Joukkuemaailmanmestaruuden voittanut Bella 9
Transcription
Joukkuemaailmanmestaruuden voittanut Bella 9
Teksti, taitto ja esinekuvat: kokoelma-amanuenssi Tapio Juutinen Ilmailussa 9/1959 julkaistu valokuva Belgiasta samalta vuodelta: vas. Pentti Ella, Markku Tähkäpää, Into Kekkonen Kokoelmat kertovat 5/2015: Joukkuemaailmanmestaruuden voittanut Bella 9 -liidokki vuodelta 1959 1950-luvulle tultaessa oli lennokkiharrastuksesta kehittynyt yksi urheiluilmailun muoto muiden lajien rinnalle. Vuosikymmenellä lennokkiharrastus levisi laajalle ja lennokkien rakentamista vaikeuttanut sota-ajan materiaalipula oli selätettiin, mahdollistaen uusien lennokkiluokkien synnyn. Myös kilpailutoiminnassa tapahtui kehitystä, jopa kansainvälisellä tasolla: vuosikymmenen lopulla kotimaiset lennokkiurheilijat olivat useissa kilpailuluokissa jo maailman huipulla. Suomen Ilmailumuseon monipuolinen lennokkikokoelma kattaa käytännössä kaikki kansain- väliset lennokkiluokat. Tällä kertaa esittelemme Pentti Ellan rakentaman ”Bella 9” –liidokin, joka oli mukana tuomassa Suomelle A-2 –luokan maailmanmestaruutta Belgiassa vuonna 1959. Abstract in English: Amongst the many models in Finnish Aviation Museum’s collection the are couple of particular gliders which helped to win team gold for Finland at the 1959 World Championships, held at Bourg-Leopold, Belgium. This article concentrate on Pentti Ella’s A/2 glider, “Bella 9”, which he flew to 10th place at the Championships. The design of Ella’s plan was published in Aeromodeller’s December 1959 issue. Copyright © 2015 Suomen Ilmailumuseo. Kaikki oikeudet pidätetään. punki Koillis-Belgiassa. Kilpailupaikaksi oli varattu kymmenesosa paikallisesta lentokentästä. Kumpareinen ja kanervaa kasvanut hiekkamaa muistutti joukkueen jäsenten mielestä läheisesti Jämijärven maastoa. Joukkuekulta Suomeen! Lennokeiden tarkastukseen ja trimmaukseen keskittyneen päivän jälkeen kilpailu alkoi sunnuntaina 23.8. Osaaottaneita maita oli kaikkiaan 20. Jokainen viidestä tunnin kierroksesta oli jaettu kolmeen osaan ja jokaista kilpailijaa varten oli aikaa näin ollen 20 minuuttia lennätyshetken ”kyttäämiseen”. Oikean tyyppisten ilmavirtausten vaanimisessa suomalaiset osoittautuivatkin mainioiksi. Belgia-aihetta Ellan lennokin siiven alapinnalla Liidokkeja ja vanhoja alushousuja Sodan jälkeen luotiin Pohjoismaissa yhteiset säännöt isoille liidokeille. Tuloksena syntyi A-2 –luokka. Puoli vuosikymmentä myöhemmin FAI teki luokasta MM-lajin ja ensimmäisestä maailmanmestaruudesta miteltiin Ruotsissa vuonna 1950. Yksi mahdollinen syy suomalaisten kehnoon kilpailumenestykseen kansainvälisillä areenoilla oli sodanjälkeiseen aikaan asti ollut, että kotimaassa lennätettiin mieluimmin talvella eikä kesäkilpailuihin (MM-kilpailut) ollut riittävästi mielenkiintoa. Näin ollen usean lennokkivaikuttajan odotukset Belgian MM-kilpailuista vuonna 1959 eivät olleet kaksiset. Joukkueenjohtaja Reino Hyvärisen artikkelin mukaan heistä eräs oli luvannut ”syödä jopa vanhat alushousunsa, jos joku suomalainen onnistuisi sattumalta pääsemään kolmenkymmenen parhaan joukkoon.” Samalla toki joukkueella oli psykologinen etu puolellaan, siltä kun ei odotettu ihmetuloksia. Hyvärisen johtamaan joukkueeseen valittiin samana vuonna Suomen mestaruuden voittanut Markku Tähkäpää sekä Pentti Ella ja Into Kekkonen. Kilpailupaikkakuntana oli Leopoldsburgin varuskuntakau- Kilpailusta on hyvä selostus Ilmailun numerossa 9/1959. Ensimmäisen kierroksen jälkeen suomalaiset olivat täysillä ajoilla kärjessä Hollannin, Ruotsin, Tanskan ja Tsekkoslovakian kanssa. Toisen kierroksen jälkeen Suomi siirtyi johtamaan joukkuekilpailua täydellä ajalla 107 sekunnilla ennen Hollantia. Kolmannella kierroksella kilpailijoista Ellalla oli huono onni: hän hinasi loistohetkellä, mutta itävaltalainen kilpailija veti siimansa Ellan siiman päälle, jälkimmäisen siiman katketessa ja jäädessä roikkumaan koneesta. Uusinnasta huolimatta ei ”tintin” (termiikin) hakemisesta tullut mitään, vaan Ellan tulokseksi jäi 101 sekuntia. Lopulta, koska viidellä kilpailijalla oli täydet ajat joka kierroksella, jouduttiin kilpailussa suorittamaan ns. fly-off eli lisäkierrokset. Suomalaisista osaa ottivat Tähkäpää ja Kekkonen. Joukkuekilpailussa ensimmäinen ja toinen sija menivät ensi kertaa Pohjoismaihin, Suomen voitettua Ruotsin tuloksella 2621 sekuntia. Tulos sisälsi yhteensä 14 maksimia ja yhden 101 sekunnin lennon. Ruotsi hävisi lopulta 188 sekuntia. Kolmanneksi tuli Hollannin joukkue 2378 sekunnilla. Yksilökilpailun voittoon selvisi Yhdysvaltain Ritz 900 sekunnilla. Parhaimpana suomalaisena menestyi Tähkäpää, joka oli neljäs. Into Kekkonen oli viides ja Ella kymmenes. Joukkueen johtaja Hyvärinen näki voittoon syyksi kolme tekijää. Ensinnäkin, kuten mainittua, kenttä muistutti läheisesti Jämijärven tuttua maastoa. Toiseksi hinaus suoritettiin vasta sitten, kun täydellinen yhteisymmärrys oikeasta hetkestä oli saavutettu kilpailijan, lähettäjän ja vapaana olleen avustajana toimineen kilpailijan kesken. Kolmantena muttei vähäisempänä syynä hän piti lennokkeja, joiden lento-ominaisuudet olivat erittäin hyvät. Toiseksi ne olivat hyvässä trimmissä, olihan joukkueen jäsenillä ollut kesä aikaa valmistautua kilpailuihin. Suomalaiset saivat haltuunsa kilpailun voittajina kiertopalkinnon, 40 cm korkean marmorijalustalla seisoneen kristallimaljakon. Bella-9, vakaa lentäjä Aeromodellerin mukaan 21-vuotias Vallilan Lennokkikerhoon kuulunut Pentti Ella oli ennen kisoja ehtinyt lennättää A-2 –luokan lennokkeja neljä vuotta. Lehden mukaan hänen lennokkinsa ”olivat aina olleet tunnettuja kauniista mutta käytännöllisistä muodoistaan”. Bella 9 mahdollisti hyvissä olosuhteissa kolmen minuutin keskiarvon lennätyksissä. Se oli vakaa lentäjä epävakaissakin olosuhteissa, pienestä korkeusvakaajasta huolimatta. Bella 9:n kärkiväli on 2096 ja pituus 1020 millimetriä. Korkeusvakaaja on lyhyehkö, 485 mm pituudeltaan. Ellan liidokin 1:20 -piirros Aeromodeller-lehden joulukuun numerossa 1959 A-2 –luokassa oli määritetty lennokin kantopintaalaksi (siipi+korkeusperäsin) 32-34 neliödesimetriä ja pienimmäksi sallituksi painoksi 410 grammaa. Lennokin runko on tehty männystä ja balsasta. Nokka on lyhyt. Eturunkoon on kiinnitetty hinauskoukku ja lentoaikaa määrittävä aikarajoitin. Koska A-2 –liidokki on rakenteeltaan melko Perinteikkään saksalaisen lennokkialan valmistaja Graupnerin taimeri eli aikarajoitin sijaitsee hinauskoukun edessä siiven alapuolella eturungossa. Aikarajoitinta käytetään vapaastilentävissä lennokeissa nimensä mukaisesti rajoittamaan lentoaikaa maksimiajan tultua täyteen ja estämään lennokin karkaamista. Mekaniikka laukaisee korkeusperäsimen n. 45 asteen kulmaan, minkä jälkeen lentonopeus pienenee ja vajoamisnopeus kasvaa, aiheuttaen lennokin laskeutumisen maahan. pitkäpyrstöinen, on suunnittelussa täytynyt kiinnittää huomiota takarungon ja peräsinten leveyteen. Putkimainen pyrstö on kierretty balsalevystä. Korkeusperäsin on valmistettu kokonaisuudessaan kevyestä balsasta. Liidokit joutuvat hinauksessa suurten rasitusten alaiseksi, joten kovapuun osittainen käyttö paperipäällysteisessä siivessä on välttämättömyys. Siipisalkoina on Bella 9:ssa käytetty mäntyä sekä vaneria. Bella 9:ssa on ohuehko, kauniisti käyristyvä siipikaari, joka mahdollisti onnistuneet lennot. Lennokin V-kulma on aerodynaamisesti edullinen: isohko, kärkien ollessa noin 16 cm keskiosaa korkeammalla. Kuljetuksen helpottamiseksi on A-2 –liidokeiden siivet rakennettu kaksiosaisiksi. Siiven yhdistämiseen on Bella 9:ssa käytetty 2 mm:n dural-levyä. Sopivalla levyn muotoilulla siipi irtoaa lennokista varsin helposti törmäyksen sattuessa. Lennokista löytyy kotimainen A-2 -rekisteröintitodistus (päivämäärällä 14.3.1959) numero 275. Kisojen kunniaksi kiinnitettyjen merkkien (2 kpl) lisäksi lennokki on totta kai varustettu omistajatiedoilla mahdollisia katoamisia varten. Siiven yläpinnassa on asiaankuuluvasti Suomen lippu ja OH-tunnus. Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin kuuluu myös samaiseen vuoden 1959 MM-kisajoukkueeseen kuulunut Markku Tähkäpään “Helpertti” -liidokki. Lähteet Aeromodeller, December 1959 (Bella 9:n piirustus) Ilmailu 9/1959, joukkueenjohtaja Reino Hyvärisen artikkeli kisoista. Suuri lennokkikirja (toim. Suomen Ilmailuliitto). WSOY, Porvoo 1963. Uola, Mikko. Suomen Ilmailuliitto 75 vuotta 19191994. Suomen Ilmailuliitto, Forssa 1994.