Yhdessä sinun kanssasi

Transcription

Yhdessä sinun kanssasi
www.aikashop.fi
Nro 48
RV
26. marraskuuta 2015
Ristin Voitto
Digi-
Ristin voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
SEURAKUNNALLISTEN
TOIMITUSTEN KIRJA
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
19. maaliskuuta 2015
”Euroopassa ei suhtauduta ihmisiin hyötynäkökulmasta”
Kristitty Mihat Mohammadi kokee olevansa Suomessa turvassa. Sivu 2
»Mitä löytyy
kristittyjen
yhteyden takaa
Yhdessä
sinun
kanssasi
Sivut 10–11
»Onko syyskausi
lyhentynyt
alkupäästä? Sivu 4
■ Lähemmäs turvapaikanhakijoita
Sivut 2, 6
■ Herran upseeri ja muusikko Sivu 14
■ Niilo Närhi 60 vuotta Sivu 17
Pääkirjoitus » Terrorismi palasi Eurooppaan
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
26. marraskuuta 2015
RV
RV
pääkirjoitus 3
26. marraskuuta 2015
Anna Lehtinen
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
”Olen todella väsynyt, sillä monta kuukautta
on pitänyt vain mennä”
Mihat
– helluntaiveli Kabulista
Terrorismi palasi Eurooppaan
KULUVA VUOSI tullaan muistamaan terrorismin paluusta Eurooppaan. Euroopassa on aina ollut kansallisia, poliittisia ja
uskonnollisia radikaaliryhmittymiä, jotka ovat kylväneet ympärilleen tuhoa ja kauhua. Mutta nyt suhteellisen pitkän ja rauhallisen, vaikkakin häilyvän, jakson jälkeen on maanosamme tullut
aika kohdata jälleen terrorismi silmästä silmään.
Reaktiot Pariisin verilöylyn tapahtumiin ovat Suomessa vaihdelleet laidasta laitaan. Joillakin myötätunto on värjännyt Facebooksivun profiilikuvan Ranskan lipun väreihin. Myötätunto onkin
varsin oikea ja ymmärrettävä reaktio, tapahtuihan terrori-isku lähellä: kaupungissa, jossa monet ovat vierailleet, ja paikoissa, joissa
kuka tahansa saattaisi käydä.
Toiset ovat kuitenkin ihmetelleet moista reaktiota: miksi ette ilmaisseet myötätuntoanne silloin, kun Boko Haram iski edellisessä kuussa Nigeriassa tai ISIL Turkissa?
Kuluvan vuoden aikana on raportoitu jo lähes 300 terrori-iskua eri puolilla maailmaa. Mutta mitä enemmän niillä on
yhtymäkohtia omaan elämään, sitä lähemmäksi asia tulee. Moni suomalainenkin saattaa muistella kävelyretkeään pariisilaisten ravintoloiden ohi tai sukulaisilta
saamaansa Eiffel-tornin postikorttia. Sen sijaan
harvempi meistä on kulkenut Sadr Cityn markkinoilla Bagdadissa.
On surullista havaita reaktioissa pelon lietsontaa ja omahyväistä
”mitäs minä sanoin” -asennetta, jolla pyritään oikeuttamaan maahanmuuttovastaisia, islamfobisia tai jopa rasistisia ajatuksia.
On totta, että valtaosa tämän hetken terrorismitapauksista on
islamilaisen ideologian pohjalta nousseiden ryhmittymien aikaansaannoksia. Vielä muutama vuosikymmen sitten Euroopan
terroriteoista olivat vastuussa äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset ryhmät, mafia ja itsenäisyystaistelijat muun muassa Pohjois-Irlannissa, Espanjassa ja Ranskassa.
Huoli islamistien terroriteoista on oikeutettua, mutta pelko ei
ole raamatullinen reaktio. Pelosta käsin toimimisella on aina huonot seuraukset. Jumalan sana kehottaa meitä voittamaan paha hyvällä ja lupaa, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
Ja asialla on toinenkin puoli: raportit muslimimaailmasta
ja Suomeen tulleiden maahanmuuttajien keskuudesta kertovat, että juuri tämän kaltaiset hirmuteot ovat aikaansaaneet historian suurimman joukkopaon islamista. Se, mihin
nämä ihmiset kääntyvät, on meidän käsissämme. Lähestymällä, välittämällä ja rakastamalla voimme ennaltaehkäistä maahanmuuttajien ghettoutumisen
omassa maassamme.
Samalla kun rukoilemme viisautta valtion johdolle ja virkamiehille, on hyvä muistaa, että usko, toivo
ja rakkaus ovat edelleenkin parhaat aseet terrorismin
vastaisessa taistelussa.
Mika Yrjölä
Raamattukoulussakin opiskellut Mihat Mohammadi on alkanut käydä Suomessa seurakunnassa. Eroa Turkin seurakuntaelämään ei hänestä juuri ole, paitsi että Suomessa
seurakuntaan ei tarvitse mennä metallinpaljastimen läpi. Kabulin maanalaiseen seurakuntaan verrattuna eroa on taas kuin yöllä ja päivällä.
Anna Lehtinen
Kun on saanut elää
elämäänsä rauhassa,
ei toivo muuta kuin että
saisi vielä tavallisen,
jopa tylsänkin, elämänsä
N
takaisin.
äin pohtii 24-vuotias Mihat Mohammadi Isohiekan
leirikeskuksessa
Keuruulla, Keski-Suomessa. Kotimaa Afganistan on jäänyt taakse
todennäköisesti lopullisesti. Lähdöstä on aikaa seitsemän vuotta.
– Asuin välissä Turkissa. Viimeiset kolme vuotta siellä olivat
todella vaikeita. Minulla oli kaksi
räätälinliikettä ja 14 alaista – bisneksellä meni hyvin ja elin keskiluokkaista elämää. Sitten minua
alettiin uhkailla. Viime helmikuussa toinen liikkeeni poltettiin, koska
olen kristitty. Jouduin myymään
kaiken, jotta sain vuokran maksettua. Päätimme ystävän kanssa lähteä matkaan. Hän on nyt Sveitsissä, Mohammadi kertoo.
– Turkki on näennäisdemokratia, jossa ei todellisuudessa juuri
hyväksytä muita uskontoja kuin
islam. Esimerkiksi kirkkoni lähellä räjähti pommeja.
Kylmyys miellyttää
Mohammadi tuli Suomeen tavallista reittiä – jos näin voi sanoa: veneellä Turkista Kreikkaan ja sieltä Serbian, Kroatian
ja Unkarin kautta Itävaltaan, josta Saksaan ja Saksasta Ruotsiin.
Suomeen hän tuli Haaparannan
kautta syyskuun lopussa. Tavarat hävisivät jo Itävallassa.
Muisto merimatkasta Turkista Kreikkaan saa miehen puistelemaan päätään.
– Minut laitettiin korjaamaan
venettä keskellä merta. Mietin,
että allani on varmaan 500 metriä vettä.
Matkalla kokemiensa asioiden
perusteella Mohammadin mielestä Suomessa suhtaudutaan
pakolaisiin hyvin.
– Suomalaiset eivät halveksi
pakolaisia. Tykkään kylmyydestä, ja Suomen luonto on kiva.
Afganistanilainen asuu nyt
evankelis-luterilaisen seurakunnan leirikeskukseen perustetussa hätämajoitusyksikössä. Korkeat männyt huojuvat järvimaisemassa, jossa majoittuu noin
sata turvapaikanhakijaa, enimmäkseen irakilaisia. Keuruun
keskustaan on matkaa 14 kilometriä. Syksyn tullen haja-asutusalueella on iltaisin pilkkopimeää.
Kuolleita harva se päivä
Mihat Mohammadi kertoo, että
hänen perheensä elämä Afganistanissa oli pitkään hyvää ja rauhallista. Luonnonvaroiltaan rikkaalla maalla olisi kaikki mahdollisuudet menestykseen, hän
toteaa. Sen sabotoivat etnisten
ryhmien väliset konfliktit ja terroristiryhmät.
Mohammadi näyttää veitsenarpea kyljessään. Niitä on hänen kehossaan 27. Mies kertoo, että ne
teki Taliban. Saman ääriliikkeen
edustajat surmasivat Mohammadin isän vuonna 2002 ja lähettivät
hänen irtileikatun päänsä perheen
kotiin. Neljä vuotta myöhemmin
perheen äiti kuoli Kabulin pommituksessa.
– Menetimme kaiken, Mohammadi tiivistää, – nyt minulla ei oikeastaan ole enää mitään syytä palata kotimaahani. Tätini ja joitakin
ystäviä toki asuu siellä vielä. Soitan sinne ajoittain.
– Seuraan uutisia Afganistanista. Siellä kuolee tuhatkin ihmistä kuukaudessa. Uutiset ovat vain
sitä, kuinka tänään kuoli viisikymmentä, sata tai 150 ihmistä.
Afganistanissa eri kansanryhmät sotivat keskenään. Lisäksi
maassa riehuu monia terroristiryhmiä.
– Niiden jäsenet ajattelevat pääsevänsä taivaaseen yhdellä pommilla, Mohammadi puuskahtaa.
Hän ei pidä siitä, että kansanryhmien ja uskontojen väliset jännitteet näyttävät seuraavan ihmisiä myös turvapaikkoihin tuhansien kilometrien päähän.
– Jos haluaa riidellä, voi mennä
takaisin niihin maihin, joissa soditaan. Ei pilata suhdetta Euroopan maihin vaan ollaan kiitollisia
avusta, Mohammadi vetoaa muihin maahantulijoihin.
Väsynyt mies
Turvapaikanhakija kertoo, että islamilaiset maat eivät ota pakolaisia. Tätä ei aina ymmärretä länsimaissa, vaan julkisessa keskustelussa toivotaan liikkeellä olevien
ihmisten hakeutuvan lähialueilleen.
Vaikka matka Euroopan halki oli Mohammadille raskas, hän
koki myös paljon hyväntahtoisuutta ja sai monenlaista apua.
– Kaikkialla meille annettiin
ruokaa ja paikka, jossa yöpyä.
Koen, että Euroopassa ei suhtauduta toisiin ihmisiin hyötynäkökulmasta ja odoteta vastapalveluksia.
– Olen todella väsynyt, sillä
monta kuukautta on pitänyt vain
mennä ja mennä. Enkä nytkään
tiedä, saanko jäädä Suomeen, Mihat Mohammadi toteaa.
Hän käyttää sanaa ”jungle” (viidakko) kuvaillessaan nykyistä
metsäistä asuinpaikkaansa. Vaik-
ka ei aina eteensä näkisikään,
olo tuntuu Keuruulla ympäristön
puolesta turvalliselta.
– Täällä voi kävellä missä vain
ja keskustella kenen kanssa vain
riippumatta uskonnosta. Ei tarvitse pelätä missään.
Yksi asia riittäisi
Käsistään taitava afganistanilainen opiskeli Turkissa asuessaan
kaksi vuotta arkkitehtuuria. Tulevaisuudessa hän haluaisi suorittaa opintonsa loppuun ja tehdä töitä. Mohammadi jäisi mielellään Suomeen.
– Täällä olisi hienoa viettää tulevaisuus. Ei ole terroristeja eikä
pommeja. Elämä vaikuttaa mukavalta ja helpolta: ihmiset menevät aamulla töihin, tulevat illalla
kotiin ja ovat rauhassa. Haluaisin
perheen. Hienouksia, kuten viimeisen mallin matkapuhelimia,
en kaipaa.
– Minulla ei ole koti-ikävää,
mutta kestää hetken sopeutua
uuteen kulttuuriin ja kieleen, erilaiseen paikkaan kuin missä aiemmin on elänyt.
Pari viikkoa sitten Mohammadi aloitti suomen kielen opiskelun hätämajoituspaikassa. Viiden
kielen taitaja pitää suomea vähän
vaikeana.
– Kielen oppiminen ottaa varmasti aikaa.
Kielen lisäksi vähän haastavaa
on totutella suomalaiseen elämänrytmiin. Etelämmässä päivällinen syödään vasta kymmenen aikoihin illalla, ja päivärytmi
on muutenkin myöhäisempi. Kotoa Mohammadi kaipaa myös uppopaistettuja ruokia.
Pienet eroavaisuudet eivät
miestä haittaa, kun saa elää rauhallisessa ympäristössä. Mohammadi muistuttaa, että koko maailmaan on mahdollista saada rauha, kun yksi asia on kunnossa.
– Rakkaus on avain. Se, että ihmiset rakastavat toisiaan ja että
voimme luottaa toisiimme.
kuka
Mihat Mohammadi
» 24-vuotias
» kotoisin Afganistanin pääkaupungista Kabulista
» helluntaikristitty, aiemmin
muslimi
» tuli uskoon tutustuttuaan Afganistanissa kauppaa pitäneeseen pastoriin ja vertailtuaan
Koraania ja Raamattua
» kävi kasteella Turkissa
» kuuluu nykyisin Keuruun helluntaiseurakuntaan ja asuu
hätämajoitusyksikössä Isohiekan leirikeskuksessa
» pitää jalkapallosta
Usko, toivo ja rakkaus
ovat parhaat aseet
terrorismin vastaisessa
taistelussa.
Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.
Mihin Fifteen-opetus
itsetyydytyksestä perustuu?
Seksuaaliopetus Fifteenleireillä perustuu Pilvikki Viitasen toimittamaan Kuka
keksi seksin? -kirjaan. Nauttiiko sen sisältö nuorisotyöntekijöiden ja seurakuntien luottamusta?
OPETUS itsetyydytyksestä Raamatun valossa on noussut keskusteluun Ristin Voitossa
viime viikkoina.
Helluntaiseurakuntien valtakunnallisten nuorisotoimintojen johtaja Jukka
Piirainen, onko kysymyksessä edelleen
niin sanottu vaikea aihe?
– On. Asiaa pidetään niin intiiminä, että
siitä on vaikea puhua. Kotioloissa vanhempien saattaa olla hankalaa ottaa asiaa esille
nuoren kanssa, eikä asia juurikaan muutu
sen helpommaksi seurakunnissa.
– Kyseessä on kuitenkin hyvin luonnollinen osa nuoren ihmisen kehittymisessä,
jonka sielunvihollinen pyrkii tuhoamaan ja
vääristämään.
– Kyllä. Sisällön tarkastuksen ja kirjan
linjaukset on tehnyt valtakunnallinen nuorisotyövaliokunta.
Missä kehyksessä itsetyydytys on Fifteenleirien opetuksen mukaan hyväksyttävissä?
– Jostakin syystä itsetyydytys on leimattu synniksi kaikissa ilmenemismuodoissaan, ja nuoret potevat tästä paljon syyllisyyttä, koska asiaan suhtaudutaan kielteisesti. Tosin fifteenleirien opetuksessa
painotetaan, että täysin tervettä ja tasapainoista elämää voi elää myös ilman itsetyydytystä, eli se ei suinkaan ole pakollista.
– Itsetyydytys on luonnollinen osa seksuaalisuutta, eikä sen suhteen kannata potea syyllisyyttä, sillä itsetyydytys it-
sessään ei ole synti. Nuoren elämässä tapahtuu paljon muutoksia vaiheessa, jossa
siirrytään lapsesta nuoreksi ja aikuiseksi.
Yksi selkeimmistä muutosalueista tapahtuu seksuaalisuuden osa-alueella, ja erittäin usein siihen liittyy myös itsetyydytys.
Eikö itsetyydytykseen liity lainkaan
syntiä? Puhuuhan Raamattu haureudesta ja muun muassa "silmän viettelyksestä".
– Itsetyydytykseen liittyy usein ulkopuolisia kiihokkeita, kuten pornografiaa,
joka tulee suoraan kreikan porneia-sanasta ja tarkoittaa haureutta. Tällöin voidaan
puhua synnistä. Jos nuori potee syyllisyyttä itsetyydytyksestä, silloin on parempi pidättäytyä siitä. Jos itsetyydytykseen liittyy
ulkopuolisia kiihokkeita tai se alkaa hallita elämää ja haitata muuta tekemistä, kuten koulunkäyntiä tai kaverisuhteita, asiasta kannattaa jutella esimerkiksi nuorisopastorin tai muun luotettavan henkilön kanssa.
(RV)