docnumero 2/2015 - Suomen änkytysyhdistys ry
download 
Report Transcription
numero 2/2015 - Suomen änkytysyhdistys ry
Puheen vuoro 2/2015 Kesätapaaminen Petäjävedellä elokuussa Kokemuksia improvisaatiokurssilta Nuortentapaaminen Suomen änkytysyhdistys Finlands stamningsförening Toimituskunta Mikael Turunen, päätoimittaja [email protected] Eero Hämäläinen, taitto [email protected] Jari Kurjenmaa, toimittaja [email protected] Satu Nygren, toimittaja [email protected] Puheen vuoro Suomen änkytysyhdistyksen jäsenlehti (aikaisemmin Painokas) julkaistu vuodesta 1978, ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 38. vuosikerta numero 2 kesäkuu 2015 Julkaisija Suomen änkytysyhdistys ry Tilkankatu 39 A 15 00300 Helsinki Seuraava numero ilmestyy lokakuussa Aineisto syyskuun loppuun mennessä [email protected] Issn 1797-5115 Kansikuva Tutustutaan Porin kaupunkiin Eero Hämäläinen Paino Print Mill Oy Loviisa 2015 Takakansi Ryhmäkuva Porin teatterin edustalla www.ankytys.fi [email protected] JÄSENMAKSUOHJEET uusille jäsenille Vanhoille lähetetään jäsenmaksulappu kirjeitse keväällä Jäsenmaksu vuodelle 2015 on 18 euroa, perhemaksu 23 euroa, 26-vuotiaat ja alle sekä opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 9 euroa. Maksu suoritetaan SÄYn Danske Bankin tilille IBAN: FI87 8000 1800 3615 87 Laita viestikohtaan nimesi ja osoitteesi. OSOITTEENMUUTOKSET Eero Hämäläiselle (yhteystiedot toiseksi viimeisellä sivulla) tai sivujemme palautelomakkeen kautta www.ankytys.fi. Ilmoita myös sähköpostiosoitteesi! 2 Päätoimittajalta Olen toiminut Puheen vuoron päätoimittajana kohta puolentoista vuoden ajan. Paljon tapahtumia on tähän aikaan mahtunut – tärkeimpänä yhdistyksen nimen muutos Suomen änkyttäjien yhdistyksestä muotoon Suomen änkytysyhdistys. Lehdessä on pyritty kertomaan tärkeimmistä asioista änkytysrintamalla ja sen lisäksi tuomaan esiin yksittäisten änkyttäjien tarinoita elämästään. Olen saanut lehdestä päätoimittajana toimimiseni aikana lähinnä myönteistä palautetta. Suurimmalle osalle lehden lukijoista Puheen vuoro näyttäisi hyvin kelpaavan. Pari kertaa on tullut myös kielteisempää palautetta. Jos lehteä haluaa arvioida, kannattaa ottaa huomioon, että lehteä tehdään hyvin pienillä resursseilla. Jos Puheen vuoroa vertaa monien muiden pienten yhdistyksien lehdyköihin, vetää lehtemme mielestäni useinkin pidemmän korren. En ole tietenkään ollut läheskään yksin tekemässä tätä lehteä ja suuri kiitos kuuluu muille toimitukseen osallistuville – kuten tietysti kaikille lehteen silloin tällöin kirjoittaville henkilöille. Lukijat voivat halutessaan osallistua lehden sisältöön. Lehdestä voidaan toivottavasti tehdä lukijoiden näköinen. Olisi hyvä saada tietää, mistä lehteen tahdotaan kirjoitettavan. Puheen vuoron on tarkoitus olla meidän SÄYläisten oma lehti, johon saa vapaasti kirjoittaa. Minun tehtäväni on sitten tarkistaa, voiko jutun julkaista sellaisenaan vai olisiko sen kanssa hyvä tehdä hienosäätöä. Jos haluat olla kehittämässä Puheen vuoroa ja jotakin konkreettisia ehdotuksia löytyy, voit halutessasi lähettää sähköpostia esimerkiksi suoraan minulle. Sinulla voi olla vaikkapa jokin lyhyt kommentti lehden sisällöstä ylipäätään tai jostain tietystä artikkelista (ruusuja tai risuja). Tai ehkä sinulla on idea jostakin änkytykseen liittyvästä tapahtumasta maailmalla tai Suomessa, josta olisi hyvä kirjoittaa. Täysin uusia ideoita juttujen aiheiksi voi lähettää riippumatta siitä, haluatko itse kirjoittaa artikkelia aiheesta. 3 Kenties haluaisit kirjoittaa jostakin omasta kokemuksestasi? Lukijoiden kirjoituksia Puheen vuorossa voidaan luonnollisesti myös aina julkaista nimettömänä. Uskon, että näissä pienehköissä änkytyspiireissä saamme tehdyksi sellaista jäsenlehteä, jota lukijat haluavat lukea. Ehkä siten voimme myös vaikuttaa osaltaan siihen, että saamme lisää jäseniä yhdistyksellemme ja että vanhat jäsenet jaksavat porskuttaa mukana. Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut hieman kasvamaan päin ja sama kehitys toivottavasti jatkuu. Haluan vielä toivottaa aurinkoista kesää kaikille SÄYn jäsenille! Mikael Turunen [email protected] Puheenjohtajalta Kesä on jälleen tullut ja kevätkausi takana päin. SÄYn kevättapaaminen oli tällä kertaa Porissa. Kävimme mm. katsomassa Porin teatterissa Kuninkaan puhe -näytelmän. SÄY oli mukana näytelmän teossa siinä muodossa, että yhdistyksemme hallituksen jäseniä oli kouluttamassa näytelmän päähenkilöä näyttelevää Peter-Sebastian Lehtosta änkyttämään. Olin katsomassa aikoinaan myös Helsingin kaupunginteatterissa Kuninkaan puhe -näytelmän kenraaliharjoituksia. Täytyy sanoa, että Porin näytelmään pääsin paremmin sisälle ja pystyin eläytymään änkyttävän Yorkin herttuan ja myöhemmin Iso-Britannian kuninkaan kamppailuihin puheentuottamisen vaikeuksissa. Se tuska ja valtava paine oikein huokui näyttämöltä katsojien sydämiin. Tosin tähän saattoi vaikuttaa myös se tosiasia, että Porissa teatterisali oli huomattavasti pienempi kuin Helsingin kaupunginteatterin valtava päänäyttämö, jolloin katsojat pääsivät Porissa lähemmäksi näyttelijöitä ihan fyysisestikin ja näkemään paremmin näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Sunnuntaina oli sitten vuorossa yhdistyksen kevätkokous, jossa mm. annettiin edellisen vuoden hallitukselle vastuuvapaus vuoden 2014 tilinpidos- 4 ta ja keskusteltiin tämän vuoden kotimaisista ja ulkomaisista änkytystapahtumista. Elokuussa 22.-23.8.2015 SÄY järjestää kesätapaamisen Petäjävedellä. Majoituspaikkana toimii Taipaleen luomu- ja matkailutila, joka on vanha sukutila 1600-luvun alusta alkaen. Tilan sivut löytyvät netistä osoitteesta http://taipaleentila.com. Tila on myös facebookissa. Linkin tilan facebooksivulle löydät Taipaleentilan nettisivuilta. Youtubesta löytyy myös yksi video Taipaleen tilasta: https://www.youtube.com/watch?v=wvniA2Yx4xY Lisätietoja ilmoittautumisohjeineen löytyy tästä lehdestä sekä nettisivuiltamme osoitteesta http://www.ankytys.fi/ajankohtaista. Tänä vuonna on Tanskan vuoro järjestää Pohjoismainen änkytystapaaminen Nordiska, joka järjestetään 4.-6.9.2015 Kööpenhaminassa aivan kaupungin ydinkeskustan tuntumassa hotelli Cabinn Scandinaviassa. Ilmoittautuminen oli 1.6 mennessä, mutta jos ette ole vielä ilmoittautuneet niin lähettäkää sähköpostia minulle [email protected]. Voin tällöin yrittää ottaa selvää, onko vielä mahdollista ilmoittautua mukaan tapaamiseen. Vuonna 2016 eli ensi vuonna on Suomen vuoro järjestää Nordiska-tapaaminen. Tapaamisen teema, alustava ohjelma sekä tapaamisen sijaintipaikka julkistetaan Kööpenhaminassa Nordiska 2015 tapaamisessa, mutta ajankohdan voin jo tässä vaiheessa paljastaa. Nordiska-tapaamiset järjestetään nimittäin aina syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vuonna 2016 se on siis 2.-4.9.2016. Jos ette ole vielä olleet missään SÄYn tapaamisissa tai kansainvälisissä tapaamisissa niin kannattaa rohkeasti lähteä mukaan. Lähes poikkeuksetta tapaamiset sekä kotimaassa että ulkomailla ovat olleet välittömiä ja uudetkin kävijät on otettu mukaan kuin he olisivat olleet vanhoja ystäviä joita ei ole pitkään aikaan nähty. Itse olen käynyt SÄYn tapaamisissa vuodesta 2009 alkaen ja kansainvälisissä tapaamisissa vuodesta 2011. Ilman näitä tapaamisia minulla olisi varmaan pari ystävää. Nyt minulla on ystäviä useita kymmeniä sekä Suomessa että ulkomailla. Täytyy vielä sanoa, että olin ennen SÄYhyn lähtemistä itseeni sulkeutunut arka ja itsetunnoton pitkäaikaistyötön. Nyt olen ollut jo viidettä vuotta vakituisessa työsuhteessa ja kolmatta vuotta SÄYn puheenjohtajana. Suosittelen siis lämpimästi kaikille lähtemistä mukaan SÄYn toimintaan ja tulemaan mukaan kansainvälisiin tapaamisiin. Mukavaa kesän jatkoa kaikille. Joni Dickhoff, Suomen änkytysyhdistys ry:n puheenjohtaja 5 SÄYn kesätapaaminen Petäjävedellä 22.-23.8.2015 Tänä vuonna SÄYn virallinen kesätapaaminen järjestetään Keski-Suomessa Petäjävedellä Taipaleen luomu- ja matkailutilalla. Luvassa on maalaisidylliä parhaimmillaan Piesasjärven läheisyydessä olevalla tilalla, jolla on jopa 30 vuoden kokemus matkailusta. Yksityiskohtaiset tiedot tilasta löydät osoitteesta: http://taipaleentila.com. YouTubesta voit katsella videota hakusanoilla "Taipaleen tila". Alustava ohjelma: Lauantai 12.00 – 12.30 13.30 16.30 18.00 20.00 Sunnuntai 08.00 – 09.00 09.00 – 11.00 11.00 – 12.00 12.30 – 13.30 14:00 – 15.00 Majoittuminen Lounas Lähtö Petäjäveden vanhalle kirkolle, retkellä kahvit, kirkko on Unescon maailmanperintöluettelossa Paluu majoituspaikkaan, minkä jälkeen päivällinen Saunomista, uimista ja muuta iltaohjelmaa Iltapala, jonka jälkeen iltaohjelma jatkuu klo 22 saakka Aamiainen Tutustuminen maatilaan Lounas Kievari Rantapirtti Koskenpäällä pihapelejä yms. Kahvit ja palautekeskustelu Joni Dickhoffin perheen kesämökillä Koskenpäällä. 6 Jäsenhinnat: Hinta on aikuisille 65 euroa, alle 27-vuotiaille, opiskelijoille ja työttömille 45 euroa ja lapsille 25 euroa. Perhehinta on 140 euroa, perhehintaan kuuluu kaksi aikuista ja kaksi lasta. Majoitus neljän hengen aitoissa. Lauantain päiväkävijöille hinta on 25 euroa (kahvi, päivällinen ja iltapala). Sitovat ilmoittautumiset 21.7. mennessä Joni Dickhoffille sähköpostitse [email protected]. Kerro ilmoittautuessasi osallistujien nimet ja lasten iät. Muista mainita mahdollisista ruoka-allergioista ja muista rajoitteista. Kun olet saanut vastauksen, ilmoittautumisesi on mennyt perille. Voit tarvittaessa kysyä lisätietoja Eero Hämäläiseltä, p. 040 505 2834. SÄY ei vakuuta osallistujia. Maksa osallistumismaksu saamallasi viitenumerolla 27.7. mennessä SÄYn tilille: FI87 8000 1800 3615 87. 7 Kulkuyhteydet Petäjävedelle julkisilla kulkuneuvoilla: Jyväskylästä: Tampereelle/Keuruulle menevään bussiin, jää pois Petäjävedellä, tai Seinäjoelle/Vaasaan menevään junaan, jää pois Petäjäveden asemalla. Junat pysähtyvät Petäjävedellä vain tarvittaessa ottamaan/jättämään matkustajia. Helsingistä: Junalla Tampereen kautta Jyväskylään. Tampereelta: Junalla Jyväskylään. Tampereelta pääsee Petäjävedelle myös bussilla. Turusta: Juna Jyväskylään. Vaasasta/Seinäjoelta: Junalla Petäjävedelle. Seinäjoelta pääsee junalla Jyväskylään Tampereen kautta (vaihto Tampereella) tai vaihtoehtoisesti ensin junalla Tampereelle ja sitten Tampereelta bussilla Petäjävedelle. Oulusta: Junalla Seinäjoelle, vaihda Seinäjoella Jyväskylään menevään junaan, jää pois Petäjäveden asemalla. Vaihtoehtoisesti voit jatkaa Tampereelle saakka junalla ja vaihtaa siellä joko Jyväskylään menevään junaan tai bussiin, jolla pääset suoraan Petäjävedelle. Kuopiosta tai Kouvolasta: Junalla Pieksämäen kautta Jyväskylään. Jos tulet julkisilla, niin ilmoita asiasta Eero Hämäläiselle (p. 040 505 2834) etukäteen, niin tulemme hakemaan sinut Petäjäveden keskustasta autolla. Majoituspaikka sijaitsee n. 8 kilometrin päässä Petäjäveden keskustasta. Ilmoita myös milloin olet aikataulun mukaisesti Petäjävedellä ja tuletko junalla vai bussilla ja kuinka monta teitä on. 8 Änkyttävien nuorten tapaaminen Helsingissä Ajatus änkyttävien nuorten omista tapaamisista on kytenyt änkytysyhdistyksessämme jo vuosia. Nuoret ovat väliinputoajaryhmä yhdistyksessämme, jossa iso osa aktiivisista on keski-ikäisiä. Lapsillekin näyttää toimintaa riittävän ainakin hyvien puheterapiakurssien osalta. On kuitenkin hälyttävää, että maassamme ei ole ollut nuorille suunnattuja aktiviteetteja. Paras vertaistukihan on oman ikäistensä seura, mutta sitä ei ole Suomessa helppoa löytää. ELSA Youth Meeting (European League of Stuttering Association) on 1827-vuotiaille änkyttäville nuorille tarkoitettu kansainvälinen leiri, joka kerää nuoria yhteen viikoksi kaikkialta Euroopasta. Leiri kannustaa nuoria alkamaan aktiivisiksi omissa änkytysyhdistyksissään, jotta yhdistysten jatkuvuus sekä nuorempi näkökulma olisi yhdistyksissä edustettuna. Nuoria kannustetaan myös perustamaan omassa maassaan aktiivista nuorten toimintaa änkyttäville nuorille. Elsa Youth Meetingin inspiroimana, lukuisien kansainvälisten änkytystapaamisten jälkeen, monien Ruotsin änkytysyhdistyksen nuortentapaamisviikonloppujen ja kesäleirien innoittamana sekä 200 änkyttävän Facebookkaverin myötä allekirjoittanut järjesti Suomen ensimmäisen virallisen nuortentapaamisen yhdessä Mikael Turusen kanssa. Kyseessä oli päivätapaaminen Helsingissä keilailun ja kahvittelun merkeissä. Olimme lähteneet ta- 9 paamisen suunnittelussa hyvissä ajoin liikkeelle ja perustaneet syksyllä 2014 Säy-nuoret -nimisen Facebook-ryhmän, jonne aloimme kutsumaan änkyttäviä nuoria ikähaarukalla 15-30-vuotta. Tapaamiseen ilmoittautuneiden lukumäärä yllätti meidät positiivisesti. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 10 henkilöä ja joukossa jopa muutamia uusia kasvoja. Tapaamisesta pidettiin kovin ja toiminnalle toivotaan jatkuvuutta. Olemmekin jo suunnittelemassa pidempää viikonlopputapaamista, joka toteutuu mahdollisesti ensi syksyllä. 10 Meissä nuorissa on änkytysyhdistyksemme tulevaisuus. Jos nuortentoimintaan ei panosteta tarpeeksi, on yhdistyksemme toiminnan jatkuvuus tulevaisuudessa vaakalaudalla. Pienistä puroista syntyy suurempi virta: ensimmäisen nuortentapaamisen ansiosta saimme yhden uuden vapaaehtoisen suunnittelemaan tulevia nuorten tapaamisia ja samainen henkilö saattaisi olla kiinnostunut tulevaisuudessa myös hallituksessa vaikuttamisesta. Satu Nygren Suomen änkytysyhdistyksen hallituksen jäsen ja nuorten tapaamisten vastaava 11 Änkyttäjien kevättapaaminen Porissa ensikertalaisen näkökulmasta Olen käynyt Turun puhekerhossa muutaman vuoden, mutta tänä keväänä Porissa 10.-12.4. järjestetty kevättapaaminen oli minulle ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin lähtemään tapaamaan vähän suurempaa joukkoa änkyttäjiä eri puolilta Suomea. Se oli, jos ei suuri, niin ainakin puolipitkä askel arkajalalle, joten luonnollisesti minua hieman jännitti etukäteen. Kanssaänkyttäjät vaikuttivat kuitenkin onneksi ainakin pikaisella arviolla olevan ihmisiä eivätkä hirviöitä, joten kannatti uskaltaa. Saavuimme Poriin kahden muun turkulaisen kanssa vasta lauantain puolella, joten perjantain ohjelmaa en osaa kommentoida. Pakettiauton etupenkillä oli mukavaa mutta ahtaahkoa, joten turkulaisosallistujilla matka kului läheisissä tunnelmissa. Mikäs aloittaisikaan sen paremmin lämminhenkisen vertaistukitapaamisen. Matka meni nopeasti hyvässä seurassa, keskustelimme sivistyneesti muun muassa politiikasta ja onnistuimme välttämään verisimmät riidat siitä, ketä pitäisi äänestää. Oma oloni oli kuitenkin aika nuutunut, koska yöunet olivat jääneet kokonaan väliin. Vuorokauden valvomisenhan pitäisi vastata noin promillen humalatilaa, joten rohkaisuryypyt oli tavallaan jo hoidettu alta pois, kun saavuimme hotellillemme, Sokos Hotel Vaakunalle. Olin alunperin ilmoittautunut yhden hengen huoneeseen, koska en saanut ketään huonekaveriksi. Ilmoittautumisten vastaanottamisessa oli kuitenkin tapahtunut jokin erehdys, jonka seurauksena jaoinkin huoneen toisen änkyttäjän kanssa. Olin tästä sattumuksesta onnellinen, koska olinkin etukäteen toivonut, että saisin tutustuttua johonkuhun, ja sehän sujuu huomattavasti helpommin, kun ollaan samassa huoneessa. Tutustuminen huonekaveriini oli yksi parhaita juttuja, joita viikonlopun aikana koin, sillä minulle on luontevampaa jutella ihmisten kanssa kahdestaan tai muutaman hengen ryhmissä kuin isolla porukalla. Lauantaina ohjelmassa oli Kuninkaan puhe -näytelmä Porin teatterissa. Minä jätin sen kuitenkin väliin, koska olin jo ollut tammikuussa seuraamassa näytelmän harjoituksia eikä lopulliseen näytelmään ilmeisesti ollut tehty suuria muutoksia. Tammikuussa nähdystä versiosta ainakin pidin. Kuninkaan näyttelijän Peter-Sebastian Lehtosen roolityö oli erittäin uskottava. Teatterille varatun ajan minä käytin päiväuniin, jotta en illallisella nukahtaisi kiusallisesti naama ruokalautaselle. 12 Vaikka olenkin Raumalta kotoisin, ei Pori ollut minulle erityisen tuttu kaupunki. En viitsinyt lähteä hotellilta yksinäni kaupunkia tutkimaan, sillä olen usein vieraassa paikassa haahuillessani havainnut sen omakohtaisesti, että sanonta ”etsivä löytää” ei päde suuntavaistottomiin. Toki jotain sellaista voi löytää, mitä ei ainakaan etsi. Kävimme huonetoverini kanssa ennen illallista vähän kävelemässä ja löysimme vahingossa linja-autoaseman. Se olikin onnekas sattumus, koska huonetoverini oli tarkoitus löytää sinne kävellen sunnuntaina. Sää oli lauantaina onneksemme melko kesäinen. Meille oli varattu illallinen Rosson kabinetissa, jonne seuraamme liittyi myös Peter-Sebastian Lehtonen, mikä oli hieno kunnianosoitus SÄYlle. Tuntui mukavalta mutta myös vähän absurdilta, että täällä sitä vain olen kabinetissa illallistamassa julkkiksen kanssa samassa pöydässä sen ansiosta, että puhun oudosti. Ties mitä hyötyjä oudosti puhuminen minulle myöhemmin elämässäni vielä tuottaakaan. Illallisella en ollut pahemmin äänessä, kuten en muutenkaan tapaamisen aikana koko porukalla keskusteltaessa. En oikein itsekään osaa sanoa, miksi minulle oli tuolloinkin niin vaikeaa osallistua keskusteluun, vaikka änkyttämistä ei olisi tarvinnut pelätä. Yleensähän olen selittänyt passiivisuuteni ryhmäkeskusteluissa siten, että tietenkään en uskalla puhua, koska olen porukan ainoa änkyttäjä. Viikonloppu paransikin itsetuntemustani: ilmeisesti vaikeuteni osallistua keskusteluun ei rajoitu vain änkyttämisen välttelyyn. Änkyttäjien vertaistukitapaamiset ovatkin sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä kärsiville änkyttäjille oiva paikka tarkastella, miten se vaikuttaa itseen, ettei änkytystä tarvitse vältellä - lähteekö jännitys kokonaan vai jääkö jotain yhä jäljelle? Vaikka minun ei tullutkaan kauheasti keskusteluun osallistuttua, nautin keskustelun seuraamisesta. Illallisen aikana ehdittiin käymään läpi monia mielenkiintoisia aiheita välillä vakavasti ja välillä humoristisesti, nauraakin sai säännöllisesti. Oli kiehtovaa nähdä ja kuulla, miten rohkeita ja avoimia persoonia monet änkyttäjät ovat. Ennen vertaistukitoimintaan lähtemistäni pidin sitä melkeinpä naurettavana ajatuksena, että voisin koskaan puhua rohkeasti edes yrittämättä peitellä änkytystä, sellainen toimintahan rinnastuisi melkein luonnonlakien rikkomiseen. Vaikea on kuitenkaan väittää sen olevan mahdotonta, kun näkee omin silmin monen muun änkyttäjän niin tekevän. Ihminen on surkea olento, ja surkea on myös ihmisen vatsan tilavuus. Sen sai huomata jälleen kerran seuraavana aamuna hotelliaamiaisella. Aamiainen oli Hotel Vaakunalla niin tasokas ja monipuolinen, että harmitti, ettei kaikkea jaksanut edes maistaa. Takana oli toinenkin uneton yö, ja lisäksi 13 jonkinlainen flunssa oli päättänyt puhjeta. Oloni ei ihan ollut linjassa sen kanssa, että kuuluin niihin muutamaan kunnialliseen, jotka eivät enää illallisen jälkeen lähteneet jatkoille vaan suuntasivat suoraan hotellihuoneeseen. Jos paikkansa pitää se sanonta, että on parhaillaan hereillä jonkun toisen unessa, jos ei saa unta, niin en tiedä ketkä ryökäleet minusta uneksivat koko viikonlopun. Viikonlopun unisaldoksi kun jäivät ne teatterikäynnin aikaan ottamani nokoset. Toivottavasti seuraavan tapaamisen koen vähän parempivointisena. Kevätkokouksessa käytiin läpi käytännön asiat, ja kuultiin myös varteenotettavia ehdotuksia toiminnan kehittämiseen. Ehdotettiin esimerkiksi, että sopeutusvalmennuskursseista voitaisiin järjestää hieman lyhyempiä, esimerkiksi viikonlopun kestäviä versioita, jotta työssäkäyvät pääsisivät osallistumaan niihin helpommin. SÄYn tilinpäätöksen numerotkin ilmeisesti olivat suunnilleen kohdallaan, virkeimmät osallistujat jaksoivat varmistaa, ettei mihinkään jää virheitä. Lounaan ja palautekeskustelun jälkeen olikin aika lähteä takaisin Turkuun. Minulle jäi tapaamisesta päällimmäiseksi tyytyväinen olo, että tulin lähteneeksi. Ensikertalaisena en kaivannutkaan mitään kovin erikoista ohjelmaa, pelkästään niin suuren änkyttäjämäärän tapaaminen kerralla ja jutteleminen ihmisten kanssa olivat minulle elämys. Huomasin myös, että minulla oli tapaamisen jälkeen oman tulevaisuuteni suhteen toiveikkaampi olo. Viikonlopun yksi teema oli pohtia, mitä oikeastaan on vertaistuki. Mietin tapaamisen jälkeen, että ainakin minulle tärkeä osa-alue vertaistuessa on, että saan nähdä ihmisiä, jotka kohtaavat arkipäivässään aivan saman ongelman kuin minäkin mutta pärjäävät silti. On eri asia pohdiskella teoriassa, että änkyttäjäkin voi kenties uskaltaa monenlaista kuin itse nähdä elävässä elämässä änkyttäjiä, jotka tekevät samoja asioita kuin ei-änkyttäjätkin. Siinä tulee tunne, että vaikka ihminen onkin surkea olento, niin kyllä onneksi ihminen sentään moneen pystyykin. Tämä tapaaminen tuskin jää minulla viimeiseksi. Milla Lindqvist 14 SÄYn kevätretki Aulangolle ja Tuulokseen 2.5.2015 Kokoonnuimme vapun jälkeisenä lauantaina Aulangolle hotelli Rantasipin parkkipaikalle. Retkeläisiä oli saapunut paikalle 8 henkilöä. Ikähaarukka oli laaja, nuorin oli 15 vuotta ja vanhin yli 60-vuotias. Suurin osa retkeläisistä oli vanhoja SÄYn konkareita, mutta ilahduttavasti mukana oli myös kolme ensikertalaista. Tervetulotoivotusten jälkeen siirryimme autoilla Aulangon puistometsään näkötornin parkkipaikalle. Säätiedot olivat luvanneet sadetta ja ilma oli melko koleaa, kun lähdimme rohkeasti kapuamaan näkötornin kivisiä portaita. Graniittisen näkötornin paksut seinät huokuivat vielä talven kylmyyttä. Lopulta saavuimme 33 metriä korkean näkötornin huipulle. Ilma oli melko tuulinen ja takinkaulus oli nostettava pystyyn. Hämäläiset näköalat olivat kuitenkin sen verran hulppeat, ettei kylmyyskään haitannut. Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme tyytyväisinä laskeutumaan tornista alas kohti Tornikahvilaa, jossa oli tarjolla kuumaa kahvia ja sämpylää. Kahvilan lämmössä vietimme tovin jutustellen ja toisiimme tutustuen. 15 Tämän jälkeen palasimme takaisin näkötornin juurelle ja katselimme hetken näköalatasanteelta avautuvaa kansallismaisemaa, josta Jean Sibeliuskin kuulemma sai vaikutteita Finlandian säveltämiseen. Tasanteelta näkyy upeasti koko Aulankojärvi. Paikka on myös valokuvaajien suosima ja juuri nytkin siellä kuvattiin hääasuun sonnustautunutta hääparia. 16 Tasanteen reunasta alkoivat kiviportaat, jotka johtavat ns. karhuluolaan. Tämä oli seuraava kohteemme ja tiedossa oli 322 kivistä askelmaa, onneksi kuitenkin alaspäin. Portaitten varrella oli levähdyspaikkoja varustettuna kivisillä pöydillä ja penkeillä. Karhuluolassa on kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1906 veistämä komea kivipatsas, jossa on kuvattuna karhuperhe. Sitä ihailimme ja valokuvasimme jonkin aikaa. Jotta välttyisimme hikiseltä kipuamiselta portaita ylöspäin, suuntasimme alakautta puistometsän läpi takaisin parkkipaikalle autojemme luokse. Timo-Matti ja karhupatsas. Seuraavaksi parkkeerasimme automme Joutsenlammen rantaan. Eläinrakkaammat retkeläiset jäivät syöttämään lintuja, kun taas enemmän kasvimaailmaan hurahtaneet lähtivät kiertämään lampea ympäri. Lammen rannoilla olivat edustettuina kaikki suomalaiset peruspuulajit sekä lisäksi koko joukko harvinaisempia ja myös Suomeen tuotuja puulajeja. Opastetaulut antoivat tietoa puulajeista. Seuraavaksi suuntasimme autojemme keulat kohti Tuulosta. Siellä kohteenamme oli Natura-alueenakin tunnettu luonnonsuojelualue, jossa sijaitsee koko Hämeen yksi merkittävimmistä kylmänkukkaesiintymistä. Alueella tavataan hämeenkylmänkukkaa, kangasvuokkoa sekä niiden risteymää. Pientä sadetta alkoi ripeksiä kun saavuimme kylmänkukkapaikalle. Sään 17 vuoksi kukat olivat kiinni ja nuokkuivat alaspäin, mutta olivat silti hellyttävän kauniita karvaisine varsineen ja pisaroiden peittämine terälehtineen. Kylmänkukan ja kangasvuokon risteymä. Tämän luonnonihmeen jälkeen lähdimme lopuksi kauppakeskus Tuulokseen, jossa nautimme herkullista päivällistä seisovasta pöydästä Sirin lounasravintolassa. Retkemme päättyi iloiseen jutusteluun ruokapöydässä ja näytti siltä että kaikki olivat nauttineet retkipäivästä sekä muiden SÄYläisten seurasta. Seppo Peltonen Valokuvat Seppo Peltonen (Kuvat 2,4,5) ja Eero Hämäläinen (1,3) Tämä juttu on nähtävissä värikuvin sekä ylimääräisin kuvin kotisivuillamme osoitteessa www.ankytys.fi/kevatretki-2015. 18 Kokemuksia improvisaatiokurssilta Katoaako änkytys kun omaksuu totutusta poikkeavan roolin? Syksyllä 2014 uskaltauduin ilmoittautumaan Espoon työväenopiston improvisaatiokurssille. Kurssi oli pitkä ja jatkui syksystä kevääseen. Joulun aikaan oli joidenkin viikkojen tauko, mutta muuten kurssi oli säännöllisesti lähes joka viikko. Sivumennen sanoen tästä syystä jouduin jättämään kokonaan Helsingin puhekerhon väliin, sillä se kokoontui aina täsmälleen samaan aikaan kun itse olin tässä harrastuksessani. Varsinainen kurssi loppui jo, mutta opettaja järjesti meille mahdollisuuden lyhyeen jatkokurssiin, joka on edelleen keskiviikkoisin. Näin ollen improvisaatiokurssi jatkuu vielä muutaman kerran. Tämän lehden ilmestyessä se on jo päättynyt. Työväenopiston kurssit pääkaupunkiseudulla jatkuvat taas syksyllä ja jotakin vastaavaa aion jatkaa kesän jälkeenkin. Mitään yleisölle näytettävää esitystä tällä kurssilla ei järjestetty, vaikka sellaistakin vaihtoehtoa jossain vaiheessa väläytettiin. Millekään vieraalle yleisölle esiintyminen ei tällaisilla kursseilla ole siis pakollista. Koska olen änkyttäjä, kurssille ilmoittautuminen oli minulle hyvin jännittävä askel. Olin aiemmin käynyt yhden viikonlopun improkurssin Vantaan aikuisopistolla. Sen koin samalla kertaa sekä hyvin jännittäväksi että hyvin hauskaksi. Tältä pohjalta uskaltauduin ilmoittautumaan tälle varsin pitkälle improkurssille. Ensimmäiset kerrat kurssille mennessäni olin niin jännittynyt, että harkitsin muutamien kurssikertojen jättämistä väliin. Mihin oikein olenkaan pistänyt itseni mukaan peräti puoleksi vuodeksi? Joskus jopa oksetti ennen kurssin alkua. Kun ryhmää oppi tuntemaan ja kurssilla tehtäviin harjoituksiin tottui, nämä tuntemukset ennen kurssikertojen alkua ennen pitkää väistyivät. Nyt kevään puolella olen aina mennyt kurssille rennoin mielin. Se on ollut jossain määrin viikon kohokohta, jossa yleensä saa onnistumisen kokemuksia ja ainakin kunnolla nauraa. Olen oppinut, että myös mokaaminen on täysin sallittua ja jopa välillä suotavaa. Tutussa ryhmässä tapahtuva tilannekomiikka tuntuu monin verroin hauskemmalta kuin vaikkapa jokin komedia TV:ssä. Improvisaatiossa on minun mielestäni tärkeää se, että ryhmä käy tutuksi ja ihmisiin voi luottaa, jotta näiden kanssa uskaltaa heittäytyä. 19 Sitten haluaisin puhua siitä, miksi oikeastaan kirjoitan tästä aiheesta Suomen änkytysyhdistyksen lehteen. Olen alkanut miettiä improvisoinnin vaikutusta änkytykseen. Jo nuorempana minulle oli selvää, että en änkytä silloin, kun muuntelen ääntäni tarpeeksi paljon. Tämä ilmiö esiintyi jo lapsena: jos leikkiessä matkin jotakin toista ihmistä tai olentoa, en änkyttänyt. Myöhemmin joskus jouluaattoisin esitin joulupukkia perhepiirissä, ja kerran eräs perhetuttu ihmetteli sitä, kun en tekoparta naamallani ollut lainkaan änkyttänyt. Minulle tämä oli itsestäänselvyys: ”Enhän minä nyt tietenkään joulupukkina änkytä!” Luulisin, että asian onnistuminen ainakin nyt aikuisena vaatii tietyt olosuhteet. Olon täytyy olla aika rento, jotta uskaltaa ja kehtaa muuttaa omaa ääntään niin, ettei siihen pääse änkytyksiä mukaan. Milloin tahansa se ei välttämättä onnistuisi. Improvisaatioharrastuksessa kuvani tästä ilmiöstä on yhä selkiytynyt. Improvisaatiossa usein luodaan tyhjästä jokin roolihahmo, jota vähän aikaa esitetään. Tosin lavalla harvoin joutuu olemaan yksin. Yleensä näitä harjoituksia tehdään pienehköissä ryhmissä jäljelle jäävien kurssilaisten toimiessa yleisönä. Kun olen näitä harjoituksia kurssilla tehnyt, olen huomannut harjoitusten aikana välillä pääseväni kokonaan eroon änkytyksestä, välillä osittain. Olen huomannut, että mitä enemmän normaaliääntäni muuntelen, sen vähemmän änkytyksiä puheessani esiintyy. Kuitenkaan en koskaan näissä improvisaatioharjoituksissa änkytä yhtä paljon kuin muulloin puhuessani. Änkytyksiä esiintyy vähemmän silloinkin, kun en ainakaan tietoisesti yritä muuttaa normaaliääntäni lainkaan! Mikähän tämän selittäisi? Eräs toinen änkyttäjä, joka työskentelee opettajana, sanoi minulle änkytyksen vähenevän, jos asettuu johonkin oikeanlaiseen rooliin. Kun hän opettaa lapsia koululuokan edessä, hän on opettajan roolissa – eräänlainen asiantuntija ja jopa auktoriteetti – ja tästä syystä änkytyksiä ei esiinny yhtä paljon kuin hänen normaalipuheessaan. Roolin ottamisessa tällaisessa yhteydessä lienee kyse samantapaisesta ilmiöstä kuin roolin ottamisessa improvisaatiossa. Erään toisen änkyttäjän olen kuullut sanovan, että jos häntä kuvataan videokameralla hänen puhuessaan, hän ei yleensä änkytä lainkaan. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että videoitaessa hän kokee tavallaan esit- 20 tävänsä itseään sen sijaan, että käyttäytyisi kuten tavanomaisesti. Tässäkin siis olisi kyse siitä, että ottaa jonkin tavanomaisesta poikkeavan roolin. On selvää, että nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä. Seuraava luuloni voi olla väärä, mutta tietääkseni änkyttäjät melko usein inhoavat videokameralle puhumista ja änkytyksetkin lisääntyvät. Mainitsemani änkyttäjän kohdalla ilmiö on kuitenkin täysin päinvastainen. Omalla kohdallani ilmiö ei valitettavasti ole millään tavoin siirtynyt normaalipuheeseen improkurssin ulkopuolelle. En ole sellaista ainakaan huomannut. Improvisaatiokurssi on tosin vaikuttanut siten, että jännitän oudompia tilanteita ja uusien ihmisten tapaamista vähemmän kuin ennen. Tästäkin syystä pitäisin tällaista harrastusta hyvin suositeltavana änkyttäjille. Mutta olisikohan vielä jokin keino, jolla sujuvaa puhetta saisi siirrettyä improvisaatioharjoitusten ulkopuolelle, sinne normaalielämään? Tällainen ei ainakaan minulta toistaiseksi ole onnistunut. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa harrastuksen parissa monistakin eri syistä. Mikael Turunen Tähän liittyvää: Roolin änkytystä vähentävästä vaikutuksesta myös Vuosikirjassa 2008 jutussa "Miksi änkyttäjät laulavat sujuvasti", kirjoittajana TImo-Matti Fahmy. Änkytys työelämässä etuuskäsittelijän silmin nähtynä Siitä on jo yli 27 vuotta kun tein päätökseni työelämäni suhteen. Vanhempani antoivat minulle synnyinlahjaksi positiivisuuden, periksiantamattoman asenteen, tsempin. Se sai minut hokemaan tuona aurinkoisena päivänä, kun astuin ensikertaa sosiaalitoimiston ovesta sisään: ”Tulta päin!” Juuri noin kuulin sisikuntani minulle hokevan. Ihmettelin muutosta minussa. Arka ja ujo minä. Kuinka voisinkaan suoriutua noin hektisestä paikasta kuin sossu. Varsinkin kun änkytin tuona aikana (vuonna 1988) todella paljon. Otin askeleeni ja avasin oven mennäkseni sisään. Monella on ennakkoasenteet sossua kohtaan. ”Ei sieltä mitään saa”, ”en kehtaa sinne mennä”, ”aivan kauhea paikka kun siellä on niitä spurgujakin”. Tunsin perhosia vatsassa ja todella suurta jännitystilaa itsessäni. 21 Päätin ottaa haasteen vastaan ja tarttua tilaisuuteen joka minulle suotiin. Esimieheni tuona aikana oli todella ennakkoluuloton ja rohkea. Palkata nyt änkyttävä ja liikuntarajoitteinen nuori mies töihin. Päätin, että yritän tehdä kaikkeni, jotta lunastan ne odotukset, jotka harteilleni oli kasattu. Työni oli ensimmäisinä vuosina olla arkistonhoitaja ja tilata puhelimitse asiakkaiden asiakirjakansioita. ”Pentele”, sanoin melkein ääneen itselleni. ”Ei kukaan mulle kertonut, että työvälineeni on puhelin. Missä tietokoneet ja sähköpostiosoitteet, josta voin tilata ne?” Sellaisia ei vaan siihen aikaan ollut. Tietokoneet tuli työvälineeksemme vasta 90-luvun puolella. Tosin tarkkaa vuotta en nyt muista. Työhöni kuului tuohon aikaan pitää järjestystä yllä toimitiloissamme aina kun vakituinen vahtimestari oli poissa – ja hän oli poissa paljon. Niinpä totuin jutustelemaan asiakkaiden kanssa small talkia aina sen aikaa kun he odotusaulassa odottivat vuoroaan sosiaalityöntekijöille. Muutaman vuoden kuluttua löysin itseni aivan uudesta tehtävästi. Minut ylennettiin maksatussihteeriksi. Ei siinä mitään. Osasin käsitellä rahaa ja shekkejä ja jakaa niitä ihmisille, jotka istuivat missä milloinkin – lattioilla enimmäkseen, sillä kuukauden puolivälit ja loppu olivat niitä ruuhkaisimpia hetkiä. Ei siinä mitään. Asiakkaita tuli ja meni. Muistan tuosta työtehtävästäni sen, että meillä oli kuulutusjärjestelmä, jolla kutsuimme asiakkaita sisään vuoronumerolla. Kauhistuin, miten ihmeessä selviän. Ennen kuulutusta käytävään aina kaikui ”pimpelipom”, kolmisointuinen ääni, ja sen jälkeeni oli määrä pyytää asiakkaita sisään numerolla, joka heillä oli käsissään. Muistan, että jähmetyin täysin. En saanut sanaa suusta. Suljin laitteen ja aloitin uudelleen. Kolmannella kerralla sain ääneni kuulumaan ”Asiakas numerolla 389 toimistoon olkaa hyvä”. Huokasin helpotuksesta, että onnistuin suoriutumaan tuosta, mutta päivät olivat painostavia henkisesti ihan siitä syystä, että pyrin salaamaan änkytykseni. Salasin sen miltei 20 vuotta työyhteisössä. Kului muutamia vuosia, kunnes esimieheni saapui luokseni. Hymyillen miellyttävällä tavalla hän asettui eteeni ja kysyi: ”Kuulehan Jake, kiinnostaisiko sua edetä seuraavalle tasolle?” Hetken mietin ja vastasin kyllä, vaikken tiennyt mitä oli tuleman. Sain uuden tehtävän. Sain oman asiakaspiirin ja ajanvarauskirjan sekä oman huoneen ”liikennevaloilla”. Siinä hetkessä se ei tuntunut huippujutulta. Tiesin, mitä tulisi eteen jatkossa: omat asiakkaat ja velvollisuuteni haastatella heidät ja haastattelujen jälkeen tehdä toimeentulotukipäätös saadun olosuhdeselvityksen perusteella. Oletuksena on, että luotamme aina asiakkaaseen siinä, mitä he sano- 22 vat. Minulle oli todella haastavaa selvitä niistä lukemattomista asiakastapaamista, missä oli eri luonteella ja energialla varustettuja ihmisiä. Meille on arkipäivää aggressiiviset asiakkaat, alkoholisoituneet, syrjäytyneet ja ulkomaalaiset. Asiakaskunnan kirjoa riittää joka lähtöön ihan jokaiselle työpäivälle. Haasteena puhumisen sujuvuudelle oli ajan paine. Kaikesta piti selvitä mahdollisimman tehokkaasti. Parhaimmillaan minulla oli 15 asiakasta päivässä. Seurasi väsymys ja uupumus, joka myös asettaa oman haasteensa puhumiseeni. Vaikeuskerrointa lisäsivät tyytymättömät asiakkaat, väkivaltaiset sekakäyttäjät. Aina olen onneksi selvinnyt arjen askareista. Helppoa se ei ole aina ollut. Monesti oli väsymys kaverina, kun kotiin iltamyöhällä pääsin. Aikaa kului jälleen vuosia. Tuli uusi trendi eli viikkopalaverit. Jessus, sanoin itselleni. Kuinka selviän niistä. Esimieheni tuolloin (vuosituhannen vaihteessa) rakasti kokoustamista. Meille tuli tiimikokouksiin milloin mistäkin vieraita ja aina piti olla valmiina esittäytymään: ”Minä olen JJJJJJJJJJJari HHHHietala, etuuskäsittelijä.” Kukaan ei sanonut sanaakaan huomatessaan, että änkytin esittäytyessäni. Aina olen tehnyt niin ja joka kerran olen yrittänyt päästä tuosta tilanteesta sujuvasti. En vaan ole päässyt. En tänäkään päivänä. Muutoin virkaminäni suoriutuu työstään kuulemma esimerkillisesti, mutta änkyttäen ajoittain. Selviytymiskeinoni on ollut virkaroolini. Olen toistanut itselleni, ettei virkaroolissa voi änkyttää. Tulee olla vakuuttava, uskottava ja jollain tavalla auktoritäärinen. Tuo on yleinen käsitys asiasta. Oma käsitykseni on se, että työssä kuin työssä paras tapa on olla aivan oma itsensä. Vuodet vierivät ja tunsin eräänä päivänä, etten kykene pitämään änkytystä hallussani. Tunsin, että on pakko löytää ihmisiä, jotka elävät samassa tilanteessa: ”Puhe ei kulje.” Googletin ennen asiakastapaamista sanan änkytys ja löysin SÄY:n. Olen tänäkin päivänä siitä onnellinen, että löysin kaikki ne aktiiviset ihmiset, jotka vapaaehtoistyön voimin tekevät työtä änkytyksen hyväksi, unohtamatta sitä, että teemme samalla työtä itsemme eteen. On helpompi kohdata änkytys kun ottaa sen avoimesti esiin. Rohkeasti lähestyy sitä ja tekee itselleen selväksi, että sen kanssa voi elää. On ympäristö mikä tahansa. Ammatinvalinnat millaisia hyvänsä. Tämä oli lyhyesti minun tarinani. Voimia päiväänne Jake (Jari Hietala) 23 Änkytys ja itsetunto Näin lapsena ensimmäisen kerran kuvan jäävuoresta, jolla kuvattiin änkytystä. Se taisi olla SÄYn jäsenlehdessä, silloisessa Painokkaassa, joka on nykyisin Puheen vuoro. Ymmärsin kuvan sanoman, mutta en tiennyt, mitä se todellisuudessa tarkoitti. Kristallipalloa katsomalla olisin varmasti ymmärtänyt tämän kaiken. Eli sen, miten änkytys vaikutti todellisuudessa itsetuntoon, minäkuvaan, elämääni yleensäkin. Mutta kaikki piti oppia kantapään kautta. Olen uskaltanut laittaa vasta viime vuosien aikana sukelluslasit silmille ja mennä katsomaan oman jäävuoreni kokoa ja muotoja veden alla. Kylmäähän se vesi on ollut, joten matka syvyyksiin on tehnyt kipeää, mutta myös lämmittänyt sydäntä. Nyt kysynkin: Miksi minun on pitänyt piilottaa tämä kaikki? 24 Näillä sukellusmatkoilla on törmännyt useampaan jäävuoren ulokkeeseen, joiden lähempi tarkastelu on paljastanut, että niissä kaikissa onkin monta kulmaa. Jäävuoressani on jopa aukkoja. Eli kun tein nuorempana jonkin ratkaisun änkytyksen pelon vallassa, niin se vaikuttaa edelleen elämääni. Suurin yllätys on ollut huomata miten huono itsetunto minulla on ollut änkytyksen takia. Tämä siksi, koska ei ole vielä montakaan vuotta siitä, kun kehuin omaa itsetuntoani hyväksi. Silloin tuntui kuin änkytys ei olisi haitannut minua laisinkaan, tai jos oli, niin siitä oli ollut vain hyötyä. Minun huono itsetuntoni näkyy myös siinä, että häpeän käyttää puhetekniikoita arjessa. Miksi en uskalla olla sellainen kuin olen? Nyt on aika nousta taas veden pinnalle. Nämä tutkimusmatkat itsetunnon lähteille ovat antaneet uutta intoa tarttua huomiseen haasteisiin ja nähdä tulevaisuus kiehtovana edessäni. Jäävuoreni on iso ja valtava osa siitä on veden pinnan alla. Nyt todellakin haluan tehdä asialle jotain. Mikä parasta, minun tarvitse osata tehdä kaikkia itse. Siispä ilmoittaudun Vahvista itsetuntoa ja puhetta -kurssille. Toivottavasti pääsen tälle kurssille, jotta itsetuntoni tutkinta jatkuisi uusin silmin. Jari Kurjenmaa, Sastamala Puhekerho Satakuntaan Haluaisin olla perustamassa Puhekerhoa Satakuntaan. Paikaksi olen kaavaillut kakkoskotiani Kokemäellä. Ensimmäinen tapaaminen voisi olla vasta syksyllä, koska tiedän, että kesä on kiireistä aikaa. Otan vastaan kaikenlaisia ideoita puhekerhon toiminnasta. Laittakaa minulle postia tai soittakaa. Saa vetää myös hihasta. Mukaan saa tulla Satakunnan rajojen ulkopuoleltakin. Olenhan itsekin Pirkanmaalta :) Yhteystietoni ovat: [email protected] puh. 044 2787663 Ystävällisin terveisin, Jari Kurjenmaa 25 Pohjoismainen änkytysseminaari Kööpenhaminassa 4.-6.9.2015 Seminaarin aiheena ovat uudet lähestymistavat puheterapiaan, mutta keskitytään myös sosiaaliseen kanssakäymiseen. Seminaari alkaa perjantaina päivällisellä ja päättyy sunnuntaina lounaaseen. Seminaaripaikka: Hotelli Cabinn Scandinavia, Vodroffsvej 55, 1900 Fredriksberg, noin 1,5 km keskustan rautatieasemalta luoteeseen. Seminaarin hinnat yhden hengen huone noin 300 euroa kahden hengen huone noin 250 euroa seminaari ilman yöpymistä noin 172 euroa vain lauantai (luennot, lounas ja gaala) noin 117 euroa vain luennot (9 - 12, ilman lounasta) noin 33 euroa Pankki: SWIFT-BIC: DABADKKK, IBAN: DK33 3000 0002 1995 48 Ilmoittautuminen Ilmoittautuminen ennen 1.6.2015 maksamalla osallistumismaksu pankkiin, muista ilmoittaa nimesi, osoitteesi ja sähköpostiosoitteesi. 1.6. jälkeen kysy ensin [email protected], voiko vielä ilmoittautua. Alustava ohjelma Luentoja ja työryhmiä aiheista: McGuire, DAF/FAF, puheterapia Tanskassa jne. Kiertokäynti Christianiassa, pohjoism. puheenjohtajien kokous, gaalaillallinen, kokemusten vaihtoa, visailuja, laulua jne. Kulkuyhteydet Helppo, nopea ja halpa julkinen liikenne hotellille joko bussilla tai metrolla Lentoliput Edestakaiset lentolippujen hinnat maksavat tällä hetkellä ostettuina noin 100-120 euroa, katso esim. www.halvatlennot.fi. Lentokentältä keskustaan pääsee joko junalla tai automaattimetrolla. Ilmoita lähdöstäsi myös osoitteeseen [email protected], niin suunnitellaan matkaa yhdessä. Uusimmat tiedot www.ankytys.fi 26 TOIMIHENKILÖT HALLITUS 2015 JÄSENLEHDEN PÄÄTOIMITTAJA MIKAEL TURUNEN sähköposti: [email protected] PUHEENJOHTAJA JONI DICKHOFF sähköposti: [email protected] KIRJASTONHOITAJA, VARATOIMINNANTARKASTAJA Valtteri Hellgren sähköposti: [email protected] VARAPUHEENJOHTAJA JARI HIETALA sähköposti: [email protected] SIHTEERI, JÄSENLEHDEN TOIMITTAJA, JÄSENASIAT, MATERIAALITILAUKSET, YHDISTYKSEN KOTISIVUT EERO HÄMÄLÄINEN Unikkopolku 4 C 57, 01300 Vantaa, puh. 040 505 2834, sähköposti: [email protected] ALAOSASTOT TALOUDENHOITAJA EEVA NURVALA sähköposti: [email protected] TURUN ALAOSASTO ILPO KARI sähköposti: [email protected] JÄSEN MIKAEL TURUNEN sähköposti: [email protected] KESKI-SUOMEN ALAOSASTO JONI DICKHOFF [email protected] JÄSEN SATU NYGREN sähköposti: [email protected] PIETARSAARI-JAKOBSTAD KAKSIKIELINEN ALAOSASTO PETER LILLSUND, Storåkersvägen 24, 68630 Jakobstad, puh. (06) 724 7533, 040 527 3169, sähköposti: [email protected] PÄÄKAUPUNKISEUDUN ALAOSASTO JARI HIETALA, katso hallitus TAMPEREEN ALAOSASTO LIISA PERI sähköposti: [email protected] VARAJÄSEN LAURA HEKKALA sähköposti: [email protected] OULUN ALAOSASTO Jouko Keisu, sähköposti: [email protected] VARAJÄSEN LINDA BACKSTRÖM sähköposti: [email protected] SUOMEN ÄNKYTYSYHDISTYS RY Perustettu 1969 FINLANDS STAMNINGSFÖRENING RF Suomen änkytysyhdistys ry Tilkankatu 39 A 15 00300 Helsinki www.ankytys.fi [email protected] puh. 044 210 2564 27 HUOM! Ellei vast.ottajaa tavoiteta, lehti pyydetään palauttamaan os. Eero Hämäläinen Unikkopolku 4 C 57 01300 VANTAA www.ankytys.fi [email protected]
