Varhaiskasvatus- suunnitelma

Transcription

Varhaiskasvatus- suunnitelma
Ingå kommun
Inkoon kunta
Varhaiskasvatussuunnitelma
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
JOHDANTO .................................................................................................................................. 4
1
TOIMINTAMUODOT ............................................................................................................. 5
2
KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA .. 6
2.1
Inkoon varhaiskasvatuksen visio sekä toimintasuunnitelma ......................................... 6
2.2
Inkoon kunnan varhaiskasvatuksen arvopohja ............................................................. 7
2.2.1
Turvallisuus (fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen) ................................................ 7
2.2.2
Kasvatuskumppanuus ........................................................................................... 8
2.2.3
Lapsilähtöisyys ...................................................................................................... 8
2.2.4
Luottamus .............................................................................................................. 9
2.2.5
Jatkuvuus .............................................................................................................. 9
2.2.6
Kiireettömyys ....................................................................................................... 10
2.3
Lapsilähtöinen pedagogiikka ....................................................................................... 11
2.3.1
Kasvattajan rooli ja lapsen näkökulma ................................................................ 12
2.3.2
Osallisuus ja yhdessä oppimisen ilo .................................................................... 13
2.4
Kasvatuskumppanuus ................................................................................................. 14
3
TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI ................................................................................ 15
4
VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN ................................................................. 17
4.1
Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus ........................................................ 17
4.2
Kasvatuskumppanuus Inkoossa.................................................................................. 18
4.2.1
Omahoitajuus ...................................................................................................... 18
4.2.2
Pienryhmätoiminta ............................................................................................... 19
4.3
4.3.1
Iloinen oppiminen Inkoossa ......................................................................................... 19
Oppimisympäristö ................................................................................................ 20
4.4
Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa ........................................................................ 21
4.5
Lapselle ominainen tapa toimia ................................................................................... 22
5
SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT .................................................................................... 25
6
ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA ........ 26
7
LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA, SEN LAATIMINEN JA SEURANTA ... 27
7.1
Siirtyminen esiopetukseen .......................................................................................... 27
8
ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA .............................................................. 27
9
VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMINEN JA ARVIOINTI............................................ 29
LIITTEET ..................................................................................................................................... 32
3
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
JOHDANTO
Jokainen lapsuus on tärkeä ja merkityksellinen. Päivähoitoaika muodostaa
suuren osan lapsuudesta useimman lasten elämässä, joten on tärkeää, että
päivähoito on laadukasta.. Luonnollisesti yhteistyö vanhempien kanssa on myös
tärkeää, sillä pidämmehän huolta vanhempien arvokkaimmasta asiasta - heidän
lapsestaan.
Päivähoito-esikoulu-peruskoulu muodostaa kokonaisuuden lapsen elämässä ja
siksi meidän on tärkeää tehdä yhteistyötä yhteisin tavoittein, jotta pystymme
rakentamaan siltaa näiden yksiköiden välillä. Yhteisten tavoitteiden avulla
helpotamme lapsen siirtymistä päivähoidosta esikouluun ja sitten kouluun.
Varhaiskasvatuksessa rakennamme pohjaa lapsen oppimiselle ja oppimisen
tulisi olla hauskaa, turvallista ja opettavaista. Toiminnan tulee olla suunniteltu
lapsen tarpeista käsin. Jokainen lapsi huomioidaan siten, että hänen kasvunsa,
kehityksensä ja oppimisensa toteutuu ja tämä pohjautuu yhteistyöhön
vanhempien kanssa.
Päivähoidossa noudatetaan YK:n lapsen oikeuksien julistusta, joka määrittelee
lapsen oikeudet. Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan jokainen lapsi on yhtä
arvokas samoin oikeuksin eikä ketään saa syrjiä (artikla 2). Lapsen oikeuksien
ja tarpeiden tulee tulla lasta koskevan päätöksen teon perustaksi (artikla 3).
Jokaisella lapsella on oikeus kokea, elää ja kehittyä oman fyysisen, psyykkisen
ja sosiaalisen terveytensä tahtiin (artikla 6). Kaikilla lapsilla on myös oikeus
ilmaista mielipiteensä ja aikuisen tulee ottaa lapsen ikätasoinen näkökulma
huomioon päätöksen teossa (artikla 12).
Inkoon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma perustuu ”Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen” THL:n dokumenttiin: Varhaiskasvatuksen perusteet.
Valmisteilla oleva varhaiskasvatuslaki voi tuoda uudistuksia varhaiskasvatuksen
käsitteisiin ja joihinkin sisältöihin. Tässä dokumentissa käytämme sekä
päivähoidon että varhaiskasvatuksen käsitettä puhuttaessa lasten kanssa
tehtävästä työstämme.
Kunnallisen
varhaiskasvatussuunnitelman
prosessissa
olivat
kaikki
lastentarhanopettajat mukana syksyn 2013 aikana. He kokoontuivat
säännöllisesti ja keskustelivat ennalta sovituista varhaiskasvatussuunnitelman
(vasun) osista. Lastentarhanopettajien sekä koko päivähoitohenkilökunnan
kautta
olemme
saavuttaneet
yhteisymmärryksen
siitä,
millaisia
varhaiskasvatuksen painopistealueita haluamme työssämme pitää. Jokainen
kasvattaja sitoutuu työskentelemään näin painopistealueiden mukaan.
4
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
1 TOIMINTAMUODOT
Inkoossa on kolme kunnallista päiväkotia. Naksulassa toimintakielenä on
ruotsin kieli. Dal ja Degerby ovat kaksikielisiä. Täydentävää päivähoitoa
järjestetään esikoulujen yhteydessä Kyrkfjärdenissä, Merituulessa ja
Degerbyssä.
Kunnassa tarjotaan hoitoa myös perhepäivähoitajan kotona. Perhepäivähoitajat
noudattavat kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa, mutta eivät käytännössä
toimi
kaikkien
osa-alueiden
mukaan.
Perhepäivähoitajan
luona
pienryhmätyöskentely tulee itsestään, sillä ryhmä on pieni. Samoin
kasvatuskumppanuus on kiinteä osa arkipäivää, koska perheet ja hoitajat
kohtaavat aamuin sekä illoin. Perhepäivähoidon varahoito on järjestetty
päiväkodin yhteydessä ja kaikkia perheitä suositellaan käymään
tutustumiskäynnillä päiväkodissa etukäteen ennen varahoidon alkua.
Perheillä on mahdollisuus valita myös yksityistä päivähoitoa, jota tuetaan
yksityisen hoidon tuella. Inkoossa on kaksi yksityistä päiväkotia: Helmi - Pärlan
ja ICEC Degerbyssä. Kunnassa on myös yksityisiä perhepäivähoitajia. Muuta,
perheille järjestettävää, toimintaa kunnassa on Inkoon seurakunnan
kaksikielinen päiväkerho ja Folkhälsanin, seurakunnan ja Mannerheimin
lastensuojeluliiton järjestämä perhekahvilatoiminta. Vanhemmat, jotka hoitavat
alle 3-vuotiaat lapsensa kotona, saavat kotihoidontukea Kansaneläkelaitokselta
(KELA).
Yhteistyötä tehdään monien muidenkin instanssien kanssa. Esimerkkeinä
mainittakoon kirjasto, lastensuojelun viranomaiset, seurakunta, kulttuuritoimisto
ja eri oppilaitokset.
5
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
2 KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA
JA STRATEGIOISTA
Inkoon kunnan varhaiskasvatusta toteutetaan sivistyssektorin ohjelman
mukaisesti. Sivistyssektorin toimintaohjelma on hyväksytty kunnanvaltuustossa
24.3.2011. Ohjelman tavoitteena on luoda pohja poliittiselle päätöksenteolle ja
sivistyssektorin tulevaisuuden kehittämistyölle. Kunnalla on velvollisuus tarjota
laadukasta päivähoitoa koulutetun ja pätevän henkilökunnan johdolla. Kunta
tarjoaa monipuolisia päivähoitopalveluja, jotka ovat sopivia perheiden tarpeisiin
ja toiveisiin.
2.1 Inkoon varhaiskasvatuksen visio sekä toimintasuunnitelma
Inkoon varhaiskasvatuksen visiona on tuottaa laadukasta ja monipuolista
varhaiskasvatusta niin, että jokaisen lapsen hyvinvointia edistetään ja hänen
kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tuetaan.
Inkoossa painotetaan lapsikeskeistä pedagogiikkaa ja lapsen osallisuutta
toimintaan. Haluamme vahvistaa lasten sosiaalisia valmiuksia. Noudatamme
inkluusion periaatetta ryhmän mukautumisesta lapsen erityistarpeisiin,
6
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
kasvatuskumppanuuden ajatuksia yhteistyöstä sekä lapsilähtöisiä ajatuksia
lapsen näkemisestä ja kuulemisesta. Tavoitteenamme on hyvinvoiva ja iloinen
lapsi, joka viihtyy päivähoidossa.
2.2 Inkoon kunnan varhaiskasvatuksen arvopohja
Arvojen näkyminen ja toteutuminen päivähoidossa edellyttää henkilökunnan
sitoutumista työhön, ammattitaitoa sekä ymmärrystä eri tehtävänkuvien
merkityksestä. Sitoutuminen lähtee halusta tehdä omaa työtä sekä valmiudesta
sopeutua lapsiryhmän muuttuviin tarpeisiin. Sitoutumalla ja oman työnkuvan
ymmärtämisellä
tehdään
jokaisesta
päivästä
turvallinen,
kiireetön,
lapsikeskeinen ja luottamuksellinen, kasvatuskumppanuutta tukeva ja
jatkuvuutta kunnioittava.
2.2.1 Turvallisuus (fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen)
Turvallisuus koostuu fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä turvallisuudesta.
Fyysinen turvallisuus on oppimisympäristön muokkaamista siten, että lasten
ikätaso ja tarpeet huomioidaan oppimisympäristön suunnittelussa. Fyysinen
turvallisuus on sitä, että on tietyt säännöt, joiden mukaan toimitaan. Aikuisen
tehtävänä on valvoa, että lapsi ei satuta itseään tai muita ihmisiä. Konkreettisia
turvallisuusseikkoja henkilökunnalle ovat esimerkiksi vuotuiset paloharjoitukset,
kynttilöiden polton rajaaminen, retkiohjeistukset, lelujen ja leikkitilojen
tarkistaminen.
Sosiaalinen turvallisuus on sitä, että lapsi kokee turvaa ja hyväksytyksi
tulemista ryhmässä sekä saa toiminnassaan onnistumisen kokemuksia.
Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluu myös se, että hänen ajatuksensa tulevat
kuulluiksi. Päiväkodeissamme puututaan kiusaamistapauksiin kiusaamisen
ehkäisyn suunnitelman mukaisesti ja kiusaamistapaukset selvitetään
asianosaisten kesken. Aikuisilla on suuri vastuu, sillä he toimivat lapsille
tärkeinä käyttäytymisen malleina.
Psyykkinen turvallisuus on aikuisen läsnäoloa ja välittämistä. Mitä pienemmästä
lapsesta on kysymys, sen tärkeämpää on empatiaan ja läsnäoloon perustuva
perushoito, jossa lapsen tunnetiloihin soinnuttaudutaan. Lisäksi pienet
tarvitsevat omia turvaa antavia pehmoleluja tai riepuja, joita saa aina tuoda
kotoa päiväkotiin. Lasten omatoimisuuteen kasvattamisen ohella aikuisen apua
on aina saatavilla ja syli on avoinna ikävän helpottamiseksi ja läheisyyden
tarpeen tyydyttämiseksi. Lapsen elämän ikävimmissä tunnekuohuissa, niin
7
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
riidassa, kiukussa kuin surussa, lasta ei jätetä yksin eikä häntä eristetä. Näin
ollen emme siis käytä rangaistusmuotona ”jäähypenkkiä”, jossa lapsi eristetään
yksin muista lapsista. Näin toimittaessa lapsi ei joudu itse oppimaan
hyväksyttyä käyttäytymistä. Lapsi tarvitsee aikuisen apua tunnekuohun
laantumiseen ja ehkä tilanteesta pois siirtämistä sekä tilanteesta puhumista
aikuisen kanssa.
2.2.2 Kasvatuskumppanuus
Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja työntekijöiden sitoutumista
yhteistyöhön, jossa pohdimme lapsen edun, kasvun ja kehityksen toteutumista
niin kotona kuin päivähoidossakin. Kasvatuskumppanuudessa ymmärrämme
perheiden erilaisia tapoja ja kasvatusnäkemyksiä, ja keskustelemme niistä
lapsen edun toteutumiseksi. Kasvatuskumppanuuden tulisi olla kuulevaa,
kunnioittavaa ja dialogista, jolloin rakennamme luottamuksellista suhdetta
vanhempien kanssa. Vanhemmilla on lastensa huoltajina ensisijainen
kasvatusvastuu, mutta työntekijöiden ammatillisen ja erilaisen tietämyksen ja
vanhempien
kasvatusnäkemyksen
yhteensovittaminen
on
kasvatuskumppanuuden perusta. Kasvatuskumppanuutta voidaan syventää
päivittäisissä
kohtaamisissa,
varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa,
perheilloissa/vanhempainilloissa ja juhlissa.
2.2.3 Lapsilähtöisyys
Ryhmän toiminnan keskiössä on lapsi. Toiminnan tulee lähteä lapsen tarpeista,
toiveista ja mielenkiinnon kohteista ja toimintaa tuleekin suunnitella ja arvioida
yhdessä lasten kanssa. Ryhmän henkilökunnan vastuulla on huolehtia
varhaiskasvatuksen sisältöalueiden liittämisestä lasten toimintaan. Lasten
yksilöllisyyden huomioiminen on helpompaa toimittaessa pienemmissä
ryhmissä, jolloin arempi ja ujompikin lapsi uskaltaa kertoa ajatuksiaan. Samoin
niiden lasten, joiden tulee harjoitella vuoron odotusta, keskittymistä tai jotain
muuta sosiaalista taitoa, on helpompi onnistua pienemmässä ryhmässä ja siten
saada itsetunnolleen vahvistusta kieltojen sijaan. Lapsilähtöisyyteen kuuluvat
myös lapsen saatavilla olevat tarvikkeet, lelut ja pelit, jotta hän voi oman
mielensä mukaisesti suunnitella toimintaansa (aktiivinen oppimisympäristö).
Lapsille on tärkeää antaa leikkirauha, emmekä tarpeettomasti keskeytä lasten
leikkiä. Oppimisympäristöä suunniteltaessa tulee rakentaa leikkinurkkauksia,
joihin lapset pystyvät jättämään rakentamiaan leikkejä odottamaan seuraavaa
leikkikertaa.
8
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
2.2.4 Luottamus
Luottamus työntekijöiden, lasten tai vanhempien välillä rakentuu pikkuhiljaa ja
luottamuksen syntyminen vie aikaa. Mitä enemmän on kohtaamisia ja
positiivisia kokemuksia henkilöiden välillä sen paremmin luottamus rakentuu.
Luottamus perustuu aina siihen, että ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja
toinen ihminen on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Ehdoton
vaitiolovelvollisuus on tärkeää luottamuksen syntymisessä, mutta myös
ammattieettinen periaate, jota työntekijöiden tulee noudattaa. Avoimuus,
rehellisyys sekä vanhemman osallisuuden kannustaminen ovat tärkeitä seikkoja
vuorovaikutuksessa.
2.2.5 Jatkuvuus
Tärkeimmäksi jatkuvuuden sisältöä määrittäväksi tekijäksi koetaan rutiinit ja
toimintojen ennakoitavuus. Jatkuvuuden koetaan edesauttavan muiden arvojen
toteutumista. Esimerkiksi jatkuvuus toiminnassa, säännöt, henkilökunnan
pysyvyys ja päivärytmin noudattaminen tuovat turvallisuutta siihen, että niin
lapset kuin aikuisetkin pystyvät ennakoimaan tulevia tapahtumia. Mahdollisten
henkilökunnan poissaolojen aikana koitamme pitää ryhmän rutiinit niin
samanlaisina ja ennakoitavina kuin mahdollista.
Lapsiryhmän siirtyessä osastolta toiselle jatkuvuutta vaalitaan mahdollisuuksien
mukaan siirtämällä myös jokin tuttu kasvattaja siirtyvän lapsiryhmän mukana.
Tutun aikuisen mukanaolo helpottaa sopeutumista uuteen ryhmään ja uusiin
aikuisiin. On myös tärkeää, että vasuihin kirjataan tarkkaan lapsen kehityksen
erityispiirteitä, jotta uuden työntekijän on mahdollista saada oikea kuva lapsesta
lukiessaan vasua.
Yhteistyö muiden tahojen kanssa on tärkeää. Moniammatillisuus nähdään
voimavarana ja tärkeänä yhteistyökumppanina toimivatkin erityistyöntekijät,
neuvola ja esikoulu. Myöskin lapsen aloitettua oppimispolkua, joka on vasuun
kirjattuna, tulee
käyttää
ja hyödyntää
esimerkiksi esikouluvuotta
suunniteltaessa, ja yhteistyö esiopettajien ja lastentarhanopettajien välillä on
tuolloin tärkeää. Päiväkodin ja esikoulun yhteistyö on säännöllistä ja
suunnitelmallista. Esiopettajat käyvät päiväkodissa tutustumassa tuleviin
esikoululaisiin ja keväällä on järjestetty myös tutustumispäivä 5-vuotiaille lapsille
heidän tulevassa esikoulussaan.
9
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
2.2.6 Kiireettömyys
Pyrimme toimimaan kiireettömästi päivittäisissä tilanteissa. Lepotilanteissa
annamme lapsille mahdollisuuden riittävän pitkään lepoon, mikäli lapset
tarvitsevat päivälepoa. Ruokailuhetken alkamiseenkin luomme joustavuutta,
jotta se ei täysin säätele toimintaamme. Lapset saavat leikkiä myös leikkinsä
loppuun eikä leikkiä keskeytetä tarpeettomasti. Joskus jonkin toiminnan
valmiiksi saattaminen ei ole niin tärkeää kuin pitkäkestoisen leikin salliminen.
Pienryhmät auttavat meitä osaltaan luomaan kiireetöntä ilmapiiriä, jolloin
kasvattajalla on ohjattavanaan vain 4-7 lasta. Vanhemmat kohdataan myös
kiireettömästi ja päivittäisen yhteydenpidon lisäksi vanhempien kanssa käytäviin
vasukeskusteluihin ja kotikäynteihin on varattu riittävä aika.
10
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
2.3 Lapsilähtöinen pedagogiikka
Lapsilähtöisyys on pedagoginen lähestymistapa, jossa kasvatusta ja opetusta
lähestytään lapsen tarpeista ja ajatuksista käsin sensitiivisen kasvattajan avulla.
Sensitiivisyydessä on ennen kaikkea kysymys aikuisen kyvystä tunnistaa
lapsen tunnetiloja sekä vastata niihin. Sensitiivinen aikuinen arvostaa lasta, on
lämmin ja osoittaa kiintymystä, rohkaisee ja kehuu sekä tunnistaa lapsen
huolenaiheet. Kasvattajan sensitiivisyys korostuukin erityisesti silloin, kun lapsi
on pieni eikä osaa vielä itse ilmaista itseään puhumalla. Lapsilähtöisessä
ajattelussa lapsi on aktiivinen toimija, ja lapsilähtöisyydessä painotetaan lapsen
ajatusten ja toiveiden kuulemista sekä lapsen tarpeiden näkemistä arjessa sekä
toiminnan suunnittelussa. Kasvattajan apua tarvitaan myös motivoimaan lasta,
virittämään keskustelua sekä rikastuttamaan lapsen toimintaa.
Oppimista ja oivaltamisen iloa aikuisen tulee tukea oikeilla menetelmillä ja
valinnoilla. Kasvattajan tehtävänä onkin huomioida ja olla vuorovaikutuksessa
lapsen kanssa siten, että lapsen hyvinvointi ja sitoutuneisuus ovat keskiössä
koko hoitopäivän ajan. Tällöin on oleellista, miten aikuinen pystyy osaltaan
luomaan turvallisia ja mukavia hetkiä lasten kanssa esimerkiksi ruokailu-,
pukemis- ja leikkitilanteissa. Kannustaminen ja positiivisuuden näkeminen
lapsen harjoiteltavissakin asioissa on tärkeää, samoin lapsen yksilöllisyyden ja
kehitystason huomioiminen. Leikkiin osallistuminen vie aikuisen lähemmäs
lasten maailmaa ja osoittaa hänen olevan kiinnostunut lasten tekemisistä.
Lapsilähtöisessä kasvu-, oppimis- ja leikkiympäristössä lapsi pääsee
vaikuttamaan omaan arkeensa ja elämäänsä sekä osallistuu osittain itseään
koskevaan päätöksentekoon. Lapsilähtöisyydessä korostetaankin lapsen
osallisuutta. Kasvattajan tulee antaa lapsen valita, luoda mahdollisuuksia
kokeilulle, rohkaista ja auttaa konfliktien selvittelyssä lasten riitatilanteissa.
Toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen kannalta toimimme pienryhmissä.
Vuorovaikutus on siten helpompaa, koska vuorovaikutukseen osallistujien
määrä on pienempi. Pienryhmillä tarkoitamme aikuisten jakamia ryhmiä, jossa
kasvattaja vastaa 4-7 lapsen ohjaamisesta oppimistilanteissa, toisinaan myös
yhteistyössä
ryhmän
lastentarhanopettajan
kanssa.
Lapsilähtöisessä
ajattelussa tutkimuspienryhmiä voi muodostaa myös lapsista nousevien
kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tällä tavoin lapset itse muodostavat pitkälti
myös leikkiryhmänsä.
Lapsilähtöisessä toiminnassa toteutuu tasa-arvo niin sukupuolten ja
yksilöidenkin välillä. Jokaisen lapsen lähikehityksenvyöhyke on oppimisen
11
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
perustana. Kasvattaja on tietoinen jokaisen lapsen tarpeista, mielenkiinnon
kohteista ja vahvuuksista sekä tasa-arvosta.
2.3.1 Kasvattajan rooli ja lapsen näkökulma
Kaikki kasvattajat työskentelevät Inkoon kunnan varhaiskasvatussuunnitelman
mukaan. Kasvattajan tulee olla luotettava, sensitiivinen, empaattinen ja
turvallinen henkilö sekä lapselle että vanhemmille. Lapsella on tietoisuus siitä,
että hän voi luottaa aikuiseen aina, ja että tarvittaessa löytyy turvallinen syli,
leikki ja pelikaveri. Turvallisuus sisältää myös rajojen asettelun ja ymmärryksen
siitä, miksi rajoja on. Aikuiset välittävät, huolehtivat, lohduttavat, kuuntelevat ja
tarjoavat apuaan leikeissä ja ulkoilussa. Henkilökunta toimii myös esimerkkinä
lapsille omalla käyttäytymisellään ja puheellaan. Kasvattajan tulee antaa aikaa
lapsille, puhua heidän kanssaan lasten tasolla, leikkiä, kuulla, keskustella ja
auttaa lapsia tutustumaan toisiinsa.
Kun kasvattajayhteisöt suunnittelevat toimintaansa, kokopäivän pedagogiikkaa
tulee toteuttaa siten, että oppimismahdollisuudet esimerkiksi ruokailussa,
ulkoilussa ja siirtymätilanteissa hyödynnetään. Kasvattaja huolehtii, että lapsen
henkilökohtaiset tarpeet tulevat kohdatuksi ja että sopivaa toimintaa
suunnitellaan lapsilähtöisellä tavalla. Kasvattajat luovat mielenkiintoisen,
turvallisen, hauskan, lapsiystävällisen ja harmonisen oppimisympäristön
lapselle. Toiminnan tulee olla myös monipuolista ja kehittävää. Lapsen tulisi
saada
positiivinen
asenne
oppimiseen
ryhmän
ja
päiväkodin
toimintasuunnitelman mukaisesti. On tärkeää, että lapset saavat olla osallisia
esimerkiksi ryhmän sääntöjen laadinnassa. Kasvattajat opettavat lapsille
empatiaa, toleranssia ja kunnioitusta toisia kohtaan erilaisissa sosiaalisissa
tilanteissa, joissa harjoitellaan esimerkiksi tunteiden hallintaa hyvällä tavalla.
Yhdessä aikuisen kanssa lapsi oppii rakentavan ja positiivisen tavan ongelmien
ratkaisuun.
Kaikki varhaiskasvatukseen osallistuvat ovat tärkeitä lapselle ja kantavat suurta
vastuuta lapsesta ja lapsiryhmästä. Havainnointi ja dokumentointi ovat tärkeitä
apuvälineitä tehdä toimintaa näkyväksi. Kollegiaaliset kokoukset, joissa
keskustellaan, arvioidaan ja kehitetään toimintaa, ovat tärkeitä niin yksilölle kuin
yhteisöllekin. On tärkeää, että varhaiskasvatuksen tavoite on yhteisesti puhuttu
ja henkilökunta on tietoinen toimintatavoista, joilla tavoitteeseen päästään.
Positiivinen ilmapiiri, jossa on iloa ja kannustusta levittää ympärilleen
viihtyisyyttä ja innostusta sekä lasten että henkilökunnan keskuuteen.
12
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
VARHAISKASVATUKSEMME LAPSIKÄSITYS
Lapsikäsityksemme perustuu siihen, että kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja
heillä on oikeus samanarvoiseen kohteluun. Lapsen kasvu, kehitys ja
hyvinvointi ovat tärkeimpiä. Jokainen lapsi on hyvä jossain ja jokaisella on jotain
annettavaa. Siksi on tärkeää nähdä hänen resurssinsa ja huomioida enemmän
mahdollisuuksia kuin lapsella mahdollisesti olevia haasteita. Lapsi oppii
aktiivisesti ja imee vaikutteita ympäristöstään koko ajan. Lapselle on tärkeää
laadukas vuorovaikutus ja hyvä suhteet niin aikuisten kuin lastenkin kesken.
Lapsella on oikeus läsnä olevaan aikuiseen.
Lapsella on oikeus olla arvostettu ja hänen kykyihinsä tulee luottaa. Lapset ovat
ainutlaatuisia, tiedonhaluisia ja uteliaita oppimaan monin eri tavoin. Lapsen ei
tarvitse ottaa liian suurta vastuuta vaan aikuiset antavat lapsille sopivia ja
ikätasoisia vastuutehtäviä. Aikuisen tehtävänä on asettaa myös turvalliset rajat
lapselle. Lapsi on tutkija, joka oppii leikin kautta. Lapset haluavat oppia uusia
asioita ja kaikki mitä tehdään varhaiskasvatuksessa, tehdään lasten kanssa tai
heitä varten. Lapsikeskeisessä kasvatuksessa ei ole tarkoitus tehdä kaikista
lapsista samanlaisia vaan vahvistaa lapsen vahvuuksia siten, että hän pärjää
heikkouksineen. Lapsuus antaa perustan tulevaisuudelle.
2.3.2 Osallisuus ja yhdessä oppimisen ilo
Osallisuus on iloa tehdä asioita yhdessä! Vanha sananlaskukin sanoo, että
jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tämän ajatuksen otamme myös
varhaiskasvatukseemme. Joskus ryhmähuone voi tuntua aikuisesta epäsiistiltä
ja sekavalta lasten mielikuvitusleikkien ja naurun takia. Joskus voi huone täyttyä
myös villistä ulvonnasta tai kovasta naurusta. Tähänkin syynä voi olla hauska
leikki tai spontaani tapa ilmaista positiivisia tunteita.
Lapsille on suuri etu, että päiväkodissa ollaan kanssakäymisissä
leikkikavereiden kanssa. Kaikkina päivinä on mahdollisuus leikkiä yhden tai
useamman lapsen kanssa. Lapset voivat leikkiä omia leikkejään, toisten lasten
kehittämiä leikkejä tai aikuisen ohjaamia leikkejä. Kenenkään ei pitäisi joutua
olemaan yksin vasten tahtoaan, sillä tarvittaessa myös aikuinen voi osallistua
leikkiin. Leikissä on mielikuvitusta ja monia yhteisöllisiä hetkiä. Leikissä on
jaettuja juonia ja lasten yhteisesti löytämiä ratkaisuja, seikkailua ja tunnelmaa,
joka saa lasten silmät loistamaan sekä lisää sitoutuneisuutta ja hyvinvointia
jokaiselle.
Leikissä lapset kokevat ja oppivat toisiltaan ja toistensa avulla monia päivittäisiä
taitoja ja valmiuksia. Lapsilähtöinen tutkiminen voi alkaa vaikka siitä, että
13
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
kestääkö lätäkön jää. Tätä yhdessä lasten kanssa ihmetellessä veden/jään
tutkimisesta voi tulla kokonainen pienryhmän teema. Tällöin kasvattajat tietävät,
mitkä asiat lapsia kiinnostavat, mitä he miettivät ja mikä olisi mielenkiintoisinta
oppia juuri nyt. Näitä asioita huomioidessa lapset ovat osallisia suunnitellessaan
päiväkotipäiviensä sisältöä.
Kun aikuinen huomaa lapsen oppimisen herkkyyskaudet (kävely, hyppääminen
yhdellä jalalla, leikkaaminen, banaanin kuoriminen, oman nimen kirjoitus,
laskeminen) hänen tulee auttaa, motivoida ja inspiroida lasta uuden taidon
oppimiseen. Kannustamisella ja motivoimisella on suuri merkitys lapsen
itsetunnon ja -luottamuksen kehittymiseen. Kasvattajien tulee tuntea ja tietää
lasten edellä kuvattu lähikehityksen alue. Viime kädessä on aikuisen tehtävä
kantaa vastuuta siitä, että kaikki lapset kokevat ja saavat onnistumisia ja että
heidän mahdollisuuksiinsa uskotaan. Uusia taitoja täytyy myös juhlistaa ja jakaa
menestystä niin lapsen itsensä kuin ryhmänkin kanssa.
2.4 Kasvatuskumppanuus
Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja kasvattajien välistä yhteistyötä ja sen
tavoitteena on tukea kiintymyssuhdetta vanhemman ja lapsen välillä. Yhteistyön
ajatus on tukea lapsen kasvatusta, kehittymistä ja oppimista kokonaisvaltaisesti.
Kasvattajan vastuulla on se, että kasvatuskumppanuus toteutuu. Se edellyttää
kykyä kuunnella, kunnioitusta, dialogia ja luottamusta. Tärkeää on avoimuus,
rehellisyys sekä ennakkoluuloton suhtautuminen. Kasvatuskumppanuutta
syvennetään
päivittäisissä
kohtaamisissa
sekä
lapsen
varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Tavoitteena on hyvinvoiva lapsi.
Tarkemmin voit lukea toimimisesta kasvatuskumppanuuden periaatteiden
mukaisesti kohdasta 4.2.
14
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
3 TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI
Hyvinvoiva lapsi uskaltaa olla oma itsensä. Hyvinvoiva lapsi tarkoittaa meille
sitä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi päivähoidossa. Hyvinvoiva lapsi viihtyy
ja leikkii yhdessä muiden lasten ja aikuisen kanssa omilla edellytyksillään. Lapsi
on aktiivinen, sitoutunut ja motivoitunut oppimaan uusia asioita, joita hän ”imee”
ympäristöstään.
Hyvinvoiva lapsi on hyväksytty kaikkine tunteineen. Lapsi saa apua ja tukea
tunteidensa käsittelemiseen. Lapsen hyvinvointiin kuuluu myös perustarpeiden
(huolenpito, turvallisuus, lepo, läheisyys) tyydyttäminen. Lapsen hyvinvointi
pohjautuu turvallisuuden tunteeseen, mikä toivottavasti on luotu jo ennen
päivähoidon aloitusta. Esimerkiksi kotikäynnin/tutustumisjakson kautta lapsi ja
perhe voivat saada tietoa kaikista uusista asioista (lapset, aikuiset, tilat, lelut ),
joita lapsi kohtaa päivähoidon alettua.
Päivähoidon aloitus on uusi elämänmuutos perheen arjessa. Usein
ensimmäiset kahdesta kolmeen viikkoa voivat olla lapselle stressaavaa aikaa,
jolloin henkilökunnan tulee olla erityisen herkkänä lapsen tunteille. Lapsi
tarvitsee aikuisen, joka ohjaa ja huolehtii hänestä koko ajan ja ”kiinnittää” häntä
15
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
pikku hiljaa ryhmän jäseneksi. Hyvä ja sensitiivinen kasvattaja helpottaa lapsen
ja perheen luottamuksen syntymistä päivähoitoon.
Jotta lapsi voi hyvin, se vaatii suurta ja tärkeää panostusta meiltä aikuisilta.
Aikuisen tulee olla sitoutunut, empaattinen ja motivoitunut työskentelemään
pienten lasten kanssa. Tiedot ja taidot, selkeät säännöt ja riittävä pysyvyys sekä
turvalliset rutiinit luovat lapsen päivästä hyvän.
Aikuiset ovat mallina lapsille koko päivän. Kasvattajan tulee nähdä, kuulla ja
kunnioittaa jokaista lasta, tarjota syliä ja läheisyyttä. Samalla kuitenkin aikuisen
tulee myös asettaa rajoja (autonomia). Lapsen tulee tietää, että hän saa apua
ilman ehtoja ja aikuinen on tarvittaessa saatavilla. Turvallisuus käsittää myös
sen, että lapsi on löytänyt paikkansa lapsiryhmässä ja tämä vaatii myös
kasvattajan ohjausta. Turvallisuus on lapsen hyvinvoinnin edellytys, jonka
perustana on toimiva vuorovaikutus ympäristön kanssa.
Lapsi voi hyvin, jos hänellä on mahdollisuus olla myös rauhassa leikin ohella.
Kasvattajalta se vaatii kykyä suunnitella ikätasoista toimintaa esimerkiksi
pienryhmissä sekä oppimisympäristön muokkaamista siten, että lapsilla on
mahdollisuus syventää leikkejään. Kasvattajan tulee tuntea hyvin ryhmänsä
lapset ja tiedostaa, miten lapsia lähestytään. Havainnointi, dokumentointi ja
tiimin yhteinen arviointi ovat oleellisia asioita lasten hyvinvoinnista puhuttaessa.
Hyvinvoiva lapsi leikkii. Joskus lapsi tarvitsee apua leikin aloittamiseen ja leikin
löytämiseen. Samoin kasvattajan tulee suunnitella ympäristöä siten, että se
tarjoaa mahdollisuuksia niin yksinleikkiin kuin leikkiin muiden lasten kanssa.
Leikkiympäristöä, leluja ja materiaaleja tulee myös vaihdella, jotta erilaiset leikit
mahdollistuvat. Mikäli lapsi sitoutuu toimintaan, hän oppii paremmin ja viihtyy
ryhmässään sekä hänen psyykkinen hyvinvointinsa lisääntyy.
16
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN
4.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus
Varhaiskasvatuksessa hoidon, kasvun ja opetuksen kokonaisuus huomioidaan
lapsen iän ja kehityksen mukaisesti. Pienemmille lapsille on tärkeää
vuorovaikutus erityisesti hoitotilanteissa. Kaksivuotias tarvitsee erilaista
huolenpitoa kuin viisivuotias lapsi. Hyvä hoito tyydyttää lapsen perustarpeet ja
lapsi, jonka perushoidosta on huolehdittu, voi suunnata energiansa oppimiseen
ja viihtymiseen.
Hyvä hoito, kasvatus ja opetus kokonaisuudessaan edistävät positiivisen
minäkäsityksen syntymistä ja siten lapsen kykyä itseilmaisuun, kommunikointiin
ja ajatteluun. Henkilökunnan vastuulla on antaa lapsille mahdollisuuksia oppia
eri tilanteissa pitkin tavallista päiväkotipäivää.
17
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
4.2 Kasvatuskumppanuus Inkoossa
Kasvatuskumppanuus on lapsilähtöisyyden ohella varhaiskasvatuksemme
linjaus. Perheen saatua päivähoitopäätöksen lapsen omahoitaja ottaa yhteyttä
perheen kotiin ja sopii ensitapaamisesta lapsen kotona ns. kotikäyntinä.
Vaihtoehtoisesti
perhe
voi
päättää,
pidetäänkö
aloituskeskustelu
päivähoitopaikassa.
Ensitapaamisessa
on
tärkeää
sopia
lapsen
harjoittelujaksosta,
jolloin
lapsi
ja
vanhempi
yhdessä
tutustuvat
päivähoitopaikkaan ja muuhunkin ryhmän henkilökuntaan omahoitajan
ohjaamana.
Tutustuen
ja
keskustellen
luodaan
pohjaa
kasvatuskumppanuudelle heti päivähoidon alkaessa. Kasvatuskumppanuus
edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, kunnioittamista ja
kuulemista, joka rakentuu ajan myötä päivittäisissä kohtaamisissa. Lapsen
varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut ovat yksi tärkeä kohtaamismuoto.
Vanhempien sekä henkilökunnan on helpompi ottaa esiin myös mahdollisia
vaikeita asioita, kun pohja hyvälle suhteelle on luotu. Perheillat/ vanhempainillat
ja juhlat ovat myös arvokkaita tilaisuuksia, jossa henkilökunta ja perheet
kohtaavat.
4.2.1 Omahoitajuus
Inkoon päiväkodeissa on käytössä omahoitajamalli, joka pohjautuu
kiintymyssuhdeteoriaan. Omahoitajan tarkoituksena on luoda lapselle
turvallinen kiintymyssuhde ensin yhteen aikuiseen hoitosuhteen alussa, jonka
jälkeen lapsen on helpompi rakentaa suhteitaan muihin ryhmän ja työyhteisön
aikuisiin. Omahoitajuus on toimintatapa, jossa lapsilla on päiväkodissa omat
nimetyt hoitajat, jotka huolehtivat päivähoidon aloituksessa ensimmäisestä
yhteydenotosta kotiin, lapsen ja perheen tutustuttamisesta sekä kotikäynnistä.
Omahoitaja tuo lapselle turvan ja rutiinit päivähoitopäivään, joka onkin tärkeää
erityisesti alle 3-vuotiaiden päivähoidon aloituksessa. Tällöin on tärkeää, että
päivähoidon aloituksessa omahoitaja olisi ottamassa lasta vastaan aina
mahdollisuuksien mukaan sekä pysyisi psyykkisesti ja fyysisesti saatavilla
lapsen hoitopäivän aikana. Myöhemmin omahoitaja käy perheen kanssa
käytävät
varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut
mahdollisesti
lastentarhanopettajan kanssa.
18
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
4.2.2 Pienryhmätoiminta
Pienryhmätoiminta työtapana perustuu lapsilähtöiseen ajatteluun, jossa
kasvatuksen, hoivan ja opetuksen keskeisimpänä seikkana on lapsen osallisuus
ja hyvinvointi. Pienryhmässä lapsilla on mahdollisuus tuoda ajatuksiaan ja
kiinnostuksen kohteitaan rohkeammin esille ja myös kasvattajan on
mahdollisuus huomioida lapsia yksilöllisemmin ja dokumentoida heidän
ajatuksiaan. Pienryhmässä lasten on helpompi harjoitella sosiaalisia taitojaan ja
kokea lähemmin aikuisen turvaa.
4.3 Iloinen oppiminen Inkoossa
Pienistä lapsista on sekä luonnollista että hauskaa oppia. Pääsemme
kasvattajina jakamaan paljon iloisia ja opittuja asioita lapsen elämässä. Lapsella
on joka päivä uusia haasteita, uusia valmiuksia ja uusia taitoja, jotka kulkevat
oppimisen kanssa käsi kädessä. Ajatella, miten pieni ihminen saa haarukan
vietyä suuhun oikealla tavalla ja ruoka vielä pysyykin siinä. Isommat iloitsevat,
miten hypyt yhdellä jalalla alkavat onnistua. Oppimista tapahtuu tuhansin eri
tavoin. Kasvattajat saavat olla mukana oppimisen hetkissä ja nähdä, miten
19
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
jokainen kehittyy ja kasvaa. Näemme, kuinka heikoista tiedoista ja taidoista
tulee vahvaa oppimista.
Tällaiset oppimisen hetket henkilökunnan tulisi nähdä ja ”vangita” esimerkiksi
dokumentoimalla lapsen omaan kasvunkansioon. Kasvunkansiosta tulee lapsen
kasvun ja kehityksen näkyväksi tekevä aarrearkku. Aikuinen katsoo
myöhemmin kasvunkansiota lapsen kanssa ja kuvin ja tarinoin voi uudelleen
palata iloisiin oppimisen hetkiin. Aikuisen kiinnostus ja kannustus rakentavat
lapsen itseluottamusta.
Lapsen kasvunkansion voi ottaa esille myös silloin, kun uusia taitoja
harjoitellaan ja motivaatio ei ehkä ole paras mahdollinen. Aikuinen voi
muistuttaa, kuinka paljon lapsi harjoitteli esimerkiksi yhdellä jalalla hyppäämistä
ja onnistui siinä. Sama pätee uusiinkin taitoihin, nimen kirjoittamiseen tai
sormikkaiden pukemiseen. Aikuisen kehuminen, kiittäminen ja kenties rutistus
ovat lapselle tärkeitä.
Monia aarrearkun avaimia lapsi kantaa itse mukanaan ja selviää itse lukon
avaamisesta; toisiin lukkoihin hän tarvitsee aikuisen apua. Kannustamisen
lisäksi aikuisen tulee tarvittaessa tukea, hieman peruuttaa ja toppuutella tai
sitten olla läsnä auttamassa. Mutta kasvattajan tärkein tehtävä on kulkea lapsen
mukana ja jakaa lapsen edistyminen ja oppiminen.
Positiivisen ja inspiroivan oppimisympäristön ja iloisen ja avoimen ilmapiirin
kautta autamme lasta onnistumaan ja luomme turvalliset puitteet harjoittelulle
jokaiselle lapselle omassa tahdissaan ja omin edellytyksin. Näin lapsi saa
mahdollisuuden seurata omaa kehittymistään eikä hänen tarvitse verrata omaa
osaamistaan kavereihin.
Kasvattajat saavat yhdessä lapsen kanssa jakaa arkipäivää avustaen ja luoden
turvallisia, valoisia ja positiivisia lapsuusmuistoja. Autamme lasta oppimaan
oppimisen taitojen kehittymisessä. Positiivinen tunnelma levittäytyy ja saa
lapsen uskomaan siihen, että kaikki on mahdollista.
4.3.1 Oppimisympäristö
Toimiva oppimisympäristö on viihtyisä ja se kannustaa lasta leikkimään,
tutkimaan, liikkumaan ja ilmaisemaan itseään. Fyysisen oppimisympäristön
tulee olla myös turvallinen ja tämä koskee niin rakennettua kuin
rakentamatontakin ympäristöä. Oppimisympäristön tulee olla monipuolinen ja
muunneltavissa oleva. Lähiympäristöön ja lähimetsään on tärkeää tutustua.
20
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
Kun aikuinen näkee ja kuulee lapsen kunnioittavalla tavalla ja pitää lasta
tärkeänä, mahdollistuu luottamuksellinen vuorovaikutus lasten ja aikuisten
välillä. Tämä tuo lapselle turvaa sekä tuntemuksen siitä, että lapsi kokee
osallisuutta ja tärkeyttä.
Hyvät vuorovaikutussuhteet ryhmässä vaikuttavat lapsen minäkuvan
rakentumiseen sekä leikkitaitojen kehittymiseen, ja siksi kasvattajalla tulee olla
kyky edistää ystävyyssuhteita. Työskentelemme päiväkodissa myös
suunnitelmallisesti kiusaamisen ehkäisemiseksi. Viihtyisä, avoin ja positiivinen
ilmapiiri kasvattaa iloisesti ja toisia ihmisiä huomioon ottavia lapsia.
4.4 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa
Pieni lapsi on alusta alkaen kiinnostunut ympäristöstään ja hahmottaa omaa
paikkaansa siinä. Tässä prosessissa kieli on keskeinen, jonka merkitys
lisääntyy lapsen kasvaessa. Kielen hallintaa liittyvät valmiudet ovat perustana
oppimisvalmiuksille,
leikkitaitojen
kehittymiselle
sekä
sosiaaliselle
kanssakäymiselle.
21
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
Leikki, saduttaminen ja sadut ovat tärkeitä kielen kehittymisen kannalta. Lapsi
tarvitseekin ympärilleen kasvattajia, jotka eläytyvät ja reagoivat lapsen
kontaktialoitteisiin sekä ylläpitävät vuorovaikutusta, lukevat ja leikkivät lasten
kanssa. Päivittäiset toimintarutiinit ovat hyviä kielen oppimisen tilanteita, joissa
voi harjoitella sanoilla, kuvilla ja riimeillä leikkimistä, kielen muotoa ja
vastavuoroista puhetta.
4.5 Lapselle ominainen tapa toimia
Leikki
Leikki on lapsille ominainen tapa toimia. Se on tutkimista, oppimista ja hauskaa
ajanvietettä. Leikin avulla lapsi käsittelee uutta tietoa ja jäsentää saamaansa
tietoa aiemmista kokemuksistaan käsin. Leikin aiheita lapset ottavat omasta
elämästään ja arkipäivästään, esimerkiksi kauppa- auto- ja kotileikki ovat tuttuja
ja aina yhtä suosittuja lasten keskuudessa. Leikin avulla lapset myös tutkivat
ympäristöään, prosessoivat tunteitaan sekä kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lapsi
oivaltaa asioiden yhteyksiä ja merkityksiä leikin avulla vuorovaikutuksessa
muiden lasten kanssa, ja tarvitsee tähän joskus myös kasvattajan apua.
Leikissä lapsi luo uutta etsien ja löytäen uusia ratkaisuja kysymyksiinsä, joiden
oikeellisuuteen aikuisen ei heti tule puuttua.
Kasvattaja toimii leikin mahdollistajana ja mitä pienemmistä tai leikkitaidoiltaan
heikommista lapsista on kysymys, sitä tärkeämpää on aikuisen leikin ohjaus.
Hän tukee lapsen leikkiä antamalla siihen aikaa, ideoita ja muokkaa lasten
kanssa
leikkiympäristöä
lasten
mielenkiinnon
kohteiden
mukaan.
Leikkipaikkojen suunnittelussa ja sijoittelussa tulisi ottaa huomioon paikan
rauhallisuus ja sijainti siten, että se mahdollistaa pitkäkestoisenkin leikin ja
leikkivälineiden paikalleen jättämisen. Monipuolisia leikkejä varten tulee löytyä
myös leikkikaluja, jotka houkuttavat leikkiin ja helpottavat leikin keksimistä.
Kasvattajan tehtävänä on olla läsnä ja toisinaan aktiivisesti leikissä mukanakin.
Lisäksi leikkiä tulee havainnoida ja huomioida lapsen tapaa toimia ja olla
vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa. Myös leikkiin liittyvien mahdollisten
pulmien havainnointi on helpompaa, kun kasvattaja on tietoinen leikin kulusta.
Tutkiminen
Lapsi on luontaisesti utelias. Kasvattajan tulee tukea uteliaisuutta
suunnittelemalla toimintaa. Hän järjestää oppimisympäristöä ja oppimistilanteita
lasten mielenkiinnon kohteista käsin siten, että lapsi saa tilaisuuksia ja aikaa
tapahtumien ja ilmiöiden tutkimiseen. On tärkeää antaa lapsen ajatella ja esittää
22
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
kysymyksiä ja pohdintoja ääneen, eikä kiirehtiä korjaamaan lapsen pohdintaa
heti oikealla vastauksella. Yhteinen ihmettely ja vuorovaikutus muiden lasten
sekä aikuisen kanssa auttaa keksimään uusia näkökulmia tutkittavaan asiaan.
Hyvä oppimisympäristö houkuttaa tutkimaan ja kokeilemaan ja olisi hyvä, että
lapset pääsisivät mittailemaan, luokittelemaan ja vertailemaan esimerkiksi
veden, hiekan tai muiden materiaalien avulla. Lapsilähtöisyyden ajatuksien
mukaan tutkimisen jälkeen etsitään kasvattajan avulla ns. faktatietoa ja
laajennetaan lapsen ymmärrystä ja tietoisuutta tutkittavasta asiasta. Lapset
myös liittävät tutkimiaan ja oppimiaan asioita leikkeihinsä ja on tärkeää antaa
lasten leikkiä erilaisissa ympäristöissä. Metsä ja piha ovat hyviä paikkoja
tutkimiseen ja leikkimiseen sisällä olevan oppimisympäristön lisäksi.
Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen
Taiteellinen kokeminen avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja
luomisen avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuus omakohtaisiin aistimuksiin ja
tuntemuksiin ja näin lapsen oma esteettinen näkemys alkaa hahmottua. Tällöin
kasvattajan on tärkeää kuulla lasten toiveita. Oppimisympäristö tulee suunnitella
siten, että erilaiset materiaalit ja välineet ovat lasten saatavilla, sillä taiteellisen
kokemisen kannalta kokemisprosessi on lopputulosta tärkeämpää.
Taiteilu antaa iloa ja energiaa. Antamalla mahdollisuuksia taiteellisiin elämyksiin
ja kokemuksiin kasvattajat rohkaisevat lasta hänelle ominaiseen luovaan
ilmaisuun ja mielikuvituksen käyttöön. Innostava ilmapiiri sekä eri materiaalien
tutkiminen aktivoivat lasta kokeiluihin. Myös lapsen omaa ilmaisua arvostetaan,
ja se näkyy ympäristössä lasten töiden esille asetteluna ja töiden
dokumentointina. Taiteellinen kokeminen kehittää lapsen tunneilmaisua ja
mielikuvitusta.
23
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
Liikkuminen
Varhaiskasvatuksen suositusten mukaan lapsen tulee liikkua reippaasti
vähintään kaksi tuntia päivässä. Liikkuminen on lapselle ominainen tapa toimia.
Liikunnan avulla lapsi oppii motorisia ja päivittäisen elämän vaatimia
perustaitoja, ja useimmat lapset kokevat liikkumisen myös mukavaksi
ajanvietteeksi. Lapsen minäkuva vahvistuu kannustavan kasvattajan avulla
sekä onnistumisten ja uusien taitojen oppimisen myötä. Myöskin lasten
sosiaaliset ja kognitiiviset taidot kehittyvät liikunnan ja liikuntaleikkien avulla.
Leikki ja liikunta tuovat myös hauskuutta perinteisiin odottelu- ja
siirtymätilanteisiin.
Kasvattajan ja oppimisympäristön tulee mahdollistaa lapsen liikkuminen.
Kasvattajan tulee kuulla lasten toiveita ja havainnoida mahdollisia tuen tarpeita
myös liikuntahetkiä suunnitellessaan. Joskus esimerkiksi jumppa voidaan
suunnitella yhdessä lasten kanssa. Ympäristöä muokataan niin, että lapsilla on
mahdollista kokeilla rajojaan ja taitojaan turvallisesti sekä sisällä että ulkona
erilaisten liikuntavälineiden avulla. Lapsi tarvitsee aikuisen ja kasvattajayhteisön
tukea ja kannustusta liikkuakseen ja siksi on tärkeää, että kasvattajat
24
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
ymmärtävät liikunnan merkityksen lapsen kasvulle. Kasvattajan tulee sallia
liikkumista myös sisällä ja pohtia, mitkä lapsen turvallisuuden lisäämiseksi
laaditut säännöt rajoittavat tarpeettomasti lasten liikkumista. Voisiko esimerkiksi
aikuisten sijoittautumisella sallia liikunnallisemmatkin leikit ilman pelkoa
turvallisuusnäkökohdista? Päivähoidon lähiympäristössä olevaa metsää sekä
liikuntapaikkoja tulee käyttää hyväksi. Päivähoidossa voidaan ottaa osaa
erilaisiin valtakunnallisiin liikuntatempauksiin.
5 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT
Lapset oppivat erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Toimiessaan
vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapset käsittelevät ja
jäsentävät tietoa olemassa olevien ajatusmalliensa mukaisesti ja ovat siten
aktiivisia oppijoita. Kasvattajan tulisi suunnitella toimintaa siten, että se
muodostaisi eheän ja monipuolisen kokonaisuuden, joka ottaa huomioon kunkin
lapsen kasvutapahtuman etenemisen ja seuraavat sisällölliset orientaatiot:
Matemaattinen orientaatio perustuu vertaamiseen, päättelemiseen ja
laskemiseen erityisesti arkielämässä ja leikinomaisesti lapselle tuttujen ja häntä
kiinnostavien materiaalien ja välineiden avulla.
Luonnontieteellinen orientaatio perustuu havainnointiin, tutkimiseen
kokeilemiseen lähiympäristössä sekä syy-seuraussuhteiden pohtimiseen.
ja
Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa
menneisyydestä samoin kuin nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja
dokumenttien avulla. Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyydet sekä
vanhemmat ihmiset ovat tärkeässä roolissa.
Esteettinen orientaatio avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen,
luomisen, kuvittelun ja intuition avulla. Orientaation kohteista ja kohteisiin
lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin ja ilon tunteita,
mutta myös näille vastakkaisia tunteita. Lapsen näkemykset ja arvostukset
alkavat hahmottua.
Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä
jokapäiväisissä tilanteissa pohtien oikeaa ja väärää.
Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset,
hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Uskonnolliset tai katsomukselliset
perinteet, tavat ja juhlat ovat keskeisiä. Lapsen on mahdollista hiljentyä,
ihmetellä, kysellä ja pohtia.
25
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden
sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan
aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään
ja kokemaan ympäröivän maailman ilmiöitä. Orientaatiot liitetään lasten
lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin niin, että lapset voivat
tehdä asioista havaintoja ja muodostaa oman käsityksensä havainnoista.
6 ERI
KIELI-
JA
KULTTUURITAUSTAISET
LAPSET
VARHAISKASVATUKSESSA
Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa
monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen
yhteiskunnan jäseneksi. Tällöin on siis tärkeää, että päiväkodin henkilökunnalla
on tietoa päivähoitoon tulevan lapsen kulttuurista. Kasvattajien tulee pystyä
keskustelemaan (tulkki) lapsen tarpeista vastavuoroisesti ja tasa-arvoisesti
vanhempien kanssa.
Lapsille, jotka puhuvat äidinkielenään toista kieltä, järjestetään varhaiskasvatus
niin, että lapsi kuuluu ryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan tuetaan.
Henkilökunta
keskustelee
ja
informoi
vanhempia
suomalaisesta
26
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
varhaiskasvatuksesta, sen tavoitteesta ja periaatteista. Tarvittaessa käytetään
tulkkia.
Päävastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja
kehittämisestä on perheellä. Se, miten yhdessä päivähoidon kanssa tuetaan
lasten äidinkieltä ja kielen oppiminen sisällytetään lapsen henkilökohtaiseen
varhaiskasvatussuunnitelmaan, sovitaan yhdessä vanhempien kanssa.
Kasvattajat vastaavat siitä, että lapsi saa riittävän kielellisen tuen. Lasten
suomen/ruotsin kielen taito kehittyy osaltaan silloin, kun lapsi on päivähoidossa.
7 LAPSEN
VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA,
SEN
LAATIMINEN JA SEURANTA
Kaikille
päivähoitolapsille
laaditaan
henkilökohtainen
varhaiskasvatussuunnitelma, joka tehdään yhdessä vanhempien kanssa.
Suunnitelmaa tulee arvioida tasaisin väliajoin, mutta vähintään kerran
vuodessa. Suunnitelmaan kirjataan lapsen oppimista ja kehittymistä.
Suunnitelmaan kirjataan myös lapsen kokemuksia, mielenkiinnon kohteita,
vahvuuksia
sekä
mahdollista
tuen
ja
ohjauksen
tarvetta.
Varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa edellä mainituista asioista sovitaan
yhdessä vanhempien kanssa. Vanhemmat lapset osallistuvat mahdollisuuksien
mukaan myös itse suunnitelman laatimiseen ja arviointiin. Suunnitelma siirtyy
lapsen mukana esiopetukseen vanhempien luvalla.
7.1 Siirtyminen esiopetukseen
Esiopetus alkaa vuonna, jona lapsi täyttää 6 vuotta. Esiopetusta järjestetään
kunnan esikouluissa ja esiopetus kuuluu koulun toimintaan. Lapset voivat olla
täydentävässä päivähoidossa samassa paikassa joko ennen tai jälkeen
esiopetustuntien. Esiopetusaika on neljä tuntia päivässä koulun toimintavuoden
mukaisesti ja se on maksutonta.
8
ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA
Yksi varhaiskasvatuksen tehtävä on havaita mahdollisimman varhaisessa
vaiheessa lapsen tuen tarve sekä käynnistää tuen järjestäminen.
Erityispäivähoidon ja päivähoidon tavoite on dialogissa perheen ja
27
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
päivähoitohenkilökunnan kesken tukea lapsen positiivista kehitystä. Yksi
käytössämme oleva työkalu varhaisen tuen tarpeen kartoitukseen, on 4vuotiaille lapsille tehtävä LENE-testi. Testissä kartoitetaan lapsen kehitystä
yhteistyössä neuvolan, vanhempien ja päivähoitohenkilökunnan kesken. 5vuotiaille lapsille teemme KEHU-testin myöskin yhteistyössä edellä mainittujen
kanssa.
Kunnassa
on
järjestetty
sekä
suomen
että
ruotsinkieliset
erityislastentarhanopettajan (elto) palvelut. Kiertävä elto käy säännöllisesti eri
päiväkodeissa ja esikouluissa sekä tarvittaessa perhepäivähoidossa. Hän
seuraa ja havainnoi lasten kasvua ja kehitystä sekä arvioi osaltaan erityisen
tuen tarvetta. Elto osallistuu myöskin henkilökunnan kanssa erityislasten
toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos/kun lapsi vaihtaa hoitopaikkaa
tai aloittaa esiopetuksen/koulun, tuen jatkuvuus tulee huomioida.
Lapsi voidaan myös perheen kanssa käytävien keskustelujen pohjalta ohjata
muille alan asiantuntijoille kuten esimerkiksi psykologille, puheterapeutille,
fysioterapeutille tai perhetyön palveluihin. Jos lapsi on muidenkin tukitoimien
piirissä tai kuntoutuksessa tulee tukitoimien muodostaa kokonaisuus. On
tärkeää, että kaikki lapsen lähipiiriin kuuluvat tekevät yhteistyötä.
Lapsen kehittymismahdollisuuksia edistääkseen täytyy päivähoitoympäristöä
soveltaa ja sopeuttaa lapsen tarpeisiin. Tukemalla ja kannustamalla lapsen
vahvoja puolia iloisessa ja avoimessa ilmapiirissä, kannustamme lasta
voittamaan vaikeutensa.
28
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
9 VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMINEN JA ARVIOINTI
Kaikki päiväkodit tekevät vuosittain toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmat
pohjautuvat kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan, mutta eri päiväkodeilla on
omia
painopistealueitaan.
Myös
perhepäivähoitoon
laaditaan
oma
toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmat käsitellään ja hyväksytään
sivistyslautakunnassa.
Vanhemmat arvioivat päivähoidon toimintaa vuosittain. Arvioinnin tuloksia
käytetään toiminnan laadun kehittämisessä ja ne saatetaan sivistyslautakunnan
tietoisuuteen.
Varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan säännöllisesti. Vuoden 2015 aikana
lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma päivitetään.
Muita päivähoidon toimintaa ohjaavia dokumentteja ovat turvallisuus- ja
pelastussuunnitelma (Turvallisuussuunnittelu päivähoidossa, Olli Saarsalmi).
Jokaisen perhepäivähoitajan tulee tutustua mahdollisen asunto-osakeyhtiönsä
pelastussuunnitelmaan ja miettiä omaa kotiaan pelastussuunnitelman
näkökulmasta. Lisäksi noudatamme kunnan lääkehoito- ja kriisisuunnitelmaa.
29
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
Päiväkodeista tulee löytyä myös perehdytyskansio/laatukäsikirja uusille
työntekijöille. Perehdytyksessä kerrotaan tärkeitä tietoja päiväkodista sekä
perehdytetään uusi työntekijä/sijainen toimintaamme ohjaaviin dokumentteihin.
Kunnassa on käytössä HaiPro-ohjelma, jossa seurataan ja pyritään
ennaltaehkäisemään onnettomuustapauksia tai ”läheltä-piti”- tilanteita. Myös
työpaikan riskejä arvioidaan säännöllisesti.
Päivähoidon käyttöön tullaan ottamaan 1.8.2015 Wilma-ohjelma, joka on
sähköinen yhteydenpitojärjestelmä vanhempien ja henkilökunnan välillä. Sama
ohjelma on jo käytössä esiopetuksen ja koulun puolella.
Inkoon varhaiskasvatuksessa seurataan varhaiskasvatuksen kehittymistä ja
uudistumista, jonka perusteella päivitämme henkilökuntamme osaamista ja
työmetodeja.
Meidän
yhteiskuntamme
muuttuu
jatkuvasti,
samoin
varhaiskasvatus muuttuu sen mukana. Meidän kasvattajien tulee olla valmiita
vastaamaan muuttuvan varhaiskasvatuksen asettamiin haasteisiin.
30
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
31
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015
LIITTEET

Inkoon kunnan päivähoidon lääkehoitosuunnitelma

Inkoon kunnan päivähoidon kriisisuunnitelma
Jokaisesta kunnallisesta päiväkodista löytyvät seuraavat kirjalliset suunnitelmat:

Inkoon kunnan lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma
(Vasu)

Pelastussuunnitelma

Turvallisuussuunnitelma / laatukäsikirja

Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma

Suunnitelma väkivaltatilanteiden varalta
32
Hyväksytty sivistyslautakunnassa 21.1.2015