Arkkiatri, lastentautiopin professori ja suomalaisen

Arkkiatri, lastentautiopin professori ja suomalaisen

Akaan Seutu – Keskiviikko 16.10.2013
Suomen
lasten
arkkiatri
Arkkiatri, lastentautiopin professori ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä Arvo Henrik Ylppö todisti elämällään, että
määrätietoisuus ja ahkeruus palkitaan.
Kansainvälisesti tunnettujen keskostutkimusten tekijä syntyi itse ennen aikojaan ja alle kolmekiloisena, mutta nuo asiat
eivät myöhemmin tahtia haitanneet.
Akaan Käyrälässä syntynyt ja Toijalassa koulunsa aloittanut
Ylppö oli vallaton vekkuli lapsesta alkaen.
Vaikuttavan elämän Suomen lasten parhaaksi elänyt arkkiatri kuoli 104-vuotiaana tammikuussa 1992.
Sivut 16–18
15
16
Keskiviikko 16.10.2013 – Akaan Seutu
Arvo Ylppö – Akaan pieni suuri
Liisa Ahokas
Arvo Ylpön vanhemmat
olivat maanviljelijä Heikki Ylppö (1843−1909) ja
emäntä Henriikka Maunu (1860−1934). Äiti Henriikka Maunu syntyi vuonna 1860 Kangasalla ja isä
Heikki Juhonpoika (Jussila) vuonna 184 Pälkäneellä. Avioituessaan Henriikka
oli 18- ja Heikki 35 -vuotias.
Nuori pari osti vuonna 1882
Akaan Käyrälän kylästä IsoMikkolan tilan peltoineen ja
metsineen.
Perheeseen syntyi lapsia tasaiseen tahtiin: Hilja 1880, Ilta 1882, Hilma
1884, Tyyne 1886, Arvo 27.
lokakuuta 1887 ja Helka
1889.
– Ensin syntyi neljä tyttöä, ja mummot alkoivat
käydä kärsimättömiksi, kun
ei tullut ollenkaan poikia,
mutta sitten synnyin minä.
Mummot ja sisarukset huolehtivat siitä, että esikoispoika hemmoteltiin pilalle,
on Arvo Ylppö muistellut.
Muutto Toijalan
keskustaan
Vuonna 1890 perhe muutti Toijalan keskustaan, mistä
he ostivat Ylpön talon. Alun
perin Ylpön talo sijaitsi Toijalan kylässä, mutta se tuhoutui Toijalan palossa vuonna
1886, ja uusi Ylppö rakennettiin radan ja nykyisen
Valtatien väliin. Perhe merkittiin kirkonkirjoihin ajan
tavan mukaan tilan nimellä
Ylpöksi.
Perhe kasvoi vielä toisella kuudella lapsella. Vuonna 1892 syntyi Martti, Aarne 1893, Kaarin 1895, Atte 1898, Aune 1900 ja Aili
1903.
Suuren tilan omistajina
Ylpöt olivat tärkeitä työllistäjiä. Heillä oli sisäkkö,
yhdestä kahteen lapsentyttöä, kahdesta kolmeen renkiä sekä karjakko. Ylppöjen
talossa ei jaoteltu ihmisiä
heidän asemansa ja tehtäviensä mukaan, vaan kaikki söivät samassa pöydässä.
Perunannosto- ja viljankorjuutalkoot oli suosittuja, ja
niihin osallistui paljon kyläläisiäkin. Talkoopalkka maksettiin aterioina ja
hauskanpitona: päiväkahvit
ja vehnäset tuotiin pellolle
ja iltaisin saunottiin, syötiin, juotiin sahtia ja tanssittiin.
Tilan tuotteet
oman kaupan myyntiin
Akaasta oli rautatien valmistuttua tullut kasvava
kunta, ja kun Ylpöt halusivat
olla kehityksessä mukana,
he lähtivät mukaan liike-elämään. Heikki Ylppö rakensi
pihapiiriin toisen talon, joka toimi sekä liiketilana että
vuokra-asuintalona. Talossa
oli kauppahuone, jossa myytiin oman tilan tuotteita.
Liikehuoneistossa Heikki
piti kestikievaria, jota itse
kutsui majataloksi. Kestikievarin pitäjälle kuului myös
hevoskyydin ylläpito, ja Arvo Ylppökin toimi lomillaan
kyytimiehenä, vielä tohtorinakin.
– Kerran kyyditsin kahta
nuorta naismaisteria Akaan
pappilaan. Nämä kyselivät
minulta jos jotakin ja välillä
arvostelivat ruotsia puhuen
kyytipojan ulkonäköä. Perille tultua he antoivat minulle kymmenen penniä juomarahaa ylistellen taitojani
ja luvaten näyttää minulle
Helsinkiä, jos joskus tulen
sinne. Samassa tuli ruustinna lausuen vieraat tervetulleiksi ja sanoen: no tohtorihan on taas itse kyytipoikana. Silloin hävisivät nuoret
naismaisterit kuin tuhka
tuuleen! kertoo Arvo Ylppö.
(Inkeri Numminen: Arvo Ylpön vuosisata, 1987.)
Matkustajakodista
apteekkiin
Matkustajakodin kahvilasta sai ostaa leivonnaisia ja
muita leipomoherkkuja.
Kesäisin pihapiirissä toimi
myös kioski. Talossa asui
myös vuokralaisia kuten
kruununvouti ja apteekkari, joka piti siellä apteekkiaan. Talossa pidettiin myös
käräjiä.
Ylpön liiketiloissa olivat
vuosien varrella vuokralaisina muun muassa kemikaaliliike, betonituotteita
myyvän yrityksen edustus,
invalidiravintola Vamma,
Oskari Tulosen polkupyöräliike, KOP:n konttori, Tolletin lastenvaateliike ja Ilmari Karin maalausliike. Talon
päädyssä oli vuonna 1918
punaisten esikunta.
Vuonna 1940 taloa korotettiin yhdellä kerroksella ja
yläkertaan rakennettiin lisää asuntoja vuokrattavaksi.
Ylppöjen maat Toijalan
keskustassa, liikehuoneisto ja kotitalo myytiin sodan
jälkeen, ja rakennukset purettiin vuonna 1974.
Ylpön sisaruksia kouluajalta. Vasemmalta Ilta, Helka, Arvo, Tyyne ja Hilma.
Vanhemmat
kannustivat lapsia
Arvo Ylpön äiti Henriikka oli
pienikokoinen mutta liikkeissään nopea nainen, joka teki ripeästi juosten talon töitä.
Ylppö on sanonut äitiään piilovaikuttajaksi, joka toi rohkeasti mielipiteitään esiin. Vaikka
hänellä riitti kotona töitä yllin kyllin, hän oli monin tavoin
mukana edistämässä Akaan
hyvinvointia. Henriikka oli aktiivisesti mukana muun muassa seurakunnassa pakanalähetyksen toiminnassa.
Isä Heikki oli hänkin aikaansaava, touhukas, luonteeltaan sopeutuvainen ja
huolehti suuren perheensä
elatuksesta.
Arvo Ylpön vanhemmat
eivät itse olleet käyneet kouluja, mutta elämänviisautta
ja lämpöä heillä oli lapsilleen
jakaa. Heillä oli myös selkeät
elämänarvot. He tukivat hei-
Ylioppilas Tampereen realilyseosta 1906.
kommassa asemassa olevia ja
halusivat kouluttaa lapsensa
vahvistamaan suomalaisten
hyvinvointia.
Ura selvänä
jo lapsesta asti
Ylppöjen suuressa lapsikatraassa sairasteltiin, ja tapa-
turmiakin sattui. Kunnanlääkäri Kalle Palkonen kutsuttiin usein apuun. Nähdessään äitinsä surun ja huolestuneisuuden perheen lasten
sairastaessa, Arvo-poika teki päätöksensä urastaan.
– Pystyäkseni auttamaan
äitiäni tein jo lapsena päätöksen opiskella lasten
Ylpön perhettä kotitalon pihalla Toijalan keskustassa 1920-luvulla. T
jonka seinässä on Ylppöjen suvusta muistuttava laatta.
omaksi lääkäriksi, jotta äidin ei tarvitsisi telefoonilla
Palkosen setää apuun niin
usein pyytää.
Terävä mutta villi
Arvo Ylppö oli nopeaälyinen ja kekseliäs mutta ajoittain myös turhan vilkas poi-
ka, joka ei aina täyttänyt sen
ajan kiltin lapsen kriteerejä.
Niinpä hänen vanhempansa eivät kehdanneet panna häntä tiukasta kuristaan
tunnetun opettaja David
Lehtosen luokalle Akaan
kansakouluun, vaan hänet
lähetettiin kiertokouluun
Hämeenkyröön, tutun Ida
Akaan Seutu – Keskiviikko 16.10.2013
17
mies
lasta sisään sellaisilla papereilla. Koulunkäynti olisi
kenties katkennut siihen, ellei luonnontieteen opettaja
Hjalmar Schulman, Arvon
isän hyvä metsästystoveri,
olisi tuntenut Arvoa metsästysretkiltään ja suositellut tätä.
Arvo Ylppö pääsi oppikouluun ja oli koko kouluajan luokkansa priimus.
– Ymmärsin, ettei kansakoulussa harrastamani meininki enää vetelisi.
Marjatta ja Arvo Ylppö valokuvassa Heikan ja Kaisan kanssa
Arvo Ylpön 50-vuotispäivien aikaan.
Lea ja Arvo Ylppö vihittiin vuonna 1950, ja he saivat neljä lasta.
Opiskelu Helsingissä
alkaa
Samana vuonna kun Arvo
Ylpön pääsi ylioppilaaksi,
aloitti Ylppöjen vuokralaistalossa toimintansa Toijalan
5-luokkainen yhteiskoulu,
jonka johtajaopettajana oli
Arvo Ylpön sisko Ilta.
Kun oppikoulun rakentaminen tuli ajankohtaiseksi,
lahjoitti Heikki Ylppö tarkoitukseen Iso-Mikkolaan
kuuluvaa maata ja seuraavana vuonna nousi komea
kivirakennus. Toijalan yhteiskoulu toimii edelleen samalla paikalla, mutta alkuperäinen koulurakennus on
purettu vuonna 1969.
Vastaleivottu ylioppilas
Arvo Ylppö ilmoittautui syksyllä 1906 Helsingin yliopistonfyysis-matemaattiseen
tiedekuntaan ja aloitti lääketieteen opinnot.
Kevättalvella 1908 oli
vuorossa anatomian opiskelu. Siihen kuului ruumiiden leikkely. Tässä tuli vastaan ongelma. Helsingin yliopisto ei saanut riittävästi
ruumiita tutkimusmateriaaliksi, ja siksi monen opiskelijan opinnot viivästyivät.
Arvo Ylppö halusi kiihkeästi
suorittaa lääketieteen kandidaattitutkinnon päästäkseen sairaalaan "oikeaa"
lääketiedettä opiskelemaan.
Saksaan ruumiiden luo
Arvo Ylppö sekä lapset Alli, Jukka, Seppo ja Into.
Talojen paikalla on nyt liikehuoneisto,
Maijalan oppiin.
Vuosi poissa kotoa rauhoitti ja kasvatti poikaa
jonkin verran, ja kun hän
seuraavana vuonna (1895)
aloitti kansakoulun Toijalassa, hän osasi jo lukea.
Koulunkäynti oli Arvolle
helppoa, ja hän luki mielellään kaikkea mitä eteen sat-
tui. Kansakoulun ensimmäisen kevättodistuksen keskiarvo oli 7,6, mutta hänen
vilkkautensa ja touhukkuutensa olivat johtaneet siihen, että käytösnumero oli
9, ja käytösnumeron alentaminen oli tuolloin lähes katastrofi.
Omista kepposistaan Arvo Ylppö on kertonut seuraavaa.
– Opettaja Lehtonen oli
määrännyt minut taulun
taakse nurkkaan ja opetus
luokassa jatkui. Vähän ajan
kuluttua keksin riisua saappaani ja jättää ne taulun
taakse muka todistamaan
paikallaolostani. Hyppäsin
ikkunasta kolmen metrin
korkeudelta kivikkoiseen
maahan. Mutta ei minulle siinä hypyssä kuinkaan
käynyt. Seuraavana päivänä
jouduin nurkkaan tästäkin
tempusta, ja kotona odotti
selkäsauna. (Inkeri Numminen: Arvo Ylpön vuosisata)
Koulurakennus, jonka ikkunasta Arvo aikanaan hyppäsi, on edelleen käytössä.
Nykyisin useita rakennuksia käsittävä peruskoulun
alakoulu on nimetty Arvo
Ylpön kouluksi.
Oppikouluun
rimaa hipoen
Kolmen kansakouluvuoden jälkeen Arvo lähti isänsä kanssa ilmoittautumaan
oppikouluun Tampereen
Reaalilyseoon. Käytöksen
kahdeksikko ja ahkeruuden
seitsikko koulutodistuksessa eivät näyttäneet hyvältä.
Rehtori Relander ilmoitti, ettei hän voi ottaa oppi-
Arvo Ylppö päättikin pyrkiä
tekemään anatomian harjoitustyöt jossain muualla,
missä "materiaalia" olisi riittävästi. Hän kirjoitti saksalaiselle anatomian professorille Friedrich Merkelille ja
pyysi saada tehdä harjoitustyöt Göttingenin yliopistossa. Vastaus oli myönteinen,
ja kun isä Heikki vielä lupasi huolehtia kustannuksista,
Ylppö lähti matkaan opiskelutoverinsa Wilfrid Brotheruksen kanssa.
Ylppö ja Brotherus tekivät töitä kuusi päivää viikossa, saivat harjoitustyönsä
nopeasti loppuun ja tulivat
takaisin Suomeen vuoden
1909 tammikuussa.
Käytännön työhön
Vuosi 1909 oli Arvo Ylpölle
vaikea vuosi. Isä kuoli, rahahuolet painoivat ja opinnot olivat kesken. Hän olisi jo halunnut lääkärin käytännön töihin. Arvo sai kuitenkin asiansa järjestykseen
ja valmistui joulukuussa
lääketieteen kandidaatiksi,
minkä jälkeen alkoi opiskelu Helsingin yliopiston sairaalan klinikoilla.
Vuonna 1911 hän siirtyi lastentautiopin kurssin
opetusvaiheessa harjoittelemaan Tehtaankadun Lastensairaalaan. Hän oli innokas ja pyrki viettämään siellä myös vapaa-aikansa tutustuakseen lastentauteihin.
Kurssin päätyttyä hän jatkoi Lastensairaalassa amanuenssilääkärinä, ja sama
työtahti jatkui. Ylppö hoiti
työnsä ohessa kesäsijaisena
myös tohtori Lövegrenin
lastenpoliklinikkaa.
Väitöstyö ennätysajassa
Keväällä 1912 Arvo Ylppö
oli suorittanut kaikki klinikkapalvelut ja oli aika alkaa "tehdä oikeaa tiedettä". Lastenlääkäriksi aikova
Ylppö oli kysellyt professori
Wilhelm Pippingiltä tutkimusaiheita väitöskirjaa varten, mutta tämä ei ollut lämmennyt oppilaan innolle.
Ylpöllä oli jo kokemusta
siitä, että jollei Helsingissä onnistu, niin sitten mennään Saksaan.
Nyt hän otti yhteyttä maineikkaan lastenhoito- ja
tutkimuskeskuksen Kaiserin Auguste Victoria Hausin
ylilääkäriin Leo Langsteiniin kysyen mahdollisuutta
päästä tekemään tutkimustyötä tämän klinikalla Berliinissä. Vastaus oli jälleen
myönteinen ja Ylppö matkusti Berliiniin toukokuun
alussa 1912.
Ylilääkäri Langstein, joka oli kiinnostunut imeväiskuolleisuudesta, kehotti
Ylppöä tutkimaan vastasyntyneiden keltaisuuden syitä
ja tekemään siitä väitöskirjansa. Tutkimustyön ohella
Ylppö toimi klinikalla apulaislääkärinä. Hän väitteli
Helsingin yliopistossa joulukuussa 1913, ja hänet julistettiin lääketieteen lisensiaatiksi 23.3.1914. Lääketieteen ja kirurgian tohtorin
arvon hän sai kolme päivää
myöhemmin.
Vihdoin
unelma-ammattiin
Tohtori Ylppö palasi vielä
Berliiniin, missä hän sai jatkaa työtään tutulla klinikalla.
Tutkimustyönsä lisäksi
Ylppö toimi klinikalla osastonlääkärinä. Työtä tehtiin
ahkeasti lähes vuorokaudet
ympäri, koska tavoitteena
oli hakea lastentautiopin
professuuria Pippingin jälkeen, ja hän halusi palata
kotimaahan.
Arvo Ylppö tuli lastentautiopin dosentiksi Helsingin
yliopistoon 1919, ja vuonna
1921 hänet nimitettiin lastentautiopin ylimääräiseksi
professoriksi. Pippingin jäätyä eläkkeelle Ylppö nimitettiin vuonna 1925 lastentautiopin varsinaiseen pro-
fessorin virkaan, josta hän
jäi eläkkeelle vuonna 1957.
Ylppö oli opettajana innostava. Hän opasti nuoret
lääkärit laajaan sosiaaliseen
kansanterveystyöhön siten,
että nämä myöhemmin kunnanlääkäreinä osallistuivat
myös neuvolatyöhön. Hän
kutsui Suomeen kansainvälisiä luennoitsijoita ja auttoi
opiskelijoita jatko-opintoihin ulkomaille. Professorin
työnsä lisäksi Ylppö toimi
Helsingin yleisen sairaalan
lastentautien osaston ylilääkärinä vuosina 1925–1957.
Arvo Ylppö sai vuonna
1952 arkkiatrin arvon, joka
on korkein huomionosoitus,
jonka lääkäri voi saada, ja
joka on vain yhdellä lääkärillä kerrallaan.
Pienten lasten hoidon
keulakuva
Arvo Ylpön suurimpana
saavutuksena voidaan pitää
imeväiskuolleisuuden nopeaa vähenemistä Suomessa.
Ylpön keskoslapsia koskevat tutkimukset olivat kansainvälisesti hyvin merkittäviä. Hän sai tutkimuksissaan selville, ettei keskosten menehtyminen johtunut vähäisestä painosta tai
epäkypsyydestä kuten tuolloin yleisesti ajateltiin, vaan
yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta.
Tämä havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen.
Arvo Ylppö kehitti keskosena syntyneen lapsen määritelmän. Jokaisen lapsen,
joka painaa syntyessään alle
2 500 grammaa, on saatava
erityistä hoitoa.
Lapsia suojeltava
Arvo Ylppö oli jo opiskeluaikanaan tutustunut kirurgisen sairaalan ylihoitajaan,
vapaaherratar Sophie Mannerheimiin, jonka kanssa
hän kävi pitkiä keskusteluja
kansanterveydestä.
Sophie Mannerheimin
aloitteesta syntyi syksyllä
1920 lastensuojelujärjestö, jonka johtoon tuli hänen
tunnettu veljensä kenraali
Carl Gustaf Mannerheim
ja johon mukaan lähti myös
Arvo Ylppö.
Kenraali Mannerheimin
Lastensuojeluliiton (MLL)
päämääränä oli lastenhoidon tason kohottaminen,
jotta maan korkea imeväisja lapsikuolleisuus alenisi.
Järjestöstä tuli valtakunnallinen kansanterveystyön,
nuorisonhuollon ja lastensuojelun toimija.
Neuvolajärjestelmän isä
Arvo Ylppö järjesti lasten
perusterveydenhuollon lastensuojeluliitossa neuvolajärjestelmän avulla.
Jatkuu sivulla 18
18
Keskiviikko 16.10.2013 – Akaan Seutu
Jatkuu sivulta 17
ta avoimen ja rehdin oloiseen
apulaislääkärin sijaiseen Lea
Jokelaiseen (1919–2011),
jolla oli ikäisekseen selkeät
näkemykset asioista ja rohkeutta sanoa mielipiteensä.
Romanssi johti vaatimattomiin häihin syyskuussa
vuonna 1950.
– Anoppini sanoi vihkitoimituksen jälkeen, että mikäli
havaitsisin vaimossani joitain
vikoja, siitä voisin syyttää
vain itseäni, ja heilutti kädessään minun kirjoittamaani
kirjaa. Hän kun oli Leaa hoitaessaan ottanut ohjeet minun kirjoistani, muisteli Arvo
Ylppö.
Uuteen perheeseen syntyi
neljä lasta: Alli, (1951), Into
(1952), Jukka (1955) ja Seppo (1958).
Arvo Ylpön mielestä oli
tärkeää, että vanhemmat
viettävät mahdollisimman
paljon aikaa lastensa kanssa.
Isompina hänen lapsensa olivat mukana kalastusharrastuksessa. Yhdessä he tekivät
myös kalastusmatkoja Islantiin ja Grönlantiin.
Eläkkeelle jäämisen lähestyessä Arvo Ylppö harmitteli
sitä, että hänellä oli ollut liian
vähän aikaa lapsilleen, ja että
he olivat joutuneet jakamaan
isänsä työn ja julkisuuden
kanssa – Arvo Ylpöstä kun oli
tullut koko kansan arkkiatri.
Vuonna 1922 Arvo Ylppö
avasi oman neuvolansa Lastenlinnan halkokellarista
vastaanotoksi remontoidussa tilassa. Neuvoloita perustettiin lähinnä kaupunkeihin ja teollisuuspaikkakunnille, usein yhdessä kuntien
ja teollisuuden kanssa. Maaseudulle ensimmäinen lastenneuvola perustettiin Toijalaan jo vuonna 1923.
Laki lasten- ja äitiysneuvoloista säädettiin vuonna
1944. Samalla kunnat velvoitettiin palkkaamaan terveyssisaria ja kätilöitä. Sotien jälkeen MLL keskittyi
neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon sisällön kehittämiseen sekä terveystalojen
rakentamiseen.
Lastenlinna oli
sydämen asia
Ensimmäinen Lastenlinna
oli puutalo Helsingin Toisella linjalla. Se oli Sophie Mannerheimin vuonna 1918 perustama turvakoti yksinäisille äideille.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamisen
jälkeen Lastenlinna siirrettiin liiton hallintaan ja
muutettiin opetussairaalaksi, jossa aloitettiin jo keväällä 1921 lastenhoitajien
ja terveyssisarten koulutus.
MLL:n kursseilta valmistuneet palkattiin kuntiin ja
liiton osastoihin tekemään
ennaltaehkäisevää terveydenhuoltotyötä, mikä oli siihen aikaan aivan uudenlaista ajattelua.
Arvo Ylpön osuus uuden
lastenklinikan rakennuttamisessa oli merkittävä. Hän
käytti hyväkseen tiedotusvälineitä ja painosti päättäjiä naiskansanedustajien tukemana.
Vuonna 1948 valmistui
uusi Lastenlinna Helsingin
yliopistollisten klinikoiden
naapuriksi. Se saatiin pystyyn sekä kotimaisten että
paljolti ruotsalaisten avustusvarojen turvin.
Lastenlinnan sairaalan
ylilääkärinä Arvo Ylppö toimi vuosina 1920–1963.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto myi sairaalan Helsingin Lastenlinnan kuntainliitolle vuonna 1967. Kolmekymmentä
vuotta myöhemmin Lastenlinna siirtyi osaksi Helsingin
yliopistollista keskussairaalaa ja sittemmin myös osaksi Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiiriä.
Lähivuosina Lastenlinna ja viereinen Lastenklinikka on tarkoitus korvata
kokonaan uudella sairaalarakennuksella. Uudessa sairaalassa hoidettaisiin lapsia
ympäri Suomen. Hankkeen
tukiyhdistys on asettanut
kansalaiskeräyksen tavoitteeksi 30 miljoonaa euroa,
ja että sairaala nousee Helsingin Meilahteen 6.12.2017
mennessä.
Rakkautta ensi
silmäyksellä
Arvo Ylppö oli naimisissa
kahdesti. Ensimmäisen puolisonsa Marjatta Wegeliuksen (1901-1942) hän tapa-
Luonnossa ja
skruuuvipöydässä
Kunniatohtorin kumarrus oli syvä.
Toijalan Rotaryklubi maalautti Arvo Ylpön 100-vuotispäivän kunniaksi Klaus Kalimalla arkkiatrista maalauksen Toijalan terveysasemalle. Kuvassa klubin ja terveyskeskuksen johtoa
Ylppöjen kanssa.
si työpaikallaan, missä tämä
toimi sairaanhoitajana.
– Rakastuin ensi silmäyksellä. Minun piti nuhdella
häntä jostain pikku virheestä, mutta tuskin olin ennättänyt mitään virkkaa, kun
hänen suuret silmänsä tulvahtivat täyteen kyyneleitä. Taputin häntä olkapäälle
ja sanoin: No, ei se nyt niin
vaarallista ollut. Ja siitä se
sitten alkoi, yhteiset kävelyt, teatterissa ja elokuvissa käynnit, niin kuin asiaan
kuuluu, muistelee Arvo Ylppö kirjassaan
Kihlauksensa nuori pari,
37-vuotias Ylppö ja 23-vuotias Marjatta, julkaisivat
Heikin päivänä 1925, ja häitä vietettiin 8. huhtikuuta
samana vuonna.
Huomaavainen isä
Avioliitosta syntyi kaksi lasta Heikki (1926) ja Kaisa
(1927). Arvo Ylppö oli valtavan innostunut esikoisensa
syntymästä. Hän hoiti, pesi
ja kapaloi poikaansa, mikä oli
sen ajan miehelle harvinaista. Kesällä hän meni uimaan
lapsi sylissään ja voimisteli hänen kanssaan karaistakseen tätä ja kehittääkseen pojan lihasjäntevyyttä. Naapurit
eivät aina ymmärtäneet, että
lapsi vietiin ulos pakkaseen
jo kymmenen vuorokauden
ikäisenä.
Perhe asui Kaivopuistossa,
missä lapsilla oli hyvät leikkimahdollisuudet ulkona.
Kesäisin perhe vietti aikaa Sipoossa, mistä Ylppö oli
ostanut saaren kesäpaikaksi. Lapset oppivat nopeasti
liikkumaan saaren korkeilla ja liukkailla kallioilla ja uimaan turvallisesti rannassa.
Isä Arvo kalasteli milloin heittouistimella, milloin verkoilla
tai pitkällä siimalla.
Kun Suomessa syksyllä
1939 pantiin toimeen armeijan ylimääräiset harjoitukset,
ja ilmassa oli sodan uhka, lähti Marjatta Ylppö lasten kanssa Ylppöjen kotitilalle Toijalaan, missä he olivat marraskuun lopulle. Lähes koko talvisodan perhe oli sotaa paossa mökillään Sipoossa, ja jatkosodan aikana lapset olivat
jonkin aikaa ystäväperheen
luona Tukholmassa.
Sota tuotti kuitenkin suurta surua perheeseen. Marjatan vanhemmat olivat menettäneet Vuoksen Aunuksessa olleen kotitalonsa ja se
järkytti hänen herkkää mieltään. Arvo Ylpön ollessa työnsä vuoksi paljon poissa kotoa
piti taloudenhoitaja Alma
Korhonen masennuksesta kärsivälle Marjatalle seuraa. Heikin päivänä vuonna
1942 Marjatta kuitenkin teki
itsemurhan jättäen jälkeensä
kauniin kirjeen.
Uusi rakkaus ja perhe
Arvo Ylpöstä oli tullut
54-vuotiaana yksinhuoltaja.
Alma Korhonen ja Ylpön sisarukset huolehtivat parhaansa mukaan lapsista, ja ystävät
yrittivät piristää yksinäiseksi
itsensä tuntevaa Ylppöä.
Sitten uusi rakkaus astui
kuvaan. Arvo Ylppö oli työpaikallaan kiinnittänyt huomio-
Kalastuksen lisäksi Arvo Ylpön vapaa-ajan harrastuksiin
kuuluivat metsästysretket.
Hän kävi syksyisin ystäviensä kanssa ampumassa peltopyitä Toijalassa. Voimia Ylppö
ammensi myös kuvataiteesta
ja liikunnasta. Vuonna 1907
hän oli perustamassa Toijalan Vauhtia.
Ylppö oli myös intohimoinen skruuvin pelaaja. Se oli
ollut kirurgisessa sairaalassa
lääkäreiden yhteinen harras-
tus ja säilyi Ylpön harrastuksena läpi elämän. Kortinpeluun hän oli aikoinaan oppinut Ylpön talon rengeiltä Toijalassa.
Alkoholiin Arvo Ylppö
suhtautui pidättyvästi mutta
oli Suomalaisella klubilla selvänäkin viimeinen kukkuja.
Aktiivisuutta ja
arvostusta
Arvo Ylppö julkaisi yli sata
tieteellistä tutkimusta ja lastenhoidon opasta. Hän kirjoitti muun muassa kansantajuiset teokset Äiti pikkulapsensa hoitajana (1919), Rudolf Koivun kuvittaman Auringonpojan terveysaapisen
(1925), muistelmateoksen
Elämäni pienten ja suurten
parissa (1964) sekä mielipidekirjan Ihmisen ääni (1979).
Hän oli jäsenenä Suomalaisessa Tiedeakatemiassa ja
useiden kotimaisten ja kansainvälisten tieteellisten aikakausjulkaisujen toimituskunnissa. Arvo Ylppö oli myös
useiden kotimaisten ja kansainvälisten lääketieteellisten
seurojen kunniajäsen.
Ylpöllä oli suuri rooli myös
suomalaisen lääketeollisuuden kehityksessä. Hän kuului
lääketehdas Orionin perustajaosakkaisiin ja toimi sen hallintoelimissä 46 vuoden ajan.
Monin kunniamerkein ja
huomionosoituksin palkittu
Arvo Ylppö kuoli 104-vuotiaana 28. tammikuuta 1992.
Hänet on haudattu Helsingin
Hietaniemeen.
Lähteet: Arvo Ylppö: Elämäni pienten ja suurten parissa/WSOY 1964, Inkeri Numminen: Arvo Ylpön vuosisata/WSOY 1987, Helsingin
Suomalaisen Klubin Arvo
Ylppö-sivusto
Kuvat: Akaan Seudun arkisto, Akaa-Seura ja lähdeteokset.
Tervehdys syksyisestä
Helsingistä
On hienoa, että huomioitte lehdessänne
isäämme A. Ylppöä. Hän muisteli lämmöllä kuolemaansa saakka kotiseutuaan Toijalaa/Akaata.
Kuitenkin me, hänen
perillisensä,
olemme olleet varsin
pidättyväisiä kommentoimaan julkisuudessa häneen
tai perheisiimme
liittyviä asioita.
Voin vain todeta, omasta ja
sisarusteni puolesta, isämme
olleen kaikkien kiireidensä
keskellä rakastava, osallistuva, ymmärtäväinen isä,
jolla oli aina
aikaa meille
lapsille.
Ystävällisin terveisin
Seppo Ylppö
Arvo Ylppö koulunsa pihalla Toijalassa 100-vuotisjuhlavuonnaan. Koulussa järjestetään ensi sunnuntaina Ylpön
elämäntyötä muistaen koko
perheen Ylppö-päivä.