Jäsenlehti 2/2011 - Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry

Kuva Käpytikka, Elli Narvi
Raisionjokilaakson
luonnonsuojeluyhdistyksen
Jäsenlehti 2/2011
Raisiossa 4.10.2011
Raisionjokilaakson
luonnonsuojeluyhdistys ry
Kotisivu: http://www.raisionjoki.fi
Sähköpostiosoite: [email protected]
Hallitus 2011
Puheenjohtaja
Jan Hietanen
Huhkontie 4, 21280 Raisio
439 8779, 040 716 5129
[email protected]
Jäsenet
Varapuheenjohtaja
Riikka Susi
Kaivohaka 3-5 as. 51, 13210 Hämeenlinna
040 748 4358
[email protected]
Taloudenhoitaja, luontopolut
Kari Loikas
Polusmäentie 31, 21260 Raisio
438 3061, 040 532 0026
[email protected]
Sihteeri, www-sivut, tiedotus
Eeva Ennola
Pasantie 14, 21280 Raisio
438 3560
[email protected]
Marja Hietala
Kerttulantie 40, 21200 Raisio
050 520 1822
[email protected]
Kauko Häkkilä
Syrjätie 14, 21220 Raisio
438 6526
[email protected]
Salme Kangassalo
Kirkkoväärtinkuja 7 as 34
21200 Raisio
045 132 9028
[email protected]
Kari Laine
Alatie 1, 21200 Raisio
438 7530, 040 587 7647
[email protected]
leikekirjanpitäjä
Hanna Loikas
Polusmäentie 31, 21260 Raisio
438 3061
Tuula Lundén
438 2313
Elli Narvi
[email protected]
Jarmo Salonen
Lehtokertunkatu 13, 21210 Raisio
040 833 6680
[email protected]
Risto Terho
Paatsamatie 16, 21260 Raisio
438 0361, 050 313 0910
[email protected]
Varajäsenet
Kari Ennola
Pasantie 14, 21280 Raisio
438 3560
[email protected]
Helena Lehtonen
Uudentorpankatu 2 C 8, 21260 Raisio
040 551 5877
[email protected]
Mikko Rautio
Lehtokertunkatu 12, 21210 Raisio
0503074011
[email protected]
Bongaa Raision ja Ruskon alueen tikat
Elli Narvi
Tikkojen heimoon kuuluvat linnut osaavat kiipeillä puiden rungoilla ja hakkaavat niistä ravintonsa, sekä hakkaavat nokallaan itselleen pesäkolon. Tikkojen neljästä vahvasta
varpaasta kaksi osoittaa eteen- ja kaksi taaksepäin, mikä auttaa tarttumista pystysuoraan
puun­runkoon. Nokka on vahva, talttamainen ja sopeutunut puun hakkaamiseen. Tikan
kieli on vahvasti erikoistunut sen ruokailutapoihin. Kieliluu on pidentynyt eräänlaiseksi
linkolaitteeksi, joka sinkauttaa pitkän kielen kauas puunkoloihin ja vetää sen sitten takaisin
rullalle kuten metrimitan. Kieli on 2-5 kertaa nokkaa pitempi ja ulottuu kauas hyönteisten
koloihin. Sen päässä on väkäsiä, joihin saaliseläimet tarttuvat tahmean syljen avulla. Tikkojen soidinääni on kuuluva rummutus, jolla ne ilmoittavat reviiristään.
Palokärki on suurin tikkamme. Se on helppo tuntea kokomustasta puvusta ja punaisesta
päälaesta. Se voi pesiä myös ihmisen läheisyydessä, jos riittävän suuria pesäpuita on tarjolla.
Palokärjen rummutus on hyvin äänekäs ja se myös usein päästää kuuluvan kiljahduksen
puuhun laskeutuessaan. Palokärki on erikoistunut syömään muurahaisia.
Käpytikka on Suomen yleisin tikka. Se pärjää myös talousmetsissä, mikä lienee sen menestyksen salaisuus. Käpytikka vierailee usein myös pihojen talviruokinnoilla hakkaamassa talia.
Kesällä käpytikka syö mm. hyönteisiä, mutta talvella käpyjen siemenet ovat sen pääravintoa.
Käpytikka vie kävyt ”pajaan”, kiilaa ne puunkoloon ja nokkii siemenet. Tikanpajan alla voi
olla iso kasa tyhjiä käpyjä.
Harmaapäätikka
Harmaapäätikka pesii yhdistyksen alueella, toisin kuin erittäin
harvinainen vihertikka, johon
sen saattaa sekoittaa. Pään kuviointi on kuitenkin erilainen.
Harmaapäätikka on pääasiassa
lehtimetsien laji ja hakkaa pesä­
kolonsa usein haapaan. Hyvin
kantava soidinhuuto paljastaa
sen keväisin ja talvella se saattaa
ilmestyä ruokinnalle. Harmaapäätikka syö muurahaisia ja
muita hyönteisiä.
Palokärki
Pikkutikka on nimensä mukaisesti pieni, vain peipon kokoinen. Se pystyy kiipeilemään
ohuillakin oksilla hyönteisiä etsiessään. Pikkutikan nokka on melko hento ja siksi sen on
riippuvainen lahopuusta, jota se pystyy hakkaamaan. Myös talvella pikkutikka etsii hämähäkkejä ja hyönteisiä lahopuiden sisältä. Vanhojen metsien vähentyminen on siksi johtanut
lajin taantumiseen.
Tikoistamme käenpiika on poikkeuksellinen: se ei rummuta eikä hakkaa pesäkoloa ja on
tikoista ainoa pitkän matkan muuttaja. Käenpiika on vaikea havaita erinomaisen maastopukunsa ansiosta. Se pesii puunkoloissa ja pöntöissä.
Pohjantikka ei pesi Raision ja Ruskon alueilla, mutta sitä havaitaan joskus, etenkin syysvaelluksen aikaan. Viimeisin Tiira-järjestelmään kirjattu havainto on vuodelta 2009. Pohjan­
tikka on kuusimetsien laji. Se kuorii kaarnaa kuolevien kuusten ympäriltä etsiessään toukkia.
Valkoselkätikka on yhdistyksen alueella harvinaisuus. Lajin uhanalaisuus johtunee sen elinympäristöjen, runsaasti lahopuuta sisältävien lehtimetsien, väistymisestä talousmetsän tieltä.
Lähde retkeilemään ja bongaa Raision ja Ruskon alueen tikat. Osan tikkalajeista voi löytää omalta pihaltakin. Tikkaretket kannattaa suunnata vanhoihin metsiin.
Hyvä retkikohde on esimerkiksi Raision Kukonpään
alue, jossa on tavattu kaikki yllämainitut tikat.
Kuinka monta sinä löysit? Rastita tähän:
 Palokärki
 Käpytikka
 Harmaapäätikka
 Pikkutikka
 Käenpiika
 Pohjantikka
 Valkoselkätikka
Pikkutikka
Liittyisinkö öljyntorjuntajoukkoihin?
Eeva Ennola
Surullisia kuvia öljylautoista merellä ja öljyyn kuolleista, rantaan ajautuneista linnuista.
Nämä kuvat toistuvat mediassa muutaman vuoden välein isompien öljyonnettomuuksien
yhteydessä. Öljyonnettomuuksia tapahtuu kuitenkin jatkuvasti sekä meillä että muualla.
Olen itse kasvanut meren äärellä ja välillä mietin, voisiko omaa kotirantaa joskus kohdata
samanlainen onnettomuus. Samaa miettivät varmasti monet rannikolla asuvat ja mökkei­
levät. Jos onnettomuus sattuu, onko jotain, mitä juuri minä voin tehdä?
Olen ollut tietoinen WWF:n järjestämästä kaikille avoimesta, vapaaehtoisesta öljyntorjuntakoulutuksesta jo vuosia, mutta vasta tänä syksynä vihdoin tulin osallistuneeksi kurssille. Siitä
voin kiittää työnantajaani, Turun kaupunkia, joka osana Itämerihaastetta tarjosi työntekijöilleen mahdollisuuden osallistua öljyntorjuntakoulutuksen yhden päivän mittaiseen teoriaosuuteen ja myöhemmin järjestettävään, samoin päivän kestävään käytännön koulutukseen.
Teoriakoulutuksessa kuulimme WWF:n öljyntorjuntajoukkojen toiminnasta, ja siitä miten
onnettomuuspaikalla toimitaan. Kuulimme myös viranomaisten roolista öljyntorjuntatöissä, ja meille esiteltiin uusinta öljyntorjuntateknologiaa ja kerrottiin öljyn vaikutuksista
luontoon. Luennoitsijat olivat kaikki oman alansa asiantuntijoita, ja koko teoriapäivä oli
yllättävänkin antoisa kokemus.
WWF järjestää öljyntorjuntakoulutuksia ryhmänjohtajakoulutuksen nimikkeellä, mikä
tarkoittaa sitä, että 2 päivää kestävän kurssin käytyään voi öljyonnettomuuden sattuessa
saada vastuulleen 10 hengen ryhmän. Pakko ei kuitenkaan ole ryhmänjohtajaksi ryhtyä
vaikka olisi kurssin käynytkin – yhtä hyvin kurssin antia voi hyödyntää vaikka oman mökki­
rannan puhdistamisessa. Mutta mihin tarvitaan kurssia – eikö öljyä voi muutenkin kerätä?
Maailmalla tapahtuneissa öljyonnettomuuksissa hyvää tarkoittavat maallikot ovat saaneet
usein aikaiseksi enemmän haittaa kuin hyötyä, ja tulleet esimerkiksi vahingossa levittäneeksi
öljyä puhtaille alueille. Öljy on lisäksi myrkyllistä myös ihmiselle, joten työturvallisuudesta
on pidettävä huolta. Käytännössä työ on hyvin yksinkertaista: apuna ovat hiekkalapiot,
astiaharjat ja muut välineet, joilla hiekka- kivi- kallio- ja muun tyyppisiltä rannoilta vain
voi öljyä irrottaa.
Odotan innolla keväällä järjestettävää käytännön koulutuspäivää vaikka voin kuvitella, että
jo suojapuvun pukeminen on täyttä työtä – alimmaiseksi puetaan omien vaatteiden päälle
sadevaatteet ja niiden päälle kertakäyttöhaalari. Jalka kumisaappaat, käteen kumihanskat,
päähän suojalasit, ja hihojen ja lahkeiden suut vielä teipataan kiinni. Melko hikinen varustus
vaikkapa heinäkuun helteillä! Suunnittelen osallistuvani myös öljyyntyneiden lintujen hoito
–kurssille, joita niitäkin järjestetään vuosittain.
Jos Itämeren (tai ainakin omien koti- ja mökkirantojen) suojelu kiinnostaa, kannattaa suunnata nettiin ja ilmoittautua WWF:n öljyntorjuntajoukkojen postituslistalle. WWF:n sivuilta
löytyy myös paljon tietoa öljyntorjuntatyöstä.
Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry:n
SYYSKOKOUS
Tiistaina marraskuun 15. päivänä 2011 klo 18:00
Raision Tornilassa (Tornikatu 9, Tornitalo 1.krs).
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan
yhdis­tykselle puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet vuodeksi 2012.
Kokouksen jälkeen n. klo 18.30 biologi Jyrki Oja kertoo alueemme mielenkiintoisista ja ajankohtaisista luontokohteista, mm.
Haunis­ten altaasta.
KAHVITARJOILU
TERVETULOA !
Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry
Toimintasuunnitelma vuodelle 2012
Yleistä
Vuonna 2012 Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta jatkuu perinteisellä
tavalla. Vanhojen, hyviksi koettujen tapahtumien perinnettä jatketaan, ja uuttakin ohjelmaa
pyritään kehittämään. Elinympäristömme muutokset ja niihin vaikuttavat ratkaisut tulevat
antamaan sisältöä toimintaan. Valtakunnalliset ja kansainväliset vuoden 2012 teemat: otetaan huomioon myös paikallisessa toiminnassa.
Kokoukset
Sääntömääräiset kokoukset pidetään keväällä ja syksyllä. Näiden kokousten yhteydessä
järjestetään yleisötilaisuus ajankohtaisesta tai muuten mielenkiintoisesta aiheesta. Hallitus
kokoontuu noin parin kuukauden välein ja tarpeen vaatiessa useamminkin.
Tiedotus
Vuoden aikana julkaistaan kaksi jäsenlehteä, keväällä ja syksyllä.
Yhdistyksen järjestämistä tilaisuuksista ja retkistä tiedotetaan jäsentiedotteen lisäksi kotisivuilla, paikallislehdissä, kirjaston ilmoitustaululla, Raisio kanavalla tai Raisio Tiedottaa
-lehdessä. Kannanotoista, aloitteista, muistutuksista ym. annetaan tarvittaessa lehdistö­
tiedotteet ja/tai pidetään tiedotustilaisuuksia. Kotisivuja kehitetään tiedotuskanavana ja ne
pidetään ajan tasalla.
Ympäristökysymyksiin vaikuttaminen
Aloittein ja kirjelmin vaikutetaan kuntien päättäviin elimiin luonnon- ja ympäristönsuojelu­
asioissa. Yhdistys antaa lausuntoja, tekee muistutuksia ja valituksia sekä lähettää kannanottoja viran-omaisille ympäristön ja luonnon muuttamista tai vahingoittamista koskevista
asioista ja hankkeista. Perinnemaiseman ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten
säilyttämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Raision ja Ruskon kaavoitus- ja rakennussuunnitelmia seurataan, annetaan lausuntoja ja vaikutetaan niiden sisältöön. Raisionlahden
suojelussa ollaan mukana ja osallistutaan kokouksiin ja neuvotteluihin kaupungin kanssa
sekä seurataan hoitosuunnitelman toteutumista.
Erityisellä mielenkiinnolla seurataan luontokoulua ja Friisilän aluetta koskevaa päätöksentekoa. Haunisten alueen suunnitelmiin pyritään vaikuttamaan mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa.
Tilaisuudet jäsenistölle ja muu toiminta
ɣɣ Kevät/kesä- ja syysretket järjestetään perinteisesti. Hallitus päättää kohteet esitetyistä ehdotuksista pyrkien pitämään kohteet mielenkiintoisina ja ajankohtaisina.
ɣɣ Lintujen tiirailuiltoja järjestetään Raisionlahden lintutornilla parhaaseen muuttoaikaan.
ɣɣ Yölaulajaretki pyöräillään kesäkuun alussa Raisionlahden ja Kukonpään alueella.
ɣɣ Pöllöretki järjestetään helmi- maaliskuussa.
ɣɣ Linnunpönttöjen rakennustalkoot pidetään Friisilässä. Myös lepakoille rakennetaan pönttöjä.
ɣɣ Osallistutaan BirdLife Finlandin organisoimaan Lasten lintupäivään järjestämällä opastusta
tai retkiä.
ɣɣ Jokavuotinen kasvien vaihtopöytä ja pihatapahtuma järjestetään Friisilässä muiden toimijoiden kanssa yhteistyönä.
ɣɣ Paikallisiin ja valtakunnallisiin toimintaan liittyviin tapahtumiin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan.
ɣɣ Lasten luontokerho järjestetään keväällä ja syksyllä mikäli löydetään kerhoille vetäjä.
ɣɣ Tuulilankedon kunnostusta jatketaan ja järjestetään talkoita tarpeen mukaan.
ɣɣ Jaetaan kannustusstipendejä koululaisille.
ɣɣ Luontokoulun toiminnan uudelleenkäynnistämistä edesautetaan ja sen kasvatuksellista merkitystä korostetaan.
ɣɣ Friisilän luontokeskusta tuodaan esille lähiluontokohteena.
ɣɣ Luontoretkinäyttely Pajupilliä ylläpidetään edelleen yhdessä Rinkan kanssa ja se pidetään
auki yleisölle tarvittaessa.
ɣɣ Järjestetään yhteisiä tilaisuuksia Friisilän verstaiden ja luontokeskuksessa toimivien muiden
yhteisöjen kanssa.
ɣɣ Kerttulan luontopolkua ja Uikkupolkua ylläpidetään ja kehitetään Raision kaupungin kanssa solmittujen sopimusten mukaisesti. Polkujen ympäristö siivotaan säännöllisesti ja taulut
pidetään puhtaana. Viitoitukset, pitkospuut ja muut rakenteet pidetään kunnossa yhdessä
kaupungin kanssa.
ɣɣ Raision metsänhoitosuunnitelman toteutumista seurataan ja edistetään järkevää metsänhoitoa Raision alueella.
ɣɣ Lintujen ruokintaa hoidetaan Friisilässä yhdessä päiväkotilasten kanssa.
ɣɣ Kiinnitetään huomiota liikenteen aiheuttamiin haittoihin Raision alueella.
ɣɣ Edistetään Raisionlahden suojelua ja sen ympäristön tilan kohentamiseen tähtääviä toimia.
ɣɣ Raisionjoen ja Haunisten tekoaltaan suojeluun, sen veden laatuun ja rantojen virkistyskäytön
lisäämiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Alueen tulevaa käyttöä koskevaa suunnittelua seurataan erityisellä mielenkiinnolla nyt kun vesilaitoksen toiminta on loppumassa.
ɣɣ Lepakkojen tarkkailuun järjestetään tilaisuuksia keväällä ja syksyllä.
ɣɣ Osallistutaan kurssien kustannuksiin mikäli sopivia toimintaan liittyviä kursseja löytyy ja
halukkaita osallistujia. Päätökset tehdään tapauskohtaisesti.
ɣɣ Järjestetään esitelmiä/koulutustilaisuuksia yhteistyössä muiden tahojen kanssa, esim. Raision
kaupunki, Raision työväenopisto, Tly, Turun lepakkokerho, Raision Rinkka.
ɣɣ Osallistutaan Raisiopäivien ohjelmaan joko markkinoilla tai Friisilässä.
ɣɣ Järjestetään sieniretki ja/tai puolukkaretki syksyllä.
ɣɣ Järjestetään valokuvausaiheista toimintaa.
ɣɣ Osallistutaan Ruskolla järjestettäviin luontotapahtumiin.
ɣɣ Ruskon alueella järjestetään myös toimintaa.
ɣɣ Järjestetään jäseniltoja.
Näistä ja muista vuoden 2012 painopistealueista päättää yhdistyksen hallitus vuoden aikana.
Syysretki
Järjestämme lauantaina 15.10 syys­r etken
Marttilan Korven eräreitistölle. Suo- ja
metsäympäristössä
retkeilemme noin 7km
pituisella reitillä. Lähtö
Raision kaupungin­
talon edustalta klo 9.
Jäsenet 10e, ei-jäsenet
15e, lapset ilmaiseksi.
Varustautuminen sään
mukaan, omat eväät.
Ilmoittautumiset: elli.
[email protected]
Kuva: Kari Ennola
Yhdistys Raisio-päivillä
Salme Kangassalo
Yhdistys oli mukana elokuun loppupuolella järjestetyillä Raisio-päivillä esittelemässä
toimin­taansa. Raision lukion ympäristöekologian kurssin opiskelijat järjestivät yhdistyksen
kojun yhteyteen lintujen tunnistuskisan. Täytetyt linnut kiinnostivat markkinaväkeä, ja
muutaman tunnin aikana vastauslomakkeita saatiin noin 80. Tunnistettavana oli seuraavat
kymmenen lintua: kuovi, varis, tilhi, viherpeippo, punatulkku, talitiainen, sinitiainen, kottarainen, keltasirkku ja naurulokki.
Vastauslomakkeeseen merkittiin myös vastaajan ikäluokka ja sukupuoli. Selvästi parhaiten
lintuja tunsivat yli 60-vuotiaat; miehet ylsivät hiukan naisia parempaan tulokseen. Huo­
noiten lintuja tunsivat n. 20-30 -vuotiaitten ryhmät. Lasten lintutuntemuksesta oli vaikea
saada oikeaa tietoa, koska he pyysivät vanhemmiltaan apua nimeämisessä.
Parhaiten linnuista tunnistettiin punatulkku. Seuraavaksi tutuimpia olivat varis ja tali- ja
sinitiainen. Huonoiten tunnistettiin keltasirkku ja kottarainen.
Kaikkien vastaajien kesken arvottiin lintukirja, jonka sai Irma Laitinen Raisiosta.
Kevätretki Karkaliin ja Torholan luolalle
Riikka Susi
Yhdistyksemme kevätretki suuntautui lauantaina 14. toukokuuta Karkalin luonnon­puistoon
Karjalohjalle, läntiselle Uudellemaalle. Retken oppaina toimivat yhdistyksen varapuheenjohtaja Riikka Susi sekä geologianopiskelija Helena Susi. Retkeläisiä oli 15.
Karkali on pitkälle Lohjanjärveen ulottuva niemi, jonka kärjessä neliökilometrin laajuinen luonnonpuisto sijaitsee. Alue
on rauhoitettu tieteellistä tutkimusta varten, mutta toisin kuin
yleensä luonnonpuistoissa, Karkalissa voi retkeillä merkittyjä
polkuja pitkin.
Torholan kalkkikiviluola
Menomatkalla tutustuimme Torholan luolaan ja Pitkänperänlahden luonnonsuojelualueeseen, joilta on vajaa viisi
kilo­metriä matkaa Karkalinniemen kärkeen. Torholan luola
on Suomen suurin (pituus 31m) veden syövyttämä kalkkikiviluola ja rauhoitettu luonnonnähtävyys. Luolassa talvehtii
pohjanlepakoita ja lahdenpohjukan lehdossa kasvaa komeita
vuori- ja kynäjalavia.
Kuva: Marja Hietala
Maanviljelymaasta luonnonpuistoksi
Karkalinniemi on kuuluisa eritoten rehevästä lehtoluonnostaan. Se sijaitsee eteläisimmällä
kasvillisuusvyöhykkeellämme tammivyöhykkeellä, jonka lehtometsiä on säilynyt verraten vähän. Ne on maaperän rehevyyden takia otettu monin paikoin jo varhain maatalouskäyttöön.
Karkalinniemelläkin vakituista asutusta on ollut jo 1500-luvulla ja vuosisatojen kuluessa
alueella on harjoitettu niin kaski- kuin peltoviljelyäkin. Karkalin kaskiahoilla ja niityillä on
laidunnettu myös karjaa lannan
tuottamiseksi pelto­viljelyä varten ja niityiltä on kerätty heinää
karjan talvirehuksi. Metsää on
Karkalissa hakattu 1950-luvulle
asti mm. puuhiilen valmistamista varten.
Karkalin edustava lehtokokonaisuus on säilynyt luonnon
puolesta­p uhujien ansiosta.
1900-luvun alussa Karkalissa
sijaitsi arkkipiispa Johanssonin
kesänviettopaikka. Arkkipiispa
ja hänen poikansa Kustavi Kaila
olivat suuria luonnonystäviä. He
pyrkivät säilyttämään niemen
luonnon mahdollisimman luonnontilaisena. 1950-luvulla alueelle alettiin suunnitella muun
muassa mökkikylää. Valtio kuitenkin hankki niemeltä 100
hehtaarin kokoisen alueen asiasta nousseen kohun tuloksena ja
Karkalista tuli luonnonsuojelualue. Luonnonpuisto perustettiin
lailla vuonna 1964.
Kuva: Kevätlinnunsilmä, Riikka Susi
Kevätkukkien aikaan
Kuva: Marja Hietala
Karkalissa on laajoja kuusivaltaisia lehtoja ja pähkinäpensasmetsiköitä. Suotuisan ilmaston
lisäksi alueen kallioperän kalkkikivi mahdollistaa rehevien metsätyyppien esiintymisen.
Kasvillisuus on yleisilmeeltään rehevää ja ehkäpä kukkeimmillaan se on keväällä. Kevätretkemme aikaan vuokot kukkivat laajoina mattoina ja lehtoniityillä loistivat sinipunaisina
imikkä ja kevätlinnunherne. Pähkinäpensaiden alla tapasimme melko vaatimattoman, heleänvihreän lehtosinijuuren ja lähteikön reunalla keltaisena loistavan kevätlinnunsilmän.
Pensaskerroksessa kukkivat keväällä muun muassa näsiä, taikinamarja ja lehtokuusama. Yhteensä Karkalissa esiintyy 380 putkilokasvi- ja 210 sammallajia.
Kuva: Marja Hietala
Energiansäästöviikko 10.-16.10.2011:
pieniä ekotekoja
Eeva Ennola (Lähde: Valonia, www.pieniatekoja.fi)
Varsinaissuomalaisen kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 13,8 tonnia henkilöä kohden vuodessa. Vaikka yhden ihmisen ekoteot voivat tuntua merkityksettömiltä, pienillä teoilla voit
kuitenkin vähentää energiankulutustasi ja sitä myötä aiheuttamiasi hiilidioksidipäästöjä
huomattavasti.
Jos 4 hengen perheessä jokainen perheenjäsen vähentää suihkuaikaa 1 minuutilla joka päivä,
säästyy vuodessa 17 tonnia vettä.
ɣɣ Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä 120 litraa, ja veden lämmittäminen kuluttaa
paljon energiaa. Tehokas säästökeino on sulkea hanat saippuoinnin ajaksi.
Jos Raisiosta Turussa töissä käyvä henkilö vaihtaa henkilöauton polkupyörään työmatkoilla
(7km), kolmessa kuukaudessa säästyy 144 kg hiilidioksidipäästöjä ja 390 euroa (eli yhden
pyörän verran rahaa).
ɣɣ Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota lyhyisiin automatkoihin, koska kaupunkiajo kuluttaa
eniten energiaa. Tutkimusten mukaan suuri osa automatkoista on 1-3 km pituisia eli hyvin
lyhyitä matkoja, jotka olisi usein helppo kulkea kävellen tai pyörällä.
Jos lasket huoneen lämpötilaa 1 asteella, säästät 5% lämmityskustannuksissa.
ɣɣ Nopein tapa vähentää kodin energiankulutusta ja samalla hiilidioksidipäästöjä on huonelämpötilan laskeminen. Todella merkittäviin säästöihin päästään, kun esim. sähkölämmitys
korvataan maalämpöpumpulla (4 hengen taloudessa 150m2 talossa päästöt vähenevät 3900
kg/v!)
Säästät joka kerta 80 senttiä kun jätät sähkösaunan lämmittämättä. Jos vähennät saunassakäyntiä yhdellä kerralla viikossa, vuodessa säästyy 83 kg hiilidioksidipäästöjä.
ɣɣ Koko perheen kannattaa saunoa samana päivänä. Sähkönkulutus pienenee jopa kolmanneksella, jos tyydytään 70-80 asteen löylyihin
Jos vaihdat 1 naudanliha-aterian kasvisateriaksi, säästät 225 g hiilidioksidipäästöjä. Samaan
tulokseen pääset, jos pienennät päivittäistä liha-annosta ja lisäät kasvisten määrää. Jos kaik­
kien Vaisaaren koulun oppilaiden perheet pitäisivät yhden kasvisruokapäivän viikossa, säästyisi 39 tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa.
ɣɣ Noin viidesosa yksityisen ihmisen hiilijalanjäljestä koituu ruuankulutuksesta. Suomalaiset
syövät lihaa keskimäärin 76 kg vuodessa. Koska puolet hiilijalanjäljestä johtuu lihankulutuksesta, lihan- ja maidonkulutusta pienentämällä voidaan pienentää hiilikuormaa merkittävästi. Myös terveyden kannalta kasvisten suosiminen on hyvä teko.
Takapihan tarinoita
Kekseliäs rakentaja
Urbanisoituneen arkkitehtioravamme pesästä
ulkovaraston hyllyltä on löytynyt mm. seuraavia sisustuselementtejä: näppylähansikas,
maali­tela, froteinen käsipyyhe (kuljetettu varaston toisesta päästä), pulkanvetonaru muoviosineen ja hajotettua tikkataulua. Lisäksi pesän ympärille oli viritetty mitä taiteellisimpia
narukieppejä. Yllätin rakentajan myös kiskomassa pontevasti käytetyn loisteputken päältä
pahvisuojusta – häiriön seurauksena se luopui
kyseisestä materiaalista, mutta olisi ollut kiinnostavaa nähdä, miten se olisi projektissa hyödynnetty!
(Marja Hietala)
Mustarastaan onnea ja epäonnea
Kaadoimme pihalta pari mäntyä. Kun aloimme pilkkoa pöllejä, huomasimme niissä isoja,
valkoisia toukkia. Myös kesy mustarastaamme huomasi ne ja tuli syömään esiin paljastuneet toukat aina kun puunhakkaaja piti taukoa. Yritimme saada pois kaikki toukat ja viedä
puuvarastoon vain halot, joissa ei ole toukanreikiä. Emme ilmeisesti olleet riittävän tarkkoja, koska jonkin aikaa myöhemmin kun avasimme puuvaraston oven, meitä tervehti noin
kymmenen komeaa sarvijaakkoa.
Mustarastaspariskunta yritti keväällä pesäntekoa hieman erikoisiin paikkoihin. Yksi pesä oli
vesirännissä. Ensimmäisen sateen tullessa pesä ja sen neljä munaa tietysti tuhoutui. Seuraavan pesän linnut tekivät terassille sähkökaapin päälle ja sitkeästi sietivät ihmisiä terassilla
aivan vieressä. Valitettavasti hellekausi alkoi juuri silloin. Terassilla lämpötila nousee helposti
sietämättömäksi. Toimme hautovalle linnulle
vettä, mutta munia emme voineet
pelastaa, niistä ei
tullut mitään. Seuraava pesä oli pensaassa ja se onneksi
onnistui.
(Elli Narvi)
Metsäsorsa
Tämän sorsanpesän lapset löysivät koulumatkallaan toukokuun alussa. Illalla Aamu opasti minutkin pesälle. Sorsa oli tehnyt pesänsä kalliomäelle epätyypilliseen paikkaan ilman
minkäänlaista näkösuojaa. Suojaväritykseensä lintu luotti täysin eikä paennut katselijoita.
Mitään varsinaista vesistöä ei pesän lähellä ollut, joten liekö kuljettanut poikasensa Kuloisten
koulun vieressä olevaan pieneen lampeen.
(Kari Ennola)
Citykettu
Tämä pieni citykettu on viettänyt kesän Raision Kuloisissa. Se kiertelee pihoilla keskellä
päivää ihmisistä piittaamatta. Kerran se ryntäsi piilostansa nappaamaan lasten heittämän
omenankaran ja söi sen, vaikka lapsilauma katseli vierestä.
(Elli Narvi)
(Kuva seuraavalla sivulla)
Tällä palstalla mieluusti julkaisemme jäseniemme lähiluontokokemuksia. Lähetä tarinasi ja mahdollinen kuva osoitteella [email protected].
Värillinen versio jäsenlehdestä löytyy Raisionjokilaakson
luonnonsuojeluyhdistys ry:n kotisivulta pdf-muodossa