ASA CAR ULA - Suomen Turku

Keidas keskustassa - Perinteistään rikas
Viihtyisä Börs
I Ikn h o te lli ja ra vinto la. Yläsalissa joka ilta tanssia ja o hjelm aa
klo 2:een. H erku ista a n kuulu k e ittiö . T u n n e lm alline n kesäpuisto,
missä myös m u siikkia .
T A
V
A
KALUSTO
U
S
E
K
R
A
T A
H ovim estari puh. 20 861.
L O
Kotona hyvä, mutta merellä
parhainta BORE-laivoissa —
aitoa kahden savupiipun pe­
rinteiden velvoittamaa huo­
lenpitoa
viihtymiseksenne.
H Ö Y R Y L A IV A O S A K E Y H T IÖ B O R E
TURKU
VE IKKO
VUORI:
TURISTIHOTELLI
Liian monet autoradiot
muistuttavat
naista.
Ne saattavat tulla kalliiksi. Ne voivat oikutella, olla
epävarmoja ja liian herkkiä eivätkä "istu" mihin
autoon tahansa. Silti ne voivat olla äärettömän tyy­
likkäitä ja niissä on paljon koristeita. Asa Car-Ula
on tyylikäs. Siinä ei ole mitään turhaa. Ei päällä
eikä sisällä.
Se on joka milliltään asiallinen. Siksi se onkin niin
varma.
Siinä on maailman varmin asemanvalinta, jota täy­
dentää automaattinen elektroninen hienoviritln. Se
on helppo asentaa jokaiseen autoon. Ja se toimii
sekä 6 että 12 voltin akulla. Car-Ulan pätevyys on
todettu tuhansissa autoissa jo kahden vuoden aikana
sekä Suomessa että Ruotsissa.
Sen kanssa ette joudu pulaan eikä siitä ole harmia
Vain yhdessä suhteessa se muistuttaa viehättävää
naista.
Jokainen mies siioittaisi sen mielellään autoonsa.
ASAparempaa
CARetteULA
löydä
T ä m ä on o ik easta an jo nkinlain en työnim i, jota
m e olem m e k ä yttä n eet m atk ailulau taku n n an p ii­
rissä yrittäessäm m e sa ad a p aran n u sta m ajoitusoloihim m e läh in n ä m atk ailun siivellä. Y h tä hyvin
vo itaisiin pu h ua esim. kansanhotellista, vieläpä per­
heho tellistak in. P ääasiallisim pan a tavoitteen a on
n äet koko a ja n o llu t sa ad a T urkuu n huokeahin tainen hotelli, jo n k alaisen tarve on vuosi vuodelta k ä y ­
n y t y h ä p o lttavam m aksi sitä m u kaa kuin m atkailuliikenne m u utoinkin on kasvanut.
N yt o lla an tu ltu jo n iin pitkälle, e ttä m atkalle
’’S u u n tan a Su o m i” o teta an m ielellään koko perhe
m u kaan. T a v a llise n kansalaisen kukkaro ei k u iten ­
k a a n k estä p erh een m ajo ittam ista m eidän ta v a lli­
siin hotelleihim m e, jo issa h in n at täh ä n o vat liian
k ork eita. S itä p a its i v a n h a t hotellim m e eivä t o i­
keastaa n ole tä lla ista m ajoitusm uotoa varten suun­
niteltu ka an . K e h ity s on m en nyt h yv ä ä vauhtia
eteenpäin ju u ri tuo llaisten huokeahin taisten m ajo i­
tuspaik ko jen elik k ä turistih otellien rakentam is- ja
su unnittelutekniikassa. S iitä a n ta v a t havainnollisen
kuvan esim. ylio ppilasasu n tolat niin m eillä kuin
m uuallakin. P itä ä olla m ukavuuksia, m u tta päästä
silti hu o kealla. T ässä rakentam ism uodossa ja sen
saavutuksissa on siirry tty jo kokonaan uuteen a ik a ­
kauteen esim. siitä , m itä T uru n kaup ungin hallitu k­
sen asettam a retkeilyhotellitoim iku nta näki T a m ­
pereella tutustuessaan siellä jo itak in vuosia sitten
sikäläiseen u im ah a llitalo n retkeilyhotelliin.
T uru ssa on siis o llu t erityinen toim ikuntakin a ja ­
m assa t ä tä h a n k e tta eteenpäin. T o nttialu ek in on
k atso ttu valm iik si retkeilyho tellia varten V äh ä häm een- ja H ovioikeudenkadun kulm auksesta. P eri­
aatteessa h a n k e on h y v ä k sy tty kaup ungin p ä ätä n tä -
elimissä, m u tta perin h itaa sti, a iv a n liia n h ita a sti
on päästy eteenpäin. T äm ä n lu o n to ista hu o keam ak su ista ho tellia on o dottam assa m onet erila iset p iirit:
m a tk a ilija t ylip ä än sä j a k ou lu laisretk eilijät k ev ään
lopulla erityisesti. H eidän m ajo ittam isen sa tu o ttaa
nykyisin su uria vaikeuksia, jo p a niin suuria, e ttä on
o dotettavissa tak a isk u sen k eh ityk sen tiellä, jo ta
kou lulaisretkeilyn k ehittäm iseksi on T u ru ssa niin
p itk ät a ja t teh ty ja ru n saa sti v a iv a a j a v a ro ja u h ­
rattu . H uokeita m ajo itu sp a ik ko ja ta rv itsev a t ta v a l­
liset m a tk u sta ja t k a u tta vuoden, mm. viera ilev at
u rh eilujoukkueet ja m onenlaiset m u u t ryh m ä t. K y ­
sym yksessä ei su in k aan ole ry h ty ä k ilp ailem a an h o tellim arkkinoilla, v a a n yk sin k ertaisesti sa ad a p a ­
ran n usta m ajoitusoloihim m e. T o siasiassa olem m e
jä än ee t tässä suhteessa p a h asti jä lk e e n h y v in m o ­
nista m uista paikkakun nista, sillä o nhan k ulun u t jo
vuosikym m en siitä , k u n tä ä llä on h o tellia ra k e n ­
nettu.
M atkailun k an n a lta j a m u utenkin m e h a lu aisim ­
me saada kaupunkim m e h o tellio lo ja täyd en tä m ää n
u udentyyppisen m ajoitu spaikan, jo k a solveltuisi
ryhm ille, perheille ja yk sityisille henkilöille. M u tta
h intatason tä y ty y o lla koh tu ullinen. R e tk eilyh o tellin aikaansaam in en on eräs n iistä peru sp a ran n u k ­
sista, joiden h yväk si j a aikaan saam isek si m a tk a ilu ­
lau tak u n ta on viim e vuosien aika n a sitk eästi po n n is­
tellut. L a u tak u n ta voi k u iten k in teh d ä v a in e s ity k ­
siä, itsellään sillä ei ole v a ro ja k äytettäv issää n . O n
kaik ki syy toivoa, e ttä kaupunki m erkitsisi n y t ensi
vuoden talousarvioonsa a lk u m ä ärära h an retk e ilyhotellin suunnittelua varten. E ikö h än a s ia jo sitten
lähdekin h yv ä ä v a u h tia eteenpäin.
K U N N A L L ISE N M ATKAILUTIEDOTUST O IM IN N A N SUUNNITTELUSTA
Tiedotustoiminta on kunnallis­
ten matkailuelinten tärkeimpiä
ja ensisijaisia tehtäviä. K aupalli­
nen m atkailum ainonta on tietysti
paljon vanhempaa, m utta m at­
kailun laajennuttua kaivataan
yhä enemmän kaikkiin piireihin
ulottuvaa tiedotustoimintaa. K un­
nallisen matkailutiedotustoim innan tehtävänä on tietysti tehdä
tunnetuksi kunnan omat m atkailupalvelumuodot: leirintäalueet,
retkeilym ajat, kiertoajelut, opastustoim inta ym. sekä ennen kaik­
kea tuoda esiin varsinaiset m at­
kailunähtävyydet, joitten m ai­
nostaminen sinänsä vain poik­
keustapauksissa kiinnostaa m at­
kailun alalla toimivia kaupallisia
yrityksiä.
M atkailumainonnan perusrun­
gon muodostavat meillä niinkuin
muuallakin tavalliset esitteet.
Niissähän tarjotaan sellaisia tie­
toja, joita m atkailija tarvitsee ja
niiden avulla vieraita voidaan
ohjata kohteisiin, joita halutaan
’’myydä”. Yksi yleinen esitelehtinen ei enää riitä, vaan niitä saat­
taa paikkakunnalla nykyisin olla
toistakym mentäkin hyvin erilais­
ta. Toiset — kalliimmat ja monivärikuvin varustetut — on ta r­
koitettu palvelemaan kaukomainontaa. Niitten rinnalla on yk­
sinkertaisempia ja huokeampia,
joihin on sisällytetty mahdollisim­
m an paljon tietoja. M utta tie­
tojen pitää olla tuoreita ja sen
vuoksi niistä on alituiseen otet­
tava uusia painoksia. Historialli­
sia ja luonnonnähtävyyksiä esit­
televät erikoisesitteet sen sijaan
säilyvät kauemmin käyttökelpoi­
sina.
Esitelehtiseen liittyy yleensä
myös jonkinlainen kartta. M utta
ainakin isommissa kaupungeissa
tarvitaan jo täydellisempiäki"
karttoja, joita on valmistettu
myytäviksi. M utta samalla on
tarpeen myös vaatimattomampi
paikkakunnan kartta, joka voi­
daan m aksutta ojentaa vieraalle
ja jonka painoksen pitää olla sel­
lainen, että sitä riittää myös
massajakeluun suurten juhlien,
kongressien yms. osanottajille.
Seinä julisteet kuuluvat edel­
leen asiaan niin meillä kuin suu­
ressa maailmassakin. Niiden le­
vitysmahdollisuudet ovat kuiten­
kin muihin painotuotteisiin ver­
rattuna rajoitetut. Jos järjeste­
tään korkeatasoinen taiteilijakilpailu, niin kustannukset liikkuvat
heti kymmenissä tuhansissa m ar­
koissa. M utta hyvin yleisesti val­
m istetaan seinä julisteita väriva­
lokuvista, jolloin myös saavute­
taan kauniita tuloksia.
Broshyyrien ja seinäjulisteiden
Suom en Turulle
fil.m aist.
ARVO HOVILA
jakelukustannukset ovat asia, jota
ei pidä unohtaa talousarviosta.
Kauko jakelussa ulkomaille ovat
olleet suurena apuna Finnair,
Suomen M atkailuliitto ja myös
eräät laivayhtiöt.
Tapahtum akalenterit liittyvät
hyvin läheisesti esitteisiin. T a­
pahtum ien tiedostaminen muo­
dostaa hyvin tärkeän osan ylei­
sönpalvelusta. Kunnallisissa m at­
kailutoimistoissa on syytä viedä
ennakolta kirjaan tai kortistoon
kaikki sellainen, jolla saattaa olla
merkitystä matkailun kannalta
Joillakin paikkakunnilla julkais­
taan jo säännöllisesti painettua
tapahtum akalenteria. Parhaana
turistikautena myös lehdistössä
julkaistaan miltei säännöllisesti
luetteloja paikkakunnan n ähtä­
vyyksistä ja niiden aukioloajoista,
kiertoajeluista jne.
Kunnallisella tasolla suoritetun
tietojen keräämisen pohjalta saa­
daan sitten kootuksi esim. Suo­
men M atkailuliiton ja Finnairin
valtakunnalliset tapahtum akalen­
terit. Niiden sisältäm ät luotetta­
vat tiedot ovat erittäin arvokkai­
ta esim. maamme ulkomaisissa
matkailuedustustoissa. Joillakin
paikkakunnilla on myös järjestet­
ty erityinen kongressipalvelu ja
julkaistu sitä koskevia esitteitä.
Päivälehdissä ja erilaisissa
aikakauslehdissä julkaistavat ar­
tikkelit ja uutiset muodostavat
matkailuelinten oman julkaisu­
toim innan ohella hyvin oleellisen
osan matkailutiedotustoiminnasta. M atkailuelinten hyvät suhteet
lehdistöön ovat siten ensiarvoisen
tärkeät.
Elokuvat tulivat m atkailumai­
nonnan käyttöön ja ennen talvi­
sotaa ja kymmenkunta vuotta
sitten värielokuvat. Viime vuo­
sina tähän on liittynyt TV-lyhytkuvien valmistus eri paikkakun­
nilta. Niillä on oma nykymuotoi­
nen suunnittelunsa, paljon toimellisempi ja ihm istä läheisempi
kuin aikaisemmin niin tavallinen
kaupunkielokuvien rakennusten
ja näköalojen esittäminen. Ääniradiossa myös etenkin paikallisohjelmien yhteydessä käsitellään
mielellään matkailuasioita.
Näyttelyihin ja messuihin osal­
listumista varten on hyvä va­
rata vuosittain m ääräraha bud­
jettiin. Sitä laadittaessa ei vielä
ole tietoakaan monista seuraavan
vuoden tilaisuuksista. Osallistu­
minen kummikunta- ym. juhla­
viikkoihin tietysti kuuluu tähän
Valmista aineistoa ovat seinäjulisteet ja esitteet. Usein on li­
säksi syytä valm istuttaa sopivia
karttoja sekä hankkia hyviä valokuvasuurennuksia.
Sellaisten suurten tapausten
yhteydessä kuin esim. kaupungin
täyttäessä tasaluvun vuosia, on
mahdollisuus saada m atkailumai­
nontaakin erinomaisesti palvele­
va juhlapostimerkki tai erikois­
P ä ä to im itta ja — C h e fre d a k tö r: E rkki V u o ri
T o im itu s s ih te e ri - R e d a k tio n sse kre te ra re : H eim o K a llio
llm o itu s p ä ä llik k ö - A n n o n sch e f: Paavo S u o m in e n
T a lo u d e n h o ita ja — E k o n o m ich e f: J u h a n i L a u rila
L e v ik k ip ä ä llik k ö - D is trib u tio n s c h e f: N iilo P ih la n to
T o im itu s k u n ta - R e d a k tio n s rä d : C. J. G ardberg, Kr. G räsbeck, O lli K e s tilä ,
E ino Lehtinen, E ero N um erla, T o ivo T. Rinne, A rvo S uom inen, O le T orva ld s
T o im itu s - R eda ktio n : Y lio p is to n k . - U nive rsite tsg . 29 a
leima. Virastokoneiston tunne­
tusti hitaan käynnin takia on
kuitenkin lähdettävä liikkeelle
ajoissa.
Sekä lahjaesineiksi että myytä­
väksi tarkoitettuja kuvateoksia,
viime aikoina säännöllisesti mo­
nivärikuvin varustettuina, on
myös julkaistu monilla paikka­
kunnilla. Täm ä käy parhaiten
päinsä yhteistoiminnassa kustan­
nusliikkeen kanssa, jolloin sopi­
mukseen tavallisesti sisältyy, että
kaupunki tai kunta lunastaa pai­
noksesta tietyn kappalemäärän
omiin tarkoituksiinsa.
M utta matkailu ei kunnioita
kunnallisia rajoja, ja kustannus­
ten takia on pienten kuntien ja
kaupunkienkin mahdotonta pääs­
tä esille. Täm ä on luonnollisesti
johtanut yhteistoim intaan m atkailutiedotustoiminnan
alalla
esim. m aakuntaliittojen puitteis­
sa. Niinikään on saatu aikaan
useita eri kaupunkien yhteisiä esitelehtisiä ja samoin alueellisia
broshyyrejä. Onpa esimerkkejä
kansainvälisestäkin yhteistoimin­
nasta tällä alalla etupäässä kun­
nallisella pohjalla, m utta samalla
m atkailun keskusjärjestöjen ja
eräiden liikeyritysten tukemana.
Entistä laajem paa yhteistoi­
m intaa tarvittaisiin myös esiteja muun m ateriaalin jakelun suh­
teen. Meillä on jo toistakymmen­
tä m atkustaja- ja autolauttasatam aa ja lisäksi tulevat m aarajan
ylityskohdat. Niissä on aloitettu
opastus- ja vastaanottotoiminta.
M utta se ei ole vain asianomais­
ten satam akaupunkien intressien
m ukaista vaan valtakunnallinen
asia, koska m atkailijat m aahantuloporteilla jakaantuvat kaikki­
alle maahan. Turistit myös ha­
luavat ja kyselevät jo m aahantuloportilla tietoja usein hyvin­
kin kaukaisista paikkakunnista.
Olisi tutkittava mahdollisuuksia
entistä tehokkaamman ja yhtenäisemmän palvelun järjestäm i­
seksi maahantulopaikoilla.
M atkailun tiedotustoiminnalta
vaaditaan nopeita reaktioita ja
nopeita soveltamismahdollisuuk­
sia. Koko alahan kehittyy ja
muuttuu jatkuvasti. Niinkuin jou­
lukertomuksia kirjoitetaan kesähelteessä ja kevätmuotia luodaan
edellisenä syksynä, tulee matkailubudjettia rakentaa vuosi pa*-i
eteenpäin. M atkailun alallakin
rakennetaan jo 5- ja 10-vuotissuunnitelmia. Ne on saatava ni­
veltymään kuntien pitkäaikaisiin
taloussuunnitelmiin. Tämä o
tärkeätä ennen kaikkea suurten
matkailullisten investointien kan­
nalta, jotka hyvinvoinnin kas­
vaessa ja vapaa-aikojen lisään­
tyessä tulevat vaatimaan yhä
enemmän varoja ja huomiota
osakseen. H ankitaan vesi- ja ran­
ta-alueita. rakennetaan motelleja
ja hotelleja, näkötorneja ym. Jot­
ta näistä sijoituksista aikanaan
saataisiin täysi hyöty, on samalla
pidettävä huolta tiedotustoim in­
nan jatkuvasta kehittämisestä.
Vanha Vätin talo Virusmäentien varrella on edelleenkin käytössä. Siinä
sijaitsee m.m. lastentarha. Kirjoittaja asemapäällikkö Kaarlo Paijula
sekä rehtori Kyösti Kaukovalta ja veljekset Kaijala eivät asuneet tien
varrella, vaan sisäpihalle päin olevassa rakennussiivessä. A tt Mimmi
piti laajaa koulukotia. Tienvierirakennuksista oikeanpuoleisessa,
aivan portin lähellä olevassa huoneessa asui opiskeluaikanaan m.m.
turkulainen taiteilija Santeri Salokivi.
Pikkupiirtoja Ilmari Kaijalan
nuoruusvuosilta Turussa
• Näyttää siltä, että aina kun sekoan tuonne Raunistulan sokke­
loihin penkomaan vanhojen muis­
tojen lokeroita, vilahtaa esiin
myös Att Mimmin ikimuistettava
hahmo. Niinpä tälläkin kertaa.
Mimmin retkeillessä siellä Virus­
mäentien pieneläjäin parissa osui
hän Pälsin vinttikamariin. Siellä
kaksi tuttua koulupoikaa ahkeroi
kirjojensa ääressä rouskutellen
hampaissaan kuivia herneitä. Hy­
vänsuopa Mimmi heltyi aivan sy­
dänjuuriaan myöten nähdessään
poikain niukan aterian.
Stackars pojkar, onks se kaik,
m itä te on a tt syä.
Nakertelemme näitä vain hu­
viksemme, selitti vanhempi lukumies jättäen m ainitsematta mi­
tään m aittavista lämpimäisistä,
joita isä oli aamulla tuonut Paattisilta.
Tätä Mimmi ei täysin ymm är­
tänyt, vaan jatkoi syvästi sää­
lien: Nej, men tulkka te ny koft
paikal meil, siäl te saa kuuma perunastuvningi pääl ja onks te
taaro, te saa sit jää sin kammari
Kössin kans.
Ja niin siinä vaan kävi, että
veljekset Frans ja Ilmari K aijala
m uuttivat Mimmin hoimeisiin
Vätille, joten Kaukovallan lisäksi
tuli kaksi uutta huollettavaa tuo­
hon Mimmin pienoiseen tupaan.
• Vuosia vierähti. Kaikki kolme
nuortamiestä olivat jo ylioppilai­
ta, kun minun vuoroni tuli ko­
tiutua tähän sam aan soppeen.
Frans Kaijala ryhtyi toim itta­
jaksi alkuvaiheitaan kehittele­
vään Turun Sanomiin ja etsi
itselleen oman asunnon. Kauko­
valta jatkoi lukujaan ja m ajaili
vain tilapäisesti entisessä koulu­
kodissaan. Ilmari K aijala suun­
tasi opintonsa Turun Taideyh­
distyksen piirustuskouluun ja jäi
asumaan edelleen tuttuun lukukammioonsa, joten näin meistä
kahdesta tuli huonetoverit.
Ne vuodet, jotka yhdessä asuim­
me, heijastavat minulle vieläkin
sieltä vuosikymmenien takaisesta
häm ärästä monia miellyttäviä
tuokioita. Monen monituiset ker­
ra t istuin tieten tai tietäm ättäni
toverini mallina. Kun hämmästelin hyvää yhdennäköisyyttä
raotti piirtäjäkin hiukan taitonsa
salaisuuksien verhoa. Kertoili vii­
voista ja varjoista auttaen m i­
nuakin edes hituisen ym m ärtä­
m ään taiteen aakkosia.
Kaijala edistyi taideopinnois­
saan hyvin ja pian hän oli koti­
kaupungissaan hyvin tunnettu
taiteilija, jonka puoleen usein
käännyttiin täm än alan asioissa.
K erran eläinsuojeluyhdistyskin
pyysi häneltä mainokseensa piir-
Viisi markkaa.
En m inä yksin lähde, m ut jos
saan toin pojan vedosta seuraa­
m aan niin ...
Lähdeks poika Sanomiin, saat
viiskymmentä penniä?
En, m ut m arkal tulen.
Toi kloppi tahtoo m arkan, et
se olis sit yhteensä kuusi m ark­
kaa.
No tulkaa nyt sitte, peevelin ki­
ristäjät ja juutalaiset.
Mimmikin heräsi siihen lähtöryminäämme ja siunaili sieltä
keittiön puolelta: Ä ni galen, att
lekte nu m ittinatten tommosi
jävla pakkasi.
Ilmari Kajala
rosta huonosti kohdellusta hevo­
sesta. Työ viivästyi ja yhdistyk­
sen taholta sitä kiirehdittäessä
luvattiin hyvä palkkio. Tähän
Kaijala vastasi:
Jos m inä sen teen, niin sen
hevosen takia sen teen, en palk­
kion. Rupesi kumminkin tähyi­
lemään ikkunastaan ohikulkevia
hevosia, teki luonnoksia, poikkesipa vielä torillekin tarkkaile­
m aan maalaisten kopukoita. Lo­
pulta h äntä itseään tyydyttävä
työ oli valmis. Siitä tulikin niin
vetoovan alakuloista ja loppuunajettua juhtaa esittävä kuva, että
sen näkeminen olisi luullut herät­
tävän sääliä paatuneimmassakin
hevoskoijarissa. T ätä piirustusta
on m ainittu yhtenä aloittelevan
taiteilijan parhaista. Se liitettiin
’’Hevosen rukous”-nimiseen armeliaisuusmainokseen ja levitettiin
ympäri maata.
• E räänä tam m ikuun lauantaliltana, kun jo olimme päässeet
hyvään unen alkuun soi puhelin.
Täm ä tiedotusvälineemme ei ollut,
m onista elfenluisista koristeis­
taan huolim atta, erikoisen m u­
kava. Se oli seinään naulittu
kaappi, kullattu puhesuppilo kor­
kealla yläpäässä ja kuulotorvi va­
semmalla haarukassaan. Vuotees­
ta kömpimisen ja täm än häiriö vehkeen pimeässä etsimisen huo­
mioonottaen ei lukijalle jääne
epäselväksi, miksi ’’ystäväni ja
huonetoverini” melkoisen suora­
sukaisesti ärjäisi sitä kullattua
trattia kohden:
Kuka junkkari siellä sydän­
yöllä ...
Älähän nyt, Franssi täällä Sa­
nomista. Kuule, sun on tultava
heti korehtuuriin, se Sante on
ottan ut hiukan liikaa, eikä voi
saapua. Lähde nyt heti, on kiire.
Huomiseksi tulee suuri numero,
kuusi sivua.
En minä lähde.
Lähde nyt äkkiä, saat tuplalitviikin ja kaikki.
Paljoks se sit tekee.
• Tällainen hälytys ei tullut
meille aivan ensimmäistä kertaa,
joten minäkin olin jo hiukan
asioista perillä. "Sanom at” sijait­
si suunnilleen samoilla m ain kuin
nytkin matalassa puurakennuk­
sessa. Toimittajilla oli yhteinen
iso huone, keskellä valtavan suuri
ja vahvalta vaikuttava pöytä
täynnä papereita, siellä täällä
mustepulloja, saksia, pari puhe­
linta, teräväkärkisiä piikkejä harottavine paperiliuskoineen. Pöy­
dän ympärillä hääri tulisessa kii­
reessään paitahihasillaan koko
toimitus.
Korehtuurinlukijalle oli järjes­
tetty pieni erillinen, tuskin kah­
den neliön suuruinen ikkunaton
huone. Valoa antoi vedossa viu­
huva kaasulampun liekki.
Työhön paneuduimme heti. Se
kävi sillä tavalla, että Ilmari luki
käsikirjoituksen alkuperäistä kap­
paletta ja minä seurasin oikove­
dosta. Kun esiintyi korjattavaa,
suoritti Kaij ala sen mustekynällä
vedoksen reunaan, koska minä en
osannut korjausmerkkejä. Ilmoi­
tuksia ei tarvinnut lukea, ne hoiti
faktori. Työ saatiin päätökseen
siinä yhden — kahden maissa ja
m entiin litviikille. K aijala sai vii­
tosensa ja minä m arkan, mikä ly­
seon alaluokkalaiselle oli iso
raha. Tyytyväisinä kopistelimme
taas Raunistulaa kohden jatka­
m aan keskeytynyttä untamme.
Vaikka Kaijala yleensä oli vai­
telias, intoontui hän kuitenkin
joskus kuvailemaan koulukokemuksiaan ja opiskeluaan piirus­
tuskoulussa. Ne tosin olivat melko
harvinaisia tapauksia, m utta va­
lottivat kumminkin täm än va­
kaan miehen herkkää tuntoa,
joka tarkoin tahtoi säilyttää jo­
kaisen toivoa ja tulevaisuuden­
uskoa antavan elämyksen.
• Kaijala oli saanut piirustuksen ja kaunokirjotuksenopettajan vi­
ransijaisuuksia
oppikouluissa.
Palkka juoksi säännöllisesti. Nuori
innokas ahertaja alkoi asetella
jalkojaan oman pöydän alle. Nyt
ei enää ollut huolia, ei rahanpuu­
tetta. Tietoa ja taitoa oli tullut
kerätyksi. Onnellisena väikkyi
aika edessäpäin ja varsinainen
eläm äntehtävä alkoi kangastaa.
K. P a i j u l a
TOIMINNAN­
JOHTAJAN
PALSTA
Kevätkuukaudet ovat retkeilyjaoston toim inta-aikaa ja suunni­
telmien mukaisesti retket suun­
tautuivat tänä vuonna Turun lä­
hiympäristöön. Retkeilyjen kiin­
toisista kohteista julkaistaan se­
lonteko myöhemmin.
Erityistä huomiota seura pyr­
kii kuitenkin tänä vuonna kiin­
nittäm ään juhannusjuhlan viet­
toon, josta toivon mukaan muo­
dostuu tavallista juhlavam pi ku­
luvan itsenäisyyden juhlavuo­
den merkeissä. Pääosiltaan juhla
rakentunee totutuille puitteille:
juhannusaattona kesäkuun 23.
päivänä klo 19.30 kokoonnutaan
Ruissalon M arjaniemeen seuraa­
maan lipunnostoseremonioin ja
Turun kaupungin tervehdyksin
juhlavasti alkavaa viihtyisää oh­
jelmaa, jonka päättää illan h ä­
märtyessä poltettava Turun kau­
pungin kokko. Väliajalla voi niin
ikään entiseen tapaan nauttia
Varsinais-suomalaisen osakunnan
järjestäm än ravintolan antim ista.
Keuruun kunta ja Keruuselän
järjestävät XIX valtakunnalliset
kotiseutupäivät Keuruulla ja Saa­
rijärvellä 1.—3. 7. ja täm ä an ­
toisa matka muodostuu lähtijöille
myös halvaksi. Joitakin turkulai­
sia on jo ilm oittautunut matkalle
ja asiasta kiinnostuneet ottanevat
ystävällisesti ensi tilassa yhtey­
den toim innanjohtajaan (maist.
Laurila, puhelin 88 041), joka an­
taa auliisti tietoja hinnoista, oh­
jelm asta ja muusta tarpeellisesta.
Kun kesän matkailumottona on
"lomasuuntana Suomi” katsoisin
tässä olevan paikallaan huom aut­
taa seuran jäsenille avoinna ole­
vista Kotiseutuliiton Järjestä­
m istä kotiseutumatkoista (hin­
toihin sisältyvät m atkat Helsin­
gistä ja Helsinkiin, majoitukset,
ruokailu ja ohjelm a): 29.—30. 7.
E telä-Pohjanm aan kierros 65
mk hengestä ja 18.—20. 8. retki
K arjalan laulumaille Ilomantsiin,
Jatkuu sivulla 22.
TURUSTA RUOTSIIN
VIISI LAIVA VUOROA
Osakeyhtiö Bore, joka on huolehtinut liikenteestä
Turun-yrittäjänä kauimmin, täytti 70 vuotta 6. 3.
67. Maaliskuisessa kuvassamme Turun satamasta
nähdään oikealla yhtiön nimikkolaiva Bore, joka on
saanut liikennetovereikseen Ruotsin linjoille auto­
lauttoja.
O. K O I V I S T O
K asvaneesta kilpailusta huolimatta Turku on
kyennyt säilyttäm ään asemansa Suomen suurim­
pana m atkustaja- ja autolauttasatam ana, millä
on merkitystä mm. matkailumainonnan kannalta.
Se antaa myös täyden katteen puheille Turusta
Suomeen läntisenä porttina.
Jo viime kesänä Turusta Ruotsiin oli viisi päivit­
täistä matkustajalaiva- ja autolauttayhteyttä ja sa­
moin on taas tänä vuonna. M atkustajalaivat läh­
tevät Tukholmaan klo 11.00 ja klo 19.15 sekä auto­
lautta klo 22.00. Norrtäljeen lähtevät autolautat klo
10.00 M aarianhaminan kautta ja klo 22.30
Längnäsin kautta. Yhteinen kuljetuskapasiteetti
näillä vuoroilla on n. 5.700—5.800 m atkustajaa ja
yli 650 autoa kumpaankin suuntaan päivässä.
Päivävuorot tarjoavat erinomaisen tilaisuuden
ihailla Turun, Ahvenanmaan ja Ruotsin saaristo­
jen kauniita, alati vaihtelevia näkymiä, joitten
vertaista ei muualta löydä. Samalla m atkustaja
saa perusteellisesti rentoutua ja nauttia nyky­
aikaisen laivan tarjoam ista mukavuuksista ja pal­
veluksista. Kaikki näillä linjoilla liikennöivät aluk­
set ovat uusia.
Kuten tunnettua, tätä liikennettä hoitaa nykyisin
yhteisesti neljä varustamoa, nim ittäin Höyrylaiva
Osakeyhtiö Bore, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö
ja ruotsalainen Svea-yhtiö sekä nuorimpana yri­
tyksenä niiden yhteinen tytäryhtiö, Turussa koti­
paikkansa omaava Silja varustamo. Höyrylaiva Osa­
keyhtiö Bore vietti viime maaliskuun alussa 70vuotispäiväänsä ja ensi tammikuun lopulla on jäl­
leen Turun matkustajaliikenteen merkkipäivä, sillä
silloin tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun ensim­
mäinen Bore-laiva saapui kotisatam aansa ja
aloitti talviliikenteen. Sitä ennen oli kokeiltu m at­
kustajaliikennettä talviolosuhteissa Hangosta. Val­
tiovalta pyrki kaikin keinoin suosimaan Hangon
muodostamista m aan ainoaksi talvisatamaksi. K au­
konäköiset turkulaiset merenkulku- ja liikemiehet
ryhtyivät kuitenkin oma-aloitteeseen toim intaan ja
kekenivät pian osittamaan, että saariston suojaa­
ma Turku on sittenkin Suomen paras ja v a r m i n talvisatama.
M utta nythän on kesä edessä, Joten talviliiken­
teeseen on aihetta palata myöhemmin toisessa
yhteydessä. Sen sijaan voidaan näin sesongin alus­
sa tarkastella Turun satam an m atkustaja- ja auto­
liikenteen viime aikaista kehitystä. M atkustaja­
m äärän kasvu oli vielä 1950-luvulla suhteellisen
hidasta. Paras tulos, 187.739 ulkom aanm atkusta­
jaa, saavutettiin v. 1957. M utta kuluvan vuosikym­
menen aikana m atkustaja- ja autoliikenteen kasvu
on ollut todella räjähdysmäistä, kuten seuraavista
taulukoista ilmenee.
Turun satam an ulkomainen m atkustajaliikenne
(saapuneita ja lähtenäitä m atkustajia yhteensä):
V. 1960 ............. 237.636 V. 1964 ................. 511.926
„ 1961 ............. 354.249 „ 1965 ............... 594.660
„ 1962 ............. 413.137 ,. 1966 ................ 573.819
„ 1963 ............. 413.130
Kymmenenvuotiskautena ulkom aanm atkustajien
m äärä on siis runsaasti kolm inkertaistunut. Myös
Turun—M aarianham inan m atkustajaliikenne on
vuodesta 1960 kolm inkertaistunut ja oli viime vuon­
na 80.612. Ilmeisesti m anner-Suom en asukkaat ovat
’’löytäneet” saarivaltakunnan ja myös sieltä päin
on alettu entistä enemmän käydä ’’valtakunnan”
puolella, kuten ahvenanm aalaiset sanovat. R atkai­
sevaa vuorovaikutuksen lisääntymiselle on tietysti
ollut yhteyksien peranaminen.
V iime vuosikymmeneen verraten on autojen ylikuljetus kasvanut vielä voimakkaammin kuin
m atkustajien, mikä on luonnollista autokannan li­
sääntym isen sekä autolauttojen liikenteeseen tulon
johdosta. Aikaisemmin nosturinmaksut korottivat
autojen ylikuljetustaksoja ja 1950-luvun parhaina
vuosina kuljetettiin Turun—Tukholman välillä kor­
keintaan n. 7.000 autoa. Ensimmäinen laiva, johon
autot pääsevät ajam aan, oli v. 1959 valmistunut
Bore. Ensimmäinen autolautta, Skandia, saatiin
liikenteeseen keväällä v. 1961. Sen jälkeen on meren
yli tapahtuvan autoliikenteen kehitys ollut seuraava:
Kuorma- Linja- Yhteensä
Vuosi Henkilö­
autoja
autoja autoja
319
541
30.274
1961 26.614
6.124
656
45.232
1962 38.552
7.978
721
52.936
1963 44.237
68.477
1964 57.397
10.283
797
13.652
896
82.003
1965 67.454
807
91.720
73.006
17.907
1966
Varsin todennäköiseltä näyttää, että 100.000 ajo­
neuvon ra ja ylitetään tänä vuonna.
Vaikka varustam ot olivat vasta äskettäin aloitta­
neet mainoskampanjansa, oli jo toukokuun loppu­
puolella hytti- ja autopaikkojen varauksia tehty
vilkkaasti. Kokonaiskuvan saam inen tässä vaiheessa
on tietysti vaikeata, koska matkalippuja ja
-paikkoja myydään matkatoimistoissa eri puolilla
m aailm aa. Ainakaan toistaiseksi ei ole näköpiirissä
häiritseviä tekijöitä, joten voidaan odottaa jälleen
vilkasta ja ehkä uusiin ennätyksiin yltävää kesää.
K apasiteettia riittää nykyisin ruuhka-aikoinakin,
niin että laivoissa ei synny sellaista tungosta kuin
joskus aikaisemmin, kun vuoroja oli vain yksi päi­
vässä. M atkustajien m ukavuutta silmällä pitäen
esim. uusi autolautta Fennia rekisteröitiin vain 1.200
matkustajalle, vaikka lupa olisi saatu paljon suu­
remmallekin määrälle.
M atkustajien pääsyn Turun saaristoon väitetään
yleensä olevan vaikeata ja ehkä tässä on jossain
m äärin perääkin. M utta yhteisliikenteessä olevat va­
rustam ot tarjoavat päivävuoroillaan ns. pakettim atkoja erikoishintaan. Näihin Night and Day
(päivä ja yö) m atkoihin sisältyy m atkalipun lisäksi
hyttipaikka sekä kaksi ateriaa ja kahviaamiainen.
Lähtö Tukholm asta tapahtuu varsinaisen yövuorolaivan rinnakkaisvuorolla klo 18.30 ja tulo Turkuun
klo 07.30. Turussa m atkustajilla on tilaisuus tu ­
tustua oppaan johdolla linnaan, m utta he voivat
tietysti käyttää aam utunnit myös muuhun. Paluu­
m atkalle lähdetään sam ana päivänä klo 11.00 vuo­
rolla ja tulo Tukholmaan tapahtuu klo 21.45, joten
m atkaan on kulunut yli 24 tuntia, m itkä vaaditaan
tullivapaiden ostosten tekemiseen. Turusta vastaa­
ville matkoille lähtö tapahtuu siis klo 11.00, Tuk­
holmassa saa yöpyä laivassa ja sitten on siellä käy­
tettävissä koko päivä laivan lähtöön klo 18.30 asti.
kan inte trivas här. Men många turister har i denna
skärgård fått uppleva en lycklig semester under
anspråkslösare förhållanden — i ett enkelt Pen­
sionat eller i en hyrd sommarstuga för självhåll.
B o rn h olm s b ra n ta klippö i N agu, en verklig sevä rd h e t fö r tu r is te m a . — B o m h o lm in jylh ä kalliosaari
N auvossa o n tod ellinen tu ristin ä h tä vyy s.
ERIK TUDEER:
Å B OL AN DS
S K Ä R G ÅRD
I stora delar av Europa har m an börjat få upp
ögonen för Åbolands skärgärd. Var je vinter fär
Åbolands Turisttjänst i Åbo en mängd förfrägningar
frän olika häll. Det gäller a tt ordna semester vid
havet för gäster frän storstäder och industridistrikt. Det mäste genast sägas ifrän, a tt Aboland
är e tt relativt nytt och outvecklat turistomr&de. Den
som vill bo i komfort med fullständig hotellbetjäning
TURKU-SEURA
Å BO SAMFUNDET r.y.
T o im in n a n jo h ta ja —
V erksa m h etsled are
Juhani Laurila.
Ruissalo 85, puh. - tel. 88 041
S ven skspräkig sekreterare
R u o tsin kielin en sih teeri
—
Carl Jacob Gardberg,
Turevägen 3 A, tel. - puh. 10 852
P o stisiirto tili — Postgiro
T u 32 300.
L iity jäsen eksi T u rku -seu ra a n
B liv m ed lem i Å b o -sa m fu n d et
Å bo, vär sta d gratis.
I dag finns det ett hundratal stugor a tt välja på
i Åbolands skärgärd. För en fyra personers stuga
utan moderna bekvämligheter men med egen
strand, fiskerätt och fridfulla omgivningar har
betalats 80—100 mk per vecka. För den, som
sätter värde på orörd natur med skog. klippor,
sand och hav och som inte har behov av nöjen
under sin ledighet, är Aboland en förmänlig se­
mesterort.
y ilken del av Aboland man väljer, är en
smakfräga. I yttre skärgärden är friden total,
havsvinden bläser bort vardagsbekymren och den
bofasta — i regel svensktalande — fiskarbefolkningen bidrar tili a tt göra kontrasten mot
vardagens storstadsjäkt sä stor som möjligt. Men
kommunikationerna är problematiska för bilfolk.
Utskären passar för den som har läng semester
och inte fäster avseende vid komfort och Service.
Den inre skärgärden bjuder pä varmare vatten,
bättre kommunikationer, större skogar för vandrare,
bättre Service. Men ocksä där kan det vara flera
kilometers väg tili närm aste bo eller handelsman.
Då stugorna offereras, får künden upplysningar
om alla viktigare avständ. Det, som Inte framg&r
av blanketterna, är sädant som solnedgängar över
havet, fern kilos gäddor, smultron och hallon 1
TURKU-SEURA
ÄBO-SAMFUNDET
järjestää itsenäisyytem m e
a rra n g e ra r i teckn et a v vär
50-vuotisjuhlavuoden
5 0 -a rig a sjä lvstä nd igh et en
Juhannus­
Midsom-
juhlan
marlest
perinteellisesti Ruissalon M a r -
traditioneilt pâ R u nsala M a r -
janiem essä
janiemi
juhannusaattona
Koko perheen juhlan
m idsom m araftonen
1967 kl. 19.30.
1967 klo 19.30.
Hela
fam iljens
T U R U N
K A U P U N G I N
K O K K O
T V O :n
fe st avslu tas
med
päätteeksi palaa
—
JÄSENILLE SUOMEN TURKU
ILMAISEKSI
soliga skogsbackar, glasklart vatten a tt bada i,
solbad pä blankslipade granithällar eller i vit,
mjuk sand.
En del stugor har tillgäng tili bastu. Vissa
stugvärdar har ocksä stora fiskevatten. Den bästa
fiskeperioden är september-oktober. Men ocksä
under högsommaren kan fisket vara sportmässigt
intressant.
Gästerna brukar komma med bil, fartyg eller
flyg tili Åbo eller Pargas. Den fortsatta resan tili
stugan eller pensionatet kan kräva tälamod —
landsvägsfärjor förekommer h är och där. över huvudtaget kan m an konstatera, a tt den moderna,
jäktade människan mäste ställa om sitt tempo
i Abolands skärgärd.
Det är säkert inte tili skada. För den som är
förberedd pä svärigheterna kan en semester i Abo­
lands skärgärd bli den bästa tänkbara avkoppling.
J Sverige har semesterorganisation RESO hand om
förmedlingen av Åbolands Turisttjänsts självhushällsstugor. I övrigt för medias stugorna direkt av
Abolands T uristtjänst, vars kansli är inrym t i
Egentliga Finlands Turistförenings byrä vid Västra
Strandgatan 13 i Abo.
Stugbeställarna bör observera, a tt byråns
tjänstem än gärna vill h a sä fullständiga uppgifter
som möjligt om hyresgästens önskemäl, för a tt
det skall bli lättare a tt offerera en lämplig bostad. Det gäller också a tt beställa i god tid. Juli
m änad brukar bli fulltecknad redan pä váren.
À B O
S T A D S
M I D S O M M A R E L D
virvokeravintola.
T V O : s uto m h usresta ura ng.
Liput 2 mk, lapset ilm.
Bilj. 2 mk, g ra tis för barn.
9
1
T U R U N KULTASEPÄT
L yhennelm ä k a uppan. A arno
Ahon esite lm ä stä T u rk u -se u ra n
jä rje s tä m ä s s ä teollisuusesiteln ä sarjassa 29. p ä iv ä n ä m a r ­
ra s k u u ta 1966 T u ru n T eknilli­
sen O ppilaitoksen juhlasalissa.
E lin k ein o n a h a rjo ite tu n k äsi­
ty ö n m o nivaiheista ja vä rik ä stä
k e h ity s tä voidaan m aassam m e
s e u ra ta a in a 1300-luvulta lähtien.
B irg er J a a r lin privilegiolla olivat
saksalaiselle
siirtolaisvirralle
av a u tu n e e t p o r tit m m . T urkuun,
ja s iirto la iste n tu lo a kesti a in a
K u s ta a V aasan aikoihin. S a k sa ­
la is te n siirto la iste n osuus sekä
T u ru n k a u p u n g in yleisessä k e h i­
tyksessä e ttä sen asu k k aitte n
m o n in a iste n elin e h to je n k e h ittä ­
m isessä ja a m m a ttita id o n lisä ä ­
m isessä o n ollut m erk ittäv ä. H ei­
d ä n a sem a n sa säilyi kun n allis- ja
elinkeinoeläm ässä v a n k k a n a koko
ke sk ia jan , lep ä sih än se m ah ta v a n
H a n sa liito n varassa. Y lpeitten
h a n sak a u p u n k ie n — T a llin n a n ,
D anzigin j a Lyypekin — varjo t
h e itty iv ä t pien en T u ru n sokke­
loisille k a u p p akujille vuosisatojen
a ja n .
T u ru n ja koko m a a n ensim m äi­
s e stä k u lta se p ästä P e tru s aurifa b e rista on säily n y t aikakirjoissa
va in nim i j a vuosiluku 1371. E rä i­
d en lä h te id e n m u k aa n h ä n e n synty m ä k a u p u n k in sa on m ahdolli­
sesti ollu t R iika. H ä n e n a ikalaise sta a n k u ltasep p ä T id e k asta tie ­
d e tä ä n hiem a n enem m än. H än
m u u tti T u rk u u n S ak sasta. H änen
nim ensä m a in ita a n e rä ä n k iin ­
teistö k a u p a n yhteydessä vuonna
1373, ja viisi v u o tta m yöhem m in
k a u p u n g in r a a ti a n to i hänelle
toim eksi o tta a Lyypekissä v a sta a n
kahden
tu rk u la ise n
perinnöt.
V uosisadan
lopulla m a in ita a n
kolm as k ultasenpä, m estari W idhener, ”f r å n T yskland kom m en".
jo k a s in e tillä ä n to disti erään
k a upp a k ir ja n 23. p ä iv ä n ä k e sä ­
k u u ta 1396.
1400-luvulla m ain itse v a t säily­
n e e t a s ia k irja t jo seitsem än t u r ­
k u laista ku ltasep p ää. H eistä L a u ­
ren s R agvaldsson om isti yhdessä
sisa ren sa k a n ssa talo n T u k h o l­
m assa, jo k a s ija itsi ”u p p å g atan ,
som m a n gå r a f K ö p m a n g a ta n
tili S v a rtb rö d ra ”, ja jo n k a h ä n
sitte m m in m yi e räälle tu kholm alaisporvarille. L aurens R agvalds­
son om isti m u ita k in k iinteistöjä.
V uonna 1439 h ä n m yi yhdessä
vaim onsa
Elseby
A josenpään
k a n ssa M askussa s ija in n e e n tilan
H en rik K lasson H ornille. V uonna
1441 h ä n sito u tu i m ak sa m aa n
v u o sitta in 12 m ark k a a ’’Aboske
p e n n in g a r” N a a n talin luostarissa
olevan ty ttä re n s ä puolesta, k u n ­
nes tä m ä v ih ittä isiin n unnaksi.
1400-luvun alussa oli T u rk u
s a a n u t k o tim a ista k a u p p a a m onin
tav o in ed istän een E erik x n i
Pom m erilaisen
to im eksiannosta
o m an rah alaito k sen , jo k a vaik u tti
v arsin v ilk a stu tta v a sti k au pungin
elinkeinoeläm ään.
K ultaseppien
y h ä kasv av a lu k u m ä ä rä o so ittaa
m yös v arallisuuden lisään ty m istä,
ku ltasep p ien tu o tte illa oli m enek­
kiä. Alalle ei k u ite n k a a n voinut
k uka ta h a n s a a n ta u tu a , siitä p iti
h uolen T u k h o lm an a m m a ttik u n ­
ta , jo h o n tu rk u la ise t k u lta se p ät
kuuluivat, k u n n es 1600-luvun a l­
kupuolella saiv at o m an a m m a tti­
k u n tan sa . T u k h o lm an a m m a tti­
k u n ta valvoi jäse n iää n ja näiden
tö itä v arsin ta rk a sti. 1485 sai a l­
ku n sa jalo m etalliesin eitten lei­
m aus, silloin m ä ä rä ttiin , e ttä
m esta rin oli v a ru ste tta v a valm is­
ta m a n s a esin eet p u u m erk illään tai
n im ik irjaim illaan .
V alvonnan
saam iseksi e n tis tä teh o k k aam ­
m aksi m ä ä rä ttiin myös, e ttä k u l­
tasep p ien oli a su tta v a k au p u n ­
geissa. J a lopuksi k iellettiin h i r t ­
to tuom ion u h a lla k u ltasep p iä su ­
la tta m a s ta v a lta k u n n a n rah o ja .
K u ltasep p äm estari
K risto ffer
oli ra a tim ieh e n ä vuonna 1427.
A inakin kaksi h ä n e n aik alaistaan ,
m es ta rit L au ren s vanhem pi ja
Jö n is olivat m yös v arsin arvossa­
p id e tty jä po rv areita. K aik esta
pä ä te lle n m uo d o stiv at k u lta se p ät
jo v arsin v arh aisessa vaiheessa
o m an v a ra k k a a n ja a rv o stetu n
luokkansa, erään laisen käsity ö ­
läiste n a a telisto n . H eid än käsis­
s ä ä n m uovautui tu o outo, k e lta i­
nen, h im m eä m etalli koruiksi ja
tarve-esineiksi, jo tk a loivat y m ­
p ärilleen v arak k u u d en ja ylelli­
syyden ihm eellisen, k a d e h d itta v a n
ilm ap iirin ja silo ttiv at tie n m a i­
neeseen ja v aik u tu sv altaan . He
olivat jo ta k in ihm eellistä, viisasta
ja arv o k a sta p ik k u p o rv areitten ja
k äsityöläisten keskuudessa, nuo
ku ltasep p äm estarit.
He
olivat
tä tä k aik k ea Jo silloin keskellä
k ap eita, m u tk ittelev ia
k a tu ja ,
keskellä sekavia, m a ta lia rak e n nusrykelm iä,
keskellä
k a h ta tu h a tta a su k asta Ja k aupunkia,
joka oli keskiaikaisen kukoistuk­
sensa huipulla.
M u tta a ik a kulki eteenpäin,
k u n in k a a t v a ih tu iv at v a lta istu i­
m ella ja h eid än m u k an a a n vuosi­
sata. E lokuun 2. p ä iv ä n ä 1509
p u rje h ti A uran rannoille O tte
Rud, tuo h irm u in en tan sk alain en ,
j a ryösti p erin p o h jin sekä k a u ­
pungin e ttä tuom iokirkon. J a
1521 sai jo m aa n p a k o laisu u tta
su u n n ittelev a K u sta a V aasa e m ­
p iv ät ta a la la ise t talo n p o jat pu o ­
lelleen. H e alkoivat vapaussodan,
jo n k a
vaik u tu k set
koettelivat
K u lta s e p p ä m e s ta r i
—
ka u p p a n eu vo s
A a rno A ho.
m o n in tavoin T u rk u ak in . K u staa
V aasa nousi v altaistu im elle 1523,
p oisti
lään ity slaito k sen ,
yhtyi
u sk o n p u h d istajiin ja o tti h a l­
tu u n sa kirkon kalleudet.
Alkoi käsiteollisuuden suuren
nousun aikakausi.
1500-luvun ku ltasep istä tiede­
tä ä n jo n k in v e rra n jo am m atillisessakin mielessä. A ik ak irjat k er­
tovat, e ttä m esta ri Jacob v a n ­
hem pi valm isti v uonna 1557 J u ­
h a n a h e rttu a n laskuun kahdeksan
h o p e a -a stia a , ja vuosina 1562 ja
1563 h ä n sai h e rttu alle tehdyn
työn korvaukseksi 8 leiviskää
ru ista Ja 5 leiviskää m altaita .
M estari R oland sai vuonna 1561
h e rttu a n
lask u u n
su o ritetu sta
k u lta - ja hopeaty ö stä m aksuksi 3
leiviskää ru ista, 1 leiviskän m al­
ta ita , 8 n a u la a voita, 1 h ärän ,
1 sia n ja 1/2 ty n n y riä turskaa.
M estari J o s t valm isti h e rttu a n
lask u u n ku ltaisen lusikan, k u lta i­
sen ra n n e re n k a a n ja 6 hopeaa stia a sekä lau ta sia Ja suolakkoja.
V arak k aita ja arvossa p id etty jä
olivat jo m ain ittu je n ’’kauppiasku ltasep p ien ” lisäksi m estari Jöran , joka om isti talo n A ninkaiste n korttelissa, ja m estari Anders
vanhem pi, jo n k a o nnistui p äästä
p e rä ti k au pungin porm estariksi.
M uunlaisiakin m erk in tö jä löy­
tyy kultasep p äm estareista. M es­
ta ri Olof L arsson sai vuonna 1572
sak k o ja a n n e ttu a a n Nils Bertelssonille korvapuustin. Nils Bertelsson sai puolestaan sakkoja lyö­
ty ää n m estari Olof L arssonia niin,
e ttä täm ä sai h a a v an p ääh än sä.
A siak irjat eivät kerro, kum pi
arv o n m estareista löi ensin. Nils
B ertelsson m ain ita a n toisenkin
k e rra n v uonna 1599, jolloin h ä ­
n e stä p u h u ta a n ratsu m ieh en ä ja
po liittisen a pakolaisena. M estari
A n to n iu sta sak o tettiin vuonna
1573 vilpillisestä työstä, ja m es­
ta ri M ä rten A nderssonia siitä,
e ttä oli iskenyt e rä stä ratsu m ies­
t ä silm ään.
T am m ikuun 27. p ä iv än ä 1558
o tti m estari Casper vastatakseen
9 m uun porvarin kan ssa siitä,
e ttä H erm an von W olm ersted tu o ­
taisiin elävänä ta i kuolleena T u ­
ru n lin n aan , k un J u h a n a h e rttu a
niin vaatisi. M estari L ars maksoi
hopeaveron kannossa veroa 2
luotia, o tettiin v a sta a n vieraana
lin n a ssa 1579 ja h a u d a ttiin m a r­
rask u u n 26. p ä iv än ä 1590 tuom io­
kirkkoon kaikkien kellojen soides­
sa j a 18 k y n ttilä n palaessa arkun
edessä.
V uosisadan ensim m äiset vuosi­
kym m enet eivät v a rm a a n k aa n ol­
leet k au pungin kultasepille kovin
tu o tta v a a aik aa. U skonpuhdistus
vei m en n essään kultaseppien su u ­
rim m an ty ö n an ta ja n , katolisen
kirkon. K u sta a V aasa o tti h a l­
tu u n sa kirkkojen ja lu o stareitten
a a rte et, ne s u la te ttiin ja lyötiin
rah ak si. K u ltasep än ty ö t väh en i­
vät, k ultaseppiä oli liikaa. J u h a n a
h e rttu a n aik a n a tila n n e k u itenkin
p a ra n i e n n en kaikkea h e rttu a n
loisteliaan hovinpidon ansiosta.
T u o ttip a h e rttu a lisää ku lta se p ­
p iä — kuten m u ita k in käsityö­
läisiä — m uista m aista, varsinkin
Saksasta. Am m atillisessa m ielessä
h e rttu a n a ika oli m aam m e kultasepäntaidon suurim pia kukoistus­
kausia.
1600-luku oli T urulle onnellisen
kasvun aikaa. K aupunki sai yli­
opiston, hovioikeuden ja uuden
asem akaavan, se sai täy d et ta pulioikeudet ja m arkkinoiden luku
ko ro tettiin kolmeen.
T u ru n kultasepille vuosisata oli
m erk ittäv ä ennen kaikkea siksi,
e ttä he voivat pe ru sta a om an
am m a ttik u n ta n sa. Edellisen vuosi­
sad an lopulla oli leim ausm ääräyksiä lisätty siten, e ttä m estarin m erkin viereen oli lyötävä vielä
kaupunginvaakuna.
1600-luvun
lopulla m ääräyksiä lisä ttiin jä l­
leen: silloin o tettiin käyttöön val­
m istusvuotta osoittavat k irja in m erk innät. A m m atillisesti vuosi­
s a ta oli kohtalainen, p a rh a im m a t
vuodet olivat 1625— 1635, jolloin
tu rk u laiset ku lta se p ät valm istivat
su u ria m ää riä edellisellä vuosi­
sad alla m uotiin tulleita, ru n sa a sti
k o risteltuja ja k u lla ttu ja hopeavöitä. M uista valm isteista voidaan
m ain ita lusikat, tarjo ilu astiat,
m a lja t ja pikarit. 1600-luvun tu r ­
k ulaisten kultaseppien tö itä on
jo n k in v erran säilynytkin, ja
yksityisessä om istuksessa olevien
esineitten lisäksi on jo ita k in n ä h ­
tävissä sekä T u ru n kaupungin
historiallisessa
m useossa
e ttä
Kansallism useossa Helsingissä.
O lterm annina vuosina 1667—
1688 toim ineen Axel H ansson
B ägan ja vuosina 1689— 1716
olterm annina toim ineen H ans
M eijerin tö itä on jälkipolville sä i­
lynyt eniten. Axel H ansson B äga
syntyi T urussa 1634, sai am m a ttiopin kultaseppäm estari Z acharias
W itten luona, valm istui kisälliksi
1658, ja tuli tunnetuksi taita v a n a
kultaseppänä. H ans M eijer oli
puolestaan syntynyt T am m isaa­
ressa kultasepän poikana. V uonna
1678 h ä n e t he n k ik irjo ite ttiin T u ­
russa kultaseppänä. H än om isti
T urussa useita talo ja ja oli varsin
m ah ta v a mies. M olem m at arvon
m esta rit olivat na a p u ru k sia ja
h eid än eläm änkohtalonsa sivusi­
v at to isiaan m onella tavoin. Vail­
la ro m antiikkaa, vailla m itä ä n se­
lityksiä, vain asiallisin m ustin
k irjaim in k e rtovat a ik a k irja t, m i­
ten Axel H ansson B äga haastoi
1685 n a a p u rin sa ja sittem m in
o lterm anninkaapunsa
perijän ,
H ans M eijerin oikeuteen vaim on­
sa viettelem isestä. Oikeus tu o m it­
si sekä H ans M eijerin e ttä Axel
B ägan vaim on M aria Jö n sd o tterin
siveettöm ästä
eläm ästä.
Axel
H ansson B äga h a u d a ttiin k irk ­
koon 21. pä iv ä n ä joulukuuta
1688 loistolla ja kom eudella, kol­
m en suurim m an kirkonkellon soi­
dessa. M iehensä kuolem an j ä l ­
keen solmi M aria Jö n sd o tte r avio­
liito n H ans M eijerin kanssa.
V arsin värikäs h ahm o T u ru n
1600-luvun noin 35 k u ltasepän
joukossa oli k aik esta p ä ä tellen
m yös kulta se p p äm e sta ri Jochlm
Strokerk, Joka v a littiin vuonna
1626 kaikkien hopea tö itte n t a r ­
ka sta jak si Suom essa. M yöhem m in
h ä n e stä tu li v a sta p e ru ste tu n T u ­
ru n kultaseppien a m m a ttik u n n a n
ensim m äinen o lterm anni. S tro ­
kerk ei k u ite n k a a n tä y ttä n y t h ä ­
neen a s e te ttu ja to iveita e ikä ko r­
ke itten lu o ttam usvirkojen v a a ti­
m uksia, ja h ä n m en e tti vlrkansa
jo vuonna 1638. H ä n e n nim ensä
esiintyy useissa o ikeudenkäynti­
asiakirjoissa — Ja a in a s y y te tty ­
nä. H ä n e n s y y ttä jin ä ä n esiintyi
m m . k u ltasep p ä J o h a n M ichelsson
H olst, Joka v äitti, e ttä S trokerk
k ä y tti k ah d en laisia p u n n u k sia :
suurem m alla h ä n p u n n itsi sisään
tulevan hopean, pienem m ällä ulos
m enevän. T ä h ä n vastasi Strokerk,
e tte i s itä p y sty n y t k u k a a n to d is­
tam a a n .
1600 -luvun loppupuolella k e h it­
tyi kultaseppien työllisyystilanne
y h ä heikom m aksi. J a 1700-luvun
ensim m äisinä
vuosikym m eninä
hävisi k u lta se p än ta ito ’’täy d e lli­
sesti ru ttoon, puutteeseen ja
Isoonvihaan”, k u ten T y ra Borg
teoksessaan to te a a . U udenkau­
pungin ra u h a n jälk e e n m y ö n n et­
tiin T urulle 8 vuodeksi vapautus
k aikista apuveroista j a m uista
rasituksista, ja n äid en v a p a u tu s­
te n tu rv in kaupunki toipui ver­
ra te n nopeasti. Isonvihan a ik a n a
R uotsiin pae n n ee t käsityöläism est a r it — h e id ä n joukossaan k u l­
ta s e p ä t — pa la siv at T u rk u u n
vuonna 1721. Y lellisyysesineitten
kysyntä oli kuiten k in m elkein
olem atonta, köyhyys j a kurju u s
reh o tti T urussa. T y h je n tä v ä k a i­
kessa lyhyydessään ja k o ru tto ­
m uudessaan on a ik a k irjo jen to ­
team us: a m m a ttik u n n a n vanhin,
m esta ri Jochim K ask kuoli vuon­
n a 1742 n iin puutteellisissa olois­
sa, e ttä a m m a ttik u n n a n oli k u s­
ta n n e tta v a h ä n e n h au ta u k se n sa;
ja todettava, e ttä sen lisäksi oli
m esta ri K ask jä ä n y t velkaa a m ­
m attik u n n a lle 220 k u p a ritaa la ria .
A jan an k e ista oloista ja m esta ­
re itte n taloudellisesta a h d ingos­
ta h u o lim a tta säily tti k u lta s e p ä n ­
a la asem ansa kä sity ö lä isam m a t­
tie n ensim m äisenä. A m m attik u n ­
n a n v a n h im m at to im iv a t lukuisis­
sa kunnallisissa lu o tta m u s te h tä ­
vissä ja useim m at h e is tä kuului­
v a t k a u p ungin ra a tiin . Jo n a s
Lexell, jo k a toim i o lte rm a n n in a
vuosina 1742— 1762, v a littiin p e ­
r ä ti kolme k e rta a T u ru n e d u s ta ­
jak si valtiopäiville.
V uosisadan keskivaiheilla t a ­
p a h tu i kulta se p än a la lla voim akas
elpym inen, jo k a vuosisadan lop­
pupuolella jo h ti J u h a n a h e rttu a n
a ik a a n v e rra tta v a a n k u k oistuk­
seen.
K u ltase p ä t
v a lm istivat
k a h v ik a n n u ja — ensim m äinen
ka h v ik a n n u v a lm iste ttiin T urussa
1732 — so k eriastio ita ja sokerip ih te jä,
tee k a n n u ja,
k y n ttilä jalk o ja,
suolakuppeja,
veitsiä,
h a a ru k o ita j a m u u ta pöytähopeaa. E lin ta so n noustessa ry h d y t­
tiin valm ista m a a n m yös k engänJ a tk u u siv. 22
Pohjalaiset
Kyiänheittiö
Tukkijoella
teoinhan talossa
Teatteritoim innassa olivat an ­
siokkaasti m ukana mm. Johan
Lepistö, toimi myös ohjaajana,
Mikko Virtanen ja rouva Ellen
Virtanen sekä Santeri Koskinen.
H u m .k an d . H E L I A S T A L A :
MUISTELMIA VÄHÄHEIKKILÄSTÄ
M UU YH D ISTYSTO IM INTA
K erronta perustuu Vähäheikkilän alueella yli 65 vuotta asu­
neiden haastateltujen m uistitie­
toon ja on laadittu Turun Työ­
väen Säästöpankin Vähäheikkilän konttorin 10-vuotisjuhlan
merkeissä.
Heikkilämäkiläiset olivat ylpei­
tä asuntoalueestaan. Sitä osoittaa
jo vanha haastateltavien mie­
lessä säilynyt raittilaulu, jossa
Vähäheikkilää verrataan oikeaan
kaupunkiin.
’’Heikkilämäki o’ ko’ kaupunki,
sillä on itse urutki.
Siellä on kaksi Bellmannii
Grönroosin Jussi ja Karlsonni”
ASUTU S
Vähäheikkilän asutusalue alkoi
hahm ottua 1890-luvulla, minkä
loppuun mennessä Korppolaism äen rinteen asutus oli muovau­
tunut. Myöhemmin huomio kiin­
tyi kuninkaankartanon alueella
oleviin mäkiin. Näille kohosi ra ­
kennuksia. Jo ennen I m aailm an­
sotaa oli Vähäheikkilän Talonmäkeen, Pajam äkeen ja Myllym äkeen m uodostunut asutusalu­
eita, viimeksi kuitenkin Talonmäkeen. Siellä kerrottiin olleen al­
kujaan vain Heikkilän talon ”pakaritupa” Sikaojan varrella ja
kolme torppaa, nim.
kraatari W igrenin
seppä Wahlroosin
seppä Litzin.
Jos seuraamme asutusalueen
kehitystä 50—60 vuoden takaisel­
ta ajalta, voimme haastateltujen
muistitiedon pohjalta luoda seu­
raavanlaisia muistikuvia:
Vanhimpia alueella kulkeneita
teitä ja katuja olivat:
— Alitie (nyk. Kunnallissairaa-
lantie), joka jatkui Uittamon
patterille saakka ja oli samalla
Pajam äen ja Talonmäen rajana.
— Askaisten—Ispoistentie. Ispoisten ’’herra” (Ispoisten karta­
non omistaja) tasoitutti ensin
tien. Senjälkeen asukkaat tekivät
siitä lähtem ään talkoilla nykyi­
sen Puistomäenkadun.
— Aurajoen rannasta tuli So­
keritehtaasta lähtien nyk. Sotalaistenkatu, joka jatkui nyk. Kuninkaankartanonkadusta alkaen
kolmena useinkin hyvin kuraise­
na peltotienä Heikkilään. Nyk.
Kuninkaankartanonkatu sai var­
hain
öljylamppuvalaistuksen.
Varsinainen Vähäheikkilän alue
sai ensimmäiset valopisteensä,
tällöin kuitenkin jo sähkövalot,
vasta 1930-luvulla Pajamäkeen.
’’SAUNANKULMA”
Vähäheikkilän alueen erääksi
keskuspaikaksi muodostui nykyi­
sen Vähäheikkilän konttorimme
edustalla oleva aukio. Varsinkin
nuoriso tapasi toisensa mielellään
’’saunankulmalla” tai ’’pirtinkulmalla”, kuten paikkaa myös kut­
suttiin. Nimi johtui Heikkilän ta ­
lon saunasta, mikä sijaitsi nykyi­
sen pankkirakennuksen kohdalla.
Myöhemmin rakensi muurari
Vainio tähän alueen ensimmäisen
rapatun talon. Ihm etystä riitti
Olihan kummallista, kun puuta­
losta yhfäkkiä tulikin ’’kivitalo”.
Saunankulm an aukiosta muodos­
tui todellinen poikasten ’’tappitori” ja ”kyl siin oli aika muka­
va vähä flikoiki siin samas vahra t”. Talvisin laskettiin innok­
kaasti liukua mäen ahteista, nii­
tä oli mm. Heleniuksen ahde ja
Lönnrotin mäki. Aukion keskellä
oli jo ainakin ennen vuotta 1918
suuri, yhteinen kaivo. Kun kaivo
sitten tyhjennettiin, löytyi sieltä
kiväärejä. Kaivo oli toiminut sa­
malla asekätköpaikkana.
Suunnilleen pankkia vastapää­
tä sijaitsi vanha Järvisen kaup­
pa. ’’Kauppapuarin” liikehuoneen
muodosti yksi huone. T utun­
omainen tuoksu tervehti tulijaa,
silli- ja silakkatynnyrin sisältö
sekoittui öljyn pistävänimelään
lemuun. Lapset kävivät haluk­
kaasti ostamassa myyjä-Olgalta
5 pennillä karamellitruuttia.
VÄHÄHEIKKILÄN
KUNINKAANKARTANO
Vähäheikkilän kuninkaankar­
tano oli alueen keskuspaikka. Se
oli ’’kruunun” omistama, m utta
vuokralla säätyläisillä, mm. 1820
—1870 von Troil-suvulla. Tämän
jälkeen kartano joutui talonpoi­
kaisille vuokraajille, Eurasta ko­
toisin olleelle pitäjän suutari
Heikki Lindholmille ja myöhem­
min hänen Kaarinassa syntyneel­
le pojalleen Juho Fr. Lindholmil­
le. Täm än jälkeen tuli vuokraa­
jaksi Ispoisten kartanon omista­
jiin kuuluva Arno Reuter. Agro­
nomi Reuter oli Tuorlan m aan­
viljelyskoulun ensimmäinen opet­
taja ja johtaja 1880-luvulla.
Heikkilän pehtoorit olivat myös
aikanaan huom attavia henkilöitä.
Haastateltavien mieleen oli jää­
nyt ruots. Gylling, tanskal. Nils­
son ja suom. Alkio.
Suurin osa Vähäheikkilän aluVertailun vuoksi kuva Vähäheik­
kilän alueesta sotia edeltäneeltä
ajalta.
Tsaarivallan viime ajoilta oleva Vähäheikkilän kasarmi on eräs turkulaiskäsite, jo siksikin, että monias Turun kodin poika on siellä elellyt
varusmieskautensa.
että oli Heikkilän talon pelto­
aluetta ja laidunm aata. Karjaa
varten olivat alueet aidattuja.
Veräjiä oli ainakin kolme, joista
yksi ’’Musta K rintti” niminen.
Pikku maksusta ja jopa piparka­
kusta olivat lapset halukkaita
avaam aan veräjät tarvitseville.
Talon pellot ulottuivat aina me­
reen asti, toisaalla nykyiselle
Stälarminkadulle asti. Uittamon
’’patterit” ovat olleet Vähäheikkliän ja Ispoisten talojen yhtenä
rajana. Talon karjam äärät olivat
muistitiedon mukaan jotensakin
vaihtelevat: n. 50—100 lypsävää
lehmää, 20—30 hevosta ja 2 h är­
kää. Nämä 2 härkää olivat to­
dellisia kuuluisuuksia, ne olivat
kaikille tuttuja.
Aikoinaan on Heikkilän talolla
ollut jopa 300 torpparia. Kun
vuosisadan alkupuoliskolla alet­
tiin torppia lunastaa vapaaksi, oli
hinta 5 peniä/m 2. Lisänä jäi teh­
täväksi kaksi naisen ja kaksi mie­
hen työpäivää, jotka kuitenkin
sai myös rahalla maksaa.
TYÖVÄEN YH DISTYS
1900-luvun alku oli monessa
suhteessa murrosaikaa — yhdis­
tystoiminnankin alalla. Se in­
noitti myös monia Vähäheikkilän
asukkaita. Vaikka vapaa-aikaa oli
vähän (työpäivähän oli 10—12
tuntinen), kerrotaan eri seurojen
ja yhdistysten keränneen tilaisuuksiinsa satam äärinkin osan­
ottajia.
Vähäheikkilän asujamisto muo­
dostui etupäässä tehtaalaisista ja
torppareista. Niinpä työväenliike
sai heistä innokkaita kannattajia.
Alueelle perustettiin työväenyh­
distys INTO 28. 1. 1906 Kallenpäivänä Heikkilän talon "trenkituvassa” Pajamäessä. Innostus oli
suuri, useimmat paikkakunnan
asukkaat liittyivät siihen. Oman
talon rakentam ista varten kerät­
tiin rahaa iltamilla ja latotansseilla. Itse Reuter (Heikkilän ta ­
lon vuokraaja) lahjoitti tontin.
Talkootyönä, mestarina Vihersalo, talo valmistuikin melko
pian, nykyisen Iskun parakin tie­
noille, Uittamontie 20. (Tien var­
rella on vieläkin talosta muistona
kivijalkaa). Talon ensimmäiset
sokkelikivet vedettiin paikalle
komeasti Heikkilän talon kahdel­
la härällä, ’’talkkolaise marssiva
peräs oikke hienos rivis ihanko
juhlamarssis”.
Työväentalo Innon vihkiäisissä
piti Myrskymurto juhlapuheen ja
Aleksis Päiväirnta luki runon,
jossa erään haastateltavan muis­
titiedon mukaan oli mm. seuraavaa:
’’kaks sallii ja Mää herra
me omnibussiin noustiin
kerran,
kun ylpeys ei jalan käyrä salli
ja ajo vossikal oi kallist”
Työväentalolla, joka sittemmin
sodan aikana paloi, järjestettiin
kokouksia, iltamia tansseineen,
ompeluseuroja, arpajaisia. Kävelyretkiäkin tehtiin ain ’’Littoisii”
(Littoisiin) asti.
Näyttämötoimintaa harrastet­
tiin innokkaasti. Noin 30 vuotta
oli yhdistyksen amatööriteatteri
tuottanut iltam iin lukuisan m ää­
rän näytelmäkappaleita, toisi­
naan joka sunnuntaiksilcin uuden
kappaleen. Yleisö muodostui
yleensä vakituisesta kantaväestöstä, niinpä yhdellä ja samalla
kappaleella ei selvitty kauan.
Pääsylipun hinta tilaisuuksiin oli
yleensä 25 penniä aikuisilta.
"Turneillakin” käytiin jopa Pai­
miossa ja Piikkiössä asti. Suosit­
tuja näytelmäkappaleita oli jää­
nyt mieleen:
Raatimiehen tytär
Kotiatulo
Tiiron talossa, työv.yhd. Innon
naapuritalossa toimi, senjälkeen
kun sikuritehtaan varasto oli
palanut, raittiusyhdistys KOIT­
TAVA, jossa johtajana oli kun­
nallisneuvos Antti Raidan rouva,
opettaja R auha Raita.
Myllymäessä toimi KRISTIL­
LINEN YHDISTYS nykyisessä
talossaan. K aarinan vapaaehtoi­
sella palokunnalla (perustettu v.
1899) oh Vähäheikkilässä oma
osastonsa, Heikkilän osasto, mikä
piti säännöllisesti paloharjoituksia. Itse paloihin sitä ei näytä
kuitenkaan useinkaan tarvitun,
ehkä pari kertaa.
Eniten nuorisoa keskuuteensa
veti kuitenkin voimistelu- ja u r­
heiluseura, milloin Isku-, milloin
Vesa-nimisenä. Varsinkin seuran
painijat pääsivät piirikilpailuissa
usein palkinnoille, mm. Kanervon
veljekset. Urheilukenttäkin saa­
tiin aikaan, kun leikkikenttä, jo­
hon oli saatu valtionapua, muu­
tettiin urheilukentäksi.
Kaikilla yhdistyksillä, m utta
eri toten voimistelu- ja urheilu­
seuralla oli suuri ansio nuorison
elämän muuttumiseen. Tappelut
ja juomiset loppuivat kutakuinkin
nuorison keskuudesta. Se oli tätä
ennen koetellut voimiaan kylätappeluissakin. Nummenpakkalaiset, raunistulalaiset, kähäriläiset,
ispoiselaiset ja heikkilämäkiläiset
’’ottivat” toisinaan yhteen. Nummenpakan poikien raittilauluista
on jäänyt erään haastateltavan
mieleen seuraavaa:
’’Armas Jäykkä — varjele
meitä
Valuvaarasta, Lumisateista,
Tiilirakeista.”
Selvitykseksi: Paavo Jäykkä oli
nimismies ja Valu, Tiilikainen ja
Lumikko Nummenmäen poliiseja.
HUVIT
Huvittelumahdollisuuksiakin
löytyi Vähä-Heikkilän nuorisolle.
Edelläkerrotut yhdistykset ja seu­
ra t pitivät illanviettoja ja iltamia,
joihin useimmiten yhdistyi piiri­
leikit tai tanssit. Tanssihalukkaita oli usein niin paljon, että lip­
puja piti toisinaan myydä yli sal­
litunkin m äärän. Poliisin tullessa
oli sitten käytettävä takaoviakin
hyväksi.
Latotansseilla oli suuri menes­
tys, varsinkin Heikkilän "parkis­
sa” oleva lato keräsi suojiinsa
runsaat joukot. Heikkilän ’’park­
kiin”, joka sijaitsee Puistomäen­
kadun ja U ittam ontien risteyk­
sestä hiem an eteenpäin, liittyy
om a ta rin a n s a . T ä ssä ’’p a rk issa ”
sija itsi, V ä h ä h e ik k ilän k a rta n o n
ollessa vielä sotilasvirkatalo, h e r ­
ra sv ä e n a s u tta m a n a huvilam allin e n u lk o k artan o . S o tila sh e rra t
o livat o m iaan p itä m ä ä n r a is u ja ­
k in ju h lia . K e rra n tä lla is te n h u ­
v ien a ik a n a sy tty i tulipalo, jossa
2—3 h enkilöä kuoli. N äm ä h a u ­
d a ttiin , m u k an a m m . ta lo n ”friia r in n a ” , H eikkilän
’’p a rk k iin ” .
M uistokivet ov at o sitta in säily­
n e e t vielä n y k y a ik a a n k in asti.
(’’F r iia rin n a ” o n ta rk o itta n u t il­
m eisesti frih e rrin n a a eli v ap aah e r r a ta r ta ) .
T alonpoikaisissa taloissa: R a u volassa, Ilpoisissa, R a n ta k u lm a lla, P eltolassa, K oivulassa ja K aistissa p id e ttiin talk o itte n jälkeen
talk o o tan sse ja . U ittam o n ta n s s ila ­
v a k in oli olem assa tie ttä v ä s ti jo
e n n e n I m aa ilm an so taa.
P e lim a n n eja löytyi tan ssi tila i­
suuksiin o m asta tak a a . T a h d in
ta k a a jin a o livat a in a k in jo alkuru n o ssa
m a in itu t B ellm anniin
v e rra tu t h a ita rin s o itta ja t Jussi
G rö n lu n d (m yöh. V a a rn a ) ja
E m ppa Eem eli K arlsson. Lisäksi
oli k e rto jie n m ielessä h a ita ris tit
E m ppa T erho ja K allu Nym an
sekä v a n h a viu lu n so ittaja Hilden.
Valssi, saksanpolkka, polkka, ns.
"ty sk ä n p o lk k a ” , m asu rk k a ja jo s­
kus juhlallisem m issa tilaisuuksis­
sa ’’vengelska” ja ’’pad esb an i”
o livat suosiossa.
KUULUISUUKSIA
V äkivahvoja kuin k a rh u t oli­
v a t V äh äh eik k ilän poliisit Lehto
j a G um lin. H eistä on m o n ta t a ­
rin a a . Jo k a tap au k sessa ju o p o t­
telu ja rä y h ä ä m in e n iltam issa
loppui v iim eistään siihen, kun
poliisit n ä k y iv ä t paikalla. V a r­
sin k in L ehdon voim at ja koko
o livat siin ä m ä ä rin p e lottavat,
e ttä , k u n h ä n levitti k ätensä, t a r t ­
tu i n isk a s ta rä y h ä ä jiä , löi p ä ä t
y h tee n ja p aisk asi ulos, p a h im ­
m atk in ra u h a n h ä irits ijä t olivat
m u u ttu n e e t m itä säyseim m iksi
k u n n o n kansalaisiksi. K a ik en v a ­
r a lta oli k u iten k in olem assa myös
p u tk a, H eikkilän koulun a la k e r­
rassa.
L e ip u ri-H a n n asta olivat kaikki
h a a sta te llu t y h tä m ieltä: T a rm o ­
kas liikenainen, jo k a oli a lo itta ­
n u t " ty h jä s tä ” . H a n n a alo itti
k ö y h än ä p iik a n a leipom isen vuok­
ra a m a ss a a n H eikkilän talo n p ak aritu v assa
S ik ao jan varrella.
H än osti ensim m äisen jau h o säk in
k au p p ias A arn io lta velaksi. Leip u ri-H a n n a n
’’ju n tta p u lla s ta ”
tu li kuuluisa. Puu sep p ä Salonen kin m ieltyi siihen niin, e ttä nai
koko H a n n a n . P e ru ste ttiin om a
kau p p ap u o ti H eikkilän talo a vas­
ta p ä ä tä . L e ip u ri-H a n n an o n n is­
tu m in e n oli esim erkki sen aik ai­
sesta sin n ik k ä ä stä y rittäm isestä.
HALLINNOLLINEN HUOLTO
V ähäheikkilä kuului h allin n o l­
lisesti K a a rin a n k u n taa n , sa m a n ­
laisen a esik aupunkialueena kuin
N um m enm äki. Jo v a rh a in a le t­
tiin k u iten k in a ja a esikaupunkia lu e itte n T u rk u u n liittäm iseen
tä h tä ä v ä ä politiikkaa. S yynä oli­
v at taloudelliset seikat. K a a rin a n
k u n n a lla oli n im ittä in su u ret
m enot asu k k aitte n sa huollosta.
K u iten k in suuri osa kävi T urussa
työssä. T u rk u v astu sti voim ak­
k a a sti V äh äheikkilän liito sta sii­
hen. M u tta v. 1937 valtioneuvosto
lo p u lta m ääräsi, e ttä K a a rin a n
k u n n a s ta oli 1. 1. 1939 lukien siir­
re ttä v ä T u ru n kaup u n k iin mm.
V äh äheikkilän ky lään kuuluvat
k o k o n aistilat ja tilan o sat. Vuo­
d esta 1939 lä h tie n siis V äh äh eik ­
k ilän h isto ria liittyy T u ru n k a u ­
pun g in h isto riaan .
S o tie m m e jo h d o s ta V ä h ä h e ik k ilä , a lk o i m u u t t a a k a s v o ja a n — p a la n e itt e n k o t i e n s ija lle s y n t y i a lu k s i m .m . tä lla in e n p a r a k k iy h d y s k u n ta , jo k a
n y t o n o n n e k s i ta a k s e j ä ä n y tt ä e lä m ä ä .
V.-S:n
matkailuolojen
kehityksestä
K oska m atk a ilu on lu o n teel­
ta a n su u rte n ih m ism äärien lii­
k e h d in tä ä p aik k a k u n n a lta toisel­
le, ei se e n ä ä su ju ilm an o rg an i­
s o itu a palveluverkostoa. M a tk a i­
lija t tarv itse v a t m ajoituksen, ru o ­
k ailu p a ik a t ja m o n en laista to i­
m in ta a.
V a litettav asti ei voida v ä ittää ,
e ttä V arsinais-Suom i kulkisi ke­
hity k sen k ä rje ssä nyky m atk ailu n
palveluverkoston k ehittäm isessä.
V arsinais-Suom een tosin p erus­
te ttiin ensim m äinen m aak u n n al-
S u o m en T u ru lle
fil.m aist.
RAINER
TUULI
lin en m atk ailu y h d isty s jo 37 v u o t­
ta sitten . T ä n n e p e ru ste ttiin
m aam m e ensim m äinen k u n n alli­
n en m a tk a ilu la u ta k u n ta , T u ru n
k au p u n g in
m atk a ilu la u ta k u n ta .
T ä ä llä jä rje s te ttiin jo en n en so­
tia vakituisia m atk a ilu - ja r e t­
keily reittejä, p a in a te ttiin m a tk a i­
lu o p p aita ja m ainoksiakin. K aik ­
kea t ä t ä on nykyisinkin j a paljon
laajem m assa m ittak aav assa, m u t­
ta tä m ä ei yksin riitä .
K eski-Suom en,
Itä-S u o m en
sekä m yös L ap in m ieh et ovat k äy ­
n e e t tä ä llä oppia o tta m assa m a t­
kailuasioissa. H yvin h e itä kai
o p e te ttiin , koska m onia asioita
h o id eta a n h eid än alueellaan jo p a
p arem m in k u in täällä.
V arsinaissuom alaisten luonteen
m u k aista lienee se, e ttä uusiin
ideoihin ei n iin h e rk ä sti innos­
T u o r e in j a s u u r ta k iin n o s tu s ta h e r ä t t ä n y t m a tk a ilu k o h d e V a r s in a is S u o m e s sa o n L o u h is a a r e n lin n a A ska isissa . V a ik k a lin n a n j u u r e t u l o t ­
t u v a t k e s k ia ik a a n , o n k u v a s s a m m e n ä k y v ä lin n a r a k e n n u s p e r ä is in v u o ­
d e lta 1655, r a k e n n u tta ja n a v a lta n e u v o s H e r m a n F lem in g . T ä ltä s u ­
v u lta k a r ta n o s iir ty i e r i v a ih e id e n k a u t t a M a n n e r h e im -s u v u lle j a lin ­
n a ssa s y n t y i k e s ä k u u n 4 p ä iv ä n ä s a ta v u o tta s itte n S u o m e n m a r s a lk k a
M a n n e r h e im . L in n a r a k e n n u s o n n y t e n t i s t e t t y j a s is u s tu k s e lta a n o v a t
e n s im m ä in e n j a k o lm a s k e rro s F le m in g - s u v u n , to in e n k e r r o s M a n n e r ­
h e im - s u v u n m u is to ih in liite ty t.
tu ta . v a a n k a tso ta an h iem an ja
h a rk ita a n .
T ila n n e tta ei k u iten k aan ole
sy y tä katso a pessim istisesti. E n ­
sin n äk in
varsinaissuom alaisten
h a rk in ta -a ik a alk aa n y t tu o tta a
tuloksia. Erikoisesti ilah d u ttav aa
on e ttä k u n n a t ovat h erän n eet
h u o m aam aan m atk ailu n m erki­
tyksen. O n p e ru ste ttu lukuisia
leirin tä - j a ulkoilualueita, jopa
u im aloita
ja
kalastuslam m ikoita. T ärk eim m ät m atk ailu p alv elukohteet ovat k u itenkin sy n ­
ty n ee t
yksityisyritteliäisyyden
p o h jalta. M aakunnassam m e to i­
m ii kaksi valm ista m otellia: V al­
tatie 1 Paim iossa ja V altatie 2
M etsäm aalla.
K esän
sesonki­
k a u te n a on tarjo lla lisäksi a in a ­
kin n e ljä m otellia: N a a n talin K alevanniem een K u ltain e n Aurinko,
M ynäm äen L aajo en M ynämotelli
sekä K u stav in K iparluodon P irttikylä ja K u stav in Lom avalkam a,
kaikki rannikoillam m e. Lisäksi
A lastaron V irttä ä n ky lään val­
m istu n u t rav in to la laa je n n eta a n
m otelliksi.
M uitakin sekä kunnallisia e ttä
yksityisiä
palvelukohteita
on
suunnitteilla.
Saaristom m e on erikoisasem as­
sa. M eren sylissä sillä lienee p a r ­
h a a t lu o ntaiset edellytykset m atkailualueiiksi. Vielä ei ole löyty­
n y t sellaista y rittä jä ä , joka lä h ­
tisi rak e n ta m a a n nykyaikaista
m atkailukeskusta saaristoon. Se
v aatii erikoista investointia sekä
itse rak enteiden e ttä liikenneyh­
teyksien kohdalta. Suom en M at­
kailuyhdistyksen A iriston m a t­
kailukeskus P araisilla on lähiseu­
du n
ainoa saaristom aisem aan
liittyvä ja m ainitsem isen arvoi­
n en kesäkeskus vielä tällä erää.
Erikoisen suuria toiveita on ase­
te ttu tulevaan m atkailuosakeyhtiöön, jo n k a toim esta m atk a ilu ­
palvelua V arsinais-Suom essa lä h ­
d e tä ä n k ehittäm ään.
V arsinais-Suom en
m atkailu
p u rje h tii kohti parem pia aiko­
ja . Sillä on luontonsa sekä ase­
m an sa puolesta m itä p a rh a im m a t
edellytykset k e h itty ä m e rk ittä ­
väksi m atkailualueeksi.
V A R T IO V U O R EN K A TU
V a rtio v u o re n k a tu on lyhyt, vain
p a rin sa d a n m etrin p ituinen. Se
a lk a a V artiovuorelta j a p ä ä tty y
Itäisellekadulle m en n en L uostarin k a d u n
ja
S irk k a la n k ad u n
kanssa ristiin.
V artiovuorella ov at p u u t su u ­
rem pia ja vanhem pia kuin vie­
reisellä S a m ppalinnanm äellä, kos­
ka se o n e nsim m äinen T u ru n
kukkuloista, jo sta a le ttiin m uo­
d o staa p u isto a jo 1850-luvulla,
m u tta voim aperäisesti v a sta 1870luvulla. V artiovuori o n T u ru n
kukkloista korkein, n. 50 m . V uor­
ta on k u tsu ttu myös T ä h tito rn in ­
m äeksi, koska siellä sijaitsee v.
1818 valm istu n u t C. L. Engelin
p iirtä m ä kaunisviivainen t ä h t i ­
torni. T ä tä em p irire ra k e n n u sta
p itä v ä t
a s ia n tu n tija t
e rä ä n ä
Engelin
puhdasm uotoisim m ista
töistä. E p ä virallinen K iik arto rn in m äki on m yös t u ttu vanhem m ille
turkulaisille.
ENEMMÄN PYÖRÄILYTEITÄ
TURUN LÄHIYMPÄRISTÖÖN
Kuntourheilun kehittämiseen on alettu kiinnittää kasvavaa
huomiota. Sen tarve on lisääntynyt sitä mukaa kuin motorisointi on vähentänyt lihaksia vaativaa liikkumista. Polkupyö­
räily on vanhastaan tunnettu erityisen terveelliseksi ja muka­
vaksi liikuntamuodoksi kävelyn ja hiihtämisen rinnalla ja pyö­
räily on yleistä koko kansan keskuudessa, toteaa kaupungin
matkailuasiamies.
Viim eisetkin Luostarinm äen asuintalot on voitu liittää Käsityöläism useoon. Talojen kunnostusta
suoritetaan parhaillaan — erääseen on en tistetty turvekattokin.
Vartiovuorenkadun länsi- ja
lounaispuolella ovat sijainneet
professori Johan Gadolinin yrtti­
tarhat. Täällä asuivat hyvät hen­
get, onnelliset ihm iset ilm an su­
rua ja siksi kutsuttiin tä tä puu­
tarh aa asumuksineen Surutto­
maksi, suomalaisten Sanssouciksi,
kirjoittaa Topelius Välskärin ker­
tomuksissa.
Vartiovuorella, ei kaukana Var­
tiovuorenkadun alkupäästä, on
Jääkärimuistom erkki, jonka on
suunnitellut kuvanveistäjä K a­
lervo Kallio. Reliefissä näemme
jääkäri (myöhemmin eversti ja
sotahistoriallisen toimiston pääl­
likkö, tutkija ja kirjailija) Heikki
Nurmion piirteet, miehen, joka
kirjoitti Jääkärim arssin sytyttä­
vät sanat.
Vartiovuorenkadun alkupäässä
on se talo, jossa asui kirjailija
Volter Kilpi ja kirjoitti kymme­
nen vuotta rom aaniaan ’’Alasta­
lon salissa”. Hän teki sen pää­
työnsä ohella ollessaan Turun
Yliopiston ylikirjastonhoitajana.
M uistan hänet hyvin, kun hän
harm aine pujopartoineen kulki
Vartiovuoren puistoteitä.
K
u n tulemme Luostarinkadun
kulmaan, näemme korkean verk­
koaidan, joka erottaa vanhan
Luostarinmäen hökkelikaupunginosan erityiseksi käsityöläismuseoksi. Ruohomatto jatkui en­
nen Vartiovuorenkadulle asti,
m utta nyt on paikalle järjestetty
aukeama museoon vieväksi kul­
kutieksi ja autojen P-paikaksi.
Täm än rakennustaiteellisestikin mielenkiintoisen kaupungin­
osan rakensivat osittain jo 1700luvun lopulla mm. maaseudulta
kaupunkiin m uuttaneet kirvesmiehet omiksi asunnoikseen. Mo­
ni opiskelija löysi täältä halvan
boksin ja muitakin varattomia
vuokralaisia asettui tänne asu­
maan. Se oli esikaupunkia silloin
ja elämä oli myös sen mukaan
värikkään hämärää.
V uosisadan vaihteen aikana ra­
kennettiin Luostarinmäen ala­
osaan Vartiovuorenkadun varrelle
uusia taloja, jotka tulivat ikään­
kuin näyttäm ään parempaa fasa­
dia, peittäen hökkelikaupungin
ränsistyvät m ajat ja aidat.
En tiennyt asuessani aikoinaan
’’Suruttom an” aidan takana, että
näiden puurakennusten paikalla
oli ollut n. 500 puuta (N. Pinellon
m ukaan) käsittävä hedelmäpuutarha. Niin vähän tiedämme koti­
kontumme aikaisemmista vaiheis­
ta. Sirkkalankadun ja Vartiovuo­
renkadun kulmatalo muodostui
muutamiksi vuosiksi sellaiseksi
kotipaikaksi kuin kaupunkitalo
voi vuokra-asukkaalle muodostua.
Vartiovuorenkadusta ja sen ja t­
kosta, puistotiestä varjosta vine
puineen, tuli miellyttävä koulutie.
Se jatkui Kaskenkadulle, jolloin
rehtorimme Einar Candolin liit­
tyi koululaisten kirjavaan par­
veen. Rehtori asui Hjortenissa,
m utta toisessa Kaskenkadun ki­
vitalossa, Panternissa, asui jon­
kun aikaa Ukko Pekka, jonka me
koulupojat jo silloin tiesimme
huom attavaksi kansalaiseksi. Hä­
nen kookas hahmonsa punertavine viiksineen ilmestyi silloin tä l­
löin eteemme.
Vartiovuorenkadulla
tapasi
myös pari m uuta iäkästä h ah­
moa. Toinen oli tohtori Spoof,
jonka kuulin olleen kirurgina
Turkin sodassa ja joka nyt oli
Turun kaupunginlääkärinä. H ä­
net tunnettiin suomenmieliseksi.
Toinen henkilö, harm aapartai­
nen latinanlehtori Nils af Ursin,
asui myös näillä main. Hän kulki
hiukan kumarassa, m utta askelis­
sa oli m äärätietoista varm uutta.
Jatkuu sivulla 21.
Moottoriliikenteen nopea kasvu
on kuitenkin aiheuttanut sen, että
pyöräily on kaupungeissa ja muil­
la tiheään liikennöidyillä seuduil­
la käynyt harrastajilleen tuiki
vaaralliseksi. Liikenteessä tule­
vat kyllä joten kuten toimeen ne,
jotka käyttävät säännöllisesti pol­
kupyörää työmatkoillaan. He ovat
m ukautuneet muuhun liikentee­
seen vähitellen sen kasvun mu­
kana. M utta niille pyöräilyn h ar­
rastajille, jotka haluaisivat ajella
vain kunnon kohottamiseksi ja
liikunnan ilosta, sopeutuminen
moottoriliikenteeseen on muo­
dostunut jopa hengenvaarallisek­
si. Täm ä koskee myös vastaalkavia eli lapsia, joille pyöräily
on mieluisaa ja muutenkin sopiva
keino liikenteen alkeisiin pereh­
tymiseen ja siihen totuttautum iseen.
Vilkkaassa liikenteessä eivät
yksin pyöräilijät ole haittaa kär­
sivänä puolena, vaan sama kos­
kee yhtä paljon myös autoilijoita.
Koska pyöräilijäin ja autojen no­
peus eroaa suuresti toisistaan,
vaikeuttavat pyöräilijät vilkkailla
teillä liikenteen kokonaisrytmiä.
Viime vuosina kaupunkien ulos­
menoteillä on ryhdytty järjestä­
m ään pyöräilijöitä varten omia
kaistoja. Niitä on kuitenkin tois­
taiseksi perin vähän ja tulee vain
hitaasti lisää lyhyitä pätkiä ker­
rallaan sitä mukaa kuin teitä ra­
kennetaan uudelleen. Kaduilla ei
ainakaan meidän maassamme ole
erotettu polkupyöräkaistoja eikä
niitä kaiketi ole odotettavissa­
kaan. Ruissalon päätietkään ei­
vät enää ole soveliaita pyöräilyretkille, sillä moottoriajoneuvoliikenne on kiihkeä asiallisistakin
syistä, mm. Saaronniemen leirin­
täalueen ansiosta. Ruissalon ran­
tatie tosin on pyöräilykelpoinen,
m utta täm ä miellyttävä reitti­
osuus on jokseenkin lyhyt ja kaipaisi korjaustakin Pikku-Pukin
puoleisessa päässä.
Moottoriur heilijoille on ryh­
dytty rakentam aan omia ajoratojaan. Ne ovat rauhoitetut autoja
varten ja moottoripyöräilijöiltä­
kin on omat ratansa. M utta pol­
kupyöräilijät on tyystin unohdet­
tu. Kohtuullisena olisi kuitenkin
pidettävä, että nämä hiljaiset hi­
koilijat saisivat säilyttää sijan­
sa, vaikka syrjäisenkin, tässä
vauhdin maailmassa. Ja nimen­
omaan juuri syrjäisen. Heitä var­
ten olisi kaupungin välittömään
läheisyyteen koetettava etsiä rau­
hoitettuja teitä ja polkuja, joilla
pyöräilijät saisivat harrastaa mieliurheiluaan turvassa moottoriliikenteeltä. Tällaiset pyöräilyrei­
tit sopisivat samalla mainiosti
myös
jalkapatikkaretkeilyyn.
Myöskin kävelyn harrastajat
odottavat omia reittejään. Sel­
laisten sijoittaminen pyöräilykaistan viereispoluksi on tuttua
ennestään. Runsaammin vain!
Kaikella edelläsanotulla ei ko­
neellista ajoneuvoliikennettä sor­
reta — sehän olisikin ’’hullun yri­
tys” —, toivotaan vain, että löy­
dettäisiin soveliaat ratkaisut sen
rauhalliseen rinnakkaiseloon ja l­
kaisin ja polkupyöritse tapahtu­
van liikenteen kanssa.
Toimiups.
EINO PERKO:
P OLI ISI
KANNATTAA
Poliisi yhtyy edelläolevaan toi­
vomukseen — asia sille on ennen­
kaikkea liikenneturvallisuuskysymys. O nhan tunnettua, että pol­
kupyörä on nykyisinkin vielä mel­
ko yleinen kulkuväline Suomen
Turussa, mm. työläisille ja myös­
kin koululaisille. Esim. aamulla
kello 6.30—7.00 ja iltapäivällä
kello 16.00—16.30 välisenä aikana
pyöräilijöitä on melkoisesti liik­
keellä ja hyvin yleistä on tällöin,
että kaupunkiin rajoittuvilla
m aanteillä ajetaan autoille vara­
tulla osalla, joka on asfalttia eikä
polkupyöräliikenteelle eroitetulla
osalla, joka eräissä tapauksissa
on — valitettavasti — sorapäällysteistä. Näin ei enää pitäisikään
teitä rakentaa!
Tiettävästi kaupungin toimesta
on parhaillaan suunnitteilla eri­
tyisen polkupyörätien rakentam i­
nen Ruissaloon ja se varm asti jos­
sakin m äärin parantaisi pyöräilymahdollisuuksia "kuntourheilumielessä” Turun kaupungin
alueella ja toisi liikenneturvalli­
suuttakin entistä enemmän Ruis­
saloon. Toivottavasti muuallekin
Turun ulosmenoteille saadaan lä­
hitulevaisuudessa pyörätiet.
TU R U N TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖTOM INNASTA VUOSISADAN ALUSSA
NIILO KVENIUS
V iim e sy k sy n ä v ie te ty n tu rk u ­
laisen a m m a ttite a tte rin 50-vuotis ju h la n y h tey d essä v iita ttiin
m yös siih e n n ä y ttä m ö h a rra stu k seen, jo ta p aik k a k u n n allam m e
ilm en i e n n e n v a rsin a iste n am ­
m a ttite a tte re id e n syn ty m istä.
S u u re lta o sa lta se n a ik a ise t t a ­
p a h tu m a t lie n ev ät k u ite n k in v ain
m u istitie to je n v arassa. S iitä jo h ­
tu u , e ttä m itä p item m älle aik a
k uluu s itä epätäsm ällise m p in ä
n u o sillo iset n ä y ttä m ö llise t h a r ­
ra stu k se t tu le v a t m u istiin m e r­
k ityiksi.
T ä m ä n k irjo itta ja n aik a isim ­
m a t m ielik u v a t työ väen n ä y ttä m ö to im in n an p iiris tä o v at noin
v uo silta 1908— 10 j a sen jälk eisel­
t ä a ja lta ..
Ä itin i oli to im iv a jä se n silloi­
sessa T u ru n sos.dem . n aisy h d is­
tyk sessä. H ä n e n m u k a n a a n jo u ­
d u in v u o sisad an ensim m äisen
k ym m en lu vu n a ik a n a liik k u m aan
m iltei jo k a viikko T u ru n ty ö v äe n ­
ta lo n p iirissä. T a lo n B irg erin k ad u n , n yk yisen U rsin in k ad u n ,
v arre lla olevassa ju h la sa lissa p i­
tiv ä t eri ty ö v ä e n jä rje s tö t su n n u n ­
ta isin ilta m ia a n . Ilta m a y leisö n ä
oli p ää a sia ssa ta lo n p iirissä m u u ­
ten k in liik k u v aa a m m a ttiy h d is ­
ty s- j a p uo lu ev äkeä, m eid än p e r­
h eem m e m u id en m u k a n a. N iin
jo u d u in jo polven k o rk u ise n a ole­
m a a n m u k a n a m yös iltam issa.
L a p sia oli siih e n a ik a a n p erh eissä
en em m än k u in n y k y isin ja n iin ­
p ä h e itä oli ru n s a a s ti m yöskin
n oissa iltam issa. T u o liriv ien eteen
k a n n e ttiin a in a p a ri kolm e m a ­
ta la a lap sille sop iv aa p en kk iriviä,
jo h o n n u o ri v äk i voi k erä ä n ty ä
v arsin k in ’’n äy te lm ä k a p p a le e n ”
alk aessa.
O h jelm a koostui tav allisesti
lau lu ista, la u su n n a sta , ’’p ilap u h e is ta ” jo tk a o livat siih e n a ik a a n
su o sittu h u m o ristin e n num ero,
usein to rv iso ito sta — ju h la salissa
oli k a to n ra ja s s a so itto k u n ta a v a r­
te n erik o in en p arv eke — j a n äy te lm ä k ap p a lee sta, jo n k a jälk een
alkoi y lein en tan ssi, jo k a oli v a r­
s in k in n u o ren v äen m u k a a n v e tä m isen h o u k u ttim en a.
M eitä lap sia k iin n o stiv a t lu o n ­
n o llisesti e n ite n n äy te lm ä t, jo is­
ta m u istiin o n jä ä n y t m onia,
u sein irra llisia y ksityisk oh tia.
T o sin v u o siky m m enet o v at v ie­
n e e t m ielestä m o n ien n iih in liit­
tyv ien n äy tte lijö id e n n im et, v aik ­
k a n e siih en a ik a a n o liv at kyllä
k aik k ien iltam issa k äv ijö id en tie ­
dossa.
Y leensä n ä y te lm ä t o livat yksita i k ak sin äy tö k sisiä, jo sk in koko­
illan n äy te lm iä k in e site ttiin , k u ­
te n T u k k ijo ella, E lin a n su rm a ym.
S ellaisia n im iä k u in M u rto v a r­
k au s, P a p p i p u lassa, Sylvi, T yö-
m ieh en vaim o, tu lee tä s sä m ie­
leen. K u n n äy te lm iä e sitettiin
h a rv a se viikko jo u d u ttiin m u u ­
ta m a n vuoden p ä ä s tä o tta m a a n
esille en n e n e site tty jä k ap p aleita.
S ite n m o n et roo leista o liv at
k au em m in m u k a n a olleille n ä y t­
telijöille e n tu u d e s ta a n tu ttu ja ja
n iin h e v oivat k esk itty ä k ek si­
m ä ä n esitettäv älleen jo n k u n
u u d en p iirtee n . R oolien ulkoa
m u istam in e n ei o llu t kovin lo p ­
p u u n saa k k a h io ttu a , k oska n ä y t­
telem in en ta p a h tu i m u u n p äiv ä ­
työ n jälk ee n h a rra s tu k s e n a . N iin ­
p ä k u isk a a ja t o liv at h y v in k es­
keisiä tek ijö itä n äy telm ie n o n n el­
lisessa läpiviem isessä.
S en a ik a isista n ä y tte lijö is tä on
m ieleen jä ä n y t m m . seu raav ia n i­
m iä, jo ista m u u ta m a t k u u lu iv at
vielä to isen m a ailm an so d an a ik a ­
n a p eru ste tu n T u ru n T y öv äen ­
te a tte rin h en k ilö k u n ta a n : Airo,
H an n es ja Aku K oskinen, A rm as
H a tta ra , T y ra H yrske, H eikki
V älisalm i, F a n n i ja S a n te ri V ah ton en , S u lh o A avikko, S a im a Ja
J a lm a ri A h to la, A arne T erh o ja
A ino K ajav a. M o net m a in itu ista
to im iv at m yös n ä y te lm äseu ra n ta i
n ä y ttä m ö n — m illä n im ellä e siin ­
ty v ä seu rue k ullo in kin esiin ty i —
jo h ta ja n a , m u tta n äy tte liv ä t
m yös itse.
M illoin n äy ttelijö id en joukossa
oli lau lu taito isia voim ia, e site t­
tiin lau lu n äy telm iä. V arsin kin
u n k arilaise t k ap p alee t, P u n a in e n
lau kk u, H evospaim en, ym . o livat
su o sittu ja. L a u lu lin tu n en oli m m .
Aino K a ja v a n a ik a n a suo sittu
p ieni n äy telm ä. T ie ttä v ä s ti a in a ­
k in yksi o p eretti, P ikk u Pyhim ys,
e site ttiin n äy ttä m ö llä en n en te a t­
te rin syn ty m istä.
N ä y ttäm ö n tarp e isto n h o ita ja ­
n a oli p arisen v uosikym m entä
Luodon p a risk u n ta . H eid än k aksi
ty tä rtä ä n e sittiv ä t m o nissa ilta ­
m issa ja ju h lissa tan ssin u m ero ita .
N äy telm issä ta rv itta v a a erilaista
re k v isiitta a la in a ttiin tu tta v ilta .
M eid än p erh eessä esim . oli la h ­
jak si s a a tu pienikokoinen te a tterik iik a ri. M illoin n äy telm ässä
v ain sellaista v älin e ttä tarv ittiin ,
Luoto kävi sen m e iltä h ak em assa.
Me p uo lestam m e saim m e silloin
v a p a alip u t asiano m aiseen ilta ­
m aan .
R ek v isiitan k o h d alla m u uten
s a ttu i joskus kom m elluksiakin.
Its e m u ista n seu ra av an ta p a u k ­
sen. K u n K a rrin h äissä h ääv äk i
am m ensi p uu lu siko illaan pöydällä
o lev asta m u stas ta p a d a sta ru o k aa
su u h u n sa, se n ä y tti su ju v a n k o ­
vin v astah ak o isesti, m in k ä joku
ää n e k k ä ä sti k atso m o n p uo lesta
totesik in. K u n n äy telm ä sitten
p ä ä tty i ja tan ssi alkoi, tu liv at
n ä y tte lijä t la v a lta salin puolelle.
S illoin ju ttu selvisi. L uoto ei o llut
tu llu t ajo issa h an k k in e ek si asiaan
k u u lu v aa p a ta a , k oska m u isti sel­
laisen olevan jo ssain n äy ttä m ö n
n u rk assa. L ö y ty ih än p a ta , m u tta
viim e tin g assa, j a n iin se k iid ä ­
te ttiin h ää h u o n e e n pöydälle. M u t­
ta siin ä to h in assa ei s itä h u o ­
m a ttu siivota. N iin p ä n ä y tte lijä t
to tesiv at "syö dessään ” p ad an
olevan ru o a sta ty h jä n , m u tta
sitä enem m än siin ä oli — pölyä
j a h ä m ä h ä k in verkkoa. E ip ä n ä in ­
ollen o llu t ihm e, jo s ’’syö m in en ”,
eli lusik alla p a d a sta am m e n ta m i­
n en , tu n tu i k äy v än v asten m ieli­
sesti !
N äy ttelijö ille tie te n k in s attu i
y h tä ja to ista. H a tta ra s ta kulki
kodeissa m o n en laisia tarin o ita ,
n iin su o sittu k u in h ä n n ä y tte li­
jä n ä olikin. O m alta k o h d alta n i
m u ista n tap a u k se n k u n h ä n n ä y ­
telm än lop ussa k iittä m ä ä n tu lles­
s aa n k u m arsi sy v ään ja sam a lla
k iskaisi p eru u k in p ä ä stä ä n . Liekö
tuo o llut n iin su u ri rik e, m u tta
h arv in a in e n se a in a k in oli, kos­
k a o n p ysyn yt m ielessä p äälle
puolen v uo sisad an a ja n .
M o nta k e rta a n äy te lm ä t p y rit­
tiin e sittä m ä ä n m ahd ollisim m an
reaalisesti. N iin p ä k erra n k un
n äy ttä m ö llä S ch illerin R osvoja
e sitettäessä alkoi taistelu , se ke­
h itty i n iin to d ellisu u d en tu n tu iseksi, e ttä k atso m o n p uo lella jo u ­
d u ttiin m aa sto u tu m a a n . . . M u tta
n iin p ä eräs ed e llä m a in itu ista
n äy tte lijö istä saik in k a n ta a koko
lop un ik än sä m u staa läisk ää to i­
sessa poskessaan. H ä n tä oli a m ­
m u ttu — ei tässä n äy telm ässä —
tosin v ain ruu tipan ok sella, m u tta
k u iten k in n iin lä h e ltä kasvoihin,
e tte i tu o jälk i k oskaan h äv in n y t.
R ealism istä vielä m a in itak sen i
k erra n T arm o n n äy ttäm ö llä esi­
te ttiin erä m a ak o h tau s, jossa sy ­
ty te ttiin nuotio. Se ta p a h tu i si­
ten , e ttä lav alla olevalle p eltille
sy ty tettiin to d ellak in risu k asa p a ­
lam aan . T o della u sk o ttav a n u o ­
tio s iitä syn ty i. M u tta se a ih e u t­
ti v oim ak k aan k itk e rä n savun,
jo k a lask eu tu i saliin yleisön p ä ä l­
le. K atsom o san an m u k a ise sti s a ­
v u stettiin pihalle! V älia jan Jäl­
keen n äy telm ä ja tk u i tu u le te tu s­
sa salissa n iin k u in ei m itään
poikk eu k sellista olisi ta p a h tu n u t­
kaan .
Y ksi tap a u s tu o m ieleen toisen.
M u tta riittäk ö ö n . P ä ä a sia on, e ttä
tu o h o n a ik a a n o ltiin jo kovasti
in n o k k a ita sek ä n äy tte le m ä ä n
e ttä n äy te lm iä k atso m aan . Sali
oli tav allisesti a in a tä y n n ä h y ­
v än tu u lista yleisöä. P a ljo n m u i­
ta h u v itu k siah an ei silloin vielä
o llu tk aan .
Ik ä v ä vain, e ttä v uo sisad an e n ­
sim m äisen p a rin vuosikym m enen
aik aiset s e u ra n ä y ttä m ö h a rra stu k s et alk a v a t p ain u a u no hd uk sen
yöhön. E ikö hän n iid en jou ko sta
löytyisi y h tä ja to ista sen v erran
k u lttu u rih isto riallise sti m e rk ittä ­
vää, e ttä jo n k u n k a n n a tta isi koo­
ta n iitä talteen , n y t k u n v ielä
yksi ja toinen v an h em m a n polven
keskuudessa voisi n iistä k ertoa.
NUMMENMÄKIMUISTELMIA
EINO LEHTINEN
E i ole N u m m enm äk i en ä ä se
k uu lu isa N u m m enp akk a, jo k a se
oli v uo sisatam m e alu ssa j a vielä
m u u tam a vuosikym m en sen jä l­
k een kin. P a ljo n on N u m m enp ak ­
k a m u u ttu n u t sen k in jälkeen , k un
se K a a rin a n m u id en esikau pu nk i­
alu eid en k an ssa liite ttiin T u ru n
k au p u n k iin 1. 1. 1939. V an h aa
m ö k k iasu tu sta o n ru n sa in m ä ä ­
rin p u re ttu j a tilalle noussut
n yk yaik aisia o m ak o titalo ja sekä
k erro s- j a k iv italoja. K eh itys on
siis o llu t m y ön tein en, v aikkakin
o n to d ettav a , ette i T u ru n k au ­
p u n k i ole v ieläk ään p ysty ny t
tä y ttä m ä ä n k aik k ia n iitä lu p au k ­
s iaa n , jo ita n um m en pakk alaisille
a n n e ttiin en n e n alu eliitosta. S a ­
n o tta k o o n sek in suo raan , e ttä
p a h a v irhe te h tiin siinä, ettei s a ­
m a lla k erralla T u rk u u n liitetty
koko K a a rin a n p itäjä ä . N yt
’’ty n k ä -K a a rin a n ”
liittäm in e n
T u rk u u n , m ikä T u ru n kehityksen
k a n n a lta olisi v ä lttä m ä tö n tä , on
kova p a la p u rtav ak si, sillä k aarin a la ise t eiv ät v äh ällä n o sta k ä ­
siään a n ta u tu m ise n m erkiksi.
*
R au n istu lan ohella N um m enp ak k a oli kuuluisa siitä, e ttä
alu eella asu sti ja oleskeli lev oton ­
ta a in esta. N u m m enp akan ja
R a u n istu lan poikien tap p e lu t oli­
v at tav an m u k aisia. V erisim m ät
y h teen o to t tap a h tu iv a t ra u ta tie ­
sillan luo na A u rajo en ra n tam alla,
jo ssa a ik o in aan toim i v iin ap rä n n i.
P a h im m a t tap p e lu p u k a rit oli­
v a t H ä rm ä n ’’V äitti” ja H en rik s­
son in ’’Ale”, jo tk a eiv ät a rv o sta­
n eet ihm ish enk eä kovin k orkeak ­
si. T o dettak oo n sekin, e ttä H ä r­
m ä n V äitti oli m u u rari Erkki
H ärnään veli. E rk istä tuli m yö­
h em m in T u ru n ja P o rin lään in
m a a h e rra , m u tta ’’V äitistä” ei
tu llu t m itä ä n . H än eli ja v ai­
k u tti k u u lu isan a n um m en pakk a laisen a tap p elu p u k arin a ja p uukk o san k arin a eläm än sä loppuun
saak ka.
A jan h en k e ä v alo ittav a n a esi­
m erk k in ä tulkoon kerro tu ksi, e ttä
k un N um m enpaikalle p eru stettiin
T yöv äeny hd isty s T aisto, Suom en
T yöväen Puolueen e d u sta ja n a p e ­
ru sta v a ssa kokouksessa oli p u u ­
seppä, sittem m in talo n o m ista ja ja
a sio itsija T u ru n k au p u n g ista, K
F. H ellsten. K u n H ellsten ko
kouksen p ä ä ty tty ä lä h ti k otim at
kalle k au pu n kiin , kokouksessa
läsn ä o llu t y liko nstaapeli lausui
h än elle: ’’T äm ä on v äh ä n ra u
h a to n p aikk a, tu len sa a tta m a a n
k au p u n g in ra ja lle saa k k a ” jq
n äin s an o ttu a a n n ap p a si ra u tap u n ta rin k äteensä.
*
T T ä rm ä n ’’V ä itti” ja H en rik so nin
^ "A le” eiv ät k u ite n k a a n olleet
ain o ita N u m m en p ak an k uu lu i­
suuksia.
K u u lu isu u tta N um m enpakalle
h an k k iv a t o m alla ty ö sarallaan
p a ik k ak u n n a n o m at ’’to h to rit” eli
k an sa n p a ra n ta ja t.
K uuluisin
n ä istä eh k ä oli A alruuska, jok a
p a ra n te li ta i a in a k in y ritti p a ­
ra n n e lla k aik k ia sairauk sia. H ä r­
m än m am m a oli erik o istu n u t re u ­
m asairau k siin ja S ilm ä-P alm ru u sk a silm äsairau ksiin. A siak ­
k a ita k aikille kolm elle tu li y m ­
p äri S uom ea p iik iltäk in m a t­
koilta.
A siak k aita ei m y öskään p u u ttu ­
n u t H ä m ärä -H ilm alta ja M ustaA m an talta, jo tk a k um pikin h a r ­
jo ittiv a t m aailm an ensim m äistä
am m attia . J a k erro ta a n asiak k ai­
ta olleen to isin aan n iin paljon,
e ttä asu n n o n oven taak se m uo­
dostui jo n o ja lem m enkipeistä
m ieh istä ja p ojan k o ltiaisista, jo is­
ta viim eksi m a in itu t m yöhem m in
siirty iv ät lu u ta-L ain esk an a sia k ­
kaiksi, koska L aineskan ta k sa oli
halvem pi.
M o uk u-F ran ssilla oli om a työ
sark ansa, jo lla työ sk enteleviä ny
kyisin k u tsu ta a n lestin h e ittä jik si. N äiden ty ö p aik k an a on m m
T u ru n K au p p ato ri, jossa M oukuF ranssik in p ääasiallisesti työ s­
kenteli.
*
'"T urjan kulm a, jo sta uusi H ä*■ m eentie alk aa, oli p aikk a, johon
N u m m enp akan p o jat iltaisin ko­
k oo ntuivat ja jossa ei-num m enp ak kalaisen p o jan sa a tto m a tk a
v iim eistään p ää tty i. T ä m ä n tie ­
siv ät N um m enp akan ty tö t ja
u sein jä ttiv ä t saa tta ja lle h yv ästit
jo tullissa ta i v iim eistään K irk ­
kotien kulm auksessa. Jo s poika
T u rja n kulm alle saak k a tuli, sel­
k ään sä tak u u lla sai. J a m onet
ovat täm än selk äsau n an saan eet
N iin oli kova kuri, ette i p esu n ­
k estäv än n um m en pakk alaisen p o ­
ja n a n n e ttu k ä y ttä ä solm iota eli
" k u lttu u rin a u h a a ”, koska se k a t­
so ttiin h erro jen etiketik si. P a id an
kaulus ei m y öskään s aa n u t olla
k iinn i, v aan au k i kylm älläkin
säällä. K u n tu li T u ru sta N u m ­
m enpakalle, oli ikävyyksien v ä lt­
täm iseksi v iisain ta p a n n a k ulttu u rin au h a task u u n ja a v a ta k a u ­
luksen n ap p i auki. K alosseja e’
m yöskään k a tso ttu suopein sil­
m in.
*
N ykyinen K eskikatu, entin en
K eskitie, tu n n e ttiin aik oinaan
nim ellä K o n n an k u ja, jo n k a k es­
kivaiheilla, O jak o n n an torilla,
p erh e e n e m ä n n ä t s u o rittiv a t o s­
toksia. V aikk a K o n n a n k u ja n v a r­
re lla o liv at p u u k o n tti-M atsso n in
m ökki j a ’’P o h ja la is te n h o telli”
sek ä ’’H a a ra in v ä lin m ö kk i”, se ei
k u ite n k a a n o llu t s a a n u t n im eään
sen vuoksi, e ttä tä m ä n tie n v a r­
rella o lisivat a su sta n e e t k o n n a t
j a p a h a n te k ijä t.
K issa-K a llu asu i sisaren sa
m ö kk ip ahasessa
S a n tak u o p an
reu n a lla läh ellä K irk k o tie tä n a a ­
p u rin a a n K ristillisen n uo risolii­
to n ra k en n u s. K issa-K allu oli
tu n n e ttu h ah m o koko T u ru n k a ­
tuk uv assa. A am uisin h ä n läh ti
taipaleelleen k ain alo ssa an ty h jä
säkki j a k äd essää n p eltia stia
E nsiksi h ä n su u n tasi askeleensa
T u rk u -Itä ise n , n ykyisen K u p it­
ta a n asem alle, jo ssa k aato i k a i­
k ista m e ije rien m a ito to n g ista jä l­
jelle jä ä n e e n m a ito tilk a n peltiastia a n sa . T ä ä ltä m a tk a jatk u i
K au p p ah a lliin ja K au p p ato rille
jo ista K issa-K a llu keräsi ru o a r
jä tte itä . Ilta p ä iv ä llä repaleisesti
p u e ttu K issa-K allu p ala si m ökki rä h jä ä n s ä p eltia stia tä y n n ä m a i­
toa ja säk ki p u llo llaan erilaisia
ru o k a ta rp e ita . P äiv än m u o n a oli
koossa j a s itä riitti K issa-K allu lle
h än e n siskolleen j a k issalau m alleen. S e u raav an a aam u n a alkoi
sam a kierros, jok a ja tk u i useiden
vuosien a ja n . k u n n es sosiaalivi­
ran o m a iset k o rjasiv at K issa K allu n k u n n allisk o tiin . M aja n
siirro n y htey dessä selvisi, ett*
K issa-K allu lla oli h u o m a tta v a
sum m a ra h a a .
*
a a rin a n k irk k o h e rra E m il Jo a - ^ k im Savolin, jo k a h allitsi 13
eri k ieltä, s a a v u tti m yös k u u lu i­
su u tta . H ä n oli k an san m ies s a ­
n a n o ikeassa m erkity ksessä. M o­
n ia k ask u ja o n jälkipo lv ille s ä i­
ly n y t S av olin ista. E rä s k asku on
täm m ö in en :
S avolin oli K irkk otiellä m a tk a l­
la K a a rin a n kirkolle. A rk in h u v i­
la n k o h d alla tu li v a s ta a n poika,
jo k a p y säy tti k irk k o h e rra n ja k y ­
syi: ’’O nko to h to ri k u u llu t, e ttä
perkele o n k u o llu t?” S av olin o tti
k u k k aro n ta s k u s ta a n , o jen si p o ­
jalle 10 p en n in la n tin ja san oi:
’’O ta täm ä , olen a in a s ää lin y t o r­
p o ja ”.
K irk k o h e rra n te h tä v iin k uu lu i
m u un o hella su o ritta a ta rk a s tu k ­
sia k an sak o u lu je n u sk o n to tu n n il­
la. V ä h ä-H eik k ilän k an sa k o u lu n
jo h ta ja o p e tta ja n O sk ari A. S a n ­
ta la h d e n lu o k an u sk o n to tu n n illa
S av olin kysyi p o ik a o p p ilaa lta :
’’K u m p aa enem m än p elk ää t.
J u m a la a v ai ih m istä ? ”
H etk en a ja te ltu a a n p oika v as­
tasi: ’’J u m a la a ” .
sinellin a lla task u ssa ja k a u p a t
te h tiin jo ssak in piilopaikassa.
Jo s a siak as ei ollut P ien hyvä
tu tta v a j a vak in aisiin asiak k ai­
siin lukeutuva, h ä n teki sellaisen
tepposen, e ttä k iire h ti to ista tie ­
t ä a sia k a sta v a sta a n j a ilm oitti
v irkam iehen ä ä n en p a in o lla :
’’A n n a nilkki pois, taik k a m ä
vien sun p u tk a a n .’’
J a asiak as tiety sti antoi, koska
m u u ten olisi jo u tu n u t p u tk a a n ja
s a a n u t sakot. E ih ä n h ä n olisi voi­
n u t to d is tu tta a , e ttä oli nilkin os­
ta n u t P ie’ltä.
N ilkin, jo n k a Pie jälleen möi
toiselle asiakkaalle.
*
N ä in la a ja n a o n N u m m e n k a n s a k o u lu — s u o jis s a a n n y k y i s i n T u r u n o p e tta ja k o r k e a k o u lu k in
" N u m m e n p a k a n " n o u s e v a a p o lv e a 30 v u o tta .
Savolin s u u ta h ti j a lausui O s­
kari A. S a n ta la h d e lle :
’’T ä ssä on te id ä n opetuksenne
tulos. P oika valehtelee, ihm istä
h ä n enem m än pelkää.”
K a a rin a n k irk k o h e rra n a toim i
u se at
vuodet
K on rad
Feliks
A hlm an, jo sta ei k u ite n k a a n ole
jä ä n y t sella ista m ä ä rä ä ka sk u ja
kuin e d e ltä jä s tä ä n Savolinista.
Yksi kasku kuiten k in k e rro tta ­
koon.
N um m enm äen T a isto n talo a r a ­
k e n n e ttiin talkoilla. K u p itta a n
a sem alla oli kaksi v a u n u a p u u ta ­
v a ra a . A ju reita ei pyh ä p ä iv ä n ä
s a a tu a jo o n j a siksi talkoolaiset
k a n to iv a t p u u ta v a ra n olkapäillä ä n rak en n u sp aik alle. K irkko­
h e rra A hlm an py säh ty i T aisto n
to n tin edustalle j a talkoolaisten
p u u h ia se u ra tessa a n virkkoi:
’’K yllä n a a p u rit pe sän sä kokoon
sa av a t, k u n ne ov at kuin m u u ra ­
h a is e t sen kim pussa.”
*
irk k o h e rro ista voinen siirtyä
^ • h i e m a n a le m p a an portaaseen.
K a a rin a n s e u ra k u n n a n h a u d a n ­
k a iv a ja n a oli u se at vuodet mies,
jo ta k u tsu ttiin Väkkäri-Leht.oseksi. H a u d a n k a iv a ja n työväli­
neet, lapiot, k a n g e t ym „ olivat
k e llotapulin alakerroksessa säily­
te ttäv in ä .
E r ä ä n ä p ä iv ä n ä kellotapuliin
k e rä ä n ty i e rä itä N um m enpakan
poikia su n tio n poikien toim iessa
p o ru k an e tum iehinä. K e llotapu­
lin lu u k u t a u k a istiin ja sieltä y l­
h ä ä ltä se u ra ttiin V äkkäri-L ehtosen pu u h a ilu ja, k u n h ä n valm is­
ta u tu i lä h te m ä ä n h a u ta a k a iv a ­
m aan . V äkkäri-L ehtosen siirtä e s­
s ä työ v älin eitä ä n v a ra sto sta ulos
po jan k o ltia ise t k e rä ä n ty iv ä t r i ­
viin kellotapulin luukkuaukon
reunalle ja pissasivat V äkkäriL ehtosen päälle.
V äk k äri-L eh to n en loi k a tse e n ­
sa ylös j a virkkoi:
’’P iä n t k a u n ist läm m in t sa re t
tä n ä p ä ”.
*
p a lo k u n t a - a a t e on jalo aa te , on
r a in a ollut j a on edelleen.
O npa tässä m a tk a n v arre lla tu l­
lu t to im ittu a K a a rin a n V P K :n
riveissäkin.
Vuoden
m erkkitapaukseksi
m uodostuivat P aask u n n assa p ide­
ty t p a lo k u n ta ju h la t ja illalla ilta ­
m a P a a sk u n n a n m akasiinissa.
Y h te n ä ju h la n p u h u ja n a oli
joka vuosi uskollisesti K irveenA n tti a lias A n tti F e rd in a n d H ei­
nonen.
K ovasti A n tti n u h teli num m enp ak k alaisia siitä, e ttä ovat m ök­
kinsä v a ru sta n ee t tuohipelleillä.
jo tk a h ä n e n k äsity k sen sä m u ­
k a a n o vat tulipalolle arkoja.
Ei h ä n m yöskään hyväksynyt
sitä, e ttä e rä ä t ta lo t o vat tu li­
paloissa tu h o u tu n e e t vain sen
vuoksi, e ttä v a k in aiset p a lo k u n ­
n a t k ä y ttiv ä t sam m u tu sv eten ä v i­
ro la ista p irtu a.
E rä itte n k o h d alla p a lo k u n n a n ju h la t
ja tk u iv a t
m a a n a n ta i­
aa m u u n saak k a seurauksella, e ttä
valkom ekkoisia ja k y p äräpäisiä
m iehiä h iippaili aam u v arh aisella
’’P ik k u m etsän ” k a u tta N um m enp ak alle h e rä ttä e n luonnollisesti
h u om iota ja a ih e u tta e n keskus­
telu a pitk äk si a jak si varsinkin
vaim oväen keskuudessa.
Ja tk o ju h lissa on a in a tarv ittu
sellaisia ro h to ja , jo ita kissa ei
litki, ja n iin ta rv ittiin m yös erään
p a lo k u n n an ju h la n jatk o ju h lassa,
jo tk a ja tk u iv a t vielä m a a n a n ta i­
h in puoliin päiviin.
P a ri valkom ekkoista — m ikäli
valkoisesta m ekosta voi puhua
yöllisen ju h lin n a n jälk een — ja
k y p ä rä p ä istä
m iestä
p a n tiin
asialle N um m enpakan peräp äässä
toim ineen ’’n ilk k ik au p p iaan ” luo.
U lko-ovesta p ääsi sisälle. m utt*
lasi-ik k u n a lla v a ru ste ttu väliovi
oli lukossa, jo te n p iti so itta a ovi­
kelloa.
’’N ilk k ik au p p iaan ” vaim o oli
tulossa a v a am a a n ovea, m u tta
n ä h d e ssä ä n eteisessä k y n äräp äisiä
m iehiä, p elästyi kovasti ja k ii­
re h ti sisälle.
K u n m ieh et jatk o iv a t ovikellon
s o ittam ista, vaim o tu li au k aise­
m aan oven j a to d e ttu a a n eteises­
sä e n tise t asia k k a a n sa h u u d a h ti:
’’Voi k auhistus, tekös siäl o litteki, m ää luulin, et p o liisit o
liikkeel, ku n p ääss oli jo tta n kiil­
täv ää. Niin p aljo m ä peljästysi, et
k aasi kym m ene litra kekullise
a in e t a las keittiö siilist.”
u p itta a n
Saven
teollisuus-^ a lu e e lla oli tulipalo.
K a a rin a n VPK sai m yös h ä ly ­
tyksen ja lähelle palo p aik k aa
päästyäm m e aloim m e selv ittää
letk u ru llaa j a kiinnitim m e letkun
vesipostiin.
L etk u t tä y tty iv ä t vedellä ja
sam m utustyö p a n tiin käyntiin.
Paikalle saap u i T u ru n silloinen
palom estari — palopäällikkönim ity stä ei silloin tu n n e ttu — K arl
Arell, jo k a a n to i m eille m ää rä y k ­
sin:
"T äm ä on m eidän tulipalo, o t­
ta k a a letk u t pois j a m en k ää ko­
tiin .”
Sam a K a rl Arell, joka p u h eli­
m essa vastasi, ku n tiedusteltiin,
onko h e rra Arell tav a tta v issa , e ttä
h e rra Arell leikkii ulkona sa n ta kasassa, m u tta puhelim essa on
palom estari Arell.
*
X T um m enpakan kuuluisuuksista
p u h u tta e ssa ei saa u n o h ta a vi­
ro laissy n ty istä poliisikonstaapelia
Alex Pietä, jo k a kuului neljän n en
v a rtio p iirin m iehistöön.
V artio p iirin poliisikam ari oli
silloin K irk k o tien ja S a n tak u o p a n tie n risteyksessä.
Poliisikam arissa oli p u tk av a h tin a vanhem pi p o liisikonstaape­
li, jo k a aam u isin m ieh iä p u tk as­
ta pois lask iessaan ei kuulem m a
u n o h ta n u t lausua:
’’K iitos k ä y n n istä , tervetuloa
u u d e sta a n .”
Alex Pie h a n k k i lisä tu lo ja m yy­
m ällä v irk a teh tä v issä ä n ollessaan
pirtu a.
’’N ilkin” pullo oli m m . talvisin
uuluisia
num m enpakkalaisia
^ k a l a - ja m etsäm iehiä olivat
mm . E kqvistin Osku ja Heimon
Iivari, jo ta myös rasva-Iivariksi
ku tsu ttiin .
S a to ja kiloja lah n o ja Ekqvistin
Osku sai keväisin H alisista A ura­
jo esta lipostam alla.
H eim on Iiv arilla oli useita a jo ­
koiria, jo tk a juoksivat v apaana
p ihalla.
Iiv ari oli vanhem pieni om ista­
m an om ak o titalo n naap u ri.
K e rra n ä itin i h u o m au tti yli
aid a n Iivarille, e ttä heid än koi­
ra lla a n on ta a s penikoita, johon
Iiv ari vastasi: ’’T äy ty m eijänki
huushollis jo n k u n poikii, kun
m am m a ei poiki.”
*
um m enm äen—K uuvuoren urheilu k e n ttä valm istui v. 1934.
1930-luku oli a n k a ra a ty ö ttö ­
m y y sk au tta ja siksi osa urheiluk e n ttä tö is tä te h tiin ns. h ä tä a p u ­
työnä.
K a a rin a n k u n n alla oli kova
rah ap u la.
K u n n an v altu u sto p ä ä tti o tta a
la in a n u rh eilu k en ttätö id en lop­
p u u n saattam isek si
ja
lain aa
h an k k im aan v altu u tettiin val­
tu u sto n jäsen j a u rh eilu la u ta ­
k u n n a n sihteeri Eino Lehtinen.
Asianm ukaisin valtuuksin v a ­
ru ste ttu n a
m enin
K ansallisO sake-Pankkiin ja esitin tu n n e ­
tulle
urheilum iehelle
M auno
Mäelle, e ttä K a a rin a n kunnalle
m y önnettäisiin 5.000 m ark a n la i­
na.
M auno M äki pyysi istu m aan ja
o d o tta m aa n ja p a la ttu a a n p arin
m in u u tin k u lu ttu a tak a isin il­
m oitti :
’’V alitettav asti emm e voi lai­
n a a m yöntää, sillä m eillä ei ole
ra h a a .”
E n olisi usk o n u t koskaan K an sallis-O sak e-P an k in olevan niin
ty h jä n rah a sta.
Tosin seu raav an a p äiv än ä ’’So­
sia listin ” to im itta ja t saivat s a ­
m asta p a n k ista 3.000 m ark a n vi­
pin "m arjapussivekselillä.”
Joku oli ilm eisesti vuorokauden
aik a n a tu o n u t talletustilille s°"
verran ra h a a , e ttä köyhille to im it­
tajille voitiin m y ö n tää vippi.
*
C a m a n a työttöm yyskautena n um ^ m enpakkalaisia ja m uitakin
k a a rin alaisia työttöm iä lä h e te t­
tiin m etsätöihin Yläneelle.
Kosti K ohm o läh ti viem ään
m iehiä perille ja m iehille a n n e t­
tiin saappaat, k in ta a t, sa h a ja k ir­
ves, iso p ala p a lv a ttu a sia n lih a a
j a m atk a ra h a t.
E rä än ä päivänä, ennen kuin
K osti Kohm o oli e h tin y t kotiin
Y läneeltä, ku n n an so siaalilauta­
k u n n a n luukulle tuli num m enp ak k alainen mies, joka pyysi
a v u stu sta toim eentullakseen.
Miekkoselle h u o m autettiin, e ttä
h ä n e n pitäisi olla m etsätöissä
Y läneellä, ja tiedusteltiin, m issä
ovat työvälineet, sianliha j a m uut,
jo tk a hänelle a n n e ttiin m atkalle.
N um m enpakan m ies ilm oitti
m yyneensä kaikki ja olevansa
avustuksen tarpeessa.
Tiedusteluun, miksi m ies ei p y ­
synyt työm aalla, N um m enpakan
mies vastasi:
”Se on n ä h k ä äs sillä tavalla,
ettei siellä pääse kunnon pa lk ­
koihin, kun kaa d ettav ia p u ita on
kovin v ähän ja pitkien v älim at­
kojen päässä. K u n n a lla pitäisi
olla ajokoira, joka hakisi kaa
d e tta v a t puut ja haukkuisi sen
vierellä siihen saakka, e ttä työ­
m ies ehtisi paikalle.”
*
c illoin kun kun asuim m e van^ h e m p ie n i om akotitalossa P u is­
to tien ja P eltotien kulmauksessa,
äsken m ain itu n rasv a -Iiv a rin n a a ­
purina, isäni oli m u u ta m an vuo­
den työssä H uonekalu- j a R ak e n n u styötehtaalla
T ehdastien
varrella.
Työtoverina oli mm. puuseppä
Emil T am m inen, joka asui p e r­
heineen punaisessa pienessä m ö­
kissä silloisen H alistentien v a r­
rella.
Eem elin aviosiippa oli heikko
talousihm inen, jo sta e rä ä n ä to ­
distuksena oli se, e ttä h ä n K a i­
vosen tai Aaltosen kaupassa os­
toksia tehdessään osti m akeisia,
ru sin o ita ta i m uita h e rkkuja, jo i­
ta k o tim atkallaan k ä tk i K orvalan peltojen ojiin ym. j a tu li m yö­
hem m in o ja n varrelle h e rk u ttele ­
m aan.
Jo k a päivä h ä n ennen k a u p ­
p a a n m enoaan kävi te h ta a n k o n t­
torissa ottam assa
’’förskottia"
seurauksella, e ttä Eem eli ei tilip äiv än ä sa a n u t m ark k aak aan .
Lopulta sovittiin siitä, e ttä hv
v än tah toisen Eem elin aviosiipalle
ei a n n e ta fö rskottia m u u ta kuin
m ark k a päivässä.
*
Y h tenä isäni työtoverina oli
puuseppä Jo h a n Andersson, joka
parem m in
tu n n e ttiin
nim ellä
pitk ä-Jussi, sillä m iehellä oli p i­
tu u tta yli 2 m etriä.
V anhapoika, jolla oli a in u t­
laa tu in e n ruokahalu, jo te n ruokaa
p iti olla ru n sa a s ti m yös ty ö m a t­
kalla.
R uokailuhuoneita ei silloin oi
lut, söivät ve rsta assa höyläpenkin
äärellä.
L o p e tettu aa n syöm isen p itk ä Ju ssi p a u k a u tti a in a kovan pau
kun a la p ä ä s tä ä n , jolloin Eemil
T am m inen h u o m au tti:
" J a a h a , p itk ä -Ju ssi on lo p e t­
ta n u t syömisen, koska pyyhkii
ruokapöydän.”
*
J
a lopuksi:
K a a rin a n kunnalliskodin Voiv alan m ielisairasosastolla oli vuo­
sikaudet h o id ettav a n a num m enpa k k a la in en kelloseppä.
K uuluin jä se n e n ä K a a rin a ^
k u n n a n v a ltu u sto n
valitsem aan
to im ikuntaan, jo n k a te h tä v ä n ä
oli k e rra n vuodessa su o ritta a t a r ­
kastus kunnalliskodissa.
A ina kun astuim m e m ielisairasosastolle, tuo num m enpakkalaine-'
kelloseppä riensi v a sta a n , te rv e h ­
ti j a o tti k ain a lo sta n i kiin n i sekä
ta lu tti vessakoppiin.
J a jo k a vuosi h ä n e n asia n sa o!*
täm ä:
’’K ato n y t L ehtinen, ei tätvessapytyn reik ä ä ole vieläkään
su u rennettu. K u n se on m in u 1'
liia n pieni, ta h r in lau d a n j a r
n u t p a n n a a n eristyskoppiin. Koi
ta n y t sa ad a toi reik ä su u re n n e ­
tuksi.”
V A R T IO V U O R E N K A T T J . . .
J a tk o a sivulta 16.
L y h y t ja h ilja in e n V artiovuorenk a tu ei ole ollut k o sk aan vilkas­
liikenteinen ja se oudoksuu n y t
n iitä autojonoja, jo ita ilm estyy
toukokuun koulu laisru u h k an a ta i
syyskuun k ä sityönpäivinä K äsityöläism useon
m ielenkiintoista
e läm ää seu raam aan . K a tu on
ik ää n k u in poissaoleva yksikerroksisine puu taloineen, jo tk a a lk a ­
vat h iljalleen vä isty ä lu o n n o n ­
vastaisten asum usten, k e rro sta lo ­
jen , tie ltä . T ä ä llä a su iv a t vielä
viisikym m entä v u o tta s itte n v a a ­
tim a tto m a t tu rk u la ise t, jo tk a ho iteliv at p ih aistu tu k sia a n . K a tu oli
syrjässä, m u tta k u ite n k in kes­
k u s ta n tu n tu m a ssa , sillä K a u p p a ­
torille ja H alliin ei ollu t p itk ä
m atk a. K a d u n läheisyyteen liitty ­
v ä t v a n h a n T u ru n m u isto t Suo­
m en ensim m äisestä lu o sta rista a l­
kaen. V artiovuoresta nim ensk s a a ­
n u t k a tu k u lje tti k u lk ija n sa h u o ­
m a a m a tta k a u p u n g in korkeim ­
m alle näköa la p a ik a lle ih ailem a a n
v a n h a n T u ru n k e sk u sta a ta i
is ta h ta m a a n
lu k em a a n
k irja a
puiston v a rjo iste n va a h te ro id e n
alle.
Ensio Harni
K EIDAS KESÄISEN LU O N N O N KESKELLÄ
Viihtyisät ru o ka ilu - ja virkistyspaikat
S IS Ä L L Y S -
merimoielli
K U S T A V I N
IN N E H Ä L L
Turun keskustassa
Sivu
Veikko Vuori:
Retkeilyhotelli — Turisthotellet
3
Arvo Hovila:
Rantakrouvi OlavinKrouvi
K u n n a llise n
m atkailutiedotustoim innan
su unnittelusta
—
D e n ko m m u n a la Inform ationen
vid tu rism e n s utveckling ___
4
K. Paijula:
P ikkupiirtoja
Ilmari K aijalan
n u o ru u svu o silta T u ru ssa
—
Ilmari K aijala-m innen i Ä b o ..
Turun S y s te m a n
Lomakauden alkaessa:
K o n e k irjo itu sk o u lu
•
M A A N T IE - JA
•
•
•
•
K Ä T E V IÄ M A T K A O P P A IT A
K IE L IT U L K K E J A
S A N A K IR J O J A
M E R IK O R T T E J A
•
•
A L K E IS K U R S S E J A
JA T KO KU R SSEJA
•
•
N O P E U S K O K E IT A
M O N IS T U K S IA
Parhain
K A U P U N K I K A R T T O JA
lomatoivotuksin:
K o u lu a v o in n a a rk isin klo 8 — 20, lauantaisin suljettu
Y L I O P I S T O K I R J A K A U P P A OY
ajalla 3. 6 . -2 6 . 8.
5
Juhani Laurila:
Toim innanjohtajan palsta
—
V e rk sa m h e tsle d a re anm älar ..
6
O. Koivisto:
T u ru sta R u otsiin viisi laivavuoroa — Fem turer frän A b o tili
Sv e rig e ...............................
7
Erik Tudeer:
A b o la n d s sk ä rg ä rd - T uru n­
m aan sa a risto .....................
8
Aarno Aho:
Turu n ku ltasepät - Ä b o guldsm e d e r ...............................
10
Heli Astala:
M uistelm ia V äh ä h e ikkilästä
M in n e n frän L il lh e ik k ilä
12
Rainer Tuuli:
V -S :n m atkailuolojen kehityk­
se stä — T u rism e n s utveckling
i E ge n tliga Finland ...............
14
Ensio Harni:
V artiovuoren katu — V ä rd b e rg sgatan ..................................
Enem m än
15
pyöräilyteitä T uru n ym ­
p äristöön — V e lo ä k n in g kräver
i A b o o m givn in g m era vä g a r
17
N. Kavenius:
TO IM IN N A N JO H TA JA N . . .
Jatkoa sivulta 6
Pieliselle ja Kolille n. 80 mk hen­
geltä. Tarkempia tietoja toim in­
nanjohtajalta.
Toivonkin
— seuralaisten saapuvan per­
heineen ja ystävineen jou­
kolla juhannusiltaa viettätäm ään luonnonkauniiseen
M arjaniemeen,
— osallistuvan lukuisasti valta­
kunnallisille kotiseutupäivil­
le, jotta turkulaisedustus
olisi vahvem pi kuin aikai­
sem pina vuosina,
TURUN KULTASEPÄT . . .
Jatkoa sivulta 11
solkia, nuuskarasioita, puuterira­
sioita ja kakkulapioita. Vuonna
1759 tuli koko valtakunnassa
käyttöön
jalom etalliesineitten
aikaisempien m erkintöjen lisäksi
myös Ruotsin kolmikruunuinen
valtakunnan vaakuna.
— muistavan ehdottaa seuran
jäseneksi liittym istä vielä
ulkopuolella oleville turku­
laisille ystävilleen sekä vih­
doin toivotan
— kaikille Turku-seuralaisille
hyvää kesää.
Suomen Venäjään yhdistämisen
seuraukset olivat kultasepänalalla
vähäiset. Aikaisemmin suorittivat
kultasepänkisällit kisällinmatkan
Ruotsiin, nyt he suorittivat m at­
kan Pietariin. 1800-luvulla on h a ­
vaittavissa raaka-aineen selvä
oheneminen, se käy sitä selvem ­
mäksi, m itä pitemmälle vuosisa­
dalla ennätetään. 1870—80-luvuille asti valm istettiin pääosa taloushopeasta käsityönä.
1800-luvun loppuvuosikymme­
net m erkitsivät murroskautta se­
kä yhteiskunta- että talouselä­
mässä. Elinkeinovapaus laajensi
yrittämisen m ahdollisuuksia m el­
kein rajattomasti, koneet lisään­
tyivät ja kehittyivät, käsityö
muuttui pienteollisuudeksi, elinta­
so nousi, kysyntä kasvoi, suomen­
kielinen liikemiesluokka syntyi.
Turu n työväen näyttäm ötoim innasta v u o sisa d a n a lu ss a Teaterve rksam h eten h o s arbetarfolk i Ä b o i början av seklet
18
Eino Lehtinen:
Nu m m enm äki-m uistelm ia
—
M innen frän N u m m isb a ck e n ..
K a n sik u va m m e esittää viim e vu o si­
sa d a n T uru n m am ssellia
—
a lia s stu d io sa Leena Lehesa arta - p y ö räile m ässä Turun
linnan p u isto ssa om an a ika n sa
vekottim ella. — V alok. Erkki
P a a k k i.
19
SMART
AUTOTIE LÄNTEEN KULKEE TURUSTA
K A N S A L L I N E N K IR JA K AU PPA
BILVÄGEN VÄSTERUT GÅR FRÅ N ÅB0
O Y SILJA V A R U ST A M O
AB S IU A R E D E R IE T
Linnankatu 16 - Hämeenkatu 7 - Satakunnantie 12 - Vaihde 29 451
antiikkia,
TURKULAISTEN
SU O SIM A K E N K IE N O S T O P A IK K A
ta id e tta
ostaa ja myy
J O E L RI NNE
Humalistonkatu 13
Puhelin 11 147, kotiin 27 082
K E N K Ä T A L O
K
o
rh o
vesionninen
Teollisuuskatu 42 - Turku 3
kellolampi
Kym m e n et tu h an n e t tu rk u la is e t ovat tottune et a s io im a a n Työ väe n S äästö p a n k issa.
T u r k u la is e t o vat to ttune et lu o tta m a a n siih en,
h eitä ta lo u d e llisissa p y rk im y k s is s ä ä n .
tilie h to je n
m u k a ise sti s ä ä s te tty ä ä n
e ttä T yö väe n S ä ä s tö p a n k k i tukee
A s u n to s ä ä s tä jä t p uo lestaan tie tä v ä t, että
he
s a a v a t a s u n to la in a n n o rm a a lia a le m m a lla
ko ro lla.
T E I T Ä
V A R T E N
—
T E I T Ä
L Ä H E L L Ä
TURUN TYÖVÄEN SÄÄSTÖPANKKI
T u rk u 1967.
L o u n ais-S u o m en K irja p a in o Oy.