Rakennuksen rungon suunnittelu I

Rak-43.240
Rakennuksen rungon suunnittelu
Väestönsuojat asuin- ja liikerakennuksissa
Veli-Ville Rajasuo
Markus Suutarinen
Sisällysluettelo
1. Johdanto...................................................................................................................................... 3
2. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ........................................................................................ 3
3. Käsitteet...................................................................................................................................... 3
4. Väestönsuojaluokkien pinta-alavaatimukset ................................................................................ 4
5. Väestönsuojan sijoittaminen........................................................................................................ 5
6. Väestönsuojan tilat ...................................................................................................................... 5
6.1. Suojatila ............................................................................................................................... 6
6.2. Sulkutila ............................................................................................................................... 6
6.3. Väestönsuojan normaaliaikainen käyttö................................................................................ 6
7. Kulkureitit................................................................................................................................... 7
7.1. Suojaantuloreitti ................................................................................................................... 7
7.2. Poistumisreitit ...................................................................................................................... 8
8. Paloturvallisuus........................................................................................................................... 8
9. Väestönsuojan rakenteet.............................................................................................................. 8
9.1 Ympärysrakenteet.................................................................................................................. 9
9.2 Sisärakenteet ......................................................................................................................... 9
9.3 Sirpalesuojaus ..................................................................................................................... 10
9.4 Säteilysuojaus...................................................................................................................... 11
9.5 Rakenteiden paksuuksia ...................................................................................................... 11
10. Väestönsuojan kuormitukset ja mitoitus .................................................................................. 12
11. Ilmanvaihto ............................................................................................................................. 15
12. Vesi- ja viemärilaitteisto.......................................................................................................... 16
13. Sähkö- ja telelaitteet ................................................................................................................ 17
14. Rakentaminen ......................................................................................................................... 17
14.1 Väestönsuojaa koskevat rakennuslupapaperit..................................................................... 17
14.2 Rakentamistavat ................................................................................................................ 17
15. Lähteet .................................................................................................................................... 19
1. Johdanto
Väestönsuojelujärjestelmän suunnittelussa ovat oleellisia tekijöitä suojelun uhkakuva, suojaustaso
sekä suojarakentamisen kustannukset. Väestönsuojien suojaustasoa ja luokitusta määriteltäessä
eräänä perusperiaatteena on ollut se, että kaikki suojat ovat mahdollisimman samanarvoisia
tappioriskien kannalta. Isot suojat on tehtävä vahvemmiksi, koska pommi osuu niiden suuremman
pinta-alan johdosta todennäköisemmin niihin kuin pienempiin suojiin. Tämä periaate kuitenkin
pätee vain mekaanisiin vaikutuksiin ja esimerkiksi kemiallisten aseiden käytön johdosta syntyvien
kaasuriskien ja mikrobihyökkäysten osalta ovat sekä pienet että suuret suojat samanlaisessa riskissä.
Väestönsuojan perusvaatimuksena on, että sen tulisi suojata radioaktiivista säteilyä,
myrkyllisiä aineita, rakennesortumia ja asevaikutuksia vastaan. Asevaikutuksilla tarkoitetaan
tavanomaisten aseiden paine-, sirpale-, tärähdys-, ym. vaikutuksia. Suojien luokittelun mukaisesti
S1-, S3- ja S6- luokan suojille on lisävaatimus, jonka mukaan niiden tulee kestää luokasta riippuen
100, 300 tai 600 kPa:n (1, 3 tai 6 barin) paineaallosta syntyvät kuormitukset. Tällaisten
kuormitusten katsotaan olevan esimerkiksi ydinräjähdyksissä syntyviä pitkiä
paineaaltokuormituksia.
Asevaikutuksien lisäksi on väestönsuojien suunnittelussa huomioitava mahdollinen,
pitkäaikainen oleskelu suojassa. Radioaktiivinen laskeuma edellyttää pisimpiä suojautumisaikoja:
jatkuva suojassaoloaika 2 – 3 vrk. ja kokonaissuojautumisaika 10 – 14 vrk. Väestönsuojan
tarkoituksena ei ole luoda mukavia olosuhteita kriisin aikana, vaan mahdollistaa pitempiaikainen
suojautuminen siedettävissä olosuhteissa. Näin ollen vaaditaan oleskelun turvaavilta laitteilta
ehdotonta käyttövarmuutta. Väestösuojan ilmanvaihdon onkin oltava riippumaton ulkopuolisesta
sähkön saannista.
2. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus
Väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta säädetään Pelastuslaissa 468/2003 ja
Pelastustoimiasetuksessa 857/1999. Uudisrakentamiseen liittyvät velvoitteet ovat tontti- ja
rakennuspaikkakohtaisia. Ne määräytyvät rakennuksen sijainnin ja koon mukaan siten, että
väestönsuoja on rakennettava, jos rakennuksen kerrosala on vähintään 600 m2 ja jossa asutaan tai
työskennellään pysyvästi. Ennen väestönsuojan suunnittelua selvitetään onko alue jota rakennetaan
suojelukohdetta tai muuta aluetta. Rakennuksille, myös useilla tonteilla oleville rakennuksille
voidaan rakentaa yhteissuojia. Suojan ei tarvitse olla samalla tontilla kuin ko. rakennus tai
rakennukset. Toiselle tontille rakennettavaa väestönsuojaa varten perustetaan toiselle tontille
rakennusrasite, Maankäyttö- ja rakennuslaki YM1 – 21107.
Rakennusvalvontaviranomainen voi myöntää poikkeuksia väestönsuojalle asetetuista
vaatimuksista perustellusta syystä joka voi olla mm. väestönsuojan tavallista korkeammat
rakentamiskustannukset suhteessa asianomaisen rakennuksen rakentamiskustannuksiin tai samalle
tontille tai rakennuspaikalle aikaisemmin rakennettujen suojapaikkojen määrä. Lääninhallitus voi
yksittäistapauksissa myöntää vapautuksen pelastustoimilaissa säädetystä väestönsuojan
rakentamisvelvollisuudesta.
3. Käsitteet
Varsinainen suojatila
Kerrosalan tai henkilömäärän perusteella laskettu väestönsuojan laskennallinen oleskelutilan ala.
3
Suojaluokka
Väestönsuojat jaetaan K-, S1-, S3- ja S6-luokkiin varsinaisen suojatilan pinta-alan sekä niiden
kestämän paineaallon mukaan. K-luokan väestönsuojan tulee kestää 0,25 barin kuormitus, S1luokan 1 barin kuormitus, S3-luokan 3 barin kuormitus ja S6-luokan 6 barin kuormitus.
Väestönsuojan laskennallinen henkilömäärä
Henkilömäärä määräytyy joko jakamalla varsinaisen suojatilan pinta-ala mitoitusperusteena olevalla
alalla 0,75m2 tai teollisuus-, tuotanto-, varasto-, opetus- ja hoitoalan rakennuksissa työskentelevien
tai oleskelevien henkilöiden määrän mukaan.
Väestönsuojan ympärysrakenteet
Väestönsuojaan kuuluvat tiloja rajoittavat, painekuormia vastaanottavat ympärysseinä, katto ja
lattia.
Sortuma-alue, sortumakuorma
Sortuma-alueella tarkoitetaan aluetta, joka ulottuu rakennuksen uloimmista kantavista osista
etäisyydelle joka on 1/3 rakennuksen korkeudesta. Sortumakuorma on arvioitu kuorma, joka syntyy
rakennuksen sortuessa. 25 kN/m2 vastaa noin viisikerroksisen rakennuksen aiheuttamaa
sortumakuormaa.
Samaan suojaryhmään kuuluvat väestönsuojat
Väestönsuojat, joiden välinen etäisyys on alle 20m.
Suojelukohde
Pelastustoimesta vastaava ministeriö voi määrätä suojelukohteeksi asutus-, teollisuus-, liikenne- tai
muun niihin verrattavan keskuksen, koko kunnan alueen tai osan siitä (Pelastuslaki 468/2003, 59 §).
Suojelukohteet on lueteltu Sisäasiainministeriön päätöksessä suojelukohteista.
4. Väestönsuojaluokkien pinta-alavaatimukset
Väestönsuojan mahdollinen kokonaispinta-ala on 15,7 m2, sillä varsinaisen suojatilan lisäksi siinä
on oltava 0,7 m2 käymälätila, 2m2 tilaa ilmanvaihtolaitteistolle ja 1m2 varavesisäiliölle. Varsinaisen
suojatilan vähimmäispinta-alavaatimus on 12 m2. Jokaista henkilöä varten varataan varsinaista
suojatilaa 0,75 m2. Seuraavassa taulukossa on esitetty eri suojatyyppien suuruudet ja suurimmat
henkilömäärät.
4
Taulukko 1. Väestönsuojaluokkien mukaiset pinta-alat ja henkilömäärät.
K-luokka,
suojelukohde
K-luokka, muu alue
K-luokka, peruskorjattu
rakennus
S1-luokka,
suojelukohde
S1-luokka, muu alue
S3-luokka,
suojelukohde
S3-luokka, muu alue
S6-luokka,
suojelukohde
(kalliosuoja)
S6-luokka, muu alue
(kalliosuoja)
Varsinainen suojatila,
enintään m2
20
Laskennallinen
henkilömäärä
26
180
180
240
240
90
120
360
450
480
600
450
3600
600
4800
3600
4800
Lisäksi asetuksissa on määrätty, että väestönsuojan varsinaisen suojatilan pinta-ala on vähintään
kaksi prosenttia rakennuksen yhteenlasketusta kerrosalasta. Teollisuus-, tuotanto- ja
kokoontumisrakennusten sekä varastotilojen osalta suojatilan pinta-alan on oltava vähintään yksi
prosentti kerrosalasta. Edelleen rautatieasemien, lentoasemien ja linja-autojen keskusasemien
väestönsuojien täytyy olla riittävän suuria, jotta niissä on tilaa sekä henkilökunnalle että arvioidulle
keskimääräiselle matkustajamäärälle.
5. Väestönsuojan sijoittaminen
Väestönsuoja sijoitetaan keskeisesti rakennuksessa tai rakennusryhmässä sijaitsevien oleskelu- ja
työpaikkojen suhteen. Se voidaan sijoittaa maan alle tai maan pinnalle. Pyrkimyksenä on, että maa
ja rakennuksen rakenteet suojaavat sitä mahdollisimman hyvin. Väestönsuoja on pyrittävä
sijoittamaan pohjaveden keskikorkeuden yläpuolelle. Jos suoja kuitenkin on sen alapuolella, se
täytyy varustaa vuotovedenpoistolaitteilla. Rakennukseen voidaan sijoittaa useita väestönsuojia, tai
rakennuksilla voi olla yhteisiä väestönsuojia. Väestönsuoja voidaan sijoittaa esimerkiksi
asuntoalueella korttelin yhteisrakennukseen.
Väestönsuoja suositellaan sijoitettavaksi niin, että kuljettava matka rakennuksen ulkoovilta väestönsuojaan on suojelukohteessa enintään 250 m ja muulla alueella enintään 500 m.
Väestönsuojaa sijoitettaessa on otettava huomioon ympäröivien tilojen vaarallisuus normaaliajan ja
poikkeusolojen mukaan. Jos rakennuksessa on suurta vaaraa aiheuttavia tekijöitä, suoja sijoitetaan
erilleen tai muuhun rakennukseen.
6. Väestönsuojan tilat
5
6.1. Suojatila
Suojatila käsittää yhden tai useampia suojahuoneita. Jos suojan varsinainen suojatila ylittää 90 m2,
väestönsuoja on jaettava suojahuoneisiin. Suojahuoneita ei saa tehdä epäkäytännöllisen
mutkikkaiksi tai kapeiksi. Suunnitelmissa on otettava huomioon, että suoja voidaan poikkeusoloissa
jakaa majoitusosaan sekä oleskeluosaan. Väestönsuojan sisäiset seinät voivat olla myös
kevytrakenteisia. Ne voidaan rakennustyön yhteydessä jättää tekemättä, mutta niiden paikat
esitetään piirustuksissa ja merkitään lattiaan.
Suojatilan huonekorkeuden tulee olla ainakin 2,3 m. Vähäisiltä osin kuten palkkien ja
kanavien kohdalla, suojatilan vapaa korkeus saa olla pienempi, mutta ei kuitenkaan alle 2,0 m.
Seinän tai pilarin vierellä voi huonekorkeus laskea alle kahden metrin, mutta varsinaiseen
suojatilaan ei kuitenkaan lasketa 1,6 metriä matalampaa osaa.
Suojatilassa sijaitsevia ilmanvaihtolaitteistoja ja suojan varusteita varten on
rakennettava suojahäkki tai muu vastaava suojaus. Suojatilassa tulee olla sulkuteltta, jos sen pintaala varsinaisen suojatilan osalta ylittää 20 m2. Suojassa tulee olla 1 käymälä suojatilan alkavaa 20
m2 kohti ja vastaavasti tilaa varavesisäiliölle 1 m2 alkavaa 1000 litraa kohti. Varsinaiseen
suojatilaan täytyy lisäksi varata paikka keittiölle (2 m2) sekä jäteastioille (15 litraa/m2 varsinaista
suojatilaa).
6.2. Sulkutila
Väestönsuojat, joiden varsinainen suojatila on suurempi kuin 20 m², täytyy varustaa sulkuteltalla tai
sulkuhuoneella, joka estää vaarallisia aineita sisältävän ulkoilman pääsyn väestönsuojaan suojaovea
avattaessa. S1-luokan suojissa on väestönsuoja varustettava aina sulkuhuoneella tai – teltalla.
Tällaisen sulkuhuoneen vapaa pinta-ala täytyy olla vähintään 4 m2. K – luokan suojissa suojatilan ja
sulkuhuoneen välinen seinä saa olla kevytrakenteinen. S1 – luokan suojissa suojatilan ja
sulkuhuoneen välisen seinän tulee olla kaasutiivis.
Sulkuhuone tehdään yleisiin väestönsuojiin, kuten asemille, ja sellaisiin
suojelukohteissa oleviin suojiin, joihin henkilöitä tulee yli 250 m suojautumismatkan päästä ja
muulla alueella yli puolet henkilöistä tulee kauempaa kuin 500 m päästä. Sulkuhuone tarvitaan
myös toiminnallisissa suojissa, joita ovat mm. kriisiajan johtokeskukset, laitesuojat sekä
hoitolaitosten suojat ja lääkintätilat. Sulkuhuoneen lattia on teräshierretty ja seinä- ja kattopinnat
maalattu, jotta ne ovat pesunkestäviä ja helposti puhdistettavia. Sulkuhuoneeseen asennetaan
vesipiste, pesuallas ja lattiakaivo.
Suojissa, joissa ei ole sulkuhuonetta, yhden suojaoven kohdalle suojan sisäpuolelle
varataan vähintään 2,5 m2 tilaa sulkuteltalle, joka esitetään väestönsuojapiirustuksissa. Sulkuteltta
asennetaan väestönsuojakäyttöön siirryttäessä paikalleen suojaoven sisäpuolelle. Tällä alueella pitää
lattian olla tasainen. Katossa ja seinissä ei saa olla sulkuteltan pystyttämistä haittaavia putkijohtoja,
kanavia tai valaisimia eikä suojan viemärin sulkuventtiiliä saa sijoittaa sulkuteltalle varatulle
alueelle.
6.3. Väestönsuojan normaaliaikainen käyttö
Väestönsuojaa voidaan käyttää tilana, joka voidaan kunnostaa vuorokauden kuluessa käytettäväksi
väestönsuojana. Normaaliajan käyttö tulisi kuitenkin olla sellaista, että suojakäyttöön siirryttäessä
kahdessa tunnissa noin puolet väestönsuojan pinta-alasta on otettavissa suojakäyttöön. Kiinteitä
6
laitteita ja rakenteita ei tarvitse purkaa väestönsuojakäyttöön siirryttäessä. Nämä osoitetaan
väestönsuojapiirustuksessa.
Väestönsuojaa voidaan normaaliaikana käyttää esimerkiksi seuraavanlaisissa
tarkoituksissa: Kokous-, kerho- ja askartelutilana, kuntosalina ja urheilutilana, urheiluväline- tai
irtaimistovarastona, lähi- tai käsiarkistona, sosiaalitiloina tai näyttely-, esittely- ja kurssitilana.
Väestönsuojaa ei voi käyttää päätearkistona eikä sellaisena arkistona, jossa on arkaluonteista
aineistoa. Varastointi, josta tilaan jää hajuja, ei ole sallittua, kuten käyttö jätehuoneena tai
maalivarastona.
7. Kulkureitit
7.1. Suojaantuloreitti
Suojaantuloreitin on oltava mahdollisimman helppokulkuinen. Suojaantuloreitin suunnittelun
tärkeimpänä kriteerinä voidaan pitää nopeaa suojaan pääsyä. Täten tarpeettomia mutkia ja portaita
on vältettävä. Myös liikuntakyvyttömien henkilöiden liikkumiseen ja liikutteluun on syytä kiinnittää
huomiota. Väestönsuojaan voi olla useampiakin suojaantuloreittejä. Toisaalta useammalla suojalla
voi olla myös yhteinen suojaantuloreitti. Suojaantuloreittiä mitoitettaessa on otettava huomioon
suojautuvien henkilöiden lukumäärä sekä todennäköiset saapumissuunnat. Suojaantuloreitin
leveyden tulee olla riittävän suuri käyttäjämäärään nähden. Suojaantuloreitin varrelle voidaan
sijoittaa opaste, kuva 2.
Taulukko 2. Suojaantuloreitin leveys.
Varsinainen suojatila m2
K – luokan väestönsuoja
- 20
20 – 180
S1 – luokan väestönsuoja
20 – 180
180 – 270
270 – 360
Kuva 1. Väestönsuojakyltti.
Kulkureitin leveys m
Vapaa ovileveys m
0,9
1,2
0,9
1,2
1,2
1,6
2,0
1,2
1,2
1,8
Kuva 2. Väestönsuojaopaste.
7
7.2. Poistumisreitit
Väestönsuojassa tulee olla sisääntuloreitin lisäksi vähintään yksi hätäpoistumisreitti. Väestönsuojan
poistumisreittejä ovat hätäpoistumisaukko, hätäpoistumiskäytävä ja vahvistettu kulkureitti.
Poistumisreitit suunnataan toisistaan eri suuntiin. Jos suojassa on kaksi tai useampia suojahuoneita,
poistumisreitit sijoitetaan lähteviksi eri suojahuoneista. Kahdesta tai useammasta väestönsuojasta
voi olla yhteinen poistumisreitti. Päällekkäin olevista suojista kummastakin on oltava oma
poistumisreitti. Poistumisreitti saa kuitenkin olla osittain tai kokonaan yhteinen kahdelle tai
useammalle suojalle.
Hätäpoistumisaukko on vähintään 600 x 800 mm suuruinen kulkuaukko, joka
varustetaan suojasta käsin avattavalla, sisäänpäin saranoidulla luukulla. Aukon standardimitat ovat
600mm x 800mm ja 700mm x 1200mm. Hätäpoistumisaukko sijoitetaan yleensä ympärysseinän
yläosaan. Jos hätäpoistumisaukko johtaa hätäpoistumiskäytävään, voidaan se tällöin sijoittaa
ympärysseinän alaosaan. Hätäpoistumisaukon ulkopuolelle on tehtävä tikkaat, jos aukon alareuna
on yli 2 m korkeudella maasta tai lattiasta. Aukon sisäpuolelle on vastaavasti tehtävä tikkaat, jos
aukon alareuna on 1,5 m korkeudella. Mikäli hätäpoistumisaukko johdetaan maanpinnan
alapuolelle, ei aukon alareuna saa olla yli 2 m syvyydessä. Maan täytyy olla helposti kaivettavaa ja
jäätyminen täytyy estää routasuojauksella.
Hätäpoistumiskäytävä tehdään väestönsuojasta mahdollisuuksien mukaan sortuman
ulkopuolelle ulottuvaksi maan päälle tai alle. Hätäpoistumiskäytävän pystysuoriin osiin asennetaan
kiinteät tikkaat joiden puolaväli on 400mm ja ulkonema seinästä 200 … 250mm.
Hätäpoistumiskäytävän rakenteet mitoitetaan tavanomaisten kuormitusten lisäksi 25 kN/m2
sortumakuormalle.
Vahvistettu kulkutie alkaa suojaovelta ja päättyy rakennuksen ulkoseinälle.
Vahvistettu kulkutie tehdään rakennuksen normaaleja rakenteita vahvistamalla siten, että se kestää
sortumakuorman 25 kN/m2.
8. Paloturvallisuus
Väestönsuojan palo-osastointitarve määräytyy sen normaaliajan käyttötarkoituksen ja palokuorman
perusteella. Väestönsuoja muodostetaan yleensä omaksi palo-osastokseen tilan tarpeen,
väestönsuojan koon ja käyttötarkoituksen perusteella. Väestönsuojan ympärysrakenteiden
palonkestoaika on yleensä riittävä, mutta väestösuojan suojaovi ei ole palo-ovi. Tämän vuoksi
osastoidun väestönsuojan normaaliajan käyntiovena on osastoiva ovi. Normaaliajan ilmanvaihtoon
käytettävässä hormissa tulee olla palonrajoitin.
Väestönsuojan savunpoisto järjestetään hätäpoistumisaukon, -käytävän tai luukun
kautta. Savunpoistoa järjestettäessä otetaan huomioon väestönsuojan koko, muoto ja palokuorma.
Savunpoistoon tarkoitetun HS – luukun on oltava normaaliaikana auki – asennossa ja aukko on
varustettava ulkoa avattavalla luukulla. Muussa tapauksessa se voi olla suljettu.
9. Väestönsuojan rakenteet
Väestönsuojan rakenteet muodostuu ympärys- ja sisärakenteista.
8
9.1 Ympärysrakenteet
Väestönsuojan ympärysrakenteilla tarkoitetaan suojaan kuuluvia tiloja rajoittavia, kuormituksia
vastaanottavia ympärysseiniä, kattoa ja lattiaa. Suojan ympärysrakenteet voivat muodostaa osan
rakennuksen rungosta. Ympärysrakenteet voivat olla teräsbetonisia tai enintään 20 m2:n K-luokan
väestönsuojassa teräksestä valmistettuja.
Suojan ympärysrakenteisiin ei saa tehdä liikuntasaumoja kuin ainoastaan
rakennepiirustuksissa osoitettuihin paikkoihin. Rakennuksen muun rakenteen vaatimat
liikuntasaumat on siis sijoitettava väestönsuojan ulkopuolelle. Kuitenkin jos kahden tai useamman
väestönsuojan ympärysseinät koskettavat toisiaan on niiden väliin jätettävä liikuntasauma.
Liikuntasaumojen vaikutus on otettava huomioon suojan ulkopuolelle vaadittavien rakenteiden
mitoituksessa. Teräsbetonisiin rakenteisiin ei saa myöskään tehdä työsaumoja kuin ainoastaan
rakennepiirustuksissa esitettyihin paikkoihin, jotta suojan lujuus ja tiiveys eivät saumojen kohdalla
heikkene. Tarpeen vaatiessa on kuormitusten aiheuttamat rasitukset sauman kohdalla otettava
kokonaan raudoitukselle.
Jos väestönsuojan rakentaminen kallion sisään kokonaan tai osittain on mahdollista,
on se suojauksen kannalta edullisin vaihtoehto. Kallio voi tällöin toimia suojan ympärysrakenteena
tai ainakin osana sitä. Seinäpinnat voidaan ruiskubetonoida tai verhota tärähdyksen kestävällä
kankaalla, joka ei estä lämmön johtumista suojan ilmasta kallioon. Ympärysrakenteita korvaavan
kallion on oltava tiivistä ja lujaa. Jos väestönsuoja tehdään kallioon rajoittuvaksi, on teräsbetoniset
ympärysrakenteen osat kiinnitettävä lujasti ja tiiviisti.
Väestönsuojaa rakennettaessa kallioon osittain tai kokonaan, on teräsbetonisten osien
liitokset kallioon mitoitettava ottaen huomioon ympärysrakenteiden mitoituskuormista aiheutuvat
tukireaktiot kokonaisuudessaan. Liityntäsaumat on aina kuitenkin vahvistettava tärähdystä vastaan
ankkuroimalla suojan kaikki kantavat teräsbetonirakenteet kallioon. Liittymiskohdat on tiivistettävä
injektoimalla tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kallioon väestönsuojaa rakennettaessa ei K- ja S1- luokan suojilla ole
mitoituksellisesti eikä rakenteellisesti suuriakaan eroja. Esimerkiksi liityntäsaumojen
vahvistuksessa käytettävien harjatankojen halkaisija d on molemmissa vähintään 20 mm.
Harjatankojen välinen etäisyys on K-luokan suojissa 1000 mm ja S1- luokan suojissa 500 mm. Kluokan suojalle annetaan ohjeita mm. katon paksuudelle, jonka tulisi olla puolet luolan leveydestä,
kuitenkin vähintään kolme metriä. Väestönsuojan rajoittuessa kallioon, on suojan rakentaminen
elementtirakenteisena luvallista.
9.2 Sisärakenteet
Kaikki suojan kantavat sisärakenteet sekä K- että S1- luokan suojissa on tehtävä teräksestä tai
teräsbetonista. Muurattuja tai muita huonosti tärähdystä kestäviä rakenteita ei saa käyttää
väestönsuojassa, koska ne murenevat hyvinkin pienestä tärinäkuormituksesta ja aiheuttavat samalla
runsaasti pölyä estäen suojautumisen. Kantavien sisärakenteiden on lisäksi muodostettava
yhtenäinen jäykkä rakenne suojan ympärysrakenteiden kanssa. Suojaan ei saa tehdä jälkeenpäin
asennettavia tai paikoiltaan irrotettavia kantavia pilari-, palkki- tai seinärakenteita. Teräsrakenteita
käytettäessä on huolehdittava, että ne kiinnittyvät lujasti muuhun rakenteeseen.
Suojan kantamattomia rakenteita saadaan rakentaa muustakin kuin teräsbetonista.
Kevyitä väliseiniä ja muita kantamattomia sisärakenteita tehtäessä on erityistä huomiota
kiinnitettävä niiden tärähdyksenkestävyyteen sekä rakenteen että kiinnitysten osalta. Tämä koskee
myös seinä- ja kattoverhouksia.
9
Teräsbetonisten väestönsuojien seinät, katto ja lattia tulee pintakäsitellä (maalata) betonipölyn
sitomiseksi.
Jos väestönsuoja on lämpöeristettävä, tulee lämmöneristeet ensisijaisesti sijoittaa
ympärysrakenteiden ulkopuolelle. Suojan sisäpuolelle saa sijoitta normaaliajan käytössä ainoastaan
akustiikkaan tai muuhun pintaverhoukseen tarkoitettuja rakenteita, jotka on kuitenkin pystyttävä
purkamaan 24 tunnin sisällä suojassa olevilla käsityökaluilla.
9.3 Sirpalesuojaus
Väestönsuojan ympärysrakenteissa olevat ovet, luukut ja venttiilit sekä muut laitteet ovat suojattava
sirpaleilta, luodeilta, jotka tulevat 45 ° tai sitä jyrkemmässä kulmassa joko sivulta tai ylhäältä.
Suojaukseen saadaan laskea mukaan kaikki rakenteet, joiden etäisyys suojattavasta kohteesta on 10
m tai pienempi. Mikäli suojattavan kohteen edessä oleva alue on kokonaisuudessaan
sirpalesuojaukselle asetettavat vaatimukset täyttävien rakenteiden ympäröimä, esimerkiksi riittävän
vahvojen teräsbetonivälipohjien suojaamaa kellaritilaa, saavat suojaavat rakenteet olla
kauempanakin.
Sirpalesuojaus K- luokan väestönsuojissa:
- Jos varsinainen suojatila on enintään 20 m2 väestönsuojan luukkuja, ovia ja
venttiilejä ei tarvitse sirpalesuojata.
- Suojaovi saa avautua suoraan ulkoilmaan
- Yli 20 m2:n suuruisissa suojissa sirpalesuojaus saavutetaan, kun suojaavien
rakenteiden yhteenlaskettu paksuus on vähintään 150 mm teräsbetonia, 20 mm
terästä tai 450 mm maata.
- Suojaovi, hätäpoistumisaukon sulkuluukut, ilmanvaihdon ilmanottoputket ja
normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteet saadaan tehdä sirpaleen kestävinä,
jolloin niiden tunnuksen perään laitetaan pieni s esimerkiksi: SO-Ks.
Sirpaleenkestäviä osia ei tarvitse enää tällöin erikseen suojata sirpaleilta.
Sirpalesuojaus S1- luokan väestönsuojissa:
- Riittävä sirpalesuojaus saavutetaan, kun suojaavien rakenteiden yhteenlaskettu
paksuus on vähintään 200 mm teräsbetonia, 30 mm terästä tai 600 mm
maata.
- Suojaovi, hätäpoistumisaukon sulkuluukut, ilmanvaihdon ilmanottoputket ja
normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteet saadaan tehdä sirpaleen kestävinä, samoin
kuin K-luokassa
Ilmanvaihtolaitteiston raitisilmakanava, joka on asennettu suoraan väestönsuojan ulkoseinään, on
suojattava sitä varten erikseen tehdyllä sirpalelevyllä. Sirpalesuoja on asennettava siten, että
ilmanottoputkesta tulee riittävästi ilmaa. Tämän vuoksi sirpalesuojan on oltava valmistajan
hyväksymää mallia.
10
9.4 Säteilysuojaus
Kaikki väestönsuojaan kuuluvat tilat on suojattava radioaktiiviselta säteilyltä. Säteilysuojauksen
tarve on selvitettävä kunkin suojan ympärysseinien ja katon osalta erikseen. Säteilysuojaukseen
lasketaan mukaan ympärysseinien lisäksi kaikki suojan ja ulkoilman välillä olevat kiinteät
rakenteet, jotka suojaavat ympärysrakenteen pintaan kohdistuvalta säteilyltä. Mikäli suojan
ympärysseinän ja rakennuksen ulkoseinän välinen etäisyys on suurempi kuin 10 m, ei
säteilysuojausta tällä kohtaa tarvitse ottaa huomioon.
K- luokan väestönsuojassa on säteilysuoja riittävä, kun suojaa ympäröivien
rakenteiden massa pinta-alaa kohti on vähintään 720 kg/m2. Tämä vastaa vähintään 300 mm paksua
teräsbetonirakennetta. S1- luokan säteilysuojaukseen vaaditaan rakenteiden massaksi vähintään 960
kg/m2, mikä vastaa vähintään 400 mm paksua teräsbetonirakennetta.
Mikäli suojaavan rakenteen pinta-alasta on enemmän kuin 20 % aukkoa tai huomattavasti muuta
rakennetta kevyempi osa, ei tätä rakennetta lasketa muiltakaan osin säteilysuojaukseen.
Maanalaisen seinän (enemmän kuin 80 % seinän alasta maan alla) säteilysuojausta ei tarvitse
erikseen määritellä.
Väestönsuojan ympärysseinissä olevien aukkojen vaikutus säteilysuojaukseen on
määritelty seuraavasti:
Jos väestönsuojan ympärysseinissä on yksi suojaovi ja sen lisäksi maanpäällisissä ympärysseinissä
hätäpoistumisaukkoja ja normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteita siten, että aukkojen
yhteenlaskettu pinta-ala on enintään 2,5 % suojan varsinaisen suojatilan pinta-alasta S1-luokassa ja
enintään 3,5 % K-luokassa, ei aukkoja tarvitse erikseen suojata säteilyltä. Tämän ylittävältä osalta
aukot on varustettava riittävällä säteilysuojauksella. Edellä mainittujen aukkojen sulkulaitteiden
tulee kuitenkin olla sirpaleenkestävää mallia.
9.5 Rakenteiden paksuuksia
K- luokan väestönsuojan rakenteiden paksuudesta on annettu seuraavanlaisia ohjeita:
Väestönsuojan ympärysseinät ja katto tulee tehdä vähintään 200 mm paksusta teräsbetonista.
Varsinaiselta suojatilaltaan enintään 20 m2:n väestönsuoja saadaan tehdä vähintään 4 mm paksusta
teräksestä, kun huomioidaan sirpale-ja säteilysuojaus.
S1- luokan väestönsuojan rakenteiden paksuudesta on annettu seuraavanlaisia ohjeita:
- Väestönsuojan ympärysseinät ja katto tulee tehdä vähintään 300 mm paksusta
teräsbetonista. Suositeltavat seinäpaksuudet ovat 300, 350 ja 400 mm.
- Väestönsuojan lattia, kantavat teräsbetoniset väliseinät ja pilarit sekä
kaksikerroksisen väestönsuojan välipohja on tehtävä vähintään 150 mm paksuksi.
Lattia on mahdollista tehdä ohuemmaksi, mikäli suojan seinät on kokonaan perustettu
ja ankkuroitu kallioon. Lattian paksuuden tulee kuitenkin olla vähintään 100 mm.
Jos suojan tilojen säteilysuojausta ei voida täysimääräisesti suorittaa suojaa ympäröivillä
ulkopuolisilla rakenteilla tai maaperällä, on suojan ympärysrakenteita paksunnettava riittävästi.
Suojan ympärysseinien sisään saadaan tehdä suojan ilmanvaihtoon liittyviä upottavia putki- tai
johtokanavia edellyttäen, ettei suojan rakenteiden lujuus ja tiiviys kyseisiltä kohdin heikkene. S1 luokan suojissa tulee seinän paksuuden olla tällaisissa kohdissa aina vähintään 200 mm ja K- luokan
11
suojissa aina vähintään 100 mm. Kanavan suurin sallittu leveys on molemmissa suojaluokissa 350
mm. Suojan kattoon ei saa tehdä uppoasennuksia, joten kaikki putki- ja johtokanavat ovat
kiinnitettävä pinta-asennuksina.
10. Väestönsuojan kuormitukset ja mitoitus
Kaikki väestönsuojan rakenteet on mitoitettava mielivaltaisesta suunnasta vaikuttavalle
tärähdyskuormalle, joka vastaa vähintään väestönsuojan rakenteen massaa kaksinkertaisena.
Väestönsuojan katon, ympärysseinän ja lattian otaksutaan kuormittuvan kokonaisuudessaan kunkin
erikseen. Lisäksi suojan lujuus tarkistetaan otaksumalla kuormien kohdistuvan samanaikaisesti
suojan kaikkiin osiin, kuitenkin niin, että ulkoa ja sisältäpäin tulevat kuormitukset otaksutaan
eriaikaisiksi. Tästä poikkeuksena on hätäpoistumiskäytävä, jonka rakenteisiin sortumakuormituksen
otaksutaan vaikuttavan samanaikaisesti kaikilta sivuilta.
K-luokan väestönsuojat tulee mitoittaa tavanomaisten kuormitusten (omapaino, muilta
yllä olevilta rakenteilta tulevat kuormat, tuuli, yms.) lisäksi sortumakuormitukselle.
Sortumakuormalle mitoitetaan tarkemmin suojan katto, ympärysseinät, ilmaa vastaan oleva lattia ja
hätäpoistumiskäytävä. Sortumakuormituksena käytetään arvoa 25 kN/m2. Oleskelukuormana
lattiassa ja välipohjassa käytetään arvoa 4 kN/ m2. K-luokan väestönsuojan mitoituksessa
käytettävät sortuma- ja hyötykuormat on esitetty tarkemmin kuvassa 3.
Kuva 3. K-luokan väestönsuojan kuormitukset
S1-luokan väestönsuojan ympärysrakenteet on mitoitettava, niin että ne kestävät tavanomaisten
kuormitusten lisäksi asevaikutuksen paineaallosta aiheutuvan kuormituksen. Maanalaisen tai
raskaiden rakenteiden suojaaman väestönsuojan katto, ympärysseinät ja ilmaa vasten oleva lattia on
mitoitettava 100 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle. Maanpäällisen tai kevyeiden
rakenteiden suojaaman väestönsuojan ympärysseinät on mitoitettava 200 kN/m2 paineaallosta
12
aiheutuvalle kuormalle, koska paineen kohdatessa seinän kuorma kaksinkertaistuu.
Painekuormituksen otaksutaan vaikuttavan sisältä päin aina kuormituksella, joka on kolmas osa
rakenneosalle ulkoapäin vaikuttavasta painekuormasta. Hyötykuormana käytettään lattiassa ja
välipohjassa 4 kN/ m2. Ympäröivien rakenteiden ja maaperän aiheuttama vaimennus on huomioitu
annetuissa kuormituksissa. S1-luokan väestönsuojan mitoituksen lähtökohta on esitetty tarkemmin
kuvassa 4.
Kuva 4. S1 – luokan mitoituksen lähtökohta.
S1- luokan väestönsuojan mitoituksessa käytettävät asevaikutuksesta aiheutuvat painekuormat ja
suojakäytön aiheuttamat kuormitukset on esitetty taulukossa 3. ja kuvassa 4.
Taulukko 3. S1-luokan väestönsuojan painekuormat ja sortumakuormat.
Kuormituksen laatu ja kohde
Kuormitus kN/m2
Ulkoa
Sisältä
100
30
Painekuorma katossa
Painekuorma ympärysseinässä
- Maanpäällinen
200
100
60
30
100
-
30
-
-
4
Sortumakuorma suojaoven ulkopuolella olevassa
yläpohjassa, alaspäin
25
-
Painekuorma hätäpoistumiskäytävässä
25
-
Sortumakuorma vahvistetun kulkutien yläpohjassa,
alaspäin
25
-
Kaatava sivukuorma ulkoilmaan rajoittuvassa
raitisilmakanavassa tai hätäpoistumiskäytävässä
25
-
- Maanalainen tai siihen verrattava
Painekuorma lattiassa
- Ulkoilmaa vastaan
- Maanvarainen laatta
Oleskelukuorma lattiassa ja välipohjassa, alaspäin
13
Kuva 5. S1-luokan väestönsuojan kuormitukset.
Käsiteltäessä painekuormituksia dynaamisina, otaksutaan niiden nousevan äkillisesti edellä
mainittuihin arvoihin huippuarvoihinsa ja alenevan siitä suoraviivaisesti nollaan 1.0 sekunnissa.
Dynaamisiin painekuormiin perustuvissa laskelmissa on käytettävä kyseessä olevaan tarkoitukseen
hyväksyttyä laskentatapaa.
Väestönsuojan perustusten mitoitus tapahtuu kaksivaiheisesti: normaaliolojen
edellyttämien vaatimusten ja väestönsuojavaatimusten mukaisesti. Normaaliolojen edellyttämä
mitoitus tapahtuu käyttäen maaperälle sallittavia tavanomaisia pohjapaineita ja paalukuormia.
Väestönsuojamääräysten edellyttämässä mitoituksessa käytetään seuraavia periaatteita:
- Pystysuoraan vaikuttavat paine- ja sortumakuormat on vietävä
perustuksiin. Perustuksiin oletetaan johtuvan kuitenkin vain puolet näistä kuormista.
- Kuorman muodostavat väestönsuojaan vaikuttava sortumakuorma, suojan
rakenteiden omapaino ja suojan hyötykuormat (kuorman varmuuskerroin 1) sekä
lisäksi suojan yläpuoliset omapainot ja hyötykuormat (varmuuskerroin 1). S1- luokan
suojassa vaikuttaa lisäksi pystysuora painekuorma.
Perustuksia mitoitettaessa paaluille tai maanvaraiseksi sallitaan niille kaksinkertainen kuorma
normaalimitoitukseen nähden. Käytettävä varmuuskerroin on 1.
On muistettava, että joissakin tapauksissa saattavat normaaliolojen kuormat olla
väestönsuojavaatimusten edellyttämiä kuormia korkeammat.
Vaakasuoraan vaikuttavia painekuormia ja tärähdyskuormia ei viedä
paaluperustuksille. Vaakasuoria tukireaktioita ei myöskään tarvitse viedä maata vastaan oleville
alapohjille tai seinille. Tästä säännöstä poiketaan kuitenkin, jos suojan alapohja on ulkoilmaa tai
kellaritilaa vastaan. Tällöin vaakasuorat tukireaktiot on vietävä suojaa ympäröiville rakenteille.
Väestönsuojat mitoitetaan ja tehdään voimassa olevan Suomen
rakentamismääräyskokoelman mukaisesti. Rakenteiden suunnittelun lähtökohtana on, että
14
kiinteiden rakenteiden ja laitteiden kestoikä on vähintään 50 vuotta. Vaihdettavissa olevien
rakenteiden ja laitteiden kestoikä on vastaavasti 30 vuotta. Rakenteiden mitoitus voidaan tehdä
myötöviiva- tai kimmoteoriaa käyttäen. Mitoituksessa saa käyttää myös sellaisia tarkempia
mitoitusmenetelmiä, jotka ottavat paremmin huomioon kuormituksen todellisen dynaamisen
luonteen. Rakenteiden paine-tai sortumakuormien ja niitä vastaavien takaisinheilahduskuormien,
tärähdyskuormien tai niihin lisäätyjen hyötykuormia sisältävien kuormitusyhdistelmien
mitoituksessa voidaan käyttää osavarmuuskerrointa 1.0, kun kuormitusta käsitellään staattisena
kuormana. Betoni- ja teräsbetonirakenteita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa olevia
ominaislujuuksia saadaan raudoituksen lujuuden sekä betonin puristuslujuuden osalta korottaa 20
%. Teräsrakenteissa saadaan terästen ominaislujuuksia korottaa niin ikään 20 %. Väestönsuojien
rakenteita mitoitettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä teräsbetonirakenteiden leikkauslujuuden
tarkasteluun, suurien painekuormien vuoksi.
Teräsbetonisten väestönsuojarakenteiden tulee tehdä rakenneluokan 2. vaatimusten
mukaan. Tällöin betonin lujuusluokan tulee olla vähintään K25. Betoniraudoituksen laadun tulee
olla A400H, A400HW, A500H tai A500HW ja sen tulee täyttää 12 %:n murtovenymävaatimus.
Pää- ja jakoraudoituksena tulee käyttää vähintään 8 mm:n ja enintään 20 mm:n tankoja. Paine- ja
sortumakuormille mitoitettavissa rakenteissa sekä maata vastaan olevassa lattiassa raudoituksen
tankojen keskiöväli molempiin suuntiin saa olla enintään 150 mm:ä rakenteen sisäpinnassa ja
enintään 300 mm:ä rakenteen ulkopinnassa. Raudoituksen poikkileikkauspinta-alan tulee olla
taivutetuissa rakenteissa vähintään 0,17 %:a staattisesti yhdessä toimivasta betonin
poikkileikkauspinta-alasta. S1-luokan väestönsuojan katon alapinnassa tulee raudoituksen lisäksi
olla pääraudoitukseen sidottu teräsverkko tai betoniin kiinnittyvä poimulevy. Teräsverkon tulee olla
langanpaksuudeltaan 2-3 mm ja verkkosilmän suuruus noin 35-50 mm. Palkeissa ja laatoissa
pääraudoitusta ei saa jatkaa kenttämomenttien kohdalla, vaan raudoitus on vietävä tuelle ja
ankkuroitava täydelle voimalle. Lattian terästen tulee niiltä osin, kun lattia ei ole kalliota vastaan,
ulottua ympärysseiniin ja kantaviin väliseiniin vähintään ankkurointipituuden verran. Molemmissa
suojaluokissa (sekä K- että S1- luokka) saa maanvaraisen alapohjan ankkuroinnin hoitaa
tartuntateräksillä, jos lattialaatta valetaan myöhemmin.
11. Ilmanvaihto
Väestönsuojan ilmanvaihto ei vaikuta ratkaisevasti rakennuksen rungonsuunnitteluun, mutta sillä on
tärkeä merkitys väestönsuojaamisen kannalta. Väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmä on
suunniteltava siten, että suojaan otettavasta ilmasta voidaan suodattaa myrkylliset aineet pois sekä
väestönsuojassa voidaan pitää ylipainetta vähintään 50 Pa:a. Lisäksi ilmanvaihtojärjestelmässä tulee
olla tekninen valmius näytteen ottoon myrkyllisten aineiden toteamiseksi.
Väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmän on aina oltava sellainen, että se mahdollistaa
riittävän pitkäaikaisen oleskelun suojassa. Tämä saavutetaan, jos ilmavirta varsinaisen suojatilan
neliömetriä kohti on vähintään 2,7 dm3/s (10 m3/h).Väestönsuojaan otettava ilma on tarvittaessa
voitava tehokkaasti suodattaa. Suodatuksen aikana ilmavirran tulee olla vähintään 0,9 dm3/s (3,3
m3/h) varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti. Tärkeää on muistaa ilmanvaihtoa suunniteltaessa,
että ilmanvaihdon on voitava toimia aina myös ilman sähköä. Lisäksi kuntien johtokeskuksissa ja
muissa niihin verrattavissa tiloissa tulisi ilmanvirran henkilöä kohti olla vähintään kolminkertainen
tavanomaisiin suojiin verrattuna eli ohituskäytössä vähintään 5 dm3/s ja suodatuskäytössä vähintään
1,7 dm3/s. Ylipaineen ylläpitäminen ilmanvaihdon avulla on oltava mahdollista, kun ilman saanti
suojan ulkopuolelta on mahdollista.
Väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmä käsittää seuraavat osat:
15
1) raitisilmakanaviston, jolla ilma johdetaan väestönsuojaan
2) ilmanvaihtotulolaitteiston, jolla ilma otetaan väestönsuojaan. Tarvittaessa
ilmanvaihtotulolaitteisto suodattaa ilman
3) jakokanaviston tuloilmaventtiileineen, joka jakaa ilman suojatilaan
4) poistoilmaventtiilin, jonka kautta ilma poistuu suojatilasta sulkuhuoneeseen
5) ylipaineventtiilin, jonka kautta ilma poistuu väestönsuojasta. Ylipaineventtiili säätää suojan
ylipainetta
6) normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteen, joka suljetaan väestönsuojaa kunnostaessa
suojakäyttöön
7) ylipainemittarin, joka osoittaa suojatilan ja ulkoilman välisen paine-eron.
K-luokan suojassa, jos varsinainen suojatila on yli 20 m2, tulee raitisilma ottaa ensisijaisesti ottaa
sortuma-alueen ulkopuolelta. S1-luokan suojissa raitisilma tulee ensisijaisesti ottaa sortuma-alueen
ulkopuolelta. Jos S1-luokan suojissa ilma kuitenkin otetaan sortuma-alueen sisäpuolelta, tulee
raitisilmakanavan ulkopää tehdä sortumankestäväksi. Vaatimusta raitisilman ottamiseen sortumaalueen ulkopuolelta on pidettävä suosituksena, jota tulee noudattaa vain jos ilmanotto voidaan
suorittaa ehdottoman varmalla tavalla ja ilman huomattavia kustannuksia. Tällainen on käytännössä
mahdollista ainoastaan silloin, kun suojassa on sortuma-alueen ulkopuolelle johtava
hätäpoistumiskäytävä, jota voidaan käyttää raitisilmakanavan osana.
Raitisilman ottokohdan korkeus sen alapuolella sijaitsevasta vaakapinnasta on oltava vähintään 0,8
m. Ilma on johdettava tulemaan ilmanottoaukkoon alhaalta päin. Ilman ottokohdan korkeus
lasketaan ilmanottoaukon tai –säleikön alareunaan tai aukkoa suojaavan suojuksen alareunaan. Ilma
on mahdollista ohjata tulemaan alhaalta päin säleikön tai suojuksen avulla.
Kuva 6. VSS- ilmanvaihtolaite
Raitisilmakanavan materiaalina on käytettävä standardin SFS 2145 tai sitä vastaavaa teräsputkea.
Putken suuruuden on oltava 160 mm tai jos putken pituus on 15 m, tällöin halkaisijan on oltava 200
mm. Raitisilmakanavana tai sen osana voidaan sekä K- että S1-luokan suojissa käyttää myös
betonirakenteista kanavaa.
12. Vesi- ja viemärilaitteisto
Väestönsuojan vedensaanti on aina onnistuttava yleisestä vesijohtoverkosta. Juomaveden säilytystä
varten on suojassa oltava varavesisäiliöt, joihin mahtuu vähintään 50 l vettä varsinaisen suojatilan
neliömetriä kohti.
16
Jos väestönsuojan lattia on pohjaveden keskipinnan alapuolella, on suoja varustettava vuotoveden
poistolaitteilla.
Väestönsuojan lämmityksestä on ohjeissa annettu suojan lämpötilalle vaihteluväli +10°C - +25°C ja
ilman suhteellisen kosteuden tulisi pysyä alle 80 %. Tämä ei johdu väestönsuojaamiskäytön
aiheuttamista vaatimuksista, vaan lähinnä seikoista, jotka johtuvat suojassa olevien laitteiden
alttiudesta korroosiolle. Lämmittämällä väestönsuojaa voidaan luoda edullisemmat olosuhteet ja
siten varmistaa laitteiden toimintavarmuus. Suojan lämpötila ei saisi normaalioloissa ylittää arvoa
+25°C
13. Sähkö- ja telelaitteet
Väestönsuojan on oltava kytkettynä paikalliseen sähköverkkoon, ja kaikki sähköasennukset on
tehtävä kosteiden tilojen asennusvaatimusten mukaisesti. Väestönsuojassa on oltava myös
puhelinpiste, joka on kytketty valmiiksi puhelinverkkoon. Lisäksi väestösuojasta tulee olla
mahdollisuus matkaviestimen käyttöön.
14. Rakentaminen
14.1 Väestönsuojaa koskevat rakennuslupapaperit
Rakennuslupaa rakennukselle haettaessa on rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle jätettävä
väestönsuojaa koskevat seuraavat asiapaperit, piirustukset ja selvitykset:
1)
2)
3)
4)
ilmoitus väestönsuojasta
laskelma väestönsuojan koosta
asemapiirustus
väestönsuojan piirustus
Väestönsuojaa koskevat piirustukset, jotka sisältävät suojan sijaintia selvittävän asemapiirustuksen
sekä mittakaavassa 1:100 esitetyt pohja- ja leikkauspiirustukset, joissa on esitettävä myös
sisääntulo- ja poistumistiet.
14.2 Rakentamistavat
Yleisin rakennusmateriaali väestönsuojien rakentamisessa on teräsbetoni, hyvien ominaisuuksien
vuoksi (lujuus, tiiviys, sirpale- ja säteilysuojelu).
Väestönsuojia voidaan rakentaa paikalla rakentaen tai elementtitekniikalla.
Kummallakin rakentamistekniikalla on sekä hyvät että huonot puolensa. Noin puolet uusista
väestönsuojista rakennetaan elementtitekniikalla ja loput puolet paikalla rakentaen. Väestönsuojan
perustana on yleensä jatkuva perusantura tai laatta. Perustuksen valussa anturaan tai laattaan
kiinnitetään anturan ja seinän liitoksen tartuntateräkset.
Paikalla rakentamisentekniikalla väestönsuoja rakennetaan suurelta osin työmaalla.
Raudoitusteräkset usein tuodaan määrämittaisena työmaalle. Seinämuotteina väestönsuojia
rakennettaessa käytetään suur- tai kasettimuotteja ja holvin muottina holvikasettimuotteja.
Väestönsuojia rakennettaessa seinät ja katto tulee valaa samalla kertaa, jotta työsaumoja ei tule
perusliitosta enempään. Paikalla rakentamisen etuna on monimuotoisemman ja
yksityiskohtaisemman väestönsuojan rakentaminen.
17
Paikalla rakennettavassa väestönsuojassa voidaan taivutusmomenttia ottaa katon ja seinän
liitokseen(kehärakenne), mikä täysin elementtirakenteisessa väestönsuojassa ei ole mahdollista.
Tämän vuoksi jännevälit voi paikalla rakennetuissa väestönsuojissa olla pidempiä kuin
elementtirakenteisissa väestönsuojissa. Paikalla rakentamisen huonona puolena on se, että työtä
tulee tehtäväksi enemmän työmaalla vaihtelevissa ja automatisoimattomissa olosuhteissa. Tämä
aiheuttaa osaltaan enemmän laadun vaihtelua ja rakentamiskustannuksia. Usein paikalla rakennetut
väestönsuojat rakennetaan rakennusliikkeen omana- tai aliurakkatyönä. Paikalla rakennettavan
väestönsuojan rakentamiseen menee aikaa noin 1-3 viikkoa väestönsuojan koosta riippuen.
Elementtitekniikalla rakennettavan väestönsuojan suunnittelu on hyvä alkaa jo
väestönsuojaa suunniteltaessa, jotta vältytään turhalta työltä, jota voi tulla esimerkiksi
muunnettaessa paikalla rakennettavaksi suunniteltu väestönsuoja elementtiväestönsuojaksi. Eri
elementtiväestönsuojien valmistajilla on vielä erilaiset tekniikat valmistaa väestönsuojia, mikä
osaltaan aiheuttaa suunnittelutyötä.
Kuva 7. Väestönsuojaelementtien asennus
Elementtiväestönsuojia voi rakentaa eri menetelmillä. Suurimmat eroavaisuudet ovat
seinä- ja kattorakenteissa sekä liitoksissa. Seinäelementit voi olla joko umpielementtejä (suoria tai
L-muotoisia) tai kaksoiskuorielementtejä. Kaksoiskuorielementissä kuorielementtien väliin valetaan
betoni työmaalla. Elementteihin on asennettu tarvittavat ovet, luukut ja läpiviennit jo
elementtitehtaalla. Kattorakenne voi olla joko kuorielementeistä tai massiivilaatoista koostuva.
Kuorilaattojen päälle tehdään raudoitus ja sen jälkeen valetaan noin 200-300 mm paksu laatta.
Valettu laatta ja kuorilaatta toimivat liittorakenteena. Kuorilaatoissa on raudoituksena pääteräkset,
ja se toimii silloin yhteen suuntaan kantavana laattana. Valettu- ja kuorilaatta voi toimia yhdessä
ristiin kantavana laattana. Kuorilaattojen alle tulee valuvaiheessa asentaa tukia, jotta taipumat eivät
kasva liian suuriksi. Massiivilaatat voi olla vain yhteen suuntaan kantavia. Massiivilaatoilla katon
tekeminen käy kuitenkin nopeammin kuin kuorilaatoilla, koska massiivilaatoille ei tarvitse suorittaa
18
laattojen asentamisen jälkeen kuin liitosten valu. Seinäelementtien pystysaumojen tai seinän
kuorielementtien välinen valu suoritetaan joko ennen kattorakenteen rakentamista tai
samanaikaisesti kattorakenteen valun kanssa riippuen rakenteesta.
Rakennuskohteen pääurakoitsija tekee usein perustukset väestönsuojalle, joiden päälle
elementtien toimittaja asentaa elementit. Elementtien toimittaja suorittaa myös liitoksien valun,
muottien purkamisen ja betonin jälkityöt. Muut suojan laitteet ja varusteet asentaa yleensä
elementtien toimittaja tai sen yhteistyökumppani, jolloin kokonaisvastuu väestönsuojan
toimivuudesta ja tiiveydestä on selkeästi yhdellä yrityksellä. Rakennuskohteen pääurakoitsija vastaa
usein väestönsuojan toimivuudesta viranomaisiin päin.
Väestönsuojaelementtien valmistajilla on usein suunnittelijoita tai
yhteistyökumppaneita, jotka suunnittelevat väestönsuojaelementit rakennuskohteeseen, niin että ne
sopivat elementtienvalmistajan tuotanto- ja valmistustekniikkaan. Nykyään on yleistä, että
elementtiväestönsuojat toimitetaan tuoteosakauppana, jossa elementtien toimittaja tekee
väestönsuojan rakennesuunnittelun arkkitehtikuvien perusteella sekä väestönsuojaelementtien
valmistuksen ja asennuksen. Väestönsuojan rakennesuunnitelmat tulee hyväksyttää aina
rakennuskohteen pääsuunnittelijalla.
Elementtiväestönsuojan etuna on nopea, automatisoitu ja hyvin hallittu valmistus- ja
asennusprosessi. Asennus työmaalla kestää yleensä kahdesta viiteen päivää, mikä edesauttaa
rakennuksen rungon rakentamisen onnistumista teknisesti ja aikataulullisesti rakennuskohteessa.
Varsinkin talvella elementtiväestönsuojan rakentamisella saadaan laadullista etua, kun valmistus
saadaan siirrettyä hallittuun tehdasympäristöön. Täten väestönsuojan rakentamiskustannukset
pysyvät myös usein paremmin hallinnassa. Elementtiväestönsuojan huonona puolena on sen
osittainen rajoittuneisuus teknisesti, sekä riski liitossaumojen tiiveydestä.
Elementtirakenteisessa väestönsuojassa käytetään hyväksi rakenneratkaisuja koskevaa
ennakkotarkastusmenettelyä. Siinä elementtienvalmistajan tulee hankkia joko koko suojaratkaisusta
tai osaratkaisuista (esim. liitoksista) puolueettoman tutkimuslaitoksen(esim. VTT) lausunnon. Tämä
menettely on käytännössä osoittautunut tarpeelliseksi siksi, että sillä voidaan varmistaa valmistajan
perehtyminen asevaikutusten aiheuttamiin erityisvaatimuksiin. Lisäksi väestönsuojaelementtien
valmistuksen tulee kuulua SFS-Sertifiointi Oy:n laadunvalvonnan piiriin.
15. Lähteet
RT 92-10771 K- ja S1–luokan väestönsuoja
Väestönsuojien rakentamisopas, Pekka Laine - Suomen Pelastusalan keskusjärjestö
1995
S-luokan väestönsuojat, Kaitamaa, Koukkari, Laine, Matikainen, Skogberg, VTT
Tiedoitteita 1987
19