Armon kerjääjät Armon kerjääjät Armon kerjääjät

Armon kerjääjät Armon kerjääjät Armon kerjääjät

Armon
kerjääjät
Herättäjäjuhlat järjestettiin viikonvaihteessa
Sotkamossa. Sade koetteli seurapenkkien sitkeää
juhlakansaa. Puheet välittivät juurevaa
kristillisyyttä. Sivut 8–11
Köyhyyden tutkija
Köyhä on ihminen, jolla ei ole
näkymää ulospääsystä, määrittää
tutkija Anna-Maria Isola.
Sivu 2
Vuohijärven ihme
Tuomas Hoikkala antoi Vuohijärven suljetulle kirkolle uuden
elämän luonto- ja taidekeskuksena.
Sivu 14
Tommi Tolvanen
9. h e i n ä ku u ta 20 1 5 | h i n ta: 3,70 € | 11 0. v u os i k e rta | 0 04 3 59 5 –1 5 –28
2
TÄ N Ä Ä N
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Anna-Maria Isola on
tutkinut suomalaista
köyhyyttä.
TÄSSÄ NUMEROSSA
kuva: Matti Karppinen
Kesäjuhlat s. 4
Poliitikot ja piispat
vierailivat kesän juhlilla.
Leikkiminen s. 5
Värityskirjat eivät ole
pelkästään lapsille.
Kolumni s. 7
Kesällä kiinnitymme
sukupolvien ketjuun.
Viidesläisyys s. 12
Kansanlähetyspäiviä
vietettiin helteisessä Turussa.
Karjala s. 17
Näyttely valottaa
karjalaisten arkea.
Taiteilija s. 18
Leena Hurtig maalaa,
mitä haluaa.
Kesävieras s. 22
Nepal tarvitsee tukea
jälleenrakennukseen.
”Köyhä siirtää toivonsa
tuonpuoleiseen”
Viikon henkilö Köyhyys lamaannuttaa, sanoo tutkija Anna-Maria Isola.
KOTIMAA
Perustettu 1905
Puhelin 020 754 2000, vaihde
Sähköposti [email protected]
tai [email protected]
Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite
Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki
Päätoimittaja Mari Teinilä
Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen
Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen
Uutispäällikkö Johannes Ijäs
Toimitussihteerit Leena Hietamies,
Anna-Kaisa Pitkänen, Noora Wikman
Graafikko Gun Helminen
Toimittajat Emilia Karhu,
Danielle Miettinen,
Laura Mäkelä (virkavapaalla),
Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski,
Jussi Rytkönen (virkavapaalla),
Olli Seppälä, Meri Toivanen,
Valokuvaaja Matti Karppinen
Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
ISSN 0356-1135
Paino Botnia Print, Kokkola
Kustantaja
Kotimaa Oy
Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen
www.kotimaa.fi
Myynti- ja markkinointijohtaja
Jarmo Lipiäinen
Levikki 29 508 kpl (LT 2013)
55 000 lukijaa (KMT 2014)
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
puhelin 020 754 2333 sähköpostitse
[email protected]
Keitä ovat suomalaiset köyhät?
– Määrittelisin köyhäksi sellaiset ihmiset, jotka elävät vähimmäisturvan varassa työmarkkinatuella, minimisairauspäivärahalla tai toimeentulotuella.
Myös työssäkäyvä ihminen voi olla köyhä, jos esimerkiksi työtunteja on niin
vähän, etteivät tulot riitä. Väliaikainen
köyhyys, joka johtuu opiskelusta tai lyhytaikaisesta työttömyydestä, on toisenlaista. Köyhä on ihminen, jolla ei ole
näkymää ulospääsystä.
Olet tutkinut suomalaisten kertomuksia köyhyydestä. Minkälaista
on suomalainen köyhyys?
– Köyhyys ei ole vain taloudellista. Köyhä ihminen menettää tiettyjä toiminnan edellytyksiä osallistua yhteiskuntaan ja vaikuttaa ympäristössään. Kun
köyhyys jatkuu pitkään, ihminen näkee
yhä vähemmän mahdollisuuksia. Neurologisten tutkimusten mukaan köyhyys vaikuttaa myös aivojen toimintaan.
– Toivottomuus on suomalaisessa köyhyydessä surullisinta. Köyhyyskertomuksissa nousee voimakkaasti esiin
kuolema. Vaikka kuolema ei olisi fyysisesti läsnä, se on ajatuksissa. Ihmiset
odottavat kuolemaa tai tuonpuoleista,
jossa kaikki on mahdollista. Asioiden
ei uskota parantuvat tässä maailmassa,
vaan toivo pitää siirtää tuonpuoleiseen.
Kuolemasta fantasiointi jää vähemmälle, jos ihmisellä alkaa mennä paremmin. Ei enää odoteta kuolemaa, vaan
odotetaan lomamatkaa.
– Toisaalta moni köyhä on osallinen
toimivasta yhteisötaloudesta, jossa tavarat ja palvelu vaihtavat omistajaa.
Kaikki köyhät eivät ole surkeita ja syrjäytyneitä.
Miksi köyhyydestä pitäisi olla huolissaan?
– Köyhyys on haaskausta. Jos köyhille
ei tarjota mahdollisuuksia ja jos kouluttautumisesta tehdään vaikeaa ja
kallista, valtava määrä osaamista, älyä
ja lahjakkuutta heitetään kaatopaikalle.
– Siitä porukasta, jonka köyhyys jatkuu
pitkään, pitäisi olla hätä. Pitkällä aikavälillä köyhyys on riski yhteiskuntarauhalle. Keskiluokkaiset ihmiset kapinoivat auktoriteetteja vastaan keksimällä kivoja rajanylityksiä, kuten Ravintolapäivän. Köyhät käyttävät vähemmän tällaisia vaikuttamisen väy-
liä. Reaktio voi olla voimakas, jos se
ryhmä turhautuu.
Mikä on kirkon diakoniatyön merkitys köyhyyden torjumisessa?
– Diakoniatyössä ihminen kohdataan
aidosti. Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulla, että se mitä olet ja mitä
teet, on arvokasta. Toivoisin, että myös
sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä olisi enemmän tätä.
– Kirkon diakoniarahastosta saatu isompi avustussumma voi olla todella tärkeä.
Tuki on merkittävä paitsi taloudellisesti,
myös siksi, että se luo elämään horisonttia. Esimerkiksi velkaantunut voi päästä avustuksen avulla velkajärjestelyyn.
Sen jälkeen ei enää selviydytä päivästä ja
tukipäätöksestä toiseen. Taloudellinen
apu lisää tunnetta siitä, että pystyy.
Mitä diakoniatyössä voitaisiin tehdä vielä paremmin?
– Pitää pyrkiä eroon sellaisesta ajattelusta, että joku ihminen pitää pelastaa.
Diakoniatyössä voitaisiin tukea ihmisiä nykyistä enemmän omaan toimijuuteen. Enemmän voisi vahvistaa ihmistä,
että mene, tee ja vaikuta.
Tuija Pyhäranta
TÄN Ä ÄN
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
PÄÄKIRJOITUS
TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA
jukka fordell
Vastavoimia
Euroopan uhkille
R
auhaa kannattelevat mannerlaatat ovat jatkuvassa liikkeessä. Näin on ollut läpi ihmiskunnan historian. Tilanne on nyt kuitenkin
vakavampi ainakin Suomen ja Euroopan
näkökulmasta kuin 40 vuotta sitten. Silloin presidentti Urho Kekkonen sai elää
uransa huippuhetkiä, kun maailman valtioiden johtajat olivat koolla Etykissä eli
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa Helsingissä edistämässä liennytystä ja maiden välistä rauhanomaista
rinnakkaineloa.
Vielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että Etykin 40-vuotisjuhlakokouksessa juhlitaan rauhan Eurooppaa. Tilanne
on kuitenkin muuttunut nopeasti Euroopan ja Venäjän välien kiristyttyä Ukrainan myötä. Helsingissä tällä viikolla koolla olleen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ilmapiiri kiristyi jo ennen kokouksen alkua, kun Venäjä jäi EU:n langettamien matkustuskieltojen seurauksena kokonaan pois kokouksesta.
Uhkakuvia synkentää Euroopan rajojen
lähellä ja osin sisäpuolellakin käytävä sota, jossa muslimeiksi itseään kutsuvat Isisin joukot valtaavat maa-alueita ja teurastavat ihmisiä.
Euroopan kiristyneestä tilannekuvas-
ta johtuen pelko ja huoli valtaavat ihmisten mieliä. Yksittäinen kansalainen tuntee voimattomuutta. Viisautta on myöntää, että tämä aika on pelottavaa ja herättää huolta.
Uhkakuville löytyy kuitenkin vastavoimia. Ne toteutuvat siellä, missä virkamiehet ja poliitikot etsivät julkisuudessa tai
siltä piilossa neuvotteluteitse ratkaisuja
erimielisyyksiin. Niin kauan kuin on keskusteluyhteys, on toivoa rauhan vahvistumisesta. Siksi EU:n jäsenvaltioilta oli lyhytnäköistä estää venäläisiä matkustamasta Suomeen Etykin juhlakokoukseen.
Tosin Venäjä itse provosoi tilannetta aikoessaan lähettää Helsinkiin vain matkustuskiellon saaneita parlamentaarikkoja.
Pyhä huolettomuus
Viisautta on myöntää,
että tämä aika herättää
huolta. Uhkakuville
löytyy kuitenkin vastavoimia.
rajuilla leikkauksilla Suomi välittää maailmalle viestiä, ettei se tahdo osallistua tähän rauhanrakentamiseen.
Rauhantyötä tehdään myös siellä, jossa kristinuskon ja islamin johtajat puhuvat kunnioittavasti toisen uskonnon ihmisistä. Lisäksi tiedotusvälineillä on mahdollisuus valita sodan
lietsominen tai rauhan rakentaminen joko levittämällä propagandaa, tai pyrkimällä välittämään totuudenmukaista kuvaa.
Kaikkein lyhytnäköisintä toimintaa valtioi-
den johtajilta on nyt voimistaa uhkakuvia ja
lisätä sodan uhkaa niin sanotun kansallisen
edun vuoksi. Presidentti Sauli Niinistö muistutti Etykin huippukokouksen avajaispuheessa maanantaina, ettei mikään taho hyödy siitä,
jos kiristynyt kansainvälinen tilanne jatkuu.
Vallassa olijoiden pitäisi keskittää kaikki voimansa ratkaisemaan koko maapalloa uhkaavia
ympäristökysymyksiä sekä siihen, miten elanto riittää kaikille.
Nyt jos koskaan Euroopassa ja koko maa-
ilmassa on tarvetta rauhantekijöille. Neuvottelujen lisäksi tätä rauhantyötä tehdään kaikkialla siellä, missä köyhimpien
valtioiden elinolosuhteita pyritään kehittämään esimerkiksi kehitysyhteistyön
kautta. Kehitysyhteistyömäärärahojen
3
mari teinilÄ
Päätoimittaja
[email protected]
Matteuksen kuudes luku kertoo Jumalan huolen­
pidosta. Se päättyy näihin Jeesuksen rohkaiseviin
sanoihin: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se
pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät
sen omat murheet. Miten lohdullinen sanoma huolten ja
stressin vaivaamalle nykyajan ihmiselle!
¶
Hetken kuluttua ilahtuminen kuitenkin haihtuu, sillä
eihän tuolla tavalla voi elää. On niin paljon kaikenlaista
huolehdittavaa. On tavoitteita, tehtäviä ja
velvollisuuksia, jopa pakollisia asioita. Kysymys on
kuitenkin kahdesta eri asiasta. Pidetään asioista huolta
ja hoidetaan ne hyvin, mutta murehtiminen on
tarpeetonta, vaikka se onkin perin inhimillistä.
¶
Jos todella uskomme, että Jumala pitää meistä huolen,
silloin huomista voi odottaa turvallisin mielin. Voiko
tätä asennetta enää hienommin kuvata kuin
virressä 600: Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
Markku Ojanen
psykologian emeritusprofessori, tietokirjailija
KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN
9.7.1915
Eräs herrasmies, joka oli saapunut Evankelisen nuorisoliiton
kirkkokonserttiin Johanneksen kirkkoon, oli niin hattuunsa kiintynyt, että tahtoi sen pitää kirkossakin välttämättömästi päässään. Kun hänelle siitä ystävällisesti huomautettiin, ei ottanut totellakseen, vaan jatkoi itsepäisesti menoaan. Järjestysvallan puolelta pidettiin herrasmiehen menettelyä kuitenkin pyhän huoneen loukkauksena ja saanee hän tehdä käytöksestään tiliä oikeuspöydän ääressä.
Kesäkuu ja osaksi heinäkuu on ollut oikein kristillisten juhlain
aikaa. Eipä liene liioiteltua sanoa, että noin 20–25 tuhatta henkilöä on tehnyt juhlamatkoja toisiin paikkakuntiin, puhumatta
oman seudun juhlavieraista. Siis hyvät juhlilla kulkeneet! Ahkerasti Herran sanan jatkuvaan tutkiskeluun ja innolla Herran työhön! Silloin ei juhlamatkanne ole mennyt hukkaan.
4
TÄ N Ä Ä N
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
LYHYET
Kerhotoiminta lopetti
lapsiavioliitot
Alaikäisten tyttöjen naittaminen on loppunut pohjoisetiopialaisessa Sirinkassa tyttökerhotoiminnan ansiosta,
kertoo Suomen Lähetysseura. Myös tyttöjen silpominen
on vähentynyt. Kahdeksan
vuotta sitten Lähetysseura ja
Mekane Yesus -kirkko aloittivat kerhotoiminnan kuudessa koulussa. Aiemmin yleiset
lapsiavioliitot ovat kokonaan
hävinneet koulujen alueelta. Viiden tuhannen asukkaan
kaupungissa muutos koskettaa satoja perheitä. Myös luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat vähentyneet dramaattisesti, ja tyttöjen arvosanat ovat parantuneet merkittävästi kerhotoiminnan myötä.
Susanna Sarimaa
(vas.), Timo Laaninen,
Päivi Räsänen,
Mika Niikko ja Jouni
Lehikoinen osallistuivat viikonloppuna
Kansanlähetyspäivillä
armoa käsitelleeseen
keskustelutilaisuuteen.
Joulupäivänä
ostoksille?
Kansanedustaja Outi Mäkelä (kok) on tehnyt lakialoitteen nykymuotoisen liikeaikalain kumoamisesta. Ehdotus nousi esiin, kun eduskunnassa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta. Erityistä kritiikkiä
saa liikeaikalain pykälä, jossa
säädetään lain poikkeusluvista. Yrittäjä voi hakea lupaa pitää liikettään auki esimerkiksi
kirkollisina juhlapyhinä, mutta lupaa ei välttämättä myönnetä ja hakuprosessi on maksullinen. Mäkelän mukaan lupien myöntämisessä on käytännössä alueellista epätasa-arvoa, ja lupamenettelystä aiheutuu yrittäjille ylimääräistä työtä ja kustannuksia.
Aloitteen allekirjoitti ennen
istuntotauon alkamista 30
edustajaa.
Israelilaisille lomasaari
Kaavilta
Israelilaiset kiinteistösijoittajat ovat ostamassa Kaavin
seurakunnalta saaren ekologista lomakyläänsä varten.
Kuopion seurakuntayhtymän
yhteinen kirkkovaltuusto on
hyväksynyt tarjouksen. Kauppahinnaksi olisi tulossa noin
100 000 euroa. Kuopion seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikön Petri Raution mukaan kauppaan kuuluu myös
kunnan omistama maatilkku mantereen puolelta. Sinne
on ilmeisesti tulossa huoltorakennus veneiden säilytystä varten. Kaupan edistyminen riippuu nyt muun muassa kaavoittajan ja kirkkohallituksen suhtautumisesta.
kuva: Mikael Elmolhoda
Puhujavalinnoissa pysytellään
oman liikkeen mukavuusalueella
kesäjuhlat Inkerin kirkon piispa kiertää konservatiivisten yhdistysten kesäjuhlia.
Hengelliset kesäjuhlat keräävät ohjelmaansa vain vähän poliittisia vaikuttajia.
Kesän juhlille pyydetyissä esiintyjissä
korostuivat konservatiiviset oikeistopuolueiden edustajat.
Viime viikonloppuna järjestetyillä Kan-
sanlähetyspäivillä kuultiin kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen,
keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen ja perussuomalaisten kansanedustajan Mika Niikon ajatuksia.
Juhlien järjestelystä vastuussa olleen
Pyry Winterin mukaan arvokonservatiivisten puolueiden edustajien pyytäminen
oli tietoinen valinta. Hänen mukaansa tilaisuudesta ei haluttu rakentaa väittelyä.
Myönteinen suhtautuminen kristinuskoon oli valintojen lähtökohta.
Kysymykseen siitä, eikö myönteisesti kristinuskoon suhtautuvia olisi löytynyt
muistakin puolueista, Winter vastaa puhujien määrän rajoittamisella.
Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toissa viikolla Sastamalassa järjestämässä evankeliumijuhlassa järjestettiin
ulkoministeri Timo Soinin yleisöhaastattelu. Ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Olli Koskenniemen mukaan Soini
on juhlapaikkakunnan kesäasukas. Päätös
pyytämisestä oli tehty ennen vaaleja.
Herättäjä-Yhdistyksen Sotkamossa viikonloppuna järjestämillä herättäjäjuhlilla ei varsinaisessa juhlaohjelmassa ollut
mukana poliitikkoja. Toimittajille suunnatussa paneelikeskustelussa olivat mukana
europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.), kansanedustaja Hanna Halmeenpää (vihr.) ja entiset kansanedustajat Anssi Joutsenlahti (ps.) sekä Esko Kurvinen (kok.).
Piispat ovat usein oman hiippakuntan-
sa alueella järjestettävien kesäjuhlien vakiovieraita. Kiireisin kesä viralliseen ohjelmaan osallistujana on ollut tänä vuonna
Turun arkkihiippakunnan piispalla Kaarlo Kallialalla. Hän vieraili Sanansaattajien Medialähetyspäivillä, Sleyn Evankeliumijuhlassa ja herättäjäjuhlien oheisohjelmassa.
Vaasassa järjestetyt vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen suviseuroissa puhuivat sekä
Lapuan piispa Simo Peura että Porvoon
piispa Björn Vikström.
Kaikille juhlille nykyiset suomalaiset
piispat eivät ehtineet tai heitä ei ollut pyydetty. Eurajoen kristillisen opiston ympärille ryhmittyneiden rukoilevaisten Herännäisjuhlilla puhui emeritusarkkipiispa
John Vikström. Opillisesti konservatiivisemman Länsi-Suomen rukoilevaiset ry:n
kesäseuroissa puhui Inkerin kirkon piispa
Aarre Kuukauppi.
Kuukauppi oli myös ainut Turun Kansanlähetyspäivillä puhunut piispa. Hän
osallistui päivillä lähettien matkaansiunaamiseen. Kansanlähetyksen lähetysjohtajan Mika Tuovisen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat perinteisesti osallistuneet ohjelmaan siunaamalla uudet lähetit. Tuovisen mukaan
piispojen poisjättäminen juhlan ohjelmasta ei johdu opillisista syistä. Tänä vuonna
lähetit siunattiin erillisessä tilaisuudessa.
Myöskään Kylväjän järjestämillä Lähetyksen kesäpäivillä ei siunattu uusia lähetystyöntekijöitä.
Kuukauppi on vieraillut aikaisemmin
myös esikoislestadiolaisten juhannusseuroissa Lahdessa. Suomalaiset piispat ovat
vierailleet isoissa seuroissa alueillaan silloin tällöin, kertoo Rauhan side -lehden
päätoimittaja Raimo Airamo. Säännöllistä perinnettä ei kuitenkaan ole.
– Tiedämme heidän kiireensä. Juhannuksena monet haluavat pitää vapaata, Airamo sanoo.
Joona Raudaskoski
Tuija Pyhäranta
TÄN Ä ÄN
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Aikuiset hullaantuivat
värityskirjoista
Värittäminen on nyt suosittu
trendiharrastus, mutta se voi
olla myös syvän hengellistä.
Heli Lindroosin
vetämän Bible
Journaling -piirin
tuotoksia.
Aikuisten värityskirjat ovat
nousseet tämän kevään myyntitilastojen kärkeen ja julkisuudessa puhutaan aikuisten
väritystrendistä.
Turun Henrikinseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä, artesaani Heli Lindroos
on vetänyt kevään aikana Bible
Journaling -ryhmää, jossa Raamattua mietiskellään värittämisen ja askartelun avulla.
Tulevana lauantaina Henrikinkirkolla järjestetään aikuisille suunnattu värityskurssi.
Kurssilla väritetään kuvia, joissa on jokin Raamatun lause.
Kun lausetta värittää, se alkaa
elää ja värittäminen muuttuu
meditaatioksi.
Lindroos arvelee meneillään
olevan aikuisten väritystrendin liittyvän toisaalta helppouteen ja toisaalta hauskanpitoon.
– Värityskirja on sellaista,
mihin kaikki helposti kykene-
Kuva: Heli Lindroos
vät ja tarvikkeet ovat helposti saatavilla. Bible Journaling
-kurssille osallistuneet olivat
helpottuneita siitä, että aikuisetkin saavat tehdä tällaista,
että se värittäminen on heille
luvallista.
Lindroosin mielestä kyse ei
kuitenkaan ole lapsuuteen palaamisesta, vaan siitä, että
hauskanpito on sallittua myös
aikuisille.
– Me aikuiset olemme niin
fiksuja ja asiallisia. Miksei aikuisen elämään saisi kuulua
leikkiä ja taidetta?
Valmiiden värityskuvien värittäminen on helppoa ja siitä
saa samanlaisen luomisen nautinnon kuin vaikkapa maalaamisesta. Lindroosin mielestä
värittäminen sopii hyvin osaksi seurakunnan toimintaa.
– Eihän värittämisessä lähtökohtaisesti ole mitään syvän kristillistä. Mutta seurakunnan toiminnassa pitäisi olla tarjolla sellaisia toimintamuotoja, jotka tuottavat elämään iloa.
Noora Wikman
5
TEOLOGIASSA TAPAHTUU
TOIMITTAJALTA
Terroristien
varjossa
Minun on käynyt viime päivi-
nä suorastaan sääliksi tuntemaani islaminuskoista pitserianpitäjää.
Yhden päivän aikana otsikoissa oli Tunisia, jonne julistettiin hätätila terroristien lahdattua turisteja lepotuoleihin, Afganistan, jossa
heitettiin koulutyttöjen päälle happoa, Nigeria, jossa Boko Haram surmasi kahden
päivän aikana 200 ihmistä,
sekä Isisin rajat Syyriassa.
Pitseriayrittäjä huokasi,
kun kysyin, miten Ramadanin vietto sujuu.
Usko on ollut koetuksella ja paastoaminen
jäänyt sikseen.
Monien musli-
mien mielestä islamin pahin vihollinen
on heidän uskontonsa väkivaltainen tulkinta.
Ääri-islamista kärsivät eniten muslimit itse. Terrorin ja
sen uhan lisäksi he kärsivät
häpeästä. Väkivaltainen taistelu ”puhtaan” uskon puolesta heittää taantumuksen
ja typeryyden varjon jokaisen muslimin ylle. Tämä ei
ole reilua.
Sotaan Isisin riveihin on läh-
tenyt eri puolilta maailmaa
noin 20 000 jihadistia. Hallitukset kaikkialla pelkäävät,
radikalisoivatko kotiin palaajat yhä uusia nuoria.
Ehdotan, että yritämme
saada tavalliset musliminuoret tuntemaan olonsa niin kotoisaksi kuin
mahdollista. Hyväksyvä ja kannustava sana on vaikuttava ase taistelussa ääri-ilmiöitä vastaan.
Danielle
Miettinen
[email protected]
VIIKON POIMINNAT VERKOSTA
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka
Keskitalo ottaa Facebook-sivuillaan kantaa uskontojournalismiin. Hänen lähtökohtanaan on Helsingin Sanomien
uutinen vanhoillislestadiolaisten Suviseuroista, jossa positiivista oli kansliapäällikön mukaan yhden juhlille lähtevän
perheen arkinen näkökulma.
Hänen mielestään juttu kuitenkin kuvastaa myös suomalaisen uskontojournalismin tasoa. Hengellisistä juhlista uutisoidaan talkootunnit ja lihasopan menekki, mutta hengellinen todellisuus jää Keskitalon
mielestä käsittelemättä. Hän
harmittelee sitä, että kirkko- ja
uskontoaiheisiin erikoistuneet
toimittajat ovat kadonneet mediataloista.
Luterilaisen kirkon kirkolliskokousedustaja,
toimittaja Pekka Niiranen ei
saa tehdä Yle uutisille uutisia
uskonnoista. ”Tein itse Ylessä
’uskontojournalismia’ aina siihen saakka, kunnes tulin valituksi kirkolliskokousedustajaksi. Sen jälkeen en ole saanut
tehdä kirkkoa käsitteleviä uutisia – en edes ortodoksisesta kirkosta”, Niiranen kirjoitti Kotimaa24:n uutisen kommenttiosiossa. Niiranen on
koulutukseltaan teologian tohtori. Ortodoksisesta kirkosta
hän ei saa uutisoida, koska tämä voitaisiin tulkita Niirasen
kannalta ”kilpailevana kirkkona”. Ylen Itä-Suomen päällikkö Johanna Raatikaisen mukaan merkittävistä luottamustoimista seuraa esteellisyys.
Raatikainen muistuttaa, että
kirkolliskokous on kirkon ylin
päättävä elin.
Turun Down By
The Laituri -festivaaleilla papit jakavat tänä vuonna siirtotatuointeja, joissa lukee ”Suurin on rakkaus”. Tatuoimisen
yhteydessä pappien kanssa on
helppo jutella. Viime vuoden
tapaan tapahtumassa jaetaan
myös ehtoollista. Pastori Kari Kanalan mukaan viime vuoden tempauksesta saatu palaute oli poikkeuksetta hyvää.
Monet kysyivät neuvoa, miten
ehtoollinen kuuluu ottaa vastaan. DBTL järjestetään Turussa 28.7.–1.8.2015.
Kirkkohallituksen rippikouluasiantuntijan,
sukupuolen tutkijan Jarmo
Kokkosen mielestä seurakuntien rippikoulutyöllä olisi parantamisen varaa nuorten seksuaalikasvatuksessa. Kokkosen
mukaan isoskoulutuksessa ei
käsitellä riittävästi sukupuolta
ja seksuaalisuutta, vaan isosten
osuus rippikoulussa painottuu
usein näytelmiin, sketseihin
ja huumoriin. Kokkonen pitää
isosten roolia jopa rippikoulua
vetäviä aikuisia tärkeämpänä.
Koulutus antaisi isosille valmiuksia liittyä keskusteluihin,
sanoittaa pienryhmissä esiin
nousevia kysymyksiä ja nostaa
asioita puheeksi yhteisillä oppitunneilla.
Yhdistäisitkö nämä 110-vuotiaaseen?
Terävä,
ketterä,
ajan hermolla.
Juhlavuoden
tarjous nyt
79 E
12 kk
Tarjous on voimassa
31.8.2015 saakka
ja koskee vain uusia
tilauksia Suomessa.
Arvokeskustelussa
mukana jo vuodesta 1905.
6
TÄ N Ä Ä N
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
MIELIPITEET
Kiitos herättäjäjuhlista
Sotkamossa
Seuraava Kotimaa
ilmestyy
23.7.
Herättäjäjuhlat vietettiin
TILAUSMATKAT OY
Venäjän, Karjalan ja
Montenegron matkojen
erikoismatkatoimisto
PIETARIN MATKAT
06.-09.08, 03.-06.09., 01.-04.10.
alk. 285€
KARJALAN MATKAT
M OLähdöt:N 29.8.
T E- 9.10N . EjokaGviikkoR O
alk.
545€/hlö/vko, 825€/hlö/2 vkoa
JOOGAMATKAT : 29.8.-5.9.
395€
02. - 09.08. Pietari-Moskova
990€
21.-24.07. Tallinna-Riika-Pärnu
10.-19.08. Baltia - Puola -kierros
395€
990€
RISTEILYT VENÄJÄLLÄ
KESÄ JATKUU ADRIANMEREN RANNALLA....
Hinta:
20.-23.7. Lyhyt Karjalankierros
KIERTOMATKAT
KYLPYLÄMATKAT
Tallinna VIIMSI TERVIS SPA
23.-29.08., 20.-26.09., 18.-24.10.
485€
935€ PÄRNU Tervis 04. - 10.10.
520€
895€
7.-14.10. 905€ tai 7.-17.10. 1200€
Kanaria, Puerto Rico 05.-12.01.16
TILAUSMATKAT OY
puh. 017 26 333 23, (08) 713 370,
[email protected]
www.tilausmatkat.info
SRK
Sotkamossa 3.–5.7.2015
avoimen taivaan alla vaarojen maisemissa. Taivas
antoi tasapuolisesti runsaita sateita ja väliin hieman auringon lämpöä kaikille juhlavieraille ja -järjestäjille. Sanan viljely, virsien veisaaminen yhdessä
sekä juhlien runsas ohjelma toivottavasti ravitsi ja
kostutti myös sielujamme.
Kasvun antaa Jumala ajallaan ja tavallaan.
Herättäjä-Yhdistys kiittää kaikkia juhlien järjestelyihin ja toteutukseen osallistuneita. Talkoolaisina annoitte
kalleintanne; omaa aikaanne
kumppanuudesta juhlien
järjestämisessä. Kiitämme
juhlavieraita, jotka kolehdein, esirukouksin ja monin tavoin osoititte työhömme tukea.
Ensi vuonna, jos Luoja
suo, herättäjäjuhlat järjestetään Vantaalla tunnuksella ”Kahden maan kansalainen”. Satoi tai paistoi
niin armo riittää ja kantaa
yhteisellä matkallamme.
Herättäjä-Yhdistyksen
puolesta
Jukka Hautala,
ja osaamistanne juhlien erilaisissa palvelutehtävissä. Lämmin kiitos Sotkamon kunnalle ja Sotkamon seurakunnalle
puheenjohtaja
Simo Juntunen,
toiminnanjohtaja
Yöttömän yön maa,
islam ja kristinusko
Ramadan on loppusuoralla, se
päättyy 17. päivänä heinäkuuta. Se opettaa, miten oleellisesti ympäristö vaikuttaa uskonharjoittamiseen.
Suomessa muslimeita haastavat kulttuuriympäristö tai
vaikkapa auringon kiertokulku. Kun ramadanin aikana
paastotaan auringon noususta sen laskuun, ovat eräät Pohjois-Suomessa asuvat muslimit ottaneet asian kirjaimellisesti: yöttömän yön aikaan he
paastoavat aamukolmesta iltayhdeksään, ja kun aurinko rupeaa laskemaan, he paastoavat
vuorokaudesta jopa 23 tuntia.
Tätä sitoutumista ei voi kuin
hämmästellä ja kunnioittaa.
Konteksti eli ympäristö ohjaa uskontoja. Koraanin syntyaikana kukaan ei ajatellut,
että jonain päivänä muslimien
arkeen kuuluisi keskiyön aurinko.
Mikäli tämä olisi tiedetty,
se olisi huomioitu. Auringon
nousu ja lasku rajaavat aikaa.
Ramadanin ytimessä ei ollut
silloin – eikä nyt – taivaankappaleet, vaan ihmisen suuntau-
tuminen kohti Jumalaa ja lähimmäistä.
Konteksti ei tarkoita pelkästään maantiedettä. Se on
myös liikettä kulttuurien ja aikakausien välillä. Tiedämme
maailmasta paljon enemmän
kuin antiikin aikana. Tiede on
kehittynyt, demokratia kasvanut monin paikoin. Vaikka finanssikriisi horjuttaa Eurooppaa, tuskin kukaan toivoo paluuta antiikkiin. Tuolloin tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus olivat lähinnä filosofien päiväunia.
Konteksti on muuttunut.
Emme elä antiikissa. Muutokset elinympäristössämme on
otettava huomioon. Sen täytyy näkyä myös uskossamme.
Jos Lapin aurinko haastaa ramadan-tulkintaa, saman tekee monet muut nykyajan kysymykset.
Jos Raamattu tai Koraani kirjoitettaisiin tänä päivänä, niiden sisältö olisi osin erilainen. Toisenlaiset uhat ovat
nousseet: ilmaston lämpeneminen, ylikansoittuminen,
ydinaseet, talousongelmat,
puhtaan veden ja ruuan puute
jne. Yhtenäiskulttuurin tilalle
on tullut monikulttuurisuus.
Eettis-moraaliset kysymykset,
kuten seksuaalivähemmistöjen oikeudet, olisivat asioita,
joita Paavali ja Jeesus sanoittaisivat uudelleen. On rehellistä tunnustaa, ettei kaikkiin
kiistakysymyksiin löydy raamatullista vastausta. Paastossa ei ole kyse ensisijaisesti
ruuasta tai syömättä jättämisestä, vaan hengellisestä harjoituksesta.
Yhtä lailla vaikeat moraalikysymykset kutsuvat katsomaan pintaa syvemmälle. Uskonnoissa on kyse idean tavoittamisesta, kokonaisuudesta. Uskaltavatko perinteiset kirjauskonnot, kristinusko
ja islam, irtautua (lain)kirjaimen orjuudesta, uudistua ja
etsiä yhdessäkin samoja rakkauden suuntaviittoja? Vai
porottaako keskiyön aurinko
puolin ja toisin ennemminkin
kuolleita kelohonkia?
Panu Partanen
kirkkoherra
Toivakka
TÄN Ä ÄN
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
KOLUMNI Johanna Hurtig
Oikealla puolella
kivaltiaan, oikealla puolella…”.
Uskontunnustuksen lause
tuo maallikon mieleen kuvan
Jumalasta aineellisena olentona, jolla on oikea ja vastaavasti
vasen puoli.
Sellainen jumala istuu jossakin avaruudessa halliten paikaltaan maailmankaikkeutta.
Jos jumalalla on oikea puoli,
hänellä on kai vastaavasti vasenkin.
Istuuko siellä joku? Teologit
tietänevät vastauksen. Maallikko voi etsiä selitystä alan
kirjallisuudesta. Aihetta sivuaa professori Heikki Räisänen teoksessaan “Mitä varhaiset kristityt uskoivat”, s.
224: “… taivaassa palvotaan
Kristuksen ohella “pyhän hengen enkeliä”, joka istuu Jumalan vasemmalla puolella.” Kysymyksessä on naispuolinen,
jättiläiskokoinen enkeli.
Nykyihmisen on vaikeata
omalla kielellään ymmärtää
kaikkia pari tuhatta vuotta sitten kirjoitettuja opinkappaleita sellaisenaan. Moni uskonee
Jumalan olevan läsnä kaikkialla maailmassa vailla aineellista olomuotoa.
Siihen suuntaan ajattelivat
ehkä jotkut uskonoppineet jo
varhaiskirkossa. Edellä mainitun teoksen mukaan (s. 300)
varhaiskristillisen Tuomaan
evankeliumin mukaan siellä
missä on yksikin ihminen, Jumala on hänen kansaan “Kohota kivi, ja löydät minut sieltä. Halkaise halko, ja löydät
minut sieltä.”
Nykykirkko voisi vanhojen
uskontunnustusten toistamisen rinnalla rohkaista jokaisen ihmisen henkilökohtaista
taipumusta uskoa tuntemattomaan Jumalaan, joka on läsnä kaikkialla, ennen kaikkea
ihmisen omassa mielessä.
Olli Vahteristo
eläkeläinen,
Mikkeli
K24 blogeissa
kirjoitettua
Roskaaminen alkaa välinpi-
tämättömyydestä. Ei ole minun asiani etsiä roskiksia saati viedä roskiani roskalaatikkoon. Jätän ne just tarkkaan
tähän. Kyllä ne joku muu siitä
kuitenkin korjaa pois.
Jotenkin tuollainen välinpitämätön roskaamisasenne liittyy myös ihmissuhteisiimme. Omia virheitämme
emme huomaa, mutta lähimmäisen rikkeet kyllä. Niinpä
Jeesus joutuukin kysymään:
”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa,
että omassa silmässäsi on
hirsi?”(Matt. 7:3).
Hannu Kiuru 6.7.
Kahtena viikonloppuna oli
koolla lähes 200 000 kirkon
ydinjoukkoon kuuluvaa ihmistä. Ei näkynyt Suomen ev.
lut. Kirkko -sivustolla mitään,
kirkon Facebook-sivuilla oli
neljä kuvaa Herättäjäjuhlilta,
mutta ei mitään linkkiä eikä
Kansanlähetyspäiviltä sen-
kään vertaa, Kirkon tiedotuskeskuksen ylläpitämä kirkon
Twitter-tili ei tiennyt juhlista mitään.
Jotenkin odottaisin, että
kirkon sinänsä hyvin tehty ja
paljon asiaa sisältävä sivusto
voisi toimia yhteisenä portaalina, jonne olisi koottu näyttävästi linkit kesäjuhlien sivuille, nettiradioihin, striimauksiin, Facebookiin. Nyt kaikki linkit piti hakea erikseen
järjestäjien sivuilta.
Ovathan nämä kaksi viikonloppua sellainen kansainvaellus ja myös kirkon sanoman
kannalta varsinainen tietoisku ja kokemus, että ne kannattaisi nostaa paljon näyttävämmin julkisuuteen.
Varsinkin kun juhlien järjestäjillä näyttää olevan kanavat auki ja ihan kohtuulliset
valmiudet sanomansa esille tuomiseen. Myös netissä ja
somessa.
Hannu Kuosmanen 6.7.
Kesä ja ketjusilmukat
K
esän tiheät, valoisat viikot ovat
hetket eivät välttämättä riitä. Kaipaus väistyy
ketjujen vahvistamisen, herätvain yhteydessä toisiin.
telyn ja muodostamisen aikaa.
Kesä voi myös supistaa sitä, mitä näemme,
miten hahmotamme vastuumme ja itsemme.
Kesän kunniaksi olemme ehkä
Jokaisella on paikka ja tehtävä ketjuissa, niitoisillemme ja elämälle eri taden rakentumisessa, olemisessa ja vahvistavoin auki. Osallistumme sukujuhliin, festamisessa.
reille, hengellisiin kesäjuhliin ja paikallisiin
Emme ole kuitenkaan vain osa sukua, pertapahtumiin. Kudomme ja kutoudumme uuhettä, paikallista yhteisöä, emme vain lähisiin elämän kudelmiin, vahvistamme vanhoketjujen linkkejä. Suhteemme luontoon ja
ja. Halu muodostaa siteitä – ketjuuntua – on
maailmaan kysyy, mihin ja miten paikkaamyleisinhimillinen.
me käytämme. Antakoon kesä lepoa ja voiKesä aktivoi myös suhdetta aikaan, menmaa niihin valintoihin.
neeseen ja tulevaan. Mökkeilemme ja vierailemme aiemmista elämänvaiheista tutuissa
Johanna Hurtig
ympäristöissämme. Matkaamme muistoissa
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen tohtori ja
ja muistoihin. Tarvitsemme tunnetta jatkusosiaalityön dosentti.
Palaute: [email protected]
vuudesta, siitä, mistä olemme tulossa ja mihin menossa.
Omassa kesäolossani ovat olleet vierekkäin
tyhjentymisen ja täyttymisen, irrallisuuden
ja kuulumisen tunnelmat. Maailman tapahtumia tärkeämpää on olMuistin
lut seurata millaista säämummoni,
tä luvataan tai miten aurinko tänä iltana laskee
näin itseni
metsän taakse.
äitini tilalla ja kurkisIrrallisuus on tuntunut
tin hetken lastenlassekä ansaitulta ja kaivatulta levolta että jotenkin teni aikuisuuteen.
arveluttavalta passiivisuudelta ja välinpitämättömyydeltä.
Kesäpäiviäni ovat rytmittäneet – kuten
lapsuudessani ja sukupolvilla ennen minua – tulen tekeminen padan alle, naapurin joka-aamuinen verkoille soutaminen, kuikan huuto illalla sekä tuulen kulun ja suunnan seuraaminen
järven selällä.
Käydessäni lastenlasteni kanssa äitiäni katsomassa sukupolviketju tiivistyi. Muistin mummoni, näin itseni äitini tilalla ja kurkistin hetken
lastenlasteni aikuisuuteen. Kesä
opettaa olemaan läsnä tässä ja nyt ja
samanaikaisesti hahmottamaan sitä,
mitä on ollut ennen ja mitä ehkä tulossa. Kyky ei välttämättä pysy mukana talven kiireisissä puristuksissa.
Aina kaipaus ketjuuntumiseen, yhteyteen toisten kanssa ei täyty. Emme uskaltaudu lähelle, emme osaa näyttää, mitä toivomme. Silmukat, joita kohti kurotamme, vetäytyvät, yhteistä kudelmaa ei rakennu.
Yhteyteen etsiytymisen sijaan saatan vetäy-
tyä huolimatta tarpeesta kuulua johonkin.
Tarve tyhjään tilaan ja hiljaisuuteen sekä
tarve liittyä toisten ääniin, nauruun ja tarinoihin limittyvät.
Kesä voi intensiivisyydessään altistaa ulkopuolisuuden kokemukselle. Ketjuista tipahtamista kokevalle kauniit kesäsäät, väkevinkään hengellinen sanoma tai aamuiset uima-
matti kar ppi nen
MIELIPITEET
…” istuu Jumalan, Isän, Kaik-
7
8
M AT K A LL A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Sotkamon herättäjäjuhlien teema
”En pelkää vaarojen
matkaa” avautui
kuulijoille monella
tavalla.
kuva: Timo Mustonen
Körttikansan ju
vaarojen pitäjäs
M AT KAL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Helsinkiläiset ystävykset Seija Peltonen (vas.)
ja Saara Immonen tulivat Herättäjäjuhlille
yhteiskuljetuksella.
9
Herättäjäjuhlien
voimalliset veisuut
kantoivat laajalle
Sotkamon vesistöjä pitkin.
Yli 25 000 ikävöivän
uskon ja avaran armon
ihmistä kokoontui yhteen,
enimmän osan ajasta
sateenvarjojen suojiin.
tekstit: Leena Hietamies
Kuvat: matti karppinen
K
Juhani ja Irmeli Merikanto nauttivat juhlien
yhteisöllisestä tunnelmasta.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen puhui raamattutunnillaan tiellä kulkemisesta.
hlat
sä
Helsingin piispa Irja Askola toivotti körttikansan tervetulleeksi Vantaalle.
apealla lankkupenkillä lenkkarit
savessa, sateenvarjon alla istuessa tuntee itsensä heikoksi ja palelevaksi, konkreettisesti pienellä paikalla olevaksi. Eikä halua
lähteä mihinkään.
Seurapuheissa toistuvat sanat pelko, huoli,
uhka, tulevaisuus. Ja sitten – luottamus, armo,
siunaus.
Kainuun uskomattoman kauniit maisemat
saavat kiitosta monelta juhlavieraalta. Siniset vaarat, ikivanhat
puut ja vesi, jota on joka puolella. Täällä on
hyvä hengittää.
Korkean, pitkospuista muodostuvan ristin Arkaa ja ikävöitakana Pirttijärven lai- vää uskoa
neet pilkuttuvat sadepuolustetaan,
pisaroista. Molemmat
puhuttelevat, sekä laa- ettei ihminen
ja puhdas vesi että ris- asettaisi esteitin puut, joista toinen
tä tai ehtoja
kurottuu ylös kohti JuKristuksen
malaa, toinen sivuille
kohtaamiselle.
ihmisiä yhdistämään
maanpiirin ympäri.
– Jos täällä minne
katsoo, niin tuntee sen kuinka Jumala puhuu
luonnossa, juhlien pääsihteeri Yrjö Sorvari siteeraa tapaamaansa miestä.
Hymyileekö Jumalakin, kun sydämeen juurtuneen kaipauksen koskettama seurakansa istuu uskollisesti veisaamassa ja kuuntelemassa
puheita, sekä iloitsee ystävien kohtaamisesta,
vaikka tuulinen sade ei ota loppuakseen?
Se, että seurat ja messut kuunnellaan perinteisesti avaran taivaan alla eikä katetuissa tiloissa, kertoo jotain körttiläisyyden hengestä.
Otetaan nöyrästi ja iloiten vastaan mitä Jumala antaa. Kaikessa on siunaus ja opetus.
Seija Peltola ja Saara Immonen tulivat Sotkamoon Helsingistä seurakuntien yhteiskuljetuksella. Juhlille vetävät vuosi vuoden jälkeen
vahva sana ja körttivirret.
– Tämä on jotenkin tutuinta ja ominta uskon
alueella, seurat, molemmat sanovat.
Immonen muistelee, että nämä taitavat olla hänen kohdallaan 15. herättäjäjuhlat. Peltola
on mukana neljättä kertaa. Molemmat ihastelevat Kainuun maisemia ja Sotkamoa.
– Ihana paikka ja puhdas luonto.
10
M AT K AL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Aki ja Marianne Saari olivat lastensa Amandan ja Annalotan kanssa askartelemassa juhlakasseja ja ystävänauhoja.
Terveisiä
pääministerille ja
hallitukselle
Herättäjä-Yhdistyksen toiminnan-
johtaja Simo Juntunen, mitä terveisiä lähetät maamme hallitukselle?
– Kuulen pääministeri Juha Sipilän
vetoomuksessa (yhteiskunnan hyväosaisille ja kirkon johdolle) toivomuksen, että perinteiset kristilliset arvot oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisestä huolehtimisesta ja heikompien puolustamisesta voisivat vahvistua. Kohtuullisuuden ja
omasta jakamisen tajua tarvitaan niiden
parissa, jotka ovat menestyneet ja vaurastuneet. Kuulen myös aiheellisen huolen kansakunnan vahingollisesta jakaantumisesta.
– Pääministerille toivon viisautta,
kestävyyttä, rohkeutta ja voimia vaikeaan tehtävään Suomi-laivan kipparina. Vaikeina aikoina omalla esimerkillä
johtaminen, ihmisten kuunteleminen
ja vaikeidenkin päätösten perusteleminen auttavat kaikkia pysymään samassa veneessä.
Mistä ihmisryhmästä herännäisyyden piirissä kannetaan erityistä
huolta?
– Herännäisyydessä on perinteisesti
kannettu erityistä huolta lapsista ja nuorista, mutta myös väsyneistä ja huoliin
uupuneista. Siis vähäväkisistä. Heränneet ovat kantaneet myös huolta maailman köyhimmistä antamalla omastaan ja
tukemalla kirkossamme tehtävää kokonaisvaltaista lähetystyötä.
Herättäjäjuhlien henki
halutaan siirtää
lapsille, kuten
se on kodinperintönä itsekin
aikoinaan
saatu.
Raudaskylän
Kristillisen opiston
rehtori ja Herättäjäyhdistykse
päätoimikunnan
puheenjohtaja
Jukka Hautala.
Sotkamolainen Eila Kortelainen nosteli suuresta keittimestä kahvivettä. Halkoja pesään lisäävä
Kauko Visuri tuli talkoisiin Ylivieskasta. Molemmat ovat tottuneita vapaaehtoisia.
– Kävellään ja rupatellaan yhdessä, hyvät ystävykset kertovat siitä, mitä aikovat seuroihin
osallistumisen lisäksi juhlilla tehdä.
– Körttiläisyydessä lähelle on helppo tulla.
Juhlille tulemisen kynnys on höylätty erittäin
matalaksi, Sotkamon seurakunnan kirkkoherra Erkki Marin toteaa.
Paleltaa. Miksi ei tullut otettua kumisaappai-
ta mukaan, ja se villapaitakin jäi kotiin. Siellä
täällä joku kaataa sateenvarjon päältä liiat vedet penkkien väliin ja jatkaa harrasta olemistaan. Meillä sentään on vettä ja ruokaa. Miten
oppisin enemmän jakamaan yltäkylläisyydestäni?
Mitä tarkoittaa se, että elää rohkeasti omaa
hengellisyyttään, tuo julki oman uskonsa?
– Jos ei rohkene ajatella itseään uskovaiseksi,
niin ainakin toivovaiseksi.
Tämä lause jää mieleen soimaan tanssijan
ja maatilan emännän Pauliina Nuutisen puheesta. Saa yrittää, vaikka ei heti osaisikaan.
Ainakin tuhatkunta juhlilla häärivää ihmistä
elää todeksi omaa uskoaan – vapaaehtoiset. Ystävällisyys ja avuliaisuus lämmittävät sydäntä.
Varhain aamulla liikenteenohjaajat menevät
paikoilleen, soppatykkien alle laitetaan tulet ja
huivi tai kokinhattu pistetään päähän. Taidolla
neulotut villasukat ripustetaan myyntiin, myyjät asettuvat pöytien taakse. Traktorit tuovat
puuhakekuormia vettyneille nurmikoille.
Vapaaehtoisten joukossa on valtavan paljon
nuoria. He palvelevat muun muassa ruokailussa, ja tietenkin körttipastillien myyjinä.
– Oostakaa köörttipastillejaaa!
Tytöt ja pojat nauravat ja laulavat itse keksimiään myyntirallatuksia. Näkee jo kauas kuinka hauskaa heillä on. Ja kauppa käy, sillä hyvä
tuuli tarttuu.
Heränneet puhuttelevat toisiaan ystäviksi.
Avaran armon käsite ja oikeudenmukaisuuden
jano ohjaavat kohtaamaan ystävinä myös tun-
temattomat vastaantulijat. Myös muiden maanosien ja maiden apua tarvitsevat.
Sotkamosta kotoisin oleva taiteen tohtori ja
elokuvaohjaaja Timo Korhonen muistuttaa
omassa seurapuheessaan, että maailmassa on
nyt enemmän pakolaisia kuin koskaan. Valtaosa
pakenee sotaa muihin kehitysmaihin, hyvin pieni osa tulee turvaan meidän luoksemme. Meidän, hyväosaisten, on annettava vettä janoiselle,
leipää nälkäiselle.
– Pelko on pahin vihollinen. Ihmistä voi kantaa vain unelma paremmasta maailmasta.
Uskonsa todesta ottava ihminen on vieraanvarainen ja myötätuntoinen. On mentävä tulijoita
vastaan, veden ja leivän kanssa.
Akaalaiset Irmeli ja Juhani Merikanto ovat
uskollisia juhlilla kävijöitä. Myös oma Hanna-tytär tuotiin juhlille ensimmäistä kertaa jo
kolmen kuukauden vanhana.
– Meille tärkeää on tämä tunnelma ja yhteisöllisyys. Tavataan tuttuja.
Irmeli Merikanto on Tuomasmessu-aktiivi,
Juhani Meriläinen kuuluu ortodoksiseen kirkkoon ja laulaa seurakuntansa kuorossa.
– Mielestäni herännäisyys ja ortodoksisuus
sopivat hyvin yhteen. Matalan profiilin uskoa,
jossa joka aamu on armo uus.
He pohtivat, että halu kodin perinnön vaalimiseen, kuten seuroihin ja juhliin osallistuminen,
kasvaa iän myötä.
Merikannot kertovat vielä tulomatkalla kohtaamastaan ”enkelistä”. Uusi auto hyytyi tielle,
ja he seisoivat tien varressa neuvottomina. Silloin eräs pakettiauto pysähtyi kohdalle. Sen ajaja tutki tilannetta, lisäsi öljyä omasta kanisteristaan ja matka juhlille saattoi jatkua.
– Vieläkin olemme ihmeissämme. Oletteko
muuten huomanneet, että täällä ei ole maassa
yhtään roskia niin kuin kaikilla muilla festareilla? Juhani Merikanto kysäisee vielä.
Haukiputaalta tulleet Marianne ja Aki Saari
M AT KAL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
toivat lapsensa Annalotan, 8 ja Amandan, 5, askartelupaikalle. Tytöt kuvittivat kangasväreillä
kassit, jotka saivat nimeksi ”Taakkojen kantaja”.
Koko perhe on tottunut käymään juhlilla joka
vuosi, ja sama tulee jatkumaan.
– Täällä on hirviän paljon ihimisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Täällä pysähtyy myös oman
rakkaan perheen kanssa. Ei ole kiirettä eikä pakkoa, ollaan yhdessä, Marianne Saari kertoo siitä
mikä juhlilla on parasta.
– On mahtavaa veisata Siionin virsiä. Minä olen
laulavaisesta perheestä, ja taitavat aika komiaäänisiksi tytötkin kasvaa, Marianne Saari kertoo.
Saaren perheessä herättäjäjuhlien henki halutaan siirtää lapsille, kuten se on kodinperintönä
itsekin aikoinaan saatu.
– Maailma muuttuu, mutta tässä herännäisyydessä ja seuraperinteessä on jotain pysyvää. Tämä on meidän arvomaailmaamme. Sopivasti perinteitä, mutta myös suvaitsevaisuutta, Aki Saari kokoaa yhteen itselleen tärkeimmän körttiläisyydessä.
– Lapset valitsevat sitten itse aikuisina jatkavatko, niin mekin olemme saaneet valita.
Herännäisyydessä on perinteisesti kannettu erityistä
huolta lapsista
ja nuorista,
mutta myös
väsyneistä ja
huoliin uupuneista. Vähäväkisistä.
Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan pu-
heenjohtaja Jukka Hautalan mukaan herännäisyydelle keskeistä ja luovuttamattominta on
aran ja ikävöivän uskon puolustaminen.
– Tämä asenne on syvimmin kirjoitettu liikkeen veisukokoelmaan Siionin virret, mutta sama henki elää puheessa, pohdinnoissa ja ystävien
kesken arjen kohtaamisissa. Arkaa ja ikävöivää
uskoa puolustetaan, ettei ihminen asettaisi esteitä tai ehtoja Kristuksen kohtaamiselle.
Tämä aika haastaa myös etsimään tarttumapintoja ihmisten todellisuuteen seuraperinnettä laajemmin. Herännäisyyden toiminnallisia vahvuuksia ovat musiikki-, kasvatus- ja
kansainvälinen työ sekä talkootyö, Hautala toteaa.
– Herättäjä-Yhdistys kansanliikkeen tukijana
etsii tapoja vapaaehtoistyön vahvistamiseksi. Tähän on tulevina vuosina panostettava.
Hautalan mukaan herännäisyyden usko, evankeliumi ja sakramentit ovat samat kuin kansankirkon. Hän toivoo, että herännäisyys tarjoaisi
ympäristön, jossa saa kysellä ja sanoittaa ihmiselämää rehellisesti ja ilman pelkoa.
– Toivon, että herännäisyyden piirissä vallitsevat älyllinen, moraalinen ja uskonnollinen rehellisyys – ja sen rinnalla taju Jumalan suuruudesta.
Liikkeen tulevaisuusasiakirja Körtti 2020:n näky on, että herännäisyys olisi kokonaisvaltaisesta kristinuskon tulkinnasta tunnettu kansankirkollinen liike.
Urheilukentän ruokajonossa hyppelee iloinen
pikkupoika siskonsa kanssa, molemmilla on selkään kiinnitetty iso lappu, johon on kirjoitettu
lapsen nimi ja yhteystiedot.
– Mummo, näillä juhlilla ei olla vielä kertaakaan eksytty!
– Toivottavasti ette eksy tulevaisuudessakaan,
mummo sanoo lapsenlapsilleen.
Kaksi naista tutkii Juhlaviesti-lehteä kävellessään kohti seurapenkkejä. Kohta alkavat loppuseurat. Toinen naisista huolehtii, että täytyykin
jo varata hotellihuone Vantaalta seuraavia juhlia varten.
Pilvet ovat väistyneet, aurinko paistaa lämpimästi.
11
Ylivieskalainen Marketta Känsälä odotteli vuoroaan ruokajonossa.
Juhlavieraan
päivä
Ylivieskalaiselle Marketta Känsäläl-
Ruokailu sateessa. Lapset
söivät riisipuuroa pöydän
alla.
le herättäjäjuhlat, seurat ja Siionin virret
ovat tuttuja ja rakkaita lapsuudesta lähtien. Hän kirjoitti muistiin kokemuksiaan
kahden juhlapäivän aikana.
Lauantai 4.7.2015
Klo 9.30 Nousin linja-autoon Salokan-
kaan bussipysäkiltä lastenlapsieni Hannan ja Karoliinan kanssa. Olipa autossa
paljon seuraväkeä! Lisää tuli Ylivieskasta.
Autossa veisattiin Siionin virret 173 ja 312.
Klo 10.15 Saavuttiin juhlapaikalle. Sade alkoi.
Klo 10.30 Vuoroveisuut juhlakentällä. ”Vanha on mennyt, saan jo alkaa uutta.
Lahjoita voimaa uupumattomuutta.”
Klo 11.00 Lapset lähtivät seikkailuradalle tuttujen kanssa. Raamattutunti. ”Koetahan pyssyy ojien välissä”. Piispa Jari Jolkkonen puhui tiellä kulkemisesta, Kristuksen seuraamisesta.
Klo 12.15 Hannan ja Karoliinan kanssa
vesilätäköitä kierrellen pyhäkouluun seurakuntatalolle.
Klo 12.45 Ruokailu sateessa. Lapset söivät riisipuuroa pöydän alla.
Klo 13.30 Päiväseurat alkoivat kovassa
sateessa. Villatakki päällystakin alla ei ollut
yhtään liikaa. Lämpimikseni kuljeskelin
seurakentän takana. Tapasin tuttuja.
Klo 15.30 Odotettiin nonstop-bussia
Vuokatin majapaikkaan. Kengät litimärkinä, perillä olisi onneksi kuivauskaappi.
Kuuntelin lähetysseuroja bussissa: ”Et koskaan köyhdy jakamalla”.
Klo 18.30 Bussipysäkillä taas. Kuunte-
len iltaseuroja körttiradiosta matkalla seurapaikalle. Päätänkin jäädä pois kyydistä
kirkon kohdalla.
Klo 20.00 H-Y:n valtakunnallisen kuoron konsertti. Kuulen tuttuja hoitavia virsiä. Nuorten kuoroilla ihania uusia sovituksia. Lopuksi voimallinen Herraa hyvää kiittäkää.
Klo 22.20 Auto kohti Vuokattia. Joku
aloittaa virren Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle.
Klo 23.00 Perillä majapaikassa. Nukkumaan.
Sunnuntai 5.7.
Aamu valkenee aurinkoisena. Messuun ja
päätösseuroihin. Onkohan vielä seuralevyjä myytävänä?
Klo 10.30 Istun messussa poikien jalkapallopelin vieressä. Ei haittaa, vaikka pallo
luiskahtaa välillä seurapenkkiin. Hyvä, että lasten leikkikenttä on seura-alueen lähellä. On hyvä istua tuhansien joukossa ja
yhtyä voimalliseen virteen. Mieleen jäävät
ehtoollisenjakajan rauhalliset sanat ”sinun
puolestasi”.
Klo 12.15 Ostan kojulta nipun seurojen
äänitteitä. Voin kuunnella puheita kotona
tai pitkillä automatkoilla. Klo 14.00 Päätösseurojen aluksi Hanna
ja Karoliina laulavat muiden seuroilla olevien lasten kanssa Siionin virttä 295, ”Siunaa herra kotia, siunaa perhettäni.” Yhdyn
penkissä heidän rukoukseensa. Klo 15.30 Kotimatkalla. Ihmettelen näitä rautaisia matkalaisia. Vanhimmat yli
90-vuotiaita. Ei ole pelätty vaarojen matkaa, ei sateista matkaa. Iloinen puheensorina käy autossa. Suunnitellaan jo uutta.
Meillä on seurat ensi kuussa.
12
M AT K AL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Viidesläistä
puhetta
armosta
Armoa ei ole ilman syntiä, muistuttivat
Kansanlähetyspäivien puhujat. Kansanlähetyksen kesäjuhlan teemana oli Armo.
teksti: Tuija Pyhäranta & kuvat: pasi leino
T
urun Messukeskuksessa on happi vähissä. Ulkona on kesän tähän asti kuumin
viikonloppu, eikä sisätiloissakaan jäädä paljon hellerajasta.
Messuhallin karut olosuhteet, okrankeltainen lattia, matala katto ja pitkät ilmastointiteipin avulla kootut penkit luovat melkoisen kontrastin hallissa vallitsevaan tunnelmaan.
”No hei!”, kuuluu sieltä täältä, kun vanhat ystävät tapaavat
toisiaan. Päälavan edustalle kokoontunut kesäjuhlaväki laulaa ylistyslauluja bändin säestyksellä. Osa on noussut seisomaan, ja keskellä hallia joku kohottaa käsiään kohti taivasta.
Suomen evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän järjestämät Kansanlähetyspäivät kokosivat viikonlopun aikana Turkuun noin
10 000 kävijää.
Eräs Kansanlähetyspäivien
vakiovieraista on kristillisdemokraattien puheenjohtaja
Päivi Räsänen. Hän muistelee
osallistuneensa päiville ainakin vuodesta 1985, jolloin hän
avioitui miehensä Niilo Räsäsen kanssa. Niilo Räsänen
työskentelee Ryttylän kansanlähetysopiston rehtorina.
– Kyllä se on tuo Niilo. Se tässä eniten viehättää, Päivi Räsänen hymyilee.
Hän muistuttaa, ettei kuulu
liikkeeseen virallisesti vaikka
osallistuukin sen toimintaan.
Ennen avioitumistaan Räsänen oli aktiivinen Opiskelijaja koululaislähetyksessä.
Kansanlähetyksessä hän kertoo arvostavansa erityisesti
liikkeen maallikkonäkyä.
– Kaikilla on tehtävä pitää
esillä evankeliumia ja kertoa
Jeesuksesta. Se on mielestäni
hyvä painotus. Se aktivoi tavallisia kristittyjä kokemaan, että
he ovat tärkeitä tyyppejä, eivät
vain penkissä kuulijoita.
Kesän aikana Räsästen perhe vierailee myös muilla kristillisillä kesäjuhlilla. Kansanlähetyspäiviä edeltävänä viikonloppuna he osallistuivat Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen juhlille Sastamalassa.
Räsäsen mielestä kesäjuhlat
ovat hyvä tapa siirtää kristillistä perinnettä ja sanomaa seuraaville sukupolville. Perheen
kaikki viisi lasta ovat kulkeneet vanhempien mukana juhlilla. Tänä vuonna mukana on
kolme lasta puolisoineen sekä
kaksi lastenlasta.
– Nukutimme juuri Niilon
kanssa lapset. Meillä on vastuutehtävänä lastenlasten hoitaminen, jotta nuoret parit
pääsevät osallistumaan ohjelmaan, Räsänen kertoo.
Messuhallin takaosassa, leik-
kipaikan edustalla juoksentelevat raitapaitaiset Eero Rämä, 7, ja Peetu Rämä, 5. Pojat
saapuivat Turkuun vanhempiensa Eeva ja Anssi Rämän
kanssa lauantaiaamuna.
Tamperelainen Rämän per-
Kansanlähetyspäivillä oli helteinen tunnelma.
he osallistuu juhlille niin ikään
joka vuosi. Eeva ja Anssi ovat
kasvaneet Kansanlähetyksen
parissa, ja niinpä myös omien
lasten kasvattaminen liikkeeseen on luontevaa. Vanhemmat kertovat haluavansa siirtää liikkeen arvot lapsille.
Kansanlähetyspäiville houkuttelee päivien hengellinen
sanoma, tuttu ja turvallinen ilmapiiri ja yhteisöllisyys.
– Täällä on samanhenkisiä
ihmisiä yhdessä, Eeva Rämä
kuvailee.
Ystävien tapaaminen ja kris-
tittyjen yhdessäolo on tärkeää,
mutta Kansanlähetys haluaa
tavoittaa myös uusia kristittyjä. Turun Kansanlähetyspäivien järjestelyistä vastannut
Pyry Winter kertoo, että yksi kysymys järjestelyissä oli se,
kenelle juhla on suunnattu.
– Kansanlähetyksen identiteetti on se, että viemme evankeliumia eteenpäin. Päivien
ykköskohderyhmä on tietenkin Kansanlähetyksen väki, mutta haluamme tavoittaa
myös niitä, jotka eivät ole vielä
saaneet tulla osalliseksi armosta, Winter sanoo.
Turussa järjestettiin juhlia
edeltäneellä viikolla tempaus, jossa kaupunkilaisille tarjottiin aamupalaa ja hartiahierontaa sekä musiikki- ja tanssiesityksiä. Viikonloppuna Ruisrockiin saapuneille festivaalivieraille jaettiin jokirannassa
toffeekarkkeja, raamatunlauseita ja Kansanlähetyspäivien
mainoksia.
Kansanlähetyspäiville osallistui myös lapsiperheitä.
Lähetysjohtaja Mika Tuovinen
Kansanlähetyspäivien visuaalinen ilme on suunniteltu
niin, että se vetoaisi nuoriin.
Pyry Winterin vaimon, sisustusarkkitehti Anniina Winterin suunnittelema tunnus onkin niin trendikäs, että se voisi yhtä hyvin olla Ruisrockin
logo.
Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kehuu varsinaissuomalaisten panostusta liikkeen ulkopuolisten tavoittamisessa.
Tuovisen kauhuskenaario on
herätysliikkeen muuttuminen
nukutusliikkeeksi, joka kokoaa vain olemassa olevia kristittyjä.
Kansanlähetyspäivien vieraiden joukossa lapsiperheitä näkyy jonkin verran, mutta
teini-ikäisiä vain vähän. Tuovinen myöntää, että kansanlähetyspiirien toiminta tavoittaa
enimmäkseen niitä, jotka ovat
tulleet uskoon 1970- tai 80-luvuilla.
Ryttylän leirit ja tapahtumat
houkuttelevat kuitenkin myös
nuoria ja lapsiperheitä. Tänä
kesänä opistolla on ollut niin
täyttä, ettei kaikkia tulijoita
ole voitu ottaa vastaan. Majoitustiloja aiotaankin laajentaa.
M AT KAL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
13
Merika Kallionpää
(oik.) tarjoaa toffeeta
ja esitteitä Ruisrockiin suuntaaville
festivaalivieraille.
Varsinais-Suomen Kansanlähetyksen piiripastorina työskentelevä Pyry Winter kertoo,
että Turussa ajankohtainen
kysymys on, miten Ryttylässä
tehtävän nuorisotyön ja piirin
nuorisotyön välille saataisiin
luotua luonteva linkki.
– Luulen, että se voi olla
ajankohtainen kysymys myös
muissa piireissä.
Perjantaina päälavan edustal-
le on kokoontunut runsaslukuinen joukko. Ryttylän teologisen linjan vastaava Vesa Ollilainen opettaa Raamatusta
otsikolla ”Halpaa vai kallista
armoa?”.
– Ajassamme liikkuu monia
pyrkimyksiä sanoa hyväksi sitä, mitä Jumala sanoo synniksi, Ollilainen väittää.
Hän kuvailee herätyskristittyjen syntejä, kuten omahy-
väistä maailman turmeluksen
arvostelua, sekä yhteiskunnan
ja ”nimikristittyjen” oikeaksi
julistamia syntejä, kuten avioeroja ja avosuhteita.
Uuspietistinen Kansanlähetys tunnetaan muiden viidesläisten järjestöjen tapaan konservatiivisesta raamatuntulkinnastaan. Käytännössä konservatiivisuus näkyy naispappeuden vastustamisena ja tiukkoina seksuaalieettisinä kannanottoina.
Tänä vuonna Kansanlähetyspäivillä on esillä erityisesti ajankohtainen kysymys tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Messukeskuksen aulassa kävijät toivottaa tervetulleeksi Aito avioliitto -yhdistyksen
ständi, joka julistaa, ettei kaksi isää voi olla äiti. Siniseen pukeutuneet miehet ja pinkkiin
pukeutuneet naiset keräävät
nimiä kansalaisaloitteeseen,
jonka tavoitteena on kumota eduskunnan viime marraskuussa hyväksymä tasa-arvoinen avioliittolaki.
Lauantaina Mika Tuovinen
vetoaa linjapuheessaan juhlavieraisiin, jotta he allekirjoittaisivat kansalaisaloitteen.
Myöhemmin päivällä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka vertaa tasa-arvoista
avioliittolakia keksimäänsä tasa-arvoiseen tieliikennelakiin.
Sen vallitessa kaikenlaisia tapoja käyttäytyä tieliikenteessä
pidettäisiin tasa-arvoisina siitä
riippumatta, kuinka paljon vahinkoa ne aiheuttavat.
Pyry Winter kuvailee liikkeen raamattuopetusta ”raikkaaksi ja tervehenkiseksi”. Mika Tuovisen mielestä liikkeelle luovuttamattominta on ym-
märrys siitä, että Jumala puhuu Raamatussa.
– Jumala ei valehtele Raamatussa, eikä hän ole erehtynyt Raamatussa. Jumala haluaa ilmoittaa, miten pitää toimia sekä opin että käytännön
elämän, uskon ja arkielämän
asioissa, Tuovinen sanoo.
Kansanlähetys on yksi kirkon
seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä, mutta sen suhde kirkkoon on ristiriitainen.
Vuonna 2011 päivitetyssä periaateohjelmassaan Kansanlähetys kertoo tarjoavansa seurakuntayhteyttä ”kirkon irtautuessa Raamatusta”.
Mika Tuovisen mukaan Raamatusta ovat irtautuneet niin
seurakuntalaiset kuin yksittäiset kirkon työntekijätkin.
Tästä huolimatta Kansanlähetys haluaa säilyttää ase-
mansa kirkon virallisena lähetysjärjestönä, jos se saa toimia
itsenäisesti. ”Kirkossa, mikäli mahdollista kirkon kanssa, mutta ei kirkon vallan alle
alistettuna”, ohjelmassa linjataan.
Kansanlähetys tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa ja
kannustaa jäseniään osallistumaan kirkon ja seurakuntien
hallintoon ja toimintaan.
– Tähän asti ratkaisumme
on ollut se, että olemme halunneet toimia paikallisten luterilaisten seurakuntien kanssa ja opettaa seurakunnissa
Raamattua ja klassista kristinuskoa, Mika Tuovinen sanoo.
– Emme halua kääntää selkää, vaan mennä apuun, sillä suurin osa kirkon työntekijöistä haluaa pitäytyä perinteisessä kristinuskossa ja Raamatussa.
14
MAT K AL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
– Kun nollasta lähtee,
ei voi pettyä, naurahtaa
Taidekeskus Salmelan
toiminnanjohtaja
Tuomas Hoikkala.
Vuohijärven luonto- ja
kulttuuritalon perustaminen oli pitkä prosessi
lupamenettelyineen
ja muutoksineen,
remontteineen ja
tarkastuksineen.
Lopputulos on kaiken
vaivan arvoinen.
M AT KAL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
15
Rakkaudesta
ja kiitoksesta
Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala haluaa saada
Vuohijärven uuteen nousuun. Siitä merkkinä on kesäkuussa avattu luonto- ja
kulttuuritalo, joka perustettiin Vuohijärven vanhaan kirkkoon.
Talo on rakkaudenosoitus kotiseudulle ja luonnolle.
V
uohijärven kirkonmäellä on
kuin Jumalan kämmenellä. Kaikessa rauhassa, keskellä kauneinta kesää ei ole mitään hätää.
On Johanneksen päivä, se oikea juhannuspäivä. Vuohijärven luonto- ja
kulttuuritalon avajaisista on kulunut tasan
viikko ja runsas vuosi Vuohijärven kirkon viimeisestä jumalanpalveluksesta.
Lähes 50 vuotta kirkko ehti palvella kyläläisiä, joita siellä viimeisinä vuosina kävi kovin
vähän. Aikoinaan vahva teollisuusalue kuihtui, kun ihmiset muuttivat työn perässä vilkkaampiin keskuksiin. Nyt vakinaisia asukkaita on kolmesataa. Vielä vuonna 1966 Vuohijärvi oli eläväinen valkealalaiskylä, joka
oli juuri saanut arkkitehti Väinö Vuorisen
suunnitteleman oman komean kirkon.
Vuosien saatossa, kävijämäärien laskiessa ja
käyttökustannusten noustessa päädyttiin pisteeseen, jossa Kouvolan seurakuntayhtymä
joutui luopumaan Vuohijärven kirkosta. Kirkko päätettiin myydä ja sen sivurakennus purkaa vuonna 2013. Tässä vaiheessa kuvaan astui Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala tai paremminkin vaimo
Marja Hoikkala, joka huomasi uutisen Vuohijärven kirkon kohtalosta ja huolestui. Voisiko kirkon ostaa?
– Asiat alkoivat pyöriä ilta- ja aamu-unissa.
Pohdin, onko edes mahdollista myydä kirkko yksityishenkilölle. Toisaalta, kun kaikki on
epävarmaa, on kaikki myös mahdollista.
Hoikkala soitti muutaman puhelun, kirkon
luottamushenkilöille ja Kouvolan kirkkoherra Keijo Gärdströmille ja sai kannustavaa
palautetta.
Kirkkosalista tulisi komea kulttuuritila ja sivurakennukseen voisi siirtää koko Taidekeskus Salmelan toimiston ja hallinnon. Nämä
olivat siihen asti toimineet Vuohijärven Siikakoskella, patruuna Grahnin rakennuttamalla
1800-luvun ruukkitilalla. Se on Hoikkaloiden
teksti: Hannele Niemi & kuvat: Johannes Wiehn
kodin pihapiiriä, jonka näin saisi rauhoitettua
työasioilta.
Tuomas Hoikkala teki tarjouksen kirkosta
sivurakennuksineen ja kaupat syntyivät keväällä 2014. Vuohijärvestä tulisi Suomessa ensimmäinen paikkakunta, jonka kirkosta tehtäisiin kulttuuritalo. Seuraavana syksynä Salmelan toimisto muutti Vuohijärvelle.
Kauppapäätöstä seurasi epävarmuus, jota
kesti aina viimeiseen jumalanpalvelukseen asti.
– Olin vielä silloin epäilevä Tuomas, sillä valitusketjuhan oli mahdollinen. Tosin hyvää
viestiä toi jo se, että kyläläisten nimienkeruu
adressiin kirkon puolesta loppui heti ostopäätökseni tultua julki. Koin sen suurena luottamuksenosoituksena.
Viimeisessä jumalanpalveluksessa saarnan piti tuomiorovasti Juha Palm, joka kiitti
Vuohijärven kirkon kuluneista vuosikymmenistä ja rukoili siunausta Hoikkalalle ja tämän
suunnitelmille.
– Kuten vuoden 1966 avajaisjumalanpalveluksessa, myös viimeisessä, kirkko täyttyi äärilleen. 120 istumapaikkaa eivät riittäneet,
kun tulijoita oli 250, Hoikkala kertoo.
Kirkossa toiminnanjohtajan olalle koputti rouva, joka huomautti paperin loppuneen
naistenhuoneesta.
– Otin sen myönteisenä viestinä. Vastuu oli
nyt siirtynyt minulle.
Tuomas Hoikkala arvelee ajaneensa kymme-
niätuhansia kertoja Vuohijärven kirkon ohi
kotimatkoillaan. Kirkon sisälläkin hän ehti
käydä usein, alkuun vanhempiensa Antero ja
Annikki Hoikkalan kanssa.
– Isä ja äiti olivat aktiivisia kirkossakävijöitä, ja Vuohijärvi oli kotikirkkomme, kertoo
vuonna 1957 Valkealan Selänpäässä syntynyt
Hoikkala.
Hän kävi kirkossa myös nuorukaisena,
esiintyikin muusikkona, ja perheen perustettuaan toi sinne lapsiaan rippikoululeimoja
hankkimaan. Vuohijärven tavoin myös Selän-
KUKA?
• Tuomas Hoikkala,
syntynyt vuonna
1957 Valkealan
Selänpäässä.
• Perusti 1990
Mäntyharjulle
taidekeskus
Salmelan.
• Suoritti saksofoninsoiton
loppututkinnon
Sibelius-Akatemiassa.
• Presidentti Sauli
Niinistö myönsi
konsulin arvonimen
vuonna 2014.
Pohdin, onko
edes mahdollista myydä
kirkkoa yksityishenkilölle.
Toisaalta, kun
kaikki on epävarmaa, on
kaikki myös
mahdollista.
pää on hiipunut vuosien saatossa. Koulukin
lakkautetaan tänä vuonna.
– Päätöksestä kuultuani olin hetken epätoivoinen. Mutta sitten ajattelin, että nostan ainakin Vuohijärven nousuun. Minulla on pää
täynnä ideoita siitä, mitä kaikkea tyhjenevälle
kylälle voi tehdä.
Mistä ihmeestä tuo idearikkaus kumpuaa?
Entä varmuus?
– Äitini opetti, että pitää kuunnella sydämensä ääntä ja olla rehellinen tunteilleen.
Minä vain seuraan omaa tähteäni, joka on
johdattanut minua jo 26 vuotta Salmelassa.
Arvonsa ja suunnan elämälleen Hoikkala sai
lapsuudenkodista. Sieltä tuli myös karjalaisuus, johon hän on tutustunut pienen ikänsä
isänsä kanssa karjalaisten juhlissa. Niistä poikaan tarttui ennen kaikkea iloa.
– Karjalaisuus merkitsee minulle paljon.
Siitä uskon luovuutenikin lähtevän. Karjalaiset ovat joutuneet käyttämään mielikuvitustaan selvitäkseen sodista ja jouduttuaan jättämään kotinsa, kuten isäni vanhemmat Tuomas ja Gunilla Hoikkala Koivistolla.
Karjalaisuudesta muistuttaen Vuohijärven
tapulissa soivat yhä Säkkijärven kirkonkellot,
sinivalkoisin sävyin, kuten Tuomas Hoikkala
maalailee. Se oli kaupan ehto. Kellojen pitää
jäädä ja soida kunniaa pelastajilleen.
– Jatkosodan loppuvaiheissa siirtokarjalaiset
toivat kellot hevospelillä tänne. Keitä nämä pelastajat olivat? En tiedä, mutta aion selvittää.
Karjalaisuutta Vuohijärven luonto- ja kulttuuritaloon kantautuu myös Viipurin suunnalta. Sieltä sodan jaloista siirtyneestä musiikkiopistosta tuli Lahden konservatorio,
missä Tuomas Hoikkalakin opiskeli musiikkia, valmistuen saksofoninsoiton opettajaksi. Loppututkinnon hän suoritti Sibelius-Akatemiassa.
– Iloitsen myös siitä, että saamme nyt tänne Vuohijärvelle Steinway -konserttiflyygelin
Lahden ammattikorkeakoulusta, jonka mu-
16
M AT K AL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Ensimmäisessä näyttelyssä esillä ovat valokuvaaja
Hannu Hautala ja kuvanveistäjä Kauko Kortelainen. Kuvassa Kortelaisen
puuveistos Kaislikon
kuningas.
siikkiopetus on loppumassa ensi vuoteen mennessä.
Tuomas Hoikkalan rakkaus taiteisiin syntyi musiikista, josta tuli hänelle myös ammatti. Soitonopettajan ja muusikon työ olisi ehkä riittänyt useimmille, mutta idearikkautensa kanssa ajoittain kamppaileva mies
ei siihen voinut tyytyä. Hoikkalan elämäntyö, Taidekeskus Salmela tunnetaan jo pitkin
maailmaa.
– Salmelan ideologia on puhtaasti taiteen
edistäminen, ja sen myötä kauneuden jakaminen, lohdutuksen tarjoaminen.
Vuohijärvi on Taidekeskus Salmelalle luon-
nollinen jatke, jonka painotus on luonnossa.
Luonto- ja kulttuuritalolla puolestaan oli
suuri tilaus. Aivan lähituntumassa majailevassa Repoveden kansallispuistossa käy vuosittain
80 000 ihmistä.
Se, että kirkosta tulee kulttuuritalo, kertoo
jatkuvasta ja suuresta muutoksesta. Kirkkojen
purku ja uuskäyttö ovat toki tuttuja jo Neuvostoliiton ajalta, mutta Suomessa muutos on herättänyt kiivastakin keskustelua.
– Hyvä, ettei siitä tehty ravintolaa! huokaistiin Vuohijärvellä, ja huhuttiin kylän keskustaan tulevista liikenneympyrästä ja -valoista.
– Hauskoja juttuja, totesi Hoikkala ja ampui
alas hurjimmat huhut.
Paikallispalaute on ollut lähes pelkkää kiitosta, vaikka vastaan tulee myös kommentteja, että katsotaan nyt pari vuotta, miten käy. Hoikkala huomauttaa tulevien sukupolvien yleensä
kritisoivan sitä, mikä on purettu, ei sitä, mikä
on rakennettu.
On selvää, että Taidekeskus Salmelaa lähes 30
vuotta kehittänyt yrittäjä on hionut Vuohijärvi-ideansakin jo hyvin pitkälle. Silti koko ajan
syntyy uusia ajatuksia.
– Kyse onkin siitä, miten pystyn rajoittamaan ideatulvaani ja mitä jaksan toteuttaa.
Tuomas Hoikkalalle
kirkkokaupan ehto oli,
että kirkonkellot saavat
jäädä. Siirtokarjalaiset
toivat ne sodan jaloista
Säkkijärveltä.
Voimavarojeni riittäminen huolestuttaa hetkittäin.
– Olen ollut tätä taloa tehdessäni isojen kysymysten äärellä. Iloa, surua, itkua, naurua. Väsymyksen hetkiä.
Kyllä, Hoikkala myöntää olevansa väsynyt
pitkän ja raskaan työrupeaman ja puristuksen
jälkeen. Takana on unettomia öitä vastuun painoa pohtien.
Sauna on oiva rentouttaja, ja luonto loistava latauspaikka. Metsää hän voisi, piispa Wille
Riekkisen tavoin, kutsua kirkokseen.
Uskostaan Hoikkala puhuu varoen, pienin
äänenpainoin. Kyse on niin suurista asioista,
joita on lähes mahdoton täysin käsittää, ja joista jokaisella on omanlaisensa käsitys.
Hän kuitenkin käyttää usein sanoja johdatus
ja siunaus.
– Tällä Vuohijärven talolla oli jo valmis siunaus. Ja kirkko on vastaus, johon yhä etsin kysymystä.
Kysymys voisi olla elämän tarkoitus, joka hil-
jalleen avautuu ja syventyy.
– Elämän tarkoitus voisi olla se, että saa tehdä asioita, joita rakastaa ja voi toteuttaa omia
unelmiaan. Jos siitä vielä koituu hyötyä muille,
on se mielestäni rakkaudellista toimintaa.
– Meistä jokainen elää täällä aikansa ja jättää jälkensä. Koen omalla panoksellani vieväni eteenpäin henkisten arvojen asiaa. Taide ja
kulttuuri ovat minulle rakkauden ilmenemismuotoja. Ja Jumala on rakkaus!
Tuomas Hoikkala sanoo nyt kokevansa suurta kiitollisuutta elämää kohtaan ja nöyryyttä
sen edessä. Kiitos yltää myös lukuisille yhteistyökumppaneille.
Suuria asioita voi syntyä hyvin pienistä lähtökohdista, kun vain uskoo tulevaisuuteen. Tänään sitä uskoa horjutetaan koko ajan ja monin tavoin. Hoikkala toivoo ja uskoo henkisten
arvojen, ehkä piankin, voittavan rahan vallan.
– Vielä tulee vallankumous! Toivon, että tä-
Meistä jokaisella on vastuu
paitsi elämästämme, myös
ympäristöstämme. Kaikki
lähtee yksilöstä. Yksilön
voima on suuri.
mä toimintamme olisi yhtenä esimerkkinä
seuraaviin kirkonpurkupäätöksiin. Eivät toki kaikki kirkot voi olla luonto- ja kulttuurikeskuksia.
Rakennuksen nykykäytön voisi ajatella olevan hyvin lähellä alkuperäistä tarkoitusta.
Luonto on aina tullut vastaan kirkon ympäristössä vesistöineen sekä kansallispuistoineen,
ja nyt myös luonto- ja kulttuuritalon näyttelyissä. Niistä ensimmäisessä esiintyvät mestarilliset luontotulkit, valokuvaaja Hannu Hautala ja kuvanveistäjä Kauko Kortelainen.
Kesän jälkeen painotus siirtyy musiikkiin sekä erilaisiin luento- ja teatteritapahtumiin.
Hoikkala on tottunut kuulemaan senkin, että
eihän tuo ole mahdollista.
– Minulle sanottiin Salmelaa synnyttäessäni,
että laajentaa ei ainakaan voi, kun vastaan tulee niin vesi kuin tiekin. Ja nehän juuri osoittautuivat vahvuuksiksi ja vetovoimaksi.
Tai että kaikki on jo keksitty.
– Ei ole, minä vastaan. Esimerkiksi sitä, miten maailma pelastetaan, ei ole vielä keksitty!
Hoikkala tahtoisikin nostattaa kampanjan
masentavia vastavoimia vastaan. Miksi kaikki
kaunis pitäisi nujertaa? Hän myöntää yhä uudelleen hämmästyvänsä sitä, kuinka byrokratisoitunut yhteiskuntamme on.
– Kun itsestään puristaa niin paljon, on joskus vaikea ymmärtää, miksei useinkaan kyetä
näkemään kokonaisuutta.
– Mitä meille on tapahtunut? Ajattelutapamme on kerta kaikkiaan muututtava! Meistä jokaisella on vastuu paitsi elämästämme, myös
ympäristöstämme. Kaikki lähtee yksilöstä. Yksilön voima on suuri.
Hän muistuttaa vuonna 1973 valmistuneesta
Sydneyn oopperatalosta, yhdestä maailman
seitsemästä ihmeestä ja sen suunnittelijasta,
tanskalaisesta arkkitehti Jørn Utzonista.
Tämä vastasi työnsä laajuutta kauhistelleille:
– Ei se ollut työ, vaan rakkaudenosoitus.
M AT KAL L A
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
17
Avojaloin Kannaksella
näyttely Karjalan Kannaksen arki, työ ja ihmiset pääsevät esille suurnäyttelyssä.
Uimareita Kuokkalan rannalla
vuonna 1935.
M
itä sinulle tulee
mieleen Karjalan Kannaksesta?
Viipuri, Suomen vilja-aitta,
sodan taistelut vai evakot?
Etelä-Karjalan taidemuseon
ja maakuntamuseon suurnäyttely Avojaloin esittelee erilaisen Kannaksen. Keskiössä on
arki ja työ. Näyttely on kirjailija, filosofian tohtori Anna
Kortelaisen käsikirjoittama.
Näyttelyn nimi Avojaloin
tulee pietarilaisen taiteilijan
ja runoilijan Jelena Guron
tekstistä, jonka mukaan runoilijan oli kuljettava paljain
jaloin. Guro ahdistui saasteisessa kaupungissa, mutta Uudellakirkolla hän sai hengittää vapaasti.
Näyttely yhdistää eri yhteis-
kuntaluokat, sukupuolet ja
kansallisuudet uudella tavalla.
Samassa näyttelyssä ovat esillä niin nunnat, sotilaat, työläiset kuin kauppiaat ja salakuljettajat. Etelä-Karjalan Taidemuseo esittelee kymmenen
aikoinaan Kannaksella eläneen päähenkilön tarinan esineiden, maalausten ja valokuvien kautta. Henkilöistä on
myös tehty hauskoja yhdistelmiä. Samasta huoneesta löytyy salakuljettaja ja rajakomendantti, joiden tarinat kohtasivat oikeassakin elämässä.
Naiset eivät jää näyttelyssä
piiloon. Varsinainen naisten
valtakunta oli Lintulan luostari, jossa asui igumenia Larisa. Hän ja muut nunnat tekivät luostarissa kaikki työt. He
työskentelivät pellolla, hakkasivat halkoja, hoitivat karjaa,
mehiläisiä ja kasvimaata. Sesonkiaikana työtä oli niin paljon, että he eivät ehtineet edes
jumalanpalveluksiin.
Harppulinna-huvila,
Kellomäki.
kuvat: Etelä-Karjalan
taidemuseo.
Samasta
huoneesta löytyy
salakuljettaja ja
rajakomendantti,
joiden tarinat kohtasivat oikeassakin
elämässä.
Mielikuva Kannaksesta on
monikulttuurinen, monikielinen ja suvaitsevainen. Siellä oli kuitenkin myös konflikteja, joita näyttely ei peittele.
Autonomian ajan venäläistämispolitiikka nosti ennakkoluuloja alueen venäläisväestöä vastaan. Edes Lintulan
nunnat eivät välttyneet kostotoimilta. Kannaksella oli
myös luokkaristiriitoja. Punaisten ja valkoisten rinnakkaiselo oli vaikeaa sisällissodan jälkeen.
Näyttelyssä heräävät monet
muistot. Etelä-Karjalan maakuntamuseon puolella pyörii
usea mykkäfilmi, joissa kuvataan Kannaksen elämää. Siellä on myös alueesta kertovia
kirjoja ja lehtiä. Eräs näyttelyvieras tunnisti esillä olevia
viipurilaisten liikehuoneistojen kylttejä.
– Kyl mie kaik nää muistan!
hän huudahti.
Avojaloin ei ole pelkkä näyt-
tely, vaan esiteltyjen henkilöiden tarina laajenee internetissä. Näyttelyyn liittyy myös kirja, teemamatka Kannakselle
sekä luentoja ja työnäytöksiä.
Laura Koskelainen
Avojaloin-näyttely Lappeenrannassa Etelä-Karjalan
museossa ja taidemuseossa
10.1.2016 asti. www.aikamatkakannakselle.fi
Tartu Pipliaan!
www.piplia.fi
UUtUUsteos
RAAMATTUJA SUOMEN KANSALLE
RIPPIRAAMATUT
Laajin valikoima kansivaihtoehtoja. Uudistuneet liiteosat.
Pyydä tarjous tai tilaa Pipliakaupasta.
FARKKURAAMATTU
Suosikkiraamatussa kestävät
kangaskannet, oikea tasku ja vetoketju.
Vaikuttava teos Suomen
Pipliaseuran ja raamattu­
kustannuksen historiasta.
voimasanoja
PIPLiA.
Tulossa elokuussa:
365 päivää Raamatun keRtomuksia
t ™
Suomen Pipliaseura |
myynti 010 838 6520 | [email protected]
| www.pipliakauppa.fi
■
18
Y H DE S SÄ
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Jumalan luoma
luonto on
täydellinen
kristityn vaellus Luonto merkitsee kuvataiteilija Leena Hurtigille
hengellisyyttä, Jumalan puhetta.
Vappuna syntynyt taiteilija
iloitsee sini- ja valkovuokoista, ensimmäisestä västäräkin
laulusta ja joutsenesta, jonka
näki aamulla parvekkeeltaan.
V
anajaveden rannalla Hämeenlinnassa Leena Hurtigilla
on oiva tilaisuus
luonnon tarkkailuun. Toinen
aitiopaikka on parinkymmenen kilometrin päässä olevalla kesämökillä, josta avautuu
näkymä erämaajärvelle. Hurtig maalaa mielellään elämänmyönteisiä ja sateenkaaren värejä toistavia luontoaiheisia
tauluja, jotka tuovat katsojalle
hyvää mieltä.
– Ehkä minulla on sisäinen tarve saada ihmiset näkemään, miten kauniiksi Jumala loi tämän maisen matkan pientareet. Niitä ihaillessani sydämeni kiittää Herraa
ja ihmettelen aina uudestaan,
kuinka kaunis luonto onkaan,
sanoo Hurtig.
Uskoon hän tuli jo nuorena,
23-vuotiaana. Uudestisyntymisestään hän on yhä onnellinen. Se antaa tänäkin päivänä
voimia kestää maailman epävarmuutta ja ikäviä uutisia.
Hurtigin luontoaiheet ovat
realistisia, sillä Jumalan luoma
luonto on hänen mielestään
niin täydellinen, että hänen ei
tarvitse ryhtyä sitä muotoilemaan uudelleen.
– Olen ikuinen puhtaaksi
piirtäjä. Taiteen harrastaminen piirtäen ja aluksi vesiväreillä maalaten on ollut elämäni suurin nautinto siitä lähtien, kun kynä ja pensseli ovat
kädessäni pysyneet. Piirsin ensin sarjakuvia leipäpapereihin
ja sanomalehden reunoille.
Hurtig oli sotalapsena 4–5
vuoden iässä, ja pitää mahdollisena, että juuri niihin aikoihin
piirtäminen alkoi kiinnostaa.
– Halu piirtämiseen ja taiteiluun on äitini perintöä, hän
oli lapsena samanlainen. Öljymaalauksen aloitin vasta
1970-luvulla avioitumiseni aikoihin.
Hurtig opiskeli Kemin Taidekoulussa. Hän kävi myös useita
taidekursseja tunnettujen taiteilijoiden johdolla eri puolilla
Lapin lääniä.
Hän työskenteli silloisessa
Kemi-yhtiössä piirtäjänä parinkymmenen vuoden ajan.
Halu maalaamiseen kasvoi
niin suureksi, että ennen töihin lähtöä piti usein maalata akvarelli, että jaksoi päivän
ajan tehdä muuta työtä.
Leena Hurtig asui miehensä Sakarin kanssa Kemissä aivan Perämeren rannalla.
Vuoden 1982 syyskuussa raivonnut Mauri-myrsky paiskoi rantaan läheisen Laitakarin saaren reunamilta suuret
määrät puun palasia, jotka olivat peräisin saaressa vuoteen
1939 saakka toimineen Kemi-yhtiön sahalta. Erikokoiset
puun palaset puhuttelivat taiteilijaa meren hiomilla muodoillaan.
– Siitä alkoi vuosia kestänyt
show, joka on jatkunut vielä
täällä Hämeenlinnassa muutettuamme tänne 2000-luvun alussa. Päätin nimittäin alkaa maalata noita puun palasia. Ensin kuivatin ja hioin ne,
pohjustin ja maalasin öljyväreillä. Jokainen työ pitää käsitellä kolmella öljyvärikerroksella. Puu sanelee minulle aiheen muodoillaan ja kuvioillaan.
Aluksi tahti oli hurja, viikossa syntyi jopa 30 puutaideteosta. Näissäkin oivaltavissa taideteoksissa Hurtig kuvaa usein
luontoa. Aluksi hän ajatteli,
mitä kaikkea puunpalaset olivat nähneet vuosikymmenien
Ennen töihin lähtöä
piti usein
maalata akvarelli, että
jaksoi päivän tehdä
muuta työtä.
aikana, kun Laitakarin sahalta puutavaraa lastattiin laivoihin matkaamaan ympäri maailmaa.
Pienessä saaressa asuivat sahasta toimeentulonsa saavat
työntekijät perheineen, lapsille oli koulukin viereisessä Juurakon saaressa. Hurtigin uniikkeja taideteoksia meni matkamuistoiksi ympäri maailmaa
Kemin Jalokivigalleriasta, jossa niitä oli myytävänä.
Vanhat laitakarilaiset tulivat galleriaan katsastamaan ja
ihastelemaan Leenan aikaansaannoksia. Hämeenlinnassa, Leena Hurtigin syntymäkaupungissa niihin ihastuttiin
myös oitis.
– Tämä käkikello-työ on uusimpia. Jokainen puuhelmi
kellon reunalla on meren hioma, ja yksi helmi voi olla kaikki, mitä yhdestä humisevasta Lapin hongasta on jäljellä,
Hurtig kertoo.
Leena ja Sakari Hurtigin kodin
seinät ovat täynnä Leenan monipuolista taidetta. Akvarelleja, enkeli- ja luontoaiheisia
tauluja, naivistisia henkilökuvia. Sakari Hurtig toteaa puolisostaan, että Leena maalaa mitä haluaa.
Usein teoksista välittyy Leena Hurtigin elämänmyönteisyys ja halu tukea heikoimmassa asemassa olevia. Se näkyy hyvin Taivaallinen ensiapu-maalauksessa, jossa ihmisten kaltoin kohtelemat villieläimet saavat taivaassa hellää
hoivaa. Lohdutus-maalaukses-
sa Leenan lempilintu kuikka
tuo nokassaan lumpeenkukkaa
kivellä istuvalle surusilmäiselle merenneidolle.
Leena Hurtigin maalaamat
enkelit ovat aina miehiä, kuten
Raamatun enkelitkin ovat. Pieni vanamotyttö kuvaa tauluissa usein Leenaa itseään ja hänen haluaan olla sen kaikkein
pienimmän puolella.
Leena Hurtig odottaa toiveikkain mielin joka kesä lempikukkiaan, jotka hän on maalannut Lempikukkani-nimiseen tauluun. Fuksianvärisiä ohdakkeita, horsmia ja pu-
na-apiloita, keltaisia pietaryrttejä ja niittyleinikkejä, valkoisia päivänkakkaroita, sinisiä
kissankelloja ja lemmikkejä, lilanvärisiä kurjenpolvia. Juuri
niitä tuttuja kukkia, joilla Suomen luonto kaunistautuu kesän tullen.
– Maalaan ex-tempore-tyyliin. Luonto on minulle hengellinen aihe, Jumalan puhetta, jota rakastan.
– Olisin aikanaan halunnut
pyrkiä Ateneumiin opiskelemaan, mutta siihen ei ollut silloin taloudellisia mahdollisuuksia.
Y HD E SSÄ
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
19
kuolleet
Erkki Linturi
Kanslianeuvos Erkki
Linturi kuoli 20.5.2015.
Hän oli syntynyt 25.11.1929
Jääskessä. Keskeisen työuransa hän teki Helsingin kaupungin hallinnossa rahoitusjohtajana ja myöhemmin
Postipankin johtokunnan jäsenenä ja varatoimitusjohtajana. Vaativan päivätyönsä ohella hän toimi pitkään
useissa kirkollisissa luottamustehtävissä, muun muassa Helsingin seurakuntayhtymän kirkkohallintokunnan
puheenjohtajana ja Diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtajana.
Kirkon sopimusvaltuuskunnan puheenjohtajana hän toi-
Pirkko Piikkilä
Leena ja Sakari
Hurtigin kodin seinät
ovat täynnä Leenan
taidetta. Puolison
mukaan Leena
maalaa mitä haluaa.
kuva: Heikki Löflund
Hurtig päätyi hämeenlinnalaiseen mainostoimistoon,
ja työskenteli myös posliininmaalaajana Arabiassa. Onnellisimmillaan hän on ollut eläkevuosina vapaana taiteilijana, voi mennä luontoon silloin kun haluaa ja maalata silloin, kun siltä tuntuu.
Kemissä Leena rakasti Perämerta, jonka vesi näyttää hänen mielestään järvivedeltä. Usein hän souti yksin Laitakarin saareen hakemaan lisää rimamöljän palasia maalattavaksi. Vaarojakin
oli matkassa. Kerran myrsky
yllätti kesken soutelun ja toisella kertaa veneen tappi irtosi vähän ennen Laitakarin
rantaa.
Hämeenlinnaa Leena ei väsy ihastelemaan. Vanajavesi,
oma mökkimaisema ja linna.
– Tuo linna minua kiehtoo, siellä käyn aina tilaisuuden tullen tunnelmoimassa. Sitä sanotaankin Suomen
kauneimmaksi linnaksi. Keskiajan markkinat ovat hyvin
erikoiset ja viehättävät, Hurtig mainostaa kotikaupunkiaan.
Riitta Ahonen
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla saapui järkyttävä
viesti Joutsenon seurakunnan eläkkeellä olleen kappalaisen Pirkko Piikkilän traagisesta kuolemasta kesäasunnon tulipalossa.
Pirkko Piikkilä syntyi Hämeenkyrössä 25.3.1946. Hän
suoritti teologian kandidaatin tutkinnon 1975 ja hänet vihittiin papiksi 1988. Joutsenon seurakunnan III kappalaisen virkaan hän tuli pappisSeppo Posti
Rovasti Seppo Posti menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 8.6.
Lappeenrannassa. Kesäkuinen oli ollut
myös syntymän päivä 1927
Viipurissa.
Hän sai pappisvihkimyksen 1954. Pappisvuosien ensimmäiset puolitoista vuosikymmentä olivat eri tehtäviä
Helsingin ja Tampereen seuduilla.
Sen jälkeen Seppo Posti palveli Mikkelin hiippakunnan
diakoniapastorina. Pääosan
virkavuosista hän toimi kuitenkin Lappeen seurakunnas-
mi valtuuskunnan perustamisesta lähtien 22 vuoden ajan,
ja oli keskeisessä roolissa uuden neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän kehittämisessä
ja vakiinnuttamisessa kirkon
henkilöstöhallintoon. Hänen
maallikkovastuuta kirkossa
korostavaa selkeää näkemyksellisyyttään sekä monipuolista sovittelutaitoaan ja lujuuttaan tarvittiin usein uuden järjestelmän ravistellessa
kirkon keskushallinnon sekä
hiippakunta- ja seurakuntahallinnon vanhoja valtarakenteita ja myös työntekijäjärjestöjen rajapintoja.
Yhdessä sopimusjohtaja
Jouni Veinion kanssa Linturi
muodosti työparin, joka ulospäin edusti kirkkotyönantajaa
yhtenevin painotuksin. Erilaiset näkemykset ja tilannearviot käsiteltiin ja hiottiin keski-
näisin, joskus tiukoinkin keskusteluin.
Omalta työuraltani muistan
elävästi valtuuskunnan puheenjohtajan ja sopimusjohtajan säännölliset palaverit ja
Linturin rauhallisen, äärimmäisen keskittyneen tavan
kuunnella ja katsoa suoraan
silmiin rekisteröiden kaiken
ja arvioiden kaikkea mitä puhuttiin. Hänellä oli taito erottaa, mikä oli puheenjohtajan
ja valtuuskunnan roolin kannalta olennaista ja missä sopimusjohtajalle oli annettava
liikkumatila. Keskustelun jälkeen puheenjohtajan tuki ja
luottamus oli vankkumaton.
vihkimyksen jälkeen ja hoiti
sitä eläkkeelle siirtymiseensä
saakka.
Piikkis koki erityiseksi kutsumuksekseen työskentelyn
nuorten parissa ja rakasti rippikoulua ja rippileirejä.
Hän oli uskollinen oman
kirkkonsa palvelija. Hän ammensi oman kirkkomme rikkaasta ja syvästä perinteestä, mutta tahtoi esittää sen tämän ajan kielellä ja aikamme
kysymyksiin liittyen.
Rovasti Piikkilä oli nuorten
pappi, joka sai tunnustuksena
tasavallan presidentin myöntämän ansiomerkin. Rovastin
arvon hän sai 27.11.2001.
Vaieten, ymmärtämättä tapahtunutta, tahdon jättää pitkäaikaisen työtoverini, seurakuntamme uskollisen palvelijan, Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun. Pirkon
lempivirsi oli 204. Sen toinen
säkeistö kuuluu: ”Kirkossasi, Vapahtaja, alla armokättesi,
anna löytää rauhan maja, vahvista myös uskoni. Sanallasi
virvoita, haavoita ja paranna.
Torju turhat ajatukset, väärän
rauhan houkutukset.”
sa ensin kappalaisena vuoden
ja 1975–1990 kirkkoherrana,
mistä hän siirtyi eläkkeelle.
Virkavuosiensa alkuaikoina hän toimi myös uskonnonopettajana. Myöhemmin diakoniatyön laaja tuntemus toi
tehtäviä kokonaiskirkon toimikunnissa. Hän oli myös Kotimaa-lehden pitkäaikainen
asiamies.
Työtoverien arvostuksesta kertoo kymmenen vuoden
aika Lappeenrannan rovastikunnan lääninrovastina. Veteraanina hänet oli myös palkittu ansiomerkillä.
Seppo Posti oli viimeistä
piirtoa myöten herrasmies.
Esimiehenä hän oli tasapuolinen ja kannustava. Hän nä-
ki kirkon perustehtävän palvelun näkökulmasta. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten
toimitusten huolellinen hoitaminen olivat hänelle tärkeitä. Musiikki ja luonto rikastuttivat elämää. Sairauden täyttämät viimeiset vuodet Seppo
sai olla Taimi-vaimon hyvässä
hoidossa kotona.
Tuntiessaan voimiensa jo
vähenevän hän oli myös halunnut valita hautajaisvirret:
”Maat metsät hiljenneinä ja
meret tyyntyneinä kiittävät
Jumalaa”. Armollisuus itseä ja
toisia kohtaan leimasivat Sepon toimintaa ja sanoja.
Risto Voipio
Kirjoittaja toimi Erkki Linturin puheenjohtajakaudella kirkon sopimusvaltuuskunnan
esittelijänä, apulaisjohtajana
ja sopimusjohtajana
Eero Uuksulainen
Pirkon työtoveri 28 vuoden
ajan
Jukka Lehtinen
työtoverina Lappeella ja
Sammonlahdessa
20
Y H DE S SÄ
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Rakkaamme
Martti Jaakko
TAKALA
s. 13.6.1933 Suonenjoki
k. 30.6.2015 Helsinki
Paappaa kaivaten
Hilkka
Leena ja Kari, Iida ja Jussi
Herkko ja Mia, Venni ja Muusa
Liisa ja Kaisa
Maija-sisar
sukulaiset ja ystävät
Lupaus Herran luja on,
Hän auttaa ja hän kantaa,
Ja turvattoman huutohon
Hän vastauksen antaa.
(Vvk 336: 3)
Hautaan siunaaminen Rautalammin seurakunnan siunauskappelissa
18.7.2015 klo 13. Muistotilaisuus seurakuntakodilla. Tervetuloa!
PERHEUUTISET
70 vuotta
täyttää 20.7.2015
Kuopion tuomiokapitulin eläkkeellä oleva notaari, fil. lis. Teuvo Manninen.
Matkoilla koko heinäkuun ajan
leirintäalueilla EU:n alueella.
NIMITYKSET
Rauhan Tervehdys -lehden vastaavaksi vt. päätoimittajaksi on
kuluvan vuoden
loppuun saakka nimitetty Rauhan Tervehdys ry:n hallituksen
puheenjohtaja Hannu Ojalehto ja vt. toimituspäälliköksi
lehden pitkäaikainen toimittaja Riitta Hirvonen.
TUTKINNOT
Itä-Suomen yliopistossa toukokuussa suoritetut teologian alan
tutkinnot:
Läntinen teologia/filosofinen
tiedekunta
Teologian maisteri: Juho Kalapudas, Joensuu, Reetta Kosunen, Joensuu, Jarno Moilanen,
Joensuu, Tiina Puukko, Joensuu,
Antti Rahikainen, Joensuu, Suvi Rämänen, Jyväskylä, Salla Ulvi, Joensuu.
Teologian kandidaatti: Sami
Fyrqvist, Joensuu, Sanna-Marika Karppinen, Joensuu, Pauliina
Multanen, Joroinen, Jani Mäki-
talo, Joensuu, Alex Ylinärä, Tornio.
Ortodoksinen teologia/filosofinen tiedekunta
Teologian maisteri: Nina Jolkkonen-Porander, Kristiinankaupunki.
Teologian kandidaatti: Alex
Rusanen, Joensuu.
Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 27.4. myönnetyt tutkinnot:
Teologian tohtori: Milla Bergström
Teologian maisteri: Sofia Holopainen, Sari Isokoski, Aino
Luhtasela, Marjo Myyrä, Pyry Paananen, Patrik Paasonen,
Petri Patronen, Remo Ronkainen, Pia Ruotsala, Amu Urhonen, Aleksi Vainikka, Tero Vehkakoski.
HIIPPAKUNNAT
LAPUA
Kaskisten vt. kirkkoherraksi on määrätty 1.5.–
14.6. ovo kirkkoherra Jouko
Ala-Prinkkilä ja ovo kirkkoherra
Tom Ingvesgård sekä pastori Pirjo Lyytinen 1.9.2015–31.8.2016.
Marianne Kyrönviita on määrätty Parkanon vt. kappalaiseksi
1.–30.6.2015 ja hänelle on annettu viranhoitomääräys Parkanon
kappalaisen virkaan 1.7. lukien.
Jyväskylän Kuokkalan aluekappalaisen (II) virkaa ovat hakeneet
Jyväskylän XIII seurakuntapastori Riku Bucht, SLEY:n Keski-Suomen piiristä vastaava pastori ja
valtakunnallisen nuorten aikuisten työn koordinaattori Petri Harju, Jyväskylän osa-aikainen seurakuntapastori Satu Konsti, Jyväskylän n vs. XIV kappalainen
Päivi Kärkkäinen, Uudenkaupungin kappeliseurakunnan kappalainen (I) Samuel Mäkinen, Centria-ammattikorkeakoulun yhtei-
söpedagogikoulutuksen yliopettaja, TT Vesa Nuorva, Jyväskylän
VI seurakuntapastori Kati Reukauf, Pieksämäen III kappalainen
Anita Seppä, Kittilän seurakuntapastori Meri Tirronniemi.
Kati Reukauf on määrätty Jyväskylän Kuokkalan määräaikaiseksi vt. aluekappalaiseksi (II) 1.9.
lukien.
Ritva Tuominen on määrätty
hoitamaan Jyväskylän VI seurakuntapastorin virkaa (Kuokkalan
alueseurakunta) 1.9.–31.12.
Kauhavan Ylihärmän kappeliseurakunnan (II) kappalaisen virkaa ovat hakeneet saman seurakunnan vt. kappalainen Satu Linko ja Seinäjoen Nurmon kappeliseurakunnan VII seurakuntapastori (ma.) Marjo Niskanen.
Satu Konsti on määrätty hoitamaan Jyväskylän seurakuntapastorin virkaa 1.7.–31.8. siten, että
viranhoito-osuus on 60 %.
Krista Riipiselle on annettu viranhoitomääräys Vaasan seurakuntayhtymän sairaalapastorin
virkaan 1.6. lukien toistaiseksi.
Alajärven kirkkoherra Hannu
Kujala on ilmoittanut eroavansa
virastaan 1.7.2016 lukien eläkkeelle siirtymisen johdosta.
Pastoraalitutkinnon ovat suorittaneet pastorit Risto-Pekka Alhainen, Tarja Takala-Luostarinen, Henrik Koponen ja Minna
Korhonen.
MIKKELI
Dc., dir.mus. Matti-Veikko Kuuselle luovutettiin
tasavallan presidentin myöntämä
musiikkineuvoksen arvonimi.
Hanna Hietanen on suorittanut
pastoraalitutkinnon.
Erik Liljeströmille myönnettiin
sivutoimilupa.
Marjaana Härkönen ja Anna-Tiina Järvinen todettiin kelpoisiksi Kymin kirkkoherran virkaan.
Hanna Kilkkinen irtisanoutui
Lappeen I seurakuntapastorin virasta ja hänet määrättiin Savitaipaleen seurakuntapastoriksi 17.9.
lukien.
Anna Niemelä määrättiin Lappeen I seurakuntapastoriksi 17.9.
lukien.
Ville Holopainen määrättiin Haminan vt. II kappalaiseksi
1.9.2015–30.6.2016 omasta virasta vapautettuna.
Rovasti Ritva Saarikivi-Kakkonen määrättiin Lappeenrannan II
seurakuntapastoriksi 1.4.–19.7.
Oskari Nummela määrättiin Parikkalan kappalaiseksi 1.7. lukien.
Jukka Peltola määrättiin Savonlinnan vs. III kappalaiseksi
10.8.2015–20.6.2016.
Per Lindblad määrättiin Savonlinnan vs. II seurakuntapastoriksi
17.8.2015–20.6.2016.
Kati Lounela määrättiin Savonlinnan vs. VII seurakuntapastoriksi 26.8.2015–8.6.2016.
Kotimaan matkaklubi
Krakova 23.-27.10. 2015
Lähde Kotimaan Matkaklubin kanssa tutustumaan Krakovan vanhaan
kaupunkiin, mm. Marian kirkkoon ja juutalaiskortteleihin. Käymme AuschwitzBirkenaun keskitysleirialueella sekä paavi Johannes Paavali II kotikaupungissa
Wadowicessa. Vierailemme myös Remuh-synagogassa Kazimierzissa.
1. päivä pe 23.10. Finnairin lento Helsinki - Krakova klo 20.45 – 21.45. Suomenkielinen paikallisopas Kata Kivinen on vastassa, bussikuljetus keskustahotelli
Ibis Centrum *** ja majoittuminen. Kevyt keittoillallinen hotellin ravintolassa
n. klo 22.30
2. päivä la 24.10. Vanha kaupunki, Marian kirkko, juutalaiskorttelit ja
Schindlerin tehdas. Buffetaamiainen. Lähtö Krakovan vanhan kaupungin
opastetulle kävelykierrokselle (n. 2,5 h, sis. Marian kirkon sisäänpääsymaksu).
Ulkoapäin tutustutaan mm. Wawelin linnaan, Jagellonian yliopistoon sekä vanhaan Verkahalliin keskiaikaisella torilla. Lounaan jälkeen opastettu kävelykierros
jatkuu Kazimierzin juutalaiskortteleihin sekä sieltä bussilla Schindlerin tehtaalle,
joka toimii nykyisin museona. Bussikuljetus takaisin hotelliin myöhään iltapäivällä
ja loppupäivä omatoimisesti. Päiväretken kesto noin klo 9-16.
3. päivä su 25.10. Auschwitz-Birkenau, paavi Johannes Paavali II kotikaupunki Wadowice. Buffetaamiainen. Lähtö koko päivän kestävälle retkelle
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirialueelle, jossa suomenkielisen oppaan johdolla
tehdään museokierrokset ( n. 3.5 h kävelyä ) ja iltapäivällä ajomatka läheiseen
Wadowicen kaupunkiin, jossa nautitaan myöhäislounas kartanoravintolassa ja
sen jälkeen tutustutaan paavi Johannes Paavali II kotikirkkoon ja sen yhteydessä
sijaitsevaan pieneen kotimuseoon. Paluu Krakovaan illan suussa. Retken kesto
noin klo 9-18.
4. päivä ma 26.10. Lisämaksullisia retkiä valinnan mukaan
(Wieliczka ja Juutalainen ilta). Buffetaamiainen.
Retki Wieliczkan suolakaivosmuseoon n. klo 8.30-12.30. Hinta 40 €/hlö . Omatoiminen lounas. Myöhään iltapäivällä opastettu kävelyretki Remuh-synagogaan
Kazimierzissa, jonka jälkeen opas saattaa illan lisämaksulliseen retkeen ilmoittautuneet ravintola Klezmer Hoisiin (muut takaisin hotelliin). Klo 19.30 illallinen
klezmermusiikin kera (3 lajin illallinen, kahvi/tee, vesi). Paluu takaisin hotelliin
omatoimisesti.
5. päivä ti 27.10. lähtöpäivä. Buffetaamiainen. Klo 10.30 bussikuljetus Krakovan lentokentälle suomenkielisen oppaan johdolla. Paluulento lähtee klo 12.45.
Saapuminen Helsinkiin klo 15.40.
Matkan hinta: 820 € /hlö + toimitusmaksu 10 €/tilaus
Matkan hintaan sisältyy: • lennot Helsinki – Krakova - Helsinki • 4 vrk majoitus
kahden hengen huoneessa • lentokenttäkuljetukset suomea puhuvan oppaan
johdolla • buffet aamiaiset hotellissa • ohjelmassa mainitut retket ( paitsi suolakaivosmuseo) ja sisäänpääsyt ja opastukset • 2 x lounas • 1 x iltapala • 1 x illallinen
Lisämaksusta: yhden hengen huone 190 €
Lisätiedot ja varaukset:
Matkapojat Oy, p. 010 2323 109 tai [email protected]
http://matkapojat.fi/teemamatkat/lukijamatkat
PAIKKOJA AVOINNA
Sulkavan seurakunnassa, soutupitäjässä, on haettavana
31.7.2015 mennessä
NUORISOTYÖNOHJAAJALASTENOHJAAJAN VIRKA
Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa
www.evl.fi/rekrytointi ja www.sulkavanseurakunta.fi
PAIKKOJA AVOINNA
SEURAKUNNAT
KOULUTUSTA
LAPSI- JA PERHETYÖNTEKIJÄN
VIRKA
Sastamalan seurakunta sijaitsee Pirkanmaalla noin
50 km Tampereelta hyvin liikenneyhteyksien päässä.
Seurakunta kuuluu Turun arkkihiippakuntaan.
Sastamalan seurakunnassa on haettavana lapsi- ja
perhetyöntekijän virka. Lapsi- ja perhetyöntekijä toimii laajaalaisesti seurakunnan lapsi- ja perhetyössä.
Viran kelpoisuusehtona on kirkon lapsityönohjaajan tutkinto tai kirkon varhaiskasvatuksen ammattikorkeakoulututkinto tai soveltuva
koulutus ja kokemus seurakunnan lapsi- ja perhetyöstä.
Palkkaus määräytyy KirVESTES:n vaativuusryhmä 502 mukaan
(alkupalkka 2 282,85 euroa) ja virka tulee ottaa vastaan
14.9.2015 tai sopimuksen mukaan. Virkasuhteessa noudatetaan
6 kuukauden koeaikaa. Virkaan valittavan on oltava evankelisluterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen. Ennen valinnan vahvistamista
valitun tulee valitun esittää hyväksyttävä lääkärintodistus ja ote
rikosrekisteristä (RLL 6 § 2 mom.).
Sastamalan seurakunnan kirkkoneuvostolle osoitetut hakemukset
lähetetään osoitteella Aittalahdenkatu 12, 38200 Sastamala
(kuoreen merkintä ”lapsi- ja perhetyöntekijä”) tai kirkkoherran
sähköpostiosoitteeseen [email protected].
Sinulle,
Raamatusta kiinnostunut
RAAMATUN
MONIMUOTO-OPISKELU
Kaksikielinen ulkojumalanpalvelus
su 12.7. klo 13.00 Sarvisalossa,
Byagårdenissa, Minna Silfvergrén,
Marcus Kalliokoski.
Vuoden aikana luomme kokonaiskuvaa Raamatusta ja luet sen
läpi ohjatusti. Opiskelu koostuu lähi- ja etäjaksoista. Lähijaksoilla
opastamme työskentelyyn ja annamme tietoa käsiteltävistä aiheista.
Etäjaksoilla tutkit Raamattua kotona ja teet tehtäviä.
Lähijaksot: 22.8.2015 (A) tai 19.9.2015 (B), 16.–17.10.2015,
15.–16.1.2016, 11.–12.3.2016, 13.–14.5.2016, 13.8.2016.
Kurssimaksut 120 e / lähijakso, alku- ja päätösjaksot 50 e / pv.
Kurssimaksuun sisältyy opetus ja ruokailut. Kurssi vastaa 15 opintopistettä (8 ov).
vuokralle
TARJOTAAN
Hyvätasoinen rantamökki Hankasalmella,
jossa lapsiystävällinen piha ja ranta. Revontuligolfin ja palveluiden lähellä. P. 040 593 6180
HELSINGIN RAAMATTUKOULU
Kotimaa-lehti
Lisätietoja ja ilmoittautumiset:
ilmestyy seuraavan
Töölönkatu 7 A 3 00100 HELSINKI
kerran 23.7.
Jari A. Jolkkonen, puh. 040 512 6612 tai 09 491 667
[email protected] www.helsinginraamattukoulu.fi
Haku päättyy 14.8.2015 klo 13:30.
Lisätietoja antaa kirkkoherra Ari Paavilainen puh. 050 314 9001.
Valmentaudu
yliopistoon ja AMKiin
Opiskele
A,
KULTTUURIA, MEDIAJA
YLIOPIS TO-OPINTO
Tule johtavaksi kanttoriksi Loimaalle!
Etsimme innostuneeseen työyhteisöömme johtavaa kanttoria,
jolla olisi kokemusta yhteistyöstä ja tuoretta näkemystä seurakunnan musiikkielämään. Hakuaika päättyy 28. elokuuta klo 13.
Johtava kanttori toimii kanttorien esimiehenä ja vastaa seurakunnan
musiikista. Virka edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa, palkkaus
on vaativuusryhmä 602 mukainen. Virka täytetään viimeistään
vuoden vaihteessa 2015 - 16, tai sopimuksen mukaan aiemminkin.
Virantäytössä on 6 kuukauden koeaika.
Täydellinen hakuilmoitus, jossa liitteenä Loimaan seurakunnan johtavan kanttorin johtosääntö, löytyy osoitteesta www.loimaanseurakunta.
fi/ajankohtaista.
Hakemuksen voit lähettää joko kirjeitse osoitteeseen Loimaan
seurakunta, Turuntie 32, 32200 Loimaa tai [email protected]
28.8.2015 klo 13 mennessä. Lisätietoja antaa khra Riku Laukkanen,
puhelin 044 5755 813.
www.heo.f i
keskellä Helsinkiä! - 27.5.2016
Lukuvuosi 19.8.2015
Täytä
hakemuksesi
netissä
Opiskelu
oikeuttaa
opintotukeen
Ilmoitusaineistot osoitteeseen: [email protected]
www.kotimaa-yhtiot.fi
PALVELUHAKEMISTO
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
puhelin 020 754 2333
MEDIATIEDOT 2012
LED ulkovalaistusratkaisut
pihoille ja hautausmaille.
Kustantaja
Pyydä tarjous p. 020 741 6051
www.c2smartlight.com
FI57 4405 0010 0212 96
Rahankeräyslupa: 2020/2012/4280 Kts. www.kylvaja../lahjoita
Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa
Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki
PL 279, 00181 Helsinki
Päätoimittaja:
Mari Teinilä
Levikki ja lukijamäärä
Lähetysyhdistys
38.563
kpl (LT
2010)
Laajan
valikoiman
ja
76.000 lukijaa (KMT Lukija 2011)
Rauhan Sana
hyvän palvelun
kristillinen kirjakauppa.
Ilmoitusmarkkinointi
Puh. 020 754 2350
KOTIMAA-YHTIÖT
www.sacrum.fi
Hietalahdenranta
13, 00180 Helsinki
p. 040 752 0868
www.lyrs.fi
voimasanoja
PIPLiA.
PL 279, 00181 Helsinki
Puh.
020MYYMÄLÄ:
754 2000
HIETALAHDENRANTA
13, HELSINKI
Faksi 020 754 2343
AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15
Sähköpostit:
puh. 020 754 2350
[email protected]
puh. 010 838 6500
[email protected]
www.karjalanevankelinenseura.net
Uusheräyksen Keskusliitto ry
PÄIVÄN TUNNUSSANA
Tikkupolku 1 49460 Hamina
Puh. 05-755 6650 Fax 05-755 6670
www.uusherays.fi
www.sacrum.fi
Sari Havia
020 754 2284
MYYNTIPALVELU
p. 08 4639 200
Jaana Mehtälä
puh. 010 838 6520
[email protected]
www.pipliakauppa.fi
LAHJOITUKSET
FI58 8000 1800 0557 83
Suomen Pipliaseura | www.piplia.fi
PL 54 | 00241 HELSINKI
HELSINGIN
RAAMATTUKOULU
www.helsinginraamattukoulu.fi
020 754 2309
Myynti- ja markkinointipäällikkö:
Minna Zilliacus
020 754 2361
Ilmoitustrafiikki:
Pirjo Teva
020 754 2292
Aineistot:
[email protected]
(otsikoksi lehden nimi ja julkaisupäivä)
www.sujuu.fi
Ilmoitushinnat
Ilmoitusmarkkinointi
Pirjo Teva 040 680 4057
2,50 e/pmm
Sähköposti:
1/2 -sivu vaaka
[email protected]
1/1 -sivu
Ilmoitustrafiikki:
Määräpaikka
s. 5040
oikea
alakulma,
Jukka
Heinänen
750
3036 2 x 150 mm
Takasivu ½-sivu vaaka
Sähköposti:
Takasivu 1/1-sivu
[email protected]
viite: ”Kotimaa”
Ilmoitushinnat
Lisäveloitukset
2,50
€/pmm + alv 60
24 %
Ilmoitusvalmistus
e/tunti + alv 23 %.
19
39
8
21
42
Ilmoit
Ilmoitusvaraukset ja
aineistot:
Julkaisuaikataulu
edellisen viikon perjantaina
klo
Nro12 mennessä
Ilmestyy
Varaus/aineisto Teema/erikoisp
1
5.1.
28.12.11
3
19.1.
11.1.
8
23.2.
15.2.
13
29.3.
21.3.
21
22
23
24
25-26
27
28-29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
24.5.
31.5.
7.6.
14.6.
21.6.
5.7.
12.7.
26.7.
2.8.
9.8.
16.8.
23.8.
30.8.
6.9.
13.9.
20.9.
ti 15.5.
23.5.
30.5.
6.6.
13.6.
27.6.
4.7.
18.7.
25.7.
1.8.
8.8.
15.8.
22.8.
29.8.
5.9.
12.9.
Sähköpostitse
2
12.1.
4.1.
[email protected]
4
26.1.
18.1.
Tilaushinnat
5
2.2.kk 130,80
25.1.
Kestotilaus
12
€
6
9.2.kk, K24 ja
1.2.
Kestotilaus
12
7
16.2.
KotimaaPro
154,80 € 8.2.
Matkailu
Koulu ja uskonn
Yhteisvastuu
Vähintään
kuukauden
ajaksi
9
1.3.
22.2.
tilattavien
sanomatai29.2.
aikakauslehtien
10
8.3.
Kokous-, kurssiverokanta
on 10 % 1.1.2013
11
15.3.
7.3. lähtien ja
digilehden
24 %.
12
22.3.
14.3.
Kotimaan
tilaajarekisteritietoja
voidaan
14-15
5.4.
28.3.
Pääsiäisen tupla
luovuttaa
ja
käyttää asiakassuhteen
16
19.4.
11.4.
hoitamiseen
sekä
lain
sallimaan
17
26.4.
18.4.
asiakasmarkki
henkilörekisteri18
3.5.nointiin25.4.
lain
19 puitteissa.
10.5.Pidätämme
2.5. oikeuden
hintojen
muutokseen.
20
pe
18.5.
9.5.
Kesämenot & ku
Kirkon musiikkij
Juhannuksen tu
Herättäjäjuhlat,
Kesän tuplanum
Kokous-, kurssi-
22
Y H D E S SÄ
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
”Asenteet vaikeuttavat
syrjäytyneiden asemaa”
nepal Maanjäristys siirsi Bhibin Shakyan diakoniatyön painopisteen välittömään
auttamiseen.
Nepalilainen
Bibin Shakya
vieraili
Rovaniemen
Lähetysjuhlilla
kesäkuussa.
Syrjäytymistä voidaan estää
tehokkaasti muuttamalla ihmisten asenteita, uskoo nepalilainen Bhibin Shakya. Hän
on nepalilaisten kirkkojen National Churches Fellowship of
Nepal -järjestön diakoniatyötä tekevän Grace Community
Servicen johtaja.
Shakyan mukaan yhteiskunnallisesti syrjäytyneiden suurin ongelma muutenkin köyhässä Nepalissa ei ole rahan
puute, vaan muiden ihmisten
suhtautuminen johonkin heidän ominaisuuteensa. Shakya luettelee esimerkkeinä
HIV-tartunnan, huumeiden
tai alkoholin käytön. Vaikeassa
asemassa ovat myös kotimaahansa palanneet ihmiskaupan uhrit.
– Monet heistä ovat joutuneet asunnottomiksi ja ulos
yhteisöstä.
Yritämme antaa heille välineitä päästä takaisin, kertoo kesäkuussa Rovaniemen Lähetysjuhlilla
vieraillut Shakya.
Kuva: Joona
Raudaskoski
Shakyan
yhteistyökumppanit ovat
paikallisia kirkkoja, joiden kautta hän saa tietoa ihmisten elämästä. Työtä
tarvitaan, sillä vanhat ajattelumallit elävät sitkeässä myös
kirkkojen sisällä. Kristittyjä
on maan väestöstä noin prosentti.
Shakya kasvoi maan buddhalaisvähemmistöön kuuluneessa perheessä. Yhteiskunnallinen syrjäytyminen tuli hänelle
tutuksi, sillä perheen isä käytti paljon alkoholia ja kuoli Shakyan ollessa vielä lapsi.
Huhtikuussa
– Olin juopon
Nepalia ravispoika ja se oli toEmme
della paha.
koskaan taneet maanjäristykset siirsiIsän kuoltua
sanovät Shakyan työn
Shakyan perheen
neet, että joku on
painopisteen vääiti pääsi töihin
littömään avuspaikalliseen kris- liian kaukana tai
tamistyöhön.
tittyjen ylläpitä- liian vaikeassa
– Emme kosmään orpokotiin.
paikassa.
kaan sanoneet,
Siellä Shakya tuettä joku on liian
tustui ensimmäikaukana tai liian vaikeassa paisen kerran kristinuskoon.
kassa. Välitimme telttoja ja
Teini-iässä hänkin käytti paltarvikkeita kaikkein vaikeimjon päihteitä, kunnes koki voimille alueille, Shakya kertoo.
makkaan kääntymiskokemukHän aikoo jatkaa avustustyösen ja elämäntavan muutoktä vielä hetken palattuaan kosen. Nuoruuden kokemukset
timaahansa. Pian on kuitenkin
ohjasivat hänet työhön, jossa
aika siirtyä tavalliseen päivähän pääsee auttamaan muita
järjestykseen.
syrjittyjä.
– Olemme hyvin pieni kansalaisjärjestö. Emme pysty auttamaan hallintoa jälleenrakentamisessa. Sen sijaan voimme
keskittyä siihen, minkä osaamme parhaiten.
Luonnonmullistuksen edessä on voimaton olo, sillä kaikki
ongelmat liittyvät sortuneisiin
tai vaurioituneisiin taloihin.
Ruokaa ei voi säilöä, siemenriisiä on tuhoutunut eikä ihmisillä ole suojaa alkavaa sadekautta vastaan. Kaikilla kouluilla ei
ole enää tiloja. Kouluun menemättä jättäminen taas lisää tyttöjen riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi.
Jälleenrakennus vie vuosia
jopa ulkomaisen tuen avulla.
Bhibin uskoo, että ilman ulkomaista tukea selviäminen
tarkoittaisi kymmeniä vuosia kestävää jälleenrakennusurakkaa.
– Jos emme saa ulkomaista
apua, köyhyys syvenee ja sosiaaliset ongelmat kasvavat entisestään. Maasta tulee vain entistä köyhempi, Shakya arvioi.
Joona Raudaskoski
RADIO & TV
Yle Radio 1
Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.50
Perjantai 10.7. Kirkkoherra Juha Rauhala, Pudasjärvi. Lauantai 11.7. Pastori Mikko Sidoroff,
Ortodoksinen kirkko, Joensuu.
Juvan kirkon ehtookellot. Maanantai 13.7. Tutkija Anna Juntunen, Helsinki ja asiantuntija
Elina Juntunen, Espoo. Tiistai
14.7. Pastori Merja Alanne, Espoo. Keskiviikko 15.7. Seurakuntayhteyksien koordinaattori
Kaj-Mikael Wredlund, Helsinki.
Torstai 16.7. Tutkija Anna Juntunen, Helsinki ja Asiantuntija
Elina Juntunen, Espoo. Perjantai 17.7. Kirkkoherra Heikki Hakamies, Porvoo. Lauantai 18.7.
Pastori Tapio Lohikko, Baptistikirkko, Tampere. Maanantai
20.7. Kirkkoherra Juha Rauhala,
Pudasjärvi. Tiistai 21.7. Säveltäjä Markus Virtanen, Helsinki.
Keskiviikko 22.7. Nuorisotyönohjaaja Paula Niemitalo, Jyväskylä. Torstai 23.7. Teatteriohjaaja Antti Sevanto, Sipoo.
Iltahartaus klo 18.50,
lauantaisin klo 18.00
Perjantai 10.7. Nuorisopastori Pasi Hakkarainen, Tampere.
Lauantai 11.7. Seurakuntapastori Harri Vähäjylkkä, Jyväskylä.
Maanantai 13.7. Näyttelijä Saara Hedlund lukee Selkoraamattua. Tiistai 14.7. Myyjä Virpi Sillanpää, Baptistikirkko, Kurikka.
Keskiviikko 15.7. Pastori Anne
Koivunen, Kotka. Torstai 16.7.
Teatteriohjaaja Antti Sevanto,
Sipoo. Perjantai 17.7. Teologian
tohtori Kati Kemppainen, Joensuu. Lauantai 18.7. Pastori Heikki Nenonen, Kerava. Aitolahden
kirkon ehtookellot. Maanantai
20.7. Näyttelijä Saara Hedlund
lukee Selkoraamattua. Tiistai
21.7. Pastori Sergius Colliander,
Ortodoksinen kirkko, Heinävesi. Keskiviikko 22.7. Varhais-
MAIJA P.
nuorisotyönohjaaja Anu Aalto,
Mäntsälä. Torstai 23.7. Pastori
Sini Ikävalko, Helsinki.
JUMALANPALVELUKSET
Sunnuntai 12.7.
10.00 Tampereen Eteläisen
seurakunnan jumalanpalvelus Härmälän kirkosta. Juhani Räsänen saarnaa, liturgina
Antero Eskolin. Kanttori ja urkuri: Martti Syrjäniemi. Laulusolisti Petrus Syrjäniemi, 9 v.
Virsien tukena Sampolan laulajista koostuva lauluryhmä.
Virret: 520:1–5, 727, 262:1–4,
323:1,2,5, 225, 327.
11.00 Jumalanpalvelus Suomen
Lähetysseuran Valtakunnallisilta Lähetysjuhlilta Rovaniemen
kirkosta. Saarna: teologian tohtori Eero Junkkaala. (Nauhoitettu 12.6.)
Sunnuntai 19.7.
10.00 Huhtasuon alueseurakunnan messu Jyväskylästä.
Saarna ja liturgia kirkkoherra
Arto Viitala, kappalainen Arto Kauppinen avustaa. Kanttori ja Ihanaiset-kuoron johtaja Maria Salmela. Gospel Covertajat: Mikko Miettinen, Hannes Asikainen, Esko Turpeinen.
Muut muusikot: Alli Haapamäki
ja Anna Aijasaho, Ilona Rimpilä, Maria Salmela. Virret: 201a,
727, 301b:1, 2, 3, 6, 452.
11.00 Ortodoksinen liturgia Iisalmesta. Palveluksen toimittaa vt. kirkkoherra Olavi Matsi.
TV1
Sunnuntai 12.7.
10.00 Viittomakielinen hiljainen messu Järvenpään kirkossa. Kuurojenpappi Janne Rissanen saarnaa, liturgit Riitta Kuusi ja Maria Lindberg, kanttori Tuula Mertanen. Viitottavat
virret: 430:1–2, 135, 288, 229,
430:3.
Y HD E SSÄ
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Sunnuntai 12.7.
7. sunnuntai helluntaista on
aiheeltaan ”Rakkauden
aki”.
Tekstit: Ps. 28:1–2, 6–9,
Joos. 24:21–27 tai 2. Kun.
6:8–23, Hepr. 12:25–29,
Luuk. 6:27–31.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.
Sunnuntai 19.7.
Kirkastussunnuntain
aiheena on ”Kirkastettu
Kristus”.
Tekstit: Ps. 97:1–2, 5–6, 10–
11, 2. Moos. 34:29–35, 2.
Kor. 3:7–18, Luuk. 9:28–36.
Liturginen väri on valkoinen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.
RUKOUKSET
Sunnuntai 12.7.
7. sunnuntai helluntaista
Jumala, taivaallinen Isäm-
me, sinulta saamme kaiken
hyvän. Anna sen vaikuttaa
tahtoomme ja tekoihimme.
Opeta meitä ajattelemaan
vähemmän sitä, miten muut
kohtelevat meitä, ja enemmän sitä, miten itse toimimme. Auta meitä unohtamaan
loukkaukset ja opeta sovittelemaan. Muistuta siitä, että kuulumme yhteen kaikkien ihmisten kanssa, koska olemme kaikki sinun luomiasi. Herra, tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen
tähden.
Sunnuntai 19.7.
Kirkastussunnuntai
Vapahtajamme Jeesus
Kristus. Kiitos, että annat
meille juhlahetkiä, aikoja,
jolloin voimme kokea sinun
läsnäolosi erityisen voimakkaasti. Auta, ettemme kuitenkaan perustaisi uskoamme tunteiden varaan. Kiitos Raamatun sanasta, joka ei muutu. Kiitos, että olet
luvannut olla kanssamme
kaikki päivät maailman loppuun asti.
Syvään rakkauteen
7. sunnuntai helluntaista Hätkähdin kun yhtenä kesäpäivänä havaitsin oululaisen moottoritien
laidalla kyltin: Jäljittele Jeesusta.
kiintoista kuunnella opetuksenne aiheesta.
Minun sanavarastossani jäljittely on eräänlaista matkimista, jopa näyttelemistä tai
esittämistä. Vähän pseudoa,
vähän second handia, toissijaista toimintaa. Aloin miettiä, eikö juuri tätä
lajia löydy kirkoistakin?
Osaamme jäljitellä Jeesusta, mutta kun pintaa raaputtaa vähän,
sen alle sullotut
asiat ovat valmiita leimahtamaan.
Tai paras puhua
vain itsestään. Ajatus Jeesuksen jäljittelystä tuli oudon kipeästi kohti. Tajuan jäljittelyn
mekaniikan, tajuan
myös kipeän pyrkimyksen ja
kaipauksen syvään rakkauteen, armoon.
Luukkaan evankeliumi
6: 27–31
Teille, jotka minua kuulette,
minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä,
jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta,
jotka parjaavat teitä. Jos
joku lyö sinua poskelle, tarjoa
toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta
pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä,
joka sinulta jotakin vie. Niin kuin
te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.
N
yt on heviä.
Kiemurtelen
tämän tekstin
kanssa onnettomana. Aina
kun mielestäni saan siitä kiinni, näkymätön seinä nousee
eteen. Puhutaan vihasta ja rakkaudesta. Jeesuksen käskyjen
mielettömyydestä. Voiko rakastaa raiskaajaa, lapsenmurhaajaa, toisen ihmisyyden häpäisijää?
Ei voi. Mutta silti se on ainoa mahdollisuus. Nämä kaksi tosiasiaa iskevät yhteen niin
lujasti, että silmissä ei näy vähään aikaan edes tähtiä. Vain
kirkasta pimeyttä.
luissaan,
on totta. Ja nyt ei
puhuta Herramme tapaan avoimesta sodasta; parjaamisesta, kiroamisesta, lyömisestä tai varkaudesta. Kyse
on enemmänkin piilovihasta; ohittamisesta, sivistyneestä supinasta, vaikenevista huulista, ylimielisyydestä, pilkasta, tai ystävällisyyden kaapuun
verhotusta manipuloinnista.
Eikö meissä kaikissa ole joskus
ollut sitäkin? Ja emmekö me
kaikki ole joskus tajunneet oleArkisessa elämässä ajatus vivamme piilovihan kohde? hamiehestä tuntuu jopa epäEi tarvitse mennä Ukrainaan
korrektilta hentai Syyriaan kohkilökohtaisella
Jeesus, datakseen vihaa.
tasolla. Ei kai miHäpeä ja heikrakkaunulla voi olla viko omanarvonden
hamiehiä, saatiktunne, myös pelka että itse vihai- pyytäjä, lahjoittaa
ko, näyttäytysin jotakuta? Ja
vät helposti vihasen, mitä hän
samalla vaistoan,
na. Pride-viikolla
meiltä vaatii.
että juuri tämä
huomasin, kuinajatus omasta vika jo banderolhaamattomuudesta on petollin lause ”Armo kuuluu kaikillinen, suorastaan vaarallinen.
le” herätti ihmisissä vihaa. Ja
Vihan kuvittelee helposti olese seikka taas herätti vihaa mivan erityisesti rotuihin, uskonnussa. Kauhea kierre.
toihin, kansoihin tai seksuaaliOn päivänselvää, että rakkaus,
vähemmistöihin liittyvää. Siitä kirjoitetaan pääkirjoituksia
niin syvällä tasolla mitä Jeesus
lehteen, ei päiväkirjaa.
tässä kysyy ja vaatii, ei ole ihOma viha – tai se viha, jonka
miselle mahdollista. on kuin onkin joskus tuntenut
Näin yksinkertaisesti minua
11-vuotias kehitysvammai-
gun hel min en
ENSI PYHÄNÄ
23
opetti eräänä kevättalven päivänä oululaisessa keittiössä
edesmennyt professori Tuomo Mannermaa noin kahdeksan vuotta sitten. Jeesus, rakkauden pyytäjä, lahjoittaa sen,
mitä hän meiltä vaatii.
Keittiössä Inkeri-puoliso keitti kahvia. Hetken aikaa
kaikki oli aivan selvää.
Hätkähdin kun yhtenä kesäpäivänä havaitsin oululaisen moottoritien laidalla kyltin: Jäljittele Jeesusta. Tavallaan ilmaisu oli nerokas ja osuva, samalla siinä oli jotain pelottavan tunnistettavaa. Kiitos
jehovantodistajat siitä aivomyrskystä, jonka kylttinne sai
aikaan! Olisipa ollut mielen-
nen poikamme Uuno koki jotakin suurta eräillä syntymäpäivillä tänä kesänä. Hän kuuli Tarja Ylitalon laulamana
laulun Rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Mikään ei ole ollut
sen jälkeen ennallaan.
Se tuli jostakin kuin alhaalta.
Mää vaan tajusin sen, hän kuvaili kokemustaan päivätolkulla. Mää tajusin, että rakkaus on
toisella puolella, toisella puolella on kuolema, mutta rakkaus on silti kaikkea.
Sitten poika pyysi tekemään
kakun, jossa on jotenkin läsnä rakkaus, kuolema ja Jumalan kuva.
Teimme mieheni kanssa kakkuun ääriviivat pikkupojasta.
Kyyneleet silmissä.
Sillä rakkaus on lahja Jumalan.
satu kreivipalosaari
Kirjoittaja
pohtii viikon
Uuden
testamentin
tekstejä.
24
Y H DE S SÄ
K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5
Kiitos saviruukusta!
TÄSTÄ
KIITÄN
Tavaratalon vi-
kuva: Matti Karppinen
herosastolla moni ruukku koreilee väreillä
kkua
Kukkaruu
ja muodoilla.
mioitava Ne eivät kuio
u
h
n
o
a
valitess
tenkaan pysty
in kuin
niin kasv
siihen, mihin
nkin
kastelija
osaston edulli.
e
sin
ja vaatimatton
n
o
lu
min ruukku pystyy.
Perinteinen saviruukku on paitsi eleettömän kaunis, ominaisuuksiltaan voittamaton.
Olen innokas chiliharrastaja, mikä saattaa toisinaan olla chileilleni rankkaa. Vietän
runsaasti aikaa parvekkeella hypistellen lehtiä ja ihastellen kasvuja. Siinä samalla tulee
liian usein mieleen, että lorautanpa vähän vettä, vaikka aina
ei tarvitsisi.
Chilit selviävät hetkellisestä kuivuudesta, mutta liikakastelu lahottaa juuret. Saviruukussa kasvia on kuitenkin lä-
hes mahdotonta kastella liikaa.
Ruukun pohjassa on reikä, jonka kautta se päästää ylimääräisen veden aluslautaselle. Loppu kosteus haihtuu vähitellen
saven läpi. Tarvittaessa kasvi voi käyttää aluslautaselle ja
ruukun pintaan varastoitunutta vettä.
Kaikki eivät pidä siitä, että
ruukun pinta patinoituu, mutta minusta patinoituminen
kertoo vain siitä, että ruukussa
on elämää.
Saviruukkujen historia on
osin hämärän peitossa. Niitä ei ole pidetty arvotavarana, jonka vaiheet kannattaisi merkitä muistiin. Se tiedetään, että ruukuissa on kasvatettu kasveja ainakin 10 000
vuoden ajan.
Jo muinaiset roomalaiset
huomasivat, kuinka ruukuissa voi kätevästi siirtää kasveja kylmästä sisälle. Siirreltävyys on edelleen yhtä kätevä
ominaisuus kuin antiikin aikaan. Kun yölämpötila syksyllä putoaa pakkasen puolelle, siirrän chilini parvekkeelta
turvaan olohuoneen pöydälle.
Aamulla vien ne takaisin nauttimaan auringonsäteistä.
Saviruukku on innoittanut
myös lyyrikoita. Eräs tunnettu
hengellinen laulu paljastaa yhden saviruukun kätevistä ominaisuuksista, josta kerrotaan
myös Jeremiaan kirjassa: rikkoutuneen ruukun voi valaa
uudestaan. Särkyneen ruukun
sirpaleet sopivat lisäksi umpinaisten ruukkujen salaojittamiseen.
Harva esine kestää aikaa niin
kuin saviruukku.
Kasvun Jumala, anna ruukun
suojata ja hoitaa kasveja. Kiitos ilosta, jota elämä ruukussa
tuo viljelijälle.
Tuija Pyhäranta
K E SÄ PA I TA
Uutuus!
Lyhythihainen papinpaita
Hihaton bambutrikoopaita
Viileä, sokeripalakauluksellinen
paita Nanson suomalaisesta
bambutrikoosta. Ateljé Solemniksen
kotimaista käsityötä.
Värit: musta ja vihreä.
Koot XS–XXL.
Muista myös pitkä- ja
lyhythihaiset bambupaidat.
55
00
www.sacrum.fi
Virkapaita
Kotimainen, käsintehty lyhythihainen virkapaita.
Miesten paidassa rintatasku.
Naisten paita kaartuvahelmainen slim-malli.
Mittamuutokset edullisesti ja joustavasti.
sekoite
59,00
puuvilla
69,00
Virkapaita
EU:ssa suomalaisten kaavojen mukaan valmistettu
lyhythihainen virkapaita.
sekoite
42,00
puuvilla
52,00
Reilun kaupan virkapaita
Lyhyt- tai pitkähihainen Reilun kaupan sertifioima virkapaita.
Uutuutena täyspuuvillaisen paidan rinnalla nyt helppohoitoinen sekoitekankainen (40 % PES, 60 % CO) vaihtoehto.
pitkä-/lyhythihainen, sekoite/puuvilla 57,00
Tunika naiselle
Pitkä kotimainen tunika sokeripala
sokeripalakauluksella naiselle. Leveä helma,
edessä halkio ja nappi, 3/4 -pituiset
hihat. Saatavilla toiveesta myös
vetoketju tai halkio + nappi niskan
puolelle. Takapituus noin 90 cm.
Alk.
42
MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI
00
AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15
Villasekoitekangas musta
Viskoosisekoite vihreä
Hengittävä PES, musta tai vihreä
Bambutrikoo musta tai vihreä
puh. 020 754 2350
85,00
85,00
68,00
85,00