KH Suunnitelma 2011.pdf

Transcription

Jämsänjokilaakson Kalastusalue
Jämsänjokilaakson Kalastusalueen
käyttö- ja hoitosuunnitelma
Vuosille 2012–2022
Arvo Kettunen & Risto Paakkunainen
01.12.2011
2
1
SUUNNITELMAN TAVOITTEET ...................................................... 9
1.1
1.2
YLEISKUVAUS ................................................................................................... 10
VESISTÖT JA NIIDEN KÄYTTÖ ...................................................................... 13
1.2.1
1.2.2
Vesistörakentaminen ............................................................................................ 13
Vesistöjen säännöstely .......................................................................................... 19
1.2.2.1
1.2.2.2
1.2.2.3
1.2.2.4
1.2.2.5
1.2.2.6
1.2.2.7
1.2.2.8
1.2.2.9
1.2.2.10
1.2.3
1.2.4
Virkistyskäyttö ja metsästys ................................................................................ 20
Vesistön ravinnekuormitus .................................................................................. 21
1.2.4.1
1.2.4.2
1.2.4.3
1.2.4.4
1.2.4.5
1.2.4.6
1.2.5
Yhteenveto kuormitustilanteesta Jämsän reitillä ........................... 21
Hajakuormitus................................................................................ 22
Maatalous ....................................................................................... 22
Metsätalous .................................................................................... 22
Turvetuotanto ................................................................................. 25
Turvetuotannon vaikutukset kalastoon ja kalastukseen. ................ 25
Kalastusalueen järvien vedenlaatu ..................................................................... 28
1.2.5.1
1.2.5.2
1.2.5.3
1.2.5.4
1.2.5.5
1.2.5.6
1.2.5.7
1.2.5.8
1.2.5.9
1.2.5.10
1.2.5.11
1.2.5.12
1.2.5.13
1.2.5.14
1.2.5.15
1.2.5.16
1.2.5.17
1.2.5.18
1.2.5.19
1.2.5.20
1.2.5.21
1.2.6
1.2.7
Jämsänjoki ..................................................................................... 19
Patalankoski ................................................................................... 19
Rekolankoski ................................................................................. 19
Kankarisvesi .................................................................................. 19
Könkköjoki .................................................................................... 19
Kipponen........................................................................................ 19
Ala-Kintausjärvi ............................................................................ 20
Ylä-Kintausjärvi ............................................................................ 20
Pengerjoki ...................................................................................... 20
Uitto ............................................................................................... 20
Päijänne Vanhaselkä ...................................................................... 32
Päijänteen Tiirinselkä .................................................................... 33
Jämsänjoki ..................................................................................... 34
Kankarisvesi .................................................................................. 35
Uuttana ........................................................................................... 36
Iso Rautavesi .................................................................................. 36
Kalmavesi ...................................................................................... 37
Pettämä .......................................................................................... 37
Salosvesi ........................................................................................ 38
Patalahti ......................................................................................... 38
Valkeajärvi ..................................................................................... 39
Suolivesi ........................................................................................ 39
Petäjävesi ....................................................................................... 40
Jämsänvesi ..................................................................................... 41
Kolu-Meronen ................................................................................ 42
Naula-Meronen .............................................................................. 43
Ala-Meronen .................................................................................. 43
Karikkoselkä .................................................................................. 43
Huhtia ............................................................................................ 44
Ala-Kintausjärvi ............................................................................ 45
Ylä-Kintaus järvi ........................................................................... 46
Ympäristölupatilanne........................................................................................... 47
Vesialueiden omistus ............................................................................................ 50
3
1.3
KALASTUSALUEEN OSAKASKUNTA TIEDOT ............................................ 51
1.3.1
1.4
1.3.1.1 Järjestäytyneet osakaskunnat ......................................................... 52
1.3.1.2 Päijänteen Tiirinselän osakaskunnat .............................................. 52
1.3.1.3 UPM-Kymmene Oyj vedet Tiirinlahti ........................................... 53
1.3.1.4 Jaetut vesialueet Petäjävesi, Kintaus ............................................. 53
1.3.1.5 Järjestäytymättömät osakaskunnat Petäjäveden kylässä ............... 53
1.3.1.6 Yksityiset pienvedet ja lammet Petäjäveden kylässä..................... 53
1.3.1.7 Muut ............................................................................................... 53
Kalatalousalan viranomaiset ja järjestöt ................................................................ 54
1.4.1
1.4.2
1.4.3
1.5
Kalasto ................................................................................................................... 54
Järvialueiden kalakannat .................................................................................... 55
Pienvesien kalakannat .......................................................................................... 55
Purot ja pienet joet. .............................................................................................. 55
Ravut...................................................................................................................... 57
Kalojen lisääntymisalueet .................................................................................... 57
Kalastusjärjestelmä ................................................................................................ 59
1.6.1
1.6.2
1.6.3
1.7
Viranomaiset ......................................................................................................... 54
Järjestöt ................................................................................................................. 54
Kalastusseurat....................................................................................................... 54
Kalasto ja kalakannat............................................................................................. 54
1.5.1
1.5.2
1.5.3
1.5.4
1.5.5
1.5.6
1.6
Osakaskuntaluettelo ja pinta-alat ....................................................................... 52
Kalastus ja kalasaaliit .......................................................................................... 59
Kalastus Jämsänjokilaakson kalastusalueella ................................................... 60
Kalavesien hoito .................................................................................................... 64
Kalavesien kunnostukset ....................................................................................... 67
1.7.1
1.7.2
1.7.3
1.7.4
1.7.5
1.7.6
1.7.7
Luomenjoki ........................................................................................................... 67
Survosenkoski ....................................................................................................... 67
Piesalanjoki ........................................................................................................... 67
Könkköjoki............................................................................................................ 67
Pirttijoki ................................................................................................................ 67
Pengerjoki ............................................................................................................. 68
Nytkymenjoki ........................................................................................................ 68
4
2
KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA ............................................. 69
2.1
Vesialueiden käytön perusteet ............................................................................... 69
2.1.1
2.2
2.3
2.4
Kalastuksen järjestäminen ..................................................................................... 70
Ravustus ................................................................................................................ 71
Vesialueen käyttö .................................................................................................. 71
2.4.1
2.4.2
2.5
SWOT – analyysi Jämsänjokilaakson Kalastusalueesta ................................... 69
Suositukset vesialueiden käytön perusteille ....................................................... 71
Suositukset vesialueiden käytöstä. ...................................................................... 72
Kalastuksen valvonta ............................................................................................. 72
2.5.1
Säännöt ja pyydysten merkintä (Suosituksia).................................................... 73
5
3
LUPA-ALUE JA JÄRVIKOHTAISET SUUNNITELMAT ............ 74
3.1
YLÄ-KINTAUSJÄRVI......................................................................................... 75
3.1.1
3.2
Ylä-Kintaujärven toimenpidesuunnitelma......................................................... 75
3.1.1.1 Hoitokalastus ................................................................................. 75
3.1.1.2 Rapu- ja kalakantojen turvaaminen ............................................... 75
3.1.1.3 Ylä-Kintausjärven kehitystarve ..................................................... 75
ALA-KINTAUSJÄRVI......................................................................................... 76
3.2.1
Ala-Kintausjärven toimenpidesuunnitelma ....................................................... 76
3.2.1.1
3.2.1.2
3.2.1.3
3.2.1.4
3.2.2
3.3
Ala-Kintausjärven kehitystarve .......................................................................... 77
KUIVASMÄKI ..................................................................................................... 77
3.3.1
3.3.2
Yleissuunnitelma................................................................................................... 77
Naula-, Ylä-, Ala-Merosen toimenpidesuunnitelma .......................................... 78
3.3.2.1
3.3.2.2
3.3.3
3.4
Pengerjoen toimenpidesuunnitelma .................................................................... 78
Petäjäveden toimenpidesuunnitelma .................................................................. 80
3.4.2.1 Hoitokalastus ................................................................................. 80
3.4.2.2 Kalakantojen turvaaminen ............................................................. 80
3.4.2.3 Veden laadun parantamien ............................................................ 80
KOSKENPÄÄN YHTEISLUPA-ALUE .............................................................. 80
3.5.1
3.5.2
3.6
Kalakantojen turvaaminen ............................................................. 78
Veden laadun seuranta ja parantaminen ........................................ 78
3.3.3.1 Veden laadun seuranta ja parantaminen. ....................................... 78
3.3.3.2 Pengerjoen kalataloudellinen kehittäminen ................................... 79
PETÄJÄVESI........................................................................................................ 79
3.4.1
3.4.2
3.5
Hoitokalastus ................................................................................. 76
Nykyisten kalakantojen turvaaminen ............................................ 76
Nykyisen jokirapukannan säilyttäminen ........................................ 77
Jokirapukannan siirtoistukasmahdollisuuden hyödyntäminen. ..... 77
Yhteislupa-alueen toimenpidesuunnitelma ........................................................ 81
3.5.2.1 Kalastuksen järjestäminen ............................................................. 81
3.5.2.2 Osakaskuntien yhdistäminen. ........................................................ 81
3.5.2.3 Kalakantojen tilan ja kasvun seuranta. .......................................... 81
KANKARISVEDEN YHTEISLUPA-ALUE ....................................................... 81
3.6.1
3.6.2
Kankarisveden toimenpidesuunnitelma ............................................................. 82
3.6.2.1
3.6.2.2
3.6.2.3
3.6.2.4
3.6.2.5
Kalakantojen ja kalastuspaineen seuranta. .................................... 82
Kalakantojen tilan ja kantojen seuranta ......................................... 82
Osakaskuntien yhdistäminen ......................................................... 82
Kalastuksen valvonta ..................................................................... 82
Lupa-alueen koko .......................................................................... 82
6
3.7
JÄMSÄNJOKI ...................................................................................................... 82
3.7.1
3.7.2
Jämsänjoen toimenpidesuunnitelma................................................................... 83
3.7.2.1 Kalakantojen hoito ......................................................................... 83
3.7.2.2 Kalastuksen valvonta ..................................................................... 83
PÄIJÄNNE TIIRINSELKÄ .................................................................................. 83
3.8
3.8.1
3.8.2
Tiirinselän toimenpidesuunnitelma .................................................................... 83
3.8.2.1 Kalasto ........................................................................................... 83
3.8.2.2 Kalakantojen hoito ......................................................................... 83
3.8.2.3 Kalastuksen yhteensopivuus muihin kalastusalueisiin .................. 84
3.8.2.4 Veden laadun seuranta ................................................................... 84
3.8.2.5 Kalaveden kunnostus ..................................................................... 84
3.8.2.6 Osakaskuntien yhdistäminen ......................................................... 84
MUUT ALUEET JA PIENVEDET ...................................................................... 84
3.9
3.9.1
Lahnavesi: (osa), Pirttijärvi, Luomenjoki ja Uuttana ....................................... 84
3.9.1.1
3.9.2
Nytkymenjoki ja Nytkymenjärvi ........................................................................ 85
3.9.2.1
3.9.3
3.9.4
3.9.5
Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito .............................. 84
Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito .............................. 85
Patalahti................................................................................................................. 85
Valkeajärvi, Heinäjärvi, Palvia ja muut alueen pienemmät järvet ja lammet 85
3.10 ALUEEN JOET JA VIRTAVEDET ..................................................................... 86
3.10.1
3.10.2
3.10.3
3.10.4
3.10.5
3.10.6
3.10.7
3.10.8
3.10.9
4
Toimenpidesuunnitelma....................................................................................... 86
Jämsänjoki ............................................................................................................ 86
Nytkymenjoki ........................................................................................................ 86
Luomenjoki. .......................................................................................................... 86
Survosenkoski ....................................................................................................... 86
Virtalan koski........................................................................................................ 87
Kalliokoski – Lapinkoski ..................................................................................... 87
Pirttijoki. ............................................................................................................... 87
SUUNNITELMAN TOTEUTUS JA SEURANTA ............................ 87
4.1
4.2
4.3
4.4
4.5
4.6
4.7
4.8
4.9
4.10
Lähteet ................................................................................................................... 88
Liitteet Selitykset ................................................................................................... 89
Liite 1 Vesien laatutiedot ...................................................................................... 90
Liite 2 Kankarisveden yhteislupa-alueen kalastus sääntö ..................................... 91
Liite 3 Petäjäveden Kalastuskunnan kalastussääntö ............................................. 92
Liite 4 Tarvittava kappalemäärä puita ................................................................... 93
Liite 5 Puuston pääomatuotto ................................................................................ 94
Liite 6 Harvennuksen malli ................................................................................... 95
Liite 7 Jämsänjoen kalastussääntö ......................................................................... 96
Liite 7 Jämsänjoen kalastussääntö ......................................................................... 97
7
KUVALUETTELO
Kuva 1
Jämsänjokilaakson kalastusalueen voimalaitokset ............................................. 12
Kuva 2
Jämsänjoen tunnelin alkupää .............................................................................. 14
Kuva 3
Patalankosken säännöstelypato, Jämsänkoski..................................................... 15
Kuva 4
Rekolanosken/Kankarisveden säännöstelypato .................................................. 15
Kuva 5
Rekolan kosken voimalaitos, UPM-Kymmene Oyj............................................ 16
Kuva 6
Kalliokosken voimalaitos, Koskivoima Oy. ....................................................... 16
Kuva 7
Kalliokosken voimalan säännöstelypato, Koskivoima Oy ................................. 17
Kuva 8
Koskensaaren naulatehtaan syöttövesi ................................................................ 17
Kuva 9
Koskensaaren voimalan alapuoli ........................................................................ 18
Kuva 10 Kintauden yksityisen voimalan alapuoli (Räihä) ................................................ 18
Kuva 11 Fosforilähteiden osuudet Jämsänreitillä .............................................................. 21
Kuva 12 Typpilähteiden osuudet Jämsänreitillä ................................................................ 21
Kuva 13 Kaikki väärin, kuusentaimia lukuun ottamatta. .................................................. 24
Kuva 14 Haukisuon keräilyaltaan ylivuoto ....................................................................... 26
Kuva 15 Pengerjoen valuma-alueen turvetuotantoalueet. ................................................. 27
Kuva 16 Vesien laatukartta ................................................................................................ 31
Kuva 17 Päijänne, Vanhaselkä (1975–2007)..................................................................... 32
Kuva 18 Päijänne, Tiirinselkä (1975–2007). ..................................................................... 33
Kuva 19 Jämsänjoki (1975–2007) ..................................................................................... 34
Kuva 20 Kankarisvesi (1976–2007) .................................................................................. 35
Kuva 21 Jämsänvesi (1975–2007) ..................................................................................... 41
Kuva 22 Ala-Kintaus (1975–2007) ................................................................................... 45
Kuva 23 Osakaskuntakartta ............................................................................................... 51
Kuva 24 Kalastusalueen viehelupa-alue. ........................................................................... 64
Kuva 25 Jämsänjokilaakson kalastusalueen lupa-aluekartta ............................................. 70
Kuva 26 Erikokoisten joki- ja täplärapujen keskimääräinen munamäärä ......................... 71
Kuva 27 Toimenpideohjelma ............................................................................................ 74
8
TAULUKKOLUETTELO
Taulukko 1
Taulukko 2
Taulukko 3
Taulukko 4
Taulukko 5
Taulukko 6
Taulukko 7
Taulukko 8
Taulukko 9
Taulukko 10
Taulukko 11
Taulukko 12
Taulukko 13
Taulukko 14
Taulukko 15
Taulukko 16
Taulukko 17
Taulukko 18
Taulukko 19
Taulukko 20
Taulukko 21
Taulukko 22
Taulukko 23
Taulukko 24
Taulukko 25
Taulukko 26
Taulukko 27
Taulukko 28
Taulukko 29
Taulukko 30
Taulukko 31
Taulukko 32
Taulukko 33
Taulukko 34
Taulukko 36
Taulukko 37
Taulukko 38
Vesistön käyttökelpoisuuden luokat ............................................................ 30
Päijänteen Tiirinselän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007. ........ 33
Jämsänjoen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 2000–2007. ....................... 35
Kankarisveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996–2007. ................... 36
Uuttanan käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2007. ............................ 36
Iso Rautaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2006. .................. 37
Kalmaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006........................ 37
Pettämän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007. ............................ 38
Salosveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2007.......................... 38
Patalahden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006. ......................... 39
Valkeajärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2007. ..................... 39
Suoliveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2007. ......................... 40
Petäjäveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007 ....................... 40
Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007 ..................... 42
Kolu-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007 ................... 42
Naula-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2006 .................. 43
Ala-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990–2003 ...................... 43
Karikkoselän käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1991–2006 ................... 44
Huhtian käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990–2007 .............................. 44
Ala-Kintausjärven käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1992–2006........... 46
Ylä-Kintausjärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990–2007 ............. 46
Ympäristölupatilanne ................................................................................... 47
Kalastusalueella esiintyvät kalalajit ............................................................. 55
Järvikohtaiset kalakantojen arviot................................................................ 56
Kalastusluvat ................................................................................................ 59
Saaliit lajeittain Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella ........................... 60
Saaliin arvo Jämsänjokilaakson Kalastusalueella ........................................ 60
Vuoden 2007 kalastajat ja pyydykset .......................................................... 61
Jämsänjokilaakson Kalastusalueen istutuksia .............................................. 65
Jämsänjokilaakson kalastusalueen istutusten yhteenveto ............................ 66
SWOT- analyysi........................................................................................... 69
Pyydysten yksikköarvot ............................................................................... 72
Suunnitelman toteutus ja seuranta ............................................................... 87
9
1
SUUNNITELMAN TAVOITTEET
Suunnitelman laadinnassa on otettu huomioon kestävän kehityksen periaatteet. Suunnitelmassa pyritään löytämään tasapaino ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden
välille. Kalavesien hoidon keskeisin tavoite on kalavesiemme mahdollisimman suuri pysyvä tuottavuus sekä kalakantojen järkiperäinen ja taloudellinen hyväksikäyttö
(L.16.4.1984/286, KaL 1 §)..
Kalastusalueen tavoite on että suunnitelmakauden lopussa kaikkien alueen vesien laatu on
vähintään hyvä.
Kalastusalueella on runsaasti tehtäviä, joiden toteuttaminen edellyttää lisärahoituksen
hankkimista esimerkiksi hanketoiminnan avulla.
Kalatalouden toiminnan kehittäminen
 Kalastusalueen keskeisiä tehtäviä
 Käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttaminen, seuranta ja päivitys
 Kalatalouden edistäminen
 Kalastuslaissa määrättyjen tehtävien hoitaminen
Kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen: edunvalvonta, sihteeri, ja esimiestehtävät, kalastuksen valvonta, lupien myynti ja korvausten
jako
Kalastusalueen palvelut
 Internet-sivut
 Tiedottaminen alueellisessa mediassa
 Toiminnan rahoitus
 ELY- keskuksen rahoitus
 Hankerahoitusten hankkija – sponsori- ja avustushakemukset ja palvelujen myynti.
 Kalastuksen järjestäminen selvittelysopimuksilla
Kalastusalue edistää kalataloutta tuottaa kalastusalueen palveluita ja tiedottaa kalastusalueen toiminnasta. Lisäksi lakisääteisistä tehtävistä tulee huolehtia. Kalastusalue voi
hankkeistaa toimintaansa rahoituslähteiden kautta. Sidosryhmäyhteistyötä kehitetään.
Rahoitusta hankitaan ELY- keskukselta, kunnilta EU- hankkeista sekä sponsoreilta. Muita
rahoituslähteitä ovat yritykset, avustukset ja palvelujen myynti. Kalastusalueen toiminnalle
ensiarvoisen talkootyön rahoitusta hankitaan kaikilta kalaveden laadusta kiinnostuneilta
tahoilta. Kalastusalue luo edellytykset talkootoiminnan jatkumiselle. Kalastusalue on
mukana avustamassa ja järjestämässä osakaskuntien järkevää yhdistämistä.
10
1.1 YLEISKUVAUS
Kalastusalueen nimi
ja numero
Jämsänjokilaakson kalastusalue.
nro: 8 Maa-, ja Metsätalousministeriön luettelossa N:o 458.
(kuva nro.21.)
Perustettu
Kalastusalueen valtuuskunta hyväksyi säännöt 29.10 1985,
muutettu 10.3 1987, vahvistettu Keski-Suomen Kalastuspiirin
päätöksellä 2.6 1987. Uusittu ja hyväksytty 29.11.1994.
Kotipaikka
Jämsä.
Pinta-ala (km²)
121.12 km², 12112 ha.
Lääni
Länsi-Suomen lääni.
Kunnat
Jämsän kaupunki, Petäjäveden kunta.
ELY- Keskus
Keski-Suomen ELY- Keskus.
Yhteistyö ja neuvonta- Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry, Kalatalouden Keskusliitto.
järjestöt
Päijänteen kalastusalueiden neuvottelukunta.
Jäsenet
24 osakaskuntaa, ammattikalastajien edustaja, virkistyskalastaja
järjestön edustajat, jaettujen vesien edustaja, Kuva 21.
Suunnittelu alueet
A Tiirinselkä / Päijänne, B Kankarisvesi yhteislupa-alue Kankarisvesi, Sovijärvi, Lahnajärvi, Pirttijärvi ja Vihtalahti. C Koskenpään Yhteislupa-alue Uuttana, Iso ja Vähä-Rautavesi, Pettämä ja Salosvesi D Petäjävesi, Suolivesi, Piesasjärvi, Karikkojärvi ja Jämsänvesi Ala- Kintaus ja Ylä-Kintausjärvi F Pienvesien ja lampien suunnitelmat.
Jokien ja vitavesien suunnitelmat:
A Jämsänjoen, B Nytkymenjoen, C Luomenjoen, D Survoksenkosken, Kalmavirran ja Kalliokosken, E Piesalanjoen ja Pirttijoen, F Könkköjoen, G Pengerjoen H, muut joet ja purot.
Viereiset kalastusalueet
Käyttö ja hoitosuunnitelman asiakirjat
Pohjois-Päijänne, Etelä- ja Keski-Päijänne, Längelmävesi,
Ruovesi-Kuorevesi, Keuruun ja Saarijärven Kalastusalue.
Kalastusalueen perustieto-osa I 1988 Juhani Niinimäki Kala- ja
vesitutkimus oy.
Kalastusalueen Käyttö- ja hoitosuunnitelma osa II suunnitelmaehdotus 1989 Juhani Niinimäki Kala- ja Vesitutkimus Oy.
Käyttö- ja hoitosuunnitelma Päijänteelle v 2001 – 2005 Markku
Laitinen.
11
Muut käyttö ja hoito- Selvitys Nytkymenjoen Kalataloudellisesta kehittämisestä
suunnitelma-asiakirjat. Kimmo Olkio 1999.
JÄMSÄNJOEN OHITUSUOMAKALATIEN SELVITYS
Esiselvitys. Jämsänkosken UPM- Kymmene Oy paperitehtaan
ohituskalatien sijoitusmahdollisuudesta DI Timo Pohjamo
EkoRiver Oy 2005
JÄMSÄNKOSKEN TUNNELIN KALANKULKUSELVITYS
Loppuraportti: Ultraäänilähettimillä merkittyjen kalojen seuranta 27.11 200 Jari-Pekka Pääkkönen, Timo Marjomäki ja ArtoTuomainen Jyväskylän Yliopisto Bio- ja Ypäristötiereiden laitos, kalabiologia ja kalatalous Jyväskylän yliopisto.
Keski-Päijänteen yhteistarkkailu tutkimusraportit vuosittain.
KANKARISVEDEN JA SEN OSAVALUMA-ALUEIDEN
VEDENLAADUN JA KUORMITUKSEN TARKASTELU
Lotta Raunio 2011 Jämsän kaupunki Ympäristösuojelu.
Kartat
© Maanmittauslaitos, lupa nro 880/MML/11.
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 880/MML/11.
Hyväksymismerkinnät Kalastusalueen kokouksen päätöksen mukaan.
Yleissuunnitelma on hyväksytty.
Toimenpidesuunnitelmat hyväksytty.
Voimassaoloaika
2012–2022.
Saatavilla/nähtävillä
Jämsän, Jämsänkosken ja Petäjäveden kirjastot. Isännöitsijä
Arvo Kettunen, ELY- keskus, Keski-Suomen Kalatalouskeskus,
alueen osakaskunnat, ym.
Tekijät
Arvo Kettunen Isännöitsijä,
Risto Paakkunainen varapuheenjohtaja.
Vuosi
2009–2011.
12
Kuva 1 Jämsänjokilaakson kalastusalueen voimalaitokset
13
1.2 VESISTÖT JA NIIDEN KÄYTTÖ
Vesipolitiikan puitedirektiivi yhtenäistää vesiensuojelua Euroopassa. Tavoitteena on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Direktiivin tavoitteena on
myös edistää kestävää vesivarojen käyttöä sekä tehostaa vesiensuojelua vähentämällä
vaarallisten aineiden päästöjä. Direktiivin toimeenpanoa varten Suomi on jaettu kahdeksaan vesien hoitoalueeseen, joilla vesiensuojelutyö tapahtuu. Suunnittelualue kuuluu Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitoalueella huolehditaan alueellisten
ympäristökeskusten valmistelemien vesipuitedirektiivin toimeenpanon edellyttämien tietojen, suunnitelmien ja ohjelmien yhteensopivuudesta ja kootaan ne yhteisiksi raporteiksi.
Jämsänreitin alaosan vesistöt Jämsänjokea lukuun ottamatta ovat vedenlaadultaan pääosin
hyvää ja erinomaista. Reitin yläosassa on myös tyydyttävään laatuluokkaan kuuluvia järviä. Reitin latvaosilla vedenlaatuun vaikuttaa osittain alueen turvetuotanto. Suurimmat
hajakuormituksen aiheuttajat reitillä ovat maatalous, turvetuotanto ja metsätalous sekä
luonnon oma ihmistoiminnasta riippumaton ravinnehuuhtoutuma ja sisäinen ravinnekierto.
Keski-Suomen vesiluonnolle on tyypillistä reittivesien runsaus, järvien sekä lyhyiden joki
ja koskijaksojen vuorottelu. Kalastusalueen vesialueet sijoittuvat Päijänteen Tiirinlahteen,
Jämsänreittiin ja Nytkymenjokeen ja osaan Nytkymenjärvestä. Jämsänreitti alkaa Multian
Luttajärvestä N 230.2m, josta vedet laskevat pengerjokea pitkin Jämsänveteen, josta alkaa
reitin varsinainen pääuoma monine koskineen Päijänteen Tiirinlahteen. Reitin toinen haara
erottuu Petäjävedestä Ylä-Kintausjärveen, jonka laatu on hyvä/erinomainen. Petäjäveden
vedet laskevat Piesalanjokea pitkin Suoliveteen, josta Kalliokosken voimalan kautta Saosveteen ja Kalmavirrasta Kalmaveteen jatkaen Survosenkoskesta Rauta- ja Vähärautaveteen. Välissä on Uuttanajärvi, josta alkaa Luomenjoki laskien Lahnajärveen ja Kankarisveteen, jonka jälkeen on Rekolan ja Patalankoski Jämsänkoskella, josta vedet johdetaan
tunnelin kautta Jämsänjokeen ja Päijänteelle. Jämsänveden ja Päijänteen korkeusero on
keskimäärin 32,7 m. Vesistöjen hydrologiset tiedot esitetään taulukoissa.
1.2.1
Vesistörakentaminen
Vesistörakentaminen ja säännöstely tuhoavat elinympäristöjä, köyhdyttävät eliöstöä ja
estävät vaelluskalojen pääsyn lisääntymisalueilleen.
Jämsänjoki on täytetty UPM-Kymmene Oyj:n Jämsänkosken tehtaan kohdalta noin 400
metrin matkalta ja se on johdettu kalliotunneliin.
14
Kuva 2 Jämsänjoen tunnelin alkupää
Kuva Arvo Kettunen 14. 01. 2009.
Jämsänjoen tunnelin alkupää ja suojavälppä. Ylhäällä voimalaitos, johon vesi johdetaan
putkessa.
15
Kuva 3 Patalankosken säännöstelypato, Jämsänkoski
Kuva Arvo Kettunen 14.1.2009.
Kuva 4 Rekolanosken/Kankarisveden säännöstelypato
Kuva Arvo Kettunen 14.01 2009
Rekolankosken säännöstelypato, jossa ohijuoksutusta 14.01.2009. Voimaloiden välissä
olevassa Koskikeskisessä ei juurikaan vedenkorkeuden säännöstelyä. Tällä padolla säännöstellään Kankarisveden korkeutta.
16
Kuva 5 Rekolan kosken voimalaitos, UPM-Kymmene Oyj.
Kuva 6 Kalliokosken voimalaitos, Koskivoima Oy.
Oikealla voimalan ohittava kalatie, josta kalojen kulun seuranta 28.5 - 31.10.2004.
17
Kuva 7 Kalliokosken voimalan säännöstelypato, Koskivoima Oy
Kuva Arvo Kettunen 14. 01 2009
Kuva 8 Koskensaaren naulatehtaan syöttövesi
Kuva Risto Paakkunainen 2009
18
Kuva 9 Koskensaaren voimalan alapuoli
Kuva 10 Kintauden yksityisen voimalan alapuoli (Räihä)
19
1.2.2
Vesistöjen säännöstely
Kalastusalueen vesissä ei ole kovin voimakasta säännöstelyä. Säännöstelyä on Päijänne-, ja
Kankarisvedessä. Vuorokausisäännöstelyä on vain Kalliokosken yläpuolella joesta ja
suvannoista tehdyssä tekojärvessä. Kevättulvien ja suurempien sateiden vaikutus on reittivesistössä säännöstelyä suurempaa, esimerkiksi Petäjäveden pinta on vaihdellut 2 metriä
huipputulvien aikana ja keskimäärin hieman toista metriä.
1.2.2.1 Jämsänjoki
Jämsänjoessa ei ole omaa säännöstelyä. Siihen vaikuttaa Päijänteen ja Kymijoen säännöstely.
1.2.2.2 Patalankoski
Patalankosken padolla ohjataan vedet voimalaitokseen ja säädetään ohijuoksutusta jos
virtaus ei mahdu voimalaan. Yläpuolisen Koskikeskisen vedenpinta pidetään melko vakiona.
1.2.2.3 Rekolankoski
Rekolankosken voimalan säännöstelypadolla säännöstellään Kankarisveden veden korkeutta, josta on erillinen säännöstelylupa, jossa määrätään vedenkorkeuksista.
1.2.2.4 Kankarisvesi
Kankarisveden säännöstelyllä tasataan reitin nopeita veden korkeuden vaihteluja ja keväällä lasketaan vedenkorkeutta kevättulvia varten. Säännöstelyllä ei ole suurta kalataloudellista merkitystä. Kankarisveden säännöstelyväli on talvella 0,9 m, keväällä 1,2 m ja kesällä
0,25 m sekä syksyllä 0,7 m.
1.2.2.5 Könkköjoki
Kökköjoessa on pieni yksityinen vesivoimala, joka ottaa uomasta vettä ilman säännöstelyä.
1.2.2.6 Kipponen
Kipponen on Koskensaaren Oy:n naulatehtaan säännöstelyaltaana. Tehtaalla on vesivoimalaitos, jonka rakennusvirtaama on 22,7 m³/s ja pudotuskorkeus 21,5 m.
Vesi virtaa säännöstelyaltaasta tehdasalueen halki (kuva 8) voimalaitokselle putkessa,
jonka pituus on n. 700 m.
Tulvavedet johdetaan avouomaa pitkin voimalaitoksen alapuolelle. Kalatietä ei ole rakennettu Kintauskoskeen eikä myöskään Kipposen säännöstelypadon yhteyteen.
20
1.2.2.7 Ala-Kintausjärvi
Ala-Kintausjävessä ei ole säännöstelyä vaan sille on määrätty veden korkeuden raja-arvot.
Ala-Kintausjärven vedenkorkeus 9,50m, mikä vastaa N60-järjestelmässä korkeutta +
154,56 m. Uusi rajakorkeus on suunnilleen sama kuin kesäkuun keskiveden korkeus.
1.2.2.8 Ylä-Kintausjärvi
Ylä-Kintausjärven vedenpinta seuraa välijoesta huolimatta Ala-Kintauden veden korkeutta.
1.2.2.9 Pengerjoki
Pengerjoessa on pieni yksityinen voimalaitos, joka saa vetensä pääuomasta ilman padotusta. Joen perkauksen jälkeen tehtiin jokeen pohjapato joen liiallisen kuivumisen vuoksi,
joka vaikutti asukkaiden kaivojen kuivumiseen ja joen virkistyskäytön huononemiseen.
1.2.2.10 Uitto
Uittosääntö on purettu Jämsänreitillä. Lisäksi on tehty korjauksia ja vanhan uittorännin
poisto Pienalanjoesta. Jämsänvedessä on uiton ja Petäjävedellä toimineiden sahojen kuten
viimeksi toimineen Keuruun Terva oy:n jäljiltä on niin paljon uppopuita, että ne vaikeuttavat verkko kalastusta.
1.2.3
Virkistyskäyttö ja metsästys
Alueen vesistöt sopivat hyvin monipuoliseen virkistyskäyttöön mikä lisääntyy rantaasutuksen ja lomamökkiasutuksen lisääntyessä. Petäjäveden rantayleiskaava v. 2008 on
noin 300 uutta rantarakennuspaikkaa. Rantojen kunnostus, kuten laituripaikat ja niiden
läheisyydessä tapahtuva toimita, saattaa heikentää veden laatua ja häiritä kalojen kutua ja
kutupaikkoja. Jämsänreitillä on maakunnallinen Vanhan Wiitosen- kanootti ja veneilyreitti
välillä Petäjävesi – Rasua Jämsänkoski reitti on merkitty opasteilla (kummelit). Vaativimpien koskien kohdalle on tehty ohituspaikat ja kärryt kanoottien kuljetusta varten. Välillä
on leiri- ja nuotiopaikkoja sekä Koskenpään Kievari-Rantapirtti ravintola ja matkailukeskus kanoottien vuokrausta ja muita palveluja varten.
Lintujen esim. sorsat, metsästyksen luvat on jätetty vesialueiden omistajien ja osakaskuntien järjestettäviksi, joten ne eivät kuulu nyt tehtyihin yhteislupa-alueiden sopimuksiin eivätkä yhteislupien myynnin piiriin. Pienpetojen ja piisamin pyynnin ovat useat osakaskunnat jättäneet vapaaksi maksuista metsästäjille. Piisamit ovat nykyään lähes hävinneet alueen vesistä. Saukkoja jotka on lailla rauhoitettu metsästykseltä, on alueen useissa virtapaikoissa. Vesiriistan hoidossa on yhteistyötarvetta riistanhoitoyhdistysten kanssa jotta tärkeimmät vesilintukohteet saadaan kartoitettua ja kunnostettua.
21
1.2.4
Vesistön ravinnekuormitus
1.2.4.1 Yhteenveto kuormitustilanteesta Jämsän reitillä
Kuvien 11 ja 12 lähteet Raunio 2011:Kankarisveden ja sen osavaluma-alueiden vedenlaadun ja kuormituksen tarkastelu.
Kuva 11 Fosforilähteiden osuudet Jämsänreitillä
Kuva 12 Typpilähteiden osuudet Jämsänreitillä
22
Jämsän reitillä vesistöihin tulee eniten ravinteita luonnonhuuhtoumana eli luontaisena
ravinnekulkeumana, jonka määrään ihmistoiminta ei vaikuta (30,1 % fosforikuormituksesta ja 38,2 % typpikuormituksesta). Ihmistoiminnoista maatalous – erityisesti peltoviljely –
aiheuttaa runsaimmin ravinnepäästöjä, myös teollisuus ja jätevedenpuhdistamot tuottavat
molemmat runsaan kymmenyksen kokonaispäästöistä. Metsätaloudesta ei pinta-alaansa
nähden koidu paljoa vesistökuormitusta, joskin vaikutukset voivat olla hakkuun tai ojituksen jälkeen hetkellisesti ja paikallisesti voimakkaita: sama tilanne toistuu turvetuotannossa. (lähde Raunio 2011: Kankarisveden ja sen osavaluma-alueiden vedenlaadun ja kuormituksen tarkastelu)
1.2.4.2 Hajakuormitus
Hajakuormituksella tarkoitetaan vesiin luontaisesti huuhtoutuvien aineiden sekä ihmisten
toiminnasta aiheutuvan maaperän kautta tai suoraan vesiin, muuhun kuin yhteen, purkupaikkaan tulevaa kuormitusta. Merkittävimmin kuormitusta aiheuttavat maatalouden,
metsätalouden ja turvetuotannon kuivatusvedet, sekä haja- ja loma-asutuksen päästöt ja
taajamien hulevedet. Luonnon huuhtoutuma puolestaan kuvaa sitä ainevirtaa, joka valumaalueelta luontaisesti ilman ihmistoiminnan vaikutusta kulkeutuu vesiin. Luonnon huuhtoutuman osuus Jämsänreitillä fosfori 30,1 % typpi 38,2 %.
1.2.4.3 Maatalous
Maatalous on noussut suhteellisesti merkittävimmäksi vesistöjemme kuormittajaksi yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistuksen tehostumisen myötä. Maataloudessa vesistökuormitusta aiheutuu peltoviljelystä ja kotieläintuotannosta. Kuormituksen määrään
peltoviljelyssä vaikuttavat mm. pellon kaltevuus, maalaji, pellon käyttö, viljelystekniikka,
lannoitteiden käyttömäärä ja levitystapa sekä pellon vesitalous. Maatalouden osuus kuormituksesta on pysynyt suurena siitä huolimatta, että maatalouden ympäristötukijärjestelmän käyttöönotto vuonna 1995 on muuttanut viljelymenetelmiä ympäristöystävällisempään suuntaan. Viime vuosina lannoitusmäärät ovat vähentyneet. Esimerkiksi fosforilannoitteiden käyttö on vähentynyt yli 60 % vuoden 1990 tasosta. Lannoitusmäärien pienentymisestä huolimatta vaikutukset vesistöjen tilaan näkyvät vasta pitemmän ajan kuluessa.
Karkeana arviona voidaan pitää pinta-alojen suhdetta; jos peltopinta-ala ylittää järvien
pinta-alan rehevyys haittoja ilmenee. Maatalouden osuus Jämsänreitin fosforikuormituksesta on peltoviljely 20,9 % karjatalous 5,7 % Typpi peltoviljely 20,9 % karjatalous 4,7 %.
1.2.4.4 Metsätalous
Metsätalous vaikuttaa enemmän alueen pohjoisosien latvavesien tilaan kuin muut maankäyttömuodot, turvetuotantoa lukuun ottamatta, koska siellä peltojen ja asutuksen määrä on
vähäinen. Vakavimmat haitat ovat syntyneet jokien ja purojen ruoppauksista sekä soiden
ojituksista. Ojitukset tehtiin aikaisemmin ilman vesiensuojelutoimia ja ojat johdettiin
puroihin ja vesitöihin suoraan ilman valutuskenttää ja saostusaltaita. Uutena uhkana nykyisin on metsämaan lisääntyvä muokkaantuminen energiapuun korjuussa. Asiaa on käsitelty:
23
Metla hanke 3477 osa 347702 Koko- vai runkopuukorjuu – vaikutukset raskasmetallien ja ravinteiden huuhtoutumiin ojitetuilla turvemailla. ”Nykyisen energiapolitiikan mukaisesti hakkuut tulisi toteuttaa korjaamalla runkopuun lisäksi hakkuutähteet ja kannot. Hakkuutähteiden talteenoton ja kantojen noston ekologisia vaikutuksia on tutkittu lähes yksinomaan kivennäismailla, turve-mailta tietoa on olemassa hyvin vähän. Hakkuutähteiden
talteenotto pienentää olennaisesti hakkuualueelle jäävän hajoavan karikkeen määrää ja
hajoamisessa vapautuvia ravinteita, siten myös huuhtoutuvien ravinteiden määrä voi
vähentyä. Toisaalta kaikki metsätalouden toimenpiteet rikkovat maanpinnan aiheuttaen
orgaanisen aineen, ravinteiden ja maahan sitoutuneiden raskasmetallien huuhtoutumista
lisäten vesistöjen kuormitusta. Lisäksi pohjaveden pinnan nousu vaikuttaa hakkuualueelta
purkautuvan veden laatuun, oletettavasti enemmän mustaliuskealueilla, jotka sisältävät
runsaasti helposti rapautuvassa muodossa olevia metalleja, kuin vain kvartsiittia kallioperässä olevilla alueilla. Lisäksi etenkin kantojen nostot voivat aiheuttaa pienten altaiden
muodostumista metsämaahan ha maaperän vettymistä, mikä puolestaan luo otolliset olosuhteet elohopean metyloitumiselle ja muiden metallien liukenemiselle lisäten ekotoksikologista riskiä.”Aiheesta lisää Tutkimusraportti Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset Tapio Metla. 3.2.3.
Energiapuun korjuun vaikutukset ravinteiden, raskasmetallien ja kiintoaineen huuhtoutumiseen kasvupaikalta. ”Metsämaan happamuus voi kasvaa energiapuun korjuun myötä,
koska energiapuun mukana poistuu kalsiumia ja magnesiumia. Maan happamoituminen
lisää metallien liukoisuutta ja niiden huuhtoutumisriskiä. Alumiini, rauta ja mangaani sekä
raskasmetalleista mm. kadmium reagoivat pH-muutoksiin ja muuttuvat liukoisiksi. Happamien maiden metsäjärvissä on havaittu kohonneita alumiini ja rautapitoisuuksia (Verta
ym. 1990). Happamoituminen voi aiheuttaa myös elohopean ja lyijyn liukenemista ja huuhtoutumista vesistöön. Kun hakkuutähteet korjataan, ajokertoja alalle tulee enemmän ja
suojaavan hakkuutähdekerroksen puuttuessa ajourat syvenevät ja tiivistyvät. Maan tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan, jolloin ajourissa voi esiintyä sateilla veden
virtausta. Ajourat voivat toimia ojien tavoin, jolloin virtaavan veden mukana kiinto-ainetta
joutuu vesistöihin saakka. Jos energiapuunkorjuu käsittää myös kannot ja paksujuuret,
maan tiivistyminen ja ajourien synty on vielä voimakkaampaa, koska ajokertoja tulee
enemmän. Maa myös paljastuu ja muokkaantuu laajoilta aloilta, koska kannonnoston
lisäksi maa myös muokataan normaalisti. Maanmuokkauksen tiedetään lisäävän ravinteiden huuhtoutumista, koska hajotustoiminta tehostuu ja ravinteita pidättävää pintakasvillisuutta on vähemmän. Pintakasvillisuus palautuu hitaammin muokatulle pinnalle kuin
muokkaamattomalle. Aloilta joilta kannotkin on korjattu, nitraatin huuhtoutuminen on
todennäköisesti suurempaa kuin aloilta, joilta on korjattu vain latvukset. Nykykäytännön
mukaan energia-puuta kuivataan puolesta vuodesta vuoteen hakkuuaukoilla kasoissa
ennen jatkokuljetusta. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua kaliumia ja fosforia
vesistöihin, jos niitä ei suojata tai ne ovat ojien välittömässä läheisyydessä. Tutkimustieto
ravinteiden huuhtoutumisesta energiapuun korjuualoilta on vähäistä ja tietoa tarvitaan
sekä turve- että kivennäis-mailta. Jos metsiä joudutaan lannoittamaan energiapuun korjuun takia, tarvitaan tietoa myös lannoitteiden huuhtoutumisesta. Tieto auttaa myös kohdentamaan vesiensuojelu toimenpiteet tehokkaasti.”
Nykyään vielä pyritään metsän kiertoaikojen lyhentämiseen, tämä lisää vielä edellä mainittuja haittoja, joita voidaan vähentää ja lähes poistaa kiertoaikaa jatkamalla ja siirtymällä
jatkuvaan tai kaksivaiheiseen metsänkasvatukseen, joilla saavuttaa myös taloudellisesti
paremman tuloksen. Laskelmat ovat liitteenä. Tarvittava kappalemäärä puita: 7 m³ / ha
24
kasvulla, liite 4. Puuston pääoma ja tuotto: kasvu 7 m³ / ha vuodessa sädekasvu 2 mm / v.
liite 5. Harvennusmalli kasvu: 7 m³/ ha. vuosi sädekasvu 2 mm. liite 6.
Metsätaloudenosuus Jämsänjoen kuormituksesta, fosfori 9 % typpi 2,4 % josta on luonnon
huuhtoutuma laskettu erikseen.
Kuva 13 Kaikki väärin, kuusentaimia lukuun ottamatta.
Kuva 2009 Arvo Kettunen
Nykyistä metsänhoitoa Keski-Suomessa
Tässä metsässä on mennyt kaikki väärin kuusentaimia lukuun ottamatta.
1 Tätä metsää olisi pitänyt harventaa vuosia sitten. Vieläkin taustan metsistä saisi tuottavan metsän.
2 Tällainen moreenimaa, hieno hieta, ei tarvitse näin järeää muokkausta, joka ei ole nykyisen hyvän metsänhoitosuositusten mukaista. Tässä on 90 % aluskasvillisuudesta kaivettu mätänemään ja ravinteet liukenevat vesistöön ennen kuin tuleva puusto pystyy niitä hyödyntämään täysimääräisenä 20 - 40 vuoden iässä. Kivennäismaan saostuskerros
on kaivettu pintaan alttiiksi happamille sateille. Raskasmetallit liukenevat ja valuvat
pinnasta suoraan läheiseen järveen.
25
TAPION TASKUKIRJA V 2002. Metsänkasvatuksen lähtökohdat sivu 146. ”Metsämaan ravinteiden kierto tapahtuu pääasiassa humuskerroksessa. Korjuun ja maanmuokkauksen yhteydessä on pidettävä huolta siitä, ettei humus-kerrosta vahingoiteta turhaan.
Näin estetään ravinteiden huuhtoutuminen.”
3 Mätästysojat on kaivettu laskusuuntaan vastoin annettuja ohjeita ja ne on johdettu suoraan piiriojaan (ympäristörikos) joka johtaa suoraan noin 200 m päässä olevaan järveen.
TAPIO Hyvän metsänhoidon suositukset 29.6 2006. ”Uudistusalan maanpinnan käsittelyssä käytetään samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin kunnostusojituksessa. Maa äestetään
ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumisen vähentämiseksi poikittaissuuntaisena rinteeseen ja maanmuokkaustyö tehdään kuivana aikana. Rinteissä suositellaan katkomuokkausta, jolloin ei synny yhtenäistä maanmuokkausvakoa. Maanmuokkausta ei myöskään uloteta
ojiin saakka. -------- Hakkuiden ja maanpinnan käsittelyn aiheuttamia kiintoaines- ja ravinne huuhtoutumia voidaan vähentää parhaiten pintavalutukseen perustuvilla vesiensuojelumenetelmillä, joita ovat pintavalutuskentät ja suojakaistat. ------- Ojitusmätästyksessä
vesiensuojelu edellyttää samoja menetelmiä kuin kunnostusojituksessa”.
4 Tällaisella maalla olisi riittänyt pelkkä kääntömätästys ilman lisäojia. Alue on vanhaa
ojikkoa jossa vanhat ojat ovat40 metrin välein ne toimivat vielä, ja ovat turvepohjaisia
johon sitoutuisi kevyemmän muokkauksen valumat. Jos tämä ja viereiset metsät olisi
harvennettu, ne tuottaisivat ainakin 8 m³ kasvun, kun harvennus puuston juurten ja oksien sekä neulasten ravinteet tulisivat puuston käyttöön. Tällöin tulisi 400 € tuotto 50 €
kuutiohinnalla ja vielä muuttuisi kuitua tukiksi joka korvaisi harvennuspuuston pienemmän kantohinnan verrattuna aukon puuston hintaan.
1.2.4.5 Turvetuotanto
Turvetuotannosta johtuva ravinnekuormitus aiheuttaa vesistöissä rehevöitymistä ja humuskuormitus lisää veden happikuormitusta. Rehevöityminen haittaa vesistön virkistyskäyttöä
aiheuttamalla leväkasvuston lisääntymistä, vesikasvuston runsastumista ja umpeenkasvua.
Samantyyppistä kuormitusta aiheuttavat myös erilaiset metsätaloustoimet sekä maatalous.
Vaikutusten ilmenemisen kannalta olennaisia seikkoja ovat kuormituksen suuruus suhteessa vastaanottavaan vesistöön sekä alapuolisen vesistön laatu ja luonnollisesti rantojen ja
vesistön hyödyntäminen kalastukseen ja virkistyskäyttöön.
Jämsänreitin yläjuoksulla on toinen Keski-Suomen suurista turvevarakeskittymistä Petäjäveden, Keuruun ja Multian alueella, joista on jo käytössä 459,7 ha. ja ympäristölupahakemus on vireillä 220,9 ha yhteensä 680,6 hehtaaria Pengerjoen valuma-alueella. Jämsänvedessä, joka on ensimmäinen suurempi järvi, johon joen vedet laskevat. Veden väriluku on
noussut keskimäärin (mg/l Pt) 150 < 200 mg/l Pt vuodesta1978-2008, joka on vesistöluokituksen mukaan erittäin humuspitoinen.
1.2.4.6 Turvetuotannon vaikutukset kalastoon ja kalastukseen.
Happamuuden sekä happi-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksien lyhytaikaisetkin nopeat
muutokset voivat olla kaloille vahingollisia. Esimerkiksi happipitoisuuden aleneminen voi
vähentää kalojen aktiivisuutta ja kasvua sekä pidentää mädin hautoutumisaikaa sekä hidastaa poikasten kasvua ja lisätä niiden kuolleisuutta. Hapettomassa tilassa vapautuneen raudan ja kiintoaineen saostuminen mätimunien pinnalle lisää kuolleisuutta.
26
Kiintoainekuormitus aiheuttaa veden samentumista ja pohjan liettymistä, mikä vähentää
kutupohjia ja suojapaikkoja. Pohjaeläimistön määrää, lajisto ja kokorakenne voivat muuttua haitallisesti (kuva 12). Värin ja sameuden lisääntyminen nostaa veden lämpötilaa ja
vähentää happipitoisuutta. Ravinteet ja orgaaninen aine lisäävät merkittävästi perifytonin
(päällyslevät) ja makrofyyttien määrää alueilla, missä virtausolot ja pohjan laatu ovat
tuotannolle edulliset. Hitaasti virtaavissa vesissä myös kasviplanktonin tuotanto voi lisääntyä merkittävästi. Lajisto voi muuttua siten, että liuennutta orgaanista ainetta energianlähteenään käytävät lajit lisääntyvät. Ennen uusien turvetuotantoalojen lisäämistä olisi selvitettävä reitin kestävyys ja kantokyky rehevöitymistä vastaan sekä käytettävä parasta tekniikkaa valumavesien selkeyttämisessä ja valvottava niiden toimintaa riittävän usein. Turvetuotannon osuus Jämsänreitin fosforikuomituksesta on 0,7 % ja typpikuormituksesta 1
%. Kiinteän ja liukoisen humuksen lähteenä turvetuotanto ja ojitetut suot ovat suurimpia
veden tummentajia.
Kuva 14 Haukisuon keräilyaltaan ylivuoto
Kuva 2010 Jukka Pulkkinen 21.6 2008
27
Kuva 15 Pengerjoen valuma-alueen turvetuotantoalueet.
Lähde Keski-Suomen ELY-Keskus
28
Pistekuormitus (puhdistamot teollisuus)
Pistemäistä kuormitusta vesistöihin aiheuttaa pääasiassa jätevedet
Petäjäveden jätevesipuhdistamo
Jämsän yhteispuhdistamo Jämsänreitin kuormituksesta puhdistamot yht. Fosfori 3,3 %
typpi 10,1 %
UPM Jämsänkosken tehtaan puhdistamo
UPM Kaipolan tehtaan puhdistamo
Jämsänreitin kuormituksesta teollisuus, fosfori 15,8 % typpi 12,7 % vaikutus Jämsänjoessa
ja Tiirinselällä
1.2.5
Kalastusalueen järvien vedenlaatu
Vedenlaatuluokituksen selitykset
Hapen määritys tehdään milligrammaa ”per”/litra. Koska hapen liukeneminen on erilaista
eri lämpötiloissa, happi ilmoitetaan usein kyllästysprosentteina, jolloin luvut ovat vertailukelpoisempia. Happinäyte otetaan yleensä jääpeitteen alta kevätkuukausien aikaan, joka on
kaikkein kriittisin vaihe järven happitaloudessa. Rehevöityneissä vesistöissä on yleensä
alhainen hapen kyllästysprosentti. Heikon happitilanteen raja-arvo, 20 %:n kyllästysaste,
vastaa talvilämpötiloissa noin 2,5–2,8 mg/l happipitoisuutta ja välttävän raja-arvo, 40 %:n
kyllästysaste, noin 5,0–5,5 mg/l pitoisuutta (P-S ympäristökeskus 1999).
Vesien luokittelu hapen kyllästysprosentin perusteella:
100–80 % erinomainen
79–60 % hyvä
59–40 % tyydyttävä
39–20 % välttävä
alle 20 % heikko
Eri kalalajien vaatimukset happipitoisuuden suhteen vaihtelevat:
1)
erittäin runsaasti happea tarvitsevat:
taimen, siika ja muikku tarvitsevat 7-11 mg/l, kärsivät alle 7 mg/l ja kuolevat 1,5–
2,6 mg/l
2)
runsaasti happea tarvitsevat: harjus, särki, kuha, made
tarvitsevat 7-10 mg/l, kuolevat 1,0–1,5 mg/l
3)
kohtalaisesti happea tarvitsevat: ahven, kiiski, hauki
tarvitsevat > 5 mg/l, kuolevat 1,0–1,5 mg/l
4)
vähän happea tarvitsevat: lahna,
5)
ruutana, ankerias tarvitsevat > 1,0 mg/l, kuolevat 0,1-0,3 mg/l
29
Suomalaiset arvokalat, joilla on suuri hapen tarve, suosivat yleensä kylmää vettä tai
virtapaikkoja ja vesistöjä, joiden syvänteistä löytyy kylmää vettä kesälläkin.
I Erinomainen
Vesialue on luonnontilainen. Vesistö on yleensä karu, kirkas tai lievästi humuspitoinen.
Veden käyttöä rajoittavia leväesiintymiä ei todeta. Vesistö soveltuu erittäin hyvin kaikkiin
käyttömuotoihin.
II Hyvä
Vesialue on lähes luonnontilainen, mutta lievästi rehevöitynyt tai selvästi humuspitoinen.
Paikallisesti rajoittuneita leväesiintymiä voi esiintyä satunnaisesti. Vesistö soveltuu hyvin
eri käyttömuotoihin.
III Tyydyttävä
Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan lievästi rehevöittämä tai
vedenlaatu on muuten muuttunut. Tähän luokkaan kuuluvat myös luonnostaan huomattavan rehevät tai erittäin humuspitoiset vedet. Levähaittoja voi esiintyä toistuvasti. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa tai eliöstössä voivat olla hieman luonnontilaisista arvoista kohonneet. Vesistö soveltuu yleensä tyydyttävästi useimpiin käyttömuotoihin.
IV Välttävä
Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan voimakkaasti rehevöittämä
tai vedenlaatu on muuten muuttunut. Levähaitat ovat yleisiä ja saattavat rajoittaa veden
käyttöä pitkiä ajanjaksoja. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa tai
eliöstössä voivat olla selvästi luonnontilaisia arvoja korkeampia. Litorina-savimaiden
vesistöissä pH-arvot voivat olla hetkellisesti hyvin alhaisia ja happamuudesta johtuvia
kalakuolemia saattaa ajoittain esiintyä. Vesistö soveltuu yleensä vain sellaisiin käyttötarkoituksiin, joiden vedenlaatuvaatimukset ovat vähäiset.
V Huono
Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan pilaama. Levähaitat ovat
erittäin yleisiä ja runsaita estäen vesistön käytön usein pitkäksikin aikaa. Rehevyydestä
johtuen myös happitilanne voi olla heikko. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, sedimentissä tai eliöstössä voivat olla tasolla, josta aiheutuu selvä riski vesistön käytölle tai
vesiluonnolle. Litorina-savimaiden vesistöissä pH-arvot voivat olla hyvin alhaisia pitkiä
ajanjaksoja, jolloin happamuudesta johtuvia kalakuolemia esiintyy toistuvasti. Vesistön
käyttöä rajoittaa pysyvästi tai ajoittain jokin edellä mainituista tekijöistä.
Kriteerit ovat samat kuin vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa nro 20 vuodelta 1988
”Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen.” Kriteerien sanallisia kuvauksia
on tässä täydennetty ja selkiytetty.
30
Klorofylli
Vesistön rehevyystasoa kuvastaa klorofylli-a-pitoisuus (μg/1), joka mittaa levien sisältämän klorofyllin ja samalla levien määrää vedessä. Karuissa vesistöissä klorofylli-a:n arvo
on alle 3 µg/l, lievästi rehevissä 3 - 7 μg/1, rehevissä 7 - 40 μg/1 ja erittäin rehevissä yli 40
μg/l. Mikäli järven tila on muuttumassa, näkyy se herkemmin klorofylli-a, pitoisuudessa
kuin esim. fosforipitoisuuden muuttumisena.
I
Klorofyllia (µg/l)
II
III
IV
V
Erinomai- Hyvä
Tyydyt-
Välttävä Huono
nen
tävä
<4
<10
<20
20-50
>50
Klorofyllia (µg/l) (merivesi)
<2
2-4
4-12
12-30
>30
Kokonaisfosfori (µg/l) (sisävedet)
<12
<30
<50
50-100
>100
Kokonaisfosfori (µg/l) (merivedet)
<12
13-20
20-40
40-80
>80
Näkösyvyys (m)
>2,5
1-2,5
<1
Sameus (FTU)
<1,5
>1,5
Väriluku
<50
50-100
(sisävedet)
<150
>150
70-120
40-150
(<200)
Happipitoisuus (%) päällysvedessä
80 - 110
80-110
vakavia
happi-
Taulukko 1 Vesistön käyttökelpoisuuden luokat
Lähde: www.ymparisto.fi/ym
ongelmia
31
Kuva 16 Vesien laatukartta
Lähde: www.ymparisto.fi/ym
32
1.2.5.1 Päijänne: Vanhaselkä
Kuva 17 Päijänne, Vanhaselkä (1975–2007)
Lähde Katja Leskisenoja, KSU
Päijänteen Vanhaselkä ei kuulu Jämsänjokilaakson Kalastusalueeseen, mutta on mukana
vertailun vuoksi Päijänteen tilasta. Vanhanselän vedenlaatu on käyttökelpoisuusluokituksen mukaan II hyvä. Järven fosforipitoisuuden keskitaso on laskenut selvästi 1970-luvulta
tähän päivään ja väri on kirkastunut.
33
1.2.5.2 Päijänteen Tiirinselkä
Kuva 18 Päijänne, Tiirinselkä (1975–2007).
Tiirinselän valuma-alue on 1951,1 km², keskivirtaama 17559 l/s, pinta-ala 17,26 km²,
keskisyvyys 15 m ja maksimi syvyys 31,5 m. Tiirinselkä on Päijänteen lahti Jämsänjoki ja
Nytkymenjoki laskevat vetensä Tiirinselkään ja näiden vedenlaatu määrää suurimmalta
osalta Tiirinselän veden laadun. Tiirinselän vesialueesta on 1490 ha Jämsänjokilaakson
kalastusalueessa. Tiirinselkä, Jämsänjoki ja Kankarisvesi kuuluvat UPM-Kymmene Jämsänkosken ja Kaipolan paperitehtaiden ja Jämsän yhteispuhdistamolle määrättyyn KeskiPäijänteen yhteistarkkailuun. Tarkkailu suoritetaan vuosittain ja tutkimusraportti toimitetaan kalastusalueelle. Tutkimuksen suorittaa Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskus. Vesialueen happitilanne on nykyään melko hyvä. Ravinne-, klorofylli- ja planktonanalyysien perusteella Jämsänjoki ja Tiirinselkä ovat reheviä ja Lehtiselkä lievästi
rehevä
Päijänne Tiirinselän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990 - 2007.
2000–2003
2004–2007
Näkösyvyys
2,08
1,65
Hapen kyllästysaste kyll.%
76,69
76,67
Klorofyllia µg/l
7,82
10,92
Kokonaisfosfori µg/l
19,94
18,67
Kokonaistyppi µg/l
746,73
730,79
pH.
7,05
6,91
Sameus FNU
,421
1,53
Väriluku mg Pt/l
66,95
76,65
Taulukko 2. Päijänteen Tiirinselän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007.
34
Puunjalostusteollisuuden ja asumajätevesien vaikutus näkyy Jämsänjoessa ja Tiirinselällä
kohonneina sähkönjohtavuuden arvoina ja ravinnepitoisuuksina. Talviaikana jätevedet
kulkeutuvat alusvedessä Lehtiselälle saakka. Kesällä jäteveden vaikutukset näkyvät lievänä
sähköjohtavuuden kohoamisena. Tiirinselän länsiosan syvänteissä on happikatoa. Veden
laadun yleisluokituksen (vesi- ja ympäristöhallitus 1988) mukaan vesialue Tiirinselällä on
laadultaan III tyydyttävä ja Lehtiselällä II hyvä.
1.2.5.3 Jämsänjoki
Kuva 19 Jämsänjoki (1975–2007)
Jämsänjoen valuma-alue on 1471 km², keskivirtaama v. 1962–1990 13600 l/s, jossa suuria
vaihteluja vuodenajan ja vesitilanteen mukaan alle 2 m³ - 122 m³/s, jossa rantaviivaa noin
30,5 km. Jämsänjoki luokiteltiin v.1989 kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa
käyttökelvottomaksi. Joki on kuntoutunut UPM Jämsänkosken paperitehtaan jätevesipuhdistamon toiminnan alettua ja kalat viihtyvät nykyään siinä. Jämsänjoen vedenlaatu riippuu
oleellisesti Kankarisvedeltä tulevan veden laadusta, ja on siten luonteeltaan humuspitoista
ja melko ravinteikasta. Jätevesien vaikutus näkyy ravinnepitoisuuksien ja sähkönjohtavuuden nousuna. Lähivaluma-alueen hajakuorma, joka on peräisin lähinnä maa- ja metsätaloudesta, vaikuttaa vesialueen veden laatuun nostaen ravinnepitoisuuksia.
35
Jämsän joen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.2000 - 2007.
2000-2004
2005-2007
Näkösyvyys
77,54
78,31
Klorofyllia µg/l
30,87
36,64
Kokonaistyppi µg/l
848,22
934,05
pH.
6,65
6,78
Sameus FNU
2,24
2,55
Väriluku mg Pt/l
110,11
125,00
Taulukko 3. Jämsänjoen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 2000–2007.
Typpipitoisuus kasvaa huomattavasti kaupungin jätevesipuhdistamon purkuputken jälkeen.
Jätevesien vaikutus näkyy myös johtavuuden arvoissa: johtavuus kohosi 3,8 mS m-¹:stä
106,6 mS m-¹:iin. Vedenlaadun yleisluokituksen mukaan Jämsänjoki on laadultaan III
tyydyttävä
1.2.5.4 Kankarisvesi
Kuva 20 Kankarisvesi (1976–2007)
Kankarisveden valuma-alue on 1334,6 km², keskivirtaama on 12101 l/s, pinta-ala 8,29
km², keskisyvyys 4,1 m ja maksimisyvyys 23,6 m. Rantaviivaa on runsaasti 62,4 km pitkistä ja kapeista saarista johtuen. Kankarisvesi on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä.
Kankarisvesi on ruskeavetinen, humuspitoinen ja pH-arvo on keskimärin hieman yli 6.
Fosforipitoisuus on rehevähkön veden luokkaa. Pitoisuudet ovat avovesikaudella yleensä
korkeampia päällysvedessä. Kankarisveden sameus ja väriluku on noussut koko 2000luvun ja näkösyvyys hieman pienentynyt.
36
Kankarisveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996–2007.
1996–1999
2000–2007
Näkösyvyys
1,38
1,30
58,78
52,95
Klorofyllia µg/l
17,40
13,28
22,44
22,16
Kokonaistyppi µg/l
593,18
645,83
pH.
6,01
6,37
Sameus FNU
1,42
1,59
Väriluku mg Pt/l
110,16
122,39
Taulukko 4. Kankarisveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996–2007.
1.2.5.5 Uuttana
Uuttanajärven valuma-alue on 1095,7 km², keskivirtaama 9861 l/s, pinta-ala 279 ha, keskisyvyys 2 m ja maksimisyvyys 8,4 m. Rantaviivaa on 25,3 km. Uuttana on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä. Veden laatu on hieman huonontunut tarkkailujakson aikana
etenkin typen osalta. Typen pitoisuus on noussut 105 µg/l. Fosfori on pysynyt ennallaan ja
väriluku ja sameus hieman nousut, tästä johtuen näkösyvyys on huonontunut.
Uuttanan käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2007.
1991–1995
2004–2007
Näkösyvyys
1,90
1,32
89,00
68,00
Klorofyllia µg/l
8,70
22,33
23,33
Kokonaistyppi µg/l
440,00
545,00
pH.
6,50
6,50
Sameus FNU
1,73
1,75
Väriluku mg Pt/l
93,33
100,00
Taulukko 5. Uuttanan käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2007.
1.2.5.6 Iso Rautavesi
Iso-Rautaveden valuma-alue on 965,3 km², keskivirtaama 8687 l/s, pinta-ala 843 ha, keskisyvyys 3,3 m, ja maksimisyvyys 12,8 m, sekä rantaviivaa on 45,1 km. Iso-Rautavesi on
tyypillinen Jämsän-reitin vesi joka on tummaa, jossa näkösyvyys on pienentynyt ja typpimäärä lisääntynyt minkä johdosta järvessä on talvella syvänteissä ja lahdissa happikatoa.
Iso-Rautavesi on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä
37
Iso Rautavesi käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2006.
1991
2004–2006
Näkösyvyys
2,10
1,01
87,00
73,06
Klorofyllia µg/l
6,80
8,10
25,00
24,31
Kokonaistyppi µg/l
520,00
585,00
pH.
6,50
6,33
Sameus FNU
1,80
1,62
Väriluku mg Pt/l
80,00
150,00
Taulukko 6. Iso Rautaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2006.
1.2.5.7 Kalmavesi
Kalmaveden valuma-alue on 925,5 km², keskivirtaama 8330 l/s, pinta-ala 494 ha, keskisyvyys 2,3 m ja maksimisyvyys 10,3 m. Rantaviivaa on 36,1 km. Kalmavesi on tumma
ja melko ravinteikas järvi, jonka vesiluokitusarvot ovat pysyneet lähes ennallaan. Kalmavesi on vedenlaatuluokituksen mukaan II hyvä.
Kalmavesi käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006.
1990–1998
2000–2006
Näkösyvyys
1,22
1,23
64,69
67,30
Klorofyllia µg/l
9,54
9,80
23,94
22,91
Kokonaistyppi µg/l
572,31
563,75
pH.
6,19
6,15
Sameus FNU
1,44
1,44
Väriluku mg Pt/l
118,75
145,45
Taulukko 7. Kalmaveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006.
1.2.5.8 Pettämä
Pettämä on noin 8 km pitkä Salosvedestä Ehikiin erottuva lahti. Se on varmaan nimensä
mukaan pettänyt monia vesistöä myöten Jämsään menijöitä, ennen nykyisiä karttoja. Pettämän valuma-alue on 47,7 km², keskivirtaama 429 l/s, pinta-ala 305 ha, keskisyvyys 7,3
m ja maksimisyvyys 37 m, mikä on alueen syvin kohta. Rannoilla on paljon loma-asutusta
ja länsirannalla Koskenpään kylä. Vedenlaadultaan Pettämä on hyvä. Tämä on huomattavasti reittivesistöä parempi. Sameus on luokituksen mukaan erinomainen. Valuma-alueella
on Vapo oy:n turvetuotantoa. Pohjansuo on 48 ha, jonka kuormitus kiintoaine 1626, fosfori
8.6, typpi 344 kg v.
38
Pettämän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007.
1990–1999
2000–2007
Näkösyvyys
1,77
2,04
66,04
65,43
Klorofyllia µg/l
7,16
6,26
16,35
18,19
Kokonaistyppi µg/l
611,83
672,36
pH.
6,15
6,36
Sameus FNU
0,76
0,84
Väriluku mg Pt/l
80,61
86,97
Taulukko 8. Pettämän käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007.
1.2.5.9 Salosvesi
Salosveden valuma-alue on 866,7 km², keskivirtaama 7980 l/s, pinta-ala 5550 ha, keskisyvyys 7 m, ja maksimisyvyys 17 m. Rantaviivaa on Pettämän kanssa 62,5 km. Salosvesi
lasketaan keskimääräisten fosforipitoisuuksien mukaan luokkaan hyvä. Klorofyllia sameuden sekä hapen kylläisyysasteen mukaan ja väriluvun pitoisuuden mukaan on välttävänä.
Salosveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2007.
2001–2006
Näkösyvyys
1,01
67,11
Klorofyllia µg/l
11,35
25,46
Kokonaistyppi µg/l
596,67
pH.
6,15
Sameus FNU
1,33
Väriluku mg Pt/l
153,00
Taulukko 9. Salosveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2007.
1.2.5.10 Patalahti
Patalahti järvi on erillään Jämsänreitin vesistöstä Himosvuoren pohjoispuolella. Vedet
laskevat suoraan Patajokea myöten Päijänteeseen. Patalahden pinta-ala on 208 ha, keskisyvyys 6,7 m, maksimisyvyys 16 m, rantaviivaa 17,2 km, valuma-alue 39 km², ja keskivirtaama 351 l/s. Patalahden ympärillä on runsaasti peltoja. Järven fosforipitoisuus on
laskenut hieman ilmeisesti peltojen fosforilannoitusten tarkentamisella ja vähentämisellä.
Kokonaistyppi on lisääntynyt samoin kuin muissakin vesistöissä. Vesistö on vesilaatuluokituksen mukaan II hyvä.
39
Patalahti käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006.
1972–1999
2000–2007
Näkösyvyys
2,13
1,88
63,79
41,57
Klorofyllia µg/l
9,88
9,58
25,85
22,60
Kokonaistyppi µg/l
595,50
652,05
pH.
6,72
6,90
Sameus FNU
4,88
2,46
Väriluku mg Pt/l
45,52
40,38
Taulukko 10. Patalahden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006.
1.2.5.11 Valkeajärvi
Valkeajärvellä on oma 24.3 km² valuma-alue jossa ei ole muita järviä. Keskivirtaama on
219 l/s, pinta-ala 201 ha, keskisyvyys 5.7 m ja maksimisyvyys 11.0 m. Rantaviivaa on 13.5
km. Valkeajärvi on vedenlaatuluokituksen mukaan I erinomainen, mikä on alueen parhaimpia.
Valkeajärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2007.
1992–1998
2000–2007
Näkösyvyys
4,87
2,96
Klorofyllia µg/l
Kokonaistyppi µg/l
pH.
Sameus FNU
Väriluku mg Pt/l
71,83
5,50
335,00
6,23
0,32
23,33
64,50
2,82
8,67
350,77
6,53
0,83
29,00
Taulukko 11. Valkeajärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2007.
1.2.5.12 Suolivesi
Petäjäveden kunnan eteläosassa sijaitseva Suolivesi eli Piesasjärvi kerää vetensä käytännössä koko Petäjäveden kunnan alueelta. Suolivesi on keskiarvo koko pitäjän vesistä.
Pengerjoen ja Kintausjärvien reitiltä tulevien vesien lisäksi Suolivesi saa vettä kunnan
lounaisosista ja läntisimmistä osista Keuruun rajoilta saakka. Suoliveteen laskevan Piesalanjoen valuma-alue on 665 km² ja Pirttijoen 57 km². Oma valuma-alue on 47 km². Suomaiden osuus Pirttijoen valuma-alueella n. 11 % mikä on suurehko, muttei yhtä suuri kuin
esim. Pengerjoen alueella. Muita Suolivettä pienempiä järvialtaita ovat Oratti, Teerijärvi,
Mustajärvi ja Kukkarojärvi. Salmijärvien ja Saravaisen vedet laskevat Suolijokeen. Lisäksi
alueella on lukuisia pieniä lampia. Suoliveden ja alapuolisen Jämsänreitin vedenlaatuun
vaikuttavat oleellisesti reitin yläosan tapahtumat yhtä hyvin myönteiset kuin haitallisetkin.
Suoliveden tilannetta helpottaa kuitenkin huomattavasti veden nopea vaihtuvuus. Virtaus
ehkäisee myös tehokkaasti happikatojen muodostumista. Suolivesi on lukituksen mukaan
III tyydyttävä.
40
Suoliveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2007.
1989–1999
2000–2004
Näkösyvyys
1,43
0,89
39,55
45,80
Klorofyllia µg/l
11,75
27,50
29,70
22,00
Kokonaistyppi µg/l
591,67
660,00
pH.
6,02
6,17
Sameus FNU
7,28
1,23
Väriluku mg Pt/l
175,00
153,33
Taulukko 12. Suoliveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992–2007.
1.2.5.13 Petäjävesi
Petäjävesi-järven valuma-alue 665 km² kattaa lähes puolet koko Jämsänreitin valumaalueesta. Suurimmat selkävedet ovat Karikkoselkä, Jämsänvesi ja Mustaselkä. Lisänä
samassa tasossa ovat Kirrinjärvi ja Kelvenjärvi. Petäjäveden valuma-alue saa vetensä
laajalta alueelta aina Multian ja Uuraisten alueilta asti ja kerää ne kahteen pääaltaaseen:
pohjoisesta Jämsänveteen Petäjäveteen, sekä idästä Karikkoselkään. Petäjäveden lähivaluma-alueen pinta-ala on noin 110 km². Laajimmat alavaluma-alueet ovat Petäjäveden lähialue 46 km² ja Lammasjoen valuma-alue 25 km². Muita pienempiä valuma-alueita ovat
Levänpuron, Hortelinjoen, Tervapuron ja Haapapuron alueet. Koko Petäjäveden pinta-ala
Pengerjokisuusta Piesalanjokeen asti on osia erottamatta noin 1300 ha. Alue on näin ollen
Petäjäveden kunnan ja samalla koko Jämsänreitin suurin järvi. Lähes koko järvi on melko
matalaa; keskisyvyys on vain kolme metriä, kun se on koko maassa keskimäärin 7 metriä.
Tästä huolimatta Petäjäveden tilavuudeksi kertyy noin 27 miljoonaa vesikuutiota. On
laskettu, että vesitippa viipyy Petäjävedessä keskimäärin 51 vuorokautta.
Petäjäveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007
1996–1999
2000–2007
Näkösyvyys
0.90
0.85
42.4
41.3
Klorofyllia µg/l
25.5
24.4
51.2
68.2
Kokonaistyppi µg/l
687.4
733.9
pH.
5.9
6.2
Sameus FNU
3.94
3.6
Väriluku mg Pt/l
203.5
210.4
Taulukko 13 Petäjäveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007
Oheisen taulukon mukaan Petäjävesi on luokassa IV välttävä.
Alueelle tulee jätevesiä Petäjäveden taajamasta, sekä metallien pintakäsittelylaitoksesta
hieman raskasmetalleja ja syanideja. Jätevesien vaikutukset vesistöön ovat olleet paikallisia. Vesi on humuspitoista ja ravinteikasta. Syvänteessä on ollut voimakasta happikatoa.
Veden käyttökelpoisuus on tyydyttävä (luokka III). Petäjäveden Mustanselän ravinnepitoisuudet ovat reitin vesistöistä korkeimpia. Valuma-alueella on myös melko runsaasti peltoja
41
(18 % alueen pinta-alasta). Luoteesta Jämsänveteen laskee Pengerjoesta hyvin humuspitoisia vesiä, kun taas koillisesta tulevan Kintauden reitin vedet ovat vähemmän
humuspitoisia. Kohta 1.2.4. Ravinnekuormitus 4. Turvetuotanto. Petäjäveden kunnan
jätevesipuhdistamon fosforikuorma oli v 2007 98.5 kg/v ja typpikuorma 2810 kg/v. Uuden
puhdistamon ympäristöluvassa arvio v. 2022: fosfori 109,5 kg/v ja typpi 6935 kg/v. Tämä
johtuu väkiluvun kasvusta ja keskittymisestä sekä uusien jätevesilinjojen teosta, joka on jo
nykyisellä kuormituksella merkittävä kuormittaja Petäjäveden Mustanselän veteen. Petäjäveden osakaskunta on tehnyt esityksen purkuvesien johtamisesta umpeenkasvaneeseen
Nuottilampeen ravinteiden sitoutumiseksi sinne kasvavaan biomassaan. (Tätä ei ole huomioitu ympäristöluvassa).
1.2.5.14 Jämsänvesi
Kuva 21 Jämsänvesi (1975–2007)
Jämsänveden valuma-alue on 452,7 km², keskivirtaama 4074 l/s, pinta-ala on156 ha, keskisyvyys 4 m ja maksimisyvyys 11 m. Jämsänvesi on ensimmäinen järvi johon Pengerjoki
laskee. Järvi on humuspitoinen. Näkösyvyys on alle metrin ollen reitin huonoimpia, Naulamerosen kanssa. Vesistössä uiton ja rannalla olleiden sahojen jäljiltä on paljon pohjapuita, jotka haittaavat verkkokalastusta huomattavasti. Vesistö on luokituksen mukaan III
tyydyttävä.
42
Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1996–2007.
1996–1999
2000–2007
Näkösyvyys
0,90
0,87
55.80
57.58
Klorofyllia µg/l
9.20
11.66
32.78
34.46
Kokonaistyppi µg/l
627.03
636.11
5,90
6,02
pH.
Sameus FNU
Väriluku mg Pt/l
6.39
2.05
206.55
222.60
Taulukko 14 Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007
1.2.5.15 Kolu-Meronen
Kolu-Meronen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v
1990–1999
Näkösyvyys
Klorofyllia µg/l
Kokonaistyppi µg/l
pH.
Sameus FNU
Väriluku mg Pt/l
2000–2007
61
53
1034
6
243,1
Taulukko 15 Kolu-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2007
Kolu-Meronen sijaitsee 700 metriä Kurkisuon turvetuotantoalueesta etelään. Järven pinta
ala on 56 ha ja valuma-alue 17.9 km². Eri maankäyttömuotojen osuudet ovat valumaalueella seuraavia: kivennäismaiden metsät 55.0 %, turvemaat 28,5 %, pellot 8,4 %, vesistöt 3,1 %, turvetuotantoalueet 2,0 % ja muut alueet 3 % (Anonyymi 1995). Kolu-Meronen
on Palojoen tavoin tummavetinen ja ravinteikas. Järvessä on ajoittain todettu runsaasti
Gonyostomum semen-limalevää, joka limoittaa kalanpyydyksiä. Kolu-Merosen kalasto
koostuu ahvenista, hauista, särjistä, salakoista, kiiskistä ja mateista. Kolu-Merosella kalastaa vuosittain 6-12 ruokakuntaa, joiden kokonaissaalis on vaihdellut 147 – 420 kg:aan
vuodessa, 2008 258 kg. (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2001 ja 2005). Vesistö kuuluu
Palo ja Kurkisuon (Petäjävesi) kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun Itä-Suomen vesioikeuden 21.9.1999 (Dnro 1999/30 (HP) ja Vaasan hallinto-oikeuden 22.2 2000 (Dnro
10140/99) antamiin lupapäätöksiin.
43
1.2.5.16 Naula-Meronen
Naula-Meronen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2006.
1990–1999
2000–2004
Näkösyvyys
0,75
0,88
77,00
68,29
Klorofyllia µg/l
43,20
27,70
42,11
42,92
Kokonaistyppi µg/l
864,44
816,15
pH.
6,06
6,14
Sameus FNU
2,78
1,94
Väriluku mg Pt/l
183,33
211,54
Taulukko 16 Naula-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–2006
Naula-Meronen on keskimmäinen Merosen järvistä. järven valuma-alue on 28,6 km²,
keskivirtaama 259 l/s, pinta-ala 0,82 km², keskisyvyys 2.3 m ja rantaviivaa on 5 km.
1.2.5.17 Ala-Meronen
Ala-Merosen valuma alue on 45.1 km², keskivirtaama 406 l/s, pinta-ala 149 ha, keskisyvyys 3,6 m. ja maksimi syvyys 5.3 m.
Ala-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2003.
1990–1999
2000–2003
Näkösyvyys
1,29
1,18
79,86
73,25
Klorofyllia µg/l
16,83
24,69
30,88
30,09
Kokonaistyppi µg/l
604,29
645,45
pH.
6,33
6,45
Sameus FNU
1,88
1,71
Väriluku mg Pt/l
122,50
140,00
Taulukko 17 Ala-Merosen käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990–2003
1.2.5.18 Karikkoselkä
Karikkojärven valuma-alue on 192,3 km², keskivirtaama 1730 l/s, pinta-ala 245 ha, keskisyvyys 4 m ja maksimisyvyys 24 m. Järvi on lähes pyöreä meteoriitin muodostama
kraatterijärvi. Järven vesi on huomattavasti parempilaatuista reittivesistöön verrattuna.
Järvessä on luontaisesti lisääntyvä siikakanta. Järveen on muodostunut pyyntikokoinen
täplärapu kanta. Järven vesi on hapekasta. Esim. 24.3.1998 kymmenessä metsissä hapen
kyllästys aste oli 71 % - 21 m 38 % ja lämpötila 3.9 astetta.
44
Karikkoselkä käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1991–2006.
1991–1998
2004–2006
Näkösyvyys
1,90
2,40
84 - 38
84 - 39
Klorofyllia µg/l
7,20
5,30
16,73
13,00
Kokonaistyppi µg/l
452,22
406,67
pH.
6,27
6,48
Sameus FNU
1,37
0,80
Väriluku mg Pt/l
85,45
65,00
Taulukko 18 Karikkoselän käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1991–2006
1.2.5.19 Huhtia
Huhtia on välijärvi Koskensaaren voimalan ja Könkköjoen välissä. Järven pinta-ala on 147
ha, valuma-alue 152 km², keskisyvyys 5.1 m ja maksimisyvyys 7.9 m. Rantaviivaa on18,2
km. Huhtia on Kintauden kylän jaettuja vesiä. Yhteisillä vesialueilla ei ole järjestäytynyttä
osakaskuntaa, eikä vesien yhteistä kalakantojen hoitoa. Vedenlaatuluokituksen mukaan
Huhtia on II hyvä. Huhtia-järven yhteydessä samassa tasossa olevan Pyhäjärven vedenlaatu on I erinomainen.
Huhtia käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007.
Näkösyvyys
Klorofyllia µg/l
Kokonaistyppi µg/l
pH.
Sameus FNU
Väriluku mg Pt/l
1990–1999
1,48
51,03
18,00
21,12
440,68
6,00
3,64
103,45
2000–2007
1,55
47,19
41,10
19,28
463,87
6,26
1,40
107,45
Taulukko 19 Huhtian käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990–2007
45
1.2.5.20 Ala-Kintausjärvi
Kuva 22 Ala-Kintaus (1975–2007)
Ylä- ja Ala-Kintausjärvi kuuluvat Kymijoen vesistön Jämsänreitin latvavesiin. Järvien
välillä on n. 800 m pitkä Välijoki, joka virtaa Ylä-Kintausjärvestä Ala-Kintaus järveen.
Ala-Kintausjärven valuma-alueen pinta-ala on 107 km² ja järvisyys on 14 %. Ala-Kintausjärvestä vedet virtaavat Kintaus kosken kautta Kipposeen. Kipposesta vedet virtaavat
Koskensaaren oy:n tehdasalueen halki voimalan läpi jokea pitkin Huhtiaan. Joen varrella
on Rautajalka-niminen pieni lampi. Ala-Kintausjärven pinta-ala 7,30 km². Järven keskisyvyys on 5,5 ja suurin syvyys on19 m. Rantaviivaa on30.3 km. Järven rannat ovat pääasiassa melko jyrkkiä. Välijoen ympäristössä on laajimmat yhtenäiset alavat alueet. Rantamaat ovat suurimmaksi osaksi metsää. Etelärannalla ja lounaassa ovat Niemelän ja Pihlajaniemen asuntoalueet ja Kintauden kylä. Kintauden kylän jätevedet johdetaan Jyväskylän
Nenäniemen puhdistamoon.
46
Ala-Kintaus järven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1992-2006.
Näkösyvyys
Klorofyllia µg/l
Kokonaistyppi µg/l
pH.
Sameus FNU
Väriluku mg Pt/l
1992–1999
2,35
78,60
2,80
11,18
390,00
6,28
0,42
60,00
2000–2006
2,54
64,50
5,23
11,46
405,71
6,72
0,80
53,85
Taulukko 20 Ala-Kintausjärven käyttökelpoisuuksien keskiarvoja v. 1992–2006
1.2.5.21 Ylä-Kintaus järvi
Ylä-Kintausjärvi on Kintauden reitin ylin suurempi järvi, joka on välijoen kanssa yhteydessä Kintausjärveen vedenkorkeudeltaan samassa tasossa. Pinta-ala on 572 ha. Järvi on
sokkeloinen lahdiltaan. Rantaviivaa on 36,7 km, keskisyvyys 4,6 m, maksimisyvyys 19 m,
ja keskivirtaama on 662 l/s. Järvi on jaettuja vesiä, jonka kalastuksesta ja kalavesien hoidosta vastaa Ylä-Kintauden kalamiesseura. Järveen laskevia puroja on kalkittu vuosia.
Järvi on vedenlaatuluokituksen mukaa II hyvä.
Ylä-Kintaus järven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v.1990–2007.
Näkösyvyys
Klorofyllia µg/l
Kokonaistyppi µg/l
pH.
Sameus FNU
Väriluku mg Pt/l
1990–1999
1,52
62,66
10,20
23,19
559,59
6,12
1,93
112,84
2000–2007
1,21
51,78
22,62
23,49
630,37
6,29
1,71
119,96
Taulukko 21 Ylä-Kintausjärven käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1990–2007
47
1.2.6
Ympäristölupatilanne
Lähde tiedot koottu”www.ymparisto.fi” sivuilta
Taulukko 22 Ympäristölupatilanne
48
49
50
1.2.7 Vesialueiden omistus
Oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu kalastuslain mukaan vesialueen omistajalle. Vesialueen omistajalla on velvollisuus järjestää kalastus ja kalakannan hoito niin että
kalastuslain 1§ tavoite vesialueiden mahdollisimman suuresta pysyvästä tuottavuudesta
toteutuu.
Kalastusalueella vesialueiden omistus kuuluu pääasiassa osakaskunnille. Osakaskuntia
kalastusalueella on monenlaisia. Järjestäytyneitä ja toimivia on 23 kpl, lisäksi on järjestäytymisestä vapautettuja, joille on valittu toimitsija esimerkiksi Tiirinselän alueella 13 kpl.
Kintauden, Ylä-Kintauden ja Räihän vedet on jaettu yksityisiin palstoihin tiloille joista
useimmista on jakojen yhteydessä tullut osakaskuntia. Näissä vesissä on yhteisiä alueita ja
rauhoituspiirejä, jotka ovat myös omia osakaskuntia järjestäytymättöminä. Kylien alueella
on myös pieniä yksityisistä vesistä tulleita osakaskuntia, esim. Petäjäveden kylän alueella 7
kpl joiden yhteinen pinta-ala on 11,1 ha.
Yksityisiä vesiä on ympäri kalastusaluetta suurimpana UPM Kymmene Oyj Tiirinselällä 6
palstaa yht. 364,4 ha. valtiolla on 6 ha. Esimerkiksi Petäjäveden kylän yksityisiä pienvesiä
on 25 kpl, yht. 45,27 ha.
Osakaskuntia kannattaa yhdistää. Iso yksikkö on toimintakykyisempi kuin pieni. Apuvälineitä löytyy netistä osoitteesta WWW.ahven.net ja klikkaamalla etusivun linkkiä "Osakaskuntatoiminta ja sen kehittäminen" Linkin takana sijaitsevat tarvittavien kokousten pitämiseen ja yhdistämissopimuksen laatimiseen sopivat mallit; malli yhdistämiskokouksen
pöytäkirjasta, malli yhdistämispäätöksen pöytäkirjamerkinnästä ja yhdistämissopimuksen
mallipohja. Kokousasiakirja- ja sopimusmallit on laatinut Harry Härkönen Mikkelin kalatalouskeskuksesta. Apua yhdistämisasioihin voi pyytää oman alueen kalatalousneuvojilta.
Kalastusalue avustaa ja valmistelee osakaskuntien yhdistämistä.
51
1.3 KALASTUSALUEEN OSAKASKUNTA TIEDOT
Kuva 23 Osakaskuntakartta
52
1.3.1
Osakaskuntaluettelo ja pinta-alat
1.3.1.1 Järjestäytyneet osakaskunnat
Osakaskunta
Alho-Toiviala
Auvila-Jaatilan
Haaviston/Tervala
Hassin
Jämsän Valkealuomen
Kalmavirran
Kaukialan
Kavattilan
Kerkkolan
Koskenpää Kaipolan
Kiukkoilan
Kuivasmäen
Moiskala-Vitikkalan
Patalahti ja Apajapaikat
Patalan
Petäjäveden
Putkilahti-Ruotsula
Sahloisten
Seppolan
Siniänvirran
Valkealuomen
Vanhanselän
Viekonsalmen
Viialan
Yijälän
kiinteistötunnus
182–421-876–28–0
182–423-876–6–0
182–402–876-1-0
182–407–876-1
182–433–876-1
183–425–976-1
183–426–576-2-0
183–427–876-1
183-417–876–30-0
183–424–876-1
182–418–876-1
592–403–867-1
182–420-876–12-0
182–410–876-7-0
182–423–876-1
592–404–876-1
182–426–876-1
183–433–876-1
182–876–31-0
183–435–876-1
183–438–876-1
182–876–39-1
183–439–876-8-0
182–435–876-1
Osakaskunnat yht.
pinta-ala ha
820,60
360,20
469,00
17,00
54,00
439,50
398,40
458,80
396,10
335,80
65,80
527,70
487,20
200,00
542,20
1481,10
18,00
166,90
488,50
156,10
520,40
84,30
252,00
38,80
1,60
järjestäytynyt
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
on
8780,00
1.3.1.2 Päijänteen Tiirinselän osakaskunnat
Järjestäytymisvelvoitteesta vapautetut osakaskunnat vapautettu
Jänissaaren
876–33:0
148,80
Kauhanenän
876-2
4,80
Kierimälahden Kähärinnenä
125,00
Lopeistonranta
876-4
34,00
Läyskälänlahden
36,00
Nytkymenojansuu
876-5
6,40
Pölylänranta
876-7
21,60
Sammalharju
190.00
Sauranen
876-6
19,20
Särkilahti
63,00
Sikosaaren Raivion
275,00
Särkännenä Särkiluoto
876:3
21,00
Varsanhännän
876 8:0
19,00
Yht.
963,80
26.101998
18.08 1998
26.10 1998
18.08 1998
26.10 1998
18.08 1997
26.10 1998
18.08 1997
17.02 1993
28.10 1998
26.10 1998
53
1.3.1.3 UPM-Kymmene Oyj vedet Tiirinlahti
Osakaskunta
Pitkäniemenvesi
Rantue
Oritun vesialue
Oritun vesialue 2
Pitkäniemenvesi II
Likolahdenvesi
kiinteistötunnus
182–414–41-0
182–414–39-0
182–414–40-0
182–414–17-0
182–414-8-0
182–414-1-124
UPM-Kymmene yht.
pinta-ala ha
79,37
112,45
65,06
87,84
11,60
8,10
364,42
1.3.1.4 Jaetut vesialueet Petäjävesi, Kintaus
Kintauden jakokunta
Räihän jakokunta
Kumpujärven jakokunta
Yht.
1265,30
526,60
125,40
1917,30
1.3.1.5 Järjestäytymättömät osakaskunnat Petäjäveden kylässä
Tiipperlampi
592–404–876-2
Salmijäevet II puro ja joki592–404–876-3
Pieni Salmijärvi
592–404–876-4
Kortelampi
592–404–876-5
Hietalampi osa eteläpuoli592–404–876-6
Hyötylampi
592–404–876-7
Mellonlampi
592–404–876-8
yht.
2,31
1,88
0,96
0,43
3,69
0,87
0.96
11.10
1.3.1.6 Yksityiset pienvedet ja lammet Petäjäveden kylässä
25 eri lampea
0,06 – 6,00 ha
yht.
1.3.1.7 Muut
Havumetsälän yksinäis talo
32.40 ha
45,27 ha
yhtiön
yhtiön
yhtiön
yhtiön
yhtiön
yhtiön
54
1.4 KALATALOUSALAN VIRANOMAISET JA JÄRJESTÖT
1.4.1
Viranomaiset
Keski-Suomen ELY-Keskus
Maa-ja metsätalousministeriö
1.4.2
Järjestöt
Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry
Kalatalouden Keskusliitto
1.4.3
Kalastusseurat
Jämsänkosken Urheilukalastajat ry.
Kintauden Kalakerho ry
Ylä-Kintausjärven Kalamiesseura ry
1.5 KALASTO JA KALAKANNAT
1.5.1
Kalasto
Kalastusalueella ei ole tehty järjestelmällistä tutkimusta alueella esiintyvistä kalalajeista.
Taulukkoon N:ro 12 on kerätty varmasti havaitut kalalajit alueella. Päijänteen Tiirinselällä
saattaa olla joitain poisjääneitä lajeja. Luettelon perusteella alueella on tavattuja kalalajeja
28 kpl + 2 rapulajia. Luettelossa ei ole eritelty siikojen eri alalajeja.
55
TAULUKKO Kalastusalueella esiintyvät kalalajit.
Kotimainen nimi Tieteellinen nimi
Ahven
Parca fluviatilis
Ankerias
Anguillla anguilla
Harjus
Thymallus thymallus
Hauki
Esox lucius
Jokirapu
Astacus astacus
Järvilohi
Salmo salar m. sebago
Järvitaimen
Salmo trutta m. lacustir
Karppi
Cyrpinus carpio
Kiiski
Gymnocephalus cernuus
Kirjolohi
Oncorhynchus mykiss
Kivisimppu
Cyrpinus carpio
Kuha
Sander lucioperca
Kuore
Osmerus eperlanus
Pasuri
Blicca bjoerkna
Kotimainen nimi
Lahna
Made
Muikku
Puronieriä
Purotaimen
Ruutana
Salakka
Siika
Sulkava
Särki
Säyne
Täplärapu
Mutu
Sorva
Tieteellinen nimi
Abramis brama
Lota Iota
Goregonus albula
Salvelinus fontinalis
Salmo trutta m. fario
Carasisius carassius
Alburnus alburnus
Goregonus alburnus
Abramis ballerus
Rutilus rutilus
Leuciscus idus
Pasifastacus lenisculus
Phoxsimus pohximus
Scardinius
erythrophthalamus
Taulukko 25 Kalastusalueella esiintyvät kalalajit
1.5.2
Järvialueiden kalakannat
Alueen runsain saaliskala on hauki. Seuraavana on ahven. Kuha on runsaiden istutusten ja
luontaisen lisääntymisen johdosta kolmantena. Lahnaa on reittivesissä paljon, sen käyttö
on kuitenkin vähentynyt jatkuvasti, eikä sitä enää juurikaan käytetä suolakalana. Reittivesistön lahna on pientä, Tiirinselällä suurempaa. Siika, made, taimen ja muikku ovat
alueella kalastettavia kaloja, sekä myös särki ja kuore vähäisempinä. Järvilohi ja ankerias
saattavat jäädä pyydykseen Tiirinlahdella. Kirjolohta käytetään istuta ja onginta kalana.
Kuore, salakka ja särki ovat tärkeitä petokalojen ravintona.
1.5.3
Pienvesien kalakannat
Kalastusalueen pienvedet ovat yleensä runsashumuksisia ja happamia. Yleisin kala on
ahven. Muita lajeja ovat hauki, särki, made ja joissain ruutana. Alueella on myös vedenlaadultaan hyviä reittivesistöä parempilaatuisia lampia ja pieniä ja keskikokoisia järviä
joilla on huomattavaa merkitystä paikallisesti. Näissä siika istutettuna menestyy reittivesistöä paremmin.
1.5.4
Purot ja pienet joet.
Alueella on puroja ja pieniä jokia, joihin on saatu istutuksilla purotaimen ja harjuskantoja.
Alueen puronieriäkanta on niin pienessä purossa jossa muut kalat eivät enää viihdy Petäjäveden Hyötyoja.
56
Lähde: tiedot koottu osakaskunnilta
Järvikohtaiset kalakanta-arviot (5 erinomainen kanta, 0 ei lainkaan, + parantunut - heikentynyt)
Järvi
Tiirin
selkä
Jämsän Kanka
joki
ris vesi
Lahna
vesi
Uuttana
Iso
Rauta
vesi
Kalma
vesi
Pettämä
Salos
vesi
Suoli
vesi
Petäjä
vesi
Jämsän
vesi
Karikko
järvi
Ala
Kintaus
järvi
Ylä
Kintaus
järvi
Kolu ja
naula
meronen
Kalalaji
Ahven
3+
2 +/-
3 +/-
3 +/-
Hauki
4+
4+
4 +/-
4 +/-
Jokirapu
0 --
0 --
0 --
0 --
Kuha
5+
4+
4+
Kuore
1 +/-
1 +/-
Lahna
4+
Made
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
2-
3 +/-
3 +/-
3+
3+
2-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
5 +/-
4 +/-
2+
3+
2-
0 --
0 --
0 --
0 --
0 --
0 --
0 --
0 --
0 --
3+
1-
0--
4+
4+
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
4 +/-
3+
3+
3+
1 +/-
1?
1?
1?
1?
1?
1?
1?
1?
1?
2 +/-
1?
0?
0--
4+
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
2-
3 +/-
2-
1 +/-
2+
2 +/-
3 +/-
3 +/-
2 +/-
2 +/-
2 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
3 +/-
2-
3 +/-
3 +/-
1 +/-
1-
1+/-
Muikku
2-
0?
0 --
0 --
0 --
1?
0?
2?
1?
0?
0?
0?
0?
1-
1-
0--
Salakka
3 +/-
3+
5 +/-
1-
1-
2 +/-
2 +/-
2 +/-
2 +/-
3 +/-
2 +/-
2 +/-
3 +/-
0?
1-
2+/-
Siika
4+
3+
2 +/-
1-
1-
1-
1-
1-
1-
1-
1-
0-
2-
2 +/-
3+
2+
Särki
4+
3 +/-
2 +/-
2 +/-
2 +/-
2-
2-
2-
2-
3 +/-
2-
2 +/-
2 +/-
3 +/-
4+
2-
Säyne
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0--
Taimen
3+
2+
0 --
0 --
0 --
0-
0-
0-
0-
0-
0-
0-
1-
0-
0?
0-
Täplärapu
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
3+
0?
0?
0-
Taulukko 26 Järvikohtaiset kalakantojen arviot
57
1.5.5
Ravut
Kalastusalueella esiintyy ravustettavana kantana joki ja täplärapua. Reittivesistöstä rapu on
hävinnyt 1960- luvun alussa ja myöhemmin 1980 luvulla uudestaan välillä PengerjoensuuPäijänne. Rapukannat esiintyvä Petäjävedellä reitistä erkanevalla Kintaudenreitillä alkaen
Karikkojärven täplärapukannalla ja Kintausjärven jokirapukannalla. Merovenjoessa on
osassa pyydettävä jokirapukanta. Jämsän kaupungin alueella on joitain pieniä rapuvesiä.
Karikkoselkä
täplärapu
Hallinlampi
täplärapu
Merovenjoki
jokirapu
Ala-Kintaus
jokirapu
Ylä-Kintaus
jokirapu
Toivas
jokirapu
Muita jokirapuistutuksia
1.5.6
Petäjävesi
Koskenpää
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Jämsä (tavattu täplärapukannan runsaus ei tiedossa)
Jämsä, joista kannan tilanne selvittämättä.
Kalojen lisääntymisalueet
Kalastusalueen kalojen lisääntymisalueista ei ole tehty karttoihin merkittyä tutkimusta.
Petäjävedelle tehtiin rantayleiskaava, johon merkittiin uudet rakennuspaikat. Nämä ovat
yleensä merkitty kovempien rantojen kohdalle, joissa kutualueita on vähemmän. Alueen
osakaskunnat ja vesialueiden omistajat eivät tehneet kaavaan muutosehdotuksia. Isännöitsijä oli valmistelemassa kaavaa kunnanvaltuuston jäsenenä.
Hauki: Reittivesistössä on hauelle riittävästi ruohikkoisia rantoja lisääntymiseen, eikä
kevät tulvat kerkeä laskea liian alas ennen poikasten kuoriutumista. Päijänteen Tiirinlahdella säännöstely haittaa hauen lisääntymistä.
Ahven: kutee mataliin rantavesiin hieman myöhemmin. Ahvenen mäti tarttuu pohjalla
oleviin risuihin ja aluskasvillisuuteen. Ahvenilla on riittävästi kutualueita.
Kuha: Nykyisestä kuhakannasta on tullut poikasia, joita on huomattu vesistöissä ennen
syksyisiä istutuksia. Varmat kutualueet ovat vielä selvittämättä.
Lahna made ja kuore; Paikallisilla kalastajilla on tiedossa näiden kalojen kutupaikkoja
perimätietona ja kalastuskohteina. Lajien kutukalastus ei vaaranna niiden kantoja.
Siika; Reittivesistö välillä Pengerjoki Jämsänjoki on liian humuspitoinen syyskutuisen
siian mädin säilymiselle talven yli. Siika lisääntyy Karikkojärvessä ja Kintauden reitillä,
sekä Tiirinselällä ja joissain parempilaatuisissa pienjärvissä.
Taimen purotaimen; Alueen virtavesissä on lisääntyviä taimenkantoja Petäjävedellä
Könkköjoessa, Ohrajoessa, Pirttijoessa ja Piesalanjoessa ja osassa Jämsän vesistöä.
58
Särki Salakka; Särki kutee ruohopohjaisissa rannoissa sekä virtavesissä ja puroissa. Samoin salakat, joilla on suuri merkitys petokalojen ravintona.
Puronieriä; Petäjäveden Hyötyojassa on lisääntyvä Puronieriä kanta.
Muikku; Tiirinselkä on ollut välillä liian likainen muikun lisääntymiselle, Päijänteessä on
muikkua. Istutettuja muikkuja on Rautavedessä, Pettämässä ja Kintausjärvessä. Lisääntymisestä ei ole luotettavaa tietoa.
59
1.6 KALASTUSJÄRJESTELMÄ
1.6.1
Kalastus ja kalasaaliit
Kalastusta harjoitetaan alueella seuraavasti: (taulukot 27, 29, 30, 31 ja 32).
Lähde http://www.ahven.net/luvat
Taulukko 27 Kalastusluvat
Alueen uistelulupa. Reittivesistöstä liitteenä kartta lupa-alueen vesistä (kuva 21). Lisää
tietoja Keski-Suomen kalastuspaikkaoppaassa, ja www.kalapaikka.net.
Osakaskuntien luvilla. Kalastuslupia myyvät eri osakaskunnat laatimiensa kalastuspäätösten ja kalastussääntöjen mukaisesti. Osakaskunnilla on myös omia pienvesi- ja koskikohteita. Liitteenä osa osakaskuntien kalastussäännöistä (liitteet 1, 2, 3, ja 4).
Yhteislupa-alueet. Kalastusalue ja osakaskunnat ovat perustaneet vesistökohtaisia lupaalueita. Näitä ovat Jämsänjoen lupa-alue (hoitaa kalastusalue) Kankarisveden lupa-alue
(hoitaa kalastusalue) Koskenpään yhteislupa-alue jonka (hoitaa Kavattilan osakaskunta).
Kalastusseurojen lupa-alueet. Tiirinselkä (hoitaa Jämsänkosken Urheilukalastajat) AlaKintausjärvi (hoitaa Kintauden Kalakerho ry.) Ylä-Kintausjärvi (hoitaa YläKintausjärven Kalamiesseura ry.) Rohulan lampi (hoitaa Petäjäveden Lohestajat)
Yksityiset vesipalstat. Kalastuksesta ja vesien hoidosta päättää omistaja.
60
Kalastusrajoituksia. Kalastuslain mukaiset voimalaan johtavat vesiuomat. Virtavesienkoskipaikat: mato-onki. Viehekalastusmaksulta rajoitetut vedet. Jämsänjoki v 2009 –
2014 ja Rohulan lampi v 2009 – 2014
Seppänen, E., Toivonen, A.-L., Kurkilahti, M. ja Moilanen, P. 2011. Suomi kalastaa 2009
–vapaa-ajankalastuksen saaliit kalastusalueittain. Riista- ja kalatalous – Tutkimuksia ja
selvityksiä 7/2011.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2011. Kalan tuottajahinnat 2010. Riista- ja kalatalous –Tilastoja 2/2011.
1.6.2
Kalastus Jämsänjokilaakson kalastusalueella
Lähde Riista- ja kalatalous tutkimuksia ja selvityksiä 7/2011
Taulukko 28 Saaliit lajeittain Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
Laji
Kg
€/kg
€
Ahven
62 000
2,50
155 000
Hauki
43 000
4,00
172 000
Kuha
35 000
8,00
280 000
Lahna
28 000
2,00
56 000
Särki
15 000
0,80
12 000
Muikku
3 000
4,50
13 500
Siika
500
9,00
4 500
Yhteensä
693 000
Taulukko 29 Saaliin arvo Jämsänjokilaakson Kalastusalueella
61
Osakaskunta
Kalastajat
Pyydykset
Henkilömäärä Ulkopaikkakuntalaiset Ravustajat
46
140
120
5
4
Katiska Viehe
Rapumerta Koskikalastus
2
82
142
54
120
38
38
366
2007
Auvila-Jaatila ok
Haavisto
Jämsänjoki
Jämsän Valkealuoman ok
Kalastusalueen uisteluluvat
Kankarisveden yhteislupa-alue
Kaukialan ok
Kavattilan ok
Kerkkolan ok
Koskenpää Kaipolan ok
Koskenpään yhteislupa-alue
Kuivasmäki Rukoila ok
Könkköjoki Petäjävesi
Petäjäveden Lohestajat
Petäjäveden ok
Sahloisten ok
TIIRINSELKÄ Yhteensä
Valkealuomen ok
Verkko
Ylä-Kintausjärven kalamiesreura ry
Taulukko 30 Vuoden 2007 kalastajat ja pyydykset
270
60
60
21
90
297
105
456
338
914
84
6
21
241
10
80
10
321
24
380
12
100
130
60
38
250
51
110
77
57
300
62
Osakaskunta
Kalastajat
Henkilömäärä Ulkopaikkakuntalaiset
Ravustajat
Verkko
Pyydykset
Katiska Viehe Rapumerta Koskikalastus
Auvila-Jaatila ok
Haavisto
Jämsänjoki
155
155
32
32
145
107
70
75
Kaukialan ok
Kavattilan ok
217
2008
Kerkkolan ok
270
60
86
65
41
8
330
137
484
358
60
90
1034
90
30
41
Petäjäveden ok
101
70
Sahloisten ok
10
5
25
298
21
160
13
100
4
2
Valkealuomen ok
130
250
20
300
63
Osakaskunta
Verkko
Pyydykset
Katiska Viehe Rapumerta
151
151
34
253
34
80
234
238
Koskikalastus
270
2009
Auvila-Jaatila ok
Haavisto
Jämsänjoki
Kaukialan ok
Kavattilan ok
Kerkkolan ok
Petäjäveden ok
Sahloisten ok
Valkealuomen ok
Kalastajat
Henkilömäärä Ulkopaikkakuntalaiset Ravustajat
Yhteensä
291
50
55
281
110
403
61
299
78
75
25
308
360
297
250
4555
60
110
122
130
3276
68
472
807
13
12
110
150
100
26
2781 1292
300
3898
1339
64
1.6.3 Kalavesien hoito
Kuva 24 Kalastusalueen viehelupa-alue.
65
Jämsänjokilaakson kalastusalueen istutusten yhteeveto
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Taimen
Yhteensä
Heinäjärvi + Kastjärvi+Päijänne+Tiirinselkä+Tiirinniemi
v.2007
€
v.2008
€
v.2009
€ Yht./kpl
384 344 53 808 10 024
1 403
394 368
71 595 10 023 80 928 11 330
152 523
3 054
886
3 570
1 035
6 624
458 993 64 717 94 522 13 769
0
0 553 515
Haaviston kk
Sovijärvi
Alho-Toivilan ok
Ist.vuos/hinta
Planktonsiika
Taimen
Yhteensä
Kaukialan ok
Ist.vuos/hinta
Kirjolohi
Yhteensä
1 050
€ Yht./kpl
147
3 200
91
147
3 291
Yht. €
448 €
26 €
474 €
Jämsänjoki, Iso-Mäntynen+Petäisjärvi
v.2007
€
v.2008
€
v.2009
1 442
2 423
1 317
2 213
1 395
1 442
2 423
1 317
2 213
1 395
€ Yht./kpl
2 344
4 154
2 344
4 154
Yht. €
6 979 €
6 979 €
v.2007
91
91
€
26
26
€
301
v.2009
2 150
2 150
301
v.2008
1 050
Ist.vuos/hinta
Harjus
Yhteensä
Toivas+Lahnajoki+Lahnakoski
v.2007
€
v.2008
€
2 313
347
1 150
173
2 313
347
1 150
173
Salosvesi + Yhteilupa-alue + Iso Rautavesi + Survosenkoski+Kalmavesi+Pettämä
Kerkkolan ok
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Harjus
Taimen
Taimen mspa
Kirjolohi
Yhteensä
Yht. €
55 212 €
21 353 €
1 921 €
78 486 €
2 368
7 502
v.2009
47 722
€ Yht./kpl
1 773 133 689
4 908 198 193
10 191
7 060
6 681 349 133
Yht. €
18 716 €
27 747 €
2 955 €
706 €
50 125 €
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Taimen
Yhteensä
Pengerjoki +Aala,-Naula,-Kolu-Meroset
v.2007
€
v.2008
€
v.2009
5 490
1 777
5 610
1 440
300
3 400
3 385
440
0
0 10 315
2 517
9 010
€ Yht./kpl
1 254
11 100
416
4 840
3 385
1 670
19 325
Yht. €
3 031 €
716 €
440 €
4 187 €
Petäjäveden ok
Jämsänvesi+Mansikkalahti+Mustajärvi+Mustaselkä+Karikkoselkä+Suolisvesi+Könkköjoki+
Pirttijoi+Piesalanjoki+Salmijärvi+Rohulanlampi+Teerijärvi
Ist.vuos/hinta
Kuha
Harjus
Yhteensä
565
212
469
33 452
2 368
7 133
€
4 148
350
278
30 895
475
65 350
1 000
2 399
8 174
v.2008
10 024
80 928
7 137
€
1 403
11 330
2 070
12 665
35 057
98 089
14 803
v.2008
v.2009
33 040
€ Yht./kpl
4 626
91 159
Yht. €
519 €
519 €
469
36 897
Kuivasmäen ok
3 764
730
v.2007
29 630
2 500
1 850
Yht./kpl
3 463
0
3 463
9 002
730
30 895
1 413
133 199
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Taimen
Hauki
Yhteensä
€
3 988
0
€
Yht. €
12 762 €
350 €
1 350 €
212 €
1 000 €
7 136 €
22 810 €
Päijänne
28 489
v.2009
3 388
508
Tiirinselkä
v.2007
111 000
82 208
3 054
7 060
203 322
v.2007
21 510
3 345
24 855
€
15 540
11 509
886
706
28 641
€
3 249
936
4 185
17 971
€
3 249
21 484
17 971
3 249
21 484
v.2008
Taulukko 33 Jämsänjokilaakson Kalastusalueen istutuksia
v.2009
€ Yht./kpl
4 245
60 965
3 345
4 245
64 310
Yht. €
10 743 €
936 €
11 679 €
66
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Harjus
Yhteensä
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Taimen
Yhteensä
Sahloisten kk
Ist.vuos/hinta
Planktonsiika
Yhteensä
Seppolan kk
Ist.vuos/hinta
Planktonsiika
Taimen
Hauki
Yhteensä
Ala-Kintaus
v.2007
6 270
9 040
600
15 910
Valkealuomen kk
Ist.vuos/hinta
Taimen mspa
Yhteensä
Viekansalmen kk
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Yhteensä
Muut vedet
Ist.vuos/hinta
Kuha
Planktonsiika
Yhteensä
€
738
1 195
v.2009
5 501
5 760
11 261
1 933
14 275
v.2008
5 875
8 400
€ Yht./kpl
1 152
17 646
1 076
23 200
600
2 228
41 446
Yht. €
2 655 €
3 374 €
168 €
6 197 €
Iso Rautavesi, Vähä Rautavesi, Salosvesi, Pettämä, Uuttana, Kalmavesi
v.2007
€
v.2008
€
v.2009
€ Yht./kpl
Yht. €
28 489
3 988 45 630
6 388 33 040
4 626 107 159
15 002 €
2 500
350
2 500
350 €
700
203
700
203 €
29 189
4 191 48 130
6 738 33 040
4 626 110 359
15 555 €
Iso Koirajärvi, Koivujärvi, Valkeajärvi, Kalliokoski
v.2007
€
v.2008
€
v.2009
€ Yht./kpl
2 000
280
2 000
280
4 000
2 000
280
2 000
280
0
0
4 000
Yht. €
560 €
560 €
Nytkymenjärvi, Hulkkionlahti, Tiirinniemi, Arvaj.pud. Paikka
v.2007
€
v.2008
€
v.2009
€ Yht./kpl
19 113
2 676
19 113
80
23
3 642
1 056
123
36
3 845
7 060
706
7 060
26 253
3 405
3 642
1 056
123
36
30 018
Yht. €
2 676 €
1 115 €
706 €
4 497 €
Ylä-Kintauden Kalamiesseura Ylä-Kintaus
Ist.vuos/hinta
v.2007
Kuha
Planktonsiika
Yhteensä
€
765
1 103
168
2 036
1 850
1 840
3 690
€
502
498
1 000
v.2008
2 200
2 000
4 200
€
594
406
1 000
v.2009
€
v.2009
2 465
2 465
4 930
€ Yht./kpl
500
6 515
500
6 305
1 000
12 820
Yht. €
1 596 €
1 404 €
3 000 €
Luomenkoski
€
159
159
v.2008
€
4 545
v.2008
32 465
32 465
4 545
v.2007
5 298
5 298
€
Yht. €
159 €
159 €
€
Yht. €
4 545 €
112 €
4 657 €
€
0
Yht./kpl
18 821
856
0
19 677
Yht. €
2 635 €
120 €
2 755 €
€
v.2009
19 702 114 179
25 954 50 372
450
3 388
4 601
123
1 000
0
4 611
1 864
0
0
56 318 169 926
€ Yht./kpl
18 175 873 887
7 047 415 530
508
16 410
36
25 566
0
36 193
4 712
5 567
0
14 120
30 478 1 387 273
Yht. €
126 898
59 210
2 974
6 872
1 159
14 114
1 412
212 639 €
0
0
Yht./kpl
5 298
0
5 298
0
Viekansalmi
v.2007
800
800
€
Yht./kpl
32 465
800
0
33 265
v.2009
112
112
0
Haukijärvi, Iso Lepojärvi, Moisionjärvi, Pirro, Siikaselkä
v.2007
18 821
856
19 677
€
2 635
120
2 755
v.2008
0
€
v.2009
0
Yhteensä
Ist.vuos/hinta
Kuha v.2007-2009
Planktonsiikav v.2007-2009
Harjus v.2007-2009
Taimen v.2007-2009
Taimen mspa v.2007-2009
Kirjolohi v.2007-2009
Hauki v.2007-2009
Yhteensä
v.2007
€
v.2008
633 238 89 021 126 470
186 652 26 209 181 006
10 022
2 016
3 000
7 709
2 236 17 734
5 298
159 30 895
1 911
4 791
1 792
14 120
1 412
0
858 950 125 843 360 897
Taulukko 34 Jämsänjokilaakson kalastusalueen istutusten yhteenveto
67
1.7
1.7.1
KALAVESIEN KUNNOSTUKSET
Luomenjoki
Jokea kunnostettiin Keski-Suomen ympäristökeskuksen toimesta v. 1999, jolloin siihen
siirrettiin rantakiviä ja lisättiin kutusoraa.
1.7.2
Survosenkoski
Keski-Suomen ympäristökeskuksen kunnostus v. 1999: uoman kunnostusta ja kutusoran
lisäystä. Kunnostus runsasvetisenä kautena, jolloin pääuomasta tuli liian avara. Kuivana
kautena uoma jää liian vähävetiseksi. Kalastusalue on tehnyt esityksen uoman uudelleen
kunnostamiseksi.
1.7.3
Piesalanjoki
Keski-Suomen ympäristökeskuksen kunnostus v. 1999: Hankakoski ja Ylä-Taipaleen
virtapaikan kunnostus ja kutusoran laitto. Hankakoskessa on tavattu kunnostuksen jälkeen
sähkökalastuksessa muutamia luonnontilaisia taimenen poikasia. Ylimmissä koskissa on
vielä kunnostustarvetta.
1.7.4
Könkköjoki
Keski-Suomen ympäristökeskuksen kunnostus v. 1999: uoman ja vanhan patorakenteen
purkua. Kutusoran lisäystä v. 2009 Konneveden Kalantutkimus ry:n. ja Petäjäveden osakaskunnan toimesta keski- ja ylävirtaan. Kutukuoppia on havaittu syksyllä 2010.
1.7.5
Pirttijoki
Joen kunnostus on suoritettu Petäjäveden kalastuskunnan toimesta. Uittokunnostuksessa
tehtiin poistettujen kivien takaisin siirtoa, suojapaikkojen lisäystä ja veden nostoa. Joessa
on lisääntyvä taimenkanta. Ei suurta kalastuksellista merkitystä. Toivottavasti kalat siirtyvät pääreitille kasvamaan
68
1.7.6
Pengerjoki
Keski-Suomen pisimpiä jokia, jonka valuma-alueella on runsaasti ojitettuja soita ja turvesoita. Alun koskien jälkeen pitkä ruopattu osuus, johon veden lisäämiseksi tehtiin pohjapato. Joessa tavataan taimenia ja harjuksia, joiden lisääntymistä ei ole havaittu koekalastuksissa. Joen vesi on humuspitoista ja hapanta. Joen kunnostuksessa tärkein tehtävä on
veden laadun parantaminen.
1.7.7
Nytkymenjoki
Välillä Päijänne-Nytkymenjärvi. Joelle on tehty selvitys Nytkymenjoen kalataloudellisesta
kehittämisestä (Kimmo Olkio v. 1999.) Keski-Suomen ELY-keskuksen (Eloranta Anssi)
kunnostussuunnitelma valmistuu 2.2.2012.
69
2
KÄYTTÖ JA HOITOSUUNNITELMA
2.1 Vesialueiden käytön perusteet
2.1.1
SWOT – analyysi Jämsänjokilaakson Kalastusalueesta
VAHVUUDET:
Osakaskuntien sitoutuminen alueen
toimintaan
Yhtenäinen alue: Jämsänreitti
Ennalta ehkäisevä vesiensuojelutyö
Alueen kuntien tuki
Monipuolinen kalasto
Virtavesikohteita alueella
Hyvät ja ammattitaitoiset yhteistyökupanit: ELY- keskus, Kalatalouskeskus,
Riista- ja Kalantutkimus, Jyväskylän
yliopisto ja Keski-Suomen Ympäristökeskus.
Hyvä yhteistyökyky, vähän riitoja
Kunnostettuja virtavesikohteita
MAHDOLLISUUDET
Aloitteiden tekijä
Verkostojen luoja
Osakaskuntien yhdistäminen
Yhtenäisten lupa-alueiden järjestäminen
Hankerahoitusten hakeminen
Taulukko 35 SWOT- analyysi
HEIKKOUDET:
Talous/varojen puute suuremmat hankkeet
Pienet osakaskunnat samoilla vesillä
Veden laatu tummaa ja ravinteista
Vaelluskaloilta padottu reitti
Jaettujen vesien osuus
UHKAT
Veden laadun heikkeneminen
Kalastusalueen hajoaminen/lopettaminen
Talkootoiminnan hiipuminen
70
2.2 Kalastuksen järjestäminen
Kuva 25 Jämsänjokilaakson kalastusalueen lupa-aluekartta
71
2.3 Ravustus
Evon viljelylaitoksella tehtyjen havaintojen mukaan, (Tulonen ym. 1998) keskimääräiset
talvehtimisen jälkeiset mätimäärät vaihtelevat naaraan koosta riippuen jokiravulla 70–260
ja täpläravulla 130–400 munaan naarasta kohden (kuva 1). Syksyllä lasketuista munista
selviytyy kuoriutumisvaiheeseen kesäkuun lopulle yleensä vain noin 50 – 70 % - toisinaan
vain muutama.
Kuva 26 Erikokoisten joki- ja täplärapujen keskimääräinen munamäärä
Erikokoisten joki- ja täplärapujen keskimääräinen munamäärä keväällä Evon viljelylaitoksella tehtyjen havaintojen mukaan (Tulonen ym. 1998).
2.4 Vesialueen käyttö
2.4.1
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
Suositukset vesialueiden käytön perusteille
Kalastusalueen osakaskuntien tulee uudistaa sääntönsä, mikäli säännöt ovat yli 10
vuotta vanhoja. Saman järven alueella toimivien osakaskuntien tulee sääntöjä uudistaessa yhtenäistää pyydyskohtaisia ja vesialakohtaisia pyydysyksikkömääriä.
Kalastusalueella suositellaan käytettävän rehevissä järvissä pyydysyksiköitä vesihehtaaria kohden korkeintaan 1,5 py/ha. ja karuissa järvissä 1-1,5 py/ha.
Eri pyydysyksilöinnissä tulee käyttää taulukossa 18 annettuja yksikkösuosituksia.
Kalastusalueella tulee selvittää tarkemmin kalastajien määrä ja selvittää samalla
kuinka monta prosenttia kalastajista on osakkaita ja kuinka monta prosenttia kylässä asuvia.
Osakaskuntia tulee yhdistää alueellisesti toimiviksi järvikohtaisiksi yksiköiksi.
Osakaskuntien välistä yhteistyötä tulee edistää kalastusalueella.
Vireille tulevista ympäristölupahakemuksista on tiedotettava kalastusalueelle.
72
Eri pyydyksiä kohti lasketaan pyydysten yksikköarvot seuraavasti:
Trooli
100
yksikköä
Avorysä
50
yksikköä
Talvinuotta
30
yksikköä
Nuotta
20
yksikköä
Paunetti
25
yksikköä
Rysä korkeus >1,5m
4
yksikköä
Rysä korkeus <1,5m
2
yksikköä
Verkko x*30m
2
yksikköä
Pitkäsiima (100 koukkua)
2
yksikköä
Katiska
1
yksikköä
Rapumerta
0,5
yksikköä
Täkykoukut 10 kpl
0,5
yksikköä
Uistin
0,5
yksikköä
Taulukko 36 Pyydysten yksikköarvot
2.4.2
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Suositukset vesialueiden käytöstä.
Kalastusalueen tulee jatkossa osallistua aiempaa aktiivisemmin kalastusalueen
vesistöjen käytön suunnitteluun.
Petokalojen elohopeapitoisuuksia tulee seurata säännöllisesti kalastusalueen vesistöissä.
Kalastusaluetta ja kalavesien omistajia tulee kuulla metsäojituksien yhteydessä.
Ojituksien ennakkoselvityksiä tehtäessä tulee arvioida toimenpiteiden vaikutukset
alapuolisten vesistöjen kaloihin, rapuihin sekä veden laatuun.
Osakaskuntien tulee vatia korvauksia ojituksista aiheutuneista kalataloudellisista
haitoista.
Osakaskuntien tulee vaatia korvauksia vesistöihin asennetuista kaapeleista ja johdoista.
Merkittävät kutu-, ja apajapaikat tulee jättää vapaaksi rakentamiselta. Rakennuspaikan ja kutu- tai apajapaikan väliin tulee jättää riittävä vapaa alue.
Kalastusalueen tulee pyrkiä parantamaan vedenlaatua tekemällä yhteistyötä turveteollisuuden ja metsätalouden parissa toimivien eri tahojen kanssa.
Kalastuksen valvonnan kehittämiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Kalanistutuksissa käytettävä Keski-Suomen TE-keskuksen moniste 87/Jyväskylä
2008 ISTUTUSOHJEITA KESKI-SUOMEN KALAVESILLE suosituksia.
2.5 Kalastuksen valvonta
Tehokkaalla valvonnalla voidaan vähentää myös kalastuskiistoja. Pyydysten merkintä on
ollut kalastusalueella puutteellista. Koko alueella pitää noudattaa kalastuslain mukaista
pyydysmerkintää (KL 2 luku 16 §.), jota valantehneet kalastuksenvalvojat valvovat.
73
2.5.1
Säännöt ja pyydysten merkintä (Suosituksia)
Pyydystä ei saa laskea 50 m lähemmäksi toisen seisovaa pyydystä. Avovesiaikana laiva
väylille ei saa asettaa pyydyksiä, eikä saarten ja salmien väliä saa kokonaan sulkea, vaan
1/3 on jätettävä vapaaksi. Veneilyreitillä on seisovan pyydyksen yläreunan oltava vähintään 2 m pinnan alapuolella. Tuulastukseen vaaditaan vesialueen kalastuksen järjestäjän
lupa. Kuhasaaliin nostamiseksi ja lisääntymisen edistämiseksi suositellaan kuhavesiin 23–
55 mm solmuvälin verkkojen käyttökieltoa (suositus 60mm). Avovedessä verkkopyydyksessä käytetään kalastuslain 2 luvun 16 § mukaista vähintään 1,5 metriä korkeaan (vedenpinnasta) salkoon kiinnitettyä 30 x 30 cm merkkilippua. Verkkojadan päihin on laitettava
samanväriset liput. Talvella avannon merkiksi on laitettava 1,5 m korkea merkkisalko.
Pyydysmerkit tai merkkien numerot on laitettava selvästi näkyviin, myös talvella. Jokaiseen koukkuun on laitettava oma sarjanumero. Pyydysten merkintään liittyvät merkit (kohot, salot, risut) on poistettava viipymättä kalastuksen päätyttyä. Kalastuksenvalvojilla on
velvollisuus poistaa tyhjät merkit valvonnan yhteydessä. Pyydysmerkkien katoamisesta ja
löydetyistä merkeistä on heti ilmoitettava merkkien myyjälle. Löydettyjä merkkejä ei saa
käyttää. Kalastuksenvalvojan tulee ottaa kadonneella tai varastetulla merkillä kalastavan
pyydykset talteen.
Osakaskuntien on tehostettava valvontaansa niin pyydysrajoitusten, pyydysmerkinnän kuin
pyydysyksiköidenkin seurannassa. Lisäksi kalastusalue yhdessä viranomaisten tai ulkopuolisen tahon kanssa suorittaa valvonnan tehoiskuja.
Kalastusalueella on selvittelysopimuksia (yhteislupa-alueita) Jämsänjoen ja Kankarisveden
alueella osakaskuntien kanssa. Kalastussäännöt liitteenä.
74
3
LUPA-ALUE JA JÄRVIKOHTAISET
SUUNNITELMAT
Kuva 27 Toimenpideohjelma
Ehdotus Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmaksi v 2015 Keski-Suomen ympäristökeskus 2008.
75
3.1 YLÄ-KINTAUSJÄRVI
Toimintasuunnitelma perustuu vedenomistajien sekä kalamiesseuran monivuotisen toiminnan jatkamiseen sekä tehostamiseen jo totutuilla ja hyviksi havaituilla toimenpiteillä. Haittaa on pyritty korjaamaan siika- ja kuhaistutuksin. Kalamiesseura pyrkii seuraamaan vesiensä laadun kehitystä ja tarvittaessa ryhtyy toimiin veden laatua huonontavien tekijöiden
poistamiseksi.
3.1.1
Ylä-Kintausjärven toimenpidesuunnitelma
3.1.1.1 Hoitokalastus
Hoitokalastusta on ylläpidetty katiskoilla. Katiskoilla pyydystämistä kalamiesseura on
tukenut jo useamman vuoden oikeuttamalla pyynnin ilman merkkiä.
3.1.1.2 Rapu- ja kalakantojen turvaaminen
Nykyistä kalakantaa täydennetään vuosittain siika ja kuhaistutuksin: Myös nykyisen jokirapukannan säilyttäminen ja turvaaminen on suunnitelmissa otettava huomioon.
(Uhkana täplärapu ja rapurutto) Kalamiesseura näkee uhkana tahattomasti istutettuna
täpläravun hoitokohteeseen. Asiasta toivotaan virallista ja myös julkista sekä asiallista/avointa tiedottamista ettei vahinkoa pääsisi syntymään.
3.1.1.3 Ylä-Kintausjärven kehitystarve
Ylä-Kintausjärven Kalamiesseura on vuosia turvannut varsin laajalta valuma-alueelta
tulevien happamien vesien neutraloimista kalkitsemalla. Kalkituksen rahoituksen turvaaminen tulevaisuudessa nähdään erityisen arvokkaana asiana, jonka seuraukset näkyvät
koko kalastusalueen reittivesistössä.
Merkittävänä uhkatekijänä on tutkimusvarojen väheneminen. Ympäristökeskuksesta on
tullut tieto, että vesinäytteiden ottamisessa siirrytään kolmevuotiseen kiertoon. Seikkaperäiset tutkimustulokset on Alaselkä, Säikänlahti sekä Kortelahti. Tutkimustietojen puuttuminen vaikeuttaa järven tilan seuraamista ja näin ollen välitön reagointi veden laadun
huonontuessa estyy.
76
3.2 ALA-KINTAUSJÄRVI
Toimintasuunnitelma perustuu vedenomistajien ja kerholaisten monivuotisen toiminnan
jatkamiseen sekä tehostamiseen jo totutuilla ja hyviksi havaituilla toimenpiteillä. AlaKintausjärvi sijaitsee Jyväskylän ja Petäjäveden taajamien välissä, mistä aiheutuu kohtalaista vapaa-ajankalastuspainetta alueen vesille. Ammattikalastusta alueella ei ole. Järvestä
saadaan tiettyinä vuosina jokirapuja sekä myös siirtoistukkaina myyntiin. Vesi on etupäässä keskiravinteisia, mutta järvessä on havaittavissa selvästi lisääntynyttä rehevöitymistä.
Vähäarvoisen kalan runsaus on koettu haitaksi, jonka seurauksena hankittiin vuonna 2005,
mm. nuotta kerholle. Kalojen luontaiset lisääntymisalueet ovat viime vuosikymmeninä
supistuneet tai osa niistä on muuttunut kelvottomiksi. Erityisesti taimen, kuha ja siika ovat
tästä kärsineet. Haittaa on pyritty korjaamaan siika- ja kuhaistutuksin. Taimenen istutus
lopetettiin erittäin huonon kokemuksen seurauksena. Luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja ei ole koska kutujoki on aikanaan valjastettu sähkön tuotantoa varten. Rapukannat ovat
yleensä ottaen hyvät. Ainoastaan liian tiheä rapukanta nähdään ongelmana, tämän vuoksi
”täysmittaisten” rapujen saaliin keskikoko näyttäisi pienenevän.
Kintauden Kalakerho toimii ensisijaisesti jäsentensä, mutta myös sen kala vesien muiden
käyttäjien tarpeiden palvelemiseksi. Tavoitteena on luoda monipuolista kalastustarjontaa
kalavesien kantokyvyn sallimissa rajoissa. Kerho pyrkii seuraamaan vesiensä laadun kehitystä ja tarvittaessa ryhtyy toimiin veden laatua huonontavien tekijöiden poistamiseksi.
Kalakerho kehittää vesiensä kalastoa kestävän kehityksen periaatteella. Mahdollisimman
monen kalakannan lisääntyminen halutaan saattaa luonnonvaraiselle pohjalle kunnostamalla lisääntymisalueita ja suojaamalla niitä muulta kalastoa ja rapukantaa uhkaavilta vesienkäytöltä. Luonnonvaraista lisääntymistä tai sitä palvelevaa istuttamista tuetaan tarpeellisilla
hoitotoimenpiteillä.
3.2.1
Ala-Kintausjärven toimenpidesuunnitelma
Hoitokalastusta päätettiin suorittaa hankkimalla nuotta, minkä avulla vähempiarvoisten
kalojen saaminen järvestä todettiin tehokkaaksi. Käytännössä vaikeiksi havaitut esteet on
tarkoitus selvittämää nykyaikaisilla välineillä, kuten luotaimella. Järvestä ei ole pohjakarttaa, minkä avulla nuottausta voisi suorittaa. Hoitokalastusta on ylläpidetty myös muilla
kalastusvälineillä, kuten katiskoilla. Katiskoiden hankintaa kalakerho on tukenut jo useamman vuoden avustamalla jäseniä katiskoiden hankkimisessa. Enimmillään on tilattu jopa
yli 25 kpl v. 2001 WEKE katiskaa, järven hoitokalastuksen tehostamiseen ja parannustyöhön. Toimenpiteenä nähdään laadukkaan luotaimen hankkiminen.
3.2.1.2 Nykyisten kalakantojen turvaaminen
Nykyistä kalakantaa ovat: siika, kuha, harjus, muikku, kuore, hauki, ahven, lahna, särki, ja
kiiski. Kantaa täydennetään vuosittain siika-, kuha-, ja harjusistutuksin.
77
3.2.1.3 Nykyisen jokirapukannan säilyttäminen
(Uhkana täplärapu ja rapurutto) Kalakerho näkee uhkana tahattomasti istutettuna täpläravun hoitokohteeseen. Asiasta toivotaan virallista ja myös julkista sekä asiallista/avointa
tiedottamista, ettei vahinkoa pääsisi syntymään.
3.2.1.4 Jokirapukannan siirtoistukasmahdollisuuden hyödyntäminen.
Saamiemme tietojen mukaan varsin runsas rapukanta aiheuttaa rapujen kasvamiselle yli 10
cm. suuria vaikeuksia, jonka vuoksi järvestä voi pyytää reipasta määrää 6-8 cm. rapuja
siirtoistukkaita haluaville.
3.2.2
Ala-Kintausjärven kehitystarve
Kalakerho on hankkinut käyttöönsä nuotan hoitokalastusta varten vuonna 2005 kaikkine
tarpeineen. Hoitokalastusta hankaloittavaksi tekijäksi on selvinnyt muutamia esteitä joiden
poistaminen tulee kalakerholle liian kalliiksi. Ala-Kintausjärvestä on aikoinaan nostettu ns.
järvimalmia. Eräs vaihe on ollut kuona-aineiden hävittäminen, joka on kerhon saamien
tietojen mukaan tapahtunut jään päältä avannosta, järveen takaisin pudottaen. Tämän seurauksena hoitokalastuskohteessamme on runsaasti ns. pylväskarikkoja, joiden sijainnista ei
ole tietoa. Toimenpiteenä on tällaisten ”pylväsluotojen” kartoittaminen nuotta-apajien
selville saamisille. Lisäksi järvi on ollut merkittävä puun uittoväylä Kintauden rautatieasemalle. Tämän seurauksena uponneita puita on järven pohjassa noilta ajoilta. Hoitokalastuksen suorittaminen nuotalla on osoittautunut äärettömän hankalaksi, nuotan kiinnijäämisen, rikkoutumisen sekä repeämisten vuoksi. Näiden selvittämiseen hyvälaatuinen luotain
toisi huomattavaa helpotusta ns. apajapaikkojen selvittämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös esim. pohjassa olevien pystypuiden poistamiseksi. Toimenpiteenä luotaimen
hankkiminen, jonka avulla esteet voidaan poistaa. Mikäli poistaminen ei onnistu, on turvallisempaa välttää luotaimella kartoitetut riskiä aiheuttavat kohteet.
3.3 KUIVASMÄKI
3.3.1
Yleissuunnitelma
Toiminta perustuu Kuivasmäen osakaskunnan toiminta-alueeseen, johon toimituksessa
17.6.2011 yhdistettiin Kumpujärven, Kuivasmäenn ja Rukoilan jakokunnat. Uuden osakaskunnan pinta-alaksi tuli 527,65 ha sisältäen 36 vesipalstaa ja 565 osakasta. Toimintaalueesta tuli sopivan kokoinen ja yhtenäinen alue jolloin välitöntä yhdistymistarvetta muihin osakaskuntiin ei ole. Osakaskunnan suuremmat vesialueet ovat Kolu- ,Naula- ja Alameronen järvet, sekä Merovenjoki, Ohrajoki ja Pengerjoki. Alueella on myös pieniä järviä
ja lampia, joilla on paikallista kalastus ja virkistyskäytön merkitystä. KoluMerosenjärvessä (50,9 ha) näkyvät turvetuotannon vaikutukset selvästi. Järven fysikaaliskemiallinen tila on arvioitu vain tyydyttäväksi v 2008. Ravinnepitoisuudet ovat 2000luvulla olleet korkeita; fosforipitoisuus säännöllisesti yli 40µg/l ja typpipitoisuus yli 900
µg/l. Vesi on ollut runsas ja hyvin runsasravinteista. Turvetuotantoalueilta helposti huuhtoutuvaa rautaa ja kiintoainesta on ollut runsaasti ja niiden määrät on vaihdelleet sademääristä sekä turvetuotantoalueilla
78
tehdyistä toimenpiteistä, joilla on vaikutusta myös alapuolisiin vesistöihin. Merovejoen valuma-alue on 7260 ha josta turvetuotannossa 193,2 ha: Hyttisuo, Palosuo ja Kurkisuo.
Merovenjoen happamuus pH on ollut v. 2011 tehdyissä kuudessa mittauksessa kerran 5,3.
Keskimäärin pH 6,2. Tämän vuoksi Merovenjoen rapukannalla on mahdollisuus säilyä
elinvoimisena. Pengerjoen keskiosan happamuus estää syyskutuisten kalojen lisääntymisen
ja vaikeuttaa myös muiden elämistä, keskimääräinen pH 5,1. Pengerjoesta on kuitenkin
saatu saaliiksi joitain taimenia ja harjuksia joten sen vedenlaadun parantamisella on suuri
vaikutus. Pengerjoen ja sen sivujokien keskimääräinen pH on 5,4. Alimman sivuharan
Rajajoki 25.7.2011 pH on 3,8.
3.3.2
Naula-, Ylä-, Ala-Merosen toimenpidesuunnitelma
3.3.2.1 Kalakantojen turvaaminen
Kalakantoja on seurattava ja pyynti kohdistettava kaloihin, jotka ovat jo ainakin kerran
olleet lisääntymiskokoisia. Verkkopyydysten silmäkoko on säädettävä järvikohtaisesti,
jotta edellä mainittu tavoite toteutuu. Kalakantoja, jotka eivät lisäänny luontaisesti, pidetään pyyntikuntoisena istutuksin. Vesialueiden istutuskaloina pidetään taimenta, harjusta,
siikaa ja kuhaa. Muille kaloille, joita ei esiinny vesistössä sekä rapujen siirtoistutuksiin on
haettava TE- keskuksen lupa.
3.3.2.2 Veden laadun seuranta ja parantaminen
Osakaskunnan vesistöjen vedenlaadulla on suuria uhkia ja kunnostustarpeita. Pengerjoen
välillä ei ole järviä, jotka tasaisi turvetuotannon ja ojitusten valumavesien happamuutta.
Tällöin vesiensuojelulla tai suojelemattomuudella on suuri merkitys vesistöön. On seurattava lupahakemuksia ja vaadittava toimenpiteitä, jotka todella vaikuttavat vesistön happamuuteen ja humuspitoisuuksiin. On vaadittava, että liukoiselle humukselle on määrättävä
raja-arvot etteivät vesistöt tummuisi.
3.3.3
Pengerjoen toimenpidesuunnitelma
3.3.3.1 Veden laadun seuranta ja parantaminen.
Pengerjoen virkistys- ja kalataloudellinen merkitys on tuhoutumassa, koska veden näkösyvyys oli kesällä 2011 ajoittain alle 30 cm. sekä happamuus pH alle 4, koska Pengerjoen happamuudet pH olivat 25.7.2011 yläosa pH 3,9, keskiosa pH 4.2, alaosa pH 4.7 Sekä
7.3 – 25.7 Keskiarvot 6 mittausta yläosa pH 4.9, keskiosa pH 5.1, alaosa pH 5.5, suualue
pH 5.8. (Lähde: Jorma Keränen, Pöyry). Turvetuotannon aiheuttamaa vesiensuojelua on
parannettava huomattavasti. Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaava ”Turvetuotanto, suoluonto ja tuulivoima” kaavaan Jämsänreitin valuma-alueelle merkittyjä turvesoita ei voi
ottaa käyttöön nykyisillä ja olemattomilla vesiensuojelu menetelmillä. Valumavedet on
puhdistettava kemiallisesti ja laskuvedet neutralisoitava ennen vesistöön laskemista. KeskiSuomen pintavesien toimenpide-ohjelman mukainen arvio pintavesien tavoitetilan saavuttamisajankohdasta, jossa tavoitetila saavutetaan vuoteen 2021 mennessä, ei ole realistinen
eikä mahdollinen nykyisillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Uusia turvesoita ei tule ottaa
79
käyttöön ennen nykyisten soiden humusvesien puhdistamista niihin soveltuvalla
tekniikalla.
3.3.3.2 Pengerjoen kalataloudellinen kehittäminen
Pengerjoki on Keski-Suomen pisin jokimuodostuma, jolla olisi laaja virkistyskalastusmahdollisuus joen ollessa kunnossa. Pengerjoesta on saatu kookkaita taimenia ja harjuksia,
joita sinne on alajuoksulta istutettu. Näiden kalojen luonnollista lisääntymistä ei ole havaittu joen happamuudesta ja humuspitoisuudesta johtuen. Aluksi on vedenlaatu saatava paranemaan. Happamuutta on vähennettävä happamuutta aiheuttavien kohteiden kalkituksella,
johon on kaikki osapuolet saatava mukaan, kuten turvetuottajat, osakaskunnat, kunnat,
kalastusalue, EU- hankkeet ja metsänojittajat.
Kun vedenlaatu on saatu siedettävälle tasolle, voidaan aloittaa kalaistutukset ja kalataloudelliset kunnostukset vaiheittain.
3.4 PETÄJÄVESI
3.4.1
Yleissuunnitelma
Toimintasuunnitelma perustuu Petäjäveden osakaskunnan pitkäaikaiseen toimintaan kylän
vesillä, jotka kattavat kylän vesialueet Petäjäveden kylän osalta 1455 ha. Vesialue koostuu
pääasiassa reittivesistöstä, pienvesistä ja lammista. Suurimmat valuma-alueet ovat Pengerjoen, Kintaudenreitin, sekä Pirttijoen valuma-alue. Osakaskunnan vesialue alkaa Pengerjoen alajuoksulta Pengerkosken sillasta. Tästä alkaa noin 0,5 km koskiosuus ennen suvantoa
ja Jämsänvettä, joka on Pengerjoen valuma-alueen ensimmäinen järvi. Tämä ottaa vastaan
yläpuolisten suurten suoalueiden, turvetuotannon sekä metsien ojituksen ja muokkausten
kiintoaine valumat. Taulukko 13: Jämsänveden käyttökelpoisuuden keskiarvoja v. 1996–
2007, jonka mukaan näkösyvyys on enää v 2000 - 2007 87 senttiä. Kokonaisfosfori on
noussut vain 1,7 µg/l ollen luokituksen mukaan tyydyttävä. Vesialue jatkuu Petäjävetenä
Piesalanjoelle, josta Piesalanjärvenä ja suolivetenä Jämsän rajalle.
Petäjäveden Mustanselän vedenlaatu on huono (taulukko 12). Kokonaisfosfori lähes tuplaantuu Jämsänveden 34,46 µg/l Mustanselän 68,2 µg/l. Tämä johtuu Petäjäveden jäteveden puhdistamon laskuvesistä. Mustanselän vedessä kesällä happikato alkaa 3 metristä,
jota syvemmällä kalat kuolevat katiskassa lämpimän veden aikana. Aution salmesta erottuva Kintaudelta vetensä saava Karikkojärvi, Petäjälahti ja Könkköjoki ovat vedenlaadultaan
huomattavasti parempilaatuisia ja järvet syvempiä reittivesistöön nähden. Piesasjärvi ja
Suolivesi ovat tyydyttävässä kunnossa, koska Kintauden ja Pengerjoen reitin vedet sekoittuvat niihin. Kylän alueella on pienempiä järviä ja lampia, joilla on paikallista merkitystä
kalastuksessa, joissa siika kasvaa istutettuna. Petäjäveden kylän vesialue on yhtenäinen ja
riittävän suurialainen yhden osakaskunnan hoidettavaksi ja yhteisiä vesialueita on vähän,
joten osakaskuntien yhdistämistarvetta ei ole. Petäjäveden osakaskunnassa on yli 500
osakastilaa.
80
3.4.2 Petäjäveden toimenpidesuunnitelma
Vähempiarvoisten kalojen hoitokalastustarvetta ei ole. Osakaskunta on tehnyt koekalastuksia paunetilla ja weke- katiskoilla eri puolilla vesistöä. Tämän johdosta liian suuria särkikantoja ei havaittu. Järvien ahvenkanta oli pientä ja runsasta. Kanta on vähentynyt ja yksikkökoko suurentunut hyvän kuhakannan vuoksi koska kuhat käyttävät pientä ahventa
ravintonaan. Kirrinjävessä on mahdollista vähentää pienikokoista lahnakantaa.
3.4.2.2 Kalakantojen turvaaminen
Vesistön luontaisilla kalakannoilla on riittävästi lisääntymisalueita eikä niitä tarvitse istuttaa. Kuhakantaa on seurattava ja pidettävä istutuksin riittävänä. Kuhasta on tullut reittivesistön ykkössaalis määrältään ja arvoltaan. Siika menestyy Karikko- ja Kirinjärvessä
sekä joissain lammissa, joiden kalastusta vaikeuttaa haukien ja Karikkojärvessä kuhien
tarttuminen ohutliinaisiin verkkoihin, jotka rikkoutuvat herkästi. Kökköjoen taimenkanta ja
sen lisääntyminen on turvattu ”päästä ja vapauta” kalastuksella sekä joen kunnostuksilla,
kuten kutusoraikon lisäämisellä. Kalastuksen järjestää Konneveden kalantutkimusseura
vuokrasopimuksella. Reittivesistössä ja siihen liittyvissä järvissä on rajoitettava verkkojen
solmuväli 55 mm ja suositus käytettävän yli 60 mm solmuvälisiä verkkoja. Karikkojärvessä ja muissa joissa vesissä joissa on siikoja, voidaan antaa erillisiä ohjeita määräaikaisina
esim. syyspyyntiin.
3.4.2.3 Veden laadun parantamien
Jämsänvesi ja Petäjävesi eivät kestä nykyistä liuenneen humuksen kuormitusta. Petäjäveden näkösyvyys oli lokakuussa 2011 enää 53 cm, joten sen virkistys- ja kalataloudellinen
merkitys on huonontunut merkittävästi ja tuhoutumassa. Pengerjoen, joka laskee Jämsänveteen, happamuustiedot ovat kohdassa 2.8.2.1.
3.5 KOSKENPÄÄN YHTEISLUPA-ALUE
3.5.1
Yleissuunnitelma
Koskenpään yhteislupa-alue on perustettu v 2000, 16 osakaskunnan vesialueesta, josta
Valkealuomen osakaskunta on irtautunut. Nykyinen lupa-alueen vesipinta-ala on 2713 ha.
Kalastusalueen kalastuslupa-alueiden sijainnit on merkitty kuvassa 25. Kalastuslupaaluetta hallinnoi Kavattilan osakaskunta, joka järjestää lupien myynnin sekä kalavesien
hoidon yhteistyössä mukana olevien osakaskuntien kanssa. Lupa-alue on yhtenäinen osa
Jämsänreittiä alkaen Kalliokoskelta osaan Uttanajärveä. Lupa-alueen suuremmat järvet
ovat Salosvesi, Pettämä, Kalmavesi, Vähä-Rautavesi, Iso-Rautavesi, osa Uttanasta ja PitkäUuttansata. Pienempiä järviä on mukana Koijärvi, Riihijärvi, Koveroinen sekä muita pienvesiä. Alueen läpi virtaa Kalmavirta ja Survosenkoski. joille myydään erillislupia.
81
3.5.2
Yhteislupa-alueen toimenpidesuunnitelma
3.5.2.1 Kalastuksen järjestäminen
Kalastuksen järjestäminen on toiminut hyvin viimeisen kymmenen vuoden ajan eikä ristiriita tilanteita ole ilmennyt. Alueen ympärillä olevia vesialueita voi vielä yhdistää alueen
piiriin kuten myös pari osakaskuntaa. Nykyinen kalastussääntö on toimiva. Säännöissä on
60 mm solmuvälin harvuus verkoissa ja 55 mm alaraja. Kalastus- ja lupa-alueelle on saatava ammattitaitoisia ja motivoituneita kalastuksenvalvojia valvomaan kalastusta. Kalastusta
ja saalismääriä on seurattava, ettei tule yli eikä alikalastusta joidenkin lajien osalta. Lupamäärät on suhteutettava alueen vesien tuottoon.
3.5.2.2 Osakaskuntien yhdistäminen.
Osalla yhteislupa-alueen osakaskunnilla on halukkuutta liittymiseen toiseen osakaskuntaan
tai uuden perustamiseen. Kalastusalue on aktiivinen ja avustaa yhdistymisiä. Ongelmana
on alueella erillään olevien vesipalstojen sijainti osakaskunnissa, joilla on muissakin kylissä vesipalstoja, ja toiminnan pääasiallinen sijainti. Palstan liittämiseksi oli tehtävä uusi
osakasluettelo liitettävään ja jäävään osakaskuntaan jolloin kustannukset tulevat liian
kalliiksi. Ensiksi on koottava ne osakaskunnat, jotka haluavat tehdä liitoksen kokonaisina.
Sen jälkeen on tarkasteltava koko alueen osakaskuntien osista tehtäviä kokonaisuuksia
yhdistymisissä. Esimerkiksi Jämsässä kalastusalueen osalla voisi olla esimerkiksi Tiirinselän, Jämsänjoen, Kankarisveden, Lahnajärven ja Koskenpään osakaskunnat. Tähän kaikilla
osakaskunnilla ei vielä ole valmiuksia.
3.5.2.3 Kalakantojen tilan ja kasvun seuranta.
Lupa-alueella on pienempiin kuhiin huomattu kehittyvän mätiä, on selvitettävä kuhien
kasvunopeuksia ja luonnollista lisääntymistä että kanta ei kasva liian tiheäksi. Tämän
seurauksena kuhien kasvu saattaa hidastua. Sääntelyä voidaan suorittaa istutuksilla ja
pyydysten silmäkoolla. Ahven-, ja särkikannat ovat vähentyneet mutta ahventen koko
kasvanut.
3.6 KANKARISVEDEN YHTEISLUPA-ALUE
3.6.1
Yleissuunnitelma
Kankarisveden kalastuksen ja kalakantojen hoidon järjestää Jämsänjokilaakson Kalastusalue vuokrasopimusten pohjalta. Lupa-alueen vedet alkavat osasta Lahnavettä päättyen
Jämsänkosken Koskikeskiseen. Lupa-alueeseen kuuluvat Koskikeskinen ja Kankarisvesi,
jonka suurimmat selät ovat Rekolanselkä ja Tervalanselkä. Vesistö jatkuu Vihantinsalmen
jälkeen: Vuohiselkä ja Uuhivesi. Väänäkosken jälkeen on Lahnajärvi. Alueen kuuluu myös
Sovijärvi ja Vilus.
Kankarisvesi on keskikokoinen humusjärvi, joka on voimakkaasti säännöstelty. Järven
biologinen tila (perustuen kasviplanktonin biomassaan, sinileväprosenttiin ja a-klorofyliin)
sekä fysikaalis-kemiallinen ja ekologinen tila on arvioitu hyväksi 4.8.2008. Hydrologis-
82
morrfologinen muutos on mainittu melko suureksi (muuttuneisuusluokka tyydyttävä), mikä johtuu vedentilavuuden säännöstelystä. Haitallisten aineiden ei ole havaittu
ylittäneen raja-arvoja keväällä 2008 tehdyssä analyysissä. Kankarisveden-Pirttijärven
osavaluma-alueella sijaitsee osin Jämsänkosken taajama sekä mm. Haaviston ja Hopsun
kylät. Lisäksi Kankarisveden rannoilla on runsaasti haja-asutusta. Asutus tuottaa 21 %
fosforikuormituksesta ja 6 % typpikuormituksesta. Suurin ravinnekuormitus johtuu alueella kuitenkin maataloudesta (38 % fosforista ja 29 % typestä). Luonnon huuhtoutuman
osuus ravinnekuormituksesta on noin kolmannes.
3.6.2
Kankarisveden toimenpidesuunnitelma
3.6.2.1 Kalakantojen ja kalastuspaineen seuranta.
Kankarisveden ympäristössä on paljon asutusta Jämsänkosken, Haaviston ja Valkealuomen kylissä, mistä aiheutuu suuri kalastuspaine alueelle. Tämän johdosta on seurattava
kalakannan kestävyyttä ja kalastusmäärää pyyntiin nähden. Tällä ohjataan jo kalastussäännössä olevilla verkon solmuvälirajoituksilla (liite 2).
3.6.2.2 Kalakantojen tilan ja kantojen seuranta
Kalakantojen tilaa ja saalismääriä on seurattava alueella samoin kuin kohdassa 2.10.2.4. on
selvitetty.
3.6.2.3 Osakaskuntien yhdistäminen
Alueella on osakaskuntien yhdistymisarvetta. Kalastusalue avustaa ja tukee yhdistämisiä.
3.6.2.4 Kalastuksen valvonta
Kalastusta tulee valvoa lupa-alueelle hankittujen valvojien kanssa.
3.6.2.5 Lupa-alueen koko
Kankarisveden lupa-alue on yhtenäinen osa Jämsänreittiä, joten välitöntä laajentamistarvetta ei ole. Lupa-alueeseen voi vielä lisätä ympäristön pienvesiä ja osan Lahnajärvestä, jos
osakaskunnilla on siihen halukkuutta.
3.7 JÄMSÄNJOKI
3.7.1
Yleissuunnitelma
Jämsänjoki on kuntoutunut UPM-Kymmene Jämsänkosken tehtaiden jäteveden puhdistamojen käyttöönoton jälkeen. Jämsänjoen vedenlaatu on yläpuolisen reitin mukaista tummahkoa humusvettä. Joen alajuoksua huonontaa jonkun verran Jämsän yhteispuhdistamo ja
ympäristön laajat viljelyalueet sekä yhdyskuntien hulevedet
83
Jämsänjoen kalastuksen järjestää Jämsänjokilaakson Kalastusalue tehtyjen vuokrasopimusten pohjalta (liite 7 Jämsänjoen kalastus-sääntö). Jämsänjoesta pyydetään istutuskokoista kirjolohta, kuhaa, haukea ja muita luonnollisia kaloja.
3.7.2
Jämsänjoen toimenpidesuunnitelma
3.7.2.1 Kalakantojen hoito
Joen pyyntikokoista kirjolohikantaa ylläpidetään istutuksin. Kalaistutukset kustannetaan
kalatalousmaksuilla.
3.7.2.2 Kalastuksen valvonta
Kalastusalue valvoo kalastusta ostopalveluna. Jämsänjoelle on hankittava paikallisia alueen valvojia, jotka ovat tarvittaessa paremmin tavoitettavissa.
3.8 PÄIJÄNNE TIIRINSELKÄ
3.8.1
Yleissuunnitelma
Tiirinselkä on osa Päijännettä, johon Jämsänreitin vedet laskevat Jämsänjoen kautta. Lisäksi Tiirinselkään laskee Nytkymenjoen reitin vedet. Tiirinselkään sekoittuu pojoispäijänteeltä tulevaa vettä. Tiirinselällä on 15 osakaskuntaa ja UPM Kymmene Oy:n 6 vesitilapalstaa.
Yhteiset vesialueet ovat pääsääntöisesti saaneet 1990-luvulla vapautuksen toiminnan järjestämisestä ja valinneet toimitsijamiehen hoitamaan kalastuskunnan tehtäviä. Toimitsijamiehet ovat saneet valtuutuksen tehdä selvittelysopimuksia toimivien kalastuskuntien
kanssa vesialueiden hoidosta ja käytöstä. Tällä hetkellä näiden vesialueiden kalastusoikeus
on vuokrattu edelleen Jämsänkosken Urheilukalastajat ry:lle. Kalaveden omistajille palautetut korvaukset, kalatalouden edistäminen ja viehekalastusmaksuista on sopimukset AlhoToivialan osakaskunnalle. Tiirinselän kalastuksen ja lupien myynnin hoitaa Jämsänkosken
Urheilukalastajat ry.
3.8.2
Tiirinselän toimenpidesuunnitelma
3.8.2.1 Kalasto
Kuhakannan voimistuminen alkoi1990 luvun lopussa ja kuhakanta lisääntyy edelleen.
Tiirinselkä on hyvä kuhavesi jossa lahnakanta tiheä. Haukikanta on pysynyt vakaana useiden vuosien ajan. Siian yksikkösaaliin suuruus riippuu alueelle tehdyistä istutuksista.
3.8.2.2 Kalakantojen hoito
Kalaistutukset hoidetaan UPM Jämsänkosken ja Kaipolan paperitehtaiden sekä Jämsän
yhteisjätepuhdistamon kalatalousmaksuilla. Tiirinselän kalaistutuksissa on otettava huomioon rajalla olevien kalastusalueiden ja Päijänteen käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Kalaistutuksilla on pyrittävä korjaamaan Päijänteen säännöstelyn haittavaikutukset kalastoon
84
3.8.2.3 Kalastuksen yhteensopivuus muihin kalastusalueisiin
Kalastuksessa on pyrittävä yhtenäisiin rajoituksiin ja alamittoihin toisten alueiden kanssa,
esimerkiksi järvilohen kalastuksen osalta.
3.8.2.4 Veden laadun seuranta
Tiirinselkä kuuluu Keski-Päijänteen yhteistarkkailuun. Yhteistarkkailussa selvitetään
alueelle tulevan jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia vesistön tilaan,
biologisiin tekijöihin sekä kalakantoihin ja kalastukeen. Klorofylli- ja planktontutkimuksin
selvitetään vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Veden laatu on pysynyt melko vakiona v.1989–2009. Keskimääräinen väriluku on noussut v.1989–1999 Pt 57,3 mg/l, v. 20002009 Pt mg/l 72,7. Fosfori on hieman vähentynyt keskiarvo v 2009 15 µg/l.
3.8.2.5 Kalaveden kunnostus
”Päijänteen ja Konivesi-Ruotsalaisen rantojen kunnossapitoselvitys Jämsän kuntaliite
luonnos. v 2003”. Kohde 3 – Olkkolanlahti. Yleistä: lahti on laajalta alueelta matala ja
vesikasvillisuuden valtaama. Poikkeuksen mataluuteen tekevät kaksi syvännealuetta, joiden ansiosta lahdella tulee säilymään pitkälle tulevaisuuteen paljon avointa vesialaa osittaisesta umpeenkasvusta huolimatta. Haittaa aiheuttava tekijä: Rantojen ruovikoituminen,
limoittuminen ja mataloituminen sekä jätealtaiden valumat (Pitkäniemi ja Särkänniemi), ja
puutavarajäte järven pohjassa. Haittaa aiheutuu virkistyskäytölle, vesiluonnolle ja maisemalle. Ehdotuksena haitan poistamiseksi on niitto. Rajoitukset: lahti on linnustollisesi
erittäin merkittävä.
3.8.2.6 Osakaskuntien yhdistäminen
Pienien toimitsijamiesten hallinnassa olevien järjestäytymättömien osakaskuntien olisi
järkevää tehdä liitoksia suuremmiksi. Asia oli esillä parikymmentä vuotta sitten vesialueiden selvittämisien yhteydessä, mutta silloin ei ollut halukkuutta perustaa suurempia osakaskuntia.
3.9 MUUT ALUEET JA PIENVEDET
3.9.1
Lahnavesi: (osa), Pirttijärvi, Luomenjoki ja Uuttana
3.9.1.1 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito
Valkealuomen osakaskunta hoitaa vesialuetta ja lupamyynnin itsenäisesti. Vesistö ei kuulu
alueen uisteluluvan piiriin, eikä Luomenjoelle ole lupamyyntiä ulkopuolisille. Osakaskunnan edustaja ei ole osallistunut kalastusalueen kokouksiin.
85
3.9.2
Nytkymenjoki ja Nytkymenjärvi
3.9.2.1 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito
Nytkymenjoelle on tekeillä joen kunnostussuunnitelma ja kalataloudellinen kunnostus,
jonka jälkeen on seurattava kalaston kehitystä ja tehtävä tarvittaessa kalaistutuksia.
Seppolan osakaskunta hoitaa oman alueen kalastuksen järjestämisen. Nytkymenjärven
vedenlaatu on erinomainen. Järvi soveltuu siika ja taimenvetenä hoidettavaksi.
3.9.3
Patalahti
2.14.3.1 Yleissuunnitelma
Patalahti on erillinen vesistö Jämsänreitistä Patalahden vedet laskevat Patajokea Päijänteeseen. Patajokea on ruopattu veneyhteyden saamiseksi Päijänteeseen mutta tämä keskeytyi
varojen ja vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Järven ympäristössä on suuri ja kasvava Himoksen laskettelu- ja huvikeskus. Alueelle on suunnitteilla kylpylähotelli, joten vesistön virkistyskäytölle ja kalastukselle on suuria paineita. Vesistö on Patalahti ja Apajapaikat osakaskunnan hallinnassa. Veden laatu on hyvä. Patalahti soveltuu peruskalojen lisäksi siialle ja
muille lohikaloille.
2.14.3.2 Toimenpidesuunnitelma
Järven ympäristössä tehtäviä toimenpiteitä on seurattava rakentamisessa ja maaston muokkauksissa ja niistä aiheutuvat vahingot on estettävä ja korvattava. Suurta matkailijamäärää
on mahdollista hyödyntää erilaisilla kalastuspalveluilla.
3.9.4
Valkeajärvi, Heinäjärvi, Palvia ja muut alueen pienemmät järvet
ja lammet
3.9.5
Yleissuunnitelma
Alueen eri osissa on erillään yhteisiä lupa-alueita joilla on merkitystä paikallisesti. Osa
vesistä on myös erinomaisessa kunnossa, joissa siika menestyy istutettuna. Vesistöjä hoitaa
ja hallinnoi paikalliset osakaskunnat sekä yksityisten palstojen omistajat.
86
3.10 ALUEEN JOET JA VIRTAVEDET
3.10.1 Yleissuunnitelma
Alueen joet ja virtavedet muodostavat tärkeän osan alueen virkistyskalastusmahdollisuuksista. Niille on suurimmalta osalta perustettu oma lupa-alue. Pääreitin tumma humuspitoinen vesi rajoittaa kuitenkin taimenien lisääntymistä. Alueen koskiin rakennetut voimalaitokset estävät kalojen kulkua Jämsänkosken koskiin ei ole taloudellisesti ja teknillisesti
tarkoituksenmukaista rakentaa kalateitä.
3.10.2 Toimenpidesuunnitelma
Alueen virtavesissä on tarkoituksenmukaista pitää suunnilleen nykyiset erillislupa-alueet.
Vesien säännöstelyllä ei ole suurta merkitystä jokien virtaamiin, (katso kohta vesien säännöstely 1.2.2). Alueen pienempiä jokia ja puroja on mahdollista käyttää taimenten esikasvatukseen esim. mätirasioissa kuoriutumista varten. Pienempiä puroja voidaan kunnostaa
talkootoiminnalla.
3.10.3 Jämsänjoki
JÄMSÄNJOKI. Katso kohdat 3.7
3.10.4 Nytkymenjoki
Joelle on tehty selvitys Nytkymenjoen kalataloudellisesta kehittämisestä (Kimmo Olkio
1999). Joelle on tekeillä Keski-Suomen ELY- keskuksen kunnostussuunnitelma.
3.10.5 Luomenjoki.
Joen kunnostus, katso kohdat 1.7.1. ja 2.14.1.1
3.10.6 Survosenkoski
Joen kunnostus, katso kohta 1.7.2.
Joki sijaitsee Kalma- ja Rautavesien välissä. Jokeen istutetaan pyyntikuntoisia kirjolohia
useammassa erässä vuosittain ja kalastuksesta pidetään saalispäiväkirjaa kalastajien laatimana. Jokeen on tehty taimenen mäti- istutuksia. Sähkökalastus järjestettiin istutusten
onnistumisesta, jolloin löytyi joitain poikasia. Ilmeisesti suojapaikkojen vähyys ja joen
87
runsas luonnollinen kalasto vähentää taimenten selviytymistä. Joki on suosittu virkistyskalastuspaikka. Kavattilan osakaskunta järjestää kalastuksen ja lupien myynnin.
3.10.7 Virtalan koski
Virta sijaitsee Salos- ja Kalmaveden välissä. Virran kalastus kohdistuu pääasiassa reitin
luonnolliseen kalakantaan. Luvanmyynti on järjestetty Koskenpään Rantapirtille, jonka
asiakkaat ovat virran pääasialliset kalastajat. Virran pudotuskorkeus on noin 20 cm, joten
siinä voi soutaa edestakaisin.
3.10.8 Kalliokoski – Lapinkoski
Kalliokoskessa on voimalaitos, jonka läpi vesi virtaa tulvahuippuja lukuun ottamatta.
Voimalan vieressä on kalatie, jossa tehtiin kalojen kulkuselvitys portaan yläaukossa pidetyllä pyydyksellä yhden kesän ajan. Kalatietä käyttää pääasiassa särjet ja lahnat sekä ahvenet. Pyyntiaikana saatiin 3 nousutaimenta. Alavirtaan kalat pääsevät voimalan läpi ja tulvajuoksutuksen ajan. Kalliokosken luonnollinen uoma on tyhjä tulvahuippuja lukuun ottamatta keväällä, joten sillä ei ole kalataloudellista merkitystä. Lapinkosken pudotuskorkeus
pieneni melkein olemattomiin voimalan uusinnan ja veden noston yhteydessä. Lapinkosken ja Kalliokosken alavirran välisen säännöstellyn vesistön kalastusluvat myy Koskenpään Rantapirtti.
3.10.9 Pirttijoki.
Kunnostus, katso 1.7.2. Kalastus Petäjäveden osakaskunnan kalastussäännön mukaan,
katso liite numero 3.
4
SUUNNITELMAN TOTEUTUS JA SEURANTA
Käyttö ja toimenpide suunnitelman ja toimenpiteiden ajoitus
Toimenpide
2012 2013 2014 2015 2016
Suunnitelman käyttöönotto
X
Kalanistutukset
X
X
X
X
X
Kalansaaliit ja tilastot
X
X
X
Vesi ja ympäristöluvat
==>
==>
==>
==>
==>
Vedenlaadun seuranta
==>
==>
==>
==>
==>
Osakaskuntien yhdistäminen
==>
==>
==>
==>
Pienvesien käyttö-, ja hoitosuunnitelmat
X
X
X
Yhteenvetoraportit seurannasta
X
X
Suunnitelman tarkistaminen
Taulukko 37 Suunnitelman toteutus ja seuranta
2017
X
==>
==>
X
88
4.1 Lähteet
Keski-Suomen T&E Keskus. v 2010 Veli-Matti Paananen.
Tulonen, J., Erkamo, E., Järvenpää, T., Westman, K., Savolainen, R. & Mannonen, A.
1998. Rapuvedet tuottavaksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki, 152.
Laitila, J., Asikainen, A. & Anttila, P. 2008. 1. Energiapuuvarat. Ss. 6-12 julkaisussa:
Kuusinen, M., Ilvesniemi, H. (toim.) 2008. Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset,
tutkimusraportti.
Tapion ja Metlan julkaisuja. [Verkkodokumentti]. Saatavissa
www.metsavastaa.net/energiapuu/raportti.
Raunio 2011: Kankarisveden ja sen osavaluma-alueiden vedenlaadun ja kuormituksen
tarkastelu.
ISTUTUSOHJEITA KESKISUOMEN KALAVESILLE istutus-, ja viljelytyöryhmän
muistio.
Arja Palomäki Hannu Salo Keski-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2007.
JÄMSÄN KUNTALIITE Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen rantojen kunnostustarveselvitys 2003.
Suomi kalastaa 2009 -vapaa-ajankalastuksen saaliit kalastusalueittain Eila Seppänen, Anna-Liisa Toivonen, Mika Kurkilahti ja Pentti Moilanen RIISTA- JA KALATALOUS
TUTKIMUKSIA JA SELVITYKSIÄ 7/2011. www.rktl.fi /julkaisut/
Keski-Suomen Ympäristökeskus tilastot
89
4.2 Liitteet Selitykset
Vesien laatutiedot
Liite 1
Tiedot kerätty Keski-Suomen ympäristökeskuksen tilastoista
Kankarisveden yhteislupa-alueen ohjesääntö
Liite 2
Petäjäveden kalastuskunnan säännöt
Liite 3
Tarvittava puumäärä
Liite 4
Puuston pääomatuotto
Liite 5
Harvennusmalli
Liite 6
90
4.3
Liite 1
Vesien laatutiedot
Tiedot kerätty Keski-Suomen ympäristökeskuksen tilastoista
91
4.4
Liite 2
Kankarisveden yhteislupa-alueen kalastus sääntö
92
4.5
Liite 3
Petäjäveden Kalastuskunnan kalastussääntö
93
4.6
Liite 4
Tarvittava kappalemäärä puita
TARVITTAVA KAPPALEMÄÄRÄ PUITA 7 m³ / ha KASVULLA SÄDEKASVU 2 mm/v PITUUSKASVU 20 cm /v.
Rinnankorkeus pak- Puun
suus 1.3 m pituus
cm
m
19
21
23
25
27
29
31
33
35
37
39
41
43
45
47
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
m³ yksi
puu
.229
.294
.370
.458
.558
.670
.796
.936
1.090
1.260
1.450
1.650
1.870
2.100
2.360
+ 2cm paksum
+ 1 m pitem- Erotus ÷ 5 = Kasvu litr.
pänä
litraa
1 puu
.294
.370
.458
.558
.570
.796
.936
1.090
1.260
1.450
1.650
1.870
2.100
2.360
2.630
65
76
88
100
112
126
140
154
170
190
200
220
230
260
270
13
15.2
17.6
20
22.4
25.2
28
30.8
34
38
40
44
46
52
54
Tarvittava kpl
määrä 7 m³
538
461
398
350
312
278
250
227
206
184
175
159
152
135
130
Eteläsuomi
minimi p-pintaYhteensä
123.2
135.2
147.3
160.3
174.1
186.3
199.0
212.5
224.5
231.8
253.7
262.4
284.2
283.5
306.8
Pohja pinta-
15.3
16.0
16.5
17.2
17.9
18.4
18.9
19.4
19.8
19.8
20.9
21.0
22.1
21.3
22.6
Puuston tilavuudet, havupuiden tilavuustaulukko Jouko Laasasenaho Tapion taskukirja 1986. Arvo Kettunen 9.11 2005.
ala harvennuksen jälkeen
kpl/ ha
16.5
18
18.2
18.5
20
20
20
20
20
20
20
20
20
20
20
581
578
446
377
349
302
264
234
208
186
167
152
138
125
115
m³/ha
133
170
165
172
195
202
210
219
227
234
242
250
258
265
271
94
4.7
Liite 5
Puuston pääomatuotto
arilla on 7 x 46 = 322 € ilman muuttumaa kuidusta tukiksi.
paksuus
1.3 m
pituus
m
m³ yksi
puu
tukki á
m³
kuitu
á m³
tukki €
kuitu €
yht. €
kpl
kpl /
ha
pääoma
€ ha
kasvu
%
tuotto
%
puusto
m³/ ha
19
21
23
25
27
29
31
33
35
37
39
41
43
45
47
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
.229
.294
.370
.458
.558
.670
.796
.936
1.090
1.260
1.450
1.650
1.870
2.100
2.360
.107
.194
.287
.387
.490
.610
.737
.885
1.040
1.211
1.407
1.607
1.827
2.057
2.318
.085
.073
.061
.056
.056
.051
.051
.045
.045
.045
.040
.040
.040
.040
.040
4.92
8.92
13.2
17.80
22.54
28.06
33.90
40.71
47.84
55.71
64.72
73.92
84.04
94.62
106.63
1.36
1.17
0.98
0.90
0.90
0.82
0.82
0.72
0.72
0.72
0.64
0.64
0.64
0.64
0.64
6.28
10.09
14.18
18.70
23.44
28.88
34.72
41.43
48.56
56.43
65.36
74.56
84.68
95.26
107.27
538
460
398
350
312
278
250
227
206
184
175
159
152
135
129
3378.64
4641.40
5643.64
6545.00
7313.28
8027.52
8680.00
9404.61
10003.36
10383.12
11438.00
11855.36
12871.36
12860.10
13837.83
5.7
5.2
4.8
4.4
4.0
3.8
3.6
3.3
3.1
3.0
2.8
2.7
2.5
2.5
2.3
9.5
7.1
5.8
4.9
4.4
4.0
3.7
3.4
3.2
3.1
2.8
2.7
2.5
2.5
2.3
123.2
135.2
147.3
160.3
174.1
186.3
199.0
212.5
224.5
231.8
253.7
262.4
284.2
283.5
304.4
÷ 5 x 7 = muuttuma tuottoon
koko
muuttuma
kasvu +
puusto
kuidusta
muuttuma
€ m³
tukiksi €
€ ha vuosi
m³ / 5 v.
27.42
34.33
38.31
40.83
42.01
43.09
43.62
44.26
44.56
44.79
45.08
45.18
45.29
45.36
45.45
6.91
3.98
2.52
1.18
1.08
0.53
0.64
0.30
0.23
0.29
0.10
0.11
0.07
0.16
(322.00)
331.67
327.57
323.40
323.65
323.51
322.74
322.9
322.90
322.32
322.40
322.14
322.15
322.10
322.22
pohja
pintaala
15.9
16.5
17.2
17.9
18.4
18.9
19.4
19.8
19.8
20.9
21.0
22.1
21.5
22.4
Puuston tilavuudet, havupuiden tilavuustaulukko Jouko Laasasenaho Tapion taskukirja 1986. Arvo Kettunen 9.11 2005.
Muuttuma kuidusta tukiksi € m³ on yhden paksuusluokan erotus koko puuston m³ hinnasta, esim. paksuus 21 cm = 34.33 € josta vähennetään
19 cm puuston m³ hinta 27.42 € on erotus 6.91 €. Joka ÷ 5 koska paksuusluokan kasvuun menee 5 vuotta sädekasvun ollessa 2 mm koko
puun 4 mm (20÷ 4 = 5) Eli 6.91 € ÷ 5 = 1.382 € joka kerrotaan 7 m³ vuosikasvulla = 9.674 € + 322 = 331.67 € metsän tuotto v.
Arvo Kettunen 9.11 2005.
95
4.8
Liite 6
Harvennuksen malli
HARVENNUS MALLI KASVU 7 M³ /HA VUOSI + 15 vuoden kasvu á 7 m³ yht. 105 m³
SÄDEKASVU ALUSSA HARVENNUKSEN JÄLKEEN 2 mm/v
v
paksuus
pituus
19
16
cm
45
60
85
25
31
m
19
22
kpl
538
350
250
á m³
0.229
0.458
0.796
€ ha
tuotto %
alussa
123
3372.66
9.5
160
harvennus 60 v
6532.80
tuo
tto
4.9
199
harvennus 85 v
8680.38
3.1
2.3
m³/ha
á 27.42 €
puusto
100
37
25
184
1.260
231
harvennus 100 v
10346.49
115
43
28
184
1.826
336
15204.00
paksuus
pituus
m
m³ ennen
harvennusta
puusto har
vennuksen
jälkeen
m³
harv.
kertymä
m³
puuston
hinta
€ m³
harvennus
tuotto €
tuotto
%
lopussa
keskimäärin %
25
19
228
160
68
40.83
2776.44
3.7
6.6
31
22
265
199
66
43.62
2878.92
3.0
3.9
37
25
304
231
73
44.79
3269.67
2.5
3.1
43
28
336
aukoksi
336
45.25
15204.0
2.3
2.6
543
yht.
cm
3.7
24129.03
yht.
HARVENNUS JA PÄÄTEHAKKUU KERTYMÄ
543 M³ 24129.03 €
60 VUODEN AIKANA TUOTETUN PUUN M³ HINTA
ALKUPUUSTO
123 M³
- 3372.66 €
20756.37 € ÷ 420 M³ = 49,42 €/m³ 345.94 €
--------------------------vuodessa hehtaarilta ( 7 x 46 = 322 € )
60 vuoden tuotto / ha
420 M³ 20756.37 €
JOKA KUUTIOLLE ON TULLUT LISÄHINTAA
123411,77 mk
3.42 € KUITUPUUN MUUTTUMISESTA TUKIKSI.
TUOTTO ON LASKETTU TUKKI 46 €/m³ JA KUITU 16 €/m³.
=========
Mallin käyttö: ennen harvennusta arvioidaan tai mitataan metsikön puiden keskipaksuus ja katsotaan taulukosta Tarvittava kappale- maarä
puita 7 m³/ha kasvulla montako sen paksuista puuta pitää jättää kasvamaan hehtaari
96
4.9
Liite 7
Jämsänjoen kalastussääntö
97
4.10 Liite 7
Jämsänjoen kalastussääntö
98

KH Suunnitelma 2011.pdf

Transcription

Similar documents

Sarmijoki - Inarin Kalastusalue

Juutuanjoki - Inarin Kalastusalue

Laskuluiskat - Vanajanselän kalastusalue

Kirakkajoki - Inarin Kalastusalue

Omatoiminen tarkkailu.pdf - Hulauden vesistöalueen kunnostushanke

Kaikenlainen kalastus on kielletty Kaikenlainen kalastus on kielletty

Eräviesti 1/2014 - Petäjäveden Erämiehet ry