Autoillen Euroopassa
Transcription
Autoillen Euroopassa
S U O M E N K R O M F O H R L Ä N D E R R Y : N J Ä S E N L E H T I 1 • 2012 Helsinki Winner 2011 Voittaja 2011 Verijälki Roturisteytystapaaminen Yhteenveto jäsenkyselystä Autoillen Euroopassa L Ä N T S Y J E N K A N S S A pu h e e n j o h t a j a n p a l s t a Numero 1 2012 Julkaisija: Suomen Kromfohrländer ry Päätoimittaja: Minna Hanski Ulkoasu: Jukka Heinänen, Heipoint Paino: Kopijyvä, Tampere Hyvää alkanutta vuotta! ISSN: 2242-4601 Seuraava lehti: • 2/2012 materiaalin deadline 15.5. Materiaali: Tekstit: Word-formaatissa, kuvat: tiff/jpg -formaatissa sähköpostitse osoitteeseen: [email protected] tai paperilla osoitteeseen: Minna Hanski, Vähäjärvenpolku 5, 04400 Järvenpää. Huom.! Kuvat, tekstit ja muu aineisto palautetaan, mikäli mukana on palautuskuori ja -postimerkki. Merkitse kuvatietoihin sekä kuvatun että kuvaajan tiedot. Kaikki aineisto mieluiten sähköisessä muodossa. Jäsenmaksut 2012 Normaalijäsen 25 € Perhejäsen 10 € Kasvattajamaksu 15 € Perheen 1. jäsen maksaa 25 € ja seuraavat jäsenet 10 €. Kasvattaja maksaa normaalin jäsenmaksun ja sen lisäksi kasvattajamaksun. Jäsenanomukset rahastonhoitajalle. Yhdistyksen tili: Nordea 201818-12530 Suomen Kromfohrländer ry http://www.kromfohrlander.fi Ransu (Krumme Furche Cuba Libre) ja Gromit (Fannimer Alvaro) Siegenissä. Kuva: Harri Nurmi ja Virpi Mustiala. 2 Vuosi vaihtui ja helmikuussa vaihtui myös Mäntyniemessä komento. Rontti kissa jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle valtakunnan ykköslemmikin pallilta ja vuoroon astui bostoninterrieri Lennu. Nähtäväksi jää, onko vallan vaihdoksella vaikutusta koiraharrastusten asemaan Suomessa ;o) Hallitus kokoontui 12.2. Hämeenlinnassa ja teki mm. seuraavat henkilövalinnat. Varapuheenjohtajana jatkaa Anna Alanen, sihteerinä Jussi Jokinen ja rahastonhoitajana Milla Lehiö. Lisäksi päätettiin avata roturisteytysprojektille korvamerkitty tili, jolle on mahdollisuus tehdä lahjoituksia ja kerätä varoja. Tilin käytöstä päättää hallitus. Hallitus päätti siirtää avatulle tilille 500 € alkupääomaksi. Roturisteytysprojektin tiimoilta hallitus antoi ohjenuoraksi kasva tuskollegiolle ja roturisteytysryhmälle jatkaa projektia roturisteytys tapaamisessa valittujen rotujen (tiibetinterrieri, parsoni ja villakoira) kanssa ja myös selvittää karkeakarvaisten kettuterrierien soveltuvuutta. Tavoitteeksi asetettiin vuosikokous 21.4., johon mennessä tulisi olla selvillä koirat risteytettävistä roduista ja niiden terveystiedot taus toineen. Samoin tulee olla myös selvitettynä projektiin osallistuvat länderinartut. Tehtävää siis riittää! Kesän tapahtumista lopuksi sen verran, että leirin aika ja paikka ovat vaihtuneet. Syynä tähän oli mm. agilityn Euroopan avoimet mestaruus kisat Ruotsissa 28.–29.7. sekä lomasaari Marttisen kalliit hinnat. Uusi paikka on Hartolassa, Kunkkulan Koirakeskus ja ajankohta 3.–5.8. Aurinkoista kevättä! Jari LÄNDERI Gromit maistaa vettä Alppipurosta. Kuva: Harri Nurmi. 6 2 4 11 12 14 17 LÄNDERI Autoillen Euroopassa Puheenjohtajan palsta Läntsy, tapahtumia ja pientä sälää Pääkirjoitus Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 Verijälki Ländereiden agilityvuosi 2011 18 20 22 24 27 32 Roturisteytystapaaminen Yhteenveto jäsenkyselystä Monimuotoisuus geenija yksilötasolla Kasvattajakollegio tiedottaa Kisakutsu Länderileirille 3 Läntsy Näyttelytuloksia Helsinki KV Winner-2011 3.12.2011 Tuomari Jasna Matejcic, Kroatia PN-1 ROP, SERT, HeW-11, HeJW-11 Cierimon Ballerina (Ballerina) PU-1 VSP, SERT, HeW-11, HeJW-11 Cierimon Barokki (Popeda) PU-2 VARA-SERT Cierimon Balalaikka (Laikka) PU-3 CACIB Jettildan Basso Stelvio (Jytä) PN-2 VET ROP Armaani Heinä-Hattu (Ruuti) PN-3 CACIB Jettildan Bielefeld (Svingi) PN-4 Jazzmo Foxtrot (Foxi) tapahtumia ja pientä sälää Viehejuoksua tarjolla Ma 28.5.2012 illalla Hyvinkään vinttikoiraradalla mahdollisuus kokeilla viehejuoksua. Max 8 koiraa mahtuu mukaan. Hinta 11 € per koira. Treenit vetää vinttikoiraharrastaja ja viehejuoksuharjoituksia järjestävä Lotta Vuorela Nauravasta koirasta (http://nauravakoira.net/index.html). Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Riikka Honkaranta/0401722071 tai riikka.honkaranta(at)sci.fi Helsinki KV Voittaja-2011 4.12.2011 Tuomari Ligita Zake, Latvia PN-1 ROP, V-11 Jazzmo Foxtrot (Foxi) PU-1 VSP, SERT, V-11, JV-11 Cierimon Barokki (Popeda) PU-2 CACIB Jettildan Bironico (Mese) Huhtikuu 21.4. Ländereiden kevätpäivä, Järvenpää *) Heinäkuu 21.–22.7. Agilityn maajoukkuekarsinnat, Lieto 27.–29.7. European Open –agilitykilpailu, Kristianstad, Ruotsi 7.10. Yhdistyksen agilitykisat, Purina Areena *) *) Huom! Muuttunut ajankohta. Elokuu Lisätietoja: Toukokuu 5.5. Luonnetesti, Helsinki *) 3.–5.8. Länderileiri, Hartola *) 18.–19.8. Agilityn pohjoismaiden mestaruus kilpailut, Norja Kesäkuu Syyskuu Agilitykisat löytyvät osoitteesta: http://www.agilityliitto.fi/kalenteri Näyttelyt löytyvät osoitteesta: http://www.kennelliitto.fi/FI/ toiminta/nayttelyt/ Toko-kokeet löytyvät osoitteesta: http://www.kennelliitto.fi/FI/ toiminta/kokeet/toko/ 9.–10.6. Toko SM-koe, Kuopio 10.6. Yhdistyksen agilitykisat ja länderimestaruuskisa, Janakkala 16.–17.6. Agilityn SM-kisat, Jyväskylä 29.6.–1.7. Agirotu, Kuopio 15.9. Yhdistyksen päänäyttely ja syyskokous, Heinola Lokakuu 4.–7.10. Agilityn MM-kilpailut, Liberec, Tsekki Koonnut: Heini Stenberg. Olethan huomannut lemmikkien matkustus säädöksissä tapahtuneet muutokset vuoden 2012 alussa? Koirien raivotautivasta-ainetutkimuksia ei enää vaadita niiden matkustaessa Suomesta Ruotsiin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin tai Maltalle. Kaikkiin jäsenmaihin kuljetettavien eläinten täytyy kuitenkin olla rokotettuja raivotautia vastaan vähintään 21 päivää ennen tuontia. Raivotautivasta-ainetut kimus edellytetään tuotaessa eläimiä sellaisista unionin ulkopuolisista maista, joista tapah tuvaan tuontiin liittyy merkittävä raivotaudin leviämisen vaara. Myös vaatimukset myyräekinokokin (Echi nococcus multilocularis) leviämisen estämi seksi annettavasta lääkityksestä muuttuivat. Jatkossa myös EU-maista tuotavat alle 3 kk ikäiset pennut sekä esimerkiksi Ruotsista Suo meen tulevat koirat pitää lääkitä ennen niiden saapumista maahan. Suomeen tuotavat koirat on lääkittävä enintään viittä, mutta vähintään yhtä päivää ennen maahantuloa. Usein mat kustavat koirat, joilla on lemmikkieläinpassi, voidaan myös lääkitä säännöllisesti enintään 28 päivän välein. Lisätietoja: www.evira.fi. 4 LÄNDERI PU-3 VARA-CACIB Cierimon Aatami (Nafta) PU-4 Jettildan Basso Stelvio (Jytä) PN-2 CACIB Jettildan Bielefeld (Svingi) PN-3 Jazzmo Flamenco (Enni) PN-4 SERT, JV-11 Cierimon Ballerina (Ballerina) VET ROP Armaani Heinä-Hattu (Ruuti) VARA-SERT Krumme Furche Desdemona (Ella) Tallinna KV 11.2.2012 Tuomari Elina Tan-Hietalahti PN-1 ROP, JUN ROP, JUN SERT Cierimon Ballerina (Ballerina) PU-1 VSP, JUN VSP, JUN SERT Cierimon Balalaikka (Laikka) PN-2 SERT, CACIB, EST MVA Jazzmo Foxtrot (Foxi) Näyttelytuloksia voi lähettää osoitteeseen: [email protected] Joukkueet agilityn SM-kisoihin Lemmikkien matkustussäädöksiin muutoksia Tapahtumakalenteri Koonnut: Ossi Koivu. LÄNDERI Agilityn SM-kisat järjestetään Jyväskylässä 16.6–17.6. Joukkueet kisaavat 16.6 ja yhdistys lähettää joukkueet sekä medeihin että maxei hin, jos riittävä määrä koirakoita saadaan ka saan. Sääntöjen mukaan koirakko voi edustaa muutakin seuraa kuin ohjaajan lisenssiseura on, mutta siihen täytyy olla lisenssiseuran an tama kirjallinen lupa. Joukkueet kokoaa Annariina Kulmala, email [email protected]. Ilmoittau tumisia otetaan vastaan 1.6 asti. Kannattaa muuten käydä vilkaisemassa SM-kisojen sivu ja linkistä http://www.agilitysm2012.net/ Olethan maksanut jäsenmaksun 2012? Jäsenmaksulaskuja ei postiteta erikseen, vaan jokainen jäsen maksaa jäsenmaksunsa itsenäisesti alla olevilla tiedoilla! Maksajan nimen tulee olla sen varsinaisen tai perhejäsenen nimi, jonka nimellä lehden halutaan tulevan. Tilinumero 201818-12530, Suomen Kromfohrländer ry Viitenumero 1106 Eräpäivä 31.3.2012 Normaalijäsen 25 € Perhejäsen 10 € Kasvattajamaksu 15 € Perheen 1. jäsen maksaa 25 € ja seuraavat jäsenet 10 €. Kasvattaja maksaa normaalin jäsenmaksun ja sen lisäksi kasvattajamaksun. Ilmoita muuttuneet osoitetiedot jäsenrekisteriin ([email protected] tai p. 0443233644). Joukkueet AGIrotuun Kuopioon Kesän agilitykarnevaali Agirotu järjestetään Kuopiossa 29.6–1.7. Yhdistys maksaa agiro tujoukkueiden osallistumismaksuista n. 50% sillä edellytyksellä, että joukkueen nimi alkaa etuliitteellä Kromlins. Joukkueet kokoaa ja ro tukoordinaattorina toimii Annariina Kulmala, email [email protected]. Nyt kasaamaan joukkueita ja ilmoitta maan valmiit kokoonpanot joukkueen nimen ja johtajan kera! Jos joukkuetta ei ole tiedos sa, tiedot koirasta ja itsestäsi (virallinen nimi, kutsumanimi, syntymäaika, säkäluokka, oh jaaja, osoite, puhelinnumero) Annariinalle. Agirodun netisivut löytyvät linkistä http://www.hukka-putki.fi/agirotu2012/. Nyt koiran kanssa ravintolaan! Vuoden alusta tuli voimaan asetus, joka sal lii eläinten pääsyn elintarvikehuoneistoihin. Ravintoloihin ja kahviloihin voi siten toimijan suostumuksella tuoda lemmikkieläimiä. Tästä on kuitenkin näkyvästi ilmoitettava tarjoilu tilan sisäänkäynnin yhteydessä. 5 Autoillen Euroopassa L Ä N T S Y J E N K A N S S A Teksti ja kuvat: Harri Nurmi ja Virpi Mustiala. Esivalmisteluja Islannin tulivuorenpurkauksen aikaansaama Matkan valmistelut alkoivat talvella 2011 koirien rokotustarpeiden kartoittamisella. Ruotsiin matkustettaessa oli vielä viime vuonna otettava raivotautivasta-ainetestit, mutta muuta erityistä rokotusvaatimuksissa ei etelään päin matkatessa ollut. Kotiin palatessa on koirille tehtävä ekinokokkiloisen häätö eläinlääkärin valvonnassa suun kautta otettavalla tabletilla. Ja tietysti passit pitää olla mukana kaikilla matkalle lähtijöillä – niin koirilla kuin ihmisilläkin. Matkareittimme ainoat kiintopisteet olivat Ranskan Angers, jossa aioimme viettää viikonlopun tuttavaperheen luona, sekä Dresden, jossa olisi kansainvälinen koiranäyttely sitä seuraavana viikonloppuna. Tästä aiheutui melkoinen työmaa hotellien etsinnässä, sillä matka-aikaa oli kaikkiaan vain kaksi viikkoa. Onneksi on nettipalveluita kuten Booking.com ja Hotels.com, joista ensimmäinen osoittautui kokonaisuudessa paremmaksi eri toimintojen suhteen. Molemmista pystyi etsimään lemmikkiystävällisiä majapaikkoja. Myös laivamatkojen suhteen kannattaa olla ajoissa liikenteessä, sillä lemmikkihyttejä on rajallisesti. Auton vakuutustodistus (green card), päivitetty navigaattori ja hyvä karttakirja kannattaa hankkia. Ja tietenkin huoltaa auto, tarkastaa vakuutukset ja hankkia kunnon matka-apteekki koko laumalle. tuhkapilvi jätti meidät keväällä 2010 jumiin Pariisiin ja pidensi paluutamme Suomeen parin päivän verran. Pitkällä bussimatkalla Pariisista Tukholmaan tuli lausuttua enteelliset sanat: ”Jos me vielä lähdetään Ranskaan, niin otetaan koirat mukaan ja mennään autolla. Ei ainakaan haittaa mitkään tuhkapilvet!” Tällä kertaa päätimme siis lähteä matkaan autolla ja ottaa koirat mukaan. Vihdoin matkaan Viimein päästiin pakkaamisesta matkaan lähtöön. Koirat veivät häkillään tavaratilan, joten mukaan otettava määrä rajoittui takapenkille mahtuviin tavaroihin. Yllättävän paljon sitä tavaraa mahtui silti mukaan käteviin kannellisiin muovilaatikoihin pakattuina. Olimme valinneet lähtöpaikaksi Turun, koska matka sieltä Tukholmaan on lyhin. Valinta osoittautui viisaaksi, sillä laivan hiekkalaatikoihin eivät länderit suostuneet menemään. Koiven noston sijaan katse kysyi: ”Oi, miksi minun piti tänne tulla. Täällä haisee. Joko mennään pois?” Muuten laivamatka meni hyvin ja koirat nukkuivat sikeästi häkissään oudoista äänistä huolimatta. Kukin voi sitten miettiä miten pitkään koipi oli ylhäällä Ruotsin päässä, kun päästiin kiinteälle maalle, ihanan puskan ääreen… Tukholma oli aamulla rauhallinen ja reitti etelään vievälle tielle ruuhkaton. Ransun yksivuotissyntymäpäivä oli hieman yksitoikkoinen. Pysähdyimme kuitenkin ruotsalaisen kartanon maille pidemmälle lenkille ja koirat saivat juoksennella vapaina. Iltapäivän kohokohdaksi muodostuivat Tanskan sillat, jotka olivat massiivisia ja melkosen tuulisia. No, tuulinen ja sateinen oli myös Tanska. Onneksi päästiin Saksaan ja viimein ensimmäiselle hotellille illan pimetessä. Tanskan jälkeen ei sitten satanutkaan koko matkan aikana! 6 LÄNDERI LÄNDERI 7 Ländereiden kotiseuduille Toisen päivän aamuna kävimme hankkimassa autoon ympäristövyöhyketarran. Se vaaditaan useiden Saksan kaupunkien keskustaan ajettaessa. Ajomatka toisena matkapäivänämme oli ensimmäistä merkittävästi lyhyempi ja tähtäimessä oli Siegen, ländereiden kotiseutu. Päivän aikana pääsimme nauttimaan saksalaisesta tietyökulttuurista, jossa kaistoja menee baanalla kaksi, mutta niiden yhteisleveys on noin neljän ja puolen metrin luokkaa. Välillä kyllä hieman jännitti rekan ja betoniporsaiden välissä. Toisen yön hotellimme oli Siegenin lähellä ja hotellin ravintolaan sai viedä koirat mukaan (Gromitin mielestä tarjoilija oli epäilyttävän ystävällinen…). Ystävällisesti meille koiraihmisille annettiin iso huone, jossa oli oma uloskäynti. Illaksi ehdimme vielä kävelylle Siegenin vanhaan kaupunkiin ihastelemaan rakennuksia ja maisemia. Ja tietenkin kuvasimme omat länderimme Siegen taustanaan! Jokia ja viiniviljelmiä Kolmannen päivän aamuohjelmassa oli tutustuminen Freudenbergin upeaan vanhaan kaupunkiin. Sitten suuntasimme Reinin ja Moselin kauniisiin joenvarsimaisemiin. Ohjelmassa oli siis autoilua, maisemien ja linnojen ihailua ja monia ranta- ja viinikaupunkeja koirien kanssa ihasteltuna. Ja Gromitin oli tietysti pakko maistaa Reinin vettä – meidän pojalle kelpaa näköjään vain vähän suuremmat vesiastiat. Tämä todistetaan myöhemmin todeksi… Illaksi tarkoituksemme oli suoriutua hotelliin Ranskan puolelle ja sinne lopulta päädyimmekin kännykkänavigaattorin ansiosta. Sitä ennen tosin ohjelmassa oli ketunlenkki Belgiaan ja pyörimistä luxemburgilaisessa liikenneympyrässä navigaattorin huudellessa ”Reitin uudelleenlaskenta”. Shamppanjaa Neljäs päivä aloitettiin koirien kanssa ranskalaisilta markkinoilta. Kiertelimme ihastelemassa kaupunkia ja ostamassa vähän aamupalaa ranskalaisista pikkupuodeista. Ranskan läpi ajaessa on kai turha kysyä mihin pitää poiketa. Niinpä auton keula suuntasi Champagnen alueelle ja tarkemmin Taittingerin luolille Reimsiin. Onneksemme saimme auton pihalle varjopaikalle ja pääsimme mukaan sukellukselle samppanjan valmistuksen maailmaan. Kävimme myös ihastelemassa Reimsin mahtavaa katedraalia. Kännykkänavigaattorista huolimatta selvisimme oikeaan suuntaan Pariisin kehätielle ja lopulta ulos kehätien iltapäiväruuhkasta. Kannattaa muuten varoa moottoripyöriä, jotka ampaisevat vauhdilla mateluvauhtia etenevien autojen välissä. Aikataulun venyessä teimme viisaan päätöksen ja vaihGromit maistaa vettä Bodenseestä. 8 Atlantin ranta taisi olla koirien suosikki matkamme nähtävyyksistä ja ralli oli melkoista. doimme maksuttomat, joka kyläpahasen kiertävät päätiet maksullisiin moottoriteihin. Moottoriteiltä löysimme isot aidatut levähdysalueet, joiden suojissa koirat voitiin säännöllisin väliajoin päästää kirmaamaan pahimmat jäykkyydet paikoistaan. Angers ja Atlantin ranta Sää oli mahtava ja kevät Angersissa parhaimmillaan, atsaleat kukkivat upeasti. Edellisellä visiitillä Angersissa olimme kolunneet läpi kaikki pakolliset nähtävyydet. Tällä kertaa oli siis ohjelmassa koirien kanssa suoritettu kävelylenkki ranskalaisille markkinoille, jossa koiramme kirvoittivat kyyneleet erään vanhan rouvan silmiin hänen muistellessaan äskettäin edesmennyttä länderin näköistä koiraansa (käytännössähän koira siis oli länderi, koska se oli ollut ilmeisesti kettuterrierin ja jonkin sortin bassetin/griffonin risteymä). Harri kävi myös juoksulenkillä upeassa Pignerollen puistossa. Nyt joku ehkä kysyy, että kuka hullu roudaa 7000 km juoksukamoja yhden lenkin takia. Juoksulenkki vanhan kaverin ja koirien kanssa oli sen arvoinen! Sunnuntaipäivän vietimme meren rannalla St. Gilles Croix de Viessä, mutta ennen sinne lähtöä poikkesimme paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ostamassa koirille edullisia leluja ja petejä. Atlantin ranta taisi olla koirien suosikki matkamme nähtävyyksistä ja ralli oli melkoista. Tosin Gromit keksi pääsevänsä Ransua karkuun veteen, Ransu kun pelkäsi aaltoja. Gromitin suurien vesiastioiden sarjassa Atlantista eivät muut mene ihan heti yli. Täytyy kyllä kysyä, miksi koira juo mieluummin suolaista merivettä kuin rannalla olevasta astiasta pullovettä. Tai kotona puhdasta hanavettä kupista? Ja paha olohan siitä merivedestä tietenkin seurasi. tui omenapohjaisia juomia. Tilan lehmät kokoontuivat ällistelemään niille rähjäävää Ransua. Rypsipellot ja tuulimyllyt vilisivät silmissä, kun siirryimme idylliseen Aix en Othen kylään lähelle Troyesin kaupunkia. Hotelli oli matkamme hienoin ja hotellin omistajat koiraihmisiä. Ystävällinen Bruce-terrieri partioi ahkerasti hotellin päärakennuksessa. Troyes ja sen keskiaikaiset talot ja Kattien kuja olivat sitten seuraavan päivän kohteena. Kattien kujalla (Ruelle des Chats) näkyi sinä aamuna vain koiria… Sen kerran kun pääsee Schwarzwaldiin, niin onhan koirien päästävä kirmaamaan metsään ja niityille. Niinpä aamulenkki oli pitkä ja sisälsi paljon juoksentelua vapaana pellolla ja metsäteillä. Ikävämpänä bonuksena luonto lahjoitti pojille kymmeniä vapaamatkustajia. Tiheäpiikkinen kampa oli siis tarpeen, kun poistettiin koirissa kiipeileviä punkkeja. Aamulenkin jälkeen otettiin suunta eläinlääkärille poikien loishäätöä suorittamaan. Pientä korvausta vastaan saimme vaaditut merkinnät passiin rajaviranomaisia varten. Ja sitten suunta Saksan korkeimmalle vesiputoukselle. Vesiputous koostuu useammasta pienestä putouksesta ja pystysuunnassa matkaa oli sen verran, että kaksijalkaisilla alkoi tulla jo ylöspäin palatessa hiki. Nelijalkaiset eivät olleet keikasta moksiskaan. Vielä poikkesimme käkikellokaupunki Tribergissä ja sitten otimme suunnaksi Etelä-Saksan. Bodensee ja alppimaisemat Rauhoittavan viikonlopun jälkeen lähdimme maanantaiaamuna kohti Le Mont Saint Michel’n luostarisaarta. Tämä Ranskan kolmanneksi suosituin nähtävyys oli melkoisen ruuhkainen vaikka ei ollut edes turistikausi. Otimme pojat mukaan ja käväisimme muurien sisäpuolella. Lounastettuamme ja nautittuamme Unescon maailmanperintökohteen hienoista näkymistä lähdimme ajamaan Calvadoksen alueen läpi kohti Itä-Ranskaa. Matkalla poikkesimme Lemortonin calvados-tilalle, josta mukaan tart- Aamupalan jälkeen lähdimme koirien kanssa kohti Friedrichshafenin keskustaa ja Bodenseetä. Eilisiltana saapuessamme kaupunkiin olimme ajaneet omenapuuviljelmien halki ja loppumatkan Bodenseen rantaa hulppeiden asuinalueiden lävitse, mutta nyt oli mahdollisuus päästä katsomaan järveä lähempää. Gromit korkkasi Bodenseen todeten sen veden juotavaksi. Tästä jatkettiin vielä Zeppelin-museolle, rannan laivalaitureille ja torille. Kaupungin plussiksi täytyy laskea hieno puistometsä lentokentän kyljessä, jossa koirat pääsivät juoksemaan vapaana ja puiston reunalla automaatista tarjotut kakkapussit. Ja oikea zeppeliinikin leijui taivaalla. Pitkän kaupunkikävelylenkin jälkeen lähdettiin Alpenstrassea pitkin kohti mahtavia alppimaisemia. Hienon alppitien jälkeen päädyimme Füsseniin. Hohenschwangaulinnan juurelta lähdimme koirien kanssa kiipeämään kohti Neuschwansteinin linnaa. Linnan silhuetti on ollut esikuvana Disneyn Prinsessa Ruususen satulinnalle. Matkalla vastaan tulleet hevoskärryt olivat koirien mielestä jänniä ja poikien äänekäs tervehtiminen sai turisteilta huvittuneita katseita. Eräs japanilainen pariskunta ihastui ikihyviksi ländereihimme ja halusi kuvauttaa itsensä koiranpoikien kanssa! Itse linna, no Emäntä yrittää koiraa laivan pissalootaan, turhaan… Turistiländerit Le Mont Saint Michelin luostarisaarella. Rypsipeltojen halki Schwarzwaldiin LÄNDERI LÄNDERI Lukekaa pojat siitä: ”Hihnassa on kuljettava.” se oli kyllä melkoisen mahtava ja näkymät huikeat, erityisesti lähettyvillä sijaitsevalta Marienbrückeltä. Päivän päätteeksi päädyimme Unescon maailmanperintökohteen Wieskirchen kautta majoituspaikkaamme Oberammergaun alppimaisemiin. Kylän upeat Luftlmalerei-talot ovat koristeellisesti maalattuja ja tämä pääsiäisnäytelmäkaupunki näytti todella tunnelmalliselta illan hämärtyessä. Aamulla käytiin juoksuttamassa poikia Oberammergaun laskettelukeskuksessa, jossa länderinkin puhti loppui, kun vähän aikaa juostiin rinkiä rinnettä ylös alas. Linderhofin kuninkaallinen palatsi taisi olla koirien hienoin ulkoilutuspaikka. Gromitin iloksi paikalta löytyi hyvänmakuisten (?!) suihkulähteiden lisäksi myös vuoristopuro, joten jano oli mahdollista sammuttaa. Tätä vettä uskaltauduimme mekin maistamaan. Garmisch-Partenkirchenissä lounastimme ja suuntasimme sitten kohti pohjoista Romantische Strassea pitkin. Bamberg Hienon Rothenburg ob der Tauberin jälkeen suuntasimme Bambergiin ja saavuimme sinne illalla. Koirien ruokinnan jälkeen lähdimme matkan ainoalle baarikierrokselle. Leppeään kevätsäähän oli mukava ottaa koirat mukaan. Toisella terassilla odottaessamme ruokia, maailmanmatkaaja Ransu hurmasi naapuripöydän tytöt omalta tuoliltaan. Keski-Euroopassa on mukava matkustaa koirien kanssa, sillä ne saa ottaa mukaan terasseille ja joihinkin ravintoloihin sisällekin. Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin vielä ihailemaan kaunista kaupunkia ja tuliaisostoksille koirien kanssa. Ja sitten oli aika suunnata taas baanalle kohti Dresdeniä. Sää oli jo niin lämmin, että koiria ei napannut juosta levähdyspaikoilla! Dresdenin näyttely Dresdeniin saavuttaessa huomasi saapuneensa Itä-Saksaan. Länsi-Saksan huolitellut viheralueet olivat poissa ja tilalla oli harmaammat kerrostaloblokit ja valtoimenaan kasvavat puistot. Hotellista lähdimme kohti keskustaa illalliselle. Matka taittui raitiovaunulla ja kokeneempi raidematkustaja Gromit näytti hyvää esimerkkiä ensikertalaiselle Ransulle. Keskustassa ihailimme sodan jälkeen kokonaan uudelleen rakennettua Frauenkircheä. Dresdenin hotelli oli ainoa isomman ketjun hotelli. Huone oli iso ja aamiainen muistutti suomalaisten ketjuhotellien aamiaista seisovine pöytineen. Aamulla kävimme Elbe-joen rannassa lenkillä ja ällistelimme isoa lammaslaumaa ennen kuin suuntasimme kohti messukeskusta. Tiedon saaminen näyttelyjärjestelyistä oli ollut hankalaa Gromit maistaa vettä Atlantista. 9 p ä ä k i r j o i t u s Tyypillinen länderi? Ensikertaa ulkomailla näyttelyssä. eikä meillä ollut mitään oikeaa aikataulua näyttelyyn. Tiesimme suunnilleen mihin aikaan meidän piti olla messukeskuksessa ja saavuimme ajoissa totuttamaan Ransua näyttelymaailmaan. Ilmoittautuminen meni tosi hyvin, sillä ilmopisteeseen jäi jo ensimmäinen tavarakassi… No, onneksi se oli otettu talteen. Pienen etsinnän jälkeen löysimme oman kehämme ja pystytimme leirin. Kehän lähettyviltä ei löytynyt mitään aikatauluja eikä kukaan puhunut englantia. Saksalaisten rotupoikkeavien omistajien mukaan vuoromme oli kuitenkin vasta myöhemmin. Harri lähti siis ensin kiertämään näyttelyn kojuosastoa ja palasi sitten vapauttamaan Virpin kierrokselle. Virpin kierroksen aikana Harri otti hihasta kehäsihteeriä ja kysyi koska Ransun vuoro on. Vastaus kuului: ”Seuraavana. Jos ette ole valmiita, niin menetätte paikkanne.” Hieman kädet täristen alkoi namipussien, kamman ja numerolapun kaivaminen. Sitten pikainen kampaus Ransulle ja korvateippien poistaminen. Hätäisiä katseita josko Virpi olisi jo palaamassa viemään koiran kehään. Viimein Virpi tuli ja bongasi jo kaukaa käsiään huitovan Harrin. Kehään menosta tuli sitten melko vauhdikas. Ja haasteita riitti siitä eteenpäinkin. Ransu peitsasi, tuomari puhui aluksi saksaa ja Ransu väisti pöydällä tuomaria. Ja lopuksi Ransu sanoi vielä pari valittua sanaa naapurikehän ranskanbulldogille. Tässä vaiheessa Virpi suunnitteli jo kehästä pakenemista, mutta kannatti jäädä sillä tuomari otti Virpin kädestä kiinni ja totesi ”You have a very nice dog”, suomalainen länderi siis miellytti kovasti tuomaria! Ransusta tuli luokkansa voittaja, tosin olimme kyllä ainoita länderiedustajia paikalla. Kehässä käynnin jälkeen koirat laitettiin häkkiin ja lähdimme vielä ostoskierrokselle. Mukaan tarttuikin kivoja länderiaiheisia tuliaisia. Olisi vain pitänyt ostaa niitä enemmän, koska niille riitti kysyntää Suomessa. Haimme vielä Ransun mukaan ja menimme ostamaan näyttelyhihnan. Kokonaisuudessaan täytyy kuitenkin sanoa, että Suomessa näyttelyt ovat paremmin järjestettyjä ja niissä on mukava käydä. Ja me kun luulimme, että saksalaiset ovat järjestelmällistä porukkaa! Dresdenin näyttelyssä kellään ei ollut tietoa mistään (edes näyttelytoimistossa), mitään palkintoa/ruusuketta ei saanut menestyksestä ja ainut, joka puhui englantia, oli tuomari. Ystävälliseltä tuomarilta saimme lopulta meille kuuluvan arvostelulomakkeen, kysyttyämme sitä ensin kehäsihteeriltä. 10 Kotimatka Näyttelyn jälkeen siirryimme baanalle kohti Berliiniä. Ostimme evästä mukaan ja pysähdyimme levähdysalueelle piknikille ja juoksuttamaan koiria. Sitten olikin edessä taas pitkä ajomatka kohti Sassnitzin satamaa. Vähän ennen Sassnitzia pysähdyimme koirien kanssa ihailemaan auringonlaskua merenrannalle. Liikkeelle lähdettäessä maailma välähti oranssiksi. Valokuvaan päästiin, mutta kerrankos sitä sattuu 7 000 kilometrin aikana pieni herpaantuminen. Saksan poliisi ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole lähettänyt laskua tästä potretista, ilmeisesti ylinopeus oli sen verran alhainen. Sassnitzin sataman löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta, pienen ketunlenkin jälkeen, löydettiin reitti satamaan. Laivamatka Sassnitzista Trelleborgiin kesti muutaman tunnin torkkuen muiden matkalaisten tavoin epämiellyttävillä penkeillä. Hieman huonosti nukkuneina saavuimme Ruotsin puolelle ja suuntasimme auton nokan yöllä kohti Tukholmaa Ystadin kautta. Aamuyöstä pysähdyimme torkuille ja aamulla lenkille levähdysalueelle. Ja tietenkin Kalmarin linnaa piti pysähtyä ihailemaan. Matka Ruotsin läpi oli muuten taas melko yksitoikkoinen. Tukholmaan saavuimme hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä, joten ehdimme syödä ja lenkkeillä koirien kanssa ennen laivaan nousua. Merimatka meni tavalliseen tapaan: pojat eivät suostuneet pissilaatikkoon astumaan, ja loppujen lopuksi Gromit nosti koipea vasta Forssassa näreeseen, Turun satamassa kun oli vain asfalttia ja ankeita lyhtypylväitä. Aika sissi, yli 12 tuntia pissimättä! Kaiken kaikkiaan matka meni loistavasti: kaikki matkalaiset pysyivät terveinä Harrin pientä flunssaa lukuun ottamatta, auto toimi loistavasti ja kolareilta ja peltivaurioilta säästyttiin. Sää oli loistava, ajoittain jopa helteinen. Etukäteen varaamamme hotellit olivat sellaisia kuin pitikin. Virpi näki ”La Merveillen” ja Taittingerin luolat, Harri pääsi calvadostilalle, Gromit hörppi vettä lukemattomista suihkulähteistä ynnä muista vesiastioista ja Ransu hurmasi näyttelytuomarin ja muutaman muunkin ihmisen. Ainuttakaan länderiä ei kyllä nähty, eikä kukaan kohtaamamme saksalainen tiennyt koiriemme olevan saksalaista rotua. Seuraavalla automatkalla ajamme kuitenkin hieman vähemmän ja pysymme määränpäässämme pidempään. LÄNDERI K erran kävellessämme Hauhon kylän raittia vastaan juoksi jostakin pihasta irti päässyt spanieli. Häntää vispaten se tuli luoksemme tervehtimään. Olimme siinä vaiheessa olleet jo muutaman vuoden länderin omistajia, joten tilanne oli meille todella outo: emme enää muistaneetkaan, että tuollaisiakin koirat voivat olla. Jonkin sortin spanieli taisi olla myös kyseessä eläinlääkärissä kuulemassani tarinassa, jossa koiralle oli tullut rasitusvamma – häntään. Länderistä ei yleensä saa kaikkia rakasta vaa spanielia, mutta luonne-erot rodun sisällä ovat melkoisia. Omien koiriemme erot näkyvät päivittäin. Esimerkiksi viime yönä nuorempi koiramme halusi ulos. Keskellä yötä umpihan gessa yksin riekkuminen oli niin valtavan kivaa, ettei kaveria meinannut saada takaisin sisälle. Vanhempi taas ei korvaa höristänyt mahdolli suudesta vaihtaa lämmin täkki sängyn vieressä kylmään ja pimeään pakkasyöhön. Lenkillä va paana ollessaan toinen koiristamme seurailee polkua pitkin muutaman metrin päässä, toi sesta näkyy milloin hännäntupsu puiden takaa, milloin kuono hangen sisältä. Toinen kiertää lätäkötkin, toinen taas ei tiedä mitään iha nampaa kuin mutaisessa järvessä loiskiminen lokakuussa. Toinen syö kaikkea kuivamuonasta LÄNDERI takkahalkoihin, toinen valitsee tarkkaan mitä ja kuinka paljon suvaitsee syödä. Tässä lehdessä on jälleen aimo paketti rotu risteytysasiaa. Jäsenkyselyn tulokset kertovat paljon länderistä kiinnostuneiden toiveista län derin luonteen suhteen. Kokemukset vaihtele vat, mutta useimmat meistä taitavat kuitenkin löytää ländereistämme sen rotumääritelmän mukaisen sopeutuvaisen, oppivaisen ja tem peramenttisen seura- ja kotikoiran, joka on hie man pidättyväinen vieraita kohtaan. Ja toivovat myös, että nämä ominaisuudet säilyisivät. Koirien luonne-erot ovat onneksi nähtävillä pitkälti jo ennen pentujen luovutusikää. Mo nien kasvattajien käyttämä pentutestaus onkin tärkeä apu yhdistämään oikea pentu oikeaan perheeseen. Ulkopuolinen arviointi myös ai kuiselle koiralle voi kuitenkin antaa mielen kiintoisia tuloksia. Yhdistys järjestää 5.5.2012 ländereille luonnetestin. Kannattaa käyttää ti laisuus hyväksi! na n i M Aurinkoisia hankikelejä! 11 Suomen Muotovaliot FI MVA Kasvattajat: Annu-Mari Tuomanen-Hietikko & Pekka Tuomanen Cierimon Aatami ”Nafta” FI MVA, JV-10. Om. Jenna Kujanpää & Sakke Mäkinen Ruusukkeita kertyy. Länderin turkki on helppo saada näyttelykuntoon. Hyvään turkkiin tarvitaan toki kunnon ravinto ja liikunta, yksin trimmi ei riitä. Ballerina joutui Helsinki Winner -näyttelyssä rotunsa parhaana dopingtestiin. Kuinka näytteenotto sujui 9 kk vanhalta juniorilta? Eihän se sujunut: yli 2 tuntia yritettiin. Koiran pitää virtsata pieneen purkkiin ja joka kerta kun Ballerina kyykistyi ja purkki laitettiin, keskeytti koira toimin non, joten tipan tippaa ei saatu. Veri koe olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto ainakin narttukoiralle. Kassvtaatttetlaujan Foxi ja Annu edustivat hienosti Voittaja 2011 -ryhmäkehässä. Kuvat: Minna Hanski. haa Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 Kolmen nartun esittäminen vaati myös handlerilta melkoista vauhtia ja organisointia. Kuinka ihmeessä se onnistui? Kaikki meni nappiin. Tarja Moisio or ganisoi koirien vaihdot lennosta, sillä luokkien välissä ei ollut yhtään koiraa, joten miettimisaikaa ei ollut ja koirat oli löydettävä heti kun yksi kehä päättyi. Halusin itse viedä kaikkien kolmen nartun yksilösuoritukset, Laikan olin de legoinut Petra Jokilalle, hänhän on po jan `kummitäti` ja koira palvoo Petraa. Ja kun kaikki kolme narttua päätyivät PN-kehään, miten valitsit itse esittämäsi koiran? Lauantaina se oli helppoa, sillä Foxi si joittui valioluokassa toiseksi, joten ei olisi voinut voittaa, joten valinta oli sel vä: Petra vei Ruutin, minä Ballerinan ja Tarja Foxin, jota aina haluaa handlata. Sunnuntaina kaikki kolme voittivat luokkansa, ja ajattelin, että nyt otan Foxin, sillä Ballerinalle oli hyvää harjoi tusta mennä muulla handlerillä välillä. Pyrin opettamaan koiriani niin agissa kuin näyttelyissäkin siihen, että voivat luottavaisin mielin lähteä radalle taikka kehiin myös muiden kuin minun kanssa. Pääsit messukeskuksen loppukehään neljä kertaa. Millainen oli tunnelma? Leppoisa ja hauska, oli upeaa viedä koi ria isossa kehässä ihmisten hurratessa ja musiikin soidessa. Kyllä Suomessa osataan järjestää hienoksi loppuhui pennus, toki toivoisin länderin joskus myös sijoittuvan näissä mittelöissä. Väsynyt, mutta tyytyväinen, sillä koirat esiintyivät hyvin ja tulos oli mahtava. Kuinka paljon harjoittelit? Näyttelyitä harjoittelen jonkin verran. Junnujen kanssa kävin syksyllä muuta massa match show:ssa ja Tampereen koirakerho järjesti messaria ennen näyttelyharjoituksia, joihin pentujen 12 kanssa osallistuin. Ruuti ja Foxi mene vät jo ihan harjoittelematta kehiin. Pentukoirien kanssa aloitan varhain näyttelyseisotuksen opetuksen: usein, mutta vähän kerralla, että mielenkiinto säilyy. Koiralla on oltava kivaa kehissä, ei innotonta koiraa kannata näyttelyi hin viedä. Koirasi keräsivät tuomareilta paljon kiitosta turkeistaan. Trimmauksesi salaisuus? Otan turkin ns. puhtaaksi 9 viikkoa en nen näyttelyä, siitä kolme viikkoa nypin selästä vielä irtoavaa karvaa. Lopulli nen viimeistely tehdään kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Länderin turkki on helppo saada näyttelykuntoon. Hyvään turkkiin tar vitaan toki kunnon ravinto ja liikunta, yksin trimmi ei riitä. LÄNDERI Cierimon Aida ”Aida” FI MVA, JV-10. Om. Minna Ojapalo Sertit: Järvenpää 30.5.2010, August De Wilde Helsinki (Voittaja -10) 12.12.2010, Roger Barenne Janakkala (Tervakoski) 27.8.2011, Miro Zlojutro FIN MVA Cello von der Cookie-Box FI MVA FI AVA FI AVA-H Kipazin Mentha Viridis FIN MVA FI AVA-H FIN AVA Kipazin Creme De Menthe Annu Tuomanen-Hietikon ja Pekka Tuomasen koirat Foxi, Ballerina ja Ruuti sekä kasvatti Popeda keräsivät Winner- ja Voittaja-näyttelyistä kaikki mahdolliset tittelit. Annu, mitkä ovat tunnelmat näin yön yli nukuttuasi? Sertit: Seinäjoki 23.10.2010, Hans Almgren Vaasa 9.4.2011, Veli-Pekka Kumpumäki Kokkola 2.7.2011, Laurent Pichard Seinäjoki 29.10.2011, Maja Korosec FIN MVA Demians Bayard C.I.B POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA LV MVA NO MVA EE MVA LT MVA MV-10 V-10 RKFV-10 SEV-11 Jazzmo Flamenco Winner 2011 -näyttelyn tuomari Jasna Matejcic valitsi ROP:ksi Ballerinan ja VSP:ksi Popedan. LÄNDERI Chicco vom Bienenstück Curry vom Isarflimmern FIN MVA FIN AVA Lurvendhalis Narog Kipazin Barchetta Sannariina Pekko Poika C.I.B FIN MVA LV MVA LT MVA PMV97 LTV-97 LVV-97 Lurvendhalis Galadriel FIN MVA FIN AVA C.I.B POHJ MVA Kuemmel von der FIN MVA SE MVA Holderheide DK MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA MV-08 V-07 V-08 EEV-07 13 Armaani Armaani Heinä-Hattu Eikun-Keikun i r e d n ä L rastaa har Verijälki Teksti ja kuvat: Jenna Kujanpää. V erijälkiharrastus on erinomai nen keino tarjota koiralleen lajinomaista toimintaa, rotuun tai alkuperäiseen käyttötarkoitukseen katsomatta. Tämä harrastus on hyvä motivointikeino koirille jotka ovat aktii visia tai haluavat vain muuten käyttää paljon nenäänsä ja päätään. Verijäljel lä on usein myös rauhoittava vaikutus vilkkaisiin koiriin. Metsästyskäyttäytyminen on kai kille koiraeläimille lajityypillistä toi mintaa. Vaikka länderillä ei yleensä voimakasta metsästysviettiä olekaan, voi kaikille roduille löytää mielekästä metsästykseen liittyvää tekemistä. Yksi helppo tapa taata koiralle mahdolli suus metsästää on vetää sille verijälki, eikä omistajankaan tarvitse hankkia asetta tai metsästyskorttia. Jäljen tekemiseen tarvitset tieten kin verta. Naudan verta saa ruokakau pasta pakasteena. Tämä sopii hyvin. Riistaeläinten veri on vielä parempaa, 14 mutta sitä on hankalampi saada. Jois tain kaupoista saa pakasteena poron verta. Tarvitset myös ämpärin, vettä, pyykkipoikia, esimerkiksi aurauskepis tä tai harjanvarresta sekä pesusienestä rakennetun jäljentekovälineen tai pel kän sienen, joka on sidottu narun pää hän, sekä ”kaadon” eli palkinnon. Pal kinnon tulee olla sellainen josta koira varmasti pitää, esimerkiksi sian sorkka, hirven tai kauriin jalka tai vaikka lelu. Jos palkinto ei ole riittävän mielen kiintoinen, lähtevät koirat yleensä et simään jäljelle jatkoa. Koira tarvitsee jäljelle hyvät valjaat sekä jälkiliinan. Paras paikka jäljen tekemiseen on mahdollisimman riistarikas ja rauhalli nen metsä. Aloittelevalle koiralle paras maasto on sammaleinen, kostea ja riit tävän helppokulkuinen. Kuiva tai kalli oinen maasto ei ime verenhajua yhtä hyvin. Jäljen tekoon täytyy muistaa ky syä maanomistajalta lupa. Jäljen tekeminen aloitetaan ”maka uksesta”. Makaus on maahan potkittu n. 30x30 cm alue, johon verta kaade taan. Se on paikka, jossa kuvitteellinen riistaeläin on levännyt. Veri voi olla ve teen laimennettua. Hyvä suhde on esi merkiksi 1/3 osa verta ja 2/3 osaa vet tä. Paljaaksi potkittuun maahan veren haju imeytyy hyvin ja siitä koiran on helppo lähteä liikkeelle. Aloituspaik ka merkitään pyykkipojalla. Värikkäät pyykkipojat näkyvät kauas ja ne on LÄNDERI helppo kiinnittää maantasoa ylemmäk si. Sieni kastetaan vereen ja sitä vede tään maata pitkin. Reittiä kannattaa merkata koko ajan. Hyvä sääntö on se, että kun katsoo tulosuuntaa kohti, nä kee vähintään kaksi edellistä merkkiä. Ensimmäiset jäljet täytyy olla suo ria tai korkeintaan puolikuun muotoi sia ja riittävän lyhyitä. Alle 100 metriä on aloittelevalle koiralle tarpeeksi pitkä jälki. Makauksia voi tehdä myös rei tin varrelle. Jos sieni näyttää kuivalta, voi makauksen päällä kaataa siihen li sää verta. Reitti loppuu kaadolle, joka on n. 30 x 30 cm potkittu alue, johon laitetaan palkinto. Kaadon päälle voi valuttaa vähän verta ja sen voi halu tessaan piilottaa esimerkiksi osittain sammaleen alle. Jäljen tekijän täytyy poistuessaan pitää huoli, ettei jälki jat ku. Verinen sieni laitetaan ämpäriin ja huolehditaan, ettei verta putoile enää ympäriinsä. Ihan heti jäljen teon jälkeen ei kannata lähteä sitä ajamaan, koska tuoreen jäljen haju leijuu vahvana ja voimakkaana jäljen päällä. Koiran tai doista riippuu kuinka vanhaa jälkeä sillä voi ajaa. Sopiva odotteluaika aloit televille koirille on 1–5 tuntia. Jäljen ajaminen aloitetaan viemällä koira ensimmäiselle merkille. Koiran tulee saada toimia jäljellä itsenäisesti, mutta silti ohjaajan on oltava valmis tarvittaessa tukemaan sitä. Ensimmäi sellä kerralla kannattaa koiran antaa rauhassa tutustua veren hajuun. Koke maton/nuori koira saattaa aluksi jopa hieman pelätä hajua. Anna koirasi itse mennä jälki läpi ja vältä puuttumasta koiran toimintaan. Jos koira eksyy jäl jeltä, eikä tunnu löytävän takaisin, oh jaa koira liinasta takaisin jäljelle. Koiran päästyä jäljen päähän, pitää sen saada tutustua kaatoon rauhassa. Palkintoa ei saa ottaa koiralta pois, kos ka sehän on sen saalis ja palkinto hie nosta metsästyksestä. Useat koirat ha luavat kantaa saalistaan ja mahdollisesti myös piilottaa sen. Eläimelle täytyy an taa rauha toimia halunsa mukaan. Jos paikalla on muita koiria, tulee ne pitää erossa saaliista, jottei riitoja tule. Sopiva jäljestysväli aikuiselle koiralle on noin 1–2 viikkoa. Nuoremmille koi rille yksi jälki kuukaudessa on riittävä. Verijälki on erinomainen laji, se on koiran oma harrastus, jossa se saa ko kea olevansa vastuussa ja tehdä pää LÄNDERI työn. Ihminen vain järjestää toiminnal le puitteet ja on mukana avustajana. Nafta ja verijälki Jälkiharrastus Naftan kanssa alkoi het ken mielijohteesta. Kaupassa pakaste hyllyllä silmiin osunut veripurkki lähti matkaan ja seuraavana päivänä jälki oli jo maastossa. Luin netistä pikaiset ohjeet jäljen tekemiseen ja ilman suu rempia tietoja tai taitoja marssimme metsään. Naftan ensimmäinen jälki oli metsässä yön yli. 15 h vanha jälki silloiselle 1 vuotiaalle ei kuitenkaan ollut liian suuri pala purtavaksi, vaikka jälkikäteen ajatellen olisi asiaan voinut perehtyä paremmin. Nafta ei pelännyt lainkaan vaan lähti innokkaasti seuraa maan hajua. Ensikertalaiseksi Nafta oli ilmiömäinen, se työskenteli rauhalli sesti ja tarkkaavaisesti. Se ei eksynyt jäljeltä kertaakaan vaan suunnisti suo raa kaadon luo. Kaatona meillä oli tuol loin pala naudan mahaa ja luu. Nafta oli niin ylpeä saaliistaan, ettei tiennyt miten päin olisi ollut. Loppupäivän ja muistaakseni seuraavankin koira oli tosi väsynyt. Väsynyt ja onnellinen. Sen jälkeen ajattelin, että tätä täytyy tehdä lisää. Luin jäljestyksestä kaiken tiedon minkä löysin eikä mennyt kauan kun seuraava jälki oli ajettu. Ongelmaksi meillä alkoi muodostua kaadot. Oli vaikea keksiä nirsolle lände rille tarpeeksi mieluisa palkinto. Kokei limme sian sorkkia, rustoluita, lelua ja mitä ikinä keksimmekään. Jopa varista. Varis oli mielenkiintoinen mutta Naftan mielestä niin likainen ja pahanhajuinen, ettei sitä voinut ottaa suuhun. Pyysim me tuttuja hirvimiehiä ottamaan hirven verta ja sorkkia talteen jos mahdollista. Viime syksynä vihdoin saimme riistan hajuista verta ja neljä hirven jalkaa. Naftan mielestä tämä veri oli naudan verta paljon mielenkiintoisempaa. Se työskenteli jäljellä vielä innokkaammin kuin yleensä ja selvästi sillä oli kova kii re maaliin. Kun kaatona oli oikea hirven jalka ei Nafta miettinyt hetkeäkään mitä sille tulisi tehdä. Sitä piti ensin nenällä koittaa pökkiä, josko se olisi vielä elos Sopiva jäljestysväli aikuiselle koiralle on noin 1–2 viikkoa. Nuoremmille koirille yksi jälki kuukaudessa on riittävä. sa ja kun ei elon merkkejä löytynyt se otettiin suuhun ja haudattiin maahan. Hautaaminen vasta tarkkaa puuhaa oli kin. Me istuttiin Saken kanssa kantojen päällä ainakin puoli tuntia ja seurattiin Naftan puuhia. Nykyään Nafta on jo todella taitava ja järjestelmällinen jäljestäjä. Sille voi tehdä kaaria, kulmia ja katkoksia. Kat kokset ovat kohtia joissa sieni noste taan ilmaan ja kävellään muutama met ri niin, ettei veren hajua jää maahan. Vaikka jäljen tekeminen ei yleensä kovin suuritöinen homma olekaan, niin joskus sitä miettii mihin kaikkeen sitä itsensä laittaa koiran vuoksi. Syksyllä teimme Saken kanssa Naftalle jälkeä. 15 Ländereiden agilityvuosi 2011 TEKSTI: ANNA ALANEN Siellä sitten rämmittiin metsässä pimeässä hirvenjalkaa ja verta perässä raahaten. Oli kylmä ja vettä satoi taivaan täydel tä. Siellä sitten rämmittiin metsässä pimeässä hirvenjalkaa ja verta perässä raahaten. Päätimme jättää kaadon pai kalleen yöksi, koska hirvenjalka oli mär kä ja verinen. Sidoimme sen kuitenkin puuhun kiinni, etteivät metsän eläimet käy sitä yön aikana varastamassa. Seu raavana päivänä mentiin ajamaan jälki. Tavalliseen tapaansa Nafta työskenteli innokkaasti ja varmasti. Mietittiin mi ten vesisade vaikuttaisi verijälkeen, mutta koirasta päätellen ei mitenkään. No kuinka ollakaan kun pääsimme kaa dolle, oli jalka sieltä hävinnyt. Naru oli ilmeisesti syöty poikki. Ei siinä itku kaukana ollut. Siihen jäätiin Saken kanssa miettimään jalan kohtaloa ja harmittelemaan tilannetta. Mutta Naftahan ei periksi antanut vaan jatkoi haistelua. Me koitettiin kehua ja tehdä koiralle selväksi, että tässä tämä nyt oli. Nafta paineli muina miehinä metsään edelleen maata nuuskien, kun yhtäkkiä tajuttiin, että voihan se sen vielä löytää. Jos esimerkiksi kettu on sen varastanut, se ei sitä toden näköisesti kauas ole jaksanut kantaa. Tsempattiin Naftaa ja kannustettiin jat 16 kamaan etsimistä. Nafta tiesi tarkkaan mitä piti tehdä. Se haisteli maata tar kasti ja jatkoi määrätietoisena eteen päin. Nafta merkkaili omaa reittiään pissimällä. Noin 15 minuutin etsinnän jälkeen Nafta löysi sen!! Jalka löytyi n. 30metrin päästä. Siinä oli ilossa pite lemistä niin koiralla kuin isännilläkin. Kyllä koiran nenä vaan on vertaansa vailla! Nafta riemuitsi hetken ja sitten rauhoittui normaaliksi hillityksi itsek seen ja keskittyi jalan hautaamiseen. Kun urakka oli ohi, nukkui koira aina kin kaksi tai kolme päivää. Silloin taas muistui mieleen, että kyllä se vaivan näkö koiran kanssa aina palkitaan. Niinhän sitä sanotaan että väsynyt koi ra on onnellinen koira. A gilityvuosi 2011 on saatu pää tökseen ja kuten aikaisempina kin vuosina länderimenestyk sestä saatiin nauttia tänäkin vuonna. Aivan kirkkaimmille palkintosijoille ei vät länderit yltäneet, tästä huolimatta korkeista sijoituksista saatiin nauttia kaikissa vuoden päätapahtumissa. Vuoden ensimmäinen agilityn pää tapahtuma järjestettiin Janakkalassa toukokuun puolessa välissä. Rotumes taruuksista sekä medien että maksien sarjassa Anne Saviojan tuomaroimilla radoilla kilpaili yhteensä 12 koirakkoa. Osallistujista 11 kilpaili mediluokassa. Voiton veivät Helsinkiin Ville Liukka ja jo veteraani-iässä oleva Adi, FI MVA, FI AVA Dreamwishes Adriana. Aika hyvä suoritus yli yhdeksänvuotiaalta koiral ta! Hopealle kirmasivat Turusta Flii, FI MVA, FI AVA, FI AVA-H Kipazin Mentha Piperita kartturinaan poikkeuksellisesti Jasmiina Mero. Kun kolmanneksi tuli vat Nina Marjamäki ja Frank, Tornado, voitiin todeta kaikkien kolmen sijan menneen tasaisesti Etelä-Suomeen. Makseissa rotumestaruutta ei vuonna 2011 jaettu. Noin kuukauden kuluttua rotumes taruuksista, 18.-19.6. kilpailtiinkin jo isommissa karkeloissa kaikkien rotu jen Suomen mestaruuksista. Kilpai luun osallistui 14 medikoirakkoa sekä yhdistystä edustava medijoukkue. Yhdistyksen joukkue kurvaili heti lau antaiaamusta ensimmäisen koirakon myötä hylätyn tuloksen, joukkueessa ollessa vain kolme koirakkoa. Sunnun taina jatkettiin yksilömestaruuksilla, joissa finaaliradalle lähti herkullisista asetelmista useampikin länderikoirak ko. Lopulta tuplanollaan venyivät Kaisa Ylä-Tuuhonen ja Hikka, Krumme Fur che Yolander. Kaisa ja Hikka sijoittuivat hienosti viidensiksi. Heinäkuun alussa kisailtiin agiro dussa. Lieneekö sijainti kaakonkulmalla hieman verottanut länderiosallistumis ta, joukkueita viime vuonna tapahtu maan osallistui seitsemän, kaikki me disarjassa. Joukkueista yksi osallistui aloittelevien ja loput kilpailevien medi en sarjaan. Kromlins Keräilyerä lähen teli palkintopallia sijoittumalla hienosti neljänneksi. Joukkueeseen osallistui vat Jonna Väyrynen ja Hippo, Jukka Vahvaselkä ja Ryti, Terhi Vuojolainen ja Lara sekä Allan Mattson ja Ran dy. Agirodun yhteydessä pidettävissä avoimissa SM-kisoissa ei vuonna 2011 länderimenestystä ollut. Sen sijaan senioreiden avoimissa SM-kisoissa si joittuivat yhdeksänniksi Päivi Naasko ja Vieno, Krumme Furche Zinnia. Arvokisavuoden päättivät maajouk kuekarsinnat, jotka järjestettiin Seinä joella. Radalla nähtiin yhteensä 14 me diländerikoirakkoa, joista finaaliradalle selvittivät tiensä Katja Alalauri ja Koko, Bingis Anak Kecil, Anu Niemi ja Viima, C.I.A, C.I.B, FI&SE AVA, FI&DK AVA-H, FI&SE&EE&LV MVA Vilijonkka, Kaisa Ylä-Tuuhonen ja Hikka, Krumme Fur che Yolander sekä Ville Liukka ja Heta, FI AVA Atsalean Ansa. Mainittakoon, että kaiken kaikkiaan finaaliradalle osallistui 21 koirakkoa. Lopullisissa tu loksissa Kaisa ja Hikka saavuttivat hie nosti kuudennen sijan. Agilityvuosi oli hyvä päättää Suo men Agilityliiton arvokisoihin tähtää vän valmennusryhmän, Top Teamin osallistujavalintoihin. Top Team valit tiin valintatilaisuuden perusteella, jos sa osallistujilta arvioitiin paitsi agilityn osaaminen, myös ohjaajan fysiikka sekä motivaatio. 10 medipaikasta upeasti kolme meni taitaville ländereille ohjaa jineen. Top Teamiin valittiin Katja Ala lauri ja Koko, Nina Marjamäki ja Frank sekä Kaisa Ylä-Tuuhonen ja Hikka. Suur onnittelut valituille koko yhdistyksen puolesta ja lykkyä tuleviin arvokisoihin! Kuva: Mia M, miam.fi LÄNDERI LÄNDERI 17 Roturisteytystapaaminen 29.1.2012 Tammikuisena pakkaspäivänä 21 länderiharrastajaa kokoontui Lempäälään PohjoisHämeen kennelliiton kokoustiloihin ideoimaan roturisteytysprojektin etenemistä ja keskustelemaan aikatauluista ja yksityiskohdista. P ohjustuksena roturisteytystyö ryhmän puheenjohtaja Viivi Snellman piti alustuksen tämän hetken tilanteesta. Marraskuun ko kouksessa roturisteytystyöryhmä oli valinnut seuraavat rodut tarkempaa tutkimista varten: irlanninterrieri, karkeakarvainen kettuterrieri, kää piösnautseri, parsonrusselinterrieri, tanskalaisruotsalainen pihakoira, tiibe tinterrieri, villakoira ja walesinterrieri. Viivi kertasi karvatyyppien ja väri en periytymistä sekä esitteli oheisen kuvan, joka selvittää, mitkä rodut ovat geneettisesti lähellä tai kaukana toi sistaan. Toukokuussa järjestetäänkin luonnetestitilaisuus ländereille, jotta saadaan kerättyä lisää tietoa roturisteytysprojektin tueksi. Kasvattajakyselyn tulokset katsot tiin myös läpi. Terveys ja luonne nou sivat esille vastauksissa. Ulkonäköön liittyen mainittiin useassa vastaukses sa karkeakarvaisuuden säilyttäminen, kimmoisa rakenne ja ketteryys sekä se, ettei koko kasvaisi nykyisestä. Luon 18 teen osalta arkuuden ja aggressiivi suuden vähentäminen sekä liiallisen terävyyden ja liiallisen herkkyyden karsiminen oli monen kasvattajan toi ve. Metsästysviettiä ei rotuun kaivata, mutta muuten länderi halutaan säilyt tää pidättyväisenä, ’ei-kaikkien-kaveri’ -rotuna. Luonnetestaus tärkeää Jotta jalostusta osattaisiin ohjata oike aan suuntaan erityisesti nyt, kun läh detään etsimään uusia geenejä rotuun, on tarpeellista olla selvillä, millaiseen luonteeseen rodussamme tähdätään. Kun tavoitteet ovat selvillä, niitä koh ti on helpompi pyrkiä. Siksi työryhmä kokoontui joulukuun alussa alan asian tuntijan Riitta Liimataisen kanssa miet timään kromfohrländerin luonnetta, sen määrittelemistä ja mittaamista. Riitta on maatalous- ja metsätieteiden maisteri sekä jalostusagronomi. Hän on toiminut Näkövammaisten Kes kusliiton Opaskoirakoulun johtajana vuodesta 2006. Hän on työskennellyt aiemmin Helsingin yliopistossa koti eläintieteen laitoksella kotieläinten jalostustieteen ja kotieläinfysiologian assistenttina. Lisäksi hän on MH-luon nekuvaaja ja -toimihenkilökouluttaja, Suomen Kennelliiton luonnetestityö ryhmän, luonnetyöryhmän ja hyöty koiratoimikunnan jäsen sekä Unkarin paimenkoirat ry jalostustoimikunnan asiantuntijajäsen. Tuossa tapaamisessa tehtiin alus tava versio ihanneprofiilista länderille käyttäen apua MH-luonnekuvausta. Roturisteytystyöryhmä kokosi myö hemmin vastaavan profiilin myös luon netestin arvostelukaavakkeen pohjalta. Nämä sekä lista harkinnassa olevista roduista on toimitettu Kennelliiton luonnetyöryhmälle kommentoitaviksi. Kun mietittiin jatkoa ländereiden luonteen mittaamisessa, Riitta Lii matainen ei suositellut oman testin kehittämistä suunnitteilla olevan ja lostustarkastuksen yhteyteen, vaan pi kemminkin neuvoi laatimaan omistajil le kyselyn, jolla kattavimmin saataisiin kartoitettua ländereidemme luonteita tarjolla oleviin virallisiin luonnetesteihin ja -kuvauksiin osallistumisen rinnalla. Sekä MH-luonnekuvaus että luon netesti antavat arvokasta tietoa rodus tamme. Toukokuussa järjestetäänkin luonnetestitilaisuus ländereille, jotta saadaan kerättyä lisää tietoa roturis teytysprojektin tueksi. Toivottavasti saamme testiin mahtuvat 10 krom fohrländeriä mukaan. Ilman tietoa, millaisia kromfohrländerit olivat en nen risteytysprojektiin ryhtymistä, on luonteiden kehittymisen seuraaminen mahdotonta. Anna Alanen kertoi luonnetestin ja MH-luonnekuvauksen eroista. Sekä Anna että muu paikalla ollut väki pai nottivat sitä, ettei ole tarkoitus tuijo tella testien pisteitä ja tuloksia ja nii LÄNDERI den avulla sijoittaa koiria jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, vaan kerätä tietoa rodun tyypillisistä käyttäytymis tavoista. Annan opastuksella tutustut tiin myös laadittuihin ihanneprofiililo makkeisiin. Keskustelua rotuvalinnasta Alustusten jälkeen keskusteltiin ro duista, joita risteytysprojektiin voidaan harkita mukaan. Enemmistö paikalla olleista kannatti kolmen rodun kanssa risteytystä ensimmäisessä vaiheessa. Eniten kannatusta saivat tässä vai heessa parsonrusselinterrieri, tiibetin terrieri ja villakoira. Monet paikalla olleista ilmaisivat huolensa siitä, että useamman terrierirodun mukaanotto voi viedä rotua itsepäisempään ja met sästysviettisempään suuntaan. Mietittiin, miten vierasrotuisten koirien terveystutkimusten kustan nukset maksetaan. Tähän asiaan pyy detään yhdistyksen hallituksen kanta. Roturisteytysprojektissa mukana olevi en kromfohrländereiden terveyskartoi tukset ovat myös edelleen mietinnäs sä: mitä kaikkea testataan ja tuetaanko terveystutkimusten kustannuksia yh distyksen varoilla vai maksavatko kas vattajat kustannukset itse? Käytiin myös keskustelua siitä, mit kä koirayksilöt rodustamme ovat so pivia roturisteytysohjelmaan. Koirien tulisi olla terveitä, hyväluonteisia sekä ei liian nuoria. Lisäksi niillä pitäisi olla tervettä jälkeläisnäyttöä ja vielä lisäksi Pörröpää. Kuva: Päivi Lepola. omistaja, joka on valmis hankkeeseen. Tällaisia koiria ei kovin monta ole, var sinkaan narttuja. On tietenkin mahdol lista teettää pennut vierasrotuisella nartulla. Uroksia olisi rodustamme hel pompi löytää. Roturisteytystyöryhmä jatkaa asian valmistelua ja yrittää löy tää edellä luetelluista roduista mah dollisimman hyvät yksilöt ensin yhdis tyksen jäsenistölle ja hallitukselle sekä kesällä kennelliitolle esitettäviksi. Roturisteytystyöryhmä avoin kaikille kiinnostuneille Roturisteytystyöryhmä on pidetty avoi mena ja se on koko ajan laajentunut, mikä on hienoa. Näin mahdollisimman monet saavat ilmaista mielipiteensä ja ehdotukset asioista eivät synny pienen piirin kokoontumisissa. Ryhmään valittiin syksyn kasvatta japäivillä kasvattajakollegion jäseninä LÄNDERI Lähde: PLOS Genetics / Identification of Genomic Regions Associated with Phenotypic Variation between Dog Breeds using Selection Mapping http://www.plosgenetics.org/articleinfo%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pgen.1002316 Viivi Snellman, Päivi Lepola, Tiina Ko ponen ja Päivi Naasko sekä muina jäse ninä Hanna Degerman, Salla Kakkonen, Riikka Salovaara ja Anna Alanen. Viime vuoden puolella sekä kollegiota että roturisteytysryhmää vahvistamaan ilmoittautui myös Annu TuomanenHietikko. Roturisteytystapaamisen jälkeen I m mukaan ovat liittyneet vielä Mervi Tuukkanen (nimetty myös kollegion jäseneksi), Riikka Honkaranta, Kaisa Ylä-Tuuhonen, Janet Jauhiainen, Virpi Mustiala, Harri Nurmi, Terhi Ahtiala, Erna Helenius, Minna Pessi-Härkönen, Sirpa Katajamäki ja Ulla Tuominen. Teksti: Päivi Lepola M e m o r i a m Kevin vom Postillon Kevi 3.7.2002–24.1.2012 Mennyt on nyt kesän ihana aika Muistot jälkeen jäi. Nyt se on vain mulle satujen taikaa Mennyt on ystäväin. Rakasta Keviä muistaen ja kaivaten, Teija ja Hannu 19 Yhteenveto jäsenkyselystä Teksti: Viivi Snellman H elmikuun puoliväliin mennessä on jäsenkyselyyn vastannut 124 län deristä kiinnostunutta. Vastaajista suurimmalla osalla eli 85% on tällä hetkel lä länderi, 6% on ollut aikaisemmin krom fohrländer ja 9% haluaisi sellaisen. Yleisin harrastus vastaajien keskuudessa on agi lity, jota ilmoitti harrastavansa länderinsä kanssa 61% vastaajista. Noin puolet vastaa jista harrasti koiranäyttelyitä ja joka viides ilmoitti harrastavansa tottelevaisuuskoulu tusta. Viidennes vastaajista ei harrastanut koiransa kanssa mitään erityistä ja 15% sanoi harrastavansa jotain muuta kuin yl lämainittuja asioita länderinsä kanssa. Ro tuvalintaansa tyytyväisiä on kahta lukuun ottamatta kaikki vastaajista. Kolme vastaa jista ei mielestään ollut saanut tarpeeksi tietoa rodusta muiden ollessa tyytyväisiä tarjolla olevan tiedon määrään. Luonteen osalta neljä viidestä piti länderille tärkeänä ominaisuutena teke misen iloa ja toiminnallisuutta. Yli 60% maininnoista saivat myös metsästysvietin puute, kiintyminen omaan perheeseen ja oppivaisuus. Ulkonäössä painottivat vas taajat karkeakarvaisuutta, parrallisuutta ja kulmakarvoja. Joka neljäs katsoi ulkonäön vaihtelun tärkeäksi länderin ulkonäössä. Koon ja rakenteen osalta enemmän kuin neljä viidestä piti tärkeänä länderin säi lymistä nykyisen kokoisena, kimmoisana, ketteränä ja sporttisena koirana. Yli puolet nosti esiin myös länderin liioittelematto man rakenteen merkityksen rodulle. “Toivoisin todella, että länderin roturisteytys ei tapahtuisi terrierirotuisen koiran kanssa, vaan pyrittäisiin pois juuri terrierimäisistä luonteenpiirteistä (metsästysvietti, terävyys, dominanssi, itsepäisyys, äänenkäyttö).” Perinnöllisten sairauksien lisäksi ihmis arkuuden sekä ihmis- ja koira-aggressii visuuden ainakin jonkinasteista vähene mistä verrattuna nykytilanteeseen toivoi useampi kuin neljä viidestä vastaajasta. Enemmän kuin puolet vastaajista haluaisi vähentää kromfohrländereiden epävar muutta uusissa tilanteissa, aggressiivista käyttäytymistä uhatuksi koetussa tilan 20 LÄNDERI teessa, taipumusta vartioida tavaroita, säikkyyttä, metsästysviettiä, ääniherk kyyttä ja tapaturma-alttiutta. Hyvällä ta solla yli puolet vastaajista katsoi olevan äänen, esim. haukkumisen käytön, vah titaipumuksen, herkkyyden sekä sosiaa lisuuden, “kaikkien kaveri” -luonteen. Kolme neljästä piti ulkonäkövaihteluiden nykyistä tasoa hyvänä. “Minusta Länderissä ihastuttavinta on niiden persoonalliset luonteet. Toivon että tämä saadaan säilytettyä, jotta jatkossakin meillä olisi lemmikkeinä ennemmin Länderi kuin vain koira.” Hyvällä tasolla katsoi vastaajista joko puolet tai enemmän olevan ländereiden ruokahalun, turkin helppohoitoisuuden, säänkestävyyden, tempperamenttisuuden ja nopean reagointitavan, seurakoiramai suuden sekä koulutettavuuden harrastus lajeissa. Lievää lisäystä toivottiin koiraso siaalisuuteen, rohkeuteen, avoimuuteen ihmisiä kohtaan, sopeutuvaisuuteen sekä luonteiden tasapainoisuuteen ja ennakoi tavuuteen. Selvää paranemista toivottiin tapahtuvan ennen kaikkea terveysasioissa: geenipohjan laajuudessa, perusterveydes sä, terveessä ja toimivassa rakenteessa sekä perinnöllisten sairauksien vähenemisessä. “Ländereille, joita käytetään roturisteytykseen pitäisi tehdä terveystarkastus, jotta tiedetään rakenteen olevan kunnossa. Pidän länderiä terverakenteisena koirana, mutta toki myönnän, että kun ei tutkita asian todellista laitaa ei tiedetä. Muutama koira jolla on selkävaivoja on nyt löytynyt joten kannatan tutkimista.“ Roturisteytystä piti tarpeellisena kak si kolmesta vastaajasta. Neljä vastaajaa oli risteytystä vastaan ja noin kolmannes vastaajista vastasi, ettei osaa ottaa kantaa. Vain kuusi roturisteytystä kannattavasta vastaajasta ei ollut kuitenkaan itse valmis osallistumaan hankeeseen. Kodin riste tytyspennulle olisi valmis tarjoamaan 48 vastaajaa, 35 vastaajaa haluaisi osallistua ideoimalla ja teoriapuolella sekä kasvatta maan olisi valmiita 20 vastaajaa. “Kiitos kyselystä. Länderi on aivan ihana juuri sellaisena kun se nyt on.” LÄNDERI 21 Monimuotoisuus geeni- ja yksilötasolla Teksti: Viivi Snellman Lauantaina 11.2.2012 järjesti Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki eli HETI ry Monimuotoisuus-seminaarin Lumokeskuksessa Vantaan Korsossa. Monimuotoisuuden merkitys geenitasolla Päivän aloitti Päivi Jokinen luennoimalla monimuotoisuuden merkityksestä gee nitasolla. Päivi Jokinen on lapsuuden ko dissaan asunut kromfohrländerin kanssa ja on Hannes Lohen ryhmässä tutkinut kromfohrländereidenkin epilepsiaa. Ilman geenitason monimuotoisuutta populaation on mahdotonta sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Perimään valikoituu aina kulloiseenkin elinympä ristöön parhaiten sopivat variaatiot. Kun ympäristö muuttuu – ympäristömyrkyt lisääntyvät, ilmasto lämpenee, jne. – eivät samat variaatiot enää välttämättä olekaan ne, jotka parhaiten soveltuvat muuttuneeseen ympäristöön. Moni muotoinen populaatio säilyttää elinvoi maisuutensa ja pystyy vastustamaan haitallisten mutaatioiden yleistymistä. Koirien historia on alkanut eriyty mällä susista Kaakkois-Aasiassa n. 16 300 vuotta sitten. Geenitutkimusten mukaan tässä vaiheessa kesyjen koirien syntymiseen on vaikuttanut niin suuri määrä yksilöitä, ettei kesyyntymisellä ole ollut merkitystä koirien geneettisen monimuotoisuuden kannalta. Koiraro tujen historian alulla n. 400 vuotta sit ten sen sijaan on ollut suuri merkitys erillisten populaatioiden muodostumi sessa ja siten perustajavaikutuksen, eli karsimalla rodun kehittämiseen vali kotavia yksilöitä kullekin rodulle tavoi teltujen ulkonäkö-, käyttö- tai muiden ominaisuuksien suhteen, karsiessa kus sakin populaatiossa esiintyvien mutaa tioiden määrää. Tämän jälkeen maail mansodat, sairaudet, jalostusvalinnat ja muut tapahtumat ovat aiheuttaneet roduille lukuisia geneettisiä pullonkau loja, jotka ovat ennestään supistaneet geneettistä vaihtelua rotujen sisällä. Kun perinnöllinen vaihtelevuus vähe nee, tulevat erilaiset väistyvästi pe 22 riytyvät viat helpommin esille. Koirilla esiintyviä, tunnettuja vikoja on n. 500. Kun koiria jalostettaessa tehdään valintoja ilmiasultaan tietyntyyppisten ominaisuuksien suhteen, yleistyy myös sen ympärillä oleva dna-alue. Valintaa tehtäessä on mahdotonta kontrolloida, mitä ominaisuuksia tähän alueeseen sattuu sisältymään. Valinnan edetessä voi rodun sisäinen vaihtelu kadota ja väistyvästi periytyvät ominaisuudet voi vat päästä esille. Koirillakin on löydetty geenejä, jotka ihmisillä on yhdistetty mm. epilepsiaan sekä syöpä- ja au toimmuunisairauksiin. Koirarotujen ge neettistä monimuotoisuutta on tutkittu sekä rotujen sisällä että niiden välillä. Rotujen välillä vaihtelu on varsin suurta, mutta niiden sisällä hyvin pientä. MHC (Major Histocompatibility Complex) on tärkein immuunialueen toimivuuteen vaikuttava geenialue. Alueelle sijoittuu paljon geenejä, joilla on jopa satoja alleeleja, joiden tehtävä nä on tunnistaa elimistön omista prote iineista poikkeavat proteiinit ja käynnis tää immuunipuolustuksen taistelu niitä vastaan. Koirilla tämän alueen nimi on DLA (dog leukocyte antigen) ja ihmisil lä tätä aluetta vastaavan HLA (human leukocyte antigen) toiminta liittyy lähes kaikkiin autoimmuunialueen sairauk siin. Elimistö pyrkii säilyttämään kaikin keinoin tämän alueen monimuotoisuu den ja se periytyykin pääosin luonnol lisen valinnan kohteena. Näin luonto pyrkii säilyttämään lisääntymiskykynsä ja elinvoimaisuutensa sekä vähentä mään sukusiitoksen haittavaikutuksia. Esimerkiksi kromfohrländereille teh dyssä tutkimuksessa koko genomin alu eelta tutkittujen satunnaisten kohtien heterotsygotia-aste on n. 45%, mikä tarkoittaa sitä että kaikki kromfohrlän derit ovat suurelta osin geenistöään yli puoliksi toistensa klooneja. DLAalueella rotu on säilyttänyt monimuo toisuutensa poikkeuksellisenkin hyvin: (Major Histocompatibility Complex) on tärkein immuuni alueen toimivuuteen vaikuttava geenialue. heterotsygotia-aste on n. 75%. DLA-monimuotoisuuden vähenemi nen ja ennen kaikkea homotsygotian lisääntyminen MHC-alueella altistavat yksilön autoimmuunisairauksille, jois sa yksilön elimistö ei enää erota omaa proteiinia vieraista proteiineista vaan alkaa taistelemaan itse itseään vastaan. Osassa sairauksista kuten reumasai rauksissa virheellinen reaktio kohdis tuu koko elimistöön, kun taas toisissa sairauksissa virheellinen toimintatapa kohdistuu vain yhden elimen tiettyyn osaan kuten pannuksessa (mm. sak sanpaimenkoirilla esiintyvä, etenevä autoimmuunitaustainen silmäsairaus, joka johtaa usein hoitamattomana koi ran sokeutumiseen) silmän sarveiskal voon. Suurimmaksi osaksi autoimmuu nisairauksien taustalla on kuitenkin useampia geenivirheitä. Monimuotoisuuden merkitys populaatiotasolla Toisena päivän luennoitsijana toimi Terhi Nikkonen, joka oli luennoimassa samasta aiheesta viime syksynä kas vattajapäivillämme (ks. edellinen Län deri-lehti). Populaatiotason monimuo toisuuden säilyttämisen avaimia ovat lähisukulaisten parittamisen välttämi nen, pienen urosmäärän runsaan käy tön välttäminen ja vanhemmiksi valitun ryhmän sukulaisuuden minimoiminen eli mahdollisimman erilaisten pentu eiden käyttämisen jatkojalostukseen. Urosten määrälle suositeltavaa on asettaa alaraja, kuinka suurta osuutta uroksista tulisi jatkojalostukseen käyt tää sekä yläraja, kuinka paljon jälkeläi siä yhdellä yksilöllä saa olla. Kaikista tärkeintä jalostusvalintoja tehtäessä olisi miettiä valintamahdollisuuksia seuraavassa sukupolvessa, ei niinkään keskittyminen yhden yksittäisen yhdis telmän valintaan. Jalostusvalinnat ovat aina tasapainoilua perinnöllisen edis tymisen (tiettyjen ominaisuuksien pa rantaminen, karsiminen, mikä tahansa jalostusvalinta) ja kannan elinvoimai suuden säilyttämisen eli sukusiitoksen lisääntymisen hidastamisen välillä. Sul jetussa populaatiossa sukulaisuusaste väistämättä lisääntyy jatkuvasti. LÄNDERI Sukulaisuusasteen purkamiseen ainoa keino on erilinjaisten yksilöiden tuominen populaatioon. Käytännössä tämä tarkoittaa monissa tapauksissa roturisteytystä. Sukusiitoksen vastakkaisilmiössä eli etäissiitoksessa jälkeläisten heterotsy gotia-aste nousee, jonka seurauksena mahdollisesti haitalliset tai elinvoimaa alentavat resessiiviset homotsygootti set geeniyhdistelmät purkautuvat. Jackrusseleiden monimuotoisuusprojekti Kolmannen osuuden päivän ohjelmasta muodosti kasvattaja Laura-Maria Vilpon esitelmä jackrusseleiden monimuotoi suusprojektista. Jackrusselinterrieri on englantilainen rotu, joka ei kuitenkaan ole Iso-Britannian kennelliiton tunnus tama rotu. Sukulaisrotuihin parson russelinterrieriin ja kettuterrieriin ver rattuna jackrusselinterrieri on selvästi matalajalkaisempi. Rotu on maatiaisro tu, jonka paikallinen vaihtelu on suurta. Koiria käytetään sekä seura- että met sästyskoirina. Ketunmetsästyskielto nä kyy suoraan kannan suuruudessa ja on vähentänyt russeleiden kasvatusta. Kehittäminen roduksi on tapah tunut 1960–70-luvuilla Australiassa. Australialainen kanta pohjautuu vain vähiin kantakoiriin. Ensimmäinen rotu määritelmä on vuodelta 1974. Rotu on FCI:n tunnustama ja muutama kasvat taja rekisteröikin pentueensa Irlannin kennelliittoon. Eurooppalaisista maista Irlanti ja Hollanti ovat tunnusta neet rodun 1990-luvulla. Suo men kennelliitto on hyväksynyt rodun 2001. Vuosina 2010 ja 2011 rotu on ollut 10 suosituim man rodun joukossa Suomessa. Jackrusseleiden rotukirja on auki ja Suomessa rekisteröinnit hoide taan rotuunoton kautta (”Koira voidaan ottaa ER-rekisteriin koi rarekisteriohjeen kohdan 10.2 mukaisesti.” (SKL rotukohtaiset erikoisehdot 2012)). Australias sakaan kaikki eivät rekisteröineet russeleitaan viralliseen rekiste riin ja rotu onkin nuoresta iäs tään huolimatta mennyt usean geneettisen pullonkaulan läpi. Rotutyypin vakiinnuttamiseksi on rodussa käytetty voimakasta lin ja- ja matadorijalostusta. Geenipankki- ja monimuotoi LÄNDERI Sukulaisuusasteen purkamiseen ainoa keino on erilinjaisten yksilöiden tuominen populaatioon. Käytännössä tämä tarkoittaa monissa tapauksissa roturisteytystä. suusprojekti ei ole jackrusselinterrierei den yhdistyksen alainen projekti, vaan sen takana on joukko kasvattajia, jotka alunperin halusivat tuoda omaan kas vatustyöhönsä uutta verta, mutta jotka sitten halusivat laajentaa projektin hyö dyntämään mahdollisesti koko suoma laista kantaa. Oletuksena oli, että rodun kotimaasta Englannista olisi saatavilla erisukuisia koiria, vaikka tutkimustietoa ei aiheesta olekaan saatavilla. Geneet tiset pullonkaulat näkyvät australialai sessa populaatiossa. Alkuperäinen idea oli, että vieraspe räiset (ei-australialaistaustaiset) koirat jaettaisiin kahteen ryhmään: brittituon teihin ja muihin. Ensimmäisen polven yhdistelmissä tarkoitus oli käyttää nuo ria koiria 1–2 pentueeseen. Toisessa vaiheessa, alkaen 2012 ryhmät oli tar koitus yhdistää. Käytännössä ryhmässä ”muut” on syntynyt niin vähän pentu eita, että vain toinen ryhmä toteutui. Toisessa polvessa kustakin pentueesta valitaan jalostuskäyttöön 2 koiraa, jot ka korvaavat näin vanhempansa. Näin pentueita käytetään mahdollisimman tasaisesti, eikä jalostusyksilöiden määrä kasva. Kaikki pennut on sijoitettu, jotta jalostusvalinta voidaan tehdä vasta ai kuisista koirista. Näitä koiria käytetään jalostukseen aikaisintaan 3 vuoden iäs sä, eikä päällekkäisiä sukupolvia suosita. Iso-Britanniasta tuoduista 22 koirasta ei kuutta käytetty koskaan jalostukseen. Kaikki käyttämättä jätetyt yksilöt ovat steriloituja tai kastroituja, jolloin ne eivät voi lisääntyä projektin ulkopuolellakaan. Kuudesta koirasta kolmea ei viety kos kaan rotuunottoon. Näistä koirista yh dellä todettiin tulkinnanvarainen kaihi ja laaja hammaspuutos, yhdellä epilepsia sekä yhdellä yläpurenta. Kolmesta ro tuunotetusta koirasta käyttämättä jätet tiin yksi luonneongelmien vuoksi, yksi maksashuntin (maksan synnynnäinen toimintahäiriö) ja yksi kaihin takia. 17 ja lostukseen käytetystä koirasta on 8 urok sia ja 9 narttuja. 10 koiraa on täysin eri sukuisia muuhun kantaan nähden, 3 ovat sisarus- tai puolisisaruspareja ja yhdellä on muuta kautta sukulaisia Suomessa. Ensimmäisen polven pentuja on 50. Pentuekoko on ollut keskimäärin 4 pen tua, mikä on sama kuin rodussa yleensä kin. 10 synnytyksistä on ollut luonnollisia ja avustamattomia. Yhdessä synnytykses sä nartulle on annettu oksitosiinia ja yksi synnytyksistä on päätynyt keisarinleik kaukseen. Molemmissa ei-luonnollisissa synnytyksissä on saattanut osasyynä olla kokematon omistaja. Kaksi pentua kuoli: toisella oli napanuora kaulan ympärillä ja toinen ei alkanut hengittämään. Kaikki pennut on testattu kuuleviksi ja pää sääntöisesti pennuilla on ollut oikea purenta ja kaikki hampaat. Yksi pen tue on suljettu kokonaan jatkojalos tuksesta luusto- ja luonneongelmien takia. Luonteissa on pentueiden si sällä ollut vielä tavallista enemmän vaihtelua ja ääripäitä. Jalostuksesta on karsittu luonteen takia jatkosta 3 koiraa. Luonteet ovat tasoittuneet 3 vuoden ikään mennessä, johon mennessä perinnölliset viatkin ovat ilmenneet. Kokemuksina projektista voidaan todeta, että oleellisen tärkeää on sopia yhteiset pelisäännöt sekä kas vattajien että sijoituskotien kesken, jotta tietoa voidaan kerätä ja jakaa. Aida. Kuva: Hanna Degerman. 23 Suomen Kromfohrländer ry järjestää ns. kasvattajakollegio tiedottaa s u o m a l a i s e n luonnetestin kromfohrländereiden luonneominaisuuksien kartoittamisen aloittamiseksi Testipaikka: Helsinki Aika: 5.5.2012 Hinta: 35€ Tuomarit: Tapio Eerola ja Anu Hatunpää Testiin ovat etusijalla kromfohrländerit. Silmäpeilaukset Bingis Anak Berami ”Ryti & Krumme Furche Xanadu ”Maisa” Syntynyt 1.12., viisi urosta ja kaksi narttua. Pentuesilmäpeilauksessa kaikilla pennuilla terveet silmät Kennel Krumme Furche, Tiina Koponen Astutettu Jettildan Aivaneka ”Totti” & Dreamwishes Carolina ”Caroliina” Pentuja syntyvät viikolla 10 Kennel Krumme Furche, Tiina Koponen & Malla Vahvaselkä Kipazin Just a Prank ”Jermu” & Andromeda ”Ronja” Pentuja syntyvät viikolla 10 Kennel Alobelin, Päivi ja Emilia Lepola Terveyskysely Uusi internetpohjainen terveyskysely löy tyy osoitteesta : www.kromfohrlander.fi Jos et ole päivittänyt koirasi terveystieto ja vuoden 2009 jälkeen, tee se nyt. Täy tettyäsi kerran terveyskyselyn, voit jat kossa päivittää vain muuttuneet kohdat. Jos täytät terveyskyselyn mieluummin paperilla tai sinulla on kysyttävää, ota yhteys: Viivi Snellman, p. 050 530 8970, [email protected] Tornado ”Frank” & Kipazin Just a Joke ”Pila”, Kennel Kipazin, Kirsti Forstén Jettildan Bironico ”Mese” & Jazzmo Funk ”Roppa”, Kennel Raasillan, Erna Helenius Kasvattajakollegion jäsenmäärä on kor keintaan kuusi (6) (muutos 9.1.2005) ja kasvattajakollegion valitsee hallitus kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan. Kasvattajakollegion jäsenellä tulee olla kennelnimi ja hänen on oltava sekä Suomen Kromfohrländer r.y.:n että Suomen Kennelliitto r.y.:n jäsen. Kasvattajakollegion kokouksissa kullakin kollegion jäsenellä on yksi (1) ääni. Weluis B-pentue. Kuvat: Ahtialan kuvakansio. Kasvattajakollegio 2011–2012 Puheenjohtaja Suunnitteilla Kasvattajakollegion Jäsenyys: Jäsenet Pentuvälitys Kennel AiMun Outi Blomberg Lohja p. 0400 891833 [email protected] www.aimun.fi Kennel Cierimon Pekka Tuomanen ja Annu-Mari Tuomanen-Hietikko Kartanonpolku 20 B, 37530 Lempäälä p. 040 557 3360 [email protected] Kennel Kipazin Kirsti Forstén Lepikontie 15, 03100 Nummela p. 040 570 0201 [email protected], www.kipazin.com Kennel Alobelin Päivi ja Emilia Lepola Kangasala [email protected] 050-32926135 www.wilmansivut.net Kennel Fannimer Mervi Tuukkanen Norpankuja 4, 50190 Mikkeli p. 050-3654518 http://fanni-mille.blogspot.com [email protected] Kennel A’mael Mellon Hannamaaria Laitinen Vessintie 109, 67410 Kokkola p. 050 3532 541 [email protected] http://bellinan.blogspot.com Kennel Flame Pet’s Petra Jokila Pirkkalantie 753, 37530 Lempäälä p. 050-3222722 [email protected] Viivi Snellman puh. 050 530 8970 Sihteeri Päivi Lepola Vedenottamontie 39, 36200 Kangasala [email protected] puh. 050-3296135 Tiina Koponen, Päivi Naasko, Annu-Mari Tuomanen-Hietikko ja Mervi Tuukkanen Kaikki kasvattajakollegion jäsenet tavoittaa sähköpostitse [email protected] Erna Helenius p. 040 708 2991 [email protected] Amiro von der Crumps Mühle & Angelie vom Kindelsbergtal ”Ansku”, Kennel Ai Mun, Outi Blomberg Ilmoittautuminen ländereille ja tiedustelut: Anna Alanen p. 050-440 8960, [email protected] Muuta mainittavaa: - Noudatamme kennelliiton rokotusmääräyksiä - Alaikäraja 2v, yläikäraja 7v Lisätietoja: http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/kokeet/ luonnetesti/etusivu.htm 24 Kun suunnittelet pentuetta nartullesi lä hetä jalostustiedustelu/ilmoitus kasvat tajakollegiolle, lomake löytyy yhdistyksen nettisivuilta tai saat sen sihteeriltä. Voit toki ensin ottaa vapaamuotoisesti yh teyttä kollegioon, lomakkeen ehtii täyttää myöhemmin. Jalostustiedustelun, jossa haluat kollegiolta ehdotuksia sopivista uroksista, tulee olla kollegiolla viimeis tään kuukautta ennen aiottua astutusta ja jalostusilmoituksen, jossa kerrot itse suunnittelemasi yhdistelmän, viimeistään kahta viikkoa ennen aiottua astutusta. Kollegiolta saat kirjallisen vastauksen tie dusteluun/ilmoitukseen. Kollegiolta saat myös tietoja ja opastusta jalostukseen liit tyvissä kysymyksissä. Yhdistyksen pentuvälitykseen pääse vät jalostusyhdistelmät, jotka kasvattaja kollegio on hyväksynyt. Kasvattajan tulee itse ilmoittaa suunnitelmat, astutukset ja syntyneet pentueet pentuvälittäjälle ja pi tää huoli tietojen ajantasaisuudesta. Kas vattaja valitsee ajankohdan, jolloin antaa tiedon julkistettavaksi pentuvälityksessä. Pentuvälittäjällä on oikeus poistaa välityk sestä pentue, jonka kasvattaja ei huolehdi asianmukaisesti tiedottamisesta. LÄNDERI Kasvattajat 2012 Kennel Atsalean Riikka Salovaara Kirstinkatu 4 B 36, 00530 Helsinki p. 040 575 9326 [email protected] www.kromfohrlander.net LÄNDERI Kennel Krumme Furche Tiina Koponen Vehmaskyläntie 101, 50100 Mikkeli p. 040 762 2500 [email protected] http://kotisivu.dnainternet.net/tiinakop/ Kennel Raasillan Erna Helenius Velskolantie 8,02980 Espoo p. 040 708 2991 [email protected] Kennel Frogmorton’s Tiina Heikkinen Vehmersalmentie 478, 71130 Kortejoki [email protected] Kennel Sapliinan Jussi Jokinen Alakyläntie 56, 21270 Nousiainen [email protected] http://kotisivu.lumonetti.fi/jussi57/sapliinan/ Kennel Jettildan Janet Jauhiainen ja Tilda Kangas Raamintie 1, 14200 Turenki email: [email protected] tai [email protected] p. 041 544 4491 (Janet) Kennel Weluis Ismo Ahtiala Kalevankatu 38, 81700 Lieksa p. 040 730 8778, 045 676 3358 [email protected] http://personal.inet.fi/koti/welmusen 25 26 LÄNDERI LÄNDERI 27 uusia jäseniä hallitus esittäytyy Uusi jäsen ja perhejäsen: Katinka vom Herrenwis ”Raku” Mari Voutilainen ja Olli Sulkonen, Lahti Seuraava Länderin aineistopäivä on 15.5.2012. Lehti ilmestyy touko-kesäkuussa 2012. OSSI KOIVU taitot mainokset ilmoitukset logot nettisivut markinointi 040-505 7942 www.heipoint.fi 28 K asuimme kerrostalossa jos ei nyt ihan keskustassa, niin kaupunkiolosuhteissa kuitenkin. Sittemmin kävi parin sattu man kautta niin, että asumismuoto on vaihtunut omakotiasumiseen Järven päässä. Keväästä 2011 alkaen pihallam me on viilettänyt myös Popeda. Ihan pentuna Popeda ei tosin edes huoman nut aitoja lainkaan, vaan paineli tontilta toiselle edestakaisin Padin ihmetellessä ‘miten se nyt tuosta pääsi menemään’. Nyttemmin Popedallekin kokoa on tul lut sen verran lisää, että aidan aukot ovat jääneet pieniksi ;^) Harrastuspuolella jatkuvampi aktiivi suus on ollut lähinnä näyttelyiden paris sa – vaikka etukäteen olinkin sitä mieltä, että “voihan siellä kerran kasvattajan mieliksi käydä”. Monta muutakin lajia on tullut kokeiltua, mutta niin agility, toko kuin jälkikin ovat syystä tai toisesta jää neet satunnaisen puuhastelun tasolle. LÄNDERI Puheenjohtaja: Jari Kangas Raamintie 1 14200 Turenki (03)688 2777/ 040 5578930 puheenjohtaja@ kromfohrlander.fi Varapuheenjohtaja: Anna Alanen Kirkkonummi varapj@ kromfohrlander Sihteeri: Jussi Jokinen Alakyläntie 56 21270 Nousiainen 044 3233644 sihteeri@ kromfohrlander.fi Rahastonhoitaja: Milla Lehiö Kaartilantie 1C 57230 Savonlinna 0400 927816 talous@ kromfohrlander.fi Jäsen: Martti Salonen Helsinki leenamara@ gmail.com Hallituksen uusi jäsen ja näyttelyvastaava oirahistoriani alkaa 10 vuoden ikäi sestä, jolloin sain belgianpaimen koira Pikin. Sen kanssa tuli touhuttua kaikkea, mitä kouluikäinen poika nyt vain voi keksiä koiran kanssa puuhas tella, suurimpana suosikkina erilaiset pallopelit. Jalkapallossa Pikin tavoite oli yksinkertainen: palloa työnnettiin kuo nolla pitkin pihaa kunnes saatiin leuat pallon ympärille ja pallosta ilmat pihal le... Pesäpallo meni mallikkaammin: ulkopelijoukkuetta ei juuri tarvittu kun Piki hoiti kaikki tontit etukentältä pitkäl le takarajan taakse. Kromfohrländer tuli taloomme pit kän pohdinnan jälkeen. Matkalla oli kaksi kysymystä: pystymmekö tarjo amaan koiralle kodin, jossa elämä on muutakin kuin yksinoloa kellon ympäri ja mikä koira sopisi. Lopulta saimme päätökset aikaiseksi ja Padi tuli ko tiimme keväällä 2007. Tuolloin vielä hallitus ja toimihenkilöt 2012 Jäsen: Petra Jokila Pirkkalantie 753 37530 Lempäälä 050 3222722 [email protected] Jäsen: Erna Helenius Velskolantie 8 02980 Espoo erna.helenius@ kotiportti.fi Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: Jussi Jokinen Alakyläntie 56 21270 Nousiainen 044 3233644 [email protected] Pentuvälitys: Erna Helenius Velskolantie 8 02980 Espoo 040 7082991 [email protected] forward to: [email protected] Muut yhdistyksen toimihenkilöt Agilityvastaava: Annariina Kulmala Forssa [email protected] Tokovastaava: Anne-Mari Piispanen Jaakkimankatu 5 D 30 20740 Turku [email protected] Näyttelyvastaava: Ossi Koivu Järvenpää nayttely(at)kromfohrlander.fi LÄNDERILEHTI Sähköinen materiaali: Minna Hanski Vähäjärvenpolku 5 04400 Järvenpää [email protected] forward to: [email protected] Lehden ulkoasu: Jukka Heinänen, Heipoint Pähkinätie 3 F 87 01710 Vantaa [email protected] Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: Jussi Jokinen [email protected] YHDISTYKSEN VERKKOSIVUT Internet-sivujen ylläpito: Sari Gurney [email protected] Saksan yhdyshenkilö: Viivi Snellman Helsinki [email protected] 050 5308970 Jäsen: Ossi Koivu Järvenpää [email protected] LÄNDERI 29 Vuosikokouskutsu Suomen Kromfohrländer ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 21.4.2012 alkaen klo 13 Järvenpään hiihtomajalla osoitteessa Jokelantie 27, Tuusula Suomen Kromfohrländer ry Sääntömääräinen vuosikokous 21.4.2012 klo 13.00, Järvenpään hiihtomaja Esityslista 1. Kokouksen avaus 2. Kokousedustajien äänivaltaisuus Äänivaltaisia ovat 16 vuotta täyttäneet jäsenet, perhejäsenet ja kunniajäsenet 3. Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin, ääntenlaskijoiden (2 kpl) ja pöytäkirjan tarkastajien (2 kpl) valinta 4. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden sekä läsnäolijoiden toteaminen 10. Ländereiden Kevätpäivä 5. Toimintakertomus vuodelta 2011 ja yhdistyksen taloudellinen asema 6. Tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto 21.4.2012 Järvenpään Hiihtomajalla 7. Tili- ja vastuuvapauden myöntäminen vuodelle 2011 8. Hallituksen esittämät asiat Roturisteytysprojekti – tilanne – jatkotoimenpiteet Tervetuloa viettämään mukavaa kevätpäivää vanhalle tutulle hiihtomajalle alkaen klo 10.00. Ohjelmassa rentoa yhdessäoloa, reipasta lenkkeilyä, yhdistyksen vuosikokous ja länderikisojen palkintojen jako! Sitovat ilmoittautumiset 16.4.12 mennessä: Ossi Koivu email: [email protected] p. 040 551 7922 (tekstarit) Yhdistys tarjoaa Kevätpäivät jäsenil leen lounaineen ja kahvituksineen! (Jos joku haluaa leipoa kahvin keralle purtavaa niin ilomielin!) Ilmoittautumisen yhteydessä muista mainita mahd. ruoka-allergiat! 9. Vuoden 2011 palkintojen jako Vuoden Kromfohrländer Vuoden VSP Vuoden Veteraani Vuoden Pentu Juulian Malja Vuoden Agilityländeri Vuoden Tokoländeri Pennin pokaali, medi Pennin pokaali, maxi Vuoden Harrastaja 2011 10.Muut esille tulevat asiat AJO-OHJE: Tre-Hki moottoritie poistuminen Tuusula, Järvenpää viitan mukaan. Ajetaan suoraan, ohitetaan viitta Järvenpää, Jokela. Käännytään vasemmalle Jäniksenlinnaan. Tätä tietä ajetaan 3,2 km vasemmalle Vanhakylä. Aja 4,0 km ja T-risteys oikealle olet Jokelantiellä. Hiihtomaja-viitta vasemmalle. Hki-Lahti moottoritieltä poistu rampista Järvenpää E. Käänny Pohjoisväylää Jpää kohti n.500m. K-Raudan edestä käännyt vasemmalle Tuusulaan. Aja tien päähän ja T-risteyksestä oikealle Sibeliuksen väylälle. Liikennevaloista vasemmalle Rantakatu. Seuraavat liikennevalot vasemmalle, viitta Jokela. Aja vajaa kilometri oikealle Eriksnäsintielle. Eriksnäsintie muuttuu n. 3 km jälkeen Jokelantieksi ja hiihtomaja oikealla. Kausalan sijainnin näet oheiselta Etelä-Suomen kartalta. 30 LÄNDERI 11.Kokouksen päätös LÄNDERI 31 Palautusosoite: Jussi Jokinen Alakyläntie 56, 21270 Nousiainen LÄNDERILEIRILLE Tervetuloa Länderileirille KUNKKULAN KOIRAKESKUKSEEN, Hartolaan http://www.kunkkulankoirakeskus.fi/ 3.–5.8.2012 Leirin hinnat: Aikuiset 85 € Lapset alle 7 v 65 € Lapset 7–15 v 75 € Asuntovaunulliset 55 € HINNAT SISÄLTÄVÄT LEIRIN OHJELMINEEN JA RUOKAILUINEEN! Ilmoittautumiset Petralle: [email protected] 8.7.2012 mennessä