Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen geologinen

Transcription

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Länsi-Suomen yksikkö
Kokkola
23.06.2015
L267/42/2014
Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen
geologinen rakenneselvitys 2015
Niko Putkinen, Elina Lindsberg, Satu Putkinen, Tuire Valjus ja Juha
Davidila
23.06.2015
KUVAILULEHTI
L267/42/2014
Tekijät
Raportin laji
Niko Putkinen, Elina Lindsberg, Tuire Valjus, Satu Putkinen
ja Juha Davidila
Tutkimusraportti, yhteistyöhanke
Toimeksiantaja
Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus,
Alajärven kaupunki, Lappavesi Oy
Raportin nimi
Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2015
Tiivistelmä
Geologian tutkimuskeskus on tehnyt maaperä- ja pohjavesitutkimuksia yhteistyössä Alajärven kaupungin, Lappavesi Oy:n ja
Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin Alajärven Saukonkylän Iluokan pohjavesialueen (1000502) ja sen lähiympäristön geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita, sekä tarkasteltiin pohjavesialueiden nykyisten rajausten oikeellisuutta.
Tutkimusten kohteena oleva harju on tyypillinen Pohjanmaan alueen harju, joka on syntynyt syvässä vedessä kelluvan jään
reunavyöhykkeen alapuoliseen ja avautuvaan railoon. Topografisesti Saukonkylän harju sijaitsee laajassa pohjoiseen viettävässä kallioruhjeessa, minkä vuoksi harju on piilossa pohjoisosassaan, vaikka on pinta-alaltaan ja tilavuudeltaan suurimmillaan tällä alueella. Harjualueen pohjaveden virtauskuva on kolmijakoinen, sillä pohjoisessa Kangasniemen pohjoispuolella se
on synkliininen, eli ympäristöstään vettä keräävä, kun taas Kangasniemeltä etelään kilometrin matkalla se on selkeästi antikliininen, eli kohomuotoinen ympäristöönsä vettä purkava muuttuen Kotangin pohjoispuolella uudelleen synkliiniseksi.
Vedenottamoiden kannalta merkittävin riskitekijä mahdollisessa onnettomuustilanteessa on Alajärvi-Lehtimäki-tie. Luonnollisesti herkintä aluetta mahdolliselle onnettomuudelle ovat vedenottamoiden ympäristöt. Näillä alueilla, varsinkin Saukonkylä
I vedenottamon läheisyydessä riskiä aiheuttaa myös asutus (mm. jätevesien käsittely ja öljysäiliöt) sekä maatalous, kun taas
Saukonkylä II alueen riskinä ovat sen lähialueen purot, joissa voi kulkea maa- ja turkistaloudesta peräisin olevia haittaaineita. Myös ojitus voi aiheuttaa paikallista riskiä pohjavesille. Pohjavesialueen rajausmuutokset koskevat ainoastaan alueen
koillisosaa, jossa aluetta kavennettiin Orasenjokeen.
Asiasanat (kohde, menetelmät jne.)
pohjavesi, pohjavesialue, pohjavesiesiintymä, pohjavesimuodostuma, harju, rakenne, kartoitus, painovoimamenetelmä, maatutka, Alajärvi
Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä)
Suomi, Länsi-Suomen lääni, Alajärvi, Saukonkylä, I -luokan pohjavesialue 1000502
Karttalehdet
P41
Arkistosarjan nimi
Arkistotunnus
30/2015
Kokonaissivumäärä
Kieli
27 s + 64 liitesivua
Suomi
Hinta
Julkinen
Yksikkö ja vastuualue
Hanketunnus
Länsi-Suomen yksikkö
4533036
Allekirjoitus/nimen selvennys
Allekirjoitus/nimen selvennys
Niko Putkinen
Julkisuus
23.06.2015
Sisällysluettelo
Kuvailulehti
1. JOHDANTO
1.1 Yleistä
1.2 Aikaisemmat tutkimukset
1
1
3
2
HARJUJEN SYNTY JA ESIINTYMINEN POHJANMAALLA
4
3
MAASTOTUTKIMUKSET
3.1 Maastokartoitus
3.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset
3.3 Painovoimamittaukset
3.3.1
Menetelmän perusteista
3.3.2
Mittaukset
3.4 Maatutkaluotaukset
3.5 Vasaraseismiset luotaukset
6
6
6
7
7
8
9
10
4
MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI
11
5
TULOKSET
5.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva
5.2 Maaperän koostumus
5.2.1
Karkearakeiset kerrostumat
5.2.2
Hienorakeiset kerrostumat
5.2.3. Moreeni
5.3 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus
5.3.1
Pohjaveden laatu
5.3.2
Pohjaveden esiintyminen
12
12
14
14
15
15
16
16
17
6
GEOLOGISTEN TULOSTEN TULKINTA
6.1 Tutkimusalueen maaperämuodostumien geologinen rakenne
6.2 Harjun sisäinen rakenne
18
18
19
7
YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
7.1 Harjun rakenne
7.2 Pohjavesiolosuhteet
7.3 Vajo-/ orsiveden esiintyminen
7.4 Rajausmuutosehdotukset
7.5 Pohjavedenotto
7.6 Pohjavesiriskit
23
23
24
24
25
26
26
23.06.2015
8
JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET
26
9
LÄHDELUETTELO
27
LIITTEET
LIITE 1 MITTAUSLINJAT JA KAIRAUSPISTEET
LIITE 2 KALLIONPINNANTASO
LIITE 3 POHJAVEDENPINNAN TASO
LIITE 4 POHJAVESIVYÖHYKKEEN PAKSUUS (VARASTOKERROSPAKSUUS)
LIITE 5 POHJAVEDEN PINNA SYVYYS
LIITE 6 MAAPEITTEEN PAKSUUS
LIITE 7 MAAPERÄN KORKOKUVAKARTTA
LIITE 8 POHJAVESIALUEEN RAJAUSKARTTA
LIITE 9 POHJAVESIALUEEN RAJAUS JA AIKAISEMMAT KAIRAUS- JA KOEPUMPPAUSTIEDOT
LIITE 10 KEVYIDEN TÄRYKAIRAUSTEN TULOKSET
LIITE 11 HAVAINTOPUTKIKORTIT
LIITE 12 RAKEISUUSANALYYSI
LIITE 13 PAINOVOIMAMITTAUSTEN TULKINTALINJAT
1
23.06.2015
1. JOHDANTO
1.1
Yleistä
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt maaperä- ja pohjavesitutkimuksia yhteistyössä EteläPohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Alajärven kaupungin sekä Lappavesi Oy:n
kanssa. Saukonkylän pohjavesialue sijaitsee noin 8 km lounaaseen Alajärven keskustasta. Saukonkylä on
etelä-pohjoissuuntainen, rantavoimien tasoittama harju (kuva1).
Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti
2
23.06.2015
Saukonkylän harju kuuluu osana etelästä Länsikylän ja Patamin kautta kulkevaan harjujaksoon, joka jatkuu noin 4 kilometrin päästä Hyöringinharjuna pohjoiseen. Alue rajoittuu eteläosassa Valkeiskangas A:n
pohjavesialueeseen. Saukonkylän pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 15,2 km2 ja muodostumisalue noin 3,3 km2.
Tutkimuksessa selvitettiin Saukonkylän I-luokan pohjavesialueen ja sen lähiympäristön geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita kuvan 1. pohjavesialueella. Hankkeen tavoitteena oli selvittää tutkimusalueen geologista rakennetta siten, että tulosten avulla voidaan mm. arvioida pohjavesialueiden nykyisten
rajausten oikeellisuutta sekä mahdollisia uusia potentiaalisia vedenhankintapaikkoja.
Ennen tätä tutkimusta alueella on tehty useita erillisiä maaperä- ja pohjavesiselvityksiä, joiden perusteella
alueen geologisten ja pohjavesiolosuhteiden yleiskuva on hyvin selvillä. Kuitenkin ennen kyseessä olevaa
työtä esim. pohjavesiolosuhteiden kannalta merkityksellisen harjuytimen sijainti ja yhtenäisyys eivät olleet täysin selvillä alueen keski-pohjoisosissa. Myöskään kairauksiin perustuvaa pohjavesialuerajaustarkastelua alueelta ei ole tehty riittävällä tarkkuudella. Alajärven pohjavesien suojelusuunnitelman mukaan
pohjavesialuerajausta tulee tarkentaa etenkin Saukonkylän pohjavesialueen pohjoisosassa (Lindsberg
2011). Lindsberg, 2011 on todennut Saukonkylän pohjavesiselvityksen perusteella, että harjun ydinosan
hiekka- ja sorakerrostumat sijaitsevat etelä-pohjoissuuntaisessa kallion ruhjevyöhykkeessä. Pohjavesialueen pohjoisosan itäreunassa virtaa Orasenjoki, joka jakautuu Peränpuroon ja Keltinpuroon. Pohjavedenpinnan yläpuoliset kerrospaksuudet harjun eteläosassa ovat noin 2–4 m. Pohjavedenpinnan alapuolella on 5–15 metrin paksuisia hiekka-sorakerrostumia. Maaperän pintakerrokset ovat pääosin hienoa silttistä hiekkaa, mutta paikoin esiintyy karkeampia hiekka-sorakerroksia. Alueen keski- ja pohjoisosassa
silttisen pintakerroksen alapuolella on heikosti vettäjohtava kerros (tiivis siltti- tai moreenikerros), joka
aiheuttaa orsivesikerroksen maaperän pintaosaan. Orsiveden ja varsinaisen pohjavedenpinnan välillä on
yli 10 metrin korkeusero. Heikosti vettäjohtavan kerroksen alapuolella esiintyy vettä hyvin johtavia hiekka- ja sorakerroksia. Saukkolan kaakkoispuolella tiivis kerros on huomattavan paksu. Muodostuman keskiosan itäpuolella esiintyy hyvin vettäläpäiseviä rantahiekkoja ja myös alueen eteläosa on rantavoimien
vaikutuksesta tasoittunut. Pintavedet suotautuvat hitaasti pohjavedeksi tiiviin kerroksen läpi tai valuvat
muodostuma-altaan reunojen kautta pohjavesivyöhykkeeseen.
Tässä työssä selvitetään kokonaisuutena tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan ja
orsiveden tasoa ja virtaussuuntia, harjumuodostumien syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen
ja aineksen vaihtelua. Tutkimus perustuu vanhoista erillisselvityksistä koottuihin ja yhdenmukaistettuihin
aineistoihin, sekä vuosina 2014 - 2015 tehtyihin raskaisiin ja keveisiin maaperäkairauksiin, painovoimamittauksiin, seismisiin luotauksiin, maatutkaluotauksiin ja pohjaveden pinnankorkeushavaintoihin.
Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat
perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle, sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Rakenneselvitys antaa arvokasta lisätietoa aluesuunnittelun pohjaksi. Tiedot palvelevat myös pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien
toimenpiteiden ennakoimista ja suorittamista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan hyödyntää
myös pohjaveden virtausmallin laadinnassa.
3
23.06.2015
Projektin rahoituksesta ovat vastanneet Alajärven kaupunki, Lappavesi Oy, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-,
liikenne ja ympäristökeskus ja GTK. Hankkeen toteutumista on ohjannut ja valvonut seurantaryhmä.
GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista, maastokartoituksista, pilotti 3D-pintamallinnuksesta ja tulosten
raportoinnista on vastannut geologi Niko Putkinen; vanhojen tutkimusaineistojen prosessoinnista on vastannut tutkija Elina Lindsberg, pohjavesiolosuhteita kuvaavista mallinnuksista ja visualisoinneista ovat
vastanneet geologit Niko Putkinen, Satu Putkinen, Juha Davidila ja tutkija Elina Lindsberg. Juha Davidila
vastasi maatutkaluotausten kenttämittauksista. Painovoimamittaukset ovat suorittaneet GTK:n mittaryhmään kuuluvat tutkimusavustajat Esko Virtanen, Pekka Jutila, Matti Säkkinen ja Tapio Kivijärvi. Mittauksen alkukäsittelyn suoritti geofyysikko Jukka-Pekka Kujasalo. Painovoimamittaustulosten tulkinnasta
vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Seismisistä maastomittauksista ja tulkinnoista vastasi Elina Lindsberg.
Tutkimusassistentti Kim Wennman vastasi kevyiden maastokairausten toteutuksesta. Hankkeen maastotöihin on lisäksi osallistunut geologi Salla Valpola.
1.2
Aikaisemmat tutkimukset
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty mm. seuraavia maa- ja kallioperän geologisia perusselvityksiä,
sekä pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä:
 Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri: Pohjavesiselvitykset, Alajärvi Saukonkylän alue, TN:o 239
Vavy 4:3, 16.3.1989
 Vaasan läänin seutukaavaliitto / Geologian tutkimuskeskus: Pohjavedenpinnan alapuoliset soraja hiekkavarat. Seinäjoen (2222), Alavuden (2223), Kuortaneen (2224) ja Alajärven (2313)
karttalehtialueet, 1989 - 1991.
 Geo-Work Oy Maatutkaluotaus Saukonkylän, Lehtimäen ja Uusikaarlepyyn pohjavesialueilla 16 – 19. 41996: DN:o 0897V0053 – 322.
 Länsi-Suomen ympäristökeskus: Saukonkylän pohjavesitutkimus, koepumppaus pisteessä
185A, DN:o 0897V0089 – 322
 Saukonkylän pohjavesiselvitys: Pohjavesialue 10 00502, DN:o 0899V0068 – 322
 Lindsberg, E. 2011: Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma, EteläPohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Lisäksi tutkimusalueelta olivat käytettävissä ympäristöhallinnon pohjavesitietojärjestelmän (POVET) havaintotiedot, pohjavesialuekartta ja -kortit. Alueelta löytyy myös Maanmittauslaitoksen vuonna 2009 tekemä laserkeilausaineisto, jota on hyödynnetty mm. maatutkalinjojen korkeustason määrityksessä, pohjavesilammikoiden vedenpinnantasojen määrityksissä, sekä pohjavesialueen rajaustarkastelussa.
4
23.06.2015
2
HARJUJEN SYNTY JA ESIINTYMINEN POHJANMAALLA
Mannerjäätikön sulamisvesien synnyttämiä jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä ns.
lajittuneet sauma- ja reunamuodostumat kuten esim. Salpausselät. Yleisesti näitä kuitenkin kutsutaan harjuiksi, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa. Jäätikköjoet syntyvät mannerjäätikön pintaosien sulamisvesien hakeutuessa jäätikön sisään ja edelleen pohjalle. Jään pohjalla sulavesiä syntyy myös
jään painesulamisessa. Syntyneet sulavesivirrat suuntautuvat kohti jäätikön reunaa purkautuen lopulta sen
edustalle. Merkityksellistä jäätikköjokien kuljettaman sedimenttikuorman kulkeutumisessa ja kerrostumisluonteessa on myös jäätikön edustan vedensyvyydellä, joka Pohjanmaan alueella on ollut noin 100–
250 metriä harjujen syntyvaiheessa.
Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa valtavan jäätikkömassan alle näyttää muodostuneen satoja kilometrejä pitkiä jäätikön liikesuuntaisia harjuja, jotka päättyvät jäätikkökielekkeiden reunoihin (Niemelä et al.,
1993). Jäätikkötunneleihin kerrostuneet harjut peilaavat olemuksellaan tyypillisesti jään alla virranneiden
vesien määriä. Harjuille ominainen sisäinen rakenne syntyy vaiheittain. Kauempana jään reunasta harjun
muodostuksen alkuvaiheessa tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on
suurimmillaan. Näissä oloissa syntyy harjuytimen runko-osa karkean aineksen kerrostuessa uomaan (kuva
2). Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä. Niiden aineksen laatu
vaihtelee yleensä soraisesta hiekasta kiviseen soraan. Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on usein huuhtoutunut pois ja harjumateriaali on kerrostunut suoraan kalliota vasten. Ytimen
lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja.
Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten ns. lievehiekkojen
ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä holvimaisen ydinosan piirteitä useinkaan ole havaittavissa maanpinnalla. Pääosan Pohjanmaan alueen harjujen aineksesta muodostaakin harjuytimen ympärille myöhemmin
kerrostuneet hiekkavaltaiset ainekset. Näin ollen pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja
raekoko vaihtelevat alinomaa, kun taas muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on
yleensä vähäisempää ja kerrostumien rajat ovat selkeäpiirteisiä. Kun taas harjun poikkileikkauksessa on
keskivaiheilla nähtävissä usein hieman koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maa-aineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi.
Käytännössä edellä kuvatun harjun syntyprosessin alkuvaiheessa kerrostuneiden ns. juuriosien rakenteet
vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen. Karkeita,
hyvin vettä johtavia kerrostumia tavataan hajanaisesti myös harjuytimen ulkopuolen harjualueella peitteisinä, esim. kalliopainanteissa. Usein nämä ainekset ovat syntyneet harjun ulkopuolisten sulavesien hakeutuessa harjuun. Toisaalta jäätikköjokitunnelisyntyisten harjujen satunnaista kerrostumista kuvastavat harjuytimissä esiintyvät katkokset, sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja paikalliset hienorakeiset kerrostumat. Harjun ulkopuolella yleisin maalaji on jäätikön kerrostama moreeni.
Myöhemmässä harjun syntyvaiheessa mannerjäätikön reuna ohentuu ja jäätikkötunnelin suu avartuu tai
muuttuu avokanaaliksi. Näissä oloissa sulamisvesien virtausnopeus ja kuljetusvoima alenee, ja harjun
ympärille kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä lievehiekoiksi. Jään reunan perääntyessä alueelta
5
23.06.2015
edelleen jatkuu sedimentaatio syvän veden sedimentaationa, jossa jään alta peräisin oleva hienorakeinen
aines liikkuu suspensiossa vaihtelevan pituisia matkoja, kunnes kerrostuu meren pohjalle. Näissä oloissa
harju saa ohuen hienosedimenttikuorrutuksen kyseisen merisedimentin peittäessä sen. Myöhemmin maan
kohoamisen seurauksena meri madaltuu ja aikaisemmin kerrostuneet sedimentit altistuvat ensin merivirtojen ja myöhemmin rantavoimien kulutukselle. Näissä oloissa harjun yläpuoliset sedimentit kulutetaan ja
lajitellaan uudelleen harjun ympäristöön rantakerrostumiksi. Hiekasta ja hiedasta koostuvat rantakerrostumat ulottuvat usein kauas varsinaisen harjun ulkopuolelle ja niiden pinnoilla esiintyy harjannemaisia
rantavalleja.
A
B
1.
2.
3.
4.
5.
Kallio
Moreeni
Soravaltainen ydinharju
Hiekkavaltaiset lieveosat
Jää + Kiviaines
Kuva 2. Kaaviollinen piirros pitkittäisharjun synnystä mannerjäätikön edustalle syvään veteen. A) Harjun karkea
ydinosa syntyi tunneliin tai jäätikön reunan välittömään läheisyyteen. Ydinharjussa saattaa esiintyä haarautumia,
sivuttaissiirtymiä ja katkoksia esim. sulamisvesien vuodenaikaisvaihtelun tai kerrostumisalustan topografiavaihtelun seurauksena. B) Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja/tai kauempana jäätikön reunasta, jolloin syntyivät harjun hiekkavaltaiset lievealueet (Piirrokset: Harri Kutvonen/GTK).
6
23.06.2015
3
3.1
MAASTOTUTKIMUKSET
Maastokartoitus
Harjurakennetutkimuksen maastokartoitusvaihe koostuu olemassa olevien hiekka- ja soraleikkausten
sedimentologisesta perushavainnoinnista, sekä
muodostuman pintaosan geomorfologisesta
havainnoinnista tutkimusalueen keskeisillä osilla. Samalla muodostetaan yleiskäsitys alueen geologisista
ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoitusten aikana tehdään myös pohjavesi- ja
kalliopaljastumahavaintoja. Kalliopaljastumatiedot ovat tärkeitä painovoimamittausten tulkinnassa ja
kallioperän korkokuvan mallintamisessa.
Tutkimusalueella suoritettiin vuoden 2014 aikana maastokartoituksia, joissa tehtiin lähinnä
havaintoputkien ja pohjavesilammikoiden pinnankorkeusmittauksia VRS-GPS -laitteistolla sekä
varsinaista
hydrogeologista
maaperäkartoitusta
sekä
koneellisesti
että
perinteisin
maaperäkartoitusmenetelmin. Maastokartoitusten yhteydessä suunniteltiin myös alustavasti
maatutkalinjojen sijaintia. Tutkimusalueella sijaitsee useita verrattain pienialaisia vanhoja maa-ainesten
ottoalueita. Yksityiskohtaisempi maaperä- ja leikkaushavainnointi näillä alueilla ei kuitenkaan ole
mahdollista leikkausten pohjavedenpinnan yläpuolisen osan ohuuden, maa-aineksen valumisen tai
leikkausten maisemoinnin vuoksi.
3.2
Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset
Tutkimusalueella tehtiin Ramboll Oy:n GM-200 monitoimikairakoneella raskaita maaperäkairauksia ja
havaintoputkiasennuksia syys-marraskuussa 2014 yhteensä 9 pisteessä (SAUHP01 - SAUHP09, ks. liite
1). Kairauspisteet sijoitettiin ensisijaisesti painovoimamittausten tukipisteverkkoa sekä pohjavedenpinnan
havaintoverkkoa silmällä pitäen oletetun harjuytimen kohdalle. Asennuskohteet tarkastettiin yhdessä
urakoitsijan edustajien sekä maanomistajien kanssa ennen kairausten aloitusta.
Raskasta maaperäkairausta ja kallioporausta tehtiin kaikkiaan noin 281 metriä. Kairaukset tehtiin 3-5
metrin kalliovarmistuksella. Pohjaveden havaintoputkia asennettiin 9 kairauspisteessä yhteensä noin 270
metriä (taulukko 1). Halkaisijaltaan 52/60 mm:n pohjavesiputket ovat materiaaliltaan suuritiheyksistä
polyeteeniä (HDPE). Havaintoputkien siiviläosat pyrittiin asentamaan mahdollisuuksien mukaan koko
maaperän pohjavesivyöhykkeeseen. Niiden maanpäällinen osa on varustettu lukittavalla metallisella
suojaputkella. Muoviputkien yläpään korkeustaso (N2000) on vaaittu VRS-GPS -laitteistolla
(korkeustarkkuus ± 3 cm).
Raskaiden kairausten yhteydessä havainnoitiin myös maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin
yhteensä 44 maaperänäytettä (2 - 3 litraa) näytteenottimella tai suoraan ajoputkesta paineilmalla
puhaltamalla. Maaperänäytteille on tehty aistinvarainen maalajimääritys (RT-luokitus). Havaintoputkien
asennuskortit sekä raskaiden kairausten maalajihavainnot ja rakeisuusanalyysit on esitetty liitteissä 11 ja
12.
7
23.06.2015
Raskaiden maaperäkairausten lisäksi tutkimusalueella tehtiin elo-marraskuussa 2014 ns. kevyitä
tärykairauksia EPO-ELY:n Antti-kairalla ja Cobralla sekä TelaCatilla 25 mm:n tankokalustolla ja
läpivirtausterällä, sekä hankkeen töitä varten kehitellyllä metrin pituisella näytteenottimella. Kevyillä
tärykairauksilla selvitettiin ensisijaisesti maaperäkerrostumien laatua pohjavesialueiden reunaosissa.
Kevyitä tärykairauksia tehtiin kaikkiaan noin 958 metriä yhteensä 56 pisteessä.
TEHTÄVÄ
2014 - 2015
Raskas maaperäkairaus ja kalliovarmistus (m)
281
Maaperänäytteenotto (kpl)
44
Kevyt tärykairaus (kpl / m)
56 / 958
Havaintoputkiasennus (kpl / m)
9 / 270
Painovoimamittaus (kpl / km)
30 / 22
Maatutkaluotaus (kpl / km)
Vasaraseisminen luotaus (kpl / m)
44 / 17,8
9 / 990
Taulukko 1. Tutkimusalueella suoritettujen mittausten, kairausten ja pohjavesiputkiasennusten työmäärät vuosina
2014-2015.
Keveiden tärykairausten päättymissyvyys oli pisteestä riippuen 2 - 31 metriä. Tärykairausten yhteydessä
suoritettiin aistinvaraista maalajihavainnointia (RT-luokitus) noin 1 - 2 metrin välein. Yhteenveto tärykairausten maalajihavainnoista on esitetty liitteessä 10. Liitteessä 10 käytetty vedenläpäisevyysluokittelu
pohjautuu Kauniskangas & kump. (1995) esittämään luokitteluun.
3.3
3.3.1
Painovoimamittaukset
Menetelmän perusteista
Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero
noin 1 000 kg/m3), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa.
Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja
loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi
profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero
8
23.06.2015
oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea
maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla virheitä, kuvaa tulos yleensä hyvin kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua. Maapeitteen paksuustulkintaa voidaan tarkistaa ja muuttaa, mikäli
painovoimaprofiileille saadaan myöhemmin uutta kallionpintatietoa esimerkiksi uusista kairauksista.
3.3.2
Mittaukset
Painovoimamittaukset suoritti GTK:n geofysiikan kenttäryhmä. Mitattujen painovoimaprofiilien sijainti
on esitetty liitekartassa 1. Painovoimalinjojen päät ovat kalliopaljastumilla tai kairauspisteissä, joista tunnetaan kallion pinnan taso. Painovoimalinjoja mitattiin 30 kpl, yhteensä n. 22 km. Linjat mitattiin 20 m
pistevälein Scintrex Autograv-CG3 gravimetrillä ja mittauspisteiden korkeuden määritykseen käytettiin
letkuvaaitusta. Linjojen päissä maan pinnan tasot on määritetty VRS-GPS laitteistolla. Topografiaeroista
johtuva painovoimatulosten vääristymä on korjattu käyttäen Geosoft Oasis-ohjelmiston 3Dtopografiakorjausta, johon poimitaan mittauslinjan ympäristön maanpinnan taso Maanmittauslaitoksen
(MML) 10 x 10 m:n digitaalisesta korkeusmallista. Mittaustuloksista on laskettu Bouguer -anomaliat keskitiheydellä
2670
kg/m3.
Tulkinnassa
on
käytetty
Interpex
MAGIX-XL
-tulkintaohjelmaa. Tulkintaohjelmalla etsitään annetun mallin parametreja muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta
tulkitaan maapeitteen paksuus.
Painovoimamittausten linjakohtaiset tulkinnat on esitetty liitteissä 13 ja linjat liitteessä 1. Linjaprofiileissa
on käytetty vaaka-akselin mittakaavana 1:5000 ja pystyakselilla 1:1000. Tulokset ovat KKJ3 koordinaatistossa. Leikkauskuvien Y-koordinaatista puuttuu ensimmäinen numero, joka on 3. Korkeusjärjestelmä
on N60. Raportin liitteiden pintamalleissa käytetty korkeustaso on N2000.
Kuivalle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä 1600 kg/ m3 ja veden kyllästämälle maaainekselle 1900 kg/m3. Pohjaveden pinnan taso nousee alueella huomattavasti pohjoisesta etelään päin.
Pohjoisosassa on enemmän pohjaveden pintahavaintoja kuin eteläpäässä. Eteläpään vesipintoina käytettiin luonnonvesipintojen mukaan arvioituja arvoja. Vedenpinnan taso esitetään leikkauskuvissa maaperämallia jakavana vaaka/vinoviivana.
Vaikka maanpinnan vaihtelu alueella on yleisesti ottaen vähäistä, tuo tulkinta esiin kallionpinnan paikoitellen jyrkätkin vaihtelut. Maapeite on tasaisen paksua, paksuimmillaan 30–40 m lähes koko alueella lukuun ottamatta aivan eteläisintä kallioaluetta, jossa se ohenee n. 5 metrin paksuiseksi.
9
23.06.2015
3.4
Maatutkaluotaukset
Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen
radiotaajuisten (20 - 1 000 MHz) aaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin. Tämä toistuu kymmeniä kertoja sekunnissa, minkä tuloksena saadaan jatkuvaa profiilikuvaa maankamaran sähköisistä rajapinnoista. Maatutkalaitteistoon kuuluu lähetin-vastaanotinantennin lisäksi keskusyksikkö, kaapelit, paikannusjärjestelmä sekä vetolaitteistot (maastoauto, mönkijä tai moottorikelkka) ja telineet (kuva 3).
Maatutkan lähettämän elektromagneettisen pulssin kulkunopeus ja tunkeutumissyvyys riippuu väliaineen
dielektrisyydestä (Er -arvo) ja sähkönjohtavuudesta. Sähkönjohtavuuden kasvu näkyy maatutkasignaalin
vaimenemisena. Maankamaran dielektrisyyden määrää lähinnä sen kosteuspitoisuus, johon puolestaan
vaikuttaa aineksen raekoko. Hiekassa ja sitä karkeammissa maalajeissa sähkönjohtavuus ja dielektrisyys
ovat yleensä alhaisia ja maatutkauksen syvyysulottuvuus vastaavasti hyvä. Hienoaineksen (savi) tai suolapitoisuuden (esim. tiesuolaus tai kaatopaikan suotovedet) lisääntyminen kasvattaa sähkönjohtavuutta ja
dielektrisyyttä, jolloin myös maatutkan syvyysulottuvuus heikkenee. Menetelmä onkin parhaimmillaan
harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperäkerrosten rakenteesta. Nämä tiedot ovat merkittäviä erityisesti vähän kairaustietoa tai maaperäleikkauksia sisältävillä alueilla.
Tutkimusalueen olosuhteista sekä tutkattavien linjojen pituudesta ja lukumäärästä riippuen työpäivän aikana suoritettavan maatutkaluotauksen määrä on keskimäärin 5 - 15 kilometriä. Yhden mittauspäivän tulosten tulkintaan kuluu yleensä 1 - 2 työpäivää. Maatutkaluotaukselle on tyypillistä, että keskimäärin noin
70–80 % mittauslinjoista on hyviä/tulkintakelpoisia.
Tutkimusalueella tehtiin tammikuussa 2015 kaikkiaan 44 maatutkaluotauslinjaa, yhteispituudeltaan 17,8
kilometriä (ks. liite 1 ja taulukko 1). Luotauksissa käytettiin GTK:n Länsi-Suomen yksikön SIR-3000maatutkalaitteistoa ja 100 MHz:n antennia. Luotauksissa käytetty mittausaika oli 450 nanosekuntia. Linjojen paikannus maastossa suoritettiin tavallisella GPS-paikantimella (XY -tarkkuus noin 2 - 3 metriä).
Kuva 3. Geologian tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen yksikön maatutkalaitteisto (Kuva: Jari Väätäinen/GTK).
10
23.06.2015
Maatutkaluotauksen käyttökelpoisuutta tutkimusalueella heikentävät laaja-alaiset hienorakeiset kerrostumat sekä teiden pintakerrokseen mahdollisesti ajettu hienosedimentti. Tutkasignaalin tunkeutumissyvyys
siltissä ja savessa on korkeintaan muutamia metrejä. Tämän vuoksi maatutkaluotaukset pyrittiin keskittämään niille harjujakson osille, missä hiekka- ja sorakerrostumat ulottuvat maanpintaan saakka. Tutkasignaalin syvyysulottuvuus harjujakson keskiosissa oli pääosin 10–15 metrin luokkaa ja enimmillään noin 20
metriä (kuva 5). Sen sijaan hienorakeisten kerrostumien alueilla tunkeutumissyvyys jäi paikoitellen alle 5
metriin.
Maatutkaprofiilien tulkinta perustuu sähköisten rajapintojen ja yksittäisten heijasteiden visuaaliseen tarkasteluun ja niiden geologiseen selittämiseen. Tulkintavaiheessa luotauksen aikamittakaava muutetaan
syvyysmittakaavaksi. Profiileilla havaitut heijasteet pyritään lisäksi korreloimaan muun saatavilla olevan
tiedon kanssa (mm. kairaukset, maaperäleikkaukset ja muu geofysikaalinen mittausdata).
Linjojen prosessoinnissa ja tulkinnassa on käytetty Geo Doctor 2 -ohjelmistoa. Linjoja on prosessoitu
(taustanpoisto, signaalin vahvistus ja vertikaalisuodatus) niillä näkyvien piirteiden korostamiseksi ja/tai
häiriöiden poistamiseksi. Digitaaliset maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä tiedostoina että paperitulosteina. Luotausprofiileista on tulkittu maaperän aineksen pääpiirteet sekä mahdollisuuksien mukaan myös pohjaveden sekä moreenin/kallion pinta.
3.5
Vasaraseismiset luotaukset
Vasaraseisminen refraktioluotaus soveltuu parhaiten muiden geofysikaalisten mittausmenetelmien (esim.
painovoimamittausten) referenssitiedon tuottamiseen. Seismisessä luotauksessa mitataan keinotekoisesti
synnytetyn täryaallon kulkuaikaa räjäytys- tai lyöntipisteeltä maahan kiinnitetyille, täryaallon rekisteröiville geofoneille. Seismisten aaltojen etenemisnopeus maaperässä riippuu maalajista, sekä maalajin tiiveydestä ja kosteuspitoisuudesta. Kalliossa täryaallon nopeuden määrää ensisijaisesti sen rikkonaisuus.
Seismisellä luotauksella saadaan tietoa maaperän laadusta, kallion- ja pohjavedenpinnan syvyydestä/tasosta sekä kallioperän rikkonaisuudesta.
Tutkimusalueella tehtiin syyskuussa 2014 yhteensä 9 vasaraseismistä luotauslinjaa (L1 -L9, ks. liite 1),
yhteispituudeltaan 990 metriä. Luotaukset tehtiin GTK:n Länsi-Suomen yksikön 24-kanavaisella Geode
ES-3000 seismografilla 110 metrin vastakkaisluotauksina 2,5-5 metrin geofonivälillä. Maaperäkerrosten
välisten rajapintojen ja kallionpinnan syvyyden selvittämiseksi luotauslinjoilla suoritettiin lyöntejä useissa
eri kohdissa. Geofoniasentoja varten sijoitettiin lyöntipisteet linjojen päihin, keskipisteeseen sekä linjojen
suuntaisille jatkeille 30 metrin etäisyydelle linjojen päistä.
Luotausten tuloskäsittely ja tulkinta on tehty SIPQC-ohjelmistolla, joka laskee leikkausaikamenetelmällä
kerrospaksuudet luotauslinjojen päihin ja viivästysaikamenetelmällä geofonien alle. Luotausten tulkinnassa on käytetty pääosin ns. 3-kerrosmallia seuraavin oletuksin:
11
23.06.2015
1) Ylimpänä sijaitsee seismiseltä nopeudeltaan hidas, ohut ja kuiva kerros. Kerroksen ohuudesta johtuen sille ei yleensä saada tarkkaa seismistä nopeutta.
2) Kuivan pintamaan alapuolinen, pohjaveden kyllästämä maakerros. Mitatun seismisen nopeuden
perusteella voidaan tehdä päätelmiä myös aineksen raekoosta.
3) Kallio, jolle mitattu seisminen nopeus kuvastaa kivilajia ja kallion rikkonaisuutta.
Merkittävimmät virheet seismisiin luotauksiin aiheuttavat yleensä välikerrokset, jotka ovat liian ohuita
erottuakseen tulkinnassa (ns. piilokerros tai hidas välikerros). Tyypillinen piilokerros lajittuneissa maaperämuodostumissa on pohjavesikerros, jonka paksuuden on erottuakseen oltava vähintään puolet irtomaapeitteen kokonaispaksuudesta. Koska tutkimusalueella irtomaapeite on kuitenkin pääosin pohjavedellä
kyllästynyttä, piilokerroksena saattaa esiintyä lähinnä moreenia maapeitteen alaosissa. Moreenikerrostumat ovat kuitenkin pääosin ohuita ja niiden seisminen nopeus on niin lähellä veden kyllästämän hiekan ja
soran nopeutta, joten ne eivät aiheuta merkittävää virhettä maapeitteen paksuustulkintaan. Näin ollen suoritettujen vasaraseismisten luotausten tulkintatarkkuuden voidaan olettaa olevan 10–15 % tulkitusta syvyydestä/paksuudesta. Sen sijaan kallioperän seismistä nopeutta ei ole voitu määrittää tarkasti paksuimpien maapeitteiden (yli n. 20 m) alueilla luotauslinjojen lyhyyden takia. Seismisen luotauksen syvyysulottuvuus on karkeasti noin kolmannes käytetyn luotauslinjan pituudesta, tässä tapauksessa noin 25–30 metriä. Tutkimusalueella vasaraseismisiä luotauslinjoja sijoitettiin painovoimalinjojen päihin, joista muutoin
kallionpintareferenssiä ei ollut saatavilla.
4
MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI
Kairauksista, painovoimamittauksista, maatutkaluotauksista, seismisistä luotauksista ja kalliopaljastumista saadut kallionpinnan tasotiedot, sekä havaintoputkista, maatutkaluotauksista ja luonnonvesistä saadut
pohjavedenpinnan tasotiedot on yhdistetty ArcMap -ohjelmistolla. Aineistojen yhdistämisvaiheessa kaikkien pintamallien laadinnassa käytettyjen pisteiden korkeustasot on muunnettu valtakunnalliseen N2000järjestelmään. Pisteaineistoista on laskettu Topogrid -interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallion- ja pohjavedenpinnan tasosta, kun taas pohjavedellä kyllästyneen irtomaapeitteen paksuus (varastokerrospaksuus) on laskettu em. mallien erotuksena.
Interpoloitujen mallien ulottuvuus tunnetuilta tasopisteiltä on kallionpinnan osalta 150 metriä. Pohjavesipintamalli rajattiin puolestaan pohjavesialuerajojen ja pistekohtaisen 300 metrin puskurin yhdistelmällä. Pintamallit on visualisoitu ArcMap -ohjelmistolla 1:25 000 mittakaavaisille peruskarttapohjille
(liitteet 2, 3, 4, 5 ja 6). Alueilta, joilta ei ole olemassa mitattua/luodattua kallio- tai pohjavesipintatietoa, ei
visualisointeja esitetä. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus liitteessä 4 (varastokerrospaksuus)
voitiin visualisoida ainoastaan niillä alueilla, joilta oli käyttävissä sekä kallionpinnan, että pohjavedenpinnan mallit.
Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on selvillä ehdottoman tarkasti vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Sen sijaan pai-
12
23.06.2015
novoimalinjojen ja maatutkaluotausten mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan
kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla (Topogrid) näiden tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Näin ollen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden
välialueilla voi olla todellisuudessa laajojakin kalliokohoumia tai - painanteita, joita ei voida pintamallissa
havaita. Myös kallionpinta- ja pohjavesipintamallien laadinnassa käytetty interpolointi- ja laskentatekniikka saattaa aiheuttaa vääristymiä erityisesti mallien reuna-alueilla. Pääsääntöisesti pintamallien tarkkuus pohjavesialuerajojen sisäpuolella on kuitenkin hyvä.
POVET -järjestelmän pohjavesitietojen puutteellisuudesta sekä niiden epätasaisesta jakautumisesta johtuen pohjavesipintamallin laadinnassa käytetyt tasotiedot perustuvat pääosin tässä tutkimuksessa tuotettuun
aineistoon sekä Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineiston perusteella tulkittuihin pinnankorkeustietoihin. Kyseisen aineiston pistetiheys eli pulssiosumien määrä maastossa on noin yksi piste kahdelle neliömetrille. Laserpisteistä prosessoidun korkeusmallin korkeustarkkuus on puolestaan noin ± 30 senttimetriä
ja resoluutio kaksi metriä. Näiden tietojen valossa liitekartassa 3 esitettyä pohjavesipintamallia voidaan
kuitenkin pitää suhteellisen luotettavana.
Alueelta tehtiin myös 3-ulotteinen ns. kevennetty maaperämalli. Malli perustuu edellä esitellyiltä maanja kallionpinnan malleilta, maatutkaluotauksesta, raskaista ja keveistä kairauksista sekä maaperäkartoituksesta poimittuihin yleistettyjen maaperäyksikköjen rajapintapistetietoihin. Mallissa hyödynnettiin lisäksi
lukuisaa määrää ELY:n kairaustietoja (liite 9). Näiden tuloksia ei ole esitetty tässä raportissa omina taulukoinaan, vaan tiedot on sovellettu alueelta tehtävään malliin. GTK:n tekemät keveät tärykairaustulokset ja
hydrogeologisen kartoituksen tulokset on esitetty liitteissä 8 ja 10. Näiden havaintojen pistetiheys ei kuitenkaan ollut riittävä mallinnukseen, vaan laajoille alueille tehtiin poikkileikkausverkosto (liite 7), jonka
laadintaan käytettiin kuvitteellisia havaintopisteitä kerros- ja maalajitietoineen. Malliin valitut yksiköt
olivat: kallionpinta, moreeni, ydinharju, eteläinen harjuhiekka, pohjoinen harjuhiekka, merisedimentti
(Syvän veden hieno hieta), rantahiekka- ja tuulikerrostumahiekka ja turve (liite 7). Poikkileikkaukset luotiin Microsoft Excelin ja ArcGis -ohjelmistojen avulla. Lopuksi pintojen interpolointi suoritettiin ArcGis ohjelmistolla. Numeerinen 3D -aineisto on tallennettu erilliselle CD levylle.
5
5.1
TULOKSET
Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva
Tutkimusalueen kallioperä on prekambrista, Svekofennisen vuorijononpoimutuksen aikana noin 1800–
1900 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä. Tutkimusalueen vallitsevat kivilajit ovat metamorfoituneita kivilajeja, kuten tonaliitti, porfyyrinen graniitti ja kiillegneissi (kuva 4).
13
23.06.2015
Kuva 4. Tutkimusalueen kallioperäkartta
Tutkimusalueen harju on pinnanmuodoiltaan suhteellisen tasainen ja kohoaa ympäristöstään vain harvoin.
Selväpiirteinen kohomuoto on nähtävissä ainoastaan Kangasniemestä etelään noin puolen kilometrin
matkalla. Kallionpinnan korkeusero hienoainessedimenttien peittämien laaksoalueiden ja niitä reunustavien moreeni- ja kalliomäkien välillä on tyypillisesti 30–40 metriä, joskin kallionpinta kohoaa harjualueellakin vähitellen 50 metriä etelään Patamin alueelle ja edelleen 30 metriä Valkeisjärven pohjoispuolen kallioalueelle. Kallionpintakartassa (liite 2) on nähtävissä muutenkin pientä vaihtelua, mutta ei pohjaveden
virtausolosuhteen kannalta merkittäviä ruhjevyöhykkeitä tai kalliokynnyksiä.
14
23.06.2015
5.2
Maaperän koostumus
Tutkimusalue on tyypillistä muinaisten Itämerivaiheiden muokkaamaa maaperää. Alueelta julkaistut
maaperäkartat luovat ristiriitaisen kuvan tässä tutkimuksessa selvitettyyn maalajien jakautumiseen alueella. Liitteessä 7 on esitetty yleistys tutkimusalueen maaperäkerrostumista. Liitteessä 7 esitetyt maalajien
polygonit toimivat myös laaditun maaperän 3D-pintamallin yksikköjen rajauksina. Maanpinnalta tarkasteltuna tutkimuksen kohteena oleva harju on nuorempien prosessien muokkaama ja osin peitteinen, ja se
esiintyy itsenäisenä morfologisena muodostumana ainoastaan Kangasniemen ja Kotangin välillä, sekä
pienialaisena Saukonkylän urheilukentän takana Saukonkylä I vedenottamon alueella.
5.2.1
Karkearakeiset kerrostumat
Karkearakeiset lajittuneet kerrostumat esiintyvät vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä lähes läpi koko tutkimusalueen. Harjun karkearakeinen runko-osa näyttää olevan poikki ainoastaan Patamin alueella. Saukonkylän alueen maatutkaluotaukset ja raskaat kairaukset osoittavat karkearakeisten kerrostumien aineksen olevan pääosin karkeaa ja keskikarkeaa hiekkaa. Myös sorainen harjuydin esiintyy lähes kaikkialla,
mutta näyttää olevan keskimäärin 8 - 13 metriä paksu, ollen paksuimmillaan alueen keski - pohjoisosassa.
Varsinaista harjuydintä verhoavat harjuhiekat esiintyvät koko tutkimusalueen läpi. Kaiken kaikkiaan karkearakeisten kerrostumien paksuus vaihtelee noin 10 - 35 metrin välillä harjun alueella, ollen paksumpi
harjun pohjoisosista Kotankiin. Sama piirre on havaittavissa myös harjun leveydessä. Näin ollen Kotangista etelään harjun ainesmäärä on selvästi pohjoista aluetta vähäisempi. Harjun reunoilla hienorakeisen
kerrostuman päällä karkearakeisten hiekkavaltaisten rantakerrostumien paksuus vaihtelee 1 - 8 metrin välillä. Maalajien lateraalinen jakauma on esitetty liitteessä 7 ja kerrostumien paksuudet ja laajuudet 3D aineistossa.
Maatutkaluotaustausprofiilien perusteella karkearakeinen harjuydin esiintyy yleensä harjun poikkileikkauksessa kupolimaisena rakenteena (kuva 5). Maatutkan ollessa monin paikoin ainut muodostuman sisäisten rakenteiden tutkimusmenetelmä, jää myös muodostuman rakenteen kokonaiskuva paikoitellen varsin
vajavaiseksi kyseessä olevalla peitteisellä harjulla, johtuen maatutkamenetelmän rajoitteista. Rannikkoalueiden harjuille tyypilliset rantakerrostumat erottuvat kuitenkin hyvin tutkakuvilta. Karkearakeiset rantakerrostumat näyttävät leikkaavan varsinaisia harjukerrostumia tyypillisesti 2-4 metrin syvyydellä maanpinnalta. Kyseessä olevat karkearakeiset rantakerrostumat näyttävät levinneen satojen metrien etäisyydelle harjun sivuille ja sisältävät usein rantakaartoja. Kangasniemen eteläisellä matalalla maaainesottopaikalla on nähtävissä harjuhiekan ja rantakerrostuman eroosiokontaktin yläpuolella tyypillisestä
viistoristikerroksellisuudesta erottuvaa kaukaloristikerroksellisuutta, mikä osoittaa alueen rantavoimien
toiminnan olleen voimakasta.
15
23.06.2015
5.2.2
Hienorakeiset kerrostumat
Alueen hienorakeiset kerrostumat vaihtelevat hiesun ja hienon hiedan välillä (RT-maalajiluokitus), joskin
hieno hieta näyttää olevan yleisempi (liite 7; syvän veden hienohieta). Hienohietakerrostuman paksuus on
usein ainakin 5–10 metriä; tosin jopa yli 20 metrin paksuuksia on kairausten yhteydessä tavattu. Kerrostumassa esiintyy paikallisesti liejua sekä sulfidisedimenttiä sisältäviä osueita ja orgaanisen aineksen pitoisuus on tyypillisesti 1-2 %.
Kuva 5. Harjualueen tyypilliset maaperäkerrokset maatutkaprofiililta (yhdistelmä linjoista 37 ja 38) tulkittuna.
Profiilin sijainti on esitetty liitteessä 7.
Hyvin usein kerrostuman päällä tavataan edellä kuvattu 2-4 metriä paksu rantahiekka tai hieta. Kerrostuman sisäiset rakenteet näyttävät vaihtelevan massiivisesta laminaariseen. Kevyiden tärykairausten yhteydessä huomattiin kyseiseen syvään altaaseen kerrostuneeseen merisedimenttiin liittyvän savimateriaalin
sekoittuminen siihen harjun liepeillä (liite 12; rakeisuuskäyrä). Aivan moreenin kontaktin yläpuolella
näytteenottimessa tutkitussa sedimentissä on nähtävissä isompia rakeita muutaman senttimetrin matkalla,
osoittamassa mannerjäätiköstä poikivien jäälauttojen aktiivisuutta, jota luonnehtii ”tippukivien sataminen” sedimenttiin.
5.2.3. Moreeni
Alueen moreeni on rakeisuudeltaan tyypillisimmin hiekkamoreenia. Käytettävissä olevilla tutkimusmenetelmillä moreenin rakenteisiin ei voida ottaa kantaa. Muista rannikkoalueen harjurakennetutkimuksista
poiketen Saukonkylän alueella varsinaisen harjusoran alla esiintyy usein moreenia, kun taas muualla harjun synnyttäneen jäätikköjoen vedet ovat yleensä huuhtoneet harjuytimen alustan kallion pintaan saakka
puhtaaksi.
16
23.06.2015
5.3
Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus
Liitekartassa 3 on esitetty tutkimusalueen havaintoputkista, luonnonvesipinnoista ja maatutkaluotauksista
saatujen tietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli pohjaveden päävirtaussuuntanuolineen. Liitteessä 4 on kuvattu pohjaveden kyllästämän irtomaapeitteen paksuus (varastokerrospaksuus). Liitteessä 5 on puolestaan esitetty pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen (vajovesivyöhykkeen) paksuus ja liitteessä 6 on esitetty irtomaapeitteen kokonaispaksuus. Interpoloinnista sekä pohjaveden- ja kallionpinnan tasotietojen epätasaisesta jakautumisesta johtuen väripintakarttojen informaatio on
paikoitellen hajanaista ja/tai puutteellista. Pohjavedenpinnan tasoja, virtaussuuntia ja pohjaveden virtauksen kannalta tärkeitä maaperäkerrostumia käsitellään myös kappaleissa 6 ja 7. Samassa yhteydessä keskustellaan myös orsiveteen liittyvistä seikoista.
Tutkimusalueeseen kuuluvan Saukonkylän pohjavesialueen luokittelutiedot on esitetty taulukossa 2. Alueella sijaitsee kaksi Lappavesi Oy:n vedenottamoa: Saukonkylä I (Piste 299A liitteessä 9) ja Saukonkylä
II (Piste 173A liitteessä 9), joilla molemmilla on 750 m3/d vedenottolupa tietyin rajoituksin. Nykyisin
näistä molemmista ottamoista otetaan keskimäärin 250 m3/d. Alueen eteläosassa sijaitsee lisäksi Patamin
ottamo, josta vuonna 1988 tehdyn koepumppauksen perusteella (piste 167 liitteessä 9) on otettavissa 400
m3/d hyvälaatuista pohjavettä. Nykyinen vedenotto alueella on kuitenkin vain muutamia kuutiometrejä
vuorokaudessa. Lisäksi Saukonkylän harjualueella on yksityisiä kaivoja.
Numero
Nimi
KokonaisLuokka pinta-ala
(km2)
Arvioitu pohjaMuodostumisveden muodospinta-ala (km2)
tuminen (m3/d)
Käyttö (m3/d)
1000502
Saukonkylä
I
3,32
~500
15,2
3000
Taulukko 2. Saukonkylän pohjavesialueen tunnuslukuja
5.3.1
Pohjaveden laatu
Alueen pohjavesivarantojen hyödyntämistä hankaloittaa paikoittainen heikko laatu. Laatuongelmia aiheuttavat Pohjanmaan alueelle tyypilliset korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet. Seuraavassa kappaleessa
esitellään Lindsbergin (2011) yhteenveto Saukonkylän pohjavesiselvityksen (v. 2000) koepumppausten
aikaisista vedenlaatutiedoista pisteissä 299A, 173A ja 286 välillä 1.6. - 6.9.1999 (liite 9).
Saukonkylä I:n ottamo sijaitsee koepumppauspisteessä 299A. Selvityksen mukaan pohjavesi on hapanta
ja rautapitoista, ja mangaani- ja happipitoisuudeltaan kohtalaista. Typpiyhdisteiden määrä oli alhainen,
joskin nitraattityppi oli hieman koholla (max. 1,5 mg/l). Pohjaveden pintakerroksissa nitraattitypen pitoisuus oli koholla (max. 3,8 mg/l), mikä saattaa johtua peltojen lannoituksesta tai hiekkakuopissa sijainneista kaatopaikoista. Fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja ei havaittu. Tavanomaisten määritysten lisäksi analysoitiin myös orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), adsorboituvat orgaaniset halo-
17
23.06.2015
geeniyhdisteet (AOX), fosfaattifosfori (PO4-P) sekä raskasmetallit, joiden pitoisuudet ja arvot olivat alhaisia tai alle määritysrajan.
Saukonkylä II:n ottamo sijaitsee koepumppauspisteessä 173A. Selvityksen mukaan pohjavesi on hapanta
ja rautapitoista, ja mangaanipitoisuudeltaan kohtalaista. Vesi on vähän happea sisältävää (max. 4,3 mg/l).
Typpiyhdisteiden määrä oli alhainen. Fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja ei havaittu.
Lisäksi analysoitiin TOC, AOX, PO4-P sekä raskasmetallit, joiden pitoisuudet ja arvot olivat alhaisia tai
alle määritysrajan.
Koepumppauspisteessä 286 (liite 9) pohjavesi on huonolaatuista. Vesi on hapanta ja hapetonta ja siinä on
runsaasti rautaa, mangaania ja humusta (max. CODMn=5,2 mg/l). Typpiyhdisteiden määrä oli alhainen.
Fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja ei havaittu. Lisäksi analysoitiin myös TOC, AOX,
PO4-P sekä raskasmetallit. Pitoisuudet olivat alhaisia lukuun ottamatta fosfaattifosforia (PO4-P), jonka
määrä oli 0,1 - 0,12 mg/l (raja-arvo 0,1 mg/l) sekä TOC-arvoa, joka oli 4,4 - 5,5 mg/l (suositusarvo alle
2,0 mg/l). Fosfaattipitoisuudet voivat viitata jätevesipäästöihin. Korpela-Koivulan vesiosuuskunnalla on
koepumppauspisteessä 185A kaivo (liite 9), joka toimii varavedenottamona. Matalalla tuotolla (100–150
m3/d) vesi ei vaadi kuin pH:n noston. Suuremmalla tuotolla happipitoisuus alkaa laskea ja orgaanisen aineksen määrä nousta yli sallitun raja-arvon. Vedessä ei havaittu fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja.
Aivan tutkimusalueen eteläosassa sijaitsevan Patamin vedenottamon vedenlaatua ei ole tutkittu kaivon
rakentamisen jälkeen, mutta aistinvaraisesti vesi on ollut hyvälaatuista. Koepumppaus kaivon kohdalla,
pisteessä 167, tehtiin vuonna 1988. Tutkimuksen mukaan vesi on erittäin hyvälaatuista, joskin happipitoisuus on suhteellisen pieni. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat erittäin pieniä. Vedessä oli
hieman humusta (max. KMnO4=5,5 mg/l) ja happipitoisuus oli enimmillään 3,2 mg/l. Hiilihappopitoisuus
oli enimmillään 44 mg/l.
5.3.2
Pohjaveden esiintyminen
Pohjavedenpinnan taso pohjoisella harjualueella vaihtelee välillä +80 - +102 m mpy välillä nousten reilun
sadan metrin matkalla SAUHP05 havaintoputkelle tasolle +116 m mpy, josta se kohoaa edelleen tasaisesti etelän +146 m mpy tasolle (kuva 6, liite 3). Kuvan 6 perusteella pohjaveden pinta noudattelee suurin
piirtein maanpinnan tasoa ja tutkimusalueen eteläisen osan hydraulinen gradientti on ennen SAUHP05
pohjavesiputkea noin 5 m/km, kun taas Kangasniemen eteläosan pohjavettä salpaavan rakenteen pohjoispuolella hydraulinen gradientti on hieman alle 7 m/km.
Tutkimusalueen paksuimmat ja laajimmat pohjavedellä kyllästyneet irtomaakerrokset sijaitsevat Kangasniemen ja Patamin välillä. Siellä pohjaveden varastokerroksen paksuus on keskimäärin 20 -25 metriä yltäen paikallisesti jopa yli 30 metriin (kuva 6, liite 4). Kangasniemeltä pohjoiseen varastokerroksen paksuus on 15 - 20 m välillä, ollen suurimmillaankin noin 25 metriä (kuva 6, liite 4). Kuvassa 6 näkyy myös
pohjaveden päävirtaussuunta harjun pituussuunnassa läpi tutkimusalueen. Pohjaveden liikkeisiin virtaussuuntineen palataan kappaleissa 6 ja 7. Kuvan 6 eteläpään kallionpinnan piikki johtuu esitystekniikasta. Käytännössä karkearakeiset
hiekka- ja sorakerrostumat kulkevat kallioalueen vierestä alueen läpi.
18
23.06.2015
Kuva 6. Saukonkylän pohjavesialueen pituusleikkaus (Pituusleikkaus D - D’ liitekartassa 7). Kallionpinta on esitetty oranssilla; yläpuolinen pohjavedellä kyllästynyt maakerros sinisellä ja pohjaveden yläpuolinen maakerros
harmaalla.
6
GEOLOGISTEN TULOSTEN TULKINTA
Tässä kappaleessa keskitytään edellä esitettyjen tulosten tulkintaan tutkimuksessa kerätyn tutkimusaineiston, aikaisempien tutkimusten, geomorfologisen karttatulkinnan sekä yleisen maaperägeologisen tiedon
valossa.
6.1
Tutkimusalueen maaperämuodostumien geologinen rakenne
Tutkimusalue sijaitsee ikivanhan (1900 Ma) kallioperän alueella, joka on vuosimiljoonien saatossa kokenut monivaiheisen kehityksen. Tällöin kallioperää on muokattu prosesseissa, joissa sitä on vuoroin painettu - puristeltu - taivuteltu – kulutettu kiteytymisensä jälkeen ja vähitellen se on saanut nykyisen muotonsa.
Nämä rakenteet ovat kuitenkin vain harvoin näkyvissä, sillä ne ovat peittyneet toistuvien jääkausien toimesta irtomaakerroksella, jota on viimeksi muokattu viimeisen eli Veiksel-jääkauden aikana ja erityisesti
sen loppuvaiheessa. Valtaosa tutkimusalueen maaperästä on karkearakeisia harjukerrostumia, kuten hiekkaa ja hietaa. Tutkimusalueen harjukerrostumat ovat syntyneet noin 10 500–11 000 vuotta sitten, kun luo-
19
23.06.2015
teeseen vetäytyvä mannerjäätikön reuna lähestyi ja saavutti alueen. Alue kuuluu Pohjanmaalle tyypillisiin
harjujaksoihin, joissa kerrostuminen on ollut ensin vallalla jään alapuolisissa railoissa jään reunavyöhykkeessä, ja myöhemmin meressä kelluvan jään reunan alla ja sen etupuolella. Näissä ympäristöissä syntyneet harjukerrostumat ovat suhteellisen kapeita, osittain katkonaisia ja hienosedimenttien peitossa.
Yhtenä erityispiirteenä Saukonkylän alueella ovat harjun kyljille kerrostuneet savipitoiset hiedat ja hienot
hiedat (kappale 5.2.2.). Tämä osoittaa aineksen kerrostuneen jään reunan ulkopuolelle syvään altaaseen,
jonka vesi oli savimateriaalin kyllästämää. Savimateriaali karkearakeisessa sedimentissä on osoituksena
altaaseen liettyneen saven määrästä, joka vaihteli vuodenaikojen ja säiden mukaan. Sen sijaan karkeammat hieta- ja hienohietaosuudet sedimentissä osoittavat jäätikköperäisen pulssisen sedimentaation vallinneen alueella. Kyseinen ilmiö on tavanomaista deglasiaation loppuvaiheessa, jolloin jään alapuoliset sulavedet noudattavat omaa ilmastollista vuodenaikaisrytmiään ja toisaalta jäätikön itsensä evoluutiota, jossa
jäätikköjokimuodostumat elävät alinomaa uusien sulavesikanavien syntyessä railoihin. Toisaalta myös
ympäröivä vesiallas on epävakassa tilassa altaan reunojen ollessa usein liian jyrkkiä, ja erilaisia vedenalaisia massaliikuntoja tapahtuu alinomaa. Näiden kuluessa ja pienten vedenalaisten maan vyörymien
aikoihin kerrostui huomattavia sedimenttimääriä altaiden pohjalle. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta
syntyi nyt tarkasteltu sekoitus syvän veden sedimenttiä.
Tutkimusalueen harjukerrostumien synty mannerjään perääntymisvaiheessa voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: 1) Mannerjäätikön reunan tunneli-/railovaihe, jossa kerrostui harjun karkein ydinosa ja ydintä
verhoavat hiekat. 2) Jäätikkötunnelin avartuminen ja jään reunan kelluminen sekä vetäytyminen, jolloin
syntyivät sora – hiekkaharjuytimen ympäristön hienohiekkavaltaiset osat ja niihin rajautuvat syvän veden
siltti- ja savikerrostumat. 3) Rantavaihe, joka kulutti, tasoitti ja uudelleen kerrosti maanpintaan saakka
ulottuvia harjun osia.
Lopullisen muodon ja koostumuksen tutkimusalueen maanpinnalle on antanut voimakkaiden rantavoimien ja myöhemmän jokitoiminnan pitkäaikainen vaikutus. Maan kohoamisen seurauksena tutkimusalue on
paljastunut veden alta noin 10 000 vuotta sitten. Jääkauden loppuvaiheessa ja sitä seuranneella lämpökaudella kerrostuneet hienorakeiset sedimentit verhosivat niin alueen harjua kuin kallio- ja moreenikohoumiakin alun perin suhteellisen tasapaksuna kerroksena, kunnes mataloituvan meren virtaukset ja rantavoimat huuhtelivat nämä pois. Rantavoimat huuhtoivat myös moreenipeitettä ja harjun kerrostumia, josta irronnutta hiekkaa kerrostui uudelleen harjun liepeille ja mäkien alarinteisiin maatutkaluotauskuvissa
näkyväksi viistokerrokselliseksi sedimentiksi. Sedimentti on viistokerroksellista, koska siinä yksittäiset
hiekkarakeet kerrostuivat vierimällä asettuen luonnolliseen lepokulmaansa.
6.2
Harjun sisäinen rakenne
Tutkimusalueen harjukerrostumat ovat osa pidempää Keski-Suomen jäätikkökielekkeen sisäosissa kulkevaa luode-kaakkosuuntaista harjujaksoa, joka päättyy Keski-Suomen reunamuodostumaan Vilppulan eteläpuolelle. Sen sisäinen rakenne on tyypillinen jäätikkökielekkeen sisäosien harjuille, joissa karkeaa soraista harjuydintä verhoavat vaihtelevan paksut harjuhiekat, joskin Saukonkylässä harjuydin on harvoin
karkeaa soraa, ja harjusoran tavattiin vain harvoin kerrostuneen suoraan kalliopohjalle (liite 11). Harju
20
23.06.2015
itsessään on kuitenkin varsin kookas (liite 7, kuvat 7, 8 ja 10). Harhaanjohtavan kuvan sen kokoluokasta
antaa sen sijainti laajassa pohjois-eteläsuuntaisessa kalliopainanteessa. Harjukerrostumat ovat myös pääosin merisedimenttien ja rantakerrostumien peitossa. Harjussa tietyin välimatkoin esiintyvät pullistumat
(esim. liite 7) osoittavat kappaleessa 6.1. kerrottua jäätikön evoluutiota, missä karkeasti ottaen kahden
pullistuman väli kuvastaa yhtä sulavesivaihetta. Kyseisiä pullistumia selkeästi kapeamman runko-osan
pituus vaihtelee kilometristä kolmeen (liite 7) osoittaen tämän jäätikköjoen osan toimineen vain muutamia vuosia.
Saukonkylän harjun eräs erityispiirre on Kangasniemen eteläiselle alueelle sijoittuva pohjavedenpinnan
tason jyrkkä gradientti (n. 14 metriä 130 metrin matkalla (kuva 6)). Poikkeuksellisen jyrkän pohjavedenpinnan gradientin todennäköinen selitys on esitetty kuvassa 9; joskaan kaikkia siinä esiteltyjä piirteitä ei
ole pystytty osoittamaan tutkimuksilla. SAUHP05 pohjavesiputkea voidaan pitää viimeisenä kohtana, jossa eteläinen korkealla esiintyvä pohjavedenpinta on havaittavissa. Tällä kohtaa eteläisellä harjunosalla
muodostuneet pohjavedet pakkautuvat kapeassa suppilomaisessa harjunosassa mahdollisesti ohutta hienohietakerrostumaa – tai muuta huonosti vettä johtavaa kerrosta vasten, mikä pakottaa veden purkautumaan osittain myös harjun sivuille. Vedenpinnan voimakkaaseen alentumiseen tästä pohjoiseen vaikuttaa
luonnollisesti kalliopohjan laskeminen, harjukerrostumien verrattain hyvät hydrauliset johteet sekä alueen
soramontut.
Edellä kuvattu harjurakenne aiheuttaa myös Saukonkylän pohjavesiselvityksessä (DN:o 0899V0068 322) esitetyt pohjaveden ilmenemismuodot, SAUHP05-havaintoputken eteläpuolisten peltoalueiden lähdepurkaumineen. Alue on todiste edellä kappaleessa 6.1 esitettyjen virtausvaiheiden elinkaarista eteläisen
harjuhiekan osoittaessa erään sulavesivaiheen loppumista ja toisaalta tämän rakenteen päälle kasaantuneet
pohjoisesta kerrostuneet harjuhiekat osoittavat uuden vaiheen alkamista. Kuvasta 7 (myös liite 2) voidaan
nähdä myös kallionpinnan tason kohoavan yli 20 metriä tällä kohtaa jatkaen korkeammalla tasolla edelleen kohti etelää. Näin huomattava muutos kalliotopografiassa muuttaa myös harjun morfologisen luonteen täysin nostaen sen kohomuotoiseksi, selvästi erottuvaksi harjanteeksi (kuva 8). Täältä etelään harju
säilyttää harjannemuotonsa Kotankiin saakka, jonka jälkeen etelässä jään sulavesitoiminta on ollut vähäisempää ja harju ei kerrostunut samoihin mittasuhteisiin. Patamin vedenottamon eteläpuolella harjuydin
katoaa, kuten itse harjukin. Geomorfologisin perustein tällä alueella sulavedet eivät näytä synnyttäneen
harjua, sillä sen olemassaolo näkyisi selkeästi topografiassa.
21
23.06.2015
Kuva 7. Saukonkylän 3D -maaperämallista tehty pituusleikkaus Kangasniemen eteläpuolelta havaintoputken
SAUHP05 lähettyvillä (pituusleikkaus E - E’ liitekartassa 7). Kuvassa on esitetty pohjavettä salpaava rakenne, jossa syvän veden hienohietakerrostuma patoaa etelästä pohjoiseen suuntautuvaa pohjaveden virtausta. Huono vedenjohtavuus saa aikaan alueen poikkeuksellisen suuren pohjavedenpinnan gradientin.
Kuva 8. Saukonkylän pohjavesialueen maaperän rakenne alueen keskiosan poikkileikkauksessa 18 (Poikkileikkaus B – B’ liitekartassa 7). Kuvassa erottuu harjun selännemuoto ja pohjaveden suotautuminen harjuun rantahiekan
kautta alueen itäosasta.
22
23.06.2015
Kuva 9. Saukonkylän pohjavesialueen maaperän rakenne alueen pohjoisosan poikkileikkauksessa PL5 (Poikkileikkaus A- A’ liitekartassa 7). Kuvassa erottuu selkeästi eteläisen harjualueen geologiset yleispiirteet, joita luonnehtii harjun selännemuodon puuttuminen maaston morfologiassa sekä pohjavesipinnan sijainti hyvin syvällä.
Kuva 10. Saukonkylän pohjavesialueen maaperän rakenne alueen eteläosan poikkileikkauksessa 27 (Poikkileikkaus C – C’ liitekartassa 7). Kuvassa erottuu selkeästi eteläisen harjualueen geologiset yleispiirteet, joita luonnehtii harjun selännemuodon puuttuminen maaston morfologiassa sekä pohjavesipinnan sijainti lähellä maan pintaa.
23
23.06.2015
Maatutkaluotausten ja keveiden tärykairausten perusteella varsinaisten harjukerrostumien päällä esiintyy
laajalti hienorakeista kerrostumaa; koostumukseltaan pääosin hienoa hietaa. Kuvan 5 maatutkaprofiilista
erottuu selkeästi karkearakeinen harjuydin ja sitä ympäröivät harjuhiekat sekä näiden kerrosrakenteiden
katkeamisen eroosiopinnassa, joka erottaa edelliset niiden yläpuolisesta rantakerrostumasta. Eroosiopinta
erottaa varsinaiset harjukerrostumat uudelleen muokatuista harjukerrostumista, joita ovat yläpuoliset rantakerrostumat (kuvat 7 - 10). Eroosiopinta erottuu myös harjun keskusalueelta reunoille siirryttäessä, jossa se erottaa alapuolisen hienorakeisen merikerrostuman ja sen päälle kerrostetun varsinaisesta harjumuodostumasta huuhdellun hiekan ja hiedan. Varsinaisten karkeiden harjukerrostumien leveys on tyypillisesti
100 - 350 metriä, mutta Kangasniemellä noin 450 metriä, kun taas rantakerrostumien leveys vaihtelee 600
- 2000 metrin välillä. Tätä vaihtelevan paksua vyöhykettä voidaan karkeasti pitää pohjaveden muodostumisalueena Saukonkylässä. Kuitenkin välillä paksunkin rantakerrostuman alueelta varsinaisten harjukerrostumien ulkopuolelta hydrologinen yhteys on oletettavasti olemassa ainoastaan korkean pohjaveden
pinnan esiintymisen aikoihin. Varovaisuusperiaatetta noudattaen muodostumisalue on rajattu laajoille
rantakerrostuman peittämille alueille (liite 9).
7
YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt maaperä- ja pohjavesitutkimuksia yhteistyössä EteläPohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Alajärven kaupungin, sekä Lappavesi Oy:n
kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin Alajärven Saukonkylän (1000502) I-luokan pohjavesialueen ja sen lähiympäristön geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita. Hankkeen tavoitteena oli selvittää tutkimusalueen geologista rakennetta siten, että tulosten avulla voidaan mm. arvioida pohjavesialueen nykyisten
rajausten oikeellisuutta ja uusia vedenhankintapaikkoja.
Tutkimuksessa selvitettiin pohjavesialueen ja sen lähiympäristön kallionpinnan korkokuvaa,
pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia, harjujakson syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen
ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin, maatutkaluotauksiin, seismisiin luotauksiin
sekä pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien
syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan
määrittelylle. Lisäksi tutkimuksessa laadittu maaperän 3D-pintamalli luo hyvän pohjan mm. maankäytön
suunnittelulle sekä esim. pohjaveden ottoon ja rakentamiseen liittyville yhteensovittamistarpeille
pohjavesialueella. Tutkimusten perusteella Saukonkylän pohjavesialueen kallionpinnan topografiasta ja
maapeitteen paksuudesta sekä aineksen vaihtelusta saatiin hyvä yleiskuva, joskin rajoitteita etenkin
maatutkaluotausten tulkintaan aiheuttivat harjun liepeillä esiintyvät hienosedimentit.
7.1
Harjun rakenne
Tutkimusalueen harju on tyypillinen Pohjanmaan alueen harju, joka on syntynyt syvässä vesialtaassa perääntyvän jään alla ja reunavyöhykkeessä. Harju on kerrostumisensa jälkeen ensin peittynyt syvässä ve-
24
23.06.2015
dessä kerrostuneilla hienorakeisilla sedimenteillä, jotka ovat myöhemmin huuhtoutuneet mataloituvassa
meressä ensin merivirtojen ja myöhemmin rantatoiminnan vaikutuksesta ja kerrostuneet uudelleen meren
syvänteisiin. Näissä prosesseissa myös harjun pintaosan karkearakeiset sedimentit joutuivat uudelleen
muokatuiksi. Tällöin harjun pintaosan hiekkaa leviteltiin laajalle alueelle rantakerrostumaksi hienosedimenttien jäädessä näiden alle. Varsinaiset hiekka-/soravaltaiset harjukerrostumat ovat suhteellisen kapeita
ja usein ympäristöstään vaikeasti rajattavia. Edellä mainituista tapahtumasarjoista johtuen alueen maaperän raekokovaihtelut ovat jyrkkiä lateraalisuunnassa, mikä luonnollisesti merkitsee myös kerrostumien
vedenläpäisevyyden nopeaa vaihtelua harjun keskeltä reunoille siirryttäessä.
Poikkileikkausprofiililtaan harju on niin ikään tyypillinen rannikkoalueen harju, jossa moreenin päälle
kerrostunut karkearakeinen kupolimainen ydin erottuu selkeästi ympäröivistä hienommista sedimenteistä,
hiekasta ja hiedasta, jotka rajautuvat puolestaan kauempana pohjavesialueen reunoilla hienorakeisiin merisedimentteihin ja niiden yläpuolisiin rantahiekkoihin (kuvat 5, 8-10). Maatutkaprofiileissa ja poikkileikkauskuvissa on usein nähtävissä harjun yläosan kulutushorisontti eli eroosiopinta, jonka yläpuolella hiekat ovat viistokerroksellisia rantahiekkoja. Rantahiekat erottuvat alapuolisten hienorakeisten merisedimenttien yläpuolelta entistä selvemmin siirryttäessä poispäin harjuytimen päältä.
7.2
Pohjavesiolosuhteet
Aikaisemmat tutkimukset koepumppauksineen tukevat tämän tutkimuksen tuloksia siinä määrin, että alueen pohjavesiolosuhteiden voidaan todeta olevan varsin hyvin selvillä: pohjaveden päävirtaussuunta harjussa on etelästä pohjoiseen heijastellen kallionpinnan korkokuvaa. Pohjavesi muodostuu harjualueelle
sataneesta vedestä sekä Antin- ja Hietakankaiden alueilta suolle valuvista vesistä, jotka suotautuvat edelleen harjuun rantahiekan kautta Koivulan (SAUHP06) ja Kotangin välisellä alueella, myös osittain heikentäen pohjaveden laatua, mikä oli havaittavissa varsinkin koepumppausten yhteydessä. Huomionarvoista on pohjavedenpinnan huomattavan suuri ero etelän (146 m mpy) ja pohjoisen (80 m mpy) välillä.
Maanpinnan gradientti vastaavalla välillä on noin 15 m pienempi, mikä kuvastaa harjun ydinosalla esiintyviä heikomman hydraulisen johtavuuden vyöhykkeitä.
7.3
Vajo-/ orsiveden esiintyminen
Alueella esiintyy laajalti hienohiedan ja hiesun salpaamaa orsivettä. Tämän tutkimuksen kevyissä
tärykairauksissa törmättiin usein muutaman metrin syvyydellä maanpinnasta varsinaisen
pohjavesivyöhykkeen yläpuoliseen vesikerrokseen merisedimentissä. Tämä vesikerros ei muodosta
yhtenäistä alueellista tasoa, vaan esiintyy satunnaisilla korkeuksilla. Merisedimentti on pääosin
homogeeninen hienosta hiedasta koostuva kerrostuma, jonka vallitseva sedimenttirakenne on
horisontaalikerroksellisuus. Sen yksittäiset kerrokset ovat vain muutaman millin paksuja. Alueen syvillä
ojaleikkauksilla tehtyjen havaintojen perusteella tarkastelussa olevaa orsivettä tihkui yksittäisten
kerrosten (laminoiden) rajapinnoilta koko satojen metrien matkalta. Varsinaisia hienosedimentin
salpaamia karkearakeisia orsivesialtaita alueelta ei tässä tutkimuksessa tavattu, mutta orsivedeksi
ymmärrettävä vesipinta esiintyy tyypillisesti merisedimentin päällä olevassa rantahiekassa
25
23.06.2015
Kangasniemeltä pohjoiseen suuntautuvalla alueella. Myös orsivesi on vesilain määrittämää pohjavettä ja
ELY-keskuksen tutkimusraportin DN:o 0899V0068-322 mukaan sitä esiintyy monin paikoin. Kyseisen
raportin orsiveden pintaa kuvaavien kaivojen ja pohjavesiputken sijainti on esitetty liitteessä 5. 25.5.1999
ennen koepumppauksen aloittamista näiden syvyydet ovat olleet seuraavat: 205 (kaivo) = +102,27 m, 230
(kaivo) = +104.95 m ja 306 (pohjavesiputki) = +91,56 m. Orsivesivyöhykkeen virtaus näyttää
noudattavan alapuolisen merisedimentin yläpinnan tasoa, joka suuntautuu tyypillisesti poispäin harjusta.
Muutaman kymmenen - sadan metrin matkalla ns. harjuikkunan ulkopuolelta virtausta harjuun
mahdollisesti tapahtuu, kunnes vesipinta laskee merisedimentin, rantakerrostuman ja harjuhiekan
muodostaman kynnyksen alapuolelle. Tämä seikka on otettu huomioon pohjaveden muodostumisalueen
rajaustarkastelussa.
7.4
Rajausmuutosehdotukset
Pohjavesialueen ulkoraja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesimuodostuman veden laatuun
tai muodostumiseen. Pohjavesialueen raja ulottuu tiiviiseen maaperään asti, esim. savisilttimuodostumaan
jonka kerrospaksuus on yli 3 m. Pohjaveden muodostumisalueen raja puolestaan osoittaa pohjavesialueen
hyvin vettä läpäisevää osaa, jossa maaperän vedenläpäisevyys on vähintään hienohiekan/karkean hiedan
läpäisevyyttä vastaava. Pohjaveden muodostumisalueeseen katsotaan kuuluvaksi myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät moreeni- ja kallioalueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden
määrää (Britschgi et al. 2009).
Pohjaveden muodostumisalueen rajaus tutkimusalueella on varsin selkeä ja alkuperäinen rajaus noudattaa
hyvin edellä esitettyjä kriteereitä, eikä sitä juurikaan ole ehdotettu muutettavaksi. Sen sijaan pohjavesialueen ulkorajan uudelleenrajaus osoittautui varsin haasteelliseksi. Rajausmuutoksen suurimmat haasteet
liittyvät syvissä uomissaan aluetta halkoviin puroihin, joiden veden pinta on tyypillisesti harjun pohjavedenpintaa ylempänä. Näin ollen purovesien sekoittuminen varsinaiseen pohjaveteen on mahdollista. Puroilla on puolestaan omat, osittain pohjavesialueiden ulkopuolelle sijoittuvat valuma-alueensa, joilla tapahtuva toiminta heijastuu veden laatuun. Lisäksi, näiden alueiden ulkopuolella sedimentti ei ole täysin
vettä läpäisemätöntä savea tai hiesua. Näin ollen pohjavesialueen ulkorajan muuttaminen on erittäin vaikeaa, useimmiten jopa mahdotonta.
Kuitenkin alueelta käytettävissä olevan tutkimustiedon perusteella päätettiin pohjavesialueen alkuperäistä
ulkorajaa kaventaa idästä Orasenjokeen ja Keltinpuroon ulottuvaksi. Tämän rajauksen perustaksi arvioitiin viipymäaikoja puroista harjuhiekan ulkoreunaan yhteensä seitsemältä kohdalta Darcyn virtauslain
avulla (tehollinen virtausnopeus v =KI/ne, jossa K=väliaineen hydraulinen johtavuus, I=hydraulinen gradientti ja ne=tehollinen huokoisuus). Laskentaperusteina käytettiin alueella yleisenä esiintyvän hienon
hiedan hydraulista johtavuutta (K=10-5 m/s – K=10-7 m/s, Airaksinen 1978). Virtaus purosta harjuhiekan
ulkoreunaan näyttää kestävän pisteestä riippuen noin sadasta vajaaseen 2000 vuoteen (K=10-6 m/s). Laskentapisteet on esitetty liitteessä 8. Viipymäajat ovat varsin pitkiä, joten edellä esitetty rajausmuutos on
niihin pohjautuen perusteltua. Rajausmuutosehdotukset on esitetty liitteissä 8 ja 9.
26
23.06.2015
7.5
Pohjavedenotto
Pohjavesialueen arvioitu antoisuus vastaa kohtuullisen hyvin sen kokonais- ja muodostumispinta-alaa.
Suoritettujen tutkimusten perusteella on epätodennäköistä, että alueelta löytyisi uusia merkittäviä hyödyntämiskelpoisia pohjavesivarantoja. Uusien pohjavesimuodostumien hyödyntämistä vaikeuttavat lähinnä
veden laatuongelmat (ei esim. muodostuman antoisuus/muodostuvan pohjaveden määrä).
Pataminkankaan alueelta tällä hetkellä hyödynnettävän pohjaveden määrä on vähäinen, minkä perusteella
ottoa alueelta voisi lisätä. Aikaisemmissa koepumppauksissa veden laadun on todettu pysyvän hyvänä
400 m3/d pumppausmäärällä. Suurempia ottomääriä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon mahdollinen
hydraulinen yhteys Valkeisjärveen sekä viereiselle Löytönnevalle.
Koepumppauspisteen 286 pohjavesipotentiaali on alueen suurin. Toisaalta koepumppauspisteessä vesi oli
heikkolaatuista. Lisäksi vedenoton lisääntyessä itäpuolen nevojen vedet sekoittuvat harjupohjaveteen
huonontaen veden laatua entisestään. Alue on kuitenkin mielenkiintoinen sen suuren (jopa 1000 m3/d)
vedenottopotentiaalin vuoksi.
7.6
Pohjavesiriskit
Saukonkylän pohjavesialueella on useita pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja. Pohjavesialueen poikki kulkee Alajärvi–Lehtimäki-tie, joka muodostaa riskin pohjavedelle mahdollisten onnettomuuksien
vuoksi. Herkintä aluetta mahdolliselle onnettomuudelle ovat vedenottamojen ympäristöt. Näillä alueilla,
varsinkin Saukonkylä I vedenottamon läheisyydessä, riskiä aiheuttaa myös asutus (mm. jätevesien käsittely, öljysäiliöt) sekä maatalous, kun taas Saukonkylä II:n suhteen riskinä ovat lähinnä sen lähialueen purot,
joissa voi kulkea maa- ja turkistaloudesta peräisin olevia haitta-aineita. Muualla peltoviljelyn riski ei nykytiedon mukaan ole kovinkaan merkittävä. Myös aluetta ympäröivien suoalueiden ojitus voi aiheuttaa
riskin pohjavedelle. Muita merkittäviä riskitekijöitä Saukonkylän pohjavesialueella alueella ei esiinny.
8
JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET
Suoritetun tutkimuksen puitteissa entuudestaan hyvin tunnetun pohjavesialueen pohjavesiolosuhteita on
tutkittu hieman eri näkökulmasta keskittyen enemmän pohjavesialuerajaustarkasteluun maankäytön ja
pohjavedenoton yhteensovittamiseksi. Käytettävissä olleet menetelmät yhdessä aikaisemman aineiston
kanssa mahdollistavat myös aikaisempaa paremmat mahdollisuudet uusien pohjavedenottamopaikkojen
arviointiin. Kuitenkaan tämän tutkimuksen valossa uusia vedenottamoiden paikkoja ei kyetty osoittamaan. Tutkimusalueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista saadun kuvan tarkentamiseksi pohjaveden hyödyntämistarkoituksessa suositellaan jatkotutkimuksia Pataminkankaan – Valkeisjärven alueille.
27
23.06.2015
9
LÄHDELUETTELO
Airaksinen, J. 1978. Maa- ja pohjavesihydrologia. Kustannusosakeyhtiö pohjoinen, Oulu, 248 s.
Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T., 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus. Ympäristöopas / 2009. Suomen ympäristökeskus (SYKE). 75 s.
Geo-Work Oy Maatutkaluotaus Saukonkylän, Lehtimäen ja Uusikaarlepyyn pohjavesialueilla 16 – 19. 41996: DN:o
0897V0053 – 322.
Kauniskangas, E., Nenonen, K. & Nikkarinen, M., 1995. Geologista tietoa yhdyskuntasuunnitteluun. Iisalmen teemakartat.
Geologian tutkimuskeskus, Opas 39.
Lindsberg, E. 2011: Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskus.
Länsi-Suomen ympäristökeskus: Saukonkylän pohjavesitutkimus, koepumppaus pisteessä 185A, DN:o 0897V0089 –
322
Niemelä, J., Ekman, I. & Lukasov, A., 1993. Suomen ja Venäjän federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat, 1:1
000 000. Geologian tutkimuskeskus & Venäjän tiedeakatemian Karjalan Tiedekeskuksen Geologian instituutti.
Saukonkylän pohjavesiselvitys: Pohjavesialue 10 00502, DN:o 0899V0068 – 322
Vaasan läänin seutukaavaliitto / Geologian tutkimuskeskus: Pohjavedenpinnan alapuoliset soraja hiekkavarat.
Seinäjoen (2222), Alavuden (2223), Kuortaneen (2224) ja Alajärven (2313) karttalehtialueet, 1989 - 1991.
Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri: Pohjavesiselvitykset, Alajärvi Saukonkylän alue, TN:o 239 Vavy 4:3, 16.3.1989
SAUHP01
Linja 28
322
Linja 16
321
323
309
324
308
307
SAUHP02
345
Linja 25
8
F1
F3
310 311
Linja 24
F2
315
314
F7
F6
F5
316
6
F4
317
0
F1
7
313
312
5
F8
329 328
Linja 21
325 SAUHP03
326
Linja 20
1
306 305
F13
F11
F12
348
Linja 23
304
303
F14 F15
SAUHP04
318
Linja 26
344 F19 Linja 18
319 320
F20
F1 F16 F21
8
Linja 19
F22
4
2
SAUHP05
F17
343
F
342 23
F24
Linja 27
F25
347
335
3
300
301 302
F26
334
338
Linja 17
F27
336
Linja 15 337
339
F28
SAUHP06
Linja 22
F29
Linja 14
SAUHP07
0
F3
330
331
346
Linja 12
Linja 13
3
F3 Linja 11
F31
Linja 10
Saukonkylä, Alajärvi
Mittauslinjat ja kairauspisteet
Pohjaveden havaintoputki GTK
SAUHP08
2
F3
4
F3
333
332
Linja 9
SAUHP09
Linja 30
Linja 29
F35
Kevyt tärykairaus
Linja 8
Maatutkaluotaus (F1-F44)
340
Seisminen luotaus
341
F36
Painovoimamittaus
F37
F38
Pohjavesialue
Linja 7
Linja 6
0
F4
Linja 5
Pieni kalliopaljastuma
F39
Avokallio
1
F4
Linja 1
Linja 3
F42
0
0.25
0.5
1
1.5
Linja 4
km
Liite 1
Karttatuloste © GTK 04/2015
Pohjavesialuerajat © Suomen ympäristökeskus
Pohjakartta ja korkeusaineisto © Maanmittauslaitos ja
Hallinnon tietotekniikkakeskus
2
3
F4
F4
4
Linja 2
60
+
+ 70
80
+7
0
0
+8
+ 80
+
+ 90
90
+ 60
+
+8
0
+ 10
0
+ 70
+1
00
+ 90
+8
0
0
+ 10
+
90
+ 80
+ 80
+ 70
+ 80
+7
0
+ 70
0
+8
+7
0
+ 80
+9
0
+ 70
0
+8
+ 90
+ 80
+ 100
+ 90
+1
10
+ 90
+9
0
+ 120
+ 11
0
00
+1
Painovoimamittaus
+ 90
+ 100
Havaintoputki GTK (kalliovarmistus)
+1
00
+9
0
Saukonkylä
Kallionpinnan taso
0
+ 10
Maatutkaluotaus (kallio havaittu)
Kalliopaljastuma
+ 12
0
10
+1
+150 - +160
+ 140
+140 - +150
0
+ 11
+120 - +130
0
+ 12
30
+1
+130 - +140
+ 110
+
0
13
+ 120
+110 - +120
+ 120
m mpy N2000
+1
20
+ 130
0
+ 11
Kallionpinnan taso
+ 110
+1
20
30
+1
0
+ 10
11
0
10
0
Pohjavesialue
+
+
Avokallio
+ 150
+100 - +110
+ 150
+80 - +90
0
+ 13
+70 - +80
40
+1
40
+1
+ 140
+60 - +70
0
+ 15
0
+ 14
+90 - +100
+ 150
km
14
0
1
+
0.25 0.5
+
0
14
0
+55 - +60
1:25 000
Liite 2
80
SAUHP01
SAUHP02
296
82
84
86
156
86
330
88
96
90
2
10
102
94
92
308B
SAUHP03
307
173A
10
2
SAUHP04
98
Pohjavesilammikko
112
SAUHP05
11
4
331
10
6
100
104
177
118
284
286
116
12
0
Joesta mitattu pinta
108
Pohjaveden havaintoputki
112
Pohjaveden virtaussuunta
110
Saukonkylä
Pohjavedenpinnan taso
315
314
SAUHP06
Pohjavesialue
Pohjavedenpinnan samanarvonkäyrä
Kalliopaljastuma
122
Avokallio
124
SAUHP07
Pohjavedenpinnan taso
132
126
m mpy, N2000
Alle +80
SAUHP08
128
+80 - +85
130
134
+85 - +90
+90 - +95
132
+95 - +100
SAUHP09
+100 - +105
+105 - +110
134
+110 - +115
+115 - +120
6
13
+120 - +125
+125 - +130
138
+130 - +135
+135 - +140
14
2
+140 - +145
0.25 0.5
1:25 000
1
km
146
144
Yli +145
0
0
14
Liite 3
20
15
0
10
0
10
15
5
5
15
20
15
20
10
5
20
20
15
15
15
20
10
5
15
20
15
5
15
15
15
20
20
15
10
10
25
15
15
20
15
25
20
25
30
10
5
15
15
30
20
0
15
10
25
30
30
25
15
15
30
25
Pohjavesialue
20
20
30
10
Pohjaveden varastokerrospaksuus m
20
15
5
25
30
Kalliopaljastuma
Avokallio
5
10
20
5
10
0
20
25
15
20
0
5
10
30
Pohjavesilammikko
20
Saukonkylä
Pohjavesivyöhykkeen paksuus
25
10
5
20
15
Kallio pohjavedenpinnan yläpuolella
10
0
20
0-5
10 - 15
0
5
15 -20
20
10
5 - 10
5
10
20 - 25
Yli 25
0
0.25 0.5
0
5
1
5
0
km
0
1:25 000
Liite 4
SAUHP01
SAUHP02 296
156
330
205
308B
SAUHP03
307
173A
230 306
SAUHP04
315
314
331
SAUHP05
177
284
286
Saukonkylä
Pohjavedenpinnan syvyys
SAUHP06
Tunnus
Orsivesi
SAUHP07
Pohjavesilammikko
SAUHP08
Pohjavesialue
Kalliopaljastuma
Avokallio
Pohjavedenpinnan syvyys maanpinnasta
SAUHP09
metriä
<0
0-2
2-5
5-7
7-9
9 - 11
11 - 13
yli 13
0
0.25 0.5
1
km
1:25 000
Liite 5
15
25
10
30
15
20
5
30
5
15
15
10
15
10
5
25
10
20
25
30
20
25
25 30
25
15
15
10
20
20
20
15
30
30
15
20
25
30
20
15
25
25
20
20
10
30
15
15
20
25
25
25
20
10
30
20
20
15
30
15
25
20
15
15
25
20
5
10
30
15
20
10
25
25
30
25
30
20
30
5
15
30
20
25
15
25
5
10
20
5
10
Avokallio
20
20
Kalliopaljastuma
25
Painovoimamittaus
Maatutkaluotaus (kallio havaittu)
10
30
25
Seisminen luotaus
15
20
10
5
5
15
Pohjavesialue
5
25
15
5
30
25
Pohjavedenpinnan havaintoputki GTK
20
10
25
Saukonkylä
Maapeitteen paksuus
alle 5
15
Irtomaapeitteen paksuus (m)
10
5
5 - 10
20
5
5
5
15 - 20
15
10 - 15
20
10
20 - 25
15
5
10
5
25 - 30
30 - 40
0
0.25 0.5
1:25 000
5
5
1
km
Liite 6
1
D
D
D
D
2
3
4
A5
6
A'
7
8
9
10
11
12
13
E
14
15
E'
16
17
B18
D
B'
19
20
22
Saukonkylä
Maaperän korkokuvakartta
21
D
DD
D24
DD
23
Ranta- ja tuulikerrostumahiekka
Syvän veden hieno hieta
25
Pohjoinen harjuhiekka
26
Eteläinen harjuhiekka
C 27
Ydinharjun sijainti
Avokallio
D
Pieni kalliopaljastuma
Pohjavesialueen raja
Pohjavesialueiden välinen raja
Pohjavesialueen varsinaisen
muodostumisalueen raja
±
Poikkileikkausprofiili
0
0.25 0.5
1:25 000
D
D
D
DDDDD
1
km
31
32
33
34
35
Liite 7
Karttatuloste: © Geologian tutkimuskeskus 06/2015
Pohjakartta: © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus
Pohjavesialuerajat: © Suomen ympäristökeskus
DD
28
DDD
DD
DDD
D29 D
D
Kuva 5
D
D
D
DD
C'
D
D DD
D D
D
DD
DDD
D D
D
D
D3D
0D
D DD
DD
D D
D
D
D D
DDD
DD
D
D
D D
D D
D'
D
D
323
321
1
HH %
H2
! H 2
(
H !
(
(
!
(
2
%
H(
!
(
!
307 H
322
40Ht
100HHt
309
308
40Ht
100HHt
!
! 310 (
(
!H 311
!H345 H(
(
!
(
!
(
!(
(
!(
!
( 315
!
60Ht
100HHt
200HHt
1000Ht
326
.
0
Vedenottamo
80Ht
100HHt 50Ct
100Ht
60Ct
100Ht
40Ht
100Mr
Tutkittu vedenottopaikka
95Ct
100Ht
50Ht
100Mr
90Ct
100Ht
8
H 2
%3
100Hk
130Ht
150HHt
110Ct
120Ht
180Ht
200HHt
Pohjavesialueen varsinainen
90HHt
Pohjaveden viiipymäajan laskentapiste
Kevyt tärykairaus (Cobra) 2014 - 2015
337H
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
(
!
!(
(
!
(
!
!
(
!
(
!
(
(
!
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
H 330
331 H
!
(
(
!
!
(
!
(
!
(
!
(
50Hk
(
!
!
(
!
(
50Ct
100Ht
!
(
!
(
!
(
60Mm
100Hk
!
( (!(! (!
!
(
! (
(
!
!
(
!
(
!
(
!
(
! (
(
!
!(
(
!(!
!
(
50Ct
100Mr
!
(
! 40Ht
(
! (
(
!
10Ht
!
(
!
(
100Mr 50Ht
90Ct
!
(
! (
(
!(
!
(
!
100Ht
!
80Ht
!(
(
!
(
!
!(
(
! 50Ct 81Ct 150Hk
! 50Hk(
(
!
(
100Ht 100Ht
80Sr (!
!
(
60Hk
80Ct
!
(
!
(
!
(
!
(
100Mr
!
(
100Ht
!
(
!(
(
!(
(
!
(
!
!
!
(
50Hk
!
(
! (
(
! !
H(
!
(
!
(
346
70Ct 100Mr
!
(
(
!
(
!
(
!
!
(
!
(
!
(
0
!
(
!
(
180Ht
200HHt
1:25 000
333
!
(
!
(
!(!
(
!(!(!
(
!
(
!
(
332
(
!
(
!
H
( 50Hk
!
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
H
!
(
!(
(
(
!
!
!
(
!
(
50Hk
90Mm
100Ht
!(
(
!
!
(
!
! (
(
!
(
(
!
Hieta/Karkea hieta
Hiekka/Sorainen hiekka
Hieno hieta/Hiesu
Sora
340
80Ht
100HHt
!
(
HH
!
(
50Ht
100Hk
90Ht
100Hk
!
(
Moreeni
1
km
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
90St
100Ht
!
(
50St
100Ht
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
50Hk
100Mr
20Ct
70Hk
100Mr
!
(
(
!
!
(
!
(
!
(
Liite 8
80Ct
90HHt
100Mr
50Ct
100Hk
80Ct
100Hk
341
(
!
!
(
!
(
±
!
(
!
(
!(!
(
70Ct
100Ht
!
(
!
(
Lieju/Liejuhiesu
100Hk 60Ct
100Mr
50Ct
100Hk
!
(
!
(
Turve/Multamaa
0.25 0.5
!
(
!
(
Piikityspisteet
(
!
101Ht
150HHt
40Ht
100HHt
!
(
( H 336
!
H
3
50Ht
Ehdotettu uusi pohjavesialueen rajaus
H
60Ht
80HHt
100Ht
H H 313 (
!
H 312
!
314(
!
(
H
316
4
!H 317 5
!7 H (
(
%
2
! %
2
! HH 6 (
(
328
5
H
325
!
(
!!
(
!H
(
!(
(
329 HH(
!
(
6!
!
(
!
(
2
%
!
(
!
(
100HHt
Nykyinen pohjavesialueen rajaus
2
%
40Ht
100HHt
100Mr
!
(
61Ht
!
(
!
(
!
(
!
(
80Ht
!
(
!
!
!(
(
!
(
!
!(
(
!
(
!H(
!(
(
!H(
100HHt
! (
(
H
H
H
!
!
(
!
(
100HHt
! H348(
!
(
!
!
(
!
(
(
!
(
!(
!(
(
!((
(
!
306
1
304 303
!
(!
!
(
!
(
60Ct
!
(
80Ht
! 2
(
!(
(
%7 305
!
100Lj
100HHt
!
(
!
(
60Ht
40Ct
! 318 (
!(
(
!
H
100HHt
! (
100Ht
(
!
80Ht
!
!
(
20Ht
344 (
319
!
(
H(
100HHt
100HHt
!
H H320
40Ht
!
(
!
(
!
!(
(
80Ht
!( !
60Ct
(
!
(
100HHt
!
(
100HHt
80Ht
! (!
(
100Ht
!
(
4
40Ht
!
(
!(
(
!
(
100Hs
!H
(
!
!
(
100HHt
40Ht
! (
!
(
!(
(
40Ct
! ! H2
50St
100HHt
40Hk
! 302
(
(
(
!
!
(
!H
(
100Ht
342
!
(
100Ht
!
(
H
H
100Ht
!
(
30Ht
40Hk
H 301 (
343 H
!
50St
100HHt
110Ht
! 300
(
!
!
(
(
40Hk
100Ht 150Hs
! (
100Ht
(
!
(
!
!
! (! ( 334 (
(
!
(
!
40St
!
(
80Ht
150HHt
! (!
(
!
!
70Ht
100HHt (
! H 339 (! (! (!
(
H(
! 40St100Ht
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
H
! (
(
! (
(
100HHt 60Ht
!
(
!
335
H
!
!
(
(
!
(
!
(
100Ht
! H338
(
! 347(
(
!
!
(
!
(
(
!(!
(
40Ht
! (
!
50Ht 100HHt
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
(
!
!
(
(
80Ht
!
(
!
(
100Mr
150HHt
!H
(
Saukonkylä
Pohjavesialueen rajauskartta
324
P 281
P 279
P 280
P 278
P 277
Pt80
P 311
P 310 Pt18
Pt101
Pt50
Pt59
P 297
P 282
P 296
SAUKONKYLÄ I
299A (tutkittu 1999)
Pt164
Pt157
Pt74
P 312
Pt63
Pt66
P 289
P 300
Pt154
Pt155
P 308
P 272
P 275
P 291
P 290
P 276
P 302
P 303
P 301
Pt102
P 273
P 271
P 270 P 269
P 274
Pt62
P 305
Pt69
Pt68
P 307
Pt86
Pt85
Pt84
Pt83
Pt70
P 172
Pt12
P 306
Pt11
P 180
Pt1
P 179
Pt97
P 175
Pt72
Pt16
Pt56
P 304
SAUKONKYLÄ II
Pt82
Pt6
P 314
Pt87
Pt95
Pt91
Pt98
Pt96
P 316
P 317
P 176
Pt2
286 (tutkittu 1999)
Pt17
Pt15
Pt5
Pt4 Pt13
Pt14
P 287
P 283
P 284
P 298
Saukonkylä
Pohjavesialueen rajaus ja aikaisemmat
kairaus- ja koepumppaustiedot
.
0
Pt114
Vedenottamo
P 200
P 250
Pt115
Pt128
Pt129
P 257
P 256
P 255
P 254
Pt127
P 186
Pt126
Pt132
Pt133
P 187
P 260
Pt134
Pt117
Pt131
P 266
P 265
P 264
Pt136
Pt151
Ehdotettu uusi pohjavesialueen rajaus
Pt130
Pt118
Pt120
Pt119
P 253
P 267
Pt135
P 268
Pt138
Pt169
Pt139
Pt173
Pt174
PATAMI
167 (tutkittu 1988)
Pt140
Pt141
Aiemmat tutkimukset
Pohjavesiselvitykset Patamin, Langhedin
ja Kamppilanharjun alueilla 1987-1988
P 194
Pt116
P 258
P 259
Maaperäkairauksia vuonna 1999
P 183
P 251
Pt125
Pt113
P 199
Pt111
Pt100
Pt121
P 252
Pohjavesialueen nykyinen rajaus
Maaperäkairauksia vuonna 1987
P 197
Pt112
Pt123
Pt124
P 261
P 262
P 263
Tutkittu vedenottopaikka
Alustavat kairaukset vuonna 1976
P 184
P 189
Pt122
Pt99
P 182
P 198
P 191
Pt88
Pt65
Pt67
P 285
P 288
P 188
P 190
Pt79
Pt8
Pt7
P 181
P 178
P 177
Pt3
P 174
Pt90
Pt89
Pt76
Pt9
Pt57
P 309
Pt75
Pt78
Pt71
Pt61
Pt60
Pt73
Pt77
Pt64
Pt58
Pt81
Pt168
Pt172
Pt152
±
Saukonkylän pohjavesiselvitys 1996-97
0 0.25 0.5
Liite 9
1:30 000
1
km
300
300
301
301
301
302
302
302
303
303
303
303
304
304
304
305
305
305
305
305
306
306
306
306
306
307
307
307
307
Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (EY) RT
Hiekka (Hk) RT
Turve (Tv) RT
Hiekka (Hk) RT
Lohkareita (Lo) RT
Turve (Tv) RT
Hieta (Ht): raekoko 0,02-0,2 mm RT
Hiekkamoreeni (Mr) RT
Hiekka (Hk) RT
Hieno Hieta (HHt) RT
Lohkareita (Lo) RT
Lohkareita (Lo) RT
Hiekka (Hk) RT
Nro Maalaji
0
0,2
0
1,7
9,2
0
1,6
11,8
0
0,5
1,5
12,4
0
1,6
12,8
0
0
1,4
1,4
15,8
0
0
7,6
7,6
13,3
0
0,2
1,6
19,5
0,2
14
1,7
9,2
9,3
1,6
11,8
12,3
0,5
1,5
12,4
13,6
1,6
12,8
13,2
1,4
1,4
15,8
15,8
15,82
7,6
7,6
13,3
13,3
13,32
0,2
1,6
19,5
20
Alku- Loppusyvyys syvyys
Ei kairattu syvemmälle
Kallio tai lohkare
Kallio tai lohkare
Ei päästy syvemmälle
Kallio tai lohkare
Kairauksen päättymissyy
Hiekka hyvin karkeaa 6 - 9 m.
Kovaa. Ei kairattu syvemmälle.
12,3-14 m karkeampaa joukossa.
Kerroskuvaus
Liite 10.1
Hiesu (Hs) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiesu (Hs) RT
Hiesu (Hs) RT
Hiesu (Hs) RT
Hiekka (Hk) RT
Lohkareita (Lo) RT
308
308
308
308
309
309
309
309
310
310
310
310
310
310
311
311
311
311
311
311
311
312
312
312
312
Nro Maalaji
12
0
0,3
3,6
5,2
14
14,8
27
0
0,2
22,5
23,2
4,9
0
0,3
3,6
8
9
0
0,3
6
8,8
0
0,3
4
15,7 Ei päästy syvemmälle
0,3
3,6
5,2
14
14,8
27
28 Ei päästy syvemmälle
0,2
22,5
23,2
23,4 Lohkare tai kivi
0,3
3,6
8
9
12
0,3
6
8,8
11 Ei kairattu syvemmälle
0,3
4
4,9
Kosteus noin 17 m alkaen.
Hiekka melko karkeaa, saattaa olla soraa.
Kierrekairapäällä 24 m asti, ei tarkkaa tietoa maalajista
(15,7-24 m), luultavasti HHt n. 23 m asti ja Mr sen alla.
Kosteaa.
Välit 5 - 12 m ja 15 - 18 m kosteaa ja pehmeää.
Välillä 12 -15 m hyvin kuiva ja kovaa.
Kerroskuvaus
Liite 10.2
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiesu (Hs) RT
315
315
316
316
316
316
316
316
317
317
317 Hieno Hieta (HHt) RT
317 Hiekkamoreeni (Mr) RT
Hiekka (Hk) RT
313
313
313
313
314
314
314
314
315
Nro Maalaji
1,8
22,2
0,2
13
0
0,2
1,8
6,5
7,5
23,6
0
0,2
0
0,2
1,6
3,6
0
0,3
4,1
13,8
0
22,2
13
0,2
1,8
6,5
7,5
23,6
0,2
1,8
0,2
1,6
3,6
0,3
4,1
13,8
0,2
HHtvälillä 2,5 - 9 m karkeaa ja märkää, välillä 10,3 22,2 m hienompaa, tiukkaa ja kuivaa.
Hk välillä hyvin karkeaa.
Hk välillä hyvin karkeaa. Hk märkä 2,5 alk.
Kuiva Hk. Välillä 7-8 ja 12-13 m hiekka melko
karkeaa.
Lohkare, ei päässyt syvemmälle.
Ht kuivaa.
Orsivesipinta 0,7 m.
Kerroskuvaus
Liite 10.3
318
318
318
318
318
318
318
319
319
319
319
319
319
319
320
320
320
321
321
321
321
321
322
322
322
322
Hiesu (Hs) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiesu (Hs) RT
Nro Maalaji
0
0,2
0,8
3
4
17
18,4
0
4
5,2
6,2
12,6
17
17,6
0
0,2
0,5
0
0,2
2,5
4,3
26,6
0
0,4
1,6
27,8
0,2
0,8
3
4
17
18,4
21,5
4
5,2
6,2
12,6
17
17,6
18
0,2
0,5
6,6
0,2
2,5
4,3
26,6
31
0,4
1,6
27,8
28
Kiviä.
Ei päästy syvemmälle. 6.6 -> Mr
2,5 - 3 m yksittäisiä Hk jyviä joukossa.
3,5 - 4 m Hs punertavaa.
6,5 - 15,3 m HHt tummaa, tiukkaaja "sitkeää".
Hk melko karkeaa.
Kiviä joukossa.
Kerroskuvaus
Liite 10.4
323
323
323
323
323
323
324
324
324
324
325
325
325
326
326
326
328
328
328
328
329
329
329
329
329
329
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Kiviä (Ki) RT
Hiesu (Hs) RT
Hiekkamoreeni (HtMr) RT
Savi (Sa) RT
Lohkareita (Lo) RT
Nro Maalaji
0
0,3
5,4
7
24,5
25,6
0
0,3
1,5
3,5
0
0,5
18,8
0
0,5
1
0
0,3
1,5
9,8
0
0,2
1,3
5,3
6
6,2
0,3
5,4
7
24,5
25,6
27
0,3
1,5
3,5
9,1
0,5
18,8
19
0,5
1
2
0,3
1,5
9,8
10,4
0,2
1,3
5,3
6
6,2
0
Päättyi kiveen
Päättyi kiveen
HHt kosteaa 1,6 m alk.
Sa punertavaa.
HHt kosteaa 2,5 m alk. 5 - 6 m Sulfidiläiskiä.
Hyvin tiukkaa.
Mr ?
Kerroskuvaus
Liite 10.5
Hiekka (Hk) RT
Turve (Tv) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Kiviä (Ki) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Sora (Sr) RT
330
330
331
331
331
331
331
332
332
332
332
332
333
333
333
333
334
334
334
330 Turve (Tv) RT
330 Hieta (Ht): raekoko 0,02-0,2 mm RT
Nro Maalaji
1,1
3,5
0
0,4
25
1,5
23,2
0
0,4
1,7
2,8
20
0
0,2
1
2,2
10,5
0
0,3
0
0,4
3,5
0,4
25
23,2
0,4
1,7
2,8
20
0,2
1
2,2
10,5
14 Päättyi kiveen
0,3
1,1
0,4
1,5
Sora/hiekka.
Syv. 1,1 - 1,8 m Hk melko karkea ja "puhdas", syv.
1,8 - 3,5 m Hk sininen.
Hk melko karkea.
Kiviä/soraa.
HHt "likainen".
Hieta "likainen".
Hiekka melko karkeaa 4,5 - 6 m. Hk sinistä 8 - 9 m.
Hk 11 - 12 m märkää, vaalean ruskeaa ja
"puhdasta".
Kerroskuvaus
Liite 10.6
335
335
335
335
335
335
335
335
336
336
336
336
336
337
337
337
337
337
337
337
338
338
338
338
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiesu (Hs) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Sora (Sr) RT
Soramoreeni (SrMr) RT
Nro Maalaji
0
0,3
0,6
0,8
1,9
2,5
11
18,6
0
0,3
1
3,2
24
0
0,4
1
2,6
4,1
12
21
0
0,7
2,6
20
0,3
0,6
0,8
1,9
2,5
11
18,6
19
0,3
1
3,2
24
24,5
0,4
1
2,6
4,1
12
21
21,4
0,7
2,6
20
22
Välillä hienompia Hk kerroksia.
Hk melko hienoa.
Ohuita Hk kerroksia.
Kerroskuvaus
Liite 10.7
339
339
339
339
339
340
340
340
341
341
341
341
341
342
342
342
343
343
343
343
343
344
344
Hiesu (Hs) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Sora (Sr) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiekka (Hk) RT
Sora (Sr) RT
339 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (EY) RT
339 Hieta (Ht): raekoko 0,02-0,2 mm RT
339 Hiekka (Hk) RT
Nro Maalaji
1,6
5
5,6
6,2
12,3
0
0,4
4,6
0
0,3
1,7
5,2
10
0
8
12
0
1,8
3
15,4
15,6
0
20,5
0
0,3
1
5
5,6
6,2
12,3
12,4
0,4
4,6
27
0,3
1,7
5,2
10
16
8
12
14
1,8
3
15,2
15,6
15,7
20,5
20,6
0,3
1
1,6
11 m alk. HHt tummaa ja sitkeää.
Hk kerroksia Hienohiedassa.
Sr/karkea Hk.
Hs löysää 1,6 - 3,1 ja punertava 1,8 - 2,5 m. 3,1
alk. jäykkää.
Kerroskuvaus
Liite 10.8
345
345
345
345
345
346
346
346
346
346
346
346
346
346
346
347
347
347
347
347
347
347
348
348
348
348
348
348
Hiesu (Hs) RT
Soramoreeni (SrMr) RT
Hiekka (Hk) RT
Sora (Sr) RT
Hiekka (Hk) RT
Sora (Sr) RT
Hiekka (Hk) RT
Hiesu (Hs) RT
Nro Maalaji
0
3,4
4,2
11
11,4
0
0,2
0,7
2,2
3,2
4,5
8
14,4
24
25
0
0,4
2,4
4,6
6
11
13,3
0
0,3
0,7
3,5
11
16,7
3,4
4,2
11
11,4
11,45
0,2
0,7
2,2
3,2
4,5
8
14,4
24
25
25,1
0,4
2,4
4,6
6
11
13,3
13,5
0,3
0,7
3,5
11
16,7
17,9
Ht:ssa HHt kerroksia.
HHt hyvin hienoa 4,8 alk.
Välillä Ht kerroksia.
Blume rakeita, 0,5 m Mr:sta.
Ht:ssa Hk kerroksia.
Kerroskuvaus
Hs punertava 1,6 - 2,0 m.
Liite 10.9
0
23,1
0
0,3
21
22,9
0
8,3
Sora (Sr) RT
Multamaa (Mm) RT
6
6
7
7
7
7
8
8
0
7
0
0,3
8,3
0
5
8,6
0
0,5
3
7,9
0
18,5
Multamaa (Mm) RT
5 Hiekka (Hk) RT
1
1
2
2
2
3
3
3
4
4
4
4
5
Nro Maalaji
Kuiva HHt 15 metrissä.
Hk/soraa joukossa. 23 m alkaen kivien määrä
lisääntyy, ei menty syvemmälle.
Mustia sulfidi kohtia.
4,2 m alkaen kiviä.
HHt/Ht/Hk kerroksia 5-7 m. 5-5,5m myös kiviä.
Kerroskuvaus
HHt 15 m alk. välillä vaalean kellertävää ja kuivaa.
23,1
23,1 alk. soraa, hiekkaa ja kiviä.
0,3
Ht lähes HHt.
21
22,9 Päättyi lohkareeseen/kallioon.
23,2
8,3
8,8 Ei kairattu syvemmälle
23,6
7
7,1
0,3
8,3
8,4
5
8,6
9
0,5
3
7,9
8,4
18,5
Liite 10.10
Savi, hiesu, hienoainesmoreeni, lohkare
Hieno hieta, hiekkamoreeni, turve
Hieta, hiekka
Sora
Eloperäinen aines on luokiteltu yleensä heikosti läpäisevään.
Jos alla on hiekka, tällöin eloperäinen aines on luokiteltu läpäisevään luokkaan.
Värikoodien selitykset veden läpäisevyydelle
Pidättävä
Heikosti läpäisevä
Läpäisevä
Hyvin läpäisevä
Liite 10.11
LIITE 11.1
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
(Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty)
Geologian tutkimuskeskus
1510013717
16.9.2014
Piste
SAUHP01
Havaintoputki
x-koord
335036.4
6985119.8
-Huokosilma
y-koord
-Vesinäyte
Kairaus
Putki
PP +1.20
1,0
0,0
Si
Sa
Hk
kaHk
SrMr+Ki
kaHk
E.k.s
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
Suodatin-12,0 sukka
-11,0
-11,0
HHk
Kairaus
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso
Siivilän yläpää
Putken alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
93,74 m mpy
92,56 m mpy
5.11.2014: 79,29 m mpy
-8,80
-33,80
-33,80
PEH
ø 60
0,3mm
(pit. 18m)
-8,8 …-26,8m mp:stä
Näytteenottotapa
Maanpinnalta pumppaus
Uppopumpulla pumppaus
Näytteenotto noutajalla
Sisäletkulla pumppaus
Veden esiintymismuoto
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0
Syv. mp:sta
-17,0
-17,0
(m)
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
-23,0
-23,0
0,0-1,6
Si
0,5-1,5
-24,0
-24,0
1,6-7,8
Sa
5,0-6,0
-25,0
-25,0
7,8-16,8
HHk
10,0-11,0
-26,0
-26,0
16,8-25,6
Hk
15,0-16,0
-27,0
-27,0
25,6-28,2
kaHk
16,0-17,0
-28,0
-28,0
28,2-33,2
SrMr+Ki
21,0-22,0
-29,0
-29,0
33,2-33,6
kaHk
26,0-27,0
-30,0
-30,0
-31,0
-31,0
-32,0
-32,0
-33,0
-33,0
-34,0
-34,0
W
9/2014
Vedenantoisuuspumppaus
Vedenantoisuus (l/min)
Alkutilanne
Kirkastum.
Lopputilanne
(min)
Muut havainnot
Kairaus:
Näytteet:
29,0-30,0
31,0-32,0
Geologin tulkinta (NP):
hHt
Hs
Hk
Ht
Hk
Hk
Hk
Sr
Sr
Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko
W:\1388\GTK\1510013717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\1510013717_Havaintopistekortit.xls
LIITE 11.2
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
17.9.2014
Piste
SAUHP02
Havaintoputki
x-koord
334812
6984447
-Huokosilma
y-koord
-Vesinäyte
Kairaus
Putki
PP + 1,0
1,0
Hk
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
kaHk
hkSr
Ki
Mr
Ki
Mr
Kallio
-10,0
-11,0
MP
Suodatinsukka
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0
-17,0
-17,0
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
-23,0
-23,0
-24,0
-24,0
-25,0
-25,0
-26,0
-26,0
-27,0
-27,0
-28,0
-28,0
-29,0
-29,0
-30,0
-30,0
-31,0
-31,0
-32,0
-32,0
-33,0
-33,0
-34,0
-34,0
-35,0
-35,0
-36,0
-36,0
5.11.2014:81,05 m mpy
-5,50
-33,50
-33,50
PEH
ø 60
0,3mm
(pit. 24m)
-5,5…-29,5m mp:stä
-11,0
-12,0
99.73 m mpy
98,85 m mpy
-10,0
-12,0
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso
Siivilän yläpää
Putken alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
Näytteenottotapa
-9,0
-9,0
HHk
Kairaus
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
W
09/2014
Syv. mp:sta
(m)
Alkutilanne
Lopputilanne
Kirkastum.
(min)
Muut havainnot
Kairaus:
Näytteet: Geologin
0,0-5,8
Hk
1,0-2,0
5,8-18,2
HHk
6,0-7,0
18,2-23,0
kaHk
11,0-12,0
23,0-29,6
hkSr
16,0-17,0
29,6-39,4
Ki
21,0-22,0
30,4-31,2
Mr
26,0-27,0
31,2-31,6
Ki
31,6-32,0
Mr
32,0-35,0
Kallio
tulkinta(NP:
hHk
Ht
Hk
Hk
Hk
Sr
LIITE 11.3
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
Piste
SAUHP03
x-koord
334604.7
6983422.8
y-koord
18.9.2014
Havaintoputki
Kairaus
Kairaus
-Huokosilma
-Vesinäyte
Putki
PP +1.0
1,0
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso
Siivilän yläpää
Putken alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
105.4 m mpy
104.4 m mpy
5.11.2014: 89,38 m mpy
-10,00
-32,00
-32,00
PEH
ø 60
(pit. 16m)
0,3mm +suodatinsukka
-10,0…-26,0m mp:stä
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0 09/2014
-17,0
-17,0
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
Muut havainnot
-23,0
-23,0
Kairaus:
-24,0
-24,0
0,0-5,4
HHk
0,5-1,5
Ht
-25,0
-25,0
5,4-7,8
Sa
6,0-7,0
Hs
-26,0
-26,0
7,8-9,8
hkSi
11,0-12,0
hHt
-27,0
-27,0
9,8-14,8
HHk
15,0-16,0
Hk
-28,0
-28,0
14,8-26,4
hkSi
17,0-18,0
Hk
Ki
-29,0
-29,0
26,4-26,6
Ki
24,0-25,0
Hk
26,6-29,0
Mr
29,0-30,0
Mr
-30,0
Mr
-30,0
-31,0
-31,0
29,0-29,4
Ki
Mr
-32,0
-32,0
29,4-31,6
31,6-34,4
Kallio
-33,0
-33,0
-34,0
-34,0
-35,0
-35,0
HHk
Sa
hkSi
HHk
Hk
Ki
Mr
Kallio
Näytteenottotapa
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
W
Syv. mp:sta
(m)
Alkutilanne
Kirkastum.
Lopputilanne
Näytteet:
(min)
Geologin tulkinta (NP:
LIITE 11.4
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
Piste
SAUHP04
x-koord
334667.6
6982717.9
y-koord
22.9.2014
Havaintoputki
Kairaus
-Vesinäyte
Putki
1,0
HHk
Si
Hk
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-16,0
kaHk
SrMr
Ki
SrMr +Ki
Kallio
lusta
Kairaus
-Huokosilma
Suodatinsukka
-15,0
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso
Siivilän yläpää
Putken alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
108.7 m mpy
107.5 m mpy
5.11.2014: 94,53 m mpy
-9,00
(pit.18m)
-33,00
-33,00
PEH
ø 60
0,3mm
-9,0…27,0m mp:stä
Näytteenottotapa
W
09/2014
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
-16,0
-17,0
-17,0
Syv. mp:sta
-18,0
-18,0
(m)
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
-23,0
-23,0
Muut havainnot
-24,0
-24,0
Kairaus:
-25,0
-25,0
0,0-5,8
HHk
-26,0
-26,0
5,8-9,2
Si
6,0-7,0
-27,0
-27,0
9,2-24,4
Hk
12,0-13,0
-28,0
-28,0
24,4-27,0
kaHk
17,0-18,0
-29,0
-29,0
27,0-28,0
SrMr
24,0-25,0
-30,0
-30,0
28,0-28,4
Ki
27,0-28,0
-31,0
-31,0
28,4-32,0
SrMr
-32,0
-32,0
-33,0
-33,0
-34,0
-34,0
-35,0
-35,0
Alkutilanne
Näytteet:
32,0-34,0
Kallio
34,0-34,6
lusta
34,6-35,0
Kallio
Kirkastum.
Lopputilanne
0,5-1,5
(min)
Geologin tulkinta(NP):
Ht
Hs
Ht
hHk
SrHk
SrMr
LIITE 11.5
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
SAUHP05
Piste
Havaintoputki
334885.8
6981957.7
x-koord
y-koord
23.9.2014
Kairaus
-Vesinäyte
Putki
PP +1,1
1,0
HHk
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-7,0
Hk
kaHk
Kallio
Kairaus
-Huokosilma
Suodatinsukka
-6,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0
-17,0
-17,0
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso
Siivilän yläpää
Siivilän alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
117.71 m mpy
116,64 m mpy
116,67 m mpy 4.5.-15
-4,70
-18,70
-18,70
PEH
ø 60
0,3mm
Näytteenottotapa
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
Syv. mp:sta
(m)
Alkutilanne
Lopputilanne
Kirkastum.
(min)
Muut havainnot
Kairaus:
Näytteet:
0,0-9,6
HHk
0,5-1,5
9,6-15,6
Hk
6,0-7,0
15,6-18,8
kaHk
11,0-12,0
18,8-22,0
Kallio
17,0-18,0
hHk
Hk
Hk
Ht
LIITE 11.6
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
Piste
SAUHP06
x-koord
335261.6
6981234.8
y-koord
1.10.2014
Havaintoputki
Kairaus
-Vesinäyte
Putki
1,0
Hk
kaHk
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-8,0
Hk
srHk
SrMr
Ki
Ki
SrMr
Ki
SrMr
Kallio
-6,0
-6,0
-7,0
Kairaus
-Huokosilma
Suodatinsukka
-7,0
-8,0
MP
W
09/2014
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinta, W*
Siivilän yläpää
Siivilän alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
*
122,9 m mpy
121,84 m mpy
121,10 m mpy 4.5.-15
-4,90
-33,00
-33,00
PEH
ø 60
0,3mm
-4,9…-18,9m mp:stä
-0.91 m maanpinnasta 4.2.-15
Näytteenottotapa
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0
-17,0
-17,0
Syv. mp:sta
-18,0
-18,0
(m)
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
-23,0
-23,0
Muut havainnot
-24,0
-24,0
Kairaus:
-25,0
-25,0
0,0-3,0
Hk
-26,0
-26,0
3,0-8,2
kaHk
-27,0
-27,0
8,2-20,2
Hk
10,0-11,0
-28,0
-28,0
20,2-21,2
srHk
15,0-16,0
-29,0
-29,0
21,2-21,6
Ki
20,0-21,0
-30,0
-30,0
21,6-23,0
SrMr
25,0-26,0
-31,0
-31,0
23,0-23,4
Ki
-32,0
-32,0
23,4-28,4
SrMr
-33,0
-33,0
28,4-28,8
Ki
-34,0
-34,0
28,8-31,6
SrMr
-35,0
-35,0
31,6-34,4
Kallio
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
Alkutilanne
Kirkastum.
Lopputilanne
Näytteet:
0,0-1,0
5,6-6,0
(min)
Hk
Hk
Hk
Hk
Hk
Sr
LIITE 11.7
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
Piste
SAUHP07
x-koord
335537.4
6980411.0
y-koord
24.9.2014
Havaintoputki
Kairaus
-Vesinäyte
Putki
1,0
Hk+Ki
HHk
kaHk
srHk
Hk
Ki
Hk
(harmaa)
srHk
hkSr
kaHk
Ki
SrMr+Ki
Ki
SrMr+Ki
Kallio
Kairaus
-Huokosilma
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso*
Siivilän yläpää
Putken alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
129.7 m mpy
128.8 m mpy
125,05 m mpy 4.5.-15
-4,20
(pit. 21m)
-29,20
-29,20
PEH
ø 60
0,3mm
-4,2…-25,2m mp:stä
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0
-17,0
-17,0
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
-20,0
-20,0
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
-23,0
-23,0
-24,0
-24,0
3,7-6,8
kaHk
28,8-31,8
-25,0
-25,0
6,8-8,0
srHk
Näytteet:
-26,0
-26,0
8,0-12,0
Hk+Ki
0,0-1,0
-27,0
-27,0
12,0-12,6
Ki
5,0-6,0
12,6-19,6
Hk(harmaa)
-28,0
-28,0
19,6-22,4
srHk
10,0-11,0
-29,0
-29,0
22,4-25,2
hkSr
18,0-19,0
-30,0
25,2-27,2
kaHk
21,0-22,0
27,2-27,6
Ki
24,0-25,0
27,6-28,0
SrMr+Ki
-30,0
*11/2014: 124,49 m mpy
Näytteenottotapa
W
09/2014
-31,0
-31,0
-32,0
-32,0
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
Syv. mp:sta
(m)
Alkutilanne
Kirkastum.
Lopputilanne
(min)
Muut havainnot
Kairaus:
0,0-2,4
Hk+Ki
28,0-28,2
Ki
2,4-3,7
HHk
28,2-28,8
SrMr+Ki
6,0-7,0
Kallio
Hk
Mr
Hk
Hk
Hk
Hk
Mr
LIITE 11.8
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
Kurikka
1510013717
19.11.2014
Piste
SAUHP08
Havaintoputki
x-koord
335884.5
6979808.2
-Huokosilma
y-koord
-Vesinäyte
Kairaus
Putki
1,0
Tv
HHk
HkMr
HHk
KeHk
srHkMr
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinta, W *
Siivilän yläpää
Siivilän alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
-15,0
-15,0
-16,0
-16,0
-17,0
-17,0
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
Muut havainnot
-20,0
-20,0
Kairaus:
131,3 m mpy
130,42 m mpy
127,55 m mpy
-7,00
-25,00
-25,00
PEH
ø 60
0,3mm
Näytteenottotapa
W
09/2014
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
Syv. mp:sta
(m)
Alkutilanne
Lopputilanne
1,0-2,0
0,5-2,0
HHk
2,0-3,0
-22,0
2,0-3,0
HkMr
3,0-4,0
-23,0
3,0-6,5
HHk
8,0-9,0
-24,0
-24,0
6,5-18,2
KeHk
-25,0
-25,0
18,2-25,0
SrHkMr
12,0-13,0
25,0-28,5
Kallio
16,0-17,0
-26,0
-26,0
20,0-21,0
-27,0
-27,0
23,0-24,0
-28,0
-28,0
-29,0
-29,0
-23,0
Suodatinsukka
-21,0
Kirkastum.
(min)
Näytteet:
Tv
-21,0
4.5.-15
*-3,3 m maanpinnasta 4.2.-15
0,0-0,5
-22,0
Kallio
Kairaus
12,0-9,0
LIITE 11.9
HAVAINTOPISTEKORTTI
Tutkimuspaikka
Tilaaja
Projektinumero
1510013717
30.9.2014
Piste
SAUHP09
Havaintoputki
x-koord
336145.6
6978859.5
-Huokosilma
y-koord
Kairaus
Kairaus
-Vesinäyte
Putki
1,0
MP
Putken pää, PP
Maanpinta,MP
Vesipinnan taso
Siivilän yläpää
Putken alapää
Pohja/Kärki
Putken laatu
Halkaisija
Siivilätyyppi
Siivilä
0,0
0,0
-1,0
-1,0
-2,0
-2,0
-3,0
-3,0
-4,0
-4,0
-5,0
-5,0
-6,0
-6,0
-7,0
-7,0
-8,0
-8,0
-9,0
-9,0
-10,0
-10,0
-11,0
-11,0
-12,0
-12,0
-13,0
-13,0
-14,0
-14,0
Syv. mp:sta
kaHk
-15,0
-15,0
(m)
hkSr
-16,0
-16,0
-17,0
-17,0
-18,0
-18,0
-19,0
-19,0
Muut havainnot
-20,0
-20,0
Kairaus:
-21,0
-21,0
-22,0
-22,0
-23,0
srHk +Ki
Ki
hkSr
Ki
hkSr
Ki
hkSr
hkSrMr
+Ki
Kallio
137,4 m mpy
136,3 m mpy
5.11.2014: 133,53 m mpy
-2,40
-25,40
-25,40
PEH
ø 60
0,3mm
-2,4…-16,4m mp:stä
Näytteenottotapa
W
09/2014
Pohjavesi
Pintavesi
Orsivesi
Alkutilanne
1,0-1,0
Mr
Mr (SrHk)
Sr
SrHK
Mr
1,4-1,6
Ki
1,6-4,4
hkSr
10,0-11,0
-23,0
4,4-4,6
Ki
14,0-15,0
-24,0
-24,0
4,6-7,8
hkSr
21,0-22,0
-25,0
-25,0
7,8-8,4
Ki
8,4-14,4
hkSr
-26,0
-26,0
14,4-15,8
kaHk
-27,0
-27,0
15,8-16,6
hkSr
16,6-25,8
hkSrMr+Ki
25,8-28,8
Kallio
-29,0
-29,0
(min)
Näytteet:
srHk+Ki
-28,0
Kirkastum.
Lopputilanne
0,0-1,4
-28,0
(pit. 14m)
5,0-6,0
Laboratorion näytetunnus
Tilausnumero
Tilaajan näytetunnus
Tilaaja
: L14081781
: 42559
: EN_KGWE-2014-347.1
: GTK Va 322 Kim Wennman
Liite 12
5.12.2014
Labtium Oy
PL 1500
Neulaniementie 5
70211 KUOPIO
Puh: 010 653 8000
Fax: 010 653 8489
651
________________________
Pesuseulonta
OK
Sedigraph-analyysi (658)Kuivaseulonta seulasarjalla ISO 3310/1 (652)
%
GEO
RAK
Savi
Savi
Siltti
Hiekka
Hiesu
Hieta
Sora
Hiekka
Sora
Kiviä
90
75
50
25
10
0.0002
D (mm)
20.0000
6.3000
2.0000
0.6300
0.2000
%
100.0
100.0
100.0
99.4
79.6
0.0006
D (mm)
0.0630
0.0600
0.0500
0.0400
0.0300
0.002
%
28.1
25.9
24.5
21.0
15.6
0.006
0.02
D (mm)
0.0200
0.0160
0.0100
0.0060
0.0040
%
10.5
8.6
6.2
4.6
3.6
0.06
0.2
D (mm)
0.0020
0.0010
0.0006
0.6
%
2.4
1.4
1.0
2
D (mm)
6
%
20
Liite 13.1
Liite 13.2
Liite 13.3
Liite 13.4
Liite 13.5
Liite 13.6
Liite 13.7
Liite 13.8
Liite 13.9
Liite 13.10
Liite 13.11
Liite 13.12
Liite 13.13
Liite 13.14
Liite 13.15
Liite 13.16
Liite 13.17
Liite 13.18
Liite 13.19
Liite 13.20
Liite 13.21
Liite 13.22
Liite 13.23
Liite 13.24
Liite 13.25
Liite 13.26
Liite 13.27
Liite 13.28
Liite 13.29
Liite 13.30
Liite 13.31
Liite 13.32
Liite 13.33
Liite 13.34

Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen geologinen

Transcription

Similar documents

Maanmuokkausmenetelmät

Tuutoreiden tervetuliaiskirje uusille geologian

A-Fix asfaltinpaikka-aine - VP

Slovakian ekskursion matkasuunnitelma

POHJOIS-KARJALAN KALLIOPERÄ JA MALMIESIINTYMÄT Satu

Suomen Geologisen Seuran hallitus ja

Geotekniset laboratoriomääritysten hinnasto

harju siirtolohkare silokallio järvi moreeni, sora, hiekka, savi