docINNOVAATIOPOLITIIKKA SUOMESSA JA MUUALLA
download 
Report Transcription
INNOVAATIOPOLITIIKKA SUOMESSA JA MUUALLA
AALTO-YLIOPISTON TEKNILLINEN KORKEAKOULU Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta Informaatioverkostojen tutkinto-ohjelma Svante Suominen INNOVAATIOPOLITIIKKA SUOMESSA JA MUUALLA – EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ Kandidaatintyö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi tekniikan kandidaatintutkintoa varten Helsinki, 25.4.2010 Työn ohjaaja: Ruth Kaila TEKNILLINEN KORKEAKOULU Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta KANDIDAATINTYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä: Svante Suominen Työn nimi: Innovaatiopolitiikka Suomessa ja muualla – eroja ja yhtäläisyyksiä Sivumäärä: Päiväys: 31 25.4.2010 Tutkinto-ohjelma: Informaatioverkostojen tutkinto-ohjelma Vastuuopettaja: Stina Immonen Työn ohjaaja: Ruth Kaila Suomi nousi maailmansotien jälkeen metsäteollisuuden, perusmetalliteollisuuden ja kemianteollisuuden vetämänä yhdeksi maailman varakkaammista valtioista väkilukuun suhteutettuna. Talouden ylikuumeneminen, ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen ajoivat Suomen talouden suuriin vaikeuksiin 1990-luvun taitteessa. Vaikeuksista seuranneesta lamasta noustiin muiden muassa teknologiaan panostamalla. Suomi on pärjännyt kansainvälisissä innovaatiomittauksissa hyvin. Tutkijoiden mukaan menestys on kuitenkin jättänyt innovaatiojärjestelmämme ongelmat varjoonsa. Omien ongelmien lisäksi muiden maiden kasvavat panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan haastavat Suomen innovaatiopolitiikan. Tässä kandidaatintyössä tutkitaan Suomen innovaatiopolitiikan ja innovaatiojärjestelmän vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia vertailututkimuksen avulla. Mukana vertailussa ovat Singapore ja Brasilia. Vertailua tehdään kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisessa vertailussa tarkastellaan kunkin maan panostuksia innovaatiotoimintaan sekä innovaatiojärjestelmän tuottavuutta. Panostusta tutkitaan tutkimus- ja kehitystoimintaan tekemien sijoitusten määrällä. Tuottavuuden mittarina käytetään kirjattujen patenttien lukumäärää. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana ovat kunkin maan talouden ja innovaatiopolitiikan historia. Kvalitatiivisen vertailun perusteella huomataan Suomen panostavan innovaatiotoimintaan kiitettävästi. Panostukset tuottavat myös tulosta, sillä Suomessa kirjataan asukaslukuun nähden enemmän patentteja kuin Singaporessa ja huomattavasti enemmän kuin Brasiliassa. Maiden erilaiset historiat selittävät joitain Suomen innovaatiojärjestelmän heikkouksia ja vahvuuksia. Yksi merkittävä heikkous on kansainvälistyminen. Brasilian ja Singaporen talouden historia on huomattavasti Suomen historiaa kansainvälisempi. Suomen merkittävin vahvuus on vahva koulutuspohja. Vertailussa käy ilmi, että yhteinen haaste kaikkien maiden innovaatiojärjestelmässä liittyy eri toimijoiden yhteistyöhön. Ihmisten välisen vuorovaikutuksen sekä siihen vaikuttavien arvojen ja asenteiden tutkimus voitaisiin jatkossa tuoda entistä vahvemmin mukaan innovaatiopolitiikan ja innovaatiojärjestelmien tutkimukseen. Avainsanat: innovaatiopolitiikka, innovaatiojärjestelmä Julkaisukieli: suomi Alkusanat Saapuessani muutama vuosi sitten Teknilliseen korkeakouluun rajoittui yliopistoni merkityksen ymmärtäminen instituution kahden tehtävän nimeämiseen. Tämän kandidaatintyön tekeminen on auttanut minua yliopistojen, yritysmaailman, valtion ja ihmisten muodostaman kokonaisvaltaisen järjestelmän ymmärtämisessä. Haluan kiittää lämpimästi ohjaajaani Ruth Kailaa. Kanssasi käydyt hedelmälliset keskustelut ovat juuri sitä, mitä yliopiston tulee olla. Toivoisin, että myös muut kandidaattitöiden ohjaajat suhtautuisivat vastuullisen ja arvokkaaseen työhönsä samalla tavalla. Suuret kiitokset tuesta kuuluvat myös Lauralle sekä informaatioverkostojen tutkintoohjelman loistaville kanssaopiskelijoille. Maailma on meidän! Helsingissä, huhtikuussa 2010 Svante Suominen Sisällysluettelo 1 Johdanto ...............................................................................................................1 2 Teoreettinen tausta ...............................................................................................2 3 2.1 Innovaatiot ja kansalliset innovaatiojärjestelmät...........................................2 2.2 Innovaatiopolitiikka.......................................................................................5 2.3 Innovaatiojärjestelmän mittaaminen..............................................................6 Vertailumaat .........................................................................................................8 3.1 Singapore .......................................................................................................8 3.1.1 Singaporen taloudenkehitys ...................................................................8 3.1.2 Singaporen innovaatiojärjestelmä ........................................................10 3.1.3 Singaporen innovaatiosuorituskyky .....................................................12 3.2 Brasilia.........................................................................................................14 3.2.1 Brasilian talouden kehitys ....................................................................14 3.2.2 Brasilian innovaatiojärjestelmä ............................................................16 3.2.3 Brasilian innovaatiosuorituskyky .........................................................19 4 Suomen innovaatiojärjestelmä ...........................................................................21 5 Tulokset ..............................................................................................................24 6 5.1 Kvantitatiiviset tulokset ...............................................................................25 5.2 Kvalitatiiviset tulokset .................................................................................26 Yhteenveto .........................................................................................................29 Lähdeluettelo ..............................................................................................................32 1 1 Johdanto Suomen sotien jälkeistä nousua on pidetty esimerkillisenä menestystarinana. Suomi on pärjännyt hyvin monissa eri innovaatiotoimintaa arvioivissa vertailuissa. Suomen hyvä maine on kuitenkin jättänyt innovaatiotoimintamme ongelmat ja uudet haasteet varjoonsa. Ongelmia on muiden muassa verkottumisessa ja yhteistyössä sekä kansainvälistymisessä ja kasvuyrittäjyydessä. Aihe on ajankohtainen, sillä yritysten tutkimus ja kehitys -toiminta (T&K) on valmistustoiminnan tavoin kansainvälistymässä. Yritykset ovat alkaneet keskittää T&K-toimintaansa maihin, joiden innovaatiojärjestelmät tukevat innovointitoimia parhaiten. Tässä kandidaatintyössä tutkitaan suomalaista innovaatiojärjestelmää ja innovaatiopolitiikkaa. Innovaatiojärjestelmällä tarkoitetaan innovaatioprosesseihin osallistuvia ihmisiä, yrityksiä ja instituutioita kansallisvaltion sisällä. Järjestelmän tärkein prosessi on tekniikan ja informaation virta. Innovaatiopolitiikalla taas tarkoitetaan valtion hallinnon kaikkia toimia, jotka tähtäävät innovaatiojärjestelmän toiminnan parantamiseen. Kansainvälisessä innovaatiopolitiikan tutkimuksessa yleinen tutkimusmenetelmä on vertailu. Tässä työssä tarkastellaankin vertailun avulla, miten eri maiden talouden ja innovaatiopolitiikan erilainen kehitys sekä kulttuuriset edellytykset heijastuvat innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan toimivuuteen. Koska kandidaatintyön laajuus asettaa rajat tutkimuksen kattavuudelle, verrataan Suomen innovaatiotoimintaa esimerkinomaisesti kahteen maahan, Singaporeen ja Brasiliaan. Työn varsinaiseksi tutkimuskysymykseksi tällaisesta näkökulmasta valittiin: —Millaisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia voidaan hahmottaa Suomen kansallisen innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan toiminnassa? Syynä Singaporen valitsemiseen oli väkiluvun samansuuruisuuden lisäksi maan aito kansainvälisyys, hallinnon tehokkuus sekä menestyminen erilaisissa innovatiivisuutta mittaavissa vertailuissa. Lisäksi kirjoittajalla on henkilökohtaisia kokemuksia singaporelaisen yhteiskunnan toiminnasta syksyn 2009 vaihto-opintojaksolta. 2 Brasilia puolestaan valittiin edustamaan suuria kehittyviä maita. Vaikeasta raakaaineiden tuotantoon keskittyneestä kolonialistisesta talouden historiasta huolimatta Brasilia kuuluu nyt valtioihin, jotka kykenevät kehittyville maille ominaisen imitoinnin lisäksi myös itse luomaan uutta teknologiaa. Brasiliasta on poliittisen vakauden, mittavien luonnonvarojen ja toimivan infrastruktuurin ansiosta povattu uutta talousmahtia. Tämä työ on luonteeltaan kirjallisuustutkimus. Tutkimuksessa pyritään puuttumaan maiden innovaatiojärjestelmien ja innovaatiopolitiikan eroavaisuuksiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Vertailun lähtökohtana ovat innovaatiojärjestelmiä ja innovaatiopolitiikkaa koskevat kansainväliset tutkimukset ja kirjallisuus. Työssä hyödynnetään myös ministeriöiden, valtionvirastojen ja säätiöiden kuten teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen (Tekes) ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tekemiä julkaisuja. Innovaatiotoiminnan kvantitatiivisessa vertailussa käytetään hyväksi muiden muassa Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO), valtioiden kansallisten tilastopalveluiden sekä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO), Maailmanpankin sekä vertailtavien maiden omien tietopalveluiden tilastoja. Teoreettinen tausta ja käsitteet käsitellään tarkemmin luvussa kaksi. Luvussa kolme esitellään vertailtavien valtioiden taloushistoriaa sekä kansallisten innovaatiojärjestelmien historiaa ja suorituskykyä. Suomen innovaatiojärjestelmää käsitellään luvussa neljä. Vertailun kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tulokset on esitelty luvussa viisi. 2 Teoreettinen tausta 2.1 Innovaatiot ja kansalliset innovaatiojärjestelmät Innovaatiopolitiikkaa tutkittaessa on lähdettävä liikkeelle innovaation ja kansallisen 3 innovaatiojärjestelmän käsitteistä. Termiä innovaatio käytetään usein liian löyhästi. Innovaatiolle on olennaista kaupallinen tai yhteiskunnallinen hyödyntäminen (Tekes 2008) ja olennainen mullistavuus. Paljon viitattu Van de Ven (1986) määrittelee innovaation ideaksi, joka voi olla yhdistelmä muita ideoita, malliksi, joka haastaa nykyiset mallit. Ihmiset, joita malli koskettaa, pitävät sitä olennaisesti uutena ja ainutlaatuisena. Kyseinen määritelmä pitää sisällään sekä tekniset innovaatiot että hallinnolliset innovaatiot. Teknisiin innovaatioihin kuuluvat uudet teknologiat, tuotteet ja palvelut. Hallinnollisiin innovaatioihin liittyvät uudet menettelytavat ja organisatoriset muodot. Innovaatioita on tehty läpi ihmiskunnan historian. Innovaatiot nousivat Fagerbergin ym. (2006, s. 2) mukaan tutkijoiden suurempaan huomioon vasta 1950-luvun jälkeen. Varsinainen piikki innovaatiota koskevien tieteellisten julkaisuiden määrässä osuu lähimenneisyyteen 2000-luvulle. Innovaatioiden saama huomio on ymmärrettävää. Valtiot ja yritykset tavoittelevat vaurautta. Yksi vaurauden mahdollistajista on kasvu. Innovoinnin ja taloudellisen kasvun välillä taas on muiden muassa Cameronin (1996) mukaan vahva yhteys. Innovaatioiden merkitys saadaan näin ollen esitettyä kuvan 1 tapaan. Innovaa'ot Kasvu Vauraus Kuva1: Innovaatioiden merkitys Taloudellisten toimijoiden tulee siis vaurastuakseen tavoitella innovaatioita. Innovaatiotoiminta edellyttää tuekseen toimivaa innovaatiojärjestelmää. Käsitteen innovaatiojärjestelmä juuret ovat 1840-luvulla, jolloin valtion koko tuotantoa pyrittiin tarkastella kansallisena systeeminä (Lundvall 2007). Kansalliseen tuotantojärjestelmään katsottiin kuuluvaksi kansalliset instituutiot, infrastruktuuri, ihmiset ja markkinahyödykkeet. Kansallisen innovaatiojärjestelmän avulla suotuisan innovaatioympäristön syntymiseen vaikuttavat tekijät on pyritty ottaa systeemiseen tarkasteluun. 4 Kansalliselle innovaatiojärjestelmälle on kirjallisuudessa tarjolla kaksi eri määritelmää: suppea ja laaja (Lundvall 2007). Suppeassa Nelsonin (1993, s. 4–17) määritelmässä keskitytään analysoimaan kansallisen teknologiapolitiikan vaikutuksia yritysten innovaatiotoimintaan. Innovaatiotoimintaa tai -aktiivisuutta mitataan muodollisilla T&K- ja tiedetoiminnan määrillä. Suppea määritelmä kattaa organisaatiot ja instituutiot, jotka osallistuvat tutkimiseen, kuten T&K-osastot, tekniset instituutit sekä yliopistot. Kuvassa 2 nähdään Japanin koulutuksesta, kulttuurista, urheilusta, tieteestä ja teknologiasta vastaavan Monkashō-ministeriön konseptuaalinen hahmotelma innovaatiojärjestelmästä. Kuva 2: Innovaatiojärjestelmän konseptuaalinen kuvaus (lähde: Monkashō-ministeriö) Laajassa Lundvallin (mm. 2010, s. 13) määritelmässä pääpaino on tiedon luomisen sijasta oppimisessa. Kyky oppia on yritysten ja kokonaisten innovaatiojärjestelmien tärkein kilpailukyvyn voimavara. Oppimisen katsotaan olevan yhä kriittisempi taloudellisen kasvun mahdollistaja. Uuteen trendiin liittyy myös uudenoppimisen kollektiivisuus ja vuorovaikutteisuus, jotka eivät voi toimia puhtaassa markkinataloudessa. Tästä syystä kyseinen lähestymistapa korostaa yritysten verkostojen toimintaa muodollisten T&K-toimien sijasta. 5 2.2 Innovaatiopolitiikka Innovaatiopolitiikka-käsitteen sisällöstä on tarjolla ristiriitaisia määritelmiä. Hautamäki (2008, s. 38) on suomentanut Ettlien (2006) tarjoaman jaottelun tiedepolitiikan, teknologiapolitiikan ja innovaatiopolitiikan peruspiirteiden ja tämänhetkisten trendien osalta taulukon 1 osoittamalla tavalla. Taulukko 1: Tiede- teknologia- ja innovaatiopolitiikka (Hautamäki 2008, Ettlie 2006) Politiikka Peruspiirteet Tiedepolitiikka Tieteellinen opetus Selektiivisyys Tutkimus yliopistoissa ja Ennakointi valtion tutkimuslaitoksissa Kansainvälisyys Perustutkimus Painopiste isoissa haasteissa (energia, terveys, materiaalit) Teknologiapolitiikka Tuki strategisten tai geneeristen teknologioiden luomiselle (tieto- ja viestintäteknologia, bioteknologiat, materiaalit) Teknologiaperustaisten yritysten tukeminen Tutkimusohjelmat T&K-yhteistyö IPR-suojelu Sääntely Ympäristökysymykset Innovaatiopolitiikka Teknologian leviämisen tukeminen Rohkaiseminen tieteen tulosten siirtämiseen yrityksille Painopiste pienissä ja keskisuurissa yrityksissä Systemaattinen lähestymistapa innovaatioon Verkostojen rakentaminen Välittäjäorganisaatiot Alueellistaminen / hajauttaminen Yritysten kyvykkyyksien ja voimavarojen rakentaminen Jaottelun mukaan tiedepolitiikalla vaikutetaan Nykytrendit yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten toimintaan sekä tieteelliseen opetukseen, teknologiapolitiikalla jonkun tietyn teknologian kehittämismahdollisuuksiin ja innovaatiopolitiikalla 6 kansallisen innovaatiojärjestelmän peruselementtien, tiedon ja osaamisen, virtaamiseen verkostomaisen innovaatiojärjestelmän sisällä. Lemola ja Honkanen (2004, s. 9–11) ottavat esille, kuinka käsitteitä tiede- ja teknologiapolitiikka sekä innovaatiopolitiikka ja teknologiapolitiikka käytetään usein synonyymeinä. Heidän mukaansa innovaatiopolitiikka on kuitenkin tiede- ja teknologiapolitiikkaa huomattavasti laajempi käsite, joka pitää sisällään innovaatiotoiminnan edellytyksiin ja suuntaukseen joko edistävästi tai rajoittavasti vaikuttavat poliittiset kysymykset. Innovaatiopolitiikka pitää siis sisällään muiden muassa seuraavat politiikan ja päätöksenteon osa-alueet: • koulutuspolitiikka, • talouspolitiikka (raha- ja finanssipolitiikka), • tiede- ja teknologiapolitiikka, • työpolitiikka, • energiapolitiikka, • ympäristöpolitiikka, • aluepolitiikka, • kulttuuripolitiikka, • terveyspolitiikka. Innovaatiokäsite on 2000-luvulla laajentunut teknologisista keksinnöistä sekä niiden tuotteistamisesta ja kaupallistamisesta kattamaan myös palveluita ja toimintamalleja, jotka parantavat yrityksen tai organisaation toimintakykyä (Hautamäki 2008, s. 43). Myös tässä huomataan innovaatiopolitiikka-käsitteen teknologiapolitiikan käsitettä laajempi merkitys. Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat valtioiden tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan peruspiirteet. Kaikkiin näihin peruspiirteisiin viitataan yhdellä laajalla termillä innovaatiopolitiikka. 2.3 Innovaatiojärjestelmän mittaaminen Innovaatiojärjestelmien kvantitatiivinen mittaaminen on haastavaa. Vertailussa käytetään monia eri mittareita. OECD:n (2009) vertailussa on käytössä kahdeksan eri 7 osa-aluetta. Euroopan komission innovaatiotulostaulu (European Innovation Scoreboard, 2009) puolestaan jakaa mittarit kolmen yläluokan avulla. OECD:n ja Euroopan komission mittarit on esitelty taulukossa 2. Taulukko 2: OECD:n ja EU-komission innovaatiotoiminnan mittarit OECD (2009) Euroopan komissio (2009) Makrotaloudellinen suorituskyky 1. Edesauttajat T&K-menot • Rahoitus ja tuki Tieteen ja teknologian henkilöstöpääoma • Henkilöstöpääoma Tieteellinen tuotantomäärä 2. Yritysten toimet Innovatiivinen tuotantomäärä • Investoinnit Tiede–teollisuus-yhteydet • Yhteydet ja yrittäjyys Kansainväliset yhteydet • Suoritukset Teknologinen yrittäjyys Teollisuuden rakenne 3. Tuotto • Innovaattorit • Taloudelliset vaikutukset Tarkastelemalla OECD:n ja Euroopan komission käyttämiä innovaatiojärjestelmän tehokkuutta arvioivia mittareita huomataan, että mittarit voidaan yhdistää ja luokitella prosessinomaisesti innovaatiojärjestelmän syötteisiin ja tuloksiin. Mittarit on ryhmitelty innovaatiojärjestelmän ympärille kuvassa 3. Syöte • Makrotalouden suorituskyky • Henkilöstöpääoma • Koulutus • Rahoitus ja tuki • T&K-‐menot Innovaa'o-‐ järjestelmä • Tiede–teollisuus-‐ yhteydet • Kansainväliset yhteydet • Teknologinen yriDäjyys Tulokset • Tieteellinen tuotantomäärä (julkaisut/viiDaukset) • Innova'ivinen tuotantomäärä • Taloudelliset vaikutukset Kuva 3: Innovaatiojärjestelmän mittariluokittelu Tässä työssä maiden innovaatiojärjestelmiä tutkitaan erityisesti T&K-menojen (syöte) sekä tehtyjen patenttikirjausten (tulos) avulla. Työssä käsitellään myös taustalla vaikuttavaa makrotaloudellista suorituskykyä. 8 3 Vertailumaat Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi vertailumaiden eli Singaporen ja Brasilian talouskehitysten historia, esitellään maiden innovaatiojärjestelmät ja analysoidaan maiden innovointisuorituskykyä. 3.1 Singapore 3.1.1 Singaporen talouden kehitys Kaakkoisaasialaisen Singaporen talouden nopea kasvu on ollut esimerkillistä. Toisin kuin vertailun toisella kolonialismista kärsineellä maalla Brasilialla, Singaporen alueella ei ole mainittavia luonnonvaroja. Tästä huolimatta vasta vuonna 1959 Yhdistyneestä kuningaskunnasta itsenäistynyt saarivaltio sijoittuu esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (2009) tuoreella bruttokansantuoteasukasta kohti -mittauksessa sijalle viisi. Singaporen talouden kehitys itsenäistymisestä 1990-luvulle voidaan Soonin ja Tanin (1993, s. 214) mukaan jakaa viiteen eri vaiheeseen: 1. työvoimaintensiivinen, tuontia omalla tuotannolla korvaava teollistuminen 1959–65, 2. työvoimaintensiivinen, vientiorientoitunut teollistuminen 1966–79, 3. ensimmäinen talouden päivitysyritys 1973–78, 4. talouden rakenteen uudistaminen 1979–84, 5. säästötoimet ja pidemmälle viety diversifikaatio 1985–90. Ensimmäisessä vaiheessa Singaporen hallinto huomasi, ettei maan toimiva transitoeli kauttakulkukauppa tarjoa tarpeeksi suuria kasvumahdollisuuksia eikä tarpeeksi työpaikkoja. Valtaan noussut, oman määritelmänsä mukaan demokraattista sosialismia ajava People’s Action Party (PAP) -puolue aloitti teollistumispyrkimykset ja väestön kouluttamisen. Puolueella on läpi Singaporen historian ollut enemmistövaalitavan ja riittävän kansansuosion ansiosta mahdollisuus rakentaa maata pitkällä tähtäimellä. 9 Vuosille 1966–79 ajoittuvassa toisessa vaiheessa ulkomaalaisia yrityksiä houkuteltiin sijoittamaan tuotantoon Singaporessa verohoukuttimin. Ohjelma oli menestyksekäs. Erityisesti Yhdysvallat sijoitti voimakkaasti öljynjalostukseen ja elektroniikkateollisuuteen. Ulkomaiset investoinnit kasvattivat merkittävästi vientiä ja työllisyyttä. (Soon & Tan 1993, s. 221–226.) Nopea kasvu aiheutti kuitenkin uusia haasteita. Työttömyys vaihtui työvoimapulaksi ja uusien ulkomaisten investointien määrä alkoi pudota. Tässä talouden kolmannessa vaiheessa (1973–78) hallinto pysyi pitkäntähtäimen kasvutavoitteessa ja pyrki ohjaamaan teollisuutta teknologisempaan suuntaan korostamalla laadun ja taitojen merkitystä. Teknologian päivittämistä yritettiin vauhdittaa koulutuksella sekä veroja palkkapolitiikalla. Vuoden 1973 öljykriisistä huolimatta uudistukset vauhdittivat ulkomaisia investointeja. (Soon & Tan 1993, s. 221–226.) Vuonna 1979 alkaneen neljännen vaiheen uudistukset suunnattiin diversifikaatioon, koska Singapore laski muidenkin talouksien asettavan houkuttimia monikansallisille yrityksille. Valtio päätti suuntautua uusille informaatiopohjaisille aloille kuten tietotekniikkaan, lääketieteeseen, varastointipalveluihin sekä konsultointiin. Vuonna 1985 Singaporea koetteli yllättävä lama. Hallitus ratkaisi ongelman pitäytyen pitkäntähtäimen kasvutavoitteissaan. Devalvaation sijasta lamasta selvittiin päättäväisesti palkkoja alentamalla. (Soon & Tan 1993, s. 226–230.) Wongin (2003, s. 191) mukaan Singaporen menestys on ollut nimenomaan jatkuvien teollisuuden ja talouden rakennemuutosten ja päivittämisen ansiota. Kuvaaja 1 havainnollistaa, kuinka erityisesti kolmannen ja neljännen vaiheen laatuun, koulutukseen ja diversifikaatioon kohdistetut uudistukset vaikuttivat maan talouskasvuun. Tavoitteet monikansallisten yritysten hyödyntämisestä teollistumisessa ja sitä kautta talouden kasvussa ajoivat Singaporen maksimoimaan makroekonomisen vakautensa, orientoitumaan vapaaseen kauppaan ja avoimeen kilpailuun. Valtion toimet purivat ja Singaporesta kehittyi liiketoiminnan, rahoituksen, kuljetuksen ja logistiikan sekä viestintäpalveluiden merkittävä alueellinen keskus. Menestys kiihdytti kehitystä entisestään. (Wong 2003 s. 191.) 10 200 000 180 000 Miljoonaa USD 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 Vuosi Kuvaaja 1: Singaporen bruttokansantuote (lähde: Statistics Singapore) 3.1.2 Singaporen innovaatiojärjestelmä Singaporen kansallisen innovaatiojärjestelmän tarkastelun kannalta on tärkeä kiinnittää huomiota juuri monikansallisten yritysten suureen määrään ja sen vaikutuksiin. Lisäksi Singaporen erikoisuutena on maan hallinnon tiede- ja tekniikkakeskeisyys. Esimerkiksi pääministerillä on tutkinto matematiikasta ja hän johtaa kansallista tiede- ja innovaationeuvostoa. Tutkittaessa Singaporen innovaatiojärjestelmän kehitystä voidaan tehdä jaottelu neljään vaiheeseen: 1. itsenäistymisestä 1970-luvun puoliväliin kestänyt teollistumisen alkaminen, teknologian siirron ajanjakso, jota leimaa korkea riippuvuus monikansallisista yrityksistä, 2. paikallisteknologian vahvistamisen ajanjakso 1970-luvun puolivälistä 1980luvun loppuun, jota leimaavat monikansallisen yritysten prosessiteknologian kehityksen nopea kasvu sekä paikallisen tukiteollisuuden kehitys, 3. soveltava T&K-laajennuksen ajanjakso 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun loppuun, johon kuului nopea soveltavan T&K-toiminnan laajentaminen monikansallisissa yrityksissä, julkisissa T&K-instituutioissa ja paikallisissa yrityksissä, 11 4. korkean teknologian yrittäjyyden ja perustutkimustoiminnan kehittämisen vuosituhannen vaihteessa alkanut ajanjakso, jolle on tunnusomaista korkean teknologian uusiin yrityksiin panostaminen ja teknologian luomiseen keskittyminen. (Wong 2003, s. 200.) Teollistumisen alkamisen vaiheessa aineelliset tiede ja teknologia -resurssit saatiin maahan nopealla vauhdilla monikansallisten yritysten tuomina. Aineettomia resursseja alettiin puolestaan kehittää laajentamalla peruskoulun, toisen asteen ja teknisten instituuttien opetusta sekä korostamalla monikansallisten yritysten työntekijöiden työssä oppimista. (Wong 2003, s. 201.) Toisessa vaiheessa monikansallisten yritysten paikalliset työntekijät eivät enää ainoastaan oppineet ulkomaalaista tekniikkaa käyttämällä, vaan singaporelaiset operaattorit, teknikot, insinöörit ja johtajat alkoivat myös kehittää teknologiaa ja prosesseja. Ajanjaksoa kuvaa myös singaporelaisen suuryrityksiä tukeva alihankintateollisuuden voimakas kasvu. Tiede ja teknologia -resurssien aineeton kehitys keskittyi aiempaa jaksoa korkeampaan, suomalaisia teknisiä ammattikorkeakouluja vastaavien polytechnic-koulujen ja yliopistojen tarjoamaan tekniseen koulutukseen. Singaporen menestys alkoi myös vetää puoleensa ulkomaalaisia korkeasti koulutettuja osaajia erityisesti Malesiasta. (Wong 2003, s. 201.) Wongin (2003, s. 204) mukaan soveltava T&K laajennus -vaiheessa valtio perusti ensimmäiset julkiset T&K-instituutionsa ja alkoi kasvattaa yliopistojen tutkimuksen tukemista. Tämä johti myös ulkomaalaisten yritysten T&K-toiminnan sijoittumiseen Singaporeen laajenevassa määrin. Teknologiaintensiiviset yritykset alkoivat yhä enemmän sijoittaa sovellettuun tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kuvaaja 2 havainnollistaa, kuinka valtion T&K-menojen osuus bruttokansantuotteesta kaksinkertaistui kyseisen ajanjakson lopussa yhdestä prosentista yli kahteen prosenttiin. Entistä suuremmaksi valtion panostuksen tekee se, että kyseisellä ajanjaksolla myös bruttokansantuote kasvoi kovaa vauhtia, kuten Kuvaaja 1 kertoo. 12 3,0 % Prosen2osuus 2,5 % 2,0 % 1,5 % 1,0 % 0,5 % 0,0 % Vuosi Kuvaaja 2: Singaporen T&K-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (lähde: A-STAR) Vuosituhannen vaihteesta alkanut Singaporen innovaatiojärjestelmäkehityksen uusinta vaihetta leimaa piilaaksoon verrattava korkean teknologian yrittäjyys. Uudet paikallisyritykset eivät enää nojaudu valmistusteollisuuteen tai monikansallisille yrityksille tehtävään alihankintaan, vaan tuoteinnovaatioihin. Tuotteet ovat yleensä informaatioteknologian ja bioteknologian alalta. Rahoituksesta vastaa pääomasijoittajat ja business-enkelit. Singaporen taloudellisen kehityksen lautakunta (The Economic Development Board, EDB) on perustamisestaan lähtien edistänyt toimillaan ulkomaista sijoitustoimintaa tuloksellisesti. Singaporen innovaatiojärjestelmä on rakennettu monikansallisten yritysten osaamista hyödyntäen sekä panostamalla ulkomaalaisten sijoittajien houkutteluun tarjoamalla toimivaa innovaatiojärjestelmäkokonaisuutta. Myös koulutukseen on panostettu kasvavissa määrin. 3.1.3 Singaporen innovaatiosuorituskyky Singaporea pidetään innovaatiokykyisenä. Maa sijoittui ensimmäiseksi The Boston Consulting Groupin, the National Association of Manufacturersin ja The Manufacturing Instituten (2009) tuottamassa innovatiivisuusvertailussa. Tässä 13 vertailussa järjestettiin valtiot useiden eri tekijöiden, kuten innovaatioympäristön, finanssi- ja koulutuspolitiikan sekä erilaisten tutkimus- ja kehitystulosten, mukaan paremmuusjärjestykseen. Kam ym. (2003) tutkivat Singaporen innovaatiojärjestelmän suorituskykyä maan ensimmäisen kansallisen haastatteluihin perustuvan innovaatiojärjestelmätutkimuksen tulosten avulla. Tutkimusraportti nostaa esille, kuinka Singaporessa yritykset todella panostavat innovaatiotoimintaan. Panostuksilla näyttää olevan myös suora positiivinen vaikutus myyntimäärään, työllistämiseen ja kansainvälistymiseen. Raportissa painotetaan Singaporen innovaatiojärjestelmän haasteita. Vaikka Singapore on pärjännyt innovaatiovertailuissa hyvin, on maalla Kamin ym. (2003) mukaan vielä tekemistä innovaatiokeskeisen talouden saavuttamisessa. Erityisesti OECD-maat tuntuvat olevan Singaporea edellä. raportin mukaan Singaporen innovaatiojärjestelmän suurimmat haasteet ovat: • riittämätön yhteistyö yritysten ja julkisen T&K-sektorin välillä, • tieteellisen ja teknisen työvoiman saatavuuden haasteet, • innovointia tukevien palveluiden puutteellisuus, • epäsuotuisa asenne epäonnistumiseen. Yhteistyön puute yritysten ja julkisen T&K-sektorin välillä on helposti selitettävissä Singaporen historian avulla. Maa on keskittynyt ainoastaan haalimaan monikansallisia yrityksiä alueelleen. Epäsuotuisa asenne epäonnistumiseen selittyy kulttuurilla. Aasialaisissa kulttuureissa ”kasvojen” varjeleminen on ehdotonta. Varjelemisella on vaikutusta esimerkiksi yritystoimintaan (Begley & Tan 2001). Tarkasteltaessa innovaatiosuorituskykyä kirjattujen patenttien lukumäärän mukaan on Singaporen innovaatiopolitiikka ollut onnistunutta. Kuvaaja 3 esittää kirjattujen patenttien lukumäärän viimeaikaisen kehityksen. Kuvaajasta nähdään, kuinka patenttien määrä miljoonaa asukasta kohden on lähes nelinkertaistunut ajanjaksolla 1995–2002. Tällä mittarilla mitattuna innovaatiosuorituskyky on siis kehittynyt hyvin. 14 180,00 Paten4eja / milj. asukasta 160,00 140,00 120,00 100,00 80,00 60,00 40,00 20,00 -‐ Vuosi Kuvaaja 3: Singaporelaiset patenttikirjaukset (lähde: WIPO ja Maailmanpankki) 3.2 Brasilia 3.2.1 Brasilian talouden kehitys Portugalin entinen siirtomaa Brasilia on yksi maailman neljästä suurimmasta kasvutaloudesta, Venäjän, Intian ja Kiinan ohella. Vuoden 1822 itsenäisyysjulistautumisen jälkeisessä taloushistoriassa on Fishlowin (1980) mukaan eroteltavissa neljä merkittävää käännekohtaa: 1. integroituminen laajentuvaan kansainväliseen talouteen 1800-luvun lopulla, 2. maailmansotien ja 1930-luvun suuren laman epäsuotuisat vaikutukset 1900luvulla ja tuontia korvaavaan teollisuuspolitiikan aloittaminen, 3. toisen maailmansodan jälkeinen talouskasvu keskittymällä rahoitukseen ja teknologiaan, 4. vuoden 1964 jälkeen integroituminen kansainvälisille pääomamarkkinoilla ja sen aikaansaama kiihtyvä talouden kasvu. Vuoden 1980 jälkeen Brasilian päättäjät alkoivat purkaa sisäänpäin kääntynyttä tuonnin korvaamiseen pyrkinyttä järjestelmää ja alkoivat menestyksekkäästi ajaa vapaata kauppaa ja poliittista vakautta (Jayme 2003). 15 Brasilian talous on maan itsenäistymisestä asti pohjautunut mittaviin luonnonvaroihin sekä viljelyyn. Itsenäistyessään Brasilia liittyi brittiläisten dominoimaan kansainväliseen talouteen tyypillisenä teollisuustuotteita ruokaan ja raaka-aineisiin vaihtavana valtiona (Baer 2001, s. 17). Ulkomaalaisten kiinnostus Brasiliaa kohtaan on läpi Brasilian taloushistorian vaihdellut raaka-aineiden ja puolivalmisteiden maailmankysynnän mukaan (Lievonen & Lemonla 2009). Fishlowin (1980) jaottelun ensimmäistä, 1800-luvun lopun käännekohtaa edeltäneellä ajanjaksolla Brasilian koko viennistä jopa yli 40 % oli kahvia. Muita vientituotteita olivat sokeri, kaakao ja puuvilla. Teollisuuden rakenne oli hyvin primitiivinen. Alle kolme prosenttia työväestä työskenteli teollisuudessa. Tuontia alettiin kuitenkin vähitellen korvata paikallisteollisuudella. Ensimmäinen maailmansota johti epätasaisempaan talouskasvuun. Amazonin kumin kasvanut kysyntä vauhditti ulkomaankauppaa ja edisti teollistumista. Yhdysvalloista 1920-luvun lopulla alkaneen suuren laman merkittävistä vaikutuksista huolimatta Brasilian talous jatkoi kasvua lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Päättäjät vauhdittivat teollistumista. Tuontia tuli korvata omalla teollisuudella, joka vuoteen 1939 mennessä työllisti jo lähes kymmenen prosenttia Brasilian koko työvoimasta. (Fishlow 1980.) Fishlowin (1980) kolmannen käännekohdan eli toisen maailmansodan jälkeinen teollistuminen tapahtui edellisiä ajanjaksoja harkitummin. Teollistuminen jatkui suotuisin ehdoin houkutellun ulkomaiseen pääomaan sekä maatalouden ja teollisuuden vaihtoon nojaten. Oman tuotannon suhde tuontiin kasvoi huomattavasti. Neljäs käännekohta tapahtui vuoden 1964 sotilasvallankaappauksen jälkeisenä aikana. Brasilian talous lähti voimakkaaseen kasvuun, kuten Kuvaaja 4 voidaan havaita. Lukuun ottamatta valuuttavaikeuksista johtuvia 1990-luvun ja 2000-luvun heilahteluja on talous kokonaisvaltaisesti kasvanut. Kasvun taustalla olivat kansainvälisille markkinoille integroituminen, sosiaaliturvan kehittäminen sekä uudistukset raha- ja veropolitiikassa. 16 1 200 000 Miljoonaa USD 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 1960 1962 1964 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 0 Vuosi Kuvaaja 4: Brasilian bruttokansatuote (lähde: UNESCO) 3.2.2 Brasilian innovaatiojärjestelmä Brasilian talouskasvun viimeaikaisesta nousujohteisesta huolimatta maan lähtökohdat innovaatiojärjestelmän kehittämiseen ovat haastavat. Suurimmat ongelmat löytyvät koulutuksen eri tasoilta ja yleisestä panostuksesta innovaatiopolitiikkaan. Peruskoulutuksen tasosta kertoo, että 2000-luvun alussa aikuisväestöstä 20 % oli lukutaidotonta ja jopa 75 %:lla lukutaito oli huono (Lievonen & Lemola 2009). Taloustilanteen vaihtelut ovat vaikeuttaneet valtion sitoutumista innovaatiopolitiikkaan. Kuvaajasta 5 voidaan kuitenkin huomata, että Brasilian T&K-menojen suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta on pysynyt yhden prosentin tuntumassa. Pientä osuutta selittää toki kuvaajassa 4 näkyvä voimakas bruttokansantuotteen kasvu vuoden 2002 jälkeen, mutta osuutena 1 % on varsin mitätön. Verrattuna moniin muihin entisiin siirtomaihin Brasilian innovaatiojärjestelmällä on hyvät edellytykset. Brasilia on poliittisesti riittävän vakaa ja sen infrastuktuuri on kehittynyttä (de Lima, Regina & Hirst 2006). Myös teknologisesta näkökulmasta katsottuna Brasilia on Etelä-Amerikan ylivoimaisesti kehittynein valtio. Yrityssektorilla on vahvaa osaamista esimerkiksi lentoteknologiassa, suurten maataloustilojen teknologisten menetelmien kehittämisessä ja petrokemiassa (Mani 2002, s. 273–274). 17 1,20 % Prosen2osuus 1,00 % 0,80 % 0,60 % 0,40 % 0,20 % 0,00 % 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Vuosi Kuvaaja 5: Brasilian T&K-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (Lähde: UNESCO) Talouden heilahtelut ovat kuitenkin vaikuttaneet innovaatiojärjestelmän toimintaan. Yliopistojen taloudellisen tilanteen mukaan vaihteleva tutkimusrahoitus on vaikeuttanut tutkimustyötä, mikä taas on vaikuttanut negatiivisesti yliopistotutkimuksen laatuun yksityisen sektorin silmissä. Opetuksessa maan julkiset yliopistot painottavat luonnontieteitä, kun taas yksityiset yliopistot keskittyvät lakimiehien ja yritystalouden ammattilaisten kehittämiseen. Yliopistojen tutkimus on erityisesti keskittynyt São Pauloon ja sitä ympäröivään Kaakkois-Brasiliaan. São Paulossa on kolme yliopistoa, jotka kaikki sijoittuvat hyvin huippuyliopistojen vertailuissa. Vaikka yliopistot ovat laadukkaita, liittyy tähän innovaatiotoiminnan kannalta tärkeään osa-alueeseen haasteita. Ylemmän korkeakoulututkinnon on voinut suorittaa brasilialaisissa yliopistoissa vasta 1960-luvun lopulta lähtien. Tämä näkyy yhä yliopistotutkinnon suorittaneiden pienessä osuudessa, vain 8 % väestöstä. Myös sosiaalinen eriarvoisuus näkyy tilastoissa. Esimerkiksi sãopaulolaisen Universidade Estadual de Campinas-yliopiston opiskelijoista vain 10 % on matalan tulotason perheistä, vaikka näiden perheiden osuus koko väestöstä on lähes 70 %. (Lievonen & Lemola 2009.) 18 Brasilialaisen innovaatiopolitiikan juuret ovat 1950-luvulla, jolloin Lievosen ja Lemolan (2009) mukaan Brasilia perusti ensimmäiset yliopistotutkimusta tukevat virastot. Kyseiset virastot toimivat nyt tiede- ja teknologiaministeriön ja opetusministeriön alaisuudessa. Lähes kaksi kolmasosaa tiederahoituksesta kulkee näiden virastojen kautta. Rahoituksesta puolestaan on vastannut myös 1950-luvulla perustettu kehityspankki Banco Nacional de Desenvolvimento Economico e Social. Kehityspankki on rahoittanut julkisia ja yksityisiä teollisuuden monipuolistamiseen tähtääviä hankkeita. Vuonna 1965 perustettiin myös innovaatiotoiminnan rahoittamiseen erikoistunut tiede- ja teknologiaministeriön alainen Financiadora de Estudos e Projetos -rahoitusvirasto. Brasilialla on siten jo hyvin varhaisessa vaiheessa rakennettu innovaatiojärjestelmälle toimivaa tukijärjestelmää. Virastojen ja laitosten kokonaisuutta on kutsuttu nimellä Sistema Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico. Maa onkin ollut edelläkävijä innovaatiojärjestelmien kehittämisessä. Talouden heilahtelut ovat kuitenkin vaikeuttaneet järjestelmän ylläpitoa. Vallan vaihtuessa sotilasdiktatuurilta demokraattiselle hallitukselle vuonna 1985 alkoivat osavaltiot nousta merkittävimmiksi toimijoiksi innovaatiopolitiikassa. Erityisesti paikallishallinnon, yliopistojen ja yrittäjäyhteisöjen yhteistyönä perustamat yritys- ja teknologiahautomot nousivat merkittäväksi tukimuodoksi. Etzkowitzin (2002) mukaan hautomoita on Brasiliassa jo yli 200. Hautomot palvelevat hyvin innovaatiojärjestelmän ideaa. Brasiliassa hautomoiden avulla pyritään luomaan korkeanteknologian yrityksiä akateemisen tutkimuksen pohjalle. Koko hautomoliike on malliesimerkki vaihtoehtoiselle innovaatiostrategialle. Hautomomallissa on luotu ylhäältä ohjattavan järjestelmän sijasta tasavertaisia yliopisto–teollisuus–hallinto-verkostoja. (Etzkowitz 2002.) Brasilia on talouskriisien hoitoon keskittyneen ajanjakson jälkeen antamassa innovaatiotoiminnalle taas painoarvoa. Innovaatiotoimintaa pyritään kehittämään erityisesti ohjelmistotuotannossa, puolijohdealalla sekä lääkealalla. Lievosen ja Lemolan (2009) mukaan Brasilian kannattaisi myös panostaa innovaatiotoiminnassa mittaviin luonnonvaroihinsa. 19 Innovaatiopolitiikka on talouden aaltoilevan historian takia sidottu tiukasti kauppapolitiikkaan. Vuonna 2005 maassa säädettiin erityinen innovaatiolaki, joka painottaa Lievosen ja Lemolan (2009) mukaan seuraavia tavoitteita: • yliopistojen tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyön lisääminen, • julkisen sektorin piirissä kehitettyjen keksintöjen lisensiointi yksityisille yrityksille, • yritysten innovaatiotoiminnan lisääminen, • yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijoiden mahdollisuus työskennellä yrityksissä, • tutkijoiden omien yritysten perustamisen helpottaminen. Tavoitteissa näkyy Hautamäen (2008 s. 54) tietämyksen siirron perusmalli, jossa yliopistot toimivat innovaatiotoiminnan mahdollistajina ja yrittäjät toimijoina. Yliopistot vastaavat koulutuksesta, perustutkimuksesta sekä soveltavasta tutkimuksesta, ja yritykset vastaavat varsinaisesta innovoinnista ja innovaatioiden kaupallistamisesta. Innovaatiojärjestelmän tiedonsiirron lisäksi Brasilia tukee innovaatiotoimintaa myös verotuksen kautta (Mani 2002, s. 202). 3.2.3 Brasilian innovaatiosuorituskyky Kupfer ja Avellar (2008) analysoivat Brasilian innovaatiosuorituskykyä kansallisen innovaatiokyselyn pohjalta. Analyysissa nousee vahvasti esille innovointiyhteistyön haasteet. Kupferin ja Avellarin (2008) mukaan ainoastaan 15 % yrityksistä tekee yhteistyötä T&K-toiminnassa. Yhteistyön katsotaan kuitenkin olevan merkittävä menestyksekkään innovaatiotoiminnan voimavara. Velho ja Saenz (2002) puolestaan tutkivat yksityisen sektorin ja julkisten tutkimuslaitosten yhteyksiä. Heidän mukaansa brasilialaiset yritykset eivät ole tarpeeksi aktiivisia muodostamaan omia T&K-yksiköitään tai investoimaan T&Ktoimintaan. Tähän on löydettävissä syitä maan taloushistoriasta. Varhaisessa kehityksessä luotettiin ulkomaisen teknologian siirtoon ulkomailta. Myös Brasilian sisämarkkinoiden minimaalinen kilpailutilanne vaikutti yritysten T&K-toiminnan väheksyntään. Sotilasvallankaappauksen jälkeisellä ajanjaksolla Brasilia pyrki vahvasti teknologiseen autonomisuuteen, mutta strategian toteutus rakennettiin 20 valtion omistamien suuryritysten ja yliopistojen yhteistyön. Yksityissektorin yritykset saivat taas pääsyn teknologiaan siirron eikä oman tutkimuksen kautta. Vasta 1980-luvun jälkeiset uusliberalistiset hallitukset ovat alkaneet panostaa yksityisyritysten oman T&K-toiminnan vauhdittamiseen sekä yksityisyritysten ja julkisten tutkimuslaitosten yhteyksien tehostamiseen. Velhon ja Saenzin (2002) mukaan innovaatiotoiminnan kehittämiseen suunnatut ohjelmat ovat olleet hyvin suunniteltuja, mutta toteutuksessa on ollut ongelmia. Ongelmia on ollut esimerkiksi rahoituksessa ja erilaisten ohjelmien päällekkäisyyksissä. Kuvaajasta 6 nähdään, kuinka Brasilian yksityisten yritysten T&K-toimintaan on alettu panostaa Velhon ja Saenzin (2002) tutkimuksen jälkeen. Yksityissektorin yritysten T&K-henkilöstön määrä on yli kaksinkertaistunut vuoden aikavälillä 2002–2006. Tutkijoita yksityisellä sektorilla 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Vuosi Kuvaaja 6: Brasilian yksityisen sektorin tutkijoiden lukumäärä (lähde: UNESCO) Tarkasteltaessa innovaatiotoiminnan tuloksellisuutta patenttien lukumäärän kautta tilastot eivät näytä aivan yhtä hyviltä. Kuvaaja 7 esittää patenttikirjausten lukumäärien kehityksen miljoona asukasta kohden. Vaikka lukumäärässä on havaittavissa nousua, on tulos varsin heikko. Tilastossa on toki huomioitava Brasilian suuri väkiluku, lähes 190 miljoonaa. 21 Paten4eja / milj. asukasta 25 20 15 10 5 0 Vuosi Kuvaaja 7: Brasilialaiset patenttikirjaukset (lähde: WIPO ja Maailmanpankki) 4 Suomen innovaatiojärjestelmä Suomen innovaatiojärjestelmä on ollut menestyksekäs monissa kansainvälisissä vertailuissa. World Economic Forumin vuoden 2005 vertailussa Suomi sijoittui sijalle kaksi ja 2007 vertailussa Suomi oli kuudes. The Boston Consulting Groupin, the National Association of Manufacturersin ja The Manufacturing Instituten vertailussa 2009 Suomi sijoittui seitsemänneksi. Listamenestyksen lisäksi esimerkiksi John Kaon (2009) Harvard Business Review -lehdessä ilmestynyt monikansallisten yritysten sijoittautumispäätöksiä helpottamaan kirjoitettu artikkeli nostaa Suomen innovaatioympäristön esille moneen otteeseen. Suomen tie huipulle ei ole ollut helppo. Alkutilanteesta kertoo jotain, että vuonna 1917 maamme bruttokansantuote asukasta kohden oli ainoastaan puolet Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavasta (Oinas 2005). Suomi nousi johtavien teollisuusmaiden tasolle vasta toista maailmansotaa seuranneella aikakaudella. Suomen sodanjälkeistä kehitystä leimasivat sotakorvausten maksaminen ja teollisuuden valtiollinen ohjailu. Teollistuminen jouduttiin hoitamaan omin avuin, sillä poliittisesta tilanteesta johtuen Suomi ei voinut vastaanottaa Yhdysvaltojen tarjoamaa teknologian ja teollisuuden kehittämisen kannalta tärkeää Marshall-apua (Michelsen 2009). 22 Erityisesti metsäteollisuus, perusmetalliteollisuus sekä kemianteollisuus toimivat Suomen itsenäisen nousun vetureina. Kasvua vauhdittivat säännöstellyt pääomamarkkinat alhaisine korkoineen, joustavat valuutanvaihtosuhteet ja tuottava kauppa Neuvostoliiton kanssa (Schienstock & Hämäläinen 2001, s. 34–35). Kuvaajasta 8 nähdään, kuinka Suomen bruttokansantuote kasvoi aina Neuvostoliiton romahtamiseen ja 1990-luvun lamaan asti. Vuoden 1980-luvun lopulla Suomi oli asukaslukuun suhteutettuna yksi maailman varakkaimmista valtioista (Schienstock & Hämäläinen 2001, s. 35). 250000 Miljoonaa USD 200000 150000 100000 50000 0 Vuosi Kuvaaja 8: Suomen bruttokansantuote (lähde: Tilastokeskus) Vaikka Ruotsin mallin mukaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen ja koulutukseen panostaminen oli aloitettu jo aikaisemmin, varsinaisen innovaatiojärjestelmän määrätietoinen rakentaminen ja ohjastaminen aloitettiin Suomessa 1960luvun ja 1970-luvun puolivälissä, kun Suomen tiede- ja teknologiapolitiikkaa alettiin muodostaa. Tuolloin tarkoituksena oli vauhdittaa kansallista ja etenkin yksityisen sektorin tutkimus- ja kehitystoimintaa, joka oli voimakkaan teollistumisen aikana jäänyt kansainvälisissä vertailuissa huomattavasti muiden maiden panostuksista jälkeen. (Oinas 2005.) Laman seurauksena 1990-luvulla päätettiin Suomessa ottaa teknologia ja innovaatio tärkeäksi osaksi Suomen uutta kasvustrategiaa. Neuvostoliiton romahdettua Suomi 23 altistui entistä enemmän kilpailulle. Kovassa kilpailussa ei pärjättäisi ilman tehokkuutta ja innovaatiotoimintaa. Koska Suomessa oli ennestään vahva insinööritaidon pohja, päätettiin innovaatiotoiminta perustaa teknisiin innovaatioihin. Suomesta alettiin rakentaa todellista tietointensiivistä yhteiskuntaa. Myös innovaatiojärjestelmien tutkimuksen kannalta 1990-luku oli merkittävä. Innovaatiojärjestelmän käsite vakiinnutti paikkansa suomalaisessa innovaa- tiopolitiikassa (Miettinen 2002, s. 12). Vuosikymmenellä alkoi merkittävä tutkimusja kehitystoimintaan panostaminen. Kuvaajasta 9 nähdään Suomen esimerkillisen suuri sijoittaminen T&K-toimintaan. (Schienstock & Hämäläinen 2001, s. 35–38.) 4,00 % Prosen2osuus 3,50 % 3,00 % 2,50 % 2,00 % 1,50 % 1,00 % 0,50 % 0,00 % Vuosi Kuvaaja 9: Suomen T&K-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (Lähde: UNESCO) Kuten todettua Suomen innovaatiojärjestelmä on menestynyt monissa eri vertailuissa. Toisaalta innovaatiotoiminnassa on havaittu monia puutteita. Hautamäen (2008, s. 36–37) mukaan Suomen hyvä maine on jättänyt innovaatiotoimintamme ongelmat ja uudet haasteet varjoonsa. Useissa merkittävissä raporteissa onkin nostettu esiin muiden muassa seuraavia ongelma-alueita: • kilpailukykyvertailuissa menestyminen ei näy riittävän vahvasti elintasossa ja vauraudessa, • innovaatioprosesseja tulisi hallita paremmin ja tehostaa, • liiketoimintaosaamista tulisi vahvistaa, • verkottumista ja yhteistyötä tulisi edistää, • palveluiden alalla on riittämätön kehitystoiminta, tuotteistaminen ja vienti, 24 • globaalisti tuotettua tietoa ei hyödynnetä riittävän tehokkaasti, • menestyminen vaatii voimakkaampaa erikoistumista ja pirstoutunut osaaminen tulisi koota, • innovatiivisilla tuotteilla ei ole riittävästi kysyntää, • Suomi houkuttelee kohtalaisen vähän ulkomaisia tohtoriopiskelijoita, tutkijoita ja asiantuntijoita, • kasvuyrityksiä on Suomessa liian vähän. Tarkasteltaessa kolmannen luvun vertailumaiden tavoin Suomen patenttikirjausten lukumäärää (kuvaaja 10) huomataan, että kirjattujen patenttien vuotuiset määrät ovat suuressa laskussa. Vaikka Suomen innovaatiojärjestelmän suorituspotentiaali on vertailuissa osoittautunut hyväksi, on varsinainen innovaatiosuoriutuminen heikentynyt 2000-luvun jälkeen. Paten4eja / milj. asukasta 600,00 500,00 400,00 300,00 200,00 100,00 -‐ Vuosi Kuvaaja 10: Suomalaiset patenttikirjaukset (lähde: WIPO ja Maailmanpankki) 5 Tulokset Tässä luvussa kootaan yhteen vertailussa ilmenneet maiden innovaatiotoiminnan kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset eroavaisuudet ja analysoidaan niiden taustalla vaikuttavia syitä. 25 5.1 Kvantitatiiviset tulokset Suomen, Singaporen ja Brasilian innovaatiojärjestelmiä on analysoitu työn aikaisemmissa luvuissa bruttokansantuotteen, tutkimus- ja kehitysmenojen sekä patenttikirjausten määrän avulla. Kuvaan 4 on kerätty eri maiden arvot. T&K-menot on suhteutettu bruttokansantuotteeseen. Bruttokansantuote ja patenttikirjausten määrä on puolestaan suhteutettu vertailuvaltion väkilukuun. Suhdeluvut on määritelty niin, että niiden summa on 100 %. Kuvasta nähdään, että Suomi menestyy kaikilla osa-alueilla. T&K-menot kuvastaa, että tutkimus- ja kehitystoimintaan panostetaan paljon. Suomessa siis ymmärretään innovaatiotoiminnan merkitys maan ja yritysten menestymisen kannalta. Vaikka Suomen patenttikirjausten määrä on laskussa (Kuvaaja 10), on vertailutulos todella hyvä. Kansainvälisissä innovaatiovertailuissa hyvin pärjännyt Singapore jää suhteutetussa vertailussa reilusti Suomen taakse. 80 % 70 % 60 % 50 % FI 40 % SG 30 % BR 20 % 10 % 0 % BKT T&K Paten't Kuva 4: Vertailumaiden väkilukuun suhteutetut vertailuarvot bruttokansantuotteessa, T&Kmenoissa ja patenttienkirjauksessa vuonna 2006 (lähde: UNESCO, WIPO ja Maailmanpankki) Kvantitatiivisia tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa, että Suomen pärjääminen Singaporeen ja Brasiliaan verrattuna ei kerro maan innovaatiojärjestelmän absoluuttisesta toimivuudesta. Muihin maihin verrattuna tulos saattaisi olla toinen. Kyseessä on vain esimerkki vertailevasta tutkimuksesta. 26 5.2 Kvalitatiiviset tulokset Tutustumalla vertailuvaltioidentalouden sekä innovaatiojärjestelmän ja -politiikan historiaan nousi esille monia tekijöitä. Yksi merkittävimmistä havainnoista liittyy kansainvälisyyteen. Kansainvälistyminen on nostettu esille myös yhtenä kymmenestä toimenpidekokonaisuudesta Suomen työ- ja elinkeinoministeriön (2008) Matti Vanhasen 2. hallitukselle laatimassa kansallisessa innovaatiostrategiassa. Ehdotuksessa ulkomaisia osaajia yritetään houkutella Suomeen toimintaympäristön heikkouksiin puuttumalla. Edellisistä luvuista huomattiin, kuinka Singaporella ja Brasilialla kansainvälisyys on kuulunut valtioihin läpi niiden historian. Maiden väestö on heterogeenistä ja monikansalliset yritykset ovat olleet avainasemassa kyseisten valtioiden talouden ja osaamisen kehityksessä. Suomessa teollistuminen tapahtui pääasiassa valtion sisäisin voimin. Historian lisäksi Suomen haasteena on markkinoiden pieni koko. Suomessa asukkaita on noin 5,4 miljoonaa ja vertailumaa Brasiliassa 192,3 miljoonaa (UNESCO). Singaporessa pientä 5,0-miljoonaista väkilukua kompensoi maan markkinoiden aito kansainvälisyys. Statistics Singaporen (2009) mukaan ulkomaalaisten asiantuntijoiden, työntekijöiden ja opiskelijoiden määrä ylittää reilusti miljoonan rajan. Euroopan unionin jäsenyys parantaa markkinoiden koosta johtuvia ongelmia, mutta varsinainen kansainvälistyminen on vaikeaa. Kansainvälistyminen ei onnistu vain henkilöverotusta korjaamalla, kuten työ- ja elinkeinoministeriön (2008) innovaatiostrategia ehdottaa. Kansainvälistymiseen tarvitaan huomattavasti laajamittaisempia konkreettisia toimia. Yksi tehokas kansainvälistymisen keino on kannustaa korkeakouluja ja niiden tutkijoita ja opiskelijoita kansainvälistymiseen. Suomen historia vaikuttaa myös kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyteen. Tutkimuksessa kävi ilmi, kuinka Suomen metsä-, perusmetalli- ja kemianteollisuuspainotteisen talouden historian kautta muodostunut vahva insinööritaitojen pohja johti teknisten innovaatioiden korostumiseen. Singaporessa taloustoiminnan painopiste on ketterästi vaihdellut kysynnän ja kehityksen mukana. Nyt myös Suomen innovaatiotoiminnassa tulisi panostaa enemmän kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyteen. 27 Koulutus puolestaan on Suomen vahvuus vertailumaihin nähden. Singaporen historiassa koulutukseen on alettu panostaa huomattavasti Suomea myöhemmin. Singaporen koulutus on kehittynyt talouden ja yritysmaailman tarpeiden mukaan. Tästä syystä maassa on kansainvälisyydestä huolimatta vaikea saada riittävästi osaavaa työvoimaa. Brasiliassa puolestaan kansalaisten eriarvoisuus heikentää osaamispohjaa. Rikkaiden perheiden lapset ajautuvat usein helpon toimeentulon perässä esimerkiksi lakimiehiksi. Singaporessa ja Brasiliassa on kuitenkin myös huippuyliopistoja, jotka pärjäävät kansainvälisissä vertailuissa suomalaisia yliopistoja paremmin. Suomessa tulee huolehtia, että maan yliopistokoulutukseen panostetaan jatkossa entistä enemmän. Menneisyyden hyvä maine ei riitä tulevaisuudessa. Singaporen kohdalla nousi tutkimuksessa esille singaporelaisten huono asenne epäonnistumiseen. Nakata ja Sivakumar (1996) yhdistävät yhden tunnetuimman kulttuuritutkijan Geert Hofsteden (mm. 1984, s. 212) kulttuuridimensioihin: valtaetäisyys, individuaalisuus–kollektiivisuus, maskuliinisuus–feminiinisyys sekä epävarmuuden välttäminen. Vaikka Hofsteden kulttuuridimensioiden idea on vanha, sovelletaan sitä yhä paljon kansalliskulttuurien tutkimuksessa. Nakata ja Sivakumar (1996) lähestyvät kirjallisuuskatsauksessaan kulttuurin ja innovatiivisuuden yhteyttä yrityksen T&Ktoiminnan kansainvälistämistapausten kautta. Tutkimus ei tarjoa lopullista vastausta kulttuurin vaikutuksista innovaatiotoimintaan, mutta individuaalisuus ja pieni valtaetäisyys ovat hyväksi tuotekehitysprosessin alkuvaiheissa. Näillä dimensioilta löytyvät Suomen vahvuudet. Toisaalta Suomessa on Singaporen tavoin havaittavissa epäonnistumisen pelkoa. Kulttuurin lisäksi myös arvot vaikuttavat voimakkaasti ihmisten toimintaan. Schwartz (1999) tutkii eri kansallisvaltioissa ilmeneviä arvoja. Hänen kehittämä malli koostuu Hofsteden tavoin erilaisista ulottuvuuksista: konservatismi–autonomia, hierarkia–egalitarismi ja määräysvalta–harmonia. Ulottuvuudet voidaan koota kuvan 5 mukaiseksi arvojen kentäksi. 28 Kuva 5: Teoreettinen arvorakenne (lähde: Schwartz) Kuvassa 6 nähdään miten valtiot asettuvat kyseiseen kenttään niissä vallitsevien arvojen mukaan. Innovoinnin kannalta Suomi sijoittuu tutkimuksen arvokartalla muita vertailumaita paremmin. Suomessa tasa-arvo, vastuullisuus, rehellisyys ja vapaus ovat tärkeitä arvoja. Älylliseen autonomiaan kuuluvat luovuus, avarakatseisuus ja uteliaisuus ovat melko lähellä. Hierarkiaan kuuluvat perinteiden arvostus ja sosiaalinen järjestys saattavat vaikeuttaa singaporelaisten innovointiedellytyksiä. Schwartzin (1999) tutkimus ei juuri kerro brasilialaisten arvoista, sillä maa sijoittuu arvokartan keskiosaan. 29 Kuva 6: Valtiot teoreettisella arvokartalla (lähde: Schwartz) Varsinaista selvyyttä kansalliskulttuurin vaikutuksista innovaatiotoimintaan ei vielä kirjallisuudessa ole. Tulevaisuudessa tutkimusta tulisikin suunnata tälle alueelle. Työ- ja elinkeinoministeriön (2008) innovaatiostrategian kymmenessä tärkeimmässä toimenpidekokonaisuudessa korostetaan uudistumiskykyisyyttä, kasvuyrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaan kannustamista. Toimenpiteitä ei voida suunnitella ja toteuttaa ottamatta huomioon maan henkistä pääomaa eli kansallista kulttuuria ja arvoja. Tuotantokaan ei voida suunnitella ottamatta huomioon luonnonvarojen pääomaa. Jos tavoitteet ovat ristiriidassa kulttuurin, arvojen ja asenteiden kanssa, on myös niihin puututtava. Innovaatiotoiminta on kiinni ihmisistä, joten ihmiset ja ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet tulisi nostaa tutkimuksissa entistä vahvemmin esille. 6 Yhteenveto Tässä kandidaatintyössä tutkittiin Suomen innovaatiopolitiikkaa ja innovaatiojärjestelmää vertailututkimuksena. Tavoitteena oli kartoittaa suomalaisen innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja 30 uhkia. Kandidaatintyön vaatimukset asettivat tutkimuksen kattavuudelle rajat. Käsittelyyn valittiin tietyt maat ja tietyt mittarit. Toinen haasteista on tiedon ajankohtaisuus ja pätevyys. Innovaatiosta kirjoitetaan paljon, mutta tarpeeksi tuoretta laadukasta tietoa on vaikea löytää. Maiden innovaatiotoimintaa vertailtiin kvantitatiivisesti T&K-menojen sekä patenttikirjausten lukumäärän mukaan. Työssä esiteltiin myös kunkin valtion bruttokansantuotteen kehitys. Kvalitatiivinen vertailu tapahtui lähinnä kunkin valtion talouden ja innovaatioympäristön historiaan tutustumisen avulla. Vertailtavien maiden historiat ovat varsin erilaiset. Hyvinvointiyhteiskuntaan ja kokonaisvaltaiseen koulutuksen läpi itsenäisyyden ajan panostanut Suomi teollistui maailmansotien jälkeisellä ajanjaksolla oman metsä-, ja perusmetalliteollisuuden avulla ja selvisi nousukautta seuranneesta lamasta panostamalla teknologiaan ja tekniseen innovaatiotoimintaan. Singaporen historiaa leimaa tehokkuus ja johdonmukaisuus. Itsenäisyyden alkuvaiheessa maa keskittyi ulkomaalaisten suuryritysten houkuttelemiseen ja niiden teknologian ja osaamisen siirtoon. Talouden kehittyessä alettiin panostaa työssäoppimiseen ja oman teknologian kehittämiseen. Brasilian teknologinen kehitys on perustunut maassa toimineiden ulkomaalaisten yritysten osaamiseen. Myöhemmin valtio on yrittänyt omavaraistaa osaamista erilaisten ohjelmien avulla. Maan innovaatiopolitiikka on joutunut kärsimään taloudellisen tilanteen heilahteluista. Huonossa taloustilanteessa T&K-hankkeet ja -ohjelmat ovat olleet ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Suomi pärjää todella hyvin kvantitatiivisessa vertailussa. Suomen bruttokansantuote on väkilukuun suhteutettuna suurin. Suomessa panostetaan bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Singaporea ja Brasiliaa enemmän T&K-toimintaan. Lisäksi myös innovaatiojärjestelmän tulokset ovat parhaat Suomessa. Suomessa kirjataan väkilukuun suhteutettuna eniten patentteja. Suomalaisten patenttikirjausten vuotuiset määrät ovat kuitenkin olleet jatkuvassa laskussa vuoden 2000 jälkeen. Lisäksi 31 muiden maiden kehittyvä innovaatiojärjestelmien rakentaminen haastaa Suomen innovaatiotoiminnan. Työn tulokset on kerätty taulukkoon 3. Taulukossa näkyy Suomen kansallisen innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat maavertailun valossa. Taulukko 3: Suomen innovaatiojärjestelmän vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat maavertailun valossa. Vahvuudet • • • • • Vahva koulutuspohja Vahva poliittinen tuki innovaatiotoiminnalle Vahva taloudellinen tuki innovaatiotoiminnalle Pieni valtaetäisyys, tasa-arvo Individualistinen kulttuuri Mahdollisuudet • • Suomen innovaatiojärjestelmän maine Suomen koulutusjärjestelmän maine Heikkoudet • • • • Heikko kansainvälistyminen Asenne epäonnistumiseen Pienet markkinat Perinteet ainoastaan teknisissä innovaatioissa Uhat • • Muiden maiden kehittyvä kilpaileva innovaatiotoiminta Patenttikirjausten lukumäärän viimeaikainen väheneminen Yksi kaikkia maita yhdistävä innovaatiojärjestelmän ongelma liittyy yhteistyöhön. Innovaatiojärjestelmä vaatii toimiakseen hyvät yhteyden yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä yritysten välillä. Jatkossa tutkimusta tulisi entistä enemmän kohdistaa innovaatiojärjestelmän sisällä toimiviin instituutioiden, laitosten, yritysten ja ihmisten välisiin yhteyksiin ja niihin vaikuttaviin asenteisiin. 32 Lähdeluettelo Baer, W. (2001) The Brazilian economy: growth and development, Greenwood Publishing Group. Begley, T.M. & Tan, W.L. (2001) The socio-cultural environment for entrepreneurship: A comparison between East Asian and Anglo-Saxon countries, Journal of International Business Studies, vol. 32:3. Cameron, G. (1996) Innovation and economic growth. CEPDP, 277. Centre for Economic Performance, London School of Economics and Political Science, Lontoo. de Lima, S. & Regina, M. & Hirst, M. (2006) Brazil as an intermediate state and regional power: action, choice and responsibilities, International Affairs, vol. 82:1, s. 21–40. Ettlie, J.E. (2006) Managing innovation: new technology, new products, and new services in a global economy, Butterworth-Heinemann. Etzkowitz, H. (2002) Networks of innovation: science, technology and development in the triple helix era, International Journal of Technology Management and Sustainable Development, vol. 1:1, s. 7–20. Euroopan komissio (2009) European Innovation Scoreboard 2009 – Comparative analysis of innovation performance, [viitattu: 5.4.2010] Saatavissa: http://www.proinno-europe.eu/page/european-innovationscoreboard-2009 Fagerberg, J. & Mowery, D.C. & Nelson, R.R. (2006) The Oxford handbook of innovation, Oxford University Press, USA. Fishlow, A. (1980) Brazilian development in long-term perspective, The American Economic Review, vol. 70:2, s. 102–108. Hautamäki, A. (2008) Kestävä innovointi: Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä, Sitran raportteja, vol. 76. Hofstede, G. (1984) Culture's consequences: International differences in workrelated values, Sage Publications, Inc. Jayme Jr, F.G. (2003) Balance-of-payments-constrained economic growth in Brazil, Brazilian Journal of Political Economy, vol. 23:1, s. 62–84. Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF (2009) World Economic Outlook Databases, [viitattu 11.4.2010] Saatavissa: http://www.imf.org/external/ns/cs.aspx?id=28 33 Kam, W.P. & Kiese, M. & Singh, A. & Wong, F. (2003) The Pattern of Innovation in Singapore's Manufacturing Sector, Singapore Management Review, vol. 25:1, s. 1–34. Kao, J. (2009) Tapping the world’s innovation hot spots, Harvard business review, vol. 87:3, s. 109–114. Kupfer, D. & Avellar, A.P. (2008) Innovation and Cooperation: Evidences from the Brazilian Innovation Survey [verkkodokumentti] UFRJ/UFU 2008. [viitattu 1.4.2010] Saatavissa: http://www.anpec.org.br/encontro2009/inscricao.on/arquivos/4270999b29c711d0102f9994ad1dd68a95b.pdf Lemola, T. & Honkanen, P. (2004) Innovaatiopolitiikka – kenen hyväksi, keiden ehdoilla? Gaudeamus, Helsinki. Lievonen J. & Lemola T. (2009) ”Innovaatiopolitiikka kehittyvissä maissa, teoksessa Ali-Yrkkö, J. (toim.) Yritysten tutkimustoiminta kansainvälistyy – Mitä jää Suomeen? Etla, Helsinki. Lundvall, B.Å. (2007) Innovation System Research and Policy. Where it came from and where it might go, CAS-seminaari, Oslo, joulukuu 2007. Lundvall, B.Å. (2010) National systems of innovation: Toward a theory of innovation and interactive learning, Anthem Pr. Maailman henkisen omaisuuden järjestö, WIPO (2009) Statitistical publication on patents [viitattu 11.4.2010] Saatavissa: http://www.wipo.int/ipstats/en/statistics/patents/ Mani, S. (2002) Government, Innovation and Technology Policy, An International Comparative Analysis, Cheltenham: Edward Elgar Publishing. Mani, S. (2004) Government, innovation and technology policy: an international comparative analysis, International Journal of Technology and Globalisation, vol. 1:1, s. 29–44. Michelsen, K.E. (2009) Insinöörit suomalaista identiteettiä rakentamassa, Tieteessä tapahtuu, vol. 27:1. Miettinen, R. (2002) National innovation system: scientific concept or political rhetoric, Edita, Helsinki. Monkashō-ministeriö, Japani (2002) Annual Report on the Promotion of Science and Technology 2002. [viitattu: 9.4.2010] Saatavissa: http://www.mext.go.jp/english/news/2002/08/020801.htm Nakata, C. & Sivakumar, K. (1996) National culture and new product development: an integrative review, The Journal of Marketing, vol. 60:1, s. 61–72. 34 Nelson, R.R. (1993) National innovation systems: a comparative analysis, Oxford University Press, USA. OECD (2009) Science, Technology and Industry Scoreboard 2009, Organisation for Economic Co-operation and Development. [viitattu 4.4.2010]. Saatavissa: http://www.oecd.org/document/26/0,3343,en_2649_33703_39493962_1_1_1_1 ,00.html Oinas, P. (2005) Finland: A success story?, European Planning Studies, vol. 13:8, s. 1227–1244. Schienstock, G. & Hämäläinen, T. (2001) Transformation of the Finnish innovation system: a network approach, Sitra Reports Series 7, Sitra, Helsinki. Schwartz, S.H. (1999) A theory of cultural values and some implications for work, Applied psychology: An international review: Special issue: Values and work, vol. 48, s. 23–47. Singapore Agency for Science, Technology and Research, A*STAR (2008) National Survey of R&D [viitattu 4.4.2010] Saavavissa http://www.astar.edu.sg/tabid/915/default.aspx Statistics Singapore (2009) Statistical Tables from Yearbook - Demography [viitattu 19.4.2010] Saavavissa http://www.singstat.gov.sg/pubn/reference/yos09/statsT-demography.pdf Statistics Singapore (2010) Time Series on GDP Data [viitattu 2.4.2010] saavavissa http://www.singstat.gov.sg/stats/themes/economy/hist/gdp2.html Soon, T.W. & Tan, C.S. (1993) Singapore: public policy and economic development, teoksessa Leipziger, D.M. & Thomas, V. (1993) The lessons of East Asia: An overview of country experience, World Bank Publications. Tekes (2008) Innovaatiotoiminnan vaikutukset 2008 [viitattu 19.4.2010] Saatavissa: http://www.tekes.fi/fi/gateway/PTARGS_0_34328_0_0_18/Innovaatiotoiminta_ luo_menestysta.pdf Van de Ven, A.H. (1986) Central problems in the management of innovation, Management science, vol. 32:5, s. 590–607. Tilastokeskus (2010) Suomi lukuina – kansantalous [viitattu 2.4.2010] Saavavissa http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html Työ- ja elinkeinoministeriö (2008) Kansallinen innovaatiostrategia, [viitattu 11.4.2010] Saatavissa: http://www.tem.fi/files/19704/Kansallinen_innovaatiostrategia_12062008.pdf 35 Unesco (2010) Institute of Statistics Data Centre [viitattu 11.4.2010] Saatavissa: http://stats.uis.unesco.org/ Velho, L. and Saenz, T. (2002) R&D in the public and Private Sector in Brazil: complements orsubstitutes?, INTECH/UNU Discussion Paper Series, [verkkodokumentti] [viitattu 1.4.2010] Saatavissa: http://www.jinnove.com/upload/documentaire/Intech151002.pdf Wong, P.K. (2003) From using to creating technology: the evolution of Singapore's national innovation system and the changing role of public policy, Competitiveness, FDI and technological activity in East Asia, s. 191–237, teoksessa: Lall, S. & Urata, S. (2003) Competitiveness, FDI and technological activity in East Asia, Edward Elgar Publishing.
