3. Majorica-helmet ja Lohikäärmeluola

Maljoricahelmet ja Lohikäärmeluola
Mallorcan luonnonnähtävyyksiin kuuluvat tippukiviluolat, joista
tunnetuimmat ovat Porto Criston kaupungissa sijaitsevat Coves del Drac
-luolat (Lohikäärmeluolat), joiden kautta pääsee myös Euroopan
suurimmalle maanalaiselle järvelle, Martelin järvelle. Järvi sai tämän nimen löytäjänsä mukaan ja
oppaassa kerrotaan, että järvi on 177 m pitkä ja 30 m leveä ja suurin syvyys on 9 m. Marteljärvi
löydettiin 1896. Lohikäärmeluola on yksityisen omistama, joten varma tulonlähde omistajalleen
saaren suosituimpana nähtävyytenä. Kierros huipentuu lyhyeen klassisen musiikin konserttiin,
jossa soittajat istuvat veneessä, joka lipuu hiljalleen järven laidasta toiseen luolaston sisällä.
Tunnelma on todella juhlallinen ja jopa aavemainen.
Onneksi yksi Lomamatkojen tarjoamista retkistä tehtiin juuri tänne. Matkalla pysähdyimme
Manacorin kaupungissa, joka tunnetaan monista helmitehtaistaan. Kuuluisimpien, eli Majoricahelmikorujen tekoa voi seurata tehtaan yläkerrassa ja alakerrassa on helmimyymälä.
Pysähdyimme Siken kanssa ihailemaan valkoisia helminauhoja ja ystävällinen myyjätär kokeili niitä
kaulaamme. Hän totesi, että jos helmiä pidentäisi kolmella helmellä, ne olisivat paremmat. - Meillä
on vain 20 min aikaa, harmittelimme. - Se riittää, hän hymyili ja niinpä teimme kaupat. Näin
sesongin lopussa 20 % alennus kutkutti myös. Helmikorvikset kuuluivat kauppaan ja rasia oli
vuorattu ylellisellä punaisella sametilla. Tyytyväisinä kipitimme odottavaan bussiin.
Tippukiviluolan kierros kestää tunnin ja meille oli varattu liput klo 11 kierrokseen. Luolassa oli
lämmintä ja kosteaa. Polku kiemurteli 700 metriä puolipimeässä aina vain alemmas, 25 metriä
maan alle. Miten huikeita muotoja luonnossa voikaan kehittyä! Polun varrella oli katosta alaspäin
kasvavia tippukiviä ja lattiasta ylöspäin kasvavia pylväitä. Luolan lammissa ja järvessä oleva vesi oli
niin kirkasta, että oli vaikea arvata veden syvyyttä. Valaistus, vesi ja siihen kuvastuvat tippukivet
ovat satumainen yhdistelmä. Onneksi siellä sai ottaa kuvia ilman salamaa ja sain hyvän sarjan.
Konsertti oli vaikuttava. Istuimme penkeillä kuin amfiteatterissa ja luola pimeni. Pimeästä ilmestyi
kolme laidoilta valaistua venettä, joista ensimmäisessä kvartetti soitti tuttua klassista musiikkia.
Pois lipuessa kuului tunnelmallinen Offenbachin La Barcarola. Satumaista! Monet halusivat ajaa
veneellä pikku matkan poistuessa. Selfiekepit heiluivat ilmassa: olen ollut veneretkellä
maanalaisella järvellä! Matka luolista ylös oli onneksi lyhyempi, portaat olivat aluksi aika rankat
nousta. Bussimme kaarsi vielä lähellä olevaan Porto Criston kaupunkiin ja kuten tyypillistä
ryhmämatkoilla: "Teillä on nyt ½ tuntia aikaa tehdä ostoksia tai käydä vaikka kahvilla.
Oli mukava istua auringossa ja ihailla pittoreskia ympäristöä meren äärellä. Tämän
puolipäiväretken jälkeen ehdimme vielä tallustelemaan hotellimme lähirantaan.
Lisää kuvia : Tippukiviluola Mallorcalla (25)