Kaavaselostus

Transcription

Kaavaselostus

Tornion kaupunki
Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava
Kaavaselostus
Pvm.
21.1.2013
Työn n:ro 82126637
Kirjoittanut
Pirjo Pellikka
Ramboll
Niemenkatu 73
FI-15140
Finland
Puhelin: 020 755 611
www.ramboll.fi
2013 Ramboll
1
Perus- ja tunnistetiedot
Osayleiskaavan selostus, joka koskee 16. päivänä marraskuuta 2012 päivättyä osayleiskaavakarttaa.
Osayleiskaavan on laatinut Ramboll, Terveystie 2, 15870 Hollola, puh 020 755 7800
Vireilletulo
Kaavoitus on käynnistetty Tornion kaupunginhallituksen päätöksellä 24.8.2009 256 §. Teknisten
palvelujen lautakunta päätti asettaa Tornion Röyttän merituulivoimapuiston osayleiskaavaprosessin vireille ja esittää kaupunginhallitukselle osayleiskaavatyöryhmän perustamista kokouksessaan
16.3.2011 62 §.
Alueen osayleiskaavoituksen käynnistämisestä on ilmoitettu paikallislehdessä ja kaupungin ilmoitustaululla. Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettu Meri - Lapin Helmi –lehdessä 25.5.2011.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville 26.5.2011 alkaen.
Valmisteluvaiheen kuuleminen
Kaavan valmisteluaineisto on asetettu nähtävillä 2.1. – 1.2.2012 väliseksi ajaksi. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta kuulutettiin Meri-Lapin Helmi –lehdessä 21.12.2011 ja Haparandabladetissa 3.1.2012. Yleisötilaisuudet järjestettiin 10.1.2012 Torniossa ja Haaparannassa. Valmisteluvaiheen kansainvälinen kuuleminen kesti 2 kuukautta siten, että Ruotsin valtion vastaus pyydettiin 16.3.2012 mennessä.
Kaavaehdotusvaiheen kuuleminen
Teknisten palvelujen lautakunta on käsitellyt kaavaehdotuksen __.__.20___ § ___. Kaupunginhallitus on käsitellyt kaavaehdotuksen __.__20__ § ___ ja on asettanut kaavaehdotuksen nähtäville __.__-__.__.20__ väliseksi ajaksi. Ehdotusvaiheen kansainvälinen kuuleminen kesti 2 kuukautta siten, että Ruotsin valtion vastaus pyydettiin __.__.2013 mennessä.
Kaupunginhallituksen hyväksyminen
Kaupunginhallitus on esittänyt kaupunginvaltuustolle osayleiskaavan hyväksymistä _._.201_.
Kaupunginvaltuuston hyväksyminen
Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan _._.201_.
Kaava-alueen sijainti
Suunnittelualue sijaitsee Tornion kaupungin Röyttänniemen teollisuus- ja satama-alueen eteläpuoleisella merialueella noin 10 kilometriä Tornion kaupungin keskustasta etelään. Suunnittelualue rajautuu lännessä Suomen ja Ruotsin väliseen rajaan ja Tornion laivaväylään, maakuntakaavan tuulivoimavarauksen eteläpuolelle, pohjoisessa Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavoitettuun alueeseen ja idässä Kuusiluodon ja Kukkokarin väliseen merialueeseen. Kuusiluoto
kuuluu suunnittelualueeseen. Suunnittelualuetta halkovat veneväylät, jotka jatkuvat Ruotsin puolella. Tuulivoimalat sijoittuvat noin 1- 4 km etäisyydelle rantaviivasta noin 5 – 12 metriä syvään
veteen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 18 km2.
Osayleiskaava-alue on Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa osoitettu
pääosin tuulivoimaloille soveltuvaksi alueeksi. Myös Tornion strategisessa yleiskaavassa 2021 on
osayleiskaavan alue osoitettu pääosin tuulivoimaloiden alueeksi. Suunnittelualue ulottuu jonkin
verran maakuntakaavan tuulivoimaloille soveltuvan alueen rajauksen ulkopuolelle mm. veneväylien ja lohen rauhoituspiirien asettaessa rajoitteita tuulivoimaloiden sijoittelulle. Suunnittelualue
on pääosin Pirkkiön jakokunnan vesialuetta, joka on vuokrattu Rajakiiri Oy:lle, länsiosan omistaa
Tornion kaupunki ja eteläosan Suomen valtio. Pirkkiön jakokunnan vesijättö sijaitsee Kuusiluodon
saaren pohjoisosassa ja saaren eteläosan omistaa Outokumpu Stainless Oy.
Lähin loma-asutus sijaitsee Kukkokarissa, Komsossa, Ounissa, Sassissa, Herakarinkrunnissa, Herakarissa ja Vähä-Huiturissa sekä Ruotsin puolella Riskilän, Sipin, Östra Luoninkarin, Klauksen,
Katajan, St Hamnskärin ja L Hamnskärin ja Hyypän saarilla.
2
Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava
Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Perämeren kansallispuisto, jonka saarista lähin VähäHuituri sijaitsee noin 0,9 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta. Lounaassa noin 20 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta sijaitsee Haparanda skärgårds nationalpark.
Suunnittelualueen likimääräinen sijainti GT-kartalla.
Suunnittelualueen sijainti ja rajaus kartalla.
2013 Ramboll
3
Kaavan tarkoitus
Tavoitteena on laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa Röyttän rantaan toteutetun tuulivoimapuistoa laajentamisen läheiselle merialueelle. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien
mukaan enintään 14 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 – 6 MW.
Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena (MRL 77 a §).
Kaavahanke vastaa osaltaan valtioneuvoston energiapoliittisen selonteon tavoitteisiin koskien
Suomen energiatuotannon tulevia linjauksia. Selonteossa tavoitteena on lisätä uusiutuvia energiamuotoja 20 % vuoteen 2020 mennessä. Suomessa tuulivoimatuotannon kapasiteetti oli 243
MW (08/2012) ja tavoitetasoksi vuonna 2020 on asetettu 2000 MW. Tavoitteen saavuttaminen
edellyttää vuositasolla voimakasta lisärakentamista (150–200 MW/vuosi).
4
Selostuksen sisällysluettelo
1.Tiivistelmä.............................................................................................................. 9
1.1
Kaavaprosessin vaiheet............................................................................................ 9
1.2Osayleiskaava......................................................................................................... 9
1.3Toteuttaminen......................................................................................................... 9
2
Suunnittelualueen kuvaus....................................................................................... 10
2.1Luonnonympäristö................................................................................................. 10
2.1.1 Merialueen yleiskuvaus..................................................................................... 10
2.1.2 Merenpohjan topografia ja sedimentit................................................................. 10
2.1.3 Kuormitus ja vedenlaatu.................................................................................... 10
2.1.4 Meriveden korkeus ja virtaukset......................................................................... 11
2.1.5Jääolot............................................................................................................ 12
2.1.6Vesieliöstö....................................................................................................... 12
2.1.7Pohjaeläimet.................................................................................................... 13
2.1.8 Linnusto.......................................................................................................... 15
2.1.9 Kalaston nykytila.............................................................................................. 19
2.1.10 Kalastus ja kalatalous....................................................................................... 21
2.1.11 Kuusiluodon luonto........................................................................................... 21
2.1.12Suojelualueet................................................................................................... 22
2.1.13Maisema......................................................................................................... 23
2.1.14Tuulisuus......................................................................................................... 25
2.2
Rakennettu ympäristö............................................................................................ 25
2.2.1 Väestön rakenne ja kehitys................................................................................ 25
2.2.2Yhdyskuntarakenne.......................................................................................... 25
2.2.3Kaupunkikuva.................................................................................................. 25
2.2.4Asuminen........................................................................................................ 25
2.2.5Palvelut........................................................................................................... 26
2.2.6 Työpaikat ja elinkeinotoiminta............................................................................ 26
2.2.7Virkistys.......................................................................................................... 27
2.2.8Liikenne ......................................................................................................... 28
2.2.9 Rakennettu kulttuuriympäristö .......................................................................... 30
2.2.10Muinaisjäännökset............................................................................................ 32
2.2.11 Tekninen huolto................................................................................................ 33
2.2.12Erityistoiminnat................................................................................................ 33
2.2.13 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt................................................................. 33
2.2.14 Sosiaalinen ympäristö....................................................................................... 34
2.2.15 Vesialueen omistus........................................................................................... 35
3.Suunnittelutilanne.................................................................................................. 36
3.1Seutukaava .......................................................................................................... 36
3.2Maakuntakaava .................................................................................................... 37
3.2.1 Länsi-Lapin maakuntakaava............................................................................... 37
3.2.2 Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava....................................... 38
3.3Yleiskaava ........................................................................................................... 38
3.4
Haaparannan yleiskaava......................................................................................... 40
3.5Asemakaava......................................................................................................... 41
3.6Rakennusjärjestys................................................................................................. 42
3.7
Tonttijako ja –rekisteri............................................................................................ 42
3.8Pohjakartta........................................................................................................... 43
3.9Rakennuskiellot..................................................................................................... 43
3.10Suojelupäätökset................................................................................................... 43
3.11 Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmat......................................... 43
3.12 Tuulivoimapuiston suunnitelmat............................................................................... 44
3.12.1Selvitykset...................................................................................................... 44
3.12.2 Liittyminen muihin hankkeisiin........................................................................... 45
4.
Osayleiskaavan tavoitteet....................................................................................... 46
4.1
4.2
Osayleiskaavan tavoitteet....................................................................................... 46
Suunnittelualueen ominaisuuksista johdetut tavoitteet................................................ 46
2013 Ramboll
5
4.2.1Suunnittelutilanne............................................................................................
4.3
Ohjelmat, suunnitelmat ja strategiat........................................................................
4.4
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet..................................................................
4.5
Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen...........................................................
5.
Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet........................................................................
46
46
47
47
50
5.1
Kaavaprosessin vaiheet..........................................................................................
5.2Kaavaluonnos........................................................................................................
5.3Kaavaehdotus.......................................................................................................
6.
Osayleiskaavan kuvaus...........................................................................................
50
50
50
51
6.1
Kaavan rakenne..................................................................................................... 51
6.1.1Mitoitus........................................................................................................... 51
6.1.2 Aluevaraukset ja kohdemerkinnät....................................................................... 51
6.1.3 Yleiset määräykset........................................................................................... 53
6.2
Kaavan vaikutukset................................................................................................ 53
6.2.1 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen.................................................................. 53
6.2.2 Vaikutukset kaupunkikuvaan.............................................................................. 54
6.2.3 Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin............................................ 54
6.2.4 Vaikutukset pysyvään asumiseen ja loma-asutukseen........................................... 55
6.2.5 Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan.................................................. 56
6.2.6 Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin........................................ 57
6.2.7 Vaikutukset rakennettuun ympäristöön, maisemaan ja vedenalaiseen ......................... kulttuuriperintöön........................................................................................ 63
6.2.8 Vaikutukset sähköverkkoon............................................................................... 72
6.2.9 Vaikutukset tekniseen huoltoon.......................................................................... 72
6.2.10 Vaikutukset luonnonympäristöön ja luonnonsuojeluun........................................... 73
6.2.11 Vaikutukset linnustoon...................................................................................... 75
6.2.12 Vaikutukset vesieliöstöön.................................................................................. 77
6.2.13 Vaikutukset kalastoon....................................................................................... 80
6.2.14 Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun............................................................... 85
6.2.15 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun............................................................... 86
6.2.16 Vaikutukset merenpohjaan................................................................................ 87
6.2.17 Vaikutukset luonnonvaroihin.............................................................................. 89
6.2.18 Vaikutukset talouteen....................................................................................... 90
6.2.19 Vaikutukset terveellisyyteen ja turvallisuuteen..................................................... 91
6.2.20 Vaikutukset puolustusvoimien toimintaan............................................................ 92
6.2.21 Vaikutukset eri väestöryhmien toimintamahdollisuuksiin lähiympäristössä................ 93
6.3
Kaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin........................................... 94
6.4
Kaavan suhde maakuntakaavaan............................................................................. 98
6.5
Kaavan suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin..........................................................100
6.6
Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa...................................101
6.8
Kaavamerkinnät ja määräykset...............................................................................102
6.9Nimistö...............................................................................................................102
7.
Osayleiskaavan oikeusvaikutukset...........................................................................103
7.1Viranomaisvaikutus...............................................................................................103
7.2
Tuulivoimarakentamista koskeva erityiset säännökset................................................103
7.3Rakentamisrajoitukset...........................................................................................103
7.4Yleiskaavamääräykset...........................................................................................103
8.
Osayleiskaavan toteuttaminen................................................................................104
8.1
8.2
8.3
9.
6
Toteutusta ohjaavat ja havainnollistavat suunnitelmat ja luvat....................................104
Toteuttaminen ja ajoitus........................................................................................105
Toteutuksen seuranta............................................................................................105
Luettelo muista kaavaa koskevista asiakirjoista ja lähdemateriaalista...........................107
Selostuksen liiteasiakirjat
1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma
2. Täydentävät havainnekuvat
3. Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisen
lausunto arviointiselostuksesta 7.2.2011 (LAPELY/16/07.04/2010)
4. Erillisselvitykset:
4.1. ja 4.2. Pesimälinnustoselvitys
4.3. Kuusiluodon luontoselvitys
4.4. Kalojen syönnösalueselvitys
4.5. Selvitys kairausmelun vaikutuksesta kaloihin
4.6. Kalataloudelliset lisäselvitykset – ammattikalastustiedustelu, poikasnuottaukset
sekä nahkiainen ja vaellussiika
4.7. Pohjatutkimusraportti
4.8. Tornion Röyttän tuulivoimapuiston linnustovaikutukset 2012
4.9. Vedenalaiset tutkimukset – kasvillisuus ja pohjaeläimet 2011
4.10. Vedenalaiset tutkimukset – kasvillisuus ja pohjaeläimet 2012
4.11. Tornion Röyttän tuulipuiston laajennuksen (Puuska 2) linnustoselvitys 2012
5.
Valmisteluvaiheen kuulemisen mielipiteet, lausunnot ja vastineet
Selostukseen kuuluu osayleiskaavakartta merkintöineen ja määräyksineen
2013 Ramboll
7
Luettelo kaavaa koskevista asiakirjoista ja taustaselvityksistä
•
Tornion Röyttän tuulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiohjelma (Rajakiiri
Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy 28.4.2009)
•
Tornion Röyttän merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiselostus (Rajakiiri Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy 8.9.2010)
•
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyt selvitykset:
-- Asukaskysely
-- Kalastuskysely
-- Kalastoselvitys
-- Linnustoselvitys; muuttolinnustosta erillisraportit
-- Maisemaselvitys
-- Meluselvitys
-- Merenpohjan sedimenttitutkimus
-- Natura -selvitys
-- Merenpohjan videokuvaus ja kasvillisuusselvitys
-- Pohjaeläintutkimus
-- Varjostusselvitys
•
Osayleiskaavan laatimisen yhteydessä tehdyt selvitykset:
-- Pesimälinnustoselvityksen päivitys
-- Kuusiluodon luontoselvitys
-- Kalataloudellisten selvitysten lisäselvitykset – ammattikalastustiedustelu, poikasnuottaukset, nahkiainen ja vaellussiika, ja kalojen syönnösalueet
-- Kairakoneen aiheuttama melu – vaikutus kaloihin
-- Vedenalaistutkimukset – kasvillisuus ja pohjaeläimet
-- Pohjatutkimusraportti: Geotekniset maasto- ja laboratoriotutkimukset 2011, ympäristönäytteenotto sedimentit 2011, monikeila- ja viistokaikuluotaus kesä 2012.
Arkeologinen vedenalaisinventointi tehdään syksyllä 2012.
-- Kuvasovitteiden päivittäinen sekä laatiminen Ruotsin puolelta
-- Tuulivoimapuiston linnustovaikutukset: Vuoden 2012 linnustotutkimukset: Kevätmuuton tarkkailu, Ruotsin puoleisten saarten pesimälinnuston kartoitus, merialueen lepäilijälaskennat, lintujen ruokailulentotarkkailut ja syysmuuton tarkkailu
8
1.TIIVISTELMÄ
1.1
Kaavaprosessin vaiheet
Rajakiiri Oy on tehnyt aloitteen 18.6.2009 alueen kaavoitukseen ryhtymisestä Tornion kaupunginhallitukselle. Kaavoitus on käynnistetty Tornion kaupunginhallituksen päätöksellä 24.8.2009 256
§. Teknisten palvelujen lautakunta päätti asettaa Tornion Röyttän merituulivoimapuiston osayleiskaavaprosessin vireille ja esittää kaupunginhallitukselle osayleiskaavatyöryhmän perustamista
kokouksessaan 16.3.2011 62 §.
Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu käytiin 26.5.2011 Lapin ELY-keskuksessa.
Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettu Meri-Lapin Helmi –lehdessä 25.5.2011. Osallistumis- ja
arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville 26.5.2011 alkaen.
Kaavan valmisteluaineisto asetettiin nähtävillä 2.1. - 1.2.2012 väliseksi ajaksi. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta kuulutettiin Meri-Lapin Helmi –lehdessä 21.12.2011 ja Haparandabladetissa 3.1.2012.. Nähtävillä oloaikana järjestettiin yleisötilaisuudet Torniossa ja Haaparannassa
10.1.2012. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta saatiin lausuntoja 25 kpl ja 7 mielipiteitä 7,
joista yhdellä oli 28 allekirjoittajaa ja toisella 8 allekirjoittajaa. Ruotsin valtion vastaus kansainvälisestä kuulemisesta saatiin 23.3.2012, jossa oli viisi lausuntoa ja kolme mielipidettä.
Teknisten palvelujen lautakunta on käsitellyt kaavaehdotuksen __.__.20___ §___. Kaupunginhallitus on käsitellyt kaavaehdotuksen __.__20__ §___ ja on asettanut kaavaehdotuksen nähtäville
__.__-__.__.20__ väliseksi ajaksi. Kaavaehdotuksesta saatiin lausunnot __ ja __ muistutuksia.
Osayleiskaava saa lainvoiman, kun valtuuston päätöstä seuraava 30 päivän valitusaika on päättynyt ja kaupunki on kuuluttanut osayleiskaavan hyväksymisestä.
1.2Osayleiskaava
Osayleiskaavassa osoitetaan maaja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU) sekä vesialue (W), tuulivoimaloiden alueet, ohjeelliset paikat tuulivoimaloille 14
kpl ja merikaapeleille. Kaavassa osoitetaan myös laivaja veneväylät, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue ja suojellun, uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymäalueet. Suunnittelualue sijaitsee osittain Outokummun terästehtaiden konsultointivyöhykkeellä (SEVESO).
1.3Toteuttaminen
Osayleiskaavan toteuttamisesta vastaa Rajakiiri Oy, joka suomalaisten energia- ja teollisuusyritysten omistama tuulivoimatuotantoon keskittynyt yritys, jonka tavoitteena on rakentaa Suomeen tuulivoimaa. Näin yhtiö vastaa osaltaan Suomelle asetettuihin uusiutuvan energian lisäämistavoitteisiin. Yhtiö tuottaa yrityksen omistajien käyttöön omakustannushintaista tuulivoimalla tuotettua sähköä. Rajakiiri Oy:n omistajat joko itse käyttävät tuulivoimalla tuotetun sähkön tai
myyvät sen edelleen kuluttajille.
Rajakiiri Oy:n osakkaita ovat EPV Energia Oy, Oy Katternö Kraft Ab, Outo-kumpu Oyj ja Rautaruukki Oyj. Tuulivoimalla energian tuotantoon keskittyvä Rajakiiri Oy on perustettu valmistelemaan ja myöhemmin toteuttamaan tuulivoimahankkeita Tornioon ja Raaheen. Rajakiiri Oy:n tarkoituksena on kartoittaa tuulivoimalle soveltuvia alueita ja myöhemmin rakentaa alueille tuulivoimapuistoja teknistaloudellisten reunaehtojen täytyttyä. Kaava on toteuttamiskelpoinen sen tultua voimaan.
2013 Ramboll
9
2
SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS
2.1Luonnonympäristö
2.1.1
Merialueen yleiskuvaus
Suunnittelualue sijaitsee Tornion kaupungin Röyttänniemen teollisuus- ja satama-alueen eteläpuoleisella merialueella noin 10 kilometriä Tornion kaupungin keskustasta etelään. Suunnittelualue rajautuu lännessä Suomen ja Ruotsin väliseen rajaan ja Tornion laivaväylään, maakuntakaavan tuulivoimavarauksen eteläpuolelle, pohjoisessa Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavoitettuun alueeseen ja idässä Kuusiluodon ja Kukkokarin väliseen merialueeseen. Tuulivoimalat sijoittuvat noin 1 - 4 km etäisyydelle rantaviivasta noin 5 – 12 metriä syvään veteen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 18 km2. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Perämeren kansallispuisto.
Tornion edustan merialue on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle on leimaa antavaa
rantaviivan rikkonaisuus ja jokisuistot. Saaria, karikkoja ja matalikkoja merialueella on runsaasti.
Tornionjoki ja Kemijoki tuovat jokivettä alueelle yhteensä noin 30 km3 vuodessa. Määrä on yli neljännes Perämereen laskevien jokien kokonaisvesimäärästä. Kemijoki laskee mereen noin 10 km
Outokummun tehtaiden itäpuolella, mistä virtaus suuntautuu Tornion edustalle päin. Tornionjoen
päävirtaus kulkee välittömästi Röyttän länsipuolella.
Veden pääkiertoliike Perämeren pohjukassa on Suomen rannikkoa pohjoiseen ja Ruotsin rannikkoa pitkin etelään päin. Paikallisesti virtaukset määräytyvät pohjan ja rantavyöhykkeen morfometrian, jokivirtaamien, tuuliolosuhteiden sekä meriveden pinnankorkeusvaihtelun mukaan. Pohjoisesta sijainnista johtuen merialue jäätyy säännöllisesti. Jäätalvea kestää keskimäärin kuusi
kuukautta. Pohjoinen Perämeri vapautuu jäästä yleensä vasta toukokuun loppupuolella. Säännöllinen jäätyminen ja runsaat jokivedet saavat aikaan kerrostumisilmiön, missä merivettä kevyemmät jokivedet kasautuvat jokisuistoihin ja kerrostuvat jään alla, jolloin suolaisemman veden päälle muodostuu laaja-alainen makean veden linssi. Avoveden aikana tuuli sekoittaa vedet, eikä erilaatuisia vesikerroksia samalla tavoin pääse syntymään. Jokivesien vaikutus rannikolla on kuitenkin suuri myös avoveden aikana.
2.1.2
Merenpohjan topografia ja sedimentit
Alueen merenpohjan topografia on kohtalaisen tasainen vesisyvyyden kasvaessa pohjoisen noin
4 metrin syvyydestä etelän 12 m syvyyteen. Merenpohja koostuu hienorakeisesta lieju-, savi- ja
silttikerroksesta, jonka paksuus vaihtelee alle metristä jopa 15 metriin. Hienorakeisen kerroksen
alla on vaihtelevan paksuinen karkearakeisempi hiekka ja moreenikerros. Kallion pinta kairatuissa tutkimuspisteissä vaihtelee alueella välillä noin -16…-40 m. Sedimenttinäytteistä havaittiin kohonneita Hg, Cr ja Ni pitoisuuksia. Lisäksi muutamissa näytteissä oli kohonneita TBT ja PCB pitoisuuksia. Mitkään pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet meriläjitykseen soveltumattoman sedimentin kriteeritasoa 2.
Suunnittelualueella tehtiin geoteknisiä kairaustutkimuksia ja ympäristönäyt-teenottoa sedimentin
haitta-aineiden tutkimiseksi vuonna 2011 maaliskuussa ja elo - lokakuussa. Lisäksi kesällä 2012
tehtiin suunnittelualueen monikeilakaikuluotaus- ja viistokaikuluotaustutkimukset vesisyvyyden
ja pohjan topografian määrittämiseksi ja myöhemmin tehtävää meriarkeologista vedenalaisinventointia varten.
2.1.3
Kuormitus ja vedenlaatu
Paitsi virtauksiin, jokien vaikutus Tornion edustalla esiintyvään meriveden laatuun on huomattava. Jokien tuoma vesi parantaa alueen veden vaihtuvuutta ja sekoittumista ja siten myös jätevesien laimentumista. Toisaalta jokivesi tuo mereen kuormittavia aineita. Tornionjoen suulle johdetaan Tornion ja Haaparannan puhdistetut asumajätevedet. Lisäksi merialuetta kuormittavat ilman
kautta tuleva laskeuma ja lähivaluma-alueelta tulevat piste- ja hajakuormitus.
Jokien tuomissa ravinne- ja kiintoainemäärissä voi olla suurta vuosittaista vaihtelua. Tämä johtuu ensisijassa jokien virtaamissa esiintyvistä vuotuisista eroista. Pistemäinen kuormitus on vuosittain suhteellisen samansuuruista. Tornion tehtaiden jätevesissä mereen kulkeutuu typpeä, ras-
10
kasmetalleja (kromia, nikkeliä ja sinkkiä), kiintoainetta ja syanidia. Näiden aineiden kuormitukselle on asetettu raja-arvot suomalaisruotsalaisen Rajajokikomission päätöksessä. Lisäksi mereen
kulkeutuu fluoridia ja rautaa.
Suunnittelualueella meriveden fysikaalis-kemiallinen tila ja siinä tapahtuva vaihtelu tunnetaan
varsin hyvin, sillä vedenlaatua seurataan säännöllisesti Tornion tehtaiden velvoitetarkkailuna
määrätyiltä havaintopisteiltä.
Meriveden happitalous on alueella pääosin hyvä, vaikka ajoittain keväällä ja kesällä pitoisuus voi
pinta- ja/tai välivesikerroksessa pudota vain tyydyttävälle tasolle. Vuonna 2008 happipitoisuus oli
alhaisimmillaan (6,1 mg/l) pisteen TOE14 pintavesikerroksessa. Alusvedessä happea oli vähintään yhtä paljon kuin pinnassa.
Suomen rannikkovesistä vain Perämeri on pääsääntöisesti fosforirajoitteinen. Merenkurkusta etelään typpi on kasvukauden keskeinen minimiravinne, vaikkakin vuodenaikaista ja vuosien välistä vaihtelua esiintyy erityisesti itäisellä Suomenlahdella, Saaristomerellä sekä Selkämerellä (Suomen ympäristö 46/2008).
Vuonna 2008 kokonaisfosforipitoisuudet olivat Tornion edustan merialueella pääosin ≤ 20 μg/l,
kuvastaen meriveden lievää rehevyyttä. Kokonaistypen pitoisuudet olivat jokseenkin tasaisia eri
havaintopisteillä ja eri vesikerroksissa, hieman muuta aluetta korkeampia typen pitoisuuksia oli
kuitenkin ajoittain havaittavissa tehtaiden edustalla pisteillä TOE2 ja Perämeri1. Typen keskimääräinen pitoisuus oli 300 µg/l.
Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesistön keskimääräistä tilaa. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen ekologisen luokituksen pääpaino on vesien biologiassa eli siinä
miten vesiluonto reagoi vedenlaadun muutoksiin. Tornion edustan sisemmät rannikkovedet ovat
tyydyttävässä tilassa. Alueiden heikentyneeseen tilaan vaikuttaa sekä jokivesien mukana tuleva kuormitus että suoraan merialueelle kohdistuva pistemäinen kuormitus Siirryttäessä ulommas
merialueelle vedenlaatu paranee hyväksi. (Lapin ympäristökeskus 2010)
Vuoden 2008 velvoitetarkkailuraportin mukaan kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuudet olivat kesällä Tornion edustalla melko alhaisia. Pitoisuudet vaihtelivat elokuussa 3,5 5,4 µg/l välillä. Pitoisuudet olivat lievästi reheville vesille tyypillisellä tasolla.
2.1.4
Meriveden korkeus ja virtaukset
Meriveden korkeusvaihtelu alueella on laajaa ja voimakasta. Samalla se vaikuttaa veden virtauksiin ja vaihtuvuuteen. Etelä- ja lounaistuulella merivesi kerääntyy Perämeren pohjukkaan. Tärkeimmät Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat tekijät ovat ilmanpaine, tuuli, virtaus Tanskan
salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus ja sen muutokset. Vedenkorkeus on yleensä alimmillaan kevättalvilla - keväällä ja nousee syksyä kohden.
Suunnittelualuetta lähinnä oleva mareografi sijaitsee Kemissä Ajoksen saarella. Vedenkorkeuden
vaihtelut voivat olla Perämeren alueella huomattavia. Merentutkimuslaitoksen Ajoksen tutkimusaseman mittausten mukaan vedenkorkeuden ääriarvot ja niiden keskiarvot ovat vuosina 1922 2007 olleet teoreettiseen keskiarvoon verrattuna seuraavat:
•
maksimi vedenkorkeus +201 cm
•
vuosimaksimien keskiarvo +120 cm
•
vuosiminimien keskiarvo -79 cm
•
minimi vedenkorkeus -125 cm.
Veden pääkiertoliike on Coriolis -ilmiöstä johtuen Itämerellä vastapäivään, eli Tanskan salmista
saapuva suolainen merivesi kulkeutuu rannikkoa pitkin Suomenlahden kautta Selkämerelle ja Perämerelle. Perämeren pohjukasta vesi jatkaa matkaansa Ruotsin rannikkoa pitkin etelään. Paikallisesti virtaukset määräytyvät pohjan ja rantavyöhykkeen morfometrian, jokivirtaamien, tuuliolosuhteiden ja meriveden korkeuden vaihtelujen mukaisesti. Meriveden pintavirtaukset vaihtelevat
kuitenkin tuulen suunnan mukaisesti.
2013 Ramboll
11
2.1.5Jääolot
Itämerellä jää esiintyy kiintojäänä ja ajojäänä. Kiintojää on nimensä mukaisesti paikallaan pysyvää jäätä, joka on kiinnittynyt saariin, kareihin tai matalikkoihin. Kiintojäätä esiintyy rannikolla ja
saaristossa, alueilla missä vesisyyys on alle 15 m. Ulappa-alueilla merijää on ajojäätä, joka liikkuu tuulten ja virtausten voimasta. Ajojää voi olla tasaista, päällekkäin ajautunutta tai ahtautunutta, ja sen peittävyys voi olla 1 – 100 prosenttia. Ajojää on liikkuvaista. Myrskyisenä päivänä
ohut ajojääkenttä voi liikkua helposti 20 – 30 km. Jään liike aiheuttaa tasaisen jään hajoamisen
lautoiksi, joiden halkaisija voi olla useita kilometrejä. Lisäksi jäiden liike synnyttää railoja, halkeamia, sohjovöitä, jäiden ajautumista päällekkäin ja niiden ahtautumista (ahtojää).
Jääpeitteisen ajan pituus vaihtelee huomattavasti eri puolella merialuetta. Esim. Selkämeri ei jäädy leutoina talvina lainkaan. Sen sijaan Perämeri ja itäinen Suomenlahti jäätyvät joka vuosi. Kerran vuosikymmenessä on tilanne, jolloin vain pieni alue eteläisellä Itämerellä pysyy jäättömänä.
Itämeren jäätyminen alkaa Perämeren pohjoisosista ja Suomenlahden pohjukasta loka-marraskuun aikana. Seuraavaksi jäätyvät Merenkurkku, Perämeri kokonaan ja Selkämeren rannikkoalueet. Keskimääräisinä talvina jäätyvät lisäksi koko Selkämeri, Saaristomeri, Suomenlahti ja osa
pohjoista Itämerta. Perämerellä alkutalven jäänmuodostus on voimakkaasti riippuvainen sääolosuhteista ja jäänmuodostuksen vaihteluväli syksyisin saattaa olla jopa kaksi kuukautta.
Jäiden lähtö etenee etelästä pohjoiseen. Pohjoinen Itämeri avautuu ensimmäisenä huhtikuun
alussa. Toukokuun alkuun mennessä jäätä on vain Perämerellä, josta viimeisimmätkin jäät sulavat viimeistään kesäkuun alkupuolella. Jäiden lähtö on huomattavasti nopeampaa kuin niiden
muodostuminen.
Jäätalven keskimääräinen pituus Perämerellä on 4-6 kuukautta. Jään maksimipaksuus talvella,
Perämerellä Oulun edustalla, on yleensä noin 70 cm. Olennaista Perämeren jääoloille on jään suuri liikkuvuus. Ensimmäinen merituulivoimaloiden kannalta merkittävä jäiden liikkumisjakso Perämerellä on alkutalvesta, kun Perämeren rannikot ja Merenkurkku ovat jäässä, mutta Perämeren
keskiosassa on vielä avovettä. Merirakenteiden kannalta alkutalven pahin tilanne seuraa, kun etelänpuoleisella myrskyllä vedenpinta Perämerellä nousee voimakkaasti. Esimerkiksi metrin vedenpinnan nousu alle vuorokaudessa on täysin mahdollista ja tämä kykenee irrottamaan jään luotojen, saarten ja mantereen rannasta. Merirakenteita vasten saattaa kohdistua huomattavia jääkuormia. Alkutalven jälkeen Perämeren jääpeite stabiloituu rannoilla ja jään paksuus kasvaa niin,
ettei vedenpinnan nousu kykene irrottamaan jäitä. Keskemmällä Perämerta jään liikkumista tapahtuu kuitenkin koko talven ajan. Ahtojään esiintyminen Perämerellä on hyvin tyypillistä.
Säännöllinen jäätyminen ja runsaat jokivedet saavat aikaan kerrostumisilmiön, jossa merivettä
kevyemmät jokivedet kasautuvat jokisuistoihin ja kerrostuvat jään alla laajalle alueelle meriveden
päälle. Avoveden aikana tuuli sekoittaa vedet, eikä erilaatuisia vesikerroksia pääse samalla tavoin
syntymään. Jokivesien vaikutus rannikolla on kuitenkin suuri myös avoveden aikana.
2.1.6Vesieliöstö
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn osana v. 2009 alueelle tehtiin vesistöselvityksiä, joihin
kuuluivat pohjaeläinten inventointi ja vedenalaisen pohjatyypin sekä pohjakasvillisuuden yleisluontoinen selvittäminen. Kaavoituksen aikana selvitystyötä jatkettiin vesikasvillisuuden ja pohjaeläimistön inventoinneilla syksyllä 2011 ja 2012.
Monet Perämerellä esiintyvistä eliöistä elävät suolapitoisuuden ja lämpötilan suhteen sietokykynsä äärirajoilla. Merenkurkun matala kynnys muodostaa esteen mereisten eläin- ja kasvilajien levinneisyydelle. Näin ollen esimerkiksi rakkolevää, merirokkoa, sinisimpukkaa, sydänsimpukkaa
tai monia katka- ja siiralajeja ei enää tavata Perämerellä.(http://wwwp.ymparisto.fi/perameri/html/fin/pmain4.htm)
2.1.6.1Vesikasvillisuus
Perämerellä mereiset vesikasvilajit korvautuvat suolapitoisuuden alentuessa makeanveden lajeilla. Vesirajassa kasvillisuutta hallitsee hapsiluikka (Eleocharis acicularis) tai pikkuvita (Potamogeton berchtoldii) ja hiekkapohjaisilla alueilla näkinparrat sekä merihaura (Zannichellia palustris).
Syvemmissä vesissä tyypillisiä ovat erilaiset vidat. Makrolevien tuotanto on huomattavasti pienempää kuin Selkämerellä, koska rakkolevää ei esiinny Merenkurkun pohjoispuolella. Sen sijaan
12
alueelle on tyypillistä makeanveden sammallajien ja viherlevien yleistyminen. (http://wwwp.ymparisto.fi/perameri/html/fin/pmain4.htm)
Yleisesti merialueilla pohjaan kiinnittyviä leviä ja putkilokasveja tavataan syvyyksissä, joihin auringon valo pääsee tunkeutumaan. Kasvien esiintymisen suurin syvyys vaihtelee alueellisten olojen mukaan. Ulappa-alueilla vesi on kirkasta ja pohjakasvillisuutta voi esiintyä vielä noin 15 metrin syvyydessä. Ankarat talviolosuhteet saavat aikaan sen, että kovilla pohjilla vallitsevat yksivuotiset kasvit. Niitä ovat etenkin rihmamaiset viherlevät, kuten palleroahdinparta ja ahdinparta,
mutta kivien päällä on myös piileväkasvustoja.
Suunnittelualueen vesikasvillisuus osoittautui erittäin vähälajiseksi. Pohjat ovat pääosin pehmeitä muta/liejupohjia. Vuoden 2011 ja 2012 kartoituksissa kivi/sorapohjia havaittiin ainoastaan matalilta alueilta. Perämeren veden humuspitoisuuden takia valo ei tunkeudu muutamaa metriä syvemmälle veden pinnasta, mikä rajoittaa kasvien kasvusyvyyttä. Toinen syy varsinkin putkilokasvien puuttumiseen suunnittelualueella lienee epästabiili, aallokon muokkaama pohja, johon kasvien on vaikea juurtua (Kautsky ym. 1981).
Ympäristövaikutusten arviointia varten tutkituista kasvillisuuspohjista 17 ei havaittu lainkaan kasvillisuutta. 22 näytepisteellä kasvillisuus oli erittäin niukkaa, harvakseltaan esiintyvää kivien päällä olevaa nukkamaista kasvillisuutta. Vesisyvyyttä kohteilla on 3- 7 metriä. Putkilokasveja ei tavattu millään inventointipaikalla.
Kaavatyötä varten tutkituilla pisteillä kasvillisuus oli hyvin niukkaa ja peittävyydet alhaisia (liitteet
4.9 ja 4.10). Vuoden 2011 ja 2012 tutkimuksissa liejupohjilta ei löytynyt lainkaan kasvillisuutta.
Myös kovilla pohjilla kasvillisuus oli vähäistä. Uhanalaisluokituksen mukaan alueellisesti uhanalaisia vesisammallajeja vellamonsammalta (Octodiceras fontanum/Fissidens fontanus) löytyi vuosien 2011 ja 2012 kartoituksissa yhteensä kuudelta pisteeltä ja ahdinsammalta (Platyhypnidium riparioides) vuonna 2011 kolmelta pisteeltä. Kaikki pisteet edustivat kovia pohjia. Lisäksi kolmella pisteellä esiintyi isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica) –kasvustoa. Pisteiltä kerätyistä kivinäytteistä löytyi tarkemmissa tutkimuksissa muutamia punalevä- ja viherlevälajeja, muun muassa viherahdinpartaa (Cladophora glomerata), palleroahdinpartaa (Cladophora aegagropila) sekä
Batrachospermum sp. –punalevää vuonna 2011.
Vuonna 2012 sukellettiin lisäksi Taljan ja Kuusiluodon alueella. Tarkoituksena oli pääasiassa tutkia pohjanlaatua mahdollisella kaapelireitillä, mutta samalla kartoitettiin myös alueen vesikasvillisuutta (liite 4.10.). Taljan sukelluslinjalla pohjanlaatu muodostui pääosin kivistä, sorasta ja hiekasta. Pehmeämpiä pohjamateriaaleja ei havaittu. Pohjakasvillisuuden peittävyys oli alhainen,
vaihdellen 1-4 % välillä. Lajistossa havaittiin ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus), isonäkinsammalta ja alueellisesti uhanalaista vellamonsammalta. Vellamonsammalta havaittiin linjalla vain
yhdeltä kartoitusalalta. Kuusiluodon linjan pohjamateriaali oli matalilla vesialueilla pääosin kovaa,
muodostuen kivistä, sorasta ja hiekasta. Syvemmälle mentäessä mudan määrä lisääntyi. Linjalta
havaittiin ahvenvitaa, uposvesitähteä (Callitriche hermaphroditica), ahdinsammalta (Platyhypnidium riparioides) sekä heikkokuntoista vellamonsammalta.
2.1.7
Pohjaeläimet
Tornion tehtaiden vuoden 2008 jätevesi-, vesistö- ja kalataloustarkkailuraportin mukaan Tornion edustan merialueen makroskooppinen pohjaeläimistö koostuu pääosin, hernesimpukoista (Pisidium spp.), harvasukamadoista (Oligochaeta), surviaissääskitoukista (Chironomidae) ja valkokatkasta (Monoporeia affinis). Myös vesipunkkeja (Hydracarina) ja polttiaistoukkia (Ceratopogonidae) on näytteissä suhteellisen yleisesti. Viime vuosien aikana myös amerikan monisukasjalkaista (Marenzelleria viridis) on tavattu näytteissä harvakseltaan. Vuoden 2008 näytteissä esiintyi eniten surviaissääskien toukkia sekä harvasukamatoja. Pohjaeläinbiomassa on pääsääntöisesti jokseenkin suorassa suhteessa eläinten yksilötiheyteen, kun satunnaisesti näytteissä esiintyvät
kookkaat kilkit (Saduria entomon) ja järvisimpukat (Anodonta) erotetaan muun eläimistön biomassasta. Seuraavassa pohjaeläintarkastelussa kilkkiä ja järvisimpukkaa ei ole huomioitu pohjaeläimistön tiheyksissä eikä biomassoissa. Vuoden 2008 kesä- ja elokuun näytteiden yhdistetty
pohjaeläimistön kokonaistiheys oli varsin samansuuruinen kaikilla näytealueilla. Keskimääräinen
pohjaeläimistön kokonaistiheys oli 654 yks./m2 ja biomassa 1,05 g/m2.
Pohjaeläimistössä ei v. 2008 tulosten mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia edellisvuosiin
verrattuna. Lajisto on pysynyt vakaana ja yksilötiheydet ovat olleet 2000-luvulla varsin samantasoisia. Merkittävimmät muutokset pohjaeläimistössä ovat harvasukasmatojen ja valkokatkan
2013 Ramboll
13
väheneminen vuoden 1998 jälkeen. Merellisiä oloja suosivan katkan väheneminen selittyy pääosin näytekohteiden muuttumisella lähemmäksi rantaa v. 1999. Veden hyvää laatua indikoivaa
katkaa on esiintynyt vuosittain pienin tiheyksin myös jätevesien välittömällä vaikutusalueella.
YVA -menettelyn aikana otetuissa pohjaeläinnäytteissä lajisto koostui hernesimpukoista (Pisidium
spp.), valkokatkasta (Monoporeia affinis), harvasukasmatoihin kuuluvasta Potamothrix hammoniensis- lajista sekä surviaissääskentoukkiin kuuluvista Monodiamesa bathyphila, Procladius sp.,
Chironomus plumosus t., Demicryptochironomus vulneratus ja Tanytarsus lugens gr.lajeista .Tulokset vastaavat velvoitetarkkailussa havaittuja lajeja. Yksilömäärät olivat suurimmat paikalla
22 ja pienimmät paikalla 25. Harvasukasmadot (Oligochaeta) edustivat yksilömäärältään suurinta ryhmää tarkasteltaessa kaikkia pohjaeläinryhmiä. Keskimääräinen yksilötiheys näytteissä oli
117 yksilö/m2, joka on huomattavasti pienempi kuin velvoitetarkkailussa todettu tiheys (Ramboll
2010, 115).
Kaavatyön aikana otetuissa pohjaeläinnäytteissä kaikilla tutkimuspisteillä havaittiin pohjaeläimiä
ja kaiken kaikkiaan tutkimuksessa havaittiin 18 pohjaeläinlajia- tai taksonia (liitteet 4.9 ja 4.10).
Sessiileistä, eli alustaan kiinnittyneistä selkärangattomista alueella havaittiin runkopolyyppi (Cordylophora caspia) sekä murtovesisieni (Ephydatia fluviatilis). Alueella yleisimmin esiintyvät taksonit ovat harvasukamadot (Oligoghaeta) sekä surviaissääsket (Chironomidae), joiden tiheydet
tutkimusalueella olivat ylivoimaisesti runsaimmat. Myös raakkuäyriäisiä (Ostracoda) esiintyi lähes
kaikilla pisteillä. Sukkulamatoja (Nematoda) havaittiin kolmella tutkimuspisteellä, mutta pienestä
koosta johtuen niiden määrä jäi epävarmaksi. Nilviäisiä ja äyriäisiä esiintyi tutkimuksen niin kovilla kuin pehmeilläkin pohjilla. Tiheydet vaihtelivat väleillä 1-1092 yks/m2 ja biomassat olivat alhaisia (Tmi Marika Yliniva/Maritech 2011, kohta 3.2).
2.1.7.1Merinisäkkäät
RKTL:n mukaan Itämeren hallin ja norpan nykyiset pääesiintymisalueet ovat pohjoisessa. Valtaosa halleista ja norpista tavataan Gotlannin ja Riianlahden muodostaman linjan pohjoispuolelta. Erityisesti hallikanta on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun, mutta vastaavaa kehitystä ei ole havaittu eteläisellä Itämerellä. Halli lisääntyy pääosin Selkämeren ajojääkentillä, mutta
esiintyy Perämeren pohjoisosissa pääosin avovesiaikaan ravinnonhankinnassa ja karvanvaihdossa. Laskenta-aikaan touko-kesäkuun vaihteessa Suomessa tavataan eniten halleja lounaisessa
saaristossa: Ahvenmaalla ja Saaristomerellä. Hallikantamme pääpaino on Lounaissaariston länsipuoliskossa, Ahvenanmaalla. Lounaissaariston itäpuoliskossa, Saaristomerellä, hallit ovat lähes
täysin keskittyneet ulkoluotovyöhykkeeseen Hangon ja Utön välille. Kun jätetään laskusta Lounaissaariston seuranta-alueeseen luettu kaakkoisen Selkämeren yksinäisluoto Södra Sandbäck,
koko Pohjanlahden merialueellamme on vain yksi suuren halli-lauman asuttama luotoryhmä, joka sijaitsee keskellä Merenkurkkua. Norpasta poiketen halli ei esiinny kiintojään alueella talvella.
Suunnittelualue kuuluu hallin esiintymisalueeseen Ramboll 2010, 116).
Norpan levinneisyys noudattelee vuosittain varmimmin jäätyviä merialueita. Lisääntyminen on
voimakkaasti kytköksissä jäähän ja se lisääntyy ja vaihtaa karvaansa siellä missä on parhaimmat
jääolosuhteet. Pääosa (75 prosenttia) Itämeren norppakannasta elää Perämerellä, noin 15 prosenttia Riianlahdella ja loput lähinnä itäisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Perämeren merkitys korostuu talvien lämpenemisen myötä. Norpan lisääntymisalueen ja karvanvaihtoalueiden
sijoittuminen riippuu jäätilanteesta. Huonoina jäävuosina ne ovat lähempänä rannikkoa olevilla
jääalueilla kuin hyvinä. Norpat ovat varsin paikkauskollisia, vaikka nuoret eläimet voivat vaeltaa hyvinkin pitkiä matkoja. Suunnittelualue kuuluu norpan lisääntymisalueeseen (Rambolll 2010,
117).
Alueen ammattikalastajien haastattelussa kävi ilmi, että hyljettä tavataan erittäin runsaslukuisena Tornion merialueella, erityisesti Kuusiluodon ja Letton ympäristössä. Hylkeitä on tavattu myös
jokisuualueilla (Ramboll 2010,117).
Itämerellä tavattiin kevään 2010 laskennoissa runsaat 24 000 hallia. Tulos on noin 2 700 eläintä
suurempi kuin edellisenä vuonna. Tulos saattaa viitata hallikannan kasvun tasaantumiseen. Laskentatulokseen vaikuttavat monet tekijät kuten hallin liikkuvuus, sääolosuhteet ja myös sattuma. Hallien esiintymisen ydinalue keväällä on edelleen Itämeren pääaltaan pohjoisreunalla KeskiRuotsin saaristossa ja Suomen lounaissaaristossa. Muina vuodenaikoina hallien esiintyminen voi
kuitenkin poiketa tästä (RKTL 2010).
Vuoden 2010 laskennoissa saatiin kokonaistulokseksi 6 525 norppaa. Tulos on yhteneväinen aikaisempien vuosien tulosten kanssa. Valtaosa (75 %) itämerennorpista elää Perämerellä, jossa
14
jääolosuhteet ovat vakaimmat myös heikkoina jäätalvina. Ruotsalaisten arvioiden mukaan Perämeri on ainoa norpan lisääntymisalue, jossa kanta on kasvanut, keskimäärin noin 4,5 % vuodessa. Eteläisillä lisääntymisalueilla kannan kasvua ei ole nykyisen aineiston valossa havaittavissa
(RKTL 2010).
Valtion omistamille merialueille perustettiin valtioneuvoston asetuksella seitsemän hylkeidensuojelualuetta (asetus 736/2001) 15.9.2001 lukien. Suojellut alueet ovat Sandkallan - Stora Kölhällen (Porvoo), Kallbådan (Kirkkonummi ja Inkoo), Mastbådan (Nauvo), Grimsörarna (Korppoo),
Södra Sandbäck - Sandbäck (Kustavi), Snipansgrund - Medelkallan (Mustasaari) ja Möyly (Kemi),
joka sijaitsee reilun 10 km päässä suunnittelualueesta. Suojelualueiden päätarkoituksena on turvata erityisesti harmaahylkeille häiriötön oleskelu näillä alueilla. Tarkoitusta varten alueisiin on sisällytetty myös vesialuetta luotojen ja luotoryhmien ympärille, ja ihmistoiminta alueilla pyritään
rajoittamaan mahdollisimman vähiin (Salmi & Salmi 2006).
Runsaat sata vuotta sitten Itämeressä on arvioitu olleen jopa 90 000 hallia ja 180 000 norppaa.
Pienimmillään hyljekannat olivat puolestaan 1970–80-luvuilla, jolloin halleja arvioitiin olleen jäljellä noin 2000–4 000 ja norppia vajaat 5 000 yksilöä. Pääsyynä hyljekantojen vähenemiseen oli
liikapyynti. Myöhemmin 1960-luvun jälkeen kantojen pienenemiseen ovat vaikuttaneet korkeat ympäristömyrkkypitoisuudet, jotka ovat heikentäneet lisääntymistehoa. Nykyisin hyljekannat
ovat jälleen elpymässä (www.rktl.fi).
Itämeren norpan metsästykseen ei toistaiseksi pyyntilupia myönnetä. Perämeri on perinteellinen
hylkeenmetsästysalue, jossa nykyisin harjoitetaan hallinpyyntiä. Riistanhoitopiirien myöntämien
pyyntilupien nojalla pyydettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella 683. Maa- ja metsätalousministeriön antama määräys on voimassa
1.8.2009 – 31.7.2010.
2.1.8
Linnusto
Ympäristövaikutusten arviointi menettelyn yhteydessä Röyttän tuulivoimapuiston linnustovaikutusten arvioimiseksi alueen muutonaikaisesta linnustosta laadittiin erillisselvitykset, jotka toteutettiin yhteistyössä Kemi-Tornion lintuharrastajien Xenus ry:n kanssa. Selvityksistä laadittiin erillisraportit (Xenus ry 2009 a, b), joissa alueen muuttolinnustoa on yksityiskohtaisemmin kuvattu. Muuttolinnuston ohella paikalliselta lintutieteelliseltä yhdistykseltä sekä lintuharrastajilta saatiin ympäristövaikutusten arvioinnin käyttöön tietoja alueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevien saarien pesimälinnustosta, mikä mahdollisti osaltaan tuulivoimapuiston pesimälinnustovaikutusten arvioinnin.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päätyttyä laadittiin kaavoituksen yhteydessä Kemi-Tornion lintuharrastajien Xenus ry:n pesimälinnustoselvitys Tornion Röyttän edustan kymmenelle
saarelle. Pesimälinnustoselvitys on kaavaselostuksen liitteinä 4.1 ja 4.2. Kaavaehdotusta varten
laadittu Tornion Röyttän tuulivoimapuiston linnustovaikutukset 2012 raportti on kaavaselostuksen liitteenä 4.8. Vuonna 2012 toteutettiin linnuston kevätmuuton tarkkailu, Ruotsin puoleisten
saarten pesimälinnustokartoitus, merialueen lepäilijälaskennat, lintujen ruokailulentotarkkailut ja
syysmuuton tarkkailu. Tausta-aineistona on ollut käytössä muun muassa Tornion Röyttän tuulipuiston laajennuksen linnustoselvitys (Lapin vesitutkimus 2012).
2.1.8.1Pesimälinnusto
Saaristovyöhyke on Tornion edustalla koko Perämeren alueen tapaan kapea, minkä takia linnuille soveliaiden pesäpaikkojen määrä on alueella varsin pieni. Perämeren saarien pesimälinnustoa luonnehtivat erityisesti saaristoalueelle ominaiset lokki- ja tiiralajit, joista yleisimpinä alueella esiintyvät mm. lapintiira sekä nauru- ja harmaalokki. Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsevista kohteista saaristolinnustoltaan merkittävimpiä ovat suunnittelualueen eteläpuolella sijaitseva Utterinkrunni sekä alueen pohjoisreunaan rajautuva Kuusiluoto. Utterinkrunnin pesimälinnustoa luonnehtii suurehko lokki- ja tiirayhdyskunta, jonka valtalajeja ovat vuoden 2003 kartoitusten
perusteella pikku- (35 paria) ja naurulokki (32 paria) sekä lapintiira (9 paria). Näiden lajien lisäksi Utterinkrunnin pesimälinnustoon kuuluvat Perämeren saaristolle ominaisista kahlaajalajeista
mm. punajalkaviklo ja karikukko. Kuusiluodon linnustolliset arvot kohdistuvat vastaavasti erityisesti saaren rantaniityillä pesiviin kahlaajalajeihin, joista merkittävin on alueellisesti uhanalaiseksi luettava tylli. Kuusiluodon linnustollinen arvo on viime vuosikymmenien aikana kuitenkin laskenut saaren kasvillisuudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Linnuston kannalta saaren
merkittävin muutos on ollut Outokummun vanhan jätealtaan pensoittuminen, joka on osaltaan
vähentänyt saaristolinnuille soveliaiden elinympäristöjen määrää saarella (Ramboll 2010, 142).
2013 Ramboll
15
Luonteeltaan useat suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsevista saarista, mm. osin
Kuusiluoto, Kukkokari ja Komso, ovat nykyisin hyvin metsäisiä, minkä takia niiden pesimälinnustostakin valtaosan muodostavat metsäympäristölle sekä avomaille tyypilliset varpuslintulajit, kuten mm. rastaat, pajulintu, pajusirkku, västäräkki ja kivitasku. Vesilinnuista runsaslukuisimpina
alueella pesivät tukkakoskelo ja tukkasotka, joiden lisäksi suunnittelualueen pesimälinnustoon
kuuluvat myös mm. merihanhi, isokoskelo sekä sini- ja jouhisorsa (Ramboll 2010, 143).
Suunnittelualuetta ympäröivien luotojen pesimälinnustoon kuuluu tehtyjen selvitysten perusteella kaikkiaan 9 suojelullisesti merkittävää lajia, jotka koostuvat pääasiassa Perämeren saaristolinnustolle ominaisista lokki- ja kahlaajalajeista sekä osin lähinnä avomaille ja pensaikoille tyypillisistä varpuslintulajeista. Suomen valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen mukaan alueella pesivistä lajeista nauru- ja selkälokki luetaan nykyisiin vaarantuneisiin lajeihin, joiden lisäksi selkälokki kuuluu myös luonnonsuojelulain 46 § nojalla uhanalaisiin lajeihin. Alueen pesimälinnustoon
kuuluvista lajeista kolme (teeri, kivitasku, pikkulepinkäinen) luetaan lisäksi nykyisin silmälläpidettäviin (NT) lajeihin sekä yksi (tylli) keskiboreaalisella Lapin kolmion alueella (vyöhyke 3c) alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Silmälläpidettäviä lajeja ei uhanalaisuusluokituksen mukaan pidetä
vielä uhanalaisina, mutta niiden kantoja pyritään silti tarkkailemaan niiden havaitun taantumisen
vuoksi. EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja pesii inventoiduilla kohteilla kaikkiaan neljä
(pikkulokki, kalatiira, lapintiira, teeri) (Ramboll 2010, 143).
Saarien kasvipeitteisyyden ohella sääolot vaikuttavat nykyisellään voimakkaasti Tornion edustalla sijaitsevien saarien ja luotojen pesimälinnustoon, minä takia lajien pesivät parimäärät voivat
vaihdella alueella huomattavastikin vuosien välillä. Erityisesti keväällä ja alkukesästä voimakkaat
tuulet ja myrskyt voivat usein nostaa selkeästi veden pintaa tuhoten suurimman osan rantavyöhykkeellä pesivien vesi- ja rantalintujen pesistä (Ramboll 2010, 143).
Vuonna 2012 selvitetyillä 14:sta valtakunnan rajan läheisyydessä sijaitsevan saarella pesii tyypillistä Perämeren pohjukassa tavattavaa lajistoa. Ruotsinpuoleisilla tutkimussaarilla, jotka on esitetty kaavaselostuksen liitteessä 4.8., tavattiin pesivänä yhteensä 40 lintulajia ja 508 paria. Linnusto oli pääosin metsä- ja pensassaarille tyypillistä lajistoa. Runsaimpina oli sama kaksikko kuin
mantereellakin, pajulintu ja peippo. Kolmantena oli pääasiassa rantapensaikoissa pesivä pajusirkku. Tasaisimmin saarilla oli västäräkkejä, joita tavattiin joka saarella. Saarten keskiosien nummilla viihtyivät parhaiten niittykirvinen ja punakylkirastas. Mantereella suuresti harvinaistuneilla riekolla ja kivitaskulla oli saarilla vankka kanta, samoin voimakkaasti runsastumassa olevalla merihanhella. Sorsa- ja lokkilintuja sekä kahlaajia oli rantasipiä lukuun ottamatta vähän. Tutkimusalueella oli vain yksi hyvä potentiaalinen merilintujen pesimäsaari, Katajakrunni. Pesivään linnustoon kuului kymmenen Suomen uhanalaisten lajien luettelossa olevaa lajia, joista kaksi on vaarantunutta ja kahdeksan silmälläpidettävää. Pesijöissä oli kolme EU:n lintudirektiivin liitteen I lajia ja kahdeksan Suomen erityisvastuulajia (liite 4.8).
2.1.8.2Kevätmuutto
Lintujen kevätmuutto on Perämeren pohjoisosissa jo selvästi esimerkiksi Oulun-Haukiputaan
edustan merialueita vähäisempää, mikä johtuu pääasiassa useiden lintulajien muuton suuntautumisesta Hailuodon jälkeen kohti koillista. Kevätmuuttajista runsaslukuisimpia ovat Tornion edustalla ja Röyttässä yleensä tavanomaiset vesilintuja kosteikkolajit, kuten eri lokkilajit, kuovi sekä
sorsalinnuista mm. isokoskelo ja telkkä. Kemin-Tornion alueella lintujen muuttoa ohjaavat keskeisesti Perämereen laskevat suuret jokiuomat (Kemi- ja Tornionjoki), joiden muodostamille johtolinjoille erityisesti vesi- ja kahlaajalintujen muutto alueella usein painottuu (Ramboll 2010, 146).
Suomen rannikkoa seuraavista arktisista vesilinnuista pääosa suuntaa sen sijaan sisämaahan jo
Oulun ja Simon väliseltä rannikkoalueelta, minkä takia niitä havaitaan Kemin ja Tornion rannikolla enää varsin vähän. Ympäristövaikutusten arviointia varten toteutetussa kevätmuutonseurannassa tavattujen mustalintujen määrä (noin 300 yksilöä) on Tornion alueella jopa yllättävän suuri verrattuna aikaisempien vuosien muuttajamääriin. On ilmeistä, että linnut tulivat Tornioon pääasiassa Ruotsin puolelta Pohjanlahden länsirantaa seuraillen. Mustalintua lukuun ottamatta muita
arktisia vesilintuja ei seurannassa tavattu ja niiden esiintyminen on Tornion edustalla yleisestikin
hyvin vähäistä. Luulajan saaristossa muuttoa seuranneet lintuharrastajat näkivät mustalintujen
ja pilkkasiipien muuttavan kaukana idässä, mikä viittaa osaltaan niiden muuttoreitin kulkevan Perämeren pohjoisosissa pääosin keskellä merta. Arktisten muuttolintujen kanssa samanaikaisesti
muuttavien kuikkalintujen muuttoreitit noudattelevat mustalinnun vastaavia muuton suuntautuessa Hailuodon jälkeen jo selvästi kohti itää. Kuikista pieni osa jatkaa matkaansa kuitenkin myös
16
kohti pohjoista, mistä ovat osoituksena kaksi seurannassa havaittua suurempaa kuikkaparvea (47
ja 34 yksilöä). Vesilintujen ja lokkien muutto kulkee Tornion edustalla jäidenlähtöön asti selkeästi
Röyttän satamaan johtavaa laivaväylää seuraillen, mitä selittää osaltaan se, että väylä pidetään
auki vuoden ympäri (Ramboll 2010, 146).
Hanhien määrät ovat Röytässä keväisin varsin pieniä merihanhen ollessa lajeista alueella selkeästi yleisin. Osaltaan merihanhien määrää suunnittelualueen ympäristössä lisää noin 5 kilometrin
päässä suunnittelualueesta sijaitseva Oraskerin peltoalue, jonne kokoontuu kevätmuuton aikaan
ruokailemaan ja lepäilemään vuosittain 200–300 merihanhea. Kevätmuuton seurannassa muuttavia merihanhia havaittiin Röytässä kaikkiaan 154 yksilöä lajin yksilömäärien jäädessä mantereen puolella selvästi tätä pienemmäksi. Muista hanhilajeista Kemi-Tornion alueella havaitaan keväisin lisäksi metsähanhia, joiden muuttoreitti kulkee kuitenkin pääasiassa mantereen yllä (Ramboll 2010, 146).
Kahlaajien päämuuttoreitit kulkevat Kemi-Tornion alueella pääsääntöisesti Röyttän itäpuolelta,
mistä ovat osoituksena erot suunnittelualueen ja vertailupaikkana käytetyn Elijärven kahlaajamäärissä. Esimerkiksi muuttavia kuoveja havaittiin parhaimpana muuttopäivänä 25.4. Elijärvellä
kaikkiaan 327 yksilöä, kun lajin muuttomäärä jäi samana päivänä Röyttässä vain 11:een. Tornion
Koivuluodossa on joinakin keväinä tavattu huomattavia kahlaajakerääntymiä, minkä takia joidenkin lajien muuton voidaan arvioida kulkevan ainakin osittain suunnitellun tuulivoimapuiston kautta. Kerääntymistä mainittakoon 12.5.1982 havaitut 250 kapustarintaa, 10.5.1982 havaitut 300 liroa ja 25.5.1974 havaitut 250 suosirriä (Ramboll 2010, 146).
Petolinnut muuttavat Kemi-Tornion alueella keväisin leveänä rintamana, joka tiivistyy jonkin verran Tornion Raumonjärven tienoilla. Tornion edustan merialueella niiden kevätmuutto on kuitenkin varsin vähäistä manneralueella havaittuihin petolintuihin verrattuna. Keväällä 2009 Röytässä
tavattujen petolintujen määrät jäivät kaikkiaan noin 10 % Keminmaan Elijärven vastaavista, mikä
kuvastaa osaltaan petolintujen muuttoreittien sijoittumista. Petolintumuuton valtalaji on Tornion
alueella Pohjois-Skandinaviassa pesivä piekana, jonka päiväkohtaiset yksilömäärät voivat yleensä
mantereen puolella nousta useisiin kymmeniin yksilöihin. Lajin kanta on kuitenkin vähentynyt rajusti 1980-luvun jälkeen, minkä takia myös sen muuttajamäärät ovat Perämeren alueella pudonneet selvästi. Muista päiväpetolintulajeista seurantajakson aikana havaittiin mm. muuttohaukka,
sääksi, varpushaukka, kanahaukka ja tuulihaukka (Ramboll 2010, 146).
Kurkien kevätmuutosta saatiin Röyttän kevätmuuton seurannan perusteella hyvä kokonaiskuva,
koska havainnointia oli muuton kannalta tärkeimpinä päivinä. Kurjen osalta Röyttä näyttää jäävän parhaimpien muuttoreittien ulkopuolelle, sillä siellä tavattiin vain 22 muuttajaa, kun niitä Keminmaan Elijärvellä nähtiin samaan aikaan 223. Suomen ja Ruotsin puolelta muuttavista kurjista
suurin osa saapuu Tornioon mantereen puolella (Ramboll 2010, 146).
Lepäilevien vesilintujen määrät ovat suunnittelualueella yleisesti varsin pieniä eikä alue muodosta pääsääntöisesti lintujen kannalta merkittävää kerääntymäaluetta. Suurimpia vesilintukerääntymät ovat Torniossa yleensä Uksein - Pajukarin välisellä alueella noin 5 kilometriä tuulipuistoalueesta koilliseen. Uksein edustan merkitys on nykytiedon mukaan suurin erityisesti koskeloiden ja telkkien kesäaikaisena sulkasatoalueena, jonne voi kesä-heinäkuun aikana kerääntyä yli 1
000 isokoskeloa sekä 400–500 telkkää. Sulkivien sorsien ohella Pajukarin ympäristöön kerääntyy
kesäisin myös useita satoja pesimättömiä joutsenia. Lisäksi muutonaikaista merkitystä on Turskankrunnilla, jonne kerääntyy muuttoaikoina erityisesti Kemijoen kautta muuttavia kahlaajalintuja sekä merihanhia (Ramboll 2010, 146).
Vuoden 2012 kevätmuuton seuranta päästiin aloittamaan myöhäiseen ajankohtaan, että aikaisin
muuttavien lintujen päämuutto jäi näkemättä. Muuton pääpiirteet ovat kuitenkin hyvin tiedossa,
koska alueella ja sen läheisyydessä on seurattu muuttoa jo vuosikymmeniä. Edellinen koko kevään kestänyt kartoitus tehtiin 2009. Yleisesti voidaan sanoa, että kevätmuutto on suunnitellulla tuulivoima-alueella useimmilla lajeilla heikkoa parhaisiin Kemi-Tornion paikkoihin verrattuna.
Syynä on etelän suunnassa oleva aava meri, jota linnut eivät lähde mielellään ylittämään, etenkin kun se on jäässä toukokuun puoliväliin asti. Lisäksi Suomen ja Ruotsin rannikkoja seuraavia
päämuuttoreittejä kohti pohjoista lentävistä linnuista suurin osa suuntaa kulkunsa mantereelle
ennen Tornioon saapumistaan, koska rannikon suunta kääntyy vähitellen itä-länsi - suuntaiseksi.
Valtaosa keväällä tuulivoimala-alueella ja sen läheisyydessä muuttavista ja kiertelevistä linnuista on meriympäristön lajistoa. Tärkeimmät muuttoreitit kulkevat pitkin valtakunnan rajaa kohti Tornionjoen suuta ja Kuusiluodon-Sassin tienoilta kohti Liakanjoen suuta. Alueella kiertelee pitkin kevättä myös pesivää linnustoa, etenkin lokkeja, joista suuri osa pesii Outokummun tehtaan
2013 Ramboll
17
ja Röyttän sataman alueilla. Linnuista merihanhi on huomiota herättävän yleinen. Sorsien tärkein
muuttoreitti seuraili jään aikana laivaväylää. Kaavan suunnittelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä ei ole meren puolella sorsien kerääntymisalueita. Sen sijaan Outokummun tehdasalueen selkeytysaltaissa ja rakennettujen kahdeksan tuulivoimalan läheisyydessä niitä voi oleskella 200–300. Tuulivoimala-alueella liikkuvista naurulokeista suurin osa pesii Outokummun teollisuusalueella. Sen sijaan pääosa harmaalokeista elelee ulkosaaristossa, mistä ne lentävät päivittäin Tornion kaatopaikalle. Hanhista, sorsista, kuikkalinnuista ja lokeista 20–32 % liikkui tuulivoimalan siipien korkeudella, missä on törmäysuhka. Huomiota herättävin petolintu oli sääksi, jonka lennoista 67 % tapahtui tuulivoimalan siipien korkeudella. Törmäysriskiä suurentaa ruokailulentojen suuntautuminen keväällä tuulivoimala-alueen läpi kolmelta reviiriltä Outokummun sulille.
Kevätmuuton seurannoissa vuosina 2009 ja 2012 tuulivoimala-alueella havaittiin 17 suojeluohjelmissa olevaa lajia (taulukko 1). Lisäksi Tornion ja Haaparannan lähisaarilla pesii neljä ohjelmissa
olevaa lajia, joita seurannassa ei havaittu. Suojeluohjelmien lajeista on 15 Suomessa vaarantuneita ja silmälläpidettäviä, neljä EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja sekä 11 Suomen erityisvastuulajeja (liite 4.8).
2.1.8.3Syysmuutto
Syysmuuttoa on alueella seurattu kuitenkin jo aikaisemmin, minkä vuoksi puutteita pystyttiin
osin korjaamaan lintutieteellisen yhdistyksen vanhoilla havainnoilla. Vuosi 2009 oli linnuille monin tavoin huono, mikä näkyi myös seurannan tuloksissa. Hanhien ja petolintujen, etenkin piekanan, syysmuutto oli Torniosta Simoon ulottuvalla alueella jopa poikkeuksellisen vähäistä. Lisäksi monien varpuslintujen, kuten tilhien, rastaiden, peippojen ja käpylintujen, määrät olivat kaukana huippulukemista. Varpuslintujen pieniä määriä selittävät osaltaan syksyn heikot siemen- ja
pihlajanmarjasadot, jotka pienensivät niitä syövien varpuslintujen määriä ja suurimpia kerääntymiä (Ramboll 2010, 147).
Pohjoisen Lapin alueelta saapuva muutto törmää Kemin-Tornion alueella Perämereen, minkä takia alueella havaitaan usein alueellisestikin merkittäviä muuttokeskittymiä. Eri lajien yksilömäärät avomeren puolelle sijoittuvilla tuulivoimala-alueilla kuitenkin vaihtelevat huomattavasti lajien
välillä niiden käyttämistä muuttoreiteistä johtuen. Syysmuuton aikaan Röyttän suunnitellun tuulivoimapuiston runsaslukuisimpia lajeja ovat yleensä lokit ja sorsalinnut, joiden molempien yksilömääriä nostavat Tornionjokisuussa sijaitsevat ruokailu- ja kerääntymäalueet sekä näiden lajien
muuttoreittien yleinen painottuminen meren puolelle. Syysmuuton aikaan sorsalintuja kerääntyy
Tornion alueella erityisesti Röyttän länsipuolelle Prännärinniemen edustalle sekä Liakanjoen suuhun Uksein-Palosaaren alueelle. Sorsalinnuista runsaslukuisin on alueella yleensä isokoskelo, joita kerääntyy usein satapäin ruokailemaan jokisuistojen mataliin lahtiin. Ruokailevia isokoskeloparvia havaitaan välillä myös kauempana rantaviivasta, mistä on osoituksena syksyllä 2009 Kuusiluodon lähettyvillä ruokaillut 400 yksilön kerääntymä. Isokoskelon ohella Puuluodon ja Pajukarin välille kerääntyy loppusyksystä myös jopa satapäisiä mustalintuparvia, jotka voivat isokoskelon tapaan ruokailla myös suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella ja sen lähiympäristössä. Puolisukeltajasorsien muuttajamäärät ovat Röyttän alueella sen sijaan suhteellisen pieniä niiden muuttaessa tehtyjen selvitysten mukaan pääsääntöisesti Tornionjokisuusta lounaaseen Ruotsin rannikon suuntaan. Lokeista Röyttän edustalla tavataan loppusyksystä lähinnä harmaalokkeja, jotka
viihtyvät alueella yleensä merialueen jäätymiseen asti. Lokkien lentoliikenteestä valtaosan muodostavat Röyttässä lintujen lennot merellä sijaitsevien yöpymispaikkojen ja mantereen puolella olevien ruokailualueiden, mm. Tornion jätteenkäsittelykeskus, välillä. Harmaalokkien ruokailulentoreitit kulkevat suoritettujen havaintojen mukaan lähinnä Herakarin ja Pajukarin välistä, jolloin niiden voidaan arvioida kulkevan osin myös suunnitellun tuulivoimapuiston kautta (Ramboll
2010, 147-148).
Suurikokoisemmista vesilintulajeista Röyttän syysmuuttoa luonnehtivia lajeja ovat erityisesti laulujoutsen, merihanhi sekä kurki muiden lajien yksilömäärien jäädessä säännöllisesti varsin pieniksi. Laulujoutsenia ruokailee Tornionjoella syksyisin tuhansia yksilöitä, mutta niiden päämuutto
suuntautuu jokisuulla tehtyjen havaintojen perusteella pääsääntöisesti Ruotsin puolelle. Röyttässä joutsen havaintomäärät ovat sen sijaan vaatimattomampia (Ramboll 2010, 148).
Kurjen syysmuutto ei ole enää Kemi-Tornion alueella yhtä voimakasta kuin Pohjois-Pohjanmaalla,
jossa kurkimääriin vaikuttavat voimakkaasti alueen merkittävät kurkien kerääntymäpaikat mm.
Muhoksella. Kaikkiaan Tornion kautta muuttavien kurkien määrät nousevat yleensä joihinkin satoihin yksilöihin. Suoraan pohjoisesta saapuvien yksilöiden ohella kurkia tulee Tornioon pieniä
18
määriä myös Ruotsin puolelta. Kurkien muuttoreitti kulkee Tornion alueella pääsääntöisesti Puuluodon-Uksein saaren kautta, josta linnut suuntaavat pääosin rantaviivaa seuraten kaakkoon. Osa
kurkiparvista suuntaa havaintojen mukaan kuitenkin myös suoraan etelään kohti avomerta. Kurkien muutto painottuu yleensä kirkkaille päiville, jolloin linnut pystyvät tuuliolojen ohella hyödyntämään myös maanpinnasta syntyviä nousevia ilmavirtauksia (nk. termiikkejä). Mantereen päällä kurjet muuttavat usein hyvin korkealla, jopa tuulivoimaloiden toimintakorkeuksien yläpuolella,
mutta ajautuessaan meren päälle niiden on usein havaittu laskevan hieman muuttokorkeuttaan
nosteiden vähentymisen vuoksi. Torniossa kurjet muuttavat yleensä 100–200 metrin korkeudessa, tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla (Ramboll 2010, 148).
Suunnittelualueen kautta muuttavien varpuslintujen sekä mm. sepelkyyhkyjen ja päiväpetolintujen määrät ovat syksyisin vähäisiä, mikä johtuu ensisijaisesti niiden muuttoreittien painottumisesta ranta-alueiden läheisyyteen ja mantereen puolelle. Muuttomatkallaan nämä lajit eivät mielellään lähde ylittämään suuria merenselkiä, vaan pysyttelevät mieluummin manneralueiden yläpuolella. Tästä syystä niiden muuttosuunta kääntyy esimerkiksi Torniossa selkeästi kaakkoon tai
itään kohti Kemiä. Varpuslinnuista meren päälle uskaltautuvat tehtyjen havaintojen perusteella
lähinnä räkättirastaat sekä jotkut avomaan lajit, kuten niittykirvinen ja keltavästäräkki, kun taas
sepelkyyhkyt kääntyvät rannikon saavuttaessaan säännönmukaisesti kohti itää. Vastaava käyttäytymismalli pätee pääosin myös päiväpetolintuihin, joskin niiden muuttoreitti kulkee osin myös
Perämeren alueen saaristoa myötäillen. Kokonaisuudessaan pääosin avomeren puolelle sijoittuvan suunnittelualueen merkitys petolintujen muuton kannalta on kuitenkin vähäinen. Merikotkia
Tornion edustalla havaitaan varsin säännöllisesti, mutta yleensä lajin havaintomäärät jäävät vuosittain lähinnä yksittäisiin yksilöihin (Ramboll 2010, 148).
Vuoden 2012 syysmuutto päästiin aloittamaan ajoissa. Vuoden 2012 syysmuuton seurannassa kaavan tuulivoimala-alueella ei ole lintuja puoleensa houkuttelevia vesialueita eikä kosteikkoja. Siksi suurin osa syksyn linnuista oli ohi muuttavia tai kierteleviä. Muuton tutkimusalue sijaitsee kolmen tärkeän muuttoreitin Suomen ja Ruotsin rannikkojen ja Tornionjoen yhtymäkohdassa.
Rannikoita seuraavat linnut menevät kuitenkin pääosin ohi mantereen puolelta. Sen sijaan meren kautta muuttavia laulujoutsenia, sorsia sekä lokkilintuja alueella liikkuu runsaasti, koska Tornionjoki on niiden tärkein muuttoreitti Lapissa. Suurin osa joutsenista ja ilmeisesti myös sorsista muuttaa Ruotsin puolelle, koska Tornionjoen suu suuntautuu sinne päin. Pääasiassa harmaalokkeja lensi päivittäin runsaasti mereltä Tornion kaatopaikalle ja takaisin. Suurin osa niistä meni Kuusiluodon ja Herakarin välistä. Kurjen tärkein muuttoreitti Kemi-Tornion alueella kulkee seuranta-alueen tienoilta. Niitä on muuttanut vuosi vuodelta enemmän, ja seurannassa niitä tavattiin
ennätysmäisesti. Sen sijaan metsähanhen, piekanan ja hiirihaukan muutto oli koko Kemin-Tornion alueella vähäistä. Aikaisempien kokemusten mukaan tuulivoimala-alue ei satu näiden lajien
vilkkaimmille muuttoreiteille. Merimetso ja merikotka ovat alueella vakituisia kiertelijöitä ja muuttajia syksyisin. Ne myös mielellään ruokailevat ja lepäilevät siellä. Varpuslintuja tavattiin seurannassa suhteellisen vähän, koska monet niistä karttavat aavaa merta. Tilhiä, räkättirastaita ja urpiaisia voi kuitenkin liikkua runsaasti tuulivoima-alueella. Tilhien ja urpiaisten määrä vaihtelee suuresti ravintotilanteen mukaan, mutta räkättirastaita muuttaa suuria määriä joka syksy (liite 4.8).
2.1.9
Kalaston nykytila
Ympäristövaikutusten arviointi menettelyn yhteydessä Röyttän tuulivoimapuiston kalastoon ja kalatalouteen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi nykytilaa selvitettiin ammatti- ja virkistyskalastustiedusteluilla. Kaavoituksen yhteydessä laadittiin kalataloudellisten vaikutusten lisäselvityksenä selvitys kalojen syönnösalueista (Ramboll 2011c), selvitys kairakoneen aiheuttamasta melusta kaloihin (Ramboll 2011 a) sekä uusi ammattikalastajakysely ja poikasnuottaukset (Ramboll
2012a).
Perämeren kalastosta valtaosa on makean veden lajeja, johtuen veden matalasta suolapitoisuudesta. Ulappa-alueilla yleisiä ovat silakka, muikku, kuore sekä ajoittain lohi ja talvella kolmipiikki.
Perämeren avovesissä ei ole juuri petokaloja, mikä on melko ainutlaatuista merialueille. Taloudellisesti merkittävimmät kalalajit ovat lohi ja vaellussiika. Muita suunnittelualueella ja sen läheisyydessä tavattuja kalalajeja ovat kuha, taimen, hauki, ahven, lahna, harjus, kilohaili ja särkikaloja. Läheiseen Tornionjokeen kutemaan nousevaa lohta voidaan pitää Itämeren alueen tärkeimpänä luonnonvaraisena lohikantana, joka oli menneinä vuosikymmeninä liikakalastuksen vuoksi
luokiteltu uhanalaiseksi. Itämeren jokien alkuperäiset lohikannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (www.rktl.fi). Joen meritaimenkanta, joka on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi, on
niin heikko, että se ei kestä kutevaan kantaan kohdistuvaa lisäkalastusta (Ramboll 2010, 122 ).
2013 Ramboll
19
Ammattikalastajilta saatujen tietojen mukaan muikun, ahvenen, hauen, särkikalojen, kiisken,
mateen ja karisiian kutualueiden pääpaino on suunnittelualueen reunoilla matalikoilla, karikoilla tai saarten reuna-alueilla. Kaavan suunnittelualue on ilmoitettu lohen, taimenen ja siian, hauen, särjen ja ahvenen syönnösalueeksi. Suunnittelualueen ulkopuolella etelämpänä sekä ulompana merialueella on myös kalataloudellisesti arvokkaimpien kalalajien siian, harjuksen, muikun ja
silakan kutualueita. Nämä alueet ovat myös näiden lajien sekä talviaikaan mateen syönnösaluetta. Tornion merialueen rannikon läheiset alueet ovat pääasiallisia kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueita (Ramboll 2010, 122).
Vuonna 2012 toteutettiin tuulipuiston hankealueella kalojen kutualueselvitystä poikasnuottauksella. Poikanuottausten tulosten mukaan ahvenen, särjen ja salakan tärkeimmät kutualueet Tornion edustan merialueella ulottuvat mantereen rantavesistä aina Utterinkrunnille noin kuuden kilometrin etäisyydelle mantereesta. Kuoreen tärkeimmät kutualueet Tornion edustan merialueella sijoittuvat mantereen rantaviivasta noin kilometrin päästä alkavalta vyöhykkeeltä kolmen kilometrin etäisyydelle rantaviivasta. Uloimmalta, noin 11 kilometrin päässä mantereesta sijaitsevalta poikasnuottauspaikalta (Välikrunni) ei saatu kuin yksittäisiä särjen ja ahvenen poikasia.
Näin kaukana mantereesta sijaitsevat matalatkin rannat ovat todennäköisesi liian ulkona merellä soveltuakseen hyvin kevätkutuisten kalojen kutualueiksi. Sen sijaan noin seitsemän kilometrin
etäisyydellä mantereesta sijaitsevalta, toiseksi uloimmalta, näytteenottopisteeltä (Utterinkrunni)
saatiin poikasnuottauksissa eniten kalanpoikasia. Utterinkrunni oli myös nuottauspaikoista ainoa,
jolta saatiin poikasia kaikkina neljänä nuottauskertana. Muikun ja karisiian pienpoikasia ei poikasnuottauksissa saatu saaliiksi, mikä tukee ammattikalastajilta saatuja tietoja näiden lajien kutualueiden sijoittumisesta tutkittua aluetta ulompaan saaristovyöhykkeeseen.
Lohikanta heikentyi yhdessä muiden Pohjanlahden lohikantojen kanssa viime vuosisadalla ja erityisesti sen jälkipuoliskolla. Liikakalastus vähensi kutulohien määrää oleellisesti. Heikoimmillaan
lohikanta oli 1980-luvulla. Tämän jälkeen erityisesti kalastuksen tiukentunut säätely Itämerellä lisäsi kudulle selvinneiden lohien määrää, mikä näkyi nopeasti runsastuneina lohenpoikasmäärinä. M74-oireyhtymän aiheuttama poikaskuolleisuus oli suurimmillaan vuosina 1992–1996, mikä on osaltaan hidastanut lohikannan elpymistä. Riista- ja kalantutkimuslaitoksen mukaan vesistön arvokkaita lohi- ja meritaimenkantoja on pyritty elvyttämään lähinnä kalastusta säätelemällä ja poikasia istuttamalla. Kalastuksen säätely on ollut sekä kansallista että kansainvälistä. Lohikannan elpymisen vuoksi lohen tuki-istutukset Tornionjokeen lopetettiin vuodesta 2003 alkaen
(Ramboll 2010, 124).
Tornionjoki tuottaa vuosittain satojen tuhansien kilojen lohisaaliin Itämeren alueen kalastajille.
Suurin osa Tornionjoen lohista kalastetaan Itämerellä ja pienempi osa joessa. RKTL:sta saatujen
tietojen mukaan lohen lähestymisreittejä kohti kutujokea voi olla useita. Ne voivat myös vaihdella
vuosittain ja niihin vaikuttavat mm. sääolot. Vaellusreiteissä on havaittu kuitenkin tiettyjä yleislinjoja.
Tornionjoen lohien, niin kuin useimpien muidenkin lohikantojen vaellusalueista merellä tiedetään
lähinnä kalastajilta saaduista merkittyjen kalojen merkkipalautuksista. Merkkipalautusten
maantieteellinen jakauma kuvaa eräällä tavoin yhdistettynä toisaalta ko. lohien esiintymisaluetta
ja toisaalta kalastusalueita (Ramboll 2010, 124).
Tornionjoen lohien merkkipalautustulosten mukaan jokseenkin kaikki Tornionjoen lohet vaeltavat
Perämerellä Tornionjokea kohti Suomen (ei Ruotsin) rannikon tuntumassa. Lohia tulee rannikon
läheisen kalastuksen piiriin suuressa määrin Simon - Kemin edustalta ja luonnollisesti siitä
pohjoiseen -luoteeseen eli Tornion- Haaparannan saaristosta. Myös tuulivoimapuiston suunnitellulta
suunnittelualueelta on tullut runsaasti merkkipalautuksia ajalta, jolloin tällä alueella laaja
lohenpyynti oli sallittua. Nykyisin ko. alueella on rajoitettu rysäpyyntiä (mm. kalaväylätoimituksen
johdosta), Tornionjoen lohen kutuvaelluksen suojelemiseksi. Nykytietämyksen mukaan
suunnittelualue on osa keskeistä Tornionjoen lohen kutuvaellusreittiä (Ramboll 2010, 125).
Kemijokeen nousevan lohen kulkua hankaloittavat voimalaitospadot. Nykyiset kalatiet eivät ole
onnistuneet turvaamaan kalan nousua. Suunnitteilla olevan uuden kalatien odotetaan tuovan
tilanteeseen parannusta. Kemijokeen pyrkivän lohen vaellusreittejä on useita. Fennovoima Oy:n
teettämässä selvityksessä kalastajat ilmoittivat lohen uivan keväällä ulompana merellä, Selkämerellä ja Perämeren eteläosassa. Pohjoisessa lohi rantautuu ja vaeltaa kohti Karsikon nokkaa lopulta pyrkien Kemi- ja Torniojokeen. Vaellussiian reitti ilmoitettiin seurailevan lohen vaellusreittiä. Tiedustelun mukaan kalojen kutualueet sijaitsevat matalikoilla rannan läheisyydessä (Ramboll 2010, 125).
20
Tarkempia vaelluskalojen käyttämiä vaellusreittejä Tornion edustan merialueella ei kuitenkaan
tunneta, koska tutkimustietoa asiasta ei ole tarjolla. Jotta vaelluskalojen käyttämistä reiteistä
merialueella saataisiin kartoitettua nykyisille ammattikalastajille kertynyt kokemuspohjainen tieto, on hankevastaavan tarkoitus toteuttaa vuonna 2013 ammattikalastajien keskuudessa kyselytutkimus Ajoksen tuulivoimahankkeeseen liittyen, jolla kerättäisiin ammatikseen alueella kalastavien tieto vaelluskalojen uintireiteistä.
Pohjanlahden lohikantojen tärkeimmät syönnösalueet sijaitsevat Itämeren eteläosissa (Tanskan
salmien itäpuolella), jonne päästäkseen Tornionjoen latvoilla syntyneiden lohien on vaellettava.
Mikäli Selkämerellä esiintyy runsaasti pientä silakkaa, voi osa lohista pysähtyä syönnökselle sinne (Koli 1990, www.rktl.fi).
Valtioneuvosto esitti Suomen ja Ruotsin välisen uuden rajajokisopimuksen saattamista voimaan
16.9.2010. Rajajokisopimus on tullut voimaan 1.10.2010. Uusi rajajokisopimus kattaa sekä vesiettä kalastusasiat ja korvaa maiden välillä vuonna 1971 tehdyn sopimuksen.
Rajajokisopimuksessa määritellään lohen jokeen nousun turvaamiseksi erityiset rauhoituspiirit,
jotka ovat 400 metriä leveitä väyliä avomereltä jokisuuhun. Kalastus on kielletty rauhoituspiirien
alueilla. Rauhoituspiirien alueille on myös kielletty kalan kulkua estäviä rakennelmien rakentaminen.
Kaksi rauhoituspiiriä risteää suunnittelualueella. Hankkeen eri vaihtoehdoissa ei ole sijoitettu
voimalaitoksia rauhoituspiirien alueelle eikä niiden eteläpuolelle.
2.1.10 Kalastus ja kalatalous
Kalastus Tornion edustan merialueella keskittyy lohen ja vaellussiian ammattimaiseen rysäpyyntiin sekä silakan ja muikun troolikalastukseen. Alueella harjoitetaan myös kotitarvekalastusta sekä Suomen että Ruotsin puolella. Paikallisista kaloista taloudellisesti merkittäviä ovat ahven, made ja hauki. Viime vuosina lohen pyynti on pyyntirajoitusten vuoksi vähentynyt jyrkästi. Tornion
edustan rannikkoalue ei ole merkittävää maivan (muikun) ja karisiian kutualuetta, joiden lisääntymisalueet sijoittuvat Tornion ulkosaaristoon, mm. Pensaskarin - Mainuan alueelle. Täällä muutama ammattikalastaja pyytää maivaa tiheillä rysillä (Ramboll 2010, 126). Hankealueella ja sen
kaakkoispuolella harjoitetaan vuonna 2012 toteutetun ammattikalastuskyselyn perusteella silakan ja muikun troolausta. Muikun osuus kattoi kyselyn mukaan yli puolet ammattikalastuksen
saaliista.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2005 Perämeren kokonaissaalis Suomen tärkeimmällä talouskalalla, silakalla, oli noin 5 000 tonnia. Suomalaiset kalastivat tästä 97
% (4 800 tonnia). Saaliista 92 % saatiin troolilla. Rysäsaaliin osuus oli 8 %. Ruotsin puolella saalis oli 142 tonnia, josta noin 39 % saatiin troolilla ja yli puolet (58 %) verkoilla. Aiempaan verrattuna kalastuksen määrässä esiintyi laskua (Ramboll 2010, 126).
Suomen puolella rysäpyynti keskittyy Tornion väylän mutkan alueelle eli Inakarin, Pensaskarin
ja Iso-Huiturin alueille. Ruotsin puolella rysäpyynti keskittyy Haaparannan edustan saaristoon,
Röyttän sataman ja väylän alkupään länsipuolelle. Rysäpyydyspaikoista Kuusiluodon länsi- ja eteläpuolella kolme sijaitsee kaavan suunnittelualueella, jotka on huomioitu voimaloiden sijoittelussa. Näistä osa on kalastuskuntien omia rysäpaikkoja. Kiinteillä havaspyydyksillä kalastetaan kuitenkin pääosin alueen koillispuolella. Ruotsin puolella lähin rysäpaikka on noin 0,8 km etäisyydellä suunnittelualueesta (Ramboll 2010, 126).
2.1.11 Kuusiluodon luonto
Kaavatyötä varten laadittiin Kuusiluodon luontoselvitys kesällä 2011, joka on kaavaselostuksen
liitteenä 4.3.
Kasvimaantieteellisessä aluejaossa Kuusiluoto sijoittuu keskiboreaaliselle vyöhykkeelle ja siinä
edelleen Lapinkolmion alueelle. Saari on saanut olla luonnontilaisena lukuun ottamatta Kuusiluodon keskelle kaivettua kuoppaa. Saaren merkittävin luonto arvo ovat alueella kasvavat uhanalaiset kasvilajit sekä luonnontilaiset rannat ja niitä reunustavat rantametsät.
Kuusiluodon sisäosien karuilla hiekkakankailla kasvaa siellä täällä mäntyä ja katajaa. Hiekkakankaiden aluskasvillisuus koostuu lähinnä jäkälistä, matalista varvuista ja muista kuivuuteen sopeutuneista lajeista. Saaren koillis- ja luonteisrannoilla on reheviä lehtipuumetsiä, joissa on runsas
pensas kerros. kuusiluodon pohjoisrannalla on kapea hiekkaranta ja luoteiskulmassa vesi- ja suolasaraa kasvava alava rantaniitty.
2013 Ramboll
21
Saarella arvoa virkistysalueena, sillä rakentamaton saari sijaitsee lähellä mannerta ja sille on
helppo rantautua. Saaren perhoslajistoa ei ole selvitetty, mutta on todennäköistä, että amiraaliperhosen ohella alueella tavataan myös muita päiväperhoslajeja, jotka viihtyvät täyttöpenkan
kukkaniityllä. On mahdollista, että kapeilla rantaniityillä kasvaa vaarantunutta (VU) ruijanesikkoa.
Ruijanesikon esiintyminen Kuusiluodossa kartoitettiin lajin havaitsemisen kannalta otolliseen kukinta-aikaan 15.6.2012. Lajille sopivaa kasvuympäristöä, matalakasvuista, kivikkoista rantaniittyä Kuusiluodossa esiintyy hyvin vähän, vain saaren luoteisosan pienialaisella niityllä.
Valtaosa saaren rannoista on lajille sopimatonta kivikko-, hietikko- tai aiemmin saarella sijainneen
sahan jätepuusta muodostunutta rantaa.
Ko. niitylläkään lajia ei esiintynyt.
2.1.12Suojelualueet
2.1.12.1Natura-alueet
Perämeren saarten ja Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahden Natura-alueet sekä Ruotsin puolella sijaitseva Haaparannan kansallispuiston Natura-alue on sisällytetty Natura -verkostoon luontodirektiivin (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin (SPA, Specially Protected Areas) mukaisina alueina. Ruotsin puolella sijaitsevat muut Natura-alueet ja Perämeren kansallispuisto on
suojeltu luontodirektiivin mukaisina alueina.
Etäisyyttä suunnittelualueen rajalta Suomen ja Ruotsin Natura-alueiden lähimpiin saariin on seuraavasti: Pajukari-Alkunkarinlahti-Uksei n. 1,5 km, Perämeren saaret 5,0 km, Perämeren kansallispuisto 1,2 km ja Kataja 1,3 km.
Taulukko 2��
��
‑��
1��
. Vaikutusalueella sijaitsevat Natura-alueet; SCI = luontodirektiivin ja SPA = lintudirektiivin perusteella suojellut alueet. Etäisyys on mitattu kaavan suunnittelualueesta.
Suomen Natura-alueet
SCI
SPA
Pajukari - Uksei-Alkunkarinlahti
FI1301911
Tunnus
x
x
1
Perämeren saaret
FI1300302
x
x
Perämeren kansallispuisto
FI300301
Etäisyys, km
Pinta-ala, ha
440
6
7 136
x
1
15 890
Ruotsin Natura-alueet
Kataja
SE0820744
x
<1
66
Klaus
SE0820745
x
<1
13
Stora Hamnskär
SE0820746
x
3
30
Austi
SE0820741
x
4
37
Torne-Furö
SE1300301
x
4
219
Tervaletto
SE0820748
x
5
42
Kraaseli-Selkäkari
SE0820703
x
7
7
Kraaseli
SE0820710
x
6
29
Riekkola
SE0820712
x
11
11
Riekkola-Välivaara
SE0820321
x
11
95
Äimä
SE0820750
x
8
16
Vuonoviken
SE0820709
x
10
4
Huitori
SE0820743
x
10
88
Sarvenkataja
SE0820734
x
10
67
Enskär
SE0820742
x
10
42
Töyrä
SE0820749
x
13
17
Stora Hepokari
SE080735
x
13
185
Haparanda Sandskär
SE0820320
x
Haaparanda skärgård
SE820108
x
Tantamanni
SE0820747
x
Torne och Kalix älvsystem
22
SE0820430
x
x
15
999
15
7 431
16
43
7
176 165
2.1.12.2
Muu luonnonsuojelu
Perämeren kansallispuiston perustamisesta on säädetty lailla (laki Perämeren kansallispuiston perustamisesta 537/1991). Kansallispuiston perustamistarkoituksesta on lain 1 §:ssä todettu seuraavaa: ”Perämeren ulkosaariston ja meriluonnon suojelemiseksi sekä ympäristöntutkimusta ja
luonnonharrastusta varten muodostetaan Kemin ja Tornion kaupunkeihin valtion omistamille alueille luonnonsuojelulain (71/23) mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi Perämeren kansallispuisto”. Lain mukaan kansallispuistoon voidaan liittää sellaisia kansallispuiston sisällä olevia tai kansallispuistoon rajoittuvia alueita, jotka siirtyvät valtion omistukseen.
Tornion yleiskaavassa 2021 on suunnittelualueelle ja sen läheisyyteen osoitettu suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue (sl) Kuusiluotoon ja Kuusiluodon eteläpuoliselle merialueelle. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa varmistetaan, että näitä kohteita ei vahingoiteta rakentamisessa.
Kansainvälisesti merkittävä IBA -lintuvesialue, Tornionjoen suiston (IBA 023, FINIBA 910011) Pajukari-Oxö-Koivuluodonjuova sijaitsee suunnittelualueesta noin 2,5 km pohjoiseen.
2.1.13 Maisema
Suunnittelualue sijaitsee Tornionjoen ja Kemijoen suistojen välisellä merialueella Perämeren pohjukassa. Maisemallisessa maakuntajaossa alue sijoittuu Peräpohjola - Lappiin ja siinä tarkemmin vaihtelevan kumpuilevaan Kemin maan seutuun. Keminmaan seudun rannikolla loivarantainen meri on tärkeä elementti. Tornion edustan merialue on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle leimaa antavaa ovat rantaviivan rikkonaisuus ja jokisuistot. Vesialueella on saaria,
karikkoja ja matalikkoja. Rannikon lähelle sijoittuvat saaret muodostavat yhdessä meren kanssa
avaran ja laakean maisemakuvan. Saaristo on myös loivapiirteistä ja saaret ovat moreenisia tai
hiekkaisia. Kalliosaaria ei juuri ole. Suurimmat saaret ja saariryhmät sijaitsevat suunnittelualueen
länsipuolella Ruotsin rajojen sisällä sekä alueen itä- ja kaakkoispuolella. Edustan merialue ja saaristo ovat voimakkaassa virkistyskäytössä sekä Suomen että Ruotsin puolella. Suunnittelualueella
on yksi saari, Kuusiluoto. Muuten suunnittelualue on merta (Ramboll 2010, 60).
Maankohoamisen seurauksena saarten ja rantojen kasvillisuus on vyöhykkeistä. Rantoja reunustavat merenrantaniityt, jotka hieman korkeammalla muuttuvat pajukoiksi ja lopulta reheviksi lehtimetsiksi. Vanhimpien saarten, mm. Selkä-Sarven ja Vähä-Huiturin, lakialueet ovat katajikkoisia
nummia tai kitukasvuisia havumetsiä. Luonnontilaista hiekkarantaa on mm. Vähä-Huiturin pohjoisrannalla. Pensaskarissa on maankohoamisrannikolle tyypillinen merestä kuroutunut pikkujärvi eli kluuvi (Ramboll 2010, 60).
Kulttuurimaiseman kehittymiselle ovat tärkeimpinä olleet leveinä virtaavat Kemi- ja Tornionjoki,
joiden jokilaaksoihin viljely on perinteisesti keskittynyt. Tornionjoen Suomen puoleiset sivuvesistöt on koskiensuojelulailla rauhoitettu. Pääpiirteissään karun luonnon vastapainoksi esiintyy paikoin rehevämpää kasvillisuutta (Ramboll 2010, 60).
Vanhan asutuksen merkkeinä Keminmaan seudulla on säilynyt kirkkoja aina keskiajalta saakka.
Tornionjoen asutushistorian vanhimmat löydöt ajoittuvat 1000- luvulle. Alueen asutus on sijoittunut perinteisesti pääasiassa jokien varsille sekä rannan läheisyyteen, jonne myös alueen suurimmat kaupungit Tornio ja Kemi ovat syntyneet. Tornion kaupunki on perustettu vuonna 1621 paikkaan, joka tunnettiin tätä ennen kauppareittien kohtaamispaikkana (Ramboll 2010, 60).
Maiseman sietokyky alueella on melko hyvä. Tornion, Haaparannan ja Kemin kaupunkien sisään
muodostuu selvärajaisia kaupunkitiloja. Torniojokilaakson suistonalueelta avautuva merkittävin
näkymäsektori merelle ohjautuu Puuluodon ja Röyttän länsipuolitse. Monimuotoinen rantaviiva
luo koko rannan alueelle vaihtelevia näkymiä ja maisematiloja (Ramboll 2010, 60).
Puuska-hankkeen 8 voimalaa rakennettiin syksyllä 2010. Ne Röyttän niemellä, merialueella, Ruotsin alueella ja Tornion kaupungissa. Kaupungissa voimalat näkyvät korkeimmista rakennuksista ja
Tornion joen silloilta sekä tullin rannasta. Puuska-hankkeen voimaloiden teoreettisen 5 km maisemavaikutusalueen pinta-ala on 116 km2. Emilia Weckmanin Tuulivoimalat ja maisema – oppaassa on mainittu, että 5-7 km on suuren kokoluokan tuulivoimaloille etäisyys, jonka päästä havainnoituna niiden dominanssin maisemaan todetaan vähenevän. Tämä perustuu Pohjoismaissa tehtyihin määrittelyihin, jotka eroavat jonkin verran toisistaan.
Suunnittelualueella ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviä maisema- tai kulttuuriympäristöalueita.
Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Torniojokilaakso, sijaitsee��
��
suunnittelualueen pohjoispuolella noin 15 kilometrin etäisyydellä.
2013 Ramboll
23
Vuonna 1991 perustettu Perämeren kansallispuisto sijaitsee suunnittelualueen eteläpuolella. Kansallispuiston pinta-ala on 157 km², josta maata on 2,5 km². Kansallispuisto muodostuu noin kolmestakymmenestä matalasta moreenisaaresta ja luodosta, jotka ovat aallokon, ahtojäiden ja
maankohoamisen muovaamia. Rannat ovat hyvin kivisiä, ja puiston karikkoinen vesialue on enimmäkseen matalikkoa. Nuorimmat saaret ovat lähes kasvittomia kivisiä luotoja, vanhimmilla saarilla kasvaa harvaa metsää.
Ruotsin puolella sijaitsee Haaparannan saariston kansallispuisto lähimmillään noin 17 kilometrin
päässä kaava-alueelta lounaaseen.
Perinteinen laidunnuskäyttö on synnyttänyt kansallispuiston saarille arvokkaita perinnemaisemia.
Yhdessä maankohoamisen kanssa se on luonut puistolle leimaa-antavat laajat merenrantaniityt.
Kansallispuiston suosituimpia nähtävyyksiä ovat vanhat, idylliset kalastustukikohdat Selkä-Sarven, Iso-Huiturin ja Pensaskarin saarilla. Tukikohdissa on säilynyt vanhoja rakennuksia ja rakenteita kuten verkonkuivaustelineitä muistona perinteisestä kalastuskulttuurista.
Kuva 2��
��
‑��
1��
. Maisemavyöhykekartta suunnittelualueen ympäristöstä. Suunnittelualue sijoittuu Tornion kaupungin Röyttän teollisuus- ja satama-alueen edustan merialueelle.
24
2.1.14Tuulisuus
Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita ovat rannikkoalueet, merialueet ja tunturit. Paikkakohtaista ja entistä tarkempaa tietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavissa Motivan ja Ilmatieteen laitoksen alihankkijoineen toteuttaman Tuuliatlas-projektin valmistumisen myötä. Marraskuussa 2009 julkistettu Suomen Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus ja sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus paikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosi- ja kuukausikeskiarvoina.
Tuloksia on mahdollista tarkastella tässä vaiheessa tarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin ja 250 m
x 250 m karttaruuduissa.
Tuuliatlaksen mallinnusten perusteella tuulen aritmeettinen keskinopeus (m/s) 100 metrin korkeudessa Tornion edustan merialueella alueella on vuositasolla tarkasteltuna 7,4–7,7 m/s luokkaa.
Korkeuden kasvaessa tuulen nopeus kasvaa ja 200 metrin korkeudessa saavutetaan 8-9 m/s taso. Tornion edustan merialueella saavutetut tuulennopeudet ovat tyypillisiä rannikon tuntumassa sijaitseville merialueille.
2.2
Rakennettu ympäristö
2.2.1
Väestön rakenne ja kehitys
Tornion väkiluku oli 22 485 asukasta 31.8.2012. Keskeisellä kaupunkialueella asuu yli 70 % asukkaista.
Suunnittelualuetta lähin loma-asutus sijaitsee Kukkokarissa, Komsossa, Ounissa, Sassissa, Koivuluodossa, Taljassa, Herakarinkrunnissa, Herakarissa ja Vähä-Huiturissa, sekä Ruotsin puolella Riskilön, Sipin, Östra Louninkarin, Klauksen ja Katajan saarilla. Lähimmät kaksi yksittäistä asuinrakennusta sijaitsevat Röyttän Prännärintiellä n. 1,8 km suunnittelualueesta teollisuusalueella. Ympärivuotista asutusta on lähimmillään Puuluodossa, Laivaniemessä ja Kaakamossa.
2.2.2
Yhdyskuntarakenne
Yhdyskuntarakenteessa tuulivoimapuistoalue sijoittuu Perämerenkaaren toiminnalliselle vyöhykkeelle. Röyttän tuulivoimapuiston suunnittelualue sijaitsee merialueella Röyttän teollisuus- ja satamatoimintojen tuntumassa. Kemi-Tornion alueella toimii kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävää energiaintensiivistä teollisuutta, kuten suunnittelualuetta lähinnä sijaitseva Outokummun
Tornion terästehdas.
Alueelle on kehittynyt myös voimakasta vesivoimatuotantoa Kemijoella, Iijoella ja Oulujoella. Perusinfrastruktuuriin kuuluu Ruotsin rajalta Oulun seudulle vahva voimansiirtoverkko, joka myötäilee Perämeren kaarta.
2.2.3Kaupunkikuva
Suunnittelualue sijaitsee kaupunkirakenteen ulkopuolisella merialueella Röyttän teollisuusalueen
edustalla.
2.2.4
Asuminen
Suunnittelualueella ei sijaitse vakituista asutusta eikä loma-asutusta. Lähin loma-asutus sijaitsee
Kukkokarissa n. 0,6 km (0,7 km), Komsossa n. 1,2 km (1,3 km), Ounissa n. 1,3 km (1,2 km),
Sassissa n. 1,2 km (1,8 km), Koivuluodossa n. 0,5 km (0,9 km), Herakarinkrunnissa n. 3,2 km
(3,3 km), Herakarissa n. 5,0 km (5,2 km) ja Vähä-Huiturissa n. 3,0 km (3,1 km), sekä Ruotsin
puoleisilla saarilla Riskilössä noin 1,4 km (1,5 km), Sipissä n. 2,2 km (2,5 km), Östra Louninkarilla n. 1,9 km (2,2 km), Klauksessa n. 2,9 km (3 km) ja Katajassa n. 2,5 km (2,6 km) päässä lähimmästä tuulivoimaloiden alueesta, jonka sisällä tuulivoimalat sijaitsevat (suluissa merkitty etäisyys ohjeellisesta tuulivoimalan paikasta).
Lähimmät kaksi yksittäistä asuinrakennusta sijaitsevat Suomessa Röyttän Prännärintiellä n. 2,5
km päässä lähimmästä ohjeellisesta tuulivoimalan sijoituspaikasta. Ympärivuotista asutusta on
lähimmillään Puuluodossa, Laivaniemessä ja Kaakamossa.
2013 Ramboll
25
Kuva 2‑2. Kaavan suunnittelualueen lähiympäristön asuin-, loma-, liike- tai julkiset rakennukset
sekä teolliset ja muut rakennukset.
2.2.5Palvelut
Suunnittelualue on merialuetta, eikä siellä ole palvelutarjontaa.
2.2.6
Työpaikat ja elinkeinotoiminta
Kemi-Tornio alueen merkittävimmät elinkeinot ovat metalli- ja metsäteollisuus. Tornion työpaikat
jakaantuvat palveluihin 52 %, jalostukseen 42,2 %, alkutuotantoon 3,5 % ja toimiala tuntematon 2,3 %. Teollisuuden työpaikkoja on yli 1/3 kaikista Tornion työpaikoista (Tilastokeskus 2006).
Meri-Lapin työttömyysaste oli 12,2 % työnvälitystilaston tilannekatsauksen 31.10.2012 mukaan
(Meri-Lapin työ- ja elinkeinotoimisto).
Kemi-Tornion alue on kehittymässä Lapin kaupalliseksi keskukseksi ja sinne on siirtynyt teollisuuden liikepalvelutoimintaa. Rajakaupungit Tornio ja Haaparanta muodostavat yhtenäisen kaupunkirakenteen sekä kaupan keskittymän. Kaupungeilla on tiivistä yhteistyötä. Yrityspaikkojen lukumäärä oli 1289 v. 2007. Tornion suurimpia työnantajia ovat Outokumpu Tornio Works, Tornion kaupunki, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia, Nanso Group -konserni ja Tormets Oy.
Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan Torniossa on toiminut vuosien 2001 - 2005 aikana viidestä kuuteen yritystä, joiden toimialana on ollut kalastus. Yritystoiminta on keskittynyt kalastukseen ja muuhun vesipyyntiin merellä ja makeassa vedessä, sekä kalataloutta palvelevaan toimintaan, eikä alueella rekisterin mukaan ole kalanviljely-yrityksiä. Yritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärä on vaihdellut kahdesta neljään ja vuosittainen liikevaihto on ollut runsaan 200 000 ja 270
000 euron välillä. Vuosien 2006 ja 2007 aikana toimipaikkojen lukumäärä on pudonnut kolmeen
ja liikevaihto hieman alle 90 000 euroon. Vuoden 2008 tilastossa toimialaluokitusta on uudistettu
ja uuden luokituksen mukaisesti merikalastusta on harjoittanut yhteensä viisi yritystä. Yritysten
yhteenlaskettu liikevaihto on ollut 167 000 euroa henkilöstön määrän ollessa kaksi.
26
2.2.7Virkistys
Suunnittelualueella ja sen ympäristössä harjoitetaan kalastusta, veneilyä, purjehdusta, retkeilyä
ja lintujen seurantaa. Ruotsin ja Suomen välinen venematkailu Torniosta kulkee pääosin suunnittelualueen kautta. Koivuluodon Leton veneilykeskus suunnittelualueen tuntumassa Outokummun
terästehtaan itäpuolella käsittää kala- ja venesataman. Kuusiluodon virkistysalue on veneilijöiden
ja hiihtäjien kohdepaikka. Vesialuetta käytetään myös liito- ja vetopurjeharrastukseen.
Suunnittelualueen pohjoispuolella mantereella on merkitty 3,5 km pituinen Alkukarinlahden luontopolku noin 1,5 km, Alkukarinlahden laavu noin 2,1 km ja pyörätuolilaavu noin 2,5 km etäisyydellä lähimmästä hankkeen tuulivoimalasta. Näiden laavujen läheisyydessä sijaitsevat lintutornit. Prännärin laavu sijaitsee Röyttän länsirannalla noin 3,2 km etäisyydellä lähimmästä hankkeen tuulivoimalasta. Puuluodon hiihtokeskuksen valaistun 5 kilometrin ladun varrelle on rakennettu Puuluodon laavu. Jäälatuja on mm. välillä Tanskinsaari-Puuluoto, Haparanda-Hanhinkari ja
Haparanda-Vuono.
Kaakamoniemen uimaranta sijaitsee noin 3,3 km päässä, Bertanrannan uimaranta noin 4,2 km
päässä, Näätsaaren uimaranta noin 5,8 km päässä, Hellälän uimaranta noin 7,1 km päässä, ja
Kallioputaan uimaranta noin 7,7 km päässä suunnittelualueesta. Tulentekopaikkoja on suunnittelualueen etelä- ja länsipuolella Vähä-Huiturissa ja Pensaskarissa sekä Ruotsin puolella lännessä
sekä lounaassa Hanhikarissa, Katajassa, Torne-Furössä ja Iso-Hamiskarisa.
Kuva 2‑3. Virkistyskäyttö suunnittelualueen ympäristössä.
Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsevassa Perämeren kansallispuistossa käy vuosittain arviolta 5800 – 6000 henkilöä vuodessa. Arvio on lähinnä kesän kävijöistä, sillä talvisin laskuria ei
ole saarissa. Kansallispuistoon Tornion puolella kuuluvissa saarissa veneen kiinnityspaikkoja on
Vähä-Huiturissa n. 1,8 km ja Iso-Huiturissa n. 3,7 km sekä Pensaskarissa n. 5,3 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Iso-Huiturissa ja Etukarissa on myös maihinnousupaikat. Vuokratuvat sijaitsevat Etukarissa ja Vähä-Huiturissa. Kansallispuistossa sijaitsevia suosittuja käyntikohteita
ovat Iso-Huiturin, Selkä-Sarven ja Pensaskarin vanhat kalastustukikohdat, Selkä-Sarven Ailinpietin kalamaja, Iso-Huiturin Piispankivi sekä Maa- ja Selkäsarven tuntumassa sijaitseva vedenalainen luontopolu.
2013 Ramboll
27
Kuva 2‑4. Kansallispuistot suunnittelualueen ympäristössä.
Pajukarin ja Uksein saaret muodostavat yhdessä Alkunkarinlahden kanssa Natura-alueen tuulivoimaloiden suunnittelualueen pohjoispuolelle. Natura-alueen kokonaispinta-ala on 440 ha. Alkunkarinlahti on voimakkaassa virkistyskäytössä, erityisesti monipuolisen ja runsaan linnuston ansiosta. Lintutorneilta ei avaudu näkymiä merelle.
Ruotsin puolella, suunnittelualueesta lounaaseen sijaitsee Haaparannan saariston kansallispuisto. Kansallispuiston rajasta on 17 kilometriä kaava-alueen rajaan. Puistoon kuuluu loivapiirteisiä
hiekkasaaria. Kansallispuiston eteläisimmässä saaressa, Sandskärissä on rantautumispaikka veneille, tulentekopaikkoja, polkuja sekä Kumpulan kalastustukikohta majoitusmökkeineen ja telttapaikkoineen.
Ruotsin rannikkoalue ja Norrbottenin saaristo Bondöfjärdenistä Suomen rajalle asti on aluetta,
jossa Ruotsin Ympäristökaaren 4. luvun 2 §:n mukaan matkailu ja virkistyskäyttö on erityisesti otettava huomioon arvioitaessa yritystoiminnan ja ympäristöön vaikuttavan toiminnan hyväksymistä.
2.2.8Liikenne
Tornion päätieverkon rungon muodostavat valtatie 29 Keminmaa-Tornio-Ruotsin raja sekä valtatie
21 Tornio-Kilpisjärvi. Maantie 922 johtaa Röyttän niemeen teollisuusalueelle.
Röyttän sataman liikenne palvelee pääasiassa Outokumpu Stainless Oy:n Tornion terästehdasta.
Röyttän satamassa käy nykyisin noin 350 alusta vuodessa ja tavaraliikenteen määrä on noin 1,5
milj. tonnia. Vuonna 2008 Röyttän satamassa kävi 364 laivaa.
Tornion laivaväylä, jonka syvyys on 9,0 m, sijaitsee suunnittelualueen länsipuolella. Suunnittelualueen läpi kulkevat itä-länsisuuntainen ja pohjois-eteläsuuntainen veneväylä, joidenka syvyys
on 2,4 m. Veneväylä jatkuu pohjoiseen Kalasatamaan. Lisäksi laivaväylältä Röyttän edustalle kulkee uusi, vahvistettu proomuväylävaraus. Outokummun tehtaille on suunniteltu uusi lauttaväylä.
28
Lähimmät pienvenesatamat sijaitsevat Tornion Leton kalasatamassa, Pertanrannassa, Kaakamoniemessä sekä Kemin Kuivanuorossa, Uleninrannassa, Hahtisaaressa ja Mansikkanokalla. Koivuluodon Letolle on valmistumassa uusi kansainväliset mitat täyttävä pienvenesatama. Outokumpu
Stainless Oy:n satama sijaitsee suunnittelualueesta n. 700 m pohjoiseen. Kemin satama sijaitsee
Ajoksessa noin 14 km suunnittelualueesta kaakkoon.
Kemi-Tornion lentokenttä sijaitsee suunnittelualueesta noin 14 km itään. Lentoaseman laskeutumisen suojavyöhyke ei ulotu suunnittelualueelle. Tornion kautta liikennöivät rajavartioston helikopterit käyttävät yhtenä laskeutumispaikkanaan Röyttän entistä merivartioasemaa, joka sijaitsee suunnittelualueen luoteispuolela.
Kuva 2‑5. Keskimääräinen ajoneuvoliikenne (ajon./vrk) Kemi-Tornion alueella v. 2010 (lähde:
Liikennevirasto, liikennemääräkartta 2010).
2013 Ramboll
29
2.2.9
Rakennettu kulttuuriympäristö
Suunnittelualueella ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöalueita.
2.2.9.1
Arvokkaat kulttuuriympäristöalueet
RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009
otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Rakennetun
kulttuuriympäristön virallisesti voimassa olevat kohteet ovat RKY 2009 mukaiset. Uusi
��
inventointi on korvannut vuonna 1993 tehdyn julkaisun valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä (RKY 1993).
Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen RKY 2009 –listassa on mainittu seuraavat suunnittelualueen lähellä sijaitsevat kohteet. Näistä lähimpänä suunnittelualuetta
ovat Valkiakarin kalastustukikohta noin 7,5 km sekä Kemin ja Tornion vanhat rajapyykit Rajakari
noin 8,5 km ja Iso-Huituri noin 5 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Kaakamoniemen kalasatama sijaitsee lähimmillään noin 8,5 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Noin 9,5 km etäisyydellä
suunnittelualueen itäpuolella sijaitsee Kuivanuoronkrunnin kalastustukikohta.
Kemin ja Tornion vanha raja eli Upsalan ja Turun hiippakuntaraja on 1300-luvulta. Raja on kokonaisuudessaan merkitty maastoon kivipyykeillä. Raja alkaa Tornion Kaakamon kylästä jatkuen aina Pallastunturin länsipuolelle. Raja noudattaa vesistöjen valuma-alueita. Rajapaikkoja ovat mm.
Iso-Huituri ja Rajakari. Kemin ja Tornion vanhan rajan rajakiviin ja -kallioihin on hakattu rajamerkkejä sekä rajankäyntiin viittaavia vuosilukuja 1596, 1686 ja 1786.
Iso-Huiturin saaren korkeimmalla kohdalla on suuri 1300-luvulla kivistä rakennettu rajamerkki,
Piispankivi, joka on ollut Upsalan ja Turun piispojen kymmenyksien vesiraja. Piispankivi on myös
valtakunnallisesti merkittävien muinaisjäännösten listalla.
Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat ovat Tornion puolella sijaitseva Kaakamonniemen
kalasatama sekä Kemin puolella sijaitsevat Kuivanuoronkrunni, Selkä-Sarvi ja Valkiakari. SelkäSarven saarella on Ailinpieti, 1800-luvulta peräisin oleva kalastajien kämppä. Saarilla on kivissä
ja kalliossa eriaikaisia hakkauksia. Kaakamonniemen kalasatama on perinteinen piensatama useine vanhoine aittoineen ja vajoineen.
Perämeren kansallispuistossa on kalastettu silakkaa ja lohta jo vuosisatojen ajan. Saaria on käytetty kalastus- ja metsästysmatkojen kausitukikohtina. Saarilla on säilynyt useita kalastukseen
liittyviä rakennelmia, jääkellareita, verkkotelineitä ja kalamajoa.
30
Kuva 2‑6. Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet ja –kohteet.
2013 Ramboll
31
2.2.9.2
Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat kulttuuriympäristökohteet
Valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen lisäksi alueella on myös paikallisia arvokohteita. Tornion yleiskaava 2021 perusselvityksissä (v. 2005) mainitaan mm. Tornion maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt.
Tornion maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia ovat Pensaskarin kalastustukikohta, Oravaisensaaren niitty, Korpikylän Uusimaan laidun, Lehdon haka ja metsälaidun sekä Inakarin kalastustukikohta. Inakari ja Pensaskari ovat Perämeren kansallispuistoon kuuluvia saaria. Inakariin
on suunnittelualueelta noin kahden kilometrin etäisyys ja Pensaskariin noin 6 km.
Paikallisesti arvokkaista kulttuuriympäristöistä lähimpänä suunnittelualuetta sijaitsevat Pirkkiö,
Vanha Puuluoto, Yliraumo ja Laivaniemi. Lapin perinnemaisemakohteita ovat Hietalietteen niityt,
Niittykarin keto ja Iso-Huiturin kalastustukikohta.
2.2.9.3
Ruotsin arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristökohteet
Ruotsin puolella olevat arvokkaat kulttuuriympäristöt ja rakennukset on esitetty Haaparannan
kaupungin yleiskaava 2005-raportissa (Översiktsplan Haparanda stad 2005). Norrbottenin kulttuuriympäristöohjelmassa 2010 - 2020 on listattu ja kuvattu valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt sekä muinaisjäännökset.
Suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristössä on Ruotsin puolella valtakun-nallisesti arvokkaita
kulttuuriympäristöjä, jotka ovat Ympäristökaaren 3. luvun 6 §:n mukaisia suojeltavia alueita. Valtakunnallista arvoa on Tornionjokilaakson, Seskarön ja Sandskärin kulttuuriympäristöillä.
Haaparannan keskusta on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi. Haaparannan keskusta sijoittuu
noin yhdeksän kilometrin etäisyydelle lähimmistä voimaloista.
Haaparannan saariston kokonaisuus on maakunnallisesti arvokas ja saariston lounaiskulmaan sijoittuva Sandskär on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö sekä osa Haaparannan saariston kansallispuistoa. Saaristossa on säilynyt jäänteitä vanhoista kalastajakylistä ja pyyntipaikoista. Sandskärissä on muinaisjäännöksiä ja 1700-luvun kappeli, jotka on suojeltu muinaismuistolailla. Sandskär sijoittuu yli 23 kilometrin päähän suunnitelluista voimaloista. Maakunnallisesti arvokas saaristo rajoittuu Suomen rajaan. Lähimmät saaret sijoittuvat noin 1,5 kilometrin etäisyydelle suunnitelluista voima-loista.
Seskarön saaren pohjoisrannalla sijaitseva sahayhdyskunta on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Alue sijoittuu noin 20 kilometrin päähän suunnitelluista voimaloista.
Tornionjokilaakso on Ruotsin puolella valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Jokilaakson
kulttuuriympäristö muodostuu viljelymaisemasta ja hyvin historiallisen ilmeensä säilyttäneistä jokivarren kylistä. Alue ulottuu lähimmällään noin 12 kilometrin päähän suunnitelluista tuulivoimaloista.
Haaparannan kaupungin yleiskaava 2005-raportissa (Översiktsplan Hapa-randa stad 2005) esitettyjä rakennusperintökohteita ovat rannikolla Haaparannan vanhassa kylässä sijaitseva Sundholmen, Nikkalan Sohlbergs ja Molinders sekä saaristossa Seskarön koulu ja Seskarö. Sundholmenin rakennusryhmä on 1880 - 1890-luvulta peräisin ja ovat Haaparannan vanhan kylän vanhimpia rakennuksia. Sohlbergsissa on säilynyt vuoden 1919 tienoilla perustetun sahan ruukinpatruunan asuinrakennus. Torniojokilaaksossa olevilta rakennuksilta ei avaudu näkymiä suunnittelualueelle, kuten ei myöskään Seskarön länsilaidalla sijaitsevilta arvokkailta rakennuksilta. Sen sijaan meren rannan tuntumassa sijaitsevilta arvokkailta rakennuksilta avautuvaa maisemakuvaa
rakennettavat tuulivoimalat muuttavat. Suunnittelualueen ja arvokkaiden rakennusten väliin sijoittuu saaria.
Ruotsin puolella sijaitsee Haaparannan kaupungin yleiskaava 2005-raportissa mainittu Nikkalan
muinaismuistokohde (Översiktsplan Haparanda stad 2005), noin 10 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Kyseessä on 1770-luvulla rakennettu Keräsjoen ylittävä kiviholvisilta, joka on suojeltu
muinaismuistolailla.
2.2.10Muinaisjäännökset
Suunnittelualueella ei sijaitse tunnettuja kiinteitä muinaismuistoja. Suunnittelualueelta noin 600
m kaakkoon Utterinkrunnin kohdalla sijaitsee hylkyrekisterin kohde Isomatalan rautalaivan hylky (1871), joka on ajoitettu 1900 -luvulle. Salem –parkin hylky (1873) sijaitsee noin 700 m etelään suunnittelualueesta. Tämän lähellä sijaitsevat Katajan hylky (2503) ja ms G.W.Berg (1874).
32
Suunnittelualueelta idästä etelään suuntautuvalla sektorilla, hieman etäämmällä suunnittelualueesta, sijaitsee useita Museoviraston vedenalaisrekisteriin merkattuja vedenalaislöytöjä: muinaisjäännöksiä ja muita vedenalaiskohteita.
Rekisteröidyistä muinaisjäännöksistä lähinnä suunnittelualuetta sijaitsee Säikän Taljan historiallinen kultti- ja tarinapaikka (1000001000) noin puolen kilometrin päässä alueen pohjoispuolella. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsevat Inakarin (1000009302), Pensaskarin
(1000009305), Etukarin (1000009304), Mainuan (1000009306), Pihlajan (1000009307) ja Lehtikarin (1000009303) muinaisjäännösryhmät, keskiaikainen Piispankivi (851010117) Iso-Huiturissa (lähde: Museoviraston rekisteritiedot, Museoviraston vedenalaislöytöjen rekisteri).
Ruotsin puolella Nikkalan muinaismuistokohde sijoittuu noin 13 kilometrin etäisyydelle suunnittelualueesta. Kyseessä on 1770-luvulla rakennettu Keräsjoen ylittävä kiviholvisilta, joka on suojeltu muinaismuistolailla.
Koko suunnittelualueella ei ole tehty arkeologista vedenalaisinventointia. Näin ollen alueella saattaa olla vielä löytämättömiä vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Valtakunnan rajan tuntumassa sijaitsee tarkastamattomia hylkykohteita, jotka saattavat olla muinaisjäännöksiä. Monikeilaus ja
viistokaikuluotaus tehtiin kesällä 2012. Meriarkeologinen inventointi tehdään koko rakennettavilta alueilta, kun kaapeleiden ja voimaloiden määrä, sijainti ja perustamistapa ovat varmistuneet.
2.2.11 Tekninen huolto
Tuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on rakennettava merikaapeli, jolla voimalaitokset yhdistetään sähköverkkoon. Suunnittelualueella ei ole teknisen huollonverkkoa.
Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa ja edelleen Talja -saaren sähköasemaan merikaapeleilla.
Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan ja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Niillä alueilla, missä merikaapelit kulkevat meriväylien suuntaisesti, jätetään riittävä turvaväli meriväyliin. Meriväylien alitus toteutetaan siten, että kaapelit sijoitetaan väylän varaveden
alapuolelle. Kaapeleiden sijoittamisesta merialueelle hankitaan Liikenneviraston lausunto. Tarvittaessa meriväylien kohdalla sekä matalilla ranta-alueilla kaapelit voidaan kaivaa tai peittää merenpohjassa. Kaivutyössä huomioidaan ranta-alueiden sedimentin laatu.
2.2.12 Erityistoiminnat
Röyttän edustan suunnittelualueesta pohjoisosa kuuluu Tornion terästehtaan SEVESO II –konsultointivyöhykkeeseen, jolla osoitetaan Seveso II-direktiivin mukaisen vaarallisia kemikaaleja käsittelevän ja varastoivan tuotantolaitoksen konsultointivyöhyke, mikä rajoittaa alueen maankäyttöä mm. loma-asumiseen.
2.2.13 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt
Nykytilanteessa suunnittelualueen ja sen ympäristön melutilanteeseen vaikuttavat Outokummun
terästehdas ja laivaliikenne. Vuonna 2004 terästehtaalle tehdyn meluselvityksen (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy) mukaan terästehtaan aiheuttama yöaikainen melutaso Koivuluodon lomaasuntoalueella on LAeq 7-22 55…47 dB. Tehtaan aiheuttama 40 dB meluvyöhyke ulottuu Kuusiluodon
ja Sassin saarille saakka.
Laivaliikenne vaikuttaa vedenalaiseen melutasoon huomattavasti laajemmalla alueella kuin veden
yläpuolella. Tämä johtuu siitä, että vedessä ääni etenee nopeammin ja vaimenee vähemmän kuin
ilmassa. Sekä suunnittelualueen itä- että länsipuolella sijaitsee varsin vilkkaasti liikennöity satama, joten koko suunnittelualueen voidaan katsoa olevan laivaliikenteen vedenalaisen melun vaikutusalueella.
Tornion tehtaiden jätevesissä mereen kulkeutuu typpeä, raskasmetalleja (kromia, nikkeliä ja sinkkiä), kiintoainetta ja syanidia. Näille kuormituksille on asetettu raja-arvot suomalaisruotsalaisen
Rajajokikomission päätöksessä. Lisäksi mereen joutuu fluoridia ja rautaa. Suunnittelualueella meriveden fysikaalis-kemiallinen tila ja siinä tapahtuva vaihtelu tunnetaan varsin hyvin, sillä vedenlaatua seurataan säännöllisesti Tornion tehtaiden velvoitetarkkailuna määrätyiltä havaintopisteiltä.
2013 Ramboll
33
Kuva 2‑7. Tuulivoimaloiden (Puuska I ja Puuska II) sekä teollisuuden aiheuttama keskiäänitaso
LAeq(yöaika) (Promethor 16.1.2013).
2.2.14 Sosiaalinen ympäristö
Suunnittelualueen sosiaalisen ympäristön muodostavat alueen virkistyskäyttäjät, kalastajat, matkailijat ja lähialueiden asukkaat, loma-asukkaat. Lähialueilla toimii mm. kyläyhdistyksiä, veneseuroja ja sukellusseura.
Suunnittelualueella sijaitsee veneväyliä ja mantereelta löytyy useita venesatamia. Kuusiluoto on
veneilijöiden ja hiihtäjien kohdepaikka. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Perämeren kansallispuisto, jonka saarilla on veneiden kiinnityspaikkoja ja tulentekopaikka. Lettoon on valmistunut uusi venesatama, josta suunnataan kansallispuiston ja Ruotsin suuntaan.
34
2.2.15 Vesialueen omistus
Tuulivoimapuiston suunnittelualueen länsiosan omistaa Tornion kaupunki. Suunnittelualueen tuntumassa Pirkkiön jakokunnan vesijättö sijaitsee Kuusiluodon saaren pohjoisosassa. Outokumpu
Stainless Oy omistaa Kuusiluodon saaren eteläosan. Suunnittelualue on pääosin Pirkkiön jakokunnan vesialuetta. Rajakiiri Oy on tehnyt Outokumpu Stainless Oy:n ja Pirkkiön jakokunnan kanssa
pitkäaikaiset vuokrasopimukset kyseisestä vesi- ja maa-alueesta. Suunnittelualueen eteläosa on
valtion vesialuetta, jota hallinnoi Metsähallitus. Pirkkiön jakokunnalta valtiolle siirtynyt vesialue
tullaan mahdollisesti liittämään Perämeren kansallispuistoon.
Kuva 2‑8. Kartta maaja vesialueiden omistuksesta.
2013 Ramboll
35
3.SUUNNITTELUTILANNE
3.1Seutukaava
Länsi-Lapin 25.2.2003 vahvistetussa seutukaavassa suunnittelualue on osoitettu vesialueeksi (W)
ja Kuusiluoto virkistysalueeksi (V). Lisäksi alueella on itä-länsisuuntainen laiva- tai veneväylä
ja sen länsireunaa sivuaa kaakko-luodesuuntainen laiva- tai veneväylä. Luonnonsuojelualueista suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Perämeren kansallispuisto (SL 4041), pohjoispuolella Liakkajoki - Alkunkarinlahti (SL 4096), Kemin puolella Iso-Räiskö (SL 4169) ja Kuukka-Välikari (SL 4075).
Röyttä on osoitettu teollisuustoimintojen alueeksi (T) ja Röyttän pohjoisosa taajamatoimintojen
alueeksi (A) päätaajama. Röyttään johtamaan on osoitettu sivurata (vr), maantie 922 seututie
sekä sähkölinja. Kyläalueiksi (AT) on osoitettu Kyläjoki ja Kaakamo. Suunnittelualueen pohjoispuolella merkinnällä (LV) on osoitettu vesiliikenteen alueeksi Röyttän satama, Koivuluodonleton
kalasatama ja suunnittelualueen itäpuolella Kaakamoniemen kalasatama.
Voimassa oleva seutukaava muuttui maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) siirtymäsäädöksen mukaan maakuntakaavaksi vuoden 2010 alusta. Samalla seutukaavan oikeusvaikutukset muuttuvat maakuntakaavan oikeusvaikutuksiksi. Muutokset koskevat erityisesti viranomaisvaikutusta ja
rakentamisrajoitusta. Lisäksi on huomattava, ettei maakuntakaavoiksi muuttuneisiin seutukaavoihin voida enää soveltaa suostumusmenettelyä, joka mahdollistaisi yleiskaavan hyväksymisen
seutukaavasta poiketen.
Kuva 3‑1. Ote seutukaavasta.
36
3.2Maakuntakaava
3.2.1
Länsi-Lapin maakuntakaava
Länsi-Lapin maakuntakaavatyö on käynnistynyt vuoden 2009 lopussa. Valmistuessaan maakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavan ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan.
Tavoitteita suunnittelulle saadaan mm. valtakunnallisista alueiden käyttötavoitteista, Lapin maakuntakaavasta, voimassa olevista kaavoista ja YVA–hankkeiden aineistoista. Tehtäviä selvityksiä ovat mm. tuulivoimaselvitys. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä 14.5. – 13.6.2012. Länsi-Lapin maakuntakaavaehdotus on hyväksytty 26.11.2012 Lapin liiton valtuustossa. Tornion Röyttän
edustalle vesialueelle (W) sekä Taljansaareen on osoitettu tuulivoimaloiden alue (tv2281), jota
halkovat itä-länsi sekä pohjois-etelä suuntaiset laivaväylät ja jonka länsipuolella on laivaväylä ja
pohjoispuolella satama-alue (LS). Tuulivoimaloiden alueen merkinnällä (tv) osoitetaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvia alueita. Tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja
niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuus huomioiden on mahdollista. Kohdekohtaiset suunnittelumääräykset: tv2281 Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon
alueella olevat laivaja veneväylät sekä niiden turvalaitteet. Tuulivoimapuiston suunnittelussa tulee selvittää alueen pesimälinnusto ja lintujen muuttoreitit sekä arvioida yhteisvaikutukset jo toteutuneiden hankkeiden kanssa ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Kuusiluoto lähisaarineen on osoitettu maaja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Röyttään on osoitettu myös
Seveso II direktiivin mukainen Seveso -alue.
Kuva 3‑2. Ote Länsi-Lapin maakuntakaavasta (Lapin liiton valtuusto 26.11.2012).
2013 Ramboll
37
3.2.2
Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava
Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan on ympäristöministeriö vahvistanut
16.6.2005. Kaavalla kumotaan 25.2.2003 vahvistetun Länsi-Lapin seutukaavan tuulivoimala-alueiden osa-aluemerkinnällä tehdyt varaukset. Maakuntakaavassa on osoitettu tuulivoimaloille soveltuva alue Röyttän edustalla (tv2281).
Tv- merkinnällä osoitetaan alueita, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Suunnittelumääräyksen mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuuden huomioiden on mahdollista. Tuulivoimalat tulee sijoittaa geometrialtaan selkeään muotoon ja maiseman suuntautuneisuus huomioon ottaen. Tuulivoimaloiden suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen, loma-asutukseen, linnustoon ja muuhun eläimistöön, vedenalaiseen luontoon ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon alueella olevat laivaja veneväylät sekä niiden turvalaitteet. Lentoturvallisuutta mahdollisesti vaarantavan laitteen, rakennelman tai merkin asettamisesta on etukäteen pyydettävä ilmailulaitoksen lausunto (ilmailuasetuksen 1.2 §:n mukainen).
Suunnittelualue on pääosin osoitettu Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa tuulivoimaloille soveltuvaksi alueeksi, mutta ulottuu jonkin verran maakuntakaavan rajauksen
ulkopuolelle.
Kuva 3‑3. Ote Lapin meri- ja rannikkoalueen maakuntakaavasta.
3.3Yleiskaava
Tornion yleiskaava 2021 on tullut vireille 7.7.2005. Myös Röyttän edustan merialue kuuluu
yleiskaavan 2021 suunnittelualueeseen. Tarkistettu yleiskaavaehdotus oli nähtävillä 15.10. –
16.11.2009. Tornion kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan kokouksessaan 14.12.2009.
Yleiskaavassa on osoitettu maakuntakaavan mukainen alue tuulivoimaloiden alueeksi (tv) sekä
maakuntakaavan suunnittelumääräys:
38
Tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti, usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja
niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuuden huomioiden on mahdollista.
Tuulivoimalat tulee sijoittaa geometrialtaan selkeään muotoon ja maiseman suuntautuneisuus huomioon ottaen. Tuulivoimaloiden suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen, loma-asutukseen, linnustoon ja muuhun eläimistöön, vedenalaiseen luontoon ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon alueella
olevat laivaja veneväylät sekä niiden turvalaitteet. Lentoturvallisuutta mahdollisesti vaarantavan laitteen, rakennelman tai merkin asettamisesta on etukäteen pyydettävä ilmailulaitoksen lausunto (ilmailuasetuksen 2 §:n mukainen).
Laivaväylä kulkee alueen läpi itä-länsi suunnassa sekä veneväylä lounas-koillinen suunnassa. Osa
Röyttän edustan suunnittelualueesta kuuluu SEVESO II –konsultointivyöhykkeeseen, jolla osoitetaan Seveso II-direktiivin mukaisen vaarallisia kemikaaleja käsittelevän ja varastoivan tuotantolaitoksen konsultointivyöhyke. Suunnittelualueella Kuusiluodon eteläpuoleiselle merialueelle on
osoitettu suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue (sl). Kuusiluodon
saareen on osoitettu suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue. Suunnittelualueen tuntumaan Taljan saareen on osoitettu suojeltava muinaisjäännös (sm).
Suunnittelualueen lähellä Kukkokari, Komso ja Sassi on osoitettu loma-asuntoalueiksi (R-1) sekä
Herakari ja Munaluoto loma- ja matkailualueeksi (R). Pienvenesatamiksi (LV) on osoitettu Kaupunginranta, Pukulmi, Hellälä, Koivuluoto, Pertanranta ja Kaakamoniemi.
Röyttä on osoitettu satama-alueeksi (LS), ympäristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuustoimintojen alueeksi (TT) ja teollisuusalueeksi, jolla on/jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (TT/kem). Röyttään johtava rautatie on osoitettu sivuradaksi. Energiahuollon alueeksi (EN) on osoitettu 400 kV voimalinjat Taivalkoski-Röyttä.
Selleen sähköasemalta lähtevä voimalinja on osoitettu nykyiseksi voimajohdoksi (z) 400+2x110
kV Mykkään saakka.
Kuusiluodossa suunnittelualueella on suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue (sl)
Kuva 3‑4. Ote Tornion yleiskaavasta 2021.
2013 Ramboll
39
3.4
Haaparannan yleiskaava
Haaparannan yleiskaavan (Haparanda översiktsplan) on kaupunginvaltuusto hyväksynyt
19.6.2006 § 42. Kaavassa on suunnittelualueen lähisaaret osoitettu virkistysarvoja omaaviksi
alueiksi (rörligt friluftsliv) sekä lomarakentamiseen (fritidshusbebyggelse).
Kaupunginhallituksen työvaliokunta on käsitellyt Haaparannan yleiskaavan ajantasaisuutta
13.12.2010 ja ehdotti, että osayleiskaavan uudistaminen käynnistetään. Haaparannan osayleiskaavan uudistaminen on käynnistynyt loppuvuodesta 2010. Haaparannan kaupunki on saanut
valmiiksi ehdotuksen kaupungin yleiskaavaksi. Ehdotuksessa on osoitettu alueita tuulivoimaloita varten Torniojokilaaksoon, tarkennuksia tiiviisti asutetuille alueille jokilaaksoon ja saaristoon.
Kuva 3��
��
‑��
6��
. Ote Haaparannan yleiskaavaehdotuksesta 2012.
Kuva 3‑5. Ote kaupunginvaltuuston
19.6.2006 hyväksymästä Haaparannan
yleiskaavasta.
40
3.5Asemakaava
Suunnittelualueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Suunnittelualueen pohjoispuolella on voimassa Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavan muutos, joka on tullut voimaan
7.8.2007. Asemakaavan muutos laadittiin rakennuskantaa vastaavaksi, siinä selvitettiin lisärakentamisen tarve, tarkistettiin Selleenkadun linjausta sekä varattiin tuulivoimaloille alueita rannassa. Röytänniemen asemakaavan muutos viiden uuden tuulivoimalan kaavoittamiseksi on tullut vireille 20.6.2012
Kuva 3‑7. Ote suunnittelualueen viereisestä Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavasta
(ylinnä) sekä vireillä olevan asemakaavan muutoksen valmisteluvaiheen kuulemisen kaavaluonnoksesta (seuraavalla sivulla).
2013 Ramboll
41
3.6Rakennusjärjestys
Tornion kaupungin rakennusjärjestys on kaupunginvaltuuston hyväksymä 26.2.2001 ja on tullut voimaan 1.3.2001. Kaupunginvaltuusto on 14.12.2009 hyväksynyt Tornion yleiskaavan 2021,
mikä on aiheuttanut rakennusjärjestyksen uusimistarpeen. Rakennusjärjestyksen uusiminen on
käynnissä.
3.7
Tonttijako ja –rekisteri
Alueen vesialueet on merkitty kiinteistörekisteriin.
42
3.8Pohjakartta
Pohjakarttana käytetään peruskarttaa 1:10 000 (v. 2008). Kaava laaditaan mittakaavaan 1:10
000.
3.9Rakennuskiellot
Suunnittelualueella ei ole voimassa olevia rakennuskieltoja.
3.10Suojelupäätökset
Suunnittelualueelle ei ole tehty suojelupäätöksiä. Tornion yleiskaavassa 2021 on suunnittelualueelle osoitettu suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue (sl) Kuusiluotoon ja Kuusiluodon eteläpuoliselle merialueelle. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa varmistetaan,
että näitä kohteita ei vahingoiteta rakentamisessa. Rajauspäätöstä ei ole tehty.
3.11
Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmat
Tuulivoimahankkeen toteuttaminen liittyy mm. seuraaviin ohjelmiin ja suunnitelmia:
•
Euroopan Unionin tavoitteet ja strategia
•
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia
•
hallitusohjelma 2009
•
valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
•
energiapoliittiset ohjelmat
•
Lapin maakuntaohjelman vuosille 2011-2014
•
Lappi, Pohjoisen luova menestyjä: Lapin maakuntasuunnitelma 2030 (Lapin liitto).
•
Lapin energiastrategia (Lapin liitto)
•
merialueen tutkimusohjelmat (mm. VELMU)
•
Perämeren kansallispuiston ja Perämeren saarten hoito- ja käyttösuunnitelmat
Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia ympäristönsuojelua koskevia säädöksiä, suunnitelmia ja ohjelmia:
•
YK:n ilmastosopimus
•
EU:n ilmastoja energiapaketti
•
EU:n energiastrategia
•
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia
•
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
•
Energiapoliittiset ohjelmat
•
Ilmansuojeluohjelma 2010
•
Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005
•
Vesien suojelun suuntaviivat vuoteen 2015
•
Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma
•
Natura 2000-verkosto
•
Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006–2016
•
Rantojen suojeluohjelma
•
Melun ohjearvot
•
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
•
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
2013 Ramboll
43
3.12
Tuulivoimapuiston suunnitelmat
Tuulivoimatuotannolle soveltuvia alueita on kartoitettu Merenkurkun - Perämeren rannikkoja
merialueella. Selvitys on tehty ympäristöministeriön ja maakuntaliittojen yhteisprojektina tuulivoimatuotantoa koskevaa maakuntakaavoitusta palvelemaan vuonna 2004.
Etelä-Pohjanmaan Voima Oy (nykyinen EPV Energia Oy) toteutti yhteistoiminnassa Outokumpu
Oyj:n ja Oy Perhonjoki Ab:n kanssa Tornion Röyttän tuulivoimapuiston esiselvityksen (Ramboll
2006), jonka tarkoituksena oli selvittää tekniset, taloudelliset ja ympäristölliset mahdollisuudet
toteuttaa tuulivoimapuisto Tornion terästehtaan edustalla olevalle teollisuus- ja satama-alueelle,
Röyttän sataman ja niemen merialueelle.
Hankkeen yleissuunnittelua on tehty arvioinnin yhteydessä ja jatketaan ja tarkennetaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma jätettiin yhteysviranomaiselle 12.5.2009.
Hankkeen toteuttamisen aikataulun keskeisiä tekijöitä ovat:
•
Hankkeen alustavaa suunnittelua on tehty vuodesta 2006 alkaen.
•
Teknistä suunnittelua ja tuulisuustarkasteluja Tornion Röyttän edustan merialueella on
tehty vv. 2006 – 2008.
•
Hankkeen ensimmäisen vaiheen yleiskaavamenettely on valmis ja asemakaavamenettely on käynnissä. Merituulivoimapuiston laajin vaihtoehto edellyttää tuulivoimamaakuntakaavan muutosta. Rajakiiri Oy esittää Lapin liitolle, että maakuntakaavan muutos käynnistetään.
•
Tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointi valmistuu v. 2010
•
Merenpohjan geotekniset tutkimukset toteutetaan ennen hankkeen yksityiskohtaista
suunnittelua.
•
Tuulivoimalaitos mallinnetaan tuulisuusmittauksien perusteella. Näin haetaan eri voimalatyypeille soveltuva optimaalinen sijoitus.
•
Näiden tutkimusten jälkeen voidaan suunnitella voimaloiden yksityiskohtaiset ominaisuudet:
-- turbiinin teho
-- siiven pituus
-- voimaloiden sijoitus
-- voimaloiden perustustapa
Lupahakemukset voidaan jättää sen jälkeen kun kaava on vahvistunut ja tarvittavat merenpohjan
tutkimukset on tehty. Röyttän edustan tuulivoimapuiston tämän osayleiskaavan mukainen rakentaminen voi alkaa aikaisintaan 2013. Rakennustyö vaatii noin 3 vuotta. Näin ensimmäinen vaihe
voi tuottaa sähköä valtakunnanverkkoon aikaisintaan vuonna 2014-2015.
3.12.1Selvitykset
Rajakiiri Oy käynnisti alueen suunnittelun vuonna 2008. Lapin ympäristökeskus päätti 6.3.2009,
että hankkeeseen sovelletaan YVA -menettelyä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely päättyi
yhteysviranomaisen Lapin ELY -keskuksen lausuntoon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tehty seuraavat selvitykset:
44
•
asukaskysely
•
kalastuskysely
•
linnustoselvitys
•
maisemaselvitys
•
merenpohjan sedimenttitutkimus
•
merenpohjan videokuvaus ja kasvillisuusselvitys
•
meluselvitys
•
Natura -selvitys
•
pohjaeläintutkimus
•
varjostusselvitys
Näitä selvityksiä sekä Tornion kaupungin yleiskaavan 2021 laatimisen yhteydessä laadittuja selvityksiä käytetään hyväksi kaavaa laadittaessa. Tarvittaessa tehdään lisäselvityksiä. Merenpohjan tarkemmat tutkimukset rakennettavuuden selvittämiseksi tehdään rakentamisen suunnittelun yhteydessä. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemista varten on laadittu seuraavat selvitykset:
•
Pesimälinnustoselvityksen päivitys
•
Kuusiluodon luontoselvitys
•
Kalataloudellisten selvitysten lisäselvitykset – kalojen syönnösalueet
•
Kairakoneen aiheuttama melu – vaikutus kaloihin
•
Vedenalaistutkimukset – kasvillisuus ja pohjaeläimet
•
Pohjatutkimusraportti
Kaavaehdotusta varten on laadittu seuraavat selvitykset:
•
Melu- ja varjostusselvitysten päivitys
•
Näkyvyysanalyysi
•
Kuvasovitteiden päivittäminen ja kuvasovitteiden laatiminen Ruotsin puolelta
•
Natura-vaikutusten arviointi Pajukari-Uksei-Alkukarinlahden ja Perämeren saarten
suojeluperusteena oleville lintulajeille
Vesilain mukaista vesilupaa varten on tehty ja tehdään seuraavia selvityksiä ja tutkimuksia:
•
Sedimenttinäytteet läjitysalueelta Ajoksen lähellä kesällä 2012
•
Monikeilaus ja viistokaikuluotaus kesällä 2012
•
Täydentävä kasvillisuus- ja pohjaeläimistökartoitus kesällä 2012
•
Poikasnuottaukset ja ammattikalastajakysely 2012
•
Linnustoselvitykset 2012 (muutot, lepäilijät ja ruokailijat)
•
Täydentävät geotutkimukset 2013
•
Meriarkeologinen selvitys 2013
3.12.2 Liittyminen muihin hankkeisiin
Kaavoituksen mahdollistama tuulivoimapuistohanke voi liittyä seuraaviin hankkeisiin. Käytännössä liittymiseen vaikuttavat hankkeiden toteutusaikataulu ja yksityiskohtaiset suunnitelmat.
•
Morenia Oy, kiviainesten oton YVA Perämeren merialueilla
•
Outokummun terästehtaille on suunniteltu lauttaväylää, mikä on huomioitava tuulivoimaloiden sijoittelussa.
•
Muita Perämeren pohjukan tuulivoimahankkeita Suomessa ovat Ajoksen edustan,
Suurhiekan ja Haukiputaan merituulivoimalaitokset. Tornion Röyttään on rakennettu 8
tuulivoimalaa käsittävä Puuska I –tuulivoimalaitos sekä suunnitellaan rakennettavaksi
viisi uutta tuulivoimalaa käsittävä Puuska II-tuulivoimalaitos lähivuosina.
•
Nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaali, Tornion Röyttän satama, YVA –menettely.
2013 Ramboll
45
4.
OSAYLEISKAAVAN TAVOITTEET
4.1
Osayleiskaavan tavoitteet
Tavoitteena on laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa Röyttän rantaan toteutetun tuulivoimapuistoa laajentamisen läheiselle merialueelle. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan enintään 14 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 – 6 MW. Mitä
suurempi nimellisteho valittavalla voimalalla on, vaikuttaa se voimalalukumäärään pienentävästi.
Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77a§).
Kaavahanke vastaa osaltaan valtioneuvoston energiapoliittisen selonteon tavoitteisiin koskien
Suomen energiatuotannon tulevia linjauksia. Selonteossa tavoitteena on lisätä uusiutuvia energiamuotoja 20 % vuoteen 2020 mennessä.
Suomessa tuulivoimatuotannon kapasiteetti oli 243 MW (08/2012) ja tavoitetasoksi vuonna 2020
on asetettu 2000 MW. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää vuositasolla voimakasta lisärakentamista (150–200 MW/vuosi).
4.2
Suunnittelualueen ominaisuuksista johdetut tavoitteet
4.2.1Suunnittelutilanne
Maakuntakaavassa on osoitettu Röyttän edustan merialueelle tuulivoimaloiden alue. Tornion yleiskaavassa 2021 on osoitettu maakuntakaavan mukainen alue tuulivoimaloiden alueeksi (tv) sekä
maakuntakaavan suunnittelumääräys:
Tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti, usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja
niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuuden huomioiden on mahdollista.
Tuulivoimalat tulee sijoittaa geometrialtaan selkeään muotoon ja maiseman suuntautuneisuus huomioon ottaen. Tuulivoimaloiden suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen, loma-asutukseen, linnustoon ja muuhun eläimistöön, vedenalaiseen luontoon ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon alueella
olevat laivaja veneväylät sekä niiden turvalaitteet. Lentoturvallisuutta mahdollisesti vaarantavan laitteen, rakennelman tai merkin asettamisesta on etukäteen pyydettävä ilmailulaitoksen lausunto (ilmailuasetuksen 2 §:n mukainen).
Länsi-Lapin maakuntakaavatyö on käynnistynyt vuoden 2009 lopussa. Valmistuessaan maakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavan ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan. Tavoitteita suunnittelulle saadaan mm. valtakunnallisista alueiden käyttötavoitteista, Lapin maakuntakaavasta, voimassa olevista kaavoista ja YVA–hankkeiden aineistoista. Tehtäviä selvityksiä ovat mm. tuulivoimaselvitys.
4.3
Ohjelmat, suunnitelmat ja strategiat
Eurooppa-neuvosto on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin
EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisella voidaan edesauttaa EU:n ilmastoja energiapaketin tavoitteiden toteutumista.
Vuoden 2008 kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa esitetään ehdotukset keskeisimmiksi
toimenpiteiksi, joilla EU:n tavoitteet uusiutuvan energian edistämiseksi, energiankäytön tehostamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan saavuttaa. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa asennettu kokonaisteho noin 2000 MW:iin vuoteen 2020 mennessä, jolloin
vuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh.
46
Ilmansuojeluohjelman 2010 tavoitteena on, että Suomi toteuttaa tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetun direktiivin (2001/81/EY) velvoitteet vuoteen 2010 mennessä. Suomen on vähennettävä rikkidioksidin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten aineiden päästöjä asteittain. Ilmansuojeluohjelma käsittää suunnitelman päästöjen vähentämiseksi energiantuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja teollisuudessa sekä toimenpiteet
työkoneiden, huviveneiden ja pienpolton päästöjen vähentämiseksi.
Lapin liiton valtuusto on sitoutunut Lapin maakuntasuunnitelman 2030 strategian toteuttamiseen
hyväksymällä maakuntasuunnitelman kokouksessaan 25.11.2009. Maakuntasuunnitelman strategiassa 1 ”Pohjoisia teollisuustuotteita, matkailuelämyksiä ja energiaa” korostetaan energiaratkaisuissa, että tuulivoimarakentamisen painopisteen tulee olla merialueilla ja siirtoverkkojen lähettyvillä. Si9sämaan kohteiden osalta pyritään keskitettyihin ratkaisuihin ja sovittamaan maankäyttö yhteen matkailun, luonnonsuojelun ja porotalouden kanssa. Tuulivoimatuotannon mahdollisuuksia rakennetuilla vesistö- ja allasalueilla selvitetään. Kuntien tulee saada voimaloista kiinteistöveroa.
Maakuntasuunnitelman strategiaan ja aluerakennetavoitteisiin perustuen on laadittu Lapin maakuntaohjelma 2011 - 2014, joka sisältää toimintalinjoille ryhmitellyt kärkihankkeet ja toimenpidekokonaisuudet strategian toimeenpanoa varten sekä rahoitussuunnitelman hankkeiden toteuttamiseksi. Kemi-Tornion teollisuus- ja energiavyöhykkeellä rannikon elinkeinorakenne tulee monipuolistumaan eri energiantuotantoon liittyvien investointien vaikutuksesta.
4.4
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös 30.11.2000) ovat saaneet lainvoiman 26.11.2001 ja niiden muutokset ovat tulleet voimaan 1.3.2009. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä
ja kuudetta lukuun ottamatta koskevat suunnittelualuetta:
1. Toimiva aluerakenne
2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu
3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat
4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto
5. Helsingin seudun erityiskysymykset
6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet
Toimivien yhteysverkostojen ja energiahuollon asiakokonaisuudessa asetetaan yleistavoitteeksi,
että alueiden käytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Erityistavoitteena on, että maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat
on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.
4.5
Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen
Tornion Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointi päättyi yhteysviranomaisen lausuntoon 7.2.2011, jossa todetaan, että arviointiselostus on esitetyistä puutteista huolimatta olennaisilta osin riittävä ja ympäristövaikutusten arviointi menettelystä annetun lain vaatimukset täyttävä.
Yhteysviranomaisen lausunto on huomioitu kaavoituksessa valitsemalla jatkosuunnittelun pohjaksi vaihtoehdot 2 ja 2+, jotka edistävät parhaiten valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita ympäristövaikutusten arvioinnissa tutkituista vaihtoehdoista.
2013 Ramboll
47
Yhteysviranomainen esitti yhteenvedossa lisäselvitystarpeista seuraavaa:
Yhteysviranomaisen yhteenvedossa
esittämät lisäselvitystarpeet
Miten kaavatyössä on vastattu yhteysviranomaisen
lausuntoon
Ei ole ennalta arvioiden poissuljettavissa, ettei hankkeella olisi todennäköisesti merkittävästi heikentäviä vaikutuksia
Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahden ja Perämeren saarten suojeluperusteena oleville lintulajeille.
Kaavatyön yhteydessä tarkennetaan Natura-vaikutusten arviointia Pajukari-Uksei-Alkurinkarinlahden ja Perämeren saarten suojeluperusteena oleville lintulajeille.
Tarvitaan tarkempi selvitys ruopattavien
sedimenttien ruoppauskelpoisuudesta ja
haitallisuudesta niin laajan näytteenoton
ja analyysivalikoiman pohjalta, että mahdollisesti pilaantuneet massat saadaan
rajatuiksi ja ongelman laajuus riittävällä
tarkkuudella selvitetyksi. Mahdollisesti pilaantuneen sedimentin haitallisuutta vesieliöiden kannalta tulee selvittää myrkyllisyystestien avulla. Määritettävien raskasmetallien valikoimaan tulee lisätä elohopea (Hg).
Tornion Röyttän edustan merialueella tehtiin geoteknisiä pohjatutkimuksia ja ympäristönäytteenottoa sedimentin haitta-aineiden tutkimiseksi. Tutkimuksia tehtiin alueella vuonna 2011 maaliskuussa ja elo – lokakuussa sekä monikeilausja viistokaikuluotaukset kesällä 2012. Tutkimusraportit ovat
kaavaselostuksen liitteenä.
Tarkempi selvitys alueen vedenalaisesta
kasvillisuudesta, uhanalaisista lajeista ja
luontotyypeistä sekä pohjaeläimistä.
Merialueen osalta on tarkennettu sedimenttiselvitystä ja vaikutuksia veden laatuun sekä tarkennettu selvitystä vedenalaisesta kasvillisuudesta, uhanalaisista lajeista, pohjaeläimistä sekä laadittu merenpohjan pohjaselvitykset. Kasvillisuus- ja pohjaeläinselvitykset tehtiin 2011 ja 2012. Selvitykset ovat kaavaselostuksen liitteenä.
Sedimenttien myrkyllisyystestauksesta on oltu yhteydessä
Lapin ELY-keskuksen Annukka Purotahvanaiseen. Päädytty
akuuttiin testaukseen, koska krooniseen testaukseen ei ole
standardoitua testausmenetelmää.
Kasvillisuuden ja pohjaeläinten sukellustutkimuksista on sovittu Metsähallituksen kanssa 2011. Essi Keskinen hyväksyi
työohjelman syksylle 2011.
Tarkempi selvitys hankkeen rakentamisen
ja käytön aikaisista vaikutuksista kalastoon ja kalastukseen.
Kalataloudellisia selvityksiä on täyden-netty syönnösalueselvityksellä sekä selvityksellä kairakoneen aiheuttaman melun
vaikutuksesta kaloihin sekä kalataloudellisilla lisäselvityksillä - ammattikalastustiedustelu, poikasnuottaukset sekä nahkiainen ja vaellussiika. Selvitykset ovat kaavaselostuksen liitteenä.
Selvitys merinisäkäskantojen esiintymisestä hankealueella ja hankkeen vaikutuksista niihin.
Tietoa Perämeren alueen merinisäkkäiden nykytilasta on saatu Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen vuonna 2010 suorittamista laskennoista. Kaavan vaikutukset merinisäkkäisiin
on arvioitu kaavaselostuksessa.
Vaikutusten arvioinnista on oltu yhteydessä RKTL:een.
Tarkempi selvitys alueella tapahtuvasta
kalastuksesta sekä siitä minkälainen kalastus alueella estyy ja mitä toimenpiteitä
kalastuksen jatkaminen edellyttää.
Alueella toimiville ammattikalastajille kohdistettiin vuotta
2011 käsittävä kalastuskysely, jonka kohdejoukkona olivat
kaikki maaja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteriin merkityt ammattikalastajat, jotka olivat ilmoittaneet
saaneensa saalista alueelta. Mukana kyselyn kohdejoukossa
olivat siis myös etelämpää Pohjanlahdelta Perämerelle tulevat troolikalastajat. Selvitys on kaavaselostuksen liitteenä.
Kalataloudellisista selvityksistä on oltu yhteydessä Lapin ELYkeskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasaseen ja pyydetty
hyväksyminen kalojen syönnös- ja kutualueselvityksen työohjelmasta 2011. Lohien vaellusreittien tutkimuksia käsiteltiin Lapin ELY-keskuksen kanssa pidetyssä kokouksessa
29.5.2012.
48
Päivitetty selvitys pesimälinnustosta sekä päivitetyt tiedot uhanalaisten lajien
listauksista ja arviot uhanalaisten lintulajien esiintymisestä hankkeen vaikutusalueella.
Päivitetty pesimälinnustoselvitys on kaavaselostuksen liitteenä.
Tarkennettu selvitys alueen virkistyskäytöstä ja hankkeen vaikutuksista siihen.
Virkistyskäytön osalta on tarkennettu vaikutuksia Kuusiluodon virkistyskäyttöön sekä erityisesti Ruotsin puolen virkistyskäyttöön kaavaselostuksessa.
Selvitys valaistuksen mahdollisesti aiheuttamasta maisemamuutoksesta ja vaikutuksista lintujen käyttäytymiseen.
Valaistuksen vaikutuksia maisemaan on käsitelty maisemavaikutusten arvioinnin yhteydessä ja linnustoon linnustovaikutusten yhteydessä kaavaselostuksessa.
Ruotsin edellyttämät selvitykset valtion rajat ylittävistä vaikutuksista. (kuten
esim. vaikutukset virkistyskäytölle, valtakunnallisesti arvokkaille alueille, suunnitellulle luonnonsuojelualueelle, Natura
2000-aluelle, vaikutukset maisemankuvaan ja kulttuuriympäristöarvoihin sekä
melun ja valaistuksen vaikutukset)
Valtion rajat ylittäviä vaikutuksia on tarkennettu mm. virkistyskäytön, maisema- ja meluvaikutusten osalta sekä laatimalla uusia kuvasovitteita Ruotsin puolelta.
2013 Ramboll
Linnustotietoutta on täydennetty kevään-syksyn aikana 2012
mm. kevät- ja syysmuuton havainnoilla, lepäilijälaskennoin,
ruokailulentohavainnoilla sekä Ruotsin puolen pesimälinnuston inventoinnilla. Tietojen perusteella on tarkennettu vaikutusten arviointia linnustoon ja Natura 2000-alueisiin huomioiden yhteisvaikutukset lähiseudun muiden tuulivoimahankkeiden kanssa. Tornion Röyttän tuulivoimapuiston linnustoselvitykset 2012 ovat kaavaselostuksen liitteenä.
49
5.
OSAYLEISKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET
5.1
Kaavaprosessin vaiheet
Rajakiiri Oy on tehnyt aloitteen 18.6.2009 alueen kaavoitukseen ryhtymisestä Tornion kaupunginhallitukselle. Kaavoitus on käynnistetty Tornion kaupunginhallituksen päätöksellä 24.8.2009 256
§. Teknisten palvelujen lautakunta päätti asettaa Tornion Röyttän merituulivoimapuiston osayleiskaavaprosessin vireille ja esittää kaupunginhallitukselle osayleiskaavatyöryhmän perustamista
kokouksessaan 16.3.2011 62 §.
Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu käytiin 26.5.2011 Lapin ELY-keskuksessa.
Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettu Meri-Lapin Helmi –lehdessä 25.5.2011. Osallistumis- ja
arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville 26.5.2011 alkaen.
Kaavan valmisteluaineisto asetettiin nähtävillä 2.1.-1.2.2012 väliseksi ajaksi. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta kuulutettiin Meri-Lapin Helmi –lehdessä _21.12.2011 ja Haparandabladetissa 3.1.2012.. Nähtävillä oloaikana järjestettiin yleisötilaisuudet Torniossa ja Haaparannassa
10.1.2012. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta saatiin lausuntoja 25 kpl ja 7 mielipiteitä 7,
joista yhdellä oli 28 allekirjoittajaa ja toisella 8 allekirjoittajaa. Ruotsin valtion vastaus kansainvälisestä kuulemisesta saatiin 23.3.2012, jossa oli viisi lausuntoa ja kolme mielipidettä.
Teknisten palvelujen lautakunta on käsitellyt kaavaehdotuksen __.__.20___ §___. Kaupunginhallitus on käsitellyt kaavaehdotuksen __.__20__ §___ ja on asettanut kaavaehdotuksen nähtäville
__.__-__.__.20__ väliseksi ajaksi. Kaavaehdotuksesta saatiin lausunnot __ ja __ muistutuksia.
Osayleiskaava saa lainvoiman, kun valtuuston päätöstä seuraava 30 päivän valitusaika on päättynyt ja kaupunki on kuuluttanut osayleiskaavan hyväksymisestä.
5.2Kaavaluonnos
Osayleiskaavaluonnos työstettiin Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin
hankevaihtoehdon VE2+ pohjalta, jota on edelleen tarkennettu selvitysten tulosten perusteella. Kaavaluonnoksen tuulivoimaloiden alueiden sijoittamisessa on huomioitu seuraavia rajoitteita: valtakunnanraja, etäisyydet laivaja veneväyliin sekä loma-asutukseen, lohen rauhoituspiirit,
suojeltujen, uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien esiintymisalueet, rakentuneen tuulivoimapuiston voimaloiden sijainti sekä ympäristövaikutusten rajoitteet.
Kaavaluonnoksessa esitettiin 27 ohjeellista tuulivoimalanpaikkaa Röyttän edustan merialueelle,
joista kaksi Kuusiluodon ranta-alueelle. Ohjeelliset tuulivoimaloiden paikat sijoittuivat
5.3Kaavaehdotus
Kaavaehdotusta varten kaavaluonnosta kehitettiin edelleen saadun palautteen (lausunnot ja mielipiteet) sekä tehtyjen lisäselvitysten perusteella. Suunnittelualueen eteläosista itä-länsisuuntaisen veneväylän eteläpuolelta poistettiin kaikki voimalat (7 kpl) monikeilausja luotaus- sekä kalastotietojen perusteella. Vastaavasti Kuusiluodon pohjoispuolelta poistettiin voimala nro 12 sekä
eteläpuolelta voimalat nro 15, 17, 18, 19 ja 20.
Kaavaehdotuksessa esitetään 14 ohjeellista tuulivoimalan paikkaa Röyttän edustan merialueelle, joista kaksi Kuusiluodon ranta-alueelle. Ohjeelliset voimalan paikat sijoittuvat kuudelle tuulivoimaloiden alueelle.
50
6.
OSAYLEISKAAVAN KUVAUS
6.1
Kaavan rakenne
6.1.1Mitoitus
Osayleiskaava koskee noin 18 km2. Kaavoitettava alue osoitetaan vesialueeksi (W) sekä Kuusiluodon osalta pääosin maaja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (MU), jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta.. Suunnittelualueelle osoitetaan 6 tuulivoimaloiden aluetta, joille saa sijoitta tuulivoimaloita sekä merikaapeleita. Kaavassa osoitetaan yhteensä 14 tuulivoimaloiden rakennuspaikkaa merkinnällä ohjeellinen tuulivoimalan sijainti ja alue, jolle tuulivoimalan roottorin siivet saattavat ulottua.
Kaava-alueen pinta-alat ovat maankäyttömuodoittain seuraavat:
Aluevaraus
Merkinnän selitys
W
Vesialue.
MU
Maa- ja metsätalous
Pinta-ala ha
Yhteensä
6.1.2
Pinta-ala/suunnittelualue %
1730,5819
98
36,2413
2
1766,8232
Aluevaraukset ja kohdemerkinnät
6.1.2.1Vesialue
Vesialue.
Röyttän edustan merialueella pääkäyttötarkoitukseksi osoitetaan vesialue (W). Merkinnällä osoitetaan sellaiset alueet, jotka on tarkoitettu säilytettäviksi vesialueena.
6.1.2.2
Maa- ja metsätalous
MU Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvet
ta.
Kuusiluoto osoitetaan pääosin maaja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Merkinnällä osoitetaan sellaisia maaja metsätalousvaltaisia alueita, joille
suuntautuu ulkoilupainetta ja joilla ulkoilun ohjaamistarpeen vuoksi on tarkoitus toteuttaa ulkoilureittejä levähdys- ja muine tukialueineen.
6.1.2.3Liikenne
Laivaväylä.
Osayleiskaavassa laivaväyläksi on osoitettu suunnittelualueen Tornion laivaväylä (9,0 m) länsiosassa sekä uusi vahvistettu proomuväylävaraus. Outokummun tehtaille on suunniteltu uusi lauttaväylä. Laivaväyliä ovat ensisijaisesti kauppamerenkulun tai muun hyötyliikenteen käyttöön tarkoitetut väylät.
Veneväylä.
Alueen halkaisevat veneväylät osoitetaan veneväylä-merkinnällä. Suunnittelualueen läpi kulkevat
itä-länsisuuntainen ja pohjois-eteläsuuntainen veneväylä, joidenka syvyys on 2,4 m.
2013 Ramboll
51
6.1.2.4Suojelu
Suojellun, uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymäalue. Merkinnällä (sl)
osoitetaan suojeltujen tai silmällä pidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue.
Suojellun, uhanalisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymäalue. MRL 41.2 §:n nojalla määrätään, että esiintymäalueen ympäristö on säilytettävä tai ylläpidettävä
lajille suotuisana.
Merkinnällä on osoitettu Kuusiluodon silmällä pidettävien kasvien esiintymäalue sekä Kuusiluodon
eteläisellä ja länsipuoleisella matalikolla sijaitsevia vesisammalen kasvupaikkoja.
6.1.2.5
Muut alueen ominaisuuksia ja kehittämistarpeita ilmaisevat merkinnät
Tuulivoimaloiden alue.
Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita sekä merikaapeleita. Tuulivoimalan on konaisuudessaan sijoituttava tv-alueen sisäpuolelle. Tuulivoimalan tornin enimäiskorkeus saa olla enintään 120 m merenpinnasta ja tuulivoimalan kokonaiskorkeus merenpinnasta ei saa ylittää tasoa +200 metriä edellyttäen, että tuulivoimalan
kokonaiskorkeus merenpinnasta ei ylitä ilmailuviranomaisen asettamia korkeusrajoituksia. Tuulivoimaloiden tulee olla väritykseltään yhteneviä ja vaaleita. Tuulivoimalat on ryhmitettävä niin lähelle toisiaan kuin se luonnonolosuhteet ja teknistaloudelliset näkökohdat huomioiden on mahdollista.
Merkinnällä osoitetaan ne alueet, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita.
Luku osoittaa kuinka monta tuulivoimalaa alueelle saa enintään sijoittaa.
Merkinnällä osoitetaan kuinka monta tuulivoimalaa tuulivoimaloiden alueelle saa sijoittaa.
Tuulivoimalan numero.
Ohjeellinen tuulivoimalan sijainti ja alue, jolle tuulivoimalan roottorin siivet saattavat ulottua.
Ohjeellinen merikaapeli.
Seveso II –konsultointivyöhyke. (1,5 km TT/kem alueen rajasta)
Merkinnällä osoitetaan Seveso II –konsultointivyöhyke (1,5 km TT/kem -alueen rajasta). Merkinnällä osoitetaan Seveso II-direktiivin mukaisen vaarallisia kemikaaleja käsittelevän ja varastoivan tuotantolaitoksen konsultointivyöhyke. Vaarallisia kemikaaleja käyttävää tai varastoivaa laitosta ympäröivän konsultointivyöhykkeen yksityiskohtaiseen suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Konsultointivyöhykkeellä sallitaan vähäinen täydennysrakentaminen tilannekohtaisen harkinnan mukaan. Suunniteltaessa suuronnettomuusriskille alttiiden toimintojen sijoittamista vyöhykkeen sisälle on kaavaa laadittaessa pyydettävä kunnan palo- ja pelastusviranomai-
52
sen ja tarvittaessa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) lausunto.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnällä osoitetaan kalaston ja muun vesieliöstön kannalta erityisen tärkeä alue. Tornion rajajokisopimuksen lohen nousun turvaavat rauhoituspiirit Tornionjoen edustan merialueella. Alueen käytössä on huomioitava, ettei kalaston ja muun vesieliöstön
kannalta erityisen tärkeän elinympäristön arvoja heikennetä.
6.1.3
Suojavyöhyke. Veneväylä. Alueelle ei saa rakentaa tuulivoimaloita.
Yleiset määräykset
Tätä osayleiskaavaa saa käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennusluvan
myöntämisen perusteena (MRL 77 a §).
Tuulivoimaloiden, kaapeleiden, ruoppausten, läjitysten ja muiden vesirakennustöiden alueella on
tehtävä arkeologinen vedenalaisinventointi ennen rakentamista ja inventoinnin tulokset huomioitava rakentamisessa sekä hyväksytettävä Museovirastolla.
Alueen suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti rakentamisen vaikutukset vedenalaiseen
luontoon, kalastukseen, kalojen lisääntymiseen sekä maisemaan ja linnustoon. Voimaloiden ja
kaapelien sijoituksen suunnittelussa on pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden sijoituksessa on huomioita laivaja veneväylät sekä niiden turvalaitteet.
Ennen kunkin tuulivoimayksikön rakentamista on haettava ilmailulain (1194/2006) 165 § mukainen lentoestelupa. Lentoestevalot tulee suunnata niin, ettei ne häiritse asutusta kohtuuttomasti.
Hankkeelle on oltava Puolustusvoimien hyväksyntä ennen tuulivoimaloiden rakennuslupapäätöksen tekemistä. Tutkavaikutukset on selvitettävä ennen rakennusluvan myöntämistä.
Tuulivoimalarakenteet on toiminnan päätyttyä purettava siten, etteivät ne aiheuta vaaraa alueella liikkuville.
6.2
Kaavan vaikutukset
Vaikutusten arvioinnissa arvioidaan ennakkoon toteuttamisen merkittävät vaikutukset tehtäessä kaavaa koskevia ratkaisuja. Vaikutusten arvioinnissa kaavan vaikutuksia verrataan nykytilaan.
Kaavan vaikutusten arvioinnista on säädetty maankäyttö ja rakennuslaissa sekä –asetuksessa
MRL 9 § ja MRA 1 §.
Vaikutusarvioinnin toteuttaminen pohjautuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. ”Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelmien ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan
lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia” (MRL 9 §).
Kaavan suunnittelualue rajautuu Ruotsin rajaan, joten kaavalla on rajat ylittäviä vaikutuksia.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on tunnistettu erityisesti Ruotsiin kohdistuvat vaikutukset ja näiden vaikutusten arviointi on sisällytetty kaavaselostuksen vaikutusten arviointiin. Lisäksi
on laadittu ruotsinkielinen yhteenveto osayleiskaavan erityisesti Ruotsiin kohdistuvista vaikutuksista ja laadituista selvityksistä.
6.2.1
Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen
Tuulivoimaloiden rakentaminen sijoittuu Tornion Röyttän teollisenympäristön tuntumaan merialueelle. Suunnittelualueella ei ole pysyvää asutusta eikä loma-asutusta. Tuulivoimapuiston rakentamisen johdosta avoimelle vesialueelle sekä Kuusiluodon rantaan rakentuu tuulivoimaloita. Alueen
nykyisten maankäyttömuotojen osalta kaava pääsääntöisesti vahvistaa toteutuneen tilanteen.
Suunnittelualue säilyy vesialueena sekä Kuusiluoto maaja metsätalousvaltaisena alueena, jossa
liikkumiseen ei kohdistu rajoituksia.
2013 Ramboll
53
Tuulivoimapuiston toteuttaminen ei edellytä yhdyskuntarakennetta hajauttavien uusien liikenneväylien toteuttamista tai muutoksia päätieverkkoon. Rakentamisen ja toiminnan aikaisissa kuljetuksissa mantereella hyödynnetään Röyttänniemen teollisuusalueen tieverkostoa sekä sinne
Puuska-tuulivoimahankkeen aikana rakennettuja nostoalueita ja tiestöä. Laivaväylään jätetään
riittävä suojaetäisyys, joten kaavoituksella ei ole vaikutusta laivaväylään. Kaava ei estä Röyttän
sataman kehittämismahdollisuuksia, eikä nykyisen maankäytön jatkumista vaikutusalueellaan.
Tuulivoimalat ja muut tarvittavat rakenteet sijoitetaan sitten, etteivät ne vaaranna erityisesti suojeltujen lajien säilymistä.
Tuulivoimapuiston sähköasemat kytketään valtakunnan verkkoon Fingrid Oyj:n Röyttän Sellee
110/400 kV sähköasemalla. Tuulivoimapuiston Taljan sähköasemalta johdetaan Selleen sähköasemalle 110 kV maaja/tai merikaapelit. Selleen sähköasemalta lähteviä kantaverkkoyhteyksiä ei tuulivoimaloiden rakentamisen johdosta ole tarpeen vahvistaa. Tornion terästehdas on yksi Suomen merkittävimpiä sähkönkuluttajia. Jos tehdas ei ole toiminnassa, voidaan merituulipuiston tuottama sähkö siirtää eteenpäin olemassa olevilla 400 kV ja 110 kV voimajohdoilla. Sähkönsiirto nykyisiä voimalinjoja hyödyntämällä toteuttaa valtakunnallisia alueiden käytöntavoitteita.
Merituulivoimapuiston kaava luo edellytykset keskittää tuulivoiman tuotantoa usean tuulivoimalan muodostamalle alueelle, joka liitetään sähköverkkoon olemassa olevaa infrastruktuuria hyödyntäen. Tuulivoimaloiden alue tukee siten valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa esitettyjä
uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämismahdollisuuksia tavoitteiden mukaisella tavalla. Kaavatyö on laadittu tuulivoimapuiston hankevaihtoehtojen 2 ja 2+ pohjalta, jotka edistävät parhaiten tutkituista vaihtoehdoista valtakunnallisia alueiden käytön tavoitteita. Kaavaehdotusvaiheessa tuulivoimahankkeen kokoa ja tuulivoimaloiden sijoittumista on tarkistettu tehtyjen selvitysten
tulosten perusteella.
6.2.2
Vaikutukset kaupunkikuvaan
Tornion, Haaparannan ja Kemin kaupunkien sisälle on muodostunut selvärajaisia kaupunkitiloja.
Torniojokilaakson suistonalueelta avautuva merkittävin näkymäsektori merelle ohjautuu Puuluodon ja Röyttän länsipuolitse. Kemin kaupungista avautuu näkymiä suunnittelualueelle, mutta lähisaaret osin peittävät merelle suuntautuvaa näkymäsektoria jättäen tuulivoimalavapaata näkymää merelle.
Puuska-hankkeen rakennetut kahdeksan voimalaa näkyvät Röyttänniemellä, merialueella, Ruotsin alueella ja Tornion kaupungissa. Kaupungissa voimalat näkyvät korkeimmista rakennuksista ja
Tornion joen silloilta sekä tullin rannasta. Suunnittelualueen tuulivoimalat sijoittuvat lähelle olevaa Röyttän satamaa laajentaen teknistä maisemaa. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä laadittu etäisyystarkastelu Puuska –hankkeen tuulivoimaloiden ja kaavoitettavan alueen tuulivoimaloiden välillä osoittaa, että maisemavaikutusten alue laajenee kaakkoon merialueelle enimmillään n. 4,5 km.
6.2.3
Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin
Tornion laivaväylä, jonka väyläsyvyys on 9,0 m, sijaitsee suunnittelualueen länsipuolella. Laivaväylään jätetään riittävä suojaetäisyys, joten hankkeella ei ole vaikutusta laivaväylään. Lisäksi
laivaväylältä Röyttän edustalle kulkee uusi proomuväylävaraus, mikä on huomioitu tuulivoimayksiköiden rakennuspaikkojen sijoittamisessa. Suunnittelualueen läpi kulkee itä-länsisuuntainen veneväylä, jonka väyläsyvyys on 2,4 m. Veneväylä jatkuu pohjoiseen Kalasatamaan. Veneväyliin jätetään suojaetäisyydet. Tuulivoimayksiköt merkitään kansainvälisten ohjeiden mukaisesti ja niihin asennetaan merkkivalot. Tuulivoimayksiköiden välinen teknis-taloudellisesti järkevä etäisyys
toisiinsa nähden on vähintään 600 m, mikä on niin suuri, ettei tuulivoimapuisto rajoita veneilyä.
Veneiden kiinnittyminen tuulivoimalaitoksen perustukseen on mahdollista. Liikenneviraston Meriväylät -yksikkö on lausunnossaan (10/1110/2012 V-53-2012) todennut, että olemassa oleva väylästö, merikaapelien vaikutukset väyliin ja liikenteeseen vesialueella sekä vesiliikenteen liikenneturvallisuuteen on huomioitu riittävällä tarkkuudella.
Lähin lentoasema sijaitsee Kemissä noin 14 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Lentokentän kiitoratojen nousuja laskusuunnat tai lentokentän varoalue eivät ulotu suunnittelualueelle. Suunnittelualueella ei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Osayleiskaavan tuulivoimaloiden alueen määräystä sekä lentoestelupaa koskevaa yleistä määräystä on täydennetty Finavia
Oyj:n lausunnon (104/410/2011) mukaisesti. Tuulivoimaloille haetaan lentoesteluvat ennen rakentamista.
54
6.2.4
Vaikutukset pysyvään asumiseen ja loma-asutukseen
Suunnittelualueella ei ole pysyvää eikä loma-asutusta. Etäisyydet lähimpiin loma-asuntoihin on
esitetty kuvassa 2‑2. Lähimmät kaksi yksittäistä asuinrakennusta sijaitsevat Suomessa Röyttän
Prännärintiellä n. 2,5 km päässä lähimmästä ohjeellisesta tuulivoimalan sijoituspaikasta. Prännärintien asutukseen tuulivoimaloiden rakentamisella merialueelle ei ole merkittävää vaikutusta,
koska siihen kohdistuvat merkittävämmät vaikutukset lähempänä sijaitsevista rakennetuista tuulivoimaloista sekä Tornion terästehtaasta.
Ympärivuotista asutusta on lähimmillään Puuluodossa, Laivaniemessä ja Kaakamossa, johon kohdistuvat vaikutukset ovat maisemallisia. Ruotsin puoleisten loma-asuntojen kohdalla eivät ylity
melun ohjearvot, eivätkä loma-asunnot sijoitu voimaloiden varjostusvaikutusten alueelle. Kaava
heikentää niiden vapaa-ajan asukkaiden viihtyvyyttä, joiden loma-asunto jää voimaloiden melutai varjostusalueelle Ounissa, Kukkokarissa ja Koivuluodon letossa tai avoimelle lähinäkymäetäisyydelle ja jotka kokevat voimalan äänen, varjostuksen tai näkymisen häiritseväksi.
Kaava ei estä loma-asuntojen käyttöä. Lähimpään loma-asutukseen kohdistuu maisemallisia vaikutuksia, joita on arvioitu kohdassa vaikutukset maisemaan. Merkittävimmät vaikutukset ympärivuotiseen asutukseen tapahtuvat maiseman muutoksen seurauksena. Näkemävertailun mukaan
nykyiset ja suunnitellut tuulivoimalat näkyvät noin 15 km päähän erityisesti merialueella. Mantereelle näkymisetäisyys on selvästi vähäisempi riippuen maanpinnan muodoista ja muista näkymäesteistä. Muutoin kaavalla ei ole merkittäviä vaikutuksia ympärivuotiseen asutukseen
Kuva 6��
��
‑��
1��
. Tuulivoimaloiden teoreettinen näkemäalue. Mallinnuksessa on otettu huomioon korkeussuhteet, metsäisten alueiden likimääräinen sijainti ja korkeus, sekä voimaloiden korkeus
mukaan lukien lapojen pituus (yhteensä 200 metriä).
2013 Ramboll
55
6.2.5
Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan
Merituulivoimapuiston rakentaminen on merkittävä investointi. Sillä on laajat vaikutukset seutukunnan ja Suomen talouselämään. Tornion edustan merituulivoimaloiden rakentaminen tarkoittaa
noin 2,5 milj. euron investointia MW kohden. Siten investointi voi olla 105 - 175 milj. euroa riippuen toteutettavasta hankekoosta.
Rakentamisen aikana työllisyysvaikutuksia muodostuu maanrakennustöistä, kuljetuksista, asennustyöstä, palveluista. Käytön aikana työllistävät huoltoon ja käyttöön sekä niihin liittyvät palvelut.
Teknologiateollisuus ry näkee, että tuulivoima-alan työpaikat syntynevät jatkossakin pääosin teknologiateollisuuteen. Sen arvion mukaan 100 MW tuulivoimapuiston on arvioitu työllistävän rakentamisen ja 20 vuoden käytön aikana Suomessa jopa yli 1 000 henkilötyövuotta. Tämä jakautuu:
•
projektikehitykseen ja asiantuntijapalveluihin
•
infrastruktuurin rakentamiseen ja asentamiseen
•
käyttö- ja kunnossapitoon 20 vuoden ajalla
•
sekä voimaloiden valmistukseen, materiaaleihin, komponentteihin ja järjestelmiin.
6.2.5.1
Vaikutukset kalastukseen
Merituulivoimalaitoksella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kalanviljelyyn ja kalastukseen. Tornion edustan merialueen nykytilan kalastusta selvitettiin ammatti- ja virkistyskalastustiedusteluiden avulla ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Tiedustelut koskivat vuoden
2008 kalastusaktiivisuutta, kalansaalista ja kalastusalueita. Ammattikalastajille suunnattu kysely
uusittiin vuonna 2012 ja tällöin kyselyn kohdejoukossa olivat mukana myös muualta etelämpää
Pohjanlahdelta tulleet troolikalastajat. Kaavatyön yhteydessä on laadittu kalojen syönnösalueselvitys syksyllä 2011 ja hankealueella ja sen ympäristössä kartoitettiin kesällä 2012 kalojen pienpoikasten esiintymistä, jonka avulla arvioitiin eri lajien kutualueiden sijoittumista hankealueella.
Rakentamisvaihe saattaa haitata kalastusta väliaikaisesti ruoppaus- ja kaivutöistä johtuvasta veden samentumasta ja melusta johtuen. Mikäli kaapeleille kaivetaan ojat, ovat sameus- ja meluvaikutukset suuremmat kuin laskussa merenpohjalle. Kalat pakenevat ja kalansaaliit todennäköisesti pienenevät tällöin rakennustöiden ajaksi. Myös lievää pyydysten likaantumista voidaan havaita. Kaivutyö kuitenkin etenee nopeasti ja meluun sekä veden samentumiseen liittyvät haitat
jäävät lyhytkestoisiksi. Suunnittelualueen sedimentissä on tehdyn selvityksen perusteella hyvin
vähän pyydyksiin tarttuvaa orgaanista ainesta, joten samentumahaitta tulee arvion mukaan olemaan vähäistä. Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja ajoittuvat 3 –
4 vuoden ajalle. Hetkellisesti vaikutukset voivat olla suuria rakennuspaikoilla ja sen välittömässä
ympäristössä. Tämä voi näkyä esim. kalojen karkottumisena, kudun häiriintymisenä, lievänä veden samentumisena ja kalastuksen rajoittumisena. Pysyvät rakenteet hävittävät kuitenkin mahdollisia kutu- ja syönnösalueita. Pinta-alana perustusten varaamaa pinta-alaa voidaan kuitenkin
pitää pienenä suhteessa koko suunnittelualueeseen.
Suunnittelualue on osa keskeistä ammattikalastajien verkkokalastusaluetta. Tähän pyyntimuotoon rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin verkkojen likaantumisen ja
saaliiden vähentymisen muodossa. Ammattikalastajat voivat joutua rakentamistöiden edetessä
vaihtamaan kala-apajiaan samentumahaittoja välttääkseen. Samentumisen lisääntymisestä aiheutuu ammattikalastajille pyydysvälineistön puhdistamistyön lisääntymistä. Tuulivoimapuiston
käytön aikana verkkokalastusta voidaan kuitenkin harjoittaa lähes aikaisempaan tapaan. Talviaikaisille kala-apajille liikkumiselle aiheutuvia riskejä jään putoamisesta roottorin lavoista valvotaan
jatkuvatoimisten varoitusvalojärjestelmien avulla.
Suunnittelualueella harjoitetaan myös lohen rysäpyyntiä, johon tuulivoimapuiston rakentamistoimilla voi olla vaikutusta. Rakentamistyöt voivat ajoittain tehdä joistakin apajapaikoista toimimattomia, jolloin kalastajille koituu haittaa mahdollisen saaliin menetyksen muodossa. Tuulivoimapuiston käytön aikana rysien sijoittaminen alueelle tulisi olla mahdollista, mikäli sähkönsiirtokaapelit päädytään upottamaan pohjaan. Tuulivoimapuistolla voi olla vaikutusta lohien käyttämiin uintireitteihin alueen halki. Tämä saattaisi vaikuttaa joidenkin perinteisten lohiapajien saaliisiin. Lohien nykyisin käyttämistä uintireiteistä pyritään keräämään ammattikalastajilla olevaa kokemusperäistä tietoa toteuttamalla asiasta kyselyn alueen ammattikalastajille keväällä 2013. Voimaloita ei sijoiteta rysäpaikoille.
56
Suunnittelualueella harjoitetaan silakan ja muikun troolausta, joka rakentamistöiden aikana samentuma-alueella lyhytaikaisesti estyy. Suunnitellut tuulivoimalat on kuitenkin sijoitettu suurelta osin troolialueeksi ilmoitetun alueen pohjoispuolelle, joten pidempiaikaiset vaikutukset tuulivoimapuiston käytön aikana tähän kalastusmuotoon jäänevä vähäisemmiksi. Suurin osa ammattikalastuskyselyssä troolialueeksi merkitystä merialueesta sijoittuu suunnittelualueen kaakkoispuolelle. Pienelle osalle troolausalueesta sijoittuvat tuulivoimalat todennäköisesti estävät troolauksen näiden voimaloiden alueella.
Ruoppaus- ja kaivutöiden edetessä tilanne meluja sameusvaikutusten osalta rauhoittuu rakennetulla paikalla muutamassa päivässä. Rakennusalueella olosuhteet normalisoituvat muutaman
vuoden kuluessa töiden päättymisestä.
Tutkimusten mukaan tuulivoimapuistojen alueella lajiston ja kalatiheyden on havaittu pysyvän lähes ennallaan tai jopa kalatiheyden kasvaneen toteutuneiden tuulivoimapuistojen johdosta. Tanskassa sijaitsevan Horns Rev 1 offshore -tuulipuiston vaikutuksia alueen kalakantoihin on tutkittu
seitsemän vuotta puiston rakentamisen jälkeen (Leonhard, ym, 2011). Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että tuulivoimapuiston vaikutuksia ei voida erotella muiden ympäristötekijöiden,
kuten lämpötilan aiheuttamista vaikutuksista tuulivoimapuistoalueen ja vertailualueen kalakannoissa. Lohien tai vaellussiikojen käyttäytymisestä tuulivoimapuistoalueella ei ole tutkittua tietoa
saatavissa, mutta muiden kalalajien mm. Horns Rev 1 -tuulivoimapuistoalueella tavattavien turskien ei ole todettu häiriintyneen voimalarakenteista vaan pikemminkin hakeutuneen saalistamaan
uusien rakenteiden ympärille.
Merenpohjaan sijoitettavat kaapelit voidaan kaivamisen sijaan esimerkiksi vesipainepuhaltaa tai
peittää merenpohjaan, jotta vaikutusten merkittävyys entisestään vähenisi. Myös parasta mahdollista käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) tulee hyödyntää kaapelityyppiä valitessa. Näiden
toimien toteutuessa tuulivoimapuiston tai sähkönsiirron käytön aikaisilla häiriötekijöillä ei katsota olevan merkittäviä pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia kalastukseen Tornion edustan suunnittelualueella ja sen vaikutuspiirissä.
6.2.6
Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin
6.2.6.1Meluvaikutukset
Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset
Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustusten ja tieyhteyksien maarakennustöistä. Varsinainen voimalaitoksen pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana
meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt. Muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset, täytöt, kaivut jne.) vastaavat normaalia maarakentamista.
Vedenalaiset meluvaikutukset saattavat olla hetkellisesti merkittäviä, mikäli veden alla joudutaan
räjäyttämään kalliota tai paaluttamaan. Tällöin saattaa esiintyä myös kaloihin ja merinisäkkäisiin
vaikuttavia melutasoja. Mahdollisten paalutus- ja louhintatöiden päätyttyä melutilanne veden alla
palaa lähelle normaalia. Ruoppauksista, täytöistä ja muista vesirakentamistöistä aiheutuvan melun vaikutukset ulottuvat arviolta muutamien kymmenien metrien etäisyydelle. Kairausmelun vaikutukset kaloihin on arvioitu kohdassa 5.2.13 vaikutukset kalastoon.
Tuulivoimapuiston meluvaikutukset
Tuulivoimapuisto vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös suunnittelualueen
ulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadasta metristä pariin kilometriin.
Taustamelu tai hiljaisuus vaikuttaa merkittävästi tuulivoimalaitoksen äänen havaitsemiseen. Tietyissä olosuhteissa (erityinen pystysuuntainen tuuliprofiili, jäätynyt meri, lehdettömät puut) taustamelu havaintopisteessä saattaa olla niin alhainen, että tuulivoimalaitoksen vaimeakin ääni voi
olla havaittavissa. Toisenlaisissa olosuhteissa taas huomattavasti voimakkaampi tuulivoimalaitoksen käyntiääni saattaa peittyä taustamelun (tuulen humina puissa, laineiden ääni rannassa ym.)
alle. Tuulivoimalaitoksen äänen havaittavuutta nostaa sen taustamelusta poikkeava jaksottaisuus. Tuulen nopeus vaikuttaa paitsi taustameluun, myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Kovalla tuulella laitoksen käyntiääni on pääsääntöisesti voimakkaampi kuin hiljaisella tuulella, vaikkei voimalaitoksen käyntiääni seuraakaan suoraan tuulennopeuden kasvua.
2013 Ramboll
57
Tuulivoimalaitoksen meluun vaikuttaa ympäristöolosuhteiden lisäksi myös laitostyyppi ja –koko.
Yleensä pienitehoisemman tuulivoimalaitosyksikön melulähtötaso on alhaisempi kuin suuren tuulivoimalaitosyksikön. Suurella tuulivoimayksiköllä on suurempi napakorkeus, mikä osaltaan kasvattaa vaikutussädettä. Eri voimalaitostyyppejä voidaan säätää eri tavalla ja tietyillä asetuksilla
(mm. lapakulman säätö) tuulivoimalaitosyksikön aiheuttamaa melutasoa voidaan alentaa. Lapakulman säätö vaikuttaa kuitenkin myös voimalaitoksen sähköntuottoon. Myös laitoskokonaisuuden osien valinnalla voidaan vaikuttaa tuulivoimalaitosyksikön meluntuottoon, esimerkkinä turbiinin valinta. Lähimmät vakituiset asuintalot sijaitsevat yli 2,5 km etäisyydellä tuulivoimalaitoksesta. Lähimmät loma-asunnot sijaitsevat noin 600 m etäisyydellä tuulivoimalaitoksesta.
Tuulivoimapuiston meluvyöhykkeet mallinnettiin SoundPlan 7.1 –melunlaskentaohjelmistolla
Nord2000 laskentamallia käyttäen. Mallinnus tehtiin kahdella eri laitostyypillä, joiden napakorkeus on 120 metriä ja äänitehotasot LWA 108,5 dB ja 108 dB (tuulen nopeus on 8 m/s 10 metrin korkeudella maanpinnasta). Mallinnuksessa meri huomioitiin akustisesti kovana pintana.
Tuulivoimalaitosten aiheuttamat melutasot ovat suurimmat Kukkokarin ja Ounin saarilla sekä Koivuluodonleton loma-asutuksilla, jossa kummallakin laitosvaihtoehdolla laskettuna melutaso on yli
40 dB. Koivuluodon alueella sekä Sassin, Komson, Taljan ja Ruotsin puolella sijaitsevan Riskilön
saarilla melutaso ylittää tai on 35 dB tuntumassa.
Loma-asutuksella jossa melutaso ylittää 40 dB, ollaan Ympäristöministeriön ”Tuulivoimarakentamisen suunnittelu” -ohjeessa esitetyn loma-asuntoalueille päivä- ja yöaikana sovellettavien suunnitteluohjearvojen yli. Myös Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukainen loma-asuntoalueiden yöajan ohjearvo ylittyy Kukkokarin ja Ounin saarilla sekä Koivuluodonleton alueella. Melumallinnustuloksen ollessa yli 35 dB ylittyy ”Tuulivoimarakentamisen suunnittelu” -ohjeen yöajan
suunnitteluohjearvo loma-asuntoalueilla. VNp 993/1992 mukaisten loma-asutuksen päiväaikaista
ohjearvoa 45 dB ei ylitetä kaava-alueen ympäristön loma-asutuksella.
Kuva 6‑2. Tuulivoimaloiden meluvyöhykkeet (äänitehotasotaso LWA 108,5 dB, tornin korkeus
120 m.
58
Kuva 6‑3. Tuulivoimaloiden meluvyöhykkeet (äänitehotasotaso LWA 108 dB, tornin korkeus 120 m.
Terästehtaan ja merituulipuiston yhteisvaikutukset
Nykytilanteessa terästehdas sekä Puuskan nykyiset ja suunnitellut voimalat aiheuttavat Koivuluodon ranta-alueille noin 54-55 dB:n melutason ja Koivuluodonleton loma-asutukselle noin 49-50
dB:n melutason. Terästehdas on nykytilanteessa Röyttän alueella hallitsevin melulähde. Merituulivoimapuiston aiheuttama melutaso voi Koivuluodon ranta-alueella olla noin 35…38 dB ja Koivuluodonleton alueella 40…42 dB. Siten terästehdas on äänimaailmaa hallitseva melun lähde ja merituulivoimapuisto ei juurikaan nosta melutasoa nykyisestä (Koivuluodonleton alueella yhteismelutason nousu alle 1 dB). Kun lisäksi ottaa huomioon sen, että tuulivoimalaitosten toimiessa meren aalloista ja ranta-alueen puustosta aiheutuu luonnon ääniä, voidaan arvioida, että tuulivoimapuiston rakentaminen merialueelle ei aiheuta merkittävää muutosta Koivuluodon ranta-alueelle.
Kun huomioidaan nykyisten melulähteiden vaikutus Röyttän alueella, voidaan arvioida, että Röyttän edustan merituulipuistolla ei ole käytännössä vaikutusta Koivuluodon ja Koivuluodonleton melutilanteeseen. Sen sijaan Kukkokarin ja Ounin saarten osalta muutos on suurempi, koska terästehtaan melu on niiden kohdalla huomattavasti vaimeampaa.
2013 Ramboll
59
Kuva 6��
��
‑��
4��
. Nykyisen Puuska I tuulivoimapuiston ja Puuskan laajennuksen (Puuska II) tuulivoimaloiden ja terästehtaan melualueet (Promethor Oy, 16.1.2013).
Vedenalainen melu
Nykytilanteessa vedenalaista melua aiheuttavat alueella liikkuvat laivat ja veneet. Tuulivoimaloilla
saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myös vedenalaisia meluja tärinävaikutuksia. Mitä massiivisempi on tuulivoimalan perustus, sitä heikompaa on sen värähtely. Kasuunityyppinen perustus ei värähtele, joten sillä ei vedenalaisia meluvaikutuksia muodostu.
Monopile perustuksilla on todettu värähtelyä. Siitä ei kuitenkaan ole suomalaisia tutkimuksia,
koska Suomessa on tehty vasta yksi monopile koeperustus. Sen torniin ei vielä ole asennettu voimalaa.
Eri kalalajeilla on erilainen kuulokynnys ja tästä johtuen niiden havaitsemiskyky vedenalaisille äänille on erilainen lajista riippuen. Monopile perustusten välittämän käyntiäänen ei ole arvioitu häiritsevän kaloja kuin melutasoilla, jotka vallitsevat aivan tuulivoimalaitoksen välittömässä läheisyydessä kymmenien metrien säteellä voimalaitoksesta. Kaavatyöhön liittyvien pohjatutkimusten
aikana tehtiin selvitys kairausmelun vaikutuksista kaloihin (liite 4.5.).
Laivaliikenne aiheuttaa käytännössä tuulivoimalaitoksia huomattavasti suurempia vedenalaisia
melutasoja, mutta toisaalta laivojen melu kestää lyhyemmän aikaa ja tuulivoimalaitosten melu
vaihtelee sääolosuhteiden, kuten tuulisuuden mukaan.
60
6.2.6.2Varjostusvaikutukset
Tuulivoimalat voivat aiheuttaa varjostusvaikutuksia lähiympäristöönsä auringonsäteiden suuntaustuessa tuulivoimalan roottorin lapojen takaa tiettyyn katselupisteeseen. Toiminnassa oleva tuulivoimala aiheuttaa tällöin vilkkuvaa varjostusilmiötä. Ilmiö on säästä ja vuodenajasta riippuvainen. Mikäli sää on pilvinen tai tuulen suunta painaa roottorin tason samansuuntaiseksi kuin auringon ja katselupisteen välinen jana, tuulivoimala ei aiheuta varjostusvaikutusta. Ilmiötä ei esiinny myöskään tyynellä säällä, kun voimala on pysähdyksissä. Pisimmälle varjo ulottuu, kun aurinko on matalalla aamuisin tai iltaisin. Auringon laskiessa riittävän matalalle varjoa ei enää muodostu. Vilkkuvan varjon vaikutukset voivat herkät henkilöt kokea häiritsevänä, toisia henkilöitä
taas se ei häiritse.
Ympäristöministeriö 6.7.2012 julkistamassa Tuulivoimarakentamisen suunnittelu (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012) ohjeessa ei ole annettu tuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle ohjearvoja. Ohjeessa on todettu, että välkevaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa
käyttää apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta.
Taulukko 6‑1. Esimerkkejä muiden maiden suosituksista ja raja-arvoista välkkeen esiintymiselle
Maa
Real Case
Worst Case
Saksa
8 tuntia/vuosi
30 tuntia/vuosi
Ruotsi
8 tuntia/vuosi
30 min/päivä
-
30 min/päivä
Tanska
10 tuntia/vuosi
-
Varjostusmallinnus tehtiin WindPro 2.7 laskentaohjelman Shadow-moduulilla Real Case laskentana. Tuulivoimalaitoksien tornin korkeudeksi määritettiin 120 metriä ja mallinnus tehtiin kahdella
roottorin halkaisijavaihtoehdolla (125 metriä ja 160 metriä). Auringonpaisteisuus- ja tuulitietoina käytettiin Ilmatieteen laitoksen Oulun lentoaseman säähavaintoaseman tietoja vuosilta 1981–
2010.
Roottorin halkaisijan ollessa 125 m on yksi Kukkokarin loma-asunnoista 8 tuntia/vuosi vyöhykkeen rajalla. Mallinnuksen mukaan muiden loma-asuntojen kohdalla välkkeen määrä on alle 8
tuntia vuodessa.
Roottorin halkaisijan kasvaessa aivan maksimiin eli 160 metriin laajenee myös välkevaikutusilmiö. Muutamia Kukkokarin loma-asuntoja jää 8 tuntia vuodessa vaikutusalueelle, joista kahden
kohdalla ylitetään 10 tuntia vuodessa. Myös Taljan saarella sijaitsevan loma-asunnon kohdalla
välkkeen määrä ylittää 8 tuntia vuodessa.
Ruotsin puolen asutuksella jää välkkeen määrä alle 8 tuntiin vuodessa.
Kaava-alueen luoteispuolella sijaitsee Puuska tuulivoimapuisto, joka käsittää kahdeksan tuulivoimalaa. Terästehtaan alueella on vireillä Puuluoto-Röyttä asemakaavan muutos, joka mahdollistaisi viiden tuulivoimalan lisäyksen Puuskan tuulivoimapuistoon. Puuskan nykyisten ja suunniteltujen tuulivoimaloiden välkevaikutukset keskittyvät arvion mukaan lähinnä Terästehtaan lähiympäristön asutukselle. Merituulivoimaloiden tulo alueelle vaikuttaisi jonkin verran Koivuluodon ja Koivuluodonleton alueella, mutta muuten yhteisvaikutukset ovat vähäisiä.
2013 Ramboll
61
Kuva 6‑5. Tuulivoimapuiston varjostuslaskelma Real case, tornin korkeus 120 m ja roottorin
halkaisija 125 m.
Kuva 6‑6. Tuulivoimapuiston varjostuslaskelma Real case, tornin korkeus 120 m ja roottorin
halkaisija 160 m.
62
6.2.7
Vaikutukset rakennettuun ympäristöön, maisemaan ja vedenalaiseen
kulttuuriperintöön
Tuulivoimaloiden ja sähkösiirron vaikutusmekanismit
Tuulivoimalat ja sähkönsiirto aiheuttavat erilaisia vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Tuulivoimaloiden merkittävin vaikutus on suurikokoisten ja kauas näkyvien rakenteiden ilmaantuminen maisemaan.
Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen.
Nykyaikainen putkitorninen tuulivoimala on teknistaloudellisen kehittelyn ja muotoilun tuote. Erityyppiset putkitornit näkyvät kaukomaisemassa samanlaisina. Paikoissa, joissa pääsee lähelle
putkitornin tyveä tai tuulivoimala on avoimessa maisemassa, putkitornin tyven materiaaliin ja ulkoasuun on hyvä kiinnittää huomiota.
Tuulivoimaloihin tulee asentaa lentoestevalot lentoturvallisuuden takaamiseksi. Lentoesteet on
merkittävä Liikenteen turvallisuusviraston antamien määräysten mukaisesti. Voimalat tulee varustaa sekä ympäri vuorokauden valaisevilla valoilla että pimeällä käytössä olevilla valoilla sekä joissain tapauksissa lavat kolmella punaisella raidalla ja torni päivämerkinnöin. Lentoestevalot
asennetaan tuulivoimalan konehuoneen päälle eli valot sijaitsevat voimaloiden napakorkeudella.
Tuulivoimaloiden valaisimet suunnataan ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Asennettavan lentoestevalon valaistusteho ja valon tyyppi määräytyy lentoesteen korkeuden ja lentoesteen sijainnin mukaan. Lentoestevalon väri voi olla punainen tai valkoinen, jatkuvasti palava tai vilkkuva.
Suunnittelualueelle suunnitellut tuulivoimalat koostuvat enintään 120 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin 100–160 metriä. Tuulivoimalan koko ei
ole samassa mittakaavassa luonnonmaiseman elementtien kanssa, vaan voimalat ikään kuin kutistavat ympärillä olevaa maisemaa. Luonteeltaan pienipiirteisen maiseman, esimerkiksi saaristomaiseman, voidaan katsoa soveltuvan huonommin tuulivoimalarakentamiseen kuin suuripiirteisen maiseman. Suurimittakaavainen ympäristö on esim. avoin vesiympäristö, jossa on vähän näkymiä katkaisevia elementtejä ja myös maiseman muut elementit ovat usein suurikokoisia ja selkeitä antaen mittakaavallista tukea tuulivoimalalle.
Tuulivoimalat tuovat alueen kulttuuriympäristöön uuden ajallisen kerrostuman. Vaikutusten voidaan olettaa olevan voimakkaimmillaan heti rakentamisen jälkeen. Ajan kuluessa tuulivoimaloiden voidaan olettaa istuvan maisemakuvaan paremmin. Ennen kuin tuulivoimalat mielletään
täysin osaksi alueen kulttuuriympäristöä, niillä voi olla alueen nykyisiä ajallisia kerroksia latistava vaikutus. Olemassa olevat Röyttän teollisuusalueen edustalla olevat tuulivoimalat ovat jo osa
suunnittelualueen kulttuuriympäristöä.
Tuulivoimaloiden keskittäminen usean voimalaitoksen muodostamiin ryhmiin on maisemakuvan
kannalta suositeltavaa, sillä tällöin rakentamiselle herkimmät alueet voidaan säilyttää voimaloilta
vapaana ja ryhmä voidaan hahmottaa maisemassa yksittäisenä elementtinä.
Tuulivoima-alue voi vaikuttaa maisemaan myös sähkönsiirtojärjestelmän myötä. Hankkeessa ei
rakenneta sähköasemia merelle eikä mantereelle tarvita uusia ilmajohtoja.
Maisemavaikutukset merellä ja rannoilla
Suunnittelualue sijoittuu saaristovyöhykkeeseen eli periaatteessa herkkään maisemaan. Tuulivoimalat kuitenkin laajentavat olemassa olevan sataman ja mantereella olevien Puuska-hankkeen
kahdeksan tuulivoimalan muodostamaa teknistä maisemaa, joten maisemakuvan muutos ei ole
niin voimakas, kuin luonnontilaisen saaristoalueen muuttuminen ilmeeltään tekniseksi.
Tuulivoimaloiden muodostama uusi tekninen vyöhyke sijoittuu luontevaksi osaksi sataman ja
mantereen tuulivoimaloiden muodostamaa teknistä maisemaa.
Etäisyystarkastelu Puuska –hankkeen tuulivoimaloiden ja kaavoitettavan tuulivoimaloiden alueen välillä osoittaa, että maisemavaikutusten alue laajenee kaakkoon merialueelle enimmillään
n. 3,5 km.
2013 Ramboll
63
Suurmaisemassa päänäkymäsektorit avautuvat jokien suistoalueisiin perustetuilta kaupungeilta merelle. Tornionjokilaakson suunnasta merkittävin näkymäsektori ohjautuu suunnittelualueen
länsipuolitse, eivätkä tuulivoimalat sijoitu missään vaihtoehdossa päänäkymäsektorille. Suunnittelualue jää Röyttän sataman taustalle. Pohjoisen suunnasta selkeimmin näkyvät Röyttän teollisuusalueen rantaan rakennetut Puuska-hankkeentavat voimalat.
Kuva 6‑7. Maisema-analyysi ja vaikutusvyöhykekartta kaava-alueen lähiympäristöstä.
64
Parhaiten tuulivoimalat sijoittuvat osaksi olevaa teknistä maisemaa sataman välittömällä edustaalueella. Alue on merkitty vihreällä vaikutuksen tyyppiä osoittavissa kaavioissa (Kuva 6‑9.). Tekninen maisema tulee ulottumaan aiempaa etäämmälle rannasta.
Kuva 6‑8. Havainnekuva Tornion kaupungintalolta suunnittelualueen suuntaan. Etäisyys kaavan
voimaloille 10 – 13 km.
Röyttän niemeltä avautuvan maiseman tekninen luonne jäntevöityy ja voimistuu tuulivoimaloiden
myötä, kun tuulivoimalat laajentavat tuulivoimaloiden muodostaman teknisen vyöhykkeen mantereelta sataman edustalle. Räyhän niemen asuinrakennukset ja Taljan saaren loma-asunnot sijaitsevat jo nykyisin teknisessä maisemassa. Suunnittelualueen pohjois- ja koillispuolella olevien saarten, Sassi, Ouni, Kukkokari, Komso, Herakari ja Herakarinkrunni, loma-asunnoilta avautuu kaikissa vaihtoehdoissa päänäkymiä lähinnä suunnittelualueelta poispäin tai jo olevaan tekniseen maisemaan.
Tuulivoimalat sijoittuvat lähelle Perämeren kansallispuistoa. Ahkerassa virkistyskäytössä olevien
saarten ja merialueen nykyisin tekninen maisemakuva mantereen suuntaan tulee ulottumaan lähemmäs kansallispuistoa. Päänäkymät Perämeren kansallispuiston suunnalta avautuvat kuitenkin
myös jatkossa tuulivoimalavapaan meren ja saariston suuntaan. Tuulivoimalat tulevat näkymään
selvästi maisemakuvassa mantereen suuntaan.
Suurmaisemassa kaavoitettavan alueen tuulivoimalat ulottuvat Kemijokilaaksosta avautuvan päänäkymäsektorin rajalle asti, mutta vaikutukset kaukomaisemaan jäävät vähäisiksi.
Lähimaisemassa Vähä-Huiturin saaresta avautuva näkymä muuttuu pohjoiseen katsottaessa
luonteeltaan teknisemmäksi, tosin olemassa olevat Puuska-hankeen tuulivoimalat sijaitsevat samassa suunnassa ja lieventävät maiseman muutosta. Tuulivoimalat näkyvät noin 55° sektorissa.
Lähin tuulivoimala tulee sijaitsemaan noin 3 km etäisyydellä saaresta. Vähä-Huiturista Kansallispuiston suuntaan katsottaessa maisema ei muutu.
Tuulivoimalat tulevat muuttamaan lähisaarten loma-asutuksen näkymiä lännen ja lounaan suuntaan Suomen puolella ja Ruotsissa idän ja koillisen suuntaan. Loma-asunnoilta tulee avautumaan
jatkossakin tuulivoimalavapaita näkymiä.
2013 Ramboll
65
Kuva 6‑9. Hankkeen aiheuttamat vaikutukset maisemakuvaan.
Tuulivoimaloiden vaikutukset kulttuuriympäristöön ja arvokkaisiin alueisiin ja kohteisiin
Kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on keskitytty mahdollisten arvojen
menetyksiin tai riskeihin. Tuulivoimalat hallitsevat maisemakuvaa aina 5 km etäisyydelle asti, jota kauempana vaikutus vähenee huomattavasti. Taajamarakenteen sisällä olevilta rakennetuilta
kulttuuriympäristöiltä ei avaudu näkymiä suunnittelualueelle.
Kemin ja Tornion vanha rajapyykki Iso-Huituri sijaitsee noin 5 km etäisyydellä suunnittelualueen
eteläpuolella. Rajakarilta mantereen suuntaan avautuvaa näkymää tulee hallitsemaan tuulivoimaloiden muodostama tekninen maisemakuva. Iso-Huiturilta pääasiallinen merimaisema avautuu
suunnittelualueelta poispäin. Tornion Röyttän sataman ja mantereen olevien tuulivoimaloiden nykyinen tekninen maisemakuva saa tuulivoimaloista uuden vyöhykkeen edustalleen.
Suunnittelualueen itäpuolella sijaitseva Valkiakarin kalastustukikohta sijoittuu noin 7,5 km etäisyydelle kaavoitettavasta tuulivoimaloiden alueesta. Valkiakarista avautuu esteettömiä näkymiä
suunnittelualueelle, mutta näkymiä avautuu myös etelän suuntaan avomerelle. Valkiakarilta tulee
avautumaan myös tuulivoimaloista vapaita näkymiä.
Kaakamonniemen kalasatama sijaitsee noin 9 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Sataman näkymät aukeavat pääosin kaakkoon, poispäin suunnittelualueesta tuulivoimaloiden jäädessä päänäkymäakselin sivuun. Kemin ja Tornion vanha rajapyykki Rajakari sijaitsee Kaakamonniemen
edustalla. Rajakarilta avautuu osittain avoin näkymä suunnittelualueella ja osittain tuulivoimalat
tulevat näkymään näkymäakselilla olevien saarten ylitse. Reilun 9 km etäisyydellä suunnittelualueen itäpuolella sijaitsee Kuivanuoronkrunnin kalastustukikohta. Kuivanuoronkrunnin ja suunnittelualueen välissä on saaria, joiden ylitse tuulivoimalat näkyvät.
Kaavalla ei ole merkittävää vaikutusta kulttuuriympäristöihin. Kaava on suunniteltu ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehtojen 2 ja 2+ pohjalta, jolloin on pystytty rajaamaan tuulivoimaloiden alueet mahdollisimman etäälle arvokkaista kulttuuriympäristöistä.
66
Kuva 6‑10. Havainnekuva kalasatamasta suunnittelualueelle.
Kuva 6‑11. Havainnekuva Laivaniemenlahden venesatamasta suunnittelualueelle. Kuvassa on
huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska I) sekä kaavan mahdollistamat tuulivoimalat.
2013 Ramboll
67
Kuva 6��
��
‑��
12��
. Havainnekuva Kemin rannasta suunnittelualueelle. Kuvassa on huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska I) sekä kaavan mahdollistamat tuulivoimalat.
Tuulivoimaloiden vaikutukset Ruotsin alueen maisemaan
Ruotsin suunnalta suunnittelualueen suuntaan katsottaessa kaavaehdotuksen tuulivoimalat sijoittuvat saaristovyöhykkeelle lähelle rannikkoa ja olemassa olevien tuulivoimaloiden muodostamaa nauhaa. Puuska hankkeen 8 voimalaa sijoittuvat aivan Ruotsin ja Suomen rajan tuntumaan.
Ne ovat nähtävissä Haaparannan kaupungin korkeimmista taloista, eteläiseltä ranta-alueelta, Salmin, Nikkalan ja Haaparannan sataman alueelta sekä saaristosta.
Ruotsin Haaparannan edustan saarilla on loma-asuntoja lähimmillään noin 1,5 kilometrin päässä
voimaloista. Osalta loma-asunnoista voi avautua näkymiä tuulivoimala-alueen suuntaan. Merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat Itä Laurinkarin rakennuksilta ja pihoista kohti itää avautuviin
näkymiin. Useimmiten tuulivoimalat tulevat sijoittumaan loma-asunnoilta avautuvan näkymän sivuun tai loma-asunnoilta avautuva näkymä suuntautuu suunnittelualueelta poispäin.
Ruotsin puolella valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt sijaitsevat sen verran kaukana
suunnittelualueesta, etteivät tuulivoimalat tule hallitsemaan alueilta avautuvaa maisemaa. Maisemavaikutus Ruotsin Ympäristökaaren 3. luvun 6 §:n mukaisiin valtakunnallisiin kulttuuriarvoihin ei ole merkittävä.
Haaparannan saariston maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön kohdistuu voimakkain maisemavaikutus alle viiden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Esimerkiksi Torne-Furö
sijaitsee noin viiden kilometrin etäisyydellä lähimmistä voimaloista ja näkymässä voimala-alueen
suuntaan on lähimaiseman saaria, jotka muodostavat maisemakuvassa tuulivoimaloita hallitsevamman elementin. Lähempänä tuulivoimaloita saariston verrattain pienipiirteisessä ja matalassa maisemakuvassa suuret tuulivoimalat ovat merkittäviä elementtejä. Röyttän edustan olemassa olevat tuulivoimalat ovat jo osa alueen maisemakuvaa, joten maiseman muutos uusien voimaloiden myötä ei ole suuri.
Suunnitellut voimalat sijoittuvat maakunnallisesti arvokkaan Haaparannan keskustan suunnasta
katsottuna Röyttän teollisuusalueen ja Puuska-hankkeen tuulivoimaloiden taakse noin kymmenen kilometrin päähän.
68
Ruotsin puolella sijaitsee rakennusperintökohteita ja arvokkaita rakennuksia kaavan vaikutusalueella. Torniojokilaaksossa olevilta rakennuksilta ei avaudu näkymiä suunnittelualueelle, kuten ei
myöskään Seskarön pohjoisosassa sijaitsevilta arvokkailta rakennuksilta. Sen sijaan meren rannikolta sijaitsevilta arvokkailta rakennuksilta avautuvaa maisemakuvaa rakennettavat tuulivoimalat muuttavat. Suunnittelualueen ja arvokkaiden rakennusten väliin sijoittuu saaria ja etäisyys on
sen verran suuri, etteivät voimalat hallitse maisemakuvaa.
Ruotsin rannikkoalue ja Norrbottenin saaristo Bondöfjärdenistä Suomen rajalle asti on aluetta,
jossa Ruotsin Ympäristökaaren 4. luvun 2 §:n mukaan matkailu ja virkistyskäyttö on erityisesti otettava huomioon arvioitaessa yritystoiminnan ja ympäristöön vaikuttavan toiminnan hyväksymistä. Tuulivoimapuisto vaikuttaa kyseessä olevaan matkailu- ja virkistysalueeseen pääasiassa
maiseman muutoksen myötä. Voimakkaimmillaan maisemavaikutus on aivan Suomen rajan tuntumassa Ruotsin puolen saaristossa. Koko rannikkoalue ja Norrbottenin saaristo on niin laaja alue,
ettei uuden tuulivoimapuiston maisemavaikutus alueen matkailulle ja virkistykselle ole merkittävä. Tuulivoimapuisto voidaan nähdä myös alueen yhtenä vetovoimatekijänä matkailun kannalta.
Kaavatyötä varten laadittiin Ruotsin puolelta uusia kuvasovitteita Seskarön sillalta ja Salmis-Kirvesniemivägeniltä sekä Haaparannan saaristosta.
Kuva 6‑13. Havainnekuva Seskarön sillalta suunnittelualueelle. Etäisyys suunnittelualueen voimaloille 16–20 km. Kuvassa on huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska I)
sekä kaavan mahdollistamat tuulivoimalat.
Kuva 6��
��
‑��
14��
. Havainnekuva Salmis- Kirvesniemivägeniltä suunnittelualueelle. Kuvassa on huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska I) sekä kaavan mahdollistamat tuulivoimalat.
2013 Ramboll
69
Kuva 6‑15. Havainnekuva Torne Furön edustalta suunnittelualueelle. Etäisyys suunnittelualueen
voimaloille 5–9 km. Kuvassa on huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska I)
Kuva 6��
��
‑��
16��
. Havainnekuva Riskilän edustalta suunnittelualueelle. Etäisyys kaavaehdotuksen voimaloille 1,5 - 5 km. Kuvassa on huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska I)
70
Kuva 6‑17. Havainnekuva Pirttikarin edustalta suunnittelualueelle. Etäisyys kaavaehdotuksen
voimaloille 3 – 6,5 km. Kuvassa on huomioitu Röyttänniemen rakennetut tuulivoimalat (Puuska
I) sekä kaavan mahdollistamat tuulivoimalat.
Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön
Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa ja edelleen Talja -saaren sähköasemaan merikaapeleilla.
Alueelle ei rakenneta merisähköasemaa. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan. Merikaapelilla ei
ole vaikutuksia maisemakuvaan tai kulttuuriympäristöön. Sähkönsiirto tuulivoimapuistosta valtakunnan verkkoon tapahtuu Röyttän Selleen sähköaseman kautta maaja merikaapeliyhteyksin. Sähkönsiirto sähköasemalta eteenpäin maa-alueilla tapahtuu olemassa olevilla ilmajohdoilla. Mantereelle ei suunnitelman mukaan tarvita uusia voimalinjoja voimalaitosalueen ulkopuolella. Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön jäävät tästä syystä vähäisiksi.
Tuulivoimapuiston vaikutukset muinaisjäännöksiin
Kaavalla voi olla vaikutusta vedenalaisiin muinaisjäännöksiin, koska kaava mahdollistaa vesirakentamisen alueella, jolta ei ole olemassa systemaattista inventointitietoa. Haitallisia vaikutuksia mahdollisiin vedenalaisiin muinaisjäännöksiin ehkäistään siten, että ennen rakennushankkeen
toteuttamista teetetään arkeologinen vedenalaisinventointi. Inventointi suunnitellaan ja toteutetaan arkeologian ammattilaisten kanssa.
Viistokaikuluotauksessa kesällä 2012 ei havaittu hylkyjä, vaan muutamia epäselviä kohteita, jotka tarkistetaan sukeltamalla, mikäli ne ovat rakennustoimien kohdalla tai vaikutusalueella.
Merikaapeleiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon mahdolliset alueelle sijoittuvat vedenalaiset
muinaismuistot ja tarvittaessa väistetään ne.
2013 Ramboll
71
6.2.8
Vaikutukset sähköverkkoon
Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa ja edelleen Talja -saaren sähköasemaan merikaapeleilla,
joiden ohjeellinen sijainti on merkitty osayleiskaavakarttaan. Alueelle ei ole tarpeen rakentaa merisähköasemaa ja Kuusiluotoon rakennettavasta sähköasemasta on luovuttu. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan ja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Niillä alueilla, missä merikaapelit kulkevat meriväylien suuntaisesti, jätetään riittävä turvaväli meriväyliin.
Meriväylien alitus toteutetaan siten, että kaapelit sijoitetaan väylän varaveden alapuolelle. Kaapeleiden sijoittamisesta merialueelle hankitaan Liikenneviraston lausunto. Tarvittaessa meriväylien kohdalla sekä matalilla ranta-alueilla kaapelit voidaan kaivaa, vesipuhaltaa tai peittää merenpohjaan. Kaivutyössä huomioidaan ranta-alueiden sedimentin laatu.
Sähkönsiirto merituulivoimapuistosta valtakunnanverkkoon tapahtuu seuraavasti:
Tuulivoimapuiston Taljan sähköasema kytketään valtakunnan verkkoon Fingrid Oyj:n Röyttän Sellee 110/400 kV sähköasemalla. Tuulivoimapuiston sähköasemalta johdetaan Selleen sähköasemalle 110 kV maaja/tai merikaapelit. Selleen nykyisellä sähköasemalla tarvitaan laajennuksia.
Selleen sähköasemalta lähteviä kantaverkkoyhteyksiä ei tuulivoimahankkeen johdosta ole tarpeen vahvistaa, joten hankkeella ei ole vaikutuksia kantaverkkoon. Tornion terästehdas on yksi
Suomen merkittävimpiä sähkönkuluttajia. Jos tehdas ei ole toiminnassa, voidaan merituulipuiston
tuottama sähkö siirtää eteenpäin olemassa olevilla 400 ja 110 kV voimajohdoilla.
6.2.9
Vaikutukset tekniseen huoltoon
Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa ja edelleen Taljan saaren sähköasemaan merikaapeleilla.
Tuulivoimaloille laaditaan huolto-ohjelma, jonka mukaisia huoltokäyntejä tehdään kullekin tuulivoimalalle 1–2 vuodessa. Lisäksi jokaista voimalaa kohti voidaan olettaa noin 1–2 ennakoimatonta huoltokäyntiä vuosittain. Huoltokäynnit tehdään pääasiassa pakettiautoilla maa-alueilla ja
edelleen sopivalla veneellä merituulivoimalalle.
Merituulipuiston rakentamisessa tukikohtana käytettäneen Röyttän satamaa. Sinne johtaa kuljetuksille soveliaat tieyhteydet ja meriväylä. Hankkeessa hyödynnetään nykyistä Outokummun tehtaiden tieverkostoa sekä Röyttän toisen tuulivoimahankkeen yhteydessä rakennettavia rakennusja huoltoteitä Outokummun Tornion tehtaiden alueella.
Kuva 6‑18. Rakennetun Puuska I tuulivoimahankkeen osat
tuotiin meriteitse Röyttän satamaan.
72
6.2.10 Vaikutukset luonnonympäristöön ja luonnonsuojeluun
Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen
Tuulivoimaloiden rakentamisella on vaikutusta vesieliöstön mm. kasvillisuuden, pohjaeläinten ja
kalojen paikallisiin populaatioihin. Suunnittelualueella sijaitsee kalojen kutupaikkoja. Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja ajoittuvat 3 – 4 vuoden ajalle. Hetkellisesti vaikutukset voivat olla suuria rakennuspaikoilla ja sen välittömässä ympäristössä, mikä voi
näkyä kalojen karkottumisena, kudun häiriintymisenä, veden samentumisena ja kalastuksen rajoittumisena. Pysyvät rakenteet hävittävät kuitenkin mahdollisia kutu- ja syönnösalueita. Pintaalana perustusten varaamaa pinta-alaa voidaan kuitenkin pitää pienenä suhteessa koko suunnittelualueeseen.
Lintujen muuttoreiteistä kaavoitettavan hankkeen toteutusvaihtoehto jättää pääosin avoimeksi
kaksi lintujen säännöllisesti käyttämää muuttolinjaa, Röyttän satamaan johtavan laivaväylän sekä Kuusiluodon ja Herakarin välisen merialueen. Tornion suunniteltu tuulivoimapuisto voi toimintansa aikana vaikuttaa alueen pesimälinnustoon lähinnä tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja
muiden mahdollisten häiriövaikutusten kautta sekä lintujen lisääntyneen törmäysriskin kautta.
Sen sijaan tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvat elinympäristömuutokset jäävät kokonaisuudessa vähäisiksi, koska tuulivoimalat sijoitetaan kokonaisuudessaan merialueille lintujen kannalta potentiaalisten pesimäsaarien ulkopuolelle.
Kuusiluodon saaren pohjoisosassa on useita uhanalaisten kasvilajien kasvupaikkoja; nämä kasvupaikat on kaavassa osoitettu sl-merkinnällä. Muu alue on kaavassa osoitettu MU-alueeksi, eikä
saaren täyttöpenkoilla sijaitseville ja päiväperhosten suosimille kukkaniityille kohdistu vaikutuksia kaavassa osoitettujen muiden aluevarausten toteuttamisesta.
Natura-vaikutukset
Tuulivoimahankkeen mahdolliset vaikutukset kohdistuvat niihin Natura-alueisiin, jotka on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin mukaisina alueina; näitä ovat Suomen puolella Pajukari-UkseiAlkunkarinlahti ja Perämeren saarten Natura-alue sekä Ruotsin puolella Haparanda Skärgård. Pelkästään luontodirektiivin nojalla suojeltujen alueiden direktiiviluontotyypeille ja –lajeille ei etäisyydestä johtuen arvioida muodostuvan vaikutuksia.
Tuulivoimapuiston rakentaminen ei vaikuta lintudirektiivin liitteen I lajien mahdollisuuksiin pesiä Suomen tai Ruotsin puolella sijaitsevilla saarilla ja luodoilla, sillä rakentaminen sijoittuu avomerelle noin kilometrin etäisyydelle lähimmistä Natura –verkostoon sisällytetyistä alueista. Valtaosa direktiivilajien havainnoista on tehty muuttavista linnuista. Vaikutukset runsaslukuisimpiinkin alueen kautta muuttaviin direktiivilajeihin, joutseneen ja kurkeen, jäävät todennäköisesti hyvin pieniksi. Laskentamallin mukaan kurki törmäisi voimaloihin kerran kahdessa vuodessa ja joutsen kerran neljässä vuodessa. Muuttolintukantoihin törmäyksillä ei todettu olevan merkityksellistä vaikutusta. Kaikkiin muihin muuttolintukantoihin vaikutukset jäävät arvion mukaan vielä vähäisimmiksi.
Erityisten suojelualueiden eli SPA-alueiden direktiivilajeista vaikutuksia näyttäisi muodostuvan
merkittävimmin tiiroihin. Todennäköisesti valtaosa tuulivoima-alueilla havaituista tiiroista pesii
muualla kuin SPA -alueilla. Johtuen pitkästä etäisyydestä ja siitä, että Tornion puoleisissa Perämeren saarissa pesii vähän tiiroja, vaikutukset Perämeren saaret Natura-alueeseen ovat epätodennäköisiä. Pajukari-Uksei-Alkukarinlahden Natura-alueen tiiroihin vaikutuksia voi ilmetä pitkällä tähtäimellä, mikäli osa vuosittaisesta törmäyksestä kohdistuisi Natura-alueen melko pieneen,
noin 25 parin pesimäkantaan. Esimerkiksi 1 yksilön lisäkuolleisuus tarkoittaisi, sitä että kanta pienenisi noin 10 % kymmenessä vuodessa, mikäli muut kuolleisuus ym. tekijät säilyisivät ennallaan. Ottaen huomioon lajin runsaus seudulla ja kannan elinvoimaisuus Suomessa, vaikutusta ei
voi pitää seudullisesti erityisen merkittävänä. Muihin direktiivin pesiviin lajeihin vaikutukset jäävät vähäisemmiksi. Törmäysmallinnuksen mukaan joutsenen ja kurjen törmäysmääräksi kesällä saadaan noin 0,06 yksilöä/vuosi, ts. törmäyksen todennäköisyys on harvemmin kuin kerran
kymmenessä vuodessa. Pikkulokkien ja räyskien törmäystodennäköisyydet ovat tätäkin pienempiä (liite 4.8).
Hankkeen toteuttamisen jälkeen on todennäköistä, että yksittäisiä lintuja törmää voimalaitoksiin
vuosittain, mutta tällä ei arvioida olevan minkään Perämeren alueen läpi muuttavan lajin kantoihin sellaista kielteistä vaikutusta, jota voitaisiin pitää merkittävänä. Muuttolintujen törmäyskuolemien määrään vaikuttavat eniten sääolosuhteet, jotka ohjaavat muuttoa mantereen tai avomeren päälle sekä lapojen tason ylä- tai alapuolelle. Muuttolinnuista törmäyksille alttiimpia ovat suuret lajit sekä arktiset muuttajat, kahlaajat ja kuikkalinnut.
2013 Ramboll
73
Tornion Röyttän merituulivoimapuiston rakentaminen ei tehdyn arvioinnin mukaan merkittävästi
heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Ruotsin ja Suomen puolella sijaitsevat maaja merialueet on sisällytetty osaksi Natura –verkostoa. Hankkeen toteuttaminen ei siten myöskään edellytä lupaa poiketa Ruotsin tai Suomen Natura –säädöksistä.
Muu luonnonsuojelu
Perämeren kansallispuiston perustamisesta on säädetty lailla (laki Perämeren kansallispuiston perustamisesta 537/1991). Kansallispuiston perustamistarkoituksesta on lain 1 §:ssä todettu seuraavaa: ”Perämeren ulkosaariston ja meriluonnon suojelemiseksi sekä ympäristöntutkimusta ja
luonnonharrastusta varten muodostetaan Kemin ja Tornion kaupunkeihin valtion omistamille alueille luonnonsuojelulain (71/23) mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi Perämeren kansallispuisto”. Lain mukaan kansallispuistoon voidaan liittää sellaisia kansallispuiston sisällä olevia tai kansallispuistoon rajoittuvia alueita, jotka siirtyvät valtion omistukseen.
Tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta on annettu asetuksella (asetus Perämeren kansallispuistosta 538/1991). Asetuksella kansallispuiston alueella on kielletty rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen; maa-aineksen ottaminen, maa- tai kallioperän vahingoittaminen ja ojittaminen; puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen; luonnonvarasten selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, hätyyttäminen tai hiiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen; leiriytyminen ja avotulen teko; kaikki muut toimet, jotka saattavat vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonoloihin,
maisemaan taikka eläin- tai kasvilajien säilymiseen. Perämeren kansallispuiston alueella sallittuja toimia ovat valvontaa ja tutkimusta, yleisön opastamista, veneilyä ja alueeseen tutustumista
sekä kalastusta, rajanvartiointia ja meripelastusta varten tarpeellisten rakennusten, rakennelmien ja polkujen rakentaminen ja kunnossapitäminen; vesillä liikkuminen, marjojen ja sienien poimiminen; kalastaminen; alueen luontaisen kehityksen edellyttämän luonnontilan palauttaminen;
perinteisten luonnonkäyttötapojen muovaamien ympäristötyyppien palauttaminen luonnontilaan;
alueen perinteiseen käyttöön liittyvien rakennusten ja rakennelmien entistäminen, kunnossapitäminen ja käyttäminen; pelastuspalvelun ja palontorjunnan vaatimat toimet; vesikulkuväylien
kunnossapitäminen sekä merenkulun turvalaitteiden ja vesikulkuväylien liikennemerkkien sekä
valo-opasteiden kunnossapitäminen; kartoitus ja maanmittaustyöt.
Perämeren kansallispuiston, Perämeren saarten ja Röyttän Natura-alueille on laadittu yhteinen
hoito- ja käyttösuunnitelma, joka on hyväksytty ympäristöministeriössä vuonna 2009. Hoito- ja
käyttösuunnitelman laatimisen yhteydessä Perämeren kansallispuistolle laadittiin järjestyssäännöt, joissa on täsmennetty niitä toimia, jotka ovat kansallispuiston alueella kiellettyjä tai sallittuja. Tuulivoimahanke ei aiheuta vaikutuksia Perämeren kansallispuiston luontoon eikä sen suojeluun. Rakentamistoimista ei mikään tapahdu kansallispuiston alueella. Hankkeen rakentamisen
aikaiset vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja paikallisia, eivätkä ne ulotu kansallispuiston merialueille.
Tuulivoimalat tulevat näkymään Perämeren kansallispuiston alueelle. Kansallispuistosta annetulla
lailla on annettu määräyksiä, jotka koskevat kansallispuiston aluetta. Kansallispuiston ulkopuolista maisemaa ja maankäyttöä säädellään muulla lainsäädännöllä. Ennen muuta valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden mukaisilla valtakunnallisilla maiseman ja kulttuurihistorian inventoinneilla, maakunta-, yleis- ja asemakaavoituksella.
Tornion yleiskaavassa 2021 on suunnittelualueelle ja sen tuntumaan osoitettu suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalue (sl) Kuusiluotoon ja Kuusiluodon eteläpuoliselle merialueelle. Laadittavassa kaavassa on osoitettu suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien
tai eläinten esiintymäalueet (sl) tutkimusten perusteella ja huomioitu ne tuulivoimaloiden ja merikaapelien sijoittamisessa. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa varmistetaan, että näitä kohteita
ei vahingoiteta rakentamisessa.
Kuusiluodon merkittävimmät luontoarvot ovat saaren pohjoisosassa sijaitsevat uhanalaisten noidanlukkojen esiintymät sekä pohjoisrannalla sijaitseva luonnontilainen hiekkaranta. Kuusiluodon
saarella on merkitystä virkistysalueena. Saaren lounaisrannalle on osoitettu aluevaraus sähköasemalle, joka sijoittuu rantavyöhykkeelle. Tämän vuoksi ennen sähköaseman rakentamista voi
olla tarpeen selvittää, onko alueella uhanalaisen ja luontodirektiivin liitteen IV lajin, ruijanesikon
esiintymiä. Kuusiluodon noidanlukkoesiintymät on osayleiskaavassa osoitettu kaavamerkinnällä
sl, mikä riittää turvaamaan esiintymien säilymisen nykyisen kaltaisina. Hankkeen toteuttamisella
ei ole vaikutusta saaren virkistyskäyttömahdollisuuksiin.
74
6.2.11 Vaikutukset linnustoon
Suomessa tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu viime vuosina lisääntyneiden tuulivoimahankkeiden yhteydessä enenemässä määrin. Maailmalla tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on viime vuosikymmenien aikana tutkittu varsin paljon, mikä on parantanut käsitystä niiden mahdollisista haitoista sekä keinoista, joilla haittoja pystytään tuulivoimaloiden sijoituspaikan
valinnalla ja teknisellä suunnittelulla vähentämään.
Yleisesti tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan,
joiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset. Nämä vaikutusluokat ovat:
•
Voimaloiden rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen
linnustoon.
•
Voimaloiden aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niidenvälisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä
•
Voimaloiden aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon ja
lintupopulaatioihin.
Tuulivoimapuiston sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä
takia elinympäristöjen muuttuminen sekä lintujen lisääntymiselle aiheutuvat häiriöt voivat aiheuttaa linnuston kannalta merkittäviä vaikutuksia. Vastaavasti merialueilla, joilla lisääntymisen kannalta soveliaiden ympäristöjen (luodot, saaret) osuus on usein suhteellisen pieni ja tuulipuistoalueella pesivien lintujen määrä tästä syystä rajatumpi, vaikutukset kohdistuvat usein selkeämmin alueella ruokailevaan ja sen kautta muuttavaan linnustoon esimerkiksi häiriö- ja estevaikutuksien kautta. Aluekohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavia, minkä takia merkittävien linnustovaikutusten määrittely on aiheellista tehdä hankekohtaisesti suunnittelualueen ominaispiirteet
huomioiden (liite 4.8).
Kaavatyön yhteydessä on laadittu Natura-vaikutusten arviointi Pajukari-Uksei-Alkurinkarinlahden
ja Perämeren saarten suojeluperusteena oleville lintulajeille (liite 4.8) ja yhteenveto tuloksista on
esitetty kaavaselostuksen kohdassa 6.2.10.
Tarkastelun lähtökohtana oli kaavaehdotuksen mukainen vaihtoehto, missä suunnittelualueelle on
suunnitteilla yhteensä 14 voimalaa.
Häiriö- ja estevaikutukset
Tuulivoimalat voivat aiheuttaa linnustovaikutuksia myös muuttamalla lintujen vakiintuneita käyttäytymismalleja voimala-alueen läheisyydessä. Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen puistoalueella, voimaloiden synnyttämä
melu sekä tuulivoimarakenteiden aiheuttamat visuaaliset vaikutukset. Tuulivoimalat saattavat olla rajoittamassa lintujen ravinnonsaantia ja soveliaiden pesimispaikkojen määrää, koska joidenkin lintujen on todettu välttelevän oleskelua tuulivoimaloiden lähettyvillä. Häiriintymisen on arvioitu olevan suurinta talvehtivilla ja muuttavilla linnuilla, kun taas pesivä linnusto näyttää yleensä sopeutuvan paremmin tuulivoimaloiden läheisyyteen. Esimerkiksi Kemin Ajoksella harmaalokit pesivät tuulivoimaloiden alapuolella niiden perustuksia varten rakennetuilla keinosaarilla. Häiriövaikutuksessa lajikohtaiset ja alueelliset erot näyttävät olevan suuria ja voivat esimerkiksi merituulipuistojen kohdalla yltää 2 - 4 kilometrin etäisyydelle voimaloista (Birdlife Suomi WWW -sivut, Petersen ym. 2006). Tuulivoimalat voivat synnyttää myös nk. estevaikutuksia, joissa voimalat estävät lintua käyttämästä vakiintuneita muutto-, yöpymis- tai ruokailulentoreittejä. Joutumalla kiertämään reitille tulevan esteen voi se linnulle, erityisesti jos kyse on suurista tuulivoimapuistoista ja säännöllisistä lentoreiteistä, aiheuttaa ylimääräistä energiankulutusta. Jos este vaikuttaa suureen osaan populaatiota, sillä voi olla heikentävää vaikutusta populaatioiden yleiseen
elinkykyyn. Tornion Röyttän merivoimalat aiheuttava estevaikutusta lähinnä muuttolinnustolle ja
lahdella lepäileville lokkilinnuille. Muuttolinnuille yksittäisestä tuulipuistoalueesta ja sen väistämisestä aiheutuvan matkan lisäyksen merkitys energiankulutukseen on kokonaisuudessaan arvioitu varsin pieneksi (liite 4.8).
2013 Ramboll
75
Törmäysriskit
Törmäysriskiä arvioitiin laskennallisten lintumäärien ja havainnoidun lentokorkeuden perusteella huomionarvoisille lajeille Röyttän linnustoselvityksessä vuonna 2012. Arvio tehtiin tarkoitusta
varten luodun matemaattisen mallin (ns. Bandin malli) avulla. Törmäysmallinnusten väistökertoimena on yleisesti käytetty 0,95 - 0,97, mikä tarkoittaa että 95 - 97 % % linnuista väistää tielleen
osuvat tuulivoimalat ja vain 5 - 3 % linnuista lentää tuulivoimapuistoalueen läpi. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että todellisuudessa jopa 98–99 % linnuista väistää roottoreita
(mm. Desholm ½Kahlert 2006, Scottish Natural Heritage 2010). Väistö perustuu suurimmilta osin
siihen, että hyvissä sääolosuhteissa kookkaat tuulivoimalat näkyvät (mm. valkoinen väri ja lapojen vilkkuminen) varsin kauas ja linnuilla on siksi hyvät mahdollisuudet kiertää tuulivoimapuisto
ja välttää törmäykset (liite 4.8).
Arvion mukaan merkittävin törmäysriski muodostuu lokeille. Mallin mukaan voimaloihin Röyttän
merituulivoimapuiston voimaloihin törmäisi noin 26 harmaalokkia, 6 naurulokkia ja 3 kalalokkia
vuodessa. Kaikkien muiden lajiryhmien törmäykset olisivat huomattavasti harvinaisempia. Isoista
linnuista merkittävin törmäysriski on merihanhella (0,6 yks/vuosi), joita muuttaa runsaimmin alueen kautta. Kurkia törmäisi laskennan mukaan kerran neljässä vuodessa, joutsenia kerran seitsemässä vuodessa, metsähanhia kerran neljässätoista vuodessa ja kalasääksiä kerran kuudessatoista vuodessa (liite 4.8).
Huomattava on se, että lähtöoletukset vaikuttavat merkittävästi arvion suuruuteen. Niistä keskeisimmät ovat arviot lintujen määristä ja lentokorkeuksista sekä väistöprosentti. Edellä mainituista syistä johtuen mallinnusta on pidettävä ainoastaan suuntaa antavana. Todennäköistä on, että
esimerkiksi harmaalokkien ruokailulento käyttäytyminen muuttuu voimaloiden myötä ja lokit siirtävät lentoreittejä siten että lintumäärät alueella vähenevät nykymääristä, mikä vastaavasti vähentää törmäysten todennäköisyyksiä (liite 4.8).
Populaatiovaikutukset
Sekä Puuskahankkeen että merialueen voimaloista aiheutuva suurin riski törmäyksille ei kohdistu muuttolinnustoon. Lintujen ruokailulennoista aiheutuvat törmäykset vaikuttivat tämän vuoksi
olevan selvästi todennäköisempiä kuin muutonaikaiset törmäykset (liite 4.8).
Koko maan kantoihin hankkeiden aiheuttamalla kuolleisuuden lisäyksellä ei ole merkitystä, mutta
lähiseudun paikallisiin kantoihin voi pitkällä aikavälillä kohdistua vaikutuksia. Perämeren pohjukan (Kemi. Tornio, Haaparanta) lintukannoista suurimmat riskit näyttäisivät kohdistuvan harmaaja naurulokkiin, joita alueella runsaimmin liikkuu. Laskelman mukaan tuulivoiman aiheuttama lisäkuolleisuus pienentäisi näiden lajien kantoja 7 – 16 % kymmenessä vuodessa, mikäli kantojen
koko muutoin pysyisi ennallaan. Todennäköistä on kuitenkin, että muut tekijät kuten ravintotilanteen muutokset, taudit ym. vaikuttavat kantojen kokoon merkittävimmin. Muilla lajeilla muutos
näyttäisi olevan selvästi pienempi (< 6 %) (liite 4.8).
Yhteisvaikutukset muiden tuulivoimahankkeiden kanssa
Eri tuulivoimahankkeista voi aiheutua yhteisvaikutuksia etenkin muuttolintuihin. Samat linnut
voivat kohdata useitakin voimala-alueita muuttoreitillänsä. Siten hyvinkin kaukana toisistaan sijaitsevat voimala-alueet voivat vaikuttaa saman lintupopulaation elinvoimaisuuteen. Lähiseudun
voimalahankkeista selvimmin yhteisvaikutuksia voi ilmetä Tornion teollisuusalueen nykyisistä ja
suunnitelluista voimaloista (liite 4.8).
Tornion teollisuusalueen nykyisiin sekä suunniteltuihin voimaloihin arvioitiin törmäävän vuosittain
noin 50 lintua, keskimäärin vajaat 4 lintua/voimala. Kaavaehdotuksen mukaisiin merialueen voimaloihin (14 kpl) arvioitiin törmäävän samoja lajeja yhteensä noin 36 yksilöä (noin 2,6 lintua/
voimala) (liite 4.8).
Yhteisvaikutuksia voi teoriassa muodostua kaikkien Suomen länsirannikon tuulivoimalahankkeiden kanssa. Vaikutuksia voi esiintyä lähinnä kookkaisiin vesilintuihin kuten joutseneen, merihanheen ja kurkeen, jotka muuttavat Pohjanlahden rannikkoa seuraillen. Näidenkin lajien arvioidut
törmäysmäärät selvitysalueella ovat niin pienet, että Tornion hankkeesta aiheutuvia merkityksellisiä vaikutuksia ei ole odotettavissa. Näiden lajien muuttokannan koot ovat moninkertaiset tuulivoimala-alueiden kautta lentäviin määriin. Kaikki em. lajien kannat ovat lisäksi kasvaneet huomattavasti viime vuosikymmeninä, joten Suomen populaatiot ovat varsin sietokykyisiä tuulivoiman aiheuttamalle lisäkuolleisuudelle. Esimerkiksi laulujoutsenen kanta on viime vuosikymmeninä kasvanut noin 5 % vuosivauhtia ollen nykyään noin 7000 paria. Mikäli muut kuolevuusteki-
76
jät pysyisivät ennallaan, niin teoreettisesti ajatellen kanta kestäisi useiden satojen yksilöiden lisäkuolleisuuden. Muihin lajeihin, kuten arktisiin vesilintuihin, merikotkaan ja metsähanheen kohdistuvia yhteisvaikutuksia eivät Tornion hankkeet juurikaan lisää johtuen siitä, että selvitysalue ei
sijoitu näiden lajien päämuuttoreitille (liite 4.8).
6.2.12 Vaikutukset vesieliöstöön
Merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin aikana alueella tehtiin vesistöselvityksiä,
joihin kuuluivat ohjaeläinten inventointi ja vedenalaisen pohjatyypin sekä pohjakasvillisuuden
yleisluontoinen selvittäminen. Kaavatyön aikana tarkennettiin vesikasvillisuus- ja pohjaeläininventointia vuosina 2011 ja 2012. Geoteknisiä pohjatutkimuksia ja ympäristönäytteenottoa sedimentin haitta-aineiden tutkimiseksi tehtiin vuonna 2011 maaliskuussa ja elo - lokakuussa.
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikaiset vaikutukset vesieliöstöön
Tuulivoimalan perustusten rakentaminen tuhoaa nykyisen pohjakasvillisuuden ja pohjaeliöstön
perustusten kohdalla. Monopile perustusta rakennettaessa alue on noin 1 000 m2 ja kasuuniperustuksella noin 3 000 m2. Yli viiden metrin vesisyvyydessä kasvillisuus on erittäin niukkaa ja pienialaista tai sitä ei ole lainkaan. Suurin osa voimaloista tulisi sijoittumaan yli kuuden metrin syvyysvyöhykkeeseen kaikissa eri vaihtoehdoissa, jolloin vaikutukset kasvillisuuteen ovat hyvin vähäiset ja paikalliset. Perämeren kansallispuiston alueella suoritetut VELMU -tutkimukset osoittavat myös kasvillisuuden olevan erittäin niukkaa tai sitä ei ole lainkaan yli viiden metrin syvyydessä.
Kasvillisuuden mahdollinen väheneminen jo luontaisestikin karuilla matalikoilla voi vaikuttaa niistä riippuvaisten vesiselkärangattomien yksilötiheyksiin ja sitä kautta esimerkiksi kalojen ravinnonsaantiin. Kasvillisuuden ja pohjaeliöiden vähenemisellä voi olla myös vaikutuksia kalojen lisääntymiseen ja kalanpoikasten toimeentuloon ravintoverkon kautta. Suunnittelualueella kasvillisuuden todettiin kuitenkin olevan erittäin vähäinen, joten rakentamisen vaikutukset alueen eliöstöön katsotaan olevan tältä osin vähäiset.
Vaikutuksen suuruus riippuu keskeisesti perustamistavasta. Tässä hankkeessa muutoksen kohteeksi joutuvan pohjan ala on suurin, mikäli kaikki voimalat perustetaan kasuuniperustuksella.
Tuulivoimayksiköiden osalta rakentamisen kohteeksi tulee merenpohjasta noin 0,2 % suunnittelualueiden kokonaispinta-alasta, mikäli perustamistavassa päädytään kasuuniperutukseen. Arvio perustuu laskentaan, jossa suunniteltujen voimalaitosyksiköiden määrä kerrotaan pinta-alalla (3 000 m2/tuulivoimayksikkö), joka kasuuniperustukseen tarvitaan. Monopile -menetelmällä
ala on vielä huomattavasti pienempi. Merenpohjaa voi enimmillään peittyä vain pieni osa suunnittelualueiden kokonaispinta-alasta. Tämän perusteella haitan astetta voidaan pitää vähäisenä.
Merenpohjaan kohdistuvat rakentamistyöt aiheuttavat pohjasedimentin vapautumista veteen.
Samentuminen puolestaan heikentää vesikasvien yhteyttämistä (Kautsky ym. 1986). Meriveden
samentumisella voi olla vesikasvien kannalta suurikin merkitys, mikäli kiintoainetta vapautuu veteen niin paljon, että se estää valon läpäisyn syvempiin vesikerroksiin. Suunnittelualueella pohjat ovat pääasiallisesti pehmeitä hietapohjia. Siten vesirakennustöistä pohjakasvillisuudelle mahdollisesti aiheutuva haitta jää paikalliseksi ja kokonaisuutena pieneksi vähäiseksi havaitun pohjakasvillisuuden vuoksi. Mikäli samentumaa vedessä kuitenkin ilmenee, se on lyhytaikaista ja haitta poistuu nopeasti rakennustöiden päätyttyä. Ajallinen kesto voi vaihdella muutamasta päivästä
viikkoon, sää- ja virtausoloista sekä pohjamateriaalista riippuen.
Kaavassa esitetään rajattavaksi kovapohjaiset kasvillisuuspohjat rakentamisen ulkopuolelle. Näin
olleen rakentamisella vaikutetaan mahdollisimman vähän suunnittelualueen nykyiseen kasvillisuuteen, pohjaeliöstöön ja kalastoon.
Perustamistöistä voi aiheutua haittaa pohjalla eläville vesiselkärangattomille kiintoaineen lisääntyessä vesipatsaassa. Eläimistön toipumisen ennalleen esim. ruoppausten jälkeen on havaittu
kestävän yleensä 1–3 vuotta (Mustonen 1982). Samentumasta johtuva haitta pohjaeläimille on
oletettavasti hyvin vähäistä, sillä pohja-aines suunnittelualueella on suurimmaksi osaksi hietaa ja
päälle kertynyttä orgaanista ainesta on hyvin vähän tai ei lainkaan alueesta riippuen. Tutkittujen
sedimenttien ei todettu olevan akuutisti toksista vesikirpulle ja valobakteerille. Sedimenttejä voidaan näin ollen pitää vesiympäristölle haitattomana.
2013 Ramboll
77
Tuulivoimalayksiköiden varaamaa pohjan alaa lukuun ottamatta pohjaeliöstön palautuminen rakentamisen aikaisista häiriöistä on jo lähialueella suhteellisen nopeaa. Tanskan Horns Rev ja Nystedin merituulivoimapuistoissa tehtyjen tutkimusten mukaan n. 5 kk rakentamisvaiheen jälkeen
ensimmäisinä alueella havaittiin leviä ja vesiselkärangattomia. Päällyskasvusto koostui pii- ja rihmalevistä sekä sinisimpukoista. Käytännössä on huomattu, että tuulivoimaloiden perustukset luovat uusia kasvualustoja kovien pohjien lajeille (Leonhard 2000). Näiden keinopohjien täydellinen
asuttaminen voi kuitenkin kestää useita vuosia. On huomattava, että Etelä-Itämerellä meriveden
suurempi suolapitoisuus suosii monien mereisten ja kilpailukykyisten lajien levittäytymistä uusille alueille. Näissä osissa murtovettä eliöstön monimuotoisuus on jo luontaisesti suurempaa ja samalla uusien pohjien asuttaminen tehokkaampaa kuin nyt tarkasteltavalla Perämerellä.
Merituulipuistojen rakennusvaiheen vaikutuksia hylkeisiin on tutkittu Tanskassa Horns
Revin ja Nystedin merituulipuistohankkeissa. Selvää tuulipuistoista aiheutunutta muutosta
hylkeiden käyttäytymisessä vedessä tai maalla ei voitu todeta. Tuulipuistohankkeissa käytettiin
paaluperustuksia. Paalutuksen aikana voitiin Nystedin hankkeessa todeta hylkeiden määrän maalla
vähentyneen tilapäisesti. Horns Revin alueella hylkeitä ei havaittu tuulipuistoalueella paalutuksen
aikana. Nystedin tuulipuiston vieressä 4 kilometrin päässä sijaitsee tärkeä Rødsandin hylkeiden
suojelualue. Perustusten paalutuksen aikana suojelualueella oleskeli vähemmän harmaaja
kirjohylkeitä kuin yleensä. Muita rakentamisen aikaisia vaikutuksia ei havaittu (Danish Energy
Authority 2006).
Rakentamistöiden häiriövaikutus voi tilapäisesti karkottaa norppia ja halleja suunnittelualueelta.
Ajoittain varsin voimakkaalla melulla arvioidaan olevan suurempi vaikutus merinisäkkäisiin
kuin voimaloiden varsinaiseen toimintaan liittyvällä melulla. Rakennustyöt tullaan ajoittamaan
lisääntymisen kannalta keskeisen talvikauden ulkopuolelle ja melun haittavaikutuksia voidaan
pyrkiä vähentämään erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Rakentamisen aikaisten vaikutusten ei siten
arvioida olevan merkittäviä alueen norppakantaan.
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisemassa Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa (2007) on esitetty, että Itämeren hylkeisiin mahdollisesti kohdistuvista uhista sekä suorista
että epäsuorista vaikutusmahdollisuuksista tuulivoimapuistot eivät aiheuta kansallisella tasolla
uhkaa hylkeille. Alueellisesti uhan on arvioitu olevan säädeltävissä. Merkittävimmät uhat hylkeelle
arvioitiin olevan ilmastonmuutos sekä ympäristömyrkyt.
Perämerellä
on
parhaillaan
meneillään
useita
eri
suunnitteluvaiheessa
olevia
tuulivoimapuistohankkeita. Näiden tuulivoimapuistojen todellisia yhteisvaikutuksia laajoilla alueille
liikkuvien merinisäkkäiden esiintymis- ja lisääntymisalueisiin on erittäin haasteellista arvioida
nykyisellä tietämyksellä, ilman vaikutuksiin kohdistuvaa tutkimusta. Tutkimukset edellyttäisivät
vastaavan laajuisia tuulivoimapuistoja vastaavanlaisissa olosuhteissa, jotta vaikutusten
merkittävyyttä voitaisiin luotettavammin arvioida.
Kunnasrannan mukaan voidaan arvioida, että missään muualla norppakannan pääasialliseen
lisääntymisalueeseen ei kohdistu yhtä voimakasta tuulivoimarakentamista kuin Perämerellä.
Sähkönsiirron rakentamisen aikaiset vaikutukset vesieliöstöön
Sähkönsiirtoon tarvittavat merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niille kaivetaan kaapelioja, jotta kaapelit ovat merenkäynnin ja ahtojäiden ulottumattomissa. Kaapeliojat ovat 1,0 – 1,5
m leveitä. Häiriintyvän vyöhykkeen leveyden pohjaa kaivettaessa voidaan arvioida olevan noin
10 m. Mikäli kaapelit lasketaan pohjaan, tästä aiheutuva vähäinen samentuma kestää vain muutamia tunteja ja ulottuu muutamista metreistä kymmenien metrien päähän sääolosuhteista riippuen.
Mahdolliset kaivuutyöt tuhoavat pohjan kasvillisuuden ja pohjaeliöstön kaapeliojien alueella. Kaapeleiden päälle takaisin laitettava maa-aines kuitenkin luo saman kasvualustan alueelle leviäville pohjakasveille. Myös lähiympäristössä esiintyvä pohjaeliöstö asuttaa ko. pohjan muutamassa
vuodessa.
Kaivuutyöstä aiheutuva veden samentuminen voi väliaikaisesti haitata lähialueella olevien kasvien yhteyttämistä heikentämällä valon pääsyä pohjakerrokseen. Haitta häviää nopeasti rakennustöiden päätyttyä. Kaapeloinnin yhteydessä tehtävät kaivuutyöt on tässä hankkeessa arvioitu vähäisiksi. Niiden vaikutukset rajoittuvat kaivualueelle ja sen välittömään läheisyyteen (muutamia
kymmeniä metrejä). Kokonaisuutena haitan vesieliöstölle arvioidaan olevan vähäinen.
78
Rakennustyöt sähkönsiirtoreitillä saattavat vapauttaa vesifaasiin pohjasedimentistä metalleja.
Röyttän edustalta on otettu kattavasti sedimenttinäytteitä, joista on saatu yleiskattava käsitys
alueen sedimenteistä. Kun sähkönsiirtoreitti tarkentuu, otetaan muutamia sedimenttinäytteitä
kaapelireiteiltä lisää ja ne raportoidaan vesilupahakemuksessa. Pitoisuuksien nousulla voi olla haitallinen vaikutus alueen pohjaeliöstöön ja siten myös alueen kalastoon. Haitan arvioidaan olevan
kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja paikallinen.
Sähkönsiirron sekä tuulivoimaloiden rakennustöillä ei katsota olevan merkittävää vaikutusta Tornionjoen vesienhoitoalueen nykyiseen ekologiseen ja kemialliseen tilaan. Vedenlaadussa saattaa
tapahtua hetkellistä huononemista, lähinnä veden samenemisena. Osa vedenalaisesta lajistosta
(esim. pohjaeläimet) häviävät erityisesti perustusten alta, mutta lajiston arvioidaan palautuvan
lähes ennalleen. Rakentamisen aikaiset vaikutukset saattavat heikentää ekologista ja kemiallista
tilaa, mutta vaikutuksen katsotaan olevan hyvin paikallinen ja lyhytaikainen perustuen mm. pieneen muuttuvan pohjan pinta-alaan.
Hylkeisiin kohdistuvat vaikutukset ovat samantapaisia kuin tuulivoimapuiston rakentamisen aikana, mutta lyhytkestoisempia.
Tuulivoimaloiden käytönaikaiset vaikutukset vesieliöstöön
Tuulivoimayksiköiden perustukset voivat sijoituspaikoillaan vaikuttaa paikallisesti virtaamiin ja
aaltojen muodostukseen. Tämä taas voi aiheuttaa merenpohjan eroosiota reuna-alueilla. Kirjallisuustietojen perusteella tämän mahdollinen vaikutus pohjaeliöstöön on kuitenkin merkityksetön.
(DHI, 2000b).
Tanskalaisessa, vuosina 1999 - 2005 tehdyssä selvityksessä, tuulivoimapuiston alueella ja vertailualueella ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa pohjaeliöstön runsaudessa, valtalajin biomassassa tai eliöyhteisöjen koostumuksessa. Toisaalta rihmalevät olivat korvautuneet viherlevillä ja uusia lajeja oli myös ilmestynyt.
Alustaan kiinnittyvien eliöiden määrä oli kasvanut. Nämä olivat tyypillisiä kovien pohjien lajeja,
joille tuulivoimaloiden vedenalaiset rakenteet luovat uusia kasvualustoja. Vesiselkärangattomien
lajimäärän onkin todettu kasvaneen tuulipuistoalueella. (DONG Energy 2005). Perustukset toimivat ikää kuin keinotekoisina riuttoina ja luovat uusia elinympäristöjä monille eläin- ja kasvilajeille. Näiden rakenteiden läheisyydessä on havaittu kasvaneita kalatiheyksiä, johtuen niiden tarjoamasta suojasta ja ravintokohteiden runsastumisesta. (Bohnsack & Sutherland 1985). On kuitenkin huomattava, että riuttaefektin esiintymisestä tuulipuistojen yhteydessä ei toistaiseksi ole kattavaa tutkimusaineistoa ja on oletettavaa, että vaikutukset ovat havaittavissa vasta useiden seurantavuosien jälkeen (DONG Energy ym. 2006).
Läntisellä Itämerellä on tutkittu vedenalaisten tuulivoimarakenteiden vaikutusta pohjaeliöiden
esiintymiseen sijoittamalla merenpohjaan tuulivoimalaitosyksiköitä jäljitteleviä rakenteita. Viiden
kuukauden kuluttua kokeen alkamisesta alustoilta havaittiin 18 makrofaunaan kuuluvaa lajia joista hallitsevia uusilla pinnoilla olivat nilviäiset, äyriäiset ja monisukamadot. Lajien kokonaismäärä
nousi yli vuoden kestäneen havaintojakson aikana. (Zettler & Pollehne 2006).
Tutkimustulosten perusteella suunnittelualueella pohjaeläinlajiston voidaan arvioida palautuvan
muutamassa vuodessa rakennustöiden jälkeen nykytilanteen kaltaiseksi. Tuulivoimalan perustuksien aiheuttamat pitkäaikaisvaikutukset ovat lähinnä merenpohjan elämää rikastuttavia, koska
rakenteet tarjoavat kiintopisteen ja turvapaikan monille eliöille. Tuulivoimaloiden ympärille kehittyy oma ekologinen lokero, joka hyödyntää sen antamaa suojaa. Tuulivoimala ei itse tuota ravinteita tai muita jätteitä ympäristöön (Holttinen y. 1998).
Monopile -perusteisen voimalaitoksen vaikutusta on tutkittu kirjohylkeen ja pyöriäiseen käyttäytymiseen. Turbiinien vaikutukset arvioitiin olevan vähäisiä kumpaankin lajiin (Thomsen ym.
2006). Tutkimuksessa Tanskan Horns Rev ja Nysted -merituulipuistojen vaikutuksista harmaahylkeisiin todettiin, että voimalaitosten rakennus- sekä toimintavaiheen ei havaittu aiheuttavan käyttäytymismuutoksia, jotka johtuisivat selvästi tuulivoimaloista (Tourgaard ym.).
Tuulivoimalan toiminnasta aiheutuvien äänien ei arvioida aiheuttavan vaurioita merinisäkkäiden
kuuloon tai haittaavan merkittävästi niiden kommunikointia. Ääni, jonka hylje voi kuulla kilometrin päässä toimivasta tuulivoimalasta, vastaa noin 100 kilometrin päässä kulkevan rahtialuksen
ääntä. Tuulivoimaloiden käyntiäänen on todettu myös houkuttelevan hylkeitä. Kriittisimpiä ovat
haittavaikutukset, jotka kohdistuvat hylkeiden elinkierron kannalta tärkeisiin alueisiin ja/tai ajanjaksoihin.
2013 Ramboll
79
Tuulivoimala luo merinisäkkäiden elinympäristöön uuden äänilähteen. Suunnittelualue sijaitsee
alueella, johon jo nykytilassa kohdistuu ihmistoiminnasta aiheutuvaa toimintaa, kuten laivaja
veneliikennettä, joka aiheuttaa erilaisia ääniä ja melua. Tuulivoimalan äänen johtuminen mereen
riippuu perustustyypistä. Tuulivoimapuiston toiminnan aikainen käyntiääni on kuitenkin suhteellinen tasainen ja se ei aiheuta yllättäviä melupiikkejä, jotka voisivat säikäyttää alueella olevat merinisäkkäät. Mahdollinen edellä mainittu riuttaefekti voi houkutella alueelle normaalia enemmän
kaloja ja edelleen niitä saalistavia hylkeitä.
Sähkönsiirron käytönaikaiset vaikutukset vesieliöstöön
Sähkökaapelit ovat joko niille kaivetuissa kaapeliojissa (1–1,5 m leveä) tai pohjan pinnalla. Häiriintyvän vyöhykkeen leveydeksi pohjaa kaivettaessa voidaan arvioida noin 10 m. Syvillä vesialueilla (yli 12 m), valon vähyyden vuoksi kasvillisuutta ei juuri esiinny tai se on harvalukuista. Kaavaehdotusvaiheeseen on täsmentynyt, että merikaapelit ovat 20 - 36 kilovoltin kaapeleita, koska aikaisemmin suunnitellusta sähköasemasta on luovuttu. Sähköaseman liittämisessä siirtoverkkoon olisi käytetty 110 - 130 kilovoltin kaapelia.
Kaapelikaivannon peittämiseen käytettävä karkea maa-aines toimii uutena elinympäristönä, johon muodostuu vähitellen uusi lajisto. Prosessin nopeus riippuu mm. ympäristössä esiintyvästä
lajistosta. Toisaalta karkeampi maa-aines peittyy vähitellen sedimentaation vaikutuksesta, jolloin
alueelle vähitellen palautuu alkuperäisiä oloja muistuttava eliöstö.
Merenpohjalla olevista kaapeleilla on sähkö- ja magneettikenttä. Käytännössä ainoa merikaapeleista aiheutuva eliöstövaikutus voi liittyä näihin magneettikenttiin. Toisaalta staattisen magneettikentän vaikutuksia vesiorganismeihin on tutkittu vähän. Tanskan Rødsandin tuulipuistossa tehdyn tutkimuksen mukaan merenpohjaan, metrin syvyyteen kaivettujen merikaapeleiden magneettinen kenttä pohjan pinnalla oli pienempi kuin luonnollinen geomagneettinen kenttä.
Laboratoriokokeessa mm. katkarapuja, siiroja ja sinisimpukoita altistettiin näille suurten merikaapeleiden magneettikentille. Tutkimukseen eläimet poimittiin läntiseltä Itämereltä. Johtopäätöksenä oli, että pohjaeläinten ja pohjalla elävän kampelan käyttäytymisessä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa testi- ja kontrolliryhmän välillä (Bochert & Zettler 2004). Hammar & Wikström (2005) huomasivat tutkimuksissaan leväsiiran (Idotea balthica) käyttävän ainakin osittain
maan magneettikenttää suunnistukseen. Keinotekoisessa magneettikentässä leväsiiran suunnistus muuttui luonnontilaisiin alueisiin verrattuna.
Sähkömagneettisen kentän vaikutukset vesieliöstöön ovat lähinnä teoreettisia erityisesti, kun merikaapeleiden jännitetaso on vain 20 – 36 kilovolttia. Siten sähkönsiirrosta aiheutuvat käytönaikaiset vaikutukset eliöstöön on arvioitu suunnittelualueella hyvin vähäisiksi tai niitä ei esiinny.
Tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan vaikutusta Tornionjoen vesienhoitoalueen nykyiseen ekologiseen ja kemialliseen tilaan.
6.2.13 Vaikutukset kalastoon
Tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä selvitettiin merialueen kalastusta
ammatti- ja virkistyskalastustiedusteluiden avulla. Kaavatyön yhteydessä laadittiin tarkempi selvitys tuulivoimahankkeen rakentamisen aikaisista vaikutuksista kalastoon ja kalastukseen erityisesti alueen kutu- ja syönnösalueisiin liittyen syksyllä 2011.
Rakentamisen aikaiset vaikutukset kalastoon
Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentamisen ja sähkökaapeleiden asentamisen aikaisia vaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen vaikutuksiin. Pohjan kaivaminen/peittyminen aiheuttaa kiintoaineen vapauttamisen vesifaasiin, joka näkyy veden samentumisena. Samalla
pohjalta voi vapautua ravinteita ja mahdollisia eliöstölle haitallisia aineita. Ruoppauksesta aiheutuva sameus voi myös heikentää näön avulla saalistavien kalojen saalistustehokkuutta.
Mikäli kaapeleille kaivetaan ojat, ovat sameus- ja meluvaikutukset suuremmat kuin laskussa merenpohjalle. Kaivutyö kuitenkin etenee nopeasti ja meluun sekä veden samentumiseen liittyvät
haitat jäävät lyhytkestoisiksi.
Kairakoneen aiheuttama melu on kenttämittausten perusteella sellaisella taajuus ja painetasolla,
että lohen audiogrammin mukaan lajin käytöksessä ei pitäisi tapahtua karttamisreaktiota kairaustyön johdosta. Silakalla sen sijaan, kuulokynnyksen ollessa alempana, voidaan olettaa tapahtuvan käyttäytymisen (alueen karttamista) muutosta muutamien satojen metrien etäisyydellä.
80
Muilla lajeilla karttamisreaktio on todennäköisesti ollut lohta vastaava, eli kairauksella ei ole ollut
oleskelualueeseen vaikutusta (Nedwell et. al 2003, 2007).
Tutkimuksen mukaan kairakoneesta tuleva melu on 300 metrin etäisyydellä tasolla, että lohen
osalta merkittäviä käyttäytymisvaikutuksia ei pitäisi olla todettavissa. Mahdollisten käyttäytymisvaikutusten arvioidaan tällä perusteella rajoittuvan kymmenien tai enintään satojen metrien etäisyydellä kairauskoneesta. Tämä on samaa kertaluokkaa laivojen aiheuttaman vedenalaisen melun kanssa. Kairaus kestää yhdessä kohtaa pidemmän aikaa, kun laivan ohiajo on lyhytkestoisempi tapahtuma. Rakennustöiden edetessä tilanne meluja sameusvaikutusten osalta rauhoittuu rakennetulla paikalla muutamassa päivässä.
Rajajokisopimuksen rauhoituspiirit jäävät suunnittelualueen tuulivoimaloiden paikkojen eteläpuolelle. Rauhoituspiireille ei kuitenkaan ole suunniteltu myllyjen perustuspaikkoja. Rakentaminen
rauhoituspiirien ympärillä tulisi hetkellisesti karkottamaan kaloja töistä aiheutuvan melun ja veden samenemisen vuoksi. Rakentamisen aikaiset vaikutukset voivat olla merkittäviä, mikäli rakentaminen ajoittuu lohien vaellusajankohtaan.
Pohjan muuttuminen ilmenee pohjaeläinten sekä pohjakasvillisuuden häviämisenä voimalan perustusten ja kaapelien alueelta. Lajiston palautumisen arvioidaan alkavan noin muutaman kuukauden kuluttua kaivutöiden päätyttyä, lajista riippuen. Muissa isoissa ruoppaushankkeissa on
havaittu pohjaeläimistön palautuvan rakentamistöitä edeltävälle tasolle noin kahden vuoden kuluessa. Kaapeliojat ovat noin metrin levyisiä ja häiriintyvän alueen leveys kokonaisuudessaan on
noin 10 m.
Karkottuminen, häiriintyminen ja vaelluskäyttäytyminen
Lisääntynyt sameus ja sedimentaatio vaikuttavat kaloihin sekä suorasti että epäsuorasti. Konkreettinen vaikutus on kalojen karkottuminen alueelta, johon vaikuttaa myös räjäytystöistä sekä
muista töistä aiheutuva melu. Esimerkiksi Ruotsissa, Lillgrundin merituulipuiston rakennustöiden
yhteydessä todettiin, että kaloja ei niinkään karkottanut ruoppausten aiheuttama samennus vaan
rakennustöiden aiheuttama yleinen aktiviteetti ja melu rakennusalueella.
Kokkolan edustalla tehty koekalastustutkimus väyläruoppauksen aikana osoitti verkkosaaliiden
olevan pienimpiä ruoppauskohdan välittömässä läheisyydessä. Tutkimuksen mukaan saaliit kasvoivat sitä suuremmiksi mitä kauemmaksi ruoppausalueelta siirryttiin. Muutokset lajistossa olivat vähäisiä, mutta eri kalalajien yksilökoossa havaittiin muutoksia. Ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä saatiin saaliiksi silakoita ja nuoria siikoja, jotka eivät häiriintyneet ruoppauksesta. Kiiskien ja nuorten ahvenien määrä ei myöskään merkittävästi vähentynyt. Suurempia ahvenia saatiin saaliiksi 1,5 km etäisyydellä ja suurimpia siikoja tavattiin vasta 3-5 km etäisyydellä
ruoppaajasta.
Tutkimuksessa havaittiin, että karkotusetäisyys riippui saarten ja matalikkojen esiintymisestä
tarkasteltavalla merialueella. Avomerellä karkotusvaikutus ylsi kauemmaksi kuin saaristoalueella, jossa äänen vaimeneminen oli selvästi nopeampaa (Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy 1998).
Suunnittelualue sijaitsee rannan läheisyydessä saarten suojaamana, joten on mahdollista, että
melun aiheuttama karkotusvaikutus ei ulotu kovin kauas suunnittelualueelta.
Tornionjoen edustalla suoritettujen väyläruoppausten ei havaittu vaikuttavan lohen tai siian nousumääriin Tornionjokeen. Tuulivoimapuiston rakentamisella ei arvioida olevan vaikutusta vaelluskalojen kykyyn löytää oma kutujokensa. Sen sijaan kutujokiin saapumisen ajoittumiseen sillä
voi teoriassa olla vaikutusta, mikäli kutuvaellusreitti oleellisesti muuttuu rakentamisen aikaisista
töistä (Kala- ja vesitutkimus Oy 2008). Merkittävien haitallisten vaikutusten esiintymistä voidaan
edellä esitetyn perusteella pitää varsin epätodennäköisenä.
Ravinnonhankinta ja lisääntyminen
Rakennustöiden aikana perustusalueen pohjaeläimet tuhoutuvat, mikä mahdollisesti vaikuttaa
kalojen ruokailuun. Suunnittelut perustusalueet (kasuuniperustus) kattavat enimmillään vain 0,6
% suunnittelualueesta ja pohjaeläinten palautuminen alueelle voi tapahtua jo muutaman kuukauden kuluessa, mutta lopullisesti muutaman vuoden kuluessa rakennustöiden loppumisesta. Alue,
joka kaivutöissä väliaikaisesti tuhoutuu, on niin kapea, ettei sillä uskota olevan vaikutusta kalojen ravinnonkäyttöön. Siten rakentamisen aikaiset vaikutukset kalojen ravinnonhankintaan arvioidaan vähäisiksi. Rakennustyöt karkottavat kalat alueelta vain väliaikaisesti ja pohjaeläinten palautuminen alueelle arvioidaan olevan suhteellisen nopeaa.
2013 Ramboll
81
Mahdollisten ruoppausten ja kaivujen aiheuttama lisääntynyt sedimentaatio ja melu voi häiritä
myös kalojen lisääntymistä. Suunnittelualueen reuna-alueet on ilmoitettu mahdollisiksi kutualueiksi ja siten on mahdollista, että kalojen kutu häiriintyy kaikissa eri vaihtoehdoissa, mikäli rakennustyöt kohdistuvat kutuaikoihin.
Vastakuoriutuneet kalanpoikaset ovat herkkiä kohonneelle kiintoainepitoisuudelle, joka tarttuu
kalan kiduksiin ja hapen saanti vaikeutuu suurten kidusten ja hapenoton vuoksi. Lisääntynyt samentuma saattaa heikentää näön avulla saalistavien silakan poikasten saalistusta. Kun kiintoainepitoisuus on 20 mg/l, sen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti silakanpoikasten ravinnonottoon. Heikentynyttä kasvua havaittiin pitoisuuden ollessa 540 mg/l (Keller ym. 2006 & Messieh
ym. 1981). Myös mäti saattaa jäädä kiintoaineksen alle tai sen kiinnittyminen kasvillisuuteen vaikeutuu.
Rantojen läheisyydessä kutevat lähinnä kevätkutuiset kalat, kuten ahven, hauki ja särkikalat sekä luultavasti myös talvikutuinen made. Ulompana ranta-alueilta kivikkopohjaisilla rinnealueilla
kutevat kalataloudellisesti arvokkaammat kalalajit, kuten muikku, silakka ja siika. Mikäli kutualueilla ruopataan, saattaa kalojen lisääntyminen häiriintyä paikallisesti useamman vuoden ajan. Tämän vuoksi ruoppausta ja rakentamista kutualueilla tulisi välttää.
Töiden ajoittamisella tärkeimpien talouskalojen lisääntymiskauden ulkopuolelle haittoja voidaan
estää tai minimoida.
Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja ajoittuvat 3 – 4 vuoden ajalle. Hetkellisesti vaikutukset voivat olla suuria rakennuspaikoilla ja sen välittömässä ympäristössä.
Tämä voi näkyä esim. kalojen karkottumisena, kudun häiriintymisenä ja lievänä veden samentumisena. Pysyvät rakenteet hävittävät kuitenkin mahdollisia kutu- ja syönnösalueita. Pinta-alana perustusten varaamaa pinta-alaa voidaan kuitenkin pitää pienenä suhteessa koko suunnittelualueeseen.
Ruoppaus- ja kaivutöiden edetessä tilanne meluja sameusvaikutusten osalta rauhoittuu rakennetulla paikalla muutamassa päivässä. Rakennusalueella olosuhteet normalisoituvat muutaman
vuoden kuluessa töiden päättymisestä.
Tuulivoimapuiston käytönaikaiset vaikutukset kalastoon
Koekalastustutkimuksen mukaan suunnittelualueella ja sen ympäristössä esiintyy taloudellisesti vähempiarvoisten sekä muiden kalojen syönnösalueita. Hankkeella ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävää vaikutusta kalatiheyteen ja lajistoon. Tutkimusten mukaan tuulivoimapuistojen
alueella lajiston ja kalatiheyden on havaittu pysyvän lähes ennallaan tai jopa kalatiheyden kasvaneen toteutuneiden tuulipuistojen johdosta. Ajan myötä on mahdollista, että merenalaisten rakenteiden lähituntumassa tapahtuu kalansaaliiden kasvua. Tämä ilmiö liittyy kalojen hakeutumiseen perustusten suojaan ja ravinnonhankinnan mahdolliseen tehostumiseen näillä alueilla (riuttaefekti). Erityisesti pohjakalojen yksilötiheyksien on havaittu kasvavan pysyvien rakenteiden läheisyydessä. Oletettavasti syynä tälle on suojaisuuden ja ravintokohteiden lisääntyminen. Havainnot pohjakalojen lisääntymisestä tuulivoimapuistojen alueilla ovat kuitenkin eteläisemmiltä
alueilta peräisin, eikä Perämerellä olosuhteissa ole odotettavissa vastaavaa kehitystä mahdollisten pohjakalojen puuttuessa alueen lajistosta.
Tanskan Rødsandin tuulivoimapuistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin myös kalojen käyttäytymistä tuulivoimayksiköiden läheisyydessä. Yöllä ja päivällä ei havaittu olleen tilastollisesti merkittävää eroa kalojen esiintymisrunsauden suhteen. Sen sijaan perustuksen suojaisemmalla puolella näytti olleen enemmän kaloja kuin tuulisemmalla puolella. Kaloja esiintyi runsaammin
tuulivoimayksikön välittömässä läheisyydessä kuin eri yksiköiden välimaastossa. Tämä tukee käsitystä kalojen oleskelusta tuulivoimayksiköiden tuntumassa. Tuulivoimapuiston käytöllä ei katsotakaan olevan erityistä vaikutusta kalapopulaatioiden tiheyteen, biomassaan tai pituusjakaumaan.
Tanskan Horns Rev 1 offshore -tuulivoimapuiston alueella seitsemän vuotta rakentamistöiden jälkeen toteutetun kalastovaikutustutkimuksen mukaan tuulivoimapuistoalueella ja vertailualueella
kalaston rakenne vaihteli ympäristöolosuhteiden mukaan, mutta muutosten yhteyttä tuulivoimapuistoon ei pystytty osoittamaan.
82
Mereen rakennettavista perustuksista voi aiheutua talouskaloille soveltuvien lisääntymisalueiden
määrän vähenemistä. Hankkeen yhteydessä tutkitut suunnitellut tuulivoimayksikköjen perustuspaikat sijaitsevat syvyysvyöhykkeessä (≤10 m), joka voisi olla mahdollista kalojen lisääntymisaluetta. Kalastajilta saadun tiedon mukaan siian ja muikun (maivan) tärkeät kutualueet sijaitsevat suunnittelualueen reuna-alueilla tai sen ulkopuolella. Kalojen pienpoikasselvityksen perusteella suunniteltujen tuulivoimaloiden alueella kutevat kevätkutuiset lajit, kuten särkikalat sekä ahven. Arvioinnin mukaan tuulivoimaloiden vaikutukset kalojen kutualueisiin eivät ole merkittäviä.
Suunnittelualueen eteläpään halki kulkevat rauhoituspiirit. Näille 400 m leveille väylille eikä niiden eteläpuolelle ei ole kaavassa osoitettu rakennettavaksi tuulivoimaloita, vaan rauhoituspiirit
on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi. Aluksi kalat voivat
vältellä aluetta, sillä ne hyvin todennäköisesti aistivat tuulivoimalat. Toisaalta tuulivoimalat voivat houkutella kaloja, joka on tutkimuksissa havaittu. Kalojen arvioidaan kuitenkin tottuvan tuulivoimaloihin. Tuulivoimapuiston käytön aikaisten vaikutusten ei arvioida heikentävän kalaston lajistoa ja rakennetta.
Vedenalaiset äänet ja värähtelyt sekä valo- ja varjoefektit
Tuulivoimaloilla saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myös vedenalaisia meluja tärinävaikutuksia. Käyntiäänen ei ole kuitenkaan osoitettu häiritsevän kaloja kuin melutasoilla, jotka vallitsevat aivan tuulivoimalaitoksen välittömässä läheisyydessä muutaman metrin säteellä voimalaitoksesta.
Äänien lisäksi kalat pystyvät kylkiviivansa avulla aistimaan veden välittämiä paineaaltoja. Tämän
avulla jotkin kalalajit mitä todennäköisimmin pystyvät aistimaan tuulivoimayksiköiden perustuksista aiheutuvaa värähtelyä. Toisaalta kalojen on havaittu sopeutuvan voimalameluun tai olevan
jopa välittämättä siitä.
Kalojen reagointia vedenalaiseen meluun ovat tutkineet mm. Wahlberg
��
ja Westerberg (2005) sekä Thomsen ym. ��
(2006). Heidän saamiensa tulosten perusteella lohikala voi aistia tuulivoimalaitoksista syntyviä vedenalaisia ääniä, vallitsevista ympäristöolosuhteista riippuen, aina 0,5 – 1 kilometrin etäisyydelle asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kalan käyttäytyminen välttämättä
muuttuisi ääniaistimuksen seurauksena.
Tornion edustalla on satamatoimintaa ja siten laivaliikennettä. Alueelle kohdistuu siten jo nykyisin kaikista suunnista vedenalaista melua, jonka voimakkuus ja taajuus vaihtelevat suunnan, paikan ja ajan mukaan.
Edellä esitetyn perusteella ei ole todennäköistä, että tuulivoimaloiden aiheuttamat äänet erityisesti häiritsisivät esim. kutuvaelluksella olevan lohen nousemista Tornionjokeen.
Tuulivoimalan roottori aiheuttaa ajoittain liikkuvia varjo- ja valoefektejä. Ilmiö on säästä riippuvainen: Mikäli sää on pilvinen tai tyyni, silloin tuulivoimalaitos on pysähdyksissä ja ilmiötä ei esiinny. Kauimmaksi varjo ulottuu, kun aurinko on matalalla (aamulla, illalla). Kun aurinko laskee riittävän matalalle, yhtenäistä varjoa ei enää muodostu. Myöskään jääpeitteisenä aikana ilmiöllä ei
ole vaikutuksia vedenalaiselle eliöstölle. Esiintyessään varjo- ja valoefektit saattavat vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen. Varjon kulkiessa niiden ohi, monet kalalajit reagoivat välittömällä pakenemisella tai suojautumisella. Käyttäytyminen on luonnollinen reaktio, jolla kala suojautuu lintupredaatiota vastaan. Erityisesti suurikokoisten siikojen tiedetään olevan herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille ja niihin valo- ja varjoefektit mahdollisesti vaikuttavat. Vaikutuksia saattaa olla
myös silakan kutuun, joka saattaa heikentyä, mikäli voimalat sijoittuvat kutualueille. Vaikutuksen
on kuitenkin arvioitu olevan tilapäinen liittyen sääoloihin ja jääpeitteen suojaavaan vaikutukseen.
Sähkönsiirron käytönaikaiset vaikutukset kalastoon
Sähkönsiirron aiheuttamaa sähkömagneettista kenttää suurilla jännitteillä on pidetty mahdollisena kaloihin kohdistuvana merituulivoimalan käytönaikaisena vaikutuksena. Staattisen magneettikentän vaikutuksia vesiorganismeihin on toistaiseksi tutkittu vain vähän ja tulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä tekee arvioinnista haasteellisen. Kaapelien jännitetasolla ja tyypillä on
suuri merkitys niiden sähkömagneettiseen vaikutukseen. Erilaiset tekniset ratkaisut voivat vähentää vaikutuksia kaloihin. Esim. yksi kaksijohdinkaapeli on suositeltavampi kaapelivaihtoehto ympäristön kannalta (Bergström ym. 2007 & Öhman ym. 2007).
2013 Ramboll
83
Tässä hankkeessa käytettävät kaapelit ovat 20 – 36 kilovoltin vaihtovirtakaapeleita, jotka ovat
yleisesti käytettyjä, kun sähkönsiirtoetäisyydet ovat lyhyitä. Magneettisen kentän koko riippuu tehosta, joka hetkellisesti ajetaan kaapelissa. Magneettisen kentän teho puolestaan heikentyy nopeasti etäisyyden neliönä. Asiantuntija-arvioon perustuen 1 metrin etäisyydellä kaapelista, magneettivuontiheys on noin kymmenkertainen geomagneettiseen kenttään verrattuna. Kaapelin vaikutus yltää noin 15 metriä kaapelin kummallekin sivulle sekä yläpuolelle magneettikentän vaimentuen äärilaidoille. Arvio perustuu oletukseen, että kyseessä on 200 MW:n tuulivoimapuisto,
110/400 kV:n maa-/vesikaapeliyhteys sekä kaapeleissa kulkevan virran määrään 500 – 1800 A.
Edellä esitettyjä jännitasoja ja virtamääriä ei käytetä tässä hankkeessa. RKTL:lta saadun tiedon
mukaan merivaellusvaiheessa (kutuvaellus) dataloggereilla saatu tieto osoittaa, että lohet suosivat uidessaan lämpimiä pintavesiä, mutta käyvät välillä lyhyitä aikoja melko syvälläkin. Mikäli
lohet käyttävät suunnittelualuetta vaellusreittinään, on oletettavaa, että lohet uivat kaapeleiden
magneettikentän vaikutuspiirissä alueen mataluuden vuoksi.
Tanskan Rødsandin tuulipuistossa tehdyn tutkimuksen mukaan merenpohjaan, metrin syvyyteen
kaivettujen merikaapeleiden magneettinen kenttä pohjan pinnalla on vähemmän kuin luonnollinen geomagneettinen kenttä. Peittämisen vähentävää vaikutusta on todennut tutkimuksessaan
myös Öhman ym. (2007). Sähkömagneettinen kenttä ei varsinaisesti pienene, vaan sen vaikutussäde vedessä vähenee kaapelin syväyksen verran. Tämän vuoksi on arvioitu, että kaapeleiden
magneettisella kentällä ei ole olennaista vaikutusta kalojen käyttäytymiseen.
Öhman ym. (2007) mukaan tutkimukset magneettikentän vaikutuksista kaloihin ovat osin ristiriitaisia. Kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu magneettikentän vaikuttavan mm. kalojen suunnistamiseen, fysiologiaan ja lisääntymiseen. Luonnonoloissa vastaavanlaisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän. Suurin osa kaloista käyttää suunnistamiseen yhtä aikaa useita aisteja, joka tekee
tutkimuksesta haasteellisen. Aistit, jotka havaitsevat magneettisia kenttiä, eivät ole ainoita, joiden avulla kalat suunnistavat. Suunnistusta ohjaavat mm. tunto-, näkö-, kuulo- ja hajuaistit sekä
geoelektrinen informaatio yhdessä hydrografisen informaation kanssa (Taylor 1986, Westin 1990
& Wilhelmsson ym. 2006). Vaikka kalat aistivatkin magneettisia kenttiä, eivät sähkönsiirtokaapeleiden aiheuttamat magneettikentät ole välttämättä niin voimakkaita, että ne aiheuttaisivat kalojen poikkeavaa käyttäytymistä.
Öölannin ja Ruotsin mannermaan välisellä merialueella on tutkittu ankeriaiden käyttäytymistä
kohdissa, joissa merenpohjaan oli upotettu kaapeleita. Ankeriaan vaellussuunta kääntyi hetkeksi
kaapelin kohdalla ja palautui taas ennalleen vaikutusalueen ulkopuolella. Myös uintivauhti hidastui kaapeleiden kohdalla. Vaikutukset olivat kuitenkin hyvin vähäisiä (Westerberg 2000). Vastaavanlaisia tuloksia ovat saaneet myös Yano ym. (1997), Poleo ym. (2001) ja McCleave ym. 1971),
jotka ovat tutkineet magneettikentän vaikutuksia lohikaloihin. Tyynellämerellä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että nuoret koiralohet (Oncorhynchus keta) hidastivat merkittävästi uintivauhtiaan suuntaa vaihtaessaan niin normaalin geomagneettisen kentän kuin muunnellun magneettisen kentän vaikutuspiirissä. Horisontaaliseen sekä vertikaaliseen liikkumiseen muunnellulla
magneettikentällä ei ollut vaikutusta. Myöskään pienet muutokset magneettikentässä eivät vaikuttaneet puna–lohien (Oncorhynchus nerka) käyttäytymiseen.
Vaikka tutkimukset osoittavat, että magneettiset kentät voisivat vaikuttaa kaloihin, on silti hyvin
vähän todisteita siitä, että tuulivoimapuistojen muodostamat sähkömagneettiset kentät vaikuttaisivat merkittävästi kaloihin (Öhman 2007).
Tutkimusten mukaan tuulivoimapuistojen alueella lajiston ja kalatiheyden on havaittu pysyvän
lähes ennallaan tai jopa kalatiheyden kasvaneen toteutuneiden tuulivoimapuistojen johdosta.
Merenpohjaan sijoitettavat kaapelit tulisi haudata merenpohjaan, jotta sähkökentän vaikutusten merkittävyys entisestään vähenisi. Myös parasta mahdollista käytettävissä olevaa tekniikkaa
(BAT) tulee hyödyntää kaapelityyppiä valitessa. Näiden toimien toteutuessa tuulipuiston tai sähkönsiirron käytön aikaisilla häiriötekijöillä ei katsota olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia kalastoon Tornion edustan suunnittelualueella ja sen vaikutuspiirissä.
84
6.2.14 Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun
Vaikutukset merialueiden virtaamiin
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tarkasteltiin tuulivoimapuistohankkeen vaikutuksia
merialueiden virtaamiin ja virtaushäviöön mallintamalla vesialue sekä suorittamalla virtaushäviöstä laskelmia. Tuulivoimalat joudutaan asentamaan tuuliolosuhteiden takia yli 600 m etäisyydelle toisistaan ja nimellisteholtaan suuremmat yksiköt vieläkin etäämmälle toisistaan, jolloin virtauspinta-alaa jää niiden perustusten välille erittäin paljon. Yhteenvetona tarkastelun perusteella voidaan todeta, että tuulivoimapuisto ei aiheuta havaittavia muutoksia meriveden virtausolosuhteissa.
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikaiset vaikutukset vesistöön
Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää todennäköisesti jonkin asteista ruoppausta perustusten rakentamisalueella ja mahdollisesti kaapeliojien kaivamista. Rakentamisen vesistövaikutuksia
voidaan osittain verrata tyypillisen ruoppaushankkeen tai merihiekannoston seurausvaikutuksiin.
Vaikutukset vedenlaatuun ovat yleensä lyhytaikaisia kiintoainepitoisuuden ja sen myötä sameusarvojen nousuja. Ravinne- sekä haitta-ainepitoisuuksien nousu rakennusalueella on erittäin todennäköistä, mutta laimenemisolosuhteet huomioiden, hyvin lyhytkestoista.
Vuosaaren satamahankkeen aikana hiekannoston yhteydessä tutkittiin veden samentumista. Hiekannoston yhteydessä havaittiin kohonneita sameusarvoja nostoalueella, mutta arvot tasaantuivat viikon kuluessa nostosta. Kohonneita sameusarvoja havaittiin myös n. 1,5 km nostoalueelta.
Lisäksi muita rakentamisesta aiheutuvia mahdollisia vaikutuksia ovat ravinteiden ja haitta-aineiden vapautuminen pohja-aineksen sekoittuessa kaivutöiden yhteydessä.
Tuulivoimalayksikön perustamistavoilla kasuuniperustuksella tai monopile, eli junttapaaluperustuksella on hieman erilaisia vaikutuksia vesistöön. Kasuuniperustus edellyttää perusteellisia pohjatöitä. Kasuuni täytetään kiviaineksella. Tästä aiheutuu veden samentumista ja kiintoainepitoisuuksien kasvua. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, sillä rakentamisessa käytettävä kiviaines
on karkeaa.
Monopile –menetelmässä tuulivoimalayksikkö juntataan ja porapaalu menetelmässä porataan
pohjaan, jolloin samenemisvaikutukset jäävät vähäisiksi. Tästä aiheutuvat vaikutukset ovat lyhytkestoisia meluja samentumisvaikutuksia. Kasuuniperustus on enemmän pinta-alaa vaativa menetelmä kuin monopile -perustus. Rakentamisen aikaiset muutokset vedenlaadussa ovat
useimmiten lyhytaikaisia ja paikallisia ja riippuvat pohjanlaadusta, työtavasta sekä ruoppauksen
ajankohdasta.
Suunnittelualueen ruoppaus- ja läjitysmassat ovat valtaosin liejusavea, savista silttiä ja hiekkamoreenia, joten samentuman voidaan arvioida ulottuvan muutamien satojen metrien etäisyydelle kaivupaikasta. Olosuhteista riippuen (esim. tuulisuus) vaikutuksia voidaan havaita kauempanakin työkohteesta. Samentumisen vaikutusalue määräytyy käsiteltävien massojen määrästä sekä
virtausolosuhteista. Päävirtaussuunta Tornion edustan merialueella on länteen kohti Ruotsin puolen rannikkoa. Rakentamisen aikaiset vaikutukset virtauksiin tuulivoimalayksiköiden perustamispaikalla arvioidaan olevan vähäiset ja hyvin paikalliset. Päävirtaussuuntiin töillä ei katsota olevan
vaikutusta, sillä pohjanmuotoja ei merkittävästi muuteta, eikä aseteta virtaukselle esteitä. Rakentamiseen liittyvät räjäytystyöt aiheuttavat veden samentumisen lisäksi vedenalaista melua.
Sähkönsiirron rakentamisen aikaiset vaikutukset vesistöön
Sähkönsiirto vaatii merenpohjaan sijoitettavia kaapeleita. Ne voidaan joko laskea pohjalle, vesipainepuhaltaa, peittää tai niille kaivetaan kaapeliojat, mikäli ne sijaitsevat merenkäynnille alttiina olevilla paikoilla tai ne sijaitsevat laivaväylillä. Kaivutöistä aiheutuu ruoppausta vastaavat vaikutukset vedenlaatuun, mikä näkyy vesifaasissa kohonneina sameusarvoina sekä kiintoainepitoisuuden nousuna. Suunnittelualueella tehdyissä merenpohjan inventoinneista ilmenee, että suunniteltujen tuulivoimalalaitosyksiköiden pohjat ovat liejusavea, savista silttiä ja hiekkamoreenia.
Tällöin sameusvaikutuksien katsotaan olevan kohtalaiset ja ne jäävät todennäköisesti lyhytaikaisiksi ja paikallisiksi. Vaikutukset riippuvat myös rakennustöiden aikaisista olosuhteista. Koska
suunniteltuja voimalaitosyksiköitä on enintään neljätoista, tilapäinen sameusvaikutus on paikallinen. Haittaa lieventää myös koko tuulivoimapuiston rakentamisen ajoittuminen useille vuosille.
2013 Ramboll
85
Kaapeleiden laskulla tai kaapeliojien kaivulla ei arvioida olevan merkittäviä tai pitkäaikaisia vaikutuksia merialueella vallitseviin virtauksiin. Kaivutöiden aikana muutokset ovat hyvin paikallisia ja
kestävät sen hetken, kun työtä tehdään. Kaivualueilla pohjan muoto voi jonkin verran muuttua,
mutta tämän vaikutukset virtauksiin ovat oletettavasti hyvin vähäisiä ja paikallisia.
Sähkönsiirron sekä tuulivoimaloiden rakennustöillä ei katsota olevan merkittävää vaikutusta Tornionjoen vesienhoitoalueen nykyiseen ekologiseen ja kemialliseen tilaan. Vedenlaadussa saattaa
tapahtua hetkellistä huononemista, lähinnä veden samenemisena ja ravinne- sekä haitta-ainepitoisuuksien nousuna. Osa vedenalaisesta lajistosta (esim. pohjaeläimet) häviävät voimakkaammin rakennetuilta alueilta, mutta lajiston arvioidaan palautuvan lähes ennalleen. Rakentamisen
aikaiset vaikutukset saattavat heikentää ekologista ja kemiallista tilaa, mutta vaikutuksen katsotaan olevan hyvin paikallinen ja lyhytaikainen.
Tuulivoimaloiden käytönaikaiset vaikutukset vesistöön
Valmistuttuaan käyttökuntoon tuulivoimalaitos käyttää saasteetonta, uusiutuvaa energianlähdettä, tuulta. Se ei aiheuta veteen perinteisessä energiantuotannossa syntyviä päästöjä, kuten esimerkiksi lauhdevesiä.
Tanskan merialueilla on tutkittu merellä sijaitsevien tuulivoimapuistojen vesistövaikutuksia. Mallilaskelmien mukaan tuulivoimapuiston vaikutukset virtauksiin ja sedimentin liikkeisiin ovat hyvin
pieniä. Kokonaisvirtausnopeus laski muutamia prosenttiyksiköitä rakennusvaiheen jälkeen. Veden
vaihtuvuuteen ja aaltoihin tuulivoimayksiköillä ei katsottu olevan merkittävää vaikutusta. Mallilaskelmien mukaan tuulivoimaloiden vaikutukset meriveden happipitoisuuteen, ravinne- ja klorofyllia pitoisuuksiin olisivat myös ns. worst case -skenaariossa (korkea veden lämpötila, hidas virtausnopeus ja tyyni tuuli) erittäin pienet (DONG Energy 2005).
Tuulivoimapuistojen katsotaan kuitenkin hidastavan merialueella tapahtuvaa luontaista pohjien
muutosta heikentämällä aaltojen voimaa ja samalla vedessä kulkeutuvan kiintoaineksen kulkeutumista ja leviämistä (DONG Energy 2005). Tuulivoimaloiden rakenteet toimivat ikään kuin karikkoina hidastaen jään ja veden liikettä. Tuulivoimaloiden rakenteet saattavat myös osaltaan stabilisoida jääkenttää ja tällöin jään liikkeet ovat vähäisempiä. Tästä hyötyvät mm. rantojen ja luotojen kasvillisuus, kun rantoja kuluttavat jäämuodostumat mahdollisesti vähenevät tai pienenevät.
Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on satoja litroja öljyä, mikä saattaa erittäin vakavissa
häiriötilanteissa (esim. rakennevirhe) päästä vuotamaan vesistöön, jolloin vaikutukset voivat olla huomattavat. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja todennäköisyys tapahtumalle on erittäin pieni.
Sähkönsiirron käytönaikaiset vaikutukset vesistöön
Sähkönsiirrosta aiheutuvat käytön aikaiset vaikutukset vedenlaatuun tulevat olemaan hyvin vähäisiä. Hankkeessa käytettävät vaihtovirtakaapelit eivät sisällä öljyjä eikä myrkyllisiä yhdisteitä,
joten kaapelin mahdollisesti rikkoutuessa veteen ei pääse vuotamaan haitallisia aineita.
Kaapeliniput ovat halkaisijaltaan suhteellisen pieniä n. 20 cm, eivätkä siten aiheuta suurta estettä virtauksille. Siten pohjan pinnalla kulkevilla kaapeleilla ei ole erityistä vaikutusta alueen pohjavirtauksiin. Tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan vaikutusta Tornionjoen vesienhoitoalueen nykyiseen ekologiseen ja kemialliseen tilaan.
6.2.15 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun
Tuulivoimahankkeella voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia ilmastoon kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen kautta. Tuulivoimatuotannolla pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiatuotannossa, minkä avulla voidaan vähentää energiatuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa. Vaikutusten suuruuden määrittelevät ensisijaisesti
hankkeen toteuttamisen laajuus.
Merituulivoimapuiston aiheuttamat päästöt ilmaan aiheutuvat lähes täysin osien valmistamisen ja
voimalaitosten rakentamisen aikaisista päästöistä. Osien valmistamisesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia voidaan pienentää esimerkiksi tuottamalla valmistusprosesseissa kuluva energia vähäpäästöisellä menetelmällä.
86
6.2.16 Vaikutukset merenpohjaan
Kaavatyön yhteydessä tehtiin geoteknisiä pohjatutkimuksia ja ympäristö-näytteenottoa sedimentin haitta-aineiden tutkimiseksi. Tutkimuksia tehtiin suunnitteluhankealueella vuonna 2011 maaliskuussa ja elo - lokakuussa.
Alueen pohjaolosuhteet merenpohjan topografia on kohtalaisen tasainen vesisyvyyden kasvaessa
pohjoisen noin 4 metrin syvyydestä etelän 12 m syvyyteen. Merenpohja koostuvat koostuu kohtalaisen ohuesta hienorakeisesta lieju-, savi- ja siltti kerroksesta, jonka paksuus vaihtelee alle metristä jopa 15 metriin. Hienorakeisen kerroksen alla on vaihtelevan paksuinen paksuhko karkearakeinen karkearakeisempi hiekka ja moreenikerros. Kairaustutkimuksissa moreenikerroksen, jonka yläosan havaittiin olevan paikoitellen löyhää usean metrin paksuudelta. Kallion yläpinta vaihteli alueella tutkimuspisteissä välillä -16.0…-40.7 m (N60). Voimaloiden perustamisolosuhteet
ovat taloudellisemmat tutkimusalueen keski- ja pohjoisosissa, jossa karkearakeisen maakerroksen pinta on ylempänä. Tuulivoimaloiden aiheuttamat kuormat voidaan johtaa perustuksina karkearakeisen maan tai kallion varaan.
Erityisesti huomioitavaa on kuitenkin karkearakeisen kerroksen yläosan löyhä tiiveys, osassa kairauksista havaitut löyhemmät välikerrostumat ja joidenkin heijarikairauksien päättyminen kiveen.
Raskasmetallit
Suurin osa sedimentin normalisoiduista raskasmetallipitoisuuksista alitti kriteeritason 1. Elohopean pitoisuudet olivat lähes kaikilla tutkimuspisteillä alle laboratorion määritysrajan (<0,2 mg/kg).
Kromin ja nikkelin pitoisuudet ylittivät tai olivat hyvin lähellä kriteeritason 1 pitoisuuksia kaikilla
näytepisteillä. Kriteeritasoa 2 metallipitoisuudet eivät ylittyneet millään näytepisteellä. Sedimenttikerrosten välillä ei tutkimuksen mukaan ole suuria pitoisuuseroja.
TBT
Kahdella tutkimuspisteellä (3 ja 8) pintanäytteiden tributyylitinan (TBT) normalisoidut pitoisuudet
ylittävät kriteeritason 1, arvojen jäädessä kriteeritasojen 1 ja 2 väliin. Seitsemälllä näytepisteellä
pitoisuudet jäivät alle kriteeritason 1 pitoisuuksien. Kriteeritason 2 ylittäviä pitoisuuksia ei näytteissä esiintynyt. Sedimenttikerrosten välillä ei tutkimuksen mukaan ole suuria pitoisuuseroja.
PCB
Kaikkien sedimenttinäytteiden PCB-yhdisteiden pitoisuudet alittivat laboratorion analyysimenetelmän määritysrajan. Tästä johtuen normalisoituja PCB-yhdisteiden pitoisuuksia ei ole verrattu
”Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö 2004)” esitettyihin kriteeritasoihin 1 ja 2.
Sedimentin toksisuus
Tutkittujen sedimenttien ei todettu olevan akuutisti toksista vesikirpulle ja valobakteerille. Sedimenttejä voidaan näin ollen pitää vesiympäristölle haitattomana.
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan
Tuulivoimapuistoa rakennettaessa merenpohja muuttuu pysyvästi tuulivoimayksiköiden perustusten ja eroosiosuojauksen alueelta. Rakentamisvaiheessa suurin vaikutus merenpohjaan aiheutuu
perustusten rakennustöistä. Tällöin keskeinen tekijä on perustamistapa. Vaihtoehtoisia perustamistapoja Tornion Röyttän merituulivoimapuiston alueella yli 5 metrin syvyydessä ovat porapaaluperustus kallioon tai monopile kitkamaakerroksiin. Kuusisaaren rantaan perustaminen tapahtuisi rannan tuntumaan rakennettaville keinosaarille merenpinnan yläpuolelle. Kasuuniperustuksessa suurin vaikutus merenpohjaan aiheutuu sedimenttien ruoppauksesta ja massojen vaihdosta.
Koska hienorakeisten sedimenttien kerrospaksuus kasvaa alueen eteläosassa, aiheutuu rakentamistöistä merenpohjaan suuremmat vaikutukset eteläisemmälle alueelle, jotka nähdään erityisesti veden samentumisena. Tällä saattaisi olla myös suurimmat vaikutukset alueen vesieliöstöön
ja kalastoon sekä kalastukseen. Vaikutukset ilmenisivät väliaikaisesti pohjaeliöstön häviämisenä,
kalojen karkottumisena ja kalastuksen estymisenä alueella. Keski- ja pohjoisosassa todetut löyhät kerrokset ovat ohuempia ja poistettavien massojen määrä olisi oletettavasti paljon pienempi.
Vaikutukset näillä alueilla olisivat jonkin verran vähäisemmät. Vaikutuksia veden samentumaan
voidaan kuitenkin merkittävästi lieventää käyttämällä suojaverhoja tms. menetelmiä rakennettavan alueen ympärillä.
2013 Ramboll
87
Kaivutöiden aikana maa-ainesmassoja joudutaan siirtämään tulevien perustusten alta ja ne läjitetään läjitysalueelle. Perustamistavasta riippuen erisuuruisia määriä pohjamateriaalia vapautuu pohjalta, jolloin kiintoainepitoisuus vedessä hetkellisesti nousee. Tänä aikana lähiympäristössä esiintyvä pohjaeliöstö voi kärsiä samentumasta. Haitan aste riippuu mm. kestoajasta ja vapautuvan kiintoaineen määrästä. Lajien ja lajiryhmien väliset erot altistukselle voivat olla suuria.
Suunnittelualueella pohjamateriaali on pehmeää savea, liejua ja silttiä, joten kiintoaineen aiheuttama samentuma vedessä voi hetkellisesti olla kohtalaisen suurta, mutta kuitenkin suhteellisen
lyhytaikaista. Hienoainespartikkelin keskimääräinen vajoamisnopeus seisovassa vedessä on noin
0,2 mm/s, eli yhden metrin vajoaminen vie noin puolitoista tuntia. Paikalliset virtausolosuhteet ja
säätilanne vaikuttavat luonnollisesti partikkelin vajoamisnopeuteen ja leviämiseen.
Orgaanista ainesta pohjilla esiintyy vain vähän, joten siitä rakentamisvaiheessa aiheutuva samentuma arvioidaan vähäiseksi. Koska osasta tutkituista sedimenttinäytteistä löytyi vesieliöstöihin
kertyviä haitallisia orgaanisia tinayhdisteitä, tulee sedimentin läjityskelpoisuuden tapauskohtaista arviointia suorittaa esimerkiksi lisänäytteiden ja biotestien avulla ennen rakennustöiden aloittamista.
Rakentamisen aikana haitta-aineiden, lähinnä metallien, vapautuminen pohjasedimentistä vesifaasiin on todennäköistä. Metallien, joiden pitoisuudet ylittivät kriteeritason 1 arvot, NOEC-arvojen vaihteluväli on varsin suuri. On melko todennäköistä, että rakennustöiden johdosta näiden
metallien pitoisuudet vesifaasissa kohoavat NOEC:n minimi- ja maksimiarvojen väliin. On erittäin
epätodennäköistä, että raja-arvojen maksimipitoisuudet ylittyisivät, sillä nykytilassa sedimentit
eivät ole tutkimusten mukaan pilaantuneita ja ympäristölle haitallisia. Pitoisuuden nousu on tilapäinen ja laimeneminen on hyvin tehokasta suuren vesitilavuuden vuoksi. Siten haitta-aineiden
kertymistä vesieliöstöihin pidetään hyvin epätodennäköisenä.
Sähkönsiirron rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan
Osalle sähkökaapeleita tullaan kaivamaan kaapeliojat, joihin ne lasketaan. Merenpohja tulee näiltä alueilta muuttumaan pysyvästi. Hetkellistä vaikutusta rakennustöistä aiheutuu kaivamisesta
johtuvasta veden samentumasta. Kiintoaines laskeutuu takaisin pohjalle muutaman päivän kuluessa, riippuen alueen virtaus- ja sääoloista.
Mikäli rakennustöitä tullaan suorittamaan alueilla, jonka sedimentissä on havaittu kohonneita
haitta-ainepitoisuuksia, tulee suorittaa sedimentin läjityskelpoisuuden arviointi lisätestien avulla ennen rakennustöiden aloittamista. Haitta-aineiden vapautuminen ja kertyminen eliöstöön on
sähkönsiirtoon liittyvissä rakennustöissä vastaavanlainen tai hieman lievempi kuin tuulivoimaloita rakennettaessa (Ks. edellinen kappale).
Osa kaapeleista lasketaan tai vesipainepuhalletaan merenpohjan pinnalle. Pohjaa ei tällöin tarvitse muokata ja työ etenee nopeasti. Työstä aiheutuu vain vähäistä ja lyhytaikaista veden samentumista.
Tuulivoimaloiden käytönaikaiset vaikutukset merenpohjaan
Tuulivoimapuiston käytönaikaiset vaikutukset merenpohjaan arvioidaan olevan erittäin vähäiset.
Merenpohjaan kohdistuva käyttöpaine tulee tuulivoimayksiköiden perustusten kautta, jotka
pysyvät vakaina käytön aikana. Niistä ei aiheudu ympäristöön haitallisia vaikutuksia, kuten öljytai muita päästöjä, jotka sedimentoituisivat pohjalle.
Ruopattavan sedimentin haitta-aineilla ei todettu olevan toksisia vaikutuksia vesieliöstöön.
Tuulivoimapuiston käytönaikaiset vaikutukset ilmenevät merenpohjan topografian muuttumisena. Tuulivoimalat joudutaan asentamaan tuuliolosuhteiden takia yli 600 m etäisyydelle toisistaan,
jolloin virtauspinta-alaa jää niiden perustusten välille erittäin paljon. YVA -selostuksessa tehdyn
laskennallisen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että tuulivoimapuisto ei aiheuta havaittavia
muutoksia meriveden virtausolosuhteissa.
Sähkönsiirron käytönaikaiset vaikutukset merenpohjaan
Arvioinnin mukaan sähkönsiirrosta merenpohjaan kohdistuvat vaikutukset ovat käytön aikana hyvin vähäisiä, sillä sähkökaapelit on joko kaivettu pohjaan tai ne on laskettu pohjan pinnalle. Kaapelit pysyvät liikkumattomina riittävän painonsa johdosta.
88
6.2.17 Vaikutukset luonnonvaroihin
Tuulivoimapuiston elinkaaren ympäristövaikutuksista suurin osa kohdistuu tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden valmistukseen, jotka edellyttävät usein suuria määriä raaka-aineita sekä
energiaa. Tuulivoimalaitoksen rakenteet on tehty pääasiassa teräksestä, jonka lisäksi niiden konehuoneessa käytetään myös mm. alumiini- ja kuparikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä vastaavasti lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat lasi ja polyesterikuitu.
Tuulivoimapuiston rakentamisvaiheessa suunnitellulle sijoitusalueelle perustetaan varsinaiset tuulivoimalaitokset sekä niiden edellyttämät oheisrakenteet. Kaikkiaan merialueelle pystytään yhden
kesäkauden aikana rakentamaan noin 20 - 30 tuulivoimalaa, minkä takia suunnitellun hankkeen
rakentamisvaihe kestää kokonaisuudessaan 1-2 vuotta voimaloiden lopullisesta lukumäärästä ja
rakentamisen tehokkuudesta riippuen. Tuulivoimapuiston toiminnallinen jakso on nykyaikaisissa
tuulivoimaloissa suhteellisen pitkä, mikä vähentää osaltaan tuulivoimalla tuotetun sähkön elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia sekä parantaa sen tuotantotehokkuutta. Tuulivoimaloiden
perustusten laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja varsinaisten voimalarakenteiden (siivet+ koneisto) vastaavasti noin 20 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään kuitenkin merkittävästi pidentämään riittävän huollon sekä osien vaihdon avulla.
Tuulivoimapuiston elinkaaren viimeinen vaihe on sen käytöstä poisto sekä tuulipuistosta syntyvien laitteiden kierrättäminen ja jätteiden käsittely. Tuulivoimapuiston elinkaaren aikana aiheutuvien ympäristövaikutusten kannalta voimala-alueen käytöstä poiston ja erityisesti laitoskomponenttien hävityksen merkitys on keskeinen. Materiaalien tehokkaan kierrättämisen ja uusiokäytön avulla tarvetta uusien raaka-aineiden tuotannolle vähennetään ja loppusijoituksen tarvetta.
Nykyisin lähes 80 % prosenttia 3,0 MW suuruisessa tuulivoimalaitoksessa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään. Voimaloiden metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini, lyijy) osalta kierrätysaste on yleensä jo nykyisin hyvin korkea, jopa lähes 100 %. Kierrätyksen kannalta ongelmallisimpia ovat lavoissa käytetyt lasikuitu- ja epoksimateriaalit, joiden uusiokäyttö ei
sellaisenaan vielä ole mahdollista. Näiden materiaalien energiasisältö pystytään nykyisin kuitenkin hyödyntämään polttamalla ne korkeita lämpötiloja käyttävissä jätteidenpolttolaitoksessa sekä käsittelemällä poltossa syntyvät jätteet asianmukaisessa käsittely- ja loppusijoituslaitoksessa.
Taulukossa 6.5 on esitelty tuulivoimapuiston elinkaarensa aikana kuluttamia materiaalivarantoja
suhteessa tuotetun sähköenergian määrään. Eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa elinkaarensa aikana vettä, jota käytetään sekä laitoskomponenttien valmistusprosesseissa sekä niiden edellyttämässä energiatuotannossa. Seuraavaksi eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa eri tuotantoprosesseissa käytettyjä energianlähteitä, kuten kivihiiltä, maakaasu ja öljyä, sekä tuulivoimalan rungon
päämateriaalina käytettävää terästä.
Taulukko 6��
��
‑��
5��
. Arvio 3 MW merituulivoimalan (malli Vestas V90) elinkaaren aikaisesta materiaalikulutuksesta suhteessa tuotetun energian määrään. Luvuissa on huomioitu varsinaisten voimalaitosten ohella myös niiden edellyttämät voimalinjat ym. oheisrakenteet (Vestas 2006)
Materiaali
Kulutus (g/kWh)
Vesi
49,346
Kivihiili
0,740
Raakaöljy
0,630
Rauta
0,419
Maakaasu
0,375
Kvartsihiekka
0,335
Ligniitti
0,324
Kalkkikivi
0,126
Natriumkloridi (vuorisuola)
0,051
Kivi
0,055
Savi
0,031
Sinkki, alumiini, mangaani, kupari, lyijy
0,03–0,41
2013 Ramboll
89
Tuulivoimapuistojen tehokkuutta energiantuotantomuotona on selvitetty useissa tutkimuksissa
käyttämällä elinkaarianalyysiin pohjautuvia menetelmiä. Erityisesti tutkimuksilla on haluttu selvittää tuulivoimaloiden rakentamisen aikaisen energiankulutuksen ja voimalan toiminta-aikanaan
tuottaman energiamäärän välistä suhdetta. Yleisesti tuulivoimapuiston on arvioitu tuottavan sen
rakentamisessa ja käytöstä poistosta kuluvan energiamäärän keskimäärin 4-6 kuukauden aikana,
kun otetaan huomioon varsinaisen tuulipuiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym. oheisrakenteet (Schleisner 2000, Vestas 2006).
Perustusten rakentaminen vaatii kiviaineksia perustamistavasta riippuen keskimäärin seuraavasti (laskettu yhtä perustusta kohden):
•
monopile-perustus
1 000 m3
•
kasuuni-perustus
8 500 m3
•
keinosaari
23 000 m3
Kunkin voimalan perustustapa ja kiviainesten hankkiminen päätetään tarkempien maaperätutkimusten jälkeen. Perustustapa valitaan tarkemman turbiininpaikan ja kilpailutuksen pohjalta ennen vesilupahakemuksen jättämistä.
Kiviaineksen tarve vaihtelee siten merkittävästi perustusvaihtoehdosta ja toteutusvaihtoehdosta
riippuen. Mikäli kaikki perustukset voidaan toteuttaa monopile perustuksella, on kiviaineksen tarve 14 000 m3. Kasuuniperustuksia käyttäen kiviaineksen tarve on 119 000 m3.
6.2.18 Vaikutukset talouteen
6.2.18.1
Vaikutukset kunnallistalouteen
Tuulivoimalaitoksista maksetaan kiinteistöveroa. Merialueelle rakennettujen tuulivoimaloiden kiinteistöverot maksetaan kunnalle, jonka alueella vesialue sijaitsee. Kiinteistövero määräytyy perustusten ja rakenteiden arvon perusteella. Koneistoista ei kiinteistöveroa makseta. Kiinteistövero on
useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Siten koko hankkeen toteuttaminen tuo Tornion kaupungille satojen tuhansien eurojen kiinteistöverotulot vuodessa.
Kiinteistöveroa suoritetaan sekä maalle että veteen rakennetun tuulivoimalarakennelman osalta.
Merituulivoimala, joka sijaitsee Suomen valtion aluevesillä, katsotaan kuuluvan siihen kuntaan,
jonka pääasiallista maa-aluetta lähimpänä alue sijaitsee. Tuulivoiman kiinteistövero määräytyy
yleisen kiinteistöveroprosentin ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien ikäalennusten perusteella.
Tuulivoimala on kiinteistöverolain tarkoittama rakennelma (kiinteistöverolaki 2 § 2 mom.). Yleensä kunnanvaltuuston määräämä kiinteistöveroprosentti vaihtelee 0,5 - 1,0 %:n välillä ja vuosittainen ikäalennus on Torniossa voimalan arvolle ollut neljä prosenttia. Lainsäädäntö mahdollista myös joissakin kunnissa käytettävää voimalaitoksiin sovellettavaa korkeampaa veroprosenttia,
kuitenkin enintään 2,85 %. Valtiovarainministeriön asetuksen (666/2008) mukaan tuulivoiman
käyväksi arvoksi määrätään se arvo, joka on 70 % rungon ja konehuoneen.
6.2.18.2
Vaikutukset energiatalouteen
Tornion Röyttän edustan merituulivoimapuiston suunnittelualue käsittää suunnitelmien mukaan
14 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3–6 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho olisi maksimissaan noin 40–80 MW. Yksi tuulivoimalaitos tuottaa sähköä noin 1800 kotitalouden tarpeisiin. Kaavan toteutuminen lisää uusiutuvan energiamuodon osuutta sähköntuotannossa.
90
6.2.19 Vaikutukset terveellisyyteen ja turvallisuuteen
6.2.19.1
Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja terveyteen
Tuulivoimalla tapahtuva sähköntuotanto ei aiheuta ihmisen terveydelle haitallisia päästöjä ilmaan,
vesistöön tai maaperään. Tuulivoima korvaa muita sähköenergian tuotantotapoja, joista aiheutuu tuotantomuodoista riippuen erilaisia päästöjä. Tuulivoimaan ei liity suuria onnettomuusriskejä, joilla voi olla laajoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Onnettomuusriskit liittyvät voimaloiden lähiympäristöön. Koska voimalat sijoitetaan useiden satojen metrien etäisyydelle asutuksesta, ei terveysriskejä muodostu.
Tuulivoimalat synnyttävät ääntä. Tuulivoimalat on sijoitettu niin, että niiden melu ei aiheuta terveydellisiä vaikutuksia. Voimaloiden varjostusvaikutus jää loma- ja vakituisen asutuksen kohdalla
niin lyhytaikaiseksi ja harvoin tapahtuvaksi, että se ei aiheuta terveydellistä haittaa.
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyn asukaskyselyn vastaajat uskoivat hankkeen
toteutumisen vaikuttavan myönteisesti ihmisten terveyteen. Asukkaiden arvion taustalla voivat
olla mm. yleensä myönteinen suhtautuminen tuulivoimaan sekä näkemykset sen myönteisestä
vaikutuksesta ilmanlaatuun, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja yleiseen turvallisuuteen. Myönteiset terveysvaikutukset voidaan katsoa syntyvän myös siitä, että terveydelle haitallista energiantuotantoa korvattaisiin turvallisella tuulivoimalla.
Rakentamisen aikana ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustusten maarakennustöistä sekä voimalaitosten osien kuljetuksesta ja pystytyksestä. Varsinkin perustusten louhinta- tai paalutustyöt tuottavat melua lähiympäristöön. Lisäksi rakentaminen lisää työmatkaliikennettä ja kuljetuksia niin merellä, satamissa kuin maallakin. Hankkeella on
merkittävä työllistävä vaikutus.
Muutamia vuosia (arviolta 3-4 vuotta) kestävä rakentamisvaihe voi haitata jonkin verran näkemäalueen vapaa-ajan asukkaiden viihtyvyyttä ja merialueen virkistyskäyttöä, kuten kalastusta ja veneilyä. Näkymäalueella asuvista puolet (49 %) oli huolissaan asumisviihtyvyydestä ja 27 % meriliikenteestä ja satamista rakentamisen aikana.
Virkistyskäytön yhteydessä on ollut keskustelua, miten jään mahdollinen muodostuminen tuulivoimaloiden siipiin vaikuttaa virkistykseen. Käytännössä Suomessa merenrannalla pyörivissä tuulivoimaloissa ei jäätymistä ole vielä ilmennyt. Rajakiiri Oy seuraa erityisen tarkasti jo käyttöönottovaiheessa jäänmuodostumisen mahdollisuutta ja huolehtii alueella liikkuvien turvallisuudesta.
Tuulivoimapuistossa on oma sääasemayksikkö, mikä on varustettu jäänmuodostumisantureilla ja
alijäähtynyttä ilmaa analysoivalla mittauslaitteistoilla. Laitteisto antaa hälytyksen tuulivoimaloiden käytönvalvontajärjestelmään, mikäli ilmanala muuttuu ja jään muodostumisen vaara on todellinen. Hälytyksen jälkeen tuulivoimala pysähtyy automaattisesti. Tuulivoimaloissa on myös siivissä ja vaihdelaatikon laakereissa tärinänmittausanturit, jotka aiheuttavat jään muodostumistilanteessa hälytyksen ja voimalan pysäytyksen. Kolmantena varotoimenpiteenä on säätöjärjestelmän ohjelmassa laskenta, joka kertoo jään muodostumisesta suhteessa tuuleen ja voimalan sähkönsyöttökykyyn. Jäähälytyksen tultua käydään tilanne todentamassa paikan päällä.
Tuulivoimalat vaikuttavat lähialueen melutasoon ja äänimaisemaan myös suunnittelualueen ulkopuolella. Meluvaikutukset ovat merkittävimmät Kukkokarin ja Ounin saarilla sekä Koivuluodonleton loma-asutuksilla, jossa kummallakin laitosvaihtoehdolla laskettuna melutaso on yli 40 dB. Koivuluodon alueella sekä Sassin, Komson, Taljan ja Ruotsin puolella sijaitsevan Riskilön saarilla melutaso ylittää tai on 35 dB tuntumassa.
Tuulivoimaloiden varjostusvaikutus (vähintään 8 tuntia vuodessa) ulottuu Torniossa noin 500–
1 000 metrin etäisyydelle voimaloista. Varjostusalue on pääosin vesialuetta. Vähintään 8 tunnin
varjostusvaikutusalueella sijaitsee muutamia loma-asuntoja. Ihmiset kokevat vilkkuvan varjon
vaikutuksen eri tavoin; toisia se häiritsee, toisia taas ei. Näkymäalueella asuvista yli puolet (52
%) ennakoi varjostusvaikutusta sietämättömäksi ja kolmannes (33 %) siedettäväksi.
6.2.19.2
Vaikutukset liikenneturvallisuuteen
Tuulivoimapuiston vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen jakaantuvat rakentamisen
aikaisiin vaikutuksiin sekä toiminnan aikaisiin vaikutuksiin. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset
huoltokäynnit tehdään pääasiassa huoltoveneillä. Huoltokäyntejä odotetaan olevan noin kolme
vuodessa jokaista tuulivoimalaitosta kohti. Rakentamisen aikana työmaa-alueella on veneillä liikennöinti rajoitettua turvallisuuden vuoksi.
2013 Ramboll
91
Tuulivoimapuistojen rakentamistyöt aloitetaan ns. valmistelevilla töillä, joilla taataan mm. kuljetusten esteetön reitti rakennusalueelle ja varmistetaan tuulivoimalan ympäristön soveltuvuus rakentamiselle. Tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavien tornien, roottoreiden, nosturikaluston yms. materiaalien kuljettaminen työmaa-alueelle tapahtuu yleensä useita kymmeniä metrejä pitkinä lavettikuljetuksina, jotka vaativat tiestöltä kantavuutta ja loivia kaarresäteitä. Maantiekuljetusten rinnalla kuljetuksia hoidetaan myös meriteitse. Merituulivoimapuiston toteuttamisella ei ole vaikutuksia alueen liikenneyhteyksiin mm. laiva- tai veneväyliin eikä lentoliikenteeseen.
Veneilijät voivat kiinnittyä tuulivoimalaan. Voimalan tornin alaosaan rakennetaan tasanne, johon
voi nousta. Itse torni on lukittu. Kovassa merenkäynnissä, sumussa ja veneen häiriötilanteessa
voimalat muodostavat törmäysriskin. Mikäli merikaapeleita ei suojata, on ankkurointi niiden kohdalla kielletty. Haittaa pienentää se, että voimalat ja merikaapelit merkitään merikortteihin.
Tuulivoimalat sijaitsevat vähintään 600 m etäisyydellä toisistaan eikä niiden välissä ole muita esteitä, joten niiden välistä navigointi ei Tornion edustalla tuota vaikeuksia. Purjehdusolosuhteita
voimalat muuttavat niin, että käännöksiä tulee tehdä useammin. Koska voimalan siipien alapinta
on alimmillaan noin 30 m korkeudella, ei niiden aiheuttamalla tuulisuuden varjostuksella ole suurta vaikutusta purjehdukseen.
Talvella navakassa tuulessa jäällä liikkujaa voi häiritä tuulivoimaloiden ääni. Vain tietyissä sääolosuhteissa voi siivistä lentää niistä irronneita jääpalasia, mitä valvotaan ympärivuorokautisesti
seurantajärjestelmillä. Nämä häiriöt liittyvät sääolosuhteisiin, jolloin virkistyskäyttö on vähäistä.
6.2.20 Vaikutukset puolustusvoimien toimintaan
Puolustusvoimat on kehittänyt yhdessä VTT:n kanssa laskentatyökalun, jolla voidaan arvioida
tuulivoimaloiden vaikutukset puolustusvoimien lakisääteisessä aluevalvontatehtävässä käytettäviin valvontasensoreihin. Tuulivoimarakentamista suunnitteleva yritys voi kääntyä pääesikunnan puoleen saadakseen lausunnon hankkeensa hyväksyttävyydestä maanpuolustuksen kannalta. Osassa tapauksissa voidaan edellyttää, että yritys tilaa VTT:ltä selvityksen hankkeensa vaikutuksista tutkajärjestelmiin (Työ- ja elinkeinoministeriön, Energiateollisuus ry:n ja VTT:n tiedote 2.12.2011).
Puolustusvoimien valvonta ja asejärjestelmien suorituskyvyn osalta tuulivoimaloiden tiedetään
yleisesti aiheuttavan haittaa erityisesti ilmavalvonnalle, jonka tutkajärjestelmille tuulivoimalat
edustavat suuria kohteita. Tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriöt ilmenevät varjostamisena ja eitoivottuina heijastuksina, jolloin tuulivoimala voi varjostaa varsinaisia tutkamaaleja ja näkyä itsekin tutkassa. Tuulivoimarakentamisella voi olla vaikutusta Puolustusvoimien alueiden käytettävyydelle.
Puolustusvoimat on lausunnossaan todennut, että Rajakiiri Oy:n Kiirin tuulivoimapuistoa Tornion Röyttään koskevassa suunnittelussa on selvitetty hankkeen vaikutukset puolustusvoimien toimintaa puolustusvoimien hyväksymällä tavalla. Selvitysten perusteella Pääesikunta toteaa, että
suunnitelman mukaisella tuulivoimapuistolla ei ole merkittäviä vaikutuksia puolustusvoimien valvonta- ja asejärjestelmien suorituskykyyn, joukkojen ja järjestelmien koulutukseen ja käyttöön
eikä sotilasilmailuun (Pääesikunta, Operatiivinen osasto, lausunto AH15398, 18.7.2011).
Kaavan yleisissä määräyksissä määrätään, että hankkeelle on oltava puolustusvoimien hyväksyntä ennen tuulivoimaloiden rakennuslupapäätöksen tekemistä. Kaavasta pyydetään puolustusvoimien lausunto kaavan valmisteluvaiheen kuulemisen yhteydessä sekä kaavaehdotusvaiheessa.
92
6.2.21 Vaikutukset eri väestöryhmien toimintamahdollisuuksiin lähiympäristössä
Tuulivoimapuisto heikentää niiden vapaa-ajan asukkaiden viihtyvyyttä, joiden loma-asunto jää
voimaloiden melutai varjostusalueelle tai avoimelle lähinäkymäetäisyydelle ja jotka kokevat voimalan äänen, varjostuksen tai näkymisen häiritseväksi. Lisäksi maisemamuutos voi häiritä joidenkin asumisviihtyvyyttä laajemmallakin alueella saaristossa ja rannikolla. Vajaa puolet (46 %)
ympäristövaikutusten arvioinnin asukaskyselyn vastaajista arvelee, ettei tuulivoimapuisto vaikuta heidän vakituisen tai vapaa-ajan asuntonsa asumisviihtyvyyteen. Yli kolmannes (37 %) ennakoi vaikutusta kielteiseksi ja 14 % myönteiseksi. Näkymäalueella asuvista yli puolet (52 %) arvioi vaikutuksen asumisviihtyvyyteen kielteiseksi. Asukaskyselyn vastaajista 44–47 % arveli, ettei
hanke vaikuta kalastukseen ja veneilyyn eikä jäällä liikkumiseen. Vaikutuksia näihin piti suurempi
osa kielteisinä (38–43 %) kuin myönteisinä (13–16 %). Näkymäalueella asuvista pääosa (62 %)
ennakoi kielteisiä vaikutuksia kalastukselle ja veneilylle sekä yli puolet (56 %) Perämeren kansallispuistolle (Ramboll 2010, 186).
Toimivien tuulivoimaloiden ei ole havaittu haittaavan kalastusta, eivätkä ne estä suunnittelualueen virkistyskäyttöä, kuten veneilyä tai luonnon tarkkailua. Voimaloiden ääni, varjostus tai näkyminen voidaan kokea virkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Talviaikana voimalan lähistöllä liikkumiselle aiheuttaa pienen riskin se, että tietyllä säällä voimalasta voi irrota lunta tai jäätä. Mielipiteissä ennakoitiin tuulivoimaloiden haittaavan purjehdusta ja veneilyä sekä lisäävän jääpeitteen
railojen muodostumista ja siten vaarantavan jäällä liikkumista. Tuulivoimalat näkyvät myös Perämeren kansallispuiston alueelle. Joidenkin ulkoilua, retkeilyä ja luonnosta nauttimista tuulivoimalan näkyminen horisontissa voi häiritä laajemmallakin alueella. Osa taas saattaa retkeillä katsomaan tuulivoimaloita (Ramboll 2010, 186).
6.2.21.1
Onnettomuus- ja riskitilanteet
Osayleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden onnettomuustilanteista ei katsota aiheuttavan riskiä
Outokumpu Stainless Oy:lle tai Neste Oyj:lle. Tuulivoimalat ovat miehittämättömiä lukuun ottamatta huoltotilanteita ja ne sijaitsevat niin kaukana merialueella, ettei tuulivoimaloiden mahdollisen tulipalon, siiven irtoamisen tai muun onnettomuustilanteen voida katsoa vaikuttavan Outokumpu Oy:n tai Neste Oyj:n toimintaan Röyttänniemen teollisuusalueella. Meriliikenteelle ei aiheudu onnettomuusriskiä meriväylällä. Liikenneviraston Meriosaston Länsi-Suomen väyläyksikkö
on lausunnossaan (V-53-2012 30.1.2012) todennut, että osayleiskaavaselostuksessa on huomioitu riittävällä tarkkuudella olemassa oleva vesiväylästö, vesiliikenne väylillä ja väylien ulkopuolella, sähkönsiirtoon käytettävien merikaapelien vaikutukset väyliin ja liikenteeseen vesialueella sekä vesiliikenteen liikenneturvallisuuteen. Osayleiskaavassa on huomioitu ja eritelty myös riittävällä tarkkuudella merituulivoimapuiston rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset vesiliikenteeseen kaavoitettavalla alueella. Vastaavasti Outokumpu Oyj:n tai Neste Oyj:n toiminnassa tapahtuvassa onnettomuus tai suuronnettomuustilanteessa tuulivoimaloille ei katsota aiheutuvan haittaa. Sen sijaan Röyttänniemen sähköaseman toiminnassa tapahtuva katkos voi aiheuttaa tuulivoimapuistolle taloudellisen riskin.
Rakentamiseen liittyvät riskit koskevat lähinnä työturvallisuutta. Rakentamisen aikana suurin turvallisuusriski aiheutuu lisääntyvästä liikenteestä ja työkoneiden toiminnasta merellä ja maalla.
Liikkuminen on kuitenkin sallittua rakennusaikanakin kaikkialla paitsi koneiden työalueella. Turvallisuussyistä pystytysnosturin läheisyyteen ei ole pääsyä. Pystytysnosturin varoalue on kaksi
kertaa nosturin korkeus eli noin 400 metriä. Merikaapelien laskemistyön aikana työalueella liikkuminen ei ole sallittua. Ennen merikaapeleiden peittämistä alueella ei saa ankkuroitua. Tuulivoimapuiston rakennusalue, jolla liikkuminen on rajoitettua, merkitään maastoon. Voimajohtojen rakentamisen aikaiset riskit liittyvät työkoneiden liikkumiseen maa-alueella. Rakentamisen aikana
työalueella liikkuminen kielletään onnettomuusriskin vähentämiseksi.
Rakentamisessa käytettävistä laitteista ja kuljetuskalustosta voi onnettomuus- ja häiriötilanteessa päästä öljyä mereen tai maaperään. Öljymäärien arvioidaan kuitenkin olevan suhteellisen vähäisiä ja öljyvuoto on melko epätodennäköinen. Mereen tai maaperään päässyt öljyvuoto pystytään rajaamaan ja puhdistamaan.
Tuulivoimalan toimintaa haittaavat mahdolliset häiriötilanteet voivat aiheuttaa vaaraa myös ympäristölle. Oikosulku tai sääolosuhteet (esim. myrsky tai salama) voivat vaurioittaa voimalaitosta
ja aiheuttaa tulipalon konehuoneessa. Rakennevirhe tai maanjäristys voi aiheuttaa voimalan kaatumisen. Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on öljyä satoja litroja, mikä saattaa vakavissa
häiriötilanteissa päästä vuotamaan maaperään tai mereen. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat
2013 Ramboll
93
kuitenkin erittäin harvinaisia. Tuulivoimalaitokset ovat korkeita rakenteita ja näin olleen alttiita
salamoille. Tuulivoimalat varustetaan ukkosenjohtimilla. Tällä tavalla salamaniskun riski ja sen aiheuttamat vahingot lähialueelle vähenee.
Turvallisuussyistä pohjatroolaus on kiellettyä merikaapeleiden kohdalla. Pienveneillä saa laskea
ankkurin myös merikaapelien kohdalla, mutta suuremmilla aluksilla ankkurin laskeminen merikaapelien kohdalle on kielletty. Merikaapelit merkitään merikortteihin ja merikaapelien rantautumispaikat merkitään maastoon.
6.3
Kaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön ohjausjärjestelmää. Tavoitteista päättää valtioneuvosto ja niillä linjataan koko maan
kannalta merkittäviä alueidenkäytön kysymyksiä.
Tätä kaavatyötä koskevat kaavan laatimisen lähtökohtina asiakokonaisuudet 1-4 ja 6 sekä niistä
erityisesti toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto, kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat, luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet asiakokonaisuudet. Valtioneuvoston päätöksen mukaan yleistavoitteet (Y) on tarkoitettu sovellettaviksi kaavojen osalta vain yleispiirteisessä kaavoituksessa. Yleistavoitteita sovelletaan suoraan rakentamista ohjaavien yleiskaavojen laaja-alaisiin, muuta alueidenkäyttöä yleispiirteisesti ohjaaviin ratkaisuihin, mutta ei asemakaavaan verrattaviin rakentamista ohjaaviin ratkaisuihin. Erityistavoitteita (E) sovelletaan kaikkeen kaavoitukseen, ellei tavoitetta ole kohdennettu koskemaan vain tiettyä kaavamuotoa.
Maakuntakaavoitusta koskevat tavoitteet tulevat huomioiduksi maakuntakaavoituksen yhteydessä. Kaavan suunnittelualue sijoittuu laajemmalle alueelle kuin voimassa olevan maakuntakaavan
ja Tornion strategisen osayleiskaavan alueelle johtuen muun muassa veneväylistä, lohen rauhoituspiireistä ja vesialueiden omistuksesta. Maakuntakaavoituksessa huomioitavia tuulivoimaa koskevia tavoitteita ovat mm. seuraavat: Maakuntakaavoituksessa on osoitettava ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on otettava huomioon valtakunnallisen energiahuollon kannalta merkittävät voimalinjojen linjaukset siten, että niiden toteuttamismahdollisuudet säilyvät. Suunnittelussa on otettava huomioon sekä tarpeelliset uudet linjaukset sekä vanhojen verkostojen parantamisen ja laajentamisen tarpeet. Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa
olevia johtokäytäviä. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.
Tuulivoimalat on suunniteltu rakennettavaksi niin keskitetysti kuin se teknis-taloudellisesti on
mahdollista. Kaava ei muodosta estettä luonnon virkistyskäytön tai matkailun kehittämiselle.
Kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyminen ei vaarannu. Muihin valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa esitettyihin yleis- ja erityistavoitteisiin (esim. maisema, elinkeinot, kasvillisuus, eläimistö jne.) liittyviä vaikutuksia on käsitelty kunkin aihepiirin vaikutusarvioinnin yhteydessä. Seuraavassa on tunnistettu erityisesti Röyttän merituulivoimapuistoa koskevia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita sekä arvioitu niiden toteutumista osayleiskaavassa (suluissa oleva kirjain Y=yleistavoite, E=erityistavoite):
Toimiva aluerakenne
Tavoite: Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon maanpuolustuksen ja rajavalvonnan tarpeet ja turvattava riittävät alueelliset edellytykset rajavalvonnan toimintamahdollisuuksille. Samalla on huomioitava muun yhdyskuntarakenteen, elinympäristön laadun ja ympäristöarvojen vaatimukset. (E)
Puolustusvoimat on kaavatyön osallisena ja lausunnonantajana. Vaikutukset Puolustusvoimien
toimintaan on arvioitu kaavaselostuksessa. Kaavoitettavan hankevaihtoehdon valinnassa ja kaavaratkaisun kehittämisessä on huomioitu ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset sekä jatkotutkimukset sekä pyritty löytämään ratkaisuja, joilla voidaan vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia elinympäristöön. Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset on huomioitu kaavan suunnittelun
lähtökohtina ja lupamenettelyissä. Vaikutuksia on arvioitu mm. yhdyskuntarakenteeseen, elinkeinojen harjoittamiseen, maisemaan, virkistykseen, luontoon, kulttuuri- ja luonnonperintöön sekä
meluja varjostusvaikutukset.
94
Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu
Tavoite: Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista ja
sosiaalista kestävyyttä. (Y)
YVA -menettelyn jälkeen on erityisesti vesiluontoon liittyviä selvityksiä tarkennettu ja selvitykset huomioitu hankevaihtoehtoa (2, 2+) kaavoituksen pohjaksi valittaessa sekä kaavaratkaisussa. Muun muassa vesisammaleista, kaloista ja kalastuksesta saatu tieto on vaikuttanut tuulivoimaloiden sijoittamiseen. Vaikutukset asumiseen ja virkistykseen on arvioitu.
Tavoite: Liikenneturvallisuutta sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan. (Y)
Kaavoituksessa on osoitettu vene- ja laivaväylät sekä jätetty niihin tarvittavat suojaetäisyydet
tuulivoimaloista. Tuulivoimaloihin kuuluvat lisäksi päivämerkinnät sekä yövalaistus (lentoestevalot).
Tavoite: Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon maaja kallioperän soveltuvuus
suunniteltuun käyttöön.
Geoteknisillä pohjatutkimuksilla ja ympäristönäytteenottotutkimuksilla on tarkennettu tietoa pohjaolosuhteista merituulivoimaloiden perustussuunnittelua varten. Luotaustutkimuksia
(monikeila+viistokaikuluotaus) tehtiin suunnittelu- ja läjitysalueella 2012.
Tavoite: Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa
haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olevia haittoja. (E)
Tuulivoimaloiden meluvaikutukset on mallinnettu ja arvioitu sekä noudatettu melua koskevia ohjeita ja määräyksiä suunnittelussa. Tuulivoimaloiden sijoittamisessa on huomioitu saadut tulokset
siten, ettei tuulivoimaloiden melualueella ei sijaitse vakituista tai loma-asutusta.
Tavoite: Alueiden käytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden
ja kaukolämmön käyttöedellytyksiä. (E)
Osayleiskaavalla edistetään valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden toteutumista mahdollistamalla uusiutuvan energiamuodon hyödyntäminen sähköntuotannossa.
Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat
Tavoite: Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. (E)
Valtakunnallisesti merkittävän luonnonperinnön arvot liittyvät etenkin Perämeren kansallispuistoon. Osayleiskaava ei aiheuta vaikutuksia Perämeren kansallispuiston luontoon eikä sen suojeluun. Rakentamistoimista ei mikään tapahdu kansallispuiston alueella. Kaavan mahdollistaman
rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat lyhytaikaisia, eivätkä ne ulotu kansallispuiston merialueille. Tuulivoimalat tulevat näkymään Perämeren kansallispuiston alueelle. Valitsemalla kaavoitukseen suppeimmat hankevaihtoehdot (2, 2+) ja edelleen sijoittamalla voimalat kaavaehdotusvaiheessa kauemmaksi kansallispuistosta on pystytty rajaamaan maisemallista vaikutusta Perämeren kansallispuistoon.
Tavoite: Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelu- ja käyttötarpeet.
(E)
Kaavan vaikutukset vesistöön ja veden laatuun on arvioitu. Rakentamisen vesistövaikutuksia voidaan osittain verrata tyypillisen ruoppaushankkeen tai merihiekannoston seurausvaikutuksiin.
Rakentamisen aikaiset vaikutukset virtauksiin tuulivoimalayksiköiden perustamispaikalla arvioidaan olevan vähäiset ja hyvin paikalliset. Valmistuttuaan käyttökuntoon tuulivoimalaitos käyttää saasteetonta, uusiutuvaa energianlähdettä, tuulta. Se ei aiheuta veteen perinteisessä energiantuotannossa syntyviä päästöjä. Voimaloiden vaihteistojen ja laakerien öljyvuodot ovat erittäin
harvinaisia ja epätodennäköisiä.
2013 Ramboll
95
Tavoite: Alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä
niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. (Y) Alueiden käytössä on varmistettava, että
valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät (E).
Suunnittelun lähtökohtana on huomioitu viranomaisten laatimat inventoinnit, kuten Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen RKY 2009 inventointi. Kulttuuriympäristöön, maisemaan ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön kohdistuvat vaikutukset on arvioitu ja vaikutuksia on pystytty vähentämään tarkistamalla tuulivoimaloiden sijoittumista ja määrää kaavaehdotusvaiheessa.
Tavoite: Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden
sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. (Y)
Kaavassa on huomioitu tuulivoimaloiden sijoittamisessa luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilyminen. Kaavakartalla on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet sekä suojellun, uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymäalueet.
Tavoite: Suojeluverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. (Y)
Kaavalla ei heikennetä suojeluverkostoja tai arvokkaita maisema-alueita eikä mahdollisuutta hyödyntää niitä ekologisesti kestävään virkistyskäyttöön. Osayleiskaava ei aiheuta vaikutuksia Perämeren kansallispuiston luontoon eikä sen suojeluun.
Tavoite: Alueiden käytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua
parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. (Y)
Kaava ei estä virkistyskäytön ja matkailun jatkumista alueella ja sen ympäristössä. Tuulivoimalat
voivat houkutella aluksi uusia matkailijoita.
Tavoite: Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä ja sen suunnittelussa otetaan huomioon luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet. (Y)
Kaava edistää uusiutuvan energiamuodon; tuulivoiman käyttöä. Kaavan mahdollistama tuulivoimatuotanto edistää luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja turvaa siten luonnonvarojen saatavuutta tuleville sukupolville. Tuulivoimatuotannolla voidaan korvata fossiilisiin polttoaineisiin
perustuvaa sähköntuotantoa, mikä vähentää sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä. Tuulivoimatuotannosta ei synny suoraan kasvihuonepäästöjä.
Suunnittelualue soveltuu tuuliolosuhteiltaan tuulienergian hyödyntämiseen. Kuusiluodon MU -alue
on virkistyskäytössä, eikä sillä ole suurta metsätaloudellista merkitystä.
Tavoite: Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Pohjavesien pilaantumis- tai muuttamisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvat vedenhankintaan. (E)
Kaavan vaikutukset vesistöön ja veden laatuun on arvioitu. Kaavalla ei ole vaikutuksia veden hankinnan kannalta tärkeisiin pohjavesialueisiin.
Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto
Tavoite: Alueiden käytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. (Y)
Alueidenkäytössä tulee varautua uusiutuvia ja jäteperäisiä polttoaineita käyttävien energialaitosten ja niiden logististen ratkaisujen aluetarpeisiin osana alueen energia- ja jätehuoltoa. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. E
Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. (E)
96
Laadittava osayleiskaava toteuttaa maakuntakaavassa Röyttän edustalle osoitettua tuulivoimaloiden aluetta. Kaavalla edistetään valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden toteutumista mahdollistamalla uusiutuvan energiamuodon hyödyntäminen sähköntuotannossa. Selvitysten mukaan
kaava-alue on yksi maakunnan parhaista tuulivoiman tuotantoon soveltuvista alueista. Tuulivoimalat sijoittuvat keskitetysti useamman voimalan yksiköihin ja tuulivoimapuiston toteuttaminen
lisää uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia.
Röyttän edustan merituulivoimapuiston sähkönsiirrossa hyödynnetään nykyisiä johtokäytäviä, eikä kaavan toteutuminen edellytä kantaverkon vahvistamista. Kaavan johdosta ei Selleen sähköasemalta lähteviä nykyisiä kantaverkkoyhteyksiä ole tarpeen vahvistaa. Kaavalla ei ole vaikutuksia kantaverkkoon. Taljan saareen rakennetaan uusi sähköasema. Tuulivoimapuiston merikaapelit
ja sähköasema eivät sijoitu asutuksen tai arvokkaiden luonto- ja kulttuurikohteiden läheisyyteen.
Sään ääri-ilmiöt huomioidaan sijoittamisessa.
Tavoite: On turvattava olemassa olevien valtakunnallisesti merkittävien vesiväylien jatkuvuus ja
kehittämismahdollisuudet sekä valtakunnallisesti merkittävien satamien ja lentoasemien kehittämismahdollisuudet. (E)
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Liikenneviraston Meriosasto ovat kaavatyön osallisina ja lausunnonantajina. Merituulivoimapuiston toteuttamisella ei ole vaikutuksia alueen liikenneyhteyksiin mm. laiva-, veneväyliin tai lentoliikenteeseen, eikä lentoasemien tai valtakunnallisesti merkittävien satamien kehittämismahdollisuuksiin.
Tavoite: Alueidenkäytössä on turvattava lentoliikenteen nykyisten varalaskupaikkojen ja lennonvarmistusjärjestelmien kehittämismahdollisuudet sekä sotilasilmailun tarpeet. (E)
Puolustusvoimat, Finavia Oyj ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ovat kaavatyön osallisina ja
lausunnonantajina. Vaikutukset Puolustusvoimien toimintaan on arvioitu kaavaselostuksessa sekä määrätty ilmailulain mukaisen lentoesteluvan hakemisesta ennen rakentamista.
Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet
Tavoite: Alueidenkäytöllä edistetään rannikkoalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävänä aluekokonaisuutena. Samalla varmistetaan, että asumisen ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykset säilyvät. (Y)
Alueiden erityispiirteet tunnistetaan ja alueiden käyttö sovitetaan mahdollisimman tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen ja luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. (Y)
Maankohoamisrannikolla otetaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset olemassa olevaa rakennetta uudistettaessa ja uutta suunniteltaessa. Jokien suistoalueilla kiinnitetään erityistä huomiota maiseman ja luonnontalouden erityispiirteisiin, Rakentamisen sijoittelussa turvataan maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus. (Y)
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on selvitetty alueen luonto- ja kulttuuriarvot ja selvitystyötä on jatkettu kaavoituksen yhteydessä. Luonto- ja kulttuuriarvot on huomioitu kaavan
merkinnöissä ja määräyksissä. Rannikkoalueen ja jokien suistoalueiden luonnonoloihin ja luonnontalouden erityispiirteisiin esimerkiksi kalastoon kohdistuvien vaikutusten selvitystyötä ja arviointia on jatkettu kaavoituksen yhteydessä laatimalla selvitys syönnösalueista ja kairakoneen
meluvaikutuksista kaloihin.
Kaava ei heikennä maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellista edustavuutta. Tuulivoimalat on sijoitettu keskitetysti Röyttän teollisuusalueen edustan merialueelle,
jolloin esimerkiksi maisemaan kohdistuvia haitallisia vaikutuksia on pystytty pienentämään verrattuna kaavoituksen lähtökohtana esitettyihin YVA -menettelyn hankevaihtoehtoihin 2 ja 2+.
2013 Ramboll
97
6.4
Kaavan suhde maakuntakaavaan
Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maakuntakaava ei ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta (MRL 32 §).
Kaavassa tuulivoimaloiden alueet sijoittuvat pääosin maakuntakaavan tuulivoimaloille soveltuvalle alueelle (tv2281), joten laadittava osayleiskaava toteuttaa maakuntakaavaa. Länsi-Lapin kokonaismaakuntakaavan, joka valmistuessaan kumoaa Länsi-Lapin seutukaavan ja Lapin meri- ja
rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan, on hyväksytty 26.11.2012 Lapin liiton valtuustossa.
Länsi-Lapin maakuntakaavassa Röyttän edustan merialueella tuulivoimaloille soveltuva alue on
vastaavan laajuinen kuin Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa.
Maakuntakaavan suunnittelumääräykset ohjaavat osayleiskaavaa. Lapin meri- ja rannikkoalueen
tuulivoimamaakuntakaavan suunnittelumääräyksessä tuulivoimaloiden alueelle (tv) on määrätty seuraavasti: ”Tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuuden huomioiden on mahdollista. Tuulivoimalat tulee sijoittaa geometrialtaan selkeään muotoon ja maiseman suuntautuneisuus
huomioon ottaen. Tuulivoimaloiden suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen, loma-asutukseen, linnustoon ja muuhun eläimistöön, vedenalaiseen
luontoon ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia.
Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon alueella olevat laivaja veneväylät sekä
niiden turvalaitteet. Lentoturvallisuutta mahdollisesti vaarantavan laitteen, rakennelman tai merkin asettamisesta on etukäteen pyydettävä Ilmailulaitoksen lausunto.”
Lapin maakuntavaltuuston 26.11.2012 hyväksymässä Länsi-Lapin maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä tuulivoimaloiden alueelle (tv) on määrätty seuraavasti: ”Tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuus huomioiden on mahdollista. Poronhoitoalueella alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon alueen poronhoidon edellytykset. Kohdekohtaiset suunnittelumääräykset tv2281: Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon alueella olevat laivaja veneväylät sekä niiden turvalaitteet. Tuulivoimapuiston suunnittelussa tulee selvittää alueen
pesimälinnusto ja lintujen muuttoreitit sekä arvioida yhteisvaikutukset jo toteutuneiden hankkeiden kanssa ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia.”
Osayleiskaavoitettavan alueen tuulivoimaloiden alueet tarkentavat maakuntakaavan tuulivoimaloiden aluetta sekä laajentavat aluetta vähäisessä määrin lännessä Ruotsin rajan tuntumassa (2
voimalaa), pohjoisessa (5 voimalaa) Röyttänniemen teollisuusalueen tuntumassa sekä Kuusiluodossa (2 voimalaa), mutta sijoittuvat etelässä ja idässä maakuntakaavan tuulivoimaloiden aluetta suppeammalle alueelle.
Merituulivoimapuistohanke laajentaa Röyttän maatuulivoimapuistoa ja muodostaa selkeän kokonaisuuden Tornion terästehtaan edustalla. Tuulivoimaratkaisu on yhdyskuntarakenteellisesti tiiviimpi kuin kaavan luonnosvaiheessa. Tuulivoimaloiden lukumäärää on vähennetty 14 voimalaan,
johon ovat vaikuttaneet merenpohjan- ja kalastoselvitykset. Tuulivoimapuisto sijoittuu kokonaisuudessaan lohen rauhoituspiirien sekä itä-länsisuuntaisen veneväylän pohjoispuolelle ja etäämmälle Perämeren kansallispuistosta. Ratkaisu vähentää tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia Perämeren kansallispuistoon ja Ruotsiin sekä vaikutuksia veneilyyn. Tuulivoimaloiden sijoittuminen
maakuntakaavan tuulivoimaloiden aluetta laajemmalle alueelle Röyttän edustalla ei laajenna maisemavaikutusten aluetta merkittävästi, vaan huomioi maiseman suuntautuneisuuden, kun haastavimmat voimalaitokset (B 14, 16, 17 ja 20) eivät ole enää jatkosuunnittelussa mukana.
Rajoitteita tuulivoimaloiden sijoittamiselle muodostuu muun muassa merenpohjan perustamisolosuhteista, ruoppaustarpeesta, lohen rauhoituspiireistä, suojeltujen, uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien esiintymisalueista, rakentuneen Röyttän tuulivoimapuiston voimaloiden sijainnista, laivaja veneväylistä, vesialueiden omistuksesta sekä muiden ympäristövaikutusten rajoitteista, jotka on otettu huomioon tuulivoimaloiden alueiden sijoittamisessa. Maakuntakaavan tuulivoimaloiden alueen rajauksesta on poikettu vähäisessä määrin ja sijoitettu voimalat sellaisille
98
alueille, joilla haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan minimoida ja jotka mahdollistavat teknistaloudellisen toteuttamisen. Kaavatyön aikana on suunnittelualueesta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana saatu tieto tarkentunut selvitystyön jatkuttua.
Tuulivoimapuiston suunnittelussa on maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaisesti sijoitettu tuulivoimalat ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuus huomioiden on mahdollista. Laiva- ja veneväyliin on jätetty riittävät etäisyydet tuulivoimaloiden alueista sekä tuulivoimaloiden sijoittelussa huomioitu näiden väylien turvalaitteet. Maakuntasuunnittelumääräys linnuston osalta on huomioitu ympäristövaikutusten arvioinnin linnustoselvityksiä
jatkamalla kaavoitustyön yhteydessä. Selvityksiä on tehty vuonna 2012 lintujen kevät- ja syysmuutosta, lepäilijöistä, ruokailijoista, Ruotsin puolen pesimälinnustosta ja kesäaikaisista ruokailijalennoista.
Kuva 6‑19. Osayleiskaavaehdotuksen mukaiset tuulivoimaloiden alueet (musta pistekatkoviiva)
ja tuulivoimaloiden ohjeelliset paikat sekä maakuntakaavan tuulivoimaloiden alueen rajaus (violetti pistekatkoviiva).
2013 Ramboll
99
6.5
Kaavan suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin
Maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 39 §) säädetään, että yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.
Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:
1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön,
luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7) ympäristöhaittojen vähentäminen;
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
Edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä
määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta
haittaa.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 77 b §) säädetään tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset
Laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on
sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:
1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;
2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja
ympäristöön;
3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.
Rakentamisen rajoitteet on esitetty nk. ei-alueina. Sitovien tuulivoimaloiden alueiden sisälle on
osoitettu tuulivoimaloiden lukumäärät ja mitat sekä rakennusalat ohjeellisin merkinnöin parhaan
tehtyjen tutkimusten ja selvitysten mukaisen tiedon mukaan. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen oppaan mukaan tuulivoimaloille ei ole tarpeen osoittaa kerrosalaa tai rakennusoikeiden määrää muutoin kuin määrittämällä voimaloiden lukumäärä ja suurin sallittu kokonaiskorkeus (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012, Rakennettu ympäristö, s. 92). Merialueelle tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennuslupien lisäksi vesilain mukaista lupaa (voimaloiden sijoitus, perustustapa, ruopattavat maa-ainekset, ruoppausmassojen sijoittaminen, perusten rakentamisajankohta). Tuulivoimaloiden sijoittuminen tarkentuu vesilain mukaista lupaa varten tehtävien tarkempien tutkimusten aikana. Kaavakartan mittakaavana on käytetty 1:10 000.
Suunnittelualueella, joka käsittää Röyttän edustan merialuetta sekä Kuusiluodon saaren ei ole
sellaista maankäyttöä, jonka yhteensovittaminen edellyttäisi alueen asemakaavoittamista. Muun
maankäytön osalta on osoitettu vesialueella laivaja veneväylät sekä Kuusiluoto maaja metsätalousvaltaisena alueena, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta.
100
Tuulivoimapuisto liittyy Outokummun terästehtaan maisemakuvaan sekä muodostaa yhtenäisen
kokonaisuuden Puuska- -hankkeen rakennettujen tuulivoimaloiden kanssa, joten tuulivoimarakentaminen sopeutuu Röyttän edustan maisemaan. Valittu kaavaratkaisu vähentää maisemavaikutuksia Perämeren kansallispuistoon sijoittumalla etäämmälle alueesta kuin mitä kaavan valmisteluvaiheen kuulemisen luonnoskartassa esitettiin. Kaavassa on annettu määräykset maisemaan
vaikuttavista tekijöistä, kuten tuulivoimaloiden sijainnista, koosta ja ulkonäöstä.
Kaavoituksen yhteydessä on laadittu luontoon ja luonnonsuojeluun liittyviä selvityksiä ja arvioitu vaikutukset muun muassa luonnonarvoihin, merenpohjaan, virkistykseen, kalastukseen, kulttuuriympäristöön ja muinaisjäännöksiin. Vaikutusten arvioinnin tulokset on huomioitu tuulivoimaloiden lukumäärässä, sijoittamisessa sekä aluevarauksissa. Suunnittelualueen arvokkaat ominaispiirteet on tutkittu ja huomioitu esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentamisen osalta ei-alueina,
jotka on osoitettu kaavakartassa merkinnöin ja määräyksin. Näitä ovat vene- ja laivaväylät, lohen rauhoituspiirit, suojellun tai uhanalaisen tai silmälläpidettävän tai säilytettävän lajin esiintymäalueet.
Tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on kuvattu kaavaselostuksen kohdassa 6.2.9. sekä osoitettu kaavakartalla ohjeellisin merkinnöin, jolloin kaavakartalla on rajattu nk. ei-alueet ja
turvattu ne merkinnöin ja määräyksin. Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa ja edelleen Taljan
saaren sähköasemaan merikaapeleilla. Taljan sähköasemalta sähkö johdetaan edelleen nykyiselle
Selleen sähköasemalle. Sähkönsiirto ei edellytä kantaverkon vahvistamista.
6.6
Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa
Tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on arvioitu Röyttän edustan merialueen tuulivoimapuiston yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa. Merialueella on suunnitteilla useita merkittäviä hankkeita, joiden rakentaminen kasvattaa meriliikennettä muutaman vuoden ajan. Yhteisvaikutuksia linnustoon on käsitelty kaavaselostuksen kohdassa Vaikutukset linnustoon 6.2.11 sekä liitteessä 4.8.
Puuska I ja Puuska II
Rajakiiri Oy:n Röyttän Puuska-hankkeen rakentuneiden 8 tuulivoimalan sekä suunnitteilla olevalla Puuska II viiden tuulivoimalan hankkeella on yhteisvaikutuksia osayleiskaavan merituulivoimahankkeen kanssa melun, valon ja varjostuksen sekä maiseman osalta. Maisemallisia ja linnustoon
kohdistuvia vaikutuksia lukuun ottamatta tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset rajoittuvat niiden välittömään läheisyyteen. Linnuston osalta arvioitiin mahdollisesti vähäisiä yhteisvaikutuksia syntyvän lintujen törmäyskuolleisuuden sekä muuttoreittien mahdollisen siirtymisen kautta
(Ramboll 2010, 189-190, Röyttän linnustoselvitys 2012 liite 4.8 ja Tornion Röyttän tuulipuiston
laajennuksen (Puuska 2) linnustoselvitys 2012 liite 4.11).
Nestekaasun (LNG) terminaali
Outokumpu Stainless Oy on käynnistänyt Röyttän satamaan sijoittuvan LNG-terminaalin ympäristövaikutusten arvioinnin syksyllä 2012. Tornion LNG -terminaalihankkeen edetessä selviää, tuleeko Röyttän väylää syventää tai leventää ruoppauksin. Mahdollisia yhteisvaikutuksia voi ilmetä
hankkeiden ruoppauksista vesiluontoon (Outokumpu Stainless Oy, 2012).
Kemin Ajoksen sataman laajennus
Röyttän merituulivoimapuistolla voi olla liikenteellisiä yhteisvaikutuksia, mikäli Kemin Satamaa
käytetään tuulivoimapuiston kuljetusten järjestämiseen. Kemin sataman laajennus tarjoaa hyvät
logistiset yhteydet.
Perämeren pohjukan merituulivoimahankkeet
Perämerelle on suunnitteilla useita tuulivoimahankkeita, joilla voi hankekohtaisten vaikutusten lisäksi olla yhteisvaikutuksia muun muassa linnustoon. Valtaosa hankkeista sijoittuu matalille merialueille lintujen kannalta arvokkaiden pesimäsaarien ulkopuolelle, minkä takia tuulivoimaloiden rakentamisen aiheuttamat elinympäristömuutokset on arvioitu pieniksi. Sen sijaan keskeisimmiksi yhteisvaikutuksiksi on arvioitu vaikutukset muuttoreittien sijoittumiseen sekä mahdollinen aikuiskuolleisuuden lisäys tuulivoimaloiden aiheuttamien törmäysvaikutusten kautta (Ramboll 2010, 190).
2013 Ramboll
101
Kemin Ajoksen merituulivoimapuiston kanssa tuulivoimalat voivat näkyä kaukomaisemassa samanaikaisesti ja osa pohjoiseen Torniojokea seuraavista linnusta kohtaa myös Ajoksen tuulivoima-alueen. Yhteisvaikutuksia voi myös syntyä, mikäli molempien merituulivoimapuistot kytketään merikaapelilla Röyttään Taljan ja Selleen sähköasemiin, mikä ei edellytä Selleestä Keminmaalle suuntautuvien ilmajohtojen vahvistamista. Suurhiekan sekä Pitkänmatalan ja Maakrunnin
että Oulun-Haukiputaan merituulivoimapuistojen kanssa yhteisvaikutuksia voi syntyä linnustovaikutusten kautta. Toteutettavat hankkeet tukevat merkittävästi uusiutuvan energian tuotantoa
Suomessa (Rajakiiri Oy, 2010. ss. 189-190). Röyttän, Suurhiekan ja Oulun-Haukiputaan merituulivoimapuistoilla ei ole käytännössä merkittäviä yhteisvaikutuksia koko Perämeren maisemakuvaan, sillä etäisyydet ovat suuria (WPD Finland Oy, 2009, 315).
Haaparannan mantereen tuulivoimahankkeet
Haaparannan kaupungin vireillä olevassa yleiskaavatyössä on esitetty tuulivoimapuistojen sijoittumista nykyisten Seskarön tuulivoimaloiden lisäksi muun muassa Sattoja Södraan ja Norraan,
Kivijärvelle, Palojärvelle, Kivivaaraan ja Tammanjänkkään mantereelle E4-tien molemmin puolin.
Röyttän merituulivoima-alueella ja Haaparannan mantereen tuulivoimahankkeilla voi olla maisemallisia yhteisvaikutuksia Ruotsin saariston ja rannikon alueelle, jonne voi näkyä merituulivoimaloiden lisäksi maalla sijaitsevia voimaloita. Etäisyys maaja merituulivoimaloiden hankealueiden
välillä on kuitenkin yli kymmenen kilometriä, jolloin yhteisvaikutus maisemassa ei ole merkittävä.
Suurhiekan Pitkänmatalan merihiekan nosto
Merihiekan nostolla Suurhiekan Pitkänmatalasta esiintyä rakentamisen aikaisia liikenteeseen kohdistuvia vaikutuksia, mikäli tuulivoimapuiston rakentaminen ajoittuu samaan ajankohtaan ja molempien hankkeiden kuljetuksissa ja varastoinnissa käytettäisiin Ajoksen satamaa. Merihiekkaa
voi käyttää kasuuniperustusten täyttöön (Rajakiiri Oy, 2010 s. 188).
6.7
Ympäristön häiriötekijät
Kaava-alueen toiminnoista ja liikenteestä syntyviä ympäristöhäiriöitä mm. meluja varjostusvaikutuksia on arvioitu ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä sekä kohdassa 6.2.6.
6.8
Kaavamerkinnät ja määräykset
Kaavamerkinnät ja –määräykset on esitetty kaavakartan yhteydessä sekä kohdassa 6.1.2.
6.9Nimistö
Alueelle ei osoiteta uutta nimistöä.
102
7.
OSAYLEISKAAVAN OIKEUSVAIKUTUKSET
7.1Viranomaisvaikutus
Yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi (MRL 42.1 §). Yleiskaavan keskeiset periaatteet tulee ottaa huomioon asemakaavaa laadittaessa tai muutettaessa. Osayleiskaava laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamaksi oikeusvaikutteiseksi yleiskaavaksi.
Yleiskaava ei ole asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta (MRL 42.3 §).
Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista (MRL
42.2 §). Yleiskaavan viranomaisvaikutus kohdistuu sekä MRL:n mukaisiin viranomaisiin että muihin viranomaisiin. Kunnan ja valtion viranomaisten on katsottava, että muilla suunnitelmilla tai
toimenpiteillä ei vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.
7.2
Tuulivoimarakentamista koskeva erityiset säännökset
Yleiskaavan käyttöä tuulivoimarakentamisessa koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan 1.4.2011. Tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavalla yleiskaavalla voidaan tietyin
edellytyksin suunnitella tuulivoimarakentamista siten, että rakennusluvat tuulivoimaloille voidaan
myöntää suoraan sen nojalla.
Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena (MRL 77a §). Rakennuslupa tuulivoimalan
rakentamiseen voidaan 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen
perusteena.
Laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin sääsetään, huolehdittava siitä, että 1) yleiskaava ohjaa riittävästi
rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella; 2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön; 3) tuulivoimalan tekninen huolto
ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää (MRL 77 b §).
Jos 77 a §:n mukainen tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava laaditaan pääasiallisesti yksityisen edun vaatimana ja tuulivoimahankkeeseen ryhtyvän taikka maanomistajan tai haltijan
aloitteesta, kunta voi periä tältä yleiskaavan laatimisesta aiheutuneet kustannukset kokonaan tai
osaksi. Kunta hyväksyy kaava-aluekohtaisesti perittävän maksun periaatteet ja maksun perimistavan sekä –ajan (MRL 77 c §).
7.3Rakentamisrajoitukset
Tarpeen mukaan yleiskaavassa voidaan antaa ehdollinen tai ehdoton rakentamisrajoitus (MRL
43.1 ja 43.2 §), määräaikainen rakentamisrajoitus (MRL 43.3 §), kielto purkaa rakennusta ilman
lupaa (MRL 127.1) ja toimenpiderajoitus (MRL 43.2 §). Tässä yleiskaavassa ei määrätä rakentamisrajoituksista.
7.4Yleiskaavamääräykset
Yleiskaavassa on annettu määräyksiä, joita tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai muutoin käytettäessä. Ne koskevat erityisesti yksityiskohtaisempaa suunnittelua sekä maankäytön tai
rakentamisen ohjausta ja haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista sekä erityisten arvojen suojelua (MRL 41 §).
2013 Ramboll
103
8.
OSAYLEISKAAVAN TOTEUTTAMINEN
8.1
Toteutusta ohjaavat ja havainnollistavat suunnitelmat ja luvat
Maankäyttö- ja rakennuslain ja sitä täydentävän asetuksen (895/1999, MRA) kaava- ja lupajärjestelmä asettaa puitteet tuulivoimarakentamiselle, kuten muullekin rakentamiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen alueiden käytön suunnittelujärjestelmä koostuu valtakunnallisista
alueidenkäyttötavoitteista sekä yleispiirteisistä ja yksityiskohtaisista kaavoista. Kaavan toteutusta ohjataan erillissuunnitelmien, YVA -menettelyn, kaavoituksen sekä tarvittavien lupien mm. vesi-, tutkimus-, lentoeste- ja rakennuslupien kautta.
Ympäristövaikutusten arviointi, YVA-menettely
Suunnitellussa hankkeessa on kyse merituulivoimapuiston rakentamisesta. Rajakiiri Oy pyysi kirjallisesti Lapin ympäristökeskusta tekemään YVA-lain 4 §:n mukaisen päätöksen siitä, että hankkeeseen tulee soveltaa YVA-menettelyä. Lapin ympäristökeskuksen päätöksen 6.3.2009 perusteella tulee toteuttaa ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on
päättynyt yhteysviranomaisen Lapin ELY-keskuksen lausuntoon arviointiselostuksesta 24.9.2011.
YVA -lain 13 §:n perusteella kaikkiin hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisiin lupahakemuksiin tulee
liittää ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä yhteysviranomaisen antama lausunto. Lupapäätöksistä tulee käydä ilmi, miten ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen
lausunto on huomioitu.
Vesilain mukaiset luvat
Uuden tuulivoimalaitoksen perustusten ja merikaapelien rakentamiselle vesialueelle on haettava
vesilain mukainen lupa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Vesilain mukainen lupa tarvitaan,
jos hanke voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, veden korkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos aiheuttaa VL3 2 §:n mukaisia
seurauksia, kuten luonnon vahingollista muuttumista, vesistön tilan huonontumista, vaaraa terveydelle tai vahinkoa tai haittaa kalastukselle, kalakannoille tai vesiliikenteelle. Tuulivoimalan rakentaminen vaatii myös vesiluvan, jos sen aiheuttama muutos melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön. Lisäksi vesilupa tarvitaan VL 3 luvun 3 §:n mukaan em. seurauksista riippumatta aina, jos
hanke koskee esim. valtaväylän sulkemista tai supistamista sekä väylän käyttämistä vaikeuttavan laitteen tai muun esteen asettamista, voimajohdon tekemistä yleisen kulku- tai valtaväylän
ali tai vesialueen ruoppaamista, kun ruoppausmassan määrä ylittää 500 kuutiometriä. tarvitaan
tuulivoimalaitosten, niiden perustusten ja merikaapeleiden rakentamiselle vesialueella. Hakemuksessa esitettävistä asioista on säädetty VL 11 luvun 3 §:ssä. Jos hakemus koskee luvan myöntämistä YVA -laissa tarkoitetulle hankkeelle, hakemusasiakirjoihin on liitettävä YVA -selostus. Vesilain suhteesta maankäyttö- ja rakennuslakiin säädetään muun ohella VL 1 luvun 2 §:ssä sekä 3
luvun 5 §:ssä.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuslupa
Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista rakennuslupaa Tornion rakennusvalvontaviranomaiselta. Rakennuslupaa hakee alueen haltija. Rakennusluvan myöntämisen edellytys on, että hankkeen YVA -menettely on päättynyt ja Ilmailuhallinnolta on saatu lausunto lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Rakennuslupahakemukseen
tulee liittää muun muassa MRL 132 §:n mukaan YVA -lain mukainen arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto sekä lentoestelupa. Tuulivoimarakentamista koskevissa hankkeissa tarvittava puolustusvoimien lausunto tulee pyytää Pääesikunnalta ennen rakennuslupien
myöntämistä. Merituulivoimapuiston rakennuslupahakemukseen tulee liittää vesilupa. Mikäli tuulivoimalalle on myönnetty ympäristölupa, tulee myös se liittää rakennuslupahakemukseen. Rakennusluvan ratkaisemista voidaan MRL 134 §:n mukaan lykätä, kunnes mahdollinen ympäristölupa-asia on ratkaistu. Hakemuksesta on lisäksi pyydettävä lausunto ELY -keskukselta, mikäli alue
sijoittuu maakuntakaavassa virkistys- tai luonnonsuojelualueeksi varatulle alueelle tai luonnonsuojelun kannalta merkittävälle alueelle (MRL 133 §). Rakennusluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään erikseen asemakaava-alueella MRL 135 §:ssä ja asemakaava-alueiden ulkopuolella MRL 136 §:ssä. Rakennusluvan myöntäminen tuulivoimalalle voi perustua asemakaavan ohella
myös suoraan rakentamista ohjaavaan MRL 77 a §:n mukaiseen yleiskaavaan.
104
Voimajohtojen luvat
Tässä hankkeessa ei tarvita voimajohdoille lupia.
Sähkömarkkinalain (386/1995) 18 §:n mukaan vähintään 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen on pyydettävä sähkömarkkinaviranomaisen eli Energiamarkkinaviraston lupa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että sähköjohdon rakentaminen on sähkön siirron turvaamiseksi tarpeellista. Taljan sähköaseman liittäminen Outokummun 110 kilovoltin sähköasemalle vaatii sopimuksen Outokummun kanssa.
Tuulivoimayhtiön on tarvittaessa sovittava tuulivoimaloiden liitynnän teknisestä toteutustavasta
kantaverkkoon Fingrid Oyj:n kanssa, jolloin tehdään tarvittavat verkkoselvitykset.
Ilmailulain mukainen lentoestelupa
Ilmailulain (1194/2009) 165 §:n mukaan tulee ilmailun turvaamiseksi yli 30 m korkeiden rakennelmilla lähellä lentoasemia tai yli 60 metriä korkeiden rakennelmilla koko Suomessa olla Liikenteen turvallisuusviraston myöntämä lentoestelupa. Hakemukseen tulee liittää ilmailuliikennepalvelujen tarjoajan Finavia Oyj:n lausunto asiasta. Mikäli kohde on yli 100 m korkea, tulee pyyntö toimittaa viimeistään viisi kuukautta ennen rakennustöiden aloittamista. Lupaa hakee alueen
haltija.
Muinaismuistolain edellyttämä lupa
Tarvittaessa hankkeelle haetaan muinaismuistolain (295/1963) edellyttämä lupa. Lupaa haetaan
alueelliselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.
Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa
Tuulivoimarakentaminen vaatii ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, jos tuulivoimalan toiminnasta saattaa aiheutua naapurussuhdelaissa (26/1920, NaapL) tarkoitettua kohtuutonta rasitusta melutai välkevaikutuksista johtuen (YSL 28 §, NaapL 17 §). Sen sijaan tuulivoimalan maisemavaikutukset eivät aiheuta ympäristöluvanvaraisuutta. Merituulivoimapuiston ympäristöluvan tarve selvitetään hankesuunnitelman tarkentuessa tapauskohtaisesti paikallisten viranomaisten kanssa. Mikäli hanke edellyttää ympäristölupaa (YSL 31 §), käsitellään lupa-asiat yhdessä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ollessa toimivaltainen viranomainen.
8.2
Toteuttaminen ja ajoitus
Tuulivoimalahankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Rajakiiri Oy. Hankkeen alustavaa
suunnittelua on tehty vuodesta 2008 alkaen. Ympäristövaikutusten arviointi päättyi yhteysviranomaisen lausuntoon arviointiselostuksesta 7.2.2011. Rajakiiri Oy päättää investoinneista lainvoimaisen kaavan jälkeen. Hankkeen toteuttamisen ajankohta riippuu hankkeen teknistaloudellisista reunaehdoista. Kaava on toteuttamiskelpoinen sen tultua voimaan.
8.3
Toteutuksen seuranta
Toteutuksen seuranta tapahtuu tarvittavien lupamenettelyjen kautta. Tuulivoimaloiden alueen vedenlaatua seurataan vuosittain sekä rakentamisen että käytön aikana, pääpainon ollessa perustustöiden aikaisten mahdollisten sameusvaikutusten havaitsemisessa. Nykyiset ympäristöhallinnon tarkkailupisteet soveltuvat hyvin tausta- ja seurantapisteiksi. Asemilla vedenlaatua on seurattu jo useamman vuosikymmenen ajan, joten vertailuaineistoa mahdollisten hankkeesta aiheutuvien pitkäaikaismuutosten havaitsemiseksi on runsaasti. Tarvittaessa (esim. rakennettaessa Natura-alueelle tai sen lähialueelle) voidaan tehdä intensiiviseurantaa yksittäisen perustustyön
aiheuttamista muutoksista meriveden laatuun, sen kestosta ja vaikutusalueen laajuudesta. Tässä voidaan käyttää online-mittauksia tai tiheävälistä näytteenottoa työskentelyalueen lähiympäristössä.
Muutoksia suunnittelualueen merenpohjassa, perustettavien tuulivoimayksiköiden ympäristössä,
seurataan säännöllisin väliajoin sekä rakentamisen että käytön aikana. Havainnointia tehdään sukeltamalla ja näytteenotolla. Sopiva seurantaväli on noin 2-3 vuotta. Tarkempi ajoitus ja seurannan laajuus riippuvat mm. perustamistöiden rakentamisaikataulusta. Ensimmäinen näytteenottokerta ajoittuu noin vuoden päähän yksittäisen tuulivoimayksikön asennuksesta.
2013 Ramboll
105
Tornion merialueen kalastoa ja kalastusta (kalastusalueet, kalansaliin koko ja saaliin lajikoostumus, käytetyt pyydykset ja pyynnin ajoittuminen) selvitetään aika ajoin kalastustiedustelulla.
Tiedustelu kohdistetaan vuosittain alueen ammattikalastajiin. Virkistyskalastustiedustelu voidaan
toteuttaa harvemmin esim. neljän vuoden välein.
Kaavan mahdollisten linnustovaikutusten varmentamiseksi suunnittelualueen ympäristössä tulisi
hankkeen rakentamisen ja ensimmäisten toimintavuosien aikana suorittaa linnuston seurantaa.
Suunnitellun tuulivoimapuiston kannalta seurattavia tekijöitä ovat erityisesti tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus sekä tuulivoimaloiden yleiset vaikutukset suunnittelualueen kautta
muuttaviin lintuihin ja niiden käyttäytymiseen.
106
9.
LUETTELO MUISTA KAAVAA KOSKEVISTA ASIAKIRJOISTA JA LÄHDEMATERIAALISTA
Ympäristövaikutusten arvioinnit
Outokumpu Stainless Oy, 2012. LNG-terminaalin ympäristövaikutusten arviointiohjelma.
Ramboll 2009. Tornion Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiohjelma.
Ramboll Oy 2010. Tornion Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus.
WPD Finland Oy, 2009. Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron reittivaihtoehdot ympäristövaikutusten arviointiselostus.
Yleis- ja tilastotiedot
Haaparannan kaupungin internet-sivut, www.haparanda.se
Länsi-Lapin maakuntakaavan valmisteluaineisto, Lapin liitto
Lapin liiton internet-sivut, www.lapinliitto.fi
Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut ja Hertta/Oiva-tietojärjestelmät, www.ymparisto.fi
Tornion kaupungin internet-sivut, www.tornio.fi
Maankäytön ja aluekehityksen suunnitelmat, ohjelmat ja katsaukset
Lapin maakuntaohjelma 2011 - 2014, www.lapinliitto.fi/maakuntaohjelma
Lapin maakuntasuunnitelma 2030, www.lapinliitto.fi/maakuntasuunnitelma
Tornion kaavoituskatsaus 2012 - 2013
Tornion kaupunki, Röyttän asemakaavan muutos Puuska 2 aineistot.
Kulttuuriympäristöt, maisema ja muinaisjäännökset
Museovirasto. 2001 Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset.
Museovirasto 2009. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt RKY 2009. Saatavilla:
www.rky.fi
Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt.
Museovirasto, Rakennushistorian osaston julkaisu 16, 1993 (myös http://www.nba.fi/rky1993/)
Suomen kansallismaisemat, Ympäristöministeriö/ALO 1992
Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut, www.ymparisto.fi
Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012, Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, Rakennettu ympäristö,
s. 92. Ympäristöministeriö.
Ympäristöministeriö, mietintö 66/1992. 1993Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I (Maisemanhoito) ja II (Arvokkaat maisema-alueet).
Valtion säädöstietopankki FINLEX, www.finlex.fi
Luonto, vesialueet ja merenpohja
Kemi-Tornion lintuharrastaja Xenus ry 2011. Tornion Röytän tuulivoimalat. Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011.
Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2012a. Tornion Röytän tuulimyllyalue. Kevätmuutto
2012a.
Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2012b. Tornion Röytän tuulimyllyalue. Lepäilevät linnut
kesällä 2012.
Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2012c. Tornion Röytän tuulimyllyalue. Ruokailulentoseuranta 2012.
2013 Ramboll
107
Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2012d. Tornion Röytän tuulivoimalat. Ruotsin puolen lähisaarten pesimälinnusto kartoitus 2012.
Lapin vesitutkimus Oy 2012. Tornion Röyttän tuulipuiston laajennuksen linnustoselvitys.
Leonhard, S ja Stenberg, C (toim), 2011. Effects of the Horns Rev 1 Offshore Wind Farm on Fish
Communities. Follow-up Seven Years after Construction. DTU Aqua Report No 246-2011.
Ramboll Finland Oy 2011a. Kairakoneen aiheuttama melu vaikutus kaloihin.
Ramboll Finland Oy 2011b. Kuusiluodon luontoselvitys 14.11.2011.
Ramboll Finland Oy 2011c. Röyttän merituulivoimapuiston kalataloudellisten vaikutusten lisäselvitykset. Syönnösalueet.
Ramboll Finland Oy 2011d. Tornion Röyttän merituulivoimapuisto geotekniset tutkimukset ja ympäristönäytteenotto maaliskuu 2011, elokuu 2011 30.11.2011.
Ramboll Finland Oy 2012a. Tornion edustan merialueen tuulipuiston YVA:n kalataloudelliset lisäselvitykset. Ammattikalastustiedustelu, poikasnuottaukset sekä nahkiainen ja vaellussiika.
Riistan ja kalantutkimuslaitos RKTL 2010. Riistakannat 2010, Riistaseurantojen tulokset, www.
rktl.fi.
Tmi Marika Yliniva/Maritech 2011. Tornion Röyttän merituulivoimapuiston osayleiskaavaan liittyvät vedenalaistutkimukset – kasvillisuus ja pohjaeläimet 10.11.2011.
Liikenne
Liikennemääräkartat, www.portal.liikennevirasto.fi
Lahdessa 21. päivänä tammikuuta 2013
Ramboll
Kaavoitusyksikkö
Matti KauttoPirjo Pellikka
Yksikön päällikkö
108
kaavoitusarkkitehti (RA) amk, YKS-424

Kaavaselostus

Transcription

Similar documents

Avaa täydellinen näytteilleasettajaluettelo tästä .pdf

Terästeollisuus haasteiden edessä ohjelma.pdf

Tylliläinen kevät 2014 - Tornion yhteislyseon lukion kotisivut

birgitta tammisen kirje 18.7.2013

Haltsari kevät 2011 - Tornion yhteislyseon lukion kotisivut

rambollfm - Ramboll Finland Oy

I Tiivistelmä keskeisistä muutosehdotuksista

Tiedote 19.3.2012

Ympäristövaikutusten arviointiselostus

Tiedote 17.3.2011

Ohjelmakaudella 2008-2013 rahoitetut - Pop

nahkiaisselvitys - Pop