Näin teet hyvän apurahahakemuksen

Matti Isohanni
psykiatrian professori (emeritus)
Oulun yliopisto, OYS
PantherMedia
Työssä
tutkimustyö
Näin teet hyvän
apurahahakemuksen
Jos apurahaa ei hae, sitä ei saa. Jo hakemuksen tekeminenkin auttaa kypsyttämään tutkimus­
suunnitelmaa, ja hylätty hakemus johtaa parhaimmillaan tutkimussuunnitelman parantamiseen.
Hakemusten teon ohjaus on nykyään osa tie­
teellistä koulutusta. Nuoren tutkijan ensimmäi­
sissä apurahahakemuksissa ja varttuneen tutki­
jan projektihakemuksissa on paljon yhteisiä,
mutta myös joitain erottavia piirteitä. Seuraa­
vassa käydään läpi keskeisiä hyvän hakemuksen
ominaisuuksia.
Lue hakuohjeet
Noudata hakuohjeita. Tutustu rahoittajan mis­
sioon ja tavoitteisiin, samoin arvioijiin ja ar­
viointiprosessiin. Lisätietoa voi saada yhdyshen­
kilöltä, joskin häntäkin painaa tulosvastuu eli
tarve saada lukuisia hakijoita: hän tuskin kehot­
taa luopumaan hakemuksesta, ellei kaavailtu
tutkimussuunnitelma poikkea radikaalisti kes­
keisistä hakukriteereistä.
Rahoittaja on kiinnostunut hankkeen väli- ja
lopputuotoksista sekä niiden suhteesta käytet­
Su omen Lääkärilehti 7/2015 vsk 70
tyyn aikaan ja rahaan: uudesta tutkimustiedosta
ja hoitokäytännöistä, kasvaneesta osaamisesta
sekä saavutettavista tutkinnoista.
Varaudu arviointiin
Arvioijat arvioivat hankkeen, hakijan, tutkimus­
ryhmän ja hakemuksen tieteellistä laatua. Ha­
kemuksella tulee olla johdonmukainen rakenne
ja juoni sekä tiivis mutta kattava esitystapa. Ar­
vioijat lukevat kymmeniä tai jopa satoja hake­
muksia – yleensä vapaa-aikanaan. Jyvien tulee
erottua akanoista jo tiivistelmästä ensimmäis­
ten minuuttien aikana, muuten peli on helposti
menetetty.
Etenkin jos arvioijat ovat hakemuksen alan
syvällisiä asiantuntijoita, tulee aiemman kirjalli­
suuden ja tutkimuksen nykytilan sekä menetel­
mien olla oikein. Mikäli (kuten usein on) arvioi­
jat ovat toisen alan asiantuntijoita ja lääkäreitä,
421
tutkimustyö
Monen projektin
historiaan kuuluu
tyrmäyksiä, joista on
otettu opiksi.
he kiinnittävät huomiota hakijan ja hakemuk­
sen yleisiin ansioihin sekä hankkeen yleiseen
tieteelliseen ja kliiniseen merkitykseen.
Aloitteleva tutkija tarvitsee ohjausta ja työryh­
mää, mutta etenkin itsenäistyvän post doc -tut­
kijan tulee kuvata oma, itsenäinen osuutensa ja
tutkimuslinjansa sekä sen eriytyminen tutki­
mushankkeessa. Kopiointi senioritutkijan usein
sinänsä ansiokkaasta suunnitelmasta on usein
läpinäkyvää. Vahva ja ansioitunut tutkimus­
ryhmä on sinänsä merkittävä etu hakijalle, kun­
han hakijan oma rooli on tuotu esiin.
Rahoitussuunnitelma
Rahoittajia ja arvioijia kiinnostaa, mihin haettu
rahoitus aiotaan käyttää. Nuorten tutkijoiden
kannustusapurahoissa väitöskirjan loppuun­
saattaminen on usein vahva argumentti, mutta
on uskottavampaa hakea rahoitusta virkavapau­
teen 1–2 viimeisen osatyön ja yhteenvedon laa­
dintaan selkeässä aikataulussa kuin esimerkik­
si karonkkakuluihin. Suurissa varttuneiden
tutkijoiden projektiapurahoissa arvioidaan esi­
tettyä työvoiman tarvetta ja muita kuluja, sa­
moin haetun rahoituksen osuutta kokonais­
budjetissa ja todennäköisen tuotoksen suhdetta
rahoitukseen.
Tutkimussuunnitelman uskottavuus
Väitöskirja poikkeaa yleensä ensimmäisistä tut­
kimussuunnitelmista. Huippututkimus on ris­
kitutkimusta, josta osa väistämättä epäonnis­
tuu. Rutiinitutkimus onnistuu helpommin
mutta ei välttämättä tuo merkittävää uutta tie­
toa tai läpimurtoja. Riskejä ja vaaroja on hyvä
pohtia ja vähentää esimerkiksi voimalaskelmil­
la, alustavilla tuloksilla sekä riskien ja uhkien
analyysillä. Varasuunnitelmalla varaudutaan yl­
lätyksiin ja muutoksiin.
Etenkin laajoissa projektihakemuksissa yrite­
tään menneiden saavutusten avulla arvioida tu­
levia suorituksia: Onko tutkimusryhmässä kriit­
tistä massaa, tekijöitä ja osaajia? Mikä on työn­
jako? Millainen on kansallinen ja kansainväli­
nen verkosto? Mitä uutta tieteellistä tietoa ja
säännönmukaisuuksia tutkimus onnistuessaan
tuo? Mitä tietoaukkoja tutkimus onnistuessaan
täyttää ja mitä uusia väyliä se avaa?
42 2
Sudenkuopat: mitä tulee välttää?
Nopeasti viime hetkellä kyhätty hakemus johtaa
harvoin tulokseen, samoin uuden mutta sulat­
telemattoman idean ymppääminen. Hyvässä
hakemuksessa ei ole turhaa vaatimattomuutta
tai liiallista hybristä, epäselvää juonta, logiikkaa
tai asettelua.
Jos apurahaa ei hae, sitä ei saa. Huonoa hake­
musta ei kannata jättää, mutta keskinkertainen­
kin kypsyttää tutkijan ajattelua ja tutkimus­
suunnitelmaa. Väitöskirjahankkeessa se on tu­
levan väitöskirjan yhteenvedon ensimmäinen
versio.
Jos hakemus hylätään
Jos hakemus hylätään, palautetta saa valitetta­
van harvoilta rahoittajatahoilta, niin työlästä ja
vastuullista sellaisen laatiminen on. Olisi kui­
tenkin tärkeää selvittää ryhmän sisällä, onko
hanke laadukas vai ei. Hylkäys voi olla merkki
huonosta suunnitelmasta tai hakemuksesta.
Uusi hakemus voi johtaa parannellun suunni­
telman rahoitukseen, niukasti pudonnut hake­
mus voi saada rahoitusta seuraavilla hakukier­
roksilla. Parhaimmillaan hylätty hakemus joh­
taa terveeseen itsekriittisyyteen sekä tutkimus­
suunnitelman radikaaliin parantamiseen.
­Monen ansiokkaan tutkimusprojektin – usein
vaiettuun tai unohdettuun – haku- ja julkaisu­
historiaan kuuluu tyrmäyksiä, joista on noustu
ja otettu opiksi.
Taloudellisen tilanteen kiristyessä tutkimus­
apurahojen hakupaine on kasvanut ja hyväksy­
minen käynyt harvinaisemmaksi. Hyvätkin
hankkeet voivat kaatua rahoituksen puuttee­
seen. Tällöin lääkäri putoaa jaloilleen ja palaa
yleensä kliiniselle uralle, johon tutkimustyön si­
sällyttäminen ei ole aina helppoa. n
Suomen Lääkärilehti 7/2015 vsk 70