LEPAKOTJAMETSÄTALOUS–

Transcription

LEPAKOTJAMETSÄTALOUS–
LEPAKOT JA METSÄTALOUS –
ISOVIIKSISIIPPOJEN
RADIOSEURANTATUTKIMUS UPMKYMMENE OYJ:N JANAKKALAN HARVIALAN
METSÄTILOILLA 2008
Otsikko: Lepakot ja metsätalous – Isoviiksisiippojen
radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialassa
sijaitsevilla metsätiloilla 2008
Tekijät: Petteri Vihervaara, Teemu Virtanen & Ilona Välimaa/
Biologitoimisto Vihervaara Oy
Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj Metsä
Etusivun kuvat: Petteri Vihervaara
Kuopiossa 31.12.2008
www.biologitoimisto.fi
1
Tiivistelmä
Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n
Janakkalan Harvialassa omistamilla metsätiloilla 2008
UPM-Kymmene Oyj toteuttaa omistamissaan metsissä kansainvälistä monimuotoisuusohjelmaa.
Ohjelman tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus osana metsien kestävää käyttöä sekä edistää
metsätalouden parhaita käytäntöjä. Ohjelma perustuu kuuteen luonnon monimuotoisuudelle tärkeään
pääaiheeseen. Nämä ovat luontaiset puulajit, lahopuu, arvokkaat elinympäristöt, metsien rakenne,
vesiekosysteemit ja luonnonmetsät. Radioseurantatutkimus on osa UPM:n monimuotoisuusohjelman
tutkimusyhteistyötä.
Metsänhoidon vaikutusta lepakoiden elinympäristönvalintaan eteläsuomalaisessa talousmetsässä
tutkittiin UPM:n omistamilla metsätiloilla (7000 ha) Janakkalan Harvialassa kesällä 2008.
Isoviiksisiippojen (Myotis brandtii) radiolähetinseurannan avulla kerättiin tietoa mm. lepakoiden
käyttämistä ruokailualueista, päiväpiiloista ja niiden välisistä kulkureiteistä. Tutkimuksessa oli
seurannassa 12 isoviiksisiippanaarasta, joiden selkään oli liimattu 0,47 g painoinen radiolähetin.
Lepakoita seurattiin kahdessa jaksossa: alkukesällä 1.-15.6. ja keskikesällä 15.-30.7. Kummallakin
jaksolla oli seurannassa kuusi yksilöä. Radiolähetinseurannan lisäksi lepakoita pyydystettiin
yhdyskunnista ja ruokailualueilta verkoilla ja havainnoitiin yliääni-ilmaisimen (detektorin) avulla.
Tutkimusalueilta tavattiin viisi lepakkolajia ja rengastettiin 143 yksilöä, joista isoviiksisiippoja oli 119
(113 ♀, kuusi ♂), viiksisiippoja 20 (18 ♀, kaksi ♂) sekä yksi vesisiippa (♂), kaksi pohjanlepakkoa (♀)
ja yksi korvayökkö (♂). Kontrollihavaintoja saatiin 13. Lepakoiden käyttämät päiväpiilot sijaitsivat
pääosin rakennuksissa. Yksi piiloista löytyi keloutuneen männyn kaarnan alta. Varsinaisia
lisääntymisyhdyskuntia löydettiin kaksi, muissa yli 10 yksilön yhdyskunnissa tavattiin lähinnä koiraita
ja lisääntymättömiä naaraita. Poikasten syntymä ajoittui heinäkuun loppupuolelle. Alkukesällä 10.14.6. lepakot horrostivat jopa neljä vuorokautta kylmän ja sateisen sään vallitessa.
Kuusivaltaiset, varttuneet tai hakkuukypsät korpimaat olivat isoviiksisiippojen tärkeimpiä
ruokailualueita. Ruokailualueet sijaitsivat keskimäärin 950 m päässä päiväpiilosta (vaihteluväli 1502600 m). Ruokailualueiden koko vaihteli 2-24,7 ha välillä keskiarvon ollessa 8,9 ha. Ruokailualueista
lähes puolet rajoittuivat vesistöön tai niiden halki virtasi puro/joki. Rämeillä ja harvapuustoisemmilla
alueilla varsinaisen metsäkuvion reuna-alueet olivat kuvion keskiosia tärkeämpiä. Ruokailualueiden
pinta-alasta korpea oli peräti 85,1 %, kangasta 9,1 %, rämettä 4,7 % ja muita alueita 1,1 %. Puulajien
osalta kuusivaltaisia kuvioita oli 80,3 % alasta ja mäntyvaltaisia 19,7 % alasta. Ruokailualueiden
puuston ikä vaihteli 24-128 vuoteen, keskiarvon ollessa 66 vuotta. Kehitysluokaltaan suosituimpia
olivat varttuneet ja hakkuukypsät metsät. Hehtaarikohtainen runkolukumäärä vaihteli 318-3000
välillä, keskiarvon ollessa 1025. Puuston valtapituus ruokailualueilla oli 19,5 m ja keskiläpimitta 21,2
cm. Kulkureitteinä isoviiksisiippojen havaittiin suosivan mieluiten maaston notkelmiin jääviä
vanhempia kosteapohjaisia kuusikoita ja purojen varsia.
Tietyin oletuksin voidaan tutkimustuloksista johtaa arvio, jonka mukaan Harvialan metsätilojen
isoviiksisiippojen populaatiokoon voidaan arvioida olevan 660-4930 yksilöä. UPM:n
monimuotoisuusohjelman toimenpiteet ja metsäsuunnitelmien mukaiset metsätaloustoimet antavat
isoviiksisiipoille hyvät mahdollisuudet menestyä talousmetsissä Harvialassa ja muissa
eteläsuomalaisissa metsissä. Isoviiksisiippaa hyödyttää rantametsien säästäminen, puronvarsimetsien
suojelu, kuolleiden pystypuiden lisääminen mm. säästöpuita jättämällä, sekä varttuneiden
kuusivaltaisten korpien esiintyminen ja kangasmaiden rinnemetsien reuna-alueiden säilyminen
puustoisena.
2
Sisällys
1. Johdanto .............................................................................................................................................................. 4
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoite........................................................................................................................ 4
1.2 UPM:n monimuotoisuusohjelma................................................................................................................... 5
1.3 Tutkimuslajina isoviiksisiippa....................................................................................................................... 5
1.4 Lepakoiden uhanalaisuuteen vaikuttavat tekijät ja suojelutilanne................................................................. 6
2. Lepakot ja metsätalous ........................................................................................................................................ 7
2.1 Metsänrakenteen ja metsänkäsittelyn vaikutus lepakoiden esiintymiseen .................................................... 7
2.2 Metsähoitomenetelmät .................................................................................................................................. 8
2.3 Luonnonsuojelulaki, metsälaki ja muut arvokkaat elinympäristöt ................................................................ 8
2.4 Rantametsät ................................................................................................................................................... 9
2.5 Säästöpuut ja lahopuu ................................................................................................................................... 9
2.6 Uudistamisajankohta ja -menetelmä ............................................................................................................. 9
3. Aineisto ja menetelmät ........................................................................................................................................ 9
3.1 Tutkimusalueet ja ajankohta.......................................................................................................................... 9
3.2 Radiolähetinseuranta ................................................................................................................................... 10
3.2.1 Välineet ja niiden tekniset ominaisuudet.............................................................................................. 10
3.2.2 Lepakoiden pyydystäminen ja seuranta ............................................................................................... 10
3.3 Yhdyskuntatarkistukset ja verkkopyynnit ................................................................................................... 11
3.4 Detektorihavainnointi .................................................................................................................................. 12
3.5 Sääolosuhteet .............................................................................................................................................. 12
3.6 Ruokailualueiden biotooppikartoitukset...................................................................................................... 12
4. Tulokset ja niiden analysointi ........................................................................................................................... 13
4.1 Lepakoiden käyttämät alueet ....................................................................................................................... 13
4.1.1 Liikkumisetäisyydet ja ajallinen vaihtelu ............................................................................................. 13
4.1.2 Ruokailualueet ja kulkureitit ................................................................................................................ 13
4.1.3 Ruokailualueiden biotooppitiedot ........................................................................................................ 14
4.2 Päiväpiilot ja yhdyskuntien dynamiikka ..................................................................................................... 16
4.3. Rengastetut yksilöt ja kontrollit ................................................................................................................. 18
4.4 Menetelmän toimivuus ja virhelähteet ........................................................................................................ 19
4.4.1 Suuntimiseen liittyvä epätarkkuus ....................................................................................................... 19
4.4.2 Maastonmuodot ja muut esteet ............................................................................................................. 20
4.4.3 Lähettimien toimivuus ......................................................................................................................... 20
5. Johtopäätökset ................................................................................................................................................... 21
5.1 Lepakoiden huomioiminen metsätaloudessa ............................................................................................... 21
5.1.1 Piilopaikat ............................................................................................................................................ 21
5.1.2 Metsänkäsittelyvaihtoehdot ja metsäkuvioiden mosaiikki ................................................................... 21
5.1.3 Arvokkaiden elinympäristöjen merkitys lepakoille .............................................................................. 22
5.2 Arvio yhdyskuntien suojelutarpeesta .......................................................................................................... 22
5.2.1 Lisääntymisyhdyskunnan määrittely .................................................................................................... 22
5.2.2 Yhdyskuntien paikanvaihtokäyttäytyminen ......................................................................................... 23
5.2.3 Tarvitseeko yksittäistä rakennusta suojella? ........................................................................................ 23
5.3 Arvioita yksilömääristä ja populaatiokoosta aiempiin raportteihin ja detektorikartoituksiin verrattuna ..... 23
5.4 Isoviiksisiipat indikaattorilajeina – vertailu muihin lajeihin ....................................................................... 24
Kiitokset ................................................................................................................................................................ 25
Lähteet .................................................................................................................................................................. 26
Liite I: Päiväkirja –yhteenveto seurantayksilöistä................................................................................................. 29
Liite II: Säätiedot .................................................................................................................................................. 48
Tietoavain: Lepakot ja metsätalous ....................................................................................................................... 50
3
1. Johdanto
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoite
Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen metsätaloudessa ja talousmetsien hoidossa
edellyttää eri lajiryhmien ja lajien ekologian tuntemusta. Lepakot ovat puutteellisesti tunnettu
lajiryhmä, ja Suomessa tavatuista 12 lepakkolajista, jotka kaikki kuuluvat Vespertilionidae-heimoon,
ainakin neljä lajia – isoviiksisiippa (Myotis brandtii), viiksisiippa (M. mystacinus), pohjanlepakko
(Eptesicus nilssonii) ja korvayökkö (Plecotus auritus) – kuuluvat metsiemme peruslajistoon.
Yleisimmistä lajeista lisäksi vesisiipan (M. daubentonii) voidaan katsoa käyttävän metsiä
elinympäristöinään mm. päiväpiilojen osalta, vaikka sen ruokailualueet sijaitsevatkin yleensä
vesistöjen äärellä. Muut maassamme tavatuista lepakoista, joihin lukeutuvat ripsi- (M. nattereri) ja
lampisiippa (M. dasycneme) sekä iso- (Nyctalus noctula), pikku- (Pipistrellus nathusii), vaivais- (P.
pipistrellus), kääpiö- (P. pygmaeus) ja kimolepakko (Vespertilio murinus), ovat joko harvinaisia ja
harvalukuisia lisääntyjiä tai satunnaisia vierailijoita. Edellä mainittujen viiden yleisimmän lajin
levinneisyysalue kattaa koko Etelä-Suomen ainakin Vaasa-Kuopio linjalle (63° N). Pohjanlepakkoa
tavataan jopa napapiirin pohjoispuolelta ja isoviiksi-/viiksisiipoista on havaintoja ainakin Kainuusta ja
Kuusamosta asti (64-66° N). (Siivonen & Sulkava 1999; Skarén 1992; Kaisila 1972; Kaikusalo 1993;
Erkinaro & Vihervaara 2006; Vihervaara, havainto Käylän kylältä 2007)
Metsien kestävän hoidon ja käytön kriteereihin kuuluu luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja
tarkoituksenmukainen
lisääminen
metsäekosysteemeissä
(Tapio
2001).
Metsäluonnon
monimuotoisuuden turvaamiseksi UPM-Kymmene Oyj toteuttaa yhtiön metsiin laadittua
monimuotoisuusohjelmaa (ks. 1.2), ja Harvialan tilakokonaisuudella toteutetaan useita siihen liittyviä
kehityshankkeita. Esimerkiksi metsänhoitomenetelmien vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen on
tutkittu eri eliöryhmiä koskevissa hankkeissa. Harvialassa kartoitettiin lepakoita ultraäänidetektorin
avulla kesällä 2007 (Vihervaara 2007), minkä perusteella saatiin yleiskäsitys alueella esiintyvistä
lajeista ja eräistä tärkeimmistä ruokailualueista, sekä löydettiin muutamia mahdollisia
lisääntymisyhdyskuntia ja päiväpiiloja. Tulosten pohjalta ryhdyttiin suunnittelemaan tarkempaa
radiolähetinseurantaan perustuvaa jatkotutkimusta, jossa selvitetään lepakoiden esiintymistä
talousmetsissä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Kesällä 2008 toteutetun talousmetsien lepakkotutkimuksen tavoitteena oli selvittää tutkimuslajiksi
valitun isoviiksisiipan radiolähetinseurannan avulla:
● Missä ja minkälaisissa paikoissa sijaitsevat päiväpiilot ja lisääntymisyhdyskunnat?
● Missä lepakot ruokailevat ja millaisia ovat erityisen tärkeät ruokailualueet?
● Millaisia kulkureittejä lepakot käyttävät siirtyessään päiväpiilosta ruokailualueelle?
● Vaihtelevatko lepakoiden käyttämät ruokailualueet alkukesän ja keskikesän välillä?
Lisäksi selvitettiin tutkimusalueiden muuta lepakkolajistoa detektorihavainnoinnin ja
verkkopyydystysten avulla. Tutkimuksen lopullisena tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat
lepakoiden esiintymiseen talousmetsissä, ja arvioida tulosten perusteella, miten lepakot voitaisiin
parhaiten ottaa huomioon metsänhoidon suunnittelussa. Tulosten yhteenvetona on laadittu tämän
raportin lopussa esitettävä ”lepakkoavain”, jossa on tarkasteltu erilaisten elinympäristöjen,
metsänhoitosuositusten, kehitysluokkien ja UPM:n monimuotoisuusohjelman merkitystä lepakoiden
elinkierron eri vaiheissa.
4
1.2 UPM:n monimuotoisuusohjelma
UPM-Kymmene Oyj toteuttaa omistamissaan metsissä kansainvälistä monimuotoisuusohjelmaa.
Ohjelman tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus osana metsien kestävää käyttöä sekä edistää
metsätalouden parhaita käytäntöjä. Ohjelma perustuu kuuteen luonnon monimuotoisuudelle tärkeään
pääaiheeseen. Nämä ovat luontaiset puulajit, lahopuu, arvokkaat elinympäristöt, metsien rakenne,
vesiekosysteemit ja luonnonmetsät. Ohjelmassa on asetettu pääaiheita koskevat kansainväliset
tavoitteet ja kansalliset toimintaohjelmat. Ohjelmaa toteutetaan hyödyntämällä yhtiön ulkopuolisia
asiantuntijoita sekä aktiivisella sidosryhmäyhteistyöllä.
1.3 Tutkimuslajina isoviiksisiippa
Radiolähetinseurannan kohdelajiksi valittiin isoviiksisiippa Myotis brandtii (Eversmann 1845), jota
voidaan pitää metsiemme peruslepakkona. Isoviiksisiippa on erotettu omaksi lajikseen hyvin
samannäköisestä lähisukuisesta viiksisiipasta vuonna 1970 (Gauckler & Krauss 1970). Isoviiksisiipan
paino on 4,3-9,5 g, siipiväli 190-255 mm ja kyynärvarsi 31-39 mm (Siivonen & Sulkava 1999),
kuitenkin Dietzin & Helversenin (2004) mukaan kyynärvarsi on 33-38,2 mm ja Podlutskyn ym. (2005)
mukaan isoviiksisiippa painaa 6,0-6,7 g ennen horrosta ja 5,0-6,2 g horroksen jälkeen.
Isoviiksisiippojen ekologiaa on tutkittu sangen vähän. Suomessa viiksisiippalajeja on tutkinut Nyholm
(1965), joka tarkasteli väitöskirjassaan viiksisiippojen (tai isoviiksisiippojen) ja vesisiippojen välisiä
ekologisia eroja Rautalammilla Pohjois-Savossa. Skarén (1992) on esittänyt katsauksen isoviiksisiipan
esiintymisestä maassamme. Skarén myös mainitsee lepakoiden vähentyneen huomattavasti YläSavossa ja Kuhmossa viimeisten kymmenien vuosien aikana. Useissa viime vuosina tehdyissä
lepakkokartoituksissa
lajipari
isoviiksi-/viiksisiippa,
joita
ei
voi
erottaa
toisistaan
detektorihavainnointiin perustuvan äänianalyysin avulla, on ollut runsain eteläboreaalisilla
kuusivaltaisilla metsäalueilla esimerkiksi Kontiolahden Kolvananuurolla ja Rantasalmen Linnansaaren
kansallispuistossa, pohjanlepakon ollessa seuraavaksi runsaimmin havaittu laji. Urbaaneiden alueiden
läheisyydessä tehdyissä selvityksissä pohjanlepakko on usein ollut runsain laji. Siivonen & Sulkava
(1999) esittävät, että isoviiksisiippa voi elää jopa 16-19-vuotiaaksi, mutta Siperiasta, Biryusan
karstialueelta löydettiin 41-vuotias isoviiksisiippakoiras tutun talvehtimisluolan seinältä roikkumasta
(Podlutsky ym. 2005). Alueella vuonna 1962 rengastetuista 1544 yksilöstä ainakin 67 (kaikki
koiraita!) elivät yli 20-vuotiaiksi.
Isoviiksisiipan sanotaan suosivan runsasvesistöisiä metsäseutuja ja saalistelevan metsässä ja
metsäaukioiden reunoilla, kun taas viiksisiippaa on pidetty lajina, jota useammin tavataan
ihmisasutuksen lähettyviltä (Siivonen & Sulkava 1999; Schober & Grimmberger 1997). Ravintoon
kuuluvat ainakin sääsket, mäkärät, yöperhoset, korennot yms. Isoviiksisiipat synnyttävät yhden
poikasen aikaisintaan toisena elinvuotenaan. Keski-Euroopassa synnytys tapahtuu kesäkuun puolivälin
ja heinäkuun alkupuoliskon välisenä aikana (Schober & Grimmberger 1997), meillä heinäkuun
puolivälin tienoilla (Siivonen & Sulkava 1999) tai kylminä vuosina vielä lähempänä heinäkuun
loppupuolta (Kaisila/Nyholm 1972). Poikasten kehittyminen lentokykyisiksi tapahtuu Schoberin &
Grimmbergerin (1997) mukaan 3-4 viikon kuluessa, mutta Nyholmin (1972) mukaan vasta 40-50
vuorokauden ikäisinä. Kesäaikaisia yhdyskuntien päiväpiiloja on löydetty lähinnä rakennuksista,
mutta myös pöntöistä. Yksittäisiä yksilöitä on lisäksi löydetty pystyyn kuolleen koivun kuoren alta
(Skarén 1992) ja halkopinosta (Virtanen suull.). Talvehtivia yksilöitä on löydetty mm. ihmisten
rakentamista luolista, louhikoista ja ontoista puista (Siivonen & Sulkava 1999; Kyheröinen ym. 2004),
mutta kesäaikaisiin havaintomääriin verrattuna talvella löydettyjen yksilöiden määrä on äärimmäisen
pieni. Isoviiksisiippojen arvellaan parittelevan syksyllä talvehtimispaikkojen läheisyydessä, mutta
useiden muiden siippalajien tavoin myös niiden pariutumiskäyttäytyminen tunnetaan hyvin huonosti.
Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa on selvitetty maanalaisten talvehtimispaikkojen liepeillä
tapahtuvaa siippojen, etenkin vesi- ja ripsisiipan syysparveilua, ja myös isoviiksisiippoja on näillä
5
paikoilla havaittu (Parsons ym. 2003; Rivers ym. 2006). Parsons ym. (2003) huomasivat, että eri lajien
parveilu ajoittui syksyyn siten, että eräällä paikalla havaittiin ensimmäiseksi isoviiksisiippoja, niiden
jälkeen oli vesisiippojen parveilusesonki ja viimeiseksi parveilivat ripsisiipat. Isoviiksisiippojen on
havaittu yleensä saalistelevan päiväpiilon lähettyvillä tai enimmillään 600 metrin päässä (Nyholm
1972; Arlettaz 1989). Kesäaikaiset siirtymiset päiväpiilojen välillä ovat rengastushavaintojen
perusteella melko yleisiä, minkä lisäksi on havaittu vuodenaikaisvaihtelua kesä- ja talvipiilojen välillä
(Hutterer ym. 2005). Lajia pidetään satunnaisena muuttajana tai vaeltajana (Tupinier 2001).
Rengastusten perusteella on havaittu useita alle 40 km siirtymisiä ja muutamia pidempiä muuttoja.
Ennätys on kuitenkin peräti 618 km lentäneellä yksilöllä, joka oli rengastettu syyskuussa 1980
Liettuassa ja löydettiin maaliskuussa 1981 Tsekkoslovakiasta (Hutterer ym. 2005).
Isoviiksisiippa on luokiteltu mm. Saksassa ja eräissä muissa keskieurooppalaisissa maissa
uhanalaiseksi (Eurobats-maaraportit 2006; Schober & Grimmberger 1997). Norjassa molemmat
viiksisiippalajit on luokiteltu lähes uhanalaisiksi (NT, near threatened) (Eurobats-maaraportti 2006).
Ruotsissa isoviiksisiippojen populaatiokoossa ei ole havaittu muutoksia ja laji on laajalle levinnyt; sen
sijaan viiksisiippojen määrän on arveltu vähentyneen viimeisen 20 vuoden aikana paikoitellen jopa yli
40 % (Eurobats-maaraportti 2006). Venäjällä isoviiksisiippojen määrä on paikoitellen vähentynyt tai
pysynyt ennallaan (Eurobats-maaraportti 2006). Virossa isoviiksisiippa on melko harvinainen ja
viiksisiippa harvinainen (Eurobats-maaraportti 2003).
1.4 Lepakoiden uhanalaisuuteen vaikuttavat tekijät ja suojelutilanne
Lepakoita tunnetaan nykyisin yli 1100 lajia (Simmons 2005). Vuonna 1996 arvioitiin, että noin 24 %
maailman lepakkolajeista oli uhanalaisia (Racey & Entwistle 2003). Uhanalaistumisen syyt ovat usein
ihmistoiminnasta aiheutuvia, ja niistä merkittävimpiä ovat elinympäristöjen häviäminen tai
heikentyminen, tappaminen esim. ravinnoksi ja tulokaslajien vaikutus. Lepakoiden suojelun kannalta
tärkeimpiä osa-alueita ovat mm. elinympäristöön ja saalistusalueisiin kohdistuva suojelu,
saalishyönteisten kantojen ja ravinnonsaannin turvaaminen, sekä lepopaikkojen suojeleminen (Fenton
1997; Pierson 1989; Racey & Entwistle 2003).
Kaikki maassamme tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 §:n (Luonnonsuojelulaki
1096/1996) mukaan rauhoitettuja. Erityisen uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa on luonnonsuojelulain
47 §:n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (160/1997, § 22) erityistä suojelua vaativaksi
lajiksi. Lepakot ovat myös Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) mainittuja
lajeja, joiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen
on kielletty. Suomessa kerran havaittu lampisiippa on lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji. Vuonna
1991 tehtiin Euroopan lepakoiden suojelua koskeva EUROBATS-sopimus, johon Suomi liittyi vuonna
1999 (Valtionsopimus 943/1999). Sopimuksessa sitoudutaan edistämään lepakoiden tutkimusta ja
suojelua, sekä tarkentamaan tietoja varsinkin puutteellisesti tunnetuista lajeista. Lisäksi ripsisiippa on
luokiteltu viimeisimmässä uhanalaistoimikunnan mietinnössä erittäin uhanalaiseksi (Rassi ym. 2001).
Samassa mietinnössä molemmat viiksisiippalajit, isolepakko ja pikkulepakko luokiteltiin
puutteellisesti tunnetuiksi.
6
2. Lepakot ja metsätalous
2.1 Metsänrakenteen ja metsänkäsittelyn vaikutus lepakoiden esiintymiseen
Lepakoiden esiintymistä talousmetsissä ei ole Suomessa juuri tutkittu, ja metsänkäsittelyn lepakoille
aiheuttamia vaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia on maailmallakin tehty suhteellisen vähän (Racey &
Entwistle 2003; Miller ym. 2003). Euroopassa tehdyt viimeaikaiset lepakoiden ekologiaa selvittävät
tutkimukset ovat usein painottuneet urbaaneiden alueiden liepeille. Menetelmällisesti useimmat
tutkimukset on toteutettu automaattista detektorihavainnointia erilaisissa habitaateissa hyödyntäen,
jolloin on saatu tietoa alueiden välisistä aktiivisuuseroista. Kuitenkin mm. Miller ym. (2003) ovat
peränneet tarkempia esim. telemetriaan perustuvia ja yhteen tai kahteen lajiin keskittyviä tutkimuksia.
Walsh & Harris (1996) tutkivat maisematasolla Vespertilionidae-heimoon kuuluvien lepakoiden
ruokailualueiden valintaa Britanniassa ja totesivat niiden suosivan ensisijaisesti lehtimetsiä ja
vesistöjen läheisyyttä. Silti lepakot olivat melko joustavia metsäisen habitaatin valinnassa, sillä
ensisijaisia alueita oli tutkimusalueella tarjolla vähän ja laikuittaisesti. Kuitenkin avoimia
viljelysmaita, nummia ja ruohostoja lepakot välttelivät voimakkaasti. Lajien välillä on kuitenkin suuria
eroja. Ruotsissa peltoalueiden keskelle jäävien erikokoisten metsäalueiden (0,1-98,7 ha) lajirunsauteen
(myös isoviiksisiipan esiintymiseen) vaikutti niinikään tarjolla olevan lehtimetsän määrä, mutta
havumetsän määrällä tai alueen etäisyydellä suurempaan yhtenäiseen metsään ei havaittu olevan
merkitsevää vaikutusta (de Jong 1995). Metsäkuvioiden reuna-alueilla on todettu olevan merkitystä
etenkin lepakoiden kulkureitteinä.
Viimeaikaiset verkkopyydystystä ja automaattista detektorihavainnointia hyödyntäneet tutkimukset
ovat osoittaneet myös metsän latvuston tärkeän merkityksen lepakoille: erityisesti vanhoissa metsissä
metsänpohjalla havaittu näennäisesti alhainen lepakkoaktiivisuus voi olla harhaanjohtavaa, sillä
lepakot saalistelevat usein latvuston tuntumassa (Kalko ym. 1996; Simmons & Voss 1998; Kalcounis
ym. 1999). Lauhkeilla alueilla vanhojen metsien on havaittu olevan lepakoille tärkeitä elinympäristöjä
(Humes ym. 1999; Jung ym. 1999). Humes ym. (1999) vertailivat yli 200 vuotta vanhojen metsien ja
50-100 -vuotiaiden harventamattomien ja harvennettujen metsiköiden lepakkoaktiivisuutta, erityisesti
Myotis-lajien osalta, Pohjois-Amerikan luoteisosissa. Vanhoissa metsissä lepakoita havaittiin eniten,
mutta suurta tilastollista eroa harvennettuun 50-100 –vuotiaaseen metsään ei ollut havaittavissa. Sen
sijaan harvennetussa 50-100 –vuotiaissa metsiköissä havaintoja tehtiin selvästi enemmän kuin
harventamattomassa saman ikäisessä metsikössä. Tutkijat arvelevat, että harvennuksesta johtuvat
metsän rakenteelliset muutokset saattavat hyödyttää lepakoita luoden niille paremmat
saalistusmahdollisuudet.
Metsänkäsittelyn ja puuston tiheyden vaikutusta lepakoiden saalistusalueiden valintaan tutkittiin
boreaalisessa sekametsässä Kanadassa (Patriquin & Barclay 2003). Koealoiksi valittiin
hakkuuaukkoja, harvennettuja metsiköitä ja koskematonta metsää. Tutkimuksessa ilmeni, että metsän
tiheys ei vaikuta metsän sisäosia suosivien pienikokoisempien lajien saalistukseen, mutta
suurikokoisemmat lajit suosivat hakkuuaukioiden reuna-alueita. Harvennuksella todettiin olevan vain
vähän merkitystä ruokailualueiden valintaan. Metsänkäsittelyn, joka luo alueelle puustotiheydeltään
vaihtelevien metsäkuvioiden mosaiikin, arveltiin tyydyttävän useampien lepakkolajien
elinympäristövaatimukset, kuin esimerkiksi suuriin uudistusaloihin perustuvilla menetelmillä
voitaisiin saavuttaa. Myös tarjolla olevien piilopaikkojen määrän on arveltu vaikuttavan lepakoiden
esiintymisrunsauteen eri tavoin käsitellyissä strobusmäntyvaltaisissa (Pinus strobus) sekametsissä
Pohjois-Amerikassa (Jung ym. 1999), minkä takia metsänkäsittelysuosituksissa onkin ehdotettu
pienialaisten puustoltaan vanhojen metsäkuvioiden jättämistä muutoin talousmetsän luonnehtimaan
maisemaan sekä yksittäisten suurempien puiden jättämistä metsäkuviolle harsinta- ja valintahakkuissa.
7
Metsän lepakkoyhteisön palautumista valikoivan hakkuun jälkeen tutkittiin Trinidadissa, jossa
trooppisia metsiä harvennetaan 30 vuoden sykleissä (Clarke ym. 2005). Luonnontilaisen metsän
lepakkoyhteisön lajikoostumusta verrattiin eri kehitysvaiheissa olevista metsiköistä pyydystettyihin
lajeihin, jolloin havaittiin, ettei valikoiva hakkuu vaikuta lajiston diversiteettiin, mutta kylläkin
yhteisön rakenteeseen muuttuneiden saalistusolosuhteiden myötä. Samalla saatiin todisteita, että lajisto
palautuu ennalleen, kun harvennuksesta on kulunut riittävästi aikaa, mikä osoittaa ekologisesti
kestävän metsänhakkuun olevan mahdollista, mikäli puunkorjuu tehdään alhaisella intensiteetillä,
pitkillä kiertoajoilla ja kontrolloimalla hakkuun vaikutuksia ekosysteemissä. Samojen johtopäätösten
soveltaminen voisi onnistua boreaalisessakin metsässä.
2.2 Metsähoitomenetelmät
Pohjoiset havumetsät eli boreaaliset metsät ovat jo pitkään olleet ihmisten monenlaisen
hyödyntämisen kohteena. Aiemmin metsämaisemaan ovat laajalti vaikuttaneet kaskiviljely,
tervanpoltto, laivanrakennuspuiden poiminta, metsälaidunnus ja suurimpiin puuyksilöihin kohdistunut
harsinta. Sahateollisuuden laajeneminen 1800-luvulla lisäsi järeän tukkipuun kysyntää, ja 1900-luvun
alkupuolella kuitupuun teollisen käytön alkaminen vaikutti suuresti metsähoitomenetelmien
kehittymiseen. (Tapio 2001.) Nykyisin talousmetsistämme 66 % on mäntyvaltaisia, 26 %
kuusivaltaisia ja kahdeksan prosenttia lehtipuu-, lähinnä koivuvaltaisia (Metla 2007).
Nykyisten kestävän metsätalouden ohjeistusten avulla pyritään turvaamaan puuntuotannon lisäksi
myös talousmetsien luonnonarvot sekä yhä enenevässä määrin metsien monikäyttöön liittyvät
sosiaaliset arvot. Uudistettujen metsänhoitosuositusten lisäksi metsälaki ja luonnonsuojelulaki
säätelevät metsätalouden harjoittamisen reunaehtoja. Valtion omistamilla mailla, joita on noin 55 %
maamme pinta-alasta1, ns. alue-ekologinen suunnittelu ja luonnonvarasuunnittelu ovat muotoutuneet
1990-luvun puolivälissä menetelmiksi ekologisten ja sosiaalisten arvojen huomioon ottamiseksi
metsäsuunnittelussa (Karvonen 2005). Myös kuluttajalähtöiset metsäsertifikaattijärjestelmät ovat
tehneet tuloaan suomalaistenkin talousmetsien hoidon suunnitteluun viime aikoina. Yksityisillä mailla,
joita on noin 37 %, omistus on hajaantunut, mistä johtuen metsälöiden koko Etelä-Suomessa on pieni.
2.3 Luonnonsuojelulaki, metsälaki ja muut arvokkaat elinympäristöt
Tärkeimpiä metsien hoitoa ja käyttöä rajoittavia määräyksiä sisältävät luonnonsuojelu- ja metsälaki.
Luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä ovat: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin
jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, 2) pähkinäpensaslehdot, 3) tervaleppäkorvet, 4) luonnontilaiset
hiekkarannat, 5) merenrantaniityt, 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, 7)
katajakedot, 8) lehdesniityt, ja 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.
Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman
muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt, 2) ruoho- ja heinäkorvet,
saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijtaisevat letot, 3) rehevät lehtolaikut, 4)
pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, 5) rotkot ja kurut, 6) jyrkänteet ja niiden
välittömät alusmetsät, sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot,
kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. (Meriluoto & Soininen 1998; Metsälaki
1996)
1
Tässä luvussa on mukana kaikki maa-alueet. Kuitenkin metsätalousmaaksi lasketaan ainoastaan metsä- ja
kitumaat (VMI10:n mukaan 20,2 milj ha), joista 52 % on yksityisten omistamia, 35 % valtion, 8 % yritysten ja 5
% muiden (Metla 2007).
8
Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat: 1) metsälaissa määritellyt em. elinympäristöt, jotka esimerkiksi
alueellisen yleisyyden tai vähäisen edustavuuden vuoksi eivät kuulu lakikohteisiin, 2) vanhat
luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsiköt, 3) harjumaiden paisterinteet ja supat, 4) ruohoiset suot, ja
5) perinnemaisemien hakamaat ja metsäniityt (Meriluoto & Soininen 1998).
2.4 Rantametsät
Vesistöjen lähettyvillä tapahtuvassa metsänkäsittelyssä on tavoitteena ottaa huomioon vesiensuojelu,
luonnonarvot ja maisemanhoito. Rantametsiin suositellaan jätettäväksi suojavyöhyke estämään
kiintoaineiden ja ravinteiden kulkeutumista vesiin. Suojavyöhykeet voivat olla myös tärkeitä
ekologisia yhteyksiä monille lajeille eri elinympäristöjen välillä. Suojakaistalla pintakasvillisuutta ja
monimuotoisuudelle sekä maisemalle merkittäviä pensaita ja rantapuita ei poisteta, eikä kemiallisia
torjunta-aineita ja metsänlannoitteita käytetä.
2.5 Säästöpuut ja lahopuu
Säästöpuiden jättämisellä tavoitellaan talousmetsiin järeiden ylispuiden tuomaa rakenteellista
vaihtelua ja järeän lahopuun jatkuvuutta (Tapio 2001). Säästöpuut tai säästöpuuryhmät säilytetään läpi
metsän kehitysvaiheiden ja jätetään lopulta lahoamaan. Arvokkaita säästöpuita ovat järeät haavat,
raita, pihlaja, lepät ja jalot lehtipuut sekä edellisten sukupolvien vanhat puut. Hehtaarille jätetään
keskimäärin viisi säästöpuuta, mutta määrä voi vaihdella ja monimuotoisuuden kannalta tärkeille
alueille niitä voi jättää 10-20 puun ryhmiksi.
Lahopuuta on hoidetuissa talousmetsissä huomattavan vähän, mutta sen merkitys luonnon
monimuotoisuudelle on erittäin tärkeä. Säästöpuiden lisäksi metsään tulisi jättää keloja, pökkelöitä,
kolopuita, tuulenkaatoja ja maapuita sekä muuta lahoavaa puuta.
2.6 Uudistamisajankohta ja -menetelmä
Hakkuun ajoituksessa pyritään välttämään lintujen tärkeimpiä pesintäaikoja touko-kesäkuussa. Mikäli
hakkuut tehdään eläinten lisääntymisaikana, ne suunnataan mahdollisuuksien mukaan kuivahkoille ja
kuiville kankaille sekä havupuuvaltaisille tuoreille kankaille. Yleisimmin metsänhoito tapahtuu
maassamme Metsäkeskusten ohjeistuksessa ja valvonnassa istutuksesta harvennusten kautta joko
harsintaan tai päätehakkuuseen.
3. Aineisto ja menetelmät
3.1 Tutkimusalueet ja ajankohta
Tutkimus toteutettiin Kanta-Hämeessä, Janakkalan Harvialassa sijaitsevalla UPM-Kymmene Oyj:n
omistamalla noin 7000 ha tilakokonaisuudella touko-heinäkuussa 2008. Alueen metsät muodostavat
eri-ikäisten ja vaihtelevalla tavalla käsiteltyjen metsäkuvioiden mosaiikin. Vallitsevina
metsätyyppeinä vuorottelevat etenkin mäntyvaltaiset kuivemmat kangasmetsät ja kuusivaltaiset
kosteat korvet. Alueella on myös useampia pienempiä, pääosin ojitettuja soita, lähinnä rämeitä ja
korpia. Vanhimmat metsiköt ovat yli 100-vuotiaita. Topografialtaan alue on pienipiirteistä mäkien ja
kumpareiden sekä niiden väliin jäävien notkelmien ja suppien muotoilemaa maastoa. Alueen halki
9
kulkee koillis-lounas-suuntainen Kesiharju, jonka korkein kohta on Isomäki 158,2 metriä (mpy).
Alueen koillisosassa sijaitseva ojittamattomana säilynyt Suurisuo on Etelä-Hämeen merkittävimpiä
soita, ja se kuuluu Natura 2000 –verkostoon (FI0312003). Suurisuo on keidassuo, mutta siinä on myös
aapasuomaisia piirteitä. Suotyyppivalikoima on monipuolinen ulottuen laiteiden räme ja
korpityypeistä keskustan ravinteisiin letto- ja saranevoihin sekä niukkaravinteisiin lyhytkorsinevoihin
asti (Ympäristöhallinnon verkkopalvelu). Tutkimusalueen halki kulkee Isojärvestä Kesijärven ja
Sääjärven kautta Hiidenjokeen laskeva vesireitti. Edellä mainittujen kolmen järven lisäksi ydinalueella
on kaksi lampea, Hanhiliko ja Leppälammi. Harvialan metsät rajoittuvat etelässä laajoihin Heinäjoen
ja Tyryn peltoaukeisiin. Koko aluetta halkoo metsäautotieverkosto. Lisäksi Kesijärven ja Sääjärven
välisen Sahakosken ympäristöön jää yksityisomistuksessa olevia maita, joilla on muutamia
ympärivuotisessa käytössä olevia maatiloja sekä useita kesämökkejä.
Radiolähetinseuranta toteutettiin kesällä 2008 kahdessa jaksossa: 1.-15.6. ja 15.-30.7. Toukokuun
lopussa 30.-31.5. kartoitettiin suunniteltujen pyydystysalueiden ja edellisenä vuonna löytyneiden
yhdyskuntien tilanne. Tutkimusyksilöitä pyrittiin seuraamaan maastossa jokaisena yönä koko sen ajan,
jonka ne olivat liikkeellä. Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeistuksen mukaan lepakoita ei häiritty
15.6.-15.7. välisenä aikana, jolloin niiden on oletettu synnyttävän ja huolehtivan poikasestaan.
Rauhoitusajankohdan nykyistä ajoitusta on käsitelty kriittisesti johtopäätöksissä.
3.2 Radiolähetinseuranta
3.2.1 Välineet ja niiden tekniset ominaisuudet
Lepakoiden radiolähetinseuranta on Suomessa varsin uusi tutkimusmenetelmä, jota maassamme ovat
testanneet tutkijat Helsingin ja Turun yliopistoista (Kyheröinen suull.; Kosonen & Lilley 2006).
Suuremmilla nisäkkäillä ja linnuilla radiolähetinseurantaa on tehty enemmän, mutta menetelmät eivät
poikkea toisistaan juuri muuten kuin lähetinten koon perusteella. Lepakoiden pienen koon takia
lähettimienkin on oltava erittäin kevyitä ja pienikokoisia. Suosituksena on, että tutkittavaan lentävään
eläimeen kiinnitettävän lähettimen paino ei saisi ylittää viittä prosenttia eläimen painosta. Tällä
pyritään varmistamaan, että lisäpaino ei aiheuta merkittävää muutosta eläimen käyttäytymiseen. Tästä
säännöstä joudutaan toisinaan hieman joustamaan, mutta koskaan lähettimen paino ei saa ylittää
kymmentä prosenttia eläimen painosta (Butchkoski 2004). Tutkimuksessa käytettiin kanadalaisen
Holohil Systems Ltd:n (www.holohil.com) valmistamia lähettimiä, jotka painoivat 0,47 grammaa.
Lähettimien toiminta-ajaksi valmistaja ilmoitti keskimäärin 12 päivää (8-15), mikä toteutui varsin
hyvin kaikkien lähettimien osalta. Lähettimen toiminta perustuu VHF -alueella sijaitsevaan säteilyyn,
jota lähetetään 20 millisekunnin pituisina pulsseina noin 1,5 sekunnin välein. Käytettyjen lähettimien
säteily sijaitsi 138 Mhz taajuuskaistalla, joka on Suomessa ainoa luvasta vapaa taajuusalue VHFalueella.
Vastaanottimena voidaan käyttää mitä tahansa oikealla taajuusalueella toimivaa radiovastaanotinta,
jonka taajuus voidaan säätää kyllin tarkasti. Tavallisten radioskannereiden puutteena on liian karkea
taajuusvalinta, sillä parhaan signaalitason saavuttamiseksi taajuus tulisi voida säätää 0,1 kHz:n askelin.
Tässä tutkimuksessa käytettiin kahta radioseurantaan suunniteltua, isobritannialaisen Biotrackin
valmistamaa Sika-merkkistä vastaanotinta (www.biotrack.co.uk). Antenneina käytettiin saman
valmistajan Yagi–tyyppisiä nelielementtisiä antenneja, joiden elementit olivat taittuvaa mallia.
Ominaisuus osoittautui hyväksi lukuisien autoon pakkaamisien yhteydessä. Maastossa taittuvista
elementeistä ei ole erityistä hyötyä.
3.2.2 Lepakoiden pyydystäminen ja seuranta
Radiolähetinseurantaan valittiin 12 isoviiksisiippanaarasta, L1-12 (taulukko 1), kuusi kummallekin
seurantajaksolle. Kummallakin seurantajaksolla kolme yksilöä pyydystettiin lepakkoverkkojen (pituus
10
2,6, 6, 10 ja 12 m, korkeus 2,6 m, langan paksuus 50 ja 70 denieriä) avulla tunnetun
lisääntymisyhdyskunnan lähettyviltä ja kolme ruokailualueilta maastosta. Näiden selästä leikattiin
karvat noin 0,25 cm2 alalta, johon lähettimet liimattiin kirurgisella liimalla (Ellesworth Adhesives Ab,
Hudlim B-522).
Seurantaan valittiin hyväkuntoisia naaraita, jotka rengastettiin ja mitattiin. Jokaisesta pyydystetystä
yksilöstä mitattiin kyynärvarren pituus ja paino. Lepakoiden ikää arvioitiin sorminivelten luutumiseen
ja naarailla nisien kuntoon perustuen neliportaisella luokituksella: 1) ko. kalenterivuoden poikaset
(joita tutkimuksessa ei rengastettu), 2) lisääntymättömät vähintään 1-vuotiaat naaraat/ nuoret koiraat
(sorminivelet vain vähän pullistuneet, nisiä ei lainkaan imetty), 3) vanhat vähintään kerran lisääntyneet
naaraat/ vanhat koiraat (sorminivelet pullistuneet, naaraiden nisät vaaleat, mutta joita silti selvästi
purtu), ja 4) vanhat tn. ainakin kahdesti lisääntyneet naaraat/ vanhat koiraat (sorminivelet kyhmyräiset,
naaraiden nisät purtu tummiksi, ”arpiset”, ”rusinaiset”). Lepakoiden kuntoa arvioitiin siipien
arpisuuden ja ulkoloisten (punkit, kirput, loiskärpäset) määrän perusteella.
Seurannassa käytettiin lähinnä kahta menetelmää: 1) ristiinpaikantamalla lähetin kahden
vastaanottimen avulla samanaikaisesti noin 10 minuutin välein hyvin kuuluvilta maastonkohdilta tai 2)
yhden vastaanottimen avulla näkökontaktiin tai muuten lepakon välittömään läheisyyteen pyrkien.
Useimpina öinä pyrittiin seuraamaan kaikkia yksilöitä, mutta lisäksi muutamana yönä keskityttiin
yksittäisen yksilön intensiiviseen ja tarkkaan seurantaan. Kahden vastaanottimen menetelmä sopii
paremmin useamman lähettimen yhtäaikaiseen seuraamiseen. Kustakin lähettimestä otetaan suuntima
säännöllisin ennalta sovituin väliajoin, jolloin lähetinyksilön liikkeet voidaan selvittää suuntimien
risteyskohdasta. Yhden vastaanottimen suuntimaa käytettiin silloin, kun lepakko käyttäytyi
aikaisempien havaintojen perusteella ennalta arvattavasti, jolloin suuntimalla selvitettiin esimerkiksi
lepakon saalistusalueelta poistumisen ajankohta. Seurantaa jatkettiin siihen saakka, kunnes lähetin
lakkasi toimimasta tai lepakko onnistui irrottamaan sen. Kaksi seurantayksilöä otettiin uudelleen kiinni
ja lähetin irrotettiin vähän ennen pariston loppumista, jolloin voitiin myös arvioida lähettimestä
lepakolle aiheutunutta haittaa. Lepakoita ei seurattu lainkaan yhtenä yönä, 7.6. ensimmäisellä jaksolla.
Taulukko 1: Radiolähetinseurannassa olleiden isoviiksisiippanaaraiden yksilötiedot. Iänmääritys perustuu
edellä tekstissä ilmoitettuun neliportaiseen luokitukseen. R merkitsee yksilöä, joka oli tn. raskaana.
Lähetin
Rengasnro
Pvm
Pyyd.paikkaIkä/tila
Kyynär
Massa Seuranta
mm
g
vrk
L1
BA 336
1.-2.6. P1
3
35.5
5.90
6
L2
BA 339
1.-2.6. P1
3
36.1
6.40
3
L3
BA 342
1.-2.6. P1
4
35.7
6.40
15
L4
BA 347
2.-3.6. Pato
2-3
36.8
6.90
9
L5
BA 348
3.-4.6. Pato
2
34.6
5.30
12
L6
BA 349
3.-4.6. Pato
2
34.0
4.90
12
L7
BA 385
16.-17.7. P2
4R
37.2
10.10 13
L8
BA 383
16.-17.7. Pato
2-3
35.3
7.40
10 (11?)
L9
BA 361
16.-17.7. Sahakoski 2-3
35.1
7.10
14
L10
BA 382
15.-16.7. P1
2-3
34.3
7.60
9 (7)
3
35.9
7.50
15
L11
BA 381
15.-16.7. P1
L12
BA 346
15.-16.7. P1
3R
37.0
9.85
9
3.3 Yhdyskuntatarkistukset ja verkkopyynnit
Kaikki tutkimusalueelta vuoden 2007 kartoituksessa havaitut yhdyskunnat, uudet yleisöilmoitukset
sekä radioseurannassa löydetyt päiväpiilot tarkistettiin molemmilla tutkimusjaksoilla. Suurimmista
yhdyskunnista lähtevät lepakot laskettiin useana iltana saadaksemme tietoa yksilömäärien ajallisesta
11
vaihtelusta. Kun seurantayksilö siirtyi uuteen ennalta tuntemattomaan päiväpiiloon, laskettiin
kyseisestä piilosta lähtevät lepakot seuraavana iltana.
Lepakoita pyydystettiin lisäksi sekä passiivisesti päiväpiilojen edustalle ja ruokailualueille viritetyillä
verkoilla, että etenkin hyvien ruokailupaikkojen ääreltä aktiivisesti 4-8 metristen onkivapojen väliin
viritetyllä lyhyellä verkolla. Kaikista kiinni otetuista yksilöistä määritettiin laji, sukupuoli ja arvio
iästä, jonka jälkeen ne mitattiin (ks. 3.2.2) ja rengastettiin. Toiseen kertaan kiinni saadut
kontrolliyksilöt punnittiin, jonka jälkeen ne vapautettiin välittömästi.
3.4 Detektorihavainnointi
Radioseurannan lisäksi lepakoiden aktiivisuutta seurattiin detektorihavainnoin avulla. Havainnointi
tapahtui kuunnellen lepakoiden päästämiä 20-50 kHz:n kaikuluotausääniä lepakkodetektorin
(Pettersson D240X) avulla. Osa havaittujen lepakoiden äänistä nauhoitettiin ja analysoitiin
lajinmääritystä varten tietokoneella BatSound-äänianalyysiohjelmalla. Sahakosken padolla
ruokailevien lepakoiden määrää käytiin arvioimassa useana yönä, ja havaintomääriä verrattiin
radioseurannan havaintoihin sekä yhdyskunnista lähtevien lepakoiden määriin. Tällä pyrittiin saamaan
selville esim. säätilan vaikutusta liikkeellä olevien lepakoiden määrään.
3.5 Sääolosuhteet
Kunkin havaintokerran säätiedot on kirjattu liitteeseen II, jossa on mainittu havainnoinnin alkuhetken
lämpötila (°C), pilvisyyden peittävyys (0/4 selkeä – 4/4 pilvessä) sekä tuulen suunta ja voimakkuus
(m/s) puolen minuutin keskiarvona sekä hetkellisenä maksimina.
3.6 Ruokailualueiden biotooppikartoitukset
UPM-Kymmene Oyj:n omistamilta mailta oli käytössämme palstakohtaiset metsäkuviotiedot.
Kuviotiedoista kävivät ilmi mm. seuraavat ominaisuudet:
1) kuvion pinta-ala (ha),
2) maalaatu (metsämaa, kitumaa, joutomaa),
3) maaryhmä (kangas, korpi, räme, avosuo, kallio/hietikko),
4) kasvupaikka (lehto/letto, lehtomainen kangas/ruohoinen suo, tuore kangas/suursaramustikkavaltainen suo, kuivahko kangas/piensara-puolukkavaltainen suo, kuiva
kangas/tupasvilla-isovarpuvaltainen suo, karukkokags/rahkainen suo),
5) maaperätarkennus (ei tarkennusta, kivinen, kallioinen, kunttaantunut, soistunut) Lepakoiden
käyttäminen ruokailualueiden
6) pääpuulaji (kuusi, mänty, rauduskoivu, hieskoivu, haapa, harmaaleppä, tervaleppä),
7) kehitysluokka (aukea, siemenpuumetsikkö, taimikko pituus alle 1,3 m, taimikko pituus yli 1,3
m, nuori kasvatusmetsikkö, varttunut kasvatusmetsikkö, uudistuskypsä metsikkö,
ylispuustoinen taimikko
8) ikä (vuosia)
9) runkomäärä (kpl/ha)
10) valtapituus (m)
11) keskipituus (m)
12) keskiläpimitta (cm)
Yksityismailla sijainneista ruokailualueista pyrittiin määrittelemään vastaavat tiedot mahdollisuuksien
mukaan. Lisäksi pyrittiin selvittämään ruokailualueiden ja päiväpiilojen välisten lentoreittien biotoopit
ja ominaispiirteet.
12
4. Tulokset ja niiden analysointi
4.1 Lepakoiden käyttämät alueet
4.1.1 Liikkumisetäisyydet ja ajallinen vaihtelu
Radioseurannassa olleet isoviiksisiipat saalistelivat melko laajalla alueella. Ruokailualueet (alueen
keskikohdasta mitattuna) sijaitsivat 150-2600 metrin päässä päiväpiilosta, keskiarvon ollessa 950
metriä. Alkukesän ensimmäisellä seurantajaksolla lepakoiden käyttämät ruokailualueet sijaitsivat
keskimäärin 810 metrin ja keskikesän toisella seurantajaksolla keskimäärin 1010 metrin päässä
päiväpiilosta. Kauimpana sijainneille ruokailualueille kertyi lepakon käyttämää lentoreittiä pitkin
matkaa jopa 3,6 km, josta lepakko saattoi palata välillä päiväpiilolle ja käydä sen jälkeen samalla
alueella vielä toisen kerran ruokailemassa. Yhteensä edestakaista lentomatkaa päiväpiilon ja
ruokailualueiden välillä saattoi yhdessä yössä kertyä yli 15 km, jonka lisäksi lentokilometrejä kertyi
ruokailualueella saalistelusta. Ruokailualueista (A-U) vain ensimmäisellä jaksolla olivat käytössä D,
E, F ja R, ja vain toisella jaksolla A, B, G, L, M, O, S, T ja U (kuva 2, taulukko 2). Muilla alueilla
ruokaili lepakoita molemmilla jaksoilla. Alku- ja keskikesällä käytössä olleiden ruokailualueiden
ominaisuuksissa ei havaittu merkittäviä eroja. Merkille pantavaa on kuitenkin, että 12
ruokailualueesta, jotka olivat käytössä alkukesällä, kahdeksan rajautui puroon tai rantaan ja neljä
sijaitsi metsämaalla. Näistä ensimmäisen jakson puro- tai ranta-alueista kuusi osoittautui
ruokailualueeksi myös jälkimmäisellä seurantajaksolla, mutta silloisista 17 ruokailualueesta yhdeksän
sijaitsi metsämaalla. J-alue eli Sahakosken padon ympäristö oli alkukesällä selvästi tärkeämpi
ruokailualue kuin keskikesällä.
Ensimmäisellä seurantajaksolla lepakot olivat liikkeellä yhtäjaksoisesti lähes koko saalistusajan, noin
klo 23:15-3:00 palaamatta välillä päiväpiilolle. Ensimmäiselle jaksolle sattui muutama viileä yö,
jolloin lähetinyksilöt jäivät horrostamaan päiväpiiloon. Siitä huolimatta kylmänä yönä lähti
esimerkiksi piilon P1 suuresta yhdyskunnasta noin 25 % yksilöistä liikkeelle. Toisella jaksolla lepakot
olivat liikkeellä lähes jokaisena yönä noin klo 22:30-04:00 välisenä aikana – ainoastaan
seurantayksilön L11 ei havaittu liikkuvan kahtena yönä 17.-19.7., jolloin se todennäköisesti horrosti.
Toisella jaksolla muutaman yksilön käyttäytyminen muuttui niin, että ne palasivat klo 1:00-2:00
välisenä aikana päiväpiilolle 20-50 minuutiksi, minkä arveltiin olevan merkkinä syntyneestä
poikasesta, jota emo kävi välillä imettämässä. Osa yksilöistä ei toisella jaksollakaan palannut välillä
päiväpiilolle ennen aamua. Lähettimen signaalin kuuluvuudesta oli mahdollista päätellä, milloin
lepakko oli liikkeellä tai milloin se asettui paikalleen. Vaikutti siltä, että lepakot lensivät
yhtäjaksoisesti ollessaan saalistamassa, ja vain harvoin syntyi vaikutelma, että lepakko olisi jäänyt
kesken saalistuksen lepäämään ruokailualueen lähettyville.
4.1.2 Ruokailualueet ja kulkureitit
Lepakoiden käyttämät alueet jaoteltiin kulkureitteihin, joiden kautta lepakot nopeasti siirtyivät
päiväpiilolta ruokailualueelle tai ruokailualueelta toiselle, muihin alueisiin, jossa lepakot viipyivät
satunnaisesti lyhyitä aikoja, ja pääruokailualueisiin, jossa lepakot saalistelivat yli 45 minuuttia yön
aikana ja vähintään kahtena tai useampana yönä. Ruokailualueita rajattiin kartoille 21 kappaletta, ja
niiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 186,9 ha. Jokaisen ruokailualueen metsäkuvioiden ominaisuudet
selvitettiin tulosten selittämiseksi (taulukko 2).
Kulkureitteinä isoviiksisiippojen havaittiin suosivan mieluiten maaston notkelmiin jääviä vanhempia
kosteapohjaisia kuusikoita ja purojen varsia. Kuusikon ja hakkuuaukon reuna saattoi ohjata lepakoiden
kulkureittejä, kuten havaittiin lähetinyksilöillä L1, L11 ja L12, mutta silloinkin ne lensivät metsän
puolella, useiden metrien päässä aukon reunasta. Lähetinyksilöt L1, L7 ja L12 esimerkiksi seurasivat
puronvartta säännöllisesti siirtyessään päiväpiilolta ruokailualueille. Lepakot eivät kuitenkaan
13
lentäneet puron pinnan tuntumassa vaan 6-12 metrin korkeudella, ja suunnistivat kenties kuunnellen
puron äänimaisemaa. Laskimme, että ainakin noin 15 yksilöä (L12 mukaan lukien) lensi puronvartta
itään kohti lisääntymisyhdyskuntaa P8 (todennäköisesti imettämään) 22.-23.7. välisenä yönä klo
00:40-01:10 kohdassa, jossa Kirinmyllynoja virtaa Kesiharjun länsipuolelle ja alittaa metsäautotien
hakkuuaukion reunassa (ks. liite I: L12 pikkukartta, kontakti Kirinmyllynojan ja metsäautotien
risteyksessä).
4.1.3 Ruokailualueiden biotooppitiedot
Ruokailualueiden koko vaihteli 2-24,7 ha välillä keskiarvon ollessa 8,9 ha (mediaani 7,7 ha).
Ruokailualueiden rajauksessa noudatettiin pääsääntöisesti metsäkuvioiden rajoja. Eräillä alueilla (mm.
J ja P) vesistön läheisyys, kuten puro, oli metsäkuvioita yhtenäisempi ominaisuus, joten näissä
ruokailualueen rajaus noudattelee vesistön reunamia. Ruokailualueista lähes puolet, 10 kpl, joko
rajoittui vesistön rantaan tai niiden halki virtasi puro tai joki. Muutamilla ruokailualueilla, etenkin
rämeillä ja harvapuustoisemmilla alueilla varsinaisen metsäkuvion reuna-alueet olivat kuvion
keskiosia tärkeämpiä. Erityisesti tämä oli havaittavissa kohteissa, joissa kuviota reunusti
runsaspuustoisempi rinnemetsä, kuten kuvioilla D, E, M ja S. Yhdellä ruokailualueella saattoi olla
useampia erilaisia metsäkuvioita, jotka tulosten tarkastelua varten on pelkistetty yhdeksi luokaksi
pinta-alallisesti runsaimman vallitsevan ominaisuuden mukaan. Niinpä esimerkiksi joillakin kuvioilla
on ollut hieman enemmän hakkuukypsää metsikköä, mitä tulokset osoittavat, sillä varttuneiden
metsien osuus oli useimmilla alueilla suurin.
Kuusivaltaiset, varttuneet tai hakkuukypsät korpimaat olivat tutkimustulosten perusteella
isoviiksisiippojen ensisijaisia ruokailualueita. Tällaisten metsäkuvioiden alueella lepakot ruokailivat
koko kuvion alueella. Avoimia alueita, kuten hakkuuaukkoja, ne karttoivat. Isoviiksisiippojen
käyttämien ruokailualueiden pinta-alasta korpea oli peräti 85,1 % (159,0 ha, 14 kpl alueista), kangasta
9,1 % (17,1 ha, 4 kpl), rämettä 4,7 % (8,8 ha, 2 kpl) ja muita alueita 1,1 % (2 ha, 1 kpl) (kuva 1).
Puulajien osalta kuusivaltaisia kuvioita oli 17 kpl (80,2 % alasta) ja mäntyvaltaisia 4 kpl (19,8 %
alasta). Kaikilla kuvioilla paitsi alueella S kasvoi lisäksi lehtipuita, joista runsaimpia olivat hies- ja
rauduskoivu, harmaaleppä sekä haapa. Ruokailualueiden puuston ikä vaihteli 24-128 vuoteen,
keskiarvon ollessa 66 vuotta. Kehitysluokaltaan suosituimpia olivat varttuneet (85,9 % alasta, 16 kpl)
ja hakkuukypsät metsät (13,3 % alasta, 4 kpl). Myös yhdellä ylispuustoisella taimikkokuviolla
Hanhilikon eteläpuolella (Mäkelän tila, kuvio 43) havaittiin seurantayksilön saalistelua.
Hehtaarikohtainen runkolukumäärä vaihteli 318-3000 välillä, keskiarvon ollessa 1025. Muutamia
pienialaisia puuttomia suokuvioita rajoittui ruokailualueiden läheisyyteen joutomaille. Puuston
valtapituus vaihteli metsäkuvioilla 8-29 metriin, ja valtapituuden keskiarvo oli ruokailualueilla 19,5
metriä. Runkojen keskiläpimitta vaihteli 7-35 cm:n välillä, ja keskiläpimitan keskiarvo oli 21,2 cm.
14
Kuva 1: Ruokailualueiden maalajijakauma (ha).
Taulukko 2: Ruokailualueet ja niiden ominaisuudet
Alue
Kuvio
Ala
Maalaji Puro/ranta Pääpuulaji
A
306
9,3
korpi
ei
kuusi
298
5,8
korpi
kuusi
B
293
18,4
korpi
ei
kuusi
294
1,8
korpi
kuusi
C
kuten 293
n. 10 korpi
ei
kuusi
D
25
6,5
räme
on
mänty
32
0,8
kangas
kuusi
33
5,1
kangas
mänty
34
1,8
korpi
mänty
43
2,7
korpi
hieskoivu
44
3
kangas
mänty
63
4,8
korpi
mänty
E
69
6,1
korpi
ei
kuusi
99 ja 99.1
5
kangas
kuusi
F
75
1,9
kangas ei
kuusi
76
2,9
korpi
kuusi
77
5,2
korpi
kuusi
G
106
1,1
kangas ei
kuusi
107
2,3
kangas
mänty
H
109
8,1
korpi
on
kuusi
I
puro,
n. 5
korpi
on
kuusi
kuusikko
J
pato
n. 2
ranta
on
kuusi-lehtipuu
K
114
6,8
korpi
ei
kuusi
L
95
5,8
korpi
ei
kuusi
117
1,3
räme
M
86
1,4
räme
on
mänty
N
153
3,0
kangas on
kuusi
O
159
7,7
kangas ei
kuusi
P
puro
n. 10 korpi
on
kuusi
Q
100
3,5
korpi
on
kuusi
Kl
3
3
3
4
3-4
3
3
3
2
Y1
3
2
3
3
4
4
3
4
3
3
4
Ikä
64
61
66
98
6081
51
37
31
43
44
30
87
84
92
87
85
104
43
75
80-
Vp
18
23
18
24
n. 16
18
20
17
9
14
18
8
24
29
29
23
20
23
19
21
n. 23
2-3
3
4
2
4
3
2-4
3
24-89
89
87
67
128
82
24-92
51
12-27
24
24
9
28
23
12-22
19
Runkolkm
1700
1700
950
637
318
1000
920
2400
3000
1200
1800
330
392, 338
504
534
953
547
1000
751
358-2200
358-2200
764
765
800
381
552
491-1800
1100
15
R
S
T
U
105
rantametsä
117, reunat
kuusisuo
puro
3,6
n. 3
7,4
n. 14
n. 3
korpi
kangas
räme
korpi
korpi
on
on
ei
ei
on
kuusi
kuusi
mänty
kuusi
kuusi
3
4
3
3-4
3-4
55
7077
6060-
20
606
n. 25
15
678
n. 20
n. 22
Kuva 2: Radiolähetinseurannassa löydetyt 21 ruokailualuetta (A-U).
4.2 Päiväpiilot ja yhdyskuntien dynamiikka
Radiolähetinseurannassa löydettiin 16 lepakoiden käyttämää piilopaikkaa (P1-P16, taulukko 3), joista
15 sijaitsi rakennuksissa ja vain yksi pystyynkuolleen männyn kaarnanraossa. Piilopaikoista
varmuudella vain kaksi (P2 ja P8) olivat lisääntyvien naaraiden muodostamia yhdyskuntia, joista
löydettiin myös poikasia. Piiloista kaksi oli ilmeisesti vain yhden yksilön käytössä (P14 ja P15) ja
yhdestä paikasta (P10) löytyi toisella kerralla vain yksi yksilö. Kaikista muista piiloista löydettiin
16
useampia yksilöitä (taulukko 3). Vuosina 2007 ja 2008 tietoon tuli lisäksi seitsemän paikkaa, jossa
asukkaiden mukaan oli havaittu lepakoita, ja useimmista näistä löytyi tarkistettaessa papanoita, vaikka
tarkistushetkellä lepakoita ei näkynytkään. Yli 20 yksilön yhdyskuntia löydettiin
lisääntymisyhdyskuntien lisäksi viisi (P1, P9, P10, P11 ja P13). Suurimmassa osassa löydetyistä
päiväpiiloista tavattiin isoviiksisiippoja, mutta eräistä pienemmistä yhdyskunnista löytyi
isoviiksisiippojen lisäksi myös viiksisiippoja, ja näissä piilopaikoissa oli toisinaan sekä koiraita että
lisääntymättömiä naaraita. Ainoastaan yhdestä rakennuksesta (P2) saatiin kiinni muitakin lajeja:
korvayökkö ja pohjanlepakoita. Pohjanlepakoiden lisääntymisyhdyskunta, jossa oli arviolta 10-15
naarasta, sijaitsi rakennuksen toisessa päässä, ja niiden poikasia, jotka olivat havaintohetkellä jo melko
suurikokoisia, havaittiin ulkolaudoituksen raoissa eteläseinustalla kerjäämässä voimakkaalla 17-20
kHz äänellä emoilta maitoa klo 01:00-02:00 välillä 23.7. ja sitä seuraavina öinä. Isoviiksisiipoilla
vastaavaa kerjuuääntä ei havaittu. Pisin siirtymä päiväpiilosta toiseen oli 3,7 km.
Lisääntymisyhdyskuntien välimatka oli 3,15 km.
Taulukko 3: Päiväpiilot ja lepakoiden lukumäärien vaihtelut. Lepakoiden lukumäärä on laskettu detektori- ja
näköhavaintoihin perustuen, eikä mahdollisia viiksisiippoja ole näin ollen erotettu isoviiksisiipoista.
Piilo
Tyyppi
Pvm
Lepakoiden lkm
P1
Lato 1
02.06.08
111
11.06.08
28
15.06.08
63
16.07.08
50
26.07.08
6
P2
Lato 2
03.06.08
23
31
06.06.08
25.07.08
38
29-30.07.08
36
P3
Lato 3
18.07.08
7
P4
Navetta
17.07.08
5
P5
Nautasuoja
20.07.08
3
P6
Liiteri
12.06.08
3
P7
Laavu
28.07.08
3
P8
Mökki 1
27-28.07.08
110 + 30 poikasta
P9
Mökki
04.06.08
50
08.06.08
48
7
12.06.08
16.07.08
0
P10
Mökki
03.06.08
20
15.07.08
0
28.07.08
1
P11
Mökki
16.06.08
40
28.07.08
0
P12
Mökki
05.06.08
5
16.06.08
6
P13
Mökki
20.07.08
20
21.07.08
24
23.07.08
10
P14
Mökki
17.07.08
1
P15
Mökki
1
P16
Kelopuu
18.07.08
3
17
4.3. Rengastetut yksilöt ja kontrollit
Tutkimuksen yhteydessä rengastettiin yhteensä 143 lepakkoa, joista isoviiksisiippoja oli 119 (113 ♀,
kuusi ♂), viiksisiippoja 20 (18 ♀, kaksi ♂) sekä yksi vesisiippa (♂), kaksi pohjanlepakkoa (♀) ja yksi
korvayökkö (♂). Kontrolleja saatiin kaiken kaikkiaan 13 (yhdeksän isoviiksisiippaa, kaksi
viiksisiippaa ja kaksi pohjanlepakkoa).
Ensimmäisellä seurantajaksolla pyydystettiin 38 lepakkoa, joista yhdyskuntien liepeiltä saatiin 24 ja
ruokailualueilta 14. Toisella jaksolla pyydystettiin 105 lepakkoa, joista yhdyskunnista saatiin 103 ja
ruokailualueilta tai lentoreittien varrelta vain kaksi. Kontrolleista 12 saatiin yhdyskunnista ja yksi
maastosta.
Kontrollien perusteella saatiin selville seuraavaa:
1) Myo bra 342 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (6,40g) (laitettiin lähetin 3),
kontrolli 15.6. piilosta P6 (5,50g)
2) Myo mys 362 pyydystettiin 14.6. piilosta P9 (5,40g), kontrolli 16.6. piilosta
P11 (6,50g)
3) Myo bra 351 pyydystettiin 6.6. piilosta P2 (5.90g), kontrolli 16.6. piilosta P11
(7,10g)
4) Myo bra 335 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (5,40g), kontrolli 16.7. piilosta P1
(8,00 g)
5) Myo bra 346 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (5,60g), kontrolli 16.7. piilosta P1
(9,85g) (laitettiin lähetin 12)
6) Myo bra 361 pyydystettiin 11.6. Sahakosken padolta (6,40g), kontrolli 16.7.
padolta 200 m alaspäin (7,10g) (laitettiin lähetin 9)
7) Myo bra 338 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (5,20g), kontrolli 27.7. piilosta P8
(6,40g)
8) Ept nil 384 pyydystettiin 17.7. piilosta P2 (13,85g), kontrolli 28.7. piilosta P2
(15,0g)
9) Myo bra 396 pyydystettiin 21.7. piilosta P13 (6,70g), kontrolli 28.7. piilosta
P2 (6,50g)
10) Ept nil 352 pyydystettiin 6.6. piilosta P2 (10,60g), kontrolli 30.7. piilosta P2
(12,75g)
11) Myo bra 385 pyydystettiin 17.7. piilosta P2 (10,10g) (laitettiin lähetin 7),
kontrolli 30.7. piilosta P2 (9,65g)
12) Myo bra 370 pyydystettiin 16.6. piilosta P12 (6,50g), kontrolli 21.7. piilosta
P13 (6,30g)
13) Myo mys 366 pyydystettiin 14.6. Sahakosken padolta (6,20g), kontrolli 21.7.
piilosta P13 (6,80g)
Lisäksi havaittiin kaksi rengastettua yksilöä piilosta P11 15.-16.6., yksi rengastettu naaras havaittiin
piilon P10 itäpäädyn laudoituksen alla yksinään ja yksi rengastettu naaras piilosta P7 pelti-pärekaton
välistä ainakin kolmen muun yksilön kanssa 29.7. Näitä ei kuitenkaan saatu kiinni, jotta rengastiedot
olisi voitu lukea.
Rengastusten perusteella havaittiin, että isoviiksisiippojen (N=119) kyynärvarren pituus vaihteli 32,337,5 mm (naarailla 33,3-37,5) ja paino 4,9-10,1 g (koirailla 5,4-6,5 g) (taulukko 4). Painon keskiarvo
oli 6,42 g, ja 6,32 g, kun joukosta oli vähennetty yli 8 g painoiset naaraat (5 yksilöä), jotka saattoivat
olla mittaushetkellä raskaana. Alkukesän painokeskiarvo oli 5,73 g (N=25), keskikesän
painokeskiarvo oli 6,61 g (N=94; 6,48 g ilman viittä yli 8 g painoista naarasta). Alkuyön
painokeskiarvo ennen klo 01:00 punnituista yksilöistä oli 6,33 g (N=97), aamuyön eli klo 01:00
jälkeen pyydystettyjen ja punnittujen yksilöiden painokeskiarvo oli 6,84 g (N=22). Oheisessa
taulukossa 3 on esitetty samat tiedot vertailun vuoksi myös viiksisiipoista.
18
Taulukko 4: Isoviiksi- (Myo bra) ja viiksisiippojen (Myo mys) mittaustulokset (kyynärluun keskiarvo = kyynär
AVR ja vaihteluväli, mm) ja painonvaihtelut (g) ensimmäiseltä ja toiselta seurantajaksolta sekä alkuyöstä (ennen
klo 01:00) ja loppuyöstä (klo 01:00 jälkeen). Seurantajaksojen alku- (<01:00) ja loppuyön (>01:00) keskiarvot
on laskettu molemmat sukupuolet mukaan lukien. Isoviiksisiippojen painokeskiarvon mediaani oli 6,40 g ja
viiksisiippojen 6,10 g.
<01:00 >01:00
Myo bra
♀ (113)
♂ (6)
jakso I
jakso II
♀&♂
kyynär AVR
35,53
35,56
34,88
kyynär
vaihtelu
32,3-37,5
33,3-37,5
32,3-36,5
6,33
6,84
paino AVR
6,42
6,46
5,78
5,73
6,61
paino vaihtelu
4,9-10,1
4,9-10,1
5,4-6,5
4,9-6,9
5,2-10,1
Myo mys
♀&♂
kyynär AVR
34,54
kyynär
vaihtelu
32,9-37,3
paino AVR
6,08
paino vaihtelu
4,7-7,6
♀ (18)
34,39
32,9-36,7
6,08
5,1-7
♂ (2)
35,85
34,4-37,3
6,15
4,7-7,6
jakso I
5,74
4,7-6,4
jakso II
6,51
5,9-7,6
<01:00 >01:00
6,01
6,17
4.4 Menetelmän toimivuus ja virhelähteet
Radioseurannan avulla saatava informaatio on muihin menetelmiin nähden ainutlaatuista. Yhtä
yksityiskohtaista tietoa yksittäisen lepakon liikkeistä on muilla menetelmillä lähes mahdoton saada,
poikkeuksena ehkä pohjanlepakko avonaisessa ja valoisassa maastossa. Esimerkiksi yhteyttä eri
yksilöiden käyttämien päiväpiilojen ja ruokailualueiden välillä on erittäin työlästä tai käytännössä
mahdotonta selvittää muilla menetelmillä. Tietyn lepakon saaminen rengastuksen jälkeen kontrolliin
on osoittautunut satunnaiseksi tapahtumaksi, mutta radioseurannalla voidaan saada selville uusia
yhdyskuntia ja ruokailualueita melko lyhyelläkin seurantajaksolla. Menetelmän antama informaatio
pitää kuitenkin suhteuttaa tapauskohtaisesti vallitseviin olosuhteisiin virhepäätelmien välttämiseksi.
4.4.1 Suuntimiseen liittyvä epätarkkuus
Kahden vastaanottimen avulla tehtyjen ristisuuntimien perustana on samanaikaisuus. Yhtä aikaan
tehty suuntiminen korostuu liikkuvien lepakoiden kohdalla, jolloin eriaikainen suuntiminen johtaa
lähes aina virheelliseen paikannukseen. Seuraava kuva esittää tilannetta, jossa lähetin on liikkunut
suuntimien välillä nuolen osoittaman matkan.
Toisella vastaanottimella on otettu suuntima lähettimen
ollessa pisteessä A ja toisella vastaanottimella lähettimen
ollessa pisteessä B (kuva 3). Ristipaikannuksena saatu
sijainti on pisteessä C. Suuntimaan liittyvän epävarmuuden
vuoksi lähettimen paikaksi voidaan olettaa pistettä
ympäröivän nelikulmion rajaama alue. Katkoviivat esittävät
suuntimakulman virhettä ja sen suuruus on kuvassa ±2
astetta. Täsmälleen yhtä aikaan otettuihin suuntimiin tai
paikallaan olevaan lähettimeen liittyy sama virhearvio,
mutta tällöin lähetin todella sijaitsee nelikulmion sisällä.
Kuvasta 4 nähdään pisteeseen C liittyvän virheen kasvavan
voimakkaasti suuntimakulmien lähestyessä toisiaan.
Havaitaan myös, että mitä kauempana lähetin sijaitsee
vastaanottimista, sitä suurempi virhe paikannukseen tulee. Kuva 3: Ristipaikannuksen virhevaihtelu.
19
Pienimmillään virhe on suuntimien ollessa kohtisuoraan
toisiaan vasten, jolloin
, missä
on virheen suurin arvo,
lähettimen
ajautumisnopeus (vaikka lepakon liike ei olisikaan suoraviivaista, voidaan pisteiden A ja B välille
laskea keskimääräinen nopeus, eng. drift) ja
suuntimien ajallinen ero. Tapauksessa, jossa
lähettimen nopeudeksi
arvioidaan 10 m/s ja suuntimien väliseksi ajaksi 15 sekuntia, saadaan
etäisyydelle AB arvo 150 metriä. Käytännössä edes näin samanaikainen suuntiminen ei ole
mahdollista ilman vastaanotinkohtaista apuhenkilöä, joka määrittää suunnan ja kirjaa havainnon
samalla, kun vastaanottimen käyttäjä paikantaa lähettimen signaalin. Koska suuntimiseen kuluva aika
vaihtelee voimakkaasti, tulisi jokaiselle lähettimelle erikseen sopia täsmälliset suuntima-ajat.
Yhden vastaanottimen suuntima on siinä mielessä yksinkertaisempi, että ajallista täsmällisyyttä ei
tarvitse noudattaa, vaan suuntima voidaan ottaa lähettimen ollessa hyvin kuultavissa. Vastaanottimen i
suuntimaa vastaan kohtisuora suuntimavirhe
, missä D on lähettimen etäisyys
vastaanottimesta ja suuntimakulman virhe. Kohtisuoraan tai lähes kohtisuoraan suunnittaessa tämä
virhe on myös likipitäen yhtä suuri kuin lähettimen sijaintia
kuvaavan nelikulmion särmän pituus (kuva 4). Esimerkiksi
tässä
tutkimuksessa
käytettyjen
kompassien
lukematarkkuudesta aiheutuu kahden asteen suuntimavirhe,
mikä vastaa kilometrin päässä noin ±35 metrin virhettä.
Kuva 4: Yhden vastaanottimen
paikannukseen liittyvä virhevaihtelu
4.4.2 Maastonmuodot ja muut esteet
Korkeat maastonmuodot voivat heikentää signaalin voimakkuutta lähettimen todellisessa suunnassa
niin paljon, että esteen sivulta ”vuotava” signaali on voimakkaampi ja aiheuttaa näin merkittävän
virheen paikannukseen. Systemaattisessa samoista pisteistä tapahtuvassa ristipaikannuksessa virhe voi
jäädä huomaamatta. Maaston muodot ja peitteisyys aiheuttavat lisäksi etenkin matalalla lentävien
lepakoiden lähettimien kuuluvuuteen voimakkaan vaihtelun, jolloin tarkan suuntiman saaminen voi
olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tällöin samanaikainen ristipaikannuskaan ei ole mahdollista.
Radiosignaali voi heijastua myös mitättömiltä näyttävistä esteistä. Tutkimuksen aikana havaittiin 20
kilovoltin sähkölinjasta heijastunut signaali jopa voimakkaampana kuin suoraan lähettimestä tullut,
vaikka antennin asennossa oli lähes yhdeksänkymmenen asteen ero. Ilmiö selittyy sähkömagneettisen
aaltoliikkeen luonteella. Aaltoliike heijastuu lähes kokonaan pinnoista, joiden reiän koko on 1/16 osa
aallonpituudesta tai pienempi. Käytetyt radioaallot olivat taajuudeltaan noin 138 kHz.
Sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus ilmassa on tällä taajuudella noin 2,2 metriä, jolloin säteily
kokee umpinaiseksi pinnan, jonka reiän maksimikoko on noin 0,14 metriä. 20 kilovoltin sähkölinjassa
usein käytetty johtimien välinen etäisyys on 0,8 metriä. Yksittäisellä (tai nippuun kierretyllä)
johtimella ei havaittu vastaavaa ilmiötä.
Epäselvissä tapauksissa hyväksi menetelmäksi havaittiin signaalin kuuluvuuden reuna-alueiden
etsimisen, jonka jälkeen voimakkain suunta löytyi yleensä reunasuuntien keskeltä. Vastaanottimen
vahvistus tulee tällöin säätää siten, että signaali on kuultavissa alle 180 asteen sektorissa. Toisinaan
vastaanottimen signaalitason näyttö on yksiselitteisempi, kuin luottaminen pelkkään kuuloon
perustuvaan voimakkuuden arviointiin.
4.4.3 Lähettimien toimivuus
Ensimmäisellä jaksolla lähettimistä kaksi irtosi ennen pariston loppumista. L2:n signaali oli vaimea
alusta alkaen, ja se irtosi kolmen yön jälkeen. L1 irtosi kuuden yön jälkeen. Lisäksi L4 katosi kovan
etelätuulen vallitessa, jolloin seurantayksilön arveltiin joutuneen kuuluvuusalueen ulkopuolelle.
20
5. Johtopäätökset
5.1 Lepakoiden huomioiminen metsätaloudessa
5.1.1 Piilopaikat
Isoviiksisiippojen päiväpiilot sijaitsivat valtaosin rakennuksissa. Kuitenkin radioseurannan yhteydessä
löytyi pystyynkuolleen männyn kaarnan alta kolmen yksilön päiväpiilo, joka osoittaa tällaisten
paikkojen olevan lepakoiden käytössä ainakin satunnaisesti. Kelot, pystyynkuolleet puut, kolopuut ja
pökkelöt ovat todennäköisimpiä suojapaikkoja, joita lepakot ovat luonnontilaisissa elinympäristöissä
hyödyntäneet. Vaikuttaa siltä, että isoviiksisiippa on sopeutunut erittäin hyvin hyödyntämään ihmisten
tekemiä rakennuksia, mihin johtaneena syynä on toki voinut olla aiemmista metsätalouskäytännöistä
aiheutunut luonnollisten piilopaikkojen vähentyminen. Suosituimpia piilopaikkoja olivat ladot, navetat
ja rauhalliset rakennukset, joiden lähiympäristössä kasvoi suojaavaa vanhempaa puustoa. Nykyisin
käytössä olevien metsänhoitosuositusten sekä UPM:n omien ohjeiden ja monimuotoisuusohjelman
voidaan odottaa tuottavan seuraavien 30-50 vuoden kuluessa metsiin runsaasti luonnonkoloja ja muita
lepakoille soveliaita piilopaikkoja. Jää nähtäväksi, millainen vaikutus em. metsänhoitomenetelmillä on
lepakoiden kantoihin ja käyttäytymiseen.
5.1.2 Metsänkäsittelyvaihtoehdot ja metsäkuvioiden mosaiikki
Varttuneiden kuusivaltaisten korpien merkitys isoviiksisiippojen ruokailualueina oli tutkimustulosten
perusteella erittäin suuri. Todennäköisesti alueiden runsas hyönteistuotanto houkutteli lepakoita näille
metsäkuvioille. Ojituksen vaikutusta korpien hyönteistuotantoon ei tässä tutkimuksessa selvitetty,
joten varmuudella ei voida sanoa millainen vaikutus sillä on lepakoiden ravintohyönteispopulaatiohin.
On mahdollista, että ojituksen kuivattava vaikutus vähentäisi hyönteisten määrää, joka voisi vaikuttaa
lepakoihin. Toisaalta juuri ojien seisovissa lampareissa ja virtaavissa vesissä kehittyy suuri määrä
kaksisiipisiä, mäkäröitä ja hyttysiä. Joka tapauksessa tutkimuksen yhteydessä havaituista lepakoiden
ruokailualueina käyttämistä korpimaista suurin osa oli ojitettuja.
Koska maamme talousmetsistä suurin osa on mäntyvaltaisia ja vain 26 % kuusivaltaisia, on juuri
varttuneiden kuusivaltaisten metsäkuvioiden riittävän suuren osuuden säilymisellä tärkeä merkitys
isoviiksisiippojen kannalta. On kuitenkin liian aikaista arvioida, kuinka suuri osuus metsämaan pintaalasta tulisi olla varttunutta kuusivaltaista korpea, jotta isoviiksisiippojen kannat säilyisivät
nykytasolla, sillä vertailuaineistoa muunlaisilta metsäalueilta ei ole saatavilla. Tutkimustulokset
osoittavat, että isoviiksisiipat käyttävät notkelmissa ja purojen varsilla kasvavia kuusikoita kulkiessaan
päiväpiilolta ruokailualueelle, joten ainakin muutaman tärkeimmän kulkureitin jättäminen
mahdollisten rakennuksissa sijaitsevien piilopaikkojen ja soveliaiden ruokailualueiden välille parantaa
lepakoiden mahdollisuuksia hyödyntää fragmentoituneita talousmetsiä elinympäristönään.
Tulosten perusteella ei voida varmaksi sanoa, olisiko esimerkiksi juuri tässä tutkimuksessa
löytyneiden ruokailualueiden säästäminen hakkuilta lepakoiden säilymisen kannalta välttämätöntä, vai
riittääkö alueen lepakkoyhteisön elinvoimaisuudelle se, että yhdyskuntien ympäristössä tietty osuus
metsistä on varttuneita kuusivaltaisia korpia. Ruokailualueilla havaittiin lähetinyksilöiden lisäksi
yleensä vain joitakin muita siippoja, tavallisesti kahdesta viiteen yksilöä – ja toisinaan lähetinyksilön
säännöllisestikin käyttämällä ruokailualueella ei havaittu lainkaan muita lepakoita. Ainoastaan
kuviolla J havaittiin alkukesällä paljon lepakoita saalistelemassa; paikalla saattoi parhaimmillaan olla
jopa joitakin kymmeniä yksilöitä kesäkuun alussa. Tutkimustulosten perusteella yhdyskuntien lepakot
hajaantuvat saalistamaan laajalle alueelle, noin 3 kilometrin säteelle yhdyskunnasta, kuitenkin
tärkeimpien alueiden sijaitessa vesistöjen lähettyvillä. On syytä huomioida, että esimerkiksi kaikki
piiloissa P2 ja P9-P15 lepäilleet seurantayksilöt saalistelivat piilojen pohjoispuolella, eivätkä
esimerkiksi eteläpuoleisilla metsäalueille, jossa ei ole lähettyvillä vesistöjä, vaikka kuusivaltaisia
21
korpimaita onkin. Voidaan kuitenkin olettaa, että pitkäikäisinä ja lentokykyisinä eläiminä lepakot
voivat sopeutua yksittäisen pienialaisen ruokailualueen häviämiseen, mikäli lähiympäristössä on
tarjolla vaihtoehtoisia saalistusalueita. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, miten esimerkiksi
lajinsisäinen tai lajienvälinen kilpailu voisi tällaisessa tapauksessa vaikuttaa jäljelle jääneiden
ruokailualueiden lepakkotiheyksiin.
Lajienvälistä kilpailua ei tässä tutkimuksessa selvitetty, mutta ensimmäisellä seurantajaksolla
havaitsimme, että kylminä öinä, jolloin useimmat seurannassa olleista isoviiksisiipoista horrostivat,
piilosta P9 lähti liikkeelle ainoastaan viiksisiippoja, vaikka ko. paikassa oli aiemmin havaittu
molempia lajeja. Samana yönä Sahakosken padolta saatiin aktiivisella verkotuksella kiinni ainoastaan
viiksisiippoja, kun horrosjaksoa edeltäneinä öinä samalta paikalta oli saatu kiinni lähes ainoastaan
isoviiksisiippoja. Arvelimme tämän voivan johtua siitä, että normaaliöinä isoviiksisiippojen ollessa
liikkeellä, ne voisivat vahvempina kilpailijoina häätää viiksisiipat parhaalta ruokailualueelta muualle.
5.1.3 Arvokkaiden elinympäristöjen merkitys lepakoille
Tutkimustulosten perusteella arvioimme sekä lakisääteisten suojeluperusteiden, kuten
metsälakikohteiden, että UPM:n ohjeiden ja monimuotoisuusohjelman merkitystä lepakoille.
Tuloksista ilmenee, että monenlaiset soistuneet maat, kuten kosteapohjaiset korvet ja rämeet, ovat
ilmeisesti runsaan hyönteistuotannon ansiosta lepakoiden suosimia ruokailualueita. Yhdyskunnan
yksilöt voivat saalistella laajalla alueella, joten metsälakikohteilta edellytettävästä pienialaisuudesta
(joka joissakin tapauksissa tarkoittaa alle hehtaarin suuruisia kohteita) johtuen yksittäiset lakikohteet
eivät riitä turvaamaan lepakoiden tarvitsemia ruokailualueita. Kuitenkin niiden yhdistyminen muihin,
erityisesti kehitysluokaltaan varttuneisiin ja uudistuskypsiin metsäkuvoihin tai UPM:n
monimuotoisuusohjelman mukaisia luontoarvoja sisältäviin metsiköihin hyödyttää lepakoita.
Metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä lepakoille tärkeitä ovat purojen sekä pienten lampien
välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, sekä todennäköisesti myös saniaiskorvet ja
lehtokorvet. Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla (mutta myös ojitetuilla) soilla voivat
muodostaa tärkeitä reuna-alueita, johon kertyviä hyönteisiä lepakot saalistavat. Myös jyrkänteet ja
niiden välittömät alusmetsät ovat todennäköisesti tärkeitä ruokailualueita, mikäli paikalla kasvaa
varttunutta kuusikkoa. Jyrkänteiden, kuten myös kallioiden, kivikoiden ja louhikoiden merkitystä
lepakoiden talvehtimis- ja syysparveilupaikkoina tulisi tarkemmin selvittää. Syksyisin ja keväisin
lepakoita on löydetty horrostamasta jyrkänteiden kallionhalkeamista. Tämän tutkimuksen perusteella
voidaan todeta vähäpuustoisten soiden ja rantaluhtien olevan lepakoiden käyttämiä ruokailualueita.
Muista arvokkaista elinympäristöistä vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsiköt ovat
tutkimustuloksista päätellen lepakoiden kannalta tärkeitä.
Luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä ei Harvialan tutkimusalueilla juuri ollut, joten niiden
merkitystä lepakoille ei voitu selvittää. Tulokset kuitenkin tukevat päätelmää tervaleppäkorpien
merkityksestä lepakoille.
5.2 Arvio yhdyskuntien suojelutarpeesta
5.2.1 Lisääntymisyhdyskunnan määrittely
Lisääntymisyhdyskuntina voidaan pitää niitä useiden naaraiden muodostamia päiväpiiloja, joissa joko
nähdään poikasia tai joissa naaraiden havaitaan käyvän yöllä saalistuksen välillä imettämässä
poikasiaan. Lisääntymättömien yksilöiden kesäaikaisissa yhdyskunnissa ei ole yleensä havaittavissa
lepakoiden edestakaista lentelyä sen jälkeen, kun yksilöt ovat lähteneet saalistamaan. Lepakot alkavat
kerääntyä yhdyskuntiin toukokuun lopulla ja hajaantuvat niistä elo-syyskuussa. Havaintojemme
mukaan alkukesän seurantajaksolla lisääntymättömien yksilöiden yhdyskunnissa oli enemmän
22
lepakoita kuin keskikesän seurantajaksolla, jolloin koiraita ja lisääntymättömiä naaraita löytyi
useammasta paikasta, mutta ryhmät olivat pienempiä. Syynä tähän voi olla alkukesän viileämmästä
säästä ja eläinten vähäisemmistä rasvavarastoista johtuva energiansäästötarve.
5.2.2 Yhdyskuntien paikanvaihtokäyttäytyminen
Lisääntymisyhdyskunnat osoittautuivat olevan selvästi vakaampia kuin muut yhdyskunnat. Tämä voi
johtua siitä, että lisääntyvien naaraiden ei kannata ottaa uuden yhdyskunnan etsimisestä aiheutuvaa
riskiä, jos tutuilta paikoilta löytyy riittävästi ravintoa, ja yhdyskunnan tarjoama lämpö vähentää
energiantarvetta, mitkä auttavat sikiönkehityksen onnistumisessa ja myöhemmin imetykseen
kuluvassa energiaresurssien säästössä. Sen sijaan etenkin nuoret yksilöt vaihtoivat piilopaikkaa
herkästi, ja jälkimmäisellä seurantajaksolla lisääntymättömien naaraiden ja koiraiden muodostamat
ryhmät käyttivät useampia rakennuksia piilopaikkoinaan kuin ensimmäisellä jaksolla (ks. taulukko 3).
Esimerkkinä yhdyskunnan yksilöiden vaihtuvuudesta voidaan mainita suurin tutkimuksen yhteydessä
löydetty eli yli 100 yksilön yhdyskunta piilopaikassa P1, josta alkukesällä rengastettiin 12 yksilöä
(noin 10 % yhdyskunnasta). Yhdyskunnan oletettiin keskikesällä kokonaisuudessaan siirtyneen
läheiseen piilopaikkaan P8, josta pyydystettiin toisella seurantajaksolla noin puolet yksilöistä.
Kuitenkaan tässä pyydystettyjen joukossa ei ollut kuin yksi aiemmin rengastettu yksilö. Myös
seurantayksilöiden L10 ja L11 pitkät siirtymät uusiin piilopaikkoihin heti lähettimen kiinnittämistä
seuraavina öinä osoittavat, että lepakoilla on joko tiedossa muitakin piilopaikkoja tai –
todennäköisemmin – ne seuraavat aamuyöstä muita lepakoita, jotka ovat matkalla tuttuun piiloon.
Tähän viittaavia havaintoja tehtiin yhdyskunnista lähtevistä ja niihin palaavista lepakoista, jolloin ne
liikkuivat usein 2-3 yksilön ryhmissä.
5.2.3 Tarvitseeko yksittäistä rakennusta suojella?
Mikäli yhdyskunta todetaan lisääntymisyhdyskunnaksi, voi sen määräaikainen rauhoittaminen, kuten
esimerkiksi pidättäytyminen rakennustoimenpiteistä, olla kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun
järkevää lepakoiden suojelemiseksi. Erityisen arvokkaita ovat rakennukset, joissa asustaa useiden eri
lepakkolajien lisääntymisyhdyskuntia tai useita kymmeniä yksilöitä. Tällaisten paikkojen ja niiden
lähiympäristön lepakoille tärkeät ominaisuudet olisi tärkeää säilyttää, ja tiukkakin suojelu saattaa olla
joissakin tapauksissa tarpeellista. Ensisijaisesti rakennuksen tai maanomistajan kanssa tulee kuitenkin
neuvottelemalla sopia lepakoille tärkeiden ominaisuuksien turvaamisesta. Lisääntymiyhdyskuntaan
rajoittuvan metsäkuvion säästäminen lepakoiden kulkureittien turvaamiseksi olisi tärkeää.
Muiden rakennuksissa sijaitsevien yhdyskuntien tai yksittäisten piilopaikkojen kohdalla suojelu ei
välttämättä ole perusteltua, koska lisääntymättömät naaraat ja koiraat näyttävät vaihtavan piilojaan
muutenkin usein. On kuitenkin muistettava, että johtopäätös koskee vain isoviiksisiippaa, joka on
mahdollisesti maamme runsaslukuisin lepakkolaji. Harvinaisempien tai uhanalaisten lajien osalta
yksittäistenkin piilopaikkojen suojelutarve tulee tapauskohtaisesti arvioida. Luonnonmukaisten
piilojen lisääntyessä metsänhoitomenetelmien myötä myös satunnaisten piilopaikkojen tarjonta
paranee, josta hyötyvät isoviiksisiipan ohella muutkin lajit.
5.3 Arvioita yksilömääristä ja populaatiokoosta aiempiin raportteihin ja
detektorikartoituksiin verrattuna
Lepakoiden yksilömäärien ja populaatiokoon arviointi on monessa suhteessa vaikeaa. Lajeja on vaikea
havaita ja niiden kuuluvuus vaihtelee lajista riippuen suuresti. Linjalaskentamenetelmän tuloksiin
vaikuttaa säätila, joka heijastuu liikkeellä olevien yksilöiden määrään. Lisäksi lepakoiden
siirtymiskäyttäytyminen, kuten vaellukset ja muutot, tunnetaan huonosti. Aiempien
linjalaskentakokemusten perusteella voidaan sanoa, että keskimääräisellä 2,5-3 km laskentalinjalla
23
Etelä-Suomessa tehdään hyvien olosuhteiden vallitessa 10-20 havaintoa, ja havaintotiheys vaihtelee
paikasta ja ajankohdasta riippuen ollen parhaimmillaan 8-14 havaintoa/km (Vihervaara 2004).
Tämän tutkimuksen yhdyskuntalaskennoista saadun tuloksen perusteella voidaan sanoa, että
tutkimusalueella elää kesäaikana vähintään 200 isoviiksisiippaa, jotka muodostavat kaksi isompaa
isoviiksisiippanaaraiden lisääntymisyhdyskuntaa ja hajanaisen joukon pienempiä lisääntymättömien
naaraiden ja koiraiden sekayhdyskuntia, joissa voi olla myös joitakin viiksisiippoja. Yhdyskunnan
lepakot saalistelevat keskimäärin 950 metrin säteellä, mutta jopa 2,6 kilometrin päässä päiväpiilosta,
jolloin yhden yhdyskunnan elinpiirin keskimääräinen pinta-ala olisi 2,84 km2 (maksimi 21,23 km2, jos
r = 2600 m). Jos oletetaan, ettei pääyhdyskunnan elinpiirillä ole muita yhdyskuntia, ja että
pääyhdyskunnassa on 100 naarasta, koiraiden ja naaraiden välinen suhde (sex ratio) on 1:1, ja
Harvialan 7000 ha metsätilat ovat kauttaaltaan isoviiksisiipalle soveliasta elinympäristöä, saadaan
Harvialan metsissä elävien isoviiksisiippojen populaatiokoon arvioksi 660 yksilöä elinpiirin säteen
ollessa 2,6 km, 1,5 km säteellä 1980 yksilöä, ja 950 metrin säteellä 4930 yksilöä.
Alueen lepakkotiheys olisi tällöin suurimmalla yksilömääräarviolla (r = 950 m) 1 per 1,42 ha.
Vertasimme näin saatua lepakkotiheysarviota linjalaskennoista saatuihin havaintomääriin, ja
havaitsimme, että mikäli em. oletukset pitävät paikkansa, linjalaskennassa havaitaan keskimäärin 1/10
alueen siipoista. Tähän arvioon päädytään, jos pyöristetään nyt saatua tiheyslukua vertailun
helpottamiseksi alaspäin 1 lepakkoon/ha (100m x 100m), ja pidetään linjalaskennasta saatua isoviiksi/viiksisiippoja koskevana havaintotiheytenä 1,09 havaintoa/km (Vihervaara 2004). Näin ollen
kilometrin matkalla pitäisi havaita vähintään kymmenen siippaa. Laskelmassa oletetaan kuitenkin, että
linjalla havaitaan kaikki siipat 100 metriä leveältä kaistalta, vaikka todellisuudessa siippojen äänet
kuuluvat noin 30 metriä eli kuljettavasta kaistasta katetaan silloin 60%. Koska lepakot kuitenkin
liikkuvat nopeasti, voidaan väittää havaintolinjan kattavan hieman suuremman kuin 60 metriä leveän
alueen.
Jos samanlainen vertailulaskelma tehdäänkin pienimmällä yksilömääräarviolla (r = 2,6 km) saadaan
lepakkotiheydeksi 1 lepakko/10,6 ha. Kun tämä pyöristetään 10 ha alaan, joka on 100 metriä leveä ja
1000 metriä pitkä, tulos vastaa melko tarkasti linjalaskennoista saatua keskimääräistä isoviiksi/viiksisiippojen havaintotiheyttä. Edellä kuvatut laskelmat ovat kuitenkin erittäin karkeita ja perustuvat
osittain olettamuksiin, joista ei ole täyttä varmuutta, mutta ne auttavat ymmärtämään
lepakkopopulaatioiden koon arviointiin liittyvää vaikeutta ja vaihteluvälin laajuutta.
5.4 Isoviiksisiipat indikaattorilajeina – vertailu muihin lajeihin
Isoviiksisiippojen ja ehkä pohjanlepakoidenkin radiolähetinseurantaa voidaan pitää hyvänä
menetelmänä paljastamaan alueellisesti tärkeitä ruokailualueita etenkin alkukaudesta, sillä parhaille
ruokailupaikoille kertyy yleisimpien lajien lisäksi ruokailemaan myös muita alueella mahdollisesti
harvinaisempina esiintyviä lajeja. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten yleistäminen koskemaan
kaikkia maassamme tavattavia lepakkolajeja ei ole mahdollista. Kirjallisuustietoihin perustuen voidaan
maamme lepakot kuitenkin jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: 1) metsälajeihin, joihin kuuluvat
isoviiksisiipan lisäksi, viiksisiippa, korvayökkö, ripsisiippa, 2) metsänreunojen lajeihin, joihin
kuuluvat vesisiippa, pikku-, vaivais- ja kääpiölepakko, ja 3) avoimien ympäristöjen lajeihin, joihin
kuuluvat pohjan-, kimo- ja isolepakko sekä toisinaan lampisiippa. Tämän luokittelun mukaan voidaan
olettaa, että ainakin isoviiksisiippojen käyttämiä kulkureittejä ja ruokailualueita koskevat vaatimukset
olisivat jossain määrin yhtenevät muiden metsälajien kanssa. Avoimien ympäristöjen lajien kannalta
eräät metsänkäsittelymenetelmät, kuten harvennus ja pienaukkouudistaminen, voivat jopa parantaa
elinympäristöä ja kulkureittejä, kun taas metsälajien kannalta samat menetelmät vain pirstovat
soveliasta aluetta.
24
Kiitokset
Haluamme esittää lämpimät kiitokset tutkimuksen toteuttamiseksi saamastamme avusta seuraaville
henkilöille: Timo Lehesvirta, Juha-Matti Valonen ja Sami Oksa/ UPM-Kymmene Oyj Metsä, Kai
Norrdahl/ Turun yliopisto ja Visa Saaristo (radiopuhelinten lainasta). Lisäksi esitämme kiitokset
kaikille niille yksityishenkilöille, jotka antoivat luvan lepakoiden pyydystämiseen rakennusten
pihapiiristä.
25
Lähteet
Arlettaz, R. 1989: Découverte d’une colonie de parturition de Myotis brandti (Chiroptera) dans la Haute vallée
du Rhône (Valais, Suisse). Mammalia 53:387-393.
Butchkoski,C.M. 2004: Indiana bat (Myotis sodalis) radio tracking and telemetry studies – getting started.
Wildlife Diversity Section, Pennsylvania Game Commission, Petersburg, Pennsylvania. s. 69-80.
Clarke, F.M., Rostant, L.V. & Racey, P.A. 2005: Life after logging: post-logging recovery of a neotropical bat
community. Journal of Applied Ecology 42:409-420.
Diez, C. & von Helversen, O. 2004: Kuvitettu määritysopas Euroopan lepakoista. Sähköinen julkaisu. Käännös
ja sovitus Suomen oloihin Salovaara, K. & Erkinaro, M. 2005.
Erkinaro, M. & Vihervaara, P. 2006: Talvivaaran kaivoksen hankealueen lepakkoselvitys 2006. Biologitoimisto
Vihervaaran raportti Pöyry Environment Oy:lle. 16 s.
Eurobats-maaraportit 2006 ja 2003. www.eurobats.org/documents/national_reports.htm
Fenton, M.B. 1997: Science and the conservation of bats. J. Mamm. 78:1-14.
Gauckler, A. & Kraus, M. 1970: Kennzeichen und Verbreitung von Myotis brandti. Zeitsch. Säugetierkunde
35:113-124.
Humes, M.L., Hayes, J.P. & Collopy, M.W. 1999: Bat activity in thinned, unthinned and old-growth forests in
western Oregon. Journal of Wildlife Management 63:553-561.
Hutterer, R., Ivanova, T. Meyer-Cords, C. & Rodrigues, L. 2005: Bat migrations in Europe. A review of banding
data and literature. Naturschutz und Biologische Vielfalt, Heft 28, Bundesamt für Naturschutz (BfN), Federal
Agency for Nature Conservation, Bonn, Germany. 162 s.
de Jong, J. 1995: Habitat use and species richness of bats in a pathcy landscape. Acta Theriologica 40(3):237248.
Jung, T.S. Thompson, I.D., Titman, R.D. & Applejohn, A.P. 1999: Habitat selection by forest bats in relation to
mixed-wood stand types and structure in central Ontario. Journal of Wildlife Management 63(4):1306-1319.
Kaikusalo, A. (toim.) 1993: Nisäkäsatlas 1993. Nisäkäsposti 33.
Kaisila, J. 1972: Lepakot. Teoksessa Siivonen, L. (toim.): Suomen Nisäkkäät 1. Otava.
Kalcounis, M.C., Hobson, K.A.., Brigham, R.M. & Hecker, K.R. 1999: Bat activity in the boreal forest:
importance of stand type and vertical strata. Journal of Mammalogy 80:673-682.
Kalko, E.K.V., Handley, C.O.Jr. & Handley, D. 1996: Organization, diversity and long-term dynamics of a
Neotropical bat community. Teoksessa Cody, M. & Smallwood, J. (toim.): Long-Term Studies in Vertebrate
Communities. s. 503-553. Academic Press, Los Angeles.
Kosonen, E. & Lilley, T. 2006: Kaarinan lepakkotalon pohjanlepakkoyhdyskunnan radiotelemetriatutkimus
kesällä 2006. Loppuraportti. 17 s.
Kyheröinen, E.–M, Vihervaara, P., Vehviläinen, H., Karhilahti, A., Aarnio, E., Lappalainen, M. & Kiviluoto, J.
2004: Observations of bat hibernation in their northernmost distribution area, in Finland. – A review of known
hibernation sites and a case study of the phenological fluctuations of bat activity in Heikkilä cave. – Poster in
13th International Bat Research Conference. – P. 93 in: Programme and abstracts of 13th International Bat
26
Research Conference. Poland, Mikolajki, 23. – 27. August 2004. Museum and institute of zoology PAS,
Warszawa, 120 pp.
Luonnonsuojeluasetus 160/1997.
Luonnonsuojelulaki 1096/1996.
Luontodirektiivi 1992: Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten
eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206.
Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus ja
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 192 s.
Metla 2007. Metsätutkimuslaitoksen tilastoja. www.metla.fi
Karvonen, L. 2005: Alue-ekologisen tarkastelun periaatteet. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 55.
Metsähallitus.
Metsälaki 1996/1093.
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2001: Hyvän metsänhoidon suositukset. 95 s.
Miller, D.A., Arnett, E.B. & Lacki, M.J. 2003: Habitat management for forest-roosting bats of North America: a
critical review of habitat studies. Wildlife Society Bulletin 31(1):30-44.
Nyholm, E.S. 1965: Zur Ökologie von Myotis mystacinus (Leisl.) und M. daubentoni (Leisl.) (Chiroptera). Ann.
Zool. Fenn. 2:77-123.
Nyholm, E.S. 1972: Viiksisiippa. Teoksessa Siivonen, L. (toim.): Suomen Nisäkkäät 1. s. 221-227. Otava.
Parsons, K.N., Jones, G., Davidson-Watts, I. & Greenaway, F. 2003: Swarming of bats at underground sites in
Britain – implications for conservation. Biol. Cons. 111:63-70.
Patriquin, K.J. & Barclay, R.M.R. 2003: Foraging by bats in cleared, thinned and unharvested boreal forest.
Journal of Applied Ecology 40:646-657.
Pierson, E.D. 1998: Tall trees, deep holes, and scarred landscapes: conservation biology of Northern American
bats. Teoksessa Kunz T.H. & Racey P.A. (toim.): Bat biology and conservation. Smithsonian Institution Press,
Washington & Lontoo.
Podlutsky, A.J., Khritankov, A.M., Ovodov, N.D. & Austad, S.N. 2005: A new field record for bat longevity. J.
Gerontol. Biol. Sci. 60A(11): 1366-1368.
Racey, P. & Entwistle, A. C. 2003: Conservation ecology of bats. Teoksessa Kunz, T.H. & Fenton, M.B. (toim.)
2003: Bat Ecology. University of Chicago Press, Chicago. S. 680-743.
Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.
Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Rivers, N.M., Butlin, R.K. & Altringham, J.D. 2006: Autumn warming behavior of Natterer’s bats in the UK:
Population size, catchment area and dispersal. Biol. Cons. 127:215-226.
Schober, W. & Grimmberger, E. 1997: The bats of Europe and North America. T.F.H. Publications, USA. 240 s.
Siivonen, L. & Sulkava S. 1999: Pohjolan nisäkkäät. 4. painos. Otava, Keuruu. 224 s.
27
Simmons, N. B. 2005: Order Chiroptera. Teoksessa Wilson, D.E. & Reeder, D.M. (toim.): Mammal Species of
the World: A taxonomic and geographic reference. Third Edition. Baltimore (John Hopkins University Press): p.
312-529.
Simmons, N.B. & Voss, R.S. 1998: The mammals of Paracou, French Guiana: a Neotropical lowland rainforest
fauna. Pt. 1. Bats. Bulletin of the American Museum of Natural History 37:1-129.
Skarén, U. 1992: Isoviiksisiippa – vähän tunnettu lepakkomme. Luonnon Tutkija 96:4-11.
Tupinier, Y. 2001: Myotis brandtii (Eversmann, 1845) – Grosse Bartfledermaus (Brandtfledermaus). Teoksessa
Krapp, F. (toim.): Handbuch der Säugetiere Europas, Band 4: Fledertiere Teil I: Chiroptera I. Wiebelsheim
(AULA-Verlag). p. 345-368.
Valtionsopimus 943/1999
Vihervaara, P. 2007: UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialan metsätilojen lepakkokartoitus 2007. 17 s.
Vihervaara, P. 2004: Lepakoiden esiintymisen vaihtelu Saaristomerellä ja Varsinais-Suomen rannikolla. Turun
kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja 2. 66 s.
Walsh, A.L. & Harris, S. 1996: Foraging habitat preferences of vespertilionid bats in Britain. Journal of Applied
Ecology 33:508-518.
Ympäristöhallinnon verkkopalvelu www.ymparisto.fi
28
Liite I: Päiväkirja –yhteenveto seurantayksilöistä
Liite I a-i: Seurantayksilöiden paikannukset: a) L1 (musta), L2 (vihreä) ja L3 (punainen), b) L4, c)
L5, d) L6, e) L7, f) L8, g) L9, h) L10 (musta) ja L11 (punainen), ja i) L12. Tähti osoittaa
kontaktipaikan, jossa lepakosta on saatu näköhavainto, kolmio osoittaa ristipaikannuksen
sijainnin ja soikiot osoittavat yhdensuuntaisten paikannusten arvioidun sijainnin, jossa soikion
laajuus kuvaa havainnon tarkkuutta (pieni soikio on tarkka havainto, pidempi soikio on
epätarkempi havainto).
L1
Lähettimen kiinnitys tapahtui 1.6. ladolla P1. Ensimmäisenä yönä lepakkoon saatiin näköyhteys Kesimajan
tuntumasta saalistusalueelta N. Ladolle lepakko palasi ensimmäisen yön jälkeen 3:28. Ruokailualueille
siirtyminen tapahtui havaintojen perusteella Kirinmyllynojaa pitkin, minkä varressa lepakko tuntui viihtyvän
myös keskellä yötä. Ennen Kesijärvelle(alue N) siirtymistä havaittiin saalistelua päiväpiilon pohjoispuolisella
alueella(P). Muutaman kerran lepakko havaittiin lisäksi Kesiharjulla saalistelemassa.
Kuva a)
Päivä
Yön havainnot
1.6.2008
Lintutornin länsipuolen hakkuulta Kesimajalle päin 1:50, Saalisti Kesimajalla 2:25-2:35, ladolta P1
länteen 3:20, meni sisään latoon 3:28
2.6.2008
Lähti viimeisenä 23:15, suunnittu Sahakoskenojan padolta ruokailualueen N suuntaan 1:45,
Leppälammin suunnalla 2:15, 2:23, ladossa 3:45.
3.6.2008
Liikkeelle 22:31, ladon pohjoispuolella 22:52, 22:58, liikkui Kirinmyllynojaa pitkin ja loittonee
Hakomäenlahden suuntaan 23:35, ei palannut ladolle seuraavaksi päiväksi.
4.6.2008
Lepakko löytyi Kesijärvenlahden eteläpuolelta saalistelemasta tien vierestä kuusikosta 0:20,
Kesiharjulle menevän metsäautotien kääntöpaikan tuntumassa kontakti 0:46, 1:00.
29
Ladossa 21:15, Kirinmyllynojan eteläisen mutkan suunnassa 22:50, alueen N suunnassa 22:55,
5.6.2008 Kesiharjun ja Isomäen väliseltä hakkuulta etelään 23:15, eestaas Kirinmyllynojaa Kesiharjun kohdalla
23:30, Kesiharjun kääntöpaikan suunnalla 0:00.
6.6.2008
Ladossa 11:05, suunnittu Lintutornilta Kesijärvenlahden eteläpuolelle 2:28, Kesijärvenlahden
kohdalla Kirinmyllynojan varressa 2:47.
7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia.
8.6.2008
Ladossa 21:30, suunnittu Kesijärven länsipuolelta (paloaukealta) Säippin pohjoispuoliseen
suuntaan(signaali heikko ja epävarma) 23:35.
9.6.2008 Ei havaintoja
10.6.2008 Ei kuulu paloaukealle, ukkosta.
11.6.2008 Kylmä ja sateinen, ei havaintoja.
12.6.2008 Lähetin ladossa.
13.6.2008 Lähetin ladossa, todennäköisesti irronnut.
14.6.2008 Sammunut 20.6. 2:20
L2
Lähettimen kiinnitys tapahtui 1.6. ladolla P1. Lepakko saalisteli kolmena yönä ladolta pohjoiseen, mutta
ilmeisesti lähetin irtosi tämän jälkeen päiväpiilolla, koska sen ei havaittu enää liikkuvan.
Päivä
Yön havainnot
1.6.2008 Kiinnitys ladolla P1. Palasi ladolle 3:25 ja meni sisään 3:28.
2.6.2008 Liikkeellä 22:37, suuntasi pohjoiseen 22:45, lintutornin pohjoispuolella 0:09.
30
3.6.2008 Siirtyi kohti Suurisuota 22:30-22:44, ladossa 3:31.
4.6.2008 Lähetin ei liikkunut ladosta enää seuraavina öinä, lähetin todennäköisesti irronnut.
5.6.2008 Sammunut 20.6. 2:20.
L3
Lähetin kiinnitettiin ladolla P1 1.6. lähtevien lepakoiden verkotuksen yhteydessä. Lepakko saalisteli koko jakson
Isojärven rannassa varsin pienellä alueella (etäisyys päiväpiilosta alle 500m). Vaihtoin piilopaikkaa 10.6.
jälkeisen yön päätteeksi liiterin P6 kattorakenteisiin. Saalistuskäyttäytyminen ei muuttunut. Lepakko poimittiin
melko avonaisesta päiväpiilostaan ja lähetin irroitettiin 15.6.
Päivä
Yön havainnot
1.6.2008
Lähettimen kiinnitys ladolla P1, suunnittu tieltä ladon edestä pohjoiseen 3:10 ja tyypillisimmälle
ruokailualueelleen R 3:30.
2.6.2008
Myllylahden pohjoispuolella 22:27, parkkipaikan suunnalla 22:50, kontakti ruokailueelta R 23:44,
ladossa 3:45.
Liikkeelle ilmeisesti 22:17-22:39, kiersi Kirinmyllynojan kautta ruokailualueelle R 22:39-22:43,
3.6.2008 ruokailualueella 22:43-23:36, välissä Kirinmyllyn parkkipaikan suunnalla 23:03, lenteli alueen R
rantapenkkaa latvuksissa (15-20m) edes takaisin 23:45, 23:55, ladossa 3:32.
Rannassa (alue R) 23:55, kuuluu heikosti Kesijärvenlahden eteläpuolelta suunnittuna Myllylahden
4.6.2008 pohjoispuolella 0:29, Kesiharjun kääntöpaikalta kohti Levonkärkeä 0:53, suunnittu Kirinmyllyn
parkkipaikalta etelään 1:20.
5.6.2008 Ladossa 21:15, rannassa (alue R)22:54, 23:30, 0:00.
6.6.2008 Ladossa 11:05, rannassa (alue R) 1:56, suunnittu parkkipaikalta päiväpiilon P6 suunnassa 2:02
7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia.
8.6.2008
Suunnittu paloaukealta välille Säippin niemen nokka Sopensuo 23:20-23:40, lienee virhe?? Suunnittu
etäältä ja havaittu lähettimen liikkuvan ainakin 23:30-23:40. Suuntimien paikkatiedot ristiriitaisia.
9.6.2008
Ei kuulu paloaukealle 23:00, 23:10, Paloaukealta Säippin ja Vähäsuon väliselle suolle 23:05, 23:20, Paloaukealta Myllylahden
pohjoispuolelle 23:30, Vähäsuolle 23:40, edelleen Pirilän suuntaan 23:50 ja Säippin ja Vähäsuon väliin 0:00, 0:10, Rytkösentorin
risteyksestä lintutornille 0:10, hieman pohjoisempaa ruokailualueelle 0:20, seuraavan risteyksen pohjoispuolelta Vähäsuon eteläpuolelle
0:30, padolta lintutornille 0:46, voitanee unohtaa nämä ;) Suunnittu etäältä ja havaittu lähettimen liikkuvan välillä 23:05-0:46. Suuntimien
paikkatiedot ristiriitaisia.
31
10.6.2008
Paloaukealta suunnittu välille lintutorni Vähäsuo. Suunnittu etäältä. Suntimien paikkatiedot
ristiriitaisia. Päiväpiilossa P6 1:12 sataa ja ukkostaa.
11.6.2008 Ei tietoja.
12.6.2008 Lähetin ei liikkeessä. Lepakko ilmeisesti horrosti kylmän ja sateisen yö.
13.6.2008 Ei tietoja.
14.6.2008
Kontakti ruokailualueella R 0:05, suunnittu Myllymäenlahden pohjoispuolelta kohti Levonkärkeä
0:49, palannut päiväpiiloon P6 2:46.
15.6.2008 Lähetin irroitettu päiväpiilolla P6.
L4
Lähetin kiinnitettiin Sahakoskenojan padolta pyydystettyyn yksilöön 2.6. Lepakko vapautettiin padolla 2:01 ja se
poistui 3:24 kohti ensimmäistä päiväpiiloaan P10. Siirtyi 7.6. jälkeen rakennukseen P9. Lepakko saalisteli
enimmäkseen Hanhilion eteläpuolisilla suoalueilla(alue E), sekä padon tuntumassa(alueet H ja J). Lähettimeen ei
saatu enää kontaktia 10.6. riehuneen ukkosen jälkeen. Saalistusalueille siirtyminen tapahtui Sahakoskenojaa
pitkin.
32
Kuva b)
Päivä
Yön havainnot
1.6.2008
2.6.2008 Kiinnitys padolla 2:01, Kohti päiväpiiloa P10 3:24.
3.6.2008
4.6.2008
Päiväpiilolla P10 23:16, padolla 23:23, Isonkivensuolla 23:27, padolla 23:29, alueella H 23:43, padolla
23:55.
5.6.2008
Liikkeelle 23:06, päiväpiilon ja saalistusalueiden väliin jäävän tien yli 23:19, kiertää hakkuuaukkoa
pitkin aluetta H 23:27, padolla 23:30-0:37, kontakti padolla 0:52.
6.6.2008 Padolla 23:15, ei muita tietoja.
33
7.6.2008
Padolla 0:42, alueen H pohjoisosa 1:00, alueella E 1:25, alueen E eteläosa 1:35, alueen E pohjoisosa
1:47, alueen H eteläosat 2:28-2:58.
8.6.2008
Ollut päivän piilossa P9, Liikkeelle 23:28, siirtyi padon länsipuoliseen kuusikkoon 23:29-23:42(kuuluu
huonosti paloaukealle), paikalla vielä 1:26.
9.6.2008
Liikkeelle 23:10, siirtyi padon suuntaan 23:24-23:32, lähti Hanhilion suuntaan 23:39-0:30, takaisin
padolla 0:45.
10.6.2008
Liikkeelle 23:40, Hanhilion eteläpuolisen suon etelä kärki 0:05, paloaukean kohdalla 0:15-0:20,
alueen E pohjoisosa 2:22, Yö sateinen ja ukkosti paljon lähellä, lähetin hävisi tänä yönä.
11.6.2008 Ei kuulu
12.6.2008 Ei kuulu
13.6.2008 Ei kuulu
14.6.2008 Ei kuulu
15.6.2008 Ei kuulu
L5
Lähetin kiinitettiin Sahakoskenojan padolla saalistelleeseen yksilöön 3.6. Ensimmäisen yön jälkeen lepakko
saapui päiväpiilollee P9 3:15. Suuren osan aktiivisesta ajasta lähetin suunnittiin päiväpiilon läheisyyteen alueelle
H, sekä padon tuntumaan alueelle J.
34
Kuva c)
Päivä
Yön havainnot
1.6.2008
2.6.2008
3.6.2008 Lähettimen kiinnitys Sahakoskenojan padolla saalistelevaan yksilöön. Päiväpiilossa P9 talossa 3:15.
4.6.2008 Liikkeelle 23:30, alue H 22:34-23:57.
5.6.2008
Liikkeelle 22:57, pyöri Sahakoskenojalla tien tuntumassa 23:33-0:04, padolla 0:37, kontakti padolla
0:52.
Sunnittu Ylöstalonmäeltä Hanhilion suuntaan alueelle D 0:59, Hanhilion eteläpuolisen suon eteläkärki
6.6.2008 1:34, 1:39, 1:48, Kesiharjun hakkuulta edelliseen paikkaan/Myllymäenlahden suuntaan 2:20,
päiväpiilossa P9 3:01.
7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia.
8.6.2008
Liikkeellä 23:29, liikkuu Sahakoskenojaa patoa kohti 23:30, 23:35, jatkoi matkaa Myllymäenlahden
pohjoispuolelle alueelle K 23:40, 23:45, alueen H keskivaiheilla 1:26.
35
9.6.2008
Liikkeelle 23:00, tien kohdalla Sahakoskenojalla 23:10, 23:20, 23:30, alueella K 23:40, Isonkivensuolla
23:50, alueen H keskivaiheilla 0:00, 0:10, alueella K 0:20, padolla 0:44.
10.6.2008 Päiväpiilossa P9 23:21, 23:30, 23:40, 23:52, ukkosta.
11.6.2008 Kylmä ja sateinen yö. Ei havaintoja liikkeistä.
12.6.2008 Lähettimen ei havaittu liikkuvan koko yönä.
13.6.2008 Ei tietoja.
14.6.2008
Padolla 0:23(sataa reilusti), padon tuntumassa 0:38, 0:41, 0:45, padolla 0:57, liikkuu padolta kohti
päiväpiiloa 1:20, 1:45, päiväpiilolla P9 1:52(sade loppunut).
15.6.2008 Ei tietoja.
L6
Lähetin kiinnitettiin padolla lentäneeseen lepakkoon 3.6. Yksilön käyttämä päiväpiilo oli P12. Yhden yön
lepakko vietti myös päiväpiilossa P11. Pääasialliset saalistusalueet olivat alueet D ja F, mutta myös alueet C, H
ja I olivat useasti käytössä.
36
Kuva d)
Päivä
Yön havainnot
1.6.2008
2.6.2008
3.6.2008 Kiinnitys padolla lentäneeseen yksilöön.
4.6.2008 Liikkeelle 23:25, Sahakoskenojaa pitkin padolle 23:38, 23:45, 23:57.
5.6.2008
Päiväpiilolla P12 22:50, liikkeellä 23:16, liikkuu kohti patoa 23:52, suunnittu padon pohjoispuolisesta kuusikosta alueelle D
1:04, 1:24, alueen D eteläosassa 1:30, 1:34, alueen D kaakkoisosa 1:40, alueen D koillisosa 1:52-2:05, kontakti koillisosassa
2:11, lähti alueelta D kohti päiväpiiloa P12 2:23, alueen D ja päiväpiilon välissä 2:46, lähestyy päiväpiiloa koillisesta 2:59,
sisällä 3:12.
Hanhilion suunnalla 0:52, Ylöstalonmäeltä sunnittu Hanhilikoon 0:58, Kontakti Hanhilion
6.6.2008 kääntöpaikalla 1:20, samaan suuntaan sorakuopan risteyksestä 1:39, Lintutornista Hanhilion
eteläpuolelle 2:28, Purhosten pohjoispuolella 3:01
7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia.
37
8.6.2008
Liikkeelle 23:16, alueella I 23:20, 23:35, 23:42 ukkonen keskeytti suuntimisen 23:50, suunnittu
Rytkösentorin risteyksestä padon suuntaan 1:28.
Liikkeelle 23:02, alue C 23:24, 23:32, 23:39, Ylöstalonmäelle menevän tien risteyksen pohjoispuolella
9.6.2008 23:50, Ylöstalonmäen länsipuolella sijaitsevalla suolla 0:00, alueella F 0:10, ei kuulu alueen H
eteläpuoliselle hakkuulle 0:20, alueella F 0:30, 0:44.
10.6.2008 Päiväpiilossa P12 23:11-23:52, ei muita tietoja, ukkosta.
11.6.2008 Kylmä ja sateinen yö, ei havaintoja liikkeestä.
12.6.2008 Lähettimen ei havaittu liikkuvan koko yönä.
13.6.2008 Liikkeelle 22:50, Siirtyi F alueelta etelään 2:07, 2:10, Purhosen koillispuolella 2:20, Purhonen 2:32
14.6.2008
Ylöstalonmäen luoteispuolinen suo 0:45, alueen F pohjoiskärki 1:23, 1:32, siirtynyt hieman länteen
1:40, 2:02, kontakti F alueen länsipuolella 2:13, Ilmeisesti matkalla päiväpiilolle 2:54, alueella I 3:40.
L7
Lähetin kiinnitettiin päiväpiilelle P2 palaavaan yksilöön 16.7. kello 4:19. Ensimmäisen yön päätteeksi lepakko
jäi saalistusalueelta palatessaan rakennukseen P14 ilmeisesti yksinään. Sieltä se siirtyi seuraaviksi kahdeksi
päiväksi viereiseen rakennukseen P13, jossa oli suurempi , noin 20 yksilön yhdyskunta. 21.7. lähetin piippasi
kuitenkin ladolla P2, missä lepakko oleili seurannan loppupäivät. Selvästi tärkein ruokailualue oli alue A, jolla
lepakko vieraili joka yö. Myös alueet B ja C olivat ahkerassa käytössä. Lepakon reitti saalistusalueille oli varsin
suoraviivainen seuraillen Sahakoskenojaa. Lepakko ei pysähdellyt matkalla vaan siirtyi määrätietoisesti
ruokailualueiden ja päiväpiilon välillä.
Kuva e)
38
Päivä
Yön havainnot
15.7.2008
16.7.2008 Kiinnitys ladolle P2 yön jälkeen palaavaan yksilöön 4:19.
17.7.2008
Liikkeelle viimeisten joukossa 23:21, Sahakoskenojaa alas 23:30, alueen A pohjoisosa 0:30-0:57,
päiväpiilossa P14 ilmeisesti yksinään 4:01.
18.7.2008
Liikkeelle 22:36, hävisi alueen B suuntaan 23:23-23:28, alue A 0:02, alueen A keski-alaosa 2:21-3:08,
siirtyi muutamassa minuutissa päiväpiilolle P13 3:28, päiväpiilossa P13 4:00.
19.7.2008
Päiväpiilosta P13 20 yksilöä liikkeelle 22:30-23:15, alueen A pohjoispää 1:36, alueen B pohjoispää
1:54, päiväpiilo P13 3:46.
20.7.2008
Liikkeelle 22:42, Saalistelee alueella C 23:06-1:08, alueen A ja Sääjärven rannan välissä 1:23-1:28,
päiväpiilossa P2 2:10.
21.7.2008
Alueella A 22:45, ladossa P2 0:43, alueen A pohjoisosa 1:15-2:07, matkalla ladolle P2 2:23, ladossa
P2 (2:43), 2:47, 3:50.
22.7.2008
Ladolta Sahakoskenojaa alueelle A 23:02-23:04, alueen A pohjoispää 23:10-23:24, alueen A
länsipuolella 0:40-0:53, ladossa P2 1:52, alueella A 2:55-3:14.
23.7.2008
Alueen A pohjoispää 0:10-0:37, matkalla latoon P2 Sahakosken kohdalla 1:14, ohilento päiväpiilo
P11:n kohdalla 1:18, ladossa P2 1:29, 1:46, 2:09, liikkeellä ladolla 2:54, alueen A eteläpää 2:59.
24.7.2008
Suunnittu ylöstalonmäeltä, liikkeelle 22:47, ei kuulu 23:02-1:47, Sahakosken alajuoksun suunnassa
3:24, ladon P2 suunnassa 3:26.
25.7.2008 Alue C 23:25-0:27, ladossa P2 0:37-0:56, liikkuu Sahakoskenojaa alas 1:07, ei kuulu ladolta P2 1:26.
26.7.2008
Ei kuulu padolta 1:12, ladossa P2 1:29, liikkeellä 2:05, Sääjärven ranta? 2:26-2-34, lähellä latoa P2
3:22, ladossa 3:25.
27.7.2008
Ladossa P2 1:30, Sääjärven ranta? 2:48, lähti alueelta A ladolle P2 2:51, matkalla 2:56, sisään latoon
3:10.
28.7.2008
Liikkeellä 22:28, Alueen A eteläosa/suistoalue 0:27-0:41, alueen A keskiosa 2:55, lähellä
Huhmarinharjun eteläpuolella 3:01, Lähetin irroitettu päiväpiilolla P2 3:57.
39
L8
Lähetin kiinnitettiin 16.7. Sahakoskenojan padolla lepakon lennettyä passiiviseen verkkoon. Ensimmäiseksi
päiväpiiloksi varmistui P2 4:20. Lähetintä L8 kantanut lepakko
oli mieltynyt padon ympäristöön ja liikkui lähettimen L9 kanssa paljon samoilla ruokailualueilla, erityisesti
alueilla H, J ja K. L8 ruokaili kuitenkin myös pohjoisemmalla alueilla L ja etenkin alkuyöstä alueella I.
Lepakolla oli ilmeisesti poikanen ladolla P2 ja sen imettämisajankohta oli kello yhden aikoihin. Lähettimestä L9
poiketen L8 kulki ruokailualueille aina suoraan ladolta eikä kiertänyt L9:n käyttämää eteläistä reittiä pitkin,
vaikka saalistelikin alkuyöstä alueella I. Lisäksi yhtenä yönä lepakko kävi varsin pitkällä lännessä.
Kuva f)
Päivä
Yön havainnot
15.7.2008
16.7.2008 Kiinnitys padolla, spontaani lento verkkoon, ladossa P2 4:20.
17.7.2008 Liikkeelle 23:20, lähti alueelle I 23:45, Sahakoskea padon suuntaan 23:56-0:10, ladossa P2 3:30.
Liikkeelle 22:39, ladon liepeillä 23:15, lähti alueelle I 23:28 ja palasi koskea pitkin alueelle K 23:50-0:09,
18.7.2008 mahdollisesti Isonkivensuolla 0:51, lähti länteen tien vierustaa 2:20, kontakti tien pohjoispuolella puomin
kohdalla 2:29, melkein Sahakoskentien päässä 3:03, palasi päiväpiilolle P2 3:30.
19.7.2008
Liikkeellä ilmeisesti padolla 23:22, Lähellä päiväpiiloa P2 tien padon puolella 1:28, tien ladon puolelle
1:30, ladossa P2 2:35.
20.7.2008
Liikkeelle 22:38, tien yli kohti patoa 22:41-22:53, ilmeisesti alueilla K ja L 23:02, padon seudulla
23:16-1:01, ladossa/ladolla P2 1:40.
21.7.2008
Alueella I 0:42, ladossa P2 ainakin 1:15-1:25, lähti Sahakoskenojaa länteen 1:52, koskea edes takas
1:58-3:00, kävi vielä padon suunnalla ennen palaamista, palailee ladolle P2 3:54.
40
22.7.2008 Aluella L 23:09-23:20, suunnittu padolta pohjoiseen 1:35, ladossa P2 3:15.
23.7.2008
Ladon P2 suunnalla 0:29, alueella L 0:49-1:12, padon suunnalla 1:20, 1:35, 1:43, Ladossa P2 1:48,
2:08.
24.7.2008
Liikkeelle 22:40, kuunneltu Ylistalonmäeltä, ei kuulunut 23:59 ja 1:47, muutoin tavanomaisten
saalistusalueiden suunnassa, liikkeessä vielä 3:27.
Padon suunnalla 23:34, Myllymäenlahden alueella K 0:06, Ylöstalonmäkeen johtavan tien
25.7.2008 risteyksestä tien yli 0:20, tien länsipuolella(alue G) 0:27, ladossa P2 0:35-0:57, pyörii ladolla 1:08,
ladossa 1:26.
26.7.2008 Ei kuulu padolla 1:12, ladossa P2 1:29.
27.7.2008 Lähetin irronnut?
L9
Lähettimen kiinnitys tapahtui 16.7. Sahakosken padon alapuolisella alueella. Lepakko pyydystettiin puron yltä
saalistelemasta. Kiinnityksen jälkeen lepakko jäi saalistelemaan alueelle ja löytyi 4:15 ladosta P2. Lepakko
saalisteli koko jakson melko pienellä alueella lähellä päiväpiilojaan. Useinmiten lepakko löytyi alueilta G, H ja J,
mutta myös alue K oli usein käytössä. Siirtyminen alueille ja alueelta toiselle tapahtui Sahakoskenojaa pitkin.
Lepakko vaihtoi päiväpiilopaikkaansa tarkkailujakson aikana yhteensä 3 kertaa käyttäen kolmea eri päiväpiiloa.
Häirinnällä, jopa lievällä, havaittiin olevan yhteys piilon vaihtamisen kanssa, joskin vaihto dokumentoitiin myös
ilman näkyvää häirintää.
Kuva g)
Päivä
Yön havainnot
15.7.2008
41
16.7.2008 Kiinnitys padon alajuoksulla 23:05, päiväpiilo P2 4:15.
17.7.2008 Liikkeelle 23:20, kiersi alueen I kautta alueelle J 23:30-0:10, alueella K 0:27-0:47, ladossa P2 3:50.
18.7.2008
Liikkeelle 22:36, kiersi alueen I kautta padolle 22:59, saalisteli alueella J 23:47, 23:54, 0:10, kävi
lähellä päiväpiiloa P2 0:52, alueella J 2:22, 2:40, lähti päiväpiilolle P13 3:40-4:00.
19.7.2008
Kesijärven toiselta puolelta suunnittu padon suuntaan 23:22, alueen H eteläosassa 1:27, alueen H
pohjoisosassa 1:48, padon lounaispuolella alueella H 2:01-2:32, päiväpiilossa P13 3:42.
20.7.2008
Liikkeellä 22:42, alueen G eteläpäässä ja tien eteläpuolella 22:49-2:40, lähestyy latoa P2 Sahakosken
suunnasta 2:55.
21.7.2008 Kontrolli päiväpiilolla P13 22:45, alueen H keskikohta 0:40, alueella I 1:12-2:39, ladossa P2 3:50.
22.7.2008
Alueen H keskikohdalla 22:57-23:01, padon eteläpuoli/Isonkivensuo 23:13- 1:20, ladossa P2 1:52,
3:03.
23.7.2008
Alueen H keskikohdalla 0:10-0:31, alueella K 1:01-1:10, alueen H eteläpää 1:29-2:09, alueen H
keskikohta 2:56.
24.7.2008
Suunnittu Ylöstalonmäeltä, Liikkeellä 22:40, saalisteli lähes koko yön padolta länteen(alueen G ja H),
suunnassa 199(ladossa?) 4:35.
25.7.2008 Alueella G 23:35-1:08.
26.7.2008 Alueen H keskikohdalla 1:12, lähempänä tietä 1:30, 2:42, 3:22, lähestyy latoa P2 3:44.
27.7.2008
Isonkivensuolla 2:02, suon alla tien molemmin puolin 2:29, häipyi alueen H suuntaan 2:37, alueella H
2:44, kävi ladossa P2 pyydystysyrityksen jälkeen ja häipyi Sahakoskenojaa alas 3:40.
28.7.2008 Alueen H eteläpää 22:50, alueella I 0:29, alueen H puoliväli 2:35, 2:53.
29.7.2008
Päiväpiilossa P15 vuorilaudoituksen välissä. Siirtyi talon sisällä vastakkaiselle puolelle ja karkasi
22:40, padon pohjoispuolella 0:03-2:39.
42
L10
Lähettimen kiinnitys tapahtui 15.7. ladolle P1 päiväpiiloon palaavia lepakoita pyydystäen. Lähettimestä ei saatu
havaintoja kahtena seuraavana yönä ja se löytyi lopulta 3,7 kilometriä etelämpää ladosta P3. Lato sijaitsi
päärakennuksen tuntumassa peltojen lähes täysin ympäröimänä. Noin 80 metriä leveä metsäinen kulkuyhteys
rakennukseen oli kallistetun u-kirjaimen muotoinen. Lepakko ilmeisesti horrosti 19.7. ja 20.7. välisen yön.
Saalistusalueet (T ja U)sijaitsivat lähellä päiväpiiloa.
Kuva h)
Päivä
Yön havainnot
15.7.2008 Kiinnitys loppuyöstä ladolla P1.
16.7.2008 Kadonnut
17.7.2008
18.7.2008 Liikkeelle 23:15, Saalistelee rinnekuusikossa 23:50, päiväpiilossa P3 1:47.
19.7.2008 EI havaintoja liikkeestä yön aikana. Horrostamassa?
20.7.2008 Alueella T 22:38-23:10, siirtynyt alueen länsiosaan 23:20, vielä liikkeessä alueella T 1:54.
43
21.7.2008 Liikkeellä 23:36, Alueen T länsiosa 23:02, alueen T pohjoisosa 1:52, päiväpiilossa P3 2:09.
22.7.2008 Ladossa P3 3:40.
23.7.2008 Ladossa P3 1:48.
24.7.2008 Ei tietoa
25.7.2008 Ei tietoa
26.7.2008 Ei tietoa
27.7.2008 Ei tietoa
28.7.2008 Ei tietoa
29.7.2008 Ei tietoa
L11
Lähettimen kiinnitys tapahtui 15.7. ladolle P1 päiväpiiloon palavia lepakoita pyydystäen. Kiinnityksen jälkeen
lepakko päästettiin laudan raosta ladon sisäpuolelle. Seuraavana yönä lähettimeen ei saatu minkäänlaista
kontaktia. Lepakko löytyi lopulta vajaan kilometrin päästä päiväpiilosta P4, missä sen havaittiin horrostaneen
kaksi seuraavaa yötä. 19.7. lepakko saalisteli alueella S, mistä päätyi uuteen päiväpiiloonsa 3,3 kilometrin
päähän alkuperäisestä piilostaan etelään päiväpiiloon P5. Pääasialliseksi saalistusalueeksi osoittautui alue S,
jonka reunametsiä lepakko kierteli säännöllisesti. Seurantajakson lopussa lepakon havaittiin siirtyneen
aikaisemmin päiväpiilonaan pitämänsä P4:n liepeillä. Epäselväksi jäi siirtyikö lepakko pysyvästi pohjoisemmalle
alueelle.
Päivä
Yön havainnot
15.7.2008 Kiinnitys loppuyöstä ladolla P1.
16.7.2008 Kadonnut
44
17.7.2008 Löytyi päiväpiilosta P4 horrostamasta.
18.7.2008 Horrostamassa päiväpiilossa P4.
19.7.2008
Vähäsuon eteläkärki 23:35, 23:39, Saalistelee alueen S pohjoisreunassa 23:55-0:39, kävi mahdollisesti
vähäsuolla 1:03, päiväpiilossa P5 3:09.
20.7.2008
Liikkeelle 22:35 itään, alueen S suunnalla 22:40, Vähäsuon suunnalla 22:48, alueen S suunnalla 23:02,
palaamassa takaisin 01:35, päiväpiilossa P5 1:45.
21.7.2008
Liikkeelle 22:41, loittoni alueen S suuntaan 22:51, lähes hävisi Vähäsuon suuntaan 22:52, alueella S
23:37, päiväpiilossa P5 1:50.
22.7.2008 Päiväpiilossa P5 2:25, ei muita tietoja.
23.7.2008 Päiväpiilon P5 lähellä 1:46, ei muita tietoja.
24.7.2008 Ei tietoja
25.7.2008 Liikkeelle 22:50, siirtyi alueen S suuntaan 23:15.
26.7.2008
Kontakti tiellä matkalla alueen S suuntaan, Kontakti alueen S länsireunalta 23:00, kiersi suolla ja
poistui Vähäsuon suuntaan 0:20, Vähäsuon eteläkärki 1:01, Vähäsuon suunnassa 0:40.
27.7.2008 Ei tietoja
28.7.2008 Ei tietoja
29.7.2008
Säippin pellon takusrinteessä 0:30, Kontakti päiväpiilon P4 liepeillä 0:47, Koiralamminsuon
luoteisreuna 1:56-2:28.
30.7.2008 Ei tietoja
45
L12
Lähettimen kiinnitys tapahtui 15.7. ladolla P1 päiväpiiloon palavia lepakoita pyydystäen. Kiinnityksen jälkeen
lepakko päästettiin laudan raosta ladon sisäpuolelle.
Seuraavana yönä lepakko saalisteli Kesimajan
pohjoispuolella alueella N. Lepakko siirtyi seuraavan yön päätteeksi päiväpiiloon P8. Aamulla 19.7. lepakko
löytyi keloutuneen männyn kaarnan välistä alueelta Q, josta palasi takaisin päiväpiiloon P8. Tämän jälkeen
lepakon liikkeet olivat varsin säännöllisiä. Alkuyön saalistusalueet olivat M, N ja Q. Kello yhden aikaan lepakko
kävi todennäköisesti imettämässä yhdyskunnassa, josta se lähti loppuyöksi saalistamaan alueelle Q. Alkuyön
siirtyminen ruokailualueille ja sieltä pois tapahtui Kirinmyllynojaa seuraillen ripeästi pysähtelemättä. Vain aivan
alkuyöstä lepakko saattoi viivähtää hetken alueella P. Reitillä havaittiin myös muita lepakoita palaamassa
ilmeisesti imettämään samoihin aikoihin lähettimen L12 kanssa. Lähetin oli irronnut 24.7.-25.7. välisenä aikana
ja se löytyi päiväpiilon alapuolelta maasta 27.7.
Kuva i)
Päivä
Yön havainnot
15.7.2008 Kiinnitys loppuyöstä ladolla P1.
16.7.2008
Päivehti ladossa P1. Suunnittu kerran padolta(76, alkuyö) Kesimajan pohjoispuolelle. Yön jälkeen
4:54 ladossa P1.
17.7.2008 Ei kunnon suuntimia, liikkeellä ainakin 23:50, 3:24 P8, kävi 1:23 ehkä ladossa P1.
18.7.2008
Alueella N 23:21, 23:32, 23:38, 0:20, ampaisi päiväpiillon P8 lähistöön 0:45, alueella N 3:34, alueella
M 2:22, alueella O 4:40, päiväpiilossa P16 5:00.
19.7.2008 Lähti piilosta P16 22:45, alueella Q 1:27, latoon P1 2:42.
20.7.2008 Päivän piilossa P8!, alueella N 23:23, poistui päiväpiiloon P8 0:49.
46
21.7.2008
Leppälamminsuon eteläosa 0:30, päiväpiilossa P8 1:38, alueella Q 2:24(kontakti 2:45), Kirinmyllyn
parkkipaikka 3:32 kontakti, päiväpiilossa P8 3:35.
Liikkeelle 22:48, Kirinmyllynojan Kesimajan päässä tien vieressä kohti aluetta Q 23:05, mäen kohdalta tien yli
22.7.2008 23:15, kontakti tien ja ojan risteyksessä(Kesiharju) 1:05, Levonkärjessä 1:24, päiväpiilossa P8 1:35, liikkeellä
rannassa 1:50, päiväpiilossa P8 2:02, Vielä liikkeellä rannassa 2:24, alueella Q 3:29.
23.7.2008 Saalisteli alueella N 0:07, 0:32, 0:53, 0:59, alueella M 1:13, päiväpiilossa P8 1:59, alueella Q 3:09.
24.7.2008 Ei kuulu Ylöstalonmäelle koko yönä.
25.7.2008 Ei tietoja
26.7.2008 Ei kuulu padolle 1:12, ei muita tietoja.
27.7.2008 Lähetin poimittu päiväpiilon P8 edustalta maasta.
47
Liite II: Säätiedot
Ei pilviä
Harso/hajapilviä
Puolipilvistä
Melkein pilvistä
Täysin pilvessä
20
16
20,7
17
18
21
17
20
15
13
12
10
14
10,1
15
16
13
0
0
4 225
6
0
0
1
1
0
0
1
0
3
3
3
5
4
2
5
2
1
2
1
3
3
3
4
3
0
45
315
315
225
135
270
225
90
270
135
45
270
180
90
16
20
13,4
13
<6
3,6
6
2
4
3
4
0
4
1
0
0
3
0
4
3
4 225
0
5 225
0
Lämpötila
Loppuyö, 3:00
Tuulen suunta
Pilvisyys
Lämpötila
Tuulen suunta
Sade
Tuulen
voimakkuus
Keskiyö, 00:00
8
9
9,7
7
12
14
10
14
9
6,2
8
3
5
4,2
9
9
12
Tuulen suunta
1.6.
2.6.
3.6.
4.6.
5.6.
6.6.
7.6.
8.6.
9.6.
10.6.
11.6.
12.6.
13.6.
14.6.
15.6.
16.6.
17.6.
4
3
2
1
0
Sade
Tuulen
voimakkuus
su
ma
ti
ke
to
pe
la
su
ma
ti
ke
to
pe
la
su
ma
ti
Pilvisyys
Lämpötila
Alkuyö, 21:00
0
1
2
3
4
Pilvisyys
45
45
45
45
45
45
45
45
Sade
Tuulen
voimakkuus
0
45
90
135
180
225
270
315
3
3
0
4
1
1
1 45
2 315
3
3
3
2
4
0
2
0
0
0
48
2
2
2
ti
ke
to
pe
la
su
ma
ti
ke
to
pe
la
su
ma
ti
15.7.
16.7.
17.7.
18.7.
19.7.
20.7.
21.7.
22.7.
23.7.
24.7.
25.7.
26.7.
27.7.
28.7.
29.7.
18
18
13
18
21
17
15
15
18
18
15,5
23
21
21
18
0
4
0
0
4
1
4
0
1
1
0
1
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
2
6
5
6
3
2
3
2
0
3
0
0
2
3
2
180
225
225
225
180
315
225
225
315
0
90 f
0 f
11,7
11
13,6
0
14
12
9,5
10,5
15,5
4
4
0
1
1
0
0
0
0
0
0
0
1
0
0
0
0
0
0
5 225
4 225
0
0
0
16
12
11
0
14 ?
11 ?
15
13
4
11
0
10,4
0
10
16
15,6
1
17
0
11
0
6,6
1
(4,4)
49
Tuulen suunta
Sade
Tuulen
voimakkuus
Pilvisyys
Lämpötila
Tuulen suunta
Loppuyö, 3:00
Sade
Tuulen
voimakkuus
Lämpötila
f
f
f
f
Pilvisyys
Keskiyö, 00:00
Tuulen suunta
Sade
Tuulen
voimakkuus
Pilvisyys
Lämpötila
Alkuyö, 21:00
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
2
2
2
3
1
4
6
2
0
0
0
0
0
0
2 315
2
0
1 90
0
0
180
225
180
45
270
225
225
0
Tietoavain: Lepakot ja metsätalous
Arvio metsätyyppien merkityksestä lepakoille perustuu ensisijaisesti isoviiksisiipasta saatuihin havaintoihin, mutta voi olla samansuuntainen myös viiksi-, vesi- ja ripsisiipan
sekä korvayökön osalta Muiden lajien kohdalla merkitys voi vaihdella enemmänkin.
MetsälakiMuut
kohteet
arvokkaat
Purot,
Korvet Lehtolaikut
Kang.m.s. Rotkot,
Kalliot,
Vähäp. suot, Vanhat
Harjujen
Ruohoiset
Perinnem.
Lepakoiden
norot,
soilla
kurut,
kivikot,
rantaluhdat
metsiköt
paisterinteet,
suot
hakamaat
elinkierto
lammet
jyrkänteet
louhikot
supat
ja m.niityt
Lisääntymis0
+/?
+/?
0/?
++/?
+/?
0
+++/?
0
0
+/?*
yhdyskunta
Muu
0
+/?
+/?
0/?
++/?
+/?
0
+++/?
0
0
+/?
yhdyskunta
Yksittäinen
0
+
+
+/?
+++
++/?
0
+++
+
0
+/?
päiväpiilo
Alkukesän
+++
++
+
+
++
0
++
++
++
+
+/?
ruokailualue
Keskikesän
+++
+++
+
++
+++
0
++
+++
+
++
++/?
ruokailualue
Kulkureitti
++
+++
+
+
++
0
++
+++
+
0/+
+/?
Satunnainen
esiintymisalue
Syysparveilu
+
++
+
+
+
+
++
++
+
0/+
+
?
?
?
?
+++/?
++/?
?
+/?
?
0
0/?
Syyskeväthorros
Talvihorros
0/?
+/?
0/?
0/?
+++
+++/?
0
+++/?
+/?
0/?
0/?
0/?
?
0/?
0/?
+++/?
+++/?
0
+++/?
?
0/?
0/?
+++ erittäin tärkeä, ++ melko tärkeä, + jossain määrin tärkeä, 0 ei erityistä vaikutusta, ? merkitystä ei tunneta
* hakamailla voi esiintyä yhdyskuntien piilopaikoiksi soveltuvia puita
50
Metsänhoitosuositusten ja kasvatusluokkien merkityksen arviointi koskee ensisijaisesti isoviiksi-, viiksi-, vesi- ja ripsisiipan sekä korvayökön elinympäristövaatimuksia.
MetsänhoitoKasvatusLepakoiden elinkiertovaiheen
suositukset
luokan
suojelutarve
merkitys
Rantametsät
Säästöpuut Lahopuu, Uudistetut Taimikot
Nuoret
Varttuneet Uudistuskypsät
Lepakoiden
kelot,
alat
kasvatus- kasvatusmetsät*
elinkierto
pökkelöt
metsät
metsät
Lisääntymis+++
+++/?
+++/?
----0/+
++/?
++/?
!!!, kesärauhoitus
yhdyskunta
Muu
+++
+++/?
+++/?
----0/+
++/?
+++/?
!!/!, kesärauhoitus
yhdyskunta
+++
+++
+++/?
---+
++
+++
0 (ehkä !! luonnonpiiloissa)
Yksittäinen
päiväpiilo
Alkukesän
+++
0
+/?
--0
++
+++
!!!
ruokailualue
Keskikesän
+++
0
+/?
---/+
+
+++
+++
!/0
ruokailualue
Kulkureitti
+++
+/?
0
--/+
--/0
0/+
+++
+++
!!,
kompensaatiomahdollisuutena
vaihtoehtoisten reittien
turvaaminen
Satunnainen
++
0
+
--/0
-/0
0/+
+++
+++
0
esiintymisalue
Syysparveilu
?
0/?
0/?
?/0
?/0
?/0
+/?
++/?
!!!, selvitettävä
Syyskeväthorros
Talvihorros
0/?
+++/?
+++/?
?/0
?/0
?/0
++/?
+++/?
0
+++/?
+++/?
?/0
?/0
?/0
++/?
++/?0
!
!!!/!!, jos yksilöitä yli 5
!/0, jos yksilöitä alle 5
Metsänhoidon ja kasvatusluokan merkitys lepakoille: +++ erittäin tärkeä, ++ melko tärkeä, + jossain määrin tärkeä, 0 ei erityistä vaikutusta, ? merkitystä ei tunneta, - hieman
haitallinen, -- melko haitallinen, --- erittäin haitallinen
Suojelu: !!! korkea suojelutarve vuodesta toiseen, !! määräaikainen rauhoitus ja paikan ominaispiirteiden säilyminen, ! määräaikainen rauhoitus ilman paikan kestosuojelua, 0
ei erityistä suojelutarvetta
* Lepakkopopulaatioiden elinvoimaisuuden turvaamiseksi tarvittavaa uudistuskypsien metsien suhteellista osuutta alueen metsistä ei tunneta; riittävästä määrästä tulisi
huolehtia alueellisesti kestävällä hakkuusuunnitelmalla.
51
Arvio UPM:n monimuotoisuusohjelman pääaihealueiden merkityksestä lepakoille.
Luontaiset puulajit
Lahopuu
Arvokkaat
elinympäristöt
luontaisella levinneisyysalueellaan
kaikki luontaisten puulajien pienialaiset
Määritelmä
Metsien rakenne
Vesiekosysteemit
Luonnontilaiset
metsät
latvuskerroksen vaihtelevuus
metsikkötasolla ja
sukkessiovaiheiden
vaihtelevuus aluetasolla
säilyttää ja lisätä
luonnonmetsille tyypillistä
rakenteellista vaihtelua
laaja-alaiset avovedet, kosteikot ja
suot, joiden ominaisuuksiin veden
taso ja veden laatu vaikuttavat
luontaisten prosessien ja
häiriöiden synnyttämät
metsät
säilyttää vesiekosysteemit
esiintyvät puulajit
lahoava materiaali
monimuotoisuudelle
arvokkaat biotoopit
Kansainvälinen
tavoite
säilyttää ja lisätä luontaisten
puulajien osuutta ja luontaisia
puulajeja
säilyttää ja luoda
monipuolinen lahopuusto
suojella arvokkaat
elinympäristöt
Toimenpide
Suomessa
ohjeiden päivitys, ohjeiden
lanseeraus ja käyttöönotto
ohjeiden päivitys, ohjeiden
lanseeraus ja käyttöönotto
ohjeiden päivitys,
elinympäristöhankkeet
ohjeiden päivitys, ohjeiden
lanseeraus ja käyttöönotto,
alueellisen suunnittelumallin
toteuttaminen
vesiensuojelun, turvemaiden metsien
käsittelyn, kunnostusojitus- ja
lannoitusohjeiden päivitys, ohjeiden
lanseeraus ja käyttöönotto
suojella luonnontilaiset
metsät ja säilyttää
suojelukohteiden
suojeluarvo
Natura 2000-alueiden
hoito- ja
käyttösuunnitelmien
laadinta
Lisääntymisyhdyskunta
Muu
yhdyskunta
Yksittäinen
päiväpiilo
Alkukesän
ruokailualue
Keskikesän
ruokailualue
Kulkureitti
+
+++
+
+
0
+++
+
+++
+
+
0
+++
+
+++
+
+
0
+++
+/?
0
+++
++
+++
+++
+/?
0
+
+++
+++
+++
+/?
0
+/0
+++
++
+++
Satunnainen
esiintymisalue
Syysparveilu
+/?
0
+/0
++
++
++
0/?
0
+/?
+/?
+/?
+/?
Syyskeväthorros
Talvihorros
+/0
+++
+/?
0/?
0/?
++
+/0
++
+/?
0/?
0
+/?
+++ erittäin tärkeä, ++ melko tärkeä, + jossain määrin tärkeä, 0 ei erityistä vaikutusta, ? merkitystä ei tunneta
52