sensori - Panssariprikaati

1 / 2010
SENSORI
Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen henkilöstölehti ASIAKASNUMERO
P V T T – S U O J A N O S A A M I S K E S K U S Tu t k i m u k s e s t a s u o r i t u s k y k y ä
Tutkimuksen
vaikuttavuus
BanJ0
säästää rahaa
Massaräjäytykset
ja ympäristö
1 / 2010
Kuva: Tellervo Vormisto
SENSORI
Puolustusvoimien Teknillisen
Tutkimuslaitoksen henkilöstölehti
ASIAK ASNUMERO 1 /2010
PÄÄKIRJOITUS
SISÄLLYS
Pääkirjoitus
2
Vaikuttavuus syntyy
tutkimustiedon hyödyntämisestä
3
Nousevatko sotavarusteiden
hinnat?
4
PVTO2010 Suoja käynnistymässä
5
Operaatioanalyysin kuulumisia
5
Tutkimuksella uutta
panssarintorjuntakykyä
6
Massaräjäytysten
Ympäristövaikutuksista
7
PVTT sai ympäristösertifikaatin
9
Ympäristömittaukset
mahdollistavat toiminnan
9
Improvisoitujen räjähtävien
välineiden vastatoiminta
10
Epäherkät räjähteet
12
PVTT Itsenäisyyspäivän paraatissa
Riihimäellä
13
CB-kenttälaboratorio on nyt
sotavaruste!
13
Ohjelmistoradion kehitys on
hyvässä vauhdissa
14
Ilmapuolustuksen kehittäminen
edellyttää tutkimusta
15
BanJ0 häiritsee, rahaa säästyy
16
PVTT osallistui
Litening-maalinosoituslaitteen
käyttöönottotesteihin
17
Kääntöpöytä on vastaanotettu
18
Uusiin tehtäviin
19
Julkaisija
Päätoimittaja
Toimittajat
Ulkoasu
Paino
ISSN 1458 - 5391
Puolustusvoimien
Teknillinen Tutkimuslaitos
Mika Hyytiäinen
Elisa Pääkkönen
MJJMäkinen / Turku
Leijart
Suunnittelutoimisto / Kisko
Edita Prima Oy
Kannen kuva: Pyyhkäisyelektronimikroskoopilla
(SEM) kuvattuja onttoja silikaatti/teräs-hauleja, joita syntyy massaräjäytysten yhteydessä.
Haulien halkaisijat vaihtelevat nanometreistä
millimetreihin. Pienimmät haulit voivat kulkeutua kilometrien päähän räjäytyspaikasta.
Kuvat: Mervi Hokkanen
Kuvankäsittely: Marjut Koskinen / Leijart
2 SENSORI 1 / 2010
ja parametrikirjastoineen. Visiomme
mukainen kokonaistoimijuus on näissä
taas askelta lähempänä.
Markkinointi on
osa vaikuttavuutta
Tunnustan heti alkuun, että SAP KUNTOmme yksi pääotsake on nimetty
markkinoinniksi. Tämä lehti on osa
kyseistä kokonaisuutta. Sotilaalle tilanteen arviointi on keskeinen osa päätöksenteon valmistelua. Markkinoinnilla
me tarkoitamme tukeamme asiakkaan
tilanteenarviointiin: on helpompi ymmärtää käytössä olevat resurssit, kun
tietää tukijoiden kyvyt.
Vuosittainen myyntitapahtumamme on
parhaillaan käynnissä, kun tämä lehti
valmistuu. Kutsumme tätä tapahtumaa
asiakasneuvotteluksi. Yritämme tätä
kautta ymmärtää teidän tarpeenne ja
kumppanien kyseessä ollen kykynne
tukea meitä. Meille asiakas on arvokas
nimitys, koska koko työmme tarkoitus
syntyy vasta asiakkaamme prosessissa.
Tämän lehden teemana on vaikuttavuus. Jaakko Jurvelin määrittelee sen
artikkelissaan asiakkaan saamaksi lisäarvoksi, jossa asiakastavoitteiden tunteminen ja ymmärtäminen on lähtökohta.
Kun lisäksi asiakas tietää kykymme,
vaikuttavuus voi syntyä.
Kehitysprojektimme ovat nyt noin puolivälissä. Suojan kokonaisuus etenee
puolustusvoimien teknologiaohjelman
osahankkeen kautta, jonka rinnalle
olemme muodostamassa verkottuneen
osaamiskeskuksen pilottia. Epäsymmetrinen sodankäynti on saanut ison
asiakkaan CIED-tarpeesta, joka on
jo verkottumassa keskeiseksi osaksi
pohjoismaista NORDEFCO-yhteistyötä.
Operaatioanalyysi on muodostumassa
omaksi tutkimusalakseen työkaluineen
Lehdessä on neljä tarinaa erilaisista
projekteista, joita olemme viime aikoina tutkimuksellamme tukeneet. Uutisosiossa on lisää päivitystä sekä lyhyt
juttu tiettävästi ensimmäisestä valtakunnallisesta paraatista, jossa olimme
edustettuna sodan ajan suorituskyvyllä. Jutut on valittu mahdollisimman
monipuolisesti, mutta ne kattavat vain
pienen osan työstämme.
Hukkakeron ympäristövaikutustutkimus
on yli vuosikymmenen mittainen tarina.
Tuemme asiakastamme suorituskyvyn
loppuun saakka. Juuri saamamme ympäristölaatusertifikaatti on tunnustus
kovasta työstä myös ”kotona”.
Sotavarustuksen kallistumisen NOVAselvitys on vain pintaraapaisu. Odotamme tälle jatkoa, ja uskomme että
merkittävä osa myös tutkimuksen vaikuttavuudesta syntyy tulevaisuudessa
siitä, että uuden suorituskyvyn elinjaksokustannukset tunnetaan mahdollisimman varhain. Tässä laitoksellamme
on vielä todella paljon opeteltavaa.
Aiomme myös entistä paremmin tukea
asiakkaitamme tutkimustiedon hyödyntämisessä. Saimme juuri tehtäväksi
rakentaa puolustusvoimien tutkimusrekisterin uuden tutkimuspäällikön
omistukseen.
Joitakin sotilaita siviilimäinen markkinointi- ja myyntipuheeni saattaa ärsyttää. Olen kuitenkin huomannut, että
muilta kannattaa oppia, unohtamatta
kuitenkaan perusasioita. Olen usein
sanonut koko puolustusvoimien keskeiseksi asiakkaaksi vastustajaamme,
jonka tarpeet – suojan reiät, vahvuudet ja heikkoudet – me opettelemme
ymmärtämään ja toimitamme sitten
kaiken minkä pystymme, jos tarve siihen tulee.
PVTT – Tutkimuksesta suorituskykyä.
Mika Hyytiäinen
Tutkimuslaitoksen johtaja
Teksti: JAAKKO JURVELIN
Vaikuttavuus syntyy
tutkimustiedon hyödyntämisestä
Vaikuttavuuden arviointi herättää tunteita puolesta ja vastaan.
Perimmäisenä kysymyksenä on, miksi jotakin tehdään ja mitä hyötyä
siitä on. Vaikuttavuuden käsite on vaikea ja moniselitteinen, eikä siitä
ole yhteisesti hyväksyttyä näkemystä. Esitän tässä artikkelissa oman
näkemykseni teknisen tutkimustoiminnan vaikuttavuudesta ja siihen
liittyvistä seikoista. Voitte olla eri mieltä, mutta pääasia on,
että asiasta keskustellaan avoimesti. Vaikuttavuus ratkaisee
tutkimustoiminnan tulevaisuuden.
T
utkimustoiminnan arvioinnissa voidaan nähdä kaksi toisiaan
täydentävää näkökulmaa, tutkimusprosessi ja tutkimustulosten
vaikuttavuus. Tutkimusprosessia arvioidaan
esimerkiksi tehokkuus-, taloudellisuus- ja
tuottavuusmittareilla, jotka kuvaavat tutkimusprosessia ja sen tuotoksia. Mittareita
voidaan käyttää tutkimusprosessin omistajan
toimenpitein ilman asiakkaan palautetta. Ne
eivät kuitenkaan kerro, hyödynsikö kukaan
tutkimustuloksia.
Vaikuttavuuden arviointi samaistetaan
usein käsitteellisesti rajoitetumpaan, mutta
kattavuudeltaan laajempaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointiin. Puolustusvoimien teknisellä tutkimuksella on oma
sisäinen asiakas, olipa se sitten Puolustusvoimissa tai kumppaniorganisaatioissa. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioiminen ohi
asiakkaiden ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista.
Asiakasvaikuttavuuden käsite eroaa
yhteiskunnallisen vaikuttavuuden käsitteestä.
Sillä tarkoitetaan asiakkaan saamaa lisäarvoa
tutkimustulosten hyödyntämisestä verrattuna asiakkaan itsensä asettamiin tavoitteisiin.
Tutkimuspalveluista saatu lisäarvo parantaa
asiakkaan toimintaa ja vaikutukset välittyvät
eri organisaatioiden ja mekanismien kautta
viimein yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi.
Mitä kauemmaksi asiakkaan saamasta välittömästä hyödystä edetään, sitä vaikeampaa on
osoittaa vaikuttavuuden syntymekanismit.
Puolustusvoimien teknisen tutkimustoiminnan tavoitteet
Valtioneuvoston, puolustusministeriön ja
Pääesikunnan strategiat ja linjaukset antavat
perusteet, joilla Puolustusvoimien tekniselle
tutkimustoiminnalle asetetaan tavoitteet ja
vaatimukset. Näitä ovat:
• Teknisellä tutkimuksella tulee tukea Puolustusvoimien strategista suunnittelua arvioimalla ja ennakoimalla teknologian kehitystä
ja sen vaikutuksia suorituskyvyn rakentamiselle.
• Teknisellä tutkimuksella tulee tukea Puolustusvoimien suorituskyvyn rakentamista ja
ylläpitoa. Erityisesti tuetaan puolustusmateriaalin kustannustehokasta hankintaa ja
ylläpitoa koko sen elinjakson ajan.
• Tutkimusyhteistyöllä tulee vahvistaa kotimaisen tiedeyhteisön ja teollisuuden kilpailukykyä.
Teknisellä tutkimustoiminnalla on yleensä
keskeinen merkitys tuotekehitystoiminnassa.
Tuotekehityksen merkitys Puolustusvoimissa
on kuitenkin olennaisesti vähentynyt, koska
materiaalia on alettu hankkia markkinoilta
pääsääntöisesti valmiina järjestelminä. Teknisen tutkimustoiminnan painopisteeksi
muodostuu siten puolustusmateriaalin hankinnan ja ylläpidon tukeminen niin, että
elinkaarikustannukset voidaan minimoida.
Tällä linjauksella on suuri merkitys sekä
tutkimustoiminnan suuntaamisessa että sen
asiakasvaikuttavuuden arvioimisessa.
Tutkimustoiminnan asiakasvaikuttavuuden arvioiminen
Tutkimustoiminnan asiakasvaikuttavuutta
arvioitaessa vertailukohtana ovat asiakkaan
tutkimustoiminnalle asettamat tavoitteet.
Näiden tunteminen ja ymmärtäminen on
arvioinnin lähtökohta. Tutkimustoiminnan
asiakasvaikuttavuuden arvioiminen edellyttää aina suoraa palautetta asiakkaalta. Vain
asiakas tietää, onko tutkimustuloksia hyödynnetty ja mikä niiden todellinen lisäarvo
on ollut. Palautetta voidaan kerätä eri tavoin. Menetelminä ovat tutkimusprojektien
päätteeksi kerättävä palaute, sidosryhmien
Kuva: Martti Seppälä
säännölliset haastattelut tai palautteen kerääminen tärkeistä projekteista aika ajoin. Kaikkia näitä käytetään myös Puolustusvoimissa
teknisen tutkimustoiminnan asiakasvaikuttavuuden arvioinnissa.
Vaikuttavuuden arvioinnissa on tärkeää
huomata, että asiakas lopulta päättää tutkimustulosten hyödyntämisestä tai hyödyntämättä jättämisestä. On yleisesti tunnettua,
että suurta osaa tutkimustuloksista ei koskaan
hyödynnetä. Joskus syynä on tapa tai muoto,
jolla tutkimustulokset esitetään. Toisinaan
syyt eivät liity millään tavalla tutkimustuloksiin tai niiden julkaisemistapaan. Vaikuttavuuden arvioinnissa tulee kyetä erottamaan
toisistaan tapaukset, joissa hyödyntämisen
esteenä ovat tutkimusprosessin ongelmat tai
asiakkaan oma toiminta.
Kukaan meistä ei halua lisää byrokratiaa,
mutta palaute on toiminnan kehittämiseksi
välttämätöntä. Palautteen kerääminen on
tehtävä yksinkertaiseksi ja kysymyksien tulee
olla olennaisia.
Tärkeintä on seurata muutamien avainindikaattoreiden trendien kehittymistä vuosien
saatossa. Täydellisyyden tavoittelu on liian
kallista tässäkin asiassa.
Insinöörimajuri Jaakko Jurvelin on PVTT:n
tutkimusjohtajan sijainen.
SENSORI 1 / 2010 3
Teksti: TIMO ERKKILÄ
Nousevatko
sotavarusteiden hinnat?
Viime vuoden turvallisuus- ja
puolustuspoliittisessa selonteossa
esitetään puolustusvoimien
määrärahoja korotettavaksi
vuotuisten hinta- ja kustannusmuutosten mukaisesti.
Lisäksi esitetään vuosittaista
kahden prosentin lisäkorotusta
ensi vuodesta lähtien.
Lisäkorotusta perustellaan
hankittavan materiaalin teknisellä
kallistumisella.
K
ansainvälisten tutkimusten mukaan sotavarusteiden hinnat ovat
perinteisesti nousseet voimakkaammin kuin indekseillä mitattu keskimääräinen hintataso. Sotalaivoista
ja kivääreistä on vertailukelpoisia tietoja 150
vuoden ajalta ja niiden hinnat ovat kohonneet
reaalisesti noin 1– 4 % vuosittain. Monimutkaisemmissa asejärjestelmissä hintojen nousu on yleensä suurempaa. Vertailuissa, joissa
järjestelmien hinnat suhteutetaan kokoon
(painoon), on sotavarusteitten spesifisten
reaalihintojen todettu nousevan muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta 1– 7 % vuosittain. Siihen nähden selonteon esitys 2 %: n
vuotuisesta korotuksesta vaikuttaa kohtuulliselta.
Puolustusmateriaalin hintoja nostavia
tekijöitä ovat varustelukilpailu, valmistuserien pieneneminen, markkinoiden keskittyminen ja protektionismi. Osan tekijöistä
voi ajatella nostavan hintaa jatkuvasti ja reaalisesti ja osa pitää hinnan korkeana, mutta ei
välttämättä nosta sitä.
Sotavarusteiden reaalihintojen nousun
merkittävimpänä syynä pidetään varustelukilpailua, jolla tavoitellaan vastustajaa parempaa
suorituskykyä. Ilmiö on sama kuin kylmän
sodan aikakaudella, johon ilmaus yleensä liitetään. Valtioilla on edelleen pyrkimys siihen
ja halua maksaa siitä.
Marginaalinen parannus aseissa voi olla
taistelussa merkittävä. Koska valtioilla on
periaatteessa mahdollisuus päivittää kalustoansa näillä pienillä parannuksilla, se ylläpitää
voimakasta kehitystä varusteluteollisuudessa.
Kehittämiskustannusten osuus tuotteen hin-
4 SENSORI 1 / 2010
Sotavarusteiden kehityksen ja
hinnan yhteys varustelukilpailussa. Lähtökohdassa (a) valtio
ostaa uutta sotavarustusta,
jolla teknologisen kehityksen
vuoksi saavutetaan suhteellisen
tehokkuuden lisäys vastustajaan
nähden. Jonkin ajan kuluessa vastustaja todennäköisesti
uudistaa omaa kalustoaan,
jolloin uhka kasvaa. Nyt valtio
menettää aiemmin saavuttamansa suhteellisen tehokkuuden
lisäyksen. Se putoaa tehokkuusasteikolla alkuperäiselle ja
mahdollisesti huonommallekin
tasolle, riippuen vastustajan
varustautumisesta.
Jonkin asteinen tuottavuuden
lisäys on alentanut sotavarusteiden hintaa. Historiallisesti se
on ollut pienempi kuin teknologisen kehityksen ja tehon
lisäyksen aiheuttama hintojen
nousu. Lopputuloksena on valtio
päätynyt pisteeseen (b), jossa se
on lähes samassa puolustuskyvyn
tasossa kuin aiemminkin. Tason
ylläpitämisestä se on joutunut
maksamaan aiempaa enemmän.
Lähde: Kvalvik & Johansen
(FFI-rapport 2008/01129) ja
Kirkpatrick (Defence and Peace
Economics/2004).
nasta voi vaihdella asejärjestelmittäin huomattavasti. Jatkuva kehittäminen ja testaaminen on kuitenkin pääsääntöisesti kallista,
ja se siirtyy hintoihin.
Voimakkain hintojen nousu koskee kehittyneimpiä järjestelmiä. Kaikkina aikoina on
ollut ja on edelleen mahdollista suunnitella ja
valmistaa myös vaatimattomampia tuotteita,
jotka voivat olla halvempia. Kalustoaan uusiva
valtio joutuu kuitenkin yleensä hankkimaan
asejärjestelmän, joka on lähellä kehittyneintä
tasoa. Tekniikaltaan vanhentunut kalusto olisi tehotonta ja sen hankinta turhaa.
Jos verrataan puolustusmateriaalien ja
teknologisesti korkeatasoisten siviilituotteiden hintojen muodostumista, on perimmäisenä erona asiakkaiden halu maksaa niistä.
Siviilituotteissa teknologinen kehitys
tuottaa jatkuvasti uusia ominaisuuksia laitteisiin, mutta ei yleensä yhtä pitkälle kuin
puolustusmateriaaleissa. Hintojen ja niiden
nousun on pysyttävä järkevässä suhteessa ostajien elintason kanssa. Myös tuottavuuden
Kuva: Pirjo Laurimaa
Kuva: Sirpa Korpela
paranemisen merkitys hintaa alentavana tekijänä on siviilituotteissa asejärjestelmiä suurempi. Siviilisektorilla varusteluteollisuutta
vastaavassa tilanteessa ovat lähinnä F1-tallit
autoineen.
Asejärjestelmien hintojen nousu on muodostunut useissa maissa ongelmaksi kylmän
sodan jälkeen. Puolustusmäärärahoja on
vähennetty ja pienillä valtioilla tulee olemaan
vaikeuksia ostaa riittäviä lukumääriä nykyaikaisia aseita niin, että määrät saavuttaisivat järkevän toiminnan vaatiman ”kriittisen
massan”.
DI Timo Erkkilä työskentelee ase- ja materiaalitekniikan tutkijana PVTT:lla Lakialassa.
Teksti: TIMO KAURILA
PVTO2010 Suoja käynnistymässä
P
uolustusvoimien teknologiaohjelma
2010 Suojaa on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä puolustusvoimien,
teollisuuden ja tiedeyhteisön kanssa
kesästä 2008 saakka. Viime vuonna toteutettiin ohjelman kaupallinen valmistelu ja
PVTO2010 Suojan sopimus allekirjoitetaan
kuluvan vuoden huhtikuun aikana. Teknologiaohjelma on kolmevuotinen ja sen arvo on
noin 7,5 miljoonaa euroa.
Teknologiaohjelma luo edellytyksiä puolustusvoimien kehittämisohjelmiin kuuluvien ja suorituskyvyn kehittämiseen tähtäävien
materiaalihankkeiden toteuttamiselle. Nämä
hankinnat aloitetaan vuoden 2015 jälkeen.
Ohjelmalla rakennetaan optimoituja suojaratkaisuja ja luodaan työkaluja hankittavien
järjestelmien suojan toimivuuden arviointiin.
PVTO2010 Suoja koostuu kolmesta tutkimusprojektista:
• Lavettien häivetekniikka -projektissa mitataan, mallinnetaan ja analysoidaan erilaisten lavettien ja valelaitteiden häiveteknisiä
ominaisuuksia. Tutkittavia lavetteja ovat
miehittämätön ilma-alus, sotalaiva ja pyöräajoneuvo.
Suojasipuli rakentuu kerroksista, joilla vältetään
vihollisen asevaikutus, minimoidaan
vahingot osuman
sattuessa ja palautetaan järjestelmä
toimintakuntoon
kohtuullisilla
kustannuksilla.
Kuvasta nähdään
miten PVTO2010
Suojan tutkimusprojektit asettuvat
järjestelmäkokonaisuuteen.
Tilannetietoisuus
Ympäristöön sopeuttaminen
Omasuoja
SU
OIN
LHT
Perussuoja
T
• Suojan integrointi -projekti laajentaa suojan analysoinnin yksittäisestä lavetista hajautettuun joukkoon ja edelleen joukkojen
tuottamiin suorituskykyihin. Projektissa mallinnetaan ja analysoidaan tukikohdan haavoittuvuutta sekä optimoidaan sen suojaa.
• Ballistisen suojan hybridirakenteet -projektissa kehitetään kuitu- ja komposiittimateriaaleihin pohjautuvia suojaratkaisuja.
Tällaisia ovat esimerkiksi sirpale- ja luotisuojapaneelit.
Teknologiaohjelman tuloksia esitellään
ja arvioidaan projekteissa toteutettavien
BS
Rakenne
H
demonstraattoreiden avulla. Sellainen voi olla
esimerkiksi laitteen testaus todellisia olosuhteita vastaavassa tilanteessa.
Toimittajakonsortio koostuu 18 kotimaisesta teollisuuden ja tiedeyhteisön toimijasta.
PVTT johtaa ja hallinnoi hanketta puolustusvoimissa. Puolustushaaroilla on vahva
edustus hankkeen ohjausryhmissä. Ohjelman
kokonaiskoordinaattorina toimii Patria Land
& Armament Oy.
FT Timo Kaurila toimii PVTT:n asetekniikkaosaston johtavana tutkijana ja on PVTO2010
Suojan hankepäällikkö.
Teksti: JUHANI HÄMÄLÄINEN
Operaatioanalyysin kuulumisia
P
VTT:n operaatioanalyysin tutkimusta on yhtenäistetty lisäämällä
Lakialan ja Riihimäen ryhmien
yhteistyötä. Molemmat ryhmät
ovat osallistuneet aktiivisesti useisiin laajoihin projekteihin ja harjoituksiin. Näissä on
harjaannutettu myös tutkimuslaitoksessa
palvelevia, operaatioanalyysin erikoiskoulutettavia varusmiehiä.
Operaatioanalyysitutkimus on saanut
myös laajempaa näkyvyyttä. Viime vuoden
syyskesällä järjestettiin kansainvälinen Sandis-ohjelmiston koulutustapahtuma Päivölän
kansanopistolla Valkeakoskella.
Tutkimushenkilöstömme on syventänyt
alan tietojaan ulkomaan komennuksilla ja
vuorotteluvapailla, ja heidän osaamistaan on
myös arvostettu. Lakialan ryhmään kuuluvalle Tapio Heiniselle myönnettiin viime vuonna
tykkimiesmitali soljen kera. Tunnustus tuli
hänen ansioistaan tykistön operaatioanalyysitutkimuksissa.
Esille on nostettu myös kysymys uuden
operaatioanalyysin tutkimusalan perusta-
misesta. Asiaa pohjustettiin viime vuonna
operaatioanalyysin kehittämisprojektissa
toimintatapoja dokumentoiden sekä kehitysnäkymiä arvioiden. Loppuraportissa esitetyt vaihtoehdot annettiin linjaorganisaation
arvioitaviksi tammikuussa ja niistä odotetaan
nyt päätöksiä.
Operaatioanalyysitutkimus käsittää laajalti monipuolisia tehtäviä, joissa perustelluin
menetelmin tuetaan päätöksentekoa. Korkean resoluution mallien perusteluja voidaan
hakea esimerkiksi sopivin kenttäkoejärjestelyin, joissa arvioidaan laskennallisten tulosten
oikeellisuutta. Suurempia kokonaisuuksia
arvioitaessa tulee analyysien perustua laskennalliseen ja sotilastaktiseen näkemykseen
esimerkiksi joukkojen liikkeistä.
Kansainvälisestä yhteistyöstä saadaan
paras mahdollinen hyöty, kun tehdään tasavertaisesti yhteistyötä valittujen tutkimuskysymysten ympärillä.
Henkilöstöresurssien riittävyys tulee tulevaisuudessa turvata, jotta mahdollisesti jopa
laajenevan tehtäväkentän haasteet kyetään
Tykistömallien testaamista varten suoritetuissa koeammunnoissa vaurioitunut
vertailusylinteri. Kuva: Kari Stenius
hallitsemaan. Tutkimuksen hyvän laadun,
kansainvälisen uskottavuuden ja oman osaamisen varmistamiseksi tulee resursseja olla
myös julkaisutoiminnan kehittämiselle ja
ylläpitämiselle.
FT Juhani Hämäläinen työskentelee operaatioanalyysin erikoistutkijana PVTT:lla Riihimäellä.
SENSORI 1 / 2010 5
Teksti: PAAVO RAERINNE
Tutkimuksella uutta
panssarintorjuntakykyä
Kuusi vuotta kestänyt lähi-panssarintorjunta -asehanke sai arvoisensa
päätöksen, kun Puolustusvoimien uusin panssarintorjunta-ase
102 RSLPSTOHJ NLAW esiteltiin tiedotusvälineille Karjalan prikaatin
harjoitusalueella Pahkajärvellä viime vuoden kesäkuussa.
S
uomeen hankittavan uuden panssarintorjunta-asejärjestelmän ehdottomaksi vaatimukseksi annettiin
”tuhota moderni taistelupanssarivaunu lähitorjuntaetäisyydellä kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa“. Lähitorjuntaetäisyydellä
tarkoitetaan 50 – 600 metrin ampumaetäisyyttä.
Aluksi eri valmistajien panssarintorjuntaasejärjestelmien suorituskykyä mallinnettiin
Tutkimuslaitoksessa tarjouspyyntöä edeltävän tietokyselyn vastausten perusteella ja niitä
verrattiin nykyisin käytössä oleviin panssarintorjunta-aseisiin. Maavoimien Esikunnassa laadittiin myös taisteluskenaario, jossa
vahvennettu pst-joukkue taisteli hyökkäävän
panssarikomppanian kärkeä vastaan.
Mallinnuksen ja teknisten ominaisuuksien perusteella testeihin valittiin kaksi asejärjestelmää:
• saksalainen Panzerfaust 3 IT-600, joka on
uudella laskintähtäimellä varustettu perinteinen sinkoase. Sen onteloammus ammutaan
suoraan panssarivaunun kylkeen.
• ruotsalais-englantilainen NLAW-ohjus,
joka on uudenaikainen ylhäältä hyökkäävä
ohjus. Se lentää panssarivaunun yli ja ampuu ontelopanoksen tornin yläosan ohueen
panssariin.
Aseille tehtiin perusteelliset käytettävyys- ja suorituskykytestit, jotka suunniteltiin
Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitoksella. Testeissä kouluttajat ja varusmiehet
tekivät satoja toistoja aseiden käyttötilanteiden mukaisissa harjoituksissa. Tällaisia olivat
muun muassa aseiden käyttökuntoon laittaminen, tuliasemaan meno ja ampuminen.
Erilaisia tehtäviä suoritettiin kaikkiaan yli
4 000 kertaa ja niiden suoritusajat mitattiin
ja suoritukset arvioitiin.
Testeissä ammuttiin erilaisiin maaleihin
yli 11 000 sisäpiippu- ja simulaattorilaukausta 50 – 600 metrin etäisyyksillä. Osumien
vaikutukset arvioitiin Tutkimuslaitoksen tekemän mallin mukaan. Tuloksia käytettiin
vertailtavien järjestelmien tuhoamistodennäköisyyden määrittämiseen ja toisen vaiheen
mallinnuksen perusteiksi.
Tuhoamiskyky varmennettiin kenttäkoeammunnoissa. Niitä varten Tutkimuslaitos
varusti kaksi venäläisvalmisteista T-72 -taisteluvaunua muistuttamaan pienellä kauko-oh-
102 RSLPSTOHJ NLAW =
102 mm raskas lähi-panssarintorjuntaohjus NLAW
NLAW = New Generation
Light Anti-tank Weapon
jattavalla tornilla varustettua taisteluvaunua
ja raskasta rynnäkkövaunua. Vaunuihin asennettiin paksut teräslevypanssarit ja räjähtävät
lisäpanssarit, jotka suunniteltiin ja koottiin
Lakialassa. Ammunnoissa osumat kuvattiin
ja tunkeuma panssariin mitattiin jokaisen
laukauksen jälkeen. Vaunujen sisältä mitattiin miehistöön kohdistuvat vaikutukset.
Samalla arvioitiin osumien vaikutus vaunujen
toimintaan.
Koeammunnat kuvattiin Tutkimuslaitoksen lämpökameroilla ja pikakameralla.
Aseiden laukausmelu mitattiin tuliasemassa.
Aseiden pimeätähtäimet testattiin maastooloissa ja niiden suorituskykyä mallinnettiin Tutkimuslaitoksessa. Ohjusammunnan
liikkuviksi maaleiksi varusteltiin kaksi radioohjattavaa autoa. Tutkimuslaitoksen asetekniikkaosaston tutkimusinsinöörit osaavat nyt
rakentaa radio-ohjauksen vaikka panssarivaunuun.
Vuosina 2002 – 2008 tehdyssä lähi-pst
-hankkeessa kaksikymmentä Tutkimuslaitoksen henkilöä teki töitä yhteensä kuusi
henkilötyövuotta. Eniten työtä vaatineet ja
haastavimmat osiot olivat mallinnukset ja
mittaustulosten käsittely, kenttäkoeammunnan maalien varustelu ja kauko-ohjattujen
autojen rakentaminen.
Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen työ lähi-pst -asehankkeessa on ollut
ratkaisevan tärkeää valittaessa maamme olosuhteisiin, taistelutaktiikkaan ja uhkakuvaan
parhaiten soveltuvaa asejärjestelmää. Hankepäällikön mukaan ”Lähipanssarintorjuntahankkeen tutkimus on loistava esimerkki käytännön tekemisen ja siitä johdettujen analyysien
yhdistelmästä”.
FT Paavo Raerinne työskentelee tutkimusalajohtajana Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen asetekniikkaosastolla Lakialassa.
NLAW-ohjus lämpökuvassa juuri ennen ontelopanoksen laukaisua. Kuva: T. Ahonen
6 SENSORI 1 / 2010
Teksti: MARTTI HAGFORS
MASSARÄJÄYTYSTEN
YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA
Massaräjähdys
kuvattuna Härkäpään laelta,
kahdeksan kilometrin päässä
räjäytyspaikalta.
Kuva:
Martti Hagfors
Hukkakeron massaräjäytystä voi
seurata kahdeksan kilometrin
päästä Härkäpään laelta.
Aluksi näkyy terävä välähdys ja
korkealle kohoava räjähdyspilvi.
Tilanne tuntuu oudolta, sillä
ääntä ei kuulu, mutta muutaman
kymmenen sekunnin kuluttua
räjähdyksen pelottava jyrinä lyö
Härkäpään laelle.
Päivän massaräjäytys on ohi.
P
uolustusvoimat on tehnyt massaräjäytyksiä Kittilän Hukkakerolla
vuodesta 1988 alkaen. Hävitettävä
materiaali koostuu pääosin pilaantuneista ja vanhentuneista ampumatarvikkeista, miinoista sekä muista räjähteistä,
joiden asejärjestelmät ovat jo poistuneet
käytöstä. Ammusten purkaminen ja kierrättäminen on vaikeaa, hidasta ja riskialtista
toimintaa, joten räjähteiden uusiokäyttö ei
ole kannattavaa. Massaräjäytykset on katsottu helpoimmaksi ja turvallisimmaksi tavaksi
hävittää vanhentunut materiaali.
Vuosien 1988 – 2006 välisenä aikana alueella on tuhottu noin 8 000 tonnia sotilasräjähdysaineita. Massaräjäytysten tekniikka
opittiin aikoinaan Ruotsista.
Kuukauden pituinen hävitysleiri järjestetään syksyisin, ja päivittäin räjäytetään yksi tai
kaksi latausta. Panoksien bruttopainot ovat
noin 150 – 200 tonnia, josta sotilasräjähdysaineita on 15 – 25 tonnia. Räjähteet koostuvat
pääosin trotyylistä, mutta ne sisältävät myös
pienempiä määriä amatolia ja heksotolia.
Panoksen sytytykseen käytettiin aiemmin
useita tonneja dynamiittia, mutta se korvattiin myöhemmin emulsioräjähdysaineilla
puhtaampien räjähdyskaasujen vuoksi.
suhteellinen höyrystyvyys. Höyrystyneet
metallit sekoittuvat räjähdyksen nostamaan
valtavaan pölypilveen. Höyry tiivistyy jäähtyessään ja toimii ”liimana”, joka liittää
maapölyn pienet silikaattipartikkelit toisiinsa. Tällöin syntyy onttoja metallipitoisia
silikaattihauleja. Haulien jäähtyessä niiden
pinnoille tiivistyy pieniä räjähdysainejäämiä,
pääasiassa trotyyliä. Suurimmat, millimetrejä
halkaisijaltaan olevat, haulit putoavat räjäytysalueen välittömään läheisyyteen. Mikro- ja
nanometrien kokoluokkaa olevat kevyet haulit kulkeutuvat vallitsevien tuulten mukana
kauemmaksi räjäytyspaikalta.
Vuosien 1988 – 2006 aikana on ympäristöön levinnyt noin 29 000 tonnia metalleja.
Alueella aloitettiin vuonna 1998 metallien
sähkömagneettinen keräys, joka osoittautui
onnistuneeksi ratkaisuksi. Vuoteen 2006
mennessä alueelta on kerätty kierrätykseen
jo yli kymmenen tuhatta tonnia metalleja.
Räjäytysten ympäristövaikutuksista
Ympäristövaikutukset voidaan jakaa kaasumaisiin päästöihin, orgaanisiin räjähdysainejäämiin ja niiden muuntumistuotteisiin sekä
metallipäästöihin. Näiden lisäksi tulevat räjäytysten aiheuttamat melu- ja tärinähaitat.
Kaasumaiset päästöt on laskettu hävitettävien räjähteiden määristä ja ne ovat
osoittautuneet melko vähäisiksi. Typpioksidipäästöt edustavat noin 0,06 prosenttia
Lapin läänin vuotuisista typpioksidipäästöistä. Hiilidioksidipäästöt vastaavat noin
500 henkilöauton vuotuisia päästöjä, kun
autolla ajetaan 10 000 kilometriä vuodessa.
Räjähdyspilvestä on kerätty näytteitä myös
helikopterilla, mutta niiden syaanivety-, typ-
Kun panos räjähtää
Panoksen räjähtäessä näkyy ensin terävä leimahdus ja suuret teräskappaleet sinkoutuvat
enintään kilometrin päähän räjäytyspaikasta.
Samalla räjähdyksen synnyttämä korkea lämpötila höyrystää osan metalleista.
Höyryn koostumus määräytyy ampumatarvikkeissa olevien metallimäärien mukaan.
Terästä on eniten ja lyijyä vähiten, mutta
koostumukseen vaikuttaa myös metallien
Panoksen tekoa. Lisäräjähteenä on käytetty
3 – 5 tonnia dynamiittia,
joka on asennettu kranaattirivistöjen väliin 25
kilogramman laatikoissa.
Kuva: Martti Hagfors
SENSORI 1 / 2010 7
Onttoja silikaatti/teräs-hauleja. Kuvat otettu pyyhkäisyelektronimikroskoopilla
(SEM). Kuva: Mervi Hokkanen
pioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat
osoittautuneet hyvin pieniksi.
Orgaanisten räjähdysainejäämien ja
niiden muuntumistuotteiden vaikutukset
näyttäisivät rajoittuvan detonaatioalueeseen
ja noin 300 metrin etäisyydelle siitä. Räjäytysalueen maaperä sisältää trotyyliä ja sen pelkistymistuotteita alle 50 milligrammaa kilogrammassa maata. Trotyyli on veteen melko
liukenematon, ja Hukkakeron massaräjäytysten ympäristövaikutusten ja riskien arviointi raportin mukaan se ei aiheuta ympäristöriskiä
alueen pohja- ja pintavesille. Räjäytysalueen
ympäristön trotyylikuormitus on kuitenkin
muutamia satoja milligrammoja hehtaaria
kohden noin kahden kilometrin etäisyydelle
hävityspaikalta. Räjähdysaine leviää ympäristöön pääasiassa onttojen silikaatti-teräshaulien pinnoilla.
Suurin osa teräksestä putoaa maahan kilometrin sisällä räjäytyspaikalta. Osa metalleista
kuitenkin höyrystyy ja kulkeutuu vallitsevien tuulten mukana ympäristöön. Alueen
mustikat, puolukat, variksenmarjat ja lakat
eivät näyttäisi käyttävän maan kohonneita
metallipitoisuuksia hyväkseen. Niiden metallipitoisuudet kuitenkin kohoavat marjojen
pinnoille laskeutuvan räjähdyspölyn vuoksi.
Myöskään Rourajoen kalojen metallipitoisuuksissa ei ole havaittu muutoksia, mutta
tältä osin tutkimukset ovat vielä kesken.
Metsän teräs- ja alumiinikuormitus on
noin 200 kilogrammaa hehtaaria kohden 400
metrin etäisyydellä räjähdyspaikasta. Määrä
laskee muutamiin kilogrammoihin 2 – 3 kilometrin etäisyydellä räjäytyspaikalta. Kauemmaksi mentäessä pitoisuudet vakiintuvat
noin 1 – 2 kilogramman tasolle hehtaaria
kohden, aina kymmenen kilometrin etäisyydelle asti. Muut metallit kuten kupari, sinkki,
kromi, nikkeli, barium ja lyijy käyttäytyvät
samalla tavalla. Niiden pitoisuudet vaihtelevat joistakin sadoista grammoista kymmeniin
grammoihin hehtaaria kohden. Elohopeaa ei
ole löydetty lainkaan.
Ympäristörasituksen on arvioitu leviävän
vaihtelevasti noin sadan neliökilometrin laajuiselle alueelle. Sen ei ole voitu kuitenkaan
todeta aiheuttavan Hukkakeron massaräjäytysten ympäristövaikutusten ja riskien arviointi -raportin mukaan merkittävää haittaa
ympäristölle.
Räjäytykset ovat aiheuttaneet jonkin verran myös melu- ja tärinähaittoja parinkymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsevissa Kiistalan ja Pokan kylissä. Nyt alueelle on noussut
vielä Suurikuusikon kultakaivos, joka sijaitsee
vain 13 kilometrin päässä räjähdyspaikalta.
Ensimmäisissä räjäytyksissä särkyi jopa ikkunoita Pokan kylässä. Ympäristöministeriö
sallii räjäytykset, joissa nettoräjähdysaineen
määrä on 30 tonnia. Käytännössä räjähteiden
määrät on kuitenkin rajattu 15 – 20 tonniin
haittojen vähentämiseksi.
Ympäristötutkimuksen perusteista ja
asiakkaista
Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos on osallistunut massaräjäytysten ympäristövaikutusten selvitystyöhön vuodesta
1988 alkaen. Tutkimuksen toimeksiantajina
ovat olleet Pääesikunnan Logistiikkaosasto
ja Räjähdelaitoksen Esikunta. Ympäristönsuojelulaki edellyttää toiminnan harjoittajan
tietävän toimintansa aiheuttamat ympäristövaikutukset, tässä tapauksessa massaräjäytysten ympäristövaikutukset. Tämän vuoksi
myös Puolustushallinnon Rakennuslaitos
teetti vuosina 2007 – 2009 Hukkakeron massaräjäytysten ympäristövaikutusten ja riskien
arvioinnin Puolustushallinnon ulkopuolisilla
konsulttiyrityksillä. Selvitys valmistui lokakuussa 2008 ja sen toinen osa helmikuussa
2009. Selvityksestä vastasivat Ramboll Oy ja
Esko Rossi Oy. Työ perustui PVTT:n vuosina
1988 – 2007 tekemiin ympäristötutkimuksiin.
Massaräjäytykset ovat vuosien saatossa
osoittautuneet melko ympäristöystävälliseksi
tavaksi hävittää vanhentuneita ampumatarvikkeita. Yhä tiukkeneva ympäristölainsäädäntö edellyttää kuitenkin määrätietoista
ympäristötutkimusta, joka on selkeästi toiminnan jatkamisen edellytys. Toiminnan
harjoittajan tulee tietää harjoittamansa toiminnan ympäristövaikutukset.
FL Martti Hagfors on PVTT:n erikoistutkija ja
Massaräjäytysten ympäristövaikutukset -projektin päällikkö vuodesta 1995 alkaen.
Massaräjäytyksen synnyttämä kuoppa, jota mittaavat Pekka Loivaranta, Alpo Kariniemi ja
Seppo Tuokko. Kuva on massaräjäytysleiriltä vuodelta 1995. Kuva: Tellervo Vormisto
8 SENSORI 1 / 2010
Teksti: KIRSI SUNDELL
PVTT sai ympäristösertifikaatin
Puolustusvoimat kantaa
vastuunsa osana valtionhallintoa. Se tuntee toimintansa
ympäristövaikutukset, selvittää
niihin liittyvät ympäristöriskit ja
huomioi ympäristönäkökohdat
toiminnan ja toimipaikkojen
kehittämisessä. Puolustusvoimat
pyrkii myös ennaltaehkäisemään
ja vähentämään ympäristölle
aiheutuvia haittoja.
P
uolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos haluaa tutkimuksiensa ja
muun toimintansa ohella huolehtia
ympäristöstään. Sen ympäristöjärjestelmä sisältää muun muassa ympäristösuunnitelman ja -ohjeistuksen, henkilöstön
ympäristökoulutuksen sekä lainsäädännön
vaatimat toimenpiteet, kuten ympäristölupiin liittyvät seurantavelvoitteet.
Kesällä 2007 tehtiin ympäristöselvitys,
jossa kartoitettiin laitoksen ympäristöasioiden
alkutilannetta, selvitettiin alueen toimintoja
ja arvioitiin toiminnasta mahdollisesti aiheutuvia päästöriskejä. Vuoden 2008 lopulla
haastateltiin tutkimuslaitoksen henkilöstöä.
Haastatteluissa nousivat merkittävimmiksi
ympäristönäkökohdiksi tutkimuslaitoksen
päästöjen vähentäminen, yli 3 500 erilaisen
kemikaalin oikea käsittely ja varastointi,
valmiuden tehostaminen onnettomuustilanteissa sekä jätehuollon kehittäminen ja
Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö kenraalimajuri Paavo Kiljunen luovutti Pääesikunnassa tämän vuoden helmikuussa tutkimuslaitokselle ISO 14001-standardin mukaisen ympäristösertifikaatin. Sen vastaanottivat laitoksen johtaja, insinöörieversti Mika Hyytiäinen
ja laatupäällikkö Kirsi Sundell. Kuva: Jaakko Ylikulju
tehostaminen. Lisäksi Lakialan haasteina ovat
räjäytystoiminnan melu ja Parostenjärven
kuparikaivoksen aikainen arseenipitoinen
jätealue.
Ympäristösertifikaatin saaminen ei tarkoita sitä, että ympäristöasiat ovat kunnossa ja
ne voidaan unohtaa vaan järjestelmän kehitys
ja seuranta jatkuu edelleen. Kun kehykset
ovat kunnossa, jatketaan kehittämistyötä ja
viedään eteenpäin suunnitelmia, joita on jo
tehty ja joita tehdään lisää ympäristön tilan
parantamiseksi. Tutkimuslaitoksen johtoryhmä seuraa ympäristönsuojelun tasoa ja
ympäristöohjelman ylläpitoa säännöllisissä
katselmuksissaan.
Insinööri (AMK) Kirsi Sundell on Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen laatupäällikkö ja hän toimii myös laitoksen ympäristövastaavana.
Teksti: LASSE RAASSINA JA TOMMI ALANKO
Ympäristömittaukset
mahdollistavat toiminnan
P
VTT:n tekemät ympäristövaikutusten mittaamiset ja arvioinnit ovat
yksi toimintamme jatkuvuuden perusta. Ne ovat vaikuttaneet myös
toimintojen kehittämiseen.
Ympäristömittaukset sekä paine-, meluja tärinämittaukset ovat mahdollistaneet jatkuvuuden myös häiriöilmoitusten jälkeen.
Olemme voineet osoittaa häiriötekijöiden
vaikutusten olevan niin pieniä, että liiallista
haittaa ei toiminnasta ole syntynyt.
Massaräjäytysten ympäristömittausten
kokemuksia hyödynnetään tulevaisuudessa
myös Ähtärin Varikon Palolammen hävitystoiminnassa. Siellä aloitetaan mittausten
tekeminen massaräjäytysten tapaan jo tänä
vuonna ja jatkotoimenpiteet arvioidaan tulosten perusteella.
Massaräjäytykset ovat tulevaisuudessa
mahdollisia vain, mikäli me toiminnanhar-
joittajana osoitamme toimintamme ympäristövaikutukset. Tämän vaikuttavuuden
osoittamiseen tarvitsemme osaavaa ja luotettavaa toimijaa, Puolustusvoimien Teknillistä
Tutkimuslaitosta.
Esikuntapäällikkö majuri Lasse Raassina ja käytöstäpoistoinsinööri Tommi Alanko työskentelevät Räjähdelaitoksen esikunnassa.
SENSORI 1 / 2010 9
IED-kolutusta Afganistanissa poliisilta poliisille
Afganistanin ensimmäisen IEDD-ryhmän oppilaita
Teksti: MARKKU MESILAAKSO ja ERKKI KOVERO
Kuvat: EERO OIJALA ja ERKKI KOVERO
Improvisoitujen
räjähtävien välineiden
vastatoiminta
Improvisoitujen räjähtävien välineiden käytöstä on tullut pysyvä
maailmanlaajuinen uhka. Näyttää siltä, että niiltä ei mikään valtio ole
täysin turvassa. Asia koskettaa meitä suomalaisiakin, sillä
kriisinhallintajoukkojen sotilaita on jo joutunut pommihyökkäysten
kohteeksi Afganistanissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan
epäsymmetrisen sodankäynnin kehykseen kuuluvaa, improvisoitujen
räjähtävien välineiden vastaista toimintaa.
E
päsymmetrinen sodankäynti on
sissitoimintaa, esimerkiksi ansoittamista ja miinoittamista. Sillä aiheutetaan vastustajalle fyysistä ja
moraalista vahinkoa yllätyksellisellä tavalla.
Improvisoidulla räjähteellä (IED, improvised
explosive device) tarkoitetaan välinettä, joka
sisältää räjähtävää, palavaa, sytyttävää tai
muuta vahingoittavaa kemikaalia. Ne ovat
halpoja ja helposti valmistettavia taktisia aseita, joilla on strateginen merkitys.
Improvisoidut räjähteet muodostavat
sotilaille ja siviileille epäsymmetrisen uhan.
Niiden käyttäjiä on vaikea tunnistaa ja
tavoittaa. Esimerkiksi Afganistanissa IED
on alivoimaisen vastustajan ase ylivoimaista
vihollista vastaan. Siviilit joutuvat uhreiksi
tietämättään ja näin IED-ase aiheuttaa suunnatonta kärsimystä ja pelkoa siviiliväestön
keskuudessa.
Improvisoitujen räjähteiden vastaisella toiminnalla (C-IED, countering IED)
10 SENSORI 1 / 2010
tuhotaan vastustajan IED-järjestelmä. Vastatoiminta voidaan jakaa IED-järjestelmän
tuhoamiseen, IED-välineen tuhoamiseen ja
koulutukseen IED-uhkia vastaan.
Pääesikunnan materiaaliosasto käskee
puolustusvoimien tavoitetilasta ja suorituskykytarpeista tulevat tutkimustehtävät
Puolustusvoimien Teknilliselle Tutkimuslaitokselle (PVTT) sekä ohjaa C-IED -tutkimusta. PVTT kehittää ja käyttää yksilön ja
joukon omasuojaan liittyvää osaamistaan. Se
tutkii räjähteiden ja siihen liittyvän teknologian, elektroniikka-, informaatio- ja aseteknologian ja massatuhoaseisiin kuuluvien
kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden sekä
radiologisten aineiden muodostamaa uhkaa
ja suojautumiskeinoja. PVTT tutkii myös
operaatioalueelta lähetetyn aineiston, analysoi ja tuottaa tutkimustulokset pääesikunnan,
sotilastiedustelun, kansainvälisen keskuksen
ja eri puolustushaarojen käyttöön.
PVTT osaa vastatoimia
C-IED -toiminnan tavoitteena on onnistua
kahden ensimmäisen operatiivisen toimenpiteen, ennustamisen ja estämisen, suhteen.
Tällöin ei muita toimenpiteitä periaatteessa
tarvittaisi lainkaan.
Tutkimus on yksi keinoista, joilla vaikutetaan operatiivisiin toimenpiteisiin. PVTT
tekee soveltavaa teknillistä ja luonnontieteellistä tutkimusta ja kehittämistä. Samalla
seurataan tieteen ja teknologian kehitystä ja
käytetään kertynyttä asiantuntemusta asiakkaan hyväksi esimerkiksi oikeiden välineiden
hankkimisessa. Tutkimuksella saatua tietoa
ja asiantuntemusta jaetaan myös kouluttamalla.
PVTT tekee viranomaisyhteistyötä erityisesti poliisin ja myös rajavartiolaitoksen
kanssa. Yksi yhteistyömuodoista on jatkuva
virka-apuvalmius. Sitä tarvitaan tilanteissa,
joissa kysytään esimerkiksi räjähdetekniikan
tutkijoiden asiantuntemusta tai räjähteiden
Kuva RG-32 vaurioista IED-iskun jäljiltä
turvallisen käsittelyn mahdollistavia tiloja
tai koekenttää. PVTT:lla on osaamista myös
räjähteeseen kytketyn likaisen kuorman
suhteen. Tällä tarkoitetaan räjähteeseen kytkettyä kemiallista, biologista tai säteilevää
materiaalia.
Toinen yhteistyömuoto ovat yhteiset
seminaarit. PVTT järjestää vuosittain kolmipäiväisen seminaarin improvisoiduista
räjähteistä. Näissä erityisenä aiheena ovat
kriisinhallintajoukkojen kokemukset Afganistanissa. Seminaarissa jaetaan tietoja ja
kokemuksia sekä tehdään harjoituksia koekentällä. Tilaisuudet ovat olleet suosittuja.
PVTT:n osaaminen räjähteisiin liittyvissä asioissa on maassamme ainutlaatuista.
Näihin liittyvät laboratorio-, koe- ja testausinfrastruktuuri sekä erilaiset aineet ja
välineet, niiden ominaisuudet, turvallisuus,
lainsäädäntö ja kyky virka-avun antamiseen.
Osaamista kehitetään tällä hetkellä operatiivisten toimenpiteiden alueisiin 4 ja 5.
Tärkeää olisi myös hallita IED-materiaalin,
sen komponenttien sekä koottujen laitteiden
havaitseminen. Esimerkiksi räjähteeksi tarkoitetun materiaalin etäältä havaitsemiseen
ei ole olemassa yksiselitteistä ja toimivaa ratkaisua. Tähän liittyviä tutkimusalueita ovat
erilaiset improvisoitavat räjähteet ja niiden
toimivuus, räjähteiden paine-, lämpö- ja
fysiologiset vaikutukset sekä omatekoisten
räjähteiden vaarattomaksi tekeminen.
PVTT:n ase- ja materiaalitekniikan osaamista käytetään ajoneuvojen ja sotilaiden
ballistisen suojauksen kehittämiseksi. Suoja
sisältää toimenpiteet, joilla minimoidaan vastustajan vaikutus omaan järjestelmään. Tietoa hyödynnetään ajoneuvojen rakenteiden ja
materiaalien valinnassa, jotta saadaan riittävä
suoja paine- ja sirpalevaikutuksia vastaan.
PVTT kehittää myös kemikaaleilta, biologisilta aineilta ja säteileviltä aineilta suojautumista, josta on hyötyä likaisen C/B/R
IED -pommin ominaisuuksien hallinnassa.
Samoin kehitetään puhdistamistoimintaa,
joka vähentää vaikutuksia tapahtuman jälkeen. Tutkimusalueena on muun muassa
IEDD-kouluttaja katsoo tulevaisuuteen
toiminta likaisen pommin tapauksessa.
PVTT:n elektroniikka- ja informaatiotekniikkaan liittyvää osaamista kehitetään
erityisesti laukaisun eston alueella. Käytön
estämiseen tarkoitettua teknologiaa testataan,
erilaisiin ratkaisuihin perehdytään ja tutkimusta tuetaan kojeita rakentamalla.
Suuri osa IED-pommeista viritetään
tai laukaistaan kaukokäyttöisesti, jolloin
puhutaan RCIED:stä (Remote Controlled
tai Radio Control IED). Laukaisimet ovat
puhelimia, radiolaitteita tai muuta halpaa
kodin elektroniikkaa. RCIED-välineiden
käytön estämiseksi on ajoneuvoihin asennettu häirintälaitteita, joilla voidaan estää
pommin laukaisu. Vastapuoli on kuitenkin
oppivainen ja kehittää toimintatapojaan jatkuvasti häirintäjärjestelmiä vastaan. Turvallisuuden parantamiseksi Tutkimuslaitos tutkii
käytössä olevia laukaisujärjestelmiä ja niiden
häirittävyyttä yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.
C-IED maanpuolustuksessa
Puolustusvoimien tavoitteena on suojata
kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa olevat joukot mahdollisimman hyvin.
IED-uhkien vastaisessa kehittämistyössä
tuotetaan tietoa, teknologiaa ja osaamista,
jota käytetään hyväksi maanpuolustuksessa,
SIED-liivi (itsemurhapommittajan asu)
viranomaisyhteistyössä ja kansainvälisessä
kriisinhallinnassa. Koska kyse on erittäin
monimuotoisesta ongelmasta, on ratkaisujen
saamiseksi toimittava yhteistyössä teollisuuden ja tutkimuslaitosten kanssa sekä kaikkien
niiden kanssa, joita asia koskettaa, jopa valtion johdosta aina yksittäiseen kansalaiseen
saakka. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistoimintaa.
Tulevaisuuden turvallisuuspoliittisena
valintana tulee olemaan suorituskykyperustainen ajattelu, jolla pyritään minimoimaan
IED-uhka. Puolustusvoimat asettaa kokonaistavoitteensa tulevaisuuden toiminnalle
omassa C-IED -konseptissaan, joka valmistuu vuoden 2010 aikana.
C-IED -toiminnan kehittäminen tarjoaa
mahdollisuuksia ja tietotaitoa myös kansallista puolustusta varten. Sen kautta osaaminen
henkilöstön ja kaluston suojaamisessa erilaisia IED-välineitä vastaan kasvaa ja saadaan
runsaasti tietoa räjähteiden ja sulutteiden
vaikutuksista panssaroitua joukkoa vastaan.
Tätä voidaan hyödyntää muun muassa alueellisten joukkojen varustuksen ja taktiikan
kehittämisessä.
Professori Markku Mesilaakso on PVTT:n
räjähde- ja suojelutekniikkaosaston johtaja.
Erikoistutkija Erkki Koveron alana on räjähdeja CIED-tekniikka.
C-IED -toiminnan perustana ovat seuraavat operatiiviset
toimenpiteet:
1.
2.
3.
4.
Ennusta vastustajan IED-toiminta (predict)
Estä toiminnan toteuttaminen (prevent)
Havaitse IED-materiaali ja komponentit sekä kootut laitteet (detect)
Estä asennettujen IED:n ja/tai niiden kaukolaukaisulaitteiden käyttö
(neutralise)
5. Vähennä IED-räjäytysten vaikutuksia (protect)
6. Hyödynnä IED-tapahtumat taltioimalla ja analysoimalla olennainen
tieto (exploit).
SENSORI 1 / 2010 11
Teksti: MARI-ELLA SAIRIALA
Epäherkät räjähteet
R
äjähteiden Insensitive Munition (IM)-suuntaus on Suomessa
kohtalaisen uusi ilmiö. Kiinnostus räjähteiden epäherkkyyden
parantamiseen on maailmalla syntynyt jo
1960-luvulla muutamien vakavien räjähdeonnettomuuksien seurauksena. Näissä kohtalaisen viaton tapahtuma johti lopulta varsin
massiiviseen tuhoon, suuriin materiaalisiin
tappioihin ja useisiin menetettyihin ihmishenkiin. Lähes kaikki vakavat seuraukset
johtuivat räjähteiden syttymisestä tulipalon,
räjähdyksen välittymisen tai räjähdyksen
aiheuttamien sirpaleiden vaikutuksesta.
Jos onnettomuushetkellä olisi ollut käytössä IM-räjähteet tai edes epäherkemmät
räjähteet, olisi tulipaloja ehditty sammuttamaan ja räjähdysten välittymisiltä olisi vältytty. Henkilö- ja materiaalivahingot olisivat
jääneet huomattavasti pienemmiksi ja operatiivinen kyky olisi voitu edelleen ylläpitää.
Onnettomuuksista on otettu opiksi ja luotu
IM-testit, joilla selvitetään räjähteiden vas-
IM testit
SCO, Slow Cook Off
Hidas kuumennus
BI, Bullet Impact
Luotivaikutus
FCO, Fast Cook Off
Nopea kuumennus
SD, Sympathetic Detonation
Räjähdyksen välittyminen
FI, Fragment Impact
Sirpalevaikutus
SCJ, Shaped Charge Jet
Ontelopanoksen vaikutus
teet onnettomuuksien tai vihollistoiminnan
uhkia vastaan.
IM Suomessa
Puolustusvoimiin IM-strategia hyväksyttiin
ja käyttöönotettiin vuoden 2006 alussa,
joskin epäherkkien räjähteiden kehitystyö
Suomessa on alkanut jo 1980- luvulla. Samalla vuosikymmenellä Merivoimat asettivat
tuotekehityksen tavoitteeksi räjähteen, jolla
on IM-ominaisuuksia. Tällöin alkoi myös
Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen, Oy Forcit Ab:n ja Merivoimien
yhteistyö IM: n saralla. Tavoitteena oli kehittää kotimaista polymeeripohjaista PBX-räjähdysainetta perinteisten TNT:n ja Comp B: n
rinnalle.
Tuotekehitysprosessissa koettiin myös
vastoinkäymisiä. Merkittävin takaisku tuli
vuonna 1993, kun kovetusvaiheessa ollut
räjähdysaine FPX 4 syttyi palamaan ja räjähti. Henkilövahingoilta onneksi säästyttiin.
Vuosi
Paikka
Syy
1966
USS Oriskany
Soihdun syttyminen samassa tilassa rakettien taistelulatausten
kanssa johti yhden taistelulatauksen syttymiseen joka
puolestaan välittyi muihin. Räjähdys johti myös happisäiliön
räjähdykseen
FCO /
SD /
FI
44 kuoli
156 loukkaantui
2 helikopteria tuhoutui
4 lentokonetta tuhoutui
1967
USS Forrestall
ZUNI raketti syttyi tahattomasti, sytyttäen polttoainepalon, jonka
seurauksena lentopommi räjähti levittäen tulipalon edelleen
tappaen palomiehiä. Palon eteneminen johti seuraavien
pommien, taistelulatausten ja rakettimoottorien räjähtelyyn.
FCO /
SD /
FI
134 kuoli
161 loukkaantui
21 lentokonetta tuhoutui
Lentotukialus vaurioitui
1969
Da Nang
Vietman
Roskia polttaneen miehen tuli levisi nurmikkoon, jota pitkin se
eteni
ammusten
varastoalueelle,
johtaen
15
tuntia
kestäneeseen räjähdysten sarjaan
FCO /
SCO /
SD /
FI
Ei tiedossa
1969
USS Enterprise
Lentokoneen moottorin palokaasut osui ZUNI rakettiin, jonka
taistelulataus räjähti. Seurauksena yhteensä 18 räjähdettä
räjähti
FCO /
SD /
FI
28 kuoli
344 loukkaantui
15 lentokonetta tuhoutui
1973
Junavaunun
onnettomuus,
Roseville,
Kalifornia
Tulipalo eräässä vaunussa johti vaunun räjähtämiseen jolloin
tulipalo levisi ja johti yhteensä 18 vaunun räjähtämiseen.
SCO /
FCO /
SD /
FI
48 loukkaantui
24 000 000 $ materiaalivahingot
1981
USS Nimitz
Lentokoneen laskeutuminen epäonnistui ja sen seurauksena
syttyi tulipalo. Palo saatiin sammumaan, mutta palojätteen
joukossa ollut Sparrow:n taistelulataus räjähti sytyttäen palon
uudelleen
johtaen
kolmen
muun
taistelulatauksen
räjähtämiseen
SCO /
FCO /
SD /
FI
14 kuoli
39 loukkaantui
12 lentokonetta tuhoutui tai vaurioitui
1991
Camp Doha
Ajoneuvot pidettiin räjähteillä lastattuina jotta reaktionopeus
toimintaan olisi maksimissaan. Eräs ajoneuvo lastattuna 155
mm kranaateilla syttyi palamaan johtaen lastin räjähtämiseen ja
palon leviämiseen
FCO /
SCO /
SD /
FI
3 kuollutta
52 loukkaantunutta
Panssariajoneuvoja enemmän kuin
Irakin sodassa yhteensä
2008
Tirana, Albania
Ammusvarasto
Vanhojen tykistöammusten hävitysprosessissa tapahtunut
onnettomuus johti läpi yön jatkuneeseen räjähdysten sarjaan
SD /
FI /
16 kuoli
300 loukkaantui
313 kotia tuhoutui
380 rakennukseen vakavia vaurioita
12 SENSORI 1 / 2010
Tappiot
Onnettomuus olisi voinut johtaa koko suomalaisen tuotekehitysprosessin päättymiseen,
mutta omaan osaamiseen luottaen ja Merivoimien vahvalla tuella työ sai jatkua.
Muutama vuosi onnettomuuden jälkeen
uusi tuote, FPX 7, oli valmiina tuotteistukseen ja merimiinoihin. Herkkyyttä kuitenkin
haluttiin edelleen alentaa ja FPX 7 sai vuonna 2001 rinnalleen epäherkemmän version,
FOXITin.
Vuonna 2006 FOXIT-projektiryhmä sai
NATOn MSIAC IM Award -tunnustuksen
räjähteiden epäherkkyyden eteen tekemästään merkittävästä työstä.
Alun perin Merivoimien pyynnöstä
käynnistyneen Tutkimuslaitoksen ja Forcitin
yhteistyön tuloksena on Forcitilla nykyään
kokonainen FPX-tuoteperhe. Sen yksi uusimmista, huomattavan epäherkistä tuotteista, on vuonna 2009 maavoimille hankittu
viuhkapanos. Se on alle 2,5 kilogrammaa
painava, tähysteisesti sytytettävä panos, joka
aiheuttaa suunnatun sirpalevaikutuksen haluttuun suuntaan ja etäisyyteen. Viuhkapanoksen tuotekehityksen ja pääosan testauksesta teki Forcit, ja Tutkimuslaitoksen rooli oli
pääasiassa räjähdysaineen kvalifioinnissa.
Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen läheinen yhteistyö Forcitin kanssa
jatkuu IM-tuotteiden testauksen ja tutkimuksen osalta. Varsinaisen tuotekehityksen
hoitaa Oy Forcit Ab.
DI Mari-Ella Sairiala työskentelee PVTT:n räjähde- ja suojelutekniikkaosastossa räjähdetekniikan tutkimusalalla tutkijana.
Kuva: Mika Hyytiäinen
Teksti: JUHANI HÄMÄLÄINEN
PVTT Itsenäisyyspäivän
paraatissa Riihimäellä
V
iime vuoden valtakunnallinen
itsenäisyyspäivän paraati järjestettiin Riihimäellä. Paraatijoukkoihin osallistui yli tuhat
henkilöä ja kymmeniä ajoneuvoja. Mukana
oli myös Tutkimuslaitoksen CB-kenttälaboratorioajoneuvo, joka eteni Pioneerirykmentin osastossa.
Paraatikatselmus ja kalustoesittely pidettiin kauppakeskus Atomin parkkialueella ja
tapahtumaa oli seuraamassa tuhansia ihmisiä.
Parkkialueelle oli pystytetty myös PVTT:n
teltta tutkimuksen esittelyä varten, ja siellä
oli lähes koko ajan tungosta.
Tutkimuksen esittelyn teimme loistavana
tiimityönä, jossa olivat mukana Åge Liljeström, Jouni Peltonen, Jarkko Kylmälä, Jukka
Ruoskanen ja tämän kirjoittaja. Suuri kiitos
kuuluu myös Viestirykmentille esittelyteltan
asettamisesta ja purkamisesta.
Tutkimuksen esilletuonti yleisötapahtumassa oli erittäin onnistunutta ja vieraat
olivat siitä hyvin kiinnostuneita. Tilaisuus
oli samalla koko laitoksen tunnettavuutta
lisäävää markkinointia.
Teksti: PAULA MAATELA
CB-kenttälaboratorio on
nyt sotavaruste!
M
aavoimat vastaa Suojelun
Erikoisosaston suorituskyvystä ja valmiudesta. Puolustusvoimien Teknillinen
Tutkimuslaitos tukee Maavoimia asettamalla
palveluitaan, henkilöstöään ja materiaaliaan
osaston käyttöön. CB-kenttälaboratorio on
keskeinen osa Suojelun erikoisosastoa. Sitä
voidaan käyttää maanpuolustuksessa, viranomaisyhteistyössä ja kriisinhallintatehtävissä.
Kenttälaboratoriossa tehdään kemiallisten ja biologisten taisteluaineiden, radioaktiivisen säteilyn, toksiinien ja myrkyllisten
teollisuuskaasujen nopeaa tunnistamista sekä
kenttähygieniaan liittyviä mittauksia.
Laboratorion suunnitteluvaiheessa huo-
Laboratoriomestari Hanna
Haukipää analysoi ionikromatografilla C-laboratoriossa. Kuva:
Paula Maatela
SENSORI 1 / 2010 13
mioitiin NATO:n standardi NBC-kenttälaboratoriolle, jotta yhteensopivuus taataan
kansainvälisissä tehtävissä. Myös laboratorion toiminnan ohjeistus täyttää NATO-vaatimukset. Testaustoiminnassa noudatetaan
ISO/IEC 17025 -standardia.
Kenttälaboratorion kokonaisbudjetti oli
noin 2,5 miljoonaa euroa ja sen kehittämiseen on tutkimuslaitoksella käytetty noin
kymmenen henkilötyövuotta. Laboratorio
hyväksyttiin sotavarusteeksi vuonna 2009
ja sen sijoituspaikaksi on määritelty PVTT
Lakialassa.
Kenttälaboratorion henkilökunnalla
tulee olla vähintään alempi korkeakoulututkinto kemiasta, biologiasta, fysiikasta tai
eläinlääketieteestä. Laboratorioon on koulutettu henkilökuntaa vuodesta 2007 alkaen ja heidän osaamistaan on ylläpidetty ja
kehitetty vuosittaisilla kertausharjoituksilla.
Kenttälaboratoriotoimintaan on palkattu
vuonna 2008 kaksi henkilöä, ja koulutettavaksi etsittiin kemistejä ja biologeja vuoden
2009 ChemBio 09 -tapahtumassa.
Laboratorion teknistä suorituskykyä koeteltiin vuoden 2009 kesä- ja talvitesteissä. Tulosten perusteella parannettiin muun muassa
sähkö- ja ilmastointijärjestelmiä ja hankittiin
huolto-, varasto- sekä ilmastointikontit.
B-laboratorion analytiikkaa testattiin
vuonna 2009 osallistumalla NATO:n NAAGin JCG CBRN Defence:n SIBCRA-työryhmän järjestämään SIBA-harjoitukseen.
Harjoitus oli onnistunut ja opettavainen ja
loi pohjaa toimintatapojen kehittämiselle.
Vuoden 2010 SIBA-harjoitusnäytteet analysoitiin helmikuussa. Harjoituksen oikeita
tuloksia ei ole vielä julkistettu.
Kenttälaboratorion operatiivinen käytettävyys ja kansainvälinen yhteensopivuus
testattiin EU:n Pohjoismaisessa taisteluosastossa sekä vuosina 2007 – 2009 toteutetuissa
NATO-evaluoinneissa. Vuonna 2009 tehtiin
NATO-kriteerien mukainen itsearviointi
(SEL2) Suojelun Erikoisosaston toimintavalmiuskyvystä ja tänä vuonna NATO tekee
saman arvioinnin (NEL2).
Tulevaisuudessa CB-kenttälaboratorion
suorituskykyä on suunniteltu laajennettavan
hankkimalla nestekromatografi-massaspektrometri ja akkreditoimalla kemiallisten taisteluaineiden analyysimenetelmä. Myös asiantuntijatuen saaminen reaaliaikaiseksi (Reach
back) ja yhteistoiminta siviiliviranomaisten
kanssa tulee olemaan lähitulevaisuuden suurimpia haasteita.
PVTT:n hankkimaa usean vuoden kokemusta kenttälaboratorion suunnittelusta
ja sen käytöstä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää uusien kenttälaboratorioiden kehitystyössä.
FT Paula Maatela toimii erikoistutkijana PVTT:n
räjähde- ja suojelutekniikkaosaston suojelutekniikan tutkimusalalla ja on Kenttälaboratorion
kehittäminen -projektin johtaja.
NAAG JCG CBRN Defence
= NATO Army Armaments
Group, Joint Capability
Group on Chemical, Biological, Radiological and Nuclear
Defence
SIBCRA = Sampling and
Identification of Biological,
Chemical and Radiological
Agents
SIBA = Sampling and Identification of Biological Agents
Teksti: JARMO MÖLSÄ
Ohjelmistoradion kehitys
on hyvässä vauhdissa
O
hjelmistoradion kehitys Puolustusvoimissa keskittyy tällä
hetkellä Maavoimien tarpeisiin.
Maavoimat tarvitsevat liikkuvia
joukkojaan varten uuden sukupolven taktisen tiedonsiirtojärjestelmän, joka soveltuu
myös kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin
ja viranomaisyhteistyöhön. Ohjelmistoradio
on tällä hetkellä kustannustehokkain ratkaisu
tällaiseen käyttöön. Se tarjoaa useita etuja,
joista puolustusvoimien kannalta tärkeimpiä
ovat:
• Ohjelmistopohjaiset aaltomuodot: Samaa
radiolaitteistoa voidaan käyttää erilaisissa
tiedonsiirtoratkaisuissa kuten puhtaana sotilastiedonsiirtoverkkona tai esimerkiksi TETRA-verkkona.
• Ad hoc -verkkorakenne: Verkko säilyttää tiedonsiirtokykynsä verkon topologian
muuttuessa. Tällöin johtamisjärjestelmät
säilyttävät toimintakykynsä vaikka joukot
liikkuvat.
Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimus-
14 SENSORI 1 / 2010
Puolustusvoimien uusi ohjelmistoradioprototyyppi, joka hankittiin Elektrobitiltä vuonna
2009. Kuva: Jarmo Mölsä
laitos on aktiivisesti mukana kaikissa puolustusvoimien ohjelmistoradioprojekteissa. Tällä hetkellä suurin on kuuden eurooppalaisen
maan yhteinen ESSOR-projekti. Se käynnistyi vuoden 2009 alussa ja kestää vuoteen 2013
asti. Tässä projektissa kehitetään ohjelmistoarkkitehtuuri, joka erottaa radiolaitteiston ja
aaltomuoto-ohjelmistot toisistaan.
Muut käynnissä olevat ohjelmistoradioprojektit hyödyntävät ESSOR-ohjelmistoarkkitehtuuria. Ne keskittyvät muun muassa uusien aaltomuotojen kehittämiseen ja
tiedonsiirtonopeuksien kasvattamiseen.
PVTT tarjoaa ohjelmistoradioprojekteille teknistä tukea erityisesti radiotekniikassa ja
tietoturvassa, ja näissä tehtävissä työskentelee
täysipäiväisesti kolme henkilöä. Vaikka varsinainen projektityö tehdään puolustusvoimien ulkopuolella, on tutkimuslaitoksella tärkeä
rooli vaatimusten välittämisessä projekteille
sekä teknisen tiedon keräämisessä ja jakamisessa puolustusvoimille.
TkT Jarmo Mölsä työskentelee ohjelmistoradioprojekteissa erikoistutkijana PVTT:lla
Riihimäellä.
ESSOR = European Secure Software Defined Radio.
Eurooppalainen tietoturvallinen
ohjelmistoradioarkkitehtuuri ja
-aaltomuoto
TETRA = Terrestrial Trunked
Radio. Radioverkkotekniikka,
johon myös kotimainen VIRVEviranomaisradioverkko perustuu
Teksti: LIISA TERHO
ILMAPUOLUSTUKSEN KEHITTÄMINEN
EDELLYTTÄÄ TUTKIMUSTA
Ilmapuolustusta kehitetään
uuden keskipitkän kantaman
ilmatorjuntaohjusjärjestelmän
hankinnalla. Nykyiset kaukovalvontatutkat modernisoidaan
ja vanhenevat kotimaiset keskivalvontatutkat korvataan uudella
järjestelmällä. Puolustusvoimien
Teknillisen Tutkimuslaitoksen
asiantuntijat ovat mukana
näissäkin hankkeissa.
Nykyaikainen ilmatorjuntaohjus. Kuva: SA-kuva
Keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toimintaperiaate.
Kuva: Pirjo Laurimaa
I
lmatorjuntaohjusjärjestelmällä suojataan puolustusvoimien ja yhteiskunnan
elintärkeitä kohteita ja kriittisiä toimintoja ilmahyökkäyksiltä yhdessä hävittäjätorjunnan kanssa. Ilmavalvontatutkat ovat
osa reaaliaikaista järjestelmää, jolla ylläpidetään jatkuvasti tunnistettua ilmatilannekuvaa
sekä ennakkovaroituskykyä ja täydennetään
myös siviili-ilmailun ilmatilannekuvaa.
Hankkeita valmisteltiin vuoden 2004
turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
perusteella. Keväällä 2009 uutisoitiin hankintapäätöksistä. Uusi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on norjalais-amerikkalainen Kongsberg-Raytheonin valmistama NASAMS II.
Ranskalainen Thales-Raytheon Systems Company toimittaa ilmavoimille uuden liikkuvan
keskipitkän kantaman tutkajärjestelmän ja
modernisoi nykyisen kaukovalvontatutkakaluston. Uusien järjestelmien varusmieskoulutus aloitetaan 2012. Panssariprikaatissa
koulutetaan toiminta ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ja Ilmasotakoulussa uuden keskivalvontatutkakaluston kanssa.
PVTT:n asiantuntijat ovat näissäkin
hankkeissa yhteistyössä kehittämisestä vasSENSORI 1 / 2010 15
taavien puolustusvoimien yksiköiden kanssa
varmistaneet järjestelmien teknisten suorituskykyvaatimuksien ja käyttäjien operatiivisten
tarpeiden kohtaamista. Hankintaorganisaatioille annetaan asiantuntijatukea vaatimusmäärittelyissä, suorituskykyvaatimusten todennettavuuden arvioinnissa ja koetoiminnan tulosten analysoinnissa. Järjestelmien
toiminnan varmentamisessa ja testauksessa
PVTT:n tutkahäirintä- ja signaaliympäristösimulaattorilla on keskeinen merkitys.
Sotilaallisen suorituskyvyn osatekijöitä
ovat joukot ja niiden käyttöperiaatteet sekä
materiaali. Tekniset järjestelmät sotavarustuksena muodostavat osan sotilaallisen suorituskyvyn materiaalista ulottuvuutta, logistiikan, varastoinnin ja muun materiaalin ohella.
Laajat suorituskyvyn kehittämishankkeet
hallitaan vaiheistamalla. Ideointi-, esiselvitysja suunnitteluvaiheissa hankkeille tuotetaan
perusteita suorituskyvyn rakentamiseen ja
operatiiviseen käyttöönottoon. Tutkimuksilla kumuloidaan osaamista ja tietopohjaa
myös hankintojen aktiivisten vaiheiden väliaikoina. Teknisistä mahdollisuuksista ja reunaehdoista sekä uhka-analyyseista tarvitaan
tutkimustietoa koko suorituskyvyn elinkaaren tarpeisiin.
Kehittämistä on tuettu kokonaisvaltaisesti tutkimalla tiedustelu-, valvonta- ja tulenjohtoalueen tutkateknisiä sensoriratkaisuja,
Modernia Raytheon Systems Ground Master 403 tuoteperhettä edustava tutka.
Kuva: Thales-Raytheon Systems Company’n luvalla
liikkuvan ilmavalvonnan tutkajärjestelmiä,
antenniratkaisuja ja signaalinkäsittelymenetelmiä, vaihtoehtoisia konsepteja vertaillen.
Hankkeiden eri osapuolten edustajista muodostetuissa työryhmissä on osoitettu keskeisimmät havainnot järjestelmäehdokkaista
muun muassa taistelunkestävyyden kannalta. Yhteistyö on koettu erityisen arvokkaaksi
tutkatekniikan, häivetekniikan, optroniikan,
ohjusteknologian ja elektronisen suojautumisen alueilla.
DI Liisa Terho on tutkimusalajohtajana elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosastolla.
Hänen vastuualueenaan on radiotaajuisten
sensoreiden tutkimusala.
Teksti: PASI MYYRYLÄINEN
BanJ0 häiritsee, rahaa säästyy
P
erjantaina 13. päivä marraskuuta
sain kuulla Maanpuolustuksen
aloitesäätiön myöntäneen minulle
3 500 euron suuruisen stipendin.
Tunnustus tuli projektista, jossa demonstroitiin Banshee-lennokin soveltuvuutta tutkien
häirintään. Perusteluna oli omalla innovaatiolla ja valmistuksella sekä vanhojen osien
uudelleenkäytöllä saavutettu huomattava
kustannussäästö.
Radio-ohjattavaa Banshee-lennokkia
käytetään ilmatorjunta-ammunnoissa maalilennokkina. Sen kuormana ovat tavallisesti
infrapunalähde tai tutkaheijastimet. Vuonna
2005 Helsingin ilmatorjuntarykmentissä palvellut elektronisen sodankäynnin kouluttaja
kapteeni Jari Kähärä esitti ajatuksensa käyttää
lennokkiin asennettua häirintälaitetta ase- ja
tutkajärjestelmien käyttäjien koulutuksessa.
Simuloinnein ja testiratamittauksin luodun vaatimusmäärittelyn pohjalta käynnistettiin vuonna 2006 projekti häirintälähettimen
rakentamiseksi ja koelennättämiseksi. Budjetoitu määräraha ei kuitenkaan mahdollistanut
16 SENSORI 1 / 2010
BanJ0 asennettuna Banshee-lennokkiin. Vasemmalla alumiininen torviantenni ja
oikealla virtalähteenä käytetyt akut sekä niiden alla tarvittava elektroniikka.
Kuva: Pasi Myyryläinen
työn teettämistä puolustusvoimien ulkopuolisella yrityksellä. Koska selkeä asiakkaan tarve
oli olemassa ja aihe sopi hyvin työnkuvaani,
päätettiin laite toteuttaa itse.
En ollut aiemmin suunnitellut radiotaajuuslaitteita ja siksi turvauduin mahdollisimman paljon kaupallisiin osiin. Joissain
vaikeasti hankittavissa osissa, kuten RF-suodattimessa ja antennissa, pystyimme käyt-
tämään tutkista poistettuja komponentteja.
Näin säästimme huomattavasti valmistusaikaa ja -kustannuksia.
BanJ0:ksi nimetty häirintälähetin teki
ensilentonsa toukokuussa vuonna 2007, ja
projekti osoitti, että lennokki on mahdollista
varustaa häirintälaitteilla. Tämän jälkeen kaksi valmistettua laitetta on ollut koulutuskäytössä. Nyt ase- ja tutkajärjestelmien käyttöä
voidaan harjoitella häiritseviä ilmamaaleja
vastaan huomattavasti edullisemmin kuin
hävittäjäkoneilla tai ostopalveluina tehtävillä lennoilla.
Insinöörimajuri Pasi Myyryläinen työskentelee
vanhempana tutkimusinsinöörinä Radiotaajuisten sensorien tutkimusalalla Riihimäellä. Hänen
tutkimusalueenaan ovat tutkajärjestelmät ja
niiden suorituskyky.
Teksti: TOMI PARVIAINEN
PVTT osallistui
Litening-maalinosoituslaitteen
käyttöönottotesteihin
Kuva: Janne Sandberg
L
itening on lentokoneen siipi- tai
runkoripustimiin kiinnitettävä
maalinosoituslaser- ja -tähtäyslaite.
Sitä käytetään laukaistaessa täsmäohjattuja laser- tai GPS-ohjautuvia aseita tai
tavanomaisia pommeja maakohteita vastaan
tai ilmasta ilmaan -toiminnassa. Laite lisää
merkittävästi lentokoneen taistelutehokkuutta maakohteisiin tapahtuvissa hyökkäyksissä
erityisesti yöllä tai huonoissa sääoloissa.
Litening-maalinosoituslaite on israelilaisen Rafael Advanced Defense Systemsin
kehittämä ja muun muassa Northrop Grumman Corporationin lisenssillä valmistama.
Sen käyttäjiä ovat muun muassa Yhdysvaltain
ilmavoimat ja merijalkaväki, Saksan Luftwaffe
sekä Englannin RAF. Myös Suomen Ilmavoimat on tilannut Litening-maalinosoituslaitKuva: Pirjo Laurimaa
Ilmasta maahan -testeissä nähdään kuinka laser osuu
maalin eli resoluutiotaulun keskelle.
Kuva: Tomi Parviainen
SENSORI 1 / 2010 17
teet asennettavaksi F/A-18 Horneteihin.
PVTT on yhdessä Ilmavoimien Koelentokeskuksen kanssa testannut Litening-podin toiminnallisuuden ennen käyttöönottoa
tapahtuvan tyyppihyväksynnän yhteydessä.
Testeissä kiinnitettiin erityistä huomiota laserin turvalliseen käyttöön ja sen toimintojen
hallintaan.
Testit tehtiin maakokeena ja koelento-ohjelmana. Maakoe toteutettiin lentokonehallissa ja siinä vahvistui, että laitteella voidaan
suorittaa koelennot turvallisesti. Koelentoohjelmassa testattiin Litening-podin ilmasta
maahan -toimintakykyä. Tähän kuului muun
muassa laserin tarkkuustestit kaukaa lähestyttäessä sekä kameran suorituskykyä mittaava
testi. Suorituskykyä mitattiin lämmitettävillä resoluutiotauluilla, joilla etsittiin tietyltä
matkalta pienintä kontrastia, jolla taulun
palkkikuviot vielä erottuvat.
Laserin todettiin olevan teknisesti turvallinen käyttää, mutta sen käyttö vaatii ohjaajalta tarkkaavaisuutta virhetilanteiden välttämiseksi. Litening-maalinosoitus- ja -tähtäyslaite
on nyt käyttöönotettu Ilmavoimissa. Laseria
ei vielä toistaiseksi käytetä lennostoissa puutteellisen varo-ohjeistuksen takia.
Litening-maalinosoitus- ja -tähtäyslaite ripustettuna F/A-18 Hornetiin.
Kuva: Tomi Parviainen
DI Tomi Parviainen toimii tutkijana asetekniikkaosastolla. Hänen vastuualueena on lasertekniikka.
Laserin osumakohta kuvattiin kameroilla
erillisestä ajoneuvosta. Kuvassa Ins (AMK)
Janne Sandberg. Kuva: Jarkko Mursu
Teksti: ANTTI TUOHIMAA
Kääntöpöytä on vastaanotettu
P
uolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos on hankkinut kallistettavan kääntöpöydän. Sitä käytetään kohteiden häiveteknisten
ominaisuuksien mittauksiin ja se soveltuu
myös muihin elektronisen sodankäynnin
mittauksiin, kuten antennimittauksiin ja
häirintätesteihin.
Pöytä vastaanotettiin loka-marraskuun
vaihteessa, hieman edellä sovittua aikataulua.
Vastaanottotesteissä sen todettiin täyttävän
vaatimukset erinomaisesti, paikoin ylittä-
18 SENSORI 1 / 2010
vän ne. Laitteiston toimitti ylöjärveläinen
Dynaset Oy ja sen hankintahinta oli 1,75
miljoonaa euroa.
Ensimmäiset mittaukset tehtiin T-72
- panssarivaunulla. Niissä todennettiin muodostunutta mittauskapasiteettia ja testattiin
PVTT:lla kehitettyjä mittaustulosten arvioinnin analyysityökaluja. Työkalujen kehitystyö jatkuu edelleen ja tavoitteena on, että
kohteita voidaan testata myös tulevaisuuden
uhkia vastaan. Kääntöpöydällä kohteita tarkastellaan uhkaa vastaavilta kulmilta ja mita-
taan ne luotettavasti tutkaherätteiden osalta.
Tähän ei aiemmin ollut mahdollisuuksia.
Kuluvan vuoden haasteena on opetella
kiinnittämään kohteet pöytään turvallisesti, häiveteknisesti onnistuneesti ja niin, että
kohteen muoto ei muutu kallistusten ja pyöritysten aikana. Esimerkiksi pyöräajoneuvon
jouset eivät saisi päästä myötäämään. Tästä
saatiin erinomaista harjoitusta, kun vuoden
alussa pöydällä mitattiin Sisun XA-sarjan
panssariajoneuvoja.
Vaikka kääntöpöytämittauksissa on pal-
jon opeteltavaa ja mittausten standardointiin
on pitkä matka, pöytä on otettu jo tuotantokäyttöön. Tosiasia on, että mittausmenetelmien kehittäminen maailman huipputasolle
edellyttää runsaasti mittauksia oikeilla kohteilla. Näin mittausten haasteet ja virhemahdollisuudetkin tulevat parhaiten esille.
Kansainvälisen yhteistyön merkitys
korostuu mittausten laadun varmistamisessa. PVTT:n tavoitteena on olla avoimen tilan
mittaradan mittaustekniikoiden kehityksessä
eurooppalaisella tasolla ja kansainvälisesti arvotettu mittausfasiliteetti.
TkT Antti Tuohimaa työskentelee PVTT:n
asetekniikkaosastolla tutkahäivetekniikan
erikoistutkijana.
Kuva: Ari Virekunnas
UUSIIN TEHTÄVIIN
Kuva: Martti Seppälä
Dosentti Rauno Kuusisto nimitettiin
elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosaston johtajan virkaan 1. toukokuuta 2009 alkaen. Kuusiston
työura alkoi 1970-luvulla Ilmavoimien
Viestikoulussa ja jatkui viestiaselajissa
opettajana sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan sisällöntuotannon
ja johtamisen tehtävissä 1990-luvun
loppuun saakka. Tämän jälkeen hän
siirtyi Puolustusvoimien Teknilliseen
Tutkimuslaitokseen ja edelleen Maanpuolustuskorkeakouluun tutkimustoiminnan opettajaksi ja johtamaan
operaatiotaidon ja taktiikan tutkimusryhmää. Turun kauppakorkeakoulun
tulevaisuuden tutkimuskeskuksen
kansainvälisiin tutkimushankkeisiin
keskittyneen, kolmivuotisen tutkijavaiheen jälkeen hän palasi jälleen
Tutkimuslaitokseen. Rauno Kuusisto
on myös Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja hänen alanaan on
verkostopuolustus.
Kuva: Kirsi Sundell
Tutkimuslaitoksen apulaisjohtajana
aloitti tämän vuoden alusta yleisesikunta-everstiluutnantti Jarmo Saaristo. Hänen työhistoriaansa sisältyy
25 vuotta palvelusta puolustusvoimissa, kuten Panssariprikaatissa komppanian päällikkönä, Pioneerikoulussa
tutkimus- ja kehittämisosaston
johtajana sekä Materiaalilaitoksen
suoja- ja liikkuvuusosaston apulaisosastopäällikkönä. Lisäksi Saaristo on
toiminut Satakunnan Pioneeripataljoonan komentajana sekä Maanpuolustuskorkeakoulun pioneeritaktiikan
opettajana.
Kuva: Sirpa Korpela
Filosofian tohtori Veijo Miihkinen
aloitti asetekniikkaosaston johtajana
helmikuussa 2009. Valmistuttuaan
Oxfordin yliopistosta hän on työskennellyt suomalaisen vientiteollisuuden
palveluksessa erilaisissa tutkimuksen,
tuotekehityksen, innovaatioiden
kaupallistamisen sekä toimitusjohtajan tehtävissä. Veijo Miihkinen on
toiminut 1990-luvulla Jyväskylän Teknologiakeskuksen toimitusjohtajana
muun muassa osaamiskeskusten ja
teknologiakeskusten kehittäjänä.
SENSORI 1 / 2010 19
Puolustusvoimien Teknillinen
Tutkimuslaitos
Johtaja insinöörieversti Mika Hyytiäinen
Kemian analytiikan laboratorion räjähdeanalytiikassa käytetään kuitupäällysteisiä
twistereitä. Ne vähentävät huomattavasti
näytteiden esikäsittelyaikaa ja nopeuttavat
analyyseja. Kuituun kiinnittyneet analyytit
desorptoituvat kaasukromatografiin asennetussa lämpötilaohjelmoidussa yksikössä.
Kuvassa laboratoriomestari Eija Isolehto
aloittamassa näyteajoa.
Apulaisjohtaja
everstiluutnantti Jarmo Saaristo
Kuva: Elisa Pääkkönen
Tutkimusjohtaja insinöörikomentaja
Mikko Kari
Hallinto-osasto
Henkilöstöjaosto
Huoltojaosto
Turvallisuusjaosto
Tutkimusohjausyksikkö
Tietojaosto
Asetekniikkaosasto
Professori Veijo Miihkinen
Ase- ja materiaalitekniikka
Optroniikka ja akustiikka
Häivetekniikka
Elektroniikka- ja
informaatiotekniikkaosasto
Professori Rauno Kuusisto
Radiotaajuiset sensorit
Elektroninen sodankäynti
Johtamisjärjestelmät
Räjähde- ja suojelutekniikkaosasto
Professori Markku Mesilaakso
Räjähdetekniikka
Suojelutekniikka
Kemian analytiikka
Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos
PL 5, 34111 Lakiala
www.puolustusvoimat.fi
Pääesikunta > Alaiset laitokset
Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos
Elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosasto
PL 10, 11311 Riihimäki
Puh. 0299 800
pvtt@mil.fi