Ojitusalueiden puunkorjuu Ojitusalueiden puunkorjuu
Transcription
Ojitusalueiden puunkorjuu Ojitusalueiden puunkorjuu
METSÄTEHON OPAS Ojitusalueiden puunkorjuu OJITUSALUEIDEN PUUNKORJUU Alkusanat 2 1 Ojituksen puuntuotannollinen merkitys 3 2 Yhteistoiminta 6 3 Kulku- ja kuljetusyhteydet 7 3.1 Metsätiet 7 3.1.1 Teiden tarve 7 3.1.2 Tiestön suunnittelu ja toteutus 8 3.2 Piennartasanteet 9 3.3 Rummut 10 3.4 Muut rakenteet 11 4 Puunkorjuu 12 4.1 Lähtökohdat ja tavoitteet 12 4.2 Korjuun suunnittelu ja toteutus 14 1 Alkusanat Tämä opas muistuttakoon metsänomistajia ja metsäalalla toimivia ojitusalueilla olevista huomattavista hakkuumahdollisuuksista ja siitä, että niiden turvaaminen edellyttää riittäviä hoitoja korjuutoimia. Oppaassa keskitytään asioihin, jotka on erityisesti otettava huomioon ojitusalueiden puunkorjuussa. Ojitusja vesiensuojeluasiat eivät sisälly oppaaseen, koska niitä käsitellään Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion koulutuskansiossa ”Ojitettujen soiden puuntuotanto ja ympäristönhoito”. Opas on suunnattu ojitusalueiden puunkorjuun ja kunnostusojituksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaaville henkilöille ja erityisesti yksityismetsänomistajille sekä muille, joilla ei ole ajan tasalla olevia puunkorjuuohjeita. Opas ei korvaa eri organisaatioiden omia ohjeita. Toivomme oppaan parantavan ojitusalueiden puunkorjuun edellytyksiä ja lisäävän yhteistyötä ojitusaluemetsissä toimivien tahojen kesken. 2 1 Ojituksen puuntuotannollinen merkitys Ojitusalueiden vuotuisten hakkuumahdollisuuksien arvioidaan olevan noin 9 milj. m3 vuonna 2000. Se on noin 13 % vuotuisista kokonaishakkuumahdollisuuksista. Vuotuisesta puuston kasvusta 20 % on ojitusalueilla /1/. Metsäkeskukset 1 2 3 4 5 6 7 Rannikko Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kymi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa 8 Keski-Suomi 9 Pohkois-Savo 10 Pohjois-Karjala 11 Kainuu 12 Pohjois-Pohjanmaa 13 Lappi 10 - 20 % 20 - 30 % 20 - 30 % 50 - 60 % 30 - 40 % 60 - 70 % 40 - 50 % 70 - 80 % 50 - 60 % 80 - 90 % Soiden osuus metsätalousmaasta, % Soista ojitettu, % /2/, /3/. 3 Metsiemme puuston kokonaistilavuudeksi arvioidaan noin 1900 milj. m3 /1/. Turvemaiden ojituksilla maamme puustopääomaa on pystytty lisäämään merkittävästi. Puustopääoman kokonaislisäys ajanjaksolla 1951 – 1994 on ollut noin 200 milj. m3 /4/. Vastaisuudessa edessä on ojitusalueiden vakiinnuttaminen tuottaviksi puuntuotantoalueiksi. Se on metsä- ja puutaloudellisesti tärkeää, sillä tulevaisuudessa merkittävä osa maamme puusadosta korjataan ojitusaluemetsistä. Ojitusalueilla on jo nyt runsaasti puunkorjuun tarvetta. Ojitusalueiden puunkorjuu tulee tehdä ajallaan, jotta ojitukseen sijoitetut varat eivät mene hukkaan. Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta 15 § Asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta 7 §. Yhteiskunnan panostus turvemaiden ojittamiseen ja metsäteiden rakentamiseen on ollut merkittävä menneinä vuosikymmeninä. Kestävän metsätalouden rahoituslaki (KEMERA) mahdollistaa edelleen tuen saamisen kunnostusojitukseen sekä metsäteiden suunnitteluun, rakentamiseen ja perusparannukseen. Tuen saajalla on 15 vuoden hoito- ja kunnossapitovelvoite. Ojitus parantaa turvemaapuustojen kasvuedellytyksiä. Maaperän vesitalous saatetaan ojituksella lähelle metsänkasvatuksen ja uudistamisen vaatimaa optimitilaa. Valtaosa ojituksista on nykyään kunnostusojituksia. Uudisojitus on käytännössä lopetettu. 4 Uudisojituksella tarkoitetaan aikaisemmin ojittamattoman luonnontilaisen suon tai soistuneen kankaan kuivattamista ojittamalla. Uudistushakkuiden jälkeen tarvittava uudistusalojen vesitalouden järjestely maanpinnan käsittelyn yhteydessä tai uudistusalaan sisältyvien pienialaisten kohteiden kuivattaminen yksittäisillä ojilla ei ole uudisojitusta. Kunnostusojituksella tarkoitetaan kaikkia aikaisemmin ojitetun suon vesitalouden hoitoon liittyviä toimenpiteitä. Se sisältää • vanhojen ojien perkauksen • uusien täydennysojien kaivun. Ojitushanke sisältää tapauskohtaisesti tarvittavat vesiensuojelutoimet, kuten • kaivukatkot • lietekuopat • laskeutusaltaat • pintavalutuskentät • vesistöjen suojavyöhykkeet. 5 2 Yhteistoiminta Ojitukselle ja puunkorjuulle järkevän hankkeen aikaansaaminen edellyttää tavallisesti usean tilan yhteistoimintaa. Ojituksen ja puunkorjuun niveltäminen edellyttää, että metsänomistajat, metsäkeskus, metsänhoitoyhdistys ja puunostajat toimivat yhdessä. Korkeat korjuukustannukset ovat ojitusalueiden puunkorjuun suurin ongelma. Korjuun taloutta parannetaan keskittämällä puukauppa. Tavoitteena on, että ojitusalueilta hakattava puu myydään samanaikaisesti tai yhdessä. Vaikka kaupat olisivat jakautuneet usean ostajan kesken, voidaan ojitusalueiden puunkorjuu hoitaa silti rationaalisina yhteishankkeina. Puunkorjuun ja puukaupan yhteistyön tulisi sujua seuraavasti: Kunnostusojitus- ja tiehankkeet toteutetaan kokonaisuuden kannalta sopivan kokoisina yhteishankkeina. Alkukokouksessa hanke esitellään ja samalla sovitaan hankkeen toteuttamisesta sekä valitaan hankkeelle asiamiehet. Asiamiehet keräävät metsänhoitoyhdistyksen henkilöstön avustuksella metsänomistajilta kaksi valtakirjaa: ojitusasiakirjojen allekirjoittamisvaltakirjan ja puun myynnin valtakirjan. Asiamies pyytää tämän jälkeen puunostajilta tarjoukset, ja kaupat tehdään pysty- tai hankintakauppoina. 6 3 Kulku- ja kuljetusyhteydet 3.1 Metsätiet 3.1.1 Teiden tarve Kun ojitusalueelle suunnitellaan puunkorjuuta, on aina ensimmäiseksi selvitettävä olemassa olevat kulkuyhteydet ja uusien rakentamistarve. Metsätien tarpeen ja sijainnin arviointi perustuu kunkin kunnan tieverkon yleissuunnitelmaan, metsäkeskuksittain laadittuun metsätiestön kehittämissuunnitelmaan ja metsäsuunnitelmaan. Metsätiehanke on käynnistettävä mahdollisimman ajoissa, ettei tiestön rakentaminen viivästyttäisi puunkorjuuta ja ojitusta. Pyrkimys ympärivuotiseen puunkorjuuseen on lisännyt metsäteiden rakentamista ja vähentänyt talviteiden käyttöä. Kestävän metsätalouden rahoituslaki mahdollistaa metsäteiden rakentamisen lisäksi myös metsäteiden perusparannuksen, jos hankkeen valmistumisesta on kulunut yli 20 vuotta ja tien asianmukaisesta hoidosta ja kunnossapidosta on huolehdittu. Määräajasta voidaan poiketa vain erityisestä syystä, esimerkiksi jos perusparannus on tieverkon kehittämisen kannalta perusteltua. Kattava ja hyväkuntoinen metsätieverkko on taloudellisen puunkorjuun edellytys. 7 3.1.2 Tiestön suunnittelu ja toteutus Ojitusalueiden tieverkko on osa kokonaistieverkkoa. Kuntakohtaisen tieverkon yleissuunnitteluun osallistuvat myös metsätalouden ulkopuoliset sidosryhmät. Yleissuunnitelmaa on aika ajoin tarpeen tarkistaa puunkorjuun ja kuljetuksen kehittymisen sekä muun tiestön kehittymisen vuoksi. Yksityiskohtaisessa hankesuunnittelussa tärkeintä on tieverkon tiheys. Se on suhteutettava kestävään vuotuiseen hakkuumäärään. Puuntuotannolle edullisimmilla alueilla metsäkuljetusmatkan keskimääräisenä tavoitepituutena on 200 metriä. Metsätiehankkeen ohjeellinen tietiheys. Metsätien rakentaminen on kulkuyhteyksien parantamisen ensimmäinen vaihe, jonka yhteydessä on otettava huomioon tulevat toimenpiteet (hakkuut, kunnostusojitus), jotta eri työvaiheet niveltyisivät oikein toisiinsa. Tienrakennuksen yhteydessä korjataan puut tielinjalta, kaivetaan tien sivuojat ja aloitetaan laskuojien kaivu. Muita toimia ei sen yhteyteen aina voida eikä ole tarkoituksenmukaistakaan liittää. 8 Tien reuna-alueet muotoillaan siten, että koko tienvarsi soveltuu pääosin puutavaran varastointiin. Erillisiä puutavaran varastoalueita ei enää tehdä. Metsätien rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin ja tiealueen maisemointiin. 3.2 Piennartasanteet Piennartasanteet suunnitellaan ojituksen suunnittelun yhteydessä niin, että ne täydentävät metsäteiden väliin jäävien alueiden kulkuyhteyksiä ja ottavat huomioon olemassa olevan ja tulevan metsätiestön. Piennartasanteet suunnitellaan paikkoihin, joissa niitä voidaan olettaa käytettävän enemmän kuin tavallisia ajouria. Tällaisia paikkoja ovat mm. ojan vierus, joka johtaa suon takana olevalle kankaalle tai niskaoja, jonka viereen rakennettuna piennartasanne toimii laajemman alueen kokooja-ajourana. Piennartasanteita käytetään yleisesti talviteiden pohjana. Myös entiset, tarpeelliset ja käyttökelpoiset talviteiden pohjat on pyrittävä säilyttämään ojitussuunnitelmassa. Tien reuna-alueet muotoillaan siten, että ne sopivat puutavaran varastointiin. 9 Piennartasanteet täydentävät metsäteiden väliin jäävien alueiden kulkuyhteyksiä. 3.3 Rummut Rummun rakentaminen tulee kyseeseen silloin, kun metsätie tai muu säännöllisesti käytössä oleva kulkuväylä tehdään • vesien luontaisten kulku-uomien (pienet joet, purot, norot tai luonnontilaisen kaltaisiksi palautuneet uomat) yli • olemassa olevien tai kunnostusojituksen yhteydessä kaivettavien valta-, lasku-, niska- tai kokoojaojien yli. Turvemaille rakennetut rummut tukkeutuvat helposti. Rumpujen määrä minimoidaan suunnittelemalla tiestö ja kulkuväylät mahdollisuuksien mukaan ojaverkoston suuntaisiksi. Rumpu pysyy paremmin kunnossa, kun vedet johdetaan rumpuihin tien varteen kaivettujen laskeutusaltaiden kautta tai kokoojaojan ja tien väliin jätetyn pintavalutuskentän kautta. Samalla vähennetään puunkorjuun ja kunnostusojituksen vesistövaikutuksia. 10 Pysyviksi tarkoitetut rummut on rakennettava aina ennen puunkorjuuta. Painuneet tai muutoin tukkeutuneet rummut kunnostetaan puunkorjuun päätyttyä tai kunnostusojituksen yhteydessä. 3.4 Muut rakenteet Ajoluiska voi ohutturpeisilla ja kovapohjaisilla mailla olla rummun vaihtoehto. Rumpua moninkertaisesti halvempana sitä voidaan käyttää myös sarkaojissa silloin kun on tarvetta. Paksuturpeisilla mailla ajoluiskan käyttö metsäkuljetuksessa rajoittuu talviaikaan. Jos ajoluiskaa tai rumpua ei tehdä, ojamaita ei tule jättää ojien viereen sellaisissa kohdissa, joissa on ollut tai joihin myöhemmin tulee ojan ylittävä ajoura. Niskaojien lähellä ja vedenjakajapaikoissa ojan kaivamatta jättäminen parantaa kulkuyhteyksiä ja vähentää ojien syöpymistä. Kaivukatkon pituuden tulee olla 10 – 20 metriä. Vesien pois johtaminen ei kuitenkaan saa vaarantua. Kaivukatkot helpottavat koneiden liikkumista ojitusalueella. Ne myös vähentävät ojien syöpymisriskiä ja ovat vesiensuojelun kannalta suositeltavia. 11 Vesien selkeyttämistä varten tarvittavat laskeutusaltaat on merkittävä selvästi maastoon, jotta ne voidaan ottaa huomioon puunkorjuussa. Laskeutusaltaiden kaivua ja mahdollista myöhempää tyhjennystä varten altaat on sijoitettava hyvien kulkuyhteyksien lähelle ja altaalle on suunniteltava vapaa kulkuyhteys. Tyhjennysmaiden takia puusto poistetaan kaksi kertaa altaan kokoiselta alalta. Pintavalutuskentät on otettava huomioon kulkuyhteyksiä suunniteltaessa ja rakennettaessa. Niiden yli ei saa vesiensuojelullisista syistä ajaa. Kentät merkitään kartalle ja maastoon, jotta ne voidaan ottaa huomioon puunkorjuussa. 4 Puunkorjuu 4.1 Lähtökohdat ja tavoitteet Ojitusalueiden puunkorjuun suunnittelussa ja toteutuksessa toiminnan kokonaisvaltaisuus ja pitkäjänteisyys tulevat korostuneesti esille. Puunkorjuu on saatava käyntiin mahdollisimman pian ojitussuunnitelman teon jälkeen. Hakkuu on toteutettava siten, ettei ojitusaluetta tarvitse hakata ainakaan lähimpään 10 vuoteen. Vähänkin tarpeelliset hakkuut ja metsänhoitotyöt on tehtävä kunnostusojituksen yhteydessä. Pelkkä ojalinjojen avaaminen ei riitä. Ojien väliset alueet käydään aina läpi ja käsitellään niiden kehitystilan edellyttämällä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä harvennushakkuuta ja pienpuuston raivausta. Valtaosa ojitusalueiden hakkuista on ensiharvennusluonteisia. Suopuustot ovat yleensä epätasaisia, puulajeja on useita, puusto on epätasaisesti jakautunutta ja erikokoista. Tästä syystä suometsien harvennuksiin soveltuvat paremmin runkolukuun perustuvat harvennussuositukset kuin pohjapinta-alaan perus- 12 tuvat mallit. Hakkuun jälkeen puusto voi jäädä 10 – 15 prosenttia harvennusmalleissa esitettyä suositusta alhaisemmaksi. Harvennuksen voimakkuutta harkittaessa on syytä ottaa huomioon myös se, että puunkorjuun taloudellisuuden vuoksi harvennuskertoja tulisi vähentää /5/. Kasvatushakkuun tavoitteena on puulajisekoitus, jossa niukkaravinteisilla turvemailla mänty on yleensä pääpuulaji. Mitä viljavammasta turvemaasta on kyse, sitä suurempi voi olla kuusen ja koivun osuus. Aiemmin puu korjattiin turvemailta talvella roudan aikaan. Kuusikoissa se on edelleenkin suositeltavin tapa. Näin ehkäistään juuristovaurioiden syntymistä. Mäntyvaltaisissa metsiköissä korjuu on mahdollista sulan maan aikaankin. Hyvän kuivatustilan omaavilla kohteilla voi olla myös kesällä erinomaiset korjuu- ja kuljetusolosuhteet. Puunkorjuun suunnittelijalla on oltava käytettävissään aina kunnostusojitussuunnitelma. Ojitusalueiden puunkorjuun ongelmia • • • • • • • • upottava maaperä pieni rungon koko pienempi hakkuukertymä kuin kivennäismailla pieni järeän puun kertymä harvennushakkuiden suuri osuus ajourien ja ojastojen yhteensovittaminen pitkä metsäkuljetusmatka ojittajien, puunkorjaajien ja metsänomistajien puutteellinen yhteistyö 13 4.2 Korjuun suunnittelu ja toteutus Suunnittelussa on pyrittävä siihen, että hakkuu voidaan tehdä edullisimpia menetelmiä käyttäen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa korjuusta tehdään koneellisesti. Korjuun suunnittelussa arvioidaan aina toimenpiteiden taloudellisuutta. Hakkuut kohdennetaan ojituksen jälkeen elpyneille, kasvuun lähteneille kohteille. Heikon kasvupotentiaalin omaavat kohteet jätetään hakkuiden ulkopuolelle. Mikäli puuston heikko kasvu johtuu puutteellisesta kuivatuksesta, tehdään kohteella tarpeelliset hakkuut sekä pienpuuston raivaus, ja alue kunnostusojitetaan. Metsälaki 10 §. Tärkeät elinympäristöt ja muut arvokkaat luontokohteet on otettava huomioon hakkuun suunnittelussa, ja niistä on muistettava ilmoittaa puunkorjuusta vastaaville. Säästettävät luontokohteet ja korjuukelvottomat kohteet rajataan aina käsittelyiden ulkopuolelle. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt esim. pienten lampien välittömät lähiympäristöt jätetään puunkorjuun ulkopuolelle tai käsitellään niiden ominaispiirteet säilyttäen. 14 Mäntyvaltaisilla kohteilla puunkorjuu on mahdollista sulan maan aikaankin. Pintavalutuskentät rajataan vesiensuojelullisista syistä puunkorjuun ulkopuolelle. Niiden yli ei saa edes ajaa, sillä koneiden aiheuttamat painaumat saattavat muuttua vettä johtaviksi kanaviksi. Maaston kantavuus vaikuttaa korjuukaluston valintaan ojitusalueilla. Isot hakkuukoneet ovat yleensä liian raskaita, eivätkä taloudelliset seikatkaan puolla niiden käyttöä ojitusaluemetsien pieniläpimittaisen puun korjuussa. Pienet ja keskiraskaat hakkuukoneet soveltuvat ojitusalueille raskaita hakkuukoneita paremmin. Koneiden maastokelpoisuutta voidaan parantaa tavallista leveämmillä renkailla tai teloilla. Toteutusvaiheessa koneiden kantavuutta voidaan parantaa tekemällä hakkuu siten, että hakkuutähteet jäävät ajouralle. Maaston kantavuus ei ole hakkuuvaiheessa niin suuri ongelma kuin kuljetusvaiheessa. 15 Ojitusalueilla on usein runsaasti lehtipuuvesakkoa, joka heikentää näkyvyyttä. Ennakkoraivaus on tällaisilla kohteilla laadukkaan koneellisen korjuun edellytys. Ajouraverkon suunnittelu on tärkein ojitusalueiden puunkorjuuta edeltävä vaihe. Käytännön ajourasuunnittelun tekee yleensä hakkuun suorittaja. Suositeltava ajouraverkko perustuu 20 metrin ajouraväleihin ja noin 4 metriä leveisiin ajouriin. Ojalinjat hakataan 5 metriä leveiksi. Käytännön ajouraväli on monin paikoin, vaihtelevista ojaväleistä ja manuaalisen hakkuun aikaisista menetelmistä johtuen, suurempi kuin 20 metriä. Tällaisilla kohteilla metsäkuljetus suoritetaan avattavia ojalinjoja tai olemassaolevia ajouria pitkin ja 16 Hakkuutähteet uralla parantavat maaston kantavuutta. hakkuu tehdään ajourien lisäksi varsinaisten urien välissä ns. hakkuu-urilta. Hakkuu-urat ovat enintään kolme metriä leveitä. Pienet hakkuukoneet tarvitsevat hakkuu-uran jo 20 metrin ajouravälillä. Hakkuu-uran käyttö mahdollistaa jopa 35 metrin ajouravälin käytön. 17 Hyvin toteutettuna hakkuu-ura on lähes huomaamaton. Ajouraverkon rungon muodostavat perkaus- ja täydennysojalinjat, koska niiltä puusto on joka tapauksessa poistettava. Ajoura voidaan tehdä joko ojan päälle tai viereen. Hakkuutähteet on poistettava ojista välittömästi korjuun jälkeen, jollei kohdetta kunnostusojiteta. Hakkuutähteiden joutumista ojiin on luonnollisesti vältettävä jo korjuun yhteydessä. Jos ojan päällä tai vieressä ei voi ajaa, tehdään ajourat ojalinjojen väliin. 18 19 Ei Ei Ei Ei Kyllä Onko sarkaleveys ajouraväli tai sen kerrannainen? Kyllä Onko uusien ojien väli uraväli tai sen kerrannainen? Kyllä Haittaavatko ojat liikkumista? Kyllä Onko ojalinjahakkuu? Ei Ei Ei Ei Päätösmalli ajourien sijoittelutavan määrittämistä varten /6/. Kyllä Voidaanko ajaa ojan päällä? Kyllä Perataanko vanhat ojat? Kyllä Ojitetaanko? Kyllä Suoritetaanko kasvatushakkuuta? Suunniteltava alue Kyllä Onko ojilla kuivatusvaikutusta? Ei Käytetään ojia ajourina ja tehdään lisäuria tarvittaessa. Urat sijoitetaan halutuin välein ojalinjoista riippumatta. Käytetään ojalinjoja ajourina ja tehdään lisäuria tarvittaessa. Ajourat sijoitetaan ojien suuntaisesti siirtäen ojien päälle tulevat urat ojan sivulle. Ajourat sijoitetaan ojan suuntaisesti siirtäen ojien päälle tulevat urat ojan sivulle. Urat sijoitetaan halutuin välein ojalinjoista riippumatta. Ajourat suunnitellaan ojaverkosta riippumatta. Ei edellytä ajourien erillistä suunnittelua. Toimitaan kuten kangasmaan avohakkuissa ojat tarvittaessa huomioonottaen. Suunniteltava alue Suoritetaanko kasvatushakkuuta? Ei Ei Ojitetaanko? Ei Onko uusien ojien väli uraväli tai sen kerrannainen? Kyllä Ei Ajourat suunnitellaan ojaverkosta riippumatta. Ajourat sijoitetaan ojan suuntaisesti siirtäen ojien päälle tulevat urat ojan sivulle. Urat sijoitetaan halutuin välein ojalinjoista riippumatta. Käytetään ojalinjoja ajourina ja tehdään lisäuria tarvittaessa. Ajourat sijoitetaan ojien suuntaisesti siirtäen ojien päälle tulevat urat ojan sivulle. Ei Onko sarkaleveys ajouraväli tai sen kerrannainen? Onko ojilla kuivatusvaikutusta? Kyllä Ei Kyllä Kyllä Kyllä Haittaavatko ojat liikkumista? Ei edellytä ajourien erillistä suunnittelua. Ei Kyllä Kyllä Voidaanko ajaa ojan päällä? Toimitaan kuten kangasmaan avohakkuissa ojat tarvittaessa huomioonottaen. Kyllä Kyllä Perataanko vanhat ojat? Ei Onko ojalinjahakkuu? Ei Urat sijoitetaan halutuin välein ojalinjoista riippumatta. Käytetään ojia ajourina ja tehdään lisäuria tarvittaessa. Esimerkki päätösmallin soveltamisesta ja ajo-/ hakkuu-urien sijoittelusta, kun ojitusalueella suoritetaan kasvatushakkuu ja vanhat ojat kunnostetaan. Kohteen sarkaleveys on 35 metriä ja ojien päällä saa ajaa. Ojien ylityksiä on ajourien suunnittelussa pyrittävä välttämään ja ajourista on tehtävä lyhyitä. Myös yhdysurien käyttöä pehmeillä paikoilla tulee välttää. Ylimääräiset yhdysurat lisäävät juuristo- ja runkovaurioiden riskiä sekä vähentävät kasvullisen metsämaan pinta-alaa. 20 Uratyypit ja ajouraverkosto. 21 Kokoojaurien käyttöä vältetään sulanmaan aikana. Sen vuoksi pyritään nauhamaiseen varastointiin metsätien varteen. Yleensä metsätien varteen varastoinnissa toimitaan siten, että ajetaan metsätielle ja puretaan kuorma ojan päälle tai pientareelle. Tarvittaessa puustoa poistetaan ojan vierestä. Varastoinnin yhteydessä varotaan vaurioittamasta tierunkoa ja pidetään tie hakkuutähteistä vapaana. Ellei voida toimia edellä esitetyn mukaisesti, valitaan erilliset varastopaikat ja niistä hakataan tieojan viereen kaistat, joilta kuorma puretaan ojan pientareelle. Jos puutavaran pituus on vähintään 4 metriä, voidaan puutavara varastoida ojan päälle. 1 Vaihtoehtoisia varastointitapoja. Varastointi metsätien varteen ja kuorman purku tieltä (1) tai kuorman purku metsän puolelta (2). Varastointi kääntymispiston varteen (3). 22 2 3 23 lähdeluettelo /1/ Nuutinen, T., Hirvelä H., Härkönen, K., Kilpeläinen, H., Salminen, O. & Siitonen, M. 1998. Teoksessa: Hänninen, H. (toim.). Puuvarojen käyttömahdollisuudet: 67-79. /2/ Metsätilastollinen vuosikirja 1997. Metsäntutkimuslaitos. /3/ Etelä-Pohjanmaa – metsävarat 1968-97 – hakkuumahdollisuudet 1997-2026. 1998. Metsätieteen aikakausikirja, Folia Forestalia 2b. Metsäntutkimuslaitos. Suomen Metsätieteellinen Seura. /4/ Tomppo, E. 1998. Peatland forests of Finland in 1951-1994. Proceeding of the International Peat Symposium, The Spirit of Peatlands. Turveteollisuusliitto. Jyväskylä. 84-86. /5/ Luonnonläheinen metsänhoito, metsänhoitosuositukset. 1994. Metsäkeskus Tapion julkaisu 6. /6/ Högnäs, T. 1997. Puunkorjuu turvemaalla. Metsähallituksen aikaisemman kokeilutoiminnan tuloksia. Metsähallitus, metsätalouden kehittämisyksikkö. Tiedote 2. 24 Metsäteho Oy PL 194 (Unioninkatu 17) 00131 HELSINKI Puh. (09) 132 521 Fax (09) 659 202 ISBN 951-673-155-4