Puheenjohtajalta - Kognitiivisen psykoterapian yhdistys

 15. 8.
2011
numero 1
K OPSU
KOGNITIVISEN
PSYKOTERAPIAN YHDISTYKSEN UUTISET
Kognitiivisen psykoterapian yhdistys r.y. www.kognitiivinenpsykoterapia.fi
Tässä nu me rossa
Puheenjohtajalta
An na- Ma ij a Kokko
Puheenjohtajalta
1
ADHD:n terapian vaikuttavuudesta
2
Vuosikokousesitelmä: Sairausahdistuksen CBT
3
Kompleksisen trauman hoito á la Herbert
5
Mindful arriving- harjoitus
10
Kirja-arviot:
14
Nuorten miesten psykoterapiaa
Tämän Kopsun kirjoittajat
Kopsyn tapahtumarikas kevät on tätä kirjoitettaessa onnistuneesti ohi. On pidetty vuosikokous, jossa valittu uusi
hallitus. Vuosikokouksen kohokohtina olivat jälleen vuosikokousesitelmä, josta sen pitäjän Tarja-Sisko Saastamoisen artikkeli tässä Kopsussa, sekä coctailtilaisuus, jossa
jäsenistö pääsi lennokkaaseen – mutta asiapitoiseenkin –
keskusteluun vapautuneimmissa merkeissä. Myös tietoja
on jälleen päivitetty, tällä kertaa Claudia Herbertin johdolla kompleksisista traumoista. Herbertin koulutuksen annista voimme lukea tästä Kopsusta Maaria Koiviston artikkelista.
Tämä vuosi on ollut merkittävä psykoterapiakoulutusten
uudistumisen osalta. Näistä vaiheista olenkin kirjoittanut
jo jäsenkirjeessä ja asiaan palaillaan taas jatkossa kunhan
uuteen tilanteeseen valmistautuminen etenee eri tahoilla.
Maaliskuun alussa STM ja Valvira järjestivät tilaisuuden
psykoterapeuttikoulutusten uudistumiseen liittyen. Ministeri Risikko itse ja muut ministeriön edustajat toivat vahvasti esille psykoterapeuttisen osaamisen tarvetta ja merkitystä. He painottivat myös sitä, että psykoterapeuttista
osaamista ja koulutusta on tärkeää tarjota ja kehittää
muissakin muodoissa kuin vain asetuksella säädetyssä
nimikkeen käyttöön tähtäävän koulutuksen muodossa.
Yhdistyksen toiminnoista erityisesti Luote Oy:n kautta
tarjottavat alan täydennyskoulutukset pyrkivät osaltaan
vastaamaan myös tähän tarpeeseen. Jatkossa on tarkoitus
kehittää myös pitempiä prosessin omaisia koulutuksia
esim. tiettyjen kognitiivisten terapiamuotojen alueelta.
Maailmalla kehitellään ja tutkitaan jatkuvasti myös kognitiivisen terapian sovelluksia, näistä asioista Kopsussa on jatkossa myös artikkeleita. Toivon mukaan tämä tuleva yhteistyö yliopistojen kanssa toisi lisää mahdollisuutta psykoterapian tutkimiseen myös täällä Suomessa. Vuoden lopulla
yhdistys jälleen laittaa hakuun Irma Karilan stipendirahastosta apurahoja ja odotamme mielenkiinnolla uusia hakemuksia.
Yhdistyksen matka-apurahat kongresseihin on jaettu. Tänä
vuonna alan kongressit ovat sijoittuneet kesän molemmin
puolin. Toukokuussa on Manchesterissa uudenlainen kongressi keskittyen
metakognitiiviseen terapiaan, kesäkuun
alussa on ICCP:n kongressi Istanbulissa, kesä-heinäkuun
vaihteessa on Bernistä kongressi erityisesti psykoterapian
tutkimuksesta kiinnostuneille ja elo-syyskuun vaihteessa on
perinteinen EABCT:n
kongressi Reykjavikissa Islannissa.
Kaikkien kongressien nettisivuille löytyy linkit yhdistyksen
kotisivuilta kohdasta Kongressit. Kiintoisaa ohjelmaa varmastikin löytyy kaikista tarjolla olevista kongresseista.
Yhdistyksen syksyn tapahtumina ovat useat tasokkaat päivitä tietosi- koulutukset. Niistä tiedotetaan jäsenkirjeillä sekä
luonnollisesti kotisivuilla. Nähdään siis syksyn tapahtumissa!
Valoisaa syksyä toivottaen, Anna-Maija Kokko pj.
1
2
ADHD:n terapian vaikuttavuudesta
CBT toimii rentoutusta ja
psykoedukaatiota paremmin
ADHD:n hoidossa
K ir si Jä nkäl ä
KOPSU 1/2011 Sivu 2
Käytetty hoito-ohjelma on julkaistu terapeutin oppaana ja asiakkaan työkirjana (Safren ym 2005)
Suomalaisittain
katsoen
hoito-ohjelma
muistuttaa
coaching-työskentelyä. Koska myös aikuiset ADHDpotilaat lisääntyvässä määrin hakevat psykoterapeuttista apua, osaamisen laajentaminen tälläkin saralla
on eduksi. Kokenut suomalainen terapeutti kommen-
Steven A. Safren kumppaneineen selvitti kehittämänsä aikuisten ADHD-potilaiden hoito-ohjelman
tehokkuutta satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa verrokkiryhmä sai rentoutusharjoituksista ja psykoedukaatiosta koostuvaa yksilöhoitoa. Aikuisten ADHD:n hoidosta on julkaistu aiemmin muutama satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, mutta tämä on ensimmäinen, jossa verrokkiryhmä sai aktiivista psykososiaalista yksilöhoitoa.
ADHD-potilaat olivat kärsineet oireistaan lapsuudesta saakka ja oireilivat lääkityksestä huolimatta.
Poissulkukriteereitä olivat mm. keskivaikea tai vaikea vakavan masennuksen jakso, merkittävä paniikkihäiriö, psykoosispektrin sairaudet, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai päihdeongelma.
86 potilasta satunnaistettiin, 79 vei tutkimusjakson
päätökseen ja 70 seurantajakson. Vaste arvioitiin
hoitojakson päättyessä ja 6kk ja 12kk kuluttua.
toi kyseisten kirjojen oppien olleen toimivia ja hyödyllisiä, tosin koska asiakkailla on yleensä ollut muitakin ongelmia, myös muita terapiatyötapoja on tarvittu.
Lähteet:
Safren SA, Pearlman CA, Sprich S, Otto MW. (2005). Mastering Your Adult ADHD: a Cognitive-Behavioral Treatment Program. Therapist Guide. New York NY: Oxford University Press.
Safren SA, Pearlman CA, Sprich S, Otto MW. (2005) Mastering Your Adult ADHD: a Cognitive-Behavioral Treatment Program. Client Workbook. New York NY: Oxford University Press
Safren SA, Sprich S, Mimiaga MJ, Surman C, Knouse L,
Groves M, Otto MW. Cognitive Behavioral Therapy vs
Relaxion With Educational Support for Medication –
Treated Adult With ADHD and Persistent Symptoms.
JAMA 2010;304(8):875-880)
CBT-ryhmässä ADHD-oireet olivat lievittyneet verrokkiryhmää enemmän ja vaste säilyi 12kk saakka.
Manualisoitu 12 kerran CBT-jakso koostui kolmesta
ydinmodulista ja kahdesta vaihtoehtoisesta modulista. Ensimmäinen moduli (4 tapaamista) keskittyi
psykoedukaatioon ja organisointi- ja suunnitteluharjoituksiin (kalenterin ja tehtävälistan käyttö) sekä
ongelmanratkaisutaitoihin. Toisessa modulissa (2
” tämä on ensimmäinen tutkimus,
jossa verrokkiryhmä sai aktiivista
psykososiaalista yksilöhoitoa.
CBT-ryhmässä oireet olivat lievit-
tapaamista) harjoitettiin oppimistaitoja ja häiriö-
tyneet verrokkiryhmää enemmän
herkkyyden vähentämistä. Kolmas moduli (3 tapaa-
ja vaste säilyi 12 kk seuranta-ajan”
mista)
koostui
kognitiivisesta
restrukturoinnista:
stressaaviin tilanteisiin liittyvää ajattelua muokattiin
joustavammaksi. Valinnaisissa moduleissa käsiteltiin
viivästymisen ehkäisytekniikoita tai otettiin perhe
mukaan tai kerrattiin aiempien moduleiden sisältöjä.
Sairausahdistuksen CBT
Vuosikokousesitelmä:
Barskyn, Faman, Baileyn ja Ahernin (1998) prospek-
sairausahdistuksesta kärsivän
tiivisen tutkimuksen mukaan ¾ lääketieteellistä hoi-
potilaan tunnetyöskentely
terapia-arviossa
Tar ja- Sis ko Saa sta moi ne n
Tavoitteenani on tarjota näkökulma sairausahdistuksesta kärsivien potilaiden psykoterapiatyöhön kesäkuussa 2010 esittelemäni VET koulutuksen lopputyön
”Sairausahdistuksesta kärsivän potilaan tunnetyöskentely
KOPSU 1/2011 sivu 3
kognitiivisen
psykoterapian
arviointivaiheessa”
pohjalta.
toa saaneista hypokondriapotilaista täytti DSM III R:n
mukaiset hypokondrian diagnostiset kriteerit vielä
4-5 vuoden seurannassa, vaikka oireilu olikin lievittynyt.
Kun somaattisia löydöksiä ei ole, eikä potilaan ole
ollut mahdollista hyväksyä oireille ehkä tarjottua
psykologista selitysmallia, on potilas psykoterapeutin vastaanotolle tullessaan jäänyt vaille oireilleen kaipaamaansa selitystä ja apua. Ajatus tunneristiriitojen yhteydestä oireiluun on heille vieras ja
pelottava. Kognitiivis-behavioraalinen käsitteellistä-
Se kä poti la id e n e ttä lä äkä re id e n on ha nkal a
ni me tä i lm iö p sy kol ogi s eks i
Psykiatrin työssäni olen toistuvasti havainnut, että sairausahdistuksesta kärsivät henkilöt eivät motivoidu
asioiden psykologiseen käsittelyyn, saati psykoterapiaan. He päätyvät yhä uusiin somaattisiin tutkimuksiin
ja käyttävät paljon terveydenhuollon palveluita, mikä
vie runsaasti sekä potilaiden että terveydenhuollon
voimavaroja. He käyvät eri lääkäreiden vastaanotoilla ja
ovat varuillaan sen suhteen, otetaanko heidän oireensa
todesta. Lääketieteellinen tutkimuskierre lisää potilaiden uskoa oireilun ruumiilliseen alkuperään ja altistaa
heitä hoitojen ja tutkimusten haitoille. Somaattisen
tutkimuskierteen tarpeeton pitkittäminen estää potilaita saamasta oikeaa hoitoa. On oleellista pyrkiä muuttamaan sairauskäyttämistä. Lääkärit kyllä tunnistavat
hyvin hypokondriasta kärsivät potilaat mutta saattavat
välttää asian ilmaisemista leimaamisen pelossa. Siitä
huolimatta lääkärin velvollisuus on kertoa potilaalle
oireilun psykologisista taustatekijöistä. Useat potilaat
hyötyisivät psykiatrisesta ja psykoterapeuttisesta hoidosta.
Sairausahdistuksesta kärsivien potilaiden motivoiminen
minen painottaa kognition, käyttäytymisen ja vahvistamisen merkitystä toiminnallisen somaattisen
oireilun etiologisena ja ylläpitävänä tekijänä. Toiminnallisista somaattisista oireista kärsivien potilaiden kognitiivinen psykoterapia on tuloksellista sekä
yksilöllisesti että ryhmissä toteutettuna. Lyhyenkin
kognitiivis-behavioraalisen terapian on todettu lievittävän hypokondrian oireita pitkäaikaisesti.
Kognitiot ovat keskeisiä sekä psyykkisen stressin
että tunteiden kannalta. Monilla toiminnallisista somaattisista oireista kärsivillä henkilöillä on vääristyneitä, epäloogisia ja haitallisia uskomuksia terveyteen, sairauteen, lääketieteeseen ja kuolemaan liittyen. He kokevat olevansa fyysisesti haavoittuvia tai
kuolemansairaita, vaikka tutkimustulokset eivät tue
ajatusta. Uskomukset virittävät negatiivisia tunnetiloja ja altistavat tulkitsemaan kehon hyvänlaatuisia
tuntemuksia sairauden oireiksi. Monilla henkilöillä
on taipumusta uhan yliarviointiin. Normaalit kehon
tuntemukset tulkitaan esim. parantumattoman syövän oireeksi.
(jatkuu seuraavalla sivulla)
psykoterapeuttiseen hoitoon tai vähintäänkin psykiat-
” Kognitiivis-behavioraalinen käsitteellistäminen
rin konsultaatioon on perusteltua, koska sairausahdis-
painottaa kognition, käyttäytymisen ja
tuksen sitkein muoto, hypokondria, on pitkäkestoista
kärsimystä aiheuttava häiriö, jolla on vähäinen spontaani paranemistaipumus.
vahvistamisen merkitystä toiminnallisen
somaattisen oireilun etiologisena ja ylläpitävänä
tekijänä. Toiminnallisista somaattisista oireista
kärsivien potilaiden kognitiivinen psykoterapia on
tuloksellista sekä yksilöllisesti että ryhmissä
toteutettuna.”
1
2
Sairausahdistuksen CBT
” Sairausahdistuksesta kärsivät henkilöt ovat
terapia voi edetä potilaan oireiden ja selviytymiskeinojen ympärille keskittyvästä
jossa painottuu kehityshistoriallinen ja tunne-
että hyvä terveys merkitsee
somaattisten tuntemusten puuttumista
ja että somaattiset tuntemukset ovat aina
merkki sairaudesta.”
työskentely.
K atoa va i nform aa tio
Woolfolkin ja Allenin (2008) mukaan somatisaatiohäiriöstä
Soma att is ia t unte mu ksi a vah vis ta va tyyl i
Barsky, Wyshak ja Kirmayer (Abramowitz & Braddock 2008) kuvasivat somatosensorisen vahvistamisen tyylin (somatosensory amplification style),
joka on tyypillistä, joskaan ei spesifistä, sairausahdistuksesta kärsiville. Sillä tarkoitetaan biologimäärittynyttä
ylisensitiivisyyttä
suhteessa
kehon normaaleihin fysiologisiin tuntemuksiin,
mikä ilmenee kolmella tavalla: 1. Yliherkkyytenä
kehon tuntemuksille, johon liittyy korostunut kehon tarkkailu ja huomion kiinnittäminen kehon
viesteihin. 2. Taipumuksena kohdentaa selektiivinen huomio diffuuseihin ja satunnaisiin tuntemuksiin. 3. Taipumuksena tulkita normaalit somaattiset ja viskeraaliset tuntemukset epänormaaleiksi. ovat merkkejä mahdollisesta sairaudesta.
kapeasta
painotuksesta laaja-alaisempaan työskentelyyn,
taipuvaisia ajattelemaan,
sesti
Sivu 4
KOPSU 1/2011
Potilaat ajattelevat itsestään, että ovat
heikkoja eivätkä kestä stressiä.
Sairausahdistuksesta kärsivät henkilöt ovat taipu-
kärsivillä
henkilöillä
on
erilaisia
emotionaalisen prosessoinnin vaikeuksia. Tunteet voivat olla epäsuhdassa niitä aiheuttavien
olosuhteitten kanssa, ne ovat joko suhteettoman
minimaalisia tai negatiivisia. He olettavat, että
epätäydellinen tai vääristynyt tunteiden prosessointi estää ihmisiä tunnistamasta informaatiota,
joka on tärkeää ongelman ratkaisun ja päätöksenteon kannalta. Vaikeus ymmärtää emootioita
saattaa johtaa ratkaisemattomiin negatiivisiin
tunnetiloihin ja niihin liittyviin fysiologisiin vasteisiin. Tunteet jäävät primitiivisen sensorimotorisen tason kokemuksiksi sen sijaan, että ne
koettaisiin sanallisella representatiivisella tasolla. Kliininen ilmentymä voi olla toiminnallinen
somaattinen oire. Psyykkisten häiriöiden keskeisenä tekijänä on henkilön suhde tunteisiin, vaikeus kokea ja prosessoida niitä. Kiinnostavaa on,
miten tämä ongelma näyttäytyy sairausahdistuksesta kärsivän potilaan psykoterapiassa – vai
onko tunnetyöskentely ylipäätään mahdollista?
vaisia ajattelemaan, että hyvä terveys merkitsee
somaattisten tuntemusten puuttumista ja että
somaattiset tuntemukset ovat aina merkki sairaudesta. Minimaalisetkin muutokset kehon tuntemuksissa ovat merkkejä mahdollisesta sairaudesta. Potilaat ajattelevat itsestään, että ovat heikkoja eivätkä kestä stressiä.
Persoonallisuuden syvätason muutokset edellyttävät muutoksia tunnetasolla. Kognitiivinen psyko-
” epätäydellinen tai vääristynyt tunteiden
prosessointi estää ihmisiä tunnistamasta
informaatiota, joka on tärkeää ongelman
ratkaisun ja päätöksenteon kannalta. Vaikeus
ymmärtää emootioita saattaa johtaa ratkaisemattomiin negatiivisiin tunnetiloihin ja
niihin liittyviin fysiologisiin vasteisiin..”
.
ettei henkilö välttämättä täytä edes traumaperäisen
Sivu 5
Kopsyn kevätseminaari: Kompleksinen trauma
stressihäiri ön kriteerejä dissosiaation peittäessä muut
r
Cl au di a He rb e rt: Un de r sta nd in g an d w orki ng
w ith comp l ex tr aum a 11- 13.5.2011:
Tra um a an d p osi ti ve gr ow th the ra py
n otsikko
ettei henkilö välttämättä täytä edes traumaperäisen stressihäiriön kriteerejä dissosiaation peittäessä muut traumaoireet Kompleksisesta traumasta kärsivällä ei siten välttämättä ole mitään traumadiagnoosia. Hoidon kohdentaminen
jonkin tietyn dissosioituneen persoonallisuuden osan yksit-
Maaria Koivisto
täiseen kokemistapaan tai selviytymiskeinoon, kuten pa-
Pääsimme Claudia Herbertin oppiin toukokuisessa Helsingissä. Britannian Oxfordissa toimiva Herbert on kehitellyt
kompleksisen trauman hoitoa parin vuosikymmenen ajan.
K omp le ks is e n tra uma n tun nis ta mi ne n
Kompleksisen trauman tunnistaminen ei ole helppoa. Koulutuksessa käytettiin melko paljon aikaa selkiyttämään,
mistä oikein on kysymys. Kompleksisella traumalla tarkoitetaan – erotuksena yksittäisistä traumoista – toistuvaa, usein
lapsuusiässä alkanutta traumatisoitumista, jota henkilö ei
välttämättä muista. Myös esimerkiksi puutteellinen kiinnittymissidos suhteessa varhaisiin huolenpitäjiin määritellään
III-tyypin kiintymyssuhdetraumaksi. Eri syistä johtuvat pidemmät erot vanhemmista, esimerkiksi keskosena syntyminen tai Britanniassa edelleen suhteellisen tavallinen sisäoppilaitoskoulutus voivat myös johtaa tällaiseen traumatisoitumiseen. Kompleksinen trauma voi niin ikään kulkea sukupolvien ketjussa traumatisoituneen
KOPSU 1/2011
vanhemman
lapsen
ottaessa vanhempansa trauman osaksi itseään ollessaan
kykenemätön vielä erottamaan, mitkä tunteet ja kokemukset ovat hänen omiaan ja mitkä vanhemman.
niikkituntemuksiin,
masennukseen,
kipu-
ja
väsymy-
soireyhtymiin, syömishäiriöön, ruumiinkuvan häiriöön tai
pakko-oireisiin on melko tavallista. Paniikki voi esimerkiksi
olla jonkin emotionaalisen persoonallisuuden osan taipumus ja pakko-oireet tai syömishäiriö voivat puolestaan
toimia henkilön selviytymisstrategioina. Krooniset kivut tai
muut fyysiset vaivat, jotka henkilö kokee ruumiillisena sairautena mutta joiden fyysistä syytekijää ei löydy, voivat
kieliä dissosiaatiosta. Esimerkiksi 78 % niistä, joilla on todettu dissosiatiivinen identiteettihäiriö, kärsii myös lääkehoitoon reagoimattomasta toistuvasta päänsärystä. Vaikeus
tunnistaa kompleksista traumaa sen moninaisten ilmenemismuotojen taustalta johtaa pitkiin ja tehottomiin hoitoihin, jotka etäännyttävät yksilöä yhä kauemmaksi hänen
autenttisesta persoonallisuudestaan.
Kompleksisen trauman piirteet itsessään voivat myös vaikeuttaa sen tunnistamista. Henkilön voi olla mahdotonta kuvata monimutkaista sisäistä kokemusmaailmaansa sanoin,
ja usein häpeä estää puhumista. Potilaat kuulemma tyypillisesti raportoivat erilaisissa oirekyselyissä myös nollatuloksia. Monet ponnistelevat kätkeäkseen ahdinkonsa ”normaaliuden” kuoren alle; eloonjäämispohjaisena selviytymiskei-
Varhaisen kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa siihen, millaiset
psykobiologiset resurssit henkilöllä on aikuisena käytössään. Lapsuudenaikainen huolenpito vaikuttaa hormonien ja
välittäjäaineiden, kuten stressihormoni kortisolin, serotoniinin (funktiona rentoutuminen) ja noradrenaliinin (funktiona
vireys, hälytys) eritykseen ja tasapainoon ja sen yksilöllisen
perustason määrittymiseen, jota elimistö sittemmin alkaa
nona voi olla nimenomaan pystyvän vaikutelman välittäminen. Jos vielä henkilön näennäisen normaali persoonallisuuden osa on suhteellisen toimintakykyinen, hän voi vaikuttaa koherentilta ja kyetä esimerkiksi toimimaan yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa. Kääntöpuolena on
kuitenkin vahva tyhjyyden tunne, kun yhteys autenttiseen,
aidosti tuntevaan puoleen persoonallisuudessa on salvattu.
pitää normaalitilana. Sain koulutuksessa oivalluksen siitä,
kuinka tämä viitekehys voi joissakin tapauksissa auttaa
terapiatyöskentelyssä ymmärtämään ja käsitteellistämään
selittämättöminä somaattisina tuntemuksina ja kehollisina
epätasapainotiloina ilmeneviä oireita.
Määritelmäepäselvyydet
voivat
vaikeuttaa
kompleksisen
trauman tunnistamista. Psykiatrinen tautiluokitus ei erottele
yksittäisiä traumoja toistuvista, ja siksi yksilön oirekuva voi
täyttää lähes minkä tahansa psykiatrisen häiriön kriteerit.
Kompleksisesti traumatisoituneille asetetut diagnoosit vaihtelevatkin persoonallisuushäiriöistä skitsofreniaan ja somatisaatiohäiriöihin. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tulee
Herbertin mukaan lähimmäs sitä, mitä hän tarkoittaa
kompleksisella traumalla. Kompleksisesti traumatisoituneiden hoitopolku on valitettavan usein kivinen ja kuoppainen.
Arviointivaiheessa hämmennystä voi syntyä myös siitä,
Claudia Herbert ja Anna-Maija Kokko. Kuva: Pia Charpentier
1
2
JATKOA SIVULTA 4: SFBKT KONGRESSI
KOPSU 1/2011 …Kompleksinen trauma
In te gr ati ivi ne n te ori a hoi don oh jaa ja na
Trauma- ja positiivisen kasvun terapia perustuu kognitiivisen psykoterapian ohella erityisesti teoriaan traumaperäi-
Sivu 6
” Trauma- ja positiivisen kasvun terapian
yhtenä tavoitteena on neurofysiologinen toi-
sestä rakenteellisesta dissosiaatiosta. Tätä alun perin Pierre
puminen. Osana neurofysiologista toipumista
Janet´n esittämää teoriaa persoonallisuuden lohkoutumi-
terapiassa tavoitellaan myös autonomisen
sesta toisiltaan suljettuihin, jäykkiin alajärjestelmiin ovat
hermoston uudenlaista tasapainoa.”
sittemmin edelleen kehitelleet erityisesti van der Hart ja
kumppanit. He nivoivat teorian- ja työskentelytapojen kehittelyynsä piirteitä monista eri lähteistä, mm. oppimis-,
systeemi-, kognitiivisesta -, kiintymyssuhde- ja objektisuhdeteoriasta ja evoluutiopsykologiasta sekä affektiivisesta neurotieteestä ja psykobiologisesta traumatutkimuksesta. Tässä lähestymistavassa yksilön persoonallisuuden
ymmärretään traumojen seurauksena jakautuvan vähintäin
yhteen näennäisen normaaliin (apparently normal personality, ANP) ja vähintäin yhteen emotionaaliseen osaan
(emotional personality, EP). Näennäisen normaali persoonallisuuden osa (tai osat) pyrkii vain selviytymään arkielämästä trauman jälkeen. Tämä persoonallisuuden osa (tai
osat) välttää tunteita ja muistoja tietoisesti ja tiedostamattaan, eikä se usein muista traumaattisia tapahtumia. Emotionaaliset persoonallisuuden osat puolestaan sisältävät
traumamuistot ja liitännäiset eloonjäämisperäiset selviytymisstrategiat, joiden aktivoitumista henkilö yleensä pelkää.
Herbert
ammentaa
hoitomallinsa
kehittelyssä
lisäksi
KAT:sta ja skeematerapiasta ja hyödyntää mm. tietoisen
läsnäolon, kehopsykoterapian ja EMDR:n menetelmiä.
Tämä henkilön sisäistä todellisuutta edustava puoli on
kuitenkin olemassa ja tavoitettavissa. Hoidon ensi vaiheessa tavoitteena on ennen kaikkea työskentely sen
resurssien lisäämiseksi. Onnistuneen vakauttamisvaiheen jälkeen persoonallisuuden autenttinen puoli on
siinä määrin vahvistunut, että näennäisen normaalin
persoonallisuuden osan (osien) ei tarvitse enää estää
emotionaalisten
persoonallisuuden
osien
sisältämien
traumaattisten kokemusten prosessointia.
On vaikea välttyä vertailemasta, kuinka persoonallisuuden autenttisen puolen käsite muistuttaa skeematerapian terveen aikuisen moodin ja dialektisen käyttäytymisterapian viisaan mielen käsitteitä. Vastaavasti emotionaaliset persoonallisuuden osat tuntuvat muistuttavan
skeematerapian lapsimoodeja ja DKT:n tunnemieltä ja
näennäisen normaalit persoonallisuuden osat skeematerapian suojautujan moodia ja DKT:n järkimieltä. Herbert
totesi, ettei eri viitekehyksistä peräisin olevia käsitteitä
ole mahdollista rinnastaa toisiinsa. Kovin mielenkiintoisia nämä yhtäläisyydet eri terapiamuotojen välillä kui-
D issosi aa ti osta inte g ra ati oon
tenkin ovat, varsinkin kun kompleksisen trauman, disor-
Trauma- ja positiivisen kasvun terapian yhtenä tavoitteena
on neurofysiologinen toipuminen. Yksilön toipuessa kognitiivisen, emotionaalisen ja somatosensorisen informaationprosessoinnin reitit alkavat integroitua terapiatyöskentelyn
auttaessa liittämään toisiinsa kehollisia kokemuksia, tunteita ja kognitioita niiden irrallisina osajärjestelminä toimimisen sijasta. Osana neurofysiologista toipumista terapiassa
tavoitellaan myös autonomisen hermoston uudenlaista tasapainoa. Traumatisoitumisesta seuraa, että levon ja aktiivisuuden säätely ei toimi normaalisti, ja monilla ylikierrokset vaihtelevat totaalisen energiattomuuden kanssa. Ylivirittyneen sympaattisen hermoston vastapainoksi tarvitaan
parasympaattisen
hermoston
aktivaation
ganisoituneen kiintymyssuhteen, dissosiatiivisen identiteettihäiriön ja epävakaan persoonallisuuden välillä on
niin paljon päällekkäisyyttä, ettei aina ole mitenkään
helppo varmuudella sanoa, mitä ylipäätään hoidamme.
Trauma- ja positiivisen kasvun terapian ja DKT:n tavoitteet ovat esimerkiksi hyvin samanlaisia siinä, että
DKT:ssakin terapian läpikäyvänä, jatkuvana tavoitteena
auttaa yksilöä saamaan yhteys sisäiseen viisauteensa eli
päästä pelkästään tunne- tai järkimielen varassa toimimisen sijasta integraatioon eli viisaan mielen synteesiin,
jossa eri lähteiden informaatio yhdistyy tasapainoisella
tavalla.
helpottamista.
Hoidon tavoitteena on luoda yhteyksiä persoonallisuuden
dissosioituneiden puolten välille. Näin mahdollistuu lopulta
näennäisen normaalin (tai normaalien) ja emotionaalisen
(emotionaalisten) persoonallisuuden puolten yhdentyminen
”… informaationprosessoinnin reitit
alkavat integroitua terapiatyöskentelyn
henkilön aidoksi, todelliseksi ja ainutkertaiseksi minäksi.
auttaessa liittämään toisiinsa keholli-
Ymmärretään, että tämän autenttisen puolen on täytynyt
sia kokemuksia, tunteita ja kognitioita
kätkeä itsensä näennäisen normaalin puolen taakse traumaattisten tapahtumien tuhoavuuden vuoksi.
niiden irrallisina osajärjestelminä toimimisen sijasta.”
1
2
Sivu 7
Tie toi ne n
….Kompleksinen trauma
lä sn äol o
vuor ova ikutu kse ssa
t er ap e utti se ssa
Terapiasuhde on yksi vakauttamisvaiheen kulmakivistä. Tässä hoitomallissa terapiasuhdetta luonnehtii
tietoinen läsnäolo (mindful therapeutic relationship).
Terapeutin
tietoinen
läsnäolo
vuorovaikutuksessa
vastaa Herbertin mukaan monella tavalla turvallisen
kiintymyssuhteen piirteitä. Tämän ymmärretään mahdollistavan kiintymyssuhdetraumojen korjaantumista,
mikä voi neurofysiologisesti ilmetä hermosolujen
kasvu- ja korjaantumismuutoksina aivoissa. Olennaista myös on, että terapeutin mindfulness auttaa
myös aktivoimaan potilaan implisiittisen muistin toimintaa, mikä edistää emotionaalisen ja kehollisen
informaationprosessointireitin
käyttöön
saamista
pelkän rationaalisen prosessoinnin rinnalle.
On kiinnostavaa, kuinka kaikki tällaisia potilaita hoitavat terapeutit puhuvat terapeutin aitouden ja läpinäkyvyyden merkityksestä. Herbertkin korosti heti
koulutuksen alussa, kuinka terapeutin on todella tärkeää olla oma autenttinen itsensä, ei piilossa esimer-
KOPSU 1/2011
Herbertin kehittelemän turvapaikkaharjoituksen etuna on,
ettei se edellytä aiempia turvallisia muistikuvia, vaan potilas saa itse vaihe vaiheelta rakentaa mielensisäisen turvallisen paikan eri aistikanavia hyödyntäen. Herbertin versio
turvapaikkaharjoituksesta kuvaa osuvasti pienoiskoossa
hoitomallin luonnetta: potilas on aina se, joka tekee valinnat ja kontrolloi prosessia. Tämä turvapaikan luomisprotokolla auttaa myös ohittamaan monia niistä vaikeuksista, joita kompleksisesti traumatisoituneilla turvamielikuvien luomisessa ja muussa harjoittelussa. Harjoitus on
mahdollista mitoittaa potilaan ajankohtaiseen kyvykkyyteen sopivaksi. Ei esimerkiksi haittaa, vaikka potilas pystyisi tavoittamaan vain yhden aistikanavan, vaan silloin
harjoitus auttaa häntä luomaan mielikuvan turvallisesta
äänestä, väristä, hajusta tai mausta. Lopuksi terapeutin on
tarpeellista vielä varmistaa, sopiiko yksi ja sama turvapaikka kaikille persoonallisuuden puolille vai ovatko näiden tarpeet ehkä erilaisia.
Ym mä rr ys tä ja my ötätu ntoa e r i pe r soon al l i suusp uol ia koh taa n
kiksi ammattiroolin takana. Terapeutti ei voi toimia
Terapian työtavoissa on paljon skeema- ja traumaterapi-
kuin tiedemies tai analyytikko – operoiden pääasiassa
oista tuttua. Siksi voi olla nopeampaa tarkastella, mikä
kognitiivisen reitin varassa – vaan hänelläkin täytyy
tässä terapiassa on erilaista kuin skeematerapiassa. Tera-
olla kaikki informaation prosessoinnin kanavat käy-
peutin rooli ja ote on hieman toisenlainen. Tavoitteena on
tössään. Mindfulness-kielellä ilmaisten terapeutin on
tietoisen läsnäolon hengessä lisätä tietoisuutta persoo-
tarpeellista olla tietoisesti läsnä itsessään kokonai-
nallisuuden dissosioituneista puolista ja ystävällismielistä
suutena ja osana kokonaisuutta. Trauma- ja positiivi-
ymmärrystä niitä kohtaan. Terapeutti nostaa esiin mah-
sen kasvun terapiassa terapeutin roolina on ennen
dollisuuden, että ihmisellä voi olla eri puolia itsessään.
kaikkea toimia potilaan kasvun ja kehityksen mahdol-
Hän ei ehdota, että eri puolia on eikä ehdota niille nimiä.
listajana. Näistä syistä Herbert pitää hyvin tärkeänä
Epätarkoituksenmukaisiakaan persoonallisuuden osia ei
terapeutin sitoutumista omaan henkilökohtaisen kas-
kyseenalaisteta tai muokata kognitiivisesti, sillä Herbertin
vun ja kehityksen prosessiin. Ideaalina on, että poti-
mukaan aikoinaan eloonjäämistä palvelleiden kokemista-
laan ja terapeutin prosessit kulkevat rinnakkain. Mie-
pojen ja selviytymiskeinojen haastaminen johtaisi niiden
lestäni Herbert mallitti olemisessaan ja toiminnassaan
voimistumiseen ja vastustuksen lisääntymiseen. Tera-
tietoista läsnäoloa vuorovaikutuksessa siten, että
peutti ei myöskään puhu eri persoonallisuuspuolille suo-
sana tosiaan tuli lihaksi.
raan, paitsi joskus äärimmäisissä hätätilanteissa. Tavoit-
Tur vap ai kka si säi se nä re surssin a
nallisuuden osia kohtaan, jotka kantavat haitallisten osien
Koulutuksen isona hyötynä oli, että Herbert havain-
suuden osien kokemuksia prosessoidaan terapian toises-
nollisti muutamia harjoituksia* siten, että ne oli mahdollista oikeasti ottaa käyttöön koulutuksen jälkeen.
Turvapaikan luominen on yksi menetelmä, joka auttaa
vahvistamaan potilaan omia sisäisiä resursseja terapi-
teena on ennen muuta lisätä myötätuntoa niitä persooseuraukset. Varhaisempien, emotionaalisten persoonallisa vaiheessa, mutta potilasta ei erityisesti rohkaista pysymään näissä moodeissa.
an ensi vaiheessa. Säännöllinen harjoittelu edistää
” …terapeutin on todella tärkeää olla oma autenttinen
myös neurofysiologista toipumista tasapainottaessaan
itsensä, ei piilossa esimerkiksi ammattiroolin takana.
autonomisen hermoston toimintaa parasympaattisen
hyväksi.
*Harjoitusten suomennoksia on tulossa
yhdistyksen verkkosivujen materiaalipankkiin.
Alustava käännös yhdestä jutun jälkeen.
Terapeutti ei voi toimia kuin tiedemies tai analyytikko –
operoiden pääasiassa kognitiivisen reitin varassa – vaan
hänelläkin täytyy olla kaikki informaation prosessoinnin
kanavat käytössään.”
KOPSU 1/2011 Kompleksinen trauma
Herbert uskoo toipumisen etenevän ennen kaikkea autenttisen puolen sisäisten resurssien vahvistamisen kautta. Vanhemmointi ei sisälly hoitomenetelmiin, vaan tässä
terapiassa terapeutin roolina on toimia potilaan kasvun ja
kehityksen mahdollistajana. Tavoitteena on, että potilaan
omasta autenttisesta puolesta tulee vähitellen sisäinen
hyvä vanhempi muille, usein nuoremmille ja traumatisoituneille persoonallisuuden puolille. Skeematerapian ja
Herbertin lähestymistavan sävyeroja havainnollistaa seuraava: siinä missä Young pitää tärkeänä, että terapeutti
nousee rankaisevaa vanhempaa vahvempana tätä vastaan
puolustamaan kaltoin kohdeltua lasta, Herbert kysyy:
”onko jotakin, jota olet kantanut mukanasi ja haluaisit
Sivu 8
” Vastaavasti emotionaaliset persoonallisuuden osat tuntuvat muistuttavan skeematerapian lapsimoodeja ja
DKT:n tunnemieltä ja näennäisen
normaalit persoonallisuuden osat
skeematerapian suojautujan moodia
ja DKT:n järkimieltä”
Tällaista hoidolla tahattomasti tuotettua haittaa ei ole
aina ihan helppo huomata, sillä terapia voi näyttää
etenevän hyvin ja potilas tuntua oppivan uusia taitoja.
palauttaa takaisin äidillesi?”
Jatkuvat ruumiilliset oireet ovat kuitenkin usein merkki
Kolmantena koulutuspäivänä, jolloin meidän oli mahdol-
sia menetelmiä liiallisen ”päähän ankkuroitumisen”
integaation puuttumisesta. Herbert on kehitellyt erilai-
lista saada työnohjausta kompleksisesta traumasta kärsivien hoitoon, saimme vielä käytännössä kuvan, kuinka
persoonallisuuden autenttisen puolen vahvistaminen on
jatkuvasti läsnä terapiakeskusteluissa. Esimerkiksi potilaan sanoessa tai tehdessä jotakin vähemmän toimivaa,
terapeutti voi validoida tämän osana jotakin persoonallisuuden osaa ja toisaalta kysyä, mitä potilaan autenttinen
puoli asiasta sanoo. Kiintoisasti DKT:n lähestymistapa on
tältä osin aivan samanlainen (”mitä viisas mielesi tästä
sanoo?”) Voi herätä huoli, tuntuuko tällainen lähestymistapa invalidoivalta. Tapa, jolla Herbert kutsui potilaan
sisäistä viisautta ja terveitä resursseja esiin, tuntui kuitenkin päinvastoin hyvin validoivalta ja sensitiiviseltä.
välttämiseksi. Bottom up- prosessointi sekä spesifinen
menetelmä, body staging, helpottavat koettujen aistimusten ja tunteiden tavoittamista. Ideana on lähteä
liikkeelle kehollisista kokemuksista, joihin asteittain
sitten liitetään kokemuksen muita aspekteja, tunteita
ja reflektiota. Terapeutti on tässäkin työskentelyssä
ainoastaan fasilitaattori, joka välttää esimerkiksi tulkitsemasta potilaan kokemaa.
Tie toi ne n lä sn äol o di ssosi aa tion h oid ossa
Herbertin mukaan useimmat hoidon ongelmat liittyvät
siis vaikeuteen ymmärtää traumatisoitumisen luonnetta ja tunnistaa dissosiaatiota. Hän kehottaa tietoisen
läsnäolon hengessä arvostamaan kaikkia eloonjäämis-
P ar i sa na a hoi d on kar ikoi sta
pohjaisia selviytymisstrategioita, muiden muassa dis-
Not onl y the co gni tiv e rou te …
sosiaatiota. Suhtautumistapana on, että ”ehkä juuri
Vakavasti traumatisoituneet ovat erityisen alttiita turvau-
sosiaatiota ei yritetä aktiivisesti muuttaa tai poistaa
tumaan yksinomaan kognitiiviseen prosessointiin. Pulmana on, että pelkästään kognitiivisen reitin varassa operoiminen pitää jatkuvasti yllä dissosiaatiota. Herbert varoitti
erityisesti
maailmalla
tavallisen
kognitiivis-
behavioraalisen lyhytterapian riskistä voimistaa kognitiivista kontrollia ja siten lujittaa näennäisen normaalia
persoonallisuuden puolta.
sen ansioista olet hengissä ja voit olla nyt tässä”. Disennenaikaisesti. Ajatellaan, että potilas voi kyllä aikanaan luopua pulmia tuottavista selviytymistyyleistä
hänen autenttisen puolensa vahvistuttua riittävästi.
Kun tietoisen läsnäolon ideana ei ole tavoitella mitään,
on vähän paradoksaalista sanoa, että se on tässä hoitomallissa dissosiaation tärkeä hoitomenetelmä. Mindfulness on joka tapauksessa monella tapaa dissosiaation vastakohta. Herbertin mukaan se kuitenkin auttaa
”… persoonallisuuden autenttisen puolen käsite muistuttaa skeematerapian
terveen aikuisen moodin ja dialektisen
käyttäytymisterapian viisaan mielen
käsitteitä...”
yhdistämään kaikki kolme informaationprosessoinnin
reittiä. Pyrkimys avautua lempeästi vain kokemaan
kaikki, mikä on tullakseen, on vastalääkettä kokemusten pelkoon ja välttelytaipumukseen. Mottona on, että
kipu - fyysinen tai psyykkinen - on tervetullutta osoittaessaan meille potentiaalisia kasvun paikkoja. Tällaisessa käsitteellistämisessä keho mielletään viestintuojaksi. Se voi kertoa esimerkiksi, että jotkut vanhat
mekanismit tai selviytymiskeinot eivät enää toimi.
KOPSU 1/2011
Sivu 9 …Kompleksinen trauma
Kompleksisesti traumatisoituneiden on usein vaikea omak-
” Hän kehottaa tietoisen läsnäolon hengessä
sua tietoista läsnäoloa, onhan toimeen tuleminen edellyttä-
arvostamaan kaikkia eloonjäämispohjaisia
nyt päinvastaista, itsen irtikytkemistä tapahtumista ja tun-
selviytymisstrategioita, muiden muassa
teista. Ylivalppauskaan ei hevillä sallisi avoimuutta kokemuksille. Kun autonominen hermosto ylläpitää irtikytkentää,
dissosiaatiota.”
siihen on vaikeaa, ellei mahdotonta vaikuttaa rationaalisesti.
Herbert suositteleekin nivomaan tietoista läsnäoloa hoitoon
vähitellen, terapiasuhteesta aloittaen.
Entä kun potilas dissosioi terapiaistunnossa? Silloin häntä
autetaan tietoisen läsnäolon hengessä palaamaan nykyhetkeen. Hajuaisti (mm. aromaattiset öljyt) on tässä erityisen
hyödyllinen, koska informaationprosessointireittien dissosiaatio ei vaikuta hajuratoihin, vaan hajut rekisteröidään kaikissa kolmessa systeemissä.
Itselleni jäi tästä koulutuksesta mukava jälkilämpö. Herbertin hoitomallia ohjaa koherentti ja päivitetty teoria,
joka tuntuu järkeenkäyvältä ja mahdollistaa siten psykoedukaation potilaallekin. Työote on aktiivinen. Suhtautumistapa on hyvin humaani, potilaslähtöinen, kunnioittava ja normalisoiva. Hankalatkin oireet ja käyttäytymiset
voidaan aina käsitteellistää luonnollisina ja ymmärrettävinä reaktioina traumoihin.
Claudia Herbert, KOPSYn vpj. Pia Charpentier ja Herbertin tytär Sara. Kuva Pia Charpentier
Sivu10 Kompleksinen trauma: harjoituksia
KOPSU 1/2011
Cl au di a He rb e rt i n
“Mi nd ful l ar ri vin g” –ha rj oitu s
Ohessa Claudia Herbertin seminaarissa esittelemä kolmivaiheinen Mindfull arriving – harjoitus. Suomennos on alustava – viimeistelty versio
tulee kotisivuille. Suomennos on syntynyt useiden ihmisten yhteistyönä.
•
•
Siinä sitä käytetään mm. dissosiaatioalttiuden
vähentämiseen ja nykyhetkeen ankkuroimiseen
traumamuistojen aktivoituessa. Käyttötarkoitusta kuvataan tarkemmin edellisessä Maaria Koiviston jutussa.
Huomaa jalkapohjiesi ja lattian kontakti. Anna itsesi viivähtää tässä tuntemuksessa hetken ajan.
Saatat tunnistaa jaloista ylöspäin nousevaa hienoista
kihelmöintiä.
Tutkaile kehosi tuntemuksia jalkateristä ylöspäin siirtyen.
Huomioi, miltä ruumiisi eri osat tuntuvat.
•
•
kanssa, mutta se soveltuu hyvin traumatyöhön.
Mindful arriving - vaihe 1
Tunne itsesi kehossasi
Pane merkille vartalosi ja istuimen kontakti. Aisti, mitä
tunnet istuimen ja vartalosi kosketuspisteissä.
•
•
Menetelmää voi käyttää monien potilasryhmien
Pane merkille, tunnetko kenties jonkinlaista kireyttä
tai vastustusta, kuten painon tunnetta, jännitystä, kipua tai epämukavuutta jossakin kohdassa ruumistasi.
Huomioi niin täydesti kuin kykenet, mitä kaikkea keho
kantaa puolestasi juuri tällä hetkellä. Onko se eloisa ja
aktiivinen vai ennemminkin unelias ja väsynyt keho?
Tunnista kehosi kumppaniksi, joka on ollut mukana koko
elämäsi ajan – syntymästäsi aina tähän hetkeen asti.
Sivu12 Kompleksinen trauma: harjoituksia 2
KOPSU 1/2011
Mindful arriving - vaihe 2
Tavoita kosketus tunteisiisi
•
•
Huomaa, mitä tunnet juuri nyt.
Keskity tunteisiisi niin avoimella mielellä kuin pystyt. Vältä kaikkea arvostelua tai tuomitsemista. Pyri sen sijaan kohtaamaan tunteesi avoimen uteliaana, ikään kuin et olisi koskaan aiemmin huomannut niitä.
•
Pane merkille, miten reagoit tunteidesi sallimiseen, luvan antamiseen kaikille tunteille. Tuntuuko se luontevalta, miellyttävältä?
Huomaa, tunnetko kenties pelkoa tai epämukavuutta sisälläsi. Yritä
tunnistaa, missä kohdassa ruumista nämä tuntuvat ja kuvittele, että
hengität näihin kohtiin.
•
Kun tunnet tunteesi, huomioi, kuinka ne vaikuttavat sydämeesi. Saavatko ne sydämesi tuntumaan raskaalta vai kevyeltä, virkistyneeltä ja vahvistuneelta vai kenties hidastuneelta? Pyri aistimaan sydämesi, ja muodosta mielessäsi kuva yhteydestä sydämesi ja tunteesi välillä.
•
Kiitä sydäntäsi siitä, että se on ollut kanssasi koko elämäsi ajan - syntymästäsi aina tähän hetkeen asti.
•
•
Pyri löytämään oma tapasi arvostaa sydäntäsi siitä, että se on pumpannut elämänvoimaa ruumiisi läpi koko tämän ajan ja pitänyt sinut
elossa niin, että voit olla nyt täällä.
Pyri omalla tavallasi kunnioittamaan ja kiittämään sydäntäsi siitä, että
se on täällä kanssasi ja sinua varten olemassa, juuri nyt.
Sivu13 Kompleksinen trauma: harjoituksia 3
Mindful arriving - vaihe 3
Tule tietoiseksi ajatuksistasi
Huomaa, millaisia ajatuksia sinulla on mielessäsi juuri nyt.
Tule tietoiseksi ajatuksistasi niin täydesti kuin kykenet. Huomaa ja kuvittele ajatuksesi kuin kirjoituksena kyltillä tai sisäisenä kommentointina, jota kulkee tauotta mielesi läpi. Anna
itsesi huomata se sisäisen hälyn taso, jonka ajatuksesi mahdollisesti saavat aikaan.
Pane merkille, antavatko ajatuksesi sinun arvostaa itseäsi ja
kokea itsesi sellaisena kuin aidosti olet tässä ja nyt. Vai etäännyttävätkö ne sinua itsesi arvostamisesta ja rakastamisesta juuri tällä käsillä olevalla hetkellä?
Valitse nyt tietoisesti kahden vaihtoehdon väliltä:
salli näiden ajatusten hälyn viedä tarkkaavaisuutesi tällä hetkellä tai
suhtaudu ajatuksiisi kuin sisäiseen kommentointiin, kuten uutisiin, joiden ääntä voit hiljentää tai kääntää kokonaan pois päältä.
Tuo nyt tarkkaavaisuutesi koko kehoosi. Tunne kehosi kuin sisältäpäin, ja kuvittele sen säteilevän ja hehkuvan energiaa omaa elämänenergiaasi. Pyri löytämään oma tapasi kunnioittaa
ja kiittää itseäsi siitä, että olet elossa, juuri nyt.
KOPSU 1/2011
KOPSU 1/201.1 Kirja-arvioita
Sivu 14
Verhaagen on toki tehnyt myös tutkimusta. Yksi häntä itse-
Kirja-arvioita
äänkin – samoin kuin minua lukijana – yllättänyt alustava
Jy ri T a mmi ne n
oireiluun. Verhaagenin alustavien tulosten perusteella ni-
tulos oli erilaisten riskitekijöiden vaikutus nuorten miesten
menomaan erilaisten kumulatiivisten riskitekijöiden määrä
Dav e Ver haagen (2010) . Therapy With Young Men: 1624 Year Olds in Treatment. New York: Routledge
Mikäli etsit pelkkään tiukkaan tieteelliseen menetelmään
ja tutkimukseen pohjaavaa kirjaa nimenomaan kognitiivisesta terapiasta – lopeta lukeminen heti ja siirry välittömästi muualle. Jos puolestaan haluat lukea väljästi tutki-
vaikuttaa oireiluun enemmän kuin yksittäisten riskitekijöiden
vakavuusaste. Eli hänen tulostensa perusteella vaikuttaa siltä,
että yksittäiset vakavatkaan riskitekijät eivät ennakoi oireilua
yhtä paljon, kuin hyvin useiden, vaikka lievempien, riskitekijöiden kasautuminen yhden nuoren elämään, varsinkin suojatekijöiden puuttuessa.
mukseen ja vahvasti 20 000 tehtyyn terapiatuntiin poh-
Kaikkein tärkeimmäksi vaikuttavaksi tekijäksi nuorten terapi-
miesten hoitamisesta kognitiivis-integratiivisen menetel-
asiakkaana olevaa nuorta kohtaan. Tässä tärkeää on nimen-
jaavia, innostuneen kliinikon integroivia ajatuksia nuorten
min on tämä kirja sinulle varmasti yhtä innostava lu-
assa Verhaagen nostaa aidon kiinnostuksen ja innostuksen
omaan aitous. Jos ei nauti nuorten kanssa työskentelystä, ei
kuelämys kuin se oli minulle.
kannata vetää kukkahattua päähän väkisin. Vinkkinä aikako-
13 vuotta puolet työajastani 13-21- vuotiaiden poikien
maan. Tämä näkökulma on helppo allekirjoittaa.
neella Anneli Tempakalle. Toki voi yrittää opetella kiinnostu-
kanssa terapiahuoneessa istuneena oli hämmentävää ja
innostavaa kuinka Verhaagen oli onnistunut tavoittamaan
itselleni tutut keskeiset tunnelmat, haasteet ja myös arkikokemuksen perusteella toimivat toimintatavat kirjaan.
Kaiken lisäksi hän kuvaa niitä tavattoman elävästi.
Kirjan keskiössä eivät ole interventiotekniikat, joskin nekin saavat sijansa. Ytimen muodostaa vuorovaikutustyylin- ja taidon kehittäminen, jossa korostuu rohkeus ja
nopealiikkeisyys terapeutin omaa aitoa persoonallisuutta
käyttäen, mutta sokraattisesta ”ei
tietämisen” positiosta
lähtien. Tietoinen läsnäolo nousee tärkeäksi.
Kuitenkin
Verhaagen alleviivaa voimakkaasti, että nuorten miesten
terapeutin on oltava aktiivinen ja direktiivinen tilanteen
sitä vaatiessa – mikä nuorten terapiassa on usein.
Menetelmällisesti ja teoreettisesti tärkeäksi integraatioksi
nousee Millerin & Rollnickin päihdepuolelle kehittämä
motivoivan haastattelun tekniikka, joka pohjaa Prochaskan
ja
DiClemenenten
määrittelemään
transteoreettiseen
muutosvaihemalliin. Työskentelytapa sopii erinomaisesti
nuoruusikäisten terapiaan, ja me olemme sitä suomalaisessakin nuorisopsykiatriassa kokeilleet. Siksi oli mukavaa
nähdä kansainvälinen, jäsentynyt esitys kokeiluasteella
olevasta aiheesta.
Terapiainterventioden puolella Verhaagen esittelee nuorten tyypillisiin pulmiin muutamia mukavan yksinkertaisia
käsitteellistämistapoja
nuorten
kanssa
terapiatunnilla
jaettavaksi. Psykoedukatiiviseen ja tutkivaan työskentelyyn
tunteiden paremmassa tunnistamisessa esitellään kivoja
menetelmiä. Verhaagenin mukaan yksi keskeinen nuorten
miesten pulma on vaikeus tunnistaa ja oman miehisyyskäsityksensä vuoksi ilmaista muita negatiivisia tunteita kuin
viha. Tunneskaalan laajentamisen ja haavoittuvuuden
kokemisen tekniikoita käydään läpi.
Kaiken kaikkiaan suositeltava kirja. Erityisen nautittavaksi
lukemisen tekee Verhaagenin sujuva ja hauska, mutta täsmällinen tapa kirjoittaa.
KOPSU 1/2011
K ogn itiivis en p sykotera-
TähänpKOPSUun
kirjoittivat:
ian yhd istyksen uut iset.
Toim itu s ja ta it to
Ma ar ia K oivisto on psykiatrian erikoislääkäri ja
kognitiivinen psykoterapeutti VET. Hän on helsinki-
Jyri Tamminen
läinen ammatinharjoittaja, joka toimii psykoterapeut-
Säh köp osti
tina, psykiatrina ja työnohjaajana. Hän on KOPSY:n
[email protected]
hallituksen jäsenvastaava ja toimii kouluttajana yhdistyksen ja Luote OY:n koulutuksissa.
Olemme Webissä!
Vieraile sivuillamme osoitteessa:
www.kognitiivinenpsykoterapia.fi
Tarja-Sisko Saastamoinen
on psykiatri
ja kognitiivinen psykoterapeutti VET. Hän
toimii psykiatrina YTHS ja psykoterapeuttina
ja
psykiatrina
Helsingissä
yksityisvas-
taanotolla. Tarja-Sisko Saastamoinen kouluttaa ja työnohjaa
Jy ri Tam minen on psykologi ja kognitiivinen
psykoterapeutti VET. Hän toimii ammatinharjoittajana Keravalla ja Helsingin Malmilla kouluttajana, työnohjaajana ja psykoterapeuttina.
Asiakkaina on erityisesti persoonallisuushäiriöisiä, nuoria, nuoria aikuisia ja heidän perheitään. Aiemmin hän työskenteli nuorisopsykiat-
Kirsi Jänkälä
on psykiatri ja kognitiivinen
psykoterapeutti YET. Hän toimii psykiatrina
ja psykoterapeuttina Helsingissä yksityisvastaanotolla. Kirsi Jänkälä kouluttaa ja työnohjaa Kopsyn ja muissa koulutuksissa.
risten potilaiden ja heidän perheidensä kanssa.
Kopsyn hallituksen tiedotusvastaava ja toimii
kouluttajana, työnohjaajana ja koulutuksenjohtajana Kopsyn ja Luote OY:n koulutuksissa.