docVanhan OYS:n uudistaminen käynnistyy - Pohjois
download 
Report Transcription
Vanhan OYS:n uudistaminen käynnistyy - Pohjois
POHJANPIIRI POHJOIS-POHJANMAAN 1 2015 SAIRAANHOITOPIIRI Vanhan OYS:n uudistaminen käynnistyy Tulevaisuuden sairaala paperilta konkretiaksi s. 6 Työhyvinvointipalveluita nyt myös sähköisesti s. 11 Arvostettu Äyräpää-palkinto oululaiselle sydäntutkimukselle s. 13 Kastellin Apteekki TI! UUSI SIJAIN Apteekki lähelläsi Kastellin apteekki sijaitsee kätevästi OYS:a vastapäätä Katrillin talossa. Kastellin Kattavat aukioloajat Apteekki Palvelemme nyt myös iltaisin ja viikonloppuisin. Selkäkipu/niskakipu? Nivelrikko? Osteoporoosi? Inkontinenssi? TerveTuloa hyvään hoiToon. AINTI! l lii UUSI SIJMeille on helppo ktulla kk i fii Poikkea meille OYS:n valoristeyksestä. Apteekkimme edessä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. Myös liikuntaesteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin. Oulun 11. Kastellin Apteekki SoiTa apua meilTä: 08 5546 252 Kiviharjunlenkki 7, 90220 OULU [email protected] / www.fysiopalvelu.com Kuluuko työaikasi googlettamiseen? Palvelemme Sinua uudella sähköisellä Mediq tuoteluettelolla. Näet tuoteluettelosta laajan tuotevalikoimamme ja monipuoliset tuotetiedot. Katso lisää: www.mediq.fi Palvelemme terveydenhuollon ja laboratorioalan ammattilaisia. Mediq Suomi Oy, PL 115, 02201 Espoo. Puh. 020 112 1500, Faksi 020 112 1501, www.mediq.fi 2 P OH J ANP IIRI 1/2015 Kumpulantie 1 90230 OULU 040 353 0033 (08) 330 033 PALVELEMME: Ma-La 8- 21 Su 10-18 [email protected] www.kastellinapteekki.fi k llii kkii fii www.kastellinapteekki.fi Tervetuloa asumaan Oulun Medikiinteistöt Oy:n vuokra-asuntoihin! www.medikiinteistot.fi Oulun Medikiinteistöt Oy Sairaalanrinne 4 G A 1 90220 OULU [email protected] TOIMISTOMME PALVELEE: MA–PE klo 8.00–12.00, 14.00–15.45 P i r j o K e j one n hallintoy lih oit aja pääkirjoitus Potilaan hyvä hoito keskiössä E lämme mielenkiintoisia aikoja odottaessamme sosiaali- ja terveyden- kuva Tiina Mäki huollon järjestämislain kohtaloa. Eduskunnan on määrä päättää laista maaliskuussa. Kukaan ei enää halua veikata, mitä uudistuksen suhteen tapahtuu, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jotain täytyy joka tapauksessa tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämiseksi. Sote -uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Potilas- ja asiakasnäkökulma nähdään palvelujen kehittämisen keskiössä. Potilaiden hoidon ja hoitoprosessien kehittäminen on keskeistä myös Tulevaisuuden sairaalan OYS 2030 uudistamisessa. Potilaiden hyvä hoito kustannustehokkaammin on mahdollista uudistuvissa rakenteissa. Se vaatii meiltä kuitenkin uudenlaista ajattelu ja aitoja tekoja. Potilaiden hoidon tuloksia voidaan arvioida useasta näkökulmasta, mm. hoitoon pääsyä, hoidon prosessia, komplikaatioita, kustannuksia sekä potilaan tai hänen läheisensä arviota hoidosta. Hoitotyön tuloksia arvioidaan usein osana edellä mainittuja kokonaisuuksia. On perusteltua tehdä tulosten kokonaisarviointia, mutta yhtä tärkeää on myös tiedostaa, mistä kokonaisuus syntyy ja miten eri osakokonaisuuksiin voidaan käytännössä vaikuttaa. Tulevaisuudessa meidän tuleekin kyetä vielä paremmin määrittämään, millä toimenpiteillä pääsemme asetettuihin tavoitteisiin ja tuloksiin. Tuottavuuden parantaminen vaatii systemaattista työtä. Hoitotyön tuottavuuteen voidaan vaikuttaa standardoimalla hoitotyön hyviä toimintatapoja ja -käytänteitä mm. leikkaussaleissa, vuodeosastoilla ja avohoidon yksiköissä. On erittäin tärkeää varmistaa, että henkilöstöllä on paras ajan tasalla oleva tieto käytössään potilaiden hoidossa. Hoito menetelmät kehittyvät nopeasti ja ajantasaisen tiedon implementointiin tarvitaan riittävästi myös tukirakenteita ja johtamisosaamista. Henkilötyön tuottavuuteen on mahdollisuus vaikuttaa asianmukaisella resurssien kohdentamisella, mikä edellyttää henkilöstön mitoitusta, ammatillisen työnjaon uudistamista ja henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Yleisesti esitettyjä potilastuloksia, jotka on useissa tutkimuksissa yhdistetty myös resurssien määrään ja laatuun ovat mm. potilastyytyväisyys, potilaiden kokema hoito, haavainfektiot, painehaavaumat, kaatumiset ja lääkevirheet. Potilailla on sairaalassa asioidessaan oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, kunnioitettavaan ja asialliseen kohteluun. Aika ajoin saamme palautteita siitä, etteivät kaikkien potilaiden kokemukset hoidosta ja kohtelusta ole olleet pelkästään positiivisia. Tähän tulee meidän kaikkien kiinnittää huomioita omassa työssämme. On myös tärkeää saada potilailta palautetta siitä, miten kehitämme palveluja entistä potilaslähtöisemmiksi. Lunta on tullut ihan kiitettävästi. Kohta saamme nauttia kevään hienoista ulkoiluilmoista! n Pirjo Kejonen PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 3 sisältö Po hja n piir i n u m e ro 1 / h e lmiku u 2015 POHJANPIIRI 40. vuosikerta Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa http://www.ppshp.fi joka numerossa: JULKAISIJA 3 Pääkirjoitus: Potilaan hyvä hoito keskiössä 5 Työ ja tekijä: Anestesiahoitajaksi Lontooseen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 08 315 2011 PÄÄTOIMITTAJA Pasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP [email protected] 08 315 4173 28 Ramppa kalakattaa 30 Kiitokset / Vapari TOIMITUS 32 Henkilöstöedustajan mietteitä: Mitä saan henkilökortilla? Viestintätoimisto Verbi Oy 34 Jos minulta kysytään, niin... Rahoituksen supistus uhkaa kliinisen lääketieteen tutkimusta Liisa Ahlstén [email protected] 0400 582 588 tässä numerossa: Martti Ahlstén [email protected] 0500 582 588 6 Tulevaisuuden sairaala alkaa siirtyä paperilta konkretiaksi 9 Ensimmäinen vaihe lasten ja naisten sairaala Jaakko Ahlstén [email protected] 045 679 3427 VALOKUVAAJAT 11 Työhyvinvointipalveluita nyt myös sähköisesti Pirjo Pyhäluoto, PPSHP [email protected] 08 315 3545 12 Esko edelleen ykkönen Sylvi Savolainen, PPSHP [email protected] 08 315 3545 13 Arvostettu Äyräpää-palkinto oululaiselle sydäntutkimukselle 14 Lastenneurologian osasto sai liikuteltavan video-EEg telemetria-laitteen Tiina Mäki, PPSHP [email protected] 08 315 3546 15 Vuoden hoitotyöntekijä: Diabeetiikkoäidit ovat hoitomyönteisiä 15 Kehitysvammahuollon yt-neuvottelut päätökseen – ei irtisanomisia Pekka Huovinen, PPSHP [email protected] 0400 305 613 16 Kesärekry: Sairaalan toimintaa esiteltiin hellyydellä ja huumorilla Jukka Veijola, PPSHP [email protected] 040 8474 263 18 Kuntoutuksen seuraava askel: Kuntoutus kiinteämmin osaksi hoitoprosessia 20 Laboratoriolääkäri salapoliisina 21 Nuoret maalasivat seinämaalaukset SIVUNVALMISTUS 22 Kumppanuutta yli erikoisalarajojen Marika Määttä, Erweko (taitto) Ari Honkonen, Erweko (kuvat) 23 Aikuisten lihavuuden hoidolle uusi hoitoketju TOIMITUSNEUVOSTO Pj. Hannu Leskinen Kauko Halmetoja Juha Jääskeläinen Pirjo Kejonen Juha Korpelainen Aino-Liisa Oukka Pasi Parkkila Jarkko Raatikainen Tuula Virsiheimo Heikki Wiik 26 Muutos ei ole tapahtuma – se on prosessi 27 PPSHP hopeatasolle savuttomuuden edistämisessä 29 Kaksi uutta HALO-suositusta 30 Oulu suurten kaupunkien ykkönen terveyttä edistävässä liikunnassa 31 Kiitos lahjoituksesta 32 Riitta Kankaanpää – Oulaskankaan sairaalan Vuoden Saikkulainen TOIMITUKSEN OSOITE Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kajaanintie 50 PL 10, 90029 OYS 33 Vastasyntyneiden teho- ja hoitoyksikön osasto 55 sai mukavia joulutervehdyksiä 33 Vuoden opiskelijaohjaajat nimettiin kolmatta kertaa OSOITTEEN MUUTOKSET 35 Kouluterveydenhuollon kehittäminen päihdeperheessä elävien nuorten auttamiseksi [email protected] 08 315 4698 ILMOITUKSET 21 Olavi Määttä [email protected] 0400 881 717 POHJANPIIRI ILMESTYY V. 2015 Nro 2 Nro 3 Nro 4 Nro 5 Nro 6 24.4. 12.6. 11.9. 30.10. 11.12. PAINOPAIKKA Erweko Oy 6 KANNEN KUVA Tiina Mäki TEKSTI Liisa A hlstén K U VA T i i n a M ä k i työ ja tekijä Ulkomailla luotetaan suomalaisiin hoitajiin Anestesiahoitajaksi LONTOOSEEN Teijo Palovaara on työskennellyt OYS:ssa noin vuoden anestesiahoitajana. Helmikuussa hän vaihtaa tutut tienoot suurakaupungin traumakeskuksen oletettavasti kiireiseen rytmiin. A nestesiahoitajan työ on Teijo Palovaaran mielestä kiinnostavaa, vaikka ensin hän opiskeli vuoden matkailua ammattikorkeakoulussa ja haki vielä sen jälkeen yliopistoon suomen kieltä lukemaan. Muutos opiskelualassa ei kuitenkaan ole häntä kaduttanut. Työssään anestesiahoitajana hän valmistelee leikkaussalin toimenpidettä varten. Ennen leikkausta hän ottaa esille mm. tarvittavat leikkausvälineet, lääkkeet ja infuusionesteet ja testaa hengityskoneen toimivuuden. Anestesialääkkeen pistää yleensä lääkäri. Myös paikallispuudutuksessa tehtävien toimenpiteiden valmistelussa anestesiahoitaja on mukana. Hän varmistaa että intubaatiovälineet ovat kaiken varalta valmiina ja käyttökunnos- sa, jos potilaalle tulee toimenpiteen aikana jonkinlainen reaktio. Kaikissa tilanteissa on varmistettava, että hengitystiet pysyvät auki. Anestesiahoitajalla pitää Teijo Palovaaran mukaan olla kliinistä silmää. Toimenpiteen aikana hoitaja tarkkailee laitteiden lisäksi silmämääräisesti potilaan vointia. Leikkauksen loputtua hän kirjaa ylös lääkärin antamat jatkohoito-ohjeet. Potilaan heräämisvaiheen seurannassa lääkäri on vielä mukana. Ennen kuin intubaatioputki poistetaan, varmistetaan että potilas hengittää itse. Heräämössä myös hoidetaan potilaan pahoinvointia ja kipua sekä tarkkaillaan leikkaushaavaa ja vuodon määrää. Ennen vuodeosastolle siirtoa varmistetaan, että potilaan elintoiminnot ovat vakaat, pulssi ja verenpaine hyvällä tasolla. Työkokemusta rikastuttamaan Anestesiahoitaja on peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja, opintojen loppuvaiheessa valitaan suuntaavat opinnot ja silloin Teijo Palovaara valitsi anestesian. Harjoittelujaksot hän on pääasiassa suorittanut OYS:ssa, mutta sairaanhoitajan koulutukseen kuuluvan perusharjoittelujakson hän suoritti Ylitornion terveyskeskuksessa. ”Opiskelu antoi hyvät eväät anestesiahoitajan työhön, mutta vähän jäi harmittamaan, että säästösyistä esimerkiksi anatomian ja fysiologian opintojaksoja oli lyhennetty aiemmasta”, Teijo Palovaara sanoo. Ulkomailla suomalaista hoitajakoulutusta kuitenkin arvostetaan. Teijolle tämä tarjoaa mahdollisuuden työskennellä yhdessä neljästä Lontoon traumakeskuksista. Työt on tarkoitus aloittaa siellä helmikuussa. Ennen työsopimuksen allekirjoittamista, hänen on pitänyt läpäistä kielikoe ja Lontoossa paikanpäällä suoritettu työhaastattelu. Sairaala myös tarkistaa, että hänellä todella on suoritettuna anestesiahoitajan pätevyys. ”Leikkaussalityöskentely kiinnostaa minua ja on mielenkiintoista nähdä minkälaista on työ Britannian julkisessa sairaalassa. Paluulippua en ole ostanut, mutta uskon, että jossain vaiheessa palaan Suomeen monta kokemusta rikkaampana. Toivon, että suomalainen työnantaja silloin arvostaa ulkomailla hankittua työkokemusta”, hän kiteyttää. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 5 TEKSTI Mar t ti A hlstén K U VA T i i n a M ä k i Tulevaisuuden sairaala alkaa siirtyä PAPERILTA KONKRETIAKSI n Suunnittelukokous tutkimassa tulevaisuuden sairaalan sijoittumisvaihtoehtoja. Istumassa vasemmalta keskusleikkausosaston käyttöpäällikkö Merja Vakkala, leikkausosaston suunnittelun projektipäällikkö Vesa Anttila ja naistentautien erikoislääkäri Kati Ojala. Seisomassa vasemmalta operatiivisen tulosalueen ylihoitaja Merja Fordell, tulevaisuuden sairaalan suunnittelukoordinaattori Teemu Moilanen, tulevaisuuden sairaalan ohjelmajohtaja Kari-Pekka Tampio, hallintoylilääkäri Juha Korpelainen sekä Lasten ja naisten tulosalueen johtaja Päivi Tapanainen. 6 P OH J ANP IIRI 1/2015 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) valtuusto hyväksyi joulukuussa Tulevaisuuden sairaala 2030 -ohjelman suunnittelua ohjaavan masterplanin sekä ensimmäisen osahankkeen, lasten ja naisten sairaalan hankesuunnitelman. PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 7 T ulevaisuuden sairaala 2030 on vuonna 2012 käynnistynyt ohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa PPSHP:n sairaaloiden toimintaa sekä rakentaa ja peruskorjata kiinteistöt vastaamaan nykyajan vaatimuksia ja tulevaisuuden haasteita. Valtuuston hyväksymä masterplan on asiakirja, jossa määritellään sairaalan tulevan kehittämisen pääperiaatteet ja toimenpiteet. Masterplan on tässä vaiheessa rajattu koskemaan OYS:n uudistamista. Myös Oulaskankaan ja Visalan sairaalakiinteistöt ovat uudistamisen tarpeessa, mutta niitä koskeva uudistamisohjelma laaditaan myöhemmin. ”Masterplan toimii sairaalan rakentamisen ja uudistamisen pitkän tähtäimen strategiana. Siinä kuvataan toimenpiteet ja pääperiaatteet OYS:n tulevalle kehittämiselle. Sen avulla myös varmistetaan, että nopeasti eteen tulevat pienet korjaukset toteutetaan siten, että ne istuvat pitkän tähtäimen kehittämislinjaan”, sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen kertoo. Kolme vaihtoehtoa Masterplanissa on hahmoteltu kolme eri vaihtoehtoa OYS:n uudistamiseksi. Valtuusto päättää myöhemmin, mikä niistä valitaan. Vahvimmin valmistelussa on ollut esillä pohjoinen vaihtoehto. Se toteutettaisiin suurimmaksi osaksi nykyisen rakennusalueen sisälle. Pesulan pohjoispuolella rakennusalueen rajaa jouduttaisiin todennäköisesti laajentamaan. Tämä vaihtoehto siirtäisi sairaalan painopisteen sisäänkäynteineen länteen. Eteläinen vaihtoehto toteutettaisiin suurimmaksi nykyisen S-rakennusosan päälle. Vaihtoehdossa tultaisiin kiinni Medipoliksen tonttiin. Välikkö-vaihtoehdossa rakennusalueen rajaa laajennettaisiin itää kohti nykyisen rampin paikalle. Kaikissa vaihtoehdossa pitäisi muuttaa liikennejärjestelyjä, jotka vaativat kaavamuutoksen. ”Kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon sisältyy vanhan säilyttämistä ja remontoimista sekä uudisrakentamista. Olipa valinta mikä tahansa, se toteutetaan vaiheit- Masterplan toimii sairaalan rakentamisen ja uudistamisen pitkän tähtäimen strategiana. tain pitkällä ajanjaksolla. Emme pysty ennustamaan tulevaisuutta riittävä tarkasti muutaman vuosikymmenen päähän. Siksi jokainen vaihtoehto on joustava siten, että suunnittelua voidaan tarkentaa myöhäisemmässä vaiheessa”, Hannu Leskinen sanoo. Toiminnan uudistamisen ohjelma Ohjelmajohtaja Kari-Pekka Tampio kertoo, että Tulevaisuuden sairaala -uudistamisohjelma on ennen kaikkea toiminnan uudistamisen hanke. Tilat ovat väline muuttaa hoitoprosesseja ja tilojen pitää pystyä mukautumaan tulevaisuudessa myös sellaisiin prosesseihin ja uusiin teknologioihin, joista ei vielä ole tietoa. Siksi Tulevaisuuden sairaalaa on suunniteltu paitsi tilojen ja rakenteiden nä- kökulmasta, erityisesti myös potilaiden ja toimintaprosessien näkökulmasta. ”Olemme kartoittaneet nykytoimintaa ja sitä, mihin toiminnalliset muutokset kohdistuvat ja miten toimintoja voidaan kehittää ja optimoida. Mitkä ovat eri toimintojen keskinäiset suhteet? Olemme tarkastelleet, miten tilat nyt sijoittuvat kiinteistöissä ja miten niitä nyt hyödynnetään. Olemme arvioineet, missä elinkaaren vaiheessa sairaalan eri osat ovat”, Tampio kertoo. Lisäksi on tarkasteltu tontin käytön erilaisia mahdollisuuksia ja tulevaisuuden laajenemissuuntia sekä alueen liikennevirtoja. Masteplanissa esitetyt kolme vaihtoehtoa perustuvat kaikki ajatukselle, että sairaalan aluetta tiivistetään ja kulkua ja ohjausta selkeytetään sairaalan sisällä. n Tulevaisuuden sairaalan kolme sijoitusvaihtoehtoa. kuva OYS 8 P OH J ANP IIRI 1/2015 . kuva Tiina Mäki Ensimmäinen vaihe LASTEN JA NAISTEN SAIRAALA Tulevaisuuden sairaala -ohjelman ensimmäinen Masterplan numeroina osahanke on uusi lasten ja naisten sairaala. Valtuusto hyväksyi sen hankesuunnitelman samassa kokouksessa, jossa masterplan • OYS:n kiinteistöjen bruttopinta-ala on tällä hetkellä noin 300 000 neliömetriä, josta masterplanin kohteena olevan Oulun yliopistollisen sairaalan osuus on yli 200 000 neliömetriä. • Toteutusvaiheet ajoittuvat vuosille 2015–2030. • Uudisrakentamista yhteensä noin 250 miljoonaa euroa. • Korjausrakentamista yhteensä noin 250 miljoonaa euroa. • Kokonaiskustannukset noin 500 miljoonaa euroa. • Toiminnan tuottavuuden parantamisella tarkoitus kattaa investointikustannukset ja pyrkiä kokonaistaloudellisimpaan ratkaisuun pitkällä aikajänteellä. kuva Juha Sarkkinen OYS:ssa uuden teknologian käyttöönottoa hidastaa ikääntynyt rakennuskanta, joka soveltuu huonosti nykytekniikan vaatimuksiin. Tulevaisuuden sairaalan suunnittelussa varaudutaan siihen, että tiloja voidaan muuntaa sellaisenkin teknologian käyttöön, josta tänä päivänä ei vielä tiedetä mitään. hyväksyttiin. L asten ja naisten sairaala valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi useasta syystä. Yksi on se, että nykyiset tilat ovat huonossa kunnossa. Toinen tärkeä syy on se, että vapautuvia tiloja voidaan muuntaa väistötiloiksi, kun tulevaisuuden sairaala -ohjelma etenee. Väistötiloja tarvitaan, koska sairaalatoimintaa ei voi keskeyttää rakennustöiden takia. Lasten ja naisten tulosalueen johtaja Päivi Tapanainen sanoo, että nykyiset naisten- ja lastentautiklinikoiden tilat on suunniteltu 1960–70 lukujen vaatimustasoa ja hoitomahdollisuuksia vastaaviksi. Neljänkymmenen vuoden aikana tilat ovat jääneet kehityksestä jälkeen sekä toiminnallisesti että määrällisesti, koska hoito- ja tutkimusmenetelmät ovat muuttuneet. ”Kiireellisen hoidon asetus asettaa selvät uudet tasovaatimukset synnytysten, vastasyntyneiden ja lasten hoidolle. Lisäksi hoitokäytännöt ovat muuttuneet siten, että vuodeosastohoito on vähentynyt, avohoito on lisääntynyt ja perhekeskeisyyden vaa- timukset ovat kasvaneet. Myös potilasturvallisuuden, lisääntyvän lääkintätekniikan, tietosuojan ja hyvän sairaalahygienian varmistaminen nykyaikaisessa sairaalassa on entistä tärkeämpää”, Tapanainen sanoo. Erillään olevia toimintoja yhdistetään Uusi lasten ja naisten sairaala yhdistää toisiinsa nyt erillään olevia pieniä yksiköitä. Toiminnan keskittäminen ja tiivistäminen parantaa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. Toiminnan tehostumisella lasketaan saavutettavan 10–15 prosentin parannus tuottavuudessa. ”Tärkeimmät muutokset nykyisiin tiloihin ja toimintoihin uudessa sairaalassa ovat synnytysosaston ja vastasyntyneiden hoidon sijoittaminen vierekkäin, lasten päivystystoiminnan nitominen uuden sairaalan saumattomaksi osaksi, vastasyntyneiden ja lasten teho-osaston toimiminen yhtenä yksikkönä, avohoitotoiminnan lisääminen, päivä- ja lyhytjälkihoitoisen >> PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 9 TEKSTI Mar t ti A hlstén kuva Tiina Mäki kirurgian kehittäminen leikkaustoiminnassa sekä yhdistelmäosastot”, Päivi Tapanainen kertoo. ”Suunnitelmassa korostuvat perhekeskeisyys ja lapsen ja äidin varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen, jotka kaikki viimeaikaisten tutkimusten perusteella parantavat lasten pitkäaikaisennustetta. Lisäksi mahdollistetaan potilaiden ja heidän omaistensa aktiivinen osallistuminen hoitoon.” Rakentamispäätös joulukuussa Lasten ja naisten sairaalan sijoittamiselle on selvitetty useita vaihtoehtoja. Valtuusto päätti, että suunnittelun pohjaksi valitaan malli, jossa sairaala sijoitettaisiin OYS:n tontin pohjoisosaan. Valtuusto tekee lopullisen sijoittumispäätöksen kesällä 2015 ja rakentamispäätöksen joulukuussa 2015. Rakennustyöt käynnistynevät vuoden 2016 aikana. Uuteen lasten ja naisten sairaalaan tulee yhteensä 161 sairaansijaa, joista 77 lasten osastoille ja 84 naisten osastoille. Hoitohenkilöstöä uudessa sairaalassa arvioidaan olevan noin 540. Lasten ja naisten sairaalan kustannusarvio on 70–80 miljoonaa euroa. Valtuusto päätti, että kun tulevaisuuden sairaala -ohjelma etenee, jokainen yli 20 miljoonan suuruinen osahanke tuodaan valtuuston päätettäväksi. n kuva Tiina Mäki Nykyisen lastensairaalan tilat ovat käyneet kovin ahtaiksi. Uuden lasten ja naisten sairaalan tavoitteet • Uusi, kustannustehokas ja hyvin toimiva kokonaisuus. Mahdollistaa potilaslähtöisen hoidon. • Synnytyssalit ja vastasyntyneiden hoitotilat riittävät jos synnyttäjien määrä kasvaa. • Synnyttäjät ja vastasyntyneet hoidetaan yhdessä yksikössä. • Lasten oikeus vanhempien läsnäoloon sairaala hoidon aikana turvataan. • Vastasyntyneiden tehohoito toteutetaan turvallisesti synnytyssalien lähellä eikä vastasyntyneitä jouduta siirtämään epävakaassa tilassa toiseen rakennukseen. • Lasten päivystyksestä voidaan luoda oma toimiva ja lasten tarpeet huomioiva kokonaisuutensa osana muuta päivystystoimintaa. • Monia lastenklinikan ja naistenklinikan toimintoja muutetaan avohoitotoiminnaksi. • Uusi sairaala tukee työtilojen suunnittelun avulla henkilöstön joustavaa toimintaa yhdessä, parantaa henkilöstön työhyvinvointia ja työpaikan veto voimaisuutta. kuva Tiina Mäki Potilaslähtöisyys on uuden lasten ja naisten sairaalan suunnittelun perusta. 10 P OH J ANP IIRI 1/2015 TEKSTI Mar t ti A hlstén K U VA T i i n a M ä k i TYÖHYVINVOINTIPALVELUITA nyt myös sähköisesti Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on otettu vuoden 2015 alussa käyttöön sähköiset terveys- ja työhyvinvointi palvelut. Selainkäyttöinen sovelluspalvelu on tarkoitettu sairaanhoitopiirin koko henkilöstön terveyden- ja työhyvinvoinnin edistämiseen. U usi sähköinen palvelu ei korvaa mitään jo tarjolla olevia työterveyshuollon palveluita, vaan se tukee henkilökunnan omatoimista terveyden edistämistä ja omahoitoa. Palvelukokonaisuuden avulla henkilöstöllä on mahdollisuus saada tietoa omasta terveydestä ja työhyvinvoinnista sekä saada tukea, ohjeita ja valmennusta omahoidon edistämiseen. Sähköiset terveys- ja työhyvinvointipalvelut on Duodecimin kehittämä järjestelmä. Se perustuu väestötutkimuksiin sekä terveyden edistämistä ja omahoitoa koskeviin, olemassa oleviin tietokantoihin. Niihin on yhdistetty sairaanhoitopiirille räätälöity palvelunohjaus, jossa on määritelty muun muassa millaisia valmennusohjelmia palveluun sisältyy ja millaisissa tilanteissa järjestelmä ohjaa työntekijän ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon. 18 valmennusohjelmaa Sähköiseen palveluun kuuluvia osoita ovat Työterveyskirjasto, Sähköinen terveystarkastus ja -valmennus, Työhyvinvoinnin itsevalmennus ja eOmahoito kirjasto. Työterveyskirjastosta löytyy luotettavaa tietoa työhyvinvoinnista, työturvallisuudesta, työterveydestä, sairauksista sekä niiden ehkäisystä ja omahoidosta. Sähköisen terveystarkastuksen ja -valmennuksen avulla voi parantaa mahdollisuuksia hyvään ja terveeseen elämään ja saada tietoa terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Palvelu ohjaa myös sairaanhoitopiirin työhyvinvointia edistäviin palveluihin ja työkykyä edistäviin tukitoimiin. Sähköisen valmennuksen avulla työntekijä voi asettaa itselleen terveystavoitteita, oppia uusia terveyttä edistäviä taitoja ja seurata niissä edistymistä. Sähköinen valmentaja antaa neuvoja, tukea ja palautetta. Valmennusohjelmia on tällä hetkellä 18 ja kukin niistä kestää keskimäärin kolme kuukautta. Valmennukset toteutetaan sähköpostiviestien avulla. Työhyvinvoinnin itsevalmennuksen ohjelma sisältää runsaasti vaihtoehtoisia keinoja ylläpitää ja kehittää hyvinvointia ja suorituskykyä työssä. Sen avulla voidaan ehkäistä työhön liittyviä työkykyhaasteita. eOmahoitokirjasto tarjoaa kattavaa ja syventävää tietoa pitkäaikaissairauksien hoidosta sekä parantaa omahoitovalmiuksia. Tämän lisäksi eOmahoitokirjastossa on verkkokursseja sekä tietoiskuja ja hoito-ohjeita sisältäviä videoita. Tietoa myös työterveyspalveluiden kehittämiseen Sähköiset terveys- ja työhyvinvointipalvelut löytyvät sairaanhoitopiirin intranetistä. Niihin kirjaudutaan oman vastuualueen linsenssikoodilla, minkä jälkeen kukin käyttäjä luo itselleen omat henkilökohtaiset tunnukset. Tunnusten luomisen jälkeen palvelua on mahdollista käyttää miltä tahansa koneelta, esimerkiksi kotona. Sähköisiä palveluita tullaan hyödyntämään myös sairaanhoitopiirin terveyttä ja työhyvinvointia edistävän toiminnan kehittämisessä, toimintojen kohdistamisessa sekä lakisääteisen terveysseurannan tukena. Järjestelmästä on mahdollista saada henkilöstön terveyttä kuvaavia raportteja koko sairaanhoitopiirin, tulosalueiden ja vastuualueiden tasolla. Yksittäisen henkilön tiedot on suojattu siten, että niihin pääse käsiksi vain hän itse tai joku hänen valtuuttamansa. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 11 TEKSTI Mar t ti A hlstén K U VAT T i i n a M ä k i Esko edelleen YKKÖNEN Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) Esko-potilaskertomus on valittu toista kertaa peräkkäin Suomen parhaaksi erikoissairaanhoidon potilaskertomusohjelmistoksi. ” Potilaskertomukset lääkärin työvälineenä 2014” -tutkimuksen tulokset julkistettiin joulukuussa. Tutkimuksen toteuttivat Suomen lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto. Esko sai eniten kiitettäviä arvosanoja ja oli kokonaisarvosanoissa käyttäjäkokemusten mukaan paras erikoissairaanhoidon ohjelmisto Suomessa. Eskon kouluarvosana oli 7,3, kun keskimääräinen arvosana ohjelmistoille oli 6,6. Tulos on sama kuin vuonna 2010, jolloin lähes 4 000 vastannutta lääkäriä kattava tutkimus tehtiin edellisen kerran. Molemmissa tutkimuksissa Eskon valteiksi mainittiin ohjelmiston vakaus, nopeus ja loogisuus. Käyttäjien mielestä se on helppo oppia. Tutkimus tehtiin keväällä 2014, jolloin terveydenhuollon organisaatioissa oli toistakymmentä eri perusjärjestelmien tuotemerkkiä. Lisäksi oli käytössä satoja erillisjärjestelmiä. Valtakunnallisista tietojärjestelmä- palveluista (Kanta-palvelut) sähköinen resepti oli ollut käytössä julkisessa terveydenhuollossa 1–3 vuoden ajan. Tutkimushetkellä ainoastaan Itä-Savon sairaanhoitopiiri käytti potilastiedon arkistoa. Myös osa yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköistä oli jo liittynyt sähköiseen reseptiin. Eskoa suunniteltu käyttäjäkeskeisesti Tutkimuksen tulosten perusteella lääkäreiden arviot potilastietojärjestelmistä ovat edelleen kriittisiä. Yksittäisissä toiminnallisuuksissa on päästy eteenpäin, mutta käyttäjäkokemuksissa ei ole keskimäärin tapahtunut muutosta vuodesta 2010. Tutkijoiden mukaan Järjestelmäkehityksessä on otettava aiemaa paremmin huomioon käyttäjäkokemukset. Kehittämistyön keskiöön on nostettava järjestelmien vakauden ja nopeuden parantaminen sekä tiedonkulku eri organisaatioiden välillä. Hyvin toimivat tietojärjestelmät ovat edellytys sote-uudistuksen onnistumiselle ”Kaikissa Eskon toiminnallisuuden kehittämishankkeissa on mukana asiantuntijalääkäri ja ennen uusien osioiden käyttöönottoa tehdään perusteelliset käyttäjätestaukset todellisilla käyttäjillä. Ohjelmistoa kehitetään uusimmilla web-suunnittelun työkaluilla”, järjestelmäpäällikkö Pasi Meriläinen PPSHP:n tietohallinnosta kuvasi Eskon suunnitteluprosessia käytettävyystutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Harva maa yhtä pitkällä ”Nyt julkistettu käyttäjäkokemustutkimus on tiettävästi laajin lääkäreille suunnattu maailmassa. Vaikka muissa Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa on tehty käytettävyystutkimuksia, ne ovat kysymyksiltään rajatumpia tai keskittyvät suppeampaan ohjelmiston ja toiminnallisuuden osioon”, sanoo terveydenhuollon tietojär- jestelmien professori Jarmo Reponen Oulun yliopistosta. Hän arvioi yhdeksi syyksi Eskon ykkössijalle sen, että suunnittelussa on panostettu käyttäjäkeskeisyyteen. Reponen kertoo, että kansainvälisen yleislääkärien järjestön WONCAn presidentti Michael Kidd ihasteli Suomeen tehdyn kongressimatkan raportissaan Suomen terveydenhuollon toimivia alueellisia tietojärjestelmiä. Harvassa maassa ollaan yhtä pitkällä. ”Vaikka tutkimus nyt listasi paljon tyytymättömyyden aiheita ja kohteita, joissa olisi parantamisen varaa, ehkä kuitenkin olisi syytä juhlistaa tuota Kiddin kommenttia sen sijaan että suomalaiskansalliseen tapaan yleensä ripottelemme tuhkaa päällemme”, Reponen sanoo. ”PPSHP:n alueella nimenomaan Kunta-Esko tuo yleislääkärin työpöydälle erikoissairaanhoidon koko kertomuksen ja Potilastiedon arkistoon liittyminen laajemman näkymän.” n Yhteispäivystyksen projektipäällikkö Ari Luukinen ja sairaanhoitaja Marja Ylilehto tutkimassa kehitteillä olevaa Eskon uutta lisäosaa, jolla pystytään tehostamaan päivystys potilaiden hoitoa. Lisäosan avulla henkilökunta saa lähes reaaliaikaisen tiedon potilaan hoidon vaiheesta ja esimerkiksi valmistuneista laboratoriotuloksista ja röntgenkuvista. Tavoitteena on ottaa lisäosa käyttöön ensi vuoden alkupuoliskolla. 12 P OH J ANP IIRI 1/2015 TEKSTI Liisa A hlstén K U VA L ä ä k ä r i l i i t t o / Ju k k a My k k ä ne n ARVOSTETTU ÄYRÄPÄÄ-PALKINTO oululaiselle sydäntutkimukselle Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin vuoden 2015 Matti Äyräpään palkinto, 20 000 euroa, luovutettiin professori Heikki Huikurille Helsingin Lääkäri päivien avajaisissa. Hänen tutkimuksensa on suuntautunut äkillisen, odottamattoman sydänpysähdyksen vaaran arviointiin sekä sydänperäisten äkkikuolemien tutkimukseen. H Palkinnon saaja pitää Matti Äyräpää -luennon. Huikuri on toiminut Oulun yliopiston kardio logian professorina vuodesta 1997 lähtien ja johtanut Oulun yliopiston kliinisen lääketieteen laitosta vuodesta 2009. Huikuri johtaa omaa tutkimusryhmäänsä Oulun yliopiston Medical Research Center -tutkimusyksikössä. Duodecimin hallituksen puheenjohtaja, professori Anne Pitkärannan mukaan Heikki Huikuri on merkittävä ja arvostettu sydämen sykkeen ja sydänperäisen äkkikuoleman tutkija, jonka tieteellinen panos on ollut erittäin huomattava ja vaikuttaa ratkaisevasti moniin hoitokäytäntöihin Suomessa ja kansainvälisesti. Huikurin tutkimusryhmä on tunnistanut yhdessä oikeuslääketieteen tutkijoiden kanssa Oulusta kerätystä aineistosta uuden, nuorten ihmisten äkkikuolemia aiheuttavan tautiryhmän, idiopaattisen sydänlihasfibroosin, joka on alle 35-vuotiailla yleisin odottamattoman sydänpysähdyksen aiheuttaja PohjoisSuomessa. Tällä hetkellä tutkimusryhmä keskittyy tautiryhmän syiden ja eikki taudinkulun selvittämiseen. Tutkimus voi johtaa lopulta uusien, äkillisiä sydänperäisiä äkkikuolemia ehkäisevien kohdennettujen strategioiden kehittämiseen. Huikurin tutkimustyö on osoitus kliinisen tutkimuksen tärkeydestä ja tutkimuksen liittymisestä tiiviisti lääkärin kliiniseen arkeen. Suomi otollinen maa tutkimukselle ”Idiopaattisen sydänlihasfibroosin ainoana löydöksenä on runsas sidekudoksen kertymä sydämeen. Se on yllättävä löydös nuorilla ihmisillä. Oma tutkimuksemme ei kuitenkaan ole keskittynyt ainoastaan nuoriin”, vaan tutkimme myös keski-ikäisten ja vanhempienkin henkilöiden odottamattoman sydänpysähdyksen syitä ja vaaratekijöitä, Heikki Huikuri kertoo. Hän epäilee, että sydämen sidekudoskertymä sydänpysähdyksen aiheuttajana saattaa olla yleisempää muuallakin maailmassa, mutta sitä ei ehkä ole oikein diagnosoitu. Meillä Suomessa on lainsäädäntömme vuoksi poikkeuksellisen laajat ruumiinavausaineistot, johon kuuluvat tarkat mikroskooppiset tutkimukset sydänlihaksesta. Tämä saattaa osin selittää sen, miksi poikkeavaa sidekudoskertymää todetaan yleisemmin. Mielenkiintoista tutkittavaa riittää. ”Jos sidekudoskertymä on esimerkiksi geenivirheen aiheuttama, niin täytyy muistaa, että meillä on Suomessa hyvin suuria eroja ihmisten perimässä vaikkapa Pohjois-Suomen, Savon tai Lounais-Suomen välillä. Pohjoissuomalaisten ihmisten genomi poikkeaa lounaissuomalaisten genomista yhtä paljon kuin ruotsalaisten genomi englantilaisten genomista. Tietyt rytmihäiriöalttiutta lisäävät geenipoikkeavuudet näkyvät usein sydänfilmissä”, Huikuri toteaa. Sydänpysähdys yleinen kuolinsyy Äkillinen sydänpysähdys on länsimaissa yleisin tapa kuolla. Kolmasosa ihmisistä kuolee äkillisesti silloin kun sepelvaltimo menee äkillisesti tukkoon ja he eivät koskaan ehdi sairaalaan asti. Sydänfilmi kertoo joskus suurentuneen sydänpysähdyksen vaaran. Se, onko keski-ikäisiltä järkevää rekisteröidä rutiinisti sydänfilmi seulontamenetelmänä, on avoin kysymys. Seurauksena voi olla vääriä positiivisia tuloksia, joilla vain turhaan huolestutetaan ihmisiä ja aiheutetaan turhia lisätutkimuksia. Sydänpysähdysten riskit kiinnostavat kansainvälisestikin. ”Olemme päätutkijana kansainvälisessä yli 70 keskuksessa ympäri maailmaa meneillään olevassa tutkimuksessa, jossa seurataan sellaisia sydäninfarktin sairastaneita potilaita, joilla on tavallista suurempi sydänpysähdyksen riski. Puolelle potilaista asennetaan rytmihäiriötahdistin, joka käytännössä estää rytmihäiriöstä aiheutuvan sydänpysähdyksen ja puolet on seurantaryhmää. Tutkimus on vielä alkuvaiheessa, joten tuloksia voidaan odottaa aikaisintaan vajaan kymmenen vuoden kuluttua”, Huikuri kertoo. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun puhutaan nuorista äkilliseen sydänpysähdykseen kuolleista, ajatellaan, että heillä jäi iso osa elämästä elämättä. Iäkkäillä äkillinen sydänpysähdys sen sijaan on hänen mielestään usein hyvä tapa kuolla. – Ei tarvitse jäädä virumaan mihinkään hoivakotiin. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 13 TEKSTI Liisa A hlstén K U VAT T i i n a M ä k i Suomen Epilepsiatutkimuksen tukisäätiön lahjoitus Lastenneurologian osasto sai LIIKUTELTAVAN VIDEO-EEG TELEMETRIA-LAITTEEN Suomen Epilepsiatutkimuksen tukisäätiö lahjoitti OYS:n lastenneurologiselle osastolle noin 30 000 euroa laitehankintaa varten. Lahjoitus mahdollisti video-EEG telemetria-laitteen hankinnan. L professori Heikki Rantalan mukaan videoEEG telemetria-laittetta tarvitaan erityisesti vastasyntyneiden vauvojen tutkimiseen. Aikaisemmin vastasyntyneiden osastolla ei tällaista mahdollisuutta ole ollut. ”Kuitenkin vastasyntyneillä on paljon sellaisia kohtauksellisia oireita, josta ei pelkästään lasta seuraamalla pystytä sanomaan, onko se epilepsiaa vai ei. On tärkeää päästä yhtä aikaa näkemään oire videolta ja tarkastella samalla EEG:tä. Silloin nähdään, onko se aivoperäinen epileptinen kohtaus vai jotain muuta. Vain 20 prosenttia vastasyntyneiden kohtauksista on epilepsiaa, mutta 14 astenneurologian P OH J ANP IIRI 1/2015 heillä on aika paljon kohtauksia, joiden alkuperä on syytä selvittää”, Rantala toteaa. Uusi laite on liikuteltava kun taas aikaisemmin lastenklinikassa ollut EEG-laite on kiinteä, ja sen käyttöä jouduttiin jonottamaan. Näin esimerkiksi vastasyntyneiden päivystyksellinen tutkimus ei ollut mahdollista. Uutta laitetta voidaan osastohoitaja Mari Sipilän mukaan käyttää joustavasti ja se parantaa hoidon laatua. Nauhoituksia yön yli Uudella laitteella voidaan lapsesta nauhoittaa EEG:tä vaikka yön yli, ja näin saadaan informaatiota lapsen vireystilasta, nukahta- misesta ja heräämisestä. Tutkimuksen aikana lapsella on päässään ”myssy”, johon anturit kiinnitetään. ”Kun vanhan laitteen käyttö on ollut varausaikoihin rajattua, ovat sillä saadut tulokset olleet sattumanvaraisia.Ei ole ollenkaan varmaa, että kohtaus tulee lapsen ollessa EEG-laitteessa. Nyt voidaan odottaa kohtaushetkeä ja saadaan aivosähkökäyrää rekisteröityä tarkempaa selvittelyä varten”, Mika Kallio toteaa. Suomen Epilepsiatutkimuksen tukisäätiötä edustava neurologi Hanna Ansakorpi kertoo, että säätiö halusi lahjoittaa jotakin sellaista, mitä lastenneurologialla tarvitaan, mutta mitä sinne ei ole pystytty hankkimaan. Suomen Epilepsiatutki muksen tukisäätiön rahalahjoituksen turvin hankittu video-EEG telemetria-laite mahdollistaa lasten päivystykselliset tutkimukset. Kuvassa säätiötä edustava neurologi Hanna Ansakorpi, professori Heikki Rantala, osastonhoitaja Mari Sipilä ja ylilääkäri Mika Kallio. Video-EEG telemetria-laite tuo hänen mukaansa hoitoon heti konkreettista apua ja hyödyttää koko PPSHP:n erva-aluetta. Säätiön historiassa lahjoitus on merkittävä, eikä se vuonna 2014 jaa varsinaisia apurahoja. n TEKSTI Liisa A hlstén K U VA Pe k k a Huo v i ne n Vuoden hoitotyöntekijä kehuu Diabeetiikkoäidit ovat HOITOMYÖNTEISIÄ Vuoden 2014 hoitotyöntekijäksi nimetty kätilö Tuula Ala-Ilkka saa tehdä töitä hyvin motivoituneiden asiakkaiden kanssa, kun hänellä on jo pitkästi yli kolmenkymmenen vuoden ajan ollut vastuullaan diabeetikko äitien ohjanta ja seuranta, ensin osastolla ja myöhemmin äitiyspoliklinikalla. D käyvät äitiysneuvolassa niin kuin muutkin raskaana olevat äidit ja saavat äitiysneuvolassa esimerkiksi äitiysvalmennusta ja muita neuvolapalveluita ihan normaaliin tapaan, mutta lisäksi he ovat koko raskautensa ajan erikoissairaanhoidon seurannassa diabeteksen vuoksi. ”Nykyään enää harvoin tapaa odottavia äitejä, joilla sokeritasapaino on todella huonolla tolalla. Insuliinipumput, kynät, mittarit ja glukoosisensorointi mahdollistavat hyvin tarkan sokeriseurannan sellaisillakin äideillä, iabeetikkoäidit joilla itsellään on puutteelliset tuntemukset alhaisesta sokerista”, Tuula Ala-Ilkka kertoo. Vauva hoitaa äitiä Syntyvä lapsi on hänen mukaansa hyvä hoidon motivaattori. Sellaisetkin naiset, joilla sokeritasapaino on ennen raskautta ollut vähän kehnosti hoidettu, motivoituvat raskauden aikana hoitamaan itseään paremmin, koska tietävät, että sillä on merkitystä tulevaan lapseen. Nykyään tiedetään, että huono hoitotasapaino vaikuttaa jo alkuraskaudessa sikiön kehi tykseen ja saattaa aiheuttaa rakenteellisia vaurioita. ”Vuosien varrella on alkanut tulla yhä enemmän lähetteitä suunnittelukäynneille, jotta tulevan äidin diabetestasapaino saataisiin korjattua jo ennen raskautta, Tuula Ala-Ilkka sanoo. Nykyaikainen, hyvä diabeteksen hoito raskauden aikana on vaikuttanut siihen, että raskautta ei enää yleensä tarvitse purkaa keisarinleikkauksen avulla, vaan raskaus saa edetä normaaliin tapaan ja äidit voivat synnyttää lapsensa luonnollisella tavalla alateitse. Pitkät potilassuhteet työn suolana Tuula Ala-Ilkan uran alkuaikoina 70-luvun loppupuolella diabeetikkoäidit joutuivat monesti tulemaan sairaalaan verensokerin tasapainotusta varten jo siinä 34 raskausviikon vaiheilla ja odottelemaan sairaalassa siihen asti kunnes lapsi syntyi, yleensä keisarinleikkauksella. Oppikirjojen mukaan diabeetikkoäitien vauvat olivat isokokoisia kesko- Tuula Ala-Ilkalle joulun alla luovutettu kunnia kirja oli kuin yksi joululahjoista. sia. Ts. kooltaan isoja, mutta sikiöiältään keskosia. Eläkeikään ei Tuula Ala-Ilkalla ole enää kovin monta vuotta. Uransa aikana hän on kouluttanut monta uutta kätilöä diabeetikkoäitien hoitoon. Tilanne on siinä mielessä hyvä, että työn jatkajia on valmiina. Mutta hän toivoo, että jollakin olisi tulevaisuudessa, niin kuin hänellä nykyään, vastuu näiden äitien hoitamisesta. Hän uskoo, että niin potilaalle kuin hoitajallekin on mukavampaa, jos hoidosta pääsee keskustelemaan aina tutun hoitajan kanssa. Yksi diabetestyön antoisa puoli onkin juuri siinä, että potilassuhteet ovat usein pitkäaikaisia. Sama äiti voi olla potilaana useamman raskauden aikana. n Kehitysvammahuollon yt-neuvottelut päätökseen – ei irtisanomisia P ohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kehitysvammahuollon henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut aloitettiin 7.10.2014 ja saatiin päätökseen 3.12.2014. Neuvottelujen lopputuloksena kehitysvammahuollosta vähennetään 44,5 henkilön työpanos. Henkilöstövähennykset to- teutetaan siirtämällä 21 työntekijää kehitysvammahuollosta sairaanhoitopiirissä vapautuneisiin muihin tehtäviin, kahdeksan työntekijää siirtyy asukkaiden mukana liikkeenluovutuksella yksityiselle palveluntuottajalle. Muut vähennykset tapahtuvat mm. eläkeratkaisujen kautta. Irtisanomisia ei tule. Henkilöstön vähentämistarve perustuu kehitysvammahuollon rakennemuutokseen, jossa kehitysvammahuollon laitosasumista vähennetään valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Tahkokankaan palvelukeskus keskittyy tulevaisuudessa erityisesti kehitysvammaisten tutkimus-, kuntoutus-, hoito- ja krii- sipalveluihin. Yt-neuvottelut sujuivat hyvässä yhteistyössä kaikkien neuvottelun osapuolten kanssa, mistä henkilöstöjohtaja Juha Jääskeläinen haluaa työnantajan puolesta lausua erityiset kiitoksensa. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 15 K U VAT T i i n a M ä k i Kesärekry Kotkassa suurmenestys Sairaalan toimintaa esiteltiin HELLYYDELLÄ JA HUUMORILLA V uoden 2015 Kesärekry -tilaisuus kokosi tammikuussa ravintola Kotkaan runsaasti kesätöistä kiinnostuneita. Eri yksiköt esittelivät toimintaansa tiedolla ja tunteella, hellyydellä ja huumorilla. Mukana olivat mm. OSYP, Kardiologia, Sisätautien teho-osasto, Psykiatria, Lapset ja nuoret, Syöpätautien ja hematologian pkl, Sapa ja Välinehuoltokeskus sekä Kesle, Kirurgia / os7, os8, Kirurgian klinikan Kesätyöntekijän perehdytyskäytännöt -hanke oli myös edustettuna. 16 P OH J ANP IIRI 1/2015 Avauspuheenvuoron piti rekrytointipäällikkö Sari Hirsikangas, jota seurasi hallintoylihoitaja Pirjo Kejosen puheenvuoro. Sähköinen haku www.ppshp. fi/kesätyöt on tänä vuonna käytössä ensimmäistä kertaa. Haku avautui Kesärekry-tapahtuman jälkeen ja on avoinna siihen asti, kunnes kesätyöntekijät on saatu hankittua. n Rekrytointipalvelut kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita, teitte päivästä onnistuneen! Bayerin tarkat verensokerimittarit Nyt saatavilla alueellasi! Tarkkuudella on väliä! Nykyiset hoitosuositukset vaativat tarkat verensokeritulokset, joiden avulla insuliinin annostelu on tarkempaa ja vältetään vakavat hypoglykemiat. Vuonna 2013 julkaistiin uusi ISO-standardi, jossa mittareilta vaaditaan entistä parempaa tarkkuutta. Uusi ISO-standardi sallii ±15% vaihteluvälin tuloksiin. Aikaisempi standardi salli ±20% vaihteluvälin. Kaikki Bayerin CONTOUR® NEXT -tuoteperheen verensokerimittarit ovat ISO-standardin vaatimuksia tarkempia. Tarkkuus jopa ±10%1,2,3. Jos verensokeriarvosi on 10,1 mmol/l, tulos voi vaihdella riippuen mittarin tarkkuudesta: 12.1 mmol/L 8.1 11.6 mmol/L 11.1 mmol/L 9.1 8.6 mmol/L mmol/L mmol/L Mahdollinen tulos Mahdollinen tulos Mahdollinen tulos Vanhan 2003 -standardin sallima vaihteluväli ±20% Uuden 2013 -standardin sallima vaihteluväli ±15% CONTOUR® NEXT -verensokeriliuskojen vaihteluväli vain ±10% 12.5 mmol/L 10.1 mmol/L Todellinen arvo 8.0 mmol/L Tarkkuudella on merkitystä myös hypoglykemiatapahtumissa Virheet verensokerin omaseurannassa voivat aiheuttaa sen, että hypoglykemiset tapahtumat jäävät huomaamatta Huomaamatta jääneet hypoglykemiat (≤ 3,9 mmol/l) Virheet verensokerin omaseurannassa* (%) 0% 5% 0% 10% 3,5% 15% 5,5% 20% * Verensokerin virheen määritelmä ISO 15197:2003 -tarkkuusstandardin mukaan GRØSET™ 03.15.A.FI Varmista mittarisi tarkkuus Pyydä Bayerin mittaria omasta hoitopaikastasi! Bayer Diabetes Care asiakastuki. Puh:0800 172 227. Sähköposti: [email protected] www.diabetes.bayer.fi 1.Bernstein R, Parkes JL, Goldy A, et al. A new test strip technology platform for self-monitoring of blood glucose. J Diabetes Sci Technol. 2013;7(5):1386-99. 2. ISO 15195:2013 3. Harrison, Brown, Warchal-Windham et al. Accuracy Evaluation of a New Platform of Blood Glucose Monitoring Systems With the CONTOUR NEXT Test Strip. Poster presented at the 6th international conference on Advanced Technologies & Treatments for Diabetes (ATTD), 27 February-2 March 2013, Paris, France. ® Verenglukoosin seurantajärjestelmä Verenglukoosin seurantajärjestelmä Verenglukoosin seurantajärjestelmä TEKSTI Liisa A hlstén K U VAT T i i n a M ä k i Kuntoutuksen seuraava askel Kuntoutus kiinteämmin OSAKSI HOITOPROSESSIA Lääkärin kierto vaativan kuntoutuksen osastolla (Osasto 1). Kuvissa vasemmalta apulaisylilääkäri Anne Saari, perus hoitaja Mika Huitula, ylilääkäri Mauri Kallinen ja erikoislääkäri Aki Vainionpää. Lääkinnällisen kuntoutuksen toimialaan kuuluvat kuntoutustutkimus- ja erityispoliklinikat, aivovamma-, selkäydinvamma-, spastisiteetti-pkl sekä kuntoutusosasto, hengityshalvausyksikkö, kurssiyksikkö, kuntoutuksen ostopalvelutoiminta ja ammattitautien poliklinikka. L ääkinnällinen kuntoutus on haasteiden edes- sä. Potilasmäärät kasvavat ja potilailla on entistä monitahoisemmat kuntoutuksen tarpeet. Sairaalassa potilas on nykyisin yhä lyhyemmän aikaa, mutta kuntoutus aloitetaan usein jo sairauden akuutissa vaiheessa. Akuuttilääketiede on kehittynyt ja se on johtanut tilanteeseen, jossa yhä vaikeavammaisempia kuntoutettavia on entistä enemmän. Hoidon painopisteen ollessa avohoidossa potilaita pidetään sairaalassa nykyisin niin vähän aikaa kuin se vain on mahdollista. Tämä haastaa kuntoutuksen kehittämistä, jossa tavoitteena on yhä asiakaslähtöisempien ja vaikuttavampien toimintamallien luominen. ”Akuuttihoidon jälkeen vali- 18 P OH J ANP IIRI 1/2015 tettavasti kaikki potilaat eivät saa riittävästi toimintakykyä tukevaa kuntoutusta. Jatkohoito ja -kuntoutus toteutetaan usein paikoissa, joissa on riittämättömästi kuntoutukseen kohdistettuja resursseja”, ylilääkäriksi OYS:n lääkinnällisen kuntoutuksen yksikköön Keski-Suomen keskussairaalasta syyskuussa 2012 siirtynyt Mauri Kallinen toteaa. ”Joillakin potilasryhmillä asiat ovat paremmin, esimerkiksi selkäydinvammaisten kuntoutus toimii vuonna 2011 tulleen asetuksen velvoittamana keskitetysti ja on tällä hetkellä hyvissä kantimissa. OYS toimii yhtenä kolmesta valtakunnallisesta selkäydinvammakeskuksesta, joihin on keskitetty selkäydinvammapotilaiden akuuttihoito ja välitön kuntoutus”, hän jatkaa. Moniammatillinen työskentely tarvitsee yhteisen näkemyksen Sairaalassa lääkinnällinen kuntoutus on perinteisesti moniammatillista toimintaa. Lääkäreiden lisäksi tarvitaan mm. kuntoutusohjaajia, toimintaterapeutteja, puheterapeutteja, fysioterapeutteja ja sairaanhoitajia. Uutena kuntoutussuunnittelijana aloittaneen Ulla Jämsän mukaan asiakaslähtöisen kuntoutuksen haasteena on se, että jokaisella on pyrkimys katsoa potilasta omasta ammattitaustastaan käsin, jolloin yhteinen kuntoutuksen viitekehys puuttuu. Kuntoutuksen suunnittelun pohjana tulisi olla yhteinen tulkinta ja ymmärrys potilaan tilanteesta. Lähtökohtaisesti potilaan tulee olla itse mukana kuntoutus- suunnitelmien tekemisessä, jossa määritellään kuntoutuksen tarve ja tavoite. Kansainvälinen ICF-toimintakykyluokitus ja sen viitekehys tarjoaa laajan tarkastelupohjan potilaan kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Kuntoutuksen vastuualueella onkin tarkoitus vähitellen jalkauttaa koulutuksen ja kehittämistoiminnan kautta ICF-pohjainen viitekehys käytännön kuntoutustyöhön. Ulla Jämsän mukaan kuntoutuspalveluiden kehittämisessä tarvitaan uudenlaista asiantuntijuutta ja yhteistyötä, mikä tulee esille myös hänen vastikään valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessaan. Kuntoutuksen toimintamallien kehittämiseen tarvitaan yhteistä teoreettista näkemystä kuntoutuksen ilmiöistä, tavoitteista ja kuntoutuksen toteuttamisesta. Kuntoutuksen asiantuntijuus edellyttää ammattirajoja ja eri hallinnon rajoja ylittävää verkostotyötä. OYS:ssa työskentelee eri erikoisaloilla yhteensä 21 kuntoutusohjaajaa, jotka huolehtivat potilaiden kuntoutusprosessin edistymisestä. He sijoittuvat hallinnollisesti omille erikoisaloilleen, mutta lääkinnällisellä kuntoutuksella on kuntoutusohjauksen koordinointi- ja ohjausvastuu. Kuntoutusohjaajan työ nähdään tärkeänä erikoissairaanhoidon sisällä kuntoutuksen näkökulman esille tuomisessa. Kuntoutusohjaaja on myös tärkeä yhdyshenkilö erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisessä yhteistyössä. Ensitieto- ja sopeutumisvalmennuksella eväitä sairauden kanssa elämiseen Yksi lääkinnällisen kuntoutuksen toimintamuodoista on ryhmämuotoinen potilasohjaus eli ensitieto ja sopeutumisvalmennus. ”Ensitieto- ja sopeutumisvalmennuksen tarkoitus on lisätä valmiuksia sairauden/toimintarajoitteen kanssa elämisessä. Ensitieto ja sopeutumisvalmennus tukee toimintakyvyn ylläpitämistä ja auttaa uusien toimintamal- lien luomisessa. Tiedon saanti sairaudesta ja sen hoidosta, kuntoutuksesta ja tukitoimista antaa valmiuksia sisällyttää sairaus omaan elämään kuuluvaksi ja lisätä oman elämän hallintaa. Ryhmämuotoinen toiminta mahdollistaa myös kokemusten jakamisen ja vertaistuen”, ensitieto- ja sopeutumisvalmennustoiminnan koordinoinnista ja kehittämisestä nykyisin vastaava suunnittelija Eeva-Leena Laru kertoo. Eeva-Leena Larun mukaan ensitietopäivien ja kurssien merkitys on ymmärretty erikoisaloilla. Hän arvioi kurssien merkityksen korostuvan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tähän vaikuttaa se, että hoitoaikojen lyhentymisen vuoksi aikaa ja resurssia ohjaukselle ja tuelle ei ole aina riittävästi. Myös ihmisen kyky ja mahdollisuudet vastaanottaa tietoa ja ohjausta välittömästi diagnoosin varmistuessa on rajoittunut. OYS:ssa järjestetään vuosittain noin 50 kurssia pitkäaikaissairaille tai vammautuneille aikuisille, nuorille ja lapsille. Lasten kurssit ovat aina perhekursseja, joihin vanhempien lisäksi osallistuu myös sisaruksia. Ensitieto ja sopeutumisvalmennuskurssien järjestäminen on erikoisalojen vastuulla. Lääkinnällisen kuntoutuksen rooli on toiminnan koordinointi ja kehittäminen. n ICF • Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus tunnetaan lyhenteellä ICF (International Classification of Functioning , Disability and Health). • ICF-luokitus tarjoaa yhtenäisen, kansainvälisesti sovitun kielen ja viitekehyksen, jolla eri ammattiryhmät voivat kuvata asiakkaan toimintakykyä sekä sitä edistäviä, määrittäviä ja rajoittavia tekijöitä. • Asiakaskeskeisen kuntoutusprosessin arviointiin tarvitaan tavoitteellista moniammatillista ja monialaista lähestymistapaa. • ICF-luokitus parantaa eri toimialojen ja hallinnonalojen välisessä verkostoituvassa yhteistyössä tapahtuvaa kommunikaatiota. • ICF-viitekehys itsessään ei ole toimintakyvyn arvioinnin mittari, mutta sen pohjalta on kehitetty arviointimenetelmiä ja työkaluja. • ICF:n avulla voidaan suunnitella moniammatillista työnjakoa. • ICF -luokitus korostaa asiakkaan toimintakyvyn tarkastelussa yksilöllisten tekijöiden rinnalla myös tilanne- ja ympäristötekijöiden vaikutusta. Ihmisen toimintaa ja osallisuutta yhteiskunnassa ja jokapäiväisessä elämässä kuvataan terveydentilan ja ympäristön vuorovaikutuksen pohjalta. • ICF lisää asiakkaan osallisuutta omassa kuntoutusprosessissa. • ICF tuo lisäarvoa kuntoutuksen vaikuttavuuteen. Kuntoutussuunnittelija Ulla Jämsä (ylärivi vas.) ja suunnittelija Eeva-Leena Laru yhteispotretissa kuntoutustutkimuspoliklinikan moniammatillisen työryhmän kanssa. Lisäksi vas. ylärivissä sairaanhoitaja Virpi Niemi, ammatilliset kuntoutusneuvojat Olive Heikkilä ja Pirkko Haapakoski, erikoistuva lääkäri Heidi Raitanen, toimintaterapeutti Ruut Saarinen. Alarivi (vas.) fysioterapeutti Tuija Savolainen, psykologi Ritva Rauhala, erikoislääkärit Anna-Maija Kauppila ja LL Tero Raiskila. PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 19 TEKSTI Liisa A hlstén K U VAT T i i n a M ä k i Laboratoriolääkäri SALAPOLIISINA NordLabissa annetaan laboratoriolääketieteen opetusta lääkärien peruskoulutuksessa, samoin kuin kliinisen kemian ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkärikoulutusta yhteistyössä Oulun yliopiston ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Y ksi erikoistumiskoulu- olevista lääkäreistä on aiemmin yliopistolla tutkijana työskennellyt Päivi Myllynen. Tällä hetkellä hän on sijoitettuna aineenvaihduntasairauksia tutkivaan laboratorioon. Myöhemmin erikoistumiskoulutuksessa hänellä on vuorossa muun muassa verikeskus ja hematologia. ”Aineenvaihduntasairauksien tutkiminen on tuntunut tosi kiinnostavalta, mutta odotan mielenkiinnolla myös jaksoja, joissa pääsen syventymään esimerkiksi verikeskuksen toimintaan ja hematologiaan”, hän sanoo. Päivi Myllynen pitää hyvänä sitä, että hän saa ensin itse katsoa analyysin tuloksia ja tehdä niistä omia päätelmiään. Ohjaus toimii hyvin ja lausunnot annetaan yhdessä ylilääkäri Leila Ristelin kanssa. Erikoistumisopintoihin liittyy käytännön 20 tuksessa P OH J ANP IIRI 1/2015 työskentelyn lisäksi erilaisia seminaareja, myös ulkopuolisiin koulutuksiin on mahdollista osallistua. Lääkäri, joka ei näe potilastaan Aineenvaihduntasairauksia tutkiva lääkäri ei itse tapaa potilaitaan lainkaan, näytteetkin hän saa nähtäväkseen vasta analyysin jälkeen. Kun lapsella esimerkiksi on kehitysviivästymää, saattaa lastenlääkäri miettiä, onko sen taustalla mahdollisesti joku aineenvaihduntasairaus ja lähettää näytteen laboratorioon tutkittavaksi. Erilaisia aineenvaihduntasairauksia on satoja, mutta tapaukset ovat harvinaisia. Laboratoriolääkärin työ onkin vähän kuin salapoliisin työtä. Nämä ovat sairauksia, joiden erikoistutkimuksia on hankala tulkita. – Jos nii- tä katsoo vain satunnaisesti, ei niihin pääse syntymään tarpeeksi hyvää tuntumaa. Esimerkiksi rasvahappojen beta-oksidaation häiriötä ei välttämä löydetä Oulussa vuodessa yhtään tapausta, mutta aineenvaihdunta häiriön löytyminen on tärkeää, koska hoitamattomana se voi johtaa potilaan kuolemaan tai aiheuttaa kehitysvammaisuutta. ”Aineenvaihduntasairauksien tutkiminen on haastavaa ja mielenkiintoista työtä. Se on käsityötä, toisin kuin esimerkiksi päivystyslaboratorion automaatiolinjaston nopea koneellinen analyysi. Olen valmistunut lääkäriksi vuonna 1999 ja väitellyt 2000-luvun alussa ja lisäksi olen dosentti. Tutkimustaustasta on profiilin tulkinnassa hyötyä, kun tarkastellaan onko muutos normaalia vai ei.”, Päivi Myllynen kertoo. Suomessa on päätetty laajentaa vastasyntyneiden perinnöllisten aineenvaihduntasairauksien seulontaa viiteen uuteen sairauteen. Seulonnat on jo aloitettu Helsingissä ja Turussa, myöhemmin ne on tarkoitus laajentaa koko maahan. Synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan seulonta jatkuu ennallaan. ”Seulontoja on järkevä kohdistaa niihin sairauksiin, joihin tiedetään hoito. Näin voidaan vuositasolla ehkäistä muutaman lapsen vammautuminen tai kuolema”, Päivi Myllynen toteaa. n Aineenvaihduntasairauksia tutkivan lääkärin työ on käsityötä. Päivi Myllysen mukaan vaatii pitkää harjoittelua, että oppii tulkitsemaan mitkä tulos profiilissa ovat normaaleja, mitkä poikkeavia löydöksiä. T E K S T I P i e nt e n l a s t e n p e r he y k s i k ön j a l a s t e np s y k i at r i a n p ol i k l i n i k a n v ä k i K U VAT T i i n a M ä k i Oulun kaupungin Taide- ja Mediapajan NUORET MAALASIVAT SEINÄMAALAUKSET lasten perheyksikön ja lastenpsykiatrian poliklinikan tiloihin O Taide- ja Mediapajan nuoret maalasivat työvalmentajiensa Annika Nykäsen ja Kirsi Pellikan ohjauksessa kaksi seinämaalausta Pienten lasten perheyksikön ja lastenpsykiatrian poliklinikan tiloihin. Maalaukset valikoituivat nuorten suunnittelemien kuvaehdotusten joukosta ja vastaanottajat saivat tehdä ehulun kaupungin Kuvan maalarit Essi Seppänen (vas.), Artturi Kivelä, Helmi Kilpelä, Kirsi Pellinen, Iida-Maria Iinatti. dotuksia värien suhteen. Perheyksikön lapset saivat seurata maalausprosessin etenemistä. Maalausprojekti onnistui hienosti. Taideteokset ilahduttavat päivittäin perheyksikön ja poliklinikan väkeä sekä tiloissa asioivia ja ovat saaneet runsasta positiivista palautetta. Lämpimät kiitokset projektiin osallistuneille hyvästä yhteistyöstä. n Maalaustauolla Anni Majava, Susanna Salo, Roosa Paldanius, Anniina Liukkonen. PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 21 TEKSTI Liisa A hlstén K U VAT T i i n a M ä k i Kumppanuutta yli ERIKOISALARAJOJEN Oulun yliopistollisen sairaalan Korva-, nenä-, kurkkutautien klinikka on saavuttanut 50 vuoden kunnioitettavan iän. Juhlan kunniaksi järjestettiin marraskuussa juhlasymposium erityisvastuualueen neuvottelupäivän yhteydessä klinikan henkilökunnalle sekä Oulusta valmistuneille erikoislääkäreille. S ymposiumin tervetuli- lausui professori Olli-Pekka Alho, jonka jälkeen professori Antti Palva kuvaili miten lääninsairaalasta tuli yliopistosairaala. Muutosten vuosikymmenistä kertoi dosentti Jukka Luotonen. Juhlakahvien ja syntymäpäiväkakun jälkeen siirryttiin nykypäivään. Korva-, nenä-, kurkkutautien tulevaisuutta raotti kehittämispäällikkö, erikoislääkäri Tuomas Holma ja pään ja kaulan alueen syövän hoidon ajankohtaisista näkymistä kertoi ylilääkäri Petri Koivunen. aissanat Foniatria korvaklinikan kumppanina Juhlasymposiumissa puhuneen LT Mirja Luotosen mukaan foniatriaa erehdytään usein pitä- Korva-, nenä-, kurkkutautien tulevaisuudenkuvia valotti kehittämis päällikkö, erikois lääkäri Tuomas Holma. 22 P OH J ANP IIRI 1/2015 mään korvatautien suppeana erikoisalana, mutta aina se on ollut itsenäinen erikoisala, tosin lääkärimäärältään pieni. Foniatreja on Suomessa vain noin kolmisenkymmentä. Erityisesti Oulussa yhteistyö korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan kanssa on ollut todella läheistä, niinpä Foniatrian yksikkö, jota oululaiset mieluummin kutsuvat audiofoniatrian yksiköksi, oli mukana juhlimassa yhdessä korvatautien klinikan kanssa. Oulun ja Tampereen yliopistosairaalat olivat 90-luvun puoliväissä ensimmäiset sairaalat Suomessa, joissa alettiin laittaa monikanavaisia sisäkorvaistutteita aikuisille. Lapsille ensimmäiset istutteet laitettiin vuonna 1997. Tähän liittyvä leikkaustoiminta on alusta asti ollut korvalääkäreiden tehtävänä foniatrian yksikön vastatessa kuntoutuksesta. Viittomakielisten keskuudessa istutteiden tarpeellisuudesta käytiin aikoinaan ankaraa keskustelua. Viittomakielisten vastustuksen toisaalta ymmärtää, koska sisäkorvaistutteiden myötä viittomakielisten määrä vähenee ja niiden kommunikaatioympäristö, joille istutetta ei syystä tai toisesta voida laittaa, koko ajan supistuu. Kuulevat vanhemmat haluavat lapselleen sisäkorvaistutteen ”Kuuroista lapsista yli 95 prosenttia syntyy kuuleville vanhemmille, enkä ole heidän keskuudessaan tavannut yhtään vanhempaa, joka ei olisi halunnut lapselleen sisäkorvaistutetta”, Mirja Luotonen kertoo. Yleensä kuulo pystytään sisäkorvaistutteella saamaan sellaiselle tasolle, että se vastaa lievää kuulovikaa ja näin ollen lapsi pystyy oppimaan vanhempiensa kielen. Istute pyritään laittamaan noin vuoden iässä. Mutta jos lapsi kuulee aluksi, mutta kuulo myöhemmin heikkenee, voidaan istute laittaa myöhemminkin. ”Vastasyntyneiden systemaattisen kuulonseulonnan ansiosta kuuloviat havaitaan nykyisin aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. Aikaisemmin kuulovika saatettiin huomata vasta 4–5 -vuotiaana, kun alettiin tutkia, A I K U I S T E N L I H AV U U D E N A L U E E L L I N E N H O I TO K E TJ U P O H J O I S-P O H JA N M A A N S A I R A A N H O I TO PII R I SS Ä Mirja Luotosen aiheena Korva-, nenä-, kurkkutautien klinikan juhlasymposiumissa oli 50 vuotta foniatriaa. Juhlakahveja juotiin Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan aulassa. hoitoketjut TEKSTI Mar t ti A hlstén Aikuisten lihavuuden hoidolle uusi hoitoketju Aikuisten lihavuus on yleinen ja vaikea ongelma. Sille on julkaistu Foniatria on monipuolinen erikoisala Kommunikaatiokeskus Tikoteekki on perustettu OYS:n Foniatrian yksikköön kaikkein vaikeavammaisimpien avuntarpeen tyydyttämiseksi. Puheterapeutin vetämästä keskuksesta lainataan apuvälineitä tietokoneavusteisen kommunikoinnin, kuntoutuksen ja opiskelun tueksi. Iso osa foniatrin potilaista on aikuisia. Esimerkiksi äänihäiriöpotilaat ovat kasvava potilasryhmä. Opettajat, papit, näyttelijät, laulajat ja monet muut, joiden pääasiallinen työväline on oma ääni, saattavat tarvita foniatrian alan asiantuntemusta, että pärjäisivät työssään. Niin äänihäiriöpotilaiden kuin muidenkin kohdalla pyritään siihen, että terapiakäyntejä on mahdollisimman vähän ja omatoimista kotona tapahtuvaa harjoittelua mahdollisimman paljon. Foniatrian yksikön toiminta on hyvin moniammatillista. Lääkäreiden lisäksi siellä työskentelee mm. puheterapeutteja, kuulontutkijoita eli audionomeja, psykologeja, kuntoutusohjaajia, hoitohenkilökuntaa ja erityislastentarhanopettaja. Moniammatillinen yhteistyö on Mirja Luotosen mielestä antoisaa. Siinä asiantuntijat voivat oppia paljon toinen toisiltaan. n käypä hoito –suositus, mutta hoitoketjua ei Pohjois-Pohjanmaalla ole tähän asti ollut. Viime vuoden joulukuussa sellainen julkaistiin. L on vaikea ongelma siksi, että siihen liittyy monia vakavia sairauksia. Tärkein niistä on tyypin 2 diabetes liitännäissairauksineen. ”Kun normaalipainoisen painoindeksi nousee 25:stä 30:een, riski sairastua diabetekseen noin viisinkertaistuu”, erikoislääkäri, dosentti Tapani Ebeling Oulun ylipistollisesta sairaalasta kuvaa painonmuutokseen liittyviä riskejä. Ylipaino voi olla myös este joidenkin ortopedisten leikkausten tekemiselle. ”Vastaavasti painon pudottaminen vähentää riskejä. Eikä silloin puhuta mistään superlaihduttamisesta vaan maltillisista, saavutettavissa olevista kiloista. Viiden kilon painonpudotus vähentää diabeteksen riskiä merkittävästi. Tyypin 2 diabetesta sairastava voi suuremmalla painonpudotuksella jopa normalisoida veren sokeriarvot. Mutta silloin hän yleensä jo tarvitsee asiantuntijan apua tavoitteeseen päästäkseen.” Suurin osa lihavuuden hoitoa tarvitsevista potilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Vastuu hoidosta on moniammatillisella hoitotiimillä ja hoidon toteutusta koordinoi terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja. Ebe- hoitoketjut miksi lapsi ei opi puhumaan”, hän toteaa. Vastasyntyneiden systemaattinen kuulon seulonta aloitettiin Suomessa ensimmäisenä juuri OYS:ssa vuonna 2001. Nykyään vastasyntyneiden kuulonseulonnat toteutuvat kutakuinkin kaikissa Suomen synnytysyksiköissä. ihavuus lingin mukaan ongelmana on ollut, että terveyskeskukset eivät ole kyenneet vastaamaan tarpeeseen riittävästi. Esimerkiksi laihdutusryhmiä ei ole pystytty perustamaan niin paljon kuin olisi tarvittu. Erikoissairaanhoito tukee terveyskeskusten työtä. Tärkeä tuen väline on sähköinen konsultaatio, joka pystyy vastaamaan kysymyksiin nopeasti. Sairaanhoitopiiri tulee mukaan kuvaan myös silloin, kun tarvitaan vaativaa erikoishoitoa, esimerkiksi lihavuusleikkausta tai syömishäiriöissä tarvittavaa psykiatrista apua. Myös erikoissairaanhoidon puolella lihavuuden hoidosta vastaa moniammatillinen lihavuuden hoidon työryhmä, jossa keskeinen toiminnan koordinoija on ravitsemusterapeutti. Päävastuu perusterveydenhuollolla Hoitoketjun avulla yhtenäistetään lihavuuden hoitoa ja edistetään tarkoituksenmukaista työnjakoa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. Hoitoketju on laadittu PohjoisPohjanmaalle, mutta myös muiden OYS-ervan sairaanhoitopiirien yksiköiden on mahdollista soveltaa sitä. Hoitoketjun rungon suunnitteli moniammatillinen työryhmä, jossa oli vahva perusterveydenhuollon edustus. Hoitoketjussa on määritelty, millaisia hoitomuotoja ja millaisin kriteerein niitä lihavuuden hoidossa käytetään. Hoitoketjussa kuvataan lyhytinterventio, elintapahoito ryhmäohjauksena, erittäin niukkaenergiainen ruokavalio osana ryhmäohjauksena toteutettavaa elintapahoitoa, yksilöohjaus, lääkehoito ja lihavuusleikkaukset. OYS:ssa tehdään lihavuusleikkauksia noin 60 vuodessa. Kyseessä on elinikäinen muutos, joka vaatii potilaalta paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Lisäksi tarvitaan hyvin ohjeistettu jatkoseuranta. ”Hoitoketjussa on kirkastettu leikkaukseen lähettämisen käytäntöjä, sillä meille on vuosien varrella tullut varsin puutteellisia lähetteitä tyyliin: ´potilas haluaa leikkaukseen´. Leikkaus sopii vain osalle potilaista, mutta heidän kohdallaan se on todettu hyvin vaikuttavaksi hoitomuodoksi. Elinvuosia ja elämän laatua on tullut lisää”, Tapani Ebeling sanoo. n Hoitoketju on alueellinen ohje sille, miten tiettyä sairautta potevien hoito ja siihen liittyvä työnjako kannattaa järjestää. Hoitoketjut julkaistaan Terveysportin tietokannoissa, ja suora linkki hoitoketjuihin löytyy ESKOn ”Linkit” –painikkeen alta. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri suunnittelee ja päivittää hoitoketjuja aktiivisesti PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 23 ristikko 24 Po hja n piir i 1/2015 P OH J ANP IIRI 1/2015 Pohjanpiiri-lehden 6/2014 ristikon ratkaisu: Ilmoita Pohjanpiirissä! Ilmoituksellasi tavoitat terveydenhuollon ja erikois sairaanhoidon osaajat ja tekijät – päättäjät ja vaikuttajat OYS Synnytys ja naistentautien klinikan 50-vuotisjuhla Tervetuloa Oulun yliopistollisen sairaalan synnytysja naistentautien klinikan 50-vuotisjuhlaan perjantaina 8.toukokuuta 2015. Pohjanpiiri on ammattilehti Pohjois-Pohjamaan sairaanhoitopiirin henkilökunnalle, kuntayhtymän luottamushenkilöille, vastuu-alueen kuntien johdolle, terveyskeskuksille ja sairaaloille. Päiväohjelma järjestetään klo 10.00–16.00 Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Leena Palotie-salissa, Aapistie 5A. Iltajuhla klo 19.00 alkaen hotelli-ravintola Lasaretin Aurora-salissa Kasarmintie 13, Oulu. Lehti postitetaan myös maan kaikille sairaan hoitopiireille, keskussairaaloille ja terveyden huolto-alan keskusvirastoille sekä yrityksille. Juhlapäivänä julkistetaan OYS synnytys- ja naistentautien klinikan historiikki, jota voi ostaa käteisellä á 30 € päivän aikana tai tilata [email protected]. Ilmoittautuminen päivä- ja iltajuhlaan 8.4.2015 mennessä [email protected] tai puhelimitse 08 315 3585. Ilmoitusasioissa ota yhteys: Olavi Määttä GSM 0400 881 717 [email protected] Seuraava Pohjanpiiri ilmestyy 24.4.2015 Iltajuhlaan oikeuttavia illalliskortteja voi lunastaa hintaan á 60 € klinikkasihteereiltä. Paikkoja iltajuhlaan on rajoitetusti. Ilmoittautumisen yhteydessä maininta osallistuuko päivä- ja/tai iltajuhlaan ja mahdollinen erityisruokavalio. Eila Suvanto, vastuualueen johtaja Hannu Martikainen, professori Ulla Puistola, professori Jaana Roininen, vastuualueen ylihoitaja PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 25 T E K S T I Ja a k k o A h l s t é n K U VA T i i n a M ä k i Muutos ei ole tapahtuma – SE ON PROSESSI Infektiopoliklinikan infektiotiimi oli päättänyt kehittää toimintaansa. Pirstaleisista hoitoprosesseista sulavampaan toimintamalliin toimintojansa kehittynyt infektiotiimi sai laatupalkinnon syksyllä 2013, mutta kehitystyö ei päättynyt palkintoon. kommin ja muutokset osoittautuivat jopa haitallisiksi. Esimerkiksi pelkkä epäkohtien tunnistaminen ilman korjausehdotusta tai ratkaisua tuntui lopulta vain kuormittavan työtä aikaisempaa enemmän. Opimme, että on parempi etsiä ja tunnistaa kohteita, joiden muuttaminen on mahdollista”, Hautala toteaa. Muutos on jatkuvaa ” Työskentelytapamme infektiopoliklinikalla oli hiljaista puurtamista, työ oli pirstaleista, työn määrää ja laatua ei kirjattu aina ylös. Muun muassa näitä asioita lähdimme kehittämään paremmiksi”, apulaisylilääkäri, infektiolääkäri Timo Hautala sanoo. Timo Hautalan lisäksi ns. infektiotiimiin kuuluvat tällä hetkellä sairaanhoitajat Riikka Lyijynen ja osa-aikaisesti Satu Starck, sekä sihteerit Minna Rajala ja Seija Junnonaho. Heidän lisäkseen infektiolääkäri Terhi Partanen, osastonylilääkäri Heikki Kauma ja sairaanhoitaja Maarit Kanervala kuuluivat alkuperäiseen kehitystyöryhmään. Työryhmä kirjasi seitsemän keskeistä kohtaa, joita tuli parantaa tai uusia. Tätä nykyä infektiopoliklinikalla hoitoprosessit kirjataan, 26 P OH J ANP IIRI 1/2015 Infektiotiimi tällä hetkellä – sinipaitaiset vasemmalta oikealle: Riikka Lyijynen, Seija Junnonaho ja Minna Rajala. Valkotakkiset vasemmalta oikealle: Heikki Kauma, Terhi Partanen ja Timo Hautala. työnjako on uusittu, lähetteiden käsittely on standardoitu, lääkehinnoittelu ja lääkelaskutuskäytännöt ovat muuttuneet, ohjeistukset on päivitetty, ajanvaraus on järjestelmällisempää, sekä tiedonkulku ja sisäinen kommunikaatio ovat parantuneet. Kaikki ei kuitenkaan sujunut mutkattomasti. ”Osa alustavista muutoksista toteutui erittäin hyvin, osa hei- Tällä hetkellä laatupalkintoon johtaneista muutoksista on jo yli vuosi aikaa. Hautalan mukaan kehittämistyö ei kuitenkaan päättynyt palkitsemiseen. Hän sanookin, että kehittämisajattelusta on tullut infektiopoliklinikalla toinen luonto, ja muutoksia on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, ja varmasti myös jatkossa. ”Tämä hanke stimuloi meitä erilaiseen ajattelutapaan, ja se on jatkunut osana arkipäivän työtä. Se on paljon arvokkaampi tulos hankkeelle kuin itse palkinto. Eikä se myöskään näy pelkästään meissä, vaan myös esimiehet suhtautuvat meihin paljon positiivisemmin. Olemme heille, ja erityisesti laatupäällikkö Helena Väänäselle kiitollisia saamastamme tuesta”, Hautala summaa. Hautala on tyytyväinen siitä, että poliklinikalle on saatu täysipäiväinen sihteeri, joka hänen mukaansa tuo korvaamattoman työpanoksen poliklinikan toimintaan. Sihteeri esimerkiksi ohjelmoi potilasaikoja ja hoitaa ajanvarauksia. ”Joka ikisen potilaan hoitoon tarvitaan suuri määrä erilaisia sihteeritoimintoja. Kun hoitajan ei tarvitse huolehtia niistä, vaan hoitaja voi keskittyä hoitajan työhön eikä sihteerin toimiin, paranee työteho huomattavasti”, Hautala sanoo. Vaikka toimintaa poliklinikalla onkin haluttu optimoida, se järkkyy helposti. Poliklinikalla ei juuri ole enempää kuin yksi edustaja ammattiryhmää kohti, näin ollen siinä ei ole särkymävaraa. Jatkossa pitäisi pyrkiä siihen, että infektiosairauksien poliklinikka kykenisi esimerkiksi kouluttamaan kaikkien ammattiryhmien osaajia Pohjois-Suomen tarpeisiin. Toimintaa ei toistaiseksi ole pystytty kehittämään esimerkiksi erikoistuvien lääkäreiden ja sairaanhoitajien koulutuksen tarpeita vastaavaksi. Hautalan mielestä tavoitteena tulisi olla aikaisempaa ammattimaisemmin toimiva infektiosairauksien poliklinikka, mikä pystyisi korkeatasoisesti palvelemaan infektioalan erityiskysymyksissä. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa. Laatupalkinnosta tulleet rahat käytettiin työryhmän ja henkilökunnan virkistäymistarkoituksiin. Laatupalkintoon johtaneen prosessin immateriaaliarvo on kuitenkin Hautalan mielestä ehtymätön. ”Jos tästä työ- ja toimintatapojen kehittämisestä tulee meille jatkumo, niin se palkitsee aina itsensä aina uudestaan”, Hautala tuumii. n Terveyden edistämisen koordinaattori Leea Järvi luovutti kunniakirjan sairaanhoitopiirin henkilöstöpalveluille. Vastaanottamassa työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala ja terveysliikunnan suunnittelija Minna Keskitalo. T E K S T I JA K U VAT M a r t t i A h l s t é n PPSHP HOPEATASOLLE savuttomuuden edistämisessä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP) on saanut kansainvälisen tunnustuksen työstään savuttomuuden edistämiseksi. K luovutustilaisuus alkaa, mutta luvattua täytekakkua ei näy missään. Sitä etsittäessä on aikaa muistella menneitä, palata aikaan, jolloin sairaaloissa poltettiin surutta. Yksi muistelee, että tupakan tuoksu oli päällimmäisin vaikutelma uudella työpaikalla sairaalassa. Joku tietää lääkärin, joka savutteli potilasta tutkiessaan. Tupakoinnissa ei ollut mitään kummallista. Ravintoloissa poltettiin, autoissa poltettiin, työpaikalla poltettiin, kodeissa poltettiin. Muisto sairaalan tupakkahuoneista nostattaa kylmiä väreitä. Haju oli kamala, seinät kellersivät ja ikkunat olivat tahmaisia savuttelun jäljiltä. Kuitenkin henkilökunta saattoi auliisti tupakkahuoneisiin ne potilaat, jotka pystyivät liikkumaan huonosti. Nykyinen periaate on, että omin avuin pitää selvitä, jos on unniakirjan pakko tupakoida. Mutta sitä ei voi enää tehdä tupakkahuoneessa. Ne on poistettu. Nyt mennään ulkona sijaitseviin tupakointikatoksiin. Visalaa lukuun ottamatta sairaanhoitopiirin kahviloissa ei enää edes myydä tupakkaa. Henkilökunnan keskuudessa savuttomuus aiheutti aluksi ristiriitaisia tunteita. Ihmisiä hoitamaan koulutetut ammattilaiset toki tunsivat tupakoinnin vaarat, mutta monen mielestä henkilökohtainen valinnanvapaus oli niin suuri arvo, että siitä ei haluttu luopua. Kiusaamiseksikin savuttomuus koettiin. Nykyään tällaisia keskusteluja ei enää käydä. Painopiste potilaiden savuttomuuteen Kakku löytyy. Se ei ole ollut hukassa, vaan toisessa neuvotteluhuoneessa. Saadaan kahvia kuppeihin ja kakkua lautaselle. Pääs- tään varsinaiseen asiaan: kansainvälinen verkosto ”Global network for tobacco free health care services” on myöntänyt Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille kunniakirjan sen johdosta, että PPSHP on tehnyt pitkäjänteistä työtä savuttomuuden edistämiseksi sairaaloissaan ja saavuttanut tässä työssä hopeatason. Verkosto arvioi savuttomuustyötä kahden vuoden välein sairaaloissa tehtävän itsearvioinnin avulla. Hopeataso on hyvä saavutus, mutta kulta kiiltää silmissä. Sille nousemista varten pitäisi tehostaa potilaiden parissa tehtävää savuttomuustyötä. Tähän asti painopiste on ollut henkilökunnassa. Henkilökunnan savuttomuuden saralla toiminta tehostuu, sillä hiljattain käyttöön otettu sähköinen työhyvinvointipalvelu tukee savuttomuutta. Potilastyön tehostamista varten pitäisi parantaa siihen liittyvää koulutusta ja valmennusta, jotta henkilökunta osaisi ottaa tupakan puheeksi potilastilanteissa, jakaa lopettamispäätöstä tukevaa informaatiota ja toteuttaa lyhytinterventioita. Tupakan myynti Visalassa pitäisi lopettaa, mutta siitä jouduttaneen vielä vääntämään, sillä nykykäytännölle on joidenkin mielestä hyvät perustelut. Kiitos kuuluu kaikille Kahvit on juotu ja kunniakirja luovutettu. On johtopäätösten aika. Ensimmäinen on se, että savuton sairaala on koko henkilökunnan yhteinen ponnistus ja saatu tunnustus kuuluu kaikille työntekijöille. Toinen johtopäätös on, että savuttomuustyö potilaiden keskuudessa pitäisi organisoida tehokkaammin. Siitä vastaavat savuton sairaala -seurantaryhmä ja terveyden edistämisen työryhmä. Ryhmät ovat moniammatillisia ja mukana on muutama konkari, joka on puhunut savuttomuuden puolesta jo muinaisella 1970-luvulla. Kaikki työryhmien jäsenet eivät olleet päässeet paikalle, joten kakkua jäi vielä jäljelle sen verran, että siitä olisi voinut ottaa mukaan evääksi. Ehkä joku ottikin. Kukaan ei käynyt välillä tupakalla. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 27 R a i m o, R a mpp a , K a r hu e v p -v ar a s to n h oit aja K6 R 20 Piirtäjä, Teija Estabrook, on freelancer fysioterapeutti, joka on ollut töissä OYS:ssa ja Tahkokankaalla. tikulla silmään – vanhoja muistellen Ramppa kalakattaa, A iemmin kerroin Kempasta jo- ka oli kuljetuksessa jonkun aikaa töissä ja sekin teki jekkuja jotka monet senaikaiset (v.-74-75) Ouksissa olleet muistaa kun ne oli ihan yleisessä tiedossa. Sitä ruumiskärrylläjuttua en nyt ennään kerro, sen oon jo kertonu. Kerran tulin töihin varaston pitkää käytävää pitkin ja huomasin jotain outoa käytävän päässä. Kemppa seiso päällään ku patsas ja ku mää kysyn että mitä nää oikeen siinä vänkkyröit nii ei tuo vastannu mittää vaan muina miehinä alako poriseen. Semmosia kummia piirteitä oli sillä. Hän meni YK-joukkoihin sitte OYKSin jäläkeen. Oliko se sotamies vai jääkäri sotilasarvoltaan, kummiski alusta piti ura alottaa. Mää lähetin kohta hälle kirjeen ja päällekirjoitus oli: Ylikersantti Kemppainen ja osote lisäksi. Ei menny monta päivää ku tuli vastauskirje. Jos joku voi kirjoittaa ”viha- myös vuonna 2015 silla kirjaimilla” nii tämä kirje oli semmonen. Oli painunu kirjaimet syvvään paperiin ku tekstiä luin. Oli kuulemma kapiaiset kenkkuillu että sitä ollaan kotisuomesa kehuttu olevan oikeen ylikessu, eikä ollu puolustelut auttanu. Laatusanoja mun kirjeestä riitti. Ei me silti vihosa oltu, ei lainkaa, meilloli samanlainen huumori ja se jatku vaa. Kemppa oli samanlajin harrastaja ja kouluttaja ku määki, laskuvarjohyppyjen. Eka kerran vedimme Kempan kans hyppykurssin just sillon OYKS:in aikaan vuonna 1974 Raatin nuorisotalolla. Muuten, siinä Kempan lähettämäsä kirijeesä luki isosti: Keinosiementäjä Raimo Karhu, semmosta huumoria, ja kyllä me naurettiin ku tavattii. Ps. Uudevuoden raketit on ammuttu. Minäki ammuin poikasena raketin, kotona, sisällä. Verhot palo. Jo s ha luat t a r jot a mu i stel m ia si Pohja npi i r i i n, ot a yhte y t t ä toi m it u k se en sä h köp o st i l la ma r t t i.a h l [email protected] i t a i pu hel i mel la 050 0 5 82 5 88 28 P OH J ANP IIRI 1/2015 Ps. 2 Ei näy käypäläisiä kylässä, nallen nurkassa notkumassa... vaan en sittenkään taija surra, en vetistellä valtoimenaan... onhan päivä huomennakin, päivä päivien joukosa... silloimpa toiveeni ilmoille päästän, sanan syömmeni sopukoista... jospa toiveeni toteutuisi, pyyntöni näkyväks pyörähtäisi... ilo ois vieraana koko vuuen, kieli kalkattais riemusta... eukkoki onnesta hyppelis, ihan ilosta innostuis... muorini karhuska kaunokainen, syömmeni ilo ainokainen... ei laskisi aurinkoinen, kurkkisi kuu korkeintansa... mieleni taas hyvästä hyrräis, kuperkeikkaa kuuskymppinen heittäis... ootampa innolla aikaa tuota, maltappa vähän oi syömmeni pieni... kohta jo huominen näyttävi tieni!!! n HALO-neuvottelukunta KAKSI UUTTA HALO-suositusta HALO-neuvottelukunta antoi 4.12.2014 kaksi uutta suositusta terveydenhuollon menetelmien käytöstä Suomessa. Ompeleeton bioläppä aorttaläppäahtauman hoidossa Terveydenhuollon menetelmää voi käyttää harkiten. Voidaan käyttää vaihtoehtona korkean riskin aorttaläppäahtaumapotilailla sekä mini avausten yhteydessä. Vaikuttavuus: Tutkimusnäyttö perustuu pieneen määrään kaltaistettuja vertailututkimuksia ja pieniin potilassarjoihin. Satunnaistetut tutkimukset ja pitkä aikaistulokset puuttuvat. Lyhytaikaiskuolleisuus ei eronnut perinteisestä läppäleikkauksesta. Turvallisuus: Lyhytaikaisen seurantatiedon perusteella ompeleeton leikkaus on vähintään yhtä turvallinen kuin perinteinen läppäleikkaus. Aortan sulkuaika ja sydänkeuhkokoneen käyttöaika ovat lyhyempiä kuin perinteisessä läppäleikkauksessa. Miniavaustekniikka on mahdollinen useammalle potilaalle. Kustannukset: Ompeleettoman aorttaläpän hinta on noin 5 000 euroa, perinteinen läppäproteesi maksaa noin 1 500 euroa ja TAVI-läppä 20 000 euroa. Kokonaiskustannuksista ei ole vertailuja. Työnjako: Suositellaan hoitomenetelmän valintaa kardiologien ja sydänkirurgien yhteistyönä. Seuranta: Toimenpiteestä on käytetty koodia FMD10, aorttaläpän korvaaminen bioproteesilla tai FMD96, muu aorttaläpän proteesileikkaus. Omaa toimenpidekoodia on haettu koodistopalvelusta. Mahdollinen uusi koodi tulee voimaan 1.1.2016. HALO-neuvottelukunnan antamat suosituk- Uloshengitysilman typpioksidimittauksen (FeNO) käyttö astman glukokortikoidihoidossa Terveydenhuollon menetelmää voi käyttää harkiten. FeNO-mittauksesta saattaa olla vähäistä lisähyötyä astman glukokortikoidihoidossa. Vaikuttavuus: Satunnaistettujen tutkimusten tulokset FeNO-mittauksen hyödystä sekä aikuisten että lasten lääkeannoksen säätelyssä ovat vaihtelevia ja FeNO:n käytettävyys riippuu luultavasti astman fenotyypistä. Kohonnut FeNO-arvo kuvastaa eosinofiilistä tulehdusta. Hoitamattomassa astmassa korkea FeNO-arvo mahdollisesti ennustaa hyvää vastetta inhaloitavaan glukokortikoidihoitoon. Säännöllisen glukokortikoidihoidon aikana matala FeNO-arvo todennäköisesti ennustaa, ettei potilas hyödy glukokortikoidihoidon tehostamisesta. Nykyinen tutkimustieto FeNO-mittauksen vaikuttavuudesta on puutteellista. Turvallisuus: FeNO-mittaukseen ei sinänsä liity turvallisuusriskejä. Pelkän FeNO-arvon perusteella ohjattu hoito saattaisi johtaa liialliseen glukokortikoidilääkitykseen. Seurannassa tulisi käyttää aina samaa mittalaitetta. Kustannukset: Kannettavan laitteen veroton hankintahinta 1900 euroa; testivälineistön hinta 6,1–12 euroa/ mittaus. Rajoitukset: Ei rutiinikäyttöön. Erikoissairaanhoidossa astman lisätutkimuksena. Seuranta: THL:n toimenpideluokitus: XG474 set luokitellaan liikennevalomallin mukaises- LIIKENNEVALOT ti. HALO-neuvottelukunta arvioi tutkimus- Punainen: käyttöä ei suositella näyttöön perustuen menetelmän vaikutta- Keltainen: käytä varoen vuutta, turvallisuutta ja kustannusta ennen Vihreä: menetelmän käyttöä suositellaan liikennevalon antamista. PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 29 kiitokset O k iito k s et s ä h kö p o s till a: liis a.a hl s te n @ ve r bi.fi liko tuuli lämmintä kun olin vielä pieni? Ja kukahan kumma se viitoitti M ieleenpainuneet työvuodet OYS:ssa ovat nyt takana päin. On aika hyvillä mielin kiittää muistamisesta kaikille työ kavereille joiden kanssa olen saanut minunkin elämäntieni? esimiehiäni, työkavereitani, työskennellä Naistentautien Elä, kun kerran elää saat, sihteereitä ja sairaalahuoltajia vastuualueella yli kolmen vuosi kyllä maailmassa sekä lukuisia yhteistyötahoja, joihin kymmenen ajan. Erityiskiitokset ja maailmoja riittää. olen saanut tutustua ja tehdä töitä halaukset osaston 15 työkavereille Ota ne vastaan myhäillen. kanssanne. Olette kaikki kosketta järjestämästänne eläkejuhlasta, Äläkä unohda kiittää. neet työhistoriaani omalla, kauniista puheista, soitosta, – Runopoika Daniel ja Jukka Itkosen runo 5.9.2014 arvokkaalla tavallanne. Nämä laulusta, lahjoista ja kukista. Töitä OYS:ssa takana lähes 40 vuotta! Lämmin kiitos kaikille kiitokset kokemukset on taiteltu hellästi muistojen kapsäkkiin. Kiitos erittäin lämminhenkisestä juhlasta ja kaikista muistamisista. ”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä työkavereille vuosien varrelta. Toivon kaikille ammattiryhmille ihan mitä haluaa.” Erityiskiitos yhteisgastron väelle tsemppiä tuleviin koitoksiin ja - Tove Jansson muistamisesta ja eläkejuhlista. arvostusta jokaiseen, pieneenkin Riitta Haaranen L työtehtävään. Elämänhiekkaan painat itsesi ämpimät kiitokset muistamisesta kokoisen jäljen. Seija Tuominen PPSHP JHL 68 ry:lle O kaupungeista kärkipaikalla liikunnan terveydenedistämisaktiivisuudessa pistemäärällä 91. Maan keskiarvo on 68 ja esimerkiksi Helsingin pistemäärä on 82, Turun 88, Tampereen 76, Vantaan 71 ja Espoon 57. Vertailu perustuu terveyden edistämisen vertailutietokanta TEA-viisarin tietoihin. Oulu oli ykkönen myös edellisessä vertailussa vuonna 2012. Liikuntajohtaja Niina Epäilys on tyytyväinen tulokseen. Hänen P OH J ANP IIRI 1/2015 L ämpimät kiitokset välinehuol lon väelle muistamisesta jäädessäni eläkkeelle. Jaksamista ja Mirja Keränen Oulu suurten kaupunkien ykkönen terveyttä edistävässä liikunnassa ulu on Suomen suurimmista Seija Kukkonen menestystä työssänne! Paula Karvonen 30 L ämpimät kiitokset mukaansa terveyden edistäminen on Oulun kaupungin strateginen valinta ja päättäjät ovat sitoutuneet siihen. ”Tämä tulos ei olisi mahdollinen ilman monialaista ja poikkitoiminnallista yhteistyötä. Olennaisia ovat myös oikeat mittarit ja niiden toteuman seuraaminen ja säännöllinen raportointi ja arviointi. Myös edullinen hintapolitiikka sekä liikuntapaikkojen saavutettavuus ovat esimerkkejä työkaluista, joiden avulla olemme yltäneet näin hyvään tulokseen”, Epäilys toteaa. n TIESITHÄN, ETTÄ SINÄKIN OLET VAPARILAINEN! Vaparin jäseniä ovat kaikki PPSHP:n työntekijät, eläköityneetkin. Lisää tietoa toiminnasta ja eduista löytyy intranetistä: henkilöstöasiat/Vapari kansio. Vaparin seniorit: Ritva Kärkkäinen pj. 044 050 4451 Seija Haikola siht. 0400 317 627 Paula Halonen 050 511 0686 Aulikki Inkamo 040 746 3072 Kaisu Koivunen 050 336 8220 Laila Rantsi 040 506 4031 Marja-Leena Huoviala 040 554 5328 Maija Kuivalainen 040 772 3557 Seija Raappana 0400 800 35 kiitos lahjoituksesta kuvat OYS Oulun normaalikoulun Koskelan yksikkö lahjoitti Tahkokankaalle Oulun normaalikoulu lahjoitti Tahkokankaan palvelukeskukselle. Lahjoitusrahat kerättiin koulun joka syksyisellä perinteellä, hyväntekeväisyyskävelyllä. Ideana on se, että oppilaat hankkivat sponsoreita esim. vanhemmistaan/sukulaisistaan ja jokaista käveltyä kilometriä kohti sponsorit tukevat valittua hyväntekeväisyyskohdetta esim. eurolla/kilometri. Rahaa on kerätty joskus nepalilaiselle kummilapsellemme. Välillä taas on valittu paikallinen kohde, kuten tänä vuonna Tahkokankaan palvelukeskus. n Oulun normaalikoulun Koskelan yksikön oppilaat Saku Määttä, Ellinoora Findley, Oskari Pajunpää, Hertta Homanen, Jenni Puumalainen, Sanni Harju ja Leevi Meriläinen luovuttivat lahjoituksen yhdessä rehtori Seija Blombergin ja opettaja Anu Malmin kanssa. Tahkokankaan palvelukeskuksen asiakkaina vastaanottamassa olivat Miika Parviainen, Juha Alila, Virpi Baas ja Minna Orjasniemi. Mukana tilaisuudessa myös vastaava ohjaaja Pentti Laitinen ja sosiaalijohtaja Päivi Lauri-Hettula. Oulun yliopiston opiskelijat lahjoittivat nuorisopsykiatrian yksiköille Oulun yliopiston opiskelijat lahjoittivat 7.1.2015 PPSHP:n nuorisopsykiatrian yksiköille huomattavan (1900 €) lahjoitussumman. Lahjoitus käytetään nuorisopsykiatrialla sekä avo- että osastohoidossa olevien potilaiden hyväksi. Nuorisopsykiatria kiittää! n Lahjoituksen luovuttivat Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Siiri Nousiainen ja pääsihteeri Eero Manninen. Vastaanottajina nuorisopsykiatrian yksiköiden puolesta oh Riitta Uusikartano, sh Varpu Rautio, sh Jouko Kakko ja oh Matti Vainiokangas. Kuvan nappasi toimintaterapeutti Oili Tolonen. Lastenpsykiatria, lasten syöpäosasto ja nuorisopsykiatria kiittävät lahjoituksista Lastenpsykiatrian vastuualue ja Lasten syöpäosasto 51 kiittävät TiVe ry:tä eli Tie- ja vesirakennusmestarien yhdistystä huomattavasta lahjoituksesta. Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria kiittävät Microsoft Mobile Oy Oulun henkilökuntaa huomattavasta lahjoituksesta! PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 31 henkilöstöedustajan mietteitä A n ne l i Pa r t a ne n t yö s u oje lu v altu utettu e r ikoisl ää k är i Riitta Kankaanpää – Oulaskankaan sairaalan Vuoden Saikkulainen O Saikkutoiminta on osa sairaalan työhyvinvointia lisäävää toimintaa. Vuoden 2014 Saikkulaiseksi henkilökunnasta on valittu Riitta Kankaanpää. Valinnan perustelujen lista on pitkä ja monipuolinen. Työtoverit luonnehtivat häntä ahkeraksi, sporttiseksi liikkujaksi, joka pitää kunnostaan huolta, osallistuu Saikun toimintaan ja innostaa siihen muitakin. Energiseksi mimmiksi kutsuttu, nuorekas tuleva eläkeläinen liikkuu todella aktiivisesti. n ulaskankaan sairaalan Mitä saan henkilökortilla? R kuva OYS ahaa palkan muodossa työpaikkaravintolasta aterian henkilökuntahintaan sairaalan kanttiinista henkilökunta-alennuksen vakuutusturvaa työssä ja työmatkalla Vaparin jäsenyyden etuineen työterveyshuollon lakisääteiset palvelut työterveyshuollossa työnantajan erikseen ostamia palveluja työtoverit työtilat työhön tarvittavan suojavaatteen perehdytyksen työhön mielenkiintoisen työn työpaikkakoulutuksen pätevöitymisen erityistilanteisiin ja tehtäviin työniloa tärkeää tekemistä arvostusta pätevyyttä kohtaamisia mahdollisuutta itsensä ylittämiseen mahdollisuutta laittaa itseään likoon väsymistä kulumista muistoja n 32 P OH J ANP IIRI 1/2015 Vuoden 2014 opiskelijaohjaajat nimettiin tulosalueittain. Kunniakirjoja jakamassa erikoissuunnittelija Jukka Korhonen, ylihoitaja Eila Alavahtola sekä opetuskoordinaattorit Pirkko Sivonen, Päivi Kaski, Annukka Tuomikoski ja Anne Vehkaperä. Vastaanottamassa vasemmalta lukien Kirsi Ylitalo, Katariina Kamsula, Sanna Savela, Päivi PehkonenKarinoja ja Meeri Rasila. Vastasyntyneiden teho- ja hoitoyksikön osasto 55 sai mukavia joulutervehdyksiä kuvat OYS Myssylahjoitusta vastaanottamassa Venla Kurkela (vas), Virpi Körkkö ja Ulla Heikkinen. CCC Oy:n lahjoituksen vastaanottivat Ulla Heikkinen (vas) ja Henna Karjalainen. V teho- ja hoitoyksikkön osasto 55 sai joulutervehdyksiä kahdelta taholta. CC Control Oy lahjoitti osastolle rahaa laitehankintoihin. Tämän lisäksi yrityksen henkilökunta järjesti keräykastasyntyneiden sen ja hankki keräämillään varoilla tavaroita vastasyntyneiden ja heidän perheidensä sekä koko henkilökunnan iloksi. Hankintojen joukossa oli mm. Zaky- käsiä, joilla voidaan tukea keskosen asentohoitoa ja lisätä hänen turvallisuudentunnettaan sekä sisarusten iloksi DVD-elokuvia. Lahjoitusta osastolle oli tuomassa Henna Karjalainen ja lahjoituksen vastaanotti osastonhoitaja Ulla Heikkinen. Venla Kurkela lahjoitti osastolle yli 70 kenguruhoidossa käytettävää villamyssyä. Kurkela on pitänyt vuodesta 2010 Lämmin ilo -käsityöblogia, jolla on koko ajan kasvava lukijakunta. Kurkela sai osasto 55:llä työskentelevältä Sirkka-Liisa Kurkelalta vinkin, että osastolla tarvit- taisiin myssyjä käytettäväksi erityisesti kenguruhoidossa olevien vauvojen pään ja hartioiden suojaksi. Venla Kurkela kutoi mallikappaleen ja julkaisi ohjeen blogissaan. Venlan lisäksi lukuisat käsitöistä innostuneet lukijat ovat ottaneet asiakseen tehdä myssyjä vauvoille ja lyhyessä ajassa niitä kertyi paljon ja lisää tulee jatkuvasti. Lahjoituksen vastaanottivat osastonhoitaja Ulla Heikkinen, apulaisosastonhoitaja Virpi Körkkö sekä sairaanhoitaja Sirkka-Liisa Kurkela. Vastasyntyneiden hoito- ja tehoyksikön pienet potilaat, heidän perheensä ja koko henkilökunta kiittävät lämpimästi kaikkia lahjoittajia. n Vuoden opiskelijaohjaajat nimettiin kolmatta kertaa Psykiatrian tulosalue Lastenpsykiatrian osasto 53: sairaanhoitaja Meeri Rasila Hän on tasa-arvoinen opiskelijoita kohtaan. Asenne opiskelijoita kohtaan on kannustava ja keskusteleva sekä mukaansa ottava. Hän on myös sitoutunut ohjaukseen ja kohtelee opiskelijoita kunnioittavasti. Medisiininen tulosalue Sädehoidon yksikkö: röntgen hoitaja Katariina Kamsula Hän on erittäin positiivinen opiskelijaohjaaja, joka jaksaa panostaa työhönsä! Lisäksi hän on innostunut ja mukava opiskelijaohjaaja. Lasten ja naisten tulosalue Synnytysosasto: kätilö Sanna Savela Hän on perehtynyt, kiinnostunut opiskelijoista, tukea antava, riittävän joustava, ei painosta eikä luo turhia paineita. Hän on ihana ohjaaja, motivoitunut ohjaamaan ja pyrkii edistämään oppimistani. Antaa hyvin palautetta onnistumisista ja kehityskohteista. Perustelee teoriatiedolla, jos opiskelijalla on joku asia epäselvä. Hän jaksaa ohjata opiskelijoita aina yhtä innokkaasti ja taidolla ja selvästi myös perehtynyt opiskelijan lähtötilanteeseen. Sairaanhoidolliset palvelut Keskusröntgen: röntgenhoitaja Kirsi Ylitalo Kirsi ottaa todella kokonaisvaltaisesti opiskelijan huomioon ja kuvat Pekka Huovinen kannustaa oppimiseen. Hän tietää mitä tekee ja hänestä huokuu lämpö ja aito halu auttaa. Kirsi pitää roolistaan olla opiskelijaohjaaja ja hän antaa oman tietämyksensä opiskelijan käyttöön. Oulaskangas-Visala kätilö Merja Roiko Hän antaa erittäin perusteellista ohjausta, suhtautui opiskelijaan kuin keneen tahansa työkaveriin, luottaa ja tsemppaa. Merja osaa perustella kaiken tekemisensä. Operatiivinen tulosalue Operatiivinen teho-osasto: apulaisosastonhoitaja Päivi Pehkonen-Karinoja Hän on erittäin miellyttävä ja helposti lähestyttävä henkilö. Keskustelutilanteissa tuntuu, että hän aidosti välittää opiskelijasta, ja haluaa omalta osaltaan tehdä parhaansa että OYS olisi mahdollisimman miellyttävä opetusympäristö kaikille osapuolille. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 33 jos minulta kysytään, niin... He i k k i Hu i k u r i p rofe s s o r i, M RC O u lu n jo ht aja Rahoituksen supistus uhkaa kuva Seija Leskelä kliinisen lääketieteen tutkimusta K eli potilashoidon tutkimuksen taso nousi Suomessa 1980-luvun puolenvälin jälkeen melko nopeasti ja se on ollut kansainvälistä huipputasoa 2000-luvun alkuun saakka. Taso on kuitenkin alkanut hiipua, mihin yhtenä syynä on tutkimusrahoituksen väheneminen. Väheneminen näkyy erityisesti OYServalla, jossa valtion ja kuntien rahoitus kliiniseen tutkimukseen on pienempää kuin muissa yo-sairaanhoitopiireissä. Tämän seurauksena myös lääketieteellinen tiedekunta Oulun yliopistossa on rahoitusvaikeuksissa, koska tiedekunnalle suunnattu rahoitus perustuu osin tutkimuksen tuloksellisuuteen ja kliininen tutkimus on perinteisesti tuottanut suurimman osan tiedekunnan tutkimusjulkaisuista ja väitöskirjoista. Kliinisten tutkimusryhmien yliopiston ulkopuolinen rahoitus Suomen Akatemialta, TEKESiltä ja EU:sta on Oulun yliopistollisessa sairaalassa myös pienempi kuin muissa yliopistosairaaloissa. Ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa tutkimusryhmillä itsellään on parantamisen varaa. Hiljattain Suomessa tehdyn selvityksen mukaan kliinisen tutkimustyön vaikuttavuus on merkittävä sekä tutkimusinnovaatioiden että tutkimustyön synnyttämän asiantuntemuksen kautta. Yhdentoista vuoden aikana sairaaloissa oli otettu käyttöön yli 700 omaan tutkimustyöhön perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamisratkaisua tai -menetelmää (enemmän kuin yksi uusi menetelmä viikossa). Sairaanhoiliinisen lääketieteen don vastuuhenkilöistä 91 % arvioi tutkimustyön parantaneen henkilöstön ammattitaitoa, 87 % arvioi sen parantaneen hoidon vaikuttavuutta ja 83 % arvioi sen parantaneen toiminnan tuottavuutta. Uudet menettelytavat leviävät nopeasti yliopistosairaaloista muihin sairaaloihin ja koko terveydenhuoltoon. Pohjois-Suomessa on omat erityispiirteensä sairauksien esiintyvyydessä, minkä takia paikallinen tutkimustyö on välttämätöntä. Muualla maailmassa tai edes muualla Suomessa tehdyt kliinisen tutkimuksen havainnot eivät ole aina suoraan sovellettavissa pohjoissuomalaiseen väestöön. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on huomattavasti suurempi Pohjois-Suomessa kuin Lounais-Suomessa. Myös perintötekijöissä on alueellisia eroja. Nämä seikat korostavat alueellisen kliinisen tutkimuksen merkitystä potilaiden diagnostiikassa ja hoidossa. Valtio on vuodesta 1957 lähtien tukenut yliopistosairaaloiden opetus- ja tutkimustoimintaa maksamalla niille suurempaa valtionosuutta tai erilliskorvausta opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Vuoden 1994 alusta rahoitus muutettiin siten, että se määräytyi yliopistojen ja sairaaloiden kesken kussakin yliopistossa suoritettujen tutkintojen ja yliopistosairaaloissa tehtyjen tieteellisten artikkeleiden ja julkaistujen väitöskirjojen perusteella laskettujen pisteiden mukaisesti. Samalla ryhdyttiin rahoituksen kokonaismäärää vähentämään valtiontaloudellisista syistä. Hallituksen ehdotuksessa valtion talousarvioksi vuodelle 2015 on STM:n määräraha yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen 20 miljoonaa euroa. Esitys merkitsee kyseisen määrärahan pienenemistä yli kolmanneksella kuluvasta vuodesta ja puoleen viisivuotiskaudella 2011–15. Rahoituksen väheneminen on koskenut voimakkaammin tutkimusta kuin opetusta. Käytännössä rahoitusvastuu on siirtynyt osittain kunnille muissa sairaanhoitopiireissä, mutta PPSHP:ssä myös kuntien tutkimukseen ohjaama rahoitus on pysynyt vähäisenä ja ollut pienempää kuin muissa yo-sairaanhoitopiireissä. Esim. HUS:n alueen kunnat myöntävät tällä hetkellä kahdeksan miljoonaa euroa, TYKS:n alueen kunnat miljoona euroa, ja TAYS:n alueen kunnat 0,5 miljoonaa euroa vuodelle 2015 kliiniseen tutkimukseen, etupäässä tutkimuksen infrastruktuurien tukemiseen. PPSHP:n alueella kuntarahoituksen määrä ns. valmiusrahaston kautta on ollut noin 100 000–200 000 euroa vuodessa. Tämän takia iso osa Valtion tutkimusrahoituksesta menee infrastruktuurien tukemiseen (yli 30 %), vaikka rahoitus pitäisi suunnata pääosin tutkimusryhmille. Olisi hyvä saada päättäjät ymmärtämään, että kliininen tutkimus kuuluu yliopistosairaalan ydintehtäviin. Päättäjiltä toivotaan myös tulevaisuuteen tähtäävää priorisointia siitä, mihin hupenevia voimavaroja kannattaa käyttää talouslamasta huolimatta. n Kirjoittaja on sydäntutkija, Oulun yliopiston kardiologian professori ja Medical Research Center Oulun (MRC) johtaja. Hänelle myönnettiin lääketieteen Matti Äyräpään palkinto vuonna 2015. 34 P OH J ANP IIRI 1/2015 TEKSTI He id i N i k u l a i ne n , Te r ve yd e n h oit aja o pis kelija, OA M K T i i n a Ta k a lo, Te r ve yd e n h oit ajao pis ke lija, OA M K Me r j a M ä n n i s t ö, Tt M H i l k k a Hon k a ne n , TtT K U VA M a r t t i A h l s t é n Kouluterveydenhuollon kehittäminen päihdeperheessä elävien NUORTEN AUTTAMISEKSI K ouluterveydenhuollon tavoitteena on, että koko kouluyhteisö voi hyvin. Tavoitteena on myös tukea ja edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Tämä toteutetaan yhteistyössä oppilaiden, heidän vanhempien, oppilashuollon sekä koulun muun henkilökunnan kanssa. Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) selkiyttää terveydenhoitajan sekä muiden opiskelijoiden kanssa työskentelevien ammattilaisten toimintaa. Lain tarkoituksena on edistää opiskelijan oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistä ongelmien syntymistä ja turvata varhainen tuki sitä tarvitseville. Lakiin tulleiden muutosten avulla lapsi saadaan nopeammin esimerkiksi psykologin tai koulukuraattorin vastaanotolle. Laissa sanotaan, että terveydenhoitajan työaika on järjestettävä siten, että opiskelija voi tarvittaessa päästä terveydenhoitajan vastaanotolle ilman ajanvarausta ja opiskelijalla on mahdollisuus saada välittömästi arkipäivisin yhteys opiskeluterveydenhuoltoon virka-aikana. Tutkittaessa lapsuutensa päihdeperheessä eläneiden aikuisten kokemuksia kävi ilmi, että osa aikuisista koki nuorena saaneensa tuen määrän terveydenhuollossa vähäiseksi tai asiaan ei puututtu ollenkaan. Osa taas koki saaneensa apua liian myöhään. Tutkimuksen mukaan alkoholin käyttö on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja nuorten pahoinvointi on kasvanut. Kouluterveydenhuollossa esimerkiksi terveystarkastuksen yhteydessä kouluterveydenhoitajalla on hyvä mahdollisuus puuttua nuorten pahoinvointiin. Kouluterveydenhuolto on nuorelle matalankynnyksen paikka, jossa nuori voi luottamuksellisesti ja avoimesti kertoa omasta pahoinvoinnista. Lasinen Lapsuus- tutkimusprojektin tekemän kyselyn mukaan, joka kymmenes suomalainen on elänyt lapsuuttaan perheessä, jossa on käytetty päihteitä lasta häiritsevällä tavalla. Päihdeperheiden lapset koulumaailmassa -tutkimuksen mukaan kouluissa henkilökunnan osaaminen ja heidän toiminta ovat keskeisessä asemassa tuettaessa lasta. Esille oli tullut vuoden aikana keskimäärin 7.8 päihdeperheen lasta. Koulun tietoon päihdeperheen lapsi tuli joko oireilun kautta, toisen lapsen tai lapsen itsensä kertomana. Kouluterveydenhuollon menetelmät Terveen kasvun ja kehityksen tukeminen on tavoite jossa tehdään yhteistyötä oppilaiden, opettajien, huoltajien ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Hyvinvoinnin tukeminen ja yhteistyö perheen kanssa ovat tärkeitä. Kaikkien kouluikäisten lasten huoltajille on järjestetty mahdollisuus osallistua lapsensa laajaan terveystarkastukseen. Kouluterveydenhuollossa tehdään myös perhetyötä jossa tuetaan vanhemmuutta ja lasten iänmukaista kehitystä kouluympäristössä, mutta myös siinä ympäristössä jossa perhe asuu. Perhetyön tarkoitus on tehdä työtä perheen omilla ehdoilla ja perheen omista lähtökohdista. Perhetyötä voivat tehdä kouluterveydenhoitaja tai lääkäri joko erikseen tai yhdessä, yhteistyötä voidaan tehdä myös esim. koulun opettajan tai kuraattorin kanssa. Kaikissa laajoissa kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa tehdään vanhemmille sekä lap sille alkoholinkäytön riskit eli selkiyttämistä joka toivon mukaan antaa parempia välineitä päihteiden käytöstä aiheutuvien ongelmien tunnistamiseen. Lainsäädäntöä täsmennetään niin, etteivät salassapitosäännökset estä varhaista puuttumista. Terveystiedon opetukseen pitäisi sisällyttää tietoa vanhempien päihteiden käytön haitoista AUDIT -kysely, ja samalla keskustellaan aiheesta nuoren kanssa. Päihdeperheen lapsen tukemisessa kouluterveydenhuolto on hyvin tärkeässä asemassa, sen vuoksi tarkastusten laadun ja määrän vahvistaminen ovat tarpeen. Tarkastusten avulla voidaan tunnistaa riittävän varhain lasten oma päihteiden käyttö. Koulun tulee määritellä oppilashuollon suunnitelmassa miten toimitaan päihteiden käytön ehkäisyssä ja ongelmiin puuttumisessa sekä seurata lapsen tuen tarvetta tilanteissa joissa perheessä on päihdeongelmia. Sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriön työryhmä ovat valmistelleet oppilashuollon lainsäädännön kokoamista ja salassapitosäännösten lapsille sekä miten ja mistä lapsi voi hakea apua. Kouluihin tulisi kehittää omia toimintamalleja tai oppaita, joissa kerrotaan miten tulisi toimia, mikäli lapsen kotona on päihdeongelma. Oppilashuollolla tulisi olla käytössä verkko-, mobiili- ja puhelinpalveluita, joilla voitaisiin alentaa lapsen kynnystä kertoa ongelmastaan. Perheille on tehtävä hyvinvointisuunnitelma aina kun herää huoli perheen päihteiden käytöstä. Siinä tulee ilmetä tavoitteet ja tukimuodot sekä toteutumisen seuranta. Päihdeperheessä asuvien lasten auttaminen vaatii toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä, jotta lapselle voidaan järjestää tarvittavat tukitoimet. n PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5 35 HAKU TERVEYSTIETEIDEN YLIOPISTO-OPINTOIHIN! ProEdun kevään KOULUTUSPÄIVIÄ: Keväällä 2015 valitaan uusia opiskelijoita suorittamaan sekä alempaa terveystieteiden kandidaatin tutkintoa että ylempää terveystieteiden maisterin tutkintoa seuraavasti: Terveystieteiden hakukohteet ja sisäänottomäärät (yhteensä 43 opiskelijaa) ovat: • hoitotieteen tieteenalaohjelma 15 opiskelijaa • terveyshallintotieteen tieteenalaohjelma 15 opiskelijaa • terveystieteiden opettajan koulutusohjelma 13 opiskelijaa Hakeminen ja valintamenettely Yliopistoon haetaan verkossa https://www.opintopolku.fi/ Haku alkaa 17.3.2015 ja päättyy 9.4.2015 klo 16.15. Kaikkien hakijoiden on osallistuttava valintakokeeseen. Valintakoe, johon ei lähetetä erillistä kutsua, järjestetään tiistaina 12.5.2015 klo 12.00.–16.00 Kontinkankaan kampuksella. Aiempien opintojen hyväksilukemisesta ja tutkintorakenteista löydät lisätietoa opinto-oppaista: https://weboodi.oulu.fi/oodi/: Opiskelijavalintaan liittyviä infotilaisuuksia järjestetään lääketieteellisen tiedekunnan päärakennuksessa – 17.3.2013 klo 14.30–15.30, Terveystieteiden laitoksen neuvotteluhuoneessa 281B. • Iäkkäiden ja muistisairaiden lääkehoito ja lääkkeiden yhteisvaikutukset 21.4. Rovaniemi • Iäkkäiden ja muistisairaiden lääkehoito ja lääkkeiden yhteisvaikutukset 22.4. Oulu • Iäkkäiden ja muistisairaiden lääkehoito ja lääkkeiden yhteisvaikutukset 23.4. Kajaani • Lääkityksen turvatarkastus 13.3. Helsinki • Mikrobilääkkeet-käyttö ja tulevaisuuden ongelmat 18.3. Helsinki • Lääkityksen turvatarkastus 24.4. Tampere KOULUTTAJINA TOIMIVAT Lisätietoja Tarkat ohjeet yliopistojen sähköisestä yhteishausta löytyvät yliopistohaun verkkosivuilta www.oulu.fi/yliopisto/haeopiskelijaksi/hakeminen Opiskeluun ja opiskelijavalintaan liittyviä tietoja saat valintaoppaasta, Terveystieteiden laitokselta puh. 0294 48 5101 tai 0294 48 5112 tai www-sivuilta http://www.oulu.fi/terveystieteet Kaikki tiedot tulee tarkistaa virallisesta valintaoppaasta. Tässä mahdollisesti esitetty virheellinen tieto ei ole peruste oikaisupyynnön tekemiselle. Pauli Puirava, farmaseutti, lääkehoidon valmentaja, LHKA-erityispätevyys Jouni Ahonen, FaT, proviisori, LHKA-erityispätevyys, KYS Alli Puirava, farmaseutti, LuK, lääkehuollon lehtori, näyttötutkintomestari, ProEdu Juha Hänninen, ylilääkäri, Terhokoti Asko Järvinen, LT, ylilääkäri, dosentti HYKS infektiosairauksien poliklinikka LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMISET www.proedu.fi, [email protected], puh. 050 323 3009 TERVETULOA OPISKELEMAAN OULUN YLIOPISTOON TERVEYSTIETEIDEN LAITOKSELLE! Reflex suihku- ja wc-tuoli 5.3. Helsinki • Lääkkeiden käyttö saattohoidossa PL 13, 00521 Helsinki Sopimustuotteenne inkontinenssien hoitoon Anaalitamponi RecaCare Erikoiskatetri IQ Cath Miellyttävä, yksilöllinen ja käyttövarma uutuus ulosteinkontinenssin hoitoon. Manfred Sauerin IQ Cath on pisarakärkinen erikoiskatetri vaativaan käyttöön. Tukee sisäisen sulkijalihaksen toimintaa ja takaa käyttövarmuuden kaikissa tilanteissa. Turvallinen käyttöaika on jopa 20 h. IQ on turvallinen käyttää ja sillä voi korvata Tiemannin. Pisarakärki ja joustava kaulaosa takaavat helpon liikkuvuuden arpisessa ja ahtautuneessa virtsaputkessa. Liukuu hyvin myös spastisen sulkijalihaksen läpi. IQ ei aiheuta verivirtsaisuutta. Saatavana luer lockilla. UUTUUS Sähköisesti korkeussäädettävä ja kallistuva suihkutuoli. Eteenkaartuvat käsinojat. Aluemyyntipäällikkö Jaana Junnonen 040 849 2248 [email protected] www.rehamed.fi RecaFem vaginaalitamponi hoitaa huomaamattomasti virtsa inkontinessia kaikenikäisillä naisilla. Useita kokovaihtoehtoja. RehaMed avain jota etsit [email protected] Tuotepäällikkö Marika Vimpari 040 070 2207 [email protected]
