Ojitusalueiden puunkorjuu Ojitusalueiden puunkorjuu

METSÄTEHON OPAS
Ojitusalueiden
puunkorjuu
OJITUSALUEIDEN
PUUNKORJUU
Alkusanat
2
1 Ojituksen puuntuotannollinen merkitys
3
2 Yhteistoiminta
6
3 Kulku- ja kuljetusyhteydet
7
3.1 Metsätiet
7
3.1.1 Teiden tarve
7
3.1.2 Tiestön suunnittelu ja toteutus
8
3.2 Piennartasanteet
9
3.3 Rummut
10
3.4 Muut rakenteet
11
4 Puunkorjuu
12
4.1 Lähtökohdat ja tavoitteet
12
4.2 Korjuun suunnittelu ja toteutus
14
1
Alkusanat
Tämä opas muistuttakoon metsänomistajia ja metsäalalla toimivia ojitusalueilla olevista huomattavista hakkuumahdollisuuksista ja siitä, että niiden turvaaminen edellyttää riittäviä hoitoja korjuutoimia. Oppaassa keskitytään asioihin, jotka on erityisesti otettava huomioon ojitusalueiden puunkorjuussa. Ojitusja vesiensuojeluasiat eivät sisälly oppaaseen, koska niitä käsitellään Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion koulutuskansiossa
”Ojitettujen soiden puuntuotanto ja ympäristönhoito”.
Opas on suunnattu ojitusalueiden puunkorjuun ja kunnostusojituksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaaville henkilöille ja erityisesti yksityismetsänomistajille sekä muille, joilla ei ole
ajan tasalla olevia puunkorjuuohjeita. Opas ei korvaa eri organisaatioiden omia ohjeita.
Toivomme oppaan parantavan ojitusalueiden puunkorjuun
edellytyksiä ja lisäävän yhteistyötä ojitusaluemetsissä toimivien
tahojen kesken.
2
1 Ojituksen puuntuotannollinen merkitys
Ojitusalueiden vuotuisten hakkuumahdollisuuksien arvioidaan
olevan noin 9 milj. m3 vuonna 2000. Se on noin 13 % vuotuisista kokonaishakkuumahdollisuuksista. Vuotuisesta puuston
kasvusta 20 % on ojitusalueilla /1/.
Metsäkeskukset
1
2
3
4
5
6
7
Rannikko
Lounais-Suomi
Häme-Uusimaa
Kymi
Pirkanmaa
Etelä-Savo
Etelä-Pohjanmaa
8 Keski-Suomi
9 Pohkois-Savo
10 Pohjois-Karjala
11 Kainuu
12 Pohjois-Pohjanmaa
13 Lappi
10 - 20 %
20 - 30 %
20 - 30 %
50 - 60 %
30 - 40 %
60 - 70 %
40 - 50 %
70 - 80 %
50 - 60 %
80 - 90 %
Soiden osuus metsätalousmaasta, %
Soista ojitettu, % /2/, /3/.
3
Metsiemme puuston kokonaistilavuudeksi arvioidaan noin
1900 milj. m3 /1/. Turvemaiden ojituksilla maamme puustopääomaa on pystytty lisäämään merkittävästi. Puustopääoman
kokonaislisäys ajanjaksolla 1951 – 1994 on ollut noin 200 milj.
m3 /4/. Vastaisuudessa edessä on ojitusalueiden vakiinnuttaminen tuottaviksi puuntuotantoalueiksi. Se on metsä- ja puutaloudellisesti tärkeää, sillä tulevaisuudessa merkittävä osa maamme puusadosta korjataan ojitusaluemetsistä. Ojitusalueilla on jo
nyt runsaasti puunkorjuun tarvetta. Ojitusalueiden puunkorjuu
tulee tehdä ajallaan, jotta ojitukseen sijoitetut varat eivät mene
hukkaan.
Laki kestävän
metsätalouden
rahoituksesta
15 §
Asetus kestävän
metsätalouden
rahoituksesta
7 §.
Yhteiskunnan panostus turvemaiden ojittamiseen ja metsäteiden rakentamiseen on ollut merkittävä menneinä vuosikymmeninä. Kestävän metsätalouden rahoituslaki (KEMERA) mahdollistaa edelleen tuen saamisen kunnostusojitukseen sekä metsäteiden suunnitteluun, rakentamiseen ja perusparannukseen.
Tuen saajalla on 15 vuoden hoito- ja kunnossapitovelvoite.
Ojitus parantaa turvemaapuustojen kasvuedellytyksiä. Maaperän vesitalous saatetaan ojituksella lähelle metsänkasvatuksen ja
uudistamisen vaatimaa optimitilaa. Valtaosa ojituksista on nykyään kunnostusojituksia. Uudisojitus on käytännössä lopetettu.
4
Uudisojituksella tarkoitetaan aikaisemmin ojittamattoman luonnontilaisen suon tai soistuneen
kankaan kuivattamista ojittamalla.
Uudistushakkuiden jälkeen tarvittava uudistusalojen
vesitalouden järjestely maanpinnan käsittelyn yhteydessä tai uudistusalaan sisältyvien pienialaisten
kohteiden kuivattaminen yksittäisillä ojilla ei ole
uudisojitusta.
Kunnostusojituksella tarkoitetaan kaikkia aikaisemmin ojitetun suon vesitalouden hoitoon liittyviä
toimenpiteitä. Se sisältää
• vanhojen ojien perkauksen
• uusien täydennysojien kaivun.
Ojitushanke sisältää tapauskohtaisesti tarvittavat
vesiensuojelutoimet, kuten
• kaivukatkot
• lietekuopat
• laskeutusaltaat
• pintavalutuskentät
• vesistöjen suojavyöhykkeet.
5
2 Yhteistoiminta
Ojitukselle ja puunkorjuulle järkevän hankkeen aikaansaaminen
edellyttää tavallisesti usean tilan yhteistoimintaa. Ojituksen ja
puunkorjuun niveltäminen edellyttää, että metsänomistajat,
metsäkeskus, metsänhoitoyhdistys ja puunostajat toimivat
yhdessä.
Korkeat korjuukustannukset ovat ojitusalueiden puunkorjuun
suurin ongelma. Korjuun taloutta parannetaan keskittämällä
puukauppa. Tavoitteena on, että ojitusalueilta hakattava puu
myydään samanaikaisesti tai yhdessä. Vaikka kaupat olisivat
jakautuneet usean ostajan kesken, voidaan ojitusalueiden puunkorjuu hoitaa silti rationaalisina yhteishankkeina.
Puunkorjuun ja puukaupan yhteistyön tulisi sujua seuraavasti:
Kunnostusojitus- ja tiehankkeet toteutetaan kokonaisuuden
kannalta sopivan kokoisina yhteishankkeina. Alkukokouksessa
hanke esitellään ja samalla sovitaan hankkeen toteuttamisesta
sekä valitaan hankkeelle asiamiehet. Asiamiehet keräävät metsänhoitoyhdistyksen henkilöstön avustuksella metsänomistajilta
kaksi valtakirjaa: ojitusasiakirjojen allekirjoittamisvaltakirjan ja
puun myynnin valtakirjan. Asiamies pyytää tämän jälkeen
puunostajilta tarjoukset, ja kaupat tehdään pysty- tai hankintakauppoina.
6
3 Kulku- ja kuljetusyhteydet
3.1 Metsätiet
3.1.1 Teiden tarve
Kun ojitusalueelle suunnitellaan puunkorjuuta, on aina ensimmäiseksi selvitettävä olemassa olevat kulkuyhteydet ja uusien
rakentamistarve. Metsätien tarpeen ja sijainnin arviointi perustuu kunkin kunnan tieverkon yleissuunnitelmaan, metsäkeskuksittain laadittuun metsätiestön kehittämissuunnitelmaan ja
metsäsuunnitelmaan. Metsätiehanke on käynnistettävä mahdollisimman ajoissa, ettei tiestön rakentaminen viivästyttäisi
puunkorjuuta ja ojitusta. Pyrkimys ympärivuotiseen puunkorjuuseen on lisännyt metsäteiden rakentamista ja vähentänyt talviteiden käyttöä.
Kestävän metsätalouden rahoituslaki mahdollistaa metsäteiden
rakentamisen lisäksi myös metsäteiden perusparannuksen, jos
hankkeen valmistumisesta on kulunut yli 20 vuotta ja tien asianmukaisesta hoidosta ja kunnossapidosta on huolehdittu.
Määräajasta voidaan poiketa vain erityisestä syystä,
esimerkiksi jos perusparannus on tieverkon kehittämisen kannalta perusteltua.
Kattava ja hyväkuntoinen metsätieverkko on taloudellisen puunkorjuun
edellytys.
7
3.1.2 Tiestön suunnittelu ja toteutus
Ojitusalueiden tieverkko on osa kokonaistieverkkoa. Kuntakohtaisen tieverkon yleissuunnitteluun osallistuvat myös metsätalouden ulkopuoliset sidosryhmät. Yleissuunnitelmaa on aika
ajoin tarpeen tarkistaa puunkorjuun ja kuljetuksen kehittymisen
sekä muun tiestön kehittymisen vuoksi.
Yksityiskohtaisessa hankesuunnittelussa tärkeintä on tieverkon
tiheys. Se on suhteutettava kestävään vuotuiseen hakkuumäärään. Puuntuotannolle edullisimmilla alueilla metsäkuljetusmatkan keskimääräisenä tavoitepituutena on 200 metriä.
Metsätiehankkeen ohjeellinen tietiheys.
Metsätien rakentaminen on kulkuyhteyksien parantamisen
ensimmäinen vaihe, jonka yhteydessä on otettava huomioon
tulevat toimenpiteet (hakkuut, kunnostusojitus), jotta eri työvaiheet niveltyisivät oikein toisiinsa. Tienrakennuksen yhteydessä korjataan puut tielinjalta, kaivetaan tien sivuojat ja aloitetaan
laskuojien kaivu. Muita toimia ei sen yhteyteen aina voida eikä
ole tarkoituksenmukaistakaan liittää.
8
Tien reuna-alueet muotoillaan siten, että koko tienvarsi soveltuu pääosin puutavaran varastointiin. Erillisiä puutavaran varastoalueita ei enää tehdä.
Metsätien rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota
ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin ja tiealueen maisemointiin.
3.2 Piennartasanteet
Piennartasanteet suunnitellaan ojituksen suunnittelun yhteydessä niin, että ne täydentävät metsäteiden väliin jäävien alueiden kulkuyhteyksiä ja ottavat huomioon olemassa olevan ja
tulevan metsätiestön.
Piennartasanteet suunnitellaan paikkoihin, joissa niitä voidaan
olettaa käytettävän enemmän kuin tavallisia ajouria. Tällaisia
paikkoja ovat mm. ojan vierus, joka johtaa suon takana olevalle
kankaalle tai niskaoja, jonka viereen rakennettuna piennartasanne toimii laajemman alueen kokooja-ajourana.
Piennartasanteita käytetään yleisesti talviteiden pohjana. Myös
entiset, tarpeelliset ja käyttökelpoiset talviteiden pohjat on
pyrittävä säilyttämään ojitussuunnitelmassa.
Tien reuna-alueet
muotoillaan siten,
että ne sopivat
puutavaran
varastointiin.
9
Piennartasanteet täydentävät metsäteiden väliin jäävien alueiden
kulkuyhteyksiä.
3.3 Rummut
Rummun rakentaminen tulee kyseeseen silloin, kun metsätie tai
muu säännöllisesti käytössä oleva kulkuväylä tehdään
• vesien luontaisten kulku-uomien (pienet joet, purot, norot tai
luonnontilaisen kaltaisiksi palautuneet uomat) yli
• olemassa olevien tai kunnostusojituksen yhteydessä kaivettavien valta-, lasku-, niska- tai kokoojaojien yli.
Turvemaille rakennetut rummut tukkeutuvat helposti. Rumpujen määrä minimoidaan suunnittelemalla tiestö ja kulkuväylät
mahdollisuuksien mukaan ojaverkoston suuntaisiksi.
Rumpu pysyy paremmin kunnossa, kun vedet johdetaan rumpuihin tien varteen kaivettujen laskeutusaltaiden kautta tai
kokoojaojan ja tien väliin jätetyn pintavalutuskentän kautta.
Samalla vähennetään puunkorjuun ja kunnostusojituksen vesistövaikutuksia.
10
Pysyviksi tarkoitetut rummut on rakennettava aina ennen puunkorjuuta. Painuneet tai muutoin tukkeutuneet rummut kunnostetaan puunkorjuun päätyttyä tai kunnostusojituksen yhteydessä.
3.4 Muut rakenteet
Ajoluiska voi ohutturpeisilla ja kovapohjaisilla mailla olla rummun vaihtoehto. Rumpua moninkertaisesti halvempana sitä
voidaan käyttää myös sarkaojissa silloin kun on tarvetta.
Paksuturpeisilla mailla ajoluiskan käyttö metsäkuljetuksessa
rajoittuu talviaikaan. Jos ajoluiskaa tai rumpua ei tehdä, ojamaita ei tule jättää ojien viereen sellaisissa kohdissa, joissa on ollut
tai joihin myöhemmin tulee ojan ylittävä ajoura.
Niskaojien lähellä ja vedenjakajapaikoissa ojan kaivamatta jättäminen parantaa kulkuyhteyksiä ja vähentää ojien syöpymistä.
Kaivukatkon pituuden tulee olla 10 – 20 metriä. Vesien pois johtaminen ei kuitenkaan saa vaarantua.
Kaivukatkot helpottavat koneiden liikkumista ojitusalueella. Ne myös
vähentävät ojien syöpymisriskiä ja ovat vesiensuojelun kannalta
suositeltavia.
11
Vesien selkeyttämistä varten tarvittavat laskeutusaltaat on merkittävä selvästi maastoon, jotta ne voidaan ottaa huomioon
puunkorjuussa. Laskeutusaltaiden kaivua ja mahdollista myöhempää tyhjennystä varten altaat on sijoitettava hyvien kulkuyhteyksien lähelle ja altaalle on suunniteltava vapaa kulkuyhteys. Tyhjennysmaiden takia puusto poistetaan kaksi kertaa
altaan kokoiselta alalta.
Pintavalutuskentät on otettava huomioon kulkuyhteyksiä suunniteltaessa ja rakennettaessa. Niiden yli ei saa vesiensuojelullisista syistä ajaa. Kentät merkitään kartalle ja maastoon, jotta ne
voidaan ottaa huomioon puunkorjuussa.
4 Puunkorjuu
4.1 Lähtökohdat ja tavoitteet
Ojitusalueiden puunkorjuun suunnittelussa ja toteutuksessa toiminnan kokonaisvaltaisuus ja pitkäjänteisyys tulevat korostuneesti esille. Puunkorjuu on saatava käyntiin mahdollisimman
pian ojitussuunnitelman teon jälkeen. Hakkuu on toteutettava
siten, ettei ojitusaluetta tarvitse hakata ainakaan lähimpään 10
vuoteen. Vähänkin tarpeelliset hakkuut ja metsänhoitotyöt on
tehtävä kunnostusojituksen yhteydessä. Pelkkä ojalinjojen avaaminen ei riitä. Ojien väliset alueet käydään aina läpi ja käsitellään niiden kehitystilan edellyttämällä tavalla. Käytännössä
tämä tarkoittaa yleensä harvennushakkuuta ja pienpuuston raivausta.
Valtaosa ojitusalueiden hakkuista on ensiharvennusluonteisia.
Suopuustot ovat yleensä epätasaisia, puulajeja on useita, puusto on epätasaisesti jakautunutta ja erikokoista. Tästä syystä suometsien harvennuksiin soveltuvat paremmin runkolukuun
perustuvat harvennussuositukset kuin pohjapinta-alaan perus-
12
tuvat mallit. Hakkuun jälkeen puusto voi jäädä 10 – 15 prosenttia harvennusmalleissa esitettyä suositusta alhaisemmaksi.
Harvennuksen voimakkuutta harkittaessa on syytä ottaa huomioon myös se, että puunkorjuun taloudellisuuden vuoksi harvennuskertoja tulisi vähentää /5/.
Kasvatushakkuun tavoitteena on puulajisekoitus, jossa niukkaravinteisilla turvemailla mänty on yleensä pääpuulaji. Mitä viljavammasta turvemaasta on kyse, sitä suurempi voi olla kuusen ja
koivun osuus.
Aiemmin puu korjattiin turvemailta talvella roudan aikaan.
Kuusikoissa se on edelleenkin suositeltavin tapa. Näin ehkäistään juuristovaurioiden syntymistä. Mäntyvaltaisissa metsiköissä korjuu on mahdollista sulan maan aikaankin. Hyvän kuivatustilan omaavilla kohteilla voi olla myös kesällä erinomaiset
korjuu- ja kuljetusolosuhteet.
Puunkorjuun suunnittelijalla on oltava käytettävissään aina kunnostusojitussuunnitelma.
Ojitusalueiden puunkorjuun ongelmia
•
•
•
•
•
•
•
•
upottava maaperä
pieni rungon koko
pienempi hakkuukertymä kuin kivennäismailla
pieni järeän puun kertymä
harvennushakkuiden suuri osuus
ajourien ja ojastojen yhteensovittaminen
pitkä metsäkuljetusmatka
ojittajien, puunkorjaajien ja metsänomistajien
puutteellinen yhteistyö
13
4.2 Korjuun suunnittelu ja toteutus
Suunnittelussa on pyrittävä siihen, että hakkuu voidaan tehdä
edullisimpia menetelmiä käyttäen. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että valtaosa korjuusta tehdään koneellisesti.
Korjuun suunnittelussa arvioidaan aina toimenpiteiden taloudellisuutta. Hakkuut kohdennetaan ojituksen jälkeen elpyneille,
kasvuun lähteneille kohteille. Heikon kasvupotentiaalin omaavat kohteet jätetään hakkuiden ulkopuolelle. Mikäli puuston
heikko kasvu johtuu puutteellisesta kuivatuksesta, tehdään kohteella tarpeelliset hakkuut sekä pienpuuston raivaus, ja alue
kunnostusojitetaan.
Metsälaki
10 §.
Tärkeät elinympäristöt ja muut arvokkaat luontokohteet on
otettava huomioon hakkuun suunnittelussa, ja niistä on muistettava ilmoittaa puunkorjuusta vastaaville. Säästettävät luontokohteet ja korjuukelvottomat kohteet rajataan aina käsittelyiden
ulkopuolelle.
Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt esim. pienten lampien välittömät lähiympäristöt jätetään puunkorjuun ulkopuolelle tai käsitellään
niiden ominaispiirteet säilyttäen.
14
Mäntyvaltaisilla kohteilla puunkorjuu on mahdollista sulan maan
aikaankin.
Pintavalutuskentät rajataan vesiensuojelullisista syistä puunkorjuun ulkopuolelle. Niiden yli ei saa edes ajaa, sillä koneiden
aiheuttamat painaumat saattavat muuttua vettä johtaviksi
kanaviksi.
Maaston kantavuus vaikuttaa korjuukaluston valintaan ojitusalueilla. Isot hakkuukoneet ovat yleensä liian raskaita, eivätkä
taloudelliset seikatkaan puolla niiden käyttöä ojitusaluemetsien
pieniläpimittaisen puun korjuussa. Pienet ja keskiraskaat hakkuukoneet soveltuvat ojitusalueille raskaita hakkuukoneita
paremmin. Koneiden maastokelpoisuutta voidaan parantaa
tavallista leveämmillä renkailla tai teloilla. Toteutusvaiheessa
koneiden kantavuutta voidaan parantaa tekemällä hakkuu
siten, että hakkuutähteet jäävät ajouralle. Maaston kantavuus ei
ole hakkuuvaiheessa niin suuri ongelma kuin kuljetusvaiheessa.
15
Ojitusalueilla on usein runsaasti lehtipuuvesakkoa, joka heikentää näkyvyyttä. Ennakkoraivaus on tällaisilla kohteilla laadukkaan koneellisen korjuun edellytys.
Ajouraverkon suunnittelu on tärkein ojitusalueiden puunkorjuuta edeltävä vaihe. Käytännön ajourasuunnittelun tekee yleensä
hakkuun suorittaja. Suositeltava ajouraverkko perustuu 20 metrin ajouraväleihin ja noin 4 metriä leveisiin ajouriin. Ojalinjat
hakataan 5 metriä leveiksi.
Käytännön ajouraväli on monin paikoin, vaihtelevista ojaväleistä ja manuaalisen hakkuun aikaisista menetelmistä johtuen,
suurempi kuin 20 metriä. Tällaisilla kohteilla metsäkuljetus suoritetaan avattavia ojalinjoja tai olemassaolevia ajouria pitkin ja
16
Hakkuutähteet uralla
parantavat maaston
kantavuutta.
hakkuu tehdään ajourien lisäksi varsinaisten urien välissä ns.
hakkuu-urilta. Hakkuu-urat ovat enintään kolme metriä leveitä.
Pienet hakkuukoneet tarvitsevat hakkuu-uran jo 20 metrin
ajouravälillä. Hakkuu-uran käyttö mahdollistaa jopa 35 metrin
ajouravälin käytön.
17
Hyvin toteutettuna hakkuu-ura on lähes huomaamaton.
Ajouraverkon rungon muodostavat perkaus- ja täydennysojalinjat, koska niiltä puusto on joka tapauksessa poistettava. Ajoura
voidaan tehdä joko ojan päälle tai viereen. Hakkuutähteet on
poistettava ojista välittömästi korjuun jälkeen, jollei kohdetta
kunnostusojiteta. Hakkuutähteiden joutumista ojiin on luonnollisesti vältettävä jo korjuun yhteydessä. Jos ojan päällä tai vieressä ei voi ajaa, tehdään ajourat ojalinjojen väliin.
18
19
Ei
Ei
Ei
Ei
Kyllä
Onko sarkaleveys
ajouraväli tai sen
kerrannainen?
Kyllä
Onko uusien ojien
väli uraväli tai sen
kerrannainen?
Kyllä
Haittaavatko ojat
liikkumista?
Kyllä
Onko ojalinjahakkuu?
Ei
Ei
Ei
Ei
Päätösmalli ajourien sijoittelutavan määrittämistä varten /6/.
Kyllä
Voidaanko ajaa
ojan päällä?
Kyllä
Perataanko vanhat
ojat?
Kyllä
Ojitetaanko?
Kyllä
Suoritetaanko
kasvatushakkuuta?
Suunniteltava alue
Kyllä
Onko ojilla
kuivatusvaikutusta?
Ei
Käytetään ojia ajourina ja
tehdään lisäuria tarvittaessa.
Urat sijoitetaan halutuin välein
ojalinjoista riippumatta.
Käytetään ojalinjoja ajourina ja
tehdään lisäuria tarvittaessa.
Ajourat sijoitetaan ojien
suuntaisesti siirtäen ojien päälle
tulevat urat ojan sivulle.
Ajourat sijoitetaan ojan
suuntaisesti siirtäen ojien päälle
tulevat urat ojan sivulle.
Urat sijoitetaan halutuin välein
ojalinjoista riippumatta.
Ajourat suunnitellaan
ojaverkosta riippumatta.
Ei edellytä ajourien
erillistä suunnittelua.
Toimitaan kuten kangasmaan
avohakkuissa ojat tarvittaessa
huomioonottaen.
Suunniteltava alue
Suoritetaanko
kasvatushakkuuta?
Ei
Ei
Ojitetaanko?
Ei
Onko uusien ojien
väli uraväli tai sen
kerrannainen?
Kyllä
Ei
Ajourat suunnitellaan
ojaverkosta riippumatta.
Ajourat sijoitetaan ojan
suuntaisesti siirtäen ojien päälle
tulevat urat ojan sivulle.
Urat sijoitetaan halutuin välein
ojalinjoista riippumatta.
Käytetään ojalinjoja ajourina ja
tehdään lisäuria tarvittaessa.
Ajourat sijoitetaan ojien
suuntaisesti siirtäen ojien päälle
tulevat urat ojan sivulle.
Ei
Onko sarkaleveys
ajouraväli tai sen
kerrannainen?
Onko ojilla
kuivatusvaikutusta?
Kyllä
Ei
Kyllä
Kyllä
Kyllä
Haittaavatko ojat
liikkumista?
Ei edellytä ajourien
erillistä suunnittelua.
Ei
Kyllä
Kyllä
Voidaanko ajaa
ojan päällä?
Toimitaan kuten kangasmaan
avohakkuissa ojat tarvittaessa
huomioonottaen.
Kyllä
Kyllä
Perataanko vanhat
ojat?
Ei
Onko ojalinjahakkuu?
Ei
Urat sijoitetaan halutuin välein
ojalinjoista riippumatta.
Käytetään ojia ajourina ja
tehdään lisäuria tarvittaessa.
Esimerkki päätösmallin
soveltamisesta ja ajo-/
hakkuu-urien sijoittelusta,
kun ojitusalueella suoritetaan kasvatushakkuu ja
vanhat ojat kunnostetaan.
Kohteen sarkaleveys on
35 metriä ja ojien päällä
saa ajaa.
Ojien ylityksiä on ajourien suunnittelussa pyrittävä välttämään
ja ajourista on tehtävä lyhyitä. Myös yhdysurien käyttöä pehmeillä paikoilla tulee välttää. Ylimääräiset yhdysurat lisäävät juuristo- ja runkovaurioiden riskiä sekä vähentävät kasvullisen metsämaan pinta-alaa.
20
Uratyypit ja ajouraverkosto.
21
Kokoojaurien käyttöä vältetään sulanmaan aikana. Sen vuoksi
pyritään nauhamaiseen varastointiin metsätien varteen. Yleensä
metsätien varteen varastoinnissa toimitaan siten, että ajetaan
metsätielle ja puretaan kuorma ojan päälle tai pientareelle.
Tarvittaessa puustoa poistetaan ojan vierestä. Varastoinnin
yhteydessä varotaan vaurioittamasta tierunkoa ja pidetään tie
hakkuutähteistä vapaana.
Ellei voida toimia edellä esitetyn mukaisesti, valitaan erilliset
varastopaikat ja niistä hakataan tieojan viereen kaistat, joilta
kuorma puretaan ojan pientareelle. Jos puutavaran pituus on
vähintään 4 metriä, voidaan puutavara varastoida ojan päälle.
1
Vaihtoehtoisia varastointitapoja. Varastointi metsätien varteen ja kuorman purku tieltä (1) tai kuorman purku metsän puolelta (2). Varastointi
kääntymispiston varteen (3).
22
2
3
23
lähdeluettelo
/1/ Nuutinen, T., Hirvelä H., Härkönen, K., Kilpeläinen, H., Salminen, O.
& Siitonen, M. 1998. Teoksessa: Hänninen, H. (toim.). Puuvarojen
käyttömahdollisuudet: 67-79.
/2/ Metsätilastollinen vuosikirja 1997. Metsäntutkimuslaitos.
/3/ Etelä-Pohjanmaa – metsävarat 1968-97 – hakkuumahdollisuudet
1997-2026. 1998. Metsätieteen aikakausikirja, Folia Forestalia 2b.
Metsäntutkimuslaitos. Suomen Metsätieteellinen Seura.
/4/ Tomppo, E. 1998. Peatland forests of Finland in 1951-1994.
Proceeding of the International Peat Symposium, The Spirit of
Peatlands. Turveteollisuusliitto. Jyväskylä. 84-86.
/5/ Luonnonläheinen metsänhoito, metsänhoitosuositukset. 1994.
Metsäkeskus Tapion julkaisu 6.
/6/ Högnäs, T. 1997. Puunkorjuu turvemaalla. Metsähallituksen aikaisemman kokeilutoiminnan tuloksia. Metsähallitus, metsätalouden
kehittämisyksikkö. Tiedote 2.
24
Metsäteho Oy
PL 194 (Unioninkatu 17)
00131 HELSINKI
Puh. (09) 132 521
Fax (09) 659 202
ISBN 951-673-155-4