silta-08-2015

Transcription

silta-08-2015
Jussi Laitinen
Tamperelainen
seurakuntalehti
Elokuu 2015
Päivi Selin vie
virkistävälle
kasvikierrokselle
Sivu 5
i.fi
siltaleht
Pappi ja tietokirjailija
Jaakko Heinimäki
kokosi virsikirjan
syntisille.
Sivut 8–10
Olennainen
korostuu
levossa ja
hiljaisuudessa
Sivut 12–13
Janne Ruotsalainen
Sivut 6–7
Juha Leppänen
Jussi Laitinen
Yhteiskunta
tarvitsee
uskontojen
opetusta
Hannu Jukola
Kansa
tahtoo laulaa
Matti
kukkarossa?
Diakoniatyöstä
saa neuvoja
taloushuoliin
Sivu 16
2
SILTA 8/2015
PÄÄKIRJOITUS
Kirsi Airikka
vt. päätoimittaja
elokuu
Tampere 5.8.2015
Hyvän puolesta
– piittaamattomuutta
vastaan
Kävellessäni kotikadun bussipysäkille kohtaan ikävän näyn.
Uusi, muutama päivä sitten valmistunut pysäkkikatos on rikottu. Seinien turvalasi on levinnyt pieniksi muruiksi ympäristöön.
Saman kohtalon on kokenut toinenkin katos viereisessä kaupunginosassa.
Paha mieli tulee, kun kuulee varkaudesta. Kahdelta nuorelta varastettiin reppu, kun he olivat esiintymässä Laikunlavalla.
Puistokonsertti-sarjaan valitut nuorisobändit tarjosivat kaupunkilaisille musiikkia, vieläpä maksuttomasti. Samaan aikaan joku
kuitenkin katsoi oikeudekseen viedä nuorten reput lavan vierestä.
Surullista on, että ihmisten huono käytös tuntuu levinneen
myös festareille, musiikkiklubeille ja koululaiskonsertteihin. Muita
yleisön joukossa olevia ihmisiä saatetaan töniä tai jopa ahdistella. Klubikeikalla tai koulukonsertissa keskustellaan kovaäänisesti
esityksen aikana, vaikka se häiritsee muiden musiikkinautintoa.
16.8. Tunne itsesi.
Ei hätää, jos et tunnekaan olevasi maailman
vahvin, sosiaalisin tai hauskin. Jeesus opettaa taas kerran toisin kuin aikamme: suurin
olkoon toisten palvelija, ja viimeinen onkin
ensimmäinen.
23.8. Näe oikeita asioita!
Jeesus tekee sokeista näkeviä ja näkevistä sokeita. Sokea usko ei katso Kristukseen,
maailman valoon.
30.8. Lesken rovon arvo.
Kertomuksella on kautta aikain näppärästi puolustettu omaa pientä kolikkokolehtia.
Jeesus ei kuitenkaan takertunut lanttien arvoon tai määrään, vaan siihen, mitä ne antajalleen merkitsivät. Muut antoivat liiastaan,
leskivaimo kaiken, mitä hänellä oli.
Iltame
sunnu ssu
n
9.8., 16 taisin
.8. ja 2
kello 1 3.8.
8
Lielahd
en kirk
ossa
KAIPAUKSELLA
Minun on ikävä sinun iloista vihellystäsi astuessasi sisään. Kaipaan kannustustasi elämäni eri käännekohdissa. Arvostan sitä, kuinka kohtelit kaikkia
ihmisiä ystävällisesti. Muistan terävän kynäsi ja mainiot puheesi. Tyhjiä
paikkoja on nyt paljon: yksi niistä Tesoman kirkon aamumessupöydässä.
Ajatusviivastakin tekstisi tunnistin – tulikohan se nyt oikein? Kiitos rakkaudesta ja konstailemattoman kristityn esikuvasta, isä!
PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio
Tamperelaiset veronmaksajat maksavat
ison laskun rikkomisesta
ja sotkemisesta.
Nämä havainnot osoittavat, että monien ihmisten itsekkyys
on selvästi lisääntynyt. Vaikka piittaamattomia olisikin vain pieni porukka, heidän toimintansa vaikuttaa isoon ihmisjoukkoon.
Pahan mielen lisäksi piittaamattomuus aiheuttaa tuntuvia kustannuksia kotikaupungissamme. Tamperelaiset veronmaksajat
maksavat rikkomisesta ja sotkemisesta ison laskun.
Seinäkirjoitusten eli graffitien poistoon sekä katu- ja puistokalusteiden korjauksiin kuluu kaupungilta noin 200 000–250 000
euroa vuosittain. Samoin Tampereen seurakunnilta kuluu vuosittain 10 000–20 000 euroa korjaustöihin, jotka joudutaan tekemään ilkivallan takia.
Kun ajattelee edellisiä esimerkkejä, sekä surua, harmia ja rahanmenoa, lähimmäisenrakkaus on usein koetuksella. Meidän
kaikkien tulisi katsoa peiliin aika ajoin. Toiminko niin, että lähimmäiseni voi hyvin vai aiheutanko teoillani harmia tai vaaraa muille?
Muiden huomioon ottaminen ja kaunis käytös tuovat itsellekin
hyvän mielen. Paha olo ei poistu rikkomalla yhteistä omaisuutta.
Sen sijaan tarjolla on monenlaista apua ja tukea.
”Yhteinen tahto hyvän puolesta on avainasia”, toteaa myös
kirkkoherra Jussi Mäkinen tämän lehden Saarnavuoro-palstalla. ✦
HELMI
”
9.8. Erityisiä aikoja.
Kapernaumillakin oli ollut etsikkoaikansa.
Jeesus oli pettynyt, kun voimatekojen vaikutus ei ollut toivottu, parannus jäi tekemättä paikan päällä. Entinen jumalaton meno sai
jatkua monissa muissakin kaupungeissa.
Hannu Jukola
Mieleen nousee jokatalvinen koiraväen ja hiihtäjien kiista.
Hiihtäjien mielestä koiran ulkoiluttaminen hiihtoladulla on vaarallista kaikille osapuolille, ja kaupungin järjestyssäännön mukaan kiellettyäkin. Kun hiihtäjä huomauttaa kiellosta asiallisesti,
saa vastaukseksi, että minä ulkoilutan koiraani siellä, missä haluan. Vastaus tiuskaistaan usein vielä sen v-alkuisen sanan kera.
Piittaamattomuus liikenteessä voi johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin ja pahimmassa tapauksessa ihmisten kuolemaan. Valitettavasti riskiohituksia ja punaista päin -ajoa näkee maanteillä
ja kaduilla päivittäin.
TULEVAT PYHÄT 5.8.–2.9.2015
”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me
petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos
me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on
uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit
anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet,
teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa
ole meissä.” (1. Joh. 1:8–10)
SILTA 8/2015
Hannu Jukola
kysymys
Juice-kirkko on järjestetty Tampereen tuomiokirkossa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kirkko oli täynnä
yleisöä.
Millainen musiikki
sopii kirkkoon?
Tapahtumien yönä Aleksanterin kirkon Tuomasmessussa soivat Blues
Brothers -elokuvan sävelet, Tuomiokirkossa lauletaan Syntisen virsikirjaa.
Juice-kirkot, Beatles-kirkot ja metallimessut ovat aina vetäneet paljon väkeä.
Millainen musiikki sopii kirkossa
esitettäväksi? Mikä ei? Miksi?
Seurakuntien musiikkisihteeri
Petra Perttula:
– Kirkollisten toimitusten opas antaa
suuntaviivoja, mutta jättää paljon liikkumavaraa. Lisäksi musiikista vastaavan henkilön (yleensä kanttorin) näkemyksiin vaikuttavat aina hänen omat
ihanteensa, mieltymyksensä ja tulkintansa.
– Avioliittoon vihkiminen, hautaan
siunaaminen ja muut toimitukset ovat
myös jumalanpalveluksia, ja musiikin
tulee luontua tilaisuuden hengelliseen
sisältöön.
– Konserteissa ja muissa musiikkitilaisuuksissa on mielestäni enemmän
vapauksia. Kirkko on kuitenkin jumalanpalveluskäyttöön vihitty tila, joten konserteissakin hengellisen sisällön pitäisi tulla selkeästi esiin. Kirkon
on pidettävä omaa musiikkiaan esillä myös siksi, ettei mikään muu taho
sitä tee.
– Sanomaltaan selvästi epäkristillinen musiikki ei sovi kirkkotilaan.
Silloin tällöin vastaan tulee tilanteita, joissa toiveen tekninen toteuttaminen ei käytännössä onnistu, vaikka
musiikki sinänsä olisi sopivaa. Sisältökysymykset ja tyylikysymykset ovat
kaksi aivan eri asiaa. Jos sisältö on
kunnossa, musiikkityyli voi olla mikä
tahansa.
Tuomiorovasti Olli Hallikainen:
– Kirkkoon sopii sellainen musiikki,
joka vie kuulijan Jumalan eteen kysymään elämän peruskysymyksiä. Näitä
ovat suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Usein musiikki ohjaa sanoja syvemmin pohtimaan elämän tarkoitusta. Miksi olemme täällä? Mikä on
elämäni päämäärä?
– On hyvä, jos kirkon musiikki kantaa koko ihmiselämän kirjoa: rakkautta, surua, pelkoa, kaipuuta, pettymystä,
toivoa ja lohdutusta. Erityisesti virret
voivat välittää näitä tuntoja. Siksi on
hyvä, että virsikirjaa paraikaa uudistetaan vastaamaan tämän ajan kieltä ja
elämän muutosta.
– Kirkkoon ei sovi sellainen musiikki, joka on tehty vain viihtymistä ja
viihdyttämistä varten. ✦
Pirjo Silveri
Ihmisoikeudet
kuuluvat
evankeliumiin
– Vihamielinen puhe sattuu. Toivon,
että mielenosoitus tukee niitä ihmisiä,
joihin vihapuhe tai -teot kohdentuvat
kipeimmin, miettii Harjun seurakunnan
kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen, joka
osallistui Minulla on unelma -mielenosoitukseen Tullintorilla.
Tuhannet ihmiset osoittivat mieltä avoimen ja monikulttuurisen Suomen puolesta Tampereella, Helsingissä
ja Oulussa viime viikon tiistaina.
Järvinen uskoo, että jokainen toivoo
itselleen ja läheisilleen turvaa, toimeentuloa sekä puolustajia silloin, kun ei itse
pysty puolustamaan oikeuttaan ihmisarvoiseen elämään.
– Ihmisoikeuksien puolustus ja turvaaminen on jokaisen kristityn kutsumus. Rauhan ja ihmisoikeuksien yhdet
avainsanat alkavat: Isä meidän...
– Evankeliumista ei voi siivilöidä pois
ihmisoikeuksia ja ihmisrakkautta. Mitä
siitä jäisi, kysyy Järvinen.
Myös tuomiorovasti Olli Hallikainen
puolustaa ihmisoikeuksia.
– Jumala on antanut yhtäläisesti kaikille elämän ja ihmisarvon. Jokainen
ihminen on Jumalan kuva riippumatta kansallisuudesta, ihonväristä tai uskonnosta.
Hallikaisen mukaan muualta tulleiden ja eri tavalla uskovien kanssa keskustellessa voi oppia uutta itsestäänkin
ja ymmärtää entistä paremmin omaa
uskontoa ja kulttuuriperintöä.
– Tällaiseen vuorovaikukseen haluan
rohkaista kaikkia. Sitä tapahtuu meillä säännöllisesti ekumeenisissa yhteyksissä muiden kirkkokuntien sekä vuoropuhelussa eri uskontojen edustajien
kanssa.
Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Onerva Toikko osallistui
mielenosoitukseen.
– Ajatukseni on, että erilaisuus ei
suinkaan ole Suomessa ongelma. Paljon
pahempia ongelmia ovat yksinäisyys ja
eriarvoistuminen. Se koskee niin suomalaistaustaisia kuin ulkomaalaistaustaisiakin. Köyhyys syrjäyttää.
Seurakuntien lastenohjaajan Seija
Anneli Lahtisen mukaan kokoontuminen välitti samaa sanomaa kuin tasavallan presidentin ja pääministerin tiedotteet.
– Haluamme monimuotoisen Suomen ja asiallisella tasolla pysyvän keskustelun. ✦
Sari Peltonen
Eteläisen seurakunnan johtava
kanttori Martti Syrjäniemi:
– Pyhään, sakraaliin tilaan, Jumalan
huoneeseen, sopii kirkkomusiikki, jossa on hengellinen sanoma ja sisältö.
Musiikki on rukousta, lohdutusta, mielen virkistystä ja ylistystä Jumalalle.
Urut ovat ehdoton pääsoitin, toki muitakin voi käyttää. Jos kuitenkin akustinen musiikki syrjäytetään ja kirkkoon
roudataan desibelitykkejä, rumpusettejä ja festarilavaelementtejä, ollaanko enää rukouksen ja rauhan tyyssijassa, kirkossa?
– Viihdemaailmasta tutut rakkauslaulut voidaan esittää yhtä arvokkaasti hääjuhlassa. Olen urallani törmännyt
joihinkin tilanteisiin, joissa ehdotetut
kappaleet sopivat enemmän rokkikapakkaan kuin jumalanpalvelusmusiikiksi kirkkoon. Valistamalla ja rakentavalla keskustelulla olen aina päässyt
yhteiseen konsensukseen.
– Elävää, monipuolista kirkkomusiikkia on sävelletty runsaasti kautta vuosisatojen. ”Musiikki on Jumalan
eikä ihmisten lahja, se tekee ihmiset
iloisiksi. Se karkottaa paholaisen. Se aikaansaa viatonta iloa.” Näihin Lutherin
ajatuksiin voi yhä yhtyä.
3
Leyla Lähdesmäki (vas.) kannustaa
kaikkia ihmisiä ymmärtämään,
että olemme kaikki yhtä. Wendy
Santanan unelma on elää tavallista
elämää Suomessa yhdessä kaikkien
täällä asuvien kanssa.
4
SILTA 8/2015
Birgitan poluille
hiljentymään
Pekka Mäenpää/ Lempäälän srk
Birgitan kirkkovaellus tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen luonnon
keskellä. Rukoushetket reitin varrella haastavat pohtimaan oman elämän
matkaa.
Birgitan kirkkovaellus järjestetään
elokuun viimeisenä lauantaina 29. elokuuta. Kyseessä on pyhiinvaellus, jonka
reitti kulkee Birgitan polkua ja vesistöjä
kohti Lempäälää.
Viime vuosina mukana on ollut noin
150 vaeltajaa. Tänä vuonna vaellus järjestetään 11. kerran. Teemana on Kunniaksi Luojan.
Vaeltaja voi valita oman polkunsa
useista erilaisista reiteistä sekä kulkea
kävellen tai veneellä.
Vaeltajille on järjestetty Lempäälässä
ruokailu, joka sisältyy vaelluksen osallistumismaksuun. Yhteinen ruokailu on
kello 18–19 Lempoisten seurakuntatalolla. Siellä on myös lepohuone, jossa
voi levähtää hetkeksi.
Vaelluksen järjestäjät muistuttavat,
että reppuun kannattaa pakata riittävästi
vettä sekä syötävää. Vesihuolto on järjestetty vain Tervajärven, Sääksjärven ja
Pirkkalan reiteillä.
Vaellus päättyy Lempäälän Pyhän
Birgitan kirkossa kello 19.30 järjestettävään Pyhiinvaeltajan messuun, jonka on säveltänyt ja sanoittanut lempääläläinen Pekka Mäenpää. Kirkko on
avoinna hiljentymistä varten kello 19
alkaen.
Messun jälkeen on järjestetty bussikuljetus Sääksjärvelle, Tampereelle ja
Pirkkalaan. Kuljetukseen tulee ilmoittautua.
Osallistujamaksu Birgitan kirkkovaellukselle on 10 euroa. Maksu sisältää
opastetun vaelluksen, ruokailun ja vaeltajan rukousvihkon. Maksu maksetaan
lähtöpaikassa mieluiten tasarahalla.
Maksusta tilitetään osa Tansaniaan rakennettavalle Kimbilio-turvakodille.
Tiedot reittivaihtoehdoista ja ilmoittautuminen viimeistään 21.8. verkossa:
lempaalanseurakunta.fi/toiminta/birgitan_kirkkovaellus tai p. 050 544 3314
ma–to klo 10–15 ja pe 10-12.
Puhelinilmoittautuminen päättyy
pe 21.8. klo 12. ✦
Birgitan kirkkovaellus on
Lempäälän, Tampereen, Sääksmäen
ja Pirkkalan seurakuntien yhdessä
järjestämä tapahtuma.
Vaivaisukot palaavat tositoimiin
Kirkkopalvelut ry on perustanut uuden,
kristillistä lähimmäisenrakkautta toteuttavan
hyväntekeväisyyspalvelun, Kotimaanavun, jonka
tuottama apu kohdistetaan täysimääräisesti
Suomeen. Kotimaanapu auttaa hädänalaisia
suomalaisia ja Suomessa asuvia syntyperään,
uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.
– Vaivaisukko syntyi aikanaan köyhien auttajaksi.
Olemme siinä tilanteessa, että ukot on laitettava
uudelleen töihin keräämään varoja vähäosaisten
tukemiseen. Kirkko ei saa jättää ihmistä pulaan
hädän hetkellä, sanoo keräysjohtaja Tapio Pajunen
Kirkkopalveluista.
Lisätietoja: kotimaanapu.fi
Jussi Laitinen
Aitolahden
kirkon
vaivaisukon on
tehnyt taiteilija,
professori Kari
Juva. Ukkoon
kertynyt
tuotto menee
diakoniatyöhön.
Ihmisillä elää sama tarve
keskustella, tulla kuulluksi,
kuulla ja saada viestejä,
yhteydenoton muodosta
huolimatta, kuvaavat RiittaLiisa Rusi ja Outi Niemi.
Tukea saa nyt
myös chatista
K
irkko tarjoaa nyt myös netissä reaaliaikaista
keskusteluapua. Palvelevan puhelimen alaisuudessa toimiva Kirkon Chat on osoittanut
heti tarpeellisuutensa: viime vuonna chatissa
käytiin noin 1500 keskustelua, ja määrä näyttää olevan kasvussa.
– Puhelin on suosituin avun hakemisen
tapa, chat vahvistuu ja netti pitää pintansa, kertoo Titi Gävert kirkkohallituksesta.
– Kännykän kautta yhteydenottoon on erityisen matala kynnys, koska yhteys on aina mukana. Puhelimen kautta chattia on luonteva käyttää, ja sitä käyttävätkin kaiken
ikäiset, kertoo vapaaehtoisia kouluttava Riitta-Liisa Rusi
Tampereelta.
Facebookissa Kirkko Suomessa -sivulla oleva palvelu on
avoinna keskusteluun talvisin kello 12–20 ja kesällä elokuun
loppuun asti kello 14–18. Keskustelu on kahdenkeskistä,
ja käyttäjä on mukana ilman nimeä. Käyttö ei vaadi Facebook-kirjautumista. Päivystäjinä toimii vapaaehtoisia ja kirkon työtekijöitä ympäri Suomen.
Tampereeltakin on mukana päivystäjiä. He päivystävät
kahden viikon välein kahden tunnin vuoron.
Digitaalisten palveluiden rinnalla myös perinteisille yhteydenpitokeinoille on kysyntää.
– Kevään aikana tukivalikoimaan on otettu perinteinen
paperikirje, kertoo Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja Outi Niemi.
Kirjeisiin vastataan käsin kirjoitetulla kirjeellä suomeksi tai ruotsiksi.
Palveleva puhelin siirtyi Tampereella Setlementti Naapu-
rilta Tampereen ev. lut. seurakuntayhtymän hallinnoimaksi
tämän vuoden alussa. Palvelevasta puhelimesta vastaa koko
maassa kirkkohallitus, jossa sitä koordinoivat Titi Gävert ja
Henna Ahlfors.
Päivystäjille tukea
Chat-päivystäjät saavat Palvelevan puhelimen ja Palvelevan netin tavoin työnohjausta ja mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen.
Kun Palveleva puhelin siirtyi seurakunnille, peruskurssille kokoontui Tampereella useita kymmeniä koulutettavia.
– Pirkanmaalta oli yllättävän helppo saada päivystäjiä,
Niemi kertoo.
Koko maassa Palvelevan puhelimen päivystäjiä on runsaat 2000. Chat-jäseniä on noin 70, ja nettipäivystäjiä saman verran.
Tampereella Palveleva puhelin järjestää peruskurssin
myös Palvelevan chatin päivystäjille. Koulutukseen hakeutuvien haastattelut ovat parhaillaan käynnissä. Myös kokemusasiantuntijoita sekä eri alojen asiantuntijoita käytetään
koulutuksissa, Niemi ja Rusi kertovat.
Yksinäisyys on suurin yksittäinen yhteydenoton aihe.
Myös seksuaalisuus ja mielenterveys nousevat usein esiin. ✦
Asta Kettunen
Lue lisää: siltalehti.fi
Lisätietoa: evl.fi/keskusteluapua
verkkoauttaminen.fi
facebook.com/kirkkosuomessa
Palvelevan kirjeen osoite: PL 210, 00131 Helsinki
SILTA 8/2015
Pirkkalan vanhimman kirkon etsintä alkaa
Pirkkalan vanhimpien kirkkojen
sijaintia ja historiaa ryhdytään
selvittämään asiakirjoista ja vanhoista kartoista. Tutkimushanke
on Pirkkalan seurakunnan ja
Pirkanmaan maakuntamuseon
yhteinen. Työn aloittaa keskiajan
asiantuntija, filosofian tohtori
Georg Haggrén.
Arkistotutkimus alkaa elokuussa. Se luo pohjaa Pirkkalan
Vanhalla hautausmaalla tehtäviä
geofysikaalisia mittauksia varten.
Syys–lokakuussa kartoitetaan
Elokuu nyt
suosituin
hääkuukausi
maatutkalla Pirkkalan kirkkomaata, jossa sijaitsi Suur-Pirkkalan
kirkko 1850-luvulle asti.
Pirkkalan seurakunta on Pirkanmaan vanhimpia seurakuntia. Sen 1200-luvulle ulottuvista
vaiheista on vain vähän tietoa.
Magnoliakin viihtyy
Kalevankankaalla
Jussi Laitinen
Kalevankankaan hautausmaa on vihreä keidas keskustan tuntumassa.
Sen kasveihin voi tutustua tarkemmin kasvillisuuskierroksella
19. elokuuta.
135-vuotiaan hautausmaan kesä
kuluu entiseen malliin. 17 hehtaarin
alueella huhkii kesän aikana noin 70
ihmistä, joista suurin osa on kausityöntekijöitä. Osa kesätyöläisistä on
ollut samoissa töissä kymmeniä vuosia, jotkut taas ovat hommassa ensimmäistä kertaa.
Selinin mukaan kävijät kyselevät
kasveista aika vähän ja silloinkin lähinnä kesäkukista. Puuvartisista kasveista rohjetaan harvoin tiedustella.
Tampereella halutaan nykyisin mennä naimisiin elokuussa ja juhlia häitä jo
hieman pimenevässä kesäillassa. Vielä muutama vuosi sitten suosituin kuukausi oli heinäkuu.
Yli sata paria sanoo toisilleen tahdon
Tampereen kirkoissa tämän vuoden
elokuussa.
Erityisen suosittuja ovat elokuun
lauantait. Koko kesän suosituin vihkimispäivä on 15.8., jolloin vihitään
28 paria. Myös 1.8. ja 8.8. ovat kesän
suosituimpien päivien kärjessä.
Toiseksi suosituin kuukausi naimisiin
menolle on heinäkuu, jonka suosituin
päivä on 11.7.
Hääkirkon voi varata vuotta aikaisemmin, joten seurakuntien palvelukeskuksessa oli tuttuun tapaan jono
heinäkuun ensimmäisenä päivänä.
Vuoden 2016 heinäkuun vihkipäivät ja
-ajat tulivat silloin varattaviksi Tampereella.
Vihkimisiä varattiinkin ahkerasti:
vihkipäivän ja kirkon ensi vuoden heinäkuulle varasi heti 47 paria.
– Heinäkuun ensimmäinen päivä on
yleensä piikki näille seuraavan vuoden
heinäkuun varauksille. Sen jälkeen niitä tulee tasaisesti. 2.7. tehtiin enää kuusi
vihkivarausta, palvelusihteeri Tarja Roivainen kertoo.
Ehdoton ykkössuosikki vihkikirkoksi on tänäkin kesänä Finlaysonin kirkko. Myös Tuomiokirkko ja Messukylän
vanha kirkko ovat suosittuja kesähääkirkkoja.
Tämän vuoden touko–syyskuun aikana Tampereella vihitään yhteensä
280 paria. ✦
Hannu Jukola
Kalevankankaan hautausmaa on
oiva paikka rakkaiden muisteluun,
mutta myös vihreä keidas kaupungin
sykkeen tuntumassa. Elokuun puolivälin jälkeen tarjoutuu tilaisuus tutustua tarkemmin alueen kasveihin.
– Kasvillisuuskierros on tähdätty
aikaan, jolloin kasvusto on täydessä
loistossaan. Kierros pyritään myös rakentamaan sen mukaan, miten kasvukausi on edennyt, kertoo työnjohtaja Päivi Selin, joka toimii oppaana
kierroksella.
Kalevankankaalta löytyy varjoisien kujien lisäksi suojaisia, lämpöisiä soppia. Siksi aurinkoisessa paikassa kukkii magnolia, ja villiviini kiertää
muistolehdon muuria. Kylmänarka
ruusuorapihlajakin avaa kesäisin punaiset kukkansa.
– Suurin osa puista on suomalaista
puustoa, jollaista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa istutettiin.
Alun perin aluetta kuvailtiin kolkoksi mäntymetsäksi. Sille istutettiin
kuitenkin kuusta, vaahteraa, lehmusta, koivua ja pihlajaa. Nykyään alueelta löytyy myös luumua, kriikunaa ja
koristeomenapuuta.
– Viime vuosina alueelle on istutettu myös pilaritervaleppää, Selin
kertoo.
Hautausmaalla kasvavat lisäksi
kyynelkoivu ja pylväshaapa sekä verija hurmevaahterat. Aidakkeina käytetään esimerkiksi sinikuusamaa ja
hernepensasta.
Myös etanat ja kotilot pitävät tuhansien kukkien valtakunnasta, ja
rusakot lekottelevat haudoilla.
Tilaisuus uusiin oivalluksiin onkin
nyt otollinen. Samalla kuulostellaan,
onko kasvikierroksille tarvetta tulevinakin kesinä. ✦
Asta Kettunen
Kalevankankaan kasvikierros 19.8.
klo 15.30, kesto noin tunti.
Kalevankankaan puukartta: tampereenseurakunnat.fi/
hautausmaat
MATKALLE MUKAAN
Liikunta
Kotiapteekki
Kehon tuet
Apuvälineet
Hygienia
Haavanhoito
Virtsankarkailu
Katetrit
FENNO MEDICAL OY
ssa
rjoukset verko
Katso kaikki ta
Voimassa 15.8.2015 asti.
Ensiapulaukku
23
90
 09 276 360 [email protected]
Sähköhammasharja
26
00
5
Niskatyyny
39
90
TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN
Uutuus
Istuinsuoja
autoon
1150
6
Silta 8/2015
Miettimisasioiden selit
– Oppilaat ovat koulussa
parasta! Olen
etuoikeutettu, kun saan
palkan edestä pohtia
syntyjä syviä oppilaiden
kanssa, miettii
uskonnonopettaja
Jarno Parviola.
TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVA: Jussi Laitinen
J
arno Parviola on valittu tänä vuonna Vuo-
den uskonnonopettajaksi. Tunnustuksen
myöntää Suomen uskonnonopettajain liitto.
Kollegoiden mukaan Jarno Parviola on
muuntautumiskykyinen kasvattaja.
Perusteluissa todetaan, että ”hän saa vastahakoisimmankin teinin kokemaan, että
uskonnon opiskelu on oikeasti hauskaa ja hyödyllistä. Hän
nauttii työstään yläkoulun opettajana sekä heittäytyy hersyvän huumorinsa ja luovuutensa vauhdittamana opettamiseen koko persoonallaan.”
– Tunnustus tuntuu totta kai hyvältä, se on kollegoilta
saatu. Se myös laittaa nöyräksi, sanoo Parviola, joka on
toiminut Etelä-Hervannan koulun ja Linnainmaan koulun
lehtorina 27 vuotta. Mies tunnetaan myös kokeneena oppimateriaalien ja -kirjojen tekijänä sekä Tampereen seurakuntien luottamushenkilönä.
Parviola on tyytyväinen, ettei hän koskaan päässyt kauppakorkeakouluun opiskelemaan. Mies valitsi uskontotieteen ja teologian.
– Minulle suositeltiin kaupallista alaa, koska olen
ekstrovertti, ulospäin suuntautunut ihminen. Koulussa
jo huomasin, että käsityöt ja liikunta eivät ole minun
alaani. Halusin ammatin, jossa voin elättää itseni päätä käyttämällä.
Tärkeintä on läsnäolo
ja keskustelu
Parviolan opetusfilosofia on läsnäolo. Hän kättelee oppitunnin aluksi jokaisen oppilaan ja keskustelee mielellään
heidän kanssaan. Parviola on pidetty opettaja oppilaiden
keskuudessa ja hän saa silloin tällöin myös palautetta nuorilta.
– Eräs oppilas sanoi kerran, että Jarno, sää olet aika hyvä
selittämään näitä miettimisasioita, hymyilee Parviola, joka
puolestaan kiittää nykyisiä oppilaitaan tiedonhaluisiksi ja
fiksuiksi.
Toista oli Parviolan uran alussa, 1980-luvulla, jolloin
kaikki nuoret eivät ymmärtäneet opiskelun tärkeyttä.
– Suurimmalla osalla nykynuorista on hyvät valmiudet
keskustelemiseen. He eivät arkaile ottaa haasteellisiakaan
kysymyksiä esiin. Ja jos jokin asia puhututtaa oppilaita, niin
silloin siitä pitää puhua.
Haasteelliset keskustelunaiheet vaativat myös opettajalta
hyviä valmiuksia ja jatkuvaa opiskelua. Hän on opiskellut
työn ohessa muun muassa filosofiaa ja osallistunut monille
opintomatkoille, viimeksi Kiinaan ja Tiibetiin.
– Jatkuva kouluttautuminen on opettajan työssä välttämätöntä. Lisäksi se pitää ajatteluhoksottimet hyvässä kunnossa.
Opettajan työssä tylsintä on lomakkeiden täyttäminen
ja kaikki muu hallinnollinen työ, jota on siirtynyt runsaasti
kouluille ja opettajille.
– Se vie voimavaroja varsinaisen opetuksen kehittämiseltä, arvostelee Parviola.
Uskonnonopetus
avaa ymmärrystä
Parviolan mukaan uskonnonopetuksella on yhä tärkeämpi rooli nykymaailmassa. Se antaa eväitä hyväksi ihmiseksi
kasvamiseen sekä uskontojen vuoropuheluun ja keskinäiseen ymmärtämiseen.
– Uskonto on ennen kaikkea yleissivistävä ja yhteiskunnallinen oppiaine, joka painottaa kulttuuria ja sen syvärakenteiden ymmärtämistä. Ei esimerkiksi voi ymmärtää taidetta tai kirjallisuuden viittauksia, jos ei tunne Raamatun
kertomuksia.
Parviolan mukaan nuori tarvitsee tietoa, viestintätaitoja
ja kriittistä lukutaitoa, jotta hän pystyy hahmottamaan ja
ymmärtämään maailmaa. Uskonto on yksi harvoista sisältöaineista nykykoulussa, jossa korostetaan välineitä. Parasta esimerkiksi mediakriittisyyteen kasvattavaa opetusta on
laajaan yleissivistykseen tähtäävä opetus.
– Monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa
toimiminen vaatii tietoa omasta uskonnosta ja kulttuuritaustasta sekä ympärillä vaikuttavista kulttuureista ja uskonnoista.
Uskonnonopetuksesta on käyty viime vuosina paljon keskustelua. Moni toivoo, että kouluissa siirryttäisiin oman uskonnon opettamisesta kaikille yhteisen uskontotiedon opettamiseen.
– Uskonnonopetukseen liittyy vieläkin paljon tietämät-
”Uskonnonopetukseen
liittyy vieläkin paljon
tietämättömyyttä ja
vanhentuneita käsityksiä.”
tömyyttä ja vanhentuneita käsityksiä. Moni aikuinen muistelee edelleen omaa kouluaikaansa ja luulee, että uskonnonopetus on tunnustuksellista. Sitä se ei kuitenkaan ole,
sanoo Parviola.
Peruskoulua varten on olemassa tällä hetkellä opetussuunnitelma 13 eri uskonnolle. Runsaat 90 prosenttia peruskouluikäisistä osallistuu evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen. Ortodoksisessa opetuksessa on noin 1,4
prosenttia oppilaista, islamin opetuksessa noin 1,5 prosenttia ja muiden uskontojen opetuksessa 0,5 prosenttia
oppilaista. Elämänkatsomustiedon opetusta saa 4 prosenttia oppilaista.
Uusi opetussuunnitelma
käyttöön ensi vuonna
Vuonna 2016 Suomessa otetaan käyttöön uusi uskonnonopetuksen opetussuunnitelma, jonka tekemiseen myös Jarno Parviola on osallistunut. Työtä on tehty tiiviisti kolmen
vuoden ajan. Malli on toimiva.
– Se esimerkiksi huomioi hyvin vähemmistöt ja edistää
siten hyvin kotoutumista.
Uusi opetussuunnitelma on käytössä noin kymmenen
vuotta.
Silta 8/2015
ttäjä
Uskonnonopettaja
Jarno Parviolan
mukaan suurin
osa oppilaista on
tiedonhaluisia ja
fiksuja. Toukokuussa
Parviola piti tuntia
Linnainmaan koulun
7. F -luokan oppilaille.
7
Uusi opetussuunnitelma
korostaa
uskontojen
vuoropuhelua
ja etiikkaa
Uusi uskonnonopetuksen opetussuunnitelma otetaan käyttöön kouluissa ensi vuonna. Miten opetussuunnitelmaa on
uudistettu, Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Anna Saurama?
– Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa uskonnon eri oppimäärille on luotu aiempaa huomattavasti laajemmat yhteiset perusteet, mikä yhtenäistää opetusta. Uskonnon opetussuunnitelma
(OPS) on aiempaa laajakatseisempi, eri uskonnot ja katsomukset
paremmin huomioon ottava. Sekä uskontojen välinen vuoropuhelu eli dialogi että eettisten kysymysten tarkastelu nousevat tulevassa OPS:ssa entistä enemmän esiin.
– Vuoden 2016 opetussuunnitelmassa uskonnon oppiaine määrittyy kulttuurisena, yhteiskunnallisena, välttämättömiä tulevaisuuden taitoja tarjoavana oppiaineena. Oppiaineen tavoitteet, sisällöt
ja työtavat mahdollistavat laajan, uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän yleissivistyksen.
– Uskontojen moninaisuus on kuulunut oppiaineeseen jo kauan.
Nyt uusi, tervetullut painotus on myös uskontojen sisäisen monimuotoisuuden korostaminen. Lisäksi tulevassa OPS:ssa ihmisoikeuskasvatus on nyt selkeästi osa oppiaineen tavoitteistoa ja
sisältöä.
Julkisuudessa on viime vuosina käyty keskustelua, että kouluissa tulisi siirtyä kaikille oppilaille yhteiseen uskontotieto-opetukseen. Mikä on Suomen uskonnonopettajien liiton
kanta uskontotietoon?
– Uskonnon opetussuunnitelmaa on juuri uudistettu perusteellisesti kolmisen vuotta kestäneessä prosessissa. Tätä työtä ei nähdäksemme kannata tehdä tyhjäksi ryhtymällä nyt oppiainetta koskeviin uudistuksiin. Muutos oppiaineen opetuksen malliin vaatisi
lainsäädännöllisiä muutoksia sekä pitkän ja huolellisen opetussuunnitelmatyön.
Koska uskontotiedon opettamiseen kenties siirryttäisiin?
– Sen jälkeen voisi olla uskontotiedon aika, mutta uuden
opetussuunnitelman laatiminen vaatii pitkällisen kehitystyön. Moni ei käsitä, että uudistus vaatisi muutoksia jopa
uskonnonvapauslakiin, sanoo Parviola.
Parviolan mukaan monet uskonnonopetukseen liittyvät
ennakkoluulot voivat johtua koulujen ja evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteistyöstä. Hän antaa kiitosta seurakuntien työntekijöille esimerkiksi leirikoulujen ja ryhmäyttämistilanteiden järjestämisestä.
– Ne ovat olleet ensiluokkaisia!
– Arka asia taas on esimerkiksi päivänavausten järjestäminen. Monikulttuurisissa kouluissa uskonnon harjoittamista sisältävät päivänavaukset ovat ongelmallisia. Ne
eivät sovi kaikille ja ongelmaksi muodostuu rinnakkaisten
tilaisuuksien järjestäminen.
– Sen sijaan seurakunnan pitämissä yhteisissä päivänavauksissa saa olla eettistä pohdintaa, sillä etiikka
on osa kaikkien uskontojen ja katsomusten keskeistä
opetusta.
Kiistat Suvivirren laulamisesta taas voisi Parviolan mukaan välttää sillä, että koulu järjestäisi kevätkirkon, jonne
kaikki halukkaat perheet voisivat tulla. Opetushallituksen
ohjeistuksen mukaan Suvivirsi on kuitenkin suomalaista
kulttuuriperintöä, eikä sen laulaminen yhteisessä kevätjuhlassa ole uskonnon harjoittamista.
– Muslimeille Suvivirren laulaminen ei tosin ole tabu,
sillä he suhtautuvat uskontoihin useimmiten myönteisesti.
Eniten virren laulaminen koulussa haittaa pientä uskonnottomien joukkoa. ✦
Opiskelu peruskouluissa ja lukioissa alkaa
Tampereella tiistaina 11. elokuuta.
JARNO PARVIOLA
• Syntynyt Tampereella vuonna 1961
• Opiskellut Turussa
• Asuu Hervannassa
• Tampereen seurakuntien
luottamushenkilö viidettä
kautta. Tällä hetkellä yhteisen
kirkkovaltuuston jäsen ja
Eteläisen seurakunnan
seurakuntaneuvoston
varapuheenjohtaja sekä yhteisen
kirkkoneuvoston varajäsen
• Suomen uskonnonopettajain
liiton hallituksen ja Synsyguslehden toimituskunnan
pitkäaikainen aktiivi
• Tehnyt kaikkiaan 43 uskonnon
oppimateriaalia, joista noin 20 on
oppikirjoja
• Harrastukset: zen, matkustelu,
musiikki ja erityisesti laulu,
opiskelu
• Motto: ”Käyttämätöntä elämää ei
voi palauttaa eikä siitä saa rahoja
takaisin.”
– Mikäli uusi oppiaine halutaan luoda, on luontevin ajankohta seuraavan tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä.
Mitä etua uskontotiedon opetuksessa nähdään?
– Kaikille yhteisen uskontotiedon etu olisi se, että oppilaat yhdessä
tutkisivat uskontojen kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia
sekä uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä perimmäisiä kysymyksiä ja eettisiä arvoja.
Mitä haasteita siinä on?
– Haasteena toisaalta olisi kulttuuriperintömme moninaisuuden
säilyttäminen, sillä yhteisessä opetuksessa tieto vähemmistöistä jäisi vähäiseksi ja pinnalliseksi. Halutaanko vähemmistöt sulauttaa
enemmistön kulttuuriin?
Yhteiskuntamme monikulttuurisuus merkitsee myös moniuskontoisuutta. Uskontohin sekä kulttuureihin liittyviä tietoja ja
taitoja tarvitaan nykyään lähes kaikilla työelämän aloilla. Nykyisellään uskonto oppiaineena antaa valmiuksia oman kulttuurin
ymmärtämiseen ja sen kriittiseen tarkasteluun sekä eri katsomuksia edustavien ihmisten kohtaamiseen. Huoli on, että kaikille yhteisessä oppiaineessa uskontoihin liittyvä yleissivistys jäisi kauttaaltaan ohuemmaksi.
Mikä on ajankohtaista uskonnonopettajien liitossa juuri nyt
koulujen alkaessa?
– Lukion valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden luonnokset olivat keväällä lausuntokierroksella, ja odotamme nyt, että
lausuntojen pohjalta viilatut suunnitelmat vahvistettaisiin ja julkaistaisiin. Alkavana lukuvuonna opettajat ympäri maan tekevät arkityönsä ohella paikallisia versioita valtakunnallisista opetussuunnitelmista. ✦
8
Silta 8/2015
SILTA 8/2015
9
SYNTISEN
HYVÄÄ
VÄRÄHTELYÄ
YHDESSÄ
TEKSTI: Pirjo Silveri KUVAT: Hannu Jukola
Yhdessä laulaminen tekee ihmiselle hyvää. Virsistä saa
voimaa, ja kirkkotila virittää mielen otolliselle taajuudelle.
Pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki kokosi virsikirjan
syntisille.
S
yntisen virsikirjan (Johnny Kniga, 2015) lauluista
monet eivät ole virsiä, mutta tavallaan voisivat olla.
– Ne puhuttelevat meissä samoja tai samantapaisia kerroksia kuin virret, Heinimäki määrittelee.
Tapahtumien yönä jokainen voi Tampereen tuomiokirkossa testata, kuinka virkistävää on joukolla
vetää Viidestoista yö, Vanha holvikirkko ja Suojelusenkeli.
Fysiologisesti musiikki on värähtelyä. Kun laulan toisten kanssa,
värähtelemme yhdessä.
– Se on tietyllä lailla hyvin intiimiä. Välillemme syntyy herkkä,
syvälle porautuva side. Laulaminen on sitä paitsi ihmisen ensimmäinen kommunikaatiotapa. Pikkulapsi oppii laulamaan ennen kuin
puhumaan, vaikka kutsumme sitä jokeltamiseksi.
Oi Herra jos mä matkamies maan
Kirkossa suunsa kehtaa avata sellainenkin, joka ei pidä itseään musikaalisena.
– Reformaatio demokratisoi laulamisen. Juuri virret ja niiden veisaaminen teki yleisöstä osallisen, toiminnan kohteesta tuli aidosti
seurakunta. Ortodoksisessa liturgiassa pääpaino on yhä kuorolla ja
papeilla, luterilaisessa kirkossa kaikki saavat laulaa.
Kauneimpien joululaulujen ja Suvivirren sunnuntain kaltaiset
tilaisuudet ovat osoittaneet, että 500 vuotta jatkunut tapa on voimissaan.
– Ei tavallisessa jumalanpalveluksessakaan tarvitse olla kuorolaulaja voidakseen kajauttaa enkelitaivaan sielunsa pohjasta.
Kansa tahtoo laulaa, ja esimerkiksi karaokesta on tullut Suomessa kestohitti.
– Voisiko suosio johtua osin siitä, että olemme niin läpikotaisin
luterilaisuuden kyllästämä kulttuuri? Intoa eivät tappaneet edes
kansakoulun laulukokeet, jotka perustuivat oppilaan pikkumaiseen
kyttäämiseen, meneekö varmasti oikein. Monella on nöyryyttäviä
muistoja luokan edessä laulamisesta.
Kaveripiirin olohuonekokoontumisista alkaneet virsi- ja viini-illat ovat levinneet julkisiin tiloihin, vetonaulaksi myös Porin Suomi-Areenalle.
Täällä Pohjantähden alla
Ikäihmiset ja vielä keski-ikäiset osaavat virsiä, koska ovat lapsesta
asti tottuneet niihin. Nuorempien kytkös on löyhempi. Häitten tai
ristiäisten alla papilta saatetaan toivoa, ettei sitten mitään virsiä,
pliis. Pyyntö voi johtua siitä, että virsikirjan virret ovat outoja, niistä on väärä käsitys tai niihin ei liity mitään tunnesiteitä.
Heinimäki uskoo, että suunta on käännettävissä ja konsti yksinkertainen: laulamalla ja laulattamalla oppii. Vaikkapa Väsyneiden
virsiseurat saattaisi olla kova juttu.
Fysiologisesti musiikki
on värähtelyä. Kun laulan
toisten kanssa,
värähtelemme yhdessä.
– Ainakin suurissa kaupungeissa jossakin keskustan kirkossa tilaisuus voitaisiin järjestää joka sunnuntai kello 17. Periaate olisi
aina sama: puoli tuntia pelkkää laulamista, ei etukäteen päätettyjä
virsiä, ei välttämättä edes säestystä. Riittää kun paikalla on joku,
joka toimii esilaulajana. Osallistujat saavat ehdottaa, mitä kulloinkin lauletaan.
Matalan kynnyksen veisuutuokiot hoituisivat pitkälle vapaaehtoisvoimin.
– Tämä voisi olla yksi mielekäs tapa tehdä työtä oman seurakunnan hyväksi. Kantaa vastuuta siitä, että toiminta onnistuu.
Virsikirjan virsistä Suvivirsi on tutuimpia – ja viime vuosina ylivoimaisesti puhuttanein. Heinimäki näkee koulujen päättäjäisvirressä kasvunvaraa.
– Se voitaisiin veisata toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin joka jumalanpalveluksessa. Kun kesäaikana menee kirkkoon,
tietäisi, että siellä pääsee varmasti vetämään täysin palkein Suvivirren, sen kunniaksi että taas niityt vihannoivat.
Rakastan elämää
Syntisen virsikirjan
jokaiseen lauluun Jaakko
Heinimäki on kirjoittanut
pienen esittelyn tai
taustatarinan, ja näin
perustellut, miksi kappale
on valittu kokoelmaan.
JAAKKO HEINIMÄKI
• Mikä? Pappi, tietokirjailija, työnohjaaja
• Missä? Syntynyt Porissa 1965, asuu Helsingissä
• Perhe? Vaimo ja kaksi aikuista poikaa
Yhteislaulu on sukua yhteissoitolle. Kansanmusiikkityylinen näppärimeininki lisääntyy koko ajan.
– Soittaminen vähän punk-asenteella ”sekaan vaan” on selvästi
trendi, tietää Heinimäki, joka itse on mukana pelimannikollektiivi
Orivesi All Starsissa.
Heinimäki kuuluu myös Petty Pilgrims -bändiin, joka repertuaarissa on vanhoja irlantilaisia, skotlantilaisia ja amerikkalaisia lauluja, omina suomennoksina.
10
Silta 8/2015
Pitääkö olla tietty
musiikkimaku, jotta
voi olla kristitty?
Ei minun mielestäni.
Hallelujah
Jaakko Heinimäellä ei ole yhtä lempivirttä, vaan monia rakkaita ja läheisiä. – Muun muassa psalmiin
23 tehty Mitä silloin multa puuttuu, morsiusmystiikkaa sisältävä Länsi-Suomen rukoilevaisvirsi Jo
mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää ja iltavirsi Maat metsät hiljenneinä, joka sopii moneen hetkeen.
Näissä virsissä on jotakin hienostelematonta, alkukantaista ja Jumalan huolenpidosta kertovaa.
Monitoimista Jaakko Heinimäkeä voi luonnehtia monin
tavoin. Pyhästä ja pyhimyksistä kiinnostunut hengenmies.
Sanataituri. Mystikko. Uskonnollisten ilmiöiden tuulettaja.
Avaran armon körtti. Palavasieluinen maailmanparantaja.
Hyvän voittoon luottava optimisti. Ruoan ja viinin harrastaja. Nykyään mies on hurahtanut vielä musiikkiin.
– Teinipoikana soittelin leirinuotiomusaa, mutta elämäni
ensimmäiselle soittotunnille menin 44-vuotiaana, kun olin
ostanut postimyynnistä mandoliinin.
Se oli menoa se.
– Viime vuosina olen soittanut tosi paljon, mandoliinin
ohella vähän banjoakin. Musiikki on tuonut elämääni paljon hyvää, vielä tässä iässä myös uusia läheisiä ystäviä.
Taivas on sininen ja valkoinen
Iskelmissä ja muissa maallisissa lauluissa puhutaan usein
samoista asioista kuin virsissä. Rakkaus, kuolema, ero ystävästä, kaipaus kaukaiseen onnen tilaan ovat yhteistä aiheistoa. Kun virsikirjan nimellä kulkevassa opuksessa on Rauli
Badding Somerjoen Paratiisi, Kari Tapion Myrskyn jälkeen
tai Juice Leskisen Viidestoista yö, herää kysymys, mikä oikein on virsi. Mikä tekee virrestä virren? Miten sen laulaminen eroaa muusta laulamisesta?
Heinimäki jää hetkeksi pohtimaan vastausta.
– Virttä laulettaessa virittäydytään jotenkin niin, että siinä on henki mukana. Jos sanotaan, että Satumaata tai Kaksoiselämää voi laulaa samalla lailla virittäytyneenä, sehän
väittää, että ihmisessä todella on tällainen taajuus, jonka
kuka tahansa voi saavuttaa.
Kuka määrittelee, mikä musiikki on hengellistä? Esimerkiksi rakastetussa joululaulussa Varpunen jouluaamuna joku
näkee epäkristillisiä ajatuksia. Mystikkona Heinimäki ei halua vetää liian tiukkoja rajoja.
– Laulussa kuollut veli ilmestyy perheenjäsenille linnun
hahmossa, ja on totta, ettei katekismuksesta voi lukea tällaista. Mutta en oikein pidä siitäkään ajatuksesta, että vain
katekismuksen pohjalta saa laulaa.
Minne tuuli kuljettaa
Syntisen virsikirjassa Jaakko Heinimäki kertoo kolmevuotiaan hautajaisista. Siunauksen edellä pappi kysyy vanhemmilta lapsen lempilaulua. Äiti ja isä tuumivat, ettei mitään
hautajaisiin sopivaa ollut, mutta Hämähäkkiä perheessä
usein laulettiin. Se lauletaan myös viimeisellä matkalla.
– Jos lastenlaulun tekstiä teologisesti analysoi, tuskin
siinä kristinoppi on kirkkaasti ilmaistu. Jos taas ajattelee
saattoväkeä pienen arkun äärellä laulamassa pienen lapsen lempilaulua, jossa sade rankka vie hämähäkin, aurinko armas kuivaa satehen ja hämähäkki kiipeää uudelleen,
siinä tilanteessa laulu puhuu kristillisestä ylösnousemuksen toivosta.
Kun kysymys on katsomisen tavasta, miltei missä tahansa laulussa voi huomata kytkennän kristinuskon suureen kertomukseen.
– Kyse on siitä, luotammeko Jumalaan niin paljon että
Jumala itse voi koskettaa ihmisiä – ja kenties sellaisilla tavoilla, joita me teologit emme osaa edes kuvitella. Opin
kieli on yksi tapa avata näkökulmia kristilliseen uskoon,
mutta on muitakin ovia. On esimerkiksi liturgian ovi. Tai
toiminnan ovi; se millä lailla teemme omilla käsillämme
totta Kristuksen rakkaudesta.
– Jos ystäväni siunaustilaisuudessa laulamme vainajalle
tärkeää laulua, kokonaistilanteessa vaikuttavat monet muutkin kuin oppiseikat. Itse asiassa luulen, että Jumala puhuttelee meitä harvoin opillisen tarkkuuden kautta.
Silloin tällöin seurakunnissa syntyy vääntöä siitä, mitä
saa esittää esimerkiksi vihkitoimituksessa.
– Aina on ihmisiä, jotka ovat mieluummin oikeassa kuin
yhdessä, Heinimäki kuittaa.
– Toki on musiikkia, joka ei sovi hyvin jumalanpalvelukseen. Toisaalta tiedän, että on myös ihmisiä, joita taidokas uruilla soitettu fuuga ei puhuttele millään tavalla.
Pitääkö olla tietty musiikkimaku, jotta voi olla kristitty? Ei
minun mielestäni.
Tähdet, tähdet
Monet ovat ehdottaneet luterilaiseen virsikirjaan Unto Monosen Satumaata, yhdenlaista taivasikävän kuvausta.
– Luulen, että he haluaisivat kansanomaistaa virsikirjaa, jota pidetään uskovaisen eliitin kirjana. Satumaan kaltaisilla lauluilla sitä voisi tuoda lähemmäksi suomalaisen
kansankirkon kansaa.
No onko virsikirja liian elitistinen?
– Ehkä se on, aprikoi Heinimäki, ja visioi railakkaasti
instituutiota uusiksi.
– Tarvitsemmeko virallisen virsikirjan, jossa on melkein
700 virttä? Riittäisikö paljon pienempi? Jos virsiä olisi kourallinen, väki oppisi ne ja voisi sanoa osaavansa koko virsikirjan ulkoa. Pienen kiinteän kokoelman rinnalla käytettäisiin paljon muita lauluja. Ehkä taas alkaisi syntyä
arkkivirsiä kuten entisaikaan, jolloin virsiä sepitettiin juuri
tiettyä tilannetta varten.
Nykyinen virsikirja otettiin käyttöön 1986. Suhtautuminen siihen on ollut kaksijakoista. Alkuun kuului kritiikkiä, kuinka mukaan kelpuutettiin liikaa uusia virsiä.
Kuitenkin esimerkiksi numerosta 600 tuli äkkiä rakastettu, ja ihmiset oppivat nopeasti Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan.
– Monet mieltävät Kiitos sulle Jumalani ja Päivä vain ja hetki kerrallansa vanhoiksi virsiksi, mutta virsikirjaan ne otettiin
vasta 1986, muistuttaa Heinimäki.
Ihmisyyteen kuuluu, että jokainen mokaa, tekee virheitä
ja kaipaa armoa. Tarvitseeko syntinen erillisen virsikirjan,
kun kristillisen käsityksen mukaan kukaan ei ole synnitön?
– Kyllä minä teologina tiedän, että kaikki me olemme
syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, ja että syntisen
virsikirja se tavallinenkin on, Heinimäki sanoo.
Keväällä ilmestyneellä kokoelmallaan hän vastaa kirjailija Matti Mäkelän toiveeseen virsikirjasta, joka sisältää
syntisille sopivia lauluja häihin, hautajaisiin ja muihin elämän tärkeisiin hetkiin.
– Valitettavasti on ihmisiä, jotka kokevat, ettei virsikirja
ole minua varten, vaan tarkoitettu paremmille ja enemmän
uskoville. Kyllä tällainen kokemus on monelle todellinen.
Muutama prosentti suomalaisista lähtee pyhäaamuna
kirkkoon.
– Onhan se myönnettävä, ettei messu ole mikään syntisäkkien kokoontumisajo. Kuulun itse säännöllisesti jumalanpalveluksessa kävijöihin, eikä minulla ole tarvetta
tai halua suhtautua tähän porukkaan ylimielisesti, mutta
ymmärrän ihmisiä, joille se on vierasta. Silti heilläkin on
pyhiä tunteita ja täysi oikeus veisata ja huutaa avuksensa
Vapahtajaa. Kirkollisessa sisäpiiriläisyydessä se on tehty
aika vaikeaksi.
Syntisen virsikirja on 44 laulun paketti, kooltaan pieni ja
helposti mukana kulkeva. Kaikki laulut luontuvat yhdessä
laulettaviksi. Oikeastaan vain yhden kappaleen puuttuminen jäi vähän kaihertamaan: Leonard Cohenin Hallelujah
olisi kuulunut kokonaisuuteen.
– Hämeenlinnalainen A.P. Sarjanto teki siihen LC-musiikkinäytelmää varten suomenkieliset sanat. Sarjanto antoi luvan niiden julkaisemiseen, mutta kustannusoikeuksien
haltija, suuri levy-yhtiö, ei.
Syntisen virsikirjan kakkososaa on Heinimäeltä kyselty.
Ennen sitä ilmestyy Kerettiläisen käsikirja.
– Käyn siinä läpi vanhan kirkon harhaoppeja. Pohdin,
millä tavalla ne edelleen elävät ja ovat voimissaan.
Päivät kuin unta
Jaakko Heinimäen arjessa alkaa syksyllä uusi aika. Tai
oikeastaan vapaalle ammatinharjoittajalle uusvanha, sillä tarkoitus on taas keskittyä kirjoituspuuhiin, kouluttamiseen ja työnohjaukseen enemmän kuin kolmeen vuoteen
on ehtinyt. Heinimäki on toiminut kolme päivää viikossa Turun piispan avustajana, mutta on nyt luopumassa
tehtävästä.
Osa-aikainen pesti on ollut antoisa ja palkitseva kokemus.
– Esimieheni piispa Kaarlo Kallialan kanssa on ollut hirmu antoisaa fundeerata maailman asioita. Ja onhan vuonna
1276 perustettu Turun tuomiokapituli Suomen vanhin virasto. Se on mielenkiintoinen paikka tarkastella suomalaista
kirkollista ja yhteiskunnallista todellisuutta. ✦
Yhteislaulutilaisuus Syntisten yö 6.8.2015
klo 21 Tampereen tuomiokirkossa,
Jaakko Heinimäki isännöi
Mitä tulee ensimmäisenä
mieleen? Jatka lyhyesti:
Paratiisi... Ei mitään hätää
Elämälle kiitos... Ollaan saamapuolella
Kyllä syntinenkin veisata saa... Armo
Maa on niin kaunis... Kuljemme laulain
Minä suojelen sinua kaikelta... Rakkaus
Mun sydämeni tänne jää... Kaipaus
Vieraalla maalla kaukana... Uhri
Tule kanssani Herra Jeesus... Kanssakulkija
SILTA 8/2015
Mikä saa
lähtemään
liikkeelle?
Ryhmä häpeästä
kärsiville naisille
– Me suomalaiset käymme
suurin joukoin hengellisillä
kesäjuhlilla. Meillä ei ole tapana nimittää näitä käyntejä
pyhiinvaelluksiksi, mutta sitähän ne kai pohjimmiltaan
ovat, miettii Raija Peura,
joka kokoaa 16. elokuuta järjestettävän Tuomasmessun.
Se on teemamessu, joka
kertoo tarinoita ihmisen kaipauksesta ja etsimisestä. Se
usein johtaa liikkeelle lähtöön, vaellukseen.
– Mikä meitä elvyttää,
elähdyttää ja ilahduttaa kun
lähdemme pyhille paikoille, hiljaisuuteen, retriitteihin,
kesäjuhlille? Mikä meitä koskettaa kulkiessamme vuosisatoja vanhoja pyhiinvaellusreittejä, tuntien matkan
vaivat ruumiissamme? Mitä
koko olemuksemme aistii
saavuttuamme paikalle, jossa on paljon rukoiltu?
Moni on joutunut Tuhkimon
tavoin kaltoin kohdelluksi elämässään.
Moni on myös saattanut
uskoa valheen, että olemme
riittämättömiä ja arvottomia
saamaan osaksemme kunnioitusta ja rakkautta. Olemme häpeän vallassa.
Torstaina 3. syyskuuta alkaa
ryhmä, jossa pyritään tutkimaan muun muassa häpeän
ilmenemismuotoja ja vapautumaan väärästä häpeästä.
Ryhmä kokoontuu parittomilla viikoilla kello 18–20 yhteensä kymmenen kertaa Katariinan seurakuntakodissa,
osoitteessa Hatanpään Puistokuja 20.
Materiaalimaksu 15 euroa.
Messun kolehti kerätään
Tuomasmessun kummikohteeseen Mafingan orpokotiin Tansaniassa.
Tuomasmessu 16.8. klo 18
Aleksanterin kirkossa ✦
Neuvontapalvelut
Aleksanterin kirkko
arkisin ma–pe klo 12–18,
paikalla päivystävä
seurakuntalainen
Pappi tavattavissa
ma–pe klo 16–18
Rukoushetki ma–ke, pe klo 17
Junnukappeli, avoimet ovet
ma ja ke 13.30–15.30
Raamatunluku- ja
rukoushetki ti klo 12
Rukoilevat äidit ti klo 17.30
Ehtoollishartaus to klo 17
Jalkahoidot
Jalkahoito
kotikäyntinä
50€
(Teisko
+ 5 €)
Jalkahoidon ammattitutkinnon
suorittanut sairaanhoitaja
Lakiasiat
LAKITOIMISTO
RAJAMÄKI
perunkirjoitukset ja
perinnönjaot
l avioerot ja ositukset
l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat
l testamentit, avioehdot ja
edunvalvontavaltuutukset
l kauppakirjat ja sopimukset
l riitaoikeudenkäynnit
l rikosoikeudenkäynnit
Maksuton puhelin- ja
sähköpostineuvonta
Itsenäisyydenkatu 2, Tre
0400 638411
l
Satu laurell
p. 050 558 0232
Selkä kuntoon
Rentouta selkäsi!
Lordos-selkälauta 95 €
Tilaa www.lordos.fi tai poikkea
Mephisto, Satamakatu 8, Tampere
®
[email protected]
SISUSTUSKAIHTIMIEN ERIKOISLIIKE
myös taite- ja liukuovet sekä kaapistot
Kiinteistönvälitys
Hoivapalvelut
Kiinteistötoimisto LKV
PEKKA MUSTAJÄRVI
Puh. (03) 214 1111
GSM 0400 628 241
[email protected]
•Sälekaihtimet
•Parveke-jaterassikaihtimet
•Paneeli,rulla-jalaskosverhot
•Verhokiskotja-tangot
•Liuku-,taite-jatilanjako-ovet
•Aurinkosuoja-jaturvakalvot
•Markiisitjascreenit
ym.alantuotteet
tampereenTEATTERIKESÄ
theatre
Suuri valikoima on esillä
myymälässämme, tervetuloa!
festival
www.pekkamustajarvi.fi
Palvelen välittäen 30v. kokemuksella.
KAIKKI APU KOTIIN
- siivouksesta
sairaanhoitoon!
Meesakatu 2, Lielahti
p. 044 987 7815
www.valkokultahoiva.fi
Siivouspalvelut
www.kaihdinpukkila.fi
Kaihdin Pukkila • Viinikankatu 36, 33800 Tampere
Puh. (03) 3122 0900 tai 0400 633 227
3.–9.8.2015
tampere
AVOIN KIRKKO¤
Ilmoittautumiset 27.8. mennessä: Maila Kettunen
p. 050 3745707, [email protected] tai Pipsa Pikkutupa p. 045 1122849, [email protected]
Messun teemana on myös
köyhyys.
– Mitä tapahtuu, kun arkielämässämme kohtaamme
köyhän ihmisen, jonka läsnäolo rikastuttaa mielemme,
kysyy Peura.
Tästä kertoo enemmän messun saarnaaja, Leena Pasanen, joka on tehnyt elämäntyönsä Tansaniassa Ilembulan
sairaalan lastenlääkärinä.
Hän koluaa nyt vapaaehtoisena saman maan perimmäisiä puskia. Köyhien ohella Leena on tavannut siellä
myös upporikkaita, joiden
elämässä on tapahtunut suuri muutos.
Ammattilaiset
palvelevat
11
Puhtautta
yrityksille
ja taloyhtiöille
PirkkaClean®
Ilse 010 3200 731
Huonekalujen verhoilut
KOTI KAUNIIKSI
Verhoilemme teidän keittiön
tuolit, sohvat, nojatuolit
Kankaista hyvät valikoimat.
Valmistamme myös teille sohvia
määrämitoilla, haluamallanne
kankaalla.
Verhoilua 25 vuoden kokemuksella
Verhoiluliike Yli-Heikkilä
Nyyrikintie 1, Tampere 040
739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe
12
SILTA 8/2015
Hiljaisuuden talo Metsäkestilä Ikaalisissa on suosittu retriittipaikka
kesäaikaan. Tämän aukeaman kuvat ovat Metsäkestilästä ja sen
ympäristöstä.
TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVAT: Kirsi Airikka ja Juha Leppänen
Moni kokee
kaipuuta hiljaisuuteen
Hiljaisuuden retriitti on mahdollisuus
sitoutua hiljaisuuteen ryhmässä, levätä
ja kuunnella omaa sisintä.
– Retriitissä viehättää hiljaisuus. Se mah-
dollistaa yhteyden saamisen omaan sisimpään, jossa Jumala puhuu, kertoo teologi
Johanna Säynäjäkangas, joka on osallistunut viikonloppuretriittiin kymmenisen
kertaa.
Hiljaisuudessa voi viettää aikaa muuallakin, mutta retriitissä hiljaisuutta tukevat
yhteiset rukous- ja meditaatiohetket sekä virikepuheet. Säynäjäkangas meni retriittiin
ensimmäistä kertaa 24 -vuotiaana. Siellä
oleminen tuntui luontevalta jo ensimmäisellä kerralla.
– Nuoresta iästä huolimatta minulla oli
ollut jo pitkään kaipaus retriittiin. Hiljaisuudessa ja luonnossa viihtyminen, pohdiskelu
ja kuunteleva elämänasenne ovat olleet osa
minua jo hyvin nuoresta saakka. Vaistonvaraisesti tiesin, että retriitti on minua varten.
Riitta Sointu puolestaan löysi tiensä ret-
riittitoimintaan vähitellen, hiljaisuuden viljelyn kautta. Hän osallistui ahkerasti Finlaysonin kirkossa järjestettyihin hiljaisuuden
messuihin 1990-luvulla.
– Minulla oli jo pitkään kaipuu retriittiin,
mutta käytännön syistä lähteminen ei järjestynyt. Ensimmäiseen retriittiin osallistuin keväällä 2001 ja samana syksynä minua pyydettiin mukaan retriitinohjaajan koulutukseen,
kertoo Sointu, joka on koulutukseltaan sairaanhoitaja, diakonissa ja terveystieteiden
maisteri. Hän on yksi Tuomasmessun ja
Heinäkallion ystävät -yhdistyksen aktiiveista.
Nykyisin Sointu ohjaa yhden retriitin
vuodessa ja lisäksi hän osallistuu itse vuosittain ohjaajille tarkoitettuun retriittiin. Kaksi
hiljaisuuden viikonloppua rytmittää mukavasti vuoden kiertoa.
– Retriitti on elämän selkäranka, rauhallisen löytämisen paikka, jossa elämän tavalli-
set perusasiat kirkastuvat. Kun on aikaa pysähtyä, pienistäkin yksityiskohdista voi tulla
merkityksellisiä.
Rukoushetket rytmittävät
Vetäytymiseen kuuluvat yhteiset rukoushetket, ehtoollisen vietto ja ruokailut. Osallistujalla on oma huone, ja ympärillä hoitava luonto. Ohjaajalta voi halutessaan varata
ajan henkilökohtaiseen keskusteluun.
Sointua viehättävät rukoushetket, jotka
rytmittävät päivää ja olemista retriitissä.
– Niissä tullaan kuulolle ja Jumalan puhutteluun. Rukouselämä monipuolistuu.
Kyse ei ole vain siitä, että minulla on asiaa
Jumalalle, vaan siitä, mitä minä voin saada
lahjaksi, kun avautuu kuuntelemaan.
Häntä viehättää ajatus rukouksen virrasta, joka kiertää ympäri maapalloa.
– Joka hetki jossain päin maailmaa jotkut
ihmiset rukoilevat. Me saamme liittyä siihen
rukouksen virtaan.
Molemmat pitävät merkityksellisenä, että
retriitissä on muitakin ihmisiä.
– Retriitti on vahvasti yhteisöllinen kokemus, vaikka siellä ei puhuta, toteaa Säynäjäkangas.
– Toisten ihmisten kanssa hiljaa oleminen
synnyttää yhteyden, joka kantaa ja puhuttelee, pohtii Sointu.
Hiljaisuuden talossa osallistujan ei tarvitse huolehtia arjen askareista, vaan siellä
voi mennä valmiiseen pöytään. Levätä voi
niin paljon kuin haluaa. Myös syömisestä
tai peseytymisestä tulee rituaali, joka hoitaa.
– Jokainen voi heittäytyä ja hiljentyä
retriitissä turvallisin ja vapain mielin, sillä mihinkään ei ole pakko osallistua. Ohjaajat pitävät huolta aikataulusta ja heidän
puoleensa voi tarvittaessa kääntyä kaikissa
asioissa, korostaa Riitta Sointu.
Säynäjäkangas on huomannut, että on
tärkeää, ettei lataa mieltään liiallisilla odotuksilla.
– Jokainen retriitti on kokemuksena erilainen. Parasta on lähteä avoimin mielin.
Mietiskely hoitaa
Johanna Säynäjäkankaan mieleenpainuvin
ja merkittävin retriitti on ollut kahdeksan
päivää kestänyt retriitti Englannissa. Siinä
yhdistyivät hiljaisuus ja hengellinen ohjaus. Pohjana on ignatiaaninen rukousperinne, jossa pääpaino on retriittivieraan omal-
SILTA 8/2015
13
Retriitti sopii
monille suomalaisille
– Kiinnostus hiljaisuuden viljelyä ja ret-
riittitoimintaa kohtaan on selvästi kasvanut
viime vuosina, kertoo hengellisen ohjauksen
pastori Heidi Peltola-Elo Tampereen seurakuntien yhteiskunnallisesta työstä.
Ensimmäiset suomenkieliset retriitit järjestettiin Suomessa 1970-luvun alkupuolella. 1980-luvulla pidettiin ensimmäiset
ohjaajakurssit, ja retriittitoimintaa vaaliva
Hiljaisuuden Ystävät -yhdistys perustettiin
vuonna 1986. Tampereen seurakuntien retriittitoiminta on alkanut 2000-luvun alussa.
Tampereen seurakunnat järjestää vuosittain noin 20 hiljaisuuden retriittiä yhteistyössä ympäristöseurakuntien ja yhdistysten kanssa. Suosituimpia hiljaisuuden taloja
ovat Metsäkestilä Ikaalisissa sekä Heinäkallio Kangasalla. Niiden toiminnasta vastaavat yhdistykset eli Metsäkestilän ystävät ja
Heinäkallion ystävät.
Retriitin perusrungon muodostavat rukoushetket, mietiskely ja ehtoollisen vietto.
Hiljaisuuden retriittiin voidaan liittää myös
tietty teema, esimerkiksi hiljainen rukouslaulu, ikonin maalaus, vaellus, pyhä tanssi
tai kirjoittaminen.
Heidi Peltola-Elo muistuttaa, että hiljaisuus ja vetäytyminen ovat aina olleet osa
hengellistä elämää, alkuseurakunnasta lähtien. Samoin hiljentyminen on aina kuulunut luostareiden toimintaan.
Rentoudu
lepää
anna sille tilaa
lepo lahjoittaa
itseään.
(Liisa Seppänen
kirjassaan Kelttiläisillä poluilla)
(Taimi Sarko, 2015)
Yhteys Jumalaan
Retriitteihin osallistuminen on syventänyt
Johanna Säynäjäkankaan hengellistä elämää.
– Se on antanut virikkeitä ja innostusta,
joista on voinut ammentaa niin henkilökoh-
Lisätietoja retriiteistä:
• tampereenseurakunnat.fi/
hengen_ravintoa
• hiljaisuudenystavat.fi
• Elokuusta lähtien Tampereen
seurakuntien hengellisen ohjauksen
ja ekoteologian pastorina toimii
Jussi Holopainen.
”Rukoushiljaisuuden
talot ovat toivon
merkkejä omassa
kirkossamme.
Ne levittävät
hiljaista siunausta
ympärillemme.”
parhaiten
annat
antautumalla
la työskentelyllä raamatuntekstien äärellä.
– Ignatiaaninen retriitti vaatii enemmän
voimavaroja, koska levolle ei jää samalla tavalla tilaa. Koin, että voimia tarvitaan myös
omaan hengelliseen prosessiin, josta ainakin
omalla kohdallani muodostui syvä kokemus.
– Jokaisen rukoustunnin jälkeen kirjoitetaan omasta kokemuksesta. Tekstiä tuli kirjoitettua valtavasti. Se herätti kiinnostukseni
ignatiaanista spiritualiteettia kohtaan, kertoo Johanna Säynäjäkangas, joka on myös
tehnyt teologian pro gradu -työnsä samasta
aihepiiristä.
Lisäksi hän on kerran osallistunut kahdeksan viikon arkiretriittiin, jonka aikana
tavataan hengellistä ohjaajaa kerran viikossa. Siinä eletään keskellä arkea, työtä ja perhe-elämää. Osallistuja sitoutuu puolituntiseen mietiskelyyn päivittäin kotonaan tai
vaikkapa työmatkallaan.
Hän arvelee, että retriiitti sopii monille
suomalaisille.
– Meillä on vahva yhteys luontoon ja metsään sekä runsaasti tilaa. Omaan rauhaan ja
hiljaisuuteen vetäytyminen on ollut helppoa.
Ihmisten tarve hiljaisuuteen lienee kuitenkin viime vuosikymmeninä korostunut.
Moni kaipaa hengähdystaukoa kiireen keskellä sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteissa. Aikaan kuuluu myös
voimakas yksilöllisyyden korostaminen.
Moni on kiinnostunut henkilökohtaisen uskonelämänsä vahvistamisesta.
– Moni ihminen on väsynyt. Hiljaisuuteen vetäytyminen antaa mahdollisuuden
etsiä yhteyttä omaan minään, joka saattaa
välillä olla kadoksissa. Retriitti voi auttaa
selvittämään, mikä elämässä on oleellista
ja merkityksellistä.
– Lisäksi hiljaisuudessa voi kokea yhteyden muihin ihmisiin ja Jumalaan, pohtii Peltola-Elo. ✦
taisessa hengellisessä elämässä kuin myös
työssäni.
Hiljaisuus auttaa löytämään yhteyden
omaan sisimpään, omiin tunteisiin ja tarpeisiin.
– Hiljaisuudessa voimme kuulla paremmin myös sen, mitä Jumala haluaa puhua
meille henkilökohtaisesti. Yhteys omaan sisimpään ja yhteys Jumalaan kulkevat rinnakkain. Uskon, että Jumala on luonut
ihmisen olemaan vuorovaikutuksessa kanssaan, pohtii Johanna Säynäjäkangas.
Retriittien myötä Säynäjäkangas kiinnostui myös spiritualiteetin teologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta, kristillisestä syvämietiskelystä, taizé-lauluista, kristillisten
kirkkojen rukousperinteistä ja hengellisestä
ohjauksesta.
Kaipaus pyhään
Riitta Soinnun suurin hiljaisuudessa syntynyt oivallus on, että yhteys Jumalaan voi
jatkua arkielämässä, retriittiviikonlopun jälkeen.
– Suurin kysymykseni on, miten Jumala on läsnä jokapäiväisessä arkielämässäni
ja miten voin kohdata Hänet. Miten Jumala näyttäytyy, kun istun bussissa matkalla
sairaalaan tai kävelen Hämeenkatua pitkin
kauppaan? Miten onnistun toteuttamaan
lähimmäisenrakkautta elämässäni?
Sointu ajattelee, että retriitti ei ole vain
pikaruokala, jossa ihminen tankkaa ja lataa akkunsa, jotta voi taas palata oravanpyöräänsä. Hän kuvaa hengellistä etsintää
toriksi tai metsäpoluksi, jossa kuljeskelemalla voi nauttia avarasta tilasta ja jatkaa
kyselemistä.
– Tämä ajatus on antanut minulle paljon. Olen saanut rohkeutta ja vapautunut
liiallisesta vakavuudesta ja huolesta arkielämässä, miettii Sointu, jonka perhekunnassa
on ollut paljon sairautta.
Sekä Riitta Sointu että Johanna Säynäjä-
kangas uskovat, että hiljaisuuden viljelylle
ja retriittitoiminnalle on kysyntää tulevaisuudessa.
– Kirkkoon ja muihin uskonnollisiin instituutioihin suhtaudutaan nykypäivänä usein
kriittisesti. Monilla ihmisillä kuitenkin on sisimmässään kaipaus pyhään. Muuttuvassa
maailmassa ihmisillä on tarve löytää tarkoitus ja merkitys omalle elämälle. Moni haluaa ankkuroitua johonkin pysyvään, pohtii
Säynäjäkangas. ✦
Tutustu Heinäkallioon! Pihaseurat
Heinäkallion leirikodissa keskiviikkona
19.8. kello 18, osoitteessa Heinäkalliontie 23, Kangasala. Järjestäjinä ovat Kangasalan seurakunta ja Heinäkallion ystävät -yhdistys.
Silta 8/2015
Hyvä tyyppi
14
– Kenestä vain
voi tulla mitä
vain, mutta se
vaatii työtä ja
ponnistelua. Välillä
epäonnistutaan ja
kaadutaan. Sitten
pyyhitään pahimmat
kurat ja jatketaan
elämässä eteenpäin,
kannustavat
yrittäjänaiset Riikka
Rahikainen ja Sari
Kanti-Paul.
Jokaisen nuoren tulisi löytää oma tähtensä
– Haluamme vaikuttaa tämän maan tulevaisuu-
teen. Sen teemme vaikuttamalla nuoriin ja kannustamalla heitä yritteliäisyyteen, miettivät Riikka Rahikainen ja Sari Kanti-Paul, kaksi yrittäjää
ja äitiä.
Idea nuorten kanssa toimimisesta syntyi, kun
Kanti-Paul osallistui Taivas + Helvetti 2. -kirjan julkistamistilaisuuteen. Siellä hän tapasi Mika Mäkeläisen, joka on tämän suomalaisista yrittäjistä kertovan kirjan toinen kirjoittaja.
Aluksi naiset päättivät hankkia kirjat tyttäriensä
lukioluokille Tampereen yhteiskoulussa ja lyseossa.
– Sitten homma paisuikin niin, että kirjat päätettiin hankkia koulujen kaikille oppilaille. Myöhemmin mukaan tuli vielä Nokian lukio. Yhteensä kirja
hankittiin noin 1700 oppilaalle, kertoo Kanti-Paul.
Hankkeesta tuli hetkessä Suomen suurin T + H
-kummikouluprojekti. Se huipentui nuorten kanssa
yhdessä järjestettyyn tapahtumaan Pyynikin palloiluhallissa.
– Rahaa tarvittiin reilut 40 000 euroa ja aikaa oli
vain kuukausi! Hanke onnistui, kun haastoimme
mukaan ison joukon pirkanmaalaisia yrittäjiä, asiakkaitamme ja ystäviä. Nuoret ja koulut olivat aktiivisesti mukana, kiittävät naiset, jotka vaikuttuivat
yhdessä tekemisen voimasta.
– Parasta oli, että nuoria kannustettiin omien
unelmiensa toteuttamiseen ja periksi antamattomuuteen, kertoo Rahikainen.
– Myös eräs yrittäjä-isä ja hänen tyttärensä saivat välinsä korjattua. Tytär alkoi ymmärtää isäänsä luettuaan kirjan, lisää Kanti-Paul liikuttuneena.
He uskovat, että Suomi nousee vaikeasta tilanteesta vain yritteliäisyydellä.
– Kaikista ei toki voi ja tarvitse tulla yrittäjiä.
Riittää kun tekee sinnikkäästi töitä ja löytää oman
tähtensä. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa, miettii Rahikainen.
Naiset ovat omien sanojensa mukaan ”myöhäissyntyisiä” yrittäjiä. Rahikainen on kasvatustieteiden
tohtori, jonka yritys Osaamo Oy on kehittänyt organisaatioita nelisen vuotta.
Kanti-Paulin firma Tekmil Oy on tehnyt kieli- ja
kulttuurikoulutusta yrityksissä kymmenen vuotta.
Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.
Nuorten kanssa tekeminen on ollut innostavaa.
– Työmme nuorten tulevaisuuden hyväksi jatkuu,
vakuuttavat yrittäjät. ✦
Taivas+Helvetti -kirjoja on julkaistu kolme,
One on One Publishing Oy, 2013, 2014 ja 2015
TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVA: Jussi Laitinen
SILTA 8/2015
KIRKKOVUODEN KIEMUROITA
SAARNAVUORO
Merja Ojala
Musta on
murheen, surun
ja katoavaisuuden
väri. Kuvassa on
Aitolahden kirkon
saarnatuolin
kirjaliina, jonka
on suunnitellut
taiteilija Laura
Isoniemi.
Silta käsitteli sukupuolineutraalia avioliittolakia ja seksuaalieettisiä
kysymyksiä ilman selkeää kannanottoa perinteisen avioliittokäsityksen puolesta (Silta 6/2105). Kirkon
tehtävä olisi ottaa vahvempi kanta
sen puolesta, mitä Jumala on antanut meille vaalittavaksi.
Raamatun alkulehdillä kerrotaan,
kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.
Jumala siunasi heidät ja käski ihmisen lisääntyä ja täyttää maa. Lisääntyminen on mahdollista vain
miehen ja naisen välisessä liitossa.
Toisessa luvussa ihminen etsii itselle sopivaa kumppania. Eläimistä ei sitä löytynyt. Mutta Jumala teki miehen kylkiluusta naisen
ja toi hänet miehen luo. Vaimo oli
miehelle sopiva kumppani. Tämä
ei voi toteutua samaa sukupuolta
olevien parisuhteessa.
Sukupuolineutraali avioliittolaki
astuu voimaan maaliskuussa 2017.
Nyt kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, joka ei halua sukupuolineutraalia avioliittolakia voimaan.
Kanadassa on ollut samaa sukupuolta olevien avioliitto voimassa vuodesta 2005 lähtien. Sieltä on
paljon kokemuksia siitä, kuinka
uusi avioliittolaki ja siihen liittyvät
muut lait ovat tehneet toisinajattelevista rikollisia, jos he ovat uskaltaneet olla eri mieltä sukupuolineutraalista avioliitosta.
Kanadassa, kuten Suomessa, on
Hyvä tarvitsee
yhteistä tahtoa
Mikä on saarnasi näkökulma ja viesti?
ta kalkittiin piiloon ”järkevien ihmisten tuntoja pahentaneet” maalaukset, jumalanpalveluselämä muuttui
synkäksi ja yksinkertaiseksi.
Enää kuolemansurun mustaa ei juuri nähdä. Aiemmin sitä käytettiin hautauksissa ja pitkäperjantaina,
mutta nykyisin se on suurelta osin jäänyt pois. Pitkäperjantain jumalanpalvelus toimitetaan riisutun alttarin edessä. Papilla ei ole valkoista albaa ja stolaa, vaan
pelkkä musta kaftaani. Siunaustilaisuuksissakin suositaan monin paikoin valkoista. Näin korostuu ylösnousemuksen toivo, ei pimeyden voitto.
Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo.
Lukijalta
Raamatussa
selkeä kanta
parisuhteesta
Jussi Mäkinen
Tampereen Eteläisen
seurakunnan kirkkoherra
väitetty, että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei vähennä muiden
oikeuksia. Se on valhe, sanoo Kanadassa asuva Dawn Stefanowicz,
aidsiin kuolleen homomiehen tytär, joka kertoo kokemuksistaan
kirjassaan Out From Under: The
Impact of Homosexual Parenting
homoseksuaalisen vanhemmuuden vaikutuksista.
Yli 50 aikuista, jotka ovat samaa
sukupuolta olevien parien lapsia,
on kertonut Stefanowiczille huolensa samaa sukupuolta olevien
avioliitoista ja heidän vanhemmuudestaan. Monilla meistä, he
sanovat, on ongelmia oman sukupuolisuutensa ja identiteettinsä
suhteen. Kun he ovat kertoneet tarinansa, he ovat kohdanneet syrjintää, hiljentämistä ja pelottelua.
Asko Alajoki
jossa miespari oli jättänyt pyynnön
heidän puolestaan rukoilemisesta.
Pyyntö hyväksyttiin äänin 11–6. Homoparia herjattiin seurakuntaneuvostossa. Keskustelu oli ihmisarvoa
loukkaavaa. Homovihaan viittaavia
kommenttejakin pari oli joutunut
kuulemaan. Asiasta on kerrottu esimerkiksi yle.fi -uutisissa (6.5.2015).
Kirkko suhtautuu homoseksuaalisuuteen ristiriitaisesti. Näennäisesti kirkon jäsenet ovat tasa-arvoisia ja tasaveroisia. Heteroiden
avioliitto on se oikea ja pyhä, heidät vihitään ja he saavat komeat
häät. Homoparit joutuvat nöyryyttävästi anomaan pienen rukoushetkenkin, sitäkään he eivät välttämättä saa.
Jäsenmaksu on kaikille sama,
toiset vaan saavat sillä paljon
enemmän. Ei ole reilua, ainakaan
minusta.
Kirkon eteiseen jäänyt
Homoparien
puolesta
Kirjoita
rukoileminenkin lukijapalstalle!
vaikeaa
Kirjoita yleisönosastoon mieltäMauri Nieminen kirjoitti homoparien vihkimisestä (Silta 7/2015).
Hän oli selvästi huolissaan kirkon
asenteista ja niin sanotusta liberaalisuudesta.
Homopareja tuskin vihitään kirkossa vuosikymmeniin. Homoparien puolesta rukoilukin on vaikeaa. Asiasta joudutaan edelleen
äänestämään, vaikka kaikki piispat
kannattivat homoparien puolesta
rukoilemista jo vuosia sitten.
Järkyttäväksi esimerkiksi käy tapaus Keski-Porin seurakunnassa,
si askarruttavasta asiasta. Tekstin
ihannepituus on noin 1200 merkkiä.
Liitäthän viestiisi nimesi ja yhteystietosi, vaikka kirjoittaisitkin nimimerkillä. Myös lehden sähköisen
palautelomakkeen kautta palautetta antavan ja lukijapalstalle palautteensa toivovan on mainittava
nimi ja yhteystiedot.
Lukijaposti: [email protected],
Silta, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä, PL 226, 33101 Tampere ja
siltalehti.fi/palaute.
Viinikan kirkko rakennettiin pian kaupunginosan
perustamisen jälkeen vuonna 1932. Kirkon rakentajia innoitti kansalaissodan jälkeisen ajan jälleenrakentaminen.
Tuolloin elettiin etsikkoaikoja. Seurakunta halusi olla mukana paremman elämän rakentamisessa. Erityisesti ajateltiin lapsia ja nuoria. Kirkon
kerhotilat tarjosivat monille turvallisen kasvuympäristön kotien tukena.
Vietämme messua 9. elokuuta yhdessä omakotiyhdistyksen ja kylän väen kanssa. Pyhäpäivän perinteinen kirkkovuoden mukainen aihe on
etsikkoaikoja. Teemaan johdattelee Uuden testamentin kirjeteksti Heprealaiskirjeestä 3: 15–19.
Etsikkoaika hengellisenä käsitteenä löytyy jo
Vanhasta testamentista. Sanonta tarkoittaa alun
perin Jumalan vierailua kansansa keskuudessa.
Etsikkoajassa ihminen kuulee Jumalan puhuttelua. Toimijana on ennen muuta Jumala itse.
Hän sallii ihmisen tuntea hänen salattua olemustaan.
”
Paatuminen alkaa
siitä, kun toisen
hätä ei enää
mitenkään kosketa.”
Jumala ilmestyy hänelle johdattajana, joka antaa omastaan, ruokkii ja vuodattaa hyvyyttään! Jumala tulee todelliseksi hyvien pelastustekojensa
kautta.
Tavallisesti puhuttaessa etsikkoajasta viitataan
yksityisten ihmisten parannuksentekoon. Henkilökohtainen parannuksen tekeminen kuuluu tietysti keskeisesti etsikkoaikaan, mutta perimmältään etsikkoaika on yhteisöllinen asia.
Löydätkö messun teemasta liittymäkohtia
omaan elämääsi?
Kaupunginosamme täyttää sata vuotta. Miten tunnistaisimme oman aikamme keskeiset tarpeet
hyvän elämän turvaamiseksi kaikille kaupunginosamme asukkaille? Aineelliset voimavaramme
ovat huomattavasti edellisiä sukupolvia vahvemmat. Yhteinen tahto hyvän puolesta on avainasia.
Asetun yhdessä muiden kanssa kuulemaan yhteistä tahtotilaa avaavaa sanaa: ”Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.”
Ymmärrän, että paatuminen alkaa siitä, kun toisen hätä ei enää mitenkään kosketa. Hyvä elämä
elpyy, kun kännymme toistemme puoleen lähimmäisinä.
Mikä on ajankohtaista juuri nyt?
Kesäloma päättyi, mutta kesä jatkuu. Olen kiitollinen saadessani asua Viinikan kirkon pappilassa. Mieluisa vaihtoehto kaupunkielämälle on kesäpaikka Kangasalla. Puuhailu pihapiirissä, käsillä
tekeminen ja luonnon ilmiöiden seuraaminen
luovat hyvää mieltä. ✦
Jussi Mäkinen saarnaa sunnuntaina 9. elokuuta
klo 10 Viinikan kirkossa, jossa vietetään Viinikan
kaupunginosan satavuotisjuhlamessua.
Merja Ojala
Musta ei ole perinteisin väri
Kirkkovuoden vaiheita ja aiheita alettiin jo varhain
ilmaista värein. Kolmella ensimmäisellä vuosisadalla
ainoa liturginen väri oli valkoinen, sen jälkeen paletti laajeni. Paavi Innocent III:n kirjoituksissa vuodelta
1216 mainitaan valkoinen, punainen, vihreä ja musta
sekä silloin tällöin käytetty violetti.
Alkuun värimaailma sai aineksia myös antiikin Roomasta ja Kreikasta. Värejä ruvettiin tulkitsemaan kristillisten silmälasien läpi ja antamaan niille uskoon sopivia uusia sisältöjä.
Kristillisessä taiteessa on luettavissa paljon värisymboliikkaa. Jeesuksen äidin vaatetus on hyvä esimerkki:
Neitsyt Marian tunnistaa yleensä punaisesta puvusta ja sinisestä viitasta. Punainen puhuu verestä, surusta ja tragediasta, viitassa taas voi nähdä majesteetillisuutta, sillä vuosisatoja sitten sininen väri oli erittäin
kallisarvoista.
Musta ei ole perinteisin kirkollinen väri, vaikka luterilaisessa kirkossa on koettu myös mustanpuhuva vaihe, lyhyt ja poikkeuksellinen. Pappi pukeutui mustaan
kaftaaniin ja valkoisiin lipereihin, lisäksi hänellä saattoi olla musta viitta. Suomessa tätä kautta kesti pisimmillään ehkä 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin, varmasti kuitenkin 1850-luvulta alkaen.
Värien ja koreuden riisumisella ei ollut mitään tekemistä Lutherin ja uskonpuhdistuksen kanssa, vaan
syynä olivat valistusajan ihanteet ja käytännöt. Ehtoollisen viettoja harvennettiin, keskiaikaisista kivikirkois-
15
16
SILTA 8/2015
Janne Ruotsalainen
TIESITKÖ
KOLUMNI
– Neuvonnassa
moni tajuaa,
että asiat
hoituvat
toimeen
tarttumalla,
kertovat Linda
Asikainen
ja Hannu
Routamaa,
jotka toimivat
vapaaehtoisina
raha-asiainneuvojina
Tampereen
seurakuntien
diakoniatyössä.
Pahakin taloussolmu
voi aueta neuvonnassa
Tampereen seurakuntien diakonia-
työ tarjoaa maksutonta raha-asiainneuvontaa talousvaikeuksissa oleville ihmisille. Neuvojina toimivat vapaaehtoiset
talous- ja pankkialan ammattilaiset, jotka auttavat taloussuunnittelussa sekä
ohjaavat asiakkaat tarvittaessa velkaneuvontaan. Neuvojia on tällä hetkellä kuusi ja he kaikki ovat vaitiolovelvollisia.
– Raha-asiainneuvonta alkoi vuonna
2012, kertoo Hannu Routamaa, joka
on ollut mukana alusta saakka. Routamaa oli juuri jäänyt eläkkeelle pankkialalta. Koska hän oli aiemminkin tehnyt
vapaaehtoistyötä, ehdotti hän seurakunnille raha-asiainneuvonnan aloittamista.
– Pankissa työskennellessäni huomasin, etteivät ihmiset herkästi puhu talousvaikeuksistaan. Neuvonta tarjoaa
mahdollisuuden keskustella luottamuksellisesti raha-asioista.
Yritysmaailmassa toimiva Linda
Asikainen on ollut neuvojana alkuvuodesta 2013.
– Neuvonta on se, mitä minä voin
tehdä muita ihmisiä auttaakseni. Koen,
että velvollisuuteni on auttaa. Nykyään
ihmisillä tuntuu olevan vain oikeuksia
velvollisuuksien sijaan, Asikainen pohtii.
Ihmistä kunnioittavaa,
tiukkaa opastusta
Asikaisen ja Routamaan mielestä puhumalla pystytään ratkomaan monia
asioita. Keskustelut asiakkaiden kans-
RAHA-ASIAINNEUVONTA
• Neuvontaan hakeudutaan
itse. Ajan voi varata verkosta:
www.vapaaehtoistyo.fi/
tampere
• Toimintaa koordinoi johtava
diakoni Mervi Vähätalo:
[email protected]
• Neuvonta jatkuu elokuussa.
sa ovat lempeitä, mutta tosiasiat tunnustavia. Asiakkaita ei syyllistetä, vaan
kuunnellaan, keskustellaan ja todetaan
tilanne. Asiakkaan tulot ja menot kirjataan, voidaan laatia maksusuunnitelma lainoille ja tarvittaessa soitetaan
ulosottomiehelle.
– Asiakas voidaan myös ohjata pankkiin pyytämään lainojen yhdistämistä.
– Oman talouden hoitaminen ei
ole rakettitiedettä, mutta ihmiset kaipaavat keskustelua. Usein talousongelmiin päädytään kun eletään yli varojen. Otetaan holtittomasti lainaa tai
pikavippejä, eikä pidetä kirjaa tuloista
ja menoista. Velkaantuminen on helppoa, koska luottoa saa helposti, Routamaa summaa.
Asikaisen mielestä ihminen saa
erehtyä.
– Vaikka olisi joskus mokannutkin,
se ei tarkoita sitä, etteikö voisi vielä
aloittaa puhtaalta pöydältä.
– Luottotiedot on mahdollista saa-
da puhtaiksi järjestämällä asiansa kuntoon, Routamaa lisää.
Kaikki ei ole omaa syytä
Osa ihmisistä on armottomia itselleen,
vaikka kaikki ei olisikaan ihmisen itsensä syytä. Työttömyys, avioero tai
sairaus voi yllättää kenet tahansa.
– On hienoa, kun ihminen ymmärtää, ettei itse ole syypää vaikkapa työttömyyteen, Asikainen jatkaa.
Itselleen armottomien lisäksi on niitä, joiden täytyy saada kaikki heti.
– On nuoria, joille hyvin toimeen tulleet vanhemmat eivät ole opettaneet raha-asioiden hoitamista. Nuoret olettavat
kaiken olevan valmiina. Heille ei ole selvää, että jokaisen olisi itse pidettävä huolta raha-asioistaan, neuvojat pohtivat.
Haastavinta on auttaa niitä, joille on
kasautunut monia ongelmia. Tuska,
ahdistus, pelko ja häpeä pitkittävät vaikeuksien ratkaisemista. Yksinäisyyskin
voi estää muutoksen. Esimerkiksi kaukaa muuttaneet opiskelijat voivat olla
yksin, ilman sukulaisten apua.
Raha-asiainneuvonnan on mahdollista tietyin edellytyksin kanavoida hyväntekeväisyyssäätiöltä rahaa nuorten
koulutukseen.
– Nuorten koulutuksen tukeminen
on ollut erityisen palkitsevaa, Routamaa toteaa. ✦
Riitta Jussila
Katso video raha-asiainneuvonnasta: tinyurl.com/
nog3vma
SILTA
siltalehti.fi
2. vuosikerta
• Kustantaja/ julkaisija:
Tampereen ev. lut. seurakunnat
• Toimitus:
vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970,
toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716,
s-posti: [email protected] ja
[email protected]. Osoite: Seurakuntien talo,
Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.
• Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus:
Medialiike, Tampere
Myynti, laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560,
[email protected]
Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300,
[email protected]
• Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy.
Jakelupalaute: [email protected],
p: 020 7 54 2 267
Osoitteellinen jakelu: Itella Oy
tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066
• Taitto: Kotimaa Oy
• Painosmäärä: 95 000 kpl
• Paino: Alma Manu, Tampere
• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu)
ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu),
• Seuraavat lehdet ilmestyvät:
2.9., aineisto 17.8. mennessä, 7.10., aineisto 21.9. mennessä.
Ärsyttävät sanat
Mitkä sanat toisen puheessa sinua ärsyttävät? Kun
meillä palkitaan turhin tavara vuoden turhake -nimellä, voisi olla kiinnostavaa valita sanojen joukosta vuoden ärsyke.
Joku ei kestä merkityksettömiä lisäsanoja. Tiedäthän: niinku, tota, tiäksää. Toisella on kestämistä kielenvastaisissa lainasanoissa: siellä oli about
kymmenen ihmistä, se on sellainen win–win -tilanne.
Usein ihmetellään uudissanoja, joita tulee ja
menee. Näitä muotisanoja ovat esimerkiksi tahtotila, asiakaslähtöisyys, toimintaympäristö ja työskentelyote.
Kirosanat ovat muuttuneet monien puheessa
voimasanoista välimerkeiksi, eikä niitä käytetä vain
silloin kun vasara osuu omaan peukaloon vaan tavallisessa puheessa lisäkkeinä ilman merkitystä. Se
on ärsyttävää, jos mikä. Samalla se on myös hyvin
paljastavaa; kuunnellessa voi havainnoida toisen
sydämen sivistystä.
Tällä hetkellä minua ärsyttää eniten sana palvelumaksu. Mikä ihme on palvelumaksu? Jos ostan esimerkiksi teatterilipun tai käytän pankkini palveluja,
minulle voidaan lätkäistä palvelumaksu.
Siinähän sitten maksan ja ihmettelen, mistä minä
nyt maksan. Sainko jotain erityistä palvelua? Miten
olisi toimittu toisin, jos olisin asioinut ilman palvelumaksua? Eikö minulle olisi sanottu päivää tai hymyilty? Enkö saisi ilman palvelumaksua sitä varsinaista tuotetta, josta maksoin? Voinko tilata itselleni
pienemmällä palvelumaksulla vähän huonompaa
palvelua tai isommalla rahalla oikein ylitsevuotavan
hyvää palvelua?
Toivottavasti joku uskaltaa olla rehellinen, eikä
laita laskuun palvelumaksu-sanaa vaan kirjoittaa
siihen kohtaan: tämän verran haluamme vielä sinulta rahaa. En minä sitä iloisena maksaisi, mutta
olisi se ainakin rehellistä.
”
Siinähän sitten
maksan ja ihmettelen,
mistä minä
nyt maksan.
Kiinnostava juttu tuo palvelu. Ennen oli palvelijoita ja palveltavia. Silloin palvelu-sana korosti luokkaeroja ja ihmisten eriarvoisuutta. Siitä maailmasta
siirryttiin asiakaspalvelun aikaan, kunnes keksittiin
itsepalvelu. Kummallinen sana on muuten sekin!
Palvelusten tekeminen toiselle mittaa ihmisen
luonnetta. Joku kykenee siihen helposti, toiselle se
tuntuu olevan mahdotonta. Ihmisenä olemiseen
pitäisi kuulua vastavuoroinen palvelusten tekeminen toisillemme. Toinen toistemme työpaikoilla
olemme vuorotellen palveltavina ja palvelusten antajina.
Vastavuoroinen naapuri- tai ystäväapu tekee elämästä rikkaampaa ja helpompaa. Lapset ja vanhemmat tekevät toisilleen monenlaisia palveluksia.
Puolisot, jotka kykenevät tekemään vuorottain toisilleen palveluksia, rakentavat pienillä asioilla yhteistä onnellisuutta ja hyvää elämää. ✦
Kommentoi kolumnia:
siltalehti.fi
Hannu Jukola
Heikki Syrjämäki
Kirjoittaja on Tampereen seurakuntien
perheneuvonnan johtaja. Vapaa-aika
kuluu lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi
liikunnan, koirien ja museoautojen parissa.
Hän toimii myös viittomakielisten hyväksi.
SILTA 8/2015
Lukijalta
Saako
kirkkoon
kuulumaton
lapsi
osallistua?
Saako lapseni osallistua kirkon
tapahtumiin, vaikkei hän kuulu kirkkoon?
Äiti
Kaikki ovat
tervetulleita kirkkoon
Kiitos kysymyksestäsi! Olen
usein töissä Lasten katedraalissa, Finlaysonin kirkossa.
Siellä kävijät toisinaan kysyvät samaa.
Kirkko ja sen tilaisuudet
ovat avoimia kaikille ihmisille vauvoista vanhuksiin. Täällä kenenkään ei tarvitse sanoa, kuuluuko kirkkoon vai
ei. Toki halutessaan sen voi
kertoa esimerkiksi kirkossa kulloinkin työssä olevalle
henkilölle.
Lapset ovat lämpimästi tervetulleita kirkon tilaisuuksiin,
tai muuten vaan tutustumaan
kirkkoon tilana.
Jos kirkkotilaisuudet ovat
lapselle vieraita, suositte-
len, että valitsette ensin hänelle suunnatun tilaisuuden.
Tervetuloa esimerkiksi Lasten katedraaliin, Finlaysonin
kirkkoon!
Se on päivittäin auki kello
10–18 elokuun loppuun asti.
Tosin lauantaisin siellä on iltapäivällä useita avioliittoon
vihkimisiä, mutta niihinkin
voi osallistua. Lasten katedraali toimii myös Lasten Tiekirkkona ja kutsuu näin matkalaisia kaikkiin tilaisuuksiin.
Lasten katedraalissa on tarjolla musiikkia, jota esittävät nuoret kesätyöntekijät.
Paikalla ovat lastenohjaaja ja
opas.
Esillä on useita kerronta-alttareita, joihin on kuvitettuna Raamatun tapahtumia. Lasten leikkejä varten
kirkon peräosassa on raamatunkerrontanukeilla ja eläinhahmoilla varustettu pöytä.
Tätä kutsumme lastenalttariksi. Pieniä kirkkovieraita
viehättää myös ratsastaminen
keinulampaan, -aasin,
tai -hepan selässä.
Kirkkovieraat voivat esittää toiveita soittajille ja lastenohjaajalle sekä viipyä pai-
Tammerkosken
Kukka- ja Hautauspalvelu
kalla haluamansa ajan omalla
tavallaan.
Seurakunnan päiväkerhoihin ovat myös tervetulleita kirkkoon kuulumattomat,
heinäkuun loppuun mennessä 3 vuotta täyttäneet lapset. Mikäli kumpikaan lapsen
vanhempi ei kuulu kirkkoon,
tällöin kerhosta peritään pieni maksu.
Toivotan lapsellesi rikasta
kasvua ja monipuolisia kokemuksia kasvueväiksi.
Raija-Liisa Vuorio
Lasten katedraalin
toiminnasta vastaava
lapsityönohjaaja
Lisätietoa kerhoista:
tampereenseurakunnat.fi/toimintaa/lapset/kerhot/paivakerho
Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset
sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka haluavat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen
ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä
asioista.
Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työntekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa
yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja
ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja.
Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia
ja maksuttomia.
Lämpimästi tervetuloa!
Parisuhdepysäkki
Tuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere
Soita ja varaa aika 040 – 592 6496
Arkut, kuljetukset
Asiakirjat
Kukat ja sidontatyöt
Muistotilaisuudet
Pitopalvelut
Hautakivimyynti
Luotettavaa palvelua ja
asiantuntemusta kaikissa
hautaukseen
liittyvissä asioissa.
Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331
Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella
MAKSUTON NEUVONTA
Teitä palvelee
Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo
Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere
Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa
ja P-Hämpin parkkiluolassa
Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen
ark. 9–16.30
[email protected]
www.moisionhautaustoimisto.fi
Nyt tarvitaan
sankareita
P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa
Haluatko keskustella parisuhdettasi
askarruttavista asioista?
17
Oletko
sinä yksi
heistä?
x Kyllä, haluan ryhtyä kummiksi Nepalin lapsille
Tukisumma:
15 €/kk
25 €/kk
30 €/kk
50 €/kk
Yhteystiedot:
Haluan maksaa:
suoramaksulla
tili-ja viitetiedoilla
e-laskulla
Nimi:
Suomen
Lähetysseura
maksaa
postikulut
SuOMeN
LäHeTYSSeurA
Kummityö
Katuosoite:
Postinumero ja –toimipaikka:
Tunnus 5001637
00003 Vastauslähetys
Puhelinnumero:
Sähköposti:
Haluan saada lisätietoa Suomen Lähetysseuran
työn tuloksista ja kampanjoista:
postitse
sähköpostitse

Manner-Suomi POL-201410091, voimassa 2015-2016,
myönnetty 23.10.2014,
Poliisihallitus.
Ahvenanmaa 2014/6610,
voimassa 2015, myönnetty
25.8.2014, Ahvenanmaan
maakuntahallitus.
Kiitos avustasi
ja tervetuloa
kummiksi!
lahetysseura.fi/kummit
18
Silta 8/2015
Partarockia pilke
silmäkulmassa
Huumorin sävyttämä Mooseksen Parta täyttää syksyllä 20 vuotta.
Parran veljeksistä yhdenkään keikkaparta ei ole täysin aito.
TEKSTI:Pieta Parkkinen
KUVA: Mooseksen Parta/
Markus Perko
M
usiikkivideolla
mustapartainen
Mooses mutkittelee moottoripyörällä. Taustalla
soi Mooseksen
Parta -yhtyeen
kappale Jeesus ja Harley, tarina kahdesta Daavidin pojasta. Nyt, lähes 20 vuotta myöhemmin, yhtyeen kitaristi-laulaja Mika Palvanen ja saksofonisti Kai Mattsson miettivät,
olisiko Jeesuksen kulkuneuvona nykypäivänä aasin sijasta moottoripyörä vai pappatunturi.
Mooseksen Parta on vuonna 1995 perustettu gospel–rock -yhtye, joka välittää Raamatun ilosanomaa pilke silmäkulmassa. Tai
silmä pilkekulmassa, kuten Mattsson ensin
epähuomiossa toteaa. Miehet luonnehtivat
musiikkityyliään myös partarockiksi, koska
sen taitamiseen riittää, että osaa laskea neljään. Mattssonin ja Palvasen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat basisti Timo Saarinen ja
rumpali Erkki Viljavuori.
– Olemme parran veljekset, kaikki vähän Jumalan hulluja, muusikoita ja wannabe-muusikoita, Mika Palvanen kertoo
Mooseksen Parta syntyi, kun aiemmin
hengelliseen Daybreak-yhtyeeseen kuulunut Palvanen kokosi soittajia yhteen kokeillakseen ylimääräisiä kappaleitaan. Uuden
kokoonpanon nimen haluttiin viittaavan uskoon ja jäävän helposti mieleen.
– Mooses on Raamatun nöyrin mies ja
ajattelemme olevamme partakarvan arvoisia. Toisaalta Raamatun mukaan hiuskarvakaan ei putoa Jumalan tietämättä, Kai
Mattsson selittää.
Moosekseen viittaavat myös jokaiseen
yhtyeen neljästä levystä lisätyt humoristiset
kymmenen partasääntöä. Miesten mukaan
huumori on tehokas keino evankeliumin levittämiseen.
– Joka keikan alussa astelemme lavalle
kasvoillamme parrat, jotka keikan aikana
ajetaan pois. Olemme leppoisia, itseironisia
ja aitoja, emmekä soita anteeksi pyydellen,
Palvanen sanoo.
”Olemme parran veljekset, kaikki
vähän Jumalan hulluja, muusikoita
ja wannabe-muusikoita.”
Moniin nokkelat sanoitukset vetosivat. Heti toisella keikallaan Mooseksen
Parta voitti gospel-musiikin SM-hopeaa
Helsingin Savoy-teatterissa. Vuosien varrella partarockia on voinut kuulla Tammerfestin kaltaisten suurtapahtumien lisäksi pienissä konserteissa ja ulkomailla
Virossa.
Laulajaa omien sanojensa mukaan 20
vuotta tuurannut Mika Palvanen on säveltänyt valtaosan kappaleista. Yhtyeen
musiikillisiksi esikuviksi hän nimeää ZZ
Topin ja Kari Peitsamon.
Kummajaisesta kiitetyksi
Partarock sopii kaikille
Alkuaikoinaan yhtye sai runsaasti mediahuomiota, kun parran veljekset luovuttivat
vuonna 1997 ilmestyneen esikoislevynsä
Totta, Mooses silloiselle pääministerille Paavo Lipposelle, joka lamavuosien jälkimainingeissa nimettiin Suomen kansan Moosekseksi.
– Aluksi olimme kummajaisia. Ihmiset jopa paheksuivat meitä ja miettivät,
olemmeko tosissamme. Vaikka ilmiasumme on pelleilyä, ovat usko ja arkikristillisyys pääosassa kappaleissamme, Mattsson sanoo.
Mooseksen Parran yleisö kattaa kaikki ikäryhmät. Suurin osa kuuntelijoista on 15–25
-vuotiaita, mutta ikäryhmien ääripäät jäävät
miesten mieleen.
– Kerran keikalla hieman alle 90-vuotias
mies seisoi eturivissä ja tuli jälkeenpäin kehumaan, että kerrankin kuului hyvin, Mattsson muistelee.
Eräiksi ikimuistoisimmista keikoistaan Mattsson ja Palvanen mainitsevat
Liedon Drive in -jumalanpalvelukset, joihin kokoontuu vuosittain useampi tuhat
motoristia. Tilaisuuksien ylistysosioissa
ilmoille kajahtaa tuhansien moottoripyörien jylinä.
– Toisaalta yhtä lailla vaikuttavaa on ollut
se, kun koulukonsertin jälkeen lukiolaistyttö on tullut liikuttuneena kiittämään, Mattsson sanoo.
Miehet ovat kiitollisia yleisöstään ja siitä,
ettei yhdenkään 20 vuoden aikana pidetyn
ulkoilmaesityksen aikana ole satanut.
Toiveissa uusi levy
Mooseksen Parta on jäsenilleen hengellinen henkireikä, tärkeä harrastus ja kutsumus. Kuluneessa 20 vuodessa vain vähän
on muuttunut.
– Tyylimme on muuttunut hieman aikuisemmaksi, valitettavasti. Osassa kappaleista voi kuulla jopa tanssimusiikin vivahteita, mutta rock on kaiken perusta, Palvanen
toteaa.
Juhlavuottaan Mooseksen Parta juhlistaa keikkailemalla. Miehet toivovat myös
pääsevänsä nauhoittamaan pitkästä aikaa
uutta levyä. Levyn nimeen liittyy kuitenkin ongelma.
– Olemme nimenneet jokaisen levymme
niin, että yhtyeemme nimen lisäksi levyjen
nimet sopivat toisiinsa ja muodostavat lopul-
Iloiset parran veljekset eli Kai
Mattsson (vas.), Erkki Viljavuori,
Mika Palvanen ja Timo Saarinen.
Bändi toivoo yleisön apua
seuraavan levyn nimeämisessä.
ta eheän virkkeen. Emme vain ole keksineet,
miten virke päättyy, eli kuinka nimeäisimme
seuraavan levyn. Toivomme siihen yleisön
apua, Palvanen sanoo.
Tähän mennessä yhtyeen neljä levyä
muodostavat lauseen ”Totta, Mooses iso kiho
ilman paitaa jälkeen jääneet…”
Ehdotuksia viidennen levyn nimeksi voi
kirjoittaa Mooseksen Parran Facebook-sivulle. Parhaalle ehdotukselle on luvassa palkinto.
– Vähintään esikoislevymme C-kasetilla,
miehet lupaavat. ✦
Mooseksen Parran Facebook-sivut: facebook.com/
mooseksenparta
”Olemme
leppoisia, itseironisia ja aitoja,
emmekä soita
anteeksi pyydellen.”
Silta 8/2015
19
Hannu Jukola
Katseet huomiseen
Haiharan taidekeskuksen
kesä huipentuu valtakunnalliseen teemanäyttelyyn, jonka aiheeksi on tänä vuonna
valittu Huominen. Näyttely kokoaa yhteen tasokkaan
ja monitahoisen valikoiman
erilaisia taiteilijoita ja taiteenlajeja. Mukana on 17 taiteilijaa.
Huominen näyttäytyy teoksissa niin ajallisuuden korostumisena kuin sattumanvaraisuutena ja valintoina. Teosten
tematiikassa keskeisiä ovat
ihmisen suhde luontoon ja
muistojen merkitys. Toisaalta läsnä ovat myös huomiseen
liittyvät uhat, kuten kulutuksen ja hyvinvoinnin kääntöpuolet ja ympäristön tuhoutuminen.
– Haiharassa ’huominen’
ei näyttäydy laatuaikana perheen parissa. Vaikka hakemusten pohjalta voisi kuvitella
huomisen olevan varma tuho,
voi sen kohdata myös tanssien, kertoo näyttelyn kuraattori Jarno Vesala. ✦
Näyttely on avoinna
30. elokuuta saakka.
Haiharan taidekeskus
Haiharankatu 30
Avoinna ti–su klo 12–18
Syksyn uutuuskuorossa koko perhe pääsee harrastamaan yhtä aikaa.
Kuorotoiminta alkaa uusin maustein
Uutena kuorona toiminnan aloittaa HarjuS (Harju Singers), jonka kanssa samaan aikaan torstai-iltaisin
harjoittelevat Harjun seurakunnan muskarikuoro ja lapsikuoro.
– Kuoroharjoitusten ajaksi
on järjestetty myös lastenhoito, joten koko perhe pääsee
harrastamaan samaan aikaan
saman katon alla, innostaa
Perttula.
Uutta tarjontaa on myös
pop up -luonteisesti toimiva
Juhlakuoro, joka valmistautuu toiminnassaan erityisesti Tampereella vuonna 2018
pidettäviin herättäjäjuhliin,
mutta myös muihin lähivuosien juhlallisuuksiin.
– Juhlakuoro kootaan ja
ohjelmisto suunnitellaan
erikseen jokaista esiintymistä
varten. Voit siis sitoutua halutessasi vaikka vain yhteen
esiintymiseen.
Projektiluonteisesti on tänä
syksynä mahdollista osallistua myös esimerkiksi Aleksanterin lauluryhmään, joka
valmistautuu Bach-juhlavuoden päätöskonserttiin 29.
marraskuuta.
Konsertissa esitetään Bachin kantaatit Aus der Tiefen
rufe ich, Herr, zu dir (BWV
131) ja Nun komm, der Heiden
Heiland (BWV 61). Myös Pispalan kirkossa 22. marraskuuta
esitettävään Mozartin Requiemin kuoroon mahtuu vielä
mieslaulajia.
Uusi laulajia kaipaa myös
Piccolon Kamarikuoro, joka
harjoittelee torstaisin, 27. elokuuta alkaen kello 17.30–20.30
Messukylän kirkossa. Se on
neliääninen kuoro noin 17–30
-vuotiaille nuorille aktiivisille
miehille ja naisille.
– Kuorolla on paljon esiintymisiä, bänditoimintaa, äänityksiä ja mukavaa oheistoimintaa. Kuorolaisilla on
mahdollisuus ottaa laulutunteja omassa laulukoulussa,
kertoo kuoronjohtaja, kanttori
Heikki Hinssa. ✦
Haiharan Huominen-näyttelyssä on mukana muun
muassa Tarja Malisen installaatio Yhdessä 2014–15.
Kari Sunnari / TTT
”Laulaminen tekee lapsista auttavaisia ja aikuisista onnellisia”, uutisoi Helsingin Sanomat viime vuonna nojaten
kahteen juuri julkaistuun tutkimukseen laulamisen hyödyistä. Väittämän todenperäisyyttä on mahdollista testata
jälleen itsekin, kun seurakuntien kuorot aloittavat toimintansa elo–syyskuun vaihteessa.
Tampereen seurakuntien tiloissa toimii yli 30 kuoroa, joissa pääsee kehittämään
ääntään ammattilaisten ohjauksessa ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin.
– Harrastaminen on pääsääntöisesti täysin maksutonta eikä laulajan kotiseurakuntaa kysellä: voit valita juuri
itsellesi sopivan kuoron vaikka toiselta puolelta kaupunkia,
kertoo seurakuntien musiikkisihteeri Petra Perttula.
Aiempaa laulukokemusta tarvitaan useissa aikuisten
kuoroissa, mutta myös aloittelijoille sopivia ryhmiä löytyy.
Myös tyylillisesti on tarjolla
vaihtoehtoja Bachista nykysäveltäjiin ja gospelista körttivirsiin.
Viljaa esittää Eriikka
Väliahde ja Aleksia
Tommi Raitolehto.
Ilmoittaudu mukaan
ja koelauluun: info@
piccolokuorot.fi
Kuoron kotisivut:
piccolokuorot
Lisätietoja kuoroista: tampereenseurakunnat.fi/musiikki
Teatterikesä tulvillaan tapahtumia
Tampereen Teatterikesä jatkuu 9. elokuuta saakka. Kesän
esitykset käsittelevät kuulumista ja liittymistä. Millä tavoin
liitymme toinen toisiimme,
mihin me kuulumme perheemme, sukumme, yhteisömme historiassa? Miten löydäm-
n
Nuorte etta
aid
t
i
t
ffi
a
gr
esillä
pereen lon
m
a
T
a
irastot
v
keskus lassa
au
akka.
23.8. sa
me paikkamme ja miten toiset
muokkaavat sitä?
Tampereen Teatterikesän
oheisohjelmisto OFF Tampere tuo viikolle teoksia teatterin
ja taiteen ammattilaisilta sekä
harrastajilta. Monipuolinen kokonaisuus tarjoaa katsojalle
muun muassa katusirkusta, akrobatiaa, tanssia, revyytä ja varjoteatteria. Tänä vuonna mukana on 39 ryhmää, 43 esitystä ja
100 näytöstä.
Tampereen Teatterikesä nostaa tärkeän aiheen esille Kangasalla. Ennen pulpettiin palaamista on mahdollisuus syventyä
koulukiusaamiseen ja sen vaikutuksiin. Kajaanin Kaupun-
ginteatterin ja Vaara-kollektiivin esityksellä on selkeä sanoma
sekä nuorille että aikuisille.
Teos ei väistele aiheettaan tai
kiihkoa, mutta taitaa huumorin. Se on tiukasti läsnä nuorten arjessa ja nostaa pöydälle välinpitämättömyyden tuhot
sekä karut tilastot kiusaamisesta. Tiivis ja tehokas paketti kolahtaa ja sulattaa kovimmankin
koviksen.
Tänään koulun jälkeen -näytelmä esitetään keskiviikkona
5. elokuuta kello 19 Kangasala-talossa. ✦
Lisätietoja:
teatterikesa.fi
Taivaslaulu näyttämölle
Pauliina Rauhalan esikoisteos Taivaslaulu yllätti ja hurmasi suomalaiset. Tämän tunnemyrskyn kantaesitys on
Tampereen Työväen Teatterin
Eino Salmelaisen näyttämöllä
29. elokuuta.
Näytelmä kertoo Viljan ja
Aleksin liekkiin roihahtavasta
rakkaudesta ja vahvasta toisiinsa sitoutumisesta. Se kertoo vanhemmuuden onnesta ja nuoren äidin vakavasta
uupumuksesta. Se kertoo reitistä, mitä pitkin lapset voivat
saada äitinsä takaisin.
Vilja ja Aleksi ovat vanhoillislestadiolaisen yhteisön jäseniä. Suurperheet, saarnaajat,
seurat ja komeasti kajahtavat
Siionin laulut ovat läsnä kaikessa.
Näytelmässä tulevat näkyviksi ehkäisykielto ja seurakunnan valta jäsentensä
arkielämään. Yhteisö näyttäytyy moniäänisenä ja värikkäänä.
Näytelmän ohjaa Heidi Räsänen. ✦
20 SILTA 1/2014
Jussi Laitinen
Saara Vallinevan lintutaloja
voi löytää ympäri
Tamperetta. Kuvaan
suurennettu sinitiainen
musisoi Aleksanterin
kirkossa.
Hengellisyys välittyy satutaiteilijan töihin
A
leksanterin kirkossa asuu musikaalinen sinitiainen. Se soittaa
kitaraa keltaisen kulmatalonsa
sohvalla kirkkosalin nurkassa.
Sinitiaisen taloineen on rakentanut satutaiteilija Saara Vallineva.
– Olen aina halunnut luoda taianomaisia
pienoismaailmoja. Kun olin lapsi, pappani
rakensi minulle nelikerroksisen nukketalon
piirustusteni mukaan. Talossa asui vain lapsia ja eläimiä, ei lainkaan aikuisia.
Musikaalisen sinitiaisen koti Aleksanterin kirkossa on yksi kahdeksasta Vallinevan
rakentamasta lintutalosta, joita voi löytää
ympäri Tamperetta.
Helsingissä ja Amsterdamissa kuvataiteilijaksi opiskellut Saara Vallineva kertoo lintuaiheen kiehtoneen häntä jo vuosia. Hän
on kirjoittanut linnuista kertovia tarinoita,
tehnyt lintukuvituksia ja nähnyt unia linnuista.
– Koen, että Jumala puhuu minulle unien
kautta ja tulkitsin yhden lintu-unistani niin,
ettei pidä murehtia. Eivät linnutkaan murehdi. Niiden sanotaan olevan ajan ulkopuolella ja siten elävän ikuisesti.
Vallineva kertoo opiskelleensa kahden
vuoden ajan myös teologiaa.
– Se oli mielenkiintoista, mutta taiteen tekeminen on minulle kutsumus. Hengellisyys
on läsnä kaikessa ja monet unissani näkemät
näyt yhdistyvät taiteeseeni.
Lintutaloja ihmisten iloksi
Lintuteostensa linnut Vallineva on valinnut
lintukirjaa tutkien. Hänen mukaansa lintutalon työstäminen kirkkoon ei eronnut talon tekemisestä esimerkiksi kirjakauppaan
tai kahvilaan. Ennen talon rakentamista hän
on vieraillut jokaisessa kohteessa etukäteen
ja miettinyt, millainen lintu kuhunkin paikkaan sopisi.
Aleksanterin kirkon asukkaaksi valikoitui
heti sinitiainen, jonka värin tekijä yhdistää
taivaaseen ja unelmointiin.
– Kaikilla linnuillani on oma persoonan-
sa. Sinitiainen on vapaa ja rauhallinen, Vallineva kertoo.
Eräs sinitiaisen ihailijoista on arvellut linnun soittavan bluesia kitarallaan. Vallineva
uskoo linnun tapailevan jotakin ”ilmavaa ja
viileää”.
Satutaiteilija suosii teoksissaan vanhanaikaista tyyliä. Materiaalit löytyvät pääosin
kirpputoreilta. Sinitiaisen höyhenet ovat
villalankaa. Kitaran runko syntyi vanhoista kirjankansista.
Saara Vallineva kertoo haaveilevansa
lastenkirjojen kuvittamisesta miniatyyrikuvaelmin. Lapsuuden suosikkikirjoikseen
hän mainitsee muumikirjat, joiden maailmaa hän yhä ihailee. Ensimmäiset taiteilijan lapsuudessaan savesta muovaamat miniatyyrihahmot olivatkin muumeja.
– Tietynlainen lapsenomaisuus näkyy
kaikessa taiteessani. On tärkeää säilyttää
lapsen mieli läpi elämän.
Saara Vallineva toivoo teostensa tuovan
iloa ja ihmettelyä ihmisten arkipäivään.
Aleksanterin kirkon sinitiainen odottaa
ihailijoitaan. ✦
Pieta Parkkinen
Aleksanterin kirkko on tiekirkko,
joka on auki elokuun loppuun. Avoinna
ma–to klo 10–18 ja pe–su klo 11–15.
Kirkossa on opas 16.8. saakka.
Ens
Nume i
rossa
:
•Jutta
haast Urpilainen
a kir k
arvoka
oa
eskusk
teluun
•Tule t
.
messuampereenki
äliseen
mikkelun
inpäiv
ä
nä!
•Rippi
tuminkeouluilmoit
taun alkaa
.