Ilmapatjojen CPR-toiminto on hyödytön?
Transcription
Ilmapatjojen CPR-toiminto on hyödytön?
62 Tehohoito 2014, 32 (1) Ilmapatjojen CPR-toiminto on hyödytön? Teho-osastoilla potilaat korkean riskinsä vuoksi voivat altistua sekä painehaavojen syntymiselle että elintoimintojen palauttamiselle kardiopulmonaalisella resuskitaatiolla (CPR) (Bours et al 2001, Sprung et al 2003). Noin 10 vuotta sitten Euroopassa keskimäärin 2,7 % tehohoitoon joutuneista potilaista altistui kardiopulmonaaliselle resuskitaatiolle, joskin vaihteluväli eri maiden ja teho-osastojen välillä oli jopa 10 kertainen (Sprung et al 2003). Uudempia tutkimuksia ei tiettävästi ole julkaistu, mutta on oletettavaa, että potilaiden osuus on edelleen samaa luokkaa johtuen entistä vaikeammin sairaiden potilaiden tulemisesta tehohoidon piiriin, mutta tämän vaikutusta toisaalta vähentänee hoitomenetelmien kehittyminen ja CPR-tilanteiden ennakointi. P ainehaavojen esiintyminen tehohoidossa on viimeisten 20 vuoden aikana vähentynyt n. kolmasosaan (n. 30 %:sta noin 10 %:iin, Takala ym. 1996, Bours ym. 2001, Kottner ym. 2009, Terekeci ym. 2009, VanGilder ym. 2009, Ahtiala ja Perttilä 2012), mikä lienee johtunut tietämyksen lisääntymisestä, hoito- ja ehkäisymenetelmien kehittymisestä ja erityisesti erikoispatjojen yleistymisestä tehohoidossa. Painehaavariski ja patjojen ominaisuudet ovat yhteydessä toisiinsa siten, että painehaavojen ennaltaehkäisyyn käytetään erikoispatjoja, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen Esa Soppi LKT, dosentti Carital Group, Helsinki Ansa Iivanainen TtL Leila Sikanen TtM Elina Jouppila-Kupiainen TtM Mikkelin ammattikorkeakoulu, Mikkeli resuskitaatiotilanteessa vaihtelevat (Tweed ym. 2001, Nishisaki ym. 2009, Noordergraaf ym. 2009, Cloete ym. 2011). Patjat voivat joustaa (ilmatäytteiset ja polyuretaanipatjat), jonka vuoksi ennen resuskitaation aloittamista patjan ja potilaan väliin voidaan usein joutua asettamaan tukilevy antamaan lisätukea resuskitaatiossa ja näin parantamaan resuskitaation stabiiliutta ja tehokkuutta (Noordergraaf ym. 2009, European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010, Cloete ym. 2011). Toisaalta patjan joustaminen voi lisätä resuskitaation rasittavuutta (Monsieurs 2009, Jäntti 2010). Näistä syistä johtuen toivotaan potilaan olevan resuskitaatiotilanteessa selällään vaakatasossa kovalla alustalla (Käypä hoito -suositus 2011). Akuuttihoitoyksiköissä ilmatäytteisiltä erikoispatjoilta edellytetään pikatyhjennysventtiilin (CPR-venttiili) olemassaoloa elvytystilanteita varten, joskin tämä käsitys on asetettu kyseenalaiseksi jo yli 10 vuotta sitten (Tweed ym. 2001, Perkins ym. 2003 vrt. Juutilainen ja Hietanen 2012). Kuitenkin Tweed, Perkins ja Noordergraaf kumppaneineen (2001, 2006, 2009) raportoivat, että vaahtomuovipatjalla ja ilmapatjoilla tai sängyssä kokeellisen resuskitaation stabiilius ja tehokkuus olivat heikommat verrattuna siihen, että koenukke oli kovalla alustalla. Osa patjoista on ilmatäyteisiä ns. avoimia järjestelmiä, jotka valmistajien ohjeiden mukaan täytyy tyhjentää (CPRventtiili) resuskitaatiota aloitettaessa, jotta potilas pohjaisi nopeasti, jolloin resuskitaation suorittaminen olisi tehollisesti mahdollista. Osa patjoista on ilmatäytteisiä ns. suljettuja järjestelmiä, joihin on vain käyttäjien vaatimuksesta asennettu tyhjennysventtiili (CPR-venttiili) patjan tyhjentämiseksi, vaikka fysiikan lakien mukaan tämä ei olisi suljetussa järjes- Tehohoito 2014 32 (1) 63 telmässä välttämätöntä, koska ilma ei pääse karkaamaan niin kuin avoimessa järjestelmässä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin staattisen keskinkertaiseen painehaavariskiin tarkoitetun korkealuokkaisen polyuretaanipatjan sekä kahden dynaamisen, toimintaperiaatteiltaan täysin erilaisen ilmapatjatyypin käyttäytymistä koeolosuhteissa (resuskitaation kohteena rekisteröivä nukke) resuskitaation yhteydessä. Tällaista vertailua tarkasti määritellyillä patjatyypeillä ei ole koskaan suoritettu. Menetelmät Kokeellisen resuskitaation suorittajat Resuskitaation suorittajina toimivat lähihoitajat (4 naista, 2 miestä), joilla kaikilla oli resuskitaatiokokemusta ja jotka olivat opiskelemassa sairaanhoitajiksi. Resuskitaatio suoritettiin polvillaan niin, että polvien alle oli sijoitettu pehmeä alusta. Polvet olivat aina kunkin patjan pinnan tasolla resuskitaatiota suoritettaessa (kuva 1). Kukin henkilö sai levätä vähintään 20 min kunkin resuskitaatiorupeaman (2 min) välillä. Jokainen koehenkilö suoritti 10 resuskitaatiorupeamaa 2 koepäivän aikana. Kunkin resuskitaatiorupeaman jälkeen jokainen koehenkilö ilmaisi resuskitaation stabiiliuden käyttäen Visual analog scale (VAS) -asteikkoa. Lisäksi tiedusteltiin resuskitaatiorupeaman suhteellista raskautta vertailukohtana molemmissa oli kova lattia. Paineluelvytys Tehokas painaminen on oleellista aivojen ja sydänlihaksen tehokkaan perfuusion aikaansaamiseksi. Käypä hoito -suosituksen mukaan pelkkä paineluelvytys voi olla riittävä ensimmäisten minuuttien aikana sydänpysähdyksen jälkeen. Paineluelvytysohjeistuksessa noudatettiin voimassaolevia ohjeita (European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010, Käypä hoito -suositus 2011). Paineluelvytys suoritettiin polvillaan resuskitaation tehon maksimoimiseksi (Kuva 1). Kunkin resuskitaatiorupeaman kesto oli 120 sekuntia. Kuva 1. Esimerkki kokeellisen resuskitaation suorittamisesta. SimMan® 3G nukke paineherkän FSA-maton päällä kovalla lattialla. Resuskitaationukke Kokeellisen resuskitaation onnistumisen seuraamiseen käytettiin SimMan® 3G simulaationukkea (nuken paino n. 40 kg, Leardal Medical, Norja). Nukke rekisteröi automaattisesti painantatiheyden ja painannan syvyyden optoelektroniikkaan perustuen. Kukin koehenkilö sai testata ennen varsinaista koetilannetta resuskitaatiota nukella ja he saivat suorituksestaan palautetta. Palaute noudatti voimassaolevia ohjeita (European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010, Käypä hoito -suositus 2011). Paineluelvytyksen tuli olla riittävän syvää ja mahdollisimman keskeytyksetöntä. Paineluita tuli tehdä vähintään 100 painallusta minuutissa. Painelusyvyyden tuli olla vähintään 5 cm ja painelu piti olla mäntämäistä. Painallusvaiheen piti olla yhtä pitkä kuin kohoamisvaihe ja liike mahdollisimman tasainen. Rintakehän tuli palautua täysin painallusten välillä. Elvyttäjän ei pitänyt ir- Taulukko 1. Makuualustojen tyypit ja toiminta, potilaan riskiluokka saada painehaava, sekä toimenpiteet CPR-tilanteessa. Makuualustan tyyppi Potilaan riskiluokka Toimintatyyppi; toimenpiteet CPRtilanteessa¤ Tavanomaiset polyuretaanipatjat* Matalan riskin potilaat Staattinen; levy patjan ja potilaan väliin ennen CPR:ää Muut staattiset patjat (esim. korkealuokkainen vaahtomuovi/polyuretaanipatja, NPUAP & EPUAP 2009 ja säädettävät ilmakennorakenteiset petauspatjat) Matalan ja keskinkertaisen riskin potilaat Staattinen; mahdollisesti levy patjan ja potilaan väliin ennen CPR:ää Dynaamiset patjat (esim. jatkuvatoimiset vaihtuvapaineiset ja automaattisesti säätyvät ilmakennorakenteiset petauspatjat) Keskinkertaisen ja korkean riskin potilaat Dynaaminen, avoin ilmatäytteinen järjestelmä; levy patjan ja potilaan väliin ennen CPR:ää ja/tai patjan tyhjentäminen CPR-venttiilin kautta ennen CPR:ää (Valmistajien ohje) Dynaamiset potilaan painon, asennon ja ruumiinrakenteen mukaan automaattisesti säätyvät Korkean ja erittäin korkean riskin potilaat Dynaaminen, suljettu ilmatäytteinen järjestelmä; CPR:än aloittaminen välittömästi# * Yksi- tai kaksikerrospatja, keskimääräinen tiheys 35–65 kg/m3 ¤ European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010 # Fysiikan lakien mukaan suljetussa järjestelmässä patjan sisällä oleva paine nousee heti paineluelvytyksen alkaessa sellaiseksi, että elvytyksen pitäisi onnistua viivytyksettä, mutta tähän ei uskota. Tästä syystä patjoihin on tarvittaessa käyttäjien vaatimuksista asennettu CPR-venttiili. 64 Tehohoito 2014, 32 (1) rottaa käsiään nuken rintakehältä painannan aikana (kuva 1). Kunkin resuskitaatiorupeaman jälkeen patjojen (erityisesti ilmatäytteisten) annettiin stabiloitua uudelleen käyttökuntoon SimMan®-nuken ollessa patjalla ennen seuraavan resuskitaatiorupeaman aloittamista. Resukitaation suorittamisjärjestys oli kova lattia (kuva 1), polyuretaanipatja, Carital Optima® ja Nimbus® 3. Patjojen luokittelu ja käytetyt patjatyypit Patjat voidaan jakaa painehaavojen estokyvyn ja toimintaperiaatteittensa mukaan 4 luokkaan (Taulukko 1) (Soppi 2011/2013). Tavanomaiset polyuretaanipatjat eivät sovellu tehohoitopotilaille, mutta toimenpiteet niiden ja muiden staattisten patjojen, kuten korkealuokkainen vaahtomuovipatja, yhteydessä CPR-tilanteessa saattavat olla samanlaiset (resuskitaation aloittaminen välittömästi tai ennen sen aloittamista tukilevyn asettaminen patjan ja potilaan väliin). Useiden korkean ja erittäin korkean riskin patjojen toimintaperiaatteet eroavat toisistaan ratkaisevasti (Taulukko 1), mutta CPR-tilanteessa on käyttäjien toimesta edellytetty kuitenkin samanlaisia tai samantapaisia teknisiä järjestelmiä tai toimenpiteitä. Patjat Korkealuokkainen 3-kerroksinen vaahtomuovipatja (EkoUltra, koko; p × k × l = 200 × 13 × 80 cm, Medimattres Oy). Valmistajan ohjeiden mukaan ei vaadita erityistoimenpiteitä, vaan resuskitaatio voidaan aloittaa välittömästi. Ilmatäyteinen, dynaaminen, potilaan painon, asennon ja ruumiinrakenteen mukaan automaattisesti säätyvä patja, suljettu järjestelmä, (Carital Optima®, koko; p × k × l = 200 × 13 × 80 cm, Carital Oy). Valmistajan ohjeiden mukaan painelu voidaan aloittaa välittömästi ilman patjan tyhjennystä, koska kyseessä on ns. suljettu järjestelmä. Tutkimuksessa testataan myös vaihtoehto, että patjan keskikennosto tyhjennetään CPR-venttiilin avulla, kun painelu aloitetaan. Ilmatäyteinen, dynaaminen, vaihtuvapaineinen patja, avoin järjestelmä (Nimbus® 3, koko; p × k × l = 208,5 × 21,5 × 89 cm, ArjoHuntleigh Health Care). Valmistajan ohjeiden mukaan patja on tyhjennettävä CPR-venttiilin avulla ennen kuin elvytys voidaan aloittaa, koska kyseessä on ns. avoin järjestelmä. Patjojen päällä on vain niiden luontaiset päälliset. Patjat oli tutkimuksen aikana sijoitettu kovalle lattialle. Vertailukohtana patjoille kokeellisessa resuskitaatiossa toimii myös lattia. Interfaasipaineen mittausjärjestelmä Nuken ja patjan väliin asetettiin interfaasipaineen mittausjärjestelmä FSA Pressure Mapping Systems (Kuva 1, Vista Medical, Kanada, ohjelmaversio FSA 4.0). Järjestelmä kertoo lähtötilanteen keskimääräisen interfaasipaineen patjan ja nuken välillä ja kosketuspinnan pinta-alan kussakin tapauksessa. Elvytyksen kuluessa nähdään keskimääräisen interfaasipaineen ja kosketuspinnan pinta-alan vaihtelut ajan funktiona (Gefen 2008). Mittaukset antavat lisätietoa painannan vaikutuksista ja patjojen toimintamekanismeista. Tulokset tukevat tehtyjä johtopäätöksiä ja laajentavat niitä mielenkiintoisesti, mutta niistä ei raportoida tässä yhteydessä. Tulokset Kaikissa tilanteissa painannan tiheys vaihtelee välillä 105 ja 120 /min ja painantasyvyys oli keskimäärin n. 45 mm (Taulukko 2). Ilmapatjoilla painannan stabiilius oli jonkin verran hei- Taulukko 2. Patjatyypin vaikutus painantatiheyteen ja painannan syvyyteen eri kokeellisen resuskitaation tilanteissa. Kova lattia EkoUltra, korkealuokkainen vaahtomuovipatja Carital Optima® Carital Optima®, kun CPRtoiminto oli käytössä# Nimbus® 3, vaihtuvapaineinen moodi käytössä, asetus pehmeä Nimbus® 3, vaihtuvapaineinen moodi käytössä, asetus pehmeä, kun CPR-toiminto oli käytössä# Painannan tiheys /min (SD) 120.7 (11.3) 109.9 (8.3) 109.3 (8.6) 108.0 (5.1) 106.4 (9.9) 104.6 (5.6) Painannan syvyys, mm (SD) 45,8 (5.3) 43.4 (8.3) 45.5 (6.9) 41.6 (10.5) 47.5 (7.1) 47.0 (5.8) #Kun CPR-venttiili avattiin resuskitaation käynnistyessä, virtasi ilmaa ulos patjasta koko 120 sekunnin pituisen resuskitaation ajan. Vain osa Nimbus 3:lla saaduista tuloksista raportoidaan tässä yhteydessä Taulukko 3. Koehenkilöiden kokema resuskitaation stabiilius mitattuna VAS-asteikolla. VAS, mm (SD) Kova lattia EkoUltra, korkealuokkainen vaahtomuovipatja Carital Optima® Carital Optima®, kun CPRtoiminto oli käytössä# Nimbus® 3, vaihtuvapaineinen moodi käytössä, asetus pehmeä Nimbus® 3, vaihtuvapaineinen moodi käytössä, asetus pehmeä, kun CPR-toiminto oli käytössä# 100* (–) 82.7 (10.2) 71.2 (18.7) 65.5 (19.1) 40.2 (24.1) 71.3 (20.2) *100 tarkoitti maksimaalista stabiiliutta. Vain osa Nimbus 3:lla saaduista tuloksista raportoidaan tässä yhteydessä Tehohoito 2014 32 (1) 65 kompi kuin kovalla alustalla tai vaahtomuovipatjalla (Taulukko 3). Vaihtuvapaineisella patjalla CPR-venttiilin käyttö näytti parantavan resuskitaation stabiiliutta. Tällöin sen stabiliteetti arvioitiin samalle tasolle kuin suljettu ilmatäytteinen erikoispatja ilman CPR-venttiiliä. Siirryttäessä vaihtuvapaineiselle patjalle resuskitaation rasittavuus tuntui koehenkilöiden mielestä lisääntyvän, mutta tätä ei kvantitoitu. Pohdinta Kaypä hoito -suositus ohjeistaa, että resuskitaatiotilanteessa potilaan tulee olla selällään vaakatasossa kovalla alustalla (European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010, Käypä hoito -suositus 2011). Sairaaloissa tai akuuttihoitoyksiköissä tämä eikä edes kovan levyn asettaminen potilaan ja makuualustan väliin ole aina teknisestikään mahdollista.Tässä tutkimuksessa selvitettiin resuskitaation onnistumista täysin eri tyyppisillä patjoilla, kun vertailukohtana oli kova alusta. Painantatiheys oli riittävä ja verrattavissa kovaan alustaan riippumatta patjatyypistä, niiden eri asetuksista sekä siitä käytettiinkö pikatyhjennysventtiiliä (CPR-venttiili) vai ei. Tulokset ovat sopusoinnussa aiempien tulosten kanssa (Tweed ym. 2001, Perkins ym. 2003). Painantasyvyys jäi jonkin verran tavoitellusta 50 mm (European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010) riippumatta patjatyypistä tai CPR-toiminnon käytöstä, mikä saattaa johtua siitä, että nuken käyttäytyminen ei vastaa ihmiskehoa. Painantasyvyydet olivat kuitenkin täysin saman tasoisia kuin aiemmissa nukella tehdyissä selvityksissä ( Jäntti 2010). Patjan joustavuus saattaa vaikuttaa painantasyvyyteen, jopa niin että osa painantatehosta häviää, kun patja joustaa eikä riittävää todellista painantasyvyyttä tai tehokkuutta lainkaan voitaisi saavuttaa (Nishisaki ym. 2009, Noordergraaf ym. 2009, Jäntti 2010). Näissä aiemmissa tutkimuksissa patjatyypillä näytti olevan myös vaikutusta; tavanomainen sairaalapatja oli huonoin, kaksikerrospatja (annettujen tietojen perustella patja ei kuitenkaan ollut korkealuokainen vaahtomuovipatja) jonkin verran parempi ja ilmapatja parhain tässä mielessä (Noordergraaf ym. 2009), joskin aiemmat tulokset ovat ristiriitaiset (Perkins ym. 2003). Tässä tutkimuksessa käytetyllä SimMan 3G -nukella mitatut painantasyvyydet näyttävät mittaustekniikasta johtuen kuitenkin todellisilta ja vertailukelpoisilta eri patjatyypien välillä. Tätä johtopäätöstä tukevat myös nuken ja patjojen välillä olleella painematolla saadut tulokset. Kaikki patjat olivat koetilanteessa asetettu kovalle alustalle, joten tilanne saattaa vielä jonkin verran muuttua, kun resuskitaatio joudutaan suorittamaan sängyssä (Perkins ym. 2003). Tällä saattaa olla merkitystä subjektiiviselle kokemukselle resuskitaation stabiiliudesta ja sen raskaudesta (Monsieurs 2009, Jäntti 2010). Tulokset antavat kuitenkin aiheen kyseenalaistaa, tarvitaanko esim. kovan levyn asettamista potilaan ja vaahtomuovipatjan väliin resuskitaation yhteydessä, silloin kun käytössä on ns. korkealuokkainen vaahtomuovipatja (Cloete ym. 2011, NPUAP ja EPUAP 2009). Samoin tämän tutkimuksen tulokset eivät puolla näkemystä, että ainakaan testatuilta ilmatäytteisiltä erikoispatjoilta akuuttihoitoyksiköissä pitäisi edellyttää CPR-venttiilin käyttöä tai olemassaoloa elvytystilanteita varten (Tweed ym. 2001, vrt. Juutilainen ja Hietanen 2012). Tilanne saattaa kuitenkin olla toinen, jos jatkuvatoimisen (avoin järjestelmä) ilmatäyteisen patjan paksuus ylittää 20–25 cm, jolloin resuskitaation stabiilius ja teho voivat kärsiä niin paljon, että resuskitaation tehokas suorittaminen ei ehkä ole mahdollista sängyssä ilman kovan levyn asettamista tai CPR-toimintoa. Toisaalta kuitenkin paksummalla ilmapatjalla CPR-toiminnon käyttäminen, jolloin patjan keskiosa tyhjenee nopeimmin, voi saattaa pään sellaiseen asentoon, että intubaatio taas vaikeutuu. Kirjallisuutta Ahtiala M, Perttilä J. Painehaavojen esiintyminen ja niihin vaikuttavia tekijöitä TYKS aikuisten teho-osastolla vuonna 2010. Tehohoito 2012; 30: 46–9. Bours GJJW, De Laat E, Helfens, RJG, Lubbers M. Prevalence, risk factors and prevention of pressure ulcers in Dutch intensive care units. Results of a cross-sectional survey. Intensive Care Med 2001; 27: 1599–1605. Cloete G, Dellimore KH, Scheffer C, Smuts MS, Wallis LA. The impact of backboard size and orientation on sternum-to-spine compression depth and compression stiffness in a manikin study of CPR using two mattress types. Resuscitation 2011; 82: 1064– 1070. European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010. Resuscitation 2010; 81: 1219–451. Juutilainen V, Hietanen H. (toim.) Haavanhoidon periaatteet. Sanoma Pro 2012. Gefen A. Bioengineering models of deep tissue injury. Adv Skin Wound Care 2008; 21: 30–6. Jäntti H. Cardiopulmonary resuscitation (CPR) quality and education. Väitöskirja 15.10.2013, Kuopio. Käypä hoito -suositus 2011. Elvytys. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä. http://kaypahoito.fi Monsieurs KG. Chest compression on mattresses: Time to achieve sufficient dept. Resuscitation 2009; 80: 503–504. National Pressure Ulcer Advisory Panel and European Pressure Ulcer Advisory Panel. Pressure ulcer. Prevention & treatment: Clinical practice guideline. Washington DC: National Pressure Ulcer Advisory Panel; 2009. Nishisaki A, Nysaether J, Sutton R, ym. Effect of mattress deflection on CPR quality assessment for older children and adolescents. Resuscitation 2009; 80: 540–545. Noordergraaf GJ, Paulussen IWF, Venema A, ym. The impact of compliant surfaces on in-hospital chest compressions: Effects of common mattresses and a backboard. Resuscitation 2009; 80: 546–552. Perkins GD, Benny R, Giles S, Gao F, Tweed MJ. Do different mattresses affect the quality of cardiopulmonary resuscitation? Intensive Care Med 2003; 29: 2330– 2335. SimMan 3G, Directions for Use, Leardal Ltd. Norja 2012. Soppi E. Painehaavan ehkäisy ja hoito. Lääkärin käsikirja. Duodecim 2011, päivitetty 2013. http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=painehaava Sprung CL, Cohen SL, Sjokvist P, et al. End-of-life practices in European intensive care units. The Ethicus Study. JAMA 2003; 290: 790–7. Takala J, Varmavuo S, Soppi E. Prevention of pressure sores in acute respiratory failure: a randomized, controlled trial. Clin Intensive Care 1996; 7: 228–235. Terekeci H, Kucukardali J, Top C, Onem Y, Celik S, Öktenli C. Risk assessment study of the pressure ulcers in intensive care unit patients. Eur J Int Med 2009; 20: 394–397. Tweed M, Tweed C, Perkins GD. The effect of differing support surfaces on the efficacy of chest compressions using a resuscitation manikin model. Resuscitation 2001; 51: 179–183. VanGilder C, Amlung S, Harrison P, Meyer S. Results of the 2008 – 2009 International Pressure Ulcer Prevalence™ Survey and a 3-year, acute care, unit-specific analysis. Ostomy Wound Manage 2009; 55: 39–45.