTÄMISPAIKKAKUNTA
1 emoyliopisto(i)ssa tai sen filiaalissa
2 emoyliopisto(i)ssa ja muualla
3 muualla
9. MAISTERIOHJELMATYYPPI
1 kandidaattitasolta jatkuu saman alan/lähialan ohjelma
2 kandidaattitasolta jatko muussa ohjelmassa
3 muuntokoulutus
4 kansainvälinen / englanninkielinen ohjelma
5 muu ohjelma
10. MAISTERIOHJELMAN TOTEUTUS
1 täysin integroitu perusopetukseen
2 osin integroitu perusopetukseen
3 erillinen yksi- tai monialainen ohjelma
11. LÄHIOPETUKSEN OSUUS (OV)
ov määrä (1- x ov)
12. ALOITUSPAIKKOJEN MÄÄRÄ
aloituspaikkojen määrä 1 -n
Selitys:
Aloituspaikkojen kokonaismäärän tai ilmoitetun maksimikiintiön mukaan.
13. HAKIJOIDEN KOKONAISMÄÄRÄ
hakijoiden kokonaismäärä 1-n
143
14. ALOITTANEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ
aloittaneiden kokonaismäärä 1-n
15. NAISTEN %-OSUUS ALOITTANEISTA
naisten %-osuus aloittaneista
16. ULKOMAALAISTEN %-OSUUS ALOITTANEISTA
ulkomaisten %-osuus aloittaneista
17. VALMISTUNEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ
valmistuneiden kokonaismäärä 0 - n
18. KOULUTUKSEN ALOITTANEILTA EDELLYTETTY TUTKINTO/
OPINNOT
1 opistotasoinen tutkinto/amk-tutkinto
2 alempi kk-tutkinto (kotimainen tai ulkomainen)
3 opintoviikkokertymä
4 vaihtoehtoisia tutkintoja, opintosuorituksia
5 ei tietoa
19. AIKAISEMPIEN OPINTOJEN MÄÄRÄ (OV)
aikaisempien, hyväksiluettavien opintojen määrä (ov)
20. OPISKELIJAVALINTA
1 valinta/erillinen, valinta ainoastaan todistusten perusteella
2 valinta/integroitu
3 jatkuva haku
4 osin valintakoe, osin jatkuva haku
5 ei tietoa
21. OHJELMAN RAHOITUSRAKENNE
1 yliopiston budjettirahoitus
2 yliopiston hankerahoitus
3 yliopisto ja muu kotimainen taho
4 OPM, tietoteollisuusrahoitus
5 OPM erillisrahoitus
6 EU-/ESR-rahoitus
7 sekarahoitus
8 maksullinen toiminta, tilauskoulutus
9 sisäasiainministeriö
22. YHTEISTYÖ/ KOTIMAISET KORKEAKOULUT
1 yliopiston yksin toteuttaman ohjelma
2 yhteistyötä kahden korkeakoulun kanssa
3 yhteistyötä kolmen tai useamman korkeakoulun kanssa
Selitys:
Kohdat 2 ja 3 edellyttävät eriteltyä mainintaa yhteistyökorkeakoulusta, viittaus esim. JOOsopimukseen ei riittävä.
23. YHTEISTYÖ/ KANSAINVÄLINEN
1 ei erikseen mainittuja kansainvälistä yhteistyötahoja
2 ulkomaisia luennoitsijoita
3 kansainvälisiä yhteistyöyliopistoja/-organisaatiota
4 kansainväliset vaihto-ohjelmat
5 kohdat 2-4
144
24. JATKO-OPINTOKELPOISUUS
1 kyllä
2 ei
25. ENNAKOITU ALUEELLINEN VAIKUTTAVUUS
1 Aluekehitys:
Hanke luo alalle uusia yrityksiä/työpaikkoja tai edellytyksiä uusien yritysten, työpaikkojen, tuotteiden kehittymiselle. Työ- ja elinkeinoelämän kehittäminen.
2 Valtakunnallisen / kansainvälisen kilpailukyvyn lisääntyminen:
Yritysten/ työ- ja elinkeinoelämän kilpailukyky paranee henkilöstön osaamistason lisääntyessä koulutuksen ja uusien tutkimus- ja yrityskontaktien myötä
3 Uudet osaajat:
Uusien monipuolisten osaajien kouluttaminen alueelle. Yksilön urakehitys. Koulutustason nouseminen.
4 Hanketoiminnan lisääntyminen:
Koulutus- ja tutkimusverkosto luo hyvän pohjan tutkimusryhmien tieteelliselle läpimurrolle ja lisää yhteistyökontakteja alueen työelämäkenttään/kulttuurielämän sektorille.
5 Tiedonsiirto:
Korkeatasoisen perustutkimuksen tietotaito siirtyy opiskelijoiden harjoitus- ja lopputöiden kautta alueen yrityksiin. Seminaarit ja muut keskustelutilaisuudet lisäävät alan
uusimman huipputietämyksen sovellusmahdollisuuksia alueella.
6 Tieteelliset tulokset:
Hanke tuottaa alueelle lisääntyvissä määrin tieteellisiä julkaisuja, patentteja ja opinnäytetöitä.
7 Maisteriohjelman alueellista vaikuttavuutta ei eritelty.
26. MIKSI OHJELMA PERUSTETTU
1 Ministeriöiden asettamat koulutusvelvoitteet (ns.Top - down -ajattelu)
- OPM:n tietoteollisuushanke, tulossopimusvelvoite
- sisäasiainministeriö > poliisialan maisteriohjelma
2 Alan työvoimatarve
- yliopistollisen perusopetuksen puuttuminen alalta, jolla työvoimatarvetta; rahoitusta
saatavana
3 Tutkintojärjestelmän kehittämispyrkimykset
- uuden valintamenetelmän kehittäminen 2-vaiheista yl. kk-tutkintoa varten
- koulutus-/tutkintotason nostamisen mahdollistaminen (3-portainen tutk.järjestelmä)
- pätevöityminen
4 Uudet ja innovatiiviset koulutussisällöt
- uusien sisällönasiantuntijoiden tuottaminen työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin
- yliopiston/yliopistojen osaamisen uudenlainen tuotteistaminen
5 Koulutuksen kansainvälistäminen
- yliopiston toimintaprofiiliin sisältyvän koulutuksen kansainvälistäminen
6 Ei tietoa
27. AMK-TUTKINNON SUORITTANEEN MAHDOLLISUUS OSALLISTUA KOULUTUKSEEN
1 kyllä
2 ei
3 ei tietoa
19.10.2001/Kirsi Mustonen/KKA
* Muuttujaluettelo on liitteenä 3.
YLIOPISTO 31.12.2001.2001 / Kirsi Mustonen
Yliopisto
Maisteriohjelman nimi/ Valintayksikön nimi
HKKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutus/Tietojärjestelmätiede, 00HKKK
ei määr., 00HKKK
organisaatiot ja johtaminen, 00HKKK
laskentatoimi, 00HKKK
markkinointi, 00HKKK
yrittäjyys, 00HKKK
kansainväl. liiketoiminta, 00HKKK
liikkeenjohdon systeemit, 00HKKK
rahoitus, 00HKKK
kansantaloustiede, 00HKKK
logistiikka, 00HKKK
teknologiajohtaminen ja -politiikka, 00HKKK
Area Studies, 00HKKK
suomen kieli ja viestintä, 00
HY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus, 99HY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus, 00HY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus, 01HY ja 12 yliop.Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteriohjelma, 00HY ja 12 yliop.Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksenmaisteriohjelma, 99HY ja 12 yliop.Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteriohjelma, 98JoY
KK/KM erityispedagogiikan tieteenalaopinnot
JoY
KK/KM kasvatustieteiden koulutus
JoY
KK/KM luokanopettajien koulutus
JoY
KK/KM ohjauksen koulutus
JoY
KK/KM kotitalousopettajien ja käsityönopettajien koulutus
JoY
KK/KM luokanopettajien koulutus
JoY
Tietoteollisen alan muuntokoulutus, 99-01
JoY
Tietoteollisen alan muuntokoulutus, 00-02
Joy, LTKK, KuY IMPIT, 00 -02 (vain JoY:n osuus)
JoY
An International Master's Degree Pr. in Human Geography
2.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
4
4
4
1
1
1
1
1
1
1
1
3
1
1.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
21
21
21
3
3
3
3
3
3
3
3
21
3
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
7
7
7
9
9
9
4
4
4
4
4
4
7
7
7
5
3.
5.
6.
7.
2 1 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 3 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 1 40 80
2 3 40 80
2 1 40 80
1 1 80
1 1 80
1 1 80
7 1 30
7 1 30
7 1 30
4 1,3 40 130
4 1 10 125
4 1 40 60
4 1 40 60
4 1 40 130
4 1 40 60
1 1 75 100
1 1 75 100
1 3 55
3 3 40
4.
41
0
50
100
88
0
63
100
100
0
0
0
100
100
46
46
37
60
28
40
36
38
0
0
0
100
12
0
12
0
100
0
0
0
0
0
5
0
4
4
3
0
100
50
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 1,2 1
0 1,2 1
0 1,2 1
0 3 1
6 3 1
26 3 1
10 4 2,4
32 4 2,4
38 2 3
1 3 2
17 4 2
22 2 3
0 4 1
0 4 1
0 4 1
0 2 1
4
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
4
4
4
7
7
5
7
1
1
1
1
1
4
4
4
1
1 2
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 5
1 1
1 1
1 1
3 5
3 5
3 5
1 3
1 1
1 1
1 1
1 1
1 1
1 1
1 1
3 2,3
1 5
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
1
1
1
2
2
2
2
2
2
2
1
2
1
1
2
2
jatkuu
3 1
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 1
3 1
3 1
2,3 4
2,3 4
2,3 4
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
3 3
1,3 1
1,3 1
1,3 1
3 4,5
9. 10. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27.
1 3 2 20 64 22
1 1 1 0 1 0
1 1 1 4 10 4
1 1 1 1 2 1
1 1 1 8 24 8
1 1 1 0 1 0
1 1 1 9 29 8
1 1 1 1 1 1
1 1 1 2 8 1
1 1 1 1 2 0
1 1 1 0 1 0
1 1 1 0 1 0
1 1 1 2 3 2
1 1 1 2 3 2
1 3 2 40 428 40
1 3 2 81 509 81
1 3 2 79 472 79
2 5 2, 3 48 67 47
2 5 2, 3 48 74 43
2 5 2, 3 90 125 76
1 5 1 5 - 5
1 5 1 25 - 5
1 5 1 Jatk
- 5
1 5 1 4 - 5
1 5 1 12 - 5
1 5 1 Jatk
- 5
1 3 2 25 56 29
1 3 2 30 88 30
1 3, 4 2 16 24 12
1 4 3 15 19 8
8.
LIITE 4: Maisteriohjelmat yliopistoittain*
145
JY
Tilastotoimen menetelmät -maisteriohjelma, 99JY
Tilastotoimen menetelmät -maisteriohjelma, 00JY
EU-maist.ohjelmat, 95-00: Yritysten kv-toimintaaja markk. tuk. koul. keh.
JY
Journalismin maisteriohjelma, 00-02
JY
Journalismin maisteriohjelma, 99-01
JY
Digitaalinen media
JY
Ryhmätyöteknologiat
JY
Käyttäjäystävällinen tietojenkäsitetly
JY
Ohjelmistoliiketoiminta
JY
Tietoliikenne
JY
Liikkuva tietojenkäsittely
JY
EU- rahoitt. muuntokoulutus, 00-03 (yht.)
JY
Informaatioteknologian muuntokoulutus (osa tietoteoll. muuntokoulul. 99-04)
KuY, P-S amk Informaatiotekniikan muuntokoulutusohjelma, 00KuY, JY
Lääkeainekemian koulutusohjelma, 99KuY, JY
Lääkeainekemian koulutusohjelma, 00KuY, JY
Lääkeainekemian koulutusohjelma, 01KuY
Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon muuntokoulutus, 00KuY
Tietojenkäsittelytieteen muuntokoulutus, 98KuY
Tietojenkäsittelytieteen muuntokoulutus, 99KuY
Tietojenkäsittelytieteen muuntokoulutus, 00KuY, OY,P-SamkYmpäristöinformatiikan muuntokoulutus, 00-03
LaY
Media- ja suunnitteluteknologian maisteriohjelma,
LaY
Yrittäjyyden maisteriohjelma, 00-03
LaY
Alueellisen kehittämisen maisteriohjelma, 99-02
LaY
Working with Russia - Master's Programme, 00-01
LaY
Informaatioteknologian maisteriohjelma, 00-03
LTKK
Tietotekniikan ja sähkötekniikan muuntokoulutus, 99LTKK
Teollisuuselektroniikan muuntokoulutus, 99LTKK
Tietotekniikan kansainvälinen muuntokoulutus, 99LTKK
Tietotekniikan kansainvälinen muuntokoulutus, 00LTKK
Hankintojen johtamisen muuntokoulutus, 99LTKK
Hankintojen johtamisen muuntokoulutus, 00LTKK
Hankintojen johtamisen muuntokoulutus, 01LTKK
Digitaalisen viestintätekniikan ja tietojohtamisen muuntokoulutus, 00- (DI/KTM)
1.
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
21
21
21
21
5
5
5
5
21
7
7
7
7
7
8
8
8
8
8
8
8
8
2. 3.
1 7
1 7
1 6
1 5
1 5
1 8
1 8
1 8
1 8
1 8
1 8
1 8
1 8
2 7
2 7
2 7
2 7
1 11
1 7
1 7
1 7
3 7
1 1
1 5
1 5
1 9
1 9
1 8
1 8
1 8
1 8
1 6
1 6
1 6
1 9
4.
1
1
2
3
3
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
6
3
3
7
7
1
1
1
1
2
2
2
7
5.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3
1
1
1
3
3
1
1
1
1
160
160
120
120
120
160
160
160
160
180
60
160
160
34
160
180
180
180
180
160
160
160
160
180
180
160
160
160
6. 7.
60
60
60 80
60
60
160
160
160 180
160
160
160
8. 9. 10. 12. 13. 14.
1 1 2
- 5 5
1 1 2
- 12 9
1 - - - 1 3 3 10 47 10
1 3 3 12 40 12
1 3 1 20 - 30
1 3 1 10 - 17
1 3 1 10 - 6
1 3 1 30 - 17
1 3 1 25 - 28
1 3 1 30 - 30
1
125 - 128
1 3 1 70 - 48
1 3 1
- - 8
1 5 2
- - 4
1 5 2
- 8 7
1 5 2
- 7 7
1 3 2 25 411 25
1 3 2 15 241 17
1 3 2 25 185 28
1 3 2 30 235 34
1 3 2 26 38 26
1 3 3 30 29 9
1 1 3 27 98 26
3 5 3 25 40 25
1 4 1 10 20 8
1 5 2 36 149 36
1 3 1 30 46 19
1 3 1 6 6 6
1 3, 4 1 20 25 19
1 3, 4 1 20 44 17
1 3 1 28 28 28
1 3 1 15 34 15
1 3 1 15 27 15
1 3 3 77 199 77
15.
60
78
90
84
37
47
67
41
10
23
26
14
75
86
57
80
33
46
26
42
44
62
56
63
58
20
0
20
20
60
60
60
40
16. 17. 18. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27.
- 0 4 1 3 3 2,3 1 5 2 2
- 0 4 1 3 3 2,3 1 5 2 2
- - - 7
- - 1 1 2,4
0 0 3 1 4 1 1 1 5 6 2
- 0 3 1 4 1 1 1 5 6 2
0 0 4 1 7 3 2,3 1 1,3 2 1
18 0 4 1 7 1 1 1 1,3 2 1
0 0 4 1 7 1 1 1 1,3 2 1
6 0 4 1 7 1 1 1 1,3 2 1
0 0 4 1 7 1 1 1 1,3 2 1
93 0 4 1 7 1 3 1 1,3 2 1
25 0
6
0 0 4 1 4 1 1 1 1,3,5 1 1
- - 4 1 4,7 3 1 1 1 2 1
- 1 3 1 1 2 3 1 1,3,5 2, 4 2
- 0 3 1 1 2 3 1 1,3,5 2, 4 2
- 0 3 1 1 2 3 1 1,3 2, 4 2
0 0 4 1 6 3 3 1 3 4 1
0 4 4 1 4 1 2 1 3 1 1
0 2 4 1 4 1 2 1 3 1 1
0 0 4 1 4 1 2 1 3 1 1
0 0 1 1 6 3 1 1 1,4 2 1
0 1 4 1 5 3 3 1 1,2 2 1
0 0 4 1 6 1 1 1 1,3 2,4 2
0 1 4 1 7 3 1 1 3 4 2
13 1 4 1 5,6 3 5 1 2,3 4,5 2
0 0 4 1 6 3 2 1 1,3,5 2 1
0 0 4 1 4 1 1 1 7 1 1
17 0 4 1 4 1 1 1 7 1 1
100 18 3 1 4 2 3 1 7 1 3
100 0 3 1 4 2 3 1 1,3 1 3
0 0 4 1 4 1 1 1 1,3 1 1
0 0 4 1 4 1 1 1 1,3 1 1
0 0 4 1 4 1 1 1 1,3 1 1
0 0 4 1 6 1 1 1 1,3 2 1
146
OY
OY
OY
OY
OY
OY
OY
SA
SHHS
SHHS
SHHS
SHHS
SHHS
SHHS
TaiK
TaiK, TaY, JY
TaiK
TaiK
TaiK
Taik
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
Digitaalisen median maisteriohjelma, 01-04
Hyvä - hyvinvointitekniikan muuntokoulutus, 01-04
Tietojenkäsittelyopin muuntokoulutus, 98TAKOMO, Tietoteollisuuden DI-muuntokoulutus 99MUISKU, Tietoteollisuuden DI-muuntokoulutus, 99TIDI, Tietoteollisuuden DI-muuntokoulutus, 00LATIDI, Tietoteollisuuden muuntokoulutus, 00Taidehallinnon alan koulutusohjelma, Arts Management, 99Master's Programme in Computational Finance, 99-00
Master's Programme in Computational Finance, 00-01
Master's Programme in Marketing in Cyberspace, 99-00
Master's Programme in Marketing in Cyberspace, 00-01
Master's Programme in Real Estate Finance, 99-00
Master's Programme in Real Estate Finance, 00-01
Ammattikorkeakoulujen opettajien pätevöitymiskoulutus, 00-03
Elektronisen kuvajournalismin 2-v. ko.
Graafisen suunnittelun 2-v. ko./MA in Graphic Design, 00-02
Graafisen suunnittelun 2-v. ko./MA in Graphic Design, 99-01
Keramiikka- ja lasisuunnittelun 2-v. ko, MA in Ceramic and Glass Design, 00-02
Keramiikka- ja lasisuunnittelun 2-v. ko, MA in Ceramic and Glass Design, 99-01
Käsi- ja taideteollisen alan 2-v. ko./MA in Craft Design, 00-02
Käsi- ja taideteollisen alan 2-v. ko./MA in Craft Design,99-01
Lavastust. 2-vuotinen ko./MA in Design for Theatre, Film and Television,00-02
Lavastust. 2-vuotinen ko./MA in Design for Theatre, Film and Television,99-01
Esittävän taiteen pukusuunnittelun 2-v. ko., 00-02
MA in New Media, 00-02
MA in New Media, 99-01
Uuden median muuntokoulutus/New Media, 00Uuden median muuntokoulutus/New Media, 99-01
PALLAS kuvataiteiden 2-v. ko., 00-02
PALLAS kuvataiteiden 2-v. ko., 99-01
Kuvataideopetuksen 2-v. ko., aik.koul.linja, 00-03
Kuvataideopetuksen 2-v. ko., aik.koul.linja, 99-02
Tekstiilitaiteen 2-v. ko./ MA in Textile Art and Design, 00-02
1.
9
9
9
9
9
9
9
10
11
11
11
11
11
11
12
21
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
2.
1
1
1
1
1
2
3
1
1
1
1
1
1
1
1
3
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3.
7
9
8
8
8
8
8
9
6
6
6
6
6
6
1
9
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
4.
1
7
1
1
1
1
1
7
2
2
2
2
2
2
6
7
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
5.
1
1
1
1
1
1
1
3
3
3
3
3
3
3
1
1
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1
3
3
1,3
1,3
1
1
1
1
1,3
6. 7.
160
160
100
100
100
100
100
60
40
40
40
40
40
40
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
70 120
70 100
60
8.
2
1
1
2
1
3
3
1
1
1
1
1
1
1
2
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
9. 10. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27.
3 2 105 415 105 51 1 0 4 1 7 1 1 1 1 2 1
3 2 50 260 36 75 0 0 4 1 7 3 2 11,2,3,4,5 2,4 1
3 2 75 315 75
- - 0 4 1 4,6 1 1 1 1,2,3,4,5 1,2 1
3 2 75 132 75
- - 0 4 1 4 1 1 1 1,2,3,4,5 1,2 1
3 2 30 * 31
- - 0 4 1 6 1 1 1 1,2,3,4,5 1,2 1
3 2 30 * 15
- - 0 4 1 6 2 1 1 1,2,3,4,5 1,2 1
3 2 20 *117 21
- - 0 4 1 6 3 1 1 1,2,3,4,5 1,2 1
1, 4 3 10 34 10 60 20 5 2 1 1 1 5 1 3,4 2,4,5 1
3,4 3 10 31 5
- - 0 4 1 7 2 2 1 1,5 1,5 2
3,4 3 10 48 15
- - 0 4 1 7 2 2 1 1,5 1, 5 2
3, 4 2 10 14 8
- - 0 4 1 4 1 1 1 1,2 1,5 2
3, 4 2 10 50 10 70 20 0 4 1 4 1 1 1 1,2 1,5 2
4 3 15 24 6 17 33 2 4 1 7 1 2 1 1,5 2,5 2
4 3 20 8 1 0 0 0 4 1 7 1 2 1 1,5 2,5 2
2 3 30 41 25 50 0 0 4 1 7 1 1 1 3 2 2
1 2 14 65 13 61 0 - 4 1 1,5 3 2,3 1 1,3,5 2,4 2
1, 4 1 20 34 10 30 20 0 4 1 1 1 2,4 1 4,5 3 1
1, 4 1 30 42 12 57 28 0 4 1 1 1 2,4 1 4,5 3 1
1, 4 1 4 7 2 50 50 0 4 1 1 1 2,4 1 2,4,5 3 1
1, 4 1 4 11 4 75 25 1 4 1 1 1 2,4 1 2,4,5 3 1
1, 4 3 12 26 7 80 0 0 4 1 1 1 2 1 1 3 1
1, 4 3 10 19 8 75 0 1 4 1 1 1 2 1 1 3 1
1, 4 1 5 7 4 50 25 0 4 1 1 1 3 1 3 3 1
1, 4 1 4 8 2 100 50 0 4 1 1 1 3 1 3 3 1
1, 4 2 5 15 5 20 0 0 4 1 1 1 1 1 3 2 1
4 3 20 93 21 50 13 0 4 1 1 1 5 1 1 2 1
4 3 20 96 20 50 9 2 4 1 1 1 5 1 1 2 1
3 3 15 178 15 50 0 0 4 1 1,4 1 3 1 3 1 1
3 3 15 183 15 66 0 1 4 1 1,4 1 3 1 3 1 1
2 3 6 48 6 60 0 0 4 1 1 1 1 1 7 4 1
2 3 6 40 6 71 0 0 4 1 1 1 1 1 7 4 1
2 2 40 78 12 66 0 0 4 1 1 1 1 1 3 3 2
2 2 40 61 11 100 0 1 4 1 1 1 1 1 3 3 2
1, 4 1 10 17 8 100 10 0 4 1 1 1 5 1 5 3 1
jatkuu
147
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
Taik
TaiK
TaiK
TaiK
TaiK
TTKK
TTKK
TTKK
TTKK
TTKK
TTKK,TuKKK
TTKK,TuKKK
TTKK, TuKKK
TaY
TaY
TaY
TaY
TaY
TaY
TaY
TaY
TaY
TaY
TeaK
Teak
TeaK
TeaK
TeaK
TeaK
Tekstiilitaiteen 2-v. ko./ MA in Textile Art and Design, 99-01
Teollisen muotoilun 2-v. ko./MA in Industrial Design, 00-02
Teollisen muotoilun 2-v. ko./MA in Industrial Design, 99-01
Tilasuunnittelun 2-v. ko./ MA in Spatial Interventions, 00-02
Tilasuunnittelun 2-v. ko./ MA in Spatial Interventions, 99-01
Kalustesuunnittelun 2-v. ko./ MA in Furniture Design, 00-02
Kalustesuunnittelun 2-v. ko./ MA in Furniture Design, 99-01
Vaatetussuunn. ja pukutait. 2-v. ko./MA in Fashion and Clothing Design,00-02
Vaatetussuunn. ja pukutait. 2-v. ko./MA in Fashion and Clothing Design,99-01
Valokuvailmaisun 2-v. ko./ MA in Photography, 00-02
Valokuvailmaisun 2-v. ko./ MA in Photography, 99-01
Rakennusinsinööristä DI:ksi -koulutus, 00AUDI 98i; 98-02 (AUDI= automaatiotekniikan DI:ksi insinööripohjalta)
AUDI 99 i; 99-03
AUDI 2000i; 00-04
AUDI 2001i; 01-05
Muuntokoulutus insinööristä DI:ksi/ Tietotekniikan ko., 00Muuntokoulutus insinööristä DI:ksi/ Tuotantotalouden ko., 00Muuntokoulutus insinööristä DI:ksi/ Sähkötekniikan ko., 00Varhaiskasvatuksen maisteriohjelma, 98Varhaiskasvatuksen maisteriohjelma, 00Poliisialan maisteriohjelma/ turvallisuushall. linja, 00-01
Poliisialan maisteriohjelma/ kriminolgian linja, 00-01
Tietoverkkojen maist.ohj. (Master's Pr. in Information Networks), 99-01
Tietoverkkojen maist.ohj. (Master's Pr. in Information Networks), 00-02
Civil Society and Changing Northern European Politics and Societies, 00-02
Eur. Policies, Regional Cooper. and Transform. in N-West Russia, 00-02
International Relations and European Studies, 99-01
Master of Social Sciences with European Studies, 99-01
Koreografin ko., 00-01
Tanssijan ko., 00-01
Tanssinopettajan ko., 00-01
Teatteri-ilmaisun opettajan ko., 00-01
NorMa, Nordiska Magisteråret, det svenskspr. utbildn.program. för skådesspelare
Valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelma
1.
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
13
13
13
13
13
21
21
21
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
15
15
15
15
15
15
2.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
8
8
8
8
8
8
8
8
4
4
5
5
9
9
5
5
5
5
3
3
3
3
3
3
4.
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
6
1
1
1
1
1
1
1
1
4
4
3
3
7
7
3
3
3
3
6
6
6
6
6
6
5.
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1,3
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3
3
3
3
1
1
1
1
2
1
6. 7.
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
60
120
120
120
120
120
120
120
120
40
40
40
40
60
60
40
40
40
40
60
60
60
60
40 160
40 160
8.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
9. 10. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 20. 21. 22. 23. 24. 25.
1, 4 1 6 25 5 100 20 1 4 1 1 1 5 1 5
1, 4 1 15 40 11 45 50 0 4 1 1 1 5 1 5
1, 4 1 12 31 11 8 33 0 4 1 1 1 5 1 5
1, 4 1 5 15 1 100 0 0 4 1 1 1 5 1 3
1,4 1 5 9 2 50 50 0 4 1 1 1 5 1 3
1, 4 1 5 11 1 0 100 0 4 1 1 1 5 1 3
1, 4 1 5 21 5 60 0 0 4 1 1 1 5 1 3
1, 4 1 10 19 5 100 0 0 4 1 1 1 5 1 5
1, 4 1 6 20 7 100 0 0 4 1 1 1 5 1 5
1, 4 1 4 15 1 100 100 0 4 1 1 1 5 1 7
1, 4 1 4 15 3 33 0 0 4 1 1 1 5 1 7
3 1 26 76 15 33 0 0 1 1 1 1 1 1 5
3 2
37
1 1 7 1 1 1 3
3 2
70
- 0 1 1 4 1 1 1 3
3 2
80
- 0 1 1 4 1 1 1 3
3 2
80
- 0 1 1 4 1 1 1 3
3 3 60 - 36
- 0 0 1 1 7 3 2 13,4,5,6
3 3 25 - 24
- 0 0 1 1 7 3 2 13,4,5,6
3 3 30 - 7
- 0 0 1 1 7 3 2 13,4,5,6
1 1
- 31 14 80 0 5 2 1 1, 2 1 2 1 3
1 1
- 38 10 100 0 0 2 1 1, 2 1 2 1 3
5 2 15 10 10 10 0 8 1 1 9 2 2,3 1 3
5 2 15 4 4 0 0 6 1 1 9 2 2,3 1 3
3 3 35 109 37 72 1 0 3 1 4 1 2 11,2,3,5
3 3 35 70 33 64 0 0 3 1 4 1 2 11,2,3,5
1, 4 1 23 69 11 64 55 0 4 1 7 1 3 1 3
1, 4 1 14 35 10 60 80 0 4 1 7 1 3 1 3
1, 4 1 19 104 11 82 55 0 4 1 7 1 3 1 3
1, 4 1 6 24 2 100 50 0 4 1 7 1 3 1 3
1 3 5 9 5 100 0 0 4 1 1 1 2,3,4 1 3
1 3 14 15 8 63 0 8 4 1 1 1 2,3,4 1 3
1 3 8 15 5 100 0 0 4 1 1 2 2 1 3
1 3 10 30 5 100 0 0 4 1 1 2 2 1 3
1 1 10 34 4 75 100 4 4 1 1 1 2,3 1 1,3
1 1 14 3 2 100 0 0 4 1 1 1 2,3,4 1 1,3
26. 27.
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
3 1
1 1
1 1
1 1
1 1
3 1
3 1
3 1
3,4 2
3,4 2
1,3 1
1,3 1
1,2 2
1,2 2
5 2
5 2
5 2
5 2
3 1
3 1
3 1
3 1
5 1
3 1
148
TKK
Master's Programme in Electrical Engineering, 00TKK
TKK:n ja Jyväsk. teknill. oppilait. logistiikan alan insinööristä DI:ksi -ohj., (91-), 99TKK
Tietoteollisuuden muuntoko./ konetekniikan ko., 99-00
TKK
Tietoteollisuuden muuntoko./ kemian tekniikan ko., 99-00
TKK
Tietoteollisuuden muuntoko./ automaatio- ja systeemitekniikan ko., 99-00
TKK
Tietoteollisuuden muuntoko./ elektroniikan ja sähkötekniikan muuntokoulutus,99-00
TKK
Tietoteoll. muuntoko./elektroniikan, sähkötekn., tietoliikennetekn. muuntok., 99-02
TKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutus/ tietotekniikka, Espoo 99- ja 00TKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutus/ tietotekniikka, Lahti 99- ja 00TKK
DISKO - insinööristä diplomi-insinööriksi, (88-), 00-01
TKK
Master's Programme in Telecommunications/ Radio Communications,99-00
TKK
Master's Programme in Telecommunications/Telecommunications Software,99-00
TKK
Master's Programme in Telecommunications/Digital Signal Processing,99-00
TuKKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelma/Tietojärjestelmätiede, 00TuKKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutusohjelma/Tietojärjestelmätiede, 99TuY
Biostatistiikan maisteriohjelma, 99TuY
Master of Arts / Sciences in Baltic Sea Region Studies
TuY, ÅA,T uKKK TEMMPRO/Environmental Science (erillinen linja)
TuY, ÅA, TuKKK TEMMPRO/Molecular Biology and Biotechnology (erillinen linja)
TuY, ÅA ,TuKKK TEMMPRO/Mathematics and computer science (erillinen linja)
TuY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus / Elektroniikka-alan muuntokoulutus, 99TuY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus / Elektroniikka-alan muuntokoulutus, 00TuY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus / Tietojenkäsittelyn muuntokoulutus, 99TuY
Tietoteollisuuden muuntokoulutus / Tietojenkäsittelyn muuntokoulutus, 00VY
Business professional program, 99-00 (opetus suom.)
VY
Business professional program, 00-01 (opetus suom.)
VY ja TKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutus/ DI:n muuntokoulutus 00-01
VY ja TKK
Tietoteollisuuden muuntokoulutus/Kauppatieteiden maisterin muuntokoulutus 00-01
ÅA
o Inf.beh/ExFort 99
ÅA
o Inf. sys./ExFort99
ÅA
o Inf.beh./ExFort 00
ÅA
o Inf.sys./ExFort00
ÅA
Magistersprogram i TV-journalistik, 00-01
1.
16
16
16
16
16
16
16
16
16
16
16
16
16
17
17
18
18
21
21
21
18
18
18
18
19
19
21
21
20
20
20
20
20
2.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3
3
3
1
1
1
1
1
1
2
2
1
1
1
1
1
3.
8
8
8
8
8
8
8
8
8
8
8
8
8
6
6
7
9
7
7
7
7
7
7
7
6
6
8
8
7
6
7
6
5
4.
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
1
7
1
1
1
1
1
1
1
2
2
1
1
1
2
2
2
7
5.
3
1
1
1
1
1
1
1
1
1
3
3
3
1
1
1
3
3
3
3
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
2
2
6.
60
80
90
90
90
90
90
90
90
90
60
60
60
80
80
60
40
40
40
40
80
80
80
80
80
80
100
100
70
70
70
70
60
120
120
90
90
90
90
100
100
7.
8.
1
3
1
1
1
3
1
1
3
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
9. 10. 12. 13. 14. 15. 16.
4 1 10 19 8 0 100
3 3 25 22 14 10 0
3 1 10 63 18 11 0
3 1 10 37 10 10 10
3 1 15 86 19 16 0
3 2 50 89 24 4 0
3 3 65 116 48 17 0
3 1 110 192 90 24 19
3 3 60 176 69 9 0
3 2 217 - 15 20 27
4 3 50 48 18 33 100
4 3 50 72 14 14 100
4 3 20 9 2 0 100
3 1 20 53 20 25 0
3 1 15 21 - 0
5 3 10 8 7 43 0
1,4 2ei määr. 20 6 84 100
1, 4 2 15 22 2 100 100
1, 4 2 10 19 5 60 100
1, 4 2 5 14 2 0 100
3 2 25 53 40 5 0
3 2 25 85 25 16 0
3 2 40 191 75 31 0
3 2 40 132 42 40 3
5 3 20 88 21 52 0
5 3 20 203 23 46 0
3 2 60 87 45 11 8
3 2 15 90 33 18 0
3 2 20 64 23 40 0
3 2 20 37 18 61 0
3 2 30 67 32 59 0
3 2 20 38 18 55 5
5 3 10 30 10 50 20
17. 18. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27.
0 4 1 1, 2 3 4 1 7 5 2
15 1 1 8 2 1 1 3 3 1
0 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
1 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
0 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
0 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
0 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
1 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
0 4 1 1,4 1 1 1 7 1 1
51 4 1 8 1 1 1 3 3 1
0 4 1 5 1 1 1 7 5 2
0 4 1 5 1 1 1 7 5 2
0 4 1 5 1 1 1 7 5 2
0 4 1 5 3 2 1 5 1 1
0 4 1 5 3 2 1 5 1 1
3 3 1 7 1 2 1 3 4 2
3 2 1 7 3 2,3 1 3 4 2
13 2 1 1 3 2 1 7 5 2
8 2 1 1 3 2 1 7 5 2
3 2 1 1 3 2 1 7 5 2
0 4 1 1,4 2 2 1 3 1 1
0 4 1 1,4 2 2 1 3 1 1
0 4 1 1,4 3 2 1 3 1 1
0 4 1 1,4 3 2 1 3 1 1
7 4 1 5 1 1 1 7 2,4 2
0 4 1 5 1 1 1 7 2, 4 2
0 4 1 4,7 2 2 1 1,3 1 1
0 4 1 4,7 2 2 1 1,3 1 1
0 3 1 4 3 2 1 7 1 1
0 3 1 4 3 2 1 7 1 1
0 3 1 4 3 2 1 7 1 1
0 3 1 4 3 2 1 7 1 1
0 3 1 7 1 2 1 4 2 3
149
150
LIITE 5:
Arviointivierailujen ohjelma
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Maisteriohjelmien arvioinnin arviointiryhmä
8.10.2001
MAISTERIOHJELMIEN ARVIOINTI: ARVIOINTIVIERAILUT
Ajankohdat:
05.11.2001 Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki
07.11.2001 Lapin yliopisto, Rovaniemi
09.11.2001 Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tampere
12.11.2001 Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
19.11.2001 Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki
20.11.2001 Åbo Akademi, Turku
Vierailupäivien alustava ohjelma1:
n. 09.00–09.30
Arviointiryhmän saapuminen yliopistolle, arviointiryhmän
kokoontuminen
09.30 (10)–11.30 Yliopiston johdon tapaaminen
(esim. rehtori/vararehtori, hallintojohtaja, opintoasianosaston johtaja,
talouspäällikkö/-vastaava)
11.30–12.15
Lounas
12.15–13.45
Maisteriohjelman I vastuuhenkilöiden tapaaminen
(esim. professori, opettajia, opintojen ohjaaja, amanuenssi, max 4
henkilöä)
Maisteriohjelman II vastuuhenkilöiden tapaaminen
(esim. professori, opettajia, opintojen ohjaaja, amanuenssi, max 4
hlöä)
Huom! Ryhmät voivat olla läsnä samanaikaisesti.
13.45–14.05
Kahvitauko
14.05–15.15
Maisteriohjelmien I ja II opiskelijoiden sekä työelämän edustajien
tapaaminen
(esim. 2–3 opiskelijaa/maisteriohjelma, työelämän edustajia
maisteriohjelman sisältöaloilta, esim. 2 hlöä/maisteriohjelma)
15.15–16.15
Arviointiryhmän kokoontuminen
16.15– n. 16.45 Arviointiryhmän suullinen palaute
(yliopiston johto, maisteriohjelmien vastuuhenkilöt, opiskelijat, työelämän
edustajat
1
Vierailupäivän ohjelman sisältö on kaikille arviointikohteille samanlainen. Pieniä ajallisia muutoksia saattaa aiheutua mm. liikenneyhteyksistä. HUOM! 5.11.2001 Taideteollisessa korkeakoulussa
lounastauko pidetään poikkeuksellisesti vasta klo 13–14.
151
LIITE 6:
Arvioidut maisteriohjelmat
YLIOPISTOJEN KANSSA SOVITUT ARVIOINTIKOHTEET
(lv. 2000–2001 käynnistyneitä/meneillään olleita maisteriohjelmia)
Taideteollinen korkeakoulu 5.11.2001
1. Teollisen muotoilun koulutusohjelma / MA in Industrial Design
(ryhmä: perusopetukseen integroidut maisteriohjelmat kandidaattitason suorittaneille)
2. Kuvataideopetuksen koulutusohjelman aikuiskoulutuslinja
(ryhmä: pätevöittämiskoulutukset)
Lapin yliopisto 7.11.2001
3. Alueellisen kehittämisen maisteriohjelma
(ryhmä: maisterikoulussa toteutettavat ohjelmat, LY:n erillinen yksikkö)
4. Informaatioteknologian maisteriohjelma
(ryhmä: tiedekuntien toteuttamat maisteriohjelmat)
Tampereen teknillinen korkeakoulu 9.11.2001
5. Porin insinööristä diplomi-insinööriksi -koulutus / TTKK ja TuKKK/Porin korkeakouluyksikkö
(ryhmä: muuntokoulutus, yhteiset maisteriohjelmat muiden yliopistojen kanssa)
6. AUDI-ohjelma; AUDI= Automaatiotekniikan DI:ksi insinööripohjalta
(ryhmä: muuntokoulutukset)
Jyväskylän yliopisto 12.11.2001
7. Digitaalinen media
(ryhmä: IT-alan maisteriohjelmat)
8. Paperinvalmistus- ja kemianteknologian maisteriohjelma
(ryhmä: muut)
Helsingin kauppakorkeakoulu 19.11.2001
9. Tietojärjestelmätieteen muuntokoulutus
(ryhmä: muuntokoulutukset)
10. Kansainvälinen liiketoiminta
(ryhmä: maisteritason valinta)
Åbo Akademi 20.11.2001
11. Examensinriktad fortbildning inom informationssystem
(ryhmä: muuntokoulutukset)
12. Magisterprogrammet i TV-journalistik
(ryhmä: monialainen, emoyliopistosta irrallaan toteutettava maisteriohjelma)
152
Monialaiset maisteriohjelmat 11.12.2001
Helsingin yliopisto ja 12 muuta yliopistoa (verkosto):
13. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen koulutusohjelma
Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu:
14. Digitaalisen viestintätekniikan ja tietojohtamisen muuntokoulutus
Oulun yliopisto:
15. HYVÄ – hyvinvointitekniikan muuntokoulutus
Tampereen yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu, Jyväskylän yliopisto
16. Elektronisen kuvajournalismin 2-v. koulutusohjelma
Tampereen yliopisto:
17. Tietoverkkojen maisteriohjelmat (Master's Programme in Information Networks)
Turun yliopisto:
18. Master Degree in Baltic Sea Region
Kansainväliset maisteriohjelmat 18.12.2001
Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, Joensuun yliopisto, Kuopion yliopisto:
19. IMPIT-ohjelmat (International Master's Programme in Information Technnology)
Joensuun yliopisto:
20. An International Master's Degree Programme in Human Geography
Sibelius-Akatemia:
21. Taidehallinnon alan koulutusohjelma, Arts Management
Svenska handelshögskolan:
22. Master's Programme in Computational Finance
Tampereen yliopisto:
23. Civil Society and Changing Northern European Politics and Societies
Teknillinen korkeakoulu:
24. Master's Programme in Electrical Engineering
25. Master's Programme in Telecommunications
153
LIITE 7:
Alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot
Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä 18.6.1998:
Alempia korkeakoulututkintoja ovat
1)
humanististen tieteiden ja luonnontieteiden kandidaatin tutkinnot
oikeusnotaarin tutkinto
sosionomin tutkinto
farmaseutin tutkinto
2)
seuraavat 1 päivänä tammikuuta 1994 jälkeen annettujen asetusten mukaan suoritettavat tutkinnot:
elintarviketieteiden kandidaatti
hallintotieteiden kandidaatti
kasvatustieteen kandidaatti
kauppatieteiden kandidaatti
kuvataiteen kandidaatti
liikuntatieteiden kandidaatti
maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti
musiikin kandidaatti
psykologian kandidaatti
taiteen kandidaatti
tanssitaiteen kandidaatti
teatteritaiteen kandidaatti
teologian kandidaatti
terveystieteiden kandidaatti
valtiotieteiden kandidaatti
yhteiskuntatieteiden kandidaatti
3)
aikaisemmin voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukaan suoritettu
akateemisen sihteerin tutkinto
alempi oikeustutkinto
ammattinäyttelijäkurssin tutkinto
diplomiekonomin tutkinto
diplomikirjeenvaihtajan tutkinto
ekonomin tutkinto, joka on kauppatieteellisistä tutkinnoista 8402/ 1977) edeltäneiden
säännösten tai määräysten mukainen
eläinlääketieteen kandidaatin tutkinto
hallintovirkamiestutkinto
hammaslääketieteen kandidaatin tutkinto
kirjastotutkinto
kirjeenvaihtajan tutkinto
kunnallistutkinto
154
kuvataiteen tutkinto
lainopillinen diplomitutkinto
liikuntakasvatuksen kandidaatin tutkinto
lääketieteen kandidaatin tutkinto
nuoriso-ohjaajan tutkinto
nuorisotyön tutkinto
näyttelijäkurssin tutkinto
odontologian tutkinto
oopperalaulajan tutkinto
opettajakandidaatin tutkinto
ortodoksisen kirkkokunnan kanttorin tutkinto
sosiaalihuoltajatutkinto
sosiaalivakuutustutkinto
taloudellis-hallinnollinen tutkinto
teatteritutkinto
toimittajatutkinto
vankeinhoitotutkinto
varanotaarin tutkinto
verovirkamiestutkinto
voimistelunopettajan tutkinto
yhteiskunnallinen tutkinto
yleinen vakuutustutkinto
Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat
1)
filosofian maisterin tutkinto
elintarviketieteiden maisterin tutkinto
hallintotieteiden maisterin tutkinto
kasvatustieteen maisterin tutkinto
kauppatieteiden maisterin tutkinto
kuvataiteen maisterin tutkinto
liikuntatieteiden maisterin tutkinto
maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinto
musiikin maisterin tutkinto
psykologian maisterin tutkinto
taiteen maisterin tutkinto
tanssitaiteen maisterin tutkinto
teatteritaiteen maisterin tutkinto
teologian maisterin tutkinto
terveystieteiden maisterin tutkinto
valtiotieteiden maisterin tutkinto
yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto
2)
farmasian kandidaatin tutkinto
filosofian kandidaatin tutkinto
hallintotieteiden kandidaatin tutkinto
kasvatustieteiden kandidaatin tutkinto
lainopin kandidaatin tutkinto
155
oikeustieteen kandidaatin tutkinto
Sacri ministerii
taloustieteiden kandidaatin tutkinto
terveydenhuollon kandidaatin tutkinto
valtiotieteen kandidaatin tutkinto
arkkitehdin tutkinto
diplomi-insinöörin tutkinto
maisema-arkkitehdin tutkinto
proviisorin tutkinto
3)
seuraavat ennen 1 päivää tammikuuta 1994 annettujen säännösten ja määräysten mukaan suoritetut tutkinnot:
elintarviketieteiden kandidaatin tutkinto
hallintotieteiden kandidaatin tutkinto
kauppatieteiden kandidaatin tutkinto
liikuntatieteiden kandidaatin tutkinto
maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinto
musiikin kandidaatin tutkinto
psykologian kandidaatin tutkinto
taiteen kandidaatin tutkinto
tanssitaiteen kandidaatin tutkinto
teatteritaiteen kandidaatin tutkinto
teologian kandidaatin tutkinto
yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto
4)
eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinto
hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto
lääketieteen lisensiaatin tutkinto
odontologian lisensiaatin tutkinto
5)
seuraavat aikaisemmin voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukaan suoritetut
tutkinnot:
agronomin tutkinto
ekonomin tutkinto, joka on kauppatieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen (402/
1977) mukainen
kuvataideakatemian loppututkinto
metsätutkinto
metsänhoitotutkinto
puutarha-agronomin tutkinto
Sibelius-Akatemian diplomitutkinto
taideteollisen korkeakoulun loppututkinto
teologinen erotutkinto
valtiotieteellinen virkatutkinto
ylempi oikeustutkinto
156
LIITE 8:
Kartoitusaineistosta laadittuja taulukoita
Maisteriohjelmien rahoitusrakenne yliopistoittain lv. 2000–2001
Yliopiston
OPM,
OPM,
budjetti- tietoteoll.
erillistai hanke- rahoitus rahoitus
rahoitus ja mahd. muu
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Yhteiset
Sekarahoitus
Maksull.
palvelutoiminta
Sisäministeriön
rahoitus
13
6
1
27
1
2
6
1
6
1
3
2
3
3
7
2
2
2
3
2
7
4
4
-
1
1
3
2
2
6
1
10
1
4
1
5
4
1
4
2
1
6
2
-
2
-
Yhteensä maisteri63
ohjelmia
(37,7 %)
45
(26,9 %)
15
(9 %)
40
(24 %)
2
(1,2 %)
2
(1,2 %)
157
Maisteriohjelmien ennakoitu alueellinen vaikuttavuus
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
LY
LTKK
OY
SibA
SHH
TaiK
TTKK
TaY
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Yhteiset ohjelmat
1
2
3
4
5
6
7
8
1
1
4
1
-
14
3
7
4
1
12
4
8
4
2
6
-
1
-
4
6
1
2
-
-
3
4
11
2
4
3
2
8
4
5
6
1
6
4
2
2
14
0
65
1
13
0
27
54
Yhteensä maisteri7
ohjelmia
(4,2 %)
(0 %) (38,9 %) (0,6 %) (7,8 %)
(0 %) (16,2 %) (32,3 %)
Lyhenteet:
1 Aluekehitys
Hanke luo alalle uusia yrityksiä / työpaikkoja tai edellytyksiä uusien yritysten, työpaikkojen tai tuotteiden
kehittymiselle. Työ- ja elinkeinoelämän kehittäminen.
2 Valtakunnallisen / kansainvälisen kilpailukyvyn lisääntyminen
Yritysten / työ- ja elinkeinoelämän kilpailukyky paranee henkilöstön osaamistason lisääntyessä koulutuksen ja
uusien tutkimus- ja yrityskontaktien myötä.
3 Uudet osaajat
Uusien monipuolisten osaajien kouluttaminen alueelle. Yksilön urakehitys. Koulutustason nouseminen.
4 Hanketoiminnan lisääntyminen
Koulutus- ja tutkimusverkosto luo hyvän pohjan tutkimusryhmien tieteelliselle läpimurrolle ja lisää
yhteistyökontakteja alueen työelämäkenttään / kulttuurielämän sektorille.
5 Tiedonsiirto
Korkeatasoisen perustutkimuksen tietotaito siirtyy opiskelijoiden harjoitus- ja lopputöiden kautta alueen
yrityksiin. Seminaarit ja muut keskustelutilaisuudet lisäävät alan uusimman huipputietämyksen
sovellusmahdollisuuksia alueella.
6 Tieteelliset tulokset
Hanke tuottaa alueelle lisääntyvässä määrin tieteellisiä julkaisuja, patentteja ja opinnäytetöitä.
7 Maisteriohjelman alueellista vaikuttavuutta ei eritelty
8 Ryhmien 1-6 yhdistelmiä
158
Maisteriohjelmien käynnistämisen syitä/perusteita yliopistoittain lv. 2000–2001
1
2
3
4
5
6
7
HKKK
HY
JoY
JY
KuY
LY
1
3
2
1
3
-
8
2
13
6
-
1
1
-
3
-
-
LTKK
OY
7
-
1
1
-
-
-
-
-
SibA
SHH
-
-
-
-
-
-
TaiK
TTKK
TaY
2
4
-
4
-
22
1
-
2
-
4
-
-
TeaK
TKK
TuKKK
TY
VY
ÅA
Yhteiset ohjelmat
7
2
4
4
3
1
2
5
2
3
2
3
1
4
3
-
-
Yhteensä
maisteriohjelmia
43
19
52
9
12
3
29
1x (4 ja 5)
1x (2 ja 4)
1x (2 ja 4);
1x (4 ja 5)
1x
5x
1x
4x
2x
(2 ja
(1 ja
(2, 4
(1 ja
(2 ja
4);
2)
ja 5)
5);
5)
2x (1 ja 2);
2x (1 ja 3);
2x (3 ja 4)
2x (2 ja 4)
4x (2 ja 4)
Lyhenteet:
1 Ministeriöiden asettamat koulutusvelvoitteet (ns. top down -ajattelu)
- OPM:n tietoteollisuushanke, tulossopimusvelvoite
- sisäasiainministeriö > poliisialan maisteriohjelma
2 Alan työvoimatarve
- yliopistollisen perusopetuksen puuttuminen alalta, jolla työvoimatarvetta
- rahoitusmahdollisuuksia
3 Tutkintojärjestelmän kehittämispyrkimykset
- uuden valintamenettelyn kehittäminen 2-vaiheista ylempää korkeakoulututkintoa kohti siirryttäessä
- koulutus- / tutkintotason nostaminen (3-portainen tutkintojärjestelmä)
- pätevöityminen
4 Uudet ja innovatiiviset koulutussisällöt
- uusien sisällönasiantuntijoiden tuottaminen työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin
- yliopisto(je)n osaamisen uudenlainen tuotteistaminen
5 Koulutuksen kansainvälistäminen
- yliopiston toimintaprofiiliin sisältyvän koulutuksen kansainvälistäminen
6 Ei eritelty
7 Kohtien 1-5 yhdistelmiä
159
LIITE 9:
Itsearviointiohjeet ja -kysymykset
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Maisteriohjelmien arviointi
14.9.2001
Yliopistojen maisteriohjelmien yhdyshenkilöille
Maisteriohjelmien arviointi 2001–2002
1. TAVOITTEET JA AIKATAULU
Projektin tavoitteet ja toteutus
Korkeakoulujen arviointineuvoston 26.4.2001 hyväksymän projektisuunnitelman mukaan projektin tavoitteena on saada kokonaisnäkemys yliopistojen toteuttamien, ylempään korkeakoulututkintoon johtavien maisteriohjelmien historiasta, nykytilasta sekä
yliopistojen suunnitelmista ohjelmien jatkototeuttamiseksi.
Arviointi kohdentuu maisteriohjelmissa annettavan koulutuksen sisältöön, laatuun
sekä ohjelmien yleisiin järjestämisperiaatteisiin. Tavoitteena on kannustaa yliopistoja
ylläpitämään maisteriohjelmien laadunarvioinnin jatkuvaa kehitystä mm. kehittämällä
ohjelmien suunnittelua ja toteutusta tukevia hyviä käytänteitä (ns. best practices) sekä
maisteriohjelmien laatukriteereitä.
Hanke jakautuu seuraaviin vaiheisiin:
• maisteriohjelmien valtakunnallinen kartoitus (huhti-kesäkuu 2001)
• kartoitusaineiston perusteella arviointivaiheeseen valittujen maisteriohjelmien itsearviointi (syys-lokakuu 2001)
• ulkoinen arviointi (marras-joulukuu 2001).
Projektin johtoryhmä on valinnut valtakunnallisen maisteriohjelmien kartoitusaineiston perusteella arviointivaiheeseen seuraavien yliopistojen maisteriohjelmia (ks. liite):
• Helsingin kauppakorkeakoulu
• Jyväskylän yliopisto
• Lapin yliopisto
• Taideteollinen korkeakoulu
• Tampereen teknillinen korkeakoulu
• Åbo Akademi
• lisäksi kaikkien yliopistojen monialaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat.
Projektin jatkoaikataulu
Arviointiprosessin kokonaisaikataulu on esitetty alla olevassa taulukossa. Aikataulutäsmennyksistä informoidaan maisteriohjelmien yhdyshenkilöitä.
160
Tehtävä
Ajankohta
• itsearviointiohjeet ja -kysymykset arviointikohteille
• itsearviointiaineiston palautus projektisuunnittelijalle
- HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK ja ÅA
- monialaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat
• ulkoinen arviointiryhmä vierailee kohteissa
- HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK ja ÅA
- monialaiset ja kansainväliset maisteriohjelmat
(ns. kuulemistilaisuudet)
• projektin päätösseminaari
viikko 38
15.10.2001
31.10.2001
5.11.- 22.11.2001
joulukuu 2001 (2 pv)
helmikuu 2002
2. ARVIOINTIOHJEET YLIOPISTOILLE
Itsearviointiprosessi ja sen organisointi
KKA:n projektisuunnittelija on ollut yhteydessä em. kuuden yliopiston maisteriohjelmakoordinaattoreihin viikolla 37. Yhdyshenkilön kanssa on sovittu siitä, mitä ohjelmia
arviointivaiheeseen yliopiston koko maisteriohjelmapaletista valitaan. Valintaa edeltää
A-osan ohjelmien jaottelu yleisiä järjestämisperiaatteita kuvaaviin ryhmiin. Tarkoituksena on arvioida kustakin kuudesta yliopistosta kaksi maisteriohjelmaa, joihin kohdennetaan sekä itsearviointi että ulkoinen arviointi.
Monialaisten ja kansainvälisten maisteriohjelmien osalta kaikista liitteenä olevista
ohjelmista laaditaan itsearviointiraportti liitteenä olevien itsearvointikysymysten pohjalta. Kuulemistilaisuudet (2 kpl) järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana
joulukuussa 2001.
Itsearviointiin osallistuu yliopiston johdon (esim. rehtori/vararehtori, hallintojohtaja, opintoasiainosaston johto, mahd. talousyksikön johto), maisteriohjelman henkilökunnan ja opiskelijoiden edustajia.Yliopisto (tai sen tiedekunta/osasto/laitos/oppiaine)
ja opiskelijat (opiskelijakunta/ainejärjestö/arvioitavan maisteriohjelman edustajat) voivat itse päättää, miten vastausten keruu ja koonti itsearviointiraportiksi organisoidaan.
Suositeltavaa kuitenkin on, että itsearviointiprosessiin osallistuu sallitun ajan puitteissa mahdollisimman moni ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen osallistuva henkilökunnan jäsen tai tiedot hankitaan muilla tavoin siten, että itsearviointi kattaa maisteriohjelmien toteutuksen eri vaiheet. Suositeltavaa on myös, että ohjelman opiskelijoiden (vähintään 3 opiskelijaa) itsearviointiprosessiin osallistuu sellaisia henkilöitä, jotka
edustavat taustaltaan mahdollisimman monipuolisesti ohjelman opiskelijoita.
Mikäli maisteriohjelman toteuttamiseen osallistuu useampi kuin yksi yliopisto, yliopistot voivat sopia keskenään itsearvioinnin toteuttamisesta siten, että kaikkien järjestäjien osuus integroituu itsearviointiraportiin.
Itsearviointiprosessin aikana yliopisto ja opiskelijat voivat käydä keskenään aiheeseen liittyvää keskustelua. Tarkoituksena kuitenkin on, että itsearviointiraportit ovat
kummankin ryhmän itsenäisiä tuotoksia.
Itsearvioinnissa voidaan hyödyntää olemassa olevaa tutkimus-, selvitys-, arviointija palauteaineistoa sekä valtakunnallisen maisteriohjelmien kartoituksen aikana koottua tietoa.
Arviointiryhmä on laatinut liitteenä olevat itsearviointikysymykset.
161
Itsarviointiraportti ja sen palauttaminen
Itsearviointiraportissa pyydetään vastaamaan liitteenä oleviin, projektin arviointiryhmän laatimiin kysymyksiin ja noudattamaan niiden järjestystä ja numerointia. Raportti
jakautuu kunkin aiheen osalta kahteen osaan: kuvaukseen ja arviointiin.
Tästä syystä vastaajia pyydetään itsearviointiraportissa
1. kuvaamaan yleisesti ja faktapohjaisesti kysyttyjä asioita sekä
2. arvioimaan esimerkiksi, missä asioissa on onnistuttu, mitä pitäisi vielä kehittää ja
mitkä ovat kehittämisen esteet ja mahdollisuudet. Kutakin arviointiaihetta voi käsitellä analyyttisesti myös seuraavan ryhmittelyn mukaisesti: vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat.
Itsearviointikysymysten yhteydessä suluissa esitetyt esimerkit ovat suuntaa-antavia.
Niiden rinnalla on mahdollista tuoda esiin myös muita maisteriohjelman kannalta tärkeinä pidettyjä asioita.
Itsearviointiraportin laajuus liitteineen voi olla enintään 10 sivua/ maisteriohjelma.
Yliopiston nimi tulee liittää ylä- tai alatunnisteena kullekin sivulle.
Raportti kirjoitetaan joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Raportti lähetetään
projektin suunnittelijalle sekä sähköisessä muodossa että viitenä (5) paperikopiona
15.10.2001 mennessä yliopistokohtaisina kokonaisuuksina. Monialaisia ja kansainvälisiä
maisteriohjelmia toteuttavien yliopistojen osalta itsearviointiraporttien palautusajankohta on 31.10.2001.
Arviointivierailu
Arviointiprosessin viimeisenä vaiheena toteutetaan ulkoinen arviointi (5.11.–
22.11.2001). Ulkoinen arviointiryhmä (prof. Reijo Raivola/TaY, opintoasian päällikkö
Anneli Lappalainen/TKK, rehtori Tapio Varmola/Seinäjoen ammattikorkeakoulu, opiskelija Tommi Himberg/JY) suorittaa arviointivierailun kuuteen maisteriohjelmia toteuttavaan yliopistoon (HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK ja ÅA).
Kuhunkin vierailuun varataan aikaa yksi työpäivä.Tilaisuuteen toivotaan yliopiston
puolelta osallistuvan yliopiston johtoa (esim. rehtori/vararehtori, hallintojohtaja, opintoasiainyksikön johto ja mahdollisesti muita keskushallinnon edustajia), maisteriohjelmasta vastaavaa henkilökuntaa sekä opiskelijoita.
Osalle monialaisia ja kansainvälisiä maisteriohjelmia toteuttavien yliopistojen edustajista järjestetään joulukuussa 2001 erilliset arviointi-/kuulemistilaisuudet. Näihin tilaisuuksiin kutsuttavat valitaan itsearviointiraporttien palauttamisen jälkeen marraskuussa 2001.
Ulkoisessa arvioinnissa käytetään hyväksi kevätlukukaudella 2001 koottua kartoitusaineistoa sekä yliopistoista syyslukukaudella 2001 koottavaa itsearviointiaineistoa.
Projektin tulokset
Arviointiryhmä laatii kartoitusaineiston, arviointivierailujen ja itsearviointiraporttien
perusteella erilaisia maisteriohjelmien yleisiin järjestämisperiaatteisiin liittyviä suosituksia ja hyvien käytänteiden malleja. Projektin tulokset kootaan arviointiraporttiin.
Lisätietoja
Projektiin liittyviä lisätietoja antaa:
Projektisuunnittelija Kirsi Mustonen
Korkeakoulujen arviointineuvosto
PL 20 (Vilhonvuorenkatu 6)
00501 Helsinki
Puhelin (09) 7748 8413, faksi (09) 7748 8414
sposti: [email protected]
162
Korkeakoulujen arviointineuvoston kotisivuilla osoitteessa http: // www.minedu.fi/
asiant/kka on taustatietoa projektista.
Kauko Hämäläinen, pääsihteeri
Korkeakoulujen arviointineuvosto
LIITTEET
Kirsi Mustonen, projektisuunnittelija
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Itsearviointikysymykset (suomi/ruotsi/englanti)
Arviointiin valitut maisteriohjelmat yliopistoittain
JAKELU
Yliopistojen ilmoittamat yhdyshenkilöt:
Suunnittelija Leena Tanner, HKKK
Suunnittelija Minna Frimodig, HY
Opiskelijapalveluiden päällikkö Erja Widgrén-Sallinen, JoY
Kehittämispäällikkö Leena Treuthardt ja suunnittelija Marjo Havila, JY
Osastopäällikkö Hannu Berlin, KuY
Suunnittelija Marita Penttilä, KuvA
Projektipäällikkö Jari Lindh, LaY
Opintoasiainpäällikkö Tuija Huovila, LTKK
Kehitysjohtaja Paavo Sippola, OY
Koulutusohjelman johtaja Tuomas Auvinen, SibA
Planerare Tove Ahlskog, SHHS
Opintoasiainpäällikkö Marjo Immonen, TaiK
Suunnittelupäällikkö Sirpa Syrjänen,TTKK
Opintotukipäällikkö Eini Mäkelä, TaY
Opintopalveluiden päällikkö Sirpa Silvennoinen, TeaK
Opintoasiain päällikkö Anneli Lappalainen ja suunnittelija Anita Bisi, TKK
Opintoasiainpäällikkö Veronika Ståhlberg,TuKKK
Suunnittelija Markku Sutinen,TuY
Opintosihteeri Anne Ekman,VY
Byråchef Johan Nikula, ÅA
TIEDOKSI
Arviointiryhmän jäsenet:
Prof. Reijo Raivola/ TaY, pj.
Opintoasiain päällikkö Anneli Lappalainen/TKK
Rehtori Tapio Varmola, Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Opiskelija Tommi Himberg/JY
Muut:
Opetusneuvos Anita Lehikoinen, OPM
163
Korkeakoulujen arviointineuvosto
Maisteriohjelmien arvioinnin arviointiryhmä
LIITE
14.9.2001
MAISTERIOHJELMIEN ITSEARVIOINTIKYSYMYKSET
TAUSTATIEDOT
Yliopiston nimi
Vastaajan/vastaajien yhteystiedot
Kuvatkaa lyhyesti
- niitä kriteereitä, joilla yliopisto on valinnut maisteriohjelmat (2 kpl) tämän itsearvioinnin piiriin (vastaajat: HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK, ÅA),
- maisteriohjelmien valtakunnallisen kartoituksen ja arviointiprosessin toteuttaminen
yliopistotasolla (aikataulu, prosessiin osallistuneet henkilöt ja heidän asemansa organisaatiossa, opiskelijoiden tausta ja rooli).
1. YLIOPISTON JOHDOLLE SUUNNATUT ITSEARVIOINTIKYSYMYKSET
Ohje: Seuraavassa on esitetty joukko kysymyksiä, joihin toivotaan vastattavan sekä toimintaa kuvaten että arvioiden.
Maisteriohjelmien tausta
1. Millä kriteereillä ja minkälaisista koulutusohjelmistaan yliopisto käyttää käsitettä
maisteriohjelma?
2. Miksi ja kenen aloitteesta maisteriohjelmia on ryhdytty järjestämään (aloitusvuosi), onko kysymyksessä kertaluonteinen toteutus vai jatkuva prosessi?
3. Kuka / mikä hallinto- tai toimielin päättää ja millä perusteilla maisteriohjelmien
käynnistämisestä yliopistossa?
Yhteys yliopiston strategiaan ja eurooppalaiseen tutkintojärjestelmien kehittämiseen
4. Miten yliopiston maisteriohjelmat ilmentävät yliopiston strategiaa/ toimintapolitiikkaa?
5. Miten yliopiston maisteriohjelmat liittyvät eurooppalaiseen tutkintojärjestelmien
yhtenäistämispyrkimyksiin (mm. tutkintojen vertailtavuus, läpinäkyvyys, yhteensopivuus, opiskelijoiden liikkuvuus, laadunvarmistus, sertifiointi, työllistyvyys, kilpailukyky kotimaassa ja ulkomailla)?
Työ- ja elinkeinoelämän koulutustarpeet, alueellinen vaikuttavuus
6. Millä tavoin otetaan huomioon/saadaan tietoa alueen työ- ja elinkeinoelämän koulutustarpeista maisteriohjelmia suunniteltaessa ja vastataanko näihin tarpeisiin?
7. Miten ja minkälaisin tuloksin yliopisto on selvittänyt toteuttamiensa maisteriohjelmien alueellista vaikuttavuutta?
Taloudelliset resurssit
8. Minkälaiset ovat yliopiston maisteriohjelmien taloudelliset resurssit (ohjelman
opiskelijakohtainen hinta-arvio)? Ovatko resurssit riittävät maisteriohjelmien toteuttamiselle?
164
Hallinnointi
9. Mikäli yliopisto järjestää maisteriohjelmia muualla kuin ns. emoyliopistokaupungissa, minkälaisia perusteluja asialle on?
10. Miten yliopistossa on organisoitu maisteriohjelmien hallinnointi (resurssien hankinta, suunnittelu, opiskelijavalinta, prosessin eteneminen) ja mikä on suoritetun
maisteriohjelman/tutkinnon hallinnollinen asema?
Laatu
11. Minkälaisia kriteereitä maisteriohjelmille on asetettu, miten laatua seurataan ja
miten yliopiston johto saa tiedon maisteriohjelmien laadun ylläpitämisestä ja kehittämisestä? Onko maisteriohjelmien laadun kehittäminen integroitu yliopiston
laadunvarmistusjärjestelmään?
12. Mikä on yliopiston johdon mielestä esimerkki omassa yliopistossa hyvin toteutetusta/toteutettavasta maisteriohjelmasta?
13. Minkälainen on yliopiston johdon näkemys maisteriohjelmiensa vahvuuksista ja
kehittämiskohteista tällä hetkellä?
Tulevaisuus
14. Minkälaiset ovat yliopistonne maisteriohjelmien tulevaisuuden näkymät?
Muuta
15. Muita kommentteja/ajatuksia tms.
2. MAISTERIOHJELMIEN VASTUUHENKILÖILLE SEKÄ OPISKELIJOILLE SUUNNATUT ITSEARVIOINTIKYSYMYKSET
Ohje: Seuraavassa on esitetty joukko kysymyksiä, joihin toivotaan vastattavan sekä toimintaa kuvaten että arvioiden (maisteriohjelmatason kysymykset: nrot 1-14, opiskelijoille tarkoitetut kysymykset: nrot 5-14)
Yliopiston nimi
Maisteriohjelman nimi ja toteutusajankohta
Maisteriohjelman toteuttajayksikkö/-yksiköt
Vastaajat (nimi, asema, yhteystiedot)
Maisteriohjelmien tausta
1. Mistä on tullut aloite maisteriohjelman käynnistämiselle ja miksi ohjelma on käynnistetty?
2. Onko maisteriohjelman suunnittelulle ja toteuttamiselle olemassa ulkopuolinen
malli ja jos, niin minkälainen?
Yhteys yliopiston strategiaan
3. Miten maisteriohjelma täyttää yliopiston maisteriohjelmille asettamia strategisia
tavoitteita?
Resurssit
4. Ohjelman taloudelliset resurssit (mm. rahoituslähteet, ohjelman kokonaishinta, hinta-arvio / opiskelija, vastaavan perusopetuksena toteutettavan tutkinnon hinta,
maisteriohjelman käynnistämistä seurannut henkilökunnan lisäys)
5. Minkälaiset ovat oppimista tukevat resurssit (esim. kirjasto, tietokoneluokka, muut
mahdolliset oppimista tukevat oheispalvelut) ja opiskelijoiden mahdollisuudet käyttää niitä?
165
Oppimis- ja ohjausympäristö
6. Minkälainen on maisteriohjelman oppimisympäristö (esim. opetusmenetelmät, etäopiskelumahdollisuudet, uusi tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja opiskelussa, työn ohessa opiskelemiseen liittyvät ajalliset mahdollisuudet)?
Mitä uusia innovaatioita (esim. sisällöllisiä, pedagogisia, rakenteellisia ja toiminnallisia) oppimisympäristö sisältää?
7. Minkälainen on maisteriohjelman ohjausympäristö (esim. opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen, opintojen etenemiseen liittyvä tuki, opinnäytetöiden ohjaus)?
Mitä uusia innovaatioita (esim. sisällöllisiä, pedagogisia, rakenteellisia ja toiminnallisia) ohjausympäristö sisältää?
8. Verrataanko maisteriohjelmissa opiskelevien ja saman alan perusopiskelijoiden
osaamisen/suoritustasoa toisiinsa ja mitkä ovat tulokset?
9. Miten kansainvälisyys toteutuu maisteriohjelmassa (esim. ulkomaiset luennoitsijat,
kansainvälinen opettaja- ja opiskelijavaihto)?
Työelämäyhteydet
10. Miten maisteriohjelman sisällön työelämävastaavuus on varmistettu?
Maisteriohjelman kehittäminen
11. Miten maisteriohjelman laatua seurataan ja kehitetään?
12. Mitkä ovat maisteriohjelman vahvuudet (antakaa esimerkkejä hyvistä ratkaisuista)
ja kehittämiskohteet?
13. Millä tavalla opiskelijat ovat osallistuneet maisteriohjelman suunnitteluun ja miten
he voivat vaikuttaa maisteriohjelman sisällön ja laadun kehittämiseen?
Muuta
14. Muita kommentteja/ajatuksia tms.?
Finnish Higher Education Evaluation Council
Evaluation of Master's degree programmes at Finnish universities
APPENDIX
14.9.2001
SELF-EVALUATION QUESTIONS FOR MASTER'S DEGREE PROGRAMMES 2
1. QUESTIONS FOR UNIVERSITY LEADERSHIP
BACKGROUND
Name of university
Respondent(s) and contact information
2
These questions are answered by Helsinki School of Economics and Business Administration;
University of Jyväskylä; University of Lapland; University of Art and Design; Tampere University of
Technology; and Åbo Akademi University (two Master's programmes per university, selected on
the grounds determined by FinHEEC). In addition, the questions should be answered by representatives of universities which have provided multi-field and international Master's programmes
in the academic year 2000–01. Respondents: university leadership, representatives of the Master's
programmes and students (min. three students per programme).
166
Give a brief description of
- the criteria used to choose the two Master's programmes for this self-evaluation
(respondents: HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK, ÅA)
- the university's contribution to the national review and evaluation of Master's
programmes (timetable; persons participating and their position in the organisation; students' role and background information).
Instruction: The answers to the questions below should be both descriptive and evaluative.
Background information
1. What criteria does the university have for a Master's programme, and when is a
programme called a Master's programme (maisteriohjelma)?
2. Why and on whose initiative are the Master's programmes provided (year when
began); is it a one-off or a continuous process?
3. Who / what administrative or operational body decides on the institution of a
Master's programme in the university, and on what grounds?
Connections with the university's strategy and European development of degree
systems
4. How do the Master's programmes reflect the university's strategy /policy?
5. What connections are there between the Master's programmes and the efforts
to harmonise European degree systems (comparability; transparency; equivalence;
student mobility; quality assurance; certification; graduate placement; competitiveness nationally and internationally)?
Educational needs of the labour market and industry, regional impact
6. In what way did you find out / take account of educational needs in the labour
market / business and industry in the planning of the Master's programme, and
does it respond to these needs?
7. How and by what methods has the university assessed the regional impact of its
Master's programmes?
Economic resources
8. What kind of resources does the university put into the Master's programmes
(estimate of per-student cost)? Are the resources sufficient?
Administration
9. If the Master's programme is offered outside the university town, what are the
reasons?
10. How has the university organised the administration of the Master's programmes
(financing; planning; student selection; operations) and what is the status of the
Master's programme in the university administration?
Quality
11. What criteria have been determined for the Master's programme, how is its quality monitored, and how is the university leadership informed about quality assurance and development? Is the programme's quality development integrated into
the university's quality assurance system?
12. Please give a good example of a well implemented Master's programme at your
university.
13. What, in the opinion of the university leadership, are the strengths and objects
needing further development in its Master's programmes at the moment?
167
Future
14. What are the future prospects for your university?
Other
15. Other comments/thoughts?
2.
QUESTIONS FOR THOSE RESPONSIBLE FOR MASTER'S DEGREE
PROGRAMMES AND FOR STUDENTS
Instruction: The answers to the questions below (1- 14 for Master's programmes; 5-14
for students) should be both descriptive and evaluative.
Name of university
Name and time of Master's programme
Unit(s) implementing Master's programme
Respondents (name, position, contact info)
Background
1. On whose initiative and why was the Master's programme launched?
2. Is there an external model for the Master's programme; if yes, what kind?
Connection with the university's strategy
3. How does the Master's programme implement the strategic aims set for Master's
programme by the university?
Resources
4. Economic resources for the Master's programme (incl. sources of financing; overall cost; estimated cost per student; cost of a corresponding undergraduate programme; increases in personnel due to the Master's programme)
5. What kind of supportive services and facilities are there (e.g. library; computer
class; other possible auxiliary services); students' access to them?
Learning and guidance environments
6. What is the learning environment like (e.g. teaching methods; distance learning
opportunities; ICT in teaching and learning; possibilities to study alongside work)?
What new innovations (e.g. in content; pedagogical; structural and operational)
are there in the learning environment?
7. What is the guidance environment like in the Master's programme (e.g. individual
study plan; support for advancing in studies; thesis guidance)?
What new innovations (e.g. in content; pedagogical; structural and operational)
does the guidance environment include?
8. Is the knowledge / attainment of students in the Master's programme and students in undergraduate degree programmes in the same field compared, and what
are the outcomes?
9. How are international contacts realised in the Master's programme (e.g. foreign
lecturers, international teacher and student exchanges)?
Contacts with business and industry
10. What has been done to ensure that the content of the Master's programme responds to the needs of business and industry?
Development
11. How is the quality of the Master's programme monitored and developed?
168
12. What are the strengths of the Master's programme (please give examples of good
solutions) and the objects needing further development?
13. In what way have students contributed to the planning of the Master's programme
and how can they influence the development of its content and quality?
Other
14. Other comments/thoughts?
Rådet för utvärdering av högskolorna
Utvärdering av magisterprogram
(Evaluation of Master's degree programmes at Finnish Universities)
BILAGA
14.9.2001
FRÅGOR FÖR SJÄLVEVALUERING AV MAGISTERPROGRAM*
1. FRÅGOR TILL UNIVERSITETETS LEDNING
BAKGRUNDSUPPGIFTER
Universitetets namn
Kontaktinformation, den/de som besvarat frågorna
Beskriv i korthet
- de kriterier enligt vilka universitetet har valt magisterprogram (2 st.) för självevalueringen (besvaras av: HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK, ÅA)
- hur den riksomfattande kartläggningen och utvärderingsprocessen beträffande
magisterprogrammen har genomförs på universitetsnivå (tidtabell, vem som deltagit i processen och deras ställning i organisationen, de studerandes bakgrund och
roll).
Anvisning: Vi önskar på följande frågor få svar som dels beskriver verksamheten, dels
utvärderar den.
Bakgrunden till magisterprogrammen
1. Vilka är kriterierna för att universitetet skall använda begreppet magisterprogram
och om hurdana utbildningsprogram används begreppet?
2. Varför och på vems initiativ har universitetet börjat ordna magisterprogram (vilket
år skedde starten), är det fråga om en engångsföreteelse eller en fortlöpande process?
3. Vem /vilket förvaltnings- eller annat organ beslutar och på vilka grunder om att ett
magisterprogram startar i universitetet?
* Dessa frågor besvaras av HKKK, JY, LaY, TaiK, TTKK och ÅA (två enligt utvärderingsgruppens
kriterier valda magisterprogram från varje universitet). Dessutom besvaras frågorna av företrädarna för de universitet som läsåret 2000–2001 har haft mångsektoriella och internationella
magisterprogram. Svaren ges av: universitetets ledning, magisterprogramnivån samt studerande
(minst 3 stud. per program).
169
Samband med universitetets strategi och utvecklingen av examenssystemen i Europa
4. På vilket sätt uttrycker magisterprogrammen universitetets strategi / verksamhetspolitik?
5. På vilket sätt ansluter sig magisterprogrammen till de europeiska strävandena att
förenhetliga examenssystemen (bl.a. examinas jämförbarhet, genomskinlighet,
kompatibilitet, studenternas rörlighet, kvalitetssäkring, certifiering, sysselsättningsmöjligheter, konkurrenskraft i hemlandet och utomlands)?
Arbets- och näringslivets utbildningsbehov, regionala verkningar
6. På vilket sätt beaktas/får man uppgifter om utbildningsbehovet inom regionens
arbets- och näringsliv när magisterprogrammen planeras, och tillmötesgår man
dessa behov?
7. På vilket sätt och med vilka resultat har universitet klarlagt de regionala effekterna
av sina magisterprogram?
Ekonomiska resurser
8. Vilka ekonomiska resurser har universitet för magisterprogrammen (prisuppskattning per studerande)? Räcker resurserna till för att genomföra programmen?
Administrering
9. Ifall universitetet ordnar magisterprogram på andra ställen än i den s.k. moderuniversitetsstaden, vilken är motiveringen för detta?
10. Hur har administreringen av magisterprogrammen organiserats i universitetet (resursanskaffning, planering, antagning av studerande, processens framskridande) och
vilken administrativ ställning har ett fullgjort magisterprogram/en avlagd examen?
Kvalitet
11. Vilka kriterier har ställts på magisterprogrammen, hur kontrolleras kvaliteten och
hur får universitetets ledning information om att kvaliteten upprätthålls och utvecklas? Har utvecklingen av kvaliteten på magisterprogrammen integrerats i universitetets kvalitetssäkringssystem?
12. Vad kan enligt ledningens åsikt anges som ett exempel på ett väl genomfört/planerat
magisterprogram?
13. Vilken är ledningens syn på styrkeområdena och utvecklingsbehoven i universitetets
magisterprogram för tillfället?
Framtiden
14. Vilka är framtidsutsikterna för universitetets magisterprogram?
Övrigt
15. Övriga kommentarer / tankar etc.?
2. SJÄLVEVALUERINGSFRÅGOR TILL ANSVARIGA FÖR MAGISTERPROGRAMMEN OCH TILL STUDERANDE
Anvisning: Vi önskar på följande frågor få svar som dels beskriver verksamheten, dels
utvärderar den (frågor på magisterprogramnivå: 1-13, frågor för studerande: 5-13)
Universitetets namn
Magisterprogrammets namn och tid då det genomförs
Enhet/enheter som genomför programmet
Besvarat av (namn, ställning, kontaktuppgifter)
170
Bakgrunden till magisterprogrammen
1. Varifrån har initiativet till att starta magisterprogrammet kommit och varför har
programmet startats?
2. Finns det någon extern modell för planeringen och genomförandet av programmet och i så fall, vilken?
Samband med universitetets strategi
3. På vilket sätt bidrar programmet till att de strategiska mål som satts för universitetets magisterprogram nås?
Resurser
4. Ekonomiska resurser för programmet (bl.a. finansieringskällor programmets totala pris, priskalkyl/studerande, priset på en motsvarande examen som ordnas som
grundundervisning, personalökning till följd av att programmet startat)
5. Vilka resurser finns till stöd för studierna (t.ex. bibliotek, dataklass, andra eventuella stödtjänster för inlärningen) och hurdana möjligheter har de studerande att
utnyttja dem?
Inlärnings- och handledningsmiljö
6. Hurdan är magisterprogrammets inlärningsmiljö (t.ex. undervisningsmetoder, distansstudiemöjligheter, ny informations- och kommunikationsteknik i undervisningen och studierna, möjligheterna att studera vid sidan av ett jobb med tanke på
tiden)?
Vilka nya innovationer (t.ex. innehållsmässiga, pedagogiska, strukturella och verksamhetsmässiga) ingår i inlärningsmiljön?
7. Hurdan är magisterprogrammets handledningsmiljö (t.ex. utformandet av studerandens individuella studieplan, stöd för framsteg i studierna, handledningen för
lärdomsprov)?
Vilka nya innovationer (t.ex. innehållsmässiga, pedagogiska, strukturella och verksamhetsmässiga) ingår i handledningsmiljön?
8. Jämförs de som studerar inom magisterprogrammen och de som studerar för en
grundexamen på samma område med varandra i fråga om kunnande/prestationsnivå och vilka är resultaten?
9. Hur tillgodoses internationalismen i magisterprogrammet (t.ex. utländska föreläsare, internationellt lärar- och studerandeutbyte)?
Kontakter till arbetslivet
10. Hur har man säkrat att innehållet i magisterprogrammet motsvarar arbetslivets
behov?
Utveckling av magisterprogrammet
11. På vilket sätt kontrolleras och utvecklas programmets kvalitet?
12. Vilka är programmets styrkeområden (ge exempel på goda lösningar) och utvecklingsbehov?
13. På vilket sätt har de studerande deltagit i planeringen av programmet och hur har
de kunnat påverka utvecklingen av innehållet och kvaliteten?
Övrigt
14. Övriga kommentarer/tankar etc.?
KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA
PL 1425, 00101 HELSINKI
Puh. 09-1341 71 Fax 09-1341 6911
www.kka.fi
1:1997
Virtanen, A. (toim.): Armottomat ammattikorkeakoulut – matkalla kehittyneisiin arviointijärjestelmiin. Helsinki:
Edita.
2:1997
Liuhanen, A.-M. (toim.): Yliopistot arvioivat toimintaansa – mitä opitaan? Helsinki: Edita.
3:1997
Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma vuosille 1998–1999. Helsinki: Edita.
4:1997
Finska rådet för utvärdering av högskolorna: Verksamhetsplan 1998–1999. Helsingfors: Edita.
5:1997
Action Plan of the Finnish Higher Education Evaluation Council for 1998–1999. Helsinki: Edita.
1:1998
Virtanen, A. (toim.): Korkeakoulutettu poliisi. Poliisiammattikorkeakoulun ulkoinen arviointi. Helsinki: Edita.
2:1998
Kantola, I. & Panhelainen, M. (toim.): Kansainvälistyvät ammattikorkeakoulut. Jyväskylän, Tampereen ja
Turun ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen asiantuntija-arviointi. Helsinki: Edita.
3:1998
Junge-Jensen, F., Lundin, R., Nyman, G. & Wahlroos, B.: Vart är Hanken på väg? Rapport av en extern
utvärderingsgrupp. Helsingfors: Edita.
4:1998
167 syytä korkeakouluksi. Ammattikorkeakouluhakemusten arviointi 1998. Helsinki: Edita.
5:1998
Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt. Arviointineuvoston esitys korkealaatuisen koulutuksen yksiköiksi vuosille
1999–2000. Helsinki: Edita.
6:1998
Hämäläinen, K. & Moitus, S. (toim.): Laatua korkeakoulutukseen – teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Edita.
7:1998
Pilot Audit of Quality Work in Kajaani,Turku, Lahti and Häme Polytechnics. Helsinki: Edita.
8:1998
Dahllöf, U., Goddard, J., Huttunen, J., O’Brien, C., Román, O. & Virtanen, I.: Towards the Responsive
University: The Regional Role of Eastern Finland Universities. Helsinki: Edita.
9:1998
Programme Evaluation of Industrial Management and Engineering in Finnish Higher Education Institutions.
Helsinki: Edita.
10:1998 Quality Label? EQUIS Evaluation Report. Helsinki School of Economics and Business Administration. Helsinki:
Edita.
11:1998 Three Finnish Universities in the International Perspective. CRE Institutional Review of Helsinki University of
Technology, Tampere University of Technology, and Åbo Akademi University. CRE Reviewers’ Reports. Helsinki:
Edita.
1:1999
Virtanen, A. (toim.): Viittä vaille valmis? Ammattikorkeakouluhakemusten arviointi 1999. Helsinki: Edita.
2:1999
Vähäpassi, A. & Moitus, S. (toim.): Korkeakoulut alueidensa vetureina.Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen.
Helsinki: Edita.
3:1999
Booth, J., Erlhoff, M., Jones, A. & Paasikivi, P.: Strategies for the Future. Evaluation of University of Art and
Design Helsinki UIAH. Helsinki: Edita.
4:1999
Kähkönen, J. & Lipponen, M. (toim.): Laadun lähteillä. Itä-Suomen ammattikorkeakoulujen itsearvioinnin
kehittäminen. Helsinki: Edita.
5:1999
Tella, S., Räsänen, A. & Vähäpassi, A. (Eds.): Teaching Through a Foreign Language. From Tool to
Empowering Mediator. Helsinki: Edita.
6:1999
Cheesmond, R., Grede, K., Lonka, K. & Román, G.: From the Cherry Orchard to the Future. The Report of
the Peer Review Team of the Theatre Academy of Finland. Helsinki: Edita.
7:1999
Davies, J., Lindström, C.-G. & Schutte, F.: Five Years of Development. Follow-Up Evaluation of the University
of Oulu. Helsinki: Edita.
8:1999
Perälä, M.-L. & Ponkala, O.: Tietoa ja taitoa terveysalalle.Terveydenhuoltoalan korkeakoulutuksen arviointi.
Helsinki: Edita.
9:1999
Audit of Quality Work. North Karelia and Mikkeli Polytechnics. Helsinki: Edita.
10:1999 Audit of Quality Work. Seinäjoki Polytechnic. Helsinki: Edita.
11:1999 Jussila, J. & Saari, S. (toim.): Opettajankoulutus tulevaisuuden tekijänä. Yliopistoissa annettavan
opettajankoulutuksen arviointi. Helsinki: Edita.
12:1999 Virtanen, A. & Mertano, S. (Eds.): Learning by Comparing.The Benchmarking of Administration at the
University of Helsinki. Helsinki: Edita.
13:1999 Kuusinen, I. & Nurminen, M.: Korkeakoulukirjaston asiakaspalvelun arviointi. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Leeds Metropolitan Universityn kirjastot. Helsinki: Edita.
14:1999 Kuusinen, I. & Nurminen, M.: Evaluation of Customer Service in the Academic Library. Libraries of Kymenlaakso Polytechnic, Helsinki School of Economics and Business Administration, and Leeds Metropolitan
University. Helsinki: Edita.
15:1999 Kristensen, B., Lindfors, T., Otley, D. & Stenius, M.: TSEBA as a Learning Organisation. Evaluation of
Turku School of Economics and Business Administration. Helsinki: Edita.
16:1999 Lyytinen, Heikki K.: Työelämäyhteistyön arviointi. Jyväskylän, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen
työelämäyhteistyön ulkoinen arviointi. Helsinki: Edita.
17:1999 Pehu-Voima, S. & Hämäläinen, K. (toim.): Opetusta kehittävää arviointia. Helsinki: Edita.
1:2000
Lehtinen, E., Kess, P., Ståhle, P. & Urponen, K.: Tampereen yliopiston opetuksen arviointi. Helsinki: Edita
171
172
2:2000
3:2000
4:2000
5:2000
6:2000
7:2000
8:2000
9:2000
10:2000
11:2000
12:2000
13:2000
14:2000
15:2000
16:2000
17:2000
18:2000
19:2000
20:2000
21:2000
1:2001
2:2001
3:2001
4:2001
5:2001
6:2001
7:2001
8:2001
9:2001
10:2001
11:2001
12:2001
13:2001
14:2001
15:2001
1:2002
2:2002
3:2002
Cohen, B., Jung, K. & Valjakka, T.: From Academy of Fine Arts to University. Same name, wider ambitions.
Helsinki: Edita.
Goddard, J., Moses, I., Teichler, U.,Virtanen, I. & West, P.: External Engagement and Institutional
Adjustment: An Evaluation of the University of Turku. Helsinki: Edita.
Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Swedish
Polytechnic, Finland. Helsinki: Edita.
Harlio, R., Harvey, L., Mansikkamäki. J., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Central
Ostrobothnia Polytechnic. Helsinki: Edita.
Moitus, S. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2001–2003. Helsinki: Edita.
Liuhanen, A.-M. (toim.): Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2001–2003. Helsinki: Edita.
Hara, V. , Hyvönen, R. , Myers, D. & Kangasniemi, J. (Eds.): Evaluation of Education for the Information
Industry. Helsinki: Edita.
Jussila, J. & Saari, S. (Eds.): Teacher Education as a Future-moulding Factor. International Evaluation of
Teacher Education in Finnish Universities. Helsinki: FINHEEC. http://www.minedu.fi/minedu/education/
finheec/finheec.html
Lämsä, A. & Saari, S. (toim.): Portfoliosta koulutuksen kehittämiseen. Ammatillisen opettajankoulutuksen
arviointi. Helsinki: Edita.
Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2000–2003. Helsinki: Edita.
Finnish Higher Education Evaluation Council Action Plan for 2000–2003. Helsinki:Edita.
Huttula,T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2000. Helsinki: Edita.
Gordon, C., Knodt, G., Lundin, R., Oger, O. & Shenton, G.: Hanken in European Comparison. EQUIS
Evaluation Report. Helsinki: Edita.
Almefelt, P., Kekäle,T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work. Satakunta
Polytechnic. Helsinki: Edita.
Kells, H.R., Lindqvist, O.V. & Premfors, R.: Follow-up Evaluation of the University of Vaasa. Challenges of
a small regional university. Helsinki: Edita.
Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Miikkulainen, L. , Stone, J.,Tolppi, V.-M. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality
Work.Tampere Polytechnic. Helsinki: Edita.
Baran, H., Gladrow,W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: Evaluation of Education and
Research in Slavonic and Baltic Studies. Helsinki: Edita.
Harlio, R. , Kekäle, T. , Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita.
Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Kähkönen, J., Miikkulainen, L., Mäki, M. & Kangasniemi, J.: Laatutyön
auditointi. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita.
Almefelt, P., Kantola, J., Kekäle,T., Papp, I., Manninen, J. & Karppanen, T.: Audit of Quality Work. South
Carelia Polytechnic. Helsinki: Edita.
Valtonen, H.: Oppimisen arviointi Sibelius-Akatemiassa. Helsinki: Edita.
Laine, 1., Kilpinen, A., Lajunen, L., Pennanen, J., Stenius, M., Uronen, P. & Kekäle,T.: Maanpuolustuskorkeakoulun arviointi. Helsinki: Edita.
Vähäpassi, A. (toim.): Erikoistumisopintojen akkreditointi. Helsinki: Edita.
Baran, H., Gladrow,W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. ,Toivakka, P. & Moitus, S.: |kspertiza obrazowaniq i
nau^no-issledowatelxskoj raboty w oblasti slawistiki i baltistiki (Ekspertiza obrazovanija i
nauc`´no-issledovatelskoj raboty v oblasti slavistiki i baltistiki). Helsinki: Edita.
Kinnunen, J.: Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Kriteerejä vuorovaikutteisuuden
arvottamiselle. Helsinki: Edita.
Löfström, E.: Benchmarking korkeakoulujen kieltenopetuksen kehittämisessä. Helsinki: Edita.
Kaartinen-Koutaniemi, M.: Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittäminen. Helsingin yliopiston,
Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun benchmarking-projekti. Helsinki: Edita.
Huttula,T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2001. Helsinki: Edita.
Welander, C. (red.): Den synliga yrkeshögskolan. Ålands yrkeshögskola.Helsingfors: Edita.
Valtonen, H.: Learning Assessment at the Sibelius Academy. Helsinki: Edita.
Ponkala, O. (toim.): Terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnin seuranta. Helsinki: Edita.
Miettinen, A. & Pajarre, E.: Tuotantotalouden koulutuksen arvioinnin seuranta. Helsinki: Edita.
Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Vuorinen, R.:
Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa. Helsinki: Edita.
Fonselius, J., Hakala, M.K. & Holm, K. : Evaluation of Mechanical Engineering Education at Universities
and Polytechnics. Helsinki: Edita.
Kekäle,T. (ed.): A Human Vision with Higher Education Perspective.Institutional Evaluation of
the Humanistic Polytechnic. Helsinki: Edita.
Kantola, I. (toim.): Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilulupahakemusten arviointi.Helsinki: Edita.
Kallio, E.: Yksilöllisiä heijastuksia.Toimiiko yliopisto-opetuksen paikallinen itsearviointi? Helsinki: Edita.
Raivola, R., Himberg, T., Lappalainen, A., Mustonen, K. & Varmola, T.: Monta tietä maisteriksi. Yliopistojen
maisteriohjelmien arviointi. Helsinki: Edita.