Lataa - Päijät-Hämeen Liitto

Transcription

PÄIJÄT-HÄMEEN
KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET
PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO
A169 * 2008
PÄIJÄT-HÄMEEN
KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET
A169 * 2008
ISBN 978-951-637-163-7
ISSN 1237-6507
Pohjakartta-aineisto©Maanmittauslaitos lupanro 296/MML/08
ESIPUHE
Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo on tehnyt pitkäjänteistä tutkimusta maakunnan esihistoriasta ja
tutkimusta on tehty tunnetuksi useissa julkaisuissa. Nyt käsillä oleva teos, Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset, on
ajantasainen luettelo kaikista maakunnan tunnetuista esihistoriallisen ja historiallisen ajan suojelluista muinaisjäännöksistä.
Edellinen vastaava luettelo ilmestyi vuonna 1978.
Tämä teos liittyy kiinteästi 2000-luvun alussa tehtyihin arkeologisiin inventointeihin, joilla kerättiin aineistoa Päijät-Hämeen maakuntakaavaa varten. Niin kenttätöissä kuin tämän teoksen valmistumisessa keskeinen rooli on ollut Päijät-Hämeen
liitolla. Omasta puolestani haluan kiittää sekä maakunnan liittoa, Hämeen ympäristökeskusta että Museovirastoa hyvästä
yhteistyöstä, jolla menneisyyttämme on saatu kartoitettua ja tutkittua ja nyt julkaistua yksityiskohtaisena muinaisjäännösluettelona.
Tämän julkaisun kustannuksista vastasivat Päijät-Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus ja Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo. Tässä yhteydessä on syytä kiittää myös nimeltä mainiten muutamia henkilöitä. Anna-Riikka
Vadén Lahden kaupunginmuseosta kirjoitti kaikki kohdekuvaukset ja yleisesittelyt. Päijät-Hämeen liiton suunnitteluavustaja Jaana Martikainen vastasi paikkatieto- ja kartta-aineistoista ja visuaalinen suunnittelija Maaret Monola koko teoksen
ulkoasusta. Päijät-Hämeen liitto kokosi kirjahanketta varten ohjausryhmän, johon kuuluivat ylitarkastaja Irmeli Kaartokallio
Hämeen ympäristökeskuksesta, erityisasiantuntija Mirja Karila-Reponen ja tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen Päijät-Hämeen liitosta sekä amanuenssi Hannu Takala Lahden kaupunginmuseosta.
Kirjan ensisijaisena tarkoituksena on palvella kaikkia maankäytön suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvia henkilöitä kulttuuriympäristön suojelutyössä. Toivon, että teoksesta on iloa myös kaikille niille, joita Päijät-Hämeen rikas esihistoria ja
historia kiinnostaa. Yhden käyttötarkoituksen kirja onkin täyttänyt silloin, kun menneisyydestä kiinnostuneet henkilöt käyttävät teosta konkreettisena matkaoppaana Päijät-Hämeen muinaisjäännöksille.
Esa Hassinen
museonjohtaja
5
Sisällysluettelo
Esipuhe................................................................................................................................................................................ 5
Kirjan käyttäjälle.................................................................................................................................................................. 7
Muinaisjäännösten suojelu ja arkeologinen tutkimus......................................................................................................... 9
Menneisyyttä ja muinaisjäännöksiä................................................................................................................................... 11
Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset....................................................................................................................... 14
Ancylusjärvi....................................................................................................................................................................... 16
KUNTAKOHTAISET ESITTELYT JA KOHDEKUVAUKSET
Artjärvi............................................................................................................................................................................................21
Asikkala...........................................................................................................................................................................................32
Hartola............................................................................................................................................................................................54
Heinola............................................................................................................................................................................................85
Hollola...........................................................................................................................................................................................112
Hämeenkoski................................................................................................................................................................................154
Kärkölä..........................................................................................................................................................................................162
Lahti..............................................................................................................................................................................................167
Nastola..........................................................................................................................................................................................186
Orimattila......................................................................................................................................................................................207
Padasjoki.......................................................................................................................................................................................247
Sysmä............................................................................................................................................................................................280
LÄHTEET.......................................................................................................................................................................... 353
LIITTEET.......................................................................................................................................................................... 354
Päijät-Hämeen vedenalaiset muinaisjäännökset...........................................................................................................................354
Päijät-Hämeen rauhoitusluokassa III olevat muinaisjäännökset..................................................................................................356
KIRJAN KÄYTTÄJÄLLE
Menneet sukupolvet ovat aikojen kuluessa jättäneet itsestään merkkejä Päijät-Hämeen maisemaan. Nämä merkit ovat muinaisjäännöksinä osa laajaa päijäthämäläistä kulttuuriperintöä. Tässä julkaisussa on esiteltyinä kaikki maakunnan alueella
sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset, jotka olivat tiedossa lokakuussa 2007.
Päijät-Hämeessä tehtiin maakuntakaavan valmistelun yhteydessä useita arkeologisia täydennysinventointeja vuosina
2003–2004. Maakuntakaavan valmistumisen jälkeen heräsi kiinnostus ja tarve saada tiedot täydennysinventoinneissa löytyneistä ja jo aiemmin tunnetuista muinaisjäännöksistä kootuksi yhteen ja julkaistuksi. Vuonna 2007 Päijät-Hämeen liitto
käynnisti hankeen, jonka tuloksena syntyi nyt käsillä oleva julkaisu Päijät-Hämeen kiinteistä muinaisjäännöksistä. Hankkeen yhteistyökumppaneina ja rahoituksesta vastasivat Päijät-Hämeen liitto, Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo sekä Hämeen ympäristökeskus.
Julkaisussa on kohdekuvaus kaikista Päijät-Hämeen I ja II rauhoitusluokan kohteista ja lisäksi liitteenä on tiedot maakunnan
III rauhoitusluokan kohteista sekä vedenalaisista muinaisjäännöksistä (rauhoitusluokista tarkemmin luvussa Muinaisjäännösten suojelua ja arkeologinen tutkimus). Kohdekuvaukset on laadittu kunnittain aakkosjärjestyksessä ja ne on numeroitu
juoksevasti. Kuvauksissa on kohteiden nimen alla muinaisjäännöstyyppi ja sen perässä rauhoitusluokka roomalaisin numeroin.
Kohteiden koordinaattitieto on ilmoitettu yhtenäiskoordinaatiston mukaisena. Koordinaatti ilmaisee yleensä muinaisjäännöksen oletetun keskipisteen. Kuvausten yhteydessä olevat peruskarttaotteet ovat mittakaavassa noin 1:24 000. Kuvaustekstin loppuun on lueteltu kohteessa tehdyt tutkimukset sekä niiden suorittajat ja tutkimusajankohta, myös kohteelta tehdyt
löydöt on listattu. Käytetyt lyhenteet ovat:
inv. = inventointi
tark. = tarkastus
koekaiv. = koekaivaus
kaiv. = kaivaus
kart. = kartoitus
KM = Kansallismuseo
LKM = Lahden kaupunginmuseo
Julkaisun tekstien ja kohdekuvausten laadinnasta on vastannut allekirjoittanut. Koko maakunnan kattavat ja kuntakohtaiset
kartat on tehnyt Jaana Martikainen. Julkaisua varten otetuista kuvista ovat vastanneet etenkin Tuomas Takala ja Eetu Sorvali
sekä Hannu Takala ja allekirjoittanut. Muut kuvat ovat Lahden kaupunginmuseon kuva-arkistosta. Kaikki edellä mainitut
sekä Riitta Hänninen ja Tiina Rekola kuva-arkistosta ansaitsevat suurkiitoksen, sillä heidän työpanoksensa on mahdollistanut julkaisun toteuttamisen työhön varatun ajan puitteissa.
Lahdessa 12.11. 2007
Anna-Riikka Vaden
7
MUINAISJÄÄNNÖSTEN SUOJELU JA ARKEOLOGINEN TUTKIMUS
Muinaisjäännösten ja aineellisen kulttuuriperinnön säilymisen turvaaminen ja vaaliminen on koettu tärkeäksi 1600-luvulta
lähtien. Vanhimmat muinaisjäännöksiä koskevat määräykset annettiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1666, jolloin kiinteät muinaisjäännökset ja muut antikvaariset muistomerkit julistettiin valtiovallan suojelun alaisiksi. Tämän jälkeen suojelumääräyksiä on tarkennettu useaan otteeseen, ja nykyisin voimassa oleva muinaismuistolaki on vuodelta 1963.
Muinaismuistolain nojalla kaikki muinaisjäännökset ovat automaattisesti suojeltuja, ilman erillistä päätöstä.
Muinaismuistolaissa kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luetaan:
1.
maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä;
2.
pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole merkkejä;
3.
kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan tahi
hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia;
4.
uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat;
5.
muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten
asumusten tai paikkojen käyttämisestä;
6.
muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien ja muiden huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla;
7.
kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin
kuin muut sellaiset muistomerkit;
8.
muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset; sekä
9.
kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.
Laissa ei määritellä muinaisjäännöksille aikarajaa siitä, minkä ikäinen suojeltavan kohteen tulisi olla. Tämän vuoksi muinaismuistolailla suojeltu muinaisjäännös voi olla esihistoriallinen tai suhteellisen nuori historiallisen ajan kohde. Laissa
muinaisjäännösten kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu kajoaminen on kielletty. Myös ennestään tunnetun kiinteän muinaisjäännöksen yhteydestä tavatut irtolöydöt kuuluvat lunastuksetta valtiolle.
Vaikka laissa ei muinaisjäännöksiä aseteta arvojärjestykseen, on käytännön suojelullisista syistä muinaisjäännökset jaoteltu
rauhoitusasteeltaan kolmeen luokkaan. I rauhoitusluokka käsittää valtakunnallisesti arvokkaat muinaisjäännökset, joiden
säilyminen on kaikissa olosuhteissa turvattava. II rauhoitusluokkaan kuuluu suurin osa muinaisjäännöksistä. Rauhoitusluokan kohteiden arvon selvittäminen vaatii tarkempia tutkimuksia, joiden jälkeen kohde voidaan siirtää joko luokkaan
I tai III. III rauhoitusluokka käsittää kohteet, jotka ovat joko kokonaan tuhoutuneita tai riittävästi tutkittuja ja ne voidaan
vapauttaa suojelusta.
Muinaisjäännösten suojelumääräykset asettavat rajoitteita maankäytölle. Suomi on allekirjoittanut eurooppalaisen yleissopimuksen arkeologisen perinnön suojelusta ja sen myötä sitoutunut sovittamaan yhteen arkeologian ja maankäytön tarpeet.
Myös muinaismuistolaissa edellytetään, että maankäyttöhankeen tai kaavoituksen suunnittelija selvittää hankeen vaikutukset muinaisjäännöksiin. Jos maata kaivettaessa löytyy kiinteä muinaisjäännös, on työ välittömästi keskeytettävä ja asiasta
ilmoitettava museoviranomaisille. Yleisen tai suuren yksityisen rakennushankkeen yhteydessä mahdolliset muinaisjäännöksen tutkimuskulut lankeavat rakennuttajalle.
Niin maankäytön kuin muinaisjäännösten säilymisen ja suojelun kannalta tehokkain tapa on huomioida muinaisjäännökset
ja muut suojellut kohteet, kuten muistomerkit, kaavoituksen yhteydessä ja pitämällä inventointitiedot ajan tasalla. Mikäli
kaavoitettavalla alueella ei ole tehty arkeologista inventointia tai tiedot ovat vanhentuneet, on inventointi aiheellista sisällyttää kaavan selvityksiin. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä arkeologiset inventoinnit on alettu rinnastaa muihin
kaavan perusselvityksiin. Suojellut kohteet tulee merkitä maakunta-, yleis- ja asemakaavoihin.
8
Muinaismuistolain toteutumista valvoo ja muinaisjäännösten suojelusta vastaa Museovirasto. Yhteystiedot ovat: Museoviraston arkeologian osasto, puh. (09) 40 501, Nervanderinkatu 13, PL 913, 00101 Helsinki. Muinaisjäännösten suojelusta saa
tietoa myös Museoviraston verkkosivuilta osoitteesta www.nba.fi. Päijät-Hämeen muinaisjäännöksiä koskevissa asioissa
voi kääntyä myös Lahden kaupunginmuseon puoleen, joka maakuntamuseona valvoo alueen muinaisjäännösten suojelua.
Yhteystiedot ovat: Lahden kaupunginmuseo, puh. (03) 814 4497, PL 113, 15111 Lahti.
Arkeologisilla kenttätutkimuksilla tuotetaan tietoa niin suojelun kuin jatkotutkimuksen tarpeisiin. Suojelun kannalta oleellisin arkeologinen tutkimusmuoto on inventointi. Arkeologisella inventoinnilla tarkoitetaan maastossa tapahtuvaa uusien
muinaisjäännösten etsimistä yleensä rajatulla alueella. Inventointeja on usean luonteisia tilanteesta riippuen. Laajoissa koko
kunnan kattavissa inventoinneissa keskitytään yleensä ennalta tunnettujen kohteiden kunnon sekä tunnettujen irtolöytöpaikkojen ja muinaisjäännösilmoitusten tarkastuksiin. Pienempialaisissa inventoinneissa voidaan paremmin keskittyä ennalta
tuntemattomien kohteiden etsintään ja tutkimusinventoinneissa voidaan rajata etsittävät kohteet vaikkapa aikakauden mukaan.
Kohteita etsitään maastossa yleensä alueen aiemman tietämyksen, kartta-analyysin ja silmämääräisen tarkastelun avulla.
Otollisten paikkojen maaperä saatetaan tutkia maaperäkairalla tai metallinilmaisimella sekä kaivamalla pieniä koekuoppia.
Inventointien tulokset kootaan raporteiksi, joiden avulla kuva alueen muinaisjäännöksistä tarkentuu ja ohjaa tulevia inventointeja. Arkeologinen inventointi onkin prosessi, joka ei koskaan tule valmiiksi, mutta jonka puitteissa parhaassa tapauksessa kyetään löytämään edustava määrä alueen muinaisjäännöksistä.
Inventoinnin tapaisia maastotutkimuksia ovat myös tarkastuskäynnit, joita suoritetaan yksittäisille muinaisjäännöksille
yleensä tehtyjen löytöjen tai rakennushankkeiden yhteydessä. Prospektointi on myös inventoinnin kaltaista, mutta tällöin
yleensä keskitytään pienelle alueelle, jota tutkitaan systemaattisesti. Prospektointia suoritetaan useimmiten tunnettujen muinaisjäännösten alueella ja menetelminä voivat olla esimerkiksi systemaattinen pintapoiminta ja maaperän kairaaminen, jopa
järjestelmällinen koekuopitus.
Inventoinnin yhteydessä muinaisjäännökseen pyritään kajoamaan mahdollisimman vähän, näin ollen muinaisjäännöksen
tarkka laajuus jää usein määrittelemättä. Koekaivauksilla pyritään yleensä selvittämään muinaisjäännöksen laajuutta ja tarkempaa luonnetta, ja niiden tuloksia käytetään hyödyksi varsinaista kaivausaluetta valittaessa. Koekaivaukset toteutetaan
yleensä säännöllisin välein kaivettavilla koekuopilla tai laajempina koekaistoina. Kaivauksissa muinaisjäännös vääjäämättömästi tuhoutuu ja sen tarkka dokumentointi kaivausten yhteydessä on tärkeää. Tämän vuoksi muinaisjäännöksiä voidaan
tutkia vain Museovirastolta kaivausluvan saanen henkilön johdolla.
Muinaisjäännöksillä liikutaan aina jokamiehenoikeuksien puitteissa, joten muinaisjäännöstä tuhoamaton retkeily on sallittua
ja jopa suositeltavaa. Retkeillessä on syytä kuitenkin muistaa, että osa kohteista sijaitsee pihamaalla ja niillä vierailuun on
syytä kysyä maanomistajan lupa.
9
MENNEISYYTTÄ JA MUINAISJÄÄNNÖKSIÄ
Kivikausi (8600–1500 eKr.) on Suomen esihistorian aikakausista pitkäkestoisin ja se jaotellaan lähinnä esinetyyppien perusteella useaan eri ajanjaksoon. Mesoliittisen eli keskisen kivikauden aikana alkaa Suomen jääkauden jälkeinen asutus. Mesoliittinen kivikausi tunnetaan yleisesti myös Suomusjärven kulttuurina. Neoliittisen eli nuoremman kivikauden katsotaan
alkavan noin 5100 eKr., jolloin keramiikan valmistustaito omaksutaan. Neoliittinen kivikausi jakautuu edelleen keramiikkatyyppien perusteella useaksi, osin päällekkäiseksi ajanjaksoksi.
Kivikauden ihmisten toimeentulo perustui metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn. Aseet ja työkalut valmistettiin etupäässä kivestä. Pienten kivityökalujen, kuten kaapimien ja terien, pääraaka-aine on Suomessa ollut kvartsi kautta koko
kivikauden. Esineitä on tehty myös luusta, sarvesta ja puusta, mutta niitä on säilynyt vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Puusta on valmistettu myös rekiä, joilla on liikuttu koirien vetäminä pitkiäkin matkoja. Vainajat on haudattu asuinpaikkojen
läheisyyteen ja hautoihin on siroteltu punamultaa ja joskus hauta-antimina esineitä. Vasarakirveskulttuurin hautauksissa
punamultaa ei ole käytetty, mutta miehet ovat saaneet mukaansa vasarakirveen ja naiset keramiikka-astian.
Kivikautiset muinaisjäännökset ovat pääasiassa aikakauden asuinpaikkoja. Kivikaudella on asuttu pääsääntöisesti veden
äärellä, meren tai järvien rannoilla. Asuinpaikat ovat usein sijainneet suojaisten lahtien rannoilla hiekkapitoisella maalla.
Nykyään, jääkauden jälkeisen maankohoamisen vuoksi, asuinpaikat saattavat sijaita kaukanakin rannoista. Asuinpaikoista
on harvoin näkyvissä merkkejä maan päälle. Joillakin asuinpaikoilla on maastossa erottuvia pyöreitä tai soikeita asumuspainanteita, jotka ovat osittain maahan kaivettujen asumusten jäännöksiä. Tyypillisiä asuinpaikkalöytöjä ovat kvartsi-iskokset,
joita on syntynyt kvartsista esineitä työstettäessä, kvartsiesineet ja palanut luu sekä aikakaudesta riippuen keramiikka ja
muut kiviesineet. Muita kivikautisia muinaisjäännöksiä ovat muun muassa rantakallioissa olevat ja punamullalla tehdyt
kalliomaalaukset sekä kvartsilouhokset, myös osa pyyntikuopista saattaa olla kivikautisia.
Nimensä vastaisesti oli pronssi maassamme melko harvinaista pronssikaudella (1900–500 eKr.). Tämän vuoksi pronssikauden sijaan käytetään usein termiä varhaismetallikausi (1900–0 eKr.), joka käsittää pronssikauden ja rautakauden alun.
Kuva 1. Kivikirves Kärkölästä (Kärkölän museo 399). Piirros: Terhi Kaakinen.
10
Kuva 2. Kivikirves Lahden Okeroisista (LHM 4281). Piirros: Kaisa Alatalo.
Aikakaudella karjanhoito ja kaskiviljely tekevät tuloaan,
mutta elinkeino on pääsääntöisesti pysynyt melko samanlaisena kuin kivikaudellakin. Ulkoisesti varhaismetallikautiset
asuinpaikat eivät juurikaan poikkea kivikautisista, mutta niiden topografinen sijainti on joissakin tapauksissa erilainen.
Varhaismetallikautinen uskomusmaailma kuitenkin poikkeaa kivikautisesta, mikä näkyy etenkin hautaustapojen muutoksena. Rantakallioiden lailla sijaitsevat pyöreät kivistä
tehdyt röykkiöt eli lapinrauniot, ovat tyypillisiä aikakauden
muinaisjäännöksiä Sisä-Suomen järvialueilla. Lapinraunioihin on sijoitettu poltetun vainajan jäännökset, mutta läheskään kaikista lapinrauniotyyppisistä röykkiöistä ei tunneta
hautauksia. Kalliomaalauksia on tehty myös pronssikaudella.
Rautakaudella (500 eKr.–1150/1300 jKr.) elinkeinoissa ja
hautaustavoissa tapahtuu suuria muutoksia, lisäksi metallien
käyttö yleistyy ja yhteydet muuhun Eurooppaan lisääntyvät.
Maanviljely ja karjanhoito ovat rautakauden pääelinkeinot.
Asutus ei ole aiempien kausien tapaan enää niin sidoksissa
vesistöihin, ja etenkin kauden loppupuolella alkaa muodostua pysyvää kylämäistä asutusta. Rautakautisesta maanviljelyksestä osoituksena ovat kaski- ja peltoröykkiöt sekä kaivauksissa löytyneet auranjäljet. Rautakautta pidetään osin
myös sotaisana kautena, lähinnä tähän viittaavat hautoihin
asetetut aseet, kätkölöydöt ja puolustusta varten varustetut
linnavuoret.
Valtaosa rautakautisista muinaisjäännöstyypeistä koostuu
hautauksista, jotka yleensä muodostavat kalmistoja. Rautakautisissa hautaröykkiöissä on kivien lisäksi yleensä myös
maa-ainesta. Hautaröykkiöt muodostavat usein kalmistoja,
joissa röykkiöitä saattaa olla vierivieressä kymmenittäin.
Röykkiöiden ohella vainajia on haudattu niin kutsuttuihin
polttokenttäkalmistoihin. Tällöin vainajan tuhkat ja polttoroviolle asetetut esineet on polton jälkeen siroteltu yleensä
luonnolliseen kivikkoon, johon hautauksen yhteydessä on
saatettu lisätä kiviä. Hauta-antimiksi annetut esineet, etenkin aseet, on usein tahallisesti rikottu ennen hautaan asettamista. Kristinuskon vaikutuksesta yleistyy rautakauden
lopulla tapa haudata vainajat polttamatta. Rautakautisten
ruumiskalmistojen esineistö on varsin rikasta – koruista ja
tekstiilijäänteistä päätellen useat vainajat on haudattu juhlapuvuissaan. Aivan rautakauden lopussa esineiden asettaminen hautoihin kuitenkin lakkaa.
Uhri- eli kuppikivet kuuluvat myös rautakautisiin muinaisjäännöksiin. Kuppikivet ovat maakiviä tai kalliopaljastumia,
joihin on tehty pyöreitä ja matalia syvennyksiä eli kuppeja.
Kivet sijaitsevat yleensä peltomaisemassa, vanhan asutuksen tai kalmistojen läheisyydessä. Vaikka kuppien tekeminen luonnon kiviin onkin hyvin vanha ja laajalle levinnyt
tapa, ei niiden merkitystä tarkasti tunneta. Kuppeihin on
mahdollisesti tehty uhrauksia, jotka saattavat liittyä hedelmällisyysmagiaan. Valtaosa kuppikivistä on todennäköisesti
rautakaudelta, mutta niihin tiedetään tehdyn uhrauksia myös
historiallisella ajalla ja kuppeihin kertynyttä vettä on käytetty parannuskeinona.
Kuva 3. Kampakeraamisen ruukun rekonstruktio Orimattilan Pennalasta. Piirros: Kaisa Alatalo.
Kuva 4. Viikinkiaikainen työkirves Porvoonjoen varrelta Okeroisista
(KM 4738:3). Piirros: Tea Tanskanen.
Kuva 5. Ristiretkiaikainen hopealevysolki Nastolan Harakkamäen aarrelöydöstä (KM 5408:1-7). Piirros: Tea Tanskanen.
11
Rautakauden lopulle tai varhaiskeskiajalle ajoittuvat myös linnavuoret. Muinaislinnat sijaitsevat yleensä korkeiden ja vaikeapääsyisten kallioiden lailla, mutta niitä tunnetaan myös jyrkkärinteisiltä moreenimäiltä. Linnavuorilla on usein merkkejä
vallitusten perustuksista kohdissa, joista laelle on helpompi nousta. Nykyaikaan säilyneet vallit ovat varsin matalia ja hajanaisia, mutta aikoinaan kylmämuuratun kivirakenteen päällä on ollut hirsistä tehty varustus. Linnavuorilta on ollut yleensä
hyvä näköyhteys laajalle alueelle ja niiden rinteiden metsä on kaadettu.
SUOMEN ESIHISTORIAN AJANJAKSOT
KIVIKAUSI 8600–1500 eKr.
Suomusjärven kulttuuri 8600–5100 eKr.
Kampakeraaminen kausi 5100–2800 eKr.
Varhaiskampakeramiikka 5100–4000 eKr.
Tyypillinen kampakeramiikka 4000–3600 eKr.
Myöhäiskampakeramiikka 3600–2800 eKr.
Jäkärlän ryhmä 4300–3700 eKr.
Asbestikeramiikka 4200–1500 eKr.
Vasarakirveskulttuuri eli nuorakeraaminen kulttuuri 3200–2900 eKr.
Pyheensillan ryhmä 2900–2400 eKr.
Kiukaisten kulttuuri 2400–1500/1200 eKr.
PRONSSIKAUSI 1900–500 eKr.
Itäinen pronssikausi 1900–500 eKr.
Läntinen pronssikausi 1700–500 eKr.
RAUTAKAUSI 500 eKr.–1150/1300 jKr.
Esiroomalainen rautakausi 500 eKr.–0 jKr.
Vanhempi roomalainen rautakausi 0–200 jKr.
Nuorempi roomalainen rautakausi 200–400 jKr.
Kansainvaellusaika 400–600 jKr.
Merovingiaika 600–800 jKr.
Viikinkiaika 800–1050 jKr.
Ristiretkiaika 1050–1150/1300 jKr.
12
PÄIJÄT-HÄMEEN KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET
Päijät-Hämeen asutuksella on vuosituhantinen ja rikas historia, josta maakunnan muinaisjäännökset ovat osoituksena. Päijät-Hämeestä tunnetaan yhteensä 636 kiinteäksi muinaisjäännökseksi luokiteltua kohdetta. Muinaisjäännökset ovat tärkeä
osa Päijät-Hämeen kulttuuriperintöä ja maakunnan maisemaa, jonka osana ne kertovat menneiden sukupolvien moninaisesta
toiminnasta alueella aina jääkauden jälkeisistä ajoista meidän päiviimme asti.
Päijät-Hämeessä on tehty arkeologista tutkimusta jo yli sadan vuoden ajan, joten tietämystä maakunnan menneisyydestä ja
muinaisjäännöksistä on karttunut paljon. Koko maan mittakaavaa ajatellen on arkeologinen tutkimustilanne Päijät-Hämeessä kohtalaisen hyvä. Maakunnan kaikissa kunnissa, Orimattilaa lukuun ottamatta, on tehty perus- tai täydennysinventointi
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hyvä inventointitilanne on suurelta osin seurausta maakuntakaavan valmistelun yhteydessä tehdyistä useista inventoinneista. Maakunnan aktiivista ja monipuolista arkeologista tutkimusta on merkittävällä
tavalla edesauttanut Lahden kaupunginmuseon/Päijät-Hämeen maakuntamuseon oma arkeologinen tutkimustoiminta ja yhteistyö Museoviraston kanssa. Lahden kaupunginmuseon maakunnallinen arkeologinen toiminta on myös taannut paremmat
mahdollisuudet muinaisjäännösten suojelulle ja niiden säilymiselle.
Muinaisjäännökset jakautuvat Päijät-Hämeen alueelle kartan 1 ja taulukon 1 osoittamalla tavalla. Valtaosa muinaisjäännöksistä sijaitsee maakunnan suurten vesistöjen, Päijänteen, Vesijärven ja Porvoonjoen rannoilla. Aikakausittain tarkasteltuna
Päijät-Hämeen muinaisjäännöksistä huomattava määrä ajoittuu kivikaudelle. Tätä ei kuitenkaan ole syytä pitää maakunnallisena erikoispiirteenä, sillä koko Suomen yleisin muinaisjäännöstyyppi on kivikautinen asuinpaikka. Kivikausi ajanjaksona
on myös huomattavasti pitempi verrattuna muihin esihistoriallisiin ajanjaksoihin ja historialliseen aikaan. Sen sijaan PäijätHämeen rautakautisten muinaisjäännösten määrä ja niiden ilmentämä asutus muodostaa erityisen kokonaisuuden sisämaassa
rautakaudella.
Varhaisimmat kivikautiset merkit Päijät-Hämeen asutuksesta lukeutuvat samalla myös koko Suomen varhaisimpiin. PäijätHämeen vanhimmat kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat pääsääntöisesti Salpausselkien eteläpuoleisilla alueilla. Lahden kaupunginmuseo on useiden tutkimushakkeiden puitteissa tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana laaja-alaista tutkimusta
Porvoonjoen yläjuoksun kivikautisilla kohteilla Hollolan, Lahden ja Orimattilan alueilla. Tutkimuksissa on keskitytty eritoten Itämeren altaan Ancylysjärvi-vaiheen rannalla sijainneiden asuinpaikkojen etsimiseen ja tutkimiseen.
Ancylusjärven noin 10 000 vuoden takainen vedenpinnan taso Päijät-Hämeen alueella on kuvattuna kartassa 2. Tuolloin
nykyinen Päijänne ja Porvoonjoki ovat olleet lahtia Itämeren altaassa olleessa järvessä. Etenkin nykyisen Porvoonjoen
varsilla on useita Ancylusjärven rannoilla sijainneita asuinpaikkoja. Tutkimusten tuloksena Porvoonjoen latvajokien varsilta
TAULUKKO 1. PÄIJÄT-HÄMEEN KIINTEIDEN MUINASJÄÄNNÖSTEN JAKAUTUMINEN KUNNITTAIN JA AIKAKAUSITTAIN
Kivikautinen Pronssi-/var- Rautakautinen Esihistoriallinen
haismetallikautinen
Historiallinen Moniperiodinen Ajoittamaton Yhteensä
Artjärvi
5
1
4
2
2
6
20
Asikkala
14
2
6
21
4
1
48
Hartola
20
8
9
3
58
Heinola
29
2
2
3
6
1
7
50
Hollola
25
5
16
1
12
12
8
79
Hämeenkoski
2
1
3
11
Kärkölä
1
4
1
6
Lahti
20
3
40
Nastola
10
4
13
Orimattila
48
1
3
18
5
10
5
5
2
2
7
18
2
4
41
76
Padasjoki
24
17
2
9
2
10
64
Sysmä
55
8
55
3
9
4
9
143
Yhteensä
253
23
149
14
97
45
55
636
13
tunnetaan muinaisjärviä, jotka ovat kuroutuneet Ancylusjärvestä. Maisemasta kadonneiden järvien rannoilla on sijainnut
useita asuinpaikkoja, jotka ajoittuvat mesoliittiselta kivikaudelta aina varhaismetallikaudelle asti.
Yksi tällainen muinaisjärvi on sijainnut Pennalassa Lahden ja Orimattilan rajalla. Järven rannoilla sijainneilta asuinpaikoilta
on löytöjä niin mesoliittiselta kuin kampakeraamiseltakin kivikaudelta. Muinaisjärvi on ollut olemassa vielä ainakin varhaismetallikaudella, koska yksi sen rantojen asuinpaikoista ajoittuu tälle kaudelle. Pennalan muinaisjärvi ja sen asuinpaikat
on kuvattu kartassa 3.
Päijät-Hämeen kivikautisten muinaisjäännösten levintä on esitetty kartassa 4. Samalla kartalla on esitetty pronssi- ja varhaismetallikautiset kohteet, jotka kivikautisten kohteiden tapaan ovat merkkinä valtaosin pyyntikulttuurin piirissä eläneistä
ihmisistä. Sisämaan pronssi- ja varhaismetallikautisia kohteita tunnetaan heikosti, eikä Päijät-Häme ole tässä poikkeus.
Asutusta on maakunnassa aikakaudella kuitenkin ollut, sillä siitä kertovat rantakallioilla olevat lapinrauniot ja muutamat
asuinpaikat.
Päijät-Hämeeseen on rautakaudella muodostunut Sisä-Suomen alueella poikkeuksellisen vahva asutuskeskittymä. Pysyvä
asutus on vahvistunut ja ollut varsin rikasta rautakauden lopulla, viikinkiajalta alkaen. Ristiretkiajalla löydöt maakunnan
alueelta vähenevät, mikä on yleinen suuntaus koko Suomessa. Asutus on kuitenkin säilynyt vahvana, mistä ovat osoituksena
muun muassa laajat ruumiskalmistot, joiden käyttö on jatkunut myös keskiajalla.
Rautakautisten kohteiden levintä Päijät-Hämeessä on esitetty kartalla 5. Rautakautista asutusta on keskittynyt erityisesti Sysmän, Hartolan ja Hollolan alueille, mutta myös muista kunnista tunnetaan rautakautisia asutuskeskittymiä. Sysmän
ja Hartolan rautakautinen asutus muodostaa oman merkittävän kokonaisuuden niin Päijät-Hämeen kuin koko Hämeenkin
alueella. Kunnista tunnetaan poikkeuksellisen paljon aikakauden muinaisjäännöksiä, ja varsinkin kuppikiviä on alueella
runsaasti. Sysmän kirkonseudusta onkin rautakauden lopulla kehittynyt merkittävä kaupankäynnin keskus Hämeessä.
Maakunta ei ole ollut rautakaudella eristyksissä, vaan Päijät-Hämeen alueelta on ollut vilkkaat kauppayhteydet laajalle alueelle niin itään kuin länteenkin. Päijät-Hämeessä onkin rautakauden lopulla ollut hieno ja omintakeinen kulttuuri, joka on
ilmennyt muun muassa naisten tavassa yhdistellä karjalaisia ja läntisiä koruja.
Rautakautinen asutus on muodostanut pohjan ja suoran jatkumon maakunnan keskiaikaiselle asutukselle. Tästä ovat osoituksena muutamien ristiretkiaikaisten kalmistojen käytön jatkuminen sekä maakunnassa olevat useat keskiaikaiset kivikirkot. Viimeistään keskiaikaan palautuu myös Päijät-Hämeen eteläosien läpi kulkeva ylinen Viipurintie. Päijät-Hämeessä on
satakunta historiallisen ajan muinaisjäännöstä, jotka kuvastavat niin ihmisten arkipäiväistä elämää kuin historian merkittäviä tapahtumia. Viljelyröykkiöt, myllynpaikat ja taisteluhaudat valottavat omalta osaltaan sitä kuvaa menneisyydestämme,
jota ei kirjallisten lähteiden sivuilta voi lukea.
15
ANCYLUSJÄRVI
Itämeren muodostuminen alkoi, kun Skandinaviaa peittänyt mannerjää alkoi sulaa ja raskaan jäätikön painama maankamara kohota. Noin 10 800–9 000 vuotta sitten vallinnutta Itämeren kehitysvaihetta kutsutaan Ancylusjärveksi. Ancylusjärvi
kuroutui sitä edeltäneestä Itämeren Yoldiamerivaiheesta, kun Ruotsin länsirannikon nopean maankohoamisen seurauksena
salmiyhteys valtamereen katkesi. Ancylusjärven vedenpinta nousi useiden satojen vuosien ajan, ja vedenpinta oli korkeimmillaan noin 10 000 vuotta sitten. Tällöin vesi peitti allensa jo aiemmin Yoldiamerivaiheessa kuiville jääneitä alueita ja suurta osaa nykyisestä Suomesta. Ancylusjärveä Päijät-Hämeen alueella kuvaavassa kartassa on merkittynä järvivaiheen korkein
taso. Kartasta voi huomata, että nykyisen Suomenlahden paikalla ollut lahti on ulottunut maakunnan eteläosiin, Artjärven
ja Orimattilan alueille sekä Lahden eteläosiin asti. Nykyinen Päijänne on ollut luoteesta työntyvä lahti, jonka edustalla on
ollut osia nykyisestä Keski-Suomesta saarina. Salpausselkien välissä olevat järvet, kuten Vesijärvi ja muut Ancylusjärven
korkeimman tason yläpuolella sijaitsevat järvet ovat kuroutuneet omiksi järvialtaikseen jo Ancylusvaihetta edeltäneestä
Itämeren vaiheesta.
Ancylusjärven vedenpinta kohosi lopulta niin korkeaksi, että vesi purkautui Tanskan ja Saksan välistä Ison-Beltin kohdalle
muodostunutta jokea pitkin valtamereen ja vedenpinta alkoi laskea. Päijänne kuroutui omaksi järvekseen laskevasta Ancylusjärvestä. Saimaalta oli yhteys Päijänteeseen ja molempien järvien vedet laskivat Päijänteen luoteispäässä ollutta laskuuomaa pitkin Pohjanlahteen. Valtameren suolaisen veden noustessa Itämeren altaaseen muuttui Ancylusjärvi vähitellen mereksi. Ancylusjärveä seurannutta Itämeren vaihetta kutsutaan Litorinamereksi.
Ancylusjärvivaihe ajoittuu Suomessa mesoliittiselle kivikaudelle. Aikakauden ihmiset ovat eläneet ja asuneet Ancylusjärven
rannoilla ja saarissa. Erityisen suosittuja asuinpaikkoja ovat olleet sokkeloisten lahtien suojaisat poukamat sekä kapeiden
salmien ympäristöt.
16
18
ARTJÄRVI
Päijät-Hämeen pienin kunta Artjärvi sijaitsee maakunnan kaakkoiskulmalla. Pienuudestaan huolimatta kunnasta tunnetaan
20 kiinteää muinaisjäännöstä, jotka ovat tyypeiltään varsin moninaisia.
Arkeologinen tutkimus Artjärvellä on ollut sangen vähäistä vaikka Kinttulan Linnanmäelle (kohde n:o 7) on tehty tarkastuskäyntejä jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäiset tiedot kunnan muinaisjäännöksistä ovat neiti Sara Backmanin
vuonna 1908 laatimasta kihlakunnan kertomuksesta. Toinen tutkimushistoriallisesti tärkeä lähde on maisteri Osmo Krohnin
raportti Etelä-Suomalaisen osakunnan kesäretkeltä vuodelta 1939, johon on listattu myös tarkempia sijaintitietoja kunnasta
tavatuista irtolöydöistä. Ennen kunnan perusinventointia tiedot muinaisjäännöksistä perustuivat pitkälti Anna-Liisa Hirviluodon vuonna 1969 tekemiin tarkastuskäynteihin.
Puutteellisen inventointitilanteen vuoksi Museovirasto päätti tehdä Artjärven perusinventoinnin vuonna 1999. Inventoinnin
teki Satu Koivisto, ja sen puitteissa etsittiin uusia muinaisjäännöksiä kunnan alueelta sekä tarkastettiin vanhoja kohteita, joiden tiedot olivat puutteellisia. Inventoinnin tuloksena löytyi 13 uutta kiinteää muinaisjäännöstä. Perusinventoinnin jälkeen
Artjärvellä on tehty muutamien kohteiden tarkastuskäyntejä, mutta ei tarkempia inventointeja. Tunnettujen muinaisjäännösten perusteella kunnasta on mahdollista löytää lisää sekä kivi- että rautakautisia kohteita. Tarkemman kartta-analyysin avulla
etenkin mesoliittisen kivikauden asuinpaikkoja on varmastikin löydettävissä.
Artjärven muinaisjäännöksillä ei ole tehty kaivaustutkimuksia lukuun ottamatta Linnanmäen muinaislinnaa. Osmo Krohn
suoritti pienimuotoiset koekaivaukset linnavuoren laella vuoden 1939 kesäretken yhteydessä. Osittain kaivaustutkimusten
vähyydestä johtuen usean Artjärven muinaisjäännöksen tarkempi luonne ja ajoitus on selvittämättä.
Artjärven muinaisjäännökset keskittyvät selkeästi kunnan kolmen pääjärven, Pyhäjärven, Villikkalanjärven ja Säyhteenjärven tai näihin yhteydessä olevien vesistöjen läheisyyteen. Tunnetut kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat kaikki peltojen
21
ARTJÄRVI
hietaisilla rinteillä. Perusinventoinnin tehnyt Satu Koivisto arvelee valtaosan asuinpaikoista ajoittuvan mesoliittiselle kivikaudelle. Kirkonkylässä sijaitsevalta Pekolan (kohde n:o 12) asuinpaikalta tunnetaan kuitenkin myös vasarakirveskulttuuriin liittyvää nuorakeramiikkaa. Artjärveltä tunnetaan myös yksi pronssikautinen lapinraunio (kohde n:o 1), joka sijaitsee
Pyhäjärven rannalla.
Linnanmäen muinaislinnan lisäksi rautakautisia kohteita Artjärvellä edustavat muun muassa Myllykosken (kohde n:o 9)
rantakallion kuppikallio ja Tortolan (kohde n:o 16) rautakautinen muinaisjäännösryhmä. Myös Rasinmäen (kohde n:o 15)
röykkiö on mahdollisesti rautakautinen, mutta Lusinmäen (kohde n:o 8) röykkiön rautakautiseen ajoitukseen tulisi suhtautua
varauksella. Myös kunnan toisen linnavuoren, Nuppilinnan (kohde n:o 10), asema muinaisjäännöksenä on epävarma.
Esihistoriallisten kohteiden lisäksi Artjärveltä tunnetaan useita tarkemmin ajoittamattomia ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, kuten asuinpaikkoja, rajamerkki ja erilaisia kivirakenteita. Kivirakenteista etenkin Rapastenmäen (kohde n:o 14)
kivivarustukseen liittyy myös perimätietoutta vainovalkeista ja sotilaiden rakentamista kivipattereista.
Hautaröykkiö. Kuvattu lounaasta 2007.
1.Hiidenkallio
Pronssikautinen hautaröykkiö. I
Peruskartta: 3022 09 Artjärvi
Kylä: Kirkonkylä
p = 6734 56
i = 3447 14
z = 70
Kohde sijaitsee lähellä Artjärven ja Lapinjärven rajaa Pyhäjärven etelärannalla. Hautaröykkiö on rakennettu kalliolle Hiidenkallionniemen nokkaan.
22
Hautaröykkiö on muodoltaan säännöllisen pyöreä ja kuperalakinen. Röykkiön halkaisija on 10 metriä ja korkeus 1–1,3 metriä. Etenkin hautaröykkiön länsipuolella on näkyvissä suuremmista kivistä ladottu reunakehä.
Röykkiöltä, Hiidenkallion nokasta, on komea näköala Pyhäjärvelle ja sen yli Kinttulan ja Hiitelän kyliin.
Tutkimukset: Inv. S. Koivisto 1999.
Löydöt: -
ARTJÄRVI
Kivirakenne mäen päällä. Kuvattu etelästä 2007.
Huilinmäen kalliot kohoavat navetan takana. Kuvattu lounaasta 2007.
2.Hovi
3. Huilinmäki
Ajoittamaton kivirakenne. II
Ajoittamaton kivirakenne. II
Peruskartta: 3022 12 Vaivalankylä
Kylä: Kirkonkylä
p = 6737 42–48
i = 3451 74–78
z = 60
Peruskartta: 3111 10 Hietana
Kylä: Pitkäkylä
p = 6744 38
i = 3455 74
z = 100
Kohde sijaitsee Artjärveltä Elimäelle vievän maantien ja Hovin
päärakennuksen eteläpuolella olevalla Sikomäellä. Metsäisen
mäen kallioiset lounaisrinteet muodostavat luonnollisen jyrkänteen.
Kohde sijaitsee Artjärven ja Iitin rajalla olevalla Huilinmäki
nimisellä korkealla kalliolla. Mäen luoteisosassa avokalliolla
sijaitsee kivivalleja, jotka ovat luontaisia rantavalleja.
Kivirakenne sijaitsee mäen luoteisreunalla ja on 70 metriä pitkä, noin 0,7 metriä leveä ja metrin korkuinen. Rakenne ulottuu
läheltä jyrkänteen reunaa lähelle tilan pihapiiriä. Rakenteen
puolivälissä se tekee loivan kulman kohti koillista. Rakenne
muistuttaa tavallista huolellisemmin rakennettua kiviaitaa, sillä
tiivis ladelma vaikuttaa paikoin kylmämuuraukselta.
Laajimman kivivallin eteläreunassa on ladottu kuoppa. Kuopan
halkaisija on 2,5 metriä ja sen reunalle on koottu kehä isommista kivistä. Kuopasta noin kolme metriä etelään sijaitsee toinen
samanlainen rakenne.
Löydöt: -
Mäen nimi tulee perimätiedon mukaan siitä, että mäellä on ennen pidetty sikoja. Rakenteen sijainti viittaa siihen, että sillä
on rajoitettu sikojen kulkua ympäröiville pelloille. 1960-luvun
tarkastuksessa mäellä mainitaan olevan myös kaksi kivirauniota, mutta näitä ei ole uudemmissa tutkimuksissa kyetty paikallistamaan.
Tutkimukset: Tark. A-L. Hirviluoto 1969, inv. S. Koivisto
1999.
Löydöt: -
23
ARTJÄRVI
24
Laitumella oleva röykkiö, jonka päällä kasvaa tuomi. Kuvattu luoteesta
2007.
Asuinpaikka etualalla olevalla pellolla. Kuvattu luoteesta 2007.
4. Kilosela
5. Lamminranta
Rautakautisia ja/tai keskiaikaisia viljelyröykkiöitä. II
Kivikautinen asuinpaikka. II
Kylä: Kilosela
p = 6736 57
i = 3446 18
z = 44
Kylä: Ratula/Artjärvi
p = 6738 56–67
i = 3453 02–10
z = 43–48
Kohde sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla, Myrskyläntien eteläpuolella olevalla pellon ja järven välisellä rantaniityllä.
Asuinpaikka sijaitsee kuivuneen Lamminjärven koillisrannalla,
laajojen kalliomäkien länsipuolella olevalla pellolla. Maaperä
pellolla on savea.
Alueella on kolme kiviröykkiötä ja mahdollisia historiallisen
ajan talonpohjia. Kaikki röykkiöt ovat huolellisesti ladottuja,
muodoltaan pyöreitä ja osittain maansekaisia. Suurimman, rannanpuoleisen pellon reunassa lähellä vedessä olevaa siirtolohkaretta sijaitsevan röykkiön halkaisija on noin neljä metriä ja
korkeus 0,7 metriä. Röykkiöt ovat todennäköisesti viljelyröykkiöitä.
Pellon loivasti kaakkoon viettävältä ylärinteeltä, 45 metrin
korkeuskäyrän yläpuolelta, löytyi vuoden 1999 inventoinnissa
kvartsikaavin ja runsaasti kvartsi-iskoksia. Pellolla oli myös
runsaasti palaneita kiviä. Löytöalue on laajuudeltaan noin 140 x
60 metriä ja sijaitsee luode–kaakko-suunnassa kulkevan peltoojan molemmin puolin. Löytöalue sijaitsee hiekkalinssillä.
Mahdolliset talonpohjat sijaitsevat metsäisillä mäenrinteillä
röykkiöistä itäkoilliseen ja pohjoisluoteeseen. Molemmilla rinteillä on osittain kivettyjä kuoppia.
Läheltä asuinpaikkaa Lamminjärven eteläpuolelta on löytynyt
kaksi kivikautista esinettä (tasa- ja kourutaltta) sekä pohjoisrannalta yksipuinen ruuhi.
Löydöt: -
Löydöt: KM 31855: 1–2, kvartsiesine ja -iskoksia.
ARTJÄRVI
Mäki, jonka koillisrinteellä pyyntikuopat sijaitsevat. Kuvattu luoteesta
2007.
Linnanmäki on metsäinen mäki peltojen takana. Kuvattu luoteesta
2007.
6. Lapinniemi
7. Linnanmäki
Ajoittamattomia pyyntikuoppia. II
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaislinna. I
Kylä: Hiitelä
p = 6734 88
i = 3443 70
z = 55
Kylä: Kinttula
p = 6736 48
i = 3449 37
z = noin 50
Kohde sijaitsee Pyhäjärven länsirannalla olevalla Lapinniemi
nimisellä mäellä. Metsäisellä ja loivasti koilliseen viettävällä
sorarinteellä on kahdeksan pyyntikuoppaa.
Linnanmäki sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla, Kinttulan
kartanon takana olevan niemen nokassa. Mäki on ilmeisesti
ollut saari aina 1600-luvulle asti. Linnanmäellä on tehty tutkimuksia jo 1800-luvun puolesta välistä alkaen.
Kuopat ovat halkaisijaltaan 3–4 metriä ja noin 0,6 metriä syviä.
Kuopat sijaitsevat toisiinsa nähden nauhamaisessa muodostelmassa, kahtena ryhmänä.
Löydöt: -
Nykyään metsittyneen mäen laki on tasainen ja sitä kiertää kivivalli, jossa on useassa kohtaa aukkoja. Laen eteläreunalla on
kuoppa ja käräjäkivien jäännökset. Käräjäkiviä on alun perin
ollut viisi, nykyään jäljellä on kaksi. Vuoden 1939 koekaivauksissa pengeralueelta löytyi myös yhtenäinen muuraamaton
tiilialue. Mäen lakea on mahdollisesti tasattu 1800-luvulla kansanjuhlia varten ja vallista on otettu kiviä rakennusten kivijalkoihin.
Linnanmäki on mahdollisesti puolustusvarustus, mutta siihen
liittyy myöhempiä tarinoita käräjä- ja mestauspaikkana sekä
myöhempi käyttö juhlapaikkana.
Tutkimukset: Tark. C. A. Gottlund 1859, tark. R. Hausen 1876,
inv. S. Backman 1908, koekaiv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto 1969, inv. S. Koivisto 1999, tark. V.-P. Suhonen 2003.
Löydöt: -
25
ARTJÄRVI
Sammaloitunut röykkiö kuusten alla. Kuvattu luoteesta 2007.
Kuppikallio joen rannalla. Kuvattu etelästä 2007.
8. Lusinmäki
9. Myllykoski
Rautakautinen hautaröykkiö. II
Rautakautinen kuppikallio. II
Kylä: Kirkonkylä
p = 6734 14
i = 3449 72
z = 57
Kylä: Pitkäkylä
p = 6742 44
i = 3453 56
z = 50
Kohde sijaitsee lähellä Artjärven ja Lapinjärven rajaa, Porolammintien itäpuolella olevassa notkelmassa kahden kallion
välissä.
Kuppikallio sijaitsee Lanskinjokeen laskevan Korpistonojan
varrella olevassa joen rantakalliossa ojan eteläpuolella. Kallion
yläpuolinen alue on jyrkkää rantaniittyä.
Suuri ja selvästi maastosta erottuva röykkiö on muodoltaan
pyöreä ja sen keskusta on painunut sisäänpäin. Röykkiön halkaisija on noin 15 metriä ja korkeus kaksi metriä. Röykkiö on
sammaleen peittämä.
Kallion sileässä pinnassa on kymmenkunta syvennystä. Kupeista osa on yhdessä länsi–itä-suuntaisessa linjassa. Yksi kupeista
on lähes neliön muotoinen ja yli 10 senttimetriä syvä. Muut kupit ovat epäsäännöllisen pyöreitä ja 1,5–3 senttimetriä syviä.
Tutkimukset: Inv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto, M.
Huurre & J.-P. Taavitsainen 1979, inv. S. Koivisto 1999.
Löydöt: -
Aiemmin vesi on virrannut Korpistonojassa vuolaammin ja
paikalla on sijainnut mylly, jonka rakenteisiin neliskulmainen
syvennys mahdollisesti liittyy.
Löydöt: -
26
ARTJÄRVI
Linnavuori on metsäinen mäki kuvan keskellä peltojen takana. Kuvattu
lännestä 2007.
Talonpohja töyräällä männyn varjossa. Kuvattu lännestä 2007.
10. Nuppilinna 1
11. Nuppilinna 2
Ajoittamaton linnavuori. II
Historiallisen ajan asuinpaikka. II
Kylä: Kinttula
p = 6737 32
i = 3449 20
z = 45,5
Kylä: Kinttula
p = 6737 04
i = 3449 12
z = 42,5
Kohde sijaitsee nimellä Pyhäjärven rannalla, Pyhäjärveltä Säyhteenjärvelle kulkevan vesitien suussa. Niemessä on metsäisellä rinteellä matala soramäki.
Kohde sijaitsee Pyhäjärven ja Säyhteenjärven yhdistävän vesitien suulla olevan Nuppilinnannimen etelälaidalla lähellä nimen kärkeä.
Soramäen lakea, jolla linnavuori sijaitsee, on mahdollisesti tasoitettu. Mäellä ei ole havaittavissa puolustusvarustuksia, mutta
itäkoillisrinteellä on noin puoli metriä syvä ja 1,5 metriä laaja
kuopanne. Perimätiedon mukaan paikkaa on käytetty linnoituksena.
Nurmettuneella laitumella olevalla kummulla on kivetty kuoppa, jonka halkaisija on noin neljä metriä ja syvyys 1,2 metriä.
Kuopasta noin kaksi metriä kaakkoon on toinen pienempi kuoppa. Kuoppien läheisyydestä on löytynyt tiilenkappaleita.
Tutkimukset: Inv. S. Backman 1908, tark. A.-L. Hirviluoto
1969, inv. S. Koivisto 1999.
Löydöt: -
Löydöt: -
27
ARTJÄRVI
Asuinpaikka pellolla lähellä tien reunaa. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikka talon vasemmalla puolella terassilla. Kuvattu luoteesta
2007.
12. Pekola
13. Päivölä
Kylä: Kirkonkylä
p = 6737 48
i = 3449 50
z = noin 47
Kylä: Salmela
p = 6739 20
i = 3449 25
z = 50
Kohde sijaitsee loivasti lounaaseen viettävällä pellolla Artjärven kirkonmäen ja Elimäelle johtavan maantien välissä. Maaperä on savea, mutta pellolla on myös hiekansekaisia alueita.
Kohde sijaitsee Säyhteenjärven ja Villikkalanjärven välisellä
kannaksella olevalla Vuorenmäellä. Asuinpaikka on Artjärven
koulun ja urheilukentän lounaispuolella.
Asuinpaikkalöydöt ovat hiekkaiselta alueelta 45 ja 50 metrin
korkeuskäyrien väliltä, pellon alareunalla sijaitsevan ison kiven
ympäriltä. Löytöinä asuinpaikalta on runsaasti nuorakeramiikan paloja, muutama kvartsi-iskos ja palanutta luuta. Löydöt
rajoittuvat suppealle alueelle, jonka koko on 30 x 30 metriä.
Vuorenmäen lounaisrinteellä olevasta perunapellosta on havaittu merkkejä kulttuurimaakerroksesta ja liedestä. Paikalta on
löydetty keihäänkärjen teelmä.
Löydöt: KM 31856: 1–4, keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
28
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1969, tark. A. Lahelma
2003.
Löydöt: KM 13988, keihäänkärjen teelmä.
ARTJÄRVI
Metsätöiden vaurioittamaa kivimuuria kuvan keskellä. Kuvattu etelästä
2007.
Röykkiö laitumen takana metsikössä. Kuvattu lounaasta 2007.
14. Rapastenmäki
15. Rasinmäki
Ajoittamaton kivivarustus. II
Rautakautinen hautaröykkiö. II
Kylä: Hietana
p = 6734 36–40
i = 3452 54–68
z = 60
Peruskartta: 3111 07 Villikkala
Kylä: Villikkala
p = 6741 22
i = 3446 02
z = 68
Kohde sijaitsee Kausalaan johtavan tien länsipuolella olevan
kallioisen Rapastenmäen etelärinteellä. Rapastenmäen eteläpuolella on laaja suopeltoalue.
Kohde sijaitsee Villikkalanjärven luoteisrannalla ja Sammalkosken eteläpuolella olevalla Rasinmäellä. Rasinmäki on kaksihuippuinen ja osin avokallioinen ryteikköinen mäki.
Mäen etelälaidalla on noin 140 metriä pitkä ja metrin korkuinen
kalliopohjalle ladottu kivivalli. Kivivalli kulkee itä–länsi-suunnassa. Vallin länsipää alkaa pystysuoran jyrkänteen seinämästä
ja itäpää ulottuu Juhlamäen tilan läheisyyteen. Kivivallin länsipää on rakenteeltaan massiivisempi kuin itäpää, joka muistuttaa kiviaitaa. Vallissa on kolme metriä leveä aukko luonnollisen
kalliohalkeaman kohdalla.
Röykkiö sijaitsee Rasinmäen pohjoispuolen huipun itäreunalla. Hautaröykkiön halkaisija on noin 3–4 metriä ja korkeus 0,7
metriä. Röykkiön keskellä on silmäkivi.
Löydöt: -
Rapastenmäkeen ja Hietanan kylään liittyy perimätietoa vainovalkeista ja sotilaiden rakentamista kivipattereista. Läheisellä
Kiekkumäellä, kohteen itäpuolella, on noin 200 metriä pitkä
matala vanha kiviaita.
Tutkimukset: Inv. S. Backman 1908, tark. J.-P. Taavitsainen
1991, inv. S. Koivisto 1999.
Löydöt: -
29
ARTJÄRVI
Tortolan rautakautista maisemaa, kuppikivi kuusen lähettyvillä. Kuvattu koillisesta 2007.
Hevosia laiduntamassa Tortola 2:n kivikautisella asuinpaikalla. Kuvattu koillisesta 2007.
16. Tortola 1
17. Tortola 2
Rautakautinen muinaisjäännösryhmä. II
Kylä: Hietana
p = 6744 04
i = 3453 12
z = 75
Kylä: Hietana
p = 6743 92
i = 3453 12
z = 65
Kohde sijaitsee lähellä Iitin ja Artjärven rajaa, Tortolan hevostilan hevoshaassa. Päärakennuksen pohjoispuolella nousee hakana käytetty nurmettunut ja osin avokallioinen katajaa kasvava
mäen laki. Mäen länsireunalla on lato.
Asuinpaikka sijaitsee Hietanan kylässä olevan Tortolanmäen
etelälaidalla. Paikka on Tortolan hevostilan pihapiirissä, kaakkoon viettävällä sorarinteellä.
Mäellä sijaitsee kuppikivi, seitsemän röykkiötä, kaksi mahdollista historiallisen ajan talonpohjaa sekä kaksi vanhaa kiviaitaa.
Kuppikivi, jossa on yksi kuppi, sijaitsee ladon kulmalta noin
15 metriä itäkoilliseen. Kuppikiven itäpuolella, noin 25 metrin
päässä, olevat röykkiöt ovat muodoltaan pääosin pyöreitä tai
hieman soikeita. Röykkiöiden halkaisija on 3–6 metriä ja korkeus 0,4–0,6 metriä. Historiallisen ajan talonpohjat sijaitsevat
lähellä mäen lakea.
Perimätiedon mukaan Hietanan kylämäki on sijainnut mäen
rinteillä. Koordinaatit osoittavat kuppikiven paikan.
Löydöt: -
30
Paikalta on kerätty löytöinä talteen piisäle ja kvartsi-iskoksia.
Löytöalue sijaitsee 62,5 ja 70 metrin korkeuskäyrien välillä ja
ulottuu tallirakennuksen kulmalta hevosten harjoitusradan reunaan. Alue on osin muokattua pihamaata ja osin nurmettunutta
kivikkoista rinnettä.
Tutkimukset: Inv. S. Koivisto 1999, inv. T. Jussila ja H. Poutiainen 2005.
Löydöt: KM 31858: 1–2, piisäle ja kvartsi-iskoksia.
ARTJÄRVI
Asuinpaikka pellolla olevalla terassilla tien vasemmalla puolella. Kuvattu koillisesta 2007.
Rajamerkki Artjärven ja Lapinjärven rajalla. Kuvattu kaakosta 2007.
18. Töyry
19. Vuoristo
Historiallisen ajan rajamerkki. II
Kylä: Suurikylä
p = 6737 85
i = 3450 80
z = 48
Kylä: Artjärvi
p = 6732 58
i = 3454 46
z = 50
Mahdollinen asuinpaikka sijaitsee pellolla Säyhteenjärven eteläpäässä olevan Kaurislahden lounaispuolella.
Kohde sijaitsee Artjärven ja Lapinjärven rajalla olevalla kallioisella mäellä. Mäen etelä- ja länsipuolella on laaja peltoalue.
Paikka on loivasti itään viettävä rinne. Maaperä pellolla on
savensekaista hiekkaa. Pellolta on löytynyt kuusi kivikautista
esinettä. Esineet ovat talttoja, kirves ja hioin.
Rajamerkin vieressä olevassa kivessä on hakkauksia. Kiveen on
hakattu vuosiluku 1787 sekä kirjaimet GSI PAB. Näiden lisäksi
kivessä on kirjaimia CL muistuttava merkki, jossa L-kirjaimen
alasakara osoittaa rajan suuntaa itään.
Tutkimukset: Inv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto
1969.
Löydöt: KM 1226: 1–3, kaksi kivitalttaa ja hioin; KM 2218:
14, kivikirves; Artjärven museo n:o 296, tasataltta; Artjärven
museo n:o 297, kaksoistaltta
Tutkimukset: Löydöt:-
31
ASIKKALA
Asikkalasta tunnetaan yhteensä 48 kiinteää muinaisjäännöstä, joista peräti kuusi on vedenalaisia hylkyjä. Laajan kunnan
alueella onkin isoja järvialueita, kuten Vesijärvi ja Päijänne, jota harjujonot halkovat.
Arkeologinen tutkimus Asikkalassa on varsin nuorta, sillä se on alkanut vasta 1960-luvulla erinäisten tarkastuskäyntien
muodossa. Tarkastusten lisäksi Kalkkistenkoskessa olevan Kotasaaren (kohde n:o 36) kivi- ja varhaismetallikautisella asuinpaikalla tehtiin kaivauksia vuosina 1962–1963 Rostislav Holthoerin johdolla. Vuonna 1971 Matti Huurre teki kunnan perusinventoinnin, jossa muinaisjäännöksiksi merkittiin 20 kohdetta. Asikkalassa ei tehty uusia inventointeja ennen vuotta 2000,
32
ASIKKALA
jolloin Antti Bilund Lahden kaupunginmuseosta inventoi
muutamia kaava-alueita esimerkinomaisesti. Vuonna 2004
Museovirasto toteutti Anu Kehusmaan tekemänä Asikkalan
arkeologisen inventoinnin, jossa ennestään tunnettujen kohteiden lisäksi tarkastettiin vuoden 1971 jälkeen tietoon tullet irtolöytöpaikat ja ilmoitukset muinaisjäännöksistä. Uusia
kohteita ei inventoinnin puitteissa systemaattisesti etsitty.
Asikkalasta on tehty myös muutama pienempialainen inventointi. Katja Vuoristo Museovirastosta inventoi vuonna 2006
Pulkkilanharjun kevyenliikenteenväylän linjausta. Lahden
kaupunginmuseon vuonna 2003 toteuttama Päijät-Hämeen
kalliomaalausinventointi koski myös osia Asikkalasta. Asikkalan arkeologinen inventointitilanne on kuitenkin kaikkea
muuta kuin tyydyttävä. Ranta-alueiden inventoinnilla olisi
todennäköisesti melko helposti löydettävissä uusia pyyntikulttuurin asuinpaikkoja. Tästä osoituksena on Antti Bilundin vuonna 2000 vain parin päivän inventoinnissa löytämät
neljä kivi- ja varhaismetallikautista kohdetta. Myös rautakautisia kohteita, kuten asuinpaikkoja, on todennäköisesti
löytymättä tunnettujen kohteiden ympäristöstä.
Kotasaaren kaivausten lisäksi kaivauksin tutkittuja kohteita on Asikkalassa vain kaksi. Vuonna 1999 tutkittiin Hannu
Takalan ja Jyrki Palon johdolla Iisakkilan (kohde n:o 26)
moniperiodista asuinpaikkaa, jolta on sekä rauta- että kivikautisia löytöjä. Syttänneen (kohde n:o 51) kivi- ja varhaismetallikautisella asuinpaikalla tehtiin kaivauksia vuonna
2006 Katja Vuoriston johdolla. Molemmat kaivaukset liittyivät teiden parantamistöihin.
Asikkalan tunnetut kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat pääasiassa Päijänteen ja Ruotsalaisen rannoilla. Samojen järvien rantakallioissa on myös neljä kivikautista kalliomaalausta. Alueella on mahdollisesti asuttu jo mesoliittisella
kivikaudella, mutta pääosa asuinpaikkojen ajoitettavissa
olevista löydöistä on neoliittiselta kivikaudelta. Kotasaaren
ja Syttänneen asuinpaikoilla on asuttu myös varhaismetallikaudella. Asikkalasta tunnetaan lapinraunioita Salonsaaren
Valkeistenkärjestä (kohde n:o 54) ja Lepokalliolta (kohde
n:o 40) – myös Kailanniitynkallion (kohde n:o 28) tuhoutunut röykkiö on mahdollisesti ollut pronssikautinen lapinraunio.
Rautakautisia kohteita tunnetaan Asikkalasta vähän. Salonsaaressa ja Vähä-Äiniössä on rautakautisia polttokenttäkalmistoja, ja Kalkkisissa Iisakkilan viikinkiaikainen
asuinpaikka. Kunnan tunnetut kuppikivet sijaitsevat muista
rautakautisista kohteista erillään Viitailassa (kohde n:o 37)
ja Tupalan talomuseon pihassa.
Ala-Pietilän polttokenttäkalmistoa. Kuvattu etelästä 2007.
20. Ala-Pietilä
Rautakautinen polttokenttäkalmisto. I
Peruskartta: 3112 02 Asikkala
Kylä: Salo
p = 6787 71–76
i = 3425 02–07
z = 90–95
Kohde sijaitsee Salonsaaren lounaispuolella, Kylänpohjanlahden rannasta noin 200 metriä pohjoiseen olevalla mäenkumpareella peltojen keskellä. Kivisen ja osin kallioisen mäenkumpareen ylitse kulkee tie ja sen päällä on talo.
Talon rakennustöissä paikalta on löytynyt miekka ja keihäänkärki. Aiemmin mäeltä on löydetty myös keramiikkaa, palanutta luuta ja savea sekä kuonaa. Mäen päällä on havaittu merkkejä
hiilensekaisesta maasta.
Mäen eteläpuolella on useita noin kaksi metriä halkaisijaltaan
olevia röykkiöitä. Osassa röykkiöistä on silmäkivi ja yhdessä
on suuremmista kivistä ladottu reunakehä. Röykkiöt ovat osittain turpeen peitossa ja osa niistä on maansekaisia.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, tark. M. Miettinen 1998,
inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: KM 19287, kalmistolöytöjä; KM 30870: 1–2, miekka
ja keihäänkärki.
Asikkala on vanhastaan tunnettu useista myllyistään, joten
kunnan historiallisen ajan muinaisjäännöksiin kuuluukin
useita myllynpaikkoja. Muita merkittäviä historiallisia kohteita ovat Anianpellon (kohde n:o 22) vanha markkinapaikka sekä Kalkkistenkosken perkaustöissä syntyneet kivirakenteet.
33
ASIKKALA
Asuinpaikka tien oikealla puolella rakennusten edustalla ja pellolla.
Kuvattu lounaasta 2007.
Anianpellon markkinapaikkaa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
21. Ali-Marttila
22. Anianpelto
Historiallisen ajan markkinapaikka. II
Peruskartta: 3112 03 Pulkkilanharju
Kylä: Särkijärvi
p = 6796 40–47
i = 3426 44–52
z = 85–90
Kylä: Anianpelto
p = 6785 39–44
i = 3423 05–13
z = 85–87
Kohde sijaitsee Särkijärven etelärannasta noin 140 metriä itään
olevan hiekkaharjun lounaispäässä. Asuinpaikkaa halkoo Kalkkisista Lauttaniemeen johtava maantie.
Kohde sijaitsee Vääksyn keskustan tuntumassa, Anianpellontien ja Männiköntien risteyksessä. Paikalla kasvaa vanhaa männikköä ja tien laidassa on kyltti ”Anianpelto, ikivanha markkinapaikka”.
Asuinpaikka sijaitsee aivan viljelemättömän harjun päässä. Paikalta on löytynyt kvartsi-iskoksia. Asuinpaikka saattaa ulottua
myös tien luoteispuolella olevalle pellolle. Pellolta on löytynyt
yksi kvartsi-iskos.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: KM 19278: 1–7, kvartsi-iskoksia; KM 34541, kvartsiiskos.
34
Koko männikön alueella on havaittu melko tiheää kiveystä heti
pintamaan alla. Markkinapaikka on mahdollisesti ollut ainakin
osin kivetty.
Tutkimukset: Inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
ASIKKALA
Peltojen keskellä Keijumäki, jolla kellarin rauniot sijaitsevat. Kuvattu
lounaasta 2007.
Huonpohjanvuoren kallioseinämä, jossa maalaus. Kuvattu etelästä
2003.
23. De la Gardien kartano
24. Huonpohjanvuori
Historiallisen ajan kellari. II
Kivikautinen kalliomaalaus. I
Peruskartta: 2134 11 Kurhila
Kylä: Viitaila
p = 6782 34–40
i = 3412 36–49
z = 140
Peruskartta: 3112 06 Hopeaselkä
Kylä: Salo
p = 6790 96
i = 3434 39
z = 81,5–84
Kohde sijaitsee Viitailan kylässä olevalla Keijumäellä. Mäki
kasvaa erittäin tiheää sekametsää.
Kalliomaalaus sijaitsee Ruotsalaisen länsiosassa olevan Huonpohjanlahden pohjoispuolella. Maalaukset ovat Huonpohjanvuoren suoraan järveen laskevassa kallioseinämässä, joka on
osin jäkälän peitossa. Alimmat maalaukset ovat noin neljä metriä Ruotsalaisen vedenpinnan yläpuolella.
Keijumäellä on sijainnut kaksiosaiset kellarin jäännökset ja
näiden pohjoispuolella syvä vallirotko. Suuremman kellarijäännöksen koko on 7 x 4 metriä ja pienemmän 4 x 3 metriä.
Kellarikuoppien syvyys on noin kaksi metriä. Paikalta on myös
vuonna 1955 löytynyt historiallisen ajan esineitä, jotka ovat
kuitenkin joutuneet hukkaan.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä kellarinjäännöksiä ei
Keijumäeltä onnistuttu paikantamaan.
Tutkimukset: Tark. K. A. Heinämaa J. Voionmaan puolesta
1955, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
Kalliossa on maalauskenttiä kolmessa kohdassa. Läntisimmässä maalauskentässä on mahdollisesti eläinkuvioita ja väriläiskä.
Keskellä olevassa maalauskentässä on venekuvio ja tulkitsematon kuvio. Itäisimmässä maalauskentässä on useita kuluneita maalauksia ja läikkiä, selvimmin erottuvat tikku-ukkoja ja
käärmettä muistuttavat kuviot.
Maalauksen alla kallio muodostaa vaikeakulkuisen terassin,
jolta alimmat kuviot on voitu mahdollisesti maalata.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen ja J. Kinnunen 2003, inv. A.
Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
35
ASIKKALA
Asuinpaikka pellolla metsänreunan tuntumassa. Kuvattu lounaasta
2007.
Kaivaukset Iisakkilan asuinpaikalla. Kuvattu pohjoisesta 1999.
25.Hurtta
26. Iisakkila
Moniperiodinen asuinpaikka. II
Kylä: Särkijärvi
p = 6797 12–18
i = 3426 87–93
z = 92,5–95
Kylä: Kalkkinen
p = 6799 02–29
i = 3429 18–56
z = 80–87
Kohde sijaitsee Kalkkilasta Lauttaniemeen johtavasta maantiestä noin 110 metriä luoteeseen, Lavaharjun lounaispuolella
olevalla Hurtta-nimisellä peltorinteellä. Maaperä pellolla on
hiekkaa.
Kohde sijaitsee Kymijoen itärannalla, joen ylittävälle sillalle
vievän tien molemmilla puolilla olevilla pelloilla. Rannasta
asuinpaikalle on matkaa noin 200 metriä.
Asuinpaikka sijaitsee aivan pellon reunassa rajautuen kuusimetsään. Peltorinne viettää loivasti länteen. Asuinpaikalta on
löytynyt kvartsi-iskoksia ja pellolta irtolöytöinä tasataltta ja taltan terän katkelma. Maaperää kairattaessa on havaittu viitteitä
kulttuurimaakerroksesta.
Asuinpaikkaa on tutkittu kaivauksin uuden tien ja sillan rakentamisen yhteydessä. Kaivauksissa paikalta on löytynyt rautakautista esineistöä kuten keramiikkaa, rautaesineitä, palanutta
luuta ja savea. Kaivauksissa havaittiin myös auran jälkiä. Esineistön perusteella asuinpaikan rautakautinen asutusvaihe ajoittuu ajanjakson loppupuoliskolle, mahdollisesti viikinkiajalle.
Löydöt: KM 3213: 1–2, tasataltta ja taltan terän katkelma; KM
19279: 1–2, kvartsi-iskoksia.
Paikka on ollut asuttuna myös kivikaudella, sillä asuinpaikalta
on tutkimusten yhteydessä löytynyt kivikautisia esineitä kuten
kvartsiesineitä ja -iskoksia sekä piitä.
Nykyinen tielinja kulkee kaivauksin tutkitun alueen päällä,
mutta asuinpaikkaa saattaa olla ehjänä muualla alueella.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen ja M. Uotila 1998, koekaiv.
H. Takala 1999, kaiv. J. Palo 1999, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: KM 13348, kivikirves; KM 31155, kvartsiesineitä; KM 31435: 1–82, asuinpaikkalöytöjä; KM 31487: 1–493,
asuinpaikkalöytöjä.
36
ASIKKALA
Kivimuurin pohjoisosaa. Kuvattu kaakosta 2007.
Sammaleen peittämä hajotettu röykkiö. Kuvattu luoteesta 2007.
27. Kahi
28. Kailanniitynkallio
Historiallisen ajan kivirakenne. II
Pronssi- tai rautakautinen röykkiö. II
Kylä: Kalkkinen
p = 6799 48–59
i = 3424 54–55
z = 85
Kylä: Särkijärvi
p = 6798 30
i = 3427 08
z = 95
Kivirakenne sijaitsee Kalkkisten kanavalta pohjoiseen, kanavalle vievän tien itäpuolella. Kohde on kuusimetsässä, lähellä
pellon laitaa.
Kohde sijaitsee noin 700 metriä Kymijoen rannasta kaakkoon
olevalla kalliolla.
Kylmämuurattu kivimuuri on noin 100 metriä pitkä ja lähes
suora. Päältä tasainen muuri on noin 1,3 metriä korkea. Muuri
on rakennettu maakivistä, jotka kokonsa puolesta on voitu käsin nostaa paikoilleen.
Kivirakenteen alkuperää tai käyttötarkoitusta ei tunneta.
Löydöt:-
Röykkiö on nykyisin lähes täysin tuhoutunut metsähakkuissa
ja maanpinnan laikutuksessa. Röykkiö on ollut pyöreähkö ja
kekomainen, ja sen halkaisija on ollut noin kolme metriä. Nykyään paikalla on havaittavissa röykkiöstä sen ympäristöön hajalleen levinneitä kiviä.
Tutkimukset: Tark. R. Holthoer 1962, inv. M. Huurre 1971,
Löydöt: -
37
ASIKKALA
Asuinpaikkaa tien oikealla puolella. Kuvattu lounaasta 2007.
Eteläpuoleinen sillanpää. Kuvattu luoteesta 2007.
29. Kaivannonpohja
30. Kalmarinpuisto
Historiallisen ajan silta. II
Peruskartta: 3121 02 Karilanmaa
Kylä: Pulkkila
p = 6803 08–13
i = 3423 55–60
z = 82–85
Kylä: Vääksy
p = 6785 78–80
i = 3421 35–36
z = 80
Asuinpaikka sijaitsee Pulkkilanharjun pohjoispäässä itärinteellä, joka laskee Kaivannonpohjanlahteen. Kohteen läpi kulkee
maantie. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Vääksyn kanavan itäpuolella olevan Vääksynjoen uoman päässä, varastorakennuksen kohdalla. Ympäristö
on hoidettua puistoa.
Asuinpaikalla on läpimitaltaan noin yhdeksän metriä oleva asumuspainanne. Painanne on tien itäpuolelle työntyvässä nimekkeessä ja se on osin jäänyt tien alle. Asumuspainanteen eteläreunan päällä on opastekyltti. Asumuspainanteeseen tehdyistä
koekuopista on löytynyt kvartsi-iskoksia ja havaittu kulttuurimaakerros.
Sillanrauniot sijaitsevat joenuoman molemmin puolin. Sillasta
on jäljellä kivistä ja maasta rakennetut ajosillat, joskin raunioita peittää paikoin paksu turvemaannos. Joenuoman eteläpuolen
sillanpielessä on näkyvissä maakivistä kylmämuurattua kiveystä.
Asuinpaikka ulottuu myös tien yläpuoliseen rinteeseen, josta
on myös havaintoja kulttuurimaakerroksesta. Asuinpainanteesta noin 100 metriä länsilounaaseen sijaitsee useita epämääräisiä
painanteita, josta ainakin osa on mahdollisesti asumuspainanteita.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, inv. A. Kehusmaa 2004,
inv. K. Vuoristo 2006.
Löydöt: KM 32388: 1–4, kvartsikaavin ja -iskoksia.
Silta on merkitty vuoden 1775 Vääksynjoen karttaan. Sillalle
vieneen tien päällä on puinen varastorakennus.
Löydöt: -
ASIKKALA
Karsillan myllylampi. Kuvattu kaakosta 2007.
Polttokenttäkalmisto metsäisellä mäellä pelon takana. Kuvattu koillisesta 2007.
31. Karsillan mylly
32. Kartanonlahti
Uuden ajan vesimylly. II
Peruskartta: 2134 12 Asikkalan kirkonkylä
Kylä: Vähinmaa
p = 6791 23
i = 3411 13
z = 147
Kylä: Salo
p = 6787 44–46
i = 3425 47–51
z = 90–95
Kohde sijaitsee Äiniönjoessa olevien Myllylammen ja tekolampien välissä. Kohteen länsipuolella kohoaa Sepänmäki.
Kohde sijaitsee Salonsaaren lounaisosassa, noin 130 metrin
päässä Päijänteen Kylänpohjanlahden rannasta pohjoiseen.
Polttokenttäkalmisto on kallioisella ja kivikkoisella etelään
laskevalla rinteellä, jonka itäpuolella on pelto. Alueella kasvaa
tiheää männikköä.
Vesimyllyn paikalla on jäljellä puurakenteinen patolaitteisto,
joka on huonokuntoinen. Patolaitteiden alapuolella on pieni
koski. Myllyn paikalla on talo ja Myllylampi on tehokkaasti
ruopattu.
Löydöt: -
Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta otettiin talteen
kalmistolöytöjä: keramiikkaa, rautanaula tai -niitti ja palanutta
luuta. Koko rinteen alueella on paikoin tiheää kivikkoa. Polttokenttäkalmiston tarkkaa laajuutta ei tunneta.
Löydöt: KM 19286: 1–3, kalmistolöytöjä.
39
ASIKKALA
Keskimyllyn perustukset. Kuvattu lännestä 2007.
Kittikallion kalliomaalaus. Kuvattu lännestä 2007.
33. Keskimylly
34. Kittikallio
Historiallisen ajan vesimylly. II
Kylä. Vääksy
p = 6786 11
i = 3421 35
z = 80
Kylä: Särkijärvi
p = 6796 45–48
i = 3424 88–89
z = 80
Kohde sijaitsee Vääksynjoen ja Vääksyn kanavan väliin jäävällä maakaistaleella puistomiljöössä. Vääksynjoen vastarannalla,
kohdetta vastapäätä, sijaitsee Myllymuseo.
Maalaus sijaitsee Päijänteeseen pistävän Revetniemen ja mantereen väliin jäävän Syntylahden itäpuolella, noin 250 metriä
lahden pohjukasta pohjoiskoilliseen. Kohteen eteläpuolella on
kesämökki.
1960-luvulla puretusta myllystä on jäljellä perustukset, jotka
on koottu suurista lohkotuista kivistä. Perustukset on täytetty
maa-aineksella ja niistä on tehty levähdys- ja näköalapaikka.
Perustusten lounaispuolella on jäljellä kivistä tehdyt askelmat,
jotka johtavat veteen patoluukkujen ollessa auki.
Asikkalassa on kirjallisten lähteiden mukaan ollut vesimyllyjä
1400-luvulta lähtien ja Vääksynvirta on ollut yksi vanhimmista
myllynpakoista. Keskimylly on yksi kolmesta Vääksynvirrassa
olleesta myllystä, yksi on kokonaan kadonnut ja yksi, vastarannalla oleva, on säilytetty museona.
Löydöt: -
40
Maalaus on tehty lievästi sisäänpäin kallistuneelle kallioseinämälle, noin kuuden metrin korkeudelle nykyisestä vedenpinnasta. Kallio on rapautuvaa granodioriittia ja sen luontainen
punainen väri hankaloittaa maalauksen erottamista.
Maalauskuvio on epäselvä ja osia maalauspinnasta on mahdollisesti romahtanut irti seinämästä. Maalauksen läheltä on löytynyt irtolohkare, jossa on osia maalauksesta.
Löydöt: KM 34540, pala kalliomaalausta.
ASIKKALA
Tiheän kasvillisuuden peittämä asuinpaikka. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikkaa sorakuopan reunalla. Kuvattu idästä 2007.
35. Kotaniemi
36. Kotasaari
Kivi- ja/tai pronssikautinen asuinpaikka. II
Kylä: Kotaniemi
p = 6794 17–20
i = 3429 10–14
z = 85–90
Kylä: Kalkkinen
p = 6798 48–54
i = 3425 54–65
z = 82,5
Kohde sijaitsee Pyhäjärven pohjoispuolella olevan Niittuniemen pohjoisosassa. Asuinpaikka on hiekkaisella loivasti etelään
laskevalla mäellä, Pyhäjärven pohjoispuolta kiertävän maantien
molemmilla puolilla. Kohteen molemmin puolin on peltoja.
Kohde sijaitsee Kalkkistenkoskessa olevassa Kotasaaressa,
sen eteläosassa. Asuinpaikka on sijainnut käytöstä poistuneen
hiekkakuopan paikalla. Kohde on kaivettu lähes kokonaan ja se
rajautuu pohjoispuolella olevaan peltoon.
Asuinpaikalta on vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä löydetty keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia. Vuonna 2004 löytyi asuinpaikan länsipuolella olevalta pellolta kvartsiydin.
Asuinpaikka löytyi vuonna 1962 soranoton yhteydessä ja paikalla tehtiin kaivauksia samana ja seuraavana vuonna. Asuinpaikka osoittautui varsin laaja-alaiseksi ja runsaslöytöiseksi.
Löytöinä paikalta on kvartsija kivilajiesineitä ja -iskoksia sekä
palanutta luuta ja piitä. Keramiikkalöydöissä on muun muassa
tekstiili-, kampa- ja asbestikeramiikkaa.
Löydöt: KM 19277, asuinpaikkalöytöjä; KM 34542, kvartsiydin.
Kaivausten yhteydessä asuinpaikalla havaittiin useita erilaisia
kiinteitä rakenteita kuten kivettyjä liesiä, paalun jälkiä ja likamaakuoppia sekä mahdollinen paasiarkkuhautaus.
Tutkimukset: Tark. A-L. Hirviluoto 1962, kaiv. A-L. Hirviluoto 1962, kaiv. R. Holthoer 1962, kaiv. I. Kuhanen 1963, inv. M.
Huurre 1971, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: KM 15354: 1–8, keramiikkaa; KM 15466: 1–347,
asuinpaikkalöytöjä; KM 15789: 1–149, asuinpaikkalöytöjä;
KM 18141: 1–361, asuinpaikkalöytöjä; KM 19280, asuinpaikkalöytö.
41
ASIKKALA
Kuoppamäen kuppikivi. Kuvattu 2007.
Röykkiöalue teiden välissä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
37. Kuoppamäki
38. Kuoreniemi
Rautakautinen kuppikivi. II
Ajoittamattomia röykkiöitä. II
Kylä: Viitaila
p = 6784 49
i = 3409 21
z = 167,5
Kylä: Vähä-Äiniö
p = 6795 15–16
i = 3416 86–87
z = 82,5
Kuppikivi sijaitsee noin kilometrin päässä Pukalajärven länsirannalta olevalla Kuoppamäellä, mäen laella. Mäellä kasvaa
sekametsää.
Kohde sijaitsee Vähä-Äiniönlahteen pistävässä Kuoreniemessä, niemen venepaikoille johtavien teiden välissä. Röykkiöt
ovat metsäisen harjuniemen lähes korkeimmalla kohdalla.
Kuppikivi on kooltaan 3 x 2 metriä ja metrin korkea. Kiven yläpinnassa on kolme kuppia. Kuppien halkaisija on 10–20 senttimetriä, ja ne ovat rapautuneet mahdollisen tulenpidon seurauksena. Kuppikiveä on aikoinaan kutsuttu myös Noitakiveksi.
Harjanteella on kolme pientä sammaleen peittämää röykkiötä.
Muodoltaan röykkiöt ovat pyöreitä ja kekomaisia, ja niiden
halkaisija on noin kaksi metriä. Röykkiössä on ainakin kaksi
kivikertaa. Sijaintinsa perusteella kohteen röykkiöt voivat olla
hautaröykkiöitä.
Löydöt: -
42
Löydöt: -
ASIKKALA
Lempaanpohjan asuinpaikkaa. Kuvattu lounaasta 2007.
Lapinraunio. Kuvattu etelästä 2007.
39. Lempaanpohja
40. Lepokallio
Varhaismetallikautinen lapinraunio. II
Kylä: Särkijärvi
p = 6795 72–85
i = 3425 69–77
z = 83–85
Kylä: Salo
p = 6791 27
i = 3424 50
z = 90
Kohde sijaitsee Lauttaniemenä Päijänteeseen työntyvän Lempaanharjun pohjoispuolella, noin 150 metrin päässä Lempaanpohjanlahden rannasta. Maasto on hiekkaista mäntykangasta
ja asuinpaikan itäpuolella on korkea ja jyrkkäreunainen kalliokumpare.
Lapinraunio sijaitsee Salonsaaren pohjoiskärjessä olevalla kalliolla noin 70 metrin päässä rannasta. Kallioalueella sijaitsee
useita kesämökkejä, joista röykkiötä lähin on 25 metrin päässä.
Röykkiö on loivasti luoteeseen laskevalla kalliopinnalla, joka
lounaassa laske jyrkästi.
Asuinpaikalla on yksi selvä ja toinen epämääräisempi asumuspainanne. Paremmin erottuva asumuspainanne sijaitsee noin 25
metriä etelään Revitniemeen menevän tien ja Lempaanpohjan
rantaan johtavan tien risteyksestä. Muodoltaan pyöreän painanteen halkaisija on 10 metriä. Painannetta ympäröi kaksi metriä
leveä reunavalli, joka puuttuu painanteen länsiluoteen ja itäkaakon puolelta. Reunavalliin tehdystä koekuopasta on löytynyt
palanutta luuta ja kampakeramiikkaa.
Lapinraunion halkaisija on noin neljä metriä ja korkeus puoli
metriä. Muodoltaan röykkiö on pyöreä ja kekomainen. Röykkiö
koostuu pelkistä kivistä ja se on osin jäkälän ja sammaleen peitossa. Keskellä röykkiötä kasvaa mänty, mutta muuten röykkiö
on ehjä.
Epämääräisempi asumuspainanne sijaitsee edellä mainitusta
painanteesta noin 30 metriä eteläkaakkoon. Paremmin erottuvan painanteen ja rantaan vievän tien välissä on kaksi suppilomaista kuoppaa, jotka voivat liittyä asuinpaikkaan tai olla
pyyntikuoppia. Tien toisella puolella on ilmeisesti historialliseen aikaan ajoittuvia kuopanteita.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
Sijaintinsa ja rakenteensa perustella röykkiö muistuttaa varhaismetallikautista hautaröykkiötä.
Tutkimukset: Inv. A.Bilund 2000, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: KM 32387: 1–2, palanutta luuta ja keramiikkaa.
43
ASIKKALA
Pellon takana mäki, jolla valli ja röykkiöt sijaitsevat. Kuvattu lounaasta 2007.
Koskenperkausröykkiö Mikonsaaressa. Kuvattu kaakosta 2007.
41. Metsäkangas
42. Mikonsaari
Historiallisen ajan puolustusvarustus. II
Historiallisen ajan röykkiöitä. II
Kylä: Vesivehmaa
p = 6781 38–56
i = 3427 64–84
z = 130–135
Kylä: Kalkkinen
p = 6798 01–08
i = 3424 82–87
z = 80
Kohde sijaitsee mäellä Paimela–Asikkala-maantien länsipuolella noin 200 metrin päässä Vesivehmaan seurakuntatalosta
länteen. Mäki on länsi- ja pohjoispuolelta jyrkkärinteinen, etelänpuoleinen rinne on loivempi.
Kohde sijaitsee Kalkkistenkoskessa olevassa Mikonsaaressa.
Röykkiöt sijaitsevat saaren kosken puoleisella reunalla. Saari
on erittäin kivinen ja turvekerros puuttuu lähes kokonaan.
Mäen lakea on tasoitettu ja sitä kiertää etelästä pohjoiseen länsirinnettä pitkin hevosenkengän muotoinen maasta ja kivistä
tehty valli. Valli on noin puolitoista metriä leveä ja puoli metriä
korkea.
Saaressa on kaksi veden pyöreiksi hiomista kivistä kasattua
röykkiötä. Suuremman röykkiön halkaisija on kuusi metriä
ja korkeus metrin. Röykkiöt ovat syntyneet, kun Kalkkisten
koskea on perattu vuosina 1826 ja 1832–37. Samanlaisia koskenperkauksen yhteydessä muodostuneita röykkiöitä on myös
läheisissä Patosaarissa.
Laen tasanteen eteläreunalla on neljä muodoltaan pyöreää
röykkiötä, joista isoimman halkaisija on viisi metriä. Metsässä
mäen itäpuolella on viisi röykkiötä ja mäen länsipuolella lähellä pellonreunaa yksi röykkiö. Kaikki röykkiöt ovat muodoltaan
pyöreitä ja niiden halkaisija on 2–5 metriä.
Röykkiöiden lisäksi Mikonsaaressa on kivistä muotoiltu syvennys ja aitamainen rakennelma, joita on mahdollisesti käytetty
tilapäisinä nuotiosuojina ja -paikkoina.
Tutkimukset: Tark. K. Lönnqvist 2000, inv. A. Kehusmaa
2004.
Löydöt: -
44
Löydöt: -
ASIKKALA
Asuinpaikka kuvan keskellä peltokumpareella. Kuvattu etelästä 2007.
Viljelyröykkiö. Kuvattu luoteesta 2007.
43. Murto
44. Muurlahdenpohja
Historiallisen ajan viljelyröykkiöitä. II
Kylä: Pulkkila
p = 6799 98–6800 00
i = 3424 92–94
z = 80
Peruskartta: 3112 05 Urajärvi
Kylä: Kopsoo
p = 6787 30–34
i = 3431 52–55
z = 95–98
Kohde sijaitsee Muikkustenniemeen johtavan tien itäpuolella,
noin 240 metrin päässä Murronlahdesta luoteeseen. Alue on loivasti koilliseen laskeva peltoaukea.
Kohde sijaitsee Pursijärven ja Asikkala-Urajärvitien välissä,
soistuneen lahden itäpuolella. Röykkiöt sijaitsevat kohti Pursijärveä laskevalla metsäisellä rinteellä.
Asuinpaikka sijaitsee kivisen pellon korkeimmalla kohdalla, 80
metrin korkeuskäyrän tienoilla. Paikalta on vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä löydetty kuusi kvartsi-iskosta. Vuoden 2004
inventoinnin aikana paikalle tehdyt kolme koekuoppaa olivat
löydöttömiä. Maaperä pellolla on kyntökerroksen alapuolella
hiekkaa.
Kohteeseen kuuluu seitsemän viljelyröykkiötä, joiden koko ja
muoto vaihtelee. Suurin osa röykkiöistä on muodoltaan soikeahkoja ja kumpumaisia. Röykkiöitten halkaisija on noin 1,5–4
metriä ja korkeus noin 0,3–0,6 metriä. Röykkiöt on koottu erikokoisista maakivistä ja osa on kasattu suuremman maakiven
ympärille. Maaperäkairauksessa röykkiöiden ympärillä ei havaittu hiiltä, joten ne todennäköisesti liittyvät peltoviljelyyn.
Löydöt: KM 19281: 1–6, kvartsi-iskoksia.
Löydöt: -
45
ASIKKALA
Asuinpaikka talon pihassa kyltin kohdalla. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka pellon korkeimmalla kohdalla. Kuvattu koillisesta 2007.
45. Myötämäki
46. Ojaintien pelto
Kylä: Anianpelto
p = 6785 75–77
i = 3421 78–81
z = 95
p = 6795 57–65
i = 3417 12–18
z = 85–90
Kohde sijaitsee Vääksyn keskustassa Kanavatien koillispuolella olevan omakotitalon puutarhassa. Asuinpaikka sijaitsee tien
ja talon välissä. Tontti on alkujaan raivattu hiekkapohjaisesta
loivasti koilliseen viettävästä kangasmaasta.
Kohde sijaitsee Vähä-Äiniön niemen länsipuolella, Kuoreniemeen johtavan tien ja Lehtorannan talon ohi kulkevan tien välissä olevalla pellolla. Asuinpaikan itäpuolella, Kuoreniementien toisella puolella, on mäntymetsää ja kesämökkejä.
Tontilla sijainneesta perunapellosta on vuonna 1954 löytynyt
pohjalainen kourutaltta. Samasta perunapellosta on havaittu
myös palaneita kiviä.
Asuinpaikka sijaitsee pellon korkeimmalla kohdalla, esihistoriallisen lahden pohjukassa. Paikalta on vuoden 1971 inventoinnissa löydetty kvartsi-iskoksia ja myöhemmin peltotöiden
yhteydessä kivitaltta. Vuoden 2004 inventoinnin aikaan peltoa
ei ollut kynnetty ja mahdollisuudet asuinpaikkaan liittyvien
löytöjen havaitsemiseen huonot.
Asuinpaikka on todennäköisesti, joko kokonaan tai ainakin
osin, jäänyt uuden maantien alle.
Tutkimukset: Tark. A. Erä-Esko 1963, inv. M. Huurre 1971,
Löydöt: KM 15014, pohjalainen kourutaltta
46
Löydöt: KM 19276, kvartsi-iskoksia; KM 22450, taltta.
ASIKKALA
Venekuvio Patalahden rannalla olevassa kalliossa. Kuvattu kaakosta
2003.
Viljelyröykkiö. Kuvattu luoteesta 2007.
47. Patalahti
48. Puute
Kylä: Salo
p = 6790 09
i = 3431 73
z = 86,5
Kylä: Mustajärvi
p = 6790 19
i = 3424 78
z = 90–94
Kallio, johon maalaus on tehty, sijaitsee Päijänteen Kinisselän
pohjoispuolella olevan Patalahden länsirannalla. Patalahti on
pohjois–etelä-suuntainen ja maalaus sijaitsee noin 300 metrin
päässä lahden suulta pohjoiseen. Maalauskallion edusta on erittäin lohkareinen ja vaikeakulkuinen.
Röykkiöalue sijaitsee Kinisselän Äeslahden ja Puutteenlahden
välissä olevan niemekkeen korkeimmalla kohdalla. Alue on
hiekkaista vanhaa laidunmaata, joka nykyään on osin kuusimetsää ja osin hakkuuaukeaa.
Hieman lippamaisessa harmaassa kalliossa on kaksi maalauskuviota. Kuviot sijaitsevat noin viiden metrin korkeudella
maanpinnasta ja niiden etäisyys toisistaan on 0,7 metriä. Maalausalueen leveys on 1,5 metriä ja korkeus puoli metriä.
Maalatut kuviot on tulkittu venekuvioiksi. Molemmissa kuvioissa on hirvieläimen päätä esittävä kuvio veneen keulaosassa
sekä pystyviivoin tyyliteltyjä ihmishahmoja. Näiden lisäksi vasemmanpuoleisen kuvion yläpuolella on mahdollisesti muitakin kuvioita, jotka näkyvät vain hyvin heikosti.
Alueella sijaitsee 19 erikokoista ja muotoista viljelyröykkiötä.
Röykkiöt ovat muodoltaan pyöreitä, soikeita tai pitkänomaisia
ja niiden halkaisija vaihtelee 1,5 metristä yli 10 metriin. Osa
röykkiöistä on sortunut metsätöiden yhteydessä. Maaperäkairauksessa ei ole havaittu hiiltä röykkiöiden ympärillä, joten ne
liittyvät todennäköisesti alueen peltoviljelyyn.
Löydöt: -
Koska kallioseinämässä ei ole terassia tai sopivaa hyllyä, on
maalaukset tehty joko veden tai jään päältä.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & J. Kinnunen 2003, inv. A.
Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
47
ASIKKALA
48
Kaskiröykkiö torpan paikan läheisyydessä. Kuvattu kaakosta 2007.
Sillanpään röykkiö. Kuvattu kaakosta 2007.
49. Salmenranta
50. Sillanpää
Rautakautinen röykkiö. II
Kylä: Kalkkinen
p = 6795 35–42
i = 3435 18–20
z = 90
Kylä: Riihilahti
p = 6801 19
i = 3428 02
z = 95
Kohde sijaitsee Marttilankärjen pohjoispuolella, kohti Hopeaselkää laskevalla ja etelään viettävällä rinteellä. Rinne kasvaa
tiheää ja vaikeakulkuista sekametsää.
Kohde sijaitsee Riihilahden pohjukasta noin 450 metriä luoteeseen olevalla kalliolla. Peltojen ympäröimän kallion alla,
kohteen kaakkoispuolitse, kulkee tie Riihilahdesta pohjoiseen.
Maasto on jyrkkää ja kallioista sekametsää.
Kohteeseen kuuluu torpan paikka ja kolme kaskiröykkiötä.
Torpasta on rinteessä näkyvissä vain nurkkakivet. Muodoltaan soikeat kaskiröykkiöt sijaitsevat torpan paikan ympärillä.
Röykkiöiden halkaisija on noin kaksi metriä ja korkeus noin
0,7 metriä. Röykkiöiden ympärillä, hiekkaisessa maaperässä,
on maaperäkairauksissa havaittu hiiltä.
Röykkiö on rakenteeltaan maan ja kivensekainen kumpu. Muodoltaan röykkiö on pyöreähkö ja kekomainen. Röykkiön halkaisija on noin kahdeksan metriä ja korkeus puolitoista metriä.
Röykkiön laidassa on iso vanha kuoppa, mutta muuten röykkiö
on kohtalaisen hyvin säilynyt.
Löydöt: -
Löydöt: -
ASIKKALA
Asuinpaikka kuvattuna etelästä 2007.
Asuinpaikka umpeen kasvavalla pellolla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
51. Syttänne
52. Torniemi
Kylä: Pulkkila
p = 6800 43–50
i = 3422 03–10
z = 80
Kylä: Keltaniemi
p = 6789 75–81
i = 3436 75–78
z = 85
Kohde sijaitsee Pulkkilanharjun leveimmällä kohdalla, Liipolanniemen pohjoiskainalossa. Kohteen eteläpuolella harju on
leveimmillään ja siellä sijaitsevat myös harjun ainoat pellot.
Asikkala–Sysmä-maantie kulkee kohteen läpi.
Kohde sijaitsee Päijänteeseen työntyvän Torniemen kärjessä,
noin 100 metrin päässä rannasta olevalla umpeen kasvavalla
pellolla. Maasto on alueella kivikkoista sekametsää. Osa asuinpaikasta on koivumetsässä.
Asuinpaikka sijaitsee tien molemmin puolin kahdella itään päin
viettävällä ja mäntyä kasvavalla muinaisrantaterassilla. Maaperä asuinpaikalla on soraa ja hiekkaa.
Asuinpaikka sijaitsee Torniemen kärkeen johtavan pikkutien
itäpuolella. Asuinpaikka seuraa tietä pitkänomaisena nauhana
ja sen pituus on pohjois–etelä-suunnassa 50 metriä ja leveys
noin 15 metriä. Paikalta on vuoden 1971 inventoinnissa löytynyt kolme kvartsi-iskosta.
Asuinpaikkaa tutkittiin vuonna 2006 tielinjan parantamistöiden
vuoksi koekaivauksin, joissa löytyi kvartsiesineitä ja -iskoksia,
pii- ja kivilaji-iskos, palanutta luuta ja savea sekä kivikauden
loppupuolelle ajoittuvaa Pöljän keramiikkaa.
Löydöt: KM 19282, kvartsi-iskoksia.
Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta on löytynyt
myös rautakuonaa ja mahdollisia valinmuottien katkelmia, jotka viittaavat asutuksen jatkuneen paikalla myös varhaismetallikaudella.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. A. Kehusmaa 2004,
koekaiv. K. Vuoristo 2006.
Löydöt: KM 19284, asuinpaikkalöytöjä; KM 36537: 1–71, kaivauslöytöjä.
49
ASIKKALA
Sortunut kiviaitaus. Kuvattu idästä 2007.
Lounaisrannan lapinraunio. Kuvattu luoteesta 2007.
53. Tupala 2
54. Valkeistenkärki
Historiallisen ajan kiviaita. II
Varhaismetallikautisia lapinraunioita. I
Kylä: Myllykselä
p = 6793 62
i = 3412 92
z = 105
Kylä: Salo
p = 6789 52
i = 3422 41
z = 82–90
Kohde sijaitsee Tupalan tilan päärakennuksesta noin 500 metrin
päässä luoteessa, Kukkolanojan pohjoispuolella kuusimetsässä
olevan kumpareen päällä. Maasto metsässä on kumpuilevaa ja
louhikkoista.
Lapinrauniot sijaitsevat Salonsaaren läntisimmän niemen,
Valkeistenkärjen, kärjessä rantakallioilla. Niemessä on laajoja
avokallioalueita ja pienempiä kalliokumpareita sekä rannoilla
runsaasti kesämökkejä.
Kumpareen päällä on neliönmuotoinen kivistä kylmämuurattu
kivikehys, joka on kooltaan noin 5 x 5 metriä. Kiviaidan korkeus on 0,7–1 metriä ja se on osin romahtanut. Aita on rakennettu käsivoimilla liikuteltavista maakivistä ja apuna on käytetty
kahta suurempaa maakiveä, joihin aita on tuettu.
Yksi röykkiöistä sijaitsee aivan niemenkärjessä tasaisella jyrkästi veteen laskevalla kalliolla. Röykkiön koko on noin 10 x 8
metriä ja sen keskellä on pieni pystykivi. Kohteen koordinaatit
ovat tästä röykkiöstä.
Kiviaidan rajaama alue on tasainen ja mahdollisesti laakakivillä tasattu. Sammaleen peitossa olevan kiviaidan tai -aitauksen
ajoitus tai käyttötarkoitus ei ole tiedossa.
Löydöt: -
Toinen röykkiöistä sijaitsee niemen lounaisrannalla, kärjessä
olevasta röykkiöstä noin 140 metriä koilliseen. Korkean kallion laella oleva pyöreä röykkiö on läpimitaltaan noin kahdeksan
metriä. Kolmas röykkiöistä sijaitsee niemen etelärannalla noin
120 metriä kärjessä olevasta röykkiöstä kaakkoon. Osaksi sammaleen peittämä röykkiö on pienellä kalliokumpareella kesämökin pihassa ja sen läpimitta on noin 4–5 metriä.
Osasta röykkiöistä on poistettu kiviä ja niissä on penkomisen
jälkiä. Kaikki röykkiöt ovat lapinraunio-tyyppisiä, ilmeisesti
varhaismetallikautisia hautaröykkiöitä.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. A. Bilund 2000, inv.
A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
50
ASIKKALA
Matala röykkiö Vesansalossa. Kuvattu 2007.
Viitailan vanhaa kylänmäkeä. Kuvattu etelästä 2007.
55. Vesansalo
56. Viitaila
Historiallisen ajan kylänpaikka. II
Kylä: Salo
p = 6789 32–36
i = 3428 45–54
z = 87–92
Kylä: Viitaila
p = 6782 01–08
i = 3412 05–11
z = 145
Kohde sijaitsee Vesansalon saaren luoteisosassa, saaren luoteiskärkeen johtavan tien länsipuolella. Röykkiöalue on lounaaseen kohti Perslaukunsalmea laskevalla rinteellä, jossa kasvaa
havupuita.
Kohde sijaitsee Viitailan kylästä Sairakkalaan ja Kailanniemeen
johtavien teiden välissä olevalla matalalla mäellä. Mäen laki
kasvaa koivikkoa, joka vaihtuu mäen etelärinteellä kuusikoksi.
Alueella on 16 luultavimmin kaskeamiseen liittyvää röykkiötä.
Röykkiöt ovat muodoltaan pyöreitä tai soikeita ja kumpumaisia. Niiden halkaisija vaihtelee puolentoista ja seitsemän metrin välillä ja korkeus 0,4 ja 0,7 metrin välillä. Osa röykkiöistä
on koottu maakiven ympärille ja kaksi röykkiöistä on hajotettu
kaivurilla.
Mäellä on näkyvissä useita talonpohjia ja kellarikuoppia. Perimätiedon mukaan paikalla on Viitailan kylän alkuperäinen
kylätontti. Nykyisin autioituneella kylätontilla on ollut asutusta
vielä ainakin 1960-luvulla, joten ainakin osa mäellä olevista rakenteista todennäköisesti edustaa nuorempaa asutusta.
Löydöt: -
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä röykkiöalueelle tehdyssä maakairan pistoissa näkyi hiekkaisessa maassa hiiltä.
Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1989, A. Kehusmaa
2004.
Löydöt: -
51
ASIKKALA
Maalauksen yläosan eläin- ja venekuviot. Kuvattu kaakosta 2003.
Asuinpaikka entisellä pellolla koivikossa. Kuvattu kaakosta 2007.
57. Väinönkallio (Leveälahti)
58. Ylä-Hokkala
Kylä: Urajärvi
p = 6786 31
i = 3439 56
z = 80,5–83
Kylä: Salo
p = 6795 09–16
i = 3435 73–78
z = 85–90
Kalliomaalaus sijaitsee Ruotsalaisen lounaisosassa olevan Rutalahden länsirannalla, lahden pohjoisosassa olevan Talassaaren pohjoiskärjestä noin 60 metriä luoteeseen. Maalaus on lippamaisesti kaartuvalla ja kauaksi näkyvällä vaalealla kohdalla
kalliossa.
Kohde sijaitsee Kymijoen Marttilankärki-nimisen niemen itäpuolella olevan lahden rannasta noin 200 metriä koilliseen.
Asuinpaikka sijaitsee loivasti lounaaseen viettävällä rinteellä,
Kymijoen rantaan vievän tien molemmin puolin.
Kalliossa on kolme selkeämmin erottuvaa maalauskuviota
sekä useita tuhoutuneita ja rapautuneita kuvioita. Alin kuvio
on 2,9 metrin korkeudella veden pinnasta ja esittää sarvetonta
hirvieläintä. Kaksi ylintä kuviota ovat 5,2 metrin korkeudella
vedenpinnasta. Vasemman puoleinen kuvio esittänee eläintä,
mahdollisesti ahmaa ja oikeanpuoleinen on tulkittu venekuvioksi tyyliteltyine ihmishahmoineen.
Ylimmät maalaukset on ajoitettavissa rannansiirtymiskronologian perusteella, sillä ne on voitu tehdä vain veneestä tai jäältä
käsin. Alimman kuvion maalaaminen on ollut mahdollista kuvion alapuolella olevasta kallionkolosta tai kapealta kalliohyllyltä, joskaan tämä ei ole todennäköistä.
Tutkimukset: Tark. H. Taskinen 2003, inv. H. Poutiainen & A.
Lahelma 2003, inv. A. Kehusmaa 2004.
Löydöt: -
52
Hiekkaisella rinteellä on vuoden 1971 inventoinnin aikana sijainnut pelto, josta on tällöin löytynyt kvartsi-iskos. Samalta
paikalta on vuonna 1932 löytynyt maanmuokkaustöiden yhteydessä liuskekivinen taltta.
Vuoden 2004 inventoinnissa paikalle tehdyissä maakairan pistoissa näkyi kyntökerroksen alla hiiltä ja värjäytynyttä hiekkaa.
Pelto on nykyään metsittynyt.
Löydöt: KM 9577, taltta; KM 19283, kvartsi-iskos.
ASIKKALA
Kalmisto metsäkumpareella pellon laidassa. Kuvattu kaakosta 2007.
59. Äpätti
Rautakautinen polttokenttäkalmisto. II
p = 6796 05–10
i = 3417 05–07
z = 85
Kohde sijaitsee noin 300 metrin päässä Vähä-Äiniön lahden
rannasta koilliseen olevalla harjulla. Kalmisto on osin harjun
päällä ja osin länsirinteellä, harjun yli kulkevan traktoritien ja
laitumelle johtavan polun välissä.
Polttokenttäkalmistosta ei ole näkyvissä rakenteita maanpinnalla. Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta on löytynyt
keramiikkaa, palanutta luuta ja palanutta savea.
Kalmiston reunalla on vielä vuonna 1971 sijainnut hiekkakuoppa, joka ei kuitenkaan enää vuonna 2004 erottunut maastosta.
Löydöt: KM 19285: 1–2, keramiikkaa, palanutta savea ja palanutta luuta.
53
HARTOLA
Hartola sijaitsee suurten vesistöjen, Päijänteen ja Puulan, välissä ja sen halki kulkee Tainionvirran vesireitti. Alue hyvine
kulkuyhteyksineen onkin houkutellut asutusta myös esihistoriallisella ajalla, etenkin rautakaudella, ja Hartolasta tunnetaankin 58 kiinteää muinaisjäännöstä.
Hartolan arkeologisen perusinventoinnin tekivät Timo ja Pekka Miettinen vuonna 1967, mutta jo aiemmin kunnassa oli tehty useita tarkastuskäyntejä pääasiassa rautakautisille kohteille. Vuonna 2002 Timo Sepänmaa Lahden kaupunginmuseosta
inventoi Aurinkorannan ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännöksiä ja vuonna 2003 on tehty osayleiskaava-alueiden inventointeja keskustan, Jääsjärven ja Rautaveden-Rusin alueilla. Maakuntakaavan suunnitteluvaiheessa toteutettiin Hartolan
täydennysinventointi, johon koottiin yhteen inventoinnin tulosten lisäksi tiedot aiemmin tunnetuista muinaisjäännöksistä.
Täydennysinventoinnin teki Hannu Poutiainen Lahden kaupunginmuseosta vuonna 2003. Viime vuosien inventointeihin
kuuluvat Mikroliitti Oy:n tekemät Etelä- ja Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventoinnit
vuosilta 2004 ja 2006. Lisäksi Museovirasto ja Mikroliitti Oy ovat inventoineet valtatie 4:n uutta linjausta.
Hartolan muinaisjäännöksillä tehdyistä kaivauksista lähes kaikki on tehty vuosina 2003–2004. Vain Kuukerinkallion (kohde
n:o 83) kuppikiven ympäristöä on Simo Vanhatalon johdolla koekaivettu aiemmin, vuonna 1988. Kaivauksia on tehty pääasiassa rakennushankkeisiin liittyen ja ne ovat olleet luonteeltaan koe- ja pelastuskaivauksia. Ainoastaan Kotisalon saaressa
(kohde n:o 80) on Antti Lahelman johdolla vuonna 2003 tutkittu röykkiö puhtaasti tutkimuksellisista syistä. Tutkitut kohteet
ovat rauta- ja kivikautisia asuinpaikkoja.
Naapurikunnan Sysmän tapaan, myös Hartolaan on muodostunut useita asutuskeskittymiä rautakaudella. Hartolan rautakautiset muinaisjäännökset ovat keskittyneet Tainionvirran suulle, sekä Ruskealan ja Kirkkolan alueelle. Myös Kalhon
ja Pohjolan alueelta tunnetaan rautakautisia muinaisjäännöksiä, ja Jääsjärven Kotisalon saaressa on laaja rautakautinen
muinaisjäännösalue. Tainionvirran vesireitti on ollut tärkeä kulkuväylä rautakaudella ja virran eteläpuoleisesta Isosuosta
onkin löytynyt ristiretkiajalle ajoitetun veneen kylkilaudan kappaleita. Hartolasta tunnetaan hyvin runsaasti kuppikiviä ja
-kallioita, peräti 27 kappaletta. Osa kuppikivistä on kuitenkin tarkemmin ajoittamattomia. Kenties komein kuppikivistä on
Kuukerinkallion kuppikallio, johon on tehty 94 kuppia.
Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat järvien rannoilla ja saarissa. Osa asuinpaikoista, kuten Muikunlahti (kohde n:o 89),
ovat huomattavan laajoja ja olleet asuttuna useaan otteeseen kivikaudella. Enojärven rannoilta tunnetaan useita kivikautisia
asuinpaikkoja, joista osa on hyvinkin pienialaisia ja mahdollisesti vain lyhytaikaisia leiripaikkoja. Varhaismetallikauteen
viittaavia löytöjä on tehty ainakin Joenrantapellon (kohde n:o 70) asuinpaikalta, mutta myös jotkut kivikautiset asuinpaikat
voivat tarkemmissa tutkimuksissa osoittautua varhaismetallikautisiksi. Hartolan ainoa tunnettu lapinraunio sijaitsee Rautaveden Tiukansaaressa (kohde n:o 107) ja on todennäköisesti pronssikautinen. Hartolan suuriin vesistöalueisiin nähden
kivi- ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja tunnetaan kuitenkin huomattavan vähän. Osasyynä tähän on todennäköisesti
puutteellinen inventointitilanne etenkin Jääsjärven ja Rautaveden alueilla.
Hartolan historiallisen ajan muinaisjäännöksiin kuuluu muun muassa tervan poltosta kertovia tervahautoja ja kaskien raivaamisen tuloksena syntyneitä röykkiöitä sekä Myllymäellä (kohde n:o 90) olevat vanhat asutusjäänteet.
54
HARTOLA
55
HARTOLA
Kuppikivi kuvan keskellä. Kuvattu kaakosta 2002.
Kivivallin länsilaitaa. Kuvattu pohjoisesta 2002
60. Eko
61. Ekonkoski A
Rautakautinen kuppikivi. I
Ajoittamaton kivivalli. II
Peruskartta: 3121 03 Hotila
Kylä: Hartola
p = 6829 54
i = 3449 07
z = 95–100
Kylä: Hartola
p = 6829 28
i = 3448 86
z = 95
Kuppikivi sijaitsee Ekonkosken pohjoispuolella, noin 130 metrin päässä Itä-Hämeen kansanopiston päärakennuksesta etelään. Kivi on tien pohjoispuolella.
Kohde sijaitsee Tainionvirran pohjoisrannalla olevan niemen
kärjessä, noin 150 metrin päässä Ekonkosken ylittävästä sillasta länteen.
Kuppikivi on kooltaan noin 3 x 5 metriä ja korkeudeltaan puolitoista metriä. Kiven laella on yksitoista suurehkoa kuppia, joista
kahdeksan on kiven eteläpäässä ja kolme kiven pohjoispäässä.
Kiven reunoilla on vanhoja jälkiä lohkomisesta.
Paikalla on halkaisijaltaan noin 25 metriä oleva pyöreä ja kivetön ala, jota reunustavat kivivallit. Vallit ovat noin puolitoista
metriä leveitä ja puoli metriä korkeita. Valleista osa on pohjaltaan luonnollisia rantavalleja, joita on paranneltu. Mahdollisesti
vallien keskellä olevaa aluetta on pyritty saamaan kivettömäksi
ja tasaiseksi, jonka yhteydessä vallit ovat muodostuneet. Keskellä olevalle alalle tehdyistä koekuopista ei ole löytöjä.
Vuonna 1988 tehdyssä kuppikiven lähimaaston tarkastuksessa
löytyi rautaveitsi (KM 24289: 2) ja mahdollisesti tulessa ollut
kivikirves (KM 24289: 1).
Tutkimukset: Inv. T. & P. Miettinen 1967, tark. S. Vanhatalo
1988, inv. T. Sepänmaa 2002.
Löydöt: -
56
Vallin lounaiskupeella on kohde n:o 62 eli kuppikivi Ekonkoski B.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa 2002.
Löydöt: -
HARTOLA
Ekonkosken kuppikivi. Kuvattu pohjoisesta 2002.
Asuinpaikka pellolla sähkölinjan kohdalla. Kuvattu lounaasta 2007.
62. Ekonkoski B
63. Ekonpelto 2
Rautakautinen asuinpaikka. II
Kylä: Hartola
p = 6829 28
i = 3448 86
z = 95
Kylä: Hartola
p = 6830 00
i = 3448 52
z = 100
Kohde sijaitsee Tainionvirran pohjoisrannalla olevan niemen
eteläkärjessä, noin 150 metrin päässä Ekonkosken ylittävästä
sillasta länteen. Kuppikivi on pyöreän kivivallituksen (kohde
n:o 61) lounaiskupeella muinaisella rantatörmällä.
Kohde sijaitsee Hartolan kirkosta noin 600 metriä kaakkoon
Tainionvirran pohjoispuolella olevalla laajalla peltoalueella.
Pellon kaakkoispuolella on golfkenttä.
Kuppikivi on kooltaan 2 x 1,5 metriä ja korkeudeltaan noin 0,6
metriä. Kiven korkeimmalla kohdalla on yksi kuppi.
Löydöt: -
Pelto on loivasti kumpuileva ja maalajiltaan hietamultaa. Vuonna 2003 inventoinnissa havaittu löytöalue on aivan golfkentän
tuntumassa kohdassa, jossa on matala itään viettävä törmä.
Törmän päältä, sähkölinjan kohdalta 10 metriä länteen, löytyi
rautakautinen keramiikan pala ja tuluspiitä. Tuluskvartsia löytyi löytöpaikalta noin 25 metriä luoteeseen. Molempien löytökohtien liepeiltä löytyi myös palanutta savea ja rautakuonaa.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003.
Löydöt: KM 33915: 1–6, rautakauden tyypin keramiikkaa, palanutta savea, rautakuonaa, tuluspiitä ja -kvartsia.
57
HARTOLA
Kaskiröykkiöitä. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka rantatörmän päällä. Kuvattu idästä 2007.
64. Etelälahti
65. Hiekkaniemi
Historiallisen ajan kaskiröykkiöitä. II
Kivikautinen asuinpaikka. I
Peruskartta: 3122 08 Putkijärvi
Kylä: Ruskeala
p = 6844 06
i = 3446 94
z = 95
Peruskartta: 3121 12 Murakka
Kylä: Hartola/Vehkalahti
p = 6824 62
i = 3456 64
z = 95
Kohde sijaitsee Rautaveden Rääpönsalmen itärannalla olevan
Vesaniemen eteläpäässä. Röykkiöalue on lounaaseen viettävällä rinteellä ja sen itäpuolitse kulkee mökkitie rantaan.
Kohde sijaitsee Jääsjärven Vehkalahden koillisrannalla, noin
600 metrin päässä lahdenpohjukkaan laskevan joen suusta
luoteeseen. Hiekkaniemi on rannansuuntainen hiekkaselänne.
Keskimäärin 15 metrin päästä rannasta on törmä, jonka korkeus
vesirajasta on 2,5 metriä.
Paikalla sijaitsee 60 x 60 metrin alalla 20–30 viljelyröykkiötä,
jotka ovat mahdollisesti kaskiröykkiöitä. Röykkiöitä on mäen
päällä, rinteessä ja lähellä rantaa. Alue on erittäin kivinen ja
kasvaa sekametsää.
Suurimmat röykkiöt ovat halkaisijaltaan parimetrisiä. Osa
röykkiöistä on kasattu maakiven päälle, joissakin kiven päällä
on vain muutama tai yksi kivi. Röykkiöiden kivet ovat jäkälän
ja sammaleen peitossa.
Löydöt: -
58
Vuoden 1967 inventoinnissa löytyi venevalkamaan menevän
tien leikkauksesta keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja rautakuonaa. Lisäksi leikkauksessa havaittiin sortunut kivetty liesi, jonka ympärillä oli paksu kulttuurikerros. Myös muualta terassin
päältä ja tasaiselta maalta löytyi kvartsi-iskoksia ja -esineitä.
Tutkimukset: Inv. T. & P. Miettinen 1967, inv. H. Poutiainen
2003.
Löydöt: KM 17349: 1–8, keramiikkaa, kvartsi-esineitä, -iskoksia ja rautakuonaa.
HARTOLA
Asuinpaikka hiekkakuopan reunan päällä. Kuvattu etelästä 2007.
Röykkiö tien länsipuolella. Kuvattu idästä 2007.
66. Hulkko
67. Isosuo 1
Historiallisen ajan kaskiröykkiöitä. II
Peruskartta: 3122 10 Jääsjärvi
Kylä: Ruskeala
p = 6836 71
i = 3451 83
z = 102
Kylä: Hartola
p = 6828 40
i = 3449 76
z = 95
Kohde sijaitsee Vehkasalon saaren pohjoisosassa olevan harjun
lounaispäässä. Mantereelta Vehkasaloon tulevan tien kohdalla
on harjun päähän tehty hiekkakuoppa.
Kohde sijaitsee Isosuon itäpuolella Hakokalliolle johtavan
mökkitien molemmin puolin. Tien itäpuolella röykkiöt ovat
männikössä ja länsipuolella sekametsässä, jonka kupeessa on
metsittynyt pelto.
Asuinpaikka sijaitsee harjun laella hiekkakuopan pohjoisreunalla. Harjun lakitasanteella on neljä pyöreää asumuspainannetta, joiden halkaisija on noin viisi metriä. Kahteen painanteeseen tehdyistä koekuopista löytyi palanutta luuta ja pieniä
keramiikan siruja.
Asumuspainanteiden lisäksi paikalla on kolme pienempää suppilomaista ja reunavallillista kuoppaa, jotka voivat liittyä asuinpaikkaan tai olla pyyntikuoppia. Yksi kuopista on harjun laella
ja kaksi länsirinteellä. Hulkonlahden rannalta, asuinpaikalta
noin 200 metriä kaakkoon, on vuonna 1941 löytynyt reikäkivi.
Alueella on 5–10 kiviröykkiötä, jotka todennäköisesti liittyvät
kaskeamiseen. Röykkiöt ovat halkaisijaltaan parimetrisiä ja
siististi kasattuja. Röykkiöiden kivet ovat sammaleen ja jäkälän
peitossa.
Löydöt: -
Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000.
Löydöt: KM 11432, reikäkivi; KM 32382: 1–3, keramiikkaa ja
palanutta luuta.
59
HARTOLA
Rautakautinen kuppikivi. Kuvattu luoteesta 2002.
Kuppikivi museon ikkunan alla. Kuvattu lännestä 2007.
68. Itä-Hämeen kansanopisto
69. Itä-Hämeen museo
Kylä: Hartola
p = 6829 72
i = 3449 21
z = 100–101
Kylä: Hartola
p = 6829 39
i = 3447 93
z = 97,5
Kuppikivi sijaitsee Ekonkosken pohjoispuolella, noin 130 metrin päässä Itä-Hämeen kansanopiston päärakennuksesta itäkoilliseen. Kivi on tien etelälaidalla kuusiaidan alla.
Kuppikivi sijaitsee Itä-Hämeen museon, Koskipään kartanon,
pihapiirissä. Kivi on jäänyt 1600-luvulta peräisin olevan savutuvan kivijalan alle ja sen sijainti on mahdollisesti sekundäärinen.
Kivi on kooltaan noin 3 x 3 metriä ja puolitoista metriä korkea.
Kivi voi olla myös kalliopaljastuma. Kuppikiven tai -kallion laella on noin 20 kuppia. Kuppien halkaisija on 4–6 senttimetriä
ja syvyys 2–3 senttimetriä.
Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1986, inv. T. Sepänmaa
2002.
Löydöt: -
60
Kivi paljastui 1970-luvulla kun tuvan seinän vieressä olevaa
vanhaa maantietä korotettiin ja samalla ojaa syvennettiin. Kuppikivi on rakennuksen koilliskulmauksen kivijalassa.
Kivi on kooltaan noin 1,5 x 2 metriä ja siinä on 12 kuppia.
Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1986.
Löydöt: -
HARTOLA
Asuinpaikka Tainionvirtaan laskevalla pellolla. Kuvattu luoteesta
2007.
Asuinpaikka joen töyräällä laitumella. Kuvattu lounaasta 2007.
70. Joenrantapelto
71. Jokela
Kylä: Hartola
p = 6829 48–70
i = 3448 33–48
z = 94–97
Kylä: Hartola
p = 6834 00
i = 3459 72
z = 95
Kohde sijaitsee Tainionvirran koulun etelä- ja kaakkoispuolella, Kaikulantien ja Tainionvirran välissä olevalla entisellä peltoalueella.
Kohde sijaitsee Myllylammen itäpuolella, Suojoen itäisen haaran varrella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti luoteeseen viettävän pellon koillisnurkassa.
Asuinpaikkaa on tutkittu koekaivauksin vuonna 2004. Kaivauksissa paikalla todettiin sijainneen asutusta historiallisella
ajalla, rautakaudella ja varhaismetallikaudella. Paikalta löytyi
muinaispelto, jossa oli useita eri peltokerroksia. Peltokerrosten alta löytyi asbestikeramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta
luuta.
Lähes puhdasta hiekkaa olevan törmän reunasta, noin 50 metriä
joesta ja noin 40 metriä maantiestä, löytyi vuoden 1967 inventoinnin yhteydessä kvartsiesine ja -iskoksia. Löydöt ovat noin
30 metrin matkalta pellon alareunasta lounaaseen päin.
Kaivauksissa havaittiin myös 11 esineetöntä hautaa, jossa osassa oli jäänteitä maatuneesta arkusta ja värjäytymiä vainajista.
Samassa yhteydessä löydettiin myös neljä kvartsi-iskosta pellolta Jokelan tilan navetasta noin 30 metriä etelään. Molemmat
löytöpaikat kuuluvat Timo ja Pekka Miettisen mukaan samaan
asuinpaikkaan.
Hautausten ja pellon lisäksi alueella havaittiin useita likamaaalueita, joista osa löytöjen perusteella ajoittuu rautakautisiksi
sekä kivettyjä historiallisen ajan liesiä.
Tutkimukset: Inv. T. & P. Miettinen 1967.
Löydöt: KM 17351: 1–5, kvartsikaavin, kvartsiesineitä ja -iskoksia.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & H. Poutiainen 2003, koekaiv. K. Vuoristo 2004.
Löydöt: KM 34033: 1–33, muun muassa keramiikkaa, rautakautisia metalliesineitä ja historiallisen ajan rahoja; KM 35060:
1–58, asuinpaikkalöytöjä.
61
HARTOLA
Kangassaari. Kuvattu luoteesta 2007.
Tervahauta mäntyjen välissä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
72. Kangassaari
73. Kankaala
Moniperiodinen muinaisjäännösryhmä. II
Historiallisen ajan tervahautoja. II
Peruskartta: 3122 07 Hartola
Kylä: Ruskeala
p = 6834 78–80
i = 3449 85–94
z = 95
Kylä: Ruskeala
p = 6839 90
i = 3449 65
z = 100
Kohde sijaitsee Jääsjärven länsiosassa olevan Kangassaaren
eteläosassa. Rannoiltaan kivikkoisen Kangassaaren eteläosassa
on hiekkaisessa kangasmetsässä loivia muinaisia rantatörmiä.
Kohde sijaitsee Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella,
Uitonniemen pohjoispuolella, noin 300 metrin päässä Jääsjärven rannasta länteen. Maasto on mäntyvaltaista metsää ja maaperä hiekkaa.
Muinaisjäännösaluetta on saaren eteläosassa ainakin 100 metrin matkalla. Alueelle tehdyistä koekuopista on löytynyt rautakautista keramiikkaa, rautakuonaa sekä palanutta savea ja luuta. Löytöinä on myös muutamia kvartsi-iskoksia, jotka kertovat
kivikautisesta toiminnasta alueella.
Alueella on myös noin kolme metriä halkaisijaltaan ja 0,7 metriä syvyydeltään oleva miilu. Lisäksi samalla alueella on pyöreä, halkaisijaltaan puolitoistametrinen, kehävallillinen kuoppa,
joka on mahdollisesti myös miilu.
Alueella on ilmeisesti kivikautinen ja rautakautinen asuinpaikka sekä mahdollisesti myös raudanvalmistuspaikka.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & H. Poutiainen 2003.
Löydöt: KM 34034: 1–7, keramiikkaa, rautakuonaa, kvartsia
ja palanutta luuta.
62
Alueella on kaksi tervahautaa. Pienempi sijaitsee metsänlaidassa olevasta ladosta noin 10 metriä länteen. Tervahaudan halkaisija on 5–6 metriä ja suppilon syvyys metrin.
Toinen tervahauta sijaitsee ladosta noin 50 metriä lounaaseen ja
sen halkaisija on 10 metriä. Tervahaudan keskellä on jätettä ja
vieressä kuopat, joiden kohdalle terva on ilmeisesti laskettu.
Löydöt: -
HARTOLA
Ryteikköistä asuinpaikkatasannetta. Kuvattu luoteesta 2007.
Kansonlahti 2 asuinpaikka. Kuvattu lounaasta 2007.
74. Kansonlahti 1
75. Kansonlahti 2
Kylä: Kalho
p = 6820 46
i = 3441 92
z = 88–90
Kylä: Kalho
p = 6820 53
i = 3441 99
z = 89–91
Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan koillispäässä olevan Kansonlahden länsirannalla. Asuinpaikka on kapean ja alavan niemen tyvessä, kalliokumpareen eteläpuolella.
Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan koillispäässä olevan Kansonlahden länsirannalla. Asuinpaikka on tasanteella kahden
kalliopaljastuman välissä, muinaisen rantatörmän päällä.
Asuinpaikan kohdalla on laakea tasanne ja maaperä on hiekkaista moreenia. Paikalle vuonna 2004 tehdyistä koekuopista
on löytynyt kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Asuinpaikalle vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tehdyistä
koekuopista on löytynyt kvartsi-iskoksia, palanutta luuta ja keramiikan pala.
Tutkimukset: Inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 34757: 1–2, palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia.
Rantatörmästä, asuinpaikan eteläpuolelta, tehty hiekanotto on
luultavasti tuhonnut ison osan asuinpaikkaa.
Löydöt: KM 34758: 1–3, palanutta luuta, kvartsi-iskoksia ja
keramiikan pala.
63
HARTOLA
Pieni saari, jossa Kermamäen röykkiö sijaitsee. Kuvattu lounaasta
2007.
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu etelästä 2001.
76. Kermamäki
77. Kirkkola
Peruskartta: 3121 12 Murakka
Kylä: Hartola
p = 6829 80
i = 3450 01
z = 95
Kylä: Kirkkola
p = 6834 26
i = 3447 12
z = 100
Kohde sijaitsee Koukkuniemen edustalla Jääsjärvessä olevassa
pienessä saaressa, sen lounaisrannalla.
Kohde sijaitsee Rautaveden kaakkoisrannalla, Kirkkolanlahden
itäpuolella olevan Kirkkolan Kartanon eteläpuolisella pellolla.
Pellon maaperä on hiesunsekaista multaa ja hienoa hietaa.
Nyrkinkokoisista ja hieman isommista kivistä koottu röykkiö
on aikoinaan ulottunut miltei rantaan asti. Röykkiön halkaisija
on ollut noin viisi metriä ja korkeus 0,5–1 metriä.
Röykkiön länsireuna on purettu tontilla olevaa huvilaa rakennettaessa ja itäreuna on jäänyt huvilan terassin alle. Purkamisen
yhteydessä paikalta on löydetty puhkonainen ratassolki, nuolenkärki ja pienoiskeihäänkärki. Röykkiössä ei ole ollut juurikaan maatäytettä, mutta sen pohjalla on ollut vahva nokikerros
ja noen seassa palaneita luunsiruja.
Tarkastuksen paikalle vuonna 1969 tehnyt Oiva Keskitalo ajoittaa röykkiön ja siihen tehdyn polttohautauksen esineiden perusteella 700-luvulle tai viikinkiajan alkuun.
Tutkimukset: Tark. O. Keskitalo 1969.
Löydöt: KM 17808: 1–3, ratassolki, pienoiskeihäänkärki ja
nuolenkärki; KM 1814, palanutta luuta.
Paikalta on vuonna 2001 löytynyt pyöreä tappikoristeinen
kupurasolki pellon pohjoispäässä olevan peltokielekkeen itäreunasta. Samana vuonna paikalle tehdyssä tarkastuksessa
havaittiin peltokielekkeen kohdalla maan olevan muuta peltoa
tummempaa. Pintapoiminnassa löytöpaikalta otettiin talteen
rautakauden lopun tai historiallisen ajan keramiikkaa, palanutta
luuta ja rautakuonaa.
Soljen löytöpaikalta vain 7,5 metrin päässä on vanha viljamakasiini, jonka pohjoispään nostamisen yhteydessä vuonna 2003
makasiinin viereen tehtiin koekuoppia. Löydöt olivat historialliselta ajalta.
Kyntökerroksen alla on asuinpaikasta osin jäljellä ehjältä vaikuttavaa kulttuurimaakerrosta, vaikka myöhempi maankäyttö
on tuhonnut kohdetta.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen & A. Malinen 2001, tark. A.
Lahelma 2003.
Löydöt: KM 32686: 1–4, kupurasolki, keramiikkaa, rautakuonaa ja palanutta luuta.
64
HARTOLA
Asuinpaikka ja kuppikivi pellolla, taustalla Kirkkolan kartanoon johtava koivukuja. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kallioinen mäki, jolla asuinpaikka sijaitsee. Kuvattu lounaasta 2007.
78. Kirkkola 2 (Koivukuja)
79. Kolkkala
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaisjäännösryhmä. I
Kylä: Kirkkola
p = 6834 44
i = 3447 46
z = 100
Peruskartta: 3121 08 Kalho
Kylä: Kalho
p = 6819 48
i = 3442 97
z = 90–93
Muinaisjäännösalue sijaitsee Jääsjärven ja Rautaveden välisellä
kannaksella ja valtatie 4:n länsipuolella, Kirkkolantien ja Lohiniementien, välissä olevalla pellolla.
Kohde sijaitsee Enojärven kaakkoisrannalla olevan Tyrymäen luoteisrinteen juurella, noin 250 metrin päässä Kalhonjoen
suulta kaakkoon. Asuinpaikka on peltojen ympäröimässä kallioisessa niemekkeessä, sen keskiosan tasaisella hiekkamaalla.
Muinaisjäännösryhmään kuuluu kuppikivi ja kuppikiven ympäristössä pellolla, osin valtatie 4:n molemmin puolin, oleva
rautakautinen ja/tai keskiaikainen asuinpaikka.
Kuppikivi sijaitsee kohteen koordinaattien osoittamassa paikassa. Kooltaan 2,7 x 2,2 metriä olevassa kivessä on kaksi selvää
kuppia, ja mahdollisesti kolmas epämääräisempi kuppi.
Vuonna 2004 alueella tehdyissä koekaivauksissa peltomullan
alta paljastui useita likamaa-alueita ja mahdollisia koukkuauran
jälkiä. Löytöjen perusteella asuinpaikka ajoittuu rautakauden
lopulle ja historialliseen aikaan.
Paikalle tehdyistä koekuopista löytyi palanutta luuta ja kvartsiiskoksia. Löytöalue on noin 40 metriä pitkä, ulottuen niemekkeen pohjoisrinteeltä keskustan tasanteen lounaisreunalle.
Niemekkeellä on myös historiallisen ajan asutuksen jälkiä
muun muassa 10–15 kuoppaa, kellarikuoppa ja mahdollisesti
viljelyn jälkiä. Myöhempi toimita alueella on osin tuhonnut esihistoriallista asuinpaikkaa.
Tutkimukset: Tark. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: KM 31693: 1–4, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003, koekaiv. K. Vuoristo
2004.
Löydöt: KM 34602: 1–102, asuinpaikkalöytöjä.
65
HARTOLA
Röykkiötä tutkitaan Kotisalossa. Kuvattu lännestä 2003.
80. Kotisalo
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaisjäännösryhmä. I
Kylä: Hartola
p = 6830 32–54
i = 3451 26–52
z = 100–105
Kotisalon muinaisjäännösalue on eittämättä Hartolan laajin ja
tunnetuin muinaisjäännöskohde. Alue sijaitsee Jääsjärvessä
olevassa Kotisalon saaressa, Kotisalon tilan eteläpuolella. Muinaisjäännösalue käsittää yli 116 röykkiötä ja kuusi kuppikiveä.
Kotisalon saaresta Itä-Hämeen museoon ja Kansallismuseoon toimitettujen neljän keihäänkärjen, kirveen ja kuolainten
johdosta teki arkeologi Helmer Salmo vuonna 1955 tarkastuskäynnin paikalle. Hänen mukaansa paikalla olevista kummuista
monet ovat varmoja hautoja ja osa raivausröykkiöitä. Salmon
tarkastuksen aikaan alue oli peltokäytössä.
Vuonna 1956 Tuomas Björkman teki alueesta karttapiirroksen,
johon oli merkitty 55 kiviröykkiötä. Timo ja Pekka Miettinen
täydensivät karttaa inventoinnin yhteydessä vuonna 1967, jolloin alue oli laidunmaana. Karttaan merkittiin yhteensä 116
röykkiötä, jotka on eroteltu irtokivistä koostuviin ja maansekaisiin. Samassa yhteydessä löytyi alueelta viisi kuppikiveä.
Miettisten mukaan monien peltoröykkiöiltä vaikuttavien röykkiöiden alla saattaa olla rautakautinen hautaröykkiö.
66
Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset kohteessa tehtiin vuonna
2003, jolloin alueella kasvoi jo istutettua metsää. Tällöin kaivettiin puolet maansekaisesta röykkiöstä n:o 13. Oletetun hautauksen sijaan röykkiö osoittautui riihen tai jonkin muun rakennuksen kiukaaksi. Löytöjen, kuten viikinkiaikaisen lasihelmen
puolikkaan ja rautakauden tyypin keramiikan palan, perusteella
kiuas voi ajoittua rautakauteen. Mutta myös ajoittavien löytöjen vähyyden vuoksi se voi olla historialliselta ajalta.
Kaivausten yhteydessä alueelta löytyi myös kuudes kuppikivi.
Kaivauksia johtaneen arkeologi Antti Lahelman mukaan koko
aluetta ei voida määrittää yksiselitteisesti rautakautiseksi röykkiökalmistoksi. Hänen mukaansa kyseessä on huomattavan laaja kohde, johon liittyy erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä röykkiöitä,
kuppikiviä, mahdollisia eri-ikäisiä asuinpaikkoja ja todennäköisesti myös toistaiseksi paikantamaton rautakautinen kalmisto.
Lahelma pitää mahdollisena myös sitä, ettei yksikään röykkiöistä ole hautaröykkiö. Hänen mukaansa röykkiöalueelta löytyneet esineet voivat olla peräisin polttokenttäkalmistosta, jonka
päälle on myöhemmin raivattu röykkiöitä.
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1955, kart. T. Björkman 1956,
inv. T. & P. Miettinen 1967, kaiv. A. Lahelma 2003.
Löydöt: Itä-Hämeen museo 180, keihäänkärki; Itä-Hämeen
museo 765, kuolaimet; Itä-Hämeen museo 766, keihäänkärki;
KM 10905, keihäänkärki; KM 11218, kirves; KM 13728, keihäänkärki; KM 33826: 1–12, kaivauslöytöjä.
HARTOLA
Asuinpaikka rantavallin vasemmalla puolella. Kuvattu etelästä 2002.
Asuinpaikka niemen kärjessä. Kuvattu koillisesta 2007.
81. Koukkuniemi B
82. Kukomalahti
Kylä: Hartola
p = 6829 45
i = 3449 84
z = 95
Kylä: Kalho
p = 6820 14
i = 3442 74
z = 87
Kohde sijaitsee Tainionvirran suulla olevan Koukkuniemen
kaakkoisosassa. Paikalla on kaksi pitkää samansuuntaista rantavallia.
Kohde sijaitsee Enojärven itäosan pohjoispäässä, Kukomalahden länsirannalla olevassa niemekkeessä. Asuinpaikka on kosteikkojen ympäröimällä kumpareella niemen kärjessä.
Asuinpaikka sijaitsee kivikkoisella terassilla läntisimmän rantavallin länsikupeella. Vallin päällä on kooltaan noin 2,5 x 3,5
metriä oleva painanne, joka on mahdollisesti asuinpaikkaan
liittyvä asumuspainanne.
Maaperältään hiekkamoreenia oleva kumpare on alaltaan noin
30 x 30 metriä. On oletettavaa, että asuinpaikka kattaa koko
kumpareen laen.
Asuinpaikka on ilmeisesti pienialainen, mutta ehjä. Vuoden
2002 inventoinnin yhteydessä terassille tehdystä koekuopasta
tuli esiin paksu kulttuurimaakerros ja löytöinä keramiikan pala,
kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Vuoden 2004 inventoinnissa mäellä olevan saunarakennuksen
eteläpuolelle tehdystä koekuopasta löytyi kampaleimakoristeista keramiikkaa, kvartsija pii-iskoksia sekä palanutta luuta.
Keramiikan perusteella kyseessä on mahdollisesti kampakeraamisen ajan asuinpaikka.
Löydöt: KM 33301: 1–3, keramiikan pala, kvartsi-iskoksia ja
palanutta luuta.
Löydöt: KM 34755: 1–4, keramiikkaa, kvartsija pii-iskoksia
ja palanutta luuta.
67
HARTOLA
Kuukerinkallio. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka pellolla kuvan keskellä. Kuvattu etelästä 2007.
83. Kuukerinkallio
84. Kuukerinpelto
Rautakautinen kuppikallio. I
Kylä: Hartola
p = 6829 40
i = 3447 54
z = 102,5
Kylä: Hartola
p = 6829 38
i = 3447 70
z = 97,5–100
Kuppikallio sijaitsee noin 400 metrin päässä Tainionvirrasta
luoteeseen, Kuukerinkallion kaakkoispuolella olevan metsäniemekkeen reunassa. Kuppikallioon on kiinnitetty rauhoituslaatta.
Kohde sijaitsee Tainionvirran pohjoispuolella, Kuukerinkallion
ja Itä-Hämeen museon väliin jäävällä peltoalueella. Asuinpaikka sijaitsee noin 150 metrin päässä Kuukerinkallion kuppikalliosta (kohde n:o 83) itäkaakkoon ja 200 metrin päässä museon
rakennuksista länteen.
Paikalla on halkeamien kolmeen osaan jakama kallio, jonka jokaisessa osassa on kuppeja. Kaiken kaikkiaan kalliossa on yhteensä 94 kuppia. Kuppikallion päällä heti kuppien pohjoispuolella on hajanainen ja matala irtolatomus. Latomus on kooltaan
noin 2 x 4 metriä.
Vuonna 1988 kuppikallion ympäristöä tutkittiin koekaivauksin.
Tällöin löytyi koekuopasta, noin 25 metriä kuppikalliosta luoteeseen, pieni rautakautinen hevosenkenkäsolki. Lisäksi kaivauksissa löytyi hevosvaljaiden metallisia osia, joiden ajoituksesta ei ole varmuutta. Merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ei
tutkimuksissa havaittu.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1965, inv. T. & P. Miettinen 1967, koekaiv. S. Vanhatalo 1988, tark. M. Hölttä & H.
Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 24288: 1–2, hevosenkenkäsolki ja valjaiden osia.
68
Asuinpaikka todettiin vuonna 1999 tehdyn tarkastuksen yhteydessä, jolloin pellon pinnalta löytyi rautakautista keramiikkaa
ja savitiivistettä. Asuinpaikkaan liittyy myös mahdollisesti ItäHämeen museossa oleva viikinkiaikainen pronssinen rannerengas. Rannerengas on löytynyt 1960-luvulla Koskipään kartanon
(nyk. museo) pellosta, noin 350 metrin päästä museosta luoteeseen.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 1999.
Löydöt: KM 31606: 1–3, keramiikkaa ja savitiivistettä; ItäHämeen museo, rannerengas.
HARTOLA
Kuvan etualalla yksi painanteista. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikka ennen alueen rakentamista. Kuvattu etelästä 2002.
85. Leppäniemi
86. Lohentie 6
Kivikautisia painanteita. II
Kylä: Kirkkola
p = 6837 65–67
i = 3448 46–51
z = 98
Kylä: Hartola
p = 6828 95
i = 3449 48
z = 95
Kohde sijaitsee Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kannaksella, valtatie 4:n ja Leppäniementien välissä risteyksen kohdalla.
Alueella on harjun päästä alkava ja risteykseen päättyvä kannas, jolla painanteet sijaitsevat.
Kohde sijaitsee Tainionvirran suun eteläpuolella ja Lohentien
pohjoispuolella olevalla erittäin kivikkoisella muinaisella rantamuodostumalla. Asuinpaikka on kivikkoisella hiekkaharjanteella.
Kohde käsittää seitsemän erikokoista painannetta, joista syvin
on hiilikerroksen perusteella mahdollisesti historiallisen ajan
hiilimiilu tai tervahauta. Muiden painanteiden halkaisija on
noin kolme metriä ja syvyys keskimäärin puolimetriä. Osassa
painanteista voi erottaa matalat vallit.
Kohdetta on tutkittu kaivauksin vuonna 2003. Jo ennalta maaston perusteelta pienialaiseksi todettu asuinpaikka osoittautui
maaston kivikkoisuudesta ja suppeasta alastaan huolimatta löydöiltään rikkaaksi ja pitkään käytössä olleeksi asuinpaikaksi.
Yhteen painaumaan vuonna 2004 tehdystä koekuopasta löytyi palaneita kiviä ja noen- ja hiilensekaista maata, rakenne
tulkittiin tulisijaksi. Painanteet ovat mahdollisesti kivikautisia
asumuspainanteita. Paikalta ei kuitenkaan ole ajoittavaa löytömateriaalia.
Löydöt: -
Löytöjen perusteella paikalla on ollut asutusta varhaiskampakeraamisena aikana ja kivikauden lopulla tai varhaismetallikaudella. Varhaiskampakeramiikan ja tekstiilikeramiikan lisäksi
ajoittavana löytönä paikalta on Pyheensillan tyypin nuolenkärki.
Luuaineiston perusteella paikka ei ole vain kalastajien leiripaikka, vaan tunnistetussa aineistossa on kalanluiden lisäksi nisäkkäiden ja lintujen luita. Ainoa kaivauksissa havaittu rakenne
oli kivetty kuoppaliesi.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa 2002, kaiv. J. Seppä 2003.
Löydöt: KM 33302: 1–3, asuinpaikkalöytöjä; KM 34308:
69
HARTOLA
Rajamerkki koivun vasemmalla puolella pellolla. Kuvattu lännestä
2007.
Asuinpaikkatasannetta, taustalla Lukkolampi. Kuvattu luoteesta 2007.
87. Lohiniemi
88. Lukkolampi
Kylä: Ruskeala
p = 6835 48
i = 3447 24
z = 100
Kylä: Kalho
p = 6821 18
i = 3442 30
z = 87
Kohde sijaitsee Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kannaksella,
laajan peltoalueen länsiosassa valtatie 4:n länsipuolella. Kivestä on Kirkkolahden rantaan noin 350 metriä.
Kohde sijaitsee Lukkolammen lounaisrannalla olevan niemen
kärjessä. Asuinpaikka on niemen itäpuolella olevalla laakealla
tasanteella. Paikan maaperä on kivistä moreenia, joka on paikoin hiekkaista.
Paikalla on laakea ja tasainen kivi, joka on kooltaan 2,5 x 3,5
metriä ja puoli metriä korkea. Korkeimmalla kohdalla kivessä
on rengasmainen hakkaus. Epäsäännöllisen pyöreä rengas on
tehty karkeasti ja sen halkaisija on 12 senttimetriä.
Löydöt: -
70
Tasanteen eteläpäähän vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä
tehdystä koekuopasta löytyi 10 kvartsi-iskosta.
HARTOLA
Muikunlahden asuinpaikkaa, taustalla valtatie 4. Kuvattu kaakosta
2007.
Myllymäki pellon laidassa ja Kirkkolan piharakennusten takana. Kuvattu koillisesta 2007.
89. Muikunlahti
90. Myllymäki
Kylä: Kirkkola
p = 6837 94–6838 62
i = 3448 66–84
z = 100–104
Kylä: Ruskeala
p = 6834 53
i = 3447 07
z = 100
Kohde sijaitsee Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kannaksella
olevan pohjois–etelä-suuntaisen harjun rinteellä, valtatie 4:n
itäpuolella.
Kohde sijaitsee Kirkkolahden itärannalla olevalla Myllymäellä,
mäen kaakkoispuolella.
Kohde löytyi inventoinnissa vuonna 2000, jolloin paikalla havaittiin 6–7 asumuspainannetta ja pyyntikuoppia. Vuonna 2003
asuinpaikkaa tutkittiin kaivauksin ja samalla aluetta kartoitettiin tarkemmin. Kartoituksessa alueella havaittiin 45 asumuspainannetta, jotka sijaitsevat kolmella eri korkeudella olevalla
terassilla harjun rinteellä. Asumuspainanteiden lisäksi harjun
päältä löytyi lisää pyyntikuoppia.
Kaivauksissa tehtyjen löytöjen perusteella asuinpaikka ajoittuu
aikavälille noin 4300–1500 eKr. Ylimmältä tasanteelta on löytöinä varhaiskampakeramiikkaa, keskiterassilta tyypillistä- ja
myöhäiskampakeramiikkaa ja alimmalta tasanteelta asbestikeramiikkaa. Paksuimmat kulttuuri- ja likamaakerrokset ovat
keski- ja alaterassilla. Keskimmäiseltä terassilta löytyi kaivauksissa myös punamultahauta.
Paikalla on säilynyt useita vanhaan historiallisen ajan asutukseen liittyviä rakenteita. Alueella on kaivo, jonka seinämät on
tehty ladotuista lohkokivistä. Pyöreän kaivon kansi on tehty yhdestä lohkareesta ja siinä on aukko.
Kaivon lisäksi alueella on kaksi talonpohjaa. Toinen on suorakaiteen mallinen kiviperustus, joka on kooltaan 1,8 x 3,4
metriä. Toisesta rakennuksesta on jäljellä porraskivi, jonka lounaispuolella on lohkottu nurkkakivi. Rakenteisiin liittyy myös
harvahkoa, ilmeisesti seinien, peruskiveystä.
Myllymäellä on sijainnut Kirkkolan kartanon tuulimylly. Mäelle johtaneesta myllytiestä on näkyvissä ura paikassa, josta maakiviä on raivattu sivuun. Myllymäellä on myös tervahauta.
Löydöt: -
Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, kaiv. A. Lempiäinen 2004.
71
HARTOLA
Toinen mäntykallion kuppikivistä kuvattuna tarkastuksen yhteydessä
2001.
Mäntylän kuppikivi. Kuvattu etelästä 2007.
91. Mäntykallio
92. Mäntylä
Ajoittamaton kuppikivi. II
Kylä: Kirkkola
p = 6834 78
i = 3447 40
z = 100
Kylä: Kirkkola
p = 6837 35
i = 3440 88
z = 105
Kohde sijaitsee noin 500 metrin päässä Rautaveden kaakkoisrannasta, järven ja valtatie 4:n välissä olevalla matalalla ja kallioisella mäellä ja sen itä- ja etelälaidalla.
valtatie 4:n ja Rautaveden välissä kulkevan Leppäniementien
länsipuolella. Kuppikivi on vanhalla pellolla, joka on metsitetty.
Alueella on kaksi kuppikiveä ja mahdollisesti rautakautinen
asuinpaikka. Kuppikivistä toinen sijaitsee mäen päällä olevan
tilan päärakennuksen itäpuolella, loivasti itään viettävän rinteen
juurella. Tasaisen kiven päällä on 11 kuppia ja kivi on kooltaan 2,0 x 1,6 metriä ja puolimetriä korkea. Toinen kuppikivi
sijaitsee päärakennuksen länsipuolella ja sen luoteisreunalla on
neljä kuppia rivissä. Kivi on kooltaan 2,7 x 2,5 metriä ja metrin
korkuinen.
Kuppikivien viereisen pellon reunoilta löytyi kohdetta tarkastettaessa vuonna 2001 rautakautiseen asuinpaikkaan viittaavaa
materiaalia kuten keramiikkaa, lasihelmi, rautakuonaa, sulanutta pronssiseosta ja palanutta luuta.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen & A. Malinen 2001.
Löydöt: KM 32602: 1–8, lasihelmi, keramiikkaa, kuonaa, palanutta luuta ja tuluspiitä.
72
Kuppikivi on muodoltaan kolmikulmainen. Kiven yläpinnassa
havaittiin vuoden 2004 inventoinnissa ainakin yksi kuppi, mutta sammaleen peittämää kiveä ei tuolloin puhdistettu kokonaan.
Kiven halkaisija on noin kaksi metriä ja korkeus puoli metriä.
Löydöt: -
HARTOLA
Etualalla röykkiöaluetta, asuinpaikka taustalla olevalla pellolla. Kuvattu etelästä 2007.
93. Nuuttilanmäki 1–4
Moniperiodinen muinaisjäännösryhmä. I
Kylä: Kalho
p = 6819 58–88
i = 3443 56–78
z = 87–100
Kohde sijaitsee Enojärveen laskevan Kalhonjoen eteläpuolella
olevan Nuuttilanmäen pohjoisrinteellä ja mäkeä ympäröivillä
pelloilla. Muinaisjäännösryhmään kuuluu röykkiöalue, asuinpaikka, kuppikivi ja kuppikallio.
Nuuttilanmäki 1 eli röykkiöalue sijaitsee mäellä, joka on laitumena ja osin metsitetty. Alueella on 30–40 maansekaista kiviröykkiötä, joista osassa on silmäkivi. Röykkiöiden halkaisija
vaihtelee kolmen ja 10 metrin välillä. Röykkiöistä osa on mahdollisesti hautoja ja osa raivausröykkiöitä sekä kiukaita.
Nuuttilanmäki 2 on asuinpaikka, joka sijaitsee hiekkaisella
pellolla mäen läpi kulkevan tien koillispuolella. Pellolta on havaittu kahdesta eri keskittymästä nokista maata ja palaneita kiviä sekä löydetty rautakautista keramiikkaa ja palanutta savea.
Asuinpaikan liepeiltä on löytynyt myös kivikautisia esineitä,
joten paikalla on mahdollisesti myös kivikautinen asuinpaikka.
Nuuttilanmäki 3 on kuppikivi, jonka laella on yksi kuppi. Kivi
sijaitsee mäkeä halkovan tien pohjoispuolella, tiestä noin 80
metriä koilliseen.
Nuuttilanmäki 4 on pieni kalliopaljastuma, jossa on yksi kuppi.
Paljastuma on tien pohjoispuolella neljän metrin päässä tiestä.
Tutkimukset: Tark. T. Sepänmaa & L. Lehtinen 1997, inv. H.
Poutiainen 2003.
Löydöt: KM 30483: 1–6, keramiikkaa, palanutta savea, kvartsiesine ja -iskoksia.
73
HARTOLA
Asuinpaikka rantatörmän päällä. Kuvattu lounaasta 2007.
Näsi 2:n kivikautinen asuinpaikka. Kuvattu etelästä 2007.
94. Näsi 1
95. Näsi 2
Kylä: Kalho
p = 6820 25
i = 3441 38
z = 87
Kylä: Kalho
p = 6820 36
i = 3441 35
z = 90–92
Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan pohjoisrannalla. Paikalla
on suoraan rannasta pari metriä ylemmäksi kohoava törmä,
jonka päällä asuinpaikka sijaitsee.
Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan pohjoisrannalta noin 110
metriä sisämaahan päin olevalla hiekkaharjanteella. Paikalla on
kahden kalliopaljastunman välissä koillis–lounais-suuntainen
sekametsää kasvava harjanne, jota reunustaa muinainen rantatörmä.
Kohde löytyi vuonna 2004 tehdyssä inventoinnissa, jolloin törmän päälle kaivettiin koekuoppa. Koekuopasta löytyi kvartsiiskoksia ja -ydin sekä palanutta luuta. Maaperä asuinpaikalla on
hiekkaista ja alueella kasvaa sekametsää.
Löydöt: KM 34759: 1–2, kvartsiydin, -iskoksia ja palanutta
luuta.
74
Asuinpaikka löytyi inventoinnissa vuonna 2004 ja se sijaitsee
harjanteen eteläosassa. Harjanteen kaakkoisreunalle tehdystä
koekuopasta löytyi kvartsiydin ja -iskoksia sekä palanutta luuta.
Löydöt: KM 34760: 1–3, kvartsi-iskoksia, -ydin ja palanutta
luuta.
HARTOLA
Asuinpaikka pellon laidassa lähellä paaleja. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka metsässä järven rannalla. Kuvattu kaakosta 2007.
96. Pellonpää
97. Piilosyvänsaari
Kylä: Hartola.
p = 6834 22
i = 3458 16
z = 97,5
Kylä: Kalho
p = 6819 42
i = 3442 61
z = 88–90
Kohde sijaitsee Jääsjärven itärannalta, Pitkälahden pohjukasta,
noin 350 metrin päässä kaakossa olevalla peltoalueella. Paikalla on tasaista savensekaista hiekkapeltoa, joka laskee muinaisrantatörmänä länttä kohden.
Kohde sijaitsee Enojärven itäpään etelärannalla olevan Piilosyvänsaari-nimisen niemen itäpuolella, niemen kainalossa. Alueen maaperä on kivistä, joskin paikoin hienoaineksista moreenia ja kasvillisuus sekametsää.
Vuonna 1967 inventoinnin yhteydessä Timo ja Pekka Miettinen
keräsivät löytöjä pellon länsireunassa olleen riihen kohdalla ja
siitä etelään olevalta kellertävän hiekan alueelta. Tuolloin löytyi tyypillistä kampakeramiikkaa, kvartsikaavin ja -iskoksia
sekä palaneen luun siru.
Asuinpaikka löytyi vuoden 2004 inventoinnissa, jolloin rannan tuntumaan tehdystä koekuopasta löytyi kvartsi-iskoksia,
palanutta luuta ja koristelematon keramiikan pala. Ylemmälle tasolle, kauemmaksi rannasta tehdystä koekuopasta löytyi
kvartsi-iskoksia.
1900-luvun alussa paikalta on löytynyt kourutaltta Pellonpään
talon perunapellosta. Löytöpaikka on ollut noin 50 metrin päässä talosta luoteeseen, muinaisrantatörmän päällä. Samoihin
aikoihin on uudispeltoa raivattaessa löytynyt myös tuura rantatörmän alapuolelta, noin 150 metrin päästä talosta lounaaseen.
Paikalla on mahdollisesti kaksi eri ikäistä ja eri korkeustasoilla
sijaitsevaa asuinpaikkaa.
Löydöt: KM 5277: 2–3, kourutaltta ja tuura, KM 17350: 1–5,
keramiikkaa, kvartsiesine, -iskoksia ja palanutta luuta.
75
HARTOLA
Pirtinniemen asuinpaikkaa. Kuvattu lounaasta 2007.
Kivikautinen asuinpaikka Pirttilahden rannalla. Kuvattu kaakosta
2007.
98. Pirtinniemi
99. Pirttilahti
Kylä: Ruskeala
p = 6836 50
i = 3451 58
z = 100
Peruskartta: 3121 11 Lepsala
Kylä: Lepsala
p = 6816 59
i = 3455 46
z = 118–120
Kohde sijaitsee Vehkasalonsaaren pohjoisosassa olevassa
Pirtinniemessä, niemen poikki kulkevalla matalalla harjulla.
Asuinpaikka on hiekkaharjun loivasti länteen laskevalla rinteellä, heikosti erottuvan muinaisen rantamuodostuman yläpuolella.
Kohde sijaitsee Salajärven luoteisrannalla, Pirttilahden koillisrannalla olevalla harjanteella. Asuinpaikka on noin 15 metrin
päässä rannasta olevalla kapealla terassilla, loivasti rantaan
laskevalla rinteellä.
Asuinpaikka löytyi vuonna 2000 tehdyssä inventoinnissa. Tällöin alue oli metsälaitumena ja karjan rikkomasta maanpinnasta löytyi pii- ja kvartsi-iskoksia sekä palanutta luuta. Ehjälle
maalle tehdyistä koekuopista havaittiin kulttuurimaakerros ja
löytöinä talteen otettiin kvartsi-iskoksia.
Koekuoppien ja alueen topografian perusteella asuinpaikka on
pienialainen.
Löydöt: KM 32383: 1–5, pii-iskos, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
76
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä terassille kaivettiin koekuoppa, josta löytyi kvartsi-iskoksia. Rinteen laella ei havaittu
mitään muinaisjäännökseen viittaavaa. Asuinpaikan maaperä
on hieman ympäristöään vähäkivisempää hiekkamoreenia.
Topografian perusteella asuinpaikka on todennäköisesti suppea-alainen.
HARTOLA
Kiviauma Pohjolan kylätontilla. Kuvattu lännestä 2007.
Kuppikivi Pohjolan kylätontilla. Kuvattu lounaasta 2007.
100. Pohjola
101. Pohjola 1
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen kylänpaikka. I
Rautakautisia kuppikiviä. II
Kylä: Pohjola
p = 6821 74
i = 3444 72
z = 90
Kylä: Pohjola
p = 6821 65
i = 3444 78
z = 90
Kohde sijaitsee Kilpilammen itäpuolella olevan Sankarinkallion etelärinteillä. Alue on loivasti etelään ja itään laskevaa
kivikkoista ketoa, joka on maaperältään hiesua. Paikalla on sijainnut Pohjolan vanha kylätontti.
Kuppikivet sijaitsevat Kilpilammen itäpuolella, Sankarikallion
etelärinteellä olevan kedon itä- ja koillispäässä. Alue on Pohjolan vanhaa kylätonttia ja sillä sijaitsee neljä kuppikiveä.
Kylätontin tiheiten rakennettu osa on sijainnut alueen koilliskulmassa, kalliokumpareella olevan ulkorakennuksen ympäristössä. Rakennuksen vieressä on näkyvillä kivijalka.
Eteläisin kuppikivi sijaitsee kohteen koordinaattien osoittamassa paikassa. Kivi on suuri siirtolohkare, jonka tasaisella laella
on neljä kuppia. Toinen kuppikivi, joka on mahdollisesti kalliopaljastuma, sijaitsee alueella olevan ulkorakennuksen lounaispuolella. Kivessä on kahdeksan kuppia.
Alueella on useita maansekaisia röykkiöitä, jotka ilmeisesti ovat
kiukaita, mutta joista osa voi mahdollisesti olla rautakautisia
hautaröykkiöitä. Näiden lisäksi alueella on ulkorakennuksesta
lähes Kilpilammen rantaan asti laskematon määrä erikokoisia
kivikasoja ja kiviaumoja. Kilpilammen rantaa myöten aina Purassalmelle asti on metsässä useita peltoröykkiöitä.
Kolmas kuppikivi on ulkorakennuksesta noin 40 metriä luoteeseen, kallion kaakkoisjuurella. Kivessä on viisi kuppia. Neljäs
kivistä on ulkorakennuksesta noin 54 metriä luoteeseen, kallion
reunalla ja siinä on kolme kuppia.
Pohjolan kylätontin asutuksen alku voi olla rautakautinen, sillä
alueella on neljä kuppikiveä. Kuppikivet on merkitty omaksi
kohteekseen, Pohjola 1 (kohde n:o 101).
Löydöt: -
Löydöt: -
77
HARTOLA
Laitumella oleva muistokivi. Kuvattu kaakosta 2007.
Metsätöissä ruhjoutunut kuoppa, jonka takana toinen. Kuvattu lounaasta 2007.
102. Pohjolan kartano
103. Rajala
Historiallisen ajan muistomerkki. I
Historiallisen ajan tervahautoja. II
Kylä: Pohjola
p = 6821 82
i = 3445 58
z = 92,5
Kylä: Kirkkola
p = 6837 26–33
i = 3448 11–13
z = 107
Kohde sijaitsee Pohjolan kartanon laitumella, noin 150 metrin
päässä kartanon päärakennuksesta lounaaseen.
valtatie 4:n ja Leppäniementien välissä olevalla metsäalueella.
Laitumella on noin kaksi metriä korkea muistokivi. Kiven eteläsivulla on teksti kahdessa päällekkäisessä rivissä:
GÅRD och ÅKER ANLAGD
ÅR 1779 FR TANFELT
Kiven laella on korkeuskiintopiste ja rautapultti.
Alueella on seitsemän kohtalaisen hyvin säilynyttä, todennäköisesti tervanpolttoon liittyvää pyöreää kuoppaa. Kuoppien
halkaisija on kolme metriä ja osassa on yli metrin levyiset vallit. Syvimmän kuopan syvyys on 1,2 metriä.
Löydöt: -
Kuoppien keskellä ja reunoilla on vaihtelevan paksuinen hiilikerros. Maaperä alueella on hienoa hiekkaa.
Löydöt: -
78
HARTOLA
Kuppikivi puun juurella, taustalla Rauhanmaja B. Kuvattu kaakosta
2007.
Kuppikivi puun alla. Kuvattu lounaasta 2007.
104. Rauhanmaja A
105. Rauhanmaja B
Kylä: Kirkkola
p = 6834 58
i = 3447 88
z = 102,5–105
Kylä: Kirkkola
p = 6834 73
i = 3447 85
z = 105–110
Kuppikivi sijaitsee valtatie 4:n itäpuolella ja Rauhanmajalle
vievän kylätien pohjoispuolella olevalla pellolla, noin 35 metrin päässä kylätiestä.
Kohde sijaitsee pellolla valtatie 4:n itäpuolella ja Rauhanmajalle vievän kylätien pohjoispuolella. Kuppikivi on noin 20 metrin
päässä pellon pohjoisreunalla olevan metsäniemekkeen kärjestä etelään.
Kuppikivi on kooltaan noin 2 x 2 metriä ja korkeudeltaan 0,7
metriä. Kiven loivasti itään viettävän laen keskellä on kaksi
kuppia. Kivi on sammaloitunut.
2003.
Löydöt: -
Kivi on kooltaan 1,8 x 3 metriä ja puolitoista metriä korkea.
Kuppikivi on haljennut pohjoissivulta ja sitä on mahdollisesti
joskus louhittu itäreunalta. Sammaloituneen kiven etelään viettävällä laella on seitsemän kuppia.
2003.
Löydöt: -
79
HARTOLA
Sairilan kuppikivi. Kuvattu luoteesta 2003.
Tiukansaaren niemenkärki, jossa lapinraunio sijaitsee. Kuvattu lounaasta 2007.
106. Sairila
107. Tiukonsaari
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen kuppikivi. I
Pronssi- ja/tai rautakautinen lapinraunio. I
Kylä: Hartola
p = 6830 12
i = 3451 49
z = 100
Kylä: Kirkkola
p = 6839 48
i = 3444 80
z = 100
Kuppikivi sijaitsee Jääsjärven Kotisalon saaressa, sen eteläosassa, noin 200 metrin päässä Kotisalon rautakautisen muinaisjäännösalueen eteläreunasta eteläkaakkoon. Kivi on aukiolla, joka on ilmeisesti entisen Sairilan tilan pihapiiriä.
Kohde sijaitsee Rautavedessä olevassa Tiukansaaressa. Lapinraunio on saaren pohjoiskärjessä olevalla kallioalueella, kallion
laella.
Kuppikivi löytyi vuonna 2003 Kotisalon muinaisjäännösalueen
kaivausten yhteydessä. Suuri kivi on kooltaan 4 x 4 metriä ja
kaksi metriä korkea. Kiven tasaisessa yläpinnassa on ainakin
kaksi kuppia, mutta koko yläpintaa ei löytöhetkellä puhdistettu
sammalista. Kuppikiven lähiympäristössä on useita kiviröykkiöitä.
Tutkimukset: Tark. A. Lahelma 2003.
Löydöt: -
80
Röykkiö on matala ja muodoltaan pyöreä. Osaksi sammaleen
ja jäkälän peittämän röykkiön halkaisija on noin viisi metriä ja
korkeus 0,4 metriä.
Paikalla ovat viimeksi käyneet Timo ja Pekka Miettinen inventoidessaan kohteen vuonna 1967. Heidän mielestään lapinraunio saattaa olla myös rautakautinen hauta.
Löydöt: -
HARTOLA
Kuppikivi pellolla Kirkkolan kartanon eteläpuolella. Kuvattu kaakosta
2007.
Rautakautinen kuppikivi. Kuvattu lännestä 2007.
108. Tuletännepelto
109. Uusi Ruskeala A
Kylä: Kirkkola
p = 6834 16
i = 3447 18
z = 97,5
Kylä: Ruskeala
p = 6833 50
i = 3447 70
z = 100–105
Kuppikivi sijaitsee valtatie 4:n länsipuolella ja Kirkkolan kartanon eteläpuolella olevalla peltoalueella, noin 300 metrin päässä
Kirkkolahden rannasta itään.
Kuppikivi sijaitsee Ruskealanlammen luoteispuolella olevan
hiekansekaisen savipellon reunassa. Kivi on valtatie 4:ltä haarautuvan vanhan Hartolan kirkolle vievän tien itäpuolella aivan
tien reunassa.
Kuppikivi on kooltaan 2,8 x 3,2 metriä ja korkeimmillaan 1,15
metriä korkea. Kivessä on 15 kuppia ja viisi mahdollista kuppia. Suurin osa kupeista on kiven harjanteella epäsäännöllisessä
paririvissä, suurin kuppi on kuitenkin muista erillään kiven eteläreunan lähellä. Pyöreiden ja maljamaisten kuppien halkaisija
on 6–8 senttimetriä ja syvyys 1–2,5 senttimetriä.
Löydöt: -
Kuppikivi on pinnaltaan koilliseen kalteva ja sen luoteisreuna
on haljennut. Kooltaan kivi on 2 x 3 metriä ja korkeudeltaan 1,3
metriä. Kiven korkeimmalla kohdalla on 26 kuppia. Kiveen on
kiinnitetty rauhoituskilpi.
Tutkimukset: Tark. A. Erä-Esko 1955, inv. T. & P. Miettinen
1967, tark. M. Miettinen 1985.
Löydöt: -
81
HARTOLA
Rautakautinen kuppikivi. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikan kaivauksin tutkittua osaa. Kuvattu kaakosta 2007.
110. Uusi Ruskeala B
111. Uusi Ruskeala C
Kylä: Ruskeala
p = 6833 60
i = 3447 63
z = 100–105
Kylä: Ruskeala
p = 6833 60
i = 3447 60
z = 95–105
Kuppikivi sijaitsee Ruskealanlammen luoteispuolella olevan
hiekansekaisen savipellon reunassa. Kivi on valtatie 4:ltä haarautuvan vanhan Hartolan kirkolle vievän tien koillispuolella
aivan tien reunassa, noin 30 metrin päässä teiden risteyksestä.
Laaja asuinpaikka-alue sijaitsee valtatie 4:n itäpuolella olevalla
peltoalueella Ruskealantien molemmin puolin. Aluetta rajaavat
pohjoisessa ja koillisessa Hiitlamminsuo, idässä ja kaakossa
Seppälänharju ja Ruskealanlampi sekä etelässä Suokurinmäki.
Viljeltyjen peltojen maaperä on hieta- ja hiekkamultaa. Alueella on kaksi kuppikiveä (kohteet n:o 109 ja 110).
Tasalakinen kuppikivi on kooltaan 2 x 3,3 metriä ja korkeudeltaan 1,2 metriä. Kiven laella on 23 kuppia, joista 4 on kiven
itäpäässä, 10 keskellä ja 9 länsipäässä. Kiveen on kiinnitetty
rauhoituskilpi.
Tutkimukset: Tark. A. Erä-Esko 1955, inv. T. & P. Miettinen
1967, tark. M. Miettinen 1985.
Löydöt: -
Pelloilta on havaittu noesta mustaksi värjäytyneitä alueita, joilta on löytynyt palaneita kiviä ja savitiivistettä. Pelloilta on löytynyt myös rautakauden keramiikka, lasihelmiä ja pronssiriipus
sekä kivikaudelle ja historialliselle ajalle ajoittuvia löytöjä.
Vuonna 2004 tutkittiin osaa asuinpaikka-alueesta koekaivauksin tulevan valtatie 4:n parannushankkeen vuoksi. Tutkimuksissa paljastui valtatie 4:n ja Ruskealantien risteystä olevan
muuntajan lähistöltä historiallisen ajan puurakenteita ja ajoittamattomia liesikiveyksiä. Kaivausten perusteella rautakautinen
asuinpaikka sijaitsee alueella kuppikivien ympäristössä, sillä
tutkitun alueen kaikki löydöt ajoittuvat historialliseen aikaan.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003, koekaiv. K. Vuoristo
2004.
82
HARTOLA
Vanha kirkonpaikka ja muistokivi. Kuvattu luoteesta 2007.
Vuoteenkosken joen mutka. Kuvattu lounaasta 2007.
112. Vanha kirkonpaikka
113. Vuoteela
Historiallisen ajan muistomerkki. II
Rautakautinen löytöpaikka. II
Kylä: Hartola
p = 6829 72
i = 3448 24
z = 98
Kylä: Hartola
p = 6828 84
i = 3447 00
z = 90–95
Kohde sijaitsee Hartolan keskustaan ja Itä-Hämeen kansanopistolle vievien teiden risteyksen kaakkoispuolella, noin 500 metrin päässä Itä-Hämeen museosta koilliseen.
Löytöpaikka on Tainionvirran etelärannalla, kohdassa, jossa
joki tekee mutkan Vuoteenkosken kohdalla. Paikalla on ollut
perunapelto, josta vuonna 1919 löytyi perunoita nostettaessa
lukuisia rautakautisia esineitä.
Paikalla on vanhasta kirkosta kertova muistokivi. Puistomaisella alueella on myös jäljellä vanha kiviaita. Paikalla on sijainnut
vuosina 1684–1693 rakennettu Koskipään ristikirkko ja siihen
kuuluva kirkkomaa.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & H. Poutiainen 2003.
Löydöt: -
Löydöt tulivat noin 5 x 5 metrin suuruiselta alueelta alle 10
metrin päästä rannasta. Löytökohdalla niemen reuna on loivasti
kumpumainen ja jonkin verran ympäristöään ylempänä.
Paikalta löytyi 12 keihäänkärjen katkelmaa, miekan ja sirpin
katkelma, padansangan katkelma ja 77 erilaista rautapalaa.
Kohteen vuonna 1928 tarkastanut Nils Cleve ei havainnut paikalla hiiltä tai muuta kalmistoon viittaavaa, joten ilmeisesti kyseessä on kätkölöytö.
Tutkimukset: Tark. N. Cleve 1928, inv. T. & P. Miettinen
1967.
Löydöt: Itä-Hämeen museo 1254, miekan katkelma; KM 8147:
1–20, keihäänkärjen katkelmia, miekan katkelma, sirpin katkelma ja raudan paloja.
83
HARTOLA
Värränharjun asuinpaikka Mutterinkoskenuoman rannalla. Kuvattu
lounaasta 2007.
114. Värränharju
Kylä: Kalho
p = 6820 69
i = 3440 50
z = 88–90
Kohde sijaitsee Hartolan ja Sysmän rajalla olevan Enojärven ja
Joutsjärven välisen uoman itärannalla, noin 90 metrin päässä
Mutterinkoskesta etelään. Asuinpaikka on hiekkaisella tasanteella uoman rannalla olevan harjun eteläpäässä.
84
Tasanteella on yksi noin 12 metriä halkaisijaltaan oleva asumuspainanne. Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tasanteelle
tehtiin useita koekuoppia, joista löytyi koristelematonta asbestikeramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Inventoinnin
perusteella asuinpaikka vaikuttaa ehjältä ja hyvin säilyneeltä.
Löydöt: KM 34762: 1–3, asbestikeramiikkaa, kvartsi-iskoksia
ja palanutta luuta.
HEINOLA
Heinola on ollut ja on edelleenkin erittäin vesistörikasta aluetta, joka on esihistoriallisella ajalla houkutellut puoleensa etenkin pyyntikulttuurin asutusta. Heinolasta tunnetaan 50 kiinteää muinaisjäännöstä, joista yli puolet on kivikautisia kohteita.
K. R. Salovius on kerännyt tietoja muinaisjäännöksistä ja -muistoista Heinolan kihlakuntaan kuuluvien Heinolan ja Sysmän
pitäjissä jo vuonna 1897. Sysmän kunnan perusinventointi vuodelta 1965 kattoi osia nykyisen Heinolan alueesta. Ensimmäisen koko Heinolan alueen kattavan perusinventoinnin teki Oiva Keskitalo vuonna 1970. Toinen koko kunnan inventointi on
vuodelta 2003 – tuolloin maakuntakaavan valmistelua varten Hannu Poutiainen Lahden kaupunginmuseosta inventoi alueelta uusia muinaisjäännöksiä ja kokosi yhteen tiedot aiemmin tunnetuista. Perus- ja täydennysinventointien lisäksi Heinolassa on tehty useita kaava-alueiden inventointeja. Inventointitilanne Heinolassa on ilahduttavan hyvä, sillä lähes jokaiseen
1990-luvun lopun jälkeen valmisteltuun kaavaan on sisällytetty myös arkeologinen inventointi.
Vaikka Heinolassa on tehty runsaasti inventointeja, on kaivauksia tehty vain kolmella muinaisjäännöksellä. Vuonna 1986
tutkittiin Kimmo Seppäsen johdolla Hotelli Kumpelin pihamaalla ollutta rautakautista polttohautausta tai kätköä ja vuonna
1991 Hannu Takalan johtamilla kaivauksilla Jyrkkämäen (kohde n:o 128) röykkiöitä. Vuosina 2005–2006 on tehty Anssi
Malisen johdolla tutkimuskaivauksia Harakkalahden (kohde n:o 117) kivikautisella asuinpaikalla.
Heinolan kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat järvien ympäristössä, jokseenkin tasaisesti jakautuneena koko kunnan alueelle.
Seudulla on liikuttu jo varhain, ja siitä on osoituksena Viikinäisistä löytynyt reenjalas (KM 9882), joka ajoittuu varhaismesoliittiselle kivikaudelle ja on yksi Suomen vanhimmista löydöistä. Reenjalaksen löytöpaikan läheisyydessä on Harakkalahden mesoliittinen asuinpaikka.
Järvien rannoilta tunnetaan myös neoliittisen kivikauden asuinpaikkoja ja rantakallioista kolme kalliomaalausta. Maalaukset
kuvastavat kivikautisten ihmisten uskomusmaailmaa, ja osa niistä ajoittuu mahdollisesti myös pronssikaudelle. Varhaismetallikautisia asuinpaikkoja Heinolasta tunnetaan kaksi: Ruotsalaisen rannalla oleva Kiviniemenvuoren (kohde n:o 133)
asuinpaikka ja Saarijärven rannalla oleva Sammakkolahden (kohde n:o 151) asuinpaikka. Myöskin Huhtisaaren (kohde n:o
122) ja Naistenlahden (kohde n:o 143) tarkemmin ajoittamattomat lapinrauniot voivat olla varhaismetallikautisia.
Rautakautisia muinaisjäännöksiä tunnetaan Heinolasta vain muutamia. Edellä mainitun Kumpelin polttohautauksen tai kätkön lisäksi ainakin yhdestä Jyrkkämäen röykkiöstä on rautakautinen ajoitus. Heinolasta on kuitenkin muutamia rautakautisia
irtolöytöjä, joten osa tarkemmin ajoittamattomista röykkiökohteista ja Kukkaromäen (kohde n:o 136) kuppikivi voivat mahdollisesti olla rautakautisia. Suuri osa Heinolaa on ollut erämaata pitkälle historialliselle ajalle asti, joten alue ei ole kenties
houkutellut myöskään aiempaa rautakautista asutusta. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä kunnassa edustavat Härkälän
vanha kylätontti (kohde n:o 123), rajamerkit, sekä tervanpoltosta ja hiilen teosta kertovat jäänteet.
85
HEINOLA
86
HEINOLA
Asumuspainanne Ala-Musterin asuinpaikalla. Kuvattu luoteesta 2003.
Kallioseinämä, jossa Ala-Rievelin kalliomaalaus. Kuvattu pohjoisesta
2007.
115. Ala-Musteri
116. Ala-Rieveli
Esihistoriallinen kalliomaalaus. I
Peruskartta: 3112 08 Heinola
Kylä: Jyränkö
p = 6782 40
i = 3446 26
z = 103–105
Peruskartta: 3112 12 Heinola kk
Kylä: Lusi
p = 6798 58
i = 3454 60
z = 82–84
Kohde sijaitsee Myllykylän peltoalueiden itäpuolella olevan
Ala-Musterilammen lounaisrannalla. Asuinpaikka on paikalla
olevan harjun lakialueen eteläosassa.
Kohde sijaitsee Ala-Rievelinjärven luoteisrannalla pienessä
niemekkeessä olevassa jyrkänteessä, noin 200 metrin päässä
Haukkasaaresta lounaaseen.
Asuinpaikalla on soikea asumuspainanne, joka on kooltaan
noin 3 x 5 metriä ja puoli metriä syvä. Asumuspainanteeseen
tehdystä koekuopasta on löytynyt keramiikkaa ja palanutta luuta. Kuopassa oli havaittavissa myös selkeä kulttuurimaakerros.
Kallioseinämä, jossa maalaukset ovat, on jyrkkä ja rikkonainen. Maalauskentän leveys on noin neljä metriä ja korkeus kaksi metriä. Maalauskohdan alapuolella on kiviterassi. Alimmat
väriläiskät ovat puoli metriä maanpintaa ja 4,5 metriä järven
pintaa ylempänä.
Potentiaalista asuinpaikka-aluetta on laajemminkin harjun laella, mutta alueelle vuonna 2003 tehdyistä muista koekuopista
ei tullut löytöjä.
Löydöt: KM 33990: 1–2, keramiikkaa ja palanutta luuta.
Maalauksessa on kaksi osaa. Toisessa on Pekka Kivikkään
mukaan kädet kohotettuna oleva ihmishahmo ja päällekkäiset
venekuviot. Toisessa osassa on pahoin kuluneita ja vaikeasti tulkittavia kuvioita, mahdollisesti ihmishahmoja, veneitä ja
vaakavetoja.
Tutkimukset: Tark. T. Miettinen 1977, tark. T. Seger & J.-P.
Taavitsainen 1987, kart. P. Kivikäs 1995.
Löydöt: -
87
HEINOLA
Asuinpaikkaa tutkitaan. Kuvattu lännestä 2006.
Asumuspainanne puiden välissä. Kuvattu etelästä 2007.
117. Harakkalahti
118. Harjulampi
Peruskartta: 3112 12 Heinolan kk
Kylä: Lusi
p = 6799 78–86
i = 3455 16–19
z = 85
Peruskartta: 3114 06 Pökölä
Kylä: Paistjärvi
p = 6796 82
i = 3470 26
z = 95–96
Kohde sijaitsee Ala-Rievelin lounaisrannalla olevan Harakkalahden luoteispuolella. Asuinpaikka on rantaan viettävän rinteen
päällä ja sen pohjoispuolella kulkee rantaan johtava tie. Alue on
hakkuuaukeaa ja maaperä melko kivistä hiekkamoreenia.
Kohde sijaitsee Saarijärven länsirannalla, järven ja Harjulammen välisellä kannaksella. Asuinpaikka on harjun harjanteiden
väliin muodostuneella tasanteella, jossa on myös nuotiopaikka.
Maaperä paikalla on kivistä hiekkaa.
Asuinpaikkaa on tutkittu kaivauksin vuosina 2005 ja 2006.
Paikka on hyvin runsaslöytöinen, sillä kesällä 2006 otettiin talteen yli 9000 löytöä 12 m² alueelta. Pinta-alaltaan asuinpaikka
ei ole suuri. Suurin osa löydöistä on kvartsia: esineitä, ytimiä ja
iskoksia sekä palanutta luuta. Löytöjen perusteella asuinpaikka
ajoittuu mesoliittiseen kivikauteen.
Asuinpaikalla on mahdollinen asumuspainanne tasanteen lammen puoleisessa reunassa. Painanne on muodoltaan pyöreä ja
sen halkaisija on neljä metriä.
Vuoden 2006 kaivausten yhteydessä löytyi kvartsilouhos, joka
sijaitsee noin 200 metriä asuinpaikalta länsilounaaseen. Louhos on kalliossa olevassa kvartsijuonessa, jossa on louhimisen merkkejä. Silmämääräisesti kvartsi vaikuttaa samalta kuin
asuinpaikalta löydetty.
Asuinpaikan läheisyydessä on varhaismesoliittiseksi ajoitetun
Viikinäisten reenjalaksen löytöpaikka.
Tutkimukset: Inv. A. Malinen 2005, koekaiv. A. Malinen 2005,
kaiv. A. Malinen 2006.
Löydöt: KM 35177: 1–3, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta;
KM 35183: 1–204, asuinpaikkalöytöjä; KM 35895: 1–644,
88
Löytöinä paikalta on kvartsikaavin ja -iskoksia, jotka ovat löytyneet koekuopista nykyisen rannan tuntumasta, metsätien ja
polun välisestä maastosta. Maasto on paikoin kulunut paljaaksi.
HEINOLA
Asuinpaikka metsässä tien oikealla puolella. Kuvattu etelästä 2007.
Asumuspainanne Hiekanlahden asuinpaikalla. Kuvattu koillisesta
2007.
119. Heinaronlahti
120. Hiekanlahti
Kylä: Paistjärvi
p = 6798 29
i = 3473 42
z = 95
Kylä: Jyränkö
p = 6789 70
i = 3444 60
z = 82–83
Kohde sijaitsee Heinolan ja Mäntyharjun rajalla, Mäntyharjulle
vievän tien eteläpuolella. Asuinpaikka on Kaitoojärven länsipuolella olevan harjun pohjoispäässä ja sen länsipuolitse kulkee
paikallistie. Alueen maaperä on hietaa.
Kohde sijaitsee Ruotsalaisessa olevassa Hevossaaressa, Hiekanlahdessa olevan uimarannan lounais- ja koillispuolella.
Maasto on alueella loivasti luoteeseen laskevaa hiekkakangasta, jolla on paikoin muinaisia rantamuodostumia.
Vuoden 2003 inventoinnissa löytyi kvartsi-iskos maantien
leikkauksesta. Metsän puolelle tehdyistä koekuopista löytyi
kvartsikaavin ja -iskoksia sekä keramiikan pala. Löytörikkain
alue on aivan harjun pohjoiskärjessä, muinaisen rantatörmän
äärellä.
Alueella on kaksi asumuspainannetta noin 300 metrin etäisyydellä toisistaan. Painanteiden välinen alue on myös asuinpaikaksi sopivaa maastoa. Lounaisempi painanne sijaitsee koordinaattien osoittamassa paikassa, Iso-Mömmöön menevän tien
luoteispuolella. Painanteen halkaisija on 12 metriä ja sen etelälaitaa leikkaa vanha tie. Painanteeseen tehdyistä koekuopista
on löytynyt kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Painanteen koillispuolella on kolme pienempää kuoppaa, jotka voivat liittyä
asuinpaikkaan tai olla pyyntikuoppia.
Löydöt: KM 33977: 1–3, keramiikan pala, kvartsikaavin ja -iskoksia.
Toinen asumuspainanne sijaitsee Korpimaantien ja siitä rannan
mökille eroavan tien risteyksen luoteispuolella, lähellä vanhan
rantatörmän reunaa. Pyöreän painanteen halkaisija on neljä
metriä ja siinä on osittainen reunavalli. Löytöinä painanteeseen
tehdyistä koekuopista on kvartsi-iskoksia.
89
HEINOLA
Rajamerkki Honkasaaressa. Kuvattu koillisesta 2003.
Lapinraunio kalliolla. Kuvattu idästä 2007.
121. Honkasaaret
122. Huhtisaari
Esihistoriallinen lapinraunio. II
Peruskartta: 3112 11 Konnivesi
Kylä: Heinola
p = 6786 84
i = 3455 33
z = 80
Peruskartta: 3112 09 Ruotsalainen
Kylä: Heinola
p = 6793 80
y = 3448 12
z = 85
Kohde sijaitsee Konniveden Konniselällä olevilla Honkasaarilla. Rajamerkki on saarista läntisimmällä, saaren länsirannan
korkeimmalla kohdalla.
Kohde sijaitsee Ruotsalaisen Kollarinselällä olevan Huhtisaaren luoteisosassa. Röykkiö on noin 10 metriä vedenpinnan yläpuolelle kohoavan kallion laella.
Paikalla on kalliopohjalla nelikulmainen kylmämuurattu latomus, jonka keskellä on viisarikivi. Latomus on kooltaan noin 2
x 2,4 metriä ja se on metrin korkuinen. Kiviä on latomuksessa
kolmessa kerroksessa ja isoimmat niistä ovat latomuksen alaosassa ja reunoilla.
Lapinraunio on muodoltaan pyöreähkö ja sen halkaisija on runsaat yhdeksän metriä. Röykkiön keskustaa on pengottu ja sen
päälle on kasattu röykkiön kivistä kehämuuri. Paikan vuonna
1987 tarkastanut Tapio Seger arveli, että kehämuuri on rakennettu lasten leikkeihin tai linnustussuojaksi.
Rajamerkki on Heinolan kaupungin ja Heinolan maalaiskunnan sekä samalla Hämeen läänin ja Mikkelin läänin entisellä
rajalla.
Röykkiö on muutoin ehjä ja siinä on havaittavissa sammaleen
peittämä, suuremmista kivistä ladottu ympäryskehä.
Löydöt: -
90
Tutkimukset: Tark. T. Seger 1987.
Löydöt. -
HEINOLA
Vanha kylätontti mäellä tien molemmin puolin. Kuvattu lounaasta
2007.
Röykkiö kiven juuressa. Kuvattu idästä 2007.
123. Härkälä
124. Iso-Palpanen
Ajoittamaton röykkiö. II
Peruskartta: 3112 07 Vierumäki
Kylä: Härkälä
p = 6778 07
i = 3440 77
z = 140
Kylä: Härkälä
p = 6780 26
i = 3441 08
z = 130
Kohde sijaitsee mäellä noin 600 metrin päässä Urajärventien ja
Härkäläntien risteyksestä länteen. Mäen itä- ja eteläpuolella on
peltoa ja jyrkästi laskeva länsipuoli kasvaa sekametsää. Mäkeä
halkoo Härkäläntie.
Kohde sijaitsee noin 250 metrin päässä Iso-Palpanen-nimisen
järven eteläpäästä etelään ja noin 50 metrin päässä Iso-Palpasentiestä itään. Röykkiö on loivasti luoteeseen laskevalla hiekkarinteellä, jolla kasvaa kuusivaltaista sekametsää.
Mäellä on sijainnut Härkälän vanha kylätontti. Nykyään mäellä on kaksi taloa tien molemmin puolin. Itäpuolta mäestä on
muokattu ja terassoitu ilmeisesti nykyään paikalla olevaa taloa
rakennettaessa.
Sammaleen peittämä röykkiö on kasattu pöytämäistä maakiveä
vasten, kiven itäpuolelle. Röykkiön läpimitta on 2,5 metriä ja
korkeus puolimetriä.
Tien länsipuolella olevan talon ympäristössä on näkyvillä useita rakennusten kivijalkoja ja mäen juurella, sen lounaispuolella
on suuren kivinavetan rauniot. Talon pohjoispuolelle tehdystä
koekuopasta on löytynyt liitupiipun katkelma, palanutta savea,
rautaa ja kuonaa sekä lasia ja lasitettua keramiikka.
Tutkimukset: Inv. A.-R. Vaden 2006.
Löydöt: -
Löydöt: KM 2006 078: 1–4, liitupiipun katkelma, keramiikkaa, rautaesineen katkelma ja palanutta savea.
91
HEINOLA
Itäpirtinniemen kiveys C. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka on nykyisin pihamaalla. Kuvattu etelästä 2007.
125. Itäpirtinniemi
126. Janatinniemi
Ajoittamattomia latomuksia. II
Kylä: Heinola
p = 6794 46(a), 6794 41(b), 6794 37(c)
i = 3448 42(a), 3448 35(b), 3448 27(c)
z = 85–87,5
Peruskartta: 3121 07 Pääsinniemi
Kylä: Nuoramoinen
p = 6807 52
i = 3449 04
z = 115–120
Kohde sijaitsee Ruotsalaisenjärven itärannan koillisosassa olevalla kallioisella Itäpirtinniemellä. Alueella on kallioiden lailla
koordinaattien osoittamissa kohdissa ladottuja kiveyksiä.
Kohde sijaitsee Heinolasta Hartolaan vievän maantien länsipuolella, Janatinjärven eteläpäässä olevassa niemessä. Mahdollinen asuinpaikka on peltomaalla niemen keskellä noin 50
metrin etäisyydellä molemmin puolin olevista rannoista.
Kiveys A on kahdesta kivikerroksesta koostuva soikea ja avonainen kivikehä, jonka suurin läpimitta on kolme metriä. Kiveys B on loivasti kaartuva lounais–koillis-suuntainen 3,6 metriä pitkä kivirivi jyrkemmän kallion kupeessa. Kivirivissä on
yksi kivikerros ja sen korkeus on 0,4 metriä. Kiveys C on 1–2
kivikerroksesta koostuva avonainen ja soikea kivikehä, jonka
läpimitta on kolme metriä. Kaikki rakenteet ovat sammalen ja
jäkälän peittämiä.
Kiveysten rakenne ja sijainti viittaavat siihen, että niillä on
samanlainen toiminnallinen merkitys. Paikan inventoinnissa
vuonna 2003 löytänyt Hannu Poutiainen pitää rakenteita mahdollisina ampuma- tai metsästyssuojina, jotka voivat olla esihistoriallisia.
Löydöt: -
92
Paikalta on Janatinniemen torpan navetan perustuksia kaivettaessa löytynyt liuskeveitsi. Vuonna 1965 inventoinnin yhteydessä paikalla käynyt Pentti Koivunen keräsi nykyisestä talosta
noin 10–30 metriä etelään sijainneesta pellosta kvartsi-iskoksia.
Kaikki löydöt ovat myöhemmin hukkuneet.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965.
Löydöt: Liuskeveitsi ja kvartsi-iskoksia, jotka hukkuneet.
HEINOLA
Asuinpaikka metsän puoleisella rinteellä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Yksi Jyrkkämäen röykkiöistä puiden välissä. Kuvattu kaakosta 2007.
127. Junttila
128. Jyrkkämäki
Rautakautisia röykkiöitä. II
Kylä: Jyränkö
p = 6787 88
i = 3441 68–70
z = 85
Kylä: Jyränkö
p = 6782 76
i = 3443 45
z = 125–130
Kohde sijaitsee Kausanlammen rannasta noin 100 metriä itään
ja Valkjärven lounaisimmasta pohjukasta noin 150 metriä lounaaseen. Asuinpaikka on etelään viettävällä hiekkamaalla ja
sen eteläpuolella on muinainen rantatörmä.
Kohde sijaitsee Heinolan moottoritien luoteispuolella olevan
asumattoman metsäalueen keskellä. Röykkiöalue on Jyrkkämäen ja Sudenpesänkallion välisessä laaksossa, jonka pohjalla
virtaa pieni puro.
Vuoden 1970 inventoinnin yhteydessä Oiva Keskitalo keräsi
paikalla olleesta perunamaasta kvartsi-iskoksia ja keramiikan
palan. Paikalta on myös vuonna 1900 löytynyt tasataltta ojaa
kaivettaessa. Keskitalon mukaan taltta on peräisin asuinpaikkaa
alempana olevalta pikkupellolta, noin 30 metrin päästä Junttilan asuinrakennuksesta etelään.
Alueella on 12 röykkiötä ja ne sijaitsevat puron ja Jyrkkämäen
välisellä kaistaleella. Röykkiöt ovat muodoltaan soikeita ja alle
metrin korkuisia. Muotonsa puolesta ne muistuttavat laivalatomuksia.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1970.
Löydöt: KM 3943: 1, tasataltta; KM 18281: 1–2, keramiikanpala ja kavartsi-iskoksia.
Röykkiöistä kaksi on tutkittu kaivauksin vuonna 1991. Huolellisesti ladotuista röykkiöistä ei runsaan hiilen lisäksi tullut löytöjä. Röykkiöistä tehtyjen radiohiiliajoitusten perusteella röykkiö n:o 1 on rautakautinen 50–250 jKr. ja röykkiö n:o 4 ajoittuu
historialliselle ajalle 1470–1700 jKr.
Kaivauksia johtanut Hannu Takala tulkitsi röykkiöt haudoiksi.
Paikalla vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä käynyt Hannu
Poutainen pitää mahdollisena, että röykkiöt voivat olla kaskiröykkiöitä.
Tutkimukset: Kaiv. H. Takala 1991, inv. H. Poutiainen 2003.
Löydöt: -
93
HEINOLA
Kammioniemi, jonka harjanteilla asuinpaikat sijaitsevat. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka lähellä rantaa polun tuntumassa. Kuvattu koillisesta
2007.
129. Kammioniemi
130. Kannaksen ranta
Peruskartta: 3121 10 Koskenmylly
Kylä: Paaso
p = 6801 12–38
i = 3456 10–14
z = 82–85
Kylä: Paistjärvi
p = 6796 40
i = 3470 23
z = 96
Kohde sijaitsee Ala-Rievelijärven länsirannalla olevassa etelään työntyvässä Kammioniemessä. Niemessä on kaksi pitkää
harjannetta, joiden välissä on kostea ja alava alue. Harjanteiden
maaperä on kivistä hiekkamoreenia.
Kohde sijaitsee Kuijärven ja Saarijärven välisen pitkittäisharjun
itäpuolella, Kuijärven luoteisrannalla. Mahdollinen asuinpaikka on harjun ja Haikanniemen väliin jäävän lahden rannalla,
pienellä ympäristöään korkeammalla olevalla tasanteella. Maaperä paikalla on hiekkaa ja puusto pääasiassa mäntyä.
Asuinpaikkaan viittaavia löytöjä on tehty niemen molemmilta harjanteilta. Vuoden 2005 inventoinnin yhteydessä tehtyjen
koekuoppien perusteella löytöalueen laajuus läntisellä harjanteella on noin 250 metriä harjanteen suuntaisesti. Kaikissa
läntiselle harjanteelle tehdyissä koekuopissa oli havaittavissa
kulttuurimaakerros. Löytöinä asuinpaikalta on kvartsiytimiä ja
-iskoksia sekä kivilaji-iskos ja palanutta luuta.
Itäisemmällä ja matalammalla harjanteella olevan löytöalueen
laajuus ei ole selvillä. Maaperä on paikalla kivisempää, kuin
läntisellä harjanteella. Pienen kumpareen eteläpuolelle, tasaiselle alueelle tehdystä koekuopasta löytyi kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Inv. A. Malinen 2005.
Löydöt: KM 35178: 1–11, kivilaji-iskos, kvartsiytimiä ja -iskoksia ja palanutta luuta.
94
Pienelle tasanteelle tehdystä koekuopasta on löytynyt palanutta
luuta. Lähellä olevan nuotio- ja leiripaikan ympäriltä, kohdista joista maanpinta on kulunut paljaaksi, on löytynyt kvartsiiskoksia.
Löydöt: KM 33982: 1–2, kavrtsi-iskoksia ja palanutta luuta.
HEINOLA
Kelottunut Karhumänty. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka pellolla metsäniemekkeen vasemmalla puolella. Kuvattu
etelästä 2007.
131. Karhumänty
132. Keskisenniemi
Ajoittamaton tarinapaikka. I
Kylä: Taipale
p = 6785 03
i = 3459 48
z = 102
Peruskartta: 3123 01 Paaso
Kylä: Imjärvi
p = 6804 66
i = 3460 83
z = 84–86
Karhumänty sijaitsee Heinolasta Jaalaan vievän tien eteläpuolella. Kelottunut mänty on metsäniemekkeessä tien eteläpuolisella peltoalueella.
Kohde sijaitsee Keskisenjärven eteläosassa olevassa Keskisenniemessä, jonka yhdistää mantereeseen kapea kannas. Asuinpaikka on niemen länsipuolella olevalla pellolla muinaisen rantatörmän kohdalla.
Leveäoksainen ikivanha mänty on perimätiedon mukaan muinainen uhripuu. Männyn nimi johtunee paikallisesta tavasta
naulata karhun pääkalloja uhripuihin.
Löydöt: -
Paikalta löytyi vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä kvartsi-iskoksia ja mahdollinen kvartsiesine. Löydöt tehtiin pellolla noin
85 metrin korkeuskäyrän kohdalla sijaitsevalta muinaiselta rantatörmältä. Löytöalueen koko on noin 60 x 20 metriä. Löytöalueella maasto viettää lounaaseen ja maaperä on hiekkaa. Muualla pellolla maaperä on lähinnä silttiä ja pellon korkeimmalla
kohdalla soransekaista hiekkaa.
95
HEINOLA
Asuinpaikka mökkitien vasemmalla puolella. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka pusikkoisella hakkuualueella. Kuvattu idästä 2007.
133. Kiviniemenvuori
134. Kollarinselkä
Varhaismetallikautinen asuinpaikka. II
Kylä: Lusi
p = 6794 42
i = 3447 49
z = 80–85
Kylä: Lusi
p = 6794 52
i = 3446 64
z = 80–85
Kohde sijaitsee Ruotsalaisenjärven Kollarinselän pohjoisrannalla olevan avoimen lahden rantaan laskevalla rinteellä.
Asuinpaikka on loivasti etelään ja lounaaseen viettävän rinteen
tasanteella metsässä ja sen eteläpuolitse kulkee rannansuuntainen mökkitie.
Kohde sijaitsee Ruotsalaisenjärven Kollarinselän pohjoisrannalla olevan etelään avautuvan avoimen lahden rannalla. Asuinpaikka sijaitsee tasanteella noin 30 metrin päässä rannasta.
Asuinpaikalle tehdystä koekuopasta on löytynyt asbestikeramiikan pala, kvartsi-iskoksia, kivilaji-iskos ja palanutta luuta.
Maaperä asuinpaikalla on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista metsää.
Löydöt: KM 33984: 1–4, keramiikkaa, palanutta luuta, kvartsija kivilaji-iskoksia.
96
Asuinpaikan maaperä on kivistä hiekkamaata ja sen ympäristö
on osin erittäinkin kivistä. Asuinpaikaksi kelpaavan tasanteen
laajuus on noin 30 x 45 metriä. Tasanteelta löydettiin vuoden
2003 inventoinnin yhteydessä 12 kvartsi-iskosta. Iskokset löytyivät tuulen kaataman männyn juurakosta.
HEINOLA
Asuinpaikka hakkuuaukealla törmän reunalla. Kuvattu pohjoisesta
2007.
Kukkaromäen kuppikivi. Kuvattu kaakosta 2007.
135. Koskenranta
136. Kukkaromäki
Ajoittamaton kuppikivi. I
Kylä: Paaso
p = 6803 10
i = 3456 17
z = 85
Kylä: Imjärvi
p = 6799 60
i = 3458 39
z = 106–107
Kohde sijaitsee valtatie 5:n eteläpuolella olevan Ylä-Pajujärven
ja Ala-Pajujärven välisen kosken kaakkoispuolella. Asuinpaikka on luoteeseen viettävän törmän päällä. Maaperä paikalla on
kivistä hiekkamoreenia.
Kohde sijaitsee noin 300 metrin päässä Haapaselänjärven rannasta länteen, korkean mäen kaakkoisrinteellä olevalla vähäisellä tasanteella. Kuppikivi on talon pihapiirissä, noin viiden
metrin päässä asuinrakennuksen kaakkoisnurkasta etelään.
Vuoden 2005 inventoinnin aikaan alue oli hakkuuaukeaa ja
maanpinta oli paikoin rikkoontunut. Paikalta kerättiin kvartsiiskoksia ja palanutta luuta metsätöissä rikkoontuneista maaston
kohdista läheltä törmän reunaa. Pintalöydöt keskittyivät pienelle alueelle, mutta potentiaalista asuinpaikka-aluetta on törmän
päällä useita kymmeniä metrejä.
Kuppikivi on kooltaan 1,6 x 1,0 metriä ja noin 0,3 metriä korkea. Kiven pinnassa on seitsemän selvää kuppia ja kolme epäselvemmin erottuvaa kuppia. Kuppien halkaisija on 5–7 senttimetriä. Kivessä on kuppien lisäksi porausreikiä.
Löydöt: -
97
HEINOLA
Eteläisempi Laivasaari. Kuvattu idästä 2007.
Asuinpaikka tien vieressä kumpareella. Kuvattu koillisesta 2007.
137. Laivasaaret
138. Leppälä A
Kylä: Heinola
p = 6783 22
i = 3453 92
z = 80
Kylä: Paaso
p = 6805 55
i = 3460 30
z = 79–81
Kohde sijaitsee Konninselän eteläosassa olevilla Laivasaarilla,
joita on kaksi. Rajamerkki on saarista eteläisimmällä sen eteläosassa kohdassa, jossa saari kapenee selvästi.
Kohde sijaitsee Ala-Rievelin rannalla kulkevan Paason vanhan
kylätien pohjoispuolella olevalla pellolla. Etelään viettävällä
pellolla on tien varrella selvästi erottuva kohouma, jolla asuinpaikka sijaitsee.
Kalliopohjalla on kylmämuurattu neliskulmainen latomus, joka
on osin sortunut. Halkaisijaltaan noin kaksi metrisessä latomuksessa on kiviä neljässä kerroksessa ja se on puoli metriä
korkea.
Rajamerkki on Heinolan kaupungin, Heinolan maalaiskunnan
ja Iitin kunnan sekä samalla Hämeen läänin, Mikkelin läänin ja
Kymenläänin entisellä rajalla.
Löydöt: -
98
Muuta peltoa hiekkaisemmalta alueelta, kohouman kohdalta,
löytyi vuoden 1992 inventoinnissa kvartsiydin ja -iskoksia.
Löytöalue on kooltaan noin 10 x 30 metriä ja asuinpaikka rajoittuneekin vain hiekkaisen kohouman alueelle. Muualta pellolta, jossa maaperä on silttiä, ei ole löytöjä.
Löydöt: KM 27411: 1–2, kvartsiydin ja -iskoksia.
HEINOLA
Yksi Leppälä B:n röykkiöistä. Kuvattu kaakosta 2007.
Levonlahden asuinpaikka niemen kärjessä. Kuvattu lounaasta 2007.
139. Leppälä B
140. Levonlahti
Historiallisen ajan röykkiöitä. II
Kylä: Paaso
p = 6805 61
i = 3460 28
z = 83–100
Kylä: Heinola
p = 6793 24
i = 3452 17
z = 80
Kohde sijaitsee valtatie 5:n ja vanhan Paason kylätien välissä
olevalla hakamaa-alueella. Alueella, joka on kooltaan noin 400
x 200 metriä, on useita kymmeniä röykkiöitä.
Kohde sijaitsee Konniveden laajan Sulkavanlahden etelärannalla olevan pienemmän lahden, Levonlahden, itäpuoleisessa
niemessä. Mahdollinen asuinpaikka on kivisen ja epätasaisen
niemen kärjessä olevalla vähäkivisemmällä tasanteella, josta on
rantaan noin 100 metriä.
Röykkiöt ovat irtokivistä ladottuja ja muodoltaan kekomaisia.
Niiden halkaisija on noin 3–6 metriä ja korkeus keskimäärin
metrin. Suurin osa röykkiöistä on todennäköisesti pelto- tai kaskiröykkiöitä.
Alue oli vuoden 1992 inventoinnin aikaan vanhaa kulttuurimaisemaa ja paikalla kasvoi lukuisia kulttuurikasveja, kuten nurmilaukkaa ja tummaa tulikukkaa.
Tasanteen keskelle, 80 metrin korkeuskäyrän yläpuolelle, kaivetuista koekuopista on löytynyt kvartsiydin ja -iskoksia. Maaperä paikalla on erittäin kivistä hiekkaa.
Löydöt: -
99
HEINOLA
100
Asuinpaikka sähkölinjan ja metsässä olevan hiekkakuopan välissä. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikka pellolla tien vieressä. Kuvattu lounaasta 2007.
141. Martinlampi
142. Mutala
Kylä: Nuoramoinen
p = 6806 79
i = 3444 04
z = 115–118
Kylä: Tuusjärvi
p = 6801 92
i = 3454 93
z = 85–86
Kohde sijaitsee Ylimmäisestä järvestä Keskiseen laskevassa
joessa olevan Martinlammen eteläpuolella. Asuinpaikka sijaitsee käytöstä poistuneen hiekkakuopan luoteis- ja länsireunoilla.
Maasto on paikalla luoteeseen laskevaa hiekkaista mäntykangasta.
Kohde sijaitsee valtatie 5:n ja Tuusjärven vanhainkotiin vievän
tien risteyksessä. Asuinpaikka on risteyksen eteläpuolisella pellolla, noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan törmän
päällä. Maaperä pellolla on hienoa hiekkaa.
Hiekkakuoppa on todennäköisesti tuhonnut suurimman osan
asuinpaikasta. Kuopan länsipuolella on mahdollisesti jäljellä
ehjää asuinpaikkaa hiekkakuopan ja suurjännitelinjan välissä.
Vuoden 1999 inventoinnissa kuopan reunoilta ja paikalle johtavalta tieltä löytyi kvartsija kvartsiitti-iskoksia sekä palanutta
luuta.
Vuoden 1992 inventoinnissa vanhainkodille johtavan tien
leikkauksesta löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Leikkauksessa oli myös havaittavissa ehjää kulttuurimaakerrosta
kyntökerroksen alla. Myös pellon pinnalla oli löytöjä. Läheltä
asuinpaikkaa löytyi ojan leikkauksesta, nokisesta maasta rautakuonan kappale, joka viittaa mahdollisesti historiallisen ajan
raudanvalmistukseen.
Löydöt: KM 31850: 1–5, palanutta luuta, kvartsija kvartsiittiiskoksia.
Löydöt: KM 27410: 1–3, mahdollinen kvartsiesine, kvartsiiskoksia ja palanutta luuta.
HEINOLA
Niemen korkeimmalla kalliolla oleva lapinraunio. Kuvattu lounaasta
2007.
Asuinpaikka pellolla metsäsaarekkeen oikealla puolella. Kuvattu etelästä 2007.
143. Naistenlahti
144. Paloniemi
Ajoittamattomia lapinraunioita. II
Kylä: Heinola
p = 6792 80
i = 3452 78
z = 88–90
Kylä: Paaso
p = 6801 54
i = 3455 89
z = 82,5
Mahdolliset lapinrauniot sijaitsevat Konniveden Sulkavanlahden lounaisrannalla, Naistenlahden itäpuolella olevassa kallioisessa niemekkeessä.
Kohde sijaitsee Ala-Rievelin Euranlahden pohjoisrannalla.
Asuinpaikka on pellolla olevalla etelään työntyvällä harjanteella, noin 80 metrin päässä rannasta. Pellon maaperä on kivistä
hienoa hiekkaa.
Niemessä on rantakallioilla kaksi kooltaan vähäistä ja rakenteeltaan epämääräistä röykkiötä, jotka sijaintinsa perusteella voivat olla varhaismetallikautisia hautaröykkiöitä. Toinen
röykkiöistä sijaitsee niemen korkeimman kalliokumpareen laen
pohjoisosassa, koordinaattien osoittamassa kohdassa. Röykkiössä on kiveystä yhdessä kerroksessa noin 6 x 4 metrin kokoisella alalla.
Toinen röykkiöistä sijaitsee edellisestä 35–40 metriä pohjoiseen, pienellä silokalliokumpareella pohjoiseen laskevan kallioharjanteen laella. Vähäisessä röykkiössä on kiveystä yhdessä
kerroksessa noin kaksi metriä halkaisijaltaan olevalla alueella.
Vuoden 2005 inventoinnissa pellon pinnalta, metsäsaarekkeen
eteläkärjen läheltä löytyi kvartsiydin ja -iskoksia. Löytöalue
on rinteen päällä ja rinteessä ulottuen noin 15 metrin päähän
metsäsaarekkeen reunasta. Pohjois-eteläsuunnassa löytöalueen
laajuus on noin 20 metriä. Löydöt ovat noin 82,5 metrin korkeuskäyrän tasolta.
Löydöt: -
101
HEINOLA
Asumuspainanne Pirtinlahden asuinpaikalla. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka metsikössä, keramiikan löytöpaikka bussipysäkin kohdalla. Kuvattu etelästä 2007.
145. Pirtinlahti
146. Pirtinpohja
Peruskartta: 3114 03 Kesiö
Kylä: Paistjärvi
p = 6796 66
i = 3469 86
z = 95
Kylä: Heinola
p = 6794 85
i = 3448 85
z = 84–85
Kohde sijaitsee Kuijärven pohjoisrannalla olevan ja etelään aukeavan Pirtinlahden rannan tuntumassa. Asuinpaikka on rannan
lähellä olevan muinaisen rantatörmän päällä tasanteella. Maaperä paikalla on hiekkaa ja metsä mäntyvaltaista.
Kohde sijaitsee Ruotsalaisen Pirtinpohjan lahden rannasta noin
100 metrin päässä, Marjoniemeen vievän tien ja Suomäentien
risteyksen pohjoispuolella. Asuinpaikka on länsilounaaseen
laskevalla hiekkaisella rinteellä.
Törmän päällä on kaksi asumuspainannetta, jotka molemmat
ovat muodoltaan pyöreitä. Painanteiden halkaisijat ovat 8,5 ja
viisi metriä. Suurempi painanteista sijaitsee lahden pohjukan
keskivaiheilla ja pienempi siitä 39 metriä länteen. Paikalla on
myös suppilomainen kuoppa harjanteen korkeimmalla kohdalla. Kuopan halkaisija on noin kolme metriä ja syvyys 1,1
metriä.
Vuonna 1999 löytyi keramiikan paloja tuoreesta tieleikkauksesta Marjoniementien koillislaidalla olevan bussipysäkin kohdalta. Mahdollisesti varhaiskampakeramiikkaa olevat palat löytyivät puolen metrin matkalta ojan reunasta.
Asuinpaikkatasanteelle tehdyistä koekuopista on löytynyt
Löytökohdan pohjoispuolella, kolmiossa jonka muodostavat
Marjoniementie, Suomäentie ja vanha tien pohja, on kaksi
mahdollista asumuspainannetta. Painanteet ovat muodoltaan
pyöreähköjä ja niiden halkaisija on viisi metriä ja syvyys 0,3
metriä. Asumuspainanteet ovat kahden metrin päässä toisistaan
ja toisessa on mahdollisesti uudemman kaivelun jälkiä. Tiet
ovat todennäköisesti tuhonneet osan asuinpaikasta, mutta painanteiden ympäristö on saattanut säilyä ehjänä. Maasto jatkuu
asuinpaikaksi soveltuvana myös risteyksen kaakkoispuolella.
Tutkimukset: Tark. A. Bilund 1999.
Löydöt: KM 31851, keramiikkaa.
102
HEINOLA
Hiilimiilu heinikossa männyn edessä. Kuvattu kaakosta 2007.
Rajakivi, jonka seinämässä maalaus. Kuvattu etelästä 2003.
147. Pumppuasema
148. Rajakivi
Historiallisen ajan hiilimiilu. II
Kylä: Jyränkö
p = 6782 28
i = 3446 31
z = 103
Kylä: Hujansalo/Heinola
p = 6788 96
i = 3454 05
z = 90
Kohde sijaitsee Myllykylän peltoalueiden itäpuolella olevan
Ala-Musterinlammen eteläpuolella. Hiilimiilu sijaitsee harjun
laella, noin 20 metrin päässä lammen rannalla olevasta pumppuasemasta itään.
Kohde sijaitsee Konniveden länsirannalla olevan Koivulahden
pohjukassa. Maalaus on Rajakivi-nimisessä siirtolohkareessa
noin 60 metrin päässä nykyisestä rannasta. Suuri siirtolohkare
on Heinolan kaupungin ja maalaiskunnan entisellä rajalla.
Harjun laella on pyöreä, halkaisijaltaan noin 2,5 metriä oleva
hiilimiilu. Ehjältä vaikuttava miilu on puoli metriä syvä.
Maalaus on 6,5 metriä korkean lohkareen itäseinämässä jyrkähkön rinteen puolella ja se suuntautuu järvelle päin. Maalaus on
epäsäännöllinen punamultaläikkä ja se sijaitsee seinämän keskivaiheilla noin 1,3 metrin korkeudella maanpinnasta. Läikkä
muistuttaa kooltaan ja muodoltaan kämmenen jälkeä.
Löydöt: -
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & J. Kinnunen 2003.
Löydöt: -
103
HEINOLA
Rautvuoren kalliomaalaus. Kuvattu lännestä 2003.
Risuniemen kivikautinen asuinpaikka. Kuvattu lounaasta 2007.
149. Rautvuori
150. Risuniemi
Kivi- ja/tai pronssikautinen kalliomaalaus. I
Kylä: Heinola
p = 6795 57
i = 3451 14
z = 86–87
Kylä: Paistjärvi
p = 6797 06
i = 3470 32
z = 95
Kohde sijaitsee Ala-Rievelin länsipäässä olevan Rautvuorenlahden rannalla. Maalaus on jyrkkäpiirteisen Rautvuoren koillisosassa, jyrkän lipan alla olevassa suorassa kallioseinämässä.
Vuoren ja rannan välissä kulkee tie, jolle maalaus näkyy.
Kohde sijaitsee Saarijärven pohjoisrannalla olevan Risuniemen
länsipuolella. Asuinpaikka on niemen ja harjun välissä olevalla
kaakkoon avautuvalla terassilla.
Maalaus on pienen tasanteen yläpuolella ja se koostuu kolmesta epämääräisestä punamultaläikästä ja maalauspinnasta.
Maalauksessa ei ole erotettavissa selviä kuvioita. Suurimman
maalauspinnan päälle on keltaisella maalilla kirjoitettu teksti: IN MEMORIAM SAMI ABIGAIL MINTTU-KAARIN
13.9.-13.11.1974 RAKASTAEN ISÄ JA ÄITI.
Maalaus on voitu tehdä sen alapuolella olevan pienen tasanteen
päältä, joten sitä ei voida ajoittaa rannansiirtymiskronologian
perusteella.
Löydöt: -
104
Rannassa terassin kohdalla on epävirallinen nuotiopaikka, jonka kohdalle on kulunut hiekkapaljastuma. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä rikkoontuneen maan pinnalta löytyi 5 x 10
metrin alalta kvartsi-iskoksia. Hiekkapaljastuman keskelle tehdystä koekuopasta löytyi kvartsien lisäksi myös keramiikkaa.
Löytöalue on aivan rannan tuntumassa.
Löydöt: KM 33980: 1–2, keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia.
HEINOLA
Sammakkolahden asuinpaikkaa. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka loivan törmän päällä. Kuvattu kaakosta 2007.
151. Sammakkolahti
152. Savela
Kylä: Paistjärvi
p = 6797 48
i = 3470 87
z = 95
Kylä: Lusi
p = 6800 46
i = 3453 30
z = 81–83
Kohde sijaitsee Saarijärven keskelle pohjoisesta työntyvän Isoniemen länsirannalla. Asuinpaikka sijaitsee pienellä tasanteella, joka nousee loivasti pohjoiseen ja laskee loivasti länteen ja
itään. Alueen länsipuolella on rannassa autojen kääntöpaikka.
Maaperä asuinpaikalla on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista.
Kohde sijaitsee Tuusjärven luoteispuolella ja Koukkujoen suun
pohjoispuolella olevalla niemimäisellä hiekkakankaalla. Asuinpaikka on Kiilakankaalla sijaitsevan punaisten joukkohaudan
muistomerkin etelä- ja kaakkoispuolella, noin 82 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan loivan törmän päällä.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä tehdystä koekuopasta
löytyi keramiikan paloja, joissa oli säilyneillä pinnoilla kevyttä
naarmutusta ja yhdessä palassa osittainen koristekuoppa. Koekuoppa, josta löydöt ovat, sijaitsi neljän metrin päässä rantaviivasta pohjoiseen.
Vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä paikalle tehdystä koekuopasta, noin 40 metriä muistomerkistä eteläkaakkoon, löytyi
keramiikan pala, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Kuopasta
ja useasta löydöttömästä koekuopasta havaittiin noen värjäämä
maakerros. Asuinpaikka on todennäköisesti kohtalaisen hyvin
säilynyt.
105
HEINOLA
106
Asuinpaikka mökin kohdalla. Kuvattu lounaasta 2007.
153. Saviniemi A
154. Saviniemi B
Kylä: Paaso
p = 6805 20–23
i = 3460 94
z = 85–90
Kylä: Paaso
p = 6805 12
i = 3461 05
z = 84–87
Kohde sijaitsee Keskinen-järveen pohjoisesta työntyvässä Saviniemessä, niemen länsipuolella. Niemen läpi kulkee kaksi
pohjois–etelä-suuntaista hiekkaharjannetta. Asuinpaikka sijaitsee pellolla läntisimmän harjanteen länsirinteellä.
Kohde sijaitsee Keskinen-järveen pohjoisesta työntyvässä Saviniemessä, niemen eteläosassa. Asuinpaikka on kahdesta niemen kärkeen viettävästä moreenikumpareesta itäisemmällä.
Alue on etelään viettävää peltomaata.
Vuoden 1970 inventoinnin yhteydessä Oiva Keskitalo keräsi
pellon pinnalta talteen kvartsi-iskoksia. Timo Sepänmaa totesi
vuoden 1992 inventoinnin aikana pellolla olevan kvartsi-iskoksia, mutta löytöjä ei otettu talteen. Saviniemi on kuulunut Paason kartanon maihin ja ollut jo 1800-luvun lopulla kokonaan
peltoa.
Vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä havaittiin kynnetyllä
pellolla runsaasti kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta noin 50 x
25 metrin kokoisella alueella. Löytöalue sijaitsee noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan törmän päällä ja se rajautuu
selvästi muuta peltoa hiekkaisemmalle alueelle. Löytöjä ei inventoinnin yhteydessä otettu talteen.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1970, inv. T. Sepänmaa 1992.
Löydöt: -
HEINOLA
Soukanharjun asuinpaikkatasannetta. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikkaa kesäsiirtolan piha-alueella. Kuvattu lounaasta 2007.
155. Soukanharju
156. Sulkavankoski
Kylä: Jyränkö
p = 6787 87
i = 3445 08
z = 80–82,5
Kylä: Heinola
p = 6794 34
i = 3451 58
z = 85–90
Kohde sijaitsee Ruotsalaisen eteläosassa olevan Hevossaaren
eteläpäässä, Soukanharjun ja laajan sorakuoppa-alueen länsipuolella. Asuinpaikka on harjujakson kupeessa olevalla terassilla, joka on laajuudeltaan itä–länsi-suunnassa noin 40 metriä
ja pohjois-eteläsuunnassa noin 30–45 metriä. Maaperä paikalla
on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista metsää.
Kohde sijaitsee Ala-Rievelin ja Sulkavanlahden välisellä kannaksella, Sulkavankosken länsipuolella. Asuinpaikka on Heinolan kesäsiirtolan pihamaalla olevalla tasanteella kivisen
mäen etelärinteellä.
Asuinpaikkatasanteelle tehdyistä koekuopista on löytynyt
kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskoksia on löytynyt myös rantaan
johtavan metsätien rikkoontuneesta pinnasta ja rantahietikolta.
Pintapoiminnassa alin kvartsi-iskos löytyi rantahiekalta ja ylin
tasanteelta.
Kesäsiirtolan päärakennuksesta 10–20 metriä pohjoiseen ja
koilliseen löytyi vuoden 1970 inventoinnissa kvartsi-iskoksia.
Vuonna 1991 kesäsiirtolan eteläpuolella olevilla pelloilla tehtiin pintapoimintaa, jolloin peltojen kaakkoisosasta löytyi piinuolenkärki ja piin pala.
Kesäsiirtolan pihamaalla, parkkialueen pohjoisreunalla on epävarma kuppikivi, jossa on kaksi soikeaa kuppia.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1970, tark. H. Takala 1991,
tark. A. Aartolahti 2006.
Löydöt: KM 18447, kvartsi-iskoksia, KM 26583: 1–2, piinuolenkärki ja piin pala.
107
HEINOLA
Tervahaudan suuaukko. Kuvattu lounaasta 2001.
Suurijärven asuinpaikka. Kuvattu lännestä 2001.
157. Suomen urheiluopisto 1
158. Suurijärvi
Historiallisen ajan tervahauta. II
Esihistoriallinen asuinpaikka. II
Kylä: Jyränkö
p = 6777 80
i = 3446 11
z = 130
Kylä: Jyränkö
p = 6780 63
i = 3446 95
z = 120
Kohde sijaitsee Vierumäen urheiluopistolle johtavan tien luoteispuolella olevan golfkentän reunassa. Tervahauta on laajan
supan luoteisosassa.
Kohde sijaitsee Suurijärven pohjoisrannalla olevassa niemessä.
Asuinpaikka on noin 15 metrin päässä rannasta olevalla terassilla, joka on kooltaan noin 20 x 20 metriä. Maaperä terassilla
on hiekkaa.
Tervahaudan halkaisija on noin 3,5–4 metriä ja sen sisäreunojen korkeus on noin neljä metriä. Tervahaudan suuaukko on
luoteeseen päin ja tervantiputuskuoppia on kuusi, jotka kaikki
sijaitsevat koillinen–kaakko-suunnassa.
Tutkimukset: Inv. E. Raike 2001.
Löydöt: -
Asuinpaikkaterassille vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä
tehdystä koekuopasta löytyi koristelematonta keramiikkaa.
Toisesta koekuopasta, joka kaivettiin samalla paikalla olevalle
ylemmälle terassille, löytyi kvartsi-iskoksia. Ylemmällä terassilla maaperä on kivisempää hiekkaa.
Tutkimukset: Inv. E. Raike 2001.
108
HEINOLA
Tiuhtaniementien kivikautista asuinpaikkaa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka rinteessä. Kuvattu lounaasta 2007.
159. Tiuhtaniementie
160. Tuusjärvi
Kylä: Imjärvi
p = 6800 75
i = 3457 55
z = 85
Kylä: Lusi
p = 6800 10
i = 3453 35
z = 84–85
Kohde sijaitsee Ala-Rievelin itärannalla ja Tiuhtaniemen eteläpuolella olevalla rinteellä. Asuinpaikka on loivan lounaaseen
viettävän rinteen päällä tasaisella alueella, noin 50 metrin päässä mökkiteiden risteyksestä lounaaseen. Maaperä alueella on
kivistä hiekkamoreenia ja kasvillisuus sekametsää.
Kohde sijaitsee Tuusjärven länsipuolella ja Koukkujoen eteläpuolella olevalla pohjoiseen viettävällä mäenrinteellä. Asuinpaikka on rinteessä noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla
olevalla hiekkaisella terassilla.
Vuoden 2005 inventoinnin yhteydessä lähelle rinteen reunaa
tehdystä koekuopasta löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Muista alueelle kaivetuista koekuopista ei tehty löytöjä. Inventoinnin perusteella asuinpaikka vaikuttaa melko pienialaiselta.
Terassille ja rinteeseen vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä
tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Löydöt keskittyivät selkeästi terassin alueelle. Maa koekuopissa oli erittäin
nokista, mikä johtuu alueella sijaitsevista useista hiilimiiluista.
Miilujen kaivamien on tuhonnut osittain asuinpaikkaa.
109
HEINOLA
Ulppaanniemen eteläkärki. Kuvattu idästä 2007.
Kivimuuri kallion kupeella. Kuvattu lounaasta 2007.
161. Ulappaanniemi
162. Villampi
Ajoittamattomia kivimuureja. II
Kylä: Hujansalo
p = 6789 64
i = 3455 98
z = 82,5
Kylä: Hujansalo
p = 6791 77
i = 3456 92
z = 95–100
Kohde sijaitsee Konniveden Ulppaanselälle työntyvän Ulppaanniemen eteläkärjessä. Mahdollinen asuinpaikka on niemen
kärjessä varsin tasaisella ja ympäristöönsä nähden vähäkivisellä alueella, noin 100 metrin päässä rannasta. Maaperä paikalla
on hietamoreenia ja kasvillisuus lähinnä mäntymetsää.
Kohde sijaitsee Konniveden itärannan tuntumassa, Heinola–
Jaala-tien itäpuolella olevan kallion juurella. Kallion juurella
on kaksi muurimaista kiveystä sekä yksi epämääräinen mahdollisesti luonnollinen kiveys.
Tasaiselle alueelle, lähelle törmän reunaa, vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä kaivetuista koekuopista löytyi kavrtsiiskoksia. Koekuopissa oli havaittavissa turpeen alla paksu noen
sekainen kerros, joka viittaa alueen joskus olleen kaskiviljelyksessä.
Toinen kiveyksistä sijaitsee kallion kaakkoiskulmalla maapohjalla. Luode–kaakko-suuntaisen kivimuurin pituus on noin
kuusi metriä, leveys 0,5–1 metriä ja korkeus 0,2–0,5 metriä.
Kiveyksen luoteispääty rajoittuu kallioon ja kaakkoisosa loppuu hajanaisesti rinteeseen.
Suurempi kivimuuri on kallion eteläpuolella sekä maa- että kalliopohjalla. Itä–länsi-suuntainen muuri kaartuu loivasti kallion
mukaisesti. Kiveyksen itäpää rajoittuu maakiveen ja länsipää
kalliojyrkänteeseen, jolloin kallion ja kiveyksen väliin jää tilaa
parisen metriä. Muuri on 22 metriä pitkä, kaksi metriä leveä
ja keskimäärin puoli metriä korkea. Epämääräinen kiveys on
kallon itäpuolella.
Paikan vuonna 2003 inventoinut Hannu Poutiainen pitää mahdollisena, että rakenteet sijaintinsa perustella, Konniveden ja
Viilajärven välisellä kannaksella, voivat olla rautakautinen tai
varhaishistoriallinen puolustusvarustus.
Löydöt: -
110
HEINOLA
Mahdollinen peltoröykkiö. Kuvattu lounaasta 2007.
163. Ylä-Syrjälä
Kylä: Härkälä
p = 6779 16
i = 3441 33
z = 145
Kohde sijaitsee Vääksyntien pohjoispuolella ja Ylä-Syrjäläntien länsipuolella olevassa peltosaarekkeessa. Röykkiö sijaitsee
hevoshakojen ympäröivän peltosaarekkeen eteläosassa, noin
viiden metrin päässä Ylä-Syrjäläntiestä.
Matala ja maanmyötäinen röykkiö koostuu mahdollisesti vain
yhdestä kivikerrasta. Röykkiö on kooltaan 1,3 x 2 metriä ja se
on osin kasvillisuuden ja jäkälän peittämä. Röykkiö on mahdollisesti peltoröykkiö, joskin se eroaa rakenteensa ja kokonsa
puolesta saamassa saarekkeessa olevista selkeistä peltoröykkiöistä.
Löydöt: -
111
HOLLOLA
Hollolasta tunnetaan yhteensä 79 muinaisjäännöstä, joista yksi on vedenalainen hylky. Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi
kunnasta on tehty useita eri aikakausille ajoittuvia irtolöytöjä, joiden joukossa ovat muun muassa kirkonseudun rikkaat
rautakautiset aarrelöydöt.
Varhaisimmat tiedot Hollolan muinaisjäännöksistä ovat peräisin Väinö Wallinin vuonna 1892 laatimasta Kertomuksesta
Hollolan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. 1800-luvun lopulla pitäjässä tehtiin myös arkeologisia tarkastuskäyntejä ja yhdet kaivauksetkin. Vuonna 1962 Pirkko-Liisa Lehtosalo inventoi Hollolan pitäjän kiinteät muinaisjäännökset – oman aikansa mittapuilla työ oli varsin kattava.
Vuonna 2002 Timo Sepänmaa Lahden kaupunginmuseosta teki Vesijärven rantaosayleiskaava-alueen arkeologisen inventoinnin, jossa löytyi huomattava määrä uusia kohteita. Päijät-Hämeen maakuntakaavaa valmisteltaessa tuli ajankohtaiseksi
saattaa tietous Hollolan koko kunnan muinaisjäännöksistä ajan tasalle. Tähän liittyen Antti Bilund Lahden kaupunginmuseosta teki vuonna 2004 kunnan arkeologisen täydennysinventoinnin, jonka yhteydessä löytyi runsaasti uusia muinaisjäännöksiä, ja ennestään tunnettujen kohteiden tietoja sekä luonnetta pystyttiin tarkentamaan. Näiden kahden laaja-alaisen inventoinnin lisäksi on Lahden kaupunginmuseon Kapatuosian (kohde n:o 181) ja kirkonseudun, sekä Porvoonjokilaakson
tutkimushankkeiden puitteissa tehty erityyppisiä tutkimusinventointeja vuodesta 1998 lähtien. Ottaen huomioon Hollolan
irtolöytöpaikkojen huomattavan määrän ja tämän vuosituhannen inventoinneissa löytyneet lukuisat kohteet on selvää, että
kunnan alueella on useita vielä löytymättömiä muinaisjäännöksiä.
Hollolan muinaisjäännöksillä on tehty myös huomattavia kaivauksia. Kapatuosian linnavuorta on tutkittu useaan otteeseen
Jouko Voionmaan, Hannu Takalan ja Hannu Poutiaisen johdolla, samoin Kirkk’ailanmäen kalmistossa (kohde n:o 186) ovat
Jorma Leppäahoja Helmer Salmo tehneet merkittäviä tutkimuksia jo 1930-luvulla. 2000-luvun alussa on tutkittu useita,
pääosin Luhdanjoen varressa sijaitsevia, kivikautisia asuinpaikkoja. Kaivausten ja inventointien lisäksi kunnassa on tehty
erilaisia tarkastuksia, prospektointeja ja rakennustyömaiden valvontaa.
Varhaisin kivikautinen asutus Hollolan alueella keskittyy Luhdanjoen ympäristöön, jossa on sijainnut muinaisjärvi. Niin sanotun Luhdanjoen altaan rannoilta tunnetaan mesoliittisia asuinpaikkoja, kuten Luhdanniitty 2 (kohde n:o 209). Kivikautisia
asuinpaikkoja on runsaasti myös Vesijärven rannoilla. Varhaismetallikautisia asuinpaikkoja tunnetaan vain muutamia ja ne
sijaitsevat niin ikään Vesijärven ja Luhdanjoen altaan rannoilla. Lapinraunioita on Hollolasta tiedossa kaksi.
Hollolan alueelle syntyi jo rautakaudella huomattavia asutuskeskittymiä Paimelanlahden alueelle ja kirkonseudulle sekä
Vesalan ja Untilan vainioille. Hollolan rautakautinen muinaisjäännöskanta on varsin rikasta ja monipuolista – siihen kuuluu
useita eri ikäisiä kalmistoja, asuinpaikkoja, kuppikiviä ja linnavuoria sekä tietenkin aarrelöytöjä. Vankka rautakautinen
asutus on mahdollistanut Hollolan aseman alueen hallintokeskuksena historiallisella ajalla. Asutuksen keskittymisestä kirkonseudulle sekä alueen vauraudesta kertoo myös Hollolan keskiaikaisen kivikirkon rakentaminen Kapatuosian linnavuoren
juurelle.
112
HOLLOLA
113
HOLLOLA
Asuinpaikka pellolla, taustalla luhta. Kuvattu luoteesta 2000.
Asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2001.
164. Hahmajoki
165. Hahmajärvi 1
Peruskartta: 2133 11 Herrala
Kylä: Hahmajärvi
p = 6752 81
i = 3417 25
z = 73–76
Kylä: Hahmajärvi
p = 6754 84
i = 3416 34
z = 93–95
Kohde sijaitsee Luhdanjoen luoteispuolella ja siihen laskevan
Hahmajoen länsipuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti itäkaakkoon laskevan osittain metsitetyn pellon kaakkoislaidalla, rajautuen kosteapohjaiseen luhtaan. Maaperä pellolla
on hiesusavea.
Kohde sijaitsee Hahmajärven itärannalla noin 200 metrin päässä järven eteläpäässä olevalta uimarannalta pohjoiseen. Asuinpaikka on pienellä tasanteella veteen ulottuvan silokallion
päällä. Maasto paikalla on länteen laskevaa hiekka- tai hietamoreenirinnettä, jolla kasvaa havupuumetsää.
Pellolta on vuoden 1998 inventoinnissa löytynyt useita kvartsiesineitä, kuten kaapimia ja teriä. Suurin osa löydöistä on 75
metrin korkeuskäyrän alapuolelta. Vuoden 2000 täsmäinvetoinnin yhteydessä metsitetylle pellon osalle tehdyistä koekuopista
ei havaittu varmoja merkkejä esihistoriallisesta toiminnasta.
Asuinpaikka löytyi vuoden 2000 inventoinnissa, jolloin tasanteelle tehdyistä koekuopista löytyi kvartsiesineitä, -iskoksia ja
palanutta luuta.
Asuinpaikka on todennäköisesti ollut esihistoriallisella ajalla
Porvoonjoen laaksossa sijainneen muinaisjärven rannalla.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1998, inv. K. Lönnqvist 2000,
inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 31223: 1–15, kvartsikaapimia, -teriä, -veitsi, -poria ja -iskoksia; KM 32116: 1–3, kvartsiydin ja -iskoksia.
114
Vuonna 2001 paikalla järjestettiin pienialaiset koekaivaukset.
Vain 4 m²:n alalta löytyi runsaasti kvartsiesineitä, -iskoksia ja
palanutta luuta. Kaivauksissa dokumentoitiin myös kulttuurimaan täyttämiä kuopparakenteita, jotka liittyvät mahdollisesti ruuan valmistukseen. Paikalta löytyneen yhden keramiikan
palan ja löydöistä tehtyjen analyysien perusteella, asuinpaikka
ajoittuu mahdollisesti kampakeraamiselle ajalle.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2000, koekaiv. J. Pukkila
2001, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 32283: 1–4, kvartsiteelmä, -ydin, -iskoksia ja palanutta luuta; KM 32657: 1–248, kvartsiesineitä, -ytimiä, -iskoksia, palanutta luuta ja keramiikan pala.
HOLLOLA
Hahmajärvi 3 asuinpaikka. Kuvattu idästä 2001.
Asuinpaikka tien varressa aukealla. Kuvattu lounaasta 2007.
166. Hahmajärvi 3
167. Hangasmäki
Kylä: Hahmajärvi
p = 6755 03
i = 3416 32
z = 93–95
Peruskartta: 3111 02 Renkomäki
Kylä: Okeroinen
p = 6758 18
i = 3425 64
z = 73–74
Kohde sijaitsee Hahmajärven itärannalla noin 400 metrin päässä järven eteläpäässä olevasta uimarannasta pohjoiseen. Asuinpaikka on vesirajaan ulottuvan kallion laella olevalla hiekkamoreenitasanteella. Kasvillisuus paikalla on havupuuvaltaista
metsää.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella, Lahden moottoritien ja Miekkiöntien välissä olevalla pellolla. Asuinpaikka on
Miekkiöntien ja siitä erkanevan omakotitaloille vievän tien
risteyksen koillispuolella, aivan Miekkiöntien varressa. Maaperä paikalla on savea, joka on jonkin verran hiekan ja soran
sekaista.
Asuinpaikka löytyi vuonna 2001, jolloin tasanteelle tehdyistä
koekuopista löytyi palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia. Samana
vuonna paikalla järjestettiin pienimuotoinen koekaivaus, jonka
perusteella asuinpaikka näyttäisi olevan kausiluontoinen asuintai leiripaikka.
Paikan käyttö on alkanut mahdollisesti mesoliittisen kivikauden lopulla, mistä kertovat kaivauksissa löytyneet viistoteräiset
nuolenkärjet. Käyttö on jatkunut jossain vaiheessa myöhemmin
kivitai varhaismetallikaudella, josta merkkeinä ovat paikalta
löydetyt keramiikan palat.
Vuonna 1996 Ristolan-Renkomäen fosfaattikartoituksen ja
pintapoiminnan yhteydessä löytyi pellolta aivan Miekkiöntien
varresta kvartsi-iskoksia. Pelto on nykyään pensaikkoista joutomaata.
Tutkimukset: Kart. T. Jussila & H. Takala 1996, inv. A. Bilund
2004.
Löydöt: KM 29901: 1, kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 2001, koekaiv. J. Pukkila
2001, inv. A. Bilund 2004.
KM 32676: 1–130, kvartsiesineitä, -iskoksia, keramiikkaa ja
palanutta luuta.
115
HOLLOLA
Sammaloitunut lapinraunio. Kuvattu 2007.
Kuivunut lähde. Kuvattu etelästä 2007.
168. Heinlammi
169. Hiidenlähde
Ajoittamaton uhrilähde. II
Peruskartta: 3112 04 Pyhäntaka
Kylä: Heinlammi
p = 6771 45
i = 3430 62
z = 145–150
Peruskartta: 2133 12 Sairakkala
Kylä: Järventaka
p = 6769 86
i = 3408 98
z = 112
Kohde sijaitsee Soltinjärven itäpäästä noin 250 metriä pohjoiskoilliseen, Lakeasuon ja Sulenkosuon välissä olevalla mäellä.
Lapinraunio on metsäisen ja kalliopohjaisen mäen rinteellä,
noin 100 metrin päässä mäen korkeimmasta kohdasta luoteeseen.
Kohde sijaitsee korkean ja jyrkkärinteisen Perunavuori-nimisen
harjumuodostuman juurella. Lähde on Perunavuoren pohjoispuolella kivikkoisen rinteen juuressa, aivan suon laidassa.
Röykkiö koostuu pyöreästä noin viisi metriä halkaisijaltaan
olevasta osasta sekä siihen eteläkaakossa liittyvästä noin 2 x
1 metriä kooltaan olevasta osasta. Röykkiö on noin 0,7 metriä
korkea ja poikkileikkaukseltaan kupera. Suorakulmainen osa
koostuu mahdollisesti vain yhdestä kivikerrasta ja sen päässä
on suurempi kivi.
Röykkiö on säännöllisesti ladottu ja ehjä. Sijaintinsa ja muotonsa perusteella röykkiö on mahdollisesti varhaismetallikautinen
lapinraunio, vaikka se ei sijaitsekaan rantakalliolla.
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: -
116
Aiemmin kirkasvetinen lähde on nykyään kuivunut ja se on turpeen peittämä. Lähteen vierestä on perimätiedon mukaan muinoin kulkenut tie Pinnolasta Järventaustaan. Nimensä lähde on
saattanut saada sen ympärillä olevan luontaisen kivilouhikon
perusteella.
Löydöt: -
HOLLOLA
Asuinpaikan halki kulkee polku. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka tien oikealla puolella metsässä. Kuvattu etelästä 2007.
170. Hongistonmäki
171. Housunsuo
Peruskartta: 3112 01 Paimela
Kylä: Siikaniemi
p = 6772 99
i = 3423 34
z = 84–86
Peruskartta: 2134 10 Hollolan kirkonseutu
Kylä: Laitila
p = 6777 29
i = 3413 78
z = 85
Kohde sijaitsee Siikaniemessä olevan Hongistonmäen itärinteellä, noin 500 metrin päässä Siikaniemen kurssikeskuksesta
etelälounaaseen. Asuinpaikka on loivasti itäkoilliseen laskevalla rinteellä, vanhan rantatörmän päällä. Maasto alueella on ehjää ja luonnontilaista. Asuinpaikan maaperä on hienoa hiekkaa
tai hietaa.
Kohde sijaitsee Vesijärven Laitilanselän pohjoisrannalla ja
Housunsuon länsipuolella olevan mäenharjanteen eteläkärjessä, Papinsaareen vievän tien varrella. Asuinpaikka on tien ja
sen eteläpuolella olevan vanhan rantatörmän välisellä tasanteella. Alueella on ilmeisesti vanhoja hiekkakuoppia, mutta ehjää
asuinpaikka-aluetta on mahdollisesti noin 200–300 m². Maaperä paikalla on hiekkaa.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä asuinpaikaksi sopivalle
rinteelle, lähelle vanhan rantatörmän reunaa, tehdyissä koekuopissa havaittiin kulttuurimaakerros. Löytöinä paikalta on mahdollinen keramiikan pala, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Asuinpaikka löytyi vuoden 2000 inventoinnissa, jolloin lähelle
törmän reunaa tehdystä koekuopasta löytyi keramiikkaa ja palanutta luuta. Keramiikan palat ovat pieniä ja koristeettomia.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, inv. A. Bilund 2004.
palanutta luuta.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, inv. T. Sepänmaa 2002, inv.
A. Bilund 2004.
117
HOLLOLA
Kalmisto pihapiirissä ja peltorinteellä. Kuvattu idästä 2007.
Hännyssaaren itärantaa. Kuvattu vastarannalta idästä 2007.
172. Hälvälä
173. Hännyssaari
Rautakautinen ruumiskalmisto. II
Kylä: Hälvälä
p = 6765 48
i = 3416 56
z = 135–145
Kylä: Vaania
p = 6779 73
i = 3419 45
z = 99
Kohde sijaitsee Työtjärven eteläpuolella ja Kirkkotien länsipuolella olevalla pohjois–etelä-suuntaisella kalliopohjaisella
hiekkaharjanteella, talon pihapiirissä ja luoteispuoleisella peltorinteellä.
Kohde sijaitsee Vesijärvessä olevan Hännyssaaren itärannalla
vastapäätä Vaanian kylän Salmenkalliota. Lapinraunio on lähellä saaren korkeinta kohtaa, jyrkästi itärannalle laskevan rinteen reunalla.
Mäen päältä on vuonna 1935 löytynyt keihäänkärki, joka on
kuitenkin myöhemmin hukkunut. Vuonna 1961 Anna-Liisa
Hirviluodon tarkastaessa paikkaa ilmeni, että vesijohtoa kaivettaessa oli löytynyt luita. Hirviluodon tekemien koekuoppien
perusteella paikalla oli ainakin kaksi pohjois–etelä-suuntaista
ruumishautausta ja samalla löytyi vesijohtokaivannosta nostetusta maasta viikinkiaikainen rautaveitsi.
Kalliopohjalle koottu röykkiö on kooltaan noin 7 x 6,5 metriä ja korkeudeltaan 0,3–0,5 metriä. Röykkiö on pyöristetyn
suorakaiteen muotoinen ja sen länsilaidalla on kolmiomainen
hieman suurempien kivien muodostama jatke, joka on täytetty
pienemmillä kivillä.
Ruumishaudat sijaitsevat pihapiirin länsipuolella kallioiden
alla, hiekkarinteen yläosassa olevalla melko tasaisella alueella.
Tutkimukset: Tark. H. Salomo 1936, tark. A.-L. Hirviluoto
1961, inv. P.-L. Lehtosalo 1962, tark. A.-L. Hirviluoto 1963,
Löydöt: KM 15174, rautaveitsi.
118
Röykkiössä on muutamia penkomisen jälkiä, jotka eivät kuitenkaan ulotu pintaa syvemmälle. Muuten röykkiö on hyvin
säilynyt ja erottuu selvästi maastossa.
Löydöt: -
HOLLOLA
Hölmänmäki 3:n kivikautinen asuinpaikka reheväkasvustoisella tasanteella. Kuvattu koillisesta 2007.
Kalmisto talon vasemmalla puolella puutarhassa. Kuvattu idästä
2007.
174. Hölmänmäki 3
175. Ilmemäenkallio
Kylä: Okeroinen
p = 6759 28
i = 3421 96
z = 80
Kylä: Jarvala
p = 6763 91
i = 3415 98
z = 135
Kohde sijaitsee Luhdanjoen eli Porvoonjoen itäpuolella noin
200 metrin päässä joesta itään ja Nostavan koulusta noin 950
metriä kaakkoon. Asuinpaikka on melko jyrkässä rinteessä olevalla tasanteella. Maaperä paikalla on moreenia.
Kohde sijaitsee Autjoen länsipuolella olevan laajan peltoalueen
keskellä kohoavalla kallioisella ja metsäisellä mäellä. Mäen
pohjoisosassa on Eskolan talo ja kalmisto sijaitsee mäen itärinteellä puutarhassa, rakennusten eteläpuolella.
Asuinpaikkatasanteen laajuus on korkeuskäyrien suunnassa
noin 30 metriä ja niiden vastaisesti noin 10–20 metriä. Asuinpaikka löytyi vuonna 2002, jolloin kahdesta lähelle tasanteen
reunaa kaivetusta koekuopasta löytyi kvartsiesineen teelmä ja
-iskoksia. Tarkastuskäynnin perusteella asuinpaikka vaikuttaa
pienialaiselta.
Paikalta, noin 8–10 metriä päärakennuksen lounaiskulmasta
etelälounaaseen, on löytynyt hevosenkenkäsolki, joka toimitettiin Muinaistieteelliselle toimikunnalle vuonna 1896. Samalta
paikalta oli löytynyt myös kaksi yksiteräisen miekan katkelmaa,
jotka oli kuitenkin ehditty myydä romuraudan keräilijälle.
Tutkimukset: Tark. A. Malinen 2002.
Löydöt: KM 33686: 1–3, kvartsiteelmä ja -iskoksia.
Samana vuonna A.O. Heikel tarkisti paikan. Tuolloin puutarhan
raivaus oli kesken ja Heikel löysi tekemässään koekaivauksessa
palanutta luuta. Vuonna 1962 Pirkko-Liisa Lehtosalon tarkastaessa paikan oli esineiden löytöpaikka puutarhaksi raivattu.
Tutkimukset: Tark. A. O. Heikel 1896, inv. P.-L. Lehtosalo
1962.
Löydöt: KM 3255: 3, hevosenkenkäsolki.
119
HOLLOLA
Pyyntikuoppa, jonka keskellä kasvaa puu. Kuvattu 2007.
Asuinpaikka tien päässä koivikossa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
176. Isosaarentie
177. Joensuu
Kylä: Kalliola
p = 6772 35
i = 3425 65
z = 85–89
Kylä: Kalliola
p = 6773 44
i = 3427 74
z = 82,5–85
Kohde sijaitsee Isosaaren keskiosassa, Isosaarentien, Pähkinärannantien ja Karelahdentien risteyksestä noin 90 metriä etelään olevalla tasalakisella hiekkaharjanteella. Harjanteen laen
itäreunalla on kaksi pyyntikuoppaa.
Kohde sijaitsee Vesijärveen laskevan Haritunojan pohjoispuolella, lähellä sen suuta olevalla loivasti etelään laskevalla
rinteellä. Rinne on aiemmin ollut peltona, mutta nykyään sen
yläosa on omakotitaloaluetta ja alaosa puistoista metsämaata.
Maaperä paikalla on hiesua.
Pyöreät pyyntikuopat ovat halkaisijaltaan noin 2,5 metriä ja syvyydeltään puoli metriä. Molemmissa kuopissa on reunavallit
alarinteen puolella ja ne ovat noin 20 metrin päässä toisistaan.
Pyyntikuoppien lisäksi harjanteen laella on muutamia matalampia painanteita, jotka mahdollisesti ovat pitkälle maatuneita
pyyntikuoppia.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa 2002, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: -
120
Alueen rakennustyöt ovat todennäköisesti tuhonneet asuinpaikkaa, mutta sitä on mahdollisesti jäljellä puistoksi kaavoitetun
koivikon alueella. Alueen vielä ollessa peltoa vuonna 1988, on
paikalta löytynyt iskentäydin ja kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 1988, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 24275: 1–2, iskentäydin ja kvartsi-iskoksia.
HOLLOLA
Asuinpaikka peltojen keskellä olevan metsäsaarekkeen edustalla. Kuvattu luoteesta 2007.
Kalmisto tien vasemmalla puolella. Kuvattu idästä 2007.
178. Järventaustanjärvi 1
179. Kaislaranta
Peruskartta: 2133 09 Hämeenkoski
Kylä: Järventaka
p = 6769 27
i = 3407 72
z = 117,5
Kylä: Kalliola
p = 6774 40
i = 3426 14
z = 84–86
Kohde sijaitsee kuivatun Järventaustanjärven koillisrannalla
olevalla lounaaseen laskevalla peltorinteellä. Asuinpaikka on
loivemmalla kohdalla rinteessä lähellä järven entistä rantaviivaa. Maaperä asuinpaikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee noin 50 metrin päässä Paimelanlahden itärannalla olevasta nuorisoseurantalosta etelään, Kaislakujan päässä.
Polttokenttäkalmisto on kallioiden rajaamassa notkossa kesämökin pihamaalla.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä pellon pinnalta löytyi
kvartsikaapimia ja -iskoksia. Löytöalue on rinnettä alas laskeutuvan ojanpientareen luoteispuolella, ulottuen pellon reunasta
noin 10 metriä luoteeseen ja suon reunasta noin 20 metriä rinnettä ylös koilliseen. Asuinpaikka voi ulottua myös pientareen
kaakkoispuolelle. Inventointihavaintojen perusteella asuinpaikka vaikuttaa pienialaiselta.
Kaislakujan eteläpuolella olevan mökin pihamaalla, kalliojyrkänteen alapuolisessa loivassa rinteessä on tiheää kiveystä,
joka osittain näkyy maanpinnalle. Kivien välissä oleva maa on
kauttaaltaan noensekaista.
Löydöt: KM 1–3, kvartsikaapimia ja -iskoksia.
Paikalta on vuonna 1896 toimitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle keihäänkärki ja kaularenkaan katkelma. Inventointien
yhteydessä paikalla on havaittu useassa kohtaa nokista maata
ja palaneita luunsiruja. Palaneen luun lisäksi löytöinä on keramiikkaa, palanutta savea ja pii-iskos.
Tutkimukset: Tark. A. Hackman 1917, inv. P.-L. Lehtosalo
1962, inv. T. Sepänmaa 2002, tark. H. Takala 2007.
Löydöt: KM 3341: 1–2, keihäänkärki ja kaularenkaan katkelma; KM 33271: 1–4, keramiikkaa, palanutta luuta, pii- ja kvartsi-iskos; KM 36705: 1–2, palanutta luuta ja palanutta savea.
121
HOLLOLA
Asuinpaikka pellolla tien oikealla puolella. Kuvattu lounaasta 2007.
Kapatuosian laki tutkimusten kohteena. Kuvattu pohjoisesta 1998.
180. Kalliolan uimaranta
181. Kapatuosia
Kylä: Kalliola
p = 6774 28
i = 3426 21
z = 85–86
Kylä: Pappila
p = 6772 80
i = 3415 44
z = 110–138
Kohde sijaitsee Paimelanlahden itärannalla, Paimelantien ja
rannan välissä olevalla pellolla. Asuinpaikka on lounaaseen
laskevalla peltorinteellä noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan törmän päällä. Maaperä asuinpaikalla on hiekkaista
peltomultaa ja pellon alemmalla tasolla hietaa ja hiesua.
Kapatuosian linnavuori ja sen laella oleva kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Vesijärven Kirkonselän länsirannalla. Hollolan
kirkon pohjoispuolella kohoavalle harjukumpareelle johtaa
useita polkuja ja sen laella on näkötorni.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä löytyi törmän päältä runsaasti kvartsi-iskoksia, joista vain osa otettiin talteen.
Runsaslöytöisin alue on noin 50 metrin vyöhyke Uimapolusta
kaakkoon. On mahdollista, että asuinpaikka ulottuu Uimapolun
luoteispuolella olevien omakotitalojen pihamaalle.
Löydöt: KM 33274: 1–6, keramiikkaa, palanutta savea, hiomakivi, kvartsiydin ja -iskoksia.
122
Jouko Voionmaa suoritti Kapatuosian mäen ensimmäiset arkeologiset kaivaukset vuonna 1962. Kaivauksia jatkettiin myös
vuosina 1963 ja 1965. Kaivausten merkittävin esinelöytö oli yli
300 hopearahan katkelmaa, jotka ajoittuvat 700–1000-luvuille.
Lisäksi löytyi 1000–1200 -luvuille ajoittuvia esineitä sekä yli
100 kvartsiesinettä ja -iskosta. Selviä merkkejä muinaislinnan
rakenteista ei löytynyt.
Vuosina 1998 ja 1999 tehtiin arkeologisia kaivauksia linnavuoren laella ja rinteillä Hannu Takalan ja Hannu Poutiaisen
johdolla. Tuolloin löytyi vain vähän rautakautisia esinelöytöjä,
mutta yhdestä puurakenteesta tehty radiohiiliajoitus oli rautakautinen.
HOLLOLA
Runsain löytöryhmä olivat kvartsi-iskokset ja -esineet sekä
palanut luu. Esinelöytöjen, viisto- ja poikkiteräisten nuolenkärkien, ja liesirakenteesta tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella asuinpaikka ajoittuu mesoliittiselle kivikaudelle. Koska
kivikautisia löytöjä ja kulttuurikerrosta on koko laen alueella,
osoittautui aiempi otaksuma siitä, että lakea olisi tasattu vääräksi. Esihistoriallisten löytöjen lisäksi linnavuoren laelta on paljon historiallisen ajan esineistöä, jotka kertovat mäkeä käytetyn
myöhemminkin moneen tarkoitukseen. Kapatuosia on hoidettu
muinaisjäännös.
Tutkimukset: Kaiv. J. Voionmaa 1962, inv. P.-L. Lehtosalo
1962, tark. H. Salmo 1963, kaiv. J. Voionmaa 1963, kaiv. J. Voionmaa 1965, koekaiv. H. Takala & H. Poutiainen 1998, kaiv.
H. Poutiainen 1999, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 20467, rautakautisia kaivauslöytöjä; KM rahakammio 62075, hopearahan paloja; KM 31027: 1–476, kivi- ja
rautakautisia kaivauslöytöjä; KM 31511: 1–1007, kivi- ja rautakautisia kaivauslöytöjä.
Asuinpaikan metsäistä maisemaa. Kuvattu 2007.
182. Karelahdentie A
Kylä: Kalliola
p = 6772 62
i = 3425 63
z = 87–90
Kohde sijaitsee Isosaaressa Karelahdentien itäpuolella ja tenniskenttää vastapäätä olevalla harjumuodostumalla. Asuinpaikka on harjun rinteellä länteen päin pistävällä tasanteella.
Maaperä paikalla on soransekaista hiekkaa ja puusto pääasiassa
mäntyä.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä tasanteelle tehdystä
koekuopasta löytyi rautakauden tyypin keramiikkaa. Hieman
ylempää harjun rinteeltä, kaatuneen puun juurakosta löytyi palanutta savea. Koekuopassa havaittiin noen ja soran sekainen
kerros, jossa oli palaneita kiviä.
Tasanteella on myös pyöreä 2,5 metriä halkaisijaltaan oleva
maantasainen kiveys. Kiveys koostuu palaneista kivistä ja on
todennäköisesti tulisijan jäännös.
Löydöt: KM 33272: 1–2, keramiikkaa ja palanutta savea.
123
HOLLOLA
Röykkiöt pellon laidalla metsässä ja rinteessä. Kuvattu etelästä 2007.
Linnavuori kohoaa metsäisenä pellon takana. Kuvattu luoteesta 2007.
183. Kerkonkärki
184. Kiiluanmäki
Rautakautinen linnavuori. II
Kylä: Kutajoki
p = 6778 66
i = 3417 76
z = 85–95
Kylä: Laitiala
p = 6777 67
i = 3411 58
z = 105–140
Kohde sijaitsee Vesijärven rannalla, pohjoiseen pistävän Kerkonkärjen itäisimmässä kallioisessa niemekkeessä. Paikalla on
ainakin 16 röykkiötä ja mahdollisesti rautakautinen hauta tai
kalmisto.
Kohde sijaitsee Vesijärven Lahdenpohjan pohjoispuolella kulkevan Laitialantien varrella, sen pohjoispuolella. Kiiluvanmäen
linnavuori on tasalakinen ja jyrkkärinteinen harjumuodostuma.
Mäen itäpäässä on laaja käytössä oleva hiekkakuoppa.
Röykkiöistä viisi sijaitsee kallioisten mäkien notkossa pellon
länsi- ja luoteispuolella. Kaksi näistä röykkiöistä tutkittiin
kaivauksin vuonna 1963 ja ne osoittautuivat peltoröykkiöiksi.
Muut röykkiöt ovat rykelmänä ylempänä rinteellä pellon pohjoispuolella. Yksi ylempänä sijaitseva röykkiö tutkittiin myös
vuonna 1963 ja se osoittautui mahdolliseksi kiuasmaiseksi tulisijaksi. Vuoden 2002 inventoinnissa havaittiin, että samanlaisia
röykkiöitä on lisää myös kallion lounaispuolella.
Mäen lakitasanne on pieni, alaltaan noin 20 x 10 metriä. Rinteillä noin 40–50 metriä mäen korkeimmasta kohdasta alaspäin
on kivikkoa, joka mahdollisesti on ollut varustusten tukena.
Paikalla inventointien yhteydessä käyneet Timo Sepänmaa ja
Antti Bilund pitävät kivikkoa kuitenkin luontaisena rantamuodostumana. Molempien mielestä linnavuorta tulee pitää epävarmana muinaisjäännöksenä.
Kerkonkärjessä on kallion pohjoisrinteellä mahdollisesti rautakautinen hauta tai kalmisto, johon liittyy kiveystä. Alueelta
on kaivausten yhteydessä löytynyt viikinkiaikaisia lasihelmiä,
sulanutta metallia ja palaneen luun siruja. Löydöt ovat kuitenkin kukkapenkistä, johon oli siirretty maata muualta samalta
tontilta.
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, tark. A.-L. Hirviluoto
1962, kaiv. P.-L. Lehtosalo 1963, inv. T. Sepänmaa 2002, inv.
A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 15890: 1–4, lasihelmiä, sulanutta metallia ja palanutta luuta; KM 16269: 1–16, hiilinäytteitä; Hollolan museo
n:o 551, uurrenuija.
124
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. T. Sepänmaa
2002, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: -
HOLLOLA
Asuinpaikka-alueen muinaista rantatörmää. Kuvattu etelästä 2007.
Kirkk’ailanmäen muistokivi ja opastaulu. Kuvattu luoteesta 2007.
185. Kiiskihauta
186. Kirkk’ailanmäki
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen kalmisto. I
Kylä: Kutajoki
p = 6777 44
i = 3416 92
z = 85–88
Kylä: Untila
p = 6764 72
i = 3416 24
z = 125–130
Kohde sijaitsee Vesijärven rannalla, Kiiskihaudan syvänteen
itäpuolella olevan lahdelman rannalla, harjumuodostuman länsirinteellä. Asuinpaikka on noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan muinaisen rantatörmän päällä. Maaperä paikalla
on hiekkaa ja metsä havupuuvaltaista.
Kirkk’ailanmäen kalmisto sijaitsee peltoaukealla valtatie 12:n
eteläpuolella, Koskimyllyn paikallistien molemmin puolin.
Kalmiston keskeisimmät osat todennäköisesti rajautuvat ympäristöstään hieman kohoavalle, länteen ja etelään viettävälle
kumpareelle.
Tasanteella on soikeahko asumuspainanne suolta kesämökin
piha-alueelle johtavan pienen ojan pohjoispuolella. Asumuspainanne on kooltaan noin 3 x 2,5 metriä ja syvyydeltään 0,2
metriä.
Kirkk’ailanmäen kalmisto on yksi Suomen merkittävimmistä
ruumiskalmistoista. Kalmistoa on tutkittu kaivauksin useaan
otteeseen vuodesta 1935 alkaen, viimeksi vuonna 1991. Kaikkiaan kalmistosta on tutkittu yli 130 hautaa.
Tasanteelle ja asumuspainanteeseen tehdyistä koekuopista on
löytynyt tekstiilikeramiikkaa sekä kvartsija liuske-iskoksia.
Lisäksi kohdasta, jossa oja leikkaa rantatörmän, löytyi myllerretystä maasta runsaasti keramiikkaa. Tasanteella oleva asuinpaikka-alue on ehjä, mutta se mahdollisesti jatkuu sekä etelään
että pohjoiseen, jossa tiet ja kesämökit ovat sitä tuhonneet.
Suurin osa hautauksista on esineettömiä ruumishautoja, joissa
osassa on säilynyt vainajan luita ja jäänteitä arkusta. Esineellisten hautojen löydöt ovat lähinnä ristiretkiajalle ajoittuvaa
korustoa, kuten kupurasolkia, rannerenkaita ja hevosenkenkäsolkia. Kuuluisin hautaus on naisen hauta, jossa oli jäljellä punatukkaisen vainajan nutturakampausta.
Löydöt: KM 33265: 1–9, keramiikkaa, kvartsija liuskeiskos.
125
HOLLOLA
Kalmistosta on löytynyt myös varhaiselle keskiajalle ajoittuvaa
esineistöä kuten rahoja ja ristiriipus. Ruumishautojen lisäksi on
useissa kaivauksissa todettu polttohautauksia ruumishautausten
päältä.
Kirkk’ailanmäen kalmistoon on haudattu vainajia 1000-luvun
lopulta aina 1300-luvulle asti. Paikannimen perusteella on paikalla otaksuttu olleen myös kappelin, mutta tästä ei ole kuitenkaan kirjallisia tietoja eikä pitäviä viitteitä kaivauksista.
Tutkimukset: Kaiv. J. Leppäaho 1935, kaiv. H. Salmo 1936,
inv. P.-L. Lehtosalo 1962, tark. A.-L. Hirviluoto 1963, kaiv.
A.-L. Hirviluoto 1978–1979, koekaiv. J.-P. Taavitsainen 1979,
koekaiv. A.-L. Hirviluoto 1987, inv. H. Poutiainen 1988, koekaiv. S.-L. Seppälä & M. Tusa 1989, kaiv. S.-L. Seppälä 1991,
Löydöt: KM 10048: 1–2, KM 10137: 1–13, KM 10143, KM
hist. 35175: 1–21, KM hist. 36077: 1–52, KM 20450: 1–20,
KM 21112: 1 - ?, KM 25061: 1–57, KM 26715: 1–97; rautakautisia ja keskiaikaisia kalmistolöytöjä.
Hollolan seurakunta on pystyttänyt paikalle muistokiven.
Kiviportinmäen läntisin ura. Kuvattu lounaasta 2007.
187. Kiviportinmäki
Ajoittamaton kulkuväylä. I
Kylä: Hälvälä
p = 6765 80
i = 3416 90
z = 143–150
Kohde sijaitsee Työtjärven lounaispuolella olevalla Kiviportinmäen harjumaisella muodostumalla. Harjanteen lounaisrinteellä on kolme uraa, jotka kulkevat harjun poikki lounais–
koillis-suunnassa. Maaperä harjulla on hiekkaa ja kasvillisuus
mäntyvaltaista metsää.
Urista läntisin on selvimmin erotettavissa maastossa. Se alkaa
harjun lounasrinteen juurelta ja erottuu 20 metrin matkalta selvänä ja paikoin jopa kaksi metriä syvänä ja viisi metriä leveä-
126
nä. Ylempänä rinteessä ura kapenee ja mataloituu sekä jakautuu
kolmeksi ja edelleen kahdeksi uraksi.
Toinen ura on näkyvissä harjun lounaisrinteellä, nykyisen harjulle nousevan tien kaakkois- ja alarinteellä olevan omakotitalon pohjoispuolella. Tästä urasta noin 15 metriä kaakkoon kulkee samansuuntaisena kolmas ura.
Aiemmin uria on pidetty veneenvetourina. Paikalla viimeksi
käyneen Antti Bilundin mukaan urat ovat vanhojen kulkureittien pohjia, jotka on merkitty myös alueen vanhoihin karttoihin.
Tutkimukset: Tark. J. Leppäaho 1935, inv. P.-L. Lehtosalo
1962, tark. A.-L. Hirviluoto 1963, inv. J. Lauren 1990, tark.
J.-P. Taavitsainen & M. Saarnisto 1993, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: -
HOLLOLA
Peltojen takana metsäinen rinne, jolla röykkiöt sijaitsevat. Kuvattu etelästä 2007.
Kotirannan asuinpaikkatasannetta. Kuvattu lounaasta 2007.
188. Korpikylä
189. Kotiranta 1
Ajoittamattomia lapinraunioita. II
Kylä: Korpikylä
p = 6760 54
i = 3416 12
z = 130
Kylä: Pyhäniemi
p = 6773 26
i = 3417 94
z = 85–86
Kohde sijaitsee Korpikylän–Herralan-tien itäpuolella olevalla
kumpareisella ja osin kallioisella mäellä. Lapinrauniot sijaitsevat etelään viettävän sorarinteen puolivälissä.
Kohde sijaitsee Vesijärven Pyhäniemenlahden itärannalla olevan mäen rinteellä. Asuinpaikka on kapealla tasanteella vanhan rantatörmän ja itään jyrkempänä kohoavan rinteen välissä.
Maaperä paikalla on hiekkamoreenia.
Pirkko-Liisa Lehtosalo tarkasti kohteen vuoden 1962 inventoinnin aikana. Tuolloin paikalla oli kaksi pyöreän soikeaa ihmisen
tekemältä vaikuttavaa röykkiötä. Toinen röykkiöistä oli kooltaan 3 x 2,5 metriä ja puoli metriä korkea. Toisen röykkiön oli
kaatunut puu hajottanut. Lehtosalo ei havainnut paikalla hiiltä
tai muuta hautaan viittaavaa. Paikallisen perimätiedon mukaan
röykkiöt ovat lappalaisten tekemiä.
Vuoden 2004 inventoinnissa rinteestä ei pystytty paikantamaan
Lehtosalon kuvaamia röykkiöitä. Maastossa oli useita kivikasaumia, joista osa saattaa olla kaskiröykkiöitä.
Löydöt: -
Asuinpaikka löytyi vuoden 2004 inventoinnissa, jolloin törmän
päällä kulkevan traktoritien rikkoutuneesta pinnasta poimittiin
keramiikan paloja ja kvartsi-iskoksia. Tasanne on löytöalueen
kohdalta kapeimmillaan vain noin 10 metriä leveä ja löytöalueen pituus törmän suunnassa on noin 30 metriä.
Traktoritien ja törmän reunan välissä on soikion puolikkaan
muotoinen painanne, joka voi mahdollisesti liittyä asuinpaikkaan. Maaston perusteella asuinpaikka-aluetta voi olla tasanteella löytöaluetta laajemmin, etenkin eteläpuolella aina 50
metrin päässä sijaitsevaan niemekkeeseen asti. Pohjoispuolella
maaperä muuttuu saviseksi.
127
HOLLOLA
Kotomäentie 1 kuppikivi. Kuvattu 2007.
Kotomäentie 2 kuppikivi. Kuvattu 2007.
190. Kotomäentie 1
191. Kotomäentie 2
Kylä: Pyhäniemi
p = 6772 63
i = 3417 13
z = 87
Kylä: Pyhäniemi
p = 6772 52
i = 3417 11
z = 87
Kohde sijaitsee Vesijärven etelärannalla olevan Kotomäenniemen keskiosassa, Kotomäen ja Pyhäniemen kartanon välissä
olevalla laajalla peltoalueella. Kuppikivi on peltoalueen keskellä olevan metsäsaarekkeen koilliskulmassa, noin 15 metrin
päässä pellon reunasta. Maaperä pellolla on savea, mutta metsäsaarekkeessa vähäkivistä hiekkaa.
Kohde sijaitsee Vesijärven etelärannalla olevan Kotomäenniemen keskiosassa, Kotomäen ja Pyhäniemen kartanon välissä
olevalla laajalla peltoalueella. Kuppikivi on peltoalueen keskellä olevan metsäsaarekkeen lounaiskärjessä, jonka Kotomäentie
erottaa muusta saarekkeesta. Maaperä pellolla on savea, mutta
metsäsaarekkeessa vähäkivistä hiekkaa.
Kuppikivi on kooltaan 2,8 x 1,7 metriä ja noin 0,6 metriä korkea. Kiven korkeimmalla kohdalla on yksi pyöreä kuppi, jonka
halkaisija on seitsemän ja syvyys 1,5–2 senttimetriä.
Kuppikivi on matala maakivi, joka sijaitsee pellolta poistetuista
kivistä kasatun röykkiön lounaisreunalla. Kivi on kooltaan 1,3
x 0,8 metriä ja korkeudeltaan 0,2 metriä. Lähellä kiven korkeinta kohtaa on pyöreä halkaisijaltaan viisi senttimetriä ja puoli
senttimetriä syvä kuppi. Kiven länsipäässä noin 10 senttimetrin
etäisyydellä kupista on rautatappi.
Samassa metsäsaarekkeessa kuin kuppikivi on runsaasti kiviröykkiöitä, joista ainakin osa on selviä tulisijojen jäänteitä.
Saarekkeen lounaisosassa kasvaa laajalla alueella tummaa tulikukkaa.
Löydöt: -
128
Löydöt: -
HOLLOLA
Sammaloitunut röykkiö Kudanpäänkärjessä. Kuvattu 2007.
Asuinpaikka talon edustalla pellolla. Kuvattu idästä 2007.
192. Kudanpäänkärki B
193. Kutajoki
Kylä: Kutajoki
p = 6778 65
i = 3417 11
z = 90
Kylä: Kutajoki
p = 6774 74
i = 3416 95
z = 85–87
Kohde sijaitsee Vesijärveen työntyvän Kulanpäänkärjen pohjoisosassa. Niemi on pitkän pohjois–etelä-suuntaisen harjun
kärki. Röykkiö sijaitsee muinaisen rantatasanteen pohjoisreunalla, paikalla olevasta kesämökistä noin 10 metriä pohjoiseen.
Maaperä paikalla on karkeaa soraa.
Kohde sijaitsee Vesijärven Kirkonselän koillisrannalla olevalla
Kutajoen ja Hovin talojen eteläpuolisella peltoalueella. Maasto
on loivasti etelään ja lounaaseen viettävää peltorinnettä, jolla
maaperä on pääasiassa hiekkaa ja hietaa.
Röykkiö on muodoltaan pyöreä ja kekomainen, ja se koostuu
muutaman kymmenen senttimetrin kokoisista kivistä. Röykkiön halkaisija on kaksi metriä ja korkeus metrin.
Paikalla vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä käyneen Timo
Sepänmaan mielestä röykkiö on epätavallisen siisti ja hyvin
säilynyt ollakseen lapinraunio, vaikka se röykkiön sijainnin
puolesta olisi mahdollista. Hän arvelee röykkiön olevan mahdollisesti vanha kummeli.
Löydöt: -
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä peltoalueen pohjoislaidalla olevien pikkuteiden risteyksen kaakkoispuoleiselta pellolta poimittiin rautakaudentyypin keramiikkaa, palanutta savea ja
kuonaa sekä historiallisen ajan löytöjä. Löydöt sijaitsivat noin
20 metrin säteellä pellon pohjoislaidasta. Risteyksen lounaispuolella olevan pellon nurkkauksessa oli runsaasti palaneita
kiviä ja nokimaata. Todennäköisesti paikalla on ollut kiuas.
Toinen löytöalue sijaitsee noin 100 metrin päässä risteyksestä
länteen olevan muinaisen törmän päällä. Tältä alueelta löytyi
myös rautakauden tyypin keramiikkaa sekä kvartsiesineen katkelma. Kvartsi-iskoksia on myös löytynyt pellolta lähempänä
rantaa.
Peltoalueen pohjoisreunassa oleva asuinpaikka saattaa ulottua
pellonreunan pohjoispuolelle.
Löydöt: KM 33264: 1–8, keramiikkaa, palanutta savea, piiiskos, kvartsiesine ja -iskoksia.
129
HOLLOLA
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikkaa mökkitien laidassa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
194. Kutajärvi
195. Kärettäväntie
Kylä: Pyhäniemi
p = 6771 61
i = 3417 85
z = 85
Kylä: Kutajoki
p = 6776 16
i = 3416 41
z = 88
Kohde sijaitsee Kutajärven luoteisrannalla, ympäröivää maastoa korkeammalla olevassa niemekkeessä noin 200 metrin
päässä Pyhäniemen vanhainkodin päärakennuksesta etelään.
Niemekkeen koillispuoli on peltoa ja lounaispuolella kasvaa
lehtimetsää. Maaperä paikalla on savea.
Kohde sijaitsee Vesijärven rannalla, Kärettäväntiestä erkanevan
ja rantaan johtavan pienen mökkitien etelälaidalla. Asuinpaikka
on pohjois-eteläsuuntaisen harjumuodostuman eteläosan länteen viettävällä rinteellä, noin 87,5 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan muinaisen rantatörmän päällä. Nykyinen ranta on
asuinpaikalta noin 50 metrin päässä lännessä. Maaperä paikalla
on soransekaista hiekkaa.
Asuinpaikka on pellolla niemekkeen koillisreunalla. Paikalta
on Hannu Poutiainen inventoidessaan Hollolan kirkonseutua
löytänyt kvartsiteriä, -teelmiä, -iskoksia ja -ytimen. Asuinpaikan laajuus ei ole tiedossa.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1998, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 31242: 1–8, kvartsiteriä, -teelmiä, -iskoksia ja
-ydin.
Mökkitien etelälaidassa on asumuspainanne, jonka pohjoislaitaa
tie hieman leikkaa. Painanne on muodoltaan soikea ja kooltaan
5 x 3 metriä. Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä painanteen
keskelle tehdystä koekuopasta havaittiin likamaata ja palaneen
luun siru sekä otettiin löytöinä talteen keramiikkaa.
130
HOLLOLA
Asuinpaikka mäenrinteellä hakkuuaukealla. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka pellolla metsäsaarekkeen edustalla. Kuvattu lännestä
2007.
196. Laasonpohja
197. Laitiala 1
Peruskartta: 3111 03 Lahti
Kylä: Hersala
p = 6769 93
i = 3420 23
z = 85–86
Kylä: Laitiala
p = 6777 06
i = 3412 61
z = 86–87
Kohde sijaitsee Laasonpohjan perukassa, Rantatien ja Hersalantien risteyksestä 150–200 metrin päässä länsiluoteessa olevalla mäellä. Asuinpaikka on mäen kaakkoiskärjessä jatkuen
ainakin 60 metrin matkalla länteen mäen etelärinteellä. Maaperä rinteellä on paikoin kivistä hiekkamaata.
Kohde sijaitsee Vesijärven Lahdenpohjan pohjoispuolella ja
Laitialantien eteläpuolella olevalla loivasti etelään viettävällä pellolla. Asuinpaikka sijaitsee pellon koillislaidalla lähellä
metsäistä harjannetta, jossa on osin maahan kaivettu varastorakennus. Maaperä pellolla on soran-, hiekan- ja hiedansekaista
savea ylempänä rinteellä hiekkaisempaa.
Asuinpaikalla on asumuspainanne etelään laskevalla rinteellä. Pyöreä painanne on halkaisijaltaan noin viisi metriä ja syvyydeltään 0,3 metriä. Painanteessa on reunavalli alarinteen
puolella.
Painanteen etelävalliin ja mäen kaakkoiskulmaan tehdyistä
koekuopista on löytynyt kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Kuopissa havaittiin myös likamaata ja palaneita kiviä.
Asuinpaikka luokiteltiin vuoden 2002 inventoinnissa hajalöytöpaikaksi, mutta vuoden 2004 inventoinnissa paikalta tehtiin
runsaasti löytöjä. Löytöalue ulottuu pellon koillisreunalla läheltä metsäsaarekkeen kaakkoiskärkeä aina 20 metrin päähän
Laitialantiestä. Runsaslöytöisin alue on varastorakennuksen
kohdalla, jossa löytöjä on 40–50 metrin päässä pellon reunasta.
Asuinpaikka voi mahdollisesti jatkua metsäiselle alueelle.
Paikalta on löytynyt tasataltta ja pii-iskos sekä kvartsi-iskoksia,
joita kaikkia ei vuoden 2004 inventoinnissa kerätty talteen.
Löydöt: KM 34714: 1–3, tasataltta, pii-iskos ja kvartsi-iskoksia.
131
HOLLOLA
Sammaloitunut röykkiö. Kuvattu idästä 2007.
Kiuas metsässä ojan reunalla. Kuvattu lännestä 2007.
198. Laitialantie B
199. Laitialantie C
Historiallisen ajan kiuas. II
Kylä: Laitiala
p = 6777 41
i = 3411 77
z = 88
Kylä: Laitiala
p = 6777 72
i = 3411 32
z = 93
Laitialantien eteläpuolella olevan peltoaukean itäpuolella.
Röykkiö on metsässä lounaaseen laskevalla rinteellä noin 5–10
metrin päässä pellon reunasta ja noin 100 metrin päässä Laitialantiestä etelään. Maaperä paikalla on kivistä hiekkamaata.
Kohde sijaitsee Manskiventien ja Laitialantien risteyksestä noin
120 metriä kaakkoon, metsäkaistaleella Laitialantien ja pellon
välissä. Kiuas on pellonlaidassa olevan ojan koillispuolella.
Maaperä paikalla on soransekaista hiekkaa.
Pyöreähkön röykkiön halkaisija on noin kolme metriä ja korkeus metrin. Kivien ohella röykkiössä on jonkin verran maatäytettä ainakin pintakerroksessa. Röykkiön viereen tehdyistä
koepistoista ei tehty löytöjä, mutta maa vaikutti sekoittuneelta
vanhalta pelto- tai niittymaalta.
Löydöt: -
Ojan reunalla on palaneiden kivien ja maan sekainen kumpu,
jonka halkaisija on noin kaksi metriä ja korkeus puoli metriä.
Vuoden 2002 inventoinnin aikaan ojan leikkauksessa oli kummun kohdalla näkyvissä runsaasti palaneita kiviä ja noensekaista maata.
Kiukaan kohdalla pellon pinnalla oli punasavikeramiikkaa, tiiltä ja kuonaa. Löydöistä ja ojan leikkauksessa näkyneistä piirteistä päätellen kyseessä on keskiaikaa nuorempi historiallisen
ajan kiukaan jäännös.
Vuonna 2004 havaittiin kiukaasta noin viisi metriä koilliseen
toinen saman tyyppinen, mutta pienempi ja matalampi röykkiö.
Löydöt: -
132
HOLLOLA
Metsäistä asuinpaikkatasannetta. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka pellolla, takana siintää Vesijärvi. Kuvattu lännestä 2007.
200. Lehmo
201. Lehmontie
Kylä: Laitiala
p = 6776 99
i = 3414 23
z = 86–87
Kylä: Laitiala
p = 6777 39
i = 3413 25
z = 86–87
Kohde sijaitsee Vesijärven Laitialanselän pohjoisrannalla olevan Lehmonmäen länsipäässä. Asuinpaikka on loivasti laskevalla ja noin 10–20 metriä leveällä tasanteella vanhan rantatörmän
päällä. Maaperä tasanteella on ympäristöään vähäkivisempää
hiekkamaata.
Lehmontien kaakkoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka
on loivasti kaakkoon viettävällä pellolla noin 60–140 metrin
päässä tiestä kaakkoon. Maaperä on löytökohdilla hiekkaa ja
ympäröivillä peltoalueilla hietaa ja hiesua.
Asuinpaikkatasanteelle vuoden 2004 inventoinnissa tehdyistä
koekuopista on löytynyt keramiikkaa ja palanutta luuta sekä
kvartsija kvartsiitti-iskoksia. Asuinpaikkaa on törmän päällä
ainakin 30 metrin matkalla luode–kaakko-suuntaisesti. Asuinpaikka on ehjä, joskaan inventoinnin perusteella löytötiheys ei
ole suuri.
Pellolla on noin 86–87 metrin korkeuskäyrän kohdalla muinainen rantatörmä, joka muodostaa kaksi kaakkoon pistävää harjannetta. Näiltä harjanteilta poimittiin vuoden 2002 inventoinnissa keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja mahdollinen hiomakivi.
Löydöt: KM 34719: 1–7, keramiikkaa, palanutta luuta, kvartsija kvartsiitti-iskoksia.
Löydöt: KM 33269: 1–6, keramiikkaa, hiomakiven katkelma,
kivilaji-iskos ja kvartsi-iskoksia.
133
HOLLOLA
Asuinpaikkaa törmän päällä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Leirikeskuksen kuppikivi. Kuvattu luoteesta 2007.
202. Lehtoniemi SE
203. Leirikeskus
Kylä: Pappila
p = 6778 92
i = 3415 73
z = 85–88
Kylä: Parinpelto
p = 6774 00
i = 3415 07
z = 86
Kohde sijaitsee Vesijärven selälle pistävän Papinsaaren kaakkoisosassa olevan Lehtoniemen etelärannalla. Asuinpaikka on
etelään laskevalla rinteellä vanhan rantatörmän päällä. Maaperä
alueella on pääasiassa hyvin kivikkoista moreenia, mutta asuinpaikan kohdalla hieman vähäkivisempää hiekka- tai hietapohjaista moreenia.
Kohde sijaitsee Parinpellonlahden etelärannalla olevan Parinpellon leirikeskuksen piha-alueella. Kuppikivi on hoidetulla
nurmikko alueella noin 40 metrin päässä leirikeskuksen päärakennuksesta lounaaseen.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä lähelle rantatörmää tehdyistä koekuopista löytyi keramiikkaa. Koekuopat sijaitsivat
törmällä olevasta kivikasasta, joka on mahdollisesti rajamerkki,
noin 7–10 metriä koilliseen.
Soikeahko kivi on kooltaan noin 2,2 x 1,5 metriä ja metrin
korkuinen. Kivessä on kaiken kaikkiaan 12 kuppia. Kupit ovat
muodoltaan pyöreitä ja soikeita, niiden halkaisija on 4,5–7 senttimetriä ja syvyys alle puolesta senttimetristä kahteen senttimetriin. Kupeista kahdeksan sijaitsee kiven laen loivasti laskevalla
pinnalla, muut ovat yksittäin tai pareittain kiven reunamilla.
Löydöt: KM 33300: 1–2, keramiikkaa.
Leirikeskuksen paikalla on sijainnut Parinpellon vanha kylätontti ainakin 1700-luvulla.
Löydöt: -
134
HOLLOLA
Vedenkorkeusmerkki kalliossa. Kuvattu 2007.
Kaakkoisreunan vallia puhdistetaan vuonna 2002.
204. Likoranta
205. Linnamäki
Historiallisen ajan hakkaus. II
Rautakautinen linnavuori. I
Kylä: Hahmajärvi
p = 6756 40
i = 3416 42
z = 95
Kylä: Hankaa
p = 6757 88
i = 3417 88
z = 100–142
Kohde sijaitsee Hahmajärven pohjoisosan itärannalla ja noin 25
metrin päässä Hahmajoen suusta etelään olevalla kalliokumpareella, kesämökin pihamaalla. Kalliokumpareeseen on hakattu
60 senttimetriä pitkä vaakasuora viiva, jonka keskeltä lähtee
kohtisuoraan noin 19 senttimetriä pitkä viiva. Hakkaus on 30
senttimetrin korkeudella maanpinnasta ja viiden metrin päässä
järven rannasta.
Kohde sijaitsee havumetsän keskellä noin kolmen kilometrin
päässä Herralan asemalta pohjoiskoilliseen. Linnamäki on jyrkkärinteinen ja vaikeapääsyinen, luoteesta kaakkoon kulkeva
kalliomuodostelma. Mäen laaja lakialue on enimmäkseen paljasta tai ohuen turpeen peittämää kalliota, jossa kasvaa harvakseltaan havumetsää.
Perimätiedon mukaan merkki liittyy alueella 1760–1850-lukujen välisenä aikana toimineeseen Vuohikosken sahaan. Sahan
Hahmajoessa olevat padot aiheuttivat tulva-aikaan ongelmia,
kun vesi nousi kyläläisten niityille. Valitusten seurauksena vedenkorkeus määriteltiin tarkemmin ja sen tuli tiettynä päivänä
vuodesta olla merkin korkeudella.
Tutkimukset: Inv. M. Uotila 2002.
Löydöt: -
Mäelle nouseminen onnistuu helposti vain luoteesta ja kaakosta. Mäen luoteis- ja kaakkoisreunoilla onkin jäänteitä vallikiveyksestä. Kaakkoisreunalla olevaa vallia tutkittiin vuonna 2002,
jolloin sen todettiin olevan ihmistyön tulosta. Valli on rakennettu käyttäen apuna paikalla valmiiksi olleita siirtolohkareita.
Samana vuonna mäen laella ja rinteillä tehtiin systemaattista
metallinilmaisinetsintää, mutta mitään esihistorialliseen toiminataan liittyviä löytöjä ei tehty.
Tutkimukset: Tark. J. Voionmaa 1932, inv. P.-L. Lehtosalo
1962, tark. J.-P. Taavitsainen 1988, koekaiv. A. Lahelma 2002.
Löydöt: -
135
HOLLOLA
Asuinpaikkaa pellolla Luhdanjoen varrella. Kuvattu etelästä 2000.
Luhdanjoen kevättulvaa, asuinpaikka kuvan vasemmassa laidassa. Kuvattu pohjoisesta 2000.
206. Luhdanjoki 1
207. Luhdanjoki 2–3
Kylä: Okeroinen
p = 6760 16–80
i = 3421 94–3422 20
z = 72–80
Kylä: Okeroinen
p = 6759 79
i = 3421 71
z = 73–77
Kohde sijaitsee Herralantien ja Luhdanjoen välissä, Luhdanjoen länsirannalla olevalla pellolla. Asuinpaikka on kohti joen
rantaa laskevalla rinteellä 20–100 metrin päässä joesta. Aivan
joen rannassa maa on tasaista tai loivasti viettävää, mutta ylempänä rinne on jyrkempi ja muodostaa niemekkeitä. Maaperä
pellolla on hiedan- ja hiesunsekaista savea.
Kohde sijaitsee Luhdanjoen luoteispuolella noin 200 metrin
päässä joesta. Asuinpaikka on pienellä kaakkoon viettävällä
pellolla ja terassilla pellon koillispuolella olevassa metsässä.
Maaperä paikalla on hiedan- ja hiesunsekaista savea.
Vuonna 1998 löydetty asuinpaikka ulottuu pintapoimintalöytöjen perusteella noin 700 metrin matkalle joen rannalla olevalla
pellolla. Eniten löytöjä tehtiin 75 metrin korkeuskäyrän tuntumasta, mutta ylimmät löydöt ovat 80 metrin korkeuskäyrän
tasolta.
Täsmäinventoinnissa vuonna 2000 paikalta löytyi kvartsija
kiviesineiden lisäksi nuorakeramiikkaa. Asuinpaikka-alueella
havaittiin myös muutamia löytökeskittymiä ja näiden välillä
löydöttömiä alueita. Maaston muoto on taannut paikalla edellytykset rantasidonnaiseen asumiseen, vaikka vedenpinnan taso
olisikin vaihdellut useita metrejä.
Löydöt: KM 31220: 1–20, kourutaltta, kvartsiesineitä ja -iskoksia; KM 32112: 1–52, kivikirves, keramiikkaa, kvartsiesineitä ja -iskoksia.
136
Vuonna 1998 löytyi pellolta, 75 metrin korkeuskäyrän alapuolelta, runsaasti kvartsiesineitä ja -iskoksia. Löydöt keskittyvät
pellon itäkulmaan.
Vuoden 2000 täsmäinventoinnissa tehtiin koekuoppia pellon
itäkulmasta noin 100 metriä koilliseen olevan kallion kärjen
koillispuolelle. Alueelta löytyi kvartsiterä ja -iskoksia. Vuoden
2004 inventoinnin yhteydessä metsässä kulkevalta traktoritieltä
poimittiin myös kvartsi-iskoksia.
Asuinpaikka saattaa ulottua yhtenäisenä pellolta koilliseen metsän puolelle ja kallion kärjen ympäri, sen koillispuolella olevalle löytöalueelle.
Löydöt: KM 31221: 1–13, kvartsiesineitä ja -iskoksia; KM
32113: 1–9, kiviesineen katkelma, keramiikan pala, kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia; KM 32114: 1–9, kvartsiterä ja -iskoksia.
HOLLOLA
Kaivauksissa vuonna 2001 esiin tullut liesikiveys.
Asuinpaikka tasanteella. Kuvattu etelästä 2002.
208. Luhdanniitty 1
209. Luhdanniitty 2
Kylä: Okeroinen
p = 6759 08
i = 3412 52
z = 78–85
Kylä: Okeroinen
p = 6758 76
i = 3421 48
z = 85
Kohde sijaitsee Luhdanjoen laaksossa, joen länsipuolella olevalla ja koilliseen työntyvällä metsäisellä moreeniharjanteella.
Asuinpaikka on niemekkeen kärjessä olevalla tasanteella ja tasanteen lounaispuolella olevalla kumpareella. Nykyään tulvatasankona olevassa Luhdanjoen laaksossa on ollut muinaisjärvi, joka on ulottunut lähelle asuinpaikkaa.
Kohde sijaitsee Luhdanjoen länsipuolella olevan kallio- ja
moreenimuodostuman pienellä lakitasanteella. Asuinpaikkatasanne on noin 15 metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä, sen
itäpuolella on jyrkänne. Maaperä on paikalla hietamoreenia ja
alempana hiesua.
Asuinpaikka löytyi täsmäinventoinnissa vuonna 2000, jolloin
paikalle tehdyistä koekuopista löytyi varhaismetallikautista
keramiikkaa sekä kvartsiesineitä ja -iskoksia. Vuonna 2001
runsaslöytöisimmälle alueelle, lähelle tasanteen kärkeä, avattiin koekaista. Alueelta löytyi runsaasti keramiikkaa ja palanutta luuta sekä kvartsiesineitä ja -iskoksia. Kaivauksissa löytyi
myös pyöreän lieden jäännökset.
Tasanteen kärjestä lounaaseen olevalta kumpareelta ei ole löytynyt keramiikkaa, joten topografisesti tasanteesta eroavana alue
on voinut olla käytössä eri aikana. Tasanteen kärjessä on myös
kolme kuopannetta, jotka mahdollisesti liittyvät vuoden 1918
tapahtumiin. Tätä tukevat alueelta löytyneet kiväärin hylsyt.
Tutkimukset: Inv. K. Lönnqvist 2000, koekaiv. V. Adel 2001,
Löydöt: KM 32117: 1–44, keramiikka, kvartsiesineitä ja -iskoksia; KM 1–247, asuinpaikkalöytöjä.
Asuinpaikka löytyi vuonna 2000, jolloin tasanteelle tehdyistä
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Luusta
tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella asuinpaikka on ollut
käytössä myöhäismesoliittisella kivikaudella.
Vuonna 2002 paikalla tehdyissä pienissä koekaivauksissa löytyi
muun muassa myöhäismesoliittisia viistoteräisiä nuolenkärkiä.
Kaivaushavaintojen perusteella asuinpaikka on pienialainen ja
rajoittuu harjanteen laelle.
Tasanteella on myös kansalaissodan aikaisia kaivantoja ja kivistä kasattu ampumasuoja.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 2000, koekaiv. A. Malinen
2002, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 32665: 1–4, palanutta luuta, kvartsija kivilajiiskoksia; KM 33186: 1–45, palanutta luuta, kvartsiesineitä ja
-iskoksia.
137
HOLLOLA
Asuinpaikka talon lähistöllä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kalmisto talon oikealla puolella tien laidassa. Kuvattu idästä 2007.
210. Luhtapelto
211. Lähteenmäki
Kylä: Okeroinen
p = 6759 58
i = 3421 58
z = 75
Kylä: Noitala
p = 6776 90
i = 3425 52
z = 86–87
Kohde sijaitsee Luhdanjoen luoteispuolella, noin 200 metrin
päässä joesta olevalla pohjois-eteläsuuntaisella mäenkumpareella. Kumpare on aiemmin ollut peltona ja asuinpaikkalöytöjä on kerätty sen etelään ja itään viettäviltä rinteiltä. Nykyään kumpareen päällä on omakotitalo, jonka rakentaminen on
mahdollisesti tuhonnut osan asuinpaikkaa. Maaperä paikalla on
savimultaa.
Kohde sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden länsipuolella, rannasta noin 250 metriä länteen ja Tuomalantiestä 20 metriä itään.
Kalmisto on kivikkoisen kumpareen pohjoispäässä. Samalla
kumpareella on Lähteenmäen talo ja löytöpaikan pohjoispuolella on omakotitalon tontti.
Paikalta on toimitettu 1900-luvun alussa Kansallismuseon
kokoelmiin poikkikirves ja tasataltta. Pirkko-Liisa Lehtosalo
tarkasti pellot vuoden 1962 inventoinnin aikana. Tällöin löytyi kvartsi-iskoksia. Paikan vuonna 2004 tarkastaneen Antti
Bilundin mukaan asuinpaikkaa voi olla säilyneenä kumpareen
rinteillä.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1961, inv. P.-L. Lehtosalo
1962, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 4738: 1, poikkikirves; KM 7599, tasataltta; KM
15786: 1–2, kvartsi-iskoksia ja kiven kappale.
138
Pirkko-Liisa Lehtosalo on tarkastanut paikan vuoden 1962
inventoinnin yhteydessä. Tuolloin oli ojan kaivuussa löytynyt
kuutiokivi ja läheltä ojan reunaa rautakautista keramiikkaa ja
palanutta luuta.
Myöhemmissä inventoinneissa ei paikalta ole löydetty uusia
esihistoriaan viittaavia löytöjä, mutta lähistöllä on havaittu kasvavan tumma tulikukka. Löytökohdalla ollut pelto on nykyään
muutettu nurmea kasvavaksi pihamaaksi.
2002, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 15785: 1–2, kuutiokivi, keramiikkaa ja palanutta
luuta.
HOLLOLA
Kivetty pyyntikuoppa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
212. Myllyoja
213. Mäkelä
Historiallisen ajan pyyntikuoppa. II
Kylä: Paimela
p = 6777 88
i = 3426 34
z = 90
Kylä: Jarvala
p = 6757 88
i = 3421 06
z = 73–75
Kohde sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden pohjukkaan laskevan Myllyojan itäpuolella olevalla matalalla hiekkaharjanteella. Pyyntikuoppa on harjannetta pitkin kulkevan kärrytien vieressä, tien eteläpuolella.
Asuinpaikka sijaitsee Luhdanjoen luoteispuolella, noin 100–150
metrin päässä joesta. Pienehköllä hiesusavipitoisella pellolla on
ympäristöään hieman korkeampi kaakkoon suuntautuva niemeke, jota rajaa lounaassa jokeen laskeva puron notko.
Kuoppa on muodoltaan pyöreä ja tasapohjainen. Sen halkaisija
ja syvyys ovat noin kolme metriä. Kuopan pystysuorat seinämät on rakennettu latomalla pyöreitä luonnon kiviä. Etelä- ja
lounaisreunoilla on ilmeisesti kuopasta kaivetusta maasta muodostunut valli. Pyyntikuoppa on erittäin hyväkuntoinen, joskin
sen pohjalla on jätteitä.
Asuinpaikka löytyi vuoden 1998 inventoinnissa, jolloin puron
koillispuoleiselta pellolta löytyi kvartsiesineitä ja -iskoksia.
Kaikki löydöt tulivat 75 metrin korkeuskäyrän alapuolelta.
Vuonna 2000 paikalla tehtiin systemaattista pintapoimintaa ja
koekuopitusta. Pintapoiminnassa löytyi lisää kvartsiesineitä ja
-iskoksia sekä keramiikan pala. Koekuopissa ei havaittu varmoja merkkejä esihistoriallisesta toiminnasta.
Harjanteella on myös muutamia pienempiä ja matalampia
kuoppia, jotka saattavat olla kiveämättömiä pyyntikuoppia.
Löydöt: -
Asuinpaikka on mahdollisesti pienialainen ja vähälöytöinen.
32115: 1–13, keramiikan pala, kvartsikaavin, -ydin ja -iskoksia.
139
HOLLOLA
Asuinpaikka metsässä ulkorakennusten takana. Kuvattu etelästä 2007.
Miekkojen löytöpaikka kuvattuna koillisesta 2007.
214. Mäntyranta
215. Nokkola (Taka-Tommola)
Kylä: Kutajoki
p = 6778 04
i = 3417 01
z = 85–88
Kylä: Nokkola
p = 6763 86
i = 3415 67
z = 125–130
Kohde sijaitsee Vesijärven rannalla ja Kudanpäänkärjen eteläpuolella olevan pohjois–etelä-suuntaisen harjumuodostuman
länsirinteellä. Asuinpaikka on Mäntyranta-nimisen kesähuvilan
tontilla, noin 50–100 metrin päässä päärakennuksesta pohjoiseen. Maaperä paikalla on hiekkaa ja soraa.
Kohde sijaitsee Hollolan vainion laajalla peltoalueella, Jarvalantien länsipuolella olevalla koilliseen viettävällä peltorinteellä. Paikalta on vuonna 1898 löytynyt Nokkolan kylän Nokkolan
talon uudispeltoa raivattaessa kaksi miekkaa.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä rinteelle, huvilasta pohjoiskoilliseen tehdyistä koekuopista löytyi tekstiilikeramiikkaa,
palanutta luuta ja kvartsiitti-iskoksia. Osassa kuopista havaittiin paksu ja paljon luunsiruja sisältävä kulttuurimaakerros.
Rinteellä on myös kaksi noin kolme metriä läpimitaltaan olevaa heikosti erottuvaa painannetta. Huvilasta noin 100 metrin
päässä etelässä olevalle pienelle länteen pistävälle nimekkeelle,
vanhan rantatörmän päälle, tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskos, mutta kulttuurimaakerrosta ei havaittu.
Löydöt: KM 33266: 1–5, keramiikkaa, palanutta luuta, kvartsiitti-iskoksia ja kvartsi-iskos.
140
Miekat on väännetty lähes kaksin kerroin ennen hautaan asettamista. Toisessa miekoista on damaskoitu säiläkirjoitus: +ULFBEHRT+, mikä viittaa keskieurooppalaiseen seppämestarin
pajaan. Ulfbehrt-miekat ovat jokseenkin yleisiä ja ne ajoittuvat
800–1100-luvuille.
Miekat ovat todennäköisesti peräisin polttokenttäkalmistosta,
mutta miekkojen tarkkaa löytöpaikkaa tai kalmiston sijaintia ei
ole pystytty paikantamaan.
Löydöt: KM 3601: 1–2, miekkoja.
HOLLOLA
Kalmisto kuvan keskellä kumpareella. Kuvattu lännestä 2007.
Papinsaaren peltoa, jolta asuinpaikkalöytöjä. Kuvattu etelästä 2007.
216. Paimela (Ryynäselä)
217. Papinsaari
Kylä: Paimela
p = 6776 10
i = 3426 74
z = 100–102
Kylä: Pappila
p = 6779 07
i = 3415 64
z = 87
Kohde sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden itäpuolella, Tommolantien ja Ratsutien välissä olevalla matalalla kumpareella.
Kivikkoisella kumpareella olevaa kalmistoa ympäröi lännessä
ja etelässä pelto ja idässä kumparetta sivuaa tilustie.
Paikalta on löydetty vuonna 1893 navetan perustuksia varten
kiviä räjäytettäessä myöhemmälle rautakaudelle ajoittuvia esineitä, kuten pyöreä kupurasolki ja hevosenkenkäsolki. Samana
vuonna Hjalmar Appelgren-Kivalo tarkasti paikan ja suoritti
seuraavana vuonna kaivauksen, jossa paikka varmistui polttokenttäkalmistoksi.
Kohde sijaitsee Vesijärven selälle pistävän Papinsaaren kärkiosassa, kahden mäen välisellä matalammalla harjanteella. Paikalta on tehty useita esinelöytöjä laajalta noin 200 x 70 metrin
alalta Lehtoniemen talon ympäristöstä. Maaperä pelloilla on
savimultaa, peltojen ympäristössä maasto on kivistä.
Vuonna 1962 Pirkko-Liisa Lehtosalo kävi paikalla inventoinnin
yhteydessä, tuolloin tehdyissä koepistoissa näkyi hiiltä. Vuoden
2004 inventoinnissa kumparetta ympäröivän metsikön kaakkoiskulmasta löytyi mahdollinen kuppikivi.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä talon itäpuolella olevalta
kapealta pellolta löytyi tekstiilikeramiikan pala, kvartsikaavin
ja -iskoksia.
Tutkimukset: Tark. H. Appelgren-Kivalo 1893, kaiv. H. Appelgren-Kivalo 1894, inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. A. Bilund
2004.
Löydöt: KM 2914: 1–2, pyöreä kupurasolki ja hevosenkenkäsolki; KM 2929: 1–6, rautaesineitä; KM 3008: 15–21, kalmistolöytöjä.
Paikalta on löytynyt vuonna 1946 pohjalainen kourutaltta ja
vuonna 1961 kivikirves. Molemmat esineet on löydetty Lehtoniemen talon luoteispuolelta. Lisäksi talon luoteisnurkalla ja
siitä 50 metriä kaakkoon pellolla on havaittu kivetty liesi.
2002, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 34711: 1–4, keramiikan pala, kvartsikaavin ja -iskoksia; Hollolan kotiseutumuseo n:o 1319 ja 1320, kourutaltta
ja kivikirves.
141
HOLLOLA
Papulan myllynpaikka. Kuvattu idästä 2002.
Asuinpaikka kodan takana metsässä. Kuvattu kaakosta 2007.
218. Papula
219. Parinpellonlahti
Kylä: Herrala
p = 6754 90
i = 3417 12
z = noin 75
Kylä: Parinpelto
p = 6774 30
i = 3415 05
z = 86
Kohde sijaitsee Hahmajoen syvässä notkelmassa noin 50 metrin
päässä rautatiestä pohjoiseen. Paikalla on pieni koski ja jokea
reunustavat kivivallit. Joen pohjoisrannalla on maansekainen ja
matala kiviröykkiö. Röykkiön takana on lasku-uoman tapainen
syvennys, jonka varrella on tasanne. Myllyn raunion yläpuolella on mahdollisesti kulkenut tie.
Kohde sijaitsee Parinpellonlahden lounaisrannalla, noin 300
metrin päässä Parinpellon leirikeskuksesta pohjoiseen. Asuinpaikka on pienen niemekkeen tyvellä olevalla hiekkatasanteella, vanhan rantatörmän päällä. Törmän alapuolella on kota ja
varastorakennus juuri asuinpaikan kohdalla.
Vanhojen karttojen perusteella paikalla on sijainnut Papulan mylly 1700-luvun lopusta lähtien. Mylly hävisi paikalta
1800-luvun lopulla. Papulan mylly oli Hahmajärven kylän mylly ja perimätiedon mukaan se on ollut jalkamylly.
Tasanteelle vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tehdyistä
koekuopista löytyi keramiikka, kvartsikaapimen katkelma ja
kvartsi-iskoksia. Asuinpaikkaa on tasanteella noin 60 metrin
matkalla rantatörmän suuntaisesti. Rantatörmään ulottuva kivinen harjanne jakaa asuinpaikan kahteen osaan.
Löydöt: -
Asuinpaikka on lähes ehjä eivätkä alueella olevat ulkoilureitit
ole sitä juuri vahingoittaneet.
Löydöt: KM 34709: 1–4, keramiikkaa, kvartsikaapimen katkelma ja kvartsi-iskoksia.
142
HOLLOLA
Sammaloitunut Parinpellon röykkiö. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka metsäisellä rinteellä. Kuvattu etelästä 2007.
220. Parinpelto
221. Pekanpolku
Kylä: Parinpelto
p = 6773 81
i = 3415 28
z = 85
Kylä: Kalliola
p = 6772 24
i = 3425 84
z = 87–88
Kohde sijaitsee Parinpellon kylän peltoaukean ja Mäntytien
itäpuolella olevalla itään laskevalla mäntykankaalla. Röykkiö
on omakotitalon pohjoispuolella ja sen eteläpuoleista reunaa
sivuaa tontin raajaa pitkin kulkeva oja. Maaperä paikalla on
hiekkaa.
Kohde sijaitsee Isosaaren itärannalla, noin 200 metrin päässä
Pekanpolun ja Pähkinäkukkulantien risteyksestä kaakkoon olevan harjanteen eteläkärjessä. Asuinpaikka on kärjen alarinteellä
olevalla tasanteella, jossa maaperä on soransekaista hiekkaa.
Röykkiö on halkaisijaltaan noin 3,5 metriä ja puoli metriä
korkea kiven- ja maansekainen kumpare. Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä havaittiin röykkiötä sivuavan ojan leikkauksessa röykkiön alla savikerros, joka ei vastaa alueen luontaista maaperää. Savikerros on ilmeisesti tuotu paikalle röykkiön
perustaksi. Kerroksen yläpinnassa oli runsaasti palanutta savea
ja palaneita kiviä. Havainnot tehneen Antti Bilundin mukaan
röykkiö voi olla kiuasmaisen tulisijan jäännös.
Asuinpaikalla on asumuspainanne lähellä tasanteen länsireunaa. Painanteen läpimitta on neljä metriä ja syvyys muutamia
kymmeniä senttimetrejä. Painanteen lähelle tehdyistä koekuopista on löytynyt kvartsi-iskoksia ja keramiikan pala. Tasanteen
koekuopituksen perusteella runsaslöytöisin alue on painanteen
ympärillä noin 10 metrin säteellä siitä. Asuinpaikka on ehjä.
Löydöt: KM 34706: 1–4, keramiikan pala ja kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. H. Poutiainen
1998, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: -
143
HOLLOLA
Rajalan massiivinen rajakivi. Kuvattu luoteesta 2007.
Rautakorven jylhiä kallioita. Kuvattu etelästä 2007.
222. Rajala
223. Rautakorvenkallio
Historiallisen ajan hakkaus. II
Kylä: Herrala
p = 6755 70
i = 3417 90
z = 100
Kylä: Korpikylä
p = 6756 36
i = 3416 14
z = noin 100
Rajakivi sijaitsee mäen päällä Herralan sahasta noin 150 metriä
luoteeseen, junanradan luoteispuolella. Kivi on mäen koillisreunalla.
Hakkaus sijaitsee Hahmajärven pohjoispään länsirannalla olevassa pystysuorassa kallioseinämässä. Järvenranta on kalliosta
noin seitsemän metrin päässä. Rannan ja kallion välissä kulkee
polku.
Suuri siirtokivilohkare on 11 metriä korkea ja sen halkaisija on
yhdeksän metriä. Kiven länsipuoleisessa yläreunassa on lohkomisjälkiä. Siirtolohkareen pohjoispuolella on nuotiopaikalla
maassa laakea kivi, johon on kaiverrettu numero 70 ja sen ympärille ympyrä. Itse rajakivessä ei ole merkintöjä.
Kivi on Herralan ja Hankaan kylien välinen rajamerkki. Perimätiedon mukaan kiveä on yritetty lohkoa ratatyömaalle raakaaineeksi.
Löydöt: -
144
Hakkaus on kalliossa noin metrin korkeudella maanpinnasta.
Kallioon on hakattu kolmeen osaan numerot 1865, kirjaimet f.
P. ja suora viiva. Hakkaus on mahdollisesti junanradanrakentajien vedenkorkeusmerkki, sillä Riihimäki-Lahti junanrataa
suunniteltiin alun perin kulkemaan Hahmajärven poikki.
Löydöt: -
HOLLOLA
Asumuspainanne Salinmäen asuinpaikalla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kuopat Salinmäen metsäisellä rinteellä pellon takana. Kuvattu etelästä
2007.
224. Salinmäki A
225. Salinmäki B
Historiallisen ajan kuoppia. II
Kylä: Hersala
p = 6770 90
i = 3420 89
z = 85–90
Kylä: Hersala
p = 6770 87
i = 3421 16
z = 87–92
Kohde sijaitsee Laasonpohjanlahden ja Kylä-Hersalantien pohjoispuolella olevan Salinmäen lounaisrinteellä. Asuinpaikka on
loivasti lounaaseen laskevalla rinteellä ja sen vieritse kulkee
polku. Maaperä paikalla on hiekkamoreenia.
Kohde sijaitsee Laasonpohjanlahden pohjoispuolella ja KyläHersalantien koillispuolella olevan Salinmäen kaakkoisosassa.
Kuopat sijaitsevat mäen kaakkoisosassa olevalla harjanteella
noin 150 x 30 metrin alalla. Maaperä paikalla on paikoin kivistä hiekkamoreenia.
Asuinpaikalla on asumuspainanne polusta noin kuusi metriä
koilliseen. Painanne on kooltaan noin 5 x 3 metriä ja sen eteläosassa on metrin levyiset vallit. Painanteeseen vuoden 2002
inventoinnin yhteydessä tehdyistä koekuopista löytyi rapautuneen kiviesineen kappale ja yksi kvartsi-iskos.
Löydöt: KM 33285: 1–2, kiviesineen katkelma ja kvartsi-iskos.
Harjanteella on noin 15 suorakaiteen muotoista maakuoppaa.
Kuopat ovat läpimitaltaan noin 1,5–2,5 metriä ja metristä puoleentoista metriin syviä. Pääpiirteiltään kuopat ovat melko teräväreunaisia ja siten eivät vaikuta esihistoriallisilta.
Kuopat voivat olla esimerkiksi nauriskuoppia tai poteroita.
Löydöt: -
145
HOLLOLA
Asuinpaikkaa vanhan rantatörmän päällä. Kuvattu lounaasta 2007.
Simolan asuinpaikka pellolla. Kuvattu 2007.
226. Seppälänpohja
227. Simola
Kylä: Pappila
p = 6773 07
i = 3415 68
z = 87
Kylä: Kalliola
p = 6773 80
i = 3426 45
z = 85
Kohde sijaitsee Vesijärven Kirkonselän länsirannalla, Seppälänpohjan eteläpuolella olevassa niemessä. Asuinpaikka on
Särkäntien ja rannan välissä, pienellä itään pistävällä niemekkeellä vanhan rantatörmän päällä. Alueella on leirintäalueen
toimintaan liittyviä rakennuksia.
Kohde sijaitsee Vesijärven Vähäselän pohjoispuolella ja Tynnyrmäentien länsipuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on
lounaaseen laskevalla peltorinteellä, noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan törmän päällä tasanteella. Maaperä paikalla on hiekka- ja hietapohjaista peltomaata.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä niemekkeen kaakkoislaidalle tehdystä koekuopasta löytyi kahdenlaista keramiikkaa
ja kvartsi-iskoksia. Maaston perusteella asuinpaikka saattaa
ulottua koko niemekkeen alueelle. Asuinpaikka on melko ehjä,
mutta leirintäalueen rakennukset ovat voineet tuhota sitä osin.
Tasanteella on suppealla noin 30 x 50 metrin alalla lajittunutta hiekkaa. Tältä alueelta Timo Sepänmaa keräsi vuoden 2002
inventoinnin yhteydessä keramiikkaa, kuonaa, kvartsiesineen,
-ytimen ja -iskoksia.
146
Löydöt: KM 33276: 1–8, keramiikkaa, kuonaa, kvartsiesine,
-ydin ja -iskoksia.
HOLLOLA
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
228. Sinkkilänpelto
229. Sipiläntie
Kylä: Tennilä
p = 6761 80
i = 3410 57
z = 125
Kylä: Kalliola
p = 6774 40
i = 3426 28
z = 93–100
Kohde sijaitsee Tennilän kylän keskustassa teiden muodostamassa kolmiossa, noin 200 metrin päässä Tennilän koulusta
pohjoiseen. Asuinpaikka on etelälounaaseen viettävällä peltorinteellä puronotkon pohjoispuolella.
Kohde sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden itäpuolella olevalla
Paimelantien itä- ja Sipiläntien eteläpuoleisella peltoalueella.
Maaperä etelään laskevalla pellolla on hiekka- ja hietamultaa.
Pellolta on löytynyt vuonna 1896 tasataltta, tasataltan katkelma ja kirveen teräkatkelma. Mahdollisesti samalta pellolta on
aiemmin löytynyt myös Kansallismuseoon vuonna 1897 toimitettu tasataltta, jota on säilytetty nahkapussissa ja käytetty
taikakaluna.
Tennilän koulua rakennettaessa on samalta kumpareelta löydetty liedensioja. Myöskin Kylä-Savolan talon pihalta, jonka lounaispuolella pelto sijaitsee, on löytynyt rakennustöissä liesi.
Vuoden 2004 inventoinnin aikana pellot olivat kyntämättä, joten tarkempaa tietoa asuinpaikan sijainnista ei saatu. Paikalla
tuolloin käyneen Antti Bilundin mukaan paikka ei sijaintinsa
perusteella voi olla rantasidonnainen kivikautinen pyyntiasuinpaikka.
Vuonna 2002 löytyi Sivulan talon ja Sipiläntien väliseltä pellolta rautakauden tyypin keramiikkaa. Rautakautista keramiikkaa
löytyi myös Kylä-Eskolan talon koillispuoleiselta pellolta noin
5 x 10 metrin alalta. Peltojen pinnalla havaittiin myös uudemman ajan keramiikkaa ja jätettä sekä palaneita kiviä. Peltoalueella on joko yksi tai useampi rautakautinen asuinpaikka.
Asuinpaikan länsipuolella olevalla mäellä on vanhojen karttojen mukaan sijainnut Kalliolan kylätontti.
Löydöt: KM 3240: 1–3, tasataltta, tasataltan ja kirveen katkelma; KM 3495: 5, tasataltta.
147
HOLLOLA
Sivulan talon pohjoispuolta. Kuvattu idästä 2007.
Asuinpaikka hiekkakuopan reunalla. Kuvattu lännestä 2007.
230. Sivula
231. Särkäntie 1
Kylä: Kalliola
p = 6774 44
i = 3426 21
z = 96
Kylä: Parinpelto
p = 6773 99
i = 3415 56
z = 97
Kohde sijaitsee Paimelanlahden ja Paimelantien itäpuolella olevan Sivulan talon pihamaalla ja talon pohjoispuolella. Maaperä
on osaksi savensekaista täytemaata, mutta syvemmällä on luontaista hiekkamaata.
Kohde sijaitsee Vesijärven Kirkonselälle työntyvän Särkkänimisen harjuniemen tyvellä. Asuinpaikka on harjun eteläpäässä, hiekkakuopan luoteisreunalla olevalla tasanteella. Maaperä
paikalla on lajittunutta hiekkaa.
Vuonna 2002 havaittiin Sivulan talon pohjoispuolella, sadevesiviemäreille kaivetuissa kaivannoissa, kiveyksiä ja nokimaaalueita. Rakenteet ulottuivat noin puolen metrin syvyyteen ja
niiden päällä oli täytemaakerros. Kaivannosta poistetuissa maakasoissa oli havaittavissa tiiltä ja palanutta savea sekä punasavikeramiikkaa.
Vuoden 2002 inventoinnissa havaittiin hiekkakuopan luoteisreunan leikkauksessa palaneita kiviä ja likamaata sekä kvartsiiskoksia ja palanutta luuta. Hiekkakuopan reunalla oleva tasanne, jolla asuinpaikkaa on vielä mahdollisesti ehjänä, on toista
kymmentä metriä leveä ja kapenee pohjoiseen päin. Tasanteella
on pyöreä ja halkaisijaltaan noin kaksi metriä oleva mahdollinen pyyntikuoppa.
Paikalla on vanhojen karttojen perusteella sijainnut Kalliolan
vanha kylätontti. Kaivannosta havaitut rakenteet liittyvät todennäköisesti historiallisen ajan kylän rakennuksiin.
Löydöt: -
148
Vuonna 2004 löytyi suuri kvartsiitti-iskos 10 metriä asuinpaikkatasannetta alemmalta tasolta. Löytö saattaa liittyä eriaikaiseen asutusvaiheeseen, kuin ylätasanteen löydöt.
KM 34715, kvartsiitti-iskos.
HOLLOLA
Takamaan myllynpaikka. Kuvattu lännestä 2002.
Asuinpaikka pellolla tien molemmin puolin. Kuvattu idästä 2007.
232. Takamaa
233. Tervalanmäki-Pajutie
Kylä: Okeroinen
p = 6763 04
i = 3420 32
z = noin 95
Kylä: Kalliola
p = 6774 77
i = 3426 15
z = 85–95
Vanha myllynpaikka sijaitsee Koivusillanjokeen laskevan ojan
varrella, noin 50 metrin päässä Takamaantiestä etelään. Paikalla oja kulkee syvässä notkelmassa ja myllyn kohdalla on pieni
koski.
Kohde sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden itärannalla, Paimelantien ja rannan välissä olevalla peltoalueella. Pelloilla on pintapoiminnan perusteella kaksi erillistä asuinpaikkalöytöaluetta.
Maaperä paikalla on hiekka- ja hietapohjaista peltomaata.
Myllystä on jäljellä myllylammen padon vallit. Molemmilla
puolilla ojaa on noin kaksi metriä korkeat kivensekaiset maakasat. Muita selviä rakenteita tai myllynkiviä paikalla ei ole. Vanhojen karttojen perusteella paikalla on ollut vesimylly 1600-luvun lopulta aina 1800-luvun lopulle asti.
Toinen löytöalue on Tervalanmäen lounaispuoleisella peltoalueella rantaan johtavan mökkitien molemmin puolin. Keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia on löytynyt 85 ja 95 metrin korkeuskäyrien väliltä.
Löydöt: -
Löytöalueista toinen on pellon kulmauksessa Pajutien pohjoispuolella. Löydöt, kvartsi-iskokset ja palanut luu, keskittyivät
noin 20–30 metrin kaistaleelle Pajutiestä pohjoiskoilliseen.
Löydöt: KM 33280: 1–3, keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia; KM
33281: 1–2, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
149
HOLLOLA
Sammaloitunut kiviaita Tiirismäellä. Kuvattu 2007.
Tulimäen asuinpaikka pellon laidalla metsäsaarekkeessa. Kuvattu lounaasta 2007.
234. Tiirismäki
235. Tulimäki
Historiallisen ajan muinaisjäännösryhmä. II
Kylä: Tiirismaa
p = 6767 88
i = 3419 60
z = 195–210
Kylä: Hahmajärvi
p = 6754 26
i = 3416 21
z = 100–105
Kohde sijaitsee Tiirismaan harjanteen melko tasaisen lakialueen länsipäässä. Maaperä paikalla on vaihtelevan kivistä hiekkamoreenia ja kasvillisuus vanhaa havupuumetsää. Alueella
risteilee ulkoilureittejä ja latupohjia.
Kohde sijaitsee Hahmajärven eteläpuolella olevalla Tulimäellä,
noin 100 metrin päässä mäkeä leikkaavasta rautatiestä etelään.
Mahdollinen asuinpaikka on lehtipuuta kasvavassa metsikössä,
pellon koilliskulmasta noin 13 metriä etelään. Maaperä paikalla
on osittain hiekkaista, saven- ja soransekaista maata.
Muinaisjäännösryhmä on useiden satojen metrien läpimittaisella alueella Tiirismaan laen länsipäässä. Alueella on useita
kymmeniä erikokoisia röykkiöitä, jotka ovat ilmeisesti syntyneet viljelysmaata raivattaessa. Röykkiöiden lisäksi alueella on
kiviaitoja ja kuoppia sekä rakennusjäännös, jotka liittyvät paikalla 1800-luvulla sijainneeseen Tiirismäen taloon. Osa röykkiöistä todennäköisesti liittyy talon viljelyksiin, mutta osa voi
olla vanhempia kaskiröykkiöitä.
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, tark. A. Lahelma
2001, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: -
150
Paikalla on pyöreä ja reunavallillinen asumuspainanne. Painanteen halkaisija on noin kuusi metriä ja syvyys 30 senttimetriä.
Painanteeseen tehdyistä koekuopista tai ympäröiviltä pelloilta
ei ole tehty esihistoriaan viittaavia löytöjä. Painanteen ympäristössä on vanhoja metsittyneitä hiekkakuoppia.
Löydöt: -
HOLLOLA
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka etualalla, taustalla Kunnantupa ja kirkon kellotapuli. Kuvattu idästä 2007.
236. Tynnyrmäki
237.Vanha-Pappila
Kylä: Kalliola
p = 6773 78
i = 3426 64
i = 90
Kylä: Pappila
p = 6772 42
i = 3415 58
z = 85–90
Kohde sijaitsee Vesijärven Vähäselän pohjoispuolella ja Tynnyrmäen koillispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti itään laskevalla peltorinteellä. Maaperä paikalla on melko
kivistä hietamaata.
Kohde sijaitsee Lahdesta Hollolan kirkolle vievän Rantatien
länsi- ja eteläpuolella, noin 100–300 metriä kirkosta kaakkoon.
Asuinpaikka-alue on pääasiassa pellolla, mutta se ulottuu myös
Kunnantuvan tienoille parkkipaikka- ja joutomaa-alueelle.
Maaperä paikalla on hiekkaa ja hiesua.
Pellolta on löytynyt rautakauden tyypin keramiikkaa vuonna
1988 ja inventoinnissa vuonna 2002. Vuonna 2002 havaittiin
kalmistomaista kivikkoa Vesijärven rantaan laskevalla rinteellä,
mäellä olevan Simolan talon eteläpuolella. Kivikkoon tehdyistä
koepistoissa ei kuitenkaan ollut merkkejä kalmistosta.
Paikan tarkastaneiden Hannu Poutiaisen ja Timo Sepänmaan
mielestä Tynnyrmäen tienoo kokonaisuudessaan vaikuttaa potentiaaliselta rautakautisten muinaisjäännösten suhteen. Lähistöllä kasvaa tummaa tulikukkaa.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 1988, inv. T. Sepänmaa
2002.
Vuonna 1998 koekaivauksissa havaittiin kulttuurimaakerrosta
ja löytöjä noin 90 metrin matkalla Kunnantuvan itäpuolisella nurmikkoalueella ja pellolla. Löydöt olivat rautakautisia ja
kivitai varhaismetallikautisia asuinpaikkalöytöjä, muun muassa rautakautista keramiikkaa, asbestikeramiikkaa ja iskoksia.
Vuonna 1999 tehdyn pintapoiminnan perusteella asuinpaikka
ulottuu koordinaattien ilmoittamasta pisteestä noin 200 metriä
kaakkoon pellolle noin 80 metriä leveänä kaistana. Parkkipaikan ja pellon väliselle joutomaa-alueelle tehdyissä koekuopissa
maakerros oli sekoittunutta ja löytöinä oli rautakautista keramiikkaa.
Tutkimukset: Koekaiv. H. Takala & H. Poutiainen 1998, inv.
H. Poutiainen 1998, tark. H. Poutiainen 1999, inv. A. Bilund
2004, tark. H. Takala & A. Aartolahti 2007.
Löydöt: KM 13955, soikea kupurasolki; KM 31026: 1–43, keramiikkaa, palanutta luuta, piitä ja kvartsi-iskoksia; KM 31604:
1–11, lasihelmi, keramiikkaa, kuonaa ja kvartsi-iskoksia.
151
HOLLOLA
Asuinpaikka talon kohdalla ja pellolla. Kuvattu lännestä 2007.
Vuohisaari. Kuvattu koillisesta 2007.
238. Veselilä
239. Vuohisaari
Kylä: Parinpelto
p = 6773 80
i = 3415 20
z = 85–90
Kylä: Kalliola
p = 6773 60
i = 3425 82
z = 86–94
Kohde sijaitsee Vesijärven Parinpellonlahden eteläpuolella ja
Mäntytien itäpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on pellon
koillisreunalla ja aivan sen pohjoispuolelle on pellon laitaan
rakennettu omakotitalo, joka on tuhonnut osan asuinpaikasta.
Maaperä pellolla on hietaa.
Kohde sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden suulla olevan Vuohisaaren eteläpäässä. Asuinpaikka on kolmella eri korkeudella
olevalla tasanteella harjun eteläpäässä. Maaperä paikalla on
soransekaista karkeaa hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista
metsää.
Paikalta on vuonna 1933 löytynyt rautakautinen pyöreä kupurasolki. Vuonna 1999 paikalle tehdyssä tarkastuksessa pellon
koillislaidalta sekä lähempää luoteessa olevaa ojaa, löydettiin
rautakautista keramiikkaa, viskari, kuonaa, palaneita kiviä ja
kvartsi-iskoksia. Tällöin kohde todettiin asuinpaikaksi. Vuonna
2004 inventoinnin yhteydessä paikalta löytyi hiotun kiviesineen katkelma.
Alin asuinpaikkatasanteista sijaitsee noin 86 metrin korkeuskäyrän kohdalla ja tasanteelle tehdystä koekuopasta on löytynyt palanutta luuta. Keskimmäisellä tasanteella, noin 88 metrin
korkeuskäyrän tasolla, on pyöreä asumuspainanne. Painanteen
halkaisija on 3,5–4 metriä ja siinä on reunavalli alarinteen puolella. Tasanteelle tehdystä koekuopasta on löytynyt keramiikkaa, kvartsiytimiä ja -iskoksia. Ylin tasanne on noin 94 metrin
korkeuskäyrän tasolla ja siltä on löydetty kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, tark. H. Poutiainen
1999, inv. A. Bilund 2004.
Löydöt: KM 9946, kupurasolki; KM 31605: 1–7, viskari, keramiikkaa, savitiivistettä, palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia; KM
34705, kiviesineen katkelma.
152
Asuinpaikan eri tasanteilla olevat löytöalueet voivat olla eri aikaisia. Asuinpaikka on ehjä.
Löydöt: KM 34713: 1–9, keramiikkaa, palanutta luuta, kvartsiitti-iskos, kvartsiytimiä ja -iskoksia.
HOLLOLA
Myllyn patoa Vähäjoessa. Kuvattu idästä 2007.
240. Vähäjoki
Kylä: Okeroinen
p = 6762 18
i = 3422 32
z = noin 70
Vanha vesimyllyn paikka sijaitsee Vähäjoessa Hollolan ja Lahden rajalla. Paikalla on joessa koski. Joen vieressä, sen pohjoispuolella, kulkee Ali-Komolantie.
Joessa on kosken kohdalla jäljellä osin purettua kivistä patorakennetta. Joen eteläpuolella on lasku-uoma. Uoman ja joen
välissä on kapea maakannas. Itse myllyrakennuksesta ei ole
säilynyt rakenteita tai myllynkiviä.
Paikalla on ollut vesimylly ainakin 1900-luvulla, mutta mahdollisesti jo 1800-luvulla. Myllyrakennus näkyy vuonna 1946
otetussa ilmakuvassa.
Löydöt: -
153
HÄMEENKOSKI
Päijät-Hämeen länsirajalla sijaitsevasta Hämeenkosken kunnasta tunnetaan 11 kiinteää muinaisjäännöstä. Keskiaikaisen
Pyhän Laurin kirkon rauniot (kohde n:o 249) ovat kenties kunnan tunnetuin muinaisjäännös. Asutus onkin vanhastaan keskittynyt Pääjärvestä lähtevän Teurojoen kosken ympäristöön ja pienen Valkjärven länsipuolelle, alueelle jossa nykynenkin
keskustaajama sijaitsee.
Hämeenkosken muinaisjäännöksillä on tehty useita tarkastuskäyntejä, mutta kunnan arkeologinen perusinventointi valmistui vasta vuonna 1975. Arja Nissisen tekemästä inventoinnista ei ole kuitenkaan laadittu raporttia. Puutteellisten tietojen
vuoksi Sirkka-Liisa Seppälä Museovirastosta teki kunnassa uuden perusinventoinnin vuonna 1999. Inventointi toteutettiin
kuitenkin samanaikaisesti Sysmän inventoinnin kanssa, joten maastotyöaika Hämeenkosken osalta jäi varsin vähäiseksi. Tulevaisuudessa olisikin tarpeellista keskittyä erityisesti vesistöjen varsien pyyntikulttuurin asuinpaikkojen etsimiseen, mutta
myös esihistoriallisten ja historiallisten muinaisjäännösten tarkempaan inventointiin niin taajama-alueella kuin tunnettujen
löytöpaikkojen läheisyydessäkin.
Tarkastusten ja inventointien lisäksi Hämeenkoskella on tehty kaivauksia kahdella kohteella. Turun yliopiston arkeologian
oppiaine on yhteistyössä Museoviraston, Hämeenkosken kunnan ja seurakunnan kanssa tehnyt kaivauksia Pyhän Laurin kirkon raunioilla vuosina 1996–2002. Tutkimukset ovat antaneet uutta tietoa keskiaikaisen kirkon rakenteesta sekä muutenkin
valaisseet kuvaa aikakauden asutuksesta Hämeenkoskella. Kirkon lisäksi myös läheistä Santahaudanmäkeä (kohde n:o 250)
on tutkittu kaivauksin paikalta tehtyjen useiden rautakautisten löytöjen vuoksi.
Pääosa Hämeenkosken muinaisjäännöksistä ajoittuu rautakaudelle. Kunnasta tunnetaan neljä kuppikiveä sekä kalmisto –
kaksi mahdollista linnavuortakin voivat olla rautakautisia. Vuonna 1996 Pätilästä löytynyt hopea-aarre ja muut rautakautiset
154
HÄMEENKOSKI
irtolöydöt viittaavat kiinteään, jopa vauraaseenkin asutukseen alueella myöhäisellä rautakaudella. Rautakautisia asuinpaikkoja ei kuitenkaan tunneta ja ne ovat voineet sijaita edelleenkin asutuskäytössä olevilla alueilla.
Viimeistään keskiajalle palautuu kunnan keskeltä kulkeva ylinen Viipurintie, jonka varrelle keskiaikainen kirkkokin on rakennettu. Historiallisia muinaisjäännöksiä tunnetaan kuitenkin huonosti ja tarkemmin suunnatuilla inventoinneilla olisikin
mahdollista saada lisätietoutta alueen vanhemmasta asutuksesta ja sen sijoittumisesta.
Kivikautisia kohteita Hämeenkoskelta tunnetaan vain kaksi, joista toinen sijaitsee Teurojoen ja toinen Mustajoen varrella.
Järvien rantojen ja muiden vesistöalueiden tarkemmassa inventoinnissa on mahdollista löytää uusia kivi- ja varhaismetallikautisia kohteita, sillä Hämeenkoskelta tunnetaan irtolöytöinä näiden aikakausien esineitä.
Ilolan kuppikivi puistoalueella. Kuvattu 2007.
241. Ilola
Kylä: Etola
p = 6770 22
i = 3400 76
z = 121
Kohde sijaitsee Ilolanharjun lounaisrinteellä, Asikkalantieltä
itään kääntyvän Rinnetien päässä. Kuppikivi on entisellä Ilolan kartanon pellolla, joka nykyään on hoidettua viheraluetta.
Peltoa on ennen kutsuttu nimellä Sotamiehen sarat. Maaperä
alueella on hiekkaa.
Kuppikivi on kooltaan 2,5 x 2,5 metriä ja se on puolitoista
metriä korkea. Kiven laella sekä luoteis- ja kaakkoissivussa on
seitsemän matalaa ja pyöreäpohjaista syvennystä, joista viisi on
selvästi kuppimaisia.
Sotamiehen saroilta kuppikiven lähistöltä on löytynyt hopeinen
hevosenkenkäsolki. Kiveen on kiinnitetty muinaisjäännöskilpi.
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1955, tark. A. Kopisto 1959, inv.
A. Nissinen 1975, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 14449, hevosenkenkäsolki.
155
HÄMEENKOSKI
Kivistön kuppikivi. Kuvattu koillisesta 2007.
Kuppikivestä lohkaistu rajapyykki. Kuvattu luoteesta 2007.
242. Kivistö
243. Kivitienmäki
Peruskartta: 2134 07 Etola
Kylä: Ilola
p = 6771 67
i = 3401 19
z = 112–115
Kylä: Etola
p = 6773 69
i = 3402 96
z = 115
Kohde sijaitsee Leppälammin itäpuolella Asikkalantien länsireunalla. Kuppikivi on Asikkalantien ja Jyrkän taloon johtavan
tien risteyksessä. Kiven ympäristö on terassimaisesti lounaaseen viettävää peltorinnettä.
Kohde sijaitsee Asikkalantien kaakkois- ja Sammalistonojan
lounaispuolella kulkevan ja Särkänmaan talolle vievän tien luoteisreunalla. Paikalla on kuppikivestä lohkaistu rajapyykki.
Kuppikivi on kooltaan 7 x 2 metriä ja puoli metriä korkea kalliopaljastuma. Kiven keskellä kulkee harjanne ja sen pohjoissivussa on todettu ainakin 18 kuppia. Kiven läheisyydessä on
ollut kaksi lähdettä, joista toista on arveltu uhrilähteeksi.
Kivi on puhdistettu ja siihen on kiinnitetty muinaisjäännöskilpi.
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1955, inv. A. Nissinen 1975,
tark. J.-P. Taavitsainen 1987, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
156
Rajapyykkinä käytetty kivi on kuppikiven pinnasta lohkaistu
liuskamainen ja kolmion muotoinen kappale. Kiveen on tien
puolelle hakattu numero 176. Kiven toisella puolella on ehjässä
pinnassa yhdeksän kuppia. Kuppeja voi olla lisää kiven maan
sisässä olevassa osassa.
Pyykin tekoaika tai -paikka, kuten ei kuppikiven alkuperäinen paikkakaan ole tiedossa. Rajapyykin kohdalla on kulkenut
Asikkalaan menevä vanha maantie, joka on myöhemmin oikaistu Kivitienmäen päälle.
Tutkimukset: Inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
HÄMEENKOSKI
Asuinpaikka horsmaa kasvavalla entisellä pellolla. Kuvattu koillisesta
2007.
Kuppikivi laitumella. Kuvattu 2007.
244. Koskela
245. Lepomäki 4
Kylä: Hyrkkälä
p = 6776 51
i = 3405 08
z = 105
Kylä: Pätilä
p = 6767 89
i = 3400 22
z = 115
Kohde sijaitsee Pääjärveen laskevan Mustajoen itärannalla,
aivan kosken partaalla. Asuinpaikka on länteen viettävällä entisellä peltorinteellä noin 50 metrin päässä Koskelan talosta
länteen.
Kohde sijaitsee Kylmäojan itäpuolella ja Kylmäojantien länsipuolella olevalla laitumella. Kuppikivi on laitumen kaakkoisosassa noin viiden metrin päässä Kylmäojantiestä. Maaperä
paikalla on kivikkoista moreenimaata.
Vuoden 1975 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi hiotun
kiviesineen katkelma ja kvartsi-iskoksia. Esineiden tarkka löytöpaikka tai asuinpaikan laajuus ei ole tiedossa. Maaston perusteella asuinpaikka ulottuu rinteiden rajaamalle noin 40 x 40
metrin alueelle.
Pöytämäisen tasainen kivi on kooltaan 1,5 x 1,2 metriä ja korkeudeltaan 0,4 metriä. Kiven tasaisessa ja rapautuneessa pinnassa on kaksi heikosti erottuvaa kuppia.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 19739: 1–2, kiviesineen katkelma ja kvartsi-iskoksia.
Kuppikivestä noin 160 metriä pohjoiseen on raivatusta peltosaarekkeesta vuonna 1996 löydetty 1000–1100-luvun hopeaaarre (KM 24374: 1–7), johon kuului hopeinen ketjulaite ja
hevosenkenkäsolki.
Löydöt: -
157
HÄMEENKOSKI
Linnakallio kohoaa pellon takana. Kuvattu lännestä 2007.
Metsäinen Linnamäki peltojen laidalla. Kuvattu luoteesta 2007.
246. Linnakallio
247. Linnamäki
Ajoittamaton muinaislinna. II
Ajoittamaton muinaislinna. II
Peruskartta:2133 09 Hämeenkoski
Kylä: Koski
p = 6769 49
i = 3399 87
z = 120–157
Kylä: Hyväneula
p = 6767 43
i = 3400 85
z = 120–135
Linnakallio sijaitsee Tampereentien ja Keskustien välissä Teurojoen lounaispuolella. Mäki on niemensä mukaisesti kallioinen ja sen laen itäosa on monin paikoin paljasta kalliota. Mäen
laella kasvaa harvaa mäntymetsää ja rinteillä tiheämpää sekametsää.
Kohde sijaitsee Teurojoen lounais- ja Mieholantien länsipuolella olevalla harjanteella. Alavien peltorinteiden ympäröimä
harjanne on lähes täysin tuhoutunut soranotossa. Linnamäestä
on säilynyt sen länsiosaa, jolla kasvaa havumetsää.
Linnakallion rinteet ovat jyrkät luoteisrinnettä lukuun ottamatta. Muinaisjäännöksen hoidon yhteydessä vuonna 1996 havaittiin mäen luoteisosassa lakea reunustavaa vallimaista kiveystä.
Kiveyksen luonne ja alkuperä on epäselvä.
Topografiansa ja nimensä perusteella mäki sopii muinaislinnaksi. Mäeltä ei tunneta varmoja rakenteita tai löytöjä. Kohde
on hoidettu muinaisjäännös.
Löydöt: -
158
Mäen länsiosassa on metsässä vanhoja rakennusten perustuksia, kuoppia ja kulku-uria. Linnamäkeä on pidetty nimensä
perusteella mahdollisena muinaislinnana. Perimätiedon mukaan paikalla on ollut vallituksia, mutta inventoinneissa ei ole
todettu mitään varmoja muinaislinnaan viittaavia rakenteita tai
löytöjä.
Löydöt: -
HÄMEENKOSKI
Asuinpaikka pellolla puiden kohdalla virtaavan Teurojoen takana. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon raunio. Kuvattu luoteesta 2007.
248. Maijala
249. Pyhän Laurin kirkon raunio
Keskiaikainen kirkonpaikka. I
Kylä: Hyväneula
p = 6767 51
i = 3401 60
z = 97,5
Kylä: Koski
p = 6770 14
i = 3399 50
z = 111
Kohde sijaitsee Teurojoen eteläpuolella olevalla pellolla.
Asuinpaikka on alavalla hiekkapellolla olevan terassin päällä
noin 150 metrin päässä joen rannasta etelään.
Kohde sijaitsee Hämeenkosken taajaman tuntumassa, Käikäläntien ja Keskustien risteyksessä. Paikalla on Pyhän Laurin
keskiaikaisen kirkon rauniot.
Pellolta on löytynyt vuonna 1974 oikokirves. Vuoden 1999
inventoinnin yhteydessä terassin päältä, mansikkamaan ja juurikasmaan väliseltä mulloskaistaleelta, löytyi keramiikkaa ja
hioimen katkelma. Keramiikka on mahdollisesti nuorakeramiikkaa.
Pyhän Laurin kirkko on todennäköisesti rakennettu 1400-luvun
lopulla tai 1500-luvun alussa. Kirkko on jäänyt pois käytöstä
1600-luvun puolivälissä ja ollut raunioina viimeistään vuonna
1748. Kirkko on ollut kahdeksankulmainen kivikirkko, jonka
raunioiden koillispuolella on ns. kellotapulin jäännökset. Raunioalueella on myös useita hautauksia.
Löydöt: KM 20983, oikokirves, KM 31991: 1–2, keramiikkaa
ja hioimen kappale.
Turun yliopisto on yhteistyössä Museoviraston ja Hämeenkosken kunnan kanssa suorittanut raunioalueella tutkimuksia
vuosina 1996–2002. Tutkimusten perusteella hautaukset keskittyvät kirkon raunioiden itäpuolelle. Ns. kellotapulin tutkimuksissa on havaittu rakenteen voivan olla paremminkin sakaristo.
159
HÄMEENKOSKI
Itse kirkon raunioiden tutkimuksessa on löydetty suorakulmaisen perustuksen jäännökset kahdeksankulmaisen raunion alta.
Raunioalueelle on haudattu vainajia jo 1200-luvun lopulla, ja
alueella on ollut toimintaa vielä pitkään keskiajan jälkeenkin.
Tutkimukset: Tark. K. Drake 1958, tark. H. Lilius 1961, kaiv.
H. Lilius 1962, tark. M.-T. Knapas 1972, tark. P. Kaarto 1974,
tark. M. Hiekkanen 1984, 1989, 1994, 1995, 1996, kaiv. M.
Kumpulainen & P. Liesivuori 1996, kaiv. M. Kumpulainen
1997, kaiv. T. Ratilainen 1998, tark. M. Niukkanen 1998, kaiv.
V. Lompolo 1999, kaiv. A. Kehusmaa 2000, kaiv. L. Paljärvi
2001, kaiv. T. Ratilainen 2002.
Löydöt: KM 97004: 1–32, KM 98014: 1–20, KM 99035: 1–95,
KM 2000027: 1–31, KM 2000064: 1–26, TYA 791: 1–309,
TYA 795: 1–21, KM rahakammio 98016: 1–3, KM rahakammio
99023: 1–2, KM rahakammio 2001007: 1–2, KM rahakammio
2002027, KM rahakammio 2002038: 1–3, Rakennusfragmentit
1221: 1–17.
Soranotossa tuhoutunutta kalmistoa mahdollisesti vielä tien alla ja vieressä. Kuvattu kaakosta 2007.
250. Santahaudanmäki
Kylä: Koski
p = 6770 56
i = 3399 43
z = 135
Kohde sijaitsee Ahvenaistenharjusta itään pistävällä hiekka- ja
soraniemekkeellä Käikäläntien länsipuolella. Kalmisto on lähes
täysin tuhoutunut pitkäaikaisessa soranotossa ja alue on nykyään Tervalan kuljetusliikkeen pihaa. Kalmistoa voi olla jäljellä
tien itäpuolella ja harjanteen etelärinteellä.
Paikalta on tehty useaan otteeseen rautakautisia esinelöytöjä, joista valtaosa on sorakuopan eteläosan kaakkoisreunalta.
Vuonna 1963 maantien ja kuopan väliseltä kannakselta löytyi
160
rautainen kirves ja pronssinen hevosenkenkä solki. Vuonna
1983 kuopan pohjaa tasatessa löytyi miekka ja neljä, ilmeisesti arkun naulaamiseen käytettyä, keihäänkärkeä. Vuonna 1985
puhelinpylvään luona tehdyissä maansiirtotöissä löytyi lisää
aseita ja ihmisen palamattomia luita.
Paikalla on tehty useita tarkastuksia ja koekaivauksia, mutta
näissä ei ole pystytty löytämään lisämerkkejä hautauksista tai
ehjiä hautoja.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1963, kaiv. P. Hautala
1964, inv. A. Nissinen 1975, tark. J.-P. Taavitsainen 1983, tark.
T. Seger 1985, koekaiv. M. Bergström & H. Kotivuori 1986,
inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 15444, kirves; KM 15463, hevosenkenkäsolki;
KM 22079: 1–5, miekka ja keihäänkärkiä; KM 23043: 1–8,
miekka, keihäänkärkiä, kirveitä ja luita.
HÄMEENKOSKI
Umpeen kasvava Tervalanlähde. Kuvattu lounaasta 2007.
251. Tervalanlähde
Rautakautinen uhrilähde. I
Peruskarta: 2133 09 Hämeenkoski
Kylä: Koski
p = 6770 22
i = 3399 44
z = 115
Kohde sijaitsee Hämeenkosken keskustassa noin 150 metrin
päässä Keskustien ja Käikäläntien risteyksestä pohjoiskoilliseen. Lähde on Käikkäläntien itäreunassa ja sitä ympäröivät
melko jyrkät lehtimetsän peittämät rinteet. Lähteestä virtaa
vuolas puro Teurojokeen.
Lähde tunnetaan myös Ämmänlähteenä ja Vanhankirkonlähteenä. Lähteen kaakkoispuolella ovat Pyhän Laurin kirkon rauniot.
Perimätiedon mukaan paikkaa on pidetty pakanallisena uhrilähteenä.
Löydöt: -
161
KÄRKÖLÄ
Kärkölässä on tehty vain vähän arkeologista tutkimusta. Kunnasta tunnetaan vain kuusi kiinteää muinaisjäännöstä, joista
vain yksi on selvästi esihistoriallinen. Muinaisjäännösten vähäisyyttä selittää osin puutteellinen tutkimus ja ainakin varhaisemman kivikauden kohteiden osalta alueen topografia, sillä suuri osa Kärkölää on sijainnut Itämeren muinaisten meri- ja
järvivaiheiden rantojen ulottumattomissa.
Kärkölästä on toimitettu useita irtolöytöjä Kansallismuseon kokoelmiin jo 1800-luvulta alkaen, ja kunnassa on tehty myös
muutamia tarkastuskäyntejä mahdollisille muinaisjäännöskohteille. Vuonna 1958 Helmer Salmo tarkasti Kolun (kohde n:o
252) hautakumpuja ja samassa yhteydessä tutki yhden kummuista. Arja Nissinen tarkasti vuonna 1975 Koskipään (kohde
n:o 253) kivikautisen asuinpaikan ja Kenneth Lönnqvist vuonna 1999 Matinladonpellon lähteen (kohde n:o 254) läheltä
löytyneen kupurasoljen löytöpaikan.
Kunnassa ei ollut tehty arkeologista inventointia ennen vuotta 2001, jolloin Nina Strandberg Musovirastolta teki Kärkölän
ensimmäisen arkeologisen perusinventoinnin. Perusinventoinnin jälkeen kunnassa ei ole tehty arkeologista tutkimusta, lukuun ottamatta muutamien kaava-alueiden tarkastuksia. Vaikka perusinventointi onkin varsin tuore, on ilmeistä, että valtaosa Kärkölän muinaisjäännöksistä on vielä löytymättä. Etenkin pelloilla sijaitsevat löytöpaikat olisi syytä tarkistaa peltojen
ollessa kynnettyinä, sillä suuresta osasta näistä löytöpaikoista ei kasvillisuuden vuoksi tehty uusia havaintoja vuonna 2001.
Kärkölästä tunnetaan yksi kivikautinen asuinpaikka, joka sijaitsee Teurojoen rannalla. Asuinpaikalta on löydetty keramiikkaa, joten kyseessä on neoliittisen kivikauden asuinpaikka. Vaikka kivikautisia kohteita ei enempää tunnetakaan, on kunnasta tiedossa 18 kivikautista irtolöytöpaikkaa. Kärkölän maantieteellisen sijainnin vuoksi alueelta ei todennäköisesti ole
löydettävissä merenrantasidonnaisia asuinpaikkoja. Kunnan alueella on kuitenkin kaksi merkittävää vesireittiä, Teuronjoki
162
KÄRKÖLÄ
ja Porvoonjoen latvahaara Äväntjoki, joiden varsilla on voitu asua kivikaudellakin. Suurin osa kunnan alueella sijainneista
järvistä on kuivattu joko täysin tai osittain. Näiden vanhojen järvialtaiden rannoilta on mahdollisesti löydettävissä etenkin
vasarakirveskulttuurin aikaisia kohteita, sillä Kärkölästä tunnetaan irtolöytöinä neljä vasarakirvestä.
Rautakautisia muinaisjäännöksiä kunnan alueelta ei tunneta lukuun ottamatta Matinladonpellon lähdettä, jota on voitu käyttää uhrilähteenä jo rautakaudella. Kärkölästä on kuitenkin tiedossa viisi rautakautista irtolöytöpaikkaa. Irtolöytöihin kuuluu
kaksi soikeaa tuluskiveä, jotka yleensä Suomessa yhdistetään vanhempaan rautakauteen. Tuluskivet voivat liittyä alueella
tuolloin mahdollisesti olleeseen asutukseen, mutta ne ovat voineet joutua hukkaan tai uhratuiksi eränkäynnin yhteydessä.
Pääosa Kärkölän muinaisjäännöksistä on historialliselta ajalta. Ympäri kuntaa sijaitsevat kohteet värittävät kuvaa Kärkölän menneisyydestä. Radanrakentajien kalmisto (kohde n:o 256) kertoo omaa tarinaansa Pietarin-radan rakentamisesta ja
1800-luvun nälkävuosista. Kirkonkylässä sijaitsevaan Ämmänkiveen (kohde n:o 257) liittyvä perimätietous saattaa sekin
liittyä aikaan, jolloin leipä on ollut kallisarvoista.
Hautakumpu tasanteella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
252. Kolu
Historiallisen ajan hautakumpuja. II
Peruskartta: 2133 10 Keituri
Kylä: Hevonoja
p = 6746 04
i = 3407 34
z = 110
Kohde sijaitsee Lehmiaronsuon eteläpuolella olevan koillis–
lounais-suuntaisen kallio- ja soraharjanteen koillispäässä.
Hautakummut ovat tasanteella, mäen korkeimman kohdan alapuolella, lähes pohjois–etelä-suuntaisena jonona. Kasvillisuus
alueella on havupuuvaltaista metsää.
Tasanteella on kahdeksan hautakumpua, jotka ovat kooltaan
noin 2,4 x 1,7 metriä ja 0,7 metriä korkeita. Kumpujen vieressä
on kuoppa, josta hiekka kumpuun on otettu.
Helmer Salmo on vuonna 1958 tutkinut yhden kummuista. Tutkittu kumpu sijaitsee tasanteella olevista noin 200 metriä koilliseen, metsätien vieressä. Kummusta löytyi jäänteitä laudasta
tehdystä arkusta, jossa oli palamisen merkkejä.
Metsätien ja tasanteen välissä on myös neliön muotoinen sammalen peitossa oleva valli, joka voi olla rakennuksen perusta.
Mäen laella on paljaalla kalliolla kivien muodostama tuomarinympyrä.
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1958, inv. N. Strandberg 2001.
Löydöt: -
163
KÄRKÖLÄ
Asuinpaikka etualan pellolla, Teurojoki pellon oikealla puolella. Kuvattu luoteesta 2007.
Matinladonpellon lähde. Kuvattu kaakosta 2007.
253. Koskipää
254. Matinladonpellon lähde
Peruskartta: 2133 07 Lappila
Kylä: Hevonoja
p = 6750 69
i = 3399 28
z = 85
Kylä: Iso-Sattiala
p = 6763 18
i = 3405 24
z = 107,5
Kohde sijaitsee Teurojoen pohjoisrannalla olevalla pellolla, noin 200–300 metrin päässä joen ylittävästä sillasta itään.
Asuinpaikka on lähes tasaisella pellolla ja sen itäpuolella on
osittain joesta ruopatusta savesta koostuva, mutta suurimmaksi
osaksi luontainen sorakumpare.
Kohde sijaitsee Kärkölän kirkolta Hämeenkoskelle vievän tien
itäpuolella olevalla Matinladonpelto-nimisellä peltoaukealla,
tilustien päässä. Lähdettä on ruopattu ja se muistuttaa nykyisellään pientä lampea.
Asuinpaikalta on vuonna 1975 löytynyt keramiikkaa, kvartsiiskoksia ja piitä. Vuoden 2001 inventoinnin aikaan pelto oli
kyntämättä, joten asuinpaikan laajuus ei ole selvillä.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, inv. N. Strandberg 2001.
Löydöt: KM 19729: 1–8, keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja piitä.
164
Soistunutta lähdettä ruopattaessa on poistetusta maasta löytynyt
oikoteräinen liuskeesta tehty tasataltta. Vuonna 1999 lähteen läheltä pellolta löytyi soikea kupurasolki. Pellolle oli tuotu maata
ruopatusta lähteestä, joten todennäköisesti myös solki on peräisin lähteestä. Paikalta tehdyt irtolöydöt viittaavat siihen, että
lähdettä on voitu käyttää uhrilähteenä.
Tutkimukset: Tark. K. Lönnqvist 1999, inv. N. Strandberg
2001.
Löydöt: KM 30153, tasataltta; KM 31488, kupurasolki.
KÄRKÖLÄ
Pakkalankalliot. Kuvattu kaakosta 2007.
Radanrakentajien kalmisto ja opastaulu. Kuvattu etelästä 2007.
255. Pekkalankallion louhos
256. Radanrakentajien kalmisto
Historiallisen ajan louhos. II
Historiallisen ajan hautausmaa. II
Kylä: Uusikylä
p = 6748 24
i = 3408 34
z = 130
Peruskartta: 2133 08 Kärkölä
Kylä: Hähkäniemi
p = 6750 72
i = 3406 22
z = 125
Kohde sijaitsee Järvelän taajaman eteläpuolella, Koukkumaalle
ja Mäntsälään vievien teiden välissä. Pekkalankallioiden ympäristö on melko tasaista mäntykangasta, jolla on sorakuoppia.
Kalliot nousevat pohjoispäästään jyrkästi ja eteläpäästä loivemmin.
Kohde sijaitsee Hähkäjärven eteläpuolella olevan Santamäen
soraharjanteen lounaisrinteellä. Kalmiston alue on hoidettua
mäntykangasta, mutta sen pohjoispuolella on suuri sorakuoppa.
Paikalle on opasteet Hämeenkoski–Mäntsälä-tieltä.
Louhos on kallion Lehmiaronsuohon laskevassa eteläosassa.
Kalliotasanteen reunalla on rivi todennäköisesti käsiporalla tai
lekalla tehtyjä reikiä. Kalliotasanteella on myös louhinnasta
ylijääneistä kivistä muodostuneita röykkiöitä.
Tutkimukset: Inv. N. Strandberg 2001.
Löydöt: -
Radanrakentajien kalmistoon on haudattu vuosina 1868–73
kuolleita nimettömiä ja kirkonkirjoihin merkitsemättömiä vieraspaikkakuntalaisia. Nälänhädän seurauksena toisilta paikkakunnilta tuli runsaasti työväkeä rautatietyömaalle ja nälän
heikentämien työläisten keskuudessa kulkutaudit aiheuttivat
joukkokuolemia.
Kalmistoalue on aidattu ja sinne on pystytetty informaatiotaulu
ja risti. Alue on Kärkölän seurakunnan hoidossa.
Löydöt: -
165
KÄRKÖLÄ
Ämmänkivi. Kuvattu etelästä 2007.
257. Ämmänkivi
Historiallisen ajan tarinapaikka. II
Peruskartta: 2133 08 Kärkölä
Kylä: Iso-Sattiala
p = 6758 26
i = 3405 56
z = 125
Ämmänkivi sijaitsee Kärkölän kirkonkylästä Sairakkalaan vievän tien länsipuolella pellon keskellä. Teräväharjainen ja noin
kolme metriä korkea siirtolohkare on noin 20 metrin päässä
tiestä.
166
Ämmänkiveen liittyy perimätietoa. Tarinan mukaan paikalla on
eräs akka heittänyt leivän maahan ja ”laskenut” sen päälle, jolloin kivi on pudonnut hänen päähänsä. Kiven kerrotaan myös
vapisevan, kun kirkonkellot soivat.
Löydöt: -
LAHTI
Arkeologinen tutkimustoiminta on Lahdessa ollut erityisen vilkasta verrattuna muihin Päijät-Hämeen kuntiin. Lahdesta
tunnetaan yhteensä 40 rauhoitettua muinaisjäännöstä ja näistä 19:llä on tehty kaivauksia, monella useaankin otteeseen. Muinaisjäännöksistä kaksi on vedenalaisia hylkyjä.
Lahden alueen arkeologinen tutkimus alkoi jo 1800-luvun lopussa, sillä Väinö Wallinin Kertomus Hollolan kihlakunnan
muinaisjäännöksistä vuodelta 1892 kattoi suuren osan nykyisen Lahden alueesta. Vuonna 1962 Pirkko-Liisa Lehtosalon
tekemän Hollolan pitäjän inventoinnin yhteydessä tarkastettiin kohteita Lahden länsi- ja eteläosissa. Samoin Oiva Keskitalon vuoden 1971 Nastolan inventointi kattoi nykyään Lahteen kuuluvan Ahtialan kylän. Varsinaisen koko Lahden kattavan
perusinventoinnin teki Timo Miettinen vuosina 1975–76. Inventoinnista ei kuitenkaan ole jätetty raporttia ja siitä on käytettävissä vain suppea luettelo.
Lahden kaupunginmuseon Porvoonjoen yläjuoksun tutkimushakkeisiin liittyen Lahden eteläosissa, Porvoonjoen vesistöalueella, on tehty useita inventointeja vuodesta 1998 alkaen. Inventoinneilla on kartoitettu pääasiassa alueen ennestään
tuntemattomia kivikautisia asuinpaikkoja, mutta myös historiallisen ajan kohteita. Museon Esihistoriamatkailuhankkeeseen
liittyen valmistui vuonna 2002 Lahden arkeologinen täydennysinventointi. Vadim Adelin ja Antti Lahelman tekemän inventoinnin puitteissa tarkastettiin ennestään tunnettuja kohteita, joilla ei oltu edeltävinä vuosina tehty tarkempia tutkimuksia,
sekä etsittiin uusia kohteita kaupungin alueelta. Vuosina 2003 ja 2004 on lisäksi inventoitu tarkemmin Ahtialan kaava-aluetta
ja Kymijärven ympäristöä. Etenkin Ahtialan alueella on mahdollisesti edelleenkin vielä tuntemattomia muinaisjäännöksiä.
Lahdessa on tehty myös mittavia kaivaustutkimuksia. Ahtialassa alkoivat kaivaukset 1970-luvun lopulla rakentamispaineiden myötä ja alueella tehtiin tutkimuksia lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun alulle asti. Useilla kohteilla tehdyistä kaivauksista
huolimatta osa Ahtialan muinaisjäännöksistä ehti tuhoutua ilman kunnon tutkimuksia. Porvoonjoen varrella sijaitsevalla
167
LAHTI
Ristolan (kohde n:o 281) kivikautisella asuinpaikalla on tehty kaivauksia useaan otteeseen: 1970-luvulla Marianne Schaumanin johdolla tien rakentamisen yhteydessä ja sittemmin vuosina 1995-1999 on Hannu Takalan johdolla tehty laajoja
tutkimuskaivauksia. Myös muilla Porvoonjoen varren asuinpaikoilla on tehty tutkimuksia. Vuosina 1997 ja 1998 Lahden
kaupunginmuseo järjesti Lahden kauppatorilla pelastuskaivaukset, joissa tutkittiin Lahden kylän jäänteitä vanhan Viipurintien varressa.
Valtaosa Lahden tunnetuista kivikautisista kohteista sijaitsee Salpausselän eteläpuolella, Porvoonjoen varrella. Renkomäen
Ristolan kivikautinen asuinpaikka on yksi Suomen vanhimmista kivikautisista asuinpaikoista, ja se on ollut asuttuna Porvoonjoen vielä ollessa lahti muinaisessa Ancylusjärvessä. Porvoonjoen varsilta tunnetaan myös muita mesoliittisen kivikauden asuinpaikkoja, sekä myös myöhemmän kivikauden kohteita. Vasarakirveskulttuuriin kuuluvia löytöjä on tehty Ristolan
asuinpaikalta, ja Okeroisissa on sijainnut Tiilipirtin tuhoutunut hauta, josta on löytynyt vasarakirves.
Lahden rautakautiset muinaisjäännökset keskittyvät Ahtialaan, jossa on rautakaudella ja keskiajan alussa sijainnut huomattava asutuskeskittymä. Alueelta tunnetaan useita asuinpaikkoja ja kalmistoja sekä maanviljelyyn liittyvä Purolehdon (kohde
n:o 278) kaskiröykkiöalue. Ahtialassa on myös kuppikivi (kohde n:o 260) ja uhrilähde (kohde n:o 282). Lahdesta tunnetaan
myös toinen, joskin ajoittamaton kuppikivi, joka sijaitsee Saksalassa (kohde n:o 266). Mahdollisesti myös tällä alueella on
voinut olla asutusta rautakaudella, vaikkei alueelta muita aikakauden muinaisjäännöksiä tai löytöjä tunnetakaan.
Hevosia Alasenjärven asuinpaikalla. Kuvattu 2007.
258. Alasenjärvi
Peruskartta: 3111 06 Ahtiala
Kylä: Ahtiala
p = 6769 03–04
i = 3431 58–72
z = 98–103
Kohde sijaitsee Alasenjärven Takkulanpohjan koillisrannalla,
uimarannan itäpuolella. Asuinpaikka on tien eteläpuolella olevalla ja etelälounaaseen viettävällä hiekkapohjaisella peltorinteellä, jota nykyään käytetään hevoshakana.
168
Asuinpaikalta on löytynyt vuoden 1976 inventoinnin yhteydessä kampakeramiikkaa ja liuskeveitsi. Vuonna 1982 tarkastuksen
yhteydessä paikalta löytyi lisää keramiikkaa ja kvartsinuolenkärki sekä kvartsi-iskoksia. Rikkain löytöalue on asuinpaikan
länsipäässä törmän keskellä.
Tutkimukset: Inv. T. Miettinen 1976, tark. K. Seppänen 1982,
inv. A. Lahelma & H. Poutiainen 2002.
Löydöt: KM 19918: 1–5, keramiikkaa, liuskeveitsi, kvartsikaapimia ja -iskoksia; KM 21524: 1–2, kvartsinuolenkärki ja
keramiikkaa; LKM 82084: 1–3, kvartsi-iskoksia ja ytimiä.
LAHTI
Kesän kukkaloistoa Ali-Komolan asuinpaikalla. Kuvattu lounaasta
2007.
Herrasmannin kuppikivi. Kuvattu 2007.
259. Ali-Komola
260. Herrasmanni
Kylä: Okeroinen
p = 6762 09–15
i = 3422 67–74
z = 75
Kylä: Ahtiala
p = 6766 58
i = 3432 63
z = 121,5
Kohde sijaitsee pellolla Nostavantien kaakkoispuolella ja Porvoonjoen luoteisrannalla, jokeen lännestä laskevan Vähäjoen
suun kohdalla. Asuinpaikka on pellon kaakkoisreunalla terassilla ja sen keskiosa sijaitsee kumpareella, jonka kaakkoisrinne
laskee jyrkästi joen suuntaan. Maaperä pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee Ahtialan Selkätiestä haarautuvan Roopenkadun
varrella olevan parkkipaikan koillispuolella. Kuppikivi on metsän reunassa ja sen lähiympäristössä on asuintaloja ja päiväkoti.
Asuinpaikalta löytyi vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä
kvartsija pii-iskoksia, kivilaji-iskos, palanutta savea ja luuta.
Löytöalue on noin 20 metriä leveä ja noin 80 metriä pitkä, ja
sitä rajaa lounaassa Vähäjoen notko ja koillisessa toinen vetinen notko.
Tutkimukset: Inv. V. Adel 2001.
Löydöt: KM 32993: 1–5, kivilaji-iskos, palanutta savea. palanutta luuta, kvartsija pii-iskoksia.
Kuppikivi on kooltaan noin 6 x 4 metriä ja se on 2,5 metriä
korkea. Kiven laella on metrin levyinen tasainen alue, jossa on
kahdeksan varmaa ja kolme epävarmaa kuppia. Kiven lähiympäristössä on tehty koekaivauksia, joissa on havaittu kulttuurimaata, mutta ei löytöjä. Kuppikivestä noin 19 metriä etelään
olevasta pienestä röykkiöstä löytyi tutkimuksissa hiiltä ja palanutta maata, mutta röykkiön tarkoitus jäi epäselväksi.
Kuppikivelle on tehty ilkivaltaa hakkaamalla sen lakea kivellä
tai kovalla esineellä. Kahden uhrikupin reunat on rikottu.
Tutkimukset: Tark. M. Bergström 1979, koekaiv. K. Seppänen
1986, kart. H. Takala 1987, koekaiv. H. Takala 1989, inv. A.
Lahelma & H. Poutiainen 2002.
Löydöt: -
169
LAHTI
Hölmänmäen asuinpaikka vuoden 2000 tutkimusten aikaan.
Asuinpaikka tasanteella. Kuvattu etelästä 2007.
261. Hölmänmäki
262. Hölmänmäki 2
Kylä: Okeroinen
p = 6759 52–70
i = 3422 28–44
z = 74–77
Kylä: Okeroinen
p = 6759 46
i = 3422 08
z = 75
Kohde sijaitsee Porvoonjoen eli Luhdanjoen itäpuolella ja Hölmänmäen pohjoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on
hiesupellolla 75 metrin korkeuskäyrän molemmin puolin.
Kohde sijaitsee Luhdanjoen eli Porvoonjoen itäpuolella ja Hölmänmäen luoteispuolella metsässä, Lahden ja Hollolan rajalla.
Asuinpaikka on törmän päällä, joka kaartuu jyrkästi itään muodostaen niemekkeen. Maaperä paikalla on hiesua.
Asuinpaikan alueelta on 1970-luvulla löytynyt reikäkirves, joka
toimitettiin Lahden kaupunginmuseolle vuonna 1998. Samana
vuonna pellolta löydettiin 300 metrin matkalta kvartsiesineitä
ja -iskoksia. Pellolla todettiin olevan laaja ja runsaslöytöinen
asuinpaikka.
Vuoden 2000 inventoinnissa asuinpaikan löytörikkain alue paikannettiin pellon lounaiskulmaan 75 metrin korkeuskäyrälle ja
sen alapuolelle. Aluetta myös tutkittiin maaperäkairalla, mutta
selvää kulttuurimaakerrosta ei todettu.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1998, inv. K. Lönnqvist
2000.
Löydöt: KM 30720, reikäkirves; KM 31219: 1–19, kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia; KM 32110: 1–65, hiotun kiviesineen
katkelmia, keramiikan pala, kvartsiesineitä, -teelmiä, -ytimiä ja
-iskoksia.
170
Asuinpaikka todettiin vuonna 2002, jolloin törmän päälle tehtiin koekuoppia. Koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Asuinpaikka on luultavasti pienialainen.
LAHTI
Asuinpaikka tasanteella. Kuvattu lännestä 2007.
263. Kangasmäki
264. Kaukkari
Kylä: Renkomäki
p = 6758 88
i = 3425 40
z = 73–76
Kylä: Koiskala
p = 6764 23
i = 3434 06
z = 95
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsirannalla, Jokimaan raviradasta noin 800 metriä kaakkoon olevalla peltorinteellä. Asuinpaikka on joenrantaan laskevan peltoalueen pohjoisosassa noin
80–100 metrin päässä rannasta. Maaperä paikalla on savensekaista hiesua.
Kohde sijaitsee Kymijärven luoteisosan pohjoisrannalla, noin
600 metrin päässä Kuhalankärjestä itään. Asuinpaikka on jyrkähkön rinteen juurella olevalla tasanteella 11 metrin päässä
järven rannasta. Maaperä paikalla on hietamoreenia.
Pellolta on löytynyt 1960-luvulta lähtien kivikautisia esineitä,
joita on toimitettu Lahden kaupunginmuseon ja Kansallismuseon kokoelmiin. Esineiden joukossa on muun muassa primitiivinen kirves ja taltta. Taltta on löytynyt pellolta noin 40 metriä
Porvoonjoen rannasta länteen.
1967, kart. T. Jussila & H. Takala 1996.
Löydöt: KM 16944, kvartsi-iskoksia; KM 29900: 1–2, kvartsiesineitä ja -iskoksia; LKM 4253, primitiivinen kirves; LKM
4816, kvartsi-iskoksia; LKM 72048: 1–4, kvartsiesineitä ja -iskoksia.
Tasanteen keskivaiheille vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä
tehdystä koekuopasta löytyi keramiikkaa ja mahdollinen kvartsi-iskos. Muista alueelle tehdyistä kuopista ei tullut löytöjä.
Asuinpaikkatasanne on noin 30 metriä pitkä itä–länsi-suunnassa ja pohjois–etelä-suunnassa noin 10 metriä leveä.
Löydöt: KM 33917: 1–2, keramiikkaa ja kvartsi-iskos.
171
LAHTI
172
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu koillisesta 2001.
Leikkipaikka 2 kuppikivi. Kuvattu etelästä 2007.
265. Kuhalankärki
266. Leikkipaikka 2
Kylä: Koiskala
p = 6764 20–24
i = 3433 62–74
z = 93–95
Kylä: Saksala
p = 6763 06
i = 3428 88
z = 105
Kohde sijaitsee Kymijärven luoteisosan pohjoisrannalla olevan Kuhalankärjen koillispuoleisella pellolla. Asuinpaikka on
pienellä ja tasaisella savipellolla niemen kärjessä olevan talon
itäpuolella.
Kohde sijaitsee Saksalan kaupunginosassa, Vaahterakadun
päässä olevan leikkikentän länsipuolella. Kuppikivi on lehtomaisella ja hoitamattomalla alueella hiekkapolun pohjoispuolella.
Vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä pellolta poimittiin kvartsi-iskoksia noin 20 metriä leveältä alueelta 120 metrin matkalta
pellon eteläreunaa pitkin. Asuinpaikka on hieman yli metrin
Kymijärven vedenpintaa korkeammalla.
Kahteen osaan haljennut kivi on kooltaan noin 4,2 x 2,6 metriä
ja se on 1,5 metriä korkea. Kiven loivasti pohjoiseen viettävällä
yläpinnalla on kolme kuppia, joista yksi on muita epäselvempi.
Kivi on toiminut pitkään alueen lasten leikkipaikkana.
Tutkimukset: Inv. V. Adel 2001.
Tutkimukset: Tark. A. Aartolahti 2006.
Löydöt: -
LAHTI
Metsäinen Linnaistenmäki. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka etualan pellolla Luhdanjoen tulvaniityn vasemmalla puolella. Kuvattu luoteesta 2001.
267. Linnaistenmäki
268. Lintutorni
Ajoittamaton linnavuori. II
Kivikautinen asuinpaikka: II
Peruskartta: 3111 05 Heinämaa
Kylä: Lahti
p = 6759 75
i = 3433 32
z = 120
Peruskartta: 3111 02 Renkomäki, 3111 03 Lahti
Kylä: Okeroinen
p = 6759 97–6760 18
i = 3422 32–51
z = 74,5–80
Linnaistenmäki sijaitsee Lahden kaupungin kaakkoisrajan tuntumassa olevan laajan Linnaistensuon itäpuolella. Mahdollinen
linnavuori on jyrkkärinteinen ja tasalakinen sora- ja hiekkamäki. Mäen etelärinteellä on hiekkakuoppa.
Kohde sijaitsee Luhdanjoen eli Porvoonjoen itäpuolella olevalla kumpuilevalla peltoalueella. Asuinpaikka on noin 200–450
metrin päässä joen rannasta pellolla olevalla terassilla. Pellon
eteläpuolella on Luhdanjoen tulvaniitty. Maaperä paikalla on
hiesua.
Mäen laella on kiviympyrä, joka muodostuu kuudesta suuresta
kivestä. Länsirinteessä, joka on loivin, on keskeneräiseksi valliksi arveltua kivikkoa. Rinteillä on myös kaivantoja ja kuopanteita.
Vuonna 1989 mäellä tehtiin koekaivauksia, joissa ei todettu
varmoja merkkejä muinaisjäännöksestä tai linnavuoren olemassaolosta. Kaivausten johtaja Simo Vanhatalo arveli kaivantojen
olevan sisällissodan aikaisia ampumahautoja. Linnaistenmäkeä
kiertävät polut on merkitty jo vuoden 1778 karttaan.
1971, inv. T. Miettinen 1976, koekaiv. S. Vanhatalo 1989.
Löydöt: -
Pellolta löytyi vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä kvartsiesineitä ja -iskoksia 200 metrin matkalta, 75 metrin korkeuskäyrän
molemmilta puolilta. Vuoden 2000 täsmäinventoinnissa pellon
kaakkoiskulmasta löytyi runsaasti kivi- ja kvartsiesineitä sekä
nuorakeramiikkaa. Seuraavana vuonna kaakkoiskulmaa tutkittiin koekaivauksin, joissa todettiin asuinpaikan tuhoutuneen
peltotöissä. Tulvaniitylle tehdyissä syvissä koekuopissa havaittiin turve- ja liejukerrostumia, joista löytyi muun muassa
vesipähkinöitä. Kerrostumat liittyvät alueen muinaisjärvivaiheeseen.
koekaiv. J. Pukkila 2001.
Löydöt: KM 4092, tasataltta; KM 31218: 1–10, kvartsikaapimia, -teelmiä ja -iskoksia; KM 32109: 1–177, siimanpaino,
kvartsiesineitä, -iskoksia, piitä, palanutta luuta ja keramiikkaa;
KM 32674: 1–10, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
173
LAHTI
Asuinpaikka vuoden 2007 koekaivausten aikaan. Kuvattu lännestä.
Mykkyrin asuinpaikka tasanteella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
269. Mattila
270. Mykkyri
Kylä: Renkomäki
p = 6757 92
i = 3429 22
z = 71–72
Kylä: Koiskala
p = 6764 06
i = 3434 46
z = 95
Kohde sijaitsee Porvoonjokeen laskevan Rengonjoen pohjoispuoleisella peltoalueella, jota pohjoisessa ja idässä rajaa Kaukasenkatu. Asuinpaikka on länteen viettävän pellon itäreunalla,
lähellä pellon ja metsän rajaa olevalla hieman ympäristöään
korkeammalla kumpareella. Maaperä pellolla on pääasiassa
hietamultaa, mutta alarinteellä ja lähellä metsän reunaa maaperä on savisempaa.
Kohde sijaitsee Kymijärven luoteisosan pohjoisrannalla olevan
Sudenniemen luoteispuolella. Asuinpaikka on kallioisen alueen
luoteispuolella olevan törmän päällä pitkällä, mutta melko kapealla tasanteella. Maaperä paikalla on hiekkaa, muualla alueella hiesua.
Paikalta on vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä löydetty
kvartsikaavin ja -iskoksia 30 metrin matkalta pellon reunassa
olevasta puhelinpylväästä pohjoiseen. Ylimmät löydöt olivat
noin 10–15 metrin päässä metsän reunasta ja alimmat noin
30–35 metrin päässä. Vuoden 2007 koekaivauksissa ei havaittu
merkkejä kulttuurimaakerroksesta. Kaivauslöytöinä oli kvartsikaapimen katkelma, kvartsiydin ja -iskoksia sekä palanutta
luuta.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & H. Takala 2001, tark. H.
Poutiainen 2002, koekaiv. A. Aartolahti & A.-R. Vaden 2007.
33684: 1–7, kvartsiesineitä ja -iskoksia, KM 36752: 1–6, kvartsikaapimen katkelma, -ydin, -iskoksia ja palanutta luuta.
174
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä tasanteen päälle tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Törmän laen tasaisen osan leveys on noin kahdeksan metriä, muutoin se viettää
loivasti kohti järveä ja törmän reunaa. Kasvillisuus alueella on
sekametsää.
LAHTI
Asuinpaikka pellolla metsän reunassa. Kuvattu luoteesta 2007.
Myllyojan asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2001.
271. Myllymäki
272. Myllyoja
Kylä: Renkomäki
p = 6757 48
i = 3429 42
z = 70–75
Kylä: Renkomäki
p = 6757 64–72
i = 3429 30–40
z = 70–72,5
Kohde sijaitsee Porvoonjokeen laskevan Rengonjoen itäpuolella ja Myllymäki-nimisen kallioisen mäen lounaspuolella
olevalla pellolla, joka viettää loivasti länteen. Asuinpaikka on
metsän reunan tuntumassa olevalla matalalla terassilla. Maaperä pellolla on hiesusavea.
Kohde sijaitsee Rengonjokeen laskevan Myllyojan varrella ja
Myllymäen länsipuolella olevan pellon itälaidalla. Asuinpaikka
on matalalla terassilla osin pellolla ja osin peitteisellä alueella.
Maaperä paikalla on hietaa ja hiekkaa.
Pellon terassimuodostelmalta on vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä löydetty koko laskevan rinteen alueelta kvartsiesineen
teelmiä ja -iskoksia sekä kivilaji-iskoksia.
Asuinpaikka löytyi vuoden 1998 inventoinnissa, jolloin pellolta
löytyi keramiikkaa ja kvartsiesineitä. Paikkaa tutkittiin tarkemmin vuoden 2000 täsmäinventoinnissa ja seuraavana vuonna
asuinpaikalla järjestettiin koekaivaukset.
Vuoden 2007 koekaivauksissa ei havaittu asuinpaikalle tehdyissä koekuopissa kulttuurimaakerrosta ja löydöt olivat niukkoja.
Pellon itäpuoleisessa metsässä olevalle tasanteelle tehdyistä
koekuopista löytyi muutama kvartsi-iskos, mutta ei merkkejä
kulttuurimaasta. Metsän tasanne on maaperältään hiekkaa ja sijaitsee noin 75 metrin korkeuskäyrän tuntumassa.
Koekaivauksissa todettiin kohteen pintakerrosten tuhoutuneen
viljelyssä. Asuinpaikalta tehtiin runsaasti löytöjä muun muassa
kivikirves, kvartsiesineitä, palanutta luuta ja myöhäiskivikautista keramiikkaa. Kaivauksissa löytyi myös rapautunut liesikiveys. Palaneista luista tehdyistä radiohiiliajoituksista yksi ajoittaa kohteen mesoliittiselle kivikaudelle noin 8400 eKr.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & H. Takala 2001, koekaiv.
A. Aartolahti & A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 32667: 1–3, kvartsiesineen teelmiä, -iskoksia ja
kivilaji-iskoksia; KM 36751: 1–3, kvartsi-iskoksia.
inv. H. Poutiainen & H. Takala 2001, koekaiv. H. Poutiainen
2001.
Löydöt: KM 31217: 1–8, keramiikkaa ja kvartsiesineitä; KM
32108: 1–62, keramiikkaa, kvartsiesineitä, -iskoksia ja palanutta luuta; KM 32673: 1–781, kivikautisia asuinpaikkalöytöjä.
175
LAHTI
Pursiseuran paviljonki ja kalmistolöydöstä kertova opastaulu. Kuvattu
2007.
Asuinpaikka pellolla ja oikealla metsässä. Kuvattu lounaasta 2007.
273. Myllysaari
274. Oksasenalue
Rautakautinen kalmisto. II
Kylä: Jalkaranta
p = 6765 87–90
i = 3425 23–25
z = 83–85
Kylä: Lahti
p = 6760 22–26
i = 3425 16–30
z = 70–73
Kohde sijaitsee Vesijärven eteläosassa olevassa Myllysaaressa, jonne johtaa kävelysilta mantereelta. Saaren korkeimmalla
kohdalla on Lahden pursiseuran paviljonki, jota vuonna 1909
rakennettaessa löytyi rautakautisiin hautauksiin kuuluvia esineitä.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itärannalla olevan laajan Oksasenalueeksi kutsutun peltoalueen eteläpäässä. Paikalla joki tekee
mutkan muodostaen pellosta lounaaseen työntyvän niemen.
Asuinpaikka on pellolla ja metsässä itä–länsi-suuntaisella kumpareella, joen ja pellon itäpuolella olevan kalliojyrkänteen välissä. Maaperä pellolla on hietaa ja metsän puolella hiekkaa.
Saaren lakea tasoitettaessa löytyi kaksi väkäsellistä ja ruodollista keihäänkärkeä sekä kolme putkellista keihäänkärkeä. Lisäksi
löytyi miekan säilän paloja. Esineet ajoittuvat merovingiajan
alkupuolelle noin 600-luvulle jKr. ja ne ovat peräisin mahdollisesti kahdesta miehen haudasta. Vainajat on todennäköisesti
haudattu polttamalla, sillä esineet ovat vaurioitunet tulessa.
Pellon itäreunalta, läheltä sähkölinjaa, on löytynyt kaksoistaltta.
Vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä löytöpaikan länsipuolelta löytyi 140 metrin matkalta kvartsi-iskoksia ja historiallisen
ajan asutukseen viittaavia löytöjä.
Esineiden löytöpaikka sijaitsi paviljongin koillispuolella olleen
ison, rakennustöissä särjetyn kiven juuressa. Rautakautisten
esineiden lisäksi paikalta on löytynyt kivinen itäkarjalainen tasataltta.
Vuoden 2007 koekaivauksissa pellolle tehdyistä koekuopista ei
havaittu merkkejä kulttuurimaakerroksista ja löytöinä oli muutama kvartsi-iskos ja historiallisen ajan löytöjä muun muassa
kuonaa. Pellon itäpuoleiselle metsäalueelle, kalliojyrkänteen
juurella olevalle terassille tehdyistä koekuopista löytyi kvartsiesineitä ja palanutta luuta sekä runsaasti iskoksia.
Ennen pursiseuran paviljonkia saaressa on ollut tuulimylly ja
saari on jo tuolloin ollut suosittu kokoontumispaikka. Mahdollinen kalmisto on kokonaisuudessaan jäänyt paviljongin alle.
Paikalla on opastaulu.
Tutkimukset: Tark. H. Appelgren-Kivalo 1910, inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. A. Lahelma 2002.
Löydöt: KM 5594: 1–7, keihäänkärkiä ja miekan katkelmia;
KM 15508, tasataltta.
176
Tutkimukset: Inv. V. Adel 2001, koekaiv. A. Aartolahti &
A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 23129, kaksoistaltta; KM 32292: 1–2, kvartsi-iskoksia; KM 36753: 1–9, kvartsiesineitä, -iskoksia ja palanutta
luuta.
LAHTI
Asuinpaikka Hainikkalankadun varrella. Kuvattu lännestä 2007.
Muinaisjäännösaluetta ja opastaulu. Kuvattu pohjoisesta 2007.
275. Paakkolanmäki 1
276. Paakkolanmäki 2 ja 3
Rautakautinen asuinpaikka. I
Kylä: Ahtiala
p = 6767 70–78
i = 3434 02–12
z = 108–113
Kylä: Ahtiala
p = 6767 80–94
i = 3433 80–99
z = 108,5–116
Kohde sijaitsee Ahtialassa olevan Paakkolanmäen kaakkoislaidalla. Asuinpaikka on Hainikkalankadun etelä- ja kaakkoispuolella, Sepänojaan viettävällä entisellä peltomaalla.
Kohde sijaitsee Ahtialassa Paakkolanmäen peltoaukean ylätasanteella. Asuinpaikka on aidatulla ja laidunnuksella hoidetulla
muinaisjäännösalueella Paakkolankadun etelä- ja länsipuolella.
Paikalla on opastaulu.
Asuinpaikkaa on tutkittu useaan otteeseen vuosien 1983 ja 1992
välillä, viimeksi aluetta on koekuopitettu vuonna 2004.
Tutkimuksissa paikalla on todettu olleen ainakin kaksi rakennusta, joista toinen on ollut hirsistä rakennettu ja toinen keskusliedellinen paalujen päälle rakennettu oksapunosseinäinen rakennus. Kaivauksissa on myös havaittu merkkejä asuinpaikalla
olleista tulipaloista. Löytöinä asuinpaikalta on keramiikkaa,
savitiivistettä, helmiä ja muita asuinpaikkalöytöjä. Esineistön
perusteella kohde ajoittuu 1100–1300-luvuille.
Asuinpaikan luoteispuolella avokalliolla olevasta moreenikivikosta on löydetty keramiikkaa ja maansekainen kumpare, jonka
funktio ei ole selvillä.
Tutkimukset: Koekaiv. P. Kärhä 1983, kaiv. K. Seppänen
1986, kaiv. H. Takala 1987, 1988, 1992, inv. A. Lahelma 2002,
inv. S. Viljanmaa 2004.
Löydöt: KM 21967: 1–261, KM 23237: 1–72, KM 23602:
1–47, KM 24210: 1–182, KM 27157: 1–109, rautakautisia
Asuinpaikka on Paakkolanmäen ns. pääasuinpaikka, jota on
tutkittu useaan otteeseen vuosina 1983–1986. Tutkimuksissa
alueella on todettu laaja ja vahva kulttuurimaakerros sekä useita rakennusten jäänteitä. Suurin rakennuksista (Paakkolanmäki
2) on ollut keskusliedellä varustettu hirsirakennus. Asuinpaikalla on myös tutkittu keittokodan ja ulkorakennuksen jäänteitä
(Paakkolanmäki 3).
Löydöt paikalta ovat keramiikkaa, savitiivistettä, helmiä, kuonaa ja muita rautakautisille asuinpaikoille tyypillisiä löytöjä.
Paikalta tehdyt radiohiiliajoitukset ulottuvat 300-luvulta aina
keskiajalle asti. Paakkolanmäki on maakunnallisesti arvokas
perinnebiotooppialue, jolla kasvaa useita arkeofyyttejä.
Tutkimukset: Koekaiv. P. Kärhä 1983, kaiv. K. Seppänen & P.
Suutari 1984, 1985, kaiv. K. Seppänen 1986.
Löydöt: KM 22007: 1–43, KM 22623: 1–200, KM 22816:
1–478, KM 22817: 1–29, KM 23238: 1–12, rautakautisia asuinpaikkalöytöjä.
177
LAHTI
Penttilänpellon asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2006.
Kaskiröykkiö, jota pengottu äskettäin. Kuvattu idästä 2007.
277. Penttilänpelto
278. Purolehto
Kylä: Ahtiala
p = 6768 48
i = 3433 58
z = 113
Kylä: Ahtiala
p = 6767 72–89
i = 3434 17–26
z = 111–115
Kohde sijaitsee Alasenjärven koillispuolella ja järveen laskevan
Kaarlamminojan länsipuolella olevalla vanhalla peltoalueella.
Asuinpaikka on avonaisella niittyalueella olevan itä–länsisuuntaisen harjanteen laella. Maaperä paikalla on hietamoreenia.
Kohde sijaitsee Paakkolanmäen kaakkoiskulmalla olevalla ja
Sepänojaan rajautuvalla lehtometsäalueella, Paakkolankadun
molemmin puolin. Alueella on kahdessa ryhmässä yhteensä yli
toista sataa kiviröykkiötä.
Asuinpaikka löytyi vuonna 2003 alueen kaavoitusta varten tehdyssä inventoinnissa. Tuolloin Penttilänpellolle tehdyistä koekuopista löytyi rautakautista keramiikkaa.
Vuonna 2006 asuinpaikan laajuutta selvitettiin koekaivauksin.
Tutkimusten perusteella asuinpaikasta on jäljellä säilyneitä
kulttuurimaakerroksia noin 10 x 15 metrin kokoisella alueella
harjanteen laella. Paikalle tehdystä koeojasta löytyi rautakautista keramiikkaa, lasihelmi sekä palanutta savea ja luuta.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa 2003, koekaiv. A. Malinen
2006.
Löydöt: KM 34035: 1–5, keramiikkaa; KM 35839: 1–29, keramiikkaa, lasihelmi, palanutta savea ja luuta.
178
Röykkiöaluetta on tutkittu koekaivauksin vuosina 1985 ja 2004,
jolloin on todettu laajalla alueella maaperässä nokinen ja hiilensekainen kerros. Maakerros viittaa alueen olleen kaskeamisen
kohteena. Myös vuonna 1985 tutkittu suurikokoinen röykkiö
osoittautui kaskiröykkiöksi. Röykkiöstä tehty radiohiiliajoitus
on rautakautinen.
Alueen sammaleen peittämät röykkiöt ovat eri kokoisia ja muotoisia, ja osassa on tuoreita merkkejä penkomisesta. Röykkiöalueella voi kaskiröykkiöiden lisäksi olla rautakautisia hautaröykkiöitä ja myöhemmän ajan viljelyröykkiöitä.
Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1980, kaiv. P. Suutari 1985,
inv. A. Lahelma 2002, inv. S. Viljanmaa 2004.
Löydöt: -
LAHTI
Asuinpaikka pellolla, taustalla Porvoonjoki. Kuvattu idästä 2007.
Ristimäen asuinpaikkaa nykyisellään Simonpellonkadun varressa. Kuvattu luoteesta 2007.
279. Renkomäki W
280. Ristimäki
Kylä: Renkomäki
p = 6758 62–90
i = 3425 52–84
z = 72–80
Kylä: Ahtiala
p = 6766 90–95
i = 3434 22–30
z = 114–115
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella ja Renkomäen moottoritieliittymän länsipuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka
on loivalla rinteellä noin 40–100 metrin päässä joen rannasta.
Maaperä pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee Ahtialassa Ristimäenkadun ja Simonpellonkadun rajaamalla alueella. Asuinpaikka on suurimmaksi osaksi
tuhoutunut asuintalojen rakentamisen yhteydessä, mutta osa
mäen laesta on edelleen rakentamatonta avointa niittyä ja lehtipuuryteikköä.
Pellolta on löytynyt useiden inventointien yhteydessä kvartsiesineitä, kuten kaapimia, uurtimia ja teriä. Esineiden lisäksi
löytöinä on kvartsiytimiä ja -iskoksia. Löytöalue ulottuu joen
varrella noin 250 metrin matkalle.
Tutkimukset: Kart. T. Jussila & H. Takala 1996, inv. H. Poutiainen 1998, inv. K. Lönnqvist 2000.
29899: 1–10, kvartsi-iskoksia ja -ytimiä; KM 31216: 1–6,
kvartsiesineitä ja -iskoksia; KM 32107: 1–8, kvartsi-iskoksia.
Alueen rakentamisen yhteydessä vuonna 1985 tehdyissä pelastuskaivauksissa löytyi Ristimäen rinteiltä kaksi rautakautiseksi
ajoitettua liettä. Liesien lisäksi löytyi rautakautista keramiikkaa
ja runsaasti savitiivistettä. Vuonna 1989 mäen laen tutkimuksissa ei havaittu suoria merkkejä esihistoriallisesta toiminnasta,
mutta löytöinä alueelta on palanutta savea ja rautakuonaa.
Ristimäkeen liittyy Ahtialassa voimakas perimätieto, jonka mukaan alue olisi vanha hautapaikka. Tutkimuksissa ei kuitenkaan
ole löydetty viitteitä hautauksista.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, tark. A.-L. Hirviluoto
1972, koekaiv. K. Seppänen 1980, kaiv. P. Suutari 1985, koekaiv. H. Takala 1989, inv. A. Lahelma & H. Poutiainen 2002.
Löydöt: KM 22915: 1–9, keramiikkaa ja savitiivistettä; KM
24797: 1–15, palanutta savea ja rautakuonaa; KM 27796, keramiikkaa.
179
LAHTI
Ristolan asuinpaikkaa kaivetaan vuonna 1998.
Ristolasta löydetty piinuolenkärki (KM 30873: 1265).
281. Ristola
Kylä: Tiirismaa/Renkomäki
p = 6759 42–86
i = 3425 12–34
z = 69–83
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itärannalla vastapäätä joen toisella puolella olevaa Jokimaan ravikeskusta. Asuinpaikka-alue on
jokeen viettävällä hiekka- ja savihiesupohjaisella rinteellä Uuden Orimattilantien molemmin puolin. Alueelle on tehty polkuja ja opasteita.
Ristolan asuinpaikka on yksi Suomen vanhimmista kivikautisista asuinpaikoista. Paikalla on ollut asutusta jo jääkauden
jälkeisellä varhaisella mesoliittisella kaudella yli 10 000 vuotta
sitten.
Ensimmäiset löydöt alueelta tehtiin vuonna 1966. Löytöjen
perusteella paikalla tehtiin vuosina 1970–1971 pelastuskaivauksia tien rakentamisen yhteydessä. Kaivauksissa löytyi muun
muassa mesoliittisia piiesineitä. Ristolaa tutkittiin intensiivisesti vuosina 1995–1999. Kaivauksissa asuinpaikalta löytyi useita
tulisijoja ja paalunjälkiä.
180
Ristolasta on tutkimuksissa saatu talteen yli 57 000 kvartsilöytöä, joihin kuuluu esineitä, ytimiä ja iskoksia. Kvartsilöytöjen
lisäksi asuinpaikalta on löydetty mesoliittisia piiesineitä, kiviesineitä, palanutta luuta ja jonkin verran myöhäiskivikautista
nuorakeramiikkaa.
Asuinpaikan pohjoispuoleisessa kalliossa maantien ja pyörätien
välissä on noin 1,5 metriä syvä kuoppa, joka on mahdollisesti
kvartsilouhos. Kuoppa tyhjennettiin vuoden 1998 kaivausten
yhteydessä ja se on suojattu verkkoaidalla.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1967, kaiv. M. Schauman 1970–1971, inv. T. Miettinen 1975–1976, kaiv. H. Takala
1995–1999, kart. T. Jussila 1996, koekaiv. V. Laulumaa 1997.
Löydöt: KM 17151: 1–28, KM 17342: 1–32, KM 18320: 1 348, KM 18501: 1–2063, KM 19917: 1–3, KM 28801: 1–143,
KM 29470: 1–1294, KM 30279: 1–668, KM 30774: 1–83, KM
30873: 1–2371, KM 31452: 1–3606. Kivikautisia asuinpaikkalöytöjä.
LAHTI
Uhrilähde kosteikkoalueella talojen vieressä. Kuvattu pohjoisesta
2007.
Simolan myllyn patomuuri. Kuvattu etelästä 2002.
282. Ronninlähde
283. Simola
Kylä: Ahtiala
p = 6767 19–21
i = 3433 91–93
z = 101,5
Kylä: Renkomäki
p = 6759 64
i = 3425 94
z = 70
Kohde sijaitsee Ahtialassa Sipurantien eteläpuolella olevan
kerrostaloalueen kaakkoiskulmassa. Lähde on nykyään märkää
hetteikköä, jossa kasvaa pajuja ja kosteikkokasveja. Aluetta on
ojitettu ja lähteen eteläpuoliselle pellolle on istutettu koivuja.
Kohde sijaitsee Porvoonjokeen laskevan Vartio-ojan varrella.
Vanha myllynpaikka on noin 100 metrin päässä Kyläkadusta
koilliseen kohdassa, jossa Vartio-oja kulkee matalassa notkelmassa.
Perimätiedon mukaan Ahtialan kyläytimessä, Marttilan pellolla,
on sijainnut pakanallinen uhrilähde. Isojakokarttoihin on Ristimäen länsipuolelle merkitty Palvahaisten peldo ja Palvahaistenaro, joiden nimi viittaa Ukon eli Palvasen palvontapaikkaan.
Väinö Wallin on vuonna 1892 tallentanut kertomuksen Ahtialan
kylässä sijaitsevasta ja taikavoimia omaavasta Ronninlähteestä,
joka liikojen sateiden aikana tukittiin ja jonka vedet kuivuuden
sattuessa päästettiin valloilleen.
Paikalla on patorakennelmista jäljellä ojan eteläpuolella itä–
länsi-suuntainen maavalli, jonka lounaispuoli on tuettu kivillä.
Vallin lisäksi etelärannalla on myllynkiven metallinen tukirengas. Ojan pohjoisrannalla on katkonainen lasku-uoma.
Tutkimukset: Tark. M. Bergström 1979, tark. K. Seppänen
1982, inv. A. Lahelma & H. Poutiainen 2002.
Löydöt: -
Kirjallisten lähteiden perusteella Renkomäessä on olut mylly
jo vuonna 1586, mutta karttoihin Simolan mylly on merkitty
1700-luvun lopulta alkaen. Myllyn toiminta loppui 1940-luvulla ja sen pato purettiin sodan jälkeen, jolloin patoamalla tehty
Myllyjärvi hävisi.
Löydöt: -
181
LAHTI
Nykyaikaista asutusta Sipurantien asuinpaikalla. Kuvattu idästä 2007.
Sipurantie A:n rautakautinen asuinpaikka nykyisellään. Kuvattu lännestä 2007.
284. Sipurantie
285. Sipurantie A
Kylä: Ahtiala
p = 6767 39–43
i = 3433 95–3434 10
z = 107–114,5
Kylä: Ahtiala
p = 6767 32–38
i = 3433 99–3434 08
z = 111
Kohde sijaitsee Ahtialassa Arvonkadun ja Sipurantien varsilla
olevilla tonteilla. Suurin osa asuinpaikkaa on jäänyt omakotitalojen alle, mutta kohdetta voi olla jäljellä vielä Arvonkadun
ja Sipurantien välisellä rakentamattomalla joutomaakaistaleella
sekä Sipurantien eteläpuolella olevalla rakentamattomalla alueella.
Kohde sijaitsee Ahtialassa Sipurantien, Arvonkadun, Heikkeröntien ja Sipuran seurantalon rajaamalla alueella. Asuinpaikka-alueella on nykyisin rivitalo. Maaperä paikalla on hietaa ja
hiesua.
Alueen rakennustöiden yhteydessä 1980-luvun jälkipuoliskolla
löytyi tulisijoja ja nokimaa-alueita. Vuosina 1987 ja 1988 tehdyissä pelastuskaivauksissa tutkittiin yhteensä 30–31 tulisijaa
tai muuta hiilikuoppaa. Alueelta löytyi esihistoriallisia löytöjä,
kuten rautakautista keramiikkaa ja lasihelmi, mutta myös historiallisen ajan löytöjä. Koska kohde ehti osittain tuhoutua ja
löydöt sekoittua ennen tutkimuksia, ei sen luonteesta tai ajoituksesta ole täyttä varmuutta.
Tutkimukset: Tark. T. Seger 1987, kaiv. H. Takala 1987, koekaiv. H. Takala 1988–1989.
Löydöt: KM 23821: 1–35, keramiikkaa, palanutta savea, luuta
ja historiallisen ajan löytöjä; KM 24210: 178–182, lasihelmi,
keramiikkaa, palanutta luuta, savitiivistettä ja rautakuonaa.
182
Alueelle vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä tehdyistä koekuopista löytyi rautakauden tyypin keramiikkaa sekä historiallisen ajan löytöjä. Ehjää esihistoriallista kulttuurimaakerrosta
ei koekuopissa havaittu. Alueella on asuttu todennäköisesti jo
rautakaudella, mutta myöhempi asutus ja toiminta on tuhonnut
kohdetta.
Löydöt: KM 34036: 1–8, keramiikkaa, palanutta luuta ja savea.
LAHTI
Asuinpaikka puistikossa. Kuvattu etelästä 2007.
Sudenniemen asuinpaikkaterassia. Kuvattu idästä 2007.
286. Sipurantie B
287. Sudenniemi
Kylä: Ahtiala
p =6767 30–40
i = 3434 16–22
z = 115
Kylä: Koiskala
p = 6763 46–48
i = 3434 70–76
z = 95
Kohde sijaitsee Ahtialassa Ahtialantien ja Sipurantien risteyksen pohjoispuolella. Asuinpaikka on puistomaisella ja rakentamattomalla alueella. Maaperä paikalla on hietaa ja hiesua.
Kohde sijaitsee Kymijärven pohjoisrannalla olevassa ja etelään
työntyvässä Sudenniemessä. Asuinpaikka on niemen kaakkoispuolella kaartuvalla rantaterassilla, noin 50 metrin päässä nykyisestä rannasta. Maaperä paikalla on hietamoreenia ja kasvillisuus kuusivaltaista metsää.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä alueelle tehdyistä koekuopista löytyi rautakauden tyypin keramiikkaa sekä palanutta
luuta ja savea. Koekuopissa havaittiin myös ehjää, mahdollisesti rautakautista, kulttuurimaakerrosta.
Löydöt: KM 34037: 1–6, keramiikkaa, palanutta luuta ja savea.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä terassille tehdyistä
koekuopista löytyi keramiikkaa, piikaavin ja kvartsi-iskoksia.
Yhdessä koekuopassa havaittiin kulttuurimaakerros. Terassilla
oleva löytöalue on ympäristöönsä verrattuna tasainen ja jokseenkin kivetön, alueen leveys on noin 10 metriä ja pituus 50
metriä.
Kvartsi-iskoksia löytyi myös asuinpaikan läheisyydessä olevan
siirtolohkareryhmän luoteispuoleiselta tasanteelta, metsätraktorin rikkomasta maasta.
Löydöt: KM 33919: 1–6, keramiikkaa, piikaavin ja kvartsiiskoksia.
183
LAHTI
Asuinpaikkaa tutkitaan koekaivauksin vuonna 2001.
Asuinpaikka joen rannassa sillan lähettyvillä. Kuvattu koillisesta
2007.
288. Uusitalo
289. Yli-Sippala
Kylä: Renkomäki
p = 6757 02–26
i = 3429 17–28
z = 68–70
Kylä: Okeroinen
p = 6761 60
i = 3423 68
z = 75
Kohde sijaitsee Rengonjoen länsi- ja Orimattilankadun itäpuolella lähellä Lahden ja Orimattilan rajaa. Asuinpaikka on joen
laaksoon suuntautuvalla hiekkaniemekkeellä, joka on suurimmaksi osaksi kuivaa kangasmetsää.
Kohde sijaitsee Rälssinkallioiden pohjoispuolella ja Porvoonjoen luoteisrannalla olevalla peltoalueella. Mahdollinen asuinpaikka on aivan joen rannan tuntumassa vanhan sillan kohdalla.
Maaperä rantatörmän päällä olevalla pellolla on hiesua.
Vuoden 1976 inventoinnin yhteydessä löytyi kvartsikaapimia
ja -iskoksia hiekkaniemekkeen reunatörmältä ja sen alapuolelta
pellolta, niemekkeen kaakkois-, koillis- ja luoteispäästä.
Vuonna 1908 löytyi vanhan sillan perustuksia kaivettaessa tulisija. Tulisija sijaitsi 3–4 metrin päässä joen rannasta ja noin
kolmen metrin syvyydessä.
Vuonna 2001 asuinpaikalla järjestettiin koekaivaukset, joissa
löytöjä tuli laajalta alueelta hiekkaniemekkeeltä aina kuntien
rajalle asti. Löytöalue sijaitsee pääasiassa 68 ja 70 metrin korkeuskäyrien välissä mineraalimaalla. Kohde jatkuu Orimattilan
puolella Alestalon asuinpaikkana.
Vuoden 2002 inventoinnissa tehtiin pintapoimintaa rantatöyrään yläpuolisella pellolla tuloksetta. Vanhan sillan kivet olivat
yhä näkyvissä nykyisen puusillan vieressä.
Tutkimukset: Inv. T. Miettinen 1976, koekaiv. H. Takala & A.
Lahelma 2001, inv. H. Takala & H. Poutiainen 2001.
Löydöt: KM 19916: 1–5, kvartsikaapimia, -iskoksia ja kivilajiiskos; KM 32678: 1–41, kvartsiesineen teelmiä, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
184
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. A. Lahelma & H.
Poutiainen 2002.
Löydöt: -
LAHTI
Kalmistoaluetta. Kuvattu lännestä 2007.
Ämmälän myllynpaikka. Kuvattu luoteesta 2002.
290. Ylä-Kokkola 2
291. Ämmälä
Rautakautisia hautaröykkiöitä. II
Kylä: Ahtiala
p = 6767 45–60
i = 3434 24–30
z = 109,5–119
Kylä: Renkomäki
p = 6757 92
i = 3429 64
z = 75
Kohde sijaitsee Ahtialassa Sepänojan eteläpuolella ja Paakkolankadun länsipuolella olevalla, heinikkoa ja vadelmapensasta
kasvavalla, alueella. Kalmistoalueella on yhteensä 17 osittain
epämääräistä kiviröykkiötä.
Kohde sijaitsee Lollasmäen ja Myllymäen välissä virtavan ja
Rengonjokeen laskevan Myllyojan varressa. Vanha vesimyllyn
paikka on noin 70 metrin päässä läheisestä pellosta lounaaseen,
kivikkoisen ojan uomassa.
Vuoden 1976 inventoinnissa Timo Miettinen totesi näkyvimmän töyräällä olevan maansekaisen kiviröykkiön haudaksi.
Röykkiö on koottu kallion kielekkeen ympärille ja siihen tehdyistä koepistoista löytyi rautakautista keramiikkaa ja palanutta
luuta.
Ojan molemmin puolin on 16 ja 20 metriä pitkät maavallit,
jotka on osin tuettu kivillä. Vallit ovat yli metrin korkuisia ja
niiden kohdalla ojassa on patolaitteeseen tai myllyyn liittyviä
puuosia. Vallien luoteispuolella oja jakautuu kolmeen kivikkoiseen uomaan. Keskimmäinen uoma päättyy kiveen, jonka
luoteispuolella on kolme myllynkiven kappaletta. Myllylle on
johtanut maastossa heikosti nähtävissä oleva tie.
Vuosien 1980 ja 1982 koekaivauksissa tutkittiin yksi alemman
tasanteen röykkiö, jonka ajoitus ja funktio jäivät tutkimuksissa
epäselviksi. Alueella havaitut kulttuurimaakerrokset osoittautuivat tutkituilla alueilla ohuiksi ja epäyhtenäisiksi. Löytöinä
alueen koekaivauksissa on ollut keramiikkaa, palanutta luuta,
piiveitsi ja luuesine. On mahdollista, että osa röykkiöistä on
peltoröykkiöitä ja osa hautoja.
Paikalla on ollut mylly ainakin vuodesta 1783 lähtien aina
1900-luvun alkupuolelle asti.
Löydöt: -
Tutkimukset: Inv. T. Miettinen 1976, tark. M. Bergström
1978, koekaiv. M. Bergtröm 1979, koekaiv. K. Seppänen 1980,
1982.
Löydöt: KM 19919:1–10, keramiikkaa, kuonaa, palanutta luuta
ja savea; KM 20909: 1–5 ja 10, keramiikkaa, piitä ja luuta; KM
21494: 1–8, keramiikkaa, piiveitsi, luuesine ja rautakuonaa.
185
NASTOLA
Nastolasta tunnetaan yhteensä 41 kiinteää muinaisjäännöstä, jotka edustavat varsin kattavasti kaikkia esihistoriallisia ajanjaksoja sekä historiallisen ajan asutusta. Arkeologisella tutkimuksella on myös pitkät perinteet kunnassa, jossa ensimmäisiä
kaivauksia ja tarkastuksia on tehty jo vuonna 1908.
Varhaisimmat arkeologiset tutkimukset Nastolassa ovat 1900-luvun alun tarkastukset ja kaivaukset Ruuhijärven rautakautisille löytöpaikoille ja kalmistoille. Kunnan ensimmäinen perusinventointi on vuodelta 1971, mutta inventoinnin tuloksista
on käytettävissä vain muistiinpanot. Inventoinnin teki Oiva Keskitalo Museovirastosta. 1970-luvulla tutkittiin myös Harakkamäen (kohde n:o 296) ja Ristimäen (kohde n:o 322) kalmistoja Anja Sarvaksen ja Seija Sarkin johdolla. Parinkymmenen
vuoden hiljaiselon jälkeen käynnistyi arkeologinen tutkimus Nastolassa uudelleen 1990-luvun alussa, jolloin tehtiin kaivaustutkimuksia Simo Vanhatalon johdolla Kovalahden (kohde n:o 312) asuinpaikalla ja Eeva Raikkeen johdolla uudelleen
Harakkamäellä. Vuosikymmenen puolivälissä kunnassa tehtiin tarkastuskäyntejä ja pienialaista inventointia uusien rautakautisten kohteiden löytämiseksi.
Hannu Poutiainen Lahden kaupunginmuseosta teki uuden Nastolan kunnan arkeologisen perusinventoinnin vuonna 1998.
Inventoinnissa löytyi muun muassa Skinnarin (kohde n:o 323) polttokenttäkalmisto, jolla järjestettiin kaivaukset seuraavana
vuonna Poutiaisen johdolla. 2000-luvulla kuvaa Nastolan kiinteistä muinaisjäännöksistä on täydennetty Lahden kaupunginmuseon toteuttamilla pienempialaisilla tutkimus- ja kaava-alueinventoinneilla muun muassa Kymijärven, Kärkjärven,
Immilän ja Arrajärven alueilla sekä Kilpisaari 1-nimisellä (kohde n:o 303) asuinpaikalla Poutiaisen johdolla tehdyillä kaivauksilla. Nastolan järvien rannoilta on todennäköisesti runsaasti vielä löytymättömiä kivi- ja varhaismetallikautisia kohteita.
Tähän viittaavat runsaat kivikautiset irtolöydöt alueilta, joilta ei juurikaan tunneta aikakauden kohteita. Uusien rautakautisten kohteiden löytymisen kannalta potentiaalisia alueita ovat etenkin Ruuhijärven ja Immilän kylien alueet.
Suurin osa Nastolan järvistä, joiden rannoilla kunnan kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat, on kuroutunut Itämertä edeltäneistä muinaisvesistöistä jo varhaisessa vaiheessa. Tämän vuoksi asuinpaikkojen ajoittaminen rannansiirtymisen avulla on lähes
mahdotonta, joten ajoituksessa on turvauduttava löytötyyppeihin ja radiohiiliajoitukseen. Kaivausten ja inventointilöytöjen
perusteella Nastolassa on ollut asutusta jo mesoliittisella kivikaudella. Kunnasta tunnetaan myös kampakeraamisia asuinpaikkoja ja Sudentullin (kohde n:o 325) asuinpaikalta on löytynyt vasarakirveskulttuurin piiriin kuuluvaa nuorakeramiikkaa,
joka on varsin harvinaista Päijät-Hämeessä. Asuinpaikkojen lisäksi kivikautista toimintaa kuvastaa Linnakalliossa (kohde
n:o 319) oleva kalliomaalaus.
Nastolasta tunnetaan myös useita varhaismetallikautisia asuinpaikkoja sekä yksi lapinraunio. Varhaismetallikautiset kohteet
ovat keskittyneet etenkin Arrajärven, Kärkjärven ja Kymijärven rannoille. Rautakautinen asutus on tunnettujen muinaisjäännösten perusteella keskittynyt etenkin Ruuhijärven kylän alueelle. Ruuhijärvellä sijaitsevat Harakkamäen viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto ja Ristimäen ristiretkiaikainen ruumiskalmisto sekä näihin liittyviä asuinpaikkoja ja kuppikalliota.
Lisäksi kylän alueella on Linnakallion (kohde n:o 318) rautakautinen muinaislinna. Nastolan rikkaasta rautakaudesta ovat
myös merkkeinä kunnasta tehdyt useat kätkölöydöt, kuten Harakkamäeltä löytyneet neljä ristiretkiaikaista hopealevysolkea
ja kolme filigraanikoristeista hopeahelmeä.
186
NASTOLA
187
NASTOLA
Rautakautista asuinpaikka-aluetta. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikka tien mutkan kohdalla metsittyneellä pellolla. Kuvattu luoteesta 2007.
292. Anttila
293. Arpela
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6772 60
i = 3446 14
z = 110
Peruskartta: 3111 09 Nastola
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6769 44
i = 3442 34
z = 87–90
Kohde sijaitsee Lassinjokeen laskevan Hillolanojan länsipuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on pääosin Harakkamäelle johtavan tien eteläpuolella olevalla itä–länsi-suuntaisella harjanteella.
Kohde sijaitsee Salajärven itärannalla, järveen laskevan Luhtaanjoen suun eteläpuolella. Asuinpaikka on pienellä metsittyneellä pellolla, joka viettää kohden Salajärveä. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Asuinpaikalta, harjanteen laen eteläreunalta, on löydetty rautakauden tyypin keramiikkaa ja palanutta savea. Paikalla on
kalliopaljastuma, jonka päälle on kasattu pellosta raivattuja kiviä. Toinen löytöalueista sijaitsee kallion ympäristössä ja toinen
kalliosta noin 100 metriä koilliseen.
Asuinpaikalta on vuonna 1932 löytynyt kiviesineen teelmä ja
poikkikirveen teräkatkelma. Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta löytyi kvartsi-iskoksia. Esineiden löytöpaikka
on ollut Arpelan talon itäpuolella noin 15 metrin päässä talon
riihestä. Tuolloin alue on vielä ollut peltoa.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä pellolle tehdyistä koekuopista havaittiin ehjä kulttuurimaakerros, jossa oli paikoin
kiveystä. Löytöinä koekuopista on palanutta luuta ja pronssirengas.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, inv. H. Poutiainen
1998.
Löydöt: KM 9649: 1–3, kiviesineen teelmä, kirveen teräkatkelma ja luontainen kivi; KM 19196, kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Tark. T. Sepänmaa & A. Bilund 1995, inv. H.
Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 29453: 1–3, keramiikkaa ja palanutta savea; KM
31277: 1–2, pronssirengas ja palanutta luuta.
188
NASTOLA
Rautakuonan löytöpaikka polun varrella. Kuvattu 2000.
Asuinpaikka kuvattuna ylärinteestä. Alhaalla tie, jonka leikkauksessa
liesikiveys. Kuvattu luoteesta 2007.
294. Arramaja
295. Evattu
Peruskartta: 3111 12 Arrajärvi
Kylä: Immilä
p = 6762 92
i = 3450 27
z = 76,1–79,4
Kylä: Pyhäntaka
p = 6776 34
i = 3436 44
z = 102,5–105
Kohde sijaitsee Arrajärven länsirannalla, järveen laskevan Arrajoen suun koillispuolella olevan seurakunnan leirikeskuksen
alueella. Asuinpaikkalöytöjä on kallioiselta ja lohkareiselta alueelta kolmesta eri kohdasta. Maaperä paikalla on kivistä moreenia.
Kohde sijaitsee Evattujärven pohjoispään länsirannalla nousevan jyrkähkön rinteen juurella. Asuinpaikka on järven rantaa
myötäilevän tien itäpuolella. Maaperä on hiekkamoreenia ja
alueella on runsaasti kiviä sekä siirtolohkareita.
Keramiikan löytöpaikka sijaitsee koordinaattien osoittamassa
kohdassa pienialaisella tasanteella, jossa on leirikeskuksen illanviettopaikka. Paikalta on löytynyt myös kvartsi-iskoksia ja
palanutta luuta. Rautakuonaa on löytynyt polulta, jonka lohkareinen ympäristö viettää jyrkästi pohjoiseen ja järvelle. Kvartsi-iskoksia on löytynyt ulkokeittiölle johtavalta polulta, mäen
lounaispuolen kapealta tasanteelta.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä havaittiin tuoreessa tieleikkauksessa nokea ja palaneita kiviä sekä punertavaa kulttuurimaakerrosta. Kivet ja noki ovat ilmeisesti peräisin liedestä.
Leikkauksesta löytyi myös palanutta luuta ja kvartsi-iskos.
Löydöt: KM 31271: 1–2, kvartsi-iskos ja palanutta luuta.
Löydöt: KM 32187: 1–12, keramiikkaa, rautakuonaa, kvartsiesineen teelmiä, kvartsiydin, -iskoksia ja palanutta luuta.
189
NASTOLA
Harakkamäen löytöaluetta. Kuvattu lounaasta 2007.
Herneniemi kuvan keskellä. Kuvattu koillisesta 2007.
296. Harakkamäki
297. Herneniemi
Rautakautinen kalmisto. II
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6772 56
i = 3445 86
z = 122
Kylä: Koiskala
p = 6762 85–94
i = 3437 56–63
z = 95
Kohde sijaitsee Lassinjoen luoteis- ja Hevossuonojan koillispuolella olevalla Harakkamäellä. Kalmisto on pienellä peltoalueella ja metsänreunassa olevan kalliomuodostuman päällä.
Alue on varsin pahoin tuhoutunut maankäytön seurauksena.
Kohde sijaitsee Kymijärven ja Kärkjärven välisellä kannaksella,
Kärkjärven etelärannalla olevassa Herneniemessä. Asuinpaikka
jakautuu kolmeen osaan, joista yksi sijaitsee niemen kärjessä ja
kaksi niemen kaakkoispuolella lähempänä kannaksella kulkevaa tietä. Maaperä paikalla on kivistä hiekkamoreenia.
Ensimmäiset löydöt Harakkamäeltä tehtiin 1800-luvun lopulla
ja niiden seurauksena paikalle tehtiin tarkastusmatkoja 1900-luvun alussa. Löytyneet esineet olivat muun muassa kupurasoljen
kappaleita ja keihäänkärki sekä keramiikkaa ja palanutta luuta.
Esineiden ja tarkastusten perusteella paikalla on viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto.
Viimeisimmissä tutkimuksissa vuonna 1990 havaittiin paikalla
kalmistolöytöjen lisäksi merkkejä asuinpaikasta. Asuinpaikasta
oli jäljellä ehjää kulttuurimaakerrosta peltosaarekkeessa, mutta
kalmisto oli tuhoutunut pahasti. Asuinpaikkalöytöinä on keramiikkaa, rautakuonaa ja savikiekon kappaleita. Harakkamäeltä
on löytynyt myös ristiretkiaikainen kätkölöytö, johon kuuluu
neljä kuviollista hopealevysolkea ja kolme filigraanikoristeista
hopeahelmeä.
Tutkimukset: Tark. H. Appelgren-Kivalo 1908, tark. T.
Schwindt 1909, inv. O. Keskitalo 1971, kaiv. A. Sarvas 1973,
kaiv. E. Raike 1990.
Löydöt: KM 5082: 3–4, KM 5374: 2–9, KM 14546, KM 19236:
1–2, KM 25818: 1–111, kalmistoja asuinpaikkalöytöjä.
190
Vuonna 2005 löytyneen asuinpaikan laajin löytöalue sijaitsee
koordinaattien osoittamassa kohdassa niemen kärjessä noin 95
metrin korkeuskäyrän tasolla. Alueelta on löydetty metsätöissä
rikkoutuneesta maasta keramiikkaa, piikaavin ja kvartsi-iskoksia. Löytöjä on lähes koko niemen leveydeltä lukuun ottamatta
rantavyöhykettä. Keskeisin löytökohta on lähellä niemen kärkeä rantatörmän päällä.
Kaksi muuta löytöaluetta (6762 74/3437 61 ja 6762 70/3437
62) sijaitsevat laajimmasta löytöalueesta noin 100–140 metriä
etelään rantatörmän päällä. Alueiden välissä on notkelma.
Löydöt: KM 35296: 1–15, keramiikkaa, piikaavin ja -nuolenkärki, kvartsiesineitä, -iskoksia ja palanutta luuta.
NASTOLA
Kivikautinen asuinpaikka pellolla. Kuvattu kaakosta 1998.
Kiviaita Immilän vanhalla kylätontilla. Kuvattu lounaasta 2007.
298. Hirtelahti
299. Immilä
Historiallisen ajan muinaisjäännösryhmä. II
Kylä: Immilä
p = 6767 24
i = 3446 66
z = 90
Kylä: Immilä
p = 6766 62–78
i = 3449 50–62
z = 95–105
Kohde sijaitsee Ruuhijärven eteläpään itärannalla, Hirtelahden eteläpuolella. Asuinpaikka on rantapellolla noin 60 metrin
päässä rannasta.
Kohde sijaitsee Ruuhijärven eteläosan itärannalla ja Hirtelahteen johtavan tien länsipuolella olevalla mäellä. Muinaisjäännösryhmään kuuluu röykkiöitä ja kiviaitoja, jotka sijaitsevat
mäen rinteillä ja laella kohdetta halkovan mökkitien molemmin
puolin. Maaperä paikalla on hiekkamoreenia.
Asuinpaikka löytyi vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä, jolloin viljelyksessä olevalta pellolta ja kesämökin kasvimaasta
pintapoimittiin kvartsikaavin ja -ydin sekä kvartsi-iskoksia.
Inventoinnin aikaan osa potentiaalisesta asuinpaikka-alueesta
oli nurmella.
Löydöt: KM 31275: 1–4, kvartsikaavin, -ydin ja -iskoksia.
Vuoden 2005 inventoinnissa alueella havaittiin 30–40 erikokoista röykkiötä, joista suurin osa on melko matalia. Röykkiöiden halkaisija vaihtelee puolestatoista metristä useisiin metreihin ja osa on koottu maakiven ympärille. Valtaosa röykkiöistä
on mahdollisesti viljelyröykkiöitä, mutta joukossa saattaa olla
muitakin rakenteita, kuten kiukaita.
Mäen etelälaidalla on noin 40 metriä pitkä kiviaita. Lyhyempiä
kiviaidan jäänteitä on alueella useampia mökkitien pohjoispuolella ja laen eteläreunalla. Vanhojen karttojen perusteella mäellä
on sijainnut Immilän vanha kylätontti.
Löydöt: -
191
NASTOLA
192
Asuinpaikka tien vasemmalla puolella metsän reunassa. Kuvattu lännestä 2007.
Kangassaaren asuinpaikka kuvattuna vastarannalta. Kuvattu lounaasta 2007.
300. Jokitarha
301. Kangassaari
Kylä: Metsäkylä
p = 6768 18
i = 3448 90
z = 80
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6767 14
i = 3443 15
z = 89–90
Kohde sijaitsee Halkokorvenjoen itä- ja Tupakallion länsipuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on pienellä, mutta selvällä
terassilla metsän reunassa. Maaperä paikalla on osin hiesua ja
osin kivisempää ja karkeampaa ainesta.
Kohde sijaitsee Salajärvessä olevan Kangassaaren lounaisimmassa niemekkeessä. Asuinpaikka on tasaisella terassialueella
noin 15 metrin päässä saaren lounaisrannasta. Maaperä paikalla
on soramaata ja kasvillisuus havu- ja lehtipuita.
Asuinpaikalta on löytynyt kvartsikaapimia, esineen teelmiä,
kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Asuinpaikan itäpuolella on
korkea ja hyvän suojan antava Tupakallio. Nastolan museossa
on oikokirves, joka on löytynyt Tupakallion luolan edustalta
pellon reunasta.
Tasanteelle vuoden 2005 tarkastuksen yhteydessä tehdyistä
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Koekuopissa havaittiin myös selvä kulttuurimaakerros. Maaperäkairauksen perusteella kulttuurimaakerrosta on noin 30 x 10 metrin
laajuisella alueella.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, inv. H. Poutiainen
1998.
Löydöt: KM 31274: 1–8, kvartsikaapimia, esineen teelmiä, -iskoksia ja palanutta luuta; Nastolan museo, oikokirves.
Tutkimukset: Tark. H. Takala 2005.
NASTOLA
Kesärannan asuinpaikka. Kuvattu luoteesta 2005.
Kaivaukset asuinpaikalla vuonna 2000.
302. Kesäranta
303. Kilpisaari 1
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6768 58
i = 3445 47
z = 90
Kylä: Immilä
p = 6763 62
i = 3451 10
z = 79,5
Kohde sijaitsee Ruuhijärven länsirannalla olevassa Kesärantanimisessä niemekkeessä. Asuinpaikka sijaitsee niemekkeen
eteläosassa, tasaisella alueella rantaan viettävän rinteen päällä. Maaperä paikalla on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista
metsää.
Kohde sijaitsee Arrajärven pohjoisrannalla olevassa Kilpisaari-nimisessä niemessä, joka on entinen saari. Asuinpaikka on
Kilpisaaren eteläpään keskimmäisessä niemessä pienialaisella
terassilla. Maaperä ylempänä rinteellä on moreenia ja alempana
lajittunutta hienoa hiekkaa.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Niemekkeen pohjoisosassa on suuri historiallisen ajan kaivanto, joka
alkaa rannasta ja ulottuu kymmeniä metrejä sisämaahan. Asuinpaikka on ilmeisesti jatkunut kaivannon tuhoamalle alueelle.
Asuinpaikkaa tutkittiin kaivauksin vuonna 2000, jolloin 12 neliömetrin kaivausalalta havaittiin paksu kulttuurimaakerros ja
otettiin talteen lähes 27 000 löytöä. Tutkimuksissa löytyi myös
metallinvalmistuksessa käytetyksi laatikkouuniksi tulkittu kivirakenne sekä useita liesiä.
Löytöinä paikalta on tekstiilikeramiikkaa, saviesineen katkelmia, pii- ja kvartsiesineitä, iskoksia, palanutta luuta ja kuonaa.
Löytöjen ja erillisten kulttuurimaakerrosten perusteella asuinpaikalla on asuttu mesoliittisien kivikauden lopulla ja varhaismetallikaudella. Asuinpaikalla on mahdollinen asumuspainanne.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 1999, koekaiv. H. Poutiainen 2000.
Löydöt: KM 31735: 1–7, keramiikkaa, kvartsikaavin, -iskoksia ja palanutta luuta; KM 32180: 1–1004, keramiikkaa, pii- ja
kvartsiesineitä, -iskoksia, palanutta luuta ja metallikuonaa.
193
NASTOLA
Sammaleen peittämä lapinraunio Kilpisaaressa. Kuvattu luoteesta
2007.
Asuinpaikkaa dokumentoidaan inventoinnin yhteydessä. Kuvattu pohjoisesta 2000.
304. Kilpisaari 2
305. Kilpisaari 3
Esihistoriallinen asuinpaikka. I
Kylä: Immilä
p = 6763 86
i = 3451 22
z = 100
Kylä: Immilä
p = 6763 58
i = 3450 95
z = 83
Kohde sijaitsee Arrajärven pohjoisrannalla olevassa Kilpisaarinimisessä niemessä, joka on entinen saari. Lapinraunio sijaitsee
niemen kaakkoiskulmauksen kallioisella alueella, niemen kärkeen menevän uuden mökkitien itäpuolella.
Kilpisaaren eteläpään läntisimmän niemen itäpuolella olevalla
loivasti kaakkoon viettävällä tasanteella. Maaperä paikalla on
vähäkivistä moreenia ja puusto pääasiassa kuusta ja koivua.
Röykkiö on hieman ympäristöään korkeammalla kallion kohdalla. Kallio on alueella paksun sammaleen ja varpukasvillisuuden peittämä. Röykkiö on kooltaan 3,0 x 4,9 metriä ja korkeudeltaan 0,7 metriä. Muodoltaan röykkiö on säännöllisen
soikeahko ja sen korkein kohta on keskellä. Röykkiö on sammaleen peittämä.
Löydöt: -
194
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä tasanteelle tehtiin koekuoppia, joista löytyi kvartsikärki, kivilajija kvartsi-iskoksia
sekä palanutta luuta. Suppea löytöalue sijaitsee lähellä törmän
reunaa noin 41 metrin päässä rannasta ja on kooltaan noin 5 x 6
metriä. Asuinpaikan vieressä on avokallio.
Löydöt: KM 32181: 1–4, kvartsikärki, palanutta luuta, kivilajija kvartsi-iskoksia.
NASTOLA
Esihistoriallinen asuinpaikka. Kuvattu etelästä 2000.
Kilpisaari 5 asuinpaikka rantatörmän päällä. Kuvattu pohjoisesta
2007.
306. Kilpisaari 4
307. Kilpisaari 5
Kylä: Immilä
p = 6763 67
i = 3450 82
z = 79,1–82,3
Kylä: Immilä
p = 6763 92
i = 3450 89
z = 79,5
Kilpisaaren eteläosan läntisimmässä niemenkärjessä kahdella
tasanteella. Maasto on paikalla lohkareista ja kasvillisuus pääasiassa mäntyä.
Kohde sijaitsee Arrajärven pohjoisrannalla olevassa Kilpisaarinimisessä niemessä, joka on entinen saari. Asuinpaikka on Kilpisaaren länsirannalla olevan kalliojyrkänteen eteläpuoleisella
tasanteella. Maaperä paikalla on kivistä ja kovaa moreenia.
Aivan rannan tuntumassa on niemekkeen tapainen hiekkamuodostuma, jossa on nuotio- ja leiripaikka. Ylempänä on kaksi
loivasti länteen viettävää tasannetta, joille vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä tehdyistä koekuopista löytyi kvartsiesineen
teelmiä, -ydin ja -iskoksia. Alemman tasanteen löydölliset koekuopat olivat noin 24 metrin päässä vesirajasta ja ylemmän tasanteen noin 39 metrin päässä.
Tasanteelle vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä tehdyistä
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Ranta on noin 20 metrin päässä löytöalueesta länteen. Koekuopituksen perusteella
asuinpaikka on pienialainen ja vähälöytöinen.
Tutkimukset: Inv. H. Takala 2000.
Löydöt: KM 32182: 1–6, kvartsiesineen teelmiä, -ydin ja -iskoksia.
195
NASTOLA
Asuinpaikka tasanteella mökin pihamaalla. Kuvattu lännestä 2000.
Asuinpaikkaa dokumentoidaan inventoinnin yhteydessä. Kuvattu etelästä 2000.
308. Kilpisaari 6
309. Kilpisaari 7
Pronssikautinen asuinpaikka. II
Kylä: Immilä
p = 6763 59–62
i = 3451 27–30
z = 77,2
Kylä: Immilä
p = 6764 29
i = 3451 39
z = 79,7–82
Kilpisaaren eteläosan itäisimmän niemen kärjessä, noin metrin
nykyistä vedenpintaa korkeammalla olevan törmän laella. Maaperä paikalla on keskikarkeaa rantahiekkaa.
Kohde sijaitsee Arrajärven pohjoisrannalla olevassa Kilpisaarinimisessä niemessä, joka on entinen saari. Asuinpaikka on Kilpisaaren itärannalla niemen kärkeen vievän uuden tien etelä- ja
pohjoispuolella. Maaperä paikalla on kivistä moreenia.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä tehtiin löytöjä rantahiekalta noin 30 metrin matkalta kohdista, joista maanpinta oli
kulunut rikki. Törmästä ja sen laelta löytyi tekstiilikeramiikkaa,
kvartsiesineitä, -ytimiä, -iskoksia ja palanutta luuta. Tasanteella
on saunamökki, jonka rakentamisen yhteydessä on ilmeisesti
asuinpaikkaa tuhoutunut, muuten kohde on hyvin säilynyt.
Löydöt: KM 32184: 1–25, keramiikkaa, kvartsiesineitä, -ytimiä, -iskoksia ja palanutta luuta.
Alueella on kaksi löytöaluetta, joista toinen on tien eteläpuolella noin 30 metrin päässä tiestä. Paikalla on loivasti itään viettävä kivetön tasanne, jolle vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä
tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Tasanteelta on
rantaan matkaa noin 50 metriä.
Toinen löytöalue on koordinaattien osoittamassa kohdassa
noin 30 metrin päässä tiestä pohjoiseen. Paikalla jatkuu sama
tasanne kuin tien eteläpuolella, mutta tasanne on tasaisempi ja
alueella on kiviä. Tasanteelle tehdystä koekuopasta löytyi tekstiilikeramiikkaa ja kvartsi-iskoksia.
Löydöt: KM 32185: 1–8, keramiikkaa, kvartsiytimiä, -iskoksia
ja palanutta luuta.
196
NASTOLA
Asuinpaikkaa dokumentoidaan inventoinnin yhteydessä. Kuvattu lounaasta 2000.
Koreaniemen asuinpaikkatasannetta. Kuvattu kaakosta 2007.
310. Kilpisaari 8
311. Koreaniemi
Kylä: Immilä
p = 6764 53
i = 3451 48
z = 76,7
Kylä: Koiskala
p = 6764 91
i = 3438 08
z = 95
Kilpisaaren itärannalla olevan Haapasaaren eteläpuolella ja tien
itäpuolella tasaisella maaston kohdalla. Maaperä on kivistä moreenia ja sitä on ohuelti peruskallion päällä.
Kohde sijaitsee Kärkjärven itärannalla olevien Kettuniemen ja
Koreaniemen välissä. Asuinpaikka on etelälounaaseen aukeavalla tasanteella, jyrkästi nousevan kivisen rinteen juurella.
Maaperä paikalla on hiesumoreenia ja kasvillisuus kuusivaltaista aluskasvillisuudeltaan niukkaa metsää.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä tasaiselle alueelle tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Paikalta on järven
rantaan noin 20 metriä.
Paikalla on kolme terassimaista muodostumaa, joista ylimmältä tehtiin löytöjä vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä. Koekuopista löytyi keramiikkaa, kvartsi-iskos ja palanutta luuta.
Asuinpaikkatasanteen koko pohjois–etelä-suunnassa on noin
20 metriä ja itä–länsi-suunnassa noin 10 metriä. Nykyiseen järven rantaan on asuinpaikalta noin 30 metriä.
Löydöt: KM 33920: 1–5, keramiikkaa, kvartsi-iskos ja palanutta luuta.
197
NASTOLA
Kovalahden asuinpaikan alarinnettä. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka pellolla olevalla terassilla. Kuvattu idästä 2007.
312. Kovalahti
313. Lassinkoski A
Kylä: Immilä
p = 6766 40
i = 3452 36
z = 76–80,5
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6771 62
i = 3446 82
z = 95–100
Kohde sijaitsee Arrajärven länsirannalla olevan Kovalahden
pohjoisrannalla. Asuinpaikka on jyrkällä pohjoiseen nousevalla
rinteellä kesämökin pihapiirissä. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Lassinjoessa olevan Lassinkosken itäpuoleisella pellolla, noin 250 metrin päässä Ruuhijärven seurantalosta
länteen. Pääosa asuinpaikkalöydöistä on noin 97 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan terassin päältä. Maaperä paikalla
on peltomullansekaista hietaa muuttuen alemmaksi mentäessä
hienojakoisemmaksi.
Asuinpaikkaa on tutkittu kaivauksin kesämökin rakentamisen
yhteydessä vuonna 1991. Aiempien inventointien ja tarkastusten perusteella kivikautiseksi oletetulta asuinpaikalta löytyi
pronssikaudelle ajoittuvaa keramiikkaa. Muita kaivauslöytöjä
olivat kvartsi-, pii- ja kivilaji-iskokset, saviesineen palat ja palanut luu.
Vuonna 2006 tehdyssä uuden tielinjan tarkastuksessa havaittiin
kulttuurimaakerrosta mökille johtavan tien penkassa, noin 10
metriä koilliseen tontin länsikulman rajamerkistä. Asuinpaikan
ei kuitenkaan todettu jatkuvan uuden tien kohdalla mökkitontin
pohjoispuolella.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, tark. A. Sarvas 1973,
tark. E. Raike 1990, koekaiv. S. Vanhatalo 1991, tark. H. Takala
& A. Aartolahti 2006.
Löydöt: KM 19194: 1–3, keramiikkaa, kvartsiesine ja -iskoksia, KM 26226: 1–3, keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia; KM
26605: 1–164, asuinpaikkalöytöjä.
198
Paikalta on löydetty inventointien yhteydessä rautakauden tyypin keramiikkaa, palanutta luuta ja hiomakiven katkelma. Peltoalueella on useita eri kokoisia ja muotoisia nokimaa-alueita,
jotka voivat liittyä rautakautisiin keramiikka löytöihin tai historiallisen ajan toimintaan tai molempiin.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa, A. Bilund & K. Seppänen
1995, inv. H. Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 29449: 1–4, keramiikkaa, palanutta luuta ja hiomakiven katkelma; KM 31276: 1–2, keramiikkaa.
NASTOLA
Lassinkosken rautakautista asuinpaikka-aluetta pellolla Ristimäen kalmiston kohdalta kuvattuna. Kuvattu idästä 1998.
Kuppi kalliossa. Kuvattu kaakosta 1998.
314. Lassinkoski B-C
315. Leikkola A
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6771 72
i = 3446 78
z = 95–100
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6771 32
i = 3446 50
z = 105–110
Kohde sijaitsee Lassinjoessa olevan Lassinkosken pohjois- ja
koillispuoleisella pellolla noin 300 metrin päässä Ruuhijärven
seurantalosta luoteeseen. Asuinpaikka on lounaaseen viettävällä hiekkapohjaisella pellolla.
Kohde sijaitsee Lassinjoen länsipuolella ja Ruuhijärveltä Nastolaan johtavalta maantieltä Leikkolan taloon erkaantuvan kylätien eteläpuolella. Peltojen ympäröimä kuppikallio on noin 75
metrin päässä Leikkolan talosta etelään.
Vuoden 1995 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi rautakauden tyypin keramiikkaa. Löytöalue ulottuu noin 50 metrin säteelle koordinaattipisteestä.
Paikalla on noin 50 metriä pitkä ja 10 metriä leveä kallio, jonka koillispäässä on noin 1 x 2 metrin kokoinen sammaleesta ja
jäkälästä puhdas alue. Paljaan kallion alueella on viisi kuppia,
joista kolme on selkeitä ja kaksi epävarmempaa. Kupit ovat
pyöreitä ja matalia, halkaisijaltaan 5–6 senttimetriä.
Kohteeseen on yhdistetty Lassinkoski C:n löytöalue, joka sijaitsee asuinpaikasta noin 80 metrin päässä, räjäyttämällä lohkotun kiven ympäristöstä. Paikalta on löytynyt lasihelmi, pala
rautakauden tyypin keramiikkaa ja palanutta luuta.
Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & A. Bilund 1995, inv. H. Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 29450, keramiikkaa; KM 29451: 1–4, lasihelmi,
keramiikka, palanutta luuta ja kuonaa.
Kallion päälle tehdyistä koekuopista on havaittu vahvaa nokimaata ja palaneita kiviä, mutta ei löytöjä. Kallion kaakkoispuolella olevaa peltoa tarkastettiin vuonna 1995, mutta pellolla ei
havaittu mitään esihistoriaan viittaavaa.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund, K. Hokkanen, K. Seppänen & T.
Sepänmaa 1993, tark. A. Bilund & T. Sepänmaa 1995, inv. H.
Poutiainen 1998.
Löydöt: -
199
NASTOLA
Leikkolan kuppikalliot. Kuvan etualalla A ja taaempana tien varressa
B. Kuvattu lounaasta 1998.
Kasvillisuuden peittämä röykkiö mäntyjen välissä. Kuvattu idästä
2007.
316. Leikkola B
317. Lietturinmäki
Historiallisen ajan viljelyröykkiö. II
Kylä: Ruhijärvi
p = 6771 34
i = 3446 60
z = 100
Kylä: Immilä
p = 6765 94
i = 3446 16
z = 110
Kohde sijaitsee Lassinjoen länsipuolella ja Ruuhijärveltä Nastolaan vievältä maantieltä Leikkolan taloon erkaantuvan kylätien
pohjoispuolella. Pellolla oleva kuppikallio rajoittuu tiehen.
Kohde sijaitsee Ruuhijärven eteläpuolella ja Immilänjoen länsipuolella olevan Lietturinmäen laella. Röykkiö on vanhalla
metsittyneellä pellolla, noin 10 metrin päässä Immilänjoelle
johtavasta tiestä pohjoiseen. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Noin 20 metriä pitkän matalan kallion koillisosassa on kuppeja
kallion päälle nostetun kiven vieressä. Kalliossa on noin 30 x
30 senttimetrin alalla kolme selvästi erottuvaa kuppia sekä yksi
epävarma kuppi. Kupit ovat halkaisijaltaan 7–9 senttimetriä ja
syvyydeltään 1–1,5 senttimetriä. Kalliota ympäröivillä pelloilla ei ole havaittu merkkejä muinaisjäännöksistä.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund, K. Hokkanen, K. Seppänen & T.
Sepänmaa 1993, tark. A. Bilund & T. Sepänmaa 1995, inv. H.
Poutiainen 1998.
Löydöt: -
200
Röykkiö on kooltaan 3 x 5 metriä ja korkeudeltaan noin puoli
metriä. Vahvan karikekerroksen peittämän röykkiön länsipäässä on maakivi ja röykkiön päällä kasvaa kaksi melko iäkästä
mäntyä. Röykkiön kohdalla ja ympärillä havaittiin maaperäkairauksessa ainoastaan sekoittunutta maata.
Löydöt: -
NASTOLA
Kivivallia Linnakallion pohjoissivulla. Kuvattu etelästä 2007.
Linnakallion kalliomaalaus. Kuvattu lännestä 2003.
318. Linnakallio
319. Linnakallio B
Rautakautinen muinaislinna. I
Kivikautinen kalliomaalaus. II
Kylä: Immilä
p = 6766 64–71
i = 3444 32–36
z = 86–102
Kylä: Immilä
p = 6766 71
i = 3444 31
z = 89
Kohde sijaitsee Salajärven itärannalla olevan Kariniemen kaakkoispuoleisella kalliolla. Muinaislinna on 16 metriä korkean ja
soikean muotoisen Linnakallion päällä. Linnakallion ja rannan
välissä kulkee pengerretty tie.
Kohde sijaitsee Salajärven itärannalla olevan Linnakallion juurella. Maalaus on kallioseinämässä linnakallion länsilaidalla ja
sen edustalle on pengerretty tie. Ennen tien rakentamista kallio
on kohonnut suoraan vedestä.
Kallion loivemmalla pohjoissivustalla on 15–18 metriä pitkä kivivallin jäännös, joka on yli viisi metriä leveä. Vallissa on ollut
runsaasti kiviä ja sitä on pengottu jonkin verran. Kallion muut
seinämät ovat äkkijyrkät lukuun ottamatta eteläpäässä olevaa
kapeaa kohtaa, josta on mahdollista nousta kallion laelle.
Maalaus on länttä kohti avautuvalla tummalla ja epätasaisella pinnalla noin 1,65 metrin korkeudella maanpinnasta ja noin
3,10 metriä Salajärven vedenpinnan yläpuolella. Tummanpunaisen maalatun alueen leveys on 52 senttimetriä ja korkeus 42
senttimetriä. Maalauksessa ei ole selkeitä kuvioita, mutta siinä
on mahdollista hahmottaa hirvieläintä muistuttava kuvio. Hirvikuvion yläpuolella saattaa olla tuhoutuneita kuvioita.
Linnakalliolla ei ole tehty inventointeja tarkempaa tutkimusta
tai kartoitusta, eikä siltä tunneta löytöjä. Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalla käyneen Oiva Keskitalon mukaan
Ristolan pellolla on ollut kaivona käytetty lähde, noin 100 metrin päässä Linnakalliosta koilliseen.
Löydöt: -
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, inv. H. Poutiainen 1998,
tark. M. Miettinen 2002.
Löydöt: -
201
NASTOLA
Asuinpaikka pellolla, taustalla Ruuhijärvi. Kuvattu pohjoisesta 1998.
Kivikautinen asuinpaikka joenrantapellolla. Kuvattu lännestä 1998.
320. Oso
321. Peltola
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6768 12
i = 3445 10
z = 87,5
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6769 76
i = 3442 16
z = 87,5
Kohde sijaitsee Salajärven ja Ruuhijärven välisellä kannaksella, Ruuhijärven Räimänpohjan pohjoisrannalla olevalla pellolla. Asuinpaikka on pellolla noin 100 metrin päässä rannasta
olevalla matalalla terassilla. Maaperä paikalla on hietaa.
Kohde sijaitsee Salajärven länsipuolella ja järveen laskevan
Luhtaanjoen pohjoispuolella olevalla rantapellolla. Asuinpaikkalöytöjä on joen varresta koko pellon matkalta. Maaperä paikalla on hiesua.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä terassin päältä löytyi
kvartsikaavin ja -terä sekä kvartsi-iskoksia.
Vuoden 1998 inventoinnin aikana kynnettynä olleesta pellosta
löytyi kvartsiterä ja kvartsiesineen teelmä sekä kvartsiydin ja
-iskoksia. Löydöt ovat 87,5 metrin korkeuskäyrän tuntumasta.
Löydöt: KM 31280: 1–4, kvartsikaavin, -terä ja -iskoksia.
202
Löydöt: KM 31281: 1–6, kvartsiterä, -esineen teelmä, -ydin ja
-iskoksia.
NASTOLA
Muistokivi tienristeyksessä. Kuvattu etelästä 2007.
Skinnarin rautakautista kalmistoa tutkitaan vuonna 1999.
322. Ristimäki
323. Skinnari
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6771 64
i = 3447 02
z = 105–110
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6770 22
i = 3446 60
z = 87,5–90
Kohde sijaitsee Ruuhijärven kylätaajamassa, Ruuhijärvi–Korkee-tien molemmin puolin. Kalmistoa on pellolla ja tien penkereessä paikalla olevan muistokiven pohjois- ja koillispuolella.
Maaperä on paikalla hiekkaa, johon peltoalueella on sekoittunut humusta.
Kohde sijaitsee Ruuhijärven pohjoisosan länsirannalla olevassa
pienessä ja kallioisessa niemessä. Polttokenttäkalmisto on niemen eteläkärjessä.
Kalmiston alueelta on löytynyt esineitä ja luita hiekanoton
yhteydessä jo 1800-luvun lopulla. Arkeologisia tutkimuksia
paikalla on tehty useaan otteeseen 1900-luvun alusta lähtien,
viimeisimmät kaivaukset olivat vuonna 1974. Kalmisto on ollut
pahoin tuhoutunut jo ennen tutkimusten aloittamista.
Esineistön perusteella kalmistoon on tehty hautauksia rautakauden lopulla ristiretkiajalla. Vainajat on haudattu puuarkuissa ja
etenkin naisilla on ollut yllään runsaasti koruja. Korujen lisäksi
kalmistosta on löytynyt keramiikkaa, rautanauloja ja niittejä
sekä vöiden solkia. Kalmistossa on myös mahdollisesti varhaiskristillisiä hautauksia.
Tutkimukset: Kaiv. H. Appelgren-Kivalo 1908, kaiv. T.
Schwindt 1909, kaiv. A. M. Tallgren 1916, tark. N. Cleve 1928,
tark. A.-L. Hirviluoto 1963, 1967, inv. O. Keskitalo 1971, kaiv.
A. Sarvas & S. Sarkki 1973, kaiv. S. Sarkki 1974.
Löydöt: KM 5082: 1–4, KM 5374: 1–9, KM 6995: 1–5, KM
7088: 1–8, KM 8115: 1–2, KM 8370, KM 17312: 1–5, KM
19230: 1–147, KM 19429: 1–91. Kalmistolöytöjä.
Vuonna 1959 paikalta löytyi pronssinen viikinkiaikaisen rannerenkaan katkelma. Löytö tehtiin purettaessa paikalla ollutta
röykkiötä. Vuoden 1998 inventoinnissa maa-ainesta sisältäneissä kalliopainanteissa havaittiin noensekainen kerros ja paikalta
löytyi tasavarsisolki.
Paikalla järjestettiin pienimuotoiset koekaivaukset vuonna
1999. Tutkimuksissa löytyi kallionkoloista runsaasti palanutta
luuta, helmiä ja metalliesineiden katkelmia. Kallio oli myös
rapautunut tulenpidon seurauksena. Rautakautisen esineistön
lisäksi löytyi pyyntikulttuuriin viittaavia kvartsija piiesineitä.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, inv. H. Poutiainen 1998,
koekaiv. H. Poutiainen 1999.
Löydöt: KM 14681, rannerenkaan katkelma; KM 31278, tasavarsisolki; KM 31607: 1–174, pronssi- ja rautaesineitä, helmiä,
palanutta luuta, kvartsija piiesineitä.
203
NASTOLA
Sorsapohjan asuinpaikka, taustalla pilkottaa Kymijärvi. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikkaa etualan rinteellä, tien pohjoispuolella. Kuvattu koillisesta 2007.
324. Sorsapohja
325. Sudentulli
Kylä: Koiskala
p = 6762 86–98
i = 3437 01–21
z = 95
Kylä: Koiskala
p = 6762 65–68
i = 3437 42–49
z = 95
Kohde sijaitsee Kymijärven kaakkoisosan pohjoisrannalla,
Kymijärven ja Kärkjärven välisellä kannaksella olevalla harjanteella. Asuinpaikka on tasanteella harjanteen lounaissyrjällä,
Koiskalantien länsi- ja lounaispuolella. Maaperä paikalla on
kivistä hiekkaa.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä paikalle tehtiin koekuoppia, joiden perusteella todettiin laaja asuinpaikka-alue.
Alueen pituus on rannan eli törmän suuntaisesti noin 230 metriä
ja leveys vaihtelee 15 ja 50 metrin välillä. Asuinpaikka-alueen
rantaa lähinnä olevat osat ovat järvestä noin 10–20 metrin etäisyydellä.
Koekuopista löytyi keramiikan paloja, kvartsiesineitä, -ydin,
-iskoksia ja palanutta luuta. Aiemmin vedenpinnan ollessa korkeammalla, on asuinpaikka ollut kaakkoon työntyvällä niemellä.
Kohde sijaitsee Kymijärven kaakkoisosan pohjoisrannalla, Kymijärven ja Kärkjärven välisellä kannaksella olevalla luode–
kaakko-suuntaisella harjanteella. Asuinpaikka on harjanteen
lounais- ja eteläsyrjällä, uimarannalle johtavan tien pohjoispuolella. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Löydöt: KM 33921: 1–22, keramiikkaa, kvartsiesineitä, -ydin,
-iskoksia ja palanutta luuta.
204
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä paikalle tehtiin koekuoppia, joiden perusteella asuinpaikka ulottuu rannan suuntaisesti
noin 100 metriä pitkälle alueelle. Maaston topografian perusteella asuinpaikan leveys on noin seitsemän metriä. Nykyinen
ranta sijaitsee asuinpaikasta noin 20–50 metrin päässä.
Paikalle tehdyistä koekuopista on löytynyt kampakeramiikkaa,
nuorakeramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Aiemmin
vedenpinnan ollessa korkeammalla, on asuinpaikka ollut kaakkoon työntyvällä niemellä.
NASTOLA
Asuinpaikka Evattujärven pohjoisrannan pellolla. Kuvattu kaakosta
2007.
Ruuhijärven kylän peltoja. Taustalla Töyrylän asuinpaikka-aluetta. Kuvattu kaakosta 1998.
326. Tervala
327. Töyrylä
Kylä: Pyhäntaka
p = 6776 54
i = 3436 68
z = 102,5
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6772 60
i = 3446 68
z = 110
Kohde sijaitsee Evattujärven pohjoisrannalla olevalla etelään
viettävällä pellolla. Asuinpaikka on selvällä törmällä, joka on
pari metriä järvenpintaa korkeammalla. Maaperä pellolla on
hiekkapitoista multaa.
Kohde sijaitsee Ruuhijärven kylästä Vierumäelle ja Pärnänmäelle johtavien teiden risteyksen tuntumassa. Asuinpaikka on risteyksestä noin 20 metriä luoteeseen, Pärnänmäelle vievän tien
molemmin puolin.
Asuinpaikalta on löydetty kiviesineitä, kuten tasataltta ja kirves sekä kvartsiesineitä ja -iskoksia. Pellolla on myös havaittu
palaneita kiviä, jotka voivat olla peräisin hajonneesta liedestä.
Asuinpaikka-alueen pohjoispuolelta kiertää järveen laskeva
Läpikivenoja.
Vuoden 1995 inventoinnin yhteydessä havaittiin tien koillispuolella olevassa leikkauksessa tummaa likamaata. Leikkauksesta löytyi rautakauden tyypin keramiikan paloja ja savitiivisteen pala. Tien eteläpuolella olevan pellon reunasta löytyi
keramiikkaa ja palaneen saven kappale. Asuinpaikasta noin 100
metriä pohjoiseen on mäen laella olevan maakellarin vieressä
mahdollinen kuppikivi, jossa on yksi epävarma kuppi.
Tutkimukset: Tark. P.-L. Lehtosalo 1963, inv. O. Keskitalo
Löydöt: KM 19197, kvartsi-iskoksia; KM 31270: 1–4, kvartsiesineitä, -ydin ja -iskos; Nastolan museo, tasataltta.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund & T. Sepänmaa 1995, inv. H. Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 29455: 1–2, keramiikkaa ja palanutta savea.
205
NASTOLA
Asuinpaikka pellolla, taustalla Ruuhijärvi. Kuvattu lännestä 1998.
328. Uimaranta
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen asuinpaikka. II
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6771 04
i = 3446 88
z = 90
Kohde sijaitsee Ruuhijärven länsirannalla, Rantomäen ja Lassinjoen välissä olevalla pellolla. Mahdollinen asuinpaikka on
noin 100 metrin päässä rannasta olevalla terassilla ja sen alapuoleisella loivasti rantaan viettävällä alueella.
206
Pellolta on vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä löytynyt
asuinpaikkaan viittaavia löytöjä, kuten rautakautista keramiikkaa, savitiivisteen kappale ja lasihelmi. Pellolta löytyi myös
piiesine, kvartsiesineen teelmiä ja kvartsi-iskoksia.
Löydöt: KM 31279: 1–9, keramiikkaa, lasihelmi, piiesine,
kvartsiesineen teelmiä ja -iskoksia.
ORIMATTILA
Orimattilan kenties maisemallisesti hallitsevin piirre on kunnan läpi kulkeva Porvoonjokilaakso. Porvoonjoki latvajokineen
on ollut tärkeä vesireitti niin esihistoriallisella kuin historiallisellakin ajalla, ja sen rannat ovat houkutelleet asutusta uoman
vielä ollessa lahti muinaisessa Ancylusjärvessä. Orimattilasta tunnetaan 76 muinaisjäännöstä, jotka valtaosin keskittyvät
Porvoonjoen ja sen sivujokien varsille.
Arkeologinen tutkimus Orimattilassa on ollut vilkasta 1990-luvun lopulta lähtien. Lahden kaupunginmuseon Porvoonjoen yläjuoksun tutkimushankkeisiin liittyen myös Orimattilassa on tehty inventointeja ja kaivauksia. Tutkimushankkeisiin
liittyviä inventointeja on tehty vuodesta 1998 alkaen, ja ne ovat pääasiassa keskittyneet kivikautisten kohteiden etsintään
Porvoonjoen ja sen sivujokien varsilta. Intensiivisen inventoinnin tuloksena Orimattilasta tunnetaan 47 kivikautista asuinpaikkaa ja niistä 17:llä on tehty kaivauksia. Porvoonjoen yläjuoksun historiallisia kohteita inventoitiin vuonna 2002, joten
alueen historiallisen ajan muinaisjäännökset tunnetaan myös varsin hyvin.
Porvoonjokilaakson kattavasta tutkimuksesta huolimatta, arkeologinen tutkimustilanne Orimattilassa jättää edelleen toivomisen varaa. Arja Nissisen tekemä kunnan suppea perusinventointi on vuodelta 1975, eikä siitä ole jätetty raporttia. Tutkimusinventointien lisäksi kunnassa on tehty muutamia kaava-alueinventointeja ja voimajohtolinjan linjauksen inventointi.
Erityisesti Orimattilan itäosan muinaisjäännökset tunnetaan huonosti ja aluetta ei ole käytännössä inventoitu lainkaan.
Orimattilan kivikautinen asutus on keskittynyt Porvoonjoen vesistön varsille, ja se on ollut varsin tiheääkin. Kunnasta tunnetaan myös muinaisjärviä, joiden rannoilla on asuttu kivikaudella. Yksi tällainen on ns. Pennalan allas, jonka rannoilla on
useita eri-ikäisiä ja runsaslöytöisiä asuinpaikkoja. Hannu Poutiaisen johtamien Myllykosken (kohde n:o 373) kaivausten
yhteydessä vuonna 2002 löytyneestä luusta tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella asuinpaikka on yksi Suomen vanhimmista ajoittuen aikaan noin 8800 eKr. Orimattilan kivikautiset asuinpaikat ajoittuvatkin aina varhaismesoliittiselta ajalta
kivikauden lopulle asti ja osalta on tehty myös varhaismetallikautisia löytöjä.
Varhaismetallikaudelle tai rautakaudelle ajoittuvia kohteita Orimattilasta tunnetaan vain muutamia. Tervakallion (kohde n:o
392) röykkiö on mahdollisesti varhaismetallikautinen ja Luttulan (kohde n:o 363) kuppikallio kertoo alueella olleen asutusta
myös rautakaudella. Viitteet Orimattilan rautakaudesta ovat lähinnä vain muutamien irtolöytöjen varassa, joten kenties seutu
ei ole kivikauden tapaan houkutellut asutusta. Tosin osa ajoittamattomista röykkiökohteista saattaa olla peräisin rautakaudelta.
Inventoinnin ansiosta Orimattilasta tunnetaan runsaasti eri ikäisiä historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, vaikka seutu historiallisen ajan alussa onkin ollut lähinnä erämaata. Lukuisimpina ovat jokien ja ojien varsilla olevat myllynpaikat. Myllytoiminnan tärkeydestä kertoo myös Kivikallion (kohde n:o 354) kivilouhos, jossa myllynkiviä on valmistettu. Lähimenneisyydestä kertovia muinaisjäännöksiä ovat Pyssymäen (kohde n:o 384) vuoden 1918 sisällissodan aikaiset taistelukaivannot.
207
ORIMATTILA
208
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla ja koivikossa. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu idästä 2007.
329. Alestalo
330. Ali-Huovila
Kylä: Pennala
p = 6756 96–98
i = 3429 30–56
z = 70
Kylä: Luhtikylä
p = 6751 38
i = 3417 64
z = 72,5–75
Kohde sijaitsee Rengonjoen länsipuolella lähellä Orimattilan ja
Lahden rajaa olevalla pellolla. Asuinpaikka on osin pellolla ja
osin istutetussa koivikossa.
Kohde sijaitsee Luhdanjoen eli Porvoonjoen itäpuolella ja
Luhtikylän länsipuolella olevalla laajalla peltoalueella. Asuinpaikka on noin 100–150 metrin etäisyydellä joesta. Maaperä
pellolla on hiesua.
Asuinpaikalta on löytynyt vuonna 1948 reenjalaksen katkelma ja kiviesineitä. Vuonna 1959 salaojaputkea rakennettaessa
paikalta löytyi suuria keramiikan paloja ja samana vuonna löytöpaikalla tehdyissä kaivauksissa paloja löytyi lisää. Paloista
on rekonstruoitu ns. Pennalan ruukku, joka edustaa tyypillistä
kampakeramiikkaa.
Vuoden 2001 koekaivauksissa ruukun tarkka löytöpaikka pystyttiin paikantamaan istutetun koivikon keskelle, kuntien rajalle. Paikalta löytyi lisää saman ruukun palasia. Kaivauksissa havaittiin myös rikottuja vesipähkinän kuoria, joiden suuri määrä
viittaa ihmisen toimintaan.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä kerättiin kaikki pellon
pinnalla näkyneet, hajallaan olleet löydöt talteen. Löytöinä
oli kvartsikaavin ja -terä sekä kvartsi-iskoksia. Pintalöytöjen
perusteella asuinpaikka vaikuttaa vähälöytöiseltä ja suppeaalaiselta.
Löydöt: KM 31228: 1–4, kvartsikaavin, -terä ja -iskoksia.
Tutkimukset: Kaiv. V. Luho 1949, kaiv. C. F. Meinander 1959,
inv. A. Nissinen 1975, inv. H. Poutiainen 1998, kaiv. H. Takala
& A. Lahelma 2001, inv. H. Takala 2001.
Löydöt: KM 12057: 1 ja 3, reenjalas ja vesipähkinöitä; KM
14340: 1–8, pii- ja kiviesineitä; KM 14501, keramiikkaa; KM
14697: 1–8, keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja vesipähkinöitä;
KM 18129: 1–14, tasatalttoja, keramiikkaa, reikäkivi, kvartsiesineitä ja -iskoksia; KM 19730: 1–2, tasataltta ja hioin; KM
19731: 1–4, kiviesineen katkelma, kvartsija pii-iskoksia; KM
31224: 1–2, kvartsiydin ja -katkelma; KM 32677: 1–21, keramiikkaa, kvartsiydin ja -iskoksia.
209
ORIMATTILA
Berg-Mäkelän röykkiö. Kuvattu lännestä 2007.
Vanhan kylätontin aluetta. Kuvattu lounasta 2007.
331. Berg-Mäkelä
332. Eskola
Peruskartta: 3022 03 Mallusjoki
Kylä: Terriniemi
p = 6739 00
i = 3434 62
z = 67,5
Kylä: Mallusjoki
p = 6737 04–12
i = 3425 26–42
z = 55
Kohde sijaitsee Mallusjärven pohjoisrannalla olevan Mimmakantöyryn pohjoispuoleisella mäellä. Röykkiö on mäen länsilaidalla.
Kohde sijaitsee Mallusjärven etelärannalla, rannan ja Annasenmäen välissä olevalla peltoalueella. Alue on vanhaa kylätonttia,
jolla on sijainnut ainakin Eskolan talo.
Röykkiö on suorakaiteen muotoinen ja se on pohjois–eteläsuuntainen. Kooltaan röykkiö on noin 1,5–3,0 x 4,0 metriä.
Röykkiön ajoitus tai tarkoitus ei ole selvillä.
Perimätiedon mukaan Mallusjoen kylätontti on alunperin sijainnut lähempänä järvenrantaa. Vuoden 2002 inventoinnissa
pellolla havaittiin tiiltä, lasia ja fajanssia. Peltoalueen keskellä
kulkee tie, jonka toinen haara jatkuu Mallusjärven rantaa ja toinen ojan yli kohti Terriniemeä. Kyseessä on vanha Hakoisista
Mallusjoelle johtava tie.
Tutkimukset: Tark. P. Uino & H. Takala 1997.
Löydöt: -
Eskolan talo on sijainnut alueella ainakin 1700-luvun alusta
1770-luvulle saakka. 1700-luvun lopussa tila muutti lähemmäs
Hakoisten siltaa ja tontti autioitui.
Löydöt: -
210
ORIMATTILA
Hakoisten vanha silta ja taustalla uusi, patolaitteita joessa siltojen välissä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Ojaan myllynratasta varten asetetut kivet. Kuvattu lännestä 2007.
333. Hakoinen
334. Hallakosken mylly
Kylä: Terriniemi
p = 6737 08
i = 3427 12
z = noin 45
Kylä: Luhtikylä
p = 6749 72
i = 3417 88
z = noin 75
Hakoisten myllyn rauniot sijaitsevat Mallusjärvestä Porvoonjokeen laskevassa Vähäjoessa, joen ylittävän uuden sillan koillispuolella.
Kohde sijaitsee Myllyojassa Koskenmäen luoteispuolella. Vesimyllyn paikka on ojassa olevan pienen kosken kohdalla. Paikalla oja kulkee kallion päällä ja laskeutuu 10 metrin matkalla
useamman metrin. Kosken eteläpuolelle on rakennettu lampi.
Vesimyllystä on jäljellä patolaitteita, joista ensimmäinen on aivan vanhan sillan alapuolella ja toinen uuden sillan kohdalla.
Myllyn betonista tehtyjä osia on joen keskellä olevalla maakannaksella. Raunioiden kohdalla on joen pohjoisuomassa puretusta myllyrakennuksesta peräisin olevia kiviä ja joen pohjoisrannalla kaksi betonista myllynkiveä.
Hakoisten mylly on merkitty karttoihin ensimmäisen kerran
1700-luvun alussa ja vielä 1920-luvulla paikalla on toiminut
mylly.
Kallion alaosassa on kaksi kiveä, jotka on asetettu ojan molemmin puolin. Kivien välissä on mahdollisesti ollut myllynratas.
Vanhojen karttojen perusteella ojassa on ollut mylly 1700-luvun lopusta aina 1920-luvulle asti. Toisen maailmansodan aikaan paikalla oli pärehöylä.
Löydöt: -
Löydöt: -
211
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla ja metsässä. Kuvattu lounaasta 2007.
Röykkiö sijaitsee pellon ja metsän reunalla, kuvan keskivaiheilla. Kuvattu lännestä 2007.
335. Hannula
336. Heinhuhta
Kylä: Virenoja
p = 6752 12
i = 3427 14
z = 67,5
Peruskartta: 3111 04 Orimattila
Kylä: Tönnö
p = 6740 82
i = 3431 74
z = 66
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella, joen ja Hannulantien
välissä olevalla pellolla. Asuinpaikka on Hannulan autiotilan
lounaispuolella olevalla loivasti lounaaseen laskevalla pellolla ja pellon itäpuoleisella metsäalueella. Maaperä paikalla on
hiesusavea.
Kohde sijaitsee Orimattilan keskustasta Myrskylään vievän tien
länsipuolella olevan Heinhuhdankallion luoteiskupeella. Röykkiö on kallion juurella metsässä, lähellä pellon reunaa.
Asuinpaikka löytyi vuonna 2002, jolloin pellon itälaidalta läheltä metsän rajaa löytyi kvartsikaavin ja -iskoksia. Vuoden
2007 koekaivauksissa pellolle ja metsän puolelle tehdyissä koekuopissa ei havaittu kulttuurimaakerroksia tai rakenteita. Löytöinä koekuopista ja pellolla suoritetusta pintapoiminnasta on
kvartsiesineitä, -esineiden katkelmia, kvartsiydin ja -iskoksia.
Asuinpaikka on vähälöytöinen ja rajautuu 69 metrin korkeuskäyrän alapuolelle.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & A. Malinen 2002, koekaiv.
A. Aartolahti & A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 33217: 1–2, kvartsikaavin ja -iskoksia; KM
36756: 1–25, kvartsiesineitä, -esineiden katkelmia, -ydin, -iskoksia ja kivilaji-iskoksia.
212
Röykkiön on löytänyt Arja Nissinen vuoden 1975 inventoinnin
yhteydessä. Inventoinnista ei ole jätetty raporttia, joten röykkiön ajoitus tai tarkoitus ei ole selvillä. Röykkiön sijainti saattaa
viitata kaskiröykkiöön.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975.
Löydöt: -
ORIMATTILA
Asuinpaikka metsän ja pellon rajalla. Kuvattu kaakosta 2002.
Asuinpaikka pellolla metsän ja ladon liepeillä. Kuvattu pohjoisesta
2000.
337. Hevoskoski
338. Holmanmäki
Peruskartta: 3111 01 Huhdanoja
Kylä: Niemi
p = 6742 32
i = 3429 00–04
z = 60–65
Kylä: Viljaniemi
p = 6749 80
i = 3424 86
z = 65–67,5
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella olevalla pellolla,
joessa olevan Hevoskosken lounaispuolella. Asuinpaikan länsipuolella on metsäalue, jonka itäreunassa sijaitsevaan kalliopaljastumaan löydöt rajoittuvat. Maaperä paikalla on hietaa.
Kohde sijaitsee Puujoen länsi- ja Holmanmäen koillispuolella
olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on lähellä metsän reunaa
olevalla matalalla ja loivalla terassilla. Maaperä paikalla on
hiesua. Puujoen vesi nousee tulva-aikana asuinpaikan liepeille.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä pellolta tehtiin löytöjä
noin 150–200 metriä joesta länteen. Tällöin löytyi kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia. Vuoden 2002 kaivauksissa havaittiin
liedeksi tulkittu rakenne, mutta ei selvää kulttuurimaakerrosta.
Inventointilöytöjen ja kaivausten perusteella kohde on lyhytaikainen esikeraaminen asuinpaikka, joka kattaa noin 30 x 30
metrin kokoisen alueen.
Kohde löytyi vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä, jolloin
pellolta löytyi noin 100–150 metrin etäisyydellä joesta kvartsikaapimia, -teelmiä ja -iskoksia. Vuonna 2000 asuinpaikalla
tehtiin pintapoiminnan lisäksi maaperäkairausta ja koekuoppia.
Tutkimuksissa ei havaittu merkkejä kulttuurimaakerroksista.
Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on varsin runsaslöytöinen, mutta pienialainen.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1999, kaiv. H. Takala 2002.
Löydöt: KM 31585: 1–9, kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia;
KM 33183: 1–25, kvartsikärki, -ytimiä ja -iskoksia.
2000.
Löydöt: KM 31219: 1–18, kvartsikaapimia, -teelmiä ja -iskoksia; KM 32118: 1–90, kvartsiesineitä, -ytimiä, -iskoksia,
kivilaji-iskoksia, piitä ja keramiikan pala.
213
ORIMATTILA
Hongistonmäen asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2002.
Honkaveron röykkiö. Kuvattu lounaasta 2007.
339. Hongistonmäki
340. Honkavero
Pronssi- ja/tai rautakautinen hautaröykkiö. I
Kylä: Tönnö
p = 6740 87
i = 3429 68
z = 60
Kylä: Luhtikylä
p = 6752 67
i = 3420 43
z = 135
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itä- ja Hongistonmäen länsipuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on peltoalueen reunassa jokeen viettävän rinteen päällä. Maaperä rinteen päällä on
lajittunutta hietaa alempana hiesua.
Röykkiö sijaitsee Kytösuon länsi- ja Luntinsuon eteläpuolella
olevalla kallioisella mäellä, noin 40 metrin päässä Hollolan ja
Orimattilan rajasta lounaaseen.
Kohde löytyi vuoden 2000 inventoinnissa, jolloin metsän reunassa olleesta pienestä perunapallosta löytyi kvartsikaavin,
-ytimiä ja -iskoksia. Muu peltoalue oli laitumena.
Vuoden 2002 koekaivauksissa todettiin kyntämisen tuhonneen
valtaosan asuinpaikasta. Kaivauslöytöinä oli kvartsiydin ja -iskoksia. Kaivausten perusteella asuinpaikka on pienialainen ja
rajautuu kokonaan peltoalueelle, kumpareen korkeimman kohdan tuntumaan.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2000, koekaiv. A. Malinen
2002.
Löydöt: KM 32255: 1–4, kvartsikaavin, -esineen teelmiä,
kvartsiytimiä ja -iskoksia; KM 33185: 1–10, kvartsiydin ja -iskoksia.
214
Matala ja halkaisijaltaan noin 2,5–3 metriä oleva röykkiö on
löytynyt vuonna 1975 Arja Nissisen tekemän inventoinnin yhteydessä. Vuonna 2002 Timo Sepänmaa ja Hannu Poutiainen
kävivät paikalla valokuvausmatkalla ja heidän arvionsa mukaan kyseinen röykkiö on luonnonkivikko.
Vuonna 2003 paikan tarkastanut Wesa Perttola ei kyennyt paikallistamaan Nissisen tarkoittamaa röykkiötä. Paikalta löytyi
kuitenkin koordinaattien osoittamasta kohdasta toinen mahdollinen röykkiö. Halkaisijaltaan parimetrinen ja 30–40 senttimetriä korkea röykkiö on kalliossa olevien pienten pudotusten
juuressa.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, tark. W. Perttola 2003.
Löydöt: -
ORIMATTILA
Huhdanojan röykkiö. Kuvattu 2007.
Asuinpaikka pellolla tien molemmin puolin, taustalla Härmälän talo.
Kuvattu etelästä 2007.
341. Huhdanoja
342. Härmälä
Historiallisen ajan röykkiö. II
Kylä: Mallusjoki
p = 6744 53
i = 3420 06
z = 75
Kylä: Mallusjoki
p = 6739 02
i = 3429 36
z = 47,5–50
Kohde sijaitsee Huhdanojalta Iso-Hennaan vievän tien pohjoispuolella ja Lunkinkallion luoteispuolella. Röykkiö on metsässä
kalliopohjalla.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella olevalla laajalla peltoalueella, alueen keskellä olevan Härmälän talon etelä- ja lounaispuolella. Asuinpaikka on noin 50–100 metrin etäisyydellä
joesta koilliseen. Maaperä pellolla on hiesusavea.
Röykkiö on muodoltaan pyöreä ja sen halkaisija on noin kolme
metriä. Röykkiötä on pengottu 1960- ja 1970-lukujen taitteessa,
minkä jäljiltä sen keskellä on kuoppa. Penkomisen yhteydessä
oli löytynyt hiiltä. Röykkiön vuonna 1985 tarkastanut JussiPekka Taavitsainen pitää mahdollisena, että kyseessä on kaskiröykkiö.
Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1985.
Löydöt: -
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä löytyi joen rannasta kohti Härmälän taloa johtavan peltotien molemmilta puolilta kvartsiterä, -ydin, -iskoksia ja kvartsiesineen teelmiä. Pintalöytöjen
perusteella asuinpaikka vaikuttaa melko runsaslöytöiseltä.
Löydöt: KM 31237: 1–5, kvartsiterä, -ydin, -iskoksia ja kvartsiesineen teelmiä.
215
ORIMATTILA
Hörkänkosken myllyn rakenteita. Kuvattu pohjoisesta 2002.
Asuinpaikka pellon päässä, metsäsaarekkeen vasemmalla puolella. Kuvattu koillisesta 2007.
343. Hörkänkoski
344. Iso-Huovila
Kylä: Keituri
p = 6748 50–52
i = 3414 26–30
z = noin 80
Kylä: Luhtikylä
p = 6751 87
i = 3417 42
z = 72,5–75
Vesimyllynpaikka on Luhdanjoessa olevan Koskelankosken
kohdalla, Orimattilan ja Kärkölän rajalla. Mylly on sijainnut
joen koillisrannalla ja vastarannalla on ollut Kärkölän Marttilan
kylän mylly. Joki on perattu myllynpaikan kohdalta, ja maata ja
kiviä on nostettu rannalle.
Kohde sijaitsee Luhdanjoen eli Porvoonjoen itäpuolella ja Luhtikylästä Herralaan vievän tien länsipuolella olevalla laajalla
peltoalueella. Asuinpaikka on noin 100 metrin päässä joen mutkasta ja sen koillispuolella on kesämökki. Maaperä paikalla on
hiesua.
Joen koillisrannalla on useita kaivettuja uomia, jotka yhtyvät
yhdeksi isoksi uomaksi. Uomien yhteys jokeen on katkaistu
maa- ja kivivalleilla. Uoman alapäässä on kahdesta suorakaiteen ja yhdestä neliön muotoisesta kivikehästä koostuva rakenne.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä löytyi pellolta kvartsiteriä ja -iskoksia pienenä löytökeskittymänä. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on vähälöytöinen ja suppea-alainen.
Hörkänkoskeen on perustettu mylly 1800-luvulla ja se on ollut
toiminnassa 1930-luvulle asti.
Löydöt: -
216
Löydöt: KM 31227: 1–4, kvartsiteriä, -iskoksia ja kvartsiesineen teelmiä.
ORIMATTILA
Itälän asuinpaikkaa pellolla metsän edustalla. Kuvattu idästä 2007.
Itälän mahdollinen kuppikivi talon pihamaalla. Kuvattu 2007.
345. Itälä 1
346. Itälä 2
Kylä: Terriniemi
p = 6737 16–36
i = 3427 64–86
z = 47,5–55
Kylä: Terriniemi
p = 6737 40
i = 3427 78
z = 60
Kohde sijaitsee Vähäjoen koillis- ja Porvoonjoen luoteispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on metsäisen mäen kaakkoispuolella ja sen lävitse kulkee Pakaalle johtava maantie.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen luoteispuolella ja Vähäjoen koillispuolella olevalla mäellä, jonka lävitse kulkee Pakaalle johtava maantie. Mahdollinen kuppikivi on tien koillispuolella
olevan talon pihamaalla.
Vuonna 1984 tarkastuksen yhteydessä löytyi hiekkaperäiseltä
pellolta kvartsi-iskoksia kolmesta eri kohdasta noin 240 metrin matkalta. Löytöalueet olivat noin 54 metrin korkeuskäyrän
tasolla.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä löytöjä tehtiin maantien
molemmilta puolilta 47,5 ja 50 metrin korkeuskäyrien välitä.
Alueella maaperä on hiesua ja savea. Löytöinä oli muun muassa piiterä ja -kärki sekä kvartsiydin ja -iskoksia.
Tutkimukset: Tark. T. Heikkurinen-Montell & J. Saukkonen
Löydöt: KM 22358, kvartsi-iskoksia; KM 31226: 1–5, kvartsiteelmä, -ydin, -iskoksia, piiterä ja -kärki.
Paikalla, talon kulmasta noin 10 metriä luoteeseen, on pieni
puolipallon muotoinen kivi, jonka korkeimmalla kohdalla on
yksi kuppi. Kivi on halkaisijaltaan noin puoli metriä ja kupin
halkaisija on noin 5–5,5 senttimetriä ja syvyys 3 senttimetriä.
Talosta koilliseen on myös matala, epämääräinen röykkiö.
Paikalla vuonna 2002 valokuvausmatkalla käyneiden Hannu
Poutiaisen ja Antti Lahelman arvion mukaan kyseessä ei ole
esihistoriallinen kuppikivi. Kupin jyrkät reunat ja syvennys
keskellä viittaisivat enneminkin saranakiveen. Talossa tiedetään aiemmin asuneen kiviporarin.
Löydöt: -
217
ORIMATTILA
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu koillisesta 2007.
Kalle-Kustaan kallio, jolla röykkiö sijaitsee. Kuvattu luoteesta 2007.
347. Jyrilä
348. Kalle-Kustaan kalliot
Kylä: Ruha
p = 6733 32
i = 3427 30
z = 47,5
Kylä: Niinikoski
p = 6746 74
i = 3437 79
z = 87
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella ja Ruhan kartanon
koillispuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on erittäin
matalalla terassilla noin 300 metrin päässä joesta kaakkoon.
Maaperä pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee kallioalueella Pyörähtälästä Kuivannolle vievän tien pohjoispuolella. Röykkiö on Kalle-Kustaan kallioiksi
nimitetyn kallion länsilaidalla.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä pellolta kerättiin löytöjä
47,5 ja 50 metrin korkeuskäyrien väliltä. Tuolloin ylemmällä,
noin 50 metrin korkeuskäyrän kohdalla, olevalla terassilla kasvoi syysviljaa, joten aluetta ei voitu tarkastaa. Löytöinä paikalta
on kvartsiteriä ja -iskoksia. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on melko pienialainen.
Löydöt: KM 31239: 1–5, kvartsiteriä ja -iskoksia.
218
Röykkiö on kooltaan noin 3,5 x 3 metriä ja se on noin puoli
metriä korkea. Röykkiön keskellä on kaksi suurempaa kiveä ja
penkomisen seurauksena syntynyt kuoppa. Kuopasta on kivet
siirretty alarinteeseen röykkiön viereen
Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1982, tark. W. Perttola
2003.
Löydöt: -
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla olevalla terassilla. Kuvattu lounaasta 2007.
Karhukivi. Kuvattu pohjoisesta 2002.
349. Kamomäki
350. Karhukivi
Kylä: Terriniemi
p = 6738 68
i = 3425 76
z = 55–57,5
Kylä: Pakaa, Viljamaa, Tönnö
p = 6740 54
i = 3432 82
z = noin 100
Kohde sijaitsee Mallusjärven pohjoispuolella ja Terriniemestä Huhdanojalle vievän tien koillispuolella olevalla pellolla.
Asuinpaikka on noin 300 metrin päässä Koiviston tilan päärakennuksesta luoteeseen. Maaperä pellolla on hiesua ja savea.
Kohde sijaitsee Orimattilasta Myrskylään vievän tien itäpuolella olevan Kukkuramäen juurella. Rajamerkki on mäen eteläpuolella oleva suuri siirtolohkare.
Kohti järveä etelään viettävältä pellolta on tehty löytöjä rinteen
alaosasta aina ylempänä olevaan metsän reunaan asti. Eniten
löytöjä on pellon alaosasta. Löytöinä on piikaavin ja -iskoksia
sekä kvartsikaavin ja -iskoksia. Löytöalueen laajuus on noin
60 metriä korkeuskäyrien suuntaisesti ja noin 70 metriä niitä
vasten.
Karhukivi on kooltaan noin 4 x 6 metriä ja se on kolme metriä
korkea. Kivessä ei ole merkintöjä. Pakaan kylän rajat määriteltiin vuonna 1486, tällöin Karhukivi mainitaan ensi kerran
yhtenä rajapaikkana. Karhukivi on edelleen Pakaan, Tönnön ja
Viljamaan kylien rajamerkki.
Löydöt: -
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen & A. Malinen 2002.
Löydöt: KM 33398: 1–7, piikaavin, kvartsikaavin, pii- ja
kvartsi-iskoksia.
219
ORIMATTILA
Rakennuksen kiviperusta Kaukolan asuinpaikalla. Kuvattu koillisesta
2007.
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu idästä 2007.
351. Kaukola
352. Kissakoski 1
Kylä: Viljamaa
p = 6743 88
i = 3432 66
z = noin 75
Kylä: Terriniemi
p = 6738 02–06
i = 3428 40
z = 47,5–50
Kohde sijaitsee Orimattilan keskustan tuntumassa, sen kaakkoispuolella olevalla peltojen ja asuinalueen rajaamalla alueella. Asuinpaikka on rautatiestä alkavan ja asuinalueen reunan
päättyvän peltotien varrella olevassa lehtimetsässä. Asuinpaikan halki kulkee polku.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella, Kissakosken kohdalla olevalla pellolla. Asuinpaikka on Ylöstalon ja Jokirannan
tilojen mailla. Maaperä pellolla on hiesusavea.
Asuinpaikalla on aivan polun vieressä suorakaiteen muotoinen
kiviperusta, jonka yhdessä nurkassa on uuninjäänteiksi tulkittua
kiveystä. Perustus on kooltaan noin 5 x 7 metriä. Toinen rakennuksen perustus on polun viereisestä noin 30 metrin päässä luoteessa. Kooltaan 6 x 8 metrisen kivikehän koillis- ja itäkulmissa
oli vielä vuonna 2002 näkyvissä maatunutta puuta. Paikalla on
myös yksi epävarma rakennuksen perusta ja neliömäinen kivirakennelma sekä useita matalia ja suoria ojia.
Paikalle on merkitty talo 1700-luvun lopun karttoihin ja
1800-luvun puolivälin kartoissa paikalla on Kaukola niminen
tila. Tilasta ei ole merkintää enää 1800-luvun lopun kartoissa.
Löydöt: -
220
Pellolta on vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä löytynyt runsaasti kvartsiesineitä ja -iskoksia, joista vain osa otettiin talteen.
Löydöt keskittyivät 47,5 ja 50 metrin korkeuskäyrien välille.
Löytöaluetta on noin 40 metrin matkalla korkeuskäyrien suuntaisesti.
Löydöt: KM 32252: 1–7, kvartsikaapimia, -terä, -uurrin, -ytimiä ja -iskoksia.
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellon päässä olevan kumpareen sivustalla. Kuvattu etelästä 2007.
Louhintajätettä Kivikalliolla. Kuvattu luoteesta 2002.
353. Kissakoski 2
354. Kivikallio
Historiallisen ajan louhos. II
Kylä: Terriniemi
p = 6737 92
i = 3428 48
z = 47,5–50
Kylä: Keituri, Marttila (Kärkölä)
p = 6748 92–6749 94
i = 3413 14–80
z = noin 120–135
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella, Kissakosken kohdalla olevalla pellolla. Asuinpaikka on pellolla olevan kumpareen
etelä- ja länsisivustalla. Maaperä pellolla on hiesua ja savea.
Kivikallio on laaja harmaata graniittia sisältävä kallioalue Ojajärven kaakkoispuolella, Kärkölän ja Orimattilan rajalla. Kivikallio on vanha myllynkivien louhintapaikka.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiesineiden teelmiä ja kvartsi-iskoksia. Löytöjä ei ollut näkyvissä peltokumpareen laella, vaan ne keskittyivät kumpareen
sivustoille lähes tasaiselle maalle.
Kallioalueella on kymmenittäin louhintapaikkoja ja louhintajätteestä muodostuneita kivikasoja sekä myllynkivien teelmiä.
Alueen itä- ja kaakkoisosassa on enemmän louhintajätekasoja,
kuin länsi- ja luoteispuolella. Louhintajälkiä on vähiten pohjoisosassa, Ojajärven puoleisessa kalliossa.
Löydöt: KM 3253: 1–2, kvartsiesineen teelmiä ja kvartsi-iskoksia.
Varhaisin kirjallinen tieto myllynkivien valmistuksesta alueella
on vuodelta 1792, jolloin myllynkiviä myytiin jo laajalle alueelle. Louhinta ja kivien valmistus on alkanut todennäköisesti
1700-luvun alussa ja jatkui aina 1920-luvulle asti.
Löydöt: -
221
ORIMATTILA
Asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2004.
Asuinpaikka etualalla pellolla. Kuvattu lännestä 2007.
355. Korkeakallio
356. Korkeamäki
Kylä: Virenoja
p = 6747 74
i = 3429 71
z = 68
Kylä: Ruha
p = 6732 88
i = 3426 78
z = 47,5
Kohde sijaitsee Porvoonjoen pohjoispuolella olevan Korkeakallion eteläpuolella. Asuinpaikka on peltojen ympäröimän
metsäsaarekkeen eteläkärjessä olevalla tasanteella, aivan mäkeä kiertävän peltotien vieressä. Maaperä paikalla on hietamoreenia.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella olevan Korkeamäen
pohjoispään länsipuoleisella peltorinteellä. Asuinpaikka on kylätien eteläpuolella, noin 550 metrin päässä joesta itään. Maaperä pellolla on hiesusavea.
Paikalla vuosina 2003 ja 2004 tehdyissä kaivauksissa todettiin
löytöjen rajautuvan suppealle alueelle, joten asuinpaikka on
todennäköisesti ollut käytössä vain lyhyen aikaa kivikaudella.
Löytöinä asuinpaikalta on kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia.
Kaivauksissa löytyi myös liesikiveys.
Asuinpaikan eteläpuoleiselta pellolta on havaittu kaksi löytökeskittymää, jotka sijaitsevat noin 1,5 ja kuusi metriä asuinpaikan löytötasoa alempana.
H. Takala & A. Malinen 2003, kaiv. A. Malinen 2004, inv. T.
Jussila & H. Poutiainen 2005.
Löydöt: KM 33216: 1–2, kvartsi-iskoksia; KM 33825: 1–41,
kvartsikaapimia, -uurrin, -ydin ja -iskoksia; KM 34545: 1 – 41,
kvartsiveitsi, -ytimiä ja -iskoksia.
222
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsikaapimia, -teriä ja -iskoksia. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on pienialainen.
Löydöt: KM 31238: 1–6, kvartsikaapimia, -teriä ja -iskoksia.
ORIMATTILA
Kuustjärvenojan myllynpaikka. Kuvattu etelästä 2002.
Kivimuuria Köylinkosken itäreunalla. Kuvattu lounaasta 2002.
357. Kuustjärvenoja
358. Köylinkoski
Kylä: Karkkula
p = 6742 46
i = 3422 18
z = noin 45
Kylä: Pennala, Leitsamaa, Virenoja
p = 6753 22
i = 3432 42
z = noin 75
Kohde sijaitsee Kuustjärvestä Mallusjärveen laskevassa ojassa Myllymäen itäpuolella. Itse myllystä ei ole paikalla jäljellä
rakenteita.
Kohde sijaitsee Köylinjoessa olevan loivan kosken kohdalla,
Virenojan, Pennalan ja Leitsamaan kylien rajalla. Köylinjokea
ja koskea on perattu 1900-luvulla.
Myllyn paikalla ojasta erkanee noin 20 metriä pitkä sivu-uoma.
Pääuoman molemmilla puolilla on kivikasat jäänteenä patorakennelmasta. Myös uomien väliin jäävässä maavallissa on joitakin kiviä.
Joen länsipuolella on lasku-uoma, joka haarautuu kolmeksi tai
neljäksi uomaksi. Lasku-uomat ovat paikoitellen kivien reunustamia. Joen ja lasku-uomien välisellä maavallilla on myllynkiven kappale. Joen itäreunalla on noin 1,5 metriä korkea ja 10
metriä pitkä kivimuuri, jonka takana on betonisia myllyn tai
sahan laitteita.
Mylly on merkitty 1700-luvun lopun karttoihin, mutta ei enää
myöhempiin. Mylly on mahdollisesti ollut pieni kotitarvemylly.
Löydöt: -
Paikalle on merkitty mylly 1700-luvun lopun karttoihin. Vuodelta 1911 peräisin olevaan karttaan on kosken eri uomiin merkitty yhteensä kolme myllyä ja yksi saha.
Löydöt: -
223
ORIMATTILA
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka pellolla, Porvoonjoen uoman takana. Kuvattu idästä
2007.
359. Latomäki
360. Lauttankulma
Kylä: Pennala
p = 6756 74–86
i = 3429 62–70
z = 70
Kylä: Ruha
p = 6733 86–96
i = 3427 02–08
z = 47,5–50
Kohde sijaitsee Rengonjoen itä- ja Maijanojan lounaispuolella
olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on matalalla, noin 70 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevalla terassilla Latomäen tilan
rakennusten eteläpuolella. Maaperä asuinpaikan kohdalla on
hiesua.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella olevalla laajalla
Lauttankulma-nimisellä peltoalueella. Asuinpaikka on pellolla olevan pienen metsäsaarekkeen eteläpuolella, noin 50–150
metrin etäisyydellä joesta länsiluoteeseen. Maaperä pellolla on
hiesusavea.
Pellolla olevalta terassilta on löytynyt kvartsiesineitä ja -iskoksia noin 100 metrin matkalta rakennuksista metsänreunaan asti.
Asuinpaikka on sijainnut Pennalan muinaisjärven rannalla.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä havaittiin pellolla runsaasti kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia. Löytöalue ulottuu
47,5 metrin kohdalla olevan korkeuskäyrän molemmille puolille, ylimmät löydöt ovat 50 metrin korkeuskäyrän tasolta ja
alimmat 47,5 metrin korkeuskäyrän alapuolelta. Muutamia
löytöjä tehtiin myös metsäsaarekkeen vierestä, mutta pääosa
löydöistä on lähempää jokea.
Vuonna 2005 tutkittiin kaivauksin asuinpaikan edustalla olevaa
metsäistä kosteikkoaluetta. Tarkoituksena oli selvittää, jatkuuko löytöalue asuinpaikan ranta-alueelle ja onko turvekerrosten
alla säilynyt ehjää kulttuurimaakerrosta. Merkkejä veden alle
jääneestä kulttuurimaakerroksesta ei tavattu, ja kaivauksissa
löytynyt poikkiteräinen kvartsinuolenkärki ja iskokset olivat
todennäköisesti aikanaan joutuneet rantaveteen.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, inv. H. Poutiainen 1998,
inv. H. Takala 2001, koekaiv. A. Malinen 2005.
Löydöt: KM 19732, kvartsi-iskoksia; KM 31225: 1–5, kvartsikaavin, -terä ja -iskoksia; KM 35182: 1–8, poikkiteräinen
kvartsinuolenkärki ja -iskoksia.
224
Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on melko runsaslöytöinen ja laaja-alainen.
Löydöt: KM 31587: 1–12, kvartsikaapimia, -teriä, -teelmiä,
-ytimiä, -iskoksia ja piitä.
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla, taustan notkelmassa Porvoonjoki. Kuvattu luoteesta 2007.
Lillukkalan mahdollinen röykkiö. Kuvattu kaakosta 2007.
361. Lavinmäki
362. Lillukkala
Kylä: Niemi
p = 6741 56–60
i = 3429 38–44
z = 55–62,5
Peruskartta: 3111 07 Villikkala
Kylä: Koskunen
p = 6747 82
i = 3444 90
z = 82
Kohde sijaitsee Porvoonjoen ja joen länsipuolella olevan Lavinmäen välissä olevalla pellolla. Asuinpaikka on pienellä terassilla kallioisen metsäalueen itäpuolella, noin 100–150 metrin päässä joesta länteen. Maaperä pellon yläosassa on hietaa ja
karkeampaakin ainesta alempana hiesua.
Kohde sijaitsee Koskusen kylän eteläpuolella, kylästä etelään
ja kaakkoon lähtevien teiden välissä olevalla Kartanonmäellä.
Röykkiö on Kartanonmäen eteläosassa pienen kalliokumpareen
päällä.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia. Koska terassin alapuolinen rinne
viettää varsin jyrkästi jokeen päin, on osa löydöistä voinut valua alaspäin maanmuokkauksen ja eroosion seurauksena. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on pienialainen.
Löydöt: KM 31586: 1–6, kvartsiuurrin, -teelmiä, -ytimiä ja
-iskoksia.
Röykkiö on kooltaan noin 8 x 7 metriä ja se on noin puoli metriä korkea. Osa röykkiön kivistä on sortunut lounaisrinteelle.
Röykkiö on kasattu varsin suurista kivistä, joiden suurin mitta
on 40–60 senttimetriä. Paikan vuonna 2003 tarkastanut Wesa
Perttola pitää röykkiötä epävarmana muinaisjäännöksenä.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, tark. W. Perttola 2003.
Löydöt: -
225
ORIMATTILA
Luttulan kuppikallio. Kuvattu 2007.
Asuinpaikka pellolla, tien vasemmalla puolella. Kuvattu kaakosta
2007.
363. Luttula
364. Luumyllynkoski
Kylä: Niemi
p = 6745 38
i = 3428 08
z = 81
Kylä: Tönnö
p = 6743 00
i = 3429 30–36
z = 65–70
Kohde sijaitsee Orimattilan keskustasta Luhtikylään vievän
tien pohjoispuolella olevalla kallioisella metsäalueella. Kupit
sijaitsevat avokallion eteläreunassa. Kallion ympäristössä kasvaa lehtipuita ja pohjoispuolella havumetsää.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella ja joessa olevan Luumyllynkosken kaakkoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka
on etelään viettävällä peltorinteellä metsäsaarekkeen ja Viikarintien välissä. Maaperä pellolla on hietaa.
Kalliossa on 19 kuppia, joista kolme on epävarmoja. Muodoltaan pyöreiden kuppien halkaisija on 4–10 senttimetriä ja
ne sijaitsevat 90 x 85 senttimetrin suuruisella alueella lukuun
ottamatta kahta muista hivenen erillään olevaan kuppia. Kaksi
kuppia muodostaa mahdollisesti tarkoituksellisesti tehdyn kaksoiskupin.
Asuinpaikka löytyi vuonna 1992, jolloin pellolta otettiin talteen
kvartsi-iskoksia. Vuoden 1999 inventoinnissa pellolla oli näkyvissä runsaasti kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia 65 metrin
korkeuskäyrän yläpuolella.
Kallion pinta on osin sammaleen peittämä, joten sen alla voi
olla kuppeja enemmänkin. Lähistöllä, noin 100 metrin päässä
kuppikalliosta itään, on pieni hiidenkirnu.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, inv. H. Poutiainen & A.
Malinen 2002.
Löydöt: -
226
Pintalöytöjen perusteella runsaslöyöistä ja laajaa asuinpaikkaa
tutkittiin vuonna 2006 koekaivauksilla uuden voimajohtolinjan
pylvään kohdalta. Kaivausalueella ei havaittu säilyneitä rakenteita tai kulttuurimaakerrosta. Kaivauksissa löytyi kiviesineen
teelmä, kvartsikaavin ja -iskoksia.
Tutkimukset: Tark. O. & T. Soininen 1992, inv. H. Poutiainen
1999, inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2005, koekaiv. K. Vuoristo
2006.
Löydöt: KM 27800, kvartsi-iskoksia; KM 31584: 1–11, kvartsikaavin, -teriä, -teelmiä, -ytimiä ja -iskoksia; KM 35936: 1–4,
ORIMATTILA
Asuinpaikka peltokumpareella. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikka pellolla, taustalla Orimattila–Pukkila-tie. Kuvattu idästä
2007.
365. Maijanoja
366. Mattila
Kylä: Pennala
p = 6757 04
i = 3429 54
z = 70
Kylä: Karkkula
p = 6740 18–36
i = 3428 40
z = 50–52,5
Kohde sijaitsee Rengonjoen itäpuolella ja Maijanojan eteläpuolella olevalla pellolla, aivan Orimattilan ja Lahden rajalla.
Asuinpaikka on matalalla hiekkamuodostumalla, joka on ympäröivää peltoaluetta hieman korkeammalla tasolla. Maijanojan
kulkua on muutettu ja se on aiemmin kiertänyt hiekkamuodostuman lounais- ja eteläpuolelta.
Kohde sijaitsee Orimattilasta Pukkilaan vievän tien itäpuolella
ja Porvoonjoen länsipuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on
Porvoonjokeen laskevan Humalojan ja Mattilan taloon vievän
tien välissä olevalla pellolla.
Asuinpaikka löytyi vuonna 1949 Alestalon (kohde n:o 329)
asuinpaikalle tehdyn tarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksen
tehnyt Ville Luho suoritti paikalla koekaivaukset, joissa löytyi
kampakeramiikkaa, piiesineitä ja -iskoksia, kvartsi-iskoksia,
palanutta luuta ja hioimia. Ojan partaalla oli hajonnut tulisija,
mutta asuinpaikan ei todettu jatkuvan ojan pohjoispuolelle.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsikaapimia, -terä ja -iskoksia. Löytöjä oli siellä täällä pellolla
eikä selkeitä löytökeskittymiä todettu.
Löydöt: KM 32254: 1–4, kvartsikaapimia, -terä ja -iskoksia.
Vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä asuinpaikalta löytyi
kampakeramiikan paloja, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Tutkimukset: Koekaiv. V. Luho 1949, inv. H. Takala & A. Lahelma 2001.
Löydöt: KM 12253: 1–12, keramiikka, hioimia, palanutta luuta, kvartsi-iskoksia, piiesineitä ja -iskoksia; KM 32672: 1–5,
keramiikka, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
227
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla, taustalla Mallusjärvi. Kuvattu idästä 2007.
Metsämäki 1 asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2002.
367. Maukola
368. Metsämäki 1
Kylä: Mallusjoki
p = 6737 14
i = 3425 27
z = noin 58
Kylä: Pennala
p = 6755 82
i = 3429 99
z = 70–75
Kohde sijaitsee Mallusjärven eteläpuolella ja Annasenmäen
luoteispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on noin 200 metrin päässä Mallusjoen koulusta pohjoisluoteeseen.
Kohde sijaitsee Rengonjoen itäpuolella olevan pohjois–eteläsuuntaisen harjanteen eteläpäässä. Asuinpaikka on tasanteella
ja sen länsipuolella on jyrkähkö törmä ja niitty. Entisellä hakkuuaukealla olevan asuinpaikan maaperä on hienoa hiekkaa.
Asuinpaikka on löytynyt vuonna 1975 Arja Nissisen tekemän
inventoinnin yhteydessä, josta ei ole jätetty raporttia. Pellolta
on löytynyt pii-iskos, palanutta savea ja kvartsi-iskoksia sekä
Orimattilan museossa säilytettävä kivikirves. Samoilla pelloilla
sijaitsee myös Eskolan historiallisen ajan kylätontti (kohde n:o
332).
Löydöt: KM 19734: 1–3, pii-iskos, kvartsi-iskoksia ja palanutta savea; Orimattilan museo, kivikirves.
Asuinpakka löytyi vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä,
jolloin tasanteelle tehdystä koekuopasta löytyi keramiikkaa,
Samana vuonna paikalla järjestettiin kaivaukset, joissa todettiin asuinpaikan rajautuvan noin 15 x 7 metrin kokoiselle alalle.
Löytöalueen koon, löytömäärän vähyyden ja heikon kulttuurimaakerroksen perusteella asuinpaikka on ollut käytössä vain
lyhyen aikaa.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & A. Malinen 2002, kaiv. H.
Takala 2002.
Löydöt: KM 33221: 1–4, keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta; KM 33181: 1–46, keramiikkaa, palanutta luuta,
kvartsiydin ja -iskoksia.
228
ORIMATTILA
Kaivausaluetta raivataan asuinpaikalla. Kuvattu etelästä 2002.
Asuinpaikka pellon kulmauksessa. Kuvattu luoteesta 2007.
369. Metsämäki 2
370. Mikkola
Kylä: Pennala
p = 6755 93
i = 3429 97
z = 70–73
Kylä: Mallusjoki
p = 6734 00–05
i = 3427 41–52
z = 47,5–51
Kohde sijaitsee Rngonjoen itärannalla olevan niityn itäpuolella. Asuinpaikka on jyrkähkön ja kivisen törmän päällä olevalla, noin kahdeksan metriä leveällä, tasanteella. Alue on entistä
hakkuuaukeaa, jolla kasvaa nuoria mäntyjä. Maaperä paikalla
on hienoa hiekkaa.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen kaakkoispuolella olevalla peltoalueella Mikkolan tilan päärakennuksen luoteispuolella. Asuinpaikka on noin 100–200 metrin päässä joesta kaakkoon, joen
rannasta Mikkolan tilalle johtavan peltotien lounaispuolella.
Maaperä pellolla on hiesusavea.
Asuinpaikka löytyi vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä ja samana vuonna paikalla järjestettiin koekaivaukset. Kaivauksissa
asuinpaikan kulttuurimaakerrosten todettiin säilyneen hyvin ja
paikalta tehtiin runsaasti löytöjä muun muassa keramiikkaa,
palanutta luuta, kvartsiesineitä ja -iskoksia. Asuinpaikalta löytyi myös kivetty kuoppaliesi. Keramiikkalöytöjen perusteella
asuinpaikka ajoittuu myöhäiselle kivikaudelle ja mahdollisesti
varhaismetallikaudelle. Asuinpaikalla on voinut olla eri aikaisia
asutusvaiheita.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä pellolta, metsäsaarekkeen lounaispuolelta löytyi runsaasti kvartsiesineitä ja -iskoksia. Ylimmät löydöt olivat 50 metrin korkeuskäyrän kohdalla ja
alimmat 47,5 metrin korkeuskäyrän alapuolelta.
H. Poutiainen 2002.
Löydöt: KM 33222: 1–3, keramiikkaa ja palanutta luuta; KM
33182: 1–188, keramiikka, palanutta luuta, hammaskiillettä,
kvartsiesineitä ja -iskoksia.
Vuoden 2007 koekaivauksissa pellolle tehdyistä koekuopista
ei havaittu kulttuurimaakerroksia, mutta metsäsaarekkeen koillispuolelta löytyi pellon reunalta kvartsi-iskos. Metsäsaarekkeeseen tehdyistä koekuopista yhdestä löytyi kvartsi-iskoksia.
On mahdollista, että asuinpaikka jatkuu metsän puolella ja sen
koillispuolella olevalla pellolla. Maaperä peitteisellä alueella
on hiekkaa.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1998, koekaiv. A. Aartolahti
& A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 31240: 1–10, kvartsikaapimia, -teriä, -teelmiä ja
-iskoksia; KM 36755: 1–2, kvartsi-iskoksia.
229
ORIMATTILA
Mimmakanmäen röykkiö, jonka päällä myöhempää jätettä. Kuvattu
pohjoisesta 2007.
Historiallisen ajan asuinpaikkaa. Kuvattu etelästä 2007.
371. Mimmakanmäki
372. Mimmakantöyry
Kylä: Terriniemi
p = 6738 70
i = 3424 74
z = 65
Kylä: Terriniemi
p = 6738 82
i = 3424 78
z = noin 60
Kohde sijaitsee Mallusjärven pohjoisrannalla olevalla kallioisella Mimmakanmäellä eli Mimmakantöyryllä. Kalliolla on
kaksi kiviröykkiötä mäen kaakkois- ja luoteislaidalla.
Kohde sijaitsee Mallusjärven pohjoisrannalla olevan kallioisen
Mimmakantöyryn koillispuolella. Asuinpaikka on mäkien välissä kulkevan ja Mäkelän taloon vievän tien pohjoispuolella,
tien ja kallion väliin jäävällä alueella.
Itäisempi röykkiö, josta kohteen koordinaatit, on noin kahdeksan metriä pitkä ja 3–4 metriä leveä. Röykkiöstä noin 4–5 metriä pohjoiseen on pieni kivikasa. Toinen röykkiö sijaitsee edellisestä luoteeseen ja on itäisempää röykkiötä epämääräisempi.
Röykkiö on kooltaan noin 6 x 3 metriä.
Molempien röykkiöiden päälle on kasattu mahdollisesti myöhempää jätettä, kuten betonikappaleita ja lohkottuja kiviä. Sijaintinsa puolesta molempia röykkiöitä voidaan pitää lapinrauniomaisina hautaröykkiöinä.
Löydöt: -
230
Paikalla on epämääräinen kivikehä, joka on kooltaan noin 4 x
6 metriä. Kivikehän rakenne on selvimmin nähtävillä sen länsipuolella. Rakenteen pohjoispuolella on kiveystä, joka on tulkittu mahdollisen uunin paikaksi.
Asuinpaikka voi olla yksi alueella 1700-luvun lopussa sijainneista Terriniemen kartanon torpista.
Löydöt: -
ORIMATTILA
Myllykosken asuinpaikkaa metsän puolella. Kuvattu idästä 2000.
Myllykoski ja itärannan rauniot. Kuvattu luoteesta 2002.
373. Myllykoski
374. Myllykulma
Kylä: Virenoja
p = 6748 90–6749 02
i = 3427 79–90
z = 60–67,5
Kylä: Virenoja, Niemi
p = 6749 00–10
i = 3427 62–72
z = noin 60
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella, joessa olevan Myllykosken kohdalla olevalla metsä- ja peltoalueella. Asuinpaikkalöytöjä on tehty pellolta ja metsäalueelta, jossa rinne viettää
jyrkästi Porvoonjokeen. Maaperä metsäalueella on pääosin hietamoreenia ja pellolla hiesua.
Kohde sijaitsee Porvoonjoessa olevan Myllykosken kohdalla,
joen ylittävän sillan eteläpuolella. Vuolaan kosken kohdalla on
joen molemmilla rannoilla näkyvissä merkkejä myllyistä ja virrassa on betoninen patolaite.
Paikalta on vuosien 1998 ja 1999 inventoinneissa löytynyt
kvartsiesineitä ja -iskoksia pellolta, läheltä jokea noin 60 metrin
korkeuskäyrän tuntumasta ja 65 ja 67,5 metrin korkeuskäyrien
väliltä. Vuoden 2000 täsmäinventoinnissa tehtiin koekuoppia
metsäalueelle, jonne asuinpaikan todettiin jatkuvan. Runsaslöytöisin alue metsän puolella sijaitsee rinteen päällä olevalla
tasaisella alueella, mutta löytöjä oli myös jokeen viettävältä
rinteeltä.
Vuonna 2002 runsaslöytöisimmällä alueella tehtiin pieni koekaivaus, jossa todettiin asuinpaikan kulttuurimaakerrosten
säilyneen hyvin. Löytöjen ja tehtyjen analyysien perusteella
asuinpaikka ajoittuu varhaiselle mesoliittiselle kivikaudelle.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1998, 1999; inv. K. Lönnqvist
2000, koekaiv. H. Poutiainen 2002.
Löydöt: KM 31234: 1–2, kvartsikaavin ja –teelmä; KM 31583:
1–3, kvartsiteelmiä, -ydin ja -iskoksia; KM 32122: 1–28, kvartsiesineitä, -teelmiä, -iskoksia ja palanutta luuta; KM 33184:
1–80, kvartsikaapimia, ytimiä, -iskoksia ja palanutta luuta.
Joen itärannalla on näkyvissä myllyn, sahan ja sähkölaitoksen
pohjakerrosten rauniot. Rakennuksia on kaksi, joista toinen on
tehty kivestä ja toinen betonista. Raunioiden kautta kulkee noin
100 metriä pitkä osin kivetty poistouoma.
Joen länsirannalla on kosken alapuolella myllystä jäljellä noin
2,5 metriä korkean kivimuurin jäänteet, joiden eteläpuolella
on merkkejä vähäisestä poistouomasta. Porvoonjoen ylittävän
sillan pohjoispuolella on myös mahdollinen myllynpaikka kohdassa, jossa on kivikkoa.
Virenojan puolella eli itäpuolella jokea on toiminut mylly vuodesta 1586 lähtien. Vielä vuonna 1969 mylly oli vähäisessä
käytössä. Niemenkylän puolella eli länsipuolella on ollut mylly
ainakin vuonna 1889. Mylly lopetti toimintansa 1922.
Löydöt: -
231
ORIMATTILA
Nenäkivi. Kuvattu luoteesta 2007.
Pakkamäen kiviaita. Kuvattu etelästä 2002.
375. Nenäkivi
376. Pakkamäki 1
Kylä: Mallusjoki
p = 6733 80
i = 3429 06
z = noin 80
Kylä: Karkkula
p = 6739 86
i = 3424 48
z = 65
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella olevalla kallioisella
alueella Orimattilan ja Pukkilan rajalla. Rajamerkkikivi on kallioisen mäen reunalla Nenäkivenkallion lounaispuolella.
Kohde sijaitsee Mallusjärven koillispuolella olevan Pakkamäen
eteläreunalla. Itä–länsi-suuntainen kivimuuri on mäenrinteen
keskivaiheilla, kallion alapuolella.
Kivi on kooltaan noin 3,6 x 2,6 metriä. Muodoltaan kivi on
pyöreähkö ja siinä on nenämäinen uloke. Kivessä ei ole merkintöjä.
Kivimuuri on noin 40 metriä pitkä ja sen leveys ja korkeus vaihtelevat 0,5 ja 0,7 metrin välillä. Muurin itäpääty alkaa kalliosta
ja länsipääty on hieman sortunut. Muurin ja kallion väliin jää
muutaman metrin levyinen tila. Kivimuurilla ei vaikuta olevan
tavallista aitausmerkitystä.
Nenäkivi on Mallusjoen ja Pukkilan Kanteleen kylien rajamerkki, joka mainitaan rajapaikkana ainakin vuonna 1653. Nykyään
rajamerkki on myös kuntien rajalla ja nykyinen rajalinja tekee
Nenäkiven kohdalla käännöksen.
Löydöt: -
232
Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1985, tark. H. Takala
1997, inv. M. Uotila 2002.
Löydöt: -
ORIMATTILA
Kvartsilouhos kalliossa pellon takana kohoavalla Pakkamäellä. Kuvattu lounaasta 2007.
Palaojan myllypaikka. Kuvattu idästä 2002.
377. Pakkamäki 2
378. Palaoja
Kivikautinen louhos. II
Kylä: Karkkula
p = 6739 90
i = 3424 36
z = 62,5
Kylä: Karkkula
p = 6740 06
i = 3425 48
z = noin 50
Kohde sijaitsee Mallusjärven koillispuolella olevan Pakkamäen lounaisreunalla. Louhos on laajan kallion reunassa olevassa
halkeamassa.
Kohde sijaitsee Myllyojan kautta Mallusjärveen laskevassa
Palaojassa, Paskurinmäen luoteispuolella. Palaoja on noin pari
metriä leveä hidas virta.
Halkeamassa näkyvän kvartsijuonen kohdalla on merkkejä
kvartsin louhinnasta. Vaikka kvartsi onkin kivikautisten esineiden pääraaka-aine, on louhoksen ajoitus silti epäselvä.
Myllyn paikka on ojan uomassa noin 100 metriä pitkän kivikkoisen kohdan loppupäässä. Paikalla on kivikkoon raivattu lyhyt kivien reunustama uomanpätkä, jonka takana on kaivettu
poistouoma. Muita myllyn rakenteita ei ole säilynyt.
Tutkimukset: Tark. H. Takala 1997.
Löydöt: -
Myllyä ei ole merkitty vanhoihin karttoihin ja perimätiedon
perusteella paikalla on todennäköisesti sijainnut 1900-luvun
alussa toiminnassa ollut kotitarvemylly.
Löydöt: -
233
ORIMATTILA
Pappilanmäen asuinpaikkaa tutkitaan. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka pellolla, laaksossa virtaa Porvoonjoki. Kuvattu lounaasta
2007.
379. Pappilanmäki
380. Punanen
Kylä: Mallusjoki
p = 6736 83–92
i = 3427 95–3428 02
z = 51–62
Kylä: Mallusjoki
p = 6736 22
i = 3427 35
z = 50
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella olevan Pappilanmäen
luoteisrinteellä, noin 250 metrin päässä joesta. Asuinpaikka on
pääosin rinteellä olevan talon pihapiirissä ja pienellä peltotilkulla pihapiirin luoteispuolella. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella ja Orimattilasta Pukkilaan johtavan tien itäpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka
sijaitsee itään viettävällä hiekkaperäisellä pellolla noin 300
metrin päässä Punasen tilan päärakennuksesta koilliseen.
Asuinpaikka löytyi vuonna 1984 maakaasuputken runkolinjan
arkeologisen inventoinnin yhteydessä. Tuolloin pieneltä pellolta
löytyi kvartsi-iskoksia noin 10 x 15 metrin suuruiselta alalta.
Asuinpaikka löytyi vuoden 1975 inventoinnissa, jonka yhteydessä pellolta poimittiin kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskoksia
löytyi lisää vuonna 1984 maakaasuputken runkolinjan arkeologisen inventoinnin yhteydessä. Samana vuonna paikalla tehtiin
koekaivauksia.
Vuonna 2007 tehtyjen koekaivausten perusteella paikalla on
laaja ja runsaslöytöinen asuinpaikka, joka ulottuu peltorinteen
yläpuolella olevan talon pihamaalle ja Huovilankujan koillispuoleiseen metsään. Asuinpaikka ulottuu todennäköisesti myös
rinteellä olevien kahden muun talon tonteille. Kaivauksissa
löytyi kvartsiesineitä, -ytimiä, -iskoksia ja palanutta luuta.
Tutkimukset: Inv. T. Heikkurinen-Montell & J. Saukkonen
1984, koekaiv. A. Aartolahti & A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 22347, kvartsi-iskoksia; KM 36754: 1–61, kvartsikaavin, -teriä, -ytimiä, -iskoksia ja palanutta luuta.
234
Samalta asuinpaikalta on todennäköisesti peräisin 1950-luvulla
peltotöissä löydetty ja 2002 Kansallismuseon kokoelmiin lahjoitettu pienoiskirves.
Tutkimukset: Inv. A. Nissinen 1975, inv. T. Heikkurinen-Montell & J. Saukkonen 1984, koekaiv. T. Heikkurinen-Montell
1984.
Löydöt: KM 19735, kvartsi-iskoksia; KM 22348, kvartsi-iskoksia; KM 33125, pienoiskirves.
ORIMATTILA
Asuinpaikka metsän reunassa ladon vasemmalla puolella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka ylemmällä pellolla törmän päällä. Kuvattu kaakosta
2007.
381. Puujoki 1
382. Puujoki 2
Kylä: Viljaniemi
p = 6750 08–15
i = 3424 80–82
z = 65–67,5
Kylä: Niemi, Sairakkala
p = 6750 57–72
i = 3424 82–98
z = 67–74
Kohde sijaitsee Porvoonjokeen laskevan Puujoen länsipuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on loivalla ja matalalla
terassilla metsäsaarekkeen itäpuolella, noin 100 metrin päässä
joesta länteen. Maaperä pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee Puujoen itä- ja Viljaniementien kaakkoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka-alue jakautuu kahteen osaan,
joista toinen on lähellä Puujoen rantaa olevalla pellolla kallioisen metsäalueen eteläpuolella. Toinen osa asuinpaikkaa on
jyrkkärinteisellä pellolla metsäalueen itäpuolella. Maaperä alueella on hiesua.
Asuinpaikalta, ladon eteläpuoleiselta pellolta, on vuoden 1998
ja 2000 inventoinneissa löytynyt runsaasti kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia. Lisäksi paikalta on irtolöytöinä useita kivitalttoja.
Vuoden 2007 koekaivauksissa metsäsaarekkeeseen ja ladon
pohjoispuoleiselle pellolle tehdyissä koekuopissa ei havaittu
viitteitä esihistoriallisesta toiminnasta. Ladon pohjoispuoleisen
pellon pinnalta löytyi kuitenkin kvartsi-iskoksia ja samalta alueelta on irtolöytöinä kaksi kivitalttaa. Pintalöytöjen perusteella
asuinpaikka on runsaslöytöinen.
koekaiv. A. Aartolahti & A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 31230: 1–8, kvartsikaavin, kärki, -terä, -teelmä,
-ydin ja -iskoksia; KM 32121: 1–61, kiviesineitä, kivilaji-iskoksia, kvartsiesineitä, -ytimiä ja -iskoksia; KM 36758: 1–2,
kvartsiydin ja -iskos.
Asuinpaikalta on inventoinneissa löytynyt kvartsiesineitä ja
-iskoksia alemmalta pellolta noin 67,5 metrin korkeuskäyrän
alapuolelta ja ylemmältä pellolta noin 70 metrin korkeuskäyrän
tuntumasta.
Vuoden 2007 koekaivauksissa ei havaittu pellolle tehdyissä
koekuopissa säilyneitä kulttuurimaakerroksia ja löytöjenkin
määrä oli vähäinen. Ylemmän pellon löytöalue rajautuu kaivausten ja pintalöytöjen perusteella 71 ja 73 metrin korkeuskäyrien välille, alemman pellon löydöt olivat 68 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Löytökorkeuksien perusteella asuinpaikalla on
voi olla kaksi erillistä ja eri ikäistä asuinpaikkaa.
koekaiv. A. Aartolahti & A.-R. Vaden 2007.
32120: 1–4, kvartsiesineen teelmä, -ydin ja -iskoksia; KM
36757: 1–10, kvartsikaapimia, -iskoksia ja pii-iskos.
235
ORIMATTILA
Puujoen syystulvaa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Pellon takana kohoava Pyssymäki. Kuvattu lännestä 2007.
383. Puujoki 3
384. Pyssymäki
Uuden ajan taistelukaivanto. II
Kylä: Niemi
p = 6752 02
i = 3424 44
z = 67,5–70
Kylä: Pennala
p = 6754 78
i = 3430 12
z = 125
Kohde sijaitsee Porvoonjokeen laskevan Puujoen itäpuolella,
noin 40–50 metrin päässä joesta ja Hollolan ja Orimattilan rajasta kaakkoon. Asuinpaikka on pellolla pienen metsäsaarekkeen luoteispuolella olevalla matalalla terassilla. Maaperä paikalla on moreenia ja hiesua.
Kohde sijaitsee Pennalan kylässä Rengonjoen itäpuolella olevalla Pyssymäellä. Soramäki on vuoden 1918 taistelupaikka
ja sen länsilaidalla on näkyvissä matalaa juoksuhautaa. Mäen
itälaidalla olleet mahdolliset linnoituslaitteet ovat tuhoutuneet
soranotossa.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä kvartsiesineen teelmiä
ja kvartsi-iskoksia löytyi kohdasta, missä metsäsaarekkeen ja
pellon väliin oli kaivettu oja ja kaivettua maata oli levitetty pellolle. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on pienialainen.
Korkealta Pyssymäeltä on hyvä näköala ympäröivään maastoon
ja erityisesti mäen alapuolella kulkevalle vanhalle Porvoo–Lahti-tielle. Paikallisen perimätiedon mukaan mäen laki on toiminut punaisten johtokeskuksena.
2000.
Löydöt: KM 31232: 1–3, kvartsiesineen teelmä ja -iskoksia;
KM 32119: 1, kvartsiesineen teelmä.
Mäen länsirinteellä on sijainnut punaisten joukkohauta, johon
18.4.1918 Pennalan taistelussa kaatuneet haudattiin. Vainajat
on siirretty vuonna 1952 Orimattilan hautausmaalle. Hautapaikan läheisyydessä on rakennettavaksi aiotun työväentalon
peruskiviä.
Tutkimukset: Tark. K. Lönnqvist 2000, inv. M. Uotila 2002.
Löydöt: -
236
ORIMATTILA
Asuinpaikka terassilla pellolla, laaksossa Rengonjoki. Kuvattu lännestä 2001.
Asuinpaikka pellolla metsäsaarekkeen kohdalla. Kuvattu pohjoisesta
2001.
385. Rengonjoki 1
386. Rengonjoki 2
Kylä: Pennala
p = 6755 88–6756 02
i = 3429 44–48
z = 70–75
Kylä: Pennala
p = 6755 38
i = 3429 62
z = 70
Kohde sijaitsee Rengonjoen länsi- ja Vanhan Orimattilantien
itäpuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on itään aukeavalla terassilla törmän päällä, noin 150 metrin päässä joesta länteen. Maaperä pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee Rengonjoen länsi- ja Vanhan Orimattilantien
itäpuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on pienen metsäsaarekkeen eteläpuolella, noin 150 metrin päässä joesta länteen. Maaperä pellolla on humuksen sekaista hiesusavea.
Vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä eniten löytöjä tehtiin
Vanhalta Orimattilantieltä joenrantaan haarautuvan peltotien
etelä- ja kaakkoispuoleiselta pellolta. Löytöjä oli myös pellolla
tien pohjois- ja luoteispuolella. Inventointilöydöt olivat kvartsikaapimia, -ytimiä ja -iskoksia.
Vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä itään ja etelään viettävältä pellolta löytyi kvartsiydin ja -iskoksia.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen, J. Kinnunen & A. Lahelma
2001.
Löytöalueiden välissä on peltotie, oja ja suurehko kaivanto,
joka on ilmeisesti savenottopaikka. Alunperin asuinpaikka lienee kuitenkin ollut yhtenäinen.
Löydöt: KM 32669: 1–8, kvartsikaapimia, -esineen teelmiä,
-ydin ja -iskoksia.
237
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla metsäniemekkeen edustalla. Kuvattu lännestä
2007.
Patolaite kallion päällä. Kuvattu pohjoisesta 2002.
387. Rengonjoki 4
388. Rotinkoski
Kylä: Pennala
p = 6756 56
i = 3429 68
z = 70
Kylä: Terriniemi
p = 6739 28
i = 3425 52
z = noin 62,5
Kohde sijaitsee Rengonjoen länsipuolella olevalla ja jokea
kohti viettävällä pellolla, noin 250 metrin päässä joesta itään.
Asuinpaikka on lähellä metsän reunaa kohdassa, jossa metsä
työntyy niemekkeenä pellolle. Maaperä pellolla on savea.
Kohde sijaitsee Mallusjärven pohjoispuolella, järveen Myllyojan kautta laskevassa Rotinojassa. Ennen Myllyojaan yhtymistä
Rotinoja laskeutuu jyrkän kallion päältä useamman metrin ja
myllyn paikka sijaitsee kallion juurella.
Vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä löytyi pellolta, aivan
metsän rajalta, noin 20 metrin matkalta keramiikan pala, hiotun
kiviesineen katkelma, kvartsikaavin ja -iskoksia. Inventoinnin
aikaan pintapoimintaolosuhteet olivat huonot, joten on mahdollista, että asuinpaikka jatkuu metsäniemekkeen pohjoispuolelle.
Myllyn paikan kohdalla on uomassa haljenneen myllynkiven
kaksi puolikasta. Kallion laella on ojan uomassa betonista tehty
patorakennelma. Myllyn paikka sijaitsee luonnonsuojelualueella.
Tutkimukset: Inv. H. Takala 2001.
Löydöt: KM 32671: 1–5, keramiikan pala, kiviesineen katkelma, kvartsikaavin, -ydin ja -iskoksia.
238
Myllyä ei ole merkitty vanhoihin karttoihin ja se on todennäköisesti ollut pieni kotitarvemylly 1800- ja 1900-luvuilla.
Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1985, inv. M. Uotila
2002.
Löydöt: -
ORIMATTILA
Asuinpaikka etualan pellolla, taustalla Mallusjärvi. Kuvattu etelästä
2007.
Asuinpaikka pellolla ladon lähettyvillä. Kuvattu kaakosta 2007.
389. Sammalistonlahti
390. Takala
Kylä: Mallusjoki
p = 6737 20
i = 3422 68
z = 50–55
Peruskartta: 3022 06 Pakaa
Kylä: Niinikoski
p = 6737 24
i = 3437 70
z = 65
Kohde sijaitsee Mallusjärven Sammalistonlahden eteläpuolella ja Mallusjoelta Sammalistoon vievän tien pohjoispuolella
olevalla pellolla. Asuinpaikka on peltorinteellä pienen kalliopaljastuman vieressä ja osin sen laella, noin 120 metrin päässä
rannasta lounaaseen. Maaperä pellolla on hietaa ja hiesua.
Kohde sijaitsee Riihiojan itä- ja Hevonojalle vievän tien länsipuolella olevalla pellolla. Mahdollinen asuinpaikka on lähellä
Riihiojan rantaa, rantaan johtavan peltotien ympäristössä.
Vuoden 1998 inventoinnin yhteydessä paikalta löytyi kvartsiesineen teelmiä, -ytimiä ja -iskoksia.
Löydöt: KM 31235: 1–5, kvartsiteelmiä, -ytimiä ja -iskoksia.
Asuinpaikka on löytynyt vuonna 1975 Arja Nissisen tekemässä
inventoinnissa. Pellolta on löytynyt kourutaltta ja kaksi tasatalttaa, joita säilytetään Orimattilan museossa.
Löydöt: Orimattilan museo, kourutaltta ja kaksi tasatalttaa.
239
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu koillisesta 2007.
Tervakallion kehämäinen röykkiö. Kuvattu kaakosta 2007.
391. Takamaa
392. Tervakallio
Varhaismetallikautinen röykkiö. II
Kylä: Niemi
p = 6749 45
i = 3426 78
z = 72
Peruskartta: 3022 06 Pakaa
Kylä: Pakaa
p = 6739 24
i = 3432 06
z = 75
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella olevalla metsien
ympäröimällä pellolla. Mahdollinen asuinpaikka on Takamaan
tilan luoteis- ja pohjoispuolella olevalla pellolla.
Kohde sijaitsee Tervakallion kaakkoispuolella ja kallioaluetta
sivuavan Pakaalle vievän tien itäpuolella. Röykkiö on laajan
peltoalueen länsipuolella olevalla kalliopaljastumalla, paljastuman itäreunalla.
Asuinpaikka on löytynyt Arja Nissisen vuonna 1975 tekemässä
inventoinnissa. Tuolloin pellolta löytyi yksi kvartsi-iskos.
Löydöt: KM 19736, kvartsi-iskos.
Röykkiö on kooltaan 2,9 x 3,1 metriä ja se on muodoltaan kehämäinen. Röykkiön korkein kohta on kehän keskellä. Röykkiön
kivet ovat särmikkäitä ja jäkälän sekä sammaleen peittämiä.
Kehän sisäpuolella, röykkiön pohjoispäädyssä, on yksi muita
suurempi kivi.
Löydöt: -
240
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla. Kuvattu lännestä 2007.
Tuomalan asuinpaikkaa tutkitaan vuonna 2004.
393. Toimi
394. Tuomala
Kylä: Luhtikylä
p = 6746 53
i = 3417 67
z = 75–80
Kylä: Niemi
p = 6745 86
i = 3429 64
z = 67,5–70
Kohde sijaitsee Möllinojan ja Lahti–Helsinki-tien välisellä alueella. Asuinpaikka on pellolla Hennantien ja Lahti–Helsinkitien risteyksen lounaispuolella.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella ja Niemenkylästä
Orimattilan keskustaan vievän tien pohjoispuolella olevan laajan peltoalueen pohjoisreunalla. Asuinpaikka on pienellä peltokumpareella pellon reunassa, jossa maa viettää etelälounaaseen. Maaperä pellolla on hiesua.
Asuinpaikalta löytyi vuoden 1975 inventoinnin yhteydessä
kvartsi-iskos. Aiemmin pellolta on löytynyt kivikirves, jota on
säilytetty Hennan kansakoulussa ja poikkikirves, jota on säilytetty Hennan-Keiturin kansakoululla. Esineiden nykyinen olinpaikka ei ole tiedossa.
Löydöt: KM 19738, kvartsi-iskos; kaksi kivikirvestä, joiden
säilytyspaikka tuntematon.
Asuinpaikalta löytyi vuoden 2002 inventoinnissa peltokumpareen alueelta 67,5 metrin korkeuskäyrän alapuolelta kvartsikaavin ja -iskoksia. Kvartsi-iskoksia löytyi myös pellon halkaisevan tien itäpuolelta läheltä tien ja pellon kulmaa.
Vuonna 2004 koekaivauksilla pyrittiin selvittämään jatkuuko
asuinpaikka mahdollisesti peitteiselle alueella. Metsän puolelle
tehdyistä koekuopista löytyi kuitenkin vain muutama kvartsiiskos eikä koekuopissa havaittu kulttuurimaakerrosta tai rakenteita.
A. Malinen 2004, inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2005.
Löydöt: KM 33218: 1–4, kvartsikaavin, kvartsiesineen teelmä
ja -iskoksia; KM 34546: 1–3, kvartsi-iskoksia.
241
ORIMATTILA
Tuorakan myllyn aluetta. Kuvattu lännestä 2002.
Asuinpaikkaa tien pohjoispuolella. Kuvattu lounaasta 2007.
395.Tuorakka
396. Tönnönkoski
Kylä: Tuorakka
p = 6750 04
i = 3416 16
z = noin 70
Kylä: Tönnö
p = 6743 40–50
i = 3429 34–42
z = 65–70
Kohde sijaitsee Luhdanjoen eteläpuolella ja Pietarinmäen luoteispuolella, Luhdanjoessa olevan kosken kohdalla. Paikalla
säilyneet myllyn rauniot ovat joen eteläpuolella.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella, noin 300 metrin
päässä joesta itään olevalla länteen viettävällä peltoaukealla.
Asuinpaikka on pellon halki kulkevan ja Orimattilan keskustaan vievän tien molemmin puolin. Maaperä pellolla on hienoa
hiekkaa.
Luhdanjoessa on vähän ennen koskea jäljellä merkkejä sulkuporteista. Myllylle vesi on johdettu lasku-uomaa pitkin, joka
alkaa ennen sulkuportteja. Ennen myllyrakennusta uoma muuttuu betonista ja kivestä tehdyksi tunneliksi. Itse myllystä on jäljellä noin 7 x 15 metrin kokoinen betoninen kivijalka.
Mylly on merkitty karttoihin 1700-luvun lopulla ja se purettiin
vasta 1950-luvulla. Karttojen perusteella paikalla on ollut kaksi
myllyä, joista toinen joen pohjoispuolella. Toisesta myllystä ei
ole säilynyt rakenteita.
Löydöt: -
242
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä tien pohjoispuolelta
tehtiin löytöjä pellon yläosasta ja sähkölinjan itäpuolella sijaitsevalta kumpareelta. Tien eteläpuolella löydöt olivat pellon
yläosassa noin 70 metrin korkeuskäyrän tuntumassa. Löydöt
paikalta olivat kvartsiytimiä, raaka-ainekvartsia ja kvartsi-iskoksia. Asuinpaikalla ei havaittu selkeää löytökeskittymää.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & A. Malinen 2002, inv. T.
Löydöt: KM 33219: 1–5, kvartsiytimiä, -iskoksia ja raakaainekvartsia.
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla sähkölinjan kohdalla. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka pellolla Mallusjärven rannalla. Kuvattu koillisesta 2007.
397. Urtoja
398. Uusi-Paavola
Kylä: Pennala
p = 6755 72
i = 3428 04
z = 70
Kylä: Karkkula
p = 6740 46
i = 3423 04
z = 50–55
Kohde sijaitsee Lahti–Orimattila-tien itäpuolella olevalla peltoalueella noin 400 metrin päässä Porvoonjoen ja Rengonjoen yhtymäkohdasta itäkoilliseen. Asuinpaikka on luoteeseen
viettävän kumpareen päällä ja rinteessä. Maaperä pellolla on
hiesua.
Kohde sijaitsee Mallusjärven pohjoisrannalla ja Haaroinojan
itäpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on rantapellolla noin
50 ja 55 metrin korkeuskäyrien välissä.
kvartsiytimiä, -iskoksia ja raaka-ainekvartsia. Löydöt keskittyivät noin 20 x 20 metrin suuruiselle alueelle pellon poikki
kulkevan sähkölinjan alapuolelle.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & A. Malinen 2002.
Löydöt: KM 33220: 1–3, kvartsiytimiä, -iskoksia ja raakaainekvartsia.
Pellolta on vuonna 1975 Arja Nissisen tekemän inventoinnin
yhteydessä löytynyt kvartsi-iskoksia. Vuonna 1900 on toimitettu Kansallismuseon kokoelmiin tasataltta, joka on löytynyt
samalta pellolta. Taltta oli löytynyt noin 30 vuotta aikaisemmin
järvipellon ojaturpeita kuokittaessa.
Löydöt: KM 3866: 8, tasataltta; KM 19733, kvartsi-iskoksia.
243
ORIMATTILA
Asuinpaikka takimmaisella pellolla metsän reunassa ladon oikealla
puolella. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka täytemaakasan edustalla ja ehkä osaksi sen alla. Kuvattu
etelästä 2007.
399. Vehkakorpi
400. Visu
Kylä: Mallusjoki
p = 6738 12–32
i = 3429 48–52
z = 47,5–50
Kylä: Luhtikylä
p = 6746 82
i = 3417 48
z = 80
Kohde sijaitsee Porvoonjoen itäpuolella olevan Vehkakorpinimisen peltoalueen kaakkoisosassa. Asuinpaikka on rinteellä
lähellä kallioisen metsäalueen reunaa, noin 150 metrin päässä
joesta itään. Maaperä peltorinteessä on hiesusavea ja tasaisella
alueella rinteen alapuolella humusta.
Kohde sijaitsee Möllinojan itäpuolella ja Keiturin kylään vievän tien pohjoispuolella olevalla pellolla. Möllinojaan viettävällä pellolla on mahdollinen asuinpaikka noin 100 metrin
päässä tiestä pohjoiseen.
Vuoden 1998 ja 2000 inventoinneissa asuinpaikalta on löytynyt kvartsikaapimia, kvartsiesineen teelmiä ja kvartsi-iskoksia.
Pääosa löydöistä on Mallusjoen ja Karkkulan kylärajan molemmilta puolilta, läheltä pienen metsäsaarekkeen eteläkärjessä
olevaa latoa.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 1998, 2000.
Löydöt: KM 31236: 1–3, kvartsikaapimia ja kvartsiesineen
teelmiä; KM 32251: 1–4, kvartsikaapimia, kvartsiesineen teelmiä ja -iskoksia.
244
Pellolta on vuonna 1975 Arja Nissisen tekemän inventoinnin
yhteydessä löytynyt kvartsi-iskoksia.
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla, kuvan keskellä. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka pellolla sähkölinjan kohdalla. Kuvattu etelästä 2007.
401. Vähä-Mallusjoki 1
Kylä: Mallusjoki
p = 6735 42
i = 3426 84
z = 47,5–50
Kylä: Mallusjoki
p = 6735 42
i = 3426 98
z = 47,5
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella ja Orimattilasta Pukkilaan vievän tien itäpuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on itään ja etelään viettävällä rinteellä, sähkölinjan ja ladon
ohi kulkevan peltotien vieressä. Maaperä rinteellä on hiesusavea ja tasaisella alueella rinteen alapuolella humusta.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella ja Orimattilasta Pukkilaan vievän tien itäpuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on lounaaseen ja etelään viettävällä rinteellä, sähkölinjan
alapuolella. Maaperä rinteessä on hiesusavea ja rinteen alapuoleisella tasaisella alueella humusta.
itään viettävän rinteen osalta kvartsiesineen teelmiä ja kvartsiiskoksia.
kvartsikaavin, kvartsiesineiden teelmiä ja kvartsi-iskoksia. Pellon keskellä on kumpare, mutta kumpareen päältä tai muilta
rinteiltä ei tehty löytöjä.
Löydöt: KM 32257: 1–3, kvartsiesineen teelmiä ja kvartsiiskoksia.
Löydöt: KM 32258: 1–4, kvartsikaavin, -iskoksia ja kvartsiesineen teelmiä.
245
ORIMATTILA
Asuinpaikka pellolla, taustalla olevalla kumpareella. Kuvattu lännestä
2007.
Asuinpaikka pellolla metsän ja voimalinjan välissä. Kuvattu etelästä
2007.
404. Vääräkoski
Kylä: Mallusjoki
p = 6735 10
i = 3427 32
z = 47,5
Kylä: Niemi
p = 6744 84
i = 3429 50
z = 65–70
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella ja Orimattilasta Pukkilaan vievän tien itäpuolella olevalla peltoalueella. Asuinpaikka on pellolla olevan kumpareen koillisreunalla noin 50–100
metrin päässä joesta. Joki tekee asuinpaikan kohdalla lähes 90
asteen mutkan etelään. Maaperä paikalla on hiesusavea.
Kohde sijaitsee Porvoonjoen länsipuolella ja Vääräkosken voimalan luoteispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti
itään ja itäkaakkoon laskevalla pellolla metsän reunan tuntumassa ja voimalinjan länsipuolella. Maaperä pellolla on hiesua.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä paikalta löytyi pellon
pinnasta hiotun kiviesineen katkelma, kvartsiesineen teelmiä ja
kvartsi-iskoksia. Inventoinnin aikaan kumpareen halkaisevan
ojan eteläpuoleinen pelto oli nurmella eikä sitä voitu tarkastaa.
Pelto vaikuttaa kuitenkin hyvin potentiaaliselta asuinpaikkaalueelta.
kvartsiesineitä, -esineiden teelmiä ja -iskoksia. Vuoden 2005
inventoinnissa todettiin runsaasti löytöjä pellon pinnalla voimalaitokselle johtavan tien vieressä. Löytöjä oli noin 80 metrin
matkalla pääasiassa 65 metrin korkeuskäyrän tuntumassa.
Löydöt: KM 32259: 1–3, kiviesineen katkelma, kvartsiesineen
teelmiä ja kvartsi-iskoksia.
246
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2000, inv. T. Jussila & H.
Poutiainen 2005.
Löydöt: KM 32256: 1–8, kvartsikaapimia, -terä, -uurtimia,
-ytimiä ja -iskoksia.
PADASJOKI
Arkeologinen tutkimus Päijänteen länsirannan helmessä eli Padasjoella on aktivoitunut suuresti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Padasjoelta tunnetaan tällä hetkellä 64 kiinteää muinaisjäännöstä ja useita irtolöytöpaikkoja.
Ensimmäisiä tarkastuskäyntejä Padasjoen muinaisjäännöksille on tehty jo 1900-luvun alun vuosikymmeninä, mutta ensimmäinen arkeologinen perusinventointi kunnassa tehtiin vuonna 1971. Matti Huurteen tekemä inventointi kattoi lähinnä
247
PADASJOKI
kirkonkylän ja sen ympäristön. Kattavampia inventointeja
Padasjoella on tehty kuitenkin vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen. Vuonna 2000 Antti Bilund Lahden kaupunginmuseosta teki muutamilla kaava-alueilla esimerkinomaista
arkeologista inventointia, minkä seurauksena Timo Sepänmaa Lahden kaupunginmuseosta teki Auttoisten rantaosayleiskaava-alueen arkeologisen inventoinnin vuonna
2002. Päijät-Hämeen maakuntakaavaa valmisteltaessa tuli
ajankohtaiseksi saattaa Padasjoen inventointitilanne yhdenmukaisemmaksi muun maakunnan kanssa, ja vuonna 2003
Timo Sepänmaa teki koko kunnan kattavan arkeologisen perusinventoinnin. Inventointitilanne Padasjoella on 2000-luvulla kehittynyt myönteiseen suuntaan – tästä huolimatta
suuressa ja vesistörikkaassa kunnassa on vielä runsaasti
tutkimattomia alueita niin vesistöjen varsilla kuin vanhan
asutuksen liepeilläkin. Esimerkiksi valtaosa Päijänteen saarista on edelleen inventoimatta ja muuallakin kunnassa inventointitarve on ilmeinen.
Kaivauksin Padasjoella on tutkittu kohteita lähinnä rakentamisen vuoksi. Kivikautisista kohteista Kainiemen Isohiekan (kohde n:o 420) ja Jokioisten Leirintäalueen (kohde n:o
438) asuinpaikkoja on tutkittu rakentamisen tieltä ja Leirintäalueen tutkimukset jatkuvat edelleen. Rautakautisia kohteita on tutkittu Osoilassa; näistä Jaakkolanmäen (kohde n:o
424) kalmistoa vuonna 1972 talon rakentamisen yhteydessä
ja Karolanmäen (kohde n:o 431) kalmistoa vuonna 2005 sen
osittaisen tuhoamisen seurauksena. Kaikki kaivaukset on
tehty Museoviraston toimesta.
Padasjoen yleisin muinaisjäännöstyyppi on kivikautinen
asuinpaikka, joita on sekä Päijänteen että myös sisämaan
järvien rannoilla ja saarissa. Osa asuinpaikoista on laajaalaisia ja ollut käytössä pitkänkin aikaa, kuten Isohiekka ja
Leirintäalue, ja osa on taasen pieniä leiripaikkoja. Varhaismetallikautisia löytöjä on ainakin Kyynäröjärven kankaan
(kohde n:o 437) ja Leirintäalueen asuinpaikoilta, mutta
pronssi- ja varhaismetallikaudelle tyypillisiä lapinraunioita
ei Padasjoelta tunneta.
Padasjoen rautakautiset muinaisjäännökset keskittyvät keskustaajaman liepeille ja Nyystölään. Molemmilta alueilta
tunnetaan useita kalmistoja ja asuinpaikkoja, sekä kuppikiviä ja -kallioita. Päijänteen Linnasaaressa (kohde n:o 439)
on lisäksi muinaislinna, jonka varhaisin käyttövaihe saattaa
ajoittua jo rautakaudelle. Esihistoriallisten kohteiden lisäksi
kunnassa on useita historiallisen ajan muinaisjäännöksiä ja
tarkemmin ajoittamattomia kohteita, kuten viljelyröykkiöitä, pyyntikuoppia ja tervahautoja. Vedenalaisena muinaisjäännöksenä on lisäksi puuveneen hylky Kelventeen saaren
läheisyydessä.
248
Pyyntikuopat kiven oikealla puolella. Kuvattu luoteesta 2002.
405. Alhonniemi A
Peruskartta: 2134 06 Auttoinen
Kylä: Auttoinen
p = 6798 88
i = 3398 39
z = 135
Kohde sijaitsee Jamoinjärven etelärannalla olevan Alhonniemen itäosassa. Paikalla on kaksi pyyntikuoppaa moreeniharjanteen pohjoiseen viettävässä päässä, noin 10 metrin etäisyydellä
niemeen johtavasta tiestä itään.
Muodoltaan pyöreiden kuoppien halkaisija on noin kaksi metriä
ja ne ovat muutamia kymmeniä senttejä syviä. Kuopanteiden
ympärillä ei ole selviä valleja. Pyyntikuopat ovat noin kahden
metrin etäisyydellä toisistaan.
Löydöt: -
PADASJOKI
Keittokuoppa kuusen vieressä kuvan vasemmassa laidassa. Kuvattu
pohjoisesta 2002.
Asuinpaikka vastarannalla olevan niemen kärjessä. Kuvattu kaakosta
2007.
406. Alhonniemi B
407. Hankajärvet
Ajoittamattomia keittokuoppia. II
Kylä: Auttoinen
p = 6798 61
i = 3398 63
z = 130–134
Peruskartta: 2143 04 Vesijako
Kylä: Auttoinen
p = 6801 89
i = 3397 03
z = 125–128
Kohde sijaitsee Jamoinjärven etelärannalla, Alhonniemen kaakkoispuolella, olevan Kuivaniemen itäosassa. Paikalla on kaksi
keittokuoppaa loivalla moreenikumpareella noin 15–30 metrin
päässä rannasta länteen.
Kohde sijaitsee Iso Hankajärven ja Vähä Hankajärven välisen
salmen luoteisrannalla, pitkän ja kapean harjuniemen kaakkoiskärjessä. Asuinpaikka on lähes 10 metriä järvenpintaa korkeammalla olevalla kivikkoisella tasanteella. Maaperä paikalla
on harjusoraa.
Soikeat kuopat ovat noin 2,5 metriä pitkiä, puolitoista metriä
leveitä ja puolisen metriä syviä. Kumpareen laella olevan kuopanteen pohjalle tehdyssä koekuopassa havaittiin runsaasti palaneita kiviä ja nokimaata. Kohteen vuoden 2002 inventoinnissa löytänyt Timo Sepänmaa tulkitsi kuopat keittokuopiksi.
Löydöt: -
Tasanteen pohjoisosaan, hivenen vähäkivisemmälle alueelle,
vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä tehdyistä koekuopista
löytyi kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskokset olivat noensekaisessa
kulttuurimaakerroksessa. Inventoinnin perusteella asuinpaikka
vaikuttaa suppea-alaiselta.
249
PADASJOKI
250
Kivikautista asuinpaikkaa Haukniemen kärjessä. Kuvattu idästä 2007.
Kivikautinen asuinpaikka pellolla. Kuvattu lounaasta 2003.
408. Haukniemi A
409. Heikkilä
Peruskartta: 2143 05 Torittu
Kylä: Kaukela
p = 6811 31
i = 3398 40
z = 115
Peruskartta: 2143 08 Kellosalmi
Kylä: Kellosalmi
p = 6816 27
i = 3408 04
z = 83–87
Kohde sijaitsee Myllyjärven pohjoisosassa olevassa länteen
työntyvässä Haukniemessä. Asuinpaikka on mäntykankaalla,
niemen länsikärjen lakialueella. Maaperä paikalla on soraa.
Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa. Asuinpaikka on Heikkilänlahden luoteispuolella olevalla
pellolla. Maaperä paikalla on hiekkaa.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Koekuopissa oli havaittavissa myös noensekaista kulttuurimaakerrosta.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä kynnöspellolta löytyi
kvartsi-iskoksia. Löydöt olivat noin 20 metrin säteellä koordinaattien osoittamasta kohdasta. Inventoinnin aikana ei peltoaluetta kuitenkaan ennätetty tutkia laajemmin.
PADASJOKI
Kivikautinen asuinpaikka Kauttisjärven rannalla. Kuvattu lännestä
2002.
Asuinpaikka rantatörmän päällä. Kuvattu idästä 2002.
410. Heinäjoen niska
411. Hepokivet
Kylä: Auttoinen
p = 6799 45
i = 3393 70
z = 109
Kylä: Auttoinen
p = 6800 23
i = 3394 78
z = 109–112
Kohde sijaitsee Padasjoen ja Lammin rajalla Kauttisjärven länsipäässä, noin 100–150 metrin päässä Heinäjoen suulta etelään.
Asuinpaikka on muinaisen rantavallin päällä, noin 10–15 metrin päässä nykyisestä rannasta. Maaperä paikalla on moreenia.
Kohde sijaitsee Kauttisjärven pohjoisrannalla, rannan tuntumassa olevista Hepokivistä noin 100 metrin päässä länsilounaassa.
Asuinpaikka on noin 110 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan muinaisen rantatörmän päällä, kivikkoisella tasanteella.
Maaperä paikalla on kivikkoa ja soraa.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä rantavallin päälle tehdyistä koekuopista löytyi keramiikan siru, pii-iskos, kvartsiiskoksia ja palanutta luuta. Koekuopissa havaittiin myös noen
ja luuhippujen värjäämää kulttuurimaakerrosta. Inventoinnin
perusteella asuinpaikka rajoittuu mahdollisesti rantatörmän
tuntumaan nauhamaisesti, potentiaalista asuinpaikka-aluetta on
rantatörmän suuntaisesti noin 60 metrin matkalla. Asuinpaikka
on säilynyt ehjänä.
Löydöt: KM 33164: 1–5, keramiikan pala, pii-iskos, kvartsiiskoksia ja palanutta luuta.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä tasanteelle tehdyistä
koekuopista löytyi keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia. Kivikkoisuuden ja mineraalimaan vähyyden vuoksi on kulttuurimaakerros alueella ohut. Inventoinnin perusteella potentiaalista asuinpaikka-aluetta on törmän päällä noin 200 x 30 metrin laajuisella
koskemattomalla alueella.
251
PADASJOKI
Kiuas kuvan keskellä osittain kuusen havujen peitossa. Kuvattu kaakosta 2003.
Asuinpaikkaa pellolla lehtikuusikujan varrella. Kuvattu etelästä 2007.
412. Herrasväenranta
413. Hietaranta
Ajoittamaton kiuas. II
Kylä: Kaukela
p = 6812 11
i = 3399 81
z = 111
Peruskartta: 2143 07 Padasjoki
Kylä: Jokioinen
p = 6806 45–86
i = 3408 52–80
z = 83–85
Kohde sijaitsee Kaukilanjärven luoteisrannalla olevassa Herrasväenranta-nimisessä niemessä. Kiuas on noin 112 metrin
korkeuskäyrän tasolla olevan kivikkoisen muinaisrannan tyvellä.
Kohde sijaitsee Padasjoen keskustan tuntumassa, Kuusikujan
ja Kirkkojoen välisellä peltoalueella. Laaja asuinpaikka-alue
on pellon halki Saksalan tilalle johtavan puukujan molemmilla
puolilla. Maaperä paikalla on hiekkaa ja hietaa.
Kiuas on muodoltaan pyöreä kivikumpu, jonka halkaisija on
noin 2,5 metriä ja korkeus noin puoli metriä. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä kivikummun vierelle tehdyistä koekuopista paljastui paksu nokimaan ja palaneiden kivien kerros. Rakenne on tulkittu kiukaan tapaiseksi tulisijan jäännökseksi.
Pellolta on vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä löytynyt kampakeramiikan paloja, kivikirves sekä pii- ja kvartsi-iskoksia.
Kiukaasta noin 10 metrin päässä kaakossa on suorakaiteen
muotoinen noin 2 x 3 metrin kokoinen kuopanne. Useita saman
tyyppisiä kuopanteita on myös niemen länsiosassa. Kuopanteiden merkitys ja niiden mahdollinen yhteys kiukaaseen ei ole
selvillä.
Löydöt: -
252
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä todettiin asuinpaikkaalueen koillisosan tuhoutuneen pientalojen rakentamisen yhteydessä. Asuinpaikka-alueen havaittiin jatkuvan lounaispuolella
aiempaa laajemmalle alueelle. Lounaispuolen pellolta löytyi
kvartsi-iskosten lisäksi myös rautakauden tyypin keramiikkaa.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. T. Sepänmaa 2003.
Löydöt: KM 18769: 1–2, keramiikan pala ja luu; KM 19293:
1–7, keramiikkaa, kivikirves, hioimen katkelma, kvartsitaltta,
pii- ja kvartsi-iskoksia; KM 33939: 1–2, keramiikkaa ja kvartsiiskoksia.
PADASJOKI
Röykkiöt pellon laidalla olevassa metsässä. Kuvattu koillisesta 2007.
Sammaloitunut kiuas kuusen juurella. Kuvattu lounaasta 2007.
414. Hiirenmäki
415. Huovari A
Ajoittamaton kiuas. II
Kylä: Jokioinen
p = 6805 95
i = 3408 80
z = 83–87
Peruskartta: 2143 10 Kelvenne
Kylä: Maakeski
p = 6804 84
i = 3416 11
z = 82
Kohde sijaitsee Kirkkojoen eteläpuolella olevan Hiirenmäen
pohjoisluoteeseen viettävällä rinteellä. Paikalla on kaksi röykkiötä rinteen alaosassa noin 30 metrin päässä mäen luoteispuolella olevan pellon reunasta kaakkoon. Maaperä paikalla on
kivikkoista moreenia.
Kohde sijaitsee Päijänteessä Hirtinniemen koillispuolella olevassa Huovari-nimisessä saaressa. Kiuas on saaren kaakkoisrannalla, mökkitien eteläpuolella.
Röykkiöt ovat matalia noin 20 senttimetrin korkuisia kiveyksiä,
jotka ovat kooltaan noin 2,5 x 3 metriä. Paikan vuonna 2003 inventoinut Timo Sepänmaa pitää röykkiöitä todennäköisimmin
viljelyröykkiöinä, joskaan hautaröykkiöiden mahdollisuus ei
ole poissuljettu.
Paikalla on noin 2,5 metriä halkaisijaltaan oleva ja noin puoli
metriä korkea kumpu. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä
tehdyistä koekuopista havaittiin kummun koostuvan murskaksi
palaneista kivistä ja nokimaasta. Kohteen inventoinut Timo Sepänmaa tulkitsi rakenteen kiukaaksi.
Löydöt: -
Löydöt: -
253
PADASJOKI
Hakkuujätteen täyttämä tervahauta. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikkaa tien molemmilla puolilla. Kuvattu lännestä 2007.
416. Huovari B
417. Hurtinlahti A
Kylä: Maakeski
p = 6805 02
i = 3416 08
z = noin 85
Kylä: Kellosalmi
p = 6816 69
i = 3408 01
z = 84–88
Kohde sijaitsee Päijänteessä Hirtinniemen koillispuolella olevassa Huovari-nimisessä saaressa. Tervahauta on saaren kaakkoisosassa olevalla hakkuuaukealla.
Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa, Hurtinlahden länsipuolella. Asuinpaikka on mökkitien molemmilla puolilla noin 86 metrin korkeuskäyrän tasolla olevan
törmän päällä. Alue on kivikkoista mäntykangasta, jonka maaperä on hiekkaa ja soraa.
Tervahauta löytyi vuoden 2003 inventoinnissa, jolloin ei kuitenkaan ollut aikaa kohteen tarkempaan tutkimiseen. Tervahauta on paikannettu noin 50 metrin tarkkuudella.
Löydöt: -
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä törmän päälle, mökkitien pohjois- ja etelälaidalle, tehdyistä koekuopista löytyi keramiikan paloja, palanutta luuta sekä pii- ja kvartsi-iskoksia.
Molemmissa koekuopissa oli havaittavissa kulttuurimaakerros.
Alueella kulkevista teistä huolimatta asuinpaikka on hyvin säilynyt.
Löydöt: KM 33953: 1–6, keramiikkaa, palanutta luuta, pii- ja
kvartsi-iskoksia.
254
PADASJOKI
Asuinpaikkaa tien oikealla puolella. Kuvattu idästä 2007.
Hussanlahden hiekkakumpare, jolla miilu. Kuvattu pohjoisesta 2003.
418. Hurtinlahti B
419. Hussanlahti
Kylä: Kellosalmi
p = 6816 94
i = 3408 02
z = 85–89
Kylä: Kaukela
p = 6811 61
i = 3399 32
z = 110
Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa, Hurtinlahden luoteispuolella. Asuinpaikka on uuden, kartalle merkitsemättömän mökkitien varrella ja luoteispuolella.
Maaperä paikalla on soransekaista hiekkaa.
Kohde sijaitsee Myllyjärven koillisrannalla olevan Hussanlahden pohjukassa. Miilu on rannan ja sähkölinjan välissä olevan
hiekkakumpareen laella. Kumpareen ympäristö on kosteaa ja
kivikkoista vesijättömaata.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä havaittiin tuoreessa mökkitien luoteisleikkauksessa lieden jäännökset. Tieleikkauksessa
oli noin metrin matkalla palaneita kiviä ja nokimaata. Tien pohjoispuolella olevalle ehjälle alueelle tehdystä koekuopasta löytyi runsaasti kvartsi-iskoksia.
Hiilimiilu on muodoltaan pyöreä ja sen halkaisija on noin viisi
metriä. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä miilun lounaispuolelle tehdyistä koekuopista löytyi muutama kvartsi-iskos,
joita ei otettu talteen. Miilun rakentaminen on tuhonnut mahdollisesti kumpareella sijainneen pienialaisen asuinpaikan.
Löydöt: -
255
PADASJOKI
Asuinpaikka vasemmalla olevan rantatörmän päällä. Kuvattu lännestä
2007.
Iskosten löytöpaikka puomin lähettyvillä. Kuvattu lännestä 2007.
420. Isohiekka
421. Iso-Tarus A
Kylä: Vesijako
p = 6810 36–42
i = 3393 75–3394 05
Peruskartta: 2134 09 Iso-Tarus
Kylä: Nyystölä
p = 6798 93
i = 3406 76
z = 131
Kohde sijaitsee Vesijakojärven itärannalla olevan Kainiemen
etelärannalla. Asuinpaikka on laajalla alueella Isohiekka-nimisen lahden rannalla olevan jyrkän rantatörmän päällä. Asuinpaikan länsiosa on metsää, mutta suurin osa asuinpaikasta on
mökkiasutulla alueella ja siksi pahoin tuhoutunut. Maaperä paikalla on hienoa hiekkaa.
Paikalta on toimitettu vuonna 1933 Kansallismuseon kokoelmiin tasataltta, kiviesineen katkelma ja kvartsi-iskoksia. Vuoden 1971 inventoinnissa Matti Huurre totesi paikalla laajaalaisen asuinpaikan, jolta löytyi muun muassa keramiikkaa,
Vuonna 1986 osia asuinpaikasta tutkittiin kaivauksin paikalle
rakennettavan kesämökin vuoksi. Kaivauksissa löytyi muun
muassa kivetty liesi sekä tyypillistä kampakeramiikkaa ja myöhemmälle kivikaudelle ajoittuvaa keramiikkaa.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, tark. M. Huurre & J.-P.
Taavitsainen 1986, koekaiv. J. Laurén 1986.
Löydöt: KM 9657: 1–2, tasataltta, kiviesineen katkelma ja
kvartsi-iskoksia; KM 19292: 1–9, keramiikkaa, kivilaji-iskos,
palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia; KM 23247: 1–136, asuinpaikkalöytöjä; KM 23277, kourutaltta; KM 23305: 1–6, asuinpaikkalöytöjä.
256
Kohde sijaitsee Iso-Tarusjärven länsipuolella kulkevan tien
varrella järven koillisrannalla. Asuinpaikka on tien kaakkoispuolella olevan puupuomin ja hiekkakuoppien ympäristössä.
Maaperä paikalla on hiekkaa ja puusto pääasiassa mäntyä.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä puomin vieressä olevalta kuluneelta maanpinnalta ja leikkauksesta löytyi kvartsiiskoksia. Leikkauksessa havaittiin myös heikkoa nokimaata.
Löytökohdan välittömässä läheisyydessä on vanhoja hiekkakuoppia. Hiekkakuopat ja alueella kulkevat tiet ovat tuhonneet
asuinpaikkaa.
PADASJOKI
Asuinpaikka tasanteen reunalla, taustalla Iso-Tarus. Kuvattu lännestä
2007.
Asuinpaikka vastarannalla. Kuvattu lännestä 2007.
422. Iso-Tarus B
423. Iso-Tarus C
Kylä: Nyystölä
p = 6798 88
i = 3406 87
z = 139
Kylä: Nyystölä
p = 6798 83
i = 3407 15
z = 131
Kohde sijaitsee Iso-Tarusjärven koillisrannalla, rantaa kiertävän polun varressa. Asuinpaikka on noin viisi metriä järvenpintaa ylempänä olevan tasanteen eteläreunalla. Paikalla on retkeilijöille tarkoitettu nuotiopaikka. Alue on harjumuodostumaa,
jonka puusto on pääasiassa mäntyä.
Kohde sijaitsee Iso-Tarusjärven koillisrannalla, järven itäpuolelta kiertävän tien lounaispuolella. Asuinpaikka on aivan rannan tuntumassa kulkevan polun kohdalla. Alueella on myös
vanhoja kaivantoja.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä nuotion vierestä ja jyrkässä rinteessä olevalta polulta löytyi kuluneelta maanpinnalta
kvartsi-iskoksia. Tasanteelle tehdyssä koekuopassa havaittiin
noensekainen kulttuurimaakerros.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä polun kuluneelta pinnalta löytyi noin 20 metrin matkalta kvartsikaavin ja kvartsiiskoksia. Paikalle ei tehty koekuoppia.
257
PADASJOKI
Polttokenttäkalmisto kumpareella talon ympäristössä. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka pellolla, kalmistomäki kuvan vasemmassa laidassa. Kuvattu kaakosta 2007.
424. Jaakkolanmäki
425. Jaakkolanmäki B
Kylä: Osoila
p = 6807 85
i = 3407 94
z = 95
Kylä: Osoila
p = 6807 83
i = 3407 98
z = 93–95
Kohde sijaitsee Kirkkolammin koillispuolella ja Padasjoen keskustasta Virmailaan vievän tien länsipuolella olevalla laajalla
peltoalueella. Polttokenttäkalmisto on peltojen ympäröimällä
kalliokumpareella omakotitalon kohdalla ja pihamaalla.
Kohde sijaitsee Kirkkolammin koillispuolella ja Padasjoen keskustasta Virmailaan vievän tien länsipuolella olevalla laajalla
peltoalueella. Asuinpaikka on peltojen keskellä olevan kalliokumpareen, jolla sijaitsee Jaakkolanmäen polttokenttäkalmisto
(kohde n:o.424), itäpuolella olevalla pellolla. Maaperä pellolla
on hietaa ja hiesua.
Vuoden 1971 inventoinnissa Matti Huurre totesi kivikkoisella
mäellä olevan maanalaisen polttokenttäkalmiston ja mahdollisesti myös hautakumpuja. Paikalta löytyi muun muassa pronssin sirpale, kirveen teräkatkelma, raudanpaloja, keramiikkaa ja
palanutta luuta.
Paikalla on tehty kaivauksia vuonna 1972 ennen alueen rakentamista. Kaivauskertomus on kuitenkin kadonnut, mutta löydöt
on luetteloitu vuonna 2005 kenttämuistiinpanojen perusteella.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, kaiv. A.-L. Hirviluoto
1972, inv. T. Sepänmaa 2003.
Löydöt: KM 19291: 1–9, pronssin sirpale, kirveen teräkatkelma, raudan paloja, eläimen hammas, koristeltu luun pala, keramiikkaa, palanutta savea, palanutta ja palamatonta luuta; KM
35223: 1–70, kalmistolöytöjä.
258
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä havaittiin peltokynnöksessä maan olevan erittäin mustaa ja sisältävän runsaasti palaneita kiviä noin 30 x 30 metrin alalla. Pellon pinnalta löytyi pronssihela, rautakauden tyypin keramiikkaa, palamatonta
luuta ja savitiivistettä. Pellolla oleva rautakautinen asuinpaikka
saattaa liittyä viereisellä kumpareella olevaan Jaakkolanmäen
kalmistoon.
Löydöt: KM 33950: 1–6, pronssihela, keramiikkaa, luuta, savitiivistettä ja kivilaji-iskos.
PADASJOKI
Asuinpaikan ylempää tasannetta, oikealla Jamoinjärveä. Kuvattu luoteesta 2002.
Röykkiöt tien varrella olevassa kivikkoisessa metsässä. Kuvattu luoteesta 2007.
426. Jamoinjärven pohjoisranta
427. Jussila
Ajoittamattomia viljelyröykkiöitä. II
Kylä: Auttoinen
p = 6800 15
i = 3398 86
z = 133–136
Kylä: Vesijako
p = 6806 45
i = 3395 72
z = 132–136
Kohde sijaitsee Jamoinjärven pohjoisrannalla noin 60 metrin
päässä Rautjärveen laskevan puron suulta itäkaakkoon. Asuinpaikka on venepaikalle johtavan polun varressa olevalla tasanteella. Alue on kalliota, jonka tasanteilla on hiekkaista moreenia. Puusto paikalla on pääasiassa mäntyä.
Kohde sijaitsee Vesijaon kyläalueen koillispuolella ja Hakaperälle johtavan tien kaakkoispuolella olevalla loivasti lounaaseen
laskevalla metsärinteellä. Alueella on useita röykkiöitä noin 40
metrin päässä tiestä kaakkoon.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Myös alempana olevalle
kallioiden rajaamalle tasanteelle tehdystä koekuopasta löytyi
kvartsi-iskos. Kummallakaan alueella ei havaittu kulttuurimaakerrosta.
Röykkiöt ovat muodoltaan pyöreitä ja ne on koottu pyöreäsärmäisistä kivistä. Halkaisijaltaan röykkiöt ovat noin kolmemetrisiä. Röykkiöt ovat todennäköisesti viljelyröykkiöitä.
Tutkimukset: Tark. J. Laurén 1986.
Löydöt: -
Kallioiden välissä olevat asuinpaikkatasanteet ovat useita metrejä nykyistä järvenpintaa ylempänä. Tilanne lienee ollut samantyyppinen myös esihistoriallisella ajalla, joten asuinpaikka
ei ole sijainnut aivan rantaviivalla.
259
PADASJOKI
Kalmisto taustan metsikössä, pellolla vasemmalla Kalsporinmäen
asuinpaikkaa. Kuvattu luoteesta 2003.
Asuinpaikka pellolla, taustalla Padasjoen kirkontorni. Kuvattu kaakosta 2007.
428. Kalsporinmäki
429. Kalsporinmäki B–C
Kylä: Jokioinen
p = 6806 01
i = 3408 35
z = 90
Kylä: Jokioinen
p = 6806 02(B), 6806 10(C)
i = 3408 30(B), 3408 37(C)
z = 85–89
Kohde sijaitsee Kirkkojoen eteläpuoleisen peltoalueen halki
kulkevan ja Saksalan tilalle johtavan puukujan luoteislaidalla
olevassa metsäsaarekkeessa. Polttokenttäkalmisto on peltojen
ympäröimällä kalliopohjaisella ja metsää kasvavalla kumpareella.
Kohde sijaitsee Kirkkojoen eteläpuolella ja Saksalan tilalle
johtavan puukujan luoteispuolella olevalla pellolla. Pellolla on
kaksi rautakautista asuinpaikka-aluetta puukujan laidassa olevan Kalsoprinmäen länsi- ja luoteispuolella. Maaperä pellolla
on hiekkaa ja hietaa.
Kalmistosta ei ole näkyvissä merkkejä maanpinnalla. Vanhojen
löytötietojen perusteella, paikalla on kuitenkin saattanut olla
myös röykkiöitä ainakin vielä 1870-luvulla. Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta on löytynyt keramiikkaa, palanutta luuta ja savea sekä tunnistamaton rautaesine.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä Kalsporinmäen länsikupeelta havaittiin kynnöspellossa noin 40 x 20 metrin kokoinen
tummemman maan alue, jossa oli myös palaneita kiviä. Paikalta löytyi myös rautakauden tyypin keramiikkaa.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä havaittiin tuulen kaataman puun juurakosta noen mustaksi värjäämää maata sekä runsaasti palaneita kiviä ja rautakauden tyypin keramiikan pala.
Löydöt: KM 3957: 9, kiviesineen osia; KM 19288: 1–4, keramiikkaa, rautaesine, palanutta luuta ja palanutta savea.
260
Toinen löytöalue on Kalsporinmäen luoteispuolella, jossa pellossa havaittiin tummempaa maata ja palaneita kiviä noin 20 x
20 metrin kokoisella alalla. Alueelta löytyi myös rautakauden
tyypin keramiikkaa.
PADASJOKI
Asuinpaikka-aluetta pelloilla, taustalla Karolanmäen kalmisto. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kalmisto ladon kohdalla olevalla kumpareella tien molemmin puolin.
Kuvattu kaakosta 2007.
430. Kapakka A–G
431. Karolanmäki
Kylä: Osoila
p = 6807 50–73
i = 3407 90–3408 24
z = 86–100
Kylä: Osoila
p = 6807 43
i = 3407 94
z = 90
Kohde sijaitsee Kirkkolammin koillispuolella olevalla laajalla
peltoalueella. Osoilantien ja Kapakantien rajaamalla peltoalueella sijaitsee useita asuinpaikka-alueita (Kapakka A–E), lisäksi
Kapakantien länsi- ja luoteispuoleisella pellolla on asuinpaikkaalue (Kapakka F) ja hajalöytöpaikka (Kapakka G).
Kohde sijaitsee Kirkkolammin koillispuolella olevalla laajalla
peltoalueella. Polttokenttäkalmisto on peltosaarekekumpareella
Osoilantien molemmilla puolilla. Maaperä kumpareella on kivikkoista moreenia ja ympäristössä havaittiin kasvavan vuonna
2003 runsaasti tummaa tulikukkaa.
Vuoden 2003 inventoinnissa pelloilla havaittiin useita tumman
maan ja palaneiden kivien alueita, jotka yhdessä löytöjen kanssa
tulkittiin asuinpaikoiksi. Löytöinä asuinpaikka-alueilta on rautakauden tyypin keramiikkaa, pronssilevyä ja savitiivistettä.
Paikalla on todettu maanalainen polttokenttäkalmisto jo vuoden 1967 tarkastuksen yhteydessä. Vuonna 2005 havaittiin tien
oikaisun tuhonneen kalmiston länsilaitaa. Ojan penkasta löytyi
muun muassa kaularengas, rannerenkaita, kupurasolkien katkelmia, ketjulaitteen osia, hammasriipus, sulaneita lasihelmiä
ja palanutta luuta. Osassa esineistä ei ollut merkkejä palamisesta. Samana vuonna koekaivauksilla pyrittiin selvittämään onko
alueella ruumishautauksia, mutta tutkimuksissa todettiin vain
polttokenttäkalmistoon liittyvä löytöjä.
Kohteen hajalöytöpaikalta on löytynyt vuonna 1880 miekka ja
kirves. Löytöpaikka on kalliokumpareen lounaislaidalla, tasaisen peltomaan puolella.
Tutkimukset: Tark. A. Hackman 1919, inv. T. Sepänmaa
2003.
Löydöt: KM 2033: 1–2, miekka ja kirves; KM 33951: 1–21,
keramiikkaa, pronssilevyä, savitiivistettä ja kvartsiesine.
Vuonna 2006 tarkastuksessa kalmistoa todettiin tuhoutuneen
lisää uuden tielinjan rakentamisen yhteydessä.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1967, inv. M. Huurre
1971, inv. T. Sepänmaa 2003, tark. E. Mikkola 2005 ja 2006,
tark. E. Mikkola & T. Tenhunen 2005, koekaiv. P. Kankkunen
2005, kart. P. Kankkunen & T. Nurminen 2006.
19290, keramiikkaa; KM 35070: 1–34, kalmistolöytöjä; KM
35477, kalmistolöytöjä.
261
PADASJOKI
Kasvillisuuden peittämä maakumpu kuvan keskellä. Kuvattu kaakosta
2007.
Asuinpaikka moreenikumpareella, taustalla Kaukilanjärvi. Kuvattu
lounaasta 2003.
432. Kartano
433. Kaukilanjärven länsiranta
Kylä: Osoila
p = 6807 63
i = 3407 72
z = 84
Kylä: Kaukela
p = 6811 77
i = 3399 56
z = 110
Kohde sijaitsee Kirkkolammin koillisrannalla olevan Kartanon
tilan rakennusten läheisyydessä. Paikalla on maakumpu, joka
on todennäköisesti historiallisen ajan rakennuksen pohja.
Kohde sijaitsee Kaukilanjärven läntisimmän lahden pohjukassa. Asuinpaikka on pienialaisella moreenikumpareella lahdenpohjukan kautta Myllyjärven Hussanlahdelle johtavan tien itäpuolella. Maaperä paikalla on kivikkoista hiekkamoreenia.
Maakumpu on muodoltaan pyöreä ja se on tasalakinen. Kummun halkaisija on noin kuusi metriä ja korkeus noin 0,7 metriä.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä kummun laelle tehdystä
koekuopasta havaittiin noin 30 senttimetrin vahvuinen palaneen saven tai tiilimurskan kerros.
Löydöt: -
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä kumpareen luoteisosaan
tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Koekuopissa oli
myös havaittavissa noensekaista kulttuurimaakerrosta. Paikalta
noin 40 metrin päästä kaakosta löytyi koekuopasta kiviesineen
teelmä.
Inventoinnin perusteella paikalla on pienialainen, mutta ehjä
asuinpaikka.
Löydöt: KM 33957: 1–2, kvartsi-iskoksia ja kiviesineen teelmä.
262
PADASJOKI
Asuinpaikkaa mökkitien varrella. Kuvattu etelästä 2002.
Tilojen rajoja osoittava rajamerkki. Kuvattu idästä 2007.
434. Kauttisjärven lounaisranta
435. Keinuhonka
Kylä: Auttoinen
p = 6799 06
i = 3393 77
z = 109–112
Kylä: Auttoinen
p = 6801 20
i = 3397 39
z = 148
Kohde sijaitsee Kauttisjärven ja Monivalonjärven välisellä kannaksella, Kauttisjärven lounaisrannalla. Asuinpaikka on kannaksen suuntaisesti kulkevan mökkitien länsipuolella loivasti
luoteeseen kohoavalla rinteellä. Maaperä paikalla on lähinnä
kivikkoista moreenia, mutta asuinpaikan kohdalla hieman lajittuneempaa ja hienojakoisempaa maata.
Kohde sijaitsee Auttoisten kylän pohjoispuolella olevalla Keinuhonka-nimisellä mäellä. Rajakivi on peltorinteen laella, metsän ja pellon rajalla.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä rinteelle tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia, rautakauden tyypin keramiikkaa ja palanutta luuta. Koekuopissa havaittiin kulttuurimaakerroksen lisäksi myös mahdollisesti kaskeamiseen liittyvä
maakerros.
Löydöt: -
Nykyäänkin käytössä oleva ja tilojen rajoja osittava rajakivi on
ainakin isonjaon aikainen, mahdollisesti vanhempikin.
Asuinpaikka-alueella on myös noin 10 metrin päässä tiestä länteen röykkiö, joka on mahdollisesti kaskiröykkiö. Röykkiön
halkaisija on noin 1,5 metriä ja korkeus puolisen metriä. Topografian perusteella potentiaalista asuinpaikka-aluetta on myös
noin 200 metrin matkalla asuinpaikasta pohjoiseen.
263
PADASJOKI
Pyyntikuoppa Kellosalmen tienristeyksessä. Kuvattu kaakosta 2007.
Alue 1:n asuinpaikkaa tien ja järven välissä. Kuvattu luoteesta 2003.
436. Kellosalmen tienristeys
437. Kyynäröjärven kangas
Esihistoriallinen muinaisjäännösryhmä. II
Kylä: Kellosalmi
p = 6814 81
i = 3408 11
z = 90–94
Peruskartta: 2143 02 Kyynärö
Kylä: Kasiniemi
p = 6817 85
i = 3387 70
z = 111–116
Kohde sijaitsee Kellosalmen rantaa pitkin kulkevan vanhan
maantien ja Virmailansaareen johtavan tien risteyksen luoteispuolella. Alueella on kymmenkunta pyyntikuoppaa.
Kohde sijaitsee Vehkajärven ja Kyynäröjärven välisellä kannaksella. Alueella on kolme erillistä asuinpaikka-aluetta Kyynäröjärvestä Vehkajärveen laskevan puron molemmin puolin.
Kuopat ovat muodoltaan pyöreitä ja niissä on kehävallit. Kuoppien halkaisija on noin 2,5 metriä. Vuoden 2003 inventoinnin
yhteydessä muutamaan kuoppaan tehdyissä koepistoissa ei havaittu hiiltä tai löytöjä.
Alue 1 sijaitsee kohteen koordinaattien osoittamassa paikassa.
Paikalta on löytynyt keramiikkaa, muun muassa rautakauden
tyyppiä, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Löydöt: -
Alue 2 (6817 82/3387 77) sijaitsee puron kaakkoispuolella ja
paikalta on löytynyt kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavaa keramiikkaa. Alue 3 (6817 74/3387 85) sijaitsee myöskin puron
kaakkoispuolella. Paikalta tehtyjen keramiikkalöytöjen perustella alueella on kivitai varhaismetallikautinen asuinpaikka.
264
PADASJOKI
Kivikautista asuinpaikka-aluetta harjun rinteellä. Kuvattu kaakosta
2007.
Linnasaaren eteläkärkeä. Kuvattu vastarannalta lounaasta 2007.
438. Leirintäalue
439. Linnasaari
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaislinna. I
Kylä: Jokioinen
p = 6807 46(eteläpää), 6807 75(pohjoispää)
i = 3408 79(eteläpää), 3408 74(pohjoispää)
z = 82,5–92,5
Peruskartta: 2143 11 Virmaila
Kylä: Virmaila
p = 6817 12
i = 3415 59
z = 80–110
Kohde sijaitsee Padasjoen keskustan koillispuolella olevien
Tuomas- ja Kullasvuorten itärinteellä Päijänteen länsirannalla.
Laaja asuinpaikka on Laivarannan pohjoispuolella olevalla leirintäalueella ja sen ympäristössä. Alue on harjumaista muodostumaa, jonka maaperä vaihtelee kivikosta hiekkaan.
Kohde sijaitsee Päijänteessä Virmailansaaren koillispuolella
olevassa Linnasaaressa. Muinaislinna on saaren koillisniemessä olevalla kallioisella Västinginvuorella eli Linnamäellä. Vuoren rinteet ovat jyrkät.
Asuinpaikka todettiin vuoden 1971 inventoinnissa, jolloin paikalta löytyi muun muassa meripihkariipus. Museovirasto on
tehnyt asuinpaikalla koekaivauksia alueen kaavoituksen ja rakentamisen vuoksi vuosien 1999 ja 2006 välisenä aikana.
Kaivauksissa on todettu alueella sijaitsevan pesäkkeinen, mutta
laaja-alainen asuinpaikka. Paikalta tehdyt löydöt ajoittuvat aina
mesoliittiselta kivikaudelta varhaismetallikauteen asti.
Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, koekaiv. S. Vanhatalo
1999, kaiv. N. Strandberg 2001–2002, kaiv. K. Luoto 2006.
1–54, asuinpaikkalöytöjä; KM 32870: 1–295, asuinpaikkalöytöjä; KM 33578: 1–3, asuinpaikkalöytöjä; KM 35813: 1–30,
Loivimmilla kohdilla idässä on näkyvillä puolustusvarustuksista matalaa kivivallia. Selvimmät vallinjäänteet ovat vuoren
korkeimman kohdan länsipuolella. Muinaislinnan alueella ei
ole tehty kaivaustutkimuksia.
Vuonna 1985 muinaislinnan eteläpuoleisessa Västinginlahdessa tehtiin sukellustutkimuksia tuloksetta. Samassa yhteydessä
vuoren lakea tutkittiin metallinilmaisimella, jolloin löytyi ilmeisesti 1800-luvulta peräisin oleva puukko. Linnasaari on
merkittävä muinaisjäännöskohde poikkeuksellisen komean
maiseman ja selkeästi näkyvien vallinjäänteiden vuoksi.
Tutkimukset: Tark. H. Appelgren-Kivalo 1907, tark. H. Salmo
1961, inv. M. Huurre 1971, koekaiv. J.-P. Taavitsainen 1985,
tark. M. Miettinen 1995.
Löydöt: -
265
PADASJOKI
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka pellon reunalla, lähellä koivuja. Kuvattu luoteesta 2007.
440. Lossari A
441. Lossari B
Kylä: Nyystölä
p = 6802 79
i = 3409 85
z = 79–81
Kylä: Nyystölä
p = 6802 35
i = 3410 26
z = 80–82
Kohde sijaitsee Nyystölänlahden länsi- ja Nyystölän koulun
itäpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on pellolla Padasjoen
keskustaan vievän tien pohjoispuolella ja sähkölinjan länsipuolella. Maaperä pellolla on hietaa.
Kohde sijaitsee Nyystölänlahden lounaisrannalla, Nyystölän
koulun kaakkoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on
Nyystölästä Maakeskeen menevän tien itäpuolella. Maaperä
pellolla on hiekkaa.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä pellolla havaittiin noin
30 x 30 metrin kokoisella alalla tummempaa maata ja palaneita
kiviä. Alueelta poimittiin myös rautakauden tyypin keramiikan
paloja.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä löytyi kynnöspellosta
noin 30 x 10 metrin suuruiselta rannan suuntaiselta alalta piikaavin, kvartsiesineen teelmä, kvartsiydin ja -iskoksia. Osa
kvartseista on pyöristyneitä, joten asuinpaikka on mahdollisesti
jäänyt joskus vedenpinnan alle.
266
Löydöt: KM 33947: 1–4, piikaavin, kvartsiesineen teelmä,
-ydin ja -iskoksia.
PADASJOKI
Asuinpaikka tien varrella olevassa metsikössä kuvan keskellä. Kuvattu
etelästä 2007.
Taloon tai muuhun rakennukseen liittyvä uuni. Kuvattu etelästä 2003.
442. Lossarinlahti
443. Lähdeniittu
Kylä: Kellosalmi
p = 6815 53
i = 3408 52
z = 84–88
Kylä: Jokioinen
p = 6812 26
i = 3396 75
z = 127–133
Kohde sijaitsee Virmailansaaren länsiosan etelärannalla olevan
Lossarinlahden itäpuolella. Asuinpaikka on Vähäsaloon johtavan tien koillispuolella olevassa peltojen ympäröimässä metsikössä.
Kohde sijaitsee asumattomalla metsäalueella noin kilometrin
päässä Niittymäenkulmalta etelään. Asuinpaikka on alueella
kulkevan metsäautotien eteläpuolella ja Lähdeniittu-nimisen
suon pohjoispuolella.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä alueella havaittiin muun
muassa kiukaan jäännökset ja viljelyröykkiöitä. Paikka todettiin historiallisen ajan autioituneeksi talon tai torpan paikaksi,
mutta sitä ei inventoinnin puitteissa tutkittu tarkemmin.
Alueella on laaja ja hyvin säilynyt torpan tai muun historiallisen ajan rakennuksen jäännös ja tähän liittyviä raivausröykkiöitä. Asutuksesta kertovia rakenteita ovat röykkiöiden lisäksi
muun muassa kiuas, uunin pohja ja kiviaita.
Löydöt: -
Löydöt: -
267
PADASJOKI
Kuppikallio. Kuvattu lounaasta 2007.
Osin sammaleen peittämä kuppikallio. Kuvattu idästä 2007.
444. Museo
445. Museo B
Kylä: Nyystölä
p = 6803 53
i = 3409 21
z = 95–99
Kylä: Nyystölä
p = 6803 54
i = 3409 14
z = 97–99
Kohde sijaitsee Nyystölän kylän läpi virtaavan Kosojoen länsirannalla noin 20 metrin päässä Nyystölän kotiseutumuseosta
pohjoiseen. Kuppikallio on Satulinnan talon suuntaan johtavan
vanhan tieuran laidalla, tien ja joen välissä.
Kohde sijaitsee Nyystölän kylän keskustassa, kylän läpi virtaavan Kosojoen länsirannalla. Kuppikallio on lähellä pellonlaitaa
noin 70 metrin päässä Museo-nimisestä (kohde n:o 444) kuppikalliosta luoteeseen.
Kalliopaljastuma on kooltaan noin 5 x 2,5 metriä ja noin metrin
korkea. Kallion lakialueella on 19 kuppia. Vuoden 1986 tarkastuksen aikana paikalla kasvoi kulttuurikasveja, kuten tummaa
tulikukkaa.
Kalliopaljastuma on kooltaan noin 10 x 10 metriä ja enimmillään noin puolitoista metriä korkea. Kallion korkeimmalla kohdalla on kolme pyöreää, halkaisijaltaan noin viiden senttimetrin
kokoista kuppia. Kalliossa on lisäksi muutamia hyvin epävarmoja kuppeja sekä luonnon tekemiä koloja.
2003.
Löydöt: -
268
Löydöt: -
PADASJOKI
Mäellä mahdollinen kalmisto, kuppikivi mäen päällä. Kuvattu koillisesta 2007.
Liedet pellolla kuvan keskivaiheilla. Kuvattu koillisesta 2007.
446. Mäkelä A–C
447. Mäkelä D
Ajoittamattomia kivirakenteita. II
Kylä: Nyystölä
p = 6803 61
i = 3409 24
z = 99–107
Kylä: Nyystölä
p = 6803 74
i = 3408 98
z = 97–99
Muinaisjäännösryhmä sijaitsee Nyystölän kylän keskustassa,
kylän läpi virtaavan Kosojoen koillispuolella. Ryhmään kuuluu
asuinpaikka, mahdollinen kuppikivi ja kivirakenne.
Kohde sijaitsee Kosojoen koillis- ja Nyystölän kylästä Padasjoen keskustaan vievän tien lounaispuolella olevalla pellolla.
Kivirakenteet ovat pellon halki Satulinnan tilalle kulkevan peltotien varrella.
Mäkelä A (6803 77/3409 15) on asuinpaikka pellolla Padasjoen keskustaan vievän tien ja sähkölinjan välissä. Noin 80 x 50
metrin kokoiselta alalta on havaittu palaneita kiviä ja löytynyt
savikiekon katkelma, keramiikkaa ja kuonaantunutta savea.
Mäkelä B on mahdollinen kuppikivi kohteen koordinaattien
osoittamassa paikassa maantien länsipuolella. Kiven laella on
yksi kuppi ja kivessä on merkkejä lohkomisesta. Mäkelä C
(6803 61/3409 25) on noensekaista kiveystä, joka vuoden 2003
inventoinnissa havaittiin Padasjoen keskustaan vievän maantien länsilaidalla olevassa kallioleikkauksessa. Paikalta löytyi
raudan pala ja palanutta savea. Paikalla on mahdollisesti polttokenttäkalmisto tai asuinpaikka.
Vuoden 2003 inventoinnissa havaittiin vasta pelloksi raivatulla alueella useita liesien jäännöksiksi tulkittuja kivirakenteita.
Rakenteita oli noin 30 x 20 metrin kokoisella alalla. Ajoittavia
löytöjä ei alueelta tehty.
Löydöt: -
Löydöt: KM 33941: 1–5, savikiekon katkelma, keramiikkaa ja
kuonaantunutta savea; KM 33942: 1–2, rautaesineen katkelma
ja palanutta savea.
269
PADASJOKI
Asuinpaikka pellolla, runsain löytöalue pellon yläosassa. Kuvattu etelästä 2007.
Pyyntikuoppa vastarannalla olevassa niemessä. Kuvattu kaakosta
2007.
448. Nuottaranta
449. Pitkäniemi
Ajoittamaton pyyntikuoppa. II
Kylä: Kellosalmi
p = 6816 06
i = 3407 95
z = 83–87
Kylä: Auttoinen
p = 6801 77
i = 3397 19
z = 130
Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa. Asuinpaikka on Heikkilänlahden länsi- ja Vähäsaloon
vievän tien itäpuolella olevalla pellolla. Maaperä pellolla on
soransekaista hiekkaa.
Kohde sijaitsee Iso Hankajärven ja Vähä Hankajärven välissä
olevan Pikäniemi-nimisen harjun laella. Pyyntikuoppa on harjun laella kulkevan polun koillislaidalla, noin 120 metrin päässä
niemen kärjestä kaakkoon. Maaperä paikalla on harjusoraa.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä peltokynnöksestä löytyi
noin 80 x 40 metrin kokoiselta alalta kvartsi-iskoksia. Runsaimmin löytöjä oli pellon yläosassa.
Pyyntikuoppa on halkaisijaltaan noin kaksi metriä ja sitä ympäröi kehävalli. Syvyyttä kuopalla on alle puoli metriä. Vuoden
2003 inventoinnin yhteydessä valliin tehdyssä koekuopassa ei
havaittu hiiltä, joten kyseessä ei ole hiilimiilu. Alue on otollista
useammallekin pyyntikuopalle, mutta enempää ei inventoinnin
yhteydessä havaittu.
Löydöt: -
270
PADASJOKI
Kivikautista asuinpaikkaa Puuksamenniemessä. Kuvattu lännestä
2007.
Hiilimiilun matala kuoppa. Kuvattu kaakosta 2007.
450. Puuksamenniemi
451. Pärmistö B
Kylä: Kasiniemi
p = 6813 88
i = 3391 21
z = 110
Kylä: Kellosalmi
p = 6816 93
i = 3407 73
z = 93–95
Kohde sijaitsee Vesijakojärven pohjoispäässä olevassa Puuksamenniemi-nimisessä harjuniemessä. Asuinpaikka on niemen
eteläkärjen lounaaseen avautuvan lahdelman rannalla olevalla
tasanteella. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa. Hiilimiilu on Vähäsaloon johtavan tien koillispuolella noin
viiden metrin päässä tiestä.
Vuoden 2000 inventoinnissa löytyi rannalle laskeutuvan tien
pohjoislaidalta kvartsi-iskoksia. Rannalla olevien rakennusten
kaakkoispuolelle metsään tehdystä koekuopasta löytyi keramiikan pala, kvartsi-iskos ja runsaasti palanutta luuta. Lisäksi
kuopassa havaittiin likamaakerros. Keramiikka on myöhäiskivikautista tai varhaismetallikautista.
Pyöreä hiilimiilu on halkaisijaltaan noin kolme metriä. Syvyyttä miilulla on muutamia kymmeniä senttimetrejä.
Löydöt: -
Topografian ja inventointihavaintojen perusteella asuinpaikka
ulottuu mahdollisesti koko tasanteen alalle harjun rinteen ja
rannan välille.
palanutta luuta.
271
PADASJOKI
Asuinpaikka vastarinteessä olevalla pellolla tien vasemmalla puolella.
Asuinpaikka metsässä olevalla kumpareella. Kuvattu koillisesta 2007.
452. Rinteelä
453. Ruhansilta A
Kylä: Kellosalmi
p = 6814 97–6815 06
i = 3408 71–72
z = 83–87
Kylä: Kasiniemi
p = 6815 38
i = 3390 39
z = 113–115
Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa, Kellosalmen koillisrannalla. Asuinpaikka on pellolla noin
500 metrin päässä salmen ylittävästä sillasta itäkaakkoon. Maaperä pellolla on soransekaista hiekkaa.
Kohde sijaitsee Vehkajärvestä Vesijakojärveen virtaavan salmen pohjoisrannalla. Asuinpaikka on salmen ylittävän Ruhansillan luoteispuolella olevalla harjanteella. Maaperä paikalla on
hiekkamoreenia ja puusto pääasiassa mäntyä.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä pellolla havaittiin kaksi
erillistä löytöaluetta. Toinen alueista sijaitsee pellon ylärinteellä
Kirjuan tilalle menevän tien lounaispuolella ja toinen pellon alarinteellä lähellä rantaa. Löytöinä pellolta on kvartsi-iskoksia.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä tehdyistä koekuopista
löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Koekuopissa havaittiin myös noensekaista kulttuurimaakerrosta.
272
PADASJOKI
Asuinpaikka sillan ja tien mutkan oikealla puolella. Kuvattu luoteesta
2007.
Asuinpaikka pellolla, röykkiö oikealla olevien puiden alla. Kuvattu
koillisesta 2003.
454. Ruhansilta B
455. Saksala A–B
Kylä: Kasiniemi
p = 6815 33
i = 3390 48
z = 111–113
Kylä: Jokioinen
p = 6806 32
i = 3408 65
z = 85–88
Kohde sijaitsee Vehkajärvestä Vesijakojärveen virtaavan salmen etelärannalla. Asuinpaikka on salmen ylittävän sillan
kaakkoispuolella. Maaperä paikalla on hiekkaa ja puusto pääasiassa mäntyä.
Muinaisjäännösryhmä sijaitsee Kirkkojoen eteläpuolella, joen
ja Saksalan tilalle johtavan puukujan välisen peltoalueen koillisosassa. Muinaisjäännösryhmä koostuu asuinpaikasta ja röykkiöstä.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Koekuopissa ei havaittu
kulttuurimaakerrosta. Hiekka on paikalla luontaisesti voimakkaan punaruskeaa, lähes punamultaa, maaperän rautapitoisuudesta johtuen.
Saksala A on asuinpaikka pellolla ladon ja peltosaarekkeen välisellä alueella. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä pellolla
havaittiin noin 80 x 40 metrin alalla tummempaa maata ja palaneita kiviä sekä löytöinä rautakauden tyypin keramiikkaa ja
savitiivistettä.
Saksala B (6806 31/3408 58) on röykkiö. Peltoalueen keskellä
on noin 10 x 10 metrin kokoinen kumpare, jolle on raivattu kiviä pellolta. Paikalle tehdyn koepiston perusteella kumpareen
pohjana on kiven- ja maansekainen kumpu. Kumpu voi olla
mahdollisesti hautakumpu.
Löydöt: KM 33949: 1–2, keramiikkaa ja savitiivistettä.
273
PADASJOKI
Kalmisto peltosaarekkeessa kuvan keskellä. Kuvattu koillisesta 2003.
Asuinpaikka pellolla metsäharjanteen edustalla. Kuvattu kaakosta
2007.
456. Saksala Pikkumäki
457. Seppälä A
Kylä: Jokioinen
p = 6806 22
i = 3408 52
z = 90
Kylä: Nyystölä
p = 6803 95
i = 3408 98
z = 105
Kohde sijaitsee Kirkkojoen eteläpuolella, joen ja Saksalan tilalle johtavan puukujan välisellä peltoalueella. Polttokenttäkalmisto on pienessä puita kasvavassa peltosaarekkeessa puukujan
luoteispuolella ja noin 80 metrin päässä A.I. Arwidssonin muistomerkistä koilliseen.
Kohde sijaitsee Kosojoen ja Padasjoen keskustaan vievän tien
välissä olevan peltoalueen koillisosassa. Asuinpaikka on tien
länsipuolella pellolla olevalla harjanteella. Maaperä paikalla on
hiekkamoreenia.
Vuoden 1971 inventoinnissa todettiin kivikkoisella mäellä
olevan polttokenttäkalmisto, josta ei ole näkyvissä merkkejä
maanpinnalla. Paikalta löytyi puukonterä, naula, keramiikkaa,
palanutta luuta ja palanutta savea.
Löydöt: KM 19289: 1–5, puukonterä, rautanaula, keramiikkaa,
palanutta savea ja palanutta luuta.
274
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä havaittiin, että maa oli
harjanteen alueella, noin 40 x 30 metrin suuruiselta alalla, ympäröivää peltoa tummempaa ja sisälsi runsaasti palaneita kiviä.
Paikalta löytyi mahdollisesti rautakauden tyyppiä oleva keramiikan pala sekä savitiivistettä.
Löydöt: KM 33943: 1–2, keramiikan pala ja savitiivistettä.
PADASJOKI
Sillanpään pyyntikuoppa. Kuvattu lounaasta 2003.
Soukanlahden kivikautista asuinpaikkaa. Kuvattu kaakosta 2002.
458. Sillanpää
459. Soukanlahti
Ajoittamaton pyyntikuoppa. II
Kylä: Alho
p = 6819 70
i = 3397 85
z = 117–119
Kylä: Auttoinen
p = 6799 14
i = 3394 29
z = 109–111
Kohde sijaitsee Lummennejärven etelärannalla olevan Toritunniemen tyvellä. Pyyntikuoppa on niemen kärkeen johtavan tien
itäpuolella. Maaperä paikalla on soramoreenia ja puusto pääasiassa mäntyä.
Kohde sijaitsee Kauttisjärven etelärannalla olevan Leponiemen
itäpuolella olevassa pienemmässä niemessä. Asuinpaikka on
niemen kärjessä olevan kalliopaljastuman eteläpuoleisella rinteellä. Maaperä paikalla on hiekkaista moreenia.
Kehävallillinen kuoppa on halkaisijaltaan noin kolme metriä
ja syvyydeltään noin 0,7 metriä. Vuoden 2003 inventoinnin
yhteydessä kuoppaan tehdyissä koepistoissa ei havaittu hiiltä.
Kuoppa on tulkittu pyyntikuopaksi.
Vuoden 2002 inventoinnin yhteydessä loivasti etelään viettävälle rinteelle tehdyistä koepistoista löytyi kvartsi-iskoksia ja
keramiikan pala. Osassa koepistoista oli havaittavissa kulttuurimaakerrosta.
Löydöt: -
Inventoinnin perusteella niemessä on ehjä asuinpaikka, joka
saattaa ulottua koko niemen alueelle.
Löydöt: KM 33165: 1–5, kvartsi-iskoksia ja keramiikan pala.
275
PADASJOKI
Toilanmäen eteläisin kuppikivi ja opastaulu. Kuvattu idästä 2007.
Kivien välissä oleva latomus. Kuvattu etelästä 2007.
460. Toilanmäki
461. Toilanmäki D
Rautakautisia kuppikiviä. II
Historiallisen ajan kivirakenne. II
Kylä: Nyystölä
p = 6803 45, 6803 47, 6803 55
i = 3408 38, 3408 37, 3408 36
z = 115
Kylä: Nyystölä
p = 6803 54
i = 3408 44
z = 120–124
Kohde sijaitsee Toilanmäen lounaispuolella ja Nyystölän kylästä Hoimelan taloon johtavan tien pohjoispuolella olevalla peltoja niittyalueella. Alueella on kolme kuppikiveä.
Kohde sijaitsee Toilanmäen lounaisrinteellä, Hoimelan tilalle
vievän tien pohjoispuolella. Paikalla on kahden maakiven väliin kivistä tehty latomus. Maasto mäen rinteellä on kivikkoista
moreenia ja puusto pääasiassa kuusimetsää.
Eteläisin kuppikivi on Hoimelan taloon johtavan tien luoteislaidalla. Kivi on kooltaan noin 4 x 3 metriä ja puolitoista metriä
korkea. Kiven laella on neljä kuppia.
Keskimmäinen kuppikivi on noin 60 metrin päässä tiestä peltoja niittyalueen välisellä rajalla. Kivi on kooltaan noin 2 x
2 metriä ja metrin korkea. Kiven laella on yksi varma ja yksi
epävarma kuppi.
Pohjoisin kuppikivi on niittyalueella noin 300 metrin päässä
Hoimelan talosta koilliseen. Kivi on kooltaan noin 5 x 4 metriä ja noin kaksi metriä korkea. Kiven laella on kolme selvää
kuppia.
2003.
Löydöt: -
276
Maakivien väliin on pienemmistä kivistä ladottu lyhyt kylmämuurattu muuri. Rakenne on mahdollisesti jonkinlainen suoja,
johon mahtuu yksi ihminen kyykkyyn tai makuulle. Suojan
käyttötarkoitus tai ajoitus ei ole selvillä.
Löydöt: -
PADASJOKI
Asuinpaikka talon edustalla pellolla ja löytöpaikat rakennusten läheisyydessä. Kuvattu idästä 2007.
Asuinpaikka jyrkimmän rinteen tyvellä olevalla tasanteella, taustalla
Padasjoen kirkko. Kuvattu etelästä 2003.
462. Tulppala A–F
463. Vanha hautausmaa
Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaisjäännösryhmä. II
Kylä: Nyystölä
p = 6803 65
i = 3408 73
z = 98–104
Kylä: Jokioinen
p = 6806 34
i = 3408 03
z = 90
Kohde sijaitsee Toilanmäen itä- ja kaakkoispuolella ja Kosojoen molemmin puolin. Muinaisjäännösryhmään kuuluu kolme
asuinpaikkaa Tulppalan talon ympäristössä olevilla pelloilla
sekä kaksi paikannettua ja yksi paikantamaton irtolöytöpaikka.
Maaperä pelloilla on hiekkaa ja hietaa.
Kohde sijaitsee Kirkkojoen pohjoispuolella noin 50 metrin
päässä Padasjoen kirkosta etelään. Asuinpaikka on sankarihautausmaan alapuolella olevalla tasanteella, joka on vanhaa
hautausmaata. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Tulppala A, josta koordinaatit, on asuinpaikka Tulppalan talon itäpuolella olevalla pellolla. Pellolta on löytynyt lasihelmi,
rautakauden tyypin keramiikkaa, hioimen katkelma ja savitiivistettä. Tulppala B:n (6803 61/3408 79) asuinpaikka on talon
kaakkoispuolella olevalla pellolla. Paikalta on löytynyt rautakautista ja mahdollisesti keskiaikaista keramiikkaa. Tulppala
C (6803 75/3408 68) on asuinpaikka Kosojoen pohjoispuolella
olevalla pellolla. Törmän päältä on löytynyt rautakauden tyypin
keramiikkaa.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä löytyi tasanteelle tehdyn
kaapelikaivannon kohdalta kivikautisen saviastian pala. Paikalle ei tehty koekuoppia, mutta alueen topografian ja löydön perusteella tasanteella on kivikautinen asuinpaikka. Asuinpaikka
on mahdollisesti suureksi osaksi tuhoutunut myöhempien hautauksien ja muun toiminnan seurauksena.
Löydöt: KM 33962, keramiikan pala.
Paikannetut irtolöytöpaikat Tulppala D ja E sijaitsevat talon
piharakennusten läheisyydessä. Irtolöydöt ovat miekan kahvapuolisko ja pronssinen rannerengas. Lisäksi Tupalan talon pelloilta on löytynyt riipuskovasin.
Tutkimukset: Tark. A. Hackman 1919, inv. T. Sepänmaa
2003.
Löydöt: KM 3383: 2, miekan kahvaosa; KM 8752, rannerengas; KM 9456, riipuskovasin; KM 33944: 1–7, lasihelmi, hioimen katkelma, keramiikkaa ja savitiivistettä.
277
PADASJOKI
278
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu idästä 2007.
Kuppikivi pellon laidalla kivikkoisessa haassa. Kuvattu etelästä 2007.
464. Verho 1
465. Verho 2
Kylä: Nyystölä
p = 6803 15
i = 3410 00
z = 85
Kylä: Nyystölä
p = 6803 26
i = 3410 15
z = 88–89
Kohde sijaitsee Nyystölänlahden länsipuolella olevalla peltoalueella, Varvanniemeen vievän tien eteläpuolella. Asuinpaikka
on etelään viettävällä rinteellä noin 240 metrin päässä Verhon
kartanon uudesta asuinrakennuksesta itäkaakkoon. Maaperä
pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee Nyystölänlahden länsipuolella olevalla peltoalueella, Varvanniemeen menevän tien pohjoispuolella. Kuppikivi on peltoalueen pohjoislaidalla pensaikon keskellä.
Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi palanutta
luuta ja kvartsi-iskoksia. Vuoden 2003 inventoinnin aikaan pellot olivat kyntämättä, joten lisää löytöjä ei tehty.
Kuppikiven koko tai kuppien määrä ei ole tiedossa. Vuoden
1986 tarkastuksen aikaan alueella kasvoi lähes kaikkia maakunnassa tavattavia ja nuoremman rautakauden löytöpaikkoihin liittyviä indikaattorikasveja. Verhon pellolta on vuonna
1913 löytynyt rautakautinen miekka (KM 6320).
Löydöt: KM 19295: 1–2, palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia.
Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1986.
Löydöt: -
PADASJOKI
Kuppikallio laitumen reunalla koivikossa. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka pellolla tien suuntaisesti. Kuvattu idästä 2007.
466. Verho 3
467. Verhon risteys
Kylä: Nyystölä
p = 6803 45
i = 3409 69
z = 92–96
Kylä: Nyystölä
p = 6803 30
i = 3409 44
z = 86–90
Kohde sijaitsee Nyystölänlahden länsipuolella olevalla peltoalueella, Verhon kartanolle vievän tien pohjoispuolella. Kuppikallio on pellon pohjoislaidalla hakamaa-alueella.
Kohde sijaitsee Maakeskeen vievän tien ja Verhon kartanoon
johtavan tien risteyksen luoteispuoleisella peltoalueella. Maaperä pellolla on hiekkaa ja hietaa.
Kalliopaljastuma on kooltaan noin 10 x 5 metriä ja sen lakialueella on 16 kuppia. Erittäin rapautuvan kallion lakialue on
suurimmaksi osaksi tiiviin maakerroksen peittämä. Maakerroksen alla voi olla enemmänkin kuppeja, mutta sen varomaton
poistaminen saattaa tuhota rapautuneet kupit.
Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä havaittiin pellolla maantien suuntainen, kooltaan noin 80 x 40 metrin suuruinen tummemman maan ja palaneiden kivien alue. Tältä alueelta löytyi
myös rautakauden tyypin keramiikkaa, savitiivistettä ja rautapuukko.
Löydöt: -
Löydöt: KM 33945: 1–4, keramiikkaa, rautapuukko ja savitiivistettä.
279
SYSMÄ
Muinaisjäännösten määrällä mitattuna on Päijänteen itärannalla sijaitseva Sysmä omaa luokkaansa muihin maakunnan kuntiin verrattuna. Sysmästä tunnetaan 143 kiinteää muinaisjäännöstä sekä useita irtolöytöpaikkoja. Osaltaan kunnan muinaisjäännösrikkautta voivat selittää Sysmän suuri pinta-ala, 936,5 neliökilometriä, kohtuullisen hyvä tutkimustilanne ja esihistoriallisen asutuksen keskittyminen suuren vesistön ja tärkeän vesireitin varrelle.
Sysmän muinaisjäännösten perusinventointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1965, jolloin Pentti Koivunen kokosi runsaasti tietoa aiemmin tuntemattomista kohteista. Lukuisten uusien muinaisjäännösilmoitusten ja tarkastusten seurauksena
tuli ajankohtaiseksi koota yhteen tiedot kunnan muinaisjäännöksistä, joten inventointitoiminta alkoi jälleen 1990-luvun
lopulla. Vuonna 1999 Sirkka-Liisa Seppälä Museovirastosta teki perusinventoinnin Sysmän keskustan kaava-alueen ulkopuolisilla alueilla. Inventoinnissa keskityttiin jo ennestään tunnettujen kohteiden tarkastamiseen, joten uusia kohteita ei
aktiivisesti etsitty. Samana vuonna Antti Bilund ja Hannu Poutiainen Lahden kaupunginmuseosta inventoivat keskustan
kaava-alueen muinaisjäännöksiä.
Vuoden 1999 perusinventointia on täydennetty vuonna 2004 tehdyllä täydennysinventoinnilla, jonka teki Hannu Poutiainen
Lahden kaupunginmuseosta. Koko kunnan kattavien inventointien lisäksi Sysmässä on tehty pienempiä kaava-alueinventointeja ja muutamia tutkimusinventointeja. Vuonna 2004 Mikroliitti Oy teki Etelä-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaava-alueen
inventoinnin ja vuonna 2006 samanlaisen kaava-alueinventoinnin Pohjois-Sysmässä. Näiden lisäksi on inventoitu valtatie
4:n uutta linjausta sekä Nuoramoisten ja Onkiniemen kylien alueita. Vaikka arkeologinen inventointitilanne Sysmässä onkin kohtuullisen hyvä, tarvetta inventointiin on edelleen. Sysmässä on rantaviivaa noin tuhat kilometriä, ja koska monien
muinaisjäännösten tiedetään keskittyvän vesistöjen läheisyyteen, riittää tutkittavia alueita niin Päijänteen kuin pienempienkin järvien ympäristössä ja saarissa. Myös maanviljelyskulttuuriin liittyviä rautakautisia ja historiallisia muinaisjäännöksiä on varmasti löydettävissä nykyistenkin keskittymien alueilta. Kaivaustutkimukset Sysmässä ovat käytännössä alkaneet
1990-luvulla, lukuun ottamatta vuosisadan alussa tutkittua Supitun (kohde n:o 578) röykkiötä ja muutamia 1960-luvulla
tehtyjä kaivauksia. Kaivauksia on kaiken kaikkiaan tehty verrattain vähän ja ne ovat olleet luonteeltaan lähinnä pelastus- ja
koekaivauksia. Tutkimuskaivauksia on tehty Nuoramoisten Koskuenmäellä, jossa Antti Bilundin vuonna 1999 johtamissa
kaivauksissa tutkittiin rautakautinen röykkiö.
Leimallista Sysmän muinaisjäännöksille on rautakautisten kohteiden runsas määrä, etenkin kuppikiviä ja -kalliota tunnetaan kunnasta poikkeuksellisen paljon – jopa 55 kappaletta. Kuppikivien lisäksi Sysmästä tunnetaan useita rautakautisia
kalmistoja ja asuinpaikkoja. Itä-Hämeessä Sysmän alue on ollut nuoremmalla rautakaudella ja etenkin rautakauden lopulla
merkittävä asutuskeskittymä. Rautakautiset muinaisjäännökset keskittyvät Tainionvirran vesireitin varsille etenkin kirkonseudulle, Nuoramoisiin ja Valittulaan, mutta niitä on myös muilla alueilla. Etenkin kirkonseudulla ja Nuoramoisissa on laajoja maisemallisesti hyvin edustavia muinaisjäännösalueita. Usean rautakautisen kohteen yhteydessä on merkkejä asutuksen
ja toiminnan jatkumisesta myös historiallisella ajalla.
Kivikautisia pyyntikulttuurin asuinpaikkoja Sysmästä tunnetaan 54 ja ne sijaitsevat eripuolilla kuntaa muinaisten ja nykyistenkin vesistöjen läheisyydessä. Erityisesti Liikolanlahden ympäristössä on runsaasti kivikautisia kohteita. Osa kivikautisista asuinpaikoista voi tarkemmassa tutkimuksessa paljastua pronssi- tai varhaismetallikautisiksi, sillä kunnasta tunnetaan
myös saman aikakauden lapinraunioita.
280
SYSMÄ
281
SYSMÄ
Aittosaari kuvan keskellä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kuppikallio tien laidassa olevalla kumpareella. Kuvattu etelästä 2007.
468. Aittosaari/Makasiinisaari
469. Akanoja
Peruskartta: 3121 03 Sysmä
Kylä: Suurikylä
p = 6821 23
i = 3429 40
z = 80
Kylä: Suurikylä
p = 6822 58
i = 3249 48
z = 85–87,5
Kohde sijaitsee Majutveden Kirkkolahdella olevassa Aittosaaressa, entisessä Makasiinisaaressa. Polttokenttäkalmisto on
saaren lakialueen pohjoispäässä. Lakialue on osaksi kallioista.
Kohde sijaitsee Särkilahdentien ja tien itäpuolella virtaavan
Akanojan välisellä alueella. Kuppikallio on tien ja ojan välissä
olevalla kumpareella, jonka itään laskevalla sivulla on avokalliota.
Vuonna 1998 saaresta löytyi paikallisen metallinilmaisinharrastajan toimesta merovingiaikaisia esineitä. Samana vuonna
tehdyssä tarkastuksessa todettiin, että alueella on polttokenttäkalmisto. Kalmisto oli osin tuhoutunut useaan otteeseen tapahtuneessa kaivelussa.
Paikalta on löytynyt mm. keihäänkärkiä, miekka, kaularenkaita, veitsi, tikari ja viikate sekä palanutta luuta. Saari sopii sijainniltaan ja olemukseltaan hyvin kalmistosaareksi. Kohde kuuluu
Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Tark. M. Hölttä 1998.
Löydöt: KM 30927: 1–20, kalmistolöytöjä.
282
Kalliossa on kaksi kuppia, jotka ovat jyrkästi itään laskevan
kallion reunalla. Pyöreiden kuppien halkaisijat ovat 11 ja kuusi
senttimetriä. Kuppien väliin on kiinnitetty sähköpylvään tukivaijeri. Kalliossa on lisäksi useita luontaisia syvennyksiä sekä
yksi epävarma kuppi länsilaidalla.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: -
SYSMÄ
Kuppikivi pellonlaidalla. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikka metsänreunassa nurmipeitteisellä pellolla. Kuvattu lounaasta 2007.
470. Alhio
471. Avolahti
Kylä: Voipala
p = 6821 22
i = 3428 71
z = 82,5–85
Peruskartta: 3122 01 Vehkasalo
Kylä: Soiniemi
p = 6833 02
i = 3426 56
z = 82,5–85
Kohde sijaitsee Suopellontien luoteispuolella loivasti luoteeseen viettävän savipellon reunassa. Kuppikivi on Nikalan ja
Rutasen tiloille haarautuvien teiden risteyksen eteläpuolella.
Kohde sijaitsee Soiniemessä olevalla peltoalueella Soilahden
pohjoispuolella. Asuinpaikka on nykyisin soistuneen ja kuivuneen lammen rannalla kohdassa, jossa peltokieleke työntyy
metsään. Maaperä pellolla on hiesua, muinaislammen kohdalla
humusta ja turvetta.
Kuppikivi on isohko maakivi, joka on kooltaan noin 2 x 1 metriä ja noin metrin korkea. Kiven laella on yksi kuppi. Vuoden
1999 inventoinnin yhteydessä kiven eteläpuoleista peltoa tarkastettiin tuloksetta. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1973, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä löytyi kvartsiytimiä,
-iskoksia ja kampakeramiikkaa kuivuneen lammen rannalta
ja viettävältä rinteeltä kohtaan, missä jyrkähkö törmä taittuu
tasaisemmaksi. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on runsaslöytöinen ja sen laajuus on noin 30 metriä lounas–koillinensuunnassa ja noin 80 metriä luode–kaakko-suunnassa.
Löydöt: KM 34563: 1–5, keramiikkaa, kivilaji-iskos, kvartsiytimiä ja -iskoksia.
283
SYSMÄ
Polttokenttäkalmisto haapojen siimeksessä. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kuppikivi hevoshaassa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
472. Haapasaari
473. Haaralan hevoshaka
Kylä: Suurikylä
p = 6821 78
i = 3429 69
z = 79–80,9
Kylä: Voipala
p = 6821 08
i = 3428 74
z = 82,5–83
Kohde sijaitsee Haapasaaressa, joka on ollut pieni saari mantereen ja Ohrasaaren välisessä kapeikossa. Nykyään saari on
osa manteretta. Entisessä saaressa on hieman ympäristöään korkeammalla kohdalla polttokenttäkalmisto.
Kohde sijaitsee Antialanlahden länsirannalla noin 35 metrin
päässä Suopellontiestä kaakkoon. Kuppikivi on hevoshakana
käytetyn alueen keskellä. Kiven ympäristö on kivistä, loivasti
kaakkoon viettävää moreenirinnettä.
Vuonna 1998 paikalliset metallinilmaisinharrastajat löysivät
paikalta muun muassa miekan, kupurasolkia, pronssiriipuksen
ja atraimia. Seuraavana vuonna tehdyissä koekaivauksissa todettiin paikalla olevan viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto.
Kaivauksissa löytyi tulessa vahingoittuneita esineitä kuten keihäänkärki ja lasihelmiä sekä palanutta luuta. Kalmistosaari on
jäänyt useaan otteeseen tulvien alle, mikä on sekoittanut kalmiston pintakerroksia.
Kuppikivi on kooltaan noin 1,5 x 1 metriä ja metrin korkea.
Kuperalakisessa maakivessä on kolme kuppia ja sen pinta on
hieman rapautunut. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Tark. M. Miettinen 1998, koekaiv. S. Vanhatalo
1999, inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: KM 31017: 1–15, kalmistolöytöjä; KM 31962: 1–55,
kalmistolöytöjä.
284
Löydöt: -
SYSMÄ
Tilan itäpuolista peltoa jolla mahdollisesti asuinpaikka. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu kaakosta 2007.
474. Haarasilta 1
475. Haarasilta 2
Peruskartta: 3121 06 Valittula
Kylä: Joutsjärvi
p = 6825 34
i = 3438 10
z = 90–92,5
Kylä: Joutsjärvi
p = 6825 18
i = 3438 11
z = 90–92,5
Kohde sijaitsee Joutsjärven pohjoisrannalla ja Valittulantien
eteläpuolella olevan Ylä-Haarasillan tilan pihapiirissä ja itäpuolisella pellolla. Muinaisjäännösryhmä koostuu paikalla
mahdollisesti olevasta kivikautisesta asuinpaikasta ja rautakautisesta kalmistosta. Alue on etelään ja kaakkoon viettävää
moreenirinnettä.
Kohde sijaitsee Hartolaan vievän tien eteläpuolella ja Joutsjärven pohjoisrannalla, noin 50 metrin päässä rannasta. Asuinpaikka on ainakin pääosin pellolla, loivasti länteen viettävällä
rinteellä ja sen yläpuolella olevalla tasanteella. Maaperä pellolla on hietamultaa.
Tilan päärakennuksen koillispuoleiselta pellolta on vuoden
1965 inventoinnissa löytynyt kvartsi-iskoksia ja keramiikan
pala. Aiemmin tilan mailta on löytynyt myös kourutaltta.
Tilan pihapiirissä tehtyjen rakennustöiden yhteydessä on löytynyt rautainen keihäänkärki ja pronssinen rannerengas. Myös
pellolta löytynyt keramiikan pala on tyypiltään rautakautinen.
Löytöjen perusteella paikalla saattaa olla sekä kivikautinen
asuinpaikka että rautakautinen kalmisto.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä rinteen yläosasta löytyi
kvartsi-iskoksia. Asuinpaikan itä- ja eteläpuolella on kallioinen
ja kivikkoinen metsä, johon asuinpaikka todennäköisesti rajautuu. Pohjoispuolella on metsittynyt pelto.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, tark. M. Huurre 1974,
inv. S.-L. Seppälä 1999, inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 2961: 2, kourutaltta; KM 16976: 1–2, kvartsiiskoksia ja keramiikan pala; KM 17379, keihäänkärki; KM
19425, rannerengas.
285
SYSMÄ
Asuinpaikka pellon laidalla, metsittyneellä pellon osalla. Kuvattu kaakosta 2007.
Hoilonvuoren rantaa, taustalla Suojärvi. Kuvattu luoteesta 2007.
476. Haarasilta 3
477. Hoilonvuori
Ajoittamattomia röykkiöitä. Rauhoitusluokkaa ei määritelty.
Kylä: Joutsjärvi
p = 6825 30
i = 3438 28
z = 92,5
Kylä: Toivola
p = 6828 33
i = 3429 37
z = noin 90
Kohde sijaitsee Joutsjärven pohjoisrannalla ja Hartolaan vievän
tien eteläpuolella olevalla niittyalueella, joka on aiemmin ollut
viljelyksessä. Asuinpaikka on osittain peltojen ympäröimän,
niemimäisen muodostuman päällä olevalla tasanteella. Maaperä tasanteella on hiekkaa tai hietaa ja alempana nykyisellä
pellolla hiesua.
Kohde sijaitsee Suojärven pohjoisosan itärannalla olevan Hoilonvuoren juurella. Vuoren itäpuolella on kaksi röykkiötä rannan tuntumassa.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Inventointihavaintojen perusteella paikalla on pienialainen ja suhteellisen vähälöytöinen
asuinpaikka.
286
Toinen röykkiöistä on rinteessä ja toinen rinteen juurella noin
10 metrin etäisyydellä toisistaan. Röykkiöt ovat mahdollisesti
viljelyröykkiöitä, vaikka niiden sijaintipaikka vaikuttaa oudolta.
Tutkimukset: Inv. T. Jussila 2006.
Löydöt: -
SYSMÄ
Kuppikallio kuvan keskellä olevalla kumpareella. Kuvattu idästä 2007.
Kuppikallio heinikossa kuusikon edustalla. Kuvattu kaakosta 2007.
478. Hovila 3
479. Hovila 4
Kylä: Voipala
p = 6820 41
i = 3428 16
z = 85
Kylä: Voipala
p = 6820 72
i = 3428 40
z = 87
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden lounaispuolella ja
Hovilantien länsipuolella olevalla pellolla. Kuppikallio on peltojen reunustamalla ja pusikkoa kasvavalla kumpareella, noin
25 metrin päässä Hovilantiestä länteen.
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden ja Hovilantien länsipuolella olevassa peltojen reunustamassa kallioisessa ja istutuskuusikkoa kasvavassa saarekkeessa. Kuppikallio on kuusikon
eteläreunalla heinikossa, noin 65 metrin päässä Hovilantiestä
luoteeseen.
Kumpareen laella olevassa kalliopaljastumassa on yksi epävarma kuppi. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen
asutuskeskittymään.
Löydöt: -
Paikalla olevassa kalliopaljastumassa on yksi epävarma kuppi.
Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Löydöt: -
287
SYSMÄ
Nykullan viikinkiaikainen kalmisto. Kuvattu 2005.
Hovilan Vasikkahakaa. Kuvattu koillisesta 2007.
480. Hovila Nykulla
481. Hovila Vasikkahaka
Rautakautisia hautaröykkiöitä. I
Kylä: Voipala
p = 6820 64
i = 3428 47
z = 82–85
Peruskartta: 3121 02 Nikkaroinen
Kylä: Voipala
p = 6819 92
i = 3428 90
z = 85
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden länsirannalla noin
20 metrin päässä Hovilantiestä kaakkoon. Kalmisto on kallioisella kaakkoon viettävällä moreenimäellä, jota käytetään laitumena. Mäellä on sijainnut Nykullan talo 1700-luvun lopulla,
joten alueella on runsaasti myös historiallisen ajan maa- ja kivirakenteita.
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden ja Seppäläntien
eteläpuolella olevalla laitumella. Laitumelta tehtyjen löytöjen
perusteella alueella on ilmeisesti polttokenttäkalmisto ja asuinpaikka sekä mahdollisesti myös röykkiöhautoja. Alueella on
myös runsaasti historiallisen ajan asutukseen liittyviä jäännöksiä.
Laitumelta löytyi vuonna 1997 paikallisen metallinilmaisinharrastajan toimesta rautakautisia pronssi- ja rautaesineitä: pyöreä
kupurasolki ja rautainen tappara. Vuoden 1999 koekaivauksissa
todettiin, että paikalla on viikinkiaikainen kalmisto, joka koostuu useammasta maansekaisesta röykkiöstä. Alueella on myös
mahdollisesti polttokenttäkalmisto. Kalmistoalueen laajuus ei
ole tiedossa.
Vuonna 1996 laitumelta löytyi viikinkiaikaisia esineitä, muun
muassa rengaskuolaimet ja kupurasolki. Seuraavina kahtena
vuonna paikalla tehtiin koekaivauksia mahdollisen kalmiston
paikantamiseksi. Kaivauksissa tutkitut röykkiöt osoittautuivat
historiallisen ajan tulisijojen jäänteiksi ja valtaosa löydöistä oli
1600–1800-luvuilta, mutta kaivauksissa löytyi myös viikinkiaikainen solki. Kaivausten pienialaisuudesta johtuen alueella
olevien muinaisjäännösten luonne ja laajuus on edelleen selvittämättä.
Vuoden 1999 inventoinnissa kaivausalueen lounaispuolelta
löytyi kuppikivi. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään. Samalla laitumella kohteet n:o
522 ja 523.
Tutkimukset: Tark. M. Miettinen 1997, koekaiv. M. Miettinen
1999, inv. S.-L. Seppälä 1999.
kalmistolöytöjä.
288
Laidun on maisemallisesti erittäin edustava ja sillä kasvaa kulttuurikasveja kuten tummaa tulikukkaa ja pölkkyruohoa. Kohde
kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Tark. M. Miettinen 1996, koekaiv. M. Miettinen
1997–1998, inv. S.-L. Seppälä 1999.
kalmistoja historiallisen ajan löytöjä; KM 31147: 1–61, asuinpaikka- ja kalmistolöytöjä.
SYSMÄ
Asuinpaikka metsässä tien vasemmalla puolella. Kuvattu idästä 2007.
Viikinkiaikainen kalmisto Hyväniemeen johtavan tien varressa. Kuvattu
2005.
482. Humalasalmi
483. Hyväniementie
Rautakautinen hautapaikka. II
Peruskartta: 3122 04 Liikola
Kylä: Taipale
p = 6831 62
i = 3435 59
z = 84–86
Kylä: Voipala
p = 6820 26
i = 3428 98
z = 82
Kohde sijaitsee Päijänteen Liikolanlahden pohjoisrannalla, Ravistossaarta vastapäätä mantereella. Asuinpaikka on rannan ja
mökkitien välissä olevalla tasanteella. Paikalla kasvaa tiheää
kuusimetsää ja maaperä on hienohiekkaista moreenia, joka on
paikoin kivistä.
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden kaakkoispuolella
Hyväniemeen johtavan tien varressa. Hautapaikka on kalliokumpareella ja pohjoiseen viettävällä moreenirinteellä Hyväsaaren mantereesta erottaneen muinaisen salmen rannalla.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Topografian ja koekuoppien perusteella asuinpaikka on tasanteen vähäkivisellä alueella,
jota on noin 20–30 metrin matkalla. Asuinpaikka on kajoamaton ja ehjä.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä havaittiin tieleikkauksessa särmikästä kiveystä, keramiikkaa ja palanutta luuta. Uuden tielinjan rakentamisen yhteydessä paikalla tehdyissä koekaivauksissa ja tarkastuksissa on todettu polttokenttäkalmisto,
joka esineistön perusteella ajoittuu merovingiajalta viikinkiajan
lopulle. Tutkimuksissa on löytynyt muun muassa nuolen- ja
keihäänkärki, miekka ja pronssisolki.
Tien teosta huolimatta paikalla on vielä jäljellä vahingoittumattomia osia kalmistosta. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun
rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Inv. S.-L. Seppälä 1999, tark. H. Poutiainen &
A. Malinen 2001, koekaiv. S. Vanhatalo 2002, tark. A. Malinen
2003.
Löydöt: KM 32058: 1–2, palanutta luuta ja keramiikkaa; KM
32687: 1–2, nuolenkärki ja palanutta luuta; KM 33136: 1–27,
kalmistolöytöjä; KM 34038, palanutta luuta.
289
SYSMÄ
Sammaloitunut röykkiö Hyväniemessä. Kuvattu 2005.
Hyväsaari kohoaa taustalla metsäisenä, kuppikivi saaren itäosassa.
Kuvattu lounaasta 2007.
484. Hyväniemi
485. Hyväsaari
Kylä: Voipala
p = 6820 56
i = 3428 98
z = 80–85
Kylä: Voipala
p = 6820 43
i = 3429 09
z = 80
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden itäpuolella olevassa Hyväsaaressa, joka nykyään on niemi. Saaren lounaisosassa
on tiheää kuusivaltaista sekametsää kasvavalla alueella noin 40
röykkiötä.
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden itäpuolella olevassa
Hyväsaaressa, joka nykyään on niemi. Kuppikivi on Hyväsaaren itäosaan vievän mökkitien mutkan kaakkoispuolella. Kiven
vieressä on lähdemäinen lätäkkö, ja paikalla kasvaa lehtipuita.
Röykkiöt ovat matalia ja niiden halkaisija on noin 2–5 metriä.
Osa röykkiöistä on maansekaisia, osa on ladottu pelkistä kivistä ja muutamassa on silmäkivi. Röykkiöistä on löytynyt rautakautista keramiikkaa ja hioinkiviä.
Kuppikivi ei sijaitse enää alkuperäisellä paikallaan, mutta ilmeisesti hyvin lähellä sitä. Parin metrin korkuinen kuppikivi
nojaa toiseen suureen maakiveen. Kiven päällä ja pohjoiskyljessä on 14 kuppia. Kupeista kuusi kuuluu kahteen kolmen kupin sarjaan, joista toinen on kiven päällä ja toinen pohjoissivulla. Kivi on ehjä.
Alueella on merkkejä vanhasta viljelystä, kuten ojia ja raivattuja aloja, ja osaa niemestä viljellään edelleen. On mahdollista,
että osa röykkiöistä saattaa olla viljelyjäännöksiä, jotka voivat
kuitenkin ajoittua jo rautakaudelle. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Löydöt: KM 7487: 1–3, keramiikkaa ja hioinkiviä; KM 19225:
1–2, keramiikkaa.
290
Tutkimukset: Tark. K. Vuoristo, R. Mönkkönen & J. Jansson
2006.
Löydöt: -
SYSMÄ
Kaivaukset Ihananiemessä vuonna 2000.
486. Ihananiemi
Kylä: Suurikylä
p = 6821 80–6822 10
i = 3429 30–56
z = 80–85
Kohde sijaitsee Suurikylän kartanon etelä- ja itäpuolella Suopellontien molemmin puolin, Majutveden rantaan laskevalla
rinteellä. Laajalla muinaisjäännösalueella on rautakautisia hautaröykkiöitä, rautakautinen asuinpaikka ja mahdollisesti kivitai pronssikautinen asuinpaikka.
Maansekaiset röykkiöt sijaitsevat rinteessä olevilla pienillä kalliopohjaisilla kumpareilla. Osa röykkiöistä on tutkittu ja kaivettu pois tielinjan uudistamisen yhteydessä. Osa alueen muinaisjäännöksistä on tuhoutunut maankäytön seurauksena.
Vuonna 2000 tutkittiin koekaivauksin Suopellontien itäpuoleista maansiirtotöiden kohteeksi joutunutta aluetta. Alueelta löytyi
runsaasti rautakautisesta asutuksesta kertovaa esineistöä ja rakenteita. Osa esineistä on todennäköisesti peräisin kalmistosta.
Tutkimusten perusteella alueella on harjoitettu myös metallinkäsittelyä. Alueelta on myös historiallisen ajan löytöjä sekä
kivitai pronssikauteen viittaavaa esineistöä. Kohde kuuluu
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1960, inv. P. Koivunen
1965, tark. M. Huurre 1973, kaiv. K. Anttila 1975–1976, tark.
H. Poutiainen & A. Bilund 1999, inv. A. Bilund & H. Poutiainen
1999, koekaiv. H. Poutiainen 2000, inv. H. Poutiainen 2004.
19657: 1–190, kalmistolöytöjä; KM 19997: 1–265, kalmistolöytöjä; KM 31486: 1–54, kalmistoja asuinpaikkalöytöjä; KM
31601: 1–13, asuinpaikkalöytöjä; KM 32192: 1–2, kalmistolöytöjä; KM 32291: 1–849, asuinpaikka- ja kalmistolöytöjä;
KM 34548: 1–46, asuinpaikka- ja kalmistolöytöjä; Rahakammio 2001003: 1–5, rahoja; Rahakammio 2004035: 1–2, rahoja.
291
SYSMÄ
Kalmisto metsäisellä kumpareella pellonlaidalla. Kuvattu idästä 2007.
Kuppikivi keskellä peltoa. Kuvattu etelälounaasta 1999.
487. Jokioinen/Joki
488. Jyrtinlampi
Peruskartta: 3121 05 Nuoramoinen
Kylä: Virtaa
p = 6815 13
i = 3430 08
z = 90
Kylä: Käenmäki
p = 6823 41
i = 3429 26
z = 85–87,5
Kohde sijaitsee Asikkala–Sysmä-maantien luoteispuolella
Auhjärvestä Majutveden Kuhalanselkään virtaavan Lintulanojan länsirannalla. Polttokenttäkalmisto on Jokioisen tilan pihapiirissä, talon pohjoispuolella olevalla kivikkoisella moreenimäellä. Mäkeä ympäröivät loivasti itään viettävät hiekka- ja
hiesupellot.
Kohde sijaitsee Jyrtinlammen eteläpuolella olevalla pellolla.
Kuppikivi on loivasti pohjoiseen laskevalla peltorinteellä noin
35 metrin päässä koilliseen sähköpylväästä, jonka kohdalla
sähkölinja haarautuu. Maaperä pellolla on savea.
Mäen lounaisosasta on perunakuoppaa kaivettaessa löytynyt
keihäänkärki. Vuonna 1936 paikalla tehdyissä kaivauksissa
kuopan lounaisnurkasta paljastui osittain tuhoutunut viikinkiaikainen polttohauta. Mäellä on mahdollisesti polttokenttäkalmisto, jonka laajuutta ei tunneta.
Tutkimukset: Kaiv. J. Leppäaho 1936, inv. P. Koivunen 1965,
inv. S.-L. Seppälä 1999, inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004.
Löydöt: Hämeen museo 1311: 60, keihään kärki; KM 10417:
1–4, kalmistolöytöjä.
292
Kuppikivi on kooltaan noin 3,5 x 2,5 metriä ja noin metrin
korkea. Kivessä on neljä kuppia, joista selkeimmin erottuva on
kiven kaakkoislaidan alaosassa olevalla tasanteella. Muut kupit
sijaitsevat kiven laella.
Löydöt: -
SYSMÄ
Asuinpaikka tien oikealla puolella metsitetyllä pellolla. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka notkelman takana peltorinteessä tien molemmin puolin.
489. Kallioniemi
490. Kankaanpää
Kylä: Liikola
p = 6831 71
i = 3433 34
z = 85–90
Kylä: Taipale
p = 6831 56
i = 3436 63
z = 85–87
Kohde sijaitsee Liikolanlahden etelärannalla olevan Kallioisten
tilan eteläpuolella. Asuinpaikka on Liikolantien pohjoispuolella olevalla pienellä metsitetyllä pellolla. Maaperä paikalla on
hiekansekaista savea.
Kohde sijaitsee Liikolanlahden itäpään koillispuolella olevalla peltoalueella, aluetta halkovan maantien molemmin puolin.
Asuinpaikka on peltoalueen pohjoisosassa etelään viettävällä
rinteellä ja rinteen laella.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytyi noin 50 metrin
päässä tilan päärakennuksesta etelään olevalta pellolta kvartsiiskoksia. Samalta pellolta Liikolantien eteläpuolelta on löytynyt tasataltta, joka on myöhemmin joutunut hukkaan. Liikolantien pohjoispuoleinen peltoalue kasvaa nykyään istutettua
koivikkoa.
Vuoden 2006 inventoinnin yhteydessä pelloilta löytyi kvartsikaavin ja -iskoksia. Suurin osa löydöistä keskittyi tien länsipuolelle muodostaen selkeästi rajautuvan löytöalueen. Tien
itäpuolelta löytyi vain yksi kvartsi-iskos.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, inv. S.-L. Seppälä 1999,
inv. T. Jussila 2006.
293
SYSMÄ
Kartanon asuinpaikkaa peltorinteellä. Kuvattu idästä 2007.
Asuinpaikka talon oikealla puolella olevalla pellolla. Kuvattu lännestä
2007.
491. Kartano
492. Kirkjärvi
Kylä: Soiniemi
p = 6833 56
i = 3426 36–44
z = 82,5
Kylä: Liikola
p = 6830 38
i = 3433 35
z = 90–92
Kohde sijaitsee Soiniemessä olevan Koiralammin eteläpuolella, lammen ja suon välisellä pellolla. Asuinpaikka on kylätien
länsipuolella olevalla loivasti etelään viettävällä rinteellä. Maaperä pellolla on hiesua.
Kohde sijaitsee Kirkjärven pohjoispään koillispuoleisella pellolla. Asuinpaikka on kohti järveä viettävällä peltorinteellä.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä löytyi peltorinteen keskivaiheilta kvartsi-iskoksia. Itäisimmät kvartsi-iskokset olivat
noin 30 metrin päässä tiestä länteen ja läntisimmät pellon länsiosassa lähellä metsänreunaa.
294
Vuoden 2006 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsikaavin ja kvartsi-iskoksia. Löydöt olivat selvästi rajautuvalla
suppeahkolla alalla pellon keskivaiheilla.
SYSMÄ
Asuinpaikka pihamaalla ja mahdollisesti etualan pellolla. Kuvattu itäkaakosta 1999.
Koivurannan kuppikivi, kuppi kiven oikeassa reunassa. Kuvattu idästä
2007.
493. Kirkkovainio
494. Koivuranta
Kylä: Suurikylä
p = 6822 01
i = 3429 38
z = 85–87,5
Kylä: Joutsjärvi
p = 6826 63
i = 3435 70
z = 92
Kohde sijaitsee Suopellontien länsipuolella olevan Suurikylän
kartanon eteläpuolella, noin 20–50 metrin päässä päärakennuksesta etelään. Asuinpaikka on kaakkoon viettävällä rinteellä,
muutaman sadan metrin pituisen harjanteen eteläpäässä. Maaperä paikalla on saven ja hiekansekaista peltomultaa.
Kohde sijaitsee Kotijärven koillisrannalla ja Säynätjärvestä
Kotijärveen laskevan Koskenojan luoteispuolella olevan kesämökin pihapiirissä. Kuppikivi on rantaan johtavan tien länsireunalla.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytyi puutarhasta ja pellon yläosasta kvartsiesine ja -iskoksia. Vuoden 1999 inventoinnissa todettiin asuinpaikka-alueen olevan puutarhaa ja pihanurmikkoa. Asuinpaikka saattaa ulottua myös alempana rinteessä
olevalle pellolle.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Matala maakivi on kooltaan noin 1 x 0,9 metriä. Kiven pohjoisosassa, sen korkeimmalla kohdalla on yksi kuppi. Kupin halkaisija on seitsemän senttimetriä. Kiven eteläreunassa on soikea
luontainen syvänne. Kuppikivi on mahdollisesti rautakautinen,
vaikkei sen lähiympäristöstä tunneta muita muinaisjäännöksiä.
Löydöt: -
295
SYSMÄ
Kolunrajanpelto. Asuinpaikka alarinteellä navetan kohdalla ja sen alapuolella. Kuvattu lännestä 2007.
Korterannan asuinpaikka pellolla, lähempänä rantakoivikkoa olevalla
kumpareella. Kuvattu lännestä 2007.
495. Kolunrajanpelto
496. Korteranta
Rautakautinen muinaisjäännösryhmä. I
Kylä: Liikola
p = 6830 83
i = 3434 93
z = 85
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 87
i = 3436 84
z = 85
Kohde sijaitsee Liikolanlahden eteläpuolella ja Liikolantien ja
Kylätien risteyksen itäpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka
on terassimaisesti kaakkoon viettävällä peltorinteellä noin 60
metrin päässä Peltolan talosta lounaaseen. Maaperä paikalla on
savensekaista peltomultaa.
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven kaakkoisosassa olevan Käyrälahden luoteisrannalla. Muinaisjäännösryhmään kuuluu kuppikivi ja esihistoriallinen asuinpaikka.
kvartsikaavin ja kvartsi-iskoksia. Pellon keskelle rakennettu
navetta ja rakennustöiden yhteydessä tehty pellon kuorinta on
todennäköisesti tuhonnut osan asuinpaikasta. Vuoden 1999 inventoinnin aikana, navetanrakennustöiden ollessa käynnissä,
maaleikkauksissa havaittiin kvartsi-iskoksia.
Asuinpaikka-alue jatkuu todennäköisesti talousrakennusten
alapuolella olevalla terassilla.
296
Kuppikivi sijaitsee kohteen koordinaattien osoittamassa kohdassa Käyrälahdentien länsipuolella, Kortelahden taloon johtavan tien itäreunassa. Matalassa kivessä on neljä syvää ja viisi
matalaa kuppia. Kivestä noin 15 metrin päässä itäkoillisessa on
maansekainen silmäkivellinen röykkiö.
Asuinpaikka (6812 81/3436 90) on Käyrälahdentien itäpuolella olevalla pellolla noin 100 metrin päässä kuppikivestä itään.
Pellolla olevalta kumpareelta on löytynyt rautakauden tyypin
keramiikkaa, savitiivistettä ja pronssivarras sekä myös kivikauteen viittaavia löytöjä. Löytökeskittymän alueella maa on noen
tummaksi värjäämää ja alueella on runsaasti palaneita kiviä.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1973, inv. S.-L. Seppälä 1999,
inv. H. Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 34550: 1–11, pronssivarras, keramiikkaa, kvartsikaavin, -ydin, -iskoksia, savitiivistettä ja palanutta luuta.
SYSMÄ
Maansekainen röykkiökumpu kuvan keskellä. Kuvattu lännestä 2007.
Kuppikivi Koskuenmäellä. Kuvattu lounaasta 2007.
497. Koskuenmäki 1
498. Koskuenmäki 2
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 44
i = 3438 09
z = 92–93
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 46
i = 3438 07
z = 91–92
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven kaakkoisrannalla noin 400
metrin päässä Lahdenpohjanlahden rannasta itään ja 500 metrin
päässä Nordenlundin kartanon päärakennuksesta lounaaseen
olevalla kallioisella laitumella. Muinaisjäännösryhmään kuuluu röykkiö ja mahdollisesti alueella oleva asuinpaikka.
metrin päässä Lahdenpohjanlahden rannasta itään ja 500 metrin päässä Nordenlundin kartanon päärakennuksesta lounaaseen olevalla kallioisella laitumella. Kuppikivi on rinteen alla
olevan ja järven rantaan asti ulottuvan pellon laidasta noin 50
metrin päässä.
Matala maansekainen röykkiö sijaitsee Koskuenmäen päällä
laitumen kaakkoisreunassa. Röykkiö on kooltaan noin 4,5 x 3,5
metriä ja noin puoli metriä korkea. Röykkiö on tutkittu vuonna 1999, jolloin siitä löytyi rautakautista keramiikkaa ja pieniä
määriä palanutta luuta. Röykkiössä ei ollut merkkejä hautauksista. Tutkimuksissa löytyi myös yksikuppinen kuppikivi röykkiön etelälaidalta.
Kaivaus- ja inventointihavaintojen perusteella röykkiön ympäristössä on rautakautinen asuinpaikka, jonka laajuus ei ole
selvillä. Kohde kuuluu Nuoramoisten rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1973, inv. A. Bilund 1999, kaiv.
A. Bilund 1999, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 19228, keramiikkaa; KM 31852: 1–83, keramiikkaa, palanutta savea, rautakuonaa, palanutta luuta ja piitä.
Kuppikivi on suuri siirtolohkare, joka on kooltaan noin 4,8
x 2,5 metriä ja 0,8 metriä korkea. Kiven lähes vaakasuoralla
yläpinnalla on 31 kuppia. Kiven ympäristöön on vuonna 1997
tehty koekuoppia, joista ei ole kuitenkaan havaittu mitään esihistoriallista.
Hyvin säilyneessä ja maisemallisesti edustavassa ympäristössä
sijaitseva kohde kuuluu Nuoramoisten rautakautiseen asutuskeskittymään.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1973, inv. H.-M. Wahl 1997,
inv. A. Bilund 1999, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
297
SYSMÄ
Koskuenmäki 3 röykkiö, kuppikivi rinteen päällä vasemmalla. Kuvattu
etelästä 2007.
Kuppikallio harjanteella kuvan keskivaiheilla. Kuvattu lounaasta
2007.
499. Koskuenmäki 3
500. Koskuenoja
Rautakautinen röykkiö. I
Ajoittamaton kuppikallio. II
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 42
i = 3438 07
z = 89–90
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 61
i = 3438 13
z = 92,5
olevalla kallioisella laitumella. Röykkiö on lounaaseen viettävällä rinteellä ja sen eteläpuolitse kulkee tilustie pellon laidassa
olevalle ladolle.
olevalla kallioisella laitumella. Kuppikallio on Koskuenojan
koillispuolella.
Soikea röykkiö on kooltaan noin seitsemän metriä pitkä, 4–5
metriä leveä ja noin metrin korkea. Röykkiö on todennäköisesti
raivausröykkiö, johon on lisätty kiviä useaan otteeseen. Röykkiön ytimenä saattaa kuitenkin olla maansekainen esihistoriallinen rakenne, joka on aikojen kuluessa peittynyt uudempien
kivien alle.
Röykkiön koillislaidalla on särmikäs puolentoista metrin läpimittainen lohkare, jonka länsikyljessä on yksi kuppi. Kuppikivi
ei ole alkuperäisellä paikallaan, vaan se on siirretty muualta
röykkiön laitaan. Kohde kuuluu Nuoramoisten rautakautiseen
inv. A. Bilund 1999, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
298
Kallion pinnassa on noin 6 x 4 metrin kokoisella alueella parikymmentä erikokoista kuopannetta. Kuopanteista suurin osa
vaikuttaa epämääräisen muotonsa perusteella luontaisilta syvennyksiltä tai kuppien aihioilta. Selvimmin kuppimaisia syvänteitä on kallion keskellä olevan harjanteen kohdalla.
Löydöt: -
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla metsän laidassa. Kuvattu idästä 2007.
Kuhjasaarten pohjoispäätä kuvattuna idästä vastarannalta 2007.
501. Kuhanpelto
502. Kuhjasaaret
Varhaismetallikautinen lapinraunio. I
Kylä: Suurikylä
p = 6816 32
i = 3431 32
z = 80–85
Kylä: Karilanmaa
p = 6809 49
i = 3421 96
z = 80
Kohde sijaitsee Majutveden eteläpäässä Tainionvirran Kuhansuun pohjoisrannalla. Asuinpaikka on melko jyrkästi etelään ja
kaakkoon viettävällä rantapellolla, jonka luoteispuolella kohoaa kallioinen metsä. Maaperä pellolla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Päijänteessä Käiväränniemen edustalla olevien
Kuhjasaarten itäisemmässä saaressa. Lapinraunio on saaren
luoteiskärjessä veteen viettävän avokallion laella. Muinaisjäännös on hyvin säilyneessä ja lähes luonnontilaisessa ympäristössä.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä pellon yläosasta löytyi
kvartsi-iskoksia. Löytövyöhyke on maaston topografiaa noudattaen hyvin kapea ja nauhamainen. Asuinpaikan kohdalla on
ollut suojaisa muinainen lahti.
Pellon keskeltä olevasta ojasta saattaa olla peräisin Paavolan tilalta Majuniityltä jo 1850-luvulla löytynyt tasataltta (KM 250).
inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004.
Röykkiö on muodoltaan soikeahko ja rajoiltaan epämääräinen.
Kooltaan röykkiö on noin 9 x 8 metriä ja puoli metriä korkea.
Röykkiö on koottu pelkistä kivistä kalliopohjalle ja sitä on
myöhemmin jonkin verran levitelty.
Sijainniltaan ja tekotavaltaan röykkiö on tyypillinen lapinraunio, jolta aukeaa komea näkymä Päijänteelle.
Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1989, inv. S.-L. Seppälä
1999.
Löydöt: -
299
SYSMÄ
Kuhmukallion lapinraunio, taustalla siintää Päijänne. Kuvattu koillisesta 2007.
Asuinpaikka metsitetyllä pellolla. Kuvattu etelästä 2007.
503. Kuhmukallio
504. Kuismin
Ajoittamaton lapinraunio. II
Kylä: Palvala
p = 6831 20
i = 3425 09
z = 85
Kylä: Liikola
p = 6832 50
i = 3432 20
z = 80–85
Kohde sijaitsee Päijänteessä Soilahden suulla olevassa Jänissaaressa. Lapinraunio on saaren lounaisrannalla kosteikon
reunustamalla ja jyrkästi kohoavalla kalliolla. Kalliolla kasvaa
mäntyjä ja katajia, ja sen koillispuolella on kesämökki. Saari on
yhdistetty mantereeseen sillalla.
Kohde sijaitsee Liikolanlahden Haapasalmen etelärannalla ja
Liikolantien koillispuolella olevalla entisellä pellolla. Asuinpaikka on itään viettävällä rinteellä, jolla kasvaa tiheää istutuskoivikkoa. Asuinpaikalta noin 50 metrin päässä pohjoisessa on
kesämökki.
Paikalla on avoin kivistä ladottu ympyrävalli, jonka halkaisija
on noin 8,5 metriä. Paikalla on aiemmin ollut röykkiö, joka on
ilmeisesti tuhoutunut kokonaan vuonna 1905. Tuolloin kansakoulun opettaja luokkansa kanssa purki paikalla olleen rakennelman, josta löytyi vain hiiltä. Työn jälkeen kivet ladottiin
nykyiseen kehämuotoon.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä vielä viljelykäytössä olleelta pellolta löytyi kvartsikaavin ja kvartsi-iskoksia. Vuoden
1999 inventoinnissa koivikko ja tiheä aluskasvillisuus estivät
paikan lähemmän tarkastelun. Paikan todettiin kuitenkin maastoltaan olevan kivikautiseen asutukseen sopiva.
Muinaisjäännöksen sijainti ja alkuperäinen rakenne viittaavat
siihen, että paikalla olisi ollut lapinraunio, mutta kyseessä saattaa olla myös muu rakenne.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
300
SYSMÄ
Kukkulanmäen asuinpaikkaa harjanteen kärjessä, taustalla Ala-Vehkajärvi. Kuvattu luoteesta 1999.
Asuinpaikka harjun rinteellä. Kuvattu lännestä 2007.
505. Kukkulanmäki
506. Kuokanlahti
Kylä: Skinnarila
p = 6822 31
i = 3431 28
z = 80–85
Kylä: Suurikylä
p = 6817 73
i = 3430 92
z = 84–88
Kohde sijaitsee Ala-Vehkajärven pohjoispäässä, noin 300
metrin päässä järveen Ylä-Vehkajärvestä laskevan joen suusta
itään. Asuinpaikka on avointa niittyä kasvavan harjanteen eteläkärjessä. Harjanteen itä- ja länsipuolella on alavaa niittyä ja
peltoa. Maaperä paikalla on hiekkamoreenia.
Kohde sijaitsee Majutveden itärannalla olevan Kuokanlahden
kohdalla noin 200 metrin päässä rannasta. Asuinpaikka on harjun länteen laskevalla rinteellä, rinnettä viistosti luoteeseen laskeutuvan traktoriuran molemmin puolin. Maaperä paikalla on
hiekkaa.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä harjanteen kärjessä olevan rantatörmän päälle tehdyistä koekuopista löytyi asbestisekoitteista keramiikkaa ja kvartsi-iskos. Vedenpinnan ollessa
korkeammalla harjanne on muodostanut niemen, jonka kärjessä
asuinpaikka on sijainnut.
Asuinpaikalla on kaksi maastossa heikosti erottuvaa asumuspainannetta traktoriuran koillispuolella, noin 35 metrin etäisyydellä toisistaan. Matalien painanteiden halkaisija on 6–7 metriä.
Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä painanteisiin tehdyistä
koekuopista löytyi kampakeramiikkaa, myöhäiskivikautista
keramiikkaa ja palanutta luuta. Molemmissa painanteissa havaittiin kulttuurimaakerros.
Löydöt: KM 31602: 1–2, keramiikkaa ja kvartsi-iskos.
Traktoriuran eteläpuolella on myös runsaasti kuoppia ja painanteita, joista osa on vahoja hiekkakuoppia ja osa mahdollisesti
asumuspainanteita.
301
SYSMÄ
Asuinpaikka tien kohdalla olevan törmän molemmin puolin. Kuvattu
lännestä 2005.
Röykkiö pellonlaidalla olevassa metsikössä. Kuvattu koillisesta 2007.
507. Kurki
508. Kuusela
Historiallisen ajan viljelyröykkiö. II
Kylä: Soiniemi
p = 6833 96
i = 3426 20
z = 85
Kylä: Voipala
p = 6821 29
i = 3425 53
z = 82
Kohde sijaitsee Soiniemessä olevan Koiralammin luoteisrannalla. Asuinpaikka on terassimaisesti etelään viettävällä peltorinteellä, jonka keskellä on selvä muinainen rantatörmä. Maaperä paikalla on soraa.
Kohde sijaitsee Suopellontien eteläpuolella ja Sulkaanlahden
pohjoispuolella olevalla peltojen ympäröimällä metsäalueella.
Röykkiö on metsikön koilliskulmassa, Sulkaanlahteen laskevan
ojan lounaispuolella. Alue on kivikkoista ja kosteaa moreenimaastoa.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä vastaraivatun rantapellon yläosasta ja törmän päällä kulkevan tilustien yläpuolisesta
pellosta löytyi kvartsi-iskoksia. Maaston topografian perusteella törmän yläpuolinen tasaisempi pelto on asuinpaikaksi paremmin sopivaa aluetta.
Vuoden 1999 inventoinnissa asuinpaikasta ei saatu uutta tietoa,
sillä molemmat pellot olivat laidunkäytössä.
302
Pohjois–etelä-suuntainen röykkiö on kooltaan 12 x 4 metriä ja
metrin korkuinen. Röykkiö on koottu suurista kivistä ja sen länsireuna on lähes suora. Röykkiön ajoitus ja tarkoitus ovat epäselviä, mutta rakennelma on mahdollisesti ojituksen yhteydessä
syntynyt raivausröykkiö. Röykkiön ympäristössä on muutamia
pienempiä kiveyksiä.
Löydöt: -
SYSMÄ
Heinikon peittämä tervahauta kuvan keskellä nuorten koivujen kohdalla. Kuvattu kaakosta 2007.
Kasvillisuuden peittämä kiuas ja talonpohja. Kuvattu etelästä 2007.
509. Kyöstilä
510. Kärmenniemi
Historiallisen ajan asuinpaikka. Rauhoitusluokkaa ei määritelty
Kylä: Rapala
p = 6825 50
i = 3420 50
z = 90
Kohde sijaitsee Päijänteen Töijensalon saarren lounaisosassa
Rapalanvuoren eteläpuolella. Tervahauta on Kähärinsaareen
vievän soratien eteläpuolella noin 10 metrin päässä tiestä.
Tervahauta on muodoltaan pyöreä ja suppilomainen. Sen halkaisija valleineen on 4,5 metriä ja syvyys 0,7 metriä. Vuoden
2004 inventoinnin yhteydessä tervahautaan tehdyistä koepistoista havaittiin selvä hiilikerros.
Löydöt: -
Kylä: Liikola
p = 6831 08
i = 3435 43
z = 86–88
Kohde sijaitsee Liikolanlahden etelärannalla olevan Kärmeniemen tyvellä Liikolantien pohjoispuolella. Asuinpaikka on
pellon länsipuolella olevassa metsässä noin 40 metrin päässä
tiestä pohjoiseen.
Paikalla on sammaleen ja heinikon peittämä komea vanha kiuas. Kiukaan päällä kasvaa suuria puita.
Löydöt: -
303
SYSMÄ
Kuppikallio kerrostalon pihalla. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka tien varressa olevalla tasanteella. Kuvattu lännestä 2007.
511. Leppäkorventie
512. Lionpohja 1
Kylä: Toivola
p = 6823 19
i = 3429 89
z = 87,5–90
Kylä: Karilanmaa
p = 6806 00–06
i = 3422 88–90
z = 85
Kohde sijaitsee Sysmän keskustataajamassa osoitteessa Leppäkorventie 20 olevan kerrostalon takapihalla. Kuppikallio
on pihanurmikon keskellä. Rakennetusta ympäristöstä johtuen
maaston alkuperäistä muotoa tai itse kallion kokoa on mahdotonta päätellä.
Kohde sijaitsee Päijänteeseen työntyvässä Vähäniemessä Lionpohjan lahden länsirannalla. Asuinpaikka on tasanteella Vähäniemen itärannalla olevalle kesämökkialueelle vievän soratien
itäpuolella ja korkean harjumuodostuman eteläpuolella. Maaperä paikalla on hienoa hiekkaa.
Laakea kallioalue on läpimitaltaan noin 10 metriä ja siinä on
kolme kuppia, joista yksi on epävarma kuppi. Kupit ovat muodoltaan pyöreitä ja niiden halkaisija on 4,5–5,5 senttimetriä.
Epävarman hyvin matalan kupin halkaisija on seitsemän senttimetriä.
Asuinpaikalla on pyöreä asumuspainanne noin 15–20 metrin
päässä tiestä. Painanteen halkaisija on kahdeksan metriä ja siihen vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tehdystä koekuopasta on havaittu kulttuurimaakerros.
Löydöt: -
Asuinpaikalta on löytynyt keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Inventointihavaintojen perusteella asuinpaikkaalueen laajuus pohjois–etelä-suunnassa on 60 metriä ja itä–
länsi-suunnassa 20 metriä.
Löydöt: KM 34555: 1–7, keramiikkaa, kvartsiitti-iskos, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
304
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla etualalla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka etualalla, taustalla oikealla kuppikallio. Kuvattu lounaasta 2004.
513. Lionpohja 2
514. Lopperi
Kylä: Karilanmaa
p = 6806 56
i = 3422 99
z = 85
Kylä: Toivola
p = 6823 00–04
i = 3430 29–32
z = 85–90
Kohde sijaitsee Päijänteeseen työntyvän Vähäniemen tyvellä,
Lionpohjan lahden pohjoispään länsipuolella olevalla pellolla.
Asuinpaikka on Vähäniemeen vievän soratien eteläpuolella
olevalla tasanteella ja sen etelään viettävällä rinteellä. Maaperä
pellolla on kivistä hiekkaa.
Kohde sijaitsee Sysmän keskustataajaman tuntumassa Toivolantien itäpäässä olevalla kumpuilevalla niittyalueella. Muinaisjäännösryhmä koostuu kuppikalliosta ja rautakautisesta ja/
tai historiallisen ajan asuinpaikasta. Maaperä on tasaisella alueella savista ja kumpareilla hiekkaisempaa.
kvartsiuurrin ja -iskoksia. Pintalöytöjen perusteella pienialaisen
asuinpaikan laajuus on noin 25 x 25 metriä.
Kuppikallio on niittyalueen itälaidalla nurmettuneen tilustien
länsipuolella. Kuppikallio on kooltaan 7 x 5,2 metriä ja siinä on
16 kuppia. Kupit ovat pääasiassa muodoltaan pyöreitä, mutta
osa on soikeita.
Löydöt: KM 34556: 1–2, kvartsiuurrin ja -iskoksia.
Asuinpaikka on noin 40 metrin päässä kuppikalliosta länteen
alueella, jossa on avokallioita ja maasto on kumpareista. Asuinpaikan alueella on kaksi röykkiötä, joista toinen on maansekainen ja särmikkäistä kivistä koostuva ja toinen pelkistä kivistä
koostuva. Röykkiöiden lisäksi paikalla on rakennusten perustoja. Asuinpaikalta on vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä
löytynyt pronssikulkunen ja pronssilevyä sekä vuoden 2007
tarkastuksessa keskiaikainen piilukirves.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999, inv. H.
Poutiainen 1999, tark. A.-R. Vaden 2007.
Löydöt: KM 34552: 1–2, pronssikulkunen ja pronssilevyn
pala.
305
SYSMÄ
Majutsaaren itärantaa. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka koivikkoa kasvavalla tasanteella, taustalla Rapalanlampi.
Kuvattu idästä 2007.
515. Majutsaari
516. Manterenpelto
Kylä: Suurikylä
p = 6818 36
i = 3430 00
z = 85
Kylä: Rapala
p = 6816 60
i = 3421 36
z = 82,5
Kohde sijaitsee Majutveden itäosassa olevassa Majutsaaressa.
Asuinpaikka on saaren itärannan tuntumassa olevalla tasanteella. Noin 15 metrin päässä asuinpaikan länsipuolella on sorakuoppa. Maaperä paikalla on hiekkamoreenia.
Kohde sijaitsee Rapalanniemen kärkiosassa olevan Rapalanlammen kaakkoisrannalla. Asuinpaikka on hiekkatien ja Rapalanlammen välissä, jossa on etelään ja lounaaseen avautuva
tasanne ja törmä. Alue on koivikkoa kasvavaa entistä peltoa,
jonka maaperä on hiekkamultaa.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tasanteelle tehdystä koekuopasta löytyi runsaasti keramiikkaa ja palanutta luuta sekä
kvartsikaavin ja -iskoksia. Keramiikan joukossa on tekstiilikeramiikkaa.
Topografian perusteella asuinpaikan laajuus on pohjois–eteläsuunnassa noin 70 metriä ja itä–länsi-suunnassa noin 40 metriä.
Löydöt: KM 34562: 1–11, keramiikkaa, kvartsikaavin, -ydin,
-iskoksia ja palanutta luuta.
306
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tasanteelta löytyi pronssinappi, rautaveitsiä, rautakoukku ja metallinen rengas, joka on
mahdollisesti sormus. Tasanteella todettiin myös kulttuurimaakerros, jonka perusteella asuinpaikan laajuus on noin 10 x 15
metriä.
Myös hiekkatien itäpuolella olevalta entiseltä pellolla on todettu tummaa noen ja hiilensekaista maata, mutta ei juurikaan
löytöjä. Paikalta on vain pronssiesineen kappale.
Löydöt: KM 34565: 1–7, pronssinappi, metallirengas, rautaveitsiä, rautakoukku, pronssiesineen katkelma ja luun pala.
SYSMÄ
Metelinsaari. Kuvattu lounaasta 2007.
Miestensalmen lapinraunio. Kuvattu kaakosta 2004.
517. Metelinsaari
518. Miestensalmi
Kylä: Taipale
p = 6831 46
i = 3438 69
z = 90–95
Kylä: Voipala
p = 6818 95
i = 3425 32
z = 82,5
Kohde sijaitsee Vanjärven pohjoisosan kapeassa salmessa olevassa Metelinsaaressa. Lapinraunio on pienen ja metsäisen saaren luoteisosassa kalliopinnalla.
Kohde sijaitsee Päijänteen ja Luotikkaan välisessä salmessa
olevan Pirttisaaren luoteisimmassa niemessä. Lapinraunio on
Miestensalmen itärannalla kahden kallionyppylän välissä olevalla alemmalla tasanteella.
Kivistä ladottu röykkiö on kooltaan noin 7 x 5 metriä ja puoli
metriä korkea. Röykkiön keskiosassa on laaja kaivanto, ja sen
kiviä on käytetty vieressä olevan sähkölinjapylvään tukena.
Röykkiön sijainti ja tekotapa ovat lapinraunioille tyypillisiä.
Perimätiedon mukaan saari on saanut nimensä jättiläisten riidasta, jossa heitellyistä kivistä on syntynyt saaressa oleva röykkiö.
Kalliopohjalle ladottu röykkiö on muodoltaan pyöreähkö ja sen
korkein kohta on keskellä. Röykkiö on kooltaan noin 3,8 x 4
metriä ja se on 0,8 metriä korkea. Röykkiö on sammaleen peittämä ja siinä kasvaa muutama mänty, muuten kohde on hyvin
säilynyt ja edustava esimerkki lapinrauniosta.
Löydöt: -
Löydöt: -
307
SYSMÄ
Asuinpaikka rantapellolla, taustalla Liikolanlahti. Kuvattu idästä
2007.
Kuvan keskellä asumuspainanne, joka raivausjätteen vuoksi erottuu
heikosti. Kuvattu luoteesta 2007.
519. Mutanen
520. Naumin leirikeskus
Kylä: Taipale
p = 6831 34
i = 3435 80
z = 80–85
Kylä: Karilanmaa
p = 6807 19
i = 3422 30
z = 85
Kohde sijaitsee Liikolanlahden itäpäässä olevan kapean Taipaleenlahden pohjoisrannalla. Asuinpaikka on pienellä loivasti
etelään viettävällä pellolla rannan ja mökkitien välissä. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Päijänteen itärannalla olevan Iäksenlahden
koillisrannalla. Asuinpaikka on loivasti lounaaseen laskevalla
rinteellä, joka osaksi on mäntykangasta ja osaksi Naumin leirikeskuksen piha-aluetta. Maaperä paikalla on lajittunutta hiekkaa.
Pellolta on löytynyt vuonna 1935 tasataltta rannasta nostetun
mudan levityksen yhteydessä. Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiesine ja -iskos.
Myöhempien inventointien aikana pelto on ollut nurmella, joten asuinpaikasta ei ole saatu lisätietoa.
Löydöt: Sysmän museo, tasataltta; KM 16968: 1–2, kvartsiesine ja -iskos.
Asuinpaikalla on neljä asumuspainannetta, joista kaksi sijaitsee
leirikeskuksen luoteispuolella metsässä ja kaksi leirikeskuksen
pihalla. Suurin painanteista on kooltaan 15 x 13 metriä ja siinä on selkeät reunavallit. Painanne sijaitsee metsässä ja siihen
vuoden 1998 tarkastuksen yhteydessä tehdystä koekuopasta
löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Kaakkoisin painanteista on aivan leirikeskuksen päärakennuksen luoteispuolella. Asuinpaikan laajuus on noin 160 x 30 metriä ja se on varsin ehjä, pintakasvillisuudeltaan kulunutta pihaa
lukuun ottamatta.
Tutkimukset: Tark. A. Bilund 1998, inv. S.-L. Seppälä 1999.
308
SYSMÄ
Kuppikivi tien vasemmalla puolella olevan Nevalan talon pihassa. Kuvattu kaakosta 2007.
Niikulanmäen kuppikallio. Kuvattu idästä 2007.
521. Nevala
522. Niikulanmäki 1
Kylä: Toivola
p = 6823 32
i = 3429 72
z = 85
Kylä: Voipala
p = 6820 58
i = 3428 40
z = 87,5
Kohde sijaitsee Sysmän keskustataajaman tuntumassa, Akanojan koillispuolella olevan Nevalan talon pihapiirissä. Kuppikivi
on noin viiden metrin päässä talon portaista hoidetulla pihamaalla.
20 metrin päässä Hovilantiestä kaakkoon. Kuppikallio on kallioisella kaakkoon viettävällä moreenimäellä, jota käytetään
laitumena. Mäellä on sijainnut Nykullan talo 1700-luvun lopulla, joten alueella on runsaasti myös historiallisen ajan maa- ja
kivirakenteita.
Kuppikivi on matala ja muodoltaan pyöreä, mutta tasalakinen.
Kivi on kooltaan 1,4 x 1,4 metriä ja 30 senttimetriä korkea.
Kivessä on neljä pyöreää kuppia, joiden halkaisija vaihtelee
kuuden ja kymmenen senttimetrin välillä. Pihapiirissä on kuppikiven lisäksi muitakin kiviä.
inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: -
Kuppikallio koostuu kahdesta laakeasta kalliopaljastumasta,
jotka ovat noin kolmen metrin etäisyydellä toisistaan. Kummassakin kalliopaljastumassa on kolme lähekkäin olevaa kuppia. Kuppeja saattaa olla kalliossa enemmänkin nurmen peittämillä alueilla.
Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään. Samalla laitumella ovat kohteet n:o 480 ja 523.
Tutkimukset: Tark. A. Siiriäinen 1969, tark. M. Huurre 1973,
Löydöt: -
309
SYSMÄ
Kuppikivi Niikulanmäen laitumella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kuppikiven alkuperäinen paikka. Kuvattu kaakosta 2007.
523. Niikulanmäki 2
524. Nikala
Kylä: Voipala
p = 6820 67
i = 3428 52
z = 85
Kylä: Voipala
p = 6821 41
i = 3428 72
z = 85–87,5
50 metrin päässä Hovilantiestä kaakkoon. Kuppikivi on kallioisella kaakkoon viettävällä moreenimäellä, jota käytetään laitumena. Mäellä on sijainnut Nykullan talo 1700-luvun lopulla,
joten alueella on runsaasti myös historiallisen ajan maa- ja kivirakenteita.
Kohde sijaitsee Suopellontieltä pohjoiseen haarautuvan ja Nikalan talolle vievän tien varressa. Kuppikivi on tien itäreunassa
noin 30 metrin päässä Nikalan talosta kaakkoon.
Kuppikivi on suuri siirtolohkare vanhan kellarikuopan länsireunalla. Siirtolohkareen tasaisen laen eteläreunassa on neljä
kuppia, joista yksi on epävarma. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään. Samalla laitumella
ovat kohteet n:o 480 ja 522.
Tutkimukset: Tark. A. Siiriäinen 1969, tark. M. Huurre, inv.
S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
310
Kuppikivi on todettu vuonna 1965 ja alkujaan se on sijainnut
tien länsireunassa. Matalassa maakivessä on ollut kaksi kuppia.
Kivi on lohkeillut ja siitä on viety yhden kupin kappale Sysmän
museoon. Jäljellä oleva kivi on siirretty 1970- ja 1980-lukujen
taitteessa ojan kaivuun yhteydessä tien itäpuolelle. Kivessä on
jäljellä yksi kuppi.
Löydöt: -
SYSMÄ
Kuppikivi isomman kiven kupeessa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Kuppikivi karjahaan keskellä, taustalla Nuoramoisjärvi. Kuvattu etelästä 2007.
525. Nordenlundin hevoshaka
526. Nordenlundin karjahaka 1
Kylä: Nuoramoinen
p = 6813 08
i = 3438 51
z = 97,5
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 70
i = 3438 20
z = 90–92,5
Kohde sijaitsee Kalkkisiin vievän tien itä- ja Nuoramoisten
koulun lounaispuolella olevalla kallioisella moreenimäellä,
joka on laidunkäytössä. Kuppikivi on laitumen koillisosassa ja
sen länsipuolella on historiallisen ajan rakennusjäännöksiä.
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven kaakkoisrannalla olevalla
länteen ja luoteeseen viettävällä moreenimäellä, noin 230 metrin päässä Nordenlundin kartanon päärakennuksesta länsilounaaseen ja 55 metrin päässä pihatosta etelälounaaseen. Kuppikivi on karjahakana käytetyn alueen keskellä.
Kuppikivi on matala ja lähes neliömäinen maakivi, joka on
kooltaan 0,45 x 0,5 metriä ja 0,2 metriä korkea. Kivessä on viisi kuppia ja se on merkitty muinaisjäännöskyltillä. Lähilöytöjen
perusteella kivi saattaa olla rautakautinen, mutta laidunalueelle
tehdyistä koekuopista ei ole havaittu mitään esihistorialliseen
viittaavaa.
Löydöt: -
Kuppikivi on rapautuva ja halkeillut siirtolohkare, joka on noin
2–2,5 metriä korkea. Kiven laki on tasainen ja laakea, useaan
osaan lohjennut. Kiven laella on kolmessa eri kohdassa yhteensä ainakin 102 selvää ja syvää kuppia. Kuppeja saattaa olla lakea peittävän sammaleen alla lisääkin.
Kivessä on myös porausjälkiä ja sitä on ilmeisesti joskus lohkottu.
Tutkimukset: Tark. M. Miettinen 1998, inv. S.-L. Seppälä
1999.
Löydöt: -
311
SYSMÄ
Nordenlundin karjahakaa, kuppikivi puiden takana olevalla laitumen
osalla. Kuvattu lounaasta 2007.
Kuppikivi kuvan keskellä puun kohdalla, etualalla kellarin jäännös.
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 73
i = 3438 13
z = 87
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 65
i = 3438 26
z = 92
länteen ja luoteeseen viettävällä moreenimäellä, noin 300 metrin päässä Nordenlundin kartanon päärakennuksesta länsilounaaseen ja 300 metrin päässä rannasta itään. Kuppikivi on karjahakana käytetyn alueen länsireunalla.
länteen ja luoteeseen viettävällä moreenimäellä, noin 220 metrin päässä Nordenlundin kartanon päärakennuksesta lounaaseen
ja 450 metrin päässä rannasta itään. Kuppikivi on karjahakana
käytetyn alueen itänurkassa kohoavan kumpareen pohjoisreunalla.
Kuppikivi on suurehko, osittain lohkeillut siirtolohkare, joka
on kooltaan noin 5 x 3–4 metriä ja 2–2,5 metriä korkea. Kiven
melko tasaisen ja viistosti pohjoiseen kohoavan pinnan keskellä
on neljä kuppia. Kupit muodostavat kaksi noin metrin päässä toisistaan olevaa paria, joiden keskinäinen etäisyys on noin
puoli metriä.
Löydöt: -
312
Kuppikivi on tasainen maakivi, joka on kooltaan 1,3 x 0,8 metriä ja 0,3 metriä korkea. Kiven pinnassa on kaksi selvää kuppia,
kolmas pienempi kuppi ja mahdollisesti vielä neljäs epäselvä
kuppi.
Löydöt: -
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla, koivujen lähellä olevan törmän päällä. Kuvattu
idästä 2007.
Asuinpaikka etualan pellolla, rannan suuntaisen törmän päällä. Kuvattu etelästä 2007.
529. Nordenlundin ranta 1
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 17
i = 3437 69
z = 84–85
Kylä: Nuoramoinen
p = 6811 84
i = 3437 68
z = 85
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven Lahdenpohjanlahden itärannalla olevalla laajalla peltoalueella, noin kilometrin päässä Nordenlundin kartanon päärakennuksesta lounaaseen. Asuinpaikka
on pohjois–etelä-suuntaisen jyrkän törmän päällä. Maaperä paikalla on lähes kivetöntä hietaa ja hienoa hiekkaa.
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven Lahdenpohjanlahden itärannalla olevalla laajalla peltoalueella, noin 1,6 kilometrin päässä
Nordenlundin kartanon päärakennuksesta lounaaseen. Asuinpaikka on pohjoiskoillis–etelälounais-suuntaisen jyrkän törmän
päällä olevalla pellolla. Maaperä paikalla on kivetöntä hietaa ja
hienoa hiekkaa, paikoin lähes savea.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä rantatörmän päältä kerättiin kvartsiesineitä ja -iskoksia noin 200 metrin matkalta
törmän suuntaisesti. Pellolla olevasta runsaasta löytömäärästä
otettiin talteen vain osa. Asuinpaikka rajautuu pohjoisessa Nordenlundin ranta 3 (n:o 531) asuinpaikkaan ja etelässä pieneen
ojaan, jonka pää on näkyvissä törmässä. Suurin osa löydöistä
on alle 30 metrin etäisyydellä rantatörmän reunasta.
Löydöt: KM 31844: 1–7, kvartsikaapimia ja -iskoksia.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä kerättiin pellolta löytöjä noin 280 metrin matkalta törmän suuntaisesti. Löytöalueen eteläpää on rannalle tulevan mökkitien tasalla ja pohjoispää peltolohkoja erottavan ojan kohdalla. Alueella havaittiin
kolme löytökeskittymää, joiden välillä löytöjä oli vähemmän
sekä mahdollisesti maanmuokkauksessa hajonnut kuoppaliesi.
Talteen otetut löydöt olivat tasataltta, kvartsiittiesine ja -iskos,
sekä kvartsi-iskoksia. Kaikkia löytöjä ei niiden runsaudesta
johtuen kerätty talteen.
Löydöt: KM 31845: 1–4, tasataltta, kvartsiittiesine, -iskos ja
kvartsi-iskoksia.
313
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla olevalla matalalla kumpareella. Kuvattu idästä
2007.
Asuinpaikka Nuijanpohjan rantapellolla, puiden siimeksessä olevan
ladon vasemmalla puolella. Kuvattu kaakosta 2007.
532. Nuijanpohja
Kylä: Nuoramoinen
p = 6812 28–40
i = 3437 74–80
z = 85
Kylä: Suurikylä
p = 6824 64
i = 3429 48
z = 82,5–85
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven Lahdenpohjanlahden itärannalla olevalla laajalla peltoalueella, vajaan kilometrin päässä
Nordenlundin kartanon päärakennuksesta lounaaseen. Asuinpaikka sijaitsee pellolla noin 100 metrin päässä järvenrannasta
olevalla matalalla kumpareella. Maaperä kumpareella on hienoa hiekkaa ja alemmalla tasolla hiesua ja savea.
Kohde sijaitsee Ylä-Vehkajärven Nuijanpohjanlahden pohjoisrannalla olevalla pellolla, noin 400 metrin päässä Leppäkorventien sillasta länteen. Asuinpaikka on kumpareella olevan ladon
lounaispuolella etelään laskevan rinteen juurella ja alaosassa.
Maaperä pellolla on savea, jonka seassa on karkeampaa ainesta.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä havaittiin pellolla runsaasti löytöjä, joista vain osa kerättiin talteen. Eniten löytöjä oli
kumpareen keskivaiheilla, mutta lännessä löydöt ulottuivat törmän reunaan asti. Paikalta on löydetty kvartsikaapimia, -teriä,
-teelmiä, -ytimiä ja -iskoksia. Pintalöytöjen perusteella asuinpaikka on hyvin runsaslöytöinen.
Vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä asuinpaikalta löytyi piiterä, kvartsiytimiä ja -iskoksia. Asuinpaikan matalan korkeussijainnin perusteella se ajoittuu todennäköisesti kivikauden lopulle tai varhaismetallikaudelle.
Löydöt: KM 34558: 1–12, kvartsikaapimia, -teriä, -teelmiä,
-ytimiä ja -iskoksia.
314
Löydöt: KM 31603: 1–4, piiterä, kvartsiytimiä ja -iskoksia.
SYSMÄ
Lapinraunio Oratinharjulla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Asuinpaikka Pajalahteen viettävällä pellolla. Kuvattu etelästä 2007.
533. Oratinharju
534. Pajalahdenpelto
Kylä: Karilanmaa
p = 6807 47
i = 3421 88
z = 90
Kylä: Käenmäki
p = 6827 36
i = 3433 24
z = 90
Kohde sijaitsee Päijänteen Iäksenlahden pohjoisrannalla olevan
Oratinharjun lounaispäässä. Lapinraunio on pienen ja melko
jyrkkärinteisen kalliopaljastuman laella noin 100 metrin päässä
rannasta.
Kohde sijaitsee Mynnilänalasen Pajalahden pohjukan lounaisrannalla olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti koilliseen
viettävällä pellolla ja sen eteläpuolella on suuri siirtolohkare.
Maaperä pellolla on savea.
Raunio on pitkänomainen luode–kaakko-suuntainen erikokoisista kivistä kasattu röykkiö. Kooltaan röykkiö on 20 x 8 metriä
ja korkeudeltaan puoli metriä.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä pellolta on löytynyt
kvartsi-iskos ja piin pala, joka on mahdollisesti tuluspiitä. Myöhempien inventointien aikana pelto on kasvanut nurmea, eikä
asuinpaikasta ole saatu lisätietoa.
Röykkiössä erottuu erillisiä rakennelmia, muun muassa keskellä pyöreä kiveys. Lapinraunio saattaa olla kaksoisraunio tai
rakennelmaa on pengottu myöhemmin.
Löydöt: KM 16972: 1–2, piin pala ja kvartsi-iskos.
1999.
Löydöt: -
315
SYSMÄ
Kasvillisuuden peittämä röykkiö Pappilanhaassa. Kuvattu idästä
2007.
Asuinpaikka etualan pellolla. Kuvattu luoteesta 2007.
535. Pappilanhaka
536. Peltola
Kylä: Suurikylä
p = 6821 34
i = 3429 02
z = 86–90
Kylä: Liikola
p = 6830 97
i = 3435 52
z = 83–85
Kohde sijaitsee Majutveden Kirkkolahden länsirannalla ja Suopellontien itäpuolella olevalla loivasti kaakkoon viettävällä
moreenirinteellä. Noin 200 x 50 metrin suuruisella alueella on
rinteensuuntaisesti 14 röykkiötä. Aluetta on aiemmin käytetty
laitumena, mutta nykyään se on lähes täysin metsittynyt.
Kohde sijaitsee Liikolanlahden itäpäässä olevan Taipaleenlahden eteläpuoleisella pellolla. Asuinpaikka on Kärmeniemen
kaakkois- ja Liikolantien eteläpuolella olevalla etelään laskevalla peltorinteellä.
Röykkiöistä osa on maansekaisia ja osa koostuu pelkistä kivistä. Todennäköisesti osa röykkiöistä on viljelyröykkiöitä, mutta
osasta on vuoden 1960 tarkastuksen yhteydessä tehdyssä koekuopituksessa todettu hautaröykkiöön viittaavia palaneita kiviä
ja tummaa maata sekä löydetty rautakautista keramiikkaa ja
palanutta luuta.
Röykkiöalueen luoteispuolella kohoavan tasalakisen kumpareen lounaispäässä on epävarma kuppikivi, jossa on yksi kuppi.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto, inv. P. Koivunen 1965,
316
kvartsi-iskoksia. Iskokset olivat pellossa selvästi rajautuvalla
alueella pienen peltosaarekkeen pohjois- ja koillispuolella.
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla ladon vasemmalla puolella. Kuvattu kaakosta
2007.
Asuinpaikka pellolla Perättömänlammen päässä. Kuvattu lännestä
2007.
537. Peräsuo
538. Perättömänlampi
Kylä: Liikola
p = 6830 59
i = 3431 69
z = 87,5
Kylä: Karilanmaa
p = 6804 85–92
i = 3425 60–81
z = 90–95
Kohde sijaitsee Leppäkorvenvuoren itäpuolella ja Kirkjärvestä
Jouhikaisen ja Räkäjärven kautta Liikolanlahteen kulkevan vesireitin eteläpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on pienen
kallioisen metsäkumpareen eteläpäässä, kumpareella olevan
ladon lounaispuoleisessa peltorinteessä.
Kohde sijaitsee Perättömänlammen koillispuolella ja Sysmä–
Asikkala-tien kaakkoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on kolmella eri korkeustasolla olevalla terassilla noin 240
metrin matkalla lammen rannasta koilliseen. Maaperä paikalla
on hiekkaa, alimmalla terassilla maaperä vaihtuu vähitellen hiedaksi ja hiesuksi.
Asuinpaikalta on löytynyt vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä kvartsi-iskos. Vuoden 1999 inventoinnissa todettiin rinteessä
runsaasti asuinpaikkaan liittyvää kvartsia. Pellosta on löytynyt
myös ojaa kaivettaessa tuuran katkelma.
Löytöalue rajautuu selvästi kumpareesta pelloksi raivatulle alueelle, jonka alapuolella maa muuttuu soisemmaksi ja kosteammaksi.
Löydöt: KM 16966, kvartsi-iskos; Sysmän museo n:o 212, tuuran katkelma.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiytimiä ja -iskoksia, sekä pii-iskos ja keramiikan pala. Alin
asuinpaikkaterassi on 90 metrin korkeuskäyrän tasolla ja ylin
95 metrin korkeuskäyrän tasolla. Ylimmältä terassilta on vähiten löytöjä.
Runsaslöytöinen asuinpaikka-alue on pintalöytöjen perusteella
noin 40 metriä leveä ja 240 metriä pitkä. Muinais-Päijänteen
aikana asuinpaikka on sijainnut pitkän ja suojaisan lahden rannalla.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2004, inv. T. Jussila & H.
Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 34554: 1–10, keramiikan pala, pii-iskos, kvartsiytimiä ja -iskoksia.
317
SYSMÄ
Asuinpaikka metsitetyllä pellolla. Kuvattu koillisesta 2007.
Pirttirannan asuinpaikkatasannetta, taustalla Hirvijärvi. Kuvattu lounaasta 2007.
539. Pilkka
540. Pirttiranta
Kylä: Rapala
p = 6815 77
i = 3431 82
z = 85
Kylä: Taipale
p = 6837 52
i = 3437 31
z = 99–101
Kohde sijaitsee Majutveden Kuhanselän Kuhanlahden kaakkoispuolella ja Sysmä–Asikkala-tien luoteispuolella olevan
muinaisen lahden pohjukassa. Asuinpaikka on luoteeseen viettävällä rinteellä noin 130 metrin päässä maantiestä luoteeseen.
Paikalla on ollut pelto, joka nykyisin kasvaa koivikkoa. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Hirvijärven ja Kiimasjärven välisellä kannaksella, Hirvijärven Pirttiranta-nimisen lahden rannalla. Asuinpaikka on kallioiden välisessä sekametsää kasvavassa laaksossa
muinaisen rantatörmän päällä. Maaperä asuinpaikalla on vähäkivistä hiekkaa, mutta maasto paikan etelä- ja pohjoispuolella
on hyvin kivistä.
Paikalta on vuonna 1983 löytynyt perunannoston yhteydessä
kampakeramiikkaa. Seuraavan vuoden tarkastuksessa alueella
todettiin asuinpaikka. Myöhempien inventointien aikana pelto
on ollut metsitetty, eikä lisätietoa asuinpaikasta tai sen laajuudesta ole saatu.
Vuoden 2006 inventoinnin yhteydessä paikalle tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Asuinpaikka on Muinais-Puulan Vannipuula-vaiheen rantatörmän päällä, ja alue on täysin
koskematon ja ehjä.
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1984, inv. S.-L. Seppälä
1999, inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 22451, kampakeramiikkaa.
318
SYSMÄ
Pelloksi raivattu kalmisto. Kuvattu lounaasta 2007.
Kuppikivi pellon takana olevassa metsässä. Kuvattu etelästä 2007.
541. Päivärinnan pelto
542. Pätikkälä 1
Kylä: Voipala
p = 6820 94
i = 3428 68
z = 80–82,5
Kylä: Voipala
p = 6820 93
i = 3428 18
z = 90–92,5
Kohde sijaitsee Antilanlahden luoteispuolella ja Hovilantien
itäreunassa olevalla pienellä pellolla. Muinaisjäännösryhmä
koostuu polttokenttäkalmistosta ja kolmesta kuppikivestä.
Kohde sijaitsee Suopellontien eteläpuolella olevalla kuusivaltaista sekametsää kasvavalla moreenialueella noin 230 metrin
päässä Pätikkälän talosta etelään. Kuppikivi on metsäalueen
kaakkoislaidalla, vanhan tilustien vieressä. Metsän itäpuolella
on Pätikkälän vanha hevoshaka.
Pellolta on 1910- ja 1920-luvuilla löydetty miekka, rannerenkaita, pyöreä kupurasolki, lasihelmiä ja luuta. Pellolla on löytöjen ja vanhojen löytötietojen perusteella ollut polttokenttäkalmisto.
Pellolta on myös todettu kolme kuppikiveä. Kivikasasta löydetty yhdeksänkuppinen kivi on siirretty Sysmän museoon ja
toinen kaksikuppinen kivi on haudattu maahan pellon keskelle.
Kolmas yksikuppinen kivi on jäljellä pellon lounaisnurkassa
olevassa kivikasassa.
Tutkimukset: Koekaiv. A. Hackman 1919, inv. P. Koivunen
1965, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 6689: 2, miekka; KM 7487: 4–5, rannerengas
ja koru; KM 7591: 54–56, rannerengas, helmiä ja luuta; KM
8323: 1–3, solkia ja helmiä.
Kuppikivi on laakeapintainen lohkare, joka on kooltaan 2 x 1,5
metriä. Kivessä on yhteensä kahdeksan kuppia kahdessa ryhmässä.
Kuppikivi on kuulunut alun perin neljään osaan lohjenneeseen
rapakivilohkareeseen. Myöhemmin kuppeja sisältänyt lohkare
on irrotettu ja siirretty nykyiselle paikalleen. Kiven alkuperäinen paikka on ollut samassa metsässä noin 80 metrin päässä
nykyisestä sijainnista pohjoiskoilliseen. Kohde kuuluu Sysmän
kirkonseudun rautakautiseen asutuskeskittymään.
Löydöt: -
319
SYSMÄ
Sammaleen peittämä ja kivien reunustama kuppikallio kuvan keskellä.
Kuvattu luoteesta 2007.
Kuppikivi tien varressa olevassa metsäsaarekkeessa. Kuvattu idästä
2007.
543. Pätikkälä 2
544. Pätikkälä 4
Kylä: Voipala
p = 6820 88
i = 3428 37
z = 87,5
Kylä: Voipala
p = 6820 76
i = 3428 50
z = 85
Kohde sijaitsee Suopellontien eteläpuolella olevassa Pätikkälän
entisessä hevoshaassa, noin 350 metrin päässä Pätikkälän talosta kaakkoon. Kuppikallio on etelään pistävässä kallioisessa
moreenisaarekkeessa, jota ympäröivät kesantopellot.
Kohde sijaitsee Hovilantien luoteis- ja Kynteenojan lounaispuolella olevalla matalalla moreenimäellä, joka on entinen peltosaareke. Kuppikivi on saarekkeen keskellä erottuvan kuopanteen reunalla noin 35 metrin päässä tiestä luoteeseen.
Saarekkeen eteläkärjessä olevassa kalliopaljastumassa on viisi
kuppia. Kalliopaljastuma on 3 x 2 metrin laajuinen, mutta kupit
ovat 35 x 40 senttimetrin kokoisella alueella. Saarekkeen itäja eteläreunaan on koottu pellosta suuria kiviä. Kohde kuuluu
Kuppikivi on suuri maakivi, joka on kooltaan 2 x 1,5 metriä
ja puoli metriä korkea. Kivessä on yksi selvä ja yksi epävarma
kuppi. Kuppikiven itäpuolella on kumpare, jossa on palaneita
kiviä.
Löydöt: -
Löydöt: -
320
SYSMÄ
Kuppikallio ja kumpareet metsän keskellä. Kuvattu koillisesta 2007.
Kuppikallio peltojen välissä olevassa kalliosaarekkeessa. Kuvattu kaakosta 2007.
545. Pätikkälä 6
546. Pätikkälä 7
Kylä: Voipala
p = 6821 10
i = 3428 37
z = 89
Kylä: Voipala
p = 6821 11
i = 3428 49
z = 86
Kohde sijaitsee Suopellontien eteläpuolella, Pätikkälän entisessä hevoshaassa olevassa kivikkoisessa ja kallioisessa moreenisaarekkeessa. Kuppikallio on saarekkeen keskellä noin 25 metrin päässä tiestä etelään ja 200 metrin päässä Pätikkälän talosta
itäkaakkoon.
Kohde sijaitsee Suopellontien pohjoispuolella ja Kynteenojan
lounaispuolella olevalla kalliosaarekkeella. Kuppikallio on
peltojen ympäröimän ja ojien reunustaman saarekkeen pohjoisosassa noin 30 metrin päässä tiestä pohjoiseen.
Kupit ovat laakean ja sammalpeitteisen kalliopaljastuman
koillisreunassa. Aivan kallion reunassa on kuusi kuppia 0,5 x
0,5 metrin suuruisella alueella. Kuppikallion läheisyydessä on
myös useita kiveyksiä ja kumpareita, joiden ajoitus ja tarkoitus
on epäselvä.
Kalliossa on seitsemän kuppia noin 0,9 x 0,8 metrin suuruisella
alalla. Kupit ovat suunnilleen kalliopaljastuman keskellä. Kuppikeskittymän eteläpuolella on korkeuskiintopiste.
Löydöt: -
Löydöt: -
321
SYSMÄ
Pätikkälä a:n alueen rautakautista maisemaa. Kuvattu lännestä 2007.
Kuppikivi tiheän kasvillisuuden lomassa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
547. Pätikkälä a
548. Pätikkälä b
Kylä: Voipala
p = 6820 78
i = 3428 44
z = 87,5
Kylä: Voipala
p = 6820 97
i = 3428 51
z = 85
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden länsirannalla Hovilantien luoteispuolella olevassa heinikkoa ja istutusmetsää
kasvavassa metsäsaarekkeessa. Muinaisjäännösryhmä, johon
kuuluu kalmisto ja kuppikivi, sijaitsee noin 100 metrin päässä
tiestä luoteeseen. Alue on matalaa moreenimäkeä.
Kohde sijaitsee Suopellontien eteläpuolella ja Kynteenojan länsipuolella, Pätikkälän entisessä hevoshaassa olevassa kivikkoisessa moreenisaarekkeessa. Muinaisjäännösryhmään kuuluu
kuppikivi ja viisi maansekaista kumpumaista röykkiötä.
Saarekkeessa on noin 50 x 25 metrin kokoisella alalla kaksi
kumpumaista kohoumaa. Paikalta on tehty 1970-luvun tarkastusten yhteydessä hautoihin viittaavia löytöjä, joiden joukossa
on muun muassa rautakirves. Metsän puolella on röykkiöitä,
joiden luonne on kuitenkin epäselvä. Myös saarekkeen eteläpuoleisesta pellosta on havaittu pala rautakauden tyypin keramiikkaa.
Kuppikivi on toisen kohouman pohjoisreunassa. Kivi on kooltaan 0,4 x 0,5 metriä ja siinä on 12 kuppia vieri vieressä. Kohde
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1972 & 1973, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 18981: 1–4, rautakirves ja kalmistolöytöjä; KM
19226: 1–3, kalmistolöytöjä.
322
Kuppikivi on saarekkeen eteläpäässä oleva suuri siirtolohkare.
Kivi on kooltaan 4,7 x 3,8 metriä ja 1,6 metriä korkea. Kiven
pinnassa on 41 kuppia ja se on merkitty muinaisjäännöskyltillä.
Saarekkeessa olevista kummuista osa on mahdollisesti historiallisia, mutta osa saattaa olla hautoja. Saarekkeen länsi- ja itäpuoleisilta pelloilta on löytynyt rautakautinen keihäänkärki ja
helmi. Saarekkeen pohjoispäässä vuonna 1990 tehdyissä koekaivauksissa ei havaittu merkkejä muinaisjäännöksestä.
koekaiv. J.-P. Taavitsainen & T. Seger 1990, inv. S.-L. Seppälä
1999.
Löydöt: KM 18508: 1–2, keihäänkärki ja helmi.
SYSMÄ
Kuppikivi Rankoontien laidassa. Kuvattu kaakosta 2007.
Raivausröykkiö pellonreunassa, muut röykkiöt vasemmalla olevassa
tiheässä kuusimetsässä. Kuvattu lännestä 2007.
549. Ranko
550. Ranta
Historiallisen ajan kiukaita. II
Kylä. Toivola
p = 6823 76
i = 3430 38
z = 85–87,5
Kylä: Käenmäki
p = 6824 45
i = 3428 95
z = 97
Kohde sijaitsee Ylä-Vehkajärven länsirannalla kulkevan Rankoontien länsireunassa. Kuppikivi on tontin kulmalla ja peltoaukean pohjoislaidalla. Alueen maasto on melko tasaista moreenimäkeä.
Kohde sijaitsee Sysmän keskustasta Särkilahteen vievän tien
itäpuolella ja Nuijanpohjanlahden lounaisrannalla olevalla mäellä. Tiheää kuusimetsää kasvavan mäen korkeimmalla kohdalla on seitsemän röykkiötä.
Kuppikivi on lohkeillut maakivi, joka on kooltaan 3,5 x 2,5
metriä ja puolitoista metriä korkea. Kivessä on neljä kuppia,
joista kaksi on laakeita ja isoja.
Mäellä on neljä suurta röykkiötä kaarevassa rivissä ja kolme
matalampaa röykkiötä niiden pohjoispuolella. Suuremmat
röykkiöt ovat kooltaan noin 4,3 x 4 metriä ja noin 0,6 metriä
korkeita, pienempien koko on noin 2 x 2 metriä ja korkeus puoli
metriä.
Löydöt: -
Röykkiöistä kaksi on matalien ja suorakaiteen muotoisten maavallien lounaisnurkissa. Nämä röykkiöt ovat todennäköisesti
kiukaita. Alueen röykkiöt ja kiveykset liittyvät alueella olleeseen historiallisen ajan asutukseen. Mäen eteläpuolella olevan
pellon reunassa on myös raivausröykkiöitä.
Tutkimukset: Tark. T. Sepänmaa & C. Uronen 2002.
Löydöt: -
323
SYSMÄ
Ranta-Hakalan kiviaitaa. Kuvattu lännestä 2007.
Rantalan kuppikivi, kupit kiven vasemmalla laidalla. Kuvattu koillisesta 1999.
551. Ranta-Hakala
552. Rantala
Kylä: Särkilahti
p = 6830 700
i = 3428 600
z = noin 85
Kylä: Skinnarila
p = 6822 57
i = 3430 67
z = 85
Kohde sijaitsee Luhankaan vievän tien länsipuolella ja Soilahteen laskevan Kylänojan mutkassa, ojan etelä- ja länsipuolella.
Kiviaita on joenmutkassa olevan peltojen ympäröimän niemekkeen korkeimmalla kohdalla.
Kohde sijaitsee Sysmän keskustataajaman tuntumassa paloaseman kaakkoispuolella olevalla peltoalueella. Kuppikivi on
matalan ja loivapiirteisen notkelman koillisrinteellä nykyisin
niittynä olevalla pellolla, noin 250 metrin päässä Rantalan päärakennuksesta koilliseen.
Mäen nyppylällä on sijainnut Ranta-Hakalan vanha talotontti,
joka on autioitunut 1830-luvun jälkeen. Paikalla on jäljellä komea kiviaita.
Löydöt: -
Kuppikivi on kooltaan 3 x 2,2 metriä ja korkeudeltaan 0,7 metriä oleva maakivi. Lähempänä kivien kaakkoisreunaa olevan
harjanteen tienoilla on kahdeksan kuppia. Pyöreiden kuppien
halkaisija on noin seitsemän senttimetriä.
Löydöt: -
324
SYSMÄ
Rantamäen kuppikivi pellolla. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikka pellolla sähkölinjan kohdalla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
553. Rantamäki
554. Rapalanlampi
Kylä: Valittula
p = 6824 87
i = 3439 60
z = 87,5–90
Kylä: Rapala
p = 6817 17
i = 3421 09
z = 82,5
Kohde sijaitsee Joutsjärven Harvalanselän länsirannalla olevalla pellolla noin 200 metrin päässä Valittulan entisestä kansakoulusta pohjoiseen. Kuppikivi on pellon keskellä olevan pienen peltosaarekkeen länsipäässä. Kiven itäpuolelle on kasattu
pellosta raivattuja isoja kiviä.
Kohde sijaitsee Rapalanniemen kärjessä olevan Rapalanlammen pohjoisrannan pellolla. Asuinpaikka on matalalla pohjoiseen ja etelään viettävällä kumpareella. Maaperä paikalla on
hiekkamultaa.
Kuppikivi on kooltaan 2,3 x 1,3 metriä ja korkeudeltaan 0,6
metriä oleva maakivi. Laakean ja rapautuneen kiven pinnasta
on laskettu 22–24 kuppia, joiden halkaisija on 5–6 senttimetriä.
Löydöt: -
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä kumpareelta noin 50
x 60 metrin kokoiselta alalta löytyi rautakauden tyypin keramiikkaa, pronssiesineen katkelma, pronssilevyä ja rautakuonaa. Rautakautisten löytöjen lisäksi löytyi myös kvartsiydin ja
-iskoksia. Pellon pinnalla oli myös rapautuneita kiviä ja tiilen
kappaleita. Selvärajaista nokivärjäymää ei havaittu, mutta maa
on asuinpaikan kohdalla hieman ympäristöään tummempaa.
Löydöt: KM 34557: 1–8, keramiikkaa, pronssiesineen katkelma, pronssilevyä, kvartsiydin, -iskoksia, palanutta savea ja
luuta.
325
SYSMÄ
Pieni kalliopaljastuma, jossa kaksi kuppia. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka tasanteella tieuran varrella. Kuvattu etelästä 2007.
555. Rautamäki
556. Rautlahti
Ajoittamaton kuppikallio. I
Kylä: Valittula
p = 6824 91
i = 3439 58
z = 90
Kylä: Saari
p = 6814 78
i = 3428 66
z = 89–91
Kohde sijaitsee Joutsjärventien itäpuolella ja Valittulan entisen
kansakoulun pohjoispuolella olevan Rantamäen talon pihassa.
Kuppikallio on talon pohjoispuolella olevan terassin edustalla.
Kohde sijaitsee Auhjärven luoteisosan pohjoisrannalla, Sääskensaaren pohjoiskärjen kohdalla. Asuinpaikka on rantaan menevän tieuran länsipuolella loivalla ja lähes tasaisella rinteellä
noin 35 metrin päässä rannasta. Paikalla on mahdollisesti joskus ollut pelto, josta on raivattu kiviä alarinteeseen.
Kalliopaljastuma on pienialainen ja kooltaan vain 0,4 x 0,5
metriä. Tasaisessa kalliossa on kaksi kuppia. Koska kalliosta
on näkyvissä vain pieniosa on mahdollista, että maan peitossa
on lisää kuppeja.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1974, inv. S.-L. Seppälä 1999,
Löydöt: -
326
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tasaiselle rinteelle tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Inventointihavaintojen perusteella paikalla on ollut pienialainen
asuinpaikka, jonka pintakerroksia peltoviljely on sekoittanut.
SYSMÄ
Röykkiöt metsärinteellä tien pohjoispuolella. Kuvattu lounaasta 2007.
Kiviaitaa Riihiniemen röykkiöiden läheisyydessä. Kuvattu lounaasta
2007.
557. Reivilä
558. Riihiniemi
Kylä: Nuoramoinen
p = 6811 27
i = 3436 12
z = 92
Kylä: Nuoramoinen
p = 6813 52
i = 3436 65
z = 85
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven Lahdenpohjanlahden luoteispuolella olevalla moreenirinteellä. Reivilän taloon vievän tien
pohjoispuolella on luoteeseen viettävällä metsäisellä rinteellä
parisenkymmentä viljelyröykkiötä.
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven etelärannalla ja Kurjenlahden
länsipuolella olevassa niemessä. Niemessä on parisenkymmentä viljelyröykkiötä vanhalla pellolla ja laitumella, joilla kasvaa
istutuskoivikkoa.
Matalat röykkiöt koostuvat pelkistä kivistä. Röykkiöiden halkaisija on noin kolme metriä ja korkeus 0,3 metriä. Röykkiöt
liittyvät todennäköisesti vanhakantaiseen raivausviljelyyn.
Röykkiöt ovat kekomaisia ja ne kostuvat pelkistä kivistä. Röykkiöiden koko on noin 5 x 2 metriä ja korkeus metrin, ja ne liittyvät todennäköisesti vanhakantaiseen raivausviljelyyn.
Löydöt: -
Löydöt: -
327
SYSMÄ
Lentämänselän pohjoisrantaa. Asuinpaikka kuvan keskikohdan kohdalla niemen takana. Kuvattu etelästä 2007.
Asuinpaikka pellolla ladon edustalla ja sähkölinjojen kohdalla. Kuvattu lounaasta 2007.
559. Riuttamäki
560. Roni
Kylä: Joutsjärvi
p = 6834 59
i = 3431 20
z = 80
Peruskartta: 3121 04 Ravioskorpi
Kylä: Nuoramoinen
p = 6802 91–94
i = 3437 03–10
z = 80
Kohde sijaitsee Päijänteen Lentämänselän pohjoisrannalla olevan Kalamiehenniemen ja rannan välisen lahden pohjukassa.
Asuinpaikka on kaakkoon viettävällä rinteellä, jonka yläosa on
kasvimaata ja alaosa nurmea. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Ravioskorven kylään vievän tien kaakkoispuolella ja Ruotsalaiseen laskevan Haarajoen koillispuolella
olevalla pellolla. Asuinpaikka on lounaaseen avautuvalla muinaisella rantatörmällä ja loivasti viettävällä rinteellä. Maaperä
paikalla on hiesusavea.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytyi paikalla olleesta
pellosta piin pala ja -iskos sekä kvartsi-iskoksia. Vuoden 1999
inventoinnissa havaittiin kasvimaassa kvartsi-iskoksia, joita ei
kuitenkaan kerätty talteen.
Suojaisa lahden perukka on maastoltaan kivikautiseen asutukseen sopiva.
Löydöt: KM 16975: 1–3, piin pala, pii-iskos ja kvartsi-iskoksia.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiydin ja -iskoksia. Paikalla ei havaittu selkeää löytökeskittymää.
Ronin vanhempi löytöalue on Ronin talon pihapiirissä olevan
vanhan sorakuopan kohdalla. Kuopan reunoilta on löydetty
vuonna 1965 kvartsi-iskoksia. Seuraavana vuonna tehdyissä kaivauksissa löytyi koristeltu asbestikeramiikan pala sekä
kvartsiesineitä ja -iskoksia. Kaivauksissa todettiin asuinpaikan
tuhoutuneen soranoton seurauksena.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, kaiv. P. Koivunen 1966,
inv. S.-L. Seppälä 1999, inv. H. Poutiainen 2004.
keramiikan pala, kvartsiterä, -ydin ja -iskoksia; KM 34549:
1–3, kvartsiydin ja -iskoksia.
328
SYSMÄ
Asuinpaikkaa metsittyneellä pellolla. Kuvattu kaakosta 2007.
Sahan kuppikallio. Kuvattu lounaasta 2007.
561. Rytö
562. Saha
Ajoittamaton kuppikallio. II
Kylä: Liikola
p = 6833 28
i = 3432 70
z = 80
Kylä: Suurikylä
p = 6822 16
i = 3430 12
z = 82,5
Kohde sijaitsee Liikolanlahden Kaukaanlahden pohjoisrannalla
olevan Pienen Kammiovuoren lounaispuolella. Asuinpaikka on
jyrkästi lounaaseen viettävällä rinteellä Rytön autiotalon lounaispuolella. Paikalla on aiemmin ollut pelto, joka nyttemmin
on metsittynyt.
Kohde sijaitsee Sysmän keskustassa torin eteläpuolella. Kuppikallio on Askontien ja Sahantien välisellä alueella olevan harjanteen länsilaidalla.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä paikalta on vielä käytössä olleesta pellosta löytynyt piin pala ja kvartsi-iskoksia.
Vuoden 1999 inventoinnin aikaan pelto oli metsittynyt eikä
asuinpaikasta saatu uutta tietoa. Vähäisten löytöjen perusteella
asuinpaikka on pienialainen.
Kallion länsilaidalla on yksi kuppi. Muodoltaan soikea ja laaja
kuppi on kooltaan 14 x 11 senttimetriä ja sen syvyys on kuusi senttimetriä. Suuri kuppi eroaa selkeästi kalliossa olevista
muista kuopista kuten porausjäljistä.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1974, inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: -
Löydöt: KM 16954: 1–3, piin pala ja kvartsi-iskoksia.
329
SYSMÄ
Runsain löytöalue pellon yläreunassa. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikkaa pellolla Lautsillantien varrella. Kuvattu etelästä 2007.
563. Saksala
564. Salaksjärvenpelto
Kylä: Liikola
p = 6831 45
i = 3431 10
z = 90–95
Kylä: Käenmäki
p = 6825 14
i = 3433 93
z = 89–91
Kohde sijaitsee Liikolanlahden eteläpuolella olevan Jouhikaisen lammen koillisrannan peltoalueella. Asuinpaikka on autioituneen Saksalan talon kaakkois- ja lounaispuoleisilla pellolla
sekä talosta noin 100 metrin päässä luoteeseen olevan sorakuopan eteläosassa. Osa pelloista ei ole enää viljelykäytössä.
Kohde sijaitsee Salaksjärven koillispään ja Tikkalantien koillispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on lounaaseen viettävällä peltorinteellä Lautsillantien molemmin puolin. Maaperä
paikalla on hiekkaa.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytyi sorakuopan lounaisreunasta ja talosta länteen ja eteläkaakkoon olevilta pelloilta
kvartsiesine ja -iskoksia. Vuoden 1999 inventoinnissa todettiin
runsaimman löytökeskittymän sijoittuvan talon lounaispuoleisen pellon yläreunaan.
Asuinpaikka saattaa jatkua luoteeseen pitkin Jouhikaisen pohjoisrantaa, sillä pellossa on todettu kvartsi-iskoksia ja peltolohkon luoteispäästä on löytynyt hioinkivi.
kvartsiesine ja -iskoksia; KM 27919, hioinkivi.
330
Asuinpaikalta on inventointien yhteydessä löytynyt runsaasti
kvartsi-iskoksia sekä yksi pii-iskos. Lähistöllä olevasta Hietamäen torpasta on vuonna 1916 toimitettu Kansallismuseon
kokoelmiin tasataltta, joka on mahdollisesti peräisin asuinpaikalta.
Löydöt: KM 7016: 3, tasataltta; KM 16974: 1–2, kvartsi-iskoksia; KM 36133: 1–2, kvartsi-iskoksia ja pii-iskos.
SYSMÄ
Saunasaaren etelärantaa. Kuvattu etelästä 2007.
Seppälän kuppikallio on lähes täysin nurmen ja sammaleen peitossa.
565. Saunasaari
566. Seppälä
Kylä: Nuoramoinen
p = 6814 60
i = 3437 88
z = 85
Kylä: Saari
p = 6820 02
i = 3429 09
z = 82,5
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven itrannalla, Tainionvirran suun
eteläpuolella. Saunasaari on nykyään kosteikkoisen niemen
kärki. Asuinpaikka on entisen saaren eteläosassa olevalla kumpareella, jonka maaperä on hiekkaista ja enimmäkseen kivistä.
Kohde sijaitsee Majutveden länsirannalla olevan Seppälän tilan
mailla, noin 70 metrin päässä talosta länteen. Kuppikallio on
sekametsän ympäröimänä pellon reunassa Seppälän talolle vievän tien pohjoispuolella.
Asuinpaikka löytyi vuoden 1999 inventoinnin yhteydessä, jolloin Saunasaari oli vielä saari. Läpimitaltaan noin 20–30 metriselle kumpareelle kaivetuista koekuopista yhdestä löytyi kvartsi-iskoksia. Maaston ja vesistöhistorian perusteella asuinpaikka
on pienialainen ja rajoittuu kumpareen lakialueelle.
Kuperalakinen kallio on kooltaan 4 x 2 metriä ja sen pinnassa
on 29 kuppia sekä kaksi pitkänomaista syvännettä. Osa kallion
kupeista on nurmen peitossa. Kallioon on kiinnitetty muinaisjäännöskyltti.
Vuoden 1960 tarkastuksen yhteydessä havaittiin noin 200–240
metrin päässä Seppälän talosta itäkoilliseen, Majutveden rannalla turpeen peittämä kumpu, jota reunustivat isot kivet. Kummun tarkoitus ja ajoitus ovat epäselviä.
Tutkimukset: Tark. A. Hackman 1919, tark. A.-L. Hirviluoto
1960, inv. P. Koivunen 1965, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: -
331
SYSMÄ
Kuppikallion eteläosan kuppeja liiduttuna. Kuvattu etelästä 1999.
Kallion vuosilukuhakkaus liiduttuna. Kuvattu idästä 1999.
567. Seurakunnan maa
568. Seurakuntatalo
Esihistoriallisia ja historiallisen ajan hakkauksia. II
Kylä: Suurikylä
p = 6821 79
i = 3429 21
z = 90
Kylä: Suurikylä
p = 6822 46
i = 3429 86
z = 90
Kohde sijaitsee Sysmän kirkkoa vastapäätä Suopellontien länsipuolella olevien omakotitalojen takana. Kuppikallio on loivasti itään laskevalla rinteellä olevan matalan pohjois–eteläsuuntaisen harjanteen eteläpäässä.
Kohde sijaitsee Sysmän keskustassa Uotintien pohjoispuolella ja seurakuntatalon länsipuolella olevalla kalliokumpareella.
Kallion laella ja seinämässä on eriaikaisia hakkauksia.
Kuppikallion pinnassa on yhteensä 22 kuppia, joista viisi on
epävarmoja. Kuppeja on kallion pinnassa useassa kohdassa,
mutta valtaosa on kallion jyrkän itäreunan päällä. Kuppien
halkaisija on 6–8,5 senttimetriä. Kallion keskellä on vähäinen
röykkiö, joka koostuu kivistä ja maasta.
inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: -
332
Kallion laen itälaidalla on mahdollinen kuppi, joka on kooltaan
24 x 18 senttimetriä ja viisi senttimetriä syvä. Kuppi on säännöllisen muotoinen ja sen pinnassa on hakkausjälkiä. Kuppi on
todennäköisesti ihmisen muotoilema, mutta sen poikkeuksellisen koon vuoksi on epävarmaa, onko se verrattavissa kuppikivien ja -kallioiden kuppeihin.
Kalliossa on myös historiallisen ajan hakkauksia. Kallion pohjoisosaan on hakattu noin kolme senttimetriä korkeat kirjaimet
VS ja koilliskärjen seinämässä on hakattuna v. 18 10/11 86.
Löydöt: -
SYSMÄ
Kuppikallio aitan kulmalla. Kuvattu kaakosta 2007.
Kuppikallio keskellä pihamaata. Kuvattu kaakosta 2007.
569. Sihvola 1
570. Sihvola 2
Kylä: Nuoramoinen
p = 6813 15
i = 3438 70
z = 95
Kylä: Nuoramoinen
p = 6813 18
i = 3438 70
z = 95
Kohde sijaitsee Nuoramoisjärven kaakkoispuolella, Kalkkistentien ja Tepoontien risteyksen eteläpuolella olevan Sihvolan
talon pihalla. Kuppikallio on pihan eteläreunassa olevan aittarakennuksen lounaispään alla.
talon pihalla. Kuppikallio on keskellä pihaa oleva kalliopaljastuma, noin 16 metrin päässä päärakennuksesta itäkoilliseen.
Aitan kivijalan alla on tasalakinen kallio, jonka lähes vaakasuorassa pinnassa on yhdeksän kuppia. Kuusi kupeista on suuria ja selkeitä, halkaisijaltaan noin kuusi senttimetriä. Kolme
kuppia sijaitsee aitan lattian alla ja niitä on todennäköisesti rakennuksen alla lisää.
Maantasainen kalliopaljastuma on kooltaan 4 x 3 metriä ja sen
eteläosassa on kaksi kuppia. Halkaisijaltaan neljä senttimeriä
olevat kupit ovat toisistaan noin 15 senttimetrin etäisyydellä.
Toinen kupeista on epävarma.
Samassa pihapiirissä sijaitsevat myös kohteet n:o 569 ja 571.
Löydöt: -
Löydöt: -
333
SYSMÄ
Kuppikivi esiin kaivettuna, kuppi vasemmassa laidassa. Kuvattu idästä
2007.
Salonsaaren länsirantaa. Kuvattu lounaasta 2007.
571. Sihvola 3
572. Siivolanpelto
Kylä: Nuoramoinen
p = 6813 20
i = 3438 69
z = 95
Kylä: Joutsjärvi
p = 6823 88
i = 3440 67
z = 87,5
talon pihalla. Kuppikivi on päärakennuksen koillispuolella kasvavan sembramännyn alla, 20 metrin päässä päärakennuksesta.
Kohde sijaitsee Joutsjärven Harvalanselällä olevassa Salonsaaressa, saaren luoteisosassa. Kalmisto on peltojen reunustamassa
kivikkoisessa saarekkeessa noin 120 metrin päässä saaren länsirannasta itään.
Kuperapintaisen rapakiven länsireunassa on yksi kuppi. Kuppi
on halkaisijaltaan 11 senttimetriä ja syvyydeltään kuusi senttimetriä.
Paikalta on vuonna 1918 löytynyt ojan kaivuun yhteydessä
keihäänkärki ja kirves. Vuosina 1966 ja 1967 tehdyissä kaivauksissa saarekkeessa oleva kivikko todettiin polttokenttäkalmistoksi. Kaivauksissa tehdyt löydöt ajoittuvat viikinkiajalle
ja niihin kuuluu muun muassa pronssisia ja hopeisia riipuksia,
keihäänkärkiä ja keramiikkaa.
Löydöt: -
Kalmiston ympäristön kartoituksessa todettiin samassa saarekkeessa kymmenkunta mahdollista hautaröykkiötä. Osasta röykkiöistä on löytynyt palanutta luuta ja kuonaa.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, kaiv. P. Koivunen 1966,
kart. P. Koivunen 1967, inv. S.-L. Seppälä 1999, inv. T. Jussila
& H. Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 17181: 1–86, kalmistolöytöjä: KM 17378: 1–16,
kalmistolöytöjä; Itä-Hämeen museo n:o 87–88, keihäänkärki ja
kirves.
334
SYSMÄ
Kaularenkaan katkelman löytöpaikka niityllä. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka vastarannan niemessä pienen saaren kohdalla. Kuvattu
lounaasta 2007.
573. Sikala
574. Sikohiekka
Kylä: Otamo
p = 6821 82
i = 3430 86
z = 81–83
Kylä: Rapala
p = 6814 11
i = 3448 79
z = 108–110
Kohde sijaitsee Sysmän keskustan kaakkoispuolella Ala-Vehkajärvestä Majutveteen laskevan Huitilanjoen itärannalla. Mahdollinen asuinpaikka on länteen laskevalla kivikkoisella niityllä
urheilukentän lounaispuolella.
Kohde sijaitsee Sääksjärven itärannalla olevan Sikohiekan eteläpuoleisessa niemekkeessä. Asuinpaikka on pienessä niemessä
olevan mökin etelä- ja länsipuoleisella tasanteella. Maaperä on
paikalla vähäkivistä hiekkaa.
Paikalta on löytynyt vuonna 2006 kaularenkaan katkelma. Samana vuonna tehdyssä tarkastuksessa ei paikan luonnetta pystytty tarkemmin määrittelemään. Paikan sijainti ja topografia
vastaavat seudun muita rautakautisia asuinpaikkoja tai kalmistoja.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Alueella
todettiin myös vahva kulttuurimaakerros.
Tutkimukset: Tark. K. Vuoristo, R. Mönkkönen & J. Jansson
2006.
Löydöt: KM 35949, kaularenkaan katkelma.
Asuinpaikka ulottuu maaston ja inventointihavaintojen perusteella koko niemen alueelle ja mahdollisesti jonkin verran sen
eteläpuolelle. Paikalla olevasta mökistä huolimatta asuinpaikka
on ehjä.
335
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla tien oikealla puolella. Kuvattu lännestä 2007.
Asuinpaikka Taipaleenlahteen laskevalla pellolla ja pellon vasemmalla
puolella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
575. Sillantaus
576. Simmala
Kylä: Liikola
p = 6830 99
i = 3435 27
z = 82,5
Kylä: Taipale
p = 6831 13
i = 3436 19
z = 80–85
Kohde sijaitsee Liikolanlahden eteläpuolella ja Pienukkaojan
itäpuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti etelään
viettävällä peltorinteellä noin 50–100 metrin päässä Liikolantiestä etelään.
Kohde sijaitsee Liikolanlahden itäosassa olevan Taipaleenlahden pohjoisrannalla. Asuinpaikka on melko jyrkästi etelään
viettävällä rinteellä, pääosin paikalla olevan talon pihapiirissä.
Maaperä paikalla on savensekaista hiekkaa.
kvartsikaavin, pii-iskos ja runsaasti kvartsi-iskoksia. Asuinpaikan lähellä virtaavan Pienukkaojan pohjasta on löytynyt poikkikirves. Nykyisen peltoaukean kohdalla on kivikaudella ollut
ilmeisesti matala lahti.
Paikalta, talon ja saunarakennuksen välillä olevasta pellosta, on
vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytynyt kvartsikaavin,
-esine ja -iskoksia. Vuoden 1999 inventoinnissa todettiin talosta eteläkaakkoon olevassa kasvimaassa asuinpaikkaan liittyvää
kvartsia. Asuinpaikka ulottuu mahdollisesti talon eteläpuolella
olevalle pellolle.
Löydöt: KM 16962: 1–8, kvartsikaavin, pii-iskos ja kvartsiiskoksia; Itä-Hämeen museo n:o 121, poikkikirves.
336
Löydöt: KM 16969: 1–5, kvartsikaavin, -esine ja -iskoksia.
SYSMÄ
Simolanrinteen kuppikiven kupit liiduttuna. Kuvattu 1999.
Tutkitut röykkiöt tien pohjoispuolen metsässä. Kuvattu kaakosta 2007.
577. Simolanrinne
578. Supittu
Kylä: Suurikylä
p = 6822 31
i = 3429 82
z = 82,5–85
Kylä: Karilanmaa
p = 6804 11
i = 3423 89
z = 85–90
Kohde sijaitsee Sysmän keskustassa Uotintien eteläpuolella
olevien rivitalojen piha-alueella. Kuppikivi on kahden rivitalon
pihojen rajalla, pensasaidan ja pyykkitelineen vieressä. Aiemmin kiven ympäristö on ollut peltoa.
Kohde sijaitsee Pulkkilanharjun pohjoispuolella olevan Päijänteen Supitunpohjanlahden pohjoisrannalla. Muinaisjäännösryhmä, johon kuuluu röykkiöitä, kuppikivi ja asuinpaikka, sijaitsee
Sysmä–Asikkala-tieltä erkaantuvan tilustien molemmin puolin.
Maaperä pelloilla on hietaa ja hiekkaa.
Kuppikivi on rapautunut ja rosoinen siirtolohkare, joka on kooltaan 2,5 x 2,4 metriä ja 0,94 metriä korkea. Kivessä on yhteensä 18 kuppia, joista suurin on halkaisijaltaan 19 senttimetriä ja
pienin kuusi senttimetriä.
Tutkimukset: Tark. M. Huurre 1973, inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: -
Paikalta on tutkittu vuosina 1919 ja 1920 kaksi röykkiötä, jotka
sijaitsevat tien pohjoispuoleisessa metsässä. Toinen röykkiöistä on merovingiaikainen hauta ja toinen mahdollisesti rakennuksen pohja. Röykkiöitä on myös tien eteläpuolella ja peltosaarekkeessa.
Kuppikivi on tien eteläpuolella noin metrin päässä tiestä. Laakeassa ja kaksiosaisessa kivessä on kolme kuppia. Asuinpaikkalöytöjä on tehty pelloilta, pääasiassa tien eteläpuolelta. Löytöihin kuuluu rautakauden tyypin keramiikkaa ja rautakuonaa,
mutta myös kivikautisia löytöjä kuten kvartsiytimiä ja -iskoksia.
Tutkimukset: Kaiv. A. Hackman 1919–1920, inv. P. Koivunen
1965, tark. M. Miettinen 1998, inv. S.-L. Seppälä 1999, inv. H.
Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 50609: 1, miekka, KM 7591: 1–53, kaivauslöytöjä; KM 7732: 1–41, kaivauslöytöjä; KM 34547: 1–15, asuinpaikkalöytöjä.
337
SYSMÄ
Asuinpaikka taustalla pellon laidalla. Kuvattu lounaasta 2007.
Kalliossa olevia kuppeja dokumentoidaan. Kuvattu idästä 1999.
579. Supitunpohja
580. Surmakivi
Rautakautinen hautaröykkiö. I
Kylä: Karilanmaa
p = 6804 16
i = 3424 15
z = 85
Kylä: Suurikylä
p = 6821 79
i = 3429 42
z = 80–85
Kohde sijaitsee Pulkkilanharjun pohjoispuolella, Päijänteen
Supitunpohjanlahden pohjukan pohjoispuolella. Asuinpaikka
on lähellä pellon reunaa olevalla muinaisella rantatörmällä kohdassa, jossa pelto työntyy metsän sisään. Asuinpaikan pohjoispuolella on jyrkkä avokallio ja itäpuolella kulkee vanha kylätie.
Maaperä paikalla on hiesua.
Kohde sijaitsee Suopellontien itäpuolella olevalla kalliolla noin
150 metrin päässä Sysmän kirkosta pohjoiskoilliseen. Kalliolla
on Surmakiveksi nimetty kivenlohkare.
Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiesineen teelmiä, kvartsiytimiä ja -iskoksia. Pintalöytöjen
perusteella asuinpaikan laajuus pohjois–etelä-suunnassa on
15 metriä ja itä-länsisuunnassa 50 metriä. Pienialaisuudestaan
huolimatta asuinpaikka vaikuttaa runsaslöytöiseltä.
Löydöt: KM 34553: 1–4, kvartsiteelmiä, -ytimiä ja -iskoksia.
338
Kallion lounaispäässä, Surmakiven ympärillä, on matala hautaröykkiö. Hautaröykkiöstä on ainakin vuoden 1999 inventoinnissa havaitun penkomisen seurauksena löytynyt rautakuonaa.
Röykkiön pohjoispuolella on sileässä kalliopinnassa hajallaan
kuusi, mahdollisesti jopa kymmenen, hakattua kuppia. Kohde
Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1960, tark. M. Huurre
1973, tark. M. Miettinen 1997, inv. A. Bilund & H. Poutiainen
1999.
Löydöt: -
SYSMÄ
Pyyntikuoppa harjanteella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Suurikylän kuppikivi. Kuvattu pohjoisesta 1999.
581. Suurajo-Risteli
582. Suurikylä
Kylä: Taipale
p = 6831 86–6832 24
i = 3436 55–87
z = 107
Kylä: Suurikylä
p = 6822 08
i = 3429 50
z = 82,5
Kohde sijaitsee Vintturintien länsipuolella olevan sorakuopan
ja pellon väliin jäävällä harjanteella ja pellolla. Muinaisjäännösryhmään kuuluu kivikautinen asuinpaikka ja ajoittamattomia pyyntikuoppia.
Kohde sijaitsee Suopellontien kaakkoispuolella, kohti Majutveden rantaa viettävällä rinteellä. Kuppikivi on aivan tien penkereen vieressä, tienpinnan tasoa alempana. Kiveen on kiinnitetty
muinaisjäännöskilpi ja sille vie tieltä portaat.
Asuinpaikka on pellolla, josta on vuoden 1965 inventoinnin
yhteydessä löytynyt kvartsikaavin ja kvartsiesine. Lisäksi sorakuopasta on löytynyt kaksoiskirves.
Kivi on muodoltaan pyöreähkö ja se on kooltaan 3,3 x 1,98
metriä ja 1,25 metriä korkea. Kiven melko tasaisella laella on
yhteensä 52 kuppia, joista 38 on varmoja. Suurin osa kupeista on muodoltaan pyöreitä. Kuppien sijainnissa ei ole selkeää
ryhmittelyä.
Pyyntikuopat ovat rivimäisessä muodostelmassa harjanteella
pellon ja sorakuopan välissä sekä Vintturintien länsipuolella.
Alueella on nelisenkymmentä pyyntikuoppaa, jotka ovat 10–20
metrin etäisyydellä toisistaan. Osa pyyntikuopista on kaksoiskuoppia. Harjanteella on myös kolme syvää ja kartiomaista
kuoppaa, jotka ovat mahdollisesti historiallisen ajan sudenkuoppia, sekä lukuisia epämääräisiä painanteita.
inv. T. Jussila 2006, tark. H. Takala 2007.
Löydöt: KM 16967: 1–2, kvartsikaavin ja -esine; Itä-Hämeen
museo n:o ?, kaksoiskirves.
Kiven ympäristössä on tehty vuonna 1975 kaivauksia. Kiven
pohjoispuolelta todettiin kiveys, josta löytyi luuta ja palanutta savea. Kohde kuuluu Sysmän kirkonseudun rautakautiseen
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1954, tark. A.-L. Hirviluoto
1960, inv. P. Koivunen 1965, kaiv. K. Anttila 1975, tark. M.
Miettinen 1996, inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999.
Löydöt: -
339
SYSMÄ
Asuinpaikka pellolla, kuvan taka-alalla. Kuvattu luoteesta 2007.
Asuinpaikka etualalla pellon kulmauksessa. Kuvattu koillisesta 2007.
583. Syrjälä
584. Särkijärvenoja
Kylä: Liikola
p = 6830 37
i = 3433 55
z = 90–92
Kylä: Särkilahti
p = 6831 79
i = 3429 05
z = 83–85
Kohde sijaitsee Kirkjärven pohjoispään koillispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on Kirkjärvestä Patajärveen laskevan
ojan pohjoispuolella.
Kohde sijaitsee Sysmästä Luhangalle vievän tien länsipuolella
ja Päijänteen Soilahteen laskevan Särkijärvenojan pohjoispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on pellon koilliskulmauksessa.
Vuoden 2006 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiiskoksia selvästi rajautuvalta alalta. Osa kvartsi-iskoksista on
hivenen pyöristyneitä, joten on mahdollista, että asuinpaikka on
jäänyt Päijänteen transgression alle.
340
Vuoden 2006 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsiiskoksia. Löytöjen perusteella asuinpaikka-alue rajautuu kohtalaisen selkeästi pellon koilliskulmaukseen, pienen peltosaarekkeen koillis- ja itäpuolelle.
SYSMÄ
Kuppikalliota dokumentoidaan. Kuvattu pohjoisesta 1999.
Asuinpaikka Rapalantien varrella olevassa koivikossa. Kuvattu pohjoisesta 2007.
585. Taimiston torppa
586. Taimistonpelto
Kylä: Suurikylä
p = 6822 32
i = 3429 23
z = 95
Kylä: Virtaa
p = 6816 02
i = 3430 50
z = 80–85
Kohde sijaitsee Sysmän keskustan tuntumassa Suurenkyläntien
itäpuolella ja Riihimäen asuinalueen lounaispuolella. Kohteen
pohjoispuolella on aiemmin sijainnut Taimiston torppa. Muinaisjäännösryhmään kuuluu kuppikallio ja mahdollinen asuinpaikka tai kalmisto.
Kohde sijaitsee Majutveden Kuhanselän etelärannalla ja Rapalaan vievän tien eteläpuolella. Asuinpaikka on pohjoiseen
ja luoteeseen viettävällä rinteellä, jonka eteläpuolella kohoaa
kallioinen metsä. Rinne on aiemmin ollut peltona, mutta nykyään paikalla kasvaa istutuskoivikkoa. Maaperä paikalla on
hiekkaa.
Kuppikallio on Suurenkyläntien itälaidassa, Järvenpääntien
risteyksen kohdalla. Kalliossa on yhteensä 12 kuppia. Suurin
osa kupeista on kallion länsilaidalla sen keskiosassa ja lähellä
pohjoispäätä. Seitsemän kuppia muodostavat ympyrän muotoisen ryhmän.
Asuinpaikka tai kalmisto sijaitsee pellolla noin 50 metrin päässä kalliosta kaakkoon. Paikalla on havaittu tummaa noen ja
humuksen sekaista kulttuurimaata sekä löytynyt hopearahan
katkelma, pronssiniitti ja pronssiheloja. Löydöt voivat viitata
niin asuinpaikkaan kuin kalmistoonkin.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytyi taimistona olleen
pellon keskiosasta ja siitä itään jatkuvan pellon reunasta kvartsi-iskoksia.
Myöhempien inventointien aikana pelto on ollut metsitettynä,
joten uutta tietoa asuinpaikasta tai löytöjen tarkemmasta sijainnista ei ole saatu.
Tutkimukset: Inv. A. Bilund & H. Poutiainen 1999, inv. H.
Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 34551: 1–5, pronssiniitti, -hela, -helan katkelma
ja pronssiesine.
341
SYSMÄ
Asuinpaikka pellon yläosassa. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikka peltorinteen päällä tien varrella. Kuvattu kaakosta 2007.
587. Taipale 1
588. Taipale 2
Kylä: Taipale
p = 6831 28
i = 3436 96
z = 85–87
Kylä: Taipale
p = 6831 44
i = 3436 79
z = 85–89
Kohde sijaitsee Taipaleenlammin pohjoispuolella ja Viljamenvuoren lounaispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on peltorinteen yläosassa, pellon halki kulkevan tien pohjoispuolella.
Kohde sijaitsee Taipaleenlammin pohjoispuolella ja Viljamenvuoren lounaispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on peltorinteessä ja sen laella, pellon yläreunaa kulkevan tilustien
varrella.
kvartsikaapimia, sälemäinen pii-iskos ja kvartsi-iskoksia. Löydöt keskittyivät selvästi rajautuvalle alueelle pellon yläosaan.
Löydöt: KM 36127: 1–4, kvartsikaapimia, -iskoksia ja piiiskos.
342
kvartsikaavin ja -kärki sekä kvartsiydin ja -iskoksia. Löydöt
keskittyivät selvästi rajautuvalle alueelle tilustien länsi- ja lounaispuolelle.
Löydöt: KM 36130: 1–4, kvartsikaavin, -kärki, -ydin ja -iskoksia.
SYSMÄ
Taukaniemen eteläpuoleista rantaa, jolla asuinpaikka sijaitsee. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikka Ylimmäisen rannalla kuvan keskivaiheilla. Kuvattu lännestä 2007.
589. Taukaniemi 1
590. Taukaniemi 2
Kylä: Nuoramoinen
p = 6809 82
i = 3445 27
z = 112,5
Kylä: Nuoramoinen
p = 6809 65
i = 3445 36
z = 112,5
Kohde sijaitsee Ylimmäinen-järven pohjoisosan itärannalla
olevan Taukaniemen eteläpuolella. Asuinpaikka on soiden ympäröimällä vanhalla rantavallilla noin 65 metrin päässä nykyisestä rannasta. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Ylimmäinen-järven pohjoisosan itärannalla
noin 1,8 kilometrin päässä lahden perältä etelään. Asuinpaikka
on vanhan rantatörmän päällä noin 25 metrin päässä nykyisestä
rannasta. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Vuoden 1999 inventoinnin aikana alue oli laikutettua hakkuualuetta. Rikkoontuneesta maanpinnasta löytyi noin 10 metrin
matkalta keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia.
Vuoden 1999 inventoinnin aikana alue oli laikutettua hakkuualuetta. Rikkoontuneesta maanpinnasta löytyi kvartsija
kvartsiitti-iskoksia. Löytöalueen pituus törmän suunnassa on
20–30 metriä ja leveys 15–20 metriä. Asuinpaikalla ei havaittu
selvää löytökeskittymä, vaan iskoksia oli harvakseltaan koko
alueella.
Asuinpaikkaa ei voi löytöjen perusteella ajoittaa varmasti, mutta sen koko ja ympäristö viittaavat lyhytaikaiseen leiripaikkaan,
jolla on voitu oleskella eri aikoina.
Löydöt: KM 31848: 1–2, kvartsija kvartsiitti-iskoksia.
343
SYSMÄ
Toivolan koulun kuppikallio. Kuvattu lounaasta 1999.
Tokeenjoen ylittävä kiviholvisilta. Kuvattu koillisesta 2007.
591. Toivolan koulu
592. Tokeenjoen silta
Historiallisen ajan silta. II
Kylä: Toivola
p = 6822 74
i = 3429 89
z = 87,5–90
Kylä: Onkiniemi
p = 6810 28
i = 3449 28
z = noin 105
Kohde sijaitsee Sysmän keskustassa Väihkyläntien pohjoispuolella olevan Toivolan koulun pihassa. Kuppikallio on vanhan
koulurakennuksen itäpäässä ja se jatkuu myös rakennuksen
alle.
Kohde sijaitsee Iso-Mäkäri-järven luoteispäästä lähtevän Tokeenjoen suulta noin 160 metrin päässä lännessä. Silta on 35
metrin päässä valtatie 4:stä länteen.
Kuppikallio on laaja silokallio, jota on näkyvissä muutaman
metrin verran koulurakennuksen seinustalla. Kalliossa on yhteensä seitsemän kuppia eri puolilla kalliota. Kupit ovat pyöreähköjä ja niiden halkaisija on 3,5–7,5 senttimetriä. Turpeen ja
koulurakennuksen alla voi kalliossa olla enemmänkin kuppeja.
Löydöt: -
344
Paikalla on vanha käytöstä poistunut tienpohja, joka ylittää Tokeenjoen. Ylityskohdalla on komea ja hyvin säilynyt pieni kiviholvisilta. Tielinja on merkitty 1700-luvun lopun karttaan.
Löydöt: -
SYSMÄ
Tuulensuunsaari, lapinraunio saaren oikealla laidalla. Kuvattu pohjoisesta 2007.
Tuulensuunsaari, latomus saaren vastakkaisella puolella. Kuvattu pohjoisesta 2007.
593. Tuulensuunsaari 1
594. Tuulensuunsaari 2
Esihistoriallinen kivilatomus. II
Kylä: Otamo
p = 6820 24
i = 3430 57
z = 80–85
Kylä: Otamo
p = 6820 15
i = 3430 56
z = 80
Kohde sijaitsee Päijänteen Majutveden itärannan tuntumassa
olevassa Tuulensuun eli Tuulensaaressa. Lapinraunio on saaren
länsirannalla olevan ja järveä kohti viettävän kallion korkeimmalla kohdalla, noin 20–40 metrin päässä rannasta.
Kohde sijaitsee Päijänteen Majutveden itärannan tuntumassa
olevassa Tuulensuun eli Tuulensaaressa. Latomus on saaren
eteläpään lounaisnurkassa olevalla ja loivasti kohti järveä viettävällä kalliolla, noin 10 metrin päässä rannasta.
Röykkiö on muodoltaan pyöreähkö ja se on kasattu osin luonnon kivien viereen. Halkaisijaltaan lapinraunio on 4,1 metriä ja
sen korkein kohta on keskellä. Röykkiössä on selvä isommista
kivistä tehty kehäkiveys.
Kivilatomus on säännöllisen suorakaiteen muotoinen ja se on
kooltaan 1,3 x 2,6 metriä. Laakea kiveys on korkeudeltaan
0,1–0,3 metriä. Latomuksessa on jäkälöityneitä kiviä ainakin
kolmessa kerroksessa ja sen keskellä on yksi ja länsipäädyssä
kolme isompaa kiveä.
Lapinrauniota on pengottu sen eteläosasta ja keskeltä on poistettu muutama kivi, muuten röykkiö on säilynyt hyvin.
Löydöt: -
Löydöt: -
345
SYSMÄ
Asuinpaikka Jussilan tilan pellolla. Kuvattu kaakosta 2007.
Koivujen juurella yksi röykkiö, taustalla vanha kansakoulu. Kuvattu
lounaasta 2007.
595. Tuvantaus
596. Valittulan kansakoulu
Rautakautisia hautaröykkiöitä. II
Kylä: Palvala
p = 6830 33
i = 3426 69
z = 82,5
Kylä: Joutsjärvi
p = 6824 68
i = 3439 61
z = 90
Kohde sijaitsee Päijänteen Soilahteen etelästä pistävässä niemessä olevalla Jussilan tilan pellolla. Asuinpaikka on kivikkoisen moreenimäen itäpuolella olevalla kaakkoon viettävällä peltorinteellä noin 20 metrin päässä Jussilan talosta itään. Maaperä
paikalla on hiekansekaista peltomultaa.
Kohde sijaitsee Joutsjärven Harvalanselän länsirannalla ja
Joutsjärventien itäpuolella olevan Valittulan entisen kansakoulun ympäristössä. Röykkiöt sijaitsevat entisen kansakoulun etelä- ja itäpuoleisella piha-alueella.
kvartsi-iskoksia. Osassa iskoksista on käyttöjälkiä.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä paikalla on todettu 13
maansekaista röykkiötä. Osa röykkiöistä on mahdollisesti viljely- tai rakennusjäännöksiä. Talon eteläpuolelta raivatusta röykkiöstä on löytynyt keihäänkärki, joka viittaa siihen, että ainakin
osa röykkiöistä olisi hautoja.
1990-luvun alun tarkastuksissa osan röykkiöistä on todettu tuhoutuneen pihamaan tasoituksessa ja muokkauksessa. Vuoden
1999 inventoinnissa todettiin rakennuksen eteläpuolella säilyneen seitsemän röykkiötä, joista useimmat ovat kuitenkin osaksi peitettyjä. Yhtäkään alueella olevaa röykkiötä ei ole tutkittu.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, tark. L. Lehtinen 1992,
tark. J.-P. Taavitsainen 1993, inv. S.-L. Seppälä 1999, inv. T.
Löydöt: KM 12113: 1, keihäänkärki.
346
SYSMÄ
Asuinpaikka talon pihamaalla ja mahdollisesti pellolla. Kuvattu lounaasta 2007.
Vanha-Olkkolan muinaisjäännösalue laitumella, etualalla kuppikivi 2.
Kuvattu lännestä 2007.
597. Vanhanpaikanpelto
598. Vanha-Olkkola
Kylä: Käenmäki
p = 6827 05
i = 3433 08
z = 87,5
Kylä: Nuoramoinen
p = 6813 39
i = 3438 81
z = 95
Kohde sijaitsee Mustalammen etelärannalla ja Tikkalantien
luoteispuolella olevan Vanhapaikka-nimisen talon pihamaalla.
Asuinpaikka on talon ja rannan välissä olevalla melko jyrkästi
pohjoiseen viettävällä piha- ja joutomaa-alueella. Aiemmin paikalla on ollut savensekainen pelto.
Kohde sijaitsee Nuoramoisista Kalkkisiin vievän tien itäpuolella ja tiestä haarautuvan Kivisenojantien eteläpuolella olevalla
laidunalueella. Muinaisjäännösryhmään kuuluu kaksi kuppikiveä ja neljä maansekaista röykkiötä.
Paikalta on toimitettu vuonna 1952 Kansallismuseon kokoelmiin poikkikirves. Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä paikalla olleesta pellosta löytyi kvartsi-iskos ja raaka-ainekappale
kvartsia.
Myöhempien inventointien aikana paikka on ollut umpeen kasvanutta pihamaata, joten uutta tietoa asuinpaikasta ei ole saatu.
Löydöt: KM 13110, poikkikirves; KM 16973: 1–2, raaka-ainekvartsia ja kvartsi-iskos.
Kuppikivi 1 on koordinaattien osoittamassa kohdassa ja sen
kaakkoispuolella on suuri varastorakennus. Kivi on kooltaan
1,4 x 1,2 metriä ja 0,3 metriä korkea. Halkeilleen ja rapautuneen kiven pinnassa on yhteensä kahdeksan kuppia, joista neljä
on varmoja kuppeja. Kuppikivi sijaitsee kumpareen päällä, joka
on yksi alueen röykkiöistä.
Kuppikivi 2 sijaitsee lähempänä tietä, noin 100 metriä kuppikivestä 1 länteen. Kivi on kooltaan 4 x 2,3 metriä ja noin 1,4 metriä korkea. Kiven huipulla on kolme kuppia. Alueen röykkiöistä
kolme sijaitsee varastorakennuksen luoteispuolella ja yksi sen
itäpään eteläpuolella. Paikalta on löytynyt myös rautakauden
tyypin keramiikkaa, joten alueella voi olla myös asuinpaikka.
Alueella on myös myöhemmän historiallisen ajan asutusjäänteitä.
347
SYSMÄ
348
Asuinpaikka pellolla metsäkaistaleiden välissä, taustalla Kuhanselkä.
Kuvattu pohjoisesta 2007.
Liikolantien eteläpuoleista löytöaluetta pellolla. Kuvattu kaakosta
2007.
599. Varikselanpelto
600. Verkkoniemi
Kylä: Suurikylä
p = 6816 45
i = 3431 04
z = 80–82,5
Kylä: Liikola
p = 6832 20
i = 3432 38
z = 85–90
Kohde sijaitsee Majutveden Kuhanselän pohjoisrannalla noin
600 metrin päässä Tainionvirran Kuhansuusta länsiluoteeseen.
Asuinpaikka on loivasti lounaaseen viettävällä rantapellolla,
noin 80 metrin päässä rannasta pohjoiseen. Maaperä paikalla
on hiekansekaista peltomultaa.
Kohde sijaitsee Päijänteen Lentämänselän ja Liikolanlahden
välisen salmen lounaispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka
on Verkkoniemen kohdalla Liikolantien molemmin puolin.
Maaperä loivasti koilliseen viettävällä pellolla on hiekansekaista savea.
Paikalta on vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytynyt
kvartsikaavin ja kvartsi-iskoksia. Asuinpaikka on sijainnut
muinaisen lahden poukamassa.
Tien molemmilta puolilta on pellon pinnasta löytynyt vuoden
1965 inventoinnin yhteydessä kvartsi-iskoksia. Nykyään tien
pohjoispuoleinen löytöalue on nurmena ja pallokenttänä.
SYSMÄ
Voipalanmäen muinaisjäännösaluetta. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka tasanteella jyrkän rinteen juurella. Kuvattu kaakosta
2007.
601. Voipalanmäki
602. Volkki
Esihistoriallinen muinaisjäännösryhmä. II
Kylä: Voipala
p = 6820 18–34
i = 3428 00–18
z = 82,5–87,5
Kylä: Joutsjärvi
p = 6824 03
i = 3436 52
z = 89–91
Kohde sijaitsee Majutveden Antilanlahden lounaispuolella ja
Hovilan tilan luoteispuolella olevalla kivisellä laidunkedolla.
Muinaisjäännösryhmään kuuluu kuppikivi ja rautakautinen
tai varhaiskeskiaikainen asuinpaikka. Maaperä peltojen ympäröimällä laitumella on moreenia.
Kohde sijaitsee Joutsjärven länsirannan tuntumassa olevien
Myrskyluotojen länsipuolella, mantereella olevan lahden pohjukassa. Asuinpaikka on rantatörmän päällä olevalla tasanteella
jyrkän ja kallioisen rinteen juurella. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kuppikivi on laidunalueen eteläosassa lähellä laitumen ja kuusikon välissä kulkevaa peltotietä. Kivi on kooltaan 1,5 x 1,1
metriä ja puoli metriä korkea. Kivessä on yhteensä yhdeksän
kuppia, joista yksi on muita suurempi. Kiven ympärillä on nurmettuneita röykkiöitä ja vanha riihen kiuas.
koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Asuinpaikka rajautuu pohjoisessa selkeästi jyrkkään ja kiviseen maastoon, mutta kaakossa paikan rajaus on epäselvä.
Asuinpaikka on laidunalueella. Laitumella on parisenkymmentä kiven- ja maansekaista röykkiötä ja laitumen pohjoisosassa
kaksi harmaakivistä rakennuksen perustusta. Laitumelta on
metallinilmaisinetsinnässä löytynyt muun muassa kaksi rengassolkea sekä yhteen röykkiöön tehdystä koekuopasta savitiivistettä.
Löydöt: KM 34561: 1–4, rengassolkia, pronssiniitti ja pronssiesine.
349
SYSMÄ
Vuohiniemen asuinpaikka mäntykankaalla. Kuvattu lounaasta 2007.
Asuinpaikkaa metsittyneellä pellolla. Kuvattu kaakosta 2007.
603. Vuohiniemi
604. Vuorentaus
Kylä: Suurikylä
p = 6817 26
i = 3430 65
z = 83–92
Kylä: Liikola
p = 6833 08
i = 3432 90
z = 85
Kohde sijaitsee Majutveden Kuhanselän itärannalla olevan
Vuohiniemen kaakkoispuolella kulkevan mökkitien varrella.
Asuinpaikka on loivasti länsiluoteeseen laskevalla mäntykankaalla mökkitien itäpuolella. Maaperä paikalla on hiekkaa.
Kohde sijaitsee Päijänteen Lentävänselän perukassa olevan
Kaukaanlahden pohjoisrannalla. Asuinpaikka on Pienen Kammiovuoren lounaispuolella olevalla metsittyneellä pellolla, joka
viettää lounaaseen.
Alueella on laaja kivikautinen asuinpaikka-alue, jolla on useita asumuspainanteita ja löytöpaikkoja noin 200 x 100 metrin
kokoisella alalla. Alueen eteläpää on mökkiteiden risteyksen
lounaispuolella ja pohjoispää pellonlaidassa olevan ladon kohdalla.
Paikalla on ollut vuoden 1965 inventoinnin aikaan hiekkapitoinen kesantopelto. Pellolta on tuolloin löytynyt kvartsi-iskoksia,
joista osassa on käyttöjälkiä. Vuoden 1999 inventoinnin aikaan
paikalla kasvoi haavikkoa, joten uutta tietoa asuinpaikasta ei
saatu.
Asuinpaikalta on tieleikkauksista ja koekuopista löytynyt
kvartsija kivilaji-iskoksia sekä kampa- ja asbestikeramiikkaa.
Asumuspainanteet ovat muodoltaan pyöreitä ja osassa on reunavallit. Alueella on myös useita pienehköjä hiekkakuoppia,
jotka ovat voineet tuhota osia asuinpaikasta.
Tutkimukset: Tark. L. Lehtinen & E. Raike 1991, inv. S.-L.
Seppälä 1999, inv. A. Bilund 2000, inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004.
Löydöt: KM 26787, kvartsi-iskos; KM 32384: 1–3, keramiikkaa ja kivilaji-iskoksia.
350
SYSMÄ
Lapinraunio Vähä Paatsalossa. Kuvattu kaakosta 2004.
Pyyntikuoppa Vähäniemessä. Kuvattu etelästä 2007.
605. Vähä Paatsalo
606. Vähäniemi
Kylä: Rapala
p = 6811 20
i = 3421 45
z = 82
Kylä: Karilanmaa
p = 6805 70
i = 3422 37
z = 85
Kohde sijaitsee Päijänteessä Paatsalon itäpuolella olevan Vähän Paatsalon saaren luoteispäässä. Lapinraunio on luoteeseen
viettävän silokallion laella noin 20 metrin päässä rannasta. Raunion ympäristössä kasvaa harvakseltaan mäntyjä. Muinaisjäännös on Päijänteen kansallispuiston alueella.
Kohde sijaitsee Päijänteeseen pohjoisesta työntyvän Vähäniemen länsirannalla. Pyyntikuopat ovat tasanteella kesämökeille johtavan soratien länsipuolella. Maaperä paikalla on hienoa
hiekkaa ja puusto pääasiassa mäntyä.
Lapinraunio on muodoltaan soikeahko ja se on kasattu pelkistä
kivistä. Röykkiö on kooltaan 6 x 5 metriä ja korkeudeltaan 0,3
metriä. Muinaisjäännös on maisemallisesti edustavassa ja hyvin säilyneessä luonnontilaisessa ympäristössä.
Tasanteella on seitsemän pyyntikuoppaa, joista neljä on muodoltaan soikeita ja kolme pyöreitä. Soikeat kuopat ovat kooltaan noin 2,5 x 3,5 metriä ja 0,5–0,8 metriä syviä. Kuoppien
ympärillä on vallit ja osasta on pohjan maaperäkairauksessa
havaittu nokea ja hiiltä.
1999.
Löydöt: -
Pyöreät kuopat sijaitsevat soikeiden kuoppien vieressä samalla
ja ylemmällä tasolla. Kuopat ovat halkaisijaltaan 0,6–1,5 metriä ja syvyydeltään 0,3–0,5 metriä.
Löydöt: -
351
SYSMÄ
Asuinpaikka peltorinteellä metsän vieressä. Kuvattu kaakosta 2007.
Asuinpaikka pellolla, taustalla Ylä-Vehkajärvi. Kuvattu luoteesta
2007.
607. Välimäki
608. Ylä-Vehkajärvi
Kylä: Liikola
p = 6832 02
i = 3430 93
z = 87,5–90
Kylä: Toivola
p = 6824 96
i = 3429 93
z = 84–86
Kohde sijaitsee Räkäjärven kaakkoispuolella ja Pakkulamäen
lounaispuolella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti lounaaseen viettävällä rinteellä peltolohkon yläosassa. Maaperä
paikalla on hiekansekaista peltomultaa.
Kohde sijaitsee Ylä-Vehkajärven pohjoisosan länsirannalla,
Nuijanpohjanlahden suun pohjoispuolella olevalla rantapellolla. Asuinpaikka on kohti järveä viettävällä pellolla Leppäkorventien itäpuolella.
Vuoden 1965 inventoinnin yhteydessä löytyi pellon yläosassa
olevan ladon koillispuolelta kvartsikaavin ja kvartsi-iskoksia.
Myöhemmin on löytöpaikan luoteispuoleisen peltolohkon
kaakkoispäästä löytynyt tasataltta.
Vuoden 2006 inventoinnin yhteydessä pellolta löytyi kvartsikaavin ja kvartsi-iskoksia. Löydöt keskittyivät pellon eteläosaan, mutta myös pellon koillisreunalta löytyi iskos.
Löydöt: KM 16963: 1–3, kvartsikaavin ja -iskoksia; KM
22799, tasataltta.
352
Lähteet
Arkistolähteet
Lahden kaupunginmuseon arkistossa olevat inventointi-, kaivaus- ja tarkastuskertomukset.
Museoviraston arkeologian osaston topografisessa arkistossa olevat inventointi-, kaivaus- ja tarkastuskertomukset.
Museoviraston muinaisjäännösrekisteri ja hylkyrekisteri.
Painetut lähteet
Alvik, Riikka 2002. Aikamatka esihistoriaan. Päijät-Hämeen esihistoriaa ja kohteita kulttuurimatkailijalle. Lahden kaupunginmuseo. Jyväskylä.
Hirviluoto, Anna-Liisa 1985. Hollolan vaiheet ennen kristinuskon tuloa – kivikaudesta keskiaikaan. Toim. Mantere, Heikki.
Hollolan kirkko. Asutuksen, kirkon ja seurakunnan historiaa, 7–36. Hollolan seurakunta. Hämeenlinna.
Huurre, Matti 1998. Kivikauden Suomi. Otava. Keuruu.
Jantunen, Tuija 2004. Muinais-Itämeri. Toim. Koivisto, Marjatta. Jääkaudet, 63–68. WSOY. Porvoo.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1985. Pakanuuden viimeiset vuosisadat aarrekätköjen valossa. Toim. Mantere, Heikki.
Hollolan kirkko. Asutuksen, kirkon ja seurakunnan historiaa, 37–50. Hollolan seurakunta. Hämeenlinna.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. 2001. Toim. Purhonen, Paula. Museovirasto. Helsinki.
Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan. 2005. Toim. Hovi, Antti. Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia ja Perinnemaisemamatkailu Etelä-Suomessa-hanke. Hollola.
Porvoonjoen yläjuoksun esihistoriallisia ja kulttuurihistoriallisia kohteita Lahden, Hollolan ja Orimattilan alueella. 2002.
Toim. Lahelma, Antti. Lahden kaupunginmuseo. Jyväskylä.
Salo, Unto 1987. Pronssikausi ja rautakauden alku. Suomen historia 1, 101–249. Weilin+Göös. Espoo.
Sarvas, Anja 1979. Nastolan esihistoria. Toim. Mäkelä, Anneli. Nastolan historia I, 13–51. Nastolan kunta. Jyväskylä.
Sirviö, Tommi 2002: Pienvesien synty. Toim. Poutiainen, Hannu. Sukupolvien maisema, 42. Jyväskylä.
Sukupolvien maisema. Porvoonjokilaakson kansallismaiseman syntyvaiheita. 2002. Toim. Poutiainen, Hannu. Lahden kaupunginmuseo. Jyväskylä.
Taavitsainen, Jussi-Pekka 1999. Wilderness commerce and the development of boat types. The remains of the Hartola boat.
Toim. Huurre, Matti. Dig it all. Papers dedicated to Ari Siiriäinen, 307–313. The Finnish Antiquarian Society, The Archaeological Society of Finland. Jyväskylä.
Takala, Hannu 2004. Lahden Ristola ja Etelä-Suomen varhaisin jääkauden jälkeinen asuttaminen. Lahden kaupunginmuseo. Jyväskylä.
353
LIITTEET
PÄIJÄT-HÄMEEN VEDENALAISET MUINAISJÄÄNNÖKSET
ASIKKALA
1. Kirnusaaren hylky I
p = 6786 61
i = 3422 57
Syvyys: 3 metriä
Todennäköisesti 1800-luvun tasaperäinen ja venemäinen puuhylky, jossa jäljellä kansilaudoitusta.
2. Kirnusaaren hylky II
p = 6786 60
i = 3422 60
Syvyys: 3 metriä
Todennäköisesti 1800-luvun tukevarakenteinen ja suippokeulainen ja -peräinen puuhylky, jossa jäljellä kansilaudoitusta.
3. Kirnusaaren hylky III
p = 6786 59
i = 3422 60
Syvyys: 3 metriä
Todennäköisesti 1800-luvun tukevarakenteinen puuhylky, jossa jäljellä kansilaudoitusta.
4. Kuivaharjun hylky
p = 6780 85
i = 3417 21
Syvyys: 3 metriä
1800-luvulla uponneen puisen siipirataslaivan hylky.
Tutkimukset: Tark. J. Peltonen & O. Koskinen 1966, tark. J. Grönhagen & T. Mäkelä 1983.
5. Lautasaari
p = 6786 16
i = 3423 32
Syvyys: 2 metriä
Noin 15 metriä pitkä puuhylky, joka osin pohjasedimentin peitossa.
354
6. Linkinpohjan hylky
p = 6785 76
i = 3425 68
Syvyys: ei tiedossa
Mahdollisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kuljetusproomun hylky, joka on merkitty merikorttiin.
HOLLOLA
7. Lammassaari
p = 6780 43
i = 3420 01
Syvyys: 4 metriä
Rakenteeltaan tasasaumainen puuhylky, joka on noin 23 metriä pitkä.
Tutkimukset: -
LAHTI
8. Niemen hylky I
p = 6766 59
i = 3426 91
Syvyys: ei tiedossa
Ruoriniementien eteläpuolella olevan viemäriputken kohdalla oleva vanha puualuksen ranka, joka on suurimaksi osaksi mudan
peitossa.
Tutkimukset: -
9. Tehin laiturin hylky
p = 6765 31
i = 3426 34
Syvyys: 5 metriä
Osittain aallonmurtajan alle jäänyt 1900-luvun alun tasasaumaisen veneen hylky, joka on ollut mahdollisesti proomu.
Tutkimukset: Tark. Mäkinen, Harju, Ikonen, Ikonen, Parikkala & Suloranta 1996.
PADASJOKI
10. Kelveneen hylky
p = 6804 14
i = 3417 99
Syvyys: 2 metriä
Noin 10 metriä pitkä puuveneen hylky, josta jäljellä pohja ja ainakin toinen kylki.
Tutkimukset: -
355
PÄIJÄT-HÄMEEN RAUHOITUSLUOKASSA III OLEVAT MUINAISJÄÄNNÖKSET
ARTJÄRVI
1. Pekko
Ajoittamaton hautapaikka
Kylä: Kirkonkylä
p = 6735 30
i = 3449 49
z = noin 60
Suurimmaksi osaksi hävitetty. Epävarma muinaisjäännös.
Tutkimukset:Inv. S. Backman 1908, inv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto 1969, inv. S. Koivisto 1999.
Löydöt: -
ASIKKALA
2. Hoimela
Historiallisen ajan hiilimiilu.
Kylä: Asikkala
p = 6791 19
i = 3419 66
z = 90
Lähes kokonaan tuhoutunut historiallisen ajan hiilimiilu.
Löydöt: -
3. Tupala 1
Rautakautinen kuppikivi.
Kylä: Myllykselä
p = 6793 18
i = 3413 23
z = 105
Alkuperäiseltä paikaltaan siirretty kuppikivi Tupalan talomuseon vanhimman rakennuksen astinkivenä. Alkuperäinen sijaintipaikka nykyisestä noin 350 metriä pohjoiskoilliseen olevassa metsässä.
Löydöt: -
HARTOLA
4. Ekonpelto 1
Rautakautinen asuinpaikka.
Kylä: Hartola
p = 6829 83
i = 3448 39
z = 97,5–100
Rakentamisen tuhoama rautakautinen asuinpaikka.
Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003, tarkkuusinv. H. Poutiainen & T. Sepänmaa 2003, kaiv. A. Lempiäinen 2004.
Löydöt: KM 33914: 1–9, KM 34270: 1–17, KM 35039: 1–46.
356
5. Jaakonniemi
Kivikautinen asuinpaikka.
Peruskartta: 3121 11 Lepsala
Kylä: Lepsala
p = 6813 25
i = 3456 09
z=
Hiekanotossa täysin tuhoutunut kivikautinen asuinpaikka.
Löydöt: KM 34763.
6. Koukkuniemi
Luonnonmuodostuma.
Kylä: Hartola
p = 6829 40
i = 3449 60
z = 93–94
Luonnonmuodostumiksi todettuja valleja, joita on aiemmin pidetty ihmisen tekeminä.
Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1986, inv. T. Sepänmaa 2002.
Löydöt: -
HEINOLA
7. Kumpeli
Rautakautinen hautaröykkiö
Kylä: Niemelä
p = 6788 90
i = 3447 25
z = 80
Hotelli Kumpelin pihamaalla rantakallion kolossa ollut mahdollinen polttohautaus tai kätkö.
Tutkimukset: Koekaiv. K. Seppänen 1986, tark. J.-P. Taavitsainen & T. Seger 1987.
Löydöt: KM 23200: 1–7.
HOLLOLA
8. Järventausta
Ajoittamaton kivirakenne
Kylä: Järventaka
p = 6772 56
i = 3498 54
z = 120
Vuoden 2004 tarkastuksessa röykkiö todettiin hävitetyksi pellonraivauksen yhteydessä.
Löydöt: -
357
LAHTI
9. Lukkari
Rautakautinen asuinpaikka.
Kylä: Ahtiala
p = 6768 05
i = 3433 95
z = 117
Liesikiveys tutkittu kokonaan 1986. Mahdolliset muut rautakautiset rakenteet ovat tuhoutuneet
maankäytön yhteydessä.
Tutkimukset: Koekaiv. K. Seppänen 1985, kaiv. K. Seppänen 1986, inv. A. Lahelma 2002.
Löydöt: KM 23239: 1–10.
10. Tiilipirtti
Kivikautinen hautapaikka.
Kylä: Okeroinen
p = 6763 25
i = 3424 49
z = 96
Hautapaikka on jäänyt omakotitalon alle. Paikalta on irtolöytönä veneenmuotoinen vasarakirves.
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1958, inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. T. Miettinen 1976.
Löydöt: KM 14445.
11. Vakinpelto
Kylä: Okeroinen
p = 6762 88
i = 3422 28
z = 110
Kaivauksissa ei ole todettu merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Paikalta on irtolöytöjä.
Tutkimukset: Inv. P.-L. Lehtosalo 1962, inv. A. Lahelma 2002, koekaiv. A. Lahelma 2002.
Löydöt: KM 3332: 1–4.
12. Ylä-Kokkola 1
Rautakautinen ruumiskalmisto.
Kylä: Ahtiala
p = 6767 30
i = 3434 23
z = 115
Kalmisto on tuhoutunut maankäytön yhteydessä. Kohteesta on mahdollisesti säilynyt osa vuonna
1983 kasatun maavallin alla.
Tutkimukset: Tark. A Hackman 1930, inv. O. Keskitalo 1971, inv. T. Miettinen 1976, koekaiv. M. Bergström 1978, inv. A.
Lahelma 2002.
Löydöt: KM 9118: 1–3, KM 9242.
358
NASTOLA
13. Harakkamäki B
Rautakautinen kätkölöytö
Kylä: Ruuhijärvi
p = 6772 57
i = 3445 86
z = 120
Hopeaesinekätkö on löydetty vuoden 1895 paikkeilla Harakkamäen länsireunalta.
Tutkimukset: Tark. H. Appelgren-Kivalo 1908, inv. O. Keskitalo 1971.
Löydöt: KM 5408: 1–7.
14. Oijala
Kylä: Immilä
p = 6765 87
i = 3446 86
z = 115
Vuonna 1865 tehty kätkölöytö vanhan rakennuksen paikalta, joka sisälsi 1000-luvun alkupuolen rahoja.
Tutkimukset: Löydöt: Helsingin yliopisto 65.
15. Tupala
Kylä: Pyhäntaka
p = 6774 48
i = 3436 74
z = 102–103
Maan kuorinnassa lähes täysin tuhoutunut asuinpaikka.
Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1971, inv. H. Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 19195.
16. Vehkosilta
Kylä: Nastola
p = 6762 16
i = 3444 94
z = 100
Esineet löytyivät vuonna 1948 Kaunosen päärakennuksesta itään, uuden talon perustuksia kaivettaessa. Esineet olivat suuren
maakiven vieressä kivilaatan alla. Paikalla on nykyisin talousrakennuksia.
Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1949, inv. O. Keskitalo 1971, inv. H. Poutiainen 1998.
Löydöt: KM 12000: 1–9, KM 12155: 1–2.
359
SYSMÄ
17. Hallaharju
Peruskartta: 3121 04 Ravioskorpi
Kylä: Nuoramoinen
p = 6803 34
i = 3437 04
z = 87
Soranotossa tuhoutunut asuinpaikka, jonka säilyneet osat tutkittu vuonna 19666.
Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965, kaiv. P. Koivunen 1966, inv. S.-L. Seppälä 1999.
Löydöt: KM 16983: 1–2, KM 17180: 1–25
18. Jokiontie
Rautakautinen hautaröykkiö.
Kylä: Skinnarila
p = 6821 98
i = 3430 68
z = 80–85
Paikalla tai lähistöllä ollut mahdollinen kalmisto on tuhoutunut kokonaan. Koekaivauksissa ei havaittu merkkejä kiinteästä
muinaisjäännöksestä.
Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen & M. Hölttä 1998, koekaiv. S. Vanhatalo 1999.
Löydöt: KM 8312: 1–2, KM 11011: 1, KM 31156: 1–2, KM 31961: 1–3.
360
A169 * 2008
ISBN 978-951-637-163-7
ISSN 1237-6507
www.paijat-hame.fi

Lataa - Päijät-Hämeen Liitto

Transcription

Similar documents

Sivustolle 24.1.2015 tehdyt muutokset:

OHJEITA GPS-suunnistukseen.pdf

Maan rakenteen korjaaminen

Ampumaurheilu 2011/2012