asiallinen ja tunnollinen jo lukiossa”

21
Suur-Jyväskylän Lehti keskiviikko 13.5.2015
Sirkka-vaimo Kalevista:
”Asiallinen
ja tunnollinen
jo lukiossa”
n Kalevi Kivistön vaimo Sirkka on halunnut pysyä pois julkisuudesta, ja niin
hän pysyy tälläkin kertaa kun Suur-Jyväskylän Lehti vierailee Kivistöjen kotona Espoossa.
– Olen aina sitä mieltä, että riittää
kun perheestä yksi sekaantuu politiikkaan, Sirkka heittää.
Kivistöt asuvat kookkaassa rivitaloasunnossa, johon he muuttivat viime vuosikymmenellä. Heidän edellinen asuntonsa sijaitsee alta kilometrin
päässä ja siinä asuu nyt heidän poikansa perheineen.
Tyttäristä toinen asuu vieläkin lähempänä, vain 400 metrin päässä. Toinen tytär asuu Toijalassa.
Sirkka ja Kalevi tapasivat toisensa
Kurikassa 50-luvun lopussa, kun he olivat lukiossa luokkatovereita. Nyt kumppanuutta on kestänyt jo yli 50 vuotta.
Kalevi on kotoisin Kurikasta, Sirkka
Jalasjärveltä.
– Kalevi on aina ollut asiallinen ja
tunnollinen, Sirkka kuvailee miestään.
Ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa
he muuttivat Jyväskylässä 1964. Sirkka
muistaa vielä osoitteenkin.
– Se oli Oikokatu 4 A 6.
❞
Toimittajat ovat
olleet erityisen slarveja,
kun eivät ole tivanneet,
että mistä täsmälleen
ottaen leikataan ja
millaisiN seurauksin.
kun Suomella se on 60. Varaa elvytykseen siis
olisi, hän toteaa.
Kivistö muistuttaa, että kuntien ja kaupunkien keinot elvyttämiseen ovat vähäiset. Elvyttäviin investointeihin suunnattujen varojen lisäämisestä pitäisi päättää valtakunnan
tasolla, eli hallituksessa.
Käytännössä elvytys merkitsisi valtionvelan kasvattamista ja lainarahojen kanavoimista työpaikkoja lisääviin hankkeisiin ja
projekteihin kuten rakentamiseen ja esimerkiksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Jos elvytys onnistuisi, Suomi ikään kuin
kiskoisi itse itsensä suosta, sillä uusi velkaraha tuottaisi uusia työpaikkoja ja verotuloja maksaen näin itsensä takaisin. Suomen talous lähtisi kasvuun ja samalla valtion työttömyydenhoitokustannukset pienenisivät miljardeilla euroilla.
– Kaiken a ja o olisivat työpaikat ja menestyvät yritykset ja sitä kautta ostovoiman kasvattaminen. Eihän ostovoima ole muuta kuin
yritysten tuloja.
Kivistö myöntää, että epäonnistuessaan elvytys toisi mukanaan lisää velkaa valtiolle, eli
viime kädessä veronmaksajille, mutta ei lisäisi työtä.
– Riski kannattaisi silti ottaa. Suomi on täysin erilaisessa tilanteessa kuin 90-luvun alussa, sillä silloin oli uhka, ettei velkarahaa saataisi Suomeen. Nyt Suomelle tuputetaan rahaa jopa negatiivisella korolla.
Jyväskylän viimeisimpiä kaupunginjohtajia Pekka Kettusta ja Markku Anderssonia
Kivistö ei halua syyttää kaupungin kurjasta
taloustilanteesta.
– Kettunen oli hyvä, idearikas kaupunginjohtaja, jonka voimat loppuivat lopulta. An-
dersson puolestaan on sosiaalisesti lahjakas
kaveri, johon tutustuin jo silloin kun hän tuli amanuenssiksi yliopiston kasvatustieteiden
laitokselle.
Kivistö oli Jyväskylän yliopistolla 20 vuotta, 1964 – 1984, tutkijana ja opettajana ja
70-luvun alussa hetken aikaa vastaavana apu-
–Pitää muistella, mitä leikkaukset tekivät
90-luvulla esimerkiksi mielenterveyden palveluille, varoittaa Kivistö.
laisprofessorina. Koulutukseltaan hän on kasvatussosiologi.
– Siitä osaamisesta on ollut minulle paljon hyötyä politiikassa ja järjestötoiminnassa, hän myhäilee.
”Se oli
Yleisradion kosto”
Suomalaisia toimittajia Kivistö arvostelee
siitä, etteivät he ole riittävästi kyseenalaistaneet oikeistolaisen leikkaamispolitiikan yhteiskunnallisia seurauksia.
– On annettu ekonomistien tyrmätä elvytyspuheet ja on tyydytty siihen. Toimittajat
ovat olleet erityisen slarveja, kun eivät ole tivanneet, että mistä täsmälleen ottaen leikataan ja millaisiN seurauksin.
Se, että Kivistö arvostelee toimittajia, ei
ole uutta. Aina diplomaattisen, viilipyttymäisen Kivistön pokka on koko hänen yhteiskunnallisen uransa aikana pettänyt oikeastaan vain kerran, ja tuo tapaus liittyi toimittajiin.
2005 Kivistö oli valittu suomalaisen median itsesääntelyelimen Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi, mutta jo kaksi
vuotta myöhemmin hän erosi tehtävästä koettuaan joutuneensa Yleisradion joidenkin
toimittajien ajojahdin kohteeksi.
Julkisen sanan neuvosto oli antanut Yleisradion ohjelmalle langettavan päätöksen, eli
moitteet, minkä jälkeen kyseisen ohjelman
toimittajat tekivät ohjelman Kivistön väitetyistä yhteyksistä Itä-Saksan suurlähettilääseen ja hänen mukamas myönteisestä suhtautumisestaan Tšekkoslovakian miehitykseen vuonna 1968.
– Todellisuudessa tuomitsin miehityksen
muun muassa Jyväskylän ylioppilaslehdessä ja vein johtamani SOL-opiskelijajärjestön
vastalauseen suoraan Neuvostoliiton suurlähetystöön, hän kertoo nyt.
Toimittajien mukaan ohjelma ei ollut kosto Kivistölle moitteista, mutta Kivistö on yhä
sitä mieltä, että juuri se se oli.
– Totta kai oli. Se on todettava, että nykyään suomalaiset viestimet ovat paremmin sitoutuneita yhteisiin pelisääntöihin.
Ennen Julkisen sanan neuvostoa Kivistö
toimi Keskisuomalainen-lehden lukija-asiamiehenä. Keskisuomalaisen tuolloinen, pitkäaikainen päätoimittaja kutsui Kivistön
asiamieheksi, vaikka 80-luvun alussa oli vastustanut tämän nimittämistä maaherraksi.
Keskisuomalainen oli 80-luvulla nykyistä selvemmin keskustapuolueen äänenkannattaja ja puolueessa katsottiin maaherran paikan kuuluvan keskustalle. Kivistö oli
SKDL:n eli Suomen kansandemokraattisen
liiton puheenjohtaja.
– Keskustalla ei kuitenkaan ollut omaa sopivaa ehdokasta, joten presidentti nimitti minut.
Uraansa ja elämäänsä taakse päin katsellessaan Kivistö ei löydä suurempia sellaisia
asioita, jotka olisi tehnyt toisin. Mitään kaduttavaa hänellä ei ole.
– Olen saanut elää kokemuksista rikkaan
elämän. Joskus olen miettinyt, että mitä jos
olisin jäänyt Jyväskylän yliopistolle töihin
enkä olisi hakeutunut politiikkaan – mutta ei
sekään vaivaa mieltäni. Olisin myös voinut
jäädä loppuiäksi politiikkaan, mutta oli hyvä
nähdä yhteiskunnan toimintaa myös virkamiehen näkökulmasta.