Sinun Savo 23.5.2015, pdf

Leppävirralla paras luontoretkeilykohde on hyvin säilynyt järviluonto.
Satunnaisen Retkuilijan
Leppävirta
Kesän lähestyessä selaillaan lomaesitteitä ja
nettiä pohtien minne reissataan tänä suvena,
ulkomaille vaiko ruuhkasuomen turistirysiin?
Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Leppävirran kesässä on useita mielenkiintoisia
tapahtumia, jonne voi kutsua muualla asuvia
sukulaisia, kavereita ja tuttavia sekä viettää
kesää nauttien lähiluonnosta lähiruokaa unohtamatta. Monet paikalliset marja-, vihannes- ja
karjatilat harjoittavat tuotteidensa suoramyyntiä - lähiruokaa suoraan pellolta omaan
pöytään.
Teksti ja kuvat
Anssi Toivanen
Satunnainen Retkuilija,
verkkosivun valokuvaaja ja kirjoittaja
Itse kaivan esille tabletilla maastokartan ja alan tutkailla Leppävirran mielenkiintoisia kartan
nimiä. Mikähän tarina liittyy
Tappeluahoon, Orpokiveen, Heikinmäkeen, Havukkavuoreen ja
niin edelleen? Kilautan alkuasukaskaverille, jolta saan vinkkejä
paikan historiasta. Antaisiko paikan päällä käynti lisätietoa tälle
mielenkiintoiselle paikannimelle?
Satunnainen Retkuilija
tähyämässä uutta kuvauskohdetta.
Pakkaan autoon kameran ja
eväsrepun. Ajelen kiemuraisia
teitä paikan päälle ja jalkaudun
Lauantai 23. toukokuuta 2015
L
eppävirta ja liikunta. Leppävirran
valtti on sen liikunnallinen moninaisuus. Siellä voi hiihtää, siellä voi uida, siellä
voi harrastaa monenlaista urheilulajeja ja
Vesileppiksen muistavat kaikki.
etsimään karttamerkkiä. Välillä
rymyän talousmetsässä tai kiipeilen louhikkoista rinnettä. Joskus
lykästää ja kiertelen pää pystyssä
ikivanhassa mukurakuusikossa.
Yleensä kohde löytyy helposti,
mutta joskus pitää ihmetellä
muinaisen kartanpiirtäjän taitoja: miten karttamerkin paikka
voi heittää useita satoja metrejä?
Kamera laulaa ja muistikortti
täyttyy kohteen kuvista. Ryömin
ahtaissa koloissa tai kiipeillen
metrien korkeuksissa liukkailla
sammalilla. Minne itse en mah-
du, mahtuu actionkamera selfiekepin nokassa. Istahdan, kaadan
termarista karpalomehua. Jos on
nälkä, sytytän risukeittimen ja
kärräytän makkarat. Pohdiskelen, miksi paikka on ollut tärkeä
muinaisille asukkaille.
Palailen autolle eri reittiä, jos
vaikka saisin kameran tähtäimeen
savolaisen kuukkelin tai merkkejä
muista villeistä metsän elävistä.
Kotona perkaan kuvasaalista ja
pukkaan niistä parhaat blogiin
retkuillessa putkahtaneiden ajatusten kera.
Leppävirralla paras luontoretkeilykohde on hyvin säilynyt
järviluonto. Isommalla paatilla
liikkuville riittää nähtävää ja palveluita Unnukalla ja Suvaksella.
Sorsaveden suojellut saarisokkelot tarjoavat paljon nähtävää
melojille. Lahukan pohjukassa
voi kohdata ihan sattumalta
koskelo- tai kuikkaperheen kalassa, majavan poikasen syömässä
ulpukan lehtiä tai kalasääsken
puun latvasta tiirailemassa varomattomia kutulahnoja. Melontaretken kohteeksi voi ottaa
matalat silokallioiset Koppasaaret, Ukkokiven kalliomaalauksen, Karhunpesäkivien luolat tai
Leppävirta
Kuvajavuoren, Iso Hakosen ja
Nuutin Säyneisen megaliittikivet.
Erinomaisiksi taukopaikoiksi
sopii Kilpikosken, Laajalahen ja
Sortoniemen laavut. Sorsaveden
kirkas vesi antaa sukeltajille mahdollisuuden myös vedenalaisen
järviluonnon tutkimiseen.
Toinen yhtä mielenkiintoinen
melontakohde löytyy toiselta
puolen Leppävirtaa - suojeltu
Suvaksen Jakamitkalliosaaristo.
Karussa kalliorantaisessa saarisokkelossa voi tutkia muinaisten
meteoriittikraaterin reunojen
sulan kiven roiskeita suuren
järven eläimistöä unohtamatta.
Kummunlahden hienolla hietikolla voi pulahtaa veteen ja rannan lähteessä voi viilentää vaikka
retkijuomia.
Jalkapatikassa luontoa tutkivalle
löytyy myös loistavia kohteita
Leppävirralta. Kunnan tunnetuin
ja ehdottomasti käytävä luontokohde on Orinoron rotkolaakso.
Läheisellä Orkosen laavulla voi
evästellä ja kiehauttaa nuotiokahvit.
Hormanmäen päällä voi käydä
ihailemassa näköalaa Suvaksen
Jakamille ja bongata muinaisen
uhrikiven, jonka päällä polteltiin
entisaikoina uhritulia. Hormanmäki on mainittu Kalevalassakin.
Hornanmäen piru on rymistellyt
suuria kiviä yhdessä vastarannan
Vierunvuoren pirun kanssa niin,
että ne on saaneet aikaiseksi
Vuorikukkarin ja muut kallioiset
saaret.
Kuntalaisdemokratian paras ilmentymä
on kunnan sivuilla. Kun kunnan sivut avaa, eteen pongahtaa
Leppävirran kunnan asiakastyytyväisyyskysely 2015. Hienoa.
Eikä tämäkään kunta mikään nuori ole. Jo 1300-luvulla ovat eräretkeläiset liikkuneet alueella vesireittiä pitkin. Leppävirralta pääsee
Suomenlahdelle saakka, jota asiaa ei herkästi tiedosta.
Leppävirran kattilat tulevat mieleen jo lapsuudesta. Hackmanin
veitset, haarukat ja lusikat ovat useinkin peräisin Leppävirralta.
Minulle lisäksi kerrottiin, että Leppävirta on vahva emolehmäpitäjä.
Konnuksella kannattaa käydä ihailemassa koskiluontoa ja
kanavahistoriaa ja kalastusta
unohtamatta.
Kunnalle on tärkeää sen uusi kehittyminen, mutta myös perinteinen maa- ja metsätalous. Ehkä lähi- ja luomuruoka ovatkin jatkossa
yhdet Leppävirran valtit. Kuka muistaa Leppävirran vaakunan? Se
on yksi Itä-Suomen kauneimpia. Kultainen hirsi ja kultainen leppä
punaisine silmuineen. Vaakuna viittaa kunnan nimeen. Kumpaakaan ei kannata muuttaa.
Luonnossa retkeillessä on hyvä
muistaa jokamiehenoikeudet sekä
kunnioittaa muinaisjäännösten,
harvinaisten kasvien ja eläinten
pesimisajan rauhoitusta.
Elli Aaltonen
Ylijohtaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
40
Majavan poikanen herkuttelemassa ulpukan lehteä.
Kuikat Sorsavedellä kalastamassa.
www.satunnainenretkuilija.fi