Käytännöllinen filosofia

Valtiotieteellinen tiedekunta
Käytännöllisen filosofian valintakoe
Arvosteluperusteet
Kesä 2015
Kirjallisuuskoe
1. Platon kirjoittaa Valtiossa tyrannista:
”Hän on sidottuna, onnellisessa pakkotilassa: hänen on joko elettävä keskellä kelvottomia ihmisiä,
jotka vihaavat häntä, tai kuoltava.” (Platon, Valtio 567d)
Kuinka tyrannin kuvataan nousevan valtaan ja mitkä ovat hänen luonteenpiirteensä? Kuinka
tyrannius liitetään kysymykseen onnellisuudesta? (9 p.)
Pisteytys:
Kysymys jakautuu kolmeen osaan. Hyvässä vastauksessa on tuotu kattavasti ja johdonmukaisesti
esille eri osien olennainen sisältö sekä kiinnitetty huomiota väitteiden perusteluihin. Vastauksessa
voi tuoda esille koko kirjan sisältöä sikäli kuin se tukee kysymyksen olennaisen tematiikan
käsittelemistä. Kysymys tyrannin luonteenpiirteistä sekä tyrannian valtiomuodosta liittyvät
olennaisesti teoksen kokonaisteemaan oikeamielisyydestä ja väärämielisyydestä. Teema siis
kulkee koko teoksen läpi aina ensimmäisestä kirjasta kymmenennen kirjan loppumyyttiin.
A) Tyrannin nousu valtaan (max. 2,5 p.)
Kysymyksen ensimmäisessä osassa tulee käsitellä tyrannian muodostumista demokraattisesta
valtiosta sekä tyrannin nousua valtaan. Kysymys viittaa erityisesti Valtion kahdeksannen kirjan
kohtiin 562b−569c.
1p: Hyvä vastaus kuvaa lähtötilannetta ja olosuhteita, joista tyrannia kehittyy. Tyrannia nousee
demokratian rappiotilasta, jossa vallitsee Platonin mukaan liiallinen vapaus ja tasa-arvo. Tässä
yhteydessä vastauksessa voi esittää laajemman kuvauksen eri valtiomuotojen kehityskulusta,
muutoksista ja sortumisesta, mutta vastauksen painopisteen tulee olla tyrannian käsittelyssä.
Valtiossa esitetään ongelmallisena yhteiskunta, jossa ei ole hierarkiaa nuorten ja vanhojen,
miesten ja naisten, orjien ja vapaiden miehien tai ihmisten ja eläinten välillä. (562b−563d.)
Sokrates esittää, että demokratian täydellistä vapautta ja anarkiaa seuraa täydellinen orjuus
(563d−564a). Huonosti kasvatetut ja vääriä haluja seuraavat henkilöt, laiskottelijat ja tuhlaajat,
muodostavat suuren joukon, jossa rohkeimmat johtavat ja aremmat seuraavat. Tässä yhteydessä
Platon käyttää vertausta, jossa ihmiset lajina vertautuvat mehiläisiin sekä toisaalta hän rinnastaa
tilannetta ihmisruumiin sairauksiin (564b−c).
1,5p: Yhteiskunnassa vallitsevan tilanteen lisäksi vastauksessa tulee erityisesti nostaa esille
kehityskulku, joka johtaa tyrannin valtaannousuun. Sokrates kuvaa kansanjohtajuuden
muuttumista tyranniaksi, kun kansa nostaa yhden johtajan erityisasemaan (565d). Johtajan
kuvataan saavan ihmisjoukot täysin valtaansa, mutta häikäilemättömänä yksinvaltiaana hän
kääntyy omiaan vastaan. Tästä syystä hänet joudutaan ajamaan maanpakoon, ja palatessaan
entistäkin vihamielisempänä hänestä on muotoutunut tyranni. Tyranni tarvitsee henkivartijoita
pysyäkseen vallassa. (565e−566c.) Tyranni tuhoaa vastustajansa ja muiden kanssa hän pyrkii
tekemään sopimuksia. Hän käy aina sotia, jotta tarvittaisiin vahvaa johtajaa. (566e−567c.) Koska
ihmiset vihaavat häntä, vallan ylläpitämiseksi hänen on pakko päästä eroon kaikista kelvollisista
ihmisistä, jotka vastustavat tyranniaa. Näin on päädytty kysymyksen sitaatissa esitettyyn
tilanteeseen, jossa tyranni on pakkotilassa kelvottomien ihmisten valtiossa. Hyvien, kunnollisten ja
viisaiden ihmisten keskellä tyranni ei selviäisi. Vallassa pysyminen edellyttää tyrannilta jälleen lisää
henkivartijoita, jotka suostuvat tehtäväänsä palkattuina, tulevat usein kaupunkivaltion ulkopuolelta
(567c−e) ja kiertelevät eri tyrannioissa palkkaa vastaan (568c).
B) Tyrannin luonteenpiirteet (max. 2p.)
Kysymyksen toinen osa käsittelee tyrannin luonteenpiirteitä. Kysymys viittaa erityisesti Valtion
yhdeksännen kirjan kohtiin 571a−576b.
0,5p: Luonteenpiirteitä käsittelevä osuus liittyy tyranniyksilön kehityskulkuun. Vastauksessa tulee
tuoda esille olosuhteet, joissa tyranni kehittyy. Tyranniksi kehittyvän henkilön perhesuhteisiin
kuuluu demokraattisista vapauksista nauttiva isä, jonka elämä ei sinänsä ole Platonin mukaan
lainvastainen (572c−d). Demokraattinen ympäristö kuitenkin ruokkii pyrkimyksiä täydelliseen
vapauteen ja laittomuuksiin sekä äärimmäisiä intohimoja. Äärimmäisten intohimojen ajama ihminen
ajautuu hulluuteen, jossa tyranni on niin hullu, että luulee hallitsevansa ihmisten lisäksi myös
jumalia (572e−573c).
1,5p: Hyvä vastaus keskittyy tyrannin luonteenpiirteisiin eli kuvaa sitä, minkälainen henkilö tyranni
on ja minkälaiset halut määrittävät hänen toimintaansa. Platon liittää erityisesti intohimon (Eros)
tyrannin sieluun. Tyrannin sielun valtaavat aina uudet halut ja vaatimukset. Hänen toimintaansa
kuvaavat lainaaminen ja kuluttaminen, oman ja vanhempien omaisuuden tuhlaaminen, pettäminen
ja varastaminen. Tyranni varastaa ensin omien vanhempiensa ja sen jälkeen valtion yhteisen
omaisuuden (573d−574e). Hän on saanut vaikutteita huonosta seurasta, ja tyrannin toimintaan
liittyy julmia veritekoja sekä rikoksia (575a−575c). Platon ajattelee, että mikäli valtiossa on paljon
tällaisia henkilöitä, tyranniksi nousee heistä se, jonka sielua hallitsee kaikkein mahtavin tyranni.
(575c.) Tyrannilla ei kuitenkaan ole todellista vapautta tai todellisia ystäviä. Tyrannimaiseen
ihmistyyppiin kuuluvat ihmiset ovat epäluotettavia ja väärämielisiä. Heillä on luonnostaan tämä
taipumus, mutta tietyissä sekasortoisissa olosuhteissa ja tyrannialle suotuisassa tilanteessa tyranni
nostetaan valtaan. (576a−b.) Platonin Sokrates tiivistää tyrannin luonteenpiirteet sekä
onnellisuuden seuraavasti:
[H]än on kateellinen, epäluotettava, väärämielinen, jumalaton ja vailla ystäviä,
kaikkinaisen pahuuden suojelija ja elättäjä, ja hänen valta-asemansa vain vahvistaa
hänessä näitä piirteitä. Tämän vuoksi hän on ennen kaikkea itse onneton, ja lisäksi
hän tekee onnettomaksi kaikki läheisensäkin. (580a.)
C) Tyrannin ja tyrannian onnellisuus (max. 3,5 p.)
Kysymyksen kolmas osa koskee tyranniuden suhdetta onnellisuuden kysymykseen. Kysymys
viittaa erityisesti teoksen yhdeksännen kirjan kohtiin (576a−592a), mutta vastaukselta odotetaan
kytköstä Valtion läpileikkaaviin teemoihin. Hyvässä vastauksessa kiinnitetään huomiota erityisesti
Valtiossa esitettyihin perusteluihin.
0,5p: Vastauksessa on tunnistettu, kuinka tyrannius liittyy onnellisuuden kysymykseen.
Yhdeksännessä kirjassa Platon palaa kysymykseen siitä, onko väärä- vai oikeamielinen
onnellisempi. Laajasti ymmärrettynä kysymys liittyy siihen, mitä ovat hyvä ja huono elämä.
1p: Vastauksessa pohditaan tarkemmin nautinnon ja kärsimyksen suhdetta (583c−). Platon esittää,
että filosofian alalla on eniten osuutta todelliseen olevaiseen ja se tuottaa puhtainta nautintoa.
Filosofin sielu tottelee viisautta rakastavaa osaansa. Jos sen sijaan muut osat ovat vallassa,
henkilö tavoittelee nautintoa, joka on epätodellista. (587a.) Vastauksessa voidaan esittää myös
esimerkiksi Sokrateen laskutoimitus siitä, kuinka moninkertaisesti tyranni viettää kurjempaa
elämää oikeamieliseen kuninkaaseen nähden (587b−587e).
Platon haluaa todistaa, kuinka väärämielinen tyranni on kaikkein onnettomin ja oikeamielinen
filosofi taas kaikkein onnellisin ihminen. Perustellakseen tämän hän jakaa tässä yhteydessä sielun
kolmeen ja liittää kuhunkin osaan tietynlaisen nautinnon. Sielun oppiva osa liittyy totuudesta
saatavaan nautintoon, kiivastuva osa kunnianhimoon ja himoitseva osa hyödyn- ja
rahantavoitteluun. Filosofi liitetään oppivaan osaan ja totuuteen, taistelunhaluinen ihminen
kiivastuvaan osaan sekä kunnianhimoon ja hyödyntavoittelija himoitsevaan sielunosaan.
Perustellakseen filosofin onnellisuuden ja paremmuuden näihin toisiin nähden Platon kirjoittaa, että
filosofilla on kokemusta näistä kaikista nautinnon lajeista siinä missä muilla kahdella ei ole
kokemusta totuuden tarkastelun liittyvästä nautinnosta. Filosofi on erityislaatuinen, koska hänen
kokemukseensa liittyy ymmärrys ja hänen työvälineensä on perustelu. Platon kirjoittaa:
Koska ratkaisu pohjautuu kokemukseen, ymmärrykseen ja perustelutaitoon –
Niin silloin on tietenkin todellisinta se mitä filosofi, perustelujen ystävä, pitää hyvänä.
Kolmesta nautinnon lajista on siis suloisin sen sielunosan tuntema nautinto, jolla
hankimme tietoa, ja ihaninta elämää viettää meistä se, jossa tämä sielunosa on
hallitsevana. (582e−583a.)
Perusteellisessa vastauksessa on tuotu selkeästi esille se, kuinka ajatus on perusteltu sekä yksilön
että valtion näkökulmasta.
1p: Platon perustelee väitteensä tyrannin onnettomuudesta siten, että tyranni ei pysty hallitsemaan
itseään (mikä on järkevyyden ehto), mutta yrittää tästä huolimatta hallita muita. Hankalaksi tyrannin
kannalta tämän pyrkimyksen tekee se, että nämä muut ovat hänen vihollisiaan ja orjiaan. Platon
kirjoittaa, että tyranni joutuu mielistelemään palvelijoitaan jatkuvassa pelossa. Hän siis liehakoi
heitä, jotka Platon asettaa kaikista kehnoimmiksi ihmisiksi. Mielistely nöyryyttää ja orjuuttaa
henkilöä, jonka pitäisi olla muiden johtaja. Tämänkaltainen asetelma ja tyrannin asema vahvistaa
tyrannimaisen ihmistyypin huonoja luonteenpiirteitä. (578c−580a.)
1p: Vastauksessa tulee esittää analogia yksilön sielun ja valtion rakenteiden välillä. Vastaukselta
odotetaan kysymyksen liittämistä koko kaupunkivaltion kokonaisuuteen. Väite on, että tyrannia on
kokonaisuudessaan kaikkein onnettomin valtiomuoto (578b), ja kaikkein onnettomin henkilö on
tyranni itse. Ihmisistä monet voivat olla tyranniluonteisia, mutta kaikkein onnettomin heistä on se,
joka on noussut tyrannin asemaan (578c). Valtiomuotona tyrannia on kaikkein orjuutetuin, koska
siinä sekä pieni kunnollisten ihmisten joukko että suuri ihmisten enemmistö elävät orjuudessa.
Tyrannin hallitsema valtio on epävapaa ja sekasortoinen, samoin kuin on myös sielu, jossa
intohimot ja kiihko hallitsevat (577e). Platon näkee yhtäläisyyden myös valtion köyhyyden ja
tyrannin sielun tyytymättömyyden välillä: myös tyrannin sielusta tuntuu aina puuttuvan jotakin. Hän
hallitsee pelolla, ja sekä valtiossa asuvien ihmisten että hänen itsensä elämä on tuskallista. (578b.)
D) Vastaus kokonaisuutena: sisältöjen ja perustelujen käsittely, johdonmukaisuus sekä
kielellisen ilmaisun selkeys (+/- 1 p.)
Vastaus arvioidaan kokonaisuutena. Arvioinnissa painotetaan sisältöjen käsittelykyvyn lisäksi
aiheen tarkastelua eri näkökulmista ja etenkin väitteille annettujen perustelujen pohtimista.
Arvioinnissa huomioidaan sisällön lisäksi vastauksen johdonmukaisuus, selkeys sekä kielelliset
tekijät. Johdonmukaisella ja syvällisellä kokonaisuudella on mahdollista kompensoida lieviä
sisällöllisiä puutteita yksityiskohdissa, muttei kuitenkaan kysymyksen olennaisimmissa osaalueissa ja käsitteissä. Merkittävä määrä virheitä keskeisissä asiatiedoissa tai epäjohdonmukainen,
heikosti rajattu tai kieliasultaan huolimaton esitystapa vaikuttavat alentavasti arvosteluun.
Vastaavasti selkeälle, johdonmukaiselle ja kieliasultaan moitteettomalle vastaukselle voidaan
antaa maksimissaan yksi (1) lisäpiste.
Valtiotieteellinen tiedekunta
Käytännöllisen filosofian valintakoe
Arvosteluperusteet
Kesä 2015
2. "Valtioissa on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme
kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa.” (Platon,
Valtio 473d)
Millaisia keinoja Sokrates ehdottaa ideaalivaltionsa hallitsijoiden kasvattamiseksi? Esittele
Valtio-dialogissa kuvattuja kasvatusmuotoja, sekä niiden välisiä yhteyksiä teoksessa
hahmotellun ideaalivaltion hallintoon. (9 p.)
Pisteytys:
A) Hallitsijoiden kasvatuspolku (max. 3 p.)
Vastauksessa perustietojen osoittamiseksi edellytetään vähintään yo. lainauksen tilanteen
purkamista seuraavaan tapaan: Hyvä kasvatus takaa myös hyvän hallitsijan luonteen, josta seuraa
hyvä valtiomuoto. Filosofikuningas, eli parhaan valtiomuodon hallitsija on vartijaluokasta valikoitu
henkilö, joka on lapsuudesta asti saanut hänen luonnettaan muovaavaa kasvatusta mm. fyysisten
harjoitteiden, sekä taiteiden kuten runouden ja musiikin harrastamisen kautta (III-kirja), ja joka on
aikuisiällään saanut filosofisen koulutuksen ml. matemaattisten aineiden ja dialektiikan muodossa
(VII-kirja).
1p: Varhaiskasvatus (ml. tarinat ja ruumiilliset harjoitukset).
Valtion tulevat hallitsijat ovat lapsuudestaan asti saaneet luonnettaan muokkaavaa kasvatusta,
johon on kuulunut satujen ja myyttien kertomista ja ruumiillisia harjoituksia. Keskustelu siitä
millaiset luonteenpiirteet vartijoille löytyy kolmannesta kirjasta (alk. 374e). Tavoitteeseen siitä, että
vartijoiden oltava luonnoltaan filosofeja, päästään valikoitujen fiktioiden kautta: ”kerromme lapsille
ensiksi satuja, ja ne ovat parhaasta päästä valhetta, vaikka on joukossa jotain tottakin. Me
kasvatamme lapsia ensin saduilla ja sitten vasta ruumiinharjoituksilla.” Hallitsijoiden kasvatus
etenee siis siten että lapsina kasvatettaville kerrotaan sopivia otollisia tarinoita, jonka jälkeen
keskitytään fyysiseen harjoitteluun (376c-377a). Myös musiikilla on tärkeä vaikutus luonteeseen
(398e-399e). Olennaista on ruumiinharjoitusten tuottaman kovuuden ja taiteiden kautta syntyneen
herkkyyden tasapaino (ks. 410de).
1p: Vartijaluokkaan kuuluminen ja sen edellyttämät taidot.
Platonin ideaalivaltion hallitsijat poimitaan hänen luokkayhteiskuntansa korkeimmasta luokasta:
vartijoista. Mm. käytännössä osoitetut sodankäyntitaidot kuuluvat vartijaluokan jäsenen
varhaisaikuisuuden koulutukseen. Tiukalla fyysisellä harjoituksella on tehtävänään valmentaa
vartijaluokan jäseniä sodankäyntiin (525b – c). Näin siis lapsuudessaan sopivin tarinoin muovatut
luonteen omaavat sekä hyvään fyysiseen kuntoon harjoitetut vartijat tarjoavat joukon, josta
parhaimmat valitaan hallitsemaan.
1p: Matemaattiset aineet, dialektiikka ja hyvän idea.
Hallitsijan koulutukseen valittujen tulee hallita myös matemaattiset taidot. Abstraktiin ajatteluun
harjoittavia aihealueisiin kuuluvat mm. matematiikan teoria, geometria sekä astronomia (ks. 526529). Dialektiikan kautta tavoitetaan hyvän idea. Kun hallitsija on kasvatettu ja koulutettu em.
tavoilla pystyy hän tavoittamaan hyvän idean, jota soveltamalla jokaiseen elämän alueeseen hän
pystyy toimimaan parhaiten (533a-534d).
B) Perustelut ja asiayhteyksien osoittaminen (max. 2 p.)
Perustietojen osoittamisen lisäksi hyvä vastaus on edellyttänyt edellisten kohtien perustelujen
avaamista liittyen mm. seuraaviin aiheisiin:
1p: Luonteenpiirteiden omaksumiseen tähtäävän kasvatuksen perustelut.
Ilman kasvatusta ei hallitsijalla ole edellytystä hoitaa tehtäväänsä. Ilman oikeanlaista luonnetta voi
valta-asemaan päässyt henkilö olla pahimmassa tapauksessa olla täysin pidäkkeetön tyranni. Sen
sijaan tehtävään koulutettuja hallitsijoita tarvitaan: ”Asia on päivänselvä sillä kuka vain ihmisistä
ensimmäisenä saa riittävän vallan, hän on ensimmäisenä tekemässä vääryyttä niin paljon kuin
jaksaa[ … Sen sijaan oikean kasvatuksen myötä jokainen] olisi oman itsensä vartija ja varoisi
tekemästä väärin” (366d – 367a); kun ”filosofinen luonne saa asiaankuuluvaa opetusta, se tulee
kehittyessään varmasti yltämään kaikinpuoliseen hyveeseen.” (492a). Mikä tahansa
kasvatusohjelma ei käy, sillä ”lahjakkaimmista sieluista tulee huonon kasvatuksen vaikutuksesta
kaikkein pahimpia” (491e). Parempi hallitsija ei hae hyötyä vain itselleen vaan kaikille hallituilleen
(346–347). ”Kunnon miehet eivät halua hallita rahasta eivätkä kunnian vuoksi” (347b-c).
Motivaation täytyy löytyä muualta, esim. siitä että Platonin mukaan pahin kohtalo hallitsijalle on
joutua muiden hallittavaksi. Hallitsijoilta edellytetään myös lähtökohtaista altruismia, sillä Platonin
kontekstissa tehdessään yleistä hyvää tulee hallitsija edistäneeksi myös omaa etuaan. (Ks. 412 –
415b.)
0,5p: Oikeudenmukaisuuden tärkeä rooli.
Platonin kardinaalihyveet ovat viisaus, rohkeus, järkevyys (kohtuullisuus), oikeudenmukaisuus.
Viisaus on hallitsijalle tärkeä, mutta tätäkin olennaisempi on kolmen ensimmäisen hyveen
tasapaino, eli oikeudenmukaisuus. Neljä hyvettä on olennaiset myös valtion tasolla (427e).
Kasvatuksen päätehtävä on oikean tasapainon kehittäminen: Parhaan valtion hallitsijan hyve
oikeudenmukaisuus on sama kuin muiden hyveiden tasapaino. Oikeudenmukaisuutta
noudattavana vartijan luonne on ”sopusointuisesti” viritetty. Platonin mukaan ”[o]ikeudenmukainen
sielu ja oikeamielinen ihminen siis elää hyvää elämää, väärämielinen huonoa” (353e). Lopulta
edes elämänkaari ei ole riittävä mitta oikeudenmukaisuuden tärkeydelle: Lopun koko kirjan
yhteenvetona toimiva pohdinta kiteyttää Platonin katsomuksen siitä, miten oikeudenmukaisuuden
noudattaminen elämässä ei takaa pelkästään onnellista elämää, vaan myös onnistuneen
”tuhatvuotisen vaelluksen” maallisen elämän jälkeen (621a-d).
0,5p: Kasvatuksen vaikutus valtion toimintaan.
Hallitsijalla ja hänen luonteellaan on merkitystä myös sen kannalta, minkälaiseksi valtio lopulta
muodostuu. Hallitsijan tai potentiaalisten hallitsijoiden kasvatuksen voidaan siis nähdä Valtion
kontekstissa kohentavan suoraan kyseisen valtion laatua (435e). Kasvatuksen suunnittelu on
keskeinen osa Platonin ideaalivaltion suunnitelmaa. Vaikkakaan ideaalivaltiota ei saavuteta
varsinaisesti, kaikki askeleet sitä kohti ovat Platonin mukaan toivottuja (472e – 473a). Suurin
yksittäinen parannus pienellä teolla olisi kysymyksen lainauksen mukainen (473d), eli valtion
johtajiksi pitäisi valita oikean kasvatuksen, ml. filosofisen opin saaneita vartijoita (484a-d).
C) Edellisiä kohtia täydentävät yksityiskohtaiset tiedot (max. 2 p.)
Korkeisiin pisteisiin on vaadittu edellisten kohtien hallinnan lisäksi osoitettua syventävää tietoa.
Tiedon osoittaminen esim. seuraaviin alueisiin liittyvistä aiheista on tuonut max. 0,5 p./kohta:
– Ideaalivaltion yhteiskunnan rakenteet: Esim. eri valtiomuotojen laadullinen hierarkia:
Valtiomuodot ovat kuningaskunta/aristokratia (hallitsijoiden lukumäärästä riippuen, 445c),
timokratia/timarkia (545b) sekä oligarkia, demokratia ja tyrannia (545a).
– Sukupuolten välinen yhtäläinen mahdollisuus hallintotehtäviin. Sekä miehillä että naisilla on
mahdollisuus päästä hallitsijan asemaan (455 – 456).
– Luolavertaus: Platonin valtion kuuluisa esimerkki siitä miten ideamaailman ja todellisuuden
välinen suhde muistuttaa luolassa olevien vankien ja sen seinälle heijastuvien varjojen välistä
suhdetta. Luolavertaus osoittaa kasvatuksen puutteen tuottavan pinnallisen käsityskyvyn
todellisuudesta (514a – 516e).
– Metallimyytti: Metallimyytin yhteydessä julkilausutaan Platonin ideaalivaltiossa vallitseva
kansalaisten kolmijako: vartijat (kulta), sotilaat (hopea), tuottajat (pronssi) (415a). Tämä sepitetty
fiktio on tarkoitettu ideaalivaltion yhteydessä vahvistamaan valtiossa vallitsevaa luokkajakoa.
– Sielun kolmijako: järkisielu, intosielu (kiihkeys) ja halusielu. Hallitsijan keskeisiin ominaisuuksiin
kuuluu järkisielun hallitseva rooli. Eri sielunosien välillä on vastakkaisia pyrkimyksiä. Platonin
mukaan vasta oikeamielisessä sielussa yhdistyy tavoitteellinen suunta. (443c – 444a)
– Yhteisomistus: Sekä omaisuudessa että lapsen kasvatuksessa noudatetaan Platonin
ideaalivaltiossa yhteisomistuksen periaatetta (457c – 462e).
– Muut yksityiskohtaiset tiedot eri vaiheiden kasvatuksesta (esim. varhaiskasvatukseen liittyvän
runouden muodot, tarkat kuvaukset opettavista matemaattisista aineista yms.).
D) Muotoseikat (max. 2 p.)
Loput pisteet tulevat osoitetun materiaalin tuntemiseen, argumentaation hallintaan (ml. kritiikki)
sekä tekstintuottamiseen perustuvien ansioiden perusteella.
0,50p: Vastauksessa on esitetty tekstin tuottamisessa kirjoitetun kielen moitteetonta hallintaa.
Liialliset kirjoitusvirheet tai tekstin vaikeaselkoisuus ovat saattaneet tuoda vähennyksiä.
0,50p: Tämän lisäksi vastauksen on odotettu olevan johdonmukaisesti jäsennetty, niin että siinä
esiintyvät keskeiset argumentit ovat esitetty selkeästi. Esim. vaikka edellä mainitut kohtien kriteerit
olisi tekstissä täytetty, mutta esitetty satunnaisessa ja epäselvässä järjestyksessä, on pisteitä
saatettu vähentää. Toisaalta jos esseevastaukseen sisältyy jokin selkeä päättelyvirhe, on tästä
myös seurauksena pisteiden vähennys.
0,50p: Vastauksen arvioinnissa on otettu huomioon kuinka hyvin vastaaja on osoittanut tuntevansa
lähdemateriaalin. Jos joistain kohdista on löydetty epätarkkuuksia, on pisteitä saatettu vähentää.
Platonin laajemman tuotannon sekä hänen aikalaiskontekstin tuntemisen osoittaminen on sen
sijaan otettu vastaan myönteisesti. Esim. yksityiskohtainen, kasvatuksen keinojen kuvaus tai
kasvatusmuotoihin johtavan taustakeskustelun kertaaminen ovat osoituksia paremmasta
materiaalin hallinnasta. Suurempia asiavirheitä ei esiinny.
0,50p: Täydet pisteet ovat edellyttäneet myös sitä, että lähdemateriaalia on arvioitu kriittisestä
näkökulmasta. Tästä toimivat osoituksena esim. Platonin dialogissa käytettyjen
argumentointikeinojen arviointi tai hänen poliittisen utopiansa käsittely kirjan tekstin ulkopuolisesta
näkökulmasta.
Valtiotieteellinen tiedekunta
Käytännöllisen filosofian valintakoe
Arvosteluperusteet
Kesä 2015
Aineistokoe
3. Millainen on tuo tekstin kuvailema inhimillisen luonteen 'pohjimmainen' ominaisuus ja
miten se ohjaa yleisemmin yhteiskunnallista toimintaa? (9 p)
Pisteytys:
Aineistokokeen vastaukset on arvosteltu kokonaisuuksina eli ajateltuina ja perusteltuina filosofisina
analyyseinä ja esseinä, joissa olennaista on ollut asiasisällön ohella esitystavan selkeys ja
johdonmukaisuus. Toisin kuin kirjallisuustehtävissä, joissa arvioitiin vastaajan tietoja ja ymmärrystä
Platonin Valtiosta, aineistokysymyksessä haettiin nimeämättömän filosofisen tekstin lukemisen,
ymmärtämisen ja analysoinnin taitoja, sekä asiayhteyksien ymmärtämistä.
Aineistokokeen 3-kysymyksen pisteytys kohdistuu tekstin kolmeen keskeiseen teemaan, joiden
jokaisen sisältö ja rooli tulee selvittää ja esittää huolellisesti täysien pisteiden saamiseksi. Kustakin
kolmesta teemasta voi saada pisteitä seuraavalla tavalla:
1. Inhimillinen luonne (max. 4 p.)
1p: Tekstin mukaan työnjako on inhimillisen yhteiskunnan luonteenomainen järjestymistapa ja sen
vaurauden perusta, ja se rakentuu ihmisen luonteen ’pohjimmaiselle’ ominaisuudelle, eli ’tavalle
käydä kauppaa vaihtamalla’. Olennaista on huomata se seikka, että tähän ominaisuuteen, vaihtoon
tai kaupankäyntiin, ei sisälly tietoista, intentionaalista, tai tarkoituksellista pyrkimystä yhteiseen
hyvään tai yleiseen vaurauteen:
[T]yönjako… ei ole alkujaan peräisin minkäänlaisesta inhimillisestä viisaudesta, joka
olisi pystynyt ennustamaan sen aikaansaaman yleisen vaurauden ja lähtenyt
pyrkimään sitä kohti. Se on… seuraus eräästä ihmisluonnon ominaisuudesta, johon
ei sisälly ajatusta tällaisesta laajemmasta hyvästä, nimittäin tavasta käydä kauppaa
vaihtamalla yksi asia toiseen.
1p: Tekstin kirjoittaja ei ota kantaa siihen, mistä tämä ihmisen ominaisuus on peräisin tai syntynyt,
onko se olemassa ihmisen luonnossa sellaisenaan, vai onko se seurausta inhimillisestä järjen tai
puhekyvyn käytöstä. Olennaista on, että kyseessä on ihmisen lajityypillinen piirre, eikä sitä löydy
muilta eliölajeilta:
Onko tämä ominaisuus yksi ihmisluonnon pohjimmaisista piirteistä, joista ei voi sanoa
sen enempää, vai onko se, kuten tuntuu luontevammalta olettaa, ihmisen järjen ja
puhekyvyn seurannainen, ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Se on yhteinen kaikille
ihmisille eikä sitä löydy minkään muun eläinlajin parista, sillä ne eivät näytä tuntevan
tätä tai mitään muutakaan sopimusten luokkaa.
Eläimet – tekstin esimerkkitapauksissa koirat – eivät tee kauppaa, sopimuksia tai yhteistyötä, toisin
kuin ihmiset.
1p: Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan ja tarvitsevat apua ja yhteistyötä toisiltaan, toisin kuin
eläimet. Tämä muilta saatava apu ei kuitenkaan voi rakentua ystävyydelle tai hyväntahtoisuudelle,
johtuen yksinkertaisesti ihmiselämän elinkaaren lyhyydestä:
Sivistyneen yhteiskunnan jäsen tarvitsee lakkaamatta suurten ihmisjoukkojen apua ja
yhteistyötä, mutta ei ehdi eläessään solmia kanssaihmisiinsä kuin muutamia
ystävyyssuhteita. Lähes kaikilla muilla eläinlajeilla yksilöt ovat aikuisiksi kasvettuaan
tyystin riippumattomia eivätkä luontaisessa olotilassaan tarvitse yhdenkään muun
elävän olennon apua. Ihminen taas tarvitsee lähes jatkuvasti apua kanssaihmisiltään,
ja hänen on turha odottaa sitä pelkästään heidän hyväntahtoisuutensa vuoksi.
Tärkeä on huomata myös se, että ihminen ei kykenisi muutenkaan selviytymään pelkästään
muiden hyväntahtoisuuteen turvautuen, kuten tekstin esimerkki kerjäläisestä kertoo: [m]utta vaikka
hän saa tarvitsemansa elannon pohjimmiltaan [hyväntahtoisuuden] nojalla, se ei tuota eikä voikaan
tuottaa sitä hänelle juuri silloin, kun hän kutakin asiaa tarvitsee.
1p: Tämän riippuvaisuutensa takia ihminen tekee sopimuksia ja kauppoja, ostaa ja vaihtaa, ja tämä
kaupankäynti toimii, koska se perustuu kaikkien osapuolien hyötymiseen ’vastavuoroisista hyvistä
töistä’, joiden kautta kunkin omaa etua ajetaan parhaalla mahdollisella tavalla:
Paremmin hän menestyy, jos hän ottaa huomioon [kanssaihmisten] taipumuksen…
ajatella ensi sijassa itseään ja jos hän pystyy kääntämään sen omaksi hyväkseen ja
osoittamaan, että on heille edullista toimia niin kuin hän haluaa heidän toimivan. Se,
joka tarjoaa toiselle kauppoja, esittää juuri tällaisen ehdotuksen… Emme odota, että
saamme päivällistä teurastajan, leipurin tai oluenpanijan hyväntahtoisuuden ansiosta,
vaan siksi, että he ajattelevat omaa etuaan. Emme vetoa heidän inhimillisyyteensä
vaan heidän taipumukseensa ajatella ensi sijassa itseään, emmekä kerro siitä, mitä
itse tarvitsemme, vaan siitä, mistä heille on etua.
2. Työnjaon synty ja erilaiset kyvyt (max 3 p.)
1,5p: Tämä ihmisen luonnollinen ominaisuus, taipumus vaihtamiseen tai kaupankäyntiin,
mahdollistaa siis ’hyvät työt’ vastavuoroisesti vaihdon eri osapuolille. Mutta samalla se ollut
alkuperäinen työnjaon syy. Teksti kuvailee, kuinka metsästäjien tai paimenten heimossa jäsenet
erikoistuivat erilaisiin taitoihin ja tehtäviin, koska he huomaavat saavansa sillä lailla etuja itselleen,
joten kyseiseen toimeen kannattaa keskittyä:
[J]okainen mies pystyy vaihtamaan oman työnsä tulosten ylijäämän, jota hän ei itse
tarvitse eikä pysty kuluttamaan, sellaisiin osiin toisten miesten työn tulosten
ylijäämästä, joita hän kulloinkin tarvitsee, rohkaisee joka miestä paneutumaan
johonkin tiettyyn ammattiin ja kehittämään ja hiomaan huippuunsa sellaisia lahjoja tai
kykyjä, joita hänellä jollakin työnteon alalla saattaa olla.
1,5p: Tärkeää on huomata, että tekstin mukaan ihmisten erilaiset kyvyt eivät kuitenkaan
varsinaisesti synnytä työnjakoa, vaan ne ovat ensisijaisesti seurauksia työnjaosta. Kirjoittaja
toteaa, että erot ihmisten luontaisten kykyjen välillä ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin
kuvittelemme niiden olevan, joten erilaiset kyvyt ja taidot eivät ole luontaisia vaan seurauksia
olosuhteiden kontingenssiuuksista eli erilaisista tavoista, tottumuksista ja koulutuksesta:
…ne hyvin erilaiset lahjat, jotka täydellisiksi kehityttyään näyttävät erottavan eri
ammattien harjoittajia, eivät monissa tapauksissa ole niinkään työnjaon syy kuin sen
seuraus. Eroavaisuudet kaikkein jyrkimmin toisistaan poikkeavien henkilöiden välillä,
vaikkapa filosofin ja tavallisen katukantajan kesken, eivät näytä olevan peräisin
niinkään luonnosta kuin tavoista, tottumuksista ja koulutuksesta.
Ilman taipumusta sopimuksiin/vaihtoon/kaupankäyntiin ei erilaisia kykyjäkään olisi syntynyt, sillä
ihmisten on täytynyt ‘aikoinaan’ olla peruskyvyiltään samanlaisia, koska jokaisen oli yksin
hankittava elämän välttämättömyydet ja mukavuudet, jolloin kaikilla oli samat työt ja velvollisuudet
hoidettavinaan.
3. Hyöty yhteiskunnalle (max 2 p.)
2p: Näin syntyneistä kykyjen ja taitojen eroista on yhteiskunnan kannalta suurta hyötyä, sillä tämä
toiminta koituu lopulta kaikkien hyväksi työnjaon kautta. Näin syntyy kykyjen ja taitojen yhteinen
varanto, josta kukin voi ostaa tai hankkia tarvitsemansa osuuden:
[I]hmisten keskuudessa mitä erilaisimmista lahjakkuuksista on usein hyötyä toisilleen;
heidän taitojensa tuotokset on yleisen vaihto- ja kaupankäyntitaipumuksen myötä
saatettu osaksi yhteistä varantoa, jos niin voi sanoa, ja sieltä jokainen mies voi ostaa
sellaisen osuuden muiden miesten lahjojen tuotoksista kuin hän kulloinkin tarvitsee.
Olennaista on huomata jälleen tässä yhteydessä (jollei sitä ole aiemmin mainittu), että
yhteiskunnallinen hyvä/hyöty syntyy ilman tarkoituksellista ohjausta tai tietoista pyrkimystä
yhteiseen hyvään tai yleiseen vaurauteen, puhtaasti osapuolten omaan etuun tähtäävän vaihdon ja
kaupankäynnin seurauksena.
- lisäpisteitä voi saada max. 1p, jos on osannut mainita Adam Smithin tai näkymättömän käden
tässä yhteydessä.
Yleiset arvosteluun vaikuttavat seikat
Täysien pisteiden saaminen edellyttää viime kädessä johdonmukaista, selkeää ja taiten
rakennettua filosofista esseetä. Siinä vastaajan tulee osoittaa kypsiä filosofisia ajattelu-,
argumentointi- ja kirjoitustaitoja, joiden avulla tekstissä esiintyvät faktat, käsitteelliset analyysit ja
normatiiviset väitteet saavat kriittisen ja itsenäisen käsittelyn. Tällaisesta esseesuorituksesta voi
saada 2 lisäpistettä, ja moitteettomasta kieliasusta ja terminologisesta täsmällisyydestä 1
lisäpisteen. Ei-filosofiset tulkinnat, käsitteelliset virheellisyydet, epärelevantit tarkastelut tai
huolimaton kieliasu saattavat vaikuttaa alentavasti arvosteluun, kuitenkin max. –2 pisteen verran.
Valtiotieteellinen tiedekunta
Käytännöllisen filosofian valintakoe
Arvosteluperusteet
Kesä 2015
4. Arvioi, mitä tämä ominaisuus ja sen synnyttämä toiminta merkitsisivät moraalisuuden
kannalta. (9 p)
Pisteytys:
Aineistokokeen vastaukset on arvosteltu kokonaisuuksina eli ajateltuina ja perusteltuina filosofisina
analyyseinä ja esseinä, joissa olennaista on ollut asiasisällön ohella esitystavan selkeys ja
johdonmukaisuus. Toisin kuin kirjallisuustehtävissä, joissa arvioitiin vastaajan tietoja ja ymmärrystä
Platonin Valtiosta, aineistokysymyksessä haettiin nimeämättömän filosofisen tekstin lukemisen,
ymmärtämisen ja analysoinnin taitoja, sekä asiayhteyksien ymmärtämistä.
Aineistokokeen 4-kysymyksessä hyvän vastauksen kriteerit ovat laajemmat ja monipuolisemmat
kuin muissa valintakoetehtävissä, ja kysymyksen ymmärtämisessä ja käsittelyssä on sallittu
enemmän tulkinnanvaraa. Yleisellä sisällöllisellä tasolla kirjoittaja osoittaa hyvässä vastauksessa
kykenevänsä ymmärtämään filosofisen ajattelun luonnetta, kirjoittamaan filosofista tekstiä,
argumentoimaan uskottavasti sekä ylipäänsä osoittaa hyvää filosofista yleissivistystä ja
historiatajua. Erinomaisessa vastauksessa kirjoittaja kykenee asettamaan tekstin ajalliseen
/historialliseen kontekstiinsa ja osaa analysoida tekstiä tästä näkökulmasta.
Tarkemmin, relevantteja ja pisteitä tuovia aineistotekstiin liittyviä tarkasteluja ovat mm. seuraavat
pohdinnat, jotka voidaan jakaa karkeasti seuraaviin neljään teema-alueeseen. Kustakin
tarkastellusta alueesta voi saada 0-3 p, kuitenkin niin, ettei vastaajan oleteta käsittelevän kaikkia
tässä mainittuja aiheita, mutta että hän käsittelee kuitenkin ainakin kolmea niistä.
Moraalin rooli ja tehtävät
 Kirjoittaja osaa analysoida ja arvioida moraalin ja moraalisuuden sijaa, roolia ja tehtäviä
yhteiskunnassa yleisesti.
 Osaa arvioida kriittisesti vakiintuneita moraalikäsityksiä ja -filosofisia teorioita.
 Osaa erotella moraalisen ja muun (ei-moraalisen) yhteiskunnallisen ja/tai yksilöllisen
toiminnan toisistaan.
 Osaa erotella deskriptiiviset ja preskriptiiviset (normatiiviset) näkemykset toisistaan
erityisesti aineistotekstin kontekstissa.
Moraalisen toiminnan luonne ja motivoivuus
 Käsittelee analyyttisesti ja kriittisesti perinteisiä moraalifilosofisia kysymyksenasetteluita,
erit. niitä, jotka koskevat oman edun ajamista vs. altruismia.
 Pohtii, missä määrin tekstikatkelma ylipäänsä sisältää moraalisia näkemyksiä.
 Osaa nostaa esiin vapaamatkustukseen liittyvät ongelmat ja näkee luottamuksen
merkityksen vaihtotilanteissa.
 Pohtii kysymystä siitä, onko ihmisen ylipäänsä mahdollista toimia vastoin luontoaan.
Muut traditiot:
 Kykenee löytämään tekstikatkelmasta yhteiskuntafilosofiseen traditioon liittyviä
kysymyksenasetteluita, erit. utilitaristisia tai liberalistisia, esim. sopimusteoreettisia
painotuksia.

Tuo esiin muita teemoihin liittyviä, (mahdollisesti kriittisiä) filosofisia teorioita, esim. Marxin
teorian, erilaisia oikeudenmukaisuus- (feminismi) ja moraaliteorioita (kantilaisuus,
ympäristöfilosofia), tai demokratiateorioita (erit. meritokratia).
Oikeudenmukaisuuden käsitteet
 Pohtii, voiko yhteiskunnallinen hyöty/vauraus syntyä puhtaasti osapuolten omaan etuun
tähtäävän vaihdon ja kaupankäynnin seurauksena. Tai mitä muita seurauksia näkemyksellä
saattaa olla.
 Eriarvoisuuden käsite: asettaako teorian esittämä vaihto yhteiskunnan perustoimintana
ihmiset eriarvoiseen asemaan? Miten ihmisiä kohdellaan tai tulisi kohdella, missä
relevanteissa piirteissä heitä tulee kohdella samanlaisina?
 Huolenpidon kysymykset: pohtii sitä, kuinka huonompilahjaisten (lasten, vanhusten tai
vammaisten) kävisi tekstin esittämässä mallissa.
 Arvioi kriittisesti tekstin näkemystä hyväntekeväisyyden roolista ja pohtii, tarvitaanko sitä, ja
jos, missä määrin ja missä yhteyksissä.
 Nostaa esiin lahjakkuuksien ja taitojen roolin; keskustelee ansion ja ansaitsemisen
kysymyksistä.
Huom! Pelkästä kaupankäynnin/vaihdannan etiikan arvioinnista voi saada max. 3 p.
Yleiset arvosteluun vaikuttavat seikat
Täysien pisteiden saaminen edellyttää viime kädessä johdonmukaista, selkeää ja taiten
rakennettua filosofista esseetä. Siinä vastaajan tulee osoittaa kypsiä filosofisia ajattelu-,
argumentointi- ja kirjoitustaitoja, joiden avulla tekstissä esiintyvät faktat, käsitteelliset analyysit ja
normatiiviset väitteet saavat kriittisen ja itsenäisen käsittelyn. Tällaisesta esseesuorituksesta voi
saada 2 lisäpistettä, ja moitteettomasta kieliasusta ja terminologisesta täsmällisyydestä 1
lisäpisteen. Ei-filosofiset tulkinnat, käsitteelliset virheellisyydet, epärelevantit tarkastelut tai
huolimaton kieliasu saattavat vaikuttaa alentavasti arvosteluun, kuitenkin max. –2 pisteen verran.