©Skannerilehti 2007 www.skannerilehti.net

HPM-ase
- salama kirkkaalta taivaalta Tämä Grigorin kirjoittama artikkeli on ajankohtainen Irakin sodan vuoksi, sillä liittoutuneet
ovat käyttäneet EMP/HPM-aseita Irakia vastaan ja tuloksia on ollut nähtävissä jonkin verran mediassa sensuurista huolimatta. Valitettavasti tämä artikkeli ELSO:sta jää toistaiseksi
Grigorin viimeiseksi tekstiksi jonka näemme
Skanneri-lehdessä (kts. Skanneri-lehti 92 1/03,
sivu 7). <toimitus>
“...toimiessani 1999 tutkainsinöörinä xx. sotilaspiirissä olimme saaneet käskyn tutkia terroristien
liikkeiden valvontaan käytettävien maavalvontatutkien tehokkuuden lisäämistä xxxx:n eteläisellä
vuoristoalueella. Sisäministeriön ja sotilaspiirin
erikoisjoukkojen tiedustelupartioiden aluevalvonnassa käyttämät xxx -lähimaavalvontatutkat olivat
osoittautuneet vuoristoisessa maastossa vaikeiksi
käyttää ja tulokset eivät olleet toivotunlaisia.
Tarkoituksemme oli ollut tehdä kenttäkokeita ja
kartoitusta ongelman ratkaisemisessa kun eräänä
iltana kenttäpäivän päätteeksi ollessamme xxx:n
tutkikohdan kanttiinissa, saimme käskyn mennä xx.
lentorykmentin esikuntaan. Saatuamme kyydin esikuntaan ilmoittauduimme komentajan toimistoon
jossa näimme yllätykseksemme järjestelmäinsinööri x:n jonka tunsimme hyvin. Komentaja kertoi
meille aamuyöllä tapahtuneen terroristi-iskun xx:n
lentotukikohtaan jossa oli käytetty hyvin erikoisia
menetelmiä alueelle pääsyyn ja valvontajärjestelmien kiertämiseen. Yksityiskohtia ihmeteltyämme
sovimmekin menevämme x:n seurassa seuraavana
päivänä alueelle vahinkoja tarkastamaan.
useista piiriongelmista jotka eivät selvittäneet
järjestelmän BIT-testiä. Ne olisi tarkastettava huolto-ohjeistuksen mukaisesti huoltohenkilöstön
toimesta. Lisäksi tarkistimme sensorin aktiivipään.
Siinä saatoimme havaita muutaman sulaneen johtimen eristeen mutta yllätys odotti myös ohjauskaapelointikourussa. Kauko-ohjauskaapelointeja suojaavaa metallikourua irroittaessamme kaapeloinnissa
oli lähellä kourun päätä signaalivahvistimen vieressä mustuma ja palanut kaapelointieristys.
Kaksi viikkoa myöhemmin, teknisen diagnoosin
kuultuamme saatoimme vain kauhistuneina todeta
todistaneemme jotakin mihin emme olisi uskoneet
ikipäivänä. Alustavat päätelmät esittivät sensorikeskuksen läheisyydessä käytetyn suuritehoisen
mikroaaltolähetteen tuhonneen puutteellisesti suojatun järjestelmän aktiivisensorin herkän pään,
lyöneen läpi ohjauskaapeloinnin eristeestä metallikourun seisovasta aallosta johtuen ja tuhonneen
kaksi digitaalista piiriä moduleissa. Järjestelmä oli
tämän tuhon jälkeen luonnollisesti toimintakelvoton ennen vianmäärityksiä ja korjaustoimenpiteitä...”
©Skannerilehti 2007
www.skannerilehti.net
Tshetsenian sota lienee ensimmäinen kerta
jossa on (ainakin julkisesti) raportoitu HPMaseen taktisesta käytöstä. Venäläisten viranomaisten mukaan tshetseeni-”terroristit” käyttivät HPM-asetta suojatun alueen valvonta- ja
vartiointijärjestelmän lamauttamiseen alueelle
tapahtuneessa kootussa iskussa.
Mikä tästä tekee hämmästyttävää on se, että
ensi kertaa jokin uusi ase ei ole ollut ensi kertaa
taktisessa käytössä suurvallalla. Mikä tästä
tekee hämmästyttävää on se, että käyttäjä oli
heikosti organisoitu ja logistisesti surkeassa
jamassa oleva sissisotaa käyvä köyhä valtio,
vailla omaa huipputeknologiaa tai sen kehitystä. Mutta mikä tästä tekee surkuhupaisaa
on se, että käytetty tekniikka oli mitä suuremmalla todennäköisyydellä venäläistä. Heidän
omaa tekniikkaansa käytettiin heitä itseään
vastaan. Spekuloiden väitän, että islamilainen
ulkopuolinen valtio oli ostanut HPM-aseen
venäläisiltä ja antanut sen käyttöön voimak-
Aikaisin heti seuraavana aamuna meidät kyydittiin
vahvasti aseistetulla saattueella tuhoalueelle. Päätimme käydä ensin sensorikeskuksessa x jossa
kuulimme olevan rikkoutuneita moduleita. Oletin
luonnollisesti jonkinlaisen räjähteen rikkoneen
laitteiston osia joten hämmästykseni oli suuri
järjestelmäkoppiin tullessamme. Kaikki oli aivan
kunnossa, ei päällepäin katsoen minkäänlaista vikaa
enteilevää vihjettä. Käynnistimme laitteiston jolloin
useat vikaindikaattorit ilmoittivat viasta joita
aloimme tarkastaa yksitellen. Irroittaessamme
moduleita useimmissa ei näkynyt minkäänlaista
ulkoista vikaa mutta vikaindikaattorit ilmoittivat
16
Skanneri 93 2/2003
kaasti islamilaiselle tshetseenialle. Mutta
minähän vain spekuloin. Yhtä hyvin ase on
saatettu varastaa venäjältä ja toimittaa tsetseeneille.
EMP/HPM-tekniikka on kypsynyt viime vuosina käyttökelpoiseksi sodankäynnin aseeksi.
Kaikki sodankäynnin tutkimusta tekevät maat
tutkivat myös tätä lupaavaa asetta. Ja lähitulevaisuudessa tulevat ensimmäiset EMP/
HPM-aseet operatiiviseen käyttöön...mikä ei
ole se pelottavin tieto. Pelottavampaa on tieto
siitä, että tämä huipputeknologian tuote on
käytännössä kenen tahansa hankittavissa tai
rakennettavissa koska se ei itse asiassa olekkaan huipputeknologiaa. Kun nyt tiedämme
taustatarinan ja mielenkiintomme on herännyt,
tarkastelkaamme asiaa syvemmälti.
nukset korkeammilla taajuuksilla tulevat suuriksi.
Myös käsitteet ase ja pommi on syytä eritellä
tässä asiayhteydessä. Aseellahan tarkoitetaan
laitetta joka useimmiten on käytettävissä kerta
toisensa jälkeen kun taas pommilla tarkoitetaan laitetta joka on luonteeltaan kertakäyttöinen. Yksinkertaista eikö vain. Analogia
tavanomaisiin aseisiin ja pommeihin toimii
myös EMP-aseista puhuttaessa. Mikäli siis
ostit lomamatkallasi esimerkiksi EMP-pommin,
voit olettaa laitteesi olevan kertakäyttöinen,
jopa räjähtävää sorttia kuten EMP-artikkeli
esittelee. Jos taas päätit sittenkin ostaa HPMaseen, on tästä hilavitkuttimesta iloa keskusrikospoliisille mitä suuremmalla todennäköisyydellä useampia kertoja.
©Skannerilehti 2007
Hyvät naiset ja herrat - HPM!
EMP-aseissa käytettävät tekniset ratkaisut
sopivat hyvin suurten voimakkaiden sähkömagneettisten pulssien muodostamiseen mutta niiden toimintataajuudet jäävät hyvin alhaisiksi. Ongelmana on näiden voimakkaiden
pulssien kohdistaminen (pieni taajuus - suuntaavuuden ongelma, vertaa antennirakenteet
ja suuntaavuudet HF:llä) ja energian saaminen
kohdejärjestelmän sisään (pieni taajuus suuren aallonpituuden kytkeytymisen ongelma
järjestelmän sisään). HPM-ase pyrkii vastaamaan näihin vaikutusteknisiin ongelmiin suurella taajuudella jolloin suuntaavien rakenteiden
valmistaminen aseeseen helpottuu huomattavasti, vahvistustakin voidaan saada mukavasti, säteilyn suuntaavuus saadaan hyvinkin
korkeaksi jolloin haluttuun kohteeseen voidaan
vaikuttaa halutulla tavalla, ja synnytetty suuri
pulssienergia saadaan helpommin kohdejärjestelmän sisään pienestä aallonpituudesta
johtuen.
www.skannerilehti.net
HPM-aseen peruskäsitteitä
HPM tulee sanoista High Power Microwave
eli korkeatehoinen mikroaalto (-radioaalto).
Laajemmin HPM käsitteenä kuuluu oikeastaan
käsitteeseen EMP joka taas merkitsee sähkömagneettista pulssia (eng. ElectroMagnetic
Pulse). Yleisesti ottaen tällä käsitetään laitetta
jolla kyetään luomaan voimakkaita sähkömagneettisia pulsseja. Ja siten tarkasti ottaen
pitää erotella kaksi eri tyyppiä, HPM ja EMP.
EMP:llä tarkoitetaan alemmilla taajuuksilla
luotavia toimintataajuuteen nähden hyvin laajakaistaisia pulsseja (yleensä alle 1 MHz taajuuksilla), kun taas HPM:llä nimensä mukaisesti
luodaan pulsseja joiden toimintataajuus on
mikroaaltotaajuuksilla, yleensä 1 - 20 GHz.
Korkeammilla taajuuksilla ongelmina tulevat
saavutettavat vaikutusetäisyydet sillä vaimen-
HPM-aseen rakenne
Toisin kuin saattaisi luulla, HPM-aseen tekniikka ei siis olekaan niin hightech. Monet
menetelmät ja toimintaperiaatteet ovat sovellettavissa käytäntöön varsin alkeellisissa olosuhteissa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että
sinä sellaisen osaisit tai pystyisit rakentamaan.
Eikä se myöskään tarkoita, että HPM-aseen
Skanneri 93 2/2003
17
voi tehdä kananmunakennoista ja jugurttipurkeista erikeeperin voimalla. Se tarkoittaa, että
tekniikka ei vaadi ehdottoman puhtaita laboratorio-olosuhteita, ettei tarvittava tuotantotekniikka olisi kenen tahansa ökyrikkaan ostettavissa
ja ettei valmistustekniikka ja valmistustavat ole
vain joidenkin valtioiden tiedossa. Alueesta on
lukuisa määrä julkisia artikkeleita ja julkaisuja
ja osa tekniikasta on hyvinkin testattua ja hyväksi koettua.
HPM-aseen HPM-generaattoritekniikoita ovat
tutkatekniikasta tutut klystronit ja magnetronit,
ns. hidasaaltorakenteet (slow wave device,
kulkuaaltoputkitekniikkaa), ns. refleksitriodit ja
ennen kaikkea vircatorit. Lisäksi saatetaan eri
generaattoreita laittaa sarjaan tehojen kasvattamiseksi ja haluttujen pulssiominaisuuksien
luomiseksi. Tekniikoista vircator on lupaavin
tällä hetkellä ns. HPM-pommiksi ja tämän artikkelin puitteissa ainoa laitetyyppi jonka esittelemme päällisin puolin.
Kun halutun suuruinen varaus on saatu syntymään, se voidaan tavanomaisin radioteknisin
keinoin johtaa vapaaseen tilaan, esimerkkinä
aaltoputkella joka laajennetaan kuvan tavoin
torviantenniksi. Lopputulos? 100 kW - 50 GW
tehoja on mahdollista saada aikaiseksi vircatorilla hyvinkin laajalla 1 - 20 GHz taajuusalueella. Mikä on varsin mukava tulos.
Alustana HPM:llä voidaan käyttää ja käytetään vapaasti putoavia pommeja, täsmäpommeja, risteilyohjuksia, lennokkeja, ajoneuvoja,
kannettavina mihin tahansa asennettuna.
Monimuotoisuudessaan HPM-ase tai pommi
on siis käyttökelpoinen monenlaisissa operaatioissa.
©Skannerilehti 2007
Vircatorin eli virtuaalikatodioskillaattorin (Virtual Cathode Oscillator) periaate on esitetty kuvassa 2. Laite on ns. kertakäyttöinen, rakenteellisesti erittäin yksinkertainen ja kestävä, pienikokoinen ja laajalle taajuusalueelle raken-
Miten ja mihin HPM vaikuttaa?
HPM toiminta perustuu aivan samaan ilmiöön
kuin EMP:kin. Perustanahan on alunperin ydinasekokeissa ilmaräjäytyksissä havaittu voimakas sähkömagneettinen ilmiö. Ydinräjähdyksessä voidaan havaita erittäin lyhyt, satoja
nanosekunteja (eli sekunnin miljardisosia)
pitkä mutta äärimmäisen voimakas sähkömagneettinen pulssi joka lähtee leviämään aallon
tavoin räjähdyspisteestä loitontuen sähkömagneettisen teorian ennustamalla tavalla. (katso
kuva 4) Voidaankin puhua sähkömagneettisesta shokkiaallosta. Tämän pulssin synnyttämä voimakas sähkömagneettinen kenttä voi
aiheuttaa lyhyitä mutta jopa tuhansien volttien
jännitetransientteja kentälle altistuneissa sähköä johtavissa rakenteissa kuten esimerkiksi
johtimissa, antennikaapeleissa, piirilevyjen
johtavissa osissa sekä piireissä. Mikäli komponentti ei suorastaan tuhoudu tai vaurioidu, voi
se väliaikaisesti toimia väärin eli häiriintyä ja
estää siten järjestelmän oikean toiminnan.
www.skannerilehti.net
Kuva 2. Vircator
nettavissa. Eli nimenomaan HPM-pommiin
sopiva. Vircatorin toimintaperiaate on monimutkaisempi kuin EMP-generaattoreiden, perusidean härmistyessä korkean elektronivirran
On olemassa kaksi päätapaa jolla pulssin
keskittämisessä johtavalle kalvo- tai verkko- energia pääsee sisälle kohdejärjestelmiin:
anodille. Elektronisuihkun mennessä anodin Suoralla vaikutuksella (front door coupling) ja
läpi, anodin taakse muodostuu energiavaraus, epäsuoralla vaikutuksella (back door coupling).
virtuaalikatodi joka voidaan saada värähtelemään mikroaaltotaajuudella. Myös taajuusSuoralla vaikuttamisella tarkoitetaan pulssipyyhkäisevä ominaisuus on mahdollista ai- energian siirtymistä kohdejärjestelmään kytkaansaada sopivilla viritysmenetelmillä. Va- keytymällä esim. suoraan antenniin. Energian
rauksen voimistamiseksi virtuaalikatodi synny- siirto onkin ongelmatonta sillä nämä järjesteltetään onteloresonaattorin sisällä ja seurauk- mäkomponentithan on nimenomaisesti tehty
sena saadaan erittäin suuria energiamääriä.
18
Skanneri 93 2/2003
Kuva 3.
radiotaajuisen tehon siirtoon järjestelmästä ja
järjestelmään. Tätä tapaa onkin pidettävä tehokkaimpana vaikuttamistapana
Epäsuoralla vakuttamisella taas tarkoitetaan
sähkömagneettisen kentän kytkeytymistä laitteistoon sen kaikista potentiaalisesti sähköä
johtavista rakenteista, kuten kaapeloinneista,
tahattomista resonaattoreista kuten ilmastointiluukuista ja muista koteloinnin aukoista tai vaikkapa laitteen sähkönsyötöstä. Minkään näistä
rakenteista ei siis ole tarkoitus päästää sähkökenttää laitteeseen. Myös EMP-suojauksia
saatetaan itseasiassa ohittaa mikäli niissä ei
ole huomioitu korkeataajuuksisia energiapiikkejä.
todennäköisempi kohde
komponentti on vahingoittumiselle. Tietokoneet, näytöt,
sensorijärjestelmät, erityisesti kaikki aktiiviset sensorijärjestelmät, signaaliprosessorit, digitaaliset ohjausjärjestelmät ovat siis vaarassa.
Myös tietoliikennejärjestelmät ovat vaarassa ja tuhottavissa EMP/HPM:n keinoin,
varsinkin kaapelointien ansiosta unohtamatta vastaanotintekniikkassa
käytettäviä korkeataajuuksisia transistoreja ja
diodeja. Yllä olevaan kohteiden listaan voidaankin lisätä tutkajärjestelmät, radiotiedustelujärjestelmät, satelliittijärjestelmät, mikroaaltolinkit, televisiojärjestelmät, ja itse asiassa
kaikki HF - UHF alueen radiojärjestelmät.
©Skannerilehti 2007
HPM:n vaikutuksen arviointi onkin sitten taiteenlaji sinällään. Ja varsin vaikea sellainen.
On kyllä helppoa laskea kentänvoimakkuus
HPM-generaattorista eri etäisyyksille mutta
oleellinen vapaan tilan kentänvoimakkuuden
kytkeytyminen laitteeseen jännitteeksi riippuu
niin monista tekijöistä, että piirivalmistajan
kataloginkaan selaaminen ei anna riittäviä, luotettavia vastauksia. Huomioon nimittäin tulee
ottaa: Miten laite on ulkoisesti suojattu
EMP:ltä? Miten piirit on liitetty piirilevylle. Miten
laitejohdotus on tehty? Minkälaisia resonansseja laitteen muodosta johtuen syntyy laittee-
www.skannerilehti.net
Erityisen haavoittuvia ovat kaikki järjestelmät
jotka koostuvat suurista määriä puolijohdepiirejä, esim. MOS-tekniikkaan perustuvia piirejä. Erityisesti MOS (Metal Oxide Semiconductor)-piirit sikäli, että ei vaadita kovinkaan suuria jännitteitä niiden vahingoittamiseksi tai tuhoamiseksi. Jo
muutamien kymmenien volttien jännitteellä voidaan tuhota näitä piirejä.
Vaikka jännite ei sinällään tuhoaisikaan piiriä, vahingoittuneet piirit eivät
toimi halutulla tavalla ja koko järjestelmä saattaa tästä johtuen olla käyttökelvoton. Piirien suojaaminenkaan sinällään ei auta täysin, sillä mikä tahansa johtava rakenne, kuten kaapelit toimivat tavallaan antenneina,
siepaten voimakkaat kentät suuriksi
jännitteiksi ja kuljettaen niitä suojatuihinkin rakenteisiin. Voidaankin todeta,
että mitä enemmän elektroniikkaa ja
Kuva 4. Pulssien jännite/aika piirros
erityisesti mikropiiritekniikkaa, sitä
Skanneri 93 2/2003
19
seen? Mikä on altistuneiden komponenttien ja johtimien sieppauspinta-ala? Jne jne... Laskenta
muuttuu varsin vaikeaksi ja useimmat julkisuudessa näytetyt laskelmat ja simulaatiot voidaankin käsittää ainoastaan suuntaa antavina.
Kuva 5.
Eräänä esimerkkinä voidaan
vaikkapa arvioida 10 Gigawatin 8
Gigahertsin taajuudella toimivaa
HPM-pommia. Pommi saattaisi
olla vaikkapa kuvan 3. mukainen
Mk.84 vapaasti lentävään pommiin
purkitettu HPM-pommimoduli.
Pommissa saattaisi olla sarjassa
kaksi Marx-kondensaattoripatterin
syöttämää EMP-käytössä yleistä FCG (Flux
Compression Generator)-generaattoria jonka
jälkeen sarjaan olisi kytketty pyyhkäisevä vircator jotta kytkeytyminen olisi tehokkaampaa kuin
yksitaajuisella vircatorilla. Antennina toimisi
ympyräpolarisoitu kaksoishelix jotta polarisaatiohäviöt saataisiin minimoitua ja vahvistus olisi
korkea ja antenni laajakaistainen. Vaikutusetäisyydeksi tulisi satoja metrejä jolla etäisyydellä pommi kykenee vaikuttamaan jopa
500x500 metrin alueella oleviin kohdejärjestelmiin, riippuen kohteen tyypistä ja suojaustasosta (katso kuva 5). Tuolla alueella johtaviin
rakenteisiin indusoituvan useiden kV/m kentänvoimakkuuden aiheuttama jännite on satoja kilovoltteja. Järjestelmän suojaukset ohitettuaan ja kytkeytymishäviöt huomioon ottaen
komponentteihin saattaa vaikuttaa kymmenien
volttien jännite.
Vaikuttaa jokseenkin lohduttomalta onko mitään tehtävissä
suojautumisen kannalta?
©Skannerilehti 2007
Suojautumisessa kannattaa ennen kauppaan
ryntäämistä tai kolviin tarttumista miettiä muutamia seikkoja. Kuinka todennäköinen olisi uhka
minun järjestelmääni jossakin tilanteessa?
Onko minun järjestelmäni jonkin todennäköisen
kohdejärjestelmän läheisyydessä? Millä tavoin
ja minkälainen on uhka? Näin voidaan päätellä
tarvittava suojautumistaso. Järjestelmäänhän
sinällään harva koskee koskapa ketjusta katkeaa kuitenkin se heikoin lenkki. Jos jotain
aiotaan järjestelmän suojaukselle tehdä, on se
tehtävä koko järjestelmälle. Syytä on listata
myös ne tavat joilla energia järjestelmään voi
päästä, epäsuorat ja suorat kytkeytymistavat.
Kun uhka on määritelty, voidaan alkaa miettiä
tehtäviä muutoksia, mikäli uhka todelliseksi
koetaan.
www.skannerilehti.net
Tätä HPM-aseiden laskentaa on jonkin verran
esitelty Viestimieslehden 3/2001 numerossa.
Yleisesti ottaen kehitysennusteet huomioiden
ns. kannettavilla HPM-pommeilla ja HPMohjus/pommiaseilla tullaan saamaan 5 - 30 GW
luokan pulssitehoja jolloin vaikutusetäisyys
kohteisiin on 30 - 700 metriä näköyhteydellä
riippuen kohteen suojaustasosta. Raskaammalla ajoneuvoasenteisella HPM-aseella pulssitehoja ulos saadaan jopa 100 GW ja vastaavasti vaikutusetäisyys on jopa kilometrejä.
20
Sikäli kun järjestelmä on jo käytössä eikä sitä
enää voida ominaisuuksiensa perusteella valita, ei järjestelmälle itselleen enää ole paljoakaan tehtävissä. Suoraa kytkeytymistä vastaan
mainitaan antennien sivu- ja takakeilojen pitäminen alhaisena, valesatunnaiset keilaustavat
tutkajärjestelmissä (HPM-ase tai sen kaukoohjaus ei tiedä milloin keila osoittaa HPMaseeseen), tehokkaat kaistanpäästösuotimet
(pätee myös siviilitekniikkaan), suojapiirit
etuvahvistimissa, järjestelmämme sijoitus siten
ettei siihen voi suoraan vaikuttaa ja järjestelmän
Skanneri 93 2/2003
on kyennyt tuottamaan esimerkiksi hyvin kilpailukykyiseen noin 150 kiloeuron hintaan HPMsalkkupommeja. Käyttökelpoisen vircatorin
rakentaminen ns. halpakustannusten maassa
on luokkaa 1 000 - 3 000 euroa. Voimmekin
olettaa, että EMP/HPM-aseita ja -pommeja on
kehitysasteella ja testauskäytössä jokaisella
valtiolla, riippumatta valtion kehittyneisyydestä.
Englannilla ja Yhdysvalloilla oman EMP/HPMpommin tekninen kehitys on jo niin pitkällä, että
ase tulee hetkenä minä hyvänsä taktiseen käyttöön. USA on ilmoittanut ottavansa aseen käyttöön 12 - 24 kuukauden sisällä. Mikäli Irakissa
aletaan rähistä, on se tällaisen aseen ensimmäinen täysmittainen “koekenttä”. (toim.
huom. Kuten olemme Irakin kahinan aikana
saaneet todeta, näin on käynyt. Tämän artikkelin Grigori on kirjoittanut ennen irakin operaation eskaloitumista)
©Skannerilehti 2007
koteloinnin ja järjestelmäsuojan tiivistys. Epäsuoriin kytkeytymisiin yhtälailla on kiinnitettävä
huomiota koteloinnissa, läpivienneissä ja
johdotuksissa siten ,että vältetään tahattomien
aaltoputkien muodostumista(esim. ilmastointiputket ja sähkönsyötön tuonti laitteelle). Mahdollisuuksien mukaan pyritään tekemään
mahdollisiin kriittisiin kohtiin aaltoloukkuja ja
käyttämään suojaavia muuntajia, liitännöissä
voidaan käyttää EMP-suotimia. Muutokset ja
niiden huomioiminen vaatii enemmän kuin
mihin voimme tässä yhteydessä valitettavasti
paneutua.
Mistä lisätietoa?
Kirjoja aiheesta on luokkaa yhden käden
määrä, useimpien lähteiden ollessa raportteja,
tutkimustuloksia ja muita pienempimuotoisia
artikkeleita. Elektronisista aseista kiinnostunut
on kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että internetistä löytyy erittäin suuri määrä
aiheeseen liittyvää materiaalia.
www.skannerilehti.net
Lopuksi voisin mainita pähkinänä tapauksen
jonka kaikki tietävät. Venäläinen SU-25 laskeutui 90-luvulla Etelä-Koreaan. Länsimaiset tahot
tutkivat koneen tekniikan läpikotaisin ja hämmästyivät, että radiolaitteisto oli puolijohdepiirien sijaan ns.pienoisputkitekniikkaa. Mitenkäs se HPM?...
Onko HPM-aseita käytössä? Kenellä?
Käytetyt lähteet:
1. A Doctrine for the Use of Electromagnetic
Pulse Bombs, Royal Australian Air Force,
1993, Carlo Kopp
2. Future War - Non-Lethal Weapons in the
21st Century, 1999, John Alexander
3. High Power Microwave Sources, 1987,
Alexeff Granatstein
4. www.infowar.com
5. www.aviationnow.com
6. www.janes.com
7. www.jedonline.com
Kuten alussa jo mainittiin, EMP/HPM-aseet
ovat pelottavia aseita koska niitä voi potentiaalisesti olla kenellä tahansa. Lukuisat maat
ovat ostaneet valmiita “tuotteita” venäjältä joka
Skanneri 93 2/2003
- Grigori 21