doc(Näkökulmia vuokratyöhön)
download 
Report Transcription
(Näkökulmia vuokratyöhön)
302 Riitta Viitala, Minna Vettensaari, Jutta Mäkipelkola Näkökulmia vuokratyöhön TYÖPOLIITTINEN TUTKIMUS 2006 ESIPUHE Työpoliittinen tutkimus-sarjassa julkaistaan Riitta Viitalan, Minna Vettensaaren ja Jutta Mäkipelkolan raportti ”Näkökulmia vuokratyöhön”. Tutkimus on tehty Vaasan yliopiston johtamisen laitoksella. Vuonna 2005 on julkaistu samaa aihetta käsittelevä raportti ”Työntekijä vuokrattuna. Vuokratyövoiman käytön vaikutuksia työyhteisössä” (Työpoliittinen tutkimus 283) työntekijöiden ja työyhteisöjen näkökulmasta. Nyt kuvataan myös työnantajien ja vuokratyötä välittävien yritysten kokemuksia ja tulkintoja. Tutkimus kuuluu työntekijöiden sitoutumisen merkitystä organisaation henkisen pääoman muodostuksessa selvittävään hankekokonaisuuteen. Työpoliittisen tutkimusohjelman (2003-2007) puitteissa sillä on ollut seurantaryhmä, johon on kuulunut työelämän tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntijoita työministeriöstä ja työmarkkinajärjestöistä. Raportin sisällöstä vastaavat tekijät. Helsingissä maaliskuussa 2006 Päivi Järviniemi Työmarkkinaneuvos 2 TIIVISTELMÄ Vuokratyövoiman käyttö on Suomessa tasaisessa kasvussa. Vuokratyövoimaa käytetään organisaatioissa paitsi tilapäisen työvoiman tarpeen tyydyttämiseen, yhä useammin myös puskurina toiminnan volyymien vaihdellessa. Etenkin yrityksissä on yhä laajemmin alettu huomata, että työntekijän vuokraamisessa on merkittäviä etuja verrattuna työntekijän ottamiseen omille palkkalistoille. Ensinnäkin vuokratyövoiman aiheuttamat kustannukset ovat nopeasti joustavia. Toiseksi vuokratyövoiman välitystä hoitavien yritysten palvelut tuovat helpotusta organisaatioiden kiireisiin ja työpaineisiin niin tuotannossa, henkilöstötyössä kuin muissakin tehtävissä. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymykseen ”Miten työvoiman vuokrauksen eri osapuolet tulkitsevat ja kokevat vuokratyövoiman käytön?” Vuokratyövoima – ilmiön osapuoliksi määriteltiin vuokratyöntekijät itse, vuokrausyritykset, vuokratyövoimaa käyttävät yritykset ja ammattiliitot. Kaikkien osapuolten edustajia haastateltiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, minkälainen yhtälö vuokratyöilmiö työelämäkentässä on. Eri sidosryhmillä on siinä omat ja keskenään erilaiset intressinsä, joihin liittyy erilaisia vuokratyölle annettuja tulkintoja ja merkityksiä. Eri osapuolten näkökulmia tarkasteltiin yhteiskuntavastuun kehyksessä ja asettamalla niitä toistensa kanssa rinnakkain. Aineiston varassa luotiin myös kuvaa siitä, miten vuokratyösuhde rakentuu ja miten se eroaa muista työsuhteista. Tämä tutkimusraportti on jatkoa aiemmin raportoidulle tutkimukselle ”Työntekijä vuokrattuna” (Työpoliittinen tutkimus no 283), jossa käsiteltiin vuokratyövoiman käytön vaikutuksia työyhteisössä. Käsillä olevan tutkimuksen valossa voidaan sanoa, että vuokratyö antaa uusia mahdollisuuksia joustoihin ennen kaikkea siksi, että vuokratyötä tekevät ihmiset itse joustavat ja työsuhdetta säätelevä lainsäädäntö tai valvonta on vielä ”joustavaa” vuokratyön osalta. Vuokratyöntekijän työsuhteessa on monia piirteitä, jotka erottavat sen sekä koko-, osa- että määräaikaisesta työsuhteesta, jossa henkilö tekee 3 työsopimuksen suoraan sen yrityksen kanssa, jossa on töissä. Vuokratyösuhteita hoidetaan pääsääntöisesti lain ja työehtosopimusten mukaan, mutta tutkimuksen suppeahkossa aineistossa tuli esille myös monia puutteita. Tutkimuksen aineistossa esille nousseita piirteitä olivat muun muassa irtisanomisajan puute, lyhytaikaisen työsuhteen päättymisajankohdan jättäminen avoimeksi, työsopimuksen uusiminen toistuvasti peräkkäin, vuosiloman puuttuminen, käyttäjäyrityksen työntekijöiden saamien etujen ja tulospalkkioiden ulkopuolelle jääminen, työterveyspalveluihin ja sairaustapauksiin liittyvät ongelmat ja vakituisiin verrattuna pienemmän palkan maksaminen. Vuokratyövoimamarkkinat toimivat samoin perustein kuin muutkin markkinat: kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisevat. Henkilöstön vuokraus liiketoimintana laajenee ja on kannattavaa, koska yritykset entistä enemmän vuokraavat henkilöstöä. Vähiten vapaaehtoiselta vaikutti tämän tutkimusaineiston valossa vuokratyöntekijöiden joukko. Heidän toiveenaan on edelleen vakituinen työ. Työsuhteen ehtoihin liittyvien puutteiden valossa voisi myös väittää, että jotkut heistä ovat potentiaalisia häviäjiä vuokratyövoima -ilmiöön liittyvässä yhtälössä. Avainsanat: vuokratyövoima, vuokratyösuhde, henkilöstöjohtaminen. 4 SAMMANDRAG Användningen av hyrd arbetskraft ökar konstant i Finland. Hyrd arbetskraft används allt oftare i organisationer förutom för att tillfredsställa behovet av tillfällig arbetskraft även som en buffert för att jämna ut variationer i verksamhetsvolymen. Allt fler företag har märkt att det ger betydande fördelar att hyra in en arbetstagare i stället för att ha denne på sina egna lönelistor. Först och främst är kostnaderna för hyrd arbetskraft mer flexibla. För det andra erbjuder de företag som förmedlar hyrd arbetskraft tjänster som minskar brådskan och arbetsbördan inom produktionen, personalarbetet och andra uppgifter. I denna undersökning sökte man svar på frågan ”Hur tolkar och upplever olika parter användningen av hyrd arbetskraft?” Som parter i fenomenet med hyrd arbetskraft definierades de inhyrda arbetstagarna själva, personaluthyrningsföretagen, de företag som använder hyrd arbetskraft och fackförbunden. Representanter för alla parter intervjuades. Avsikten med undersökningen var att få en helhetsbild av hur fenomenet med hyrd arbetskraft uppfattas i arbetslivet. De olika intressegrupperna har sina egna och sinsemellan olika intressen, vilket innebär att hyrarbetet får olika tolkningar och innebörd. Parternas synvinklar granskades med tanke på samhällsansvar och genom att de ställdes parallellt mot varandra. Med hjälp av materialet skapades också en bild av hur en anställning som hyrd arbetstagare är uppbyggd och hur den avviker från andra typer av anställningsförhållanden. Denna forskningsrapport utgör en fortsättning på den tidigare forskningsrapporten ”Työntekijä vuokrattuna” (Työpoliittinen tutkimus no 283), som granskade vilken inverkan hyrd arbetskraft har på arbetsgemenskapen. I ljuset av föreliggande undersökning kan man säga att hyrd arbetskraft ger nya möjligheter till flexibilitet eftersom de hyrda arbetstagarna själva är flexibla och den lagstiftning som reglerar anställningsförhållanden, d.v.s. övervakningen, tillsvidare är ”flexibel” gällande hyrd arbetskraft. Anställningsförhållandet för en hyrd arbetstagare skiljer sig på många sätt från heltids-, deltids- och visstidsanställningar, vilka innebär att personen ingår ett arbetsavtal direkt med det företag där arbetet utförs. Anställningsförhållanden för hyrd arbetskraft sköts huvudsakligen enligt lag och kollektivavtal men i det något begränsade forskningsmaterialet framkom även många brister, t.ex. avsaknaden av uppsägningstid, att tidpunkten för när en korttidsanställning tar slut inte meddelas, att arbetsavtalet förnyas upprepade gånger efter varandra, avsaknad av semester, att de förmåner och resultatlöner som tillkommer användarföretagets anställda inte gäller den hyrda arbetstagaren, problem med företagshälsovård och vid sjukdomsfall samt lägre lön än de fastanställda.. Arbetsmarknaden för hyrd arbetskraft fungerar enligt samma premisser som övriga marknader: enligt lagen om utbud och efterfrågan. Personaluthyrning blir en allt vanligare affärsverksamhet, som är lönsam eftersom företag allt mer använder inhyrd arbetskraft. Enligt denna undersökning verkade de minst frivilliga vara de hyrda arbetstagarna. De hoppas på en fast anställning. I skenet av de brister som finns i anställningsvillkoren kan man påstå att en del av dessa arbetstagare är potentiella förlorare i fenomenet med hyrd arbetskraft. Nyckelord: hyrd arbetskraft, personalstyrning. 5 SUMMARY The use of temporary agency work is steadily increasing in Finland. Organizations use temporary agency workers to cover seasonal labour requirements and increasingly also as a buffer during business volume fluctuations. Enterprises have begun to realize that there are significant advantages in hiring temporary workers instead of putting them on payroll. Firstly the costs related to temporary agency work can be managed flexibly. Secondly services of the agencies dealing with temporary work placements bring welcome relief to the organizations’ busy and pressured schedules in production, human resources management as well as other activities. This study focused on finding answers to the question “How do the different stakeholders understand and experience the use of temporary agency work?” The stakeholders in the phenomenon were identified as the workers themselves, hiring agencies, enterprises using temporary agency workers and labour unions. Representatives of all were interviewed. The objective of the study was to build a complete picture of the phenomenon in the labour market. All the various stakeholders have their own special interests, which are associated with the different readings and meanings they give to the temporary agency work. The various viewpoints were examined within the framework of social responsibility in parallel settings. The data was also used to create an understanding of how the temporary work relationships are formed and how they differ from other work relationships. This report is a continuation of an earlier study “Worker on hire” (Labour Policy Studies no. 283) which focused on the effects of temporary agency work on the work community. According to the study in hand it can be said that temporary agency work offers new opportunities for flexibility primarily because the temporary workers are flexible themselves and because legislation and monitoring are still “flexible” regarding temporary agency work. The employment contracts of temporary workers differ in many respects from full-time, parttime and short-term contracts made directly with the employing organization. Temporary work contracts are mostly drawn up according to law and labour agreements, but the fairly limited data of this study also revealed many deficiencies. These are, among others, the absence of period of notice, leaving open the end date of a short-time employment period, repeated renewing of a short-term contract, lack of holiday entitlement, non-entitlement to the organization’s benefits and bonuses, problems related to health benefits and lower salaries compared with permanent employees. Temporary agency work markets function the same way as other markets: laws of demand and supply apply. Hiring workers is a profitable and expanding business, because organizations increasingly use hired workers. The least volunteering group, according to this study, seemed to be the workers themselves. They would rather have permanent employment. In the light of deficiencies in the terms of employment contracts it could also be said that some of these workers are potential losers in the total equation relating to temporary agency work. Key words: temporary agency work, temporary work contract, human resource management 6 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ..........................................................................................................................2 SAMMANDRAG ......................................................................................................................4 SUMMARY...............................................................................................................................5 SISÄLLYSLUETTELO.............................................................................................................6 TAULUKKO- JA KUVIOLUETTELO ....................................................................................8 1. JOHDANTO ........................................................................................................................10 1.1. Tavoitteena joustava työvoima .....................................................................................11 1.2. Vastuu työntekijöille osana yhteiskuntavastuuta ..........................................................15 1.3. Vuokratyö Suomessa ....................................................................................................24 1.4. Tutkimuksen tavoitteet ja raportointi............................................................................28 2. TUTKIMUKSEN AINEISTO .............................................................................................34 2.1. Vuokratyöntekijät .........................................................................................................34 2.2. Vuokrausyritykset .........................................................................................................45 2.3. Vuokratyövoiman käyttäjäyritykset..............................................................................47 2.4. Ammattiliitot.................................................................................................................51 3. VUOKRATYÖ TYÖSUHTEENA JA KAUPPATAVARANA .........................................56 3.1. Lähtökohtana yritysten välinen liiketoimintasuhde ......................................................56 3.2. Vuokratyösuhteen elinkaari ..........................................................................................63 3.2.1. Vuokratyösuhteen alku ......................................................................................... 63 3.2.2. Työsuhde ja työsopimus ....................................................................................... 65 3.2.3. Työnantajaorganisaatioon ja työhön perehdyttäminen ......................................... 70 3.2.4. Työn kesto ja lomat............................................................................................... 76 3.2.5. Vuokratyöntekijän ja vuokratyön hinta ................................................................ 82 3.2.6. Palkan lisät ja muu palkitseminen......................................................................... 86 3.2.7. Epäselvyyksiä työsuhteen ehdoissa ...................................................................... 90 3.2.8. Sairastumistapaukset ja työterveyspalvelut .......................................................... 97 3.2.9. Vuokratyöntekijän ohjaus ja tuki työn arjessa .................................................... 102 7 3.2.10. Osaamisen kehittyminen................................................................................... 107 3.2.11. Työyhteisön jäsenyys........................................................................................ 113 3.2.12. Vuokratyösuhteen päättäminen tai muuttaminen vakinaiseksi työsuhteeksi.... 120 3.3. Vuokratyö nyt ja tulevaisuudessa ...............................................................................125 3.3.1. Perusteluja vuokratyövoiman käytölle................................................................ 125 3.3.2. Mielipiteitä vuokratyövoiman käytöstä .............................................................. 136 3.3.3. Vuokratyövoiman käytön esimerkkitapauksia.................................................... 141 3.3.4. Vuokratyö elämän peruspilarina ......................................................................... 144 3.3.5. Ajatuksia vuokratyön tulevaisuudesta ................................................................ 152 4. JOHTOPÄÄTÖKSET........................................................................................................160 4.1. Tarjolla työvoimaa ilman sitoutumisen vaatimusta ....................................................161 4.2. Vuokratyösuhteen ongelmakohtia ..............................................................................168 4.3. Vuokratyö ja yhteiskuntavastuun sosiaalinen ulottuvuus ...........................................171 4.4. Skenaarioita vuokratyön tulevaisuuteen .....................................................................176 LÄHDELUETTELO: ............................................................................................................181 8 TAULUKKO- JA KUVIOLUETTELO Taulukko 1. Vuokrausyritysten lkm, vuokrauksien lkm ja käyttäjäyritysten lkm vuosina 1987–1992 (Kauhanen 2001). 24 Taulukko 2. Vuokrausyritysten lkm, työntekijöiden lkm ja työvuosien lkm vuonna 1993 ja vuosina 1999–2003 (Pohjanoksa 2003). Taulukko 3. Alan kasvu vuosina 1999–2003 liikevaihdon mukaan. 25 26 Taulukko 4. Vuokrausalojen liikevaihto ja sen kehitys, työntekijöiden lkm ja työvuodet vuonna 2003 (Pohjanoksa 2004). 27 Taulukko 5. Aineiston keruun kohdeorganisaatiot ja informanttien lkm. 34 Taulukko 6. Tutkimukseen osallistuneet vuokratyöntekijät. 36 Taulukko 7. Tulosten esittäminen henkilöittäin. 45 Taulukko 8. Tehtävät, joissa tutkimuksen käyttäjäyritykset käyttävät vuokratyöntekijöitä. 49 Taulukko 9. Tutkimukseen osallistuneet vuokratyövoiman käyttäjäyritykset. 50 Taulukko 10. Tulosten esittäminen henkilöittäin. 50 Taulukko 11. Tulosten esittäminen henkilöittäin. 52 Taulukko 12. Ammattiliittojen jakautuminen eri ryhmiin. 53 Taulukko 13. Epäselvyyksiä palkkojen tai lisien maksun kanssa. 90 Taulukko 14. Vuokrausyrityksen kautta järjestetty työterveyshuolto. 99 Taulukko 15. Vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen vastuut vuokratyösuhteessa. 104 Taulukko 16. Eri ryhmien antamat perustelut vuokratyövoiman käytölle. 127 Taulukko 17. Ammattiliittojen edustajien kohtaamia vuokratyön ongelmia. 137 Taulukko 18. Ammattiliittojen edustajien näkemyksiä vuokratyön hyödyistä. 140 Taulukko 19. Ammattiliittojen edustajien arviot vuokratyön kehityksestä. 153 Taulukko 20. Normaalin työsuhteen ja vuokratyösuhteen oikeudet. 170 Taulukko 21. Vuokratyön mahdollisia kehityssuuntia. 179 9 Kuvio 1. Kolmikantasuhde työvoiman vuokrauksessa (soveltaen Sädevirta 2002). 13 Kuvio 2. Yrityksen sidosryhmät (Talvio ja Välimaa 2004). 22 Kuvio 3. Tutkimusasetelma. 30 Kuvio 4. Syyt olla vuokratyössä. 41 10 1. JOHDANTO Suomessa vuokratyövoimamarkkinat ovat viime vuosina kehittyneet voimakkaasti. Sekä tarjonta että kysyntä ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet. Työvoimamarkkinoilla keskeisiä toimijoita ovat vuokratyöntekijät, vuokratyövoimaa käyttävät yritykset ja vuokratyövoimaa välittävät yritykset sekä ammattiliitot. Kaikilla näillä osapuolilla on rooli siinä, mitä vuokratyövoimamarkkinoilla tapahtuu ja millaisiksi ne tulevaisuudessa muodostuvat. Tutkimuksen tarkoituksena oli täsmentää kuvaa ilmiöstä vuokratyö. Asiaa lähestytään eri intressiryhmien näkökulmasta. Pyrkimyksenä on ymmärtää vuokratyövoiman käytön perusteluja, mekanismeja ja ilmiöstä saatuja kokemuksia monipuolisesti. Kuten yhteiskunnan ilmiöt yleensä, tätäkään ei voi tulkita vain yhden osapuolen tulkintojen kautta. ” Vuokratyövoiman tarve tulee siitä, että kilpailu on muuttanu niin, että useilla yrityksillä ei oo varaa muun kaltaseen toimintaan, jos ne haluaa pitää sen toiminnan Suomessa. ” Vuokrausyritys D:n edustaja ” Ne pystyy pääsemään porukasta eroon silloin, kun ne haluaa. Nämä bodyshoppausfirmat on vähemmän kranttuja siitä, ketä ne ottaa töihin. On helppo ottaa tämmösestä yrityksestä, kokeilla osaako se. Jos ei se osaa, niin viedään se takaisin, että vaadin rahat takaisin tai uuden jätkän tilalle. ” Vuokratyöntekijä 11 Tutkimuksen taustalla on uskomus siitä, että on mahdollista löytää myös sellaisia ratkaisuja ja kehityskulkuja, jotka hyödyttävät useimpia osapuolia. Vuokratyövoimamarkkinoita koskeva laajempi keskustelu on tarpeen tässä vaiheessa, jossa ne vielä osittain hakevat muotoaan. Tutkimuksen tarkoituksena on osaltaan olla virittämässä tätä keskustelua. 11 1.1. Tavoitteena joustava työvoima Viime vuosikymmenen alun lamasta saakka on yrityksissä ja julkisorganisaatioissa korostunut pyrkimys lisätä henkilöstöresurssien joustavuutta. Tämä on näkynyt pätkätyöläisyyden lisääntymisenä, vuokratyövoiman käytön yleistymisenä ja toimintojen ulkoistamisina. Kynnys sitoutua työntekijöihin pitkäaikaisesti on selvästi noussut. Käytännössä kehityksen taustalla on joukko organisaatioiden johdon päätöksiä, joilla on aiempaa useammin päädytty käyttämään työvoimaa säästeliäästi, tilapäisesti ja mahdollisimman riskittömästi. Kuten yksi tässä tutkimuksessa haastatelluista henkilöstöpäälliköistä vuokratyövoiman käyttöä perusteli: Haastattelija: Mitkä on suurimmat hyödyt sinun mielestäsi yritykselle? Henkilöstöpäällikkö B: Tämä toiminnan joustavuus, eli se vähentää tätä omaa byrokratiaa. Se on ihan selkeästi. Haastattelija: Mitenkäs kustannusten näkökulmasta? Henkilöstöpäällikkö B: Me ei olla niitä vielä niin tarkasti katsottu, joku veikkailee, että se on kalliimpaa. Minä sanoisin, että on se jonkin verran kalliimpaa, mutta sitten se, että jos me ei henkilöä tarvita, me voidaan tänään sanoa, että huomenna ei tarvitse tulla, elikkä meidän mielestämme se kustannustehokkuus tulee siitä, että meidän ei tarvitse maksaa henkilölle palkkaa taikka lomauttaa omaa henkilöstöä, jos on joku tämmöinen äkillinen raaka-aine tai tuotannollinen häiriö. Henkilöstön käytön lyhytjänteisyyteen on vaikuttanut myös lisääntynyt tietoisuus erilaisista vaihtoehdoista ja vuokratyövoiman käyttöä mahdollistava laajentunut tarjonta. Työvoiman vuokrausliiketoiminta on voimakkaasti lisännyt tarjontaa ja markkinointia kaikkialla Suomessa viime vuosina. Keskustelu verkostomaisesta toimintamallista, ulkoistamisesta, projektimaisesta työn organisoinnista ja vuokratyövoiman käytön mahdollisuuksista luo päätöksentekijöiden keskuuteen sekä tietoisuutta, jonka seurauksena etsitään entistä aktiivisemmin erilaisia vaihtoehtoja perinteisille ratkaisuille. Osa näistä toimintamalleista kehittyy aika ajoittain myös jonkinlaisiksi muoti-ilmiöiksi. Asioilla on taipumus objektivoitua yhteiseksi totuudeksi, josta tulee toimintaa ohjaava normi. Silloin niiden vaikutuksia ei välttämättä enää kriittisesti pohdita. 12 Joustavan työvoiman käytön ääri-ilmiö on henkilöstön vuokraus. Muihin liitännäistyövoiman muotoihin verrattuna käytännössä vain vuokratyöntekijän saa yrityksestä ulos yksipuolisella ilmoituksella, ilman painavaa syytä ja heti, jolloin myös kustannusten muodostuminen voidaan saada loppumaan saman tien. Vuokratyövoimasta on kyse silloin, kun työnantaja (työvoiman vuokrausyritys) asettaa työntekijän ulkopuolisen tahon (käyttäjäyrityksen) käyttöön vastiketta vastaan. Työntekijöiden vuokraaminen on vuokrausyritysten liikeidea, jota ne harjoittavat tuottaakseen voittoa. Näistä yrityksistä käytetään myös nimityksiä henkilöstöpalveluyritys, henkilövuokrausyritys ja toimialapalveluyritys (Korhonen 1991) sekä työvoiman vuokrausliike ja työvoiman vuokrausyhtiö (Työministeriö 1998), jolloin viitataan työvoiman vuokrausta laajempaan henkilöstöpalvelujen kokonaisuuteen. Alan yritykset käyttävät nykyään laajasti nimitystä henkilöstöpalveluyritys. Yritys, joka vuokraa työntekijän vuokrausyritykseltä, toimii kuten muissakin kauppasuhteissa. Se tekee työvoimaa koskevan tilauksen, jonka vuokrausyritys toimittaa. Tilaava yritys maksaa työvoimaa koskevan laskun vuokrausyritykselle, joka puolestaan on työsuhteessa työntekijään. 13 Sopimusosapuoli Työntekovelvoite Vastikeoikeus Työturvallisuusvastuu Tosiasiallinen työvoiman käyttöoikeus ja direktio-oikeus TYÖNTEKIJÄ Muodollinen työsopimus ja työsuhde Vastikevelvoite Huolenpitovelvoite Osa direktiosta Työturvallisuusvastuu Myötävaikutusvelvoite Lojaliteettivelvoite Sopimussuhde KÄYTTÄJÄYRITYS VUOKRAUSYRITYS Normaali kauppasopimus Kuvio 1. Kolmikantasuhde työvoiman vuokrauksessa (soveltaen Sädevirta 2002). Vuokratyöntekijä solmii työsopimuksen vuokrausyrityksen kanssa ja on näin ollen sen palkkalistoilla. Hän siis kuuluu vuokrausyrityksen henkilöstöön ja saa sieltä työsuhteeseen kuuluvat edut, kuten esimerkiksi työterveyspalvelut. Käyttäjäyrityksen oikeuksiin kuuluu kuitenkin työnteon johtaminen ja valvominen, koska vuokratyöntekijä tekee työn sille. Käyttäjäyrityksen velvollisuudet kattavat lain ja sopimuksen mukaisten työaikojen noudattamisen ja työturvallisuudesta huolehtimisen. Jos työvoimaa vuokraavaa työnantajaa (esim. vuokrausyritystä) ei sido mikään työehtosopimus, niin tällöin tulee sovellettavaksi vuokratyövoimaa käyttävää yritystä koskeva työehtosopimus. (Työsopimuslaki 55/2001.) Vuokratyövoiman käyttö tarjoaa organisaatioille mahdollisuuden vähentää henkilöstöön liittyviä riskejä ja lisätä henkilöstökustannusten joustavuutta. Sen avulla työvoimaa voidaan käyttää vain ja juuri silloin, kun toiminnan volyymi sitä edellyttää. 14 Samoin toimitaan silloin, kun vuokrataan koneita ja laitteita sekä tiloja. Erona on kuitenkin se, että infrastruktuurin vuokrauksessa yritys tyypillisesti joutuu sitoutumaan sopimuksilla kohtalaisen pitkiin vuokrausaikoihin. Työvoiman vuokraus on tällä hetkellä muihin tuotannontekijöihin verrattuna erittäin joustavaa. Työntekijä voidaan lyhimmillään vuokrata muutamiksi tunneiksi. Henkilöstön vuokraus vähentää käyttäjäyrityksen liiketoiminnan riskiä, mutta ei siirrä sitä työvoimaa vuokraavalle yritykselle, kuten muiden tuotannontekijöiden vuokrauksen kohdalla tapahtuu. Henkilöstön vuokrausta harjoittava yritys ei pääsääntöisesti kanna vuokratyövoimasta riskiä, kuten esimerkiksi laitteita, koneita ja tiloja omistava ja vuokraava yritys. Vuokrausyritykset tekevät useimmiten vuokratyöntekijöiden kanssa ainoastaan niin pitkiä työsopimuksia, kuin käyttäjäyritys lupaa töitä. Liikeriski siirtyy sekä käyttäjä- että vuokrausyritykseltä riskiksi vuokratyöntekijöille itselleen. Tämä kääntää päälaelleen historiallisen liiketaloustieteen perusteesin, jonka mukaan yrityksen tunnusmerkki on voiton maksimointi, johon liittyy myös riskin otto. Vuokrausyritys saa voittoa henkilöiden vuokraustoiminnasta ja välttää siihen sisältyvän riskin suurelta osin. Jos kauppoja ei synny, ei myöskään työvoiman palkkauskustannuksia synny. Nyt vuokratyöntekijä kantaa liiketoiminnan volyymin vaihtelusta aiheutuneen riskin, jolloin hänen voitaisiin ajatella toimivan yrittäjän tavoin. Hän ei kuitenkaan pääse suoraan hinnoittelemaan omaa työtään käyttäjäyrityksen kanssa, kuten vaikkapa alihankkija tekee, vaikka myös hänen työpanoksensa hyödyntyy käyttäjäyrityksen lisäarvon tuottamisprosessissa. Työvoiman vuokrausta on Suomessa harjoitettu 1960-luvulta lähtien. Sen käyttö on kuitenkin yleistynyt voimakkaasti vasta 1990-luvulta lähtien. Erityisen kovaa alan kasvu on ollut 2000-luvulla. Yritykset hyödyntävät vuokrausyritysten tarjoamia palveluja vuokraamalla käyttöönsä työntekijöitä pääasiassa silloin, kun ilmenee tarvetta lyhytaikaisten projektien, sesonkiajan töiden järjestämisen tai tilapäisten työntekijöiden puutteen takia 15 (Melchionno 1999). Suomessa Varamiespalvelu-yhtiöiden asiakkaat ovat edellä mainittujen syiden lisäksi nimenneet tilanteet, jossa työvoimaa tarvitaan lisää, mutta ei haluta kasvattaa vakituisen henkilöstön määrää, erilaisten sijaisuuksien järjestämisen (esimerkiksi sairas- ja vuosilomat) sekä tilanteet, jossa työhön sopivaa henkilöä on vaikea itse tavoittaa (Staff ok 2003). 1.2. Vastuu työntekijöille osana yhteiskuntavastuuta Yhteiskuntavastuu on viime vuosina noussut suosituksi puheenaiheeksi liikkeenjohdon retoriikassa. Yrityksissä on julkilausumien tasolla ilmaistu pyrkimystä yhteiskuntavastuulliseen toimintaan. Yhteiskuntavastuu on saanut jo sijaa osana suunnitelmallista ja harkitusti viestitettyä yrityskuvaa. Yhteiskuntavastuuseen liittyvä aktiivisuus näkyy muun muassa siinä, että asian ympärille on muodostunut uusia asiantuntijatehtäviä ja tukitoimintoja suurissa organisaatioissa. Yhteiskuntavastuu jaetaan yleisesti kolmeen osa-alueeseen, kuten Teollisuus ja Työnantajat (2001) on tehnyt. Sen mukaan yhteiskuntavastuu käsittää seuraavat vastuu-alueet: taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen vastuu. Taloudellinen vastuullisuus on omistajien tuotto-odotuksiin vastaamista sekä osallistumista yhteiskunnan taloudellisen hyvinvoinnin tuottamiseen. Ympäristövastuullisuus on huolehtimista ympäristöstä ja luonnonvaroista. Sosiaalinen vastuullisuus merkitsee yrityksen avointa toimintaa, hyvien toimintatapojen noudattamista kaikissa sidosryhmäsuhteissa ja sidosryhmien vastuullisuutta ja eettisyyttä korostavien toimintaperiaatteiden kunnioittamista. Teollisuus ja Työnantajat on tehnyt hyvin selkeän ja konkreettisen jaottelun. Sen puolesta sitä on helppo noudattaa ja soveltaa yritysten toimintaan. Yhteiskuntavastuun pohtiminen ja julkilausuminen organisaatioissa on arvostettavaa. Sen ongelmana on kuitenkin monesti lupausten lunastaminen käytännössä. Ongelmat 16 nousevat esiin erityisesti sosiaalisen vastuun alueella, aivan keskeisen sidosryhmän eli henkilöstön kohdalla. Vuokratyövoiman käyttö on ilmiö, jossa yhteiskuntavastuun kantaminen problematisoituu erityisesti. Yhteiskuntavastuun määrittelyssä ja kantamisessa organisaatiot tekevät aina myös valintoja. Tuomo Takala (2000) on määritellyt yhteiskuntavastuun taustalla olevat ideologiat kolmeen päätyyppiin. Näitä ovat omistajalähtöinen, sidosryhmälähtöinen ja laajan sosiaalisen vastuun näkemykset. Omistajalähtöinen ajattelu edustaa voittoetiikkaa, jonka mukaan yrityksen tehtävinä ovat tuotannosta huolehtiminen ja voiton tuottaminen. Sidosryhmälähtöinen ajattelu korostaa, että yrityksellä on muitakin tehtäviä kuin voiton maksimointi. Lakien noudattaminen ei riitä yhteiskuntavastuun osoittamiseksi vaan yritysten on toimittava myös eettisesti vastuullisesti. Laaja sosiaalinen vastuu tarkoittaa yrityksen taloudellista ja moraalista vastuuta yhteiskunnalle. Yrityksen päämääränä nähdään yhteiskunnan hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantaminen, joka tapahtuu voiton tuottamisen avulla. Carroll (1989; myös Järvinen 2004) jakaa yritystoiminnan yhteiskunnallisen vastuun neljään osa-alueeseen, joita ovat taloudellinen vastuu, oikeudellinen vastuu, moraalinen vastuu ja filantrooppinen vastuu. Taloudellinen vastuu merkitsee kannattava taloudellista toimintaa ja se luo pohjan muille vastuualueille. Oikeudellinen vastuu sisältää yritystoiminnassa noudatettavat yhteiskunnan pelisäännöt, jotka pohjautuvat oikeudelliseen sääntelyyn (lait ja asetukset). Moraalinen vastuu käsittää yhteiskunnallisten arvojen ja moraalisääntöjen noudattamisen. Filantrooppisen vastuun perusta on ihmisrakkaus. Se on hyvinvoinnin ja ihmiselämän laadun aktiivista edistämistä mm. hyväntekeväisyyden kautta. Euroopan komission tiedonannossa (2002) yhteiskuntavastuun tärkeimmiksi piirteiksi todetaan seuraavat: 1. Yhteiskuntavastuu on sellaista yritysten vapaaehtoista toimintaa, joka ylittää oikeudelliset vaatimukset ja jonka myös yritys näkee pitkän aikavälin etujensa mukaiseksi. 17 2. Yhteiskuntavastuu yritysten on liittyy otettava olennaisesti huomioon kestävään kehitykseen: toimintansa taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ekologiset vaikutukset. 3. Yhteiskuntavastuu ei perustoimintoihin vaan ole harkinnanvarainen tapa, jolla yrityksiä lisä yrityksen johdetaan ja hallinnoidaan. Yhteiskuntavastuun määrittelyä ja aktiivista johtamista perään kuuluttavissa puheissa sillä uskotaan olevan yhteiskunnassa hyviä seurauksia. Sanotaan, että tulevaisuudessa menestyvä ja vastuullinen yritys saa parhaat työntekijät, sillä on tyytyväisiä asiakkaita ja liikekumppaneita sekä rahoittajat ja sijoittajat arvostavat sitä. Yhteiskuntavastuu onkin näiden näkemysten mukaan yksi kilpailutekijä, jolla on kasvava merkitys erityisesti kansainvälisessä toiminnassa. Vastakkainen ajattelu sisältäisi uskomuksen, jonka mukaan opportunistinen toiminta niillä kaikilla mahdollisilla säännöillä, joita markkinoilla on, lopulta kuitenkin tuottaa todennäköisimmin nopeaa menestystä. Globaalitasolla on myös tarkasteltu yhteiskuntavastuullisen toiminnan vaikutuksia sidosryhmien käyttäytymiseen. Sidosryhmien kasvavat odotukset yritysten yhteiskunnallista toimintaa kohtaan on kiteytetty seuraavassa kolmessa lausumassa. Ensinnäkin kuluttajat ovat alkaneet rankaisemaan yrityksiä, jotka eivät toimi yhteiskuntavastuullisella tavalla. Toiseksi yhteiskuntavastuullisella toiminnalla on positiivisia vaikutuksia henkilöstöön. Ja kolmanneksi yhteiskuntavastuullinen toiminta on merkittävä tekijä sidosryhmien sijoituspäätöksissä. (3rd Annual CSR Monitor, Environics International, 2002.) Ihmiset ovat osoittaneet suuntaavansa sekä ostoksena että sijoituksensa mieluimmin hyvin käyttäytyviin yrityksiin. Myös halutuimmat työntekijät työskentelevät mieluimmin yrityksessä, josta voivat olla ylpeitä. (McNulty, 2004.) Frankental (2001) väittää, että yhteiskuntavastuuta pidetään pahimmillaan vain PRtemppuna. Asenteita tulisi hänen mielestään muuttaa ja yrityksen yhteiskuntavastuu tulisi ottaa huomioon sekä palkita markkinoilla. Hän peräänkuuluttaa 18 yhteiskuntavastuuajattelun laajentamista. Eräs tapa taata tämä, on yhteiskuntavastuuta mitattaessa huomioida taloudellisen mittarin lisäksi ympäristölliset ja erityisesti sosiaaliset mittarit. Yrityksen tulisi huomioida toiminnassaan myös sidosryhmät sekä muu toimintaympäristö, eikä ainoastaan osakkaita. Myös yhteiskuntavastuun käsite tulisi määritellä tarkemmin, sillä se ei ole Frankentalin mielestä tarpeeksi selkeä. Yhteiskuntavastuullisen yrityksen on lisäksi myönnettävä virheensä ja otettava vastuu niistä sekä toimia lain mukaisesti. Yhteiskuntavastuun hyödyntäminen yrityskuvan rakentamisessa herättää suomalaisissa yrityksissä kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Vaikka moni yritys tunnistaa vastuullisuuden hyödyt yrityskuvalleen, yhteiskuntavastuuta ei yleisesti ottaen nähdä yrityskuvan rakentamisen näkökulmasta. (Raitanen 2003.) Keskuskauppakamarin Yrityskulttuuri 2004-tutkimuksen mukaan 61 % yritysjohtajista piti yhteiskuntavastuullisen toiminnan vaikutusta yrityksen imagoon ja maineeseen erittäin tärkeänä. Samaisen kyselyn mukaan yritykset eivät ole kuitenkaan kovin halukkaita viestimään yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta yrityksen ulkopuolelle. Ainoastaan noin neljännes vastaajista kertoi viestivänsä yhteiskuntavastuusta kotisivuillaan tai intranetissä. Syynä vähäiseen viestintään yrityksen ulkopuolelle, voi olla tietämättömyys asioista, joista pitäisi kertoa tai dokumentoidun tiedon puute. Monille suomalaisille yrityksille yhteiskuntavastuun tarkastelutapa ja siihen liittyvät ominaisuudet ovat varsin uusia, joten käsitteiden epäselvyys on myös aiheuttanut epätietoisuutta. Osalle yrityksistä yhteiskuntavastuun kehittäminen on julkisuuskuvan parantamista, kun taas osa yrityksistä haluaa aidosti kehittää toimintaansa yhteiskuntavastuulliseen suuntaan. Yhteiskuntavastuullisen toiminnan uskotaan tuottavan tulosta pitkällä tähtäimellä, sillä sen avulla voidaan ennalta ehkäistä riskejä ja vaikuttaa yrityskuvaan kauaskantoisemmin. (Junnila 2004.) 19 Juholinin (2004a) tutkimukseen haastateltiin yrityksissä yhteiskuntavastuun parissa työskenteleviä henkilöitä. Vastausten mukaan yritysten yhteiskuntavastuun noudattamisen motiivina on tuottavuuden kasvu pitkällä tähtäimellä, johon liittyy tiiviisti yrityksen tehokkuus. Tuottavuuden kasvu perustuu kolmeen tekijään: johtamiseen, kilpailukykyyn ja kykyyn ennustaa tulevaisuutta. Ensinnäkin yritysten tulisi liittää yhteiskuntavastuu tehokkaaseen johtamiseen. Johtamisen tärkeimmäksi välineeksi nousi tutkimuksessa yrityksen omat arvot. Kansainvälisesti toimivat yritykset odottivat myös yhteistyökumppaneidensa toimivan vastaavanlaisten arvojen mukaisesti. Toinen tuottavuutta lisäävä tekijä on kilpailukyky, joka paranee, jos yritys osoittaa olevansa ”kunnollinen kansalainen”. Monen yrityksen mielestä eräs tärkeä motiivi yhteiskuntavastuulliseen toimintaan on saada sidosryhmät vakuuttuneiksi heidän ”kunnollisuudestaan”. Tutkimuksesta käy ilmi yritysten vastakkaiset mielipiteet yhteiskuntavastuullisuuden vaikutuksesta yrityksen imagolle ja maineelle. Joidenkin haastateltujen mielestä yrityksen maine vaikutti oleellisesti kilpailukykyyn ja tehokkuuteen, mutta joidenkin mielestä sillä ei ollut mitään merkitystä. Kolmantena tekijänä on kyky ennustaa tulevaisuutta ja valmistautua siihen. Yritykset tulee olla tietoisia sidosryhmiensä odotuksista, asenteista, muutoksista ja vastata asiakkaiden odotuksiin. Keskuskauppakamarin Yrityskulttuuri 2004-tutkimuksessa yrityksen yhteiskuntavastuullisuudessa pidettiin ratkaisevana tekijänä yrityksen omistajien ja johtajien kiinnostusta aiheeseen. Vastuullisen toiminnan tärkeimmäksi ulottuvuudeksi katsottiin vastuu omista tuotteista ja palveluista (90,3 % vastaajista). Lähes yhtä tärkeänä pidettiin vastuuta lakien ja normien noudattamisesta (90 %). Neljännelle sijalle ylsi vastuu henkilöstön hyvinvoinnista (65,4 %). Kauppakamarin tutkimukseen vastanneista yritysjohtajista 91 % oli sitä mieltä, että heidän yrityksessään sovelletaan omaehtoisia, eettisiä normeja tai periaatteita henkilöstön hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Yhteiskuntavastuu perustuu siis vapaaehtoisiin periaatteisiin, joita yritys pyrkii liiketoiminnassaan noudattamaan. 20 Sosiaalinen vastuu suomalaisissa yrityksissä Sosiaalisen vastuun kantaminen on yritysten yhteiskuntavastuussa liitetty useimmiten oman vakituisen henkilöstön kaikinpuolisen hyvinvoinnin vaalimiseen. Siinä ei oteta yleensä kantaa siihen, miten suhtaudutaan siihen väkeen, joka ei ole ”omaa”. Yhteiskuntavastuun sosiaalisen ulottuvuuden kantaminen voi pahimmillaan rajoittua siihen, että yhä pienenevästä vakituisten työntekijöiden joukosta pidetään hyvää huolta laajenevan joustotyöntekijäjoukon kustannuksella. Henkilöstöresurssien joustot hoidetaan usein juuri epätyypillisten työsuhteiden varassa. Vuokratyöntekijöinä työskentelee paljon opiskelijoita ja nuoria, joilla ei välttämättä ole vielä työkokemusta eikä tietämystä oikeuksistaan työelämässä. Heillä todennäköisesti on luottamus työnantajaan ja usko siihen, että asiat hoidetaan lain mukaan. Tällöin korostuu työnantajan sosiaalinen vastuu työntekijöitään kohtaan. Organisaatiotutkimuksia toteuttavan Qval Oy:n tekemän tutkimuksen (2003) mukaan erityisesti opiskelijat pitävät työnantajan tärkeimpänä ominaisuutena vastuullisuutta henkilöstöstä. Tämän lisäksi he arvostavat ihmisläheistä johtamistapaa. Eräs syy työnantajan vastuun painottamiseen ja tärkeyteen löytyy tämän päivän työelämästä, joka näyttää opiskelijoiden mielestä synkältä. Erityisesti irtisanomiset ja työelämän kovat vaatimukset huolestuttavat heitä. Vuoden 2002 Nuorisobarometrin tulosten mukaan 68 % nuorista uskoo, että työelämän vaatimukset ovat tänä päivänä niin kovat, että ihmiset palavat loppuun ennen aikojaan (Saarela 2004). Henkilöstön roolia yritysten yhteiskuntavastuuohjelmissa selvitettiin tätä tutkimusta varten käymällä läpi yritysten kotisivujen yhteiskuntavastuuta koskevia julkilausumia. Sosiaalisen vastuun keskeinen alue on vastuu henkilöstöstä. Niissä yritykset ovat liittäneet sosiaaliseen vastuuseen yleisesti mm. henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen, turvalliset työolosuhteet ja tasa-arvoisuuden. Henkilöstön sitoutuminen ja sitä tukeva toiminta painottui yhtenä sosiaalisen vastuun tärkeimpänä tekijänä. Yhteiset tavoitteet ja motivoituneet työntekijät nähtiin yrityksen perustana, jonka 21 pohjalle tulevaisuutta rakennetaan. Myös henkilöstön kouluttamista kannatettiin ja tuettiin osassa yrityksiä. Eräs yritys mainitsi kotisivuillaan tukevansa työntekijöidensä omaehtoista opiskelua taloudellisesti tai opintovapaina. Maine hyvänä työnantajana ja houkuttelevana työpaikkana koettiin tärkeänä, sillä se tuotiin esiin monen yrityksen kotisivuilla. Sosiaaliseen vastuuseen liitettiin julkilausumissa usein sidosryhmät sekä asiakkaat ja heidän tyytyväisyys. Omien tuotteiden ja palveluiden laadukkuus ja luotettavuus koettiin tärkeänä. Yritysten yhteistyökumppaneihin sekä julkilausumissa joissakin sosiaalisen yrityksissä vastuu ulotettiin alihankintaketjuihin, joilta odotettiin sosiaalista vastuuta yhtä lailla. Muutaman yrityksen kotisivuilla mainittiin myös vastuu sponsorointikohteista. Liitännäishenkilöstöä ei erikseen mainittu minkään yrityksen kotisivuillaan julkaisemassa yhteiskuntavastuupolitiikassa, vaikka he ovat jossain mielessä myös yrityksen ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Osa yrityksistä on erilaisin sitoumuksin tai jäsenyyden kautta sitoutuneet toimimaan tiettyjen periaatteiden tai julistusten mukaisesti. Nämä sitoumukset voivat olla joko kotimaisia, paikallisia tai kansainvälisiä. Useasti kansainväliset sopimukset (esim. ILO:n perussääntö, YK:n ihmisoikeusjulistus) koskevat mm. syrjinnän, pakkotyövoiman ja lapsityövoiman kieltämistä. Sidosryhmäajattelu sosiaalisen vastuun perustana Sosiaalisen vastuun määritelmässä korostetaan eettisten ja vastuullisten suhteiden hoitamista kaikkiin sidosryhmiin. Sidosryhmät ovat niitä osapuolia, tahoja tai henkilöitä, jotka haluavat ja voivat vaikuttaa yrityksen toimintaan ja joiden toimintaan yritys voi vaikuttaa. Heistä käytetään myös nimitystä stakeholderit tai yhteistyö- ja kohderyhmät. (Juholin 2004b.) Seuraavaan kuvioon on koottu yrityksille tärkeitä sidosryhmiä. 22 Media Investoijat Paikallisyhteisöt Yhteistyökumppanit Omistajat YRITYS Henkilöstö Asiakkaat Viranomaiset Alihankkijat Kansalaisjärjestöt Kuvio 2. Yrityksen sidosryhmät (Talvio ja Välimaa 2004). Talvion ja Välimaan (2004) mukaan sidosryhmäsuhde voi perustua esimerkiksi omistajuuteen (omistajat, sijoittajat), sopimukseen tai asiakassuhteeseen (työntekijät, asiakkaat, alihankkijat), lainsäädännön velvoitteisiin (viranomaiset, lainsäätäjät) tai vaikkapa yleiseen kiinnostukseen yhtiötä tai sen toimialaa kohtaan (etujärjestöt, kansalaisjärjestöt, media). Kaikki sidosryhmät eivät ole yhtiön kannalta täysin samanarvoisia ja niiden painoarvo yrityksen kannalta ei ole yhtäläinen. Henkilöstöä on perinteisesti korostettu jopa tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimmistä ja sidosryhmistä. Tämä onkin loogista, koska ilman organisaation tehtävää toteuttavia ihmisiä, ei toimintaa voi olla olemassa hetkeäkään. Henkilöstö sidosryhmänä on helpointa käsittää silloin, kun organisaatiolla on suora sopimussuhde työntekijöihin ja he ovat organisaatioon työsopimussuhteessa. Epätyypilliset työsuhteet rikkovat perinteistä, melko homogeenista sidosryhmäajattelua henkilöstön osalta. Henkilöstöä jaotellaan nykyään eritasoisiin ”sidosryhmäkategorioihin”, joissa odotukset ja palkkiot, samoin kuin odotukset sitoutumisesta vaihtelevat. 23 Epätyypillisissä työsuhteissa olevia työntekijöitä pidetään organisaation löyhemmin liittyvänä sidosryhmänä. Vuokratyöntekijöitä ei juridisesti sidota yritykseen lainkaan. Epätyypillisiä työsuhteita koskeva keskustelu on perinteisesti ollut kriittistä ja arvolatautunutta. Sen mukaan työmarkkinoita leimaa yhä selvemmin jaottelu työelämän A- ja B-luokan kansalaisiin, joka ei perustu enää vain esimerkiksi toimihenkilö-työläinen jaotteluun sen paremmin kuin jaotteluun enemmän tai vähemmän koulutettujen välillä. Työntekijät voidaan yhä perustellummin jakaa niihin, joilla on ainakin pysyväisluonteinen työpaikka ja niihin, jotka lainehtivat työmarkkinoilla joustovarana. Yksiselitteisesti ei voida enää sanoa, että valkokaulustyöläiset tai korkeasti koulutetut olisivat etuoikeutetumpaa joukkoa tässä jaossa. Esimerkiksi nuori, akateeminen nainen on yhä useammin pätkätyöläinen. Kuitenkin epätyypillisessä työsuhteessa oleva on vielä toistaiseksi useammin nainen kuin mies ja useammin vähäisen koulutuksen saanut kuin korkeasti koulutettu (Lehto & Sutela 2004). Vuokratyövoiman käyttö muuttaa erityisen silmiinpistävästi perinteistä sidosryhmäasetelmaa. Siinä on organisaatiossa työskentelevät henkilöt yleensä sijoitettu sidosryhmään ”henkilöstö” tai ”työntekijät”, jotka sijoittavat panoksenaan työnsä ja osaamisensa ja saavat vastikkeeksi palkan, hyvät työskentelyolosuhteet, luotettavan työpaikan ja mahdollisuudet kehittyä. Vuokratyövoimaan kuuluvat työntekijät muodostavat nyt aivan uuden tyyppisen sidosryhmän, jotka sijoittavat yritykseen kyllä työpanoksensa ja osaamisensa, mutta eivät saa sieltä vastikkeeksi palkkaa. Heidän suhteensa vuokrausyritykseenkään ei ole perinteinen sidosryhmäsuhde, koska he eivät sijoita työpanostaan siihen. Käyttäjäyritysten suhde työvoimaa vuokraavaan yritykseen on liikesuhde. Käyttäjäyritys on asiakas, joka vuokraa työvoimaa ja ostaa henkilöstöpalveluja henkilöstövuokrausyrityksestä. Vuokratyöntekijät ovat työsopimussuhteessa vuokrausyritykseen ja heidän työpanoksensa sekä osaamisensa on hyödyke, jota se vuokraa asiakkailleen. Tämä toimintamalli muuttaa rajusti työmarkkinoiden perinteistä rakennetta. 24 1.3. Vuokratyö Suomessa Vuokratyösuhde kuuluu epätyypillisiin työsuhteisiin, joiden määrä on joitakin tasannevaiheita lukuun ottamatta kasvanut 1990-luvun alun lamasta lähtien ja vakiintunut melko korkealle tasolle. Vuonna 1993 yli 60 prosenttia uusista työsuhteista oli määräaikaisia (Parjanne 1997). Vaikka työllisyys elpyi, jatkui määräaikaisten työsuhteiden kasvu vuoteen 1997 saakka. Vuonna 1997 määräaikaisia työntekijöitä oli 339 000 (18,4 %), kun vastaavat luvut vuonna 2000 olivat 332 000 eli 16,4 prosenttia palkansaajista. (Kauhanen 2001.) Työvoiman vuokraus yleistyi Suomessa muiden määräaikaisten työsuhteiden ohella 1990-luvun lamavuosien jälkeen. Suomessa ei ole kuitenkaan tehty jatkuvaa seurantaa vuokratyövoiman määrän kehityksestä, sillä vuokratyövoiman käyttö ei ole enää ollut luvanvaraista vuodesta 1994 lähtien. Vuosina 1986–1993 vuokrausyritykset tarvitsivat vielä toimintaansa lisenssin, joka helpotti viranomaisten seurantaa vuokrausyrityksistä ja niiden työntekijöistä (Taulukko 1.). (Kauhanen 2001.) Taulukko 1. Vuokrausyritysten lkm, vuokrauksien lkm ja käyttäjäyritysten lkm vuosina 1987–1992 (Kauhanen 2001). Vuosi 1987 1988 1989 1990 1991 1992 Vuokrausyritysten lkm 250 283 353 430 458 470 Vuokrauksien lkm 20 908 23 924 29 438 30 564 17 296 15 000 Käyttäjäyritysten lkm 16 149 21 056 30 631 19 321 18 000 Taulukossa 1 ei käsitellä vuokratyöntekijöiden määriä, vaan vuokrauksien lukumääriä vuosina 1987–1992. On todennäköistä, että luvut sisältävät saman työntekijän useammin kuin kerran. Tuoreimmissa, Henkilöstöpalveluyritysten liiton tekemien 25 jäsenkyselyiden, tuloksissa ilmenee vuokratyöntekijöiden määrät vuosina 1999–2003. (Taulukko 2.). Taulukko 2. Vuokrausyritysten lkm, työntekijöiden lkm ja työvuosien lkm vuonna 1993 ja vuosina 1999–2003 (Pohjanoksa 2003). Vuosi 1993 1999 2000 2001 2002 2003 Vuokrausyritysten lkm 488 170 Työntekijöiden lkm 25 000 30 592 32 891 33 772 32 545 21 305 Työvuosien lkm 6 873 6 916 7 568 6 479 10 740 Vuonna 2003 alin arvioitu vuokratyöntekijöiden määrä on noin 21 000 ja ylin yli 50 000. Syitä suureen vaihteluun ovat muun muassa sesongit ja massatapahtumat. Esimerkiksi yleisurheilukilpailut voivat kasvattaa vuokratyöntekijöiden määrää huomattavasti). Määrän arviointia hankaloittavat myös vuokratyösuhteiden vaihtelevat pituudet ja se tosiasia, että useat vuokrausyritykset voivat välittää samalle työntekijälle töitä. Pääsyy vuokratyöntekijöiden määrän pienentymiselle voi olla rakenteellinen: alan keskittyminen useiden fuusioiden kautta. (Ylöstalo 2004.) Vuonna 2004 henkilöstöpalveluyritykset työllistivät Suomessa kokoaikaisiksi henkilötyövuosiksi muutettuina jo yli 16 000 työntekijää Henkilöstöpalveluyritysten Liiton jäsentutkimuksen ja Tilastokeskukselta saatujen tietojen mukaan. Tästä määrästä työvoiman vuokrauksen osuuden on arvioitu olevan n. 14 000 henkilötyövuotta. Henkilöstöpalveluala onkin kasvamassa merkittäväksi työllistäjäksi. (lähde: http://www.ek.fi/henkilostopalvelujen_liitto/tietoa_toimialasta/index.php.) Vuonna 1993 Suomessa oli vuokrausyrityksiä 488 kappaletta, ja Alavan (1994) mukaan niiden palveluksessa työskenteli noin 25 000 työntekijää. Vuosina 1999–2002 26 vuokratyöntekijöiden määrät nousivat jopa yli 30 000, kun taas vuonna 2003 vuokrausyritysten palveluksessa arvioitiin työskentelevän noin 21 300 työntekijää. Työntekijöiden määrän pienentymistä on selitetty työsuhteiden pituuksien kasvaminen, joka puolestaan näkyy työvuosien määrän kasvuna (esim. vuonna 1999 työvuosia kertyi noin 6800, kun vuonna 2003 niitä oli jo yli 10 000 (Taulukko 2.). Vuokratyöntekijöistä pääelantonsa 4000 vuokratyöllä. arvioidaan olevan Vuonna 2003 työntekijöitä, jotka vuokratyöntekijän hankkivat työsuhteen keskimääräinen pituus oli noin 64 vuorokautta. (Ylöstalo 2004.) Henkilöstöpalveluiden liiton jäsentiedustelun mukaan koko henkilöstöpalvelualan liikevaihto vuonna 2003 oli noin 360 miljoonaa euroa (Taulukko 3.). Kasvua edellisestä vuodesta oli 44 %, ja henkilöstöpalveluyritykset ennustivat liikevaihtonsa kasvavan noin 14 % vuonna 2004. Henkilöstöpalveluyritysten liittoon kuulumattomien tai vastaamatta jättäneiden vuokrausyritysten osuudet oli huomioitu kyselyssä arvioina. (Pohjanoksa 2004.) Taulukko 3. Alan kasvu vuosina 1999–2003 liikevaihdon mukaan (Pohjanoksa 2003). Vuosi 1999 2000 2001 2002 2003 Liikevaihto milj. euroa 180 216 248 251 364 Tuoreimpien tietojen mukaan vuokratyövoiman osuus on Suomessa edelleen melko pieni, noin 2,3 %, kun vuonna 2001 vastaava luku oli 1,2 %. Vuonna 2001 arvioitiin vuokratyövoiman osuuden koko työvoimasta olevan 0,6 % Suomessa. EK:n arvion mukaan vuokratyövoiman käyttö on noussut Suomessa vanhojen EU-maiden keskitasolle. (Taloussanomat 2005.) Henkilöstöpalveluyritysten liiton mukaan Suomessa tapahtuva työvoimanvuokraus on muihin Euroopan maihin verrattuna 27 vaatimattomalla tasolla ja se odottaa alan kasvavan jatkuvasti. (Pohjanoksa & PerkkaJortikka 2004; Pohjanoksa 2004.). Henkilöstöpalvelujen liiton 2003 vuoden jäsenkyselyn mukaan suurimman työvoiman vuokrausalan muodostavat toimisto-, taloushallinto- ja atk-tehtävien osaajat. Seuraavana tulevat palveluala, joka sisältää ravintoloissa ja kaupoissa työskentelevät vuokratyöntekijät sekä raskaat alat, jotka sisältävät varasto-, kuljetus-, rakennus- ja teollisuustyöntekijät (Taulukko 4.). Kasvu ei ole ollut tasaista eri vuokratyöaloilla. Liikevaihdon nousun avulla tarkasteltuna kysynnän lisääntyminen on ollut suurinta yrityksissä, jotka tarjoavat vuokratyöntekijöitä raskaille aloille: teollisuuteen, rakennuksille ja kuljetuksiin. Pienintä kasvu on puolestaan ollut toimistotyöntekijöiden ja ravintolamuusikoiden keskuudessa. (Pohjanoksa 2003; Ylöstalo 2004.) Taulukko 4. Vuokrausalojen liikevaihto ja sen kehitys, työntekijöiden lkm ja työvuodet vuonna 2003 (Pohjanoksa 2004). Vuokrausala Toimisto, taloushallinto, ATK Palveluala (kauppa, ravintola ym.) Raskaat alat (teollisuus, varasto, kuljetus) Ohjelmatoimistot (ravintolamuusikot) Terveyspalvelut Yhteensä LV milj. euroa 107 65,8 98,1 90 3,6 364 LV:n nousu 13,1 15,8 19,6 5,5 30 13,6 Työntekijöiden lkm 9 167 1 363 8 699 Työvuodet 1 593 483 21 305 781 123 10 740 2 930 2 312 4 594 Organisaatioille työvoimaa vuokraavista yrityksistä käytetään useimmiten nimitystä henkilöstöpalveluyritykset. Niitä oli Suomessa vuonna 2003 noin 160, joista kaksi suurinta ovat Staffpoint Oy ja Varamiespalvelu-yhtiöt (Ylöstalo 2004). Muita tunnettuja kotimaisia henkilöstöpalveluyrityksiä ovat Barona, EilaKaisla, Opteam ja 28 VPS Henkilöstöpalvelu. Kansainvälisistä yrityksistä Suomessa toimivat muun muassa Adecco, Manpower, Poolia, Vedior (Select Appointments) ja Proffice. Osaksi toimialan suurta kasvua selittävät sekä yritysten kasvu että alalle tulleet uudet toimijat. Henkilöstöpalvelualalla on tapahtunut muutoksia myös yritysostoin: Adecco on ostanut norjalaisen Olstenin, ja Staffpoint muodostui Extran ostaessa Jokela Capital Groupin vuonna 2004. Henkilöstöpalveluyritykset suorittavat laajimpina toimintoinaan työvoiman välitystä ja vuokrausta. Lisäksi he solmivat asiakkaidensa kanssa sopimuksia alihankinnasta ja ulkoistamisesta ja hoitavat työntekijöiden uudelleensijoittamista. Pienempinä osaalueina liiketoimintaan kuuluvat henkilöstösuunnittelu, koulutus ja muut henkilöstöhallinnon osa-alueet, esimerkiksi palkkahallinto. (Pohjanoksa ym. 2004.) Vuokraustoiminnan ollessa pääosa näiden yritysten liiketoiminnasta, on tässä tutkimuksessa päädytty nimittämään niitä lyhyesti vuokrausyrityksiksi. Työvoimavuokrausta eivät välitä ainoastaan yksittäiset vuokrausyritykset vaan myös ammattiliitot. Ekonomiliitolla on oma Ekonomi-leasing, jossa on kirjoilla pari sataa työnhakijaa. Se perustettiin laman jälkeen, jolloin työllistyminen oli vaikeaa erityisesti yli viisikymmentävuotiaille. Työntekijät ovat työsuhteessa Ekonomia Oy:öön ja heitä vuokrataan eri yrityksiin. Myös Postilla ja Helsingin kaupungilla on omat työntekijäpankit. 1.4. Tutkimuksen tavoitteet ja raportointi Vuokratyötä on lähinnä tutkittu koskien vuokratyöntekijöiden omia kokemuksia vuokratyöstä. Suomessa tutkimukset ovat keskittyneet ravintola-alalle (esim. Takaneva 2003, Moilanen 2002), jossa niin sanottujen extrojen käyttö on yleistä. Lisäksi tutkimuksia on toimistoalan työntekijöiden ja ravintolamuusikoiden keskuudessa. Näkökulmina näissä tutkimuksissa ovat olleet vuokratyöntekijän 29 kokemukset työyhteisöstä ja työidentiteetistä (Takaneva 2003), työtyytyväisyydestä ja koherenttiuden tunteesta (Toikka 1999) sekä roolista perinteisinä ja postmoderneina pätkätyöläisinä (Nikkonen 2002). Ilmiötä on tarkasteltu lisäksi lainsäädännön näkökulmista (Rönni 2002; Sädevirta 2002). Työvoiman vuokrausta liiketoimintana ja vuokratyövoiman käyttöä on sekä Suomessa että ulkomailla tutkittu vielä vähän. Paitsi vuokratyövoiman käytön laajenemisesta, myös vuokratyövoiman käyttöä koskevan kiinnostuksen viimeaikaisesta heräämisestä kertoo se, että aihetta on lähestytty tutkimuksissa Suomessa vasta vuosien 1997–2004 aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä vuokratyöilmiöstä tutkimalla sen eri osapuolten tulkintoja ja kokemuksia siitä. Tutkimuksessa kysytään, miten henkilöstön vuokraukseen henkilöstöammattilaiset, suhtautuvat vuokratyöntekijät itse, vuokratyöntekijöitä ammattiliittojen tilaavat edustajat ja vuokratyötä tarjoavat henkilöstöpalveluyritykset. Tutkimuksessa asetetaan näiden osapuolten käsityksiä myös rinnakkain. Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten työvoiman vuokrauksen eri osapuolet tulkitsevat ja kokevat vuokratyövoiman käytön? Asiaa kysytään ¤ yritysten henkilöstöresursointia hoitavilta henkilöstöammattilaisilta ¤ vuokratyöntekijöiltä ¤ ammattiliittojen edustajilta ¤ vuokrausyritysten ammattilaisilta Tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia vuokratyön kanssa tekemisissä olevien tahojen teemahaastattelujen pohjalta. Näitä tahoja ovat ammattiliitot, 30 vuokratyövoimaa käyttävät käyttäjäyritykset, työvoiman vuokrausyritykset ja sekä vuokratyöntekijät. Ammattiliitto VUOKRATYÖNTEKIJÄ KÄYTTÄJÄYRITYS VUOKRAUSYRITYS Kuvio 3. Tutkimusasetelma Tässä tutkimuksessa pyritään kuvailemaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään vuokratyön käyttöä vuokratyön kanssa tekemisissä olevien toimijoiden näkökulmista. Tarkastelua tehdään niiden henkilöiden kokemusten ja tulkintojen kautta, jotka ovat läheisesti tekemisissä vuokratyösuhteen informantteina ovat tai vuokratyövoiman vuokratyöntekijä itse, kanssa. ammattiliiton Tutkimuksen edustaja, henkilöstövuokrausyrityksen edustaja sekä käyttäjäyrityksen henkilöstöpäällikkö tai muu henkilöstön vuokrauspäätöksiä tekevä henkilö. Haastatteluja oli yhteensä 46. Tutkimus on luonteeltaan hermeneuttinen. Se hyödyntää fenomenologista lähestymistapaa siinä, että tutkimuksen kohteena ovat vuokratyövoiman käytöstä esitetyt subjektiiviset tulkinnat. Aineiston tulkinnassa eritellään haastateltavien 31 esittämiä käsityksiä heidän totuutenaan pyrkimättä tekemään yleistyksiä asioista. Yleistykset jäävät laajempaa aineistoa sisältävien kartoittavien tutkimusten tehtäväksi. Teemahaastattelut (45 kpl) tehtiin kolmen tutkijan voimin syksyn 2004 ja kevään 2005 välisenä aikana. Ne nauhoitettiin ja litteroitiin analyysia varten. Haastatteluille oli laadittu etukäteen keskeisiä kysymyksiä sisältävä runko, mutta keskustelut pidettiin luonteeltaan avoimina. Keskustelun aikana nousi usein esiin uusia teemoja, joiden käsittelylle annettiin tilaa. Vuokratyöntekijöiden (n= 16) haastattelut tehtiin pääosin kasvotusten. Puhelinhaastatteluja oli kaksi. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Käsiteltyjä teemoja olivat: miten oli päätynyt vuokratyöntekijäksi, vuokrausyritys työnantajana, elämä vuokratyöntekijänä ja tulevaisuus. Haastattelut tehtiin vuosina 2004 – 2005. Vuokrausyritysten (n= 4) haastattelut tehtiin syksyn 2004 ja kevään 2005 välisenä aikana. Haastatteluista kaksi tehtiin puhelinhaastatteluina ja kaksi kasvotusten. Käsiteltyjä teemoja olivat vuokrausyritysten toiminta, vuokratyösuhteet sekä yhteistyö vuokratyöntekijän ja asiakasyrityksen kanssa. Ammattiliittojen edustajien haastattelut tehtiin syksyllä 2004. Tutkimukseen osallistui 20 ammattiliiton edustajaa. Haastattelujen sisällöllisenä tavoitteena oli selvittää ammattiliittojen näkemyksiä ja mielipiteitä vuokratyövoiman käytöstä. Menetelmänä käytettiin tässäkin teemahaastattelua. Teemoja olivat suhtautuminen vuokratyövoiman käyttöön, vuokratyövoiman käytön hyödyt ja ongelmakohdat sekä vuokratyövoiman käytön kehitys ja tulevaisuus. Tutkimukseemme haastateltiin viiden käyttäjäyrityksen edustajaa. Edustajista neljä oli yritysten henkilöstöpäälliköitä ja yksi edustaja oli rekrytointipäällikkö. Haastattelut tehtiin syksyllä 2004. Käsiteltyjä teemoja olivat vuokratyövoiman käyttö, yhteistyö vuokrausyrityksen kanssa ja vuokratyöntekijän asema. 32 Tutkimuksen raportointi Tutkimuksessa esiintyy muutamia käsitteitä, joita on tarpeen hieman selventää. Vuokrausyritys-käsite on lyhennys henkilöstöpalveluyrityksestä. Tutkimuksemme keskittyy henkilöstöpalveluyritysten tarjoamista palveluista erityisesti työvoiman vuokraukseen, jolloin vuokrausyritys-käsite on tarkoituksenmukaisempi ja kuvaavampi sekä lyhyempi käyttää. Käyttäjäyritys tarkoittaa vuokratyövoimaa käyttävää yritystä. Fokus on tällöin vuokratyövoiman käyttämisessä, jolloin käsite on selvempi. Tutkimuksessa esiintyy myös käsitteet normaali työsuhde ja epätyypillinen työsuhde. Vuokratyö edustaa epätyypillistä työsuhdetta. Sitä ei pidetä normaalina työsuhteena, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat yksi työnantaja, kokoaikaisuus, työ- tai virkaehtosopimuksen mukainen palkka, toistaiseksi jatkuva työsopimus sekä työnantajan tiloissa tapahtuva työ (Viitala ym. 2005.) Epätyypilliseksi työksi määritellään työ, joka poikkeaa yhdestäkin edellä mainituista normaalin työsuhteen kriteeristä. (Pusa 1997; Jacobsen 2000). Myös määräaikainen työ, osa-aikatyö, kotiansiotyö ja etätyö luokitellaan epätyypillisiksi työsuhteiksi. (Sutela, Vänskä & Notkola 2001.) Tutkimuksen johdannossa luotiin lyhyt katsaus vuokratyövoiman käytön taustoihin, yhteiskuntavastuuseen ja sidosryhmäteoriaan tarkastelun kehyksinä sekä vuokratyövoimamarkkinoihin Suomessa. Toisessa luvussa esitellään tutkimuksen aineisto. Siinä kuvataan tutkimuksessa haastateltuja ryhmiä ja heidän suhdettaan ilmiöön ”vuokratyö”. Kolmannessa luvussa esitellään tutkimukseen osallistuneiden eri osapuolten näkemyksiä vuokratyöstä. Luvussa käsitellään muun muassa seuraavia keskusteluissa esiin nousseita aiheita: käyttäjäyritys henkilöstövuokrausyrityksen asiakkaana, käyttäjäyrityksen ja henkilöstövuokrausyrityksen yhteistyö, vuokratyöntekijä 33 henkilöstövuokrausyrityksen asiakkaana, vuokratyösuhteen rakentuminen, vuokratyöntekijän oikeudellinen asema, vuokratyöntekijän ominaisuudet, elämä vuokratyöntekijänä, vuokratyön vapaaehtoisuus ja sen tulevaisuus. Neljännessä luvussa esitetään tutkimuksen yhteenveto ja pohditaan aineiston esille nostamia näkökohtia vuokratyöilmiöstä. Lopuksi tehdään joitakin päätelmiä siitä, miten vuokratyötä tulisi jatkossa tarkastella käytännön kehittämistyössä ja tutkimuksessa. 34 2. TUTKIMUKSEN AINEISTO Vuokratyöilmiö koskettaa monia tahoja. Sen ytimessä ovat vuokratyötä tekevät ihmiset. Siihen liittyvät läheisesti vuokratyövoimaa välittävät ja käyttävät organisaatiot. Hieman etäämpänä, mutta tärkeänä intressiryhmänä ovat ammattiliitot. Myös työnantajaliitot kuuluvat niihin tahoihin, jotka aktiivisesti ovat tekemisissä työvoimanvuokrauskentän kanssa. Vielä välillisemmin ilmiö koskettaa myös monia muita tahoja, kuten vuokratyöntekijöiden perheitä, työvoimaviranomaisia ja koulutusorganisaatioita. vuokratyöntekijöiden, Tässä ammattiliittojen, tutkimuksessa ilmiötä vuokrausyritysten ja lähestyttiin käyttäjäyritysten näkökulmista (Taulukko 5.). Taulukko 5. Aineiston keruun kohdeorganisaatiot ja informanttien lukumäärä. Taho Informanttien lkm Aineistonkeruutapa Vuokratyöntekijät 16 henkilöä 14 haastattelua kasvokkain 2 puhelinhaastattelua Vuokrausyritykset 6 henkilöä 4 yrityksestä 2 haastattelua kasvokkain 2 puhelinhaastattelua Käyttäjäyritykset 5 henkilöä viidestä Haastattelut kasvokkain yrityksestä Ammattiliitot 20 henkilöä 20 liitosta Puhelinhaastattelut 2.1. Vuokratyöntekijät Tutkimukseen haastateltiin 16 vuokratyöntekijää, jotka löydettiin tutkijoiden omien henkilökohtaisten kontaktien avulla. Vuokratyöntekijöistä seitsemän työskenteli tähän tutkimukseen osallistuneissa käyttäjäyrityksissä. Vuokratyöntekijät työskentelivät 35 neljällä eri alalla. Kyseiset toimialat ovat hotelli- ja ravintola-ala, tuotanto, toimisto ja tietotekniikka sekä kaupanala. Näillä aloilla vuokratyötä esiintyy suhteellisen paljon, erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla sekä teollisuuden ja tuotannon alalla. Haastatelluista neljä oli miehiä ja kaksitoista naisia. Heistä päätoimisesti vuokratyöntekijöinä työskenteleviä oli yksitoista. Opiskelijoita, jotka tekivät vuokratyötä opintojen ohella, oli kaksi (Vtt 10 ja 16). Kahdella vuokratyöntekijällä oli oma työ muuta kautta, mutta he tekivät silloin tällöin keikkoja vuokratyöntekijöinä (Vtt 1 ja 3). Yksi vuokratyöntekijä oli vähän aikaa sitten vakinaistettu käyttäjäyritykseen (Vtt 9). Tutkimuksen vuokratyöntekijöistä suurimmalla osalla on toisen asteen koulutus eli ylioppilastutkinto tai ammatillinen perustutkinto. Ammattikorkeakoulun käyneitä on yksi ja yliopistossa opiskelevia on kaksi. Yksi vuokratyöntekijä on käynyt kansakoulun, mutta on sen jälkeen kouluttautunut erilaisilla kursseilla, mm. sähköalalla. Kahdella vuokratyöntekijällä oli kaksi ammatillista tutkintoa, toinen heistä oli oman alan töissä. Vuokratyöntekijät eroavat toisistaan sen suhteen, kuinka kauan he ovat työskennelleet vuokratyöntekijöinä. Mukana tutkimuksessa on vuosien kokemuksen omaavia sekä vastaavasti muutamia viikkoja tai kuukausia vuokratyöntekijänä työskennelleitä. Raportoinnin ja sen lukemisen helpottamiseksi vuokratyöntekijät ovat numeroitu ja heistä käytetään lyhennettä Vtt. Seuraavassa taulukossa on perustietoja tutkimukseemme osallistuneista vuokratyöntekijöistä. Taulukosta käy ilmi millä alalla kukin vuokratyöntekijä on töissä, työtehtävät, koulutustausta, aika kuinka kauan he ovat työskennelleet lukumäärä. vuokratyöntekijänä sekä työpaikkojen (käyttäjäyritysten) 36 Taulukko 6. Tutkimukseen osallistuneet vuokratyöntekijät. Vtt Työtehtävät Koulutus Kuinka Työpaikat kauan lkm ollut vtt:nä Hotelli- ja ravintola-ala Vtt 1 Keittiöapulainen Kokki 3 v. 3 kk. 2 Vtt 2 Tarjoilija Tarjoilija 6 v. 1 Vtt 3 Tarjoilija Tarjoilija / lähihoitaja 10 v. 10 Vtt 4 Vastaanottovirkailija Vastaanottovirkailija 3 v. 2 Vtt 5 Siistijä Puutarhuri/ 1 v. 7 kk. 3 sairaanhoitaja Teollisuus ja tuotanto Vtt 6 Ompelija Artesaani 5 kk. 1 Vtt 7 Kokoonpanija Sähköasentaja 3 kk. 2 Vtt 8 Kokoonpanija Kansakoulu 2 kk. 1 Merkonomi 3 vko 1 1 v. 2 kk. 1 3 v. 6 kk. 2 Toimisto ja IT Vtt 9 Palkanlaskija Opiskelija Vtt 10 Asiakaspalvelija Vtt 11 Ohjelmistointegraattori Insinööri Vtt 12 Vientiassistentti Kemian ala 2 v. 2 Vtt 13 Vientiassistentti Tradenomi 4 kk. 2 Vtt 14 Ostoreskontra Laskentamerkonomi 4 v. yli 10 Vtt 15 Vakuutusmyyjä Ylioppilas 4 kk. 1 Opiskelija 1 v. 5 kk. 20 Kaupan ala Vtt 16 Myyjä Tutkimuksemme vuokratyöntekijät olivat töissä henkilöstöpalveluyritysten kautta. Yksi vuokratyöntekijä (Vtt 11) oli asiakkaana vuokrausyrityksessä, joka toimintatavaltaan hieman poikkeaa perinteisistä vuokrausyrityksistä. Kyseinen yritys mainostaa itseään ohjelmistotestaus- ja – kehitysyrityksenä. Yritys palkkaa työntekijät 37 ja lähettää heidät käyttäjäyrityksiin töihin. Kun työkomennukset käyttäjäyrityksissä päättyvät, niin työntekijät siirtyvät yrityksen omiin tiloihin töihin siksi aikaa, kunnes saavat uuden työkomennuksen käyttäjäyritykseen. Kun työntekijät ovat omassa toimistossa töissä, he saavat palkkaa myös siltä ajalta. Tämä on ero perinteisiin henkilöstövuokrausyrityksiin, joissa vuokratyöntekijät työkomennuksen päätyttyä odottavat uutta työkomennusta tekemättä töitä ja ilman palkkaa. Tutkimuksemme vuokratyöntekijä (Vtt 11), joka on töissä kyseisessä yrityksessä, kertoi, ettei hänelle työhönottotilanteessa kerrottu, että hänet lähetetään toiseen yritykseen töihin vuokratyöntekijänä. Ketkä sitten ovat niitä, jotka vapaaehtoisesti tekevät työtä ilman annettuja lupauksia? Mitä erityistä heidän elämässään on sellaista, jossa suurempaa ennustettavuutta ei ehkä edes kaivata? Millaisia ihmisiä he ovat? Vaikka juuri nämä kysymykset eivät olleetkaan tutkimuksen keskiössä, tutkimus paljasti aika pian, että vuokratyöntekijä on kuka tahansa meistä. Hänen toiveensa työstä ja elämästä ovat samoja kuin kenellä tahansa. Ainoa selkeä ryhmä, jolle voi antaa otsikon ”tyypillinen vuokratyöntekijä”, ovat loppujen lopuksi opiskelijat. Heidän elämäntilanteeseensa vuokratyö sopii hyvin. Vuokrausyrityksen edustaja C arvioi heidän kauttaan vuokrattujen työntekijöiden olevan pääosin 20–30 - vuotiaita, mutta teollisuuden puolella tasaisemmin eri-ikäisiä. Hänen kollegansa toisesta vuokrausyrityksestä, edustaja D, vahvisti osaltaan kuvaa kertomalla, että heillä ikäjakaumaa on tilastoitu ja suurin osa vuokratyöntekijöistä on alle kolmekymmentä vuotiaita. Tyypillinen vuokratyöntekijä on opiskelija, jonka elämänrytmiin epäsäännöllinenkin vuokratyö sopii hyvin. Vuokrausyritys A:n nuorimmat vuokratyöntekijät ovat ravintola-alalla ja kassatyössä ja erityisesti he ovat usein opiskelijoita. Toimistotaloushallinnon tehtävissä työntekijöiden keskiarvoikä on vuokrausyrityksen edustajan mukaan yli kolmekymmentä vuotta. Vuokrausyritys B:n edustajat kertoivat heidän vuokratyöntekijöiden olevan pääosin 25–40 - vuotiaita. Edustajat A ja B kertoivat toisaalta myös sen, että heiltä on jäänyt vuokratyöntekijöitä eläkkeellekin. Yhteenvetona vuokrausyritysten edustajien kuvauksista voi päätellä, että pääosa vuokratyöntekijöistä on 20–40 –vuotiaita. 38 Vuokrausyritysten edustajien vastauksista erottui neljä vuokratyöntekijäryhmää. Ensinnäkin kaikki edustajat mainitsivat juuri opiskelijoiden suuren määrän. Heille vuokratyön todettiin sopivan mainiosti opintojen oheen. Edustaja B kertoi opiskelijoiden olevan pääosin osa-aikatyössä paitsi kesällä, jolloin he siirtyvät usein kokopäivätyöhön. Toinen esiin noussut ryhmä oli työelämään palaavat kotiäidit, joille vuokratyötä pidettiin hyvänä väylänä saada töitä. Vuokratyön keikkaluonne katsottiin heille eduksi lasten hoidon kannalta. Kun töitä on vain silloin tällöin, niin aikaa jää myös lapsille. ” Toinen ryhmä on sitten henkilöt, jotka syystä tai toisesta on ollu työmarkkinoiden ulkopuolella esimerkiks äitiysloman tai jonkun henkilökohtasen ratkasun takia. Ja niillä on kiinnostusta sitten niin, että tässä vois jossain vaiheessa vaikka palailla työmarkkinoille ja vähän kattoo, että mä nyt voisin täs aluks heitellä sillon tällön keikkaa. Että mä saan vietyä omille vanhemmille tota, ton lapsen hoitoon sit tarvittaes, jos tämmöstä tulee. Että mä ottasin uudestaan vähän tuntumaa tähän työelämään. Tämmösiä on hyvin paljon. ” Vuokrausyrityksen edustaja D Kolmas ryhmä käsittää työnhakijat. Eli henkilöt, joilla ei ole vakituista työpaikkaa ja jotka etsivät sitä vuokratyön kautta. Edustaja A sanoi vuokratyöntekijöistä suurimman osan hakevan vakituista työpaikkaa. ” Suurin osa on toiveena, että se ne vakinaistuvat tai sit just opintojen ohella.” Vuokrausyrityksen edustaja A Neljänteen ryhmään kuuluvat henkilöt, joille vuokratyö on elämäntapa ja merkitsee vapautta. Edustaja C oli sitä mieltä, että nykyinen sukupolvi on ensimmäinen itsekäs sukupolvi pitkään aikaan. Tämä sukupolvi ei välttämättä halua lapsia vaan he haluavat aikaa itsellensä. Kyseinen edustaja kertoi, että joidenkin vuokratyöntekijöiden mukaan on trendikästä olla niin sanotusti sinkku ja hengailla, mennä ja tehdä. 39 ” Että oon nähny sellaisiakin, jotka esimerkiksi haluaa koko ikänsä tehdä vuokratyövoimana. Jostain syystä ei halua rekrytoitua, vaikka ois monta kertaa päässyt. Se on vähän niin ku elämäntapa. ” Vuokrausyrityksen edustaja C Vuokratyöntekijöiden yhteisinä piirteinä korostuivat kaksi asiaa: vuokratyö on usein suorittavaa työtä ja sitä tekevät usein vähäisen koulutuksen saaneet työntekijät. Korkeasti koulutettujen keskuudessa vuokratyö ei vielä ole kovin yleistä. Vuokratyöntekijöiden koulutustausta on kuitenkin vuokrausyritysten haastateltavien mukaan laaja, se vaihtelee kouluttautumattomista nuorista yliopistotutkinnon omaaviin. Hakijoiden koulutustausta vaihtelee riippuen haettavasta työstä ja toimialasta. Edustaja D kuitenkin painotti, että vuokratyövoimaa käytetään paljon nimenomaan suorittavassa työssä, jolloin suurin osa on opiskelijoita tai toisen asteen tutkinnon omaavia. Haastattelija: Osaatko sä tuosta sanoa, minkälaista koulutustaustaa on henkilöillä, jotka sinne vuokrayrityksiin sitten kirjautuu ja hakeutuu? Onko siinä jotain sääntöä vai onko se laidasta laitaan? Vuokrausyrityksen edustaja D: Koska niin pääosa vuokratyövoimasta on suorittavassa työssä, niin tarkottaa, että jos katotaan sitten koulunsa päättäneitä, niin kyllähän se sitten menee toisen asteen tutkinnon tasolle, useimmiten. Et sit puhutaan tota, niin toimistohenkilökunta useimmiten on sitten merkonomeja tai nykyään enenevissä määrin tradenomeja. Sit jos puhutaan metalliteollisuudesta, niin se on sitten ammattikoulu tai sitte tää vanha teknikkokoulutus, mitä ei enää ookkaan, mut hyvin paljonhan on kuitenkin teknikoita päälle kolmekymppisissä henkilöissä. Ja sit jos puhutaan kapakkapuolesta, hotellit-ravintolat, niin sit se on hotelli- ja ravintolakoulun suorittaneita, restonomeja ja niin edelleen. Jos täs nyt haetaan, että mitä vuokratyöntekijät ei oo koulutukseltaan, niin aika harvoin sitten vuokratyöntekijät on akateemisen koulutuksen saaneita. Julkisuudessa on viestitetty työvoiman vuokrausta myös johdon rekrytoinnin väylänä. Vuokrausyrityksen edustajalla D oli asiasta kuitenkin varsin epäilevä käsitys. Hän perusteli johtajavuokrauksen ongelmallisuutta sillä, että johdon uskottavuus henkilöstön keskuudessa on vaikea saavuttaa, jos johtaja ei ole saman työnantajan palveluksessa. Hän piti julkisuuteen annettua kuvaa lähinnä markkinapuheena. 40 Haastattelija: Kuinka sun mielestä ja esiintyykö sitä Suomessa, että palkataan johtajia vuokratyösuhteeseen? Vuokrausyrityksen edustaja D: Kyllähän niistä puhutaan näistä vuokrajohtajista, mutta onhan niitä oikeesti aivan tosi vähän. Se on tota tämmönen muotijuttu. Jotkut firmat on keksiny, että tää on kiva homma, saahaan julkisuutta, kun mainostetaan, että meiltä voit vuokrata johtajan. Mutta niin, hei oikeesti: vuokrata johtaja yritykseen?! Seuraavassa esitellään hieman tarkemmin tutkimuksessa haastateltujen henkilöiden joukkoa, jotka ovat osaltaan mahdollistamassa työelämän ja organisaatioiden henkilöstöjoustoja. He ovat niitä, jotka ensimmäisenä lähtevät organisaatiosta, jos palvelu- tai tavaratuotannon volyymi laskee. He saattavat olla vain aivan tilapäisesti tekemässä työtä tämän hetkisessä organisaatiossa. He myös tietävät itse olevansa joustovara. Eri osapuolten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella myös monet vakituista työtä tekevät usein ymmärtävät heidän roolinsa ja merkityksensä. Muun muassa sen, että juuri vuokratyövoiman ansiosta vakituiset työntekijät voivat olla luottavaisin mielin oman työsuhteensa jatkuvuuden kanssa. Jos joku tiukan paikan tullen joutuu lähtemään, on se ensimmäiseksi vuokratyöntekijä. ”Näitä pitää arvostaa, vuokratyöntekijöitä, koska niitten ansiosta meille kuukauspalkkaa nauttivilla on töitä. Ne varmistaa sen.” Vuokrausyrityksen edustaja. Tutkimukseen haastatelluista 16 vuokratyöntekijästä kaksi oli päätoimisia opiskelijoita ja yksi oli tutkimusprosessin kuluessa vakinaistettu käyttäjäyritykseen. Vastaajista kolme olivat olleet ensin käyttäjäyrityksessä vakituisina, jonka jälkeen heidän piti jatkaa vuokratyösuhteessa. Muut olivat hakeutuneet itse vuokratyöntekijöiksi. Vastaajien vuokratyökokemus vaihteli viikoista vuosiin. Koulutustaustaltaan suorittaneita, he lukuun olivat ottamatta ammattikoulun opiskelijoita, tai keskiasteen jotka olivat koulutuksen suorittamassa korkeakoulututkintoa. Toinen opiskelijoista oli opiskelualaansa vastaavissa töissä ja toinen ei. He näkivät vuokratyönteon keinona saada rahaa ja arvostivat sitä, että saa helpommin sovittua omat työajat opiskelujen mukaan. 41 ” Saa näitä aikatauluja paremmin sumplittua kuin se, että olis vakituisessa työsuhteessa. ” Vtt 10 Syitä, miksi vuokratyöntekijäksi oli ryhdytty, olivat kaiken kaikkiaan tässä ryhmässä yhteisiä. Kaikilla oli haave vakituisesta työpaikasta, ja sellaisen puuttuessa vuokratyö nähtiin parempana vaihtoehtona kuin työttömyys. Työttömyyttä oli myös jouduttu itse kokemaan, jolloin vuokratyö parempana vaihtoehtona oli koettu asia. Jotkut eivät olleet löytäneet oman alansa työtä, jolloin vuokratyöstä oli tullut välivaihe oman alan työpaikkaa odotellessa. Kaikki olivat sitä mieltä, että vakituinen työpaikka olisi vuokratyötä parempi. Kuvio 4. Syyt olla vuokratyössä. Ollut työttömänä Ei ole saanut vakituista työtä omalta alalta Ei ole löytänyt oman alan töitä Keino saada vakituinen työpaikka Miksi vuokratyö? Opintojen ohessa Keino päästä oman alan töihin Vakituinen työsuhde jatkunut vuokratyösuhteena Silmiinpistävää oli haastateltujen vuokratyöntekijöiden paradoksaalinen suhde vuokratyöhön. Puheissa nousi esille se, että vuokratyö koettiin välivaiheena, jonka oletettiin jossakin vaiheessa loppuvan ja vakituisen työpaikan ennen pitkää löytyvän. Samaan aikaan vuokratyöntekijät olivat työelämän muutosten suhteen pessimistisiä. He uskoivat vuokratyön lisääntyvän tulevaisuudessa ja niin sanottujen vakituisten työpaikkojen vähenevän. Kuitenkin vain harva tutkimuksemme vuokratyöntekijöistä 42 kertoi etsivänsä aktiivisesti muuta työtä. Asiasta kysyttäessä jopa puolet vastaajista aikoi jatkaa vuokratyöntekijänä, vaikka samanaikaisesti haaveilivatkin vakituisesta työpaikasta. Moni tuntui tyytyneen ”kohtaloonsa” vuokratyöntekijänä, vaikka useimmat olivat tilanteeseensa tyytymättömiä. Omat tulevaisuudensuunnitelmat eivät monellakaan vastaajalla olleet kovin selvät. Haastatteluista muodostui karkeasti ottaen yleisvaikutelma joukosta, joka menee päivä kerrallaan parempaa toivoen ja pahinta peläten, mutta kohtaloonsa tyytyen. ” Kyllä mä Sanomalehden X työpaikkailmotukset luen. Mut emmä muuten oo kyllä mistään kyselly. ” Vtt 5 ” No periaatteessa, en nyt sillä tavalla etsimällä etsi (muita töitä). Jos nyt sattuu joku... ” Vtt 4 Kaikki olivat päätyneet vuokratyöntekijöiksi lähinnä siitä syystä, koska eivät olleet löytäneet omatoimisesti töitä tai erityisesti oman alan töitä. Tähän tutkimukseen osuneista 16 vuokratyöntekijästä ketään ei heidän puheidensa perusteella voinut kategorisoida niin sanotuksi ”elämäntapatyypiksi”, joka olisi vapaaehtoisesti valinnut vuokratöissä sukkuloinnin. Kaikilla oli toiveena löytää vakituinen työpaikka. Tämä oli toiveena myös niillä pienten lasten äideillä, jotka olivat mukana aineistossa. Vuokratyö on hyvin tyypillinen työsuhde ravintola-alalla. Tutkimusten mukaan vuonna 2004 hotelli- ja ravintola-alan yrityksissä työskennelleestä henkilöstöstä lähes 7 % oli vuokratyöntekijöitä (Saukkonen 2005). Kolme tutkimuksemme haastateltavista (Vtt 1, Vtt 3 ja Vtt 4) olivat vuokratyöntekijöinä, koska eivät olleet saaneet ravintola-alalta vakituista työsuhdetta. ” Ravintola-alalla on täys mahdottomuus saada vakityötä. Enemmän ja enemmän tulee tätä ekstrapalvelua. Enemmän vaan käytetään henkilöstövuokrausta ravintola-alalla. ” Vtt 3 43 Yksi vuokratyöntekijä, joka teki vuokratyötä oman osa-aikatyönsä ohella, aikoi jatkaa vuokratyötä siihen asti kun löytää vakituisen kokoaikaisen työpaikan. Hän tosin painotti, että vakituinen työpaikka olisi löydettävä parin vuoden sisällä. ” Parin vuoden kuluessa pitäisi kyllä saada ihan vakituinen, semmoinen oikein kunnon paikka, missä voi olla. Että voi oikeesti aloittaa, sen oman elämän. ” Vtt 1 Muutama vuokratyöntekijä haaveili vakituisesta työpaikasta juuri siinä yrityksessä, missä he olivat vuokralla. Erityisesti eräs nuori mies (Vtt 7) teollisuuden alalta tuntui olevan erittäin luottavainen vakinaistamisen suhteen. Kysyessämme syytä tähän luottavaiseen mieleen, hän totesi työn sujuvan niin hyvin ja pärjäävän siinä. Luottamusta lisäsi se, että hänen kaksi vuokratyökaveria olivat juuri saaneet vakituisen työpaikan kyseisestä yrityksestä. Toinen haastateltava (Vtt 8) samassa yrityksessä puolestaan odotti tulevaisuutta huolissaan. Hän pelkäsi milloin tehtaan tilauskanta alkaa laskea. Hänen mukaan se merkitsee saman tien hänen töidensä loppumista. Yksi haastateltu (Vtt 3) osoitti aktiivisuutta ja päämäärätietoisuutta työelämänsä suhteen siinä, että hän oli opiskellut uuden ammatin vuokratyön ohessa. Uuden ammatin puitteissa ei ollut kuitenkaan vielä löytynyt vakituista työpaikkaa, joten hän teki vielä satunnaisia vuokratyökeikkoja ravintoloissa. Päätökseen hankkia uusi ammatti oli ensisijaisena syynä toive saada vakituinen työpaikka, koska ravintolaalalla se on hänen mukaan miltei mahdotonta. Lisäksi päätökseen vaikutti kyllästyminen entiseen työhön ja kiinnostus toiseen alaan. Haastateltava oli erittäin onnellinen uudesta ammatista ja oli tyytyväinen, että entinen vuokratyöhistoria oli jäämässä taakse. Yksi nuorempi haastateltava (Vtt 15) aikoi pyrkiä opiskelemaan, hän aikoi jatkaa vuokratyöntekijänä, jos se vain on mahdollista opintojen ohessa. Toinen vastaaja (Vtt 44 4) oli miettinyt hakeutumista oppisopimuskoulutukseen, mutta ei ollut vielä varma asiasta. Yksi haastatelluista vuokratyöntekijöistä on koulutukseltaan puutarhuri (Vtt 5), eikä hän ollut löytänyt talveksi oman alan töitä. Tuttujen kautta hän päätyi vuokrausyrityksen listoille ja sitä kautta siivoamaan. Tietoa koulutusta vastaavasta työpaikasta ei edelleenkään ollut ja vuokratyöstä oli tullut suunniteltua pidempi uravaihe. Työnantaja ja työpaikan jäsenyys olivat monelle epämääräisesti hahmottuvia asioita vuokratyötilanteessa. Oma rooli työntekijänä työmarkkinoilla ei jäsentynyt perinteisten normaalin työnantaja-työntekijä – asetelman kehyksissä. Haastateltavat pitivät vuokrausyritystä melko etäisenä työnantajana. Puheita leimasi irrallisuuden kokemus. Haastateltavat eivät selvästi mieltäneet kuuluvansa mihinkään työyhteisöön, ei vuokrausyritykseen mutta ei myöskään käyttäjäyritykseen, jossa tekee työtä. Kukaan tässä tutkimuksessa haastatelluista vuokratyöntekijöistä ei esimerkiksi käynyt kehityskeskusteluja vuokrausyrityksen esimiehen kanssa. Suurin osa heistä kokikin samaistuvansa kuitenkin enemmän käyttäjäyritykseen kuin vuokrausyritykseen. Vastaajat olivat pääosin tyytyväisiä tapaan, jolla käyttäjäyrityksen henkilöstö ja esimies on heitä kohdellut. He saattoivat myös kokea olevansa hyväksyttyjä jäseniä porukassa, vaikka eronteko organisaation ”omilla listoilla oleviin” olikin samalla puheissa esillä. Jos negatiivisia kokemuksia käyttäjäyrityksen työyhteisössä oli ollut, ne ymmärrettiin vakituisten työntekijöiden kokemaksi peloksi oman työnsä puolesta. Eronteko ”vakkareihin” tai ”omilla listoilla oleviin” konkretisoitui monien asioiden kautta. Palkkaa pidettiin pääsääntöisesti pienempänä kuin samaa työtä tekevillä vakituisilla työntekijöillä. Henkilökuntaetuja oli vähemmän. Ainoastaan kahdelle haastateltavalle kertyi palkallinen loma, muille loma maksettiin joka palkan 45 yhteydessä lomakorvauksena. Kuudelle vuokratyöntekijälle ei ole järjestetty työterveyshuoltoa ja kolme työterveyspalvelut heille. vastaajaa Kahdelle eivät olleet vuokratyöntekijälle tietoisia, se kuuluvatko oli järjestetty käyttäjäyrityksen puolesta. Eriarvoisuuden kokemus värjäsi vuokratyöntekijöiden kertomusta työsuhteestaan, mutta samalla se oli jollakin tasolla hyväksytty asiaan kuuluvana osana vuokratyön luonnetta. Sitä ihmeteltiin, se hämmensi, mutta siihen oli samalla alistuttu. 2.2. Vuokrausyritykset Tutkimukseemme haastateltiin Vuokrausyritykset valittiin neljän siten, että henkilöstövuokrausyrityksen ne edustavat Suomen edustajia. suurimpia vuokrausyrityksiä. Niiden palvelut ovat monipuolisia ja he omaavat monen vuoden kokemuksen alalta. Vuokrausyrityksistä kaksi ovat kansainvälisiä vuokrausyrityksiä, jotka toimivat useissa maissa. Muut kaksi vuokrausyritystä on kotimaisia vuokrausyrityksiä, mutta molemmilla on toimintaa myös Virossa. Tutkimukseen osallistuneista vuokrausyrityksistä käytetään termejä Yritys A, B, C ja D. Haastateltavat edustajat ovat merkitty termein Edustaja A1, A2, B1, B2, C ja D. Taulukko 7. Tulosten esittäminen henkilöittäin. Yritys A Edustaja A1 Yritys B Edustaja A2 Yritys C Edustaja C Edustaja B1 Edustaja B2 Yritys D Edustaja D 46 Seuraavassa esitellään tutkimukseen osallistuneet vuokrausyritykset. Vuokrausyritys A on kansainvälinen henkilöstövuokrausyritys. Vuokrausyritys A:n palveluita ovat työvoiman vuokraus, rekrytointi, ulkoistaminen ja atk-tallennuspalvelut. Vuokrausyrityksellä on myös erikoisyksikkö, joka muun muassa tekee yhteistyötä julkishallinnon kanssa. Yksikön tarjoamat palvelut sisältävät tallennuspalveluja, postitusta ja postin avaamista. Vuokrausyritys A toimii seuraavilla aloilla; logistiikkatuotanto, jonka lisäksi heillä on toimistopalvelut, taloushallinto, IT ja asiakaspalvelu. Edustajan mukaan suurin toimiala on logistiikkatuotanto. Vuokrausyritys B on kansainvälinen henkilöstövuokrausyritys. Vuokrausyrityksen palveluvalikoimaan kuuluvat työvoiman vuokraamisen lisäksi HR-konsultointi, rekrytointi, liiketoimintojen tukipalvelut, ulkoistaminen ja soveltuvuusarvioinnit. Vuokrausyrityksellä on lisäksi kaksi tytäryhtiötä. Vuokrausyritys B toimii seuraavilla aloilla; toimisto- ja asiakaspalvelut, myynti ja markkinointi, viestintä, taloushallintoja rahoitus, IT, tekniikka ja logistiikka sekä johto- ja esimiestehtävät. Suurimpana palvelualana edustaja mainitsi taloushallinnon, jonka jälkeen tulevat asiakaspalvelu ja it-ala. Vuokrausyritys C on kotimainen henkilöstövuokrausyritys. Vuokrausyritys C toimii seuraavilla aloilla; palvelualat, hotelli- ja ravintola-ala, kaupanala, rakennus ja teollisuus, logistiikka, toimisto ja IT, puhelinpalvelukeskukset ja tapahtuma-areenat. Edustaja mainitsee vahvimman kokemuksen olevan palvelualoilta. Vuokrausyritys C tarjoaa vuokrauksen lisäksi konsultointipalveluja. Vuokrausyritys D on kotimainen henkilöstövuokrausyritys. Vuokrausyritys D:n toimintaan kuuluvat työvoimanvuokraus, työnantajajärjestelyt ja rekrytointi. Vuokrausyritys D listaa toimialoikseen seuraavat; rakennus ja teollisuus, varasto, kuljetus, metalli, toimisto, kaupanala, hotelli- ja ravintola-ala. Merkittävimpänä edustaja mainitsee metallin ja elektroniikkateollisuuden. Vuokrausyritys D toimii franchising-periaatteella. Tämä tarkoittaa, että jokaista toimistoa hoitaa itsenäinen yrittäjä. 47 Oman henkilöstömäärän suhteen vuokrausyritykset poikkeavat hieman toisistaan, sillä henkilöstömäärät vaihtelevat 80–130 välillä. Henkilöstö on jokaisessa vuokrausyrityksessä vakituisessa työsuhteessa. Kansainväliset vuokrausyritykset A ja B ovat keskittyneet enemmän erilaisiin taloushallinnon tehtävien välittämiseen, kun taas kotimaisilla vuokrausyrityksillä (C ja D) on vahvasti edustettuina palvelualat sekä teollisuuden alat. 2.3. Vuokratyövoiman käyttäjäyritykset Tutkimukseen ei ollut helppoa löytää yrityksiä. Yritykset eivät myöskään julkista tietoja vuokratyöntekijöiden käytöstään. Vuokratyövoiman käyttö osoittautui asiaksi, josta yritysten edustajat eivät mielellään puhu. Henkilöstön vuokraus nähdään yrityksen sisäisenä asiana, eikä sillä ole yrityskuvaa kohentavaa vaikutusta. Tutkimukseen osallistuneiden käyttäjäyritysten vuokratyöntekijöitä on myös haastateltu tähän tutkimukseen. Tutkimukseen osallistui viisi erilaista käyttäjäyritystä. Yksi yrityksistä toimii televiestintäalalla, yksi tarjoaa logistiikka-alan palveluja, kun taas kolme muuta yritystä toimivat teollisuudessa. Yksi teollisuusyrityksistä on kohtalaisen pieni, pitkät suomalaiset perinteet omaava, tarviketeollisuudessa ja pienehköllä paikkakunnalla toimiva. Se on osa pohjoismaista konsernia. Yksi on osa suurta kansainvälistä konsernia ja toimii perinteisellä metalliteollisuuden alalla. Se toimii suuressa suomalaisessa kaupungissa. Kolmas teollisuusyritys edustaa huipputeknologiaa, on kohtalaisen nuori ja kansainvälinen yritys. Sen sijaintikaupunki on keskisuuri. Yritykset sijaitsevat eri puolilla Keski- ja Etelä-Suomea. Neljä yrityksistä noteerataan myös pörssissä. 48 Tutkimuksen yritykset olivat edustajien mukaan käyttäneet vuokratyöntekijöitä 1-5 vuotta, lukuun ottamatta yritys C:tä, jossa ensimmäiset vuokratyöntekijät olivat aloittaneet jo vuonna 1993. Yritys C:n toiminta on sen jälkeen laajentunut kymmenkertaiseksi. Haastateltavan henkilöstöpäällikön yksikön työaika on kasvanut kahdeksasta tunnista kahteenkymmeneen neljään tuntiin vuorokaudessa. Edustajan mukaan he eivät olisi pystyneet kasvattamaan toimintaansa ilman vuokratyöntekijöiden tuomaa joustoa. Vuokratyöntekijöistä on löytynyt halukkuutta ja mahdollisuuksia tehdä myös joustavia työaikoja. Käyttäjäyrityksen edustaja D kertoi heidän vuokratyöntekijöissä olevan paljon nuoria ja opiskelijoita, jotka tekevät vuokratyötä opintojen ohessa. Tämän lisäksi on hieman vanhempia vuokratyöntekijöitä, noin 30 - 40 – vuotiaita, joilla on joko ammatillinen koulutus tai peruskoulu takana. Edustajat A, C ja E kertoivat myös, että heillä on paljon nuoria ja opiskelijoita. Tutkimuksen yritykset käyttävät vuokratyövoimaa lähinnä toimistotyössä sekä tuotannossa suorittavan tason tehtävissä. Yritys A käyttää vuokratyöntekijöitä lähinnä tuotannon kokoonpanossa. Kyseinen edustaja kertoi heille tulevien uusien vuokratyöntekijöiden aloittavan yksinkertaisemmista töistä ja pikkuhiljaa siirtyvän vaativampiin töihin. Samoin toimitaan vakituisen henkilöstön suhteen jos he vaihtavat työpaikkaa talon sisällä. Vuokratyöntekijät tekevät heillä täyttä työviikkoa, lukuun ottamatta opiskelijoita. Edustaja B kertoi heidän käyttävän vuokratyöntekijöitä toimistotyössä, kuten taloushallinnossa, henkilöstöhallinnossa ja puhelinvaihteessa. Hän ei välttämättä ottaisi vuokratyöntekijöitä tuotekehitykseen eikä työnjohtoon, vaan lähinnä toimistotehtäviin. Vuokratyöntekijöitä käytetään myös äkillisiin tarpeisiin, kuten tuotannossa, missä tilauskannat vaihtelevat. Edustaja sanoi heidän käyttävän vuokratyöntekijöitä myös pakkaus- ja tarkastustehtävissä, koska niihin he voivat kouluttaa työntekijän suhteellisen lyhyellä ajalla. 49 Edustaja C kertoi asiakasneuvojan tai heidän vuokratyöntekijöiden toimistoasiainhoitajan työskentelevän nimikkeellä. Hän yleisimmin mainitsi, ettei vuokratyöntekijöiden tekemä työ eroa millään tavalla muiden vastaavaa työtä tekevien työstä. Edustaja D kertoi heidän käyttävän vuokratyöntekijöitä varastotehtävissä sekä toimistotyössä ja asiakaspalvelussa. Heillä oli pyrkimyksenä alkaa käyttämään vuokratyöntekijöitä myös vakituisten työntekijöiden sijaisina silloin kun he ovat sairaina tai koulutuksissa. Sijaisina he ovat ennen käyttäneet opiskelijoita, mutta opiskelijoita on vaikea saada tiettyinä ajankohtina (esim. tenttikausina). Vuokratyöntekijät olisivat nopeasti ja helposti saatavilla. Edustaja mainitsi, etteivät he tule käyttämään vuokratyöntekijöitä tiedonhallinnassa eivätkä henkilöstöhallinnossa Myös taloushallinnon tehtäviin he ovat ajatelleet palkkaavansa vakituiset työntekijät. Edustaja E kertoi heidän käyttävän vuokratyöntekijöitä usein sen tyyppisissä tehtävissä, jotka eivät ole kriittisiä yritykselle. Tämä tarkoittaa lähinnä taloushallinnon ja vientiassistentin tehtäviä. Tehdaspuolella he puolestaan käyttävät omia määräaikaisia työntekijöitä. Asiakkaiden kanssa työtä tekevissä työtehtävissä, kuten myynnissä, vuokratyöntekijöitä ei käytetä. Taulukko 8. Tehtävät, joissa tutkimuksen käyttäjäyritykset käyttävät vuokratyöntekijöitä. Yritys A Tuotanto Yritys B Tuotanto, taloushallinto Yritys C Asiakaspalvelu Yritys D Asiakaspalvelu, toimistotyö, varasto Yritys E Taloushallinto, toimistotyö Yritysten taloudellinen tilanne oli tutkimuksen teon aikana hyvä ja parantunut edellisestä vuodesta. Myös näkymät olivat positiiviset. Tutkittujen yritysten joukossa 50 pienin liikevoittoprosentti oli 1,6 %, mutta senkin yrityksen sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli samaan aikaan noin 33 %, mikä on alan keskiarvoon (n. 18 %) verrattuna hyvä. Parasta liikevoittoprosenttia edusti yhden yrityksen 78 %:n liikevoitto edellisenä vuonna. Paras sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli tuo 33 % ja heikoin 9 %, joka sekin ylitti kyseisen toimialan keskiarvon (3,6 %) reilusti. Omavaraisuusaste vaihteli 18 %:n ja 63 %:n välillä. Oheisesta taulukosta (Taulukko 9.) käy selville oman henkilöstön ja vuokratyöntekijöiden määrä tutkitussa yksikössä sekä käyttäjäyritysten toimialat. Taulukko 9. Tutkimukseen osallistuneet vuokratyövoiman käyttäjäyritykset. Omaa Yritys A Yritys B Yritys C Yritys D Yritys E 135 153 200 100 280 50–60 9 40–60 50 5 Teollisuus Teollisuus Tele- Logistiikka Teollisuus henkilöstöä Vuokratyöntekijöitä Toimiala viestintä Tutkimukseemme haastateltiin viiden käyttäjäyrityksen edustajaa. Edustajista neljä oli yritysten henkilöstöpäälliköitä ja yksi edustaja oli rekrytointipäällikkö. Haastattelut tehtiin syksyllä 2004. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Käsiteltyjä teemoja olivat vuokratyövoiman käyttö, yhteistyö vuokratyöntekijän asema. Taulukko 10. Tulosten esittäminen henkilöittäin. Henkilöstöpäällikkö A Henkilöstöpäällikkö C Henkilöstöpäällikkö B Henkilöstöpäällikkö D Henkilöstöpäällikkö E vuokrausyrityksen kanssa ja 51 2.4. Ammattiliitot Tutkimukseen osallistui 20 ammattiliiton edustajaa. Ammattiliitot valittiin siten, että ne edustavat työelämän eri ammattialoja mahdollisimman laaja-alaisesti ja monipuolisesti. Laajalla otoksella muun muassa kartoitettiin vuokratyöntekijöiden määrää aloittain sekä ammattiliittojen edustajien näkökulmia vuokratyöhön. Mukana on sekä julkisen alan että yksityisen alan liittoja. Vuokratyötä on pidetty yksityiselle alalle ominaisena, mutta se on lisääntymässä myös julkisella alalla. Teollisuudessa käytetään paljon vuokratyötä ja se on huomioitu ammattiliittojen valinnassa, sillä tutkimus käsittää useita liittoja kyseiseltä alalta. Toimihenkilöalalla sekä korkeasti koulutettujen alalla vuokratyöntekijöitä esiintyy vaihtelevasti riippuen liitosta. Tutkimukseen pyrittiin ottamaan mukaan sekä nais- että miesvaltaisia aloja. Ammattiliitoista lähestyttiin joko alue-edustajia tai liittojen puheenjohtajia. Toisille edustajille vuokratyö oli hyvinkin tuttu asia ja he olivat jonkin verran tekemisissä asian kanssa. Toisille vuokratyö oli puolestaan hieman etäisempi ilmiö, sillä muutamassa ammattiliitossa vuokratyötä ei esiintynyt edustajien väittämän mukaan lainkaan. Tutkimustulosten analysoinnin helpottamiseksi ammattiliitot on jaoteltu kuuteen eri ryhmään alojen perusteella (kts. Taulukko 12.). Ryhmät ovat Toimihenkilöliitot, Korkeasti koulutettujen liitot, Teollisuus- ja kuljetusalojen liitot, Yksityisten palvelualojen liitot, Julkisten palvelualojen liitot ja Luovien alojen liitot. Ammattiliittojen jakaminen ryhmiin helpottaa tutkimustulosten analysointia. Ammattiliittojen edustajista käytetään termiä Edustaja A – T, aakkoskirjain on juokseva. 52 Taulukko 11. Tulosten esittäminen henkilöittäin. Edustaja A Edustaja B Edustaja C Yksityiset palvelualojen liitot: Edustaja M Edustaja N Edustaja O Korkeasti Edustaja D koulutettujen liitot: Edustaja E Edustaja F Edustaja G Edustaja H Julkisten palvelualojen liitot: Edustaja P Edustaja Q Edustaja R Luovien alojen liitot: Edustaja S Edustaja T Toimihenkilöliitot: Teollisuus- ja kuljetusalojen liitot: Edustaja I Edustaja J Edustaja K Edustaja L Oheisesta taulukosta (Taulukko 12.) käy ilmi tutkimukseen osallistuneet ammattiliitot. Tutkimushaastattelujen teon jälkeen kahden ammattiliiton nimi on muuttunut. Kuntaalan ammattiliitto kuuluu nykyisin Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon (JHL) ja Kunnallisvirkamiesliitto on nykyisin Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto (JyTy). Samaisesta taulukosta käy ilmi tutkimuksen ammattiliittojen jäsenmäärä sekä vuokratyöntekijöiden määrä. Luvut perustuvat ammattiliittojen edustajilta saatuihin lukuihin. Ammattiliittojen edustajien tietoisuus vuokratyövoiman määrästä omassa ammattiliitossa vaihteli suuresti. Suurimmassa osassa ammattiliittoja ei tiedetty kuinka moni heidän jäsenistään tekee vuokratyötä. Jokaisella taulukossa mainitulla kuudella alalla kuitenkin esiintyy vuokratyövoimaa jonkin verran. Taulukossa olevat vuokratyöntekijämäärät on laskettu ammattiliittojen edustajien antamien arvioiden perusteella. Ne eivät perustu tarkkaan selvitykseen, vaan ovat lähinnä suuntaa antavia. 53 Taulukko 12. Ammattiliittojen jakautuminen eri ryhmiin. Ammattiliitto Toimihenkilöliitot Jäsenet Vuokratyöntekijät Yht. 178 652 Yht. 7356 Toimihenkilöunioni TU 125 000 6 250 Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO 27 652 1 106 Myynnin- ja markkinoinnin ammattilaiset 26 000 Ei arviota Korkeasti koulutettujen liitot Yht. 166 900 Insinööriliitto 56 000 Ei arviota Tekniikan akateemisten liitto TEK 60 000 Ei arviota Tieteentekijöiden liitto 6 400 Ei ole Tradenomiliitto 16 000 800-1 600 Suomen ekonomiliitto SeFe 28 500 Ei arviota Teollisuus- ja kuljetusalojen liitot Yht. 304 375 Metallityöväenliitto 169 775 1 700-2 550 Rakennusliitto 80 000 1 600-2 400 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT 51 000 Ei arviota Postin toimihenkilöliitto PVL 3 600 Ei ole Yksityiset palvelualojen liitot Yht. 219 900 Palvelualojen ammattiliitto PAM 200 000 10 000 Kaupanalan esimiesliitto 6 000 Ei arviota Vakuutusväen liitto VVL 10 500 Ei ole Julkisten palveluiden alojen liitot Yht. 255 400 Kunta-alan ammattiliitto KTV (nyk. JHL) 200 000 Ei arviota Kunnallisvirkamiesliitto KVL (nyk. JyTy) 46 800 Ei arviota Seurakuntien viran- ja toimenhaltijain liitto 8 600 Ei arviota Luovien alojen liitot Yht. 17 100 Suomen muusikkojen liitto 3 400 Ei arviota Suomen Journalistiliitto SJL 13 700 Ei arviota 54 Tutkimuksen ammattiliittojen jäsenmäärät sijoittuvat 3 600 - 200 000 jäsenen välille. Ammattiliittojen jäsenet koostuvat pääosin vuosijäsenistä, mutta useissa liitoissa on lisäksi opiskelijajäseniä. Tutkimuksen suurin ryhmä on jäsenmääränsä suhteen ”Teollisuus- ja kuljetusalojen liitot” (jäseniä yhteensä 304 375), johon kuuluu neljä liittoa. Selvästi pienin ala on puolestaan ”Luovien alojen liitot”, jonka kahden liiton jäsenmäärä on yhteensä 17 100. Tutkimuksen kuudesta ryhmästä eniten vuokratyövoimaa käytettiin ”Yksityisten palvelualojen liitoissa”, ”Toimihenkilöliitoissa” ja ”Teollisuus- ja kuljetusalojen liitoissa”. Vähiten vuokratyöntekijöitä on ”Julkisten palvelualojen liitoissa” sekä ”Korkeasti koulutettujen liitoissa”. ”Yksityisten palvelualojen liitoista” Palvelualojen ammattiliitossa, käytettiin eniten vuokratyöntekijöitä. Heitä arveltiin olevan noin 5 % jäsenistä. Vuokratyöntekijöitä työskentelee enimmäkseen hotelli- ja ravitsemisalalla, puhdistus- ja siivousalalla sekä kaupan alalla. Kaupan alan esimiesliitosta epäiltiin vuokratyöntekijöitä olevan muutamia, he työskentelivät lähinnä kaupoissa ja ravintoloissa. Vakuutusväen liitossa ei ole vuokratyöntekijöitä liiton edustajan mukaan. ”Toimihenkilöliittojen” Toimihenkilöunionissa vuokratyöntekijöitä kerrottiin olevan noin 5 %. Erityisalojen toimihenkilöliitossa hieman vähemmän eli noin 4 %. He toimivat enimmäkseen toimistotehtävissä. taloushallinnon Myynnin- ja tehtävissä, markkinoinnin tietojen käsittelyssä ammattilaisten liitossa ja ei haastateltavan mukaan ole vuokratyöntekijöitä. ”Teollisuus- ja kuljetusalojen liitoista” Rakennusliitossa vuokratyöntekijöitä arveltiin olevan 2-3 % ja Metalliliitossa 1-1,5 % jäsenistä. He toimivat erilaisissa tuotannon ja rakentamisen tehtävissä, kokoonpanossa sekä konepajoissa. Auto- ja kuljetusalan liitossa kerrottiin vuokratyöntekijöitä olevan vähän, lähinnä terminaaleissa. Postin toimihenkilöliiton jäsenistössä ei ole vuokratyöntekijöitä. 55 ”Korkeasti koulutettujen liitoissa” oli vuokratyöntekijöitä liitosta riippuen 0-10 %. He työskentelivät toimistotehtävissä ja tuotannon tehtävissä. Tradenomiliiton edustaja arvioi heillä olevan vuokratyöntekijöinä 5-10 % jäsenistä. Ekonomiliiton ja Tekniikan akateemisten liiton edustajat eivät osanneet sanoa vuokratyöntekijöiden määrää, mutta arvelivat niitä olevan ”jonkin verran”. Tekniikan akateemisten edustaja kertoi heidän vuokratyöntekijöiden toimivan lähinnä sihteereinä tai puhelinkeskuksina. Insinööriliiton edustaja kertoi heillä olevan todella vähän vuokratyöntekijöitä. Tieteentekijöiden liiton edustajan mukaan heidän jäsenissään ei ole vuokratyöntekijöitä lainkaan. ”Julkisten palvelualojen liitoissa” vuokratyöntekijöitä oli ”vähän” ja he toimivat lähinnä toimistotehtävissä. Edustajien mukaan vuokratyövoiman käyttö ei ole kuntaalalla vielä kovin yleistä. Kunnallisvirkamiesliitossa vuokratyöntekijöitä ei ole juuri lainkaan, mutta kunta-alan ammattiliitossa heitä on jonkin verran. Seurakunnan viranja toimenhaltijoiden liiton edustaja kertoi niin ikään vuokratyöntekijöiden määrän heillä olevan minimaalinen. Vuokratyöntekijöitä on heillä lähinnä ulkoistamisen kautta ja monesti nämä vuokratyöntekijät ovat ulkoistamisen myötä samalla vaihtaneet ammattiliittoa. ”Luovien alojen liitot” on vuokratyön suhteen poikkeava muihin ryhmiin verrattuna. Kyseiselle ryhmälle on tyypillistä free lancereiden käyttö, joita ei voida luokitella vakituisiksi työntekijöiksi, muttei myöskään vuokratyöntekijöiksi. Tutkimuksemme ”Luovien alojen ryhmän” ammattiliitoilla vakinaisten työsuhteiden määrä on alhainen. Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelee noin 30 % - 65 % liitosta riippuen. Muusikkojen liitosta kerrottiin, että alalle on vakiintunut ohjelmatoimistojen käyttö. Artistit työllistyvät ohjelmatoimistojen kautta, joten heidät voidaan tavallaan laskea vuokratyöntekijöiksi. Journalistien liitossa vuokratyöntekijöitä ei haastatellun edustajan mukaan ole. 56 3. VUOKRATYÖ TYÖSUHTEENA JA KAUPPATAVARANA Tässä luvussa esitellään aineistosta esille nousseita näkökulmia. Käsittely etenee haastatteluissa esiintyneiden pääteemojen mukaan. Vuokratyöntekijän työsuhdetta tarkastellaan tämän rakenteen sisällä lisäksi henkilön työsuhteen elinkaaren mukaisista näkökulmista. Aineiston kuvailu ja tulosten raportointi on toteutettu asettamalla eri osapuolten näkemyksiä rinnakkain toistensa kanssa. Niitä käsitellään raportissa yhdessä ja myös vertaillen. Tarkoituksena on nostaa esille eri näkökulmien ja eri osapuolten näkemysten välisiä eroavuuksia, samankaltaisuuksia ja jännitteitä. Käytännössä vuokratyöilmiöstä on käyty vasta vähän aitoa vuoropuhelua eri vuokratyön intressiryhmien kesken. Tutkimuksen aineistona on vuokratyöilmiön kanssa tekemisissä olevien sidosryhmien edustajien puhe. Tässä ei yritetä kuvata totuutta, vaan katsotaan, mitä osapuolet ovat halunneet sanoa keskustelussa, joka käsittelee vuokratyötä. 3.1. Lähtökohtana yritysten välinen liiketoimintasuhde Työvoiman vuokraus muodostaa henkilöstöpalveluyritysten pääasiallisen liiketoiminnan. He tarjoavat myös muita henkilöstöpalveluja kuten testausta ja valintaa sekä henkilöstöpalveluja alihankinnan ja ulkoistamisen muodossa. Asiakkaita ovat ennen kaikkea työvoimaa vuokraavat organisaatiot, mutta myös työntekijät. Yrityksille ja julkisorganisaatioille ne tarjoavat mahdollisuuden ulkoistaa osan henkilöstöstä, tai jopa kokonaan. Henkilöstöpalveluyrityksiltä ostetaan paljon palveluja myös yksittäisiin tarpeisiin erilaisissa kiiretilanteissa. 57 Vuokratyösuhteen alkuna voi pitää sitä, kun vuokrausyritys lähestyy potentiaalista asiakasyritystä. Työvoiman hankinnasta vastaavat päättäjät olivat tulleet tietoisiksi vuokrausvaihtoehdosta osittain vuokrausyritysten aktiivisten markkinointiponnistusten seurauksena. Tutkimuksen aikana käydyissä keskusteluissa ammattiliittojen ja henkilöstöpäälliköiden kanssa kävi ilmi, että vuokrausyritysten markkinointitoiminta on viime vuosina tullut aktiivisemmaksi ja saanut paikoitellen myös erittäin aggressiivisen markkinoinnin piirteitä. Suoria yhteydenottoja henkilöstöpäälliköihin ja muihin päättäjiin työpaikoilla tehdään erittäin aktiivisesti ja vahvoin myyntiargumentein. Henkilöstön vuokrauksesta voidaan tarjota asiakkaille myös huomattavia etuja. Työvoiman vuokrauspäätöksen tekevälle yrityksen edustajalle saatetaan tarjota esimerkiksi kaukomatkoja tai kuntosaliketjun vuosikortteja palkkioksi. Keskeisenä valttina vuokrausyrityksillä on työvoiman saannin helppous yhdistettynä nopeuteen. Vuokrausyritykset pystyvät yleensä toimittamaan henkilön nopeammin yritykseen kuin mihin siellä päästäisiin omin voimin. Perusteluna ovat sekä vuokrausyrityksen listoilla jo valmiina olevat henkilöt että se, että heillä lähestulkoon päätyötä on henkilöstöhankinta. Yrityksissä henkilöstöhankintaa hoitavat joutuvat tekemään sen useimmiten monien muiden töidensä ja kiireidensä ohella. Kaikki vuokrausyritysten edustajat kertoivat vuokrahenkilöstön saannin nopeuden kuitenkin riippuvan siitä, millaista vuokratyöntekijää ja osaamista haetaan. Vuokrausyritys D:n edustaja kertoi, että nopeimmillaan vuokratyöntekijä on töissä jo tunnin sisällä tilauksesta. Haastattelija: Kuinka nopeesti te yleensä pystytte vastamaan asiakasyrityksen tarpeisiin? Vuokrausyrityksen edustaja D: No, siinäkin vaihtelee hyvin suuri sen mukaan, millä paikkakunnalla haetaan, minkälaista henkilöö, minkälaiseen yritykseen. Kyllä tässäkin on tullu useita tapauksia vastaan, että tilauksesta tunnin päästä on ihminen ollu jo töissä. Mut jos haetaan jotain harvinaista, harvinaiseen tehtävään henkilöä jossain paikkakunnalla, missä semmosia henkilöitä ei sitten oo saatavilla, niin eihän se välttämättä onnistu tässä koko elämässä. Ei tohon pysty vastaamaan niin ku mitään semmosta keskiarvoo ja yksselitteistä. Ja sitten asiakkaan oma suhtautuminen vaikuttaa siihen 58 myöskin. Asiakas saattaa haluta useita henkilöitä katsottavakseen ja ei välttämättä ensimmäisestä erästä hyväksy ketään. Ja sitten haetaan lisää ja hän niitä sitten arvioi. Et se ei oo pelkästään meistä kiinni, miten nopeesti löydetään henkilö… Mutta jos nyt jotain pääsääntöistä linjaa vedetään, niin useimpiin tehtäviin useimmilla paikkakunnilla pystytään henkilö lähettämään huomiseks. Vuokrausyritysten edustajat korostivat lähtevänsä liikkeelle aina asiakasyrityksen tarpeista. Yhteistyösuhteen alussa vuokrausyrityksen edustaja tutustuu ensin asiakasyrityksen toimintaan ja kussakin tapauksessa tarvittavan vuokratyöntekijän työtehtäviin. Sen jälkeen vuokratyöntekijät etsitään haastatteluun joko vuokrausyrityksen omilta listoilta tai sitten tehtävään laitetaan haku. Kandidaatit haastatellaan ja sopivin heistä valitaan vuokrattavaksi. Haastattelija: Miten se käytännössä menee se rekrytointi? Vuokrausyrityksen edustaja B2: No, se lähtee siitä, että joko me ollaan asiakkaaseen yhteydessä tai he on meihin. Ja yleensä sovitaan ensin tapaaminen. Että tavataan, keskustellaan, että mikä se heidän tarve on, mitä he tarvii. Minkälaiset on asiakkaan työskentelyolosuhteet. Mielellään tietysti tavataan siellä asiakkaan tiloissa. Nähdään vähän, et minkälainen ilmapiiri, ketä siellä työskentelee, mikä se tunnelma siellä on. Ja nähdään ihan se piste, missä se tuleva työntekijä tulis oleen. Ja siinä me käydään läpi, siis se tehtäväkuva ja ne toiveet, vaatimukset, mitä sille työlle on. Sen jälkeen aloitetaan haku. Eli joko niin, että haetaan jo valmiiksi haastatelluista, mitä meillä on valmiina. Silloin päästää aika nopeesti eteneen. Samaan aikaan voidaan tehdä haku tonne ulkopuolelle, lehdissä, kotisivuilla, jossain hakukanavissa ja tuota, pidetään haastattelut, esittelyt. Ja esitellään yhtä paikkaa kohti kahdesta neljään, sopivinta ehdokasta. Joista asiakas voi sitten valita, että kenet hän haluaisi tavata ja haastatella. Sovitaan haastattelut. Kaikki käy näyttäytymässä ja sen jälkeen asiakas voi tehdä sen päätöksen, kenet haluaa ottaa. Sitten tehdään sopimukset ja työ alkaa. Haastattelija: Teillä aina se asiakas valitsee sen työntekijän? Edustaja B2: Joo. Kyllä. Tietenkin, jos on sellainen asiakas, jonka kans ollaan tehty vuositolkulla yhteistyötä, niin sehän voi olla, että hän sanoo sitten, että: ”joo, lähettäkää mulle yks, että mulla ei oo nyt aikaa haastatella. Te tiedätte, minkälaisen mä oon aina valinnut ja tiedätte, että mitä mä tartten.” Vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välille voi syntyä kumppanuussuhde, jossa käyttäjäyritys käytännössä ulkoistaa osan henkilöstöjohtamisen tehtävistä vuokrausyritykselle. Parhaimmillaan vuokrausyrityksen edustaja tulee niin tutuksi 59 käyttäjäyrityksen toimintatapojen ja kulttuurin kanssa, että käyttäjäyrityksen edustajat voivat luottaa vuokrausyrityksen kykyyn toimittaa heille juuri oikeanlaista väkeä töihin. Aidon kumppanuuden syntyminen edellyttää kuitenkin pitkäkestoista ja intensiivistä suhdetta yritysten kesken sekä ennen muuta vahvaa luottamusta. Työvoiman vuokrauksessa työnantajavelvoitteistaan vuokrausyritys vuokratyöntekijää on pääsääntöisesti kohtaan. vastuussa Vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välisellä vuokraussopimuksella yritykset sopivat tarkemmin keskinäisistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Työnantajavastuu säilyy kuitenkin vuokraussopimuksesta riippumatta vuokrausyrityksellä. Tutkimuksemme neljällä käyttäjäyrityksellä oli yhteistyötä useampien kuin yhden vuokrausyrityksen kanssa. Ainoastaan yksi yritys käytti tutkimuksen aikoihin vain yhtä vuokrausyritystä ja neljä muuta yritystä käytti kahta tai useampaa vuokrausyritystä. vuokrausyrityksiä, Pääsääntöisesti joillakin tutkimuksen yrityksillä oli yritykset käyttävät kakkostoimittajina suuria pienempiä vuokrausyrityksiä. Yritysten välinen suhde oli hyvin markkinaehtoinen, eikä varsinaisista pitkäkestoisista kumppanuuksista ollut juurikaan merkkejä. Haastattelija: Niin voisit siihen vielä lyhyesti kommentoida, että ootko sä tyytyväinen siihen vuorovaikutukseen, mitä teillä on keskenään ja onko se riittävää? Henkilöstöpäällikkö A: Sanotaan, että nytten, niin, niin, ennen kuin meillä oli vaan yks toimittaja. Niin, niin silloin ehkä mulle tuli vähän semmoinen olo, että he piti meitä itsestään selvyytenä. Eli niin voi sanoa, että se vuorovaikutus ei välttämättä ollut aina sillä toivotulla tasolla. Että heille oli itsestään selvä, että kyllähän me tullaan sit heiltä tilaamaan. Ja nyt, kun meille tuli tää toinen kilpailija tähän rinnalle, niin se ihan selvästi kyllä skarppas sitten siellä päässä. Että ihan niin ku oikein tarjonnut kaikenlaisia tilaisuuksia ja hirveen nopeesti kehittää nyt sellaisia asioita, mitä ollaan jo aikaisemmin heiltä pyydetty. Että se lisäs semmoista vuorovaikutusta. Mutta oikeestaan se, mikä siinä on, tai ite mä koen vähän kiusalliseksi, on heiän välinen kilpailu. Että ite välillä tuntuu, että mä oon siinä, niin ku, riistaa siinä välissä. Ja semmoisesta mä en tykkää. 60 Henkilöstöpäällikkö D kertoi heidän käyttävän ykköstoimittajaketjussa jopa neljää vuokrausyritystä rinnakkain. Näiden lisäksi he käyttävät vielä kahta pienempää vuokrausyritystä kakkostoimittajina. Syynä tähän on hänen mukaansa tavoite saada monipuolista ja laajaa tarjontaa vuokratyöntekijöiden suhteen. Tällä hän myös pitää yllä toimittajien motivaatiota hintakilpailuun ja jatkuvaan laadun kehittämiseen. Hänen asenteensa vuokrausyrityksiä kohtaan oli kautta linjan jonkin verran kriittinen. Henkilöstöpäällikkö toivoi henkilöstövuokrausyritysten edustajilta enemmän aktiivisuutta ja vierailuja käyttäjäyrityksissä. Hänen mielestään vuokrausyritysten edustajat eivät myöskään aina ymmärrä, että tärkeintä on saada sellaisia ihmisiä töihin, joita käyttäjäyritys tarvitsee. Hänen puheensa ei näiden kuvausten kohdalla eronnut puheesta, jolla kuvataan tyytymättömyyttä tilattuihin tavaroihin tai raakaaineeseen. Jos kiinnittää huomion vain sanottuihin sanoihin, voisi niiden perusteella saada käsityksen, että henkilöstöpäällikkö oletti vuokrausyrityksellä olleen suuren varaston erilaisia työntekijöitä, joista tehtävä valinta oli välillä huonosti tehty suhteessa tilaajan tarpeisiin. Yritys C ottaa henkilöstöpäällikön mukaan vuokratyöntekijänsä kahdesta tai kolmesta eri vuokrausyrityksestä, jotta saadaan vertailupohjaa. Hän kilpailuttaa omien sanojensa mukaan yrityksiä hinnalla, laadulla ja toimintavarmuudella. Asiasta käyty puhe ei tässäkään tapauksessa eronnut millään tavalla siitä puheesta, joka käsittelee mitä tahansa tavarantoimittajia. Henkilöstöpäällikkö E kertoi heidän käyttävän kahta isoa vuokrausyritystä. Valinnan perusteena oli se, että hänen kokemustensa mukaan isot vuokrausyritykset omaavat laajan vuokratyöntekijärekisterin, josta saa nopeasti tarvitsemansa henkilön. Hän piti heidän yritykselleen ratkaisevana tekijänä vuokrausyritysten nopeutta toimittaa heille tarvittavia vuokratyöntekijöitä. Myös hän näki vuokrausyritysten toiminnassa paljon kehittämisen varaa. Henkilöstöpäällikön mielestä esimerkiksi vuokrausyritysten vuorovaikutus vuokratyöntekijöidensä kanssa on harmillisen vähäistä. Henkilöstöpäällikkö itse tapaa vuokrausyrityksen ihmisiä noin kerran vuodessa, tämän lisäksi he ovat jonkin verran yhteydessä puhelimitse. 61 Haastattelija: Ootko huomannu, että vuokrafirmoissa olis eroja tai onko ollenkaan eroja yhteistyökumppanina teille? Henkilöstöpäällikkö E: No, sanotaan, että näistä, ne jotka on jo tietyn kokosia ja kaikki samoilla linjoilla ja näin. Toisethan markkinoi ja mainostaa paljon, kuinka he satsaa ja kouluttaa henkilöitä ja näin pois päin. No, nehän on aina vaikeita sitte sanoa, että kuinka paljon ne niin kun todellisuudessa sitä tekee. Sit kun on tälläsiä niin ku yhden, kahden hengen byroita, niin sitte voi tulla äkkiä se, että ei niillä ookaan sielä rekisterissä kauheen paljon ihmisiä. Ja sit se rupee kestään ja kaikkee. Kun useenhan meillä on se, että joku sairastuu tai joku tulee joku, että sit se olis mahdollisimman pian saatava. Niin meillä ei oo aikaa taas ruveta odottaan kuukausia, kun sitte me voitas tehdä se yhtälailla itte. Mennä tonne rekrytoimaan jostain joku määräaikanen. Se nopeus on siinä se valtti. Niin sillon tollaset isommat niin ku firmat, niin ne pystyy palveleen nopeemmin. Kahdessa tapauksessa voitiin tunnistaa joitakin yksittäisiä kumppanuuden tunnusmerkkejä, jotka liittyvät organisationaalisiin rakenteellisiin ja sosiaalisiin keskinäisiin kytkentöihin sekä liiketoiminnalliseen vaihdantaan ja strategiseen riippuvuuteen (Vesalainen 2002). Toinen tapaus oli yksi vuokrausyritys, joka toimi käyttäjäyrityksen C sisällä ja oli esimerkiksi sijoittanut sinne oman esimiehensä ohjaamaan vuokratyöntekijöiden työtä. Yrityksellä oli tämän kumppanin lisäksi myös muita toimittajia. Toinen kumppanuuden piirteitä omaava yhteistyösuhde oli yrityksellä B, joka käytti vain yhtä toimittajaa. Viimeksi mainitussa vuokrausyritys oli yhden miehen yritys. Suhde oli muodostunut luottamukselliseksi henkilösuhteeksi hänen ja käyttäjäyrityksen avaintoimijoiden välillä jo yrittäjän toimiessa aiemmin suuremman vuokrausyrityksen palveluksessa. Tässä tapauksessa yritys oli lopettanut määräaikaiset työsuhteensa ja niistä henkilöt siirtyivät vuokrausyrittäjän ”talliin”. Yrittäjän liikevaihto tuli pääosin tältä yhdeltä asiakasyritykseltä. Kumppanuuden suuntaan menevää kehitystä oli havaittavissa myös yrityksen A ja yhden vuokrausyrityksen välisessä suhteessa. Siihen oli liitetty rekrytoinnin lisäksi myös koulutuspalveluja. Yritys A ryhtyi pitämään työvoimahallinnon tukemia kursseja yhteistyössä vuokrausyrityksen kanssa. Vuokrausyritys hoiti käytännössä pääosan rutiineista. Kurssien kautta työntekijät pääsivät heille töihin vuokratyöntekijöinä. Vuokrausyritys otti hakemukset vastaan ja haastatteli ehdokkaat, joista yritys A valitsi noin 15 henkilöä kurssille. Osallistujat olivat kurssin ajan 62 vuokrausyrityksen palkkalistoilla, mutta olivat käyttäjäyrityksessä töissä ja koulutuksessa. Kurssin kesto oli neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen, jonka jälkeen suurin osa osallistujista jäi käyttäjäyritykseen töihin vuokratyöntekijöinä. Osa näistä työntekijöistä palkattiin myöhemmin käyttäjäyrityksen omille palkkalistoille. Haastattelija: Missä vaiheessa se on sitten selvästi, sitten vakiintunut ja laajentunut? Henkilöstöpäällikkö A: Elikkä mehän aluksi pidettiin kursseja yhteistyössä niin, niin työvoimatoimiston ja kaupungin X ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen kanssa. Elikkä ne oli tämmöisiä työttömiä työnhakijoita, jotka niille kursseille pääsi. Mutta, niin, niin, sitten jossain vaiheessa niin, niin, meille tuli semmoinen ajatus, että ehkä me sinne kursseille halutaan muitakin kuin pelkästään työttömiä työnhakijoita. Ja silloin sitten päätettiin, että pistetäänkin tämmöinen oma kurssi pystyyn, elikkä että haetaan ihan meille työntekijöitä, Yritys X:n kurssille. Ja siinä sitten yhteistyökumppaniksi otettiin vuokratyöfirma elikkä Vuokrausyritys Y. Elikkä he hoiti kaiken, siis sen raa’an työn. Otti hakemukset vastaan ja saatiin ohjata hakemukset sinne. Sitten he haastatteli. Ja siitä tavallaan sitten, raakas meille jonkun tietyn, esimerkiksi kolkyt (30) henkilöö. Että niin, niin näitä he suosittelis sille kurssille, jos sinne kurssille otettiin vaikka viistoista. Yhteistyö vuokrausyritysten kanssa oli kriittisistä kannanotoista huolimatta kaikkien edustajien mielestä sujunut kuitenkin kohtuullisen hyvin. Kaksi henkilöstöpäällikköä kertoi, ettei aina ole kaikki mennyt niin hyvin, mutta pääosin hekin olivat tyytyväisiä. Henkilöstöpäällikkö D kertoi, että hänellä oli muun muassa ollut ongelmia vuokratyöntekijöiden tilausvahvistusten kanssa, joita vuokrausyritys ei aina ole lähettänyt heille. Yhteenvetona voi todeta, että käyttäjäyritysten edustajien työvoiman vuokrauksesta muistutti tavaroiden tilausta koskevaa puhetta. Siitä puhuessaan henkilöstöpäälliköt omaksuivat liikekumppanin roolin, jonka tehtävänä on käydä hintaneuvottelut ja valita tarjouskilpailun perusteella toimittajat. Tässä roolissa heidän työtään on hoitaa liikesuhdetta vuokrausyrityksiin mahdollisimman tuloksellisesti. Käsitteet kuten tarjous, tilausvahvistus, toimitusnopeus ja laatu, sisältyivät vuokrausyritysten kanssa tehtävää yhteistyötä koskevaan retoriikkaan. Vuokrausyrityksiä käsittelevä puhe oli käsitteidensä ja sisältönsä puolesta samanlaista kuin mitä tahansa tavarantoimittajaa 63 koskeva puhe. Työntekijä jäi vuokraustoiminnasta puhuttaessa ihmisenä sivuun ja häntä käsiteltiin tuotteena, joka tarvitaan, tilataan ja halutaan nopeasti toivomusten mukaisena. 3.2. Vuokratyösuhteen elinkaari Vuokratyösuhteen elinkaari poikkeaa monessa suhteessa ns. normaalin palkkatyösuhteen elinkaaresta, josta voidaan puhua myös työntekijän urakaarena organisaation palveluksessa. Työsuhteen alku on ensinnäkin erilainen: työntekijä usein ilmoittautuu vuokrausyrityksen listoille tietämättä tarkkaan mihin hän saattaa saada työmahdollisuuden. Työn selvittyä neuvottelu käydään ensiksi vuokrausyrityksen edustajan kanssa, joka toimii välittäjänä. Lopullisen valinnan tekee usein kuitenkin käyttäjäyrityksen edustaja. Työntekijä tekee työn eri yritykselle kuin sille, jolta saa palkan. Myös palkkausneuvottelut käydään muun yrityksen kanssa kuin sen, joka arvioi työsuorituksen laadun. Työn arjessa ohjaus ja tuki eivät tule palkanmaksajayrityksestä eivätkä sen esimieheltä, vaan siltä esimieheltä, jonka yksikössä työ tapahtuu. Juridinen side siihen yritykseen, jossa työ tehdään, puuttuu. 3.2.1. Vuokratyösuhteen alku Vuokrauspäätöksen taustalla oli usein käyttäjäyrityksen tarve saada työvoimaa käyttöön nopeasti ja ilman pitkäaikaista sitoutumista. Taustalla saattaa olla myös halu säästää aikaa, vaivaa ja kustannuksia. Tutkimuksen aineistossa juuri työsuhteen alkuun liittyvät toimenpiteet ja rutiinit nousivat esille yhtenä perusteluna sille, että työnantajat turvautuivat vuokratyövoiman käyttöön. Uusien työntekijöiden rekrytointi koettiin aikaa vievänä ja hankala suurten työmäärien ja kiireen keskellä. Vuokrausyritys saattoi tulla yrityksen henkilöstöammattilaisille tai esimiehille kuin ”taivaan lahjana” helpottamaan omia työpaineita. 64 Kun asiakasyritys esittää toiveensa tarvittavasta työntekijästä, niin hänelle joko esitellään muutama työnhakija, joista hän itse saa valita tai sitten hänelle lähetetään suoraan työntekijä. Vuokrausyritys B:stä kerrottiin, että he kysyvät ensin sopivimmilta työnhakijoilta haluavatko he kyseiseen asiakasyritykseen vuokratyöhön. Tämän jälkeen he esittelevät asiakasyrityksen edustajalle yhtä paikkaa kohti kahdesta neljään sopivinta ehdokasta. Heistä asiakas voi valita, kenet hän haluaisi tavata ja haastatella. ” Meillähän ei ole mitään tämmöisiä päivystyksiä, että pysy (vuokratyöntekijä) nyt pari viikkoa siinä holdissa, että jos meille sattus tuleen jotain. Me soitetaan erikseen, ennen töiden alkamista, että haluaako tämmöiseen. Ja sitten haastattelut ja jos on halunnut, niin tehdään työsopimus. Että on kuitenkin tämmöinen perinteinen tapa. ” Vuokrausyrityksen edustaja B Kun vuokratyöntekijä ilmoittautuu vuokrausyritykseen työnhakijaksi, hänet ensin haastatellaan. Haastattelussa käydään läpi muun muassa työnhakijan toiveet tulevista töistä. Tämän jälkeen heille vuokrausyrityksestä riippuen pidetään pieni infotilaisuus tai annetaan esitteitä, joissa käydään läpi vuokrausyrityksen toimintaa. Vuokrausyritysten edustajat kertoivat heillä olevan hakijalistoillaan tuhansia vuokratyönhakijoita. Monet näistä hakijoista jättävät hakemuksensa useisiin eri vuokrausyrityksiin. Tämän tutkimuksen vuokratyöntekijöistä ainoastaan yksi (Vtt 14) oli useamman vuokrausyrityksen listoilla samaan aikaan. Hän työskenteli viiden vuokrausyrityksen kautta, kun taas muut vastaajat työskentelivät yhden vuokrausyrityksen kautta. Kyseinen henkilö perusteli tätä parempana mahdollisuutena saada enemmän töitä. Hän ei uskaltanut jättää töiden saantia yhden vuokrausyrityksen varaan, vaan piti tärkeänä omaa aktiivisuutta työn haussa. Ainoa huono puoli oli se, että useasti eri vuokrausyritysten tarjoamat ”työkeikat” saattavat mennä päällekkäin ja jostain on siten kieltäydyttävä. 65 Haastattelija: Kuinka hyvin vuokratyötekijät ovat itse selvillä heti siitä, kun he tulevat tänne teille, vaikka ensimmäisen kerran, ottaa puhelimella yhteyttä tai laittaa netistä. Niin onks he selvillä minkälaiseen työsuhteeseen he kenties on hakeutumassa? Vuokrausyrityksen edustaja A1: Joo. Se menee näin, että siinä vaiheessa, kun henkilö tulee meidän palkkalistoille, niin me käydään hyvinkin tarkkaan eli työsopimus. Ja etenkin, sen takana on kaikki työsuhteeseen, kohta kohdalta. Mä oon sanonut, että erityisesti, jos on nuorempi henkilö, jolla ei ole vielä niin paljon työkokemusta. Niin nehän on niin täpinässä, että ne vaan pistää nimen paperiin, niin sanotusti. Mä sanon, että sä et allekirjoita tota sopparia, ennen kuin sä oot lukenut joka ikisen kohdan, muun muassa tästä vaitiolovelvollisuudesta. Sitten meillä on semmoinen Tervetuloa Vuokrausyritys A:han. Se on sekä paperille että sähköisenä versiona. Siin kerrotaan, että kuka on sun yhteyshenkilö. Kenelle sä ilmoitat, jos sä oot kipeenä. Ja siitä muistan just, että oli vaikeus jossain vaiheessa, kun mä olin varastomiehiä palkannu… Niin, mulla oli tämmöinen keskustelu, että muista kolme asiaa: Jos sä et ilmoita, että sä oot ollu kipeenä, niin sulla ei sitten oo ilmotust, ei tuu fyrkkaa. Jos sä et lähetä tuntilistoja ajoissa, ei tuu fyrkkaa. Jos sä oot kipeenä, sun täytyy eka ilmoittaa sun pomolle sinne. Ja mulle, että mä voin pistää sulle lähetteen. Tää oli keskustelun taso, mitä me keskusteltiin. Mut me käydään kaikki siihen työsuhteeseen liittyvät asia. Tässä tutkimuksessa haastateltujen vuokratyöntekijöiden joukkoon oli osunut yksi henkilö, joka kertoi, ettei ollut rekrytointitilanteessa ollenkaan ymmärtänyt menevänsä mihinkään vuokratyösuhteeseen. Hakuilmoitus oli sisältänyt vain työtä ja yritystä koskevia tietoja eikä siinä ollut mainittu mitään siitä, että henkilöä vuokrattaisiin muualle. Hän kertoi oman vuokratyösuhteensa alusta näin: ” Ei mulle ikinä kerrottu töitä hakiessa, että mut itse asiassa vuokrataan jonnekin muualle. Että se oikestaan tuli vasta siinä, kun ekana työpäivänä sitte pomo ajaa mut sinne. Joo mee tänne, esittele ittes ja sano, että sä oot Yritys X:n tyyppejä ja sä oot tehny sitä ja tätä aiemmin. ” Vuokratyöntekijä 11 3.2.2. Työsuhde ja työsopimus Vuokratyönvälitys tarjoaa asiakasyrityksen tilaamaa ”keikkaa” tai ”projektia” sopivaksi katsomalleen ja listoillaan olevalle henkilölle tai laittaa siitä haun 66 esimerkiksi lehti-, netti- tai seinäilmoituksella. Keikkojen pituus voi vaihdella muutamasta tunnista jopa vuosiin, riippuen tapauksesta ja toimialasta. Esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla työkomennukset ovat monesti lyhyitä, kun taas teollisuudessa ja toimistotöissä komennukset voivat olla vuodenkin pituisia. Vuokratyöntekijöiden työhistoriassa olevien työkomennusten määrä eri käyttäjäyrityksissä vaihteli 1-20 välillä. Vuokrausyrityksen asiakkaana oleminen ei taannut haastatelluille vuokratyöntekijöille säännöllisiä työkeikkoja. Töitä saatettiin sekä sisällön että tuntimäärän suhteen vaihtelevasti ja työtilaisuuksien välissä oli ollut pitkiäkin taukoja. ” Joskus joku pari päivää. Joskus saattoi kyllä olla, joku viikonloppu, perjantai ja lauantai. Ja sitten ne ovat jotain 5-6 tuntia vaan. ” Vtt 1 Vuokratyöntekijöiden puheiden perusteella käyttäjäyritys on vuokrausyrityksen määräävä asiakas ja ensisijainen tekijä koko kuviossa. Vuokrausyritykset eivät olleet osoittaneet vuokratyöntekijöiden puheiden perusteella sitoutumista heidän henkilökohtaisen työuransa jatkuvuuden turvaamiseen. Tämä on ymmärrettävää sitä kautta, että asiakasyritykset lopulta maksavat vuokrausyrityksen palveluista, eikä vuokratyöntekijä työllistämispalvelusta. Tosin hyvien vuokratyöntekijöiden pitäminen ”tallissa” on asia, joka takaa vuokrausyrityksille kilpailuetua heidän tarjotessaan hyvää työvoimaa yrityksille. Yksi haastateltava (Vtt 14) kritisoi erityisesti vuokrausyritysten välinpitämättömyyttä vuokratyöntekijää kohtaan ihmisenä ja muisteli kaiholla yhtä aikaisemmin käyttämäänsä vuokrausyritystä, joka oli sittemmin lopettanut toimintansa itsenäisenä yrityksenä. Hän kertoi oman yhteyshenkilönsä vuokrausyrityksessä olleen aktiivinen järjestämään hänelle töitä. Vuokratyöntekijän mukaan yritys piti hyvää huolta työntekijöistään eikä unohtanut heitä työkeikkojen päättyessä. 67 ” Et koko aika ne yritti saada jotain (töitä). Et toiset on sitte vaan, että okei tää on nyt loppu, että pistetään se tonne mappi Ö:hön. Ja ei ne sillee välttämättä mitenkään aktiivisesti edes tarjoa niitä töitä. ” Vtt 14 Haastatelluilla vuokratyöntekijöillä oli sekä vaihtelevia työsopimuskäytäntöjä että vaihtelevasti tietoa siitä, minkälainen työsopimus heillä on. Kaksi vuokratyöntekijää (Vtt 4 ja Vtt 5) kertoi, etteivät he ole allekirjoittaneet vuokratyösuhteen alussa minkäänlaista työsopimusta. He täyttävät joka viikko tuntilomakkeen, johon merkitään viikon aikana tehdyt työtunnit ja allekirjoitetaan paperi. Lomake lähetetään vuokrausyritykseen ja sen perusteella maksetaan palkka. Tutkimuksen tekijälle annettiin yksi vuokratyöntekijöiden täyttämistä tunti-ilmoituslomakkeista malliksi. Lomakkeen yläkulmassa luki ”työsopimus”. Tämän voi tulkita siten, että työsopimus allekirjoitetaan ja hyväksytään vasta tehtyjen tuntien jälkeen. Haastattelija: Mitenkä sulla on muuten työsopimus, kuinka se on voimassa, uusitaanko sitä vai onko se... Vtt 5: Mullahan ei periaatteessa edes oo niin ku työsopimusta tai meillä on semmonen niin ku lomake, mitä me joka päivä täytetään, et se on periaatteessa aina niin ku viikon. Haastattelija: Joo. Vtt 5: Et sen niin ku pidempää tai kummempaa työsopimusta ei edes oo. Haastattelija: Joo. Ootko sä Vuokrausyritykselle kirjottanu sopimuksen sitte kuitenkin, sillon alun alkaen? Vtt 5: Joo, se oli joku kyllä, minkä mä niin ku kirjotin sillon. Haastattelija: Mmm. Vtt 5: Mut sekää ei ollu sillon heti, vaan se lähetettiin mulle kotia, varmaan kun mä olin ollu puoli vuotta töissä. Niin sit siinä oli joku saatekirje mukana, missä luki, et me ei muistettu sillon kun sä alotit. Että voitko sä nyt allekirjottaa tän. Työsopimuslain (55/2001) 2:4.1:n mukaan työnantajan on annettava työntekijälle, jonka työsuhde on voimassa toistaiseksi tai yli kuukauden pituisen määräajan, kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista viimeistään ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä, jolleivät ehdot käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Jos työntekijä on alle kuukauden pituisissa määräaikaisissa työsuhteissa saman työnantajan kanssa toistuvasti samoin ehdoin, on työnantajan 68 annettava selvitys työnteon keskeisistä ehdoista viimeistään kuukauden kuluttua ensimmäisen työsuhteen alkamisesta. Selvitys saadaan antaa vain kerran, jos työsuhteet toistuvat edelleen, ellei 3 momentista johdu muuta. Kaksi tutkimuksessa mukana ollutta vuokratyöntekijää oli tarvittaessa työhön kutsuttavia, jolloin heillä ei ollut minkäänlaista tietoa tulevista töistä. He olivat jatkuvasti ”varalla”. Osa vuokratyöntekijöistä työskenteli valmiiden työvuorolistojen mukaan, mutta tämän lisäksi heidät saatettiin soittaa töihin tarvittaessa. Loput vuokratyöntekijät tekivät säännöllistä kahdeksan tunnin työvuoroa sovituissa vuokrausjaksoissa. Vuokratyöntekijöiden työsopimuksissa ei ollut irtisanomisaikaa, vaan vuokratyöntekijät tiesivät työnsä päättyvän silloin kun käyttäjäyritys haluaa. Työsuhteen päättämistä käsittelevää puhetta leimasi pelko töiden loppumisesta. Asia oli ajatuksissa pinnalla. Niillä tutkimuksessa olleilla vuokratyöntekijöillä, joilla oli sovittu useiden kuukausienkin vuokratyöjaksoista kerrallaan, huoli työn jatkumisesta alkoi heidän omien sanojensa mukaan paria kuukautta ennen pestin loppumispäivää. Heillä, joilla päättyminen oli jätetty avoimeksi, huoli oli mielessä enemmän tai vähemmän jatkuvasti. ” Se on just sellainen työsopimus, että se katkeaa sitten, kun täällä firma ilmoittaa, että työt loppuu. Sitten minä en ole enää siellä kirjoilla sen jälkeen. Sieltä tulee verokortit ja kaikki. ” Vtt 6 Yksi tutkimuksessa haastatelluista vuokratyöntekijöistä (Vtt2), joka työskenteli toimisto- ja it-alalla oli selvästi valmistautunut vuokratyön epävarmuuteen ja lyhyisiin työssäolojaksoihin. Hän poikkesi muusta joukosta siinä, että vaikutti olevan melko lailla sinut työsuhteen epävarmuuden kanssa. ” Mä oon asennoitunu jo alusta asti siihen, kun mä vuokratyönantajan luo kävelin, että mulle käy ihan pitkiä tai lyhyitä jaksoja, että mä en voi niinku ruveta vaatimaan, että pitäis saada heti vakituinen paikka. Että se kuuluu tän työn luonteeseen. ” Vtt 12 69 Haastatelluista vuokratyöntekijöistä melkein kaikki olisivat olleet valmiita jatkamaan nykyisessä työtehtävässään vakituisessa työsuhteessa. He olisivat tosin myös lähteneet vakituiseen työsuhteeseen muualle, jos sellainen tilaisuus olisi avautunut. Sitoutuminen työnantajaan oli heille tässä mielessä toivottu tilanne. Yllättäen myös henkilöstöpäälliköiden puheissa nousi esille toive voida sitoutua pitkällä aikajänteellä vuokratyöntekijöihin. Tämä vaikuttaa paradoksaaliselta kun vuokratyövoiman joustavuus oli esitetty keskeisenä perusteena käyttää sitä. Ennen kaikkea henkilöstöpäällikkö D:n puheissa esiintyi vahvasti rinnakkain toive säilyttää samanaikaisesti sekä vuokratyöntekijöiden pitkäaikaisempi sitoutuminen yritykseen että yrityksen mahdollisuus käyttää heitä vain silloin, kun on selvästi tarvetta. Hänen yrityksessään haettiin keinoja saada aina samat vuokratyöntekijät heille töihin. Henkilöstöpäällikön idean mukaan niinä aikoina kun vuokratyöntekijät eivät ole heillä, niin he voisivat olla samantyyppisissä töissä jossain toisessa firmassa. Tämä olisi etu vuokratyöntekijälle, joka saisi tällöin enemmän töitä, mutta myös käyttäjäyritykselle, koska he saisivat aina tutun vuokratyöntekijän töihin. Taustalla oli ajatus siitä, että vuokratyöntekijät voisivat sitoutua heidän yritykseensä pitkäjänteisemmin, vaikka yritys sitoutuisi heihin vain lyhyjen jaksojen ajan kerrallaan, kun jaksot kuitenkin toistuisivat. Henkilöstöpäällikkö D: Meiän toive olis, että se on sen tietyn ajan meillä ja sitten se on sen tietyn ajan jossain muualla. Ja sille tulee niin ku, se koko kuukausi täyteen siitä. Haastattelija: Miks te pidätte niin tärkeänä, että semmoinen yhteistyökuvio syntyisi, että näillä ihmisillä olis, olis ketjutettuja vuokratyöpätkiä eri yrityksissä? Henkilöstöpäällikkö D: No, silloin me tiettäs, että me saatais samoja henkilöitä meille. Että niillä ois vaikka sitten kaks paikkaa, että se sama käy meillä ja sama käy siellä jossain muualla. Tää on se tärkein syy. Haastattelija: Mitä teillä silloin säästyis? Henkilöstöpäällikkö D: No, kyl meil on se perehdyttäminen ja muutenkin kyl se, että on hyvä tuntee ihminen. Silloin se on läheisempää se toiminta, että sitten jos vaihtuu koko ajan, niin se on niin ku kai kummallekin puolelle tylsempää sitten, jää silleen vähän kylmemmäksi. 70 3.2.3. Työnantajaorganisaatioon ja työhön perehdyttäminen Perehdyttäminen on uuden tulokkaan ”vierihoitoa” siihen saakka, kunnes hän on riittävän varma ottamaan ohjakset omiin käsiinsä uudessa tehtävässään. Se on tutustuttamista yritykseen, työyhteisöön ja tehtäviin Perehdyttäminen on palvelus uudelle tulokkaalle, organisaation toiminnan laadun säilyttämiselle ja yrityskuvalle. Sen pitäisi koskea kaikkia vakituisiin työsuhteisiin palkattujen henkilöiden lisäksi myös projekti- ja vuokratyöntekijöitä, harjoittelijoita, lomittajia, konsultteja, alihankkijoita, free lancer -työntekijöitä, opinnäytetöiden tekijöitä ja organisaation sisällä siirtyneitä henkilöitä. Perehdyttämisestä kantaa päävastuun aina lähin esimies, jolla on apuna perehdyttäjät, työtoverit ja muu henkilöstö. Ensivaikutelman luojien vastuu on suuri. Heillä on suuri merkitys sille, miten uusi työntekijä kokee uuden työpaikan ja oman merkityksensä uudessa työyhteisössä. Riittävä perehdyttäminen on myös lain säätämä velvoite työnantajalle. Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työn vastaanottajan on ennen työn aloittamista riittävän tarkasti määriteltävä vuokratyön edellyttämät ammattitaitovaatimukset ja työn erityispiirteet sekä ilmoitettava ne vuokratyöntekijän työnantajalle eli vuokrausyritykselle. Tämän on ilmoitettava työntekijälle edellä tarkoitetuista seikoista ja erityisesti varmistettava, että vuokratyöntekijällä on riittävä ammattitaito, kokemus ja sopivuus suoritettavaan työhön. Työn vastaanottajan eli käyttäjäyrityksen on erityisesti huolehdittava työntekijän perehdyttämisestä työhön ja työpaikan olosuhteisiin, työsuojelutoimenpiteisiin sekä tarvittaessa työsuojelun yhteistoimintaa ja tiedottamista sekä työterveyshuoltoa koskeviin järjestelyihin. Ensimmäisen vuokratyösuhteensa alussa vuokratyöntekijä joutuu perehtymään kahteen yritykseen: siihen, jonka työntekijäksi tulee, ja siihen, jossa ryhtyy tekemään työtä. Aina siirtyessään uuteen käyttäjäyritykseen hän joutuu perehtymään siihen, uuteen työyhteisöön ja omaan työhönsä siellä. Usein pitkät välit työkomennusten väleissä aiheuttavat uutta perehtymistarvetta, vaikka yritys olisi entuudestaan tuttu. 71 Haastattelija: Kumpaan pyritään tässä suhteessa, että he ite virittyy sinne asiakasyritykseen vai että he tuntis kuitenkin olevansa Vuokrausyritys A:laisia? Edustaja A1: Se on vähän monipiippuinen juttu. Mä sanon, että sekä että. Edustaja A2: Se on kakspiippuinen juttu sillä tavalla. Että siinä työssä on varmaan tavoite, että sulautuu siihen asiakasyritykseen mahdollisimman hyvin, heidän toimintatapoihinsa, heidän kulttuuriinsa. Koska me pyritään ne siinä valintatilanteessa jo huomioimaan, että he hyväksyvät sen kulttuurin ja soveltuvat sinne. Nimenomaan, se on varmasti se, mutta kyllä me halutaan varmaan myös pitää se, että he ovat Vuokrausyritys A:laisia. Niin kauan kuin he haluavat sitä olla. Haastateltujen henkilöstöpäälliköiden mukaan uudet vuokratyöntekijät aina perehdytetään työhön, mutta perehdytyksen intensiivisyydessä oli suuria eroja yritysten ja yksittäisten vuokraustapausten kesken. Muutamassa käyttäjäyrityksissä oli tehty jo lähtökohtaisesti tietoinen valinta, jonka mukaan vuokratyöntekijöitä käytetään keskitetysti sellaisissa tehtävissä, joihin vaadittava perehdytys on vähäinen. Haastattelija: Minkä tyyppisiin tehtäviin sun mielestä, se (vuokratyövoima) parhaiten sopii ja minkä tyyppisiin sitten huonoiten? Henkilöstöpäällikkö D: No, huonoimmin ehkä tämmöisiin, missä tarvii olla sitä taustatietoo, semmoista yrityskohtaista. Että ei pääse siihen mukaan kovin helposti, varsinkin, että jos se (vuokratyöpesti) on tarkoitettu tämmöiseksi lyhyt aikaseksi. Henkilöstöpäällikkö A oli nähnyt heidän yrityksessään sisään ja ulos lainehtivien vuokratyöntekijöiden myötä tulleita ongelmia. Hänen mielestään on laaturiski, jos vuokratyöntekijät ovat heillä töissä harvakseltaan ja lyhyitä aikoja. He ovatkin pitäneet vuokratyöntekijöitä töissä enenevässä määrin pitkäkestoisesti lukuun ottamatta opiskelijoita, jotka tulevat töihin aina tarvittaessa. Heillä vuokratyöntekijät perehdytetään työhön hyvin ja myös perehdyttäjät olivat kokeneet raskaaksi aina uusien vuokratyöntekijöiden vastaanottamisen. Myös toisenlaisia ongelmia voi tulla siitä, että vuokratyöntekijä on töissä silloin tällöin. Tällöin perehdyttäjä voi olettaa vuokratyöntekijän osaavan työn ja luottaa liiaksikin vuokratyöntekijän osaamiseen. Myös työntekijälle itselleen voi tulla tällöin harhainen tunne, että hän osaa työn, jolloin riski tehdä virheitä kasvaa. Yksi keskeinen riskitekijä on tuotteiden vaihtuvuus ja asiakaskohtaisuus. Jos on välillä lyhyenkin jakson pois, ovat tuotteet saattaneet 72 muuttua ja sen myötä joltain osin myös työ. Jatkuvat muutokset yrityksessä A aiheuttavat vakituisillekin jatkuvaa perehtymistarvetta, mikä on satunnaisesti vieraileville vuokratyöntekijöille suuri hankaluus. Yritys B:ssä tuotteet vaihtuvat myös jatkuvasti. Heillä on 15–20 linjaa, joilla voidaan tehdä eri tuotteita. Henkilöstöpäällikkö oli tyytyväinen, että heillä on suurin osa vuokratyöntekijöistä sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet heillä aiemminkin töissä. Tällöin perehdyttämistä ei välttämättä tarvita. Uudet henkilöt toki perehdytetään, mutta heille annettava perehdytys on kevyempi kuin vakituiselle väelle ja se keskittyy työhön. Henkilöstöpäällikkö C kertoi heidän järjestävän vuokratyöntekijöille perehdytyksen ja sen jälkeen aina tarvittaessa vakituisille ja vuokratyöntekijöille yhteisiä koulutustilaisuuksia. Henkilöstöpäällikkö D kertoi heillä suurimman osan vuokratyöntekijöiden tehtävistä olevan sellaisia, joihin ei perehdytystä paljon tarvita. Näitä ovat muun muassa tavaroiden lastaus. He ovat pyrkineet järjestämään työt siten, että varastossa käytettävien vuokratyöntekijöiden tehtäviin riittää puolen päivän tai päivän perehdytys. Heidän omat työntekijänsä tekevät ne työt, jotka ovat vaikeammin omaksuttavissa ja vaativat kokemusta. Osassa heidän käyttämissä vuokrausyrityksissä on oma työnjohtaja, joka perehdyttää vuokratyöntekijät valmiiksi. Henkilöstöpäällikön mukaan vuokratyöntekijöiden tekemät työt ovat sellaisia, joissa virheen tekeminen ei vaikuta olennaisesti asiakkaan saamaan laatuun. Uuteen työpaikkaan meneminen on aina oppimisen paikka ja sopeutumishaaste, sillä jokaisessa työpaikassa on omat säännöt ja tavat toimia. Uuden työkulttuurin omaksuminen voi kestää viikoista kuukausiin ja jopa vuosiin. Vuokrausyrityksen edustajan C mukaan vuokratyöntekijät ovat keskimääräistä nopeampia oppimaan ja sopeutumaan uusiin työpaikkoihin ja tilanteisiin. Yhtenä syynä hän piti sitä, että vakituiseen työsuhteeseen palkattava työntekijä saatetaan kokea työpaikalla uhkana ja kilpailijana, kun taas vuokratyöntekijää ei välttämättä koeta uhaksi, joten hänet 73 opetetaan nopeammin talon tavoille. Vuokratyöntekijät joutuvat myös oppimaan nopeaa sopeutumista työpaikkojen vaihtuessa usein. Haastattelija: No, kuinka pitkään sä luulet, että kestää, kun työntekijä menee uuteen yritykseen, niin, niin se että hän oppii ne talon tavat ja pääsee sisälle siihen työhön? Edustaja C: Se on siitä kiinni, että mistä on kysymys. Mutta ne, jotka menee ensimmäiseen vuokratyöpaikkaansa tai tämmöiseen, niin mä uskon, että vuokratyöntekijät ehkä oppii jopa nopeemmin kuin vakinaiset. …Mutta että, vuokratyöntekijää, niin sitä ei ehkä koeta uhkaks, niin ehkä se opetetaankin nopeammin niihin. Ja se koetaankin niin, että se on tullu niin ku auttamaan tätä tilannetta. Ja se halutaan perehdyttää mahdollisimman nopeesti. Vuokrausyritysten edustajat olivat kaikki realisteja sen suhteen, miten kauan perehtyminen vie aikaa. Heidän mukaansa yksinkertaisimmissa töissä oppiminen käy nopeammin, mutta vaativimmissa työtehtävissä se voi kestää jopa puolesta vuodesta vuoteen. Vuokrausyrityksen edustaja D yllätti arvioimalla sopeutumisen uuteen työyhteisöön kestävän ainoastaan päivän. Hänen mielestään vuokratyöntekijät ovat nopeasti sopeutuvaisia ja tottuneet menemään uuteen työpaikkaan. He tietävät olevansa tarkkailun kohteena ja heihin kohdistuvat odotukset ovat suuret. Haastattelija: Mitenkä luulet, kauanko siinä kestää, että tämmönen vuokratyöntekijä, tulokas pääsee siihen porukkaan sisälle ja oppii tavallaan niitä tapoja, mitä siinä työyhteisössä on? Vuokrausyrityksen edustaja D: Voi siinä mennä koko päiväki. Haastattelija: Mmm. Meinaatko, että päivä riittää? Edustaja D: Kyllä ne nopeesti tapahtuu tommoset sopeutumiset. Ne, jotka vuokratyöyrityksiin hakeutuu työnhakijaks ne on aktiivisia ihmisiä. Me lähetetään asiakasyrityksiin niin aktiivisia, hyviä ihmisiä. Ja useimmiten ne on semmosia henkilöitä, jotka on ollu vuokratyöntekijöinä jo jossain muualla aikasemmin, ennen kun ne menee tähän yritykseen. Ne tietää, että heitä katotaan vielä tarkemmin kuin omaa henkilökuntaa ja heiltä odotetaan vielä uskomattoman ihmeellisempiä suorituksia kuin omalta henkilökunnalta. Sen takia ne on nopeesti sopeutuvia. Suurin vuokratyöntekijöistä oli tyytyväisiä tapaan miten heidät oli perehdytetty. Perehdytyksen laajuus ja intensiivisyys vaihteli heidän kuvaustensa perusteella työnkuvasta ja alasta riippuen. Muutama vastaaja kertoi aluksi tehneen työtä yhdessä 74 jonkun vakituisen työntekijän kanssa. Perehdytysten kesto vaihteli päivästä kuukauteen. ” Kuukauden mä olin semmosen vakituisen työntekijän kanssa, Se oli mun mielestä tosi kiva. Nyt kun meille tuli kesätyöntekijöitä, niin mulla oli yks opastettava, niin me saatiin olla kolme päivää yhessä ja sen jälkeen sen piti tehä yksin. ” Vtt 5 ” Ei nyt mitenkään sillain, et koko päivää ikinä ole, mut jonkun aikaa on opetettu. ” Vtt 16 Kaikille vuokratyöntekijöille oli yrityksessä esitelty paikkoja ja jonkin verran kerrottu yrityksen toiminnasta. Yksi heistä, joka on työskennellyt monissa yrityksissä vuokratyöntekijänä, oli kriittisempi perehdytysten sisältöön kuin muut. Hänelle oli tyypillisesti kerrottu lähinnä hänen toimenkuvastaan ja työtehtävistään. Haastateltava sanoi jääneensä kaipaamaan kokonaisvaltaisempaa perehdytystä, jossa esiteltäisiin yrityksen toimintaa laajemminkin. Yksi vuokratyöntekijä kertoi, että hän oli osallistunut käyttäjäyrityksen järjestämään neljän viikon perehdytysjaksoon kahden muun uuden työntekijän kanssa. Vuokratyöntekijä oli tyytyväinen perehdytykseen ja arvioi sen olleen aivan ratkaiseva työtehtävien kunnollisen hoitamisen kannalta. Hän arvioi kaksi ensimmäistä kuukautta kuluneen työn oppimisessa, joskin hänellä oli kokemusta samantapaisesta työstä, mikä nopeutti työn omaksumista. Haastattelija: Kauanko sulla meni omasta mielestäs, että sä pääsit tähän taloon kiinni, opit tuntemaan talon tuotteet ja yksiköt ja talon tapoja? Vtt 12: No ku mä alotin sillon toissa vuoden juhannuksena. Sitten elokuulla tuli kaks uutta henkilöä ja heidän kanssaan päästiin täällä sitten semmoseen järjestettyyn perehdytysjaksoon, joka kesti semmoset neljä viikkoa. Et siinä oli ihan tuotetuen ihmisiä, sit mentiin koneita katsomaan, päästiin käyttämään niitä ja katsomaan, et minkälaisia nää tuotteet on. Ja sitte sitä tietopuolista koulutusta myöskin, että minkälainen on jälleenmyynti- tai jakeluverkosto noin maanlaajuisesti ja käytiin tehtaalla myöskin sillon syksyn aikana katsomassa niitä tuotteita. Haastattelija: Kuka sulle ehdotti tän perehdytysjakson käymistä? Vtt 12: Meillä oli tota, oikeestaan mun esimieheni. En mä tiedä, mitä he oli oikeestaan suunnitellu. Ku samaan aikaan tuli henkilöitä, jotka tekee tilausten 75 käsittelyä. Kaks henkilöä, jotka on ihan talon kirjoissa. Niin me kolme oltiin niinku siinä koko ajan. Mäkin …Tää on todella hyvä. Kyl mä uskon, et esimies oli järjestäny sen, koska hän oli tämmönen tunnollinen ja järjestelmällinen ihminen. Että osaa niinku ajatella, mitä tietoja me ehkä tarvittais. Vuokrausyritysten ja käyttäjäyritysten edustajien puhetta leimasi olettamus siitä, että vuokratyöntekijä oppi nopeasti talon tavoille verrattuna muihin. Kyky liitettiin automaattisesti vuokratyöntekijän yhdeksi joustavuuden tunnusmerkiksi. Vuokratyöntekijöiden oma puhe asiasta muistutti kenen tahansa uuteen työpaikkaan perehtyvän ihmisen puhetta. Monet vuokratyöntekijöistä ”teollisuuden ja tuotannon alalta” sekä ”toimistoalalta” olivat sitä mieltä, että heidän nykyisen työnsä oppiminen vie noin kaksi kuukautta. Sen jälkeen heidän mielestään voi vasta sanoa, että työn osaa. Arvioitu aika oli huomattavan pitkä suhteessa vuokratyösopimusten kestoon ja siihen, että heidät oli palkattu useimmiten melko rutiininomaisiin tehtäviin. Tässä nousikin esille hankala ristiriita vuokratyövoiman käytön perusidean ja työn oppimisen arkitodellisuuden välille. Jotta vuokratyövoiman käyttö palvelisi niin kuin asiakasyritys ”tulipalon sammutus – tilanteessaan” usein toivoo, se edellyttäisi vuokratyöntekijöitä, jotka jostain syystä osaavat kaiken jo tullessaan. Jos otetaan oppimisen inhimillinen puoli huomioon, eli hitaus, olisi vuokratyövoiman käytössä välttämätöntä sietää akuuttia tarvetta pidempiä varoaikoja. ” Kyllä siihen varmaan menee, semmoinen parikin kuukautta, pari, kolme kuukauttakin, ihan hyvin, että voi sanoa, että on ihan ammattilainen tavallaan. Että kyllä siihen aikaa menee, että sen työn oppii. ” Vtt 10 76 3.2.4. Työn kesto ja lomat Odotukset vuokratyövoiman ja sen myötä vuokratyöntekijöiden joustavuuteen näkyvät eniten odotuksina, että he joustavat työajoissa. Tämä koskee sekä työrupeaman ajallista kestoa että työvuoroja ja tuntimääriä. Vuokrausyrityksissä tarjottavien vuokratyösuhteiden pituudet vaihtelivat paljon riippuen työstä ja alasta. Vuokratyöntekijöitä saatettiin palkata erilaisiin projekteihin, joiden kestot voivat olla vuosiakin. Esimerkiksi vuokrausyrityksen edustaja C kertoi heidän vuokratyöntekijöidensä työsuhteiden kestävän keskimäärin kolmesta viikosta muutamaan kuukauteen riippuen alasta ja työnkuvasta. Rakennuspuolella työsuhde saattaa kestää päivän, kun taas teollisuuspuolella työsuhde voi olla vuoden tai kaksikin. Vuokrausyrityksen edustaja B puolestaan kertoi heidän työsuhteiden keston olevan keskimäärin yksitoista kuukautta. Tutkimuksessa mukana olleilla vuokratyöntekijöillä työsuhteiden pituudet vaihtelivat paljon. Heistä kaksi (Vtt 1 ja Vtt 16) olivat vuokratyössä, jossa työpaikka ja työkeikan kesto saattoivat vaihtua muutaman päivän välein. Muut vuokratyöntekijät olivat joko olleet viikkoja tai kuukausia samassa työpaikassa. Yksi heistä oli ollut useamman vuoden ajan samassa yrityksessä, perättäin toistuvissa vuokratyösuhteissa. Niiden pituudet olivat vaihdelleet ja olleet välillä hyvinkin lyhyitä. Kaiken kaikkiaan viisi haastateltua 16:sta oli ollut samassa työpaikassa vuokratyöntekijänä jo yli vuoden. Muutama työntekijä kertoi, että heillä tehdään työsopimus aina kahdeksi viikoksi kerrallaan. He saavat vuokrausyrityksestä kahden viikon välein työpaikalleen lapun, jossa on rasti ruudussa, jos työ jatkuu. Haastattelija: Onko sulla tietoo sun työsuhteen jatkosta tai aikataulusta, että kuinka pitkään tää nyt kestää? Vtt 7: Sehän menee aina sillä tavallaan, että kaks viikko kerrallaan. Siihen tulee aina se, jatkuu, ei jatku… 77 Henkilöstöpäällikkö B sanoi heidän palkkaavan vuokratyöntekijöitä lyhimmillään kolmeksi päiväksi ja pisimmillään kuukausiksi. Henkilöstöpäällikkö E kertoi heillä keskimääräisen vuokratyösuhteen pituuden olevan alle kuusi kuukautta. Yritys C käyttää vuokratyöntekijöitä vuokratyöntekijöiden käyttämänsä useita työskentelevän vuokratyöntekijät vuosia. heillä ovat Henkilöstöpäällikkö tyypillisesti pääosin 2-5 vuotta. kertoi Heidän yliopisto-opiskelijoita, jotka työskentelevät opintojensa ohessa. Lyhimmillään vuokratyöntekijät ovat olleet pari päivää tai viikkoa tiettyjen lyhyiden projektien puitteissa. Henkilöstöpäällikkö D kertoi heillä olevan lyhin vuokratyösuhteen pituus noin kaksi viikkoa ja pisimmät ovat vuosia. Yhtenä vuokratyön negatiivisimmista piirteistä oli ammattiliittojen edustajien mielestä vuokratyösuhteiden pilkkominen lyhyiksi pätkiksi. Haastateltavat kertoivat miten työsopimuksia pätkitään esimerkiksi viikon mittaisiksi, vaikka työn tiedetään jatkuvan samassa käyttäjäyrityksessä useampia kuukausia. Syitä näihin pätkimisiin ovat monia, joista ammattiliittojen edustajien mukaan tavallisimpia ovat kustannussäästöt. Kun työsuhteet ovat lyhyitä, jotkut kustannuksia aiheuttavat oikeudet ja etuudet (esim. vuosiloman kertyminen, sairasajan palkka) voidaan sillä perusteella evätä tai pienentää. Ammattiliiton edustaja M kertoi, että heidän alallaan vuokratyöntekijöillä saatetaan teettää runsaasti ylitöitä. Monissa tapauksissa vuokratyöntekijät eivät uskalla kieltäytyä tarjotusta työstä, koska he pelkäävät sen vaikuttavan töiden tarjontaan vastaisuudessa. Edustajan mukaan mitä vanhemmasta vuokratyöntekijästä on kyse, niin sitä vaikeampi on kieltäytyä töistä. Kieltäytyminen on vaikeaa, jos on lainaa ja perhe elätettävänä. Työaikalain (605/1996) 19.1 §;n mukaan ylityötä saa teettää enintään 138 tuntia kunkin neljän kuukauden jakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. vuokratyöntekijään Työaikalaki nähden, sillä ei velvoita työn käyttäjäyrityksellä käyttäjäyritystä on ainoastaan työntekovelvollisuuteen tarvittava käyttöoikeus. Ainoa, jolle voi muodostua 78 työaikalakiin perustuvia velvollisuuksia vuokratyöntekijää kohtaan on hänen oma työnantajansa eli vuokrausyritys, sillä se on vastuussa työnantajavelvoitteista. ” Siellä (käyttäjäyrityksessä) on kahta kolmea työntekijää, niin tälläkin hetkellä vuokratyöntekijä tekee kahta sataa tuntia (kuukaudessa) ja se tekee kahdes eri pistees töitä ja vie siltä omalta osa-aikaselta niitä tunteja. Ja työnantaja vain sanoo, että kyllä hän saa näin teherä. ” Ammattiliiton edustaja M Tutkimuksen aineistossa oli useita tapauksia, joihin liittyi jonkinlaista hämmennystä loma-asioissa. Ammattiliittojen edustajien havaintojen mukaan vuokratyöntekijöillä on usein käsitys, ettei heille kerry lainkaan lomaa. Loman ansaintaan on kuitenkin sama oikeus kuin muillakin työntekijöillä. Vuosilomalain (162/2005) 5.1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on oikeus saada lomaa 2 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Lomat kertyvät siltä ajalta kun vuokratyöntekijä on töissä käyttäjäyrityksessä. Kun tietyt tunnit tulevat kuukaudessa täyteen, niin se oikeuttaa palkalliseen lomaan. Käyttäjäyrityksen velvollisuutena on järjestää työt yrityksessään siten, että vuokratyöntekijä voi pitää lomansa vuosilomalain mukaisesti (Sädevirta 2002). Vuokrausyrityksen velvollisuutena on huolehtia vuokratyöntekijöille kertyvistä lomista. Monesti vuokratyösuhteet voivat olla kuitenkin satunnaisia ja lyhyitä. Tällöin loma maksetaankin yleensä rahana joka palkan yhteydessä. Tämä taas aiheuttaa sen, että vuokratyöntekijälle ei kerry palkallista vuosilomaa, vaan hän saa loman lomakorvauksena. Vuosilomalaissa (162/2005) on säädetty lomakorvausten määräytymisestä. Vuosilomapalkka on 9 % taikka työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden 11,5 %. Nämä oikeudet koskevat luonnollisesti myös vuokratyöntekijöitä. Työehtosopimuksissa prosentista on voitu sopia toisin (esim. rakennusalalla 18,5 %, kaupan alan osa-aikaisilla 10 % tai 12,5 %). Useissa ammattiliittoihin tulleissa 79 tapauksissa tämä lomakorvaus on maksettu liian pienellä prosentilla, vaikka työntekijä olisi ollut vuokratyösuhteessa jo vuosia. ” Joskus jopa jotkut yritykset yrittävät sitä, että heille (vuokratyöntekijöille) ei makseta lomarahoja ja niin pois päin. Tavallaan koko työsuhteen ehtojen paltti yritetään evätä. ” Ammattiliiton edustaja H Uuden vuosilomalain (162/2005) mukaan vuosiloman ansaintasääntöjen ulkopuolelle jäävillä työntekijöillä (kaikkina kuukausina alle 14 päivää tai alle 35 tuntia työskentelevillä) on oikeus vuosilomaa vastaavaan vapaaseen. Oikeus lomaa vastaavaan vapaaseen on myös peräkkäisissä määräaikaisissa työsuhteissa samaan työnantajaan olevilla työntekijöillä. Vapaan piirissä oleville maksetaan lomakorvaus. Työntekijän on ilmoitettava halustaan käyttää vapaata ennen lomakauden alkua. Vuokratyöntekijä saa siis itse päättää maksetaanko lomakorvaus joka palkan yhteydessä vai haluaako hän säästää ne palkallista vapaata varten. Tämän tutkimuksen ammattiliittohaastattelut tehtiin ennen uutta vuosilomalakia, joten ammattiliittojen edustajilla ei ollut vielä kokemusta siitä, miten vuokrausyritykset ja vuokratyöntekijät Tutkimuksen noudattavat avulla ei näin 1.4.2005 ollen voimaan vielä saatu tullutta näyttöä vuosilomalakia. siitä, siirtyvätkö vuokrausyritykset siihen käytäntöön, että lomakorvauksia ei makseta joka palkan yhteydessä vaan ne säästetään palkalliseen vapaaseen. Aineistossa mukana olleille vuokratyöntekijöille maksettiin pääsääntöisesti lomakorvaus palkan yhteydessä ja mahdollinen loma tuli palkattomana vapaana. Vain kaksi vuokratyöntekijää kertoi, että heille kertyy palkallinen loma. Heillä molemmilla oli yli vuoden kestänyt vuokratyösuhde samassa käyttäjäyrityksessä. Neljä haastateltavaa oli ollut työssä sen verran vähän aikaa, etteivät he tienneet kertyykö heille lomaa normaalisti. Monille vuokratyöpätkät samassakin työpaikassa olivat lyhyitä, mutta vaikka niitä oli paljon peräkkäin, lomakorvaus maksettiin palkan yhteydessä. 80 Loman pitäminen ei ollut haastateltujen keskuudessa lainkaan itsestään selvyys. Osa ei uskaltanut pitää lomia pelosta, että hänet korvataan toisella vuokratyöntekijällä eikä hänelle tule enää jatkoa käyttäjäyrityksestä tai hänelle ei enää soiteta vuokrausyrityksestä. Toiset taas kokivat lomien pitämisen taloudellisesti vaikeaksi. Palkan yhteydessä maksettavat lomakorvaukset kun pitäisi malttaa laittaa säästöön vastaisten vapaiden varalle. Useimmilla palkan yhteydessä maksettava lomakorvaus meni kuitekin muun palkan mukana elämiseen. Useimmat haastateltavat, joille loma maksettiin rahana, olisivat halunneet sen mieluimmin palkallisena lomana eikä rahana. Tyytyväisiä tähän järjestelyyn oli ainoastaan yksi vuokratyöntekijä (Vtt 16), joka teki satunnaisia työkeikkoja ja sai lomakorvaukset heti. Haastattelija: Onko sulla sitten palkallinen vai palkaton nää, tuo loma? Vtt 5: Palkaton. Haastattelija: Joo. Vtt 5: Et se tulee aina joka palkan yhteydessä se kesälomaraha. Haastattelija: Kyllä. Vtt 5: Et siinä mielessä on tietysti, et nytkin kun mä kaks ja puoli viikkoa lomalla … Kun mä en pitäis ollenkaan mitään lomia, et emmä ainakaan sillä lailla jaksaisi työtä tehä. Ettei olis mitään lomaa välillä. Et kyllä meillä sitte on niitä, just nuorempia, niitä tyttöjä, jotka on kans vuokrayrityksen kautta, niin ne ei pidä nytte kesälläkään ollenkaan lomaa. Et ne on… et ei oo varaa pitää, että ne asuu taas yksin. Et niitten pitää yksinään huolehtia kaikki vuokrat sun muut. Että mä sentään asun mun miehen kaa yhessä. Et jos mä en nyt kahteen viikkoon palkkaa saa, niin sinänsä mikään talous siitä horju, niin ku normaali talous. Et ehkä pitää muuten olla sitte, että ei niin paljoa ostele, ylimääräisiä vaatteita ja muuta…No, kyl se vähä niin ku ärsyttää. Että kyllähän se nyt ois kivempi se, että kyllä mä mieluummin tekisin niin, että mulle ei joka palkan yhteydessä maksettais sitä kesälomarahaa, vaan että sitten tosiaan kertyis niin ku muillakin kertyy. Vuokratyöntekijöiden lomaa käsittelevästä puheesta paljastui monenlaista koettua ristiriitaa ja epävarmuutta. Samanaikaisesti koettiin väsymystä ja loman tarvetta, pelkoa työn menettämisestä lomailun takia, huonoa omaatuntoa lomasta, jota ei uskottu aidosti ansaitun ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta verrattuna vakituisiin työntekijöihin, joilla on oikeus säännöllisiin lomiin. 81 ”Heti jos sano vuokrafirmalle, että mä lähen nyt matkalle ja oon niin kauan poissa, niin tuli semmonen tunne, että onkohan tää nyt tavallaan oikein. Onkohan mulla nyt töitä sitte ollenkaan, ku mä tuun sieltä matkalta, semmonen epävarma tunne. ” Vtt 3 Yhdellä haastatellulla ravintola-alan vuokratyöntekijälle oli tullut ratkaisematon konflikti loma-asioissa sekä vuokraus- että käyttäjäyrityksen suunnalla. Hän oli ollut monta vuotta samassa käyttäjäyrityksessä töissä vajailla työtunneilla (alle 37,5 h / vko). Hänelle oli maksettu joka palkan yhteydessä lomakorvaus. Työskenneltyään pitkään ilman lomia hän halusi irrottautua työstä kesälomalle. Vuokrausyrityksessä suhtauduttiin asiaan nihkeästi, jonka jälkeen hän otti yhteyttä ammattiliittoon. Hän ilmoitti ammattiliiton myönteisen kannan vuokrausyritykselle, josta sanottiin, ettei loma kuulu vuokratyöntekijöille ja neuvottiin soittamaan vuokrausyrityksen hallintojohtajalle. Tämä suostui loman pitoon, mutta ajankohdasta oli sovittava käyttäjäyrityksen kanssa. Vuokratyöntekijä sai pitää lomansa ja hän piti sen myös seuraavana vuonna. Tällöin hänen lomansa aikana käyttäjäyritys oli palkannut omalle palkkalistoilleen uuden työntekijän, joka alkoi hoitaa vuokratyöntekijän tekemiä töitä täysillä tunneilla. Tästä ei ilmoitettu vuokratyöntekijälle mitään, ei vuokrausyrityksestä eikä käyttäjäyrityksestä. Hän oli saanut kuulla asiasta lomansa aikana muilta työntekijöiltä. Haastatteluhetkellä, yli puoli vuotta tämän tapahtuman jälkeen kukaan ei ole vieläkään virallisesti ilmoittanut hänelle töiden loppumisesta. Hän oli kuulunut niin pitkään talon väkeen, että yhteydenpito entisiin työtovereihin jatkui edelleen. Yksi tutkimuksen vuokratyöntekijä kertoi, että käyttäjäyrityksen esimies oli huolehtinut siitä, että hän saa pitää vuosiloman. Kun hän oli ollut kuukauden töissä, niin esimies oli kysynyt haluaako vuokratyöntekijä täyttää lomakkeen, jonka myötä hän saa palkallisen vuosiloman. Esimiehen kanta oli, että vuokratyöntekijä jaksaa antaa parempaa panosta, jos voi välillä levätä, aivan samalla tavalla kuin muutkin työntekijät. 82 Lomien osalta aineisto paljasti selkeän ristiriidan. Vuokratyöntekijät haluaisivat lomansa niin kuin muutkin työtä tekevät. Vuokrausyritykset suosivat kuitenkin tapaa, jossa loma korvataan rahana joka palkan yhteydessä. 3.2.5. Vuokratyöntekijän ja vuokratyön hinta ”Ois se kiva, että ois ees samat työsuhde-edut ja sais saman palkan siitä työstä kun muutkin.” Vtt 10 Vuokrausyritys laskuttaa asiakasyritykseltään tietyn vuokratyöntekijälle suuruisen lisän maksettavan palkan vuokratyöntekijän lisäksi aiheuttamien kustannusten päälle. Niillä se kattaa liiketoimintansa ylläpitämisestä aiheutuvia kuluja. Nämä lisät vaihtelevat edustajien mukaan asiakkaasta ja vuokratyöntekijästä riippuen. Jotkut vuokrausyritykset käyttävät laskutuskertoimia määritellessään lisän suuruutta. Toiset vuokrausyritykset puolestaan määrittelevät hinnat aina tapaus- ja asiakaskohtaisesti. Eräs haastateltu edustaja vastasi laskutuskertoimen riippuvan toimialasta. Alhaisimmillaan kerroin heillä on 1.65 ja korkeimmillaan 1.95, riippuen työehtosopimuksesta. Kertoimen suuruuteen vaikuttaa vuokrausyritysten edustajien mukaan myös se, kuinka työläs prosessi vuokratyöntekijän löytäminen on. Vuokrausyritysten kertoimet vaihtelevat suuresti, joten niistä on vaikea saada täsmällisempää tietoa. ” Niin puhutaan 1.65. Niin siitä sinne 1.95 siltä väliltä. Riippuu nyt vähän siitä sen TES:stä, että minkä mukaan sitten toimitaan ja kuinka paljon siinä on työtä siinä hakemisessa. ” Vuokrausyrityksen edustaja C ” Sitä me ei kyllä kerrota. ” Vuokrausyrityksen edustaja A 83 Kolme haastatelluista henkilöstöpäälliköistä sanoi muitta mutkitta vuokratyön käytön olevan tuntihinnaltaan kalliimpaa kuin vakituisen työntekijän palkka. Vuokratyöstä aiheutuvat muut säästöt ja hyödyt painoivat kuitenkin enemmän kuin siitä maksettavat kustannukset. Vastaajat mainitsivat säästävänsä irtisanomiskustannuksissa, loma-ajan palkoissa, työterveysmaksuissa ja sairauspoissaolokuluissa. Lisäksi mainittiin henkilöstölle maksettavat bonukset ja muut tulospalkkiot, joista vuokratyöntekijät eivät pääse osallisiksi. Tosin yksi tutkimuksen käyttäjäyrityksistä maksoi tulospalkkiot myös vuokratyöntekijöille. Vuokratyön yhteydessä maksettiin tietoisesti myös riskittömyydestä ja henkilöstöhankinnan helppoudesta ja mukavuudesta oman työn kannalta. Henkilöstöpäällikkö B: Minä sanoisin, että on se jonkin verran kalliimpaa. Mutta sitten se, että jos me ei henkilöä tarvita, me voidaan tänään sanoa, että huomenna ei tarvitse tulla. Elikkä meidän mielestämme se kustannustehokkuus tulee siitä, että meidän ei tarvitse maksaa henkilölle palkkaa taikka lomauttaa omaa henkilöstöä, jos on joku tämmöinen äkillinen raaka-aine tai tuotannollinen häiriö. ” Haastattelija: Onko se prosenteissa vai kymmenissä prosenteissa se ero jos sinä arvelet, nyt joutuu arvailemaan, jos ette ole sitä laskeneet… Henkilöstöpäällikkö B: Minä veikkailen, että se on 10-20 prosenttia. Haastattelija: Mitkä on suurimmat edut, henkilökohtaiset ja henkilövastaavana? Henkilöstöpäällikkö B: Se on nimenomaan tämä, että minun ei tarvitse etsiä näitä henkilöitä. Elikkä minä säästän aikaa siltä etsimiseltä, yhteyksiltä työvoimatoimistoihin tai muihin. Sen jälkeen minä säästyn tältä työsopimuksen kirjoittamiselta ja sen seurannalta tietysti, kun siinä on ne mihin pitää paperit palauttaa ja muuta. Ja edelleen se vaikuttaa minun kauttani sitten myös palkanlaskentahenkilöstöön, koska palkanlaskentaohjelmaan täytyy joka kerta avata henkilötiedot uudelleen, sen takia, että me saadaan nämä eläkemaksut oikein. Haastattelija: Mikäs etu se on työnjohtajalle? Tästä, että vuokratyöntekijöitä voidaan käyttää? Henkilöstöpäällikkö B: Minä mietin, että se voisi olla jonkun näköinen tämmöinen stressin poistaja, siinä mielessä, että ei tule semmoista tunnetta, että minulla on paljon töitä, jotka pitää saada valmiiksi kun väki ei riitä, kun tietää, että minä voin soittaa, niin sieltä voi tulla henkilö. Ja sitten hänenkään ei tarvitse soittaa työntekijälle, koska aikaisemmin hänkin saattoi soitella, että tuutko töihin, nyt hän soittaa yhdelle henkilölle, että soitappas ja kysele, että tarvitsisin näin monta, aloittaa huomen aamulla tai seuraavana päivänä. 84 Yksi henkilöstöpäällikkö oli sitä mieltä, että vuokratyö tulee halvemmaksi kuin omille palkkalistoille ottaminen. Hän perusteli käsitystään vuokrausyritysten pienillä laskutuskertoimilla. Hän näki merkittävinä säästöt henkilökuntaeduissa sekä vuokrausyrityksen velvollisuuden hoitaa sairauspoissaoloista aiheutuvat kustannukset. Monet vuokratyöntekijöistä käyttäjäyrityksille Perusteluna uskoivat kalliimpaa esitettiin se, kuin että vuokratyöntekijöiden vakituisten käytön työntekijöiden käyttäjäyritys maksaa olevan palkkaamisen. vuokrausyritykselle vuokratyöntekijöiden palkkojen lisäksi katteen. Kaiken kaikkiaan heidän oli vaikea hahmottaa, miten vuokratyövoiman käyttö tulisi ollenkaan perustelluksi järkevänä taloudellisilla näkökohdilla. ” Minä olen ymmärtänyt asian niin, että se tulee tälle työnantajalle edullisemmaksi. Sitä minä en ymmärrä, että kuinka, mutta niin minä olen ymmärtänyt, niin meille on sanottu. ” Vtt 6 ” Mutta muuten niin, kun se työntekijä (vuokratyöntekijä) se maksaa ainakin puolet enempi ku oma työntekijä. Siihen tulee kaikki palvelulisät, ja mitä nyt välityspalkkioita, kaikki tämmöset päälle, se tulee yli puolet kalliimmaksi. ” Vtt 4 ” En mä usko et taloudellista hyötyä, koska se on kalliimpaa niille. Kun ne joutuu maksaa sille yrityksellekin, tai ne joutuu maksaa enemmän palkkaa koska ne yrityksetkin haluaa siitä sit oman osuuden. Me saadaan ihan normaali palkka kuitenkin. ” Vtt 16 Vakituisiin työntekijöihin verrattuna tämän tutkimuksen vuokratyöntekijöiden palkka oli pääsääntöisesti heidän omien sanojensa mukaan alhaisempi kuin samaa työtä tekevillä vakituisilla samassa työpaikassa. Vain yksi arveli sen olevan työkokemuksen ja ammattitaidon perusteella olevan suurempi, mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkansa, kun asia tarkistettiin yrityksestä. ” Ja ne vakituiset, niin niillähän on huomattavasti parempi palkka, kun mulla.” Vtt 2 85 Palkka saattoi vaihdella myös samaa työtä tekevien vuokratyöntekijöiden kesken, jos heidät oli otettu eri vuokrausyrityksistä. Vuokratyöntekijällä Vtt8 oli juuri tällainen tilanne. Käyttäjäyritys hankkii vuokratyöntekijät kahdesta eri vuokrausyrityksestä, joiden toimittamien työntekijöiden palkat ovat erisuuruisia. Hän oli oikeassa kertoessaan seuraavan: ” Vuokrausyritys X maksaa kuulemma vähän enempi. Niin siihen nyt pitäs ehdottomasti saada muutos, että vuokrausyritykset Y ja X maksaisi edes saman. ” Vtt 8 Useimmat vuokratyöntekijöistä kertoivat, että palkanmaksu oli sujunut ongelmitta. Kuudentoista vuokratyöntekijän aineistoon oli kuitenkin osunut myös monia epäselvyyksiä. Yksi hotelli- ja ravintola-alan vuokratyöntekijä kertoi, että hänelle on maksettu vääriä tuntipalkkoja ja liian vähistä tunneista. Hän otti yhteyttä vuokrausyritykseen ja pienen painostamisen jälkeen sai oikeat palkat. Haastattelija: Mitä sieltä Vuokrausyrityksestä on sulle sanottu ja miten he ovat asiansa hoitaneet, kun sä oot menny sinne jotakin asiaa esittämään ja kysymään? Onko he osannu vastata? Vtt 4: Ei. Niillä on se periaate, että mitä tahansa työntekijä sanoo, niin ne kielletään. Ja sitte jos työntekijä hyväksyy sen, että ok, näin on, niin se jätetään siihen. Jos työntekijä tulee uudestaan, niin sitte ne ottaa asiasta selvää. Tutkimuksemme vuokratyöntekijöille maksettiin palkka tavallisimmin kaksi kertaa kuussa. Monissa tapauksissa palkanmaksun perusteena ovat työtuntilistat, jotka vuokratyöntekijä täyttää viikoittain ja lähettää ne vuokrausyritykseen. Jos kahden viikon aikana on ollut useammassa paikassa töissä, niin palkka maksetaan niistä kaikista yhdellä kertaa. Jokaisessa työpaikassa täytetään omat tuntilistat, mikä aiheutti joidenkin tapauksissa monien papereiden täyttämistä ja niiden lähettämistä vuokrausyritykseen. Joskus tällaisessa paperien käsittelyssä oli esiintynyt virheitä ja epäselvyyksiä. Yksi vuokratyöntekijöistä kertoi, että hän oli useampaan kertaan joutunut soittamaan vuokrausyritykseen, kun jokin työvuoro ei ollut mukana maksetuissa palkoissa. Hän poikkesi monista muista haastatelluista siinä, että hän 86 tulkitsi virheet inhimillisiksi erehdyksiksi. Muilla tulkinta heijasti epäluottamusta tapaan, jolla vuokrausyrityksissä asioita hoidetaan ja miten vuokratyöntekijöiden asioita halutaan hoitaa. ” Ne (vuokrausyrityksessä) on monta kertaa sanonut et ne ei oo muistanut vaan ilmoittaa niitä tunteja palkkakonttoriin, koska vuokratyöntekijöitä on paljon. Sitten niitä kirjoitetaan siihen listaan, joka puolelle, niin niitä unohtuu aina välillä siitä. Ei ne mitään tahallaan, ei ne mitään kusetusta yritä. ” Vtt 1 Haastatelluista vuokratyöntekijä Vtt 9, joka vakinaistettiin tutkimusprosessin aikana käyttäjäyritykseen, kertoi palkkansa nousseen heti vakinaistamisen jälkeen. Yksi vuokratyöntekijä puolestaan kertoi palkkansa laskeneen samassa yhteydessä kun hänestä tuli vuokratyöntekijä, vaikka työpaikka säilyi samana. Hänen määräaikaista työsuhdettaan ei jatkettu monien muiden mukana ja he siirtyivät jatkamaan työtä vuokrausyrityksen kautta. 3.2.6. Palkan lisät ja muu palkitseminen Työsopimuslain (55/2001) 1:5 mukaan työsuhteen katsotaan työsuhde-etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen yhdenjaksoisena, jos työnantajan ja työntekijän välillä on tehty useita peräkkäisiä, keskeytymättömänä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvia määräaikaisia työsopimuksia. Tällöin työsuhde-etuudet kertyvät kuten toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa. Säännöksen perusteluissa ei oteta kantaa siihen, kuinka pitkiä välejä määräaikaisten työsopimusten ja työntekojaksojen väliin voi jäädä työsuhteiden katsomiseksi yhdenjaksoiseksi työsuhde-etuuksien määräytymisen kannalta (Sädevirta 2002.) Vuokratyöntekijöille kuuluvat ikä- tai palvelusvuosilisät samalla tavalla kuin muillekin työntekijöille. Nämä lisät kertyvät siltä ajalta kun vuokratyöntekijä on käyttäjäyrityksessä töissä. Vuokratyöntekijä Vtt 3 kertoi, että hänellä on 10 vuoden 87 työkokemus vuokratyöntekijänä, mutta hänelle ei oltu maksettu mitään ikälisiä. Hän ei itse ollut tiennyt oikeudestaan saada ikälisää, mutta sai viimein tietää asiasta ammattiliitostaan. Hän lähti viemään asiaa eteenpäin ammattiliiton edustajien avustuksella. Vuokrausyritys kieltäytyi maksamasta ikälisiä vedoten siihen, että työntekijä oli lopettanut työt kyseisessä vuokrausyrityksessä omasta tahdostaan ja kieltäytynyt hänelle tarjotuista uusista töistä. Asia oli tutkimusprosessin päättyessä vielä kesken. Myöskään vuokratyöntekijän Vtt 2 palkkaan ei oltu kertaakaan lisätty automaattisesti palvelusvuosilisiä. Hänen oli pitänyt itse seurata, milloin palvelusvuosilisään oikeutetut työvuodet tulivat täyteen, jonka jälkeen hän otti yhteyttä vuokrausyritykseen. Palvelusvuosilisät oli maksettu aina yhteydenoton jälkeen oikein. Myös vuokratyöntekijä vtt 4 kertoi, että hänelle on maksettu palveluvuosilisät sen jälkeen kun hän on niitä vaatinut. ”Joo, kyllä kaikki on tullu, mutta niitä on joutunu vähän vänkäämään ensin.” Vtt 4 Monilla aloilla palkan päälle maksetaan tyypillisesti paljon erilaisia korvauksia kuten iltalisä, sunnuntailisä, juhlapyhäkorvaus ja ylityölisä. Näiden lisien määräytyminen ja suuruus vaihtelevat aloittain ja työehtosopimuksittain. Yksi haastateltava (Vtt 5) kertoi hankalaksi kokemastaan tavasta, jolla hänelle maksetaan juhlapyhäkorvaukset. Esimerkiksi sunnuntaivuoroista maksetaan aina kaksinkertainen palkka normaalisti seuraavan palkan yhteydessä. Jos taas on juhlapyhänä töissä, niin normaali palkka maksetaan juhlapyhältä heti seuraavassa palkassa, mutta lisä-osuus saatetaan maksaa vasta kolmen kuukauden päästä. Haastattelija: Ovatko palkka- ja muut sen tyyppiset asiat sujuneet helposti sun kohdalla? Vtt 5: Tää on oikeestaan ainut se, että jos on semmosena juhlapyhänä töissä. Et mä olin tavallaan odottanut tai olettanut, ihan kummin vaan, että jos on tavallisena sunnuntaina töissä, niin siitä tulee kyllä se kaksinkertainen palkka ihan normaalisti seuraavassa palkassa. Mut sitte jos on juhlapyhänä töissä, niin emmä tiedä meneeks se muuallakin samalla tavalla, ei mun mielestä, niin 88 sit se normaali palkka tai se yksinkertainen palkka siltä juhlapyhältä tulee kyllä heti seuraavassa palkassa, mut sitte se saattaa tulla vasta kolmen kuukauden päästä se ekstra-osuus siitä. Et sit pitää olla niin ku kauheen tarkkana ja olla kyttäämässä aina sitä palkkakuittia, että no aha, ei oo vieläkään tullu niitä. Et sitten oikeen niin ku pelottaa, et entä jos mä unohdankin, et mä olin esimerkiksi vappuna töissä, vappupäivänä. Niin et varmaan meni reilu kaks kuukautta ennen kuin tuli se vappupäivän ekstraosio siitä palkasta. Se on mun mielestä vähän sellanen kummallinen. Matkakustannusten korvauskäytännöissä tuli aineistossa esille muutama epäselvä tapaus. Yksi vuokratyöntekijöistä (toimisto- ja it-ala) kertoi, miten hänelle maksetaan palkka ja matkakorvaukset. Hän matkustaa työssään paljon omalla autollaan, mistä hän laskuttaa matkakulut ja päivärahat. Hänen palkkansa muodostuu provisio-osasta ja bonus-osasta sekä matkakorvauksista. Matkakorvaukset ovat aina verotonta tuloa, kun taas palkasta maksetaan verot. Hänen tapauksessaan bruttopalkasta on vähennetty aina ensin matkakorvaukset, josta jäävä erotus on käsitelty veronalaisena tulona, josta tilitetään ennakonpidätys, eläkemaksut ja muut työnantajasuoritukset. Haastateltava sanoi tietävänsä, että lain mukaan matkakorvausten pitäisi tulla verottomana bruttotulojen eli palkan päälle. Saman vuokrausyrityksen kautta oli myös toinen vuokratyöntekijä samassa käyttäjäyrityksessä. Myös hänelle maksettiin palkka samalla tavalla. Haastattelija tiedusteli miksi vuokratyöntekijät eivät olleet ottaneet asiaa puheeksi vuokrausyrityksen kanssa. ” Jos mentäis sanomaan se heti, niin sehän pystyy työnantaja, jos se katsoo et rupee valittamaan tämmöisestä, niin sehän pystyy senkin perusteella sanomaan irti sopimuksen. ” Vtt 15 Nykyään monissa yrityksissä henkilöstölle maksetaan tulospalkkioita tai korvauksia hyvin tehdystä työstä tai tuloksesta. Vuokratyöntekijät eivät luonnollisestikaan pääse osallisiksi käyttäjäyrityksen jakamista tulospalkkioista tai lahjoista ellei sitä erikseen haluta sopia vuokrausyrityksen kanssa ja sisällytetä sopimukseen. Tutkimuksessa mukana olleet vuokratyöntekijät olivat päässeet huomattavan vähän osalliseksi mistään palkkioista tai huomion osoituksista palkan lisäksi. Mitään ei oltu saatu yleensä vuokrausyrityksestä sen enempää kuin käyttäjäyrityksistäkään. 89 Haastateltavista yhdelle kuitenkin maksettiin käyttäjäyrityksen tulospalkkioita kuten vakituisellekin väelle. Toinen vuokratyöntekijä puolestaan muisteli tapausta, jossa vuokrausyritys oli muistanut häntä. ” Kerran vuodessa tulee yks semmoinen joulutervehdys, tulee siltä yrityksen johtajalta. Semmoinen joku, että siinä on joku suklaarasia tai jotain muuta. ” Vtt 1 Muutama haastattelemistamme vuokratyöntekijöistä oli töissä yrityksissä, joissa palkkioita oli tapana maksaa. Mutta koska vuokratyöntekijät eivät ole yrityksen omaa henkilöstöä, niin heille ei bonuksia maksettu. Tulospalkkioiden maksamisen taustalla on vahva uskomus niiden motivoivaan vaikutukseen. Tilanteissa, joissa työyhteisössä on samaa työtä tekeviä, pitkäaikaisia vuokratyöntekijöitä, voi tilanne muodostua erittäin ongelmalliseksi. Jos yhdessä tehdään hyvä tulos ja siitä palkitaan vain osaa tuloksen tekoon osallistuneista, on vaikea nähdä motivoivaa vaikutusta kenellekään. Vuokratyöntekijät kokevat tilanteen epäoikeudenmukaisena ja vakituinen henkilöstö kokee asian vaikeana myös heille. Yhdessä tutkituista yrityksistä oli juuri tällainen tilanne. Toisessa mukana olleessa yrityksessä vuokratyöntekijät tekivät myyntityötä vakituisten työntekijöiden rinnalla ja seassa. Myytävät tuotteet olivat aivan samoja. Kuitenkin vain vakituiset saivat myyntimäärien perusteella laskettavat bonukset. Vuokratyöntekijät eivät niitä saaneet, vaikka myyntitavoitteet olivat yhtä kovia. ” Eli jos me myydään tuolla linjassa laajakaistaa tai mobiililiittymiä, niin vakituiset saa siitä myyntibonukset ja lisän palkan päälle. Mutta ne ei kosketa meitä ollenkaan. Vaikka me myytäs kuinka niitä, niin se on aina se sama. ” Vtt 10 90 3.2.7. Epäselvyyksiä työsuhteen ehdoissa Vuokratyöntekijän oikeudet ja edut saattavat olla tutkimuksessa haastateltujen vuokratyöntekijöiden ja ammattiliittojen edustajien mukaan huonommat kuin vakituisella väellä. Asia sai vahvistusta myös henkilöstöpäälliköiden puheissa. Kysyttäessä vuokratyöntekijöiltä unelmatyöstä, yksi heistä kertoikin oman unelmansa näin: ” Tietysti sellainen on ihan unelma, että kaikilla on samanlaiset edut, kun tuota, tekee samaa työtä. ” Vtt 10 Tässä tutkimuksessa ei ollut tarkoituksena etsiä vuokratyöntekijöiden työsuhteiden hoidossa tapahtuneita epäselvyyksiä. Niiden esille tulo näin pienessä aineistossa oli yllätys. Kolmanneksella haastatelluista oli ollut jossakin vuokratyöuran vaiheessa jonkinlaisia epäselvyyksiä jo yksinomaan palkanmaksun ja erityisesti lisien ja korvausten maksatuksen kanssa. Taulukko 13. Epäselvyyksiä palkkojen tai lisien maksun kanssa. Toimiala Hotelli- ja ravintola-ala Teollisuus ja tuotanto Toimisto ja IT Kauppa N = 16 Kyllä Ei 4 1 3 6 1 1 Ammattiliitoissa vuokratyöilmiö oli kohdattu juuri useimmin näiden epäselvyyksien takia. Monet ammattiliittojen haastatelluista kertoivat kohtaavansa yleensä juuri vain vuokratyön negatiiviset puolet. Silloin kun vuokratyöntekijä ottaa yhteyttä 91 ammattiliittoon, on kyseessä tavallisesti jonkinlainen työsuhteeseen liittyvä epäselvyys tai väärinkäytös. Haastattelemistamme ammattiliittojen edustajista huomattavasti eniten palkkoihin ja oikeudelliseen asemaan liittyviä ongelmia ovat kohdanneet tietyt liitot ”Yksityisten palvelujen alalta” sekä ”Teollisuus- ja rakennusalalta”. Muiden alojen edustajat kertoivat törmänneensä selvästi vähemmän näihin ongelmiin kuin edellä mainitut. Muiden kohtaamat ongelmat jakautuivat tasaisemmin erityyppisiin asioihin kuten muun muassa vuokratyöntekijöiden asemaan työyhteisössä, työhön sitoutumiseen, työn epävarmuuteen ja sen vaikutuksista heidän arkielämäänsä. Kuitenkin yksi yleisimmistä ja keskeisimmistä ammattiliittoihin asti kulkeutuneista vuokratyöntekoon liittyvistä ongelmista olivat kaikkinensa vuokratyöntekijöiden palkkaukseen liittyvät asiat. Ammattiliittojen hoitamissa tyypillisissä riitajutuissa vuokrausyritykset ovat jättäneet joko maksamatta kokonaan työntekijälle kuuluvia etuja tai ovat maksaneet liian vähän. Ongelmia on esiintynyt sairausajan palkkojen lisäksi myös lomakorvauksissa ja loma-ajanpalkassa. Vuokrausyritykset vetoavat usein työsuhteiden lyhyyteen, jolloin edut eivät ehdi kertyä. Tämä kuitenkin kumotaan Työsopimuslaissa 1:5, jonka mukaan: ”Jos työnantajan ja työntekijän välillä on tehty useita peräkkäisiä, keskeytymättömänä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvia määräaikaisia työsopimuksia, työsuhteen katsotaan työsuhde-etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen yhdenjaksoisena.” vuokratyöntekijöiden etuja Lyhyet samoin peräkkäiset kuin työjaksot vakituisessa siis kartuttavat työsuhteessa olevien. Ammattiliiton edustajan M mukaan vuokrausyritykset ovat maksaneet riitautettuja juttuja hyvin siksi, että asiaa ei silloin tarvitse viedä oikeuteen eikä se nouse myöskään julkisuuteen. Vuokratyön yleisenä ongelmakohtana ammattiliitot näkivät vuokratyöntekijöiden eriarvoisuuden työpaikoilla. Noin puolet haastatelluista ammattiliittojen edustajista kertoi vuokratyöntekijöiden palkkojen olevan matalampia kuin muiden samaa työtä tekevien. 92 ” Maksetaan vähemmän palkkaa (vuokratyöntekijöille) kuin vakituisille työntekijöille samassa työssä, samalla työpaikalla tai joissakin vuokratyöntekijöiden työsopimuksissa. Kierretään jotakin meijän työehtosopimusmääräyksiä, jätetään maksamatta jotain etuuksia ja porukka ei osaa edes olla vaatimassa, kun ne eivät tunne työehtosopimuksia. ” Edustaja K Erot palkoissa johtuvat ensinnäkin lähtöpalkasta. Vuokratyöntekijä saatetaan palkata matalammalla palkkausluokalla kuin ”normaalissa” työsuhteessa oleva. Toinen syy palkkaeroihin muodostuu erilaisista työntekijöille maksettavista lisistä ja korvauksista. Työehtosopimusten mukaan työntekijälle tulee maksaa tiettyjä lisiä, jos hän on töissä esimerkiksi illalla, yöllä tai viikonloppuisin. Myös säännöllisen työajan ylittävästä työstä tulee maksaa ylityökorvausta. Ikälisä tai palveluvuosilisä karttuu työssäolovuosien perusteella. Nämä lisät ja niiden suuruudet riippuvat aina noudatettavasta työehtosopimuksesta. Kolmas syy on työehtosopimusten kiertäminen ja niissä sovittujen palkkojen noudattamatta jättäminen. Yksi edustaja ”Yksityisten palveluiden alalta” kertoi kohdanneensa paljon palkkoihin liittyviä väärinkäytöksiä. Heidän edustajansa kertoi useista tapauksista, joissa erilaiset työntekijöille kuuluvat lisät ovat jätetty maksamatta tai ne on maksettu liian pienellä prosentilla. Vasta kun työntekijät ovat vaatineet korvauksiaan maksettavaksi, niin ne on maksettu. Tosin ei aina, joissakin tapauksissa korvaukset ovat maksettu vasta ammattiliiton puuttuessa asiaan. Kyseisen ammattiliiton edustaja kertoi myös, että he joutuvat melko usein ottamaan yhteyttä vuokrausyrityksiin näiden epäkohtien korjaamisiksi. Moni ammattiliiton edustaja näkikin vuokratyöilmiön ongelmallisuuden erityisesti vuokratyöntekijän oikeudellisen aseman näkökulmasta. Se ei heidän mielestään ole tarpeeksi turvattu, vaan ”aina löytyy niitä, jotka pyrkivät käyttämään hyväkseen”. ” Se, mitä me halutaan on on se, että näitä ihmisiä koskee sovitut sopimusmääräykset. Ja muutenkin sit se työpaikalla maksettavat ja saatavat etuisuudet, niin ne on periaatteessa saman tasoisia kuin vakituisellakin työvoimalla, ettei synny eriarvoisuutta ja syrjintää. ” Edustaja K 93 Ammattiliittojen edustajat olivat myös huolissaan vuokrausyritysten osaamisesta liittyen työehtosopimuksiin. Työsopimuslain (55/2001) mukaan vuokratyöntekijän kohdalla noudatetaan käyttäjäyrityksessä noudatettavaa työehtosopimusta tai yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, ellei vuokrausyrityksellä ole omaa työehtosopimusta. Tutkimuksen ammattiliitoista Erityisalojen toimihenkilöliitolla (ERTO) on oma yleissitova työehtosopimus työvoimanvuokraukseen. Liitto on solminut yhdessä Henkilöstöpalveluyritysten liitto ry:n kanssa valtakunnallisen vuokratyön työehtosopimuksen vuonna 2000. ERTOn vuokratyön työehtosopimus takaa alan vähimmäisehdot. Tämä työehtosopimus koskee henkilöitä, jotka toimivat taloushallinnossa, tietojenkäsittelyssä tai toimistotehtävissä. Muut vuokratyöalalla tyypillisesti tehtävät työt eivät ole tämän työehtosopimuksen piirissä. ” Vuokrafirmat ei yleensäkään, ne on niin uusia, ne ei oo ammattilaisia näis TESseis. Ne käyttävät samaa kirjanpitofirmaa, joka ei kuitenkaan tunne TESsejä välttämättä. Se on erikoistunut ehkä majoitus-ja ravitsemusalan TESsiin, mutta ei se tiedäkään sitte taas, mitä on kaupan TESsi tai mitä on huoltamosovellus. Niin sitten sielä niitä virheitä on vaikka kuinka paljon. Me joudutaan tosi usein ottamaan yhteyttä siihen vuokrafirmaan, et hoitakaa tää asia kuntoon. ” Edustaja M Vuokrausyritysten käytännöt henkilöstöasioiden hoidossa näyttävät tutkimuksen aineiston valossa vaihtelevan myös vuokrausyritysten välillä. Yhden vuokrausyrityksen edustaja B1 painottikin erikseen haastattelussa, että heillä pitkäaikainen vuokratyöntekijä on oikeutettu aivan samoihin asioihin kuin vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät. Asian korostaminen viesti samalla sitä, että käytäntö ei suinkaan ole yleinen eikä vuokratyöntekijöilläkään lähtökohtaisena odotuksena. Joskus työnantajalle voi tulla yllätyksenä, että kun meillä on vuokrafirma, jos on ollut pitempään, niin niillähän on normaali loma. Entä äitiyslomat? Niitäkin tulee. Että se kertyy siihen. Normaaliin tapaan. Niin eläkemaksut kuin vuosilomat, äitiysrahat. Että kyllä meillä on monta tapausta, että on joku henkilö jääny äitiyslomalle. Ja äitiysloman jälkeen sitten henkilö…Voi olla, että se tehtävä ei ole ihan sama, sen jälkeen. Mutta voi olla, että se asiakas on voinut olla sama. Vuokrausyrityksen edustaja B1 94 Vuokratyötä tehdään paljon naisvaltaisilla aloilla, esim. siivousalalla, toimistotyössä ja hotelli- ja ravintola-alalla. Naisvaltaisilla aloilla vuokratyö voi vielä kärjistää epätasa-arvoa vakituisten työntekijöiden ja vuokratyöntekijöiden kesken. Äitiys- ja vanhempainraha määräytyy tulojen mukaan, jolloin vuokratyösuhteessa olevan palkkataso ja ansioiden keskeytymättömyys vaikuttavat näiden etuuksien suuruuteen. Vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille kertyy lisäksi työeläkettä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana (Kauhanen 2002; Savola 2001). Myös vuosiloma kertyy työsuhteen omaaville. Vuokratyöntekijälle nämä etuudet eivät kerry, jos hänellä ei ole työsuhdetta silloin kun hän on äitiyslomalla. Vuokratyösuhteet ovat pilkottu usein lyhyiksi pätkiksi, jotka helposti päättyvät kun työntekijä tulee raskaaksi. Kunnallisen eläkelain (549/2003) 4:52.1 mukaan eläkkeeseen ovat oikeutettuja ne äitiyslomalaiset ja vanhempainvapaalla olevat, joilla on äitiysrahan / vanhempainrahan perusteena oleva sairausvakuutuslain mukainen työtulo. Työsopimuslain 4:9 mukaan perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä. Äitiys- ja vanhempainlomalla sekä hoitovapaalla olevilla vuokratyöntekijöillä ei puolestaan ole käytännössä oikeutta palata aikaisempaan työhönsä, koska työsuhteet ovat päättyneet jo raskauden aikana. (Rönni: Kirjallinen kysymys eduskunnalle 2004.) Yksi ammattiliiton edustajista kertoi heidän hoidettavakseen tulleen tuoreen tapauksen. Käyttäjäyrityksessä oli sanottu raskaaksi tulleelle työntekijälle, etteivät he enää voi pitää häntä töissä. Ilmoitus annettiin heti, kun raskaus oli tullut ilmi. Työntekijä oli kuitenkin toivotettu tervetulleeksi takaisin töihin vuokrausyrityksen kautta kun äitiysloma on ohi. ”Yksityisten palvelualoihin” kuuluva liiton edustaja kertoi, että työnantajat (käyttäjäyritykset) ovat neuvottelupöydässä suoraan sanoneet käyttävänsä vuokrausyrityksiä minimoidakseen raskaudesta johtuvia kustannuksia. Houkutus 95 kiertää lasten hankkimisesta koituvia kustannuksia on erityisen suuri naisvaltaisilla aloilla. Ravintola-ala on esimerkki naisvaltaisesta alasta, jolla vuokratyövoiman käyttö on erittäin yleistä. Edustaja M: Jos työntekijä tulee raskaaksi, minkä työnantajat on ihan suoraan sanoneet, että he käyttävät vuokrafirmoja siksi, koska työntekijät tulee raskaaks. Niin he ei jaksa sitä vastuuta, että joutuu aina maksamaan nämä äitiysajan vuosilomat ja ja muutenkin tulee kustannuksia. On niin hankalaa. Eipä oo mitään irtisanomisen tuskia, eikä mitään raskausajan riskejä eikä mitään muitakaan tämmösiä, jos häntä alkaa niin ku naama ärsyttämään, niin hän pääsee siitä eroon. Haastattelija: Koska näin on sanottu? Edustaja M: Siis useat työnantajat sanoo sen neuvotteluis. Ihan, siis ihan neuvottelupöydässä ja ihan pokkana puhelimeen. Ei me voida niitä mihinkään nauhottaa tai käyttää tietenkään. Kyl ne sen sanoo. Myöntää ihan selvästi. Ja kyllä me se sitten nähdään. Kolme tutkimuksessa haastatelluista vuokratyöntekijöistä oli ollut käyttäjäyrityksessä ensin vakituisena, jonka jälkeen työ oli jatkunut vuokratyöntekijänä. Näissä kolmessa tapauksessa työnteko samassa käyttäjäyrityksessä oli mahdollista ainoastaan siirtymällä vuokratyöntekijäksi. Näistä tapauksista yhdessä (Vtt 2) työnantajayritys myytiin ja sinne palkattiin työntekijät vuokrausyrityksen kautta. Kyseinen työnantajayritys oli myynnin jälkeen puoli vuotta kiinni remontin takia, jolloin entisiä työntekijöitä ei enää tarvinnut palkata vanhoina työntekijöinä takaisin. Kun he palkataan uusina työntekijöinä, niin saavutetut edut poistuvat ja alkavat karttua alusta. Näitä etuja ovat muun muassa loman määräytyminen, lomakorvausten suuruus ja palkan suuruus. ” Ne ei ottanut uusii sinne muuta kun vuokratyövoiman kautta, niin mä en saanu jatkaa sielä, jos en mä menny Vuokrausyritykselle (nimi häivytetty) töihin. ” Vtt 2 Toisessa tapauksessa työntekijä (Vtt 6) irtisanottiin tuotannollisiin syihin vedoten työpaikastaan, jonne hänellä oli määräaikainen työsopimus. Hieman tämän jälkeen hänelle oli soitettu henkilöstövuokrausyrityksestä ja kysytty haluaako hän takaisin 96 töihin samaan työpaikkaan ja samaan työhön, mistä hänet oli juuri irtisanottu. Työnantajayritys ei ollut ilmoittanut, että työt siirretään vuokratyöntekijöiden hoidettaviksi. Työpaikalla oli kyllä ollut asiasta huhuja. Kolmannessa tapauksessa työntekijä (Vtt 10) oli ollut kesätöissä eräässä yrityksessä ja töille tarjottiin jatkoa vuokratyöntekijänä. Monen ammattiliiton edustajan mukaan vain hyvin pieni osa vuokratyöntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Heidän mukaansa ammattiliiton jäsenyyttä ei arvosteta korkealle vuokratyöntekijöiden keskuudessa. Tämä vaikeuttaa vuokratyöntekijöiden edunvalvontaa. Vuokratyöntekijät eivät aina osaa itse puolustaa oikeuksiaan, koska he eivät välttämättä tiedä niistä. Nuoret vuokratyöntekijät eivät välttämättä edes tiedä ammattiliittojen toiminnasta. Heidän ei ole epäselvissä tilanteissa helppo löytää sellaista tahoa, joka neuvoisi tai hoitaisi asioita heidän puolestaan. ” Ja hyvin vähän näistä vuokratyöntekijöistä kuuluu liittoon, ne ajattelee, että tää on lyhyt vaihe elämässä, ne ei kenties tiedä liitoista, ne on nuoria. ” Ammattiliiton edustaja M Tärkeä tekijä Käyttäjäyritysten työntekijöiden oikeuksien luottamusmiehet eivät valvonnassa on luottamusmies. kuitenkaan ole velvollisia ajamaan vuokratyöntekijöiden asioita, koska vuokratyöntekijät eivät ole työsuhteessa käyttäjäyritykseen. Vuokratyöntekijöiden työpaikat saattavat vaihdella viikoittain ja paikkojen mukana vaihtuvat myös luottamusmiehet. Aina vuokratyöntekijä ei ehdi tutustua käyttäjäyrityksen toimintaan sen vertaa, että tietäisi kuka siellä on luottamusmies. Yhdessä tutkimukseen osuneista vuokrausyrityksistä oli oma luottamusmies vuokratyöntekijöitä varten. Ammattiliittojen edustajat pitivät tärkeänä tavoitteena luottamusmiesverkoston kehittämistä vuokratyöalalla. 97 3.2.8. Sairastumistapaukset ja työterveyspalvelut Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työvoimaa luovuttavan työnantajan velvollisuutena on järjestää vuokratyöntekijöiden Ammattiliittojen työntekijöilleen työterveyshuollosta edustajat kertoivat, että työterveyspalvelut. kuuluu heille tulee Vastuu vuokrausyrityksille. usein selvitettäväksi vuokratyöntekijöiden työterveyspalveluihin liittyviä epäselvyyksiä. Heidän kanssaan asioivilla vuokratyöntekijöillä on usein käsitys, etteivät työterveyspalvelut kuulu heille. Osalle se on vuokrausyrityksestä suoraan sanottu, osalle taas ei ole vuokrausyrityksen puolelta mainittu mitään työterveyspalveluista. ” Vuokrafirmoillahan pitää olla samalla tavalla työterveyspalvelut kuin muillakin ... mutta kun monta kertaa näillä vuokrafirmoilla on kyse alle kuukauden työsuhteesta, niin ei tarvi olla työterveyshuoltoa, ei tarvi maksaa työnantajan näitä työterveysmaksuja. ” Ammattiliiton edustaja M Usein toistunut ongelma liittyy sairausajan palkkaan. Vuokratyösuhteet tietyillä aloilla saattavat olla lyhyitä, esim. muutamasta päivästä pariin viikkoon, ja kullekin työpätkälle tehdään erillinen työsopimus. Kun vuokratyösuhteet pätkitään esimerkiksi viikon mittaisiksi työsuhteiksi, niin työnantajan ei tarvitse maksaa täyttä sairausajan palkkaa. Vasta kun työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on työsopimuslain mukaan oikeus saada sairausaikana täysi palkka yhdeksän arkipäivän ajan. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on oikeus saada sairausajalta 50 % palkastaan, ellei työehtosopimuksessa ole toisin sovittu. (Työsopimuslaki 2:11.1.) Haastateltujen ammattiliittojen edustajien mukaan sairausajan palkkoja on saatettu jättää myös kokonaan maksamatta. Ammattiliiton edustaja M kertoi esimerkin maksamattomista sairasajan palkoista siivousalalta. Vuokratyöntekijä oli ehtinyt olla määräaikaisessa työsuhteessa 10 kuukautta, kun hän kertoi joutuvansa leikkaukseen ja 4 viikon sairaslomalle. Työsuhteen oli määrä olla äitiyslomansijaisuus, jonka olisi ajallisesti pitänyt jatkua 98 vielä sairasloman jälkeen pari viikkoa. Vuokratyöntekijälle oli kuitenkin ilmoitettu vuokrausyrityksestä, ettei hänelle makseta sairasajalta palkkaa. Tämän lisäksi hänelle oli jätetty maksamatta korotettua palkkaa kertyneistä ylitöistä. Ammattiliitto otti yhteyttä vuokrausyritykseen, joka yhteydenoton jälkeen suoritti korvaukset asianmukaisesti. Tieto työterveyspalveluista vuokratyöntekijöiden vaihteli keskuudessa. myös Seitsemälle tutkimuksessa tutkimuksessa haastateltujen haastatellulle vuokratyöntekijälle oli järjestetty työterveyshuolto vuokrausyrityksen kautta. Kuusi vastaajaa kertoi, ettei heille ole järjestetty työterveyspalveluja ja loput kolme eivät tienneet oliko heillä työterveyshuolto vai ei. Kahdelle vuokratyöntekijälle työterveyshuolto oli järjestetty käyttäjäyrityksen puolesta. Toinen heistä sanoi, ettei vuokrausyrityksen kautta olisi saanut työterveyspalveluja. Neljä haastateltavaa kertoi, ettei heille ole vuokrausyrityksen puolelta kerrottu työterveyspalveluista mitään. ” Siitä minulla ei ole mitään hajua (työterveyspalveluista). Eikä sieltä vuokrayrityksestä ole kerrottu mitään. Ei oo mitään mainintaa ollu. ” Vtt 15 ” En ees tiijä, että oisko se ollu… Semmoista ei tainnu tulla siinä ilmi.” Vtt 9 Ne kuusi työntekijää, joille ei ole järjestetty työterveyshuoltoa, käyttivät omalla kustannuksellaan yksityislääkärin palveluja tai kävivät terveyskeskuksessa. Haastattelija: Mitenkä sitte sulla, kun sä oot tossa ollu kuitenkin aika pitkän aikaa, että onko sulle tullu, että sä oot ollu kipee tai että sun on tarvinnut käyttää jotain työterveyspalveluita? Vtt 5: Joo, mut että työterveyspalveluthan ei koske meitä millään tavalla. Et meijän pitää mennä sitte omalle lääkärille. Mut että sairaspäiviltä tai näiltä niin, on ihan kyllä maksettu se palkka ja näin. Mut se on mun mielestä ehkä suurin miinus siinä just, että ne työterveyspalvelut ei koske. Että kun mä olin oikeesti luullu, että ne koskee sitte…Sitte joku kerta, niin joo, mulla oli jotain sormessa. Niin mä sitten soitin sille mun esimiehelle ja kysyin, et niin missä se meijän työterveyshuolto, et ku mä kävin aamulla tuola sielä terveyskeskuksessa niin sielä oli niin kauhee ryysis päällä. Että ois menny 99 niin ku joku kuukauden päähän, että ois saanu omalle lääkärille ajan. Että missä se on se työterveys, että jos mä kävisin siellä. Joo, se: ” ei se koske teitä vuokratyöntekijöitä, et teijän on pakko mennä sinne omalle”. Mä olin ”aijaa”. Mut sit ku mä esimiehen kaa juttelin joku aikaa sitte näistä, niin se sano kyllä sitä, että tavallaan vuokrayrityksen on pakko tarjota, et mä olin aivan ”jaa”. Se oli, et meet kyllä sanomaan sinne, mut en oo saanu aikaseks mennä, et se sano, et se on ihan niin ku laissa määrätty, että niitten on pakko tarjota joku työterveys. Tutkimukseemme osallistuneet kaksi opiskelija-vuokratyöntekijää on vuokrausyrityksestä neuvottu menemään opiskelijaterveydenhuoltoon YTHS:öön. Molemmat tiesivät kuitenkin kertoa, että vuokrausyrityksellä olisi myös oma työterveyshuolto. ” Jos mä kävisin muualla, niin mulle sanottaisiin pian, että mikset käynyt Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä. Se joskus mietityttää. Kuitenkin se kuuluu tämmöisiin perusasioihin, mitä työnantajan pitää järjestää. ” Vtt 10 Taulukko 14. Vuokrausyrityksen kautta järjestetty työterveyshuolto. Toimiala Kyllä Hotelli- ja ravintola-ala Ei Ei tiedä 5 Teollisuus ja tuotanto 2 Toimisto ja IT 4 Kauppa 1 1 1 2 N = 16 Työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen kattaa myös sitä ylläpitävän toiminnan. Monesti yritykset järjestävät henkilöstölleen liikuntamahdollisuuksia ja erilaisia virkistystapahtumia. Usein nämä on tarkoitettu vakituiselle henkilökunnalle, jolloin ne 100 eivät koske vuokratyöntekijöitä. Tutkimuksen yrityksistä mikään yritys ei tarjonnut täysin samoja etuja vuokratyöntekijöilleen kuin vakituiselle henkilöstölle. Henkilöstöpäällikkö A kertoi heidän vakituisilla työntekijöillä olevan erilaisia liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia. Yritys oli neuvotellut vuokrausyrityksen kanssa, että myös vuokratyöntekijöille järjestetään etuja ja mahdollisuuksia harrastaa. Yritys B:ssä osa vuokratyöntekijöistä oli ennen samassa yrityksessä vakituisina työntekijöinä. Silloin heille kuuluivat tuetut, muun muassa. liikuntamahdollisuuksia sisältävät henkilöstöedut, jotka henkilöstöpäällikön mielestä ovat hyvät. Heidän siirryttyään vuokrausyrityksen listoille edut lakkasivat heidän osaltaan. Tämä oli tuottanut luonnollisesti Henkilöstöpäällikkö mielipahaa kuitenkin uskoi vuokratyöntekijöiden yrityksen maksamien keskuudessa. pekkaskorvausten lohduttaneen tilannetta, sillä korvaukset nostavat hieman vuokratyöntekijöiden palkkatasoa. Viestintäalan yritys C tarjoaa vakituisille työntekijöilleen subventoituja uimalippuja. Niitä saivat myös vuokratyöntekijät, mutta joutuivat maksamaan kaksi kertaa sen hinnan, minkä vakituiset työntekijät niistä maksoivat. Yritys D:ssä ei edustajan mukaan ole juurikaan henkilökuntaetuja muuta kuin lounasetu ja työterveyshuolto. He ovat myös varmistaneet, että heidän sopimuskumppaneilla on omat työterveyshuollot, joita vuokratyöntekijät voivat käyttää. Vuokratyöntekijöillä on jatkuva pelko ja epävarmuus työnsä jatkuvuudesta. Tämä tuli ilmi haastatteluissa sekä suoraan että muiden asioiden ohella erilaisina sivuhuomautuksina. Kukin puhuja suhtautui epävarmuuteen omalla tavallaan, joka oli yhteydessä elämäntilanteeseen ja käsityksiin omista mahdollisuuksista. Puheissa vaihteli hämmennys, ahdistuneisuus, kyynisyys, aggressio, masennus, toivottomuus ja huoli. Yleisimpänä tuntemuksena nousi esille stressi töiden jatkumisesta. Töiden jatkuvuutta he pyrkivät omien sanojensa mukaan turvaamaan työskentelemällä mahdollisimman ahkerasti. 101 ” Ku mä oon ekstrana toiminu, et täs on nyt pakko tehä raakasti töitä, ei oo varaa laiskotella, ku ei tiedä, saako tulla enää ja kuitenki haluaa tulla. Jatkuvaa näyttämistä siinä on. Ja monesti vakihenkilökunta istuu tuolla ja aina kaikki ekstrat pyörii tuolla salilla. ” Vtt 3 ” Koska mä tiedän, että vuokratyöntekijät painaa niska limassa, justiin sen takia, että ei niitä vain pois panna. Hyvä, että vessas viittii käyrä, ettei ny vaan kukaan katto, että tuo nyt lintsaa. Ja niin varmahan kaikki vuokratyöntekijät teköö, niin paljon kuin ne ikinä kerkeää. ” Vtt 8 Esimerkiksi edellä siteerattu vuokratyöntekijä (Vtt 8) kertoi työskentelevänsä jatkuvan paineen alla, koska työt voivat loppua milloin tahansa. Hänellä oli suuri huoli töiden jatkumisesta. Hän sanoi ”skarppaavansa” jokaisen työvuoron aikana ja olevansa työpäivän jälkeen siksi aina rättiväsynyt. Hän myös koki voimakasta ulkopuolisuutta ja erottelua vakituisten ja vuokratyöntekijöiden välillä. Hänen mukaan virheisiin ja huonoon tulokseen etsitään useimmiten syytä vuokratyöntekijöistä. ” Että jos jotain vikaa on, niin se on sitte vuokratyöntekijä teheny. Niin kyllä siinä tuntoo aina jotenkin sen, että olet jollakin lailla paljon huonompi kuin muut. ” Vtt 8 Vuokratyöntekijöiden venyminen oli huomattu myös henkilöstöpäälliköiden keskuudessa. Kaksi heistä oli huolissaan siitä, miten pinnistely vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen pidemmällä aikajänteellä. Muiden henkilöstöpäälliköiden puheissa oli päällimmäisenä lähinnä tyytyväisyys siihen, että vuokratyöntekijät tekevät ahkerasti työtä, koska pelkäävät työrupeaman jatkuvuuden tai toistuvuuden puolesta. ” Ja kun mä sanon just tässä, jos aattelee näin, että kyllähän ne siinä tilanteessa, mun mielestä yrittää kaikkensa. Et heidät hyväksyttäis ja he tulis joskus siihen tilanteeseen, että he sais jäädä. Ettei nyt mua ainakaan pistetä pois. Ja sitten taas siinä tilanteessa, että jos meillä vakinaistetaan, että se olisin sitten minä. ” Henkilöstöpäällikkö A 102 Työpaikkojen vaihtuvuus ja uuteen työyhteisöön sopeutuminen on helposti stressaavaa. Työyhteisön sosiaaliset suhteet voivat jäädä kehittymättä lyhyiden työpätkien vuoksi. Yksi ”Teollisuus- ja kuljetusalojen ryhmän” haastateltava pohti vuokratyöntekoa uhkana vuokratyöntekijän elämänlaadulle. ” Työyhteisö, joka saattaa yksittäisellä työntekijällä vaihtua erittäin usein, niin ei synny normaalin kaltaisia, vanhanaikaisia, pidempiaikaisia työyhteisöjä, jotka saattoivat ennen kuitenkin kestää työmaan ajan, useammankin työmaan ajan. Työpaikka saattaa, työkohde saattaa vaihdella päivän, jopa päivän aikana, viikon aikana eli yksittäisen työntekijän arkea se kyllä mielestäni laadullisesti heikentää. ” Ammattiliiton edustaja J Kaikkien osapuolten etu on, että vuokratyöntekijät jaksavat tehdä työtä. Tässä aineistossa haastateltujen vuokratyöntekijöiden työ oli yhtä vaativaa ja raskasta kuin samaa työtä tekevien vakituistenkin työ. He myös antoivat täyden työpanoksena koko ajan. Heidän hyvinvointinsa näkökulmasta aineisto tuotti ristiriitaisen kuvan. Ketään vuokratyöntekijän itsensä lisäksi ei heidän hyvinvointinsa kiinnostanut konkreettisten tekojen tasolla, ainakaan kovin näkyvästi. 3.2.9. Vuokratyöntekijän ohjaus ja tuki työn arjessa Vuokratyösuhteet käsittävät useampia sopimusosapuolia kuin ”normaali” työsuhde; vuokratyöntekijä, käyttäjäyritys sekä vuokrausyritys. Vuokratyöntekijällä on siis kaksi isäntää, joista toinen tarjoaa työsuhteen ja toisessa on itse työ. Kummallakin taholla on myös esimies. Yhtälö ei osoittautunut aineiston perusteella aivan ongelmattomaksi. Hämmentävimmäksi kahden isännän vuokratyöntekijät itse. Tätä mieltä oltiin myös vuokrausyrityksessä. mallin kokivat 103 Haastattelija: Ovatko he teillä töissä vai siellä asiakasyrityksessä? Edustaja B1: Ne edustaa kaikki itseensä, niin myös Vuokrausyritys B:tä ja asiakasyritystä. Että sehän on vähän skitso rooli, että sen asiakkaan, asiakasyrityksen omille asiakkaillehan hän on sen asiakkaan työntekijä. Ja sitten asiakkaan suuntaan, hän on Vuokrausyritys B:n työntekijä. Vuokratyö on vielä sen verran uusi ja vakiintumaton asia, että myös vuokraus- ja käyttäjäyrityksissä työntekijän asioiden hoitoon liittyi hämmennystä. Asiakasyrityksissä ei välttämättä ole muodostunut selvää kuvaa siitä, mikä kuuluu heille ja mikä ei. Intensiivinen työnantajavastuun hoitaminen ei myöskään ole välttämättä vielä muodostunut sujuvaksi rutiiniksi vuokrausyrityksissä, etenkään jos toiminta on vielä alkuvaiheessa. Tämä tuli puheissa esille eri asioiden yhteydessä. ” Kaikissa asioissa on tietysti molemmat puolet. Positiiviset on tietenkin, ainakin mun mielestä suuremmat. Negatiivisia voi olla tietysti semmoinen, että luodaan hiukan sekava kuvio. Siis sillä tavalla, jos ei oo tutustunut alaan, eikä täysin sisäistä sitä, että mistä on kysymys, niin voi mennä roolit sekaisin. Siis se, että asiakas voi kokea olevansa työnantaja, mikä se ei ole. Ja työtekijä voi kokea, että hän on asiakkaan työntekijä, mikä sekään ei pidä paikkaansa. Eli, jos tää on uusi asia, niin se voi olla vähän vaikee, niin kun silleen, että mikä on kenenkin rooli. ” Vuokrausyrityksen edustaja B2 Sekä vuokrausyrityksellä että asiakasyrityksellä on velvoitteensa, joista pitäisi sekä olla tietoinen että muistaa huolehtia niistä. Seuraavaan taulukkoon on koottu vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen vastuualueita vuokratyösuhteessa. (lähde: http://www.tyosuojelu.fi/fi/vuokratyo.) 104 Taulukko 15. Vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen vastuut vuokratyösuhteessa. Työntekijän oman työnantajan (vuokrausyrityksen) velvollisuudet o Järjestää vuokratyöntekijän työterveyshuolto o Ilmoittaa työn ammattitaitovaatimuksista ja työn luonteesta työntekijälle o Varmistaa, että työntekijällä on riittävä ammattitaito, kokemus ja sopivuus kyseiseen työhön o Huolehtia työntekijän yleisesto opetuksesta ja ohjauksesta työtehtäviin o Selvittää, että vastaanottaja kykenee täyttämään sille kuuluvat velvollisuudet ja että työ muutenkin voidaan suorittaa asianmukaisesti ja turvallisesti Työn vastaanottajan (käyttäjäyrityksen) velvollisuudet o Ilmoittaa ennen vuokratyön aloittamista työvoiman luovuttajalle työn edellyttämät ammattitaitovaatimukset ja työn erityispiirteet. o Ilmoittaa vuokratyön aloittamisesta työpaikan työterveyshuollolle ja työsuojeluvaltuutetulle o Huolehtia, että työntekijälle annetaan riittävät tiedot työssä esiintyvistä haitta- ja vaaratekijöistä sekä niiden edellyttämistä työsuojelutoimenpiteistä o Ilmoittaa työntekijälle mahdollisista työhön liittyvistä erityisvaaroista ja niihin kuuluvista terveystarkastuksista (erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavat työt, yötyö) o Perehdyttää työntekijä työhön ja työpaikan olosuhteisiin sekä työsuojelutoimenpiteisiin o Huolehtia työn aikaisesta työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä kuten asianmukaisista henkilöstötiloista, työvälineiden turvallisuudesta ja työympäristön ergonomisesta mitoituksesta o Perehdyttää työntekijä tarvittaessa työpaikan työsuojelun yhteistoimintaan ja tiedottamiseen sekä työterveyshuollon järjestelyihin. Vuokratyöntekijällä on myös kaksi esimiestä. Työnjohdollinen esimies on työpaikalla ja käytännössä hän on lähin esimies. Muodollisesti työnantajan edustama esimies on vuokrausyrityksessä. Vuokrausyrityksen esimies hoitaa työsuhteeseen liittyviä asioita, 105 kun taas käyttäjäyrityksen esimies hoitaa työtehtäviin liittyviä asioita. Haastattelujen perusteella nämä roolit voivat kuitenkin joskus mennä vuokratyöntekijällä sekaisin, eikä hän tiedä kumman puoleen missäkin asiassa pitäisi kääntyä. Tutkimuksessa haastatelluista vuokratyöntekijöistä osa koki tilanteen hämmentäväksi ja hankalaksi. Yhteys vuokrausyrityksen esimieheen oli monella vuokratyöntekijällä etäinen ja ohut. Vuokrausyritysten edustajat kuitenkin kertoivat, että he informoivat vuokratyöntekijöitään tarkasti, millaiseen työsuhteeseen he ovat tulossa ja miten työsuhteen hoitoon ja ohjaukseen liittyvät asiat jakautuvat yritysten kesken. He käyvät läpi millaisissa asioissa vuokratyöntekijöiden on käännyttävä vuokrausyrityksen puoleen, kuten vuokrausyrityksen edustaja C kertoi. ”Me tehdään haastattelutilanteessa selväksi miten operatiiviset asiat menee. Mikä menee meiän kautta. Lähinnä tällaiset rahaan liittyvät kysymykset, mikä onkin se koko meiän ideologia, niin ne on sitten, että ne tulee meille. Mun mielestä tuo ei ainakaan meillä koettu ongelmana, mutta ehkä joku on sen kokenut.” Selvää kaikille haastatelluille vuokratyöntekijöille oli se, että työhön liittyvät asiat hoidetaan käyttäjäyrityksessä olevan esimiehen kanssa. Melkein kaikki heistä kokivat myös käyttäjäyrityksen esimiehen kohtelevan heitä hyvin ja asiallisesti, samalla tavalla kuin muitakin työntekijöitä. Vuokrausyrityksen esimiehen puoleen käännyttiin työsuhteeseen liittyvissä asioissa kuten palkanmaksu ja työsopimus. Näissä kysymyksissä oli eniten vuokratyöntekijöillä epäselvyyttä. Esimerkiksi se, keneltä voi pyytää palkatonta lomaa tai kenelle pitäisi ilmoittaa sairastumisesta, ei ollut aina lainkaan selvää. Vuokratyöntekijöiden puhe oli näissä kysymyksissä luonteeltaan haparoivaa ja arvailevaa. Selkeitä käytäntöjä ei ollut muodostunut varsinkaan niille, joilla ei vielä ollut tullut eteen konkreettista sairastumis- tai muuta poikkeustilannetta. Haastattelija: No, entäs sitte kun sulla tavallaan on kaks työnantajaa ja esimiestäkin jossain määrin, niin mitenkä sä koet sitte sen. Vtt 13: No, se on vähän hämärää kyllä tällä hetkellä, et kyllä mä nyt kuitenkin ajattelen niin, että tää on nyt mun ensisijainen työnantaja, missä mä nyt istun. Ja täälähän mä joka päivä hoidan ne asiat. Että se on vähän hämärän peitossa, mitä se vuokratyönantaja on muuta ku palkanmaksaja? Et 106 mitä kaikkee, ilmeisesti mun pitää kaikki sairaslomat ja kaikki tämmöset, jos näitä tulee, niin sitä kautta hoitaa. Haastateltavien mukaan vuokrausyritys oli harvoin aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa. Vuokrausyrityksestä oltiin vuokratyöntekijään yhteydessä lähinnä silloin, kun tarjottiin töitä tai ilmoitettiin työvuoroista. Työvuorot ilmoitetaan paikasta riippuen joko käyttäjäyrityksestä tai vuokrausyrityksestä. Vuokratyöntekijät puolestaan olivat yhteydessä vuokrausyritykseen useimmiten sinne lähetettävien työaikaraporttien osalta. Muita asioita olivat palkka- ja loma-asiat sekä ilmoitukset sairauspoissaoloista. Vuokrausyrityksissä saattaa olla samanaikaisesti suuri joukko vuokratyöntekijöitä sijoitettuna lukuisiin työpaikkoihin. Joukossa on lisäksi vaihtuvuutta. Sekä uusia vuokratyöntekijöitä että asiakasyrityksiä ollaan hankkimassa koko ajan lisää. Tämä yhtälö johtaa luonnollisesti helposti siihen, että erityisesti vuokratyöntekijöiltä itseltään edellytetään aktiivisuutta omien asioiden selvittämisessä ja yhteydenpidossa vuokrausyrityksen esimieheen. Noin puolet tutkimuksessa haastatelluista vuokratyöntekijöistä oli tyytyväisiä tapaan miten vuokrausyritys on heitä kohdellut ja hoitanut heidän asioitaan. Puolet haastatelluista oli melko pettyneitä. Vuokratyöntekijöiden tulisi olla itse hyvin tietoisia ja aktiivisia omien asioidensa hoitamisessa. ” Sit tosiaan on semmoisia henkilöitä, jotka sanovat, että mä haluaisin tulla juttelemaan. Niin mä sanon: Selvä, millon sä tuut? Et tota, se on niin hirveen… kun on tuhat erilaista, niin ku profiilia. Tai sitten meillä on, mun mielestä meillä oli ihan loistavaa, kun meillä on tuo meiän asiakaspalvelu, se missä on ravintolatyöntekijät. Mä olin yhtenä päivänä, pitkästä aikaa testaamas, että millaista duunii se on. Niin, mulla oli yks työntekijä, että hän on töis siellä ja sanoi: ”Moi Maija (nimi muutettu), kun mä olin hirveen kipeä, mutta mä oon keksinyt itselleni, tota stuntin.” Mä sanoin: No, että tässähän on loistava henkilö! Sanotaan, että hän on kipeenä, mutta hän on järkänny sinne toisen työntekijän. Mä sanoin, että loistavaa! Tämmöisii työntekijöitä me tarvitaan. ” Vuokrausyrityksen edustaja A 107 Yksi vuokratyöntekijä (Vtt 9) kertoi, että vuokrausyrityksestä oli tultu katsomaan häntä käyttäjäyritykseen ja varmistamaan että työt ovat kunnolla lähteneet käyntiin. Toinen vuokratyöntekijä (Vtt 15) puolestaan kertoi hänen esimiehensä vuokrausyrityksestä soittavan hänelle viikoittain. Tämän tyyppiset kohtaamiset eivät olleet tavallisia tämän tutkimuksen aineistossa. Useimpien kohdalla vuokrausyrityksen edustajan ensisijainen kontaktoinnin kohde oli asiakasyritys eikä vuokratyöntekijät yksilöinä. ” Esimies soittelee sieltä kuulumiset viikossa useampaan kertaan. ” Vtt 15 3.2.10. Osaamisen kehittyminen Kaikkien tutkimuksessa haastateltujen osapuolten puheenvuoroissa vuokratyön hyvistä puolista toistui usein sen osaamista kerryttävä merkitys. Tämän päivän työelämässä arvostetaan monipuolista työkokemusta. Vuokratyöuransa aikana vuokratyöntekijät oppivat työskentelemään erilaisissa työtehtävissä, organisaatioissa ja työyhteisöissä. Monipuolisen kokemuksen omaavat vuokratyöntekijät voivat myös tuoda työyhteisöön uutta osaamista ja energiaa. Useissa työpaikoissa sukkuloimisen hyötyjä työelämävalmiuksien kehittymisen kannalta korostivat samassa hengessä myös vuokrausyritysten edustajat. Erityisesti vuokratyöntekijöiden sosiaalisten taitojen kehittymiseen uskottiin. ” Sitä on myös nähty, että tämmöisen ihmisen, joka on ollu monessa alan yrityksessä, niin tavallaan sen niin ku, tällainen sosiaalinen valmius on, koska sä oot joutunut menemään stressaavaan uutteen työyhteisöön ja taas kattomaan sen tilanteen siellä. Ja jälleen uuteen, niin sun omat kompetenssit on karttunu sitä kautta. ” Vuokrausyrityksen edustaja C 108 Vuokrausyrityksen edustaja C arvioi vuokratyöntekijän tuovan yritykseen lisäosaamista. Tällä hän tarkoitti juuri monista työpaikoista saatua työkokemusta ja oppia. Vuokratyöntekijä voi haastaa tai kyseenalaistaa työpaikan vanhat tavat ja tuoda sinne uusia ja tehokkaampia tapoja toimia. Edustaja katsoi tämän olevan käyttäjäyritykselle kilpailuetu. Haastattelija: Mitä hyvää vuokratyöntekijä voi viedä sinne yritykseen? Vuokrausyrityksen edustaja C: Jos niin ku aatellaan henkiseltä puolelta, niin varmaan se, että se on ollu useammassa talossa. Se on nähny useampia työkulttuureja. Jos käyttäs maatiaiskieltä, niin monessa firmassa on takkiintuneita tämmöisiä työskentelymalleja, että tehdään vaan tietyllä tavalla asioita. Ja joku uus kun tulee sinne, niin sanotaan heti sille, että äläs ny ala, me on tehty kymmenen vuotta tällä tavalla. Että se uuden roihu sammutetaan välittömästi. Mutta, jos se yrityskulttuuri on tottunut siihen, että sinne tulee erilaisia ihmisiä ja uusia ideoita niin se yrityskulttuuri mun mielestä pystyy kehittymään paremmin. Se on vastaanottavaisempi, että se ei oo joku ihme, että, tänne tuli uus ihminen, jota me ei kaikki tunneta. Me voidaankin kuulla jostain, että se on ollutkin jossakin muualla ja oppinut sieltä jonkun jutun, jota se ehkä voi jopa tuoda jotain fiksuakin. Vuokratyöntekijöiden ja henkilöstöpäälliköiden kanssa käydyissä keskusteluissa osaamisen siirtyminen ei juuri noussut esille. Vuokratyöntekijä otetaan työhön yleensä johonkin kiiretilanteeseen tai selvään tarpeeseen, jossa tärkeintä on saada hänet suorittamaan työtä mahdollisimman nopeasti. Siihen ei erityisesti ehditä kiinnittää huomiota, mitä ideoita tällä voisi olla tuotavaksi käyttäjäyrityksen toimintaan ja käytäntöihin. Voimavarat kohdistetaan ennen kaikkea siihen, että tulokas pystytään saamaan mahdollisimman pian sisälle siihen, mitä hänen pitäisi tehdä ja minkälaisessa työympäristössä. Epäilyksiä oli myös sitä kohtaan, mitä työyhteisössä ollaan valmiita ottamaan vuokratyöntekijältä vastaan. Haastattelija: Osaamisesta puheen ollen, kun sä sanoit, että että näillä on valtavasti osaamista, hyvin ammattitaitosta porukkaa, niin missä määrin sä arvelet, että se osaaminen siirtyy sitten työyhteisön osaamiseks? Henkilöstöpäällikkö E: Siinä tulee oikeestaan se, että kuinka kuinka tota suvaitsevainen se porukka on ottaan vastaan. Että jotkut voi just sanoa, että edellisessä paikassa tää tehtiin näin ja näin ja tää toimi tosi hyvin, niin sehän saattaa, että toiset on heti: ”joo, että kokeillaas sitä”. Ja toiset on sit, et: ”ei missään nimessä”. Mut sehän on taas sama, joka on ihan vakituisillakin, joka 109 tulee toisesta. Siinä on aina se semmonen tietty että: mutta me ollaan nyt tehty näin ja näin ja se on toiminut hyvin. Eli sehän on olemassa aina. Vuokratyöntekijöiden osaamisesta käyty keskustelu oli ristiriitaista. Vaikka eri työpaikoissa karttuneen kokemuksen arvo tiedostettiin, nähtiin paljon myös vuokratyöntekijän osaamiseen liittyviä riskejä. Vuokratyöntekijän tekemän työn laadukkuudesta oli erityisen huolissaan ammattiliiton edustaja ”Teollisuus- ja Kuljetusalojen ryhmästä”. Vuokratyöntekijät eivät töiden pätkittäisyyden ja vaihtuvien työpaikkojen myötä omaa samanlaista ammattitaitoa ja rutiinin omaista otetta työtehtäviin kuin työtä vakituisesti tekevät työntekijät. Vakituisten työntekijöiden osaaminen on kehittynyt vuosien myötä, joten se on varmempaa ja tehokkaampaa. Haastattelija: Mitä luulet, kuinka vuokratyöntekijöiden käyttö vaikuttaa yrityksen tuottamaan laatuun? Ammattiliiton edustaja K: No, riski varmasti on. Mitä vaativammasta työstä on kysymys, niin kyl siinä oma riskinsä on, että työntekijä ei yrityksistä huolimatta kykene samaan laatutasoon, kun se harjaantunu ammattityöntekijäporukka, joka sielä on. Et kyllä se yks riski on. Ja onkin ihan käytännössäkin sitä, että työnantajat on joutunut toteamaan, lopettamaan sen käytön ja yrittämään löytää itselleen ammattitaitosta työvoimaa, jota sitte voi kouluttaa niihin tehtäviin, jotta laatu pystytään säilyttämään. Se on kyllä tullu esille. Työelämän nopeissa muutoksissa työnkuvat ja työtehtävät eivät pysy pitkään muuttumattomina. On selvää, että myös vuokratyösuhteen aikana voivat monet elementit työssä ja työympäristössä muuttua. Perehdyttäminen ei yleensä riitä takaamaan osaamista pidemmällä aikavälillä. Myöskään muodollisen koulutuksen kuten kurssien avulla ei enää kyetä vastaamaan jatkuvasti muuttuvan työn vaatimuksiin. Osaamisen kehittämisestä joudutaan huolehtimaan ”rullaavasti” ja työyhteisön sisällä toteutettavin kehittämisen keinoin. Tehokkaaksi havaittu tapa pysyä ajan tasalla yksittäisten työntekijöiden osaamisen tasosta ja riittävyydestä on systemaattinen kehityskeskustelujärjestelmä. Sen avulla varmistetaan, että edes joskus kiireiden keskellä keskitytään pohtimaan osaamista ja sen kehittämistä. Kehityskeskusteluissa esimies ja alainen yhdessä pohtivat osaamisen kehittämisen 110 tarpeita ja suuntia. Kehityskeskustelu johtaa yhteiseen sopimukseen siitä, millä alueilla kumpikin erityisesti pyrkii kehittymään seuraavan jakson aikana ja minkälaista tukea siihen organisaatiossa haetaan. Vuokrausyritysten edustajat kertoivat vuokratyöntekijöiden käyvän kehityskeskusteluja vuokrausyrityksen esimiehen kanssa. Niissä käsitellään muun muassa seuraavia asioita; työn sisältö, tulevien työkomennusten suunnittelu, miten vuokratyöntekijä on selviytynyt työtehtävistään. Kehityskeskustelujen intensiivisyys vaihteli eri vuokrausyrityksissä. Joissakin yrityksissä kehityskeskustelut käytiin kasvotusten, kun taas toisissa yrityksissä puhelinsoitto vuokratyöntekijälle katsottiin kehityskeskusteluksi. Haastattelija: Käydäänkö vuokratyöntekijöiden kanssa kehityskeskustelua? Vuokrausyrityksen edustaja A1: Kyllä me käydään. Haastattelija: Joo. Te käytte. A1: Joo, kyllä vaan. Ja me, et me soitetaan. Ei silleen, jos sä teet nyt, se ei oo vielä sillä tasolla. Et sanotaan, okei, jos puolessa vuodessa teet tän tai tän, niin mä luvataan sulle kaks sataa euroa lisää palkkaa. Et semmoista mä en voi luvata. Mutta hyvinkin mä voin esimerkiksi tällä hetkellä semmosii muutamii, jotka ovat pitkään mun kautta töissä. Et ne on vieläkin mulla on vakituinen periaate pitää niitä. Käytiin just keskustelua yhen kanssa. Että hei, hän haluis, kun hällä on toimeksianto loppumassa nyt vuoden vaihteessa ja kartoitetaan yhes sitä, mitä muuta hän haluis tehä. Hän on vähän hyytynyt siihen hommaan, että hän haluis ihan oikeesti tehä jotain muuta. Haastattelija: Mistä te sitten keskustelette? Edustaja A1: No, me keskustellaan, miten se on viihtynyt siellä duunissa. Ja, ja, onks jotain semmoisii juttuja, mitkä niin ku tökkii. … Muuten me kysytään: ”Moi, mikä meininki?” Ja tän tyyppistä, käydään tiettyinä päivinä. Ja mistä pitäs kehittyä, et mitä sä haluaisit sen lisäksi siellä tehdä. Että onks jotain semmoista, mistä kantsis pitempään. Mut hirveen useinhan se käy, että kun ne menee...Niin me ei kauheen syvälliseen suhteeseen vielä päästä sinä aikana. Koska tää henkilö on jo tavallaan orientoitunut, että hän ei oo Vuokrausyritys A:ssa töissä, vaan hän pääsee Vuokrausyritys A:n kautta sinne vakkariin. Et se on niin ku semmoinen, että se on vähän erilaista. Vuokratyöntekijöiden lähiesimiestyö rakentuu paitsi käytännöstä nousevien konkreettisten tapahtumien varassa, ennen kaikkea sen varassa, millaisia sisältöjä esimiehet suhteelle ja ohjaukselle antavat. Asiaa koskeva puhe paljasti monenlaisia 111 tulkintoja ja merkityksiä. Esimerkkinä tästä on yhden vuokrausyrityksen edustajan käyttämä kieli, jossa jokainen yksittäinen vuokratyösuhde oli projekti. Hänen puheissaan työn kohteeksi oli noussut ennen kaikkea juuri projekti, projektien mahdollisimman sujuva hoito ja projektien määrällinen tavoite. Projektin pituus määritti käytävien kehityskeskustelujen useuden. Haastattelija: Käyttäkö te kehityskeskusteluja? Vuokrausyrityksen edustaja B1: Tähän asti ollaan käyty kyllä. Haastattelija: Kuinka usein? B1: Riippuu projektista. Ajatus on niin, että kerran projektissa. Ja tai sitten kaks kertaa vuodessa. Eli jos on lyhyt projekti, niin puolen vuoden välein. Haastattelija: Mitä asioita te käsittelette niissä? B1: Käsitellään aika tämmöisiä, tyypillisiä työsuhteeseen liittyviä asioita. Tietenkin sitä, että miten tuota, työntekijä on pärjännyt ja minkälaiseksi hän kokee sen työsuhteen. Onko jotain, jotain toiveita työn sisällön suhteen, jotain mihin vois ehkä vaikuttaa. Sitten tulee koulutusasioita, onko jotain osaamisessa, jotain pullonkauloja. Asioita, missä vois olla tukena tai apuna. Meillähän on mahdollisuus, kuitenkin kouluttaa meidän työntekijöitä, jos on jotain osaamisen puolessa ongelmia. Kehityskeskusteluissa keskiössä on työntekijän työsuoritus ja hänen osuutensa koko työyhteisön tavoitteiden saavuttamisessa sekä niissä tarvittava osaaminen. On selvää, että näitä asioita on hyvin vaikea käsitellä muun kuin työntekijää lähellä olevan esimiehen. Kehityskeskustelujen luontevin osapuoli onkin työntekijän lähiesimies. Vuokratyöntekijän kohdalla tämä edellyttäisi sitä, että myös käyttäjäyrityksessä käydään kehityskeskusteluja. Henkilöstöpäällikkö A kertoi hänen yrityksessään joidenkin tiiminvetäjien käyvän kehityskeskusteluja myös kaikkien vuokratyöntekijöiden kanssa, vaikka he olisivat olleet vasta vähän aikaa töissä. Toisissa tiimeissä kehityskeskusteluun osallistuvien määrää on voitu rajoittaa esimerkiksi siten, että henkilöt, jotka ovat olleet työssä yli kolme kuukautta, osallistuvat keskusteluihin. Henkilöstöpäällikkö B puolestaan kertoi heidän käyvän kehityskeskusteluja lähinnä toimihenkilöiden kanssa. Vuokratyöntekijöitä heillä on lisäksi runsaasti tuotannossa, joiden kanssa ei käydä 112 kehityskeskusteluja. Hän ei uskonut myöskään vuokrausyrityksen käyvän kehityskeskusteluja tuotannon vuokratyöntekijöiden kanssa. Myös tutkimuksessa haastatelluilta vuokratyöntekijöiltä kysyttiin, onko heillä kehityskeskusteluja. Kehityskeskusteluja oli tässä 16 haastatellun joukossa käyty ainoastaan yhden haastateltavan (Vtt 11) kanssa. Hänellä oli ollut kehityskeskusteluja oman vuokrausyrityksensä edustajan kanssa. Hän kuitenkin piti niitä hyödyttöminä ja ainoastaan tilaisuutena pyytää lisää palkkaa. Käyttäjäyrityksen esimiehen kanssa kenelläkään haastatellulla vuokratyöntekijällä ei ollut kehityskeskusteluja. Haastattelija: No, käytkö sä esimerkiksi kehityskeskusteluja sun esimiehen kanssa? Vtt 11: Ei. Ne käydään vuokrayrityksen kanssa. Haastattelija: No, näetkö sä sen järkevänä? Vtt 11: Ei, se on täysin hyödyttömiä ne kehityskeskustelut, kun ne on oikeestaan vaan semmonen öööh, tilaisuus pyytää lisää liksaa. Ei niistä oikein mitään hyötyä oo, kun kerta meillä ei oo edes lupa kertoo vuokrayritykseen, meidän pomoille, että mitä me tehdään. On oikeestaan aika hyödyttömiä. Mutta taas toisaalta nää mun nykyset pomot on semmosia, että mä voin koska tahansa mennä kertomaan, jos joku on vinossa. Ammattiliittojen edustajien haastatteluissa mainittiin vuokratyön haittapuolena usein vuokratyöntekijän eriarvoisuus koulutuksen ja kehittämisen osalta. Koska he eivät kuulu käyttäjäyrityksen omaan henkilöstöön, käyttäjäyrityksellä ei ole velvollisuutta ottaa heitä mukaan koulutustapahtumiin. ” Kiinnittyminen työyhteisöön ja kouluttautumisen mahdollisuudet on vuokratyösuhteissa erityisesti sit niin ku ihan eri tai paljon matalammalla ku varsinaisen henkilöstön. ” Ammattiliiton edustaja H Vuokratyöntekijöiden eriarvoinen asema koulutuksen suhteen nousi esille myös vuokratyöntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Tämä mahdollisuus vaihteli suuresti tutkimuksessa haastateltujen vuokratyöntekijöiden kesken ja riippui täysin siitä käyttäjäyrityksestä, missä he olivat töissä. Noin puolet vastasi pääsevänsä mukaan käyttäjäyrityksessä tapahtuviin koulutuksiin. Loput eivät päässeet tai eivät 113 olleet vielä varmoja pääsevätkö, koska olivat olleet töissä niin vähän aikaa. Yksi vuokratyöntekijä (Vtt 11) oli sitä mieltä, että hänen kohdallaan ratkaiseva tekijä koulutukseen pääsemisessä on lähiesimies. Hänen oma esimies on ollut kannustava ja on suorastaan työntänyt tietyille kursseille, jotta hän kehittyy ja saa siitä hyvän merkinnän ansioluetteloonsa. Vuokratyöntekijän puheenvuoroissa vuokratyöntekijät osaamista korkealle. ovat ja motivaatiota Kahden monesti arvostettiin vuokrausyrityksen paljon vuokrausyritysten edustajan motivoituneempia mielestä työhön kuin asiakasyrityksen muu henkilökunta. Tärkeimpänä perusteluna he näkivät sen, että vuokratyöntekijät pitävät vuokratyötä mahdollisuutensa näyttää osaamisensa ja siten väylänä edetä työelämässä. Haastattelija: No, mitä se tarkottaa sen vuokratyöntekijän kannalta? Kuulostaa aika rankalta, jos sun aina pitää olla täydellinen. Vuokrausyrityksen edustaja D: Ei tarvi täydellinen olla, mutta fakta on se, että kun on näitä tämmösiä roolimalleja ja vastaavia, mistä on puhuttu, niin kyllä niiltä vuokratyöntekijöiltä odotetaan paljon. Niiltä odotetaan paljon ja onneks ne on hyviä ihmisiä. Hyvin harvoin tulee vastaan tilanteita, et tulis jotain reklamaatiota työntekijöistä. Tai asiakkaat valittas, et joku henkilö ei hoida hommiaan. Niin, meillä on hyviä työntekijöitä. 3.2.11. Työyhteisön jäsenyys Suurin osa ammattiliittojen edustajista oli sitä mieltä, ettei vuokratyöntekijän asema käyttäjäyrityksessä ole samanarvoinen kuin vakituisten. Heidän mielestään vuokratyöntekijää pidetään ulkopuolisena ja ylimääräisenä tekijänä työyhteisössä. Heidän havaintojensa mukaan ulkopuolisuuden kokeminen saattaa johtaa siihen, että sitoutuminen ja motivoituminen työhön on hankalampaa. Jatkuva uuteen työpaikkaan meneminen ja työyhteisöjen vaihtuvuus voi aiheuttaa sen, että työstä tulee helposti suorittamista. Työ tehdään hyvin, mutta yhtään ylimääräistä panosta ei työntekoon ja 114 työpaikan kehittämiseen haluta laittaa, koska siihen ei koeta oikeasti kuuluvan. Tämän vuoksi myös oma osaaminen ja kehittyminen voi hidastua. Haastattelija: Minkälaisia huonoja puolia te näkisitte vuokratyöntekijän kannalta? Ammattiliiton edustaja B: Varmaankin tietenkin sellainen epävarmuus tulevaisuudesta, et tota tietyllä tavalla sitoutuminen työhön ja työyhteisöön, myöskin motivoituminen varmasti on otettava huomioon. En ainakaan itse näkis kauhean hyvänä motivoitumistilanteena sellasta, että mulla ois tietoa työn jatkuvuudesta vain muutaman kuukauden ajan tai puolen vuoden päähän. Et kyl se varmasti heikentää motivoitumista ja sitoutumista. Sitten semmonen asia kuin itsensä kehittyminen työn kautta, niin varmasti kärsii tällaisessa tilanteessa jonkin verran. Osa vuokratyöntekijöistä oli kuitenkin omasta mielestään sopeutunut työhönsä ja työpaikkaansa niin hyvin, että he välillä kertoivat unohtavansa olevansa ulkopuolisen työnantajan palveluksessa. Vuokratyöntekijät puhuivat jäsenyydestään työyhteisöissä kuitenkin ristiriitaisesti. Kysyttäessä asiasta suoraan olivat kannanotot voittopuolisesti myönteisiä. Suurin osa haastatelluista vuokratyöntekijöistä oli tyytyväisiä tapaan, jolla muut työntekijät ovat ottaneet heidät vastaan. Muutamia negatiivisia kokemuksia löytyi, mutta yleensä vuokratyöntekijät ovat kokeneet käyttäjäyrityksessä kuuluvansa joukkoon. Keskustelun edetessä ja siirtyessä käytännöllisempiin näkökohtiin, nousi kuitenkin puheissa esille tilanteita ja asioita, joissa koettu eriarvoisuus näyttäytyi. Kielteisistä kokemuksista puhuttiin usein menneessä aikamuodossa. Tyytyväisimpiä olivat ne työntekijät, jotka olivat olleet useamman vuoden samassa käyttäjäyrityksessä. Alkuun he olivat kokeneet hieman ulkopuolisuutta, mutta ajan myötä heidät hyväksyttiin työyhteisöön. Työtoverit olivat tulleet läheisiksi, eikä erottelua vakituisten ja vuokratyöntekijöiden kesken heidän mielestään tehty. 115 Haastattelija: Kun sä oot nähny eri työyhteisöjä ja ollu eri työyhteisöissä, niin mitenkä teihin vuokratyöntekijöihin on suhtauduttu ihan vakituisten työntekijöiden osalta ja sitte esimiesten osalta? Vtt 3: Mä tykkään, että aluksi se oli semmosta että ehkä vähän enemmän semmosta negatiivisempaa mitä nykyään, että sanotaan vakituisten henkilökunnan kohtelu. Mulla on ollu semmonen tuuri, että mä oon kuitenkin loppujen lopuksi mua on kohdeltu aika hyvin ja otettu hyvin vastaan se vakituinen porukka ja muuta. Mutta joskus on semmosia tietysti totta kai mä ymmärrän, että kun on vakituinen henkilökunta, ja jos sattuu, että Hotelli X vaihtu Hotelli Y:ksi ja siinä ollaan tavallaan vakituiset on uhan alla, että saako ne jatkaa ja muuta. Niin kyllä siinä vähän sitte katotaan sillee pitkään, jaa nytkö otetaan ekstroja, ku meilläkään ei duunit riitä –tyyliin. Mutta niin, emmä sanois, että nykypäivänä niin huonosti kohdellaan. Vaikka eriarvoisuutta ei koettukaan vakituisten työntekijöiden suhtautumisessa, nousi eriarvoisuutta synnyttäviä asioita esille erilaisten konkreettisten tilanteiden kuvauksina. Tällaisia olivat esimerkiksi oikeus osallistua palavereihin, oikeus osallistua koulutuksiin, pääsy joulu- tms. juhliin, mukaanotto työkavereiden lahjakeräyksiin tai kahvitilaisuuksiin, mahdollisuus saada henkilökunta-alennuksia, yrityksen henkilöstölahjoja, mahdollisuus osallistua työpaikan tykytoimintaan tai mahdollisuus voida syödä lounasruokalassa vakituisten kanssa samaan hintaan. Palavereiden osallistumisen suhteen vastaukset menivät melko lailla tasan. Noin puolet vastaajista pääsi osallistumaan käyttäjäyrityksen palavereihin ja noin puolet eivät. ” Mä muistan kyllä ainakin joitakin palavereja, ettei saanut mennä kuulemaan, jos siinä oli jotain semmoista, liikesalaisuusjuttuja ja muuta. Että semmoisessa tietysti tuntu, että ei oo ihan samalla viivalla. ” Vtt 9 Käyttäjäyrityksen järjestämiin yhteisiin vapaamuotoisempiin tapahtumiin kuten pikkujouluihin tai kesäjuhliin, pääsi osallistumaan noin yksi kolmasosa vastaajista. Haastattelujen valossa näyttää siltä, että konkreettiset eriarvoisuutta luovat asiat ovat kohtalaisen pieniä ja ne erotetaan erilleen työtovereiden suhtautumisesta. Tulkinnan mukaan vuokratyösuhteeseen liittyvät erilaiset käytännöt luovat eriarvoisuutta, eivät niinkään ihmisten asenteet. 116 ” Se on vähän semmoista, että ei ole niin kuin tavallaan töissä. Ei kuulu niin kuin samaan joukkoon. Välillä ei ole niin kuin ollenkaan motivaatiota tehdä yhtään mitään. ” Vtt 6 Kaksi vuokratyöntekijää kertoi kokemuksistaan, joissa vakituiset työntekijät ovat kokeneet vuokratyöntekijät uhkana oman työnsä jatkuvuudelle. Toinen vuokratyöntekijä kertoi erityisesti pitkään talossa olleiden pelkäävän oman työnsä puolesta, mikä aiheuttaa jonkin verran selän takana puhumista ja mustamaalaamista. ” Siellä on vähän semmoista, varsinkin ne, jotka ovat olleet täällä 30 vuotta ja jotka pelkää oman työnsä puolesta, että joutuu pois, suurin piirtein niin, että nuo tulee tänne tekemään meidän työt ja heidät pistetään lomalle ja… sellaista selän takana mustamaalaamista ja sellaista. ” Vtt 6 Toinen heistä kertoi alkuun kokeneen ulkopuolisuutta, mutta asia oli korjaantunut kun siitä oli työtovereiden kanssa puhuttu. Haastateltavan mukaan vuokratyöntekijöitä oli syrjitty jättämällä heidät pois yhteisistä vapaa-ajan tapaamisista. Vakituiset työntekijät tapasivat säännöllisesti työn ulkopuolella, mutta vuokratyöntekijöitä ei ollut huolittu mukaan. Haastattelija: Minkälainen ilmapiiri, kun teitä on siellä sitte sekasin, on teitä, ketkä on Vuokrausyrityksen kautta ja sitte on vakituisia työntekijöitä, niin koetko sä, että te ootte samanarvoisia? Vtt 4: Ennen mä en kokenut, nyt se on niinku… Se johtuu aika pitkälti varmaan siitä, että me nostettiin kissa pöydälle. Ja enemmän tai vähemmän se oli, että miten mä nyt sen sanoisin, oli semmonen kuva, että ollaanko me samaa porukkaa. Että oli semmosia pieniä asioita, mitkä teki sen. Semmonen oli, että nää vakituiset ihmiset niin sillon tällön sunnuntaisin, yks piti semmosia kahvikutsuja, ja yllättäen sitte minä ja tää toinen ekstra, meitä ei koskaan kutsuttu sinne, vaikka me kyllä tehtiin yhtä paljon töitä kun ne muutkin. Semmosissa sen huomas. Henkilöstöpäällikkö E kertoi, että vuokratyöntekijöiden käyttö on heidän työyhteisössä ollut valtava muutos muille työntekijöille. Heidän ei ole ollut kovin helppoa hyväksyä vuokratyöntekijöiden käyttöä. Hän piti erikoisena työntekijöiden asennetta lyhyisiin työsuhteisiin. Jos on määräaikainen ja talon kirjoilla, niin hänet 117 hyväksytään joukkoon, mutta jos on vuokratyöntekijä, joka on vuokrausyrityksen listoilla, niin hän ei kuulu joukkoon. Hän kertoi tämän näkyneen erityisen voimakkaasti hänen edellisessä työpaikassa. Siellä talon omat työntekijät pitivät itseään parempina ja vuokratyöntekijöitä toisen luokan kansalaisina. Henkilöstöpäällikkö C:n mukaan 1990-luvun lopulla, kun liiketoiminnan kasvu ja laajeneminen oli suurta, oli havaittavissa kilpailua vuokratyöntekijöiden ja oman henkilöstön välillä. Hänen mukaan ihmiset tunsivat määrättyä eriarvoisuutta, kun toiset pääsivät osallisiksi optioista, lahjoista ja muista, ja toiset eivät. Nykyään ilmapiiri on hänen mielestään paljon parempi, koska vuokratyövoiman käyttö on jo niin vakiintunut toimintatapa. vuokratyöntekijöidensä muun Henkilöstöpäällikkö muassa osallistuvan C kaikkiin kertoi heidän tapahtumiin ja koulutuksiin, joihin heillä on vain suinkin mahdollisuus päästä. Yritys on teettänyt myös vuokratyöntekijöille suunnattuja kyselyitä työilmapiiristä ja tiedonvälityksestä. Henkilöstöpäällikkö A piti vuokratyön uhkana ”kastijakoja” vakituisen henkilöstön ja vuokratyöntekijöiden välillä. Hän oli huolissaan siitä, miten vuokratyöntekijät kokevat asemansa työelämässä. Hän arveli, että vuokratyöntekijät voivat helposti kokea olevansa toisen luokan kansalaisia, koska ovat töissä vuokratyöfirman kautta. Haastattelija: Jos palaisin siihen kysymykseen, että oot hetken kärpäsenä katossa ja tätä ilmiötä mietit, niin mitä ne on ne haittapuolet, suurimmat haitat, mitä sä näät tässä vuokratyövoiman käytössä? Henkilöstöpäällikkö A: No, mä oon nähnyt sen, niin ku mä viittasinkin tähän, niin ku, tämmöisiin kastijakoihin. Toiset on herkempiä. Saattaa se olla aika rankkaa henkisesti jollekin. Että kokee olevansa jotain toisen luokan kansalainen, kun on vuokratyöfirman kautta. Eli eihän kaikki sitä koe niin, mutta varmasti, niin tai olen huomannut, että ne on herkempiä, ne ihmiset, jotka kokee sen näin. Ja se mitä mä pelkään, että tämmöisiä, että miten sitten henkinen kantti kestää ja mitä haavoja sinne tulee siitä. Että tää on ehkä se suurin. Ja sitten tietysti se sitoutuminen, että niin, niin meilläkin on aina korostettu niin ku, sitä Yritys A-spirittiä, Yritys A henkeä ja näin. Niin, kyll siitä on nyt useampaan otteeseen kuullut maininnan, että onko sitä enää. Ja mä uskon, että yksi syy on tää … että on paljon kuitenkin niitä, jotka ei oo, niin sanotusti yritys A:laisia, tuolla tuotannossa. Tietyssä tilanteessa koetaan, et he on yritys A:laisia, sitten taas jossakin tilanteessa he eivät olekaan. 118 Henkilöstöpäällikkö A kertoi suurimman osan vuokratyöntekijöistä yrittävän tehdä kaikkensa työssään ja olevan välillä jopa ”yli-ihmisiä”, jotta heidät hyväksytään työpaikalla. Hän sanoi tiimien suhtautuvan vuokratyöntekijöihin hyvin silloin, kun tehtaalla on suuri tilauskanta ja paljon töitä. Mutta silloin kun tilaukset alkavat vähenemään, niin myös asenne vuokratyöntekijöitä kohtaan muuttuu. Haastattelija: Sitoutuvatko nää vuokratyöntekijä kuitenkin sitten taas työhönsä ja tavallaan Yritys A:han? Miltä heidän motivaationsa näyttää? Henkilöstöpäällikkö A: Kyllä voi sanoa silleen, että kyllähän varsinkin tämmöisessä työllisyystilanteessa ettei oo mikään, että saa vaan valita, että meenpäs tonne ja, tai tonne. Niin, niin kyllä sellaisessa vähän huomaa, että he yrittää tehdä kaikkensa, ainakin suurin osa. Että he yrittää vähän olla semmoisia ehkä myös yli-ihmisiä välillä, että heidät hyväksytään. Että kyllähän, mitä oon keskustellut niin, että silloin kun menee hyvin, ja on paljon tilauksia, niin tiimit ottaa tosi hyvin nää henkilöt vastaan ja ne on heidän apuna ja näin. Mutta siinä vaiheessa, jos näyttää, että se tilauskanta lähtee vähän pienenee, niin kyllä siinä vaiheessa näitä vuokraihmisiä ja ihan sellaista ruvetaan, että te ootte toisen kastin porukkaa. Me ollaan yritys A:laisia ja te ootte vuokratyöntekijöitä… Myös ammattiliittojen edustajien näkemys oli, että vuokratyöntekijöiden käyttö yrityksissä voi aiheuttaa pelkoa vakituisten työntekijöiden keskuudessa. He pelkäävät oman paikkansa puolesta ja se vaikuttaa heidän suhtautumiseen vuokratyöntekijöihin, kuten seuraavasta ”Toimihenkilöliittoihin” kuuluvan edustajan toteamuksesta käy ilmi: ” Se vuokratyöntekijähän ei oo samassa asemassa kun ne muut eli se on se pahnan pohjimmainen aina siinä työyhteisössä. Ja sitte kyllä se hyvin usein varsinkin silloi kun se tulee ulkoo, eikä oo niin ku käytännössä se entinen sama ihminen, joka nyt on vaan toisen firman kautta tullu niin, kyllä sen asema sielä työyhteisössä on aika heikko. Ja se ei välttämättä, se ei oo ainoastaan työnantaja, joka sitä kattelee nenänvartta pitkin vaan sitä katellaan myös työkavereitten taholta. Ja taustalla on tietysti ajatus se, että onkohan tuossa kohta tulossa mulle korvaava henkilö, noin lainausmerkeissä. Eli ei se oo omiaan lisäämään sitä työyhteisön homogeenisuutta, vaan pikemminkin päivastoin eli kyllä se niin kun on semmonen ylimääränen tekijä sielä firmassa. ” Ammattiliiton edustaja A 119 Pelko ei välttämättä aina ole aiheeton, sillä vuokratyöntekijöitä käytetään liittojen edustajien mukaan monesti perusteettomasti. Työsopimuslain 2:5.1:n mukaan työtä on ensisijaisesti tarjottava omille osa-aikaisille työntekijöille ennen kuin voi palkata vuokratyöntekijöitä. Joissain tapauksissa on omia osa-aikaisia irtisanottu ja palkattu heidän tilalle vuokratyöntekijöitä. ” Laissa on pykälä, että työnantajan pitää sitä lisätyötä tarjota osa-aikaselle ennen kun sinne ketään uutta palkataan, mutta sitä rikotaan niin ku ylinopeutta ajettas koko aika. ” Edustaja M Haastateltujen vuokrausyritysten edustajien mukaan vuokratyöntekijöihin suhtaudutaan työpaikoilla - eli käyttäjäyrityksissä - pääosin hyvin. Edustaja C sanoi, ettei nykyään enää esiinny erottelua ”kahden kerroksen” väkeen vaan asenne vuokratyöntekijöitä kohtaan on parantunut. Hän myös mainitsi, että monesti ihmiset ajattelevat asennoitumisen paljon negatiivisemmaksi mitä se oikeasti on. Edustaja D:n mukaan – jos yrityksessä ei ole ennen käytetty vuokratyöntekijää - muiden työntekijöiden reaktio on ”tulee ja vie meidän työt”. Vuokrausyrityksen edustaja A kertoi joidenkin vuokratyöntekijöiden kokevan, etteivät muut työntekijät ”pidä häntä omanaan”. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, ettei vuokratyöntekijä pääse osallistumaan käyttäjäyrityksen pikkujouluihin tai kesäjuhliin. Edustajan mukaan tämä on kuitenkin paljon henkilöstä itsestään kiinni, sillä aktiivisimmilla vuokratyöntekijöillä on paremmat mahdollisuudet päästä osallisiksi käyttäjäyrityksen asioihin. Edustaja A1: Niin, mä muistan aina, kun mulla oli semmosii muutamii tyyppejä, että heillä oli selkeesti yrityksen politiikka. Että ne ei oikein tajunnut sitä, että niillä oli vähän se asenne, että ”nuo vuokrajätkät” -tyyliin. … Mutta sanotaan, että se fiilis on ihan erilainen niiden kans, jotka kokee olevansa täysin sitä työyhteisöä. Toiset sit taas vähän kokee, et noi ei pidä mua omanaan, lainausmerkeissä. Se voi just näkyä jossain tämmöisessä, et kaikki ei pääse jossain firmassa kesäjuhliin. 120 Vuokrausyritysten edustajien kanta oli se, että mitä pidempiaikaisesta vuokratyöntekijästä on kysymys sitä samanlaisempi kohtelu tulisi olla verrattuna yrityksen samaa työtä tekeviin työntekijöihin. Asiakasyritysten tulisi nähdä tämä ja sisällyttää tarvittaessa etuja sopimuksiin. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Myös vuokrausyrityksen edustaja B:n mukaan vuokratyöntekijä voi joskus tuntea, ettei hän ole aivan samalla viivalla vakituisten kanssa. Tätä voi edesauttaa muun muassa erilaiset henkilökuntaedut, jotka eivät yleensä koske vuokratyöntekijöitä. Jos vuokratyöntekijä on pidemmän aikaa asiakasyrityksessä, niin edustajan mukaan häneen suhtaudutaan työkaverina muiden joukossa, sillä samaa työtähän siinä tehdään. Haastattelija: No, miten sitten näissä asiakasyrityksissä, niin pääsevätkö vuokratyöntekijät koulutuksiin ja yhteisiin tilaisuuksiin? Edustaja B2: Pääsääntöisesti kaikkiin. Edustaja B1: Pääsääntöisesti kyllä. Niin, se riippuu tietenkin siitä asiakasyrityksestä. Eli osa ottaa mukaa joka paikkaan, kaikkiin koulutuksiin, pikkujouluihin ja muihin. Ja osa sitten ei ehkä ota ihan joka juttuun mukaan. Me koetetaan aina järjestää sitä korvaavaa tekemistä. Edustaja B2: Sillai, että jos siellä on yks, kaks, kolme, niin yleensä niissä. Sitten, jos on jotakin isompia yrityksiä, joissa on vaikka viisikymmentä. Sitten katsotaan, että meneekö ja kuka maksaa. Edustaja B1: Se on hirveän tärkeää, että päästään niitten käytännön työkavereitten kanssa viettään oli sitten jotain, pikkujoulua tai muita. 3.2.12. Vuokratyösuhteen päättäminen tai muuttaminen vakinaiseksi työsuhteeksi Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus päätetään tavallisesti työntekijän tai työnantajan toimesta irtisanomalla. Irtisanomisilmoitusta seuraa osapuolten sopima, työehtosopimuksen määräämä, tai laissa säädetty irtisanomisaika. Irtisanomisaika määräytyy työsuhteen keston mukaan ja se vaihtelee 14 vuorokaudesta kuuteen kuukauteen. Määräaikainen työsopimus puolestaan päättyy sovitun työn valmistuessa 121 tai sovitun määräajan päättyessä ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa. (Työsopimuslaki 55/2001.) Työnantaja saa irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Näitä voivat olla työntekijän velvollisuuksien vakavat rikkomiset ja laiminlyönnit, työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennainen muuttuminen tai taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä tapahtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen. (Työsopimuslaki 55/2001.) Vuokratyöntekijöillä ei ole samanlaista irtisanomissuojaa kuin muulla henkilöstöllä, sillä vuokratyöntekijän työkomennus päättyy saman tien kun hänelle ilmoitetaan työn loppumisesta. Työsuhteen irtisanomiseen ei myöskään vaadita painavaa tai perusteltua syytä kuten vakituisessa työsuhteessa olevien irtisanomiseen. Henkilöstöpäällikkö A esimerkiksi kertoi vuokratyövoiman käytössä tyypillisen, heidän yrityksensä käytännön, jossa vuokratyöntekijöiden työsopimuksissa ei ole komennuksen päättymisaikaa. Syynä on se, että tilaus-toimitusprosessit ovat tiedossa hyvin lyhyellä jänteellä ja tuotantomäärät vaikeita ennustaa. Vuokratyöntekijät täyttävät viikoittain tuntilapun, jossa aina ilmoitetaan jatkuuko työ. Hän kertoi, että he harvoin laittavat ilmoituslomakkeeseen, etteivät työt jatku. Jos näin kuitenkin käy, niin syynä on se, että henkilöstä ei ole ollut siihen työhön. Asiaa pohjustetaan yleensä keskusteluilla, joissa on käyty läpi minkä takia työt eivät ole henkilön osalta sujuneet. Henkilövuokrausyrityksen tarjoama palvelu mahdollistaa yrityksille melko riskittömän vaihtoehdon rekrytointikanavana. Vuokratyösuhteessa olevaa henkilöä voidaan seurata pitkän aikaa ja tehdä sitten päätös ottaa hänet vakinaiseen työsuhteeseen. Tällöin on pitkälti säästytty rekrytointikustannuksilta ja työntekijän hankintaan liittyvältä työmäärältä, mutta saadaan hyväksi havaittu ja omassa työympäristössä ”testattu” henkilö töihin. Henkilön vakinaistaminen katkaisee vuokratyösuhteen, palkkauskustannusten jolloin ja vuokrausyrityksen yrityksen maksaman saama kate vuokran välillä henkilön loppuu. 122 Vuokrausyrityksen liiketoiminnan kannalta tilanne ei ole yksiselitteisesti toivottava. Kysyttäessä vuokrausyritysten edustajilta sitä, miten paljon yritykset käyttävät heitä vakinaisen väen hankintakanavana ja rekrytointikustannusten minimoimiseksi, yksi vuokrausyritysten edustajista vastasi näin: ” Niin, niin, ne hakevat kyllä, tota niin, aidosti vuokratyöntekijöitä. Ei ne hae, mahdollisuutta kusettaa meitä. Että tietenkin, jos semmoinen rupee yleistymään, niin sitten meidän pitää ottaa siihen tiukempi politiikka, koska bisnestähän mekin tehdään. En mä sitä nyt tarkoita, että me oltais ainoastaan yhteiskunnallista vastuuta… Kyllä me niin ku, liiketoiminnallinen yritys ollaan. ” Vuokrausyrityksen edustaja C Niissä yrityksissä, joissa vuokraväkeä käytetään hoitamaan kasvaneiden volyymien aiheuttamaa lisätyömäärää, joudutaan helposti tilanteeseen, että työ ei otakaan loppuakseen. Tällainen tilanne oli tullut toistuvasti eteen tutkimuksessa mukana olleessa yrityksessä A, jossa vuokratyöntekijöitä on säännönmukaisesti otettu talon kirjoille. Henkilöstöpäällikkö A kertoi, että pisimmillään heillä on ollut vuokratyöntekijä 2 vuotta. Tämän vuokratyöntekijän ohi oli vakinaistettu useita muita vuokratyöntekijöitä, jotka olivat olleet lyhyemmän aikaa tässä samassa käyttäjäyrityksessä. Henkilöstöpäällikkö kertoi, ettei työntekijää haluttu ottaa kyseiseen tiimiin vakinaiseksi, mutta kenelläkään ei ollut selkärankaa irtisanoakkaan häntä. Hän koki tämän erittäin harmillisena tapauksena. Tämän jälkeen käyttäjäyrityksessä tehtiin sääntö, että vuokratyösuhde saa kestää enintään vuoden. Haastattelija: Miten sun mielestä on ideaali vuokratyösuhteen pituus ja minkä tyyppiseen tarpeeseen sä mieluiten vuokratyövoimaa käyttäisit? Henkilöstöpäällikkö A: Tässä samassa pelisäännössä, niin mä itse asiassa laitoin sinne sen, että se on maksimi se vuosi. Mutta mä oon laittanut siihen suosituksen, että neljän kuukauden kuluttua, kun ihminen on ollu meillä neljä kuukautta, niin siitä pitäs tehdä tämmöinen väliarviointi. Ja kattoa, onko se kehittynyt vai ei. Ja jos, niin se ei oo kehittynyt, niin miettiä, että miksei se oo kehittynyt, että onko se saanut huonoa opastusta tai jotain. Vai eikö siitä oo tän tyyppiseen työtehtävään. Siinä vaiheessa mun mielestä pitäis tehdä se valinta, laitetaanko se jo pois, että siitä ei tuu mitään vai saako se jatkaa meillä. Ja mun mielestä siinä vaiheessa jyvät akanoista, pitäis jo ne niin sanotut timantit sieltä, ottaa meidän kirjoille. 123 Jos asiakasyritys haluaa vakinaistaa heillä työssä olevan vuokratyöntekijän, niin monesti vuokrausyritys yleensä veloittaa siitä tietyn summan asiakasyritykseltä rekrytointipalkkiona. Kukaan vuokrausyritysten edustajista ei suoraan kertonut, millaisia nämä palkkiot ovat ja miten ne määräytyvät. Ne vaihtelevat heidän mukaansa tapauksesta riippuen. Vuokrausyritys B:n edustaja sanoi heidän rekrytointipalkkion määräytyvän asiakassuhteen perusteella eli minkä laajuista vuokratyövoiman kauppa heidän kesken on ja kuinka potentiaalinen kyseinen asiakas on lisäkaupalle. Edustaja A1 kertoi heillä olevan käytäntö, että kuuden kuukauden jälkeen ei veloiteta rekrytointipalkkiota. Rekrytointipalkkio riippuu hänen mukaan siitä, kuka halutaan palkata. Edustaja C kertoi, että jos vuokratyöntekijä halutaan vakinaistaa neljän kuukauden sisällä vuokratyösuhteen alkamisesta, niin silloin täytyy maksaa rekrytointipalkkio. Palkkiosta sovitaan asiakkaan kanssa. Haastattelija: Jos mä oisin yrittäjä ja käyttäisin vuokratyöntekijää ja mä huomaan, että ”Voi vitsi! Kun mahtava typpi. Mä haluan ton omille palkkalistoille.” Niin, niin, maksanko mä teille jonkun palkkion siitä, jos mä haluan vakinaistaa hänet vai miten se homma toimii? Edustaja C: Et. Mä tiedän, että tää voi kuulostaa kliseeltä, mutta tää on kyl ihan totta meillä. …Eli, kyl se, että ihmisiä työllistyy, niin se on oikeesti, mikä on meiän sanoma. Ja sen pitää ollakin meiän sanoma. Syystä, että silloin ihmiset haluu hakeutuu meiän kautta myös töihin. Niin ku mä sanoin, niin tulevaisuudessa suurin kriittinen menestystekijä on se, että millaisena vuokratyöntekijät kokee vuokraajayritykset. Ja sehän ainoastaan lähtee heidän sisäisellä rummutuksella se, että miten he on työllistynyt ja joku on saanu työpaikan meiän tyyppisten yritysten kautta. .. Että, jos sit työnantaja päättää, että tää on hyvä työntekijä ja hän haluu sen vakinaistaa, niin siinä ei raha vaihda omistajaa. Haastattelija: Ei väliä, vaikka hän olis ollu vaikka viikon tai? Edustaja C: No, joissakin tapauksissa, niin jos ne ovat esimerkiksi, pitkiä sopimuksia tai isoja sopimuksia. Niin, ei mitään väliä. Että me ei oteta minkäänlaista siinä. Mutta, että jos on tämmöinen pieni yritys. Että meillä on tavallaan alkava yhteistyö, niin silloin voidaan sanoa, että neljän kuukauden päästä. Kun on ollu neljä kuukautta, niin sitten ne eivät vaihda omistajaa olenkaan. 124 Henkilöstöpäällikkö A kertoi heidän vakinaistaneen kuluneen puolen vuoden aikana 10–15 vuokratyöntekijää, mikä on tässä yrityksessä henkilöstömäärään suhteutettuna paljon. Hän oli sitä mieltä, että heillä oli vieläkin liian paljon vuokratyöntekijöitä ja heidän tulisi vakinaistaa vuokratyöntekijöitä vielä enemmän. Hän kertoi alun perin olleen ajatuksena ottaa vuokratyöntekijöitä ruuhkahuippuina noin kuukauden ajaksi. Tämä ei ole toteutunut, sillä vuokratyöntekijöitä otetaan jatkuvasti lisää ja he ovat jatkaneet yrityksessä pitkiäkin aikoja peräkkäisissä vuokrapätkissä. ” Mutta nyt se on aivan selvästi mennyt siihen, kun me ollaan koko ajan kasvettu, niin koko ajan imetään lisää henkilöstöä. Elikkä se, mikä oli se alun perin se ajatus, että ne on ruuhkahuippuina. Ja ajatus oli, että se olis joku tämmöinen 25 – 30 %, jotka sitten olis meillä esimerkiksi, kuukauden. Tekee silloin jonkun ruuhkahuipun ja sitten menis pois. Mutta se ei oo toteutunut, vaan se on menny siihen, että meillä koko ajan otetaan, imetään lisää ja lisää. Se prosentuaalinen osuus on noussu. Ja mun mielestä, se on liikaa. … Niin jos se käy säännöllisesti vuoden ajan meillä, kolkytseittemänpuoli tuntii viikossa, niin kyllähän meillä selkeästi on tarve sille henkilölle. Niin miksei me voitas sitä silloin palkata meidän kirjoille. ” Henkilöstöpäällikkö A Henkilöstöpäällikkö B kertoi heidän vakinaistaneen kaksi henkilöä puolen vuoden sisällä. Hän uskoi näiden vakinaistamisten vaikuttavan kannustavasti vuokratyöntekijöihin, kun he huomaavat, että vuokratyöntekijöitä palkataan myös omille palkkalistoille. Muut henkilöstöpäälliköt eivät sanoneet vakinaistettujen tarkkoja lukuja, mutta kertoivat että he ovat vakinaistaneet useita vuokratyöntekijöitä. Yksi tutkimuksessa haastatelluista vuokratyöntekijöistä oli saanut vakituisen työpaikan vuokratyön kautta. Haastattelusta oli sovittu hänen ollessaan vuokratyöntekijänä yrityksessä, johon hänet vakinaistettiin parin viikon mittaisen vuokratyösuhteen jälkeen. 125 Haastattelija: Miten se tapahtui, se sun vakinaistaminen? Vtt 9: No, se kävi sitten aika äkkiä siinä. Että kun olin sen ajan, muutaman viikon ollu, niin sitten haluttiinkin, että minä siirryn sinne ihan käyttäjäyrityksen kirjoille. Tietysti oli katottu siinä, että miten se alkaa homma menemään. Haastattelija: Miten siellä suhtauduttiin, siellä vuokrayrityksessä? Kumman kautta se tuli se vakinaistaminen? Vtt 9: Käyttäjäyrityksen kautta, tuli joo. Haastattelija: Tiedäksä, miten ne suhtautui vuokrayrityksessä? Vtt 9: Minusta ihan hyvin. Että ne sen alakuunki tiesi, että on ollu varmasti puhe, että otetaan sillä perusteella. Että siitä sitten, mahollisesti piankin, tullee vakinaistaminen käyttäjäyritykseen. Vuokrausyritysten edustajien mukaan vuokratyöntekijöiden vakinaistaminen on yleistynyt. Esimerkiksi Vuokrausyritys A:n edustaja kertoi, että heidän Helsingin seudun toimisto- ja taloushallinnon vuokratyöntekijöistä noin 70 % on rekrytoitunut siihen yritykseen, johon heidät on palkattu. Vuokrausyritys D:n edustajan mukaan 20 % heidän vuokratyöntekijöistä työllistyy asiakasyrityksiin vuositasolla laskien. 3.3. Vuokratyö nyt ja tulevaisuudessa 3.3.1. Perusteluja vuokratyövoiman käytölle Vuokratyön lisääntyminen nähtiin kaikissa ryhmissä asiana, joka on tullut jäädäkseen ja joka lisääntyy, haluttiin tai ei. Asiaan suhtauduttiin sopeutuen, vaikka sitä ei olisikaan nähty pelkästään myönteisenä asiana. Myönteisesti siihen suhtautuivat luonnollisesti myös vuokrausyritysten edustajat. Myönteisiä havaintoja oli myös käyttäjäyritysten edustajilla, joskin ne usein kietoutuivat samalla kielteisten lieveilmiöiden tiedostamiseen. Varauksellisin suhtautuminen oli vuokratyöntekijöillä itsellään ja ammattiliitoilla. Kriittisten kannanottojen edustajat eivät kuitenkaan pohtineet mahdollisia vaihtoehtoja vuokratyövoiman käytölle joustotekijänä. Asia otettiin annettuna. 126 Ammattiliittojen edustajien tarkastelu liikkui makrotasolla, muiden osapuolten kiinnittyessä voimakkaammin organisaation ja yksilön tason tarkasteluihin. Heidän puheissaan toistui selitys, jonka mukaan markkinatalouden lainalaisuudet automaattisesti lisäävät vuokratyön kaltaisten ilmiöiden leviämistä. Asia todettiin olemassa olevana tosiasiana, jolle kukaan ei voi mitään. Toisaalta puheissa tuli esiin myös yritysten tahtotilan tarkastelu. Näissä puheissa oli taustalla ajatus siitä, että yrityksissä kuitenkin tehdään valintoja. Yhtenä tämän hetken valinnoista esitettiin kvartaaleittainen tulosjahti pitkäjänteisen henkilöstöpolitiikan sijasta. Neljännesvuositilinpäätökset antavat suuntaa yrityksen menestyksestä ja sen halutaan näyttävän hyvältä. Yksi edustaja kiteytti käsityksensä sanomalla suoraan, että yritykset tekevät tulosta henkilöstön kustannuksella. ” Eihän tää nyt oo kenenkään yksittäisen tai ryhmän tai ihmisen ongelma, vaan se liittyy yleensä tähän markkinatalouteen se toiminta. Eli kun firman tehtävä on tehdä osakkeenomistajille rahaa ja voittoa ja firman asia ei oo huolehtia yhteiskunnasta eikä mistään muustakaan. Eikä sillä oo vastuuta mistään muusta ku osakkeenomistajista. Täähän se perustausta on näis asiossa. ” Ammattiliiton edustaja A ” Yritysjohto seuraa meidän mielestä liiankin herkällä korvalla ja silmällä sitä, et mihin suuntaan pörssikurssi millonkin muuttuu. Ja reagoidaan tavallaan sitten näillä työsuhteitten muodoilla siten, että pystytään pörssikurssit pitämään hyvän näkösinä. Ei oteta pysyvää työvoimaa, ei jouduta sillon sen kanssa julkisuudessa operoimaan, et vähennetään väkee tai lisätään väkee. Vaan se on tavallaan semmonen näkymätön resurssi sielä koko ajan, mitä käytetään. Et se on tietysti yks syy. ” Ammattiliiton edustaja K Vuokratyön oli yleisesti havaittu lisääntyneen 2000-luvun alussa ja oli haastateltujen näkemyksen mukaan jatkuvasti kasvamassa. Se myös levittäytyy entistä laajemmin ja uusille aloille, kuten julkisten palvelujen aloille. Valtaosa ammattiliiton edustajista ei pitänyt kehitystä hyvänä asiana. 127 ” Kyllä lähtökohta pitäisi olla se, että ihmisillä on oikeus kokopäivätyöhön ja pysyvään työsuhteeseen. ” Ammattiliiton edustaja A Eri osapuolten puheissa toistuivat samat käsitteet, vaikka niihin liittyvät merkityksen annot jonkin verran vaihtelivat. Kolme tekijää painottui kaikkien ryhmien perusteluissa: 1) tuotannon joustavuuden vaatimukset, 2) kustannusten hallinta ja 3) rekrytointi- ja siihen liittyvän henkilöstöhallinnollisen työn vähentäminen yrityksessä. Vuokrausyritykset korostivat vuokrauksen taustalla lisäksi tarvetta tilapäisen erityisosaamisen hankintaan sekä mahdollisuutta hankkia sen kautta vakituista henkilökuntaa. Vuokratyöntekijät korostivat omassa puheessaan keskeisenä syynä vuokratyövoimankäyttöön eroon pääsyn helppoutta. Käyttäjäyrityksissä perusteluihin liitettiin myös joidenkin tehtävien projektiluonteisuus. Kumpikin viimeksi mainittu ryhmä piti tärkeänä perusteena myös vuokratyövoiman käyttökelpoisuutta ruuhkaapuna. Taulukko 16. Eri ryhmien antamat perustelut vuokratyövoiman käytölle. Vuokrausyritykset Käyttäjäyritykset Vuokratyöntekijät Ammattiliitot Rekrytointityön ja – vastuun siirtäminen vuokrausyritykselle Rekrytointityön ja – vastuun siirtäminen vuokrausyritykselle Rekrytointityön ja – vastuun siirtäminen vuokrausyritykselle Rekrytointityön ja – vastuun siirtäminen vuokrausyritykselle Tuotannon joustavuuden vaatimukset Tuotannon joustavuuden vaatimukset Tuotannon joustavuuden vaatimukset Tuotannon joustavuuden vaatimukset Henkilöstökustannusten Henkilöstökustannusten Henkilöstökustannusten Muuttuneet työmarkkinat hallinta hallinta minimointi Väylä saada vakinaistettavaa työvoimaa Erityisosaamisen hankinnan väylä Projektiluonteinen työ Työvoiman nopea ja helppo saatavuus Työvoiman nopea ja helppo saatavuus Työvoiman nopea ja helppo saatavuus Toimiva ruuhka-apu ja työvoima projektiluonteisissa tehtävissä Toimiva ruuhka-apu Yritysten keskittyminen ydinasioihin Ei irtisanomisaikaa Toimiva ruuhka-apu 128 Helppoa päästä eroon Vuokratyöntekijöillä oli hyvin yhtenäinen näkemys siitä, mistä syystä vuokratyövoimaa käytetään. Melkein kaikki vastaajat mainitsivat tärkeimmäksi syyksi käyttäjäyrityksen oikeuden lopettaa työkomennus milloin tahansa. Kun vuokratyöntekijää ei enää tarvita, niin hänet voidaan irtisanoa ilman irtisanomisaikaa tai kustannuksia. ” Se on työnantajalle helppoa, kun sen ei tartte ketään vakinaastaa. Mutta voishan se ny esimerkiksi eres vuoreksi kerrallaansa. Ja sitten kattottaas, että jatkethaanko työsopimusta vai ei. Ettei ny aivan tälläästä näin, että viikko kerrallansa mennähän. ” Vtt 8 ” Se on jotenkin työnantajalle niin turvallista. Helppoa ottaa vuokratyöntekijöitä. Ainakin pääsee helposti eroon sitten, jos huomaa, ettei oo sopiva tyyppi siihen. ” Vtt 7 Joustavuutta tuotannollisissa vaihteluissa Irtisanomisen helppoutta ei muissa ryhmissä sanottu yhtä räikeänä perusteluna. Esimerkiksi kaikki vuokrausyritysten edustajat vastasivat kysymykseen vuokratyövoiman käytön syistä selvästi, mutta laajasti: ”taloudellisista syistä”. Työntekijöitä halutaan pitää töissä tarvittava määrä, joka monilla aloilla vaihtelee suhdanteiden mukaan. Jos kysyntä ja ruuhkahuiput vaihtelevat, niin vuokratyöntekijät ovat nopea ja joustava tapa saada lisää työvoimaa. Kun kysyntä laskee, niin vuokratyövoimasta on myös helppo päästä eroon. Yritys saa kilpailuetua, kun pidetään oikea määrä ihmisiä töissä. Yksi vuokrausyritysten edustajista kertoi, että isoissa konserneissa saattaa olla joustavuutta takaava henkilöstöstrategia, jonka mukaan esimerkiksi 20–30 prosenttia on vuokratyöntekijöitä. 129 ” Tavallaan on aika raskasta pitää taloudellisesti koko ajan porukkaa, jos siellä puolet vuodesta joutuu oleen sitten käytännössä tekemättä mitään. Ja se ei ole ihan halpaakaan. Niin, heillä on esimerkiksi kolkyt prossaa aina joustavaa työvoimaa. Se kuuluu niiden politiikkaan. ” Vuokrausyrityksen edustaja A Puheissa ilmeni useimmiten ymmärrys työnantajayritysten vaikeaa tilannetta kohtaan. Ymmärrys kohdistui niiden kohtaamaan epävarmuuteen. Riskin karttamista pidettiin luonnollisena, ja sen yhtenä ilmenemismuotona vuokratyövoiman käyttöä. Se ei tullut haastatteluissa esille, mitä ajatellaan riskin siirtämisestä työntekijöiden kannettavaksi. Haastattelija: No, mitenkä tää vuokratyöntekijät vaikuttavat sitten yrityksen talouteen, käyttäjäyrityksen talouteen? Vuokrausyrityksen edustaja C: Oikein käytettynä, mun mielestä positiivisesti. Elikkä nimenomaan että jos pidetään henkilökuntaa sopivasti. Ei ylimitoiteta sitä, jolloin yritysten elinkaari ja tuottoisuus voisi olla parempi. Niin, sitä kautta taas sitten, valtion kassa vois olla sitten parempi. Niin, sitten tavallaan tietyn tyyppisiä kasvumahdollisuuksia hyödynnetään henkilöstövuokrauksen kautta. Ja sitten, jos nähdään, että on saavutettu liikevaihdon kasvu, niin tää on stabilisoinut jollekin tasolla, niin sitä mukaa voidaan vakinaistaa sitten ihmisiä. Vuokratyövoiman käytön laajenemista ymmärrettiin myös ammattiliitoissa yritysten näkökulmasta. Asiat todettiin vallitsevina tosiasioina, joille ei spekuloitu mahdollisia vaihtoehtoja. Henkilöstöstrategioiden nähtiin muun kehityksen mukana muuttuneen. Vuokrausyrityksen edustaja C käytti perusteluissaan käsitettä täsmäresurssointi. Esimerkiksi lyhytkestoisissa projektitöissä ei välttämättä ole varaa pitää tietynlaista osaamista jatkuvasti, jolloin se on järkevää vuokrata. Myös sairaustapauksissa tai ruuhka-aikoina vuokratyöntekijä on helppo soittaa avuksi. Samoin sesonkihuiput hoituvat helposti vuokratyöntekijöiden avulla. Myös ”Yksityiseen palvelualaan” kuuluvan ammattiliiton edustajan mielestä vuokratyöntekijät ovat varsinkin esimiehen kannalta hyvä ja helpottava asia, sillä he tuovat joustavuutta työtehtävien organisointiin. 130 Toisaalta tutkimuksessa haastatellut vuokratyöntekijät ja ammattiliittojen edustajat kertoivat lukuisia esimerkkejä siitä, että vuokratyöntekijöitä käytetään pysyväisluonteisissa työtehtävissä. Yksi haastateltu vuokratyöntekijä (Vtt 5) esimerkiksi ihmetteli, miksi hänen käyttäjäyrityksensä käyttää niin paljon vuokratyöntekijöitä, vaikka työtä on jatkuvasti tarjolla. Haastatteluhetkellä kesälomaaikana, käyttäjäyrityksessä oli töissä 4 vakituista ja 6-8 vuokratyöntekijää. Haastateltu kertoi, että vuokratyöntekijöistä neljä tekee ympäri vuoden saman määrän töitä kuin vakituiset. Yksi näistä vuokratyöntekijöistä on useasti pyytänyt vakituista työpaikkaa, mutta ei ole saanut. Tilapäisen työvoimatarpeen rinnalla vuokratyövoimasta on tällaisessa tapauksessa tullut henkilöstövoimavarojen pysyvää joustovaraa. Kaikki viisi haastateltua henkilöstöpäällikköä sanoivat tärkeimmäksi syyksi ruuhkahuippujen tasaamisen sekä rekrytoinnin helppouden. Kolme edustajaa mainitsi myös vuokratyövoiman käytön joustavuuden. Henkilöstöpäällikkö A kertoi heidän käyttävänsä vuokratyöntekijöitä tuotannossa. Heillä on tavoitteena kahdesta kolmeen päivän toimitusaika tuotteilla. Kyseisellä alalla nopeat toimitusajat ja hyvät tuotteet ovat tärkeitä ja niillä on suuri markkina-arvo. Tilauksien määrää ja suuruutta ei aina tiedetä kovin pitkällä tähtäimellä, joten vuokratyöntekijöiden nopea saatavuus ja joustava käyttö ovat hyvä keino hallita henkilöstökustannuksia. Henkilöstöpäällikkö B puolestaan kertoi heidän toimintaperiaatteen olevan sellainen, että markkinointi- ja myyntipäälliköt ennustavat kuukauden myynnit ja asiakastilaukset. Siihen päälle lasketaan olemassa olevat isommat tilaukset, jotka voidaan jaksottaa mukaan heille sopivalla tavalla eli tasata kapasiteettia. Näiden laskelmien perusteella alkaa tuotannon suunnittelu, jolloin katsotaan tarvitaanko lisää työvoimaa. Henkilöstöpäällikkö C kertoi heidän alallaan olevan kaksi myyntihuippua, jolloin käytetään vuokratyöntekijöitä. Heillä on vuokratyöntekijöitä työssä jatkuvasti, mutta erityisesti ruuhkahuippujen aikaan heitä on paljon. Henkilöstöpäällikkö D kertoi heidän käyttävän vuokratyöntekijöitä varastossa sesonkiaikoina. Tämän lisäksi heillä on toimihenkilöpuolella Henkilöstöpäällikkö E projekteja, kertoi joissa heidän työskentelee käyttävän vuokratyöntekijöitä. vuokratyöntekijöitä sekä ruuhkahuipuissa että pysyväisluonteisissa tehtävissä, joissa on kuitenkin jatkon 131 suhteen jonkinlaista epävarmuutta. Kaikissa henkilöstöpäälliköiden haastatteluissa kävi ilmi myös se, että taustalla vaikutti joko ehdoton rekrytointikielto tai kiristynyt rekrytointien valvonta yrityksessä. Sitä ei kuitenkaan kukaan sanonut selväksi perusteluksi vuokratyövoiman käytölle. ”No, kyllä se on meillä pääasiallisesti just tää sesonkitarveapu. Ja just se, että jos ne olis meiän omia, niin sit meillä ei olis mitään työtä tarjota muina aikoina. Et se on se meidän pääasiallinen, mihin me käytetään. Ja sitten on, jos meillä on jotain projekteja tuolla toimihenkilöpuolella, esimerkiksi. Ja sitten tällaisia osa-aikaisia tuntityöntekijöitä.” Henkilöstöpäällikkö D Oman väen työsuhteiden pysyvyyden varmistamista Henkilöstöpäälliköiden kanssa käytyjen keskustelujen yksi ristiriitainen seikka oli se, että samalla, kun vuokratyövoiman asemasta ei kannettu juurikaan huolta, oman väen työsuhteiden jatkuvuudesta huolehtiminen nousi esille yhtenä perusteluna vuokratyövoiman käytölle. Juuri sen tarjoaman joustovaran ansiosta voitiin vakituisen henkilöstön määrää säädellä niin, että riskiä oman väen irtisanomisiin saatiin pienennettyä. ”Kyllä ainakin tän bisneksen kannalta on se, että meiän ei tarvi sit ottaa niitä omia työntekijöitä niin paljon. Kyl se mun mielestä oikeutettua on henkilöä kohtaan, et se tietää, et sillon kun sillä on työpaikka, niin sit siinä on kauan.” Henkilöstöpäällikkö D Yhden ammattiliito edustajan näkemys oli, että yritykset panostavat ensisijaisesti vakituiseen henkilökuntaan ja pyrkivät sitouttamaan heitä mm. paremmilla palkoilla. Ulkopuolisten tehtäväksi (vuokratyöntekijät, ulkoistetut toiminnot) jää vähemmän tärkeiden tehtävien hoitaminen, jolloin heihin ei haluta panostaa yhtä paljon kuin tärkeämpien tehtävien tekijöihin. Palveluja myös yksityistetään, kuten esimerkiksi siivouspalveluja. Nämä vuokratyöntekijöiden määrää. keinot tehokkuuden tavoittamiseksi kasvattavat 132 Haastattelija: Jos puhutaan vielä muutamalla sanalla nyt tästä vuokratyövoimasta, niin mitä syitä sä nyt nimeäisit siihen lisääntymiseen? Ammattiliiton edustaja A: Lähtökohtasesti tää yritysten keskittyminen niin sanottuihin ydintoimintoihin, sehän tässä on tää tausta. Eli siis pyritään keskittymään vaan siihen perusosaamiseen ja siihen liittyvään maholliseen valmistamiseen tai suunnitteluun tai tämmöseen. Ja sitte kaikki muut toiminnot, mikkä ei välttämättä liity siihen, niin niitä ei pidetä niin tärkeinä ja sitten niistä voi luopua. … Ja samallahan tää merkittee sen, että tälle ydintyövoimalle voidaan ainakin tilapäisesti maksaa myös parempia palkkoja ja pitää niistä niin sanotusti parempaa huolta eli ikään kuin sitouttaa ne yritykseen. Ja sitte taas tää tilapäinen, määräaikanen tai osaaikanen tai muu työvoima, niin sen työsuhteen ehdot on yleensä huomattavasti huonommat. Eikä ne ihmiset sitte koskaan sitoudu tähän yritykseen, eikä oo tavoitteenakaan sitouttaa niitä tähän yritykseen. Kustannusten hallintaa Jotkut vuokratyöntekijöistä uskoivat vuokratyöntekijöiden käytön olevan edullisempaa käyttäjäyritykselle kuin vakinaisten työntekijöiden palkkaaminen. Perusteluna esitettiin vuokratyöntekijöiden pienempi palkka kuin vakituisilla, säästöt vuosilomakustannuksissa ja lyhyemmät työajat. Esimerkiksi ravintola-alalla, jos on hiljainen ilta niin vuokratyöntekijän voi lähettää aikaisemmin kotiin: ” Firmat yrittää vaan mahdollisimman pienellä budjetilla mennä ja kaikki kulut minimoida. Siinähän sen näkee just, että kun jos on töissä kuudesta eteenpäin. Ja sitten hiljenee vaikka yhdeksältä tai kymmeneltä, niin sitten välittömästi joutuu lähteen. Mun mielestä se on lisääntynyt. ” Vtt 1 Kustannussäästöjä vuokratyövoiman käytöstä ei monien muiden haastateltujen mielestä kuitenkaan suoraviivaisesti tule. Käyttäjäyritys maksaa vuokrausyritykselle työntekijän palkan ja tietyn palkkion vuokrausyritykselle siihen lisäksi. Käyttäjäyritykselle tulee lähinnä muita merkittäviä etuja, kuten säästöt ajassa ja vaivannäössä sekä työvoiman määrän säätelyn joustavuus ja nopeus ilman hitaita YTprosesseja.. Kun vuokratyöntekijälle ei ole käyttäjäyrityksessä enää tarvetta, niin hänet voidaan irtisanoa saman tien ilman irtisanomisaikaa. Yksittäinen taloudellinen 133 etu on myös työterveyspalveluista vapautuminen vuokratyöntekijöiden osalta, sillä käyttäjäyrityksen ei tarvitse järjestää vuokratyöntekijän työterveysasioita vaan sen hoitaa vuokrausyritys. Vuokrausyritysten edustajat olivat kustannusasioista selvästi eri mieltä. Kaikki edustajat sanoivat vuokratyöntekijän tuovan kustannussäästöjä. Vaikka vuokratyöntekijä maksaa enemmän, niin siitä saatava hyöty on pitkällä tähtäimellä suurempi kuin vuokrauksesta aiheutuvat kulut. Muiden muassa vuokrausyrityksen edustaja A1:n mielestä vuokratyövoiman käyttö tuo kustannussäästöä. Asiakasyritys maksaa vuokrausyritykselle vain vuokratyöntekijän tekemistä tunneista. Tämän lisäksi asiakasyritys maksaa tietyn suuruisen palkkion vuokrausyritykselle. Hänen kollegansa samasta vuokrausyrityksestä ei tosin ollut kustannussäästöistä yhtä varma. Edustaja A2:n mukaan suurin etu asiakasyritykselle on se, että kustannukset ovat kiinteitä, eikä yritykselle tule sen suhteen yllätyksiä. Haastattelija: Vielä palataan siihen asiakasyritykseen niin, mitenkä yrityksen talouteen vaikuttaa tää vuokratyöntekijöiden käyttö? Edustaja A1: Käytännössä saa aikaan sen, tietyllä lailla kustannussäästön. Nehän maksaa, ainoastaan tehdyistä työtunneista. Eli silloin, jos henkilö on sairaana, niin ne menevät meiän piikkiin. Sen takia me myös katsotaan, että meillä on niin ku porukka suhteellisen terveitä. Ja jos tulee jotain ongelmia, niin sitten myös puututaan siihen. Edustaja A2: Varmaankin mä sanoisin, että se on aika pitkälti samanhintaista. Totta kai, vuokratyö on vähän kalliimpaa, koska sä et maksa siitä mitään… työnantajan sivukuluja. Mutta siinä on ehkä suurin etu siinä asiakasyrityksessä, että ne kustannukset ovat kiinteitä. Siinä ei tuu mitään yllätyksiä asiakasyritykselle. Edustaja A1: Ja tosiaan, jos tilanteet muuttuvat, niin se on hirveen vaikee ennustaa, nimittäin tulevaisuutta. Että okei, mä voin aina kattoo trendejä, että kohta taas tuo ala nousee tai laskee tai pysyy samana. Mut se, että kauhein asia on se, että sulla ei oo tarpeeksi työntekijöitä ja sä menetät sen takia bisnestä. Se on hirveen paljon kalliimpaa. Vuokratyöntekijän käyttöä voisi verrata tuotteen ostamiseen. Kun käyttäjäyritys hankkii vuokratyöntekijän, se on verrattavissa raaka-aineen ostamiseen, jolloin yritys 134 voi vähentää ”ostoksen” alv-osuuden arvonlisäverotuksessaan. Vuokratyöntekijää ei katsota osaksi yrityksen henkilöstöä eikä kiinteitä kustannuksia vaan hän on muuttuva kuluerä. Henkilösivukuluja ei tarvitse suorittaa erikseen, vaan ne sisältyvät vuokrausyrityksen kanssa sovittuun hintaan. Tämä vähentää myös henkilöstöön liittyvää hallinnointia. Henkilöstöön liittyvät ja luonteeltaan vapaaehtoiset ja ”vaihtelevat” kulut yleensä myös jäävät pois. Näitä ovat mm. lounasetu, liikuntaedut ja henkilökunta-alennukset, yrityslahjat ja henkilöstötilaisuudet. Helpotusta ja riskinhallintaa rekrytointitoimintaan Useissa vuokratyövoiman yleistyvän käytön perustelua käsittelevissä puheissa tuli esiin vuokratyöntekijöiden hankinnan helppous. Käyttäjäyrityksen ei tarvitse itse käyttää aikaa uusien työntekijöiden etsimiseen vaan vuokrausyritys hoitaa sen heidän puolestaan. Menettelyllä on yhtymäkohtia ns. hyllyynpalvelujärjestelmän kanssa, jossa tavarantoimittaja toimittaa tarvittavat varaosat suoraan asiakkaan työpisteisiin ilman asiakkaan omia logistisia järjestelyjä tilauksen ja toimituksen välissä. Haastatteluvaiheessa käyttäjäyrityksen edustaja voi olla läsnä, mutta ei välttämättä siinäkään. Jos käyttäjäyritys haluaa, niin heille voidaan lähettää suoraan vuokratyöntekijä, ilman haastatteluja. ” Minusta se voi olla heleppo saatavuus. Että ei tarvi itte lähteä sitä hakemaan ja tehä… No, haastattelu tietysti, täytyyhän siinä olla. Mutta että siitä voi heleposti löytää niin ku jonkun ammattilaisenkin. ” Vtt 9 ”Niin tommosissa se helpottaa meitä tosi paljon. Ne hoitaa sen rekrytointiprosessin ja me vaan sitte haastatellaan kaks kandidaattia tai ehkä vaan yks ja sit sanotaan joo. Ja henkilö tulee ja maksetaan kuukausittain lasku. Siinä se on kaikki.” Henkilöstöpäällikkö E Jokainen henkilöstöpäällikkö kertoi yhtenä perusteluna vuokratyövoiman käytön helpottavan rekrytointia ennen kaikkea aikasäästöjen kautta. Vuokrausyritys hoitaa 135 työntekijöiden etsimisen ja uuden työntekijän palkkaamiseen liittyvät paperityöt. Aikasäästöjä saadaan myös hallinnon tehtävissä, kuten palkkahallinnossa. Siirtämällä rekrytoinnin vuokrausyrityksen tehtäväksi, heidän omien työntekijöiden ei tarvitse käyttää siihen aikaansa eikä työpanostansa. Myös ammattiliittojen edustajat arvelivat, että yritykset käyttävät vuokrausyrityksiä usein juuri minimoidakseen rekrytoinnista johtuvia taloudellisia ja ajallisia kuluja. Vuokrausyritysten edustajat perustelivat vuokratyövoiman käytön järkevyyttä myös yritysten riittämättömällä rekrytointiosaamisella. Edellisistä rekrytoinneista on saattanut kulua aikaa, eikä yrityksessä ole rutiinitason tietoa ja taitoa miten rekrytointi hoidetaan. ” Varmaan se helppous ja voi olla, että on niin kiire, asiakkaalla, että ei ole resursseja irrottaa siihen, että laittaa ilmoituksen ja rupee oikeesti kahlaamaan läpi CeeVeitä. Taikka voi olla, että on hiukan aikaa siitä, kun on viimeksi rekrytoinut, niin ei oikeen tiedä, mites tässä ny pitää tehdä. ” Vuokrausyrityksen edustaja B Vuokratyövoiman käyttö on yhden vuokrausyrityksen edustajan mukaan myös toimiva keino hakea työntekijöitä vakituisiin työsuhteisiin. Jos vuokratyöntekijä osoittautuu hyväksi ja tarpeelliseksi työntekijäksi, niin hänet voidaan palkata asiakasyritykseen. Vuokratyösuhteen aikana työntekijä voi osoittaa osaamisensa ja vakuuttaa yrityksen siitä, että hän on kannattava työntekijä. Näin voidaan henkilön rekrytointiin liittyvää riskiä olennaisesti pienentää Työvoiman saannin helpottumista Vuokratyövoima käyttöä perusteltiin myös työvoiman vaikealla saatavuudella. Useissa puheenvuoroissa sanottiin, että joihinkin työtehtäviin ei ole helppoa löytää pysyviä työntekijöitä. Toisaalta esitettiin, että joissakin työtehtävissä ei ole niin väliä, että onko niissä pysyvä työntekijä vai ei. Nämä ovat monesti myös sellaisia työtehtäviä, joihin ei vaadita kovin korkeaa koulutusta. 136 ” Semmonen työ, jota ennen pidettiin aputyönä; raivaustyö, siirrot, kantaminen jne. Sen lisäksi tietenkin, että sitä toki joutuvat kaikki muutkin tekemään, niin tämän kaltainen ehkä vähemmän ammattitaitoa vaativa työ. Enenemässä määrin sitä haluttais, halutaan varmaankin (hänen edustamallaan) alalla, itse en sitä kyllä halua, mutta varmaankin alalla on pyrkimys siirtää tätä työtä vuokratyönä tehtäväksi.” Ammattiliiton edustaja J ”Kyllä se on laidasta laitaan, mutta niin, kyllähän, vuokratyövoimaa on suorittavassa työssä. Yleensähän tilanne on sen kaltanen, että tuotannollisiin tehtäviin, suorittavaan työhön otetaan vuokratyövoimana. Mut sitten, kun heille palkataan esimerkiksi esimiestä, työnjohtajaa tai muuta tämmösii, niin sanotusti korkeampiin tehtäviin joitain henkilöitä, niin ne otetaan yleensä sitten omille palkkalistoille.” Vuokrausyrityksen edustaja D 3.3.2. Mielipiteitä vuokratyövoiman käytöstä Suhtautuminen vuokratyöhön oli kaikkien haastateltujen ryhmien keskuudessa ristiriitaista ja hämmentynyttä. Puheet heijastivat vielä tottumattomuutta ja koettua epävarmuutta vuokratyösuhteiden hoitamisen osalta. Jokainen haastateltu näki asiassa samanaikaisesti sekä hyviä puolia että ongelmia, painottuen eri ryhmissä eri tavoin. Ammattiliittojen edustajat olivat monissa tapauksissa nähneet ja kokeneet vuokratyön laajenemisen ja uutuuden mukanaan tuomat ongelmat, jotka kohdistuivat vuokratyöntekijöihin itseensä. Muutamassa ammattiliitossa ongelmien laatu ja laajuus olivat synnyttäneet vaikutuksista. Asia erittäin kielteisen näyttäytyi käsityksen pahimmillaan vuokratyön raskaana lisääntymisen vuokratyöntekijöiden oikeuksien polkemisena. Ammattiliittojen edustajien mukaan vuokratyöntekijöiden kohtaamat ongelmat liittyvät seuraaviin asioihin: miten vuokratyöntekijään suhtaudutaan käyttäjäyrityksessä, vuokratyön epävarmuuteen, naisten asemaan vuokratyöntekijänä sekä vuokratyöntekijän työoikeudelliseen asemaan. Kaikkien ammattiliittojen 137 edustajat olivat huolissaan vuokratyöntekijän asemasta käyttäjäyrityksessä sekä vuokratyön epävarmuuden vaikutuksista vuokratyöntekijään. Naisten asemaan vuokratyöntekijänä otti kantaa erityisesti Palvelualojen ammattiliitto, jonka jäseninä on paljon naisia. Taulukko 17. Ammattiliittojen edustajien kohtaamia vuokratyön ongelmia. VUOKRATYÖNTEKIJÄN KOHTAAMAT ONGELMAT Asema työyhteisössä - Ulkopuolisuuden kokeminen - Heikko sitoutuminen - Vakituisilla pelko työstään - Alhaisemmat koulutusmahdollisuudet - Runsaat ylityöt Epävarma tulevaisuus - Epävarmuus työn jatkumisesta - Töiden pätkittäisyys - Toimeentulo-ongelmat väliaikoina Naisten asema - Äitiyteen liittyvät oikeudet ja edut VUOKRATYÖNTEKIJÄN OIKEUDELLINEN ASEMA Työterveyspalvelut - Voivat puuttua kokonaan - Sairausajan palkka saatetaan maksaa liian pienenä - Sairausajan palkka saatetaan jättää maksamatta Lomat - Ei välttämättä palkallisia lomia - Lomakorvaukset maksetaan jokaisen palkan yhteydessä - Ei lomaltapaluurahoja Palkkaus - Joskus alhaisempi palkkataso - Edut ja lisät saatetaan jättää maksamatta - Työnantajamaksujen ja verojen kiertäminen joissakin tapauksissa Muutamien ammattiliittojen edustajien mielestä kuitenkin mikä tahansa työ on parempaa kuin olla työttömänä. Vuokratyö nähtiin ongelmista huolimatta mahdollisuutena, jonka kautta voi ”saada jalan työelämän oven väliin” ja päästä näyttämään osaamisensa. Sen kautta voi poikia vakituinen työpaikka. Vuokratyön ensisijaiseksi tarkoitukseksi ja hyödyksi katsottiinkin se, että työnhakija saa työtä. 138 Nykyään työllisyystilanne on huono ja työssäkäyminen katsotaan jo arvoksi sinänsä. Melkein mikä tahansa työnteko on parempaa kuin työttömänä oleminen. Haastattelija: No, mitä erityisiä hyviä puolia näkisit tässä vuokratyössä vuokratyöntekijän kannalta? Ammattiliiton edustaja K: No, vuokratyöntekijän kannalta siinä ainakin nyt on se, et on työtä, mitä ei sais muuten. Se on aika iso etu. Et tietysti on se, ja sit ainakin vuokratyöntekijät on sillon tällön sanonu, että he itse pitää hyvänä sitä, sitä monipuolisuutta, jota se kieltämättä tarjoo. Et tänään täälä, huomenna tuola. Et nää on ehkä tälläsiä positiiviseksi koettuja asioita, mut suurin kysymys on tietysti se, että saa työtä. Vuokratyön hyötyjä on yleisesti perusteltu sillä, että sen kautta pääsee helpommin pysyvään työsuhteeseen. Haastattelujen perusteella mahdollisuus vakinaistamiseen kuitenkin vaihtelee suuresti eri aloilla. Esimerkiksi yksi ”Korkeasti koulutettujen liittojen” edustajista mainitsi heidän jäsenistään työllistyneen vain noin 20 henkeä vuokratyönteon kautta, joka ei ole kovin suuri määrä. Myös yhden ”Yksityisen palvelualojen liittojen” edustajan mukaan vuokratyösuhteista poikivat pysyvät työsuhteet ovat harvinaisia. ”Korkeasti koulutettujen liitot” katsoivat vuokratyönteon oleva hyvä keino ja mahdollisuus erityisesti opiskelijoille ja nuorille saada helpommin työtä ja kokemusta. Vuokratyötä pidettiin kuitenkin hyvänä siltavaiheena työelämään. Yksi alan liitoista painotti sitä, että jos vuokratyö vastaa omaa koulutusta, niin se on erinomainen asia. Jos taas vuokratyö on vaatimattomampaa kuin koulutuksen taso, niin työ saattaa leimata työntekijänsä. ” Se voi olla monelle hyvä toimintatapa sijoittua…on helpompi hakee töitä, kun sä oot jo työllistynyt, kun se ettet sä oo työtön työnhakija. Et yritykset on sillä tavalla vähän asenteellisia. Mutta tosiasia on myökin se, että osa sitten saattaa niin kun jämähtää niihin ensimmäisen vuokratyösuhteen tyyppisiin tehtäviin. Et se ei oo mikään niin kun sanotaan, et vähän yksilöstä riippuu. Niin se tarina voi myöskin olla vääränlainen. Et vaan sit helposti niin ku leimautuu vaikka nyt sihteerin tehtäviin tai assistenttitehtäviin, vaikka ei välttämättä ois ollu tarvetta sinänsä, ois halunnu muunlaisinkiin tehtäviin. ” Ammattiliiton edustaja H 139 Ammattiliittojen edustajien mielipiteet vuokratyövoiman käytöstä yleensä hajosivat riippuen siitä, kenen aloitteesta ja minkälaisessa tilanteessa vuokratyövoimaa käytetään. Ammattiliittojen edustajat painottivat vuokratyösuhteiden vapaaehtoisuuden merkitystä. Vuokratyö nähtiin hyväksyttävänä niissä tapauksissa, jos työntekijä itse haluaa tehdä täysin vapaaehtoisesti esimerkiksi perhetilanteensa tai elämäntilanteensa takia. Haastattelija: No, minkälainen näkökulma, minkälainen kanta teillä on näitten epätyypillisten työsuhteitten käyttöön? Ammattiliiton edustaja A: Noh, lähtökohtasesti kielteinen. Eli siis siinä mielessä, että epätyypillisiä työsuhteita toki voidaan käyttää sillon, kun on perusteltu ja niin kun laissakin todetaan. Mutta että ne pitäs perustua sitten työntekijän omaan tahtoon. Eli toki jos joku haluaa tehä osa-aikatyötä tai haluaa tehä määräaikasia työsuhteita tai haluaa olla freelancerinä tai haluaa olla tuota niin jossain vuokratyöfirmassa töissä, niin eihän me toki sitä haluta estää, mutta että se pitää tapahtua tämän toimihenkilön omasta tahdosta eikä niin, että hänet pakotetaan siihen. Pahimpana tilanteena nähtiin se, että vakituista henkilökuntaa irtisanotaan ja tilalle palkataan ihmisiä epätyypilliseen työsuhteeseen, esimerkiksi vuokratyösuhteeseen. Vuokratyövoiman käytön lisääntyminen nähtiin myös jossain määrin uhkana ihmisten työsuhteiden pysyvyydelle ja palkkatasolle. Mutta toisaalta tiedostettiin sekin, että ”on olemassa sellaisia työtehtäviä, jotka ovat luonteeltaan niin erityisiä, että ne hoituvat vuokratyövoimalla selvästi halvemmalla ja sutjakkaammin”. Vuokratyövoiman käyttöä pidettiin hyväksyttävänä silloin kun se on kunnolla perusteltua käyttäjäyrityksen puolesta. Pätevinä perusteina edustajat pitivät mm. työn projektiluonteisuutta, ruuhkahuippuja ja sijaisuutta kuten esimerkiksi sairasloma ja äitiysloma. Näitä perusteita käytetään edustajien mukaan monesti kuitenkin väärällä tavalla hyväksi. Vuokratyöntekijöille tehdään useita lyhytaikaisia sopimuksia, joita aina jatketaan, vaikka tiedossa olevan sijaisuuden pituus olisi alun alkaen paljon pidempi. Monesti myös vuokrayösuhdetta saatetaan jatkaa esim. sijaisuuden jälkeen ilman perustetta, lyhyinä työsuhteina, joissa ei ole taukoa välillä. 140 Taulukko 18. Ammattiliittojen edustajien näkemyksiä vuokratyön hyödyistä. VUOKRATYÖN HYÖDYT Vuokratyöntekijälle - saa työtä - mahdollisuus vakituiseen työpaikkaan - työkokemus karttuu - tienaa rahaa opiskelujen ohessa - työntekoa voi säädellä elämäntilanteen mukaan Käyttäjäyritykselle - joustavuus - työvoiman saatavuus - työvoiman liikuteltavuus - sijaisjärjestelyt - ruuhka-apu - ei irtisanomisaikaa - ei irtisanomisesta johtuvia kustannuksia - säästöt rekrytoinnissa Yksi ”Korkeasti koulutettujen liittojen” edustaja oli erityisesti huolissaan siitä, vuokratyövoiman käyttö vaikuttaa työn laatuun. Hän piti yhä lisääntyvää kilpailuttamista yhtenä syynä vuokratyövoiman käytön kasvuun. Toinen saman ryhmän edustaja puolestaan pohti tietoturvaan liittyviä riskejä, jotka lisääntyvät kun työntekijät vaihtuvat. Toisena riskitekijänä hän näki ylempien toimihenkilöiden kohdalla vaikutukset työntekijöiden luomille verkostoille. Toimivia ja pysyviä verkostoja ei hänen mielestään ole helppoa rakentaa vuokratyösuhteissa. Ensinnäkin työsuhde voi olla katkolla milloin tahansa. Toiseksi vuokratyöntekijän sitoutuminen voi olla heikkoa, koska työn jatkuvuudesta ei ole tietoa. Kolmanneksi vuokratyöntekijä saattaa viedä mukanaan hyvät yhteistyötahot. Suurin osa haastatelluista ammattiliittojen edustajista suhtautui vuokratyövoiman käyttöön kaksijakoisesti. He näkivät vuokratyön tuovan sekä uhkia että mahdollisuuksia. Moni näki vuokratyön kuitenkin helpottavan työllistymistä, vaikka toisaalta sen todettiin heikentävän vuokratyöntekijän asemaa. Vain yhdessä ammattiliitossa (”Yksityisten palvelualojen ryhmästä”) haastateltava oli ehdottomasti sitä mieltä, että vuokratyö on mahdollisuus. Hänen mukaan vuokratyövoiman käyttö tuo työn teettämiseen joustavuutta ja painotti tästä tulevan hyötyä esimiehille. 141 Haastattelija: No, kaiken kaikkiaan, niin näätkö sä vuokratyön enemmän uhkana vai mahdollisuutena teidän ammattiliitossanne? Edustaja G: Sanotaan, että sekä että. Siinä on uhkana se, että näistä ihmisistä tulee semmosia työelämän lainsuojattomia, joilla on niin ku omalla tavallaan heikompi asema kuin niin sanotussa normaalissa työsuhteessa olevilla ihmisillä. Mut sit taas toisaalta, kun ajattelee Suomen yleistä työllisyystilannetta, se helpottaa varsinkin nuorten sanotaan nyt vaikkapa 25–30 vuotiaiden ihmisten työllistymistä. Et kyl mä nään sen sillon mahdollisuutena. Et heidänhän työllisyysnäkymät on tässä viimesen vuoden puolentoista vuoden aikana heikentyny aika oleellisesti. Et sikäli se on ihan hyvä joustoelementti varsinkin siinä työelämään siirryttäessä. Mut et siinä sanotaan 30 vuoden jälkeen, jos ihminen alkaa ajatella tämmöstä niin ku yleistä elämän vakiintumista, niin mä luulen, et siinä kohtaa se ei välttämättä enää palvele tarkotustaan. Et semmosena siltavaiheena työelämään, niin kyllä mä sen sillon nään mahollisuutena. Ammattiliittojen edustajien tietämys vuokratyöilmiöstä ja sen ongelmatiikasta vaihteli suuresti. Osa heistä oli omakohtaisesti ollut ratkomassa vuokratyöntekijöiden ongelmia ja heille oli muodostunut sitä kautta myös vahva näkemys ilmiöstä ja sen merkityksistä. Osa heistä oli muodostanut käsitystä melko pinnallisen ja ulkokohtaisen tiedon varassa, ilman että olivat joutuneet henkilökohtaisesti paljoakaan tekemisiin vuokratyöntekijöiden kanssa. 3.3.3. Vuokratyövoiman käytön esimerkkitapauksia Ammattiliittojen edustajien haastatteluissa nousi esille joukko esimerkkitapauksia vuokratyöntekijöihin kohdistuneista väärinkäytöksistä. Erona niin sanottuihin normaaleihin palkkatyösuhteisiin liittyneisiin väärinkäytöksiin nähtiin ammattiliitoissa ennen kaikkea se, että vuokratyöntekijöiden oikeuksia ei juurikaan valvota työpaikoilla, ja se, etteivät he myöskään välttämättä itse osaa tai uskalla puolustaa niitä. Huomattuaan epäkohtia esimerkiksi palkanmaksussa, vuokratyöntekijä ei välttämättä vie asiaa eteenpäin. Ammattiliiton edustaja M puhui paljon tapaamiensa vuokratyöntekijöiden pelosta alkaa vaatia oikeuksiaan ja heille kuuluvia palkkoja ja lisiä. Hänen kokemuksensa mukaan monesti työntekijät on 142 peloteltu tai pelkäävät muuten työnantajaa niin paljon, etteivät uskalla lähteä ajamaan oikeuksiaan. Taustalla on monesti se, että vuokratyöntekijät pelkäävät etteivät he saa enää sen jälkeen töitä jos he saavat hankalan työntekijän maineen. Vuokratyövoimaa käytetään tuotannon ja toiminnan joustavuuden lisäämiseksi ja tämä siirtyy suurina joustavuusodotuksina koskemaan myös vuokratyöntekijää toimijana. Heiltä odotetaan erittäin suurta joustavuutta. Yhdessä tapauksessa vuokratyöntekijä oli ollut jo pari vuotta samassa käyttäjäyrityksessä, hänelle oli perjantaina tarjottu sunnuntaityötä. Hän oli kieltäytynyt omiin menoihinsa vedoten. Käyttäjäyrityksen esimies oli tällöin kysynyt häneltä ”Kiinnostaako työnteko? Jos ei kiinnosta, niin et sitten jatkossakaan saa sunnuntaivuoroja, koska niistä saa kaksinkertaisen palkan.” Seuraavassa on kirjattu joitakin esimerkkejä, jotka tämän tutkimuksen haastatteluissa nousi esille. Ne esitellään tässä siksi, että niiden avulla ammattiliittoihin tulleita tapauksia voidaan havainnollistaa yleiskuvausta paremmin. Case Ravintolaketju Ammattiliiton edustaja kertoi heille tulleen tapauksen taustoista. Kyseessä on melko iso yritys, jolla on kymmeniä toimipisteitä Suomessa. Tällä ketjulla on neljä omaa henkilöstövuokrausyritystä, joiden kautta se kierrättää vuokratyöntekijöitä. Palkanmaksajana toimii vuorotellen aina eri vuokrausyritys, vaikka työntekijä olisi ollut samassa paikassa jo monta kuukautta töissä. Tällä tavalla työnantaja voi lain sallimalla tavalla pienentää muun muassa yrityksen henkilöstömäärän perusteella porrastetusti määräytyviä, lakisääteisiä työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja. Kun henkilöstö jaetaan useaan henkilöstövuokrausyritykseen, maksujen perusteena olevat henkilöstömäärät pienenevät ja sen myötä maksut. Henkilöstökulut vähenevät myös sitä kautta, että monet etuudet kertyvät työntekijälle vasta tietyn työssäoloajan jälkeen. Etuja ei ehdi kertyä, kun työsuhde kussakin vuokrausyrityksessä jää lyhyeksi. 143 Ammattiliiton puoleen kääntynyt työntekijä oli ensin vakituisessa työsuhteessa ravintola-alan yritykseen (Yritys A), jossa oli töissä. Kolmen kuukauden jälkeen hänen työsopimus vaihtui vuokratyösuhteeksi eri työnantajan kanssa, josta ei ilmoitettu työntekijälle mitään. Työpaikka pysyi kuitenkin samana. Puolen vuoden jälkeen työn aloittamisesta, ko. työntekijä huomasi tilinauhoistaan palkanmaksajan vaihtuvan vuorotellen kahden palkanmaksajan (Yritys B ja Yritys C) kesken. Työntekijä ei ollut koko aikana vaihtanut työpaikkaa ja oli tehnyt työsopimuksen ainoastaan yritys A:n kanssa, kuitenkin palkkaa maksoivat vuorotellen Yritys B ja Yritys C. Työntekijä oli tällaisessa työsuhteessa kaksi vuotta. Tänä aikana hänelle oli maksettu lomakorvausta alhaisimman prosentin mukaan (9 %), vaikka puolen vuoden työssä olon jälkeen prosentin kuuluisi olla korkeampi (11,5 %). Myös hänelle kuuluvia ylityölisiä ja varavastaavan lisiä oli jätetty maksamatta. Esimerkki: Ajanjaksot, joilta eri vuokrausyritykset ovat maksaneet työntekijälle maksettua palkkaa samasta ja samassa kohteessa suoritetusta työstä. 1.1.2003 – 31.5.2003 Yritys A 1.4.2003 – 30.6.2003 Yritys B 1.7.2003 - 15.12.2003 Yritys C 16.12.2003 - 31.7.2004 Yritys C 1.2.2004 - 31.12.2004 Yritys B Case Ravintolayritys Toinen samankaltainen tapaus sattui vuokratyöntekijälle, joka oli vuokrausyrityksen kautta noin 2 vuotta ja 4 kuukautta samassa majoitus- ja ravitsemusalan käyttäjäyrityksessä töissä. Noin kuukauden välein palkkakuiteissa vaihtui palkanmaksaja. Koska vuokratyösuhteet olivat lyhyitä ja lomakorvaus maksettiin aina joka palkan yhteydessä, niin ko. vuokratyöntekijälle ”ei kertynyt” koko ajalta ensimmäistäkään lomapäivää. Koko aikana hän piti yhden kahden viikon jakson omaa palkatonta lomaa. Vuokratyöntekijä otti yhteyttä ammattiliittoon ja kertoi epäkohdista 144 muille samassa käyttäjäyrityksessä oleville vuokratyöntekijöille. Tämän jälkeen häntä ei enää otettu vuokrausyrityksen listoille. Ammattiliiton kautta vuokratyöntekijä sai korvauksia hänelle kuuluvista pitämättömistä vuosilomista ja lomakorvauksista n. 5.000 €. Case hiihtokeskus Ammattiliiton edustajan mukaan vuokrausyritykset ovat saattaneet maksaa palkkoja myös kilometrikorvauksina ja päivärahoina. Tarjoilijana Lapin hiihtokeskuksessa työskentelevä vuokratyöntekijä (eri henkilö kuin äskeisessä esimerkissä) oli ottanut yhteyttä ammattiliittoon juuri tällaisen palkanmaksun vuoksi. Ennen työsuhteen aloittamista vuokratyöntekijä oli allekirjoittanut lomakkeen, jossa suostuu siihen, että palkka maksetaan kyseisellä tavalla. Maksaessaan palkan matkakuluina vuokrausyritys säästää työnantajakustannuksissa kuten eläkemaksuissa ja sotumaksuissa. Vuokratyöntekijälle ikäviä seuraamuksia ovat mm. eläkkeen, äitiyspäivärahan ja työttömyyspäivärahan kertymättä jääminen, sillä nämä etuudet määräytyvät palkkatulojen mukaan. Myös lomakorvauksen peruste jäi tässä tapauksessa tehtyyn työhön nähden huomattavan pieneksi. Menettely on myös veronkiertoa, sillä matkakulut ovat palkkatulosta poiketen verotonta tuloa, jolloin verot jäävät siis niiksi peitellyn palkan osalta maksamatta. 3.3.4. Vuokratyö elämän peruspilarina Vuokratyön koettu epävarmuus vuokratyöntekijöiden keskuudessa tulee kahdesta suunnasta: töiden pätkittäisyydestä ja irtisanomisajan puutteesta. Työkomennukset voivat kestoltaan vaihdella tunneista vuosiin. Tutkimuksemme vuokratyöntekijöistä noin puolella työkomennus oli tehty muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Osalla työn jatkuvuudesta ilmoitettiin aina kahden viikon välein. 145 Useasti jakson loppuessa seuraavasta työstä ei ole vielä tietoa. Vuokratöiden pätkittäisyys johtaa usein palkattomiin jaksoihin vuokratyöpätkien välissä ja se merkitsee sovitellun työttömyyspäivärahan ja muiden etuuksien hakemista niiltä päiviltä. Joidenkin vuokratyöntekijöiden kohdalla tämä merkitsee jatkuvaa hakemusten täyttämistä ja papereiden lähettämistä eri paikkoihin. Ammattiliiton työttömyyskassasta ja Kelalta haettavat etuudet saatetaan maksaa huomattavalla viiveellä. Tämä puolestaan aiheuttaa monesti vuokratyöntekijälle toimeentuloongelmia vuokrapätkien katkoskohdassa. ” Meillä Suomessahan on sellainen tilanne, että jos tekee vuokratyösuhteessa jonkin mittaisen työrupeaman ja sitten siihen tulee tauko siihen väliin ja tältä välijaksoltahan ei meillä makseta palkkaa. ” Ammattiliiton edustaja B ” Sä saatat olla vaikka eri vuokrafirmoilla, ja teet vaikka viidellekin työnantajalle työtä, sä joudut pyytään niistä kaikki palkkatodistukset, jos haet kenties soviteltua meiltä. Ja sit sä joudut etsiä työtä kaiken aikaa ja se on semmonen kierre, et ethän sä mitään muuta tee. Että eihän siinä elämiseen jää aikaa. ” Ammattiliiton edustaja M Vuokratyössä oleva ei voida suunnitella elämäänsä kovin pitkäksi aikaa eteenpäin, koska tulevasta työtilanteesta ei ole varmuutta. Esimerkiksi perheen perustaminen ja oman asunnon ostaminen voivat olla ulottumattomissa. Myös oma vapaa-aika kärsii, kun ei etukäteen pysty suunnittelemaan kovin pitkälle oikein mitään. Esimerkiksi matkojen suunnitteleminen voi vuokratyöntekijälle merkitä riskinottoa, koska hyvä työtilaisuus saattaa mennä sen takia sivu suun. ” Sehän kyllä on, ettei sitä paljon mitään lainoja viitti ruveta ottamaan, kun se ei oo kumminkaan oo niin varmaa. ” Vtt 7 ” Että en ihan heti lähtisi rakentamaan omakotitaloa tai perustamaan perhettä, jos olis tämmöinen työsuhde.” Vtt 10 146 Myös ammattiliittojen edustajille oli muodostunut yhtenäinen käsitys siitä, miten vuokratyö vaikuttaa vuokratyötä tekevien elämässä. Pahinta on se, että vuokratyössä oleva ei useinkaan pysty suunnittelemaan elämässään eteenpäin mitään sellaista, jossa pitäisi tietää työn kestosta ja aikatauluista sekä lomista jotakin täsmällistä tai voida luottaa siihen, että on jatkuvia tuloja. Hankalia tilanteita ovat elämän suuret päätökset kuten asunnon hankinta. ” Sä et pysty rakentamaan elämääsi pitemmän päälle pätkätöitten varaan. Jos ajatellaan luottolaitoksia niin, alappa ny rakentaa elämääsi sen varaan, että sulla on työsuhdetta ehkä puoleksi vuotta, ehkä kolme kuukautta ja sekin on vähä niin kun epävarmalla pohjalla. ” Ammattiliiton edustaja A Haastattelija: Onko teillä noussu esiin ongelmia vuokratyövoiman suhteen? Ammattiliiton edustaja G: Et nää on hyvin epävarmoja ne työsuhteet. Et usein ne sopimukset on sellasia, että välttämättä tää työantaja täs tapaukses, se vuokrausyritys, niin ei välttämättä takaa niin ku jatkuvaa työllistymistä johonki, vaan tota se työllistyminen saattaa olla sit epävarmaa. On sellasiikin tapauksii ollu, että tosiaan kahta kolmee kuukautta, niin putkee vaan, saattaa olla useammankin vuoden ihminen olla, olla sillä tavalla ollu töissä. Niin kun kaikki nyt ymmärtää, niin se on tämän ihmisen kannalta… niin onhan se tulevaisuuden rakentaminen vähän hataralla pohjalla. Etenkin jos perheen talous on ainoastaan yhden työssä käyvän harteilla, niin talous voi olla tiukoilla. Moni vuokratyöntekijä mainitsi haastattelussa, että olisi todella huonossa taloudellisessa tilanteessa, jos olisi perheen ainoa elättäjä. ” Et kyllä se vaikuttaa siihen, että ei pysty tulevaisuutta yhtään suunnitteleen. Mä oon ottanu asenteen, että työ on tullakseen, jos se tulee. Kun en oo yksin taloudellisesti vastuussa, niin se helpottaa, tietenkin vois olla eri puheet, jos oisin yksin. ” Vtt 13 Vastaajien joukossa oli kaksi yksinhuoltajaa, heidän lapsensa olivat kunnallisessa päivähoidossa. Heille vuokratyön ja yksinhuoltajuuden yhteensovittaminen oli hankalaa, sillä töiden pätkittäisyys ja epävarmuus vaikuttavat myös lasten tarhassa käyntiin. Työttöminä ajanjaksoina lapsen voisi ottaa kotiin, mutta nopeat työhönkutsumiset aiheuttavat vaikeuksia löytää uutta tarhapaikkaa. 147 ” Minulla on pieni lapsi, 4-vuotias ja esimerkiksi se, että se on hoidossa. Että jätänkö minä sen vakipaikalle vai otanko minä sen kokonaan kotiin vai. Mieli tekisi ottaa kokonaan kotiin, mutta sitten ei taas tiedä, että koska pitää töihin.” Vtt 6 Töitä saatetaan tarjota lyhyelläkin, jopa parin tunnin varoitusajalla. Tämä on yleistä varsinkin ravintola-alalla. Muutama vuokratyöntekijä kertoi, että he eivät voi suunnitella esimerkiksi seuraavan viikonlopun menoja tai tapaamisia, sillä koskaan ei tiedä milloin tulee kutsu töihin. Eräs vuokratyöntekijä kertoi ottaneensa asenteen, ettei anna vuokratyön vaikuttaa omiin menemisiin. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan töitä on tehtävä silloin kun niitä tarjotaan. ” Ei pysty suunnittelemaan omia menemisiään, sillai. Tai niitä joutuu peruun. Jos on jotain, vaikka kävis viikonloppuna, sopinut jotain. Joutuu peruun aika usein, jos haluaa mennä töihin. Ja juuri sen takia, kun ne soittaa päivää ennen tai tuntia ennen. ” Vtt 1 Myös säännöllinen harrastus voi olla vuokratyöntekijälle täysi mahdottomuus. Yksi vuokratyöntekijä kertoi ilmoittautuneensa kielikurssille, mutta puolet käyntikerroista jäi väliin, koska hänet oli hälytetty töihin. Toinen vuokratyöntekijä puolestaan kertoi omaavansa melko säännölliset työajat. Joskus työpäivät saattavat venyä, kun vakituiset työntekijät pääsevät omalla ajallaan pois ja ylityöt jäävät vuokratyöntekijöiden tehtäväksi. Vuokratyöntekijä kertoi ihmetelleensä, miksei käyttäjäyritys hanki lisää työntekijöitä, koska niille olisi selkeä tarve. Haastattelija: Joo. No, mitenkä tuota, vaikuttaako tuo työnteko tai ne työajat niin sun vapaa-aikaan? Tai mitenkä sun vapaa-aika rakentuu tän työn ympärille? Vtt 5: Tosi hyvin. Mulla kuitenkin siinä mielessä, mulla tosiaan on aika säännölliset työajat.. Mut sitte totta kai on niitä, et kun on hotelli ihan täynnä, niin sillonhan vakituiset työntekijät tekee sen oman työaikansa ja sitte on vuokratyöntekijät ne, jotka on sitten sielä sen kauemman. Haastattelija: No, mitenkä te koette, tai sinä koet sen? Vtt 5: No, kyllä se joskus. No ei viime kesänä sinänsä raskasta muutenkin se, että kun oli tosi kuuma ja tuota, just välillä oli hotelli monta päivää ihan 148 täynnä ja sit oli just tommosta, et oli kakstoista tuntia töissä kolme päivää peräkkäin, niin sillon oli sellanen olo, että... ärsyttää. Vuokratyö - uusorjuutta vai vapautta asemoida työ omassa elämässä uudella tavalla? Vuokrausyritysten edustajat korostivat, että vuokratyö on vapaaehtoista. Heistä kuitenkin kaikki totesivat, että joillekin se on pakollista vapaaehtoisuutta, koska vakituista työtä ei saa. Kysyttäessä heiltä sitä, mitä uskovat vuokratyöntekijöiden odottavan työsuhteelta, olivat vastaukset hyvin samansuuntaisia: ”Se on tuota, hyvin henkilökohtainen juttu. Että se voi olla sitten tosiaan, että näit on, näitä ihmisii. Mutta sanotaan, että se mitä enemmän ikää tulee, niin varmaan toivomuksena on, että jossain vaiheessa rekrytoituu vakkariksi. On mulla käynyt tilanteita, tossa muutamii kertoi, että ihminen on sanonut, että en mä halua sinne vakkariks duuniin.” Vuokrausyrityksen edustaja A1 ”Mä luulen, että nuoret haluaa enemmän nimenomaan nähdä erilaisia yrityksiä tätä kautta ja vähän etsiä omaa paikkaa. Silloin se on vapaaehtoista, mutta että kyllä se jossain vaiheessa varmasti tulee nää asiat, että halutaan pysyvä työpaikka”. Vuokrausyrityksen edustaja A2 ”Vuokratyösuhde sopii hyvin monille ihmisille, löytyy paljon ihmisiä, joille se on aidosti valinta. Löytyy myös niitä, joille se ei ole valinta, mutta niin, jos vaihtoehtona on työttömänä, niin useimmat kokee sen paremmaksi sen siinä tapauksessa.” Vuokrausyrityksen edustaja D Edustaja C kertoi heidän vuokratyöntekijöiden harvemmin tulevan hakemaan monivuotista työsuhdetta. Se, mitä he etsivät, on työkokemus eri työyhteisöistä ja tietoa siitä miten ne toimivat. Myös muut edustajat olivat sitä mieltä, että nuoret henkilöt monesti haluavat työkokemusta erilaisista työpaikoista ja yrityksistä. 149 ” Sitten on nuoria henkilöitä, jotka haluavat erilaisista työpaikoista ja yrityksistä työkokemusta. He haluavat nimenomaan niin, että he ovat vuoden yhdessä paikassa ja sen jälkeen vuoden toisessa. Ja tavallaan haluavat rikkaan työtaustan ja CV:n, rakentavat sen päälle sitten jotain, ehkä sitä vakituista työsuhdetta. ” Vuokrausyrityksen edustaja B Kaikki haastatellut vuokrausyritysten edustajat kertoivat vakituisen työpaikan olevan kuitenkin edelleen tavoitteena suurimmalle osalle vuokratyöntekijöitä. Ammattiliiton edustajien mielestä vuokratyö sopii sellaisille, jotka eivät välttämättä pysty tekemään vakituista työtä elämäntilanteen takia. Vakituista työntekoa voivat rajoittaa esimerkiksi opiskelut tai perhe. Vuokratyönteon mainittiin olevan nuorille portti työelämään, sillä se on keino saada työkokemusta, jota monella opiskelijalla ei vielä ole. Se on myös tapa tienata ”helposti” rahaa opintojen ohessa, etenkin jos työvuoroja voi sopia etukäteen siten, että ne sopivat lukujärjestykseen. ” Kyllä mä näkisin jonkinlaisia mahdollisuuksia meijän jäsenten kannalta ajateltuna, koska se on tapa tehdä työtä, se on olemassa oleva tapa tällä hetkellä. Ja nimenomaan se, että jos siinä on näitä nuoria henkilöitä, jotka pääsevät sitä kautta työmarkkinoille. Eli se on heille portti työmarkkinoille ja saada sitä kautta työkokemusta ja myös paluu varttuneemmassakin iässä on mahdollista tuota kautta. Meillä on hyvin paljon tuota kautta tyytyväisiä jäseniä, jotka on itse nimenomaan vuokratyösuhteen, koska se antaa heille mahdollisuuden säädellä oman elämäntilanteen mukaan sitä työntekoa.” Ammattiliiton edustaja B Vuokratyönteko nähtiin joskus myös elämäntapavalintana. Jotkut työntekijät eivät halua sitoutua työntekoon tai käyttäjäyritykseen pitkäksi aikaa. Tietynlainen vapaus valita milloin tekee työtä ja milloin viettää vapaata koettiin positiivisena asiana. Työntekoa voi säädellä oman elämäntilanteen mukaan, esimerkiksi perhesyistä. Toisaalta alasta riippuen vuokratyöntekijä ei itse aina saa valita milloin tekee työtä, vaan työnteko määräytyy sen mukaan milloin työtä on tarjolla. 150 Vuokrausyritysten tarjoamiin työpaikkoihin ei ole tietenkään pakko mennä, vaan jokainen voi itse päättää millaista työtä haluaa vuokratyöntekijänä tehdä. Joskus tarjottava työ voi olla mielekäs, toisinaan taas ei. ” Ne tarjoo välillä ihan kummallisia töitä tai semmosia, mitä en haluisi ottaa vastaan. ” Vtt 16 Vuokratyökeikasta kieltäytyminen on oikeutettua, mutta se ei välttämättä aina ole helppoa. Vuokratyöntekijä voi kokea tilanteen epämiellyttävänä ja voi jopa hieman pelätä seurauksia. Eräs haastateltava kertoi miten vuokrausyritys oli suhtautunut hänen kieltäytyessä tarjotusta työstä. Hän oli kieltäytynyt omiin menoihinsa vedoten. Haastattelija: Mitenkä sitte vuokrayrityksestä on sua kohdeltu? Vtt 3: Aluks vähä tiukkaan malliin, mutta kyllä se siitä on vuosien varrella vähän löysentyny. Että kyllä se oli aluksi sillon, muistaakseni 94 se oli ku mä alotin, niin kyllä se oli semmosta, että oli se pelko. Ja mä tykkään, että niin vähä tapahtuiki mun kohdalla ja muittenki kohdalla, että jos kieltäyty, niin ei enää soitettu töihin. Omalta kohdaltani tiedän, että se ei oo niinku mitään laiskuutta. Nytte tässä viime vuosina, mitä mä oon ollu, niin kyllä on mun mielestä ihan niinku ok ollu. Yksi vuokratyöntekijä puolestaan kertoi aivan päinvastaisesta suhtautumisesta: ” Ne on olleet rentoja tai että ” ei mitään tässä nyt, että mä hankin jonkun toisen sitten”. Se on itsestä kiinni, haluaako mennä vai ei. Ei ne ole vähentänyt soittamista yhtään, vaikka oon sanonut ei. ” Vtt 1 Yhden ammattiliiton edustaja puhui keskustelussa siekailematta uusorjista. Tämä käsite on edustajan mukaan kyseisessä ammattiliitossa vakiintunut koskemaan kaikenlaisia epätyypillisiä työsuhteita, erityisesti vuokratyösuhteita. Uusorjuuteen kuuluvat mm. työajan epäinhimillisyys ja erittäin lyhyet työsuhteet. Uusorjuuskäsitteellä haastatteluissa viitattiin matalapalkkaisen työntekijän työelämään, joka vie elämästä kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Aika kuluu työnteossa, työnhaussa sekä jatkuvien lomakkeiden ja hakemusten täyttämisessä. Vuokratyöntekijä merkitsee 151 viikoittain ylös tekemänsä työvuorot, joiden perusteella hänelle maksetaan palkkaa. Moni joutuu sen lisäksi turvautumaan yhteiskunnan apuun ja hakemaan erilaisia tukia. Haastattelija: Mitä, kun sä puhut työntekijöitten orjuuttamisella, niin mitä kaikkee sä sisällät siihen? Ammattiliiton edustaja M: No, siihen mä sisällän ensinnäkin tämän työajan ja sit sen, että työaika on epäinhimillinen. Et et varsinkin, jos se tekee sitä monelle monelle eri firmalle. Niin ei me voida velvoittaa, kun ne on näitä pätkiä, ei me voida velvoittaa niitä firmoja vastuuseen siksi, koska ne on kaikki eri pätkissä, mutta ku elämiseen tarvitaan sitte kukin tietysti muodostaa kulunsa sitten sitä mukaan. Mutta se, että se työaika menee niin pätkiin ja se on, se on henkisesti stressaavaa, kun se työ ei koskaan jatku virallisesti ... ja ei saa, ei ei oo sitä tietoa, et jatkuuko se työ hetken päästä vai ei. Että se henkinen rasittavuus ja myöskin fyysinen rasittavuus siinä sitte, et joutuu menemään, on päivällä toises työpaikas, menee illalla toiseen työpaikkaan. Niin onhan se henkisestikin raskasta. Kun ei saa sen työpäivän päätteeksi levätä kunnolla. Et se orjuuttaminen tulee työajan kautta. Mutta mutta sitten myöskin tosiaan siinä, se on henkisesti raskasta ja sitten tota, tää riiteleminen työnantajan kans. Omien etujen, kaiken aikaa valvoa, et kun se ei oo itsestäänselvyys, että se työnantaja noudattais sitä TES:iä. Et aina välillä herää iteki siihen, että ei totta vieköön, et tämäkin, toinen näistä, jonka kans mä eilen puhuin, niin se sano monta kertaa, että en mä uskalla, kuule älä soita sille, älä. Mun teki mieli sanoa, että mitä sinä sitten mulla soitat, sä tiedät täysin tarkkaan, mitä työnantaja niin ku, rikkoo lakia, se vie, se tekee niin kun aivan jotain semmosta ihmiselle, mitä ei saa tehdä. On tehny jo seittemän vuotta. Niin et, niin et, et ihmiset on niin kilttejä. …Siitä vois kans tehä jonkun tutkimukse, et mikä mikä, mikä on, mikä on se, että mikä antaa työntekijän alistaa itseään tommoseksi Haastattelija: Mitä sä... Edustaja M: orjaksi. Henkilöstöpäälliköt olivat vuokratyöntekijöiden uratoiveista aivan samaa mieltä kuin muutkin haastatellut ryhmät: haaveena useimmilla on vakituinen työ. Heidän mukaansa vuokratyöntekijät yrittävät usein kaikkensa, että heidät hyväksyttäisiin ja joskus vakinaistettaisiin. Tässä mielessä vuokratyöntekijöiden sitoutumista työhön ja jopa organisaatioon pidettiin vahvana. Mutta keskusteluissa nostettiin esille myös tilanteita, jolloin sitoutuminen osoittautui vähäiseksi. Jos vuokratyöntekijälle tarjotaan vakinaista työpaikkaa muualta, niin hän luonnollisesti ottaa sen ja sitoutuminen loppuu siihen paikkaan. Sitoutuminen on luonteeltaan hyvin välineellistä. 152 Niin ku, sanoin, että kyllähän ne lähtee heti, jos niille tarjotaan työsuhdetta jossain oikein ”työpaikasta”. Siis sillalailla, että pääsee jonkun firman kirjoille oikeen. Että sillalailla ne ei oo sitoutuneita, mun mielestä. Henkilöstöpäällikkö A Henkilöstöpäällikkö E:n mielestä vuokratyöntekijät ovat tunnollisia ja yrittäviä ja tekevät työnsä hyvin, mutta eivät kuitenkaan yhtään enempää. Varsinkin jos he tietävät tulevansa vain muutamaksi kuukaudeksi. Sitoutumista oli pyritty vahvistamaan taloudellisin keinoin yritys B:ssä. Heillä on käytössään tulospalkkiojärjestelmä, josta hyötyvät myös vuokratyöntekijät. Heille maksetaan sama palkkiosumma kuin vakituisille. Käyttäjäyritys ilmoittaa summan vuokrausyritykselle, joka maksaa tulospalkkion palkan yhteydessä ja veloittaa osuuden käyttäjäyrityksestä laskulla. 3.3.5. Ajatuksia vuokratyön tulevaisuudesta Pääsääntöisesti kaikki osapuolet uskoivat vuokratyön kasvuun tulevaisuudessa. Jatkuva yritysten henkilöstön irtisanominen ja uusien vuokrausyritysten syntyminen olivat vahvistaneet heidän uskoaan vuokratyön laajenemiseen ja kasvuun. Kehitystä ei nähty positiivisena. Haastateltujen vuokratyöntekijöiden ikääntynein edustaja (Vtt 8) oli huolissaan erityisesti nuorten tulevaisuudesta vuokratyön lisääntyessä. Hän arveli, että nuoret alkavat hakeutua ulkomaille töihin, jos vakituista työtä ei Suomesta enää saa. Hän itse oli nuorten aikuisten äiti, joka koki oman tilanteensa kaikesta huolimatta turvatuksi verrattuna nuoriin. Hänellä oli lainat maksettuna ja mies töissä, joten vuokratyön ongelmat eivät liittyneet talouteen vaan lähinnä hankaluuteen suunnitella mitään. ” Kyllä mä sanon, että voi, nuo nuoret! Niin, ne on kauhias asemassa. Eihän ne pysty mitään hommaamaan. Jos aatteloo, että ne meinaa tehrä kovan velan ja ostaa ittellensä talon ja perustaa perheen. Niin, kuinka sä perustat perhettä, kun sä et ensiksikään saa lainaa penniäkään mistään, jos ei sulla oo vakituista työsuhretta.” Vtt 8 153 ” Kyllä musta tuntuu et tää vaan paisuu (huokaus). ” Vtt 14 Ammattiliittojen edustajat uskoivat pikemminkin tasaiseen kuin räjähdysmäiseen vuokratyövoiman kasvun lisääntymiseen Suomen työvoimamarkkinoilla. Suurin osa haastateltavista uskoi vuokratyön olevan tärkeä työnteon muoto tulevaisuudessa. Vaihtelua oli sen sijaan alakohtaisilla näkymillä. Joillakin aloilla vuokratyön uskottiin lisääntyvän ja joillakin ei. (Taulukko 19.) Esimerkiksi julkisten palveluiden edustajista kaksi uskoi vuokratyövoiman käytön kasvavan sillä perusteella, että heidän aloillaan on ollut taloudellisia vaikeuksia, eikä rahaa löydy vakituisten palkkaamiseen jatkossakaan. Myös projektiluontoisen työn lisääntymisen uskottiin kasvattavan vuokratyöntekijöiden määrää. Vain yhden liiton edustaja uskoi epätyypillisten työsuhteiden ja vuokratyösuhteiden määrän vähenemiseen omalla alallaan. Keskeisenä perusteluna hänellä oli se, että alan työtehtävät ovat muuttuneet asiantuntijatehtäviksi, jolloin työsuhteen on työn laadun takia oltava pidempiaikainen ja sitouttava. Taulukko 19. Ammattiliittojen edustajien arviot vuokratyön kehityksestä. Liitoista muodostetut aloittaiset Näkemys vuokratyön kehityksestä ryhmät Julkisten palveluiden alat Toimihenkilöala Teollisuus- ja kuljetusala - yleistyy (2 liittoa) - ei yleisty (1 liitto) - lisääntyy (2) - vähenee (1) - lisääntyy (3 liittoa) - ei lisäänny (1 liitto, vuokratyövoiman käyttö TES:ssä estetty) Yksityiset palvelualat Korkeasti koulutettujen ala - kasvaa huomattavasti (2 liittoa) - kasvaa vähän (1 liitto) - lisääntyy (3 liittoa) - ei lisäänny (2 liittoa) 154 ”Korkeasti koulutettujen alalla” yhden liiton edustaja ei uskonut, että vuokratyövoiman käytön kasvu voisi tulevaisuudessa enää jatkua. Hän perusteli näkemystään sillä, että työnantajat alkavat pikkuhiljaa sitoutumaan enemmän työntekijöihinsä. ” Tää on kuitenkin semmosta murroskautta. Mut tää on toisaalta taas sellastakin, että nyt ollaan eletty taas tämmösen ulkoistamisen suuntaan, kaikki löysät pois ja niin pois päin. Mut jossain vaiheessa - kun nää mun mielestä on kuitenkin aika syklisiä ilmiöitä aika monet asiat työelämässä niin must tuntuu, et me aletaan kohta jo tuleen siihen pisteeseen, että ruvetaan enemmän arvostamaan työntekijää. Tai sanotaan näin, että et työnantajakin ehkä rupee sitoutumaan kohta vähän enemmän työntekijöihinsä. Et koska se on kuitenkin organisaation kehityksen näkökulmasta aika iso asia. Et sitä on aika vaikee kehittää semmosella satunnaisella pätkätyövoimalla. Ja se, että jos realisteja ollaan, niin ei organisaatio kehity pelkästään sillä, et johto päättää, et nyt se kehittyy näin. Et kyl se vaatii tätä muutakin henkilöstöä siihen sitten. ” Ammattiliiton edustaja D Kaikki vuokrausyritysten edustajat olivat sitä mieltä, että vuokratyönteko tulee Suomessa kasvamaan lähivuosina. Vuokrausyrityksen edustaja B uskoi vuokratyön käytön lisääntyvän myös aloilla, joissa sitä ei ole vielä kovin paljon käytetty, kuten valtion ja kuntien organisaatioissa. Vuokrausyritysten edustajat uskoivat myös heidän edustamiensa vuokrausyritysten kasvuun. Edustaja D arvioi, että vuokratyöalan kasvu on kuluvana vuonna (2005) noin 15 %. Kyseisen vuokrausyrityksen tavoitteena on kasvaa enemmän kuin ala keskimäärin ja tähän saakka he ovat siinä onnistuneet. Edustaja C uskoi vahvasti heidän olevan tulevaisuudessa suunnannäyttäjä henkilöstövuokrausalalla. Hän luottaa heidän osaamiseensa ja näki heidän olevan selkeä markkinajohtaja kymmenen vuoden päästä. Vuokrausyrityksen edustaja A sanoi sellaisten vuokrausyritysten pärjäävän tulevaisuudessa, jotka pystyvät syventämään yhteistyötä hyvällä konsultatiivisella otteella. Ratkaiseva tekijä on myös se, että vuokrausyritykset pystyvät tarjoamaan 155 monipuolisia palveluja ja palvelemaan asiakkaitaan globaalisti. Edustaja painotti myös kuinka tärkeää on huolehtia omista rekrytoiduista vuokratyöntekijöistä ja kohdella heitä hyvin. Hän uskoi, että pienet vuokrausyritykset kuitenkaan eivät tule pärjäämään pitkällä aikajänteellä. Ne pärjäävät hetken aikaa markkinoiden kasvaessa, mutta kilpailun kovetessa heillä ei ole mahdollisuuksia. Vuokrausyrityksen edustaja D uskoi alalla toimivien vuokrausyritysten lukumäärän vielä kasvavan jonkin aikaa. Tämän jälkeen alkaa toimialajärjestelyt, jonka seurauksena alalla toimivien henkilöstövuokrausyritysten lukumäärä todennäköisesti tipahtaa. Viiden vuoden päästä edustaja epäili vuokrausyrityksiä olevan huomattavasti vähemmän kuin tällä hetkellä. Toinen muuttuva asia on katteiden pieneneminen jatkossa. Kun ala alkaa vakiintua ja tasaantumaan, niin hinnat laskevat ja sen myötä katteet. Myös henkilöstöpäälliköiltä kysyttiin, millaisena he näkevät vuokratyön tulevaisuuden omassa yrityksessään. Viidestä henkilöstöpäälliköstä neljä uskoi, että vuokratyövoiman käyttö lisääntyy heidän yrityksissään lähivuosina. Vain yhdessä sen arveltiin pysyvän ennallaan. Tärkeimpänä perusteluna nähtiin työvoiman helppo liikuteltavuus ja sitä kautta saavutettavat mahdolliset edut kustannuksissa. Henkilöstöpäällikkö D kertoi, että he ovat laajentamassa vuokratyövoiman käyttöä, tämän seurauksena heidän vuokratyöntekijöiden määrä saattaa jopa tuplaantua parin vuoden sisällä. Haastateltavilla ei ollut kovin selvää näkemystä siitä, miten vuokratyövoiman käyttöä tulisi kehittää. Selkeimmät kannan otti yksi ammattiliiton edustaja ja kaksi henkilöstöpäällikköä. Ensin mainittu otti kantaa vuokratyövoiman työsuhdeturvan parantamiseen ja jälkimmäiset vuokratyövoiman käyttöä. siihen, miten yrityksissä tulisi kehittää 156 Haastattelija: Mitä te näkisitte, mitä tälle ilmiölle (vuokratyövoimamarkkinoiden tuottamille ongelmille) vois tehdä? Ammattiliiton edustaja A: No, sille voi tehdä ensinnäkin se, että luodaan semmoset pelisäännöt, jossa tuota niin, ihmisillä ei voida pelata niin sanotusti. Ihmisiä ei voida pelata toisiaan vastaan. Eli se, että sillon, kun käytetään tämmöstä ulkopuolista työvoimaa, niin ne joutuu toimimaan sillä samoilla ehdoilla, kuin ikään kuin ne olis sisällä sielä yrityksessä. Eli tuota niin ei voida etuuksia polkee sillä, että näennäisesti siirretään porukkaa ulos talosta. …Eikä esimerkiksi niin, että että sä oot eriarvosessa asemassa esimerkiksi vuosilomien tai tai muitten seikkojen osalta sen mukaan ootko sä määräaikases vai osa-aikasessa tai tai kokopäivä työsuhtees. Eli ja sitte tietysti tämmöset niin kun Suomen rajojen ulkopuolelta tulevien vuokraustyövoimasuhteiden, niitten pitäs noudattaa suomalaista työlainsäädäntöä ja suomalaisia normeja, ei eikä näitten kyseisten lähtömaitten mukasia normeja. Henkilöstövuokraustoiminta on kasvanut Suomessa nopeasti. Uusia vuokrausyrityksiä tai toimipisteitä on muutaman viime vuoden aikana perustettu vilkkaasti eri puolille Suomea. Tulokynnys alalle on matala ja suurten vuokrausyritysten rinnalla ovatkin yleistyneet myös yhden miehen yritykset ja pienet, muutaman ihmisen vuokrausyritykset. Vuokrausyrityksen edustajista C oli erityisen huolestunut näiden pienten vuokrausyritysten toiminnasta. Hän epäili ennen kaikkea niissä olevaa tietotaitoa. Esimerkiksi työlainsäädännön huono hallinta aiheuttaa helposti laiminlyöntejä ja asioita voidaan hoitaa väärällä tavalla puhtaasti tietämättömyyden takia. ” Ensinnäkin siitä kokoluokasta, että tuota niin, alalle tulokynnyshän on kauheen matala. Jos te olisitte haastatellut jotain tämmöisiä, yhden ja kahden miehen yrityksiä, niin niillä ei ole sinänsä tälle alalle mitään muuta annettavaa kuin että ne oikeestaan sitä mainetta huonontaa. Koska on niin helppo laittaa esimerkiksi rakennuspuolen henkilöstön vuokrausyritys. Sä voit valjastaa siihen sun tutut, kummit, kaimat ja tuota, ja sitten lähettää faksi rakennustyökoppiin, että mulla on henkilöstövuokrausyritys. Ja sitten jättää kumminkin, joko tarkoituksella tai sitten tahattomasti oman osaamisen takia, niin tiettyjä yhteiskunnallisia velvoitteita maksamatta Ja siitä tulee sitten huonoa mainosta. Mutta tän tyyppisiä nyt on joka alalla. ” Vuokrausyrityksen edustaja C Henkilöstöpäälliköistä kaksi oli aktiivisesti kehittelemässä toimintamallia, jonka avulla voitaisiin paremmin turvata samojen vuokratyöntekijöiden jatkuva käyttö yrityksessä aina silloin, kun on tarvetta. Ratkaisuksi pohdittiin jonkinlaista yritysten 157 välistä yhteistyörengasta, jossa sesonkien vaihdellessa eri rytmissä vuokratyöntekijät voisivat kiertää yritysten välillä. Yksi mahdollinen skenaario on se, että suuret työnantajaorganisaatiot aloittavat oman henkilöstövuokraustoiminnan. ”Yksityisten palvelualaan” kuuluva ammattiliiton edustaja piti tätä yleistyvänä ilmiönä. Vuokrausyritysten toiminta on herättänyt kiinnostusta käyttäjäyrityksissä siinä määrin, että he ovat perustaneet omia vuokrausyrityksiä oman yrityksensä tytäryhtiöinä. Ne ovat esimerkiksi tyypillisesti yrityksiä ja ketjuja, jotka käyttävät paljon vuokratyöntekijöitä. He vuokraavat sitten työntekijöitä joustavasti oman vuokrausyrityksensä, tai useammankin, kautta yritykseensä töihin. Henkilöstövuokraustoimiala kansainvälistyy Suomessa kolmella ulottuvuudella. Ensinnäkin eri puolilla Suomea toimii yhä useammin henkilöstöpalveluyritys, joka on kansainvälinen. Toiseksi, työvoimaa vuokrataan enenevässä määrin ulkomailta, erityisesti Virosta. Kolmanneksi, henkilöstövuokrausyritysten listoilla on maahanmuuttajia. Uusista EU-maista on tullut selvästi enemmän työntekijöitä Suomeen ja huomattava osa näistä työskentelee yhden ammattiliiton edustajan mukaan harmaalla sektorilla. Korkeampi palkkataso houkuttelee ulkomaalaisia Suomeen, varsinkin lyhytaikaisiin vuokratyösuhteisiin. Uusien EU-maiden kansalaisten tuloa Suomeen töihin on pyritty rajoittamaan 2 vuoden siirtymäajalla (Siirtymäaikalaki 309/2004). Siirtymäaika koskee Euroopan unioniin toukokuun alussa vuonna 2004 liittynyttä kahdeksaa uutta jäsenmaata: Tšekki, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Puola, Slovenia ja Slovakia. Työnteko Suomessa säilyy näiden maiden kansalaisten osalta luvanvaraisena ns. siirtymäaikalain mukaan kaksi vuotta. Siirtymäaikalaki ei koske palvelujen tarjonnan vapauden puitteissa liikkuvaa työvoimaa. Tällaisia ovat ulkomaisen työnantajan palveluksessa Suomeen tilapäisesti työhön lähetyt työntekijät. Siirtymäaikalaki ei siis koske vuokrausyritysten kautta tulevia ulkomaalaisia vuokratyöntekijöitä, jolloin 158 heidän ei tarvitse hakea työlupaa. Työlupien hakijoiden määrä onkin vähentynyt huomattavasti. Suomi houkuttelee virolaisia työntekijöitä, mutta myös Viro houkuttelee suomalaisia yrittäjiä. Viroon on perustettu monia suomalaisten omistuksessa olevia henkilöstövuokrausyrityksiä, joiden suurimmat voitot tulevat siitä että he lähettävät työntekijöitä Suomeen. Ammattiliiton edustajan J mukaan suomalaisia yrittäjiä houkuttelee muun muassa se, ettei Virossa ole lainkaan yritysverotusta. Siellä on myös matalammat työnantajakustannukset sekä huomattavasti alhaisempi verotus kuin Suomessa. SAK:n itälaajentumisraportin (2002) mukaan näillä Virossa toimivilla suomalaisilla yrittäjillä on monesti takanaan hämäräperäinen menneisyys Suomessa. Viro liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004. Tämän jälkeen suomalaisten määrä virolaisten yritysten vastuutehtävissä on lisääntynyt merkittävästi. Tutkimuksen ammattiliitoista Rakennusliitossa on eniten kokemusta ulkomaalaisen vuokratyövoiman käytöstä johtuvista ongelmista. Rakennusalalla vuokratyövoiman käyttö on kaiken kaikkiaan yleistä ja viime vuosina on lisääntynyt juuri virolaisten vuokratyöntekijöiden ja aliurakoitsijoiden käyttö. Virosta Suomeen tulevien vuokratyöntekijöiden työnantaja on tyypillisesti Virossa sijaitseva henkilöstövuokrausyritys. Useasti tämä vuokrausyritys on suomalaisten omistuksessa tai he ovat siinä osakkaina. Vuokrausyrityksellä saattaa lisäksi olla Suomessa sivutoimipiste tai yhteyshenkilö, joka hankkii asiakkaita Suomessa. Vuokrattavat työntekijät ovat vuokrausyrityksen palkkalistoilla Virossa, jolloin palkka ja verot maksetaan siellä. Rakennusliiton edustajan kertoman mukaan lähetetyille työntekijöille on heidän alallaan maksettu erittäin alhaisia palkkoja. Monissa tapauksissa työn vuokraaja on tietoinen siitä, että Virosta hankitut vuokratyöntekijät ovat alipalkattuja. Virolaisilla vuokrausyrityksillä on varaa tarjota työntekijöitä halvemmalla, koska palkat ja muut työnantajakustannukset ovat siellä pienet. Usea käyttäjäyritys Suomessa siis käyttää 159 tietoisesti alipalkattuja virolaisia vuokratyöntekijöitä minimoidakseen kustannuksia. Suomalaisille rakennusalan yrityksille tämä on turhauttavaa. He eivät pysty kilpailemaan hinnoilla, sillä heidän työvoimakulunsa ovat selvästi suuremmat. Myös Suomen valtio menettää tuloja huomattavat määrät, koska työntekijöiden verot maksetaan lähtijämaahan. Suomen lainsäädännön mukaan ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden ei tarvitse maksaa veroja kuudelta ensimmäiseltä työkuukaudelta. Kun kuusi kuukautta täyttyy, olisi työntekijän itse ilmoitettava palkkansa verotoimistoon. Edustajan arvion ilmoittautumassa. mukaan yksi prosentti lähetetyistä työntekijöistä käy 160 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Henkilöstö sen paremmin kuin muutkaan resurssit eivät vallitsevan johtamisparadigman mukaan saisi olla tehottomassa käytössä minään hetkenä. Organisaation henkilöstöresurssit muodostetaan entistä tietoisemmin ja useammin sellaisiksi, että niissä on sisäänrakennettuna puskuri eli osa, joka tarvittaessa joustaa. Tässä tutkimuksessa tarkastelussa oli henkilöstövoimavarojen yksi joustoelementti, vuokratyöntekijät. Tutkimuksessa esittävät näkemyksiään vuokratyöntekijät, vuokrausyritysten edustajat, käyttäjäyritysten vuokratyöstä edustajat ja ammattiliittojen edustajat. Tarkastelu liikkuu tasoilla yksilö – yritys – yhteiskunta. Kukin taho tarkasteli asiaa niillä tasoilla ja niistä näkökulmista, jotka olivat sille merkityksellisiä. Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan nyt neljästä pääasiallisesta näkökulmasta. Ensiksi pohditaan tutkimuksen antia vuokratyöilmiön eri intressiryhmien näkökulmasta. Tässä tarkastelussa käytetään kehyksenä sidosryhmäteoriaa ja kiinnitetään huomiota intressiryhmien välisiin suhteisiin sekä kunkin suhdetta itse vuokratyöilmiöön. Toiseksi keskitytään tutkimuksen esille nostamia eroavuuksia niin sanotun vakituisen työntekijän ja vuokratyöntekijän työsuhteen ehdoissa. Kolmanneksi arvioidaan tutkimuksen paljastamaa kuvaa vuokratyöstä yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Lopuksi luodaan muutamia mahdollisia tulevaisuuden kuvia vuokratyöilmiön kehittymisestä tulevaisuudessa. Tutkimus ei laadulliselle tutkimukselle ominaiseen tapaan pyri tekemään yleistyksiä havaituista asioista. Kaikki lausumat viittaavat vain tässä tutkimuksessa mukana oleviin tapauksiin. Laadullinen tutkimus pystyy osoittamaan kuitenkin aina sen, että jos yhdessä tutkitussa tapauksessa jokin asia toteutuu, on sen toteutuminen tutkimuksen ulkopuolisissakin tapauksissa todennäköistä. 161 4.1. Tarjolla työvoimaa ilman sitoutumisen vaatimusta Vuokratyövoiman käyttöä perustellaan usein aidoilla tilapäistyövoiman tarpeilla. Tähän tutkimukseen osuneet henkilöstövuokraustapaukset eivät edustaneet selvästi tilapäisiä henkilöstötarpeita kuten messu- tai muita kertaluonteisia tilaisuuksia, joulutai muita vastaavia lyhytaikaisia ruuhkatilanteita tai yllättäviä muita kiirepiikkejä. Erityistä valikointia ei oltu aineiston keruussa tehty tähän suuntaan, vaan tavoitteena oli ollut löytää mahdollisimman erilaisia tapauksia. Tutkituille tapauksille tunnusomaista oli, että vuokratyö oli jatkunut pitkään ja sen odotettiin jatkuvan myös vastaisuudessa, tai että työvoimatarve oli säännöllisesti toistuvaa ja usein lisäksi kullakin kerralla pitkään jatkuvaa (esim. laskettelukeskuksissa). Tämän tutkimuksen aineiston valossa voi sanoa, että vuokratyövoiman käyttö edusti keinoa lisätä henkilöstökustannusten joustavuutta, minimoida henkilöstöön liittyviä riskejä ja helpottaa yrityksissä tehtävää henkilöstötyötä. Äärimmilleen viety joustavuus johtamisessa voi toteutua vain silloin, kun pysyviä asetelmia, lupauksia ja sidoksia on mahdollisimman vähän. Joustavan toiminnan onnistuminen edellyttää, että tilanteen hoitamisessa tarvittavia elementtejä kuitenkin voidaan pitää mahdollisimman pitkään ja paljon ”varalla”. Ne valjastetaan vasta sitten, kun tilanteesta on mahdollisimman suuri varmuus ja tarkka tieto. Teoriassa maksimaalinen joustavuus subjektin kannalta toteutuisi niin, että subjekti itse ei sitoudu mihinkään, mutta subjektin tarvitsemat resurssit ja elementit suostuvat olemaan käytettävissä aina tarvittaessa. Kaupankäynti on kaikkina aikoina perustunut sitoutumattomuuden tuoman joustavuuden ja sitoumusten tuoman jäykkyyden välissä tapahtuvaan tasapainoiluun. Tavoitteena on saattanut olla hyödyn maksimointi, hyötyjen ja haittojen optimointi tai haittojen minimointi. Perinteisen sidosryhmäteorian mukaan yritystoiminta hyötyy pitkällä aikajänteellä eniten tasapainotilanteesta sen toimintaa mahdollistavien sidosryhmien panosten ja saamien hyötyjen kesken. Tämän teorian mukaan yritykselle on eduksi, jos sen henkilöstö kokee saavansa yrityksestä riittävän 162 korvauksen antamalleen työpanokselle. Korvaus voi olla paitsi taloudellista hyötyä, myös emotionaalisia asioita ja arvoja. Sidosryhmäteorian ajatusmalli murtuu monella tapaa, kun tarkasteluun otetaan vuokratyövoima. Se ei ole perinteisen mallin mukainen ”työntekijät – sidosryhmä” sille yritykselle, jossa se tekee työtä vaan sille, joka vuokraa työpanoksen asiakasyrityksiin. Vuokratyöntekijöiden työpanos on hyödyke, jota toinen yritys myy toiselle yritykselle. Tämän tutkimuksen mukaan kuitenkin moni vuokratyöntekijä koki olevansa enemmän käyttäjäyrityksen työntekijä kuin vuokrausyrityksen ja varsinkin pitkään jatkuneilla vuokratyöpesteillä olleet samaistivat itsensä selvästi käyttäjäyritykseen. Vuokratyöntekijöiden sidokset vuokrausyrityksiin vaikuttivat puolestaan tässä aineistossa löyhiltä. Tämä puhuisi sen puolesta, että perinteiset ajatukset juridisen siteen ja palkanmaksusuhteen sitovasta merkityksestä työnantajan ja työntekijän välillä ovat murtumassa. Työllä ja työyhteisöllä näytti olevan suurempi merkitys vuokratyöntekijöiden tämän hetkisissä, työelämää jäsentävissä sidosryhmäsuhteissa kuin henkilöstöpalveluyrityksillä, joka heitä vuokrasi. Asiaa voisi kärjistää ehdottamalla, että ”sama se on, kuka sen palkan maksaa”. Tutkimuksen perusteella asia ei ole yksinkertainen. Vuokratyöntekijöiden kokemus heidän ja käyttäjäyrityksen välisestä suhteesta oli hämmentynyt. Se, että ”ei oikeasti kuuluta joukkoon”, tulee monenlaisina erontekoina esille vuokratyöntekijöiden puheista. Tunnetasolla sillä näyttää edelleen olevan merkitystä, kuka palkan maksaa ja mitäkin lupaa. Vuokratyöntekijä tulkitsi käyttäjäyrityksen vuokrauspäätöksen siten, että yritys ei häneen/ työntekijöihin/ hänen antamaansa työpanokseen halua tässä tapauksessa pitkäaikaisesti sitoutua. Tulkinta vastaa tietysti tosiasiallista tilannetta. Hän kuitenkin sitoutui välineellisesti työhön siinä toivossa, että yrityksessä kuitenkin päädyttäisiin sitoutumaan häneen tarjoamalla vakituista työtä. Tutkimuksen aineistossa vuokratyö näyttäytyi vahvasti areenana, jolla vuokratyöntekijät pääsevät antamaan näyttöjä ja markkinoimaan itseään työntekijöinä. Se koettiin paljolti ”eteistilana” työelämään, jonkinlaisena välivaiheena ja astinlautana. Vakituinen työ näyttäytyi vuokratyöntekijöiden tulevaisuuden toiveissa sitkeästi kärkisijoilla tämän 163 tutkimuksen aineistossa. Kahta opiskelijaa lukuun ottamatta kuudentoista vuokratyöntekijän aineistoon ei osunut henkilöitä, joille vuokratyöpestit olisivat olleet ihanneratkaisu vallitsevassa elämäntilanteessa. Vuokratyöntekijät ovat henkilöstöpalveluyrityksille ensisijaisen tärkeä sidosryhmä. Heidän työpanoksensa laatu on se, jolla vuokrausyritykset voivat taata asiakassuhteidensa jatkuvuuden. Heidän toiveensa luonnollisesti onkin saada listoille mahdollisimman paljon osaavaa ja luotettavaa työväkeä. Tämän tutkimuksen valossa näin oli tapahtunutkin. Etenkin alueilla, joilla ei ole tarjolla paljon työpaikkoja, hyvää työvoimaa riittää vuokrausyritysten listoille. Erityisesti tämä toteutuu silloin, kun alueella on paljon opiskelijoita. Vuokrausyrityksille on sitä parempi, mitä varovaisempia työnantajat ovat ottamaan työvoimaa palkkalistoilleen. Varovaisuus lisää halukkuutta vuokrata työvoimaa ja hyvien työnhakijoiden aktiivisuutta ilmoittautua vuokrausyritysten listoille. Työvoiman vuokrauksen voi nähdä myös osana henkilöstötoimintojen ulkoistamiskehitystä. Sen avulla voidaan osa henkilöstötyöstä siirtää yrityksen ulkopuolelle ja samalla myös osa henkilöstöön liittyvistä riskeistä. Kumpikin seikka korostuikin tässä tutkimuksessa haastateltujen henkilöstöpäälliköiden puheissa keskeisinä perusteluina henkilöstön vuokraukselle. Lopulta päätös vuokrata henkilöstöä saattoikin olla ennen kaikkea heijastusta henkilöstöammattilaisten omasta työahdingosta. Kun on liian kiire, ei ehditä edes hoitaa rekrytointia, joka on perinteisesti ollut yksi henkilöstöfunktion avaintehtävistä. Puhelinsoitto vuokrausyritykseen saattoi korvata viikkojen rekrytointirumban, jos voitiin luottaa siihen, että vuokrausyritys tietää, keitä yritykseen voi lähettää. Riskiähän käytännössä ei juuri ole, koska huonosta vuokratyöntekijästä pääsee halutessa heti eroon. Ottaen huomioon yritysten yleisen ulkoistamiskehityksen ja työmäärien kasvun henkilöstöprosesseissa suhteessa henkilöstöammattilaisten määrään, ei olisikaan ihme, jos henkilöstöpalveluyritysten kanssa solmittujen kumppanuussopimusten määrä kasvaisi. Myöskään laskulla maksettaviin muuttuviin kustannuksiin ei yrityksissä 164 välttämättä suhtauduta yhtä kriittisesti kuin kiinteisiin kustannuksiin. Vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen väliset sidokset olivat tämän tutkimuksen kohdalla kuitenkin löysiä ja vaihtelevia. Yksi henkilöstöpäällikkö sanoi, että heidän yhteistyönsä vuokrausyrityksen kanssa on tiivistä. Samassa keskustelussa kuitenkin kävi ilmi, että tiiviys ei hänen puheissaan tarkoittanut niinkään ennakointia, suunnittelua tai muuta strategista yhteistyötä, vaan pelkästään helppoutta saada puhelimitse lyhyellä varoitusajalla hyvää työväkeä. Muut henkilöstöpäälliköt toivoivat vuokrausyrityksiltä aktiivisempaa ja tiiviimpää yhteistyötä sekä kiinteämpää sidosta vuokrausyritykseen. Selvää kuvaa siitä, kuinka pitkälle menevään yhteistyöhön he itse olisivat valmiita menemään, ei tämä tutkimus antanut. Vuokrausyritysten edustajat eivät antaneet myöskään tarkkaa kuvaa siitä, kuinka tiivistä yhteistyötä he tekevät käyttäjäyritysten kanssa, mutta kertoivat olevansa säännöllisesti yhteydessä käyttäjäyrityksiin. Haastattelija: Kuinka usein te yleensä, keskimäärin ootte yhteydessä siihen asiakasyritykseen? B2: Jos lähetään tämmöisestä perussetistä. Elikkä siellä on yks tai kaks ihmistä vuokralla, niin se on varmasti neljä, viis kertaa vuodessa, silloin. Sanotaan parin kuukauden välein, vähintään. Plus sitten, että ollaan myös siihen vuokraihmiseen yhteydessä. Ja sitten, jos menee sellaiseen, että siellä on tosiaan enemmän, niin se voi olla, että viikoittain tai päivittäin. Skaala on aikamoinen. Vuokrausyritysten ja käyttäjäyritysten väliset suhteet vaikuttivat hyvin markkinaehtoisilta. Vuokrausyrityksille varottiin antamasta viestiä siitä, että he olisivat vahvoilla ainoana työvoiman tarjoajana. Siksi työvoimaa hankittiin useammasta yrityksestä ja puhuttiin esimerkiksi kilpailuttamisesta sekä ykkös- ja kakkostoimittajista. Pitkälle menevää sitoutumista tai strategista kumppanuutta ei tullut ilmi tämän tutkimuksen tapausten yhteydessä. Retoriikka oli pääsääntöisesti samaa kuin puhuttaessa mistä tahansa markkinaehtoisesta tavarakaupasta. Tavarakauppaan rinnastaminen olikin johtanut joissakin tutkituissa tapauksissa tilanteeseen, jossa oli otettu samaan työhön työvoimaa kahdesta eri vuokrausyrityksestä sellaisin lopputuloksin, että työntekijät saivat samasta työstä erisuuruista palkkaa. Käyttäjäyrityksen näkökulmasta tämä oli yritys pakottaa 165 vahvoille päässyt toimittaja pitämään hintoja kurissa pitämällä sitä pienessä epävarmuudessa. Vuokratyöntekijän kannalta tämä oli yksinomaan hämmentävä kokemus palkkauksen eriarvoisuudesta. Vuokratyöntekijät eivät kokeneet olevansa vuokrausyrityksille erityisen tärkeä sidosryhmä tulkiten puhetta, jossa he kuvailivat suhdettaan vuokrausyrityksiin. Vuokrausyrityksistä puhuttiin etäisinä, taustalle jäävinä organisaatioina, joiden edustajista esimerkiksi ei puhuttu nimillä. Kaiken kaikkiaan vuokrausyrityksiä koskeva puhe oli usein hapuilevaa ja käsitteet puhujalle itselleen epäselviä. Esimerkiksi vuokrausyrityksen edustaja, jonka kanssa oltiin yhteydessä, oli puheissa usein ”vuokrafirman ihminen” tai ”se vuokrafirman X tyyppi”. Yhteydenpito työnantajan ja vuokratyöntekijän välillä oli vuokratyöntekijöiden puheiden mukaan vähäistä ja lähti usein vuokratyöntekijän aloitteesta. Yhteydenoton syynä oli tässä aineistossa ollut pääasiassa jokin epäselvyys ja tiedon tarve. Tiiviimpää yhteydenpitoa eivät useimmat edes odottaneet, koska heidän kiinnostuksensa suuntautui ennen kaikkea siihen yritykseen, jossa työ tapahtui. Noin puolella vuokratyöntekijöistä puhe sisälsi epäluottamuksen ilmauksia vuokrausyrityksiä kohtaan, mikä perustui omiin kokemuksiin siitä, miten heidän asioitaan oli hoidettu. Jos esimerkiksi palkanmaksussa oli ollut jokin hämmennys, tulkittiin se enemmin tarkoitukselliseksi hyötymisyritykseksi kuin inhimilliseksi erehdykseksi. Vuokratyöntekijöiden asema vuokrausyritysten sidosryhmänä tuli tutkimuksessa esille ristiriitaisesti. Heidän oma puheensa viesti suhteen luonteesta erosi selvästi siitä, minkä vuokrausyritysten edustajat antoivat. Viimeksi mainitut kertoivat esimerkiksi työntekijöille antamistaan lahjoista ja yhteisistä pikkujouluista tai muista juhlista. He kertoivat myös soittavansa vuokratyöntekijöilleen ja kyselevänsä kuulumisia. Vuokratyöntekijöiden puheissa nämä asiat eivät nousseet juurikaan esille. Joko aineiston vuokratyöntekijät eivät olleet tutkimuksessa edustettujen vuokrausyritysten listoilla, tai he eivät kokeneet yrityksistä huolimatta suhdetta läheiseksi jostain muusta syystä. Vuokrausyritysten edustajien puhe vuokratyöntekijöistä oli pääsääntöisesti 166 heidän valmiuksiaan, taitojaan ja asenteitaan kehuvaa, kun taas vuokratyöntekijöiden puhe vuokrausyrityksistä oli usein, omiin kokemuksiin vedoten, kriittistä. Vuokratyöntekijät eivät olleet erityisen tärkeä sidosryhmä myöskään ammattiliitoille lukuun ottamatta niitä muutamaa ammattiliittoa, joiden jäsenistöstä merkittävän suuruinen, ja viime vuosikymmenen aikana kasvanut joukko on vuokratyöntekijöitä. Muissa ei esimerkiksi tiedetty vuokratyöntekijöiden määriä ja niissä arveltiin, että alalla olevat vuokratyöntekijät ovat heikosti järjestäytyneitä. Näin ollen ei oltu nähty mitään konkreettista syytä ryhtyä erityisiin toimiin vuokratyöilmiön kasvun johdosta. Vuokratyöntekijöiden asemasta oltiin silti laajasti yleisellä tasolla huolestuneita. Asia on ammattiliittojen kannalta ristiriitainen, koska vuokratyöntekijöiden avulla niiden vakituisissa työsuhteissa olevat jäsenet saattavat voida säilyttää työpaikkansa. Jos tuotannon määrä syystä tai toisesta laskee, lähtevät vuokratyöntekijät ensimmäisenä. Jos puskuri on riittävä, ei vakituisen väen vähentämisen tarvetta ehkä tule lainkaan. Toisaalta vuokratyövoima saattaa syrjäyttää vakituisen työvoiman tarvetta ja polkea alalla vallitsevia työsuhteen ehtoja. Myös neuvotteluvoima voi heiketä silloin, kun yrityksen tuotanto pyörii osittain vuokrahenkilöstön varassa. Yhdessä tutkimukseen osuneista tapauksista työntekijöiden ulosmarssi osin epäonnistui, koska tuotantoa voitiin jatkaa ulosmarssin aikana vuokratyövoiman avulla. Tulevaisuudessa vuokratyövoiman määrän kasvu voi merkitä myös jäsenkatoa, olettaen, että vuokratyöntekijöiden järjestäytyminen ei selvästi lisäänny. Jos vuokratyöntekijät alkavat järjestäytyä nykyistä aktiivisemmin, edellyttää se heiltä aitoa luottamusta siihen, että heidän asiaansa jokin taho erityisesti ajaa. Tällä hetkellä suuri osa vuokratyöntekijöistä on opiskelijoita, jolloin vuokratyö koettuna välivaiheena ei välttämättä aktivoi järjestäytymiseen. Kenelle vuokratyöntekijät sitten ovat ensisijaisen tärkeä sidosryhmä? Tutkimuksen valossa voisi sanoa, että ennen kaikkea vuokrausyrityksille. He tai heidän käsissään on paljolti se tuote, jota henkilöstöpalveluyritykset myyvät. Tuotteiden laatu ja varsinkin siinä havaitut ongelmat ovat kriittinen tekijä yritysten menestymiselle ja 167 tulevaisuudelle. Alan jatkon kannalta olisi ensi sijaisen tärkeää, että kyvykäs työvoima haluaa olla vuokrausyritysten listoilla ja tehdä työtä vuokratyösuhteissa. Vuokratyöntekijöistä kuitenkin suuri osa on opiskelijoita ja vaihtuvuus suurta, jolloin on selvää, että tiiviin sidosryhmäsuhteen luominen on ongelmallista. Perinteisen tiiviin ja pitkäjänteisen suhteen luomisen sijasta perustellumpaa olisikin tehokkaiden prosessien kehittäminen siten, että lyhyenkin aikaa vuokratyösuhteessa oleva vuokratyöntekijä voisi kokea tulevansa ”hoidetuksi” hyvin. Käyttäjäyrityksille vuokratyöntekijöiden asema perinteisen sidosryhmäajattelun valossa on myös haasteellinen. Työntekijät ovat aina ja työsuhteen laadusta riippumatta kriittinen ryhmä, koska jokaisen työpanos näkyy jotakin kautta asiakkaalle. Heidän osaamisestaan, motivaatiostaan ja hyvinvoinnistaan olisi siis välttämätöntä ja kaukonäköistä kantaa vastuuta kattavasti. Kuitenkin keskeinen perustelu vuokratyöntekijöiden käyttämiselle on juuri haluttomuus sitoutua heihin pitkäjänteisesti. Vuokratyöntekijöiden jättäminen sivuun vaalittaessa oman väen sitoutumista on rationaalisesti ymmärrettävissä. Sitä lisää sekin seikka, että vuokratyövoiman kustannuksia saadaan alas ennen kaikkea luopumalla kaikista mahdollisista ylimääräisistä kulueristä, joihin oman henkilöstön kohdalla on sitouduttu. Tämän tutkimuksen tulosten valossa vuokratyöntekijöiden erotteleminen liian kauaksi vakituisesta väestä ei kuitenkaan tuota pelkästään hyviä seurauksia, joiksi kustannussäästöt voidaan lukea. Emotionaalinen vaikutus vuokratyöntekijöiden keskuudessa on vaikeasti ennakoitavissa oleva, pinnan alla kytevä ”aikapommi”, johon olivat kiinnittäneet huomiota kaikki tutkimuksessa haastatellut osapuolet. Vuokrausyritysten edustajat pitivät tärkeänä, että edut olisivat mahdollisimman samat vuokratyöntekijöillä kuin samaa työtä tekevillä vakituisillakin. Henkilöstöpäällikötkin kokivat eriarvoisuuden vaivaannuttavana ja hankalasti perusteltavana asiana, joka yhdessä yrityksessä oli jo heikentänyt työnantajakuvaa ja näkyi vähentyneenä kiinnostuksena tulla yritykseen töihin. Ammattiliitoissa oltiin varsin yksimielisiä siitä, että vuokratyöntekijöiden kohdalla pitäisi noudattaa samoja ehtoja kuin samaa työtä 168 tekevillä muillakin työntekijöillä. Vuokratyöntekijät itse toivoivat kaikkein eniten tulevansa otetuksi huomioon samalla tavalla kuin vakituiset työtoverinsa. Jäljelle jääkin kysymys, miksi sitten eriarvoisuutta näinkin pienessä aineistossa niinkin paljon oli pitkään samassa työssä ja työyhteisössä olevien vuokratyöntekijöiden ja heidän vakituisten työtovereidensa välillä. Yksi mahdollinen vastaus voisi olla se, että käyttäjäyrityksen vuokraussopimusten reunaehdoista päättävät ovat päätöksiä tehdessään ajatelleet ensi sijaisesti tai ainoastaan kustannusten minimointia. 4.2. Vuokratyösuhteen ongelmakohtia Vuokratyösuhde poikkeaa niin sanotusta normaalista, toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta monin tavoin. Sillä on lukuisia eroja myös määräaikaiseen työsuhteeseen, jonka toisena osapuolena kuitenkin on aina se organisaatio, jolle työ tehdään. Merkittävä ero tämän tutkimuksen aineistossa oli sopimuksessa sovitun vuokratyösuhteen lyhyys ja päättymisajan avoimuus. Vuokratyösuhde voi olla lyhimmillään vain tuntien mittainen. Tässä aineistossa vuokratyöntekijä oli kuitenkin tyypillisesti ollut kuukausia tai vuosia samassa työpaikassa. Tavallista oli, että vuokratyöpätkät olivat lyhyitä ja niitä jatkettiin toistuvasti, jos työn tarve jatkui. Tyypillistä oli myös se, että vuokratyöntekijällä ei ollut kuvaa siitä, kuinka kauan hän voi jatkaa menossa olevassa vuokratyössä. Tavallisesti vuokratyöntekijä ilmoittautuu halukkaaksi työnantajayrityksen hakuilmoitukseen, jolloin hän tietää minkälaisesta työstä ja työpaikasta on kysymys. Aineistossa useimmat olivat ilmoittautuneet vuokrausyritysten listoille, jolloin heille myöhemmin soitettiin ja tarjottiin tiettyä ”projektia”. Keskustelut käytiin aluksi vuokrausyrityksen ja työntekijän välillä eikä siihen osallistunut se yritys, jossa tuleva työ ja työyhteisö ovat. Vasta asian edettyä pidemmälle, saattoi käyttäjäyrityksen henkilö haastatella joitakin potentiaalisia vuokratyöntekijöitä. 169 Työsopimuksen kohdalla toteutuu ehkä olennaisin poikkeama. Vuokratyöntekijät tekevät sopimuksen muun kuin sen yrityksen kanssa, jossa työ tapahtuu. Sopimuskäytännöt osoittautuivat myös vaihteleviksi. Jotkut tekivät sopimuksen ennen ”keikkaa” ja juuri sen mittaiseksi. Jotkut tekivät sopimukset aina muutamien viikkojen välein jälkikäteen. Kaikilla ei ollut kirjallista sopimusta heidän omien sanojensa mukaan lainkaan. Kaikissa työsuhteen ehdoissa tulisi noudattaa alan työehtosopimuksen mukaisia työsuhteen ehtoja, ellei ole erillistä vuokratyövoimaa koskevaa sopimusta. Tämän tutkimuksen aineistossa tämä ei kuitenkaan aina toteutunut. Palkkauksessa, työajoissa, erilaisissa korvauksissa ja lisissä sekä lomaoikeuksissa oli poikkeamia alalla noudatettaviin sopimuksiin nähden. Esimerkiksi lomat korvattiin lähes kaikille aineistossa olleille vuokratyöntekijöille rahana, jolloin henkinen ja fyysinen palautumisaika olisi pitänyt ottaa palkattomana vapaana. Kun työ oli pääosin pienipalkkaista, ei tähän käytännössä ollut kaikilla mahdollisuutta. Palkat kuluivat elämiseen sitä mukaa kuin ne maksettiin, eikä säästöjä vapaita varten kertynyt. Vuokratyöntekijät eivät olleet osanneet tai uskaltaneet valvoa oikeuksiaan eikä käyttäjäyrityksen luottamushenkilöillä ollut siihen myöskään velvoitetta. Osa kertoi tietävänsä, että jokin asia ei ole mennyt hänen kohdallaan oikein, mutta ei halua ”näyttäytyä hankalana työntekijänä”. Jotkut olivat vaatineet ja saaneet epäkohtiin korjauksia. Yksi oli omien sanojensa mukaan menettänyt vuokratyöpaikkansa ja suhteensa vuokrausyritykseen vaatiessaan itselleen lomia. Vuokratyötä markkinoidaan ja ostetaan ennen kaikkea sen joustavuuden vuoksi. Joustavuuden idea liitetään vuokratyöhön niin kiinteästi, että se ulotetaan koskemaan myös vuokratyöntekijöitä ihmisinä. Heiltä odotettiin jatkuvaa ja loputonta venymistä ja joustavuutta työajoissa, tehtävissä, työn aloittamisissa ja lopettamisissa, uusien työtehtävien lopettamisessa pitämättömyydessä. ja lomien Vuokratyöntekijä on pitämisessä aineiston – tai valossa pikemminkin parhaimmillaan kameleontti, joka muuntautuu nopeasti aina kunkin työpanostarpeen mukaisesti. Myös 170 vuokratyöntekijät itse näkivät asian näin. He tiesivät, että heiltä odotetaan suurta joustavuutta, mutta samalla toivoivat suurempaa ennustettavuutta, jäsentyneisyyttä ja rytmiä työntekoon. Eniten toivottiin parempaa tietoa työn jatkumisesta tulevaisuudessa, systemaattisia lomakäytäntöjä, tietoa työvuoroista hyvissä ajoin etukäteen ja samoja käytäntöjä sairaustapauksissa kuin vakituisillakin. Tärkeimpänä perusteluna oli ensinnäkin se, että he olisivat halunneet voida suunnitella ajankäyttöään ja elämäänsä paremmin, ja toiseksi se, että he kokivat väsyvänsä. Työsuhteiden säätelyä on selkiytetty myös vuokratyön näkökulmasta viime vuosina. Jäljellä on kuitenkin joitakin asioita, jotka toistaiseksi voimassa olevassa palkkatyösuhteessa ja vuokratyösuhteessa ovat toisin. Ne liittyvät osittain työsuhteen sopijaosapuoliin, kun työantajavastuu ja työn tarjoaja ovat eri yrityksiä. Taulukko 20. Normaalin työsuhteen ja vuokratyösuhteen ehtoja. Edut / oikeudet Normaali työsuhde Vuokratyösuhde Työsopimus Tehdään työnantajan Tehdään vuokrausyrityksen kanssa. kanssa (joka on työnantaja). Perehdyttäminen Työnantajan velvollisuus. Käyttäjäyrityksen velvollisuus. Työterveyshuolto Työnantaja järjestää. Vuokrausyritys järjestää. Työaika Säännöllinen työaika, Säännöllinen työaika tai määrätty työsopimuksessa. tarvittaessa työhön kutsuttava. Työnantajan esimies. Vuokrausyrityksen esimies ja Esimies käyttäjäyrityksen esimies. Vuosiloma Palkallinen loma. Palkallinen loma tai palkaton vapaa (lomakorvaus). Äitiysloma Oikeus palata vanhaan Ei työpaikkaa, mihin palata. työpaikkaan. Irtisanomisaika 14 vrk – 6 kk, työsuhteen kestosta riippuen. Ei ole. 171 Vuokrausyritysten edustajien kanta oli se, että vuokrattavaan henkilöön tulisi soveltaa samoja ehtoja kuin asiakasyrityksessä muihinkin samaa työtä tekeviin. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Käyttäjäyrityksen kilpailuttivat vuokrausyrityksiä ankarasti, jolloin työvoiman hinta muodostui keskeiseksi kilpailukeinoksi. Käyttäjäyritykset määrittelivät, mitä haluavat työvoimasta laskua vastaan vuokrausyritykselle maksaa. Tämän tutkimuksen aineistossa maksettava summa kattoi pääsääntöisesti vain palkkakustannukset. Tulospalkkiot maksettiin yhdessä tapauksessa, joitakin henkilöstöetuja muutamassa tapauksessa ja useimmissa ei mitään ylimääräistä. Vuokrausyrityksen neuvotteluvoima yritysten suuntaan on vähäinen. Jos lisäksi tarjolla on työntekijöitä, jotka tyytyvät niukkoihin ehtoihin, on vaikea nähdä syytä, miksi niitä lähdettäisiin parantamaan. Tämän tutkimuksen paljastamat emotionaaliset heijastusvaikutukset ovat kuitenkin työyhteisöjen arjessa pääosin pinnan alla, jolloin niillä ei ole päätöksenteossa helposti mitään sijaa. 4.3. Vuokratyö ja yhteiskuntavastuun sosiaalinen ulottuvuus Tutkimuksen päätteeksi pohditaan vuokratyövoiman käyttöä yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Tarkastelua tehdään Takalan (2000) yhteiskuntavastuuta jäsentävän kehyksen kautta. Sen mukaan yhteiskuntavastuu voi painottua omistajalähtöiseen, sidosryhmälähtöiseen ja laajaa sosiaalista vastuuta huomioivaan ajatteluun. Omistajalähtöinen ajattelu korostaa yrityksen ensisijaista velvoitetta tuottaa omistajien sijoittamalle pääomalle tuottoa. Tämän tutkimuksen valossa voisi väittää, että vuokratyövoiman käyttö tulee perustelluksi ennen muuta omistajien intressien näkökulmasta. Aineistossa oli esimerkkejä siitä, että rekrytointikielto ja samalla syy vuokratyövoiman käyttöön tuli ylimmän johdon taholta, joka joutui kvartaaleittain esittämään omistajia ajatellen positiivisia tulos- ja kehityslukuja. Kynnys kiinteiden tai ainakin huonosti joustavien henkilöstökustannusten kasvattamiseen oli tällöin 172 erittäin suuri. Kasvavien volyymien ristipaineissa vuokratyövoiman käyttö oli hyvä ja joskus myös ainoaksi mahdolliseksi koettu ratkaisu. Omistajien intressitkään eivät kuitenkaan ole homogeenisia. Joillekin sijoittajille lyhyen aikavälin tunnusluvut ovat tärkeimpiä, jolloin esimerkiksi keinotekoinen henkilöstömäärien minimointi vuokratyövoiman avulla voi olla positiivinen asia sijoituksen nopeiden tuotto-odotusten kannalta. Jotkut sijoittajat kuitenkin saattavat odottaa sijoitukselleen luotettavaa kehitystä pitkälle tulevaisuuteen, jolloin pitkäjänteinen ja henkilöstön hyvinvointia, sitoutumista ja osaamista edistävä henkilöstöpolitiikka on tärkeä viesti. Tällöin esimerkiksi tieto siitä, että yritys palkkaa väkeä parin viikon välein uudistettavilla vuokratyösopimuksilla ja erilaisin ehdoin, ei välttämättä olekaan enää positiivinen indikaattori yrityksen vastuullisesta johtamisesta. Tosin yritykset eivät välttämättä raportoi henkilöstöpolitiikkaansa sellaisella tarkkuudella, että sijoittajat saisivat kovin selvää kuvaa siitä, miten yritystä siltä osin johdetaan. Henkilöstöraportissaan esimerkillistä työnantajakuvaa viestivä yritys voi samalla pitää työtehtävissä runsaasti vuokratyövoimaa, jotka eivät pääse osalliseksi esittelemistään henkilöstökoulutuksesta tai työhyvinvointiohjelmista, kannustavasta kattavasta tulospalkkiojärjestelmästä. Jos arvojulistuksessa esitellään yritykselle tärkeänä arvona vaikkapa tasavertaisuus, ei mistään välttämättä ilmene, että yrityksessä saatetaan maksaa samasta työstä ja osaamisesta eri vuokratyöntekijöille sekä vakituiseen väkeen että toisiinsa verrattuna erilaista palkkaa. Sidosryhmälähtöinen yhteiskuntavastuuajattelu korostaa, että yrityksellä on muitakin tehtäviä kuin voiton maksimointi. Tämän ajattelun mukaan yrityksen vastuullinen ja menestyksellinen johtaminen on johtamista, jonka tuloksena yrityksen sidosryhmät tulevat hyvin kohdelluiksi. Lakien noudattaminen ei riitä yhteiskuntavastuun osoittamiseksi vaan siihen liittyy myös eettinen vastuu. Vuokratyövoiman käyttöä perusteltiin aineistossa useampaan kertaan sillä, että sen avulla vakituinen väki voi olla ”turvassa” ja sen avulla yrityksen omia työntekijöitä ei tarvitse uuvuttaa liialla kiireellä eikä ylitöillä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna voi sanoa, että 173 vuokratyövoiman käytön avulla voidaan kantaa parempaa vastuuta omista työntekijöistä. Tämän tutkimuksen aineiston valossa perustelu oli kuitenkin joissain tapauksissa kaksinaismoraalinen, koska samaan aikaan vuokratyövoiman avulla välteltiin omaksi työntekijäksi ottamista ja pahimmillaan siirrettiin yrityksen palkkalistoilla olleita työntekijöitä vuokratyösuhteisiin. Työnantajaorganisaation näkökulmasta vuokratyövoiman käyttö osoittautui monessa mielessä riskittömäksi ja toimivaksi vaihtoehdoksi, ainakin lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna. Monessa tapauksessa työn oli tiedetty jo vuokrauspäätöstä tehtäessä jatkuvan pitkään, jolloin samalla pystyttiin ottamaan huomioon vuokratyöntekijän mahdollinen vakinaistaminen myöhemmin. Vuokrausyrityksen palvelujen käyttö tarjosi kätevän ratkaisun rekrytointiin ja vuokratyösuhde riittävän pitkän testausajan työntekijän kyvyistä ja asenteista varmistumiseen. Vuokraussuhde tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden varmistua työntekijästä perusteellisesti, jopa vuosia ennen vakinaistamista. Vuokratyövoiman käytön riskittömyys konkretisoituu myös sitä kautta, että siitä pääsee heti eroon, kun tuotannon volyymit laskevat. Yhteistoimintalain velvoitusten mukaisia viipeitä ei synny. Henkilöstökustannukset saadaan vuokratyövoiman avulla joustamaan lähes samaan tahtiin kuin myyntitulot vaihtelevat. Laaja sosiaalinen vastuu tarkoittaa yrityksen taloudellista ja moraalista vastuuta yhteiskunnalle. Yrityksen päämääränä nähdään yhteiskunnan hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantaminen, joka tapahtuu voiton tuottamisen avulla. Hieman soveltaen tätä näkökulmaa voisi kysymyksen asettaa niin, että onko vuokratyövoiman käyttö yhteiskunnallisesti sitten etu vai haitta. Henkilöstöpalveluyritysten liiton internet-sivulla sanotaan, että ala on Suomessakin jo merkittävä työllistäjä. Se tarjosi vuonna 2004 työtä 16000 henkilötyövuoden verran, josta vuokrauksen osuus oli 14000 henkilötyövuotta. Kasvua viidessä vuodessa oli tapahtunut peräti 75 %. Alan toimijat perustelevat ilmiön myönteistä yhteiskunnallista merkitystä sillä, että tämä on työtä, joka muuten olisi joko jäänyt tekemättä tai se olisi 174 teetetty ylityönä. Tästä näkökulmasta katsottuna vuokratyö selvästi edistääkin yhteistä hyvää. Uusien työpaikkojen luominen on perusteltavissa monelta suunnalta kiistattomasti hyvänä asiana koko yhteiskunnan kannalta. Jos kynnys henkilöstön palkkaamiseen saadaan vuokratyövoiman kautta madallettua ja raivattua sen avulla jopa tietä työntekijöiden palkkaamiselle vakituisesti, on ilmiöstä selvää hyötyä yhteiskunnallisesti. Henkilöstön työhyvinvoinnin edistämisen kannalta on myös selvää etua siitä, että työmääriä saadaan tasattua tilapäisen kiireavun turvin. Viime vuosien ylityötilastot puhuvat karua kieltä siitä, millä tavalla organisaatioiden henkistä pääomaa tällä hetkellä käytetään (esim. Lehto ym. 2004). On kuitenkin vaikea sanoa, mikä vuokratyöstä on sellaista, joka on aidosti uutta työtä ja mikä on sellaista, joka uusien työntekijöiden palkkaamisen sijasta nyt teetetään vuokratyövoiman varassa. Jälkimmäisessä tapauksessa on kysymys siirtymästä työmuodosta ja työsuhteen muodosta toiseen. Tämän tutkimukseen aineisto antoi vahvistusta siirtymäteorialle. Vuokratyöntekijät tekivät kautta linjan työtä, joka ei ollut tilapäistä, ylimääräistä tai uutta. Jos edellä mainittu siirtymäteoria pitää laajemminkin paikkansa ja valtaa nykyistä enemmän alaa, muodostuu vuokratyövoiman käyttö yhteiskuntavastuun näkökulmasta huomattavasti ongelmallisemmaksi asiaksi. Tämän tutkimuksen aineiston valossa voi väittää, että vuokratyötä tekevät voivat olla monella tavalla heikommassa asemassa kuin vakituisissa työsuhteissa olevat. Toistaiseksi vuokratyötä tekevät opiskelijoiden lisäksi useimmiten vähemmän koulutetut ja matalapalkkaisten alojen työntekijät. Vuokratyössä heidän asemansa voi entisestään heikentyä. Vuokratyö vaatii suurta joustavuutta vuokratyöntekijältä, sisältää epävarmuutta ja tarjoaa helposti eriarvoisen aseman verrattuna yritysten vakituiseen väkeen. Vastineeksi tähän näkökulmaan kiteytti yksi vuokrausyrityksen edustajista vallalla olevaa ajatusta: ”parempi vuokratyö kuin ilman työtä.” Hankalasta yhtälöstä voisi päästä kokonaankin ulos toteamalla, että ”jokainen on oman onnensa seppä”. Yhteiskunnallisesti kuitenkaan tuskin on kenellekään eduksi, jos kahtiajako A- ja B-luokan kansalaisiin tämän ilmiön myötä voimistuu. Tämän tyyppinen jaottelu nousi tämän tutkimuksen aineistossa esiin. Haastateltavat vuokratyöntekijät tekivät puheissaan johdonmukaisesti eroa 175 vakituisten ja vuokrahenkilöiden välillä sekä konkreettisten eriarvoisuudesta viestivien esimerkkien merkityksenantojen että kautta. vaikeammin Pitkään todistettavien jatkuessaan tuntemusten tällainen ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta voi kanavoitua tavalla, joka ei ole eduksi työyhteisöille, yksilölle itselleen eikä yhteiskunnallisesti laajemmin. Kyynistyvä työntekijä voi esimerkiksi heijastaa työympäristössään jo aivan lyhyelläkin aikajänteellä vaikutuksia, jotka voivat näkyä koko työyhteisön työvireen ja työnantajaa kohtaan koetun luottamuksen vähentymisenä. Niistä on lyhyt matka sitoutumisen heikkenemiseen, joka näkyy viime kädessä toiminnan laadussa. Tutkimuksessa esiinnoussut ongelma sovitellun päivärahan pitkittyneistä odotusajoista vuokratyöpestien väliaikoina ei myöskään ole yhteiskunnallisesti aivan mitätön ongelma. Kaikki tutkimuksen osapuolet uskoivat, että vuokratyövoiman käyttö maassamme jatkaa kasvuaan. Jos näin tapahtuu, olisi kaikille osapuolille eduksi, että vuokratyötä tekevillä olisi samat ehdot ja edut kuin samaa työtä tekevillä työtovereillaankin – ainakin, jos heidän asemansa vakiintuu työyhteisössä siinä määrin kuin tämän tutkimuksen aineistossa oli useimmiten tilanne. Tasa-arvoisuuden kokemus vähentäisi jännitteitä erilaisten henkilöstöryhmien välillä samaa työtä tekevien työyhteisöissä ja lisäisi vuokratyön arvoa tekijöidensäkin silmissä. Vuokrausyrityksille ja käyttäjäyrityksille olisi niin ikään eduksi, että vuokratyöstä tulisi aidosti arvostettu vaihtoehto olla mukana työelämässä eikä vain odotushuone vakituisen paikan löytämiseen. Vähimmäisvaatimuksena yhteiskuntavastuiselle vuokratyövoiman käytölle on lopulta se, että vuokratyösuhteissa noudatetaan työsuhdetta sääteleviä lakeja, asetuksia ja työehtosopimusta. Tämä ei tämän tutkimuksen aineiston valossa ole vielä ollenkaan itsestään selvyys. Epäselvyydet eivät myöskään voi tulla selitetyksi sillä, että ala on nuori ja kehittelee vasta toimintatapojaan. Yhteiskuntavastuu toteutuu kaikkina aikoina ja kaikissa tapauksissa silloin, kun se aidosti toteutuu. 176 4.4. Skenaarioita vuokratyön tulevaisuuteen Tutkimuksessa haastateltujen vuokratyömarkkinoilla toimivien osapuolten ajatukset vuokratyöstä ja sen tulevaisuudesta tarjoavat joitakin tarttumapintoja muutamien skenaarioiden hahmotteluun. Ensimmäinen ulottuvuus, jolla vuokratyö kehittyy tulevaisuudessa, on volyymi. Vielä toistaiseksi vuokratyövoiman osuus koko työvoimasta on pieni, arvioiden mukaan 2,3 % (Taloussanomat 2005). Sille on kuitenkin ennakoitu voimakasta kasvua, johon uskoivat myös tässä tutkimuksessa haastatellut. Myös kansainväliset tilastot viestivät sen puolesta, että ilmiö yleistyttyään saattaa jatkaa ainakin jonkin aikaa voimakasta kasvua. Globaalit markkinat lienevät jatkossakin epävarmat ja vaikeasti ennustettavat, joten kynnys palkata ihmisiä pysyviin työsuhteisiin Suomessa voi muodostua entistäkin korkeamman kynnyksen asiaksi. Omistajien tuotto-odotukset eivät ainakaan toistaiseksi ole osoittautuneet yhtään aiempaa kärsivällisemmiksi. Vuokrausyritysten palvelutarjonta ja markkinointi kehittyvät ja kiihtyvät, jolloin saadaan myös synnytettyä uusia tarpeita vuokratyövoiman käytölle. Toisaalta voi tapahtua myös asioita, jotka vaikuttavat vuokratyövoiman käytön kasvua vastaan. Jos ennakoitu työvoimapula monilla aloilla realisoituu, saattaa lisääntyä halu palkata osaajia pysyvään työsuhteeseen. Yritykset saattavat ryhtyä kehittämään työnantajakuvaansa pärjätäkseen työvoimamarkkinoilla ja pyrkivät identifioitumaan sitoutuvina työnantajina. Niiden tietointensiivistyminen voi myös vaikuttaa niin, että strateginen kilpailukeino on nykyistäkin selvemmin henkilöstön aivovoimassa, josta halutaan pitää pitkällä aikajänteellä kiinni. Osaamisen investointikustannukset voivat myös nousta niin suuriksi, että vaihtuvuutta joudutaan vähentämään sitouttamalla henkilöstö tiiviisti työnantajaan. Vuokraustoimintaa leimaavat negatiiviset lieveilmiöt ja julkisuuteen nousseet esimerkit saattavat myös lisätä ennakkoluuloja vuokrausyritysten palveluja kohtaan ja pelkoa yrityskuvallisesta leimautumisesta kielteisellä tavalla. Näistä syistä johtuen vuokratyötä koskeva kasvuennuste ei välttämättä muodostuisikaan kovin voimakkaaksi, vaan vuokratyövoiman osuus pysyisi marginaalisena. 177 Toinen ulottuvuus, jolla vuokratyön tulevaisuutta voidaan ennakoida, on alan toimintamallien ja normiston kehittyminen. Yksi tulevaisuuden vaihtoehto on tilanne, jossa normit ja toimintamallit säilyvät pääosin nykyisellään. Ne tarjoavat paljon mahdollisuuksia teettää työtä halvemmalla ja ilman sitoutumista verrattuna omilla palkkalistoilla oleviin työntekijöihin. Osa käytännöistä saattaisi edelleenkin olla jopa työehtosopimuksen tai lain vastaisia tai ainakin lain hengen vastaisia, mutta valvonnan puutteen ja vuokratyövoiman heikon järjestäytymisen takia vain murto-osa niistä tulisi edelleenkään pinnalle. Vuokratyövoimalla voitaisiin paikata sekä kiirepiikkejä ja muita tilapäisiä tarpeita, mutta sen varassa voitaisiin myös pitkäkestoisesti taata helposti liikuteltava puskuri markkinoiden vaihtelujen varalle. Irtisanomisaikoja ei käytännössä olisi, kuten ei myöskään velvoitetta ilmoittaa työsuhteen kestosta pitkällä aikajänteellä ennakkoon, vaikka se olisi tiedossa. Vuokratyötä voitaisiin käyttää pitkitettynä koeaikana ja käyttää vuokrausyrityksiä rekrytointikanavana. Raskausajan kustannuksia voitaisiin helposti vuokratyösuhteiden avulla karttaa, mikä lisää niiden houkuttavuutta erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Toinen näkymä on sellainen, jossa vuokratyövoiman käytön toimintamalleja ja käytäntöjä on kehitetty sekä vuokraustoimialalla että käyttäjäyrityksissä. Tämän vaihtoehdon puolesta puhuvat sekä alan omat kannanotot käytäntöjen yhdenmukaistamisesta ja kehittämisestä että julkisuudessa esiin tullut keskustelu. Julkisen keskustelun sisältämiä kannanottoja ovat muun muassa vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvan parantaminen lainsäädännön kautta ja keskustelu henkilöstövuokrausliiketoiminnan nykyistä paremmasta valvonnasta. Tämän näkymän mukaan vuokratyövoima tulisi yrityksissä kohdelluksi tasa-arvoisesti muun henkilöstön kanssa mitä tulee palkkaukseen ja muihin työsuhteen ehtoihin. Heillä olisi esimerkiksi irtisanomisaika ja oikeus palkallisiin lomiin. Toistuvissa peräkkäisissä vuokratyösuhteissa olevat työntekijät katsottaisiin toistaiseksi työsuhteessa oleviksi työntekijöiksi vuokrausyrityksiin nähden. Sairaus- ja raskaustapauksissa heitä kohdeltaisiin työelämässä samoin perustein kuin muitakin toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevia työntekijöitä. Pisimmälle vietynä vuokratyöntekijät voisivat olla pysyväisluonteisessa työsuhteessa vuokrausyrityksiin ja heillä olisi 178 vuokrauspestien välisinä aikoina sieltä takuupalkka. Vuokratyö olisi työmarkkinoilla tunnustettu yhtenä mielekkäänä uravaihtoehtona tilapäistöiden tarjonnan ohella. Näistä neljästä tilannekuvauksesta kahdella ulottuvuudella, jotka ovat kasvu ja kehitys, voidaan muodostaa nelikenttä, jonka avulla on mahdollista hahmottaa erilaisia skenaarioita eri näkökulmista (Taulukko 21.). Nämä hahmotelmat osoittavat vain joitakin mahdollisia kehityskulkuja eivätkä pyri ottamaan kantaa siihen, mikä on todennäköistä ja mikä ei. Hahmotelma on tutkimuksen esiin nostaman aineiston virittämä. Kaikille työvoiman vuokrauksen intressiryhmille, joille ilmiön kehitys tulevaisuudessa on merkityksellistä, olisi tarpeellista omien uskomusten jäsentäminen ja mahdollisten tulevaisuuksien hahmottaminen. Ennakointi ei ole mielekästä pelkästään vuokrausyrityksille, käyttäjäyrityksille tai ammattiliitoille. Myös potentiaaliset vuokratyöntekijät voivat osaltaan ennakoida omaa asemaansa tulevaisuuden työelämässä. Konkreettisena esimerkkinä ravintola-ala, jolle suuntautuvat nuoret joutuvat tämänkin tutkimuksen aineiston valossa varautumaan siihen, että tuleva todennäköinen työn muoto on vuokratyö. Omaa asemaa vuokratyön kentässä tai muita elämänvalintoja suhteessa vuokratyön luonteeseen voi ainakin pohtia, jos ei aina ennakoida tai etukäteen tarkasti päättää. 179 Taulukko 21. Vuokratyön mahdollisia kehityssuuntia. Vuokratyövoiman osuus pysyy pienenä Vuokratyövoiman käytön - ongelmat lähinnä toimintamallit ja normit yksittäisten vuokratyöntekijöiden pysyvät nykyisellään ongelmia, joihin puututaan sattumanvaraisesti Vuokratyövoiman osuus kasvaa merkittävästi - yritysten henkilöstöpolitiikka pirstaloituu eri ryhmien osalta ja eriarvoisuus vuokratyöntekijöiden ja muiden välillä kasvaa - tuotannollinen työvoima työllistyy yhä useammin vuokratyösuhteissa, mutta myös muissa tehtävissä vuokraus laajenee - työmarkkinoilla voimistuu jako a- ja b-luokan työvoimaan - vuokratyön ongelmat kohtaavat ammattiliittoja huomattavasti nykyistä enemmän Vuokratyövoiman käytön toimintamallit ja normit kehittyvät ja parantavat vuokratyöntekijöiden asemaa - vuokrausalan kilpailu kiristyy voimakkaasti ja karsii toimijoita -yrityksen vuokraavat työvoimaa lähinnä tilapäisiin tarpeisiin ja siirtyvät ottamaan työntekijöitä omille palkkalistoille - vuokratyöstä tulee arvostettu uravaihtoehto - strategiset kumppanuudet vuokrausyritysten ja käyttäjäyritysten kesken lisääntyvät - vuokrausalalla palvelujaan laajentavat ja kehittävät toimijat menestyvät, osa karsiutuu Kiinnostavan näkökulman tulevaisuuden ennakointiin antoi yksi vuokrausyrityksen edustaja omassa pohdinnassaan. Hän oli havainnut, että se voi olla tulossa myös työntekijöiden joukko, joka ei enää eikä jatkossa olekaan valmis sitoutumaan työnantajaorganisaatioihin. Hänen havaintojensa mukaan ihmiset eivät ole enää yhtä valmiita myymään sieluaan ja elämäänsä työnantajalle kuin ehkä aikaisemmin. Nämä 180 ihmiset valitsevat työn tekemisen omilla ehdoillaan ilman, että ryhtyvät yrittäjiksi. He asettavat yksityiselämänsä asiat etusijalle ja asettavat työn palvelemaan sen tarkoitusperiä. Näille ihmisille vuokratyö tarjoaa loistavan mahdollisuuden. He tekevät työtä silloin kun heille sopii ja silloin, kun sitä tarvitsevat. Vuokratyö on heille helppo tapa työllistyä silloin kun itse haluaa. Tämä näkymä on kiinnostava ajatuksellinen vastapaino meneillään olevalle kehityssuunnalle, jossa sitoutumisen murenemista ovat toimillaan ja päätöksillään osoittaneet usein työorganisaatiot. Jos opportunismi kasvaa selvästi kummallakin puolella, on seurauksena entistä kylmempi markkinatilanne, jossa sekä työnantajat että työntekijät käyvät lyhytjänteistä ja rationaalista kauppaa opportunistisin lähtökohdin. Sitoutumisella ei siinä ole juurikaan sijaa. Haastattelija: Mitä sä sanoisit prosenttiosuutena, kuinka suuri osa nimenomaan on tämmöisii, ketkä haluaakin ja hakeekin vuokratyötä? Vuokrausyrityksen edustaja C: Jännä juttu, mutta se on kasvamaan päin…Voi olla, ihan vaan tietenkin meidän puolelta, sellasta kuvitelmaa, että ihmisistä on otettu niin paljon irti. Että rupee olemaan semmoista niin ku taisteluväsymystä monellakin kenellä on vakituinen työ. Että haluaakin semmoista, vähän kattoo, että oliskos mulle jotain muuta, vai onks tää kaikki tässä. Sitten osa on semmoisia, joilla harrastukset tai joku muu on sellainen, että ne haluu sitten lähtee… Tämä nyt on heittelyä, mutta tunnen ihan konkreettisesti. Että haluu lähtee vaikka skimpaamaan, hiihtopummiksi talvella. Ne tekee vain kesät töitä tai jotain muuta vastaavaa, projektiluonteista.” 181 LÄHDELUETTELO: Alava, Ilkka (1994): Laadullinen tutkimus. 3.painos. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. 3rd Annual CSR Monitor, Environics International, 2002. Carroll, A. B. (1989): Business & Society. Cincinnati. South-Western. Elinkeinoelämän keskusliitto: http://www.ek.fi/henkilostopalvelujen_liitto/tietoa_toimialasta/index.php. Luettu 20.12.2005. Euroopan komission tiedonanto (2002): http://www.holidayonus.com/offer49444.html Frankental, P. (2001): Corporate social responsibility - a PR invention? Corporate Communications: An International Journal 6:1, 18-23. Jacobsen, D.I. (2000). Managing increased part-time: does part-time work imply parttime commitment? Managing Service Quality, 3, 187-200. Juholin, E. (2004a): For Business or the good of all? A Finnish approach to corporate social responsibility. Corporate Governance. 4:3, 20-31. Juholin, E. (2004b): Cosmopolis. Yhteiskuntavastuusta yrityskansalaisuuteen. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu. Junnila, A. (2004): Yritysten yhteiskuntavastuuta kannatetaan – ja se kannattaa. Tietoaika 2004:10, 12-13. 182 Järvinen, R. (toim.) (2004): Yhteiskuntavastuu. Näkökulmia yritysten ja julkisyhteisöjen yhteiskunnalliseen vastuuseen. Tampere University Press. Vammala. Kauhanen, M. (2001). Temporary Agency Work in Finland. Background Document on Temporary Agency Work in Europe. Palkansaajien tutkimuslaitos. Työpapereita 174. Kauhanen, M. (2002): Määräaikaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 69. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. Keskuskauppakamari (2005): Yrityskulttuuri 2004-tutkimus. Yritysten yhteiskuntavastuu 2003. Korhonen, R. (1991): Toimistoalan vuokratyö – vaihtoehtoinen työelämäntapa? Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan opinnäytetyö. Lehto, A-M & Sutela, H. (2004): Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimuksen tuloksia. Tilastokeskus. Helsinki: Edita. Mc Nulty, E. (2004): Johtajat, etiikka ja sääntöjen noudattaminen. Fakta 2004:10, 54. Melchionno, R. (1999): The changing temporary work force: Managerial, professional and technical workers in the personnel supply services industry. Occupational Outlook Quarterly spring. Moilanen (2002). Voimavarat ja elämisen hallinta tyypillisessä ja epätyypillisessä työssä palvelualalla. Työpoliittinen aikakauskirja 45:3, 91-103. Nikkonen, A. (2002): Ravintolamuusikot perinteisinä ja postmoderneina pätkä- ja vuokratyöläisinä. Työpoliittinen aikakauskirja 3. 183 Parjanne, M.-L. (1997): Työmarkkinat murroksessa. Tummavuoren kirjapaino Oy. Vantaa. Pohjanoksa, I. (2003): http://www.ek.fi/henkilostopalvelujen_liitto/tuloksia/yleiset_yhteenvedot_tiedust elusta2004.pdf. Pohjanoksa, I. (2004): http://www.ek.fi/henkilostopalvelujen_liitto/tuloksia/indeks.php. Pohjanoksa, I. & Perkka-Jortikka, K. (2004): Työvoimanvuokraus. Vantaa: Dark Oy. Pusa, O. (1997): Epätyypilliset työsuhteet ja sosiaaliturva. Työn epätyypillistymisen sosiaaliturvalle antamat haasteet. Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus. Qval Oy (2003): Vastuu henkilökunnasta ei ulotu yhteiskuntavastuulliseksi toiminnaksi. Organisaatiotutkimus. Raitanen, P. (2003): Yhteiskuntavastuu yrityskuvan rakentumisessa. Pro gradu – tutkielma. Markkinoinnin laitos. Helsingin kauppakorkeakoulu. Rönni, A. (2002): Työlainsäädännön soveltaminen vuokratyösuhteissa. Yksityisoikeuden laitos, pro gradu. Helsinki: Helsingin yliopisto. Rönni, T. / sd.ym (17.6.2004): Kirjallinen kysymys eduskunnalle 532/2004 vp. Vuokratyöntekijöiden aseman parantaminen. Saarela, P. (2004): Nuorisobarometrit vuosina 1994–2002. Teoksessa Wilska, T.-A. (toim.): Oman elämänsä yrittäjät. Nuorisobarometri 2004. Opetusministeriö. Helsinki. 184 Saukkonen, S. (2005): EK:n työvoimatiedustelu 2004. Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Savola, L. (2001): Yleisesti luullaan… Hyvinvointikatsaus. Staff ok (2003): Vuokratyö lähikuvassa. Forssa: Forssan kirjapaino Oy. Varamiespalveluyhtiöiden asiakaslehti 9. Sutela, H.; Vänskä, H. & Notkola, J. (2001): Pätkätyöt Suomessa 1990-luvulla. Helsinki: Tilastokeskus. Työmarkkinat 1. Sädevirta, M. (2002): Määräaikaiset työsuhteet ja työvoiman vuokraus. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Takala, T. (2000): Nykyajan yrityskansalaisuus. Teoksessa Yrityksen vastuut. Taloudellinen tiedotustoimisto. Helsinki. Takaneva, N. (2003): Ammattilaisia, joustajia vai sivustaseuraajia? Ravintola-alan vuokratyöntekijöiden kokemuksia työyhteisöstä ja työidentiteetistä. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, pro gradu. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Taloussanomat (2005). Vuokratyövoiman käyttö nousi EU:n keskitasolle. 34, 19.2.2005. Talvio, C. & Välimaa, M. (2004): Yhteiskuntavastuu ja johtaminen. Edita Publishing Oy. Helsinki. Teollisuus ja Työnantajat (2001): Yrityksen yhteiskuntavastuu. Työvälineitä itsearviointiin ja oman toiminnan kehittämiseen. 185 Toikka, S. (1999): Vuokratyön kokemiseen vaikuttavat tekijät toimistoalan yrityksessä. Sosiaalipsykologian laitos, pro gradu. Helsinki: Helsingin yliopisto. Työministeriö (1998): Selvitys vuokratyöstä. Neuvottelumuistio 211. Helsinki: Työhallinnon julkaisu. Työsuojelupiiri: http://www.tyosuojelu.fi/fi/vuokratyo. Luettu 20.12.2005. Vesalainen, J. (2002): Kaupankäynnistä kumppanuuteen. Yritysten välisten suhteiden elementit, analysointi ja kehittäminen. Metalliteollisuuden Kustannus Oy. Tampere. Viialainen, M. (2002): Itälaajentumisraportti. Valkealan Painokarelia Oy. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry. Viitala, R. & Mäkipelkola, J. (2005): Työntekijä vuokrattuna - Vuokratyövoiman käytön vaikutuksia työyhteisössä. Työpoliittinen tutkimus. Nro 283. Työministeriö. Ylöstalo, P. (2004): Employment relations in the temporary agency work sector in Finland. Helsingin yliopisto.
