Seinäjoen kirjasto – osa upeaa Aalto
Transcription
Seinäjoen kirjasto – osa upeaa Aalto
Seinäjoen kirjasto – osa upeaa Aalto-keskusta Seinäjoki library – a part of the magnificent Aalto Centre Библиотека города Сейняйоки – часть великолепного центра Алвара Аалто. Alvariania ry. Seinäjoen kaupunginkirjasto−maakuntakirjasto Tämä vihkonen on tehty Seinäjoen Aalto-kirjaston 50-vuotisjuhlavuonna 2015. Alvariania ry. Seinäjoen kaupunginkirjasto−maakuntakirjasto tekstit Markus Aaltonen ja Mervi Heikkilä kuvat Hanna Kotila, Juha Harju ja Kalevi Mäkinen. Kaikkien kuvien ottaja ei ole tiedossa. käännökset englanti: Jenni Gray, venäjä: Tiina Rinta-Jouppi Kiitos Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon museotoimenjohtaja Susanna Tyrväiselle sekä Alvar Aalto –museolle kannustuksesta ja avusta. Kiitokset Alfred Kordelinin säätiön Seinäjoen rahastolle apurahasta. Seinäjoen kirjasto - osa upeaa Aalto-keskusta – Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä pyrkimyksistä rakentaa uusia, ehyitä kaupunkikeskustoja. Pääsääntöisesti ne ovat eri syistä jääneet keskeneräisiksi. Alvar Aaltokin suunnitteli useita keskustoja, joista vain Seinäjoen Aalto-keskus kyettiin toteuttamaan kokonaisuudessaan akateemikon suunnitelman mukaisesti. Tämä Aalto-keskuksen arkkitehtonisen loistokkuuden ohella tekee Seinäjoesta kansainvälisestikin mielenkiintoisen kaupungin. Luetaanhan Aalto vielä tänäänkin maailman huippuarkkitehtien kärkijoukkoon. Alvar Aallon (1898−1976) ura arkkitehtina ja muotoilijana oli poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen, sekä kotimaassa että ulkomailla. Aallon varhaisimmat työt edustavat pohjoismaista klas-sismia. Varsin nopeasti hän omaksui funktionalismin käytännöllisyyden ja tarkoituksen-mukaisen suunnittelun periaatteet. Vaikka hänen puhtaan funktionalismin kautensa työt (Paimion parantola ja Viipurin kirjasto) merkitsivät kansain-välistä läpimurtoa, hän ei pysähtynyt, vaan loi omintakeisen moder-nistisen tyylisuuntauksen. Elä-mänsä aikana Aalto osallistui yli 500 rakennushankkeeseen, joista 400 oli Suomessa. Ulkomaille suunnitelluista 90 hankkeesta toteutui parikymmentä. kuvat: Kalevi Mäkinen Östermyran ruutitehtaan ruutimakasiinista tehty Seinäjoen vanha kirkko oli käynyt pieneksi ja sijaitsi kasvavaan asemanseutuun nähden syrjässä. Suomen Arkkitehtiliiton toivoma yleinen arkkitehtuurikilpailu uudesta kirkosta järjestettiin vuonna 1951. Elettiin aikaa, jolloin papiston tukemat vanhemman polven arkkitehdit ja nuoremmat kiistelivät kirkkojen rakennustyylistä. Seinäjoellakin haluttiin traditionaalista kirkkoa, mutta kilpailuun osallistuneiden 45 arkkitehdin joukosta nostettiin parhaimmaksi jo tuolloin kansainväliseen kuuluisuuteen nousseen, omassa maakunnassa syntyneen Alvar Aallon modernistinen ehdotus ”Lakeuksien risti”. Lakeuden Ristiksi nimetty kirkko valmistui 1960, seurakunta-keskus 1966. Kellotorni kurkot-taa 65 metrin korkeuteen. Kirkon tiilipinta on slammattu valkoiseksi. Kivijalka ja kappeli ovat mustaa graniittia, katto on kuparia. Muodoltaan kirkkosali on katedraali-kirkko, jossa on modernin auditorion ja var-haiskristillisen basilikan piirteitä. Kirkkosalissa on 1200 istuma-paikkaa. Sisätilojen materiaaleja ovat punahonka, marmori ja terrakottatiili. Kuvat: Kalevi Mäkinen ja Minna Hirvelä Kaupungintalo, kuva: Kalevi Mäkinen Myös kaupungintalosta ja sen hallintokorttelista järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka Alvar Aalto voitti. Kaupungintalo valmistui 1962. Aallon kilpailuehdotuksessa kaupungintalokortteli kytkeytyi kirkolliseen keskukseen. Näin syntyi yhtenäinen Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, jonka seinäjokelaiset ovat nimenneet Aaltokeskukseksi. Julkisivu on päällystetty tummansinisillä keraamisilla sauvoilla, jotka erottavat rakennuksen kaupallisista ja yksityisistä rakennuksista sekä korostavat sen ainutlaatuisuutta. Julkisivumateriaalilla ja pylvässalin päällä olevalla veistoksellisella tornilla ilmaistiin myös rakennuksen sisäistä hierarkiaa. Kaupungintalon tärkein tila, valtuuston istuntosali, onkin rakennuksen tornimaisessa osassa. Aalto-keskuksen arvorakennusten (kirkko, kaupungintalo, kirjasto ja teatteri) asemointi poikkeaa ympäröivän asemakaavan koordinaatistosta. Vähäarvoisemmat rakennukset (seurakuntakeskus ja valtion virastotalo) noudattavat kaupallisen keskustan ruutukaavan logiikkaa. Tällä on korostettu Aalto-keskuksen arvoasemaa kaupunkirakenteessa. Kaupunginteatteri Aalto-keskuksen suunnittelija joutui kohtaamaan kolme tilaajaa, seurakunnan, kaupungin ja valtion. Virastotalon rakennutti valtio. Se rakennettiin 1967–1968. Aalto-keskuksen rakennuksista virastotalo on arvoasteikossa muita vähäisempi, koska siltä puuttuu paikallinen identiteetti. Varhaisin suunnitelma teatterista oli mukana jo vuoden 1958 kilpailussa. Aluksi Aaltoa pyydettiin tekemään piirustuksia yhdistetystä teatteri- kongressi- ja konserttitalosta. Rakentaminen lykkääntyi kuitenkin varojen puutteessa. Vuonna 1979 kaupunki pyysi uudet pääpiirustukset rakennuksesta, joka toimisi vain teatterina. Alvar Aalto oli jo kuollut joten suunnitelmat viimeisteli edelleen toiminnassa oleva Aallon arkkitehtitoimisto Elissa Aallon johdolla. Elissa Aalto oli ollut miehensä läheinen työpari koko Aalto-keskuksen rakentamisen ajan. Alkuperäisiin piirustuksiin tehtiin joitakin muutoksia, mm. näyttämötekniikan uudistumisen takia. Rakennus valmistui elokuussa 1987. Julkisivun osalta pyrittiin mahdollisimman uskollisesti seuraamaan Alvar Aallon alkuperäisiä suunnitelmia. Kaupunginkirjasto, kuva: Hanna Kotila Alvar Aalto suunnitteli kaikkiaan 19 kirjastoa, joista 10 on toteutunut. Hänen ensimmäinen kirjastonsa rakennettiin vuonna 1936 Viipuriin. Se sai osakseen kansainvälistä huomiota. Vaikka Viipurin kirjastossa on puritaanisemman funktionalismin ja Seinäjoella pehmeämmän modernismin piirteitä, löytyy näistä ja muistakin Aallon eri vuosikymmenten kirjastorakennuksista hänelle ominaista yhteistä tematiikkaa. Seinäjoen kirjasto valmistui 1965. Kirjaston pelkistettyjä julkisivuja hallitsevat säleikköjen peittämät ikkunanauhat. Säästösyistä rakennustoimikunta poisti pääoven pylväskäytävän. Yleisösisäänkäynnin portaiden kaide on päällystetty graniittilevyin. Kirjasto edustaa ns. vapaamuotoista salikirjastotyyppiä. Lainaustiski sijaitsee keskellä rakennusta ja sen takana on Aallolle ominainen kirjastomonttu eli laskettu lukusali. Pohjapiirustuksessa yhdistyvät toisiinsa valvontaa helpottavan viuhkan ja suorakaiteen muodot. Pohjapinta-ala on 1600 neliötä. Yleisö- ja työtilat olivat pääosin ensimmäisessä kerroksessa, alakerrassa oli varasto- ja näyttelytiloja. Kirjaston rakentamisesta päätettiin Seinäjoen kaupungiksi tulon juhlistamiseksi 1960 ja seuraavana vuonna hyväksyttiin ensimmäiset luonnospiirustukset ja tilaohjelma. Ensimmäiset pääpiirustukset valmistuivat ja hyväksyttiin 1962, mutta valtionapujen vuoksi kaupunginhallitus pyysi Aallon toimistoa pienentämään kirjaston pinta-alaa noin 200 neliötä. Uudet pääpiirustukset hyväksyttiin kesäkuussa 1963 ja jälleen uudet lokakuussa 1963. Erona aiempiin piirustuksiin oli kellarin rakentaminen koko rakennuksen alan laajuiseksi ja rakennuksen nostaminen puoli metriä, jotta saataisiin alakertaan päivänvaloa. Koska kaupunki onnistui ostamaan kirjaston eteläpuolella olevan yksityisen tilan, voitiin lisäksi koko rakennusta siirtää 9 metriä. Näin kapeahkosta aukiosta saatiin todellinen aukio, kansalaistori. Kuva: Juha Harju Alvar Aalto kiinnitti paljon huomiota kirjastojen valaistukseen. Valo ei saanut häikäistä, ei saanut syntyä häiritseviä varjoja mutta valoa oli oltava riittävästi. Seinäjoen kaupunginkirjastossa kirjasalin valaistus on ratkaistu yläikkunanauhan avulla. Ikkunasta tuleva luonnonvalo heijastuu kaarevan heijastuspinnan kautta kirjastosalin ylemmälle tasolle. Liiallinen auringonvalo on suodatettu ikkunan ulkopuolelle kiinnitettyjen vaakasuorien säleiden avulla. Myös lainaustiskille tulee luonnonvaloa tiskin yläpuolella olevista ikkunoista ja lisäksi keinovaloina on tiskin yläpuoliseen ritilään ripustettuja Aallon standardivalaisimia. Alvar Aallon suunnittelemissa rakennuksissa kiintokalusteet ja huonekalut ovat osa kokonaisuutta. Seinäjoen kirjastoa varten suunniteltuja yksityiskohtia ovat mm. lukusyvennyksen kolmikulmaiset pöydät. Niiden liitoskohtiin on kiinnitetty pöytävalaisin, jossa valo suodattuu messinkipuikkojen läpi. Kiinteät kirjahyllyt on rakennettu kahdesta eri puulajista: kirjasalissa materiaalina on oregoninmänty, muissa tiloissa koivuviilu. Aallon kirjastotalo peruskorjattiin ja entistettiin vuosina 2012−2015. Restauroinnista vastasi arkkitehdit Mustonen Oy, arkkitehteina Tapani Mustonen ja Olli Helasvuo. Aallon kirjastotalo on vuosien mittaan ollut paitsi ahkerien lukijoiden suosikkipaikka, myös monenlaisten tapahtumien näyttämö. ”Kun Aallon kirjasto valmistui, tuntui, kuin entisestä tilanahtaudesta olisi päästy muuttamaan palatsiin. Tila tuntui suurenmoiselta juuri kirjastotyön kannalta”, muistelee kirjastotoimenjohtajana vuonna 1965 työskennellyt Ulla Sipponen. Hän pääsi myös kommentoimaan Aallon suunnitelmia. ”Olin silloin niin nuori ja arka, etten uskaltanut juuri muuta sanoa kuin juu ja jaa. Hyvältähän piirustukset näyttivät ja hyvä siitä tuli!” Ulla Sipponen muistelee. Myös asiakkaat ottivat uuden kirjaston omakseen ilolla. ”Kirjastotila oli niin hieno. Se oli upea, valtava paikka. Lempipaikkojani olivat lukusyvennys ja lukusali, jossa käytiin lukemassa ylioppilaskirjoituksiin tai tentteihin. Se hiljaisuus siellä oli aivan ihana.” Hiljaisuuden lisäksi kirjaston asiakas Merja Kosonen muistaa kirjastossa järjestetyn alkuvuosina nuorisolle tanssiaiset. Bändi soitti ja koko kirjastotila oli juhlaväen käytössä. Näyttelyn käsikirjoitus: Markus Aaltonen, TTM, tietokirjailija Mervi Heikkilä, FM, kirjastotoimenjohtaja Lähteet: Merja Kosonen, haastattelu puhelimessa 7.4. 2015 Ulla Sipponen haastattelu puhelimessa 7.4.2015 Markus Aaltonen: Vapaata viivaa – kriipooksia Alvar Aallosta. Vaasa 2012 Jaakko Penttilä: Kaupungin kasvot – Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella. Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen diplomityö 2009. Markku Lahti: Alvar Aalto, kirjojen kehykset Alvar Aalto –museo Seinäjoki library - a part of the magnificent Aalto Centre There are numerous examples all over the world of attempts to build new, uniform town centres. As a main rule, they have been left unfinished for various reasons. Alvar Aalto, too, designed a number of town centres of which only the Aalto Centre in Seinäjoki has been managed to be built in its entirety according to the academician’s design. This, alongside the architectural glamour of the Aalto Centre, makes Seinäjoki an interesting town even on an international level. After all, even today Aalto is regarded one of the top architects in the world. Alvar Aalto’s (1898−1976) career as an architect and designer was exceptionally vast and versatile, both in Finland as well as abroad. Aalto’s earliest works represent Nordic classism. Rather quickly he adopted the practicality of functionalism and the principles of purposeful designing. Despite the fact that the works of his purely functionalist period (Paimio Sanatorium and Vyborg library) brought him an international breakthrough, he did not stop there but created an original modernistic trend. Over the course of his life Aalto participated in more than 500 construction projects, 400 of which were in Finland. Approximately 10 of the 90 projects he designed for overseas were carried out. The old church of Seinäjoki, made of the old Östermyra gunpowder factory gunpowder storage building, had grown small and was peripherally located with regards to the growing station area. As requested by the Finnish Association of Architects, a public architecture competition for the new church was organised in 1951. It was a time when the older architects, supported by the clergy, and the younger generation of architects were debating over the building styles of churches. Seinäjoki, too, was after a traditional church yet Alvar Aalto’s modernistic entry “The Cross of the Plains” was deemed the best out of a total of 45 entries. Aalto, who was born in the same province, had already at this point risen to international fame. The church, named the Cross of the Plain, was completed in 1960 and the parish centre in 1966. The bell tower reaches to the height of 65 metres. The brick surface of the church has been slammed white. The foundation and the chapel are black granite, the roof copper. By form the church hall is a cathedral with traits of a modern auditorium and an early Christian basilica. The church hall has 1200 seats. The materials used in the indoor spaces are red-hearted pine, marble and terracotta brick. Pictures: Kalevi Mäkinen. The Town Hall, picture: Kalevi Mäkinen. An architectural competition was also organised for the town hall and the administrative block – and Alvar Aalto won this, too. The Town Hall was completed in 1962. In Aalto’s entry, the administrative block was adjacent to the church centre. This resulted in a uniform administrative and church centre for Seinäjoki. Locals have named this the Aalto Centre. The facade is covered with dark blue ceramic staffs which separate the building from commercial and private buildings and underline its uniqueness. The facade material and the sculptural tower above the pillared hall were also used to express the hierarchy within the building. The most important space of the town hall, the council chamber, is located in the tower-like part of the building. The positioning of the high-value buildings of the Aalto Centre (church, town hall, library and theatre) differs from the coordination of the surrounding city plan. The lesser buildings (parish centre and the state office building) follow the logic of a commercial block plan. This is a tool used to highlight the value of the Aalto Centre in the city structure. The designer of the Aalto Centre had to work with three ordering parties: the parish, the city and the state. The office building was commissioned by the state. It was built between 1967 and 1968. Of all the buildings in the Aalto Centre, the office building is ranked lower in hierarchy than the others as it has no local identity. Theatre The earliest design for the theatre was already entered in the 1958 competition. At first, Aalto was asked to draw up plans for a combined theatre, congress and concert house. The building process, however, was postponed due to lack of funds. In 1979, the city requested new main designs for a building that would only serve as a theatre. At this point Alvar Aalto had already passed away and thus the plans were finished under the supervision of Elissa Aalto, representing the still-functioning Aalto Architect’s Office. Elissa Aalto had been her husband’s close partner throughout the entire construction process of the Aalto Centre. Some changes were made to the original sketches on account of developments such as new stage technology. The building was finished in August 1987. Aalto’s original facade design was followed as diligently as possible. Library, picture: Hanna Kotila Alvar Aalto designed a total of 19 libraries, 10 of which have been built. His first library was built in Vyborg in 1936. It received international attention. Although the Vyborg library has traits of a more puritan functionalism and the Seinäjoki library ones of softer modernism, both of them as well as the other Aalto library buildings from different decades share a thematic typical of Aalto. The Seinäjoki Library was completed in 1965. The simplified facade of the library is dominated by the strips of windows covered with slats. For money-saving reasons, the building committee removed the arcade at the main entrance. The railing of the stairs at the public entrance is covered with granite panels. The library represents a so-called free-form hall library type. The lending desk is located in the middle of the building and behind it lies a library pit – a lowered reading space – typical of Aalto. The layout combines the forms of a rectangle and a fan, the latter of which makes surveillance easier. The floor area is 1600 square metres. The public and working areas were mainly located on the ground floor whereas the downstairs floor was reserved for storage and exhibition rooms. Picture: Juha Harju The building of the library was decided upon in 1960 to celebrate Seinäjoki becoming a town. The first sketches and the space program were approved of the following year. The first main designs were finished and approved of in 1962 but, due to state aid, the town board asked Aalto Architect’s Office to reduce the library area by approximately 200 square metres. The new main designs were approved of in June 1963 and yet again new ones in October 1963. The difference to the previous sketches was building the basement to extend throughout the area of the building as well as elevating the building by half a metre to allow daylight into the downstairs part. The fact that the town managed to buy the private space south of the library also allowed the entire building to be relocated by 9 metres. This way the narrow square became a true citizens’ square. Alvar Aalto paid a lot of attention to the lighting of the libraries. The light was not to be too bright, there was not to be disturbing shadows but there must be enough light. In Seinäjoki City Library, the lighting of the lending department has been solved with the help of a string of upper windows. The natural light shining through the windows is reflecting through the arching reflection surface to the upper level of the lending department. Excess sunlight has been filtered out by horizontal slats attached to the outside of the windows. Natural light also shines on the lending desk through the windows above and artificial light is produced by the Aalto standard lamps hung onto the grating above the desk. In all buildings designed by Alvar Aalto, the fixtures and furniture are all part of the entity. Details specially designed for the Seinäjoki library include features such as the triangle desks in the reading pit. Their joints are fixed with table lamps on which light is filtered through brass sticks. The solid book cases are built of two different types of wood: Oregon pine in the lending department and birch veneer in the other spaces. (picture: Juha Harju) ”When the Aalto library was finished it felt like we moved to a palace compared to the old, tight space. The space seemed magnificent particularly for library work”, reminisces Ulla Sipponen, who worked as the director of library services in 1965. She was also given the chance to comment on Aalto’s plans. ”At the time I was so young and timid that all I dared to say were comments such as ”yes” and ”is that so”. The plans did look good and it did turn out good!” Ulla Sipponen remembers. Customers also embraced the new library. “The library space was so great. It was a magnificent, huge space. My favourite spots were the reading pit and the reading room where we would go to study for tests and the matriculation examinations. The silence there was just lovely.” In addition to the silence, customer Merja Kosonen remembers a dance that was organised in the library for the young people. There was a band playing and the entire library space was free for the party-goers to use. The exhibition script: Markus Aaltonen, M.Sc.Econ., author Mervi Heikkilä, M.A., director of library services Sources: Merja Kosonen, telephone interview 7.4.2015 Ulla Sipponen telephone interview 7.4.2015 Markus Aaltonen: Vapaata viivaa – kriipooksia Alvar Aallosta. Vaasa 2012 Jaakko Penttilä: Kaupungin kasvot – Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella. Thesis, Tampere University of Technology School of Architecture 2009. Markku Lahti: Alvar Aalto, kirjojen kehykset, Alvar Aalto Museum Библиотека города Сейняйоки – часть великолепного центра Алвара Аалто. В мире можно найти многочисленные примеры усилий по созданию новых целостных городских центров. Как правило, эти центры остались по различным причинам незавершенными. Алвар Аалто спроектировал много различных центров, из которых только центр Аалто города Сейнайоки был осуществлен в полном соответствии с планом академика. С точки зрения архитектуры, центр Аалто делает из Сейняйоки город международного значения. Алвар Аалто является и сегодня одним из лучших архитекторов мира. Карьера Алвара Аалто (1898–1976) в качестве архитектора и дизайнера по формам была исключительно широка и разнообразна и известна, как на родине, так и за рубежом. Ранние работы Алваро Аалто представляют скандинавский классицизм. Особенно быстро он усвоил принципы Хотя его функционализма. работы периода чистого функционализма (Санатории Паимио и Выборгская библиотека) были инновационными международного значения, он не остановился на этом, а создавал свой модернистский архитектурный стиль. За свою жизнь Аалвар Аалто участвовал в более чем 500 строительных проектах, из которых 400 были в Финляндии. За рубежом из запланированных 90 проектов были завершены только двадцать. Старая церковь города Сейнайоки Östermyra была построена, на месте порохового склада. Она была расположена далеко от быстро растущего центра и в то время не вмещала всех прихожан. В 1951 году был организован архитектурный конкурс на строительство новой церкви. Было время, когда духовенство поддерживало архитекторов старшего поколения и архитекторы спорили о новом стиле построения церквей. И в городе Сейнайоки хотели построить традиционную церковь, но среди 45 участников архитекторов конкурса был признан лучшим современный проект того времени ”Лакеуден Ристи” (Крест Равнины). Автором проекта был Алвара Аалто, родившийся в той же провинции, уже в то время достигший международной известности. Строительство церкви, получившей название Крест Равнины, было завершено в 1960 году, а церковный центр - в 1966 году. Высота впечатляющей колокольни составляет 65 метров. Поверхность кирпичных стен церкви покрыта белой штукатуркой. Каменный фундамент и часовня выполнены из черного гранита, крыша выполнена из меди. Форма церковного зала напоминает стиль кафедрального собора с чертами современной аудитории и ранней христианской базилики. Церковный зал рассчитан на 1200 сидячих мест. Материалами интерьера являются сосна, мрамор и терракотовый кирпич. Ратуша Проект мэрии и административного здания Алвара Аалто на архитектурном конкурсе также был признан лучшим. Строительство мэрии города было завершено в 1962 году. В конкурсном проекте Алвара Аалто был предложен единый административный, церковный и культурный центр города Сейняйоки: центр Алвара Аалто. Фасад здания мэрии города покрыт темно-синими керамическими плитками, которые выделяют здание из коммерческих и других построек, и тем самым подчеркивают уникальность здания мэрии. Фасадные материалы и скульптурный сводный потолок в колонном зале подчеркивают внутреннюю иерархию здания. Главный зал мэрии – зал городского совета – расположен в сводной части здания. Центр Алвара Аалто был построен по заказу представителей церкви, города и государства. Здание государственных учреждений было построено в 1967 – 1968 гг. Ранний проект театра был представлен на конкурс архитекторов уже в 1958 году. Первоначально Алвара Аалто попросили сделать комбинированный проект здания, который включал бы в себя театр, зал конгресса и концертный зал. Но осуществление проекта было отложено из-за отсутствия средств. В 1979 году город попросил новый проект здания, которое служило бы только в качестве театра. После смерти Алвара Аалто проект по строительству театра был осуществлен Архитектурной фирмой Аалто под руководством Элиссы Аалто, жены Алвара Аалто. Элисса Аалто и Алвар Аалто тесно сотрудничали во время строительства центра Алвара Аалто. В оригинальный проект были внесены некоторые изменения из-за технологических инноваций. Строительство театра было завершено в августе 1987 года. В фасаде театра пытались следовать оригиналу проекта Алвара Аалто, насколько это было возможно. Алвар Аалто спроектировал 19 библиотек, 10 из которых были построены. Его первая библиотека была построена в 1936 году в городе Выборге. Выборгская библиотека сразу получила международное признание. Хотя в архитектуре библиотеки Выборга отражены черты пуританского функционализма, а в библиотеке Сейняйоки – более мягкие модернистские черты, тем не менее, можно найти в этих и других библиотеках, построенных в разное время, общую тематику, присущую Алвару Аалто. Строительство библиотеки города Сейняйоки было завершено в 1965 году. В фасаде библиотеки доминируют окна, покрытые жалюзийными решетками. По экономическим причинам строительный комитет удалил из проекта колонный коридор главного входа. Перила лестниц у главного входа покрыты гранитными плитками. Библиотека представляет, так называемый, стиль библиотеки открытого зала. Кафедра регистрации находится в середине здания, а за ней ”библиотечная яма” или читальный зал присущий архитектуре Аалто. Из плана первого этажа здания видно, что формы веера соединяются с прямоугольными формами. Площадь библиотеки составляет 1600 квадратных метров. Общественные и рабочие пространства находятся на первом этаже, а на нижнем этаже был склад и выставочный зал. В честь празднования получения статуса города Сейняйоки в 1960 году, было принято решение о строительстве городской библиотеки. В следующем году был утвержден первый проект строительства. Основные чертежи были выполнены и утверждены уже в 1962 году, но из-за проблем с государственными субсидиями город попросил у архитектурного бюро Аалто уменьшить площадь библиотеки примерно на 200 квадратных метров. Новые чертежи были утверждены в июне 1963 года и следующие в октябре 1963 года. В отличие от предыдущих чертежей, строительство подвала должно быть по периметру всего здания. Согласно новым чертежам, здание было приподнято на полметра, для того чтобы получать дневной свет и в подвальный этаж. В связи с покупкой городом земельного участка на южной стороне библиотеки, была возможность переместить здание на 9 метров. Таким образом, из узкой площадки получили настоящую Гражданскую Площадь, которая располагается между зданиями библиотеки и мэрии. Алвар Аалто уделял большое внимание освещению библиотек. Свет не должен ослеплять и не вызывать мешающие тени, но при этом света должно быть достаточно во всех направлениях. В городской библиотеке Сейнайоки освещение зала книг решается с помощью ряда верхних окон. Естественный свет из окон отражается через изогнутую поверхность на верхний уровень библиотечного зала. Чрезмерный солнечный свет фильтруется при помощи горизонтальных жалюзийных решеток, прикрепленных к внешним сторонам окон. Кроме того, на кафедру регистрации распространяется естественный свет из верхних окон и дополнительное освещение из стандартных светильников Аалто. В зданиях, спроектированных Алваром Аалто, вся мебель является частью проекта. В читальном зале находятся столы треугольной формы, специально разработанные для библиотеки города Сейняйоки. В местах присоединения частей столов установлены настольные лампы, свет от которых фильтруется через латунные трубки. Книжные полки изготовлены из двух различных пород дерева - сосны и березы. В зале книг полки изготовлены из орегонской сосны, в других помещениях из березового шпона. Директор библиотеки в 1965 году Улла Сиппонен вспоминает: "Когда строительство библиотеки Аалто было завершено, казалось, что мы переехали из бывшей тесной библиотеки в настоящий дворец. С точки зрения работников библиотеки, здание казалось превосходным". Она также имела честь комментировать проект библиотеки Аалто в начальной стадии. Далее Улла Сиппонен вспоминает: "Я была очень молодая и робкая, не смела сказать больше, чем просто ”да и да”. Рисунки выглядели хорошо, и на деле мы получили хорошую библиотеку!” Читатели также приняли новую библиотеку с радостью. "Библиотека была так прекрасна. Это было великолепное, огромное место. Мои любимые места были ”читальная яма” и читальный зал, где готовились к экзаменам и, где царила замечательная тишина. Посетитель библиотеки Меря Косонен вспоминает, что в первые годы существования новой библиотеки там проводились танцы для молодых и вся библиотека, была в их распоряжении. Сценарий выставки: Маркус Аалтонен, Магистр, писатель Мерви Хейккила, Магистр, директор библиотеки Источники: Mеря Косонен, интервью по телефону 7.4.2015 Улла Сиппонен интервью по телефону 7.4. 2015 Markus Aaltonen: Vapaata viivaa – kriipooksia Alvar Aallosta. Vaasa 2012 Jaakko Penttilä: Kaupungin kasvot – Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella. Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen diplomityö 2009. Markku Lahti: Alvar Aalto, kirjojen kehykset Alvar Aalto –museo